1. No category

Tervetuloa LOIKKAAN!
Neljäs LOIKKA-tanssielokuvafestivaali starttaa taas kevään korvalla ja laajentuu monella tapaa: kestoltaan, tapahtumapaikoiltaan, ohjelmistoltaan sekä
elokuvalliselta tarjonnaltaan. Tänä vuonna ohjelmistoa laatiessa mietimme kuka tanssielokuvaa tekee? Vastauksena oli lähes kaikki! Elokuvan ammattilaisten lisäksi liikkeeseen ovat vihkiytyneet niin animaattorit kuin tietokoneohjelmoijatkin, ja elokuvan koreografisesta muodosta saattavat tanssitaiteilijoiden ohella inspiroitua sukeltajat ja freerunnerit. Hyvien tanssielokuvien löytäminen on välillä salapoliisin työtä, kun tekijät eivät aina itsekään tiedosta
tekevänsä elokuvaa, joka mahtuu tanssielokuvan määritteen alle.
LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin ohjelmistoa ollaan haettu viime vuosien tapaan avoimen haun kautta sekä yhteistyössä merkittävien alan festivaalien
ja toimijoiden kanssa. South East Dance yhdessä British Councilin kanssa, IMZ ja CineDance sekä Dance on Camera -festivaalit ovat olleet tärkeitä
yhteistyökumppaneita uusien kansainvälisten tanssielokuvien etsinnässä. Tämän vuoden ohjelmassa elokuvamaista pääosaan nousevat Britannia ja Kanada, molemmat usean elokuvan voimin. Myös ilahduttavan monta uutta kotimaista elokuvaa on löytynyt mukaan. Toivotaan, että kehitys jatkuu samaan
suuntaan jatkossakin!
Punaisena lankana ohjelmiston kasaamisessa oli vuoden 2011 teema tanssin eri genret elokuvassa. Mukaan mahtuu kuitenkin niin monenlaista liikettä,
että perinteinen tanssin määritelmä on usein turhankin rajaava. Toki ohjelmasta löytyy steppiä, jazzia, flamencoa, katutanssia, musikaalia, Bollywoodia,
parkouria, tangoa, nykytanssia, balettia, mutta myös sukellusta, nuorallatanssia, baaritaistelua, vapaata juoksua sekä kuolleiden hyönteisten tanssia. Elokuvien monet liikkeelliset muodot ja tyylit muodostavat ihastuttavan kirjon koreografista kerrontaa ja kekseliäisyyttä. Liikelaatujen monipuolisuus yllättää
ja tanssielokuvan määritelmät venyvät ja laajenevat. Mutta hyvä niin! Tärkeintä on tekijöiden vilpitön intohimo ja töiden laatu.
Tänä vuonna näemme LOIKKA-tanssielokuvafestivaalilla monipuolisten ja inspiroivien lyhytelokuvasarjojen lisäksi ensimmäistä kertaa myös pitkiä elokuvia. Mukana on neljä palkittua ja kiitettyä tanssielokuvan uutta ja vanhempaa kokoillan klassikkoa. Empire-lehti valitsi nyt nähtävän Bollywood-elokuva
Devdasin maailman sadan parhaan elokuvan joukkoon vuonna 2010. Ihana musikaalihelmi Bob Fossen Cabaret on voittanut Oscareissa itsensä Coppolan
Kummisedänkin ja Carlos Sauran väreet nostattava Veren Häät nähdään vihdoin isolta kankaalta, ensimmäistä kertaa vuoden 1983 Suomen ensi-iltansa
jälkeen. Uudempaa tuotantoa on tunnetun dokumentaristi Frederik Wisemannin La Dance: The Paris Opera Ballet, joka valottaa Pariisin oopperan elämää
ohjaajalle vankalla tyylillä. Elokuva tarjoaa upeasti kuvattuja hetkiä oopperan arjesta ja todistaa tanssijan arkea tarkan toteavasti. Lähes kolmituntinen
elokuva pitää katsojan vakaasti otteessaan.
Kaiken ohjelmistopaljouden keskellä on edelleen hyvä muistella tanssielokuvan määritteitä. Mitä se on? Liikkeen ja elokuvan monimuotoista vuoropuhelua! Kahden haastavan muodon yhteenliittymä, joka parhaimmillaan tarjoaa ikimuistoisia elämyksiä ja nautinnollisia visuaalisia hetkiä kineettisen
ilmaisun parissa.
Nautinnollista festivaalia. Takaan että kaikille löytyy ohjelmasta jotain mieluista.
Welcome to LOIKKA!
The fourth LOIKKA dance film festival starts again in early spring and expands in many ways. LOIKKA lasts longer, there are more venues, and the repertoire is more vast in genres and the amount of films shown. While compiling this year’s repertoire we wondered who makes dance films. The answer is,
almost everybody! In addition to film professionals also animators and computer programmers have dedicated their careers to movement. The choreographic aspect of film can inspire not only dance artists but also divers and free runners. Finding good dance films is sometimes like being a detective,
for the film makers do not always even realize they are making a film that can be considered a dance film.
The repertoire of LOIKKA dance film festival consists of films found through open call and also in co-operation with notable festivals and activators of the
same field. South East Dance together with British Council, IMZ, CineDance and Dance on Camera have been important partners in the search for new
international dance films. This year the leading film countries at our repertoire are Britain and Canada. Also delightfully many new Finnish films have
found their way to LOIKKA. Let’s hope the progress stays on this course also in the future!
The main focus while compiling the repertoire for our 2011 festival was the theme the different genres of dance on film. The films shown present so different kinds of movements that the traditional definition of dance often seems too restricting. Surely we see step, jazz, flamenco, street dance, musicals,
Bollywood, parkour, tango, modern dance, ballet, … but also diving, tightrope dancing, bar fight, free running and the dance of dead insects. The many
forms and styles of motion establish a ravishing range of choreographic narration and inventiveness. The versatility of movement surprises and the definitions of dance film stretch and broaden. But that’s good! What is most important is the sincere passion and the quality of works.
This year LOIKKA dance film festival presents versatile and inspiring short film series and also feature films for the first time. There are four awarded
and praised, both old and new dance feature film classics. One of the feature films shown at our festival is Devdas, a Bollywood film that Empire
magazine listed in 2010 to be amongst the hundred best world films. Bob Fosse’s delightful musical gem Cabaret has beaten even the mighty Coppola’s
Godfather in the Academy Awards. Carlos Saura’s shivering Blood Wedding can finally be seen on silver screen in Finland for the first time since its premiere in 1983. Another newer production is the famous documentarist Frederick Wisemann’s La Dance: The Paris Opera Ballet, which exposes the life of
Paris opera in the director’s distinctive style. The film provides fantastically shot moments of the opera’s daily life and demonstrates the everyday life of a
dancer so accurately. This nearly three hour long film keeps the viewer in its grasp.
In the midst of this vast programme it is still good to reminisce the attributes of dance film. What is dance film? The diverse dialog between movement
and film! The union of two challenging forms, which in its best offers unforgettable experiences and enjoyable visual moments with kinetic expression.
Enjoy the festival. I guarantee everyone will find something pleasant from the repertoire.
Helsingissä 8.2.2011
Helsinki, February 8th 2011
Taiteellinen johtaja
Artistic Director
Hanna Pajala-Assefa
Kulttuurikompleksi Andorra
Lasipalatsin Bio Rex
www.loikka.fi
TO 24.3.
ANDORRA
18:00
Jerome Robbins’ NY Export: Opus Jazz, The Film - ilmainen avajaiselokuva!
19:30
Raadin valinnat I: Lyhyttä tanssielokuvaa meiltä ja muualta
PE 25.3.
ANDORRA
14:30
Forward Motion Intros
16:00
Raadin valinnat II: Tanssielokuva dokumentin keinoin
18:15
Forward Motion Insights
20:30
Forward Motion Artists’ Choice
LA 26.3.
ANDORRA
12:15
Reetta Flink ja tanssikohtaukset Bollywood-elokuvassa – vapaa pääsy!
13:30
Sanjay Leela Bhansali: Devdas
17:00
Tanssin eri genret elokuvassa I - Lyhytelokuvia
19:00
Tanssin eri genret elokuvassa II - Lyhytelokuvia
21:00
Raadin valinnat III: Lyhyttä tanssielokuvaa meiltä ja muualta
22:00
LOIKKAA! -festivaaliklubi Dubrovnikissa vapaa pääsy!
SU 27.3.
BIO REX
13:00
Frederick Wiseman – La Danse: The Paris Opera Ballet
16:15
Henry Bacon ja Veren Häät: Elokuvan ja tanssin liitto – vapaa pääsy!
17:30
Carlos Saura: Veren häät
19:15
Eija Niskanen ja valokeilassa ohjaaja-koreografi Bob Fosse – vapaa pääsy!
20:30
Bob Fosse: Cabaret
Elokuvat
Luennot
Pidätämme oikeuden mahdollisiin muutoksiin festivaalin ohjelmassa.
Liput ja päiväpassit / Tickets and festival passes:
Kirjasto 10
Päärautatieasema
Lasipalatsin Bio Rex
Mannerheimintie 22-24
ie
int
eim
erh
Andorra
Eerikinkatu 11
atu
ink
rik
Ee
atu
atu
ink
rik
ed
Fr
Free tickets to the opening film can be reserved from the festival office.
Tickets must be retrieved from the venue latest one hour before the screening.
nk
na
An
Avajaiselokuvan ilmaisliput voit varata festivaalitoimistosta.
Liput lunastettava esityspaikalta viimeistään tuntia ennen näytöstä.
nn
Liput / Tickets Tiketti www.tiketti.fi
atu
nk
mo
Si
Kaikki yleisöluennot ovat ilmaisia.
Ma
Näytöslippu / Single ticket 6 €
kokoLOIKKApassi / full LOIKKA pass 40 €
LOIKKApassi perjantai / Friday 15 €
LOIKKApassi lauantai / Saturday 20 €
LOIKKApassi sunnuntai / Sunday 15 €
Lö
atu
nk
oti
r
nn
TO/THU 24.3. 18:00, ANDORRA, vapaa pääsy / free entry
NUORUUS, JAZZ JA NEW YORKIN SVENGI
NY Export: Opus Jazz / 60’
NY Export: Opus Jazz (Henry Joost & Jody Lee Lipes, 2010, US) on elokuva
tanssista, jazzista nuoruudesta ja New Yorkista. Elokuvan koreografia on vuodelta 1958 – samoin myös sen nimi. NY Export: Opus Jazz oli Jerome Robbinsin
tekemä jazz-tanssin ja baletin cross-over, jolle annettiin määritelmä ”a ballet
in sneakers”, baletti tennistossuissa. Esitys oli valtavan suosittu, ja tanssijat
kiersivät vuonna 1958 esittämässä sitä Euroopassa asti.
Robbins oli merkittävä koreografi 50–60 -luvuilla. Suuri yleisö tuntee hänen
töistään ehkä parhaiten West Side Storyn (1957). Sitä pidetään uraauurtavana
teoksena tanssielokuvagenressä, sillä sen koreografia ei ole tarinasta irrallinen
elementti, vaan toimii yhtenä juonen kuljettamisen keinona.
Nyt nähtävässä Opus Jazz -elokuvassa on paljon samoja kuvia ja tunnelmia kuin
West Side Storyssa, mutta siinä – kuten alkuperäisessäkin Opus Jazzissa – tanssi on pääosassa: se ei enää edes vain kuljeta tarinaa, vaan luo sen dialogin ja
kerronnallisten ainesten puuttuessa. Elokuvan yhteydessä nähtävässä dokumentissa A Ballet in Sneakers: Jerome Robbins and Opus Jazz (Anna Farrel & Matt
Wolf, 2010) koreografi Eliot Feld, yksi alkuperäisen West Side Storyn tanssijoista sanoo osuvasti, että Opus Jazz on ”West Side Storyn abstraktio”. Elokuvasta
onkin riisuttu kaikki paitsi tanssijat, liike, musiikki ja miljöö. Teemana on
nuoruus, sen ristiriitaiset tunteet ja kokemukset, joita New York City Ballet’n
tanssijat tulkitsevat koreografian kautta hienosti. Elokuvasta tehty dokumentti
osoittaa, että Robbinsilla oli halu kuvastaa teoksessaan nuorison asennetta
elämään ja korostaa nuorten yksilöllisyyttä. Sama ajatus näkyy elokuvassa ja
nykynuorten tanssillisessa ilmaisussa.
NY Export: Opus Jazz -elokuva on sikäli poikkeuksellinen, että idea sen tekemiseen lähti tanssijoilta itseltään. Heillä on ollut halu kunnioittaa Robbinsin
työtä ja visiota, mutta tuoda hänen koreografiansa tähän aikaan. Elokuvassa
onkin kiinnostavaa se, että vaikka siinä on koreografian ja Robert Princen upean
musiikin myötä nostalgista svengiä, toteutus on raikas ja nykyaikainen. Kokonaisuus on seksikäs, hauska ja cool: näemme nuorison viihtyvän yhdessä, pitävän
hauskaa, ottavan toisistaan mittaa, flirttailevan ja rakastuvan. Kaikki tämä on
toteutettu tanssin keinoin.
Robbinsin alkuperäiskoreografia pääsee elokuvallisten keinojen avulla oikeuksiinsa: välillä tanssia katsotaan perinteisesti edestä, välillä lintuperspektiivistä.
Toisinaan kuva on rajattu tanssijoiden nilkoista alaspäin. Joissain kohdissa huomio kiinnittyy tanssijoiden liikkeen sijaan heistä lattiaan lankeaviin varjoihin.
A Ballet in Sneakers -dokumentti tuo ilmi Robbinsin alun perinkin tarkoittaneen, että tanssia katsottaisiin eri kuvakulmista.
NY Export: Opus Jazz on myös elokuva monimuotoisesta New Yorkista. Sen
alussa esitellään henkilöhahmot ja miljöö kerrostaloineen, peliluolineen ja
luonnonmaisemineen. Monet kohtauksista on tehty rouheankauniissa hylätyissä
rakennuksissa ja autioilla aukioilla. Elokuva tuo esiin kaupungin ja ihmisten
askareiden arkisen kiehtovuuden. Visuaalinen sommittelu kiinnittää elokuvassa
huomion; sen täydellisyys hivelee silmää. Monet kohtauksista tai siirtymistä
toimisivat yksinään värikkäinä, julistemaisina kuvina. Visuaalisen ilmeen luomisessa on hyödynnetty niin arkkitehtuurin kaupunkiin synnyttämiä kiinnostavia
jännitteitä kuin luonnonvalon synnyttämiä tunnelmia eri vuorokaudenaikoina.
Yksi elokuvan kauneimmista kohtauksista on ”Passage for Two” –duetto, jonka
Rachel Rutherford and Craig Hall tanssivat hylätyllä, pusikoituneella junaradalla. Auringonlasku, sensuelli koreografia ja tuulenvireessä, värähtelevän
trumpetin tahtiin liikkuvat kasvit luovat sykähdyttävän kokonaisuuden. Kohtaus
kosketti myös newyorkilaisia, joiden kaupunkiaktivismin myötä rataosuus sittemmin kunnostettiin High Line Park -kaupunkipuistoksi.
Elokuvan loppupuolella tanssi päättyy, mutta liike ei lakkaa: liikenne, kaduilla
kulkevat ihmiset, baseballin pelaajat, hyppynarua hyppäävät lapset, keinujat ja
rullalautailijat luovat kaupungille oman, päättymättömän koreografiansa. Lopetus liittää elokuvan nykykoreografian ajatteluun arkisesta, itsestään järjestäytyvästä liikkeestä. Toisaalta Robbinsin koreografiakin tuntuu ottaneen vaikutteita
kaupungin ja nuorisokulttuurin sykkeestä. Siinä on samaa rentoa, leikillistä
vuorovaikutusta, jota voi nähdä kaduilla, puistoissa ja pelikentillä.
Dokumentissa Craig Hall tiivistää elokuvan idean hyvin: ”They have music, they
have movement, they have New York City.” Siinä on kaikki.
SH
4
YOUTH, JAZZ AND SWINGING NEW YORK
NY Export: Opus Jazz / 60’
NY Export: Opus Jazz (Henry Joost & Jody Lee Lipes, 2010, US) is a film
about jazz, youth and New York. The choreography of the film dates from 1958,
as does its title. NY Export: Opus Jazz was Jerome Robbins’ ”ballet in sneakers”, a crossover between jazz and classical styles. The performance was hugely
popular, touring as far as Europe in 1958.
Jerome Robbins was one of the foremost choreographers of the 1950s and 60s.
The general public knows his work mainly through 1957’s West Side Story. The
film revolutionized dance cinema, since its choreography was not separate from
the story, but integral in carrying it.
The film version of Opus Jazz has many images and moods in common with
West Side Story. However, in this film – as in the original Opus Jazz – dance
plays the main role. It not only supports the story, but creates it in the absence
of dialogue and other narrative elements. In the documentary that is screened
together with the film, A Ballet in Sneakers: Jerome Robbins and Opus Jazz
(Anna Farrel & Matt Wolf, 2010, US, 15’), choreographer Eliot Feld, one of
the original dancers in West Side Story, succinctly summarizes Opus Jazz as
“an abstraction of West Side Story”. Indeed, the film is stripped of everything
except dancers, movement, music and milieu. The theme of the work is youth,
with all its conflicting emotions and experiences, finely interpreted by the choreography and the dancers from the New York City Ballet. The documentary of
the work makes it evident that Robbins sought to portray the attitudes of young
people while emphasizing their individuality. The film, along with the movement
expression of the 21st-century dancers, clearly reflects this original idea.
NY Export: Opus Jazz is an unusual dance film, in that the idea for its creation
originated with the dancers. They wanted to pay homage to Robbins’ work
and vision, while bringing the choreography into our own time. This leads to
an interesting juxtaposition of elements. Though the choreography and Robert
Prince’s wonderful music are brimming over with nostalgic swing, the realization of the piece is fresh and modern. The work comes across as sexy, fun and
cool; we see the young dancers enjoying each other’s company, having fun,
competing, flirting and falling in love – all expressed through dance.
The cinematic devices of the film bring out all the nuance and variety of
Robbins’ original choreography. At times, we see the dance from a traditional
frontal perspective, at times from a birds-eye view, sometimes cropped only to
the feet of the dancers. Occasionally, the eye is drawn primarily to the shadows
cast by the dancers on the floor. The documentary A Ballet in Sneakers reveals
that it was Robbins’ original intention that dance should be seen from multiple
viewpoints.
NY Export: Opus Jazz is also a film about the diversity of New York. The beginning of the film presents the characters as well as the city with its apartment
blocks, gaming arcades and natural vistas. Many of the scenes have been
filmed in gritty yet beautiful abandoned buildings and empty urban spaces. The
film successfully highlights the fascinating details of the city and the quotidian
tasks of its people. The visual compositions of the film are arresting in their
perfection. Many scenes and transitions would work perfectly well as colorful,
poster-like still images. The camerawork exploits the dynamics of the city’s
architecture as well as the atmospheres created by natural light at different
times of the day.
Nimi / Title: NY Export: Opus Jazz
Ohjaus / Director: Henry Joost & Jody Lee Lipes
Tuotanto / Production: Kyle Martin & Melody Rocher
Käsikirjoitus / Screenplay: Jody Lee Lipes
Pääosissa / Starring: Adam Hendrickson, Amanda Hankes, Amar Ramasar, Andrew Veyette,
Antonio Carmena, Ashley Laracey, Austin Laurent, Brittany Pollack, Craig Hall, Georgina
Pazcoguin, Giovanni Villalobos, Glenn Keenan, Gretchen Smith, Rachel Rutherford, Rebecca Krohn, Robert Fairchild, Tiler Peck & Troy Schumacher
Koreografia / Choreographer: Jerome Robbins
Kuvaus / Cinematography: Jody Lee Lipes
Musiikki / Music: Robert Prince
Äänisuunnittelu / Sound design: Eric Gitelson
Lavastus / Set Design: Ariel Schulman (production designer)
Puvustus / Costume Design: Janicza Bravo
Leikkaus / Editing: Zac Stuart-Pontier
Tuotantoyhtiö / Production Company: Bar/Suozzi Productions
Levittäjä / Distribution: Factory 25
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Ensi-ilta / Release date: 24.3.2010 (US)
Kesto / Running time: 46’
Maa / Country: US
Nimi / Title: A Ballet in Sneakers: Jerome Robbins and Opus Jazz
Ohjaus / Director: Anna Farrel & Matt Wolf
Tuotanto / Production: Anna Farrel, Matt Wolf & Kyle Martin
Pääosissa / Starring: Jerome Robbins, Craig Hall, Rebecca Krohn, Eliot Feld, Aidan Mooney,
Sondra Lee, Tiler Peck, Adam Hendrickson, Georgina Pazcoguin, Jean-Pierre Frohlich, Ed
Sullivan, Eddie Verso, Ellen Bar, Sean Suozzi, Henry Joost, Jody Lee Lipes
Kuvaus / Cinematography: Anna Farrel
Musiikki / Music: Aaron Severini
Leikkaus / Editing: Matt Wolf
Tuotantoyhtiö / Production Company: Bar/Suozzi Productions
Levittäjä / Distribution: Factory 25
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Ensi-ilta / Release date: 24.3.2010
Kesto / Running time: 15’
Maa / Country: US
One of the most beautiful scenes of the film is the duet ”Passage for Two”,
danced by Rachel Rutherford and Craig Hall on an abandoned, shrub-covered
train track. The sunset, the sensual choreography, and the leaves quivering in
the wind in time to the trumpet create an arresting whole. The scene had a
particular poignancy for New Yorkers, whose urban activism eventually led to
the stretch of track being refurbished as the High Line Park.
At the end of the film, the dance ends, but the movement continues. The traffic, pedestrians, baseball players, skateboarders, children skipping rope and
playing on swings; all create their own, never-ending choreography for the city.
The ending links the film to contemporary ideas about everyday, self-organizing
movement. On the other hand, Robbins’ choreography itself seems to draw from
the rhythms of the city and its youth culture. It has the relaxed, playful interaction that can be seen on the street, in parks and on the basketball court.
