1. No category

Miten
ihminen asutti
maailman?
Teksti: Tuula Kinnarinen
Taitto: Satu Varis
Geenimme kertovat, että ihmissuku alkoi purkautua ulos
Afrikasta 60 000 vuotta sitten. Arkeologit väittävät löytäneensä
jälkiä paljon varhaisemmista pioneereista.
J
onakin esihistorian aamuna muutamia perhekuntia oli
koolla Punaisenmeren rannalla Afrikan sarvessa. Ihmiset tähyilivät kaukaisuuteen ja katselivat puunrangoista
kyhättyjä lauttojaan. Uskaltaisiko niillä liikkeelle? Mieli teki
lähteä, sillä keräily- ja riistamaat olivat kaventuneet. Lähitienoille oli saapunut vierasta väkeä, ja kun omakin joukko oli
kasvanut, ruoasta tulisi pian pula. Nuoret päättivät yrittää.
He eivät jääneet ainoiksi. Harvakseltaan muistakin klaaneista ilmaantui ihmisiä rantaan, lautat täyttyivät, ja väkeä
meloi matkoihinsa. Nykyihmisen maailmanvaellus oli käynnistynyt. Nyt me noiden pionee­rien perilliset asutamme maapallon jokaista elinkelpoista kolkkaa.
Geeneistämme päätellen muutto Afrikasta alkoi noin
60 000 vuotta sitten. Viimeaikaiset arkeologiset löydöt kertovat kuitenkin toista.
Arabiassa jo 125 000 vuotta sitten
Nykyihmisiä eli Afrikan ulkopuolella Persianlahdella 65 000
vuotta aiemmin kuin suuren maailmanvaelluksen kannattajat
sanovat, väittää Tübingenin yliopiston arkeo­logi Hans-Peter
Uerpmann, joka on jo vuosikymme­nen ajan etsinyt Arabian
niemimaalta jälkiä esivanhemmistamme.
Ensimmäinen osuma tuli vastaan 2006, kun Etelä-Arabiasta Jebel Fayan kalliokatoksesta löytyi 125 000 vuotta vanha
käsikirves. Uerpmann pysyi vaiti. Hän halusi esineitä enemmän. Kun työkaluvalikoimaan kuului useita käsikirveitä, kaapimia ja leikkuuteriä, potti oli tarpeeksi suuri tuotavaksi tieteen foorumeille.
– Näitä työkaluja eivät tehneet neandertalinihmiset. Tyylinsä perusteella esineet ovat samanlaisia, joita valmistivat
nykyihmiset Itä-Afrikassa, Uerpmann perustelee tammikuun
lopun Science-lehdessä, jossa hän ja hänen kansainvälinen
tutkijaryhmänsä löytönsä julkaisivat.
Suotuisa ilmasto siivitti matkaa
– Rohkea väite, toteaa Richard Klein, Stanfordin yliopiston
paleoantropologi. – Tähän aikaan neandertalit ja nykyihmiset valmistivat niin samanlaisia kiviesineitä, että parhaankin
spesialistin on vaikea erottaa, kumpi on ollut asialla. Koska
ihmisten jäännöksiä ei ole, tulkinta ei vakuuta.
– Huima löytö, mutta herättää enemmän kysymyksiä kuin
antaa vastauksia, sanoo Jeffrey Rose, Birminghamin yliopiston arkeologi, joka itsekin tutkii Arabiaa.
– Jos työkalujen tekijät todella olivat nykyihmisiä, kysymys kuuluu, jatkoivatko he matkaa.
Uerpmann uskoo, että jatkoivat. Jebel Fayasta pääsi helposti paitsi Lähi-itään ja Euraasiaan myös Intiaan ja Aasiaan,
sillä Persianlahti oli kuivaa maata.
– Mutta oliko varhaisilla kulkijoilla valmiuksia kauko­mai­
den asutukseen? Ehkä se onnistui vasta 60 000 vuotta sitten,
kuten geenit antavat ymmärtää, Rose sanoo.
Uerpmannin mielestä varhaiset lähtijät eivät tarvinneet
erityisiä taitoja. He saivat kiittää enemmän onneaan kuin
osaamistaan, sillä heidän avukseen tuli jääkautinen ilmastonmuutos.
Noin 130 000 vuotta sitten merenpinta laski yli sata metriä nykyistä alemmaksi ja Afrikan sarven erotti Arabian niemimaasta
enää muutamia kilometrejä leveä salmi.
Laskuveden aikaan sen ylittäminen ei ollut uhkarohkea temppu.
– Jemenistä on löydetty Afrikan paviaanin jäännökset. Jos apina pääsi yli,
pääsi ihminenkin, Uerpmann vetoaa.
Arabiassa taas matka taittui kevyesti,
sillä se oli tuolloin ruohikkosavannia, jota halkoivat joet ja täplittivät järvet. Ra-
E XTRA
vinnostakaan ei ollut huolta, kun niemimaalla käyskenteli
tuttua riistaa: gaselleja, antilooppeja ja villiaaseja.
