no 1/2013 20.5.2013 Luottamuksellinen Arktika-uutiset 1 Ilmastonmuutoksen odotetaan avaavan Arktikan ja käynnistävän sen valtavien luonnonvarojen – öljyn, kaasun, harvinaisten maametallien ja kalavarojen – hyödyntämisen. Napapiirin pohjoispuolisella alueella on arvioiden mukaan jopa 25 % maailman löytymättömistä ja hyödynnettävistä öljy- ja maakaasuvaroista. Arktikan hiilivetypotentiaali on ollut tiedossa jo kymmeniä vuosia, mutta vasta viime vuosina on laajamittainen resurssien kehittäminen ja merikuljetukset Luoteis- ja Koillisväylällä tulleet teknisesti ja taloudellisesti mahdolliseksi. Pohjoinen jäämeri saattaa olla kesäisin jäätön 30 vuoden kuluttua (kuva The Guardian) Offshore Technology Center Oy www.offshoretc.fi Puh e-mail 02-531 9262 [email protected] Lukijalle Ilmastonmuutoksen odotetaan avaavan Arktikan ja käynnistävän sen valtavien luonnonvarojen – öljyn, kaasun, harvinaisten maametallien ja kalavarojen – hyödyntämisen. Muutkin kuin arktiset valtiot ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta Arktikaa kohtaan, mistä osoituksena on mm. kasvanut mielenkiinto Arktisen neuvoston toimintaa kohtaan. Itse asiassa ennen niin unohdettu alue, peräpohjola, on nousemassa geopoliittisen näyttämön keskukseksi. Kilpailun arktisista rikkauksista on pelätty johtavan jopa ”kylmään sotaan” ja arktisten alueiden sotilaalliseen varusteluun. Arktisen neuvoston toukokuun 15. päivänä pidetty kahdeksas ministerikokous osoitti, että luottamus ja yhteistyö arktisten valtioiden välillä on lujittunut, ja tilanne Arktikassa on yleisesti positiivinen, stabiili ja ennustettava. Arktisen buumin johdosta on Offshore Technology Center päättänyt laajentaa informaatiopalveluitaan tällä uudella Arktika-uutislehdellä. Tässä numerossa on keskitytty muutamiin perustavaa laatua oleviin aiheisiin kuten hiilivetyvaroihin ja ympäristökysymyksiin, lisäksi käsitellään Arktisen neuvoston äskeistä ministerikokousta ja sen tuloksia. Jatkossa kussakin uutislehdessä ajankohtaisten arktisten tapahtumien ja aiheiden lisäksi käsitellään perusteellisesti jotakin öljy-ja kaasuprojektia tai muuta ajankohtaista hanketta. Tarkoituksena on myös esitellä arktisia toimijoita. Uutislehdissä pääpaino on luonnollisesti offshoreprojekteissa, jotka ovat arktisen alueen kehityksen vetureita, mutta seuraamme myös muita teemoja. Lehden sisältö koostuu seuraavista aiheista: - Offshorehankkeet; lisensiointi, etsintä ja tutkimus, poraukset, kehittäminen - Muut luonnonvarojen hyödyntämishankkeet; kaivostoiminta, kalastus - Kuljetukset ja kuljetusinfrastruktuuri - Arktinen tutkimus- ja kehitystoiminta - Ympäristöolosuhteet ja ympäristönsuojelu - Arktinen politiikka - Offshore-toimijat - Tapahtumat Seuraavassa numerossa käsitellään mm. surullisen kuuluisaa Shellin hyödyntämishanketta Alaskan mannerjalustalla, uusia Jäämeren kuljetusreittejä ja offshoreprojektien öljyntorjuntasuunnitelmia. Otamme mielellämme vastaan toivomuksia kiinnostavista aiheista. OTC julkaisee tänä vuonna tämän numeron lisäksi viisi lehteä, jos näytenumero herättää kiinnostusta ja tilaajia on riittävä määrä. Myös jatko riippuu tilaajien määrästä; lehden toimituskulut on katettava tilausmaksuilla. Ulvilassa 20.5.2013 Liisa Laiho Johtava asiantuntija Offshore Technology Center Oy 3 Sisällysluettelo Lukijalle 2 Sisällysluettelo 3 Arktikan luonnonrikkaudet Öljy- ja kaasuvarat Arktikan haasteet Seitsemän sisarta 4 4 5 6 Arktinen politiikka Tervetuloa arktiseen klubiin Kiinasta arktinen valta EU odotuslistalle Arktinen visio Arktikassa suuri yhteistyöpotentiaali 8 8 8 9 9 10 Ympäristö Jääkarhun vuosi Sukupuutto uhkaa Venäjä ja Yhdysvaltojen harvinainen allianssi EU esitti parannuksia jääkarhujen suojeluun Wrangelinsaaren suojelualue WWF-Venäjä käynnisti suojeluprojektin Cokis-kampanja 12 12 13 13 14 15 17 17 Arktisia konferensseja 18 Työtä tarjolla Arktikassa 19 4 ARKTIKAN LUONNONRIKKAUDET Öljy- ja kaasuvarat Napapiirin pohjoispuolinen alue kattaa vain 6 % maapallon pinta-alasta, mutta se sisältänee jopa 25 % maailman löytymättömistä ja hyödynnettävistä öljy- ja maakaasuvaroista. Arktikan hiilivetypotentiaali on ollut tiedossa jo kymmeniä vuosia, mutta vasta viime vuosina on laajamittainen resurssien kehittäminen ja merikuljetukset Luoteis- ja Koillisväylällä tulleet teknisesti ja taloudellisesti mahdolliseksi. Maata arktisesta alueesta on vain kolmasosa, toinen kolmannes on mannerjalustaa, jossa vesisyvyys on yleisesti alle 500 m, ja viimeinen kolmannes on syvää valtamerta. Suurimman osan vuodesta valtaosa arktisista merialueista on jään peitossa. Globaalin ilmastonmuutoksen takia on polaarijääpeite kuitenkin viime vuosina pienentynyt merkittävässä määrin. Arktinen alue käsittää osia kahdeksasta valtiosta; Grönlanti/Tanska, Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä ja Yhdysvallat. Näistä Ruotsi ja Suomi eivät rajoitu Jäämereen, eikä niillä ole oikeutta Jäämeren tai sen reunamerien mannerjalustaan. Arktisten resurssien hyödyntäminen vaatii valtavia investointeja. Suuret öljy- ja kaasukentät ovat erityisen