Kylmäkoski Oy:n perustaja Friedrich Schuffert
Akaan Seutu – Keskiviikko 4.12.2013 Patruuna Kylmäkoski Oy:n perustaja Friedrich Schuffert (Sumari) oli valtiotieteen tohtori, joka ryhtyi puualalle ja tehtaan johtajaksi. Hän oli määrätietoinen ja ennakkoluuloton mies, joka piti huolta työläisistään monella tavalla. Friedrich oli mies, joka viihtyi niin puutarhassa kuin kotioloissaan. Hän luki paljon omissa oloissaan, mutta hänellä oli aikaa myös lapsille. Sivut 16 – 18 15 16 Keskiviikko 4.12.2013 – Akaan Seutu Friedrich Sumari toi elämän Liisa Ahokas Tohtori Friedrich Sumarin isä oli Saksasta vuonna 1885 Suomeen muuttanut valokuvaaja Franz August Schuffert ja hänen äitinsä oli Alma Maria Höglund (kuulutus Turun lehdessä 23.11.1886). Nuoripari asui ensin Turussa, missä Frans August työskenteli valokuvausliikkeessä. Turusta he muuttivat Jyväskylään, minne perustettiin oma ateljee. Jyväskylässä syntyi 8.8.1888 heidän poikansa Friedrich August Emil Schuffert. Vuonna 1893 perhe muutti Tampereelle ja neljä vuotta myöhemmin Turkuun, missä valokuvauksen ateljeetoiminta jatkui 1920-luvulle. Friedrich Schuffert kirjoitti ylioppilaaksi 1907, opiskeli Berliinin ja Leipzigin kauppakorkeakouluissa sekä Berliinin ja Freiburgin yliopistoissa. Hän valmistui Saksassa valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1913. Friedrich avioitui vuonna 1912 Edith Olga Eleonora Joutsenon (alkuaan Jönsson) kanssa, jonka vanhemmat olivat Emma Josefina ja Johan Enfrid Jönsson. Edith Joutsenon sisar Lea Joutseno (1910–1977) oli suomalainen näyttelijä, joka tuli kuuluisaksi 1940-luvun elokuvakomediennena ja Valentin Vaalan luottonäyttelijänä. Tehtailijaksi Kylmäkoskelle Veistonopettaja Mårten Ingman oli yhdessä poikansa kanssa perustanut vuonna 1915 Kylmäkosken Asemalle puunjalostustehdas Oy Sampsa AB:n, jonka oli tarkoitus valmistaa koulukalustoja Venäjälle. Yritys lopetti kuitenkin toimintansa jo parin vuoden kuluttua. Vuonna 1918 osti valtiotieteen tohtori Friedrich Schuffert tämän lopetetun yhtiön osakkeet ja perusti yhdessä tehtailija Aleksi Hyppölän ja insinööri Kaarle Penttilän kanssa uuden yrityksen, Oy Kylmäkoski Ab:n. Kolmikko oli aikaisemmin työskennellyt yhdessä Ypäjällä tehtaassa, joka valmisti univormuja Venäjän armeijalle. Myöhemmin Kylmäkoski Oy:n osakkaiksi tulivat Joutsenen (aik. Johnsson) veljekset Karl Fredrik ja Anton Fabian, jotka olivat Klondyksessa Alaskassa menestyneitä kullankaivajia. 1940-luvulla he myivät osakkeistaan suurimman osan Sumarille. Osan omaisuudestaan nämä naimattomat veljekset lahjoittivat myöhemmin Turun yliopistolle, joka rakennutti niillä yliopistolle uuden kirjastotalon ja fysiikan ja kemian laitosrakennuksen. Kylmäkoski Oy:llä oli Kylmäkosken tehtaan lisäksi myös Taloteollisuus Oy Toijalassa, viisi sahalaitosta sekä huonekaluliikkeet Helsingissä, Turussa, Vaasassa ja Viipurissa. Aikaa riitti perheellekin Friedrich ja Edith Schuffertin lapset olivat Pertti 1914, Riitta 1918, Edit 1919 ja Otto 1922. Vuodesta 1932 perheen nimi on