Sienirihmastojen bioenergiassa yliaistillista voimaa
Sielunpeili 6/2012 Pakurikäävät ovat pesiytyneet vanhaan, suureen koivuun. Sienirihmastojen bioenergiassa YLIAISTILLISTA VOIMAA 7MIPYRTIMPM Käävät muodostavat mielenkiintoisen ryhmän sienien joukossa. Taulakääpä on kansanperinteen tunnettu auttaja. Runsaasti tutkittua pakurikääpää kutsutaan sienien aateliksi. L apsena kävin perheeni kanssa usein sienimetsässä ja opin keräämään tavallisimpia sieniä, kuten kantarellejä, voitatteja, haapasieniä ja karvalaukkuja. Siten muutamat ruokasienet tulivat tutuiksi.Vasta myöhemmällä iällä tutustuin taula-ja pakurikääpien ihmeelliseen maailmaan. Samalla syntyi syvä yhteys ja rakkaus luontoon. Sienilajien tuntemukseni jäi kovin vähäiseksi, mutta opiskelujeni myötä nousi sienien terveydellinen puoli sitäkin merkittävämmäksi. Erilaisia sienilajeja on reilut satatuhatta, mutta todellisuudessa kaikkia lajeja ei vielä edes tunneta. Kun puhumme sienistä, niin todellisuudessa silloin tarkoitamme sienen maan päälle kasvattamaa itiöemää. Monet tuntevat koko joukon erilaisia sieniä, joiden joukossa yleisiä ruokasieniä ovat mm. tatit, vahverot, rouskut ja haperot. Yleiset ruokasienemme tunnustetaan hyväksi metsän tarjoamaksi kevyeksi ravinnoksi, josta saamme tärkeiden B-, K-, D- ja C-vitamiinien ohella myös runsaasti kuituja, valkuaisaineita ja monia kivennäisaineita.Tieteelle Taulakäävät kannattaa kerätä silloin, kun koivu on vielä pystyssä. 7MIPYRTIMPM on jäänyt kuitenkin vieraaksi luonnontutkija Esko Jalkasen (1921-2007) löytämät yliaistilliset havainnot sienistä. Netissä Esko Jalkasen elämäntyöhön voi tutustua osoitteessa www.eskojalkanen.net Sienistä saamme Curryvoimaa Maasäteilyn tutkijat tietävät, että havupuumme kasvavat parhaiten maasäteily- eli G-linjojen risteyksessä. Tämä säteily on silmille näkymätöntä, mutta aiheuttaa herkille ihmisille unettomuutta ja erilaisia sairauksia. Lehtipuut, pihlajaa lukuunottamatta, pyrkivät myös mahdollisimman kauaksi noista linjoista eli parhaimmillaan linjojen muodostaman neliön keskelle. Lehtipuilla on tuossa neliössä käytettävissä vastaava toinen voima kuin havupuilla maasäteilyristeyksissä. Sitä kutsutaan Curry-säteilyksi. Tämä näkymätön säteily muodostaa ainakin koivun esiintymisen alueella väli-ilmansuuntien mukaisia, suunnilleen viiden metrin kokoisia ruutuja. Tästä säteilystä lähtee haaroja maasäteilyä pakeneviin koivuihin ja muihin lehtipuihin. Nämä haarat kuljettavat astraalista energiaa juurien kärjissä toimiville sienirihmoille, mykoritsoille. Nämä rihmastot ovat välttämättömiä puiden elämälle. Ne huolehtivat ravinnon valikoinnista ja veden hankinnasta. Omaa toimintaansa varten ne saavat puulta mm. liukoista sokeria. Puun ja juurisienen suhde on sitä tärkeämpi, mitä happamampi on maa. Kun juurisieni loppukesästä kasvattaa käyttämiämme ruokasieniä, saamme silloin arvokasta Curryvoimaa. Juurisienillä on tarkka työjärjestys Miksi ensin tulee haperoita ja tatteja, sitten vasta rouskuja? Esko Jalkanen ihmetteli tätä aikanaan Läheltä katsottuna taulakääpä näyttää aivan kaviolta. ja löysikin kysymykseen vastauksen. Juurisienet ovat