tärkeitä, jotta tarvittavan infrastruktuurin rakentamiskustannusten osuus pysyy siedettävänä. Tämän jälkeen myös pienempien kenttien kehittäminen on mahdollista. Suuret öljy- ja kaasulöydöt alkoivat vuonna 1962 Venäjällä Tazovin kentän löytymisestä. Tätä seurasi vuonna 1967 Alaskan Brudhoe Bayn kentän löytö. Suuria öljy- ja kaasukenttiä Napapiirin pohjoispuolelta on toistaiseksi löydetty 61; 43 Venäjältä, 11 Kanadasta, 6 Alaskasta ja yksi Norjasta. Yhdysvaltojen Geologinen tutkimuskeskus (USGS) julkaisi vuonna 2008 ensimmäisen laajan arvion arktisista öljy- ja kaasuvaroista, jossa arvioitiin alueen löytymättömät ja teknisesti hyödynnettävät konventionaaliset varat. Raportin mukaan Arktikassa on 33 sedimettiallasta, joista 5 25 altaalla yli 50 miljoonan öljyekvivalenttibarrelin öljy- tai kaasuesiintymien löytymisen todennäköisyys ylittää 10 %. Arvion mukaan Arktikasta voidaan löytää noin 90 miljardia barrelia öljyä, 1.669 biljoonaa kuutiometriä kaasua ja 44 miljardia barrelia kaasukondensaattia. Kaikkiaan 412 miljardista ekvivalenttibarrelista 84 % on offshorealueilla ja noin kaksi kolmasosaa on kaasua. USGS:n tutkimuksen mukaan Arktikassa on 13 % maailman löytymättömistä öljyvaroista ja jopa 30 % kaasuvaroista. Venäjän osuus arktisista resursseista on yli puolet, 52 %. Venäjän arktiset kaasuvarannot ovat ylivoimaisesta suurimmat, kun taas suurimmat öljyresurssit (65 %) löytynevät Arktikan Yhdysvalloille kuuluvalta alueelta eli Alaskasta. Öljyn nykyisellä ja todennäköisesti tulevallakin hinnalla nämä riskialttiit resurssit ovat arvion mukaan kehitettävissä kannattavasti. Arktikan öljy- ja kaasuvarojen kehittämisessä on suunnaton potentiaali, mutta myös valtavat riskit. Teollisuuden on todistettava, että Arktikassa voidaan porata ja tuottaa turvallisesti. Toiminta on selvästi sekä turvallisuuden että kaupallisen kannattavuuden äärirajoilla, ja öljyvuoto tai onnettomuus olisi katastrofaalinen. Ympäristöturvallisuuden ja taloudellisen kannattavuuden lisäksi kehittämispäätöksiin vaikuttaa kaksi tärkeää tekijää, joiden merkitystä ei pidä aliarvioida; geopolitiikka ja kauppapolitiikka. Leif Eriksson –porauslautta Grönlannin mannerjalustalla Arktikan haasteet Öljy- ja kaasuresurssien etsintä Arktikassa ei sovi arkajaloille eikä tyhjätaskuille. Kenttien kehittäminen on sekä kallista että riskialtista. Varsinkaan arktisen kaasun hyödyntämisen näkymät eivät ole ruusuiset; globaali kaasutuotanto kasvaa nopeasti perinteisten lähteiden lisäksi myös ns. epäkonventionaalisista lähteistä kuten liuskekaasu- ja hiilikerrosesiintymistä. Myös kaasun nesteytys eli LNG-tuotanto mahdollistaessaan putkilinjoista riippumattomat kuljetukset heikentää arktisen kaasun kysyntää. 6 Arviot ei-arktisten alueiden kaasupotentiaalista kasvavat jatkuvasti. Suunnattomia löytöjä on tehty esimerkiksi Itä-Afrikan ja Brasilian offshorealueilta, ja näiden varantojen kehittäminen on huomattavasti edullisempaa ja riskittömämpää kuin arktisilla alueilla. Arktika voi kaksinkertaistaa kaasuesiintymien kehittämiskustannukset. Kaasukilpailun lisäksi suurimpia haasteita ovat: • • • • • Ankarat ilmasto-olosuhteet; kylmyys, pitkä pimeä kausi, jääolosuhteet, soinen tundra asettavat suuria vaatimuksia sekä työntekijöille että laitteistoille. Infrastruktuurin rakentaminen täysin neitseellisille, kaukaisille alueille ankariin ilmastoolosuhteisiin on erittäin kallista ja vaatii erityiskalustoa kuten jäänmurtajia ja erikoistankkereita. Vaativan logistiikan lisäksi ympäristöriskit ovat suuret. Projektit ovat poikkeuksellisen pitkiä ja aikataulut venyvät helposti, mikä lisää huomattavasti riskiä ylittää projektikustannukset. Investointisykli on välttämättä pitkä ja rahoituksen hankkiminen arktisiin projekteihin voi olla vaikeaa ainakin nykyisessä taloustilanteessa. Päästöjen torjunta ja öljynkeräys arktisissa olosuhteissa on erilaista ja paljon vaikeampaa kuin perinteisillä tuotantoalueilla sekä suunnittelun että laitteistojen osalta erityisesti jääja logististen ongelmien takia. Maakohtaiset ympäristölait ja -säädökset voivat estää tai rajoittaa arktisia toimintoja ja vaikeuttaa projektien taloutta. Myös ympäristöorganisaatioiden ja alkuperäiskansojen vaatimukset ja protestit Arktikan ainutlaatuisen ja herkän ympäristön säilyttämiseksi voivat aiheuttaa hidastuksia ja muita ongelmia hyödyntämisprojekteille. Seitsemän sisarta Suuret kansainväliset öljy-yhtiöt, Seven Sisters, hallitsivat ennen vuoden 1973 öljykriisiä 85 % maailman öljyvaroista. Viime vuosikymmeninä näiden yksityisten öljy-yhtiöiden ja niiden seuraajien valta-asema on supistunut vuonna 1960 perustetun OPEC-kartellin ja kasvavien talouksien mahtavien kansallisten öljy-yhtiöiden lisääntyneen vaikutuksen seurauksena. Tänä päivänä yksityiset ”Super Major”-yhtiöt eli ”Big Oil”-ryhmä hallitsee enää noin 6 % maailman öljy- ja kaasuvaroista. Tästä syystä ne yrittävät raivoisasti vallata resursseja uusilta lupaavilta alueilta. Jäljellä on enää Arktika. Venäjän vastoinkäymisten ja Alaskan viivästysten takia lähiajan päätavoite lienee