1. No category

Pyhät
ja
pahat
Intiassa on pyhiä miehiä, sadhuja, yhtä paljon kuin Suomessa
asukkaita. Kolmen vuoden välein gurut, kiertolaismunkit ja mystikot
kerääntyvät Ganges-joen rannalle viettämään Kumbh Mela -festivaalia.
Teksti Yaroslava Troynich Kuvat Ville Palonen
Tuhkalla alastoman vartalonsa sivellyt Sri
Digambar Girga Giri rullaa penistään puukepin ympärille. Pyhä mies näyttää hulluksi tulleelta pirulta, ja vaikutelmaa lisää, että hänen ympärilleen telttaan kerääntyneillä miehillä – jotka myös ovat
alasti – on käsissään kolmipiikkiset atraimet, trishulit.
Oviaukon edessä keltaiseen sariin pukeutunut nainen kuuraa maalattiaa liejuksi kostutetulla pyhän lehmän lannalla. ”Kun koti on puhdas, jumalien kelpaa
tulla!” kehaisee peniksensä kimpussa ähertävä isäntä.
Intialaisessa Haridwarin kaupungissa on satoja
samanlaisia telttoja, sillä käynnissä on kolmen vuoden
välein järjestettävä Kumbh Mela. Maailman suurimmaksi uskonnolliseksi kokoontumiseksi kutsutulle festivaalille saapuu parin kuukauden aikana kymmeniä
miljoonia pyhiinvaeltajia. Tuhannet heistä ovat sadhuja, hindujen pyhinä pitämiä miehiä ja naisia.
Kumbh Melan huippuhetkiä ovat astrologien valitsemat päivät, jolloin tuhannet alastomat naga sadhut
rynnistävät pyhään Ganges-jokeen kylpemään. Meno
muistuttaa barbaarien hyökkäystä, sillä uskonnollisen hurmoksen valtaama alaston massa on aseistautunut miekoin ja atraimin. Hindut uskovat, että kastautuminen Gangesin veteen festivaalin aikana pesee pois
kaikki synnit. Pyhimpinä päivinä pyhimmät miehet
kylpevät ensimmäisinä.
”Kumbh Mela on harvinainen tilaisuus tavata
ympäri Intiaa saapuvia sadhuja”, kertoo Sanjeev
Mehta, Haridwarissa asuva matkatoimistoyrittäjä.
Hän on tehnyt useita dokumenttielokuvia ja lehtiarkkeleita pyhistä miehistä.
Jotkut kokevat jo lapsena olevansa valmiita pyhän
miehen elämään, mutta useimmista tulee sadhuja
vasta aikuisina.
”Kun olin teini-ikäinen, ääni sisälläni kehotti minua
pysymään naimattomana ja keskittymään uskontoon”,
kertoo oranssiin kaapuun pukeutunut 55-vuotias sadhu
Swami Girganan hymyillen.
”Aloin opiskella meditaatiota, mutta maallinen
elämä vei mennessään. Päädyin Bollywoodiin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvia kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Lopulta annoin kuitenkin periksi sisäiselle äänelleni ja valitsin sadhun elämän.”
Kiertolaismunkki, askeetikko ja erakko, joogi,
mystikko vai elävä pyhimys? Aina sadhut eivät itsekään tunnu tietävän, kuka on pyhä ja kuka ei. Kaikilla
on kuitenkin yksi yhteinen piirre. Se on omistautuminen mokshan, jälleensyntymisen kierrosta vapautumisen, saavuttamiseen.
Erilaisia sadhuja on paljon, mutta karkeasti ottaen
heidät voi jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, mitä
jumaluutta he palvovat. Rauhalliset vaishnavistit
rukoilevat Vishnua tai hänen ilmentymäänsä Ramaa.
Shaivistit taas rukoilevat tuhoajajumala Shivaa. Heihin kuuluvat myös naga sadhut, jotka hierovat alastomiin vartaloihinsa kuolemaa ja uudelleensyntymistä
symboloivaa tuhkaa. He polttavat hasista ja kurittavat peniksiään. Uskomuksen mukaan peniksen alistaminen esimerkiksi rullaamalla elin kepin tai miekan
ympärille tai riiputtamalla painoja siitä muuttaa seksuaalisen energian henkiseksi.
