TYRISEV]T
Tyrisevän kylä kuului Teriioen
pitäjäänwodesta 192?.Se oli meren rannalla, maantienvarrella,
paikalla paraalla.
Merenrannasta T1'risevän asemalle oli matkaa noin kolme kilometriä. Saman verran taisi olla ky1ällä pituuttakin, Uudenkirkon pitäjän rajasta Terijoen Kdkösenpäähän,
Tlrisevän kylään kuului viisi erinimistä kulmakuntaa: ÄlakYlä ja
Yläkylä, KäpykYlä, Torkkelinmäki .
-ia asemanseutu.
Kyläläisten pääelinkeino oli ka'
lastus, kuinkas muuten, ffi€r€Drännalla kun oltiin. Maata oli mYös,
melkein jokaisella ruokalunnalla,
lehmä jokseenkin joka talossa. oli
vähän puutarhavilielystä siellä'
tää11ä, tuotteet myytiin etupäässä
kesävieraille, joku suurempi vilielijä kuljetti mansikkansa Viipuriin,
asti. Oli osuuskaupan mlymälä
maantien vieressä, Pari Yksityiskauppaa Yläkylässä ja asemalla
pän. Asemalla oli mYös Junnisen
tsainoi, kahvila.
Maantien varrella meren tuntumassa si jaitsi lasten tuberkuloosiparantola, valtion omistama. Paikka oli tarkoitukseen ihanteellinen,
mäntymetsää ja luonnonrauhaa.
Huviloita, taatso ja oli kaikkialla.
Oli hylättyjä ja raPPeutuvia, oli
puoleksi käytössä olevia, ioiden
omistajat olivat venäldisiä emigrantteja. He viettivät siellä hiliaiseloaan kesät, talvet. Seurustelivat keskenään, joivat teetä samovaaristaan, panivat pasianssia.
Ja sitten oli kauniita, kunnostettuia huviloita puutarhoineen. Niiden
ömistajat olivat suomalaista herrasväkeä, jotka saapuivat ainakeviüsin Tyrisevälle kesädnsäviettämään. Talvisin nämä huvilat seisoivat tyhjillään.
Talvet olivat Pitkät ja ankarat.
Aamupimeällä kalastajat hiihtivät
tai
läälle apajilleen merikelkat
suksikelkat perässään. Tupien savupiipuista nouseva sininen sauhu
tuntui jäätyuän patsaaksi talvitai-
vaalle. Maantiellä ajeiivat naapuripitäjän nriehet hevosillaan vieVarsinainen henkinen toiminta
den Teri joelle kuortnitau. ltalkoja,
heiniä. Hevonen hör-r}'si ja reen- keskittyi Tyrisevällä kuitenkin yhdistyksiin ja järjestöihin, Siellä
jalas kitisi, ja ukko istttikuormaltoimi nuorisoseura ja työväenyhlaan kaulukset p]'stl'ssä, karvadistys, joilla oli kummalla.kin oma
hattu korville vedettl'nä.
Kevät tuli humahtaen ]'li nraise- talo. Lisäksi oli Marttojen kyläman. Jäiden lähtö sai koko kYldn osasto, suojeluskunnan osasto,
diakoniaompe luseur a, pyhäkoulu.
liikkeelle, kalamiehet verkonlasPienessä kylässä samat ihmiset
kuun, muut kyläläiset vaitt katsotoimivat usein monissa eri järmaan suurta tapahtumaa. Ilmat
jestöissä, mistä niitä ihmisiä olilämpenivät, rinteet tä1'ttlivät kukkivista vuokoista, käki kukkui' si muuten joka paikkaa-'l riittänyL
Niinpä esim. Kaulion perhe oli petuomi tuoksul.
Mitä pitemmälle kesä eteni; sitä rustamassa sekä marttayhdistystä
kuumemmiksi kävivät ilmat. Huvilat täyttlivät kesävieraista, merenranta auringonpalvojista. Hei- että nuorisoseuraa, ja toimi teltoknäkuun helle kuivatti heinäit,kyp- kaasti molemmissa.
