fieldspanielien rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma 2014-2018
1 FIELDSPANIELIEN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA 2014-2018 Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n kokouksessa 9.3.2013 Hyväksytty Suomen Kennelliiton Jalostustieteellisen toimikunnan kokouksessa 22.8.2013 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. YHTEENVETO ......................................................................................................................................................3 2. RODUN TAUSTA..................................................................................................................................................3 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA .......................................................................................................9 4. RODUN NYKYTILANNE ......................................................................................................................................10 4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja .......................................................................................................10 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet ................................................................................25 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat rodun luonteesta sekä käyttötarkoituksesta........................................25 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa ..................................................................................26 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet ................................................................................................................29 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen..................................................................................................33 4.2.5 Yhteenveto käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista .......................................34 4.3 Terveys ja lisääntyminen ............................................................................................................................35 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ............................................................................................35 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet ......................................................................................44 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt .........................................................................................................................48 4.3.4 Lisääntyminen .....................................................................................................................................49 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet ..................................................49 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä hyvinvointi- ja terveysongelmista ...............................................49 4.4 Ulkomuoto .................................................................................................................................................50 5.YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA ...................................................................53 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS........................................................................................................55 6.1 Jalostuksen tavoitteet ................................................................................................................................55 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille ...............................................................................................56 