Barentsinmeren Norjan sektori, joka on käytännössä jäätön eikä näin ollen teknisesti yhtä haastava kuin Alaska tai Venäjän Arktika. Vaikka verot ja muut maksut ovat Norjassa korkeita, taloudelliset olosuhteet ovat stabiilit. Norjan etuna on myös kohtuullisen hyvä löytöpotentiaali sekä resurssien käyttöoikeus. Ympäristövaatimukset ovat melko suuret, infrastruktuuri on varsin puutteellinen, mutta työvoima on koulutettua ja tuotannon vientimarkkinat ovat hyvät. Kansainväliset öljy-yhtiöt uskovat, että Norjassa on potentiaalia kasvattaa arktista toimintaa. ConocoPhillips joukon etunenässä vaatikin tammikuussa Norjaa avaamaan uusia alueita arktiselta mannerjalustalta etsinnöille. Norjan parlamentin oli tarkoitus käsitellä asiaa kevään kuluessa ja hallitus suosittelee huhtikuun lopulla antamassaan tiedonannossa Barentsinmeren entisen ns. harmaan vyöhykkeen Norjan sektorin avaamista öljyn- ja kaasunetsinnälle. Alkuperäinen seitsemän sisaren kartelli perustettiin Iranin kansallistettua öljyteollisuutensa vuonna 1951 ja Iranin öljy asetettiin kansainväliseen kauppasaartoon. Kartelli ”Consortium for Iran” perustettiin USA:n ulkoministeriön ehdotuksesta ja siihen kuuluivat: 7 Alkuperäinen yhtiö Anglo-Persian Oil Company Gulf Oil Royal Dutch Shell Standard Oil of California Standard Oil of New Jersey (Esso) Standard Oil of New York Texaco UK USA Alankomaat/UK USA USA USA USA Nykyinen yhtiö BP Chevron Royal Dutch Shell Chevron ExxonMobil ExxonMobil Chevron 1990-luvun lopulla öljynhinnan romahduksen seurauksena nämä ”sisaret” alkoivat entisestään kasvaa yritysostojen ja fuusioiden tuloksena. Tavoitteena oli parantaa tuottavuutta, suojautua öljynhinnan heilahteluilta ja investoimalla supistaa suuria kassavarantoja. Yhdistymisen seurauksena syntyi joukko maailmaan suurimpiin kuuluvia korporaatioita, joiden kunkin vuosivoitto nousi kymmeniin miljardeihin dollareihin. BP:n, Chevronin, Shellin ja ExxonMobilin lisäksi ”Super Major” -ryhmään luetaan nykyään Ranskan Total ja Italian Eni. Myös yhdysvaltalainen ConocoPhillips pyrkii mukaan tähän energia lobbyyn, jolla on taloudellisen vallan lisäksi huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa erityisesti Yhdysvalloissa. Supersuurista pääoma-arvon, kassavirran ja voittojen mukaan mitattuna ykkönen on ExxonMobil. Tänään OPEC ja kansalliset öljy-yhtiöt hallitsevat 88 % maailman öljy- ja kaasuvaroista. Uudeksi seitsemäksi sisareksi onkin nimetty OECD:hen kuulumattomien maiden vaikutusvaltaisimmat kansalliset öljy- ja kaasuyhtiöt: • Kiinan kansallinen öljy-yhtiö • Gazprom, Venäjä • Iranin kansallinen öljy-yhtiö • Petrobras, Brasilia • PDVSA, Venezuela • Petronas, Malesia • Saudi Aramco, Saudi-Arabia. Viimevuotisten saavutustensa ansiosta myös Venäjän valtiollinen öljy-yhtiö Rosneft tulisi ottaa perheeseen – onhan Rosneft TNK-BP:n ostettuaan maailman suurin öljyntuottaja. 8 ARKTINEN POLITIIKKA Tervetuloa arktiseen klubiin Kiirunassa kokoontunut Arktinen neuvosto vahvistui, kun se hyväksyi 15. toukokuuta pidetyssä ministerikokouksessaan uusiksi tarkkailijajäseniksi kuusi valtiota; Kiinan, Japanin, Intian, EteläKorean, Singaporen ja Italian. Neuvoston kahdeksan jäsenmaata olivat yksimielisiä asiasta. Euroopan unionin pääsyä tarkkailijaksi sen sijaan lykättiin tuonnemmaksi. EU:n edustaja voi kuitenkin osallistua neuvoston kokouksiin ja työryhmiin kuten tähänkin saakka. Kaikkiaan 12 valtiota ja organisaatiota, jotka ovat kiinnostuneita arktisesta alueesta, oli anonut pysyvän tarkkailijan asemaa neuvostossa. Mielenkiinto Arktikaa kohtaan on vahvassa kasvussa, mitä osoitti tarkkailijastatusta hakevien valtioiden ja organisaatioiden määrän kasvu. Hyväksytyistä uusista jäsenistä viisi on Aasian valtioita, jotka ovat kiinnostuneita uusien merireittien käytöstä ja haluavat myös mukaan arktisten luonnonvarojen hyödyntämiseen. Arktinen neuvosto koostuu kahdeksasta arktisesta valtiosta - Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat – ja kuudesta pysyvästä osallistujasta, jotka ovat alkuperäiskansoja edustavia organisaatioita. Tarkkailija-asema neuvostossa oli jo ennestään kuudella valtiolla, yhdeksällä hallitusten- tai parlamenttienvälisellä organisaatiolla ja yhdellätoista eivaltiollisella organisaatiolla. Hallitustenvälinen Arktinen neuvosto perustettiin vuonna 1996 suojelemaan arktisen alueen ympäristöä ja alkuperäiskansoja. Kuusi työryhmää hoitaa neuvoston aktiviteetteja, ja ryhmät koostuvat sektoriministeriöiden ja valtionlaitosten asiantuntijoista sekä tutkijoista. Arktisen neuvoston pysyvä sihteeristö aloittaa toimintansa Norjassa. Tämän vuoden tammikuussa Norjan ulkoministeri Espen Barth Eide ja islantilainen sihteeristön johtaja Magnus Johansson allekirjoittivat Norjan ja Arktisen neuvoston välisen isäntämaasopimuksen. Kiinasta arktinen valta Kiina on korostanut valmiuttaan yhteistyöhön Arktikan rauhan, vakauden ja kestävän kehityksen puolesta. ”Kiinan täytyy ensin tutustua Arktikaan, jotta se kykenee osallistumaan tehokkaasti kansainväliseen yhteistyöhön”, totesi neuvoston kokoukseen