Nuorisoseura oli kytän "näJ<yvin"
sltti marjat, Ja välillä nousi valtava ukonilma mereu l'ltä, sade yhdistys. Se toimi erittäin vireäs'
huuhtoi maan, virvoitti pellot. Ku- [i. Näytettiin suuriakin nä}telmiä
kat tuoksuivat ja linnut iauloivat ia sekakuoro esiintyi aina ohjelSimo
jä1leen.
missa. AsemaPäällikkö
Slksy toi tullessaan hiljaisen au- Paukkunen oli kuoron johtaja' ja
tiuden. Kesähuvilat t;"'hjenivät, hänen Olga-rouvansa ohjasi näYpuistojen lehdet varisivat, illat pi- telmät. He olivat seuran rakastet'
menivät. Meri kohisi alakuioises- tuia ia kunnioitettuja "taiteellisia
ti. Silloin ihmiset liiityiväi fiihem- ioirtaiia" useat vuodet. Myös kirmäksi toisiaan, alkoi varsinainen iainjät Kersti Bergroth ja Alex
Mation asuivat Yhteen aikaan tal"henkinen toimintakausi".
Siihen aikaan. jolloinVenä;iänra- vellakin huvilassaan. Hekin osalja vielä oli auki, oli Tyriseväilä listuivat seuran toimintaan., Alex
Matti Pajun talo. I\{ati tupa, ollut Maison maalasi seuralle näYttäkeskuspaikka, kuin kestikievari. mökulissit ja Kersti Bergroth joSiellä Pietarin matkaajat yöp-vivät, pa kirjoitti pari pienoisnäytelmää
lepuuttivat hevosiaanoioivatsaiseuraa vaften.
jua, tarinoivat. Ja kyll.ähäntarinaa
Kesäisin , kun huvilat olivat kesäriittikin: nämä kauppamiehet, jot- vieraita täYnnä, nämäkin kävivät
ka ajoivat alinomaa Pietarissa, nä- seurantalolla iltamissa. Vanhempi
kivät siellä monta suuren maail- väki seuraamassa ohjelmaä, fllto'
riso tanssimassa. Kesäisin Tyriman ihmettä.
Vaikka raja sitten menikin kiinni, sevällä olikin palion oppinutta vä-,
eivät tarinaillat suinkaan., $fl!.tern keä, Oli tohtoria ja tuomaria, oli
loppuneet. Yiäk1'län i- ipttTt-. ,irr- insinööriä ja taiteilijaa. Iz.aikki he
kegntunispaiklca oii' rrytr,li.)rY-ai*n sulrtautuivai ystävällisesii kyläntalo, Jerema tupa. Siellä istuivat väkeen ja kanssakäYminenolisomiehet, nuoret sekä vanhat, tuvan pusointuista.
Voimakkaimmin k]'län elämään
täydeltä ovensuuta myöten ja iskivät tarinaa. Juttua entisistä Pie- vaikuttivat kuitenkin ne vallasväet,
tarin reisuista, kalastuksesta, gu- jotka asuivat kYlässä YmPäri vuo'
lassimatkoista, maailman tapahtu- den. Tällaisia olivat eversti LinKjöllerfeldt. He
mista, Toinen kokoontumispaikka der ja tohtori
oli Emil Pajun talo KäPl-kylässä.
Sinne mentiin oikeastaan asian
yue,lsi. Emil
Paju oli kalojen
"ylösostaja", liikemies, joka osti
kaikkien kalastajien saaliin talvet
kesät, ja vei kalat joka päivä Viipuriin. Kesäisin hän osti kalat suoraan rannasta ja hevosmies ajoi
ne asemalle. Mutta talvisin, kun
Aurinkoon upeille Karjalan
saaliit olivat pienet, kalastajat toih i e k k a r a n n o i l l e .L e n i n g r a d l ä vat ne kelkoissaan Emil Pajulle kohellä. Matkan voi tehdä joko
tiin. Pihamaalla oli iltaisin monia
b u s s i l l at a i o m a l l a a u t o l l a1 0 . 6 .
