asunto- osakeyhtiö kaskensivu 60 vuotta

ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
© Asunto-osakeyhtiö Kaskensivu 2011
24
ASUNTOOSAKEYHTIÖ
KASKENSIVU
60 VUOTTA
25
4 Aluksi
5 Kalevan kaupunginosa alkaa syntyä
6 Asunto-osakeyhtiö Kaskensivu perustetaan
7 Kaskensivun rakentaminen alkaa
8 Kaskensivun ensimmäiset vuodet
10 Ensimmäinen vuosikymmen
14 1970–1990
16 50-vuotias Kaskensivu uudelle vuosituhannelle
18 Asukkaiden muistoja
22 Lopuksi
2
3
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
Kalevan kaupunginosa alkaa syntyä
Aluksi
Kaskitien, Nyyrikintien ja Oravanpolun varrelle yli 60 vuotta sitten nousseesta asuinalueesta on muodostunut vuosikymmenten saatossa rauhaisa puistomainen kortteli
vilkasliikenteisten Kalevantien ja Sammonkadun väliin. Rakennusaikanaan talot olivat ensimmäisiä taloja uudessa Kalevan kaupunginosassa, jota rakennettiin kiivaasti
helpottamaan tuon ajan asuntopulaa. Tänä päivänä rakennettavien uusien talojen historia ja sen asukkaiden tarinat ovat vasta syntymässä. Sen sijaan asunto-osakeyhtiö
Kaskensivun historia ja tarinat ulottuvat yli 60 vuoden taakse, ja niitä on nyt kirjattu
tähän historiikkiin.
Historiikkia varten olen lukenut hallituksen pöytäkirjoja ja toimintakertomuksia
vuodesta 1949 alkaen. Taloyhtiötä koskevat faktatiedot ovat peräisin niistä. Lisäksi taloyhtiömme kanta-asukkaat muistelivat menneitä eräänä marraskuisena keskiviikkoiltana taloyhtiömme kerhohuoneessa. Juuri sellainen on historiikkiin kaikkein parasta ja
rikkainta antia. Lämpimät kiitokset Terttu ja Heimo Aleniukselle, Maija-Liisa ja Matti
Annalalle, Jorma Kattaiselle, Eeva Multaselle, Matti Saloselle, Matti Siurolalle ja Aune
Säämäselle niin lapsuuden kuin aikuisuudenkin muisteloista Nyyrikintiellä asumisesta!
Tampereella 1. joulukuuta 2011
Satu Leinonen
Kaskensivulainen vuodesta 2009
4
Asunto-osakeyhtiö Kaskensivun historia
liittyy tiiviisti myös koko Kalevan kaupunginosan syntyyn. Kalevan kaupunginosan
asemakaava oli vahvistettu 1938, jolloin
sitä tosin kutsuttiin XX kaupunginosaksi; Kaleva-nimen se sai vasta 1948, kun
Tammerkoski-lehti julisti kilpailun nimen
keksimiseksi “Tampereen komeimmalle,
uudenaikaisimmin periaattein toteutettavalle alueelle”. Sodan vuoksi asemakaavan
toteuttaminen viivästyi lähes vuosikymmenellä; Kaskensivua ennen rakennetut,
Nyyrikintien molemmin puolin sijaitsevat
asunto-osakeyhtiöt Kaskitie ja Nyyrikki
valmistuivat ensimmäisinä vuoteen 1946
mennessä. (Hilden 2003: Kaleva-kirja,
20–23.)
Tuolloisessa yhteiskunnassa elettiin sodan
jälkeistä pula-aikaa. Suurimmissa kaupungeissa vallitsi asuntopula, sillä asuntoja oli tuhoutunut talvisodassa, maaseudulta virtasi väkeä työnhakuun kaupunkeihin ja sodassa menetetyiltä alueilta siirtynyt väestö oli asutettava maan muihin
osiin. Esimerkiksi Tampereen väkiluku
lähes kaksinkertaistui vuosien 1940–1960
välisenä aikana.1 Siihen vaikuttivat myös
alueliitokset eli nykyisen Pispalan alueen
ja Messukylän liittäminen Tampereen
kaupunkiin. Asuntotuotannon elvyttämiseen tähtäävät, ns. yleishyödyllisen asuntotuotannon rahoittamiseen tarkoitetut
lait oli hyväksytty eduskunnassa joulukuussa 1940. Valtion lainoja ja takuita
voitiin myöntää tueksi sellaiseen asunnonrakennustoimintaan, jonka tarkoituksena oli asunto-osakemuotoa käyttäen halpojen ja tarkoituksenmukaisten asuntojen
rakentaminen ilman voitontavoittelua.
Asunto-osakeyhtiöiden perustajiksi tulivat kysymykseen lähinnä kunnat ja yleishyödylliset yhtymät. Ns. Haka-yhtymien
takana oli pääasiassa osuuskauppaliike.
Asuntokeskuskunta Tampereen Haka
i.l. -nimisen osuuskunnan perustava
kokous pidettiin 2. marraskuuta 1940, ja
sen kaksi suurinta perustajajäsentä olivat
Tampereen kaupunki ja osuusliike Voima.
Vuonna 1949 tuli voimaan asuntopulan
helpottamiseen tähtäävä laki asuntolainoista, -takuista ja -avustuksista sekä valtioneuvoston päätös niiden myöntämisestä eli ns. Arava-lainsäädäntö, jolla pyrittiin saamaan aikaan mahdollisimman paljon hyviä ja halpoja asuntoja. (Näsi & Näsi
1990: Tamperetta rakentamassa, 10–17.)
1 www.uta.fi/laitokset/historia/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/vakiluku.htm (väkiluku, viitattu 12.11.2011).
5
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
Kaskensivun rakentaminen alkaa
Asunto-osakeyhtiö Kaskensivu
perustetaan
Tampereen Hakan perustaman asuntoosakeyhtiö Kaskensivun alustava yhtiöjärjestys oli toimitettu kauppa- ja teollisuusministeriöön 30.11.1948, ja yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 18.2.1949. Muutettu
yhtiöjärjestys vahvistettiin kauppa- ja
teollisuusministeriössä 29.7.1949.
Yhtiöjärjestyksen 2 § mukaan “yhtiön tarkoituksena on vuokralla hallita tonttia 74 B
Kaskitien varrella Tampereen kaupungin XX
kaupunginosan korttelissa n:o 418 ja rakennuttaa Asuntokeskuskunta Tampereen Haka
i.l. nimisellä osuuskunnalla sanotuille tonteille asuintalot, joissa huoneistojen yhteisestä
lattiapinta-alasta vähintään neljä viidesosaa
on varattu osakkeenomistajien asunnoiksi ja
muu osa käytettäväksi välittömästi yhtiön
hyväksi, sekä omistaa ja hallita näitä asuintaloja”. Osakepääoma oli 30 000 000 tuolloista markkaa, ja se oli jaettu 30 000:een
tuhannen markan suuruiseen osakkeeseen. Yhtiö oli saanut talojen rakentamiseen tarkoitetut lainat Valtionkonttorista
(ns. Arava-laina), Postisäästöpankista,
Tampereen kaupungilta sekä Hämeen
Työväen Säästöpankista. Nämä varat oli
sijoitettu etumaksuksi asuntokeskuskunta
Hakalle.
AS. OY KASKENSIVUJEN TALOJEN ASUNTOTYYPIT:
Yhteensä 124 asuntoa, joissa 244 asuinhuonetta,
44 keittiötä, 80 keittokomeroa, 112 kylpyhuonetta
ja 128 wc:tä.
1 h, keittiö ja kylpyhuone 33 m²
2 h, keittokomero ja kh 43 m² 2 h, pienkeittiö ja kh 48,5 m²
2 h, k + kh 49,0 m²
2 h, k, kh + palvelijanhuone 55,5 m² 4 h, k + alk + kh 88,5 m²
6
12 kpl
14 kpl
64 kpl
16 kpl
12 kpl
4 kpl
I- talo 30 asuntoa
II-talo 32 asuntoa
III-talo 30 asuntoa
IV-talo 32 asuntoa
Lisäksi taloyhtiössä on
kolme suurempaa liikehuoneistoa ja useita pienempiä
työhuoneita, jotka ovat
vuokralla.