ryhmäsielun ohjaamia. Kun maasta on saatava typpeä pois, alkaa itiöemien muodostus. Kun päätesilmua on rakennettava, mihin tarvitaan paljon fosforia ja muita alkuaineita, tulevat mukaan rouskut. Rouskujen aikaan ja vähän myöhemmin ilmestyvät seitikit, jotka typen lisäksi keräävät kaliumia talveentumisen auttamiseksi. Tätä samaa tekevät kaikki myöhäiset juurisienet. Hyvin monet sienilakit jäävät luhistuneina kevääseen siirtäen siten syksyllä tarpeetonta ja talveentumista haittaavaa typpeä kevääseen. Tämä on loistava esimerkki luonnon pitkälle kehittyneestä toiminnasta ja juurisienten työjärjestyksestä. Lahottajasienet ovat myös ryhmäsielun valvonnassa. Taulakääpä, kansanperinteen tunnettu auttaja Käävät erottuvat sienien joukosta erillisenä mielenkiintoisena ryhmänään. Käävät kasvavat puun rungossa ja toimivat puun lahottajina. Jos löydät puun kyljestä Pakurikäävän kuivattamisen ja jauhamisen tulisi tapahtua hellävaraisesti, ilman sähkölaitteiden apua. käävän, on puu jo kuollut tai sen lahoamisprosessi on ainakin alkanut. Suomessa esiintyy noin 200 kääpälajia, mutta itseäni ovat eniten kiinnostaneet taula- ja pakurikäävät. Esko Jalkanen kertoi, että taulakäävällä ja sen itiöpölyllä on suuri bioenergiakenttä ja että taulakääpä vaikuttaa positiivisesti lähiympäristöön. Siksi moni pitikin taulakääpää pöytälaatikossaan jopa useita vuosia sen positiivisten vaikutusten takia. Kuumennettua taulakääpäpalaa käytettiin myös kivuliaan kohdan lämmittäjänä akupunktiossa, moksauksessa. Kääpä voitiin sytyttää myös kytemään, jolloin siitä putoavan kuuman tuhkan annettiin putoilla iholle. Tällä ns. taulaamisella on kansanperinteessä hoidettu erilaisia iho-oireita ja särkyjä. Akupunktiokursseja käyneet ovat myös kertoneet, että lappalaiset ovat jo kauan sitten käyttäneet taulakääpää moksaamiseen. Pakurikäävän sisus on kanelinvärinen ja eroaa siten helposti puumaisesta pahkasta. Esko Jalkasen kursseilla kuulemma näytettiin vanha valokuvakin, jossa poromiehen selässä ja hartioissa oli lukuisia paloarpia, kun taulakääpää oli poltettu suoraan iholla kartionmuotoisina annoksina. Ihmetystä herätti se, että arvet olivat jokseenkin tarkasti akupisteiden tai meridiaanien kohdalla. Poromiehet tuskin olivat tietoisia kiinalaisesta akupunktio-opista! Nykyään tavallisin tapa on polttaa sikarinmuotoista moksapötköä akupisteen päällä siten, että se on irti ihosta ja vain lämmittää akupistettä.Toinen tapa on polttaa jauhekartiota esim. inkivääri-tai valkosipuliviipaleen päällä. Lisäksi on mahdollisuus polttaa moksaa akuneulan kädensijassa. Moksa tehdään usein kuivatuista pujon lehdistä sikarin muotoon käärittynä tai jauheena. Taulakäävän bioenergiakenttä jopa useita metrejä Taulakääpä on hyvin vahva jo yliaistillisestikin mitattuna, sillä sen sisältämä bioenergiakenttä voi olla useiden metrien laajuinen. Taulakääpä jakaa myös lukemattomien itiöiden kautta hajoavan puun solujen voimia yli sadan metrin säteellä olevalle kasvustolle. Kääpien rihmasto on siirtänyt myös Curry-säteilyristeyksen pökkelön kohdalle. Rihmat välittävät bioenergiaa kääpiin ja itiöiden mukana ympäröivään metsäluontoon. Taulakäävän