Innostunut yhteiskunta – raportti yrittäjyydestä ja kasvusta

KASVUTYÖRYHMÄN
VÄLIRAPORTTI
INNOSTUNUT YHTEISKUNTA
-RAPORTTI YRITTÄJYYDESTÄ JA KASVUSTA
Marjo Matikainen-Kallström
Harri Jaskari
1
SISÄLLYSLUETTELO
1. Esipuhe:
KOKOOMUKSEN EDUSKUNTARYHMÄ INNOSTUKSEN
YHTEISKUNTAA RAKENTAMASSA
3
2. Johdanto:
KOHTI KASVUA JA INNOSTUNEISUUTTA
3
3. MIKSI TUTKIMME KASVUYRITTÄJIÄ?
5
4. ONKO SUOMESSA YRITTÄJYYDEN JA KASVUN
ASENNEONGELMA?
9
5. MAAILMAN UUSI MENESTYSMALLI
13
6. MITÄ SANOVAT KAIKEN KOKENEET YRITTÄJÄT?
16
7. SUOMEN UUSI KASVUPOLITIIKKA
25
8. LOPPUSANAT
31
LIITE: LISTA TAUSTAHAASTATELLUISTA
LÄHTEET
2
1. Esipuhe:
KOKOOMUKSEN EDUSKUNTARYHMÄ INNOSTUKSEN
YHTEISKUNTAA RAKENTAMASSA
Syksyllä 2011 pääministeri Jyrki Katainen antoi Kokoomuksen eduskuntaryhmälle tehtäväksi
kartoittaa keinoja kasvun ja kasvuyrittäjyyden vauhdittamiseksi. Vastuuhenkilöiksi työhön
nimettiin kansanedustajat Marjo Matikainen-Kallström ja Harri Jaskari.
Aihe on äärimmäisen ajankohtainen – maamme on taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, kun
kansainvälinen taantuma on johtanut viennin ja investointien hiipumiseen. Vientimme on
edelleen lähes neljänneksen kesän 2008 ennätystasojen alapuolella. Vaikka maailmankauppa on
jo osoittanut elpymisen merkkejä, emme Suomessa ole täysin päässeet mukaan syntyneeseen
imuun. Uhkana on myös vaihtosuhteemme heikkenevä trendi: viemme yhä edullisemmin,
tuomme yhä kalliimmalla. Näihin haasteisiin emme voi vastata ilman uutta kasvua ja
kunnianhimoisia kasvuyrityksiä.
Tämän raportin havainnot perustuvat kasvuryhmän vajaan puolen vuoden aikana tekemiin
kasvuyrittäjien, sarjayrittäjien, kanssayrittäjien ja muiden asiantuntijoiden haastatteluihin.
Olemme pyrkineet kuvaamaan niitä tuntoja, toiveita ja näkökulmia, mitä näissä tapaamisissa on
noussut esille. Teemahaastatteluja tehdessämme havaitsimme, että kasvu tarvitsee
perustakseen innostuneen yhteiskunnan ja vahvat sosiaaliset verkostot. Tämä raportti on
kasvuryhmän työn välietappi ja kertomus tähänastisesta työstä ja tekemistämme havainnoista.
Työ jatkuu läpi meneillä olevan vaalikauden. Raportin lopussa kasvuryhmä esittää kymmenen
keskeistä toimenpidettä innostuksen yhteiskunnan rakentamiseksi. Tätä polkua kulkemalla
Suomen kurssi voidaan kääntää takaisin vahvalle kasvu-uralle.
***
2. Johdanto:
KOHTI KASVUA JA INNOSTUNEISUUTTA
Suomi on ollut sodanjälkeisen historian ajan yksi maailman menestyneimpiä maita. Kantavina
arvoinamme ovat olleet työn kunnioittaminen, vastuullisuus, luotettavuus ja osaaminen. Näillä
arvoilla kauppa on käynyt ja olemme nousseet maailman rikkaimpien maiden joukkoon.
Vanhat menestyksen avaimet ovat edelleen toimivia, mutta nyt voisimme lisätä näihin arvoihin
vielä ainakin innostuksen ja epäonnistumisen hyväksymisen. Innostus on nykyisin kadonnut
johonkin yhteiskunnastamme: emme ryhdy innolla luomaan uutta, kun pelkäämme samalla
menettävämme jotakin. Voidaan sanoa, että hyvinvointiyhteiskunta on saanut meidät jollakin
tapaa tyytymään ja hyytymään. Menestystä kadehditaan ja epäonnistumista ei hyväksytä.
Valitettavasti ennen pitkää kyräily ja kateus eivät kuitenkaan rakenna yhteistä hyvää, vaan
syövät hyvinvoinnin mahdollisuuksia.
Kasvu ja työllisyys syntyvät siitä, että autamme toisiamme - pelaamme plussasummapeliä. Näin
sanoo yrittäjä Marko Parkkinen. Parkkinen onkin poikkeuksellinen yrittäjä. Parkkinen on pitänyt
3
sapattivapaata, kertonut avoimesti liiketoimistaan ja konkurssistaan ja korostanut
onnellisuuden merkitystä työnteossa.
Onko hän tyypillinen suomalainen yrittäjä? Tai onko hän sellainen yrittäjä, jollaista kuvaa
Suomessa yrittäjistä annetaan? Hän ei todennäköisesti ole kumpaakaan. Suomalainen
stereotypia yrittäjästä on sellainen, että hiestä märkänä sinun on työtä tehtävä, vaikeuksien
kautta sinun on esteet raivattava ja jos epäonnistut, häpeää on sinun kestettävä.
Suomalaisten kuva yrittäjästä on mieluummin kiero liikemies kuin kunniallinen kansalainen.
Kieroja ovat ennen kaikkea epäonnistuneet yrittäjät. Konkurssiin liittyy ihmisten mielestä usein
jotakin rikollista. Monet uuden sukupolven yrittäjät ovat haastatteluissa kertoneet, etteivät
haluakaan itseään puhuteltavan yrittäjinä. Mieluummin kuin yrittäjiä, ovat he partnereita,
talousjohtajia, strategiajohtajia tai tuotepäälliköitä.
Tämä raportti kertoo innostuneista ihmisistä. Sellaisista, jotka ovat yrittäneet ja epäonnistuneet,
taas yrittäneet ja epäonnistuneet - ja kenties jossain vaiheessa onnistuneet todenteolla.
Raportissa on haastateltu myös heitä, jota ovat yrittäneet tosissaan, mutta kulkevat tällä
hetkellä kuoleman laaksossa. Viisas ja sivistynyt yhteiskunta ohjaa nämäkin ihmiset pois
pimeästä tunnelista, takaisin uusien haasteiden pariin.
Tämä raportti analysoi myös sitä, hyväksyykö suomalainen yhteiskunta innostuneita ja
epäonnistuneita ihmisiä. Onko Suomi innostuksen vai kateellisuuden yhteiskunta? Esimerkkien
valossa näyttää siltä, että kuoleman laaksosta on todella vaikea nousta. Kaveria tuetaan
antamalla alamäessä lisää vauhtia. Viimeisimmät tutkimukset kuitenkin osoittavat, että suunta
on positiivinen: yrittämistä arvostetaan entistä enemmän, ainakin juhlapuheissa. Uusi sukupolvi
pitää yrittämisen itsenäisyyttä jo varteenotettavana valintana.
Raportti etsii vastauksia myös siihen, missä päin maailmaa löytyvät innostuneen yhteiskunnan
malliesimerkit. Mitä opittavaa Suomella on tällaisista maista ja alueista? Sveitsi näyttää tekevän
maailman parasta perustutkimusta yhdistettynä yritysten liiketoiminnan kehittämiseen. USA:n
Kaliforniasta löytyy huikaisevan innokkaita yrittäjäpersoonia, joilla on vahva unelma
paremmasta tulevaisuudesta. Ja kannustava yhteisö ja lähiympäristö tukevat yrittäjien
kasvuponnisteluja täysin rinnoin.
Raportti kertoo vain pienestä osasta suomalaisia. Haastattelimme yrittäjäpersoonia, jotka
haluavat kasvaa ja valloittaa maailman (kasvuyrittäjät). Haastattelimme myös sellaisia ihmisiä,
jotka haluavat aina kohdata vaikeudet ja haasteet, mutta onnistumisen hetkenä haluavat taas
löytää uusia haasteita ja hyppäävät sivuun nopean kasvun vaiheessa (sarjayrittäjät ja
kanssayrittäjät). Kolmantena haastatteluryhmänä olivat sellaiset ihmiset, jotka eivät itse halua
kasvaa, mutta joiden avulla ympäröivä yritysverkosto kasvaa voimakkaasti (verkostoyrittäjät).
Miksi teemme tällaisen rajauksen? Ensinnäkin näiden yrittäjäryhmien maailmankuva ja innostus
tekemäänsä työtä kohtaan ovat aivan omaa luokkaansa. Toiseksi nämä ryhmät luovat
merkittävän osan uusista työpaikoista Suomessa ja ovat siten tärkeä ryhmä. Suomessa 23
yritystä kaikkiaan 270 000 yrityksestä ovat viime vuosina luoneet maahamme kymmenen
prosenttia syntyneistä työpaikoista. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan vuosina 20062009 Suomeen syntyi noin 110 000 uutta työpaikkaa, josta noin puolet kasvuyrityksiin.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tekemässä selvityksessä Suomessa on tunnistettu runsaat
800 kasvuyritystä, joihin oli ennen lamaa syntynyt neljässä vuodessa 69 000 työpaikkaa.
Huippukasvuun yltäviä ns. gaselliyrityksiä on Suomessa vain prosentin verran yrityskannasta.
4
Gaselliyrityksillä tarkoitetaan yrityksiä, joiden liikevaihto kasvaa viisi vuotta peräkkäin yli
puolella edellisvuoteen verrattuna. Nyt on tiheällä seulalla löydettävä kaikki potentiaaliset
yrittäjäpersoonat ja saatava Suomi uuteen nousuun. Innostunut Suomi on suuri
mahdollisuutemme.
3. MIKSI TUTKIMME KASVUYRITTÄJIÄ?
Raportti keskittyy yritysten kasvuun ja siihen, miten erilainen yritysympäristö sosiaalisine
suhteineen vaikuttaa kasvuhalukkuuteen ja kykyyn kasvaa. Tärkeä kysymys on se, miksi jotkut
yritykset kasvavat ja toiset eivät. Miksi joillakin yrittäjillä on vahva kasvutahto? Onko siinä
kysymys vain yksilön henkisistä kyvyistä, tietomäärästä ja motivaatiosta? Vai onko sosiaalisilla
verkostoilla ja sitä ympäröivällä yhteiskunnalla (myös valtiolla ja kunnilla) ratkaisevan tärkeä
merkitys kasvulle?
Tutkimusaihe on tällä hetkellä Suomessa hyvin ajankohtainen. Työpaikat ovat valumassa
ulkomaille. Esimerkiksi vuoden 2010 aikana teknologiateollisuudesta väheni Suomessa 6000
työpaikkaa – ja samana vuonna suomalaisten omistamissa yrityksissä muissa maissa
työpaikkojen lukumäärä kasvoi 7000:lla. Suomen tavaravienti tipahti vuoden 2008-2009
taantuman vaikutuksesta yli 25 miljardilla eurolla. Tämä pudotus oli lähes kolmannes
viennistämme, mutta mitään uutta vientiä ei ole tullut tilalle. Maailmankauppa on jo elpynyt,
mutta Suomen vienti laahaa pahasti jäljessä. Suomen vienti lepää myös melko kapeilla hartioilla.
Meillä on noin 8000 suoraa vientiä harjoittavaa yritystä, mutta jopa 50 prosenttia viennin
volyymista syntyy 18 vientiyrityksen toimesta.
Huolestuttavinta kehityksessä on, että uutta yritystoimintaa ei ole kasvamassa riittävästi
korvaamaan menetettyjä työpaikkoja. Globaalit suomalaiset markkinajohtajat eivät enää vedä
suomalaisia alihankintayrityksiä mukaan menestykseen. Pienemmiltä yrityksiltä puolestaan
puuttuu uskallus lähteä itsenäisesti maailmalle siipiään kokeilemaan. Koulutus ja osaaminen
ovat Suomessa huippuluokkaa - kysymys onkin enemmän arvoista, asenteista ja uskalluksesta.