In the documentary, Craig Hall offers the perfect encapsulation of the film:
”They have music, they have movement, they have New York City.” There you
go.
SH
5
LA/SAT 26.3. 17:00, ANDORRA, 6€
Tanssin eri genret elokuvassa –näytökset tekevät katsauksen tämän
päivän tanssielokuvan monimuotoiseen maailmaan. Sarjoihin on valikoitunut teoksia, jotka avaavat uusia näkökulmia tanssin käsitteelle.
Tanssin eri genret elokuvassa I / 60’
Kumpi vie: tanssi vai tanssija? Tuttu käsitepari muovautuu uuteen merkitykseen
Tanssin eri genret elokuvassa I –sarjassa. Näytöksen kahdeksan lyhytelokuvaa
esittelevät tarinoita, jotka saattavat tanssin uuteen valoon.
Tanssi ja tanssija ovat lähimpänä perinteistä olemustaan tanskalaisen Maja Friisin lyhyessä dokumentissa The Story of a Ballet Dancer (2009, DK). Friis
piirtää elokuvassa kauniin ja seesteisen kuvan suomalaisesta balettitanssijasta
Sorella Englundista. Dokumentissa nähdään mittavan kansainvälisen uran tehnyt entinen suurten oopperatalojen ensitanssija tarkastelemassa vanhenemistaan. Englund on armollinen itseään ja vanhuuden tuomaa hiljaisuutta kohtaan.
Tanssielokuva voi lähestyä tanssia kahtaalta: toisinaan koreografia ei synny heti
kameralle vaan lavateoksista muovataan uusia tulkintoja elokuvalliseen muotoon. Deirdre Towersin (Black) Light (2010, USA) on tutkielma mustalaiskulttuurista flamencon liikekielellä. Perinteen mukaan tanssija vapauttaa itsensä
menneisyyden taakasta ja kulkee kohti valoa.
Katse on suunnattu kohti menneisyyttä myös Chelsea McMullanin teoksessa
Slip (2008, CA), joka tuo esiin rakennusten historiaa niissä tapahtuneita vaiheita näyttämällä. McMullanilla on erityinen kyky tuoda esiin jonkin piilotetun
tunteen, jonka voimme aistia toisinaan paikoista ja niiden historiasta. Julkisten
tilojen luonne syntyy niissä tapahtuneista sattumuksista. Slipissä nämä sattumukset tuodaan esiin tanssin kerronnan kautta. Arkisten tapahtumien nostalgia
ja taianomainen muistijälki nousee näin kerrottuna väkevästi pintaan.
Muistot nousevat merkittävään rooliin Hamish Andersonin steppielokuvassa
Shadowed (2010,UK). Viime syksynä arvostetuilla Cinedans-festivaaleilla palkittu elokuva kertoo nuoren pojan tanssiharjoituksista autiossa talossa. Hiljaisiin
harjoituksiin sekoittuvat edellisen kesän varjot. Poika muistelee tanssipariaan,
joka nousee esiin heijastuksina ja häivähdyksinä.
Hans Christian Andersenin satu Punaiset kengät luo Red Shoes-elokuvan
(2009, CA) kehyksen. Tanssijaa riivaavat kengät vievät tämän lähelle kuolemaa.
Tanssielokuvissa jo 40-luvulla tulkittu tarina kantaa yhä. Sen ihmisyyden perustaviin kysymyksiin viittaava teema välittyy tehokkaasti myös tanssin sanattoman
kielen avulla.
Tanssin ja tanssijan käsitteet rikkoutuvat erityisesti sarjan kotimaisissa
elokuvissa. Esa Illin L’Artist (2010, FI) tuo laivalla Helsinkiin pantomiimitaiteilijan. Taiteilijaelämän kovuus ja klovnin suru on riipaisevaa aina viimeiseen
kaupungin kylmään hetkeen asti. Helsinki näyttäytyy ilmakuvassa myös Hannes
Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen elokuvassa Erään hyönteisen tuho (2010,
FI). Se rakentaa luonnon mikrokosmoksen kaiken kiertävää ihmeellistä tanssia
3-D kuvattujen hyönteisten avulla.
Tanssi ja tanssija muokkaavat toisiaan viimein Sérgio Cruzin elokuvassa
Hannah (2010, UK). Elokuva on kunnianosoitus nuorelle tanssijattarelle. Se
ylistää elämää, joka välittyy kehitysvammaisen urheilijan Hannah Dempseyn
kautta. Esiintyjän atleettisuus, leikkisyys ja elinvoimaisuus vangitsevat katsojan.
SM
6
Dance Genres in Film screenings take a look at the diverse world
of today’s dance films. The films chosen to this series give fresh
perspectives to the concept of dance. Both dancer and dance are
given new meanings.
Dance Genres in Film, Part I / 60’
Which one leads, the dance or the dancer? A familiar concept is transformed
in Dance Genres in Film 1 series trough he various forms dance is portrayed in
these films. These eight short films of the first
thematic series present different angles one can take on the use of movement
in cinematic narration.
Dance and dancer are closest to their traditional forms in Maja Friis’ short documentary The Story of a Ballet Dancer (2009, DK). Friis paints a beautiful
and serene picture of a Finnish ballet dancer Sorella Englund. Documentary
presents the prima ballerina of major opera houses with a long international
career examining her ageing. Englund is merciful to herself and the silence
brought by ageing.
Dance film can approach dance in two different ways: occasionally the choreography is not instantaneously ready for camera and the interpretation needs to
reshape itself to a cinematic form. Deirdre Towers’ (Black) Light is a study
of the gipsy culture in the form of flamenco. According to tradition the dancer
frees herself from the burden of the past and travels to the light.
The past is also on display in Chelsea McMullan’s Slip (2008, CA) which
shows the history of buildings by displaying their different stages. McMullan
has a special skill to bring out a hidden feeling that we can sometimes sense in
places and their history. The identity of public spaces forms from the incidents
that happened in them. Slip brings out the incidents through the means of
dance. The nostalgia of ordinary events and the magical memorytrail stand out
in this type of narration.
Memories have an important role in Hamish Anderson’s step film Shadowed
(2010, UK). This Cinedans awarded film tells the story of a young boy’s dance
rehearsals in an deserted house. The shadows of former summer are mixed
to his silent rehearsals. The boy recollects his dance partner who appears as
reflections and traces of the summer past.
The frame for the story in Red Shoes (2009, CA) comes from Hans Christian
Andersen’s fairytale of the same title. The shoes that obsess the dancer take
her close to death. This story has been used in dance films since the 1940s
and it still works. Its theme of the basic questions on humanity comes across
effectively through the unspoken language of dance.
The concepts of dance and dancer fall apart especially in the series’ domestic
films. Esa Illi’s L’Artist (2010, FI) brings a pantomime artist to Helsinki on a
ferry. The sadness of the clown is heartbreaking to the last cold moment in the
city. Hannes Vartiainen and Pekka Veikkolainen present Helsinki from an aerial
view in their film The Death of an Insect (Erään hyönteisen tuho, 2010, FI).
It builds an amazing dance of 3-D filmed insects that circulates the microcosm
of nature.
Sérgio Cruz’s film Hannah (2010, UK) is a tribute to a young performer. It
compliments life through a disabled athlete Hannah Dempsey. The athleticness,
playfulness and vitality of the performer captivates the viewer.
SM
Nimi / Title: The Story of A Ballet Dancer (En balletdansers historie)
Ohjaus / Director: Maja Friis
Pääosissa /Starring: Sorella Englund
Kuvaus / Cinematocraphy: Matilda Mester
Julkaisuvuosi / Release Year: 2009
Kesto / Running time: 9’
Maa / Country: DK
Nimi / Title: Slip
Ohjaus / Director: Chelsea McMullan
Koreografia / Choreography: Yvonne Ng
Pääosissa / Starring: Linnea Swan
Kuvaus / Cinematocraphy: Maya Bankovic
Äänisuunnittelu / Sound design: Juliet Palmer
Puvustus / Costume Design: Kristan Kimczak
Leikkaus / Editing: Avril Jacobson
Tuotanto / Production: Geoff McLean & Cole J Alvis
Tuotantoyhtiö / Production Company: Vision Entertanment Inc. and Plural Productions
Julkaisuvuosi / Release Year: 2008
Kesto / Running time: 6’
Maa / Country: CA
Nimi / Title: Hannah
Ohjaus / Director: Sérgio Cruz
Tanssi / Dance: Hannah Dempsey
Julkaisuvuosi / Release Year: 2009
Kesto / Running time: 5’
Maa / Country: UK
Nimi / Title: Red Shoes
Ohjaus / Director: Micah Meisner
Tarina / Story by: Hans Christian Andersen
Pääosissa / Starring: Anne Plamondon
Koreografia / Choreography: Victor Quijada & Anne Plamondon
Kuvaus / Cinematocraphy: Simon Shohet
Leikkaus / Editing: Micah Meisner
Musiikki / Music: Mitchell Akiyama
Tuotantoyhtiö / Production Company: Natalie Galaxy Inc.
Julkaisuvuosi / Release Year: 2009
Kesto / Running time: 17’
Maa / Country: CA
Teatterilevitys / Theatrical Distribution: N/A
Nimi / Title: Shadowed
Ohjaus / Director: Hamish Anderson
Koreografia / Choreography: Todd Holdworth & Sofia Souri
Tanssi / Dance: : Todd Holdworth & Sofia Souri
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 4’
Maa / Country: UK
Nimi / Title: Erään hyönteisen tuho
Ohjaus / Director: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen
Käsikirjoitus / Script writer: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen
Kuvaus / Cinematocraphy: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen
Musiikki / Music: Joonatan Portaankorva
Animointi / Animation: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen
Leikkaus / Editing: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen
Tuottaja / Producer: Hannes Vartiainen & Pekka Veikkolainen
Tuotanto / Production: Pohjankonna Oy
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 7’
Maa / Country: FI
Teatterilevitys / Theatrical Distribution: Pohjankonna
Nimi/Title: L’Artist
Ohjaus/Director: Esa Illi
Koreografia/Choreography: Marc Gassot
Tanssi/Dance: Marc Gassot
Käsikirjoitus/Script writer: Esa Illi
Kuvaus/Cinematocraphy: Timo Heinänen
Äänisuunnittelu/Sound design: Janne Laine
Musiikki/Music: Janne Laine & Esa Illi
Tuotanto/Production: Petri Rossi
Tuotantoyhtiö/ Production Company: Cone Works
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto/Running time: 12’
Maa/Country: FI
Teatterilevitys/Theatrical Distribution: Esa Illi
Nimi / Title: (Black) Light
Ohjaus / Director: Deirdre Towers
Koreografia / Choreography: Deirdre Towers
Kuvaus / Cinematography: Dikayl Rimmasch
Tanssi / Dance: Katherine Crockett
Musiikki / Music: Paul Jared Newman
Lavastus / Set Design: Bojan Mitrevski
Tuotanto / Production: Deirdre Towers
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 6’
Maa / Country: US
7
LA/SAT 26.3. 17:00, ANDORRA, 6€
LIIKKEEN VOIMASTA JA KAUNEUDESTA
Tanssin eri genret elokuvassa II / 75’
Toisessa festivaalin kahdesta teema-sarjasta nähdään kahdeksan lyhyttä elokuvaa, jotka valottavat jokainen omalla tavallaan tanssia ja ihmiskehon liikettä.
Kokonaisuutena ne myös vastaavat yhdellä tavalla kysymykseen siitä, mitä tanssielokuva oikein on ja mitä sillä käsitetään – mitä ja miten sillä voi ilmaista?
Liikkeen ilmaisevaa voimaa ei siis ole välttämättä sidottu tanssin sääntöihin tai
ahtaisiin taiteen määritelmiin, vaan elokuvan ja tanssin rajat ovat auki uusille,
tuoreille ja haastaville näkemyksille.
Ranskalaisen Insencé crew ryhmän akA Vs Nky #1 (2010, FR) sekä yhdysvaltalaisen Robb Longin iPhone Breakdancing Battle (2010, US) edustavat
urbaania ja viileää breakdance-estetiikkaa. Ensin mainittu on tiivis tarinallinen
tanssiteos ihmisarvosta ja nyky-yhteiskunnan rooleista, kun taas jälkimmäinen
on vapaamuotoinen tyylitelmä, jossa teknologia tarjoaa puitteet tanssille: taustamusiikki tulee älypuhelimesta, kameran tarvitsema valo pysäköityjen autojen
ajovaloista ja itse kuva on tallennettu kevyen digitaalisen järjestelmäkameran
muistikortille.
Englantilaisen Wilkie Bransonin ohjaama Stronger (osa teoksesta White
Caps) (2010, UK) vie tavallisesti kaupunkiympäristöihin liitetyn breakdancen
ja parkourin uuteen tilaan, keskelle hämmästyttävän kaunista, metsittynyttä
vuorenrinnettä. Kahden tanssijan yhteisessä matkassa tärkeintä ei tunnu olevan
päämäärä, vaan liikkeen oma paino, yhdessäolo ja paradoksaalisella tavalla
kiireetön joutuisuus.
Lisää upeita näkymiä tarjoaa New London Calling (Alla Kovgan, 2010, US),
jossa seurataan Yhdysvaltain Connecticutin osavaltiossa, New Londonin kaupungissa liikkuvia lapsiryhmiä. Lasten juoksentelu ja heidän leikkinsä pelkistyvät kameran läpi nähtynä tanssillisiksi, jopa hypnoottisiksi liikesarjoiksi. Hienot
kaupunkimaisemat antavat taustan suoralle ja energiselle liikkeelle.
Kanadalaisen Joe Cobdenin Slow Dance (2010, CA) pysäyttää ja kristallisoi
erään ihastumisen hetken. Samalla se estetisoi väkivallan ja vie sen näyttämölle, joka pystytetään päähenkilöiden ympärille. Baaritappelu on tuskin koskaan
näyttänyt näin ylevältä. Elokuva on kuvattu Helsingissä ohjaajan suomen taiteilijaresidenssin aikana, mikä selittää oudon tuttuuden tunnun visuaalisuudessa.
Väkivallan äärellä ollaan myös Pedro Piresin lyhytelokuvassa Danse Macabre
(2009, CA), joka näyttää meille kuolleen ruumiin keveyden ja painon, sen ihon
ja ääriviivat. Tämä huikean visuaalinen esitys näyttää rakentuvan eräänlaiselle
”viimeisen tanssin” ajatukselle. Kokonaisuuden nivoo yhteen taustalla soiva
Maria Callas’n kuulas laulu.
Sarjassa nähdään korkeatasoista elokuvaa myös suomalaisilta tekijöiltä.
Kimmo Leedin ohjaama Largo (2010, FI) kertoo maaseudulla asuvasta
perheestä, menetyksestä ja tunteiden kommunikoinnista. Tämä Misa Lommin
tähdittämä tanssillinen lyhytelokuva onnistuu rakentamaan vahvan, kiehtovalla tavalla vieraannuttavan tunnelman, unohtamatta kuitenkaan itse tarinaa.
Kansainvälisenä yhteistyönä toteutettu A Man Standing Behind a Seated
Woman (Stav Yeini, Veli Lehtovaara, 2009, BE) on rehellisen kokeellinen, näyttämö- ja videotaidetta yhdistelevä teos, joka ottaa videon mediumina suvereenisti haltuun ja koettelee sen rajoja. Kuva ja ääni käyvät intensiivistä dialogia,
joka täytyy vain kokea.
AP
8
Nimi / Title: A Man Standing Behind a Seated Woman
Ohjaus / Director: Stav Yeini, Veli Lehtovaara
Tuotanto / Production: Stav Yeini, Veli Lehtovaara (with support of P.A.R.T.S. & Charleroi/
Danses, Brussels)
Käsikirjoitus / Screenplay: Stav Yeini, Veli Lehtovaara
Tarina / Story by: Hanoch Levin
Pääosissa / Starring: Stav Yeini, Veli Lehtovaara
Koreografia / Choreographer: Stav Yeini, Veli Lehtovaara
Kuvaus / Cinematography: Stav Yeini, Veli Lehtovaara, Stanislav Dobak
Musiikki / Music: Berry Sacharof
Äänisuunnittelu / Sound design: Stav Yeini, Veli Lehtovaara
Lavastus / Set Design: Stav Yeini, Veli Lehtovaara
Puvustus / Costume Design: Stav Yeini, Veli Lehtovaara
Leikkaus / Editing: Stav Yeini, Veli Lehtovaara
Tuotantoyhtiö / Production Company: Teatterikorkeakoulu
Julkaisuvuosi / Release Year: 2009
Kesto / Running time: 2’24
Maa / Country: BE
Nimi / Title: New London Calling
Ohjaus / Director: Alla Kovgan
Käsikirjoitus / Screenplay: Alissa Cardone, Ingrid Schatz
Pääosissa / Starring: Middle School of Dual Language Arts Academy, New London, CT, USA
Koreografia / Choreographer: Alissa Cardone, Ingrid Schatz
Kuvaus / Cinematography: Mkrtich Malkhasyan
Musiikki / Music: P. Andrew Willis, Ken Winokur
Äänisuunnittelu / Sound design: P. Andrew Willis, Ken Winokur
Leikkaus / Editing: Alla Kovgan
Tuotantoyhtiö / Production Company: KINODANCE
Levittäjä / Distribution: KINODANCE
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 10’
Maa / Country: US
Nimi / Title: iPhone Breakdancing Battle
Ohjaus / Director: Robb Long
Tuotanto / Production: Robb Long
Pääosissa / Starring: Jason Noer, Dancin Dave
Koreografia / Choreographer: Jason Noer
Kuvaus / Cinematography: Robb Long
Leikkaus / Editing: Robb Long
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 1’25
Maa / Country: US
ON THE POWER AND THE BEAUTY OF MOVEMENT
Dance Genres in Film, Part II / 75’
The second thematic series of the festival presents eight short films that provide an individual viewpoint on dance and the moving human body. As a whole,
these films also offer one possible answer to the question of what is meant by
the term dance film – what can it express, and how? The expressive power of
movement need not be tied to dance vocabularies or narrow definitions of art,
as the borders of film and dance are open to new, freshly challenging visions.
akA Vs Nky (2010) by the French Insencé crew, and iPhone Breakdancing
Battle (2010) by Robb Long of the US, represent the urban and cool aesthet-
ics of breakdance. The former is a compact, narrative dance work about human
values and the roles in contemporary society, while the latter is a freeform
stylistic essay in which technology creates the backdrop for dance. The music is
played on a smartphone, lighting is provided by the headlights of parked cars,
and the moving image has been recorded on the memory card of a lightweight
digital SLR camera.
Stronger (2010), directed by the British Wilkie Branson and part of the work
White Caps, takes the urban imagery of breakdance and parkour into a surprising milieu – an amazingly beautiful, forested mountainside. The journey of the
two dancers is not about the destination, but about the intrinsic weight of the
movement, togetherness, and a paradoxically unhurried swiftness.
More gorgeous vistas are on hand in New London Calling (2010) by Alla
Kovgan, which follows groups of children moving through the streets of New
London, Connecticut. The camera stylizes the running and play of the children
into dance-like, even hypnotic sequences. The finely filmed cityscapes provide a
background for direct and energetic movement.
In Slow Dance (2010), Joe Cobden from Canada pauses and crystallizes a
moment of infatuation. At the same time, the film aestheticizes violence and
takes it onto a stage constructed around the main characters. A bar brawl has
likely never looked this elevated. The work was filmed in Helsinki during the
director’s residence period, which explains the strange visual familiarity for the
Finnish viewer.
Violence is also a theme in Pedro Pires’ short film Danse Macabre (2009),
which shows us the lightness and weight of a dead body, its skin and outlines.
This stunningly visual work seems to be built around the idea of a ”last dance”,
with the finishing touch provided by the ethereal singing voice of Maria Callas.
The series also presents high-quality films from Finnish directors. Largo
(2010), by Kimmo Leed, is about a family living in the countryside, as well as
about loss and the communication of feelings. The dance short, starring Misa
Lommi, succeeds in constructing a strong, fascinating atmosphere of alienation, while remaining true to the story. The international collaboration A Man
Standing Behind a Seated Woman (Stav Yeini, Veli Lehtovaara, 2009) is
an unabashedly experimental work that demonstrates sovereign mastery of the
video artform while simultaneously pushing its boundaries. Image and sound
engage in an intense dialogue that must simply be experienced.
