1. No category

f
1
1
MAISEMAN MUUTTUMINEN SOMMITELMAKSI
IMMO TUOMISEN TAITEESSA
Proseminaariesitelmä
apulaisprofessori
Viljon johtamassa
taidehistorian proseminaarissa Jyväskylän yliopistossa
15.10.1990
Heli Pirkkalainen
opponentti:
Anna - Leena Pesonen
Luon usein teokseni luonnonaiheesta kuljettaen ajatusta mahdolli simman kauas esittävästä l uonnosta .
Ajatus säilyy , kulkee monien
sä i keiden kautta lopulliseen muotoonsa alkaen esittää omalla muu toksellaan elävää elämää . Alkuaihe kulkee mo n ien prosessien kautta
omaan esittävään muotoonsa. Syntyy oma erikoinen muotomaailma,joka
muodostaa oman elinympäristönsä . Se hengi t tää omilla ehdoillaan .
Luonto saa uuden elinmuodon. Puolustan samalla luonnon puhtautta
ja elinkelpoisuutta mahdollisimman p i tkäl l e vietynä nautittavana
elämänkokemuksena, puhtaina väreinä ja muotoina .
Väri on tärkein
osa jolla pelaan muodon antamien mahdollisuuksien rinnalla.
käyvät käsikkäin,
kuitenkin
oma erityisarvonsa,
Ne
värissä on muodon pohja . Värillä on
joka elää omaa elämäänsä muodostaen omia
inhimillisten arvojen hetkiä omien moraalikäsitystensä mukaan.
Itseni luen abstraktiksi ekspressionistiksi, jonka teoksissa
on surrealistisia piirteitä.(Immo Tu o minen Rauma- Bi ennale Bal ticum 1985 näyttelyluettelossa, Oy Länsi - Suomi 1985)
kuvat Uu s i
2 . 10.1981
Rauma
SISÄLLYS
1 . TUNTEMATON TUOMINEN . ........ .. .. . ... . . .. ........ 1
2. IMMO TUOMISEN TYYLIN KEHITTYMINEN . .... . .... . .... 3
3. LUONNONELÄMYS AIHEENA ...... . .... ... ... . ..... . ... 5
4 . MAISEMAN ABSTRAHOIMINEN • .. . .. ... .. . .. . .. . ... . ... 6
5. MAISEMAN ABSTRAHOINTI IMMO TUOMISEN TEOKSESSA
LUMI MEREN RANNA LLA .... . .. .... . . ..... ........... 8
6 . PUU MEREN RANNA LLA ESIMERKKINÄ IMMO TUOMISEN
SOMMITTELUSTA ........ . . .. . . ........... . .. ... .. . 11
7 . OMAPERÄINEN TUOMINEN ....... .. ........... .. ..... . 16
VIITTEET . ... .... . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . .. . . . ... . 1·1
LÄHTEET . ... . . . .. . . . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
KIRJALLISUUS ..... .... . ...... . . .. . ...... . .. . . . ... 20
KUVALUETTELO . .. .. •. .. .. .. . . ........• . ..•. .... . .. 2 i
LIITTEET 1,2,3 .... . . . ... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. .
-1-
TUNTEMATON TUOMINEN
Valitsin tutkimukseni kohteeksi raumalaisen Immo Tuomisen
tuotantoa käsittelevän aiheen Rauman Taidemuseon intendetin,
Janne Kosken,
ehdotuksesta. Tarkkaillessani diakuvia Immo
Tuomisen teoksista minua alkoi erityisesti kiinnostaa hänen
erikoinen sommittelutapansa. Päätin siis rajata aiheeni koskemaan pääsääntöisesti sommittelullisia seikkoja hänen tuotannossaan.
Tiesin alusta alkaen, että lähdemateriaalia on olemassa niukasti.
Hyödyllisimmäksi materiaaliksi osoittautui Päivi Granön
tekemä haastattelu. Granöllä oli alunperin takoitus tehdä kyseisestä taiteilijasta pro gradu työ, mutta taiteilijan kuolema keskeytti heidän yhteistyönsä,
ja Granö luopui ajatukses-
ta.
Haastattelun ohella lähdemateriaalina oli muutamia artikkeleita,
jotka olivat ilmestyneet paikallisissa päivälehdissä Tuo-
misen näyttelyiden aikana.
tu Rauman Taidemuseoon,
Näitä artikkeleita oli tallennet -
josta sain kopioida haluamani artik-
kelit. Taidemuseossa näin myös diakuvia Tuomisen teoksista
ja myös itse teoksia. Taiteilijan leski, Annaliisa Tuominen,
opasti minua miehensä tuotantoon kokoelmansa avulla ja häneltä sain vahvistuksen joihinkin muista lähteistä saamiini faktoihin.
Koska Tuomisen taiteesta on kirjoitettuvain muutamia lyhyitä
tekstinpätkiä ja
T~ominen
sista itse selityksen,
on kirjoittanut vain joistakin teok-
joudu i n tutustumaan muiden Tuomisen
-2kanssa samanaikaisten taiteilijoiden tuotantoon, ja siihen
mitä niistä on kerrottu. Näin sain aavistuksen siitä, mitkä
seikat olisivat voineet vaikuttaa myös Tuomisen tuotantoon .
Koska Annaliisa Tuominen kertoo Immo Tuomisen aina tilanneen
Taide-lehden, mutta vähemmässä määrin kulkeneen itse näyttelyitä katsomassa, selailin niitäkin saadakseni selville mitä
ajassa liikkui Tuomisen taiteilijanuran aikana taidemaailman suhteen.
