Linkki PDF-lehteen - Tapiolan Reserviupseerit ry
PALAUTUSOSOITE: Tapiolan Reserviupseerit Metsäpirtintie 1 02130 ESPOO GONA I /10 EE SS PP OO OO NN RR EE SS EE RR VV II NN TT II EE DD OO TT UU SS LL EE HH TT II osoitetarra KKOULUTT OULUTTAUDU OULUTTAUDU AUDU PIDÄ ALMIUTTA YLLÄ PIDÄ VVALMIUTT VALMIUTT ALMIUTTAA YLL YLLÄÄ HARJOITTELE JOHTAMA AMAAN HARJOITTELE JOHT JOHTAMA AMAAN AN Tapiolan Reserviupseerit ry Espoon Reserviläiset ry Espoo-Kauniaisten Paikallisosasto Espoon Maanpuolustusnaiset ry G O N A - aina johdossa Esikäsky Pidät kädessäsi viimeistä painettua Gona-lehteä. Kyllä, luit oikein. Kerhojen hallitukset ovat päättäneet jatkaa lehden tuottamista jatkossa ainoastaan sähköisenä versiona. Tarkemmat yksityiskohdat ovat vielä auki. Syitä tähän ratkaisuun on monia, mutta tärkeimpänä jatkuva kustannusten nousu sekä liian pieni tekijäporukka. KOMENTOTOIMITTAJA Perttu Salonen TAITTO Heikki Valkonen OSOITE GONA c/o Tapiolan Reserviupseerit ry Metsäpirtintie 1, 02130 Espoo S-posti: [email protected] [email protected] PAINOS 1400 kpl, Tuokinprint MEDIAKORTTI http://www.taru.pp.fi/gona/GONAmediakortti.pdf KANSI Kerhoille hankitut perinneasut tulivat heti 16.5 käyttöön. Suurkiitos Heikille SUURESTA työstä jäsenkuntamme eteen. Kiitokset Erkki, Tomi, Kimmo, Arto, Maria sekä lukuisat muut lehtemme avustajat ja talkoolaiset. Alkuvuosien ylikuumentuneesta kopiokonerumbasta on päästy hienosti sähköiseen lehden tekoon. Tästä eteenpäin kehitämme ja tehostamme sähköistä tiedottamista edelleen aidossa, kriittisessä Gona-hengessä. Antoisaa reserviläiskesää Perttu Salonen, kersantti Gonan komentotoimittaja SISÄLTÖ I / 10 Toimituksen sivu Kerhopalstat Johtajakoulua Harrasteena MP Koulutusta ja tukea Värikuulasotaa Esikuntataidot Valmiutta metsästä Aktiivinen kevätkausi on takana; turvallisen ampujan kurssi, Padasjoen talvipäivät, harjoitusmarssit, sotahistoriallinen patikkaretki Hankoniemellä, vuosikokous, viikottaiset pistoolivuorot...toimintaa on paljon, paljon enemmän kuin Gonan sivuilla mahtuu kertomaan. 2 3-8 8 -11 12-14 15 -19 20 -23 24 -28 29 -31 Kohti tuntematonta Nykyisyys vaikeaa - tulevaisuus peitossa Monesti reserviläiskerhon hallitus kamppailee vuodesta toiseen samojen asioiden parissa, asiat tulevat yllättäen eteen, kuten liukkaat kelit. Hauskuus on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Tulevaa ei kannata suunnitella, kun suunnitelmat romuttuvat kuitenkin... Kuka päättää - kuka johtaa? Asennoitumalla toisin, voi avata aivan uusia toimintamalleja. Reserviläiskerho on jäsentensä yhteinen asia, vain jäsenten käyttöön tarkoitettu. Emme siis palvele ketään muita, itseasiassa meitä palvellaan (piiri ja liitto). On siis täysin omassa vallassa, mitä päätämme tehdä tai jättää tekemättä. Perinteet ovat tietysti hienoja, mutta eivät, jos ne ovat luutuneita tai hoidetaan hieman vastentahtoisesti, rimaa hipoen, pusertaen. Toiminta luo uusia perinteitä, kuten kahdesti vuodessa järjestetty Padasjoen ammuntaviikonloppu. Vain niin paljon kuin on varaa Kuvat: Esikunta Piirrokset: Heikki Valkonen Tapiolan Reserviupseerit ry K A I K K I I S Ä N M A A N P U O L E S TTA A! GONA 1/2010 sivu 2 Kerhon rajalliset resurssit on parasta tunnustaa ja kuvata. Toimintaa pyörittää hallitus sekä pieni puoliaktiivisten joukko. Hallitukseen kuuluvat saattavat olla vielä hyperaktiivisia, jolloin kerhon osuus huomiosta on vain pieni osa. Jos jokainen tekee päivätyönsä ohella maanpuolustustyötä, sen saama huomio ei voi olla rajatonta. Suurimmalle osalle kansaa päivätyössäkin on ihan riittämiin haastetta. Opiskelut, perhe ja muut harrastukset vielä päälle ja ihmetellä saattaa, mistä se aika aina löytyy. Kysehän on prioriteeteista. Tärkeäksi katsomalle asialle aikaa kyllä löytyy, vaikka kaikesta muusta joutuisikin nipistämään. Uuden rakennusaineet Uutta saa aikaan parhaiten vaihtamalla miehitystä, mielellään aika reilusti kerralla, jotta uudet tuulet pääsevät puhaltamaan voimallisemmin. Itse olen huomannut toistavani samoja ratkaisumalleja vuodesta toiseen. Vaihtelun tunne syntyy siitä, että ratkaisuja on varastossa monta ja niitä varioimalla löytyy aina tuoreelta tuntuva ehdotus. Tosiasiassa uusia ratkaisuja löytyy vain, kun niiden esittäjä ei tunne kaikkia esteitä ja uskaltaa heittäytyä ideansa mukana, mihin vain uuteen. Tässä vaiheessa vanhan kaartin tulee vain nyökytellä ja kannustaa. Parhaassa tapauksessa toimia harmaana eminenssinä järjestelemässä, lobbaamassa sekä junailemassa resursseja. Loppu hoituu sillä nuoruuden innolla ja tunteen palolla. GONA 1/2010 sivu 3 Espoon Reserviläiset ry Testamentti Tässä vaiheessa valveutuneimmat lukijat huomaavat jatkumon edelliseen lehteen ja annan nyt varmistuksen, jo silloin arvailtuun, puheenjohtajuudesta luopumiseen. Tämän toki vuosikokouksissa kävijät tietävätkin jo syksyltä. Jätän puheenjohtajuuden tänä vuonna. Rotaatio merkitsee myös uusia hallituksen rivijäsenen paikkoja ja maanpuolustushenkeen sitoutuneita kannustankin tuomaan esiin mahdollisuuden olla käytettävissä. Kentältä käyttöön Kenttätyön tunteville on käyttöä myös organisoimassa toimintaa kerhon hallituksessa sekä luomassa jotakin jota kenttä kaipaa, joko tietämättään tai tietoisesti. Hallituksessa on tilaa myös sellaisille, jotka eivät ihan tarkkaan tiedä, mikä heille olisi se sopivin aktiivisuudenmuoto. Hallituksessa kuulee paljon, voi osallistua mihin tahansa käynnissä olevaan tai olla käynnistämässä jotain aivan uutta toimintamuotoa. Pystymetsästä hallitukseen ei tulla, jonkun täytyy esittää nimi ja perustelut. Ne saa esiin olemalla mukana, olemalla aktiivinen ja hoitamalla osansa jämäkästi. Tulkaa tyrkylle, tulkaa valituiksi ja tulkaa valaistuiksi. menosta. Tule kokeilemaan maanpuolustustoimintaa avoimin mielin ja heittäytymällä siihen syvälle. Se voi olla jotain, joka mullistaa elämäsi. Hiipuuko vauhti? Mullistus Elämä on täynnä yllätyksiä, sattumuksia sekä päivittäistä taistelua. Mieti mitä sinä siltä oikeasti haluat - mitä taakse katsoessasi haluat nähdä. Päätä sitten toimia niin, että askel kerrallaan olet lähempänä maaliasi tai sitten tee radikaaleja käännöksiä päästäksesi oikopolkua maaliisi.Onni ei ole jokin olotila, jossa leijutaan maaliin päästyä. Onni on sitä että asiat loksahtavat kohdalleen, pieniä ja isoja loksahduksia. Tämä mielessä pitäen voit valita helposti ja nopeasti paikalleen loksahtavia asioita ja nauttia niistä. Jos pienet loksahdukset johtavat sen ison loksahduksen luo, sinulla on ollut suunnitelma, etkä ole vain surffannut