Seniorina Yrittäjäksi –tutkimushanke - DEMO
Seniorina Yrittäjäksi –tutkimushanke Polut senioriyrittäjiksi neljällä DEMO-verkoston pilottipaikkakunnalla Kati Tuokkola, Jarmo Nieminen ja Kari Huotari Huhtikuu 2012 Sisällys: 1 Johdanto ......................................................................................................................................................... 3 1.1 Selvitystehtävä......................................................................................................................................... 3 1.2 Pilottipaikkakunnat .................................................................................................................................. 5 1.3 Taustaa selvitykselle ................................................................................................................................ 7 2 Polut yrittäjyyteen pilottipaikkakunnilla ........................................................................................................ 9 2.1 Palkkatyöstä eläkkeelle ......................................................................................................................... 11 2.2 Palkkatyöstä yrittäjäksi seniori-iällä ennen eläkeikää ........................................................................... 15 2.3 Palkkatyöstä eläkkeelle, ja sitten yrittäjäksi .......................................................................................... 17 2.4 Yrittäjä jatkaa yrittämistä eläkkeen ohessa........................................................................................... 19 2.5 Yrittäjyyden lähtökohtia ........................................................................................................................ 20 3 Yrittäjyyteen vetävät ja yrittäjyyttä jarruttavat tekijät ................................................................................ 23 4 Senioriyrittäjyys aluetalouden näkökulmasta .............................................................................................. 25 5 Työurien pidentyminen ja senioriyrittäjyys .................................................................................................. 28 6 Yhteenveto ................................................................................................................................................... 30 7 Suositukset ................................................................................................................................................... 32 Lähteet ............................................................................................................................................................. 33 2 1 Johdanto Eläkeikää lähestyvien työntekijöiden työelämässä jatkamiseen palkkatyössä on kiinnitetty paljonkin yleistä huomiota. Työurien pidentämisestä käydään runsaasti keskusteluja ja kiistellään siitä, mitkä olisivat parhaita keinoja tavoitteeseen pääsyyn. Työuran jatkamismahdollisuus yrittäjänä on sitä vastoin jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka tutkimukset osoittavat, että senioreissa on merkittävästi yrittäjyyspotentiaalia. Yhtenä teemana Työja elinkeinoministeriön DEMO-verkostossa (Ikärakenneverkostossa) on yrittäjyyden kehittäminen otettu osaksi ikärakennemuutokseen vastaamista. DEMO-verkostossa käynnistettiin vuona 2011 Seniorina yrittäjäksi -toimenpidehanke. Sen puitteissa aloitettiin Seniorina yrittäjäksi -tutkimushanke, jonka tavoitteena on tuottaa uutta ja relevanttia tietoa seniorina yrittäjäksi aikovien palkansaajien työurien pidentämiseksi. Tutkimuksella pyritään löytämään tähän uusia keinoja erityisesti rakennemuutos- ja maaseutualueilla. Aalto-yliopisto määrittelee Seniorina yrittäjäksi –urapolun, jossa eläkkeelle siirtymisen vaihtoehtona palkansaaja jatkaa työuraansa itsenäisenä yrittäjänä. Senioriyrittäjyyttä harkitsevalle on usein sekä työn että harrastusten kautta kertynyt kokemusta ja osaamista, jota voi hyödyntää uusien yritysmuotojen, koulutuksen sekä senioriyrittäjyystoimintaa ohjaavan ja kannustavan lainsäädännön avulla. (Kyrö ym. 2011a). Käsillä oleva raportti on osa Aalto-yliopiston ja TEM:in Ikärakenneverkoston (DEMO-verkosto) Seniorina yrittäjäksi –tutkimusta. Tämä osio on empiirinen kartoitus senioreiden yrittäjyysaikomuksista valituissa pilottikunnissa, jotka ovat Kaustinen, Keuruu, Nurmes ja Sastamala. Nämä paikkakunnat on valittu siksi, että tutkimuksella halutaan löytää keinoja erityisesti maaseutumaisten alueiden palkansaajien työurien pidentämiseksi yrittäjyyden avulla. Työn on tehnyt Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry:n toimeksiannosta tutkimusryhmä YTM Kati Tuokkola, YTM Jarmo Nieminen ja VTT Kari Huotari. Selvitys on toteutettu aikavälillä tammikuu – maaliskuu 2012. 1.1 Selvitystehtävä Empiirisen selvityksen tarkoitus on hahmottaa senioriyrittäjyyspotentiaalia valituilla pilottialueilla (Kaustinen, Keuruu, Nurmes ja Sastamala). Selvityksen nimi ”intentiotutkimus” viittaa tehtävään selvittää potentiaalin lisäksi todellisia yrittäjyysaikomuksia; kuinka yleistä se on, ja millä ehdoilla, että seniori-iällä on aikomus lähteä yrittäjäksi? Yrittäjäksi lähteminen voi tarkoittaa palkkatyöstä yrittäjäksi siirtymistä senioriiällä (ts. lähellä eläkeikää), yrittäjäksi siirtymistä juuri eläkeiän kynnyksellä tai melko pian sen jälkeen tai osa-aikaista yrittäjyyttä palkkatyön ja eläkkeen ohessa eläkkeelle jäämisen jälkeen. Senioriyrittäjyys on myös sitä, että jo ennestään yrittäjänä toimiva jatkaa yritystoimintaansa eläkeiän jälkeen, joko kokoaikaisena tai eläkkeen ohella osa-aikaisena yrittäjänä. Tilanteet ja vaihtoehdot senioriyrittäjyydessä ovat siis hyvin vaihtelevia ja ovat riippuvaisia ennen muuta sen hetkisestä elämäntilanteesta ja tilanteesta työelämässä. Tällä intentiotutkimuksella halutaan selvittää laadullisesti sitä kysymystä, millaisia ja missä laajuudessa pilottipaikkakunnilla yrittäjyysaikomuksia on, 3 mitkä asiat erityisesti vetävät toteuttamaan yrittäjyysaikomuksia, mitkä asiat työntävät yrittäjyyteen sekä mitkä asiat jarruttavat ja eräällä tavalla estävät yrittäjyyttä. Työn yhtenä tavoitteena on näiden asioiden kautta tuoda esiin mitä julkinen sektori, kunnat ja valtio, voisivat tehdä, jotta yrittäjyysaikomukset entistä useammin aktualisoituisivat käytäntöön. Selvityskysymykset voidaan yksilöidä seuraavasti: 1) Mitkä ovat työn jatkamisen, ja erityisesti potentiaalisen yrittäjyyden, orientaatiot asiantuntija- ja johtotehtävissä toimivilla henkilöillä? 2) Mitkä ovat työn jatkamisaikomukset jo yrittäjinä toimivilla henkilöillä? 3) Minkälaiset asiat toisaalta puoltavat ja toisaalta estävät sitä, että työntekoa aiotaan jatkaa eläkeiän jälkeen? 4) Mitkä ovat senioriyrittäjyyttä tukevat ja estävät tekijät? 5) Millä toimialoilla tutkimuksen kohteena olevissa kunnissa yrittäjyyttä todennäköisimmin jatketaan myös eläkeiän jälkeen? 6) Mitä ovat ne toimet, jotka valtion tai kuntien taholta tukisivat senioriyrittäjyyttä? Aineistona selvityksessä ovat olleet käydyt keskustelut ja haastattelut pilottipaikkakunnilla sekä kirjallinen materiaali aiheesta. Haastatteluissa ja keskusteluissa kuultavat tahot ovat olleet pääasiassa kaksi ryhmää. Ensinnä kuultiin alueiden keskeisiä toimijoita, mm. TE-toimiston, verotoimiston, elinkeinoyhtiöiden, yrittäjäjärjestöjen ja keskeisten työnantajien edustajia. Toiseksi haastattelut kohdistettiin jo yrittäjinä toimiville tai johto- ja esimiesasemassa oleville seniori-ikäisille kuntalaisille. Selvitys käynnistettiin järjestämällä kahdella paikkakunnalla työpajat alueiden keskeisille toimijoille, jonka jälkeen haastatteluja jatkettiin ja laajennettiin myös senioreiden ja yrittäjien osalta. Kahdella paikkakunnalla työpajaa ei saatu osallistujien puuttumisen takia järjestettyä, joten haastateltavat koottiin ko. paikkakunnilla yrityspalveluiden henkilöstön kanssa yhteistyössä. Selvityksen valmistuttua pilottipaikkakunnilla järjestetään vielä tulosten esittely- ja jatkosuunnitelmien ideoimistilaisuus. Empiiristä selvitystä varten on työpajoissa ja haastatteluissa kuultu yhteensä 48 henkilöä. Taulukossa 1 on eritelty kuultujen henkilöiden rooli selvityksessä. Toimijatahoilta ja sidosryhmien edustajilta kysyttiin miten he näkevät työurien pidentämisen haasteet ylipäätään, millaista yrittäjyyspotentiaalia heidän kunnassaan on, mikä yrittäjyyteen vetää, mikä estää ja miten yrittäjyyteen lähtemistä voitaisiin tukea. Seniori-ikäisiltä haastateltavilta kysyttiin yrittäjyysvaihtoehdon todennäköisyyttä ja yrittämisen suhteen tulevaisuuden suunnitelmia. Lisäksi jo yrittäjinä toimivia pyydettiin halutessaan kertomaan omaa tarinaansa yrittäjäksi ryhtymisestä ja sen taustoista. Taulukko 1. Selvitystä varten kuullut henkilöt Haastatellut / työpajoissa kuullut henkilöt: Asiantuntijaroolissa mukana olevat Senioriyrittäjäroolissa mukana olevat yhteensä Lukumäärä: 30 18 48 4 Asiantuntijat ja seniorit limittyvät toisiinsa, sillä esimerkiksi työpajoissa oli varsin monia kummankin roolin edustajia. Moni senioriyrittäjä on esimerkiksi aktiivinen toimija yrittäjäjärjestössä, ja vastaavasti usealla ammattiroolissa toimivalla voi olla myös yrittäjätausta. Asiantuntijaroolissa haastatelluissa on mukana lisäksi sellaisia henkilöitä, jotka eivät edusta mitään pilottialuetta, esimerkiksi kaksi asiantuntijaa ammattiliitoista, joilla on yrittäjäjäseniä. 1.2 Pilottipaikkakunnat Intentiotutkimuksen pilottikunniksi valikoitiin Kaustinen Keski-Pohjanmaalta, Keuruu Keski-Suomesta, Nurmes Pohjois-Karjalasta ja Sastamala Pirkanmaalta. Kaikki näistä edustavat maaseutumaisia kuntia, Nurmes harvaan asuttua maaseutua ja muut ydinmaaseutua, kun luokitteluperusteena käytetään maaseudun kolmijakoa1. Väkiluvultaan Sastamala on suurin noin 25 000 asukkaalla ja Kaustinen pienin, jossa on vain reilu 4000 asukasta (ks. taulukko 2). Taulukko 2. Kuntien tunnuslukuja Kaustinen Väkiluku Perheitä (lkm) Tulot/tulonsaaja Kesämökkejä Työpaikkoja Työssäkäyviä (%) Työttömyysaste (%) Kuntalaisten osuus työssäkävijöissä Alkutuotannon työpaikat (%) Jalostuksen työpaikat (%) Palvelujen työpaikat (%) Taloudellinen huoltosuhde Eläkkeellä olevat lähde: Kyrö ym. (2011b) Keuruu Nurmes Sastamala 4302 1238 20765 188 1756 63,6 8,7 66,8 10666 2923 20713 1912 4012 52,4 14,2 79,4 8508 2302 18199 1307 3049 48 16,9 82,8 24495 6842 21576 3718 9159 57,1 9,8 73,1 Koko maa 5375276 1455073 24696 489232 2377181 59,7 11,6 67,2 19,2 6,1 15,6 8,2 3,7 17,4 61,7 1,26 24,3 68,7 1,73 18,8 64,7 1,95 33,1 57,6 1,55 23,9 71,6 1,34 23,1 32,8 35,3 29,2 23,5 Kaustisella on suhteessa selkeästi eniten työssäkäyviä (Kaustinen 63,6 % ja koko maa 59,7 %), ja siellä myös työttömyysaste on pienin (Kaustinen 8,7 % koko maa 11,6 %) muihin pilottikuntiin nähden. Myös Sastamalassa työttömyysaste (9,8 %) on suhteellisen matala, ja alempi kuin koko maan keskiarvo. 1 Tämän maaseutupolitiikassa käytetyn luokittelun mukaan Suomen 336 kunnasta, joista 108 käyttää itsestään nimitystä kaupunki, on kaupunkikuntia 55, kaupungin läheisen maaseudun kuntia 65, ydinmaaseudun kuntia 99 ja harvaan asutun maaseudun kuntia 117 (Lähde: Tilastokeskus; Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 20072013). 