Nina Hutrin kirjoittama opinnäytetyö Afrikan Unikeoista
AFRIKAN KÄÄPIÖUNIKEKO Afrikan Kääpiöunikeko (Lat. Graphiurus Murinus, Engl. African Pygmy Dormouse/Woodland Dormouse) on kiehtova ja kaunis lemmikki. Afrikan Kääpiöunikeko tunnetaan Suomessa myös nimillä Afrikanunikeko, Afrikanunihiiri, kääpiöunikeko sekä Kääpiöiunikeot lahkossa kuuluvat alalahkoon Afrikkalainen Unikeko. Afrikan Jyrsijöiden (Rodentia) Oravamaiset jyrsijät (Sciuromorpha) sekä Unikekojen (Gliridae) heimoon ja ne ovat läheistä sukua rotille ja hiirille. Unikekolajeja on yhteensä 28 joista Suomessa on tavattu vain Tammihiirtä (Lat. Eliomys quercinus Eng. Garden Dormouse). Afrikan Kääpiöunikeko eroaa sukulaisistaan karvapeitteen runsaudella sekä sillä, että toisin kuin hiiret ja rotat, viettävät unikeot luonnossa viileimmät kuukaudet talvihorroksessa. Koska unikeko on horrostava Unikekonaaras. Kuva © Nina Hutri. eläin, on sille kehittynyt paksu karvapeite korvien sisäpuolelle sekä häntään, minkä uskotaan eristävän lämpöä horroksen aikana. Unikeot ovat kotoisin Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta ja asuvat lähinnä kosteilla metsäalueilla. Suomessa asuvien Afrikan Kääpiöunikekojen rekisteristä ja kasvattajista pitää listaa vuonna 2014 perustettu Suomen Unikekoyhdistys (http://unikekoyhdistys.omasivu.fi/). Afrikan Kääpiöunikeko on noin 16 senttimetrin pituinen, josta ruumiin pituus on noin 9cm ja häntä 7cm. Painoa unikeoilla on 18 – 30 grammaa ja unikeon keskimääräinen elinikä on 4 – 6 vuotta. Afrikan Kääpiöunikeot ovat todella nopeita ja ketteriä eläimiä ja kuten niiden isot silmät antavat ymmärtää, nokturnaalisia. Ulkoisesti unikeot muistuttavat todella paljon pientä oravaa pitkän ja pörröisen hännän ansiosta. Unikeon turkki on rakenteeltaan tiheä sekä pehmeä ja unikeoilla on kaksi tunnettua värimuunnosta, jotka ovat normaali harmaa sekä ruskea “Tan” väritys. Kummassakin värimuunnoksessa vatsapuolen väri on aina valkoinen. Unikeon kallo on leveä ja littana, kallon muoto on täydellinen pieniin koloihin ja tiukkoihin väleihin ahtautumiselle. Uroksen kallo on hieman naaraan kalloa isompi. Unikeot ääntelevät erilaisin sirkutuksin ja linnun kaltaisin äänin. 1 Koska Afrikan Kääpiöunikekeot ovat nokturnaalisia eläimiä, ovat ne kaikkein aktiivisimmillaan ilta- ja aamuhämärällä sekä öisin. Suhteellisen uusina lemmikkieläiminä suurin osa unikeoista on vielä arkoja tai todella ujoja. Joillakin kasvattajilla ja unikekojen omistajilla alkaa kuitenkin olla käsikesyjä eläimiä, mutta perusluonteeltaan keot ovat silti edelleen suhteellisen villejä ja hankalia käsiteltäviä niiden nopeuden ja ketteryyden takia. Tämän ominaisuuden takia täytyy kekoja käsitellessä ja niitä kesyttäessä olla todella varovainen ja huolellinen. Unikeot ovat laumaeläimiä ja niillä tulisi aina olla yksi tai useampi lajitoveri seurana. Monien jyrsijöiden tapaan saattavat unikeotkin kiistellä reviiristään. Laumat jotka koostuvat vain toisen sukupuolen edustajista toimivat usein todella hyvin, varsinkin jos lauman kaikki jäsenet ovat olleet yhdessä ihan nuoresta saakka. Naaraista koostuvat laumat ja parit toimivat usein paremmin kuin pelkistä uroksista koostuvat, sillä urokset kiistelevät herkemmin keskenään. Laumat voivat myös olla sekalaumoja jotka koostuvat molemmista sukupuolista mutta tällaisissa laumoissa tulee kiistojen välttämiseksi aina olla naaraita enemmän kuin uroksia, mieluiten niin että yhtä urosta kohden on kaksi naarasta. Unikeot joita pidetään yksin tai pareittain ovat usein ujompia ja vähemmän aktiivisia kuin suuremmissa laumoissa elävät keot. Afrikan Kääpiöunikekojen terraarion tulee olla korkea ja tilava. Terraarion keskilämpötilan täytyy olla minimissään 21°C jotta unikeot eivät vaivu horrokseen. Aktiivisuutensa vuoksi unikeot tarvitsevat paljon kiipeilymahdollisuuksia sekä muita aktiviteettejä. Kekojen terraariossa tulisi olla yhtä monta pesäpaikkaa kuin siellä on yksilöitäkin. Afrikan Kääpiöunikeot ovat omnivoreja ja niiden ruokavalio on todella laaja ja monipuolinen. Pääasiallisesti kekojen ruokavalio koostuu erilaisista hedelmistä, siemenistä sekä ötököistä ja vaahterasiirapista. Hedelmät ja siemensekoitus ovat kekojen ruokavalion perusta jonka kanssa annetaan lisänä vaahterasiirappi sekä proteiininlähteenä ötökät. Vajaa kuukauden vanhoja poikasia piilottelemassa pahvirullan sisällä. Kuva © Mari Martiskainen. 2 KÄYTTÄYTYMINEN JA KÄSITTELY Luonnossa Afrikan Kääpiöunikeot asuvat puiden latvoissa, mutta saattavat siitä huolimatta joskus lähteä maankamaralle etsimään joko ruokaa tai vettä. Keot rakentavat pesänsä puissa oleviin reikiin, puskien oksien haarakkeisiin tai kivien koloihin. Lemmikkinä Afrikan Kääpiöunikeko on enemmänkin eläin jota voidaan katsella kuin käsitellä, sillä unikeot ovat todella ujoja eivätkä yleisesti tykkää ihmisen kosketuksesta, mutta tuntuvat kiinnittävän huomiota erilaisiin ääniin. Unikeot heräävät yleensä noin kymmenen tai yhdentoista aikaan illalla ja ovat aktiivisimmillaan iltaisin, öisin sekä todella aikaisin aamulla ennen auringon nousua. Aikuiset unikeot ovat täysin nokturnaalisia mutta nuoret poikaset saattavat uskaltautua ulos pesästä päiväsaikaan joko tutkimaan ympäristöä tai hakemaan ruokaa. Tämä tapa kuitenkin katoaa ajan myötä poikasten aikuistuessa. Päiväsaikaan unikekojen nukkuessa ei tulisi niitä häiritä sillä tämä stressaa eläimiä. Eläinten tarkkailua varten voi hankkia infrapunalampun jonka avulla kekojen elämää pystyy seuraamaan hämärän aikaan niiden ollessa luonnollisesti hereillä. Infrapunalampun valo, toisin kuin normaali valo, ei haittaa kekojen silmiä sillä ne eivät aisti infrapunasäteilyä. Sosiaalisina laumaeläiminä voivat Afrikan Kääpiöunikeot paremmin ryhmissä kuin yksin, tämän takia kekoja tulisi pitää aina vähintään pareittain. Luonnossa on tavattu jopa 11 aikuisen laumoja jotka sisälsivät sekä uroksia että naaraita. Myös lemmikkieläimiä on mahdollista pitää jopa 20 yksilön suuruisissa laumoissa, mikäli ympäristö on sopiva. Isoja unikekolaumoja kootessa on todella tärkeää pitää mielessä että uroksia ja naaraita on yhtä paljon tai naaraita on uroksia enemmän. Kaikkein parhain olisi lauma jossa yhtä urosta kohden olisi kaksi naarasta jotta vältettäisiin mahdolliset urostenväliset kinastelut naaraista, mutta joskus urosvoittoisetkin laumat voivat toimia. Uusia kekopareja ja kokonaisia laumoja tulisi tehdä nuorista, vielä aikuistumattomista eläimistä. Aikuisten unikekojen totuttaminen toisiinsa on hankalaa sillä uutta tulokasta pidetään aina reviirillä tunkeutujana. Laumoja ja pareja joiden ei ole tarkoitus lisääntyä olisi hyvä rakentaa vain saman sukupuolen edustajista. Urosparit tai pelkistä uroksista koostuvat laumat eivät välttämättä tule toimeen keskenään ja yksilöt saatetaan joutua erottamaan myöhemmin toisistaan. Saman poikueen veljekset, jotka ovat olleet ihan pennusta saakka keskenään tulevat toimeen paremmin kuin kaksi eri poikueista nuorena yhdistettyä urosta tai isä-poika parit mutta tässäkin on poikkeuksia. Vangittuina kekojen, etenkin urosten, väitetään käyvän useammin reviiritaisteluja jotka joskus johtavat jopa kuolemaan. Ei ole ennenkuulumatonta että huonompionniset yksilöt saatetaan jopa silpoa tai syödä osittain reviiritaisteluiden aikana. 3 Tästä syystä on hyvä pitää silmällä etenkin urosparien että laumojen elämää jotta mahdolliset tappelut ja ruhjeet eläimissä huomattaisiin ajoissa. Poikkeus vahvistaa säännön. Kuvassa toimiva kahden uroksen ja yhden naaraan lauma. Kuva © Ossi Sumuvirta Luonnossa unikeoilla on yksi keskuspesä josta ulottuu joka suuntaan noin 50 metrin laajuinen reviiri. Kuten luonnossa, myös vankeudessa unikeot merkkaavat reviirinsä tarkasti. Koska unikeot ovat herkästi stressaantuvia eläimiä, ei tulisi terraarion putsauksen aikana niiden terraariossa olleiden kiipeilypuiden, oksien ja muiden esineiden putsausta tehdä saippuavedellä kovinkaan usein, sillä terraarion reviirihajujen menettäminen stressaa eläimiä ja ne usein myös merkkaavat tavarat uudestaan paljon aikaisempaa voimakkaammin. Ääntely Afrikan Kääpiöunikeon ääntelyyn kuuluu erilaiset hyönteisten ja lintujen kaltaiset sirkutukset, tiedusteleva ”jyskytyksen” ääni sekä terävä ”haukahdus” jonka kuulee usein eläimen ollessa ahdistunut. Unikekojen pitämät äänet ovat todella kovia suhteessa eläimen kokoon. Unikekojen keskuudessa on eroja ääntelyiden voimakkuuksissa sekä runsaudessa, jotkut unikeot ovat todella äänekkäitä kun toiset taas saattavat olla hiljaisempia tai jopa melkein äänettömiä. Käsittely Afrikan Kääpiöunikeon käsittelyn vaikeus riippuu todella paljon yksilöstä, siitä miten paljon sitä on kasvattajan luona pentuna käsitelty ja siitä että minkälaisesta linjasta kyseinen unikeko on. On kuitenkin pidettävä mielessä että vaikka eläin tulisikin kesystä linjasta taikka hyvältä kasvattajalta joka on käsitellyt sitä paljon, voivat jotkin unikeot tästä huolimatta olla täysin mahdottomia käsitellä ja joitain yksilöitä on mahdoton edes kesyttää niin paljon, että niistä saisi käsiteltäviä lemmikkieläimiä. Tämän takia unikekoja pidetäänkin enemmän 4 eläiminä joita voidaan katsella niiden touhutessa omiaan häkissä kuin eläiminä joita voidaan pidellä kädessä. Käsittelemättömyydestään huolimatta jotkin unikeot saattavat antaa koskea itseään muutoin esimerkiksi sietämällä silitystä sekä vastaanottamalla herkkuja ja nuolemalla siirappia sormenpäistä. Nopeuden ja ketteryyden takia unikekojen käsittely koostuu enemmän sitä, että eläinten annetaan kiipeillä vapaasti omistajansa