siksakkia, päivä kerrallaan. Heittäydy seikkailuun Heikki Valkonen, kapteeni Puheenjohtaja, TaRu Dominoefekti Onnettomuudet eivät tule yksin, eikä näemmä muutoksetkaan. Olen jättänyt myös päivätyön 12 vuoden jälkeen ja siirtymassä kohti uutta. Tämä on hyppy tuntemattomaan. Annan virran viedä ja nautin muutoksesta. Pienemmässä mittakaavassa suosittelen tätä muillekin. Heittäydy, älä arkaile, anna palaa ja nauti GONA 1/2010 sivu 4 Tällä kertaa CV-90:n puikoissa Kerhon kevätkokous pidettiin 14. huhtikuuta. Paikalla oli tusina jäseniä vaikuttamassa tulevaisuuteen. Tarjosimme jäsenillemme mielenkiintoisen luennon “Nykyaikainen terrorismi ja uhat”. Luennoitsijana oli tunnettu asiantuntija MPKK:sta. Silti jäsenten aktiivisuus jäi melko vaatimattomaksi. Nyt heitänkin pallon teille - arvoisat jäsenveljet ja -siskot, mitä te odotatte paikallisyhdistyksen teille tarjoavan ja mitä te itse olette valmis oman kerhon hyväksi tekemään? Kerhomme jäsenkehitys on ollut viime vuosina perin suotuisaa, joka vuosi 40-70 uutta jäsentä on liittynyt joukkoomme. Toisaalta on laiva vuotanut peräpäästäkin jäsenyyden lopettaa parikymmentä jäsentä joka vuosi - miksi? Viime vuoden vaihteessa kerhossamme oli maksaneita jäseniä 438, kolmanneksi eniten koko pääkaupunkiseudulla. Tästä saavutuksesta olenkin kerhon puheenjohtajana ylpeä ja ison kiitoksen positiivisesta kehityksestä annan kerhon johtokunnalle, jonka jäsenet jaksavat puurtaa erilaisten tapahtumien onnistumiseksi. Olemme panostaneet ampumatoiminnan kehittämiseen tekemällä kalustohankintoja ja tarjoamalla jäsenillemme ampumatilaisuuksia mm. Töölöntorilla, Santahaminassa ja Padasjoella. Ampumakouluttajamme ovat olleet mukana perehdyttämässä uusia ampujia turvallisen ampujan kurssilla, vetäneet lukuisia viikottaisia ampumavuoroja sekä järjestäneet ikimuistoisen Padasjoen ampumaleirin talvisissa olosuhteissa, jossa ilahduttavaa oli uusien ampujien runsas osallistumisaste. Toivon, että tulette mukaan jälleen elokuussa Kesäpäivien merkeissä. Maanpuolustuksellinen perinnetoiminta veteraanihengessä on eräs kerhomme toiminnan kulmakivistä. Vuoden vaihteessa hankitut M36 asepuvut teräskypärineen ja dekoaseineen mahdollistavat lainavarusteet arvokkaisiin perinnetapahtumiin. Osallistuminen kunniavartioon esim. jouluaattona sankarihaudoilla on unohtumaton kokemus. Ilmoittaudu mukaan! Jan Ek ja Juha Matikainen ovat vuodesta toiseen jaksaneet järjestää marssiharjoituksia Espoon alueella. Marssiporukka on muodostunut kiinteäksi vakiojoukoksi, mutta uusia innokkaita liikunnanharrastajia halutaan joukkoon. Toukokussa taivallettiin vaihteeksi sodan aikaista bunkkerilinjaa pitkin Hankoniemen merellisessä ympäristössä. Hieno reissu ja jatkoa seuraa tulevaisuudessa varmasti. Valitse sinulle sopiva tapa harrastaa reserviläistoimintaa: ammuntaa, liikuntaa, retkiä, sotilaskoulutusta - vaihtoehtoja riittää. Kerhosi johtokunnan jäsenet opastavat sinua mielellään. GONA 1/2010 sivu 5 Betonibunkkerin kätköistä Perttu Salonen, kersantti Puheenjohtaja, EsRes Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu Yhteiskuntaa turvaamassa Kysy lisää / ilmoittaudu: [email protected] [email protected] 0500 628 797 0500 389 850 TaRun ja EsResin riveistä muodostettu Vapepa-ryhmä kaipaa edelleen lisää reserviä riveihinsä. Muun muassa hälyttäjän tehtävä on avoinna. Hälyttäjä on henkilö, joka on ensimmäinen kontaktihenkilö, kun tarvitaan reserviläisten apua. Välttämättä hänen ei tarvitse itse lähteä maastoon. Hänellä on tietenkin varahenkilöitä, joten kesämökillä saa olla kuuluvuusalueen ulkopuolella. Viimeaikoina etsintähälytyksiä on tullut harvemmin, kuin pari vuotta sitten. Jos sinussa löytyy halukkuutta auttaa lähimmäisiä mihin tahansa vuorokaudenaikaan, niin ota yhteyttä meihin. Hyvissä olosuhteissa, kaikessa rauhassa läpikäyty koulutus tehostaa toimintaa varsinaisissa etsinnöissä huimasti sekä lisää myös osallistujien turvallisuutta - omassakin lähipiirissä, joka päivä. tapahtumissa huoltoa ei järjestetä. Suklaa on hyvä energiapaukku. Vessapaperia tarvitaan etsintäalueen rajan merkitsemiseen. Maastokartat alueesta auttavat paljon ryhmän liikkumista. Kännykän mukaantulo taitaa olla tänään sanomattakin selvää. Tarkista hälytyksen saadessasi sen lataus. Ryhmäkohtaisena varustuksena tulee mukaan valaisimia, radioita, karttoja ja kulkuvälineitä. Niiden varastoinnista ja kuljetuksesta on sovittu erikseen. Tyhjällekin repulle on siis käyttöä. VALMIUS Eräät henkilöt ovat varustaneet oman reppunsa etsintätehtäviä varten valmiiksi, se on hyvä tapa. Paketti voi olla myyös muovikassi, jonka sujauttaa reppuun hälytyksen tullen. Hälytykset voivat tulla mihin vuorokauden aikaan tahansa, joten valmisutila voi vaihdella. Etsintätehtävät hälytetään yleensä kello 20-24 ja ne kestävät 3-6 tuntia. Pidempiäkin on, mutta silloin hälytetään uusia auttajia. Onneksi viime aikoina poliisi on tehnyt valmiushälytyksiä valmiuden kohottamiseksi. GONA 1/2010 VARUSTUS Henkilökohtainen vaatetus ja jalkineet on valittava sään mukaan. Vedenpitävyys on aina varalta hyödyksi. Maastopuku ei välttämättä ole paras. Oma huomioliivi on syytä olla mukana vaikkapa valmiina autossa. Yhtenäistä huomioliiviä ei meillä reserviläisillä vielä ole. Kompassi ja käsivalaisin ovat tärkeät. Kesälläkin tarvitaan valaisinta esim. tierumpuja ja kaivoja tarkistettaessa. Veitsi, ensiside ja tulentekovälineet ovat hyödyllisiä. Evästä ja juomaa itselle neljäksi tunniksi, lyhyissä sivu 6 KOULUTUS Koulutus on edellytys tehokkaaseen etsintätoimintaan. Ryhmämme koulutustaso on yleensä ottaen heikko. Sitä voidaan parantaa Vapepan kursseilla: www.vapepa.fi. Tänäkin vuonna koulutuksia on Uudenmaan alueella. Yhteyshenkilönä edellytän reserviläisiltä myös suunnistustaitoa, jota on syytä harjoitella ihan omatoimisesti: www. h e l s i n g i n s u u n n i s t a j a t .fi www. s u u n n i s t a v a u u s i m a a .fi ILMOITTAUDU Helsingin-Uudenmaan piirin toimintakalenteri on nyt vapepan nettisivuilla (www.vapepa.fi). Sinne tulee tietoa myös tulevista tapahtumista. Kauniaisissa järjestimme koulutusviikonlopun huhtikuussa. Koulutuksen aiheina olivat mm. maastojohtajakoulutus, jälkipuinti, suunnistus, viestintä ja henkinen tuki. Lisäksi tulee olemaan muutamia harjoituksia maanpuolustusviikonloppujen yhteydessä. Kurssien ilmoittautumiset tapahtuvat weblomakkeella. Puhelimitsekin voi ilmoittautua piiritoimistoon: ElseMiettinen, SPR vaihde 09-129 31 GONA 1/2010 sivu 7 Turvallisuuteen tarvitaan kaikkia Ari Haavisto, alikersantti