Viestimies 4/2011 TEKSTI: ILJA VARHA KUVAT: KYMEN JÄÄKÄRIPATALJOONA Yliluutnantti Ilja Varha palvelee kouluttajana Karjalan Prikaatin Kymen Jääkäripataljoonassa. Taistelunjohtojärjestelmä panssarijääkäripataljoonan johtamisessa Kärkikomppanian päällikkö havahtuu vaununsa tornissa kuullessaan edestäpäin konetykin laukauksia. Äänestä päätellen ainakin kaksi rynnäkkövaunua avasi tulen. Tilanne alkaa nopeasti hahmottua, kun radioverkko herää henkiin. Takaovi lennähtää auki ja mustat hahmot katoavat metsään. Panssarijääkärit aloittavat rynnäkköään. Radioverkko on nopeasti täynnä vihollishavainnoista, tilanneilmoituksista, tulikomennoista ja epätoivoisista yrityksistä selvittää muiden omien joukkojen sijaintia. ”Alfa 10, Mursu 1, ilmoita vasemman reunan tasa, merkkaa punaisella savulla”. ”Olen jossain metsäsaarekkeessa tien vasemmalla puolella, edessä pieni aukea ja punainen talo, odota!” Tulitus kiihtyy. Panssarivaunukomppani- Panssarivaunukomppanian hyökkäyksessä tilanteen vaihtelevat nopeasti, joka korostaa johtamisen yksikertaisuutta ja tilannekuvan merkitystä. Hyvä tilannekuvan lisää joukon taistelutehoa huomattavasti. On tiedettävä missä omat ja vihollisen joukot ovat. an vaunuja alkaa ryhmittyä alueelle. Yksikköparin hyökkäys on alkamassa. ”Mursu 1, Foxtrot 10, kello 11 metsäsaareke, 600. Lämpöhavaintoja jalkaväestä ja pusikossa tunnistamaton kevyt tankki - voinko ampua?” Samaan aikaan radiossa kuuluu tulenjohtajan tiukkasävyinen kysymys kärjen tasasta. Tilannetietoisuuden ratkaiseva merkitys Mekanisoidun joukon nopeat liikkeet ja äkkiä muuttuvat tilanteet yhdistettynä peitteiseen suomalaiseen maastoon aiheuttavat monesti tilanteita, joissa oman joukon tulenkäyttö rajoittuu tilannetiedon heikkouden takia. Vihollista tuhotaan vain tulella. Kun johtajat eivät tiedä naapureidensa liikkeitä riittävän tarkasti, passivoituu joukon toiminta helposti ja energiaa kuluu vihollisen tuhoamisen sijaan omien joukkojen tilanteen ja sijainnin selvittämiseen. 7 8 Viestimies 4/2011 Pahimmassa tapauksessa vajaan tilannetiedon pohjalta toimivat omat joukot ampuvat toisiaan, jolloin tilanne menee vielä pahemmin sekaisin ja syntyy turhia tappioita. Mekanisoidun joukon taistelussa aloitteen itselleen tempaava yleensä menestyy. Vihollinen pitää saada kaikkien omien joukkojen ja asejärjestelmien tulen alle. On luotava nopeasti paikallinen ylivoima. Lopulta taistelussa on kyse vain ja ainoastaan vihollisen taistelijoiden ja kaluston tuhoamisesta. Kaikki muu toiminta on yleistettynä taistelun kannalta ylimääräistä - turhaa. Teoreetikot puhuvat ”sodan kitkasta”. Kun johtaja tietää omien joukkojensa sekä naapurijoukkojen sijainnin ja tilanteen, pystyy hän tekemään nopeasti päätöksiä, ”peliliikkeitä”, viholliseen vaikuttamiseksi. Kitka vähenee huomattavasti. Aiemmin keinoja tilannetietoisuuden luomiseksi on ollut lähinnä perinteiset tapaamiset, vakioidut ja sovitut merkit, puheradioverkkojen käyttö ja omat aistihavainnot. Taistelunjohtojärjestelmä jalkautuu ryhmätasolle asti