Kehitysjohtaja, valt.tri. Soile Kuitunen
Mikkelin kaupunki
Ideax-leikkialueen kehityshanke
Mikkelissä
Yhdessä ideoimista, tekemistä ja toteuttamista! Sitä on Mikkeli
Leikkii-hanke. Mikkeli leikkii on projekti, jossa kuntalaiset ovat
osallisina keskustan leikkialueen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Mukana kehittämistyössä ovat sekä lapset että aikuiset.
Mikkeli leikkii -hankkeessa mikkeliläisiä kuunneltiin ja heille
tarjottiin osallisuuden mahdollisuuksia aina leikkialueen
ideoimisesta lähtien. Lisäksi hyödynnettiin verkkoympäristöä
järjestämällä yleisöäänestys, jonka pohjalta luotiin teemat joista
koottiin näyttely kirjastoon. Näyttelyn pienoisleikkipuistossa lapset
pääsivät seikkailemaan muun muassa labyrinttiin, hyppimään
trampoliinilla ja tutkimaan ympäristöä näköalatornista. Näiden
käyttäjäkokemusten kautta saatiin tietoa siitä, mitä lopulliset
käyttäjät haluavat ja toivovat, ja miten he toimivat aitoa
jäljittelevässä toimintaympäristössä.
Lasten mielipiteet ja ehdotukset otetaan huomioon, kun uutta
leikkipaikkaa Mikkelin torille suunnitellaan. Ideanamme on aito
käyttäjälähtöisyys, jossa toteutuu kuntalaisten informointi,
osallisuusja lopulta myös vahvistuminen!
Susanna Keminen
Mikkeli-Sali Mikkeli leikkii –hankkeen näyttämönä
Mikkeli-salissa havainnollistettiin viime kesänä alkaneen Mikkeli
leikkii - pilotin tähänastisia tuloksia: labyrintin ja älyn, seikkailun ja
Kössi Kengurun teemoja. Näistä työstetään käyttäjätestauksen kautta
Mikkelin torin tulevan leikkipaikan ilmiasua. Salissa kokeillaan myös
toivottuja varusteita ja välineitä sekä tapahtumia ja palveluja. Tämän
jälkeen avattiin lasten ja nuorten sisäleikkikenttä, ns.
prototypointinäyttely jonka toteuttivat




Lapin yliopiston tutkijat ja opiskelijat
Saksalan toimintakeskuksen työryhmä
sekä mikrotyöpajan moderaattori-insinööri
Kehitysjohtajan omistamaan prosessiin ja yhdyskuntatekniikan päällikön
vetämään projektiin.
Mihin Mikkeli leikkii –hanke liittyy?
Tähän on tultu Ideax-projektissa, osana Proform-hanketta, jossa kehitetään ja tutkitaan asiakaslähtöistä palvelujen uudistamista. Mikkelin
kaupungin projekti toimii yhtenä kenttäkeissinä Proform-hankkeessa,
jossa on mukana lisäksi kolme muuta yritysprojektia. Mikkelin projektin veturina ja meille ikään kuin valmentajana on ollut Tieto Oyj tulokulmanaan palveluliiketoiminta. Proform-hankkeen vetäjänä ja tutkijakumppaninamme on VTT tulokulmanaan innovaatiojohtaminen. VTT
vastaa projektissa yhteiskehit-tämisen toimintamallin luomisesta yrityselämän, kunnan ja kun-talaisten kesken. Toinen tutkimuskumppani Lapin
Yliopisto on tuonut kehitysprojektiin palvelumuotoilun ja sosiaalisen
median osaamista. Kaikkien toimijoiden yhteinen tavoite on löytää
helppo-käyttöinen, edullinen, ajanmukainen ja toistettavissa oleva tapa
ottaa asiakkaat mukaan tuottamaan lisäarvoa tarjottuihin palveluihin.
Kuntalaisten osallisuus
Ideoi
Äänestä
Anna
palautetta
Arvioi
Back office
Valmistelu
Ideointi
Skenaariot
Konseptointi
Prototypointi
Projektin
päätös
Mitä on jo tehty ja saatu aikaan?
Syyskuun lopulla 2010 pidettiin työpaja, johon sai kuka tahansa
hyvän ja julkisen leikkipaikan ideoinnista kiinnostunut ilmoittautua
mukaan. Tuolloin kaikki mukaan tulleet kymmenen olivat aikuisia.
Onneksi saatiin kuitenkin monen alan ammattilaisia ja kytkyt mm.
museotoimeen, päivähoitoon, Mikke ry:hyn, Pro Mikkeliin,
opiskelijaäiteihin ja koulutoimeen. Pajassa mietittiin myös kunkin
omien kokemuksien pohjalta, millaiset nettisivut olisivat
toimivimmat. Leikkipaikan olemusta kuvanneet ryhmätulokset
siirrettiin mikkelileikkii.fi internetsivuille – kunhan ensin oli saatu
alusta kuntoon ja sille oikea nimi. Sitten sivuille kutsuttiin ja
haastettiin lisäideoijia ja –ehdottelijoita, joilla oli mahdollisuus
kommentoida jo valmista sisältöä.