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet .......................................................................................................................58 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin .............................................................................58 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta...................................................................................59 LÄHTEET ...............................................................................................................................................................61 3 1. YHTEENVETO Fieldspanieli-rodulle tehty ensimmäinen jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) on hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n syyskokouksessa 24.10.1987. Toinen JTO on hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n kokouksessa 16.11.2008 ja sen voimassaolo päättyy 31.12.2013. Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on muodostaa kuva Suomen Spanieliliitto ry:n alaisen fieldspanieli-rodun alkuperäisestä historiasta ja nykytilasta Suomessa, sekä kartoittaa jalostuksen suunnittelua. Tavoitteena on saada sekä nykyiset että tulevat kasvattajat ja rodun harrastajat tuntemaan rotumääritelmä ja jalostuksen tavoitteet, sekä ymmärtämään omien jalostuskoiriensa taso verrattuna koko rodun kantaan. Koiranjalostuksen yleisesti hyväksytty päämäärä on pyrkiä kasvattamaan rotumääritelmän mukaisen ulkomuodon omaavia, käyttötarkoitukseensa soveltuvia, hyväluonteisia ja terveitä koiria, säilyttäen oikea tyyppi. Fieldspanielin rotumääritelmän edellyttämät mittasuhteet ja rodulle ominainen voimakkuus sekä tyypilliset liikkeet tulee myös säilyttää. Ulkomuodon lisäksi tulee saada rodun alkuperäinen ja rodunomainen käyttö ylösajavana ja noutavana lintukoirana säilytettyä. Fieldspanieli-rodun jalostuksessa käytettävissä o l e v a populaatio on erittäin pieni. Perinnöllisen vaihtelun säilymisestä tulee huolehtia ja kasvattajien edellytetään käyttävän koiria monipuolisesti, huomioiden PEVISA-ohjelman määräykset ja yhdessä sovitut jalostuksen toimintaohjeet. Jalostuksessa on pyrittävä turvaamaan rodun jalostuspohjan laajuus käyttämällä riittävästi erisukuisia koiria. Genetiikka on hyvin monimuotoista, eikä tiedetä miten monet koiran ominaisuudet periytyvät. Vaikeutta lisää myös se, että koiran ominaisuuksiin vaikuttavat voimakkaasti myös ympäristötekijät. Tavoitteena on säilyttää fieldspanieli terveenä, ulkomuodoltaan ja luonteeltaan rodunomaisena koirana, josta löytyy myös nykyajan perhekoiralta vaadittavat ominaisuudet. Luonteen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että fieldspanielin pitää tulla toimeen hankaluuksitta sekä vieraiden ihmisten että koirien kanssa ja esim. koiran yksinjättämisen on oltava mahdollista ilman ympäristöä haittaavaa haukkumista tai muuta häiriökäyttäytymistä. Vastuu rodun jalostuksesta on rotujärjestöllä, rotuyhdistyksellä sekä kasvattajilla, jotka ovat vastuussa myös rodussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista. Kasvattajien tulee olla rehellisiä kasvateissaan ilmenneistä vioista ja sairauksista sekä jalostustoimikunnalle että pentujen ostajille. Jalostukseen käytettävien urosten omistajilta vaaditaan samaa avointa asennetta. 2. RODUN TAUSTA Fieldspanielin historia Englannissa 1800-luvulla spanielit oli jaettu maa- ja vesispanieleihin. Maaspanielit olivat yhteisesti tunnettuja fieldspanieleina. Ne oli jaettu satunnaisesti clumber-, sussex- ja field - muunnoksiin. Täten toista vuosisataa sitten fieldspanieleihin luettiin mukaan useimpien cocker- ja springerspanielien esi-isät, jotka myöhemmin tunnistettiin erillisiksi roduiksi. 