voimalla voidaan rauhoittaa myös ihmisiä, kunhan asiaan on ensin perehdytty henkisesti. Taulakäävästä on kirjoitettu, että se on ennen ollut monella tavalla arvokas hyötysieni. Siitä on valmistettu taulaa eli sytykettä, jota on käytetty tulen tekemisessä tuluksilla. Silloin taula saatiin nuijimalla käävän itiöemä, jonka jälkeen se kuivattiin lipeässä liottamisen jälkeen. Taula kytee useita tunteja, ja siksi sitä on ennen vanhaan käytetty myös tulen pitämiseksi hengissä pidempään, jolloin tuli on voitu siirtää paikasta toiseen. Samanlaiseen tarkoitukseen on käytetty 7MIPYRTIMPM Taulakäävän bioenergiakenttä voi olla useiden metrien laajuinen. Suomessa myös arinakääpää. Alpeilta löytyneellä esihistoriallisella Ötzillä oli tulentekovarusteissaan kuulemma myös kääpää. Muistan myös terveydenhuollon opiskeluajoiltani, että taulakäävän kuoren alla olevaa pehmeää sisusta, ns. maltoa on käytetty terveydenhuollossa apuna ja silloin erikoisesti leikkauksissa niin verenvuodon tyrehdyttämiseen kuin haavasiteen korvikkeenakin. Käävät pääsevät elävään puuhun, kun puun kuori on vioittunut. Taulakääpä aiheuttaa valkolahoa, joka tuhoaa puun nopeasti. Monivuotinen, kova ja kavionmallinen itiöemä on ensin ruskeankirjava, mutta muuttuu ajan kuluessa tuhkanharmaaksi. Näitä on helppo tunnistaa esim. lahoavan koivun kyljestä. Pakurikääpä – sienien aatelia Pakurikääpäkin, kuten taulakääpä pääsee puuhun käsiksi silloin, kun lehtipuun runko on jollakin lailla vioittunut. Pakurikääpä tappaa puun hitaasti, yleensä 5–7 vuodessa. Silloin itiöemä on päässyt kuolleen puun kuoren alle sienirihmastoineen ja repäissyt kuoren halki. Vioittuman voi runkoon aiheuttaa vaikkapa pakkanen. Mustanruskea pakuri ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Pakurikäävän pintakerros tuntuu karheanrosoiselta ja sisältö mustanpuhuvan pinnan alla on kauniin kanelinvärinen. Pakurikäävän löytää helpoiten koivujen kyljistä, mutta tätä lahottajaa on myös muissa lehtipuissa, kuten esimerkiksi lepässä. Pakurikääpä, joka tieteelliseltä nimeltään on Inonotus obliquus, ei ole mikään viime vuosikymmenien löytö, vaan aihetta sy7MIPYRTIMPM vemmin tutkien käy ilmi, että ihmiskunta on käyttänyt pakurikääpää hyödykseen jo yli 2000 vuotta. Käyttö on ollut erityisen vilkasta itänaapurissamme, jossa sitä on käytetty jopa moniin, vakaviin kroonisiin tauteihin. Suomessakin metsurit ovat käyttäneet pakurikääpää kahvin seassa vatsavaivojen helpottamiseksi. Pakurikääpää on laajalti tutkittu Pakurikäävän uudesta suosiosta kertoo se, että sitä on kansainvälisesti tutkittu viimeisten vuosikymmenien aikana laajalti. Tieteellisiä tutkimuksiakin löytyy satoja. Pelkästään netistä löytyy lähes 85 000 asiaan liittyvää viittausta. Ilahduttavaa on, että aiheesta löytyy myös suomalaisia tutkimuksia, sillä jo 1980-luvulla tohtori Kirsti Kahlos tutki Helsingin yliopistossa pakurikäävän terveysvaikutuksia. Mitä sitten uusimmista kansainvälisistä tutkimustuloksista jää käteen, kun niihin tarkemmin paneutuu? Ainakin se seikka paljastuu, että pakurikääpä sisältää aktiivisia aineita, joista osa löytyy pakurikäävän rosoisesta