Kiinan fossiili tukee ajoitusta
Uerpmann ei ole väitteineen aivan yksin. Hänen näkemyksensä istuu ajatuksiin, joita kiinalaisarkeologi Jin Changzhu
esitti Chinese Science Bulletinissa marraskuussa 2009. Hän
raportoi kaivaneensa Guangxin maakunnasta 110 000 vuotta vanhan leukaluun, jossa oli sekä nykyihmiselle ominaisia että primitiivisiä piirteitä. Länsimaiset tutkijat totesivat
tuolloin, että innokkailla kiinalaisilla on tapana nähdä nykyihmisen anatomiaa mitä erilaisimmissa fossiileissa. Kysymyksessä lienee neandertal, joka noihin aikoihin laajensi
elinpiiriään Aasiassa.
Viime lokakuussa Jin tuli uudelleen julkisuuteen. Tällä
kertaa hänellä oli tukenaan kaksi yhdysvaltalaista tutkijaa,
Erik Trinkaus St. Louisin yliopistosta ja Lawrence Edwards
Minnesotan yliopistosta. Kolmikko vakuutti Pnas-lehdessä, että leukaluu on vähintään 100 000 vuotta vanha ja siinä
on kuin onkin niin moderneja kuin arkaai­sia piirteitä. Nykyihminen oli siis jo tuolloin Kiinassa ja ilmeisesti risteytyi
jonkin alueella eläneen vanhemman ihmismuodon kanssa.
Tulivuori tallensi jälkiä Intiassa
Bristolin yliopiston arkeologi Michael Petraglia heitti omat
hiekkansa geneetikkojen rattaisiin Britannian tiedeviikolla
viime vuonna. Petraglia tutkii Intian asutushistoriaa ja sanoo löytäneensä todisteita nykyihmisen läsnäolosta kerrostumista, joiden ikää kukaan ei voi kiistää. Hän puhuu sedimenteistä, jotka syntyivät ennen kuin Indonesiassa Sumatran saaressa tapahtui jättiläismäinen tulivuori Toban purkaus 74 000 vuotta sitten.
– Jwalapuramissa ja Sonjoen keskijuoksulla on nykyihmisten esineitä Toban tuhkan alla ja yllä, joten esivanhempiam-
me täytyi olla täällä asti. He saattoivat saapua noin 80 000
vuotta sitten, sillä silloin työkalujen tekotyyli vaihtuu, ja uusi tekniikka viittaa usein uuteen väes­töön.
Ikävä kyllä Petragliallakaan ei ole fossiileja, jotka todistaisivat työkalujen tekijöiksi nykyihmisen. Vanhimmat Intiasta
löytyneet lajimme jäännökset ovat peräisin Sri Lankasta, ja
niillä on ikää vain 36 000 vuotta.
Pioneerit lienevät menehtyneet
Väestögeneetikot pitävät kiinni kannastaan. Dna osoittaa, että maailman kansoittajat lähtivät liikkeelle luultavimmin vasta noin 60 000 vuotta sitten. He eivät kuitenkaan väitä, ettei
nykyihmisiä olisi ollenkaan seikkaillut Afrikan ulkopuolella tätä aikaisemmin.
– Israelista löytyi jo 1930-luvulla nykyihmisten fossiileja ja työkaluja, joiden ikä vaihtelee 80 000 vuodesta 130 000
vuoteen. Nykyään tiedämme, että tämä asutuskokeilu päättyi epäonnistumiseen. Kun jääkausi kiristi otettaan, leppeä
Lähi-itä muuttui koleaksi, ja alueen ottivat haltuunsa karaistuneemmat neandertalit, sanoo geneetikko Spencer Wells,
joka johtaa maailman asutushistoriaa selvittävää suurhanketta Genographic-projektia.
– Jos Israelin pioneerit eivät kuolleet, he palasivat kotiin
Afrikkaan. Todennäköisesti Arabiaan ja Intiaan edenneille
uskalikoille kävi samoin.
Vai jäivätkö he jalkoihin?
Uerpmann ei perusta dna:sta. Hänen mielestään geeneihin
nojaavat ajoitukset ovat hyvin summittaisia eivätkä tavoita
muinaista tapahtumien kulkua. Hänen järkeensä käy paremmin se, että ihmiset lähtivät liikkeelle varhain ja etenivät hitaasti eivätkä pyyhältäneet maailman halki.
– Jos he alkoivat muuttaa 60 000 vuotta sitten ja 10 000
vuotta myöhemmin olivat Australiassa, he saivat juosta.
Jos nykyihmiset olivat Aasiassa aikaisemmin kuin geenit
kertovat, on pakko kysyä: miksi heistä ei näy jälkiä meidän
nykyisten ihmisten perimässä?
Vaihtoehdot ovat vähissä. Ainoa järkevä selitys tuntuu olevan se, että Afrikasta purkautui väkeä kahteen otteeseen ja
noin 60 000 vuotta sitten liikkeelle lähtenyt ihmisvirta pyyhkäisi varhaiset pioneerit pois maailmankartalta.
– Tai sitten olemme laskeneet väärin vauhdin, jolla perimä muuntuu ja johon perustamme koko maailman asutuksen geneettisen ajanmäärityksen, sanoo John Hawks,
Wisconsin-Madison-yliopiston paleoantropologi.