Tampereen kaupungin kanssa 60 vuodeksi tehty tontinvuokrasopimus oli alkanut jo 1.6.1948. Vedenhankintasopimus
tehtiin 25.11.1948. Johtokunnan eli
nykyistä taloyhtiön hallitusta vastaavan
elimen ensimmäinen kokous pidettiin
osuusliike Voiman hallintoneuvoston huoneistossa Aleksanterinkadulla 22.1.1949.
Kokouksen puheenjohtajaksi
valittiin asuntokeskuskunta
Hakan ensimmäinen toimitusjohtaja Alpo Pesonen.
Muut jäsenet olivat Hakan
johtokunnan jäseniä.
Asunto-osakeyhtiö
Kaskensivun ensimmäistä
taloa alettiin rakentaa
9.4.1949. Kaskensivu oli
asuntokeskuskunta Hakan
ensimmäinen Arava-kohde,
joten yhtiömme I-talon
(Nyyrikintie 7) harjannostajaiset 18.10.1949 olivat siis Tampereen
ensimmäisen Arava-talon harjannostajaiset.
Kaski- ja Nyyrikinteiden välisen korttelin ensimmäisten talojen (Tampereen
Sosiaalisen Asuntotuotanto Oy:n eli
Tasa Oy:n rakentamat as. oy Kaskitie ja
as. oy Nyyrikki) rakentamisen aikana
1940-luvulla Suomessa oli sodan vuoksi
pulaa rakennusmateriaaleista, esimerkiksi tiilistä ja betoniraudasta. Kun as.
oy Kaskensivun taloja alettiin rakentaa,
materiaalien saatavuus oli jo kohentunut, vaikka teräs, tiilet, ja putket olivat yhä
sääntelyn alla. Työvoimaakin taas riitti
sodan jälkeen. Rakennustöiden edistymistä tosin hidastivat eri ammattikuntien
lakot, ja raaka-aineiden sekä työn kustannukset olivat suuret. (Näsi ja Näsi1990:
Tamperetta rakentamassa, 13–20).
Kaskensivun kolme ensimmäistä
taloa (Nyyrikintie 7, 9 ja 11) valmistui-
vat asuttavaan kuntoon 7.12.1950, jolloin pidettiin I- ja II-talojen loppukatselmukset. IV-talo (Nyyrikintie 13) rakennettiin 1.3.1950–22.8.1951 välisenä
aikana, ja sen loppukatselmus pidettiin 22.8.1951 yhdessä III-talon kanssa.
Loppukatselmuspöytäkirjassa edellytettiin, että ”istutusten ja pihamaan järjestely
asemakaavamääräysten mukaiseen kuntoon
on suoritettava 1 päivään syyskuuta 1954
mennessä”. Asuntokeskuskunta Haka luovutti talot asunto-osakeyhtiö Kaskensivun
hallintaan 1.1.1952 (luovutussopimus
4.3.1951).
7
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
Kaskensivun ensimmäiset vuodet
Kaskensivun ensimmäisen, lyijykynällä
kirjoitetun osakasluettelon mukaan asukkaiden joukossa oli esimerkiksi seuraavien
ammattien edustajia: konttorinhoitaja,
autonkuljettaja, johtaja, insinööri, asentaja, konstaapeli, teknikko, postiljooni,
rautatieläinen, betonityöntekijä, viilaaja,
makkaratyöntekijä, ompelija, mainospäällikkö, työkaluhioja, nahkatyöntekijä,
teurastaja, näyttelijä, lavastaja, komisario,
rakennusmestari, tehtaan edustaja, emännöitsijä, pankkivirkailija, veturinlämmittäjä, opettaja, rikosetsivä, lavastaja, ulosottomies, silittäjä, ylipostimies, sulattaja
ja syrjänkursooja, muutamaa rouvaa ja
leskirouvaa unohtamatta.
Kaskensivun ensimmäinen osakkeenomistajista koostuva johtokunta valittiin ylimääräisessä yhtiökokouksessa
2.4.1952, ja sen puheenjohtajaksi valittiin opettaja Emil Karhu. Muut jäsenet
olivat kaupunginkamreeri Hannes
Huhti (Arava-järjestelmän edellyttämä
kaupungin edustaja), toimitusjohtaja
Reino Järvinen, teknikko Veikko Malo
ja insinööri Olavi Murtomäki. Uusi johtokunta piti ensimmäisen kokouksensa
7.4.1952. Kokouksen esityslistalla oli esimerkiksi isännöijän toimen haettavaksi
ilmoittaminen talojen rappukäytävissä
oleville ilmoitustauluille kiinnitetyin
ilmoituksin. Lisäksi päätettiin ottaa selvää “Voima- ja Polttoainetaloudellinen
Yhdistys Ekonon” jäseneksi liittymisen
mahdollisuuksista ja sen aiheuttamista
kustannuksista, jotta yhtiön talojen läm-
8
mitys voitaisiin järjestää mahdollisimman
taloudelliseksi. Hakemusten perusteella
yhtiön ensimmäiseksi isännöitsijäksi valittiin komisario Lauri Rautonen, joka toimi
tehtävässään paria lyhyttä “virkavapaata”
lukuun ottamatta vuoteen 1961 saakka.
Kaskensivun ensimmäisinä vuosina
johtokunnan kokouksissa käsiteltiin
lähinnä asukkaiden anomuksia asuntojensa myynnistä tai vuokrauksesta. Aravalainsäädännössä oli nimittäin asetettu tietyt perusteet Arava-asunnon saamiselle
(mm. perheen koko sekä tulo- ja varallisuusrajat), ja osakkeiden kaupat tai asunnon vuokraus piti hyväksyttää ensin johtokunnalla ja sitten Tampereen kaupungin Arava-toimikunnalla. Kaskensivun
asunnoissa – kuten toki kaikkialla muuallakin – oli 1950-luvulla myös paljon alivuokralaisia, joiden ottamisesta piti tehdä
myös anomus johtokunnalle. Esimerkiksi
vuodelta 1959 on säilynyt asuntorakennustuotannon valtuuskunnalle asukastiheystutkimusta varten laadittu asukastilasto, jonka mukaan Kaskensivussa asui
tuolloin yhteensä 347 vakituista asukasta,
joista 95 oli alle 16-vuotiasta lasta. Lisäksi
yhtiössä asui 50 alivuokralaista ja 5 kotiapulaista. Yhteensä asukkaita oli siis 402.
Vertailulukuna mainittakoon, että vuonna
2010 yhtiössä asui talonkirjan mukaan
169 asukasta – ja vain kaksi lasta.
Yhtiön pitkäaikainen isännöitsijä Matti
Siurola muistaa laskeneensa 1960-luvulla,
että taloyhtiössä asui 32 sotaleskeä, eli neljänneksessä asunnoista.
9
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
Ensimmäinen vuosikymmen
Vuonna 1952 taloyhtiön hallitus mm. palkkasi taloyhtiöön siivoojan ja talonmiehen.
Ensimmäinen talonmies Yrjö Orhanen
sai asua ilmaiseksi yhtiön omistamassa,
talonmiehen käyttöön tarkoitetussa asunnossa, ja hänellä oli yksi vapaapäivä joka
toinen sunnuntai. Aputalonmieheksi
lähinnä lämmitystehtäviin palkattiin Arvo
Peltonen keväällä 1951.
Olympiavuoden 1952 kesällä taloyhtiön johtokunta päätti, että lämmintä vettä
on säännösteltävä kesä-elokuun ajan.
Asukkaille laaditussa tiedotteessa asukkaita kehotetaan kuljettamaan kaikki polttoaineeksi kelpaavat jätteet lämmityskattilassa poltettavaksi lämmityskulujen säästämiseksi. Jo tuolloin johtokunta kiinnitti
”asukkaiden huomiota vakavasti siihen
seikkaan, että jokainen turhaan kulutettu
vesilitra ja sähkökilovatti maksaa rahaa”.
