Jalostuksen tavoiteohjelma - Finska Wachtelhundklubben rf

VIIRIÄISKOIRIEN ROTUKOHTAINEN
JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 201x -201x
Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n kokouksessa XX.XX.XXXX
JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA
Hyväksytty SKL-FKK ry:n hallituksessa
Viiriäiskoiran rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma
Hyväksytty rotua harrastavan yhdistyksen yleiskokouksessa pp.kk.vuosi
Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa pp.kk.vuosi
SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt pp.kk.vuosi
Sisällys:
1. Yhteenveto
2. Rodun tausta
3. Järjestöorganisaatio ja sen historia
4. Nykytilanne
4.1 Populaation koko ja rakenne
4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet
4.3 Terveys
4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet
4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet
4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista
4.4 Ulkomuoto
5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta
6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat
6.1 Visio
6.2 Rotujärjestön tavoitteet
6.3 Rotujärjestön strategia
6.4 Uhat ja mahdollisuudet
6.5 Varautuminen ongelmiin
6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi
7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta
8. Lähteet
9. Liitteet
1. Yhteenveto
Tämä on viiriäiskoiran ensimmäinen jalostuksen tavoiteohjelma (JTO). Jalostuksen tavoiteohjelman
tarkoituksena on dokumentoida rodun nykytilanne Suomessa, antaa tietoa rodusta ja sen jalostuksesta sitä
harrastaville, sekä laatia pitkän tähtäimen suunnitelma rodun jalostukseen Suomessa. Suomen viiriäiskoirapopulaation terveydentilaa selvitettiin terveyskyselyn avulla.
Kaiken jalostuksen perustana on kasvattaa ulkomuodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaan rodunmukaisia
yksilöitä, jotka ovat luonteeltaan ja terveydeltään ensiluokkaisia. Viiriäiskoiran jalostuksessa
käyttöominaisuuksia on painotettu, ja siksi rotu on ulkomuodoltaan vaihteleva. Myös jatkossa
käyttöominaisuuksien tulisi olla painopisteenä jalostuksessa.
Tärkeä tavoite rodun hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on saada rotu mukaan PEVISAan.
Tämä jalostuksen tavoiteohjelma on tarkoitettu nykyisille ja tuleville kasvattajille sekä kaikille rodusta
kiinnostuneille. Siihen on pyritty kuvaamaan olemassa oleva tieto rodusta; taustoista, nykytilasta,
terveydestä ja tietenkin jalostuksesta. Suomessa rodun jalostuksessa käytettävä populaatio on hyvin pieni.
Yksi jalostuksen tavoiteohjelman tärkeistä tavoitteista on saada rodun harrastajat tiedostamaan rodun
tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet. Jalostustyössä on pyrittävä säilyttämään rodun terveys, hyvinvointi
sekä monimuotoisuus laajan geenipohjan avulla.
Vastuu rodun jalostuksessa on rotujärjestöllä, rotuyhdistyksellä sekä luonnollisesti kasvattajilla. Vasta
perustettu rotuyhdistys pyrkii tavoittamaan rotua harrastavat, rekrytoimaan niitä jäsenikseen sekä
järjestämään koulutustilaisuuksia ja tiedottaman rodusta ja sen jalostuksesta jäsenilleen. Seuraavan
jalostuksen tavoiteohjelman laadinnassa arvioidaan jälleen rodun tilaa Suomessa. Sen perusteella
suunnitellaan seuraavia toimenpiteitä ja laaditaan uusi jalostuksen tavoiteohjelma.
2. Rodun tausta
2.1 Viiriäiskoiran historia Saksassa
Metsästyksestä kertovan kirjallisuuden perusteella tiedetään, että nykyisen viiriäiskoiran kaltaisia koiria on
ollut olemassa vuosisatoja, ja niitä on käytetty riistan ylösajamiseen. Nimellä ”wachtelhund” on
historiallinen alkuperä.
Viiriäiskoiran järjestäytynyt kasvatus alkoi 1800-1900-lukujen vaihteessa, jolloin alettiin pitää rotukirjaa.
Rodun kantaisä oli Lord Augusta 1834 L, joka oli peräisin Staufenbergistä Ylä-Baijerista. Sillä astutettiin
muutamia sopivia narttuja ja siitä alkoi puhdasrotuisten viiriäiskoirien jalostus. Aluksi kasvatettiin vain
ruskeita (joskus valkoisin merkein) ja valkoruskeita koiria, jälkimmäisillä saattoi olla pienet punaruskeat
merkit päässä ja raajoissa. Narttu Baby auf der Schanze 1838 L toi rotuun värin ruskeapäistärikkö. Rudolf
Friess (R.F.), joka vaikutti viiriäiskoirien jalostukseen vuosikymmenten ajan, aloitti ruskeiden ja
päistärikköjen koirien erillisen väreihin perustuvan jalostuksen. Kummankin värikannan huolellisesti
suunnitelluilla astutuksilla hän onnistui pienestä geenipoolista huolimatta välttämään sisäsiitoksen tuomat
haitat.
Eri värikantojen eriyttäminen oli järkevää myös siksi, että koirien ominaisuudet poikkesivat hieman
toisistaan. Metsästettäessä ruskeat koirat olivat lähihakuisia, kun taas ruskeapäistäriköt olivat laajahakuisia
ja jäljestykseen erityisen soveltuvia. Nykyään nämä erot eivät enää ole merkittävät eri värien välillä, koska
aikojen kuluessa erivärisiä koiria on käytetty keskenään jalostukseen. Värityyppien välinen jalostuksen
salliminen levensi jalostuspohjaa. Kuitenkin yleisesti ottaen rodussa on edelleen olemassa nämä kaksi eri
tyyppiä ja verilinjaa. Suomessa ei ole kieltoa jalostaa erivärisiä koiria keskenään. Viiriäiskoiria kasvatetaan
ainoastaan metsästäjille ylösajaviksi ja monipuolisiksi metsästyskoiriksi.
2.2 Viiriäiskoiran historia Suomessa
Tiettävästi ensimmäinen viiriäiskoira tuotiin Suomeen vuonna 1984. Tällöin Ruotsista tuotiin ruskea uros,
Jack (SF19829C/84), jota ei ole käytetty jalostukseen.
Vuonna 1987 Ruotsista tuotiin sisarukset Cilla ja Cita. Cillaa ei ole käytetty jalostukseen, mutta Citalla on
ollut kaksi pentuetta. Ensimmäinen paritus oli saksasta 1990 tuodun uroksen Mirko vom Fürstenweiher
kanssa. Pentueessa oli 7 pentua. Toinen paritus oli ensimmäisessä pentueessa syntyneen Atte-uroksen
kanssa. Tällöin syntyi ainoastaan yksi narttu-pentu. Citan ensimmäisessä pentueessa syntynyt Annu-pentu
paritettiin myös veljensä Atten kanssa. Annun pentueessa oli 8 pentua. Citaa ja sen jälkeläisiä ei ole
käytetty jalostukseen tämän ohella.
Vuonna 1993 Ruotsista tuotiin viiriäiskoiranarttu Ljungkullens Terra. Terra paritettiin vain kerran,
ruotsalaisen koiran kanssa, Sippolas Cerberus. Pentueessa oli 9 pentua. Näitä ei ole käytetty jalostukseen.
Suomessa syntyneitä viiriäiskoiria ei tähän päivään mennessä ole käytetty siitokseen muita kuin Atte ja
Annu, vuonna 1993 sekä Atte ja emänsä Cita vuonna 1994. Kaikki Suomessa tähän mennessä (12/10)
syntyneet pentueet ovat tuontikoirien alta.