ollut Sumari. Friedrich Sumari oli suomalaisuusmies, joka osallistui Kylmäkosken edustajana vuonna 1935 muun muassa kokoukseen, jossa tavoiteltiin Helsingin yliopiston suomalaistamista. Friedrich Sumarin tyttärentytär Outi Siltaniemi muistelee isoisäänsä lämmöllä. – Hän oli herttainen isoäitiä kohtaan nimittäen häntä kultasekseen - sellaista ei juurikaan siihen aikaan muuten ainakaan minun kotiympäristössäni esiintynyt. Hän oli melkoinen auktoriteetti ja tiesi mitä halusi. Hän voitti kauniin isoäidin vaimokseen muiden kosijoiden nenän edestä, vaikka oli isoäitiä neljä vuotta nuorempi! Outi Siltaniemi luonnehtii Friedrich Sumaria hyvin määrätietoiseksi, ennakkoluulottomaksi ja aktiiviseksi ihmiseksi, joka hoiteli asioita kuuluvalla äänellä lähes koko ajan puhelimessa. – Tuntui, että kaikki järjestyy, kun isoisä hoitaa. Pertti Sumarin poika Olli Sumari (s. 1941) asui isovanhempiensa luona käydessään toisen luokan kansakoulua Kylmäkoskella. – Isoisä on muistoissani henkilö, joka tuli aina säännöllisesti kello viideltä kotiin tehtaalta ja isoäiti oli laittanut ruuan valmiiksi. Ruuan jälkeen hän siirtyi työhuoneeseensa, jonka seiniä peittivät kirjahyllyt. Kielitaitoinen ja tiedonjanoinen Friedrich Sumari puhui ruotsia, englantia ja tietysti Saksassa kolme vuotta asuttuaan erinomaista saksan kieltä. Puhe-englantia hän harjoitteli vaimonsa kanssa iltakävelyillä. Hän oli monipuolisesti lukenut mies ja kiinnostunut kaikesta. Hän kävi kirjeenvaihtoa muun muassa Helsingin yliopiston yleisen historian professorin L.A. Puntilan kanssa. – Työhuoneessa hän jatkoi koko illan töitään ruskea samettinen tupakkatakki päällä, hakkasi kirjoituskonetta ja puhui puheluita. Työhuoneessa haisi pilliklubi, joita hän poltteli. Pilliin hän tunki pumpulia omatekoiseksi filtteriksi. Filtteritupakoita ei silloin vielä Suomessa tunnettu. Hän Nuori Friedrich opiskeluaikanaan. nukkuikin työhuoneessaan. Joskus pelasimme hänen työhuoneessaan Bismarckia tai laivastopeliä, kertoo Olli Sumari. Outi Siltaniemi muistaa myös yhteiset illat isoisän luona. – Isoisä lauloi mielellään perhejuhlissa, joissa siihen aikaan musisoitiin melko paljonkin. Hän soitti nuorena viulua ja tyttäret, samoin kuin isoäiti, soittivat pianoa oikein hyvin. Kotona vietettiin rapujuhlia ja seurusteltiin tuttavien ja ystävien kanssa. Mökillä uisteltiin ja pelattiin skruuvia. Myös televisiosta tutut Sikke ja Hanna Sumari ovat samaa sukua, Otto Sumarin tyttäriä. Edith ja Friedrich Sumari olivat näyttävä pari ja muotitietoinenkin. Hemmotteli herkuilla, viihtyi puutarhassa – Perheen ruuat olivat tavallista kotiruokaa ja isoäiti oli taloudessa säästäväinen. Mutta isoisä oli myös herkkusuu ja toi välillä ulkomailta tai Helsingistä harvinaisempia herkkuja, joita hän sitten ruokaliina kaulassa maisteli, muistelee Olli Sumari. Friedrich Sumaria kiinnostivat erityisesti puutarha-asiat. Talossa oli iso kasvihuone, jossa kasvoi muun muassa iso viiniköynnös. – Sodan jälkeen piharakennuksessa oli lehmä ja osa, jossa hän kasvatti