osallistuneen Kiinan delegaation johtaja Gao Feng tarkkailijajäsenyyden hyväksymisen jälkeen. Kiinan arktinen tutkimusjäänmurtaja Xue Long on vuodesta 1994 tehnyt arktista tutkimusta, ja viime purjehduskaudella se teki matkan Kiinasta koillisväylää pitkin Norjaan ja palasi takaisin Kiinaan Pohjoisnavan kautta. Kiinan hallitus aikoo ottaa käyttöön toisen tutkimusjäänmurtajan vuonna 2014. Kiinan Norjan suurlähettiläs Zhao Jun totesi tammikuussa, että ilmastonmuutoksen kiihtyvä tahti vaikuttaa merkittävästi maailman merikuljetuksiin, kauppaan ja energiatoimituksiin. Nämä kaikki ovat ratkaisevan tärkeitä asioita hänen maalleen. Suurlähettilään mukaan Arktikan suunnattoman potentiaalin myötä ja jääpeitteen supistuessa on yhteistyö vakiintunut ja kypsynyt. 9 Norjan ulkoministeri Espen Barth Eide ilmoitti tammikuussa tukensa tarkkailijamaiden määrän laajentamiselle. ”Norja on halukas keskustelemaan arktisista asioista kaikkien relevanttien maiden kanssa, ja Kiina on selvästi maa, jonka kanssa dialogia on käytävä. Me haluamme ihmisten liittyvän meidän klubiin, että he eivät perusta toista,” totesi ulkoministeri Eide lisäten, että Norja ja Kiina ovat naapureita, joiden välissä on vain yksi maa. EU odotuslistalle Arktinen neuvosto totesi suhtautuvansa positiivisesti Euroopan Unionin pysyvän tarkkailijan asemaan, mutta lykkäsi päätöksentekoa. Medialähteiden mukaan pääsyy oli EU:n päätös kieltää hyljetuotteiden tuonti. Tästä syystä uusi puheenjohtaja Kanada vastusti EU:n hyväksymistä. Kanadan mukaan alkuperäiskansoja pitää tukea perinteisten elinkeinojensa ja kulttuurinsa harjoittamisessa. Viime elokuussa voimaan tullutta kieltoa EU aikoo lähitulevaisuudessa lieventää. Myös Venäjä vastustaa jyrkästi EU:n hyväksymistä vakituiseksi tarkkailijaksi. Koska Arktisen neuvoston jäsenvaltioista Ruotsi, Suomi ja Tanska ovat EU:n jäsenmaita, Brysselin hyväksyminen pysyväksi tarkkailijaksi lisäisi liiaksi EU vaikutusvaltaa neuvostossa. Lisäksi pysyviä tarkkailijoita ovat jo Alankomaat, Espanja, Iso-Britannia, Puola, Ranska ja Saksa, kaikki EU:n jäseniä, kuten myös nyt hyväksytty Italia. Ennen neuvoston kokousta Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ilmoitti yrittävänsä suostutella neuvoston jäsenet hyväksymään ”Ohjeet tarkkailijoille”. Venäjän mielestä neuvostoon ei pitäisi opttaa mukaan lainkaan pysyviä tarkkailijoita. Venäjä myös halusi rajata tarkkailijoiden oikeuksia; ne voisivat osallistua neuvoston tilaisuuksiin, mutta eivät saisi millään tavalla vaikuttaa sen päätöksiin. Ohjeiden mukaan tarkkailijoiden tulisi tunnustaa jäsenvaltioiden suvereenit oikeudet Arktikassa. Arktinen visio Arktisen neuvoston kokous päätti Ruotsin kaksivuotisen puheenjohtajuuskauden. Nyt kaikki kahdeksan jäsenvaltiota ovat toimineet kerran puheenjohtajana neuvoston 16-vuotisen historian aikana. Puheenjohtajuus siirtyy Kanadalle, jonka pääteema ministeri Leona Aglukkaqin mukaan on ”Kehitys Pohjoisia kansoja varten”. Ministeri Aglukkaq on neuvoston ensimmäinen alkuperäiskansaa edustava puheenjohtaja. Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt totesi Ruotsin edistäneen puheenjohtajakaudellaan yhteistyön vahvistumista neuvostossa. Kokouksessa hyväksyttiin arktisten valtioiden ja alkuperäiskansojen Arktikan tulevaisuuden visio, joka Bildtin mukaan lähettää tärkeän signaalin muulle maailmalle. Arktisen neuvoston valtiot allekirjoittivat myös sitovan yhteistyösopimuksen öljypäästöjen estämisestä ja torjunnasta arktisilla merillä. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin mukaan se on tehokas väline Arktikan ympäristön suojelussa, kun aktiiviset etsintätyöt arktisten offshoreesiintymien avaamiseksi käynnistyvät, ja osoittaa arktisten valtioiden päättäväistä vastuullisuutta. Kanadan puheenjohtajakaudella Arktisen neuvoston ohjelmaan sisältyy Business-foorumin perustaminen. Tavoitteena on tarjota liike-elämälle uusia mahdollisuuksia osallistua neuvoston toimintaan. 10 Arktikassa suuri yhteistyöpotentiaali Tilanne Arktikassa on kokonaisuutena myönteinen, vakaa ja ennustettava. Kansainvälinen yhteistyö kehittyy hyvin ja sillä on suuri potentiaali. Näin arvioi tilannetta Venäjän arktinen suurlähettiläs Anton Vasiljev, joka edustaa maataan Arktisessa neuvostossa. Hänen mukaansa Venäjällä on johtava ja aktiivinen rooli monipuolisen kansainvälisen yhteistyön jatkuvassa kehittämisessä. Seuraavassa on esitetty suurlähettiläs Vasiljevin yhteenveto neuvoston toiminnasta vuonna 2012. • Kaikki arktisten maiden edustajien kokouksissa esillä olleet asiat on ratkaistu sivistyneesti ja kansainvälisen lain puitteissa. Viime vuonna pidettiin mm. menestykselliset asiantuntijakokoukset mannerjalustaa ja kalastusta koskevista kysymyksistä. Myös alueellisen hydrograafisen komission kokouksia on järjestetty. • Huhtikuussa 2012 pidettiin Murmanskissa Venäjän turvallisuusneuvoston suojeluksessa arktisen neuvoston jäsenmaiden järjestämä kansainvälinen konferenssi Security and Cooperation in the Arctic: New Frontiers, johon sisältyi vierailu Nagurskojen raja-asemalla Franz Joosefin