TYRISEV]T Tyrisevän kylä kuului Teriioen pitäjäänwodesta 192?.Se oli meren rannalla, maantienvarrella, paikalla paraalla. Merenrannasta T1'risevän asemalle oli matkaa noin kolme kilometriä. Saman verran taisi olla ky1ällä pituuttakin, Uudenkirkon pitäjän rajasta Terijoen Kdkösenpäähän, Tlrisevän kylään kuului viisi erinimistä kulmakuntaa: ÄlakYlä ja Yläkylä, KäpykYlä, Torkkelinmäki . -ia asemanseutu. Kyläläisten pääelinkeino oli ka' lastus, kuinkas muuten, ffi€r€Drännalla kun oltiin. Maata oli mYös, melkein jokaisella ruokalunnalla, lehmä jokseenkin joka talossa. oli vähän puutarhavilielystä siellä' tää11ä, tuotteet myytiin etupäässä kesävieraille, joku suurempi vilielijä kuljetti mansikkansa Viipuriin, asti. Oli osuuskaupan mlymälä maantien vieressä, Pari Yksityiskauppaa Yläkylässä ja asemalla pän. Asemalla oli mYös Junnisen tsainoi, kahvila. Maantien varrella meren tuntumassa si jaitsi lasten tuberkuloosiparantola, valtion omistama. Paikka oli tarkoitukseen ihanteellinen, mäntymetsää ja luonnonrauhaa. Huviloita, taatso ja oli kaikkialla. Oli hylättyjä ja raPPeutuvia, oli puoleksi käytössä olevia, ioiden omistajat olivat venäldisiä emigrantteja. He viettivät siellä hiliaiseloaan kesät, talvet. Seurustelivat keskenään, joivat teetä samovaaristaan, panivat pasianssia. Ja sitten oli kauniita, kunnostettuia huviloita puutarhoineen. Niiden ömistajat olivat suomalaista herrasväkeä, jotka saapuivat ainakeviüsin Tyrisevälle kesädnsäviettämään. Talvisin nämä huvilat seisoivat tyhjillään. Talvet olivat Pitkät ja ankarat. Aamupimeällä kalastajat hiihtivät tai läälle apajilleen merikelkat suksikelkat perässään. Tupien savupiipuista nouseva sininen sauhu tuntui jäätyuän patsaaksi talvitai- vaalle. Maantiellä ajeiivat naapuripitäjän nriehet hevosillaan vieVarsinainen henkinen toiminta den Teri joelle kuortnitau. ltalkoja, heiniä. Hevonen hör-r}'si ja reen- keskittyi Tyrisevällä kuitenkin yhdistyksiin ja järjestöihin, Siellä jalas kitisi, ja ukko istttikuormaltoimi nuorisoseura ja työväenyhlaan kaulukset p]'stl'ssä, karvadistys, joilla oli kummalla.kin oma hattu korville vedettl'nä. Kevät tuli humahtaen ]'li nraise- talo. Lisäksi oli Marttojen kyläman. Jäiden lähtö sai koko kYldn osasto, suojeluskunnan osasto, diakoniaompe luseur a, pyhäkoulu. liikkeelle, kalamiehet verkonlasPienessä kylässä samat ihmiset kuun, muut kyläläiset vaitt katsotoimivat usein monissa eri järmaan suurta tapahtumaa. Ilmat jestöissä, mistä niitä ihmisiä olilämpenivät, rinteet tä1'ttlivät kukkivista vuokoista, käki kukkui' si muuten joka paikkaa-'l riittänyL Niinpä esim. Kaulion perhe oli petuomi tuoksul. Mitä pitemmälle kesä eteni; sitä rustamassa sekä marttayhdistystä kuumemmiksi kävivät ilmat. Huvilat täyttlivät kesävieraista, merenranta auringonpalvojista. Hei- että nuorisoseuraa, ja toimi teltoknäkuun helle kuivatti heinäit,kyp- kaasti molemmissa. Nuorisoseura oli kytän "näJ<yvin" sltti marjat, Ja välillä nousi valtava ukonilma mereu l'ltä, sade yhdistys. Se toimi erittäin vireäs' huuhtoi maan, virvoitti pellot. Ku- [i. Näytettiin suuriakin nä}telmiä kat tuoksuivat ja linnut iauloivat ia sekakuoro esiintyi aina ohjelSimo jä1leen. missa. AsemaPäällikkö Slksy toi tullessaan hiljaisen au- Paukkunen oli kuoron johtaja' ja tiuden. Kesähuvilat t;"'hjenivät, hänen Olga-rouvansa ohjasi näYpuistojen lehdet varisivat, illat pi- telmät. He olivat seuran rakastet' menivät. Meri kohisi alakuioises- tuia ia kunnioitettuja "taiteellisia ti. Silloin ihmiset liiityiväi fiihem- ioirtaiia" useat vuodet. Myös kirmäksi toisiaan, alkoi varsinainen iainjät Kersti Bergroth ja Alex Mation asuivat Yhteen aikaan tal"henkinen toimintakausi". Siihen aikaan. jolloinVenä;iänra- vellakin huvilassaan. Hekin osalja vielä oli auki, oli Tyriseväilä listuivat seuran toimintaan., Alex Matti Pajun talo. I\{ati tupa, ollut Maison maalasi seuralle näYttäkeskuspaikka, kuin kestikievari. mökulissit ja Kersti Bergroth joSiellä Pietarin matkaajat yöp-vivät, pa kirjoitti pari pienoisnäytelmää lepuuttivat hevosiaanoioivatsaiseuraa vaften. jua, tarinoivat. Ja kyll.