mustanruskeasta pinnasta ja osa sen kanelinruskeasta sisuksesta. Tieteellisten tutkimusten mukaan keskeisiä aktiivisia ainesosia ovat ainakin betuliini flanosterolit, betuliinihappo, beetaglukaanit, lanostanoidi triterpenoidit, melaniini, polysakkaridit, germanium, xulogalaktoglukaani, D2-, B1-, B2-, ja B3-vitamiinit, magnesium, kromi, rauta ja kalium. Viimeaikaisista, noin kymmenen vuoden aikana tehdyistä, tutkimuksista käy ilmi, että pakurikäävästä saadut hyödyt liittyvät sen sisältämiin antioksidantteihin, tulehdusta ehkäisevään tai lievittävään vaikutukseen, im- Pakurikäävän pintakerros tuntuu karheanrosoiselta ja sisältö mustanpuhuvan pinnan alla on kauniin kanelinvärinen. muunijärjestelmää vahvistavaan ja stimuloivaan vaikutukseen, syöpäsoluja ja kasvaimia tuhoavaan vaikutukseen, maksaa suojelevaan vaikutukseen, verensokeria säätelevään vaikutukseen ja apuun sydän- ja verisuonitaudeissa, jopa AIDS:ssa. Nämä ovat ilahduttavia uutisia, ja kertovat, että pakurikäävällä on positiivisia vaikutuksia tietyissä sairaus- ja tautitiloissa. Aina tulee kuitenkin muistaa, että lopputulos riippuu myös mm. pakurikääpää käyttävän henkilön kunnosta ja sairauden vakavuudesta ja sen mahdollisesta tyypistä sekä käytettävän pakurikäävän laadusta. Itse olen kokeillut pakurikääpäuutetta menestyksellisesti keski-iän mukana tuomiin kasvojen ihomuutoksiin, tummiin läiskiin. Yhdistyksemme jäsenet käyttävät pakurikääpäuutetta ulkoisesti kynsisienen häätämiseen, mikä on tunnetusti hyvin vaikea tehtävä. Kun tutkitaan yliaistillisesti – luonnonmuistista – pakurikäävän sopivuutta tiettyihin vakaviin sairaus-ja tautitiloihin, voidaan silloin saada selville, missä muodossa pakurikäävän käyttö olisi tehokkainta ja kannattaako sitä ylipäätänsä edes tuohon sairauteen tai tautiin käyttää. Joillekin syöpäpotilaille yliaistillinen mittaus on myös näyttänyt arvoa 10, mutta tästä ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että pakurikääpä auttaisi kaikkia syöpäpotilaita, vaikka kansainväliset pakurikääpätutkimukset tukevatkin väitettä, jonka mukaan pakurikääpä tuhoaisi tiettyjä syöpäsoluja ja -kasvaimia. Iloinen asia on se, että pakurikääpä on turvallinen luonnontuote, ja sen käytöllä on pitkät perinteet. Pakurikääpä ei kuitenkaan sovi sieniallergikoille. Pakurikäävän voima tuhoutuu helposti Luonnontuotteet ovat herkkiä ja siksi niiden käsittelyyn tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Suurimmat ongelmat pakurikäävän käsittelyssä liittyvät siihen, että yleensä valmistusprosessi on teollinen ja siten niin kova, että se tuhoaa pakurikäävän voiman, bioenergian ja osan vaikuttavista aineista. Siten pakurikäävän kuivattamisen ja jauhamisen tulisi tapahtua hellävaraisesti, ilman sähkölaitteiden apua. Tämä on harvoin mahdollista teollisessa tuotannossa. Pakurikääpää ei myöskään kannata hankkia Suomea etelämpää, koska silloin Suomen pohjoisesta sijainnista saatava etu bioenergiakentän kokoon ja vaikuttaviin aineisiin jää vähäisemmäksi. Kursseillani kerron seikkaperäisemmin, mitä muita tekijöitä on syytä ottaa huomioon, että pakurikäävän tarjoamat kaikki aarteet saadaan varmasti