1800-luvulla oli yleinen käytäntö risteyttää spanielimuunnoksia keskenään, kuten sussexia ja fieldiä, ja rekisteröidä jälkeläiset jompaankumpaan rotuun riippuen siitä, kumpaa muunnosta ne enemmän muistuttivat. Tämä käytäntö jatkui vielä 1900-luvulle. 4 Koiranäyttelyissä oli luokkia joillekin muunnoksille, mutta fieldspanieleille oli yleistä tulla jaetuksi 25 naulan (n. 11 kg) painorajan mukaan. Ne, jotka alittivat tämän rajan, Kennel Club lopulta tunnisti cockerspanieleiksi. Isommat maksavalkoiset ja mustavalkoiset koirat, jotka oli tunnettu norfolkinspanieleina, tulivat tunnetuksi englanninspringerspanieleina. Pienemmät punavalkoiset koirat tulivat tunnetuiksi walesinspringerspanieleina. Jäljellejääneet, yleensä yksiväriset, koirat säilyttivät nimensä fieldspanielina. Mr J. Walsh raportoi, että norfolkinspanielien ja sekoittuneiden rotujen joukossa on joitakin mustia, musta ja tan - ja jopa maksanvärisiä koiria. Näitä hän pitää laadultaan ensiluokkaisina spanieleina. Hän raportoi myös, että paljon sussexinspanielin ja vesispanielin verta oli tuotu fieldspanieleihin. Dr Spurgin oli vastuussa kirjavista fieldspanieleista. Kirjavat fieldspanielit eivät kuitenkaan koskaan olleet niin suosittuja kuin yksiväriset. Ne näyttivät hankkineen itselleen enemmän kuin yksivärinen muunnos niitä virheitä, jotka toivat paljon kritiikkiä koko rodulle. On selviä todisteita siitä, että kirjavia fieldspanieleita oli risteytetty bassettien kanssa. Fieldspanielien käyttökokeista mainittakoon, että kokeet alkoivat vasta 1899, kun oli kehitetty menetelmä testata spanielin kaltaista tuhattaituria. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin rotu kärsi melkoisesta rappeutumisesta. Rekisteröinnit vähenivät huomattavasti. Samoin tapahtui myös toisen maailmansodan aikana. Vuosina 19421943 rekisteröitiin ainoastaan kaksi koiraa, ja koko vuosikymmenellä rekisteröinnit eivät olleet kuin keskimäärin kymmenen vuosittain. Näyttelyihin ilmoittautuneiden lukumäärät 1950-luvun alussa eivät olleet kovin korkeita, vaan vaihtelivat kymmenestä kolmeenkymmeneen. 1950-luvun lopulla päätettiin taas risteyttää, ei hyvien työkoirien tuottamiseksi, vaan tuoreen veren saamiseksi. Koirien puutteen takia sisäsiitosta oli harrastettu liikaa. Tosiasia on, että kaikki nykyiset fieldspanielit polveutuvat suoraan neljästä koirasta: Ronayne Regal ja Gormac Teal, pentueveljet, sekä nartut Columbina of Teffont ja Elmbury Morwena of Rhiwlas. Jokaisen nykykoiran sukutaulun linjat johtavat johonkin näistä neljästä koirasta. Fieldspanielien historia on kertomus kourallisesta kasvattajia, jotka kamppailivat suurissa vaikeuksissa pitääkseen rodun hengissä. Rotu on kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana siihen, mitä se on tänään, mutta silti tarvitaan kaikkien fieldspanielien omistajien ja kasvattajien huolenpitoa ja päättäväisyyttä säilyttää se, mitä on saavutettu ja yhä kehittää ja parantaa tilannetta. 5 6 Fieldspanielin historia Suomessa Suomeen ensimmäinen fieldspanieli tuotiin Englannista vuonna 1972. Kyseessä oli maksanvärinen narttu Elmbury Belle, kasvattaja R. H. Jones, omistajat Reima Rintama ja Tarmo Viirtelä. Vuonna 1973 tuotiin samalta kasvattajalta Englannista maksanvärinen uros Mittina Dotterel, omistaja Terhi Parkkali. 70-luvulla tuli Englannista myös maksanvärinen narttu Elmbury Dora, kaksi maksanväristä urosta Mittina Lähdesuo Cleo’s Boy ja Twrog Venture Boy, sekä musta uros Shipden Bogard. Urokset Mittina Lähdesuo Cleo’s Boy ja Twrog Venture Boy, jotka Sinikka Merkkiniemi on tuonut maahan, sekä Kimmo Favorinin tuoma uros Shipden Bogard, ovat olleet aikanaan avainasemassa rodun alkuun saattamisessa Suomessa. 