herkkusieniä lehmän lannalla. Tehtaanjohtajan asuntoon liittyi iso puutarha, jossa hän välillä ahersi viikonloppuisin. Hän oli myös risteyttänyt oman omenalajikkeen, joka maistui ja näytti valkealta kuulaalta, mutta oli suurempi, muistelee Olli Sumari. Hänen lapsuutensa jouluihin isovanhempien luona liittyvät koko talon täyttävät appelsiinien ja hyasinttien tuoksut. – Kaikilla ikkunoilla oli hyasintteja, joita isoisä tuotti joka jouluksi suuria määriä ulkomailta. Appelsiineja, joita ei vielä ollut sodan jälkeen saatavissa Suomessa, hän onnistui myös jostakin hankkimaan. Kuusi käytiin hakemassa aidan takaa ns. Sumarin metsästä, vaikkei se kuulunut tehtaan eikä Sumarin työhuone kotona oli hänelle rakas paikka ja siellä oli tilaa istua vaikkapa rakkaan puolison kan Sumarien komea asuintalo säästyi tulipalolta ja on yhä asuttuna Sumarintien päässä Kylmäkosken Asem Akaan Seutu – Keskiviikko 4.12.2013 17 Kylmäkosken Asemalle nssa. malla. isoisän maihin. Joulukirkossa käytiin Urjalan tai Kylmäkosken kirkossa. Tehtaalla valtaisa tuotanto Kylmäkoski Oy valmisti aluksi leikkikaluja, mutta siirtyi pian huonekaluihin ja ikkunanpuitteiden, ovien, karmien ja lopulta puutalojen valmistukseen. Niitä vietiin muun muassa Saksaan. Tehtaalta, joka sijaitsi aivan radan varressa ja Kylmäkosken aseman lähellä, saattoi päivittäin lähteä 5–6 jun- avaunullista huonekaluja. Tehtaan sahalla tehtiin kolmivuorotyötä ja kiireisimpinä aikoina siellä saatettiin lastata 20–30 junavaunullista puutavaraa. Talvisodan aikana tehtaalla toimi evakossa Valtion lentokonetehtaan tasoja tekevä osasto. Sodan aikana tehtaalla rakennettiin myös sotilasparakkeja, joita tehtiin sekä Suomen että Saksan armeijalle. Menekki oli niin suuri, että töitä tehtiin kolmessa vuorossa. Suurin yhtenä päivänä toimitettu talomäärä käsitti 54 junavaunullista. Tehdas valmisti sota-aikana myös ruumisarkkuja. Sodan jälkeen Kylmäkoski Oy toimitti Neuvostoliittoon sotakorvauksena Kylmäkoskelta ja Toijalasta puutaloja sekä siirtolaisille omakotitaloja ja huonekaluja. Tehtailija huolehti työntekijöistään Kylmäkoski Oy:ssä kävi työntekijöitä paljon junalla Toijalasta, Sotkialta, Urjalasta ja Humppilasta. Parhaim- millaan Kylmäkoskella oli 750 työntekijää. Tehtaalla oli töissä myös sotavankeja. 1960-luvulle tultaessa oli Aseman seudulle noussut noin 60 omakotitaloa, joihin oli saatu tehtaalta sekä lainaa että puutavaraa. Lainojen takaisinmaksu tapahtui vähitellen palkasta. Sumari rakennutti perheellisille työläisilleen 22 erillistä asuntoa ja perheettömille asuntoloita. Tehtaalla oli paljon naisia töissä, sota-aikana talotehtaan naulaamossa oli töissä lähes yksinomaan naisia. Tehtaan oppilastalossa, jota kutsuttiin Roistolaksi, pidettiin tansseja ja näytettiin elokuvia ja vietettiin häitä. Sodan jälkeen siellä oli Pertti Sumarin lääkärinvastaanotto, joka oli työntekijöille ilmainen. Aseman seutu kukoistaa Tehtaalla oli myös kauppapuutarha, jonka lasinalainen pinta-ala oli yli hehtaarin suuruinen. Taimien ja vihannesten