1. No category

Rollikan kevätretki
Kreikkaan v.2011
1
Rollikan reissu Kreikkaan keväällä 2011
Laivamme lähti Vuosaaren satamasta huhtikuun lopussa v.2011 kohti Rostockia. Ajelimme sieltä
sitten suoraan lähellä Trogirin kaupunkia, Splitistä pohjoiseen sijaitsevalle Vranjica Belvederen
leirintäalueelle, jonne olimme syksyllä jättäneet Rollikka-vaunumme. Sieltä jatkoimme sitten
vaunun kanssa etelään päin. Kotiin palasimme kesäkuun puolivälissä.
Matkan aikana oli tarkoitus entiseen tyyliin kirjoittella pieniä raportteja ja liittää niihin kuvia. Mutta
tietokoneemme hajottua saimme matkalla aikaseksi vain yhden lokikirjamerkinnän. Loput
seitsemän juttua on kirjoitettu 'Post Festum' eli matkan jälkeen. Sen huomaa. Matkajutut pitäisi
kirjoittaa heti tuoreeltaan ennen kuin muistot haalistuvat ja jäävät uusien kerrostumien alle. Tähän
dokumenttiin nuo kaikki kahdeksan juttua kuvineen on koottu yhteen sellaisenaan.
Yrjö, Camilla ja Tuikku
Sisällysluettelo:
Sivu
Matkalla Kreikkaan
Kuukausi Kreikassa ilman tietotekniikkaa
Meteora ja Pelionin niemimaa
Delfin temppelialueella
Ateeenassa ja muinaisessa Mykenessä
Antiikin Olympian raunioilla
Viimeinen kohde Kreikassa
Paluumatka Suomeen
09.05.2011
14.06.2011
20.05.2011
23.05.2011
26.05.2011
28.05.2011
30.05.2011
12.06.2011
2
7
10
21
32
41
48
53
2
Matkalla Kreikkaan
9.5.2011
Alkuun
Asuntovaunumme Rollikka oli ilmeisen tyytyväisenä talvehtinut Dalmatiassa. Lähdimme päivän
parin kesään totuttelun jälkeen liikenteeseen ja olemme nyt jo Kreikan puolella, Epiroksen
maakunnan pääkaupungissa, Ioanninassa. Tekee mieli kertoa jotain matkalla melko nopeasti
läpiajetuista maista Montenegrosta ja Albaniasta, joiden vaiheita ei ainakaan meikäläinen ole tullut
ennen tarkemmin seuranneeksi.
Montenegroon ajettuamme emme oikein tienneen tulimmeko EU:n alueelle vai ei. Valuutta oli
ainakin euro mutta ymmärsin niin, ettei täysjäsenyydestä vielä voi puhua. Pitkä liittosuhde
Serbiaan katkesi lopullisesti vasta v.2006 ja tämä runsaan 600.000 asukaan vuoristovaltio
julistautui itsenäiseksi ja sai heti laajalti kansainvälistä tukea ja EU:n suuntaankin näytettiin
vihreätä valoa.
Meidän piti ajaa vain maan läpi mutta löysimme kuitenkin rannikon eteläpäässä yhden nätin
leirialueen. Oikeastaan kahden vierekkäisen pienen alueen emännät kilpailivat meistä. Camping
Olivan muori lopulta opasti meidät tieltä sisään omalle alueelleen. Olimme kenties vuoden
ensimmäiset asiakkaat. Kaikki palvelut pelasivat. Tyytyväisinä jatkoimme seuraavana aamuna
matkaa 10 euroa köyhempinä.
Albania on oma mielenkiintoinen lukunsa. Onneksi saimme jo Dubrovnikista hankittua
kirjallisuutta aiheesta. Albaniasta sen hankkimiseen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Seuraavassa
sekavasti jotain siitä mieleen jäänyttä:
Maan pitkä historia on varsin sekava. Yksi suhteellisen selkeä jakso oli Ottomaanien valtakausi,
joka kesti lähes 500 vuotta. Sekään ei ollut helppoa. Vaikka vääräuskoiset saivat elää valtion
suojeluksessa, joutuivat he maksamaan kovaa veroa ja lisäksi luovuttamaan yhden poikalapsen, ei
kuitenkaan ainoataan, valtiolle. Heistä koulutettiin mm.eliittisotilaita, janitsaareja Turkin sulttaanin
kaartiin. Tätä välttääkseen monet kääntyivät islamin uskoon tai ainakin teeskentelivät niin
tehneensä.