Tässä vaiheessa pyydettiin sivunpitäjien tietoon kävijän nimeä –
mutta kun kävi ilmi, että mieluummin tultiin mukaan
rekisteröitymättöminä ja nimimerkeillä, poistettiin tämä vaatimus.
Madallettiin kynnystä ja luovuttiin ”esitarkastuksesta”. Mitään
häiriökäyttäytymistä kun ei ollut esiintynyt. Saatujen kannanottojen
laatu oli hyvä – joskin suurelta osin aika perinteinen. Jouduttiin
myös pohtimaan, onko nettiosallisuus ainoa sallittu: ilmeni, että
fiksut ja osaavatkin halusivat lähestyä sähköpostilla tai kadulla
puhumalla. Teimme päätöksen, että näistä kiinnostavimmat vietiin
välittäen nettialustalle. Minusta demokratian nimissä näinkin
kuuluu toimia – välinehän ei ole pääasia vaan sanoman sisältö.
Nettiujojakin tulee kyetä kuulemaan?
Ideoinnin loppuvaihetta kiritettiin lanseeraamalla ns. päivän
kysymys – monien oli helpompi ottaa kantaa joko peukuttamalla tai
vastaamalla jo mietittyyn vaihtoehtokysymykseen.
Ideointivaiheessa sivustolla käyntejä oli 597, yksittäisiä henkilöitä
303, keskimäärin sivuilla viivyttiin 6,5 minuuttia. Tämän vaiheen
tulokset konseptoitiin suosituimpia aihe-ehdotuksia yhdistellen
yhdeksäksi erityyppiseksi leikkipaikka-teemaksi. Näistä tehtiin
nettiäänestys mielikuvitusta virittävine kuvallisine
tunnelmastrippeineen. Kolmessa viikossa saatiin selville, mistä piti
jatkaa. Näistä, mitä tänään täällä näette.
Äänestysvaiheessa sivustoilla oli 1037 käyntiä 717:n eri henkilön
toimesta. Keskimääräinen kesto oli n. neljä minuuttia. Välitön
poistumisprosentti oli 29 %. Itse äänestykseen osallistui 255
henkilöä. Äänestysvaiheen kävijöistä 43 % tuli sivustoille suoraan,
35 % mikkeli.fi –sivustolta, 12 % facebookin kautta ja 6 % googlen
kautta. Äänestyksiin osallistuneista oli mikkeliläisiä 83 %, entisiä
mikkeliläisiä 6 % ja ulkopaikkakuntalaisia 11 %. Aikuisia oli 59 %,
aikuisen avustuksella äänestäneitä lapsia 29 % ja nuoria 12 %.
Arviointia tähän astisesta
Arja Hartikainen
Tämä torin leikkipaikka-hanke nousee aiempia yhteissuunnitteluhankkeitani abstraktimmasta ja ylevämmästä lähtökohdasta – se
koskettaa edustuksellisemmin ja on siksi myös monella tavalla
riskialttiimpi. Etuna on taas selkeä ja ajastettu päämäärähakuisuus
– leikkipaikka toteutetaan ensi kesänä. Itse olen pohtinut, onko
tämä sattumanvaraista leikkiä vai uudenlaista oikeaa työtä. Vaikka
prosessi rautalankatasolla onkin hallittu, se on käytännössä ns.
läikkynyt yli ja ohi – ikään kuin mitään rajoja ei välillä olisi. Jos tämä
on ajan hengen mukaista ja oikeutettua toimintatapaa
konsernissamme, tulee ”virtaviivaistetusta prosessista poikkeavat”
hankkeet resurssoida ja vastuuttaa kunnolla! Eihän voi jatkuvasti
olla kyse OTO-työstä? Teknisellä puolella emme ole tottuneet
toimimaan ihan näin ”huterasti jalat ilmassa”. Meitä on
perinteisesti palkittu siitä, kuinka nopeasti ja kuinka halvalla
saamme aikaan, yksiselitteistä, konkreettista ja näkyvää. Ja
luottamusmiehille kelpoista. Mielellään näkisimme, että jokaisella
pallolla olisi aina etukäteen sovittu vastaanottaja ja jokaisella
tulipalolla sammuttaja.
Kulttuurinen käänne tässä – eli että estoton pintafiilistely
päiväkohtaiseen haaviin ja sen perkaamisesta seuraava tietty
prosessihitaus olisi etu ja poikisi totuttua suurempaa hyvää –
pakotti minut lukemaan joululomalla Anu Järvensivun tutkimuksen
Tapaus työelämä – ja voiko sitä muuttaa. Nostan tässä esiin vain
yhden kirjan väitteistä:
”Tämän päivän työelämässä menestyvät ne, jotka osaavat kertoa omasta
työstään KAUNIITA tarinoita – vähän erilaisia kullekin kuulijaryhmälle.”
