Lahden lahja musiikille Monitoimimatka Britanniaan
Aplodit Orkesterille r.y:n jäsenlehti kevät/syksy 2012 Lahden lahja musiikille Kivaa kesätyötä tiedossa Monitoimimatka Britanniaan PÄÄKIRJOITUS 10.4. alkaen palvelemme Sokosta vastapäätä, osoitteessa Aleksanterinkatu 12. Aleksin apteekki Vanhat tutut palvelut sekä paljon uutta ja mielenkiintoista! Uusi nimi, uusi osoite ja uusia ihmisiä. Asiantuntijajoukkomme kasvaa. Tuttujenkasvojen lisäksi tapaat uusia aleksinapteekkilaisia. Tilava ja monipuolinen Avarampien ja toimivampien tilojen myötä tarjolla on entistä laajempi valikoima sekä uusia palveluita. E Jatkossa tarjoamme myös kosmetologin hoitopalveluita. Vanhat palvelut ennallaan Tutut ja pidetyt palvelut, kuten sairaanhoitajan vastaanotto tiistaisin klo 9–15 ja eläintenhoitajan neuvot lemmikkien omistajille löytyvät myös uudesta osoitteesta. Myönnän olleeni väärässä. Oman orkesterin kuuntelemisessa muualla kuin Sibeliustalossa on uudenlaisia elementtejä. Sitä ei tarvitse jännittää, osaavatko he ja pärjäävätkö he – he varmasti osaavat ja pärjäävät. Mutta onko sali täynnä vai puoleksi täynnä, miten yleisö reagoi, pyydetäänkö ylimääräistä, mitä ihmiset puhuvat väliajalla, miten konserttia on mainostettu, tuleeko kadulla vastaan Sinfonia Lahden mainostauluja. Kannattaa käydä kokemassa, on hienoa olla suomalainen Sinfonia Lahden konsertissa. Kuva: Julia Kortelainen Aplodit Orkesterille r.y:n jäsenlehti KEVÄT – SYKSY 2012 SISÄLTÖ: Pääkirjoitus 3 Sinfonia Lahden kevät 2012 4 Lahden lahja musiikille 5–7 Kivaa kesätyötä tiedossa 8–9 Ainutkertaisuutta palapelirakentein 10–11 Sinfonia Lahti Ranskassa 12–13 Nantesin matkaa muusikoiden silmin 14–15 Aplodit Orkesterille r.y., kunniapuheenjohtaja Monitoimimatka Britanniaan 16–19 Toimitus: Hannu Kivilä, Nitta Käki, Marja Leivo Aplodit tietoa ja kevään jälki-istunnot 20–21 Ulkoasu ja taitto: Juha Kortelainen / JK2 ’’Music is Free – Jyväskylän cross-over’’ 22–23 Aplodien albumista 24–25 Uudet soittajamme 26 Perhepiiristä 26 Päätoimittaja: Marja Leivo, Painopaikka: Esa Print Oy, Lahti Painos: 4000 21. vuosikerta uusia elämyksiä n ollut koskaan aikaisemmin osallistunut Aplodien matkoille. Ajatuksenani on hieman ollut, miksi orkesteriamme tarvitsisi lähteä kuuntelemaan niin kauas, kun se esiintyy kotikaupungissa joka torstai? 10.4. asti palvelemme Toriapteekissa, Torikatu 1 • Puh. (03) 875 660 Julkaisija: Aplodit Orkesterille r.y., Lahti Ihminen tarvitsee Aplodit-matka on toki paljon muutakin. Englannissa on elämää myös Lontoon ulkopuolella. Liverpool, Beatlesin kotikaupunki ja uskomattoman hienoa modernia arkkitehtuuria yhdistettynä vanhaan. Chester, idyllinen pieni kaupunki, Warwickin vanha linna, josta on muodostunut aikuisten historiahuvipuisto, Oxfordin yliopistokaupunki, kuin elokuvissa. Näihin paikkoihin en olisi itse osannut mennä, mutta nyt sain kokea kaikki kompaktina viiden päivän pakettina. Ja ihmiset. On mukavaa olla porukassa, joka on hyväntuulista, laajaalaista, nähnyttä ja kokenutta. Täsmällisyys tuntui olevan perihyve, viittä vailla lähtöaikaa kaikki olivat paikalla, ja ajoissa oltiin, aina. Ensikertalaisena aplodimatkalaisena voin lämpimästi suositella mukaan lähtemistä. Miksi et kokeilisi jotain uutta – lähde kanssamme Naantalin musiikkijuhlille, viimeisiä paikkoja viedään jo! Tuija Rajamäki Aplodit Orkesterille r.y:n puheenjohtaja Memoriam27 2 • Aplodit • 1/2012 Sinfonia Lahti 28 3 • Aplodit • 1/2012 Sinfonia Lahden KEVÄT 2012 Pyhäniemen kartano Ke 4.4.2012 klo 19 Ristinkirkko Ti 1.5.2012 klo 13 Sibeliustalo PÄÄSIÄISKONSERTTI J. S. Bach: Matteus-passio PERINTEINEN VAPPUMATINEA Okko Kamu, kapellimestari Andreas Spering, kapellimestari Lothar Odinius, evankelista ja tenoriaariat Juha Kotilainen, Jeesus Ilona Jokinen, sopraano Nicole Pieper, altto Halvor F. Melien, basso Dominante-kuoro Laulupuu-kuoro Ke 9.5.2012 klo 19 Verkatehdas, Hämeenlinna To 10.5.2012 klo 19 Sibeliustalo, Lahti Rory Macdonald, kapellimestari Alexander Toradze, piano SINFONIAKONSERTTI Webern: Passacaglia Ravel: Pianokonsertto G-duuri Elgar: Sinfonia nro 1 Adams: The Chairman Dances J. Kuusisto: Viulukonsertto (kantaesitys) Beethoven: Sinfonia nro 7 To 19.4.2012 klo 18.30 Sibeliustalo Toukokuu Ke 23.5. klo 19 Jazztori, Lahti Stravinski: Petruška (1947 versio) Yhteistyössä Lahden yhteiskoulun oppilaiden kanssa Konsertin kesto n. 50 minuuttia, ei väliaikaa. To 26.4.2012 klo 19 Sibeliustalo Ke 22.8.2012 klo 19 To 23.8.2012 klo 19 Pe 24.8.2012 klo 19 Sibeliustalo Andrew Loyd Webber – Tim Rice JESUS CHRIST SUPERSTAR - in concert Sinfonia Lahti Jaakko Kuusisto, kapellimestari Okko Kamu, kapellimestari NUORTENKONSERTTI Petri Komulainen, kapellimestari La 11.8. klo 20 JALOA METALLIA Hannu Lintu, kapellimestari Karita Mattila, Apocalyptica SINFONIAKONSERTTI To 12.4.2012 klo 19 Sibeliustalo Jaakko Kuusisto, kapellimestari Elina Vähälä, viulu La 4.8. klo 14 SINFONINEN PICNIC Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Iiro Rantala, Marjukka Tepponen To 7.6.2012 klo 19 Naantalin kirkko Naantalin Musiikkijuhlat Okko Kamu, kapellimestari Frans Helmerson, sello Arto Noras, sello Jean Sibelius: Bardi Kalevi Aho: Kaksoissellokonsertto Anton Bruckner: Sinfonia nro 4 SINFONIAKONSERTTI Hannu Lepola (Jeesus) Sami Hintsanen (Juudas) Saara Aalto (Maria Magdalena) Juha Kotilainen (Kaifas) Sam Huber (Herodes) Anssi Valikainen (Pilatus) LAMK Musiikki- ja draamainstituutti Dominante-kuoro Sinfonia Lahden 13. kansainvälinen 6.–9.9.2012 Sibeliustalo SIBELIUS-FESTIVAALI 2012 ”Sibelius – patriootti ja mystikko” Pe 27.4.2012 klo 19 Sibeliustalo Sinfonia Lahden kansainvälinen Sibelius-festivaali järjestetään orkesterin ylikapellimestarin ja taiteellisen johtajan Okko Kamun johdolla. VIIKONLOPUN KLASSISET Okko Kamu, kapellimestari Olivier Latry, urut Liszt/Dupré: Ad nos ad salutarem undam Šostakovitš: Sinfonia nro 7 ”Leningrad” Klo 18 Johdatus konserttiin / Minna Lindgren 4 • Aplodit • 1/2012 Kuva: Teemu Kirjonen Lahden lahja musiikille Lilli Paasikiven sisäinen Tapasin Töölönlahden rannalla vahvaa energiaa pursuavan Lilli Paasikiven, oopperan tulevan taiteellisen johtajan. Tulevana kesänä hän emännöi jälleen Pyhäniemen kartanon kesätapahtumaa, jossa kuvataiteen lisäksi soi korkeatasoinen klassinen musiikki – myös cross over -tasolla. Mutta ennen kuin päästään kesään saakka, hänet työllistää täysipäiväisesti Kansallisoopperassa rooli oopperassa Pelleas ja Melisande sekä kaksi konserttia. Sakari Oramon johtaman Tukholman Filharmonian kanssa Lilli laulaa Mahleria ja Sir Simon Rattlen ja Berliinin filharmonikoiden kanssa Wagneria. Valmistautuminen taiteellisen johtajan vaativaan tehtävään vie myös osansa kalenterista. OOPPERA… Laulua lapsesta saakka Lilli Paasikiven ensimmäiset esiintymiset olivat Tiirismaan yhteiskoulun musiikkiluokkien kuorossa. ”Muistan ne kuin eilisen päivän - konsertit, reissut, televisioinnit! Pikkutytöstä lähtien jo kotona laulettiin paljon, minulla on valokuvakin, jossa me kolme sisarusta seisottiin pituusjärjestyksessä ja laulettiin äidin säestämänä. Musisointi on aina kuulunut elämääni ja sen luontevana osana esiintyminen. Se oli jännittävää, kivaa, pelottavaa ja innostavaa. Tosin en muista jännittäneeni kuorojutuissa, mutta kun omat laulukeikat ja floor show’t alkoivat, nousi myös. jännitysrima korkeammalle. Lähinnä jännitin muistanko tekstit, äänen pettämistä en koskaan pelännyt.” ”Aloitin opinnot Tukholman musiikkikorkeakoulussa vuonna 1986 ja siellä ääneni loksahti lyyrisen mezzosopraanon fakkiin. Nuor- tulivuori pursuu ideoita ja energiaa ten solistien konsertissa olen kyllä laulanut Figaron häiden Kreivittären ja Cherubinon aariat alle parikymppisenä, mutta kyllä minä olen mezzo sekä ääneni että persoonani puolesta. Ei minusta Violettaa olisi tullut – olen enemmän toiminnan nainen”, nauraa heläyttää Lilli. Hitaasti kiiruhtaen uran huipulle ”Uravalinta syntyi jo vaihto-oppilasvuonna Amerikassa. Hetken ihmettelin laulunopettajani ehdotusta, mutta pian uravalinta tuntui itsestään selvältä. Tällä hetkellä tuntuu, että olen oikeastaan saanut laulajana tehdä kaiken. Olen tehnyt uskomattomia aika- ja kulttuurimatkoja roolieni kautta. Olen liikkunut eri aikakausissa, eri maissa ja erilaisissa sosiaalisissa rooleissa milloin prinsessapuku päällä, milloin lantsut jalassa ja lypsytakki päällä (Juha). On lumoavaa muuttua pienten lasten stressaantuneesta äidistä pariisilaiseksi primadonnaksi peruukki ja plyymit päässä, meikki irtoripsineen naamassa ja korea puku päällä. Peilistä katsoo vastaan ihan erilainen Lilli, joka muuttuu ulkomuodon myötä. Uskon, että minulla on vielä paljon laulettavaa, mutta vokaalisesti tunnen olevani