Taulukko 1. Tuonnit
SF19829C/84
uros
JACK
ruskea
1984
SF20496/87
narttu
CILLA
ruskea
1987
SF21445/87
narttu
CITA
ruskea
1987
S43143/88
narttu
WAX'S CINDY B
ruskea
1988
SF01555/90
uros
MIRKO VOM FÜRSTENWEIHER
SF16907/93
narttu
FIN MVA V-94 V-95 V-96 LJUNGKULLENS TERRA
kimo
1993
FIN39888/95
uros
BIMBO
ruskea
1995
FIN31411/96
uros
FINN-VALLENS DISCO
ruskea
1996
FIN19978/97
uros
KALLO VOM KIRCHHOF
päistärikkö
1996
FIN16315/06
uros
HEMFJÄRDENS FAJT
ruskea
1997
FIN43308/97
narttu
ZILLA VON RAPPACH
ruskea
1997
FIN27943/98
uros
ZASKO VON DER BASSENKUHLE
ruskea
1997
FIN35277/03
narttu
MIRA VOM JOSEPHSKREUZ
ruskea
1998
FIN52031/07
uros
BRASEGÅRDENS HILLBUR
FIN12295/01
uros
SIMSON
ruskea
1999
FIN30499/01
narttu
KNESTORPS FURIA
ruskea
2001
FIN40985/01
narttu
PEPSI
ruskea
2001
FIN20190/05
narttu
JAKTGRANATS EBONY
ruskea
2002
1989
1998
FIN11758/06
narttu
JAKTGRANATS ENTRY
ruskea
2002
FIN34147/05
uros
ROTVÄLTANS KARO
ruskea
2004
FIN39380/05
uros
STAWASKOGENS BALDER
päistärikkö
2005
FIN51546/05
narttu
FI MVA YANDA VON DREIANNEN
ruskea
2005
FIN15999/06
uros
YAZZU VON DREIANNEN
2005
FIN13441/06
uros
UTVÄNGS CASPER
2005
EJ13451/06
narttu
RITA
ruskea
2005
FIN29652/06
uros
ANDVATTNETS MAMBO
ruskea
2005
FIN17689/07
narttu
GINA VOM GARTEN EDEN
FIN27549/07
narttu
ALFRIDA
FIN35341/08
narttu
CELIA VON DREIANNEN
2006
FIN19895/08
narttu
AKRA LOMSKIE BAGNO
2007
FIN58421/07
narttu
BJÖRNFOTENS FANNI
ruskea
2007
FIN34804/08
narttu
ANNA
ruskea
2007
FI15350/09
narttu
HUNNESTORPS LEXIE
ruskea
2008
FIN59679/08
narttu
DAIM
ruskea
2008
FI26998/09
uros
PIGALL
2008
FIN35380/08
narttu
MYRRA
ruskea
ruskea
päistärikkö
FIN62984/08
uros
AUGUST VOM WIENBERG
2008
FIN36725/08
narttu
JAKITA
ruskea
ruskea
päistärikkö
FIN39964/08
uros
CECAR
ruskea
2008
FI52580/09
uros
MOLLE
ruskea
2009
FI49580/09
uros
KALIF VON DER NONNENKAPPEL
FI34539/09
narttu
SIMFALLETS MYRAN
ruskea
2009
FI46994/10
uros
IGELMYRANS BACCO
ruskea
2009
FI58828/09
uros
NUGGET VOM JUNKERNHOF
ruskea
2009
FI48201/09
uros
JAKTBÄCKENS FLEX
ruskea
2009
FI48948/09
narttu
BJÖRNFOTENS KLARA
ruskea
2009
FI48857/09
narttu
LILJA
ruskea
2009
FI12135/10
narttu
JAKTBÄCKENS GNISTA
2009
FI15337/10
narttu
BJÖRSTORPS DAFFY
ruskea
ruskea
päistärikkö
FI21441/10
narttu
TIMJAN
ruskea
2010
2010
FI22249/10
uros
VIIJÄGARENS ATLAS
ruskea
2006
ruskea
2006
2008
2008
2009
2009
3. Järjestöorganisaatio ja sen historia
Rotujärjestö on 1964 perustettu Suomen Spanieliliitto ry, jolla on jäseninä 21 yhdistystä. Rotujärjestössä ei
ole henkilöjäseniä. Jäsenyhdistysten yhteinen henkilöjäsenmäärä on noin 3500 henkilöä. Vuonna 2008
rodulle on perustettu oma rotuyhdistys, Suomen Viiriäiskoirakerho ry. Se hyväksyttiin Suomen Spanieliliitto
ry:n jäseneksi rotujärjestön kevätkokouksessa 22.3.2009. Yhdistyksen jäsenmäärä on vuoden 2009 lopussa
52 henkilöä. Spanieliliitto vastaa alaistensa rotujen jalostuksesta. Rotuyhdistyksen kokous valitsee
jalostustoimikunnan, esityksen kokoonpanosta tekee vuosittain kokoontuva rotuneuvottelu.
Jalostustoimikunnassa toimivien henkilöiden pitää omata hyvä rodun ja Suomessa olevan kannan
tuntemus, omata riittävä tieto perinnöllisyydestä ja pyrkiä omassa kasvatustoiminnassaan noudattamaan
tavoiteohjelmaa. Viiriäiskoirakerhon jalostustoimikunta on valittu yhdistyksen vuosikokouksessa 27.3.2010.
Siihen kuuluu 3 henkilöä.
4. Nykytilanne
4.1 Populaation koko ja rakenne
Suomessa populaatio on kasvussa mutta pieni. Rodun syntymaassa Saksassa rotu on yleinen. Saksassa
rekisteröidään noin 600 koiraa vuosittain. Vuonna 2009 Ruotsissa rekisteröitiin ensimmäistä kertaa
enemmän (575 kpl) viiriäiskoiria kuin Saksassa (546 kpl).
Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana syntynyt 37 kpl rekisteröityä viiriäiskoiraa. Vuosittain
syntyvien pentujen määrä on pysynyt viimeisen viiden vuoden aikana tasaisen pienenä. Odotettavissa on
että tulevien vuosien aikana tulee syntymään useampia pentueita vuosittain, kasvavan kysynnän tuloksena.
Viiriäiskoiran suosio perustuu sen monipuolisuuteen, erinomaisiin metsästysominaisuuksiin, helposti
hallittavaan kokoon ja ystävälliseen perhekoiran luonteeseen. Viimeisen kymmenen vuoden
rekisteröinneistä 35 kpl eli 49 % on tuontikoiria.
Taulukko 2. Suomessa rekisteröidyt viiriäiskoirat kautta aikojen
vuosi 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994
kpl
7
4
1
3
5
4
2
3
2
2
9
2
1
9
1
vuosi 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
kpl
9
2
3
2
1
0
2
2
2
7
15
12
11
7
12
Taulukko 3. Saksan ja Ruotsin rekisteröinnit 2000 – 2009
Maa
Saksa
Ruotsi
2000
660
333
2001
697
360
2002
711
450
2003
941
426
2004
833
502
2005
731
597
2006
652
585
2007
616
379
2008
662
530
2009
546
575
Taulukko 4. Jalostustilasto kymmenen vuoden ajalta
Vuositilasto – rekisteröinnit
2009
2008
2007
2006
2005
2004
8
9
9
6
Pennut (kotimaiset)
5
Tuonnit
9
8
4
6
4
Rekisteröinnit yht.
