Paperiversio tarinasta
Kehitysjohtaja, valt.tri. Soile Kuitunen Mikkelin kaupunki Ideax-leikkialueen kehityshanke Mikkelissä Yhdessä ideoimista, tekemistä ja toteuttamista! Sitä on Mikkeli Leikkii-hanke. Mikkeli leikkii on projekti, jossa kuntalaiset ovat osallisina keskustan leikkialueen suunnittelussa ja toteutuksessa. Mukana kehittämistyössä ovat sekä lapset että aikuiset. Mikkeli leikkii -hankkeessa mikkeliläisiä kuunneltiin ja heille tarjottiin osallisuuden mahdollisuuksia aina leikkialueen ideoimisesta lähtien. Lisäksi hyödynnettiin verkkoympäristöä järjestämällä yleisöäänestys, jonka pohjalta luotiin teemat joista koottiin näyttely kirjastoon. Näyttelyn pienoisleikkipuistossa lapset pääsivät seikkailemaan muun muassa labyrinttiin, hyppimään trampoliinilla ja tutkimaan ympäristöä näköalatornista. Näiden käyttäjäkokemusten kautta saatiin tietoa siitä, mitä lopulliset käyttäjät haluavat ja toivovat, ja miten he toimivat aitoa jäljittelevässä toimintaympäristössä. Lasten mielipiteet ja ehdotukset otetaan huomioon, kun uutta leikkipaikkaa Mikkelin torille suunnitellaan. Ideanamme on aito käyttäjälähtöisyys, jossa toteutuu kuntalaisten informointi, osallisuusja lopulta myös vahvistuminen! Susanna Keminen Mikkeli-Sali Mikkeli leikkii –hankkeen näyttämönä Mikkeli-salissa havainnollistettiin viime kesänä alkaneen Mikkeli leikkii - pilotin tähänastisia tuloksia: labyrintin ja älyn, seikkailun ja Kössi Kengurun teemoja. Näistä työstetään käyttäjätestauksen kautta Mikkelin torin tulevan leikkipaikan ilmiasua. Salissa kokeillaan myös toivottuja varusteita ja välineitä sekä tapahtumia ja palveluja. Tämän jälkeen avattiin lasten ja nuorten sisäleikkikenttä, ns. prototypointinäyttely jonka toteuttivat Lapin yliopiston tutkijat ja opiskelijat Saksalan toimintakeskuksen työryhmä sekä mikrotyöpajan moderaattori-insinööri Kehitysjohtajan omistamaan prosessiin ja yhdyskuntatekniikan päällikön vetämään projektiin. Mihin Mikkeli leikkii –hanke liittyy? Tähän on tultu Ideax-projektissa, osana Proform-hanketta, jossa kehitetään ja tutkitaan asiakaslähtöistä palvelujen uudistamista. Mikkelin kaupungin projekti toimii yhtenä kenttäkeissinä Proform-hankkeessa, jossa on mukana lisäksi kolme muuta yritysprojektia. Mikkelin projektin veturina ja meille ikään kuin valmentajana on ollut Tieto Oyj tulokulmanaan palveluliiketoiminta. Proform-hankkeen vetäjänä ja tutkijakumppaninamme on VTT tulokulmanaan innovaatiojohtaminen. VTT vastaa projektissa yhteiskehit-tämisen toimintamallin luomisesta yrityselämän, kunnan ja kun-talaisten kesken. Toinen tutkimuskumppani Lapin Yliopisto on tuonut kehitysprojektiin palvelumuotoilun ja sosiaalisen median osaamista. Kaikkien toimijoiden yhteinen tavoite on löytää helppo-käyttöinen, edullinen, ajanmukainen ja toistettavissa oleva tapa ottaa asiakkaat mukaan tuottamaan lisäarvoa tarjottuihin palveluihin. Kuntalaisten osallisuus Ideoi Äänestä Anna palautetta Arvioi Back office Valmistelu Ideointi Skenaariot Konseptointi Prototypointi Projektin päätös Mitä on jo tehty ja saatu aikaan? Syyskuun lopulla 2010 pidettiin työpaja, johon sai kuka tahansa hyvän ja julkisen leikkipaikan ideoinnista kiinnostunut ilmoittautua mukaan. Tuolloin kaikki mukaan tulleet kymmenen olivat aikuisia. Onneksi saatiin kuitenkin monen alan ammattilaisia ja kytkyt mm. museotoimeen, päivähoitoon, Mikke ry:hyn, Pro Mikkeliin, opiskelijaäiteihin ja koulutoimeen. Pajassa mietittiin myös kunkin omien kokemuksien pohjalta, millaiset nettisivut olisivat toimivimmat. Leikkipaikan olemusta kuvanneet ryhmätulokset siirrettiin mikkelileikkii.fi internetsivuille – kunhan ensin oli