7 1972 – 2012 rekisteröidyt tuonnit: koira kotimaa jälkeläiset Elmbury Belle Englanti 7 Mittina Dotterel Elmbury Dora Mittina Lähdesuo Cleo’s Boy Shipden Bogard Twrog Venture Boy, Fieldstar Bonny Rosalinda Englanti Englanti Englanti Englanti Englanti Ruotsi 13 7 42 26 19 23 Tamlin’s Bimbo-Bear Fieldstar Jeromy Morgan Fieldstar Christmas Flower Gamefell Fern Silksheen Filipendula Dayhouse Annabel Donholme Hamish Brooklet’s Norbert Ruotsi Ruotsi Ruotsi Englanti Englanti Englanti Englanti Hollanti 42 59 25 37 19 12 29 10 Brooklet’s Field Flin Winterbourne Voodoo Witch Fieldstar Toffee Fieldstar Salome Hollanti Ruotsi Ruotsi Ruotsi 32 28 34 10 8 Arborfield LoveAtfirstsight Fieldstar Anny Tanny Fieldstar Lucas Fieldstar Ludvig USA Ruotsi Ruotsi Ruotsi 14 - Accounts Aragon Rhiwlas Fantasia Arborfield Heartsong Coralmist Chorister Fieldstar Maya Majong Romance of Bloodline Fieldstar Azalea Ridgetor Koivu Amanda Izpod Spika Winterbourne Golden Celebration Xenion of Bloodline Maxfield Enya November Dream Overlook’s Austin at Bogdogs Winterbourne Hot Pink Treasure Calua of Bloodline Ruotsi Englanti USA Englanti Ruotsi Sveitsi Ruotsi Englanti Slovenia Ruotsi Sveitsi Ruotsi USA Ruotsi Sveitsi 14 6 7 24 13 2 18 5 1 7 - Goloworez Quadrophenia Bretagne des Haies de la Conchee Accounts Back to Black Enjoy of Bloodline Maxfield Farina Periwinkle's Carissima Periwinkle's Pure Moonlight Winsome Jam Blue Moon Accounts Arthos Elgert Sibelius Fieldstar Polonius Periwinkle's Prosperity Best Friend of the Field Society Periwinkle's Bogdogs Promise Periwinkle's Burnished Bronze Ceben Xico My Boy Unique for Fortune-Favoured Upland's the Bar Nothing Winterbourne Sleepy Hollow Viro Ranska Ruotsi Sveitsi Ruotsi Ruotsi Ruotsi Ruotsi Ruotsi Englanti Ruotsi Ruotsi Hollanti Ruotsi Ruotsi Ruotsi Hollanti USA Ruotsi 16 12 3 7 3 18 7 4 - Ceben Yirah Ruotsi - Huomionarvoista on, että melko moni tuontikoira on (terveys- tai muista syistä) jäänyt ilman jälkeläisiä, vaikka ne lähtökohtaisesti on todennäköisesti tuotu jalostusmateriaaliksi. 9 3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA Rotujärjestö on 1964 perustettu Suomen Spanieliliitto ry, jolla on jäseninä 24 alayhdistystä. Rotujärjestössä ei ole henkilöjäseniä. Jäsenyhdistysten yhteinen henkilöjäsenmäärä on noin 3200 henkilöä. Vuonna 2005 rodulle on perustettu oma rotuyhdistys, Suomen Fieldspanielit ry. Se hyväksyttiin Suomen Spanieliliitto ry:n jäseneksi rotujärjestön kevätkokouksessa 25.3.2006 uudella nimellä Fieldspanielit ry. Yhdistyksen jäsenmäärä oli v. 2012 lopussa 114 henkilöä (93 varsinaista jäsentä, 20 perhejäsentä, 1 nuorisojäsen). Yhdistys kuuluu Suomen Kennelliittoon ja Pohjois-Hämeen Kennelpiiriin. Fieldspanielit ry haki rotua harrastavan yhdistyksen asemaa tammikuussa 2013, Spanieliliitto ei kuitenkaan puoltanut anomusta. Spanieliliitto vastaa alaistensa rotujen jalostuksesta. Jalostustoimikunnan valitsee rotujärjestön kokous, esityksen kokoonpanosta tekee vuosittain kokoontuva rotuneuvottelu. Jalostustoimikunnassa toimivien henkilöiden pitää omata hyvä rodun ja Suomessa olevan kannan tuntemus, omata riittävä tieto perinnöllisyydestä ja pyrkiä omassa kasvatustoiminnassaan noudattamaan tavoiteohjelmaa. Jalostustoimikunnan kokoonpano ei ole muuttunut muutamiin vuosiin. Siihen kuuluu 2-3 henkilöä, eikä sille ole koskaan valittu varsinaista puheenjohtajaa. Jalostustoimikunnan tehtävät Yhteisesti on etukäteen sovittava neuvonnan periaatteet, mikä tarkoittaa sitä, että neuvontatyön on perustuttava rotumääritelmän, JTO:n ja PEVISA-ohjelman henkeen. On otettava huomioon Suomessa oleva tilanne sekä odotettavissa oleva kehitys. Jalostustoimikunnan päätökset perustuvat pääasiassa kasvattajien ja harrastajien yhdessä rotukohtaisessa neuvottelussa laatimaan jalostuksen toimintaohjeeseen. Jalostustoimikunta voi päätyä toimintaohjeesta poikkeavaan päätökseen, mutta päätös on silloin kirjallisesti perusteltava. Jalostustoimikunnat eivät anna urosehdotuksia kasvattajille, vaan kasvattaja itse valitsee sopivaksi katsomansa urokset ja lähettää yhdistelmän tiedot halutessaan jalostustoimikunnalle jalostuksen toimintaohjeen, JTO:n ja PEVISAn vaatimusten täyttymisen tarkistamista varten. Jalostustoimikunta käsittelee tulleen yhdistelmän tiedot mahdollisuuksiensa mukaan pikaisesti, kuitenkin viimeistään noin kuukauden sisällä. 