AP
Nimi / Title: Largo
Ohjaus / Director: Kimmo Leed
Tuotanto / Production: Tuomo Leino
Käsikirjoitus / Screenplay: Kimmo Leed, Tuomo Leino, Jenni Kivelä
Pääosissa / Starring: Misa Lommi, Sami Hiltunen, Kirsi Karlenius, Kalle Kettunen
Koreografia / Choreographer: Jenni Kivelä
Kuvaus / Cinematography: JP Passi
Musiikki / Music: Tuomo Leino, Petri Nieminen
Äänisuunnittelu / Sound design: Pekka Karjalainen
Lavastus / Set Design: Otso Linnalaakso
Puvustus / Costume Design: Karoliina Koiso-Kanttila
Leikkaus / Editing: Tuomo Leino
Tuotantoyhtiö / Production Company: Leino Production
Levittäjä / Distribution: YLE
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 19’
Maa / Country: FI
Nimi / Title: Stronger (excerpt from White Caps)
Ohjaus / Director: Wilkie Branson
Tuotanto / Production: Wilkie Branson
Käsikirjoitus / Screenplay: Wilkie Branson
Pääosissa / Starring: Champloo Dance Company, Wilkie Branson, Joel Daniel
Koreografia / Choreographer: Champloo Dance Company, Wilkie Branson, Joel Daniel
Kuvaus / Cinematography: Rob Saunders
Musiikki / Music: Phil King, Scott Hammond, Jonathan Thomas
Leikkaus / Editing: Wilkie Branson
Tuotantoyhtiö / Production Company: Champloo Dance Company, Co-Comissioned by
Theatre Bristol, Bristol Old Vic
Levittäjä / Distribution: Champloo Dance Company
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 4’
Maa / Country: UK
Nimi / Title: Danse Macabre
Ohjaus / Director: Pedro Pires
Tuotanto / Production: Catherine Chagnon, Pedro Pires
Käsikirjoitus / Screenplay: Pedro Pires
Pääosissa / Starring: AnneBruce Falconer
Koreografia / Choreographer: AnneBruce Falconer
Kuvaus / Cinematography: Pedro Pires
Musiikki / Music: Vincenzo Bellini - Casta Diva (Norma), esittäjä / performed by Maria Callas
Leikkaus / Editing: Pedro Pires
Tuotantoyhtiö / Production Company: Phi Group
Levittäjä / Distribution: Phi Group
Julkaisuvuosi / Release Year: 2009
Kesto / Running time: 8’30
Maa / Country: CA
Nimi / Title: akA Vs Nky #1
Ohjaus / Director: Insencé crew
Pääosissa / Starring: akA, Nky
Kuvaus / Cinematography: Jerry Miller
Musiikki / Music: La brigade feat Lunatic, Sean Price
Leikkaus / Editing: Jerry Miller
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 2’30
Maa / Country: FR
Nimi / Title: Slow Dance
Ohjaus / Director: Joe Cobden
Tuotanto / Production: Joe Cobden, Josh Usheroff, Sach Baylin-Stern
Käsikirjoitus / Screenplay: Joe Cobden
Pääosissa / Starring: Hannako H. Caines, Joe Cobden
Koreografia / Choreographer: Kevin Kelsall
Tanssi / Dance: Jason Cavalier, Kevin Kelsall, Marc-Andre Brisebois, Marie-Pier Gaudet,
Maxim Savaria, Patrick Sabongui, Peter Seaborne
Kuvaus / Cinematography: Christophe Collette
Musiikki / Music: Warren Spicer, Katie Moore, Mike O’Brien
Leikkaus / Editing: Gregory Adam Kaufman
Tuotantoyhtiö / Production Company: Black Box Productions & Way Past Curfew Productions
Levittäjä / Distribution: Black Box Productions
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 2’24
Maa / Country: CAN
9
Raati
Raati on työnsä tehnyt. LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin avoimeen hakuun osallistuneista elokuvista on pitkän, mutta kiitollisen prosessin tuloksena valikoitu
kolmetoista mielenkiintoista teosta esitettäväksi suurelle yleisölle kolmessa
Raadin valinnat -sarjassa.
Hakuun osallistui jälleen ennätysmäärä elokuvia, joten valinta ei ollut tänäkään
vuonna helppo. Raati voikin kiitollisena todeta, että osallistuneiden elokuvien
taso on noussut entistä korkeammalle. Festivaalin kansainvälinen profiili on
jatkuvassa nosteessa, tänäkin vuonna hakuun osallistui suuri määrä ulkomaalaisia huipputekijöitä.
Kanada esittäytyy edelleen vahvana tanssielokuvamaana. Festivaalilla vierailee
kanadalainen Marlene Millar, jolta nähdään kaksi elokuvaa: The Greater the
Weight Raadin valinta I -sarjassa ja kokeellisempi 40 katselupisteessä.
Ei ole kuitenkaan syytä unohtaa kotimaista tanssielokuvaa, sillä esitettäväksi
valikoituneet kolme kotimaista ovat tasoltaan erittäin korkealuokkaisia. Kokonaisuutena kotimaisen tanssielokuvan kenttä jatkaa laadullisen tasonsa nousua.
Moni varteenottava elokuva jäikin valitettavasti festivaalin ulkopuolelle.
Hanna Pajala-Assefa
Avoimen haun elokuvissa nähdään tänä vuonna niin kokeellista tanssielokuvaa
kuin perinteisempääkin ilmaisua. Mielenkiintoa raadissa herätti muun muassa
se, että useassa haun elokuvassa yhdistellään vapaasti tanssia ja animaatiota.
Esimerkiksi Magali Charrierin 12 Sketches on the Impossibility of Being
Still nousi esiin elokuvakeinojen laajalla ja kekseliäällä käytöllään.
Raatiin kuuluivat festivaalin taiteellisen johtajan Hanna Pajala-Assefan lisäksi
viisi elokuvan, tanssin ja tanssielokuvan asiantuntijaa: Kati Kallio, Janne Laine,
Kimmo Leed, Mari-Kaisu Mononen ja Jouka Valkama. Dokumenttielokuvat valitsi yhdessä taiteellisen johtajan kanssa tanssija-koreografi Sari Palmgren.
Kati Kallio
Koreografi-tanssija ja LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin taiteellinen johtaja
Hanna Pajala-Assefa on MAD Tuotannon perustajajäseniä ja toiminut alusta
alkaen luottamustoimissa yhdistyksen hallituksessa. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteenlaitokselta koreografiksi vuonna 1995. Urallaan
hän on toiminut sekä koreografin, tanssijan että tanssin tuottajan tehtävissä.
Viimevuosina hän on keskittynyt työskentelemään paikkakohtaisen tanssitaiteen
ja tanssielokuvan parissa.
Kati Kallio on vantaalainen tanssitaiteilija ja tanssielokuvan tekijä sekä tanssinopettaja. Hän on toiminut MAD Tuotannon hallituksen puheenjohtajana vuosina
2005-2010 ja on osallistunut LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin järjestämiseen
sekä suomalaisen tanssielokuvan kehittämiseen vuodesta 2008 lähtien. Tanssijan koulutuksen hän on saanut Teatterikorkeakoulussa vuosina 1991-1995 ja
valmistunut tanssitaiteen maisteriksi vuonna 2003.
Janne Laine
Kimmo Leed
Elokuvaäänisuunnittelija Janne Laine on Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja
lavastustaiteen osastolta valmistunut taiteen maisteri. Hän on työskennellyt
elokuvan parissa 1990-luvun loppupuolelta tähän päivään asti, keskittyen
pääasiassa pitkään fiktioon ja dokumenttielokuvaan.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Leed on monipuolinen elokuva-alan ammattilainen. Hän on toiminut ohjaajana vuodesta 1999 ja tehnyt lyhytelokuvia,
dokumentteja sekä yrityselokuvia. Viimeisin teos, syksyllä 2010 valmistunut
tanssillinen lyhytelokuva nimeltään Largo saa ensiesityksensä LOIKKA-tanssielokuvafestivaalilla. Elokuva nähdään myös myöhemmin TV1:ssä.
Mari-Kaisu Mononen
Sari Palmgren
Mari-Kaisu Mononen on Taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjauksen linjan
kasvatti. Hän viimeistelee maisterin tutkintoaan ja kirjoittaa parhaillaan ohjauksen lopputyöelokuvaansa.
Sari Palmgren on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta
vuonna 2004. Sen jälkeen hän on toiminut tanssitaiteen eri alueilla freelancetanssijana, koreografina ja tanssinopettajana. Sari Palmgrenin viimeisimpiä
töitä ovat soolo Animal motion (2010) Zodiak - Uuden tanssin keskukseen sekä
sanaton näytelmä Finnhits (2010) yhteistyössä Projektoriryhmän kanssa. Tällä
hetkellä Palmgren on mukana British Councilin ilmastolähettiläänä Challenge
Europe -projektissa.
Jouka Valkama on ollut Suomen Kansallisoopperan tanssija vuodesta 1995.
Hän on tehnyt uransa aikana useita koreografioita ja käyttänyt näissä muun muassa rock-musiikkia. Valkama on toiminut laajasti tanssin kentällä. Hän on kouluttanut televisioesiintyjiä, edustanut tanssijana erilaisia oppijoita sekä luonut
koreografioita niin perinteisiin lavateoksiin kuin audiovisuaalisiin tuotantoihin.
TS
12
Jouka Valkama
Jury
The jury has, again, finished its work. The selection process for the films sent
in to LOIKKA Dance Film Festival was long but satisfactory. Thirteen interesting
films have now been selected to be screened as part of the Open Call Selection
in three Jury’s Choices screenings.
The number of films sent to the festival was record high, so, like previous years,
the choices were not easy. The jury was delighted to see that the quality of films
had again improved. The international profile of the festival is rising and many
top artists from outside Finland sent in their work this year, as well.
Canada continues as a big dance film nation. The Canadian Marlene Millar will
be a special guest at the festival to present two films: The Greater the Weight
in Jury’s Choices I, and the more exploratory 40 at the free screening points.
We shouldn’t, however, forget the Finnish dance films, as the three pieces that
were selected from Finland are of top quality. The field of Finnish dance film
as a whole continues raising its standards. Unfortunately this means also that
many good films were left outside the Jury’s Choices.
The Open Call Selection presents both experimental and more traditional expression. The jury noted with interest that many films combined dance and animation. Magali Charrier’s 12 Sketches on the Impossibility of Being Still,
for example, stood out for its inventive and broad use of cinematic techniques.
The expert jury has five members in addition to Hanna Pajala-Assefa, the Artistic Director of the festival: Kati Kallio, Janne Laine, Kimmo Leed, Mari-Kaisu
Mononen ja Jouka Valkama. The documentaries were selected by dancer-choreographer Sari Palmgren together with the Artistic Director.
LOIKKA dance film festival’s Artistic Director, choreographer-dancer Hanna
Pajala-Assefa is one of the founders of MAD Tuotanto. She has worked as
MAD’s choreographer and been a member of the association’s board since the
beginning. In 1995 she graduated as a choreographer from Theater Academy
Helsinki. Pajala-Assefa has worked as a choreographer, a dancer and a producer
of dance. Recent years she has been working with dance film and site specific
performances.
Kati Kallio is a dance artist, dance film maker and a dance teacher from
Vantaa. She’s been the president of MAD Tuotanto from 2005 to 2010 and
involved in organizing LOIKKA dance film festival. Since 2008 Kallio has also
been doing her part in developing and improving Finnish dance film. She studied dance in Theatre Academy Helsinki from 1991 to 1995 and got her Master
of Art degree in dance in 2003.
Janne Laine graduated as a sound designer (MA) from the department of Motion Picture, Television and Production Design at the Helsinki School of Art
and Design. He has been working with films since the late 1990s, focusing on
feature length fiction and documentaries.
Writer-director Kimmo Leed is an all-round professional of the film industry. He
has worked as a director since 1999, directing short films, documentaries and
corporation films. His latest work, a short film called Largo was finished in the
autumn 2010 and will be premiered at LOIKKA dance film festival. The film
will be seen also in Finnish national television.
Mari-Kaisu Mononen has studied directing at the Helsinki School of Art and
Design. She is currently finishing her MA studies and writing the script for her
diploma work.
Sari Palmgren has a MA in dance from the Theatre Academy Helsinki. After
graduating in 2004, she has worked as a freelance dancer, choreographer and
dance instructor. Her latest work include the solo production Animal motion
(2010) at the Zodiak Center for New Dance and the wordless play Finnhits
(2010) with the Projektoriryhmä theatre group. Palmgren is also involved in
British Council’s Challenge Europe project as a Climate Advocate.
Jouka Valkama has worked as a dancer at the Finnish National Opera since
1995. He has also created several choreographies during his career and used,
for example, rock music in them. Valkama has worked widely in the dance field.
He has trained television personalities, been a representative of diverse learners
and created choreographies not only to traditional stage performances but also
to audiovisual productions.
TS
13
TO/THU 24.3. 19:30, ANDORRA, 6€
LIIKETTÄ TILASSA, TILOJA LIIKKEESSÄ
Raadin valinnat I / 60’
Mustaa taustaa vasten kuvattu duetto, jossa kamera viipyilee parin kasvojen
yksityiskohdilla. Tyhjässä ja rapistuneessa talossa lattiaan tömähtelevä nainen,
joka satunnaisesti katoaa ja ilmestyy taas uudestaan näkyviin. LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin Raadin valinnat I -sarjassa nähdään keskenään erilaisia
elokuvia, jotka suhtautuvat tanssiin ja elokuvaan eri tavoilla – ja käyttävät
tanssielokuvan ilmaisun keinoja laajalla skaalalla. Keinojen ja toteutumistapojen kirjosta huolimatta kaikki kommentoivat omalla tavallaan liikkeen ja tilan
suhdetta.
Kamera viedään lähelle ihmistä kehon yksityiskohtiin hyvin erilaisin päämäärin
ja tuloksin niin surumielisessä Memento Morissa (2010, DE) kuin kokeellisessa 12 Sketches on the Impossibility of Being Stillissäkin (2010, UK).
Helle Bachin ohjaama ja koreografioima Memento Mori käyttää lähikuvia yksityisen tilan luomiseen. Kahden henkilön välinen intiimi tila avautuu silmien ja
huulien kautta, kun katsoja pääsee todistamaan vain rakastavaisille tarkoitettua
läheisyyttä. Mustaan, lähes olemattomaan ympäristöön luodaan tilan tuntua ja
tunnesisältöä äänimaailman hienovaraisella käytöllä.
Magali Charrierin 12 Sketches on the Impossibility of Being Still käsittelee liikkumattomuuden ja liikkeen puuttumisen täydellistä mahdottomuutta.
Animaatiolla ja leikkauksella leikittelevä teos on kokoelma erilaisia kokeita siitä,
miten äkkiseltään autiolta ja hiljaiselta näyttävä tila täyttyy hienovaraisista ja
hiljaisuudessaan kovaäänisistä liikkeistä. Keho ei pysy paikoillaan eikä mieli
suostu jäämään staattiseen tilaan. Ihmisen luontainen olotila vaatii tilan täyttämistä, sen ottamista haltuun omin ehdoin.
Tätä rajoitusten ja vapauden rajankäyntiä kuvaa myös irlantilainen Her Mothers Daughters (2010, IR). Oonagh Kearneyn ohjaamassa ja Cindy Cumming-
sin koregrafioimassa elokuvassa vanha nainen muistelee aikaa, jolloin hänen
kotinsa vielä täyttyi tytärten liikkeistä. Takaumassa kodin fyysiset puitteet ja
äidin asettamat rajat muodostavat tyttärille kehyksen, jota he täyttävät koristeellisella ja leikittelevällä liikkeellään. Liike on itsetarkoituksellista rajankäyntiä
ja tilan ottamista. Elokuva näyttää meille mihin vapauden rajoittaminen ja sen
kaipuu voivat äärimmillään johtaa.
Liike ja tila muodostavat Her Mothers Daughtersissa ristiriidan, sillä liike pyrkii
ulos sille annetusta tilasta. Marlene Millarin ja Philip Szporerin ohjaamassa
The Greater the Weightissä (2008, CA) nämä kaksi elementtiä ovat harmonisesti yhtä, vaikka ensisilmäyksellä ne voivatkin tuntua ristiriitaisilta. Nyrkkeilykehään sijoittuva elokuva luottaa Dana Michelin vahvaan sooloon. Tanssijan ja
urheilijan liikekieliä yhdistävä koreografia on LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin
intensiivisimpiä kokemuksia, hien pintaan nostattava osoitus siitä, että nyrkkeilykehäkin voi olla herkän ja voimakkaan kauneuden paikka.
Kuvataiteilija Marcel Dzaman eläinaiheisista piirroksista inspiraationsa saanut
Dances for Dzama (2007, CA) vie tanssin ihmisen luomista paikoista
luontoon, tai ainakin siltä aluksi näyttää. Soolona alkava elokuva muuttuu
hämmentäväksi naisen ja karhun duetoksi samalla kun ympäristö vaihtuu
aidosta elävästä metsästä lavastetuksi, joka tosin sekin on elävä. Pahviset puut
todistavat parin tanssia musiikin tahdissa hiljaa liikkuen.
Tilan ja siinä tapahtuvan liikkeen välisen yhteyden kiteyttää sarjan ehkäpä
omaperäisimmältä näyttävä elokuva. Esitystaiteilija Pasi Mäkelän ja äänitaiteilija Jussi Saivon muodostama Sabotanic Garden –ryhmä luo näyttävässä Bone
Dance –elokuvassaan (2010, FI) hypnoottisen kokonaisuuden yhdistämällä painostavan äänimaailman symmetriseen kuvaan. Hautausmaan ympäristö ja siinä
tapahtuva tanssi sulautuvat elokuvassa saumattomasti yhteen. On mahdotonta
erottaa liikettä ympäristöstään, sillä elokuvan tanssi muodostuu niistä molemmista, kuva-alan kokonaisvaltaisesta liikkeestä.
TS
14
MOVEMENT IN SPACE, SPACES IN MOVEMENT
Jury Choices, Part I / 60’
A duet against a black backdrop, with the camera lingering on details of the
dancers’ faces. A woman thudding onto the floor in a derelict house, only to
randomly disappear and reappear again. The LOIKKA screening series Jury
Choices, Part 1 presents works that encompass different approaches to dance
and cinema, and a panoramic range of expressive possibilities. Despite the variety of form and method, all of these films provide a comment on the relationship between movement and space.
The melancholy Memento Mori (2010, DE) and the experimental 12
Sketches on the Impossibility of Being Still (2010, UK) both bring the
camera into close focus on details of the body, though with very different aims
and results. Memento Mori, directed and choreographed by Helle Bach, uses
close-ups to create a private space. The proximity of two people is expressed
by eyes and lips, as the viewer is invited into an intimacy usually reserved only
for lovers. An understated soundscape creates space and emotion in the black,
almost non-existent surroundings.
The subject of Magali Charrier’s 12 Sketches on the Impossibility of Being
Still is exactly what the title suggests. Playfully experimenting with animation and editing, the film is a series of experiments on how a seemingly silent
and empty space is filled with subtle movements that sound very loud in their
context. The body will not stay motionless, nor will the mind remain static. The
state of natural human existence demands the filling of space, its occupation
on one’s own terms.
Similar borders between limitations and freedom are explored by Her Mother’s
Daughters (2010, IR). In the film, directed by Oonagh Kearney and choreographed by Cindy Cummings, an old woman reminisces about the time when
her home was still full of the movement of her daughters. Seen in flashback,
the physical surroundings of the home and the limits imposed by the mother
provide a frame that the daughters fill with their playful, filigreed movement.
The dance concerns itself with claiming one’s space and pushing its boundaries, and the film shows us where restrictions of this longed-for freedom can
ultimately lead.
In Her Mother’s Daughters, movement and space are in conflict, with the dance
seeking to escape its confines. In The Greater the Weight (2008, CA), directed by Marlene Millar and Philip Szporer, the two elements form a harmonious unity, even though at first glance they may seem at odds with each other.
Set in a boxing ring, the film is carried by Dana Michel’s strong solo. One of the
most intense experiences of the entire Loikka festival, the film combines the
movement vocabularies of dancer and athlete in a sweat-inducing demonstration of how even a boxing ring can be an arena for beauty that is both delicate
and vigorous.
Dances for Dzama (2007, CA), inspired by the animal drawings of Marcel
Dzama, takes dance from manmade environments into nature, or so it seems at
first. The film begins as a solo but transforms into a perplexing duet between
woman and bear, as the environment morphs from a real forest to a fake – yet
living – stage set. Cardboard trees swing slowly in time to the music, witnessing
the dance of this strange couple.
The total synthesis of space and movement is achieved by what is arguably
the most visually original film of the series, Bone Dance (2010, FI). The
Sabotanic Garden ensemble, formed by performance artist Pasi Mäkelä and
audio artist Jussi Saivo, creates a hypnotic whole by combining an oppressive
soundtrack with symmetrical images. The graveyard environment and the dance
within it are melded seamlessly. It is impossible to separate movement from
its surroundings, as the dance of the film is composed equally of both – a total
movement of the film’s visual field.
TS
Nimi / Title: Dances for Dzama
Ohjaus / Director: Dana M. Gingras
Tuotanto / Production: Andrea Gunnlaugson, Jim Smith
Koreografia / Choreographer: Dana M. Gingras
Tanssi / Dance: Andrea Gunnlaugson, Kathleen McDonagh
Kuvaus / Cinematography: William Morrison
Musiikki / Music: Alexander MacSween, Gabriel Isaac Mounsey
Äänisuunnittelu / Sound design: Gabriel Isaac Mounsey
Leikkaus / Editing: William Morrison
Tuotantoyhtiö / Production Company: Animals of Distinction, Eponymous, The Holy Body Tattoo
Julkaisuvuosi / Release Year: 2007
Kesto / Running time: 13’
Maa / Country: CA
Nimi / Title: The Greater the Weight
Ohjaus / Director: Marlene Millar, Philip Szporer
Tuotanto / Production: Marlene Millar, Philip Szporer
Koreografia / Choreographer: Dana Michel
Tanssi / Dance: Dana Michel
Kuvaus / Cinematography: Bill Kerrigan
Musiikki / Music: Ghislain Poirier
Äänisuunnittelu / Sound design:
Leikkaus / Editing: Dexter X
Tuotantoyhtiö / Production Company: Movement Perpétuel
Julkaisuvuosi / Release Year: 2008
Kesto / Running time: 5’
Maa / Country: CA
Nimi / Title: Bone Dance
Ohjaus / Director: Jussi Saivo & Pasi Mäkelä
Tuotanto / Production: Jussi Saivo & Pasi Mäkelä
Koreografia / Choreographer: Pasi Mäkelä
Tanssi / Dance: Pasi Mäkelä / Sabotanic Garden
Musiikki / Music: Aural Holograms
Äänisuunnittelu / Sound design: Jussi Saivo
Costume design: Pasi Mäkelä
Tuotantoyhtiö / Production Company: Circus Maximus
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 6’
Maa / Country: FI
Nimi / Title: Her Mothers Daughters
Ohjaus / Director: Oonagh Kearney
Tuotanto / Production: Rachel Lysaght, Steven Davenport
Käsikirjoitus / Screenplay: Oonagh Kearney
Koreografia / Choreographer: Cindy Cummings
Tanssi / Dance: Emma O’Kane, Megan Kennedy, Jessica Kennedy, Deirdre Murphy, Joanne Banks
Kuvaus / Cinematography: PJ Dillon
Musiikki / Music: Denis Clohessy
Äänisuunnittelu / Sound design: Glenn Keating
Leikkaus / Editing: Josh Levinsky
Tuotantoyhtiö / Production Company: Underground Films
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 6’
Maa / Country: IR
Nimi / Title: Memento Mori
Ohjaus / Director: Helle Bach
Tuotanto / Production: dadadans, STAALFILM
Koreografia / Choreographer: Helle Bach
Tanssi / Dance: Johan Amselem, Louise Hyun Dahl
Kuvaus / Cinematography: Michael Dinesen
Musiikki / Music: Aphex Twin, Clive Williamsson
Äänisuunnittelu / Sound design: Emil Sebastian Boll
Leikkaus / Editing: Michael Dinesen
Tuotantoyhtiö / Production Company: dadadans, STAALFILM
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 11’
Maa / Country: DK
Nimi / Title: 12 Sketches on the Impossibility of Being Still
Ohjaus / Director: Magali Charrier
Tuotanto / Production: Magali Charrier
Käsikirjoitus / Screenplay: Magali Charrier
Koreografia / Choreographer: Magali Charrier, Selina Papoutseli, Tom Lyall
Tanssi / Dance: Selina Papoutseli, Tom Lyall
Kuvaus / Cinematography: Fran Weston
Musiikki / Music: Heather Truesdall, Natasha Zielazinski
Äänisuunnittelu / Sound design: Magali Charrier
Leikkaus / Editing: Magali Charrier
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 8’
Maa / Country: UK
15
PE/FRI 25.3. 16:00, ANDORRA, 6€
MENNEISYYDEN VANGIT
CAPTIVES OF THE PAST
Raadin valinnat II / 75’
Jury Choices, Part II / 75’
Festivaalin avoimen haun dokumenttisarjaan osallistuneista elokuvista nähdään
kaksi, jotka käsittelevät mennyttä kumpikin omalla tavallaan. Tanssija-koregrafi
Sari Palmgrenin valitsemat elokuvat kertovat ihmisistä, jotka toistavat mennyttä
aikaa. Toisessa toisto on vapauttavaa, toisessa se vangitsee.
