20v Historiikki
GUMBÖLE GOLF 1991-2011 PE|OH *X *R 20v OI 1 P * H O R | OI E 1991-2011 v 0 2 2 SISÄLLYSLUETTELO PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS Hannu Niemelä GUMBÖLE GOLF JUNIORIN SILMIN 4 ..................................................... MITÄ GUMBÖLESSÄ OLI ENNEN GOLFKENTTÄÄ Claes Ehrnrooth 7 ..................................................... GUMBÖLE GOLFIN HISTORIA LYHYESTI 9 ..................................................... RAIMO J. VIRTASEN MUISTIKUVIA PERUSTAMISEN AJOILTA Hannu Niemelä 11 Leena Reimavuo 13 ..................................................... ALKU OLI HANKALAA MUTTA ANTOISAA ..................................................... GUMBÖLE GOLF OY – NÄLKÄ KASVOI SYÖDESSÄ Håkan Blomberg 15 Arto Salminen 17 Kiia Permala 33 Kari Lydman 33 Pentti Pietarinen 35 Martti Sneck 36 Merja Kivi 39 Timo Käiväräinen 42 ..................................................... JÄSENEN PUHEENVUORO ..................................................... KAPTEENILTA 2010 ..................................................... KAPTEENIN BÄGISTÄ ..................................................... LADYKAPTEENIN MIETTEITÄ ..................................................... TAULUKKO MESTARIT, HALLITUS JA KAPTEENIT 40 ..................................................... TOIMARIN HUONEESTA ..................................................... ..................................................... UNELMASTA TOTTA ..................................................... EN GOLFARE BLIR TILL Håkan Blomberg 18 ..................................................... OMA HISTORIANI GUMBÖLE GOLF- YHTEISÖN JÄSENENÄ Hannu Niemelä 19 Julkaisija: Gumböle Oy Toimittajat: Leena Reimavuo Hannu Niemelä Timo Käiväräinen Ulkoasu: Jari Huhtala Paino: Painokiila Oy ..................................................... 3 Puheenjohtajan tervehdys Hannu Niemelä Hyvät ystävät! Olemme saavuttaneet täysi-ikäisyyden ja myös täysikokoisuuden. Nyt on aika viettää hetki juhlaa ja todeta se mitä olemme saaneet aikaan. Gumböle Golfin historia on ollut hyvin monivivahteinen. On ollut jyrkkiä laskuja ja myös nopeita nousuja, mutta aina on kuitenkin menty eteenpäin. Kentän rakentaminen on ollut seuran historian pisin projekti. Siihen on osallistunut suuri joukko entisiä ja nykyisiä jäseniämme. On ollut syviä lamoja ja pitkäkestoisia lupaprosesseja. On myös kohdattu sitkeitä valittajia. Emme ole kuitenkaan lannistuneet vastusten edessä, vaan uskoneet projektin toteutumiseen tavalla tai toisella. Osakasjäsenet, joita on valtaosa jäsenkunnastamme, ovat vuosien varrella kokemustensa muokkaamina hitsautuneet homogeeniseksi joukoksi, jota yhdistää monien mielipiteiden kirjo. Mielipiteissä yhteistä on seuraamme ja kenttäämme kohdistetut positiiviset ajatukset. Myös muut jäsenryhmät, jotka ovat viime aikoina kasvaneet huomattavasti, ovat havainneet sen positiivisen kehityskulun, joka yhteisössämme on tapahtunut. Uusiksi jäseniksi tulleet ovat kertoneet yhtenä suurimmista vaikuttimista liittymiselle olleen sen avoimen positiivisen hengen, joka yhteisössä vallitsee. Kertoohan vanha sloganimmekin, että Gumböle Golf on pelaajien kenttä. Tämä on sikälikin totta, että suurin omistaja yhtiössä on Gumböle Golf ry, jolla yksinään olisi ehdoton äänivalta yhtiössä, jos se ääniänsä käyttäisi. Suurimmalla henkilöomistajalla on kolme osaketta eli kolme ääntä yhtiökokouksessa. Muut osakkeet jakautuvat laajalle joukolle valtaosin yhden pelioikeuden sisältävän osakkeen omistuksina. Yhdistyksen kokouksissahan on jokaisella läsnä olevalla varsinaisella jäsenellä yksi ääni. Yhteisössämme siis vallitsee laaja demokratia, jossa kukaan ei ole määräävässä asemassa toisten suhteen. Kaikki me pystymme siis vaikuttamaan asioihimme tasavertaisesti niin halutessamme. Mitä olemme saaneet aikaan? Nyt meillä on toinen kokonainen kausi menossa pääkaupunkiseu4 dun uusimmalla täysimittaisella kentällä, joka on nopea pelata ja joka on yksi paraskuntoisimmista kentistä maassamme tällä hetkellä. Kiitos tästä kuuluu meille kaikille, jotka olemme olleet päättämässä rakentamisesta. Erikoiskiitos kuitenkin kuuluu kentän kuntoon laittajille ja kunnon ylläpitäjille. Avainasemassa tässä tietenkin ovat kenttämestari ja hänen joukkonsa. Uusi klubitalo on nyt ollut käytössä neljä vuotta. Talo on saanut paljon kiitosta osakseen omilta ja myös pääsääntöisesti vierailijoilta. Talo ympäristöineen ja sinne johtavine teineen antaa alueesta erittäin huolitellun ja siistin kuvan. Talossa ovat kaikki harrastukseemme oleellisesti liittyvät tilat käytössämme. Ravintola herkullisine lounaineen ja tarvittaessa juhla-aterioineen on saatavilla päivittäin. Yläkerran saunat ovat erittäin hyvät, tuuletus toimii pukeutumistiloissa ja happea riittää myös itse löylyhuoneessa pidempäänkin oleskeluun. Pukukaapit ovat riittävän tilavat. Nämä siis erikseen naisille ja miehille. Saunat ja pukeutumistilat pyyhkeineen ovat veloituksetta osakkaiden ja pelioikeudenhaltijoiden käytössä. Muille ne sisältyvät greenfeemaksuun. Yläkerran kabinetti on osakkaiden käytettävissä veloituksetta. Muille kabinettia vuokrataan pientä korvausta vastaan, tai kokoustarjoilua varten se toimii ravintolan jatkeena. Alimmasta kerroksesta löytyvät kuntosali ja golfsimulaattori, jotka nekin ovat osakkaiden käytettävissä veloituksetta. Vuokrattavat bägikaapit sijaitsevat myös alimmassa kerroksessa. Pelaamiseen liittyvät harjoittelualueemme ovat myös kokeneet melkoisen kasvojen kohotuksen muutaman viime vuoden aikana. Niistä myös pidetään jatkuvasti hyvää huolta. Klubitoimintaamme on myös tullut kiitettävää aktiivisuuden lisäystä viime vuosina. Varsinkin naisten toiminta on aina ollut seurassamme aktiivisinta, mutta nyt sitä on kehitetty ja monipuolistettu entisestään. Senioritoimikunta toimii myös aktiivisesti järjestäen kilpailuja kotikentällä ja seuraotteluja muiden seurojen seniorien kanssa. Myös Viron turneesta on tullut jo lähes traditio. Kansallisiin senioritoureihin osallistumisesta on myös osalle tullut jo jokavuotinen tapa. Kaikkein aktiivisinta toiminta kuitenkin ilahduttavasti on ollut junioreidemme joukossa. On pelattu Junnu Raideria, osallistuttu junnujen reikäpelisarjoihin sekä myös osin tsemppi- ja aluetoureihin. Junnuilla on omia viikkokisojaan ja treenejä, joita vetävät Prot Ari Koutuaniemi ja Timo Rantanen. Kesällä kisoja ja treenejä valvovat ja ohjaavat myös Golfliiton koulutuksen saaneet ohjaajat. Osa junnuista osallistuu myös aktiivisesti aikuisten kanssa yleisiin kuukausi- ja viikkokisoihin. Nykyisin junioritoimintaa vetää ja organisoi Roosa Luhtalampi, vielä juniori-ikäinen tämän vuoden itsekin. Golf on tunnetusti sosiaalinen urheilumuoto. Siinä harvoin halutaan pelata aivan yksin. Neljän pelaajan lähtöön voi aina tulla mukaan uusia kasvoja, joihin tutustutaan pelatessa ensin hyvin pinnallisesti, mutta usein pelatessa syntyy paljon pitkäikäisiä ystävyyssuhteita. Näin olen huomannut meidänkin yhteisössämme käyneen hyvin useissa tapauksissa. Golfin hieno tasoitusjärjestelmä antaa meille kaikille hyvät mahdollisuudet kisailla keskenämme tasaväkisesti iästä ja kunnosta riippumatta. Kaikkienhan ei tarvitse tietenkään kilpailla. Golfista voi nauttia aivan vain pelailemalla ja vaikkapa kilvoittelemalla vain itsensä kanssa. Kuntourheiluna golf on tutkitusti yksi parhaimmista liikuntalajeista. Siinä syntyy harvoin vammoja, jos muistaa edes hiukan venytellä itseään ennen kuin lähtee lyömään kentälle tai rangelle. Golfissa liikutaan juuri ihanteellisella rasituksella rasvanpolttoa ajatellen. Uskon, että nämäkin noin kolmesataa senioria, jotka kentällämme kuntoilevat, säästävät valtavia summia Espoon verotuloista muihin tarkoituksiin, kun eivät joudu läheskään niin usein turvautumaan yhteiskunnan palveluihin kuin ilman golfia joutuisivat. Tämä joukko ja muut ovat vielä itse kustantaneet itselleen tämän mahdollisuuden säästää yhteiskunnan varoja. Kuulun myös itse tähän joukkoon ja olen tietoinen siitä, että tämä mielekkääksi tuntemani liikuntamuoto on omalta osaltani ylläpitänyt kuntoani paremmin kuin mikään muu. Minun ikäluokkani on aloittanut golfin melko varttuneena. Nykyisin aloittelevis- ta useimmat ovat jo nuorempia. Kun he jatkavat tätä harrastusta niin he tulevat olemaan meidän iässämme entistä parempikuntoisia. Olemme siis saaneet ja saamme myös terveyttä aikaan itsellemme. Mikään ei kuitenkaan pyöri itsestään. Talkootöinäkin voidaan toki tehdä paljon asioita silloin, kun niin halutaan. Meidänkin yhteisömme kaikkine tarpeellisine töineen on jo sen suuruinen yksikkö, ettei se toimi ilman asiantuntevaa palkattua henkilökuntaa. Voin vain onnitella meitä siitä, että olemme onnistuneet saamaan kentällemme hyvin kouluttautuneen asiantuntevan ja sitoutuneen henkilökunnan, kuten kentän kunto osoittaa. Myös toimistossamme on joukko, jolla on kokemusta, ammattitaitoa, palveluaktiivisuutta ja halukkuutta työskennellä iloisella ilmeellä meidän hyväksemme. Ulkoistetun ravintolan henkilökunta on tullut myös useille tutuksi ja heihin voidaan myös liittää nuo omiamme koskevat adjektiivit. Olemme tehneet osakas-/jäsentyytyväisyystutkimuksen vuonna 2007 ja viimeksi tänä keväänä 2011. Nuo tutkimukset osoittavat tuloksillaan, että tuo mitä olen edellä kirjoittanut pitää myös paikkansa valtaosan Teidän mielestä. Kaikille Iloista 20-vuotisjuhlaa toivottaen! Hannu Niemelä Puheenjohtaja 5 Mitä Gumbölessä oli ennen golfkenttää Claes Ehrnrooth Isoisäni Gunnar Ehrnroth osti vaimonsa kanssa Gumbölen kartanon vuonna 1916, ja pariskunta muutti sinne syyskuussa 1918. Itse olen koko ikäni asunut näillä kulmilla, joten tiedän jonkin verran alueen historiasta – mutta, mitä enemmän asiasta kiinnostuu, sitä enemmän aukkoja löytää omista tiedoistaan. Voimme kuitenkin ottaa vauhtia jo ajasta jolloin Kolumbus löysi Amerikan, sillä jo ennen sitä Gumbölen kylä oli olemassa, ja sen jakokuntaan kuuluivat tytärkylät Myntböle (EGS:n ”kotikylä”) ja Nupurböle. Nykyään kartanon nimenä toimiva Gumböle oli siis alun perin kylän nimi. Sittemmin suurimman tilan nimeksi tuli 1600-,1700-luvun taitteessa Gumböle Storgård, josta myöhemmin tuli Gumbölen kartano. Espoon kaupunki osti kartanon ja viljelysmaat 1960-luvulla. Itse asun kartanosta jäljellä olevilla metsämailla nykyisestä golfkentästä lounaaseen päin, isäni 1948–1951 rakennuttaman Dämmanin tekojärven tuntumassa. Golfkenttä sijaitsee kokonaan kartanon entisillä pelloilla ja niityillä. Alueen vanhimmat kartat ovat 1700-luvulta, mutta vanhimmat paikkojen nimet ovat 1400-, 1500-luvuilta. Pyrin käymään paikkojen nimet ja taustat läpi kentän väylien järjestyksessä, jotta olisi helpompaa sitoa nimet tuntemiimme paikkoihin. Käännän reippaasti nimet suomeksi siltä osin kun paikoilla ei ole virallista suomenkielistä nimeä. Kaartaessasi kentälle Gumbölentieltä olet jo historiallisella maaperällä – vasemmalta pellolta on löydetty muistoja kivikaudelta, ja alueen vanhimpia nimiä on Niniåker (Niinipelto), joka muista poiketen viittaa alkuperäiseen suomenkieliseen asutukseen. Itse klubitalo ja rangen lyöntipaikat sijaitsevat Kjerrängsåker nimisellä pellolla. Ykköstiiltä lyödään Kärrängsån eli Suoniittyjoen yli nimettömälle pellolle. Kakkosväylä lähtee Hästkjärråkerin yli (olisiko tänään Heppasuonpelto?) ja kolmos-, nelos- ja viitosväylät kiertävät Hästkiär6 rin (Heppasuon). Kolmosen lyöntipaikan oikealla puolella näkyy Mjölnarbacka (Myllärinmäki), joka on saanut nimensä Dämman-järven länsipäässä jo 1700-luvulla sijainneen myllyn mukaan. Olen 50-luvun alussa asunut kentältä näkyvässä punaisessa mökissä, naapurina perhe jossa oli 7 lasta. Talviaamuina, kun itse lähdin isäni auton kyydissä Helsinkiin kouluun, naapurin lapsiletka lähti suksilla pimeän metsän halki kohti Kauklahden kansakoulua. Nykyään Mjölnarbackassa asuu GG:n kannalta hieman vihamielinen naapuri, joka valituksillaan viivästytti ns. Metsäväylien rakentamisen – sinänsä ymmärrettävää, jos et ole golffari, et välttämättä halua nähdä keittiösi ikkunasta jatkuvaa pelaajien virtaa FORE-huutoineen! Gumböle Golfin talouden kannalta tämä saattoi olla loppujen lopuksi hyvä asia – nyt meillä on kompakti ja nopea kenttä, ja metsäväylät saattavat jäädä historiaan. Väylä kuusi päättyy Linwesåkern’ille (vanha nimi, saattaisi tänään olla Linus-pelto?) ja seiskan griini on Rusthållsbackåkern’in kohdalla (Rusthollin takapelto?). Oikealla oleva metsä, jonka koko etuysi kiertää, on nimeltään Lustikulla (modernimpi nimi ehkä 1900-luvun alusta). Väylä kahdeksan lähtee Åkärrsåker nimiselle pellolle (Joensuopelto?) ja väylä yhdeksän tulee takaisin saman pellon toista laitaa. Jos avaat ysin kunnon slaissilla, päädyt Ekstad:iin (Ruuhipaikkaan). Siellä on pidetty venettä, kun vielä jaksettiin kalastaa Kärrängsån’issa. Kaksinkertainen vedenylitys väylän yhdeksän lopussa johtuu siitä, että väylän loppupäähän kaadettiin moottoritien rakennusvaiheessa jätemaata, sillä seurauksella, että yhtenä kauniina aamuna kasa sortui ja joen uoma painui umpeen. Ensin avattiin sitten ”varauoma” ja myöhemmin uudestaan varsinainen uoma. Jokien ylitystä vaikeuttanut koivu on kaatunut, mutta tilalle istutettiin homepurkutuomion saaneen taloni tuore pihatammi, joka saanee tulevaisuudessa, kunhan kasvaa isommaksi, nimen …tanan Ehrnroothin tammi? 