1. varsinainen neuvontatyö, jolloin käsitellään saapuneet tiedustelut 2. jalostustietojen ylläpito (siitosurokset, tutkimustulokset ym.) 3. jalostustarkastusten järjestäminen 4. jalostusyksilöiden maahan tuonnin ja viennin neuvontatyö 5. pentueenhoito- ja astutusneuvonta, kasvattajien mahdollinen koulutus ja informointi 6. informaatio rotujärjestön ulkomuoto- ja koetuomareiden neuvottelutilaisuuksiin 7. tutkimustulosten julkistaminen 10 Näiden tehtävien lisäksi jalostustoimikuntien tulee täyttää Suomen Kennelliiton jalostustoimikunnille asettamat tehtävät. Lähde: Suomen Spanieliliitto, ohjeet jalostustoimikunnille 4. RODUN NYKYTILANNE 4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja Rodun perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa sen geeniversioiden (alleelien) runsautta. Puhutaan myös jalostuspohjan laajuudesta. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monen perinnöllisen vian ja sairauden puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. Suurilukuinenkin koirarotu on monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen tai jos rodussa on koiria, joilla on rodun yksilömäärään nähden liian suuret jälkeläismäärät. Tällaiset koirat levittävät geeniversionsa vähitellen koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä geeniversiosta saattaa syntyä rodulle uusi tyyppivika tai -sairaus. Vähitellen on vaikea löytää jalostukseen koiria, joilla tätä geeniversiota ei ole. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään puolet syntyvistä koirista, tai pentuekoko huomioiden se rodun osuus, joka saadaan jakamalla luku 2 rodun keskimääräisellä pentuekoolla. Jos rodun pentuekoko on vaikkapa 5, jalostukseen tulisi käyttää 40 % rodun koirista. 11 Monimuotoisuutta turvaava rajoitus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on pienilukuisissa roduissa 5 % ja suurilukuisissa 2-3 % suhteessa rodun neljän vuoden rekisteröinteihin. Jos rodussa rekisteröidään neljän vuoden aikana keskimäärin 1000 koiraa, ei yksittäinen koira saisi olla vanhempana useammalle kuin 20-50 koiralle. Yhdessäkään rodussa ei yhdellä yksilöllä saisi olla enempää kuin 100 jälkeläistä. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi pienilukuisissa roduissa olla korkeintaan 10 % ja suurilukuisissa 4-6 % suhteessa neljän vuoden rekisteröinteihin. SKL, Jalostus ja kasvatus, Katariina Mäki Fieldspanieli-rodun kanta maailmanlaajuisesti on erittäin pieni. Lähes kaikki samat koirat löytyvät sukutauluista koko Skandinavian alueella ja maailmanlaajuisestikin. Erillisiä sukulinjoja ei rodussa löydy. Samoja esivanhempia tulee sukutauluissa helposti vastaan jo viidennessä tai kuudennessa sukupolvessa. Tästä syystä täysin vierassukuisten jalostuskoirien löytyminen ulkomailtakaan ei ole kovinkaan todennäköistä. Vuosittainen rekisteröintimäärä on Pohjoismaissa ollut yhteensä 70 – 80 koiraa. Fieldspanieli ei ole koskaan ollut missään päin maailmaa muotirotu, ja rotu on suppeutuneisuutensa vuoksi ollut jo pitkään vaikeasti kasvatettava. Rodulla ei Suomessa ole kasvattajaa, joka harrastaisi kasvatusta suuremmassa määrin. Fieldspanielien rekisteröinnit 1972-2012 : Rekisteröinnit 1972-2012 vuosi 1972 1973 1974 1975 1976 1977 kpl 1 1 8 1 11 15 +/0 0 7 -7 10 4 ed.v 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 19 21 28 33 34 14 14 4 2 7 5 1 -20 0 1985 1986 1987 1988 1989 6 18 8 18 33 -8 12 -10 10 15 vuosi 1990 1991 1992 1993 1994 1995 42 47 55 52 45 12 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 30 34 7 18 20 23 8 2003 2004 2005 2006 2007 14 22 22 25 28 18 6 kpl +/ed.v vuosi kpl +/ed.v. 9 5 8 -3 -7 2008 2009 2010 2011 2012 66 27 30 86 46 38 -39 3 56 -40 -33 4 -27 11 2 3 -15 8 0 3 3 12 Fieldspanielien rekisteröinnit 1972-2012: Fieldspanielien rekisteröinnit 1972-2012 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 197 197 197 197 197 197 197 197 198 198 198 198 198 198 198 198 198 198 199 199 199 199 199 199 199 199 199 199 200 200 200 200 200 200 200 200 200 200 201 201 201 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 Rekisteröintimäärät ovat kulkeneet tietynlaisissa sykleissä niin, että vuosina 1976-1982 rekisteröintimäärät nousivat joka vuosi. Sitten tuli notkahdus, jonka jälkeen taas vuosina 1988 – 1997 rekisteröinnit nousivat huomattavasti. Tuon jälkeen tuli taas tasaantumista useaksi vuodeksi, jolloin rekisteröinnit olivat n. 20 - 30 kpl/ vuosi. Vuonna 2008 tuli selvä piikki (66 kpl), ja kahden rauhallisemman välivuoden (27 + 30 kpl) jälkeen v. 2011 kaikkien aikojen rekisteröintiennätys (86 kpl). Vuonna 2012 tuli taas selvä tasaantuminen (46 kpl). Viime vuosien huomattavasti vaihtelevien rekisteröintimäärien perusteella on vaikea päätellä, mikä tulee olemaan rodun pidemmän aikavälin suosio. Kokonaisuutena näyttää kuitenkin siltä, että fieldspanieli on rotuna yleistymässä. Vuonna 2012 fieldspanieli oli Kennelliiton rekisteröintilistalla sijalla 167. Suomessa on rekisteröity yhteensä 1037 fieldspanielia. Rekisteröinnit Ruotsissa ja Englannissa: Maa 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Ruotsi – Field Spaniel- klubben 21 29 29 40 25 38 32 40 45 59 33 35 28 28 17 Englanti-Kennel Club 72 75 97 73 84 75 86 86 64 67 75 51 55 46 47 Vuosina 2008-2012 Ruotsissa on syntynyt yhteensä 154 pentua, tämä tekee keskimäärin 30 pentua vuotta kohti. Viimeisten viiden vuoden aikana Suomi on mennyt rekisteröintimäärissä (yht. 255 kpl) selvästi Ruotsin edelle, kun vielä 2000-luvun alussa oltiin Ruotsia jäljessä. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut siihen, että Suomesta vietäisiin juurikaan koiria Ruotsiin, vaan tuontisuunta on edelleenkin Ruotsista Suomeen (vv. 20062012 13 kpl). Rodun kasvattajia on pienessä määrin myös Australiassa, USA:ssa ja muutamissa Euroopan maissa (Hollanti, Ranska, Saksa). 13 Vuositilasto 1998-2007: Vuosiyhteenveto 1998-2007 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 Pennut (kotimaiset) 25 24 18 17 11 7 20 19 17 7 Tuonnit 3 1 4 5 3 1 3 1 1 0 Rekisteröinnit yht. 28 25 22 22 14 8 23 20 18 7 Pentueet 5 7 4 4 3 4 6 4 5 2 Pentuekoko 5 3,4 4,5 4,3 3,7 1,8 3,3 4,8 3,4 3,5 Kasvattajat 5 6 2 2 2 3 6 3 5 2 - kaikki 4 6 3 3 2 2 4 4 5 2 - kotimaiset 3 5 2 2 2 2 4 4 5 1 - tuonnit 1 0 1 1 0 0 0 0 0 1 - ulkomaiset 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 6v 6 v 2 kk 6 v 8 kk 5 v 4 kk 4 v 12 kk - kaikki 5 7 4 3 3 4 6 4 5 2 - kotimaiset 2 4 2 1 2 3 4 4 5 2 - tuonnit 3 3 2 2 1 1 2 0 0 0 - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 3v 3v 4 v 7 kk 4v Isoisät 15 13 12 11 11 6 12 7 8 3 Isoäidit 15 14 13 12 11 7 13 8 8 4 Tehollinen populaatio 9 13 7 6 5 5 10 8 10 4 2,99% 2,68% 1,07% 0,52% 2,57% 9,46% 1,90% 2,76% 5,34% 5,73% Urokset - keskimääräinen jalostuskäytön ikä 4 v 6 kk 3 v 8 kk 5 v 8 kk 3 v 9 kk 6 v 7 kk Nartut Sukusiitosprosentti 3 v 11 kk 4 v 5 kk 2v9 kk 5 v 1 kk 4 v 1 kk 6 v 4 kk 14 Vuositilasto 2008 – 2012: Vuosiyhteenveto 2008-2012 Pennut (kotimaiset) Tuonnit Rekisteröinnit yht. Pentueet Pentuekoko Kasvattajat Jalostukseen käytetyt eri urokset - kaikki - kotimaiset - tuonnit - ulkomaiset - keskimääräinen jalostuskäytön ikä Jalostukseen käytetyt eri nartut - kaikki - kotimaiset - tuonnit - keskimääräinen jalostuskäytön ikä Isoisät Isoäidit Sukusiitosprosentti Vuositilasto - jalostuspohja Per vuosi - pentueet - jalostukseen käytetyt eri urokset - jalostukseen käytetyt eri nartut - isät/emät - tehollinen populaatio - uroksista käytetty jalostukseen - nartuista käytetty jalostukseen Per sukupolvi (4 vuotta) - pentueet - jalostukseen