Granön haastattelusta kävi ilmi mitä teorioita Immo Tuominen
itse kertoo lukeneensa ja myöskin keitä taiteilijoita lähellä
hän tuntee olevansa. Nämä tiedot ovat olleet minulle viittei nä,
joiden avulla olen voinut hahmottaa Tuomisen omaperäisel-
tä vikuttavaa kuvalliste ·ajattelua.
Keskityn tarkastelussa Immo Tuomisen ruutumaisiin sommitel miin, vaikka häneltä toki löytyy muunkinlaisia sommittelul lisia periaatteita. Otan esimerkiksi teoksen Puu meren rannalla
vuodelta 1979,
jossa ruutuihin sommittelu on ehkä kaik-
kein selvimmin havaittavissa. Myös aihe on Tuomiselle tyypillinen tässä teoksessa.
-3-
IMMO TUOMISEN (1934-1985) TYYLIN KEHITTYMINEN
Immo Tuomisen taiteilijanura alkoi opinnoilla Suomen Taideakatemiassa 1959-60. Koululla ei hänen mukaansa ollut vaikutusta tyylin kehittymiseen . Enemmänkin keskustelut muiden
taideopiskelijoiden ja opettajien kanssa ravintola Piknikissä ovat edistäneet tyylin kehittymistä. Opettajanaan Tuomisella oli Taideakatemiassa Kauko Valavuori,
joka oli hyvä ystävä
niinikään Taideakatemiassa opettaneen Sam Vannin kanssa.
1
Kouluajan työt olivat figuratiiviseen tyyliin tehtyjä. Muutos
abstraktimpaan tyyliin tapahtui kuitenkin koulun jälkeen jo
kuusikymmentäluvulla. Hän kertoo polttaneensa kouluaikoina
tehdyt piirustukset lähdettyään koulusta (n . 100 -15 0 piirus-
tusta)~ Figuratiivisen tyylin hylättyään hän omaksui monen
muun samoihin aikoihin aloittelevan nuoren taiteilijan tavoin
Venetsian biennaalin 1960 ja Ars 1961 Helsinki näyttelyiden
esittelemän informalistisen maalaustavan. Sininen ja punai ~.
1.
nen väri hallitsevat hänen informalistisia töitään. Sinipunainen informalismi jatkui koko 1960-luvun. Keltainen tuli
mukaan vähitellen
~ontras ti ksi siniselle~
Keski-Euroopan taide-elämään Immo Tuominen kävi tutustumassa
ainakin kolmesti. 1964 hän polkupyöräili Saksassa katselemassa kirkkoja ja vieraili Pariisissa 1965 ja
1968~
Erityisen
vaikutuksen häneen on tuolloin tehnyt kirkkojen lasimaalauk-
set~ Pariisin matkan jälkeisissä teoksissa näkyy liitettynä
Pariisista kerättyjä Matkalippuja ainakin vähäisenä todisteena Pariisin matkojen vaikutuksesta hänen taiteeseensa?
- 4-
Euroopan matkojen jälkeen, 1960-luvun lopulla Immo Tuominen
alkaa noudattaa sommittelussaan horisontaali ja vertikaali-
k. 2.
suuntaista jakoa? Koska ruutusommittelu tulee Immo Tuomisen
taiteeseen juuri toisen Pariisin matkan aikaan,
oletan Kleen
Tunisian matkan aikaisten luonnon abstrahointejen (jotka on
8
johdettu Delaynayn "ikkunoista" ) vaikuttaneen hänen sommitteluunsa. Klee kutsuu tätä sommittelutapaa synteesiksi urbaanista arkkitehtuurista ja kuvan arkkitehtuurista? Hän käytti
ristikkoa järjestäessään samanaikaista esitystä useista erilaisista toisiinsa limittäytyvistä tiloista. Kuten Delaunayn
ikkunoissa, erilaiset tilakerrostumat on rikottu osittaisiksi
geometris iksi muodoiksi ja
pinnoiksi~O
Ruutusommittelu säilyy Tuomisen teoksissa aina viimeisimpiin
sommitelmiin saakka. Tosin viimeisinä vuosinaan hän innostuu
k. 3.
uudelleen naturalistisista sommitelmista . Tämä kiinnostus
ilmenee eritoten 1980 -luv ulla tehdyissä akvarelleissa . Niis sä näkyy ehyt ja jakamaton
maisema~ 1
Päivi Granön haastatellessa Tuomista vain vähän ennen taiteilijan kuolemaa, hän kertoi suunnitelmistaan ryhtyä maalaamaan
yhä suurempia maalauksia ja Zen - filosofia vaikutteisia akva relleja, joissa viivan merkitys alkaisi tulla tärkeämmäksi .
Samassa haastattelussa hän toteaa grafiikan olevan liian työ-
.. ..
12
1 asta toteuttaa.
LUONNONELÄMYS AIHEENA
Koko elämänsä Immo Tuominen eli läheisessä kosketuksessa luonnon kanssa. Ideansa hän kertoo saavansa Katavistosta, Rauman
saaristosta. Siellä häntä kiehtoi erityisesti meri ja maise13
ma.