7 1991-2011 Kymppiväylän griini sijaitsee Anddungen’issa, (Sorsapusikossa), joka on tainnut saada nimensä isältäni, mutta olen itsekin ampunut siellä monta sorsaa iltalennolta. Väylä 11 lähtee Alkärr’in suuntaan (Leppäsuo), ja väylä 12 takaisin Sorsapusikon läpi. Siellä satakieli lauloi komeasti vielä silloin kun kenttä oli yhdeksänreikäinen, nyt se on muuttanut jokea hieman ylöspäin Dämmanin vesilaitoksen tienoille. Vesilaitos rakennettiin 60-luvulla, ja kohta se suljetaan, kun pääkaupunkiseutu saa kaiken tarvitsemansa veden Päijänteestä. Joen pohjoispuolen väylät on rakennettu Kärrängille (Suoniitty, jo 1700-luvulla ”Stora Kiärrängen”). Nimi Myllärinniitty on moderni keksintö, kuten Myllärintie ja Myllypadontie. 50-luvulla Kärrängen oli vuokrattu ns. Betesföreningen’ille (Laiduntamisyhdistys) joka edusti paikallisia pienviljelijöitä. Näistä monet pitivät 1-2 lypsylehmää, jotka tuotiin kesäksi tänne laitumelle. Myllärintien (silloisen Ehrnroothintien) päässä Turuntien (nyttemmin Nupurinväylän) varressa oli bussipysäkin kohdalla maitolava jonne maitotonkat vietiin. Lypsylehmien pito loppui 60-luvulla, ja Kärrängen kasvoi lähes umpeen, kun pajut ottivat vallan. Paljon on virrannut vettä Kärrängsån’issa, ja golffareita katsoo mieluummin kuin pajupensaita. Mutta kyllä lehmät ovat aina lehmiä… Heinäkuussa 2011 Claes Ehrnrooth 8 Gum- on henkilönimi, -böle on alkuaan merkinnyt uudisviljelystä kylä- tai pitäjäyhteismaassa. Kylässä on näihin aikoihin ollut 7 taloa. Gumböle Storgård, myöhempi Gumbölen kartanon on entinen ratsutila, joka syntyi ja saavutti ensimmäisen kukoistuksensa 1600-luvulla Brennerin sukuun kuuluvan Espoon kappalaisen Per Mårteninpoika Brennerin toimesta. Tilan rappeutuminen alkoi tulipalosta 1713 ja venäläisten hyökkäys keskeytti jälleenrakentamisen sodan loppuun asti. Lokakuussa 1722 pidetyssä autiotilatutkimuksessa olivat harvat pystyssä olevat rakennukset ilman kattoa, pelloista kaksi kolmannesta kesannolla, humalatarhat rappiolla ja puromylly oli luhistunut. Tilan nosti uuteen kukoistukseen varsinaisesti Espoon kirkkoherra Elias Cajander 1700-luvun puolenvälin jälkeen. Nykyinen päärakennus on hovioikeuden auskultantti Karl Henrik Alexander Napoleon Alderkreutzin rakennuttama. Kursivoitu teksti on Leena Reimavuon lisäämä, lähteenä Hagar Nikander: Espoo 1700 -1865 Gumböle Golfin historia lyhyesti: 23.03.1991 Perustava kokous jossa päätettiin perustaa Espoo Golf r.y. Tavoitteena oli rakentaa Myllärinniitylle 9-reikäinen golfkenttä Fountain nine 03.06.1991 Ensimmäinen vuosikokous 25.07.1991 Ensimmäinen teorialuento Green Card koetta varten. Pelikokeen saattoi suorittaa EGS:n tai Master Golfin prolle 09.08.1991 Yhdistys rekisteröitiin nimellä Gumböle Golf ry 1991 Ensimmäinen oma jäsenkortti 03.08.1991 Range avattiin ja pidettiin seuran ensimmäinen tarkkuuslyöntikilpailu. ! Rangepalloille pystytettiin ”nakkikioski” joka myöhemmin korvattiin lukitulla kontilla, josta jäsenet saivat palloja 31.10.1991 Kentälle saatiin lopullinen rakennuslupa 11/1991 Saatiin Golfliiton jäsenyys 1992 Aloitettiin kentän rakentaminen 1992 11.05.1994 Ensimmäinen mestaruuskilpailu, kilpailut pelattiin kentillä, joihin oli hankittu vuokrapelioikeuksia Avattiin 6 reikäinen par 3 jokamiehen kenttä 06.08.1994 Kenttä vihittiin käyttöön 1994 Väliaikaiseksi klubitaloksi pystytettiin TVL:n parakki 1997 Par-3 kenttä laajeni yhdeksään reikään 1999 Väylä numero 7 valmistui 1999 Oy Green Group Ab rakensi väylät ja griinit 2 ja 6 sekä kastelun niille 23.12.1999 Jätettiin lisämaahakemus Espoon kaupungille toista yhdeksää reikää varten 25.08.2000 Perustettiin Gumböle Golf Oy. 2000 Golf Balance Oy aloitti caddiemastertoiminnan ja proshopin hoitamisen 2000 Masiineri Oy rakensi väylien 3,4 ja 5 maanrakennus-, salaoja- ja kastelujärjestelmätyöt, vesialtaan sekä kolmosväylän reunaa kulkevan huoltotien. Kastelu Aqua Nova. Sähköliittymää suurennettiin ja vedettiin sähkölinja uuden tehokkaamman vesipumpun tarpeisiin 1.4.-11.9.2001 Masiineri Oy rakensi väylän nro 1:n korotuksen ja lyöntipaikat joen toisella puolella ja väylän 6 takatiin sekä 9 bunkkereineen Kurosen suunnitelman mukaan. 10.06.2002 Avattiin yhdeksän reiän kenttä 2007 Valmistui uusi klubitalo, suunnittelija Pertti Hakamäki arkkitehtitoimisto Innovarch Oy 2008 Valmistui uusi pumppaamo ja sille uusi sähkölinja 2008 Syys-/lokakuun vaihteessa valmistuivat uudet yhdeksän reikää 5.7.2009 Avattiin pelaamiselle 18-reikäinen par 70 Gumböle Golf 9 Raimo J. Virtasen muistikuvia perustamisen ajoilta Niin se alkoi siitä, kun jotkut aloittivat keskustelun siitä, että voitaisiin perustaa sisarseura, joka rakentaisi uuden 9-reikäisen kentän Espoon kaupungilta vuokratulle alueelle, ja jonka Kosti Kuronen oli meille sinne suunnitellut. Näihin keskusteluihin antoi alkusysäyksen se, että Espoon Golfseuran silloinen toiminnanjohtaja Mirhola oli kyllästynyt laskuihin, joita suunnittelijat aika ajoin lähettelivät, vaikkei mitään maastossa näkyvää tapahtunutkaan. Olimme siihen aikaan tilintarkastajina Jarkko Linnainmaan kanssa ja pelasimme silloin kuten vielä nykyisinkin usein yhdessä golfia. Eräällä kerralla Jarkko otti asian puheeksi ja sanoi että, sinähän Raimo voisit ruveta vetämään tuota uutta kenttäprojektia. Siitä se sitten alkoi. Maaliskuussa 1991 pidimme seuran perustavan kokouksen, johon osallistui lisäkseni Jarkko Linnainmaa ja vaimonsa Raija Linnainmaa sekä vaimoni Raija Kosonen, joka toimi alkuaikoina palkattomana sihteerinä. Lisäksi kokouksessa oli mukana Leo Mäki-Kokkila, jonka roolia en muista, mutta hänellä oli muistaakseni suhteita urheiluseuroihin ja hän oli KTK:n miehiä. Käytännössä työt alkoivat rangelta. Siellä oli paljon nyrkinkokoisia kiviä, jotka oli saatava poistettua. Mietimme sitä kuka saataisiin niitä kiviä keräämään. Silloin keksittiin, että Eestin pojat voisivat tehdä sen työn. Linnainmaan pojalla oli vanha mersu. Tuo vanha mersu luvattiin Eestin pojille palkaksi ja he suostuivat siihen. Homma sujuikin vauhdikkaasti. Eestin pojilla oli vanha Ford Taunus merkkinen auto, jolla pojat ajoivat rangella edestakaisin. Kivet kerättiin käsin ja heitettiin Taunuksen takakonttiin. Auto kulki melko lailla nokka pystyssä tyhjennyspaikalle, jossa kivet taas tyhjennettiin käsin. Lyöntilavat teetettiin tutulla metallipajalla maastoon sopiviksi. Maastohan oli vino, joten lyöntilavojen jalkojen piti olla eripituisia mittojen mukaan. Sen opin, ettei etureunaan tule jättää sentinkään kynnystä lyöntimattoa pitelemään. Jäljistä päätellen moni on lyönyt mailallaan etureunan rautareunukseen. 10 Urakoitsija Kurikkaoja järjesti Jalasjärveltä työkoneen tekemään maansiirtotöitä kentälle. Heille oli annettu ohjeet kaivaa vain rajaojia, koska vielä ei ollut lupia varsinaisten töiden aloittamiseen. He kuitenkin olivat tehneet muutakin ilman lupaa ja esittivät minulle 38.000 markan laskua. Seuran kassassa oli rahaa 40.000 markkaa. Siitähän se ensimmäinen riita tuli. Kaupungin edustajien kanssa oli paljon neuvotteluja. Sisääntulotieksi kaupunki esitti kulkua Myllärintien kautta ja piti siitä kovasti kiinni. Nykyisen ”hevoshaan” silloinen omistaja tyrmäsi kuitenkin kaupungin vaatimuksen ja sanoi kaivavansa tien auki, jos sellainen päätös tulee. Kaupunki antoi periksi ja sisääntulotieksi määrättiin nykyinen Gumbölentien liittymä. Vuokrasopimuksemme mukaan läpiajo Myllärintielle on estettävä. Myös liittymässä olevan pienen viitan väreistä saatiin kaupungilta ohjeistus. Kaupunki ilmoitti käytettävien värien koodit. Uusien jäsenien saaminen oli elintärkeää. EGS:n hallitukselta tuli ehdotus, että ottakaa nuo meidän jonossa olevien ihmisten nimet ja osoitteet ja lähettäkää heille tietoa uudesta golfseurasta. Niin sitten tehtiin ja kirjeenvaihto oli melko vilkasta. Lisäksi informoitiin monia urheiluseuroja ja laitettiin urheiluhallien ilmoitustauluille ”mainoksia”. Jonossahan oli ja on edelleen paljon ihmisiä. Jäseniä tuli odotuksia paljon vähemmän. Seuran perustamisen aikoihinhan alkoi syvin Suomea kohdannut taloudellinen lama. Jos tämä olisi osattu ennakoida, ei koko projektiin olisi ryhdytty. Kuitenkin tulorahoituksen turvin saatiin rakennettua kuusireikäinen par-3 kenttä, jota sitten on vuosien mittaan laajennettu nykyiseksi täysimittaiseksi kentäksi. Ja hyvin onnistuneen kokonaisuuden olettekin saaneet aikaan. Itse olin mukana ja vedin projektia niin kauan kunnes hallitus päätti lopettaa palkanmaksun. Raimo Virtanen (Hallituksen jäsen 1991-1994, puheenjohtaja 1991- 1993) Muistikuvat kirjasi Hannu Niemelä 14.07.2011 11 1991-2011 Alku oli hankalaa, mutta antoisaa Leena Reimavuo Seuran ensimmäisessä vuosikokouksessa 1991 meitä oli saman perheen jäseniä useita, ja niinpä tuntui järkevältä, että joku meistä ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi seuran hallitukseen. Tehtävä tuli minulle, jolla oli ehkä eniten kokemusta seuratoiminnasta, vaikka sekään ei ollut kovin suurta. Olin suorittanut Green Cardin Vierumäellä 1989, ja olin pelannut vuodesta 1990 alkaen Kurk Golfissa silloisen työnantajani pelioikeuksilla. Kurkissa pelaamista jatkoin vuoteen 1997, jonka jälkeen olin jäsenenä Gumbölen lisäksi ensin Nordcenterissä ja sitten Sarfvikissa. Kurk Golf oli golfin korkeakouluni, jossa opin kaiken aktiivisesta seuratoiminnasta ja erityisesti naistoimikunnan toiminnasta. Kaiken tämän opin yritin tuoda tullessani Gumböleen. Positiivisella mielellä aloitimme kentän rakentamisen suunnittelun ja jäsenhankinnan Raimo Virtasen johdolla. Valitettavasti lama iski lujaa hankkeeseemme ja jäsenmäärän kehittyminen pysähtyi heti alkuunsa. Vuonna 1993 otin seuran puheenjohtajuuden tehtäväkseni ja Raimo jatkoi vielä kentän rakennusprojektin parissa. Pian Juhani Heikkilä otti vastuun kentästä ja on suuresti hänen ansiotaan, että 9-reikäinen kenttä valmistui. Rakennustoiminnan keskeydyttyä jo kuorituilla väylillä 1 – 6, vuokrasimme maita vielä paikalliselle maanviljelijälle, sillä ehdolla, että hän äesti alueen, jotta se ei kasvanut uudestaan umpeen. Juhani toimi kenttämestarina ja häntä konsultoi EGS:n kenttämestari Juhani Vahala. Kentän hoitoon palkattiin useampana vuonna kentänhoitaja työllistämistuen avulla. Etsimme sopivaa tapaa pitää kenttähankkeen vireillä siten, että se hyödyttäisi tulevaa kenttää, eivätkä hankkeeseen sijoitetut rahat menisi hukkaan. Ideaksi kiteytyi aloittaa par-3 harjoituskentällä kahden väylän alueelle, ja jatkaa siitä kentän rakentamista, kun rahatilanne sen sallisi. Par-3 kenttä suunniteltiin tulevien väylien 8 ja 9 paikalle siten, että greenit olivat pieniä kevyesti rakennettuja, joka tarkoitti myös pientä salaojitusta. Kastelujärjestelmään päätettiin satsata heti, niin ettei 12 näitä väyliä tarvitsisi myöhemmin repiä auki. Talvella greenejä jouduttiin aitaamaan, jotta peurat eivät olisi terävillä sorkillaan tehneet tuhojaan. Raha oli todella tiukoilla, joten sponsoreita etsittiin pelilippuja vastaan. Niinpä ensimmäinen silta joen yli oli Enson sponsoroima ja ensimmäiseksi toimistoksi oli 1994 ostettu Uudenmaan tiepiirin parakki, joka maksettiin jokamiehen kentän pelilippuina. Silloin suunniteltiin vielä jokisaunan hyväksikäyttämistä klubirakennuksena. Tämä rakennus saatiin käyttöön muodollista vuokraa vastaan, mutta sen mukana tuli kunnossapitovelvollisuus. Pieniä korjaustöitä tehtiinkin, mutta sauna oli niin huonossa kunnossa, että siitä luovuttiin pian. Suunnittelukokouksia pidettiin myös alueella olevassa Klockarbackenin Klockarstugassa, joka oli rakennettu 1900-luvun alussa väentuvaksi. Siellä levittelimme innostuneina piirustuksia ja pohdimme olisiko talosta klubitaloksi. Näinä vuosina seuran vuosibudjetti oli noin 150.000 -250.000 markkaa. Kävimme Arto Salmisen kanssa myös hattu kourassa pankissa pyytämässä pientä lainaa rakennustyön vauhdittamiseksi. Kysymys ei varmaankaan ollut yli 100.000 markasta. Ehkä me olisimme lainan saaneetkin, mutta kaikkien hallituksen jäsenten olisi pitänyt taata laina, ja niin innokkaita emme sentään olleet. Suhteet viereiseen Gumbölen Ratsastuskeskukseen vaativat hienotunteisuutta ja neuvottelua. Oli 13 1991-2011 Gumböle Golf Oy – nälkä kasvoi syödessä Håkan Blomberg tärkeää etteivät ratsastajat vastusta kenttäsuunnitelmaamme. Heidän pelkonsa maneesille lentävistä palloista ei ollutkaan ihan aiheeton. Lopulta sovittiin, että maneesi suojataan greenin kuusi takaa riittävän korkealla aidalla. Ratsastuskeskus sai puolestaan oikeuden käyttää kentän huoltoteitä ratsastukseen kauden ulkopuolella. Par-3 kenttä avattiin keväällä 1994 jäsenistölle ja varsinaiset juhlallisuudet pidimme kuudes elokuuta 1994. Avauslyönnit tehtiin lavoilta, mutta greenit muistuttivat aitoja greeneja. Jotta jäsenet pääsisivät myös täyspitkälle kentälle pelaamaan, aloitettiin pelioikeuksien vuokraaminen muutamalta kentältä. Alkuun Espoon Ringsidesta ja sitten myös Kurk Golfista. Näin pystyttiin myös järjestämään kuukausi- ja mestaruuskilpailut. Markkinoinnissa tarjottiin liittymismaksun maksamista osasuorituksina useamman vuoden aikana, lähellä olevaa rangea, harjoituskenttää ja vuokrapelioikeuksia muilla kentillä. Koulutustoiminta oli lähellä sydäntäni heti alusta alkaen. Pidin tärkeänä, että Gumböle Golf ei saisi mainetta seurana, josta vain ”haetaan” Green Card. Niinpä hoidimme alussa Raimo Virtasen kanssa teorialuennot ja Raimon jätettyä tehtävän Pentti Pietarinen jakoi tehtävän kanssani. On ollut ilahduttavaa myöhemmin tavata kymmeniä golfin aloittaneita, jotka muistavat olleensa luennollani. Siihen aikaan tunsin myös henkilökohtaisesti käytännöllisesti katsoen kaikki seuran jäsenet. Luennon kesto oli kaksi tuntia ja niitä pidettiin lähes jokaisen työpaikkani kokoussaleissa, sekä ravinto14 la Lagunassa ja Innopolissa. Ensimmäinen luento oli Siemensin auditoriossa kesällä 1991. Luennon jälkeen muutamat innokkaimmat suorittivat myös kirjallisen kokeen. Lyöntikokeen vastaanottivat seuran prot, joilta vaadittiin PGA pro pätevyys. Myös naisten toiminnan aloittaminen mahdollisimman pian oli tärkeää. Niinpä perustimme naistoimikunnan ja järjestimme säännöllisiä yhteistapahtumia heti kun par-3 kenttä avattiin. Koska olimme kaikki uusia golfin pelaajia, yritettiin pelit pitää ennen kaikkea hauskoina tutustumistilaisuuksina. Niinpä luovuttuani puheenjohtajan tehtävästä, jatkoin hallituksessa ladykapteenina ensin epävirallisesti ja sitten virallisesti valittuna kaksi viimeistä vuotta. Tavoitteeni oli, että ladykapteeni olisi myös aina hallituksen jäsen kuten kapteenikin. Valitettavasti se toive ei tällä hetkellä ole toteutunut. Tärkeimpinä tämän kauden saavutuksina pidän seuran hengissä pitämistä par-3 kentän avulla, seurahengen luomista ja vuokrapelisysteemin aloittamista. Mielestäni Gumböle Golfissa on vieläkin ”vanhanaikaista” seurahenkeä, jota kannattaa vaalia. hallituksen jäsen 1991 – 2003, puheenjohtaja 1993 - 1996, ladykapteeni 2002 – 2003 Gumböle Golf on suhteellisen nuori golfyhteisö, joka alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ensin rakensi 9-reikäisen golfkentän, jonka avauslyönnit suoritettiin vuonna 2002. Mutta kuten sananlaskussa sanotaan ”nälkä kasvaa syödessä” ja näin kävi myös tässä hankkeessa, kun todettiin, että täysimittaisen golfkentän pitää olla 18-reikäinen. Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen täysimittaisen 18-reikäisen kentän väylät aaltoilevat nyt kauniisti Gumbölen joen molemmin puolin, Gumbölen kartanon välittömässä läheisyydessä Espoossa. Olen henkilökohtaisesti ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen päässyt hyvin läheltä seuraamaan tämän kenttähankkeen etenemistä. Olen ollut seuran jäsenenä sen perustamisesta asti vuonna 1991, ja 1997 minut valittiin mukaan hallitustyöskentelyyn, tai oikeastaan johtokuntaan kuten elintä siihen aikaan kutsuttiin. Vuosina 20012007 toimin sekä Gumböle Golf r.y:n että Gumböle Golf Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Tähän ajanjaksoon mahtuvat seuraavat merkittävät tapahtumat meidän golfyhteisömme kehityksen näkökulmasta eli: • Kosti Kurosen suunnitelman mukaisen 9-reikäi sen Fountain Nine kentän valmistuminen (8 ja 9 väylät n. 100m pidennettyinä) • Päätös laajentaa kenttä 18-reikäiseksi • Klubitalon valmistuminen Alun perin tämä oli Espoon Golfseuran laajennushanke, jota ei lähdettykään toteuttamaan. Sen seurauksena pienen aktiivisen ryhmän toimesta päätettiin perustaa uusi golfseura toteuttamaan tämä hanke. Seuran perustamisajankohta ja edellytykset hankkeen saattamiseksi päätökseen suunnitellussa aikataulussa, osoittautuivat kuitenkin suureksi haasteeksi. Maamme oli seuran perustamisen aikoihin ajautunut syvään lamaan ja varoja hankkeen toteuttamiseksi oli lähes mahdoton saada. Alkuun kuitenkin päästiin ja pikku hiljaa vietiin projektia eteenpäin rakentamalla par-3 väyliä ja hankkimalla pelioikeuksia jäsenistön käyttöön muilta kentiltä. Vuosien vieriessä eteenpäin kävi kuitenkin ilmi, että ilman merkittävää ulkopuolista lisärahoitusta ei hanketta saataisi päätökseen järjellisessä ajassa. Tämän seurauksena silloisessa johtokunnassa tehtiin valmistelut ensimmäiseen merkittävään muutokseen yhteisön toiminnassa, eli päätettiin ehdottaa, että perustetaan osakeyhtiö hoitamaan kentän ylläpito ja rakentaminen. Urheiluseuratoiminta ja kilpailutoiminta jäisivät edelleen seuran hoidettavaksi. Vuonna 2000 perustetun osakeyhtiön myötä oli mahdollista saada ulkopuolista lainarahoitusta alkuperäisen kenttäsuunnitelman loppuunsaattamiseksi. Yhtiökokouksessa osakkaiden toimesta hallituksen ehdotus aikanaan päätettiin hyväksyä, ja sen myötä saatiin hankkeen ensimmäinen vaihe kentän osalta valmiiksi vuonna 2002 jolloin avauslyönti suoritettiin Fountain Nine nimisellä kentällämme. Kentän suunnittelusta oli vastannut Suomen tähän asti ehkä tunnetuin kenttäarkkitehti Kosti Kuronen. Pitkään odotettu kentän valmistuminen otettiin innostuneesti vastaan, mikä tietysti näkyi pelikierrosten kasvun muodossa. Tämän myötä kävi selväksi myös se että klubitilana toimiva parakki ei enää pystynyt tarjoamaan riittäviä tiloja kasvaneelle toiminnalle. Näin ollen oli aika aloittaa selvittelyt miten voitaisiin saada aikaiseksi parempi klubitila, ja samassa yhteydessä ruvettiin selvittämään mahdollisuuksia laajentaa kenttä 18reikäiseksi. Sopivien maa-alueiden löytäminen olemassa olevan kentän yhteyteen osoittautui odotettua hankalammaksi. Monien erilaisten vaihtoehtojen tutkinnan jälkeen löydettiin vihdoin yhteisymmärrys maanomistajien kanssa sopivasta maa-alueesta seuraavien 9 väylän rakentamiselle. Tämän jälkeen oli vuorossa kenttäarkkitehdin valinta sekä varsinaisen kenttäsuunnitelman laatiminen. Kenttäkokonaisuuden kannalta oli hyvä, että saatiin kiinnitettyä sama kenttäarkkitehti joka oli suunnitellut Fountain Nine osion eli Kosti Kuronen. 15 1991-2011 Kenttälaajennuksen ja klubitalon suunnitelmien valmistuttua koitti aika viedä asia osakkaiden päätettäväksi. Tässä vaiheessa oli selvinnyt, että mahdollinen rakennusprojekti tulisi osittain olemaan erittäin haasteellinen johtuen maapohjan rakenteesta, lähinnä Gumbölejoen läheisyydessä. Suunnitelmien pohjalta syntyi golfyhteisömme kannalta lyhyessä ajassa toinen merkittävä päätös, eli päätös laajentaa kenttä 18-reikäiseksi sekä rakentaa toimintaan sopiva uusi klubitalo. Tämän päätöksen pohjalta ruvettiin sitten viemään hanketta eteenpäin ja hankkimaan kaikki siihen tarvittavat viranomaisluvat. Tämän prosessin aikana kävi selväksi miten vaikeata tällaisen hankkeen läpivieminen saattaa olla. Naapureista kaikki eivät voineet hyväksyä tehtyjä laajennussuunnitelmia ja tekivät asiasta omat huomautuksensa sekä veivät asian oikeuslaitoksen ratkaistavaksi. Tästä johtuen hanketta ei päästy aloittamaan suunnitellusti ja kaiken lisäksi lupa-asioiden käsittelyssä tapahtuneen menettelytapavirheen takia kaikkia suunniteltuja maaalueita ei saatukaan laajennusprojektin käyttöön. Kaiken kaikkiaan näitten erimielisyyksien käsittely kesti noin 4,5 vuotta. Tämän seurauksena taas jouduttiin muuttamaan suunnitelmia niin, että nyt tarjolla olevalle alueelle voitaisiin toteuttaa 9 reikäinen laajennus. Onneksi taitava kenttäsuunnittelijamme löysi tällaisen ratkaisun, jonka osakkaat myös sittemmin 16 Unelmasta totta hyväksyivät. Ehkä merkittävin ero alkuperäiseen suunnitelmaan oli se, että kentän par-luku jouduttiin pudottamaan kahdella lukuun 70. Rakentamiseen tarvittavat luvat saatiin pikku hiljaa ja näin päästiin varsinaisiin rakennustoimiin. Työt etenivät niin että vuonna 2007 päästiin ottamaan uusi klubitalo käyttöön ja vihdoin vuonna 2009 oli aika suorittaa 18 reikäisellä kentällä avauslyönnit. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta että meillä tänä päivänä on sekä hieno 18-reikäinen kenttä, että siihen sopiva klubitalo, josta löytyy ehkä pääkaupunkiseudun monipuolisimmat palvelut jäsenistölle. Perinteisten sauna-, proshop- ja ravintolapalveluiden lisäksi löytyy myös simulaattori ja kuntosali. Osakkaille taas on tarjolla lisäarvoa pelioikeuksien muodossa 5 muulla kentällä, joiden käyttökustannus sisältyy vuosittaiseen jäsenmaksuun. SGKY jäsenkortin myötä on tarjolla erikoisetuja noin 30 kentällä Suomessa, ja sen lisäksi kentillä mm Virossa, Hollannissa, Ranskassa ja Espanjassa. SGKY:n Kultakortti taas (johon vuonna 2011 osallistuu 20 kenttää), jonka saa 150 euron lisämaksulla mahdollistaa jopa 7 kierroksen pelaamista järjestelmässä mukana olevaa kenttää kohden. Aktiiviselle pelaajalle Gumböle Golf on erittäin varteenotettava vaihtoehto, joka tarjoaa laajat pelaamisen mahdollisuudet. hallituksen jäsen 1997-2007, puheenjohtaja 2001-2007 Arto Salminen Voidaan sanoa, että Gumbölen golfkenttää ei ole perustettu vaan se on syntynyt. Kentän lähtökohtana on Espoon golfseuran vuonna 1985 tekemä aluevaraus 9-reikäisen kentän rakentamiseksi Espoon golfseuralle. Kuten Hannu Niemelän historiakatsauksesta käy ilmi saatiin tuo Kosti Kurosen suunnittelema Fountain Nine-kenttä valmiiksi kesäkuussa 2002 eli 11 vuoden monivaiheisten ponnistelujen jälkeen. Kun vuonna 2000 perustettiin Gumböle Golf Oy, oli hallituksella jo selvä visio kentän laajentamisesta 18-reikäiseksi vaikkakin oy:n perustaminen tuolloin oli edellytys 9-reikäisen kentän saamiseen valmiiksi. Monien vaiheitten jälkeen Espoon kaupungin kiinteistölautakunta teki 27.5.2004 varauspäätöksen maa-alueista ja laajennuksen suunnittelu saattoi alkaa. Varsinainen lähtökohta kentän laajennushankkeelle ja klubitalon rakentamiselle oli Gumböle Golf Oy:n ylimääräinen yhtiökokous 21.6.2004, jonka päätöksillä hallitus valtuutettiin viemään laajennushanketta eteenpäin. Tuolloin myös aloitettiin varsinainen suunnittelu sekä kenttälaajennuksen että klubirakennuksen osalta. Kenttälaajennushanke kohtasi vahvaa vastustusta naapurien taholta, joka johti oikaisuvaatimuksiin ja valituksiin. Olimme tietoisena naapurien vastustuksesta jakaneet laajennusalueen hakemukset kahteen osaan toinen metsäväyliä koskien ja toinen Myllärinniityn osalle, jotta valitusprosessi ei estäisi koko hankkeen eteenpäin viemistä. Saimmekin Myllärinniityn osalta tehdyn valituksen pois Helsingin hallinto-oikeudesta lupaamalla naapurille istutuksia kenttäalueen laitaan näkösuojaksi. Näin saimme Kosti Kurosen laatimien laajennussuunnitelmien mukaiset kentänrakennustyöt käyntiin alueella, jolle suunnitelmamuutosten jälkeen 9-reiän laajennus mahtuikin kokonaisuudessaan. Klubitalolle varatun alueen osalta naapurien kuuleminen onnistui ilman valitusprosesseja. Klubitalon suunnittelijaksi valittiin Gumböle Golf Oy:n osakas ja ry:n jäsen arkkitehti Pertti Hakamäki. Kiersimme Pertin kanssa tutustumassa lukuisiin Etelä-Suomen golfkenttien klubitaloihin saadak- semme ideoita tilaratkaisuille. Käyntiemme ja ideointimme pohjalta Pertti teki piirustukset, jotka voitiin jättää rakennuslupaviranomaiselle. Suunnittelun lähtökohtana oli, että klubitalon kerrosala jää alle 600 neliömetrin, jotta ei tarvitse rakentaa väestösuojaa. Pertin lopullinen suunnitelma käsittää 759 neliömetrin huoneistoalan, johon on saatu mahtumaan kompaktisti kaikki modernilta klubitalolta vaadittavat toiminnot. Lisäksi voi sanoa, että klubitalomme ja alueemme suunnittelu on tehty kestävän kehityksen lähtökohdista mm. maalämpöineen ja materiaalivalintoineen. Kiitos loistavan suunnittelun, on kenttämme logistisesti, siirtymineen ja palvelujen läheisyys huomioonottaen, pelaajaystävällisyydessään huipputasoa. Kun käännyn Gumbölentieltä kentän tielle ja muistelen kaikkea 20 vuoden aikana tapahtunutta ja ihmisiä, jotka innokkaina ovat olleet mukana viemässä hanketta eteenpäin en voi olla tuntematta lämpöä ja ylpeyttä aikaansaannoksestamme. Gumböle Golf ry:n perustavan yleisen kokouksen puheenjohtaja 3.6.1991, hallituksen jäsen 1991-1997 ja 2001-2007, kapteeni 1994-1997, Gumböle Golf ry:n hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja 2000-2007 17 En golfare blir till Håkan Blomberg Vi får vrida klockan bakåt i tiden ända till ett tidigt 1980 tal. På den tiden var det studier som gällde och hemtrakten i Morby besöktes inte så ofta, så vetskapen om att man byggde en golfbana i närheten av Gumböle gård fanns inte. Esbo golfsällskaps bana blev dock färdig 1982 och under vinterhalvåret utgjorde banan ett ypperligt underlag för längdåkning på skidor. Det är sannolikt min första kontakt med en riktig golfbana. Men på den här tiden var ju golf ingen stor sport i Finland så det gällde att bekanta sig närmare med grenen. En närmare studie av spelet och möjligheten att gå till golfbanan och följa med hur spelet fungerar gjorde att ett visst intresse för grenen väcktes. Men som en ung man fanns det många andra utmaningar för handen och steget att gå och pröva på hur det känns blev inte av ännu då. Mot slutet av 1980 talet inträffade dock två saker som ledde till att det var dags för en grundkurs i golfspel. För det första bestämde sig min fru och jag att vi skulle skaffa oss en gemensam hobby, och golf verkade vara ett lämpligt alternativ. Ett andra faktum som förde den här saken vidare var att min svärfar skänkte sitt klubbset åt mig när han själv skaffade sig ett nytt. Nåja grundkursen på Esbo golfsällskaps bana gick bra och där stod man med sitt green card i handen, men det fanns ännu ett problem att lösa. Till vilken golfklubb skulle/kunde man ansluta sig. Det självklara alternativet var Esbo golfsällskap eftersom det var närmast, men problematiken var den att det redan då var flera års kö för att få ett medlemskap där. Efter genomgång av de olika alternativen skrev vi sedan in oss i kön för anslutning. Några månader senare får vi i postlådan ett brev där det meddelas att en ny golfklubb skall grundas. Det är frågan om ett projekt med en 9 håls bana som skall byggas väster om Gumböle gård. Det här erbjudandet lät väldigt lockande eftersom det skulle ge oss en möjlighet att kunna börja spela så gott som genast. De ansvariga på golfklubben kontaktades och efter att formaliteterna var avklarade fick vi år 1991 vårt första medlemskort. ”So far so good” som man säger i golfens hemtrakter på 18 de brittiska öarna. Ingen kunde dock förutse hur