Maailmalla kovaa vauhtia yleistyvät taistelunjohtojärjestelmät (Battle¿ ¿eld Management System, BMS, suom. TSTJJ) on luotu parantamaan joukkojen tilannetietoisuutta ympäröivistä tapahtumista eli parantamaan joukkojen tilannekuvaa. Samaa järjestelmää käytetään yleensä myös suunnittelun ja käskemisen apuvälineenä ylemmissä johtoportaissa, kuten karttaa ja kelmuja ennen. Tästä roolista meilläkin on paljon kokemusta MATI1- ja MATI2järjestelmistä (MAapuolustuksen TIetojärjestelmäkokonaisuus). Pataljoonien ja sitä ylempien johtoportaiden esikunnat ovat jo pitkään käyttäneet PCpohjaista MATI-järjestelmää käskyjen laatimisessa ja tilanteen seuraamisessa. Järjestelmän käyttöä on kokeiltu myös komppaniatasalla 2000-luvun puolesta välistä alkaen, mutta vasta nyt järjestelmä on sellaisessa valmiudessa, että sitä kannattaa oikeasti käyttää alempien johtoportaiden johtamisen apuvälineenä. Komppania-, joukkue- ja ryhmätasoilla järjestelmän tärkein ominaisuus Nykyisellään taistelujohtojärjestelmän päätelaiteen taistelunkestävyys ja käyttöergonomia eivät ole riittäviä. Esimerkiksi nykyaikaisen älypuhelimen kokoinen laite ranteeseen kiinnitettynä tai varusteliivin taskussa ei estäisi taistelijan normaalia toimintaa. on paikkatiedon välittäminen ja vastaanotto (eng. Blue Force Tracking). Paikkatieto saadaan GPS-satelliittipaikannusjärjestelmän (Global Positioning System) avulla taistelunjohtojärjestelmän päätelaitteeseen kiinnitetyllä GPS-vastaanottimella. Vastaanottimen ilmoittama paikkatieto siirtyy taistelunjohtojärjestelmän ohjelmaan, joka piirtää joukon taktisen merkin oikeaan paikkaan kartalle ja päivittää sen sijaintia laitteen liikkuessa maastossa. Taistelunjohtojärjestelmän päätelaite on kytketty datakaapelilla kenttäradioon, jolloin oman paikkatiedon lähettäminen muihin taistelunjohtojärjestelmän päätelaitteisiin onnistuu radioteitse. Järjestelmän asetuksista saa kytkettyä päälle paikkatiedon automaattisen päivittämisen. Tällöin laitteen liikkuessa omaa paikkatietoa päivitetään aikaan ja/ tai liikemäärään sitoen automaattisesti muille järjestelmän päätelaitteille. Muiden lähettämä vastaava data voidaan myös ottaa vastaan automaattisesti, jolloin muiden joukkojen sijainti digitaalisella kartalla päivittyy. Yhdellä vilkaisulla näyttöruutuun selviää sekä oma että naapureiden sijainti. Tämä parantaa ratkaisevasti johtajien tilannetietoisuutta omista joukoista. Alemman tason johtajat, joilla on käytössään taistelunjohtojärjestelmä, voivat käyttää sitä myös kirjallisten viestien lähettämiseen sanomalaitteen tapaan - tulevaisuudessa myös tulikomentojen luomiseen ja lähettämiseen. Vihollistietoa vastaanotetaan ylemmiltä johtoportailta. Miten ja kuka järjestelmää käyttää on vielä suunnittelussa, mutta ohjeluonnos järjestelmän käytöstä panssarijääkärikomppaniassa ja panssarijääkäripataljoonassa on jo olemassa. 