USA:ssa lähes kaikki uudet työpaikat ovat nettomääräisesti syntyneet alle viiden vuoden ikäisiin
kasvuyrityksiin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Suomessa vuosina 2006-2009
syntyneistä 110 000 työpaikasta yli 50 000 on kasvuyritysten luomia.
Yrittäjä Juha Ruohonen, Aalto-yliopiston kasvuyrityshautomon neuvonantaja totesi syksyllä
2011 Aamulehdessä: ”Suomessa ei ymmärretä, kuinka olennaisia kasvuyritykset ovat.
Yhdysvalloissa kaikki uudet nettotyöpaikat syntyvät alle 3-vuotiaisiin yrityksiin. Suomalainen
bisnes on kehittynyt valtionyhtiöistä. Valtion innovaatiorahoituskin on rakennettu
korporaatioiden eli isojen yritysten käyttöön”.
Liian usein yrittäjyyden hienojakoisuutta ei osata Suomessa tulkita oikein. Lähes kaikki yritykset
jaotellaan kolmeen suureen kategoriaan: mikroyrityksiin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja
suurempiin yrityksiin. Järjestöllisesti yritysten ääntä käyttävät voimakkaimmin Suomen Yrittäjät
ja Elinkeinoelämän Keskusliitto. Omalta osaltaan edunvalvonta myös korostaa perinteistä
kahtiajakoa.
Yrittäjäkenttä on kuitenkin hyvinkin monipuolinen. Yrittäjätyyppejä on huomattavasti
enemmän, kuin monesti julkisessa keskustelussa tunnistetaan. Tässä raportissa relevantteja
5
tarkasteltavia yrittäjätyyppejä ovat verkostoyrittäjät, kanssayrittäjät, sarjayrittäjät ja
kasvuyrittäjät.
Alla olevassa kuvassa 1. eri yrittäjätyyppejä on jaoteltu yrityksen kasvuhalukkuuden ja yrityksen
koon perusteella.
Kuva 1. Erilaisia yrittäjätyyppejä.
1. Pakkoyrittäjät ovat niitä henkilöitä, jotka on työttömyyden jälkeen pakotettu
yrittäjäkursseille ja sen jälkeen perustamaan yritys. Heidän merkittävin motivaationsa ei ole
työllistää itsensä jatkossa yrittäjänä, saati sitten kasvuyrittäjänä.
2. Elämäntapayrittäjien motivaatio on saada itselleen rahoitusta ylläpitää mieluista
elämäntapaansa. Sarjayrittäjä Steve Blankin esimerkin mukaan Kalifornian rannoille
surffauskouluja perustavat surffaajat ovat tyypillisiä elämäntapayrittäjiä.
3. Pienyrittäjiä tapaamme lähes jokaisessa kivijalkakaupassa. He tekevät arvokasta työtä
työllistämällä itsensä ja kenties muutaman työntekijän. Päätavoite ei ole kuitenkaan kasvaa,
vaan ensisijaisesti turvata oma ja perheen elanto.
4. Yhteiskunnallisilla yrittäjillä motivaatio voi olla jonkin havaitsemansa epäkohdan korjaaminen
tai jokin muu yhteiskunnallinen kysymys. Kenian lasten auttamiseksi tai Suomen vanhusväestön
hoivan parantamiseksi perustettu yritysmuotoinen organisaatio ei kuitenkaan perusta
toimintaansa voiton tavoittelun ajatukselle.
5. Innovoivat suuryrittäjät ovat jo historian saatossa rakentaneet oman menestyksensä ja
lähteneet rohkeasti maailmalle. Näissä yrityksissä on kuitenkin edelleen säilynyt yrittäjämäinen
meininki sekä kyky menestyä uusien ideoiden kautta. Erinomainen suomalainen esimerkki on
vaikkapa Kone Oyj, joka on viime vuosina tehnyt luovaa yhteistyötä mm. Marimekon kanssa
6
Aasian hissimarkkinoilla. Kone Oyj on kyennyt uusiutumaan ja löytämään yhteistyökumppaneita
myös perinteisten yhteistyötahojen ulkopuolelta.
6. Taantuvista suuryrityksistä esimerkiksi käy mm. Kodak, joka muutama kuukausi sitten ajautui
yrityssaneeraukseen. Maailman johtava valokuvauskameroiden filmintekijä ei kyennytkään
uusiutumaan digitaalisten kameroiden aikakaudella. Stanfordin yliopiston professorin Robert
Burgelmanin tutkimusten mukaan 1960-luvun lopusta 2000-luvun ensimmäiselle
vuosikymmenelle ulottuvassa aikajanassa maailman sadasta suurimmasta yrityksestä vain 19 on
enää jäljellä.
7. Verkostoyrittäjä ei välttämättä itse halua kasvaa, mutta yrittäjän aktiivinen toimintaa
kasvattaa hänen ympärillään olevaa ja hänestä riippuvaista yrittäjäverkostoa voimakkaasti.
8. Varsinaisia raketteja ovat kasvuyrittäjät. Tämä yrittäjäryhmä haluaa heti ensimmäisestä
päivästä lähtien valloittaa maailman. Usein vuotuinen liikevaihdon kasvu on jopa satoja
prosentteja. Ensimmäisiä asiakkaita ei etsitä pohjoismaista, vaan New Yorkista tai Shanghaista.
9. Kaikki eivät kuitenkaan saa motivaatiota pyrkimällä nopeasti miljardiluokan yrittäjäksi.
Sarjayrittäjät haluavat kerta toisensa jälkeen olla kasvattamassa yritystä liikevaihdolta vain
muutamiin kymmeniin miljooniin euroihin, kokea kaikki kasvuvaikeudet, exitoida itsensä ulos
yrityksestä suhteellisen varhaisessa vaiheessa – ja aloittaa taas alusta uuden yrityksen
kasvattaminen.
10. Kanssayrittäjät ovat myös tietyn tyypin sarjayrittäjiä. Nämä henkilöt eivät kuitenkaan halua
olla yrityksessä osake-enemmistön haltijoina, vaan haluavat omalla osaamisellaan tukea
varsinaista yrittäjää. Kanssayrittäjiä voi myös kutsua bisnesenkeleiksi tai osaajapartnereiksi.
Raportin kannalta relevantti kysymys on, miten henkilö päätyy valitsemaan yrittäjyyden ja jopa
jonkun neljästä viimeksi mainitusta kasvuyrittäjyyden muodoista. Mitkä prosessit aiheuttavat
lopulta sen, että päätetään ottaa askel yrittäjyyspolulle? Ketkä ovat näissä prosesseissa
avaintekijöitä? Onko Suomessa unohdettu jotakin ratkaisevaa kasvuyrityspolitiikassa?
Yrittäjyyden ja kasvun kehällä uskallushyppyjä on useita:
1. Miten ajatus yrittämisestä ja yrittäjyydestä saadaan juolahtamaan ihmisten mieliin yhtenä
vaihtoehtona muiden rinnalla? Monissa maissa yrittäminen on jopa ainut vaihtoehto, sillä
sosiaaliturvaa ei ole tai se on olematonta. Toisaalta jo lapsena kotona tai koulussa on istutettu
ajatus yrittämisestä elinkeinona. Myös vastakkaiseen suuntaan vetäviä magneetteja saattaa
löytyä yhteiskunnasta paljon. Yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä saattaa nostaa esimerkiksi
yhteiskunnassa vallitseva ilmapiiri. Menestymistä kadehditaan tai epäonnistumista ei hyväksytä.
Jopa yhteiskunnan pitkä ajatteluperinne saattaa olla esteenä: pitkä ja kapea leipä julkisella
sektorilla on parempi ja turvallisempi. Yrittäjänä teet usein hypyn tuntemattomaan.
2. Kun yrittäjyyteen on vastattu myöntävästi, ensi askeleet ovat usein ne yrittäjyyden
vaikeimmat vaiheet. Monet kokevat muutaman vuoden ”kuoleman laakson”, jossa tulot ovat
huomattavasti menoja pienemmät. Tässä vaiheessa toimintaympäristöllä tukijana on varsin
ratkaiseva rooli. Pystyykö julkinen sektori omilla toimenpiteillään lyhentämään matkaa
”kuoleman laaksossa” ja ylläpitämään yrittäjän uskoa tulevaisuuteen? Tai pystyykö sosiaalinen
lähipiiri ja yhteiskunnan henkinen ilmapiiri olemaan mieluummin tukena kuin negatiivisen
varauksen lataajana. Löytyykö lähiympäristöstä esimerkkejä, jotka ovat käyneet läpi
samanlaisen kiirastulen ja ovat nyt valmiit antamaan neuvoja ja vertaistukea?
7
3. Kiirastulesta selvittyään yrittäjä joutuu tekemään toisen varsin ratkaisevan valinnan: pysyykö
hän elämäntapayrittäjänä vai uskaltaako hän kurottaa kohti kasvua. Kasvun valitsevat joutuvat
toiseen kiirastuleen. Miten saadaan rahoitusta kasvulle? Otanko liian suuren riskin itse ja
menetän jo kaiken saavuttamani? Menetänkö määräysvallan yhtiössäni? Tuoko
työntekijämäärän lisäys myös lisää vaikeuksia ja velvoitteita? Kaiken kaikkiaan yrittäjä astuu
omalle epämukavuusalueelleen ja toimintaympäristön tuki voi olla ratkaisevan tärkeä apu
päätöksenteossa. Yhteiskunnassa tärkeitä tukielementtejä voivat olla esimerkiksi riittävä oman
pääoman rahoituksen löytäminen, solidaariset ja luotettavat osaajapartnerit, osaavat
asiantuntijapalvelut, vientiponnistelujen taustatuki ja verkostoa täydentävät toiset yritykset.
4. Toimintansa vakiinnuttaneissa suuremmissakin yrityksissä uudistamistarve on jatkuva. Kyse
on elämästä juoksumatolla - mikäli ei juokse koko ajan, ei pysy edes paikallaan. Jopa kokonaiset
toimialat menettävät merkitystään, saati sitten yksittäiset yritykset. Onko yritys valmis
ottamaan uusia osaajia johtajikseen ja sitä kautta saamaan uutta osaamista? Löytyykö
yhteiskunnasta uusia nälkäisiä osaajia? Lähdetäänkö turvaamaan nykyisiä asemia liian aikaisin?
Yhteiskunnan puolelta on pyrittävä löytämään ne elementit, jotka tukisivat yrityksiä jatkuvaan
uudistumiseen ja heikkojen signaalien analysointiin. Viime aikoina yhtenä apukeinona
keskustelussa on ollut esimerkiksi yritysten t&k –verovähennysoikeus.
5. Viimeisin kynnys on vastassa silloin, kun on aika luopua yritystoiminnasta ja kenties vielä
suunnata kohti uusia haasteita. Sukupolvenvaihdokset ovat Suomessa lisääntymässä vuosi
vuodelta, kun myös yrittäjien suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Ongelmana on, että jatkajia ei
vain tahdo löytyä. Tuleeko yritystoiminnan jatkaminen liian kalliiksi ja riskialttiiksi uusille
sukupolville? Tai miten yrityksestä rahat ulos ottava henkilö sijoittaisi kenties vielä toiseen
yritykseen ja olisi tukemassa muita kasvuyrittäjiä? Ovatko muut yrittäjät valmiita ottamaan jo
kokeneemman sparraajan mukaan yrityksen kehittäjäksi? Tai pystyykö konkurssin tehnyt
yrittäjä koskaan yrittämään uudestaan, vai onko edessä loputon velkakierre? Valtioiden
käyttämiä keinoja näiden kynnysten alentamiseksi ovat olleet esimerkiksi sukupolvenvaihdosten
verovapaus, osaajapartnerin verohelpotukset, bisnesenkelien verokannustimet ja hallitut
konkurssimenettelyt.
Alla olevassa kuviossa on havainnollistettu yllä läpi käyty yrittäjyyden uskalluskehä. Mikäli kehä
saadaan suomalaisessa yhteiskunnassa pyörimään ilman pullonkauloja ja ylitsepääsemättömiä
kynnyksiä, olemme jo pitkällä kohti yrittäjämyönteisempää ja kannustavampaa yhteiskuntaa.
Kuva 2. Yrittämisen uskalluskehä.
8
4. ONKO SUOMESSA YRITTÄJYYDEN JA KASVUN
ASENNEONGELMA?