Ideaxissa tehdään tuotekehitystä kiertämällä samaa ongelma- ja
ideakehää uudelleen ja uudelleen, generoimalla kohti YHTÄ JA
AINOAA. Prosessisuppilosta putoaa se toteutustippa! Samaahan on
suunnittelu aina – tässä kiekerössä vain valtaistettiin ns. maallikkoja
perinteisen profession sijaan. Suunnittelua on hauska harrastaa.
Meihin jo kovaksi keitettyihin, mutta ilman muuta yhä
kaupunkimme parasta tahtoviin - ovat uskoa valaneet
kumppanimme. Erityisesti arvostan Lapin yliopistoväen tuotteliasta
toimintaa ja ymmärrettävää puhetta. Sormenheristelijöitä emme
mielestäni kaipaa. Tieto oy:n riskienhallintakartat ovat olleet
yllättävänkin samansuuntaisia kuin omat näkemykseni. Itseäni
kiehtoo erityisesti asiantuntijuuden ja käyttäjälähtöisyyden suhde ja
roolitus innovaatioprosesseissa.
Uskon, että kun mukana olevat ulkopuoliset tutkijat ja kehittäjät
ovat pitäneet myös meistä erillisiä palavereitaan, tulee
kehitysjohtajamme saamaan oivan arvion kuntamme kyvystä
notkistua toimintaan, missä käyttäjälähtöiset mallit on yhteen
sovitettu kunnalliseen päätöksenteko- ja johtamisrakenteeseen.
On aina hyvä avata organisaatioiden rajapintoja puolueettomaan
arviointiin. Alkaa selvemmin näkyä ne muovattavat paikat ja
asenteet tavassamme olla ja toimia. Alkaa selvemmin näkyä
minkälaista työvoimaa tarvitaan substanssiosaamisen rinnalle:
moderaattoreita, nettialustojen teknologia-asiantuntijoita,
videoneuvottelun opastajia, kauniin kuvan tekijöitä, tiedottamisen
ja brändäämisen osaajia, palvelutoiminnan kokonaisvaltaisia
uudelleenmuotoilijoita, sosiaalisia innostajia - yllättäen myös
hyvinkäyttäytyviä ja vastuunsa tuntevia isäntiä ja emäntiä - ja näille
lojaaleja renkejä ja piikoja!
Yhteiskunnallinen voitto
Mikä sitten on käyttäjälähtöisen kehittämisen yhteiskunnallinen
voitto? Se voisi olla: ”Lopputuotteen ohella myös matkanteon
arvokkuudella on merkityksensä.” Juhla-aukio, paraatiaukio ja
kaupan käynnin alati muuttuva tori saa avoimella tavalla
kehiteltynä toivottavasti leikkipaikkahahmon, joka on yleisesti
hyväksytty ja keskustan yleissuunnitelmaan istuva. Että sitä ei
pilkattaisi niin tyhmästi kuin esim. Suurta spiraaliamme – joka
sekin on minusta hieno!
Virkamiehistölle haaste on ottaa entistä rohkeammin
persoonallinen, omanääninen ote ympäristön kehittämiseen
mukaan lähteneiden kanssa. Meidäthän on virkavuosien varrella
koulutettu kuten kiinalaiset – jos siellä hotellivieras kysyi että
minkälainen on sää, niin nämä vielä kymmenisen vuotta sitten
kokoontuivat neuvottelemaan, että mitä tuolle nyt vastattaisiin.
Uskaltaisimmeko luottaa ihan itsemme ja omiin taitoihimme, kun
asetumme vuoropuheluun ”tavantallaajan” kanssa? Lievennykseksi
totean, että myös kunnon konsulteille olen huomannut tämän
olevan vaikeaa: yleensä ei koskaan haluta vastata ehdottomasti
ensimmäisellä kerralla  - semmoista iterointia tämä elämässä
selviäminen on. Kaikille.
Mikkelileikkii.fi prosessin kaunis tarina voisi olla: ”Kun puhurit
puhaltavat, älä rakenna tuulensuojia vaan tuulimyllyjä.”
Arja Hartikainen
Mikkeli – osallistumisen ykkönen
 kaupunki tarvitsee kuntalaisia kumppaniksi, kanssakehittäjäksi,
arjen tekijöiksi, hyvän elämän rakentajiksi
 kunnan rooli muuttuu mahdollistajaksi, edellytysten rakentajaksi,
kumppaniksi ja kanssakulkijaksi
 osallisuuden haastavin askel on empowerment, vahvistuminen
jossa kuntalaiset ja kuntalaisyhteisöt ottavat itse vastuuta,
itseorganisoituvat, osallistuvat palvelutuotantoon tai vastaavat
jostakin palveluprosessin vaiheesta
 Olemmeko valmiita, mitä se meiltä vaatii ja edellyttää?