2/11-saapumiserä on aloittanut taistelunjohtojärjestelmän käytön komppaniassa testaamalla ja hiomalla toimintatapamalleja. Suurin kompastuskivi toistaiseksi ovat itse laitteet. Käytettävyys ja taistelukestävyys haasteina Itse taistelunjohtojärjestelmä on PC-pohjainen tietokoneohjelma. Se perustuu digitaaliseen kartta-aineistoon ja työkaluihin, joiden avulla kartalle voidaan piirtää taktisia merkkejä, suunnitelmia, tekstiä, kuvioita, lähettää viestejä jne. Ohjelma on sinänsä tuttu johtamislaitteesta (JOHLA), mutta kehitetty paremmin soveltuvaksi myös alempien johtoportaiden käyttöön. Järjestelmän päätelaite mahdollistaa käytettävien työkalujen valinnan. Kosketusnäytöllä on pyritty parantamaan päätelaitteen käytettävyyttä taistelukentän olosuhteissa. Ohjelmaa on kohtalaisen helppo käyttää ja se soveltuu mainiosti sille Viestimies 4/2011 tarkoitettuun käyttöön. Tällä hetkellä ongelmaksi muodostuu laitteiston toimintakuntoon saattaminen. Se ei ole niin yksinkertaista kuin jalkaväkitaistelijalle suunnitellussa laitteessa tulisi olla. Käyttäjä joutuu kon¿ ¿guroimaan järjestelmän itse, johon tarvitaan ohjeita ja perusteita. Tämä toki onnistuu, mutta on aikaa vievää. Lisäksi ongelmatilanteessa tulisi ymmärtää miksi laite ei toimi. Esimerkiksi kirjoitusvirhe asetuksia tehdessä saattaa johtaa koko järjestelmän osittaiseen tai täydelliseen toimimattomuuteen. Ohjelmiston ja laitteiston sielunelämän tuntemus ei ole tarkoituksenmukaista panssarijääkärijoukkueessa ja -komppaniassa. Eihän digitaalisen kenttäradion käyttäjänkään tarvitse tietää miten asetukset radioon syntyvät. Riittää kun viestialiupseeri kiinnittää radioon ohjelmointilaitteen (Fillgun) ja alustaa parilla napinpainalluksella radion. Käyttäjälle riittää, että hän osaa laitteen käytön annettujen perusteiden ja määräyksien mukaisesti. Järkevää olisi, jos koko taistelunjohtojärjestelmä kyettäisiin alustamaan esimerkiksi muistitikussa olevalla ohjelmalla. Käyttäjän tehtäväksi jäisi USB-tikun kiinnittäminen, tiedoston tupla klikkaus ja oman roolin valinta (esimerkiksi Alfa-joukkueen johtaja/1.PSJK), jolloin ohjelma huolehtisi lopusta. Tällöin laitteistoa käyttöönotettaessa ensimmäiset tunnit eivät kuluisi näppivirheitä metsästäessä ja ohjeita selatessa. Toinen selkeä ongelma on itse päätelaite, varsinkin alemmilla johtoportailla. Jos taistelua johtavalle upseerikokelaalle antaa tavanomaisen kannettavan tietokoneen, kiinnittää sen datakaapelilla radioon ja käskee käyttämään järjestelmää tulevassa hyökkäyksessä, niin joko järjestelmän käyttö tai hyökkäyksen johtaminen jää tekemättä. Joukkuetasolla taistelunjohtojärjestelmän päätelaitteen käytettävyydessä korostuu erityisesti ergonomia ja taistelunkestävyys. Käyttäjän on kyettävä toimimaan taistelukosketuksessa ilman, että laitteet rikkoutuvat tai taistelijan kyky liikkua merkittävästi rajoittuu. Käytössä olevat päätelaitteet ovat joko ruggeroituja kannettava tietokone tai vähän pienempiä, mutta ruggeroimattomia tietokoneita. Molemmissa tapauksissa laitteen koko on sellainen, että sen kanssa syöksyminen tai ryömiminen on käytännössä Panssarijääkärikomppanian tilannekuva hyökkäyksessä taistelunjohtojärjestelmällä (MATI1TSTJJ) esitettynä. mahdotonta ilman vaurioita. Haasteena on muun muassa tietokoneen COMporttiin liitettävän datakaapelin kiinnityksen kestävyys. Paras vaihtoehto olisi esimerkiksi iPhonen tai muun nykyaikaisen älypuhelimen kokoinen ranteeseen kiinnitettävä päätelaite, joka olisi taisteluvarustukseen integroidulla johdolla tai langattomasti yhteydessä kenttäradion liitäntään. Tällöinkin ongelmaksi muodostuu akun kestävyys. Johtajalla on radiossa akku, taistelunjohtojärjestelmän päätelaitteessa akku, valonvahvistimissa paristot jne. Joten on selvää, että akkuhuolto muodostuu haasteelliseksi. Näin varsinkin taistelutilanteessa, koska latureita ei ole kaikilla joukoilla käytössään. Myöskään perinteinen tapa täydentää paristot viestivälinevarastolta ei sattuneesta syystä ole mahdollinen. Päätelaitteen kiinnittäminen taisteluajoneuvoon on parempi ratkaisu. Laite on panssarin sisällä suojassa ja saa virtansa suoraan ajoneuvon akuista. Suuremmaksi ongelmaksi muodostuu laitteen sijoittaminen, sillä taisteluajoneuvoissa on harvemmin tyhjää tilaa. Päätelaite tulisi kiinnittää siten, ettei se ole muiden laitteiden tiellä. Paras vaihtoehto panssarijääkäripataljoonan käyttämissä CV9030-rynnäkkövaunuissa olisi integroida taistelunjohtojärjestelmä ajoneuvon omaan tietojärjestelmään, VIS:iin (Vehicle Information System), jolloin taistelunjohtojärjestelmää voisi käyttää ajoneuvossa olevilla päätelaitteilla. Ajoneuvon järjestelmään tulisi lisätä kosketusnäyttö. Heikkona puolena tässä olisi se, että vaunun järjestelmään tulisi tehdä mittavia päivityksiä ja samalla estyisi saman päätelaitteen käyttö vaunussa ja jalkautuneena. Samassa digitaalisessa radioverkossa puheen kanssa Suunnitelmissa on siis käyttää samaa päätelaitetta sekä ajoneuvossa että jalkautuneena. Panssarijääkärijoukkueen näkökulmasta olisi hyvä, mikäli sekä joukkueenjohtajalla että varajohtajalla, joka liikkuu vaunulla ja johtaa vaunujen taistelua, olisi käytössä omat päätelaitteet. Jalkautumisen jälkeen vierekkäisten joukkojen toimintaa helpottaa, kun tietää sekä vaunujen että kauempana taistelevan jalkaväen sijainnin. Sama periaate voisi toimia myös erillisjoukkueissa. Panssaritiedustelujoukkue ja panssarintorjuntaohjusjoukkue toimivat usein puolijoukkueina, jolloin vähintään molemmissa puolijoukkueissa tulisi olla paikkatietoa välittävät ja vastaanottavat taistelunjohtojärjestelmät. Yhdistettäessä päätelaite digitaaliseen kenttäradioon pystyvät järjestelmän käyttäjät verkottumaan toisiinsa sekä 9 10 Viestimies 4/2011 ylempään johtoportaaseen. Taistelunjohtojärjestelmän data välittyy puheradioverkossa häiritsemättä itse puhetta. Panssarijääkärikomppaniassa data välittyy siis komentoverkossa. Haasteeksi saattaa muodostua lähetettävän datan määrä, jolloin verkko voi ylikuormittua ja tiedon siirto hidastua häirinnän kannalta ratkaisevasti. Tätä varten on laadittu ohjeistus siitä kuka taistelunjohtojärjestelmällä saa mitäkin dataa lähettää ja miten. Muun muassa automaattinen paikan päivittäminen ei tapahdu