Suomalaiset eivät aina oikein osaa iloita omasta tai muiden onnistumisesta. Tälle pohjoiselle
kansallemme huomattavasti luonteenomaisempaa on epäonnistumisten välttäminen viimeiseen
saakka – mieluummin ollaan vaikka yrittämättä lainkaan, kuin päätetään yritys erehdykseen.
Perinteiset sananlaskut kuvaavat suomalaista vaatimattomuutta onnistuneesti. ”Kell' onni on,
hän onnen kätkeköön”, ”vaatimattomuus kaunistaa” tai ”joka kuuseen kurkottaa, hän katajaan
kapsahtaa”. ”Älä luule olevasi hyvä, tai jos olet hyvä, älä ainakaan näytä sitä”, on yksi
asenneilmastomme ilmentymistä. Vanhat luonteenpiirteemme uhkaavat kääntyä osittain
heikkouksiksi. Vaatimattomuudella ja pelolla ei kiristyvässä globaalissa kilpailussa helposti
pärjää. Menetyksen pelon sijasta meidän pitäisi rohkaistua luomaan uutta.
Kuten alussa totesimme, vanhojen suomalaisten menestysarvojen joukkoon on nostettava
uudeksi mausteeksi innostus, uskallus sekä menestyksen ja epäonnistumisen hyväksyntä.
Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevasta ajattelusta hyvänä esimerkkinä käy Helsingin
Sanomissa viime syksynä ollut haastattelu. Haastattelun yhteydessä oleva lehtijuttu kertoi
suomalaisten ja venäläisten sijoittajien suunnittelemasta yhteishankkeesta, Savitaipaleen
kylpylähotellista. Paikallisilta asukkailta kysyttiin mielipiteitä asiasta (HS 27.11.2011). ”Ei
kannata, muutkaan suunnitelmat eivät ole toteutuneet.” ”Ei häiritse, jos se tulee. Mutta
toivottavasti se ei tule, koska se ei menestyisi täällä korvessa.” ”Saa rakentaa, mutta tuskin se
onnistuu.” Paikallisyhteisö ei todellakaan halunnut tukea näitä muutosvoimia.
Kuva 3. Suomalainen asenneilmasto – Savitaipaleen hotellihanke.
Toisena esimerkkinä on Ajankohtaisen Kakkosen teemailta tiistaina 8.2.2012, jossa
keskustelukumppaneina olivat suomalaiset uudet, voimakkaan kasvun yritykset. Studiossa
istuivat muun muassa langattoman kännykkälaturin keksinyt innovaattori ja toimitusjohtaja
9
Maija Itkonen, peliyritys Supercellin tuotepäällikkö Miki Kuusi ja Duudson-konseptin toinen isä,
Jukka Hilden. Kaikki ovat menestyjiä hieman moderneimmilla suomalaisilla toimialoilla.
Ajankohtaisen Kakkosen twitter-kommentit puhuvat omaa karua kieltään siitä, miten
innostuneita ja luovia ihmisiä taas nujerrettiin. ”Luuletteko että Suomi työllistyy jollain
nettipeleillä?” ”Pelit elättävät vain harvoja ja ovat vain hetken huumaa.” ”Turha kuvitella, että
lintupelit ratkaisevat Suomen talouden.” ”Pelaamiseen hukattu aika on poissa hyödyllisesti
käytetystä ajasta.” ”Vanhuksia ei hoideta peleillä.” ”Miten suomalainen osaaminen on sen
ihmeellisempää kuin amerikkalainen?” ”No pelit on pelejä eikä niistä pidä Suomen
vientituotetta tehdä.”
Samanaikaisesti peliteollisuus tuo Suomelle vientituloja jo 150 miljoonan euron edestä.
Kuva 4. Suomalainen asenneilmasto – nouseva peliteollisuus.
Yrittäjyyden kannalta asenneilmaston vinoutuma on hankala: miten voimme kehittää toimintaa,
joka vaatii myönteisen, kannustavan ja arvostavan yleisen ilmapiirin, yksilötasolla rohkeutta,
riskinottokykyä ja kykyä kestää vastoinkäymisiä ja vieläpä kykyä nousta uudelleen
epäonnistumisen jälkeenkin? Professori Markku Wileniuksen aineiston, Suomi suomalaisten
silmin, mukaan kateus on yksi piirre, joka johtaa turhautumiseen. Hajottavan tai
tuottamattoman energian määrä Suomessa on 48 %. Aineiston mukaan noin puolet
energiastamme suuntautuu johonkin vähemmän rakentavaan.
Asenneilmastomme puutteet näkyvät tutkimustuloksissa. McKinsey&Companyn tutkimus
vuodelta 2010 osoittaa yrittäjähenkisyyden olevan Suomessa Euroopan heikointa. Yrittäjyyttä
pitää mielenkiintoisena uravaihtoehtona Suomessa kaikista kansalaisista vain 45 prosenttia, kun
EU 15 -maat yltävät keskiarvoltaan 58 prosenttiin. Vain yhdeksän prosenttia suomalaisväestöstä
aikoo perustaa yrityksen kolmen vuoden kuluessa. Aktiivisesti yritystä perustamassa on vain 2,9
% väestöstä ja 2,3 % johtaa alle 3,5 vuotta vanhaa yritystä. Kaikki luvut ovat Euroopan
alhaisimmat. Erityisen heikkoa kiinnostus yrittäjyyttä kohtaan on akateemisten keskuudessa,
joista yrittäjyys kiinnostaa vain vajaata 10 prosenttia.
Kasvuhaluttomuus näkyy myös yrityksen perustamisen jälkeen. Kasvuodotusten olemattomuus
on suomalaisissa toimintansa alkuvaiheen yrityksissä silmiinpistävää. Global Entrepreneurship
10
Monitor (GEM) mittasi kasvuodotuksia tiedustelemalla, kuinka paljon aloitusvaiheen yritykset
arvioivat palkkaavansa lisää työvoimaa seuraavien viiden vuoden aikana. GEM:n raportissa
teollisuusmaiden joukossa Suomi sijoittuu tässä kategoriassa jumboksi, eikä sijoitus ole paljon
parempi, kun mukaan otetaan kehittyvät taloudet. Tällöin Suomi sijoittuu toiseksi viimeiseksi
hiukan Meksikon edelle.
Kasvuhakuisuuden puute näkyy myös pitäytymisenä omilla pienillä markkinoilla. Täkäläisistä
aloittavista yrityksistä vain vajaalla 40 prosentilla on muutama ulkomainen asiakas. Mikäli
vertailukriteereitä kiristetään niin, että ulkomaisten asiakkaiden osuus nostetaan 25 prosenttiin,
putoaa Suomi jälleen Euroopan jumboksi. Tällaiset lukemat voisivat olla normaalimpia suurten
kotimarkkinoiden yrityksille, mutta ei Suomen kaltaisessa pienessä vientivetoisessa maassa
toimiville yrityksille.
Kasvun polttoainetta esimerkiksi oman pääoman lisäämisen kautta on Suomessa myös
niukanlaisesti. Suomi sijoittuu heikosti tutkimuksissa, joissa vertaillaan sitä, kuinka paljon
yksityishenkilöt ovat sijoittaneet varojaan aloittaviin yrityksiin. Tällaisiin pääomiin lukeutuvat
yrityksen omistajan sekä heidän sukulaistensa tai ystäviensä sijoittamat pääomat. Mukana ovat
myös bisnesenkelien pääomat. Kasvua karttava asenne on riskirahalle myrkkyä.
Meillä on myös muita asenneongelmia. Erityisesti yrityksissä työllään ansioituneita ihmisiä
syyllistetään ”kohtuuttomista ansioista”, vaikka samalla he ovat saattaneet työllään onnistua
työllistämään satoja muita. Samanaikaisesti monet urheilusankarimme pakenevat Suomen
verotusta Monacoon. Ja silti meidän on hyvä kunnioittaa myös urheilusankareitamme.
Toiseksi meitä voi kutsua salailun yhteiskunnaksi. Jolla onni on, se onnen kätkeköön. Jolla tieto
on, sitä ei ole syytä paljastaa muille – kuulija saattaa vaikka varastaa tiedon ja osaamisen.
Sanomattakin on selvää, ettei ajattelumalli ole omiaan ruokkimaan luovuutta.
Monesti ruotsalaisia kutsutaan ilkikurisesti ”diskuteeraajiksi”, mutta ei meillä Suomessakaan olla
totuttu nopeisiin ratkaisuihin. Keskustelukulttuurin sijasta Suomessa pähkäillään asioita omassa
rauhassa ja yksin. Meillä suunnitellaan ja suunnitellaan - eikä oteta ensimmäistäkään askelta
ennen kuin suunnitelma on 120 prosenttia valmis. Tätä pidetään heikkoutena myös Sveitsissä.
Epäonnistumisen pelko on suurempi kuin kokeilemisen ilo – on helpompi käpertyä kuin lähteä
rohkeasti myymään osaamista maailmalle. Kieli paljastaa jo monet ajattelumme rakenteet.
Amerikassa yritys perustetaan ”autotalliin” ja Suomessa ”pöytälaatikkoon”. Lannistavaa on
myös se, että Suomessa omistamista pidetään itsekkyytenä. Myymistä pahempaa on vain
omistaminen ja pahinta laatua on pörssiomistaminen. Omistaminen on kuitenkin todella
vaativaa ja tärkeää työtä. Omistaja päättää kasvaako yritys, työllistääkö se lisää vai surkastuuko
se pois.
Kasvuyrittäjyyden professori Marko Seppä korostaa sitä, että asenneilmasto on
kasvuyrittäjyyden pahimpia esteitä ja kääntöpuoleltaan myös parhaita ajureita globaalisti.
Suomessa arvostetaan keksijöitä ja korporaatioita. Kaupallistajat nähdään Sepän mukaan
jotenkin epäluotettavaksi kaupparatsujen joukoksi. Hän huomauttaa, että Suomessa verotus
tai muu ulkoinen tekijä ei sellaisenaan ei ole kasvuyrittäjyyden esteenä. Kasvun kannalta
rahoitus on hyvin ratkaisevaa ja kaupallistamisessa onnistuminen kriittisen tärkeää.
Suomessa on vallalla ennenkokemattoman huono ilmapiiri, sanoi entinen pääministeri,
nykyinen Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Esko Aho heinäkuussa 2011 MTV:n
Huomenta Suomi -lähetyksessä. Ahon mielestä on hätkähdyttävää huomata, kuinka paljon
11
negatiivisuutta Suomessa on ilmassa kaikilla elämänalueilla. Pitkälle ei pötkitä sillä, että
elämämme suurin ilonaihe on eläkkeelle pääsyn odottelu.
Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs, Bruce Oreck, totesi yhdessä keskustelussa kesällä 2011
osuvasti suomalaisista: ”Suomessa on erittäin hyvää se, että ette ole niin kvartaalikapitalismin
orjia kuin USA:ssa, mutta samalla en ole ikinä nähnyt näin vähän riskejä ottavaa kansaa”. TBWAketjun toimitusjohtaja Petteri Kilpinen sanoi puolestaan, että viime vuosien Suomen
teknologiset innovaatiot ovat olleet arvoa alentavia. Tuotetaan halvempia kännyköitä ja
levennetään paperikoneiden teloja. Näiden lausumien pitäisi herättää meidät.
Tällä ajattelutavalla Suomen talouden tilaa voi verrata mainosammattilainen Marko Parkkisen
sanoin Titanicin kohtaloon: törmäys on pian välttämätön, mutta silti kaikki vain tuntuvat
odottavan, että jäävuori sulaisi. Suomen hidastunut asenne näkyy myös siinä, että
bruttokansantuotteemme kehitys on jäänyt ratkaisevasti jälkeen monista kilpailijamaistamme.
Monien mielestä kasvuhaluttomuus on Suomessa ennen kaikkea kulttuuritekijä. Kulttuurin
muutos lähtee meistä jokaisesta. Mikään ei tartu niin helposti kuin innostus – paitsi tietysti sen
puute. Keskinkertaisuus ei enää riitä kiristyneessä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Täytyy olla
oma uniikki ajatus, joka kasvatetaan kotimaassa mahdollisimman pitkälle siten, että se luo
polullaan lisää menestystä ja uusia työpaikkoja suomalaisille.
Kuva 5. Kasvuhalukkuuden hidastimet.