Aluetoimikunnan johtaja, VaPePa JoKo on jo valmis Posti pudotti laatikkooni kaksi keltaista lappua tammikuussa. Aiheena oli uusi johtamistaidon kurssi ‘Reserviläisjohtaja-1’, jonka pilottikurssi pidettäisiin Rovaniemen Someroharjulla kahtena viikonloppuna tammi-helmikuussa. Kurssi olisi ensimmäinen laatuaan MPKY:n uudessa johtamistaidon koulutusohjelmassa, jonka sisältö perustuu Puolustusvoimien materiaaliin. Olin ollut RUL:n koulutustoimikunnan jäsenenä alusta asti, mukana kehittämässä johtamistaidon kurssien sisältöä ja rakennetta. Nyt katsottaisiin tuloksia sekä tehtäisiin viimeiset hienosäädöt ennen kurssin virallista julkaisua, osana uutta koulutusohjelmaa. Käytännön järjestelyistä vastasi kuuden hengen kurssitiimi reservin majuri Jyrki Savikujan johdolla. Kurssi oli Lapin aluetoimiston tilaama ja järjestettiin vapaaehtoisena harjoituksena. Kutsutuista 36:sta reserviläisestä kurssille saapui 12 aktiivista, jotka jaettiin kolmeen ryhmään. Tavoitteena ‘Reserviläisjohtaja-1’ kurssilla on kehittää osallistujien: - Johtajana kehittymistä. - Esimies- ja vuorovaikutustaitoja - Toimintaympäristön analysointia GONA 1/2010 Oppimistavoitteena olivat: -YMMÄRTÄÄ syväjohtamisen oppimismalli - KEHITTÄÄ valmiutta oman käyttäytymisen kriittiseen arviointiin - KANNUSTAA vastuun ottamiseen itsensä jatkuvasta kehittämisestä. Reserviläisjohtaja-1 kurssin ohjelma: Lauantai 23.1. 2 h Avaus ja tavoitteet 2 h Toimintakyky 4 h Syväjohtaminen 2 h Etätehtävän purkaminen Sunnuntai 24.1. 2 h Kehittymissuunnitelma 1 h Itsearviointi 2 h Tilanneradan valmistelu 1 h Palauteja kotitehtävä Lauantai 13.2. 1 h Avaus 2 h Palautteen antaminen 5 h Tilannerata 1 h Viestintä ja johtaminen 3 h Vuorovaikutuskäyttäytyminen Sunnuntai 14.2 2 h Syväjohtaminen käytännössä 1 h Kertaus 2 h Sodanajan johtaminen 2 h Arviointi ja palaute Käytännössä muutama jakso vaihtoi paikkaa ja aikataulutukseenkin tuli pieniä muutoksia, kuten pilottikurssin luonteeseen kuuluukin. Syväjohtamisen perusteisiin kului esimerkiksi yli 5 tuntia, koska kurssilaisten innokas ja aktiivinen keskustelu teki etenemisestä odotettua hitaampaa. Tilannerata toisena viikonloppuna toteutettiin siten, että jokainen kolmesta ryhmästä rakensi yhden rastin ja jokainen kurssilainen suoritti kaksi tehtävärastia. Rastit arvioitiin järjestävän ryhmän toimesta. Rastien aiheet olivat ryhmien itsensä päättämiä: Kieltäytyminen palveluksesta, Vaikea asiakas Alaisten riitatilanne. Kurssi keskittyy Syväjohtamisen ja johtajan sekä hänen henkilökohtaiseen kehittymiseensä. ‘Reserviläisjohtaja-2’ kurssilla on pääpaino joukon johtamisessa ja ryhmäilmiöissä. Molemmat kurssit pidetään kahtena viikonloppuna, joiden välillä on 2-4 viikkoa, jolloin tehdään kotitehtävä sekä ennakkotehtävä. sivu 8 GONA 1/2010 sivu 9 Kurssi päätettiin sunnuntaina päivällisen jälkeen todistusten jakoon ja pullakahviin. Yllätyksekseni minut palkittiin myös todistuksella, vaikka olinkin ollut kurssilla vain tarkkailijana. Häpeäkseni ja muiden suureksi iloksi sain myös omalla nimelläni ja numerolla 66 varustetun Oulun Kärppien fanipaidan. Espoolaisen jääkiekkoilun pitkäaikaisena kannattajana en voi kyseistä vaatekappaletta tietenkään koskaan julkisesti käyttää. Sodanajan johtamisesta puhui todellinen asiantuntija, sotaveteraani Yrjö Ollila. Hän kertoi kokemuksistaan vänrikkinä jatkosodassa ja erityisesti Tali-Ihantalan taistelussa. Virkeä 89-vuotias yliluutnantti korosti rohkeutta, huumoria ja periksiantamattomuutta selviytymisessä sodan haasteista. Reservin johtamiskoulutukselle on todella suuri menetys, kun viimeiset veteraanit saatetaan haudan lepoon. Onneksi jälkipolville säilyy edes videotaltiointeja, jollainen tästäkin esityksestä tehtiin. Lopullinen palaute Reserviläisjohtaja-1 kurssista on vielä analysoimatta, mutta suullinen palaute oli kaikkiaan hyvin positiivista ja ankaraan kritiikkiin ei aihetta ilmennyt. Kurssitiimi teki hyvää ja ammattitaitoista työtä sekä ennen kurssia, että sen aikana. Seuraava Reserviläisjohtaja-1 kurssi on luvassa Satakunnassa marraskuussa. Tavoitteena on että molempia Reserviläisjohtaja -kursseja järjestettäisiin Suunniteltu johtamiskoulutuspaketti, sen tasot ja suunniteltu läpikäynti. Myös työnantajat ovat kiinnostuneita laittamaan työntekijöitään johtamiskoulutukseen, joten kannattaa ehdottaa omaan koulutussuunnitelmaan sisällytettäväksi joitain osioita tästä koulutusohjelmasta. useampia vuodessa 2-3 piirin yhteistyönä, ensi vuodesta alkaen. Tämän saavuttamiseksi RUL:n koulutustoimikunta järjestää vielä tänä vuonna kouluttajakoulutuksen, jonka jälkeen piireissä pitäisi olla hyvät valmiudet kurssien järjestämiseen. Jos sinulle heräsi kysymyksiä tai kiinnostus johtamistaidon kursseja kohtaan, ota ihmeessä yhteyttä allekirjoittaneeseen tai käy MPKY:n sivuilla WWW. M P K Y. F I katsomassa oman alueesi koulutustarjontaa. Reserviläisjohtaja-1 kurssi painottuu Syväjohtamiseen, johtajaan sekä hänen henkilökohtaiseen kehittymiseensä. Reserviläisjohtaja-2 kurssilla on pääpaino joukon johtamisessa ja ryhmäilmiöissä. Sen pilottikurssi alkoi Päijät-Hämeessä heti Rovaniemen kurssin jälkeen 20.2.2010. GONA 1/2010 sivu 10 GONA 1/2010 sivu 11 Marko Puumalainen, kapteeni TaRun perinneupseeri RUL:n koulutustoimikunnan pj. MPKY:n koulutusvaliokunnan jäsen Reservissä - oikeasti? Kuinka moni uskoo kykenevänsä vielä suoriutumaan sodan ajan tehtävästään? Onko tietotaito tallella ja ajan tasalla, entä onko fyysinen kunto riittävä tukemaan tehtävässä onnistumista? Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kotiutuva joukko on todella iskussa kymmenen vuotta. Sitten muuttuvat aseet, kalusto, joukkokokoonpanot sekä taktiikka. Itse en enää menisi virittämään putkimiinaa passiiviseksi kantakaupungin kaduille hajautetun sissitoiminnan tieliikenteen häirinnässä - kaikki ympärillä on muuttunut, myös minä. Teräsmiehiähän meistä on kaikki, mutta olen huomannut joitain alkavia ruosteen merkkejä, enkä puhu nyt kalsareista. Kun kavereita tavatessa puheenaiheena ovat erilaiset vaivat, tiedät olevan myöhäistä. Iän tuomat muutokset tapahtuvat vaivihkaa, mutta jonain päivänä havahtuu huomaamaan niiden yhteisvaikutuksen. Olen taistellut vastavirtaan liikunnalla, mutta Cooperin testi osoittaa totuuden. Inttiennätykseni 3160 m on jo aika kaukana. Toissavuonna meni 2940 ja tänä vuonna 2700. Pienellä harjoittelulla voisi vielä yrittää sieventää tulosta, mutta suunta on selvillä. Reserviurheiluliiton (www.resul.fi) sähköinen kuntokortti on ollut