Luonto on hänelle kuitenkin ollut vain työhypoteesi; ennen kaikkea hän on kuitenkin
väritaiteilija~ 4
Aihemaailma Immo Tuomisen tuotannossa rajoittuu lähes täysin
luonnon tulkitsemiseen. Hän ei kuitenkaan maalaa luontoa se!laisenaan,
vaan kokemuksensa ja elämyksensä luonnosta palat-
tuaan kotiin maalauskankaan ääreen. Hän ei perusta maalauksiaan renessanssista periytyvään illusionistiseen ja perspektii viseen todellisuuden kuvaamiseen, vaan enemmänkin synteetti sen kubismin pyrkimykseen alistaa aihe komposition palvelukseen. Kuten Matisse ja Picasso hän näyttää painottavan kuvapinnan ensisijaisuutta suhteessa tilaan.
Immo Tuominen alistaa maiseman myös omaan vä rimaailmaansa.
Vaikka hän sanookin, ettei mikään vuodenaika ole erityisen
tärkeä
hänelle~ 5 niin
eniten hän kuitenkin suosii kylmiä vuo-
denaikoja. Tuolloinhan sininen ja keltainen hallitsevat väritystä luonnossa. Hän tuntuu suorastaan vieroksu van vihreää
teoksiss aan ja keskittyvän perusv äreihin : siniseen, punai seen ja keltaiseen sommitelmissaan. Toinen mahdollinen syy
syksyisten ja talvisten aiheiden suosimiseen saattaisi olla
se, että Tuominen ei maalannut kesänviettopaikassaan Katavistossa, vaan vasta palattuaan talviasuntoon kaupunkiin syksyn
.
.. ' 1 o1stossaan
.
16.
var1
.
k o1ttaessa
- 6-
MAISEMAN ABSTRAHOIMINEN
Alfred H. Barr,Jr määrittelee puhtaan abstraktion syt y vän,kun
taiteilija tekee komposition abstrakteista elementeistä, sellaisista kuin geometriset tai amorfiset muodot. Epätäydellisiä
abstraktiaita ovat kompositiot,
joissa taiteilija aloittaa
luonnon muodosta ja muuntaa sen abstraktiksi muodoksi. Hän
lähestyy abstraktia päämääräänsä, mutta ei y llä
siihen~ 7
Tämän määritelmän mukaan Tuominen tekee maisemista vain puolit tain abstrakteja etäänn y ttäessään esittävää aihettaan. Tuominen pyrkii etäännyttämään aihetta eri keinoin . Yksi keinoista
on horisontin suunnan vaihteleminen maalausvaiheessa. Tuomisen teoksissa horisontti saattaa olla missä suunnassa tahansa
"Katson asioita j oka puolelta yhtä aikaa,
18
ylhäältä ja alhaalta,
sivulta ja päältä, sisältä ja ulkoa . Siksi minua sanotaan vaikeaksi, eliittimaalariksi
19
."
Aihe saattaa py ö riä a j atuksissa vuosikausia, kunnes tulee aika piirtää se paperille. Ensimmäinen maalaus on kuitenkin vasta alkupala; sitä taiteilija uusii ja muuttaa kerta toisensa
jälkeen, kunnes lopputulos alkaa olla
hahmotettavissa~ 0
tee luonnosta. Mä maalaan suoraan kankaalle."
21
"En
Ensin hän ker -
too vetäväosa vertikaalisuunnat ja sitten horisontaaliset tasot.Sen jälkeen hän alkaa täyttämään viivojen välistä tilaa.
Viivojen väliseen tilaan muodostuu aika paljon realistisia
havaintokohtia, hän kertoo
haastattelussa~ 2
Lähes aina Tuo-
minen kokoaa isokokoiset maalauksensa pienemmistä osista. Suurimmissa tauluissa esiintyvät aiheet ovat itsenäisiä pienempiä
maalauksia. Hän kertoo hajoittavaosa maisema - aiheen kokonaan
.
-7 -
muodostaessaan abstrahoinnin
sanoo,
aiheesta~ 3
Vaikka Tuominen itse
että hänellä ei ole mitään periaatetta maiseman hajoit-
tamisessa~4katson
edellä esittämäni olevan ainakin johdatuksen
hänen periaatteeseensa.
Kaiken näkemänsä Tuominen suodattaa tauluihinsa omien kokemustensa tunne-elämystensä kautta. Näin tauluihin muodostuu monia
kerroksia. Teosten sanoma pitäisi välittyä juuri näitten ker.
1··
.. .
.
ro k s~en
oytam~sen Ja
.
.
tunn1stam~sen
k autta.25 L uonto on k u~ten·
kin kaiken lähtökohta: meri, aallot, taivas, aurinko, rannat,
26
mökit, puut. "Mutta mä olen jo niin urbanisoitunut, että kaupunkimaisema lyö läpi useimmissa maalauksissani. Rantamaisemassa saattaa olla mukana kerrostalojen parvekenäkymä, kahvila
ja pieni viinihetki", hän
selvittää~ 7
Hän abstrahoi aihettaan myös värien avulla. Suosiessaan puhtaita perusvärejä sommitelmansa perusteena, muuttaa hän maiseman värisommitelmaksi. Punaisista punamultamökeistä hän o ttaa punaisen elementin, merestä ja taivaasta sinisen ja valosta ja auringosta keltaisen. Myös perusväreille läheiset sukulai v ärit tulevat hänen sommitelmiinsa syventämään väriulottuvuutta ja lämmin ruskea laimentamaan sinisen värin viileää ylivaltaa.