5 Nurmeksessa työttömyysaste (16, 9 %) on suhteellisesti suurin ja Keuruullakin kohtalaisen korkea (14,2 %). Taloudelliselta huoltosuhteeltaan, jossa mitataan kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä henkilöä on yhtä työllistä kohti, kaikkein epäedullisin tilanne on Nurmeksessa (1,95) ja paras Kaustisella (1,26), joka on pilottikunnista ainoa maan keskiarvon (1,34) alittava. Kaustisella myös eläkeläisten osuus (23,1 %) on suhteellisesti pienin pilottikunnista ja Nurmeksessa suurin (35,3 %). Myös Keuruulla eläkeläisten osuus on suhteellisen suuri (32,8 %) ja Sastamalassakin (29,2 %) selvästi yli maan keskiarvon (23,5 %). Kaustinen ja Nurmes ovat maaseutumaisempia kuntia melko suuren alkutuotannon työpaikkojen osuuden perusteella, kun taas Keuruulla ja Sastamalassa alkutuotannon työpaikkojen osuus on selvästi pienempi kuin jalostuksen työpaikkojen (taulukot 2 ja 3). Maa-, metsä- ja kalatalous (Kaustinen 18,5 % ja koko maa 3,7 %) sekä muu palveluala (Kaustinen 6 % ja koko maa 4,8 %) ovat Kaustisella maan keskiarvojen yli. Myös Nurmeksessa maa-, metsä- ja kalatalous (13,6 %) on suurempi työllistäjä kuin maassa keskimäärin. Keuruulla puolestaan teollisuus (Keuruu 19 % ja koko maa 14,7 %) ja julkinen hallinto ja maanpuolustus (Keuruu 35 % ja koko maa 28,5 %) nousevat maan keskiarvojen yläpuolelle. Sastamalassa erottuu selkeästi teollisuus (Sastamala 23 % ja koko maa 14,7 %) suhteellisen suurena työllistäjänä. Taulukko 3. Työlliset toimialan mukaan 2008 Työlliset toimialan (TOL2008) mukaan KOKO MAA (A) Maa-, metsä- ja kalatalous 84314 (B, D-E) Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu 27786 ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja jätehuolto (C) Teollisuus 337270 KOKO MAA % 3,68 1,21 Kaustinen Kaustinen Keuruu Keuruu Nurmes Nurmes Sastamala Sastamala % % % % 351 18,48 235 5,96 396 13,64 733 7,64 11 0,58 58 1,47 27 0,93 57 0,59 14,73 289 15,22 749 18,99 392 13,50 2208 23,01 (F) 144279 6,30 121 6,37 220 5,58 156 5,37 655 6,83 (G-I) Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta (J) Informaatio ja viestintä (K) Rahoitus- ja vakuutustoiminta (L) Kiinteistöalan toiminta (M-N) Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta (O-Q) Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivak.; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalv. (R-U) Muut palvelut 496590 21,69 330 17,38 713 18,07 626 21,56 1825 19,02 85564 46633 20592 257751 3,74 2,04 0,90 11,26 18 21 7 149 0,95 1,11 0,37 7,85 40 62 51 217 1,01 1,57 1,29 5,50 13 39 19 216 0,45 1,34 0,65 7,44 182 130 58 774 1,90 1,36 0,60 8,07 653479 28,54 461 24,28 1382 35,03 862 29,68 2436 25,39 109555 4,78 114 6,00 180 4,56 119 4,10 385 4,01 (X) Toimiala tuntematon Yhteensä 26162 2289975 1,14 100,00 27 1899 1,42 100,00 38 3945 0,96 39 100,00 2904 1,34 100,00 151 9594 1,57 100,00 Rakentaminen lähde: Kyrö ym. (2011b) Kaikissa pilottikunnissa yrittäjien osuus työssäkäyvistä on suhteellisen korkea (ks. taulukko 4). Etenkin Kaustinen erottuu tässä selkeästi, sillä kaikista työssäkäyvistä siellä noin neljännes on vuonna 2009 ollut yrittäjiä. Maassa keskimäärin yrittäjiä on noin 10 %. Kaikki pilottikunnat ylittävät maan keskiarvon, Keuruun ollessa lähinnä sitä (13,5 %). 6 Taulukko 4. Työssäkäynti 2009 Työnantajasektoreittain KOKO MAA Palkansaajat KOKO MAA Kaus% tinen 2053431 89,67 Valtio 141695 6,19 Kunta 513681 22,43 66293 2,89 1330033 58,08 1729 0,08 236544 2289975 10,33 100 Valtioenemmistöinen Oy Yksityinen sektori Tuntematon Yrittäjät Työpaikat/ alueella työssäkäyvät yhteensä Kaus- Keuru Keuruu Nurm Nurmes Sastama Sastama tinen u % es % la la % % 1304 74,64 3313 86,46 2503 83,63 7006 81,05 1,37 348 9,08 167 5,58 92 1,06 296 16,94 24 1110 28,97 779 26,03 2188 25,31 1,83 93 2,43 101 3,37 254 2,94 951 54,44 1762 45,98 1456 48,65 4468 51,69 0,06 0 0,00 0 0,00 4 0,05 443 25,36 1747 100 519 3832 13,54 100 490 2993 16,37 100 1638 8644 18,95 100 32 1 lähde: Kyrö ym. (2011b) 1.3 Taustaa selvitykselle Työssä jatkamista palkkatyön muodossa on tutkittu suhteellisen paljon. Muun muassa tuore väitöstutkimus (Dufva 2012) on paneutunut kysymykseen siitä, millä ehdoilla suuret ikäluokat (vuosina 1945-1950 syntyneet) olisivat valmiita jatkamaan työelämässä eläkeikää pidempään. Työelämässä ylipäätään jatkamisen todettiin olevan yksilöllinen prosessi, johon vaikuttavat monenlaiset tekijät, yhtenä suurimmista perhe- ja taloudelliset tekijät. Yksi selkeä ja yhteinen työurien pidentämistä edesauttava tekijä todettiin olevan joustavuus työajassa, työn määrässä ja työn sisällöissä. Yksilöllisten tekijöiden huomioiminen työn sisältöjä suunniteltaessa ja uudelleen määriteltäessä edesauttaisi tutkimuksen mukaan siis kaikkein selkeimmin työurien pidentämistä. Edellä mainitussa tutkimuksessa ei varsinaisesti otettu kantaa yrittäjyysvaihtoehtoon tai pohdittu sitä, missä määrin eläkkeen ohessa oltaisiin halukkaita jatkamaan osa-aikaisena yrittäjänä. Yrittäjien on todettu jatkavan työelämässä keskimäärin pidempään kuin palkansaajien. Yksi syy tähän voi olla se, että yrittäjät ovat keskimäärin tyytyväisempiä työhönsä kuin palkansaajat. Esim. akavalaisten yrittäjien on todettu olevan keskimäärin tyytyväisempiä työhönsä kuin saman koulutuksen omaavat palkansaajat (Luomala, Akola, Heinonen 2011). Osasyy voi olla sekin, että yrittäjät eivät välttämättä koe yrittäjyyttä ensisijaisesti työnä vaan itsensä toteuttamisen ja elämisen tapana, josta ei ole syytä eläköityä. Työurat ovat viime vuosina pidentyneet myös palkansaajilla. Vuonna 2011 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisiän odote 25 – vuotiaille oli 60,5 vuotta ja 50 –vuotiaille 62,4 vuotta, mikä kuvaa seniori-ikäisten eläkkeelle siirtymistä paremmin kuin edellinen luku (Eläketurvakeskus 2012). Tässä tutkimuksessa käsitellään senioriyrittäjyyttä ja käytetään tiheään sanaa seniori. Mihin sillä viitataan ja onko olemassa joku ikäraja, jonka jälkeen ihminen muuttuu senioriksi? Moni kuusissakymmenissä ollut haastateltava sanoi, ettei häntä ole ennen kutsuttu eikä koe itseään senioriksi. Mitään tiettyä ikää, jolloin 7 pitäisi kokea itsensä senioriksi, ei tietenkään ole. Yhteiskunnalliselta kannalta voidaan kuitenkin erottaa tietty ikävaihe, jossa ollaan eläkeiässä (vanhuuseläkkeelle voidaan siirtyä 62-68 -vuotiaana) tai sen kynnyksellä, mutta ei kuitenkaan olla vanhuksia. Tuossa vaiheessa joudutaan miettimään työkykyä ja haluja sekä valintoja eläkkeelle siirtymisen ja työn jatkamisen suhteen. Myös se askarruttaa, mitä työelämänjälkeinen elämä tulee tarjoamaan. Olennaista on, että tuossa vaiheessa ei olla siirtymässä työelämästä toimintakyvyn heikkenemistä ja riippuvuutta edustavaan vanhuuteen, vaan mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja tarjoavaan kolmanteen ikään. (Jyrkämä 2005). Kolmannen iän käsitettä on aiheesta arvosteltukin (ks. Karisto 2008). Kaikilla ei ole terveyttä, toimintakykyä, varaa tai halua viettää vauhdikkaita ja omaehtoisia eläkepäiviä. Mm. vanhuspalvelulaista käytävässä keskustelussa on mainittu 75 vuotta iäksi, jolloin toimintakyky keskimäärin alkaa heikentyä ja avun tarve kasvaa. Paitsi yksilölliset myös sosioekonomiset tekijät vaihteluihin terveydessä ja toimintakyvyssä ovat merkittäviä. Kolmanteen ikään on ollut tapana liittää "vapaa-ajan viettoa" muistuttavia aktiviteettejä, matkustelua, harrastuksia, järjestötoimintaa, mutta myös vapaaehtoistyötä, joka on varsin merkittävällä sijalla kun eläkeiän kynnyksellä mietitään tulevaa toimintaa (Dufva 2012). On perusteltua odottaa, että myös ansiotyön osuus tulee kasvamaan. (ks. Palomäki ja Tuominen 2010; Järnefelt 2011). Ansiotyötä tehdään palkkasuhteessa tai yrittäjänä, mutta vapaaehtoisesti ja muun elämän ehdoilla ehkä lisätulojen kannustamana, mutta erityisesti mielekkääksi tekemisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vuoksi. Seniori-ikäisten yrittäjien lukumäärä on kasvanut ja myös uusyrittäjien osuus senioriyrittäjistä on jonkin verran kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisesti eläkkeellä olevien sivutoiminen yrittäjyys on yleistymässä. (Järnefelt 2011.) Tätä taustaa vasten myös senioriyrittäjyys on tutkimusten mukaan yksi varteen otettava potentiaali pyrittäessä pidentämään työuria. Yrittäjyys on piirre, joka kuvaa yhä laajenevaa ja monipuolistuvaa senioreiden elämäntilannetta eläkeikäisenä. Eläkeläisten joukossa on aina vain enemmän hyväkuntoisia henkilöitä, jotka ovat halukkaita tekemään ja osallistumaan myös työelämään omilla ehdoillaan, jolloin yrittäjyys on yksi vaihtoehto näiden joukossa. Vaikka yrittäjien osuus senioriväestöstä on kasvanut, samoin senioriyrittäjien lukumäärä ja osuus kaikista yrittäjistä, on aihetta kysyä mikä on yrittäjyyspotentiaali seniori-ikäisillä. Tutkimukset kertovat, että nuoremmilla yrittäjyysaikomukset ovat keskimäärin yleisempiä kuin ikääntyneillä. Alle 45-vuotiaista eiyrittäjistä yrittäjyyteen suuntautuu noin 10 %, kun taas 55 – 64-vuotiaista vain 2 % on ilmoittanut aikovansa yrittäjiksi. Varsinaisten yrittäjyysaikomusten ja mahdollisuuksien havaitsemisen kesken on melkoinen ero, sillä 18 – 64-vuotiaista ei-yrittäjistä 25 %:n lasketaan olevan potentiaalisia yrittäjiä siinä mielessä, että he ovat sekä havainneet ympäristössään jonkun liiketoimintamahdollisuuden että katsovat omaavansa yrityksen perustamisessa tarvittavat taidot. (Stenholm ym. 2011.) Yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto seniorien elämässä. Toisaalta epäilyksiä asialle antaa tutkimusten osoittama melko pieni senioreiden oma halukkuus varsinaisesti yrityksen perustamiseen. Tämän vuoksi on kiinnostavaa selvittää valituilla paikkakunnilla perusteellisemmin asiantuntijoiden ja senioreiden ajatuksia asiasta. 8 2 Polut yrittäjyyteen pilottipaikkakunnilla Aalto-yliopiston tutkimuksessa (Kyrö ym. 2011a) määritellään "seniorina yrittäjäksi – urapolku", jolla tarkoitetaan sitä työuraan liittyvää elämänkaaren vaihetta, jossa palkansaajalla on eläkkeelle siirtymisen vaihtoehtona mahdollisuus jatkaa työuraansa itsenäisenä yrittäjänä joko yksin tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa. "Seniorina yrittäjäksi –urapolkua" havainnoitiin nyt tehdyssä empiirisessä selvityksessä toteutuneina polkuina sekä välillisesti yrityspalveluiden ja muiden paikallisten toimijoiden antaman informaation kautta. Alun perin tarkoituksena oli intentiotutkimuksen luonteen mukaisesti kartoittaa myös eläkeiän kynnyksellä olevien asukkaiden yrittäjyysaikomuksia niitä heiltä suoraan kysymällä (200 henkilön otos), mutta tämä aikomus kariutui siihen, ettei Väestörekisterikeskus katsonut voivansa luovuttaa yhteystietoja haastatteluja varten. Tutkimuksen tässä osassa tarkastellaan polkuja senioriyrittäjyyteen pilottipaikkakunnilla, joilla em. "seniorina yrittäjäksi – urapolku" osoittautui paikkakuntien todellisuudessa toimivaksi, joskin vielä melko kapeaksi väyläksi. Palkkatyöstä yrittäjäksi eläkeiän kynnyksellä – mallin ohella toivat pilottipaikkakunnilla tehdyt haastattelut ja työpajat esiin myös muut senioriyrittäjyyden mallit sekä työurien jatkamisen problematiikan laajemminkin. Niitä käsitellään tässä (kuvio 1) ja seuraavissa luvuissa. Edellisessä luvussa hahmotellusta "kolmannen iän" aktiviteettien kirjosta, joka tuli pilottipaikkakunnillakin esiin hyvin monipuolisena, pidetään jatkossa mukana vain ansiotyö, jota tehdään yrittäjänä ja erityistapauksena palkansaajana eläkkeen ohessa. Tässä luvussa kuvataan empiirisen selvityksen tulokset pilottipaikkakunnilla. Sekä sidosryhmien että yrittäjien ja senioreiden haastattelujen kautta välittyi neljä keskeistä polkua, joista jokaiseen sisältyy työntekoa eläkeiässä tai eläkeläisenä. Kuviossa 1 on hahmoteltu ne eri polut, jotka tässä tutkimuksessa pilottipaikkakunnilla tulivat esiin väylinä senioriyrittäjyyteen. Tosin ihmisten tilanteet ovat monisyisiä ja tosielämässä erilaisia variaatioita hahmotetuista malleista on hyvinkin monenlaisia. Seuraavassa kuviossa on kuvattu ne tyypillisimmät neljä polkua, joiden mukaan työnteko myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen, ja sitä kautta mahdollinen senioriyrittäjyys, toteutuu. Kuviossa on hahmotettu, mitä erilaisia ratkaisuja ihmiset tekevät joko juuri ennen eläkeikää tai sen vaiheilla tai jälkeen (mallit 1-4). Eläkeikä vaihtelee 62 – 68-ikävuoden välillä. 