Juuri nyt emme tiedä, osuvatko oikeaan ar­keologit
vai geneetikot. Tiedämme vain, että esivanhempiemme liikkeellelähdön aikataulussa ammottaa 65 000 vuoden kuilu. o
Kantaisä viivyttää lähtöä
Aadam syntyi aikaisintaan 89 000 vuotta sitten.
M
aailman ihmiset näyttävät kovin erilaisilta, mutta kun pintaa vähän raaputtaa, arabit ja amerikkalaiset, venäläiset ja kiinalaiset, somalit, romanit
ja suomalaiset ovat häkellyttävän samanlaisia: dna:sta on
yhteistä 99,9 prosenttia. Olemme kaikki Afrikan lapsia,
sillä sieltä löytyvät kantavanhempamme.
Wilson ja kumppanit julkaisivat alustavat tuloksensa
1987: maailman naiset Amerikoista Uuteen-Guineaan
jakavat snipin, joka ilmaantui Afrikkaan 200 000 vuotta sitten. Ihmiskunnan kantaäiti, Mitokondrio-Eeva, oli
löytynyt. Jatkotutkimuksissa Eevan syntymäaika on aikaistunut. Tällä tietoa hän eli noin 143 000 vuotta sitten.
Vaihtelu tarjosi kellon
Aadam teetti töitä
Molekyylibiologit tiesivät jo 1980-luvulla, että väestöjen
väliset ulkoiset erot johtuvat pienistä eroista, joita perimään syntyy, kun dna kopioituu uudelle sukupolvelle. Vaikka monistamista hoitavat entsyymit toimivat äärimmäisen täsmällisesti, joskus sattuu virheitä ja dna:n
rakennuspalikat vaihtavat paikkaa: nukleotidi T:n tilalle
sujahtaa A tai C:n tilalle ilmaantuu T.
Tästä tutkijat saivat suunnitelman. He vertailisivat
maailman väestöjen perimää ja selvittäisivät, miten usein
näitä yhden kirjaimen muutoksia, snipejä, syntyy. Kertymävauhdista saisi molekyylikellon, jonka avulla voisi
laskea, milloin mikin muutos suurin piirtein on tapahtunut. Ja kun mentäisiin taaksepäin tarpeeksi kauas, vastaan tulisi sukupuumme tyvi, ihmiset, jotka ensimmäisinä kantoivat nyt yhteisiä muunnoksia.
Koossa oli vasta puoli tarinaa. Eeva tarvitsi tietenkin Aadaminsa. Stanfordin yliopiston Peter Underhill ja Peter
Oefner ryhtyivät etsimään mutaatioita, joita ajan mittaan
on kertynyt isältä pojalle periytyvään Y-kromosomiin.
Y osoittautui hankalammaksi kuin mt-dna. Miehen
sukupuolikromosomi käsittää 60 miljoonaa nukleotidia,
ja kirjoitusvirheet ovat erittäin harvinaisia. Alkuun niitä
ei löytynyt lainkaan ja näytti siltä, että kaikki maailman
miehet ovat jonkun varsin äskettäin eläneen casanovan
poikia. Tulosta alkoi syntyä vasta, kun tutkijat kehittivät
uudenaikaisen, tarkan perimänlukijan.
Underhill ja Oefner julkaisivat tutkimuksensa vuonna 2000. Tulos oli yllätys. Aadam oli todennäköisimmin
elänyt 59 000–89 000 vuotta sitten, 54 000–84 000 vuotta
myöhemmin kuin Eeva.
Onneksemme kantavanhempiemme syntymäajat eivät
määritä lajimme syntyhetkeä. Siinä tapauk­sessa Eeva olisi
joutunut odottamaan kumppania pitkään. Sen sijaan ajat
kertovat, koska ihmiskunnan perimä on sulautunut yhteen. Ne osoittavat, mitä esihistorian vaihetta ennen mitokondrion ja Y-kromosomin dna:ssa ei näy poikkeamia,
joita nykyiset naiset ja miehet kantavat. Eeva ja Aadam
kuuluvat siis ihmisjoukkoon, josta alkanut sukulinja on
jatkunut katkeamatta meidän päiviimme asti.
Arkeologisten ajoitusten tavoin myös geneettiset ajoitukset ovat epätarkkoja. Molekyylikellon mukaan Aadam
saattoi itse asiassa syntyä milloin tahansa 40 000–140 000
vuotta sitten. Tähän haarukkaan sopii myös maailmanvaellus, jonka väitetään alkaneen jo 125 000 vuotta sitten.
Geneetikot kuitenkin sanovat, ettei vielä ole syytä korjata Aadamille alun perin paalutettua myöhäistä syntymäaikaa. Näyttö 140 000 vuoden puolesta on liian heikko. Näin ollen ihmiset pääsivät liikkeelle aikaisintaan
noin 90 000, luultavimmin vasta 60 000 vuotta sitten. o
Ensin paljastui Eeva
Asia oli helpommin sanottu kuin tehty. Koko perimässämme on yli kolme miljardia nukleotidia. Molekyylibiologit eivät jääneet neuvottomiksi. Kalifornian Berkeleyn
yliopiston Allan Wilson etunenässä he keksivät ryhtyä
tutkimaan solujen energialaitoksen mitokondrion dna:ta
eli mt-dna:ta. Se periytyy vain äidiltä, joten se siirtyy sukupolvesta toiseen sellaisenaan. Se sisältää ainoastaan
16 000 nuk­leotidia, mutta mutaatioita on lupaavan paljon: yksi noin sataa nukleotidia kohti.