joka viides sekunti, vaan esimerkiksi silloin, kun päätelaite on liikkunut edellisen päivityksen mukaisesta sijainnista 100 metriä tai edellisestä päivityksestä on kulunut 10 minuuttia. Digitaalisessa radioverkossa ongelma on pienempi kuin analogisessa, koska siinä datansiirtonopeus on noin neljä kertaa parempi kuin analogisessa verkossa, eikä se häiritse puheverkon toimintaa. Käytettäessä analogista radioverkkoa toimii sanomalaite modeemina. Mitä pidempi viesti on, sitä kauemmin kaista varautuu viestin siirtoon ja estää puheviestinnän. Käytännössä analogisissa radioverkoissa tarvitaankin oma radioverkko taistelunjohtojärjestelmä datansiirtoa varten, joka luonnollisesti kasvattaa radioverkkojen määrää ja taajuustarvetta. Järjestelmä toimii vain silloin, kun laitteet toimivat. Jos radioverkot ovat tukossa oman huonon viestiliikennekurin tai vihollisen häirinnän takia, eivät viestit välity halutulla tavalla. Tällöin ei myöskään tilannekuva muodostu. Toinen häirittävissä oleva tekijä on GPS-signaali, johon suurvalloilla on rajoitettu kyky. Tarvittaessa paikkatietoa voidaan päivittää myös manuaalisesti siirtämällä omaa taktista merkkiä kartalla ja lähettämällä sijainti viestinä eteenpäin. Toimintaa häirityissä olosuhteissa onkin syytä harjoitella, mikäli halutaan sen onnistuvan myös kriisin aikana. Tilannekuva muodostuu useista eri lähteistä Pataljoonan komentaja liikkuu omalla komentovaunullaan taisteluiden painopistesuunnassa. Hänen päämenetelmä komppanioiden johtamiseksi on puhe. Puheella tapahtuvaa käskemistä tuetaan jakamalla tilannekuvaa sanomina radioverkoissa. Puheella käsketyt Panssarijääkärikomppanian kärkijoukkue ylittää vesistöä pioneerien rakentaman sillan avulla. Sillan sijainti on helppo lähettää joukkueille taitelunjohtojärjestelmässä, jolloin siltapaikka löytyy varmasti myös peitteisessä maastossa. asiat piirretään tilannekuvaan ja ne hyväksytetään käskyn antajalla ennen lähettämistä mahdollisten virheiden tai väärinkäsitysten välttämiseksi. Panssarijääkäripataljoona muodostaa tilannekuvan omalta taistelualueeltaan. Pataljoonan esikunnan KOPA 1 (KOmentoPAnssarivaunu), jossa toimii osa pataljoonan esikunnan henkilöstöstä, muodostaa tilannekuvan keräämällä ja vastaanottamalla tietoa omilta komppanioiltaan sekä prikaatin muilta joukoilta. Pataljoona on yhteydessä prikaatin viestijärjestelmään ja prikaatin komentopaikkoihin prikaatilta alistetun viestiaseman avulla. Käytännössä tilannekuva rakentuu ketjuna joukkueista pataljoonan esikuntaan. Panssarijääkärikomppania muodostaa omalta taistelualueeltaan tilannekuvan ennen muuta oman taistelunsa, mutta myös pataljoonan taistelun tueksi. Tilannekuva muodostetaan keräämällä tietoa puheradioliikenteestä, lähettämällä sanomia sekä omaa ja vihollisen paikkatietoa taistelunjohtojärjestelmällä. Komppaniassa taistelunjohtojärjestelmää käyttää päällikkö, radioautoryhmän ylläpitämä tilannepaikka (TIPA) sekä joukkueiden johtajat. Päällikkö liikkuu taisteluiden painopistesuunnassa joko komentovaunullaan tai