Positiivisiakaan signaaleja ei tule unohtaa. Asenne on vähitellen muuttumassa parempaan
suuntaan myös Suomessa. Viimeisten tutkimusten mukaan Suomen yrittäjyyden ilmapiiri on
muutaman vuoden aikana liikahtanut selvästi myönteisempään suuntaan (GEM 2010). Aalto
Entrepreneurship Societyn kaltaiset yhteisöt ovat luomassa Suomeen totaalisen erilaista
yrittäjyysasennetta. Viimeisen GEM -tutkimuksen (2011) mukaan Suomessa on toimintansa
vakiinnuttaneita alkuvaiheen yrityksiä jo enemmän kuin verrokkimaissa. Joka kuukausi
keskimäärin 20 000 suomalaista aktivoituu yritystoimintaan.
Myös innovaatiopolitiikan tekijät ovat Suomessa parantaneet juoksuaan. Tekes halusi tarrautua
vallitseviin ongelmiin ja etsi 2000-luvun alun parhaita esimerkkejä onnistuneesta
innovaatiopolitiikasta. Haaviin tarttui kaksi erilaista toimintamallia – toinen USA:sta ja toinen
12
Israelista. USA:n esimerkin innoittamana Tekes otti vuonna 2008 käyttöön nuorten
innovatiivisten yritysten rahoituksen (NIY), joka perustui USA:n käytäntöön. Israelista otettiin
mallia yrityskiihdyttämöjen osalta. Vigo-ohjelma käynnistettiin vuonna 2009. Ohjelmien
lyhytaikaisuuden takia emme ole vielä nähneet sitä, soveltuvatko muualta otetut mallit
suomalaiseen innovaatioympäristöön. Ensimmäiset kokemukset näyttävät kuitenkin lupaavilta.
5. MAAILMAN UUSI MENESTYSMALLI
Kysy, kerro ja toimi läpinäkyvästi. Kehittyvä ja avoin ihminen on onnellisempi kuin taantuva ja
kateellinen. Liikemies? Mies tai nainen, joka ei ole pysähdyksissä. Yrittäminen pitää liikkeessä ja
epäonnistuneena olet yhtä kokemusta rikkaampi.
Kuulostaako suomalaiselta?
Uusien teorioiden mukaan paikallisuus kietoutuu entistä voimakkaammin globalisaatioon.
Esimerkiksi yritystoiminnassa paikalliset käsityö- ja hyvinvointipalveluyritykset voivat toimia
sekä hyvinkin paikallisilla markkinoilla että myös globaalisti markkinoida tuotteitaan tai
palveluitaan verkkoympäristössä. Samalla yritykset eivät kilpaile enää saman kunnan tai
kaupungin yritysten, vaan periaatteessa koko maailman saman alan osaajien kanssa.
Maailma on globaalistunut siten, että joka puolella maailmaa voi syntyä ja kasvaa jopa
globaaleja markkinajohtajia. Tietoa ja uusia ajatuksia on mahdollista hankkia silmänräpäyksessä
vaikka toiselta puolen maapalloa. Ihmiset liikkuvat nykyisin hyvin paljon työnsä vuoksi oman
alueensa ulkopuolella ja samalla heidän mukanaan liikkuu paljon hiljaista tietoa. Paikalleen
juurruttavia voimia ovat ihmisiä yhdistävät taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset intressit,
sisäinen ja ulkoinen yrittäjyyden suotuisa kulttuuri, paikalliset erikoistuneet työmarkkinat ja
erilaisiin verkostoihin sitoutunut hiljainen tieto.
Miksi Israelissa, tietyissä osissa Eurooppaa ja USA:n muutamissa osavaltioissa on väkilukuunsa
suhteutettuna kymmenen kertaa enemmän kasvuyrityksiä kuin Suomessa? Koska innostus ja
halu uusien asioiden ja ideoiden löytämiseen on näillä alueilla moninkertainen. Amerikkalaisen
professorin Martin Kenneyn mukaan lähes kaikki innovaatiot perustuvat innostukseen. Mitään
uutta ideaa ei ole syntynyt ilman innostusta. Innostus ja positiivinen ilmapiiri synnyttävät
yrittäjyyttä. Tämä ilmapiiri on juurrutettava myös Suomeen.
Mikä on tehnyt maailman kärkimaista sellaisia, että sen yritykset ovat rohkeasti lähteneet
kasvamaan ja valloittamaan maailmaa? Ovatko kyseessä markkinat, ihmisten asenteet, valtion
toimet vai aktiivinen sosiaalinen yhteisö? Millä tavoin sosiaalinen ympäristö ja yhteisö ovat
toimineet kannustimina näissä hyvin erilaisissa maissa? Ainakin empiiristen analyysien avulla voi
helposti nähdä hyvin erilaista suhtautumista innostukseen, onnistumiseen ja yrittäjyyteen.
Erinomainen esimerkki on, että USA:ssa ollaan työpaikkojen välillä (between the jobs) ja
Suomessa työttömänä, USA:ssa puhutaan autotalliyrittäjistä, Suomessa pöytälaatikkofirmoista.
Professori Kenneyn mukaan kalifornialaisella työpaikalla työntekijä tulee usein sanomaan, että
nyt aion perustaa oman firman. Tärkeä kysymys on silloin, miten pomo ajatukseen suhtautuu.
Viisas pomo tekee kaksi asiaa: 1) miettii haluaako hän lähteä mukaan uuteen yritykseen vaikka
osakkaaksi tai 2) toivottaa hyvän työntekijän tervetulleeksi takaisin heti, mikäli hän haluaa
palata. Toimimmeko me Suomessa samoin?
13
Tärkeä USA:sta opittava kokemus on aito avoimuus. Ihmiset jakavat omat oivalluksensa ja
löytävät yhteistyökumppaneita avoimuudellaan. Ideat jalostuvat monipuoliseksi osaamiseksi
yhdessä. Yhteistyökumppaneissa arvo (”what can you do for me”) on paljon tärkeämpi kuin
asema. Voit olla vaikka englantilainen lordi, mutta jos sinulla ei ole mitään uutta ideaa, sinua ei
kunnioiteta yrityskumppanina vain asemasi vuoksi.
Toinen henkisen ilmapiirin tärkeä rakennuspala on se, miten koko yhteisössä ja yrityksissä
suhtaudutaan epäonnistumisiin. Pelätäänkö yrityksessä epäonnistumista vai rohkaistaanko jopa
uhkarohkeisiin yrityksiin? Uhkarohkeissa yrityksissä lainataan rahaa isältä, äidiltä, sedältä ja
tädiltä. Kenney kysyy miksi pankki lainaisi sinulle rahaa, mikäli sinut koko elämäsi ajan tunteneet
sukulaiset eivät sitä tekisi. Eihän korkeushyppääjäkään voi kehua, ettei ole koskaan pudottanut
rimaa. Kuinka usein suomalaiset yrittäjät uskaltavat edes kysyä rahoitusta omalta lähipiiriltään?
Uusiin ideoihin nopeasti saatavilla oleva raha on kolmas suuri ero suomalaiseen malliin. Kun
sinulla on hyvä idea, 100 000 dollarin shekki on kourassasi samana iltapäivänä. Kaliforniassa
ollaan koko ajan prototyyppi-vaiheessa: tehdään, kokeillaan, sählätään, epäonnistutaan,
saadaan kenties lopulta palkinto. New Yorkissa on perustettu Manhattanin kadunkulmiin jopa
prototyyppistudioita. Suomessa hankkeen pitää olla jo valmiiksi suunniteltu, ennen kuin edes
prosessi aloitetaan. Varsinkin julkinen rahoittaja tappaa usein koko innostuksen jahkailuillaan ja
moninkertaisella byrokratiallaan.
USA:ssa rahoitetaan idearikkaita ihmisiä, ei firmoja tai toimitiloja. Pääomasijoittajat ja muut
rahoittajat mahdollistavat heti useampien ihmisten palkkauksen ja sitten katsotaan, mitä uutta
ideaa tästä pulpahtaa. Tavoitteet asetetaan hyvinkin korkealle, mutta usein myös onnistutaan
pääsemään hyvin lähelle niitä.
Omat kokemuksemme vahvistavat tutkijoiden väitteitä. Kun raporttityöryhmämme toinen
vetäjistä, Harri Jaskari haastatteli syksyllä 2011 USA:ssa paikallisia yrittäjiä, kommentit olivat
hyvin epäsuomalaisia: ”Jos et ole epäonnistunut tarpeeksi, et ole yrittänyt tarpeeksi”. ”Minulla
on 400 virhettä enemmän tehtynä kuin sinulla – siksi minulla on myös kertynyttä kokemusta.”
Kasvuyritysten kehitykselle erityisen tärkeää näyttää olevan aktiivinen sosiaalinen yhteisö,
erityisesti ns. kanssayrittäjät (bisnesenkelit). Harward Business Schoolin (2010) tutkimusten
mukaan osaajapartnerin ja yksityissijoittajan saaneilla yrityksillä on paremmat
selviytymisedellytykset kuin muilla vertailuyrityksillä. Nämä yritykset tuottavat keskimäärin
parempia tuloksia, kasvavat varmemmin, hyödyntävät paremmin verkostoja ja osaamispääomaa
ja saavat myös paremmin jatkorahoitusta. Vastaavia tuloksia on saatu myös Suomessa
toteutetuissa kasvuyrittäjyystutkimuksissa.
Alla olevassa kuvassa 6. on havainnollistettu haastattelukierroksella syntynyttä kuvaa
amerikkalaisesta asenneilmastosta.
14
Kuva 6. Asenneilmasto Kalifornian Palo Altossa syksyllä 2011.
Vain hieman Suomea suurempi Sveitsi voisi olla meille hyvä esimerkki koulutuksessa,
tutkimuksessa ja työllisyydessä. Kansainväliset vertailut osoittavat työttömyysasteen olevan
Sveitsissä hyvin alhainen. Mitä Sveitsi on tehnyt eri tavalla kuin Suomi?
Ensimmäinen suuri ero Suomen ja Sveitsin välillä on ammatillisen koulutuksen ja
korkeakoulutuksen painotuserot. Sveitsissä nuorista ikäluokista kolme neljännestä menee
ammatilliseen koulutukseen – ja tätä kautta osaajiksi ja yrittäjiksi arvostettuihin ammatteihin.
Käsityötaito on Sveitsissä arvossaan. Suomessa puolestaan nuorten intressit ja työpaikat eivät
tunnu kohtaavan – koulutusjärjestelmämme kärsii selvästä kohtaanto-ongelmasta.
Koska Sveitsissä vain 25 prosenttia opiskelijoista pyrkii yliopistoihin, kaikki yliopistoihin pyrkivät
pääsevät opiskelemaan heti ensimmäisenä vuonna. Varsinainen karsinta tapahtuu vuoden tiiviin
opiskelun jälkeen tenttien avulla. Tämä saa opiskelijat sitoutumaan opiskeluun ja yrittämään
parhaansa koko vuoden ajan. Opiskelu on tehokasta ja tuloksellista. Tästäkin huolimatta noin
kolmasosa reputtaa tenteissä ja joutuu jättämään yliopiston kesken. He siirtyvät opiskelemaan
muille koulutusasteille. Jokainen löytää paikkansa yhteiskunnassa ja Sveitsi näyttääkin
pärjänneen hyvin valitsemallaan strategialla.
Mielenkiintoisin yksityiskohta Suomeen ja Sveitsin yliopistomaailmaa vertailtaessa ovat
professorien valintaprosessit Sveitsissä. Esimerkiksi EHT Zürichin yliopistoon pyrkii
huippututkijoita professoreiksi joka puolelta maailmaa. EHT:n professoreista kaksi kolmasosaa
tuleekin muualta kuin Sveitsistä. Maine huippuyliopistona houkuttelee paikan päälle myös
maailman parhaita opiskelijoita. 63 prosenttia EHT:n tohtoriopiskelijoista on ulkomaalaisia.
Kun professori hyväksytään yliopiston leipiin, hänellä on 3-6 vuotta ns. koeaikaa. Siihen
mennessä on pystyttävä todistamaan, että on sekä huippuopettaja että huippututkija. Tämän
jälkeen professuuri vakinaistetaan. Noin neljäsosaa professoreista ei vakinaisteta koskaan.
Ennen lopullista valintaa professoreille kuitenkin annetaan resurssit tehdä huippututkimusta ja
antaa huippukoulutusta. Sveitsissä professorit saavat itse kerätä oman unelmatiiminsä ja
tarvittavan tutkimusvälineistön. Aloitustutkimusrahaksi yliopisto panostaa miljoonasta
puoleentoista miljoonaan euroon palkan lisäksi.
