maiseman muuttuminen sommitelmaksi immo
f 1 1 MAISEMAN MUUTTUMINEN SOMMITELMAKSI IMMO TUOMISEN TAITEESSA Proseminaariesitelmä apulaisprofessori Viljon johtamassa taidehistorian proseminaarissa Jyväskylän yliopistossa 15.10.1990 Heli Pirkkalainen opponentti: Anna - Leena Pesonen Luon usein teokseni luonnonaiheesta kuljettaen ajatusta mahdolli simman kauas esittävästä l uonnosta . Ajatus säilyy , kulkee monien sä i keiden kautta lopulliseen muotoonsa alkaen esittää omalla muu toksellaan elävää elämää . Alkuaihe kulkee mo n ien prosessien kautta omaan esittävään muotoonsa. Syntyy oma erikoinen muotomaailma,joka muodostaa oman elinympäristönsä . Se hengi t tää omilla ehdoillaan . Luonto saa uuden elinmuodon. Puolustan samalla luonnon puhtautta ja elinkelpoisuutta mahdollisimman p i tkäl l e vietynä nautittavana elämänkokemuksena, puhtaina väreinä ja muotoina . Väri on tärkein osa jolla pelaan muodon antamien mahdollisuuksien rinnalla. käyvät käsikkäin, kuitenkin oma erityisarvonsa, Ne värissä on muodon pohja . Värillä on joka elää omaa elämäänsä muodostaen omia inhimillisten arvojen hetkiä omien moraalikäsitystensä mukaan. Itseni luen abstraktiksi ekspressionistiksi, jonka teoksissa on surrealistisia piirteitä.(Immo Tu o minen Rauma- Bi ennale Bal ticum 1985 näyttelyluettelossa, Oy Länsi - Suomi 1985) kuvat Uu s i 2 . 10.1981 Rauma SISÄLLYS 1 . TUNTEMATON TUOMINEN . ........ .. .. . ... . . .. ........ 1 2. IMMO TUOMISEN TYYLIN KEHITTYMINEN . .... . .... . .... 3 3. LUONNONELÄMYS AIHEENA ...... . .... ... ... . ..... . ... 5 4 . MAISEMAN ABSTRAHOIMINEN • .. . .. ... .. . .. . .. . ... . ... 6 5. MAISEMAN ABSTRAHOINTI IMMO TUOMISEN TEOKSESSA LUMI MEREN RANNA LLA .... . .. .... . . ..... ........... 8 6 . PUU MEREN RANNA LLA ESIMERKKINÄ IMMO TUOMISEN SOMMITTELUSTA ........ . . .. . . ........... . .. ... .. . 11 7 . OMAPERÄINEN TUOMINEN ....... .. ........... .. ..... . 16 VIITTEET . ... .... . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . .. . . . ... . 1·1 LÄHTEET . ... . . . .. . . . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 KIRJALLISUUS ..... .... . ...... . . .. . ...... . .. . . . ... 20 KUVALUETTELO . .. .. •. .. .. .. . . ........• . ..•. .... . .. 2 i LIITTEET 1,2,3 .... . . . ... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . -1- TUNTEMATON TUOMINEN Valitsin tutkimukseni kohteeksi raumalaisen Immo Tuomisen tuotantoa käsittelevän aiheen Rauman Taidemuseon intendetin, Janne Kosken, ehdotuksesta. Tarkkaillessani diakuvia Immo Tuomisen teoksista minua alkoi erityisesti kiinnostaa hänen erikoinen sommittelutapansa. Päätin siis rajata aiheeni koskemaan pääsääntöisesti sommittelullisia seikkoja hänen tuotannossaan. Tiesin alusta alkaen, että lähdemateriaalia on olemassa niukasti. Hyödyllisimmäksi materiaaliksi osoittautui Päivi Granön tekemä haastattelu. Granöllä oli alunperin takoitus tehdä kyseisestä taiteilijasta pro gradu työ, mutta taiteilijan kuolema keskeytti heidän yhteistyönsä, ja Granö luopui ajatukses- ta. Haastattelun ohella lähdemateriaalina oli muutamia artikkeleita, jotka olivat ilmestyneet paikallisissa päivälehdissä Tuo- misen näyttelyiden aikana. tu Rauman Taidemuseoon, Näitä artikkeleita oli tallennet - josta sain kopioida haluamani artik- kelit. Taidemuseossa näin myös diakuvia Tuomisen teoksista ja myös itse teoksia. Taiteilijan leski, Annaliisa Tuominen, opasti minua miehensä tuotantoon kokoelmansa avulla ja häneltä sain vahvistuksen joihinkin muista lähteistä saamiini faktoihin. Koska Tuomisen taiteesta on kirjoitettuvain muutamia lyhyitä tekstinpätkiä ja T~ominen sista itse selityksen, on kirjoittanut vain joistakin teok- joudu i n tutustumaan muiden Tuomisen -2kanssa samanaikaisten taiteilijoiden tuotantoon, ja siihen mitä niistä on kerrottu. Näin sain aavistuksen siitä, mitkä seikat olisivat voineet vaikuttaa myös Tuomisen tuotantoon . Koska Annaliisa Tuominen kertoo Immo Tuomisen aina tilanneen Taide-lehden, mutta vähemmässä määrin kulkeneen itse näyttelyitä