-8-
MAISEMAN ABSTRAHOINTI IMMO TUOMISEN TEOKSESSA LUMI MEREN
RANNALLA
Koska Immo Tuominen useaan otteeseen on todennut haastatteli joilleen työskentelevänsä samanaikaisesti usean samaan teemaan liittyvän teoksen parissa, oletan että saman valmistusvuoden omaavat teokset Lumi meren rannalla ja varsinaisesti
tarkasteluni kohteena oleva teos nimeltään Puu meren rannalla ovat syntyneet samasta ideasta
*
Sen lisäksi että teoksia yhdistää
meriaihe on niissä sommit-
tellusiakin samankaltaisuuksia. Juuri ruutuihin sommittelu
ja vertikaalisuuntaisesti kuvapintaa jakavat puunrungot on
käsitelty samaan tapaan neliömäisiksi osiksi pätkittyinä.
( Tulkitsen nämä pystysuorat ja lämpimänsäv yiset vyö hykkeet
puunrungoiksi sillä perusteella, että vastaavat elementit hal litsevat Tuomisen teeman: Puu meren rannalla ym pärille sijoit28
tuvia teoksia. · )
Keskialaa hallitsee kummassakin teoksessa hieman oikealle sijo ittuva vaalea muoto. Lumi meren rannalla teo ksessa muoto
sijoittuu melkein keskelle kuva-alaa,(mutta painottuu kuitenkin enemmän oikealle) ja on säännötön, pehmeä, muoto; lumilohkareen oloinen . Toisessa
em.
teoksessa puolestaan vaalea
kuvatilan osa on jyrkän nelikulmainen ja sen sisätila on
täytetty kulmikkain siveltimenvedoin maalatulla struktuurilla. Sen jyrkkä ja kidemäinen muoto pyrkinee vaikutelmaan kovasta pakkasesta.
*
Teos Puu meren rannalla on analysoitu alunperin väärin identifioi
tuna Lumen odotus nimiseksi
-9-
Näissä kahdessa teoksessa maiseman abstrahointi muistuttaa
Sam Vannin 1959-60 tehdyn
Auringonnousu~ 9 abstrahointia.
Var-
sinkin Lumi meren rannalla teoksen vaalea sommittelua hallit seva järkäle muoto muistuttaa Vannin teoksen vastaavan mallista muoto-osaa. Itse asiassa Vannin teoksessa on kaksi tällaista volyymiltaan samanarvoista elementtiä. Toinen vasemmalla horisonttia leikkaavana valkoisena pyöristettynä neliönä
kuvattu aurinko.
(Tulkitsen sen auringoksi, koska se on aurin-
gonnousu aiheisen teoksen valoisin elementti ja muistuttaa
Edvard Munchin Aurinko nimisen teoksen (1910-11) tapaa kuvata
· ·· 30 J Van .
.
k aarevast1. h au kk aavana e 1 ementt1na.
aurin k o h or1sontt1a
nin teoksen toinen saman mallinen elementti sijoittuu symmet risesti auringon kanssa teoksen oikealle laidalle. Tämä muoto
on aurinkoa isompi, mutta ollessaan taustan kanssa samansävyinen sen painovoima vähenee, miltei heikommaksi kuin auringon.
Vanni kertoo teoksen syntyneen aamuisesta vaikutelmasta Pariisissa asuessaan, ja tuottaneen hänelle työtä tasaisin välia 31
join vuoden aikana . Se on siis, kuten Tuomisen maisema-abstra hoinnit, on ollut työn alla pitkään ennen valmistumistaan .
Sam Vannin tuotannossa teos
on lähtökohdaltaan poikkeavan
naturalistinen abstrahoitu teos: puolivälissä abstraktin ja
naturalistisen käsittelyn välimaastossa .
Vannin maalaus on siis abstrahointitavaltaan Tuomisen teosten
kanssa samankaltainen .
Sommittelullisesti samanlainen teos
Tuomisen Lumi meren rannalla teoksen kanssa on Maurice Esteven
32
teosta nimeltään Friselune. Itse asiassa sekä Vannin että Tuomisen teokset ovat sommittelussaan sukua tälle teokselle .
-10-
Friselunen (1958) sommitelmassa on samapyöristett y·muot o ; pyö ristetty neliö . Tämän neliön Tuominen on teoksessaan kääntänyt pystyasennosta vaaka-asentoon. Sekä Esteven että Tuomisen
teoksessa o n samanlaisia keskeistä muotoa tukevia pysty ja
vaakasuoria palkkeja . Tuomisella vaakas u ora palkki on muodos tunut
rannan kuvauksesta ja pystysuorat ovat puunrunkoja .
Esteven teoksissa linjat ovat abstrakteina elementteinä enem män kuin esittävinä. Samaa teoksissa on pehmennettyyn neliömuotoon sijoitet t u vinoneliön mallinen kuva-ala . Tuomisen
teoksen vinoneliössä näkyy puupiirroksen vedos,
jossa on hä -
nelle tyypi l listä luonnonstruktuurin jaäljitelmää. Esteven teoksessa vinoneliö on tasaisesti umpeen maalattu . Sama vino neliö
on puolestaan Vannin teoksessa erillään valkoisesta
muodosta,
se on mainitun muodon vasemmalla puolella leveänä
palkkina,
joka kallistuu kohti tätä valkoista aurinkoa loivas-
ti . Huomattavaa on kuitenkin,
että tämä neliö on saman väri-
nen kuin Esteven maalauksessa .
Teokseista Esteven Friselune on vanhin , Vannin teos on tehty
sitä vuoden myö h emmin ja Tuominen on tehnyt sommitelmansa
21 vuotta myöhemmin kuin Esteve . Mahdollisten vaikutteiden
siir t yminen on siis saanut ainakin ajan suhteen tilaisuuden.