15
Lähtökohdat yliopistotutkimukseen ja -opetukseen ovat siten eri tasolla kuin Suomessa. Sveitsin
valtio kohdistaa jopa 80 prosenttia tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksestaan tieteelliseen
perustutkimukseen. Esimerkiksi maan teknillisillä yliopistoilla rahoitus on noin kolminkertainen
verrattuna Suomeen. Eipä ihme, että Zürichin yliopistossa on useita Nobel-palkittuja. Tästä
mallista Suomella olisi paljon opittavaa. Maamme huippututkijat joutuvat nykyisin keskittymään
aivan liikaa hallintoon ja byrokratiaan. Varsinainen tutkimus- ja opetustyö kärsivät ratkaisevasti
hallinnon palvelemisesta. Suomessa toteutettu yliopistouudistus on askel oikeaan suuntaan,
mutta olemme tästä huolimatta edelleen maailman mittakaavassa lähtökuopissa.
Vahva perustutkimusorientaatio on houkutellut monia yrityksiä yliopistojen ympärille ja luonut
samalla vahvan innovaatioympäristön. Zürichin yliopiston ympäristöstä syntyy noin 20 uutta
yritystä vuosittain ja merkittävät globaalit yritykset ovat perustaneet alueelle omia
tutkimuskeskuksiaan. Viimeisin tulija on Disney -multimedia.
6. MITÄ SANOVAT KAIKEN KOKENEET YRITTÄJÄT?
Halusimme tuoda raporttiin haastattelujen avulla kasvuyrittäjien omakohtaiset kokemukset
yrittämisen iloista ja haasteista Suomessa. Kaikkiaan haastattelimme lähes 20 kasvuyrittäjää ja
muita kasvun asiantuntijoita. Laadullisen analyysin tavoitteena oli löytää yrittäjäksi ryhtymisen
motivaatiotekijät. Lisäksi kysyttiin perusteluja siihen, mikä kannusti kasvattamaan omaa yritystä
tai verkostoa. Kolmanneksi haastatellut yrittäjät pystyivät kokemuksensa avulla antamaan jo
vinkkejä siitä, millä ehdoilla myös muiden yrittäjien olisi helpompi kasvaa ja luoda työpaikkoja
Suomessa.
Kuva 7. Haastattelukysymykset suomalaisilta kasvuyrittäjiltä.
Haastattelujen perusteella yrittäjäksi ryhtymiselle ratkaisevaa näyttää olevan lähipiirin antama
esimerkki. Aina se ei kuitenkaan ole oma perhe, vaan joku muu tärkeä henkilö lähipiiristä. Toki
perhekin voi toimia esikuvana, ainakin antamaan mallia siitä, millaista elämä yrittäjänä on.
Yrittäjäperhetaustan takia ei yrittäjyydestä ainakaan ole epärealistisia odotuksia. Esikuvat
ratkaisevat erityisen paljon silloin, kun nuoren identiteetti ja toiveet tulevaisuudesta ovat vasta
hahmottumassa.
”Ystäväni isä oli perustanut yrityksen, jonka hän myi ja sen avulla rikastui. Jos joku muu onnistuu
omalla työllään luomaan jotain niin suurta, miksi en sitten mikäkin.”
16
”Kun näin yrittäjän arkea liian läheltä perheeni takia, olin silloin varma, ettei minusta kuuna
päivänä tulisi yrittäjää.”
”Olin itse onnekas, kun parhaat sparraajat ja kokeneet yrittäjät löytyivät omasta perheestä.”
Kuva 8. Taustajoukot lähipiirissä yrittäjyyttä harkittaessa.
Koulu- ja opiskeluyhteisö näyttää muovaavan ratkaisevasti nuorten asennetta yrittäjyyteen.
Haastateltavien mukaan aikaisempina vuosikymmeninä jopa yrittäjävastaisuus oli koulussa
ilmeistä. Jopa ahkerat teekkarit menivät paljon mieluummin suurten yritysten palvelukseen kuin
edes harkitsivat yrityksen perustamista. Nyt ilmapiiri on vähitellen muuttumassa.
Monissa opinnoissa yrittäjyyteen ei kuitenkaan keskitytä juuri lainkaan. Sama tilanne vallitsee
alaluokilta aina korkeakouluihin asti. Mielenkiintoista on se, että monet haastatelluista
yrittäjistä olivat kuitenkin itse valmiita menemään kouluihin kertomaan aidosti yrittäjyyden
iloista ja suruista.
”Yrittäjyyskoulutus pitää aloittaa jo ala-asteella projektityön tai ryhmätyön nimikkeellä ja
yrittäjähenkistä työntekoa pitää valmentaa läpi koko opiskeluajan. Siitä hyötyvät kaikki, eniten
tietenkin opiskelija.”
”Merkonomi ja tradenomiopinnoissa yrittäjyydestä ei saa oikeastaan mitään kuvaa.”
”Koululaitos ei tue yrittäjyyttä, vaan pikemminkin suosii julkishallintoa tai suuria yrityksiä.”
”Talouden opinnot ja liiketoimintasuunnitelman rakentamisen opinnot eivät kerro yrittämisestä
mitään. Yrittämisen sisällön, hengen ja ideat oppii vain toimimalla yrittäjänä.”
”Kokeneita yrittäjiä pitää lähettää kouluihin kertomaan, mitä yrittäjän arki on ja mitä
vaatimuksia yrittäjälle asetetaan, ja ennen kaikkea, mitä hienoa, kivaa ja houkuttelevaa
yrittäjyys tarjoaa.”
17
”Ilmapiiri teknillisen korkeakoulun kampuksella oli vielä muutama vuosikymmen sitten sellainen,
että se ei houkuttanut yrittäjyyteen lainkaan.”
”Onneksi enää ainut menestyksen mittari ei ole se, montako lainausta tutkimustuloksistasi
tehdään tieteellisissä julkaisuissa – nyt osataan menestystä katsoa akateemisessakin
maailmassa jo laajemmasta näkökulmasta, myös yrittäjäkokemusta arvostetaan."
Kuva 9. Koulu ja opiskeluyhteisö asennemuokkaajana.
Ulkoinen suhtautuminen yrittäjyyteen ei edelleenkään ole haastattelujemme perusteella
parhaalla mahdollisella tolalla. Suomessa monesti negatiivinen yrittäjäasenne lähtee jo kotoa.
Tosin nuorempien sukupolvien keskuudessa tilanne on nopeasti muuttumassa. Yrittäjyyttä
ajatellaan aidosti yhtenä uravaihtoehdoista.
Virheellinen mielikuva yrittäjyydestä ruokkii vääriä asenteita. Haastatellut yrittäjämaailman
konkarit tuntevat monia taitamattomia, väsyneitä, virheitä tehneitä, mutta vilpittömiä yrittäjiä,
jotka ovat kaikkea muuta kuin rangaistusta vailla olevia rikollisia. Epäonnistuminen johtuu hyvin
usein ulkopuolisista tekijöistä: päämies häipyy maasta, kilpailu kiristyy hurjasti,
investointipakote ja huonot takuuresurssit pääsevät niskan päälle. Jälleen positiivinen
valonpilkahdus asennemaailmassa löytyy nuoremmasta sukupolvesta.
”Yrittäjyyttä estää asenneilmasto, joka on luonteeltaan yritä, yritä, mutta älä epäonnistu. Jos
epäonnistut, olet hylkiö. Surullista yksilötasolla ja erittäin surullista menetetyn osaamispääoman
kannalta. Ei näin pienellä maalla ole tuollaiseen varaa.”
”Suomalaiset eivät pohjimmiltaan tiedä, mitä yrittäminen on. Esimerkiksi Angry Birds –
huumassa usein unohdetaan mainita, että vihaiset linnut olivat Westerbackan kahdeksas yritys
menestyä.”
”Suunnitelmakauden peruja on asenteelliset kommentit: etkö saanut työtä muualta, kun piti
ryhtyä itse yrittämään.”
”Suurten ikäluokkien jäsenet (1940-1950 -luvuilla syntyneet) ovat tottuneet ajattelemaan, että
jos on akateeminen loppututkinto, jäsenkirja ja ensimmäinen työpaikka suuryrityksessä tai
julkishallinnossa, voi samaan aikaan aloittaa eläkepäivien suunnittelun.”
18
”Ne, joilla työpaikka on turvattu, suhtautuvat nuivasti tai varovaisesti yrittäjyyteen.”
”Kaverit, siis palkkatöissä olevat ja perhe totesivat, ettei missään tapauksessa kannata ryhtyä
yrittäjäksi. Erittäin huono idea heidän mielestään.”
”Kotona korostettiin sitä, että emme ole syntyneet rikkaaseen perheeseen, eli meidän kuuluu
pysyä lestissämme.”
”Luulin yrittäjäilmastoa negatiivisemmaksi, mutta ainakin nuorten piirissä asenneilmasto on
myönteisempi kuin luulin.”
”Nuoret ovat omaksuneet meitä vanhempia myönteisemmän asenteen yrittäjyyteen ja
yrittämistä kohtaan. He ovat valmiimpia ottamaan riskejä, kestämään epävarmuutta ja
hyväksymään yrittämiseen väistämättä liittyvän epäonnistumisen riskin.”
Kuva 10. Ulkopuolisten asenne yrittäjyyteen.
Sosiaalisen yhteisön rooli korostuu erityisesti siinä vaiheessa, kun päätöstä yrittäjyyden osalta
harkitaan vakavasti. Monesti kynnys yrittäjäksi ryhtymiseen tulee ilman taustatukea antavaa
lähiyhteisöä liian korkeaksi. Yrittäjyydessä olennaista on päästä sparraamaan omaa ideaansa
erilaisten ihmisten kanssa.
Moni haastateltava korosti, että sparrauksen yhteydessä pitäisi nykyisen liikeidean tutkimisen
lisäksi tutkia yrittäjyyttä harkitsevan pää. Onko hänestä yrittäjäksi? Onko hänellä oikea
persoonallisuus: omaehtoisuus, rohkeus, kyky sietää painetta ja epävarmuutta, kyky ottaa ja
kantaa riskejä. Hieman avustettuina oikeat tyypit saavat vähän huonommankin liikeidean
toimimaan.
Päätöstä yrittäjäksi ryhtymisestä voisi helposti avittaa luomalla yrittäjämäisiä yhteisöjä, joissa
”yrittäjyyttä” voi ensin treenata. Tässä olisi julkisella sektorilla mahdollisuus toimia
sillanrakentajana. Nämä yhteisöt helpottavat sitä suurta epävarmuuden tunnelmaa, kun aidosti
19
siirtyy yrittäjäksi. Samalla yrittäjäyhteisöistä löytyy nopeasti vastauksia jokapäiväisiin yrittäjän
kysymyksiin ja mikä tärkeintä, se sosiaalinen tukiverkko, joka kannustaa vaikeankin tilanteen yli.
Samalla monet yrittäjänalut huomaavat, että yrittämisen ei itse asiassa olekaan hullumpaa:
tietää mistä raha tulee ja milloin rahantulo loppuu. Ja ennen kaikkea saa tehdä sitä, mikä
motivoi ja innostaa. Väärin perustein yrittäjäksi lähteminen aiheuttaa toisaalta enemmän
harmia kuin iloa. Uusien yrittäjäyhteisöjen kehittämiseen toivottiin erityisesti julkista tukea.
Suomessa olisi tärkeä lisästä ideoiden, ihmisten ja rahoittajien onnekkaiden tapaamisten ja
sattumien määrää.
”Yrittäjäksi siirtymisessä aivan keskeisessä roolissa oli tuttavapiirini, joka kannusti ja tuki
alkuvaiheessa. Tutut ja tuttujen tutut muodostivat sosiaalisen verkoston, joka uskoi tekemääni
juttuun ja tarjosi alkuvaiheen projekteja. Kavereiden tuki oli aivan keskeinen, kun yrittäjyys
muutoin pelotti ja jännitti."
"Se mitä tulisi edistää, on julkisen sektorin rooli ideoiden ja ihmisten kohtaamisten
edistämisessä."
”Yrittäjyydessä olennaista on päästä sparraamaan omaa ideaansa erilaisten ihmisten kanssa.”
"Sosiaalinen yhteisö ja taustatuki ovat aivan olennaisia menestystekijöitä."