katsomassa, selailin niitäkin saadakseni selville mitä ajassa liikkui Tuomisen taiteilijanuran aikana taidemaailman suhteen. Granön haastattelusta kävi ilmi mitä teorioita Immo Tuominen itse kertoo lukeneensa ja myöskin keitä taiteilijoita lähellä hän tuntee olevansa. Nämä tiedot ovat olleet minulle viittei nä, joiden avulla olen voinut hahmottaa Tuomisen omaperäisel- tä vikuttavaa kuvalliste ·ajattelua. Keskityn tarkastelussa Immo Tuomisen ruutumaisiin sommitel miin, vaikka häneltä toki löytyy muunkinlaisia sommittelul lisia periaatteita. Otan esimerkiksi teoksen Puu meren rannalla vuodelta 1979, jossa ruutuihin sommittelu on ehkä kaik- kein selvimmin havaittavissa. Myös aihe on Tuomiselle tyypillinen tässä teoksessa. -3- IMMO TUOMISEN (1934-1985) TYYLIN KEHITTYMINEN Immo Tuomisen taiteilijanura alkoi opinnoilla Suomen Taideakatemiassa 1959-60. Koululla ei hänen mukaansa ollut vaikutusta tyylin kehittymiseen . Enemmänkin keskustelut muiden taideopiskelijoiden ja opettajien kanssa ravintola Piknikissä ovat edistäneet tyylin kehittymistä. Opettajanaan Tuomisella oli Taideakatemiassa Kauko Valavuori, joka oli hyvä ystävä niinikään Taideakatemiassa opettaneen Sam Vannin kanssa. 1 Kouluajan työt olivat figuratiiviseen tyyliin tehtyjä. Muutos abstraktimpaan tyyliin tapahtui kuitenkin koulun jälkeen jo kuusikymmentäluvulla. Hän kertoo polttaneensa kouluaikoina tehdyt piirustukset lähdettyään koulusta (n . 100 -15 0 piirus- tusta)~ Figuratiivisen tyylin hylättyään hän omaksui monen muun samoihin aikoihin aloittelevan nuoren taiteilijan tavoin Venetsian biennaalin 1960 ja Ars 1961 Helsinki näyttelyiden esittelemän informalistisen maalaustavan. Sininen ja punai ~. 1. nen väri hallitsevat hänen informalistisia töitään. Sinipunainen informalismi jatkui koko 1960-luvun. Keltainen tuli mukaan vähitellen ~ontras ti ksi siniselle~ Keski-Euroopan taide-elämään Immo Tuominen kävi tutustumassa ainakin kolmesti. 1964 hän polkupyöräili Saksassa katselemassa kirkkoja ja vieraili Pariisissa 1965 ja 1968~ Erityisen vaikutuksen häneen on tuolloin tehnyt kirkkojen lasimaalauk- set~ Pariisin matkan jälkeisissä teoksissa näkyy liitettynä Pariisista kerättyjä Matkalippuja ainakin vähäisenä todisteena Pariisin matkojen vaikutuksesta hänen taiteeseensa? - 4- Euroopan matkojen jälkeen, 1960-luvun lopulla Immo Tuominen alkaa noudattaa sommittelussaan horisontaali ja vertikaali- k. 2. suuntaista jakoa? Koska ruutusommittelu tulee Immo Tuomisen taiteeseen juuri toisen Pariisin matkan aikaan, oletan Kleen Tunisian matkan aikaisten luonnon abstrahointejen (jotka on 8 johdettu Delaynayn "ikkunoista" ) vaikuttaneen hänen sommitteluunsa. Klee kutsuu tätä sommittelutapaa synteesiksi urbaanista arkkitehtuurista ja kuvan arkkitehtuurista? Hän käytti ristikkoa järjestäessään samanaikaista esitystä useista erilaisista toisiinsa limittäytyvistä tiloista. Kuten Delaunayn ikkunoissa, erilaiset tilakerrostumat on rikottu osittaisiksi geometris iksi muodoiksi ja pinnoiksi~O Ruutusommittelu säilyy Tuomisen teoksissa aina viimeisimpiin sommitelmiin saakka. Tosin viimeisinä vuosinaan hän innostuu k. 3. uudelleen naturalistisista sommitelmista . Tämä kiinnostus ilmenee eritoten 1980 -luv ulla tehdyissä akvarelleissa . Niis sä näkyy ehyt ja jakamaton maisema~ 1 Päivi Granön haastatellessa Tuomista vain vähän ennen taiteilijan kuolemaa, hän kertoi suunnitelmistaan ryhtyä maalaamaan yhä suurempia maalauksia ja Zen - filosofia vaikutteisia akva relleja, joissa viivan merkitys alkaisi tulla tärkeämmäksi . Samassa haastattelussa hän toteaa grafiikan olevan liian työ- .. .. 