ähäntarinaa Kesäisin , kun huvilat olivat kesäriittikin: nämä kauppamiehet, jot- vieraita täYnnä, nämäkin kävivät ka ajoivat alinomaa Pietarissa, nä- seurantalolla iltamissa. Vanhempi kivät siellä monta suuren maail- väki seuraamassa ohjelmaä, fllto' riso tanssimassa. Kesäisin Tyriman ihmettä. Vaikka raja sitten menikin kiinni, sevällä olikin palion oppinutta vä-, eivät tarinaillat suinkaan., $fl!.tern keä, Oli tohtoria ja tuomaria, oli loppuneet. Yiäk1'län i- ipttTt-. ,irr- insinööriä ja taiteilijaa. Iz.aikki he kegntunispaiklca oii' rrytr,li.)rY-ai*n sulrtautuivai ystävällisesii kyläntalo, Jerema tupa. Siellä istuivat väkeen ja kanssakäYminenolisomiehet, nuoret sekä vanhat, tuvan pusointuista. Voimakkaimmin k]'län elämään täydeltä ovensuuta myöten ja iskivät tarinaa. Juttua entisistä Pie- vaikuttivat kuitenkin ne vallasväet, tarin reisuista, kalastuksesta, gu- jotka asuivat kYlässä YmPäri vuo' lassimatkoista, maailman tapahtu- den. Tällaisia olivat eversti LinKjöllerfeldt. He mista, Toinen kokoontumispaikka der ja tohtori oli Emil Pajun talo KäPl-kylässä. Sinne mentiin oikeastaan asian yue,lsi. Emil Paju oli kalojen "ylösostaja", liikemies, joka osti kaikkien kalastajien saaliin talvet kesät, ja vei kalat joka päivä Viipuriin. Kesäisin hän osti kalat suoraan rannasta ja hevosmies ajoi ne asemalle. Mutta talvisin, kun Aurinkoon upeille Karjalan saaliit olivat pienet, kalastajat toih i e k k a r a n n o i l l e .L e n i n g r a d l ä vat ne kelkoissaan Emil Pajulle kohellä. Matkan voi tehdä joko tiin. Pihamaalla oli iltaisin monia b u s s i l l at a i o m a l l a a u t o l l a1 0 . 6 . -15. 8. välisenä aikana. lumista kalakelkkaa. Eemeli Pun7 päivän matka 226-322 mk nitsi kalat, maksoi rahat ja rYki t3 päivän matka zl40-{24 mk rikkaan yskänsä. Sitten mentiin Matkat Neuvostoliittoon tupaan. Pakkashuuru tulvi miesten esite Areasta. mukana hallana sisälIe, muttaPian se siellä haihtui, sillä Ulla-emdn.ArRiEls,*l;i:n'" 6t 491 näIlä oli tuvan uunikuuma.Samosekä muut Arean toimistot Ullavaari nostettiin PöYdälle. emäntä leikkasi leveää vehnästä tai kantoi lämpi miä piirakoita pöytädn. Mielet lämpenivät ja juttu alkoi luistaa. Ja talon ikkunoista loistivat kirkkaat valot kylätielle, missä joku myöhäinen kalamies vielä veti huurteista kelkkaansa Repomäellä. DYYNEILLE omistivat kumpikin huvilan ja maa' tilan. Eversti l,inder lienee itse elänyt taloudellisissa vaikeuksissa, hän ei kyennYtPaljonkaanteettämään töitä kYlänväellä. Mutta tohtori Kjöllerfeldt oli toista maata. Hän oli rikas. komia, jämPti mies. Kuin keisari kylässä" Hän viljeli maitaan, rakennutti suuret olivat kanalarakennukset, jotka täynnä siipikariaa. Hän teetti töitä ia maksoi kunnollisesti.Hänoli mole m-pienlääketietelden üohtori ia lääkitsi siis sekä ihmisiä että eläimiä. Ja koetti heikollasuomenkielellään tulla toimeen meidänkannakselaisten kanssa' joistaitsekukin vähän väliä "haastoi omiaan". Kuten sekin Inon mies, iokatoihevosensa tohtorin pihaan ja selitti' että hevosen jalka on kipeä. Tohtori kysl-i: - ontuuko se P _ Ei. - No mistä te tiedätte, että sen jalka on kipeä ? ,, - Se liikkajrl&q:ri, .,,i, Niinpä niin' Ker sillä korke4sti oppi.neella, jämptiUä tohtorillrr oli monta kertaa kestämistä rneissä vilkkaissa kannakselaisissa ja samoin hänessä meillL Kenestä vielä kertoisin? Ihmiset kylässämme muodostivat kuin Yhden kokonaisuuden, mutta erikseen oli kullakin talolla, kullakin ihmisellä oma erikoislaatunsa. Siihen maailmanaikaan kun ihmisillä oli vielä paremmat mahdollisuudet olla persoonallisia. Sellaiset henkilöt kuin Haikonen, Lankinen, Kalle Paju, Salomon Paiu olivat kaikki tärkeitä tekijöitä kylässä. Pohialaisen Samoin Pulla-Anni, Roope, Suokkaan TePa, PaPusen Antti. Kuinka vosin unohtaa heidät kertoessani Tyrisevän kYlästä? Sellainen oli Tyrisevä. Sellaiset sen "ystävälliset äidinkasvot". Ja kaikki me lähdimme sieltä Pois sl'ksyllä 1939. Mutta Yksi asia on varma: jäät lähtevät rYskYen ensi keväänäkin sen rannoilta, rinteet peittyvät vuokkoihin, käki kukkuu ja tuomi tuoksuu. -Sylvi Paju.
© Copyright 2024