Samana vuonna hankittiin mm. II- ja
IV-talojen pesutupiin Auri-merkkiset
pesukoneet ja taloyhtiölle Suomen liput.
Rakennusyhtiö Haka suoritti Kaskensivun
taloissa rakentamissopimuksen mukaisesti sen vastuulle kuuluvia takuukorjauksia, joita taloissa oli parin ensimmäisen
asuinvuoden aikana havaittu.
Vuonna 1953 Kaskensivussa alettiin
valmistella pihaistutussuunnitelmaa ja
hankittiin esimerkiksi taloyhtiön askarteluhuoneeseen höyläpenkki, joka on siellä
edelleen käytössä. Muutoin yhtiössä mm.
korjattiin talojen päädyissä olevia kellarinportaita, joissa ei tuolloin ollut vielä suojakaidetta, kuten nykyään. Lisäksi aloitettiin
10
oleskelu- ja tuuletusparvekkeiden ja ikkunanpuitteiden maalauksen suunnittelu.
Myös III-talon mankelihuoneen yhteyteen päätettiin rakentaa asunto siivoja
Hynniselle. Piha-alueille päätettiin myös
kaivaa avo-ojat veden poistamiseksi taloyhtiön piha-alueelta.
Alkuvuosina taloyhtiön taloja oli lämmitetty ensin puulla ja sitten kivihiilellä.
Esimerkiksi vuonna 1952 kivihiiltä kului
413 630 tonnia ja halkoja 221 kuutiota. Jo
vuonna 1953 johtokunta päätti öljylämmitykseen siirtymisestä, ja öljylämmityslaitteet tilattiin Lahden Onninen Oy:ltä.
Laitteet saatiin käyttökuntoon keväällä
1954. Tuolloin pääasiassa lämmittäjän
tehtäviä hoitanut aputalonmies Peltonen
irtisanottiin, koska öljylämmitykseen liittyvät tehtävät katsottiin voitavan hoitaa
yhden talonmiehen voimin. Polttoöljyn
toimittajaksi valittiin Esso.
Talon askarteluhuone annettiin lähiympäristön poikien käyttöön kerhotoimintaa
varten yhdeksi illaksi viikossa, ja isännöitsijä valtuutettiin valvomaan, ettei toiminnasta aiheudu häiriötä. Lisäksi taloyhtiön
II- ja IV-talojen keinujen läheisyyteen tehtiin hiekkalaatikot lasten leikkejä varten.
Nyyrikintien puoleiset orapihlajaistutukset suojattiin tarpeellisilta kohdilta piikkilangoilla (!). Ikkunat, parvekkeet ja saunat
maalautettiin.
Vuonna 1955 johtokuntaan valittiin ensimmäinen nainen, varatuomari
Thelma Ollila. Taloyhtiössä toteutettiin
pieniä korjaustoimia: mm. ulko-ovien
JÄRJESTYSMÄÄRÄYKSIÄ
rakennettiin betonikolasit vaihdettiin särkyVaatteiden puistelu ikkuuruojat ja pihan-alueen
mättömiksi lankalanoista ja oleskeluparvekpoikki viistoon kulkeseiksi ja saunojen ikkukeilta kiellettiin. ”Asukkaita
vat vedenkeräysojat.
nat läpinäkymättömiksi.
kehoitetaan valvomaan, että
Kattilalaitoksessa tehtiin
Parvekkeille asennetmyöskin lapset ja muut taitamittavia uudistus- ja kortiin tuuletustangot.
mattomat noudattavat järjesjaustöitä.
Edellisistä kesistä poityssääntöjä.” Lisäksi johtoTaloyhtiön hallinnassa
keten lämpimän veden
kunta ilmoitti asukkaille, että
olevat
huonetilat eli liiketuloa ei enää rajoitettu.
kaikki tavarat, joita asukkaat
huoneistot
oli saatu vuokLisäksi Nyyrikintie
eivät käytä, on vietävä pois
rattua
välittömästi
talojen
päällystettiin asfaltilla.
taloyhtiön yhteisistä tiloista.
Ilmeisesti tämä ei tehonnut,
valmistumisen jälkeen,
Vuoden lopussa talosillä johtokunta joutui toisja esimerkiksi IV-talon
yhtiö sai maistraatilta
tamaan samat kehotukset
päätyyn vuokralaiseksi
ilmoituksen, että yhtiön
vielä saman vuoden lopulla.
tuli Voinvientiliike
omistamat rakennukset
- Johtokunnan pöytäkirjoissa
Valio jo vuonna 1951.
on maalattava 1.9.1956
on mainintoja samasta asiLiikehuoneiston toinen
mennessä; talot olivat
asta lähes joka vuosi tähän
puoli toimi maitokaupolleet valmistumisestaan
päivään saakka.
pana ja toinen puoli sekaasti betoninharmaita.
tavarakauppana. ”Oma
Vuonna 1956 tehtiin
I-talon työhuoneeseen sisäänkäynti ulko- kannu mukana käytiin aina maitoa ostapuolelta yhdistämällä ikkuna-aukko ja massa”, muisteli taloon pikkupoikana
entinen halkokuilu. Talonmiehelle hankit- muuttanut Jorma Kattainen. Lähitienoon
tiin porakone ja smirgeli eli hiomakone. talojen kivijalkoihin tuli uusia kauppoja
Rappukäytäviin asennettiin kaupustelua ja aina talojen valmistuessa, esimerkiksi
Kairesalon K-kauppa, Siilin lihakauppa,
kerjäämistä koskevat kieltotaulut.
Yhtiölle hankittiin uudet Suomen liput, Tammelan meijeri, Nyyrikintien puoja nurmikot ja istutukset uusittiin kesällä lella ollut Ronnun kauppa (nykyisen pub
Huurupiilon tiloissa) sekä 1980-luvulla
1957.
1950-luvun viimeisinä vuosina havait- Pirkanmaan osuuskauppaan yhtenä
tiin, että saunojen sisustus oli jo osittain monista sulautuneen osuuskauppa
lahonnut; tuohon aikaan saunat olivat Tuotannon myymälä nykyisen ravintola
ahkerassa käytössä. Palotarkastuksen Coussican tilalla. Isoista ruokakaupoista ei
perusteella saunat määrättiin korjatta- tuolloin ollut vielä tietoakaan, marketeista
vaksi, jotta ne täyttäisivät paloturvalli- puhumattakaan.
suusmääräykset. Taloyhtiön piha-alueille
11
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
Taloyhtiön liikehuoneistojen ja muiden työtilojen lukuisista vuokralaisista
vuosien varrelta mainittakoon Ilveksen
B-juniorijoukkue, joka vuokrasi I-talon
kellarista huoneen pukuhuoneeksi
Sorsapuiston kentällä tapahtuvia jääkiekkoharjoituksia varten. Muita vuokralaisia liikehuoneistoissa olivat esimerkiksi
Nate-Kenkä Oy, Tampereen Käsilaukku,
Hämeen Teos sekä Taitopaino, joka
sijaitsee nykyään Nyyrikintie 2:ssa.
Työhuoneiden vuokralaisiin kuului niin
valokuvaajia, korityöntekijöitä, työkaluhiojia, kirvesmiehiä kuin taidegraafikoita
ja mainosmiehiäkin. Kävipä niinkin,
että kun eräs vuokralainen jätti työhuoneensa vuokrat maksamatta, isännöitsijä
Rautonen sopi komisarion arvovallallaan,
että vuokralainen maksaa vuokrarästit
saunoja lämmittämällä – josta tosin konkreettisesti huolehti sittemmin vuokralaisen vaimo.
1960-luvulle tultaessa Kaskensivun
talot alkoivat olla kymmenvuotiaita.
Tuolloin maalattiin porraskäytävät johtokunnan seuraavien ohjeiden mukaisesti:
“Katot ja porrassyöksyjen alapinnat maalataan valkoisiksi, seinät vaaleiksi, harmaaseen tai keltaiseen vivahtaviksi, ja ulko-ovien
vastaiset seinät tummemmilla koristeväreillä.