These two documentary films from LOIKKA’s open call deal with the past in
their own ways. Chosen by dancer and choreographer Sari Palmgren, both films
are about people repeating the past. In one, the repetition brings freedom; in
the other, only confinement.
Arman Yeritsyan ja Inna Sahakyan The Last Armenian Tightrope Dancer
(2009, AR) kertoo Armenian maaseutujen katoavasta kansanperinteestä,
nuorallatanssimisen taiteesta ja sen viimeiseistä harjoittajista. Vanhat mestarit
muistelevat menneitä loiston päiviään, aikaa jolloin nuorallatanssiminen pystyi
nostamaan nuoren miehen arvostettuun ja ihailtuun asemaan.
The Last Armenian Tightrope Dancer (2009, AR) by Arman Yeritsyan and
Noista päivistä ei ole enää paljoakaan jäljellä. Kaksi seuruetta – siis kaksi vanhaa miestä ja heidän kaksi vastentahtoista oppipoikaansa – jatkavat taiteenlajin
harjoittamista syrjäkylien toreilla ja teidenvarsilla. Oppilaiden kautta mestarit
elävät nuoruuttaan uudestaan, vaikka lajin arvostus on lähes täysin kadonnut.
Very little is left of these days. Two troupes – or, to be exact, a pair of old men
and their two unwilling apprentices – continue practicing their art in the market
squares and roadsides of small villages. Through their pupils, the masters relive
their youth, even though general appreciation of the whole art form is almost
completely gone.
”Temppujen tekeminen ei ole taidetta. Tanssimista nuoret eivät osaa”, sanoo
toinen mestareista. Taika on hävinnyt, mutta loppuun asti on jaksettava ja
pidettävä yllä toivoa paremmasta huomisesta.
Antoine ja Julien Gallée-Ferrén dokumentti Entre-temps (2010, FR) toistaa
mennyttä toisella tavalla. Kokeellisesssa elokuvassa kuva-ala jaetaan kahteen
päällekkäiseen osaan. Ylemmässä osassa näytetään kotivideoiden pätkiä, joissa
kaksi veljestä tekevät kaikkea lapsuuteen liittyvää. He pelaavat pingistä, potkivat palloa ja osallistuvat tanssiharjoituksiin.
Alemmassa kuvassa kotivideoiden veljekset Antoine Gallée-Ferré ja Julien
Gallée-Ferré, nyt aikuiseksi kasvaneina, toistavat vanhojen tapahtumien liikkeet
ja eleet pilkuntarkasti. Maisemat ja kehot ovat pintapuolisesti erilaisia, mutta
liikkeet toistuvat samoina vuosien välimatkasta huolimatta. Kahden aikatason
yhdistävä elokuva on tutkielma siitä, mitä kehomme muistaa ja siitä, minkälaista jatkuvuutta tämä muisti synnyttää.
Entre tempsin liikkeen jatkuvuus perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen ja
kehon muistiin. The Last Armenian Tightrope Dancerissa vanhat mestarit yrittävät luoda tätä jatkuvuutta väkisin ottamalla nuoria oppipoikia opetettavakseen.
Aitoa liikettä ei kuitenkaan synny ilman todellista yhteyttä menneeseen. Mestari
Knyaz Mineryan sen sanoo itsekin: ”Nuorallatanssiminen ei ole niin kuin ennen.
Sen haju ja maku ovat kadonneet.”
Inna Sahakyan is about the disappearing rural heritage of Armenia, the art of
tightrope dancing and its last practitioners. The old masters reminisce about
their former days of glory, a time when tightrope dancing could catapult a young
man into a highly respected position in society.
“Tricks are not art. The young ones don’t know how to dance,” says one of the
old masters. The magic is gone, but there is no choice but to soldier on and
hope for a better tomorrow.
Entre-temps (2010, FR,) by Antoine and Julien Gallée-Ferré is a documentary that repeats the past in a different way. The experimental film divides the
screen into two parts, one on top of the other. The upper part shows home video
clips in which the two brothers do everything associated with childhood; playing
table tennis, kicking a ball and practicing in dance rehearsals.
In the lower image, the brothers of the home videos, Antoine Gallée-Ferré
and Julien Gallée-Ferré, now grown up, repeat the exact actions and gestures
of the old films. The environments and bodies are superficially different, but
the movements are recreated identically despite the intervening time span of
many years. The film’s combination of time levels is a study of how our bodies
remember, and of the continuity created by this memory.
In Entre temps, the movement continues because of personal experience and
the memory of the body. In The Last Armenian Tightrope Dancer, the old masters seek to forcibly instill this continuity by taking young apprentices as their
pupils. But real movement can’t be created without a true connection with the
past. Master Knyaz Mineryan says it himself: “Tightrope dancing is not what it
used to be. Its aroma and taste are gone.”
TS
TS
Nimi / Title: The Last Tightrope Dancer in Armenia
Ohjaus / Directors: Arman Yeritsyan, Inna Sahakyan
Tuotanto / Producer: Vardan Hovhannisyan
Kuvaus / Cinematography: Mkrtich Baroyan
Musiikki / Music: David Amalyan
Leikkaus / Editing: Tigran Baghinyan
Tuotantoyhtiö / Production Company: Bars Media
Julkaisuvuosi / Release Year: 2009
Kesto / Running time: 51‘
Maa / Country: AM
16
Nimi / Title: Entre-temps
Ohjaus / Director: Antoine Gallée-Ferré, Julien Gallée-Ferré
Pääosissa / Starring: Antoine Gallée-Ferré, Julien Gallée-Ferré
Koreografia / Choreographer: Madeleine Gallée-Ferré, Floriane Champarnaud
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 23‘20
Maa / Country: FR
17
LA/SAT 26.3. 21:00, ANDORRA, 6€
TANSSIA TARINOILLA JA ILMAN
Raadin valinnat III / 75’
Avoimeen hakuun osallistuneista elokuvista muodostetussa sarjassa nähdään
valikoima tanssielokuvan eräänlaisista ääripäistä. Osassa tanssin avulla kerrotaan selkeä tarina, ja toisissa pääpaino on visuaalisessa kokeilussa, aistien
stimuloimisessa tanssielokuvan keinoin. Sarjan elokuvat todistavat siitä, miten
erilaisia asioita keholla ja liikkeellä voidaan elokuvassa kertoa.
Tanssielokuvan kerronnallisempaa osastoa edustavat tunnelmaltaan ja aihepiiriltään lähes vastakkaiset Country Club (2010, IS) ja kotimainen Inhale - Syvä
hengitys sisään (2010, FI). Noa Shadurin ohjaama ja koreografioima Country
Club kertoo nuoruuden vapaasta elämänvoimasta, yhdistellen urheilun liikekieltä fiftarimeininkiin ja nykyaikaiseen popmusiikkiin. Keskiössä on teiniromantiikka, jota elokuva käsittelee nuoruuden kepeydellä ja itsevarmuudella.
Toista maata on Päivi Takalan Inhale - Syvä hengitys sisään (2010,FI).
Elokuvassa ikääntynyt tanssija kertoo kehonsa vääjäämättömästä jäykistymisestä ja sairauden tuomista kivuista. Ennen niin helposti tullut liike tuntuu nyt
vaikealta, tutut balettiharjoitukset mahdottomilta suorittaa. Janice Redmanin
esittämä tanssija kertoo ääniraidalla kehonsa rapistumisen tarinaa, kertomusta
meitä kaikkia odottavasta kohtalosta, jossa liikkumisen vapautta on enää muistoissa ja menneisyydessä.
Abstraktin ja selkeän kerronnallisen elokuvan ääripäiden välissä liikkuu Paul
Neudorfin ja George Stamosin Strands (2010, CA). Sen voi nähdä symbolisena
kertomuksena uudelleensyntymisestä, identiteetin kadottamisesta ja sen löytymisestä uudenlaisena, muuttuneena. Animaatiota tanssiin mielenkiintoisella ja
näyttävällä tavalla yhdistelevässä elokuvassa tanssijat liikkuvat outojen voimien
ohjaamina, kotiloituen ja sitten taas paljastuen. Tanssijat ovat abstrakteja hahmoja, ihmisalkioita viitteellisessä maailmassa, joiden tarina toimii metaforana
kaikesta muutoksesta.
Mika Haarasen Scratch (2010, FI) on abstrakti tanssielokuva, jossa ääni, tila
ja tanssi luovat tunnelmaa antamatta katsojalle yhtä, selkeää tulkinnan mahdollisuutta. Ääniraita rapisee ja sykkii, tanssijat liikkuvat neuroottisesti rypistyneessä tilassa. Elokuvan kautta katsoja pääsee lähes fyysisesti osaksi näiden
hahmojen maailmaa, äänen kautta se tulee iholle asti.
Kokeellinen Jackie & Judy (2010, US) vie abstraktin tanssielokuvataiteen
vieläkin pidemmälle. Phil Harderin ohjaama ja tanssijoiden (Rosane Chamecki
ja Andrea Lerner) itsensä koreografioima lyhytelokuva on audiovisuaalinen vyörytys, jonka valkokankaalle luoma mustavalkoinen liikkeen pyöritys luo neljäksi
minuutiksi hypnoottisen tunnelman. Tanssijoiden kehot monistuvat ja täyttävät
koko kuva-alan, liike aaltoilee edestakaisin musiikin mukana. Elokuvan sisältö
muodostuu tästä muotokielestä, liikkeen täyttämästä kuvapinnasta. Tarinoiden
täyttämässä sarjassa Jackie & Judy toimii visuaalisena välimerkkinä, se antaa
tilaisuuden hengittää kertomusten välillä.
TS
18
DANCES WITH AND WITHOUT STORIES
Jury Choices, Part III / 75’
Nimi / Title: Country Club
The screening series comprising films from Loikka’s open call explores extremes
in the art of screen dance. Approaches range from clear narratives portrayed
through dance, to visual experimentation and pure sensory excitation through
dance cinema. The films of the series are proof of the amazing range of expression that can be attained by moving bodies on the screen.
On the narrative front, Country Club (2010, IS, 22’) and Inhale (2010, FI)
are polar opposites in subject and mood. Country Club, directed and choreographed by Noa Shadur, is about the freedom and vitality of youth, combining
sports-inspired movement with a 1950s atmosphere and modern pop music.
The central theme of teen romance is treated with youthful lightness and selfconfidence.
Päivi Takala’s Inhale (2010;FI)is of another world – that of an aging dancer
recounting the pains of illness and the bodily stiffness brought on by age. Formerly easy movements now seem daunting, and familiar ballet exercises have
become impossible. The dancer, portrayed by Janice Redman, talks in voiceover
about her body’s deterioration, a fate inevitably awaiting us all, in which free
movement only exists in memories of the past.
At the halfway mark between abstraction and narrative is Strands (2010, CA)
by Paul Neudorf and George Stamos. It can be seen as a symbolic story of rebirth; of loss of identity and its recovery as something irrevocably changed. The
interesting and eye-catching mix of dance and animation has dancers moving
as if steered by strange forces, shrouded and revealed again. The dancers are
abstract characters, embryonic humans in a notional world, a metaphor for all
change.
Scratch (2010, FI), by Mika Haaranen, is an abstract dance film in which
sound, space and dance create an atmosphere without offering the viewer
an unambiguous route towards interpretation. The soundtrack crackles and
pulsates as the dancers move neurotically through a crumpled space. The film
brings the viewer into a nearly physical participation in the world of its characters, as the sound is almost felt on one’s skin.
The experimental Jackie & Judy (2010, US) takes abstract dance film art
even further. Directed by Phil Harder and choreographed by the dancers Rosane
Chamecki and Andrea Lerner, the short film is an audiovisual avalanche that
creates a hypnotic atmosphere with four minutes of black and white moving images. The dancers’ bodies are multiplied to fill the entire screen, and the movement swells back and forth along with the music. The content of the film is this
visual language itself, an image filled with movement. In this narrative-filled
series, Jackie & Judy serves as visual punctuation; a breather between stories.
TS
Ohjaus / Director: Noa Shadur
Tuotanto / Production: Efrat Bigger
Koreografia / Choreographer: Noa Shadur
Tanssi / Dance: Andreas Merk, Imri Regey-Chumash, Tsuf Itschaky, Yasmin Farber
Kuvaus / Cinematography: Nitay Netzer
Äänisuunnittelu / Sound design: Itzik Cohen (Jungle Sound)
Leikkaus / Editing: Shahar Amarilio
Tuotantoyhtiö / Production Company: Noa Shadur
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 22’
Maa / Country: IL
Nimi / Title: Syvä hengitys sisään (Inhale)
Ohjaus / Director: Päivi Takala
Tuotanto / Production: Päivi Takala
Käsikirjoitus / Screenplay: Hanna Brotherus, Janice Redman, Päivi Takala
Koreografia / Choreographer: Hanna Brotherus
Tanssi / Dance: Janice Redman, Elsa Brotherus, Ella Wikberg
Kuvaus / Cinematography: Päivi Kettunen
Musiikki / Music: Päivi Takala
Äänisuunnittelu / Sound design: Päivi Takala
Leikkaus / Editing: Kimmo Kohtamäki
Tuotantoyhtiö / Production Company: Soundsgood Productions Oy
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 13’
Maa / Country: FI
Nimi / Title: Strands
Ohjaus / Director: Paul Neudorf
Tuotanto / Production: Jason Gondziola, Paul Neudorf
Käsikirjoitus / Screenplay: Paul Neudorf
Koreografia / Choreographer: George Stamos
Tanssi / Dance: Marc Boivin, Jonathan Turcotte, Clara Furey
Kuvaus / Cinematography: Glauco Bermudéz
Musiikki / Music: Gabriel Dharmoo
Äänisuunnittelu / Sound design: Gabriel Dharmoo
Leikkaus / Editing: Paul Neudorf
Animaatio / Director of Animation: Thea Pratt
Tuotantoyhtiö / Production Company: mtset productions
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 6’15
Maa / Country: CA
Nimi / Title: Scratch
Ohjaus / Director: Mika Haaranen
Tuotanto / Production: Mika Haaranen
Koreografia / Choreographer: Sonya Lindfors, Jaakko Nieminen
Tanssi / Dance: Sonya Lindfors, Jaakko Nieminen
Kuvaus / Cinematography: Mika Haaranen
Leikkaus / Editing: Mika Haaranen
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 8’24
Maa / Country: Finland
Nimi / Title: Jackie & Judy
Ohjaus / Director: Phil Harder
Tuotanto / Production: Tanja Meding
Koreografia / Choreographer: Rosane Chamecki, Andrea Lerner
Tanssi / Dance: Rosane Chamecki, Andrea Lerner
Kuvaus / Cinematography: Theo Standley
Musiikki / Music: Noel Kupersmith
Leikkaus / Editing: Patrick Pierson
Tuotantoyhtiö / Production Company: PANO PRA MANGA
Julkaisuvuosi / Release Year: 2010
Kesto / Running time: 4’
Maa / Country: US
19
Forward Motion
Forward Motion esittelee British Councilin ja South East Dancen kuratoimassa kolmen elokuvasarjan kokonaisuudessa brittiläisen tanssielokuvan parhaimmistoa viime vuosikymmeniltä. Alustukset ja tekijöiden haastattelut taustoittavat elokuvia ja valottavat brittiläisen tanssielokuvan
kehityskulkua vuodesta 1951vuoteen 2007. Intros toimii johdantona. Insights menee syvemmälle tanssielokuvan muotokieleen. Artists’ Choise
on ohjaajien ja koreografien valintoihin perustuva kokonaisuus.
Forward Motion
Intros / 60’
Forward Motion
Insights / 105’
PE 25.3. 16:30, ANDORRA, 6€
PE 25.3. 18:15, ANDORRA, 6€
Johdantonäytös antaa hyvän yleiskuvan tanssielokuvan monimuotoisuudesta.
Siinä korostuu erityisesti eri elementtien kesken rytminen kommunikaatio
kuvassa, joka saa aikaan tanssin illuusion. Nämä elementit voivat olla kaksi toisilleen tanssivaa taiteilijaa tai vaikka leikkauksen avulla luotu tanssillinen rytmi.
Tämä näytös on laaja-alainen ja tutkiva kokonaisuus, jossa huomioidaan kiinnostavalla tavalla liikkeen eri osa-alueet elokuvassa. Näytöksessä syvennytään
elokuvakerronnan eri näkökulmiin. Elokuvat hyödyntävät elokuvan genrehistoriaa ja kuvakerronnan eri mahdollisuuksia sekä pohtivat tekijän suhdetta omaan
kulttuurihistorialliseen taustaansa.
David Hintonin ja Wendy Houstounin Touched (1994) liikkuu nimensäkin
mukaisesti kosketuksen alueilla. Elokuva on fyysisen läheisyyden jännitteillä
leikkivää lähikuvien koreografiaa. Siinä iho tanssii toisen iholla ja katsoja elää
mukana ahtaan tilan intiimejä hetkiä. Ohjaaja David Alexander Andersonin
mukaan kamera taas tanssii siinä missä tanssijakin. Tarkkaan harkittu kameran
asettaminen ja sen liikeradat tuovat koreografiaan syvyyttä Andersonin teoksessa Motion Control (2002).
Rajyashree Ramamurthin ohjaama The Incomplete Autobiography (2004)
käyttää hyväkseen animaatiota tanssielokuvan osana. Animaatio hiipii osaksi
rytmiä, jossa kaukaiset muistot kulkevat assosiatiivisia polkujaan luoden kuvan
hauraasta lapsuudesta. Lea Andersonin elokuva Sardinas (1990) puolestaan
haastaa painovoiman toisella tavalla leikillisessä teoksessaan. Tanssi vaakatasossa saa tanssijat pyristelemään painovoiman kanssa, mutta kevein mielin.
Elokuvassa Anderson todistaa, että maatenkin voi marssia.
Ekspressionismistä ja 20-luvusta inspiroitunut Billie Cowie tutkii teoksessaan
Basini (1995) järkähtämätöntä kehon hallintaa valon ja varjon dramaattisen
vaihtelun siimeksessä. Haastattelussaan Cowie painottaa koko kehon työtä,
vaikka kuvassa näkyisivät vain tanssijan kasvot. Tanssi värähtelee joka solussa.
Värähtelyä riittää myös Magali Charrierin ohjauksessa Tra la la (2004) joka
kurkistaa tytön maailmaan. Tämä stop frame- tekniikkaa hyväksi käyttävä monitaideteos kulkee estottomasti sadun ja todellisuuden välimaastossa.
Alex Reuben ja Afua Awuku tekevät hillitöntä tutkimusta liikkeestä elokuvassaan Line Dance (2003). Kun tanssija poistetaan kuvasta ja jäljelle jäävät vain
abstraktit linjat ja liike on nähtävissä uudesta ulottuvuudesta. Kuvasta kadonneen tanssijan tilalla nähdään tanssivia janoja, jotka näyttävät liikkeen jälleen
animaation avulla. Tavallisen arjen keskelle asettunut Rachel Davies puolestaan
on ohjannut elokuvan Gold (2004). Daviesin lähiötytöt tekevät tavallisia asioita,
mutta sisimässä palaa tuli.
Forward Motion Intros
Presented by: Professor Liz Aggiss (University of Brighton)
Featuring: Billy Cowie, Rachel Davies, Wendy Houstoun
Nimi / Title: Touched
David Hinton ja Rosemary Butcher tutkivat tanssin olemusta kuvaleikkauksen
avulla. Butcherin meditatiivinen kuvaus liikkestä Andalusian aavikolla on lähes
pysähtynyt, mutta liikkuu silti. Vanishing Point (2004) tuo horisontista lähestyvän hahmon hitaasti lähelle katsojaa. Kuvaleikkausta tuskin huomaa. Hintonin
jäätanssimainen mustavalkofilmi Snow (2003) taas liukastelee ripeästi leikaten
talvikuvaa arkistomateriaalista, muistuttaen tunnelmaltaan sekä rytmiltään
Charlie Chaplinin ja Buster Keatonin elokuvia.
Susan Wallinin ohjaama Night Practice (2006) on koskettava kehää kiertävä
muotokuva yölliseltä kentältä, kun seitsemän nuoren miehen läsnäolo valtaa
kankaan. Elokuva hipaisee tuttua kokemusta nuoruuden fyysisestä voimasta.