ehkä urani parhaimmassa kunnossa,” iloitsee Tiirismaan koulun kasvatti Lilli . PYHÄNIEMI... Syrjähyppy oopperasta Komeasta urasta huolimatta Lilli Paasikivi kaipasi jotain muutakin. Hänen sisällään asustavaan tulivuoreen oli kasautunut sellaista energiaa, joka piti purkaa ulos, kun lapset olivat jo varttuneet toiselle kymmenelle. ”Menin oopperan solistikunnan puheenjohtajaksi, >>> 5 • Aplodit • 1/2012 Lahden lahja musiikille jonka pestin puitteissa järjestettiin paljon kivaa toimintaa. Huomasin, että suunnittelu ja organisointi sopivat minulle ja myös pystyin siihen. Nelikymppisenä jonkinlainen hälytyskello alkoi soida: mitä ryhtyisin tekemään aikuisena. Mielessä kävi jatkokouluttautuminen, mutta ei! Halusin jotain käytännön tekemistä ja ajatuksissani alkoi pyöriä jonkun festivaalin tekeminen,” muistelee Lilli. Asia laukesi, Lilli kun vuonna 2009 jutteli erään kuvataiteilijan kanssa kesänäyttelytiloista, joissa yhtenä vaihtoehtona oli Pyhäniemen kartano. Hän totesi netistä, että se oli suljettu. ”Jostain syystä jäin kuitenkin kiinni Pyhäniemeen netissä, liekö johdatusta. Seuraavaksi luin, että kartano on myynnissä ja sitten – myyty! Koulutoverini Mika Lehto oli ostanut sen ja aloittaisi kuvataidetoiminnan uudelleen. Siltä istumalta soitin Mikalle ja ehdotin pienimuotoista kamarimusiikkisarjaa.” tarinoi Lilli. Ei mennyt kuin vähän yli vuosi, kun Pyhäniemen kartanon historiallisessa ympäristössä musisoivat Sinfonia Lahti ja Osmo Vänskä, Juha Uusitalo, Elina Vähälä, Okko Kamu, Hannu-Pekka Björkman, Jukka Perko ja paljon muita suomalaisia musiikintekijöitä. Pyhäniemi on mukavasti Lahden kyljessä eikä lähialueilla ole muita tämän tyyppisiä taidetapahtumia. ”Inspiroiduin valtavasti ympäristöstä, nautin historiallisista rakennuksista ja kauniista puistosta. On kiva, että voimme tarjota herkkuja kaikille aisteille, hyvää kuvataidetta, tasokasta musiikkia ja maukasta ruokaa. Miljöö on vahva tunnelman luoja. Se luo paikalle saapuvien ihmistenkin mielentilaan vahvaa positiivista latausta,” analysoi Lilli. ”Nyt ymmärrän hyvin konkreettisesti, millaisten lainalaisuuksien kanssa kulttuurituottajat toimivat. Suomessa järjestetään paljon kesäfestivaaleja ja on järkevää tehdä yhteistyötä ohjelmistojen ja taiteilijoiden koordinoinnissa. Tässä tehtävässä voin käyttää vuosikymmenien aikana syntyneitä kontakteja,” iloitsee Lilli. Lilli Paasikivi muistuttaa, että uuden musiikkifestivaalin etabloituminen Suomen kulttuurikartalle on pitkä prosessi. 6 • Aplodit • 1/2012 Kuva: Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera Olen aito lahtelainen vaikka olen jo vuosikymmenet asunut muualla. Olen saanut Lahdesta hyvät eväät elämälleni. Paavo Kiiski on merkinnyt uralleni valtavasti. Muistan kun 9-vuotiaanamenin Paavon tunnille uudet punaiset kengät jalassa. Muistan vieläkin koulussa sinisellä värillä kopioidutuudet nuotit ja niiden tuoksun! Olen iloinen ja kiitollinen lahtelaisuudestani. Viimeksi lauloin Paavo Kiisken 70-vuotispäivillä helmikuussa. Hän ei lähtenyt urakkaan kevyin perustein, vaan täysin tietoisena siitä, että kysymyksessä on vuosien ja vuosikymmenten panostus. ”Tämä on elämäntehtävä, jonka olen valinnut. Olen hyvin kotiseuturakas ja haluaisin, että tämä tapahtuma ansaitsee paikkansa. Meillä on omasta takaa paljon hyviä huipputekijöitä – toivon ja uskon, että tapahtumasta jää niin taiteilijoille kuin yleisöllekin hyvä muistijälki, joka tuo heidät uudelleen Pyhäniemeen.” ”Tapahtumaa tehdään varsin pienellä porukalla. Viime kesänäkin oli toimenkuvani aika kirjava: lauloin, valokuvasin, kukitin taiteilijoita, toimin roudarina, jakelin ohjelmia, hoidin kahvituksia jne. Toki apuna oli myös muutamia talkoolaisia. On kuitenkin on pakko pitää suitsista kiinni eikä paisuttaa tapahtumaa liian nopealla tahdilla. Tosin onhan nyt tulevana kesänäkin jo aika suuria projekteja, kuten Sinfonia Lahti sekä picnic -tunnelmissa että Karita Mattilan ja Apocalyptican vauhdissa.” Yksi on ainakin varmaa – Lilli Paasikivi pysyy vauhdissa, eikä edes hengästy. OOPPERA… Aino Acktén jalanjäljillä Kun Lilli Paasikiven puhelin soi ja häneltä tiedusteltiin kiinnostusta oopperan taiteelliseksi johtajaksi, hän ei empinyt het- Amneris (Verdin oopperassa Aida) keäkään. ”Johtuu varmaan siitä, että näen oman eloni jatkuvana evoluutiona ja olen laulajana saanut tehdä jo hyvin paljon. Kun olin haastattelussa, oivalsin että tässä minulle tarjoutuu uusi looginen kehitysvaihe. Minulla on toki näkemystä oopperatyöstä pitkältä ajalta ja minulle tarjottiin tällaista hommaa! Nyt on oltava rohkea ja luottettava iloisin mielin siihen, että työ tekijäänsä opettaa,” sanoo Lilli. ”Hakuprosessi oli pitkä ja antoisa. Syvähaastatteluissa piti yhtäkkiä pystyä konkreettisesti verbalisoimaan visioitani – me taiteilijathan tehdään asioita tunteella ja intuitioilla! Miten siis johtaa ihmisiä, miten kannustaa heitä, missä ollaan viiden vuoden päästä, millaisella rahalla oopperatoimintaa pyöritetään… Tuon puolisen vuotta kestäneen hakuajan aikana tein itselleni ’isoa väitöskirjaa’ selvittääkseni ajatuksiani. Kun syksyllä huomasin päässeeni haastatteluissa eteenpäin, jatkoin asioiden pohtimista joka kantilta. Nyt asiat ovat konkretisoituneet, minulle on avattu ’salaisuuksien kirjat’ ja tiedän tulevan työni reunaehdot ja millaisten kriteerien sisällä pitää toimia.” ”Vaikka valinta ei olisi minuun päätynytkään, oli tämän hurjan kasvattava ja haastava prosessi. Olen saanut hurjasti positiivista palautetta, joten lähtökohdat ovat hyvät. Toki vasta työ näyttää ja jokaisen tekemäni päätöksen kohdalla on pidettävä mielessä ne ’kymmenet käskyt’, jotka olen itselleni luonut. Meillä on kansallisinstituutiona ihan oma erilainen tehtävämme, aivan erilainen kuin esimerkiksi jollain yksittäisellä saksalaisella oopperatalolla. Suomessa on vahva oopperatraditio. Suomen kansallisoopperalla on vastuu esimerkiksi siitä, että maassamme tehdään jatkossakin kotimaista oopperaa,” Lilli visioi tehtäväänsä. Lilli Paasikivi on sopinut tehtävää ottaessaan, että hän jatkaa myös oopperan tekemistä lavalla – toki päätyönsä ehdoilla. ”Uskon olevani parempi johtaja, jos kytken edelleen itseni tähän taiteelliseen maailmaan konkreettisesti mukaan. Tiedän, että tällä hetkellä laulan paremmin kuin koskaan, joten minulla ei ole hätäpäivää taiteilijana. Tuleva tehtäväni on täysipäiväistä työtä, on valtavasti opittavaa ja ajankäyttöäkin pitää varmasti sovitella uudella tavalla. Uskon kuitenkin, että aikaa löytyy myös laulamiseen. ”Minä olen muuten ensimmäinen naispuolinen taiteellinen johtaja Aino Acktén jälkeen – aika hupaisia juttu,” nauroi Lilli lopuksi! Marja Leivo 7 • Aplodit • 1/2012 Kivaa kesätyötä tiedossa Useat Sinfonia Lahden muusikoista soittavat erilaisissa kesätapahtumissa. Jaakko Kuusisto pohtii tapahtumien luonnetta: ”Festivaaleilla esiintyminen on monella tapaa virkistävää. Jo kesän tulo tuo oman positiivisen vireensä sekä soittajiin että yleisöön. Tunnelma kesäkonserteissa onkin yleensä vapautunut. Iso ero minun kannaltani on siinä, että festivaaleilla keskitytään soolo- ja kamarimusiikkiohjelmistoon, eikä juuri soiteta orkesteriteoksia. Kun talvikauden konserttitarjonta on yleensä kaupunginorkesterien harteilla, on luontevaa, että muusikot ja yleisö jalkautuvat muunlaisen musiikin pariin kesäaikaan.” Suunnittelutyötä tarjolla Minulla on ollut useamman vuoden tauko festivaalisuunnittelusta. Vuoden 2006 aikoihin luovuin Tuusulanjärven kamarimusiikin (nykyinen Meidän Festivaali) johtajuudesta. Ensi vuonna aloitan taiteellisena johtajana Oulun Musiikkijuhlilla, joka onkin poikkeuksellisesti talvifestivaali - ajankohta on maaliskuu. Varsinainen suunnittelutyö sen osalta on alkanut vuoden 2011 puolella. Tässä suhteessa eri festivaalit eroavat toisistaan paljonkin. Pienimmille tapahtumille riittää vajaan vuoden suunnitteluväli, jotkut suuret festivaalit saattavat olla keskeisten kiinnitysten osalta liikkeellä pari kolme vuotta etukäteen. Naantalista Pyhäniemeen Naantalin musiikkijuhlilla olen ollut mukana pitkään ja paljon. Aloitin vuonna 1990 osallistumalla siellä järjestetyille mestarikursseille. Ja joskus 90-luvun loppupuolella olin ekaa kertaa mukana esiintyjänä. Nykyinen roolini festivaalilla käsittää sekä opettamista että soittamista. Tällä meiningillä on menty yhtäjaksoisesti vuodesta 2002. 