Maassa on monia etnisiä ryhmiä ja uskontokuntia. Yksi aiemmin minulle tuntematon
mielenkiintoinen oppi on bektashismi. Se on joskus 1300-luvulla islamin valtavirrasta erkaantunut
sufi-lahko. Pääpaikka on nykyisin Albaniassa sen jälkeen kun sen harjoittaminen Turkissa
kiellettiin.
1900 luvun alussa Albaniassakin alettiin haaveilla itsenäisestä kansallisvaltiosta ja v.1912 tehtiin
itsenäisyysjulistus ja erinäisten sotien ja neuvottelujen jälkeen Ottomaanit lähtivät maasta. Mutta
uutta valtiota ei hevin saatu syntymään. Ensimmäisen maailmansodan melskeissä albanialaiset
tappelivat kaikkia vastaa ja keskenäänkin. Sekasortoisessa tilanteessa yksi kyläpäällikkö sai
huudatettua itsensä Albanian kuninkaaksi ja hän pysyikin sellaisena aina vuoteen 1939, jolloin
Mussolini liitti Albanian Italiaan. Toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen taas kaikki muuttui.
Enver Hoxha ja kommunistinen puolue piti pitkään maata ja sen kansalaisia rautaisessa otteessaan.
Maa julistettiin maailman ensimmäiseksi ateistiseksi valtioksi. Vähitellen maa eristäytyi ja suhteet
kaikkiin liittolaisiin, viimeksi Kiinaan, katkesivat.
Sekavuus hallinnossa ja levottomuudet lisääntyivät jälleen Hoxhan kuoltua ja kommunistien
menetettyä valtaansa. Järjestäytynyt ja järjestäytymätön rikollisuus levisi monissa muodoissaan.
1990 luvun Balkanin sotien seurauksena Albania vastaanotti vielä lähes puoli miljoonaa Kosovon
pakolaista. 2000-luvulla olot ovat vähitellen vakiintuneet ja taloudellinen tilannekin parantunut.
Tosin maan eri osien välillä on suuria eroja.
3
Kun ajelimme Tiranan ja Durresin seuduilla rakennettuja uusia teitä hämmästyimme aivan
älyttömän suurta huoltoasemien määrää. Vanhoja hylättyjä ja uusia hienoja huoltoasemia oli parin
sadan metrin välein. Toinen hämmästyksen aihe erityisesti Durresista etelään oli valtava
keskeneräisten mutta hiljaisten ja valmiiksi rakennettujen mutta asumattomien talojen määrä.
Jostain kuulimme, että nämä kummallisuudet ovat keinoja järjestäytyneen rikollisuuden rahan
pesulle.
Mutta luonto on suuressa osassa maata todella hienoa. Sitä saimme ihailla kun ajoimme Vloren ja
Saranden kautta Kreikan rajalle. Toinen tie etelään, joka oli ainoa navigaattorimme tuntema, oli
tietöitten takia kuulemma huonossa kunnossa. Subaru sai naama punaisena ykkösellä kiivetä
jyrkkiä serpentiinejä. Ajotietokoneen polttonesteen kulutusmittari oli pitkiä jaksoja tapissa eli
kulutus oli yli 50litraa/100km. Mutkia ei kannattanut oikoa. Sen verran syviä "ojat" olivat tällä
rannassa kulkevalla tiellä, joka välillä kiipesi yli kilometrin korkeuteen.
Sattumalta osasimme perille. Meillä oli leirintäalue Pa Emerin isännän paperinpalalle piirtämä
summittainen kartta. Tienviitoja ei Albaniassa kovin paljon harrasteta. Isäntä vaihtoi meille myös
7000 lekaa 50 eurolla. Sillä saimme 40 litraa dieseliä. Maassa ei muuten ole montaa leirintäaluetta.
Hyviä hotelleja rannikolla kyllä löytyy. Luulen kuitenkin, että paluumatkan teemme laivalla
Kreikasta Italiaan.
Kotorin lahden rantoja
4
Sveti Stefan
Camping Oliva Montenegrossa
5
Camping PaEmerin terassilla Albaniassa
Taukopaikka matkalla Vloresta Sarandeen Albanian etelärannikolla
6
Maisema rantarörmältä: Autolautta matkalla Italiaan
Mäkimaisemia matkalla Kreikkaan
7
Kuukausi Kreikkassa ilman nettiä ja tietokoneita
14.6.2011
Alkuun
Näinhän tässä sitten kävi, että tietotekniikka petti vanhan konkarin. Matkamikromme ei sitten
yhtenä aamuna enää herännytkään henkiin. Samalla se vei mukanaan bittien kadotukseen
alkumatkan valokuvamme, jotka tyhmää kyllä olin deletoineen kameran muistikortilta. Olisihan
sinne mahtunut kuvia tuhansittain.
