Työelämän tutkimuspäivät 5.–6.11.2015 Työryhmä: Yrittäjyys työn tekemisen muotona – mahdollisuudet ja haasteet Soili Vento Laurea-ammattikorkeakoulu [email protected] Yrittäjän vapaus hoivapalveluissa Tarkastelen esityksessäni yrittäjän vapautta asiakkaiden kodeissa tuotetuissa hoivapalveluissa. Esitys perustuu valmisteilla olevaan väitöskirjaani, jossa lähtökohtana on suomalaisen yhteiskunnan muutos, jonka seurauksena yrittäjyys on tullut osaksi myös hoiva- ja kotipalvelujen tuottamista. Hoivayrittäjyydestä alettiin puhua 1990–luvulla, jolloin kunnat alkoivat ostaa hoiva- ja sosiaalipalveluja yrityksiltä. Tämän mahdollisti uudistettu valtionosuuslaki (STVOL 733/1992), jonka seurauksena kunnilla oli mahdollisuus ostaa palveluja yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Asiakkaiden arjessa selviytymistä tukevien palvelujen tarjoajista alettiin käyttää nimitystä hoivayritykset. Hyvinvointiyhteiskunnan muutokset näkyivät 1990–luvun laman jälkeen erityisesti kotipalveluissa, joissa kaikille tarjottavista palveluista siirryttiin tarveharkintaiseen palvelujen järjestämiseen. Väestön ikääntyminen ja kotiin vietyjen palvelujen kysynnän lisääntyminen ovat vahvistaneet yrittäjyyden asemaa hoivan tuottajina. Kotiin vietyjen palvelujen kysyntään on vaikuttanut myös asiakkaiden valinnan mahdollisuuksien lisääminen palvelusetelin ja kotitalousvähennyksen avulla. Tässä tutkimuksessa hoivapalveluyrittäjyydellä tarkoitetaan yrityspohjaista toimintaa, jonka palvelutuotanto käsittää eri asiakasryhmien avustamista heidän omissa kodeissaan. (vrt. Rissanen & Sinkkonen 2004, 14–15.) Hoivapalvelulla tarkoitetaan asiakkaiden tarvitsemaa hoivaa ja huolenpitoa sekä kodinhoitoa. 1. Vapaus tutkimuksen kohteena Yrittäjyys on yhteiskunnallinen ilmiö, joka on aina merkinnyt vapaan ja ainutlaatuisen yksilön toimintaa. Yrittäjyydessä on kyse yksilön aktiviteetista, joka suuntautuu tavalla tai toisella yhteiskunnalliselle areenalle, sillä yrittäjyyteen sisältyy uusien työn tekemisen mallien keksimistä ja kehittelyä. (Kyrö 1999, 9–10.) Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyden tutkimuksessa on kyse myös yhteiskuntapoliittisesta ilmiöstä. Vapaus ja yrittäjyys mielletään yhteenkuuluviksi, mutta ilmiötä on tutkittu kuitenkin melko vähän. Vapautta on sivuttu yrittäjyyden tutkimuksissa lähinnä yrittäjäksi ryhtymistä koskevissa tarkasteluissa. Tutkimusten mukaan yrittäjyyteen liittyy vahvasti uskomus vapaudesta ja mahdollisuudesta olla oman itsensä herra (to be one´s boss) (Huuskonen 1992, 78). Yritystä perustaessaan yrittäjä tavoittelee itsenäisyyttä ja vapautta, jolla tarkoitetaan yleensä eroa työnjohdon alaiseen palkkatyöhön tai riippuvuussuhteeseen (Vesala 1996, 6-7). Tutkimuksen tavoitteena on tulkita yrittäjän vapautta Hegelin (1994) oikeusfilosofiaan perustuvilla praktisen vapauden ulottuvuuksilla, jolloin yrittäjän vapaus liittyy yhteiskunnallisiin instituutioihin. Vapauden empiiristä tutkimusta voidaan verrata psykologiseen tutkimukseen ihmisten onnellisuudesta, jossa tutkittavilta