ja viherkasvien lisäksi siellä viljeltiin muun muassa orkideoita ja viinirypäleitä. Tehtaan laajeneminen teki Kylmäkosken asemanseudusta paitsi teollisuuskeskuksen myös vilkkaan taajaman. Alueelle tarvittiin palveluita ja niitä syntyi yksi toisensa jälkeen. Asemalla oli parhaimmillaan viisi ruokakauppaa ja neljä kahvila-ravintolaa, leipomo, limonaditehdas, kirja- ja paperikauppa, tekstiilikauppa, polkupyöräliike ja kesäisin kioski. Vaattureita oli kaksi, samoin suutareita ja partureita. Lisäksi kylässä oli kievari, taksi, puhelinkeskus, posti sekä Kylmäkosken Osuuspankin että Akaan-Kylmäkosken Säästöpankin sivukonttorit. Koulua käytiin ensin tehtaan kiinteistössä Kaskelassa, kunnes koulu valmistui vuonna 1921. Vanhan ajan patruuna Sumarin suku vietti paljon aikaa yhdessä Kylmäkoskella. Välittömät kesähetket kuuluivat Sumarien perheen ohjelmaan usein. Friedrich Sumarin autonkuljettajana toiminut Erkki Salo, joka ei puhu tehtailijasta, vaan tohtorista, muistelee: – Kyllä minulle jäi hänestä sellainen kuva, että hän eli tehtaan työläisten mukana kaikessa ja oli kiinnostunut siitä, miten työväki oli ja eli tehtaan asunnoissa. Hän oli yksi entisajan patruunoista, sellaisia ei ole eikä tule enää. Työnjohto piti tohtoria arvossa ja hän piti kuria heillekin, eivätkä pomot saanet isotella. Friedrich Sumari piti huolta myös työntekijöidensä lasten viihtymisestä. – Hän oli lapsille ylhäisyys kävelykeppeineen, Hän käveli pihalla ja kävi katsomassa, kun lapset leikkivät hänen rakennuttamillaan leikkipaikoilla tai urheilukentällä. Friedrich Sumarin pojanpoika Olli Sumari muistaa kävelykeppiin liittyvän tapauksen. – Olimme leikkimässä työväentalon edessä ja yksi Kalluksi kutsuttu poika kiusasi muita. Isoisä käveli juuri silloin ohitse koivukujaa ja näki mitä oli tekeillä. Hän säntäsi kujanteelta paikalle ja antoi Kallulle kyytiä kävelykepillään. Jatkuu sivulla 18 18 Keskiviikko 4.12.2013 – Akaan Seutu tohtorinnan kanssa veimme hänet Pertti Sumarin luo työterveyslaitokselle. Seuraavana päivänä, joulukuun 1. päivänä 1961, hän kuoli siellä Helsingissä, muistelee Erkki Salo. Erkki Salo ei tiedä, oliko se tohtori Sumarin toive vai omaisten päätös, mutta hänen arkkuaan kantoivat hautajaisissa tehtaan vanhat työntekijät. Tehtailija Sumari on haudattu Turkuun. Tuli tuhosi vakuuttamattoman tehtaan Friedrich Sumarin kuoltua tehtaan toimitusjohtajaksi tuli hänen poikansa Otto Sumari, joka oli ollut tehtaalla töissä 1940-luvulla. Kylmäkoski Oy:n tehdasrakennukset tuhoutuivat tulipalossa 22. toukokuuta 1963 aiheuttaen miljoonien vanhan markan vahingot. Vakuutusten puuttuessa menestystarina alkoi hiipua. Tehdaslaitokset myytiin Otto Wuoriolle, joka rakensi osan Kylmäkosken tehtaasta uudelleen. Toiminnan tultua kannattamattomaksi ja velkojen noustessa Kylmäkoski Oy poistettiin kaupparekisteristä vuonna 1968. Tehtaan hiipumisen myötä, hiipui myös Aseman kylä. Johtaja Sumari työhuoneessaan tehtaalla. Kylmäkoski Oy:n konttorin henkilökuntaa. Jatkuu sivulta 17 Torven soittamisesta