PIENEN KORJURIN TUOTTAVUUS JA KANNATTAVUUS KONTORTAMÄNNYN ENERGIAPUUHARVENNUKSESSA Korkeiden kustannusten takia nuorten metsien hoito jätetään usein tekemättä. Ensiharvennukseen mennessä suuret alueet leimikoista ovat tästä syystä kasvaneet tiheiksi sekä kooltaan heterogeenisiksi ja monet puista ovat jääneet liian ohuiksi kelvatakseen kuitupuuksi. Tällaisissa olosuhteissa kuitupuun korjuu tulee kalliiksi ja kannattaakin harkita kokonaisten puiden korjuuta energiapuuksi. Hakkuuker‐
tymä, biomassan hinnat ja korjuun sekä kuljetuksen kustannukset eri puulajijakaumille määrittävät kumpi vaihtoehdoista on taloudellisesti kannattavin. Jos biomassan määrä per hehtaari on pieni ja puut pienikokoisia, jää tuottavuus matalaksi ja korjuukustannukset ovat vastaavasti korkeat. Tämän vuoksi etsitään menetelmiä ja tekniikoita, jotka mahdollistavat läpimitaltaan pienten puiden kustan‐
nustehokkaan korjuun. Yksi tärkeä puulaji on kontortamänty, jota kasvaa Ruotsissa n. 620 000 heh‐
taalla (40 % Jämtlandissa). Nuorten metsien energiapuun korjuussa käytetään kahta menetelmää: 1) kahden koneen menetel‐
mässä harvesteri kaataa sekä kasaa puut ajon varrelle ja kuormatraktori ajaa ne tien varteen; 2) yhden koneen järjestelmässä korjuri kaataa puut ja (jos mahdollista) lastaa ne suoraan perävaunuun ja ajaa tien varteen. Korjurijärjestelmässä on joitakin etuja verrattuna kahden koneen järjestelmään: konei‐
den siirtokustannukset pienenevät ja järjestelmän hallinnointi on helpompaa. Koneiden ei tarvitse ajaa alueen yli yhtä usein, mikä on hyvin tärkeää erityisesti herkillä maaperillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli mitata pienen korjurin tuottavuus nuorten kontortamäntyleimi‐
koiden energiaharvennuksessa, laskea toiminnan taloudellinen kannattavuus ja arvioida harvennuksen laatua. Tutkimus tehtiin Åmarkenissa, joka sijaitsee noin 15 km kaakkoon Burträskistä Västerbottenin läänissä. Tutkimusalue oli kynnetty ja sinne oli istutettu kontortamäntyä. Leimikkon puusto oli 25‐vuotiasta ja siellä oli sekä kontortamäntyä että koivua, kuusta ja mäntyä. Tutkimusalueella merkattiin ja inventoi‐
tiin seitsemän koealaa. Keskimääräinen puuston tiheys oli 3000–11500 runkoa/ha ja rinnankorkeuslä‐
pimitta vaihteli välillä 4,3–9,0 cm. Tutkittu korjuri oli 3,7‐tonninen Vimek 608 BioCombi 4,5 tonnin kuormakapasiteetilla. Kuorman puris‐
tusta varten perävaunu oli varustettu neljällä taipuvalla, hydraulitoimisella varrella. Kone oli varustettu myös erikseen suunnitellulla, 125 kg:n kaatokouralla ja se pystyi katkomaan puita, joiden läpimitta oli jopa 35 cm. Koneen kuljettajaa kehotettiin tekemään alaharvennus ja jättämään noin 1700–1800 run‐
koa hehtaarille. Harvennus korjurilla tapahtui kolmessa vaiheessa: 1) Kone raivasi ajouran peruutta‐
malla leimikkoon ja kaatoi ja kasasi tiellään olevat puut jättäen ne ajouran varteen. 2) Sen jälkeen ko‐