Kun vielä tiedämme Tuomisen opiskelleen Taideakatemiassa sinä
v uonna kun Vanni valmisteli Auringo n nousu teosta (Vanni oli
tuolloin siellä opettajana, muttei opettanut Tuomista) voi daan olettaa Tuomisella olleen mahdollis u us vaikutteiden saa misee n Van n ilta . Se seikka ei kuite nk aan mitätöi Tuomisen teokse n ai nu tkertaisu u tta .
-11-
PUU MEREN RANNALLA ESIMERKKINÄ IMMO TUOMISEN SOMMITTELUSTA
k. 4 ..
Puu meren
rannalla
akryylimaalauksessa kuvapinta-ala
on jaettu horisontaalisiin ja vertikaalisiin Iinjoijoihin
nojautuen 36 suorakaiteen tai neliön malliseen osaan. Jokainen niistä palapelin tavoin muodostaa kokonaissommitelmaa.
Vaikka kuhunkin ruutuun maalattu kuva on itsenäinen sommitelma,
yhdessä tässä järjestyksessä ne muodostavat vaikutel-
man maisemanäkymästä . Palojen sisäiset sommitelmat muistuttavat kukin jotain luonnon pintastruktuuria tai ovat itsenäisiä maisemamaalauksia. Palaset on järjestetty niin,
että
niiden keskinäisestä järjest y ksestä muodostuu myös syvyysilluusio. Keskialalla ovat palaset,
joiden rakenne on karkein
ja kohti reunoja ruutujen sisältämät rakenteet liukuvat kohti
·monokromattista ja homogeenisempaa pintaa. Tämä seikka on
helpoiten havaittavissa vasemmalta katsottuna kolmannessa
sektorissa,
jossa kallion pinnan kuvaus etenee pala palalta
etäisyyksiin.
Koska Tuominen kertoo pyrkivänsä sommitelmiin,
jotka toimisi-
vat katsottaessa teosta miten päin tahansa, tarkastelen teosta myös ylösalaisin. Tuolloin maiseman syvyysulottuvuus vä henee, ja syntyy vaikutelma erilaisesta kuvakulmasta. Maisema
näyttää nyt rajatulta siten, että taivas jää kuvatilan ulkopuolelle. Ylösalaisin käännettynä teoksen ruuduista no.19 ja
no.24 löytyy naturalistinen kuva-aihe. Ruudussa 19 on kuvattuna Tuomisen suosima aihe: rantaviiva. Etualalla näkyy vaalea meri ja sen yllä luminen töyräs lumen alta pilkottavine
heinineen. Kuvaosassa 24 puolestaan näkyy 1960-luvulla tehdyn
-12-
Kirkon portti nimisen puupiirroksen vedos . Se on ujutettu
akryylimaalauksen osaksi maalaamaila myös sen päälle.
Puupiirrosten liimaileminen on Tuomiselle tyypillinen piirre.
Erittäin selvästi puupiirrokset näkyvät teoksessa nimeltä
k. 5.
Veteen liuen n ut kirje vuodelta 1982 . Siinä koko sommitelma
perustuu näille puupiirroksille.
Erilaisten irrallisten materiaalipalojen liittäminen teoksiin
alkaa yleistyä S11omessa io 1960-luvun aikana . Ehkä juuri
,.-....
'
Robert Rauschenbergin kollaasitekniikka on o maksuttu Pariisista
hänen Suomessa pitämästä näyttelystään
1965~ 3 Ainakin
Kauko
Lehtinen myöntää Rauschenbergin vaikuttaneen esinetaiteelli siin koosteisiin ja abstrakteihin materiaalikokeilu ihi n innoittavasti34 . Haastattelussa Immo Tuominen kertoo Kauko Lehtisen
vierailleen ainakin kerran hänen näyttelyssään
35
, mikä osoit -
taa hänen kunnioittaneen Lehtistä taiteili jana .
Tuomisen
teoksessa sommitelma painottuu teoksen keskikoh -
taan. Reuna - alueilla väri ohenee. Ehkä juuri teoksen kääntel y
sen maalausvaiheessa johtaa keskikohdan korostumiseen. Näin
syntyy lähes kalansilmäobjektiivin vääristymän omainen näkymä .
Keskusta tuntuu olevan lähempänä katsojaa kuin reunat.
Väriä Tuominen käyttää impressionisteille tutulla puhtaudella . Sininen , punainen, keltainen, harmaa ja ruskea ovat ne
värit jotka muodostavat sommitelman . Vihreää väriä Tuominen
on käyttänyt lähes ainoastaan varhaisimmissa naturalistisis sa töissään (silloinkin vih r eä oli lähellä sinistä tai keltai sta eikä mikään
rannalla
perusvihreä~ 6 ) .
Mutta esimerkiksi
Puu meren
-13-
teoksessa Tuominen korvaa vihreän värin harmaalla.
Näin hän
osoittaa pitävänsä harmaata ja vihreää samanarvoisina väreinä. Kuten Kandinsky
37
(jonka teorioihin Tuominen kertoo tutus-
tuneensa aloittaessaan taiteilijanuraansa
38
) hän näyttää pitä-
vän harmaata ja vihreää samanarvoisina moraaliselta arvoltaan.
Immo Tuomisen tapa jakaa maisemamaalauksen kuva-ala useaan
osaan muistuttaa Kimmo Kaivannon 1965-tienoilla harrastamaa
.
. k oa. T eo k s1ssaan
.
Var1aat1o
.
· 39 Ja
.