käytetyt eri urokset - jalostukseen käytetyt eri nartut - isät/emät - tehollinen populaatio - uroksista käytetty jalostukseen - nartuista käytetty jalostukseen 2012 45 1 46 9 5 8 2011 83 3 86 15 5,5 10 2010 28 2 30 7 4 6 2009 23 4 27 6 3,8 5 2008 56 10 66 11 5,1 8 8 3 4 1 3 v 3 kk 13 7 5 1 3 v 8 kk 6 3 3 0 5 v 6 kk 6 3 1 2 5 v 3 kk 7 4 2 1 6 v 1 kk 9 7 2 2 v 11 kk 13 14 2,31% 14 11 3 3 v 3 kk 17 20 2,29% 6 4 2 3 v 11 kk 10 9 2,46% 6 3 3 3 v 5 kk 12 10 1,60% 11 7 4 3 v 3 kk 13 13 1,51% 2012 2011 2010 2009 2008 9 8 9 0,89 12 (67%) 0% 0% 15 13 14 0,93 18 (60%) 0% 4% 7 6 6 1 8 (57%) 20% 0% 6 6 6 1 8 (67%) 31% 50% 11 7 11 0,64 12 (55%) 12% 21% 37 25 28 0,89 36 (49%) 8% 10% 39 26 27 0,96 36 (46%) 11% 16% 29 19 20 0,95 26 (45%) 18% 24% 29 15 22 0,68 25 (43%) 15% 29% 27 14 19 0,74 23 (43%) 13% 27% Lähde: Suomen Kennelliitto, KoiraNet Jalostustilasto /Vuosiyhteenveto 15 16 Keskimääräinen jalostukseenkäyttöikä on pysynyt sekä urosten että narttujen osalta samalla tasolla viimeisten 15 vuoden aikana. Sukusiitosprosentti on pysynyt suhteellisen tasaisena, eikä siinä ole ainakaan nousutendenssiä. Verrattuna mm. vuosiin 1998 (5,73%), 1999 (5,34%) ja 2002 (9,46%) ollaan viimeisten viiden vuoden aikana oltu hyvin maltillisissa lukemissa. Voidaan katsoa, että fieldspanielien sukusiitosaste ei ole liian korkea. Tosin sukusiitosasteet on saatu Koiranetistä, joten se on aliarvio todellisesta tilantee sta. Tehollisen populaation koko on noususuhdanteinen, tämä kertoo siitä, että aiempaa suurempaa osaa koirista on käytetty suvunjatkamiseen. Toki tehollisen populaation koko on edelleen huomattavan matala. 1 0 ,0 0 % Sukusiitosprosentin kehitys Sukusiitosprosentin kehitys 9 ,0 0 % 8 ,0 0 % 7 ,0 0 % 6 ,0 0 % 5 ,0 0 % 4 ,0 0 % 3 ,0 0 % 2 ,0 0 % 1 ,0 0 % 0 ,0 0 % 1998 1 999 2000 20 01 2002 200 3 2004 20 05 2006 2007 20 08 2009 20 10 2011 2012 Sukusiitosprosentin kehitys vv.1998-2012 Taulukossa esitetään sukusiitosprosentin keskiarvon kehitys neljällä sukupolvella laskettuna vuosien 1998 - 2012 aikana. 17 Sukusiitosaste/Sukusiitosprosentti Sukusiitosprosentti on matemaattinen arvio, joka kuvaa yksilön mahdollisuutta periä esivanhempiensa identtisiä geenejä vanhemmiltaan. Rodussa esiintyvät yksilöiden korkeat sukusiitoskertoimet kertovat perinnöllisen vaihtelun katoamisesta, sillä geenien lokukset yhdenmukaistuvat sukusiitosasteen kasvaessa. Koko rodun vuosittaisille sukupolville lasketun sukusiitoskertoimen voimakas kasvu saattaa olla hälytys tulevista hankaluuksista erityisesti, jos kasvu liittyy muihin ongelmia tuoviin tekijöihin, kuten pieneen populaatiokokoon ja rajoittuneeseen geenivaihtoon. Sukusiitoskertoimen laskemisessa voidaan käyttää viiden polven sukutaulutietoja, mikäli halutaan ainoastaan vertailla sukusiitoskertoimen kasvua vuositasolla. Kymmenen tai useamman sukupolven sukutaulu kertoo kuitenkin enemmän todellisesta sukusiitosasteesta. Tehollinen populaatio määrittää jalostuspohjan laajuutta. Tehollinen populaatiokoko on sitä pienempi, mitä pienempää osaa rodun kannasta käytetään jalostukseen. Mitä pienempi tehollinen populaatio on, sitä nopeammin sen keskimääräinen sukusiitosaste nousee. Monia geenejä menetetään populaatiosta, mikä kaventaa jalostuspohjaa peruuttamattomasti. Tämä alentaa populaation vastustuskykyä erilaisia uhkatekijöitä, kuten perinnöllisiä sairauksia, vastaan. Jalostuksen toimintaohje päivitetään vuosittain jalostustoimikunnan järjestämässä rotuneuvottelussa. Tällä hetkellä voimassaoleva toimintaohje on päivitetty 8.9.2012. Suomen Spanieliliiton linjaus on nykyisin se, että jalostustoimikunnat eivät anna kasvattajille urosehdotuksia, vaan kasvattaja itse valitsee sopivaksi katsomansa urokset ja lähettää yhdistelmän tiedot halutessaan jalostustoimikunnalle jalostuksen toimintaohjeen, JTO:n ja PEVISA:n vaatimusten täyttymisen tarkistamista