Leirintäalueille on kiitettävästi joka puolella syntynyt wlan-verkkoja mutta samalla vierailijoiden
käyttöön tarjottavat PC:t ovat hävinneet. Kun kaikilla karavaanareilla on omat laptoppinsa, iPadinsä
ja älypuhelimensa, on yleiseen käyttöön tarkotettujen PC:eiden ylläpitämisestä vain turhaa vaivaa.
Niihin pesiytyy nopeasti erilaisia viruksia ja matoja. Kreikassa on kuulemma vanhastaan erityisenä
riesana troijalaiset. Mutta kun meillä ei ollut mitään varajärjestelmiä, olimme tiedonvälityksen
suhteen totaalisesti pihalla. Kreikan TV:stäkään ei ole mitään apua, ellei kieltä osaa.
Parhaimmillaan sai näkyviin neljä kanavaaa ja ainakin yksi niistä kuvasi koko ajan jotain
poliitikkoa puhumassa parlamentissa tai jossain paneelissa Kreikan poliittisesta tilanteesta. Aihetta
ja perinteitä siinä riittää. Eikös politiikka keksittykin Kreikassa.
Juttujen kirjoittaminen ja lähettäminen Web-lokikirjaan ei sitten enää onnistunut eikä valokuvien
käsitteleminen muutenkaan. En muista, että olisin joutunut vuosikymmeniin olemaan näin pitkää
aikaa ilman internettiä. Aluksi tietenkin tuntui ahdistavalta, mutta sitten siihen tottui. Kirjojen
lukeminen alkoi taas maistua ja ehkä ulkonakin oli kevyempi liikkua.
Atk-hankaluuksista huolimatta matkamme onnistui erinomaisesti. Uusia valokuvia näppäilimme
runsaasti ja tutustuimme komeisiin vuoristomaisemiin, viehättäviin pikkukyliin, rantamaisemiin ja
tietenkin historiasta tuttuihin muinaisiin kreikkalaisiin kohteisiin. Paluumatkamme alkoi Patrasta,
Peloponnesoksen niemimaalta laivalla Venetsiaan, sitten sieltä Alppien yli ja Saksan halki ja vielä
tämän kerran Finnlinesin laivalla Helsinkiin. Helluntaina palasimme jo Kuopioon, jossa kuitenkin
täsmälleen silloin hieno hellekausi lopahti ja alkoi sataa.
Ainakin vakaa aikomus on koostaa jälkikäteen tähän lokikirjaan jatkoksi muutamia kirjoituksia ja
niihin sopivia kuvia matkalta.
8
Puutkin ovat täällä toista tuhatta vuotta vanhoja
Turistit Delfissä
9
Turistina Akropoliksellla
Korkean paikan leirillä muinaisessa Olympiassa
10
Meteora ja Pelionin niemimaa
20.05.2011
Alkuun
Tässä olisi ensimmäinen matkan jälkeen väsätty lokikirjamerkintä. Päivämäärä yllä vastaa matkan
ajankohtaa.
Reittimme Ioanninasta, ensimmäisestä leiristämme Kreikassa, johti meidät onnekkaasti Meteoran
luostarialueelle. Paikka on on todella komea ja otimme sieltä koko joukon mielestäni upeita kuvia,
mutta ne kaikki joutuivat hukkaan edellisessä viestissä kerrotusta syystä. Otin nyt vapauden liittää
tähän mukaan muutaman kuvan alueen esitteestä.