svår den ekonomiska krisen i landet skulle bli, men som vi vet blev den väldigt svår och lång. Det här betydde enorma problem med att försöka skaffa finansiering för att bygga den planerade 9 håls banan. Arbetena kom dock igång men projektet drog ut på tiden och först år 2002 kunde öppningsslaget på den planerade 9 håls banan ”Fountain Nine” göras av golfklubbens dåvarande ordförande Håkan Blomberg. Under de första tio åren av klubbens historia fick vi främst spela på olika kombinationer av par-3 banor. Det var inte precis någon ”Championship” standard på banorna, men ur ett längre perspektiv fungerade de för en nybörjare som ett väldigt bra träningsunderlag för närspel. Och närspelet är ju en av de viktigaste delområdena i spelet. Personligen tror jag att det här är en de grundläggande faktorerna till att jag i dagens läge har ett singel handicap. Sista slutligen ledde till att jag började spela golf. Utöver att det är en ypperlig form av motion så får man en möjlighet att skaffa sig nya bekantskaper, och även bekanta sig med nya platser när man åker omkring och spelar på de olika golfbanorna, både i Finland och runt om i världen. Avslutningsvis får jag också konstatera att efter många om och men har vi idag en väldigt fin 18 håls golfbana som det är ett nöje att spela på. Tack vare kunnig personal är banan för det mesta i ett ypperligt skick under hela spelsäsongen. Dessutom har vi ett funktionellt klubbhus med all den service som våra medlemmar kan önska sig. Omväxling i spelandet kan man söka genom att utnyttja de spelrätter som finns tillgängliga på ett antal andra klubbars banor i regionen. För 20 år sedan visste jag nog inte riktigt vad jag förväntade mig av golfen, men nu känns det väldigt bra att jag då lyckades göra ett klubbval som jag inte behövt ångra. En hängiven golfare Håkan Blomberg (styrelse medlem 1997-2007, ordförande 2001-2007) 19 Oma historiani Gumböle Golfyhteisön jäsenenä Hannu Niemelä Perustamisvaihe Huhti-toukokuussa 1991, tarkemmin en enää muista, katselin Tapiolan keilahallin ilmoitustaululla olevia lappusia. Yksi lappu kiinnitti erityisesti huomiotani. Siinä kerrottiin, että uuteen golfseuraan, Espoo Golf ry-Esbo Golf rf, otetaan uusia jäseniä. Otin lapussa mainitun puhelinnumeron muistiin ja heti kotiin tultuani tartuin puhelimeen ja valitsin lapussa annetun numeron. Puhelin hälytti muutaman kerran ja luulin jo, ettei siellä vastata näin työpäivän jälkeen. Kuitenkin, odottavan aika on pitkä, odotus palkittiin ja kuulin puhelimeen vastattavan- Raimo Virtanen. Kerroin Raimolle nähneeni kyseisen ilmoituksen keilahallilla ja kysyin vieläkö uusia jäseniä otetaan seuraan. Kun Raimo ilmoitti joitakin vielä mahtuvan, ilmoitin heti olevani itse ja mahdollisesti vaimoni kiinnostunut liittymisestä. Raimo kertoi sitten edellytykset millä jäsenyys mahdollistuu. Liittymismaksu oli 8500 markkaa ja sen saattoi maksaa erissä kentän valmistumisen tahdissa. Liittymismaksuilla oli tarkoitus kattaa Kosti Kurosen suunnitteleman yhdeksän reikäisen kentän ”Fountain Nine” rakentaminen Espoon Golfseuran uudelle perustettavalle Golfseuralle siirtämille Espoon kaupungilta vuokratuille maille. Jos kentän rakentaminen ei alkaisi tiettyyn päivään mennessä, rahat palautettaisiin. Sille tielle lähdettiin ja sillä ollaan edelleen. 3.6.1991 osallistuin EGS:n klubiravintola Rosavillassa Espoo Golf ry:n ensimmäiseen kokoukseen. Kokouksessa oli läsnä joukko väkeä, joista osa oli saanut seurasta tiedon EGS:n jonottajille lähetetyn kirjeen kautta ja osa ilmoituksista eri paikoissa, kuten minäkin. Kokouksessa valittiin yhdistykselle hallituksen jäsenet, joita ei oltu valittu jo perustavassa kokouksessa 23.3.1991. Virtanen kysyi minunkin halukkuuttani, mutta kieltäydyin koska eihän minulla ollut siinä vaiheessa alasta mitään kokemuksia. En kyllä ollut tietoinen muidenkaan kokemuksesta. Pöytäkirjan tarkastajaksi suostuin kuitenkin. 20 Heti Green Cardia suorittamaan Yhdistyksen järjestämään ensimmäiseen Sääntöja etikettiluentoon osallistuin 25.7.1991. Paikkana oli Siemensin Auditorio Leppävaaran Perkkaalla. Kurssin vetäjinä olivat Raimo J.Virtanen ja Leena Reimavuo. Luentojen jälkeen oli mahdollista osallistua kirjalliseen sääntö- ja etikettikokeeseen. Osallistuin kokeeseen ja nyt minulla on ollut parikymmentä vuotta Virtasen kirjallisen kokeen osalta allekirjoittama Golftaidon suorituskortti hallussani. Käytännön osuuden vastaanotti ja siltä osin kortin allekirjoitti vasta kolme vuotta myöhemmin Lassi Pekka Tilander . Suorituspaikkana oli Sarfvikin vanhempi kenttä. Lassi Pekka toimi silloin Prona Sarfvikissa. Hänethän tunnetaan nykyisin paremmin menestyvänä kenttäarkkitehtina. Kun nyt katson tuota Golftaidon suoritustodistusta, huomaan siinä yhden dokumentoinnin kannalta oleellisen puutteen. Siinä ei ole minkäänlaista tilaa suorituksen päivämäärän eikä paikan merkintää varten. Toivottavasti uudet greencard-suorituskortit huomioivat myös tämän asian. Kuten Greencardin suorituksen kestokin osoittaa, oma toimintani golfin parissa ei noina kolmena alkuvuonna ollut kovin aktiivista. Maksoin maksut ajallaan ja osallistuin kevät- ja syyskokouksiin. Siinäpä se melkein oli. Siihen aikaan tuntui päivätyö vievän aikaa myös iltaisin niin, ettei muille harrastuksille jäänyt tilaa. Ensimmäiset tapahtumat kentällä Elokuun kolmantena 1991 Virtanen kutsui uudet jäsenet tutustumaan uuteen kenttään tai paremminkin alueeseen, jolle kenttä oli tarkoitus rakentaa. Olihan meitä siellä aurinkoisena lauantaipäivänä jonkunlainen poppoo kiertämässä ”kenttää”. Virtanen näytti meille maastoon merkittyjen greenien ja tiiauspaikkojen paikat. Kentän rakennustyöt oli päätetty aloittaa väylistä 3, 4 ja 5. Greenien ja tiiauspaikkojen pohjat oli kuorittu, mutta silloinkin rakennusluvan viivästyminen esti varsinaisiin maansiirtotöihin ryhtymisen. Rangen avaus pidettiin samaisena kuumana lauantaina. Paikalla oli parikymmentä innokasta uutta golffaria. Samalla pidettiin myös ensimmäinen kilpailu seuran omalla kentällä. Rangelle oli tehty reikä 50 metrin päähän, johon yritettiin päästä tai ainakin mahdollisimman lähelle. Ilmeisesti siellä oli lainamailat koska minulla ainakaan ei vielä ollut omia. Kilpailun voittajaksi saatiin Pertti Puolakka, joka pääsi alle kahteen metriin. ”Harjoituskierroksella” Jyrki Reimavuo oli tehnyt seuran ensimmäisen Hole-In-Onen. Oma nimeni ei jäänyt tulosluetteloon historiankirjoihin merkittäväksi. Muistaakseni samaisessa tutustumistilaisuudessa kerrottiin, etteivät rekisteriviranomaiset hyväksy nimeksi aiottua Espoo Golf ry - Esbo Golf rf ehdotustamme koska se on liian lähellä Espoon Golfseura ry nimeä. Siksipä siellä pyydettiin ehdotuksia uudeksi nimeksi. En muista varmasti, mutta oletan, että siellä nimenomaan oli Gumböle Golf ry nimiehdotus esillä. Sehän sitten virallisesti rekisteriin hyväksyttiin. Tämä nimi oli painettuna myös ensimmäiseen saamaani seuran jäsenkorttiin. Kortti oli aivan oman seuramme kortti. GG hyväksyttiin Suomen Golfliiton jäseneksi vasta myöhemmin marraskuussa 1991. Vaikka en varsinaista pelaamista aloittanutkaan, kävin kuitenkin rangella lyömässä palloja, jotka aluksi olivat hallituksen hankkimassa vanhaa nakkikoppia muistuttavassa rakennuksessa. Koppi sijaitsi aluksi nykyisen klubin puoleisessa päässä rangea, jossa olivat myös lyöntilavat. Koppi siirrettiin myöhemmin vanhan klubin puoleiseen päähän. Koppi ei saanut kauan olla rauhassa, vaan vandaalit kävivät särkemässä sen lähes alkute- kijöihin. Kopissa oli suuret lasiset ikkunat, kuten nakkikopeissa yleensäkin. Lasinpalasia oli siksi vandaalien jäljiltä varottavana paljon. Kopin tilalle hallitus osti vanhan merikontin, jonka sai lukittua ja oli rakenteeltaan muutenkin ilkivaltaa kestävä. Kontin ovessa oli vahvarakenteinen riippulukko, jonka avain oli piilotettu vain jäsenistön tietämään paikkaan. Ämpärillinen palloja löytyi kontista. Pallot voi jäsen ottaa rangelle käyttöönsä ja kerätä sitten takaisin ja palauttaa konttiin harjoitussessionsa jälkeen. Rangelle oli tehty myöhemmin kolme reikää, joissa oli oikein liputkin paikallaan. Etäisyydet olivat muutaman kymmenen metrin pituisia. En tiedä oliko niitä kukaan mitannutkaan. Näitä ”väyliä” tuli kuitenkin pelattua silloin tällöin. ”Kentällä” ei ollut koskaan ruuhkaa. Pelaamisen alkuajat par-3 kentällä Kaikkihan tietävät, että Suomessa alkoi syvä lama samoihin aikoihin, kun kenttää piti ruveta rakentamaan. Rakentamisen piti tapahtua tulorahoituksen, eli liittymismaksujen turvin. Uutta jäsenistöä ei kuitenkaan ilmeisesti tullut suunniteltua vauhtia. On siinä ollut silloisellakin hallituksella ihmettelemistä mitä tehdä. Hallitus kuitenkin sopeutti suunnitelmia olosuhteitten mukaan. Klubitiloiksi hankittiin 1994 pari vanhaa TVH:n parakkia, jotka liitettiin toisiinsa. Kasi ja ysi väylän alueelle valmistui kuusireikäinen par-3 kenttä. Silta par-3 kentälle oli rakennettu ja pumppaamo joen rantaan kentän kastelua varten valmistui 1994. Par-3 kentän avajaiset pidettiin 6.8.1994. Avauslyönnin suoritti silloinen Espoon kaupungininsinööri Martti Tieaho, nykyisin eläkkeellä. Olin läsnä silloin itsekin. Sitä kenttää tuli kierrettyä melko usein. Monet vieraspelaajatkin muistelevat kenttää mielihyvällä paikkana, jossa hekin aikoinaan ovat pelaamisensa aloittaneet. Par-3 kenttää varten oli palkattu myös ensimmäinen kentänhoitaja ja ostettu päältä ajettava puutarhaleikkuri väyliä varten. Kenttämestarinahan toimi alusta alkaen Espoon kaupungilla arkkitehtina työskennellyt Juhani Heikkilä OTO hommana. Koska meillä ei ollut tasoituskelpoista kenttää, 21 1991-2011 seura vuokrasi yrityspelioikeuksia pari kappaletta sekä Kurkista, että Espoon Ringsidesta. Näillä kentillä voimme pelata hyödyntäen pelioikeuksien vapaasti siirrettäviä pelilätkiä. Tuolloin meitä kohdeltiin noilla kentillä kuin omia jäseniä ja tunsimme itsemme aina tervetulleiksi. Saimme tuoda omia vieraita alennetuilla greenfeemaksuilla kuten kenttien omatkin jäsenet. Ei ollut puhettakaan, että olisimme jonkinlainen rasite, jolta pitäisi rahastaa ylimääräisiä palvelumaksuja. Päinvastoin meille tarjottiin vielä myöhemminkin, kun ostimme omistukseemme pelioikeuksia, hankittavaksi lisää osakkeita. Johtui varmaankin siitä, että osakkeita oli joutunut hitaasti maksaville yrityksille tai sitten ne olivat valtion konkurssipesiä hallinnoivan yhtiön, Arsenalin hallussa. Me olimme siis silloin jopa haluttu omistaja. Nyt minusta tuntuu niin väärältä, että meitä kohdellaan tänä päivänä samoin kuin niitä pelioikeuksilla bisnestä tekeviä yrityksiä, joita viime vuosina on tullut markkinoille. Meidän pelioikeuksiammehan eivät käytä muut kuin Gumböle Golf ry:n jäsenistö ja kustannukset maksetaan jäsenmaksuvaroista. Toki tuolloin vielä ei myöskään ollut suurempia ruuhkia pääkaupunkiseudun kentillä. Itsekin pelasin loma-aikoina varsin usein siten, että varasin ajan Kurkista aamupäivällä ja söin siellä pelin jälkeen hyvän lounaan, jonka jälkeen soitin Ringsideen ja varasin ajan iltapäiväksi ilman mitään ongelmia. Lähdöt eivät juuri koskaan olleet täysiä. Kilpailut alkuaikoina Yrityspelioikeuksia hyödynnettiin myös silloin, kun pidettiin yhdistyksen mestaruuskilpailuja. Oikeudet eivät monelle riittäneet, vaan kattoivat osan maksuista. Valtaosa kisamaksuista kerättiin osallistujilta paikanpäällä. Maksuissa oli jyvitetty omien pelioikeuksiemme vaikutus. Pelimaksu oli yleensä sama kuin jäsenen vieraan greenfee. Myös kuukausikilpailuja pelattiin samalla periaatteella, jotta voitiin tehdä tasoituskierroksia. Palkinnoiksi jaettiin varsinkin kuukausikilpailuissa muutamilta yrityksiltä saatuja mainoslahjoja. Itse olin omalla työpaikallani jokakesäinen riesa eri osastoilla, kun kävin kerjäämässä mainostavaraa, jota tiesin heillä olevan. Oman osastoni lahjatavaravarastoa ke22 vensin kohtuulliseksi katsomallani määrällä. Asiaa ehkä helpotti myös se, että lähes kaikille osastoille oli saatu joku GG:n jäseneksi. Kovaa työtä kentän hyväksi Syyskokouksessa 1995 tulin valituksi hallitukseen. Siitä alkoi urani aktiivinen vaihe yhteisömme jäsenenä. Aktiivisuus tarkoittaa sitä, että sain kesän aikana kuskata tuota päältä istuttavaa leikkuria Vantaalle huoltoon harva se viikko. Omistin tuolloin peräkärryn, johon laite kentällä nostettiin. Riippuen siitä mihin se oli sipannut, jännitti aina pääsenkö autollani ylös ysi-väylää pitkin peräkärryä vetäen. Kyllä se aina onnistui, jos ei ensimmäisellä niin toisella kerralla. Vauhtia piti yrittää saada mahdollisimman paljon, mikä ei pehmeähköllä kentällä kuorman kanssa ollut kovinkaan helppoa. Eihän minun etuvetoinen henkilöautoni ollut mikään maastoauto. Leikkurilla ei passannut tehdä jyrkkiä käännöksiä. Jos käänsit varsinkin alamäessä liian jyrkästi, renkaat antoivat vanteella periksi ja ilmat tulivat pihalle saman tien. Renkaitten akseleissa ei myöskään ollut mitään laakereita, joten kuluminen oli hyvin nopeaa. Kun renkaat eivät pysyneet enää paikallaan, oli reissu Vantaalle jälleen edessä. Huolto piti saada tapahtumaan mahdollisimman nopeasti, koska kuten tiedämme ruoho kasvaa varsinkin alkukesästä varsin nopeasti. Olihan meillä lisäksi työnnettävä puutarhaleikkuri ja perässä käveltävä griinileikkuri. Kerran kun huolto venyi, kyselin isomman kovempaan käyttöön tarkoitetun leikkurin hintaa. Hinta tuntui lähes kohtuulliselta. Niinpä soitin Reimavuon Leenalle, silloiselle puheenjohtajallemme ja esitin asiani tiedustellen miten rahavaramme sallisivat