jalkautuneena. Hän käskee alaisiaan joukkueenjohtajia pääsääntöisesti puheradioverkossa. Tiedot tilannekuvaan poimitaan puheliikenteestä tilannepaikalla tai päällikön lähetin/tilannealiupseerin toimenpitein ja jaetaan joukkueille. Panssarijääkärikomppanian päällikön suunnittelua ja komppanian taistelua tuetaan jakamalla tilannekuvaa pataljoonan joukoista ja tilanteesta. Tilannekuvaa jaetaan puheella, sanomin, lähettämällä omaa ja vihollisen paikkatietoa sekä analysoitua vihollistietoa taistelunjohtojärjestelmällä taktisina merkkeinä. Komppaniassa omien joukkueiden paikkatieto päivittyy automaattisesti kartalle taktisina merkkeinä. Joukkueenjohtaja käyttää taistelunjohtojärjestelmää lähinnä passiivisesti omien joukkojen paikkatiedon ja vihollistiedon vastaanottamiseen. Itse päätelaite voi olla myös tulenjohtajalla, mikäli joukkueen tukena on tulenjohtopartio. Joukkueenjohtaja ei lähtökohtaisesti lisää merkkejä järjestelmään, vaan ainoastaan vastaanottaa niitä. Vihollistiedot joukkueesta liikkuvat puheverkossa tilannepaikalle, jossa ne kootaan kaikista joukkueista ja jaetaan hajautustunnuksella joukkueisiin. Näin vältytään siltä, että kolme joukkueenjohtajaa lähettää vihollistiedon taistelunjohtojärjestelmällä samasta vihollisesta ja kartta täyttyy vihollista kuvaavista taktisista merkeistä. Järjestelmä mahdollistaa Viestimies 4/2011 myös sanomapalvelut koko prikaatin alueella. Käytännössä joukkueenjohtajan tarvitsee siis vain katsoa tilannetta omalta päätelaitteeltaan, pitää laitteensa toimintakunnossa ja vastaanottaa tilannetietoa omilta joukoilta. …ja sama taisteluun sitoen Kärjessä hyökkäävä panssarijääkärikomppania ylläpitää ennen taistelukosketusta lähetyskieltoa, jolloin automaattinen paikkatiedon päivitys ei ole käytössä. Tällöin oma merkki liikkuu päätelaitteen digitaalisella karttanäytöllä, mutta muiden merkit alkavat ”elää” vasta kun lähetyskielto puretaan. Vaunun takatilassa oleva joukkueenjohtaja on tietoinen omasta sijainnistaan, kun kärkivaunu avaa tulen ja ilmoittaa taistelukosketuksesta herättäen joukkueen puheradioverkon henkiin. Joukkueen varajohtajan aloittaessa taistelua vaunuilla, joukkueenjohtaja kytkee automaattisen paikkatiedon lähettämisen päälle omassa taistelunjohtojärjestelmässään, jolloin komppanian kaikissa päätelaitteissa ilmestyy kärkijoukkueen merkki oikealle paikalleen. Joukkueenjohtaja ilmoittaa komppanian päällikölle komppanian komentoverkossa taistelukosketuksesta. Komppanian tilannepaikka lisää vihollisen taktiset merkit taistelunjohtojärjestelmäänsä ja lähettää ne edelleen joukkueisiin sekä pataljoonan KOPA 1:een. Alle minuutissa taistelun aloituksesta pataljoonan komentaja ja kärkikomppanian viimeisenäkin etenevä joukkueenjohtaja on tietoinen kärkijoukkueen tasasta ja vihollisen sijainnista. Komppanian päällikkö aloittaa johtamistoimintansa. Käynnistyy nopeuskilpailu, jossa voittaja tempaa aloitteen ja tappiolle jäävä saattaa kärsiä muutamissa minuuteissa ratkaisevat tappiot. Päällikkö käskee taaemmat joukkueet