Jo 1300-luvulta alkaen tälle vajaan 10 neliökilometrin kokoisella merkillisellä alueella jököttävien
kalliotornien huipuille on rakennettu luostareita. Ennen niin munkit kuin heidän tarvikkeensa
nostettiin ylös köysien avulla. Nyt luostareihin pääsee kapuamaan, tosin hikisesti, jo portaitakin
myöten. Parhaimmillaan luostareita on ollut parikymmentä ja kuudessa niistä asustaa vieläkin
munkkeja. Tiedä sitten kuinka rauhassa he siellä voivat enää pohdiskella syntyjä syviä, kun paikasta
on tullut niin tavallisten turistien kuin vuorikiipeilijöiden suosikkikohteita. Alueella on peräti
toistasataa kalliopilaria ja niille on merkattu yhteensä tuhatkunta kiipeilyreittiä. Kuten arvata
saattaa, emme yrittäneet selvittää niistä ensimmäistäkään, mutta Pyhän Nikolaos Anapavsasin
luostariin (kuva 2) kapusin. Siellä oli mm. kuulun ikonimaalari Theofaniksen v.1527 tekemä hieno
fresko, jossa Aatami paratiisissa antaa nimiä vasta luoduille eläinlajeille. Itse pyhä Nikolaos eli jo
joskus 300-luvulla. Hänen pyhän miehen urakehityksensä sai hyvän potkun kun hän onnistui
pyhiinvaellusmatkallaan pelkästään rukoilemalla taltuttamaan myrskyn ja herättämään henkiin
mastosta tipahtaneen merimiehen.
Seuraava leirimme oli Pagasitikoksen lahden rannalla, Sikian ensiluokkaisella leirintäalueella.
Jäimme sinne lähes pariksi viikoksi. Se sijaitsi juuri sopivasti 50km pitkän Pelionin niemen
puolivälissä. Tutkimme tuon metsäisen ja mäkisen (korkein vuori on yli 1600m) niemen päästä
päähän. Näimme upeita maisemia, idyllisiä pikkukyliä ja kauniita rantoja. Mutta emme nähneet
emmekä niinollen saaneet valokuvattua yhtään kentauria. Ilmeisesti jo vanhentuneiden tietojen
mukaan niitä piti käyskennellä runsaasti Pelionin niemimaan oliivipuumetsiköissä. Voi olla, että
niiden kanta on jo haipunut olemattomiin. Vuohia noissa metsiköissä sen sijaan tepasteli runsaasti ja
jätöksistä päätellen mahdollisesti myös peuroja.
Seutu oli kovasti mieleemme. Mielestäni sitä voi hyvin suositella Kreikan matkaa suunnitteleville,
johon Camilla lisäsi, että sitä voi toki erinomaisen hyvin suositella myös Espanjan matkaa
suunnitteleville.
11
Lainakuvia Meteoran luostarialueelta
12
Lainakuvia Meteoran luostarialueelta
13
Kentaureja Pelionin niemellä?
Leirimme Camping Sikiassa
14
Aamukuva leiripaikaltamme
Syrjäisiä poukamia Egean meren rannalla
15
Tyypillistä maisemaa Pelionin niemellä
16
Mahdollisimman paljon kukkia kotiporteilla
17
Pinakatesin kylä
Makrinitsan kylä
18
Kahvilamme Makrinitsassa
Camilla ja Egean meri
19
Agia Kyriakin kylä Pelionin niemen eteläkärjessä
Tuoretta kalaa tarjolla edullisesti
20
Lounaaksi meren herkkuja
Kotitarvekalastusta Agia Kyriakissa
21
Muinaisen Delfin temppelialueella
23.05.2011
Alkuun
Seuraavana Kreikan ykköskohteista on esittelyvuorossa Delfi (Delfoi). Jo joskus mykeneläisen
kultturin aikana, n. 1500 e.Kr. Delfi oli jonkinlainen pyhä paikka. Myöhemmin siitä kehittyi
Apollon palvontaan omistautunut autonominen pappisvaltio. Oli mielenkiintoista nähdä omin silmin
upealle paikalle Parnassos-vuoren rinteeseen, vuorenhalkeamasta vettä pulppuavan ikuisen lähteen
viereen rakennetun temppelialueen rauniot. Oraakkelibusineksen ansiosta Delfi saavutti 700-luvulla
e.Kr. mahtavan maineen ja varallisuuden. Alla olevassa havainnekuvassa näkyvät pienet pytingit
olivat eri kaupunkivaltioiden aarreaittoja, joissa säilytettiin palkkioina saatuja aarteita. Neuvoa
tarvitsevia asiakkaita riitti niin läheltä kuin kaukaakin. Me olisimme halunneet kysyä temppelin
papittarelta, ettei kai se vaan koidu minkään valtion tuhoksi, jos perussuomalaisia otetaan
hallitukseen, mutta ei meille köyhille tätä tietoa annettu.
Kerrotaan, että alunperin temppelin papitar, Pythia oli nuori kaunis neitsyt, mutta kun moni heistä
karkasi jonkun varakkaan asiakkaan kanssa, sovittiin, että jatkossa Pythian piti olla yli 50 vuotias.