olkapäillä ja antamalla niiden käyttää taskuja piilopaikkoina kuin pitelemällä niitä kämmenellä samalla tavalla kuin esimerkiksi hamsteria voi pitää. Arkojen unikekojen kesyttämiseen on olemassa muutama erilainen tapa joita voidaan koittaa jotta saadaan eläin tottumaan edes jonkinlaiseen käsittelyyn. Ensimmäisenä tulisi terraariosta ottaa pois kaikki ylimääräiset kasvit ja piilopaikat. Tämä saattaa olla eläimelle hieman stressaavaa, mutta poistamalla kaikki ylimääräiset piilopaikat saadaan eläin pikkuhiljaa tottumaan avoimella alueella liikkumiseen ja siihen että se on turvallista. Tutut hajut auttavat myös kekoa rentoutumaan joten terraarion täydellinen siivous ja desifiointi pitäisi jättää tekemättä ja vain likaisimmat kohdat tulisi siivota. Unikekoja kesyttäessä ja käsiteltäessä on muistettava että unikeot ovat todella hyviä ja nopeita kiipeämään ja ne pystyvät kulkemaan myös pystysuoraa seinää ylöspäin mikäli materiaali on sellaista mistä ne saavat kiinni. Tämän takia arkojen unikekojen kanssa tulisi olla todella tarkkoja sillä ne saattavat lähes huomaamatta kiivetä häkistä olkavartta pitkin karkuun. Kun on kyse erittäin tottumaan käsittelyyn. Tämä säästää unikekoja turhalta stressiltä. Unikeot myös purevat mikäli tuntevat itsensä uhatuiksi tai ahdistetuiksi. Afrikan Kääpiöunikeon käsittelyä, keon annettiin kulkea vapaasti käsillä. Kuvan kekoa myös käsiteltiin ensimmäistä kertaa ja käsittely tapahtui aivan terraarion vieressä, terraarion ovien ollessa auki. Kuva © Nina Hutri 5 Kesyjen unikekojen käsittely olisi hyvä tehdä hämärässä ja suljetussa tilassa. Huone jossa kekoja käsitellään, tulisi olla ”kekoturvallinen” eli kaikki pienet pakoreitit esimerkiksi seinän sisään tai hankalasti päästävien huonekalujen taakse tulisi tukkia. Myös pystysuorat pakoreitit kuten verhot tulisi tarkistaa niin, ettei keko pääse verhoa pitkin kiiveten karkuun esimerkiksi ulos tai korkeiden huonekalujen päälle. Joillain kekojen omistajilla on käytössä erityinen paita johon on ommeltu useita pieniä taskuja ja säikähtäessään keot pääsevät pakenemaan piiloon paidan taskuihin jossa eläin tuntee olonsa turvallisemmaksi ja samalla oppii tuntemaan omistajansa hajun. Kahden ihmisen on helpompi käsitellä kekoja kuin yhden sillä keot usein kiipeilevät omistajissaan ja pieninä eläiminä pystyvät menemään paikkoihin joista niitä on vaikea saada pois, kuten selän taakse tai paidan sisälle. Useimpien kekojen suosikkipaikka on niskassa. Kun unikekoa lähdetään nostamaan terraariosta, tulisi se tehdä siten, että kädet laitetaan pieneksi kupiksi keon ympärille ja yritetään saada keko kiipeämään kädelle ennen sen nostamista. Keot käyttävät häntäänsä tasapainon ylläpitämiseen samalla tavoin kun oravat. Keon häntä on pitkä sekä herkkä ja keko voi pudottaa tai vaurioittaa häntänsä helposti. Tämän takia unikekoa ei tulisi koskaan nostaa hännästä! Äkkinäinen hännän menetys ei näytä ulkoisesti haittaavan unikekoa ollenkaan mutta se on kuitenkin eläimelle kivulias. Hännän pudottaminen on ilmeisesti suojelumekanismi jota eläin käyttää paetessaan pedoilta jotka ovat napanneet sitä hännästä kiinni. Toisin kuin liskoilla ei unikeon häntä kasva ollenkaan takaisin. ”Rodents of the World” kirjassa David Alderton tosin mainitsee että mikäli keko menettää vain hännänpäätynsä, on mahdollista että se kasvaa takaisin, tästä ei kuitenkaan ole näyttöä. Vasemmassa reunassa töpöhäntäinen kekouros. Eläin on menettänyt häntänsä mahdollisesti tappelussa toisen unikeon kanssa. Oikealla kuvassa on normaalihäntäinen kekonaaras. Kuva © Nina Hutri. 6 Kääpiöunikeoista näkee helposti mikäli ne stressaantuvat käsittelyssä sillä hengitystahti tihenee niiden tai ne tekevät nopeita, hätäisiä liikkeitä ja hyppivät unikeko huutamalla, koittamalla paljon. suojelee puremalla paeta Pelokas itseään sekä kaikin Kuvassa kotitekoinen, noin 20 senttiä korkea, jyrsijöille tarkoitetusta faunaboksista ja foliopalasta tehty loukku jota voidaan käyttää karanneen unikeon nappaamista varten. Tämä on hyvä vaihtoehto elävänä nappaavalle hiirenloukulle. mahdollisin keinoin. Mikäli keko pääsee karkaamaan huoneeseen jota ei ole kekoturvattu, voi esimerkiksi isosta akvaariohaavista apua keon nappaamisessa. Karannutta kekoa metsästäessä kannattaa pitää mielessä että unikeot liikkuvat öisin joten huoneessa jossa keko on vapaana, ovat valot hyvä sammuttaa tai hämärtää sekä käyttää taskulamppua apuna karanneen unikeon paikantamisessa. Pieni kirkas lamppu hämärässä huoneessa toimii hyvin ”esteenä” sillä unikeot pakenevat luonnollisesti valolta. Valon avulla kannattaa yrittää saada keko liikkumaan haluttuun suuntaan tai pakenemaan omaan pesäänsä. Koska keot ovat nopeita niin joskus saattaa olla vaikea saada kekoa kiinni haavilla tai saada niitä valojen avulla ohjattua pesäänsä ja siksi kannattaakin tällaisten tilanteiden varalle pitää kotona yhtä hiirenloukkua joka pyydystää eläimen elävänä. Loukku olisi hyvä sijoittaa lähelle keon terraariota ja loukkuun kannattaa laittaa jotain herkkua jolla eläimen saa houkuteltua loukun sisälle, kuten esimerkiksi auringonkukansiemeniä, pähkinöitä tai vaahterasiirappia. Toinen tapa napata karannut keko on tehdä matalasta, enintään 20 senttimetriä korkeasta faunaboksista kotitekoinen loukku keoille. Ansa viritetään niin että faunaboksin kansi avataan ja sen päälle laitetaan pieni pala foliota, jonka päälle laitetaan pieni määrä ruokaa. Unikeon kävellessä folion päälle kohti ruokaa putoaa se siitä faunaboksin sisälle. Tätä ansaa tosin pitää vahtia sillä laatikon luukku täytyy laittaa kiinni sen jälkeen kun keko on sinne pudonnut jotta estetään keon karkaaminen uudestaan. Siitä huolimatta että keot ovat suhteellisen arkoja, ujoja, nopeita ja hankalia käsiteltäviä, kannattaa ne silti totuttaa käsittelyyn mikäli vain mahdollista. Keko joka on tottunut käsittelyyn, on helpompi hoitaa ja sellaisen eläimen terveyden tarkistaminen tai muu pakollinen käsittely sujuu helpommin kuin aran eläimen. Käsittelyyn ja omistajaansa tottunut keko ei myöskään stressaa terraarion siivousta tai muuta terraariossa tapahtuvaa toimintaa, eikä yritä karata tai purra. 7 OIKEANLAINEN RUOKAVALIO JA RUOKINTA Luonnossa Afrikan Kääpiöunikeoilla on todella vaihteleva ja laaja ruokavalio. Ruuan perustana on erilainen sekoitus siemeniä, pähkinöitä, ötököitä ja niiden toukkia sekä erikoisempana pienet nisäkkäät, kuten gekot. Luonnossa unikeot syövät myös erilaisia makeita mahloja, siitepölyä sekä kukkien mettä sekä myös lintujen munia, nämä voi vankeudessa korvata hyvin vaahterasiirapilla sekä lintujen kananmunaruualla. Tuoreet hedelmät kuuluvat myös vahvasti kekojen ruokavalioon ja ovat tärkeä osa kekojen tasapainoisessa ruokinnassa. Hedelmiä kekojen tulisi saada päivittäin, samoin raikasta vettä tulisi olla tarjolla aina. Seepiansuomut ovat erittäin hyvä kalkin lähteitä. Kun unikeoille aletaan tehdä ruokavaliota, tulisi ottaa selvää miten keot syövät luonnossa ja yrittää matkia niiden luonnollista ruokavaliota mahdollisimman tarkasti sekä pitää ruokavalio vaihtelevana. Koska unikeot ovat suhteellisen uusia lemmikeitä, kannattaa ruokintaohjeita ja vinkkejä lähteä etsimään erilaisilta eksoottisten eläinten foorumeilta sekä kysellä mitä muut kekojen omistajat syöttävät omille eläimilleen mikäli yhtään epäröi saamiaan ruokintaohjeita. BELLO Papukaijan siemensekoitus jossa lisänä pieni määrä korkealaatuista koiran, kissan ja fretin nappulaa sekä pähkinää. Kuva © Nina Hutri Afrikan Kääpiöunikeon siemensekoitus sisältää samoja siemeniä mitä on undulaattien, peippojen ja arapapukaijojen siemenseoksissa. Siemensekoituksista tulisi korvata kuivatut chilit pähkinöillä ja siemensekoitusta valitessa tulisi katsoa että sekoitus on laadukas sekä varmistaa että se on keoille sopivaa. Joitain siemeniä olisi hyvä lisätä siemenseokseen itse, mikäli se ei niitä ennestään sisällä, näitä siemeniä on: hamppu, hirssi, pellava, maissi, keltiönsiemen, kaura, kurpitsan siemen, saflori sekä auringonkukan siemen. Fenkolin siemeniä voi lisätä ruokavalioon hajun vähentämiseksi. On hyvä muistaa että auringonkukansiemeniä ei tulisi laittaa siemensekoitukseen liikaa sillä ne ovat erittäin lihottavia. Hyviä valmiita siemensekoituksia on esimerkiksi Bello Papukaijan Siemensekoitus Deluxe sekä JR Farm Kakadu Premium joista jälkimmäisestä tulisi poistaa chilit. Afrikan Kääpiöunikeko ei pysty käyttämään ollenkaan hyödykseen kasviselluloosaa tai -kuituja joten hiirille ja hamstereille tarkoitetut ruuat eivät ole keoille sopivia, ne kun valmistetaan pääosin kasviselluloosaa sisältävistä ainesosista. Kuivaruokakuppi tulisi sijoittaa mahdollisimman 8 korkealle, sillä unikeoilla on tapana liata se ulostella ja puruilla. Terraarioissa jossa kuppia on hankala sijoittaa korkealle, tulisi kuppi putsata riittävän usein. Ruoka täytyy tarkistaa päivittäin sillä unikeot usein syövät kuorellisista siemenistä sisällön ja jättävät kuoret kuppiin, tämä saattaa kauempaa katsottaessa näyttää siltä että keot eivät ole syöneet ollenkaan, vaikka todellisuudessa kuppi saattaa olla tyhjä. Erilaisia pähkinöitä, kuorellisia ja kuorettomia, tulee lisätä riittävästi perus siemensekoitukseen mutta näitä ei tule laittaa sekoitukseen liikaa niiden korkean rasvapitoisuuden tarkoitetut teollisesti suolaamattomat Valmiita ostamaan takia. Kaikki ihmisille maustamattomat pähkinät käyvät pähkinäsekoituksia suoraan ja hyvin. pystyy ruokakaupasta Kuvassa keoille sopivia saksan-, cashew-, hassel- ja (esimerkiksi ALESTO Fine Mixed Nuts ja maapähkinöitä