8 • Aplodit • 1/2012 Naantali kuuluu ilman muuta sellaisiin ”kesärutiineihin”, joiden pariin palaa aina yhtä innoissaan. Siellä olemme yleensä olleet koko perheen voimin. Vaikka minun ajastani suurin osa menee töissä, on Naantali todella mahtava paikka viettää aikaa muutenkin. Lapsille on paljon kivaa, etunenässä tietysti Muumimaailma. harjoituksissa oli lämmin, perheenomainen tunnelma. Ajatus Naantalin konsertista syntyikin ehkä tuon konsertin aikoihin. On mukava nähdä opiskelukavereita pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia, musisoida, pitää hauskaa ja muistella menneitä. Lavalle tulevat yhtä aikaa kaikki hänen oppilaansa. Sekin aika harvinaista! Avanti!n Suvisoitossa olen ollut mukana pari kertaa orkesterin konserttimestarin että kapellimestarin ominaisuudessa. Ohjelmistonsa puolesta Suvisoitto kuuluu harvoihin nykymusiikkia voimakkaasti esille tuoviin festivaaleihin. Avanti!n vaikutus paikalliseen kulttuurielämään saa tänä vuonna arvoisensa todisteen, kun Taidetehtaan remontti valmistuu ja uusittu Avanti!-sali otetaan käyttöön. Opettajana Arto oli erittäin vaativa, ankarakin. Aloitin hänen oppilaanaan syksyllä -76. Olin juuri täyttänyt 16 vuotta ja muuttanut kotoa Vaasasta Helsinkiin intoa uhkuen. Olin pienen kaupungin suurena lupauksena pitämä sellistinalku. Ensimmäiset tunnit menivät hienosti, lähinnä tarkasteltiin soittoasentoja, joissa ei ollutkaan suurta korjattavaa. Myöhemmin tulivat ohjelmaan David Popperin etydit ja erinäinen määrä pikkukappaleita ja sonaatteja sekä Bachin soolosellosarjat. Arto antoi ohjeeksi, että tulee harjoitella 10-12 tuntia päivässä. Tein työtä käskettyä. Koitti seuraava tunti. Soitin Popperin ensimmäistä etydiä kuvitellen, että osaan sen hyvin. Soitettuani ehkä kolme minuuttia Arto taputti käsiään ja sanoi, että etydi tulee soittaa ulkoa! Soittotunti on esiintymistilanne, ja silloin soitetaan aina ulkoa. Näillä sanoilla hän lähetti minut harjoittelemaan, tunti oli kestänyt enintään kymmenen minuuttia! Näitä kotiin lähettämisiä tuli vielä useita peräkkäin, eri syistä. Lokakuussa ilmoitin isälleni, että lopetan sellonsoiton, muutan takaisin kotiin ja menen lukioon. Isäni sai kuin saikin puhuttua minut jatkamaan opintojani ja hyvä niin! Kesällä -77 osallistuin Arton mestarikurssille Savonlinnassa. Kurssi oli tehokas, Arto kannustava ja rakentava opettaja. Kurssin päätöskonsertissa soitin Saint-Saensin sellokonserton ensimmäisen osan. Soitettuani kävelin salista keskikäytävää aulaa kohti, kun Arto tuli vastaan. Hän otti minua hartioista kiinni ja sanoi: ”Sehän meni hienosti!” Sitä tunnetta en unohda koskaan! Pyhäniemen konsertista näyttää nopeasti tulevan kiinteä osa Sinfonia Lahden konserttikauden käynnistymistä, ja hyvä niin. Orkesterilla ei ole ollutkaan Lahdessa vakituista kesätapahtumaa. Tämä paikkaa sitä pientä puutetta. Jaakko Kuusisto Arto Noraksen juhlakonsertti Naantalin musiikkijuhlien ohjelmassa on 15.6. 2012 sellisti-professori Arto Noraksen 70-vuotis juhlakonsertti. Lahdesta konserttiin osallistuvat sellistit Sanna Palas, Ilkka Uurtimo, Timo Keinonen ja Antero Manninen. Lavalle nousevat yhdellä kertaa kaikki Noraksen oppilaat, yhteensä nelisenkymmentä sellistiä. Se on juhlaa! Pyysimme Ilkka Uurtimoa kertomaan muistojaan Arto Noraksesta opettajana. Ja näin hän muistelee pieni pilke silmäkulmassa: Mielestäni on suuri etuoikeus saada olla mukana Arto Noraksen juhlakonsertissa. Vastaava tapahtuma oli jo Sibelius-Akatemialla keväällä 2010 otsikolla ”Arto Noras professorina 40 vuotta”. Konsertissa ja Pyhäniemen puistokonsertti on hieno lisä Lahden seudun kesätarjontaan. Yleisö on löytänyt sinne hyvin. Mielestäni orkesterin on hyvä olla mukana tämänkaltaisessa kesätapahtumassa. On mukava soittaa kesäisen luonnon keskellä. Tunnelma on molemmin puolin rennompi, kun yleisö nauttii konsertista ehkä piknik-korin ja kuohuviininkin kera. Ilkka Uurtimo Saariston suojissa Kustavissa Viulisti Laura Kokko toimii Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon taiteellisena koordinaattorina. ”Turun saaristossa kesän 2012 Volter Kilpi Kustavissa -tapahtuma koostuu monipuolisesta ja laadukkaasta ohjelmatarjonnasta 11.-16.7.2012. Viikon ohjelmaan sisältyy kirjallisuusaiheisia yleisöluentoja, teatteriesityksiä, kirjallisia konsertteja, sanatyöpajoja sekä retkiä Volter Kilven maisemiin maalla ja merellä”, kertoo Laura Kokko. Laura Kokko viihtyy hyvin kesäisessä miljöössä ja kantaa soittamisen lisäksi mielellään taiteellista vastuuta tapahtuman musiikista. Laura opiskelee Turun yliopistossa filosofiaa ja kirjallisuutta, joten musiikki ja Volter Kilpi inspiroi häntä jo kolmatta vuotta taiteellisen koordinaattorina. Laurasta on mielenkiintoista olla mukana festivaalin suunnittelussa ja keskusteluissa, joskin se vie myös paljon aikaa pitkin vuotta. Osittain samalla muusikkokokoonpanolla Laura osallistuu myös Turun musiikkijuhlilla esitettävään Franz Schubertin teokseen Vaellus, “Auf der Wanderung”. Laura Kokon lisäksi Sinfonia Lahdesta on mukana alttoviulisti Anu Airas. Laura nauttii soittamisesta, Kustavi on mukava vastapaino orkesterityössä – mutta milloin hän ehtii levätä ja palautua? ”Ehkäpä sitä pitää pikkuhiljaa yrittää oppia ihan oikeasti lomailemaan!” toteaa Laura ja kiiruhtaa varhain aamulla Edinburgiin – viulunsa kanssa! Marja Leivo (haastattelun pohjalta) Kesätyöjutun koonnut Nitta Käki 9 • Aplodit • 1/2012 Ainutkertaisuutta PALAPELIRAKENTEIN Sinfonia Lahti on tehnyt levytyksiä jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Äänitteitä on kertynyt monenlaisesta musiikista useamman eri kapellimestarin johdolla. Olemme saaneet toistuvasti iloita myös äänitteiden arvostettujen palkintojen muodossa saamasta kansainvälisestä huomiosta. V iimeisin palkinto tuli viime syksyn Okko Kamun ja Sinfonia Lahden ensimmäiselle yhteiselle levylle, Sibelius-musiikki tallenteelle. Aikoinaan myös ensimmäinen palkittu levy oli Sibeliusta Osmo Vänskän johdolla taltioituna. Kapellimestarit tekevät siis loistavaa työtä kumpikin omalla tavallaan. Me hemmotellut lahtelaiset olemme jo tottuneet kysymään ”miten tämä eroaa Osmosta”? Siihen muusikkomme ovat asiantuntijoita vastaamaan. ”Pitää muistaa, että Vänskän kanssa on tehty noin kuusikymmentä levyä, Kamun kanssa tämä oli ensimmäinen, vertailutilanne on vähän vaikea,” trumpetisti Ari Heinonen huomauttaa alkuun. ”Levytystilanteessa korostuvat ne kapellimestarin työskentelytavat, jotka ovat jo muutenkin tuttuja orkesterille. Mutta kapellimestarin lisäksi tuottajalla, joka tarkkaamosta seuraa äänistystä partituurin ääressä, on suuri merkitys lopputulokseen”, muistuttaa konserttimestari Jaakko Kuusisto. ”Ja orkesterihan tuntee Sibeliuksensa vuosi vuodelta paremmin”, sellisti Hannu Kivilä lisää jatkaen: ”On mielenkiintoista huomata kapellimestarien erilaisten työskentelytapojen johtavan samalla tavalla varsin vakuuttavaan lopputulokseen. Taustalla on musiikin syvällinen tuntemus myös muusikkona hankittu.” Tuottajan lusikka sopassa ”Kuten sanottu, tuottajan rooli on suuri hänen tulee osata aistia, millä tavoin kukin 10 • Aplodit • 1/2012 kapellimestari haluaa viedä teoksen prosessia eteenpäin. Ja siinä sivussa huolehtia, että kaikki ”nurkat tulee siivottua”, Jaakko Kuusisto kuvailee. ”Mikityksillä tehty balanssi eri soitinryhmien välillä on usein erilainen kuin konserteissa kuultu balassi,” Heinonen nostaa esiin. ”Tuottaja valitsee lopulliset otokset soitetuista ja editoi ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Mikityksin tehdyt balanssisäädöt eivät aina ole sitä, miten muusikot asian näkisivät.” Hannu Kivilä toteaa levytystyöskentelyyn tulleen vuosi vuodelta lisää varmuutta. Mutta huomauttaa: ”Olisi ehkä lopputuloksen kannalta parempi, jos otot olisivat pidempiä ja muusikot saisivat keskittyä enemmän kokonaisuuteen. Ei ole hyvä totuttaa laadukasta orkesteria ”nöyrtymään” siihen, että jokainen kohta partituurista nauhoitetaan ainakin viidestä kymmeneen kertaan. Toki tämä edellyttää, että harjoituksia ennen levytystä on riittävästi.” Leikataan ja liimataan Äänitystekniikka on luonnollisesti kehittynyt huimasti sitten ensilevytysten päivien. Laitteistot ovat pienentyneet ja mikrofonien määrä lisääntynyt. Kun Robert von Bahr istui tuottajan tuolilla, puhui hän luonnollisen, orkesterin oman balanssin puolesta. Silloin mikrofoneja oli vain muutama. Ne oli sijoitettu orkesterin eteen ja jälkikaiun vuoksi saliin. Toisaalta soitettavat otokset olivat tuohon aikaan pitkiä ja leikkauspaikat harvassa. Tämän päivän tekniikka mahdollistaa äänityksen kokoamisen ”leikkaamalla ja liimaamalla” hyvin lyhyistäkin otoksista. Kapellimestarin käsissä ”Toki kapellimestarin työskentely vaikuttaa lopputulokseen olennaisesti. Ja näissä kahdessa kapellimestarissa on selkeitä eroja”, Ari sanoo. Jaakko kuvaa Osmoa väsymättömänä harjoittajana ja Okkoa tunnelmaherkkänä suurien linjojen tavoittelijana. ”Osmo luo ympärilleen paljon sähköä ja touhua, Okko ottaa asiat rauhallisemmin”, luonnehtii Hannu. Vänskä