Asuntojen ovipielet maalataan valkoisiksi ja
porraskaiteiden pinnat entisenmukaisesti.
Porras A siniharmaa, porras B ruskeasävyinen ja porras C vihreäsävyinen maali.”
Suomessa oli aloitettu säännölliset
televisiolähetykset vuonna 1958. Jorma
12
Kattainen muistelee, että Linkosuon
baarissa käytiin katsomassa televisiota.
Kaskensivun keskusantennijärjestelmää
täydennettiin vuonna 1960 siten, että
se kattoi myös yleisesti käytössä olleet
televisiokanavat, minkä myötä yksityisten ulkoantennien käyttö oli kiellettyä.
Osakkeenomistajan oli suoritettava keskusantennin liittymismaksu siitä riippumatta, oliko huoneistossa televisio vai ei.
Pihapenkit uusittiin ja taloyhtiöön
ostettiin metallirunkoiset puistonpenkit.
Saunoihin päätettiin hankkia sähkökiukaat paloturvallisuusmääräysten vuoksi,
ja Tampereen kaupungin puhtaanapitolaitoksen kanssa tehtiin auraussopimus
taloyhtiön katuosuuksista.
Vuonna 1960 käytiin mielenkiintoinen
ja pitkä selvittely Tampereen puhelinosuuskunnan kanssa. TPO:n mukaan se
oli asentanut puhelinnousukaapelit taloyhtiön taloihin vuonna 1951, mutta koska
puhelimet olivat tuohon aikaan kuitenkin
vielä melko harvinaisia, TPO oli päättänyt,
ettei se laskuta nousujohtoja heti, vaan
odottaa puhelimien yleistymistä, jotta kustannukset voidaan tasata useampien tilaajien kesken. Likimain 10 vuoden kuluttua
puhelinkaapeleiden asentamisesta TPO
ehdotti taloyhtiölle nousukaapelien asennuslaskun maksamista, jottei TPO:n tarvitse laskuttaa kaapeleita osakkeenomistajilta. TPO:n lasku oli 158 893 silloista
markkaa. Tampereen Hakan rakennusaikaisesta arkistosta ilmeni, ettei TPO:lta
ollut tilattu taloihin puhelinnousujohtoja
Asunto-osakeyhtiön
muuripatoja ei päätetty
lainkaan talojen rakentaKaskensivun hallituksen
korjauttaa, vaikka palomisen aikana. Kun asiaa
puheenjohtajia vuosien
tarkastaja oli sitä edellytoli vatvottu kuukausivarrelta:
tänyt. Johtokunta pohti
kaupalla, Kaskensivun
Emil Karhu
myös autotallien rakenjohtokunta päätti vuoden
Eero Tiili
tamista yhtiön hallinlopulla, että lasku makseAnssi Koskinen
nassa olevalle tontille hiitaan niiden puhelimenMatti Multanen
livaraston jatkeeksi sekä
omistajien osalta, jotka
Erkki Tiihonen
II- ja III-talojen välille
ovat joutuneet ensimmäiTaisto Mäkinen
Olavi Visapää
maan alle. Hankkeesta
senä vetämään puhelinEino Kiltti
kuitenkin luovuttiin, kun
johdot huoneistoonsa. Jo
Timo Veijonsuo
selvisi, että se olisi tullut
poismuuttaneiden puheAntti Rantamäki
kohtuuttoman kalliiksi.
limenomistajien osalta
Lea Rannisto
Vuoden 1961 toiminTPO:n tuli laskuttaa heitä
Reetta Tervakangas
takertomuksesta käy
suoraan.
Juha Heikkilä
ilmi, että yhtiön tulos
Vuonna 1961 uutena
oli ollut alijäämäinen,
isännöitsijänä aloitti tuolloin 27-vuotias, vanhempien asukkaiden eli menoja oli ollut korjauskustannuk“pojanklopiksi” tituleeraama Matti Siurola, sen (esimerkiksi öljypoltinten ja -kattiloijoka hoiti tehtävää vuoteen 1991 saakka. den muutokset, palotarkastuksen edellytIsännöijälle päätettiin hankkia puhelin tämä kattokorjaus) ja sähkökustannusten
taloyhtiön laskuun. Talojen seiniin kiin- vuoksi enemmän kuin tuloja. Esimerkiksi
nitettiin läpikulku kielletty -kyltit piha-alu- sähkökiukaiden epäiltiin alkuun olevan
eiden rauhoittamiseksi. Taloyhtiön pihat odotettua vähemmän taloudellisia. I-talon
kunnostettiin talkoilla, ja talojen kohdalle saunaremontti, jossa löylyhuonetta oli pieKaski- ja Nyyrikintielle tehtiin jalkakäy- nennetty puoleen entisestä ja puukiukaan
täväloivennukset. Taloyhtiöön hankittiin tilalle oli hankittu sähkökiuas, todettiin
tapettien liisteröimisteline asukkaiden kuitenkin onnistuneeksi, ja sen peruskäyttöön. Talonmiehelle hankittiin lumen- teella päätettiin remontoida myös muut
luontiin apulaisia, ja naapuritaloyhtiöiden saunat.
Sampolan työväenopisto ja kansalaiskanssa suunniteltiin yhteisen lumilingon
hankintaa. Lisäksi päätettiin, ”ettei pesutu- koulu valmistui 1962. Seuraava isompi
piin asenneta pistokkeita osakkaiden omia naapuri, Kalevan kirkko, valmistui
pesukoneita varten, koska pesutupien perus- Liisankalliolle vuonna 1966.
kunnostus oli lähiaikoina odotettavissa”.
Samasta syystä myöskään pyykkituvan
13
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
1970–1990
Vuosina 1972–1973 oli taas aika kunnostaa saunat uusimalla paneloinnit ja laatoittamalla pesuhuoneiden seinät ja lattiat.
Saunoihin hankittiin myös uudet suihkut, peilit, rallit ja jakkarat. Piha-alueelle
lisättiin käytävälaatoitusta ja vesikouruja.
Polttoöljyä kului 207 tonnia eli keskimääräistä vähemmän. Johtokunta käsitteli
myös eräältä asukkaalta tulleen pyynnön
teettää yksiöönsä suihku; yli 20 vuotta
Kaskensivun talojen valmistumisesta
elintaso oli jo noussut siinä määrin, että
suihkutonta asuntoa pidettiin hyvin vaatimattomana.
Vuosina 1973–1974 kaikkialla maailmassa vallitsi energiakriisi, jonka vuoksi
myös Kaskensivun asukkaita kehotettiin
voimallisesti säästämistoimenpiteisiin.
Myös hoitovastikkeita jouduttiin korottamaan suurentuneiden energiakustannusten vuoksi. II-, III- ja IV-talojen porraskäytävät maalattiin, ja lämminvesiboilerin
patterit uusittiin. Polttoöljyn kulutus oli
alhaisin yhtiön historiassa, vain 186 tonnia leudon talven, energiasäästömääräysten ja talonmies Annalan ammattitaidon
ansiosta. Vuonna 1975 uusittiin keskusantenni ja tehtiin päätös kaukolämpöön siirtymisestä. Myös pyykinkuivaushuoneen
järjestämistä taloyhtiön tiloihin alettiin
suunnitella. Taloyhtiöön valittiin myös
suojeluvalvoja. Vuonna 1975 polttoöljyn
kulutus oli vieläkin alhaisempi kuin edellisvuonna, nimittäin 185 tonnia.
IV-talossa oleva kerhohuone kunnostettiin talkoilla vuonna 1976. Pihatasossa
14
olevien aukkojen kannet lukittiin sekä seiniä ja ovien lukkoja kunnostettiin. Myös
puhelinnousujohtoja asennettiin lisää,
jotta asukkaille voitiin asentaa uusia puhelimia. Kylmäkellareiden rakentamista tutkittiin, mutta siitä luovuttiin vähäisen
kannatuksen vuoksi. Yhtiö siirtyi kaukolämpöön.