kysytään ”Mikä tekee heidät onnelliseksi?” tai ”Mitkä ovat tärkeimmät onnellisuuteen vaikuttavat tekijät?” Tällöin tutkimustulokset kuvaavat onnellisuuden kielellisiä muunnelmia siinä kulttuurissa, jossa vastaajat elävät. Samalla tutkimuksen onnellisuutta koskeva ontologinen sitoumus pelkistyy sanan ”onnellisuus” julistamisen tosiasiaksi. Sen vuoksi vapauden tutkiminen, kuten onnellisuustutkimuskin tarvitsee epäsuoraa empiiristä lähestymistapaa, jolloin sanaa ”vapaus” ei käytetä lainkaan aineistojen hankinnassa. Näin ollen vapautta 1 tutkitaan rekonstruktiivisesti eli ”esiin ymmärtäen”, jolloin on kyse ”ennallistavasta tutkimuksesta”, joka edellyttää vahvaa ontologisiin sitoumuksiin juurtunutta teoreettista otetta. (vrt. Perttula 2008, 278.) 2. Metodologiset ratkaisut Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa taustateoria muodostuu hoivapalvelujen tuottamisesta yritystoimintana. Tämä tutkittavan ilmiön kulttuurinen tausta muodostaa kontekstin, jota vasten empiiristä aineistoa tarkastellaan. Tulkintateoriaksi olen valinnut Hegelin Praktisen vapauden ulottuvuudet, jotka pohjautuvat Hegelin Oikeusfilosofiaan. Nämä praktisen vapauden ulottuvuudet ovat ohjanneet aineiston analyysiä. (ks. Eskola & Suoranta 2000, 83.) Tutkimusstrategiaksi muodostui vertaileva tapaustutkimus, jossa tavoitteena on osoittaa mikä hoivapalveluyrittäjyydessä on tutkittaville yhteistä ja mikä taas erilaista. Vertailtavuuden mahdollistumiseksi yrittäjyys muodostaa yhtäläisyyden tutkittavien tapausten välille, mutta sen lisäksi keskeinen valintakriteeri oli yrityksen palvelutuotanto. Tutkittaviksi yrityksiksi valittiin sellaisia yrityksiä, jotka tuottavat palveluja asiakkaiden koteihin. Tutkimusjoukosta rajautui pois yritykset, jotka tuottivat kotipalvelujen lisäksi asumispalveluja. Valittujen yritysten palvelutuotanto muodostaa yhtäläisyyden asiakkuuksien tulkintaan eri tapausten välillä. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää myös ketjuyrittäjyyden ja itsenäisen yrittäjyyden eroja. Ketjuyrittäjyys on erotteleva ominaisuus suhteessa itsenäisiin yrittäjiin. Ketjuyrittäjyydessä puolestaan erottelevina tekijöinä on ketjujen erilainen toiminta. Tapaustutkimuksessa yhtenä kriteerinä tulosten yleistettävyyden näkökulmasta pidetään tapausten edustavuutta. Tällä tarkoitetaan, että tutkimukseen on valittu tyypillisiä tapauksia. Yrittäjyydessä tällainen keskeinen tekijä on esimerkiksi yrityksen koko. Vuonna 2012 sosiaalihuollon avopalveluja tuottavista yrityksistä 97 % oli mikroyrityksiä, jotka työllistävät 10 henkilöä tai vähemmän. Tähän tutkimukseen valittujen yritysten henkilöstömäärä vaihteli 1-7 henkilön välillä, jolloin tutkittavat yritykset edustavat tyypillistä kotipalveluyritystä. 