hyvä motivaattori liikunnassa. Pistetili karttuu ja vertailumahdollisuus kavereiden kanssa luo kisaamismahdollisuuden. Myös ampumapäiväkirja sisältyy reserviläiskerholaisille avoimeen nettipalveluun. Tietojen, yhdessä paikassa tallessa pysyminen, on myös arvokas lisä. Yksittäisen kerhon mahdollisuudet tarjota kaikille jotain ovat rajalliset, massatapahtumat mahdottomat. Mutta piirin sisällä kaikille avoimista tapahtumista GONA 1/2010 sivu 12 koostuu jo niin monimuotoinen valinnanvara, että ihme on jos ei jotain sopivaa Helsingin Reservin Sanomien kerhopalstoilta löydä. Liittojen tapahtumat ovat vielä isompia ja myös kansainvälisiä tapahtumia on nykyään paljon tarjolla. Katsastapa ajatuksella seuraava lehti issuu.com/pulkki ja näiden kotisivujen kalenterit: tapiolanreserviupseerit.fi www.hrup.fi sekä www.rul.fi Maanpuolustustoiminta on monipuolista rajatonta, parhaana houkuttimena mahdollisuus päästä kokeilemaan kerhojen kalustolla ja vuoroilla ammuntaa. Mukaan pääset joka sunnuntai Töölöntorin pistooliampumavuorolla. Melkein joka viikonloppu on ampumavuoroja myös kivääreille. Mikään ei estä pitämästä kenttäkelpoisuuttaan yllä omatoimisesti ja muissa yhteyksissä ja yhdistyksissä. Iltarastit (www.helsinginsuunnistajat.fi) on tästä erinomainen osoitus. Ne pyörivät joka maanantai, vuodesta toiseen. Kartan voi hakea myös Museokatu 34:n myymälästä ja mennä samalla viikolla etsimään rasteja ominpäin, jos maanantai ei sovi. Rastit pysyvät paikoillaan myös pidempään, ilman Emit leimauslaitteita ja kiintorastit koko vuoden. Yksi tärkeä kanava on myös sähköposti. Varmista jäsenmaksulomakkeesta (helmikuussa), mitkä yhteystiedot olet rekisteriin antanut, ettei vain sähköpostiosoitteena ole jokin, jota et enää lue. Kännykkänumero tulee jatkossa tärkeäksi, kun tapahtumista voidaan jakaa tietoa nopeasti myös tekstiviesteillä. Varsinkin viimehetken muutokset saadaan osallistujille perille asti. Sotilaallisen ammattitaidon ylläpitämiseen on tässä lehdessä monta esimerkkiä. Kevyimmästä päästä on Ruotuväki lehden tilaus, joka kertoo ajankohtaisuuksia Puolustusvoimien henkilöstölle sekä varusmiehille. 16,80 euroa vuodessa ei päätä huimaa, 22 lehdestä. GONA 1/2010 sivu 13 www.puolustusvoimat.fi -> reserviläisille tarjoaa kenelle tahansa melko paljon ohjesääntöjä ja oppaita PDF-muodossa. PV:n koulutusportaali www.milnet.fi on avoin kaikille rekisteröityneille. Näistä voi opetella nykyoppeja. Tulevia trendejä voi haistella ulkomaisilta sivustoilta esim. www.janes.com tai hakemalla NATO manuaaleja verkosta. Kerhot, Puolustusvoimat ja muut tahot järjestävät seminaareja sekä luentoja erilaisista täsmäaiheista. Näihin osallistuminen ei vaadi kuin uskallusta ja vapaan illan. Vain harva kutsutaan sodanajan joukon kertausharjoitukseen eikä niitä sijoitetuillekaan ole liian usein ammattitaidon kehittämistä ajatellen. Toivottavasti lähtötaso siis oli erinomainen. Maanpuolustuskoulutusyhdistys www.mpky.fi järjestää tuhansille mahdollisuuden oppia uusia asioita ja kerrata vanhoja erilaisilla kursseilla, joita Puolustusvoimatkin käyttävät omien joukkojensa muistin virkistämiseen. Tärkeä motivaattori on tuttujen inttikavereiden näkeminen, joten jokainen tilaisuus tai kurssi on aina plussaa. Varsinaiseen harjoitukseen saadaan täten isompi prosentuaalinen osuus kutsutuista paikalle ja harjoituksesta paljon enemmän irti. Esikuntiin sijoitetuilla saisi mielellään olla jokin oma erityistaito, kuten kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin haettavillakin. Perusjunailun lisäksi kokemus ja näkemys ovat niitä asioita, joita ei lyhyissä ja harvoissa harjoituksissa opita eikä paranneta, mutta joiden takia vanhempaakin osaajaa kaivataan SA-tehtäviin. TST OTU yksiköiden erot TST-- ja K KOTU Sotilaan perustaidot ovat aina tarpeen harjoituksissa; joukkokokoonpanojen tuntemus, aselajien yhteistoiminnan hahmottaminen sekä maastontuntemus. Ammuntarutiini sekä hyvä kunto ovat välttämättömät jokaisessa tehtävässä. Hyvä kunto sekä ensiaputaitojen osaaminen käytännössä ovat hyvää valuuttaa myös arjessa. Tapaturmat kotona, töissä tai harrastuksissa osuvat jokaisen kohdalle, eivätkä liikenneonnettomuudet tai sairaskohtauksetkaan ole niin harvinaisia, ettei niiden varalle kannattaisi kouluttautua. Kokoa ainakin eteiskaappiin ensiapuopas, tärkeimmät puhelinnumerot sekä ensiapulaukku. Tutki myös sen sisältö ja harjoittele välineiden käyttöä. Uusi vuosittain vanhentuneet lääkkeet. Monet työpaikat tarjoavat ensiapukursseja. Hätäensiapukurssi (8 h) on oiva kertauskurssi perustaitoihin. Jotoksilla ensiapu tulee jossain muodossa aina esille, joten sieltä saa jonkinlaisen muistijäljen käytännön toimiin. Aktiivista maanpuolustusta Heikki Valkonen, kapteeni Puheenjohtaja, TaRu GONA 1/2010 sivu 14 Kenttäarmeijan supistuminen ja Puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmässä, sekä sodan ajan joukoissa tapahtuneet muutokset ovat sekoittaneet reservin tehtäviä ja johtaneet joillakin jopa sijoituksen purkautumiseen. Aktiiviselle ja kokeneelle reserviläiselle on nykyään tarjolla kaksi uutta mahdollisuutta hankkia itselleen sijoitus; Sotilasläänin taistelukoulutusyksikkö (RA&SA) sekä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (www.mpky.fi) koulutus- ja tukiyksikkö. KOTU-yksiköissä on paljon yhteneväisyyksiä Taistelukoulutusyksiköihin ja “kentällä” kuuleekin niitä usein sotkettavan keskenään, vaikka kyseessä on kaksi aivan erillistä organisaatiota. Molempien rungon muodostavat kokeneet, osaavat reserviläiset, joiden tekeminen perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen, vaikkakin molemmissa yksiköissä vaaditaan sitoumus. Myös molempiin yksiköihin yhtä aikaa kuuluminen on mahdollista ja meitä kahden sitoumuksen taistelijoita löytyy jo useita. Sotilasläänin Taistelukoulutusyksikkö on Puolustusvoimien uusi joukkotyyppi, joka on aloittanut toimintansa Etelä-Suomen sotilasläänissä vuonna 2006. Tämä melkein 300 henkilön vahvuinen yksikkö toimii sekä sodan että rauhan aikana (SA&RA). Toimintaan sitoutuneen sodan ajan tehtävä on tässä yksikössä. Puolustusvoimien suunnitelmissa yksikkö muodostuu yksikön päälliköstä, varapäälliköstä, komento- ja huoltojoukkueesta, neljästä taisteluammuntajoukkueesta sekä koulutusjoukkueesta. GONA 1/2010 sivu 15 MPKY:n Koulutus- ja Tukiyksiköt (KOTU) Maanpuolustusyhdistys on vuoden 2008 alusta ollut julkisoikeudellinen yhdistys, joka pyrkii koulutuksellaan parantamaan kansalaisten selviytymista arjen vaaratilanteissa ja poikkeusoloissa. Yhdistys