Talonmies Matti Annalalle hankittiin
vuonna 1977 yhtiön varoilla viskipullo
kiitokseksi hyvin suoritetuista lumitöistä
– kaupungin levein lumilapio (130 cm)
lienee avittanut hyvään lumenluontitulokseen pääsemistä! Taloyhtiön pihaanajoteille asennettiin puomit ja kettingit, jotka
tosin poistettiin samana vuonna epäkäytännöllisyyden vuoksi. Pihaanajotiet ovat
myös pelastusteitä, jotka on pidettävä
esteettöminä pelastusajoneuvoille.
Kaskensivun pitkäaikainen ja pidetty
talonmies Matti Annala jäi eläkkeelle
1986. Hänen jälkeensä palkatut talonmiehet vaihtuivat yksi toisensa jälkeen; taloyhtiön hallituksen pöytäkirjoissa on lukuisia merkintöjä talonmiehen töiden huonosta laadusta ja työtuloksen tarkkailusta.
Kiinteistönhoitoalalle oli alkanut syntyä
kiinteistönhuoltoyhtiöitä, ja myös ne vaihtuivat Kaskensivussa tiuhaan – erään kerran esimerkiksi asukkaiden keräämän
vetoomuksen perusteella!
1980-luvun lopulla yhtiössä uusittiin
tuuletusventtiilit ja alkuperäiset ritiläventtiilit vaihdettiin lautasventtiileiksi.
Myös putkiremonttia alettiin suunnitella,
joka toteutettiin kahdessa vaiheessa vuo-
sina 1990–1991. Tampere-talo valmis- mukaan vielä vaatinut korjausta, koska talot
tui Sorsapuistoon vuonna 1990. Vuonna eivät sijaitse aivan kaupungin valtaväylien
1992 alettiin suunnitella ikkunaremonttia varrella. Siihen tullaan kuitenkin väistäja ulkovuoren kunnostusta. Talonmiehen mättä puuttumaan aivan lähivuosina.”
vastaanotto lakkautettiin, sillä pesutupa- Vuoden aikana ratkottiin myös lämmitysmaksuja ei tarvinnut enää kerätä kätei- ongelmia sekä tutkittiin mahdollisuutta
sellä, koska pesutupaan oli hankittu rahas- asentaa taloihin hissit. Siitä kuitenkin
tin. Vuoden 1993 aikana korjattiin ja maa- luovuttiin, koska hissit olisi pitänyt rakenlattiin lämpökeskuksen piippu, vaihdettiin taa porraskäytävien ulkopuolelle. Samana
vuonna maalattiin ikkuilmanvaihtosäleiköt, kunnankarmit ja hankittiin
nostettiin III-talon kattoyhtiöön biojäteastiat,
lippa ja imuroitiin sähköIsännöitsijät:
Lauri Jäkälä
sillä Tampereen kaupääkeskukset. Myös sauValde Siiri
pungissa aloitettiin bionojen ovien lukot uusitLauri Rautonen
jätteen keräys 1.1.1995.
tiin ja paneelit suojattiin.
Matti Siurola
Seuraavana vuonna
Silloin maalattiin myös
Ilkka Kivinen
saneerattiin lämpöverkellarikäytävät talkoilla.
kosto.
Turvalukot asennettiin
Talonmies:
PTS-suunnitelman
ne tilanneille asukkaille.
Matti Annala 1963–1986
suosituksesta huolimatta
Satelliittiantennin hanjulkisivuremontti siirkintaa selvitettiin, mutta
tyi vuosi vuodelta koko
hanke kaatui vähäisen
kiinnostuksen vuoksi. Osakepääomaa 1990-luvun ajan, ja lopulta päädyttiin siikorotettiin myymällä kaksi yhtiön omis- hen, että talot maalataan ja rappauksen
tuksessa ollutta asuntoa, ja myynnistä pahimmat halkeamat ja viat kunnostesaaduilla varoilla maksettiin putkiremont- taan. Vuonna 1997 uusittiin tiilikatto ja
tia pois. Piha-aluetta siistittiin karsimalla aluskate. Vuonna 1999 puolestaan korjailtiin julkisivurappauksia ja maalattiin
pihapajut.
Vuonna 1994 Kaskensivusta laadittiin talot Kaskensivun 50-vuotisen taipaleen
ns. PTS-suunnitelma (pitkän tähtäimen kunniaksi.
suunnitelma), jossa ehdotettiin julkisivuremontin tekemistä. Erään osakkaan
yhtiökokoukselle osoittaman kirjelmän
mukaan “nykyisellään taloryhmämme
on todellinen häpeäpilkku Kalevassa.
Julkisivulautakunta ei ole saamani tiedon
15
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
50-vuotias Kaskensivu
uudelle vuosituhannelle
Vuonna 2000 maalattiin parvekelaattojen
pinnat sekä asennettiin laattojen alapuolelle ja sivuille peltiverhous. Kaskensivun
50-vuotisjuhlia vietettiin 22.8.2001, ja
juhlissa muistettiin taloyhtiön alkuperäisiä asukkaita ja muita pitkään asuneita
asukkaita kukkakimpuin. Vuonna 2002
maalattiin porraskäytävät. Kaskensivun
ensimmäinen pihakirppis järjestettiin
vuoden 2003 keväällä. Jäteastiat vaihdettiin syväkeräysastioiksi vuonna 2004.
Samana vuonna yhtiöön hankittiin digivalmiuslaitteet tulevaa digitelevisiouudistusta varten. Myös lasten leikkipaikat kunnostettiin nykyaikaisten turvallisuusmääräysten mukaisesti; keinujen alta poistettiin kova lauta-alusta ja hiekkalaatikoihin
lisättiin puhdasta hiekkaa. (Nykyään leikkipaikat rapistuvat ennemminkin käytön
puutteesta – muutama vuosikymmen
aikaisemmin syynä oli ennemminkin
niiden ahkera käyttö.) Saunaosastot kunnostettiin 2004–2005, ja jälkimmäisenä
vuonna uusittiin myös taloyhtiön lukitusjärjestelmä, joka oli uusittu edellisen kerran 1970-luvulla. Vuonna 2005 yhtiöön
laadittiin suojelusuunnitelma ja järjestettiin yhtiön historian ensimmäinen paloharjoitus. Seuraavana vuonna talojen etupihoille istutettiin perennoja asukkaiden
iloksi. Vuonna 2008 yhtiö tilasi kuntoarvion, jonka perusteella julkisivuremonttia
alettiin jälleen suunnitella. Myös wc-istuimiin hankittiin erään osakkaan aloitteesta
16
ns. tuplanupit vedenkulutuksen pienentämiseksi. Yhtiölle tehtiin myös verkkosivusto (www.kaskensivu.fi).
Vuoden 2009 yhtiökokouksen jälkeen
julkisivuremontin suunnittelu alkoi toden
teolla. Yhtiön piha-alueille hankittiin pyöräkatoksia. Lisäksi puhdistettiin kaukolämmönvaihtimet sekä uusittiin kellarien
valaisimia ja hätäpoistumistiekylttejä.
Taloyhtiön piha-alueen puiden kuntotutkimuksen perusteella jouduttiin kaatamaan muutamia huonokuntoisia puita.
Yhtiössä pidettiin kevät- ja syystalkoot
sekä pihakirppis.
Vuoden 2010 syyskokouksessa tehtiin vihdoin päätös julkisivu- ja ikkunaremontista. Julkisivuremontin urakoijaksi valittiin tarjousten perusteella
Jalora Oy ja ikkunatoimittajaksi Fenestra.
Julkisivuremontti päätettiin tehdä ns. eristysrappaustekniikalla, jossa vanhaa, alkuperäistä rappausta ei pureta pois, vaan sen
päälle asennetaan ensin eristevillakerros
ja sen päälle teräsverkko. Varsinainen
rappaus suihkutetaan teräsverkon päälle
kolmessa kerroksessa: ensin pohjalaastikerros, sen päälle täyttölaastikerros ja viimeiseksi pinta- eli värilaastikerros.