-15. 8. välisenä aikana.
lumista kalakelkkaa. Eemeli Pun7 päivän matka 226-322 mk
nitsi kalat, maksoi rahat ja rYki
t3 päivän matka zl40-{24 mk
rikkaan yskänsä. Sitten mentiin
Matkat Neuvostoliittoon
tupaan. Pakkashuuru tulvi miesten
esite Areasta.
mukana hallana sisälIe, muttaPian
se siellä haihtui, sillä Ulla-emdn.ArRiEls,*l;i:n'" 6t 491
näIlä oli tuvan uunikuuma.Samosekä muut Arean toimistot
Ullavaari nostettiin
PöYdälle.
emäntä leikkasi leveää vehnästä
tai kantoi lämpi miä piirakoita pöytädn. Mielet lämpenivät ja juttu alkoi luistaa. Ja talon ikkunoista
loistivat kirkkaat valot kylätielle,
missä joku myöhäinen kalamies
vielä veti huurteista kelkkaansa
Repomäellä.
DYYNEILLE
omistivat kumpikin huvilan ja maa'
tilan. Eversti l,inder lienee itse
elänyt taloudellisissa vaikeuksissa, hän ei kyennYtPaljonkaanteettämään töitä kYlänväellä. Mutta
tohtori Kjöllerfeldt oli toista maata. Hän oli rikas. komia, jämPti
mies. Kuin keisari kylässä" Hän
viljeli maitaan, rakennutti suuret
olivat
kanalarakennukset, jotka
täynnä siipikariaa. Hän teetti töitä ia maksoi kunnollisesti.Hänoli
mole m-pienlääketietelden üohtori ia
lääkitsi siis sekä ihmisiä että eläimiä. Ja koetti heikollasuomenkielellään tulla toimeen meidänkannakselaisten kanssa' joistaitsekukin vähän väliä "haastoi omiaan".
Kuten sekin Inon mies, iokatoihevosensa tohtorin pihaan ja selitti'
että hevosen jalka on kipeä. Tohtori kysl-i:
- ontuuko se P
_ Ei.
- No mistä te tiedätte, että sen
jalka on kipeä ?
,, - Se liikkajrl&q:ri, .,,i,
Niinpä niin' Ker sillä korke4sti
oppi.neella, jämptiUä tohtorillrr oli
monta kertaa kestämistä rneissä
vilkkaissa kannakselaisissa ja samoin hänessä meillL
Kenestä vielä kertoisin? Ihmiset
kylässämme muodostivat kuin Yhden kokonaisuuden, mutta erikseen
oli kullakin talolla, kullakin ihmisellä oma erikoislaatunsa. Siihen
maailmanaikaan kun ihmisillä oli
vielä paremmat mahdollisuudet
olla persoonallisia. Sellaiset henkilöt kuin Haikonen, Lankinen,
Kalle Paju, Salomon Paiu olivat
kaikki tärkeitä tekijöitä kylässä.
Pohialaisen
Samoin Pulla-Anni,
Roope, Suokkaan TePa, PaPusen
Antti. Kuinka vosin unohtaa heidät
kertoessani Tyrisevän kYlästä?
Sellainen oli Tyrisevä. Sellaiset
sen "ystävälliset äidinkasvot". Ja
kaikki me lähdimme sieltä Pois
sl'ksyllä 1939. Mutta Yksi asia on
varma: jäät lähtevät rYskYen ensi
keväänäkin sen rannoilta, rinteet
peittyvät vuokkoihin, käki kukkuu
ja tuomi tuoksuu.
-Sylvi
Paju.