12 1 asta toteuttaa. LUONNONELÄMYS AIHEENA Koko elämänsä Immo Tuominen eli läheisessä kosketuksessa luonnon kanssa. Ideansa hän kertoo saavansa Katavistosta, Rauman saaristosta. Siellä häntä kiehtoi erityisesti meri ja maise13 ma. Luonto on hänelle kuitenkin ollut vain työhypoteesi; ennen kaikkea hän on kuitenkin väritaiteilija~ 4 Aihemaailma Immo Tuomisen tuotannossa rajoittuu lähes täysin luonnon tulkitsemiseen. Hän ei kuitenkaan maalaa luontoa se!laisenaan, vaan kokemuksensa ja elämyksensä luonnosta palat- tuaan kotiin maalauskankaan ääreen. Hän ei perusta maalauksiaan renessanssista periytyvään illusionistiseen ja perspektii viseen todellisuuden kuvaamiseen, vaan enemmänkin synteetti sen kubismin pyrkimykseen alistaa aihe komposition palvelukseen. Kuten Matisse ja Picasso hän näyttää painottavan kuvapinnan ensisijaisuutta suhteessa tilaan. Immo Tuominen alistaa maiseman myös omaan vä rimaailmaansa. Vaikka hän sanookin, ettei mikään vuodenaika ole erityisen tärkeä hänelle~ 5 niin eniten hän kuitenkin suosii kylmiä vuo- denaikoja. Tuolloinhan sininen ja keltainen hallitsevat väritystä luonnossa. Hän tuntuu suorastaan vieroksu van vihreää teoksiss aan ja keskittyvän perusv äreihin : siniseen, punai seen ja keltaiseen sommitelmissaan. Toinen mahdollinen syy syksyisten ja talvisten aiheiden suosimiseen saattaisi olla se, että Tuominen ei maalannut kesänviettopaikassaan Katavistossa, vaan vasta palattuaan talviasuntoon kaupunkiin syksyn . .. ' 1 o1stossaan . 16. var1 . k o1ttaessa - 6- MAISEMAN ABSTRAHOIMINEN Alfred H. Barr,Jr määrittelee puhtaan abstraktion syt y vän,kun taiteilija tekee komposition abstrakteista elementeistä, sellaisista kuin geometriset tai amorfiset muodot. Epätäydellisiä abstraktiaita ovat kompositiot, joissa taiteilija aloittaa luonnon muodosta ja muuntaa sen abstraktiksi muodoksi. Hän lähestyy abstraktia päämääräänsä, mutta ei y llä siihen~ 7 Tämän määritelmän mukaan Tuominen tekee maisemista vain puolit tain abstrakteja etäänn y ttäessään esittävää aihettaan. Tuominen pyrkii etäännyttämään aihetta eri keinoin . Yksi keinoista on horisontin suunnan vaihteleminen maalausvaiheessa. Tuomisen teoksissa horisontti saattaa olla missä suunnassa tahansa "Katson asioita j oka puolelta yhtä aikaa, 18 ylhäältä ja alhaalta, sivulta ja päältä, sisältä ja ulkoa . Siksi minua sanotaan vaikeaksi, eliittimaalariksi 19 ." Aihe saattaa py ö riä a j atuksissa vuosikausia, kunnes tulee aika piirtää se paperille. Ensimmäinen maalaus on kuitenkin vasta alkupala; sitä taiteilija uusii ja muuttaa kerta toisensa jälkeen, kunnes lopputulos alkaa olla hahmotettavissa~ 0 tee luonnosta. Mä maalaan suoraan kankaalle." 21 "En Ensin hän ker - too vetäväosa vertikaalisuunnat ja sitten horisontaaliset tasot.Sen jälkeen hän alkaa täyttämään viivojen välistä tilaa. Viivojen väliseen tilaan muodostuu aika paljon realistisia havaintokohtia, hän kertoo haastattelussa~ 2 Lähes aina Tuo- minen kokoaa isokokoiset maalauksensa pienemmistä osista. Suurimmissa tauluissa esiintyvät aiheet ovat itsenäisiä pienempiä maalauksia. Hän kertoo hajoittavaosa maisema - aiheen kokonaan . -7 - muodostaessaan abstrahoinnin sanoo, aiheesta~ 3 Vaikka Tuominen itse että hänellä ei ole mitään periaatetta maiseman hajoit- tamisessa~4katson edellä esittämäni olevan ainakin johdatuksen hänen periaatteeseensa. Kaiken näkemänsä Tuominen suodattaa tauluihinsa omien kokemustensa tunne-elämystensä kautta. Näin tauluihin muodostuu monia kerroksia. Teosten sanoma pitäisi välittyä juuri näitten ker. 1·· .. . . ro k s~en oytam~sen Ja . . tunn1stam~sen k autta.25 L uonto on k u~ten· kin kaiken lähtökohta: meri, aallot, taivas, aurinko, rannat, 26 mökit, puut. "Mutta mä olen jo niin urbanisoitunut, että kaupunkimaisema lyö läpi useimmissa maalauksissani. Rantamaisemassa saattaa olla mukana kerrostalojen parvekenäkymä, kahvila ja pieni viinihetki", hän selvittää~ 7 Hän abstrahoi aihettaan myös värien avulla. Suosiessaan puhtaita perusvärejä sommitelmansa perusteena, muuttaa hän maiseman värisommitelmaksi. Punaisista punamultamökeistä hän o ttaa punaisen elementin, merestä ja taivaasta sinisen ja valosta ja auringosta keltaisen. Myös perusväreille läheiset sukulai v ärit tulevat hänen sommitelmiinsa syventämään väriulottuvuutta ja lämmin ruskea laimentamaan sinisen värin viileää ylivaltaa. -8- MAISEMAN ABSTRAHOINTI IMMO TUOMISEN TEOKSESSA LUMI MEREN RANNALLA Koska Immo