Asukkaille pidettiin urakoijien järjestämä tiedotustilaisuus helmikuussa 2011,
ja pian sen jälkeen piha-alueella alkoi työkoneiden jyrinä. Remontti aloitettiin parvekkeiden purkamisella taloittain, mitä
varten parvekkeellisten asuntojen ikku-
nat suojattiin vanereilla purkutyön ajaksi.
Rakennustelineet asennettiin vain parvekelinjojen kohdalle. Ikkunat vaihdettiin
kaikissa taloissa maalis-kesäkuun välisenä
aikana. Uudet ikkunat ovat puualumiiniikkunoita (MSE-ikkunat), joissa on tuloilmaventtiilit. II-, III- ja IV-talojen uudet
ikkunat suojattiin rappaustöiden vuoksi
muoveilla, joiden peitossa menikin koko
kuuma kesä. Muovit koettelivat asukkaiden hermoja ja kärsivällisyyttä, vaikka tuuletusikkunoiden kohdalle saikin leikata
palkeenkielen, jotta asunnon ilma vaihtuisi
edes vähän. I-talossa tämä harmi tuli kohdalle vasta elokuussa muiden talojen töiden etenemisen myötä. Julkisivuremontin
harjakaisia vietettiin 18.10.2011 eli samana
päivänä kuin I-talon harjakaisia tasan 62
vuotta aiemmin. Tätä kirjoitettaessa varsinainen julkisivuremontti on luovutusta
vaille valmis. Siistimis- ja viimeistelytyöt
ovat käynnissä, ja yhtiön alueella tehdään
vielä sadevesiviemäröintiin liittyviä töitä.
Lisäksi yhtiössä toteutetaan myös lämmitysverkoston tasapainotus sekä ilmastointikanavien nuohous ja ilmastointijärjestelmän säätö.
Tampereen kaupungilta saatiin julkisivuremonttiin korjausavustusta 117 000
euroa.
Lisäksi vuoden 2011 aikana uusittiin
mm. kiuaskivet ja asennettiin talon jokaiseen asuntoon ja yhteisiin tiloihin yhtiön
kustannuksella verkkovirralla toimivat
palovaroittimet. Yhtiöjärjestys muutettiin
1.7.2010 voimaantulleen uuden asunto-
osakeyhtiölain mukaiseksi. Siitä poistettiin maininta yhtiön lunastusoikeudesta
ja lisättiin uuden asunto-osakeyhtiölain
mukainen merkintä siitä, että osakkaiden tulee ilmoittaa asunnossa tehtävistä
remonteista isännöitsijälle ennen remontin aloittamista (muutamia vähäisiä töitä
lukuun ottamatta).
PYYKKITUVAN MUURIPADAN
KÄYTTÖOHJE HISTORIIKKIIN
TALTIOITUNA
”Älkää polttako pataa siniseksi pyykkiä
keittäessänne. Huolehtikaa, että padan
alla on hyvin pieni tuli. Käännelkää pyykkiä, kun se on kiehumassa. On todettu,
että kovalla tulella keitettäessä vaatteet
ovat tiukasti pohjaa vasten, ja silloin
muodostuu pohjaan sininen jälki. Jos näin
tapahtuu, on sinistymät heti poistettava.
Parhaiten nämä poistetaan jollain hankausaineella esim. Sampo tai Vimi pulverilla. Hoitakaa pataa niinkuin ruostumatonta tiskipöytäänne. Silloin se kestää ja
on aina kaunis. Huuhdelkaa ja kuivatkaa
pata hyvin aina käytön jälken.”
III-talon pyykkituvassa vanha muuripata on vielä olemassa nykyaikaisen
8 kg:n pesukoneen kupeessa, mutta
moniko asukas saisi sillä nykyään pyykkinsä pestyä? Viereisessä mankelihuoneessa on vielä aito 1950-luvun mankeli,
joka on lähes koko huoneen kokoinen.
Siitä on tehty kuvalliset käyttöohjeet,
jotka on toimitettu myös Tampereen kaupunginarkistoon.
17
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
Asukkaiden muistoja
JORMA KATTAINEN
Muutettiin tänne 1951 tai 1952 Kyttälänkatu
8:sta. Olihan se aivan upeeta päästä ensinnäkin kerrostaloon asumaan. Vesivessa
ja sähköhella olivat tuon ajan ihmeitä.
Jääkaappeja ei ollut, vain kylmäkomero
keittiön nurkassa. Valion kaupasta käytiin
ostamassa irtomaitoa omalla kannulla.
Aloitin koulun Kalevan kansakoulussa eli
nykyisessä Kissanmaan koulussa siellä silloisen Hippoksen tiilitehtaan tuntumassa.
Tuntuihan se vähän pitkältä se koulumatka pienelle pojalle. Koulutie kulki peltoaukean poikki. Siihen aikaan tuon nykyisen Liisanpuiston tilalla oli vain peltoaukea, jossa oli ihmisten pieniä kasvimaita.
Kalevan kirkosta ei ollut silloin vielä tietoakaan, ja Sammonkatukin oli vain kapea
hiekkatie, jossa ei ollut vielä yhtään taloa.
Oli täällä lapsena hieno asua, sillä
mitä enemmän tänne rakennettiin taloja,
sitä enemmän mulla oli kavereita, kun
tänne Kalevaan muutti paljon lapsiperheitä. Pikatalojen poikien kanssa leikittiin sotaa kivikasoissa, jotka oli nykyisen
Kiinanmuurin paikalla venäläiskasarmien
edessä. Kasarmit oli pelottava paikka;
vaikka sodasta olikin jo muutama vuosi.
Sorsussa pelattiin nelimaalia ja talvella
jääkiekkoa. Yleisen sairaalan ryytimaalla
käytiin porkkanavarkaissa, ja sitten kun
tultiin isommaksi, käytiin kokeilemassa
tupakinpolttoa hautausmaan takana. Kun
Sammonkadun alkupään talot oli rakennettu, tuli myös Linkosuon baari, ja siellä
me käytiin katsomassa telkkaria.
18
Meilläkin oli alivuokralaisia makuuhuoneessa, mulle tehtiin nukkumapaikka
komeroon, mutta ei se haitannut. Aivan
upeita olivat lapsuusvuodet Kaskensivun
talossa. Taloyhtiössä asui paljon näyttelijöitä, muun muassa Roine-Auvisen perhe.
Heidän poikiensa Tommin ja Jannen
kanssa leikittiin. Myös oopperalaulaja Kari
Kuoppa on jäänyt naapureista mieleen, ja
tietenkin hiihtäjä Lydia Wideman, joka
voitti kultaa vuoden 1952 talviolympialaisissa Oslossa.
Menin naimisiin vuonna 1966 ja muutin vaimoni kanssa Tesomalle, mutta
Kaskensivun asunto on meillä edelleen
suvussa, enkä mää siitä ihan vähässä kummassa luovukaan.
MATTI SALONEN
Minä muutin Kaskensivuun 4-vuotiaana
Viinikan Asevelikylästä. Se oli dramaattinen elämänmuutos. Nämä asunnot olivat sen ajan luksusasuntoja. Useimmat
meistä tuon ajan lapsista olivat asuneet
hellahuoneessa; olimme tottuneet ulkohuussiin, ja keittiössä oli ollut puuhellat,
ja nyt muutettiinkin asuntoon, jossa oli
sisävessa ja sähkövalot ja portaat ja parvekkeet...
Nämä talot olivat ensi alkuun kaukaisimpia asuinrakennuksia keskustasta katsottuna, ennen kuin talot Kaupinkadulle
päin ja muualla lähiympäristössä valmistuivat. Meidän taloista seuraava rakennus
oli oikeastaan Hippoksen savitiilitehdas.
IV-talon takaa aukesi valtava voikukka-
pelto. Se on jäänyt mieleeni lapsuuden
paratiisimaisena leikkipaikkana.