E 1·1 1sen
·
1··asnao
·· 1 o 40
k uvap1nnan
Ja
(molemmat vuodelta 1965) Kaivanto on liittänyt toisiinsa erillisiä maalauspintoja toisiinsa kehyksen avulla . Kuhunkin osaan
on on maalattu erillinen luonnonvaikutelma,
tai luonnon rytmi.
Myös Tuomisen teoksien osissa hahmottuu luonnonelementtien
rytmejä. Tarkastelun kohteena olevassa Tuomisen teoksessa kaikki osat ovat kuitenkin samalle kankaalle maalattu, mutta myös
Tuominen on tehnyt liitäntöjä erillisistä maalauspohjista esi-
k. 6.
merkiksi teoksessaan Puu meren rannalla
II~ 1
Kaivanno ja Tuomisen periaate maalata maisemaimpressio on siis
melko samanlainen, mutta kumpikin noudattaa omaa käsialaansa
luonnonrytmin kuvauksessa. Kaivannon teoksissa kompositio on
herkän lyyrinen, kun taas Tuominen on taipuvainen korostamaan
dynamiikkaa siveltimenvedoillaan. Tuomisen viivarytmit muodostuvat yhdessä konstruktiivisen ankaran pinnanjaon ohella hänen
teoksiensa kallionjärkälemäisen kokonaisvaikutelman.
Tarkasteltaessa kutakin Tuomisen teoksen yksittäistä kuva-alan
osaa erikseen,
löytyy niistä samankaltaisuutta abstraktin eks-
pressionistien teosten kanssa. Kuitenkin ne ovat hänen omaa
käsialaansa. Vasemmalla ensimmäisenä olevassa sektorissa nä-
-14 kyy Eva Cederströmin merimaiseman
kaltaista pinnanjakoa ja
pystyyn käännettynä ne muistuttavat melko paljon Cederströmin
sommitelmiakin. Esimerkiksi ne voisivat olla abstrahointeja
hänen teoksestaan Näky (1975)
42
. Se että onko Lumen odotus
teoksen kuva-alassa no.20 viittaus Vannin teoksen aurinkoon,
jää arvailujen varaan.
Mielestäni Tuomisen struktuurit ilmentävät varsin osuvasti
sitä vuodenaikaa,
jolloin pakkanen hallitsee ilmanalaa ja
jää t ää maata ja merta. Luonto odottaa lumen suojaavan peitteen
laskeutumista maan ylle . Sommitelman jakautuminen jyrkästi osa alueisiin korostaa pakkasen ankaruutta. Selvin kuvaus pakka sesta on kuitenkin kentässä no.
21. Sen struktuuri antaa
vaikutelman jäästä ja jään kidemäisyydestä .
Punainen alue oikealle on ilmeisesti saanut alkunsa punamultamökeistä . Se edustaa tässä kuvassa ihmistä ja hänen kulttuuriaan
saaristossa~ 3 Punamultamökkejä
tämä niistä otettu punainen väri,
ei maisemassa näy, vain
josta tulee osa sommitelman
pintastruktuureja, edustaa niitä : harmoniassa kokonaissommitelman kanssa . Kieltämättä tällainen väite vaatii perustelun.
k.
~
k. 8.
Teok s essa Punamultamökin varjo (1983)
ton punamultamökeille (1981)
45
44
ja Lumen tulo saaris-
näkyy miten punamultamökin ha -
joittaminen hänen tapaansa tapahtuu.
Jälkimmäisess ~
mökki on
tunnistettavissa kun havaitsemme ikkunan, mutta Ensinmainitussa
teoksessa abstrahointi yltää jo niin pitkälle hajoittaessaan
mökin muotoa,
että siitä tulee tunnistamaton, mikäli ei tiedä
mökin esiintyvän teoksessa.
-15-
Tuominen on itse kirjoittanut teoksesta Puu meren rannalla
lyhyen selostuksen.
"Ajatuskuvarakennelma saariston luonnosta ja sen tapahtumista. Kuva sen puista, jotka joutuvat kestämään sen
merellisen ilmaston, jossa eri vuodenaikojen tuulet pyörittävät niitä kourissaan. Tyynet ja aurinkoiset taas
kylmät ja paukkuvat pakkaset muovaavat näistä rannan puista sitkeitä, tuuheita, monimuotoisia RANTAPUITA. Ne ovat
luotuja kestämään kaikenlaiset olosuhteet, sopeutuneet
kaikkiin ilmatilan vaihdoksiin.
Merellinen tapahtumaketju, joka on muodostunut mielleyhtymistä ja ajatuksista elinaikanani Rauman ra~goilla.
Muutoksesta syyskesästä talven ensituntoihin~
Teoksessa on siis kuvattu itse asiassa talven tuloa lumettomille rannoille.
Vaikka ehkä voisi myös ajatella, että kuvassa
ovat kuvattuna kaikki neljä vuodenaikaa; vasemmalta lukien
kesä, syksy,
talvi, kevät, kumoaa Tuomisen selostuksen viimei-
nen lause tämän ajatuksen.
(Itseasiassa tekstissä kyllä puhu-
taan kaikista vuodenajoista) Muistellessamme Tuomisen kertoneen
47
töidensä monikerroksellisuudesta, voimme kyllä todeta molemmat
ajatukset osaltaan paikkaansapitäviksi.
Näin on löytynyt tästä teoksesta jälleen uusi taso. Siitä löytyy siis useita sisäänrakennettuja limittäisiä "juonia".