Tuominen useaan otteeseen on todennut haastatteli joilleen työskentelevänsä samanaikaisesti usean samaan teemaan liittyvän teoksen parissa, oletan että saman valmistusvuoden omaavat teokset Lumi meren rannalla ja varsinaisesti tarkasteluni kohteena oleva teos nimeltään Puu meren rannalla ovat syntyneet samasta ideasta * Sen lisäksi että teoksia yhdistää meriaihe on niissä sommit- tellusiakin samankaltaisuuksia. Juuri ruutuihin sommittelu ja vertikaalisuuntaisesti kuvapintaa jakavat puunrungot on käsitelty samaan tapaan neliömäisiksi osiksi pätkittyinä. ( Tulkitsen nämä pystysuorat ja lämpimänsäv yiset vyö hykkeet puunrungoiksi sillä perusteella, että vastaavat elementit hal litsevat Tuomisen teeman: Puu meren rannalla ym pärille sijoit28 tuvia teoksia. · ) Keskialaa hallitsee kummassakin teoksessa hieman oikealle sijo ittuva vaalea muoto. Lumi meren rannalla teo ksessa muoto sijoittuu melkein keskelle kuva-alaa,(mutta painottuu kuitenkin enemmän oikealle) ja on säännötön, pehmeä, muoto; lumilohkareen oloinen . Toisessa em. teoksessa puolestaan vaalea kuvatilan osa on jyrkän nelikulmainen ja sen sisätila on täytetty kulmikkain siveltimenvedoin maalatulla struktuurilla. Sen jyrkkä ja kidemäinen muoto pyrkinee vaikutelmaan kovasta pakkasesta. * Teos Puu meren rannalla on analysoitu alunperin väärin identifioi tuna Lumen odotus nimiseksi -9- Näissä kahdessa teoksessa maiseman abstrahointi muistuttaa Sam Vannin 1959-60 tehdyn Auringonnousu~ 9 abstrahointia. Var- sinkin Lumi meren rannalla teoksen vaalea sommittelua hallit seva järkäle muoto muistuttaa Vannin teoksen vastaavan mallista muoto-osaa. Itse asiassa Vannin teoksessa on kaksi tällaista volyymiltaan samanarvoista elementtiä. Toinen vasemmalla horisonttia leikkaavana valkoisena pyöristettynä neliönä kuvattu aurinko. (Tulkitsen sen auringoksi, koska se on aurin- gonnousu aiheisen teoksen valoisin elementti ja muistuttaa Edvard Munchin Aurinko nimisen teoksen (1910-11) tapaa kuvata · ·· 30 J Van . . k aarevast1. h au kk aavana e 1 ementt1na. aurin k o h or1sontt1a nin teoksen toinen saman mallinen elementti sijoittuu symmet risesti auringon kanssa teoksen oikealle laidalle. Tämä muoto on aurinkoa isompi, mutta ollessaan taustan kanssa samansävyinen sen painovoima vähenee, miltei heikommaksi kuin auringon. Vanni kertoo teoksen syntyneen aamuisesta vaikutelmasta Pariisissa asuessaan, ja tuottaneen hänelle työtä tasaisin välia 31 join vuoden aikana . Se on siis, kuten Tuomisen maisema-abstra hoinnit, on ollut työn alla pitkään ennen valmistumistaan . Sam Vannin tuotannossa teos on lähtökohdaltaan poikkeavan naturalistinen abstrahoitu teos: puolivälissä abstraktin ja naturalistisen käsittelyn välimaastossa . Vannin maalaus on siis abstrahointitavaltaan Tuomisen teosten kanssa samankaltainen . Sommittelullisesti samanlainen teos Tuomisen Lumi meren rannalla teoksen kanssa on Maurice Esteven 32 teosta nimeltään Friselune. Itse asiassa sekä Vannin että Tuomisen teokset ovat sommittelussaan sukua tälle teokselle . -10- Friselunen (1958) sommitelmassa on samapyöristett y·muot o ; pyö ristetty neliö . Tämän neliön Tuominen on teoksessaan kääntänyt pystyasennosta vaaka-asentoon. Sekä Esteven että Tuomisen teoksessa o n samanlaisia keskeistä muotoa tukevia pysty ja vaakasuoria palkkeja . Tuomisella vaakas u ora palkki on muodos tunut rannan kuvauksesta ja pystysuorat ovat puunrunkoja . Esteven teoksissa linjat ovat abstrakteina elementteinä enem män kuin esittävinä. Samaa teoksissa on pehmennettyyn neliömuotoon sijoitet t u vinoneliön mallinen kuva-ala . Tuomisen teoksen vinoneliössä näkyy puupiirroksen vedos, jossa on hä - nelle tyypi l listä luonnonstruktuurin jaäljitelmää. Esteven teoksessa vinoneliö on tasaisesti umpeen maalattu . Sama vino neliö on puolestaan Vannin teoksessa erillään valkoisesta muodosta, se on mainitun muodon vasemmalla puolella leveänä palkkina, joka kallistuu kohti tätä valkoista aurinkoa loivas- ti . Huomattavaa on kuitenkin, että tämä neliö on