3. Tutkimusaineistona yrittäjien haastattelut Tutkimusaineisto muodostui viidentoista (15) hoivapalveluyrittäjän haastatteluista sekä yritysten esitteiden ja internet-sivujen tuottamasta informaatiosta. Haastatellut yrittäjät muodostuvat kahdesta ryhmästä, jossa ensimmäinen tutkimusryhmä sisältää seitsemän (7) ketjussa toimivaa hoiva- ja kotipalveluyrittäjää kolmesta suomalaisesta franchisingketjusta. Toisen tutkimusryhmän muodostavat kahdeksan (8) itsenäistä (ei–ketjussa toimivaa) hoivapalveluyrittäjää. Yrittäjien haastattelut on tehty kahdessa osassa. Vuonna 2007 haastattelin kuutta ketjuyrittäjää ja kuutta itsenäistä yrittäjää. Tämän lisäksi haastattelin vuonna 2012 kahta itsenäistä yrittäjää ja vuonna 2013 yhtä ketjuyrittäjää. Haastattelun tavoitteena oli saada mahdollisimman monipuolinen kuva hoiva- ja kotipalvelujen tuottamisesta yritystoimintana. Yrittäjien haastattelut ovat olleet pääasiallinen informaatio tutkittavista tapauksista, jolloin ne ovat myös perustana yrittäjyydestä tehtäville tulkinnoille. Lisäinformaatiota haastattelujen tueksi olen saanut tutkimuksen kohteena olevien yritysten internet-sivustoista ja esitteistä. Haastattelun teemat eivät perustuneet teoreettisiin käsitteisiin, vaan yritystoiminnan käytäntöön. Empiirinen aineisto kuvaa yrittäjän arkea, eikä sitä ole käsitteellistetty haastattelun kysymyksillä. Yrittäjän vapaudesta ei haastattelussa ole omaa teemaa, jolloin vapautta on tulkittu aineistosta tulkintateorian avulla. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua kysymyslomaketta, jonka mukaan haastattelu eteni. Haastattelu sisälsi seitsemän teemaa, joihin oli muotoiltu yhteensä 54 kysymystä. Taustatietojen jälkeen käsiteltiin yrittäjäksi ryhtymistä ja yrittäjänä toimimista. Seuraavat teemat käsittelivät yrityksen 2 palvelutuotantoa, asiakkuuksienhallintaa ja henkilöstöresursseja sekä palvelujen markkinointia. Viimeisenä teemana oli yrityksen menestyminen ja tulevaisuus. Puolistrukturoidulla haastattelulla varmistettiin, että haastateltavat käsittelivät samoja aihealueita, mikä on mahdollistanut tapausten keskinäisen vertailun. Ketjuyrittäjille ei ollut erikseen kysymyksiä ketjun toimintaan liittyen, jolloin kysymykset eivät ole johdatelleet vastaajia korostamaan eroja suhteessa itsenäiseen yrittäjyyteen 4. Aineiston analysointi Teorialähtöinen analyysi perustuu jo olemassa olevaan teoriaan tai malliin, jolloin tarkoituksena on myös mallin tai teorian testaaminen uudessa yhteydessä (Tuomi & Sarajärvi 2002, 95–99). Teoreettisen sisällön analyysin ensimmäisessä vaiheessa olen operationalisoinut Hegelin Praktisen vapauden -ulottuvuudet yrittäjän vapauden tutkimiseen soveltuviksi käsitteiksi. Hegelin (1994) Oikeusfilosofian osat muodostavat Praktisen vapauden -ulottuvuudet ja liittävät vapauden käsitteet toisiinsa. Oikeusfilosofian ensimmäisessä osassa vapauden ulottuvuutena on abstraktioikeus, jossa omaisuutta ei nähdä pelkästään elämän materiaalisena perustana, vaan persoonan vapauden realisoitumisena. (Oikeusfilosofia 41§, 45§.) Praktisen vapauden ulottuvuutena tämä tarkoittaa henkilökohtaista negatiivista vapautta. Oikeusfilosofian toista tasoa Hegel kutsuu moraaliksi, jossa yksilön vapaa tahto reflektoi itseään suhteessa yleisiin asioihin sekä vallitsevaan maailmaan ja hyvään. (Oikeusfilosofia 106§,) Praktisen vapauden