Joskus pyhyyden etsiminen ylittää kaikki rajat.
Aghorit uskovat, että tabujen rikkominen on nopein tie
kohti valaistumista. Koska Shiva pitää hautausmaista,
aghorit asuvat polttohautauspaikkojen lähistöllä.
Öisissä rituaaleissa saatetaan syödään ruumiiden osia
tai ulosteita, juodaan koiran virtsaa ja alkoholia ihmisen pääkallosta ja harrastataan seksiä.
Aghorin löytäminen haastateltavaksi on vaikeaa.
Heistä puhutaan kuiskaten, sillä aghoreiden uskotaan
osaavan käyttää mustaa magiaa. Tuntien etsimisen jälkeen saavumme luolaan, jonka seinällä roikkuu verenhimoisen Kali-jumalattaren kuva. Törkyisellä lattialla
pyörii kymmeniä tyhjiä viinipulloja, joiden seassa vilistää hiiriä. Luolan perällä kyyhöttävä musta kana vie
ajatukset pakanallisiin rituaaleihin.
Aghori itse tuo mieleen Sörnäisten metroasemalla
päivystävän juopon. Pyhä mies on kännissä kuin käki
ja heiluttaa kiroillen pitkäkahvaista kirvestä. Lähtiessämme mies huutelee peräämme törkeyksiä. Samalla
hän repii lahjoittamamme setelin ja viskaa paperisilpun nuotioon.
Mitä useampia sadhuja tapaa, sitä perusteellisemmin mielikuva pyhyydestä järkkyy. Ganges-joen rannalla rastatukkainen naga sadhu – joka ei omien sanojensa mukaan ole koskaan leikannut hiuksiaan – tupruttelee chillum-hasispiippuaan antaumuksellisesti.
Haastattelu loppuu, kun miehen sokerihammasta
alkaa kolottaa. Askeetikko ostaa teltassa istuvalle joukolle kermaleivokset ohi kulkevalta kaupustelijalta.
Sormet nuoltuaan hän hiipii naapurisadhun luo – ja
pihistää tämän hasisvaraston. Opetuslapset nauravat
hyväksyvästi gurunsa kepposelle, ja pian koko kopla
istuu piippu savuten kadun keskellä siunaamassa ohikulkijoita.
”Sadhujen joukkoon mahtuu myös huijareita, joihin törmää varsinkin turistien suosimissa paikoissa.
Oikea pyhimys ei esimerkiksi kerjää, sillä hänelle
ihmiset lahjoittavat ruokaa ja rahaa pyytämättäkin”,
Sanjeev Mehta selittää.
”Pyhyys ja ihmisen luonne ovat eri asioita. Intiassa
’pyhimys’ ei välttämättä tarkoita hyvää ihmistä.”
Kuusikymppinen Sri
Digambar Atmanand
Saraswati on naga eli
alaston sadhu.
54 IMAGE
IMAGE 55
Yogiji Nitya Ranjan Deo, 69
”Minusta tuli sadhu 29-vuotiaana.
Sitä ennen opiskelin englanninkielistä
kirjallisuutta ja sanskriittia.
Aluksi asuin guruni luona muutaman vuoden, ja sen jälkeen elin kuusi
vuotta erakkona Chambalin laaksossa.
Siellä oli lisäkseni vain pari muuta
pyhimystä. Alue oli kuuluisa rosvoistaan. Ruoasta ei sentään tarvinnut
huolehtia, sillä uskonnolliset maalaiset pitivät huolta meistä. Suurissa
kaupungeissa pyhimyksen elämä on
hankalampaa.
Täällä Kumbh Melassa olen kylpenyt Gangesissa vain ”kuninkaallisten
kylpyjen” päivinä, sillä ne ovat erityisen pyhiä. En ole askeetikko, ja rehel-
56 IMAGE
→ Shri Digambar Girga Giri, 55
lisesti sanottuna joen vesi on minulle
liian kylmää. En pidä lainkaan itseni
kiduttamisesta!