saman väri- nen kuin Esteven maalauksessa . Teokseista Esteven Friselune on vanhin , Vannin teos on tehty sitä vuoden myö h emmin ja Tuominen on tehnyt sommitelmansa 21 vuotta myöhemmin kuin Esteve . Mahdollisten vaikutteiden siir t yminen on siis saanut ainakin ajan suhteen tilaisuuden. Kun vielä tiedämme Tuomisen opiskelleen Taideakatemiassa sinä v uonna kun Vanni valmisteli Auringo n nousu teosta (Vanni oli tuolloin siellä opettajana, muttei opettanut Tuomista) voi daan olettaa Tuomisella olleen mahdollis u us vaikutteiden saa misee n Van n ilta . Se seikka ei kuite nk aan mitätöi Tuomisen teokse n ai nu tkertaisu u tta . -11- PUU MEREN RANNALLA ESIMERKKINÄ IMMO TUOMISEN SOMMITTELUSTA k. 4 .. Puu meren rannalla akryylimaalauksessa kuvapinta-ala on jaettu horisontaalisiin ja vertikaalisiin Iinjoijoihin nojautuen 36 suorakaiteen tai neliön malliseen osaan. Jokainen niistä palapelin tavoin muodostaa kokonaissommitelmaa. Vaikka kuhunkin ruutuun maalattu kuva on itsenäinen sommitelma, yhdessä tässä järjestyksessä ne muodostavat vaikutel- man maisemanäkymästä . Palojen sisäiset sommitelmat muistuttavat kukin jotain luonnon pintastruktuuria tai ovat itsenäisiä maisemamaalauksia. Palaset on järjestetty niin, että niiden keskinäisestä järjest y ksestä muodostuu myös syvyysilluusio. Keskialalla ovat palaset, joiden rakenne on karkein ja kohti reunoja ruutujen sisältämät rakenteet liukuvat kohti ·monokromattista ja homogeenisempaa pintaa. Tämä seikka on helpoiten havaittavissa vasemmalta katsottuna kolmannessa sektorissa, jossa kallion pinnan kuvaus etenee pala palalta etäisyyksiin. Koska Tuominen kertoo pyrkivänsä sommitelmiin, jotka toimisi- vat katsottaessa teosta miten päin tahansa, tarkastelen teosta myös ylösalaisin. Tuolloin maiseman syvyysulottuvuus vä henee, ja syntyy vaikutelma erilaisesta kuvakulmasta. Maisema näyttää nyt rajatulta siten, että taivas jää kuvatilan ulkopuolelle. Ylösalaisin käännettynä teoksen ruuduista no.19 ja no.24 löytyy naturalistinen kuva-aihe. Ruudussa 19 on kuvattuna Tuomisen suosima aihe: rantaviiva. Etualalla näkyy vaalea meri ja sen yllä luminen töyräs lumen alta pilkottavine heinineen. Kuvaosassa 24 puolestaan näkyy 1960-luvulla tehdyn -12- Kirkon portti nimisen puupiirroksen vedos . Se on ujutettu akryylimaalauksen osaksi maalaamaila myös sen päälle. Puupiirrosten liimaileminen on Tuomiselle tyypillinen piirre. Erittäin selvästi puupiirrokset näkyvät teoksessa nimeltä k. 5. Veteen liuen n ut kirje vuodelta 1982 . Siinä koko sommitelma perustuu näille puupiirroksille. Erilaisten irrallisten materiaalipalojen liittäminen teoksiin alkaa yleistyä S11omessa io 1960-luvun aikana . Ehkä juuri ,.-.... ' Robert Rauschenbergin kollaasitekniikka on o maksuttu Pariisista hänen Suomessa pitämästä näyttelystään 1965~ 3 Ainakin Kauko Lehtinen myöntää Rauschenbergin vaikuttaneen esinetaiteelli siin koosteisiin ja abstrakteihin materiaalikokeilu ihi n innoittavasti34 . Haastattelussa Immo Tuominen kertoo Kauko Lehtisen vierailleen ainakin kerran hänen näyttelyssään 35 , mikä osoit - taa hänen kunnioittaneen Lehtistä taiteili jana . Tuomisen teoksessa sommitelma painottuu teoksen keskikoh - taan. Reuna - alueilla väri ohenee. Ehkä juuri teoksen kääntel y sen maalausvaiheessa johtaa keskikohdan korostumiseen. Näin syntyy lähes kalansilmäobjektiivin vääristymän omainen näkymä . Keskusta tuntuu olevan lähempänä katsojaa kuin reunat. Väriä Tuominen käyttää impressionisteille tutulla puhtaudella . Sininen , punainen, keltainen, harmaa ja ruskea ovat ne värit jotka muodostavat sommitelman . Vihreää väriä Tuominen on käyttänyt lähes ainoastaan varhaisimmissa naturalistisis sa töissään (silloinkin vih r eä oli lähellä sinistä tai keltai sta eikä mikään rannalla perusvihreä~ 6 ) . Mutta esimerkiksi Puu meren -13- teoksessa Tuominen korvaa vihreän värin harmaalla. Näin hän osoittaa pitävänsä harmaata ja vihreää samanarvoisina väreinä. Kuten Kandinsky 37 (jonka teorioihin Tuominen kertoo tutus- tuneensa aloittaessaan