Maailman asutusta setvivät geneetikot
eivät jahtaa tautigeenejä. He etsivät
harmittomia muutoksia, joita aikojen
kuluessa on tapahtunut nukleotidien
järjestyksessä. Niistä voi päätellä, milloin ja missä väestöt ovat eronneet
toisistaan.
G
C
T
A
G
C
5 /2011
E XTRA
C
G
A
T
A
T
C
G
A
T
esivanhemmat löytyvät etelästä
Alkukotina on pidetty itäistä Afrikkaa. Nyt etelä kerää kannatusta.
E
evan ja Aadamin onnistunut etsintä osoitti, millaisia historiankirjoja me ihmiset olemme. Kannamme dna:ssamme paitsi oman sukumme myös koko
ihmiskunnan perintötietoa. Niinpä ei ole ihme, että väestögeneetikot tunkeutuivat arkeologien ja paleoantropologien tontille ja alkoivat selvittää, missä kantavanhempamme elivät, missä sijaitsi maailman kansoittajien alkukoti.
Vanhin väestö kirjavin
Väestögenetiikka on työlästä pienten nukleotidimuutosten jäljitystä, mutta sen suuri ohjenuora on yksinkertainen: mitä enemmän vaihtelua väestön perimässä on, sitä vanhempi se on.
Otaksuman takaa löytyy ajatus, jonka mukaan kantaväestöstä irtaantuva joukko vie aina muassaan vain
osan geneettistä muuntelua. Kun erkaantumisia tapahtuu toistuvasti kymmeniätuhansia vuosia, vaihtelu välttämättä vähenee. Näin on käynyt nykyihmisen perimälle. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, että Afrikan
geneettinen kirjavuus on omaa luokkaansa. Yhdestä kylästä löytyy enemmän perinnöllistä muuntelua kuin koko muusta maailmasta.
Jos haluamme tietää, mistä päin Afrikkaa kantavanhempamme olivat kotoisin, meidän täytyy kysyä, mikä
Afrikan väestö kantaa rikkainta perimää, missä väestössä on eniten geenimuotoja, jotka ovat muualla harvinaisia tai puuttuvat kokonaan.
Kaksi ääntä etelään
Afodennut, että vanhinta yhteistä genomia kantavat sanit. Aivan äskettäin, maaliskuussa, Stanfordin yliopiston
Brenna Henn julkaisi omat tuloksensa. 27 afrikkalaisheimoa ja 500 000 merkkiä käsittänyt vertailu osoitti, että kaikkein moninaisin, siis vanhin, perimä on saneilla.
Saattoivat asua idässäkin
Geneettinen iäkkyys ei tietenkään todista, että sanien nykyiset elinalueet ovat samat kuin ne, joilla heidän – ja samalla meidän – esivanhempansa oleskelivat. Arkeologisen jäämistön ja kielitieteellisten tutkimusten perusteella
saneja eli esihistoriallisena aikana koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
– Todennäköisesti Kalaharin autiomaa on refugio, turvatasku, johon sanit vetäytyivät noin 2 000
vuotta sitten, kun Keski-Afrikasta alkoi työntyä viljelijäväestöä itään ja etelään, arvelee Lontoon luonnonhistorian museon paleoantropologi Christopher Stringer.
On siis liian aikaista liputtaa Etelä-Afrikan
puolesta. Yhtä hyvin maailman kansoittajat
saattoivat lähteä liikkeelle idästä, mistä useimmat nykyihmisen fossiilit ovat peräisin. o
Nykyiset afrikkalaiset polveutuvat
14 väestöstä. Vanhinta perimää
kantavat sanit, Kalaharin autiomaassa elävät metsästäjä-keräilijät.
Eevaa ja Aadamia hakiessaan tutkijat saivat vihiä siitä,
et­tä­Afrikassa on kolme erityisen vanhanoloista väestöä:
sandawet Itä-Afrikassa, biakapygmit Keski-Afri­­kassa ja
sanit, jotka aiemmin tunnettiin busmanneina, Kalaharin
autiomaassa Namibian ja Etelä-Afrikan rajalla.
Tämä havainto ei vielä todistanut alkukodista sitä eikä
tätä, sillä Afrikassa on yli 2 000 kansaa tai heimoa, joista
vain ani harvoja oli tutkittu edes nimeksi. Nyt kymmenen
vuoden uurastuksen jälkeen kaikkien maailman ihmisten
esivanhemmiksi ovat osoittautumassa sanit.
Vuosi sitten heidät määritteli Afrikan alkuperäisimmäksi väestöksi Pennsylvanian yliopiston geneetikko Sarah Tishkoff. Hän oli tutkinut 113 afrikkalaisen ja 60
E X T R A 5 /2011
Matkaan sukupuuton partaalta
Lajimme uhkasi kadota ainakin kerran, kenties kahdesti.