tekee yhteistyötä useiden vapaaehtoisjärjestöjen sekä eri viranomaisten kanssa. Tämän uudistuksen myötä otettiin käyttöön uusi hallinto ja koulutusjärjestelmä. Paikallisosastojen tilalle syntyivät Koulutus- ja Tukiyksiköt (KOTU). ESSL:n alueella on tehty hieman toisin. Täällä yksikössä on neljä koulutusjoukkuetta ja yksi taisteluammuntajoukkue. Yksikkö on samanlainen kuin muutkin Puolustusvoimien sodan ajan joukot, mutta siihen ei tuoteta henkilöstöä varusmieskoulutuksen tai joukkojen uudelleen sijouttamisen kautta, vaan yksikkö on henkilösijoitteinen eli jokaiseen tehtävään pyritään sijoittamaan siihen parhaiten sopiva “vapaa” reserviläinen. Taistelukoulutusyksikön tehtävät keskittyvät pääasiassa joukkojen perustamisen jälkeiseen koulutukseen, tuli kysymykseen sitten joukkueen puolustusammunnat tai aselajikoulutus. Tätä tehtävää varten yksikkö harjoittelee rauhan aikana säännöllisesti omissa harjoituksissa sekä mm. toteuttamalla maakuntakomppanioiden vapaaehtoisiasekä varsinaisia kertausharjoituksia. Yksikön omissa harjoituksissa harjoitellaan kouluttajien kesken, tehtäviä vaihtaen, nousujohteisesti, aina muodollisesta asekoulutuksesta vaativampiin simulaattorein toteutettaviin taisteluharjoituksiin ja ammuntoihin. Maakuntakomppanioiden harjoituksissa puolestaan suunnitellaan ja toteutetaan “tilattuja” koulutuksia ja toimitaan ryhmän ja joukkueen kouluttajina. Kouluttajana toimiminen vaatii reserviläiseltä hyvää perus- sekä aselajitaitojen osaamista ja uutena elementtinä sotilaspedagogista osaamista. Kouluttajana toimiessa, palautetta saadessa ja antaessa kuitenkin varmasti kehittyy niin koulutus-, esiintymiskuin johtamistaidoiltaan ja samalla myös perusja aselajitaidot kasvavat selkäytimeen, useiden toistojen kautta. GONA 1/2010 sivu 16 KOTU-yksiköiden tehtävä on toimeenpanna käytännössä piirin toimintasuunnitelman mukaiset kurssit. Tällä hetkellä maanpuolustuskoulutusyhdistys tarjoaa ja tuottaa sotilaallista koulutusta reserviläisille, turvallisuuskoulutusta kansalaisille, varautumiskoulutusta yhteiskunnan häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten sekä koulutusta poikkeusolojen tehtäviin. KOTU-yksiköstä löytyy tehtäviä laidasta laitaan ja kaikkiin tehtäviin ei vaadita varusmiespalveluksen suorittamista, kuten taistelukoulutusyksiköissä vaaditaan. Kuten nimestäkin helposti ymmärtää, yksikkö koostuu koulutusosastoista, joiden päätehtävä on toteuttaa koulutukset ja tukiosastosta, joka tukee koulutustehtäviä pyydettyjen tukitehtävien mukaan. Yksiköstä löytyy tehtäviä sotilaskoulutuksesta, lääkintä- ja pelastustoiminnan tehtäviin sekä järjestelyja yleishuoltotehtäviin. Laki vapaaehtoisesta maanpuolustusksesta määrää yksikön jatkamaan toimintaansa myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Valmiussuunnittelu on käynnissä ja tehtävät tulevat voimaan tulevaisuudessa. Tämä mahdollistaa sen, että aktiivinen reserviläinen voi toiminnallaan ja osaamisellaan lunastaa itselleen sodan sijoituspaikan KOTU-yksikköön. Yksikköjen liittymäpinnat Vaikka yksiköiden henkilöstön rekrytoinneista ja sijoittamisesta molemmat tahot vastaavat itsenäisesti, on molemmille suurta hyötyä osaavasta ja motivoituneesta reserviläisestä. Puolustusvoimien ja maanpuolustuskoulutusyhdistyksen yhteisenä tavoitteena onkin molempien tarv itseman osaavan kouluttajahenkilöstön hyödyntäminen. Tähän tavoitteeseen päästään, kun PV ja MPKY keskustelevat keskenään ja pyrkivät yhdessä sijoittamaan henkilöitä yhtäaikaisesti molempiin yksiköihin. Taistelukoulutusyksikköön sijoitettu reserviläinen saa KOTU-yksikön kautta lisää tärkeää harjoitusta kouluttajana toimimiseen ja pääsee soveltamaan kertausharjoituksissa oppimiaan tietoja sekä taitoja. Samanaikaisesti KOTU-yksikkö saa käyttöönsä Puolustusvoimien kouluttamia osaavia kouluttajia. Sitoumuksen kohdalla on kuitenkin hyvä muistaa, että poikkeustilanteessa SA-tehtävä menee marssijärjestyksessä aina ohi KOTUyksikön sitoumuksesta. GONA 1/2010 sivu 17 Helmikuu 2010 - Tehtävät kouluttajille valmistautumista varten, harjoitussuunnitelmien laatiminen. Koulutuskortit kouluttajilta tarkastettavakseni. Valmistelen esityksen harjoituksen käskynantotilaisuuteen. Toimitan suunnitelmat aluetoimistolle hyväksyttäväksi. Maaliskuu 2010 - Käskynantotilaisuus, paikalla kouluttajia sekä komppanian johto. Tarkistetaan ja korjataan koulutussuunnitelmia, tarkastellaan toteutusta, aikatauluja ja tavoitteita. Korjaan harjoitussuunnitelmat ja käskytän kouluttajia uudelleen. Teen materiaalitilauksen harjoitukseen tarvittavasta materiaalista. Maakuntakomppanian VEH Taistelukoulutusyksikköön sijoitetun reserviläisen kannalta, monelle meistä tuttu, viikonlopun vapaaehtoinen harjoitus tarkoittaa jotain muuta kuin pelkkää viikonloppua. Alla oma valmistautuminen huhtikuussa pidettyyn harjoitukseen antamaan kuvaa valmistelutyön määrästä ja laadusta. Huhtikuu 2010 - Harjoitusjoukon ilmoittautunut vahvuus selviää ja tämän mukaan muutetaan ja korjataan suunnitelmia mm. aikataulujen ja osaston kokojen suhteen. Toimitan lopulliset harjoitussuunnitelmat liitteineen Nyt ollaan vasta harjoituksen alussa. Tunteja on kulunut kymmeniä, sähköposteja lennellyt satoja ja harjoitussuunnitelmia ja koulutuskortteja on kertynyt useita kymmeniä sivuja. Kouluttajat ovat käyttäneet vapaa-aikaansa valmistautumiseen. Hyvin valmistautumalla kuitenkin mahdollistetaan harjoituksen sujuminen ja käskettyjen tavoitteiden saavuttaminen. Toukokuu 2009 - Sovittiin seuraavan vuoden harjoitusten vastuut. Joulukuu 2009 - Ilmoittauduin aluetoimiston koulutusupseerille harjoituksen vastuulliseksi kouluttajaksi. Tammikuu 2010 - 1. palaverissa hahmoteltiin harjoituksen koulutusaiheet ja kouluttajatarpeet. Yhteydenotto koulutusjoukkueen kouluttajiin ja harjoitukseen tulevien kouluttajien valinta. 