I
taso: Muodostuu ruudutetusta kuva-alasta
II taso: Muodostuu struktuureista
III taso: Muodostuu struktuureihin kätkeytyvistä kuva-aiheista
IV taso: Kuvasta erottuvat kaikki vuodenajat
V
taso: Kuvan selvä keskittyminen kylmiin vuodenaikoihin
VI taso: Käännettynä erilainen maisema
"Se sanoma,
joka tauluissani on, pitäisi välittyä juuri
.. .
k erro k s1en
.
k autta. n48
na1tten
-16-
OMAPERÄINEN TUOMINEN
k.9
Tarkasteltuani Immo Tuomisen tuotantoa määrittelisin hänet
synteettisen kubismin maalaustavan omaavaksi taiteilijaksi.
Eritoten hänen tapansa hajoittaa maisema sommitelmassa täysin
tai ainakin vaikeasti maisemaksi tunnistettavaksi, osoittaa
hänen maalaustapansa kubistista luonnetta.
Tuominen teki läpimurtonsa 1960-luvulla informalistisena maalarina ja eteni synteettisen kubismin keinoin abstrahoivaksi
maisemamaalariksi. Lopulta abstrahoiminen eteni kohti täysin
abstraktia maalausta, jolloin siteet lähtökohtana olleeseen
maisemaan katkesivat miltei kokonaan. Viimeisiä Tuomisen maalauksia voidaankin vertailla 1980-luvun uusekspressionismin
virtauksiin.
Vaikka esitelmässäni haenkin vertailukohdaksi mahdollisimman
samanlaisia teoksia sommittelullisesti, en kykene löytämään
~
keltään taiteilijalta täysin samanlaista periaatetta maiseman
abstrahoinnissa. Tuomisen teokset ovatkin sy nt eesi vaikutteista,
ei niiden kopioimista.
Luodessaan teoksiinsa erilaisia kerrostumia, Tuominen tekee teoksistaan moniselitteisiä. Kiireinen katsoja jää vain yhden kerrostuman vaikutelman lumoon, mutta sille joka uhraa aikaansa pidempään tarkasteluun teokset avautuvat.
-16-
OMAPERÄINEN TUOMINEN
k. 9.
Tarkasteltuani Immo Tuomisen tuotantoa, saatan todeta hänen
olevan varsin omaperäinen taiteilija. Hän teki läpimurtonsa
1960-luvulla informalistina josta hän itselleen uskollisesti
kehittyi abstrahoivaksi väriekspressionistiksi. 1970-luvulla
hän joutui tyytymään hiljaiseloon, koska taiteessa tuolloin
oli hänen vieroksuma kantaaottava virtaus ja realismia suosiva arvostus. Immo Tuominen kuitenkin jatkoi uskollisesti abst rahointiaan, kunnes jälleen uusekspressionismin myötä alettiin
häntä jälleen arvostaa. Hänen suhteensa lupaavasti alkanut
1980-luku jäi kesken; terveys ei enää kestänyt. Tuominen kuoli
kesken uudelleen alkaneen tehokkaan luomisinnostuksen .
Vaikka haenkin esitelmässäni Tuomisen teoksille vertailukohdaksi mahdollisimman samanlaisia teoksia sommittelullisesti,
en kykene löytämään keltään taiteilijalta täysin samanlaista
periaatetta maisemanäkymän abstrahoinnissa . Tuomisen teokset
ovatkin synteesi vaikutteista, ei niiden kopioimista.
Luodessaan teoksiinsa erilaisia kerrostumia, hän tekee teoksistaan moniselitteisiä. Kiireinen katsoja jää vain yhden
kerrostuman vaikutelman lumoon, mu t ta sille joka uhraa
aikaansa pidempään tarkasteluun teokset avautuvat.
-17-
VIITTEET
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18 .
19.
20.
21.
22.
23.
24 .
25 .
26.
27.
28.
29.
30.
31.
32.
33.
34 .
35.
36 .
37.
38.
39.
40.
41 .
42.
43.
44.
45 .
46.
47 .
48.
Granö, Päivi 1985
Ibid.
Linnala, Erkki, 1986
Granö, Päivi 1985
Ibid.
Tuominen, Annaliisa, kokoelma
Ibid.
Kagan, Andrew, 1983
Ibid .
Ibid .
Tuominen, Annaliisa, kokoelma
Granö , Päivi, 1985
Ibid.
Linnala, Erkki, 1982
Granö , Päivi, 1985
Tuominen, Annaliisa, haastattelu 1990
Barr Jr, Alfred H. , 1986
Pere, Marita, 1981
Ibid .
Ibid .
Granö, Päivi, 1985
Granö, Päivi, 1985
Ibid.
Ibid .
Pere, Marita, 1981
Ibid .
Ibid .
Tuominen, Annaliisa, kokoelma
Kruskopf, Erik, 1978
Werenskiold, Marit, 1984 s.141 kuva 40
Kruskopf, Erik, 1978, kappale VII
Everitt, Anthony, 1975, kuva 56
Reijonen, Tuuli, 1965
Valkonen & Valkonen, 1986, s. 60
Granö, Päivi, 1985
Tuominen, Annaliisa, kokoelma
Kandinsky (1952) 1981 s. 82
Granö, Päivi, 1985
Tyrkkö, Maarit, 1982, s. 58
Ibid . s . 59
Tuominen, Annaliisa, Kokoelma
Ilvas, Juha, 1989, s . 193
Tuominen, Annaliisa, haastattelu 1990
Tuominen, Annaliisa, kokoelma
Ibid .