Mieleeni on jäänyt myös hevosmies
Peltola Messukylästä, joka hevosineen
ja kärryineen kävi tyhjentämässä taloyhtiömme roska-astiat. Myös harjakauppiaat
ja veitsenteroittajat kävivät pihallamme
säännöllisesti tarjoamassa palveluksiaan.
Muistan myös, että taloyhtiössä oli paljon
hiljaisia ja ahdistuneita miehiä, ja naapurin pojat kertoivat, että heidän naapurissaan saattoi kuulla miehen huutavan
painajaisissaan öisin. Vasta isompana
ymmärsin, että ne olivat rintamalla olleita
miehiä, jotka yrittivät selviytyä raskaista
sotamuistoistaan. Heidän vaimonsa olivat
kovin ahkeria ja jaksavia naisia, sillä vastuu perheen elatuksesta oli siirtynyt pitkälti heille.
Taloyhtiön hallituksen monista jämäköistä puheenjohtajista nousee mieleen Eino Kiltti, joka yhdessä isännöijän
kanssa piti talot hyvässä järjestyksessä.
Muistamme hänen tarkastuskäyntinsä
kellareissa, ullakoilla ja piha-alueilla. Hän
jaksoi aina myös järjestää talkoita. Vasta
korkea ikä sai hänet luopumaan puheenjohtajuudesta, ja hankimme hänelle
Suomen Kiinteistöliiton ansiomerkin kiitokseksi taloyhtiön hyväksi vuosikymmenien aikana tehdystä työstä.
Naapureista muistan esimerkiksi
Länsipuron perheen, jonka pojasta Yrjö
Länsipurosta tuli sittemmin toimittaja ja
diplomaatti.
AUNE SÄÄMÄNEN
Minulla ja miehelläni oli ensin yksiö
Kiinanmuurin torneissa, mutta olimme
jonossa myös Arava-asuntoon tähän
Kaskensivulle. Oli tainnut tulla jokin
peruutus, ja me saimme sitten asunnon
täältä ennen poikamme syntymää. Tuon
ajan yleisin huuto pihalla kuului: “Äiti,
tuu ikkunaan!” Täällä asui tosi paljon lapsia. Järjestettiin jopa lastenjuhlia taloyhtiön lapsille, ja lasten synttäreillä oli aina
paljon naapurinlapsia vieraina. Pikkupojat
keksivät aina kaikenlaista pientä kolttosta
talonmiehelle, mutta valitettavasti me
äidit emme edelleenkään tiedä kaikista.
Kerran pojat kuitenkin keksivät, että kun
pihan leikkipaikka näyttää niin tylsältä,
niin he leikkasivat erään ankaran naapurintädin vaalimasta kukkapenkistä tulppaaneita koristeeksi. Sydän kurkussa odotimme, että nyt tästä vielä poru nousee,
mutta täti ei ihme kyllä suuttunut. Kaipa
hän piti hyvänä, kun pojat olivat halunneet
koristaa leikkipaikan kukkasilla. Samaa
tätiä pojat tosin kiusoittelivat hyppimällä
portaat porukalla tasajalkaa kolmannesta
kerroksesta ulos asti, kun porraskäytävä
kaikui ja kajahteli niin komeasti! - On
jäänyt myös mieleen viereisessä yksiössä
aikanaan asuneen tytön sulhanen, joka
yöllä yritti tulla tytölle kylään yrittämällä
kiivetä vesiränniä pitkin tuuletusparvekkeelle. Sen ovi oli kuitenkin lukossa, ja
paluumatkalla taisi tulla pojan lisäksi alas
myös vesiränni...
19
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
EEVA MULTANEN
Kahvipihlaja
Me muutimme mieheni kanssa I-taloon heti sen valmistuttua,
eikä ole ollut vielä tarvetta muuttaa pois. Näistä pihapuistamme ei
moni varmaan tiedä, että niitä on haettu ihan hartiavoimin lähitienoilta ja istutettu ihan omin luvin. Se oli sitä sen ajan elämää,
nykyäänhän pihapuut tuodaan taimitarhoilta suoraan. Esimerkiksi
meidän talon eli Nyyrikintie 7:n päädyssä 60 vuotta kasvanut pihlaja oli tällaista “omaa tuotantoa”. Naapurimme herra Kivikoski
oli silloin 1950-luvun alussa aina töihin lähtiessään katsellut sitä
talomme kulmaa, että tuossa olisi hyvä puun paikka. Mieheni oli
töissä Viinikassa VR:n ratapihalla, ja hän oli havainnut, että ratapenkalla kasvaa kauniita pihlajia. Niinpä hän kerran toi sieltä pihlajan pyörällään ja istutti sen Kivikosken ja muiden naapureiden
iloksi talon päätyyn. Pian sen jälkeen oli ovemme ovikelloon ripustettu muovikassi, jossa oli kaksi pakettia Oka-paahtimon kahvia.
Luulemme, että lahjoittaja oli naapurin Kivikoski. Se oli valtavan
arvokas lahja, sillä kahvi oli tuolloin vielä elintarvikesäännöstelyn
piirissä eli kortilla, eikä kaikilla ollut edes varaa ostaa sitä. Siitä lähtien kutsuimme perheessäni pihlajaa kahvipihlajaksi, ja sen kasvua
sain seurata 60 vuotta. Kahvipihlajallamme oli valitettavasti kovin
karu kohtalo: nyt julkisivuremontin aikana sen jyrättiin työkoneiden tieltä maan tasalle eikä siitä taida olla enää edes kantoa jäljellä.
20
TERTTU ALENIUS
Niin, ensimmäisenä tulee mieleen menneistä vuosista, että täällä oli paljon lapsia.
Muistan esimerkiksi Auvisen Tommin ja
Jannen, ja muita poikia, jotka olivat kovia
kiroilemaan siinä viiden-kuuden vanhoina. Juksasin heitä kerran antamalla
heille pienet palat saippuaa ja sanoin, että
nämä ovat terveisiä talonmieheltä; jos
kiroilu ei lakkaa niin hän tulee pesemään
teiltä suut saippualla!
MAIJA-LIISA ANNALA
Muutimme mieheni kanssa julkisivuremontin alta upouuteen asuntoon. Meillä
on ihana uusi koti vanhuuspäiviä varten,
ja onhan se kiva, että uudessa kodissa
on esimerkiksi sähköpistokkeita paljon
enemmän kuin täällä Kaskensivun entisessä kodissamme. Kaipaan kuitenkin
näitä ihmisiä, joiden ympäröimänä asuin
miltei 40 vuotta täällä Kaskensivussa.
Täällä Kalevassa jäin aina suustani kiinni
kaupassa, kun aina joku tuttu sattui
samaan kauppaan.
MATTI ANNALA
Kyllä ne talonmiesvuodet olivat kovia vuosia fyysisesti. Kaikki työt tehtiin tuolloin
käsin, pääasiassa yhden miehen voimin.
Työpäivät olivat pitkiä varsinkin 60-luvun
puolella, sillä laki talonmiesten työajoista
annettiin vasta vuonna 1970. Vaikka putosin kerran kaulaani myöten roskakuiluun, rankinta oli kuitenkin, kun asukkaat
hälyttivät minua aina silloin tällöin hätiin
perheriitatilanteisiin. Sellaista se oli, kun
talonmies asui samassa talossa. Onneksi
sitä sattui harvoin. Muuten Kaskensivun
asukkaista on jäänyt mieleeni monta valovoimaista persoonaa, kuten eräs rouva,
joka esimerkiksi saunoi kun häntä huvitti
ja viis veisasi, vaikkei juuri silloin olisi
ollutkaan hänen saunavuoronsa. Muut
asukkaat odottivat saunatakeissaan saunan ovella, ja minä jouduin saunan ovelta
huhuilemaan, että nyt olisi toisten saunavuoro. Rouva ilmoitti vain, että “Koskiska
saunoo nyt!”.