Heitä saattoi olla kolmekin yhtaikaa virassa. Eteeriset huurut olivat prosessissa tärkeitä. Niiden
vaikutuksesta papitar houraili jotain vaikeata ja viisaat, aikaansa seuraavat munkit tulkitsivat nämä
Apollon viestit neuvoiksi asiakkailleen. Istuntoja pidettiin alunperin vain kerran vuodessa mutta
myöhemmin kysynnän kasvaessa niitä pidettiin kerran kuussa paitsi talvella, jolloin Apollo-jumala
muutti hyperborealaisten luokse ja jätti pyhätön Dionysos-jumalan hoitoon.
Kiusaus ryöstää Delfin aarteet kävi vähitellen roomalaisille ylivoimaiseksi. Ensimmäisen kunnon
ryöstöretken teki Sulla ja sitten Nero. Mutta vasta vasta 300-luvun j.Kr. loppupuolella kristitty
keisari Theodosius tuhosi Delfin hienot, mutta ikävä kyllä pakanalliset rakennukset. Theodosius
tuhosi kyllä kreikkalaisten kulttuurisaavutuksia muuallakin, ja enemmän kuin mitä kymmenet
sukupolvet olivat saanet rakennetuksi.
Muinaisen Delfin museossa näin suureksi yllätyksekseni kuuluisan marmorisen Omphaloksen, eli
maailman navan, joka on sijainnut temppelialueen keskustassa. Ja minä kun olen aina luullut, että
mualiman napa on Kuopion torilla. Tosin täytyy tunnustaa, että uskoni siihenkin on alkanut horjua
lähinnä surkuhupaisan toriremontin ansiosta. Nyt opin sen, että Zeus aikoinaan päästi kotkan
yhtaikaa lentoon jokaisesta maailman äärinurkasta. Kotkat tapasivat Delfissä eikä missään Kuopion
torilla. Se riittää hyvin todistukseksi.
Alla on kuvia, jotka näppäilin leirintäalueeltamme, Camping Delphistä. Harvoin on
vaunupaikaltamme avautunut niin upeita maisemia. Lähinnä alapuolellamme oli Krisson kylä, jonka
historia on vielä Delfiäkin vanhempi. Alempana näkyy vielä istutettujen oliivipuumetsikköjen
takana Kirran kaupunki ja Korintin lahti. Yhtenä iltana aivan leirintäalueen aidan takana, jyrkässä
louhikossa, ohitsemme marssi monisatapäinen vuohilauma, jota paimensi ikiaikaisessa
virkapuvussaan (sauva + viitta) nuori mies ja kuusi paimenkoiraa. Eikä yksikään vuohi eksynyt.
22
Apollon temppeli antiikin Delfissä
23
Apollon temppelin päätyä
Ateenan lahjoitusten aarreaitta
24
Tholos (pyörökaari) Athenen pyhätössä
Osa pyörökaaren huipusta
25
Tauko vanhan oliivipuun varjossa
26
Muinainen Delfin temppelialue
Delfin museossa on paljon nähtävää
27
Omphalos, maailman napa
Leirintäalueelta oli ilmavat maisemat
28
Jotkut asiat eivät ole muuttuneet
Hyvä paimen ja monisatapäinen vuohilauma kotimatkalla
29
Maisema vaunupaikalta Korintin lahdelle laajakulmalla katsottuna
Sama pitemmän putken läpi nähtynä
30
Vedenkuljetusta vuoristossa
31
Ansaittua lounasta odottamassa tuntien patikoinnin jälkeen
Sitkeä neliveto on näillä teillä poikaa
32
Ateenassa ja muinaisessa Mykenessä
26.05.2011
Alkuun
Kovasti mietimme kannattaako Ateenassa ollenkaan käydä huolimatta siitä, että se on sentään
Euroopan vanhin oikea kaupunki. Mutta nykyisin Ateenan metropolialueella asuu miljoonia ihmisiä
ja alueella on vain kaksi leirintäaluetta, niistäkin toinen jo turhan kaukana kaupunkivierailuja
ajatellen. Parhaan kuvan Ateenasta saa lukemalla kirjoja tai etsimällä tietoa internetistä.
Jos Ateenaan vaivautuu, kannattaisi aikaa varata viikon verran. Mutta me ajoimme vain pariksi
päiväksi lähinnä kaupungin keskustaa olevalle täpötäydelle leirintäalueelle, joka oli vilkkaan ja
meluisan liikenneväylän varrella. Kävimme tietenkin Akropoliksella, harhailimme sitten kaupungin
ydinkeskustassa ja hoidimme joitain asioita. Helpotuksesta huokaisten jatkoimme kolmantena
päivänä matkaa. Pelkästään Ateenan arkeologiseen museoon, jonne emme sinnekään ehtineet,
pitäisi varata yksi kokonainen päivä, ja muitakin mielenkiintoisia kohteita löytyy melkoinen joukko.