2. palaverissa komppanian johdon ja kouluttajien kanssa sovittiin harjoituksen aikataulu, toteutus ja aiheet. Saatiin käskyjä ja kuultiin komppanian toiveet. GONA 1/2010 aluetoimistolle, kouluttajille sekä komppanian johdolle. Viimeiset hienosäädöt tehdään vasta harjoituksessa, kun lopullinen harjoitusvahvuus, harjoitusalueet sekä saatu koulutusmateriaali selviää. Varsinaisessa harjoituksessa kouluttaja seisoo usein joukon edessä ja kouluttaa, mutta samalla on siellä myös itse oppimassa ja harjaantumassa omaan sodanajan tehtäväänsä. Harjoitusjoukon viikonlopun keskimääräiseen rasittavuuteen voidaan kouluttajalle lisätä runsaasti korvien välissä tapahtuvaa työskentelyä ja lepoaikaa sivu 18 GONA 1/2010 voidaan lyhentää valmistautumisen ja palaverien johdosta molemmista päistä muutamalla tunilla. Kun sunnuntai-iltana huomaa kuitenkin usean kuukauden projektin olevan kunnialla ohi ja asetettujen tavoitteiden täyttyneen, voi huokaista ja todeta tehneensä jälleen ‘Työtä, jolla on tarkoitus’. Läppäri - pura! Petteri Tiljander, luutnantti Kouluttajaupseeri sivu 19 10 vuotta Pohjanmaalinjaa Suurin osa järjestäjistä kokoontuu vuosittain kahteen koulutusviikonloppuun, toiseen suunnittelu- ja toiseen arviointiteemalla. Nämä muistuttavat enemmän firman kehittämispäivää erinäisine menetelmäkokeiluineen tai konferenssia oheisohjelmineen. Videotykkejä tarvitaan vähintään patterin verran. Venttiseiska on ässä linjalla Erilainen tapa järjestää Pohjanmaalinja tuottaa muista poikkeavan maanpuolustusharjoituksen, jossa perusasiat pysyvät. Usean vuorokauden tehtävällä sissiteltta painaa ja vesi on alituinen ongelma; sitä puuttuu juomapulloista ja sitä on liikaa maastopuvussa. komppanioiden päälliköiden on pystyttävä johtamaan nopeasti muuttuvaa tilannetta: kun syvyydessä tähystävä partio ilmoittaa vihollisen ajoneuvokolonnan lähestymisestä, täytyy tuliylläkkö käskyttää tienvarren läheisyydessä päivystäville sisseille nopeasti, tai tilaisuus menetetään. Toisaalta harjoituksen tilannekeskus pysyttelee jokaisen partion liikkeistä ja komppanianpäälliköiden suunnitelmista selvillä viestiliikennettä seuraamalla. Parhaillaan joka toisesta repusta löytyvä 10 kilon kuutio on myös turvallisuusväline ja ehdottomasti oivallista fyysistä treeniä. Lopputulos on yllättävä; harjoituksessa on oikeasti toimiva viesti- ja johtamisliikenne. Kymmenen vuoden aikana pois on karsittu salaus, taajuuksien vaihtaminen ja monta muuta totuttua viestikurin osaa. Viestivälineenä on aina varma venttiseiska; Pohjanmaalinjalla sellainen riittää jokaiselle partiolle. Tiedustelijoiden tieto täytyy saada mahdollisimman nopeasti liikkumaan ja Pohjanmaalinja on sissi- ja tiedusteluharjoitus, jolla on kunnianhimoinen tavoite: järjestää aidosti kaksisuuntainen tilanne, jossa sekä oman, että vihollisen toiminta vaikuttaa tapahtumiin ja tilanteen kehitykseen. Keltaisen ja sinisen komppanian lisäksi harjoituksessa toimii molempien puolien operatiivisia joukkoja sissien ja tiedustelijoiden lisämaaleina. Tilanne on käynnistyttyään koko harjoituksen ajan jatkuvasti “päällä”, eli mitään lepo-, ruoka-, tai koulutustaukoja ei ole. Värikuula-aseen osumasta kaatuneet lähetetään tuoreina täydennyksinä komppaniansa vahvuuteen. Samalla linjalla koko vuoden Pohjanmaalinja järjestetään tänä vuonna 1418.7.2010 Ylivieskassa. Kymmenes vuosi kokoaa 200 osallistujaa reiluista 500:sta Pohjanmaalinjan veteraanista. Puolisensataa veteraania osallistuu Pohjanmaalinjan järjestämiseen, monet vuoden ympäri. Vapaaehtoisen reserviläisten joukosta Pohjanmaalinja ammentaa erilaisten sotilaskoulutuksiensa lisäksi siviilin ammattiosaamista. Pohjanmaalinjan ensimmäisen vuorokauden muodostama tiedusteluja valmisteluharjoitus sekä joka kesäkuinen johtamis- ja viestisimulaatio ovat tuttuja Puolustusvoimien paletista. Sen sijaan vuoden ympäri kahden viikon “sprinteissä” etenevä “tiketteihin” perustuva järjestäminen kuulostaa enemmän ITprojektilta. GONA 1/2010 sivu 20 Viestikalustoa on riittävästi. Kuvassa harjoituksen vääpeli Jaakko-Petteri Mattila. GONA 1/2010 sivu 21 Harjoitusalueen tiheä peitteisyys mahdollistaa värikuula-aseiden käytön “realistisesti”. Toistensa lisäksi sissi- ja tiedustelukomppanioiden havainnoinnin ja tuliylläköiden kohteena on “kevyesti mekanisoitu” jalkaväkitoiminta. S i s s i- ja t i e d u s t e l u h a r j o i t u s Pohjanmaalinja-X järjestetään 14-18-7-2010. Harjoitukseen voi saapua 14. 15. ja 16. päivä, harjoitus päättyy sunnuntaina 18.7. Sotilaallisia valmiuksia tukeva harjoitus järjestetään Keski-Pohjanmaan maanpuolustuspiirin alaisuudessa. Harjoituksen ikäraja on 18-vuotta, muuten harjoitus on kaikille avoin. Vuodesta 2001 alkaen järjestettyyn harjoitukseen on osallistunut vuosittain 90-140 henkilöä, osallistujat tulevat koko maasta. Fyysisesti vaativan harjoituksen osallistumismaksu käsittää lähinnä värikuula-asekalustosta muodostuvat kustannukset, osallistujat muonittavat itse itsensä maastossa. Harjoitusta johtavat reservin luutnantit Antti Mäkelä ja Lauri Lovén Helsingistä. Lisätietoja: w w w. p o h j a n m a a l i n j a. n e t Kohti juhlalinjaa Pohjanmaalinja on saanut oivalluksiensa vuoksi paljon huomiota ja kiitosta aina puolustusministeriä myöten. Valtakunnan tasolla linja sai maanpuolustukselta korvaamatonta apua, kun puolustusministeriön hallinnonalalla käytiin tiukkaa keskustelua värikuula-aseiden käyttämisestä sotilaallisen harjoituksen elävöittämiseen. Osallistujilta kerättävästä palautteesta on koottu myös paljon rakentavaa kritiikkiä: toisinaan kokeilut eivät ole olleet omiaan parantamaan harjoitusta. Silti veteraanit ovat pääosin osallistuneet aina myös seuraavalle linjalle. Kesän 2010 tavoitteena on yksinkertaisesti tuottaa huipentuma ensimmäiselle kymmenelle vuodelle. Juhlalinja näkyy ja kuuluu; toivottavasti saamme taas myös kiitosta. GONA 1/2010 Faktat Harjoituksen varajohtaja Lauri Lovén tilannekeskuksessa. sivu 22 GONA 1/2010 sivu 23 Sinisen komppanian johdossa luutnantti Visa Björn. Korvaavalla kesälomalla Antti Mäki, luutnantti Pohjanmaalinja Kivi, sakset, paperi ja tussit - esikuntapeliä Käytettävät tietojärjestelmät tuntuvat vaihtuvan joka vuosi. Tällöin ohjelmistojen käytettävyys nousee arvoon arvaamattomaan; onko intuitiivisesti helppoa löytää ohjelmasta se kohta, jossa valitaan vihollisen joukot, aselaji, koko ja tarkenteet vai etsitkö jostain ATK-upseeria tai jopa ohjelmistotoimittajan edustajaa, neuvomaan softan käytössä? Esikuntatyöskentelyn kurssilla pataljoonan esikunta ei pääse nauttimaan keskuslämmityksestä ja loisteputkilampuista, ellei joku noheva reserviläinen ole hoksannut ottaa mukaan rakennustyömaalamppuja ripusteltavaksi teltan kattoon. Ja kukas tässä kuvassa on Pataljoonankomentaja? Onko se vanhin, korkea-arvoisin, pirtein, vakuuttavin vai se nuorin siilipää, jolla on M-05 maastopuku päällä? Esikuntateltan istumajärjestyksellä on merkitystä kun kouluttaja voi päätellä tullessaan, kuka kukin on. Niinko? Vai voitetaanko aina samalla järjestyksellä elintärkeät kymmenen sekuntia jossain taistelujen vaiheessa? Prikaatin tai armeijakunnan esikunnan toimistoissa istumajärjestys vaihtelee tilanteen ja miehityksen mukaan. Kirjavahvuus