hankinnan teon. Leena kertoi tilanteen ja ymmärsin, että lähes kaikki rahamme menisivät siihen koneeseen. Leena kuitenkin antoi asialle hyväksyntänsä. Sovin myyjän kanssa ehdollisesta kaupasta. Ehtona oli, että kone pystyy nousemaan Gumbölejoen yli kentältä tulevan sillan jälkeisen jyrkän mäen ylös ajamalla. Ehto sopi myyjälle. Ei muuta kuin kone peräkärryyni ja kohti Gumböleä. Siellä kone käyntiin ja koeajolle. Alas kone meni hyvin, eikä ollut myöskään liian leveä sillalle. Kentältä pois tulo olikin sitten ongelma. Monta kertaa yritettiin aina 23 1991-2011 vauhtia lisäten. Mäen puolessa välissä tuli aina stoppi. Ei muuta kuin miesvoimin työnnettiin kone mäkeä ylös ja nostettiin suoraan peräkärryyn. Paluumatka kohti Vantaata alkoi sen koneen osalta. Jostain saatiin joku pikkuleikkuri lainaksi pariksi päiväksi ja oma vanha leikkuri huollosta. Myöhemmin Heikkilän Juhani löysi Pohjanmaalta meidän rahavaroillemme soveliaan vanhan käytetyn ”hyväkuntoisen” väyläleikkurin, muistaakseni se oli joku Ransomes, jolla par-3 kenttämme väylät ja raffitkin leikattiin jo melkoisen nopeasti. Ensimmäiset prot ja caddiemastertoiminta Meillä oli siihen aikaan sopimus rangesta ja greenfee myynnistä yksityisen yrittäjän Pelle Klingbergin kanssa. Hän kaupitteli myös meidän jäsenyyksiämme asiakkaille ja onnistuikin muutamia saamaan mukaan toimintaan. Tietääkseni Pelle sai aikaan ensisopimuksen Pro-toiminnasta Timo Rantasen kanssa. Pelle perusti kumppaneidensa kanssa golfin sisäharjoitushallin Kivenlahden teollisuusalueelle. Sinne hän antoi meidän jäsenistömme tulla kerran viikossa edullisesti harjoittelemaan, olihan hän myös itse Gumböle Golfin jäsen. Kävimme neuvotteluja myös Peter Hagströmin ja Osmo Lehtisen kanssa Pro-toiminnasta Gumbölessä. Peter toimikin yhden kesän osittain Gumbölessä ennen siirtymistään Nurmijärvelle. Osmo Lehtinen puolestaan veti myös talviharjoitteluamme Season Golfin (Pellen) kuplahallissa. vuoden alkuun asti. He siis hoitivat tilejämme vuoden 1997 helmikuusta vuoden 2010 loppupuolelle ja palkkoja 2011 alkuun. Aluksi olivat vain yhdistyksen tilit, mutta vuodesta 2000 lähtien myös silloin perustetun osakeyhtiömme tilit. Vein Pirkolle joulukuussa 2010 muistoksi yhteistyöstämme sekä vanhan että uuden viirimme sekä kukkakimpun. Kävin myös verottajan juttusilla maaliskuussa 1997 ja heidän suosituksestaan Gumböle Golf ry hakeutui arvonlisäverovelvolliseksi. Merkittiin 14.3.1997 arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tiliotteiden mukaan oli maksunsa maksaneita jäseniä vuoden 1997 alussa yhteensä 76 kappaletta, sekä aikuiset että juniorit mukaan lukien. Oletuksena pidin, että myös kaikki hallituksissa mukana olleet olivat maksunsa maksaneet, koska näin pienessä yhteisössä ei vapaamatkustajia pitänyt sallia. Hallituksen kokouksessa lokakuussa kirjasimme pöytäkirjaan, että myös hallituksen jäsenet maksavat seuran täyden jäsenmaksun seuraavan vuoden alusta. Kaudella harjoitettiin aktiivista jäsenhankintaa siten, että lokakuussa samana vuonna jäsenmäärä oli noussut 162 henkilöön. Lukumäärä sisälsi 20 kausijäsentä, joille markkinoitiin varsinaiseksi jäseneksi liittymistä siten, että jos he aloittaisivat liittymismaksun osamaksun jo ennen syyskokousta, niin he olisivat täysivaltaisia jäseniä kokouksessa. Syyskokouksessahan määriteltiin seuraavalla kaudella otettavien kausijäsenten määrä. Alkuvuosien taloudenhoito 1996 syyskokouksessa Hotelli Kuninkaantiessä minut valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi vuoden 1997 alusta. Ehdoksi suostumiselleni asetin sen, että yhdistyksen tilit siirretään ammattimaisen kirjanpitotoimiston hoidettavaksi. Olihan asia ollut esillä jo aiemminkin, muttei niin jostain syystä oltu menetelty. Entinen hallituksemme jäsen ja vanha työkaverini Björn Lehtinen suositteli minulle oman firmansa tilitoimistoa eli Tilitoimisto Pirkko Saarikoskea. Pirkko ja miehensä Keith hoitivatkin tilejämme mielestäni kiitettävästi aina viime vuoden syksyyn, jolloin Keith menehtyi Meilahdessa harvinaiseen nopeasti edenneeseen sairauteen. Pirkko jatkoi sinnikkäästi palkkojen laskentaa aina tämän Par-3 kentän rakentamista jatkettiin ja kilpailutoiminta kehittyi Tulorahoitusta oli kertynyt sen verran että kesällä 1997 voitiin jatkaa par-3 väylien rakentamista. Kaksi greeniä sijaitsi nykyisellä ykkösväylän alueella ja kolmas on nykyinen greeni 7. Myös kastelua jatkettiin näille greeneille. Käyttöön ne saatiin kauden 1998 aikana. Meillä oli siis tällöin yhdeksän väyläinen par-3 kenttä. Myös urheilullinen aktiivisuus lisääntyi kaudella 1997 siten, että lähetimme jopa pari junioria nuorten SM-kilpailuihin Ahvenanmaalle. Yleisiä kaikille junioreille tarkoitettuja Coca-Cola kilpailuja järjestettiin kuusi tapahtumaa. Junioritoimintaa veti Juhani Vahtera. Itsekin vedin joitakin Cokis kisoja. 24 Kävin liimaamassa sinitarralla kisojen ilmoituksia kauppaliikkeiden ilmoitustauluille ja huoltoasemien ikkunoihin Espoon keskustan alueella. Tämä tietysti lupa kysyen. Kuukausikilpailuja ”pitkillä” kentillä pidettiin viidet vuorotellen Ringsidessa ja Kurkissa. Viimeinen niistä syyskuussa oli seuran oikean kentän mestaruuskilpailu. Kilpailut olivat suosittuja. Niihin osallistujien määrä kisaa kohti ylitti jopa viisikymmentä pelaajaa, joka nykyisinkin on harvinaista. Tästäkin voi aavistaa, että syvimmän laman niska oli taitettu sillä kertaa. Jo silloinkin tutkittiin tosissaan mahdollisuutta moottoritielle suunnatusta ilmoituskyltistä. Espoossa se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Kaudella 1997 rangen toiminta ja caddiemasterit otettiin yhdistyksen omaan hallintaan. Pellehän oli siirtynyt omaan kuplahalliinsa. Caddiemastereita palkattiin myös yhdistelmätyöllistämistuella, joka auttoi seuraa hyvin paljon taloudellisesti. Myös kentänhoitajia saatiin palkattua osittain samalla systeemillä. Kentänhoitajia oli pari varttunutta erittäin kokenutta laman kourissa pitkäaikaistyöttömyyteen joutunutta henkilöä, joista jäi erittäin positiivinen kuva. 1997 ostettiin Kurkista ensimmäinen oma yritysosake varmistamaan tulevaisuudenkin pelimahdollisuuksia. Suuri investointi oli myös Ransomes Turf väylä- ja raffileikkurin hankinta. Pickalan pelilippuja hankittiin myyntiin jäsenistölle ja yhteistyökumppaneille. Yhdistykselle jäi pieni kate niistäkin. Yritystapahtumia järjestettiin myös lähinnä lajiesittelyjen muodossa. Laskutettavaa kertyi myös lyöntipaikkamainoksista. 1998 päätettiin rakennuttaa seuraava iso greeni puttiharjoittelua varten. Se on nykyinen greeni kahdeksan. Rakentajana toimi Green Group Oy, jonka toisena osakkaana oli nykyinen Lövkulla Golfin omistaja. Rakennusaikana oli todella kurjat säät, vettä tuli jatkuvasti. Maa oli pehmeä niin, että Kartanon ohi nykyisen ysin tiiauspaikan takaa tulleet rekkakuormat painuivat akselia myöten kuraan. Vieläkin tiiauspaikan vieressä erottaa alueen, jolle on kipattu kuormittain karkeaa soraa kulun helpottamiseksi. Ylös tuovan kevytrakenteisen tien reuna sortui ja sitäkin jouduttiin korjaamaan. Sääoloista varmaankin johtui, että kun Golfliiton kenttäkonsultti Ilkka Kaivosoja tuli seuraavana keväänä tutkimaan greenin rakennetta, hän havaitsi ettei materiaali täyttänyt rakeisuudeltaan ohjearvoja. Siitä urakoitsija selvisi sillä, että he kuorivat materiaalin pois ja sekoittivat itse sen uuden materiaalin kanssa rakeisuuskäyriä vastaavaksi. He olivat kyllä ostaneet materiaalin jo alun perin käyrien mukaisena. Ruohon kasvattaminen ilman korjausta olisi tullut meille kalliiksi, koska kaikki ravinteet olisivat valuneet hukkaan. Tämä Greeni oli Green Groupin ”Diplomityö”. Yhdeksänreikäinen kenttä alkaa muotoutua Jäsenmäärä oli 31.8.1998 204 henkilöä. Aki Eronen, varsinaisesti EGS:ssa urakoitsijana toimiva yrittäjä rakensi uuden, nykyisen sillan Gumbölejoen yli ysiväylältä klubitielle. Green Group sai rakennettavakseen nykyiset väylät 2 ja 6 greeneineen. Väylän osalta kakkonen on muutettu. Alun perin se oli lyhyt par-4, jonka tiiauspaikka oli nykyisen griini 10 paikkeilla. Näiden väylien osalta pidettiin vastaanottokatselmus syyskuun lopulla 1999. Katselmuksessa havaittiin puutteita, jonka vuoksi takuusumma jätettiin maksamatta. 30.3.1999 hallitus teki päätöksen luoton ottamisesta Leonia Pankista. Luoton määrä oli 400.000 markkaa. Luotolle haettiin kiinnitys vuokrasopimukseen. Lainasopimus allekirjoitettiin 9.4.1999. Lainan turvin oli tarkoitus rakentaa etuysi valmiiksi. Tarjouskilpailun väylistä 3, 4, 5 ja greenin 9 osalta voitti Masiineri Oy. Lepaalla järjestettiin Golfkentän rakentamisen valvontakoulutus, johon meiltä osallistuivat kenttämestari Juhani Heikkilä ja minä, jonka hallitus oli nimittänyt yhdistyksen 25 1991-2011 toiminnanjohtajaksi kokouksessaan edellisenä talvena. Lisäksi kurssilla oli EGS:n kenttämestari Jussi Vahala, joka toimi meillä konsultoivana kenttämestarina. Pieni yllätys oli se, että samalle kurssille saapui myös urakoitsijamme Asko Leino Masiinerista. Kun vielä kurssin pääluennoitsijana toimi Golfliiton kenttäkonsultti Ilkka Kaivosoja, joka oli ollut läsnä urakkaneuvotteluissamme ja kävi palavereissa urakan edetessä, ei ollut ihme, että me kaikki ymmärsimme melko hyvin toistemme puheita. Kurssin kesto oli muistaakseni kaksi kahden päivän jaksoa. Masiineri rakensi vuonna 2000-2001 loppuun myös väylän yksi alun lyöntipaikkoineen sekä greenin ja väylän yhdeksän lyöntipaikkoineen. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen väylää yhdeksän pidennettiin alueelle, jonka Espoon kaupunki vuokrasi meille lisämaana mahdollista klubitaloa, ysi greeniä ja ykkösen tiiauspaikkaa varten. Alkuperäisessä suunnitelmassa ysin greeni olisi ollut heti joen jälkeen. Sen yli olisi kulkenut myös sähkölinja. Espoon kaupunki suhtautui silloin hankkeeseemme erittäin myötämielisesti, vaikkei ollutkaan suostunut omavelkaiseen takaukseen hakemallemme suuremmalle lainamäärälle. Laajennussuunnitelmat 31.8.1999 jäseniä oli 241 henkilöä. Pitkin matkaa oli esitetty useiden henkilöiden taholta ajatuksia mahdollisesta laajemmasta kenttäkokonaisuudesta. Laajimmat suunnitelmat olisivat toteutuessaan saaneet aikaan erillisen 9-väyläisen par-3 kentän Myllärinniitylle ja toisen täyspitkän ysin metsäalueelle, jonne emme ole päässeet rakentamaan kolmeakaan väylää. Kuljimme Viita-ahon Jussin ja Heikkilän Jussin kanssa pitkin ja poikin metsiä ja Myllärinniittyä. Yksi vaihtoehto olisi vienyt muutaman väylän Turunväylän toiselle puolelle Rintinkalliolle. Lyhyt siirtyminen Myllärinniityltä olisi kulkenut Myllärintietä Turunväylän alitse. Kävimme Viita-ahon kanssa keskustelemassa tästä vaihtoehdosta virkamiesten kanssa, joille nämä asiat kuuluivat. Vaihtoehtomme tyrmättiin sillä alue oli suunniteltu tulevaksi teollisuusalueeksi, johon oli mahdotonta saada muutosta. Kyselimme heiltä ehdotuksia sopivasta alueesta, mutta eiväthän he 26 suoraan voineet kai meille mitään luvata, vaan jäivät odottamaan uusia ehdotuksiamme. Myllärinniitty oli yksi mahdollinen alue. Sen ei kuitenkaan katsottu silloin yksin riittävän. Viita-ahon Jussi oli yksinkin kulkenut Myllärinniityllä ja Myllärintiellä joku paikallinen asukas oli kysellyt, että mitä Jussi etsii. Kun Jussi vastasi, että golfkenttäaluetta tutkitaan. Siihen kysyjä oli tuumannut,” vai meinaatte meidän liha-aitan viedä”. Piti varmaan osittain paikkansa, sillä Jussien kanssa kerran Gumbölenjoen rantapusikoissa liikkuessamme alkoi yhtäkkiä kuulua kovaa rytinää. Seitsemän isoa hirveä lähti makuulta ryntäämään eri suuntiin. Ei ihme, että alueemme kuuluu Espoon Jahtiseuran reviireihin. Nykyisinkin kentällä liikkuu varsin monipuolinen eläinkunta. Peuratkin ovat lähes jokapäiväinen näky. Hirviä näkyy silloin tällöin, mutta ne ovat selvästikin peuroja arempia ja pysyttelevät tarkemmin piilossa. Aloimme sitten tutustua tarkemmin EGS:n kentän länsipuolisiin metsäalueisiin kolmosväylästämme aina Kauklahden rajoille saakka. Jussien kanssa vedettiin mittanarua läpi pusikoiden mitaten mahdollisia par-3, par-4 ja par-5 väylien pituuksia sopiviin paikkoihin, joihin ehkä olisi mahdollista rakentaa myös greenit. Heikkilän Jussi oli löytänyt työpaikaltaan alueen hyvät kartat. Kyllähän sieltä tilaa täydelle ysille hyvinkin olisi löytynyt. 23.12.1999 veimme sitten Heikkilän kanssa (Juhani toimi kenttämestariroolin lisäksi siihen aikaan myös hallituksen sihteerinä) allekirjoittamamme laatimani hakemuksen uusista väyläalueista Espoon kaupungin asiaa hoitavan viraston kirjaamoon. Sinne mennessämme tonttiosaston päällikkö tuli vastaan, joten kysyin onko hänellä hetki aikaa lukea hakemuksemme läpi ja todeta sen asiallisuus. Hänellä oli se hetki. Luettuaan ja enempää asiaa kommentoimatta hän vain sanoi, että asialliselta näyttää. Golf Balance tuli mukaan toimintaan Caddiemastertoiminta siirrettiin jälleen vuonna 2000 ulkopuoliselle yritykselle. Yritys oli vasta perustettu Golf Balance Oy. Yrityksessä oli mukana yrittämisestä innostuneita nuoria miehiä, joiden kanssa sovittiin melko kokonaisvaltaisesta harjoittelu- ja pelitoiminnan hoitamisesta Gumbölessä. Myös proshop ja kahviotoiminta olivat pääosin heidän hallussaan. Tuotot jaettiin sopimuksen mukaan. Kentänhoidon vastuu oli kokonaan yhdistyksen omassa hallussa. Golf Balancen pojat halusivat harjoittaa myös opetustoimintaa. Heistä jotkut olivat käyneet alan kursseja, mutta silloin heistä kukaan ei ollut PGA statuksen omaava, jota me ehdottomasti edellytimme opettajiltamme. Pääsimme jossakin vaiheessa sopimukseen, että heille tulee PGA statuksen omaava pro, joka vastaa opetuksesta heidän osaltaan. Tällaiseksi henkilöksi he onnistuivat puhumaan oikein pätevän henkilön, Heini Haapalan Porista. Heini oli tehtävässä kuitenkin vain yhden vuoden, ennen kuin hän siirtyi Tuusulaan. Olimme jo keskustelleet hänen kanssaan mm junioritoiminnan organisoinnista tulevalla kaudella. Gumbölen naisia Heini valmensi useina talvina myöhemminkin Vermon kuplassa. Myös Oulusta etelään muuttanut Raskin Jarkko oli opetustoiminnassa mukana kunnes saavutti PGA statuksen ja sai paremman tarjouksen Uotilan Juhanilta Vihdistä. Uuden Golf Balancen toiminta on kasvanut ja kehittynyt aloitusajoista valtavasti. Proshop toiminta Gumbölessä on tänäänkin heidän hallussaan. Samoin opetustoiminta Gumbölessä on jaettu heidän PGA-pronsa Ari Koutuaniemen, Tommi Mäkisen ja Golf ja Tennisvalmennus Timo Rantasen (PGA golf professional) kanssa. Gumböle Golf Oy perustetaan Vuonna 2000 aloimme sitten todenteolla valmistella osakeyhtiön perustamista. Meidän oli annettu ymmärtää, että rakentamisen ja rahoituksen neuvottelut olisi huomattavasti helpompi hoitaa yhtiön kautta. 