ulottuvuutena moraalinen vapaus on subjektiivista oikeutta määritellä moraalisesti hyväksyttävän kohtelun rajat. (Laitinen 2012, 411.) Oikeusfilosofian kolmannella tasolla tahto ja reflektio toteuttavat yhdessä vapautta toiminnan kautta, joka on sosiaalisen vapauden ulottuvuus. Sosiaalinen vapaus koostuu osittain siitä, että vapauden henkilökohtainen ja moraalinen aspekti turvataan. Hegelin mukaan sosiaalinen vapaus on siten sekä yksilöiden (vapaa kansalainen) että yhteiskuntien (vapaa valtio) määre. Sosiaalinen vapaus jakaantuu puolestaan kolmeen osaan, joista ensimmäisenä on perhe. Hegelin oikeusfilosofiassa perhe yhteiskunnallisena instituutiona tuottaa vapauteen kykeneviä yksilöitä. Toisena on Kansalaisyhteiskunta, joka huolehtii materiaalisista tarpeista ja joiden tyydyttämiseksi yksilöt ajavat omia etujaan. Perhe ja kansalaisyhteiskunta ovat valtioon nähden varsinaisia toimijoita, jolloin sosiaalinen vapaus toteutuu konkreettisissa rooleissa, jotka ovat institutionaalisesti välittyneitä. Valtion tehtävänä on mahdollistaa sosiaalinen vapaus. (Neuhouser 2000, 139; Laitinen 2012, 412–413) Praktisen vapauden teoreettisille käsitteille olen aineiston analyysissä tehnyt operationaaliset määrittelyt, jotka yhdistävät teoreettiset käsitteet empiiriseen aineistoon ja konkreettiseen havaintotodellisuuteen. Haastattelun ensimmäisessä teemassa yrittäjät kertovat yrittäjäksi ryhtymisestään. Tästä teemasta olen tutkinut yrittäjien henkilökohtaista vapautta elinkeinovapautena toimialaan liittyvien rajoitteiden tai esteiden näkökulmasta. Yrittäjyyden motiiveja on tulkittu Isaiah Berlinin (2001) negatiivisen vapauden (vapaus jostakin) ja positiivisen vapauden (vapaus johonkin) käsitteillä. Moraalisen vapauden tulkinta analyysissä perustuu haastattelujen teemoihin, joissa käsitellään yrityksen palvelutuotantoa ja asiakkuuksien hallintaa sekä henkilöstöresursseja. Aineistosta tehtyjä havaintoja yrittäjän identiteetistä on vertailtu myös hoivayrittäjien identiteettiä koskeviin aikaisempiin tutkimuksiin. Hoivan ja palvelujen tuottamiseen liittyviä valintoja on tulkittu ”omantunnon vapautena”, mikä tarkoittaa yrittäjän oikeutta ja samalla myös velvollisuutta määritellä moraalisesti hyväksyttävän toiminnan rajat. Omantunnon vapautta yrittäjyydessä tulkitaan asiakkuuksiin ja henkilöstöön liittyvien valintojen näkökulmasta. Moraalisen vapauden tulkintaan on liitetty myös autonomian ja riippuvuuden käsitteet. Yrittäjän sosiaalisen vapauden tulkinta aineistosta perustuu hoivan tuottamisen rooleihin, jotka ovat institutionaalisesti välittyneitä. Näitä rooleja on tarkasteltu informaa3 lin ja formaalin hoivan tuottamisen näkökulmasta. Perhe yhteiskunnallisena instituutiona tuottaa informaalia hoivaa, jota täydennetään yrityksiltä ostettavilla palveluilla. Tällöin keskeisenä yrittäjyydessä on hoivasta sopimisen roolit. Hoivamarkkinat tässä tutkimuksessa rinnastettu Hegelin kansalaisyhteiskunnaksi, jossa informaalin ja formaalin hoivan tuottajat kohtaavat. Hoivan tuottamista markkinoilla ohjaa ja valvoo yhteiskunnan säätämät lait ja asetukset, jotka myös mahdollistavat yrittäjien roolit hoivan tuottamisessa. 