Kaupungissa pääsee kyllä hyvin liikkumaan metrolla ja bussilla ilman koiraa tietenkin, mutta
omalla autolla ei kannata yrittääkään.
Kreikka ja Ateenan kaupunki tekivät suurponnistuksen ehostaakseen rapistumaan päässyttä
kaupunkikuvaa vuoden 2004 olympialaisia varten. Monia isoja projekteja toteutettiin, mutta
kuulemamme mukaan tilanne on sen jälkeen vähitellen taas huonontunut, kun ylläpidosta ei ole
huolehdittu. Nykyinen taloudellinen ja poliittinen ahdinko ei lupaa hyvää lähitulevaisuudessakaan.
Muutos oli todella suuri kun leiriydyimme seuraavaksi Peloponnesoksen puolella pienen Mykenen
kylän laidalla olevalle rauhalliselle Camping Atreukselle. Kylän pohjoispuolella, kukkulalla, Agios
Ilias vuoren juurella on muinaisen Mykenen rauniot.
Kaikkihan muistavat Mykeneen, jos ei muualta niin Homeroksen Iliaasta ja Odysseiasta. Sen
mukaan Perseus, Zeuksen ja Danaen poika, perusti Mykenen ja siellä piti olla suunnattomia kultaaarteita. Heinrich Schlieman muisti tuon myytin hyvin, kun hän 1870-luvulla aloitti kaivaukset
Mykenen raunioilla. Hän löysikin vanhoja mykeneläisten kuninkaiden hautoja ja kaivoi niistä esiin
monia arvokkaita esineitä, mm. kultaisen kuvan kasvoista (ks. kuva alla), jonka hän luuli olevan
Mykenen kuninkaan Atreuksen pojan Agamemnonin kuolinnaamion. Myöhemmin kävi ilmi, että
naamio oli jonkun 300 vuotta ennen Agamemnonin aikaa eläneen kuninkaan naamio.
Schlieman oli varakas liikemies ja amatööri arkeologina eikä hän ollut tinkimättömästi totuuteen
pyrkivä tutkija. Niinpä osa hänen todisteistaan on osoittautunut väärennöksiksi niin Mykenessä kuin
aiemmin Troijan kaivauksilla. Onneksi Schlieman oli Mykenessä vain runsaan vuoden ja sen
jälkeen jatkuneella kärsivällisellä tutkimuksella on saatu paljon tietoa mykeneläisestä kulttuurista.
Pronssikaudella, joskus 2000 luvulla eKr, indoeurooppalaiset syrjäyttivät esihelleeniset kansat, ja
vähitellen perustivat vahvan valtakeskittymän, jonka keskuksena oli Mykenen kaupunki.
Mykeneläinen kulttuuri oli dominoiva aina 1200 luvulle eKr asti. 1100 luvulla eKr koko kaupunki
tuhoutui. Rauniot säilyivät kuitenkin kukkulalla tunnistettavissa aina Schliemanin aikoihin asti.
Tekisi mieli, jos aikaa riittää, uudelleen paneutua kouluaikojen mieliaiheeseeni, muinaiseen
kreikkalaiseen tarustoon ja historiaan, joita joskus on niin hankala erottaa toisistaan.