taiteilijanuraansa 38 ) hän näyttää pitä- vän harmaata ja vihreää samanarvoisina moraaliselta arvoltaan. Immo Tuomisen tapa jakaa maisemamaalauksen kuva-ala useaan osaan muistuttaa Kimmo Kaivannon 1965-tienoilla harrastamaa . . k oa. T eo k s1ssaan . Var1aat1o . · 39 Ja . E 1·1 1sen · 1··asnao ·· 1 o 40 k uvap1nnan Ja (molemmat vuodelta 1965) Kaivanto on liittänyt toisiinsa erillisiä maalauspintoja toisiinsa kehyksen avulla . Kuhunkin osaan on on maalattu erillinen luonnonvaikutelma, tai luonnon rytmi. Myös Tuomisen teoksien osissa hahmottuu luonnonelementtien rytmejä. Tarkastelun kohteena olevassa Tuomisen teoksessa kaikki osat ovat kuitenkin samalle kankaalle maalattu, mutta myös Tuominen on tehnyt liitäntöjä erillisistä maalauspohjista esi- k. 6. merkiksi teoksessaan Puu meren rannalla II~ 1 Kaivanno ja Tuomisen periaate maalata maisemaimpressio on siis melko samanlainen, mutta kumpikin noudattaa omaa käsialaansa luonnonrytmin kuvauksessa. Kaivannon teoksissa kompositio on herkän lyyrinen, kun taas Tuominen on taipuvainen korostamaan dynamiikkaa siveltimenvedoillaan. Tuomisen viivarytmit muodostuvat yhdessä konstruktiivisen ankaran pinnanjaon ohella hänen teoksiensa kallionjärkälemäisen kokonaisvaikutelman. Tarkasteltaessa kutakin Tuomisen teoksen yksittäistä kuva-alan osaa erikseen, löytyy niistä samankaltaisuutta abstraktin eks- pressionistien teosten kanssa. Kuitenkin ne ovat hänen omaa käsialaansa. Vasemmalla ensimmäisenä olevassa sektorissa nä- -14 kyy Eva Cederströmin merimaiseman kaltaista pinnanjakoa ja pystyyn käännettynä ne muistuttavat melko paljon Cederströmin sommitelmiakin. Esimerkiksi ne voisivat olla abstrahointeja hänen teoksestaan Näky (1975) 42 . Se että onko Lumen odotus teoksen kuva-alassa no.20 viittaus Vannin teoksen aurinkoon, jää arvailujen varaan. Mielestäni Tuomisen struktuurit ilmentävät varsin osuvasti sitä vuodenaikaa, jolloin pakkanen hallitsee ilmanalaa ja jää t ää maata ja merta. Luonto odottaa lumen suojaavan peitteen laskeutumista maan ylle . Sommitelman jakautuminen jyrkästi osa alueisiin korostaa pakkasen ankaruutta. Selvin kuvaus pakka sesta on kuitenkin kentässä no. 21. Sen struktuuri antaa vaikutelman jäästä ja jään kidemäisyydestä . Punainen alue oikealle on ilmeisesti saanut alkunsa punamultamökeistä . Se edustaa tässä kuvassa ihmistä ja hänen kulttuuriaan saaristossa~ 3 Punamultamökkejä tämä niistä otettu punainen väri, ei maisemassa näy, vain josta tulee osa sommitelman pintastruktuureja, edustaa niitä : harmoniassa kokonaissommitelman kanssa . Kieltämättä tällainen väite vaatii perustelun. k. ~ k. 8. Teok s essa Punamultamökin varjo (1983) ton punamultamökeille (1981) 45 44 ja Lumen tulo saaris- näkyy miten punamultamökin ha - joittaminen hänen tapaansa tapahtuu. Jälkimmäisess ~ mökki on tunnistettavissa kun havaitsemme ikkunan, mutta Ensinmainitussa teoksessa abstrahointi yltää jo niin pitkälle hajoittaessaan mökin muotoa, että siitä tulee tunnistamaton, mikäli ei tiedä mökin esiintyvän teoksessa. -15- Tuominen on itse kirjoittanut teoksesta Puu meren rannalla lyhyen selostuksen. "Ajatuskuvarakennelma saariston luonnosta ja sen tapahtumista. Kuva sen puista, jotka joutuvat kestämään sen merellisen ilmaston, jossa eri vuodenaikojen tuulet pyörittävät niitä kourissaan. Tyynet ja aurinkoiset taas kylmät ja paukkuvat pakkaset muovaavat näistä rannan puista sitkeitä, tuuheita, monimuotoisia RANTAPUITA. Ne ovat luotuja kestämään kaikenlaiset olosuhteet, sopeutuneet kaikkiin ilmatilan vaihdoksiin. Merellinen tapahtumaketju, joka on muodostunut mielleyhtymistä ja ajatuksista elinaikanani Rauman ra~goilla. Muutoksesta syyskesästä talven ensituntoihin~ Teoksessa on siis kuvattu itse asiassa talven tuloa lumettomille rannoille. Vaikka ehkä voisi myös ajatella, että kuvassa ovat kuvattuna kaikki neljä vuodenaikaa; vasemmalta lukien kesä, syksy, talvi, kevät, kumoaa Tuomisen selostuksen viimei- nen lause tämän ajatuksen. (Itseasiassa tekstissä kyllä puhu- taan kaikista