9 Kuvio 1. Neljä erilaista polkua jatkaa työelämässä ja jatkaa mahdollisesti senioriyrittäjänä Kuviossa 1 oleva ensimmäinen malli ei vielä sisällä yrittäjyysvaihtoehtoa. Se on otettu tähän mukaan kuitenkin siitä näkökulmasta, että se liittyy keskeisesti työurien pidennysteemaan. Myös tätä selvitystä varten tehdyissä haastatteluissa ja keskusteluissa tuotiin useasti esiin eläkeikäisten halukkuus jatkaa työelämässä jossakin muodossa. Tällöin puhutaan eläkeikäisistä, joilla on haluja tehdä palkkatyötä eläkeiän saavuttamisen jälkeen, mutta ei erityisesti haluja yrittäjiksi, ainakaan se ei ole päällimmäisenä suunnitelmissa. Malli 2 eli toinen polku kuvaa puhtaimmillaan "Seniorina yrittäjäksi –urapolku" viitekehyksen (Kyrö ym. 2011a) mukaista senioriyrittäjää. Tässä mallissa palkkatyössä oleva työntekijä siirtyy yrittäjäksi seniorivaiheessa ennen eläkeikää. Varsinaiset houkutustoimet tai kannusteet yrittäjyyteen on hyvä satsata tähän vaiheeseen, jos halutaan tukea mahdollisimman suurta yrittäjyyttä seniori-ikäisenä. Kolmannessa esiin tulleessa väylässä (3. malli) yrittäjyyteen lähdetään eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Yrittäjyyttä ei ole välttämättä suunniteltu tietoisesti palkkatyössä ollessa, mutta työn tekemisen halu eläkkeelle siirtymisen jälkeen saa aikaan osalla ihmisistä halun ryhtyä tekemään työtä yrittäjänä. Neljäs väylä senioriyrittäjäksi on se, jossa jo valmiiksi yrittäjänä toimiva henkilö jatkaa yrittämistä myös eläkeiän jälkeen. Moni toimii tässä tilanteessa yrittäjänä osa-aikaisesti ja nostaa yritystulojen lisäksi myös jo ansaittua eläkettä kyseisen iän saavuttamisen jälkeen. Seuraavassa käydään läpi eri polut yrittäjyyteen sellaisena kuin ne tätä selvitystä varten tehdyissä haastatteluissa pilottipaikkakunnilla tulivat esiin. Eri polkujen yhteydessä tuodaan esiin konkreettisia 10 tarinoita, jotka elävöittävät yrittäjäksi ryhtymisen taustaa ja tilannetta. Niissä kohdin, missä selvityksen teossa tuli vastaan kannustimia, esteitä tai jarruttavia tekijöitä, tuodaan esiin niihin kytkeytyviä ohjeistuksia tai selvitetään niiden tausta tarkemmin. 2.1 Palkkatyöstä eläkkeelle Haastatteluissa ja työpajoissa keskustelu aloitettiin yleensä kysymällä mielipiteitä siihen, mikä parhaiten auttaisi ylipäätään jatkamaan työssä eläkeikään asti ja myös mahdollisesti sen jälkeen. Työuria ensisijaisesti pidentävinä tekijöinä otettiin yleisimmin esiin seuraavat asiat: terveys ja toimintakyky, työelämän joustot, hyvä työilmapiiri ja mielenkiintoinen työ. Nämä seikat saivat erityisesti käydyissä työpajakeskusteluissa paljon huomiota osakseen, jopa sellaisia kannanottoja saatiin, että ”kun työilmapiirikysymykset ja henkinen hyvinvointi ei ole kunnossa, niin kaikki muut työurien pidentämiskeinot ovat näpertelyä”. Työpajoissa oli mukana myös sellaisia senioreita, jotka olivat jo ohittaneet eläkeiän, mutta joilla oli halukkuutta jatkaa työelämässä, vaikka ei välttämättä yrittäjänä. Kuvio 2. Eläkkeelle siirtyjien kaksi eri tyyppiä Kuviossa 2 on kuvattu sellainen polku palkkatyöstä eläkkeelle, joka ei sisällä yrittäjyysvaihtoehtoa. Pääsääntöisesti voidaan ajatella, että eläkkeelle siirtyjissä on kahta eri tyyppiä: 1) eläkepäivistä ”nauttijat”, jotka suhtautuvat eläkkeeseen ansaittuna olotilana sen jälkeen kun töitä on tehty tarpeeksi, ja 2) eläkkeen ohessa edelleen työelämässä jossakin muodossa jatkamista haluavat. Ansaituista eläkepäivistä nauttiminen ei välttämättä tarkoita sohvalle makoilemaan jäävää ryhmää. Yhä vain useammin eläkkeelle jäävien joukossa on hyväkuntoisia ja hyvin toimeentulevia henkilöitä, jotka aktivoituvat esimerkiksi harrastuksissa, matkustelussa, lapsenlapsien hoitamisessa tai muussa itselleen mieluisessa aktiviteetissa. Seuraavanlaisia kommentteja tuli vastaan käydyissä keskusteluissa aiheesta puhuttaessa: ”olen tehnyt työtä tarpeeksi ja nyt riittää” tai ”eläkepäivistä on oikeus myös nauttia ja eläkkeelle on myös oikeus jäädä”. Monet ovat myös varsin aktiivisia esimerkiksi harrastamaan erinäisiä asioita, mutta kaikki eivät halua tehdä harrastuksestaan työtä. Tämän lisäksi osa haluaa osallistua esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan, mutta haluja palkkatyöhön ei ole. Toinen eläkkeelle siirtyjien ryhmä on sellainen, joka on innostunut edelleen jatkamaan työssä myös eläkkeelle jäämisen jälkeen. Joissain tapauksissa tässä ryhmässä on sellaisia, jotka olisivat halunneet jatkaa työntekoa jopa entisessä palkkatyössään pidempään. Muutama haastateltava toi esiin omalla kohdallaan 11 kokemansa tunteen siitä, että työpaikalla vieroksuttiin pidempään jatkajaa asenteella, että hän vie paikan nuoremmalta tai koettiin ympäristön kummastelevan sitä, että joku haluaa olla pidempään kuin olisi pakko. Eräässä haastattelussa johtavassa asemassa olevan sosiaalipuolen työntekijän sanoin ”eläkkeellä olevat vanhat työntekijämme ovat nykyisin parhaita sijaisiamme” kuvaa osuvasti tilannetta, jossa eläkeläiset muodostavat reservin sijaisiksi. Eläkkeellä töitä jatkavien omat perustelut ratkaisulleen olivat pääasiassa sen kaltaisia kuin halu tuntea itsensä edelleen yhteiskunnalle tarpeelliseksi. Taloudelliset seikat saattavat myös olla yksi syy jatkaa töitä eläkeiän jälkeen, mutta tämä ei tullut pilottipaikkakunnilla esiin. Pikemmin halu tehdä työtä joustavalla tavalla ja omaan tahtiin tai halu hyödyntää aiempia kokemuksia ajoivat siihen, että töitä haluttiin edelleen tehdä. Vaikka tähän ensimmäiseen polkuun ei sisälly yrittäjyys vaihtoehtoa, niin tämä on tärkeä väylä ottaen huomioon ihmisten halun jatkaa työntekoa eläkkeen ohessa. Yhteisissä pohdinnoissa olisikin syytä jatkossa miettiä keinoja tämän ryhmän kohdalla, jotta voitaisiin joustavoittaa ja tehdä mahdollisimman helpoksi se vaihtoehto, että töitä voi tehdä myös eläkeiän jälkeen. Edelleen erityisesti senioriyrittäjyysteeman puitteissa on mielenkiintoista kysyä, miksi ei haluta yrittäjäksi, vaikka töitä halutaan jatkaa? Myös se on aiheellinen kysymys, pitäisikö houkutella ja miten saataisiin houkuteltua tätä ryhmää pohtimaan omalla kohdallaan yrittäjyys -vaihtoehtoa? Edelleen kannattaa ottaa keskustelun alle, miten yrittämisestä voitaisiin tehdä houkutteleva vaihtoehto ja tulisiko siitä tehdä sellainen? Miksi ei haluta yrittäjäksi, vaikka halutaan jatkaa töitä? Pääasiallisin vastaus yllä olevaan kysymykseen oli se, että työtä halutaan tehdä joustavasti, omaan tahtiin eikä haluta ottaa vastuuta yrityksen kokoaikaisesta pyörittämisestä. Yrittämisen ajatus oli myös vieras joillekin koko ikänsä palkkatyössä olleille. Etenkään jos ei ole omassa taustassaan tai lähipiirissä muita yrittäjiä, niin kynnys yrittäjäksi lähtemisestä nousee joidenkin kohdalla suureksi. Haastatteluissa tuli esiin myös tilanne, jossa pitkän uran palkkatyössä tehnyt työntekijä saattoi eläkepäivillään tehdä työtä haluamallaan tavalla ja haluamallaan joustavalla aikataululla, kun meni työntekijäksi ystävänsä omistamaan yritykseen. Näin hän saattoi myös hyödyntää aiempaa kokemustaan palkkatyöstä kunnalla ja toteuttaa sitä nyt omalla joustavalla tavallaan. Eräs yrittäjäjärjestöä edustava henkilö totesi haastattelussa, että seniorivaiheessa yrittäjäriskin ottaminen ei ole enää houkuttelevaa, vaan seniorien yrittäminen onkin tyypillisintä erityisesti pienten investointien yrityksissä, joista hyviä esimerkkejä ovat mm. valokuvaamo, taulujen myynti tai erilaiset käsityöläistoimialat. Eräs toinen yritysneuvoja jatkoi samaa teemaa puhuessaan siitä, että ”pikemmin ammattikoulutaustaiset käsityöläiset lähtevät perustamaan yrityksiä, sillä korkeammin koulutetut tietävät riskit eivätkä tähän lähde”. Yritysneuvojat toivat esiin sitä seikkaa, että pienillä ja syrjäisemmillä maaseutupaikkakunnilla johtavassa asemassa olevien halu ryhtyä yrittäjiksi ei ole yhtä suuri kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa erään haastateltavan mukaan tilanne on aivan toinen. Pienillä paikkakunnilla hänen mukaansa mm. erilaisille konsulttitöille ei ole tarvetta yhtä paljon, koska monet käyttävät esimerkiksi ELY-keskukselta saatavia tuettuja palveluja. Pohdinta siitä alkaako yrittäminen vai osa-aikainen tai sivutoiminen palkkatyö eläkkeen ohessa on yhteydessä selkeästi toimialaan. Joillakin aloilla on luontevampaa toimia yrittäjänä kuin toisilla. Joskus työn 12 luonne on niin yksiköllinen ja omaan osaamiseen perustuvaa, ettei sitä edes ole mahdollista tehdä palkkatyönä. Toisaalta taas esimerkiksi hoito-alan, opetusalan tai siivousalan työt ovat esimerkkejä aloista, joilla on luontevampaa tehdä työtä osa-aikaisena sijaisena kuin perustaa yritys. Tätä säätelee myös työvoiman tarve kyseisellä alalla; jos toimialalla on hyvä työllisyystilanne ja työpaikkoja on helposti tarjolla, niin sitä suurempi on kynnys lähteä yrittäjäksi. Joskus yrittämisen ajatuksia ja haluja olisi, mutta taloudellinen kannattavuus ja byrokratia nähdään esteenä. Seuraavassa eräs tätä selvitystä varten kuultu eläkeikäinen kertoo omat syynsä sille, ettei lähde yrittäjäksi: ”…. 30 vuotta kun maksettiin mieheni kanssa YEL:iä, niin nyt kun hän on eläkkeellä, niin saa sitä yrittäjäeläkettä takaisin 11 euroa 7 senttiä kuukaudessa2. Minä olen eläkkeellä ja nyt olen ollut matkailualan yrittäjällä töissä viime kesänä ja syksynä, kun kyllästyin eläkepäiviini, ja tämä yrittäjä aina minulle sanoo, että ’mitä me ruvettaisiin tekemään’, mutta sitten minä olen sitä mieltä, että minä en perusta yritystä niin pitkään kun arvonlisäveron eteen pitää tehdä hirveesti töitä, ilmaiseksi, ja vielä sen arvonlisäveron maksamisen vaiva. Minulta aina kysytään, kun nyt aina kaikkia suolaisia piirakoita ja kakkuja leivon, että tekisitkö, mutta ei minun kannata yritystä perustaa näitä varten. Kaikki sanoo että perusta joku kahvila, mutta en voi, en maksa vuokraa ja kun arvonlisäveroa varten pitää tehdä hirveästi töitä. Että ihan mielelläni tekisin, mutta ei näillä maksuilla.” Edellinen sitaatti kertoo oikeastaan kahdenlaista syytä sille, ettei ole halua yrittäjäksi. Ensinnä kannattamattomuus arvonlisäveron ja korkean yrittäjäeläkkeen maksamisen vuoksi ja toiseksi byrokratian, joka yrittämiseen ja verojen maksuun liittyy (”maksamisen vaiva”). Kokemus on aivan todellinen ja tällöin kyseinen henkilö kokee arvonlisäveron rasitteena ja ”ilmaisena työnä”, joka pitää tehdä perustyön lisäksi. Erityisesti silloin asia nähdään ongelmallisena, kun yrittäjän asiakkaina ovat henkilöt jotka eivät ole arvonlisäverovelvollisia, ts. kahvilayrittäjällä yksittäiset ihmiset. Tällöin arvonlisäveron arvosta tehty työ mielletään helposti ”ilmaiseksi työksi”, joka pitää tehdä sen päälle, että tekee ensin perustyön. Tässä kohden edellisen tarinan kertojan pääasiallinen syy yrittäjäksi lähtemättömyydelle on taloudellinen kannattamattomuus ja suuri yrittäjäriski, joka toimintaan liittyy. Arvonlisävero on kulutusvero, jonka myyjä lisää tavaran tai palvelun myyntihintaan. Myyjä perii veron myynnin yhteydessä ja tilittää sen valtiolle. Arvonlisäverovelvollisia ovat kaikki, jotka harjoittavat liiketoiminnan muodossa tavaroiden tai palveluiden myyntiä, vuokrausta