ja tällä kertaa harjoitteleva kokonpano voivat olla hyvinkin erilaisia - ahaa, tällä kertaa olemme saaneet toimistoomme myös kenttäpastorin mukaan. Hmm - mitähän sillä tehdään? Tietokoneen peruskäyttötaidot, kymmensormijärjestelmä ja pienien pulmien, kuten verkko- ja tulostinongelmien ratkaiseminen ovat ylemmissä johtoportaissa arkipäivää. Ikää tulee lisää ja sijoitus muuttuu tai puuttuu kokonaan? Stadin sissien jo toistakymmentä vuotta järjestämä ‘Esikuntatyöskentelyn kurssi’ antaa eväitä uusiin tehtäviin esikunnissa. Miten hyvin kurssi vastaa SA-sijoitetun kokemuksiin esikuntatyön vaatimuksista? Ajatus ensimmäisen lähiopiskeluviikonlopun jälkeen: Esikuntatyöskentelyn kurssilla tärkeintä ovat tarpeeksi ohuet tussit; keltainen, sininen, vihreä ja punainen. Vielä kun saisi jostain piirtolevyn, josta löytyvät nelikulmiot, kartiot, kolmiot ja muut viivat. Auta armias, jos käteen on tarttunut pelkät M-tussit eikä kouluttaja saa selvää yön pimeydessä tekemistäsi tuherruksista. Ymmärrettävää kyllä - komentaja herätetään kello nolla - neljä tekemään päätöksensä kartalla näkyvien merkintöjen perusteella. Jos merkinnät kelmulla ovat vanhoja, epäselviä tai muuten virheellisiä, ovat päätelmät sen mukaisia. Ei siis näin! Pääsotaharjoituksissa, joissa mukana on useita tuhansia henkilöitä; varusmiehiä, kantahenkilökuntaa ja reserviläisiä, esikunnan arki näyttäytyy hieman toisenlaisena. Valmiusprikaatin esikunnassa läppäreitä on jokaisella esikunnan henkilöstöön kuuluvalla vähintään yksi, parhaimmillaan kaksi tai jopa kolme. Joku niistä on aina epäkunnossa ja tärkeämpää kuin osata valita riittävän ohut tussi, onkin tietää miten PV:n koneen saa toimimaan, jos verkkoyhteydet ovat poikki tai XP haluaa päivittää jonkin uuden ajurin tai kone ei muuten vain tunnu yhteistyöhaluiselta siihen samaan nolla - neljä kellonaikaan. GONA 1/2010 sivu 24 GONA 1/2010 sivu 25 Pataljoonan lääkärin tehtävänä ei ole tulkita mitä käskyihin on kirjoitettu, joten tietokoneiden etuina ovat hyvät käskyryngot, nopeus, luettavuus - mutta niihin voi myös kompastua. Perinteisempää johtamisasemaa, jossa toimisto-olosuhteiden ylläpito aiheuttaa paljon enemmän liikettä ja hälinää. Pöytien heilahtelu ja johtoihin kompastelu tuovat pikatilanteita. Pataljoonan esikunnassa tietokoneita käyttävät vain reserviläiset ja hekin omien sähköpostiensa tai Facebookin päivittämiseen - toivottavasti joskus myös esikäskyn kirjoittamiseen luettavassa muodossa. Käsiala kun näillä ATK-ajan kasvateilla ei täytä edes farmaseutin pätevyyttä. Perustoimintatapojen on siis oltava selkärangassa, taustat on hyvä ymmärtää ja raaka kynä-paperi-viivotin tekeminen toimii silloinkin, kun viestiryhmää ei kuulu paikalle ja kelakallet törmäävät esikunnan käytävillä ilman ATK-laatikoitaan, piuhojaan tai muitakaan tarpeitaan, niiden kadottua matkan varrella. Toisaalta jos perusasiat eivät ole hallussa, eli karttojen piirtäminen käsin, tussien värit ja paksuudet, viivoittimien käyttö ja kelmujen vaihtamisrutiinit, mitä tietoja kuuluu milläkin kelmulla (käsin tai koneella piirretyllä) olla, niin mitä tapahtuu armeijakunnan esikunnassa, kun sähköt katkeavat. Asiapaperien luokittelu, leimat, värit ja koodit toimivat samalla tavalla esikunnassa kuin esikunnassa, mitä ylempänä ollaan, sitä mekanisoidumpaa leimaaminen on. Läppäreistä löytyvät suoraan vesileimat tekstinkäsittelyohjelmista, joilla dokumentit merkitään “postimerkeillä”. Pataljoonan esikunta saa olla onnellinen, jos käytössä ovat valmiit musteleimasimet. Käsinkin niitä postimerkkejä pitää pystyä taiteilemaan. Ainakin maamme paperitehtaat saanevat varsin mittavan paperitilauksen näiden pääsotaharjoitusten aikana. Sen verran runsaasti materiaalia tulostellaan. Eikä puhettakaan, että samaa paperia voisi käyttää kahteen kertaan (toiselle puolelle) tai että joku osaisi käyttää sinänsä nykyäään varsin yleistä kaksipuoleistulostusmahdollisuutta. Sotapäiväkirja, viestikirja, kirjeenvaihtokirja, kuriiripostiluettelo jne - nämäkin tuotetaan tyhjälle A4:lle käsin pataljoonatasolla. Onko esikuntatyöskentelyn kurssista hyötyä? Olet sijoitettuna tai sijoittamatta, saa kurssilta pataljoonan taisteluista sekä Miten käy kun kaikki toiminta siirtyy manuaalispedaaliseksi, lähettiupseeri hikoilee suunnitelmiensa joutuessa käytäntöön ja terottimia etsitään kissojen ja koirien kanssa. GONA 1/2010 sivu 26 Ylemmissä portaissa sama aineisto tuotetaan valmiiksi tulostettuihin luetteloihin, otetaan kopio vastaavasta aiemmasta käskystä ja muokataan paikannimet, tavoitteet ja vihollistilannearviot tähän kohtaan sopiviksi ja tulostellaan aika ajoin käskyjä, luetteloita ja muita valmistelutehtäviä “varmuuden vuoksi”. GONA 1/2010 erityisesti sen johtamisesta varsin kattavan kuvan. Taustatyöhön sekä ylempien että alempien johtoportaiden kuvaamiseen on panostettu, pataljoonan komentajan päätöksillä on vaikutusta pelin kulkuun eikä lopputulos ole ennalta sovittu, kuten tuntuu usein olevan pääsotaharjoituksissa. Tämä tuo oman jännityksensä kaikille kurssiin osallistuville, niin kurssilaisille kuin pelipuolella kertaavillekin. Rutiinit esikunnassa ovat sen tehokkaan toiminnan selkäranka, oikeat värit, merkit ja viivojen merkitykset on hyvä osata vaikka unissaan. Kurssilla myös harjoitusvastustajan toimintatavoista saa erinomaista tietoa ymmärtääkseen kokonaisuuden sekä mitä merkitystä yksittäisen toimistoupseerin toiminnalla armeijakunnan esikunnassa voi olla. sivu 27 Tärkeintä esikunnassa kuin esikunnassa ovat tarkkuus, huolellisuus, maalaisjärki sekä ymmärrys omasta unentarpeesta. Kymmenen päivän harjoituksesta puolet menee harakoille, jos et osaa alusta lähtien huoltaa itseäsi riittävästi. Viidennen valvotun yön jälkeen järki kun ei luista ja tarkkuuskin voi olla riittävää vain väsyneen taistelijan omasta mielestä. Varusmiehenä tärkeintä tuntui olevan poteron syvyys sekä ryhmänjohtajan käskyjen järkähtämätön noudattaminen. Kymmenessä vuodessa (viimeistään) oppii onneksi hahmottamaan kokonaisuuksia sekä ymmärtämään, mitkä asiat on tehtävä niin kuin ne on tehtävä - mikä on sulkeisjärjestyksen tarkoitus - käskyjen järkähtämätön noudattaminen. Jos Puolustusvoimat ei ole järjestänyt harjoitustilaisuuksia, on Stadin sissien kurssi oiva mahdollisuus verestää ja kehittää osaamistaan. Kurssilta voidaan näppärimmät bongata KH-kiertoon mukaan. Jokavuotiset syysmanööverit Sitä odotellessa on syytä kerrata joukkokokoonpanot, taktiset merkit sekä oman asuinalueensa kartta-aineiston salat. Näin