pyrkii partituurin ehdottomaan noudattamiseen. Esimerkkinä Ari Heinonen mainitsee Sibeliuksen 1.sinfonian ensimmäisen osan tempon. ”Nopea tempo vaati orkesterilta paljon harjoitusta, mutta osa soitettiin ja levytettiin säveltäjän asettamassa tempossa. Sibeliuksen teoksia levytettäessä Vänskällä olikin usein sävellysten käsikirjoituspartituurin kopio mukanaan,” muistelee Ari. Kamu on joustavampi tulkinnoissaan, soitettu tempo voi vaihdella painetusta tempomerkinnästä. Tempoa voidaan joustaa tarpeen mukaan esimerkiksi fraseerattaessa. Hannu Kivilä sanoo arvostavansa ennen kaikkea sitä, että kapellimestari tuntee partituurin todella yksityiskohtia myöten. ”Hänellä tulee olla selkeä kuva siitä, mikä kokonaisuudessa on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää. Ei riitä, että kapu lyö tahtia selkeästi, kuulee tarkasti ja osaa harjoittaa. Pitää olla myös synnynnäistä karismaa! Sitä muusikko ei näe, mutta kokee ja aistii”, Kivilä pohdiskelee. Muusikot menossa mukana Jaakko Kuusisto toteaa orkesterin kannalta olevan oleellista, että kapellimestari jaksaa innostua teoksesta aina uudelleen. Vaikka samaa pätkää mentäisiin kymmenen kertaa, tulee jokaisen kerran tuntua esitykseltä, muuten levystä ei tule hyvää. ”Meille muusikoille levytystilanne on aina suuri haaste,” Ari Heinonen muistuttaa. ”Kokemuksesta on apua, mutta virheettömyyden vaatimus painaa jokaista. Levytykseen täytyy valmistautua etukäteen huolella. Kaksiosaiset levytyspäivät ovat fyysisestikin raskaita. Uudelleen ja uudelleen toistuvat soittokerrat kuormittavat muusikoita äärimmilleen. Alkuaikoina ohjelmistoa harjoiteltiin etukäteen, nykyään monet taltioitavista teoksista harjoitellaan levytyksen yhteydessä. Jos ennen nauhoitusta teosta on hiottu tuntikausia, ei ole helppoa saada taltiointiin raikasta ja tuoretta tunnelmaa!”, Ari kuvailee. Toistuvasti samoja tallenteita ”Syyt samojen teosten toistuviin levytyksiin ovat monitahoiset”, Jaakko Kuusisto arvioi. ”Toisaalta on perusteltua dokumentoida eri tulkintoja keskeisistä teoksista, ja myös tekninen kehitys luo omat perusteensa. Monet uskovat levyteollisuuden tulevaisuuden olevan muun muassa monikanavaäänitteissä, ja siksikin teosten on syytä olla saatavilla uusimmalla teknologialla tallennettuina. Lopulta kuitenkin Sibeliusta levytetään paljon siksi, että se on suurta musiikkia, jolle on jatkuvaa kysyntää!” Koonnut Nitta Käki 11 • Aplodit • 1/2012 Sinfonia Lahti Ranskassa Klassisen musiikin suurtapahtuma La Folle Journée keskittyi tänä vuonna venäläiseen musiikkiin Renaud Capuçon Viime vuosina matkustamisen tahti on hieman rauhoittunut, mutta tältä vuodelta takana on jo kaksikin reissua. Sinfonia Lahti konsertoi tammikuussa Birminghamissa ja Lontoossa, ja vielä samaisen kuun viimeisenä päivänä lensimme Ranskaan. Olimme esiintyneet vuonna 1995 Caenissa ja Le Havressa, mutta tällä kertaa oli kohteena vajaan kolmensadantuhannen asukkaan Nantes Atlantin rannikon tuntumassa. Nantesissa on järjestetty vuodesta 1995 lähtien La Folle Journée –nimistä musiikkijuhlaa, jonka teemana oli tänä vuonna venäläinen musiikki. Sibelius-materiaali jätettiin siis vaihteeksi kotiin ja mukaan lähti nyt Glinkaa, Tsaikovskia, Borodinia, Prokofjevia ja Sostakovitsia. L ahden kaupunginorkesterin (Sinfonia Lahti) ulkomaiset konserttikiertueet alkoivat vakiintua 1990-luvulla lähinnä kiinnostusta herättäneiden Sibelius-levytysten ansiosta. Kahden konsertin minikiertuetta Unkarissa seurasi esiintymiset Hampurissa ja Pietarissa, sitten oli vuorossa Tukholma, Tallinna, Ruotsin-kiertue, Birmingham sekä Pietari ja Tukholma uudelleen. Syyskaudella 1999 oli jo kaukomatkojen vuoro: ensimmäinen Japanin-kiertue sekä konsertti heti perään New Yorkissa. Uuden vuosituhannen puolella tapahtuneiden työmatkojen kohteista mainittakoon Yhdysvallat, Japani, Kiina, Ruotsi, Berliini, Wien, Lontoo, Amsterdam, Budapest ja Varsova, joissa osassa on vierailtu jo useam mankin kerran. Näiden konserttimatkojen ohjelmiston runko on muodostunut pääasiassa Sibeliuksen musiikista, erityisesti sinfonioista. Esimerkiksi viides sinfonia on ehtinyt olla sitten ensimmäisen esityksensä Lahdessa (8.12.1950) lahtelaismuusikoiden nuottitelineillä tähän päivään mennessä tasan viisikymmentä kertaa, joista kaksikymmentäkuusi kertaa maamme rajojen ulkopuolella. 12 • Aplodit • 1/2012 Pouchkine). Se on siis isompi kuin maineikas kotisalimme, mutta ei aivan yhtä herkkäsointinen ja kaunis. Viisi päivää kestäneiden musiikkijuhlien ohjelmatarjonta oli valtava: tilaisuuksia oli kaiken kaikkiaan kolmisensataa, joista orkesterikonsertit muodostivat vain pienen osan. Esiintyjälista oli todella vaikuttava – täällä musisoivat noina helmikuun alkupäivinä monet huipputaiteilijat kaikkialta maailmasta. Juhlien ideana on tuoda klassinen musiikki kaikkien ulottuville, ja se tuntui kyllä toteutuneen paremmin kuin hyvin. Orkestereita oli saapunut paikalle tänä vuonna Lahden lisäksi ainakin Pariisista, Amsterdamista, Varsovasta ja Siperiasta. La Folle Journée de Nantes –juhlilta jäi päällimmäisenä mieleen yleisön tavaton innostus klassiseen musiikkiin: kongressikeskus pursusi väkeä Nantesin-keikka poikkesi monella tapaa aiemmista matkoistamme. Emme siis esittäneet Sibeliusta tai muuta kotimaista, ja ohjelmassa oli nyt enimmäkseen säestystehtäviä. Olimme myös liikkeellä ilman tavanomaista jousivahvistusta, ja konsertit olivat yleensä vain ”puolikkaita” - eli joko alkusoitto plus konsertto tai sitten pelkkä sinfonia. Esiintymisiä oli sekä päivällä että illalla, välillä kaksikin päivässä. Orkesteri vietti Nantesissa matkustuspäiviä lukuun ottamatta neljä päivää, joihin oli sijoitettu kaikkiaan kuusi konserttia. Juhlien kaikki orkesterikonsertit pidettiin kongressikeskuksen yhteydessä olevassa uudehkossa 1900-paikkaisessa salissa(Auditorium aamupäivästä iltaan, tungos ja hurmos oli todella käsin kosketeltavaa. Aivan kuin olisi ollut messuilla, mikä on ollut myös juhlien perustajan ja johtajan René Martinin tavoite: hän keksi että tapahtuma pitää viedä paikkaan, jossa yleisö voi viettää aikaa, syödä ja kävellä konsertista toiseen. Joukossa näkyi olevan lähes kaiken ikäisiä, ja erityisen silmiinpistäviä olivat lukuisat hälisevät koululaisryhmät. Itse konserteissa tunnelma oli välittömän rento: yleisö keskittyi kuulemaansa, mutta ei välttämättä haudanvakavasti. Pukeutuminenkin oli rentoa – osa istui salissa jopa päällysvaatteissa. Myös salin takana tunnelmat olivat tiheät: orkesterit vaihtuivat tarkan aikataulun mukaisesti ja vaatteidenvaihto-operaatioista tuli helposti mieleen armeijan ”rättisulkeiset”. Vaatteita vaihtaessa ja omaa vuoroa odotellessa oli hauska myös kuulla muiden orkestereiden esityksiä. Äänikuva vain oli hieman erikoinen, vasket ja lyöjät kun musisoivat lähimpänä takatiloja. Näiden muutaman työntäyteisen päivän aikana usko klassisen musiikin vetovoimaan vahvistui entisestään. Ilmiö on toki tuttu myös meillä Suomessa, jossa orkesterikonserttien suosio kasvanut selvästi viime vuosien aikana - kiitos orkestereiden jatkuvasti kohonneen tason sekä uusien konserttisalien vetovoiman. Tänä vuonna Nantesin konsertteihin myytiin lippuja kaiken kaikkiaan yli 140 000, ja kongressikeskuksen kymmenessä esiintymispaikassa järjestettiin yhteensä 285 konserttia, joista osa oli maksuttomia. Okko Kamun luotsaaman Sinfonia Lahden solisteina soittivat Brigitte Engerer, Renaud Capucon, Nicholas Angelich, Alexander Kniazev sekä Andrei Korobeinikov. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että järjestyksessä toinen esiintymisemme nauhoitettiin livenä, ja kas – seuraavana päivänä se oli ostettavissa kympillä muistoksi musiikkijuhlien levykaupasta! Teksti: Hannu Kivilä Kuvat: Teemu Kirjonen 13 • Aplodit • 1/2012 Nantesin matkaa muusikoiden silmin N antesin matkan konserttikokemukset ovat olleet muusikoillekin hyvin uudenlaisia. Paljon kiinnostavaakin siellä varmaan osui silmiin. Löytyisikö ehkä uusia toimintatapoja meidänkin konserttikäytöntöihimme? Käyrätorven soittaja Mia Kasper toteaa, ettei hänellä ollut mitään ennakkokäsitystä Nantesin La Folle Journee-festivaalista. ”Lähdin matkaan avoiminmielin. Festivaali poikkesi aikaisemmista kiertueistamme eniten ohjelmistoltaan.Tämä tarkoitti käytännössä, että ohjelmistossammeoli yksi sinfonia, muut numerot olivat kaksi alkusoittoa ja konserttojen säestyksiä. Konserttien kestot olivat lyhyitä, joten fyysinen rasitus ei ollut kovin korkea, vaikka esiintymisiä oli paljon”, hän kertoo. ”Festivaalin toimintaidea oli mielestäni loistava. Konserttien järjestelyissä oli onnistuttu tavoittamaan yleisöä ikähaitarilla lapsesta vaariin. Tunnelma konserttiyleisön keskuudessa oli rento, ja se oli ehkä merkittävin ero meidän suomalaisten konserttikäyttäytymiseen. Konsertteihin saattoi tulla ikään kuin uteliaisuuttaan pistäyty- Krista Jäänsola mään ja tutustua eri kansallisuuksien soittoon ja hienoihin solisteihin”, Mia Kasper kuvailee. Viulisti Krista Jäänsola huomioi, ettei festivaali ollut mikään näyttäytymispaikka. Yleisö tuntui tulleen paikalle kiinnostavien konserttien takia ja ehkä myös aistimaan festivaalihumua. ”Itsekin konserteissa istuneena huomasin, että yleisö kuunteli esityksiä hyvin keskittyneenä ja uteliaanakin. Suurpiirteisyyttä kuvaa, että väkeä päästettiin saliin esitysten jo alettua. Se ei tuntunut haittaavan esiintyjiä eikä kuuntelijoitakaan”, Krista kertoo. ”Suuri ihmetyksen aihe oli se, että non-stop konsertit saatiin järjestettyä kutakuinkin aikataulujensa mukaan. Edellisen orkesterin ollessa lavalla, seuraava vaihtoi jo lavan takana vaatteita ja järjestäjien hikikarpaloiden vielä tippuessa uusi konsertti soi jo. Jäin myös ihmettelemään, miten festivaali oli tavoittanut kaiken sen yleisön? Kongressikeskuksen iso sali oli täynnä joka hetki ja muutenkin yleisöä suorastaan pursui kaikkialla käytävissä ja eri esiintymispaikoissa”, Mia muistelee. Myös viulisti Laura Kokko ihmettelee yleisömäärää, varsinkin kun Nantes ei kooltaan ole varsinainen suurkaupunki. Hän arvelee konserttien tiukan aikataulun olleen syynä siihen, että tapahtuman muusikoille oli organisoitu ruokailut konserttien välille. ”Näiden ruokailujen aikana toisinaan tuli vaihdettua ajatuksia muiden muusikoiden ja festivaalijärjestäjien kanssa. Mia Kasper (keskellä) Tapasin myös yhden ranskalaisen viuluopettajani, joka oli mukana soittamassa kamarimusiikkia. Se oli mukava yllätys!”, iloitsee Laura, ja jatkaa: ”Kun orkesterit vaihtuivat lähes lennossa, toivoteltiin ohimennen hyvää keikkaa seuraavalle orkesterille ja kiiteltiin kuullusta konsertista. Aikataulu esti enemmän kanssakäymisen.” ”Tunnelma oli vähän kuin rock-konsertissa, yleisö oli selvästi tullut paikalle fanittamaan esiintyjiä, erityisesti solisteja.Tämän piirteen liitän juuri Nantesin tapahtumaan, sen perusteella ei ehkä voi arvioida yleisesti ranskalaisten konserttikäyttäytymistä”, miettii Laura. Mia kuvailee käyrätorvistien olevan maailmanlaajuisesti kuin yhtä perhettä. ”Niinpä nytkin vaihdettiin kokemuksia puolalaisten ja venäläisten käyrätorvistien kanssa. En ehtinyt kuulla muiden orkestereiden soittoa, muuten kuin lavan takaa vaatteita vaihtaessa,” muistelee Mia. Krista kertoo lukeneensa festivaalin esitteestä monen kuulijan kokeneen ensimmäisen klassisen musiikin konserttinsa juuri täällä. Konsepti näyttäisi siis houkuttelevan uutta yleisöä kokeilemaan konserttielämyksiä. ”Kynnys mennä tavanomaista lyhyempään konserttiin on ehkä matalampi. Oma kokemukseni tämän pituisista konserteista on, että oli helppo ikäänkuin sukeltaa teosten maailmaan konsertin alkuhetkestä sen loppuun saakka”, Krista Jäänsola kuvaa. ”Festivaalin menestys osoittaa, että tarjoamalla musiikkia uudella tavalla tinkimättä sen sisällöstä, voi syntyä näinkin riemukas lopputulos. Oli uskomatonta nähdä konserttikeskus täynnä taas tuhansia ja tuhansia ihmisiä, jotka päivä toisensa jälkeen odottivat pääsyä konsertteihin, Krista kertoo edelleen. ”Oli myös mielenkiintoista vertailla eri sointija tulkintakäsityksiä muutamaa päivää aikai- semmin soittamamme Tsaikovskin viidenen sinfonian ja Varsovan orkesterin soittaman saman teoksen välillä. Sekin oli yksi festivaalin ideoista: laittaa eri esiintyjät soittamaan sama kappale ja saada yleisölle mahdollisuus vertailla eri lähestymistapoja teoksiin. Huippukokemukseni matkalla oli, kun riensin konserttimme jälkeen iltamyöhällä kamarimusiikkisaliin kuuntelemaan pianisti Boris Berezovskyn ja kanssamuusikoidensa esittämää upeaa tulkintaa Alfred Schnittken pianokvintetosta. Venäläinen sielunmaailma tuntui olevan syvästi läsnä Nantesin helmikuun iltayössä!” muisteleeKrista Jäänsola. ”Nantesissa oli hyväksyttävä ja nautittava tapahtuman mielettömästä ”hullujen päivien” festivaalimeiningistä. Ehkä se tapahtui joidenkin pienten tyyliseikkojenkin kustannuksella. Mutta kaikenkaikkiaan se oli hyvin inspiroiva kokemus,” summaa Laura Kokko. ”Muistoihin jää myös viimeisen illan lumisade Nantesissa. Taisi olla ensilumi, joka sai paikalliset ihan villiintymään! Lumisota öisessä Nantesissa oli suloinen kokemus!” hän tunnelmoi. Koonnut Nitta Käki Kuvat: Teemu Kirjonen Laura Kokko 14 • Aplodit • 1/2012 15 • Aplodit • 1/2012 n a a i n n a t i r B Monitoimimatka elkäämättä. nan talvisäitä p n ku ta al iv ar sa , myös kasi Englantiin y Hallissa, jota at n o m h p ta is ym ila S d a lo ss entä ap nkin huoamin mainio kolmisenkymm inghamin sali o inen Birmingh m irm B ty iin ka ik es Tammikuussa va en ja d ään, ah ko laisiksi kesken tteli Sinfonia L ä sama akustik ku ku tä u su is o d h sa yh lle is a ka av ej at itt al M taan. S itenkin aist lisesti! oveljeksi kutsu me, ovat ne ku amme yksimie m kk o ru al o st p iu li o el Sibeliustalon is ib ltä S ma ti – sitä mie urempi kuin o lissa loisteliaas sa i mattavasti su so e m rim esti. Orkeste myös visuaalis Lipsahdus Liverpooliin Matkamme ei ollut ihan perinteinen Englanninmatka, Lontoo jätettiin kokonaan reitin ulkopuolelle. Me lensimme Manchesteriin, josta lähdimme oikopäätä Liverpooliin. Sinne ei ohikulkumatkoilla yleensä lipsahda. Tuo vanha merenkulkuimperiumin mahtikaupunki osoittautui varsin mielenkiintoiseksi kohteeksi. Arkkitehtuuria oli surutta sekoitettu vanhoista jykevistä laivanvarustajien maamerkeistä graafisen pelkistettyihin lasikolosseihin. Välillä joukossa kyyristeli parin kerroksen korkuisia pieniä talopahasia ja suurilla aukioilla mahtaili julkisia rakennuksia ja museoita esikuvinaan kreikkalaiset antiikin rakennukset. Kaupunkikuva oli riemastuttavan sekava ja silti siihen oli helppo ihastua. Joukkomme pyrähti heti kaupunkiin saavuttuamme eri suuntiin. Liverpool tarjosi paljon museoita, komein ja monipuolisin oli koko Euroopassakin arvostettu The Walker Art Gallery, joka sisältää taidetta aina 1200-luvulta nykypäivään. Museon kiertävätkin näyttelyt ovat tasoltaan ja monipuolisuudeltaan huippuluokkaa. Museoluettelosta löytyi jopa Ruohon- leikkurimuseo, jonne en saanut kenestäkään seuraa jakamaan tätä hienoa elämystä, joten jätin itsekin sen väliin! Tottahan toki tutkittiin Beatlesien pyhät paikat. Yhtyeen syntysijoilla Cavern Clubissa esitti John Lennonin lauluja kaunisääninen (ja hyvän näköinenkin) laulajapoika, mutta minkä ihmeen takia niin rajusti vahvistettuna, että käynti jäi korkeitaan puolen pintin mittaiseksi! Brittiläiseen pubikulttuuriin ryhmämme tutustui niin piskuisiin, kodikkaisiin korttelipubeihin kuin rautateiden syntyaikaan paremman väen asemahotellin aulaan tehtyyn hulppeaan olutravintolaan. Mutkan kautta Birminghamiin Liverpoolista lähdimme kohti Birminghamia, mutta ei ihan suorinta tietä. Kotisäveltäjämme Kalevi Ahon mahtikäskyä noudattaen poikkesimme Walesin rajan pinnassa olevaan Chesterin kaupunkiin. Perille päästyämme pitelimme koko matkan ainoaa sadekuuroa kaupungin infotoimistossa, josta aplodilaiset hajaantuivat ihastuttavan roomalaisten perustaman kaupungin kapeille kaduille ja sitä ympäröivälle muurille. Keskellä kaupunkia kohosi 1200-luvulta peräisin oleva valtava katedraali, jossa meille tarjoutui tilaisuus kuunnella pyhätön urkuja – päivämatineassa kuultiin Bachia ja Lisztiä. Satoja vuosia vanhassa munkkien vaikuttavassa, avarassa ruokasalissa tarjottiin hyvää arkiruokaa. Birminghamin kaupungista jäi muistoksi vain hurja sisääntuloruuhka, hotellin ikkunasta avautuva suunnaton puolityhjillään oleva parkkihalli ja vartin kävelyn verran rujon näköistä kaupunkikuvaa hotellin ja Symphony Hallin välillä. Kohokohdaksi jäi luonnollisesti orkesterimme konsertti ja sen tarjoama hieno elämys vaikuttavassa konserttisalissa. Yleisö nautti kuulemastaan ja tuntui siltä, että orkesterikin nautti soittamisestaan. Aplodilaiset olivat jälleen kerran ylpeitä aarteestaan. Linnan kautta Oxfordiin Birmingham jätettiin aamiaisen jälkeen ja mukava bussikuskimme luotsasi meidät yhteen Englannin upeimmista ja suurimmista linnoista. Saavuimme Warwickin lähes tuhatvuotiseen monumentaaliseen linnaan raikkaassa, aurinkoisessa säässä, joka enteili kevään tuloa. Linnan jykevät kiviseinät ja linnaa suojeleva paksu muuri korkeine torneineen sekä laaja linnanpiha tekivät vaikutuksen. Linna on toiminut vuosisatoja sekä puolustus- että asumiskäytössä, niinpä sisätilatkin tarjosivat paljon katseltavaa: linnan arkea ja juhlintaa. Linnassa oli helppo siirtyä ajassa taaksepäin erinomaisten näyttelyiden ansiosta. Ne imaisivat