14
8
12
15
13
6
Pentueet
1
1
1
1
1
Pentuekoko
5
8
9
9
6
Kasvattajat
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1
1v
6 v 3 kk
2003
2002
2001
1
3
1
3
2000
Jalostukseen käytetyt eri urokset
- kaikki
- kotimaiset
- tuonnit
- ulkomaiset
2 v 10
- keskimääräinen jalostuskäytön ikä
1 v 3 kk
kk
Jalostukseen käytetyt eri nartut
- kaikki
1
1
1
1
1
1
6 v 11
1
1
1
2 v 10
1
5 v 11
4 v 8 kk
3 v 7 kk kk
- kotimaiset
- tuonnit
- keskimääräinen jalostuskäytön ikä
kk
kk
Isoisät
2
2
2
2
2
Isoäidit
2
2
2
2
2
Sukusiitosprosentti
0,00 %
1,56 %
3,13 %
1,56 %
0,00 %
2007
2006
2005
2004
Vuositilasto – jalostuspohja
2009
2008
2003
2002
2001
2000
-
-
-
-
-
-
-
-
100
-
0%
-
-
0%
-
Per vuosi
- pentueet
1
1
1
1
1
- jalostukseen käytetyt eri urokset
1
1
1
1
1
- jalostukseen käytetyt eri nartut
1
1
1
1
1
1
2
(100%)
1
2
(100%)
1
2
(100%)
1
2
(100%)
- isät/emät
- tehollinen populaatio
1
2
(100%)
-
- uroksista käytetty jalostukseen
11 %
33 %
0%
12 %
11 %
0%
- nartuista käytetty jalostukseen
33 %
17 %
14 %
0%
50 %
0%
- pentueet
3
3
4
3
2
1
0
0
0
0
- jalostukseen käytetyt eri urokset
3
2
3
3
2
1
0
0
0
0
%
Per sukupolvi (4 vuotta)
- jalostukseen käytetyt eri nartut
2
- isät/emät
1,5
2
3
3
1
- tehollinen populaatio
1
4
5 (83%) (67%)
- uroksista käytetty jalostukseen
8%
8%
12 %
1
6
6 (75%) (100%)
2
1
0
0
0
0
1
4
(100%)
1
2
(100%)
-
-
-
-
-
0
50
50
10 %
8%
0%
0%
%
%
%
0%
0
- nartuista käytetty jalostukseen
12 %
17 %
15 %
21 %
43 %
20 %
33 % %
0%
Sukusiitosaste/Sukusiitosprosentti
Sukusiitosprosentti on matemaattinen arvio, joka kuvaa yksilön mahdollisuutta periä esivanhempiensa
identtisiä geenejä vanhemmiltaan. Rodussa esiintyvät yksilöiden korkeat sukusiitoskertoimet kertovat
perinnöllisen vaihtelun katoamisesta, sillä geenien lokukset yhdenmukaistuvat sukusiitosasteen kasvaessa.
Koko rodun vuosittaisille sukupolville lasketun sukusiitoskertoimen voimakas kasvu saattaa olla hälytys
tulevista hankaluuksista erityisesti, jos kasvu liittyy muihin ongelmia tuoviin tekijöihin, kuten pieneen
populaatiokokoon ja rajoittuneeseen geenivaihtoon. Sukusiitoskertoimen laskemisessa voidaan käyttää
viiden polven sukutaulutietoja, mikäli halutaan ainoastaan vertailla sukusiitoskertoimen kasvua
vuositasolla. Kymmenen tai useamman sukupolven sukutaulu kertoo kuitenkin enemmän todellisesta
sukusiitosasteesta. Tehollinen populaatio määrittää jalostuspohjan laajuutta. Tehollinen populaatiokoko on
sitä pienempi, mitä pienempää osaa rodun kannasta käytetään jalostukseen. Mitä pienempi tehollinen
populaatio on, sitä nopeammin sen keskimääräinen sukusiitosaste nousee. Näin monia geenejä
menetetään populaatiosta, mikä kaventaa jalostuspohjaa peruuttamattomasti. Tämä alentaa populaation
vastustuskykyä erilaisia uhkatekijöitä, kuten perinnöllisiä sairauksia, vastaan. Sukusiitosyhdistelmiin
sovelletaan Suomen Kennelliiton yleisiä ohjeita. Tällöin syntyvän pentueen sukusiitosasteen ei tulisi ylittää
6,25 % 4 sukupolvella laskettuna.
4.1.1. Jalostukseen käytetyt urokset vuosina 2000 – 2009
Käytettyjen urosten kärjessä on Rotvältans Karo, joka on tuonti Ruotsista. Uros on jo edesmennyt, eikä sen
jälkeläisistä tähän mennessä ole käytetty yhtäkään jalostukseen, joten sen jalostuspanos ei ole jatkunut.
Rotvältans Karo on tuonut rotuun paljon hyvää, mutta myös ei toivottuja piirteitä, esim. PRA-silmäsairautta
periyttäviä geenejä sekä huonoja luonneominaisuuksia.
#
1
2
3
4
Uros
ROTVÄLTANS KARO
KNESTORPS FIGO
ZASKO VON DER BASSENKUHLE
PIGALL
Pentueita
Pentuja %-osuus
2
17
45,95 %
1
9
24,32 %
1
6
16,22 %
1
5
13,51 %
4.1.2 Jalostukseen käytetyt nartut vuosina 2000-2009
#
1
2
3
Narttu
JAKTGRANATS EBONY
JAKTGRANATS ENTRY
MIRA VOM JOSEPHSKREUZ
Pentueita Pentuja %-osuus
3
22
59,46 %
1
9
24,32 %
1
6
16,22 %
Viimeisen 10 vuoden aikana on syntynyt 37 pentua, 5 pentuetta. Keskimääräinen pentuekoko on ollut 7,4.
Tuontikoiria on ollut 35 kpl. Viiriäiskoiran keskimääräinen elinikä on 12 vuotta.
4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet
4.2.1 Luonne
Viiriäiskoiraa rotuna kuvataan helposti lähestyttäväksi ja avoimeksi. Vaikka koiralla on suuri metsästysinto
ja kohtalainen taisteluhalu, eloisa temperamentti, kohtalainen kovuus ja suojeluvaisto, se ei kuitenkaan ole
aggressiivinen. Luonnetesteissä viiriäiskoirat ovat osoittaneet olevansa psyykkisesti vahvoja ja
laukausvarmoja.
Henkisten ominaisuuksien periytyvyys on korkea, välillä 15 – 40 %. Pelokkuudella on korkea periytysaste, ja
siksi tämä tulee huomioida siitosvalinnassa. Pelokkuus, arkuus ja henkinen heikkous ovat rotumääritelmän
hylkääviä virheitä. Tyypillisesti viiriäiskoira on utelias, leikkisä, avoin ja peloton.
Rotumääritelmässä viiriäiskoiran luonnetta kuvataan seuraavasti: Eloisa, erittäin innokas metsästyskoira,
ystävällinen ja itsevarma, hyvin oppivainen ja sopeutuvainen, ei hermostunut eikä aggressiivinen.
4.2.2 Käyttöominaisuudet
Viiriäiskoira on erityisen monipuolinen metsästyskoira. Se on luotettava verijäljellä, toimii ylösajavana ja
noutavana monipuolisena metsästyskoirana tiheäkasvuisessa maastossa ja vedessä. Viiriäiskoiralla on hyvä
vainu.