”Piilaakson nerokkuus perustuu siihen, että siellä syntyy automaattisesti odottamattomia
kohtaamisia.”
”Verkostoitumisen edesauttaminen on ainakin yksi keino. Ulos kammiosta, jolloin kyky nähdä
mahdollisuudet paranee. Meillä on hirveästi tietotaitoa, mutta se tieto on yksittäisten
kavereiden päissä. Joskus nämä kaverit ovat töissä suurissa organisaatioissa. Nokia Oyj:n tilanne
on minusta mahdollisuus, ei tragedia. Verkostoituminen on yksi tärkeä avain.”
”Nuoret ovat positiivisia, mutta rohkeutta puuttuu. Keksitään tekosyitä olla aloittamatta eikä
lopulta uskalleta ottaa riskiä. On paljon myötämielisyyttä ja toiveitakin, mutta tekoja ei synny.
Lopulta kynnys on niin korkea, että vain pieni osa opiskelijoista lopulta perustaa yrityksen.”
”Epävarma tulevaisuus, lähteekö yritys liikkeelle lainkaan? Mitä sitten, jos asiakasmäärä tippuu
yhtäkkiä puoleen, mitäs sitten tehdään? Palkkatyössä tuollaisia ei tarvitse miettiä, palkka
juoksee – vai juokseeko enää tulevaisuudessa.”
”Yhteisö auttoi myös siinä yrittämisen alkutaipaleella, että tiesin mistä selvittää asioita. Kaikkia
ei tarvitse itse tietää, vaan kysytään siltä joka tietää.”
”Yrittäminen ei saisi olla yhden ihmisen idea tai intohimo, pitäisi synnyttää ryhmäyrittäjyyttä.
Mennään eteenpäin kaveripiirissä, asiantuntijat keskenään, jolloin riski pienenee ja yrittäjä ei
ole niin yksin.”
”Julkisen puolen olisi fokusoiduttava enemmän sillanrakentajaksi yksityisen rahoituksen ja
yrittäjien välille. Myös ideat ja ihmiset tulisi saada kohtaamaan. Aalto-yliopiston yhteyteen
syntynyt AaltoES on mainio esimerkki ja erinomainen alku.”
20
Kuva 11. Sosiaalisen yhteisön merkitys yrittäjyyden harkintavaiheessa.
Kun yrittämisen kynnys on ylitetty, alkaa päätöksestä nopeasti löytymään myös
auringonpaistetta. Monet haastatelluista kokivatkin, että juuri nyt he ovat oikeassa tehtävässä.
Vapaus oli yhdistetty vastuullisuuteen, asiantuntevuus kiinnostuksen kohteeseen.
"Ajattelin uskaltaa."
”Mielestäni yrittäjyydessä parasta on mahdollisuus ratkaista ongelmia, joutuminen
yllätyksellisiin tilanteisiin, vapaus ja kiinnostavat projektit – pääsy sellaisen tiedon ja
ymmärryksen äärelle, joiden katsomopaikasta voisi muutoin vaikka maksaa.”
”Harjoitteluyhteisössä pyöritettiin yritystä, josta sain kokemusta yrittäjänä toimimisesta ja
ideoita. Rakastuin vapauteen ja itsenäisyyteen. Yrittäjänä voi tehdä ihan mitä vain!”
”Huomasin, että yrittäjänä voin vaikuttaa kaikkeen verrattuna palkkatyöhön. Palkkatyössä
palkkaus oli myös sama riippumatta, kuinka hyvin työsi teit. Yrittäjänä se on vähän toisin.”
”Pitää päästä kokeilemaan, se vie puolet peloista. Kurssit eivät todellisuudessa madalla
kynnystä, vasta itse tekeminen. Kokeileminen näyttää, onko jostakusta yrittäjäksi vai ei.”
”Yksi kaverini meni kuudeksi kuukaudeksi palkkatöihin, mutta ahdistui vaikutusmahdollisuuksien
vähäisyyteen. Hän ei saanut tehdä omalla tavallaan, eikä annettu vastuuta. Hyvä palkka, mutta
liian yksinkertainen työ, joten hän jäi pois ja aloitti yrittäjänä.”
”Nyt saan keskittyä niihin asioihin, missä olen hyvä ja mistä tykkään. Siitä saan kiksit!”
”Myös Suomessa yrittäjistä on tehtävä rockstaroja.”
21
Kuva 12. Tunnelmat yrittäjyyden ensiaskeleissa.
Haastateltujen mukaan julkinen sektori voi vain rajallisesti vaikuttaa siihen, minkälaisella
intensiteetillä suomalaisyritykset hakevat kasvua. Yrityksen kasvuvaiheessakin törmätään
edelleen uskalluksen puutteeseen ja epäonnistumisen pelkoon. Nyt meillä on mennyt
suhteellisen hyvin, mutta kasvaessa asiat mutkistuvat. Johtaminen tulee vaativammaksi,
resurssitarve kasvaa hurjasti, ongelmia tulee enemmän ja ne ovat vaikeampia. Saattaa jopa
joutua puhumaan ulkomaan elävien kanssa ja suuta ei halua avata, vaikka saksalaiset ja
ranskalaiset puhuvat paljon heikompaa englantia.
Kasvun kannalta haastatellut yrittäjät pitävät hankalana juuri oman pääoman rahastojen
vähäisyyttä. Suomessa pikkuhiljaa heräilevä yrittäjämyönteisyys voi tyrehtyä siihen, että
kasvurahaa ei löydykään. Alkuvaiheen rahoittajia löytyy vielä (Tekes, Finnvera,
Teollisuussijoitus), mutta nopean kasvun rahoittajia löytyy yllättävän vähän. Suomalaisten
kasvuyritysten venture capital-rahoituksen tila näyttää karmealta. Viimeisessä kymmenessä
vuodessa varteenotettavien pääomasijoitusyhtiöiden määrä on laskenut Suomessa
viidestätoista viiteen ja hallinnoitavien rahojen määrä yli miljardista 300 miljoonaan. Toimivissa
venture capital -rahastoissa on jäljellä uusiin kohdeyhtiöihin sijoitettavia pääomia vain 100
miljoonaa. Samoin bisnesenkeleitä on vain muutama. Monet haastateltavat ehdottavatkin
tavallisten kotitalouksien saamista mukaan sijoitustoimintaan, vaikka sijoitustappioiden
verovähennysoikeudella kannustaen.
Haastateltavat kokivat myös sen, että suomalaisessa yrityskehityksessä on mukana liikaa
sellaisia tahoja ja ”konsultteja”, jotka pelaavat liiaksi muiden rahoilla. Tässä järjestelmässä
onnistumiset ja edut kerätään itselle, mutta kulut haitoista ja epäonnistumisista jäävät
yhteiskunnan katettavaksi.
Samoin julkisen sektorin toimijoiden ei pitäisi pääasiallisesti olla päättämässä siitä, mihin
kasvurahoitusta annetaan ja mihin ei. Esimerkkinä yksi haastateltavistamme käyttää Suomessa
aikanaan orastanutta multimediateollisuutta, joka onnistuttiin tukahduttamaan julkisen rahan
sekaantumisella liiaksi asiaan. Vahva peliteollisuus syntyi haastateltavan mukaan Suomeen
puolestaan osittain siksi, ettei julkinen puoli ehtinyt mukaan liian varhaisessa vaiheessa. Tärkeä
on pitää tukielementit myös julkisella puolella yksinkertaisina ja kannustavina (”keep it simple
stupid”).
22
Rahoituksen ohella olennaista nopeassa kasvussa on osaaminen. Parasta sparrausta maailman
valloituksessa pystyvät antamaan käytännön kovan koulun läpi käyneet sarjayrittäjät, eli
yrittäjät jotka ovat aikaisemmin oppineet itse kantapään kautta. Teknologiahypen hiipumisen
takia nyt näitä osaajapartnereita löytyy Suomestakin. Siksikin olisi löydettävä enemmän oman
pääoman ehtoisia osaajasijoittajia, jotka katsovat oman rahansa perään ja panostavat
osaamisensa sijoittamaansa yritykseen. Haastateltavat ehdottavatkin uusia kannustimia myös
piensijoittajille.
”Suurin este taitaa olla epäonnistumisen pelko, riskit kasvavat, kun yritys kasvaa. Johtaminen
tulee vaativammaksi, resurssitarve kasvaa hurjasti, ongelmia tulee enemmän ja ne ovat
vaikeampia.”
”Julkisten yritystukien ja kannusteiden maailmassa syntyy liian helposti OPM-ilmiö: Other
People’s Money."
”Tavallisia suomalaisia pitäisi saada enemmän mukaan sijoitustoimintaan. Ehdotankin, että
myös yksityishenkilöt voisivat vähentää sijoitustappionsa verotuksessa esimerkiksi kymmenen
vuoden aikana. Tämä olisi sopiva aika, sillä harvoin jos koskaan sijoituksen exit-vaihe tulee
vastaan kolmessa tai viidessä vuodessa.”
”Suomen kannalta on valitettavaa se, että kun innovaattori etsii rahoitusta hankkeelleen, ja jos
vastaan tulee jenkki, liian moni heistä toteaa, että tässä se mun tilini on ja pistää idean
dollareiksi.”
”Tukipolitiikasta tulisi siirtyä sijoituspolitiikkaan yksityinen pääoma edellä.”
”Julkisen rahan ei missään nimessä tulisi sanella sitä, mille yritykselle tukea annetaan ja mille ei.
Tämä vääristää kilpailua ja voi tosiasiassa toimia kasvutavoitteiden vastaisesti.”
”Yksityistä rahaa on oltava potissa aina enemmän kuin julkista. Hyvä suhde olisi noin 75
prosenttia yksityistä rahaa ja 25 prosenttia julkista rahaa.”
”Sellainen rahoitus, jossa yrittäjä ei itse joudu kantamaan riskejä ei johda pitkällä aikavälillä
kestävään kasvuun.”
”Ohjenuorana tukipolitiikassa on oltava KISS-sääntö: Keep It Simple Stupid.”
”Tekes on kuin pikku Moskova suunnitelmatalouksineen. Kaupallinen ajattelu ei oikein istu
siihen.”
”Yhteiskunnallisesta panostuksesta puuttuu riskinotto. Virkamies välttää riskejä, jotta ei päädy
Iltalehden sivuille rahoitettuaan epämääräisiä hankkeita. Epämääräiseksi hankkeet muuttuvat
heti, kun ne epäonnistuvat. Sitä ennen ne ovat julkisuudessakin olleet mielenkiintoisia kokeiluja
tai lupaavia uusia ideoita.”
23
Kuva 13. Kasvun kannustimet ja hidastimet.
Toimintansa vakauttanut yrittäjä joutuu usein miettimään, haluaako hän jatkaa riskinottoa vai
tyytyykö nykyisen kilpailuasemansa turvaamiseen. Monesti osaaminen seuraavalle
kasvuportaalle ei riitä ja tarvitaan ennen kaikkea uusia osaajia mukaan liiketoimintaan.
Osaamispääomasijoittaminen on haastateltavien mukaan hyvä idea. Panostaja-konsepti on
tästä hieno esimerkki. Panostaja-konseptissa yrittäjäavainhenkilöksi valittu pääsee mukaan
rajatulla riskillä. Riskin määrä sovitaan yhdessä avainhenkilön elämäntilanne ja riskinottokyky
huomioiden. Avainhenkilön sijoitus yrityksen omaan pääomaan mitoitetaan siten, että se antaa
mahdollisuuden onnistuessaan merkittävään yrittäjätiliin.
Toisaalta taas mahdollinen epäonnistuminen ei johda avainhenkilöä henkilökohtaiseen
konkurssiin, eikä perheen toimeentulon menetykseen. Näin toimien keppi-porkkana -malli
motivoi parhaisiin suorituksiin sekä pääomistajan että avainhenkilön kannalta. Konkurssissa
yrittäjä ei menetä koko omaisuuttaan, vaan vain panoksensa. Panostaja-konsernissa puhutaan
rajatusta riskistä. Samalla tarjotaan ammattimainen johto ja hallitus toiminnan tueksi. Lisäksi
tulevat tukijärjestelmät.