kävijän autenttiseen tun- >>> äki Kuva: Tuija Rajam 16 • Aplodit • 1/2012 17 • Aplodit • 1/2012 n a a i n n a t i r B Monitoimimatka lle osallisplodien matka Ensi kertaa A a. al Mikä sai ja Heikki Hak tuivat Kaisa ”OXFORD!!!! n? aa ään muk heidät lähtem isin kotikauw Morsen ja Le ti as om tt do Eh steriamme on tottahan orke punki. Mutta ilmalla. Matka a kuulla maa myös mukav imme Oxforäs ht tä semme, ylitti odotuk päällisiksi imme kaupan diin, mutta sa . Järjestetty rin te es Ch lin ja myös Liverpoo stamme vo vää, mutta ar a seikohjelma oli hy ka ai i ks ee rp tä jäi ta kierros ly myös sitä, et ve kä in. Oxfordin pä in om a ill ka inen Engpelkkä kulkem oli mainio! Ja . Ja pisteenä us m i hieno koke ol pi lä in nn la yneitä kanssa ssillinen sivist iin päälle: bu matkustajia!” i Hakala Kaisa ja Heikk Anja ja Jalo Pa ananen eivät ole aikapulan osallistuneet vuoksi Aplodien toim intaan. ”Nyt tenkin, huolim kuiatta samoihi n aikoihin ta vasta muuto pahtusta Jalo ikuise na optimistin että kaikki on a uskoi, siihen menne ssä valmista. viehätti meitä Matka , koska siihen sisältyi ennest tuntemattom ään ia kaupunke ja ja joitakin missä olemm sellaisia, e aikaisemm in ki n Ohjelmaa oli hyvin viihtyne tarpeeksi, ja et. omaan kulkem ja seurustelu iseen un jäi mukav as ti aikaa. Pitkät simatkan näyt bustivät hienosti sitä Englantia ei omalla auto , jota lla liikkuva nä e. Parasta kuite kin oli saada ntutustua sella isiin lahtelaisii emme tunten n, joita eet aikaisem m in , joihinkin uu naapureihink siin in.” Näin kert oo Anja paris matkavaikut kunnan teista. Oxfordin vanh impiin kuuluv a, oli usein esillä ”Komisario M tunnelmallinen yliopisto, Mer orse” -sarjan ta ton College, pahtumapaikk ana. nelmaan niin upeissa salongeissa, asumistiloissa, verstaissa kuin vankilassakin, josta varapuheenjohtajamme Kari Onnelainen päästettiin onneksemme vapaaksi! (Nomen Est Omen). Oxfordiin saavuimme hyvissä ajoin ennen illan konserttia, jossa esiintyi City of Birmingham Symphony Orchestra. Mikä mainio sattuma! Saimme kuulla Birminghamin maineikasta orkesteria, joka esiintyi 1700-luvulla rakennetussa Sheldonian-teatterissa. Sali oli täydellinen vastakohta edelliseen iltaan, mutta yhteistä oli mainio akustiikka ja hyvä konsertti. Tahtipuikossa oli Lahdessakin, myös jälki-istunnossa, vieraillut ylikapellimestari Andris Nelsons, joka astui Sakari Oramon suuriin saappaisiin. Solistikin on esiintynyt Sinfonia Lahden kanssa, Hélène Grimaud soitti Brahmsin ensimmäisen pianokonserton. Lumoava yliopistokaupunki Oxford osoittautui kaikille osallistujille mieluisaksi kohteeksi. Olihan kaupunki suurimalle osalle jo tuttu suosituista brittisarjoista Komisario Morse ja sen päätyttyä Lewis, joten moni paikka tuntui kummallisen tutulta. Parin tunnin loistavasti opastetulla kävelyretkellä pääsimme paremmin sisään kaupungin omaleimaiseen yliopistomaailmaan – ihan konkreettisestikin, vaikka yliopistoalueille oli yleensä varsin rajoitettu pääsy. Oxfordin yliopisto, sen 38 collegea, on keskittynyt keskustaan. Vanhin niistä, Merton College perustettiin jo 1264 ja sen nykyiset rakennukset ovat 1300-1600 –luvuilta. Kaikki nämä vanhat campus-alueet, kirkot, teatteri, kirjasto ym. vuosisataiset rakennukset tekevät kaupungista ainutlaatuisen kokonaisuuden, ihan Oxfordin näköisen. Mutta kumpi on arvostetumpi ja parempi: Oxford vai Cambridge? Oppaamme tunnustavat avoimesti, että kumpikin ovat yhtä arvostettuja ja ne tekevät paljon myös yhteistyötä. Mutta … oppaamme vaikeni ja hymyili merkitsevästi! Sunnuntai-aamuna oli aikaa vielä kierrellä kaupungissa ja käydä esimerkiksi poikakuoron sulostuttamassa sunnuntaimessussa jossain kaupungin vanhassa kirkossa. Loppupäivä meni bussissa, lentokentällä, lentokoneessa ja taas bussissa. Väsynyt mutta onnellinen porukka rantautui Lahteen yösydämellä. Chesterin katedraalin munkkiluostarin ruokasalissa Jalo ja Anja Paananen sekä Aplodien puheenjohtaja Tuija Rajamäki. Marja Gustafsson on ollut lähes jokaisella Aplodien järjestämällä matkalla. Miksiköhän? ”Uusia tuttavia kertyy joka matkalla lisää, aplodilaisten kanssa on mukava matkustaa. Mielenkiintoiset kohteet ovat usein sellaisia, joihin ei muuten pääse tai ei tule lähdettyä. Hinta-laatusuhde on paikallaan.” Entä viimeisin Englannin-matka? ”Matkan kohteet olivat erittäin kiinnostavia. Tietysti musiikki on aina ykkössijalla, ennen kaikkea oman orkesterin kannustaminen. Oxfordin kävelykierros ja museopäivä olivat erittäin antoisat kokemukset”. Teksti ja kuvat: Marja Leivo on Aplodien Marja Gustafss Budapest nie Bratislava-W . matkalla 2009 aara) rina (Kuva: Mirja-Kaa 18 • Aplodit • 1/2012 n muurilla. na Warwickin lin Lehtov 19 • Aplodit • 1/2012 MUITA TAPAHTUMIA Liittymällä Sinfonia Lahden ystäväyhdistykseen syvennät musiikkielämyksiäsi! Näin liityt jäseneksi • sähköpostitse osoitteeseen [email protected] • kirjeitse osoitteella Tuija Rajamäki / Stala Oy Taivalkatu 7, 15170 Lahti • puhelimitse Pirjo Laineelle, puh. 040 837 6578 • Sibeliustalolla Sinfonia Lahden konserttien yhteydessä Metsähallin info- ja levynmyyntipisteessämme Mainitse nimesi, osoitteesi ja puhelin numerosi sekä sähköpostiosoitteesi. Yhdistyksemme vuosittainen jäsenmaksu on varsinaiselle jäsenelle 20 e ja perheenjäsenelle 12 e Maksa jäsenmaksu tilillemme POP 561010 –232289. Mainitse jäseneksi ilmoittautuvien nimet ja osoitteet, jotta voimme pitää jäsenrekisterimme ajantasalla. Sydämellisesti tervetuloa mukaan toimintaan! www.aplodit.fi SUOSITUT TAITEILIJATAPAAMISET, jälki-istunnot Kuusi-kabinetissa keväällä 2012 7.–8.6. Matka Naantaliin, jossa orkesterimme esiintyy 7.6. Lisätietoja Kyllikki Juottonen, 050 374 0142 4.8. klo 14 Sinfoninen picnic Pyhäniemen puistossa. Sinfonia Lahti matkaa Amerikkaan Santtu-Matias Rouvalin tahdittamana. 8.8. klo 20 Jaloa metallia tarjoaa Sinfonia Lahti, Karita Mattila, Apocalyptica ja Hannu Lintu. Luvassa on rokahtavaa eleganssia, karheaa kauneutta ja räjähtävää voimaa! 12.4. Tapaamme pitkästä aikaa Elina Vähälän ja Jaakko Kuusiston. Konsertissa Elina soittaa Jaakon viulukonserton kantaesityksen, joten ilmassa on juhlan tuntua! 26.4. Urkuviikolta lahtelaisille vanha tuttu, urkuvirtuoosi Olivier Latry esiintyy tällä kertaa orkesterin solistina. Jätämme hänet jälki-istuntoon kertomaan mm. millaista on olla Pariisin Notre-Damen pääurkuri. 10.5. Jäsenten yhteiset, vapaamuotoiset sesongin päättäjäiset Kuusi-kabinetissa kuohuvaisen ja rupattelun merkeissä. Toivottavasti sinne ehtivät myös meidät viime käynnillään hurmannut Rory Macdonald sekä meille toistaiseksi tuntematon Alexander Toradze. APLODITmatkojen pitkäaikainen hovihankkija Kansainvälinen verkosto ja paikalliset asiantuntijat palveluksessasi www.valmismatkat.fi 20.9. Jälki-istuntovieras vielä avoin. 11.10. Jälki-istuntovieras vielä avoin. 1.11. Jälki-istuntovieras vielä avoin. Aikataulullisista syistä muutokset saattavat olla mahdollisia. Joskus istunto saattaa peruuntua tai haastateltava vaihtua. Voi tulla myös ylimääräisiäkin jälki-istuntoja edellä mainittujen lisäksi. TARKISTA TILANNE JOKA KONSERTISSA Aplodien infopisteessä Metsähallissa (parville menevien portaiden välissä). TERVETULOA TUTUSTUMAAN ILLAN TAITEILIJOIHIN! 20 • Aplodit • 1/2012 23.5.klo 19 Sinfonia Lahti esiintyy Okko Kamun johdolla Jazztorilla. Eiköhän lähdetä kuuntelemaan poikkitaiteellista jazzahtavaa sinfoniaorkesteria tai sinfonista jazz-bändiä. Ilmoittautuminen Kyllikki Juottoselle 30.4. mennessä. Puh. 050 374 0142. Liput 10 €. Oikeat partituurit yrityksenne tuleviin esityksiin. JK2 2 Mainostoimisto JK Lahti 10 151 3, B 3 Torikatu [email protected] • 044 055 0990 www.jk2.fi Lahti: Aleksanterinkatu 17 A, 15110 Lahti, p. 0400 961 000 [email protected], www.ey.com/fi Assurance | Tax | Transactions | Advisory | Legal 21 • Aplodit • 1/2012 ” A I R E V O S S O R C N Ä L KY Musiikin tekijöitä muualta S Ä V Y J – E E R F S I C I S U M “ LAHJAKAS MUSIIKIN MONIOTTELIJA T essa Virta on lahjakas säveltäjä ja muusikko, jolla on kiinnostavia visioita klassisen musiikin ja jazzin yhdistämisestä. Lokakuussa 2010 Virran musiikkia soitettiin Jyväskylässä ja Helsingissä konsertin verran Jyväskylä Sinfonian ja jazz combon voimin. Millaisista lähtökohdista kasvoi sävelten Kylli-täti, joka kertoo värikylläisiä tarinoita musiikin keinoin? Virran äiti on menestynyt taidegraafikko Ulla Virta, isä on hammaslääkäri. Tessa Virran musiikissa on jotain samaa kuin Ulla Virran grafiikassa: harmonisuus, monikerroksisuus, ilmaisutavat. Tessa Virran oma olemus on visuaalista juhlaa. Kaikki Virran vaatteet sointuvat rohkealla tavalla hänen punaiseen tukkaansa ja pisamaiseen ihoonsa. Tessa Virta on itsekin kuin taideteos. Tessa ja Ulla Virta ovat tehneet yhteistyötä ammatillisesti. Mukana on ollut lisäksi runoilija Ahti Taponen. Yhteistyöstä syntyi Tessa Virran Ahti Taposen runoihin ja käännösteksteihin säveltämä ja sovittama kokonaisuus, joka inspiroi Ulla Virran puupiirroksia. Kokonaisuus julkaistiin Um Poeta- nimellä CD:n ja kirjan pakettina sekä 12-henkisen orkesterin konserttikiertueena 2004 keväällä. 