Sillä on voimakas riistavietti, suuri jäljestysinto ja jäljestysvarmuus sekä kovuutta ja taipumus
pienpetotyöskentelyyn. Nämä ovat tärkeitä rodulle ominaisia ominaisuuksia, joita joidenkin
koiranomistajien ja jopa metsästäjien on vaikea käsitellä ja hyväksyä. Oikealla koulutuksella viiriäiskoirasta
saa muotoiltua metsästäjän kanssa yhteistyössä toimivan metsästysvälineen. Ilman tätä, koiran hallinta
menetetään helposti.
Viiriäiskoiraa kuvataan usein ”sooloilijaksi”, joka haluaa pitää jäljen itsellään. Viiriäiskoira työskenteleekin
itsenäisesti ja on hyvä ongelmanratkaisija. Viiriäiskoira ei halua, eikä pidä, metsästää laumassa, vaan toimii
parhaiten itsenäisesti haullaan.
Lisäksi viiriäiskoira noutaa mielellään ja työskentelee myös vedessä. Vartiointi- ja suojeluvietti on vain
harvoin huomattava. Seisontataipumukseen ei ole jalostuksessa kiinnitetty huomiota.
Ellei viiriäiskoira saa toteuttaa metsästysintoaan, siitä voi tulla ongelmakoira. Ns. ongelmakoirista on
saattanut tulla huippumetsästäjiä omistajanvaihdoksen jälkeen, kun koira on saanut oikeanlaista ohjausta
ja mielekästä tekemistä. Rotuominaisuuksia toteuttava viiriäiskoira on myös rauhallinen ja hyväluonteinen
perhekoira. Viiriäiskoira ei ole ”joka miehen koira”.
4.3 Terveys
Jalostukseen käytetään vain terveitä koiria. Kliinisesti terve koira, joka periyttää jotakin sairautta, ei
myöskään tule käyttää jalostukseen. Sairauden ollessa vakava, voidaan myös lähisukulaisia pois sulkea
jalostuksesta. Näitä perussääntöjä tulisi jokaisen kasvattajan itse osata vastuullisesti noudattaa, myös ilman
sairauksien vastustusohjelmaa.
Epilepsia
Epileptinen kohtaus on aivokuoren epänormaalin hermosoluaktiviteetin seuraus. Monet muut sairaudet ja
häiriöt voivat myös aiheuttaa kramppikohtauksia. Yksittäisen kohtauksen varmistaminen epileptiseksi
kohtaukseksi on vaikeaa, joten tautihistoria on yleisesti se tapa millä kohtaukset luokitellaan
epileptiformiseksi. Epilepsia on koiran yleisin neurologinen sairaus.
Epileptiset kohtaukset jaetaan eri vaiheisiin; aura, ictus, postictus. Aura-vaihe on kohtausta edeltävä aika,
joka voi kestää minuuteista tunteihin. Tällöin eläimen käyttäytyminen muuttuu, ja omistajat monesti
huomaavat tulevan kohtauksen jo tässä vaiheessa. Ictus-vaihe on itse kohtaus. Tämä kestää sekunneista
muutamiin minuutteihin. Esiintyviä oireita ovat mm. kouristelua, ääntelyä, juoksuliikkeitä ja pureskelua.
Tajunnan taso voi vaihdella suuresti; eläin voi olla täysin tajuissaan, osoittaa outoa käytöstä kuten
aggressiivisuutta tai ”kärpäsen pyydystämistä”, tai olla tajuttomana kohtauksen aikana. Postiktaalinen
vaihe, eli kohtausta seuraava vaihe, voi kestää tunneista päiviin. Tällöin oireena saattaa olla outoa käytöstä,
disorientaatiota, pidätyskyvyn pettäminen, lisääntynyt tai vähentynyt jano ja nälkä, ja hermostollisia
häiriöitä, kuten sokeus, heikkous sekä motorisia ja sensorisia häiriöitä.
Tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta kohtauksien esiintyvyyttä voidaan hillitä lääkityksen avulla.
Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
HD, Hip dysplasia
Lonkkanivelen kasvuhäiriö, HD, on tila jossa häiriö lonkkanivelen muodostumisessa aiheuttaa nivelen
löysyyttä vaihtelevassa määrin, jolloin nivelen subluksaatio on mahdollinen jo nuorella iällä. Kun tila etenee
lonkkamalja ja reisiluun pää rappeutuu, eli muodostuu lonkkanivelen nivelrikko. Nivelrikon kehittymisen
aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot.
Koiran lonkat ovat syntymähetkellä normaalit, mutta muutokset nivelessä alkavat nopeasti, jo pennun
ensimmäisten elinviikkojen aikana. Ensimmäiset kaksi kuukautta ovat kriittisiä lonkkanivelen kehityksen
kannalta. pehmytkudosten ja lihaksisto kehittyy hitaammin luuston kasvuun nähden. Kun rasitus ja paino
jotka kohdistuvat niveleen ylittävät pehmytkudosten antaman tuen sietokyvyn, nivel löystyy.
Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Runsaan ravinnonsaannin on todettu olevan yhteydessä
lonkkavikaan. Liiallinen ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla.
Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on
lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. Oireet voidaan huomata pentuna
3-12 kuukauden iässä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Oireet
voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla
oireet voivat olla epämääräisiä.
HD on polygeneettisesti periytyvä, eli ongelma periytyy monen geenin kautta.
Lonkkavika todetaan röntgenkuvauksen avulla. Suomen Kennelliitossa terve koira luokitellaan
kansainvälisen, kaikissa FCI –maissa käytössä olevan asteikon mukaisesti lausunnolla A tai B. Lonkiltaan C
lausunnon saanut koira on rajatapaus. Lausunnon D ja E saanut koira sairastaa lonkkaniveldysplasiaa. Mikäli
koiralla todetaan lonkkaniveldysplasia, ei sitä tulisi käyttää jalostukseen. Jalostukseen ei tule käyttää
myöskään koiraa, joka on tuottanut useita lonkkaniveldysplasiaan sairastuneita jälkeläisiä eri yhdistelmistä,
jotka eivät ole sukua toisilleen.
Kennelliiton tilastojen mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomessa on lonkkakuvattu 20
viiriäiskoiraa. Näistä 10 kpl on kuvattu vuonna 2009.
Tulokset:
A
B
C
D
6 kpl (30%)
9 kpl (45%)
4 kpl (20%)
1 kpl (5%)
Viiriäiskoirakerhon vuonna 2010 teettämän kyselyn 26 koirasta 11 kpl on lonkkakuvattu. Näistä 5 kpl A/A, 1
kpl A/B, 2 kpl B/B, 1 kpl D/D. Tästä voimme todeta että vain yksi koira kyselyssä sairastaa
lonkkaniveldysplasiaa.
Tavoitteena on että viiriäiskoirat saadaan lonkkaniveldysplasian osalta mukaan Pevisaan.
Kyynärnivelen kasvuhäiriö, AD
Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisin koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen
kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen,
olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään
uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään
tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen
kasvuhäiriöksi. Myös kyynärnivelen periytyminen on polygeneettistä eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä.
Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen
kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös
hormonaalisten tekijöiden takia. Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 – 7
kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon
jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä
pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa
tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä.
Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä. Kyynärnivelen
kasvuhäiriö voidaan todeta röntgenkuvauksella. Lausunto on joko terve (0) tai eriasteinen nivelrikko
kyynärnivelessä (1-3). Kuvausikä on sama kuin lonkkakuvauksissa. Kyynärniveldysplasian asteikko on
kansainvälinen ja sitä käytetään kaikissa FCI maissa ja samaa asteikkoa käyttää myös OFA. Mikäli koiralla
todetaan kyynärnivelen kasvuhäiriö suurempi asteluku kuin 1, ei sitä tule käyttää jalostukseen. Jalostukseen
ei myöskään tule käyttää koiraa, joka on tuottanut useita kyynärnivelen kasvuhäiriöisiä jälkeläisiä eri
yhdistelmistä, jotka eivät ole sukua toisilleen.