19.6.2000 pidettiin ylimääräinen jäsenkokous Hotelli Kuninkaantiessä, jossa hallitus valtuutettiin hoitamaan yhtiön perustaminen. 25.8.2000 samassa paikassa pidettiin perustamiskokous ja sen jälkeen Gumböle Golf Oy:n ensimmäinen kokous, jossa toimitusjohtajaksi valittiin Arto Salminen. Yhdistyksen sääntöihin tehtiin tarvittavat muutokset ja laadittiin yhtiöjärjestys uudelle yhtiölle. Lokakuussa yhtiö merkittiin kaupparekisteriin. Yhdistyksen omaisuutta siirrettiin apporttina yhtiölle. Tällä apporttiomaisuudella yhdistys sai haltuunsa äänivaltaiset pelioikeudettomat osakkeet, joilla se voi käyttää yhtiön kokouksissa ehdotonta äänivaltaa. Näitä ääniä ei ole vielä koskaan tarvinnut kokouksissa käyttää. Apporttiomaisuuden arvon määrityksen suoritti antamani omaisuusluettelon perusteella agronomi Jussi Vahala. Yhdistyksen omistamia pelioikeuksia ei sisällytetty apporttiin, vaan ne säilyivät edelleen yhdistyksellä. Lisäksi yhdistykselle jätettiin riittävästi varoja sen toiminnan varmistamiseen. Varsinainen osakeanti yhdistyksen jäsenille tapahtui alkuvuonna 2001. Yhdistyksen liittymismaksua nostettiin kaudella 2000 niin, että se oli viimeksi 4500 euroa, jonka jälkeen uusien jäsenten ottaminen keskeytettiin yhtiön rekisteröintiin saakka. Ilmeisesti sillä hetkellä elettiin korkeasuhdanteen aikaa, koska jäsenmäärämme oli 31.8.2000 yhteensä 356 henkilöä eli vuodessa lisäystä noin 48%. Kaikilla varsinaisilla jäsenillä oli oikeus merkitä uuden yhtiön yhden henkilökohtaisen pelioikeuden tuottama osake hintaan 20 euroa. 19.6.2000 mennessä liittyneillä juniorijäsenillä on ollut oikeus merkitä osake maksamalla silloisten voimassa olleiden aikuis- ja junioriliittymismaksujen erotus indeksillä korjattuna. Tänään tähän oikeutettuja junioreita ei enää ole jäljellä, vaan tätä tarkoitusta varten varatuista osakkeista jäljellä olevat 22 kappaletta ovat yhdistyksen omistuksessa. Eri yhtiöiden yhtiöjärjestyksiä tutkittiin tarkasti ennen oman laatimista. Käytännön ohjeita antoi myös Golfliiton silloinen toiminnanjohtaja Osmo Saarinen, jonka ohjetta ongelmattomaan yhdistyksen ja yhtiön yhteistyöstä on jokseenkin tarkasti noudatettu. Siis molemmilla on samat henkilöt hallituksissaan. Hallituksen sihteerinä toimi ansiokkaasti vuosina 2000-2008 Markku Ruutu, joka oli mukana jo yhtiöittämisen alkuvaiheista lähtien. Juristina hän hallitsi yhtiöittämisen eri koukerot suvereenisti. Puheenjohtajuus vaihtuu 22.10.2000 on elämässäni merkityksellinen päivämäärä. Silloin jouduin Jorvin sairaalaan sydäninfarktin vuoksi. Se säikäytti minua sen verran, että kun Pelle Klingberg soitti minulle ennen syyskokousta ja luetteli nimilistan, jonka aikoi esittää 27 1991-2011 kokoukselle uudeksi hallitukseksi ja minua edelleen puheenjohtajaksi, pyysin häntä odottamaan soittoani hetken päästä. Soitin pari puhelua ja keskusteltuani Håkan Blombergin kanssa, hän suostui ehdokkaaksi. Soitin sitten Pellelle ja ehdotin, että hän vaihtaa listallaan minun ja Håkanin nimet keskenään. Näin hän teki ja ehkä vielä hänkin soitti Håkanille varmistaen asian. Tämän listan mukaan kokouksessa 30.11.2000 henkilövalinnat sitten tehtiin. Pellen lista löytyy klubirakennuksen kellariarkistosta minun ja Håkanin nimet yliviivaten vaihdettuina dokumenttina edelleen. Mainitsen tämän vain siksi, että joku jälkeenpäin kysyi minulta, oliko kyseessä vallankaappaus. Ei ollut. Meidän yhteistyömme on sujunut aina ja sujuu edelleen kitkatta, vaikkemme välttämättä aina samaa mieltä asioista olekaan. Tästä alkoi osaltani hallituksen rivijäsenenä toimiminen, eli voisiko sanoa hiljaisemman elon jakso. Olihan minulla edelleen jäljellä yhdistyksen toiminnanjohtajan postikin. Sen työllistävä vaikutus oli mielestäni kuitenkin pienempi kuin puheenjohtajan luottamustehtävä. Tiedottaminen jäsenistölle oli ollut ehkä suurin haaste. Lähetin tiedotteita parhaimmillaan postitse yhdeksän kappaletta vuodessa. Tiedotteiden teossa voin käyttää hyväkseni työpäivän päätyttyä työnantajani laitteita mm kopiointia varten. Kirjeiden kuoritukset ja osoitetarrojen liimaukset tapahtuivat kotonani keittiön pöydän ääressä. Eiväthän määrät tuossa vaiheessa olleet kovinkaan suuria, mutta kun sivuja oli kuitenkin parhaimmillaan kymmenkuntakin, ei ilman sormenpäässä pidettävää kumituttia olisi hyvin selvinnyt. Toiminnanjohtajan tehtävistä lienee vastuullisin samalla rahastonhoitajana toimiminen. Yhdistyksen jäsenmaksujen ja yhtiön pelimaksujen laskutus ja maksujen seuranta olivat aikaa vievää puuhaa. Laskujen tulostuksessa suurena apuna oli silloinen kapteenimme Pentti Pietarinen, joka hallitsee erinomaisesti nuo IT-hommat. Vuosien 1997 ja 2008 välillä kaikki maksut tuli kotiutettua sekä ry:n että Oy:n osalta. Oy:n muuta rahaliikennettä tai laskuja en hoitanut vasta kuin vuoden 2008 aikana. Tietenkin oli aina joitakin jäseniä, jotka erosivat yhdistyksestä, mutta yhtään maksua ei tuona aikana tarvinnut pistää perin28 tään. Joillakin maksu saattoi viivästyä syystä tai toisesta, mutta aina niistä sovittiin ja kaikki rahat olivat tileillä viimeistään vuoden loppuun mennessä. Pelaamaanhan ei tietysti päässyt, jos maksut eivät olleet kunnossa. Opin aika hyvin tuntemaan jokseenkin kaikki yhteisömme ihmiset, joka nykyisin, kun en ole enää operatiivisessa toiminnassa paljonkaan mukana, on uusien ihmisten osalta melko mahdotonta. Laajentuminen vastatuulessa Maa-alue anomuksemme tutkinta kesti eri lautakuntien käsittelyssä pitkähkön ajan. Uudistimme hakemuksen perustetun yhtiön nimissä. Yhtiölle siirrettiin myös jo olemassa olevien maa-alueiden vuokrasopimus. Mittailimme taas samaa kolmosväylän takaista metsää Markun, Jussin ja Arton kanssa välillä piknikillä mättäillä istuen. Jossain vaiheessa Lassi-Pekka Tillander teki alueista väylineen layoutin metsäalueen uuden ysin ja Myllärinniityn par-3 kentän osalta. Ympäristövirasto löysi kuitenkin alueelta suojeltavaa pähkinäpensasmetsää. EGS:n kentän greeni kahden takana oli iso haapapuu, jonka juurelta oli löytynyt liito-oravan papanoita. Näiden löydösten lisäksi alueella oli muuten säilytettävää metsäluontoa. Löydökset rajasivat anomistamme alueista suurimman osan pois laskelmista. Pitihän mahdollisia liito-oravia varten säilyttää turvattu metsävyöhyke kulkuyhteytenä Nuuksion metsiin. Tarina kertoo, ettei kaupungin metsäosasto tiennyt tuosta säilytettävästä metsäluonnosta, vaan siitä tietämättömänä kaatoi alueelta puut. Arto kiersi ympäristöviraston henkilön kanssa aluetta lisää ja jäljelle jäi meille vuokrattavaksi varattuna oleva kolmen metsäväylän alue. Olen nyt neljänä viime vuonna vuosittain tehnyt varauksen jatkoaikahakemuksen. Aina sitä on vuodella jatkettu eteenpäin. Nykyinen on voimassa tämän vuoden 2011 loppuun. 31.8.2001 yhdistyksen jäsenmäärä oli 398 henkilöä. Yhdistyksen liittymismaksuja oli kertynyt sen verran, että Leonia-pankin myöntämästä luotosta nostettu osuus maksettiin pois ja luotosta luovuttiin kokonaan. Juhani Viita-aho aloitti vakituisena kenttämestarina lokakuussa 2001. Gumböle Golf Oy:llä oli 304 henkilöosakasta ja yksi yritysosakas. Yhdistyksellä oli 50 pelioikeuteen oikeutettua osaketta eli yhteensä 355 osaketta. Lisäksi yhdistyksellä oli 21700 äänivaltaista pelioikeudetonta osaketta. Maa-alueista odoteltiin edelleen päätöksiä kaupungilta. 31.8.2002 jäsenmäärä yhdistyksessä oli 501 henkilöä. Vuoden 2002 aikana yleisölle suunnatussa annissa merkittiin 18 uutta osaketta. Maa-alueista odotettiin päätöksiä suunnitelmien tekoa varten. Verottaja oli päättänyt pistää liittymismaksumme arvonlisäveron alaiseksi ja velvoitti yhdistyksen maksamaan kolmen vuoden osalta korotettuna verot. Arvonlisäverojuristi Leena Äärilä ajoi asiaamme verottajaa vastaan. Golfliitto lupautui maksamaan puolet asianajopalkkioista.Voitimme lopulta kiistan ja verottaja joutui palauttamaan perimänsä korotetut alvit korkojen kanssa. 31.8.2003 jäsenmäärämme yhdistyksessä oli 522 henkilöä. Timo Rantasen lisäksi Jarkko Raski toimi kaudella golfopettajana Gumbölessä. Partek Oy:ltä hankittiin neljä kolmen pelioikeuden Ruukki Golfin osaketta. Kentän laajennus päätettiin rakentaa Myllärinniitylle ja klubitalo rakennettiin 27.5.2004 Espoon kaupunki varasi Myllärinniityn alueen kentän rakentamista varten. 31.8.2004 yhdistyksen jäsenmäärä oli 555 henkilöä. 21.6.2004 ylimääräinen yhtiökokous päätti valtuuttaa hal- lituksen etenemään kentänrakennusprojektissa niin, että rakentamaan päästäisiin vuoden 2005 alkupuolella. Valtuutus sisälsi myös maksimissaan 4 miljoonan euron lainarahoituksen hankkimiseen projektin rahoittamiseksi. Samalla myönnettiin valtuutus uuteen yleisölle suunnattuun osakeantiin. 31.8.2005 jäsenmäärä oli 534 henkilöä. II A lajin osakkeita oli ulkona yhteensä 389 kappaletta. Suunnittelutarveratkaisupäätöstä odoteltiin. 29.3.2006 II A lajin osakkeita oli ulkona 395 kappaletta. 31.8.2006 yhdistyksen jäseniä yhteensä 569 henkilöä. Myllärinniityn maanrakennustyöt aloitettiin kesällä. Väyläalueet olivat kylvöä vaille valmiit. Klubitalon rakentamisen aloittamiskokous oli pidetty 9.5.2006. Klubitalo valmistui keväällä 2007. Ravintolatilojen lisäksi käyttöömme tulivat saunatilat naisille ja miehille, toimistotiloja, pro-shop, varastotiloja , simulaattoritila ja kuntosali. Ympäristö siistittiin urakan yhteydessä ja tulotie sekä parkkialue asfaltoitiin. Kentän piti valmistua kesän aikana, mutta likviditeettiongelmien vuoksi työt pysähtyivät loppukesästä. Hallitus sai tiedon asiasta loppukesästä ja aloitti tiiviin kokous ja neuvottelukierroksen. Välillä oli kokous aikaisin aamulla ja uusi illalla. Lokakuussa kutsuttiin ylimääräinen yhtiökokous koolle, jossa asia esiteltiin osakkaille ehdotuksin jatkorahoituksen hankkimisesta rahoittajalta. Kokous hyväksyi hallituksen esityksen lisälainan ottamisesta rahoittajapankilta. 31.8.2007 jäsenkunta oli kaikkiaan 593 henkilöä. Syysyhtiökokous pidettiin 26.11.2007 ja siinä minua ehdotettiin jälleen puheenjohtajaksi. Suostuin 29 1991-2011 tehtävään koska tiesin, että parempaan suuntaan oli kuitenkin mahdollisuus päästä. Ylimääräisiä kokouksia pidettiin vielä kaudella 2008. Selvitystoimikunta antoi selonteon hallituksen toimista. Mitään väärinkäytöksiin viittaavaa ei selvityksissä ilmennyt ja siksi voitiin jatkaa ”putsatulta” pöydältä. Kävin jatkoneuvottelut urakoitsijan kanssa kuuden väylän loppuunsaattamisesta. Juhani Viita-aho oli mukana neuvotteluissa, joiden sihteerinä toimi Severi Anttonen. Sovimme kiinteähintaisesta urakasta, jonka valmistumisen piti tapahtua viimeistään määrättyyn päivään mennessä. Koska Gumböle Golf Oy:n ja Projektilakimiehet Oy:n välinen sopimus oli sovittu päätettäväksi, toimitusjohtajan tehtävät siirtyivät puheenjohtajan vastuulle. Huhtikuussa tuli korkeimman hallinto-oikeuden päätös, joka kumosi Espoon kaupungin ns. metsäväylien osalta tekemän myönteisen suunnittelutarvelupapäätöksen väärässä järjestyksessä tehtynä päätöksenä. Tehdyillä valituksilla ei ollut vaikutusta päätökseen. Harkitsimme hallituksessa jatkomahdollisuuksiamme ja päätimme pyytää Kosti Kurosta muokkaamaan suunnitelmia siten, että kuuden väylän alueelle tehtäisiin yhdeksän väylää. Kosti teki mielestämme hyvän luonnoksen ja päätimme esittää tulevalle yhtiökokoukselle tämän vaihtoehdon sen lisäksi, että jäisimme odottamaan edelleen vuosia uuden suunnittelutarveratkaisupäätöksen valmistumista. Hallituksen esityksenä kokouksessa esitettiin Kurosen yhdeksän väylän suunnitelma. Kuronen oli kokouksessamme esittelemässä suunnitelmaa ja sai osakkaat vakuuttuneeksi sen toteutuskelpoisuudesta. Päätös hallituksen ehdotuksen puolesta oli yksimielinen. Kokous päätti myös, että metsäväylistä päätetään erikseen yhtiökokouksessa aikanaan, kun sille on myönnetty suunnittelutarveratkaisu. Nyt on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun uusi hakemus pantiin vireille. Yhdeltä virastolta on tähän mennessä tullut puoltava lausunto. Mennee ainakin saman verran aikaa ennen lopullista päätöstä. Valittajatkin ovat sitkeitä vaikkei mielestämme oikeita perusteita niille valituksille olekaan. Urakoitsijan kanssa käytiin jälleen neuvottelut uuden suunnitelman aiheuttamista lisätöistä. Tehtiin 30 jälleen kiinteähintainen sopimus tarkoin valmistumisen aikaraamein. Maksuposteista sovittiin ja Anttonen kirjasi kaiken sopimuksen muotoon. Syksyllä kenttä