VOIMANAINEN Sarjassa tunnetut naiset puhuvat hyvästä olosta ja treenaavat hien pintaan. Katso myös treenivideo! ”En viihtynyt kropassani” Kun polvi petti, toimittaja-juontaja Hanna Sumari löysi arkeensa uuden terveysrutiinin. ANU KOPOLA KUVA ANDREAS JANET T U nelmaloma kolme vuotta sitten Hawaijilla sai harmillisen käänteen, kun Hanna Sumari, 56, kaatui hotellin aulassa ja rikkoi vasemman polvensa. Tähystysleikkauksessa poistettu iso rustonpala ei vienyt jomotusta. Kivun lisäksi polvi turposi. — Tiedän miltä tuntuu, kun liikuntakyky menee, Hanna sanoo. Jopa arkiliikkuminen oli vaikeaa. Kävely ja portaissa kulkeminen sattui. Lopulta myös tuolilta nouseminen oli haastavaa. Koska liikkuminen oli hankalaa, kotona tuli vietettyä enemmän aikaa. Leipomista rakastava Hanna laittoi kätensä taikinaan yhä useammin ja pisteli lopputulokset poskeensa. Pian vaaka näytti 10 kiloa lisää. Kivun lisäksi peiliin katsominen alkoi tympiä. — Minusta alkoi tulla ikävä ihminen, kun en viihtynyt kropassani. KIVUT, TURVONNUT OLO ja ulkonäkö rasittivat päivittäin. Hanna yritti kuntouttaa polvea eri tavoin, mutta se vaan kipeytyi ja turposi. — Olin aika hukassa. En tiennyt mitä tekisin. Muutos parempaan löytyi reilu vuosi sitten joululomalla. Facebookia selaillessa silmiin osui ystävän kommentti Fustra-treenistä. Kipuihinsa apua saanut lähes 70-vuotias nainen halusi muidenkin tietävän, miten se onnistui. Hanna tutustui lajiin netissä ja varasi ajan esittelyyn. Treenit personal trainerin kanssa alkoivat heti loman jälkeen. Kuntosalilla ja kepin avulla tehtävä harjoittelu oli rankkaa. Pelko siitä, että polvi pettää, oli mielessä. — Itkin välillä pettymyksestä, kun joku liike ei onnistunut kivun takia. Ajattelin, ettei tästäkään tule mitään. 70 HYVÄ TERVEYS / 6 / 2014 Tuloksia alkoi kuitenkin tulla niin nopeasti, että kyyneleet vaihtuivat iloon. 2—3 viikoittaista sessiota personal trainerin kanssa saivat polven ympärillä olevat lihakset vahvistumaan ja myös vartalon asento parani. Sinnikkyys tuotti tulosta, sillä kipukin väheni kerta kerralta. RUOALLA PELAAMINEN on Hannalle tuttua jo lapsuudesta. Kun 10-vuotiaan piti mahtua isosisko-Ritun häitä varten hankittuun juhlamekkoon, äiti sanoi että nyt dieetille. — Muistan, miten minulle syötettiin munakkaita. Jälkikäteen kun katson lapsuuskuviani, näytän mielestäni aivan tavalliselta lapselta enkä ollenkaan lihavalta. Painon vahtiminen jatkui teini-iän ja kolmen raskauden läpi. Jos mekko kiristi, Hanna kokeili kaalisoppadieettiä, joka toimi. Fustran aloittaessaan tavoitteena oli päästä hyvään kuntoon ja laihtua. Ruokavalio menikin uusiksi ja Hanna opetteli syömään kuusi kertaa päivässä: aamu- ja iltapalan, kaksi lämmintä ateriaa ja kaksi välipalaa. Alussa määrä tuntui suurelta, mutta syöminen helpottui, kun toimi ohjeiden mukaan. Ruoaksi on usein kalaa ja vihanneksia. Rahka-banaani-välipalan saa helposti napattua kaupasta. Kahdessa vuodessa onnettomuuden jälkeen kertyneet 10 kiloa katosivat ja lisäksi vyötäröltä on lähtenyt 16 senttiä ja lihakset ovat kasvaneet. Enää painoa ei ole tarkoitus pudottaa. — Minulla on vatsassa jopa pientä sixpackin tynkää ja olen siitä todella