vuodenajoista) Muistellessamme Tuomisen kertoneen 47 töidensä monikerroksellisuudesta, voimme kyllä todeta molemmat ajatukset osaltaan paikkaansapitäviksi. Näin on löytynyt tästä teoksesta jälleen uusi taso. Siitä löytyy siis useita sisäänrakennettuja limittäisiä "juonia". I taso: Muodostuu ruudutetusta kuva-alasta II taso: Muodostuu struktuureista III taso: Muodostuu struktuureihin kätkeytyvistä kuva-aiheista IV taso: Kuvasta erottuvat kaikki vuodenajat V taso: Kuvan selvä keskittyminen kylmiin vuodenaikoihin VI taso: Käännettynä erilainen maisema "Se sanoma, joka tauluissani on, pitäisi välittyä juuri .. . k erro k s1en . k autta. n48 na1tten -16- OMAPERÄINEN TUOMINEN k.9 Tarkasteltuani Immo Tuomisen tuotantoa määrittelisin hänet synteettisen kubismin maalaustavan omaavaksi taiteilijaksi. Eritoten hänen tapansa hajoittaa maisema sommitelmassa täysin tai ainakin vaikeasti maisemaksi tunnistettavaksi, osoittaa hänen maalaustapansa kubistista luonnetta. Tuominen teki läpimurtonsa 1960-luvulla informalistisena maalarina ja eteni synteettisen kubismin keinoin abstrahoivaksi maisemamaalariksi. Lopulta abstrahoiminen eteni kohti täysin abstraktia maalausta, jolloin siteet lähtökohtana olleeseen maisemaan katkesivat miltei kokonaan. Viimeisiä Tuomisen maalauksia voidaankin vertailla 1980-luvun uusekspressionismin virtauksiin. Vaikka esitelmässäni haenkin vertailukohdaksi mahdollisimman samanlaisia teoksia sommittelullisesti, en kykene löytämään ~ keltään taiteilijalta täysin samanlaista periaatetta maiseman abstrahoinnissa. Tuomisen teokset ovatkin sy nt eesi vaikutteista, ei niiden kopioimista. Luodessaan teoksiinsa erilaisia kerrostumia, Tuominen tekee teoksistaan moniselitteisiä. Kiireinen katsoja jää vain yhden kerrostuman vaikutelman lumoon, mutta sille joka uhraa aikaansa pidempään tarkasteluun teokset avautuvat. -16- OMAPERÄINEN TUOMINEN k. 9. Tarkasteltuani Immo Tuomisen tuotantoa, saatan todeta hänen olevan varsin omaperäinen taiteilija. Hän teki läpimurtonsa 1960-luvulla informalistina josta hän itselleen uskollisesti kehittyi abstrahoivaksi väriekspressionistiksi. 1970-luvulla hän joutui tyytymään hiljaiseloon, koska taiteessa tuolloin oli hänen vieroksuma kantaaottava virtaus ja realismia suosiva arvostus. Immo Tuominen kuitenkin jatkoi uskollisesti abst rahointiaan, kunnes jälleen uusekspressionismin myötä alettiin häntä jälleen arvostaa. Hänen suhteensa lupaavasti alkanut 1980-luku jäi kesken; terveys ei enää kestänyt. Tuominen kuoli kesken uudelleen alkaneen tehokkaan luomisinnostuksen . Vaikka haenkin esitelmässäni Tuomisen teoksille vertailukohdaksi mahdollisimman samanlaisia teoksia sommittelullisesti, en kykene löytämään keltään taiteilijalta täysin samanlaista periaatetta maisemanäkymän abstrahoinnissa . Tuomisen teokset ovatkin synteesi vaikutteista, ei niiden kopioimista. Luodessaan teoksiinsa erilaisia kerrostumia, hän tekee teoksistaan moniselitteisiä. Kiireinen katsoja jää vain yhden kerrostuman vaikutelman lumoon, mu t ta sille joka uhraa aikaansa pidempään tarkasteluun teokset avautuvat. -17- VIITTEET 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18 . 19. 20. 21. 22. 23. 24 . 25 . 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 33. 34 . 35. 36 . 37. 38. 39. 40. 41 . 42. 43. 44. 45 . 46. 47 . 48. Granö, Päivi 1985 Ibid. Linnala, Erkki, 1986 Granö, Päivi 1985 Ibid. Tuominen, Annaliisa, kokoelma Ibid. Kagan, Andrew, 1983 Ibid . Ibid . Tuominen, Annaliisa, kokoelma Granö , Päivi, 1985 Ibid. Linnala, Erkki, 1982 Granö , Päivi, 1985 Tuominen, Annaliisa, haastattelu 1990 Barr Jr, Alfred H. , 1986 Pere, Marita, 1981 Ibid . Ibid . Granö, Päivi, 1985 Granö, Päivi, 1985 Ibid. Ibid . Pere, Marita, 1981 Ibid . Ibid . Tuominen, Annaliisa, kokoelma Kruskopf, Erik, 1978 Werenskiold, Marit, 1984 s.141 kuva 40 Kruskopf, Erik, 1978, kappale VII Everitt, Anthony, 1975, kuva 56 Reijonen, Tuuli, 1965 Valkonen & Valkonen, 1986, s. 60 Granö, Päivi, 1985 Tuominen, Annaliisa, kokoelma Kandinsky (1952) 1981 s. 82 Granö, Päivi, 1985 Tyrkkö, Maarit, 1982, s. 58 Ibid . s . 