M
aailman väkiluku nousee tänä vuonna
seitsemään miljardiin. Ihmispaljoutta
ajatellessa tuntuu mahdottomalta, että vain vähän ennen Afrikasta lähtöä lajimme oli hävitä sukupuuttoon.
Niin perimämme kuitenkin kertoo.
Dna:mme on hyvin yhteneväistä paljolti siksi, että kantaväestö eli niin sanotun pullonkaulavaiheen, jossa melkein kaikki ihmiset
kuolivat jälkeläisiä jättämättä. Kriittiset ajat
osuvat 50 000–150 000 vuoden taakse, mutta väestöromahduksen aiheut­tajasta on vallinnut epätietoisuus.
Ehkei sittenkään tulivuori
Perinnäisesti muinaisen pullonkaulan syynä
on pidetty jättiläismäistä tulivuorenpurkausta, joka tapahtui Indonesiassa Sumatran saaressa 74 000 vuotta sitten. Tulivuori Tobasta ryöppysi magmaa kahden Everestin verran. Rikkidioksidia se heitti ilmaan sata kertaa enemmän kuin Pinatubo 1991. Kun sen
purkaus riitti pudottamaan maapallon keskilämpötilaa asteen verran pariksi vuodeksi,
Toban päästöjen täytyi sumentaa taivas vuosikymmeneksi ja jäähdyttää maailmaa kymmenen astetta.
Näin pitkä vulkaaninen talvi tappoi suuren osan kasvillisuudesta Afrikassa asti. Tämä romahdutti eläinkunnan, ja ihmisille
koittivat ankarat ajat. Vain murto-osa, muutamia tuhansia, säilyi hengissä, kuvailee tuomiopäivän mallintanut Rutgersin yliopiston
ilmastotutkija Alan Robock.
Äskettäin Toban purkausmagmaa analysoinut Cambridgen yliopiston paleoklimatologi Hans Graft sanoo kuitenkin, että Toban
vaikutuksia on liioiteltu. Rikkikaasuja karkasi ilmaan vain puolet arvioidusta, ja maapallo viileni enimmillään neljä astetta ja vain
muutamiksi vuosiksi. Niukkuutta sekin tiesi,
mutta elämä jatkui.
Jos pullonkaulaa ei aiheuttanut Sumatrassa sattunut luonnonmullistus, mikä sitten? Ilmastonmuutos, sama tekijä, jonka nyt
pelkäämme ajavan ihmiskunnan ahdinkoon.
5 /2011
E XTRA
Kuivuus hajotti väen
Kun nykyihminen ilmaantui Afrikkaan, olot
olivat suotuisat. Oli lämmintä ja kosteaa, ja
ruokaa riitti. 135 000 vuotta sitten tilanne
muuttui. Geologisten tutkimusten perusteella erityisesti Itä-Afrikkaan iski massiivinen
kuivuus.
– Kun ravinto hupeni, ihmiset lähtivät
liikkeelle, osa koilliseen kohti Punaisenmeren rantaa, osa etelään, kohti Intian valtamerta. Näin syntyi kaksi saareketta, joissa
ihmiset sinnittelivät kymmeniätuhansia vuosia, sanoo Doron Behar, joka selvittää Afrikan muinaisia tapahtumia maailman asutusta
tutkivassa Genographic-hankkeessa.
Kun ilmat 90 000 vuotta sitten alkoivat
parantua, ihmisiä oli jäljellä vain parituhatta. Ennen suurta kuivuutta heitä arvioidaan
olleen ehkä jopa satatuhatta, joten väestä oli
kuollut 98 prosenttia. Lajimme olemassaolo
oli hiuskarvan varassa, sillä tutkijat pitävät
elinkelpoisen väestön päälukuna kymmentätuhatta.
Luonto kuitenkin armahti, ja harventuneet joukot pääsivät sankkenemaan. Dna
kertoo, että väki oli runsastumassa 80 000
vuotta sitten.
1
2
3
Taipaleelle uusin taidoin
Ehkä väestönkasvu ja tulivuorenpurkauksen
kurittama luonto yhdessä johtivat siihen, että
ihmiset alkoivat retkeillä kauemmaksi olinpaikoiltaan – ja lopulta jotkin perhekunnat
päätyivät poistumaan kotimantereelta.
Lähtijöillä oli matkantekoon hyvät valmiudet, sillä harppausta ulos edelsi älyn harppaus, sanoo Paul Mellars, Cambridgen yliopiston esihistorioitsija ja evoluutiotutkija.
Olemassaolostaan kampaillessaan ihmiset
oppivat saalistamaan uusin menetelmin ja
hyödyntämään meren eläimistöä. He alkoivat tehdä pitkiä materiaalinhankintamatkoja ja valmistaa parempia työkaluja ja muita
käyttöesineitä. Nykyihminen, Homo sapiens,
oli nimensä mukaisesti viisas ihminen, innovatiivinen laji. o
4
Vastassa asuttu maailma
1
Erectus
Muutti Afrikasta. Eli Aasiassa
1 800 000–40 000 vuotta sitten,­Euroopassa 800 000–400 000 vuotta sitten.