Kennelliiton tilastojen mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomessa on kyynärnivelkuvattu 15
viiriäiskoiraa.
Tulokset:
0
1
14 kpl (93 %)
1 kpl (7 %)
Viiriäiskoirakerhon vuonna 2010 teettämän kyselyn 26 koirasta 11 kpl on kyynärnivelkuvattu. Näistä 8 kpl
0/0. Kolmesta koirasta ei ole kerrottu tuloksista mitään.
Kutina
Viiriäiskoirilla esiintyy kutinaa, eri syistä johtuen. Kutinan taustalla saattaa olla mm. allergia, atopia tai
hypotyreoidismi.
Hypotyreoidismi
Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien
määrästä. Se on yksi ylemismmistä koirien multisystemisistä sairauksista, vaikuttaa lähes kaikkia kehon
toimintoja aiheuttaen laajan ryhmän kliinisiä oireita. Suurin osa, noin 95% tapauksista, ovat primaarisia, ts.
kilpirauhanen ei tuota kilpirauhashormonia. Loput ovat sekundaarisia, jossa käpylisäkkeestä ei erity TSH
hormonia (thyroid-stimulating hormone).
Atopia ja allergia
Atopiaa on kuvattu perinnölliseksi alttiudeksi IgE-vasta-aineiden muodostumiselle ympäristöallergeeneja
vastaan. Jopa 15 % koirista sairastaa atooppista yliherkkyysreaktiota, ja onkin toiseksi yleisin koirien
ihosairauksista, kirppudermatiitin jälkeen.
Atopia yleensä alkaa 1 – 3 vuoden iässä. Yleensä oireet alkavat kausittaisina, ja ovat yleisimmät kesällä ja
syksyllä. Myöhemmässä vaiheessa oireet muuttuvat jatkuviksi. Oireita tavataan sekä uroksilla että nartuilla,
kuitenkin nartuilla esiintyvyys on jonkin verran korkeampi.
Pääoireena on kutina. Muita oireita ovat korvatulehdukset (otitis externa), bakteerien aiheuttama
ihotulehdus (pyoderma) sekä dermatiitti.
Atopia ja allergia diagnosoidaan tautihistorian, kliinisten oireiden, ihotutkimuksen avulla ja poissulkemalla
muut iho-oireita aiheuttavat sairaudet.
Kyselyyn osallistuneilla koirilla yhdelläkään ei ole todettu iho- tai karvaongelmia.
PRA
PRA (progressive retinal atrophy)on nimitys useille geneettisille verkkokalvon sairauksille, jossa verkkokalvo
surkastuu ja sen rakenne hajoaa. Tuloksena on eriasteinen sokeutuminen. PRA:n eri muodot ovat kaikki
eteneviä ja bilateraalisesti symmetrisiä.
Ensimmäisenä oireena on yleensä night blindness. Kun tauti etenee, eläin saattaa menettää näkönsä
kokonaan. Tauti todetaan oftalmoskopian avulla (silmäpeilauksen).
PRAn esiintyvyyttä voi ehkäistä käyttämällä ainoastaan terveitä koiria jalostukseen. Myöskään sellaisia
koiria, jotka ovat PRA-geenin kantajia, ei tule käyttää jalostukseen. Taudin välttämiseksi kaikki siitoskoirat
tulisi tutkia PRA:n varalta. Taudin periytyvyys koirilla on yleensä autosomaalisesti resessiivinen.
Tautiin ei ole hoitoa.
PRA tavoitteena mukaan PEVISAan.
RD
(Retinal detachment)
RD on tauti jossa verkkokalvo syystä tai toisesta irtoaa ja tuloksena on osittainen tai totaalinen
sokeutuminen. Vauriot eivät ole symmetriset tai molemminpuoliset, kuten PRA:ssa. Monet systemiset
sairaudet voivat aiheuttaa verkkokalvon irtoamisen, mutta taudilla voi myös olla perinnöllinen tausta
(congenital developmental disease), kuten esimerkiksi retinan epämuodostuma (retinal dysplasia).
Oireena saattaa olla äkillinen sokeutuminen, mutta yleensä näkö heikkenee eriasteisesti, vaurion
laajuudesta riippuen. Tauti voidaan todeta oftalmoskopian avulla.
Rodusta riippuen MRD- diagnoosin (multifokaali RD) saaneita koiria saa käyttää jalostukseen, kunhan
valitulla partnerilla ei ko. muutoksia ole. GRD (geografinen) ja TRD (totaalinen) koiria ei saa käyttää
jalostukseen missään rodussa. Koirilla, jolla on TRD, verkkokalvo on kokonaan irti, ja koira on sokea.
Disticiasis
Distichiasis on tila, jossa karva joka kasvaa Meibomin rauhasesta, tulee kosketukseen kornean pinnan
kanssa ja aiheuttaa ärystystilan. Joskus distichiasis on oireeton, joskus se aiheuttaa silmävuotoa, silmän
siristystä tai kornean vaurioitumista. Tila voidaan hoitaa kirurgisesti, mutta joskus oireet palautuvat 3 – 5
kuukautta leikkauksen jälkeen.
Kennelliiton tilastojen mukaan silmätutkimuksia on tehty 13 kpl viimeisen 10 vuoden aikana. Näistä 9 kpl on
todettu terveiksi. Kahdella koiralla on todettu distichiasis ja kahdella multifokaali RD.
Kyselyyn osallistuneita koirista kahdeksalle on tehty silmätutkimus. Yhdellä näistä on todettu multifokaali
RD.
Patellaluksaatio
Patellaluksaatiot ovat yleisiä kääpiöroduilla, mutta esiintyvät huomattavan paljon harvemmin isoilla ja
jättiroduilla. Patellaluksaatiot ovat joko synnynnäisiä tai kehittyviä. Erilaiset luuston rakenneongelmat
lisäävät patellaluksaatioiden esiintymistä. patellaluksaatiot jaetaan neljään eri ryhmään vakavuuden
mukaan:
I)
II)
III)
IV)
Patella pysyy uurteessaan mutta voidaan manuaalisesti saada luksoitumaan
Spontaaneja luksaatioita esiintyy, ja luksaation voi manipuloida manuaalisesti. Luksaatio
palautuu itsestään.
Patella on luksoituneena suurimman osan ajasta, mutta voidaan manuaalisesti saada
paikoilleen uurteeseen.
Patella on koko ajan luksoituneena, eikä sitä voi manuaalisesti palauttaa uurteeseen. Raajan
käyttö on minimaalista.
Patellaluksaatio voidaan diagnosoida fysikaalisen tutkimuksen, palpaation ja tautihistorian avulla.
4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytettävät sairaudet
Viiriäiskoiralla ei tällä hetkellä ole PEVISA-ohjelmaa. Tavoitteena on saada rotu mukaan ohjelmaan
mahdollisimman nopealla aikataululla lonkkavian, kyynärvian ja PRA:n osalta. PRA on todettava
silmätutkimuksen avulla. Jotta koira voidaan käyttää jalostukseen, on lonkkien oltava vähintään C/C,
kyynärnivelten 0/0 ja silmien on oltava terveet. Mikäli koiralla on todettu C/C-lonkat, on parituksessa
käytettävällä toisella koiralla oltava vähintään B/B-lonkat.