tai niihin rinnastettavaa toimintaa. Arvonlisäverollista toimintaa harjoittavan yrityksen on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Ilmoittautumista ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos liikevaihto jää tilikauden (12 kk) aikana alle 8 500 euron. Halutessaan rekisteriin 2 Esimerkki antaa eläketurvasta liian synkän kuvan verrattuna siihen miten ennakoidaan eläkettä kertyvän jos nuori henkilö nyt ryhtyy yrittäjäksi. YEL laskurin (www.etera.fi) mukaan 33 –vuotiaana yrittäjäksi ryhtyvä saisi nykyrahassa arvioituna 63 -vuotiaana eläkettä 290 euroa kuukaudessa, mikäli hän on siihen asti maksanut YEL –maksua (vuoden maksut 1576,11) alimman työtulon mukaan (työtulo 7 105,84 euroa). Yrittäjäeläke jää tässäkin tapauksessa pieneksi, kuten jäisi yhtä suurilla tuloilla myös palkkatyössä. Tällä hetkellä takuueläke on 714 euroa/ kk. Kokonaiseläke on vähintään se, vaikka yrittäjäeläke/työeläke jäisi tuon summan alle. 13 voi silloinkin hakeutua, jos toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa. (lähde:Verohallinto) Yrittämisen riskit ovat suuria ja yrittämiseen liittyvät velvoitteet koetaan suurina. Usein esiin nostettu yrittäjäeläkkeen (YEL) suuruus on myös yksi tekijä, joka lisää taloudellista kannattamattomuutta ja nostaa yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. Joissain haastatteluissa ja keskusteluissa YEL-maksut otettiin esiin yhtenä suurena kuluna, joka on suhteettoman korkea verrattuna eläkemaksuihin palkkatyössä. Paikoin tosin oli havaittavissa epätietoisuutta siitä, että yrittäjän eläkevakuutusmaksua ei tarvitse maksaa vanhuuseläkkeellä ollessa. Näin siis joitakin seniorien helpotuksia ei aina tiedetty ja niistä vallitsi hieman epätietoista ja väärääkin uskomusta. Suomessa toimivan yrittäjän pitää ottaa YEL-vakuutus, jos hän on 18–67-vuotias ammatinharjoittaja eli yksityisen toiminimen haltija ammatinharjoittajan perheenjäsen, jolle ei makseta palkkaa avoimen yhtiön yhtiömies kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies osakeyhtiön johtavassa asemassa oleva osakas, joka omistaa yksin yli 30 prosenttia tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia yhtiön osakkeista tai äänistä, jonka työpanos yrityksessä vastaa vähintään7 105,84 euroa vuodessa (v. 2012). (lähde: Veritas eläkevakuutus) • • • • • • Vanhuuseläke ja varhennettu vanhuuseläke Yrittäjä voi vanhuuseläkkeen ja varhennetun vanhuuseläkkeen rinnalla jatkaa yrittäjätoimintaansa rajoituksetta ilman YEL-vakuutusmaksua. Yrittäjätoiminnasta ei silloin kartu lisää eläkettä. Yrittäjällä on mahdollisuus ottaa vapaaehtoinen YEL-vakuutus, jolloin eläkettä karttuu vuodessa 1,5 prosenttia YEL-työtulosta. (lähde: Eläke-Fennia, Työeläketietoa yrittäjälle ja työnantajalle 2012) Työeläkemaksut 2012 - YEL-maksu (53 vuotta täyttänyt) 23,85 % - TyEL-maksu 23,3 % (tähän sisältyy työntekijän osuus ,joka 53 vuotta täyttäneeltä on 6,5 %) - Ensimmäistä kertaa yrittäjätoimintaa aloittava saa YEL-maksuunsa 25 %:n alennuksen yrittäjätoiminnan 48 ensimmäiseltä kuukaudelta (Lähde; www.varma.fi) 14 2.2 Palkkatyöstä yrittäjäksi seniori-iällä ennen eläkeikää Kun puhutaan senioriyrittäjyydestä näkökulmana palkkatyöstä yrittäjyyteen siirtyminen, niin ehkä mielenkiintoisin vaihtoehto on se polku, jossa palkkatyössä oleva henkilö siirtyy yrittäjäksi. Siirtymisen myötä palkansaaja vaihtaa entisen palkkatyönsä yrittäjyyteen, jota todennäköisesti jatkaa sitten aikanaan eläkkeen ohessa tai eläkkeen vaihtoehtona eli toimii senioriyrittäjänä. Kuviossa 3 on hahmotettu tämä malli. Kuvio 3. Senioriyrittäjyyden viitekehys, jossa työntekijä siirtyy yrittäjäksi ennen eläkeikää Pilottikunnissa oli haastatteluiden perusteella suhteellisen harvinaista, että palkansaaja siirtyy yrittäjäksi eläkeiän kynnyksellä. Tällaista kuitenkin tapahtui ja näitä tarinoita melko usein yhdisti samankaltainen tausta, johon liittyi muutoksia tai tyytymättömyyttä työsuhteessa, josta henkilö suunnitteli siirtymistä tai oli jo siirtynyt yrittäjäksi. Palkkatyömahdollisuuksien puute tai tyytymättömyys työpaikkaan ei sinänsä merkitse vastentahtoista yrittäjyyttä kuten jäljempänä olevat esimerkitkin osoittavat. Suurten työnantajien ulkoistamispolitiikka on esim. metsäalalla synnyttänyt tilanteita, joissa kokeneille työntekijöille on tullut eteen valintatilanne, jossa töiden jatkaminen omalla alallaan on edellyttänyt yrityksen perustamista. "Ukot työnnetty ulos ja tarjoavat töitä firmoille (haastateltu yrittäjä)". Eläkeiän kynnyksellä metsäalan yrittäjäksi lähtenyt haastateltava kuvasi yrittäjyyttään näin: "Ajatus yrittäjyydestä oli jo itänyt, mutta aikaisemmin ei hirvennyt katkaista palkkatuloa. Se oli hyvä ratkaisu, olisi pitänyt vaan aikaisemmin lähteä. Nyt on toisenlainen motivaatio lähteä töihin kun on omaa, eikä välttämättä tarvitse lähteä jos on huono keli." Yllä mainitun haastateltavan tapauksessa yrittäjä oli saanut aloitusvaiheessa investointiavustusta ja starttirahaa. Yrittäjyyttä oli jatkunut kymmenkunta vuotta ja yrittäjä oli eläkkeellä jatkaen työntekoa edelleen, mutta suunnitteli jo toiminnan siirtämistä uudelle yrittäjälle. Ammatin hyvin osaavilla jatkajaehdokkailla esiintyy epäröintiä hallintotöiden suhteen. Haastateltava katsoi, että tuki, rohkaisu ja koulutus ovat tarpeen (vaikka itse sai opin kantapään kautta) ja piti hyvänä, että apua on paikallisen yrityspalveluorganisaation kautta saatavissa. 15 Kyseessä voi olla myös voimakas omaan intohimoon, haaveeseen tai ideaan perustuva itsensä toteuttaminen. Tällöin toiminnan lähtökohta ei useinkaan ole taloudellinen hyötyminen. Yrittämiseen ei siis tätä reittiä pitkin lähdetä yleensä rikastumismielessä. Tosin tätä tietä yrittäjäksi lähtevät mainitsivat usein sen, että jo ansaittu suhteellisen hyvä eläke pitkän työuran vuoksi oli yksi helpottava tekijä. Myös se, että tässä vaiheessa on usein lainat maksettu ja taloudellinen tilanne siinä mielessä vakaa, että uskalletaan lähteä ottamaan yrittäjäriski. Seuraava tarina kuvaa hyvin tällaista tilannetta: ”Olin tyytymätön siihen, mitä minä hoitajana voin tehdä asukkaiden, vanhojen ja sairaiden, hyväksi… Menin innokkaana ja uusia ajatuksia saavana… Halu näyttää että ihmisiä voidaan hoitaa hyvin. Tää oli se lähtökohta yhdellä lauseella sanottuna.. Jo alussa minulla oli se ajatus, että olen tässä niin kauan kuin jaksan. En kyllä yhtään miettinyt, että millaiseksi eläke muodostuu, vaikka kyllä se oli iso asia, että eläke oli tavallaan jo tienattu… Viranomaisten puolesta ei tullut yhtään sitä puolta, että miksi ikääntyneenä aloittaa, mutta tuttavien taholta tuli kyllä, ’miksi sinä nyt tällaista kun kaikki asiat sulla on hyvin’ sanottiin.” (palkkatyön toimintatapoihin pettynyt työntekijä, joka perusti oman yrityksen tavoitteena tehdä asioita toisin kuin palkkatyöpaikassa) Miksi siirtyminen yrittäjäksi ei ole mielessä? Palkkatyöstä yrittäjäksi siirtyminen osoittautui pilottipaikkakunnilla suhteellisen harvinaiseksi senioriyrittäjyyden muodoksi. Tätä asiaa kysyttiin haastatelluilta johtoasemassa olevilta työntekijöiltä ja toimijatahoja edustavilta asiantuntijahaastateltavilta. Sellaisia ajatuksia tuli esiin, kuin ei ole ajatuksia yrittäjyydestä tai ajatus on hyvin vieras. Eräs haastateltava mainitsi, että korkeintaan kumppaniksi jollekin nuoremmalle, esimerkiksi jos oma tytär tai poika lähtisi yrittäjyyteen ja itse voisi olla avuksi, niin sitten voisi harkita yrittäjyyttä. Esimerkiksi kunnan johtoasemassa oleva työntekijä, lähellä eläkeikää pohtii seuraavaa: ”Jos ajattelen asiaa omalla kohdallani, niin nykyinen työni on suhteellisen kevyttä ja siistiä sisätyötä, jossa palkkakin on suhteellisen hyvä ja osaaminen kohdallaan. Kyllä mieluummin katson tämän loppuun ja jään sitten eläkkeelle, kun sen aika on. Ei kyllä tulisi harkintaan yrittäjyyteen lähteminen, ei ainakaan yksin. No tosin sellaisessa tilanteessa voisin harkita, jossa oma tyttäreni esimerkiksi olisi kiinnostunut perustamaan yrityksen hoiva-alalla ja jossa voisin toimia kumppanina ja jonkinlaisena ohjaavana ja avustavana mentorina hänelle. En kyllä oikeastaan missään muussa tilanteessa harkitsisi yrittäjyyttä, kuin tosiaan kumppanina jollekin aloittelijalle tai kumppanina jonkun toisen kanssa korkeintaan.” Tällaisissa tilanteissa, joissa nykyinen työ koetaan miellyttäväksi ja tarpeeksi haasteita antavaksi, yrittäjyyteen siirtyminen tuntuu kaukaiselta asialta. Yrittäjyyttä on ehkä vaikea houkutella näissä tilanteissa millään erityisillä konsteilla. Joillekin yrittäjyys sinänsä on hyvin vierasta, on sukuja, joissa ollaan aina oltu palkkatyöläisiä tai virkamiehiä, toisaalta taas on yrittäjähenkisiä sukuja, joissa kynnys yrittämiseen on ollut matala ja jossa ollaan ns. bisneshenkisiä. 16 2.3 Palkkatyöstä eläkkeelle, ja sitten yrittäjäksi Kuviossa 4 on esitetty pilottipaikkakunnilla suhteellisen yleinen senioriyrittäjyyden polku: ensin on jääty eläkkeelle, jonka jälkeen herää halu yrittäjyyteen. Kuvio 4. Eläkkeeltä senioriyrittäjäksi siirtyminen Tässä yrittäjyyspolussa tyypillinen tilanne on sellainen, jossa henkilö on jäänyt eläkkeelle ja kokee edelleen että töitä olisi mukava vielä tehdä. Pinnalla ovat sen kaltaiset ajatukset kuin ”en halunnutkaan vain olla” tai ”minulla oli halu edelleen tehdä jotakin hyödyllistä”. Hyvin tyypillisesti itsensä toteuttamisen haave yhdistyy yrittäjyyteen eikä siten pelkästään työntekijänä tehtävä työ riitä. Erityisesti vetävänä tekijänä yrittäjyyteen on oma erityiskiinnostus alaan jossa henkilö alkaa yrittäjänä. Tyypillisesti on vieläpä niin, että harrastuksesta tehdään toimeentulon lähde eläkkeellä ollessa. Toinen selkeästi yrittäjyyteen vetävä tekijä oli olemassa olevat verkostot yrittäjyyteen. Hyvin tyypillistä oli, että eläkeläisenä yrittäjyyden aloittajalla on perhepiirissään yrittäjiä. Tällöin kynnys alkaa itse yrittäjänä madaltuu. Yrittäjiksi ryhtyvät tosin myöntävät, että todellinen kynnys yrittäjyyteen on pieni eli kynnykset ovat usein enemmänkin ennakkoluuloja tai tietämättömyyttä kuin todellisia esteitä. Myös yksi yrittäjyyden puolesta puhuva seikka on taloudellisen tilanteen vakaus, koska eläke on jo tienattu eikä yrittäjäeläkettä vanhuuseläkkeellä tarvitse maksaa. Perustulo saadaan eläkkeestä, jolloin yritystulot voidaan katsoa tuloksi sen päälle. Yrittäjyyttä jarruttavina tekijöinä tulivat esiin ennen kaikkea erilaiset ikärajat, jotka osin perustuvat ennakkoluuloihin, osin todellisiin ikärajoihin. Yritystuen ikäraja (tukea saadakseen tulee olla alle 63-vuotias) nähtiin selvästi investointeja jarruttavana tekijänä. Myös starttirahasta puhuttiin paljon työpajoissa ja haastatteluissa. Lähes aina se nostettiin esiin tukena, jossa on ikäraja ja joka on suunnattu nimenomaan nuoremmille yrittäjille. Tosiasiassa starttirahassa ei ole yläikärajaa, vaan sen edellytyksenä on se, ettei henkilö saa muuta toimeentuloa turvaavaa tukea samanaikaisesti. Maaseutuohjelman yritystuet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007 - 2013 kautta tuettavan investoinnin tai muun toimenpiteen on liityttävä yritystoimintaan, joka lisää ohjelma-alueen asukkaiden toimeentulo-mahdollisuuksia, monipuolistaa alueen elinkeinotoimintaa tai parantaa elinkeinotoiminnan rakennetta heikentämättä toimivien yritysten toimintaedellytyksiä. Tukea myönnetään ensisijaisesti sellaiselle yritykselle, jonka toiminnan voidaan katsoa tehokkaimmin edistävän alueellista 17 suunnitelmaa ja siinä asetettuja tavoitteita ja elinkeinotoiminnan painopisteitä… Tuen myöntämisen edellytys yhtiömuotoiselle mikroyritykselle