Adam Robertsin ja Britannian arvostetuimpien koreografien joukkoon lukeutuvan Jonathon Burrowsin elokuvaan Hands (1995), ei taas vaadita läsnäolon
luomiseen muuta kuin kädet. Minimalistinen koreografia sylissä tanssivista
käsistä luo voimakkaan kontrastin Wallinin elokuvaan.
Shelly Love hyödyntää elokuvassaan Film (2005) kokeellista tekniikkaa.
Elokuvan kummallisen ihana maailma koostuu elmukelmusta ja valon ja varjon
kisailusta. Love rakentaa surrealististisista hahmoista ja tehdasympäristöstä
ihastuttavan kudelman, joka tanssii järkevästi järjettömyydessään. Miranda Pennell palauttaa tunnelman arkisempaan todellisuuteen. Magnetic North (2003)
sijoittuu Suomen Haukiputaalle. Pienen kaupungin nuori väki kommunikoi
rytmeillään toisilleen eri puolilta talvista kaupunkia.
Britanniassa asuvien siirtolaisten historia näyttäytyy Vena Ramphalin ja Isabel
Rocamoran teoksissa. Ramphalin intiimi omakuva Fold (2004) päästää katsojan intialaisen tanssin pinnalle. Värit tanssijan puvun kankaassa sekä lumoavat
korut naisen kaulassa ja ranteissa kilpailevat herkullisuudellaan tanssivalla
vartalolla. Isabel Rocamoran poliittisesti kantaa ottava elokuva Horizon of
exile (2007) taas on riipaiseva kuvaus naiseudesta Lähi-Idässä, joka kumpuaa
enemmän arvomaailmoista ja tunteista, mutta häikäisee myös visuaalisuudellaan. Erittäin monivivahteinen aavikolle sijoittuva elokuva perustuu neljän nykyään Lontoossa asuvan naisen kokemuksiin Irakissa. Tämä palkittu draamattinen
tanssivaellus etsii naisten omaa tahtoa ja identiteettiä.
Nimi / Title: Sardinas
Koreografia / Choreography: Lea Anderson
Tuotanto / Production: A LWT production
Julkaisuvuosi / Release Year: 1990
Ohjaus / Director: David Hinton
Koreografia / Choreography: Wendy Houstoun
Tuotanto / Production: David Stacey
Tuotantoyhtiö / Production Company: An Airtight Films Production
Julkaisuvuosi / Release Year: 1994
Nimi / Title: Basini
Nimi / Title: The Incomplete Autobiography
Nimi / Title: Tra La La
Ohjaus / Director: Rajyashree Ramamurthi
Koreografia / Choreography: Rajyashree Ramamurthi
Tuotanto / Production: A South East Dance
Julkaisuvuosi / Release Year: 2004
20
Ohjaus / Director: Liz Aggiss & Billy Cowie
Koreografia / Choreographer: Liz Aggiss & Billy Cowie
Tuotanto / Producer: Liz Aggiss & Billy Cowie
Julkaisuvuosi / Release Year: 1995
Ohjaus / Director: Magali Charrier
Koreografia / Choreography: Magali Charrier
Tuotanto / Production: South East Dance, Moving Pictures Festival of Dance on Film & Video
Julkaisuvuosi / Release Year: 2004
Forward Motion Artists’ Choice / 90’
PE 25.3. 20:30, ANDORRA, 6€
Artists’ Choice- näytökseen brittiläisen tanssin ja elokuvan ammattilaiset ovat
valinneet esitettäväksi heitä inspiroivia elokuvia. Valinnat taiteilijoilta tuntuvat
tulevan intuitiivisesti heitä kiinnostavien havaintojen kautta.
Bangladeshtaustainen nykytanssiin ja klassiseen intialaiseen perinnetanssiin
kathakiin erikoistunut tanssija Akram Khan on valinnut kankaalle Lloyd Newsonin palkitun elokuvan The Cost of Living (2005). Khanin valinta on kenties
sarjan tarinallisin elokuva. Hän puhuu elokuvan hahmojen tunnistettavuudesta.
The Cost of Livingin hahmot ovat eräänlaisia elämän arkkityyppejä. Tarinallisuus
on myös vahva elementti intialaisessa tanssissa, joka viittaa usein mytologiaan
ja ihmisyyden peruskysymyksiin.
Pitkän linjan koreografi Russell Maliphant on kuratoinut sarjaan Chris Cunninghamin musiikkivideon ohjauksen Portisheadille. Only You (1998) poikkeaa musiikkivideokoreografian valtavirrasta jättämällä perinteisen Broadway-koreografian syrjään ja keskittymällä nykytanssin minimalistiseen liikekieleen. Maliphant
puhuu Khanin tapaan tunnistettavuudesta, mutta täysin eri merkityksessä. Only
You syventyy unen tunnelmaan, joka on myös katsojalle tuttu, mutta samaistuminen tapahtuu enemmän alitajunnassa. Musiikkivideo näyttää tanssin veden
alla, jossa on jotain kaukaista, mutta samalla jotain tuttua, niin kuin unista
tiedämme.
Nykytanssija ja koreografi Shobana Jeyasingh kertoo vaikuttuneensa nuoruuden
viattomuudesta sekä luontokuvauksesta Miranda Pennellin sotilasaiheisessa ohjauksessa Tattoo (2001). Pennell on kuuluisa koreografisista joukkokohtauksistaan. Tattoossa nuoret sotilaat marssivat näyttävissä muodostelmissa mykistävän kauniin luonnon keskellä. Muodostelma määrää tanssin tahdin. Yksittäinen
tanssija on vain pieni osa valtavaa kokonaisuutta. Luonnon ja ihmisen välisestä
suhteesta tai jopa yhteensulautumisesta kertoo myös pysäyttävä Rosemary Leen
ja Peter Andersonin Boy (1995). Tässä elokuvassa liikkuu vain yksi pieni poika,
mutta sitäkin suuremalla intensiteetillä. Pojan maailma on avara kahdella
tasolla: Luonto tarjoaa laajan leikkikentän, jonka kanssa pojan rikas sisäinen
maailma käy vilkasta dialogia.
KS
Forward Motion Insights
Presented by: Dr Vena Ramphal
Featuring: Rosemary Butcher, Shelly Love, Miranda Pennell, Isabel Rocamora, Susanna
Wallin
Nimi / Title: Vanishing Point
Ohjaus / Director: Martin Otter
Koreografia / Choreography: Rosemary Butcher
Tuotanto / Production: Manuel Santa Cruz (in Spain)
Nimi / Title: Snow
Ohjaus / Director: David Hinton
Koreografia / Choreography: Rosemary Lee
Tuotanto / Production: Matthew Killip
Tuotantoyhtiö / Production Company: Illuminations Production
Nimi / Title: Night Practice
Ohjaus / Director: Susanna Wallin
Tuotanto / Production: Colin Bell
Nimi / Title: Hands
Ohjaus / Director: Adam Roberts
Koreografia / Choreography: Jonathan Burrows
Tuotanto / Production: Fiona Morris & Peter Mumford
Julkaisuvuosi / Release Year: 1995
Nimi / Title: Film
Ohjaus / Director: Shelly Love
Koreografia / Choreography: Shelly Love
Tuotanto / Production: Caroline Freeman
Julkaisuvuosi / Release Year: 2005
Nimi / Title: Magnetic North
Ohjaus / Director: Miranda Pennell
Koreografia / Choreography: Miranda Pennell
Tuotanto / Production: Anne Beresford, Margaret Williams
Tuotantoyhtiö / Production Company: MJW Productions
Julkaisuvuosi / Release Year: 2003
Nimi / Title: Fold
Ohjaus / Director: Vena Ramphal
Koreografia / Choreography: Vena Ramphal
Tuotanto / Production: South East Dance, Moving Pictures Festival of Dance on Film & Video
Julkaisuvuosi / Release Year: 2004
Nimi / Title: Horizon of Exile
Ohjaus / Director: Isabel Rocamora
Koreografia / Choreography: Isabel Rocamora
Tuotanto / Production: Isabel Rocamora
Tuotantoyhtiö / Poduction Company: Infinito Productions
Julkaisuvuosi / Release Year: 2007
Nimi / Title: Line Dance
Ohjaus / Director: Alex Reuben
Koreografia / Choreography: Alex Reuben
Tuotanto / Production: Caroline Freeman
Tuotantoyhtiö / Production Company: MJW Productions
Julkaisuvuosi / Release Year: 2003
Nimi / Title: Gold
Ohjaus / Director: Rachel Davies
Koreografia / Choreography: Hanna Gilgren & Heidi Rustgaard
Tuotanto / Production: Polly Nash
Julkaisuvuosi / Release Year: 2004
Nimi / Title: Motion Control
Ohjaus / Director: David Alexander Anderson
Koreografia / Choreography: Liz Aggiss & Billy Cowie
Tuotanto / Production: Andy McClean
Forward Motion is a British Council project co-produced with South East Dance
www.britishcouncil.org/forwardmotion
21
Forward Motion
Forward Motion presents top of the British dance films from the last few decades in three movie series entirety, curated by British Council and
South East Dance. Introductions and interviews with authors are giving back ground to the movies and enlighten to the development of British dance movies from 1951 to 2007. Intros (61’49) acts as a preamble. Insights (81’53) goes deeper to the idiom of the dance movie. Artist’
Choice is an entity based on the choices of the directors and choreographers.
Forward Motion
Intros / 60’
FRI 25.3. 16:30, ANDORRA, 6€
Intros is a good introduction to the variety of British dance film. In these films
dancers are not the only ones working with a choreography, sometimes even the
camera seems to be dancing.
David Hinton’s and Wendy Houstoun’s ”Touched” (1994) moves around touching. The film is a choreography of close-ups playing with the tensions created
by physical proximity. Skin dances on skin and the viewer lives along with the
intimate moments in a cramped space. Director David Alexander Anderson’s
camera dances as well as the dancer. The carefully chosen camera angles
and its trajectories brings depth to the choreography in Anderson’s piece
”Motion Control” (2002).
Rajyashree Ramamurthi’s ”The Incomplete Autobiography” (2004) uses
animation as part of a dance film. Animation sneaks in creating rhythm where
the distant memories tread along associative paths, creating an image of a
flimsy childhood. Lea Anderson’s film ”Sardinas” (1990), on the other hand
challenges gravity in a different way in her playful piece. Dancing on the horizontally flat surface makes the dancers resist gravity in a light minded way. In
her film Anderson proves that one can march even lying down.
Billie Cowie, inspired by expressionism in the 20th century, examines in his
piece ”Basini” (1995) rock-solid body control in dramatic changes of light and
shadow. In his interview Cowie emphasizes the work of the whole body, even
though the framing would show only the dancers face. The dance vibrates in
every cell. Vibration id present also at the Magali Charrier’s ”Tra la la” (2004)
which takes a peek to a girl’s world. This stop frame technique multi-work of art
moves freely between truth and fiction.
Alex Reuben and Afua Awuku are making unbridled research of movement
in their film “Line Dance” (2003). When the dancer is taken off from the
picture and only abstract lines remains movement can be seen from a new
dimension. The vanished dancer is replaced with animated dancing stokes and
lines. Rachel Davies places her film “Gold” (2004). In the middle of the ordinary everyday life. Davies’ sub urban girls are doing ordinary things, but there is
a fire burning within.
Forward Motion
Insights / 105’
FRI 25.3. 18:15, ANDORRA, 6€
Insights is an extensive and explorative compilation which pays attention to the
different segments of movement in film. This screening concentrates on the
different viewpoints of cinematic narration. These films benefit from the history
of film genre and the various possibilities of visual narration. They also examine
the relationship between the filmmaker and his or hers cultural background.
David Hinton and Rosemary Butcher are examining the essence of the dance
through image cuts. Butchers’ meditative description of the movement at the
desert of Andalusia is almost stagnant but is moving nevertheless. ”Vanishing
Point” (2004) brings the approaching character slowly from the horizon close
to the audience. Editing is hardly noticeable. Hinton’s frozen black and white
film ”Snow” (2003) slips swiftly editing snowy images from archive materials,
resembling the atmosphere and rhythm of Charlie Chaplin and Buster Keaton
movies.
”Night Practice” (2006) directed by Susan Wallin is a touching and circulating portrait from the nightly sports field, when seven young men’s presence take
over the screen. The film touches a familiar experience of the physical strength
of the adolescence. Adam Roberts and one of Britain’s most respected choreographers Jonathon Burrows ”Hands” (1995), creates strong presence with
just hands. Minimalistic choreography of hands dancing in lap creates a strong
contrast to Wallins movie.
Shelly Love exploits experimental techniques in her movie ”Film” (2005). The
movie’s peculiarly wonderful world builds from cellophane and frolics with light
and shadow. Love builds from surrealistic characters and factory surroundings of a charming web, which dances rationally in its own absurdity. Miranda
Pennell returns the atmosphere back to the casual reality. ”Magnetic North”
(2003) takes place at Haukipudas in Finland. The youth of the small town communicates to each other with their rhythms from around the wintry town.
The history of immigrants living in Britain is shown in Vena Ramphals and
Isabel Rocamoras works. Ramphals intimate self-portrait ”Fold” (2004) lets
the viewer to the surface of Indian dance. The colours of the dancer’s costume
fabric and the enchanting jewellery around her neck and wrists compete with
their delicacy on the dancing body. Isabel Rocamoras film ”Horizon of Exile”
(2007) takes a political stand and is a harrowing description of womanhood
in the Middle East, which wells from the values and feelings but also dazzles
with visualization. This movie is located in a vivid coloured desert and is based
on four woman’s experiences in Iraq, now living in London. This award-winning
dramatic dance peregrination is searching for women’s own will and identity.
22
Forward Motion Artists’ Choice / 90’
FRI 25.3. 20:30, ANDORRA, 6€
Artists’ Choice - act in which British dance and film professionals have chosen
to present movies that inspire them. The artist’s choices seem to come from the
observations they have made.
The Bangladesh dancer Akram Khan, who is specialised in contemporary and
classical Indian traditional dance Kathak, has chosen to the screen Lloyd
Newson’s award-winning film, ”The Cost of Living” (2005). Khan’s choice is
perhaps the most narrative movie in the series. He talks about the identity of
the characters in the film. The characters of The Cost of Living are in a way
archetypes of life. Narrative is also a strong element in Indian dance, which
often refers to mythology and fundamental questions of humanity.
Long term choreographer Russell Maliphant, curated to the series a Chris
Cunningham’s music video for Portishead. ”Only You” (1998) differs from the
mainstream music video choreography, leaving the traditional Broadway choreography aside and focusing to the minimalistic movements of contemporary
dance. Maliphant, like Khan, talks about the identity, but in a completely
different meaning. Only You focuses to the ambient of sleep, which is also
familiar to the viewer but the identification is more subconscious. The music
video shows a dance under water, being simultaneously distant but familiar, like
it is in dreams.
Contemporary dancer and choreographer Shobana Jeyasingh was influenced by
the innocence of youth and nature, in a military-theme movie ”Tattoo” (2001),
directed by Miranda Pennell. Pennell is known for her choreographic crowdscenes. In Tattoo young soldiers are marching in spectacular formations in the
middle of astonishingly beautiful nature. The formation determines the beat of
the dance. A single dancer is only a small piece of a huge entity. A relationship
of nature and man, or even the merging of the two is told in the mesmerizing
film ”Boy” (1995) by Rosemary Lee and Peter Anderson. In this film moves
only one small boy, but even more of the quantity of intensity. The Boy’s world
is spacious on two levels: Nature offers a large playground, with which the boy’s
rich inner world is having a lively dialog.
KS
Forward Motion Artists’ Choice
Featuring: Rosemary Butcher, Michael Clark, Wendy Houstoun, Shobana Jeyasingh, Akram
Khan, Russell Maliphant
Nimi / Title: Boy
Ohjaus / Director: Peter Anderson & Rosemary Lee
Tuotanto / Production: Anne Beresford & Margaret Williams
Tuotantoyhtiö / Production Company: MJW Productions
Julkaisuvuosi / Release Year: 1995
Nimi / Title: Tattoo
Ohjaus / Director: Miranda Pennell
Koreografia / Choreographer: Miranda Pennell
Tuotanto / Production: Anne Beresford
Tuotantoyhtiö / Production Company: MJW Productions
Julkaisuvuosi / Release Year: 2001
Nimi / Title: The Tales of Hoffmann (extract)
Ohjaus / Director: Michael Powell & Emeric Pressburger
Koreografia / Choreography: Frederick Ashton
Nimi / Title: Feature Film (extract)
Ohjaus / Director: Douglas Gordon
Co-produced by Artangel and Centre Georges Pompidou
as the 1998 Artangel/Beck’s commission
Nimi / Title: Only You (Portishead)
Ohjaus / Director: Chris Cunningham
Tuotanto / Production: Cindy Burnay
Tuotantoyhtiö / Production company: Black Dog Films
Julkaisuvuosi / Release Year: 1998
Nimi / Title: The Cost of Living
Ohjaus / Director: Lloyd Newson
Tuotanto / Production: Nikki Weston
Tuotantoyhtiö / Production company: DV8 Films
Julkaisuvuosi / Release Year: 2004
Forward Motion Artists’ Choice
Extract of “Feature Film”
By Douglas Gordon
Under licence from Artangel Media
Extract of “The Tales of Hoffmann”
Directed by Michael Powell and Emeric Pressburger
Under licence from Canal +
“Only You”
Performed by Portishead
Courtesy of Island Records
Under licence from Universal Music Operations Limited
23
LA/SAT 26.3. 12:15, ANDORRA, vapaa pääsy / free entry
LA/SAT 26.3. 13:30, ANDORRA, 6€
REETTA FLINK: BOLLYWOOD -LUENTO
TANSSI EPÄSÄÄTYISESTÄ RAKKAUDESTA
Näyttävyys ja suuret tunteet tanssikohtaukset
Bollywood-elokuvassa / 45’
Devdas / 183’
Bollywood-elokuvan asiantuntija Reetta Flink avaa uusia näkökulmia Bollywoodin elokuvien tanssikohtausten katsomiseen. Flink on perehtynyt Bollywoodelokuvaan, sen historiaan ja musikaalikohtauksiin. Luennolla hän käy läpi näitä
aiheita avaten tanssikohtausten funktiota Bollywood-elokuvassa. Tanssikohtaukset eivät ole vain näyttäviä asuja ja suuria tunteita – melodraaman taakse
kätkeytyy koodien ja perinteiden viidakko, jonka tunteminen rikastaa elokuvaelämystä entisestään.
An expert on Bollywood films Reetta Flink gives a lecture on the dance scenes
in Bollywood films. Free entry. The lecture is in Finnish.
Sanjay Leela Bhansalin ohjaama Devdas (2002, IN) on eeppinen melodraama
epäsäätyisen rakkauden ojaan kallistamasta rikkaan perheen pojasta. Se oli
valmistuessaan kallein siihen mennessä kuvattu Bollywood-elokuva ja saikin
arvolleen sopivan maailman ensi-iltansa Cannesissa. Elokuva perustuu Sharat
Chandra Chattopadhyayn samannimiseen romaaniin ja on jo kolmas hindinkielinen elokuvasovitus kirjasta (aikaisemmat 1935 ja 1955). Kaiken kaikkiaan
filmatisointeja Intian eri kielillä on tehty yhdeksän.
Bhansalin Devdas voidaan kategorisoida ns. periodielokuvaksi tai pukudraamaksi. Se kuvaa tiettyä aikakautta, 30-luvun Bengalia, vaikka esimerkiksi lavastukseen on sekoitettu elementtejä eripuolilta Intiaa. Päähenkilö Devdas (Shahrukh
Khan) on lupautunut lapsuudenrakkaalleen Parvatille (Aishwarya Rai), joka ei
ole kelvollinen vaimoehdokas Devdasin kastitietoisten vanhempien silmissä,
vaikka molempien suvut kuuluvatkin maanomistajien ns. zamindar-luokkaan.
Perheen kunnia muodostaa nuorelle rakkaudelle lähes yhtä suuren haasteen
kuin Devdasin täydellinen päättämättömyys ja kyvyttömyys toimia ennen kuin
on liian myöhäistä.
Devdas on hahmona arkkityyppi velvollisuuden, halun ja rakkauden välisessä
päättämättömyydessään painiskelevasta miehestä. Tarinan intialaiseen versioon
kuuluu juoppous ja se toinen nainen, Chandramukhi-niminen kurtisaani (Madhuri Dixit). Devdasin tyyppinen hahmo esiintyy useissa Bollywood-elokuvissa,
erityisesti Bollywoodin ns. kultakauden, 50- 60-lukujen suurien ikonien Guru
Duttin tai Dilip Kumarin näytteleminä.
Hegel sanoi intialaisen filosofian tiettyjen premissien johtavan ”fantasian
villiin liioitteluun”, ajatus jota katsoja voi kontemploida Devdasin hulppeiden
lavasteiden ja spektaakkelimaisten tanssikohtausten aikana. Vaikka Devdas on
elokuvana hyvin intialainen, on siinä myös tiettyä raikkautta suhteessa joihinkin
intialaisiin konventioihin. Devdasia voidaan pitää tragediana, mikä on epätyypillistä Bollywood-elokuvissa. On joskus esitetty, ettei tragedia edes ole mielekäs tarinanmuoto karman lain hallitsemassa hindulaisessa kulttuurissa – tämän
ajattelun mukaan puhdasta tragediaa ei voi olla, vaan kaikki on aina ”ansaittu”.
Devdasissa viitataan monin tavoin hindulaiseen mytologiaan. Parvatia verrataan
Sitaan, joka on oikeamielisyyden ruumiillistuman Raman vaimo, puhdas ja
täydellinen. Devdasin ja Parvatin suhdetta kuvataan Krishnan ja Radhan
rakkauden kaltaiseksi, jotka ovatkin hindulaisessa jumalpantheonissa eroottisen
rakkauden keskeistä kuvastoa.