sekä manteleita. Kuva © Nina Hutri. Arimex) tai sekoituksen voi tehdä kotona itse irtopähkinöistä joita myy ainakin Punnitse ja Säästä kauppaketju. Itse tehdyissä pähkinäsekoituksissa on se etu että pystyt itse päättämään mitä ja miten paljon pähkinöitä laitat kekojesi ruokaan. Pähkinät toimivat myös erittäin hyvinä herkkuina. Tuoreita hedelmiä tulisi antaa unikeoille päivittäin sillä hedelmät ovat siemensekoituksen ohella todella suuri osa kekojen ruokavaliota. Kuivatut ja pakastetut hedelmät eivät useinkaan kelpaa joten hedelmät on paras antaa tuoreina tai vaihtoehtoisesti pilttinä. Kuivattujen hedelmien ja marjojen huonona puolena on myös niiden todella korkea sokeripitoisuus jonka takia niitä ei suositella annettavaksi keoille muuta kuin satunnaisina makupaloina. Piltin hyviin puoliin kuuluu sen pitkä säilyvyys mutta niissä on toisaalta paljon säilöntä- sekä lisäaineita toisin kuin tuoreissa hedelmissä, mutta tuoreet hedelmät eivät taas säily kovin pitkään. Viinirypäleitä ja useimpia sitrushedelmiä lukuun ottamatta melkeinpä kaikki hedelmät sopivat unikeoille, vähän eksoottisemmat hedelmät kuten litsi, annoona, sharon, passionhedelmät ja verigreippi ovat yleensä kaikkein parhaimpia. Yleisimpiin keoille annettuihin hedelmiin kuuluu omena, päärynä, banaani, mango, persikka ja vesimeloni. Jotta tuorehedelmät eivät pilaantuisi terraarioon, olisi paras laittaa hedelmät pieninä palasina erilliseen posliinikulhoon iltasella ja siivota kuppi pois heti aamulla. Koska unikeot ovat saaliseläimiä vievät ne usein ruokansa piiloon ja syövät sen siellä. Hyvin hedelmäpitoisen ruokavalion takia on unikekojen uloste suhteellisen märkää. 9 Kahden Afrikan Kääpiöunikeon hedelmäannos joka sisältää päärynä PILTTIä, IDARED omenaa sekä banaania. Kuva © Nina Hutri. Hedelmäkuppi joka sisältää litsiä, passionhedelmää, banaania ja marja PILTTIä. Kuva © Mari Martiskainen. Yläkuvassa kahden kekolauman hedelmä ja proteiiniannokset jotka sisältävät banaania, jauhomatoja sekä banaani-mango PILTTIä. Kuva © Mari Martiskainen Alemmassa kuvassa on kolmen lauman hedelmäastiat jotka sisältävät banaania, makkaraa, granaattiomenaa, siirappia kissojen tonnikalaa. Kuva © Mari Martiskainen 10 Proteiinit ovat tärkeä osa kekojen ruokavaliota ja keoilla tuleekin olla aina jokin proteiininlähde. Tämä on tärkeä etenkin lisääntyvillä keoilla ja laumoilla ja niille tulisikin aina varmistaa riittävä proteiininsaanti. Hyviä proteiinin lähteitä on keitetty tai paistettu kananmuna, keitetty kana, tonnikala (vedessä), lohi, katkaravut, elävät tai Eläviä jauhomatoja. Kuva © Nina Hutri kuivatut hyönteiset kissan/koiran/fretin annettaviin jauhomadot, sekä nappula. korkeaproteiininen Sopiviin keoille hyönteisiin kuuluvat kenttäsirkat, vahakoin toukka, siirat sekä kulkusirkat ja niiden poikaset. Orlux Insect Patee Orlux Insect Patee hyönteissekoitusta joka sisältää minimissään 25 % kuivattuja hyönteisiä joita on muun muuassa buffalomadot, muurahaisen munat sekä äyriäiset. Kuva © Nina Hutri on hyvä linnuille tarkoitettu, kuivatuista hyönteisistä tehty sekoitus joka sopii myös keoille. Sirkat jotka on laitettu elävinä terraarioon tuovat todella paljon luonnollista aktiviteettiä niiden yrittäessä napata niitä. Hyönteiset voi antaa myös kuivattuna, sillä niissä on myös kaikki tarvittavat proteiinit ja tärkeät rasvat mitkä unikeko tarvitsee. Jauhomadot ovat hyvä proteiinien ja tärkeiden rasvojen lähde ja niitä tulisi antaa vain noin kaksi tai kolme kertaa viikossa ja mikäli mahdollista, olisi ne hyvä pyörittää kevyesti vitamiini tai mineraali lisässä. Jauhomatoja ei tulisi koskaan antaa usein ja suurissa määrissä, sillä niissä on käänteinen kalsiumi – fosfori suhde. Toisin kuin useissa ruuissa jossa kalsiumi – fosfori on 2:1, on jauhomadoissa se 1:2. Ääritapauksissa tämä tarkoittaa sitä että mikäli jauhomatoja syöttää erittäin paljon, kompensoi keho vähäistä kalsiuminsaantia ottamalla sitä eläimen omasta kehosta eli luista ja hampaista. Tämä johtaa osteoporoosiin tai liskoillakin tunnettuun MBD (Metabolic Bone Disease) tautiin joka voi johtaa muihin sairauksiin ja ongelmiin. Jauhomadoissa on myös kova, osittain sulamaton kutiinista rakentunut tukiranka (vahamainen, vedenpitävä materiaali, hyvin samanlainen ihmisten kynsien kanssa). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että jauhomatoja ei tulisi antaa, ne ovat kuitenkin todella hyviä eläinperäisten proteiinien lähteitä ja monelle eläimelle maistuvaa ruokaa. Jauhomatojen kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana eikä niitä tulisi syöttää pelkästään tai suurissa määrissä. Siiroja voi antaa jauhomatojen yhteydessä sillä siirojen tukiranka on hyvä kalsiumin lähde. Paras tapa tarjoilla elävät hyönteiset sirkkoja lukuun ottamatta on laittaa ne korkeareunaiseen astiaan jotta tarjoiltavat hyönteiset eivät karkaa ja kaivaudu Purizona koiran nappulaa, Perfect Fit Junior kissan nappulaa sekä Totally Ferret fretin nappulaa. Kuva © Nina Hutri pohjamateriaaliin. 11 Vaahterasiirappi on toimiva metän vastike, sillä siinä on aminohappoja unikeon tulee todella sekä paljon proteiineja saada tärkeitä joita ruokavaliostaan. Luonnossa Afrikan Kääpiöunikeko söisi sekä kukkien mettä ja siitepölyä sekä muita makeita mahloja. Vaahterasiirappi on halpa ja helppo tapa korvata ne kaikki samalla kertaa BURCU Druvsirap rypälesiirappi ja Maple Joe Maple Syrup vaahterasiirappi. Kuva © Nina Hutri sekä mahdollisimman pitää keon ruokavalio luonnonmukaisena. Keinotekoista mettä ja siitepölyä voi myös ostaa mutta se on hieman kalliimpaa ja sen hankinta saattaa olla hankalaa. Vaahterasiirapin voi antaa pienessä matalassa astiassa tai purkin kannessa ja se kannattaa sijoittaa mahdollisimman ylös terraarioon. Siirapin voi tarjoilla myös liuotettuna juomaveteen. Maple Joe Maple Syrup ja VERTMONT LUOMU Vaahterasiirappi ovat helposti marketeista saatavia siirappeja ja keoille täysin sopiva. Toinen ainakin keoille maistuva siirappi on BURCU Druvsirap niminen rypälesiirappi, mutta siitä miten hyvänä korvikkeena tämä toimii vaahterasiirapille, ei ole tietoa. Myös hunajaa voi antaa mutta tämä ei kuitenkaan ole yhtä hyvä vastike medelle ja siitepölylle toisin kuin vaahterasiirappi. Lintujen kananmunaruoka on tärkeä kalsiuminlähde ja sitä tulisi olla saatavilla etenkin jos ruokittavana on kantava naaras tai keko syö paljon jauhomatoja. Munaruokaa voi ostaa hyvin varustetuista eläinkaupoista ja yksi hyvä ja helposti saatavilla oleva munaruoka on Orlux Gold Patee. Muita hyviä kalsiumin lähteitä ovat seepiansuomut sekä Orlux Gold Patee lintujen hunajalla maustettu voimaruoka. Kuva © Nina Hutri mineraalikivet. Vaikka unikeot saavat paljon vettä syömistään hedelmistä, tulee niillä silti olla terraariossa vesikuppi tai pullo jossa on aina raikasta vettä. Vesi on helpoin tarjoilla hamsterin juomapullosta tai pienestä suhteellisen matalasta keraamisesta astiasta. Jotkin kekojen omistajat eivät käytä ollenkaan juomapulloja koska uskovat juomapullossa olevan pallon olevan liian raskas keon kokoiselle pienelle jyrsijälle. Mikäli ei ole varma pystyykö keko juomaan juomapullosta voi sen joko vaihtaa kokonaan juoma astiaan tai laittaa astian juomapullon lisäksi terraarioon. Mikäli juoma astia laitetaan terraarioon, tulisi siitä vesi vaihtaa kaksi kertaa päivässä tai tarpeen mukaan. Matala juoma-astia on todella hyvä silloin kun pesässä on juuri silmänsä avanneita poikasia, sillä poikaset voivat terraariota tutkiessaan eksyä juoma-astialle ja pahimmassa tapauksessa hukkua siihen. Toinen 12 ongelma juomapullojen kanssa on se, että ne ovat usein tehty muovista jota eläimet saattavat jyrsiä ja tuhoten pullon sisällä olevan tyhjiön ja näin valuttaa kaiken veden terraarion kuivikkeeseen. Tämän estämiseksi kannattaa pullo sijoittaa terraarion ulkopuolelle mikäli mahdollista. Herkkuina keoille voi antaa erilaisia siementankoja jotka on suunniteltu parakiiteille ja papukaijoille sekä hirssintähkiä. Näitä voi laittaa roikkumaan pitkin terraariota kuten esimerkiksi oksiin tai kattoon siten, että kekojen täytyy nähdä hieman enemmän vaivaa jotta ne pääsevät herkkuihin käsiksi. Ruokamäärä joka unikeoille tulisi antaa, vaihtelee aina lähteen ja ihmisten mukaan. Eri sivustoilta ja foorumeilta voi lukea kaikenlaisia suosituksia joissa on annettu eriäviä annoskokojen määriä sekä suositeltu eri tapoja ruokkia – mielipiteet eriävät siementen jatkuvasti tarjolla olemisesta aina siihen mitä ja miten paljon proteiinia ja tuoreita hedelmiä tulisi antaa. Kekoja ruokkiessa voi kokeilla erilaisia tapoja sekä ruokkia kekoja eri suositusten mukaan mikäli on epävarma siitä, mikä ruokintatapa on paras. Se miten keot ruokkii, ei ole yhtä tärkeää kuin se, että tarjottu ruoka on keoille mahdollisimman sopivaa ja monipuolista sekä jäljittelee mahdollisimman paljon niiden luonnonmukaista ruokavaliota. Laaja ja vaihteleva, mahdollisimman luonnonmukainen ruokavalio on todella tärkeä kekojen hyvinvointia ajatellen. Oikean puolimmaisen kuvan hedelmätangot ovat Vitapol Smacers- merkkisiä, pienille jyrsijöille tarkoitettuja hedelmätankoja. Kuvan oikeassa hedelmätangossa on leipomotuotteita 47 %, hedelmiä 35 %, viljaa 18 % ja se sisältää luonnollisia vitamiineja. Vasemmanpuoleinen tanko on metsämarjapohjainen ja siinä on hedelmiä 45 %, viljaa 35 % ja leipomotuotteita 20 % sekä luonnollisia vitamiineja. Kuva © Nina Hutri Vasemmanpuoleinen yksinäinen Isoille linnuille tarkoitettu Nestor KOLOBA- merkkinen tanko on hedelmä- ja pähkinäpohjainen ja se sisältää