on, että määräysvalta on yhdellä tai useammalla riittävän ammattitaitoisella 18 - 62 vuotiaalla henkilöllä. Tuensaajan ikävaatimus koskee myös luonnollista henkilöä. (lähde: Maaseutuohjelman yritystuet, Hämeen ELY-keskus) Starttiraha - aloittavan yrittäjän tuki Starttirahan tarkoituksena on edistää uuden yritystoiminnan syntymistä ja henkilön työllistymistä. Starttirahalla turvataan yrittäjän toimeentulo sinä aikana, jonka yritystoiminnan käynnistämisen ja vakiinnuttamisen arvioidaan kestävän, kuitenkin enintään 18 kuukauden ajan. Starttirahaa voidaan myöntää työttömälle työnhakijalle sekä ei-työttömälle muun muassa palkkatyöstä, opiskelusta tai kotityöstä kokoaikaiseksi yrittäjäksi siirtyvälle. Ennen starttirahan myöntämistä työ- ja elinkeinotoimisto selvittää, että yrittäjyys on starttirahan hakijalle sopiva työllistymisvaihtoehto. Tuen saamisen edellytyksenä ovat mm. yrittäjäkokemus tai – koulutus, mahdollisuudet kannattavaan toimintaan, tarpeellisuus yrittäjäksi ryhtyvän toimeentulon kannalta sekä se, että yritystoimintaa ei ole aloitettu ennen kuin tuen myöntämisestä on päätetty. Aikaisemmin starttirahan edellytyksenä oli kolmen kuukauden mittainen työttömyys. Nykyisin tätä vaatimusta ei enää ole, vaan starttirahan voi saada lähes kuka tahansa. Starttirahapäätöksen ja yritystoiminnan alkamisen jälkeen yrittäjä ei kuitenkaan enää voi saada palkkaa muusta työstä tai esimerkiksi opintotukea. Esimerkiksi eläkettä saavalle henkilölle starttirahaa ei kuitenkaan myönnetä. (lähde: Wikipedia) Yllä mainitun maaseudun kehittämisohjelman yritystukien kriteerit eivät ole olleet aina kovinkaan tuttuja. Tämä tulee esiin mm. seuraavassa eläkkeellä yrittäjäksi lähteneen entisen johtotason työntekijän sitaatissa: ”…täytin sitten innokkaana kaikki paperit ja hakemukset ja kun saatiin hakemukset sisään, niin sitten sieltä soitettiin että vedä se pois, koska olet yli-ikäinen… oli kuin märkä rätti olisi lyöty kasvoille ja vähän aikaa siinä sitten meni kun kokosin itseni, mutta kyllä se tuntui siltä että olet liian vanha…” Yllä oleva esimerkki kuvaa myös sitä, että pilottialueillakin on johtotason tehtävissä aikaisemmin olleita senioriyrittäjiä, ja että työskentely niissä tehtävissä antoi eväät myöhemmälle yrittäjyydelle. Kyseinen yrittäjä mainitsi, että kynnystä olivat madaltamassa johtotyössä opittu ”paperityö” eivätkä ”byrokratiat” tuottaneet päävaivaa. Kyseisellä yrittäjällä oli myös tuttavapiirissä yrittäjiä. Toisaalta näissäkin tapauksissa taloudellinen tilanne askarrutti, vaikka se ei ollutkaan ensisijainen yrittäjäksi lähtemisen motiivi. Seuraavassa on melko tyypillinen pilottialueilla kuultu tarina, jossa harrastuksesta on tehty toimeentulo: ”Olin palkkatyössä siihen asti kun pääsin vanhuuseläkkeelle eli 63-vuotiaana. Sitä ennen olin osa-aikaeläkkeellä, ja kun minä olen tällainen käsityöläinen ollut ikäni ja silloin sitten kun ehdin olla vähän aikaa kotona ja tuli tällainen tilaisuus että oli vapaa huone tuossa ja yhden toisen rouvan, käsityöläisen, kanssa mietittiin sitä, että aloitetaanko yrittäminen ja tultiin 18 siihen tulokseen, että osuuskunta on paras, että se oli alkuun kahden perheen yritys, mutta tämä toinen yrittäjä katsoi ettei joudakaan siinä olemaan, että nyt se on siirtynyt perheyritykseksi …. Ja sitten meillä on ollut jonkun verran aina joku vieras työntekijä, josta on tähän asti saanut sitä palkkatukea, kun ollut niin vähän elikkä nyt oli viime vuoden puolen pari kuukautta ja edellisenä puoli vuotta. Ja minulla on se tilanne, että olen osuuskunnan työntekijä, että minä maksan LELliä, jos minulla on palkkaa, mutta olen katsonut, että on viisaampi ottaa joku töihin sillä aikaa, kun tällä eläkkeellä just ja just elää.” Yllä olevassa tarinassa yhdistyy monta tyypillisesti senioriyrittäjää kuvaavaa piirrettä. Itsensä toteuttamisen tarve, verkostossa yrittäjiä (perheyritys), harrastuksesta tehdään toimeentulo eläkkeellä sekä se, että eläkkeen antama perustulo antaa rohkeutta ottaa yrittäjäriski. Hyvin usein työpajoissa nostettiin esiin havainto, että epätietoisuutta on siitä, kuinka paljon eläkkeen ohessa voi tienata. Ilmeisesti kattavasti ei ole tiedossa se, että vanhuuseläkkeellä saa hankkia palkka- tai yrittäjätuloa kuinka paljon tahansa ilman että eläke pienenee. Myös työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen rinnalla voi ansaita jonkin verran työtuloja ilman että eläke pienenee. Nämä rajat suositellaan aina tarkistamaan siitä eläkelaitoksesta, joka eläkkeen maksaa3. 2.4 Yrittäjä jatkaa yrittämistä eläkkeen ohessa Kaikkein yleisimmin selvityksen perusteella alueilla senioriyrittäjinä toimivat sellaiset henkilöt, jotka ovat toimineet yrittäjinä jo pidempään ja jatkavat yrittämistä myös eläkeiän jälkeen (kuvio 5). Kuvio 5. Yrittäjä jatkaa senioryrittäjänä eläkkeen ohessa tai vaihtoehtona Yksi ylivoimaisin tekijä, joka motivoi yrittäjiä jatkamaan työssään pitkään, on kiinnostava työ. Erään haastatellun sanoin: ”Monet ajattelevat, että haluavat jäädä eläkkeelle ja odottavat sitä aikaa ajatuksella, että sitten voin tehdä sitä mitä haluan. Useammin ehkä yrittäjät tekevät jo valmiiksi sitä mitä haluavat ja siksi jatkavat pidempään.” 3 Työttömyyseläkkeellä olevien työansioille on määritelty ansiorajaksi 675,98 euroa kuukaudessa (vuonna 2012). Työkyvyttömyyseläkkeellä voi ansaita ainakin 713,73 euroa kuukaudessa (vuonna 2012) ilman että se pienentää eläkettä. (Työeläke.fi) Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi ansaita enintään 40 prosenttia aikaisemmasta vakiintuneesta keskiansiostaan ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva 60 prosenttia. Työkyvyttömyyseläkeläisen pitää itse tarkistaa vakiintuneeseen keskiansioon perustuva henkilökohtainen tulorajansa eläkeyhtiöstä. 19 Joillakin myös se auttaa jatkamaan, että rinnalle on saanut kumppanin. Tällöin voi itse toimia ohjaavana, ikään kuin mentorina toiselle henkilölle. Esimerkiksi sukupolvenvaihdokset, jotka usein mietityttävät yrittäjiä, saattavat joissain tapauksissa nimenomaan auttaa yrittäjää jatkamaan pidempään kuin ”olisi pakko”, kuten seuraavassa sitaatissa tulee esiin: ”…joskus nelikymppisenä sitä haaveili että jää varhain eläkkeelle, mutta sitten onkin tullut huomattua, että työnteko on mukavaa. Minulla ei ole aikomuksiakaan jäädä pois, vaikka sukupolvenvaihdosta ollaankin tehty ja suunniteltu jo monta vuotta, lapset on mukana ja innostuneita. Tylsäähän se olisi jos ei olisi mitään tekemistä..” (66-vuotias yrittäjänä jatkava) Edellisellä yrittäjällä ensisijaisena motiivina työssä jatkamiseen oli kiinnostava työ. Hänen tarinaansa hyvin kuvasikin se, että työstä ei ole kiirettä eläkkeelle, koska parhaillaan tekee juuri sitä, mitä haluaakin. 2.5 Yrittäjyyden lähtökohtia Aalto-yliopiston tutkimuksessa todetaan, että senioriyrittäjyyden potentiaali ja polku nousee erilaisista lähteistä. Yrittäjyys voi perustua 1) työnantajan liiketoimintaan liittyvään yritysideaan, 2) työuran aikana kertyneeseen osaamiseen, 3) harrastuksiin ja itsensä toteuttamiseen tai 4) kiinnostukseen olla sijoittajana muiden liiketoiminnassa. (Kyrö ym. 2011a). Seuraavassa tarkastellaan näitä erilaisia lähtökohtia pilottipaikkakunnilla toteutettujen työpajojen ja haastattelujen valossa. Lähteiden erittely on mielekästä siksi, että ne voivat asettaa erilaisia vaatimuksia yrittäjäksi siirtymisen prosessille. Käytännön elämässä senioriyrittäjyys nousee useista samanaikaisesti vaikuttavista lähteistä ja edellytyksistä. Useimmiten ainakin aikaisempaan työpaikkaan liittyvä yritysidea ja työuran aikana kertynyt osaaminen vaikuttavat yhtä aikaa, vaikka toinen olisi päätöksentekotilanteessa välittömästi vaikuttavampi. 1) Työnantajayritys tai -organisaatio Yrityksessä tai organisaatiossa syntyy liikeidea tai muutostilanne, jonka vuoksi yrittäjäksi ryhtyminen nousee varteenotettavaksi vaihtoehdoksi (spin-off4 yrityksen perustaminen entisessä organisaatiossa saadun liikeidean pohjalle; toiminnan lopettaminen tai ulkoistaminen). Pilottialueilta on tästä esimerkkinä hoiva-alan yrityksen seniori-iässä perustanut yrittäjä, jolle kokemus viimeisimmässä hoiva-alan palkkatyöpaikassa antoi ratkaisevan sysäyksen yrittäjäksi lähtemiselle. Siellä kiteytyneen yritysidean ohella suuri vaikutus oli koko monipuolisen työhistorian aikana kertyneellä ammatillisella ja johtamisosaamisella. 4 Tässä yhteydessä spin-off –yrityksellä ei tarkoiteta vain tutkimuslähtöisiä yrityksiä, vaan myös mistä tahansa yrityksestä tai julkisen sektorin organisaatiosta irrottautuvaa työntekijän tai työntekijäryhmän perustamaa yritystä (ks. Lehtoranta 2003). 20 Yrityksen perustaminen palkkatyöpaikasta saatuun liikeideaan liittyen on pilottipaikkakunnilla (esim. hoitoalalla) harvinaisempaa seniori-iässä kuin nuorempana. Vaikka yleinen suhtautuminen senioriyrittäjyyteen oli hyvin myönteistä, saatettiin joissain haastatteluissa retorisesti kysyä "miten se, että senioreita tuettaisiin, vaikuttaisi nuorempien mahdollisuuksiin pärjätä samoilla markkinoilla yrittäjänä." Seniori-ikäisten uusyrittäjien arveltiin kovasti kilpailluilla palvelumarkkinoilla olevan nuorempia paremmissa lähtöasemissa palkkatyöpaikassa kertyneen ammatti- ja asiakkuusosaamisen vuoksi. Lähdettäessä tekemään tätä selvitystä, ajateltiin, että erityisesti asiantuntijoina ja johtavissa tehtävissä toimivat seniori-ikäiset palkansaajat voisivat lähteä yrittäjiksi entisessä työpaikassa saadun liikeidean pohjalla. Edellä olevan esimerkin lisäksi sellaista ei juurikaan havaittu. Tähän voi vaikuttaa se, että pilottipaikkakunnilla ei ole niin paljoa mahdollisuuksia kannattavaan liiketoimintaan kuin esim. suurissa kaupungeissa. Asiantuntijoiden ja johtajien kynnys ainakaan sivutoimiseen yrittäjyyteen (mm. suunnitteluja konsulttiyritykset) eläkkeen ohella ei vaikuta korkealta. Myös sillä voi olla merkityksensä, että senioreiden uusyrityksistä ja yrittäjyysaikomuksista hankittiin tietoa lähinnä yritysneuvontaorganisaatioiden kautta, jolloin ilman niiden neuvontaa ja tukia yrityksen perustamista suunnittelevat eivät tule mukaan. Esim. Tekniikan akateemisten yrittäjyysvaliokunnan kysely viittaa siihen, että toimialalla työskenteleville ovat ely-keskusten ja uusyrityskeskusten yrittäjyyspalvelut selvästi vieraampia kuin oman ammattiliiton, Tekesin tai yliopistojen yrittäjyyspalvelut (Kutinlahti 2011). Työpaikka voi olla yrittäjäksi ryhtymisen lähtökohtana myös siinä mielessä, että palkkatyömahdollisuudet työpaikalla muuttuvat tai loppuvat organisaatiomuutosten vuoksi. Tästä oli myös esimerkkejä pilottipaikkakunnilla, mm. edellä (luku 2.2) kuvattu metsäalaa koskeva tapaus. Pilottipakkakunnillakin on ollut merkittäviä ikääntynyttä työvoimaa koskevia saneerauksia. Erään ison paikallisen teollisuustyönantajan mukaan niissä tilanteissa on yleensä kannustettu irtisanottavia, mukaan lukien seniori-ikäiset, ryhtymään yrittäjäksi. Merkittävä työpaikkojen menettämisen uhka ajankohtaistui Keuruulla kun 8.2.2012 julkistettiin puolustusvoimien muutoslinjaus, joka sisältää Pioneerirykmentin lakkauttamisen vuonna 2014. Rykmentti on tällä hetkellä kaupungin toiseksi suurin työnantaja. Tämän selvityksen yhteydessä ei tullut esiin tapauksia, joissa yrittäjäksi ryhtyminen seniori-iällä olisi koettu vastentahtoiseksi. Se ei ole yllätys, sillä tilanteet, joihin pakko- tai näennäisyrittäjyyskysymyksen on todettu liittyvän, eivät pilottipaikkakunnilla aineistoa koottaessa olleet ajankohtaisia. Yleensä yrittäjyys Suomessa on pääasiassa mahdollisuusyrittäjyyttä, jossa yrittäjyyteen