maalla. Konferenssilla oli huomattava käytännön merkitys keskinäisen luottamuksen ja yhteistyön vahvistamiseen alueen valtioiden välillä. • Ensimmäinen pan-arktinen sitova dokumentti ”Sopimus ilma- ja meripelastusyhteistyöstä Arktikassa” ratifioitiin ja se astui voimaan vuoden lopussa. Syyskuussa Grönlannin merellä järjestettiin menestyksellisesti ensimmäinen laaja pelastusharjoitus, johon osallistuivat kaikki arktiset maat. • Myös toisen sitovan dokumentin ”Sopimus öljyntorjuntayhteistyöstä arktisilla merillä” tekstistä neuvoteltiin Venäjän ollessa kanssapuheenjohtajana. Dokumentti allekirjoitetaan sen jälkeen kun itsenäinen ohje sopimuksen toimeenpanosta on saatu valmiiksi. Sopimus on tarkoitus allekirjoittaa arktisen neuvoston ministerikokouksessa tämän vuoden toukokuussa. • Venäjällä tehtiin myös päätös projektituen antamisesta yhteisesti rahoitettavia ympäristöprojekteja varten Arktisen neuvoston ensimmäisen kollektiivisen rahaston kautta. Projektit toteutetaan pääasiassa Venäjällä ja rahoituksen avulla käytännön toteutus voidaan aloittaa lähitulevaisuudessa. • Tärkeä merkkipaalu viime vuonna oli kaikkien arktisten maiden esikuntapäälliköiden ensimmäinen tapaaminen Kanadassa. Kokouksessa päätettiin kaikin mahdollisin toimenpitein tukea sotilaallisia pelastusoperaatioita Arktikassa. Lisäksi sovittiin, että kokouksia järjestetään vuosittain. Näin traditionaalinen kahdenvälinen sotilaallinen yhteistyö Arktikassa saa multilateraalisen muodon. • Laaja kansainvälinen tieteellinen yhteistyöohjelma on myös toteutettu menestyksellisesti. Pelkästään arktisen neuvoston puitteissa on ollut käynnissä 80 projektia, joihin Venäjän edustajat ovat osallistuneet. Venäjän aloite kansainvälisestä polaarivuosikymmenestä, ns. kansainvälinen Polaarialoite, sai laajaa tukea kansainvälisen polaarivuoden saavutusten ansiosta. 11 • Osana arktisen neuvoston institutionaalista vahvistamista päätettiin neuvoston pysyvän sihteeristön perustamisesta, vahvistettiin sen budjetti ja valittiin sille johtaja. Sihteeristön on määrä aloittaa toimintansa toukokuussa 2013. Se on tärkeä käytännön toimenpide Venäjän politiikan toteuttamisessa arktisen neuvoston muuttamiseksi vähitellen hallitustenvälisestä korkeantason foorumista toimintakykyiseksi kansainväliseksi organisaatioksi. Tänä vuonna Venäjän toiminta arktisen kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi ja vahvistamiseksi on suurlähettiläs Anton Vasiljevin mukaan yhtä laajaa ja monipuolista. Ensimmäinen yhteistyön puitteissa pidettävä tilaisuus oli helmikuussa Ruotsissa, ja siinä käsiteltiin ilmaston muutosta, herkkien alueiden suojelua ja biodiversiteetin säilyttämistä. Huhtikuussa Venäjän turvallisuusneuvoston tuella järjestettiin Salehardissa toinen jäsenvaltioiden korkeantason edustajien kansainvälinen kokous, jonka aikana pidettiin konferenssi Arktikan teknogeenisen ja ekologisen turvallisuuden tukemisesta. Toukokuussa Kiirunassa Ruotsissa pidettävässä arktisen neuvoston ministerikokouksessa on määrä vahvistaa arktisten maiden yhteistyötä entisestään. Kokouksessa hyväksytään ”Kiirunajulistus” neuvoston ensimmäisten 16 toimintavuoden tuloksista. Tänä aikana kaikki kahdeksan jäsenmaata ovat johtaneet neuvostoa kaksivuotisen kauden ajan. Tarkoitus on myös allekirjoittaa öljypäästösopimus ja pysyvän sihteeristön perustamissopimus. Kesäkuussa Norjassa on Barentsin euroarktisen neuvoston (BEAC) 20-vuotisjuhlakokous, johon osallistuvat maiden pääministerit. Syyskuussa Salehardissa järjestetään Venäjän maantieteellisen yhdistyksen tuella kolmas kansainvälinen arktinen foorumi ”Arctic Territory of Dialogue”, jossa käsitellään ympäristökysymyksiä. 12 YMPÄRISTÖ Jääkarhun vuosi WWF, maailman johtava suojeluorganisaatio, on julistanut vuoden 2013 Jääkarhun vuodeksi. Järjestön kansainvälisen jääkarhujohtaja Geoff Yorkin mukaan tämä on merkittävä vuosi jääkarhuille; vaikka jääkarhuilla ja niiden arktisella kodilla on haastava tulevaisuus, on meidän annettava tunnustusta tähänastisille suojelusaavutuksille ja juhlittava niitä. Tänä vuonna on kulunut 40 vuotta jääkarhujen suojelusopimuksen hyväksymisestä. Tämän kansainvälisen sopimuksen ja viiden karhujen asuinvaltion – Kanadan, Norjan, Tanskan, Venäjän ja Yhdysvaltojen – ponnistelujen ansiosta jääkarhut vaeltavat vielä historiallisilla asuinalueillaan, ja niitä esiintyy suhteellisen paljon. Jääkarhujen määrän arvioidaan olevan 20.000 – 25.000. Venäjällä näistä asustaa neljännes eli runsaat 5.000. Tulevaisuus on kuitenkin epävarma. Ilmastonmuutoksen takia nopeasti lämpenevässä Arktikassa merijään määrän ennustetaan hupenevan dramaattisesti tulevina vuosikymmeninä, ja jääkarhujen elämä riippuu jäästä. Yorkin mielestä viiden valtion onkin aika valmistautua uusiin haasteisiin, jotta ne voisivat toistaa menneiden 40 vuoden menestyksen. Sitoutumalla elinalueiden suojeluun, keskittymällä ilmastonmuutoksen torjuntaan, valvomalla metsästystä, vähentämällä teollisuuden kehittämistä arktisilla alueilla ja rahoittamalla jääkarhututkimusta nämä valtiot voivat varmistaa jääkarhupopulaatioiden pysymisen terveenä myös seuraavina 40 vuotena. Vuoden 2013 aikana WWF tukee jääkarhututkimusprojekteja kaikkialla Arktikassa ja kannustaa suojelusitoumuksiin syksyllä järjestettävässä karhuvaltioiden kokouksessa. 