vehnää, kuoretonta kauraa, pähkinää (11,5 %), jauhoja, mustaa auringonkukkaa, isoa valkoista auringonkukkaa, kaurahiutaleita, raita auringonkukkaa, hedelmiä (4 %), maissia, tattaria, hamppua, safloria, johanneksenleipäpuuta, durraa ja kurpitsansiemeniä sekä luontaisia vitamiineja eikä siinä ole säilöntäaineita. Kuva © Nina Hutri Alakuvassa on Best Friend Nature- merkkisiä hirssintähkiä jotka on tarkoitettu erityisesti kanarialinnuille, undulaateille, peipoille ja parakiiteille sekä vaihtoehtoisesti luonnonvaraisille linnuille. Kuva © Nina Hutri 13 ELINYMPÄRISTÖ JA OIKEAT TERRAARIO OLOSUHTEET Afrikan Kääpiöunikeon luonnollinen ympäristö on enimmäkseen pusikkoista ja tiheää metsää sekä metsämaata, mutta Eteläisessä ja Itäisessä Afrikassa ne myös uskaltautuvat savanneille ja kivisille hietikoille, usein lähelle vettä mutta ne eivät kuitenkaan elä kuivilla aavikoilla. Unikekoja on löydetty myös läheltä ihmisasutusta, tosin ne eivät pysty kilpailemaan asuinalueista ja ruuista Mustarotan (Lat. Rattus Rattus, Engl. Black Rat) kanssa. Afrikan Kääpiöunikeko on levinnyt laajasti Itä- sekä Etelä-Afrikkaan. Unikeon elinalue ulottuu Etiopian kautta suurimpaan osaan Itä-Afrikkaa sekä pikkaisen Keski-Afrikan länsiosaan sekä Etelä-Afrikkaan ihan Capen maakuntaan ja Lesothoon saakka. Eteläisen levinneisyysalueen lopulla, lähellä Capen maakuntaa, keräävät unikeot enemmän painoa syyskuukausina, niistä tulee veltompia mitä alemmas lämpötila putoaa ja eläimet saattavat horrostaakin pieniä jaksoja. Afrikan Kääpiöunikeot eivät vaivu varsinaiseen syvään talviuneen, mutta unikekolajit jotka elävät lauhkeammilla alueilla vaipuvat kunnolliseen horrokseen ja ne saattavat horrostaa pitkiäkin aikoja. Unikekojen tilanne luonnossa on vakaa ja niitä uskotaan olevan levinneisyysalueellaan noin 10 eläintä yhtä hehtaaria kohden, etenkin jokisilla metsäalueilla jossa ne ovat vallitseva pienjyrsijä. Unikekoja ei toistaiseksi luonnossa uhkaa mikään toinen eläin. Vaikka Afrikan Kääpiöunikeot ovatkin nokturnaalisia ja liikkuvat vain hämärän aikaan, ei tämä kuitenkaan tarkoita että niitä ei näkisi ollenkaan vankeudessa. Kekoterraario joka on hämärässä huoneessa, on sopiva kekojen tarkkailuun; hämärä valo huijaa kekoja sen verran että ne tulevat ulos pesästään mutta niitä pystyy ihmissilmällä silti tarkkailemaan. Afrikan Kääpiöunikeot ovat erittäin aktiivisia, joten terraarion tulisi olla tilava. Koska unikeot ovat laumaeläimiä, tulisi niitä pitää aina pareittain ja kahden unikeon terraarion minimikoko on 60cm x 45cm x 45cm (k x l x s). 100cm x 80cm x 50cm (k x s x l) kokoinen terraario on riittävän tilava 6 – 10 unikeon laumalle. Kasvatuksessa käytettävän unikekoparin terraarion tulisi olla suurempi kuin saman sukupuolen pariskunnalla, sillä lisääntyvä pari todennäköisemmin kinastelee enemmän, normaali 60cm x 45cm x 45cm (k x l x s) kokoinen Exo-Terra on ehdoton minimi pariskunnalle, mikäli pennut siirretään omiin terraarioihin luovutusiän jälkeen. Pienempi pinta-alaisessa terraariossa voi kekopariskunnalle syntyä kinaa. Mikäli pennut (1 – 6) tullaan pitämään samassa terraariossa vanhempien kanssa, tulisi terraarion olla ainakin 100cm x 60cm x 45cm (k x l x s) tai suurempi. 14 Afrikan Kääpiöunikeon luonnollinen elinalue Afrikassa jossa se on levinnyt laajasti Itä- ja Etelä- Afrikan osiin ja unikeon elinalue ulottuukin aina Etiopian kautta suurimpaan osaan Itä-Afrikkaa sekä pikkaisen Keski-Afrikan länsiosaan että Etelä-Afrikkaan ihan Capen maakuntaan ja Lesothoon saakka. Karttaan levinneisyysalueet on merkitty keltaisella. Afrikan Kääpiöunikeon elinympäristö käsittää pusikkoisen ja tiheän pensas- ja metsäkasvillisuus alueen sekä metsämaa alueet. Eteläisen ja Itäisen Afrikan osissa keot asuvat liikkuvat metsämaiden lisäksi myös savanneilla ja kivisillä hietikoilla mutta eivät kuitenkaan elä kuivilla aavikkomailla. Kuva on kuvankaappaus. 15 Terraariota valitessa kannattaa aina hankkia mahdollisimman iso ja kiinnittää enemmän huomiota terraarion korkeuteen kuin leveyteen tai syvyyteen, sillä luonnollisesti puissa elävillä eläimillä on luonnollinen tarve kiivetä mahdollisimman ylös. Terraariota ostaessa tulee kuitenkin pitää mielessä että maapinta-alan minimikoko on 45cm x 45cm (l x s), pienemmällä häkeissä pinta-alalla tiedetään varustetuissa kekojen tapelleen, vaikka häkissä on korkeutta tarpeeksi. Korkeat terraariot, lasiset, joissa matelijoille on valmistetut liukuovet ovat parhaita, mutta tietynlaiset puiset, oikein ja oikeista terraariot materiaaleista toimivat valmistetut myös mikäli Kuvassa on yhden unikekopariskunnan terraario. Terraario on malliltaan liukulasioviterraario ja mitoiltaan terraario on 70cm korkea, 60cm leveä ja 40cm syvä. Kuva © Nina Hutri varmistetaan että unikeot eivät pysty jyrsimään tietään ulos tällaisesta. Terraarion voi joko ostaa suoraan eläinkaupasta, tilata mittatilauksena tai tehdä itse. Mikäli päätät tehdä terraarion itse ja käytät materiaalina puuta, tulisi puiden olla vuorattuja melamiinilla ja terraariota tehdessä tulee varmistaa että mihinkään ei jää minkäänlaisia reunoja, pieniä reikiä tai kulmia joista unikeot pystyvät aloittamaan jyrsimisen. Melamiinilla vuorattu puu on paras vaihtoehto terraarion rakentamiseen sillä siinä on liukas, tasainen ja jonkin verran vettä sekä likaa hylkivä pinta. Vaikka terraarion kaikki seinät olisivatkin täysin sileät ja tasaiset eikä yhtään jyrsimiseen sopivia aloituksia ole, olisi silti hyvä suojata kaikki kulmat alumiini- tai rautalistoilla. Parhaiten toimivia ovia ovat ehdottomasti liukulasiovet mutta myös verkkokansi toimii, kunhan varmistetaan että verkkokannen tiheys ei ole yli 5mm. Hamsterinhäkit eivät sovi unikeoille sillä häkkien kaltereiden välit ovat liian isot ja keko karkaa niistä nopeasti. Myös muoviset dunahäkit eivät ole sopivia sillä niiden verkkokannen tiheys on liian suuri ja unikeko saa helposti jyrsittyä tiensä ulos muovisesta häkistä. Terraariotyyppiä valitessa tulee ottaa huomioon että terraariossa ei ole pieniä reikiä mistä keko mahtuu kulkemaan tai mistä nakertaminen on helppo aloittaa, etenkin jos terraario on puinen. Myöskään terraarion ilmanvaihtoaukon verkon tiheys ei saa ylittää 5mm. Terraario tulisi taloudessa sijoittaa sellaiseen paikkaan missä ei ole vetoisaa tai liian kylmää. Afrikkalaisena eläinlajina unikeot tarvitsevat lämpöä ja terraarion keskilämpötilan tulisi olla vähintään 21 °C, mieluiten enemmän. Lämpötilan seuraamiseksi olisi hyvä kiinnittää terraarioon lämpömittari. Vaikka unikeot ovat kotoisin lämpimästä maasta, eivät ne tarvitse 16 lämpömattoa. Mikäli terraarion lämpötila tippuu alle 21 °C saattavat unikeot alkaa vaipua horrokseen ja jo 18 – 20 °C lämpötila saa eläimen hidastumaan. Mikäli kekoa ei ole varta vasten laitettu horrostamaan, on odottamaton horrokseen vaipuminen sille vaarallinen ja jopa tappava. Vankeudessa elävän unikeon laittaminen horrokseen ei ole suotavaa vaikka luonnossa osa keoista horrostaakin kerran vuoteen. Horrostaminen ei ole vankeudessa elävälle eläimelle tarpeellista ja eläimen saaminen vaipumaan horrokseen oikein on erittäin hankalaa ja väärin tehtynä voi johtaa eläimen kuolemaan. Unikeon yllättävään horrokseen vaipumisen mahdollisuuden takia on hyvä omistaa lämpömatto tai lämpölamppu sillä vaikka eläimet eivät sitä tarvitse on se korvaamaton apu silloin kun horrostava unikeko pitää saada herätettyä. Horrokseen vaipunut unikeko tulisi siirtää pienempään terraarioon tai erilliseen kantokoppaan ja lämmittää eläin joko lämpömaton tai – lampun avulla. Keko voidaan siirtää takaisin omaan terraarioonsa, kunhan se on kokonaan voipunut horroksesta. Terraariotarvikkeet Afrikan Kääpiöunikekojen terraarion sisustukseen sopivat melkeinpä kaikki pienille jyrsijöille, linnuille ja matelijoille suunnitellut tarvikkeet joita voi ostaa kaikista hyvin varustetuista eläinkaupoista. Turvallisia virikkeitä pystyy tekemään myös oikeanlaisista materiaaleista itse. On tärkeää että unikeoille tarjotaan niin paljon erilaisia virikkeitä ja tekemistä terraariossaan kuin vain on mahdollista sillä vankeudessa keot eivät pääse tutkimaan ympäristöään vapaasti niin kuin ne luonnossa tekisivät. Afrikan Kääpiöunikeon hyvinvoinnin kannalta tärkeimpiä ovat lajitoverin seura ja iso häkki jossa on paljon tilaa liikkua. Eläin jolle annetaan mahdollisuus mahdollisimman luonnonmukaiseen käytökseen elää usein pidempään sekä voi henkisesti ja fyysisesti paremmin. Ruokakupeiksi sopivat normaalit jyrsijöillä ylisesti käytössä olevat keraamiset ja metalliset kupit joita voi ostaa eläinkaupoista. Matalat matelijoille suunnitellut ruokakipot ovat myös keoille sopivia ja näistä on helppo tarjoilla keoille esimerkiksi tuoreruoka. vaahterasiirappi Keraamiset, yleensä tai linnuille tarkoitetut kupit joita voidaan laittaa oksiin tai terraarion kattoon roikkumaan, ovat parhaita kuppeja siemenseokselle koska keot eivät Kuvassa terraarion pohjalla ollut ruokakuppi johon on ulostettu niin sisäpuolelle kuin reunoillekin. Kuva © Nina Hutri pääse likaamaan kuppia ja ruokaa helposti puruilla ja ulosteella. Elävä ruoka kuten jauhomadot kannattaa laittaa korkeareunaiseen astiaan jotta madot eivät pääse karkaamaan purujen sekaan. Elävät sirkat voidaan sen sijaan sijoittaa minne tahansa terraarioon. Elävien sirkkojen metsästäminen tarjoaa keoille todella paljon luonnollista aktiviteettiä ja liikuntaa. 