oli valmiiksi rakennettu ja kylvetty. Omana urakkana osittain rakennettiin uusi pumppaamo, jolla varmistetaan vedenotto myös kuivina aikoina, jolloin ei joesta voida ottaa kasteluvettä. Uusi pumppaamo hyödyntää Dämmanin vesilaitoksen suodattimien huuhteluvettä, jota he eivät voi laskea suoraan jokeen. Vesi on puhdasta, mutta siinä on hiukan liikaa rautaa. Kentälle se käy hyvin kasteluun ja jos siitä jotain aikanaan suodattuu jokeen, on rauta hävinnyt matkalle. Uuden toimitusjohtajan etsiminen 31.8.2008 yhdistyksen jäsenmäärä oli 575 henkilöä. Hallituksessa oltiin ehkä kokemuksesta viisastuneena huolissaan talouden seurannasta. Ratkaisuehdotuksiakin tuli, mutta päätin ryhtyä tekemään reaaliaikaista seurantaa tuloista ja menoista sekä ry:n että oy:n osalta. Vaikken mikään kirjanpitäjä olekaan, tiedän debet ja credit puolen erot. Tein exel-taulukot, joihin kirjasin joka ainoan laskun sentilleen, mistä se tuli ja mihin se oli menossa. Samoin lainan nostot, tilien saldot ja nostamattomat lainamäärät. Tarkemmin ei ajan tasalla voinut pysyä, koska täydensin taulukoita sitä mukaa kun tapahtumia syntyi, ilman viivettä. Hallitus sai niistä kopiot ja oli ilmeisesti kohtuullisen tyytyväinen. Työllistihän se minua, mutta yhteisölle se tuli halvaksi. Tietysti virallisen kirjanpidon hoiti tilitoimisto, johon laskut minun jälkeeni matkasivat. Rahoittajapankin kanssa pääsimme sopimukseen lyhennysohjelman ajoituksesta siten, että korot erääntyvät tammikuun lopulla ja lyhennys maksetaan lokakuun lopulla vuosittain. Näin maksuja jaksotetaan paremmin niin etteivät kaikki mahdolliset maksut ajoitu alkuvuoteen. Ensimmäinen lyhennyshän, josta II A-sarjan osakkeet vastaavat, oli viime vuoden lokakuun lopussa. Sain tehtäväksi hallitukselta myös toimitusjohtajan etsimisen yhtiölle. Kyselin puskaradion kautta sopivia ehdokkaita, mutta kaikki silloin minulle suositellut olivat juuri vaihtaneet paikkaa, joten homma ei edennyt toivomallani tavalla. Minulta oli muutama henkilö kysynyt sekä hallituksesta että sen ulkopuolelta kantaani homman hoitamiseen ja ehdottanut sitä suoraan minulle. En ollut lämmennyt ajatukselle, mutta nyt, kun tilanne oli mikä oli ajattelin, että voisinhan minä tämän ylimenokauden hoitaakin. Sopisi hyvin eläkeläiselle pientä korvausta vastaan. Esitin asian hallitukselle ja sanoin, että voisin hoitaa tehtävää vuoden verran, jolloin kenttäkin olisi jo pelattavassa kunnossa. Joku hallituksessa halusi kuitenkin tehtävän avoimeen hakuun. Silloin asia oli osaltani selvä, koska en ollut asiaa kilpailumielessä esittänyt, vaan halusin puhtaasti tältäkin osalta auttaa yhteisöämme. Sovimme, että Sneckin Martti tekee ilmoituksen, jota minä sitten hiukan muokkasin ja pistin seitsemään eri mediaan. Hakemuksia tuli kymmenittäin. Haastattelimme Ruudun Markun ja Martin kanssa ison joukon ihmisiä, joista viimeiselle kierrokselle koko hallituksen kuultavaksi selvisi mm. Timo Käiväräinen, joka on nyt hoitanut postia vuoden 2009 alusta kaksi ja puoli vuotta. Yhteistyömme Timon kanssa on mielestäni sujunut erittäin hyvin. Itse jätin eronpyynnön vuoden 2008 viimeisessä hallituksen kokouksessa yhdistyksen toiminnanjohtajan tehtävästä. Timo hoitaa siis nyt sekä yhdistyksen, että yhtiön operatiivista johtamista. 18-reikäinen kenttä toiminnassa Kauden 2007 alusta ravintolatoimintaa hoiti perheyritys Parfait Kuutschin kauden 2009 loppuun. Timon hommaksi tuli etsiä uusi ravintoloitsija tilalle. Pari vaihtoehtoa hän esitteli hallitukselle, joista valinta kohdistui nykyiseen Hiidenveden Pitomestareihin. Varsinkin viikonlopun runsas maalaisbuffet on ollut suosittu herkkupöytä. Kaudella 2009 31.8 yhdistyksen jäsenmäärä oli 571 henkilöä. Heinäkuun alusta 2009 kenttäämme on pelattu täyspitkänä 18-väyläisenä. Vieraspelaajien määrä on kasvanut tasaisesti viime vuodet. Tieto kentän hyvästä kunnosta, varsinkin griinien loistokunnosta on ilmeisesti kiirinyt ympäristöön ja kauemmaksikin. Juhani Viita-aho vastuullisena kenttämestarina voi ottaa väkensä kanssa kehut vastaan yhtään kainostelematta. 31.8.2010 yhdistyksessä oli 601 jäsentä. Syysyhtiökokouksessa puheenjohtajaksi valintani jälkeen ilmoitin, että tämä kausi on viimeinen ainakin puheenjohtajana ja nyt toistan sen tässä. Jos joku haluaa minut vielä hallitukseen rivijäseneksi, niin asia ok. Tarkoitus on kuitenkin tulevaisuudessa kääntää oma aktiivisuuteni enemmän toimikuntatyöskentelyyn. Tämä kausi, jota nyt olemme eläneet kaksi kuukautta, on alkanut taloudellisessa mielessä käyttötalouden osalta hyvissä merkeissä kaikki numerot osoittavat plussaa viime vuoteen verrattuna, joka sekään ei ollut huono. Toivottavasti sama suuntaus jatkuu edelleen. Toista viikkoa sitten meillä pelattiin junioreiden aluetourin kisa. Nuoria tyttöjä ja poikia oli pelaamassa noin 90. Sää oli aurinkoinen. Aurinkoisia kasvoiltamme olimme mekin Timon kanssa, kun luimme kisasta ja järjestelyistä Golfliiton edustajan raportin. Siinä kehuttiin kentän kuntoa ja varsinkin greenit olivat loistavat. Myös kisajärjestelyjen sanottiin sujuneen ammattimaisesti! Paikalla olivat meiltä liittotuomariikokelas Timo, aluetuomari Pentti Pietarinen ja starttereina seuratuomarit Petteri Ojanen ja allekirjoittanut, Nettaa ja Roosaa toimistossa unohtamatta. Tästä tarinoinnista tuli paljon pidempi kuin olin ajatellut, vaikka väleistä jäi niin paljon sanomatta. Ehkä välejä saa täytettyä 25-vuotisjuhliin mennessä. Klubitalon kellariarkistossamme on dokumentteja useita hyllymetrejä. Vielä entistäkin parempia tulevia kausia toivottaen! Hannu Niemelä 29.6.2011 hallituksen jäsen 1995 - , puheenjohtaja 1997-2000 ja 2008 – ry:n toiminnanjohtaja 2000-2008 31 Gumböle Golf juniorin silmin Kiia Permala Kiertäessäni kesällä kenttiä pelitoverit usein mainitsevat, että olen iloista ja positiivista peliseuraa. Tuolloin aina mietin itsekseni, että no totta kai olen, niinhän meitä Gumbölessä jo junnuina opetettiin pelaamaan. 2000-luvun alkupuolella Gumböle Golfin junnutreeneihin osallistui värikäs porukka pelaajanalkuja, tuolloin itsekin aloittelin golfharrastustani. Joukkoomme mahtui innokkaita treenaajia, mutta myös niitä, jotka vanhemmat väkisin raahasivat harjoittelemaan. Toisille oli tärkeää kehittyä, toisille tärkeintä taas oli tulla tapaamaan kavereita. Ryhmässämme oli monentasoisia tyttöjä ja poikia. Pelasimme kuitenkin innolla yhdessä, eikä mieltä painaneet sen suuremmat murheet kuin että lentääköhän pallo ensimmäiselle väylällä vesiesteeseen vai sen yli. Todennäköisempää taisi olla, että pallosta tuli pulipuli -pallo. Harjoittelimme kesäisin rangella, joka oli tuolloisen klubitalon alapuolella. Sinne vievä mäki oli niin jyrkkä, että kerran jos toisenkin sitä mentiin pepullaan ja bägi karkasi. Talvisinkin palloa taottiin innokkaasti harjoitushallin seinään. Klubilla oli aina tarjota meille junnuille loistava pro ja näin ollen lyöntitekniikkaakin kehitettiin hauskanpidon lomassa. Harjoitusryhmämme ydinporukka säilyi samana useamman vuoden ajan. Meitä kannustettiin osallistumaan klubin järjestämiin kisoihin ja tapahtu- miin. Ensimmäiset positiiviset kokemukset kilpailuista syntyivät siitä, että seniorit ja kaikki muutkin pelaajat jaksoivat kannustaa pientä junnua, tuntui siltä kuin Gumbölessä kaikki olisivat yhtä perhettä. Välillä ahkera harjoittelu palkittiin ja tuli onnistumisia, joista todisteena klubin seinääkin komistaa muutama laatta. Tuon astisen golfurani kohokohta oli päivä, jona pääsin Gumbölen joukkueessa pelaamaan reikäpelisarjaan. Ensimmäinen ottelu oli Kurk Golfissa, oli alkukevät ja greenit olivat hiekkaiset. Oli hienoa olla osa oman klubini joukkuetta, joskin taisin tuolloin olla sen heikoin lenkki. Tuloksesta en muista mitään enkä itse pelistäkään, muistan kuitenkin aina miten paljon iloa tunsin kun pääsin pelaamaan Gumbölen joukkueessa. Lisää vuosia on kulunut ja minun aikani junioreista on kasvanut aikuisia tai lähes aikuisia. Moniin heistä olen törmännyt Gumbölen kentällä ja klubilla, en tiedä minkä tasoisia pelaajia heistä on kehittynyt, mutta kasvoilta olen nähnyt sen, että golf tuottaa heillekin iloa. Toivonkin että myös nyt Gumbölessä kasvaa junioreita, jotka pelaavat koko sydämellään ja joka hetkestä nauttien, riippumatta siitä ovatko he tulevaisuuden ammattilaisia vai innokkaita harrastajia. juniorimestari vuosilta 2006 ja 2007 sekä naisten mestari 2010 Jäsenen puheenvuoro Tutustuin pj. Niemelään ensi kerran vuonna 2007, kun hän pysäytti minut kerran klubitalolla ja kysyi, olenko nimeltäni Lydman? Vastasin epävarmasti myöntävästi, ja mietin mitäköhän pahaa olen nyt tehnyt... Niemelä totesi, että minulle on palkinto toimistossa - ihmettelin että mitäkö minä olisin muka voittanut kun en oikein kisailekaan. Mutta sehän olikin 5 vuotta aikaisemmin pidetyn Gumböle Golfin 10 v. juhlakisan komea pääpalkintopokaali, jonka pistebogey-kisan olin tietämättäni voittanut! Tarinan opetukset: hallituksen pj:n on hyvä olla pitkämuistinen ja golfissa ei kannata koskaan luovuttaa, lopulta se palkinto tulee. t. Kari Lydman (jäsen 383) 32 33 Kapteenilta 2010 Pentti Pietarinen Neljänsadan vuoden aikana kapteenien asema golfseuroissa on muuttunut siitä, kun kapteenin arvon sai pelaaja, joka voitti seuran ainoan kilpailun, mestaruuskilpailun, joka velvoitti hänet lahjoittamaan seuralle kultarahan, mutta sai myös oikeuden pitää vedonlyöntikassaa, sekä selvittää jäsenten väliset erimielisyydet ja johtaa golfkenttään liittyviä asioita. Kapteenin käsite muissa Pohjoismaissa on tyystin tuntematon, mutta brittiläisessä ja anglosaksisessa golfkulttuurissa kapteeni on kentän keskeinen toimija. Suomessa golfseuroja on sekä ry-pohjaisia että osakepohjaisia. Kapteenin rooli seuroissa vaihtelee suuresti riippuen seuran iästä, perinteistä muodostuneista tavoista ja seurojen säännöistä. Kapteenin vastuulla on golfetiketti ja -käyttäytyminen, golfsääntöjen noudattaminen seurassa ja kentällä, pelin turvallisuus, paikallissääntöjen laatiminen sekä golf-koulutukseen liittyviä asioita. Ilman seuran puheenjohtajan ja hallituksen sataprosenttista tukea kapteeni on aika lailla voimaton, sillä kiistatilanteissa moni arvonsa tunteva jäsen kävelee kapteenin ylitse suoraan hallitukseen. Tällä hetkellä useimmissa seuroissa kapteeniksi valitaan joko ”se joka on vuorossa” tai joku jolla on aikaa, ajattelematta lainkaan millaisia onnistumisen edellytyksiä henkilöllä on tai mitä jäsenistö ja golfperinteet loppujen lopuksi kapteeniltaan edellyttävät ja odottavat. Kapteenin toimikauden tulisi olla riittävän pitkä (mieluimmin vähintään 2-3 vuotta) ja hänen tulisi - kuulua jäsenenä ry:n ja/tai oy:n päättäviin elimiin. Hänellä tulisi olla oma merkitty parkkipaikka näkyvällä sijainnilla, koska silloin jäsenistö tietää, onko kapteeni paikalla. Meillä kapteenin toimikausi on vuoden mittainen, mutta jäsenistöllä on ollut sen verran luottoa entiseen, että hänet on valittu useamman kerran uudelleen. Yhdistyksen säännöissä hänet on kirjattu myös hallituksen jäseneksi. Oma merkitty parkkipaikkakin myönnettiin vuosituhannen alkupuolella, mutta kyltti varastettiin jo alta kahden kuukauden. Uusi kyltti hankittiin vuonna 2009, mutta sille ei ole vielä löytynyt paikkaa. Kapteeninimitystä on seuroissa käytetty myös Nais-, Seniori- ja Junioritoimikunnan vetäjistä. Meillä tämä käytäntö otettiin vuonna 2002 naistoimikunnassa, kun naiset valitsivat keskuudestaan kapteeninsa. Varsinaisia kapteeneja meillä on ollut neljä. (kapteeni 1998 -2010, hallituksen jäsen 1998 - ) Kapteenit Lady-kapteenit 1993-1994 Raimo J. Virtanen 2002-2003 Leena Reimavuo 1994-1997 Arto Salminen 2004-2008 Kyllikki Salo 1998-2010 Pentti Pietarinen 2009-2010 Sari Ylivuori 2011- Martti Sneck 2011- Merja Kivi 34 35 Kapteenin bägistä Melkein 10 v Gumbölessä, Martti Sneck Muistan vielä hyvin, kuinka hankalalta tuntui n 10 vuotta sitten aloittaa golfin pelaaminen, kun nuorin poikamme Kalle ilmoitti, että hän alkaa golfata. Soittelin useampaankin seuraan ja vastaus oli, että ensin pitää junnun olla mukana harkoissa ja näin sitten voi päästä junnujäseneksi. Toivottavasti aloittaminen ei enää tunnu yhtä hankalalta. Duunikaverin vinkistä tulimme sitten Gumböleen. Aloitimme tietenkin itseksemme , rangella löimme mm. rautaykkösellä. Onneksi joku tuli sanomaan, että helpompiakin mailoja on olemassa. Lyöminen helpottui kummasti. Kalle aloittikin pelaamisen ja liittyi Gumböle Golfiin jäseneksi – itse en vielä aloittanut. Ensimmäinen omakohtainen kosketukseni varsinaisesti seuraan olikin 10- vuotisjuhlat Ravintola Laguunassa – aloitimme siis niistä. Kallella oli palkintoja noudettavana, tietenkin jouduimme lähtemään mukaan, kun ei yksinkään voinut ravintolaan lähettää. Arvelin itsekin aloittavani golfaamisen, kun urheiluvammat alkoivat vaivata jo sen verran paljon. Taas tuli neuvoja: Pelioikeus kentälle on edellytys, mutta se ei riitä, vaan vaimokin on saatava mukaan – tulee kuulemma avioero vähemmälläkin. No niin, tuon jälkeen ei ole juurikaan vapaa-ajan ongelmia ollut, ainakaan kesällä. Onneksi Annekin sitten alkoi pelata, siis molemmat ”peliluvat” ovat kunnossa. Tästähän se sitten taas alkoikin, nuorten liikuntaharrastusten parissa touhuaminen. Kolmen pojan kanssa on tullut aika monta lajia tutuksi. Tuohon aikaan Gumböleen tuli monta junioria ja muutaman vuoden päästä meillä oli useita kilpailuissakin kiertäviä nuoria – useat heistä ovat pärjänneet kisoissa aika hyvin, ainakin meidän omissa kisoissa. Valtaosa seuramme mestaruuspytyistä