vetävien tekijöiden kanssa voi samanaikaisesti vaikuttaa myös yrittäjyyteen työntäviä tekijöitä. Muutokset palkkatyömarkkinoilla vaikuttavat aina yrittäjyyden edellytyksiin. (Hytti & Heinonen 2011). Tutkimuksissa on todettu, että palkkatyön puutteen tai työttömyyden uhan vallitessa yrittäjäksi ryhtyminen voidaan kokea vastentahtoiseksi keskimääräistä yleisemmin. Esim. Kautosen (2008) tutkimuksessa neljäsosa tällaisessa tilanteessa olleista koki ryhtyneensä yrittäjiksi vastentahtoisesti kun osuus keskimäärin oli noin kymmenesosa. Samoin on todettu, että iäkkäämmillä yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttaneista tilannetekijöistä työllistymisvaikeudet ovat yleisempiä kuin nuoremmilla. Siitä huolimatta ikääntyneet yrittäjät eivät keskimääräistä useammin koe yrittäjyyttä vastentahtoiseksi (Akola 2009; Kautonen 2008). Tilanne jossa työntötekijät korostuvat ja työllistymisvaihtoehtoja on vähän, on epäilemättä hankala. Tämän selvityksen yhteydessä tehdyissä haastatteluissa saatettiin kyllä joskus sanoa, "että se oli pakkotilanne", 21 mutta samalla jyrkästi torjua se, että kyse olisi pakkoyrittäjyydestä. Valinta oli kuitenkin oma ja asema yrittäjänä itsenäinen yrittäjän riskeineen ja mahdollisuuksineen. Toinen asia on sitten esim. se, että työnantaja ostaa palveluita entiseltä työntekijältä, määrittelee hinnan ja rajaa yrittäjän mahdollisuuksia myydä palveluita markkinoilla. Tähän ei pilottipaikkakunnilla törmätty, mutta sellaista on jossain todettu tapahtuneen. Hytti & Heinonen(2011) katsovat, että kysymyksessä onkin näennäisyrittäjyys, jota ei tulisi suosia. Esim. toimeksiantajien lukumäärän perusteella ei päätelmiä kuitenkaan pidä tehdä. Aloittavan yrittäjän kohdalla yritystoiminnan vakiinnuttaminen vie vuosia ja alkuvaiheessa yritystoiminnan tunnusmerkit voivat olla lähellä työsuhteen tunnusmerkkejä, mikä tulisi ottaa huomioon, muistutetaan verohallinnon ohjeessa (Palkkaa vai työkorvausta 21.6.2005). 2) Työuran aikana kertynyt kokemus ja ammatillinen osaaminen Työuran aikana kertynyt kokemus ja osaaminen antavat senioryrittäjyydelle hyvän lähtökohdan myös silloin kuin liikeidea ei liity niinkään entisen työnantajan liiketoimintaan kuin omaan erityisosaamisen kehittämiseen ja siihen kohdistuvaan kysyntään. Esimerkkinä tästä on yrittäjä, joka perusti pitkäaikaisen rakennusalan työkokemuksen pohjalla työkalujen ja apuvälineiden tuotekehittelyyn ja valmistukseen erikoistuneen yrityksen ja jatkaa edelleen sen toimintaa eläkkeellä ollessaan. 3) Harrastus tai itsensä toteuttamisen Kun halutaan tehdä jotain aivan muuta kuin päätoimen työpaikassa ja ammatissa, on harrastus oivallinen lähtökohta senioriyrittäjyydelle. Se voi olla joko pitkäaikainen mieliharrastus tai eläkeiän kynnyksellä löydetty uusi harrastus, josta tehdään liiketoimintaa. Tällaisesta moni nuorempikin haaveilee, vaikka on muistettava, että on paljon senioreita, jotka haluavat pitää harrastuksensa nimenomaan harrastuksena. Mielenkiintoinen esimerkki pilottipaikkakunnilta on talouspuolen johtotehtävistä osa-aikaeläkkeelle siirtynyt tuleva yrittäjä, joka vapaa-ajan lisääntyessä aloitti tekemään koruja. Muutaman vuoden päästä, eläkkeelle jäätyään, hän perusti alan yrityksen. 4) Varallisuus, joka antaa mahdollisuuden osallistua pääomasijoituksella muiden yritysten kehittämiseen ja oman osaamisen hyödyntämiseen Pilottialueilla kaivattiin senioreita, jotka sijoittaisivat varojaan aloittaviin ja jo toimiviin pienyrityksiin sekä voisivat myös tarjota kokemustaan ja työpanostaan. Oli melko harvinaista, että pitkän palkkatyöuran tehneet seniorit aloittaisivat yrittäjäpolkunsa sijoittajana, vaikka varallisuutta olisi kertynytkin. "Businessenkeleissä" on senioreita, mutta usein heillä on yrittäjä- ja sijoittajatausta itsellään. Haastatteluissa tuli kyllä välillisesti esiin viitteitä sijoittajana toimimisen mahdollisuuksista. Jotkut katsoivat, että eivät ole itse kiinnostuneita ryhtymään yrittäjäksi, mutta voisivat ajatella olevansa tukena, jos esim. omat lapset aloittavat yrittäjätoiminnan. Sama voisi koskea ystäviä, toimijoita, jotka edistävät yrityksellään itselle läheisiä asioita. Seuraavassa haastattelukatkelma kertoo siitä, että joillakin on mahdollisuus lähteä seniori-iällä toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan sitä kautta, että perustaa yrityksen, vaikka tietää sen olevan aluksi taloudellisesti kannattamaton. 22 ”Konsulttitöitä olisi ollut, mutta yli seitsemän vuoden jälkeen mietin haluanko tehdä tätä samaa edelleen. Taloudellista syytä ei olisi ollut tehdä töitä välttämättä lainkaan, mutta päätin toteuttaa haaveeni ja vaikka toiminta on nyt tappiollista, niin tavoite on saada firmasta kannattava bisnes. Nyt teen omaan tahtiin ja teen silti jotakin hyödyllistä…” Tämä vaatii taloudellista liikkumavaraa eikä ole millään lailla yleinen tai tyypillinen tarina. Usein tavoitteena, kuten esimerkkitapauksessakin, on toiminnan kannattavaksi saaminen pitkällä tähtäimellä, joka vaatii sen hetkiseltä elämältä liikkumavaraa ja riskin ottamista. Vaikka sijoitukselle odotetaan tuottoa, siinä voidaan sietää suurempi riski kuin mihin rahoituslaitokset ovat valmiita. 3 Yrittäjyyteen vetävät ja yrittäjyyttä jarruttavat tekijät Intentiotutkimuksen yhtenä tavoitteena oli eritellä neljällä pilottialueella senioriyrittäjyyteen vetäviä ja sitä edistäviä tekijöitä sekä toisaalta eritellä siitä pois ajavia ja jarruttavia tekijöitä. Alueilla käytyjen keskustelujen perusteella ja niitä täydentävien haastattelujen kautta saatiin paljon viestiä sekä henkilökohtaisesti koetuista edistäjistä ja esteistä, mutta myös asiantuntijatahojen kertomaa sanomaa työnsä kautta havaitsemistaan asioista. Melko usein samat tekijät olivat sekä niitä, jotka edistävät yrittäjyyttä, mutta toisaalta myös jarruttavat sitä. Esimerkiksi asenteet, sekä ulkopuolisten ihmisten että senioreiden omat ajatukset ja jossain määrin jopa ennakkoluulot, saattoivat olla edistämässä tai toisaalta estämässä yrittäjyyteen lähtemistä. Erään haastatellun seniori-iällä palkkatyön yrittäjyyteen vaihtaneen lausahdus ”… nämä asenteet saivat minut oikein näyttämään että varmasti ryhdyn…” kuvaa hyvin juuri sitä, että jokin asia voi saada päinvastaisen reaktion vastaanottajasta riippuen. Taulukossa 5 on nostettu esiin keskeisimmät edistäjät ja jarruttavat tekijät. Taulukko 5. Senioriyrittäjyyttä edistävät ja jarruttavat tekijät Edistävät tekijät: • • • • • • • itsensä toteuttaminen ja yritysidea kokemus ja osaaminen verkostossa yrittäjiä luja tahto asian eteen, intohimo, ”hulluus” kumppani / mentoriasema eläkkeen mahdollistama perustulo senioriyrittäjyyttä tukevat asenteet yrityspalveluissa Jarruttavat tekijät: • • • • • koetut ja todelliset ikärajat vieras ajatus, ”ei ole tullut mieleen” byrokratian ja paperitöiden pelko, ennakkoluulot eläkkeen suuruuden laskeminen, tulorajat (”mitä voin tienata?”) pelätään yrittäjän vastuuta ja työnantajavelvoitteita 23 Edistävät tekijät Monen tätä selvitystä varten kuullun senioriyrittäjän tarinan läpi kuulsi suurimpana senioriyrittäjyyteen ajavana tekijänä itsensä toteuttamisen mahdollisuus yrittäjäksi ryhtymisen kautta. Tähän oli tiiviisti kytköksissä se, että itsellä oli olemassa yritysidea. Usein yrittäjyyden kautta siis saatiin mahdollisuus aiemman kokemuksen ja työelämässä tai harrastuksissa kertyneen osaamisen hyödyntämiseen. Erään selvitystä varten kuullun, eläkkeellä ollessaan harrastuksestaan toimeentulon tehneen ihmisen mukaan monellakin olisi varmasti haluja ja osaamista yrittäjyyteen, jos vain asiasta tiedotettaisiin enemmän ja perusvalmiudet esimerkiksi yrittäjäkoulutuksen kautta yrittäjätyöhön olisivat kunnossa. Lisäksi seikka, joka oli lähes jokaisella yrittäjäksi seniori-iällä lähteneellä taustallaan, olivat verkostot yrittäjiin ja sitä kautta eräänlainen tuttuus yrittäjäelämää kohtaan. Tämä myös selkeästi alensi ennakkoluuloja asiaa kohtaan. Keskusteluissa saatettiin ottaa esiin paperityöt, kirjanpito jne. sellaisina asioina, joiden vuoksi ei olla valmiita lähtemään yrittäjäksi, mutta niillä joilla perhepiirissään oli yrittäjiä, tällaiset seikat eivät juuri vaikuttaneet päätökseen lähteä yrittäjäksi. Vaikka erilaisia jarruttavia tekijöitä yrittäjyyteen olisi, niin se joka selvästi oli ratkaiseva asia joillakin, oli luja tahto ja asian päättäminen jo ennalta. Tällaisia ”intohimoa toteuttavia” senioreita ei oikeastaan mitkään seikat sinänsä jarruttaneet, koska he olivat asian jo päättäneet. Esteet jopa kääntyivät joissain tapauksissa edistäviksi asioiksi, koska yrittäjäksi ryhtymisessä oli osin mukana näyttämisen halua sekä itselle että muille. Lujan tahdon rinnalla monet toivat esiin, että ”pitää olla vähän hullu” kun ryhtyy yrittäjäksi. Toiminta ei kuitenkaan ole millään lailla hullua, vaan hyvinkin rationaalista, ja ”hulluus” puheet voivat jopa olla estämässä muita yrittäjiksi pyrkiviä sillä ennakkoluulolla, että yrittäjän tulee olla jotenkin ”erikoisihminen” (=nostaa edelleen kynnystä ja ennakkoluuloja yrittäjyyttä kohtaan). Taloudelliset tekijät eivät sinänsä selvityksen perusteella näytä ajaneen ketään senioriyrittäjäksi. Toisin sanoen rikastumisen mielessä ei juuri lähdetä yrittäjäksi. Tosin taloudellisia tekijöitä mietitään paljon, ja yhtenä motivoivana tekijänä onkin usein se, että talous on jo suurin piirtein kunnossa, lainat maksettu ja eläke tienattu. Perustulo on sillä tavalla turvattu, että jonkinlainen yrittäjäriski uskalletaan ottaa. Osalla yrittäjäksi lähtemisen taustalla oli se, että haave voitiin toteuttaa kumppanin kanssa. Yksin ei olisi tullut välttämättä lähdettyä. Kumppanin rooli nousi tärkeäksi myös seniorivaiheessa silloin, kun omalle työlle haettiin jatkajaa. Monesti yrittäjyyttä oli mielekäs jatkaa sen turvin, että tiesi jatkajan olevan kiinnostunut asiasta ja seniori saattoi toimia mentoriasemassa nuoremmalle kollegalle. Kuten asioilla yleensä, myös tälläkin on kääntöpuolensa, kuten eräs yritysneuvoja totesi ”niitäkin tilanteita on paljon, joissa hankaluuksia tulee siitä jos samassa perheessä on liian monta johtajaa”. Aina siis mentori ei anna tilaa tarpeeksi nuoremmalle, mikä näyttää olevan erityisesti perheyritysten pulma joissain tapauksissa. Lisäksi myönteiset asenteet senioriyrittäjyyttä kohtaan kuvaavat selvästi tilannetta pilottipaikkakunnilla. Esimerkiksi Kaustisissa lähdettiin jopa suunnittelemaan omaa kurssia senioriyrittäjille. Myös eräs yritysneuvoja totesi, että ”yritysidean arviointivaiheessa ikä on ainoastaan positiivinen tekijä, sillä kokemus on aina hyvä lähtökohta yrittäjyyteen”. 