17 Mikäli ruokakipot sijoitetaan terraarion pohjalle, tullaan ne aika varmasti likaamaan erittäin nopeasti ulosteella sekä purulla. Normaali jyrsijöille tarkoitettu pieni juomapullo sopii hyvin unikeoille samoin kuin keraaminen vesikulho. Mikäli vesi laitetaan juomapulloon, tulisi aina tarkistaa että pullo toimii oikein ja että eläimet osaavat käyttää juomapulloa oikein. Osa unikekojen omistajista on sitä mieltä että juomapullon metallipallo on liian raskas unikekojen liikutettavaksi, mutta suurimmalla osalla unikekojen omistajista on kuitenkin käytössä normaali metallipalloinen juomapullo ja eläimet pystyvät juomaan näistä vaivattomasti. Pienet vesipullot joissa ei ole ollenkaan palloa ovat hyvä vaihtoehto, mikäli ei halua antaa keolleen juomakulhoa tai metallipalloista juomapulloa. Mikäli vesi sijoitetaan keraamiseen kulhoon, tulee se vaihtaa kahdesti päivässä tai useammin tarpeen vaatiessa ja se olisi hyvä sijoittaa mahdollisimman ylös jotta eläimet eivät likaa sitä. Vesikulho joka sijoitetaan terraarion maatasoon, olisi hyvä suojata mahdolliselta likaamiselta esimerkiksi asettamalla se puusillan tai vastaavan suojan alle. Linnuille tarkoitetut vesikulhot jotka sijoitetaan terraarion ulkopuolelle, ovat myös hyvä vaihtoehto keraamiselle kulholle ja perinteisille juomapulloille. Unikekojen terraariossa tulisi olla yhtä monta pesää kuin on kekojakin vaikka pääsääntöisesti keot käyttäisivätkin vain yhtä pesäkoppaa. Pieni oviaukkoiset pesät ovat selkeästi paljon suositumpia unikekojen keskuudessa toisin kuin iso- ja avaraoviaukkoiset kopit. Pesäkopin voi sijoittaa joko terraarion pohjalle tai sen voi laittaa roikkumaan terraarion seinistä tai oksista käyttämällä eläimille turvallista narua kuten ohutta sisalköyttä tai rautalankaa. Sinitiaisille suunnitellut pesät ovat keoille ihanteellisia niiden todella pienien oviaukkojen takia. Kokeilemisen arvoisia ovat myös ontot kookospähkinät ja ontoiksi kaiverretut halot. Linnuille tarkoitetut pyöreät Kuvassa on muutama erilainen pesäratkaisu. Kuva © Nina Hutri ruoho- ja olkipesät sopivat myös hyvin unikeoille, ne on helppo kiinnittää terraarion seiniin tai laittaa roikkumaan oksista. Olki- ja ruohopesät eivät kuitenkaan ole yhtä kestäviä ja helposti pestävissä mitä puiset ja muoviset pesäkopit on. Sopivia pesäkoppeja on myös fleecestä tehdyt pesät ja riippukeinut tarjoavat keoille lämpimän pesäpaikan mutta nämä likaantuvat todella helposti ja tarvitsevat säännöllistä pesua. Kankaista tehdyt pesäkopit myös tuhoutuvat kekojen käytössä todella nopeasti sillä ne tulevat usein jyrsityiksi. Isoista puusilloista pystyy tekemään myös keoille toimivan pesän mutta ne toimivat paremmin 18 piilopaikkoina. Mikäli terraariossa asuu lisääntyvä pari, tulisi yhden pesäkopan olla sijoitettu varjoisampaan ja rauhallisempaan paikkaan olonsa parin jossa naaras turvalliseksi. tuntee Lisääntyvän kanssa on myös erittäin tärkeää että terraariossa on ylimääräinen pesäkoppi urokselle Kaksi erityyppistä kookospesää. Kuva © Ossi Sumuvirta sillä joissain tapauksissa uros muuttaa pääpesästä pois hetkeksi poikasten synnyttyä ja palaa takaisin vasta kun poikaset ovat valmiita jättämään pesän. Jotta mahdolliselta pesien jyrsimiseltä vältyttäisiin, kannattaa katsoa että pesässä on kaksi eri oviaukkoa: yksi pääovi ja toinen pakoreitti. Saaliseläiminä unikeot tarvitsevat pesäänsä aina pakoreitin ja mikäli sitä ei ole, jyrsivät ne hyvin suurella todennäköisyydellä toisen oven käyttämäänsä pesään. Mikäli keoilla ei ole kunnollista pesäkoppaa, kaivautuvat keot usein sisustusesineiden alle ja rakentavat pesänsä sinne. Tämä ei ole suotavaa sillä keot saattavat satuttaa itseään tai jäädä esineiden alle mikäli ne sisustuselementit sattuvat liikahtamaan paikoiltaan keon kaivaessa pesää sen alle. Afrikan Kääpiöunikeoilla ei ole tapana ulostaa omaan pesäänsä, mutta mikäli pesäkoppa on todella suuri saattavat keot silloin tehdä tarpeensa johonkin osaan pesää. Isoja pesäkoppia käytettäessä kannattaa valita mieluiten muovinen pesä sillä ne ovat puisia pesiä helpommin putsattavissa. Pesäkoppaa valitessa tulisi pitää mielessä se että joskus saattaa tulla tilanteita jolloin sinun täytyy päästä käsiksi pesän sisältöön, siksi pesäkoppa jonka avaaminen on vaikeaa tai mahdotonta, ei välttämättä ole paras mahdollinen. Paljon kiipeilevinä eläiminä keot tarvitsevat ehdottomasti terraarion joka on leveyttään korkeampi. On myös ehdottoman tärkeää tarjota keoille niin paljon kiipeily mahdollisuuksia kuin vain pystyy. Kiipeilyyn sopii erittäin hyvin puiden oksat, joita voi joko kerätä luonnosta tai ostaa eläinkaupoista, sekä erilaiset tasot ja köydet. Linnuille suunniteltuja oksia joita saa kiinni häkin seiniin voi ostaa hyvin varustetuista eläinkaupoista. Eläinkaupat myyvät usein myös matelijoille tarkoitettuja oksia, kantoja, kaarnoja ja erilaisia keinotekoisia kiviä jotka toimivat myös hyvin. Luonnosta kerättyjä oksia voi myös käyttää ja niiden etuna on ehdottomasti se että ne ovat ilmaisia ja luonnon oksissa on paljon enemmän vaihtelevuutta koon, pituuden ja muodon suhteen. Oksia pystyy myös katkomaan haluamaansa pituuteen ja niitä pystyy muokkaamaan niin paljon kuin haluaa, esimerkiksi poraamalla niihin reikiä. Luonnosta otettuja oksia tosin tarvitsee valmistella jonkun verran ennen kuin ne voidaan ottaa käyttöön eikä oksia voi myöskään kerätä ihan mistä tahansa. Keoille käyttöön tulevat oksat olisi hyvä kerätä metsistä, ei tienvarsilta tai läheltä asutusta. Kerätyistä oksista tulee 19 varmistaa että ne eivät ole unikeoille vaarallisia tai myrkyllisiä. Ennen terraarioon laittoa tulisivat oksat paistaa uunissa noin 20minuutin kaikki ajan jotta 200 asteessa bakteerit ja mahdolliset sienieliöt kuolisivat. Oksiin voi laittaa kiinni koukkuja tai naruja joilla ne laitetaan kiinni terraarioon, oksiin pystyy laittamaan kiinni myös erilaisia pesiä tai ruokatankoja. Paksu sisalköysi on erittäin kätevä kiipeilyvirike ja sen pystyy asentamaan melkein mihin tahansa kohtaan terraariota. Köyden voi roikkumaan oksista tai päästä päähän. esimerkiksi venyttää laittaa terraarion Auringonkukansiemeniä tai muita herkkuja on helppo piilottaa sisalköyden väliin, tämä on yksi hyvä tapa aktivoida Kuvassa on muutamia luonnosta kerättyjä oksia sekä kaarnoja. Vaaleat oksat ovat kuorittuja ja sopivan kokoisiksi sahattuja mäntyjä, tummat oksat ja kaarnat ovat kuivattua pajua. Kuva © Nina Hutri unikekoja. Synteettiset köydet eivät yleisesti ole millekään jyrsijöille ole sopivia ja niitä ei tulisi käyttää unikeoillakaan. Muita hyviä eläinkaupoista saatavia kiipeilyyn soveltuvia virikkeitä on useimmat papukaijojen ja undulaattien lelut, jyrsijöille myytävät pienet puutikkaat ja erilaiset tasot sekä puutarhamyymälöistä saatavat kasveille tarkoitetut puiset ristikot. Puista tehdyt sillat, pahvirullat ja laatikot ovat halpoja ja oivia piilopaikkoja keoille. Myös yksittäisiä herkkuja voi laittaa virikkeeksi roikkumaan terraarion katosta tai seinistä, kuten hirssintähkiä, pähkinöitä, seepiansuomuja tai siementankoja. Piilopaikoiksi ja sisustukseksi unikekojen terraarioon voi laittaa myös muovisia tai kankaisia kasveja. Muoviset kasvit ja köynnökset joita valmistetaan erityisesti matelijoille, ovat helppoja kiinnittää terraarion seinistä kiinni muovisilla imukupeilla. Muoviset ja kankaiset kasvit joutuvat usein unikekojen jyrsittäväksi ja ne käyttävät näitä paljon pesämateriaalina, tästä syystä on hyvä varmistaa kasvien turvallisuus. Unikekojen terraarioon voi myös laittaa aitoja kasveja ja pieniä puita virikkeeksi ja kiipeilyyn. Traakkipuut, Yucca ja Pulloyucca palmut, anopinkieli, mehikasvit, sekä timanttiananas ovat keoille sopivia ja turvallisia kasveja. Aina ennen kasvin laittamista kekojen terraarioon tulee olla varma kasvin Kuvassa valkoisia kangaskasveja. Alempana muovikasveja. Kuva © Ossi Sumuvirta myrkyttömyydestä. Aidot kasvit jotka sijoitetaan terraarioon multien kanssa saattavat tuhoutua nopeastikin 20 unikekojen käytössä niiden kaivautuessa multaan juurakkojen alle ja käyttäessä kasvien lehtiä pesänrakennukseen. Luonnossa Afrikan Unikeot keräilevät myös pieniä kiviä ja kasaavat niitä pesiensä eteen niin että niihin kerääntyy kastetta, joten pienien kivien laittaminen terraarioon voi tuoda unikeoille mahdollisuuden luonnonmukaiseen käytökseen vaikka niillä ei samanlaista vaikutusta terraario olosuhteissa olekaan. Kiinteävälinen juoksupyörä on myös ehdottoman tärkeä liikunnan kannalta. Juoksupyörän tulisi olla hiirelle tai hamsterille sopiva (S tai M koko) ja niitä voi olla samanaikaisesti useampi samassa terraariossa. Useampi juoksupyörä kannattaa sijoittaa terraarioon varsinkin silloin jos unikekoja on terraariossa enemmän. Juoksupyörä jossa on välit, ei käy keoille sillä niiden häntä ja jalat voivat vaurioitua jos ne jäävät pyörän väleihin. Alustaksi terraarioon sopii karkea puru, puupelletit, haapahake, puunkuorikate tai akvaarioon tarkoitettu hiekka, tosin jälkimmäisen putsaaminen on hieman vaikeampaa. Vaikka unikeot eivät haise yhtä voimakkaasti kuin rotat ja kesyhiiret, on niillä silti omanlaatuinen ominaishaju jonka huomaa helpoiten silloin kun kekoja on useampi yksilö samassa terraariossa. Kunnollisen ja suhteellisen hyvin hajun imevän kerroksen saa aikaan voin 5 senttimetrillä valittua pohjamateriaalia mutta se miten vahvasti kekojen terraario haisee, riippuu aina käytetyn pohjamateriaalin laadusta ja siitä miten usein pohjamateriaali vaihdetaan uuteen. Vaikka unikeot Kuivikkeeksi sopiva, täysin pöllyämätön OLYMPIAmerkkisen haapahakkeen, puupelletin ja syysheinän sekoitus. Kuva © Nina Hutri joskus kaivavatkin itsensä terraarion alusmateriaalin tai kasvien juurakoiden alle eivät ne kuitenkaan tarvitse paksua kerrosta pohjamateriaalia samalla tavalla kuin gerbiilit. Alustana terraariossa ei tulisi missään nimessä käyttää hienoa, helposti pöllyyntyvää sahanpurua tai mitään mänty tai setripuu pohjasta, sillä näiden tiedetään aiheuttavan vakavia hengitysongelmia jyrsijöillä. Luonnossa keot käyttävät pallomaisen pesänsä materiaalina ruohoa, lehtiä sekä jäkälää ja pesät ne tekevät usein puiden rakoihin sekä oksien haarakkeisiin. Kekojen pesiä on luonnossa löytynyt myös kivien välistä ja tiheiden puskien oksistoista. Keoille tulisikin antaa pesänrakentamiseen heinää tai olkea, myös silputtu paperi on toimiva kuten myös pienet, ohuet sekä taipuisat tikut ja kepit. Kaikki pesämateriaalit jotka näyttävät ja tuntuvat yhtään vanulta eivät ole jyrsijöille sopivia. Joidenkin vanumateriaalien valmistajat väittävät vanun olevan turvallisia jyrsijöille mutta tiedetään useita tapauksia joissa vanu on aiheuttanut eläimen kuoleman niiden syötyä sitä tai kuristuttua siihen. 