Ensimmäinen fossiili Jaavasta 1890.
2
Neandertal
Kehittyi Euroopassa heidelberginihmisestä. Eli 300 000–28 000 vuotta sitten
Euroopassa, Lähi-idässä ja Länsi-Aasiassa. En­­sim­mäinen fossiili Neanderthalista 1856.
3 Denisovanihminen
Kehittyi heidelberginihmisestä. Eli
300 000– 30 000 vuotta sitten KeskiAasiassa. Fossiili Denisovasta 2008.
4
Floresinihminen
Saattoi olla jonkin Afrikasta muuttaneen apinaihmislajin jälkeläinen. Eli
Indone-siassa 100 000–13 000 vuotta
sitten. Ensimmäinen fossiili Floresinsaaresta 2003.
5
Nykyihminen
Kehittyi Afrikassa 200 000
vuotta sitten. Mahdollisesti Arabiassa
ja Aasiassa 125 000–
60 000 vuotta sitten.
Ensimmäinen fossiili
Cro Magnonista 1868.
Ihmisen suvusta lisää:
Sukupuu elää. Tiede 8/2008.
N
ykyihminen ei ollut ensimmäinen ihminen, joka Afrikasta lähti. Lähi-itä,
Eurooppa ja Aasia olivat saaneet mantereelta väkeä oikeastaan sitä mukaa kuin ihmislajeja kehittyi. Osa niistä oli jo kadonnut
esivanhempiemme lähtiessä matkaan, mutta silti vastassa oli ainakin neljän-, ehkä viidenlaista väkeä.
Kahden kanssa seksiä
Mitä tapahtui, kun paikalliset ja siirtolaiset
esihistorian aikana kohtasivat? Tätä tutkijat ovat pohtineet päänsä puhki. Erityisesti heitä ovat kiinnostaneet esivanhempiemme ja neandertalien välit. Kun oikein kärjistää, valittavana on ollut kaksi vaihtoehtoa:
sota tai seksi.
Arkeologit ovat sanoneet, että ihmiset tekivät ennen sitä mitä ihmiset tekevät nykyäänkin. Mikään muu kuin seksi ei selitä risteymäfossiileja, joissa on sekä moderneja että
arkaai­sia piirteitä. Geneetikot ovat sanoneet,
ettei intiimejä välejä ollut, sillä neandertalin mitokondrion dna kiistää geenien
sekoittumisen.
Viime toukokuussa muinais-dna:n
spesialisti, Max Planck -instituutin
Svante Pääbo vihelsi väittelyn poikki. Neandertalin ja nykyihmisen tuman dna:n vertailu oli osoittanut,
että meissä on ripaus, yksi–neljä
prosenttia, neandertalia. Esivanhempamme siis harrastivat seksiä neandertalien kanssa.
Mitenkään yleistä pariutuminen ei kuitenkaan liene ollut, koska geenivirta on jäänyt vähäiseksi. Pääbo arvelee, että lajimme päätyi
neandertalien kanssa samoihin luoliin heti Afrikasta purkaudut­tuaan,
sillä neandertalien perimää on sekä meissä eurooppalaisissa että aasialaisissa, mutta ei
afrikkalaisissa.
Jouluaatonaattona Pääbo paljasti uuden
”seksiskandaalin”. Tällä kertaa hän oli tutkinut vasta viime maaliskuussa tunnistetun uuden sukulaisemme denisovanihmisen dna:n
ja saanut selville, että Papuan-Uuden-Guinean väestössä on neljä–kuusi prosenttia denisovalaista.
Millaisia denisovanihmiset olivat, on vielä arvoitus. Heistä ei ole jäljellä muuta kuin
Siperiasta Denisovan luolasta 2008 löytyneet
hammas ja sormiluu, josta Pääbo­muinaisen
seksin paljastaneen dna:n eristi. Geno­minsa
perusteella denisovalaiset ovat neandertalien
sisarlaji, ja Pääbon mukaan heidän on täytynyt elää myös Keski-Aasiassa, sillä muuten
he eivät olisi osuneet itään suuntaavien nyky­
ihmisten muuttoreitille.
Muissa riittää ratkottavaa
Tapasivatko esivanhemmat erectuksen, on
epävarmaa mutta mahdollista, sillä lajin edustajia oli elossa vielä 40 000–50 000 vuotta sitten, tosin enää Jaavassa. Jonkinlaiseen kosketukseen viittaavat Floridan luonnonhistorian museon David Reedin tekemät päätäiden dna-vertailut.
Reedin mukaan Amerikassa yleinen päätäilaji on ollut erectuksen syö­päläinen. Se erkaantui muun maailman valtalajista 1,8 miljoonaa vuotta sitten, samaan aikaan kun erectus lähti Afrikasta. Ainoa paikka, jossa laji
saattoi hypätä nykyihmiseen, on Aasia, sillä Afrikasta erectus oli kadonnut, kun lajimme syntyi.