hämmentynyt. Hanna syö paljon ulkona, mutta on tarkka siitä, mitä tilaa. Intialainen lempiruoka ei ole häirinnyt painonhallintaa, kun tuhdin kastikkeen sijaan lautasella on terveellistä kanaa tomaattikastikkeessa. Riisin korvaa salaatti, sillä naan-leivästä Hanna ei halua luopua. Elämäni lajit ”Vatsassa on jopa pientä sixpackin tynkää, mistä olen todella hämmentynyt.” Uinti Uin lapsena isän kanssa aamuisin meressä ennen kouluun lähtöä. Aikuisena ryhdyin opettelemaan vapaauintia, koska mökkisammakko sattuu niskaan. Vapaauinti on vaikeaa, mutta mielestäni yksi maailman kauneimmista lajeista. Fustra Hyvän oloni perusta. Treenaaminen pitää minut kunnossa, jotta voin harrastaa myös muita lajeja. Ratsastus Pelkään hevosia, vaikka ajatus ratsastamisesta on ihana. Hevoset ovat kauniita ja ratsastuksessa on vauhNETISSÄ Katso Hanna Sumarin parhaat ravintovinkit arkeen hyvaterveys.fi/ sumari . din hurmaa. En osaa luoda yhteyttä hevoseen niin, että rentoutuisin. Pelkään, että hevonen ei tottele minua. Enduro Hurahdin enduroon muutama vuosi sitten. Ylitin itseni jokaisella kerta, kun ajoin prätkälläni metsässä, Saharassa tai Lapissa. En voi enää ajaa enduroa maastossa polveni takia mutta katuja pitkin ajan edelleen. Melonta Haaveilen melomisesta. Siinä pääsee hyvin lähelle luontoa, aivan veden pintaan. Luonnon tuoksut ja äänet kiehtovat. En ole vielä kokeillut melontaa. — Jos syöt 300 päivää vuodesta oikein, niin 65 päivää voi syödä rennommin. Ei maailma siihen kaadu. PIINALLINEN POLVIKIPU on vaihtunut parantuneeseen polven linjaukseen sekä ryhtiin. Rankan treenin lisäksi polven asentoa korjasivat hieronta ja naprapaatin käsittely. Hannan uusi energinen olemus on huomattu muuallakin kuin lähipiirissä. Eteenpäin tsemppaavia kommentteja satelee tekstiviesteinä, Facebookin kautta sekä vastaantulijoilta kadulla. — Kommentit ovat ihania, saan niistä hyvän mielen. Olen tehnyt paljon töitä itseni eteen. En silti osannut kuvitellakaan, että saisin näin hyvän kropan vielä tämän ikäisenä. Myös koko vaatekerta on mennyt uusiksi alusvaatteita ja kenkiä myöten. — Kehtaan jopa pitää hihatonta paitaa, mikä on ihan nasta juttu, Hanna sanoo. Ikuinen painonvartija kuitenkin vahtaa puntarin lukemaa viikoittain. Paino heittelee kilon verran ja tiedossa on raja, minkä yli se ei saa nousta. Jos niin käy, Hanna varmistaa, että tekee taas kaiken ohjeiden mukaan. HANNAN SAUVATREENIN LÖYDÄT SEURAAVALTA SIVULTA ➠ KOVAN TYÖN TULOKSENA Hanna liikkuu taas ketterästi ilman kipua ja rasvan tilalla on lihaksia. Paluuta entiseen ei ole. Suurin pelko ja painajainen koskee sitä, että treenaaminen ja hyvän olon vaaliminen pitäisi jostakin syystä lopettaa. — Pidän tästä kynsin ja hampain kiinni. Sen ymmärtää, jos on menettänyt kyvyn liikkua ja saanut sen takaisin. Nyt arkipäiviin mahtuu muutakin kivaa, sillä polvi sallii taas venymisen erilaisiin asentoihin. Uusin innostus on venyttävä ja mieltä hellivä saunajooga. Myös migreenipääsäryt ovat vähentyneet. — Minun tarvitse enää kulkea buranat kassissa. Tärkeintä on kuitenkin se, että olen saanut elämäni takaisin. Voin tehdä mitä haluan eikä polveen satu. Muistan sen joka päivä. 6 / 2014 / HYVÄ TERVEYS 71