21 Vasemmassa yläkulmassa kahden unikekolauman Exo-Terra merkkiset häkit, molemmilla häkeillä on kokoa 45cm x 45cm x 45cm (l x k x s) ja niissä asuu vakituisesti yhdestä kahteen unikekoa sekä ajoittain unikekonaaraat poikasineen. Sisustuksessa on käytetty luonnonpuuta kiipeilyä varten sekä muovikasveja sisustuksena ja piilopaikkoina. Kuva © Mari Martiskainen. Oikeassa yläkulmassa on kahden unikeon asuttama 45cm x 45cm x 60cm (l x s x k) kokoinen Exo-Terra. Sisustuksessa on käytetty muovi- ja kangaskasveja sekä sisalköyttä ja matelijoille tarkoitettua liaania. Kuva © Ossi Sumuvirta. Alakuvassa on yhden unikekopariskunnan asuttama 70cm x 60cm x 40cm (k x l x s) kokoinen terraario jonka sisustuksessa on käytetty sisalköyttä, luonnonpuuta sekämuovikasveja. Kuva © Nina Hutri 22 UNIKEKOJEN SAIRAUDET JA TERVEYS Afrikan Kääpiöunikeko peittelee hyvin sairauksiaan ja usein sairaan unikeon vaivat huomataan vasta sairauden viimeisillä vaiheilla. Tämän takia unikekoja tulisi tarkkailla riittävän usein jotta muutokset käytöksissä ja haavat huomattaisiin mahdollisimman nopeasti. Reviiritaistelut unikekojen kesken voivat olla todella julmia ja siksi tulisi aina olla erillinen varaterraario siltä varalta, että taistelevat eläimet täytyy erottaa toisistaan. Nopea hengitystahti on oire eläimen ahdingosta, samoin eläimen terävät ja kovat ääntelyt kertovat paljon sen ärtyneisyydestä. Unikeot saattavat joskus pysähtyä pitkäksikin aikaa ja olla pitkään liikkumatta, tästä ei kannata olla huolissaan sillä tämä on osa saaliseläimenä olemista ja pysähtymisellä keko pyrkii piiloutumaan petoeläimeltä. Unikeot ovat myös normaalisti päivisin erittäin uneliaita ja velttoja, sillä aktiivinen aika keoilla on hämärän aikaan. Suomessa unikeoilla tavattuja kehityshäiriöitä on ollut ainakin vesipää sekä puuttuvat tai kehittymättömät silmät. Eläinlääkäriä valitessa tulisi etsiä sellainen eläinklinikka jossa on pieniin jyrsijöihin erikoistunut eläinlääkäri tai eläinlääkäri jolla on paljon kokemusta oravamaisista jyrsijöistä. Suomessa kaikenlaisiin eksoottisiin eläimiin erikoistuneita eläinlääkäreitä ovat Gisle Sjöberk ja Johanna Raulio. Horrostaminen Unikeko joka on kylmä kun siihen koskettaa, on mahdollisesti vaipunut horrokseen. Horrostaminen kertoo aina siitä että huoneessa jossa keot ovat, on keskilämpötila liian alhainen ja ne tulisi siirtää asunnossa lämpimämpään kohtaan. Alle 21 °C huoneenlämmössä eläimen keho alkaa valmistella sitä pikkuhiljaa talvihorrosta varten ja mikäli näin pääsee käymään, tulee eläin lämmittää mahdollisimman nopeasti. Unikeon lämmittäminen käsillä on yksi tapa minkä pystyy tekemään saman tien horrostavan eläimen löydettyä. Käsillä lämmittäminen tapahtuu niin että kädet laitetaan suojaksi keon vartalon ympärille ja eläimen turkkiin puhalletaan hellästi lämmintä ilmaa, tämän pitäisi lämmittää keko suhteellisen nopeasti. Toinen tapa on laittaa keko erilliseen astiaan jonka alla on lämpömatto tai jota lämmitetään lämpölampulla. Unikeot voivat kuolla mikäli ne vaipuvat yllättäen ja suunnittelematta horrokseen, siksi on todella tärkeää huolehtia siitä että unikekojen terraario on sijoitettu paikkaan jossa se pysyy tarpeeksi lämpimänä ja että pesässä on hyvin materiaalia joista keot voivat rakentaa itselleen lämpimän pesän. Unikeot stressaantuvat myös erittäin helposti mikä voi myös johtaa horrostamiseen. Mikäli keko täytyy liikuttaa pitkiä välimatkoja autossa, niin kannattaa keko laittaa kuljetusastiaan jossa sillä on pimeä pesäpaikka jonne se pääsee piiloon. 23 AFRIKAN KÄÄPIÖUNIKEKOJEN KASVATTAMINEN Ennen Afrikan Kääpiöunikekojen kasvatusta tulisi miettiä muutamia asioita kasvatusta koskien ja tehdä selkeä kasvatus suunnitelma sekä miettiä mitkä ovat kasvatuksen tavoitteet. Kysymyksiä kannattaa kysellä paljon itseltään sekä pohtia useammalta kannalta unikekojen kasvatusta ja sen tuomaa vastuuta. Miksi kasvattaa? Mikä on kasvatuksen lopullinen tavoite? Haluatko kasvattaa jotain tiettyä väriä vai hyvää luonnetta? Miten ajoit sijoittaa isomman lauman asuntoosi? Mihin aijot laittaa eläimet joita et saa myytyä? Entä mihin sijoitat myydyt eläimet jotka palautuvat takaisin? Entä jos kasvatus ei enää muutaman vuoden päästä kiinnostakaan? Jos kasvatat eläimiä pitkäaikaisesti, niin on kannattavaa luoda yhteyksiä muihin unikekojen omistajiin sekä kasvattajiin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Minkä tahansa eläimen kasvatuksen aloittaessa tulee asioita miettiä pitkään, tehdä paljon taustatyötä sekä suunnitella asiat huolella ennen kuin alkaa haalimaan itselleen kasvatukseen soveltuvia unikekoja tai tekemään jo omistamillaan keoilla poikasia. Taloudessa jossa unikeot ovat, tulee olla tarpeeksi tilaa kasvatuksessa käytettäville eläimille sekä poikasille ja niille olisi myös hyödyllistä olla erilliset tilat ja terraariot mikäli eläimiä joudutaan erottelemaan. Kekojen sairastuessa tulee myös kasvattajalla olla rahaa ja tietoa hoitaa eläimiä oikein. Afrikan Kääpiöunikekojen korkea hinta sekä nokturnialinen luonne ei välttämättä helpota unikekopoikasten myyntiä tai tee niistä haluttua lemmikkiä. On hyvä tehdä myymilleen unikeoille myös oma hoito-ohje jonka antaa uusille omistajille tai vaihtoehtoisesti voi ohjata uusia omistajia erilaisille foorumeille ja sivustoille josta he voivat hankkia tietoa unikekojen oikeanlaisesta hoidosta ja ruokinnasta. Kasvattajan olisi myös pystyttävä tarjoamaan myymilleen eläimille niiden koko eliniän kestävä tuki sekä uusille omistajille mahdollisuus palauttaa keot takaisin kasvattajalleen mikäli uudet omistajat eivät niitä kykene pitämään. Afrikan unikekonaaras kuusiviikkoisten ja päivän ikäisten pentujen kanssa. Kuva © Mari Martiskainen. 24 LISÄÄNTYMINEN JA SUKUPUOLIEN EROTTAMINEN Luonnossa unikeot lisääntyvät noin kaksi kertaa vuodessa ja lisääntymisaika keskittyy sille ajalle jolloinka ruokaa ja lämpöä on riittävästi. Vankeudessa pidettävät unikeot voidaan saada lisääntymään ympäri vuoden pitämällä niiden elinolosuhteet jatkuvasti lisääntymiselle suotuisina. Elinympäristön lämpötilaa, ruokamäärää ja elintilaa rajoittamalla saadaan unikeot myös lopettamaan lisääntymisen ja näin pystytään pitämään uros ja naaras pareja sekä sekalaumoja samassa terraariossa ilman vaaraa jälkikasvusta. Kun halutaan saada tietty Afrikan Kääpiöunikeko pariskunta tai lauma lisääntymään, tulee niiden ruokinnan, terraario olosuhteiden kuten tilan ja lämpötilan olla oikeita ennen kuin keot suostuvat lisääntymään. Hyvä lisääntyvä pari on paras rakentaa joko kahdesta eri poikueista peräisin olevista uroksesta ja naaraasta tai kahdesta naaraasta ja yhdestä uroksesta joka ei ole naaraille sukua. Tämä on kaikkein paras ratkaisu sen takia että tiedetään aina kuka on tulevan pesueen isä. Isommissa Paritteleva unikekopariskunta. Parittelun aikana uros pitää naaraan paikoillaan puremalla tätä niskasta. laumoissa tai ryhmissä jossa on useampi kuin yksi uros saattaa olla vaikea tai mahdoton saada selville kuka on pentueen isä jos kekoja ei missään vaiheessa näe parittelemassa. Unikeot pitävät yleensä itse huolen lisääntymisestään ja siitä kuka saa astua naaraan. Tämän vuoksi keot lisääntyvät hyvin sekä pareittain että isommissa laumoissa. Afrikan Kääpiöunikekojen parittelurituaaliin kuuluu naaraan jahtaaminen pitkin terraariota sekä se että uros pitää naarasta paikoillaan ottamalla sitä kiinni niskasta parittelun aikana. Parittelu tapahtuu usein kello 10 jälkeen illalla ja siihen kuuluu useampi takaa-ajo jakso sekä niin sanottu 'mating lock’, missä uros jää peniksestään kiinni naaraaseen. Unikekouroksilla on mitä luultavimmin peniksen päässä jonkunlainen koukku tai luu jonka avulla se lukittautuu naaraaseen. Tämän uskotaan estävän muiden uroksien mahdolliset parittelun estämisyritykset. Kaikki unikekojen parittelut olisi hyvä kirjoittaa itselleen jonnekin ylös jotta itse tietää ketkä ovat tulevan pesueen vanhemmat, tämä on erityisen tärkeää silloin kun on kyse isommasta sekalaumasta, sekä tietää milloin pentujen arvioitu syntymäaika on. Unikeko naaras kantaa poikasia noin 25 – 28 päivää ja raskausajan lopulla se muuttuu epäaktiivisemmaksi. Pentujen synnyttyä naaraat usein ajavat urokset pois pääpesästä eikä päästä urosta takaisin ennen kuin pennut alkavat jättämään pesän. Mikäli olosuhteet terraariossa ovat lisääntymiselle suotuisat, voi uros astua naaraan uudestaan melkein heti sen jälkeen kun se on saanut ensimmäiset pentunsa. 