talteen. Omat yliaistilliset tutkimukseni ovat tuoneet esille, että pakurikääpäuute on omiaan terveyden ja erityisesti suojauksen ylläpitäjänä. Suojauksella tarkoitan sitä, että kehon hiven- ja alkuainevaranto pysyy 100 %:ssa ja että kehon ympärillä oleva näkymätön bioenergiakenttä pysyy vähintään kahdessa metrissä. Näin keho pysyy suojattuna, eivätkä taudinaiheuttajat ja muut taudinsiemenet pääse kehoon. Pa- Kääpien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin Myrsky on kaatanut puun ja sen kannosta tulee aikanaan hyvä elatuspohja monille sienille. Näin toteaa tämän artikkelin kirjoittaja, kuvassa oleva terveydenhuollon maisteri Tiina Lindholm. kurikäävän positiiviset, vaikuttavat aineet säilyvät hyvin alkoholiin uuttamalla. Silloin tuote jää eläväksi, eikä se ole kovalla käsittelyllä pilattu. Kun itse valmistan pakurikääpäuutetta, niin sen eri valmistusvaiheisiin liittyy myös muita seikkoja, kuten kuivuusasteen mittauksia, joita seuraan yliaistillisesti. Pakurikääpäuutekuuri sopii erityisen hyvin syksyn flunssakauteen vahvistamaan kehon suojausta ja immuunipuolustusta. Jos lähtee keräämään kääpiä itse metsästä, niin on hyvä muistaa, että kääpien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, koska käävät ovat osa puuta ja kuuluvat siten metsänomistajalle. Luulisi, että metsänomistajalta luvan saisi helposti, koska kysehän on lahoavien puiden käävistä. Kuitenkin on aina kohteliasta pyytää lupa – mitä jo lakikin edellyttää – mikäli ruokasienien lisäksi haluaa kerätä myös kääpiä. Käävät voivat joskus olla kovinkin tiukasti kiinni lahoavassa puussa. Silloin metsään kannattaa ottaa mukaan vähän puukkoa järeämpi ase, jotta saa irrotettua käävän puun kyljestä. Pakurikääpää etsiessä voi aluksi sekoittaa sen pahkaan, joten vielä pahkoista muutama sana. Pahkapuuta kiusaa vesisuoni Pahkoiksi kutsutaan puissa esiintyviä epämuodostumia tai sairauksia, jotka syntyvät ilmeisesti mutaatioista tai puun pinnan vaurioista. Puun pinnassa olevien paksuuskasvua aiheuttavien solujen toiminta alkaa kiihtyä muita nopeammin tuottaen lisää samanlaisia soluja. Näin muodostuu ajan saatossa joskus hyvinkin iso, puumainen pahkura puun rungon kylkeen, oksaan tai juureen. Esko Jalkanen muistutti aikoinaan, että jos puuhun on kasvanut pahka, on tämä kasvupaikka puulle hyvin haastava, jopa vaarallinen. Pahkan avulla puu on pelastanut itsensä. Ilman pahkaa puu olisi myöhemmin kuollut. Esimerkiksi koivunpahka on syntynyt siten, että lehtipuuta on rasittanut sen kasvukaudella pahkapuun alainen vesikerrostuma, kansankielellä sanottuna vesisuoni. Pohjaveden vaikutus on koivulle haitallista, kuten on maasäteilykin. Yliaistillisten tutkimusteni mukaan pahkapuu on syntynyt 80%:ssa tapauksista juuri puuta haittaavan maanalaisen vesikerrostuman takia. Puiden pahkoista valmistetaan paljon käyttöesineitä, kuten kuksia eli pahkakuppeja ja kulhoja sekä erilaisia koruesineitä. Joku on saattanut nähdä pahkahuonekalujakin, kuten pöytiä ja palleja. Ne ovat valmistettu suurista raitapuun juuripahkoista. Eikö luonto olekin ihmeellinen aarreaitta! Q Tiina Lindholm 7MIPYRTIMPM
© Copyright 2024