on sittemmin päätynytkin junioreiden hyllyille. Tätä junnutoiminnan junailemista jatkoin, kunnes Roosa alkoi viime vuonna hoitaa junioritoimintaa, johon hän onkin jo saanut uutta puhtia. - kiitti vaan Oli hyvä vaihe aloittaa Gumbölessä. Ensin parkolmosia, sitten muutama nelonenkin, nykyinen Kartano ja sitten vihdoin viimein monien vaikeiden 36 par-3 kenttänä ja sittemmin yhtenä ysinä on vieläkin ”rasitteena”, kun välttämättä kenttäämme ei tunneta 18- reikäisenä. Mielestäni klubillamme on aina ollut ja on kiva fiilis - täällä on kiva pelata. Golf on sosiaalinen laji, mekin olemme saaneet täältä erittäin hyviä ystäviä. Hyvä henki on siirtynyt ”työmaakopista” nykyiselle klubitalolle. Toimikuntiemmekin toiminta on aktivoitunut entisestään. Senioreilla, naisilla ja junioreilla on erityisen aktiivista toimintaa. Myös kilpailutoimikuntamme on alkanut toimia aktiivisemmin, toimikunnan jäsenet tuomaroivat omia kisojamme. Kaikkiin kilpailukalenteriin merkittyihin kisoihin, paitsi kuukausikilpailuihin on valittu tuomari tai tuomarit. vaiheiden jälkeen takaysi, Mylläri. Heti, kun händäri salli, niin kiertämään lätkillä vieraskentille. Oli tosi hyvä heti alusta lähtien kiertää myös muita kenttiä - kiitos vaan sen aikaisille vastuuhenkilöille, että olivat noita pelioikeuksia hommanneet. Vielä tuohonkin aikaan pelaaminen ja kentänhoito oli todellakin aivan erilaista. Silloinen ja pitkäaikainen kapteenimme Pena oli kentällä kaatamassa puita ja siinä välillä sitten sammutti moottorisahan ja tarkisti meidän tuloskortit, kun piti saada merkinnät tasoituksen laskemisesta. Monet kentän työtkin tehtiin lähes talkoilla. Nyt kenttämme on loistokunnossa Viimeiset pari vuotta kenttämme, etenkin griinit ovat olleet loistokunnossa. Mylläri kaipaa muutamia vuosia, etenkin puiden kasvu takaysille tekee kentän entistä paremmaksi. Väylä ovat melko lähekkäin, mutta kunhan puusto kasvaa, niin eiköhän pallokin osu paremmin omalle väylälle. Ainakin turvallisuus kasvaa puiden kasvun myötä. Kenttämestarimme Jussi on kyllä mies paikallaan, hänen ja muun kenttähenkilöstön ansiosta kenttämme on hyvässä kunnossa ja sitä on kiva pelata. Kenttä saisi tietenkin olla vähän pidempikin, mutta kun lupaa ei edes pitkän odottelun jälkeen saatu metsäväylille, niin nyt mennään näillä. Luvat noille kolmella väylälle on edelleen haussa, mutta pääsimmehän nyt kuitenkin vihdoin ja viimein pelaamaan 18- reikäisenä kenttäämme. Pitkä taival Tästä on hyvä jatkaa Viime vuoden syksyllä tilitimme Golfliitolle jäsenmaksut 601 jäsenestä, nyt jäseniä on 719, lisäystä siis n. 20 prosenttia. Ei siis ihme, että tuntuu siltä, että kentällä on sellaisia jäseniä, joita ei oikein tunnekaan. Tervetuloa vaan kaikki uudet jäsenet – toivottavasti viihdytte. Osakkeitahan ei ole juurikaan myyty, siis uudet jäsenet ovat lähinnä vuokrapelaajia. Me Gumböleläiset olemme tavallaan uudessa tilanteessa, kun kenttämme on entistä varatumpi – pitää varmaan seurata aikaa ja alkaa varata omia peliaikoja vähän aikaisemmin. Olemmehan tottuneet siihen, että melkein aina aika löytyy. Kyllähän toki tarkoitus on, että kenttä on mahdollisimman ”täysi”. Jäsenemme jakautuvat seuraavasti eri ikäluokkiin, junioreita n. 100, senioreita n. 300 ja loput n. 300 jää siihen väliin. Suomen Golfliitto hyväksyi reilu vuosi sitten Suomen Golfin strategian. En pidä tässä mitään ”strategialuentoa”, mutta poimin muutamia asioita, jotka voivat olla meillekin tärkeitä tulevan toimintamme kehittämisessä. Visioksi on määritelty, että golfista tulee koko kansan suosittu urheilu- ja liikuntalaji. Suomen Golfin keskeiset arvot ovat: Elämisen laatu ja pelaamisen nautinto, menestymisen tahto, hyvät tavat sekä vastuullisuus. Näitä voimme varmaankin pitää meillekin sopivina. Strategiassa on myös määri- telty seitsemän painopistealuetta, joihin keskittymällä myös Gumböle Golfin toimintaedellytykset parantuvat : - Palvelut Lapset ja nuoret Kilpagolf Osaaminen Talous ja toimintaolosuhteet Viestintä Yhteiskuntavastuu Seuraavat 10 v Gumbölessä Kenttämme on ollut vasta 2 vuotta 18-väyläinen. Pääsemme varmaankin melko nopeasti eroon vanhasta ”par-3” rasitteesta. Tämä tuo meille entistä paremmat mahdollisuudet saada uusia pelaajia seuraamme. Toivottavasti tällä 10- vuotiskaudella osakekauppakin elpyy, mutta joka tapauksessa jäsenmäärämme tulee edelleen kasvamaan, tavalla tai toisella. Kenttämme tunnettuus paranee. Monet edellytykset ovat kohdallaan. Kenttä on hyvässä kunnossa, etenkin griinit. Meillä on hyvä ja toimiva klubitalo, mikä pystyy tarjoamaan aktiviteettejä jäsenilleen talvellakin (simulaattori ja kuntosali). Kenttämme sijainti on erittäin hyvä, myös iäkkäämpänä helppo pelata, nopeat kierrokset, voi helposti pelata työpäivän jälkeenkin, kentälle pääsee julkisilla, voi pelata ysit erikseen (pidentää pelikautta etenkin syksyllä), pelioikeudet muille kentille, SGKY- kortit ym ym. Golfin pelaaminen tulee lisääntymään, kentät täyttyvät, näin tullee käymään myös Gumbölessä. Kentällä tavataan ! 29.6.2011 Martti Sneck Kapteeni 2011(hallituksen jäsen 2004 -2007, 2009 -) 37 1991-2011 Ladykapteenin mietteitä Merja Kivi Gumbölessä on nyt naisia vajaat kaksisataa. Suurin osa on lajia pitkään harrastaneita, eikä kilpailullinen toiminta ole enää lähellä sydäntä. Osa ladyistä haluaa harrastaa lähinnä omassa kaveriporukassaan, osa on taas harrastanut golfia vain muutaman vuoden ja tutustuminen lajiin, seuraan ja kenttään on vielä alussa. Kilpailuihin innostuneita naisiakin löytyy muutama. Naistoimikunnalla on haastava tehtävä: miten näin erilaisen joukon saisi osallistumaan aktiivisemmin seuran toimintaan ja miten tarjota kaikille riittävän mielenkiintoista toimintaa. Viime vuoden lokakuussa, kun naisten toimintasuunnitelma tehtiin tälle vuodelle, pohdittiin ensimmäiseksi ohjatun ja omatoimisen harjoittelun lisäämistä. Talvisin pyritään järjestämään naisille yhteinen jumppatunti eri teemoilla, innostetaan naisia käymään golfopettajalla tai harjoittelemaan itsenäisesti sisähallissa ja houkutellaan heitä osallistumaan simulaattoriharjoituksiin ja –kisoihin. Harjoittelun lisäksi ja/tai vastapainoksi naisille järjestetään talvitapaaminen alkuvuodesta. Toisena haasteena koetaan se, että miten saadaan Greencard kurssin suorittaneet/seuraan liittyneet naiset nopeasti sinuiksi seuran, kentän ja golfetiketin kanssa. Naistoimikunta päätti panostaa naisten pelikaveritoimintaan eli kutsutaan aloittelevat jäsenet kierrokselle kokeneemman mukaan. Harrastustoimintaan panostetaan lisäämällä leikkimielisiä pelejä naisten illoissa, järjestämällä kirpputori toukokuun lopussa ja innostuksen mukaan myös elokuun alussa, järjestämällä valtakunnallinen naisten sunnuntai –tapahtuma, järjestämällä viikonloppupelimatka kotimaahan/lähialueille ja vapauttamalla naistoimikunnan järjestämät kisat tuloskortin palauttamispakosta. kenttien järjestämiin naisten kisoihin kerätään innostuneet lähtijät. Pyritään järjestämään ainakin yksi suuri kilpailutapahtuma, tänä vuonna seuran 20 –vuotisjuhlakilpailu täyttää tämän tavoitteen ja ensi vuonna ykkösvaihtoehtona on Gloria Open –finaalin järjestäminen. Sääntötuntemuksen lisäämiseksi seuran tuomareita kutsutaan antamaan sääntötietoiskuja naisten iltojen alkuun loppukesästä. Lisäksi tuomarikoulutukseen olisi tarkoitus lähettää ainakin yksi naisosallistuja. Naisgolfin arvostuksen lisäämiseksi olemme jatkaneet Herrasmiesgolffarin valintaa. Ladykapteeni 2011- Kilpailullista toimintaa tuetaan innostamalla naisia osallistumaan suuremmalla joukolla seuran viikko-, kuukausi- ja mestaruuskisoihin. Lisäksi naisille järjestään erikseen koko kauden kestävät Lady Eclectic- ja Birdiepuu -kilpailut. Muiden 38 39 Vuosi Puheenjohtaja Toimitusjohtaja Toiminnanjohtaja ry Kenttämestari 1991 Raimo J. Virtanen 1991 1992 Raimo J. Virtanen 1992 Vuosi Kapteeni Ladykapteeni Mestari Naisten mestari Raimo J. Virtanen Leena Reimavuo 1993 Leena Reimavuo Juhani Heikkilä 1993 Raimo J. Virtanen Arto Salminen Leena Reimavuo 1994 Leena Reimavuo Juhani Heikkilä 1994 Raimo J. Virtanen Markus Niittymäki Leena Reimavuo Reikäpeli mestari miehet 1995 Leena Reimavuo Juhani Heikkilä 1995 Arto Salminen Arto Salminen Leena Reimavuo 1996 Leena Reimavuo Juhani Heikkilä 1996 Arto Salminen Matti Liimatainen Leena Reimavuo 1997 Hannu Niemelä Juhani Heikkilä 1997 Arto Salminen Johannes Salminen 1998 Hannu Niemelä Juhani Heikkilä 1998 Pentti Pietarinen Markus Niittymäki Leena Reimavuo 1999 Hannu Niemelä Juhani Heikkilä 1999 Pentti Pietarinen Markus Niittymäki Pirjo Halin Jan-Erik Sandelin Reikäpeli mestari naiset Johannes Salminen 2000 Hannu Niemelä Arto Salminen Hannu Niemelä Juhani Heikkilä 2000 Pentti Pietarinen Jan-Erik Sandelin Maija Sandelin Håkan Blomberg 2001 Håkan Blomberg Arto Salminen Hannu Niemelä Juhani Viita-aho 2001 Pentti Pietarinen Aleksi Salminen Leena Reimavuo Arto Salminen 2002 Håkan Blomberg Arto Salminen Hannu Niemelä Juhani Viita-aho 2002 Pentti Pietarinen Leena Reimavuo Kalle Sneck Pirjo Halin Kalle Sneck 2003 Håkan Blomberg Arto Salminen Hannu Niemelä Juhani Viita-aho 2003 Pentti Pietarinen Leena Reimavuo Jarkko Raski Leena Reimavuo Martti Sneck 2004 Håkan Blomberg Arto Salminen Hannu Niemelä Juhani Viita-aho 2004 Pentti Pietarinen Kyllikki Salo Markus Niittymäki Anne Taanila Martti Sneck 2005 Håkan Blomberg Arto Salminen Hannu Niemelä Juhani Viita-aho 2005 Pentti Pietarinen Kyllikki Salo Rauli Laitinen Anne Taanila Juhani Vahtera 2006 Håkan Blomberg Arto Salminen Hannu Niemelä Juhani Viita-aho 2006 Pentti Pietarinen Kyllikki Salo Rauli Laitinen Kyllikki Salo Håkan Blomberg 2007 Håkan Blomberg Arto Salminen Hannu Niemelä Juhani Viita-aho 2007 Pentti Pietarinen Kyllikki Salo Ilja Hackman Leena Reimavuo Tommi Mäkinen Anne Taanila 2008 Hannu Niemelä Hannu Niemelä Juhani Viita-aho 2008 Pentti Pietarinen Kyllikki Salo Kalle Sneck Leena Reimavuo Hannu Eloranta Sari Ylivuori 2009 Hannu Niemelä Timo Käiväräinen Timo Käiväräinen Juhani Viita-aho 2009 Pentti Pietarinen Sari Ylivuori Joonas Jussila Sari Ylivuori Petteri Veijola Sari Ylivuori 2010 Hannu Niemelä Timo Käiväräinen Timo Käiväräinen Juhani Viita-aho 2010 Pentti Pietarinen Sari Ylivuori Joonas Jussila Kiia Permala Joonas Jussila Sari Ylivuori 2011 Hannu Niemelä Timo Käiväräinen Timo Käiväräinen Juhani Viita-aho 2011 Martti Sneck Merja Kivi IKÄKAUSIMESTARIT Vuosi Seniorimiehet Seniorinaiset 1994 Juniorit Pojat Tytöt Kaisu-Reeta Räisänen Antti Karessuo 1995 Ville Vahtera 1998 Tomi Reimavuo 1999 Kenttäennätykset Miehet takatii Naiset takatii Gumböle 18 reikää, par 70 65 Joonas Jussila 80 Kiia Permala Sampsa Siekkinen 2000 Aatos Malkki 2001 Aatos Malkki 2002 Pentti Pietarinen Ulla Luola Johannes Salminen 2003 Björn Klavenes Liisa Ruokonen Rauli Laitinen 2004 Matti Pihlajisto Kyllikki Salo Rauli Laitinen Rauli Laitinen 2005 Jarmo Nurminen Kyllikki Salo Henri Hietala Henri Hietala 2006 Viljo Hyvärinen Eeva-Liisa Kajakoski Kiia Permala Henri Hietala Kiia Permala Siiri Pukarinen Kiia Permala 2007 Raimo Ruohola 2008 Ilkka Meriläinen 2009 Pentti Leppikangas 2010 Aatos Malkki 40 Anne Taanila Esko Viitanen Leena Reimavuo Kyllikki Salo Kiia Permala Joonas Jussila Julius Pehkonen Julius Pehkonen Alexandra Tatarinov Julius Pehkonen Jani Jamalainen Jani Jamalainen Alexandra Tatarinov 41 Toimarin huoneesta Gumböle Golfia perustettaessa elettiin aikaa, jolloin golf lajina oli vahvasti nostamassa suosiotaan. Tuoreet golfarit hankkivat innokkaasti osakkeita lähikentiltään ja liittyivät mukaan aktiivisesti ry -toimintaan. Klubiin haluttiin sitoutua. Gumbölen kenttä on kasvanut pelaajiensa mukana; ensin harjoittelu- ja par3 –kentästä 9 reikäiseksi tasoituskelpoiseksi kentäksi ja edelleen täydeksi 18 reiän kentäksi. Gumbölessä on vahva yhteishenki, jonka ansiosta myös vaikeat ajat on kestetty pystypäin. Gumböle Golf on aina ollut ”pelaajan kenttä” – ei koskaan sijoittajien tai keinottelijoiden. Tämä yksinkertainen perusedellytys on myös vahvana pohjana tulevaisuudelle. Toimarin huoneesta katsottuna Gumböle Golfin tulevaisuus näyttää valoisalta. Osakkailla ja kausipelaajilla on etuja, joita ei muilta klubeilta löydy. Lähtöaikojen varausoikeus on poikkeuksellinen; joka kolmatta aikaa pidetään varattuna omille pelaajille, jotta pelaamaan pääsisi myös extemporé. Ilmainen pelaaminen 5 muulla kentällä ja SGKY:n Kultakortti –järjestelmä tuovat valtavan määrän vaihtoehtoja golfaamiseen, niitä haluavalle. Kentän sijainti on erittäin hyvä ja yhdistettynä kadehdittavan nopeaan kierrosaikaan, aivan lyömätön etu. Talous on vakaalla pohjalla. Aktia on räätälöinyt lempeän lainan takaisinmaksuohjelman ja tulorahoitus riittää mainiosti toiminnan voitolliseen pyörittämiseen. Kenttähenkilöstö on onnistunut pitämään kenttämme kiitosta saaneessa kunnossa vuosi toisensa jälkeen. Positiivinen henki ja hymyilevä ilmapiiri luo ympärilleen tyytyväisiä pelaajia. Ja tyytyväinen pelaaja sitoutuu mielellään taas seuraavaksi vuodeksi olemaan osana yhteisöämme – tai saa hänet jopa harkitsemaan osakkuutta.. Kenttämme profiloituminen nopeaksi ja helpoksi kentäksi on oikea. Kaikkien kenttien ei tulekaan venyttää väyliään maksimimittoihin, vaan lempeällä klubipelaajaa suosivalla kentälläkin on paikkansa. Uskon Gumböle Golfin kasvattavan suosiotaan edelleen tulevina vuosina ja olen iloinen saadessani olla mukana toiminnassa ja osana tätä historiaa. Timo Käiväräinen Toiminnanjohtaja, Gumböle Golf ry Toimitusjohtaja, Gumböle Golf Oy 42 1991-2011 44
© Copyright 2024