25 Pentueet Pentuja syntyy kerralla 1 – 6 kappaletta ja ne ovat syntyessään karvattomia sekä sokeita. Painoa vastasyntyneillä pennuilla on noin 1 - 3,5g. 7 päivän ikäisinä pentujen turkki alkaa kasvaa ja 14 päivän ikäisenä ne aukaisevat silmänsä sekä lähtevät tutkimaan ympäristöä pesän ulkopuolella. Ennen silmien aukeamista unikekonaaras pitää pentunsa todella tarkasti pesässä eikä annan niiden lähteä omille teilleen. Silmien auettua poikaset alkavat syödä tuoretta sekä maistelevat ympäristöä tutkiessa muita tarjolla olevia ruokia. Kolmen viikon ikäiset pennut alkavat syödä enemmän tuoretta ja neljän viikon ikäisten pentujen tulisi jo syödä kaikkea Afrikan unikekonaaras ja kaksi muutaman päivän ikäistä poikasta. samaa mitä aikuinen unikekokin syö. Unikeonpoikasilla on kesyhiirien ”kirppuikään” verrattava vaihe noin kahdenviikon ja neljän viikon välillä, jolloinka pennut ovat todella arkoja, huutavat kun niitä koskettaa sekä tekevät äkkinäisiä syöksyjä ja loikkia pelästyessään. Kuusiviikkoisina pennut ovat tarpeeksi itsenäisiä ja ne voidaan luovuttaa uusiin koteihin. Emoa jolla on pennut pesässä ei saisi häiritä ennen kuin pennut ovat avanneet silmänsä, sillä unikeko naaras saattaa hamstereiden tapaan hylätä tai jopa syödä poikasensa. Unikekonaaraan temperamentti ja luonne vaikuttavat myös siihen miten aikaisin poikasia saa käsitellä, jotkin naaraat eivät anna koskea jälkikasvuunsa ennen kuin ne ovat noin 5 – 6 viikon ikäisiä. Poikasia tulisi kuitenkin käsitellä mahdollisimman paljon niiden ollessa pieniä jotta ne tottuvat ihmisen kosketukseen, helpointa on käsitellä poikasia neljän ja kuuden viikon ikävaiheen välillä. Emon luonteesta riippuen poikasia olisi paras käsitellä niin, että poikasten emo on jossain kuuloetäisyydellä poikasista jotta emo ei hermostu liikaa. Joidenkin naaraiden kanssa poikasten käsittely on paras tehdä niin että emo ei ole kuulo- tai näköyhteydessä poikasiin kun niitä käsitellään. Poikaset ovat luovutusiässä aikaisintaan 6 viikon ikäisinä ja sukukypsyyden ne saavuttavat 3 kuukautta vanhoina. Pennut voidaan jättää kasvamaan ja asumaan vanhempiensa kanssa koko niiden loppuiäkseen mutta silloin tulee kiinnittää todella paljon huomiota pentujen sukupuoliin jotta vältytään tulevaisuudessa sisäsiitokselta. Urosten kanssa tulisi olla varovaisempi sillä urosten väliset tappelut voivat olla kohtalokkaita. Mikäli naaras hylkää poikasensa tai poikasten emolle sattuu jotain, voi kokeilla pentujen kasvatusta käsin. Harmillisesti Afrikan Kääpiöunikeon poikaset, kuten kesyhiirienkin, ovat todella vaikea kasvattaa itse ja ne usein kuolevatkin ennen 6 viikon ikää. 26 Vastasyntyneitä unikeonpoikasia. Syntyessään poikaset ovat karvattomia ja sokeita. Kuva © Mari Martiskainen. 3 vuorokauden ikäisiä poikasia. Poikasten iho on alkanut tummumaan mutta ne ovat edelleen sokeita ja täysin karvattomia. Kuva © Mari Martiskainen. 9 vuorokauden ikäisiä (1 viikko 2 päivää) unikeon poikasia. Poikasille on kasvanut hieman turkkia ja ne ovat selkeästi tummuneita mutta eivät ole vielä avanneet silmiään. Kuva © Mari Martiskainen. 2 viikkoa ja 4 päivää (18 päivää) vanhat unikeot. Keonpoikasilla on silmät auennut ja niille on kasvanut kunnollinen turkki. Tässä iässä poikaset alkavat syödä tuoreruokaa sekä tutkimaan terraariota. Kuva © Mari Martiskainen. 12 vuorokauden ikäisiä (1viikko ja 5 päivää) poikasia. Poikasille on kasvanut kunnollinen turkki mutta silmät ovat edelleen kiinni. Kuva © Mari Martiskainen. 3 viikon ja 1 päivän (22 päivää) ikäinen poikanen. Tämän ikäisillä poikasilla on usein tapana huutaa kun niihin kosketaan sekä säikkyessään tehdä äkkinäisiä syöksyliikkeitä. Tämä vaihe on hyvin paljon samanlainen kuin kesyhiirillä kutsuttu ”kirppuikä” ja unikeoilla se loppuu poikasten tullessa neljän viikon ikäisiksi. Kuva © Mari Martiskainen. 27 1 kuukauden ja 2 päivän (4 viikkoa ja 2 päivää) vanhoja unikeonpoikasia. Vasemmasta kuvasta näkee että keonpoikaset muistuttavat ulkoisesti jo todella paljon aikuisia unikekoja. Oikealla on kuva unikeonpoikasesta tarkastuksessa. Näin pienestä poikasesta on todella hankala erottaa tarkkaan ja varmasti sukupuolta. Kuvat © Mari Martiskainen. 1 kuukauden ja 3 viikon (5 viikkoa) ikäinen unikeko. Kuva © Mari Martiskainen. 2 kuukauden ja 2 viikon (10 viikkoa) ikäinen poikanen. Kuva © Mari Martiskainen. Noin 3 kuukauden (n. 12 viikkoa) ikäinen sukukypsyyden saavuttanut unikeko. Kuva © Ossi Sumuvirta. 28 Pentueen kasvatus käsin Orvon Afrikan Kääpiöunikeon kasvatus on vaikeaa ja niiden hengissä säilymisen mahdollisuudet ovat todella pienet, etenkin jos poikanen on alle viikon ikäinen. Mikäli keonpoikasta aikoo kasvattaa käsin, on muutamia keinoja joita voi kokeilla tai vaihtoehtoisesti voi ottaa yhteyttä kasvattajaan tai paikalliseen villieläinten pelastuslaitokseen josta voi pyytää apua keonpoikasen kasvattamisessa. Maidonvastikkeeksi unikeonpoikaselle sopii kissanmaito poikaselle käyttäen apuna erittäin pientä nylon ja maidonvastike annetaan pensseliä. Alle viikon ikäisille unikeonpoikasille voi kissanmaito aiheuttaa ähkyä. Maito tulisi lämmittää kädenlämpöiseksi ennen antamista. Maidon voi lämmittää joko patterilla tai kuuman veden yläpuolella mutta ei missään nimessä mikroaaltouunissa! Pennut ruokitaan joka toinen tunti ja ruokinnan jälkeen tulisi pyyhkiä pentujen alapää alkoholittomalla vauvan pyyhkeellä tai märällä korvapuikolla, tällä stimuloidaan poikasia ulostamaan. Tämä on erittäin tärkeä vaihe poikasten kasvatuksessa, sillä poikaset eivät vielä pysty itse ulostamaan ja normaalisti poikasten emo hoitaisi tämän. Kahden viikon ikäisille pennuille voi alkaa antamaan tuoreruokaa. Tuoreruokintaan hyviä on muusattu banaani sekä muut helposti soseutettavat hedelmät kuten persikka tai vesimeloni. Tuoreruokaa voidaan tarjoilla pennuille maidonannon välillä. Tuoreruoka on helpoin tarjoilla poikasille ottamalla pieni määrä soseutettua hedelmää sormen päähän ja koettaa saada pennut maistamaan sitä. Soseutettua tuoreruokaa voi myös sekoittaa pienen määrän maitoon, mikäli pennut eivät suostu edes maistamaan tuoretta tai vaihtoehtoisesti voi kokeilla muita tuoreruokia ja katsoa mikä niistä maistuu poikasille kaikkein parhaiten. Maultaan hapokkaat ja karvaat hedelmät eivät ole poikasille sopivia. Kolmen viikon ikäisinä pentujen tulisi syödä enemmän kiinteää ruokaa ja mikäli tuoreruuan syömisessä on ongelmia, niin pentujen maidonsaantia pitäisi rajoittaa sekä tuoreruuan tarjonnan määrää hieman lisätä. Kolmeviikkoisten unikekopoikasten tulisi saada maitoa neljän tunnin välein. Poikasten ruokavalioon voi myös lisätä tuoreen lisäksi hirssin sekä hunajan ja näiden sekoitusta voi helposti tarjoilla matalasta astiasta. Myös kuivattuja ja eläviä jauhomatoja voi tarjoilla. Neljän viikon ikäisinä pentujen tulisi syödä kaikkea sitä mitä aikuinenkin unikeko syö ja maitoa ne tarvitsevat enää kahdesti päivässä. Tällä ruokintatavalla jatketaan niin kauan kunnes kekopennut kieltäytyvät maidosta, tämän tapahtuu pentujen ollessa viimeistään 5 viikon ikäisiä ja 6 viikon ikäisinä pennut ovat valmiita jättämään pesän. 29 Sukupuolten tunnistaminen Afrikan Kääpiöunikeot saavuttavat sukukypsyyden noin 3 kuukauden ikäisenä ja ennen sukukypsyyden saavuttamista on pentujen sukupuolien erottaminen lähes mahdotonta ja joskus jopa sukukypsien pentujen erottaminen saattaa olla alussa hankalaa. Tämän takia osa kasvattajista ainakin ulkomailla myy pentuja ”sukupuolettomina”. Jotta kasvattaja oppii tunnistamaan unikekojen sukupuolet helposti toisistaan, tarvitsee siihen kasvattaja usein paljon kokemusta ja silloinkin saattaa sukupuolen arvaaminen olla vaikeaa kun kyseessä on alle 3 kuukauden ikäinen poikanen. Erottamisen vaikeus johtuu siitä että kypsymättömällä unikeko uroksella ei ole näkyviä ulkoista kivespussia, niillä on kyllä kohoumat aivan hännän alla mutta tämä tulee esiin vasta unikeon kasvaessa. Paras tapa selvittää kekojen sukupuolia on laittaa pennut lasipurkkiin jonka pohjan läpi näkee ja tarkastaa alhaalta päin kekojen sukupuoli. Sukupuolen voi tarkastaa myös ottamalla keon käteen ja pitämällä sitä kiinni niskavilloista tutkimuksen ajan, tämä tosin saattaa olla hieman hankalampaa mutta näin pääsee kunnolla tutkimaan keonpoikasen. Uroksella sukupuolielimen ja peräaukon väli on paljon pidempi kuin naarailla, samalla tavoin kuin esimerkiksi hamstereilla. Kun unikeot ovat saavuttaneet sukukypsyyden laskeutuvat urosten kivekset jonka jälkeen urokset ovat helppo erottaa naaraista. Urosten kivespussit ovat verrattavissa hiiriin ja hamstereihin. Toinen tapa erottaa uroksen sukupuoli on ottaa urosta kiinni niskanahasta ja varovasti mutta varmoin ottein vetää hännän tyvestä ylöspäin, siitä kohtaa mistä häntä alkaa. Tämä toimenpide tuo usein uroksen kivekset hieman esiin mutta tätä toimenpidettä tehdessä olisi hyvä, jos urokselle olisi vertailukohteena naaraita. Naarailla on hyvin näkyvät nisät etenkin jos se on kantavana tai imettää. Nuori naaras joka ei ole kantavana tai imetä voidaan tarkistaa niin että puhalletaan hieman keon mahaan, näin keon nisät saadaan paremmin esille ja niiden pitäisi olla selkeät nuorilla naaraskeoilla. Kuvissa on vasemmalla naaraan ja oikealla uroksen sukupuolielimet. Naarailla peräaukon ja sukupuolieläimen väli on lyhyempi mitä uroksilla. Uroksen tunnistaa helposti ulkonevista kivespusseista. Uroksen kivekset tulevat kunnolla esiin vasta sen saavutettua sukukypsyyden jonka takia sukupuolen varmentaminen voi olla hankalaa. 