Pyhiinvaeltajat uskovat, että Ganges pesee pois heidän syntinsä. Heille
rituaalinen kylpeminen on tärkeää,
mutta minä keskityn oman mieleni
puhdistamiseen.
Uskonto ei ole tärkeää. Jumalaan
uskominen on polku kohti päämäärää,
mutta ei se ole ainoa polku. Ateistikin
voi saavuttaa päämääränsä, jos hän
seuraa dharmaa, velvollisuuttaan.
Omassa elämässäni noudatan yksinkertaista ohjetta; teen toisille ihmisille niin kuin haluaisin heidän tekevän
minulle.”
”Olen naga, alaston sadhu. Voisin
asua temppelissä, mutta elän mieluummin metsässä koirieni kanssa.
Kun käyn kaupungilla, heitän viitan
harteilleni, muuten olen aina alasti.
Peniksen alistaminen on tärkeä rituaali, osa joogaa. Harjoitusten avulla
voitan haluni ja muutan seksuaalisen
energian henkiseksi. Samalla näytän,
kuinka henki voittaa kivun. En ole koskaan harrastanut seksiä. Aloin harjoittaa penisjoogaa jo lapsena, enkä
saa erektiota enää ollenkaan. Neljäkin
ihmistä voi nousta tämän kepin päälle
seisomaan, tai voin hinata täyteen
lastattua autoa penikselläni. Ettekö
usko? Tuokaa auto, niin näytän teille!”
IMAGE 57
Divyanand, n. 40–50
→ Mahant Tejasvini Giri, 49
”Juopottelen Kali-jumalattaren
kanssa tässä luolassa, ja joskus käyn
mäen päällä Kalin temppelissä. Sieltä
saan viiniä. Ruokaakin annettaisiin,
mutta ei minua syöminen kiinnosta!
Vietän kaiken aikani Kalin kanssa,
kukaan muu ei ymmärrä minua.
Hei, älä ota valokuvaa! Senkin paskiainen, jos et laita kameraasi pois
hakkaan sen palasiksi! Odota. No, nyt
voit ottaa kuvia. Okei, riittää jo! Näytä
sitä kameraa. Hah, kuka tämä pöllönkyrvältä näyttävä äijä oikein on?”
”Perheelläni oli oma guru, jota seurasin ympäriinsä aina, kun hän kävi
luonamme. Hänen puheensa kiehtoivat minua jo pikkulapsena. Kun
olin neljän, vanhempani lähettivät
minut gurun mukana Bangaloreen
ashramiin, joka on vähän kuin luostari. Asuin siellä kaksikymmentä
vuotta. Samalla kävin armeijan ylläpitämässä koulussa, sillä isäni oli
upseeri. 25-vuotiaana valmistuin asianajajaksi.
Samoihin aikoihin isoäitini jätti
58 IMAGE
minulle suuren perinnön. Sukulaiset
halusivat osansa, joten he pyysivät
guruani suostuttelemaan minut luopumaan perinnöstä. Guru ei edes kysynyt
mitä mieltä minä olin asiasta, vaikka
olin haaveillut auttavani omaisuudella
köyhien perheiden lapsia. Loukkaannuin niin pahasti, että päätin jättää
sekä perheeni että guruni.
Kun astuin ashramista ulos yksin,
tunsin olevani oikea sadhu. Aluksi
kiertolaiselämä oli hankalaa, mutta
uskoni auttoi minua kävelemään ensin
tuhat kilometriä Mumbaihin ja sitten
vielä pohjoisemmaksi, pyhälle Ganges-joelle.
Naispuolisia sadhuja kunnioitetaan samalla tavalla kuin miehiäkin.
Olemme tasavertaisia, sillä kaikkihan me olemme samanlaisia sieluja.
Tavallisten naisten elämä, perheestä
ja kodista huolehtiminen, ei ole koskaan kiinnostanut minua. Muita kiinnostuksen kohteita kyllä riittää. Olen
esimerkiksi suorittanut lentolupakirjan!”
IMAGE 59
Fukiram Mishra, n. 70
”Tulin tänne Kumbh Melaan junalla,
sillä jalkani ovat huonossa kunnossa.