Edellä kuvattu toimintatapa on koettu kannustavaksi. Valitettavasti haastateltavien mielestä
koko yhteiskunnassa asiat eivät toimi edellä kuvatulla tavalla. Toimintansa lopettanut yrittäjä
miettii sitä, haluaako uudestaan sijoittaa pääomaansa yritystoimintaan vai onko riskittömämpi
kiinteistösijoittaminen kenties parempi vaihtoehto. Konkurssitilanteessa oleva entinen yrittäjä
kokee uuden yrittämisen lähes mahdottomaksi moneen vuoteen. Konkurssimerkintä aiheuttaa
luottokelpoisuuden menetyksen moneksi vuodeksi.
”Yrittäjyyden tappaminen on yhteiskunnalle todella kallista.”
”Uusien yrittäjien osalta rajoitetun riskin mallin saattaminen käyttöön alentaisi merkittävästi
kynnystä lähteä yrittämään. Rohkeille annetaan mahdollisuus menestyä, mutta samalla hieman
suojaa, etteivät konkurssissa tukehdu ja menetä jatkohalujaan.”
24
”Vientiä käynnistelevä yrittäjä joutuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle: Pitää hallita
systeemit ja jos vastassa on suuri ulkomainen yritys, on byrokratian hallinta iso kynnys. Käytä
asiantuntijoita apuna!”
”Pitää palkata itseään viisaampia töihin on oikein hyvä ohje nykyäänkin.”
”Nuoret pitää saada mukaan näihin jo olemassa oleviin yrityksiin jatkamaan työtä ja
yrittämistä.”
”Sukupolvenvaihdoksessa olevat yritykset pitää ottaa erityiseen hoitoon. Yrittäjyys ja työpaikat
tulee säilyttää.”
”Hankkeessaan karille ajanut yrittäjä ei ole uponnut yrittäjä. Hänen osaamisensa on tallella itse
asiassa kasvaneena, kokemusta on paljon ja kyky nähdä seuraavan yrityksen riskit on
kehittynyt.”
”Tilastollisesti konkurssirikollisia on vain muutama hassu prosentti konkurssin tehneistä, mutta
lehtiin ja julkisuuteen päätyvät vain nämä rikollistapaukset. Kokonaiskuva vääristyy.”
”Yrittäjän osakepääomapanostus sisältää 100 prosentin riskin, joten sille pitää tarjota
pääomaverotuksessa alempi verokohtelu kuin matalampiriskisille sijoituksille. Maksimiriski
vaatii kunnon tuottomahdollisuuden.”
7. SUOMEN UUSI KASVUPOLITIIKKA
Haastattelujen ja tutkimusmateriaalin perusteella suomalaisessa kasvuyrityskeskustelussa
näyttää voimakkaasti kohoavan muutama seikka ylitse muiden: uusien arvojen esiinmarssi
(innokkuus, suvaitsevaisuus, epäonnistumisen hyväksyminen), yhteisöllisyyden korostuminen
byrokratian sijasta ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen korostuminen lainarahan rinnalle.
Näyttää siltä, että aivan liian usein teemme innovaatiopolitiikassa suuria asioita, vaikka pienet
ihmisen kokoiset asiat ja ihmisten motivoituminen ovat ratkaisevia. Tärkeitä kysymyksiä ovat:
miten aktiiviset ja osaavat ihmiset motivoituvat yrittämään? Miten pienennetään kynnystä
lähteä yrittäjäksi? Miten kasvuyritykset tulevat merkittäväksi osaksi yrittäjyyttä? Miten
suomalaiset saadaan rahoittamaan kasvuyrittäjyyttä? Miten jo yhden uran tehneet
kasvuyrittäjät motivoituvat siirtymään sarja- ja kanssayrittäjiksi?
Suomessa ei ole ainakaan julkisuudessa viime aikoina puhuttu muusta kuin Euroopan
talouskriisistä, säästämisestä ja veronkorotuksista. Liian harva puhuu uusista ideoista ja uusista
toimintatavoista sekä niistä syntyvistä uusista työpaikoista. Kasvun tärkeydestä puhutaan toki,
mutta tarina sen aikaansaamiseksi puuttuu. Harvoja poikkeuksia julkiseen keskusteluun ovat
tuoneet viime viikkojen aikana julkaistut Jorma Elorannan ja Kari Stadighin raportit.
Yrityksiä ei synny hallinnollisilla päätöksillä. Hallinnollisilla ja poliittisilla päätöksillä voidaan vain
luoda toimintaympäristö, joka kannustaa yrittäjyyttä tai vaikeuttaa sitä. Viimekädessä tarvitaan
aina joku innostunut, joka tekee päätöksen ryhtyä yrittäjäksi. McKinsey & Companyn raportin
(2010) mukaan Suomen kansantalous tarvitsee 150 000-200 000 työpaikan nettolisäyksen
seuraavan vuosikymmenen aikana. Myös Eloranta ja Stadigh puhuvat 200 000 uudesta
yksityisen sektorin työpaikan tarpeesta Suomessa.
25
Karrikoiden voidaan todeta, että Suomi on ollut suuryhtiö-insinöörien ja virkamiesten johtama
maa, jossa suuret linjat ja suuret, kokonaisvaltaiset järjestelmät ovat olleet päättäjien ja
vaikuttajien ideologiana. Tämä on näkynyt ja näkyy osin vieläkin koulutusjärjestelmässä ja sen
suhteessa pk-sektorin tarpeisiin, julkishallinnon ylisuuressa painoarvossa, poliittisen
elinkeinoelämää koskevan päätöksenteon painopisteissä sekä ay-liikkeen ja elinkeinoelämän
järjestöjen vaikuttamistyön painopisteissä.
Tässä raportissa ja tekemissämme haastatteluissa olemme lähestyneet asioita kasvun ja
innostuksen näkökulmasta. Siksi myös toimenpidesuosituksemme keskittyvät ainoastaan tähän
osa-alueeseen. Työryhmämme kymmenen ehdotusta näkyvät alla olevassa kuviossa.
Kuva 14. Kymmenen toimenpide-esitystä innostuneelle ja kasvavalle Suomelle.
Vaihe 1. Minäkö yrittäjä?
Innostunut luokkahuone. Kodeissa ja kouluissa nuorista tehdään innostuneita ja
yrittäjähenkisiä. Ehdotamme, että jokaiseen suomalaiseen peruskouluun perustetaan
innostunut luokkahuone. Luokkahuone on tehty opettamaan nuorille elämäntaitoja ja
yrittämisen käytäntöjä. Kerran kuukaudessa perjantaisin palkitaan paras liikeidea. Liikeideat
analysoi ja palkinnon lahjoittaa paikallinen yrittäjä, joka antaa myös rakentavan palautteen
kilpailuun osallistuville nuorille. Päivän aikana yrittäjä kertoo myös oman tarinansa oppilaille.
Aktivoiva sparraussauna. Liikeideoita miettivät innostuneet ihmiset haluavat kehittää ideoitaan
muiden samankaltaisten henkilöiden kanssa. Samalla he tarvitsevat neuvoja niiltä henkilöiltä,
jotka ovat jo yrittäjäunelmansa toteuttamisvaiheessa. Kerro avoimesti uusista ideoistasi ja saat
monenkertaisia vastalahjoja. Toteat että teet samanhenkisten ihmisten avulla ensimmäisen
markkinatutkimuksesi. Palaute ideastasi tulee välittömästi. Pystyt kokeneempien kanssa
miettimään myös yrittämisen pullonkauloja. Kenties saat jopa partnerin liikeideallesi tai toisen
yrittäjän tukemaan liikeideasi menestymistä.
26
Kuukausien kuluessa olet jalostanut ideasi alustavaksi liikeideaksi. Tarvitset kuitenkin vielä
uskonvahvistusta. Sparraussauna toimii myös paneeliryhmänä yhdessä julkisten rahoittajien ja
osaajapartnerien kanssa. Tämä kokoontuu kerran viikossa. Tärkeätä on, että mukana
paneeleissa on aina sellaisia yksityisiä tahoja, jotka ovat valmiit laittamaan maksimissaan
muutaman kymmenen tuhatta euroa hyväksi kokemilleen ideoille – ja lähtemään mukaan
kehitystyöhön, eli antamaan myös omaa aikaansa hankkeelle (osaajapartnerit).
Sparraussaunassa ei missään nimessä nähdä haitaksi, mikäli ideansa esittelevä henkilö on jo
kokenut yrittämisen juhlan ja karikot. Julkinen rahoittaja suhtautuu erityisen suopeasti
hankkeisiin, mihin yksityinen sijoittajataho haluaa panostaa rahaa tai osaamiskapasiteettia.
Tässä vaiheessa saatat hypätä tärkeän, mutta mahdollisimman matalan kynnyksen yli. Olet
kenties yrittäjä muutaman kuukauden sisällä. Ehdotamme, että Suomeen perustetaan 20
sparraussaunaa ja aloitusraha (2 miljoonaa euroa) myönnetään Business Angels Finlandille
toiminnan organisointia varten.
Kuva 15. Minäkö yrittäjä toimenpiteet.
Vaihe 2. Ensiaskeleet
Osayrittäjyys. Vaikka liikeidea on omasta mielestäsi erinomainen, usein yrittäjäksi siirtyminen
tuntuu varsin pitkältä askeleelta. Mitä jos en saakaan asiakaskuntaa ja tulorahoitusta? Mitä jos
olenkin aivan puilla paljailla ja yhteiskunnassa ei löydy mitään tukiverkkoja juuri minulle. Tosi
onkin, että yrittäjästatukselle siirtyminen merkitsee olemista oman onnen seppänä. Vaikka
yritys ei tuo elantoa euroakaan, et pysty turvautumaan työttömyyskorvauksiin kuukausiin.
Ruotsissa tämä ongelma on ratkaistu luovasti. Voit ilmoittaa viranomaisille kerran vuodessa
ilman karenssiaikoja, oletko tällä hetkellä palkansaaja, yrittäjä vai työtön työnhakija. Suomessa
pistetään jatkossa vielä paremmaksi. Voit ilmoittaa asemasi muutoksista verottajalle kaksi
kertaa vuodessa.
Nykyisin yrittäjyydessä vapauden hintana on usein myös suojaverkon puuttuminen. Taustalla
osayrittäjyyden luomisessa on se tosiasia, että suomalainen sosiaaliturva on vuosikymmenten
27
varrella muodostunut vaikeasti hahmotettavaksi tilkkutäkiksi kannustinloukkuineen. Erilaiset
loukut tarkoittavat, että sosiaaliturva pikemminkin estää työllistymistä – on kannattavampaa
jäädä kotiin. Sosiaaliturva ei myöskään tunnista riittävän hyvin tapahtunutta työn muutosta. Yhä
useampi suomalainen tekee työtä palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa.
Uudenlaisen sosiaaliturvan tehtävänä on kannustaa ja tukea ihmisten omia elämänvalintoja.
Nyky-yhteiskunnassa on paljon erityisesti luovien alojen tekijöitä, jotka sijoittuvat palkkatyön ja
yrittäjyyden välimaastoon. Monipuoliset luovien alojen toimijoiden verkostot ovat kasvualustoja
uusille innovaatioille ja siten myös uusille kasvuyrityksille. Sosiaaliturvan on mahdollistettava
erilaiset työn tekemisen tavat, jotta mahdollisimman moni voi osallistua mielekkäällä tavalla
työelämään. Sen tulisi toimia ponnahduslautana, joka nostaisi siihen turvautuvan nopeasti
jaloilleen. Lyhytaikaisesta keikkatyöstä jää usein vain viidennes käteen. Siksi keikkatyötä ei usein
oteta vastaan, vaikka se voisi olla reitti pidempiin työsuhteisiin. Myös haastatelluista monet
totesivat, että vain yrittäjänä toimimalla oppii tuntemaan yrittäjyyttä.
Uusi starttipotti. Starttiraha on nykyisin noin 600 euroa kuukaudessa. Se on tarkoitettu
yrittäjän perustoimeentulon turvaamiseen yrittäjyyden alkutaipaleella. Uudessa starttipotissa
voisimme palkita yrittäjää 10 000 euron kertakorvauksella, joka antaa yrittäjälle muutaman
kuukauden aikaa hioa liikeideaansa ja analysoida sitä, onko liikeidealla kantavuutta ja
kannattavuutta. Samalla voisimme luopua toimeentulomuotoisesta starttirahasta. 10 000
euron kertapotti toimisi myös muiden sijoittajien houkuttelussa, jolloin yrityksen oma pääoma
saataisiin paremmin kestävälle reitille. Starttipottia ei voisi anoa uudestaan kahden vuoden
aikana anomushetkestä.