13 Sukupuutto uhkaa Ennusteiden mukaan kaksi kolmasosaa jääkarhuista, ja kaikki Alaskan ja Venäjän jääkarhut, kuolee ilmaston lämpenemisen ja pohjoisten napa-alueiden sulamisen seurauksiin vuoteen 2050 mennessä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN lisäsi jääkarhun vuonna 2007 uhanalaisten lajien luetteloon, sillä sen elinalueiden otaksutaan supistuvan seuraavan 45 vuoden aikana 30 %. Pahimmassa tapauksessa jääkarhut voivat IUCN:n mukaan kuolla sukupuuttoon jo 50 vuoden sisällä. Suurin uhka jääkarhuille on merijään sulaminen, sillä ne saalistavat riistansa jäällä. Vaikeutunut ruoansaanti on jo johtanut kannibalismitapauksiin jääkarhujen keskuudessa. Myös lisääntyminen on vaarassa, sillä jääkarhuemo synnyttää poikasensa talvella lumeen kaivamaansa luolaan. Elinympäristön saastuminenkin saattaa haitata lisääntymistä. Ilmaston lämmetessä jäälauttojen sulaminen lisää myös niiden välisiä etäisyyksiä. Vaikka jääkarhut ovat hyviä uimareita, tutkijat ovat havainneet hukkuneiden määrän lisääntyneen. Venäjän ja Yhdysvaltojen harvinainen allianssi Jääkarhun ahdinkoa lisää sen taljoista, hampaista, kalloista ja kynsistä käytävä kauppa. Huolimatta muuten lähes jäisistä suhteista on jääkarhujen suojelu yhdistänyt Venäjän ja Yhdysvallat. Maaliskuun alussa Thaimaassa järjestettiin Villieläinten ja -kasvien kauppaa sääntelevän kansainvälisen CITES-sopimuksen (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) kokous, jossa Venäjä tuki USA:n esitystä jääkarhutuotteidenkaupan täydellistä kieltämistä. Esitys kaatui 178 jäsenmaan äänestyksessä niukasti 42-38, tyhjää äänesti 46. Jääkarhukaupan sallii vain Kanada, missä on maailman suurin jääkarhupopulaatio ja inuiittieskimot metsästävät jääkarhuja. Vuosittain keskimäärin 3.200 jääkarhusta valmistettua tuotetta mukaan lukien taljat viedään tai jälleenviedään maasta. Jääkarhun taljasta maksetaan keskimäärin 2.000-5.000 dollaria, kun maksimi hinta voi nousta 12.000 dollariin, totesi USA:n sisä- 14 asiainministeriön edustaja. USA:n mukaan kauppakielto olisi osaltaan vaikuttanut jääkarhumäärän toipumiseen pitkällä aikavälillä. Kanadan laillinen kauppa on vaikeuttanut Venäjän yrityksiä jääkarhujen salametsästyksen lopettamiseksi maassa. Salametsästäjät kauppaavat venäläisten jääkarhujen tuotteita väärennetyillä Kanadan todistuksilla. Venäjän kokousedustaja totesikin, että äänestystulos oli äärimmäinen pettymys venäläisille ja venäläisille jääkarhuille. Kanadan kauppa kätkee Venäjän laittoman metsästyksen ja salakuljetuksen. USA ja Venäjä jatkavat taistelua jääkarhukaupan totaalikiellon puolesta, mutta seuraava Citeskokous pidetään vasta kolmen vuoden kuluttua. Eläinten suojeluorganisaatioiden mukaan kolmen viime vuoden kuluessa kehitys on ollut erittäin huolestuttavaa – populaation pienenemisen lisäksi on metsästys lisääntynyt taljojen ja muiden tuotteiden hinnan noustessa. Jo kolme vuotta sitten pidetyssä kokouksessa USA yritti kieltää kaupan, mutta silloin Venäjä äänesti vastaan. EU esitti parannuksia jääkarhujen suojeluun Euroopan unioni ajaa pelkästään tiukennuksia jääkarhujen kansainvälistä kauppaa koskeviin säädöksiin. EU:n ehdotukseen sisältyy muun muassa vientikiintiöiden asettaminen ja jääkarhukantoja koskevien määrien selvitysvelvollisuus. EU:n esitys on vastaus Yhdysvaltain ehdotukseen jääkarhutuotteiden kaupan totaalisesta kiellosta, joka kaatui Bangkokin kokouksessa. EU:n 27 maan yhteisesti laatiman kannan mukaan jääkarhun suojelua tulee edistää paitsi ilmastopolitiikan, myös CITES-sopimuksen puitteissa. Samalla tulee kuitenkin ottaa huomioon jääkarhukaupasta tulonsa saavien alkuperäiskansojen oikeudet. “Meidän täytyy löytää yhteinen näkemys, joka parantaa jääkarhujen suojelua ja johon kaikki valtiot voivat sitoutua”, muistutti EU:n puheenjohtajamaa Irlannin pääneuvottelija Feargal Ó Coigligh. EU:n laatimassa esityksessä on kolme pääkohtaa. Niiden viiden valtion (Yhdysvallat, Kanada, Tanska (Grönlanti), Norja ja Venäjä), joissa jääkarhuja elää, on määriteltävä lajille omassa maassaan vientikiintiö, joka on kestävällä pohjalla. Näiden valtioiden on myös tarjottava CITESsopimusta valvoville elimille kattavaa tietoa jääkarhukannan tilasta sekä paikallisella että alueellisella tasolla. Lisäksi EU esittää harkittavaksi jääkarhutuotteiden merkintää, jonka avulla voitaisiin tehokkaammin estää jääkarhujen laiton kauppa. CITES-sopimuksen tarkoituksena on suojella luonnonvaraisia kasveja ja eläimiä valvomalla niillä käytävää kauppaa. Sopimukseen on liitetty lajeja, joiden on todettu uhanalaistuneen tai jotka ovat vaarassa tulla uhanalaisiksi niillä käytävän kansainvälisen kaupan seurauksena. Kaikissa sopimuksen jäsenmaissa on CITES-lupaviranomainen, jolta saa tietoja luvanvaraisista lajeista sekä tuonti- ja vientiehdoista. Suomessa CITES-lupaviranomainen on Suomen ympäristökeskus. 