24 Jarruttavat tekijät Yrittäjyyttä seniori-iällä jarruttavina tekijöinä mainittiin hyvin usein ikärajat, jotka osin on koettuja, mutta osin todellisia yläikärajoja. Aloittavan yrittäjän starttirahasta sanottiin monesti ”nuoremmille tarkoitettu tuki”, vaikka starttirahassa todellisuudessa ei ole ikärajaa, ainoastaan ehto että sitä ei voi saada jos saa jotakin muuta toimeentuloa turvaavaa etuutta, jollainen on muun muassa eläkkeen nostaminen. Sen sijaan esimerkiksi maaseudun kehittämisohjelman kautta myönnettävä yritystuki on ikäsidonnainen, sillä sitä ei voi saada 63-vuotta täytettyään. Erään asiantuntijatahon haastattelussa tämä tuli konkreettisena esiin muun muassa siten, että yritystuen hakijoissa on erityisen paljon juuri 62-vuotiaita eli tukea haetaan vielä kun voidaan iän puolesta. Myös toinen epätietoisuutta herättänyt asia, joka antaa aiheen pohtia tarvitaanko tiedotusta lisää, on se että eläkeläinen voi tienata eläkkeellä ollessaan yritystuloja. Varsin yleinen näkemys on se, että ansiotulojen hankkiminen eläkkeellä on hankalaa sen vuoksi, että rajat tulevat vastaan. Vanhuuseläkeläinen voi tienata kuinka paljon vain ilman, että eläke pienenee. Tulot luonnollisesti vaikuttavat veroasteeseen, mutta eläkkeen suuruuteen tuloilla ei ole vaikutusta. Työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen saajille on asetettu tietyt tulorajat. Yksi jarruttava tekijä seniorina yrittäjäksi lähtemiselle on se, ettei asia ole tullut mieleen tai yrittäjänä toimiminen koetaan itselle vieraaksi. Yrittämisen aloittaminen mielletään helposti nuorempien asiaksi eikä enää lähellä eläkeikää olevalle sopivaksi. Tässä kohdin ajatuksiin on selkeästi yhteydessä se, onko perhetaustassa tai muuten lähipiirissä muita yrittäjiä. Samaan, ehkä ennakkoluuloisuuteenkin, liittyy byrokratian ja paperitöiden pelko, jonka osa sanoo syynä sille, ettei lähde yrittäjäksi. Ennakkoluulon tästä tekee se, että tosiasiassa yrittämisen perustaminen ei vaadi juuri mitään ”paperitöitä”. Ehkä nämä kannanotot liittyvätkin enemmän kokonaisuuteen, jossa kynnyksenä on kaikkinainen yrittämisen pyörittäminen ja vastuunotto sen toiminnasta. Yrittäjän vastuu muun muassa asiakashankinnasta otettiin myös esiin yhtenä jarruttavana tekijänä. Toiminnan kannattavaksi saaminen, asiakkaiden hankkiminen ja toiminnasta vastaaminen oli myös yritysneuvojien mukaan se suurin kompastuskivi yrityksen perustamisessa. Myös työnantajavelvoitteita saatettiin pelätä. Vaikka itsellä olisi hyvin hallinnassa ammattitaito, jota ryhtyy tekemään yrittäjänä, niin toisen palkkaaminen ja työnantajavelvoitteista selviytyminen koettiin vaikeana. 4 Senioriyrittäjyys aluetalouden näkökulmasta Senioriyrittäjyyteen houkutteleminen ja sen tukeminen on kiinteästi sidoksissa yleensä yritystoiminnan kannattavuuteen ja sen tukemiseen. Toiseksi senioriyrittäjyyden tukeminen on kytköksissä ikääntyvien tilanteeseen laajemminkin kuin vain työurien pidentämisen tavoitteesta nähtynä. Kyse on myös senioreiden tukemisesta löytämään innostavia aktiviteetteja ja toteuttamaan itselleen kiinnostavia asioita seniori-iässä. Myös tässä selvityksessä tarkasteltiin yhtenä teemana yritystoiminnan, ja erityisesti senioriyritystoiminnan, roolia alueen talouden ja alueen palvelutarjonnan kannalta. Tästä näkökulmasta esiin nostettiin seuraavat 25 kaksi kysymystä: 1) Minkälaisia vaikutuksia alueen talouteen olisi sillä, jos yhä useampi seniori jatkaisi yrittäjänä? ja 2) Millä aloilla eläkeikää lähestyvien ryhtyminen yrittäjäksi olisi mahdollista ja alueen kannalta toivottavaa? Varsin moni otti haastatteluissa esiin uhan siitä, että tiettyjä palveluita on vaarassa kadota nykyisten senioriyrittäjien lopettamisen myötä. Tämä tuli jossain määrin esiin jokaisella alueella. Kunnissa kiperä kysymys usein olikin toisen suuntainen, eli miten saada nuoria jatkajia nykyisten senioriyrittäjien tilalle. Tällaisia toimialoja olivat tyypillisesti erilaiset yksilölliseen osaamiseen perustuvat käsityöläistyyppiset työt kuten suutari, seppä, kirvesmies tai jonkin erikoisalan kauppias sekä muut vastaavat ”kädentaitajaammatit”. Toimialoittainen tarkastelu senioriyrittäjyyden kannalta on hankalaa. Yrittäjät jatkavat yleensä niillä aloilla millä ovat olleetkin. Palkansaajaseniorit taasen siirtyvät yrittäjiksi aloille, jotka ovat heidän ammatilliselle tai harrastuspohjaiselle osaamiselle sopivia. Näitä siirtyjiä on kuitenkin aika vähän, jolloin toimialoittaiset havainnot ovat yksittäisiä ja esimerkinomaisia. Lisäksi näyttää siltä, että kyse on yksinyrittäjyydestä tai yhdessä yrittämisestä (kumppanuus) eli ei juuri suuntauduta työnantajayrittäjyyteen, jolla olisi enemmän aluetaloudellisia vaikutuksia. Yksittäisiä esimerkkejä pilottipaikkakunnilta oli myös palkkatyön yrittäjyyteen seniori-iällä vaihtaneista, joiden nykyinen yritys työllisti muutamia henkilöitä. Eläkeläiset pystyvät kuitenkin ryhtymään yrittäjiksi pienemmillä tuotto-odotuksilla kuin nuoremmat ja siten ylläpitää jotakin alueen kannalta tarpeellista palvelua (esimerkiksi kyläkauppa tai erikoisliike). Näin senioriyrittäjyyden ajatusta kannattaa viedä eteenpäin ja luoda mahdollisuuksia toteuttaa yrittäjyyshaaveita. Tarkastelu pilottipaikkakuntakohtaisesti Työpajoissa ja haastatteluissa otettiin esiin kysymys siitä, mitkä alat olisivat sellaisia, joihin senioriyrittäjiä kaivattaisiin ja joilla olisi potentiaalia senioriyrittäjyydelle. Kaikissa pilottikunnissa nostettiin lähes yksimielisesti hyvinvointiala kehittämistä vaativaksi asiaksi. Erilaiset hoiva-alan tehtävät herättävät useasti kiinnostusta lähteä itse alalle yrittäjäksi, mutta valtaosan haastateltujen mukaan se on myös eräs haastavammista aloista. Erityisesti kuntien kilpailutuksissa pärjääminen ja sitä kautta asiakashankinta on yksittäiselle yrittäjälle haastavaa hyvinvointialalla. Hoiva-alalle on myös tyypillistä melko isot investoinnit, jotka vaativat alkupääomaa, jos asiakkaita ei vielä toiminnan alussa ole tarpeeksi. Tämän selvityksen perusteella ei voida eritellä tuloksia sen mukaan, miten polut senioriyrittäjyyteen poikkeavat kunnittain tai mitkä toimialat ovat juuri tyypillisiä senioriyrittäjien aloja missäkin kunnassa. Selvityksen tehtävä ei ollut tuoda esiin määrällisiä arvioita senioriyrittäjiksi siirtymisistä, vaan ensisijassa tavoitteena oli laadullisesti kuvata polkuja, joiden kautta senioriyrittäjyys tyypillisimmin aktualisoituu. Pilottikunnista ei myöskään haettu laadullisen lähestymistavan vuoksi edustavuutta, vaan näkemyksiä ja esimerkkejä senioriyrittäjiksi ryhtyvistä tai sitä suunnittelevista. Seuraavassa kuitenkin tuodaan esiin muutamia havaintoja, joita aluekohtaisesti tämän selvityksen myötä nousi esiin: 26 1) Kaustinen Pilottikuntaa erityisesti kuvaavia piirteitä ovat suuri alkutuotannon määrä työpaikoissa, yrittäjien runsas osuus työvoimasta, suhteellisen pieni työttömyys ja suhteellisen pieni eläkeläisten osuus. Kaustisella myös tätä selvitystä varten järjestetty työpaja oli runsaslukuinen ja aktiivinen ottamaan kantaa yrittäjyyden puolesta. Myös senioriyrittäjyys sai paljon huomiota osakseen ja innostusta oli mm. omien seniorikurssien ideoimiseen ja kokeiluun tulevaisuudessa. Edellä mainittu hyvinvointiala otettiin keskusteluissa Kaustisella erikseen esiin. Korostettiin hyvinvointialaa laajemminkin, jolloin erityisesti matkailuala ja siihen liittyvät palvelut olisivat kehittämisen arvoisia ja potentiaalisia aloja Kaustisella. Yksittäisinä potentiaalisina toimialoina nostettiin esiin näiden lisäksi turkistarhaus ja metsänhoito. 2) Keuruu Pilottipaikkakuntaa kuvaa melko suuri työttömyys ja eläkeläisten määrä. Alueella suurimpia työllistäjiä ovat teollisuus ja muu julkinen hallinto sekä maanpuolustus. Keuruun tunnuspiirteitä tässä selvityksessä olivat haaste löytää jatkajia nykyisille senioriyrittäjille sekä paikkakunnan yhden suurimman työllistäjän, Puolustusvoimien, tulevaisuudennäkymät uusien linjausten vuoksi. Johtotehtävissä olevien halukkuutta siirtyä yrittäjiksi ei tullut esiin isoimpien työllistäjien johtotehtävissä olevien haastatteluiden perusteella. Sellaisia alueita, joilla eläköityvien yrittäjien mukana on pelko palvelun loppumisesta, olivat mm. metallimiehet, sähkömiehet tai yksittäiset oman osaamisen ympärille yrittäjyyden perustaneet yrittäjät kuten suutari tai kirvesmies-ammateissa toimivat. Myös metsäalalla olisi uusille yrittäjille kysyntää. 3) Nurmes Pilottikunta on selvityskunnista haasteellisin senioriyrittäjyyden alue sen suhteen, että siellä on suurin työttömyysaste, suurin taloudellinen huoltosuhde sekä suurin eläkeläisten osuus. Eläköitymisen arvellaan voimistuvan ja työikäisten poistumisen työmarkkinoilta kasvavan tulevaisuudessa. Nurmeksessa ikärakenne-haasteeseen on lähdetty vastaamaan mm. kahdella hankkeella. Toinen keskittyy verkostoitumisen ja kumppanuuden kautta tukemaan pienyrittäjyyttä sekä kysynnän kautta saamaan yrityksiä kannattaviksi. Toinen hanke on keskittynyt kumppanuusteemaan tavoitteena kehittää mestari – kisälli asetelmia, jotta nuoria yrittäjiä saataisiin jatkajiksi nykyisille senioriyrittäjille. Käyttöön on tarkoitus ottaa ns. kannustusraha (output raha) sellaiselle lopettavalle yrittäjälle, joka sitoutuu olemaan tukena aloittavalle yrittäjälle. Nurmeksessa toimialoista ja potentiaalisista senioriyrittäjistä yhdeksi keskeiseksi nostettiin Puolustusvoimien rajamiehet, jotka jäävät suhteellisen aikaisin eläkkeelle ja joille olisi kysyntää yrittäjinä esimerkiksi metsänhoitopalveluissa ja matkailun alalla. Nurmeksessa sellaisia aloja, joilla toiminta uhkaa loppua yrittäjien puuttumisen vuoksi, ovat erilaiset vähittäismyynti- ja erityisesti erikoisliikkeet (lasten tavaroiden liikkeet, lanka-, kenkä- tai askartelukauppa). 27 4) Sastamala Pilottipaikkakuntaa kuvaa suhteellisen matala työttömyys, eläkeläisten melko suuri määrä ja teollisuuden iso rooli työllistäjänä. Sastamalassa erityisesti korostui huoli yritysten jatkamisen toimintaedellytyksistä. Etenkin erilaiset yksilölliseen osaamiseen perustuvat kädentaitajien työt uhkaavat loppua alueella ellei nykyisille senioriyrittäjille saada jatkajia. Tällaisia ovat muun muassa seppä, kirvesmies tai suutari-räätäli ammattialat. Myös eri alojen ammattimiehistä on pulaa yrittäjinä, kuten sähkömiehet ja putkimiehet. Metsänhoitotöissä tällä alueella kaivattaisiin yrittäjiä. Sastamalassa suurin huoli näytti olevan nuorten saaminen yrittäjyystoimintaan ja jatkajiksi eläköityville senioreille. Se valtakunnallisesti melko yleinen yrittäjyyden muoto, jossa entinen johto- tai asiantuntija-ammatissa toimiva työntekijä perustaa yrityksen, ei pilottipaikkakunnilla tullut kovin vahvasti esiin. Selityksenä tähän voidaan nähdä kaksi asia: 1) erilaiset johtotehtävistä yrittäjiksi siirtyvät henkilöt eivät käytä yrityspalveluita, jolloin myöskään heidän tilanteensa ei tule selkeästi esiin selvityksessä, ja 2) maaseutumaisilla paikkakunnilla erilaisille konsultointi- tai muille vastaaville töille ei ole suurta kysyntää. Jos sama selvitys olisi tehty isommissa kaupungeissa, olisi tulos ollut varmasti toisenlainen. Tällaisia kommentteja tuli esiin myös haastatteluissa. Muun muassa eräs yrittäjäjärjestöä edustanut haastateltava sanoi, että pääkaupunkiseudulla selkeä linja on se, että johtoasemassa olevat perustavat omia yrityksiä, mutta ei heillä, koska pienellä paikkakunnalla on vaikea elättää sen tyyppisellä työllä itseään. 