kärkijoukkueen rinnalle. Toisin kuin ingressin kuvauksessa, pataljoonan taistelupanssarivaunukomppania on tietoinen omien joukkojen sijainnista. Samoin tieto lämpökameralla havaitusta vihollisesta välittyy pataljoonan KOPA 1:stä vaunujoukkueen johtajan taistelunjohtojärjestelmälle. Pataljoonan komentaja aloittaa yksikköparin hyökkäyksen panssarijääkäri- ja panssarivau- Taistelunjohtojärjestelmä ei vähennä tapaamisyhteyksien merkitystä, mutta helpottaa huomattavasti taistelunaikaista tilannejohtamista. Pataljoonan komentaja ja tulenjohtokomentaja ovat juuri käskeneet hyökkäystehtävän päällikölle ja tulenjohtopäällikölle. nukomppanioilla. Väliraja vasemmalla hyökkäävään naapuriin ja välitavoite merkitään komentajan päätelaitteen kartalle ja lähetetään yksiköiden päälliköille. Tulenjohtaja aloittaa ammuttamisen risteyksen alueelle, koska tietää omien olevan varmuusetäisyyden ulkopuolella. Muutamissa minuuteissa vihollisen kärki on lyöty ja pakotettu reagoimaan panssarijääkäreiden nopeisiin taisteluliikkeisiin. Pataljoonan esikunta on komppanioista vastaanottamansa tilannetiedon perusteella analysoinut vihollistilanteen siten, että vastassa on ollut komppanian vahvuinen vihollinen, joka on menettänyt vahvuudestaan neljä vaunua ja noin joukkueellisen jalkaväkeä. Prikaatin komentaja on tästä tietoinen puolessa tunnissa taistelun aloittamisesta ja tietää alaistensa tarkan sijainnin komppanian tarkkuudella. Taistelunjohtojärjestelmä integroi simulaattorit ja todelliset joukot Taistelunjohtojärjestelmän jalkautuessa panssarijääkäripataljoonan yksiköihin, aina joukkueisiin asti, korostuu laitteiston käytön kouluttaminen. Välineestä ei ole apua, mikäli sitä ei osata käyttää ja siitä ei saada sen mahdollistamia suorituskykyjä käyttöön. Vaikka järjestelmä vaatiikin erityisesti käytettävyyden ja taistelunkestävyyden kannalta vielä paljon kehittämistä, ei sen suomia mahdollisuuksia tule hukata. Lähes reaaliaikainen tilannekuva mahdollistaa pienelläkin joukolla tehokkaan toiminnan. Kaikki asejärjestelmät saadaan lähes viiveettä mukaan taisteluun, eikä energiaa kulu oman joukon tilanteen ja sijainnin selvittämiseen. Järjestelmä mahdollistaa keskittymisen viholliseen ja erityisesti siihen, miten se tuhotaan mahdollisimman tehokkaasti. Tietokonepohjainen taistelunjohtojärjestelmä mahdollistaa integroinnin myös PC-pohjaisiin simulaattoreihin, joista esimerkkinä Karjalan Prikaatissakin pian käyttöön otettava Steel Beasts. Simulaattorimaailmasta saadaan automaattisesti paikkatieto taistelunjohtojärjestelmälle, joka lähettää sitä muille päätelaitteille samaan tapaan kuin todellisessa taistelutilanteessa. Lisäksi taistelunjohtojärjestelmällä lähetetyt tulikomennot pystytään siirtämään suoraan simulaattorimaailmaan. Näin järjestelmän käyttö on helppo liittää osaksi koulutusta, jolloin laitteet ja järjestelmät tulevat käyttäjille tutuiksi. Järjestelmä mahdollistaa myös simulaattorimaailmassa toimivan joukon tilannekuvan liittämisen maastossa toimivan joukon tilannekuvaan. 11