5. Alustavat tutkimustulokset yrittäjän vapaudesta Yrittäjän elinkeinovapauteen hoivapalveluissa vaikuttavat toimialan lainsäädäntö sekä toimilupien viranomaiskäytännöt. Yritysten tuottamat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yhteiskunnan valvomia palveluja ja niihin sovelletaan samoja standardeja kuin julkisesti tuotettuihin palveluihin. Kotiin tuotetut hoivapalvelut sisältävät sekä sosiaali- että terveyspalveluja, jolloin yritystoimintaa ohjaa kummankin toimialan lainsäädäntö. Hoivapalvelua tuottavan yrityksen tärkein resurssi on henkilöstö, jonka palkkaamisessa on huomioitava henkilöstön kelpoisuuksia koskevat lait ja asetukset. Luvanvaraisuudesta huolimatta hoivapalveluyrittäjäksi ryhtymisessä tärkein motiivi on vapaus ja itsenäisyys rajatummallakin toimialalla. Yrittäjän vapauden mahdollistumisessa on samanaikaisesti sekä yrittäjyyteen työntäviä (push) että vetäviä (pull) tekijöitä. Palkkatyöstä vapautumiseen vaikuttaneet asiat ovat työntäneet yrittäjyyteen. Haastateltavat kuvasivat yrittäjäksi ryhtymistään vapautumiseksi epätyydyttävästä palkkatyöstä. Erityisesti julkisella sektorilla työskennelleet olivat kokeneet jatkuvaa kiirettä ja turhautuneet johtamisen ongelmiin. Yrittäjyyteen vetävinä eli myönteisinä tekijöinä mainittiin paremmat mahdollisuudet työn perheen yhteensovittamiseen sekä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen yrittäjyyden avulla. Yrittäjyydessä mahdollistui myös oman osaamisen monipuolisempi hyödyntäminen palkkatyöhön verrattuna. Itsensä toteuttaminen liittyy moraaliseen vapauteen, joka tutkimusaineiston perusteella rakentuu yrittäjäidentiteettiin. Hoivayrittäjyydessä on todettu olevan ristiriitaisia rooleja ja palkkatyömäinen yrittäjäidentiteetti (Hasanen 2012). Tämän tutkimuksen yrittäjät sen sijaan identifioituivat palvelujen tuottamiseen, jolloin heillä korostui palveluidentiteetti. Yrittäjien palveluidentiteetti rakentui omaksumalla asiakasnäkökulman ja asiakkaiden tarpeet yritystoimintansa periaatteiksi. Samaistuessaan asiakkaiden palvelemiseen, yrittäjät erottuivat kuitenkin asiakastyöstä palkkatyönä. Sillä palkkatyö on heille palvelun tuotannon resurssi, jonka suhteen he joutuvat tekemään myös valintoja. Näin ollen asiakastyötä tehdessäänkin he ovat yrittäjiä. Moraalinen vapaus yrittäjyydessä ilmeni omien arvojen toteuttamisena ja valintojen tekemisenä erilaisista vaihtoehdoista yrityksen kokoon tai henkilöstön määrään liittyen. Yrittäjät perustelivat päätöksiään omiin arvoihinsa ja asiakkaiden tarpeisiin liittyen. Moraaliseen vapauteen liittyy myös vapauden ja riippuvuuden kysymykset hoivapalvelujen asiakkuuksissa. Yrittäjätkin ovat enemmän tai vähemmän muista ihmisistä riippuvaisia ja tukea tarvitsevia olentoja, joiden kykyihin erilaiset ulkoiset ja sisäiset haasteet vaikuttavat. Vapaan yrittäjän tunnistaa hänen valmiuksistaan tehdä arvostamiaan valintoja. Yrittäjän sosiaalinen vapaus toteutuu hoivakumppanuuksissa asiakkaan omaisten ja läheisten kanssa. Hoivamarkkinoilla toimimisen rooleihin vaikuttaa kuntien kotihoidon resurssit. Kuntien kotihoidossa on siirrytty kokonaisvaltaisesta hoivasta toimenpidekeskeiseen hoitoon, eikä siihen sisälly enää kodinhoitoa. Tämä on tuonut yrittäjille mahdollisuuden tarjota asiakaslähtöisiä palveluja sairaanhoidosta siivoukseen, jolloin niissä toteutuu myös asiakkaan valinnan vapaus. 