oli tulla lopputili Erkki Salo meni tehtaalle töihin vuonna 1954. Ensin hän teki omien sanojensa mukaan vähän kaikenlaisia töitä: oli apupoikana pajalla, puutarhalla, lautoja leimaamassa ja lastaamassa taloja junaan. Kun mies täytti 18 vuotta, Friedrich Sumari pyysi hänet autonkuljettajakseen. – Sain ajaa hänen vuoden 1951-mallin Mersuaan. Työhön kuului auton siivoaminen, huoltaminen ja muutenkin sen kunnossa pitäminen. Koskaan ei jääty tielle. Tehtailija vaati, että kun ajettiin maantiellä, piti soittaa torvea aina, kun tuli mutka tai tie katosi näkyvistä. Torvensoitosta tulikin johtajan ja kuskin ainoa erimielisyys. – Kerran oltiin menossa Hämeenlinnaan ja tohtori huusi taas takapenkiltä: Erkki, et soittanut torvea! Kun tultiin perille, sanoin etten enää soittele torvea, otan lopputilin. Seuraavana päivänä minut kutsuttiin tohtorin luo ja ajattelin: nyt se lopputili tuli. Vaan ei tullut, tuli palkankorotus, eikä torvensoittoa enää vaadittu. Se oli meidän ottelu, kertoo Erkki Salo. Friedrich Sumari pelkäsi lentämistä, siksi matkoja tehtiin autolla. Ulkomaillekin hän lähti laivalla ja jatkoi sitten junalla eteenpäin. Friedrich Sumari loi Kylmäkosken Asemalle teollisuuskeskittymän, josta tällä hetkellä on jäljellä muutama kiinteistö ja henkeä salpaavat muistot. Kotimaan työmatkat olivat joskus rankkoja, joskus lähdettiin aamukuudelta ja palattiin seuraavana iltana. – Kun tohtori oli tapaamisissaan tai neuvotteluissaan, minä istuin autossa ja odotin. Joskus menin elokuviin, mutta aina oli kerrottava missä oli. En ollut mukana missään tilaisuudessa eikä hän koskaan vienyt kahville tai syömään. Se oli hänen tapansa, ei siinä mitään. Minulla oli aina omat eväät mukana, kertoo Salo. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat Friedrich Sumari toimi useita vuosia kunnallisissa luottamustoimissa, muun muassa Kylmäkosken kunnanval- tuustossa. Hänellä oli luottamustoimia myös puuteollisuuden piirissä. Hän toimi Suomen Puusepänteollisuuden liiton puheenjohtajana ja asiamiehenä vuosina 1925–27, Suomen Puuseppäteollisuuden työnantajaliiton asiamiehenä vuosina 1927–28 ja Puutalonviejät ry:n luottamusneuvoston jäsenenä vuosina 1941–50. Friedrich Sumari oli mukana myös rotarien toiminnassa ja kävi säännöllisesti heidän kokouksissaan. Hän osallistui yhteiskunnallisiin asioihin muun muassa kirjoittamalla lehtiin. Lähti saappaat jalassa Vanhemmiten Friedrich Sumarin sydän alkoi reistailla ja hän joutui turvautumaan lääkkeisiin. – Kun autolla liikuttiin, hänellä oli aina pieni pullo, jossa oli konjakkia tai viskyä. Hän otti siitä tarvittaessa lusikallisen. Kun näin peilistä, että tohtori kohta perään otti nitroa, alkoi jännittää, että miten tässä mennään. Viimeisen kerran ajoin häntä, kun yhdessä Lähteet: Outi Siltaniemen, Olli Sumarin ja Erkki Salon haastattelut, Martti Favorin: Akaan historia III, Akaan Joulu 1989: MarjaLeena Seppälä: Kylmäkosken asemanseudun vaiheita Kuvat: Friedrich Sumarin lastenlasten albumeista sekä Erkki Salolta.
© Copyright 2024