59 Tuominen, Annaliisa, Kokoelma Ilvas, Juha, 1989, s . 193 Tuominen, Annaliisa, haastattelu 1990 Tuominen, Annaliisa, kokoelma Ibid . Tuominen, Immo Pere, Marita, 1981 Ibid -1 8 - PAINETUT LÄHTEET 1 Linnala, Erkki Jyhkeä väriekspressionisti, SK 20.9.1986 Linnala, Erkki Tmmo Tuominen, nä y tte1 yl uettelo, Por ·in taidemuseo 12.2.-7.3.1982, Teksti: Väri - Immo Tuomisen taiteen voima, Porin taidemuseo, 1982 Pere, Marita Sielunmaiseman maalari, L-S 11.10.1981 Reijonen, Tuuli Rauschenberg kuvittaa, HS 1.5.1965 PAINAMATTOMAT LÄHTEET Granö, Päivi Immo Tuomisen haastattelu 15 . 9.1985, litteroitu versio (RTM:n arkisto) RTM arkisto Immo Tuomisen näyttelyä Rauman Taidemuseossa 17.2.-11 . 3.1984 kirjoitettu näyttel y luettelo ja ansioluettelo ja Immo Tuomista koskevat lehtiartikkelit RTM arkisto diakokoelma, RTM kokoelmat Immo Tuomisen teokset STA leikearkisto vuosi 1965 Tuominen, Monisteet Immo Tuomisen kirjoittamista töidensä selostuksista , (RTM:n arkisto) Immo Immo Tuominen Tuominen, Annaliisa kokoelma Immo Tuomisen töistä SUULLISET TIEDONANNOT Tuominen, Annaliisa (Immo Tuomisen leski) 23.9.1990 Raumalla -20- KTRJALLISUUS Barr Jr, Alfred H. Def~ning modern art; Selected writings of Alfred H. Barr, Jr . , Published in 1986 by Harry N. Abrams, Incorporated, New York Everit, Anthony Abstract exp r essionism ; 64 pages in co1our, Thames and Hudson Ltd; London 1975 Ilvas, Juha Kansallistaidetta ; Suomala i sta taidetta Kensal l is - Osake- PankiJl kokoelmissa , I~SOY 1989 Kandinsky, Wassily Taiteen hen k isestä sisällöstä , (1952), Suomen Tait e ilija s eura , Cummerus 1981 Kagan, Andrew Paul Klee, Art a n d music , Corn e l l university press, Ithaca and London . 198 3 Kruskopf, Erik Sam Vanni, - ikkuna Eurooppaan -ett fönster mot Eu r opa -Window on Europe, Amer yhtymä Oy Weilin+Göös Espoo 1978 Linnala, Erkki Immo Tuomin e n, näyttelyluetcelo , Porin taidem u seo 12 . 2 .-7 . 3 . 1982 , Teksti : Väri - Immo Tuomisen taiteen voima . Porin taide museo, 1982 Kuusijärvi , Hilkka Immo Tuominen, näyttelyluettelo, Porin taidemuseo 12 . 2 . -7 . 3 . 1982, Pori n taidemu seo 1982 Tyrkkö, Maarit Kimmo Kaivanto, Weilin+Göös 1982 r Valko n eo & Valkoneo Were n skiold . Marit Suomen taide , osa 6, WSOY 1986 The concept of e x pressionis m. origin a nd metamorphoses, Univ e rsitetsfor l aget 1984 - 20- KIRJALLISUUS Anhava, Ilona Maaliskuulaiset ja 60 - luku Näyttelyluettelo, Suomen Taideyhdistys, Artprint 1989 Chevalier, Denys Klee, Bonfini Press Corporation, Naefels, Switzerland, 1979 Moszynska, Anna Abstract art, World of art series, Thames and Hudson Ltd, London 1990 Niemi, Irmeli Tekijät, tulkit, kokijat; Esseitä ja tutkimuksia taiteen tekemisestä ja vastaanottamisesta, Forum kirjasto, Tammi 1967 Read, Herbert A concise history of modern painting World of art series, Thames and Hudson Ltd, 1986 Wadley, Nicholas Cubism, Movements of Modern Art, The Hamlyn publishing group ltd, London, New York, Sydney, Toronto 1972 -21- KUVALUETTELO 1. Pakkaslaulu, 1967, akryyli 160x100, Tuomisen kok. 2. Pariisin kevät 1968, 1968, öljy, Porin kaupungin kok. 3. Hiljainen lähtö, (Jäitten lähtö Pihluksen Säikästäsarjasta), 1981, akvarelli 48x64, RTM 216 4. Puu meren rannalla, 1979, akryyli 162x216, Porin taidemuseon kok. 5. Veteen liuennut kirje, 1982, akryyli/kollaasi 134x120, Tuomisen omistuksessa 6. Puu meren rannalla II, 1981, akryyli 93x146, Tuomisen kok. 7. Punamultamökin varjo, 1983, akryyli 75x76, Tuomisen omistuksessa 8. Lumen tulo saariston punamultamökeille, 1981, akryyli 92x100, Tuomisen kok. 9. Pohjan tuuli, 1985, akryyli 190x170, LI I TE 1 Immo Tuomisen Puu meren rannalla teoksen jakautuminen 36:een alueeseen ja kuuteen pystysuoraan vyöh y kkeeseen. Kaavioon on numeroitu ja piirretty vain ne alueet joihin esi telmässäni viittaan. I II III 19 20 21 24 LIITE 2 PUU MEREN RANNALlA II, 1981 X 146 akryylimaalaus 93 LUMI MEREN RANNALlA 1979 akryylimaalaus 162 X 216
© Copyright 2024