4 Tutkimustuloksiin perustuen on havaittavissa, että ketjuyrittäjäksi on ryhdytty tilanteessa, jossa yrittäjyys on tarjonnut riittävän vapauden ja itsenäisyyden tunteen palkkatyöhön verrattuna. Ketjussa toimiessa yrittäjän vapaus on rajatumpaa itsenäiseen yrittäjyyteen verrattuna. Yrittäjänä toimiessa vapauden tarve muuttuu, jolloin ketjuyrittäjä voi siirtyä itsenäiseksi yrittäjäksi. Toisaalta itsenäinen yrittäjä saattaa kokea vapauden jopa taakkana, joutuessaan itse määrittelemään yrityksensä palvelutuotannon, jolloin ketjuyrittäjyys sopisi hänelle paremmin. Kirjallisuus Berlin, I. (2001) Vapaus, Ihmisyys ja historia. Helsinki: Gaudeamus. Eskola, J & Suoranta, J. (2000) Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Hasanen, K-M (2012) Narrating Care and Entrepreneurship. Acta Universitatis Tamperesis 1808. Tampere: Juvenes print. Hegel, G W F (1994) Oikeusfilosofian pääpiirteet eli luonnonoikeuden ja valtiotieteen perusteet. (Grundlinien der Philosophie des Rechts, oder, Naturrecht und Staatswissenschaft im Grundrisse, 1821.) Johdannon laatineet Juha Manninen ja Markus Wahlberg. Suomentanut ja selityksin varustanut Markus Wahlberg. Prometheus. Oulu: Pohjoinen. Huuskonen, V. (1992) Yrittäjäksi ryhtyminen. Teoreettinen viitekehys ja sen koettelu. Väitöskirja. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja sarja A-2:1992, Turku: Raision painopojat Oy. Kyrö, P. (1999) Yrittäjyys, yhteiskunta ja markkinat. Teoksessa: P. Kyrö, K. E. Nurmi & T. Tikkanen (toim) Yrittäjyyden askeleita yhteiskunnassa. Helsinki: Helsingin yliopisto. 9–27. Laitinen, A (2012) Vapauden filosofi G.W.F. Hegel. Teoksessa Petri Koikkalainen ja Paul-Erik Korvela (toim.) Klassiset poliittiset ajattelijat. Tampere: Vastapaino 386– 421. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta 733/1992, https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920733. Luettu 12.10.2015 Neuhouser, F. (2000.) Foundations of Hegel's Social Theory: Actualizing Freedom, Harvard: University Press, Perttula, J. (2008) Elämisenpyöriä, koteja ja vastalahjoja. Teoksessa: Petteri Niemi ja Tuija Kotiranta (toim.). Sosiaalialan normatiivinen perusta. Helsinki: Palmenia, Gaudeamus Helsinki University Press. Esa Print Tampere. 278–298. Rissanen, S & Sinkkonen S. (2004) Hoivayrittäjyys. PS-kustannus Juva: WS Bookwell Oy. Tuomi, J & Sarajärvi, A (2002) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Vesala, K.M. (1996) Yrittäjyys ja individualismi. Realtionistinen linjaus. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologianlaitoksen tutkimuksia 2/1996. Helsinki: Yliopiston paino, 5