Tällä hetkellä suunnitellaan PEVISA-ohjelmaan liittyminen niin, että C/C-lonkkaista koiraa voidaan käyttää
jalostukseen. Tämä johtuu siitä että rodun jalostuspohja on niin kapea. Mikäli koiria karsitaan liian jyrkästi,
jalostuspohja kapenee entisestään. Tilannetta seurataan ja PEVISA-ohjelmaa tiukennetaan tarvittaessa.
4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet
Sydänvika
Viiriäiskoirilla, kuten muilla roduillakin, esiintyy synnynnäisiä sydänvikoja noin 1 % syntyneistä pennuista.
Mahdollisia diagnooseja ovat mm. aortta- tai keuhkovaltimoahtautuma, kammioiden väliseinäepämuodostuma, persistoiva ductus arteriosus, Fallotin tetralogia, myopatia ym. Joskus koiralla on
samanaikaisesti useampi epämuodostuma. Koira jolla on lievä muoto, voi elää melkein normaalia elämää,
mutta vakavampana koiran suoritus- ja rasituksensietokyky kärsii huomattavasti, ja rasitus voi johtaa koiran
äkilliseen kuolemaan. Joillakin sydänvioilla on korkea periytyvyysaste, eikä sydänvikaista koiraa tule käyttää
jalostukseen. Myös sydänvikaisen koiran sukulaisten käyttöä jalostukseen tulee tarkasti punnita. Koiran
vanhemmat tulee poistaa jalostuksesta, varsinkin saman yhdistelmän käyttö tulee ehdottomasti välttää.
4.3.3 Terveyskysely
Rotuyhdistys on kotisivuillaan teettänyt terveyskyselyn vuonna 2010 viiriäiskoirien terveydestä tai erilaisista
sairauksista. Vastauksia saatiin 24 koirasta. Terveyskyselyn mukaan vakavia terveydellisiä ongelmia ei
esiinny. Koirat ovat rakenteeltaan terveitä, eikä röntgentutkimusten tai kliinisen kuvan mukaan esiinny
lonkkaniveldysplasiaa tai kyynärnivelongelmia. Koirilla ei ole todettu toistuvia korvatulehduksia, ei
sokeritautia eikä epilepsiaa. Koiraat ovat luonteeltaan tasapainoisia ja avoimia. Kahden koiran kohdalla on
todettu aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan.
Kennelliiton tilastojen mukaan viiriäiskoirien lonkkanivelkuvauksia on vuosien 2005 - 2009 aikana tehty 18
kpl. Näistä kolmella koiralla on kuvauksissa todettu C-lonkat ja yhdellä D-lonkat. Muilla lonkat ovat olleet
terveet, eli A- (7 kpl) tai B-lonkat (8 kpl). Kyynärnivelkuvauksia on saman ajanjakson aikana tehty 14 kpl.
Kaikki kuvatut koirat olivat kyynärnivelten osalta täysin terveitä. Silmätutkimuksia on tehty 11 kpl.
Tutkituista koirista 7 oli täysin terveitä. Kahdella koiralla todettiin distichiasis ja kahdella multifokaalinen
RD.
4.3.4 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista
PFK - Fosfofruktokinaasivajaus
Ruotsissa tunnetaan kaksi paritusyhdistelmää, jonka jälkeläisissä on todettu PFK, phosphofructokinase
deficiency. Sairaus on autosomaalisesti resessiivisesti perinnöllinen, eli sairaan koiran molemmat
vanhemmat ovat taudinkantajia, mutta eivät ole itse sairaita. Koira, jolla taipumus on vain toisessa
kromosomissa, on kliinisesti terve. Tautia tavataan myös Englannin springerspanielilla ja Amerikan
kokkerspanielilla. Näille roduille on kehitetty DNA-testi taudin toteamiseksi. Viiriäiskoiralle tällaista testiä ei
vielä ole saatavilla.
Fosfofruktokinaasi on entsyymi, jota tarvitaan punasolujen energia-aineenvaihdunnassa. PFK-vajaus
aiheuttaa punasolujen hajoamista (hemolyysiä), ja koiralle muodostuu alentunut rasituksensietokyky.
Koirilla on krooninen lievä anemia, ja saavat joskus akuutin hemolyysin rasituksen jälkeen. Sairaiden koirien
tulisi elää rauhallista elämää, eivät saa metsästää, niitä ei saa altistaa kuumalle tai stressille. Akuutin
hemolyysin oireena on anemia, väsymys, tumma virtsa ja kuumeilu. Tila vaatii eläinlääkärihoitoa, koska
eläin voi tarvita tehohoitoa ja verisiirtoa. Tauti saattaa johtaa kuolemaan.
Differentiaalidiagnoosina on usein virtsatieinfektio.
Tautiin ei ole hoitoa. Ainoa toimenpide on sulkea sairas koira ja taudinkantajat jalostuksesta. Tämä
tarkoittaa että sairasta koiraa, sen vanhempia, sisaruksia ja jälkeläisiä ei käytetä jalostukseen. Tauti on
hyvin vakava, ja sen huomioiminen jalostustyössä on oleellisen tärkeää.
4.3.5 Lisääntyminen
Saksalaisessa rotujärjestössä on todettu hedelmällisyysongelmia. Ongelmana on lähinnä ollut
tiinehtymättömyys. Vuonna 1994 noin 15 % parituksista ei johtaneet tiineyteen, vuonna 2002 luku oli lähes
25 %.
Tiinehtymättömyyteen on monia syitä, mm. väärä paritusajankohta, huono sperman laatu, bakteeri- tai
virusinfektiot, kilpirauhasen vajaatoiminta, hormonihäiriöt.
4.4 Ulkomuoto
Viiriäiskoira on keskikokoinen, pitkäkarvainen ja hyvin lihaksikas ylösajava koira, jolla on jalo pää ja vahva
luusto. Mittasuhteiltaan koiran tulee olla korkeuttaan pitempi, eikä koskaan saa vaikuttaa
korkearaajaiselta. Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen on 1,2 : 1. Säkäkorkeus on nartuille 45–52, ja
uroksille 48–54 cm. Paino on välillä 18–25 kg. Rakenne on voimakas, koira on pitkäselkäinen ja luustoltaan
vahva. Pää on voimakas, kuiva ja ilman otsapengertä. Korvat ovat korkealta kiinnittyneet ja pitkät.
Karvapeite on voimakas, ei liian pitkä, rungonmyötäinen ja kihara/aaltomainen. Silmät ovat ilmeikkäät ja
mahdollisimman tummat, hieman viistot. Katse on älykäs ja ystävällinen.
Värit
Ruskean ja ruskeapäistärikön rinnalle on viime vuosina tullut muita yhä pidetympiä värejä. Ruskevalkoinen,
punavalkoinen ja kokonaan punainen väri, sekä merkkiväriset koirat ovat sallittuja. Vain mustat koirat ovat
rotumääritelmän vastaisia.
Viiriäiskoiran ulkomuoto vaihtelee, koska koiran jalostuksen pääpaino on ollut käyttöominaisuuksissa.
5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta
Viiriäiskoiralla ei ole aiemmin tehtyä jalostuksen tavoiteohjelmaa.
6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat
Jalostus
Yksittäisellä koiralla voi olla monta jälkeläistä ilman että sillä on suurta vaikutusta rodun muotoutumiseen.