Elokuva on monessa mielessä intialaisen kulttuurin juhlaa. Viittaukset mytologioihin ovat runsaita ja elokuva on monista viimeaikaisista Bollywood-filmeistä
poiketen täynnä klassista intialaista tanssia. Erityisesti katsojan on syytä huomioida Madhuri Dixitin tanssisuoritus kappaleessa Kahe Chhed Mohe. Dixit on
koulutukseltaan klassinen tanssija ja tässä vaativassa mujra-tanssissa hänellä
on päällään kolmekymmentä kiloa painava puku!
Tanssiin on suunnitellut koreografian perinteisen kathak-tanssin mestari Birju
Maharaj. Jokaikinen käden asento eli mudra kertoo tarinaa, kuten ilmeet ja
eleetkin. Chalak Chalak on elokuvan Laulujen laulu, näennäisesti elämäniloja
kuvaava runoutta, jossa leikitään onomatopoetiikalla. Elokuvan parasta antia
ovat tanssista, lyriikasta ja musiikista kutoutuvat ”extravaganza”-tanssikohtaukset, joissa kiteytyy elokuvan tarina viittauksien ja metaforien muodossa.
Bhansali on onnistunut saamaan elokuvaansa kolme sen hetken suurinta
Bollywood-tähteä: Khanin, Rain ja Dixitin. Elokuva onkin hetkittäin suorastaan
kilvoittelua näiden kolmen lahjakkaan näyttelijän kesken. Elokuvan tunnetuin
tanssi ja odotetuin tanssi Dola Re Dola asettaa vastakkain Rain ja Dixitin ja heidän tanssijan kykynsä. Kaiken kaikkiaan Devdas on - niin kuin sanonta kuuluu
- elämää suurempi elokuva ja 183 minuuttia täyttä masalaa.
MV
24
A DANCE ABOUT FORBIDDEN LOVE
Devdas / 183’
Directed by Sanjay Leela Bhansal, Devdas (2002, IN) is an epic melodrama
about the son of a rich family caught in a love affair that goes against the
conventions of society. At the time of its completion, it was the most expensive
Bollywood film ever made and enjoyed a befitting world premiere at Cannes.
The movie is based on a novel of the same name by Sarat Chandra Chattopadhyay and is already the third Hindi-language film adaptation of the book (the
earlier ones being made in 1935 and 1955). All in all, nine film adaptations of
the book have been made in India’s various languages.
Bhansal’s Devdas can be categorized as a so-called period drama depicting
Bengal in the 1930s, even though the film’s sets had elements from all over
India mixed in. The protagonist, Devdas (Shahrukh Khan), is betrothed to his
childhood sweetheart, Parvati (Aishwarya Rai), who is not considered a suitable
wife candidate in the eyes of Devdas’s caste-conscious parents, even though
both families belong to the zamindar landowning caste. The family honour
places obstacles in the way of the two youngsters’ love almost as much as Devdas’s complete indecision and inability to act until it is too late.
Devdas’s character is an archetype of a man torn between his duty, desires
and love. The Indian version of the story includes drunkenness and the other
woman, a courtesan named Chandramukhi (Madhuri Dixit). A character like
Devdas can be found in many Bollywood films, played by the great icons of Bollywood’s golden age in 1950s and 60s, Guru Dutt or Dilip Kumar.
Hegel once said that certain premises in Indian philosophy lead to the “wild
exaggeration of fantasy”, a thought that the viewer can contemplate during Devdas’s spectacular dance scenes amidst lavish sets. Even though Devdas comes
across as very Indian, it does have an air of freshness in relation to some Indian
conventions. Devdas can be considered a tragedy, something unusual in a Bollywood film. It has sometimes been claimed that the tragedy as a story form is
shunned in the Hindu culture, which is ruled by the laws of karma, according to
which pure tragedy does not exist, but instead everything is always “earned”.
Devdas contains several references to Hindu mythology. Parvati is compared
to Sita, the virtuous and perfect wife of Rama, the incarnation of righteousness. Devdas and Parvati’s relationship is shown as similar to the love between
Krishna and Radha, who are one of the central representations of erotic love in
the Hindu pantheon.
In many ways, this film is a celebration of Indian culture. References to mythology are abundant and, contrary to many recent Bollywood films, Devdas is full
of classical Indian dance. Viewers should pay particular attention to Madhuri
Dixit’s dance performance in the piece Kahe Chhed Mohe. Dixit is a trained
classical dancer, and in this demanding mujra dance, she is wearing a costume
weighing thirty kilos!
The dance is choreographed by Birju Maharaj, a master of traditional kathak
dance. Every position of the hand, or mudra, every expression and every gesture
tells a story. Chalak Chalak is the Song of Songs in the film, poetry that superficially describes the pleasures of life, all the while playing with onomatopoetics.
The best this film has to offer are the dance scene extravaganzas combining
dance, lyrical poetry and music, which crystallise the plot in the form of references and metaphors.
Bhansali succeeded in getting the three biggest Bollywood stars of the time,
Khan, Rai and Dixit, to play in the film. In fact, in some places, Devdas seems
like a contest between these three talented actors. The film’s best-known and
most awaited dance, Dola Re Dola, pits Rai’s and Dixit’s dance skills against
each other. All in all, Devdas is, as the saying goes, larger than life – a full 183
minutes of masala.
Nimi / Title: Devdas
Ohjaus / Director: Sanjay Leela Bhansali
Tuotanto / Production: Bharat Shah.
Käsikirjoitus / Screenplay: Prakash Kapadia, Sanjay Leela Bhansali
Tarina / Story by: Sarat Chandra Chattopadhyay
Pääosissa / Starring: Shahrukh Khan, Aishwarya Rai, Madhuri Dixit, Jackie Shroff, Kirron Kher
Koreografia / Choreographer: Birju Maharaj, Saroj Khan, Vaibhavi Merchant, Pappu-Mallu
Kuvaus / Cinematography: Binod Pradhan
Musiikki / Music: Ismail Darbar, Birju Maharaj, Monty
Äänisuunnittelu / Sound design: Vikramaditya Motwane, Kunal Sharma, Leslie Fernandes
Lavastus / Set Design: Nitin Chandrakant Desai
Puvustus / Costume Design: Abu Jani & Sandeep Khosla, Neeta Lulla, Reza Shariff
Leikkaus / Editing: Bela Segal
Tuotantoyhtiö / Production Company: Mega Bollywood
Levittäjä / Distribution: Eros International
Julkaisuvuosi / Release Year: 2002
Ensi-ilta / Release Date: 12. 06. 2002 (IN)
Kesto / Running time: 183’
Maa / Country: IN
MV
25
SU/SUN 27.3. 13:00, BIO REX, 6€
TINKIMÄTÖNTÄ TYÖTÄ JA TIMANTTISIA HETKIÄ
La Danse
– The Paris Opera Ballet
/ 165’
Veteraaniohjaaja Frederick Wisemanin La Danse – The Paris Opera Ballet
(2009, US) on perusteellinen dokumenttielokuva, joka sukeltaa Pariisin oopperan baletin kulissien taakse ja viipyilee siellä pitkään.
Dokumentti tuntuu tarkastelevan jokaista Pariisin oopperan baletin osaa.
Nähdään tanssijat ja koreografit harjoitussaleissaan, maskeeraajat, kampaajat,
valaistussuunnittelijat ja muu näyttämötekniikka työssään. Päivällä hallinto
suunnittelee amerikkalaisten mesenaattien viihdyttämistä; illalla näyttämön
ottavat haltuun siivoojat, jotka valmistelevat rakennuksen taas uutta työntäyteistä päivää varten. Dokumentista selviää, että taidelaitoksen puvustamossa on
kangasvärjäämö, jossa pukujen kankaat saadaan juuri oikean sävyisiksi. Rakennuksessa on myös ruokala ja jopa oma mehiläistarha.
Tyyliltään dokumentti on pelkistetty ja vähäeleinen. Kertojanääntä ja haastatteluja ei ole: kamera vain havainnoi, muttei kommentoi eikä selitä. Wiseman
luottaa katsojan kykyyn tehdä näkemästään päätelmiä.
Ilman selityksiäkin katsoja ymmärtää, että taidelaitoksen toiminta on mahdollista vain jokaisen työntekijän panoksen ansiosta. Pariisin oopperan baletti on kuin
hyvin organisoitu mehiläispesä – tai kuin korukivin ja paljetein koristeltu tanssijan puku, jonka jokainen osa on liimattava tai ommeltava paikoilleen käsityönä.
Brigitte Lefèvre, mehiläispesän kuningatar, baletin taiteellinen johtaja tuo dokumentissa esille yhteistyön merkityksen ja sen, kuinka tinkimättömästi kaikkien
on työskenneltävä, jotta saavutettu huipputaso voitaisiin säilyttää. Lefèvren
mukaan ”lopputuloksen on oltava lahja yleisölle, jotta he voivat tuntea ilman
mitään selityksiä”.
Wiseman rakentaa Lefèvresta lempeän mutta jämäkän kuvan. Hän on empaattinen, kun koreografit ja tanssijat vuorotellen käyvät kertomassa hänelle
tavoitteistaan ja huolistaan. Vahva johtajuus näkyy suunnitelmallisuudessa:
baletin ohjelma suunnitellaan kolme, jopa viisi vuotta etukäteen. Pitkäjänteinen on oltava myös opetustyön järjestämisessä – baletin tanssikoulun tason on
pysyttävä korkeana, jotta sieltä jatkossakin nousee tähtiä.
Vaikka La Danse’ssa tarkastellaan taidelaitoksen eri osa-alueiden toimintaa, on
tanssi pääosassa. Pariisin oopperan baletin ohjelmisto koostuu sekä klassisesta
baletista että huippuluokan nykytanssista. Dokumentissa seurataan seitsemän
eri produktion etenemistä: työn alla ovat Wayne McGregorin Genus, Angelin
Preljocajn Le Songe de Medée, Mats Ekin La Maison de Bernarda, Pierre Lacotten Paquita, Rudolph Nureyevin Pähkinänsärkijä, Pina Bauschin Orphée and
Eurydice sekä Sasha Waltzin Romeo ja Julia.
Suurin osa dokumentista on kuvattu harjoitussaleissa. Katsoja näkee, kuinka
loputtoman pitkään ja perusteellisesti muutaman sekunnin pituisia liikesarjoja hiotaan, kokonaisista esityksistä puhumattakaan. Liike, joka katsojasta
vaikuttaa virheettömän kauniilta, on koreografin mielestä tehty väärin tai vaatii
vähintäänkin viilaamista.
Tanssijoiden ohjaajina dokumentissa esiintyvät koreografit ovat tinkimättömiä.
Opetusmetodeja on yhtä monta kuin opettajiakin: ankaria ohjeita voi jakaa salin
laidalta mukavassa tuolissa löhöten tai kannustavasti, heittäytymällä itsekin
tanssiin. Myös ilmaisua ohjataan eri keinoin. Yksi koreografi korostaa rytmin
merkitystä, toinen painottaa tanssijoiden välistä kemiaa. Jollekulle virheetön
tekninen suoritus on pääasia, toiselle ilmaisu syntyy sen taakse kätkeytyvän
tunteen tai ajatuksen kautta.
Dokumentti kuvaa hienosti tanssijoiden arkea. Timanttiset hetket koetaan
näyttämöllä, mutta ennen esitystä on tehtävä paljon. Huipputanssijat tekevät
liikkeen niin helpon ja keveän näköiseksi, että katsoja melkein unohtaa sen fyysisen raskauden, kunnes tanssija harjoituksen päätyttyä rojahtaa hengästyneenä
lattialle lepäämään. Itsekuria vaativa harjoittelu on myös henkisesti raskasta, ja
saatu palaute voi olla julmaa.
La Danse muistuttaa, millaista omistautuneisuutta ja pitkäjänteisyyttä taide
vaatii. Nykyinen kertakäyttöviihde mahdollistaa sen, että amatööreistäkin voi
tulla tähtiä, mutta huipputanssijaksi voi tulla vain kovan harjoittelun myötä.
Katsojan kannalta La Danse’ssa ihmeellisintä on tietenkin tanssin intensiivinen
taika, joka voi syntyä jo harjoituksissa. Alkuvaiheessa olevan esityksen katsominen voi olla hypnoottista ja synnyttää mielenliikutusta siinä missä valmis
esityskin. Katsoja haluaisi ehdottomasti nähdä jokaisen produktion valmiina –
dokumentin ainoa vika on, että se synnyttää tanssin katsomisen nälän!
SH
26
UNCOMPROMISING WORK AND HEIGHTENED MOMENTS
La Danse
– The Paris Opera Ballet
/ 165’
Veteran director Frederick Wiseman’s documentary La Danse – The Paris
Opera Ballet (2009, US) provides a long in-depth tour behind the scenes at
the Paris Opera.
The documentary seems to visit every department of the company. We see the
dancers and choreographers in their studios, as well as the make-up artists,
hairdressers, lighting designers and stage technicians at work. In the daytime,
the administration plans an entertainment for American patrons; at night, the
stage is taken over by the cleaning staff that readies the building for another
busy day. We learn that the costume department of the company has dyeing
facilities that provide the exact right color for costume fabrics. The Opera building has a staff restaurant and even its own bee farm.
In style, the documentary is understated and straightforward. There is no narrator and no interviews; the camera merely observes, without commenting or
explaining. Wiseman trusts the viewer’s capacity to draw conclusions.
Even without narration, it becomes clear that an artistic organization of this
magnitude can only exist as the product of every employee’s commitment. The
Paris Opera Ballet is like a well-organized bee colony – or like a decorated and
glimmering ballet costume in which every jewel and seam must be painstakingly crafted by hand.
Brigitte Lefèvre, the queen bee, the Artistic Director of the ballet, emphasizes
the importance of collaboration. She stresses how uncompromisingly every
member of the company must work in order to retain the highest level that has
been attained. As Lefèvre puts it, the end result must be a gift to the audience,
so that they can feel without any explanations.
Wiseman paints an amiable but tough picture of Lefèvre. She is empathetic
when choreographers and dancers parade in to discuss their hopes and worries.
A strong approach to leadership is seen in the company’s programming, with
repertoire planned three, even five years in advance. A long-term view is also
essential in organizing the teaching of the company ballet school in order to
maintain the high level required to produce stars.
Though La Danse reviews the entire spectrum of activity at the Paris Opera, the
dance takes center stage. The company’s repertoire encompasses both classical
ballet and world-class contemporary dance, and the documentary follows no
less than seven productions that are being rehearsed: Wayne McGregor’s Genus,
Angelin Preljocaj’s Le Songe de Medée, Mats Ek’s La Maison de Bernarda,
Pierre Lacotte’s Paquita, Rudolph Nureyev’s Nutcracker, Pina Bausch’s Orphée
and Eurydice and Sasha Waltz’s Romeo and Juliet.
Most of the film is shot in rehearsal studios. The viewer can see how endlessly
and thoroughly short movement sections are rehearsed, not to mention entire
performances. A movement that to the viewer appears flawlessly beautiful is, for
the choreographer, either done wrong or in need of polishing.
The choreographers seen in the documentary are unsparing in their direction
of the dancers. There are as many teaching methods as there are teachers, and
demanding instructions can be offered equally well from the comfort of a chair
by the mirror, or by encouragement from the midst of the dance itself. There are
also many ways to shape the expression of the dancers. One choreographer will
emphasize rhythm, while another focuses on the chemistry between performers.
For someone, flawless technical execution is the main thing, and someone else
finds the expression from the emotion and thought that lie beneath the visible
surface.
Wiseman’s documentary does a fine job of presenting the everyday reality of the
dancers. The most heightened moments are experienced on stage, but a tremendous amount of work is required for every performance. Top dancers make
the movement look so easy and light that the viewer almost forgets how hard
it is physically, until the exhausted dancer collapses to rest on the floor at the
end of a rehearsal. The relentless practice demands self-discipline and mental
strength, as feedback can be brutal.
La Danse is a reminder of the commitment and dedication required by art.
Today’s disposable entertainment formats can make amateurs into instant stars,
but the only way to become a supreme dancer is through hard practice.
Of course, the most engaging thing to be seen in La Danse is the intense
magic of dance, which can be so clearly visible even in rehearsal. Watching a
performance gradually take shape can be as hypnotic and moving as the end
result on stage. The viewer wants to see the final version of each work – the only
drawback to this film is that it awakens a compulsive need to see dance!
SH
Nimi / Title: La Danse – The Paris Opera Ballet
Ohjaus / Director: Frederick Wiseman
Tuotanto / Production: Françoise Gazio & Pierre-Olivier Bardet
Käsikirjoitus / Screenplay: Frederick Wiseman
Pääosissa / Starring: Émilie Cozette, Aurélie Dupont, Dorothée Gilbert, Marie-Agnés Gillot,
Agnés Letestu, Delphine Moussin, Clairemarie Osta, Laetitia Pujol, Kader Belarbi, Jérémie
Belingard, Mathieu Ganio, Manuel Legris, Nicolas Le Riche, José Martinez, Hervé Moreau,
Benjamin Pech & Wilfried Romoli
Koreografia / Choreographer: Mats Ek, Emanuel Gat, Pierre Lacotte, Wayne McGregor,
Rudolph Nureyev, Angelin Preljocaj, Sacha Waltz
Tanssi / Dance: The First Dancers: Isabelle Ciaravola, Nolwenn Daniel, Ève Grinsztajn, Mélanie Hurel, Myriam Ould-Braham, Stéphanie Romberg, Muriel Zusperreguy, Yann Bridard,
Stéphane Bullion, Christophe Duquenne, Mathias Heymann, Karl Paquette, Stéphane
Phavorin & Emmanuel Thibault & The Corps de Ballet of the Paris National Opera
Kuvaus / Cinematography: John Davey
Musiikki / Music: Joby Talbot, Piotr Ilyitch Tchaikovski, Edouard Marie Deldevez & Ludwig
Minkus (adapted by David Coleman), Hector Berlioz, Johann Sebastian Bach, Christoph
Willibald Gluck, Mauro Lanza
Äänisuunnittelu / Sound design: Frederick Wiseman
Leikkaus / Editing: Frederick Wiseman & Valérie Pico
Tuotantoyhtiö / Production Company: Idéale Audience & Zipporah Films
Levittäjä / Distribution: Sophie Dulac distribution
Julkaisuvuosi / Release Year: 2009
Ensi-ilta / Release date: 4.11.2009
Kesto / Running time: 159’
Maa / Country: US
S
27
SU/SUN 27.3. 16:15, BIO REX, vapaa pääsy / free entry
SU/SUN 27.3. 17:30, BIO REX, 6€
HENRY BACON: CARLOS SAURA -LUENTO
SUURI FLAMENCO-ELOKUVA
Carlos Saura ja tanssielokuvan
monet muodot / 45’
Veren Häät / 72’
Carlos Saura on luodannut tanssin ja elokuvakerronnan suhteita useammassa
elokuvassa kuin kukaan merkittävä ohjaaja musikaalitradition ulkopuolella.
Hänen erityinen ansionsa on, että lähes kaikissa tanssia sisältävissä elokuvissaan hän on etsinyt aina erilaisen tavan yhdistää tanssi ja kerronta, ihmisen ja
kameran liike.
Elokuva- ja televisiotutkimuksen professori FT Henry Bacon Helsingin yliopistosta luennoi Carlos Sauran elokuvasta Veren häät (1981, SP) sunnuntaina 27.3.
klo 16:15. Luennon jälkeen nähdään Carlos Sauran ikimuistoinen elokuva ensi
kertaa valkokankaalla sitten vuoden 1983 Suomen ensi-iltansa.
Professor of television and film studies from Univeristy of Helsinki, Henry Bacon, gives a lecture on Carlos Saura classic dance film Bodas de Sangre.
Free entry. The lecture is in Finnish.
Laajalti arvostettu espanjalainen ohjaaja Carlos Saura (s.1932) on niin yhteiskunnallisten aiheiden kuin tanssinkin asiantuntija. Häneen on yhdistetty
espanjalaisille kipeiden aiheiden, miltein tabujen kuten Espanjan sisällissodan
ja seksin käsittely, sekä eräänlainen todellisuuden mystiikka, jota hänen uransa
alkuvaiheessa saattoi pitää miltein salakielenä. Kriitikoiden tunnustama, mutta
ei niinkään kassamagneettielokuvia tekevä Saura aloitti uransa dokumenttielokuvan parissa 50-luvun lopussa elokuvalla Cuenca. Saura keräsi jo pian
tunnustusta ja voitti elokuvastaan La caza vuonna 1966 Berliinin elokuvajuhlien hopeisen karhun, sekä toistamiseen elokuvasta Peppermint Frappé vuonna
1968. Cannesin elokuvajuhlien tuomariston erikoispalkinnot seurasivat elokuvista La prima Angélica (1973) ja Korppi sylissä (Cría cuervos, 1975). Parhaan
ulkomaalaisen elokuvan Oscar-ehdokkaana hän on ollut elokuvastaan Mummo
täyttää sata vuotta vuonna 1979. 80-luvun alussa Saura siirtyi tanssin pariin,
tutkimaan sen suhdetta elokuvalliseen ilmaisuun.
Paitsi että Veren häät (1981) on Sauran elokuva niin myös ehdottomasti
flamencon kansainvälisesti populärisoineen koreografi-tanssija Antonio Gadesin
(1936–2004) elokuva. Veren häät on elokuva flamencosta ja sen intensiteetistä
sekä siihen perustuvan näytelmän kirjoittajan, runoilija Federico Garcia Lorcan
merkityksestä espanjalaisille. Se on tanssielokuva, joka tutkii tanssin suhdetta
kuvaan ja kameraan. Garcia Lorcan näytelmää ja siihen liittyviä tanssiharjoituksia katsoessamme me katsojina ikäänkuin hyväksymme sopimuksen
”näytelmästä” ja sen esittämisestä, joka saa aikaan kiinnostavia todellisuuteen
ja sen tasoihin liittyviä kysymyksiä. Elokuvassa yhdistyy niin dokumentaarinen
puoli (elokuvassa olevan harjoitusten taltiointi), sen draamallinen puoli (Garcia
Lorcan näytelmä ja sen juoni), elokuvalliset keinot (miten kamera seuraa tapahtumia) ja se miten me katsojina seuraamme elokuvaa hyväksyessämme sen.