Me sadhut saamme matkustaa junissa
ilman lippua.
Olin ennen maanviljelijä. Kun vaimoni ja poikani sairastuivat ja kuolivat
kaksikymmentä vuotta sitten, tunsin oloni toivottamaksi. Silloin päätin
alkaa sadhuksi.
Elän erakkona ja tapaan ihmisiä
vain silloin tällöin. Suurimman osan
ajasta rukoilen Rama-jumalaa, jota
palvoin jo naimisissa ollessani. Joka
syksy diwali-festivaalin aikoihin käyn
tapaamassa lapsenlapsiani. Pidän
heistä, mutten halua palata entiseen
elämääni.
En ole yksinäinen, minullahan on
Rama seuranani. Usko on antanut
minulle voimaa jatkaa elämää. Enää
en ole niin onneton. En mieti seuraavaa elämää, sillä jumala kyllä miettii
ja päättää ne asiat puolestani.”
Amar Bharti Urdbahu Baba, n. 60
”Olen pitänyt kättäni ylhäällä jo 36
vuotta. Tämä on yksi elämänsä hengellisyyden tavoittelulle omistaneiden joogien ja sannyasien ikivanhoista
perinteistä. Jotkut ovat puhumatta
tai pysyvät seisaallaan vuosikaupalla,
minä päätin pitää kättäni koholla.
Tällaiseen pystyäkseen on saavutettava tietty hengellinen taso. En
tunne kipua, sillä meditoin ja syön vain
vähän. Nykyään nukun ainoastaan pari
tuntia vuorokaudessa, joten elämäni
on kuin jatkuvaa meditaatiota.
En aio enää koskaan laskea kättäni.
En edes leikkaa kynsiä, sillä käsi ei
enää kuulu minulle. Se on kuin Shivan kunniaksi liehuva lippu; kun sen
kerran nostaa, se on myös pidettävä
ylhäällä.”
60 IMAGE
IMAGE 61
← Sri Digambar Shivaraj Giri, 47
”Herään joka aamu kolmelta, ja
rukousten jälkeen sytytän Shivan kunniaksi ensimmäisen chillum-piipullisen. Hasiksen polttaminen auttaa
minua keskittymään kun meditoin,
koska se hidastaa sydämeni sykettä.
Polttamisen jälkeen syön yleensä riisiä ja linssikeittoa, joskus tekee mieli
jotain makeaa. Ruoan jälkeen en kaiva
chillumia esiin pariin tuntiin.
Minun ei tarvitse ostaa hasista,
saan sitä lahjaksi kun siunaan ihmisiä.
Tekin voisitte lahjoittaa sata dollaria, kun kyselette koko ajan ja otatte
niin paljon kuvia! Minun pitäisi ostaa
isompi teltta. Katsokaa nyt, minulla on
kaksikymmentä seuraajaa, joista olisi
pidettävä huolta!”
→ Neelcante Giri Guru Jee, n. 45
”Voin jutella vain kirjoittamalla, sillä
en ole sanonut sanaakaan yhteentoista kuukauteen. Saatan jatkaa tätä
hiljaisuutta vuoteen 2025 asti. Kerran
aiemmin olin puhumatta 15 kuukautta.
Lopettaminen ei ollut vaikeaa. Avasin
vain suuni ja aloin puhua.
Olen kotoisin Sveitsistä. Siellä asuessani elin tien päällä; nukuin vallatuissa taloissa, työskentelin siellä sun
täällä. Saavuin Intiaan 13 vuotta sitten, ja olen ollut sadhu meilkein kymmenen vuoden ajan.
Pyhimyksen elämän opetteleminen
oli rankkaa. Kokeilin kaikenlaisia rituaaleja, esimerkiksi aghorien kanssa asuessani join virtsaa. Ulosteita tai ihmislihaa en sentään koskaan maistanut.
Nykyään asun Himalajalla 2200
metrin korkeudessa. Elän siellä alasti,
vain aurinko ja nuotioni lämmittävät
minua. Viimeisten parin vuoden aikana
minusta on otettu monta valokuvaa.
Nautin alasti poseeraamisesta!” ▪
62 IMAGE
IMAGE 63