kurssilla sekä harjoituksissa pääsee nopeammin mukaan toimintaan, oppii enemmän ja aivot pääsevät paljon vähemmällä. Univeloista päässeenä Maria Fonsell, yliluutnantti TaRu Osa maanpuolustusväestä pitää metsästäjiä huru-ukkoina. Osa metsästäjistä taasen reserviläisiä sotahulluina. Minä tiedän että molemmat ovat oikeassa. Mutta onko olemassa kultaista keskitietä, jossa aseenkäsittely sekä luonnossa liikkuminen tukevat molempia harrastuksia sekä ehkäpä jopa maanpuolustusta? Aamuhämärissä tulee kolme ruskeaa hahmoa näkyviin metsästä. Ne kulkevat hiljaa, mutta määrätietoisesti. Katson eläimiä paljaalla silmällä olettaen niiden olevan valkohäntäpeuroja. Säädän kiikaritähtäimen suurennoksen yhdeksänkertaiseksi. Matkaa on noin 200 metriä, joten liikkeeseen ampuminen on todella vaativaa. Letkan viimeinen kuitenkin pysähtyy, joten nostan aseen. Tasaan hengitystä ja katselen peuraa ristikon läpi. Lopulta ristikon liike tasaantuu lavan kohdalle. Laukaisen, jolloin peura häviää näkyvistä. Ilmoitan laukauksesta radiolla ja saan luvan mennä tarkistamaan tilannetta. GONA 1/2010 sivu 28 GONA 1/2010 Valvontakomissio kielsi välirauhansopimuksessa suojeluskunnat. Kesti tovin ennen kuin vapaaehtoinen reserviläistoiminta uskallettiin puhaltaa virallisesti käyntiin. Missään vaiheessa suojeluskuntatoiminta ei kuitenkaan ollut oikeasti uhattuna. Metsästyksen varjolla pystyttiin harjoittelemaan ammuntaa ja tekemään maastoharjoituksia. Reserviläisten ja metsästäjien yhteistoiminta on ollut aina tiivistä. Edelleenkin usealla paikkakunnalla samat henkilöt toimivat molemmissa järjestöissä vastuutehtävissä. Hegemonia on hyvä ja toinen toistaan tukeva. sivu 29 Suomen uhkakuvat ovat kuitenkin hieman muuttuneet viime vuosikymmeninä. Helsingin puolustamisen ja kaupunkisodan merkitys on korostunut. Uhkakuvien painopisteen muuttuminen ja reserviläisten kaupungistuminen on saattanut johtaa siihen, että urbaanit reserviläiset eivät tunne metsää ja metsästämistä omakseen. Kuitenkin esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman puolustaminen ja vihollisen maahanlaskuprikaatin lyöminen alueelta on aivan perinteistä suomalaiseen maastoon perustuvaa sodankäyntiä. Suurriistan metsästyksessä on monia osaalueita, jotka tukevat suoraan reserviläistaitoja: johtaminen, jäljittäminen, ajavan koiran käyttäminen sekä ampuminen. Etenkin johtamisen merkitys korostuu. Laki määrää yksiselitteisesti, että suurriistaa metsästettäessä on oltava niemetty johtaja. Johtaja kuten myös varajohtajat on ilmoitettava poliisille ennen kauden alkua, joten johtajan valinta ei tapahdu sattuman varaisesti. Metsästyksen johtajalla on periaatteessa täysin auktoritäärinen valta. Hän saa päättää, ketkä osallistuvat jahtiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että muille vaaraa aiheuttavat, seuran sääntöjä rikkovat tai päihtyneet voidaan sulkea määräajaksi tai kokonaan jahdin ulkopuolelle. Johtajan valta ja vallan käyttö takaa kaikille turvallisen ja mielekkään mahdollisuuden osallistua jahtiin. Metsästyspäivän johtamisessa korostuu tiedustelu, kokemus, johtamisvälineiden kuten radioiden käyttö ja delegointi. Hyvä metsästyspäivä alkaa hyvin delegoidulla tiedustelulla. Jahtiin osallistuvat tutkivat aamuvarhaisella vastuualueensa yölliset jäljet. Tiedustelutietojen perusteella johtaja suunnittelee päivän ensimmäisen passituksen. Passit asetetaan opituille eläinten kulkuväylille. Passiin siirtyminen tapahtuu täysin johtajan määräämällä tavalla ja yleensä kullakin passiketjulla on oma alijohtaja, joka määrittää passipaikan tarkan sijainnin ja ampuma-alueen. Jahdin aikana johtaja ohjaa radioilla passien toimintaa. Kesken jahdin voidaan siirtää kokonainen passiketju tai yksittäisiä passeja. Lisäksi voi tulla tehtävä koiran kiinniottamiseen. Riistan jäljittäminen ja liikkeelle saaminen ajavalla koiralla on haastava, mutta mielenkiintoinen tehtävä. Miehen ja koiran yhteistoiminta korostuu. SA-tilanteeseen on verrattavissa desantteja vastaan suunnattu vastatoiminta. Metsästettäessä karhua tai villisikaa lisämausteensa tuo riistan hengenvaarallisuus, etenkin haavoitettuna. Haavoitetun karjun ja karhun perään lähteminen onnistuu vain kokeneiden koirien avulla ja on aina äärettömän vaarallista. Karju kaatuu sijoilleen todella harvoin, yleensä vain rankaan osuneesta laukauksesta. Hyvästä keuhko-osumasta se jatkaa matkaansa vielä muutaman sata metriä. Tämän takia hyvänkään osuman jälkeen karjun perään ei voi lähteä peitteisessä maastossa ilman koiraa. Ampuminen on aivan oma lukunsa. Suurriistametsälle mielivän on suoritettava kerran kolmessa vuodessa ampumakoe. Koe on nykypäivänä todella helppo, kun se ammutaan paikallaan olevaan maaliin. Käytännössä lähes kaikilla metsästysseuroilla on lainlaatijaa tiukemmat vaatimukset. Harjoittelu liikkuvaan maaliin on käytännössä pakollista metsälle mielivälle. Lisäksi seuran sisäiset ampumakilpailut tuovat sopivasti painetta hyvän ampumataidon ylläpitämiseen. Metsästäjät siis kohdistavat oman aseensa vuosittain, harjoittelevat säännöllisesti ja todistavat taitonsa kokeissa. GONA 1/2010 sivu 30 Käytännön metsästystilanteissa ampuminen on joka kerta uniikki tapahtuma. Saaliin määrä, muoto, sijainti, nopeus ja kiihtyvyys vaihtelevat. Tunnin seisominen passissa kunnon pakkasessa täysin liikkumatta kangistaa. Radiolla korvanappiin tulevista tilannetiedoista huolimatta saalis tulee passiin äkkiä ja yllättäen. Metsästäjien ja reserviläisten siteet on syytä pitää vahvana. Joka syksy metsästäjät toteuttavat yli 300 000 hengen voimin liikekannallepanon, joka hakee vertaistaan. Monella näistä kavereista on SA-sijoitus. Lainlaatija on viisaasti kieltänyt emojen ampumisen jälkikasvulta. Laki realisoituu kun passipaikalle tulee metsää pitkin kolme peuraa juoksussa. Muutamassa sekunnissa on analysoitava onko laumassa vasoja, joita saa ampua ainoastaan kyseisessä tilanteessa. Kun on päättänyt mitä eläintä ampuu, niin sen jälkeen pitää saalis saada jyvälle ja sopivalle ennakolle. Tällaisen tilanteen pummaaminen antaa kummasti pontta lisäharjoitteluun. Nykyinen reserviläistoiminta on monimuotoisempaa kuin toiminta suojeluskunnissa. Uhkakuvien muuttuminen on tuonut uudet haasteet. Niitä varten pitää varautua uudella tavalla. Tästä huolimatta metsästyksellä on yhä paikka reserviläistoiminnassa. GONA 1/2010 sivu 31 SA-sijoitettu desanttivaara Jussi Mäkinen, vänrikki Suurriistanmetsästäjä, TaRu PALAUTUSOSOITE: Tapiolan Reserviupseerit Metsäpirtintie 1 02130 ESPOO
© Copyright 2024