Flamenco on niitä kansallisia taiteita, joita katsoakseen ei tarvitse välttämättä
ymmärtää kaikkea tanssin muotokielestä. Se aiheuttaa katsojassa reaktion ja
herättää tunteita varmasti. Sauran elokuvassa on vain tanssijat, tila ja kamera
ilman lavastusta ja puvustuskin on joillakin näyttelijöillä harjoitusten vaatiman
arkista.
Saura antaa elokuvassaan tanssijoille tilaa ja tanssi onkin dominoivammassa
roolissa kuin elokuvalliset keinot. Valtaosassa kuvista Saura näyttää tanssijan
kokonaan ja rajaa/zoomaa hillitysti. Kamera liikkuu tanssijoiden ehdoilla. Saura
on pyrkinyt säilyttämään alkuperäisproduktion näyttämöllisyyden ja tanssillisuuden puuttuen koreografiaan vain, kun jotakin tärkeää elettä ei ole ollut
mahdollista talentaa tyydyttävästi filmille. Monimutkaiset kuvakompositiot tai
liian kiihkeä leikkaus voisivatkin vesittää elokuvan tanssin ja kuvan suhdetta
tutkivan luonteen kokonaan.
Valkoisessa hunnussa jäätävän valloittava naispääosan esittäjä Cristina Hoyos,
innovaativinen Antonio Gadesin koreografia, Garcia Lorcan tarina... niin monta
syytä jo itsessään Veren Häiden katsomiseen. Liian usein ei elokuvaa Suomessa
ole nähty - tv:ssä se on nähty TV2:lla viimeksi vuonna 1987 ja vuoden 1983
Suomen ensi-illan jälkeen kankaalla ei kertaakaan.
JP
28
CLASSIC FLAMENCO FILM
Blood Wedding / 72’
The widely respected Spanish director Carlos Saura (born 1932) is known for
treating topics that are delicate, or were even taboo in Spain, such as the Civil
war and sex. He is an expert on social topics as well as dance. His style is a
kind of magical realism, which in the beginning of his career was almost like a
secret code you had to break. While not hitting top at the box office, Saura has
won over the critics.
He began his career with a documentary called Cuenca in the late 1950s. Gaining reputation, he won the Silver bear at the Berlin Film Festival in 1966 for La
Caza and in 1968 did the same with Peppermint Frappé. These were followed
by the Jury Prize at Cannes for La Prima Angélica (Cousin Angelica, 1973) and
Cría cuervos (Raise Ravens, 1975). Saura has also been nominated for the
Academy Award for best foreign language film in 1979 for Mamá cumple cien
años (Mama Turns a Hundred). During the 1980s Saura started to explore the
relationship between dance and cinematic expression.
The Blood Wedding is as much Antonio Gades’s film as it is Saura’s. Gades
(1936-2004) is a dancer and a choreographer who made flamenco internationally popular. The Blood Wedding is a film about flamenco and its intensity and
about the significance of the poet Federico Garcia Lorca, on whose play the film
is based on. It explores the relationship of dance and image. When we watch
the play by Garcia Lorca and the production’s dance practice in the film, we as
viewers in a way enter into an agreement of ”a play” and its production, which
raises questions about reality and its various levels.
The film brings together a documentary side (the filming of the practice in the
film), a dramatic side (Garcia Lorca’s play and its plot), cinematic techniques
(how the camera follows the action) and the way in which we as viewers follow
the film and accept it.
In the film, Saura gives space to the dancers, and dance has a more significant
role than cinematic techniques: there is only the dancers and the space without
any special setting, even the costumes are mostly very plain. Flamenco is one of
those national arts that you can enjoy even if you don’t understand everything
about the idiom of the dance. It certainly evokes feelings and makes the person
watching it react.
In most of the frames Saura shows the dancer’s whole body and restrains from
zooming in. The dancers movements condition the camera’s movements. Saura
has tried to preserve the features of the original production and has left out
parts of the choreography only if it wasn’t possible to capture some gesture on
film perfectly. Complex composition or too intense editing could water down the
exploration into the relationship of image and dance in the film.
The leading role played by the enchanting Christina Hoyos in a white veil, the
innovative choreography by Antonio Gades, the story by Garcia Lorca… so many
reasons to see the Blood Wedding. The film hasn’t been seen in Finland too
often – the last time on television was in 1987 on TV2 and after the premier in
1983 it hasn’t been screened at the cinema.
JP
Nimi / Title: Veren häät (Bodas de Sangre)
Ohjaus / Director: Carlos Saura
Tuotanto / Production: Emiliano Piedra
Käsikirjoitus / Screenplay: Carlos Saura, Antonio Gades, Alfredo Manas
Tarina / Story by: Federico García Lorca, näytelmä.
Pääosissa / Starring: Antonio Gades, Cristinia Hoyos, Juan Antonio Jimanez,
Koreografia / Choreographer: Antonio Gades
Kuvaus / Cinematography: Teodoro Escamilla
Musiikki / Music: Emilio De Diego
Äänisuunnittelu / Sound design: Bernardo Menz (ÄÄNITYS)
Lavastus / Set Design: Rafael Palmero
Puvustus / Costume Design: Francisco Nieva
Leikkaus / Editing: Pablo G . del Amo
Tuotantoyhtiö / Production Company: Emiliano Piedra Productions
Julkaisuvuosi / Release Year: 1980
Ensi-ilta / Release date: 9.3.1981 (SPA), 11.1.1983 (FI)
Kesto / Running time: 71’
Maa / Country: SP
Teatterilevitys / Theatrical distribution: Tamasa Distribution
Esityskopio / Screening format: 35 mm
K-7
29
SU/SUN 27.3. 19:15, BIO REX, vapaa pääsy / free entry
SU/SUN 27.3. 20:30, BIO REX, 6€
EIJA NISKANEN: CABARET -LUENTO
KABAREE KLASSIKKO
Valokeilassa Bob Fosse / 45’
Cabaret / 124’
Broadway-koreografista elokuvaohjaajaksi siirtynyt Bob Fosse on vaikuttanut
tanssin ja populaarikulttuurin rinnakkaiseloon monella tavoin. Fossen liikekieli
on eräänlainen standardi tämän päivän musiikkivideoiden tanssille. Hänen
innoittamia koreografioita nähdään edelleen Michael Jacksonin, Madonnan,
Beyoncen ja monen muun musiikkivideoissa. Fossen kenties kuuluisimpia
Broadway-musikaalien elokuvaohjauksia lienee Liza Minellin tähdittämä
Cabaret (1972). Elokuvatutkija FL Eija Niskanen luennoi Cabaret-elokuvan
taustoista sunnuntaina 27.3. Bio Rexissä ennen elokuvanäytöstä.
LOIKKA-tanssielokuvafestivaalilla nähdään ohjaaja-koreogafi Bob Fossen
klassikkoelokuva Cabaret. Vuonna 1972 ilmestynyt elokuva on vieraillut
Suomen valkokankailla harvoin. Syyskuussa 1972 elokuvateatteri Reassa meillä
ensi-illassa ollut Cabaret sai tähän asti ainoan uusintaesityksensä vuonna
1984. LOIKKA-tanssielokuvafestivaali tuo tämän klassikkomusikaalin Bio Rexin
suurelle valkokankaalle kahdenkymmenenseitsemän vuoden tauon jälkeen
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (Kava) filmikopiona. Samalla luodaan
katsaus taiteilijaan, joka rakensi uransa Broadway-koreografista Oscar-palkituksi
elokuvaohjaajaksi.
Film scholar Eija Niskanen gives a lecture on Cabaret (1972) director Bob Fosse and his heritage to popular culture. Free entry. The lecture is in Finnish.
Robert Louis ”Bob” Fosse (1927-1987) oli alun perin näyttelijä ja tanssija,
joka haki läpimurtoaan esiintymällä 50-luvun alun suosituissa musikaaleissa ja
televisio-ohjelmissa. Ura kameroiden edessä tyssäsi kuitenkin lyhyeen Fossen
lisääntyvän kaljuuntumisen takia, joka rajoitti sopivien roolien määrää. Fossen
onneksi hänen tanssi- ja koreografiset taitonsa oli pantu merkille ja pian häntä
jo kosiskeltiin musiikkiteatterin puolelle. Nerokkaiden koreografiensa avulla Bob
Fosse sai mainetta ja siirtyi vastaamaan myös musikaalien ohjauksesta. Hänen
ensimmäinen teatteriohjauksensa oli Redhead vuodelta 1960. Yhdeksän vuotta
myöhemmin hän ohjasi ensimmäisen elokuvansa, niin ikään Broadway-musikaaliin pohjautuvan teoksen Sweet Charity.
Tanssijana Bob Fosse tuli tunnetuksi omanlaatuisesta tyylistään tulkita jazztanssia. Tunnistettavia piirteitä ovat hattujen, hanskojen, kävelykeppien ja tuolien
hyödyntäminen osana koreografioita, jotka tulivat vaikutteina Fossen ihailemalta
Fred Astairelta. Vartalon linjaa korostavat asennot, vahvat lantion liikkeet,
sisäänpäin käännetyt polvet ja olan rullaukset loivat seksiä tihkuvan linjakkaan
tyylin, jota hän kehitti koko uransa ajan. Useimmat hänen suunnittelemistaan
tanssikoreografioista rakentuvat tämän tyylin ympärille, jonka voi huomata myös
Cabaret-elokuvasta. Fossen luoma musikaalitanssityyli on vuorostaan vaikuttanut koreografeihin sekä estraditaiteilijoihin ja hänen koreografioitaan on myöhemmin lainattu lukuisissa musiikkivideoissa. Tänä päivänä Fossen koreografiat
kertautuvat edelleen muun muassa Michael Jacksonin, Madonnan ja Beyoncen
videoissa ja taas näitä kopioivissa YouTube videoissa ympäri maailmaa.
Cabaret-elokuva pohjautuu Harold Princen ohjaamaan valtavan suosion saaneen
Broadway-musikaaliin vuodelta 1966. Elokuvan päätähdeksi valittiin Liza Minelli, joka aikaisemmin oli hakenut myös teatteriversion päänäyttelijäksi mutta
jonka Prince oli katsonut sopimattomaksi rooliin.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Berliiniin vuoteen 1931, natsien vallannousun aikaan ennen toista maailmansotaa. Yhteiskunnallisen mädännäisyyden
kasvaessa ihmiset ummistavat tältä silmänsä ja elävät kuin viimeistä päivää,
vapautuneina sosiaalisista rajoituksistaan ja seksuaalisista estoistaan. Musikaalin keskiönä toimii pikkutuhmaa viihdettä tarjoava Kit Kat -yökerho, jossa Liza
Minellin esittämä Sally Bowles esiintyy kansainvälisenä tähtenä. Sallyn elämä
on taiteilua ammattinäyttelemisen, itsensä ja ihmissuhteiden viidakossa, jota
värittävät biseksuaali britti, rikas play boy ja helppoa elämää halajava gigolo.
Tapahtumia säestää ja seuraa mielenkiinnolla sivusta Kit Kat -klubin kaikkitietävä seremoniamestari.
Cabaret voitti kahdeksan Oscar-palkintoa, muun muassa ohjauksesta, musiikista
ja naispääosasta.
MI
30
A CABARET CLASSIC
Cabaret / 124’
LOIKKA Dance Film Festival brings the classic Cabaret by director-choreographer Bob Fosse to the screens in Finland after almost thirty years. Cabaret
premiered in Finland in 1972, and has been screened only once after that, in
1984, until now. LOIKKA brings this classic musical to the big screen at Bio
Rex as a film copy from the Finnish National Audiovisual Archive. The film gives
us a chance to take a glance at the career of an artist who started as a Broadway choreographer and became an academy Award winning film director.
Robert Louis ”Bob” Fosse (1927–1987) was an actor and a dancer who was
trying to break through by performing in the popular musicals and TV shows of
the 1950s. The career in front of the cameras, however, stopped short as Fosse
started to loose his hair and could not get suitable roles. Luckily his skills as a
dancer and choreographer had been noticed and he was called to make theatre
musical. His brilliant choreographies earned him a reputation and he moved
on to also directing musicals. The first production he directed was Redhead
in 1960. Nine years later he directed his first film, Sweet Charity, which was
based on a Broadway musical.
Nimi / Title: Cabaret
Ohjaus / Director: Bob Fosse
Tuotanto / Production: Cy Feuer
Käsikirjoitus / Screenplay: Jay Presson Allen
Tarina / Story: Isherwood Christopher “Berlin Stories” kirja,
John van Druten “I am a Camera” näytelmä.
Pääosissa / Starring: Liza Minnelli, Michael York, Helmut Griem (Fritz Webber,
Marisa Berenson, Mark Lambert)
Koreografia / Choreographer: Bob Fosse
Kuvaus / Cinematography: Geoffrey Unsworth
Musiikki / Music: John Kander, sanoitus Fred Ebb
Äänisuunnittelu / Sound Design: Robert Knudson, David Hildyard
Lavastus / Set Design: Rolf Zehetbauer, Hans Jürgen Kiebach ja Herbert Strabel
Puvustus / Costume Design:
Leikkaus / Editing: David Bretherton
Tuotantoyhtiö / Production Company: Allied Artists Pictures Corporation (AA),
ABC Motion Pictures
Levittäjä / Distribution: Allied Artist Pictures Corporation (US) Finnkino Oy (DVD-levitys),
Filmifriikki, VTC-video Oy Ab, Magna-Filmi Oy Ab (FI).
Julkaisuvuosi / Release Year: 1972
Ensi-ilta / Release date: 13.2, 1972 (US), 22.9.1972 (FI)
Kesto / Running time: 124’
Maa / Country: USA
Teatterilevitys / Theatrical distripution: The Walt Disney Company
Kieli / Language: Englanti
Tekstitys / Text: Suomi / Svenska
K-15
As a dancer Fosse became known for his original way of doing jazz dance. Using
hats, gloves and chairs as part of the choreography are characteristic features of
his style. The inspiration to this Fosse got from Fred Astaire, who he admired a
great deal. Positions that brought out the shape of the body, strong movements
of the hips, knees turned inward and rolls of the shoulders created a definitive, sexy style that he kept on developing throughout his career. Most of his
choreographies are done in this style, which can also be seen in Cabaret. This
musical dance style created by Fosse has then influenced other choreographers
and artists and his impeccable style is seen in a number of music videos, where
it still keeps reapearing with such artists as Michael Jackson, Madonna and
Beyonce and reinterpreted in numerous YouTube videos around the world.
Cabaret was based on the hugely popular Broadway production directed by Harold Prince in 1966. The star of the film is Liza Minelli, who had also auditioned
for the Broadway version but had been turned down by Prince as not suitable
for the role.
The film is set in Berlin in 1931, the time of the rise to power of the Nazis,
before the Second World War. As societal rot spreads, the people turn their eyes
away and live life to the full, free from social restraints and sexual inhibitions. A
seedy nightclub called Kit Kat is the centre of the events of the musical. There
Minelli’s character Sally Bowles performs as an international star. She balances
between professional acting, her personal life and a variety of relationships
with, for example, a British bisexual, a rich playboy and a gigolo after an easy
life. The action is accompanied and overseen by the master of ceremony at the
nightclub.
Cabaret won eight Academy Awards, which included the Award for Best Director, Music and Best Actress.
MI
31
Koululaisnäytökset ja työpajat
LOIKKA tarjoaa tanssielokuvia myös lapsille ja nuorisolle. Tanssija-koreografi sekä tanssin opettaja Kati Kallio on kuratoinut festivaalin koululaisnäytöksiin neljä sarjaa eri ikäryhmille. Elokuvasarjat koostuvat korkeatasoisista suomalaisista ja ulkolaisista elokuvista, uutuuksista ja klassikoista. Näytäntöihin sisältyy Kallion alustus, joka johdattaa katsojat tanssielokuvan saloihin ja antaa näkökulmia tanssielokuvien katsomiseen.
Liput 4 € / oppilas. Ryhmän valvoja pääsee mukaan ilmaiseksi.
Lyhyttä valioluokkaa 1
Lyhyttä valioluokkaa 2
(ikäsuositus 8-13 -vuotiaat)
(ikäsuositus 13-vuotiaista ylöspäin)
TO 24.3. & PE 25.3. klo 10:00-10:45
PE 25.3. klo 11:15-12:00
Alakoulujen sarjan elokuvat tuovat esiin lapsen maailman tanssin näkökulmasta. Elokuvissa käsitellään katoavaa leikkiperinnettä, kaikkia koskettavaa
kiusaamisen ongelmaa, mielikuvituksen voimaa sekä nykylapsen leikkiä lähellä
olevia uusia tansseja kuten breakdance.
Elokuvien ja alustuksen yhteiskesto 45 min
Yläkoulujen sarja antaa esimerkkejä tanssielokuvien erilaisista teemoista.
Valitut elokuvat kertovat ystävyyden iloista, rakkaudesta ensi silmäyksellä,
menetyksen aiheuttamasta surusta sekä kisailusta breakdancen keinoin.
Elokuvien ja alustuksen yhteiskesto 45 min
Elokuvat:
Rosane Chamecki, Andrea Lerner & Phil Harder: Flying Lesson (2007) 4’37
Susanna Walin: Night Practice (2006) 3’
Alla Kovgan: New London Calling (2010) 10’
Miranda Pennell: Magnetic North (2003) 9’
Jerry Miller: akA vs Nky #01 (2010) 2’30
Peter Anderson & Rosemary Lee: Boy (1995) 5’
Elokuvat:
Kimmo Leed: Largo (2010) 19’
Susanna Wallin: Nigth Practice (2006) 3’
Jerry Miller: akA vs Nky #01 (2010) 2’30
Wilkie Branson: Stronger (2010) 4’
Joe Cobden: Slow Dance (2010) 4’
Suuria tunteita & Klassikoita ja lyhyttavaraa (K-15)
Lukioikäisille on kaksi eri sarjaa. Yhdessä nämä sarjat muodostavat kattavan kokonaisuuden tanssin ja elokuvan ilmaisumuodoista.
Suuria tunteita -sarjassa nähdään elokuvia kateudesta, ystävyyden iloista, liikkeen vapaudesta, rakkaudesta ensi silmäyksellä sekä
kuolemasta. Klassikkoja ja lyhyttavaraa pureutuu nykytanssin muotokieleen elokuvassa.
TO 24.3. klo 11:15-12:00
TO 24.3. klo 12:20-13:15
Suuria tunteita elokuvat:
Klassikoita ja lyhyttavaraa elokuvat:
Noa Shadur: Country Club (2010) 22’
Pedro Pires: Dance Macabre (2008) 8’30
Wilkie Branson: Stronger (2010) 4’
Joe Cobden: Slow Dance (2010) 4’
Elokuvien ja alustuksen yhteiskesto 45 min
Magali Charrier: Tra La La (2004) 3’
Pierre Coulibeuf: Pavillon Noir (2006) 23’
David Hinton & Wendy Houstoun: Touched (1994) 14’
Elokuvien ja alustuksen yhteiskesto 50 min
Tagi -tanssivideo kännykkäkameralla työpajat
Koululaisille ja nuorille suunnatut työpajat tutustuttavat lapset ja nuoret tanssielokuvan saloihin ja antaa heille uusia
itseilmaisun välineitä. Se on suunnattu kaikille 11-18 vuotiaille, eikä osallistujalta vaadita aikaisempaa tanssikokemusta.
Työpajassa valmistetaan tanssillinen Tagi -video ja opetellaan kuvaamisen, käsikirjoittamisen sekä editoimisen perusteita.
Tagi on kunkin oppilaan tekemä oma liikkeellinen käyntikortti/nimimerkki, joka toteutetaan liikkeen ja elokuvan keinoin
kännykkäkameroilla. Toiminnallisen osuuden lisäksi työpajaan sisältyy luennot tanssielokuvasta.
Työpajassa työskennellään kahdesta kolmen hengen ryhmissä sekä itsenäisesti.
Työpajat on toteutettavissa eri kestoisina jaksoina ja on yhdistettävissä mm. koulujen AV-opetuksen yhteyteen.
Ohjaajina toimivat tanssin ja AV-alan ammattilaiset.
Koululaisnäytösten lippuvaraukset sekä tiedustelut työpajoista osoitteesta [email protected]
32
Kiitos menestyksekkäästä festivaalista 2011.
Nähdään taas tammikuussa 2012!
33
Words and Movement Workshop
Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja David Hinton luennoi tanssielokuvan käsikirjoittamisesta sekä antaa henkilökohtaista ohjausta työnäytteiden perusteella
(30 min). Palautekeskusteluun voit hakea lähettämällä joko treatmentin (max
1 liuska) tai otteen käsikirjoituksesta (max 3 liuskaa). HUOM! Työnäytteiden ja
luennon kieli on englanti.
Dance film director and screenwriter David Hinton gives a lecture on dance film
screenwriting. You can also apply to the personal feed back discussion with
Mr. Hinton (30 min). Submit either a treatment (1 page maximum) or a script
extract (3 pages maximum) to [email protected]. NOTE! The lecture and submitted
work in English.
Hyvä treatment on usein välttämätön elokuvan idean myymisessä. Tanssi on
kuitenkin vaikea kirjoittaa sanoiksi. Kuinka kirjoittaa hyvä tanssielokuvan
treatment ja miten tanssielokuva voi hyötyä hyvästä käsikirjoituksesta? Kuinka
elokuvantekijä voi kehittää taitojaan keskittymällä käsikirjoittamiseen? Entä
miksi käsikirjoittajan tulisi työskennellä tanssielokuvan kanssa?
A good treatment is often crucial to selling a film idea, but dance is notoriously
hard to write down, so how do we go about writing a successful treatment?
How can dance films benefit from well-written scripts? How can skills in screen
writing help us make better films? And why should screenwriters want to get
involved in dance films?