20-vuotiaaksi asti Virta soitti klassista musiikkia. Virta aloitti muusikon opinnot Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa, jossa muusikkolinja vaihtui sittemmin soitonopettajalinjaan. Virta on valmistunut myös musiikin maisteriksi Sibelius Akatemian jazzosastolta v.2006 pääaineenaan piano. Virran ensimmäiset sävellykset syntyivät pian sen jälkeen kun hän alkoi soittaa jazzia. Soittamisen vapautuessa, myös säveltämiseen vaadittava luovuus vapautui. Virran itsekriittisyys ja klassisen musiikin koulutus aiheuttivat sen, että hän oli pitkään säveltäessään hyvin tarkka ja varovainen, mikä haittasi sävellysten syntymistä ja kehittymistä. Virta hioi ja hioi jokaista pientä yksityiskohtaa, eikä sävellystyö edistynyt. Virralle on ollut tärkeä kehittymisen paikka uskaltaa kirjoittaa puolivalmiita nuotteja erilaisista päässä soivista teemoista ja palata myöhemmin hiomaan sävellystä lopulliseen kuntoon. Säveltämisessä ei kuulu ainoastaan klassinen- ja jazz22 • Aplodit • 1/2012 musiikki, vaan myös latinalaiset ja afrikkalaiset vaikutteet. 2010 Virta vietti kuukauden apurahalla Brasiliassa taiteilijaresidenssissä säveltämässä. Elantonsa Virta on hankkinut tekemällä eri kokoonpanoilla keikkoja koko aikuisikänsä. Virta on toiminut sovittajana, kapellimestarina ja pianistina useiden maamme eturivin tähtien, mm. Tapani Kansan, Jari Sillanpään ja Anneli Saariston ja Tomi Metsäkedon konserteissa ja konserttikiertueilla. Virran oma trio (Tessa Virta: piano ja laulu, Olli Peuhu: kontrabasso ja Sami Linna: kitara) esiintyy jatkuvasti eri paikkakunnilla esittäen svengaavaa melodista jazzia. OOPPERAPRODUKTIO Oltuaan pitkään lähes ainoastaan kevyen musiikin ammattilainen, Virta sai pitkästä aikaa klassisen musiikin puraisun joka tuotti show & dinner esityksen ”Pajazzo – oopperan helmiä”. Virta sovitti tunnettuja ooppera-aarioita epätyypilliselle orkesterille, jossa oli kitara, huilu, kontrabasso sekä Virran itsensä soittamat piano ja hanuri. Laulusolisteina ovat sopraano Hanna Kronqvist ja tenori Pekka Kuivalainen. Esiintymisissään ryhmä on valloittanut yleisön välittömällä läsnäolollaan ja ammattitaidollaan sekä mainiolla huumorillaan. Produktio jatkuu edelleen. SINFONISTA JAZZIA Virta oli pitkään haaveillut klassista musiikkia ja jazzia yhdistelevästä sävellyskokonaisuudesta, jossa saisi ilmaistua kaikki päässä pyörivät musiikilliset aihiot. Tilaisuus tuli, kun Jyväskylän Kesä tilasi 2009 Taulumäen kirkkoon konsertin jazz-kokoonpanolle ja jousikvartetille. Niin syntyi Punainen sävellys, joka myös levytettiin. Konsertti oli huikea menestys. Kirkko oli ääriään myöten täynnä ja lopussa yleisö huusi bravota. Moni on käynyt konsertin jälkeen Virran juttusilla kertomassa miten syvän vaikutuksen musiikki oli tehnyt. Virralla oli mielessä vielä jotain muuta. Hän otti yhteyttä Jyväskylä Sinfonian johtajaan Patrick Gallois’iin ja toimitti materiaalin tutustuttavaksi. Gallois innostui välittömästi, ja sovittiin teosten sovittamisesta sinfoniaorkesterille. Virta sovitti kaikki kappaleet uudelleen isoa orkesteria varten, teki uusia aloituksia ja lopetuksia sekä lisää materiaalia. Virta toteaa, että sävellystyö on hyvin motivoivaa, kun tietää mille kokoonpanolle säveltää ja missä teos tullaan esittämään. Sen vuoksi hän säveltää varsin vähän ilman tilausta. On menossa ensimmäiset yhteiset harjoitukset Jyväskylä Sinfonian harjoitussalissa. Jazzmuusikot on sijoitettu sinfoniamuusikoiden keskelle. Kappaleet käydään läpi yksi kerrallaan. On mielenkiintoista seurata miten työnjako alkaa syntyä, kun paikalla on säveltäjä, joka itsekin toimii monesti kapellimestarina. Sekä Gallois’lla että Virralla on myös solistiosuuksia, Virralla laulaen - sekä pianolla että haitarilla - ja Gallois’lla huilulla. Harjoitusten kestettyä jonkin aikaa yksi sinfoniaorkesterin muusikoista käy puhumassa Virralle, että tämän on ilmaistava voimakkaammin miten haluaa kappaleet soitettavan. Virta ottaa heti vinkistä vaarin ja alkaa ohjata tarmokkaasti eri soittimia. Har- joitusten lopuksi sovitaan miten konsertteihin pukeudutaan: ei pitkiä mekkoja eikä farkkuja, ja muitakin värejä kuin mustaa sopii käyttää. ’Sinfonista Jazzia’ -konsertti esitettiin lokakuussa 2010 sekä Jyväskylässä että Helsingissä. Jyväskylässä sali oli täynnä, olihan kyseessä Jyväskylän oma tyttö. Helsingissä paikalla oli paljon musiikkielämän vaikuttajia Musiikkitalon johtaja mukaan lukien. Konserttietiketti tuli jazzin puolelta vaikka lavalla oli myös sinfoniaorkesteri. Virta rupatteli kappaleiden välissä, yleisö aplodeerasi sooloille ja toisinaan myös huuteli Virralle. Yleisö otti musiikin vastaan ihastuneena. Gallois sanoo Virrasta: ” Tessa ajattelee sinfonisesti säveltäessään ja soittaessaan jazzia”. ”Kapellimestarin näkökulmasta on löydettävä oikea aksentti, jazzissa on kuitenkin eri karaktääri”, toteaa Gallois. Kun jazz-osuus alkaa, Gallois siirtyy sivuun ja ohjaa orkesteria vain kevyesti. Gallois kertoo, että hän pitää hyvin tärkeänä paikallisten säveltäjien tukemista. Gallois on kerännyt Jyväskylä Sinfonialle joukon kotisäveltäjiä. Myös crossover (musiikin- ja taiteenlajien yhdistäminen) on lähellä Gallois’n sydäntä Gallois kertoi myös tulossa olevasta taiteenlajeja yhdistävästä produktiosta, jossa taidemaalari maalaa orkesterin soittaessa. Maalauksen etenemistä näytetään yleisölle kameran avulla. Kysyttäessä Gallois’lta miten yleistä on musiikinlajien yhdistäminen, Gallois katsoo hämmästyneenä ja toteaa, että kaikkihan sitä tekevät. - ”Music is free!”, hän huudahtaa. Crossover on usein samalla show, ja se tuo enemmän yleisöä. MITÄ SEURAAVAKSI? Virta haluaisi jatkaa ja laajentaa yhteistyötä sinfoniaorkestereiden kanssa. Gallois’n kanssa on sovittu uudesta teoksesta, joka on tarkoitus esittää Jyväskylä sinfonian kanssa vuonna 2012. Konserttien järjestäminen omalla rahoituksella on vaikeaa. Uusien tilaisuuksien metsästämisessä Virtaa auttaa yhtiökumppani, oman orkesterin basisti ja aviomies Olli Peuhu. Sävellystyön lisäksi Virta esiintyy jatkuvasti omalla nimellään ihastuttaen konserteillaan sekä esiintyen erilaisissa tapahtumissa. Leena Peuhu www.tessavirta.fi Tessa Virta 23 • Aplodit • 1/2012 2011-2012 6.10. jälki-istuntoon jätettiin sellotaiteilija Jan-Eric Gustafsson, joka illan konsertissa soitti Alina Pogotskinan (viulu) kanssa Brahmsin kaksoiskonserton. Jan-Erik kertoi muiden asioiden muassa eksoottisista Lofoottien musiikkijuhlista, jossa hän on esiintynyt lukuisia kertoja. Kuvat: Pentti Sippo Marja Leivo Teemu Kirjonen 19.1.2012 Soile Isokoski säteili Richard Straussin yksilaulujen tulkkina ja jäi konsertin jälkeen Metsähalliin signeeraamaan levyjään. Hyväntuulinen Soile malttoi vielä tulla jälki-istuntoon, jossa hän kertoi oopperarooleistaan ja niiden erityispiirteistä. Raimo Laukka 4.11. lähti Lahden kauppatorilta 19 bussillista väkeä kohti Helsingin Musiikkitaloa, jossa orkesterimme soitti ensimmäistä kertaa. Edellisenä iltana kuultiin sama ohjelma Sibeliustalossa, joten oli mielenkiintoista vertailla uutta ja suurta kodikkaaseen kotisaliimme. Ehkä kuulijat olivat hiukan hämillään… 10.11. nuori venäläinen viuluniekka Sergei Malov hurmasi kuulijat Dvorakin viulukonsertolla. Konsertin jälkeen hän hurmasi myös jälkiistuntoyleisön miellyttävällä iloisella olemuksellaan ja jutustelullaan. 24.11. Petteri Iivonen soitti Sergei Prokofjevin viukukonserton, jonka jälkeen hän hiukan arastellen saapui jälki-istuntoon. Hyvin pian hän vapautui kertomaan urastaan ja opiskelustaan Tel Avivin yliopistossa sekä debyytistään Zubin Mehtan johtaman orkesterin kanssa, jolloin hän soitti Tsaikovskin viulukonserton ja sai pikakutsun Israelin filhamoonikkojen solistiksi (Bruchin viulukonsertto). 24 • Aplodit • 1/2012 22.2. aplodilaiset astuivat oopperan maailmaan Lahdessa, jossa oopperayhdistys, teatteri ja Sinfonia Lahti hemmotteli lahtelaisia Verdin Trubaduurilla. Jälkiistuntoon jätettiin kreivi Luna eli Raimo Laukka sekä lavastaja Minna Välimäki ja valosuunnittelija Harri Peltonen, jotka loivat oopperan synkälle tarinalle vaikuttavat puitteet. Minna Välimäki Harri Peltonen 23.2. vanha tuttu Barnabás Kelemen saatiin toisella yrittämällä jälki-istuntoon, vaikka alla olikin pitkä Joseph Joachimin toinen viulukonsertto ”Unkarilainen”. Barnábas kertoi meille melko tuntemattoman Joachimin konsertosta ja samalla myös omasta työntäyteisestä taiteilijaelämästään. 