33
Maisema Akropolikselta
Ateena on miljoonakaupunki
34
Akropolis, Kreikan suosituin turistikohde
Pakollinen kuva Parthenonista
35
Erechtheionin kuusi Caryatidia
Yksi siivu pilaria
36
Herodes Atticuksen teatteri
Tämä on massaturismia
37
Syntagman aukiolla oli nyt rauhallista
Schliemanin Mykenestä löytämä kultainen naamio
38
Mykeneläisiä kultaesineitä
Muinaisen Mykenen museossa
39
Muinaisen Mykenen leijonaportti
40
Mykenen palatsien raunioita
Maisema Mykenen mäeltä ja vähän historian hämärää
41
Antiikin Olympian raunioilla
28.05.2011
Alkuun
Monet muistavat antiikin Olympialaiset siltä ajalta, jolloin roomalaiset, ja kerran heidän mukanaan
gallialaiset Asterix ja Obelix ottivat osaa kisoihin. Mutta kisojen historia ylettyy paljon kauemmas
aina 1100-luvulle eKr. Kisat alkoivat pienimuotoisina kyläjuhlina Olympiassa mutta niiden laajuus
ja merkitys kasvoi vähitellen. Ensimmäiset muinaiskreikkalaisten mielestä nykymuotoiset joka
neljäs vuosi pidettävät olympiakisat järjestettiin v.776 eKr. Kisojen ylin suojelija oli luonnollisesti
Zeus. Vain kreikkalaisilla vapailla miehillä oli osallistumisoiokeus kisoihin. Naiset eivät päässeet
edes kisa-alueelle. Viisi päivää kestävien kisojen aikana kilvoiteltiin viisiottelussa (juoksu, kiekon
heitto, keihäänheitto, pituushyppy ja paini), hevosvankkureilla ajossa, 'kreikkalaisroomalaisessa'
painissa sekä vapaapainissa, jossa myös nyrkkeily oli sallittu. Olympialaisissa oli myös muuta
ohjelmaa, kuten runonlausuntaa, tarinoiden kerrontaa ja muuta mieltä ylentävää. Sodat ja muut
naapurien väliset kahakat olivat myös olympialaisten aikana kiellettyjä.
Mainittakoon, että aiemmin kehumassamme Delfissä järjestettiin samantapaisia kisoja, tosin vain
joka kahdeksas vuosi. Niissä pääpaino oli tiettävästi henkisen kulttuurin puolella mutta ainakin
voimistelussa ja painissa kisailtiin. Delfissäkin on vielä jäljellä samanlainen stadion kuin
Olympiassa.
Mutta kisoista meni vähitellen maku sen jälkeen kun roomalaisetkin saivat niihin osallistua. Mm.
keisari Nero osallistui kisoihin 10 hevosen vetämillä vaunuilla, vaikka sääntöjen mukaan neljä
hevosta oli maksimi. Kilpavankkuri kuitenkin kaatui, mutta silti tuomarien oli ilmeisesti henkensä
säilyttääkseen julistettava heidät voittajiksi.
Olympian kisakylä on todella hienossa paikassa. Erilaisia tiloja, harjoitussaleista temppeleihin, oli
laajalla alueella. Aiemmin Delfin juttumme kohdalla mainittu keisari Theodosius hävitti
uskonpuhdistusvimmoissaan v.394 jKr Olympian kaikki rakennukset maan tasalle ja kielsi kisat.
Niitä ehdittiiin kuitenkin järjestää yli tuhannen vuoden ajan.
Parissa allaolevassa Olympiassa otetussa kuvassa patsastelee muita suurempi pilari. Se pystytettiin
paikalleen v.2004 jKr. Saksan arkeologinen seura lahjoitti sen Kreikalle tuona vuonna järjestettyjen
Ateenan olympialaisten kunniaksi. En saanut varmistusta tietoon, mistä saksalaiset sen alunperin
olivat sen hankkineet. Mutta aitoa antiikkia se on.
42
Lagkadian kaupunki Peloponnesoksella
43
Vuoristomaisemaa matkalla Olympiaan
44
Aamulla Camping Alphiosissa Olympiassa
Muinaisen Olympian maisemissa
45
Pilari vuodelta 2004 jKr Olympiassa
Olympiakylä raunioina
46
Yrjö antiikin Olympian raunioilla
47
Muinaisen Olympian maisemissa
48
Viimeinen kohde Kreikassa
28.05.2011
Alkuun
Olimme jo aikaisemmin päättäneet aloittaa paluumatkan laivalla Patrasta Venetsiaan. Valitsimme
viimeiseksi kohteeksemme luonnonkauniin syrjäisen leirintäalueen Kastro Killianissa läheltä
Patraa. Vinkin saimme eräältä kymmeniä vuosia Kreikkaa koluneelta karavaanaripariskunnalta.
Siellä oli kaikin puolin mukava paikka rentoutua ennen kotimatkaa. Olimme omasta mielestämme
saaneet jo vähäksi aikaa tarpeeksemme muinaisista raunioista.
Laivamatka Venetsiaan on suositeltava tapa palata Kreikasta ja miksei myös matkustaa Italiasta
Kreikkaan. Laivassa voi asustaa omassa matkailuajoneuvossa, johon saa matkan ajaksi sähköt.