5 Työurien pidentyminen ja senioriyrittäjyys Senioriyrittäjyyden on ajateltu olevan yksi tekijä työurien pidentämiseksi. Yrittäjien on todettu jatkavan työelämässä pidempään, ja jos nykyisistä palkkatyöläisistä osa siirtyisi yrittäjiksi ennen eläkeikää, se voisi olla yksi keino pidentää keskimääräistä työssäoloaikaa. Myös se senioriyrittäjyyden muoto, jossa eläkkeellä oleva aktivoituu yritystoimintaan, voi tuoda mukanaan monenlaisia positiivisia vaikutuksia myös ympäristölle; alueen palvelut elpyvät, verotuloja saadaan kuntaan ja eläkeläisen oma aktiviteettitaso pysyy korkealla. Seuraavassa tuodaan esiin selvityksen myötä nousseet näkemykset senioriyrittäjyyden ja työurien pidentämisen välillä: 1) Palkansaajan siirtyminen yrittäjäksi eläkeiän kynnyksellä voisi johtaa työurien pidentymiseen mm. siksi, että uusi innostava yrittäjäprojekti saa jatkamaan ansiotyötä pidempään kuin olisi jatkamassa palkkatyössä, etenkin jos työntekijä on kyllästynyt palkkatyöhön. Jos taas palkkatyössä ei ole mitään vikaa ja toimintakyky ja terveys ovat kunnossa, moni halunnee jatkaa siinä eikä koe tarvetta siirtyä yrittäjäksi. Vaikutukset alueen talouteen ovat myönteisiä pitempään työssä pysymisen vuoksi, vaikka uudet yritykset työllistäisivät vain yrittäjän. On mahdollista, että seniorien yrityksiin syntyy myös työpaikkoja. alueen talous +, työurien pidentyminen + 28 2) Seniorien (tässä lähinnä vanhuuseläkettä saavien/ nostavien) toimiminen yrittäjänä eläkkeellä ollessaan voi johtaa myös työurien pidentymiseen. Tämä on yleistymässä sekä palkkatyöntekijöiden että yrittäjien keskuudessa. Yrittäjän eläkkeelle siirtyminen on "huomaamattomampi" tapahtuma kuin palkkatyöntekijän. Yrittäjä voi alkaa nostaa eläkeiän täytyttyä työeläkettään ja jatkaa yrittämistä entiseen malliin. Eläkkeellä olevien yrittäjien yrittäjätyönsä jatkaminen onkin melko yleistä. Palkansaajan täytyy konkreettisesti jättää työpaikkansa jäädessään eläkkeelle, jolloin yleensä muodostuu jonkin mittainen katkos työuran ja eläkeläisyyden välille, jolloin jatkaminen merkitsee paluuta työelämään. Palkansaajaeläkeläisen täytyy ikään kuin tehdä päätös paluusta työelämään joko entiseen tai uuteen työpaikkaan tai ryhtyvät yrittäjiksi, usein sivutoimisiksi. alueen talous+, työurien pidentyminen+ 3) Output –raha5 ja omistajanvaihtopalvelut ovat hyviä keinoja tukemaan sekä yrittäjänä toimivia senioreita että uusia yrittäjiä sekä alueen taloutta silloin, kun yritystoiminta tai palvelu jatkuu yrittäjän jäädessä eläkkeelle. Senioriyrittäjä pääsee prosessin tuloksena eläkkeelle (jolloin voi tehdä itseään kiinnostavia asioita, ml toimia yrittäjänä tai sijoittajana ym.). Saman prosessin myötä uusi yrittäjä pääsee alkuun väistyvän senioriyrittäjän tukemana. Alueen kannalta tulee turvattua yritystoiminnan jatkuvuutta ja palveluja (mahdollisesti työpaikkojakin). Sukupolvenvaihdoksen ja omistajanvaihdoksen problematiikka ja sen tukeminen erilaisilla palveluilla ja kannustimilla on todella järkevää, mutta eri asia on se, miten se kaikki vaikuttaa työurien pidentymiseen. Voi olla, että senioriyrittäjä jatkaisi sitä pitempään mitä hankalampaa on saada omistajanvaihtoa toteutettua. alueen talous+, työurien pidentyminen? 5 Yrittäjälle maksettava tuki silloin, kun hän sitoutuu uuden yrittäjän tukemiseen ja opastamiseen hänen itse lopettaessa yritystoiminnan 29 6 Yhteenveto Selvityksen tavoitteena oli tarkastella käytännön tasolla neljällä valitulla paikkakunnalla senioriyrittäjyysintentioita. Senioriyrittäjyys määritellään siten, että seniori-ikäinen henkilö, jolla olisi mahdollisuus jäädä eläkkeelle (ikävaiheilla 63 – 64-vuotta) jatkaakin toimimista yrittäjänä. Senioriyrittäjyysaikomuksia haluttiin tarkastella nimenomaan maaseutumaisilla paikkakunnilla, jollaisia kaikki pilottipaikkakunnat ovat (Kaustinen, Keuruu, Nurmes ja Sastamala). Selvityksen päätulokset on koottu seuraavaan: 1. Tie senioriyrittäjäksi voi kulkea hyvinkin erilaisia polkuja pitkin ja olla yhteydessä vaihteleviin lähtökohtiin. Erityisesti ratkaisuihin ovat sidoksissa aiempi työhistoria, työtilanne viimeisimmässä palkkatyössä, olemassa olevat verkostot ja sitä kautta ns. kiinnittyminen yrittäjyyteen, aiemmat kokemukset ja harrastukset sekä ennen kaikkea into ja halukkuus yritystoimintaan ja olemassa oleva yritysidea. 2. Pilottipaikkakunnilla yleisin senioriyrittäjyyden muoto on yrittäjänä valmiiksi toimivan henkilön jatkaminen yrittäjänä myös eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Toiseksi selvimmin esiin tuleva senioriyrittäjyyden polku oli se, jossa eläkkeelle jäämisen jälkeen henkilö lähtee yritystoimintaan. Kolmantena, suhteellisen harvinaisena, polkuja yrittäjyyteen näyttäytyi seniori-iällä palkkatyön yrittäjyyteen vaihtanut henkilö. Näiden polkujen lisäksi raportissa tuotiin esiin eläkeläisten se joukko, joka ei ole halukas lähtemään yrittäjäksi, mutta joka on halukas toimimaan työelämässä mukana. Kannustimia ja keinoja heidän mukaan ottamiselleen tulisikin lisätä. 3. Pilottikuntakohtaisista tuloksista selkein on se, että yrittäjyyteen houkutteleminen ja uusien yrittäjien saaminen eläköityvien senioriyrittäjien jatkajiksi on haaste lähes kaikissa kunnissa. Kaustinen erottuu muista erittäin yrittäjävaltaisena ja kiinnostuneena myös edistämään senioriyrittäjyysteemaa. Siellä nyt toteutetun pilotin jatkaminen voisi olla paikallaan, koska alueella oli selkeästi innostusta lähteä kehittelemään senioreille suunnattua yrittäjyysvalmennusta. Erityisesti Sastamalassa haasteena on saada nuoria kiinnostumaan yrittäjyydestä. Keuruulla haasteena nähdään erityisesti sukupolvenvaihdosten aikaansaaminen yrityksissä. Nurmes puolestaan pyrkii tukemaan pienyrittäjyyttä erilaisilla hankkeilla ja haasteena nähdään palvelualojen kuihtuminen yrittäjien puutteen vuoksi. 4. Erilaiset esteet tai jarruttavat tekijät saavat merkityksensä suhteessa yritysideaan ja haluun lähteä yrittäjäksi. Toisin sanoen jos päätös yrittämisestä on syntynyt ja halu yrittäjäksi on kova, niin erilaiset jarruttavat tekijät eivät ratkaisevasti vaikuta suuntaan tai toiseen. ”Olisin lähtenyt joka tapauksessa”, ”luja tahto vei eteenpäin” tyyliset ajatukset olivat tyypillisiä silloin kun yrittäjyys oli kytenyt mielessä ja päätös siihen ryhtymisestä oli tehty. Tosin näissäkin tapauksissa jarruttavia tekijöitä todettiin olevan ja töitä oli saanut tehdä päämääränsä eteen. 5. Niissä tilanteissa, joissa palkkatyöstä siirrytään yrittäjyyteen, on taustalla usein muutoksia tai tyytymättömyyttä työsuhteessa tai työpaikassa, josta siirrytään. Kyseessä voi olla myös voimakas omaan intohimoon, haaveeseen tai ideaan perustuva itsensä toteuttaminen. 30 6. Taloudelliset tekijät eivät ole useinkaan yrittäjäksi lähtemisen taustalla siinä mielessä, että pyrittäisiin suurempiin tuloihin yrittämisen kautta. Kyse on pikemmin omien toiveiden toteuttamisesta ja työn tekemisestä itselle mieluisalla tavalla. Tukien suuruutta, ikärajoja ja tulorajoja tosin mietitään, ja osassa tapauksia ne voivat olla hankaloittamassa tai jarruttamassa yrittäjäksi ryhtymistä. Pikemmin taloudellinen vakaus seniori-iässä ja perustulon saaminen eläkkeestä tai jo saavutettu riittävä eläketaso ovat edesauttamassa yrittäjäksi ryhtymistä. 7. Pilottialueilla ei ollut kovin selvästi nähtävissä sitä erityisesti suuremmille kaupungeille tunnusomaista senioriyrittäjyyden muotoa, että johtotehtävistä siirrytään yrittäjäksi. Senioriyrittäjyyttä alueilla kuvaavat pikemmin käsityöläistyyppiset, pienten investointien yritykset. Alueiden haasteena pitkälti nähdäänkin olevan jo toimivien senioriyrittäjien luopuminen ja sitä kautta palvelun häviäminen alueelta, koska jatkajaa ei aina ole näköpiirissä. 8. Senioreissa näyttää olevan paljon potentiaalia ylipäätään työelämään, vaikka ei aina yrittäjiksi saakka. Kun mietitään keinoja pidentää työuria, niin keinoja kannattaa laajentaa ja rakentaa matalan kynnyksen ratkaisuja, joissa työtä voi tehdä osa-aikaisesti eläkkeen ohella. Suurimpia kannustajia työnteon jatkamiselle myös eläkkeellä ovat mielenkiintoinen työ, joustavat ratkaisut työssä ja hyvinvoiva työyhteisö. 9. Pääasiallisimmat senioriyrittäjyyden edistävät tekijät ovat olemassa olevat yrittäjä verkostot, itsensä toteuttamisen halu, valmis yritysidea, ammatillinen osaaminen, luja tahto, perustulon saaminen eläkkeestä sekä senioriyrittäjyyttä tukevat myönteiset asenteet. Jarruttavina tekijöinä tulivat esiin ennakkoluulot, yrittäjyyden vieroksunta, byrokratia ja paperitöiden pelko sekä yrittäjävastuun ja työnantajavelvoitteiden pelko. 10. Senioriyrittäjyys kytkeytyy laajempaan kysymykseen kuin ainoastaan seniori-ikäisten yritysmahdollisuuksien lisäämiseen. Kysymys on sekä työurien pidentämisestä, aluetalouden ja yrittäjyyden kehittämisestä että ikääntyvien kannalta erilaisten mahdollisuuksien tukemisesta, aktiviteettien luomisesta ja rakennemuutosalueiden haasteisiin vastaamisesta, joista yhtenä keskeisenä on ikääntymisen haaste. 11. Senioriyrittäjyyden tukeminen näyttäisi olevan yksi keino työurien pidentämisessä. Jo yrittäjänä toimivien jatkaminen yrittäjinä eläkkeen ohessa ja yrittäjäksi siirtyvien todennäköinen jatkaminen myös eläkeiän jälkeen edesauttavat pidempiä työuria. Kannustavia keinoja tuleekin tehdä senioriyrittäjyyden tukemiseksi. 31 7 Suositukset Selvityksen perusteella suosittelemme seuraavia toimenpiteitä senioriyrittäjyyden tukemiseksi: 1) Senioriyrittäjyys-asian pitäminen yllä ja nostaminen puheenaiheeksi myös julkisuudessa. 2) Yritystukien ikärajat poistetaan. 3) Harkitaan seniori-iässä yrittäjiksi ryhtyville erityisesti suunnattujen taloudellisten kannustimien kuten maksujen kevennysten tai tukimuotojen kokeiluita. 4) Tiedottamista ja neuvontaa yrityspalveluorganisaatioiden kautta tehdään aktiivisesti. Huomio kiinnitetään erityisesti yrittäjyyttä koskeviin faktoihin (ALV huojennukset matalan liikevaihdon yrityksille, YEL-maksut eläkeläiselle jne.). 5) Kootaan tietopaketit senioriyrittäjyydestä ja tuodaan tätä kautta tietoisuuteen mm. uusien yritysmuotojen (mm. osuuskuntatyyppinen työ) olemassaolo. 6) Tuodaan esiin konkreettisia esimerkkejä senioriyrittäjistä, sekä menestystarinoita että haastavia tilanteita. 7) Kilpailutusten saaminen pienyrittäjyyttä tukevaksi (erityisesti hoiva-alalla vaikuttava asia). 8) Tehdään siirtyminen yrittäjyyden ja palkansaaja-aseman välillä mahdollisimman joustavaksi. 9) Pohditaan kullakin pilottialueella sitä, tarvitaanko erityinen seniori-näkökulma, erilliset palvelut vai kynnyksen madaltaminen ja kaikille yhteiset palvelut. 32 Lähteet Akola, E. (2009). Yrittäjäksi ryhtyminen työuran loppupuolella –tarkastelussa 50 vuotta täyttäneet ekonomit ja diplomi-insinöörit. Turun kauppakorkeakoulu. Dufva, H. (2012). Eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä. Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 35. Kuopio. Hytti, U. & Heinonen, J. (2011). Pakkoyrittäjyys ei aina edes ole yrittäjyyttä. Helsingin Sanomat 29.12.2011 Jyrkämä, J. (2005). Syntynyt 1947, kuollut…? Suuret ikäluokat ja elämänkulkutulevaisuus. Teoksessa Karisto, A. (toim.) Suuret ikäluokat. Vastapaino. Tampere. Järnefelt, N. (2011). Ikääntyneiden yrittäjyys on lisääntynyt. Hyvinvointikatsaus 4/2011. Karisto, A. (2008). Satumaa. Suomalaiseläkeläiset Espanjan Aurinkorannikolla. SKS. Helsinki. Kautonen, T. (toim.) (2007). Vastentahtoinen yrittäjyys Suomessa. Työpoliittinen tutkimus 327. Työministeriö. Kutinlahti, L. (2011). TEKin tutkimus: Joka kolmas harkitsee yrittäjyyttä. TEK 2/2011. Kyrö,P., Moisala, A.& Nyrhinen, S. (2011a) Kohti joustavia senioriyrittäjyyden polkuja. Oma Projekti – Seniorina Yrittäjäksi Tutkimushanke 2011 loppuraportti Osa I. Aalto-yliopisto Kauppakorkeakoulu, DEMO verkosto. Käsikirjoitus. Kyrö,P., Moisala, A.& Nyrhinen, S. (2011b) Senioriyrittäjyys alueellisena mahdollisuutena Demoverkostossa. Oma Projekti – Seniorina Yrittäjäksi Tutkimushanke 2011 Osa 2. Aalto-yliopisto Kauppakorkeakoulu, DEMO verkosto. Käsikirjoitus. Lehtoranta, O. Spin-off -yritykset ovat menestyksekkäämpiä kuin muut uudet yritykset. Tietoaika 11/2003. Luomala, K., Akola, E. & Heinonen, J. (2011). Yrittäjyys, työ ja hyvinvointi korkeasti koulutettujen keskuudessa. Selvitys akavalaisten liittojen jäsenistössä. Akava. Palomäki, L-M. & Tuominen, E. (2010). Työssä käyvät eläkeläiset – erot muihin työssä käyviin ja eläkkeellä oleviin. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 2010:4. Stenholm, P., Heinonen, J. , Kovalainen, A. & Pukkinen, T. (2011) Global Entrepreneurship Monitor– Finnish 2010 Report. Turun kauppakorkeakoulu, TSE ENTRE , Tutkimusraportteja A 1/2011. 33
© Copyright 2024