Floresinihmisen kohtaaminen on vielä
suurempi kysymysmerkki. Tämä Indonesian
Floresinsaaresta 2003 löytynyt pienikokoinen
ihmislaji saattoi kadota, ennen kuin nykyihminen asettui sen maille. Ainakin löytyneet
fossiilit ovat kerrostumista, joissa ei ole oman
lajimme jäännöksiä.
Entä oliko Arabiassa, Intiassa ja Kiinassa nykyihmisiä ennen suurta muuttoa, kuten
muutamat arkeologit väittävät? Jos oli, he jäivät maahanmuuttajien jalkoihin, sillä maailman nykyisten ihmisen perimässä heistä ei
näy merkkejä. o
E X T R A 5 /2011
Kuvat: South Tyrol Museum of Archaeology, SPL / SKOY, Max Planck-instituutti, Neanderthal Museum, South Tyrol Museum of Archaeology, Wikipedia
Esivanhempamme kohtasivat sukulaisia.
Rantaviiva viime jääkauden kylmimmän
vaiheen aikaan 19 000–27 000 vuotta sitten.
20 000
vuotta sitten
• Susiluola?
7
5 000
6 3vuotta
sitten
Neanderthal
Cro Magnon
•
000
5 40 vuotta sitten
•
9
•
Dar es-Soltan
• Bir el Ater
•
Ifri n’Ammar
•
4
Skhul
•
Quafzeh
Haua Fteah •
45 000
a
Pun
3
i
mer
vuotta sitten
Kalahari
1
vuotta sitten
C
B
Matkaan yli salmen.
Näihin asti ihmisten
on uskottu kävelleen pois
Punaisenmeren rantaa.
Nyt reittinä pidetään suorinta
tietä. Afrikan ja Arabian rajavesi Babe el Mandeb kutistui
jääkaudella muutamiin kilometreihin.
Toba
purkautui 74000
vuotta sitten
Jaava
Flores
Massiivinen kuivuus
tyhjensi itäisen Afrikan
130 000 vuotta sitten. Kun
koettelemus päättyi, etelään ja koilliseen pelastautuneita ihmisiä oli jäljellä
vain parituhatta.
1
50 000
vuotta sitten
•
Blombos
Turvataskuja etelässä tarjosivat rannikon
luolat. Blombosin esineistä tiedämme, että
kulttuuri edistyi vaikeina aikoina.
Rantaelämä Punaisellamerellä
keskittyi Erit­reaan. Siellä on säilynyt mittavia kotilonkuorikasoja
125 000 vuoden takaa.
5 /2011
1
Eritrea
60 000
Lajimme alkukoti
on Itä-Afrikassa Ison
hautavajoaman ympäristössä. Sieltä ovat
peräisin vanhimmat
fossiilit, ja vallitsevan
käsityksen mukaan
siellä elivät myös
kantavanhempamme
noin 60 000 vuotta sitten.
B
2
vuotta sitten
30 000
vuotta sitten
A
50 000
i nen
Israeliin Välimereltä. 130 000 vuotta vanhan
siirtokunnan on arveltu saaneen väkensä ItäAfrikasta Niilin rantaa, mutta ehkä ihmiset
lähtivätkin pohjoisesta. Siellä oli muuttoaikaan elinvoimaista asutusta. Israel autioi­tui
sään kylmetessä 80 000 vuotta sitten.
Kantavanhempiemme
alkukoti saattoi olla
myös Etelä-Afrikassa.
Maailman vanhinta väestöä ovat Kalaharin autiomaan sanit.
35 000
vuotta sitten
Jebel Irhoud
A B C
Kiistelty
Arabian asutus
sijaitsee Jebel Fayassa.
Ympäristön puolesta niemimaalla kelpasi elää 125 000
vuotta sitten, sillä alue oli tuolloin
savannia. Tulevaisuudessa ehkä
selviää, tekivätkö täällä työkaluja nykyihmiset vai
neandertalit.
E XTRA
Kiistelty
Intian asutus
löytyy Jwalapuramista
ja Sonjoelta. 74 000 vuotta
sitten laaksot peittyivät Toba-tulivuoren purkaustuhkaan, mutta
elämä näyttää jatkuneen. Uuden
ilmastomallin mukaan Toba ei
jäähdyttänyt maapalloa niin
paljon, että luonto olisi
tuhoutunut.
Kiistelty
Kiinan asutus
sijaitsee Quanxissa.
Leukaluun perusteella
alueella eli nykyihmisen ja
jonkin primitiivisemmän lajin
risteymä 100 000 vuotta sitten.
Saattoiko kyseessä
olla denisovanihminen?
Mannerjäätikön raja kylmimmän vaiheen aikaan.
Grönlanti sai ensimmäiset ihmiset 4 500 vuotta sitten Siperiasta,
ei Amerikasta, kuten on luultu.
Alku­väestö kuitenkin katosi 2 000
vuotta myöhemmin. Ilmeisesti
sen nitisti kylmyys.
4 500
vuotta sitten
10 000
Beringia
10 000
vuotta sitten
vuotta sitten
15 000
vuotta sitten
9
9
Dna paljastaa kulkureitit
Meadowcroft
V
Tyynenmeren
saaristoon Aasian
väestöä eteni vasta
3 000 vuotta sitten.
vuotta sitten
ajoitus 17 500–25 000
8
ielä parikymmentä vuotta sitten nykyihmisen
maailmanvaelluksesta kertoivat vain arkeologiset
jäännökset. Nyt esiäitien ja esi-isien liikkeitä seurataan
elävien ihmisten dna:sta.