saatu alusta kuntoon ja sille oikea nimi. Sitten sivuille kutsuttiin ja haastettiin lisäideoijia ja –ehdottelijoita, joilla oli mahdollisuus kommentoida jo valmista sisältöä. Tässä vaiheessa pyydettiin sivunpitäjien tietoon kävijän nimeä – mutta kun kävi ilmi, että mieluummin tultiin mukaan rekisteröitymättöminä ja nimimerkeillä, poistettiin tämä vaatimus. Madallettiin kynnystä ja luovuttiin ”esitarkastuksesta”. Mitään häiriökäyttäytymistä kun ei ollut esiintynyt. Saatujen kannanottojen laatu oli hyvä – joskin suurelta osin aika perinteinen. Jouduttiin myös pohtimaan, onko nettiosallisuus ainoa sallittu: ilmeni, että fiksut ja osaavatkin halusivat lähestyä sähköpostilla tai kadulla puhumalla. Teimme päätöksen, että näistä kiinnostavimmat vietiin välittäen nettialustalle. Minusta demokratian nimissä näinkin kuuluu toimia – välinehän ei ole pääasia vaan sanoman sisältö. Nettiujojakin tulee kyetä kuulemaan? Ideoinnin loppuvaihetta kiritettiin lanseeraamalla ns. päivän kysymys – monien oli helpompi ottaa kantaa joko peukuttamalla tai vastaamalla jo mietittyyn vaihtoehtokysymykseen. Ideointivaiheessa sivustolla käyntejä oli 597, yksittäisiä henkilöitä 303, keskimäärin sivuilla viivyttiin 6,5 minuuttia. Tämän vaiheen tulokset konseptoitiin suosituimpia aihe-ehdotuksia yhdistellen yhdeksäksi erityyppiseksi leikkipaikka-teemaksi. Näistä tehtiin nettiäänestys mielikuvitusta virittävine kuvallisine tunnelmastrippeineen. Kolmessa viikossa saatiin selville, mistä piti jatkaa. Näistä, mitä tänään täällä näette. Äänestysvaiheessa sivustoilla oli 1037 käyntiä 717:n eri henkilön toimesta. Keskimääräinen kesto oli n. neljä minuuttia. Välitön poistumisprosentti oli 29 %. Itse äänestykseen osallistui 255 henkilöä. Äänestysvaiheen kävijöistä 43 % tuli sivustoille suoraan, 35 % mikkeli.fi –sivustolta, 12 % facebookin kautta ja 6 % googlen kautta. Äänestyksiin osallistuneista oli mikkeliläisiä 83 %, entisiä mikkeliläisiä 6 % ja ulkopaikkakuntalaisia 11 %. Aikuisia oli 59 %, aikuisen avustuksella äänestäneitä lapsia 29 % ja nuoria 12 %. Arviointia tähän astisesta Arja Hartikainen Tämä torin leikkipaikka-hanke nousee aiempia yhteissuunnitteluhankkeitani abstraktimmasta ja ylevämmästä lähtökohdasta – se koskettaa edustuksellisemmin ja on siksi myös monella tavalla riskialttiimpi. Etuna on taas selkeä ja ajastettu päämäärähakuisuus – leikkipaikka toteutetaan ensi kesänä. Itse olen pohtinut, onko tämä sattumanvaraista leikkiä vai uudenlaista oikeaa työtä. Vaikka prosessi rautalankatasolla onkin hallittu, se on käytännössä ns. läikkynyt yli ja ohi – ikään kuin mitään rajoja ei välillä olisi. Jos tämä on ajan hengen mukaista ja oikeutettua toimintatapaa konsernissamme, tulee ”virtaviivaistetusta prosessista poikkeavat” hankkeet resurssoida ja vastuuttaa kunnolla! Eihän voi jatkuvasti olla kyse OTO-työstä? Teknisellä puolella emme ole tottuneet toimimaan ihan näin ”huterasti jalat ilmassa”. Meitä on perinteisesti palkittu siitä, kuinka nopeasti ja kuinka halvalla saamme aikaan, yksiselitteistä, konkreettista ja näkyvää. Ja luottamusmiehille kelpoista. Mielellään näkisimme, että jokaisella pallolla olisi aina etukäteen sovittu vastaanottaja ja jokaisella tulipalolla sammuttaja. Kulttuurinen käänne tässä – eli että estoton pintafiilistely päiväkohtaiseen haaviin ja sen perkaamisesta seuraava tietty prosessihitaus olisi etu ja poikisi totuttua suurempaa hyvää – pakotti minut lukemaan joululomalla Anu Järvensivun tutkimuksen Tapaus työelämä – ja voiko sitä muuttaa. Nostan tässä esiin vain yhden kirjan väitteistä: ”Tämän päivän työelämässä menestyvät ne, jotka osaavat kertoa omasta