8.3. jutusteli jälki-istunossa aina yhtä sympaattinen Hannu Lintu, joka otti orkesterista kaiken irti Kaipaisen, Beethovenin ja Dutilleuxin musiikin tulkkina. Beethovenin 4. pianokonsertosta hän suorastaan luonnehti pienen esseen. 25 • Aplodit • 1/2012 Sinfonia Lahti UUDET SOITTAJAMME Veikko Saarnikoski Tällä kertaa uusia orkesterilaisia on esiteltävänä vain yksi, kevätkauden huiluissa soittava Mari Kunnari. Hän asuu Veikkolassa sellistimiehensä ja 5- ja 11-vuotiaiden poikiensa kanssa. Marin taival musiikin pariin alkoi jo muskarissa, pienestä pitäen hän haaveili huilunsoitosta. Huilun hän sai kuitenkin vasta 14-vuotiaana opiskeltuaan sitä ennen Musiikkiopistossa pianonsoittoa. Opinnot jatkuivat Helsingin Konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa sekä vuoden ajan vaihto-oppilaana Kölnin Musiikkikorkeakoulussa. ”Harrastuksiini kuuluu liikunta juosten, uiden, pyöräillen ja hiihtäen. Perheen yhteistä vapaa-aikaa vietetään esimerkiksi hyvän ruoan kokkailun ja nauttimisen merkeissä. Lomat vietetään yhdessä matkustellen. Viime matkalla kokeiltiin laitesukellusta, saapa nähdä, tuleeko siitä uusi harrastuksemme”, Mari Kunnari sanoo. Mari soittaa vakinaisesti Lohjan kaupunginorkesterissa huilun äänenjohtajana, mutta halusi vaihteeksi kokeilla musisointia Sinfonia Lahden lavalla. Orkesterimme hän kokee miellyttäväksi työyhteisöksi, johon on sijaisena helppo tulla mukaan. Ja Sibeliustalon erinomainen akustiikka tekee työstä nautittavaa! Alttoviuluissa kevätkauden jatkavan Riikka Meriojan esittelimmekin jo syksyn numerossa. II-viulun äänenjohtajan toimi on tällä hetkellä avoin. Toivotamme Juha Laurosen uudelleen tervetulleeksi Sinfonia Lahden patarumpujen ääreen. Heikki Parviainen valitsi koeajan jälkeen sittenkin Kansallisoopperan orkesterin, joten Juha Lauronen jatkaa pienen tauon jälkeen patarumpujen ja lyömäsoitinten äänenjohtajana Sinfonia Lahdessa. Laurosen esittely on APLODIT-juhlalehdessä 2010. Nitta Käki ä t s i r i i p e h Per Hannu Mikkola on tarkastanut Aplodien tilejä ja toiminut hyvänä neuvonantajana yksitoista vuotta. Nyt hän luopuu tehtävästä siirtyessään eläkkeelle myös ”oikeista töistä”. Kiitämme lämpimästi Hannua mukavasta yhteistyöstä ja toivomme leppoisia, musiikkipitoisia eläkepäiviä. Kuva: Tuija Rajamäki 26 • Aplodit • 1/2012 IN MEMORIAM kertaa tulejoittuvat tällä tai isovanra t se ti uu in Perhepiir ä-, vauvaäiviin, kun hä toimituksemme viin merkkip t llu tu e lia ei ol hemmuusjuh tietoon. uoerkkipäivät! i, viettää 50-v Mutta siis m , alttoviulust en rn Ja ö ä. kk än äi iv R Jarmo un 3.pä en äiviään kesäku tis syntymäp työrupeama Sinfonia Lahd vear ä tk än pi H lähtien. molla on vuodesta 1986 llisesti muusikkona, merkkipäiväänsä mahdo kultä n ns de vä ai tä m lla. Eri lee viet kilomamatka t ja kiinnostavat. un up ka in lla va jo ia kun kiehto ituurit ja histor orkesterin to , 27.päivänä, inavirta lla pu lo n uu Marrask ilkka Li topäällikkö H 60-vuomiston toimis isen ikään viettäessään na , eli 30 en än is tä ku äs ehtii ai olet eläm pu n sa t toita Ja el . työskenn ly tispäiväänsä ansiokkaasti on ka ilk H , vuotta i. sterin hyväks mistossa orke molempaljon onnea a ta ot iv to i Aplodit -leht viään viettävälle! äi mille merkkip Muusikko, konserttimestari Veikko Saarnikoski menehtyi vaikeaan sairauteen 11.3.2012. Hän syntyi Helsingissä 10.2.1941, mutta perhe muutti Mäntsälästä Lahteen vielä ennen seuraavan vuosikymmenen vaihdetta. Veikko tarttui viuluun ensimmäisen kerran jo viiden vanhana, ja joitakin vuosia myöhemmin hän aloitti opinnot Lahteen asettuneessa Viipurin musiikkiopistossa legendaarisen Tatjana von Rippaksen johdolla. Yhteissoittokokemusta karttui Lahden Lyseon orkesterissa, ja tekipä Veikko myös muutamia keikkoja kaupunginorkesterissa, johon kuului tuolloin vain kourallinen ammattisoittajia. Ammattilaisura käynnistyi Turun kaupunginorkesterissa alkuvuodesta 1965, ja samoihin aikoihin alkoivat opinnot Sibelius-Akatemiassa professori Anja Ignatiuksen luokalla. Turusta Veikko siirtyi Kansallisoopperan orkesteriin, ja 1969 oli vuorossa kiinnitys Radion sinfoniaorkesterin ensiviuluryhmään. Veikko palasi 1973 monen helsinkiläismuusikon ihmetykseksi takaisin Lahteen, ja kolme vuotta myöhemmin hänet kiinnitettiin tuolloin vain 32-jäsenisen Lahden kaupunginorkesterin 1. konserttimestariksi. Siirtymiseen vaikuttivat ennen kaikkea perhesyyt, mutta osaltaan myös uusia haasteita asettava vakanssi. Pian Veikko oli viuluineen usein siellä, missä myös tarvittiin hyvää musiikkia: Yleisradion studiossa, kouluissa, vanhainkodeissa, kirkoissa, sairaaloissa ja ravintoloissa. Hän soitti pitkään Lahden barokkiyhtyeessä, ja tuli myöhemmin myös uudelleen organisoidun salonkiorkesterin primakseksi. Rippaksen ja Ignatiuksen perinnöstä hyötyi moni opetuslapsi Lahden musiikkiopistossa ja konservatoriossa. Iän karttuessa vakanssi orkesterissa vaihtui vähemmän vaativaan, mutta työ konserttien, keikkojen, levytysten ja ulkomaankiertueiden parissa jatkui intensiivisenä. Orkesteri oli nyt aivan toisenlainen työyhteisö kuin 70-luvulla. Veikko oli kollegoidensa silmissä ahkera ja tunnollinen muusikko, joka tuli hyvin juttuun kaiken ikäisten soittajatovereidensa kanssa. Soitantokauden 2003-04 päättyessä hän siirtyi toimestaan eläkkeelle, mutta viulu lauloi edelleen pienemmissä kokoonpanoissa aivan viime hetkiin saakka. Hannu Kivilä Erkki Linko Suuri musiikin ja Sinfonia Lahden ystävä, pankinjohtaja Erkki Linko on kuollut 14.2.2012. Erkki oli avainhenkilö Aplodit Orkesterille r.y:n alkumetreillä. Kun ystäväyhdistyksen perustaminen oli alkusuunnittelujen jälkeen valmis toteutettavaksi, kutsuttiin hänet mukaan suunnittelukokoukseen 14.11.1990. Erkki lupautui yhdistyksen puheenjohtajaksi, mikä sinetöitiin perustavassa kokouksessa 11.12.1990 kirjaston auditoriossa. Erkki Linko luotsasi yhdistystä sen ensimmäisenä toimintavuonna, jonka jälkeen hän on aktiivisesti mukana toiminnassa niin osallistujana kuin neuvonantajanakin. Hän oli vilpittömän kiinnostunut Aplodit Orkesterille r.y:n kehittymisestä ja iloitsi yhdistyksen vakiintumisesta osaksi Lahden musiikkielämää. Erkki rakasti musiikkia ja oli tuttu näky lähes kaikissa konserteissa niin vanhassa konserttitalossa kuin Sibeliustalossakin. Marja Leivo 27 • Aplodit • 1/2012 Ylikapellimestari: Okko Kamu Osmo Vänskä, kunniakapellimestari Säveltäjät: Kalevi Aho, nimikkosäveltäjä Lahden Kaupunginorkesteri Joonas Kokkonen (1921-1996), kunniajäsen I-viulu: Oboe: Jaakko Kuusisto, konserttimestari • Jyrki Lasonpalo, vuorotteleva konsertti mestari • Petri Kaskela, II konserttimestari Päivi Pöyry • Elise Rainio • Antti Kinnunen • Marja Eichhorn • Arja Kaskela • Johanna Latvala • Virpi Saraluoto • Pauline FlemingUnelius • Aleksi Santavuori* Lasse Junttila • Jukka Hirvikangas • Eeva-Kaisa Rönkä II-viulu: avoin, äänenjohtaja • Seppo Linkola • Anni-Kaisa Tikkala • Marja Rouvali• Orvokki Kivinen • Anitta Engstrand • Lotta Nykäsenoja•Laura Kokko • Krista Jäänsola • Hannaliisa Pitkäpaasi Alttoviulu: avoin, sooloaltisti • Anu Airas (sooloaltisti va.) • Rémi Moingeon • KatariinaRuokonen• Marjatta Laasonen-Häggkvist• Jarmo Räikkönen• Riikka Lounamaa• Lasse-Matti Laakso • Riikka Merioja* Sello: Klarinetti: Sibeliustalo Ankkurikatu 7 15140 LAHTI Eeva Mäenluoma • Matti Rouvali • Jyrki Saloranta Tuomas Kinberg intendentti puh. 814 4452 Fagotti: Teemu Kirjonen apulaisintendentti puh. 814 4461 Harri Ahmas • Essi Vartio • Kjell Häggkvist Käyrätorvi: Pertti Kuusi • Petri Komulainen • Mia Kasper • Jarkko Peltoniemi Trumpetti: Hilkka Liinavirta toimistopäällikkö puh. 814 4453 Taina Räty markkinointiassistentti puh. 814 4459 Erja Toivonen sihteeri puh. 814 4456 Ari Heinonen • Veli-Pekka Niemi • Sami Siikala Kristiina Palvanen myyntisihteeri puh. 814 4460 Pasuuna: Kirsi Onninen kanslisti puh. 814 4454 Vesa Lehtinen • Antti Autio • Jukka Lehtola Ilkka Pälli, soolosellisti • Sanna PalasLassila • Ilkka Uurtimo • Timo Keinonen • Hannu Kivilä • Teet Järvi• Antero Manninen Tuuba: Kontrabasso: Lyömäsoittimet: Eero Munter • Timo Ahtinen • Petri Lehto • Sampo Lassila • Anna Rinta-Rahko Sinfonia Lahden toimisto: Harri Lidsle Juha Lauronen • Markku Krohn Mika Kupari järjestäjä puh. 814 4466 Jaakko-Pekka Pätynen järjestäjä puh. 814 4455 (Olli Saraluoto) Essi Kinnunen* nuotistonhoitaja puh. 814 4466 Harppu: Sähköposti: [email protected] Huilu: (vakituinen avustaja) Leena Saarenpää Outi Viitaniemi • (Ilmo Joensivu) Mari Kunnari* • Eriko Korhonen *) määräaikainen kiinnitys *) määräaikainen kiinnitys
© Copyright 2024