ne ajoi takaisin tietä kohden raivaamaansa ajouraa pitkin. Samalla se kaatoi valittuja puita ajourien välistä ja lastasi ne sekä aiemmin tekemänsä kasat. 3) Kun kuorma tuli täyteen, se kuljetettiin tien viereen. Tehokkaan työajan tuntihinnat (ei viivästyksiä mukana; G0 aika) olivat 550 SEK ja koneen siirtohinta oli 1000 SEK korjuu‐
työmaata kohden. Tulokset osoittavat, että keskimäärin kaa‐
dettiin 1614 runkoa/ha, mikä vastaa 5,4 m2/ha pohjapinta‐alaa ja 15,3 t KA /ha bio‐
massaa. Harvennusvoimakkuus oli keski‐
määrin 26 % pohjapinta‐alasta. Korjattu biomassa koostui 60 % kontortamännystä, 23 % koivusta, 14 % kuusesta ja 3 % männystä. Korjuun jälkeen leimikossa oli keskimäärin 3110 runkoa/ha, mikä vastaa 15,7 m2/ha pohjapinta‐alaa. Jäljelle jääneiden puiden rungoista keskimäärin 12 % vahingoittui. Korjuria tarkkailtiin 16 työtunnin ajan (sisältäen pienet viiveet; G15 aika), josta viiveet veivät 1,4 %. Tänä aikana korjattiin yhteensä 29 tuoretonnia. Seuraavat tulokset perustuvat G0 aikaan ja 100 metrin kuljetus‐
matkaan: Yhden biomassatonnin (kuiva‐ainetta, KA) kaatamiseen, lastaamiseen ja kuljettamiseen meni keskimäärin 73 minuuttia, vaihtelua esiintyi välillä 51–114 min/t KA. Kokonaistyöajasta käytettiin ajourien välin korjuuseen 53 %, ajouran raivaamiseen 25 %, kuljetukseen 9 %, kuormattomaan ajoon 7 % ja lastin purkuun 6%. Tuottavuus oli keskimäärin 0,88 t KA/G0‐tunti, jossa vaihtelua esiintyi välillä 0,53–1,18 t KA/G0‐tunti. Nettotuotto (siirtokulut poisluettuna) korreloi positiivisesti korjuupuiden koon kanssa, ja voitolle pääsemiseksi tuli korjatun puun koon ylittää noin 40 tuorekilogrammaa (ks. kuva). JOHTOPÄÄTÖKSET • Suuri pystytilavuus, korjattavien puiden suuri koko ja kontortamännyn suuri osuus leimikosta olivat kaikki tekijöitä, jotka kasvattivat korjurin tuottavuutta. • Vaikka nettotuotto tässä tutkimuksessa oli negatiivinen, nuoren energiapuun harvennus korjurilla saattaa silti olla joissain tapauksissa paras vaihtoehto, sillä tiheäkasvuisten leimikoiden harvennus on tarpeellista puuston tulevan laadun varmistamisen kannalta. • Tutkittu korjuri, Vimek BioComb, on markkinoilla suhteellisen uusi laite ja sen tehokkuutta voidaan vielä kasvattaa kehittämällä tekniikkaa ja työmenetelmiä. Tämän vuoksi tällä koneella tulisi suorit‐
taa lisätutkimuksia useammissa leimikkotyypeissä ja erilaisia työtapoje käyttäen. KIRJALLISUUTTA Nordin, L. 2011. Produktivitet och lönsamhet vid skogsbränsleuttag i klena gallringar – En tidsstudie av Vimek 608 BioCombi i contortabestånd. Koetyö. SLU, Institutionen för skoglig resurshushållning. Työraportti 315. [Ladattavissa osoitteesta: http://stud.epsilon.slu.se/2469/] KIRJOITTAJA Dan Bergström Institutionen för skoglig resurshushållning [email protected] 17.10.2011 Euroopan unioni
Euroopan aluekehitysrahasto
Meret, vuoret ja rajat ylittävä yhteistyö