Karavaanikannelta on voi saada paikan, josta on hieno näköala merelle ja siellä on vessat ja suihkut
matkustajien käytettävissä. Ison laivan muutkin palvelut olivat camping on board matkailijoiden
käytössä. Parasta on tietenkin hinta. Esimerkiksi meidän tapauksessa kustannukset olivat alle
kolmasosan suunnilleen yhtä pitkän laivamatkan Travemundestä Helsinkiin kustannuksista ja
tietenkin oleellisesti pienempiä kuin automatkan kustannukset.
Alla on yksi kuva mereltä Albanian karusta vuoristoisesta rannikosta ja toinen jo aikaisemmin
menomatkalla vastaavalla kohdalla Albanian korkealta rantatieltä ottamamme kuva, jossa merellä
näkyy ehkä samalla reitillä oleva laiva.
Camping Fournia Beach
49
Camping Fournia Beach
50
Kefalonia Kastro Killianilta nähtynä
Reippailemassa rannalla
51
Tuikku tykkää Joonian merestä
Lähdössä m/s Olympia Palacella Patrasta Venetsiaan
52
Albanian karua rannikkoa laivasta kuvattuna
Laiva Albanian korkealta rannalta kuvattuna
53
Paluumatka Suomeen
12.06.2011
Alkuun
Ajatus matkustaa laivalla Venetsiaan osoittautui erinomaiseksi. Sekä aikaa että rahaa säästyi. Oli
mukava saapua aamulla pirteänä Venetsiaan. Lähin leirintäalue, Camping Venezia, joka oli hiljattain
kokonaan renovoitu sijaitsi Mestren puolella lyhyen bussimatkan päässä itse Venetsian saaresta.
Siellä mekin tallustelimme jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää monien muiden turistien tavoin.
Meille tämä oli ensi visiitti. En ryhdy tässä sepittelmään mitään sen enempää Venetsiasta. Emme
käyneet yhdessäkään museossa emmekä yhdenkään palatsin sisätiloissa, joissa kyllä riittäisi
ihmeteltävää. Aina jää jotain seuraavaan kertaan. Muutama tavanomainen turistikuva on liitetty
oheen. Venetsia on ilman muuta milenkiintoinen paikka, jossa turistien joukot kuuluvat kiinteästi
katukuvaan siinä missä suuret puluparvetkin.
Venetsian jälkeen ajoimme kutakuinkin suorinta tietä kotiin pysähtymättä minnekään pitemmäksi
aikaa. Monet leirintäalueet matkalla olivat mielenkiintoisia ja luonnonkauniita paikkoja.
Yhteenvetona voimme todeta, että tämän kertainen matkamme oli monipuolinen sekä maisemien ja
luonnon kokemuksena, historialliselta anniltaan että tämän hetken tilanteen ymmärtämisen
kannalta. Kreikan kriittisestä taloustilanteesta kuulimme muutamia mielenkiintoisia analyysejä
tavallisten valveutuneiden kansalaisten näkökulmasta. Juuri he saavat todennäköisesti maksaa
raskaasti vuosikausia jatkuneen löperön politiikan synnyttämää velkaa. Näiden analyysien
esittelemiseen ei näillä sivuilla ole syytä ryhtyä.
Kaikkien tämän reissun leirintäalueiden positiot saa näkyviin Google Earth ohjelmalla kartalle tästä.
Kiitoksia mielenkiinnosta. Ehkä palaamme vielä asiaan.
Uuden ulkomaille suuntautuvan reissun suunnittelua ei ole vielä edes aloitettu.
Hyvää kesänjatkoa
Terveisin Yrjö, Camilla ja Tuikku
54
Albanian karua rannikkoa
Piazza San Marco
55
Piazza San Marco
56
Canal Grande
Asunnot koristellaan mahdollisuuksien mukaan
57
Gondolierit tauolla
Ponte de Rialto
58
Arcon leirintäalueella Dolomiiteilla
Vaunupaikalta laajakulmalla
59
Pitemmällä polttovälillä. Löydätkö kaikki kapuilijat?
Vielä pitemmällä polttovälillä
60
Torbole, Garda-järven pohjoispäässä
Garda järven pohjoispää, surfareiden paratiisi
61
Garda-järven maisemia
Salon kaupungin rantapromenaadilla Garda-järven rannalla
62
Camping Frazlhof, Söll, Itävalta
63
Maisemaa leirintäalueelta
Lasillinen virkistävää lenkiltä palattaessa
64
Portti Hansastadt Lybeckiin
Tyypillistä katukuvaa Lyypekistä
65
Lyypekistä ostetamme mieluummin marsipaania kuin metwurstia
12. kannella jossain Öölannin kohdalla
Takaisin alkuun