Vaikutukset rotuun syntyvät jos jälkeläisillä puolestaan on suuri määrä jälkeläisiä. Koiralla, joka periyttää
hyviä ominaisuuksia jälkeläisilleen - vaikka pentuja olisikin vain muutamia - on paljon jälkeläisiä joita tullaan
käyttämään jalostukseen. Koiralla, joka periyttää vähemmän hyviä ominaisuuksia, on vain muutama, tai ei
laisinkaan, jälkeläisiä, joita tullaan käyttämään jalostukseen. Näin ollen vaikutus rotuun nähdään vasta
toisessa sukupolvessa.
Sattuman vaikutus
Paritusyhdistelmien toistoa tulee välttää koska seuraava paritus saattaa antaa huonoja jälkeläisiä, eikä vie
rodunjalostusta eteenpäin pitkällä tähtäimellä.
6.1 Visio
Viiriäiskoira säilyy terveenä, monipuolisena ja hyväluonteisena metsästyskoirana. Rodunomaisten
käyttöominaisuuksien arvostuksen lisääminen tuo uusia harrastajia rotuun. Käyttöominaisuuksien
pitäminen jalostusvalinnoissa ensimmäisellä sijalla on tärkeää, jättäen muut ominaisuudet, kuten esim.
ulkomuodon, toiseksi.
Viiriäiskoiran tulisi myös olla luonteeltaan seura- ja perhekoiraksi soveltuva.
Viiriäiskoiran rekisteröinnit lisääntyvät Suomessa, sekä kasvavan tuonnin että lisääntyvän syntyvien
pentueiden määrän seurauksena. Tärkeätä on, että tarkkaillaan rodun kehittymistä esille tulevien
sairauksien, käyttöominaisuuksien ja ulkomuodon huomioon ottamiseksi pitkäjänteisessä kasvatustyössä.
Kasvattajat haluavat sijoittaa koirat harkiten rodulle sopiviin, metsästystä harrastaviin ja rodun haastavan
tilanteen ymmärtäviin koteihin.
6.2 Rotujärjestön tavoitteet
Rotujärjestön tavoitteena on että viiriäiskoira anotaan lisättäväksi PEVISA:an 1.1.2012 alkaen. Valvottavia
tauteja olisivat PRA, AD ja HD.
Toinen tavoite on jalostuspohjan pitäminen mahdollisimman laajana. Esim. siitosmatadorien käyttöä
pyritään välttämään/minimoimaan tulevaisuudessa. Tämä on erityisen tärkeää pienissä populaatioissa.
6.3 Rotujärjestön strategia
Koska kyseessä on todella pieni populaatio, ei ole tarkoituksenmukaista karsia jalostuskoiria liian tiukoilla
kriteereillä. Mikäli karsinta on tiukkaa, vaara matadorijalostukselle on suuri, ts. samaa urosta käytetään
liiallisesti, joka puolestaan kaventaa siitospohjaa Kerhon jalostusohjelman pääpaino on
käyttöominaisuuksissa metsästettäessä. Metsästyskokeet ovat tärkein arviointitapa ja siitosvalinnan
peruste. Tärkeät tavoitteet ovat jalostuspohjan laajentaminen, lonkkaniveldysplasian sekä PRA:n
esiintyvyyden minimoiminen. Siitosvalinnan kriteerit, metsästyskoetulokset ja hyvä terveys, asettavat
rajoituksia mutta ovat myös tärkeitä rodun ominaisuuksien ja ominaispiirteiden (karaktär) säilyttämiseksi.
Jalostuspohjan kapenemista voidaan välttää
1.
2.
3.
4.
rajoittamalla urosten käyttöä
tuomalla siitoskoiria ulkomailta
välttämällä toistuvia parituksia samalla uros/narttu yhdistelmällä
lisäämällä nuorten koirien osallistumista metsästyskokeisiin arviointi, jonka perusteella
mahdollinen siitosvalinta.
6.4 Uhat ja mahdollisuudet
Vahvuudet
Hyvä yhteistyö ulkomaisten kasvattajien sekä rotujärjestöjen kanssa, Saksassa ja Ruotsissa populaatiot
huomattavan paljon suuremmat.
Terve viiriäiskoirapopulaatio.
Heikkoudet
Pieni populaatio kotimaassa, liian vähän syntyviä pentuja, vähän kasvattajia, kapea jalostuspohja.
Mahdollisuudet
Vuonna 2009 perustettu rotuyhdistys, joka toimii aktiivisesti. Yhdistys on käynnistänyt monia hankkeita;
koulutuksen järjestäminen, jalostustavoiteohjelman laatiminen sekä rodun omien metsästyskoesääntöjen
hyväksyttäminen Suomessa.
Määrätietoisen jalostustyön avulla rakennetaan ja ylläpidetään terve viiriäiskoirapopulaatio Suomessa.
Uhat
Terveysongelmien lisääntyminen.
Geenipohjan kaventuminen entisestään. Yleisesti vallitseva liiallinen kilpailuhenki, kunnianhimoisuus ja
menestymisen pakko tai liiallinen kysyntä saattaa johtaa yksisilmäisiin jalostusvalintoihin rodunomaisuuden
ja terveyden kustannuksella.
Tuontikoirat ja siitosurokset haetaan samoista sukulinjoista.
6.5 Varautuminen ongelmiin
Ongelmien ennaltaehkäisemiseksi laaditaan jalostuksen tavoiteohjelma, sekä pyritään saamaan rotu
mukaan Pevisaan.
Järjestötoiminnan pitäminen aktiivisena ja uusien jäsenien rekrytoiminen esim. kasvattajien kautta sekä
tiedon levittäminen ongelmien ennaltaehkäisemiseksi.
6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi
- järjestölle oma henkilö jolla jalostusneuvojakoulutus
- tiedon levittäminen järjestön nettisivujen ja lehtiartikkeleiden kautta
- levittää tietoa rodusta ja sen jalostuksesta pentujen ostajille kasvattajien kautta
7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta
Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan viiden vuoden välein Jalostuksen tavoiteohjelman päivityksen
yhteydessä. Erilaiset vuosittaiset tilastoinnit auttavat hahmottamaan sitä kehityssuuntaa, johon rodussa
ollaan menossa. Rotujärjestön jalostustoimikunta on ensisijaisesti se, joka vastaa jalostuksen
tavoiteohjelman toteutumisen seurannasta.
Tavoiteohjelman toteutumista seurataan vuositasolla.
8. Lähteet
Birchard, S.J. and Sherding R.G., 2000. Saunders Manual of Small Animal Practice. 2nd Edition. W.B Saunders
Company.
Ruotsalaisen rotujärjestön kotisivut: www.wachtelhundklubben.org
Saksalaisen rotujärjestön kotisivut: www.wachtelhund.de
Suomen Viiriäiskoirakerhon teettämä terveyskysely, 2010.
9. Liitteet
9.1 Viiriäiskoiran rotumääritelmä
PÄÄ
KALLO-OSA:
Kallo:
Tasainen ja kohtuullisen leveä, niskakyhmy ei ole erottuva.
Otsapenger: Vain hieman erottuva.
KUONO-OSA:
Kirsu:
Suuri ja tumma. Sieraimet ovat avoimet. Pigmentittömät läikät ovat virhe. Kyömy
kuononselkä viimeistelee pään linjat.
Kuono:
Voimakas; kuononselkä on tasaleveä, kuononkärjen linja on hieman alaspäinpyöristyvä. Ei
missään tapauksessa suippo eikä kalloa lyhyempi.
Huulet:
Suorat, kuivat, tiiviit ja karvapeitteen värin mukaisesti pigmentoituneet.