Tuominen, Immo
Pere, Marita, 1981
Ibid
-1 8 -
PAINETUT LÄHTEET
1
Linnala, Erkki
Jyhkeä väriekspressionisti, SK 20.9.1986
Linnala, Erkki
Tmmo Tuominen,
nä y tte1 yl uettelo,
Por ·in
taidemuseo 12.2.-7.3.1982, Teksti: Väri
- Immo Tuomisen taiteen voima, Porin taidemuseo, 1982
Pere, Marita
Sielunmaiseman maalari, L-S 11.10.1981
Reijonen, Tuuli
Rauschenberg kuvittaa, HS 1.5.1965
PAINAMATTOMAT LÄHTEET
Granö, Päivi
Immo Tuomisen haastattelu 15 . 9.1985,
litteroitu versio (RTM:n arkisto)
RTM arkisto
Immo Tuomisen näyttelyä Rauman Taidemuseossa 17.2.-11 . 3.1984 kirjoitettu
näyttel y luettelo ja ansioluettelo
ja Immo Tuomista koskevat lehtiartikkelit
RTM arkisto
diakokoelma,
RTM kokoelmat
Immo Tuomisen teokset
STA leikearkisto
vuosi 1965
Tuominen,
Monisteet Immo Tuomisen kirjoittamista töidensä selostuksista , (RTM:n
arkisto)
Immo
Immo Tuominen
Tuominen, Annaliisa kokoelma Immo Tuomisen töistä
SUULLISET TIEDONANNOT
Tuominen, Annaliisa (Immo Tuomisen leski)
23.9.1990 Raumalla
-20-
KTRJALLISUUS
Barr Jr, Alfred H.
Def~ning modern art; Selected writings of
Alfred H. Barr, Jr . , Published in 1986 by
Harry N. Abrams, Incorporated, New York
Everit, Anthony
Abstract exp r essionism ; 64 pages in co1our,
Thames and Hudson Ltd; London 1975
Ilvas, Juha
Kansallistaidetta ; Suomala i sta taidetta
Kensal l is - Osake- PankiJl kokoelmissa , I~SOY
1989
Kandinsky, Wassily
Taiteen hen k isestä sisällöstä , (1952),
Suomen Tait e ilija s eura , Cummerus 1981
Kagan, Andrew
Paul Klee, Art a n d music , Corn e l l
university press, Ithaca and London . 198 3
Kruskopf, Erik
Sam Vanni, - ikkuna Eurooppaan -ett fönster
mot Eu r opa -Window on Europe, Amer yhtymä Oy
Weilin+Göös Espoo 1978
Linnala, Erkki
Immo Tuomin e n, näyttelyluetcelo , Porin
taidem u seo 12 . 2 .-7 . 3 . 1982 , Teksti : Väri
- Immo Tuomisen taiteen voima . Porin taide museo, 1982
Kuusijärvi , Hilkka
Immo Tuominen, näyttelyluettelo, Porin
taidemuseo 12 . 2 . -7 . 3 . 1982, Pori n taidemu seo
1982
Tyrkkö, Maarit
Kimmo Kaivanto, Weilin+Göös 1982
r
Valko n eo
& Valkoneo
Were n skiold . Marit
Suomen taide , osa 6, WSOY 1986
The concept of e x pressionis m. origin a nd
metamorphoses, Univ e rsitetsfor l aget 1984
- 20-
KIRJALLISUUS
Anhava,
Ilona
Maaliskuulaiset ja 60 - luku
Näyttelyluettelo, Suomen Taideyhdistys,
Artprint 1989
Chevalier, Denys
Klee, Bonfini Press Corporation, Naefels,
Switzerland, 1979
Moszynska, Anna
Abstract art, World of art series,
Thames and Hudson Ltd, London 1990
Niemi, Irmeli
Tekijät, tulkit, kokijat; Esseitä ja
tutkimuksia taiteen tekemisestä ja
vastaanottamisesta, Forum kirjasto,
Tammi 1967
Read, Herbert
A concise history of modern painting
World of art series, Thames and Hudson
Ltd, 1986
Wadley, Nicholas
Cubism, Movements of Modern Art,
The Hamlyn publishing group ltd,
London, New York, Sydney, Toronto
1972
-21-
KUVALUETTELO
1.
Pakkaslaulu, 1967, akryyli 160x100, Tuomisen kok.
2.
Pariisin kevät 1968, 1968, öljy, Porin kaupungin kok.
3.
Hiljainen lähtö, (Jäitten lähtö Pihluksen Säikästäsarjasta), 1981, akvarelli 48x64, RTM 216
4.
Puu meren rannalla, 1979, akryyli 162x216, Porin taidemuseon kok.
5.
Veteen liuennut kirje, 1982, akryyli/kollaasi 134x120,
Tuomisen omistuksessa
6.
Puu meren rannalla II, 1981, akryyli 93x146, Tuomisen kok.
7.
Punamultamökin varjo, 1983, akryyli 75x76, Tuomisen
omistuksessa
8.
Lumen tulo saariston punamultamökeille, 1981, akryyli
92x100, Tuomisen kok.
9.
Pohjan tuuli, 1985, akryyli 190x170,
LI I TE 1
Immo Tuomisen Puu meren rannalla teoksen jakautuminen 36:een
alueeseen ja kuuteen pystysuoraan vyöh y kkeeseen. Kaavioon on numeroitu ja piirretty vain ne alueet joihin esi telmässäni viittaan.
I
II
III
19
20
21
24
LIITE 2
PUU MEREN RANNALlA II, 1981
X 146
akryylimaalaus 93
LUMI MEREN RANNALlA 1979
akryylimaalaus 162 X 216