Talojen lämmittäminen vei työajastani
ison osan ennen kaukolämpöön siirtymistä. Öljyn kulutusta piti pienentää ja
onnistuinkin siinä sitten niin hyvin, että
nämä talot olivat pitkään kaupungin energiapiheimpiä taloja vastaaviin taloihin verrattuna. Öljyn toimittamisesta on jäänyt
mieleeni eräskin Romaniasta tilattu halpa
öljykuorma, jossa kyllä olikin sitten seassa
sahanpurua ja ties mitä muuta. Eräänä
pakkastalvena etelärannikon satamaan
tullut öljyrekka jäätyi jonnekin Salon tienoille... Siinä kerkesi jo hiki nousta otsalle,
että riittääkö öljy ja lämmöt, ennen kuin
saadaan uusi öljylasti säiliöön.
TERTTU JA HEIMO ALENIUS
Muutimme taloon 1961 ja olemme viihtyneet kodissamme siitä asti. Hyvä on
ollut asua, mihin sitä nyt kotoaan lähtisi...
Sijainti on niin mahtava, kun kaikki on
lähellä.
21
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA
Lopuksi
Kaskensivun yli 60-vuotisen historian
aikana suomalainen yhteiskunta on
muuttunut hyvin paljon. Siinä missä
Kaskensivuun 1950-luvulla muuttaneet
muistelevat, miten luksusta oli päästä
asumaan kerrostaloasuntoon, jossa oli
sisävessa, nykypäivänä lähes kaikissa
uusissa kerrostaloasunnoissa on jo oma
sauna vakiovarusteena, eikä sellaisen saadakseen tarvitse edes hankkia omistusasuntoa, vaan se onnistuu esimerkiksi
asumisoikeus- tai osaomistusasunnon
avulla. Ja kun aikanaan alivuokralaisten
ottaminen Kaskensivun asuntoihin varsinaisen asukasperheen lisäksi oli tuiki
tavallista, niissä elelee nykyään nuoria ja
vanhempia pariskuntia, yhden hengen
talouksia ja opiskelijoita yliopiston ja muiden oppilaitosten läheisyyden houkuttelemina. Tämä kuvastaa asuntokuntien koon
muutosta: esimerkiksi Tampereella yhden
hengen talouksien osuus vuonna 2009
oli 47,4 prosenttia kaikista asuntokunnista. Seuraavaksi eniten eli 7,1 prosenttia
oli kahden hengen asuntokuntia; asuntokuntien keskikoko oli 1,9 henkilöä.2 Kun
menneinä vuosikymmeninä huolehdittiin puhelinnousujohtojen riittävyydestä,
nykyään huolehditaan laajakaistan ja langattoman verkkoyhteyden saatavuudesta.
Markettien näivetettyä kivijalkakaupat
Kaskensivun ja lähitalojen liikehuoneistoissa on nykyään maito- ja lihakauppojen
sijasta erilaisia toimistoja ja pieniä palveluyrityksiä.
22
Myös Kaskensivun sijainnissa on tapahtunut merkittävä muutos: siinä missä
Kaskensivun talot olivat syntyvuosinaan
kaupungin reuna-aluetta ja kaukaisimpia asuinrakennuksia keskustasta katsottuna, ne sijaitsevat nykyään rauhallisella
puistoalueella Etu-Kalevassa, josta on
noin kilometrin kävelymatka rautatieasemalle ja ydinkeskustaan. Kalevan kaupunginosa on levittäytynyt joka suuntaan
Kaskensivun taakse ja sivuille. Usealla
bussilla pääsee jos nyt ei aivan oven eteen
niin likimain kotitalon lähettyville kuitenkin, ja busseja kulkee 10 minuutin
välein. Sammonkadun alkupään palvelutarjontaan kuuluvat parin ruokakaupan, pesulan ja verhoomon lisäksi mm.
lukuisat kampaamot, ompelimot, etniset
ruokapaikat, tietokoneliikkeet ja kirjakauppa; Prisma-keskuksen marketteihin
ja huonekalukauppoihin pääsee bussilla
parissa minuutissa. Kalevan uimahalli
on kävelyetäisyydellä, Sampolan kirjasto
on vieressä, Tammelakeskuksen terveysasema kivenheiton päässä ja yliopistolle
tai Tampere-taloonkin on vain muutaman
minuutin matka. Kalevan kaupunginosasta on puolestaan muodostunut yksi
Tampereen yhtenäisimmistä kaupunginosista, jonka asemakaavassa on painotettu
korttelirakennetta sekä luonnonvalon ja
puistoalueiden merkitystä.3 Rakentamista
säädellään Kalevassa hieman normaalia
tarkemmin ja 1950-luvun ilme pyritään
säilyttämään, mutta kaupunginosaa ei ole
kuitenkaan suojeltu kaavalla.4
Vuosi 2011 lähenee loppuaan. Asuntoosakeyhtiö Kaskensivun neljä taloa ovat
kestäneet auringonpaahdetta, paukkupakkasta, kaatosadetta ja hyistä viimaa yli 60
vuotta. Talot on maalattu noin 10 vuoden
välein; ja toisinaan on taloja on ehostettu
vähän enemmänkin. Nyt ne ovat saaneet
pintaansa tuhdin rappauksen ja uuden
upean värin, kaksi taloista appelsiininkeltaisen ja kaksi havunvihreän. Uusien
ikkunoiden ja parvekeovien myötä me
kaskensivulaiset saamme nyt nauttia siitä,
ettei ikkunoista vedä eivätkä ne huurru,
mikä oli varsin yleistä ennen remonttia.
Kaikki raskaat remontit taloyhtiössä on
nyt tehty pitkäksi aikaa. Kaskensivulaiset
voivat siis huokaista helpotuksesta, kun
naapuruston samanikäiset talot peittyvät
yksi toisensa jälkeen rakennustelineisiin
omia julkisivuremonttejaan varten.
Työkoneiden meteli piha-alueellamme
alkaa hiljentyä. Toivottavasti remontista
kuraiseksi ja nurmettomaksi jäänyt piha
peittyy pian ensilumeen. Kaskensivun
asukkaat voivat hyvillä mielin odotella joulua, tulevan talven paukkupakkasia, lumipyryä ja kinoksia entistäkin jykevämpien
seinien ja tiiviiden ikkunoiden suojassa.
Tervetuloa, seuraavat 60 vuotta!
2 http://www.tampere.fi/material/attachments/5iHTLSId5/ASUMINEN_JA_RAKENTAMINEN_Tilastoaineisto_2010.pdf
(viitattu 20.11.2011).
3 http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1253 (viitattu 21.11.2011).
4 Sähköpostikirjeenvaihto kaupunkikuva-arkkitehti Jalo Virkin kanssa 21.11.2011.
Valokuvien tekijänoikeudet
Kuvat lapsista SIVU 4, 7: Terttu ja Heimo Alenius
Tampereen kaupungin kuva-arkisto: SIVU 2–3, Veikko Kanninen / Vapriikin kuva-arkisto, KANSI, Vapriikin kuva-arkisto
SIVU 9, Ensio Kauppila /Vapriikin kuva-arkisto (Valokuvaaja Ensio Kauppila asui Kaskensivussa lähes koko ikänsä.)
Taitto Esa Kerttula (kaskensivulainen vuodesta 2001), Mainostoimisto Atomi
Paino Eräsalon Kirjapaino Oy
Lähteet
Asunto-osakeyhtiö Kaskensivun hallituksen pöytäkirjat ja toimintakertomukset
1949–2011 (lukuun ottamatta vuosia, joiden pöytäkirjat ovat kateissa)
Arkimies, Kirsikka ja Hyttinen, Hannu (toim.) 2001: Me Koskentieläiset, Asunto Oy Koskentie, Hämeen Kirjapaino Oy
Hilden, Juhani 2003: Kaleva-kirja. Tampere-Seura ry., Kirjapaino Hermes Oy
Javanainen, Juha 2011: Kalevan Sampo 2, Tampereen Yliopistopaino Oy
Näsi, Juha ja Näsi, Salme 1990: Tamperetta rakentamassa. Asuntokeskuskunta Tampereen Haka 50 vuotta, Hämeen Kirjapaino
23