Leuat / hampaat / purenta:
Täydellinen purenta, jossa 42 hammasta normaalin hammaskaavion mukaisesti. Yläleuan
etuhampaat asettuvat leikkaavasti alaetuhampaiden eteen; tasapurenta on sallittu. Hampaat
ovat hyvin kehittyneet ja vahvat.
Posket:
Kuivat; nahka on pinnanmyötäinen, poskikaaret eivät ole ulkonevat.
Silmät:
Keskiruskeat, mahdollisimman tummat, keskikokoiset, hieman vinoasentoiset, eivät
ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat. Silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvoa ei ole näkyvissä.
Silmäluomien reunat ovat karvoittuneet.
Korvat:
Ylös ja leveästi kiinnittyneet, riippuen heti silmän takana litteinä lainkaan kiertymättä, eivät
paksut, turpeat eivätkä veltot; karvapeite on yhdenmukainen ja ulottuu sisäreunan yli. Eteen
vedettyinä korvalehdet ulottuvat kirsuun.
KAULA:
Vahva, niska on erityisen lihaksikas. Kaula levenee kohti rintaa ja liittyy säkään tylpässä
kulmassa. Ei näkyvää leuanalusnahkaa eikä löysää kaulanahkaa.
RUNKO
Ylälinja:
Lantio on hieman laskeva, häntä on asennoltaan selkälinjan jatkeena tai hieman alempana.
Säkä:
Voimakas ja selvästi erottuva.
Selkä:
Lyhyt ja kiinteä; sään takana ei ole painaumaa.
Lanne:
Hyvin lihaksikas ja siksi leveältä vaikuttava.
Lantio:
Hieman laskeva ja hieman säkää alempana. Koira ei saa koskaan vaikuttaa takakorkealta.
Rintakehä:
Edestä katsottuna soikea, ulottuu sivulta katsottuna kyynärpään alapuolelle. Rintakehä on
pitkä, selvästi kaareutunut, ei tynnyrimäinen eikä litteä.
Alalinja ja vatsa:
Vatsaviiva on viimeisestä kylkiluusta lähtien kohtuullisesti taaksepäin kohoava. Vatsa on
mahdollisimman hyvin peitinkarvan ja aluskarvan peitossa.
HÄNTÄ:
Rauhallisella koiralla suoraan selkälinjan jatkeena tai riippuva, innokkaalla koiralla hieman yläviisto ja
eloisasti heiluva. Vahingoittumisen välttämiseksi häntä tulisi typistää pennun kolmen ensimmäisen
elinpäivän aikana korkeintaankolmanneksen. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Maissa, joissa typistys on
kielletty,häntä voidaan jättää luonnolliseksi.
RAAJAT
ETURAAJAT:
Yleisvakutelma:
Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, sivulta katsottuna selvästi
rungon alla kohtisuorassa maahan; hyvät kulmaukset.
Lavat:
Hyvin lihaksikkaat ja viistot.
Olkavarret:
Koiran liikkuessa tiiviisti rintakehää myötäilevät.
Kyynärpäät:
Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisäänpäin eivätkä ulospäin kiertyneet.
Kyynärvarret: Suorat, eivät taipuneet.
Ranteet:
Vahvat.
Välikämmenet:
Hieman viistot.
Etukäpälät:
Lusikanmuotoiset; varpaat ovat tiiviisti yhdessä. Ns. kissan- tai jäniksenkäpälät eivät ole
toivotut. Päkiät ovat vahvat, kestävät ja hyvin pigmentoituneet, kynnet vahvat ja asentonsa
vuoksi helposti kuluvat.
TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma:
Takaraajat ovat sivusta katsottuna sekä polvesta että kintereestä hyvin kulmautuneet; takaa
katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, eivät länkisääriset eivätkä pihtikinttuiset. Luusto on
vahva.
Reidet:
Leveät, hyvin lihaksikkaat. Reisiluu on lantioon nähden hyvin kulmautunut.
Polvet:
Vahvat, reiteen ja sääreen nähden hyvin kulmautuneet.
Sääret:
Pitkät, lihaksikkaat ja jänteikkäät.
Kintereet:
Vahvat.
Välijalat:
Lyhyet ja pystysuorat.
Takakäpälät: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET:
Sulavat ja maatavoittavat. Raajat liikkuvat suoraan, yhdensuuntaisesti ja rungonmyötäisesti.
NAHKA:
Vahva ja pinnanmyötäinen, ei poimuja eikä pigmentoitumista.
KARVAPEITE
KARVA:
Vahvaa, tiiviisti pinnanmyötäistä, pääsääntöisesti laineikasta; joskus kihara (astrakaani) tai sileä pitkä karva,
jossa paksu aluskarva. Karva ei ole liian pitkää, ennemminkin ohutta ja jopa silkkistä. Niskassa,
korvalehdissä ja lantiossa karva on usein kiharaa; raajojen takaosassa ja hännässä hapsuista. Kaulan alaosa
on usein runsaasti karvoittunut (jabot). Myös vatsa on hyvin karvoittunut. Kuonossa ja kallossa karva on
lyhyttä, kuitenkin tiivistä. Korvalehdissä on kiharaa tai tiiviisti laineikasta karvaa, joka ulottuu yli korvan
sisäreunan. Varpaiden välissä on tiheää,ei liian pitkää karvaa.
VÄRI:
Viiriäiskoiralla on kaksi värimuunnosta:
•
•
yksivärinen ruskea, harvemmin punainen*, jossa usein valkoiset tai päistärikkömerkit rinnassa ja
varpaissa.
ruskea-, harvemmin punapäistärikkö. Pohjavärissä on ruskeita tai punaisia* karvoja sekoittuneena
valkoisiin karvoihin. Pää on usein ruskea tai punainen*, samoin selässä kauttaaltaan on läiskiä tai
mantteli. Tähän värimuunnokseen kuuluvat myös kirjavat, joilla on valkoinen pohjaväri ja suuria
ruskeita tai punaisia* läiskiä, kuten myös tiikerijuovaiset koirat, joilla valkoinen pohjaväri on
ruskeiden tai punaisten* karvatupsujen kirjavoima, vaikkakin vanhemmat olisivat yksivärisiä.
Kummallakin värimuunnoksella voi olla punaiset* merkit (brand) silmien yläpuolella, kuonossa, raajoissa ja
peräaukon ympärillä.
*) Tähän kuuluvat kaikki punertavan sävyt (ketunpunainen, metsäkauriin- ja saksanhirvenpunainen).
KOKO JA PAINO
Säkäkorkeus: Urokset 48 – 54 cm
Nartut 45 – 52 cm
Paino:
Vaihtelee koiran koon mukaan, noin 18 – 25 kg
(nartut ovat hieman uroksia kevyempiä).
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen
vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.
• korostunut otsapenger
• yhden P1-hampaan puuttuminen
• huulet liian syvät, eivät tarpeeksi tiiviit
• silmäluomet eivät tiiviit
• liian kapeat korvakäytävät (taipumus korvaongelmiin)
• tynnyrimäinen rintakehä
• korkearaajaisuus tai kevytluustoisuus
• ohut, harva tai silkkinen karvapeite, niukka karvoitus vatsassa, karvattomat korvankärjet
• lievä annetun säkäkorkeuden tai painon ylitys tai alitus
VAKAVAT VIRHEET:
• iho-ongelmat (ihottuma, atopia)
• puuttuvat hampaat (paitsi yhden P1-hampaan puuttuminen)
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
• heikko luonne, ampumisen tai riistan pelko
• vakavat purentavirheet (ylä-, ala- tai vino purenta)
• sisään- tai uloskiertyneet silmäluomet (entropium tai ektropium)
• musta karvapeite.
• Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.