30 AFRIKAN KÄÄPIÖUNIKEKOJEN VÄRIMUUNNOKSET Suhteellisen uusina lemmikkieläiminä ei Afrikan Kääpiöunikeoille ole kerinnyt syntyä samanlaista laajaa ja kirjavaa väriskaalaa kuin muilla tavallisesti pidettävillä lemmikkijyrsijöillä. Unikekojen yleisimmin tavattuihin perusväreihin kuuluu normaali harmaa sekä ruskea ”Tan”, kummassakin värimuunnoksessa unikeon vatsa on aina valkoinen. Erikoisempana värimuunnoksena unikeoilla on ”Pied” väri jossa eläimellä on päässä, yleensä otsan alueella valkoinen läiskä, sekä hännässä on joko valkoinen raita tai hännän pää on valkoinen. Usein pied värisillä keoilla on vain valkoinen hännänpääty eikä ollenkaan värityk otsaan kuuluvaa läiskää. Myös tämän värimuunnoksen omaavalla keolla on aina valkoinen vatsa. Näitä kuviollisia unikekoja on tiettävästi ainakin Englannissa ja Thaimaassa. Myöskään värien periytymisestä ei ole mitään tietoa. Vasemmalla ylhäällä on ”Tan” värinen unikeko. Keon väritys on selkeä pähkinän ruskea ja vatsa on valkoinen. Kuva © Nina Hutri. Vasemmalla yläkuvassa on normaalin harmaan värinen unikeko. Harmaa väri saattaa tietyssä valossa näyttää vähän rusehtavalta tai jopa ruskealta. Joillakin harmailla unikeoilla saattaa kasvaa ruskeaa karvaa harmaan seassa jolloinka värin tunnistaminen on vaikeaa. Harmaan unikeon tunnistaa kuitenkin tasaisen vaalean harmaasta väristä ja valkoisesta vatsasta. Kuva © Nina Hutri. Kuvassa alhaalla vasemmalla on ylempien erillisten kuvien tan ja normaalivärinen unikeko vierekkäin jolloinka ero unikekojen värien välillä on selkeä. Kuva © Nina Hutri. 31 Kuvissa ”Pied” värityksen omaavia unikekoja. Suurimmalla osalla keoista ei ole väritykseen kuuluvaa valkoista läiskää otsassa mutta niitäkin on. Vasemmalla oleva alimmainen kuva on lähimpänä pied väritystä mutta kuvan unikeon valkoinen otsaläiskä on niskassa. Hännässä olevan valkoisen värin määrä voi vaihdella. Kaikille pied värityksen omaaville unikeoille kuuluu valkoinen vatsa. Tämän värityksen omaavia unikekoja on ainakin Englannissa sekä Thaimaassa. Väritystä saattaa esiintyä myös muualla maailmalla. 32 UUDEN YKSILÖN TOTUTTAMINEN LAUMAAN Kun halutaan totuttaa uusi unikeko jo valmiiseen laumaan, tulee se tehdä kunnolla ja varauksella. On mahdollista että uutta kekoa ei missään vaiheessa hyväksytä laumaan ja se saattaa menettää tappeluissa jopa henkensä. Aikuisia yksittäisiä unikekoja ja laumoja joutuu kuitenkin joskus sekoittamaan keskenään joko laumansisäisen sukusiitoksen tai unikekoparin toisen osapuolen kuoleman jälkeen. Paras tapa olisi kuitenkin totuttaa kaksi nuorta, vielä kypsymätöntä pentua toisiinsa, mutta tämä ei aina ole mahdollista koska nuorien unikekojen sukupuolen varmistaminen on erittäin vaikeaa ja sukupuolista ei voida koskaan olla täysin varmoja ennen sukukypsyyttä. Tämän takia on joskus parempi totuttaa unikeot toisiinsa joko aikuisina tai juuri sukukypsyyden saavuttaneina. Totutus tulisi tehdä molemmille keoille neutraalilla alueella. Kun lähdet totuttamaan unikekoja toisiinsa, tulisi se tehdä rauhassa ja eläimiä totuttaessa voi kokeilla seuraavia asioita: Jonkun vahvasti hajustetun aineen kuten kloorin, Virkon S:n tai vastaavan hierominen sen terraarion seiniin ja nurkkiin johon toisiinsa totutettavat keot laitetaan. Myös unikeot voidaan pyyhkiä jollain vahvalla ja eläinystävällisellä hajusteella tai rätillä. Kekoja putsatessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sukupuolielimen alueeseen jotta unikeon oma haju peittyisi mahdollisimman hyvin. Tällä tavoin saatetaan välttää totutettavien kekojen mahdolliset tappelut. Terraarioon voi suihkuttaa myös jotain hajustetta kuten lavendelin tai vaniljan tuoksuista hajuvettä tai vaihtoehtoisesti laimennettua sitruunan tuoksuista pesuainetta. Kaikki terraarioon tulevat tarvikkeet ja virikkeet tulisi pestä hyvin sekä terraarion purut tulisi vaihtaa puhtaisiin. Useamman ruokakipon laittaminen terraarioon ja ruuan piilottaminen eri paikkoihin voi toimia hyvänä aktiviteettinä keoille jolloinka niille jää vähemmän aikaa kinastelemiseen. Myös pesiä ja juoma astioita tulee laittaa terraarioon useampia. Paksu heinäkerros saattaa auttaa hajottamaan kekojen mahdollisia tappeluita. Kekoja voi yrittää harhauttaa esimerkiksi antamalla niille eläviä sirkkoja metsästettäväksi. Laumaan totutettu yksinäinen uusi unikeko saattaa nukkua muutaman yön verran yksin erillisessä pesäkopassa. Isompiin jo valmiisiin laumoihin saattaa olla erittäin hankalaa yrittää yhdistää uusia yksinäisiä kekoja tai kekopareja – nuoret ja murrosikäiset hyväksytään usein 33 helpommin kuin aikuiset mutta poikkeuksia on. Joidenkin kekojen persoonallisuudet eivät välttämättä kohtaa ollenkaan ja silloin niiden yhdistäminen on mahdotonta. Naaraista osa saattaa hyväksyä laumaan vain omia jälkeläisiään ja jotkut naaraat eivät hyväksy niitäkään niiden kasvettua tarpeeksi isoiksi. On myös unikekoja jotka eivät hyväksy vanhan kumppaninsa kuoltua enää uusia kekoja itselleen seuraksi. Unikekojen kanssa tulisi aina pitää varalla yhtä tai kahta tyhjää häkkiä jos eläimiä täytyy erotella toisistaan myöhemmin tai totuttaminen ei onnistunutkaan toivotulla tavalla. Kekolaumoja tulisi pitää myös tarkasti silmällä jonkun aikaa onnistuneen totutuksen jälkeen. Merkit siitä että kekoja tulee erottaa, on yleensä todella selkeät etenkin uroksien välillä joiden tappelut sisältävät jatkuvaa jahtaamista, kinastelua sekä toisen keon painamista maahan. Joskus unikekojen väliset tappelut saattavat olla verisiäkin ja tappelussa alakynteen jäänyt unikeko saattaa saada todella pahat haaverit tappelun aikana tai jopa kuolla. 34 LÄHTEET Internet African Dormice as Pets Care Sheet, kirjoittanut Lianne McLeod, DVM. http://exoticpets.about.com/cs/dormice/a/africandormice.htm African Dormouse (Graphiurus murinus), kirjoittanut Russell Tofts. http://www.oocities.org/efexotics/africandormouse.html African Pygmy Dormouse – Graphiurus Murinus, kirjoittanut Justin Doherty. http://exotickeepersforum.co.uk/upload/African_Pygmy_Dormouse.pdf Crittery Exotics African Pygmy Dormice Graphiurus Murinus, 2012. http://crittery.co.uk/apd/dormice.php Gliridae dormice and hazel mice, kirjoittanut Allison Poor and Phil Myers. http://animaldiversity.ummz.umich.edu/site/accounts/information/Gliridae.html Harvinaiset listattuna, koonnut Katriina Hautala, julkaistu Rodentiassa 3/13. http://anemoneniityn.arkku.net/artikkeliharvinaisetlista.php Keeping African Pygmy Dormice as Pets, Syyskuun 27 2011. http://crittery.hubpages.com/hub/Keeping-African-Pygmy-Dormice-as-pets Luonnontieteellinen keskusmuseo, uusi nisäkäsnimilista. http://www.luomus.fi/nisakkaat/showlist.php Mammals of Tanzania, Graphiurus Murinus, Forest African Dormouse. http://archive.fieldmuseum.org/tanzania/species.asp?ID=444 Mealworms & Other Live Food. http://www.finchinfo.com/diet/mealworms_live_foods.php My Fair Exotics, African Pygmy Dormice. http://myfairexotics.webs.com/africanpygmydormice.htm Suomen Unikekoyhdistys, 2014. http://unikekoyhdistys.omasivu.fi/ 35 The African Pygmy Dormouse (Graphiurus murinus), kirjoittanut Samuel Johansson ja Beatrice Alenius, 2003-2004. http://www.angelfire.com/nc/evilmastr/sjusovare/index_en.html The IUCN Red List of Threatened Species(tm), Graphiurus murinus (Woodland Dormouse), 2013. http://www.iucnredlist.org/details/9487/0 The Pro’s and Con’s of Mealworms as a Food for Reptiles, kirjoittanut Dr Danny Brown BVSc(Hons) BSC (Hons) MACVSc (Avian Health). http://www.geckodan.com/articles/Pros%20and%20Cons%20of%20Mealworms.pdf Unikeot, Maaliskuun 11 2013. http://fi.wikipedia.org/wiki/Unikeot Kuvat Kaikki kuvat joissa maininta © Nina Hutri on omia kuvia ja kaikki oikeudet näiden kuvien käyttöön pidätetään. Kaikki kuvat joissa maininta © Mari Martiskainen on saatu käyttölupa kuvien ottajalta. Kaikki kuvat joissa maininta © Ossi Sumuvirta on saatu käyttölupa kuvien ottajalta. Opinnäytetyön sivu 8, loukku. http://www.angelfire.com/nc/evilmastr/sjusovare/gallery.html Opinnäytetyön sivu 16, kartta. http://maps.iucnredlist.org/map.html?id=9487 Opinnäytetyön sivu 26, keot. http://crittery.co.uk/apd/apd_breed.php Opinnäytetyön sivu 28. https://www.facebook.com/photo.php?fbid=600426593338879&set=o.3806641020134 80&type=3&src=https%3A%2F%2Ffbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net%2Fhphotos-akash4%2Ft1%2F487573_600426593338879_1590360971_n.jpg&size=720%2C960 Opinnäytetyön sivu 31, sivun molemmat kuvat. http://crittery.co.uk/apd/apd_sex.php Opinnäytetyön sivu 33, sivun ylin kuva. https://www.facebook.com/photo.php?fbid=611555928877015&set=o.3806641020134 80&type=3&src=https%3A%2F%2Fscontent-b-mxp.xx.fbcdn.net%2Fhphotosash3%2Ft31%2F242428_611555928877015_1269957573_o.jpg&smallsrc=https%3A %2F%2Fscontent-b-mxp.xx.fbcdn.net%2Fhphotosprn2%2Ft1%2F972313_611555928877015_1269957573_n.jpg&size=2048%2C1365 36 Opinnäytetyön sivu 33, sivun keskimmäinen kuva. https://www.facebook.com/226459907437995/photos/a.226462360771083.56486.2264 59907437995/480607095356607/?type=1&relevant_count=1 Opinnäytetyön sivu 33, sivun alin kuva. https://www.facebook.com/photo.php?fbid=693414350691172&set=o.3806641020134 80&type=3&src=https%3A%2F%2Fscontent-a-mxp.xx.fbcdn.net%2Fhphotosash3%2Ft1%2F1521466_693414350691172_1876628066_n.jpg&size=720%2C960 37 Tekstin kirjoittanut, koonnut ja englanninkielisistä lähteistä suomentanut Keski-Uudenmaan Ammattiopiston opiskelija Nina Hutri. Teksti kirjoitettu ja koottu alun perin Maatalousalan Perustutkinnon, Eläintenhoidon Koulutusohjelman kevään 2014 päättötyötä varten. Viimeisin muokkauspäivämäärä 16.3.2014. 38
© Copyright 2024