työstään KAUNIITA tarinoita – vähän erilaisia kullekin kuulijaryhmälle.” Ideaxissa tehdään tuotekehitystä kiertämällä samaa ongelma- ja ideakehää uudelleen ja uudelleen, generoimalla kohti YHTÄ JA AINOAA. Prosessisuppilosta putoaa se toteutustippa! Samaahan on suunnittelu aina – tässä kiekerössä vain valtaistettiin ns. maallikkoja perinteisen profession sijaan. Suunnittelua on hauska harrastaa. Meihin jo kovaksi keitettyihin, mutta ilman muuta yhä kaupunkimme parasta tahtoviin - ovat uskoa valaneet kumppanimme. Erityisesti arvostan Lapin yliopistoväen tuotteliasta toimintaa ja ymmärrettävää puhetta. Sormenheristelijöitä emme mielestäni kaipaa. Tieto oy:n riskienhallintakartat ovat olleet yllättävänkin samansuuntaisia kuin omat näkemykseni. Itseäni kiehtoo erityisesti asiantuntijuuden ja käyttäjälähtöisyyden suhde ja roolitus innovaatioprosesseissa. Uskon, että kun mukana olevat ulkopuoliset tutkijat ja kehittäjät ovat pitäneet myös meistä erillisiä palavereitaan, tulee kehitysjohtajamme saamaan oivan arvion kuntamme kyvystä notkistua toimintaan, missä käyttäjälähtöiset mallit on yhteen sovitettu kunnalliseen päätöksenteko- ja johtamisrakenteeseen. On aina hyvä avata organisaatioiden rajapintoja puolueettomaan arviointiin. Alkaa selvemmin näkyä ne muovattavat paikat ja asenteet tavassamme olla ja toimia. Alkaa selvemmin näkyä minkälaista työvoimaa tarvitaan substanssiosaamisen rinnalle: moderaattoreita, nettialustojen teknologia-asiantuntijoita, videoneuvottelun opastajia, kauniin kuvan tekijöitä, tiedottamisen ja brändäämisen osaajia, palvelutoiminnan kokonaisvaltaisia uudelleenmuotoilijoita, sosiaalisia innostajia - yllättäen myös hyvinkäyttäytyviä ja vastuunsa tuntevia isäntiä ja emäntiä - ja näille lojaaleja renkejä ja piikoja! Yhteiskunnallinen voitto Mikä sitten on käyttäjälähtöisen kehittämisen yhteiskunnallinen voitto? Se voisi olla: ”Lopputuotteen ohella myös matkanteon arvokkuudella on merkityksensä.” Juhla-aukio, paraatiaukio ja kaupan käynnin alati muuttuva tori saa avoimella tavalla kehiteltynä toivottavasti leikkipaikkahahmon, joka on yleisesti hyväksytty ja keskustan yleissuunnitelmaan istuva. Että sitä ei pilkattaisi niin tyhmästi kuin esim. Suurta spiraaliamme – joka sekin on minusta hieno! Virkamiehistölle haaste on ottaa entistä rohkeammin persoonallinen, omanääninen ote ympäristön kehittämiseen mukaan lähteneiden kanssa. Meidäthän on virkavuosien varrella koulutettu kuten kiinalaiset – jos siellä hotellivieras kysyi että minkälainen on sää, niin nämä vielä kymmenisen vuotta sitten kokoontuivat neuvottelemaan, että mitä tuolle nyt vastattaisiin. Uskaltaisimmeko luottaa ihan itsemme ja omiin taitoihimme, kun asetumme vuoropuheluun ”tavantallaajan” kanssa? Lievennykseksi totean, että myös kunnon konsulteille olen huomannut tämän olevan vaikeaa: yleensä ei koskaan haluta vastata ehdottomasti ensimmäisellä kerralla - semmoista iterointia tämä elämässä selviäminen on. Kaikille. Mikkelileikkii.fi prosessin kaunis tarina voisi olla: ”Kun puhurit puhaltavat, älä rakenna tuulensuojia vaan tuulimyllyjä.” Arja Hartikainen Mikkeli – osallistumisen ykkönen kaupunki tarvitsee kuntalaisia kumppaniksi, kanssakehittäjäksi, arjen tekijöiksi, hyvän elämän rakentajiksi kunnan rooli muuttuu mahdollistajaksi, edellytysten rakentajaksi, kumppaniksi ja kanssakulkijaksi osallisuuden haastavin askel on empowerment, vahvistuminen jossa kuntalaiset ja kuntalaisyhteisöt ottavat itse vastuuta, itseorganisoituvat, osallistuvat palvelutuotantoon tai vastaavat jostakin palveluprosessin vaiheesta Olemmeko valmiita, mitä se meiltä vaatii ja edellyttää?
© Copyright 2024