15 Wrangelinsaaren suojelualue Joulukuun 2012 lopussa Venäjän pääministeri Dimitri Medvedev allekirjoitti asetuksen uuden suojavyöhykkeen perustamisesta Wrangelinsaaren ympärille. Wrangelinsaari erottaa Tshukotkanmeren Itä-Siperianmerestä ja sen jääkarhupopulaatio on Venäjän suurin. Vuosittain Wrangelinsaarella ja sen läheisellä Geraldinsaarella käy 300-600 jääkarhuemoa synnyttämässä. Saaren mursupopulaatio on puolestaan maailman suurin. Saarten vesillä esiintyy myös norppia ja partahylkeitä, ja erityisen tärkeitä vesialueet ovat maito- ja harmaavalaille. Wrangelin saaren erottaa mantereesta 110 kilometrin levyinen Longin salmi. Wrangelin- ja Geraldinsaari ovat olleet suojelualueita vuodesta 1976, jolloin Neuvostoliitto julisti ne valtion luonnonsuojelualueiksi. Ne ovat myös ainoat arktiset alueet, jotka sisältyvät UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Uusi suojavyöhyke ulottuu 24 merimailin päähän saarten ympärillä, kun alkuperäinen vyöhyke oli vain viiden merimailin levyinen. Suojavyöhykkeen laajentamisen pääsyy on luonnollisesti saarten herkän ja ainutlaatuisen luonnon suojeleminen, mutta Venäjällä on suojelussa myös taloudellisia intressejä. Ensiksi Tshukotkan autonominen alue, jonka hallintoon saaret kuuluvat, pitää ekoturismia yhtenä lupaavimmista kasvusektoreista, ja saaret ovat tässä suhteessa harvinaisen runsaan kasviston ja eläimistön ansiosta erityisen lupaava luontomatkailun kohde. Tosin hallinnon laatimassa muistiossa tunnustetaan ne vaarat, joita turisteja kuljettavien alusten suuri määrä voi aiheuttaa eläimille. Toiseksi suojelualueen laajentamisella on geopoliittinen merkitys. Pohjoisella meritiellä kulkevat alukset käyttävät yleensä Longin salmen kautta kulkevaa reittiä, joten suojavyöhyke antaa Venäjän liikenneministeriölle entistä paremmat valtuudet valvoa Pohjoisen meritien laivaliikennettä. Ministeriö voi myös antaa merenkulkijoille purjehdusta koskevia rajoituksia suojelualueella. 16 Wrangelinsaaren historiaa: Wrangelinsaaren ensimmäiset asukkaat olivat eskimoita, jotka asettuivat saarelle noin 3500 vuotta sitten. Saari on saanut nimensä venäläisen tutkimusmatkailijan Ferdinand von Wrangelin mukaan, joka ei kuitenkaan koskaan käynyt saarella, vaan päätteli sen sijainnin Siperian asukkailta saamiensa tietojen perusteella. Wrangel toimi mm. Alaskan kuvernöörinä ja venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian johtajana. Saaren löysi vuonna 1867 yhdysvaltalainen valaanpyytäjä Thomas Long. Ensimmäinen venäläinen tutkimusretkikunta saapui saarelle 1911 jäänmurtaja Vaigatshilla. Vuonna 1924 Neuvostoliitto perusti saarelle siirtokunnan ja sääaseman. Vuonna 1948 saarelle perustettiin porofarmi. Saaren ainoa kylä oli tuolloin Ushakovskoje. 1960-luvulla saarelle rakennettiin sotilaslentokenttä ja toinen kylä sekä perustettiin tutkaasema ja kvartsikaivos. Vuonna 1953 Wrangelinsaaren mursuyhdyskuntia alettiin suojella ja 1968 perustettiin mursun, jääkarhun, lumihanhen ja sepelhanhen ja muiden merilintujen suojelualue. Kun saarelle vietiin 1975 myskihärkiä Nunivakilta, Magadanin alueen viranomaiset varasivat alueita suojelukohteille. 1970-luvun lopulla valtionsuojelualueen perustamisen jälkeen suurin osa asukkaista lähti saarelta ja porofarmi lakkautettiin. Tutka-asema lopetti toimintansa 1992. Nyt saarella asuu vain suojelualueen vartijoita. Surullista mutta totta; viimeinen vakituinen asukas Vasilina Alpaun kuoli saarella vuonna 2003 jääkarhun raatelemana. Viimeisten 40 vuoden aikana jääkarhut ovat surmanneet neljä ihmistä koko maailmassa. 17 WWF-Venäjä käynnisti suojeluprojektin Venäjän WWF aloitti helmikuussa varojen keräyksen jääkarhun suojelemiseksi onlineprojektina. Lahjoitusvarat käytetään jääkarhujen asuinalueiden monitorointiin, salametsästyksen estämistoimiin ja paikallisten asukkaiden ympäristökasvatukseen, kertoi WWF-Venäjän johtaja Viktor Nikiforov. Projektin nettisivulla http://allforbear.com/ on jääkarhuja jäälautalla. Klikkaamalla vesialuetta kävijä voi kasvattaa jäälauttaa, kun kertoo tästä hankkeesta sosiaalisessa mediassa. Virtuaalisen suuren jääkarhun voi lisätä jäälautalle lahjoittamalla 1000 ruplaa (33 dollaria), pienen jääkarhun saa 100 ruplalla. Venäjän WWF pyrkii hankkeellaan mahdollisimman monen ihmisen tiedostavan jääkarhuja uhkaavat vaarat; ilmastonmuutoksen, salametsästyksen ja saastumisen. Jo viisi vuotta sitten Venäjän WWF aloitti ”Karhu-patrol” -ohjelman, jossa paikallisten asukkaiden vapaaehtoisjoukot valvovat jääkarhuja ja pyrkivät estämään salametsästystä. Cokis-kampanja Vuodesta 2007 alkaen Coca-Cola on antanut taloudellista tukea WWF:n jääkarhujen suojelutyölle jääkarhujen tukirahaston kautta. Tällä tuella on käynnistetty projekteja Kanadassa, Venäjällä ja USA:ssa, ja sen myötä yli miljoona Yhdysvaltain dollaria on suunnattu jääkarhujen suojelemiseen. Viimeisten viiden vuoden aikana Coca-Colan tuki on auttanut WWF:ää toteuttamaan merkittävää kenttätyötä sekä hankkimaan tarvittavia jäljitys- ja tutkimuslaitteita. Vuonna 2011 Coca-Cola ja WWF käynnistivät Kanadassa ja USA:ssa Arctic Home kampanjan, jonka tavoitteet ovat samat kuin WWF:n maailmanlaajuisella arktisella suojeluohjelmalla, ks. http://www.arctichome.fi/home. ”Jääkarhut ovat vuodesta 1912 edustaneet iloa ja yhdessäoloa Coca-Colan joulunajan mainoksissa ympäri maailmaa. Tämän päivän maailmassa jääkarhuilla on vieläkin suurempi merkitys yhtiölle, sillä jääkarhu on ilmastonmuutosten vaikutusten universaali symboli.” 