Äidin puoleisen sukuperän merkkeinä toimivat äidin kautta periytyvän mitokondrio-dna:n yhden nukleotidin muutokset,
• V alsequillo
38 000–40 000
snipit. Koska tutkijat uskovat, että sukulinjoja luonnehtivat mutaatiot ovat syntyneet vain kerran, väestöt, jotka ovat kantaneet niitä
pisimpään, ovat kantaväestöjä, joista muut väestöt ovat haaroneet.
Vastaavasti isälinjojen tuntomerkkeinä toimivat Y-kromosomin snipit. Ne ovat
kuitenkin harvinaisia ja erottelevat siksi vain perustaja­klaaneja. Onneksi Y sisältää
myös toisenlaista muuntelua, eräänlaista geneettistä änkytystä. Mikrosatelliiteiksi
kutsutut nukleotidien toistojaksot ovat yleisiä ja sopivat hienosyiseen polveutumisten selvittelyyn.
Mutaatioiden summittaisen kertymävauhdin perusteella geneetikot laskevat,
että esivanhempamme jättivät kotimantereensa todennäköisimmin noin 60 000
vuotta sitten. Karttaan on merkitty ensimmäisiä muuttoreittejä ja väestöjen jakaantumiskohtia lähinnä sen mukaan kuin alkuperäämme tutkivan Genographichankkeen aineisto osoittaa.
Taima-Taima
14 600–15 500
•
8
Tapahtumia lisää: genographic.nationalgeographic.com/genographic/index.html
1 Kärkijoukko seuraili rantaviivaa,
kunnes Indonesiassa osa kurvasi pohjoiseen. Tämän joukon jälkeläisiä vaelsi
myöhemmin Amerikkaan.
Osa pioneereista jatkoi niin pitkälle
kuin tietä riitti. Australia sai asukkaita
noin 50 000 vuotta sitten.
Rannikkoklaanin matkaa siivitti jääkausi: merenpinta oli satakunta metriä
nykyistä alempana, kun vettä sitoutui
mannerjäätiköihin.
2 Toinen aalto suuntasi rantatielle
ensimmäisen perään. Heidän perilli­
siään hakeutui Kaakkois-Aasiaan.
3 Lähi-idän klaani syntyi 45 000–50 000
vuotta sitten ihmisistä, joita toisesta
aal­losta jättäytyi Arabiaan. Sen jäsenet
lienevät tehneet lapsia neandertalien­
kanssa. Perillisiä lähti itään ja län­teen.
Tätä joukkoa olivat eurooppalai­set,
jotka tulivat Välimeren piiriin 38 000
vuotta sitten. Myöhemmät sukupolvet
toivat Eurooppaan maanviljelyn.
4 Euraasian klaani syntyi 40 000–
45 000 vuotta sitten nykyisessä Iranissa. Seuraavia sukupolvia muutti paljon Intiaan. Itä-Aasian klaani kääntyi
Kiinaan 35 000 vuotta sitten. Papuauusiguinealaisten esivanhempien täytyi lisääntyä matkan varrella denisovanihmisten kanssa.
5 Keski-Aasian klaani syntyi
35 000–40 000 vuotta sitten nykyisessä
Kazakstanissa. Perillisiä vaelsi niin Eurooppaan kuin Siperiaan.
6 Euroopan klaani otti kurssin länteen 30 000–35 000 vuotta sitten, kun
ilmasto leudontui ja jäätikkö peräytyi.
Jääkauden taas kiristäessä otettaan
nämä cromagnoninihmiset vetäytyivät turvaan Espanjaan, Italiaan ja
Ukrainaan. Kun kylmyys alkoi hellittää
12 000 vuotta sitten, väki purkautui
ulos, runsastui ja sekoittui. Näiden
ihmisten jälkeläisiä ilmaantui asuttamaan myös Suomea.
7 Siperian klaani aloitti marssin
arktisiin ääriin. Arkeologien mukaan
Beringian maakannaksella oli ihmisiä jo 36 000 vuotta sitten, dna:n
perusteella 20 000 vuotta sitten.
8 Amerikan klaani pääsi eteenpäin
jääkauden lopulla 10 000–15 000
vuotta sitten.
Monte Verde
14 700–33 000
•
9 Rannikoiden kansaa Aasiasta
saapui arkeolo­gisten löytöjen perusteella Etelä-Amerikkaan asti jo
15 000–30 000 vuotta sitten, dna:n
mukaan vain pohjoismantereelle ja
vasta 10 000 vuotta sitten.
Uuden mantereen kiistellystä asutus­
historiasta lisää: Tiede-extra Keitä olivat
­ensimmäiset amerikkalaiset? Tiede 7/2007.
Suomen varhaisesta asutushistoriasta lisää:
Suomalaisten uudet juuret. Tiede 10/2010.
Tekstit myös tiede.fi/arkisto
E X T R A 5 /2011
Kartta: Tiede / SV
3 000
•