Kuva 16. Yrittäjyyden ensi askeleet.
Vaihe 3. Kasvu
Tulonlähdejaon poisto. Ideana on katsoa kaikkia henkilön tuloja ja menoja samoilla kriteereillä.
Mikäli vuonna 2012 henkilö sijoittaa ystävänsä yritykseen 10 000 euroa ja tämä ystävän yritys
tekee konkurssin vuonna 2015, sijoittajalla on mahdollisuus vähentää 10 000 euroa vuoden
2015 tuloistaan. Tappion voi vähentää sekä palkka- että pääomatuloistaan. Ruotsissa malli on
otettu juuri käyttöön ja uskomme, että myös Suomessa uudistus lisäisi yksityisten ihmisten
28
kiinnostusta sijoittaa myös riskialttiimpiin kohteisiin ja lisäisi sitten kasvuyritysten oman
pääoman määrää.
Kärsivälliset kasvurahastot. Haastatteluissa nousi esiin selvästi, että Suomeen on luotava
mahdollisimman hyvin toimivat pääomamarkkinat tukemaan kasvuyritysten kehitystä. Vahva,
liikemiesmäinen omistajuus on lukuisten kansainvälisten menestystarinoiden yksi yhteinen
piirre. Tällä hetkellä suomalaisesta verokeskustelusta puuttuu täysin merkittävän kansainvälisen
liiketoiminnan kehittämisen ja omistajuuden verotuksen välisen kytköksen ymmärrys.
Ehdotamme, että toteutamme private-public yhteistyöllä uusia kasvuyritysrahastoja
maahamme (40% julkista ja 60% yksityistä rahoitusta). Yksityisen valitsemiinsa kasvuyrityksiin.
Mikäli yksityinen sijoittaja laittaa hankkeeseen pääomia vähintään 60 prosentin osuudella, valtio
tulee mukaan rahoituskierrokseen. Mikäli bisnesenkelit ja valtio exit-vaiheessa sijoittavat
mahdolliset sijoitustuotot takaisin rahastoon, verotusta ei suoriteta. Sijoitusvoitoista maksetaan
verot siinä vaiheessa, kun rahat nostetaan rahastosta ulos muuhun käyttöön.
Julkisen sektorin rooli on varmistaa sijoitusten pitkäjänteisyys ja kohtuullisuus kohdeyrittäjien
näkökulmasta. Mikäli valtio laittaa 40 prosenttia hankkeen rahoituksesta kohdeyritykseen,
samalla se voi vaatia kärsivällisyyttä exitin ajoituksessa ja pitää huolta myös siitä, että yrittäjällä
säilyy riittävä omistusosuus sijoituksen jälkeen ja kiinnostus yrittämiseen sen avulla jatkuu.
Uudistukseen sisältyvä valtion panostus olisi vuonna 2013 150 miljoonaa euroa. Tämä voidaan
ottaa uudelleenkohdennuksina yrittäjyystukien vuotuisista määrärahoista, joten
valtiontaloudellinen vaikutus olisi kustannusneutraali. Vipuvaikutuksena uudistus kuitenkin
lisäisi yksityisen sektorin panostuksia kasvurahastoihin noin 200 miljoonalla eurolla.
Kuva 17. Kasvun toimenpiteet.
Vaihe 4. Uudistuminen
Viron yhtiöverotus. Meidän on tunnustettava, että Suomen verojärjestelmä ei nykyisin sisällä
merkittäviä kasvua ja innovatiivisuutta kannustavia tekijöitä. Tuoreen OECD:n tutkimuksen
mukaan osaamisen verotuet ovat tehokkaampia osaamista lisääviä tekijöitä yrityksissä kuin
suorat tuet. Virossa yritysten tekemät voitot verotetaan vasta siinä vaiheessa kun voittovarat
29
nostetaan yrityksestä omistajien käyttöön. Virossa omistajien kannattaa sijoittaa voittonsa
mieluummin yrityksen kasvuun kuin muihin sijoituskohteisiin.
Suomessa voisimme kokeilla samaa mallia voimakkaasti investoiville, kasvaville ja työllistäville
pk-yrityksille. Malli keventäisi myös kasvuyritysten byrokratiaa. Samalla ratkaistaisiin ikuinen
kysymys poisto-oikeuksien määrästä ja nostaisimme menestyvien yritysten omavaraisuutta,
investointikykyä ja samalla myös lamansietokykyä huomattavasti.
Verovapaat pienosingot. Yhdymme Kari Stadighin esittämään vaatimukseen pienosinkojen
verovapaudesta. Euroopassa yritykset ovat perinteisesti käyttäneet pankkeja rahoituksen
hankinnassa. USA:ssa rahoitus on hankittu perheeltä, sukulaisilta, ystäviltä ja
pääomasijoittajilta. Suomessa kotitalouksilla on tällä hetkellä pankkitileillä 78 miljardia euroa ja
suorissa sijoituksilla 27 miljardia euroa.
Kotitaloudet on saatava nykyistä enemmän kiinnostumaan suomalaisen yritystoiminnan ja
työllisyyden tukemisesta. Suomalaisia omistajia ja omistajuutta tarvitaan lisää. Jotta pääsisimme
vastaaviin sijoittajamääriin kuin Ruotsissa, vaatisi tämä Suomessa noin 260 000 uutta
pörssiosakkeiden omistajaa. Yhtiöille uusi raha toisi resursseja uudistumiseen. Siksi ehdotamme
verottomia osinkoja yksityissijoittajille 2500 euron rajaan saakka. Ehdotus lisää
pääomaverotuksen progressiota, mutta tällä kertaa alempaan suuntaan. Fiskaalinen vaikutus
valtiolle on arviolta noin 70 miljoonaa euroa.
Kuva 18. Uudistumisen toimenpiteet.
Vaihe 5. Exit
Hallittu viestinvaihto. Nykyisin Suomessa on jo paljon henkilöitä, jotka ovat tehneet
merkittävän uran muiden palveluksessa, mutta haluaisivat vielä kasvattaa ja kehittää omaa
yritystä. Osakkaaksi pääseminen on kuitenkin usein liian kallista ja unelma kariutuu. Ratkaisu
tähän ongelmaan voisi olla Isossa-Britanniassa käytössä oleva malli.
Iso-Britanniassa yhtiön nykyiset omistajat voivat halutessaan myydä uudelle, vahvaa
lisäosaamista yhtiöön tuovalle omistajalle osakkeita käypää arvoa halvemmalla hinnalla.
Myyntihinnan ja käyvän hinnan erotuksesta uusi omistaja maksaa vain 10 prosentin veron.
Suomessa verottaja laskuttaa erotuksen heti tuloveroasteikon mukaan, jolloin veroprosentiksi
saattaa tulla yli 50. Suositamme Ison-Britannian mallin ottamista käyttöön myös meillä.
30
Hallittu konkurssi. USA:n tietyissä osavaltioissa on tehty mahdollisesti konkurssin tehneen
yrittäjän mahdollisuus päästä uuteen yrittäjäalkuun. Ideana on se, että konkurssin jälkeen
menetät kaiken siihen asti ansaitsemasi omaisuuden, mutta et ole velkavankeudessa tulevia
vuosia. Suomessa 1990-luvun laman jälki oli karua katsottavaa. Monet rehelliset, konkurssin
tehneet yrittäjät maksoivat velkojaan seuraavien 15 vuoden ajan. Käytännössä uuden
yritystoiminnan aloittaminen oli mahdottomuus, koska luottotietojen takia ei ollut mahdollista
saada lainarahoitusta yrityksen liikkeellelähtöön. Ehdotamme Suomeen USA:n mallin mukaista
hallittua konkurssimenettelyä.
Kuva 19. Exit-vaiheen toimenpiteet.
8. Loppusanat
Suomella on edessään haasteelliset ajat. Seisomme tienhaarassa, jossa valittavanamme on joko
polku kohti uutta innostunutta kasvun Suomea tai polku kohti taantuvaa, supistuvan
hyvinvoinnin Suomea. Hallituksen kehysriihessä pyritään tämän raportin julkaisuviikolla
löytämään niitä toimenpiteitä, jotka veisivät Suomea ensin mainittuun suuntaan.
Hallituksen eväinä kehysriiheen mentäessä ovat Elorannan ja Stadighin raportit. Kari Stadighin
sanoin, kasvu ei ole vaihtoehto vaan välttämättömyys. Tämän väliraportin tarkoituksena on
omalta osaltaan osallistua sen tarinan rakentamiseen, jolla Suomeen luodaan tulevina vuosina
uutta kasvua, hyvinvointia ja työpaikkoja.
Välttämättömien sopeutustoimien keskellä on pystyttävä luomaan myös uutta. Tämän raportin
keskeinen viesti on, että asenteella pääsemme jo pitkälle. Monesti suuret menestystarinat
rakentuvat yksinkertaisista asioista.
Eduskunnassa 20.3.2012
Harri Jaskari
Marjo Matikainen-Kallström
31
LIITE: LISTA TAUSTAHAASTATTELUISTA
Matti Koskenkorva, Panostaja Oyj
Kari Sorjonen, Tasowheel Group Oy
Mikko Kuitunen, Vincit Oy
Pertti Mäntylä, KojairTech Oy
Hannele Hietikko, Mainostoimisto Manio
Ari Korhonen, FiBAN
Riku Asikainen, FiBAN
Mikko Kuusi, AaltoES
Tarja Pääkkönen, Boardman
Taneli Tikka
Jukka Ruuska, Suomen Asiakastieto Oy
Kaija Pöysti, Intosome Oy
Marko Kulmala, Insano Oy
Artturi Tarjanne, Nexitventures
Sari Lounasmeri, Pörssisäätiö
Matti Pietarinen, TEM
Katja Vesander, PKT-säätiö
Riitta Ylätalo, Helsingin työ- ja elinkeinotoimisto
Liisa Peltokangas, TEM
Marko Seppä, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
Osan haastatteluista toteuttanut Heikki Lindevall
32
LÄHTEET:
Autere, Jussi (2005). The Impact of Referents on Entrepreneuship - Growth of Small and Medium
Sized Software Companies in Three Finnish Regions. Helsinki University of Technology.
Burgelmann, Robert (2011). Haastattelu Stanfordin yliopistossa 25.11.2011.
GEM (2010). Global Enterprise Monitor.
GEM (2010). Global Enterprise Monitor.
Hackley C. (1998). Mission statements as corporate communications: The consequences of social
constructionism. Corporate Communications.
Hatten T.S. (1997). Small Business: Entrepreneurship and Beyond. Prentice-Hall, Upper Saddle River.
Hautamäki, Antti (2011). Keskustelutilaisuus Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnassa 28.10.2011.
Kauppalehti (2011). Sijoitukset tuotekehitykseen nousivat lamakuopasta. Booz&Companyn
tutkimus. Kauppalehti 25.10.2011.
Kauppalehti (2011). Tutkimus torppaa alueellisen riskisijoittamisen tehottomana. Kauppalehti
19.10.2011.
Kenney, Martin (2011). Critical is Entrepreneurship. Esitelmä Tulevaisuusvaliokunnalle 28.9.2011.
McKinsey Helsinki (2010). Työtä, tekijöitä, tuottavuutta. Suomen prioriteetit seuravalle
vuosikymmenelle.
Murray, Gordon (2011). A Policy Response to the Finnish Paradox. Kasvuyrityskatsaus 2011. Työ- ja
elinkeinoministeriö.
Pakarinen, Mika & Rouvinen, Petri & Ylä-Anttila Pekka (2010). Kenelle yritystuet menevät? ETLA
keskustelualoitteita.
Seppä, Marko (2011). Suomesta pitää tehdä kasvuyritysten mallimaa. Kauppalehti, huhtikuu 2011.
Talouselämä (2011). Kasvuyritysguru Steve Blank: ”Suomen on irtauduttava neuvostokulttuurista”.
talouselämä 5.9.2011.
Teeri, Tuula (2011). Raportti Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnalle valtiontalouden tarkistetuista
kehyksistä vuosille 2012-2015. Eduskunta 26.10.2011.
The Global Competitiveness Report 2011-2012 (2011). World Economic Forum. Geneve.
Wilhelmsson, Thomas (2011). Raportti Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnalle valtiontalouden
tarkistetuista kehyksistä vuosille 2012-2015. Eduskunta 26.10.2011.
33
34