18 Arktisia konferensseja POAC 2013, Port and Ocean Engineering under Arctic Conditions June 9 – 13, 2013 Espoo, Finland, the Aalto University campus POAC conferences began in 1971 and since then, it has been held every two years at different international venues. Over the years, POAC has been the mainstay of Arctic engineering conferences and typically attracts over 150 participants to each conference. The objective of POAC is to improve knowledge of ice-related problems by having scientists and engineers discuss and exchange ideas on relevant topics. In addition to personal communications, one major objective is to have national and international organizations, industries, and research institutes engaged in Arctic and Antarctic work report their work at the POAC Conference. Visit https://wiki.aalto.fi/display/POAC13 for more information. Arctic Oil & Gas 2013 Summit June 18 – 19, 2013 Oslo, Norway A new event comes to Norway this June organised by summit organizer IRN to discuss oil and gas activity in the Arctic. The head of LNG supply of French company Total, Guy Broggi, the director of the offshore oil and gas deposits centre in Gazprom, Marat Mansurov and the adviser on maritime technology in Norwegian firm Statoil, Ove T Gudmestad will be amongst the speakers. Click here for information. NOIA Conference 2013 June 17 - 20 St. John's, Newfoundland NOIA's Annual Conference is the region's largest, most important oil and gas industry event, with over 1,100 delegates and internationally renowned speakers, it is a must-attend event for anyone wishing to do petroleum-related business in east coast Canada. Oil and gas exploration is going farther, deeper, colder and the Arctic Region is the next frontier. Well positioned to meet the challenges of working in this harsh environment, Newfoundland and Labrador is the ideal location to examine the prospects and opportunities arising as oil and gas companies look north for future development. The Conference will include project updates and outlooks from the region's operators and will provide unparalleled networking opportunities to delegates. Visit www.noiaconference.com for conference details. RAO / CIS Offshore 2013, 11th International Conference and Exhibition for Oil and Gas Resources Development September 10 - 13, 2013 St Petersburg, Russia RAO/CIS Offshore business program covers plenary sessions and specialized round table meetings. All the meetings and events devoted to development and operation of oil and gas deposits on shelves of Northern, Southern and Far Eastern seas, Stockman gas condensate deposit, the world environmental safety and international cooperation issues. RAO/CIS Offshore 2013 exhibition presents new projects of oil and gas resources development in Russian Arctic and CIS Shelf, innovative techniques and technologies of oil and gas exploration, facilities for industrial and environmental safety.RAO/CIS Offshore 2013 exhibition presents new projects of oil and gas resources development in Russian Arctic and CIS Shelf, innovative techniques and technologies of oil and gas exploration, facilities for industrial and environmental safety. http://www.rao-offshore.com/ 19 The 6th Annual Arctic Shipping North America Forum 2013 October 2 – 3, 2013 Sheraton Hotel Newfoundland, Canada North America's leading Arctic Shipping event tackling strategic challenges and commercial opportunities in Arctic operations. 2013 Arctic Energy Summit October 8 – 10, 2013 Akureyri, Iceland The 2013 Arctic Energy Summit is a multi-disciplinary event expected to draw several hundred industry officials, scientists, academics, policy makers, energy professionals and community leaders together to collaborate and share leading approaches on Arctic energy issues. The mission of the Arctic Circle is to facilitate dialogue and build relationships to confront the Arctic's greatest challenges. Topics for the conference include: sea ice melt and extreme weather, security in the Arctic, fisheries and ecosystem management, shipping and transportation infrastructure, Arctic resources, and tourism. Click here for more information. Työtä tarjolla Arktikassa Haluatko tehdä työtä upeassa luonnossa? Et säiky ympärillä pyöriviä jääkarhuja? Norja voi tarjota sinulle sopivan työn: Polar bear spotter wanted Huippuvuorten kuvernöörin virasto etsii jääkarhujen tähystäjää. Tehtävänä on pitää vahtia ja varoittaa saarella työskenteleviä tutkimusryhmiä lähestyvistä jääkarhuista. Huippuvuorilla on 3.000 jääkarhun populaatio, kun saarten ihmisasukkaiden määrä on vain 2.400.