”Luennolla käsittelen hyvän käsikirjoituksen tuomaa lisäarvoa tanssielokuvalle:
Aiheen käsittely etenee idean luomisesta sen myymiseen, kehittelyyn, muotoiluun ja lopputulokseen. Lähtökohtana on tanssin ja narration problemaattinen
suhde sekä tarinan rakenne ja kehittely. Tarkastelussa ovat tanssielokuvat, jotka
on jäsennetty erilaisten perusperiaatteiden mukaan (draamallisen, musiikillisen
ja poeettisen) sekä käsikirjoituksen vaikutus elokuville.” -DAVID HINTON
“I aim to consider the contribution that good writing can make at every stage of
the dance film process - in creating the idea, selling the idea, developing the
idea and shaping the end result. I will talk about the often uneasy relationship
between dance and narrative, and my main focus throughout will be on questions of structure and development. I will look at dance films which are structured according to very different principles - dramatic, musical or poetic - and
consider the part that the written word plays in each case.” -DAVID HINTON
Luentoa tukevat runsaat tanssielokuvaesimerkit.
The talks will be illustrated with a wide variety of dance film clips.
Ilmoitamme palautekeskusteluihin valituille henkilökohtaisesti.
Muistathan liittää työnäytteen mukaan yhteystietosi.
Make sure to include your contact information with your work.
The accepted applicants will be contacted personally.
Sitova ilmoittautuminen luennolle sekä haku työnäytteiden palautekeskusteluun
osoitteessa [email protected]
A binding enrolment to the lecture and applying to the feed back discussion at
[email protected]
Työnäytteiden viimeinen palautuspäivä 17.3.
Submit your treatment / script extract no later than March 17th.
Luennon osallistumismaksu 12 €
Luennon osallistumismaksu sis. henkilökohtaisen palautekeskustelun 20 €
Lecture 12 €
Lecture and personal feed back conversation 20 €
Ohjelma / Programme
10:00
11:00
12:00
12:30
13:30
-
11:00
12:00
12:30
13:30
16:00
TALK: WORDS AND MOVEMENT 1
TALK: WORDS AND MOVEMENT 2
Q+A
LUNCH
SESSIONS WITH INDIVIDUALS
David Hinton
David Hinton on kokenut elokuvataiteilija, joka on ohjannut useita palkittuja
televisiodokumentteja eri taiteenalojen huippunimistä, muun muassa taidemaalari Francis Baconista, elokuvantekijä Bernardo Bertoluccista, koomikko
John Cleesestä ja rock-ikoni Little Richardista. Monipuolinen ohjaaja on tehnyt
elokuvia myös Dostojevskistä, ilmastonmuutoksesta ja Kiinan kulttuurivallankumouksesta.
Tanssimaailma tuntee Hintonin parhaiten DV8 Physical Theatren näyttämöteosten Dead Dreams of Monochrome Men ja Strange Fish elokuvaversioista. Hän
on tehnyt televisioelokuvia myös Adventures in Motion Picturesin ja Ruotsin
kuninkaallisen baletin kanssa sekä dokumentteja koreografeista kuten Siobhan
Davies ja Karole Armitage. Lisäksi hän on luonut fiktiivisempiä tanssielokuvia
yhteistyössä huippukoreografien (mm. Wendy Houstoun, Russell Maliphant ja
Rosemary Lee) kanssa.
David Hintonin elokuvat ovat menestyneet festivaalien lisäksi kriitikoiden ja
muiden elokuvatahojen keskuudessa. Kaksi Hintonin dokumenttielokuvaa on
palkittu British Academy Awardilla, ja hänen tanssielokuvansa ovat voittaneet
muun muassa Prix Italian, Emmyn sekä useita IMZ Dance Screen Awardeja.
Hinton on pitänyt tanssielokuvakursseja muun muassa Lontoon Contemporary Dance Schoolin Master of Arts -ohjelmassa ja hänen workshopinsa ovat
suosittuja ympäri maailmaa. Hinton on tehnyt yhteistyötä LOIKKA-vieraan
Alla Kovganin kanssa sekä elokuvaohjaamisen (esimerkiksi palkittu Nora) että
workshopien myötä.
34
David Hinton is a director who has made award-winning television documentaries about artists of all kinds, including painter Francis Bacon, film-maker
Bernardo Bertolucci, comedian John Cleese and rock’n’roller Little Richard. He
has also made films about Dostoyevsky, climate change, and the Cultural Revolution. He is best known to the dance world for his film versions of stage shows
by DV8 Physical Theatre – Dead Dreams of Monochrome Men and Strange Fish.
He has also made television films with Adventures in Motion Pictures, the Alvin
Ailey Company and the Royal Swedish Ballet. He has made documentaries
about the choreographers Siobhan Davies and Karole Armitage, and he has
collaborated with several choreographers, including Wendy Houstoun, Russell
Maliphant and Rosemary Lee, to create original dance works for the screen.
He has twice won British Academy awards for his documentaries, and his dance
films have won many prizes, including a Prix Italia for Strange Fish, an Emmy
for Two by Dove, and the IMZ Dance Screen Award for both Dead Dreams and
the experimental film Birds.
Hinton set up the MA course in Dance For The Screen at London Contemporary
Dance School and he has led dance film workshops all over the world.
TO/THU 24.3. 12:00-14:00, DUBROVNIK, osallistumismaksu / fee 6€
Seeing Dance on Film
Arvostettu kanadalainen tanssielokuvaohjaaja Marlene Millar saapuu luennoimaan LOIKKA-tanssielokuvafestivaalille otsikolla “Seeing Dance on Film”.
Luennolla Millar kertoo työstään lyhyt- ja tanssielokuvaohjaajana sekä antaa
näkökulmia kameralle tehdyn koreografian ohjaamiseen. Urallaan hän on tehnyt
yhteistyötä useiden eri koreografien kanssa. Oman taiteellisen työskentelynsä
kautta hän prosessoi ohjaajan työtä ideasta valmiiseen teokseen.
The highly respected Canadian dance film director Marlene Millar gives a
lecture under title ”Seeing Dance on Film”. Millar will discuss her practice and
her approach to directing and producing short form performance based films.
Drawing from her early works in super8 film to recent HD productions created
with colleague Philip Szporer, the discussion will focus on different approaches
to the short form in general and screen dance in particular, from the initial idea
through to production.
Sitova ilmoittautuminen luennolle osoitteeseen [email protected]
Obligatory enrolment to the lecture to [email protected]
Luennon kieli on englanti / Lecture is in English.
Marlene Millar
Millarin taiteellinen tausta on nykytanssin ja -designin alalla. Vuonna 1989
valmistui palkittu The Woman in the Sink. Millar on tehnyt elokuvan tuotannon kandidaatin tutkintonsa Concordian yliopistossa, jonka jälkeen hän jatkoi
opintojaa Chicagon Art Institutessa. Vuonna 1999 Millarille myönnettiin Pew
Fellowship tanssin ja median projektiin Kalifornian Yliopistoon. Vuonna 2001
hän perusti yhdessä Philip Szporerin kanssa taide-elokuvien tuotantoon keskittyvän Movement Perpétuel -tuotantoyhtiön.
Millar on luennoinut ja vetänyt työpajoja muun muassa: National Film Board of
Canada, Main Film, Concordia University (Montreal), Bowling Green University
(Ohio), Centre Imagine (Burkino Faso) sekä ImpulzTanz (Wien). Millarin ja Szpoperin teoksiaan on ollut esillä televisiossa ja festivaaleilla ympäri maailmaa,
vuonna 2010 niitä esitettiin kulttuuriolympialaisissa Kanadassa ja Shanghain
maailmannäyttelyssä.
Millar’s artistic background lies in modern dance and design. In 1989 she released the awarded The Woman in the Sink. Millar gained her Bachelor degree
in film production at the University of Concordia, after which she continued
her studies at Chicago Art Institute. In 1999 Millar received a Pew Fellowship
for a dance and media project at University of California. In 2001 she founded
a production house Movement Perpétuel that focuses on art film production
together with Philip Szporer.
Millar has lectured and held workshops at such places as National Film Board
of Canada, Main Film, Concordia University (Montreal), Bowling Green University (Ohio), Centre Imagine (Burkino Faso) and ImpulzTanz (Wien). the works
of Millar and Szporer have been shown on television and festivals all over the
world, in 2010 they were shown at the culture olympics in Canada and at the
Shanghai World Expo.
Ammatilaisten pikatreffit / Speed Date for Pros
TO/THU 24.3. 15:30-17:00, DUBROVNIK, vapaa pääsy / free entry
Näytä parhaat puolesi ja löydä unelmien työryhmä!
LOIKKA järjestää tanssija-koreografi Sari Palmgrenin johdolla ammattilaisten pikatreffit.
Treffeillä tapaat muita tanssielokuvasta kiinnostuneita ammattilaisia, voit esitellä projektiasi ja
löytää uusia tekijöitä tanssin, kuvataiteen ja elokuvan kentältä.
Show the best of you and find your dream team!
LOIKKA arranges together with dancer-choreographer Sari Palmgren a speed date for pros.
On this date you can meet other dance film professionals, pitch your project and find new colleagues
in the field of dance, visual arts and film.
Ilmoittaudu ennakkoon / enrolment [email protected]
35
LA/SAT 26.3. 15:00-16:30, ANDORRA, vapaa pääsy / free entry
YOUTUBE
- RUNSAUDEN SARVI VAI PAHOLAISEN KATTILA?
YOUTUBE
- FOR GOOD OR EVIL?
YouTube - paneeli
YouTube - panel
Moderaattorina Karoliina Korpilahti
Moderator Karoliina Korpilahti
YouTube on käyttäjän aarreaitta - huumoripätkät kiertävät työpaikkojen sähköpostiketjuissa, vanhoja musiikkivideoita katselemalla voi tehdä nostalgiamatkan
menneeseen tai katsoa elokuvia, joita ei välttämättä saa muuten käsiinsä.
YouTubesta on tullut audiovisuaalisen kulttuurin viitekanta. Se on tulvillaan
uudelleen tulkittuja, yhdisteltyjä ja muunneltuja kulttuurin intertekstuaalisia
kudelmia.
YouTube is a source of infinite treasures for its users – funny video clips are
circulated in emails between collegues, old music videos offer nostalgia trips
back to your youth and you can watch films you couldn’t access otherwise.
YouTube has become a reference database for audiovisual culture. It offers reinterpretations, combinations and transformations of previous work – interextuality in abundance.
Tekijän kannalta YouTube on ristiriitainen media. Toisaalta se on globaali,
ihmisiä yhdistävä, yhteisöllinen ja tehokas kanava oman työn markkinointiin ja
esille saamiseen. Mutta toisaalta YouTube on pelottavan laaja - kuka tahansa
voi ladata palveluun materiaalia. Palvelua kuitenkin kontrolloidaan ja sieltä
poistetaan jatkuvasti sisältöä - jos joku ilmoittaa siitä. Tekijän olisi itse oltava
proaktiivinen tämän median suhteen.
When we look at YouTube from the artist’s point of view, the picture gets more
complicated. On the one hand, it is a global media that brings people together
and works as an efficient channel of promoting the artist’s own work. On the
other hand, it is kind of scarily big – any one can upload material. The service
is, however, controlled and content is continuously removed – if someone
reports it. Artists themselves should be proactive with regard to this media.
New Yorkin Guggenheim-museo on puolestaan päättänyt ottaa välineen
haltuun ja kääntää sen taidemaailman kannalta positiiviseksi ilmiöksi. Luovan
videotaiteen biennaali järjestettiin ensimmäisen kerran 2010, ja näyttelyyn
Guggenheimin kuraattorit valitsivat parikymmentä videota lukuisten mukaan
hakeneiden joukosta. Näyttely luotiin yhteistyössä YouTuben kanssa ja videoita
katsottiin näyttelyssä näyttöruuduilta YouTuben kautta ja niitä heijastettiin myös
rakennuksen ulkoseinille. Guggenheim-museon esimerkki on mielenkiintoinen
- nostaako YouTuben arvostusta yhteistyö yhden taiteen alan arvostetuimpien
instituutioiden kanssa? Nostaako tämä videotaiteen arvostusta laajemminkin?
The New York Guggenheim has decided to make use of YouTube and try to
make it a positive phenomenon for the art world. YouTube Play – A Biennial of
Creative Video was organised for the first time in 2010. Thousands of videos
were entered into the contest, 25 of which were chosen by the curators of the
museum and a jury. The exhibition was created together with YouTube and the
visitors watched the videos on computer screens – they were also projected on
the outside walls. The Guggenheim project is an interesting example – will the
collaboration with one of the most esteemed institutions in art help YouTube
gain more status? Will it do the same for video art in general?
YouTube ja internet tuovat mahdollisuuksien maailman massojen koettavaksi
suoraan kotonaan, mutta sillä on tasapäistävä vaikutus. Eikö taiteen esittämisen
tapa vaikuta kokemuksen merkitykseen ja intensiteettiin, kuten esimerkiksi
elokuvan katsominen teatterissa verrattuna kotona katsottuun vuokravideoon?
YouTube and the internet bring a wealth of possibilities to the masses to experience art conveniently at home but doesn’t the channel of distribution affect the
significance and the intensity of the experience? There is a difference between
renting a dvd and going to the cinema.
Walter Benjamin puhuu taideteoksen teknisestä jäljentämisestä ja siitä, miten
suuren yleisön halu saada asioita lähemmäksi itseään hyväksymällä taideteoksen jäljennöksen voittaa ilmiön ainutkertaisuuden: ”Taideteoksen teknisen
uusintamisen mahdollisuus muuttaa joukkojen suhdetta taiteeseen”. Erityisestä
tulee yleistä ja siten helposti myös merkityksettömämpää. Toisaalta taidetta
ja kulttuuria on saatavilla rajatun joukon ja liminaalin tilan sijaan massoille
esimerkiksi syrjäseuduille tai muuten passiivisille kulttuurinkuluttajille.
Walter Benjamin talks about how the technical possibility of reproducing an
artwork will make the uniqueness of it less important in the general public’s
eyes than their desire of coming closer to the experience, and they will therefor
accept the reproduction. Exceptional becomes usual and perhaps not so significant. On the other hand, art and culture become accessible from a limited
group to wider audiences, for example in remote districts or to people otherwise
not so interested in culture.
Entä miten tekijänoikeuksien tulisi toteutua avoimessa tietoyhteiskunnassa?
Suuret mediayhtiöt ajavat tehokkaasti omia etujaan netissä, mutta valvotaanko
itsenäisten tekijöiden oikeuksia? Näistä teemoista puhutaan tanssin ja audiovisuaalisen alan ammattilaisille tarkoitetussa paneelikeskustelussa.
What about copyrights? How should they be put in to practice in an open
information society? Big media companies are keen to protect their interests
online but what about independent artists? These are the themes of the panel
discussion for people in the audiovisual field or dance.
KK
References:
Benjamin, Walter 1936: The Work of Art in the Age of its technological reproducibility, and other writings on the media.
Edited by Michael W. Jennings et al. Harvard University Press 2008 .
www.youtube.com/play
LOIKKAA! -festivaaliklubi Dubrovnikissa
LA/SAT 26.3. 22:00, DUBROVNIK, vapaa pääsy / free entry
Loikkaa festarin ja energiatehtaan yhteiseen iltaklubiin.
Energisöivästä menosta tanssilattialla ja sen yllä vastaavat
DJ Basic Face ja DJ Aaro DiCosta sekä VJ Oliver Whitehead.
Tule juhlimaan YouCurator! -kisan voittajaa ja näe kisan parhaimmistoa!
36
a.indd 1
PANTONE 275 CVC
PANTONE 151 CVC
Kotimaiset lyhytja dokumenttielokuvat
Osta tai vuokraa
Helsingin lyhytelokuvafestivaali
- Kettupäivät
10TH
Juhlafestivaali
7.–10.4.2011
Bio Rex Maxim
1.2.2011 13:59:01
37
INFO
Liput ja päiväpassit / Tickets and festival passes:
Näytöslippu / Single ticket 6 €
kokoLOIKKApassi / full LOIKKA pass 40 €
LOIKKApassi perjantai / Friday 15 €
LOIKKApassi lauantai / Saturday 20 €
LOIKKApassi sunnuntai / Sunday 15 €
Liput / Tickets: Tiketti, www.tiketti.fi
Avajaiselokuvan ilmaisliput voit varata festivaalitoimistosta. Liput lunastettava esityspaikalta viimeistään tuntia ennen näytöstä.
Free tickets to the opening film can be reserved from the festival office. Tickets must be retrieved from the venue latest one hour before the screening.
Esityspaikat / Venues:
Kulttuurikompleksi Andorra, Eerikinkatu 11, 00100 Helsinki
Bio Rex Lasipalatsi, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki
Kulttuurikompleksi Andorra ja Lasipalatsin Bio Rex sijaitsevat Helsingin ydinkeskustassa.
Katso sopivimmat kulkuyhteydet HSL:n reittioppaasta osoitteesta www.reittiopas.fi
The festival venues are located in Helsinki city center in an area called Kamppi. Find the best route from HSL’s journey planner at www.reittiopas.fi/en/
Esteettömyys / Accessibility:
Pyydämme liikuntaesteisiä vieraitamme ottamaan yhteyttä festivaalin toimistoon ennen tapahtumapaikalle saapumista.
Henkilökohtaiset avustajat pääsevät avustettavan kanssa festivaalille ilmaiseksi.
We kindly request those with mobility disabilities to contact the festival office in advance.
Yhteystiedot / Contacts:
MAD Tanssimaisterit / LOIKKA, Bulevardi 23-27, 00180 Helsinki
puh/tel: +358 50 542 1210
[email protected]
Taiteellinen johtaja / Artistic Director:
Hanna Pajala-Assefa, puh/tel: +358 40 515 7716
[email protected]
Tuottaja / Producer:
Sini Mononen, puh/tel +358 40 410 3160
[email protected]
Festivaalin koordinaattori / Coordinator:
Kati Kallio, puh/tel: +358 44 020 4137
[email protected]
Graafinen suunnittelu / Graphics:
Formadesign / Joni Karsikko
LOIKKA SUSHI PLATE 1:
Pääjärjestäjä / Organizer:
MAD Tanssimaisterit ry.
surimi, avocado, tobiko on the top)
6kpl California maki (snow crab,
3kpl Nigiri (tamago, lohi,ebi)
Katalogin toimitus / Editors of the catalogue:
Sini Mononen (SM)
Tomi Strömberg (TS)
Aki Pohjankyrö (AP)
Sari Palmgren (SP)
Silvia Hosseini (SH)
Minna Iikkanen (MI)
Joonas Pulkkinen (JP)
Hanna Pajala-Assefa (HPA)
Kiira Sirola (KS)
Mikko Väänänen (MV)
Karoliina Korpilahti (KK)
Heidi Salo (HS)
Käännökset / Translations:
Thomas Freundlich
Saara Pietinen
Said Dakash
Heidi Salo
Anna Kaskimies
38
LOIKKA SUSHI PLATE 2:
13,80 € (norm. 15,00€)
14,80 € (norm. 16,00€)
he)
ado, asparagus, wasabi créme fraic
6kpl Cambell (smoked salmon, avoc
3kpl Nigiri (tuna, lohi, tamago)
LOIKKA SUSHI PLATE 3:
23.80 € (norm. 26,30€)
surimi, avocado, tobiko on the top)
6kpl California maki (snow crab,
6kpl Lohi hoso maki
3kpl Nigiri (tuna, siika, tamago)
3kpl Tuna Sashimi
inki
Add: Kalevankatu 21, 00100 Hels
0998
4289
09
Puh:
Ma-pe 11:00-14:30 17:00-22:30
La 12:00-23:00
Live@LOIKKA: improvisoituja kohtauksia tanssielokuvasta
CAMERA, LIGHT, DANCE!
Live@LOIKKA on interaktiivinen performanssi keskellä kaupunkia.
Ohikulkijasta tulee osa taideteosta ja kaupunkitila muuttuu tanssielokuvan areenaksi.
Tanssiryhmä ja kameramies luovat reaaliajassa tanssielokuvaa kaupungin pinnoille.
Live@LOIKKA näkyy Le Funk Klubilla 26.2. ja LOIKKA-tanssielokuvafestivaalin aikana Energiatehdas –tapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla 26.3.
Reaaliaikaista tanssielokuvaa luovat:
Kimmo Alakunnas, Thomas Freundlich, Kati Kallio, Ari Kauppila, Kati Korosuo, Jarkko Mandelin, Hanna Pajala-Assefa, Valtteri Raekallio,
Elina Räisänen, Pälvi Salminen, Jukka Tarvainen, Emmi Venna ja Eero Vesterinen sekä Keravan Tanssiopiston nuoret tanssijat.
Energiatehdas on kaupunkilaisille suunnattu tapahtuma, jossa näytetään miten ympäristöystävälliset valinnat ja hauskanpito voivat yhdistyä ihmisten arkipäivässä.
Tapahtuman tavoitteena on kasvattaa ihmisten kiinnostusta kestävää energiantuotantoa ja -käyttöä kohtaan.
Energiatorin pääteema vuonna 2011 on liike-energia. www.energiatehdas.fi
CAMERA, LIGHT, DANCE!
Live@LOIKKA is an interactive performance in the midst of the city.
The bypasser becomes a part of artwork and the city turns into an arena for dance film.
Dance group and a cameraman improvise live performance which is directly reflected to the city walls.
During LOIKKA dance film festival Live@LOIKKA can be seen at Le Funk Club 26.2. and at Energiatehdas event 26.3. at Cable Factory in Helsinki.
Real-time dance film is brought to you by:
Kimmo Alakunnas, Thomas Freundlich, Kati Kallio, Ari Kauppila, Kati Korosuo, Jarkko Mandelin, Hanna Pajala-Assefa, Valtteri Raekallio,
Elina Räisänen, Pälvi Salminen, Jukka Tarvainen, Emmi Venna, Eero Vesterinen and young students from Kerava Dance School.
Energiatehdas informes citizens on how to downsize their carbon footprints.
The theme of the event is motionenergy. www.energiatehdas.fi
MSE Studio
www.loikka.fi