varten. Jalostustoimikunta ei anna varsinaisia hyväksyntöjä, vaan tarkastaa, täyttyvätkö em. vaatimukset. Pentuvälitykseen otetaan kaikki pentueet, mutta mikäli toimintaohje ei joltain osin täyty, tämä asia mainitaan pentueilmoituksen yhteydessä. Vuonna 2009 hyväksyntöjä haettiin 11 kpl, niistä 7 sai hyväksynnän. Vuonna 2010 hyväksyntöjä haettiin 13 kpl, niistä 11 kpl sai hyväksynnän. Vuonna 2011 toteutuneista yhdistelmistä jalostuksen toimintaohje täyttyi kaikilta osin 7 pentueessa 15:sta, ja vuonna 2012 3:ssa pentueessa 9:stä. Jalostuksen toimintaohjeen täyttymisen tarkastaminen on tehtävä ennen astutusta, jälkikäteistarkastuksia ei anneta. Tällä hetkellä toimintaohjeessa on kirjattuna, että yhdelle koiralle sallitaan elinaikana korkeintaan 20 jälkeläistä. Tämä on linjassa Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan suositukseen, jossa yksittäisen koiran jälkeläismäärän ei tulisi ylittää 2-3 pentuetta. Kahden pentueen jälkeen edellytetään, että jälkeläisistä on PEVISA:n määräykset täyttäviä terveystutkimuksia. Aiempina vuosina uusintayhdistelmiä on tehty useita. Yhtenä syynä tähän on ollut se, että uroksissa on ollut takavuosina niitä, jotka eivät ole suostuneet astumaan ja keinosiemennyksiin eivät kasvattajat ole halunneet lähteä. Uroksien astumattomuus on usein johtunut niiden liian herkästä luonteesta, jolloin nartun vingahtaminen tms. on saanut uroksen pakenemaan tilanteesta. Jalostukseen käytetyt urokset ja nartut vuosina 1992–2012: Kyseisenä ajanjaksona on jalostukseen käytetty yhteensä 55 eri urosta. Fieldspanielin kaltaisessa pienilukuisessa rodussa viittä pentuetta uroksen elinaikana voi pitää liiallisena käyttönä. Uroksia, joilla on ollut 5 tai useampi pentue kyseisellä kahdenkymmenen vuoden ajanjaksolla, on 8 kpl. Näistä kaksi on vielä jalostusiässä. Kaikkien kahdeksan uroksen toisen polven jälkeläisiä on kuitenkin varsin maltillinen määrä. On myös huomioitava, että pelkkä pentueitten lukumäärä ei kerro jälkeläisten määrästä. Listalla esiintyy esim. 18 koira, jolla on jo yhden pentueen jälkeen 12 jälkeläistä, ja toisaalta eräällä uroksella on enemmän ensimmäisen polven jälkeläisiä kolmen pentueen jälkeen kuin toisella uroksella viiden pentueen jälkeen. Kokonaisuutena uroksia on käytetty kohtuullisen tasaisesti, valtaosalla on 1-2 pentuetta. Iso osa koirista on tosin edelleen jalostusiässä, joten pentueiden määrä saattaa vielä muuttua. Taulukosta, jossa on esitetty seitsemän eniten käytetyn uroksen sukulaisuussuhteita, on todettavissa, että koirien joukossa on isä ja poika (Maifield Grandy Boy, Mandolic Aikapoika), lisäksi yhden runsaasti käytetyn uroksen isänisää on itseään käytetty paljon (Mandolic Formula, Hurricane's Nick Nolte). Muilta osin käytetyimmät urokset eivät ole aivan läheistä sukua. Tilasto vuosien 1992 – 2012 aikana käytetyistä uroksista: Jalostusuroks et # 1 FIELDSTAR JEROMY MORGAN 2 MAIFIELD GRANDY BOY 3 FIELDSTAR TOFFEE 4 BROOKLET'S FIELD FLINN 5 HURRICANE'S NICK NOLTE 6 HURRICANE'S CHARLIE BROWN 7 MANDOLIC AIKAPOIKA 8 IITU-MARIN FARENHAIT 9 GOLOWOREZ LONELY RIDER 10 WINTERBOURNE GOLDEN CELEBRATION 11 PERIWINKLE'S BOGDOG'S PROMISE 12 MANDOLIC FORMULA 13 HURRICANE'S YOU TOUCH ME 14 ANDIAMO 15 MAIFIELD LARS LEEVI 16 ACCOUNTS ARAGON 17 QUIBBLE'S PHANTASOS 18 PERIWINKLE'S PURE MOONLIGHT 19 AROSUON CAESAR 20 IITU-MARIN BRUNO 21 PENTWYN'S FRANZ JOSEF 22 BROOKLET'S NORBERT 23 IITU-MARIN BLACK SANTZO 24 CEBEN URFEE 25 UNOLUNA 26 MAIFIELD KARPAASI'N WIND 27 RYEFIELD DIXI 28 MUSSUKAN MAROKKO 29 GOLOWOREZ YELLOW HIGHLIGHT 30 MANDOLIC HOH-HOI 31 HURRICANE'S LOVE ME TENDER 32 HAZELFIELD BREAK OF DAWN 33 CORALMIST CHORISTER 34 FIELDSTAR POLONIUS 35 WINTERBOURNE GOING DUTCH %-os uus 9,46% 5,61% 5,45% 5,13% 4,49% 3,85% 3,37% 3,21% 3,21% 2,88% 2,88% 2,72% 2,56% 1,12% 2,24% 2,24% 2,24% 1,92% 1,92% 0,48% 1,76% 1,60% 1,60% 1,44% 1,44% 1,44% 1,44% 1,28% 1,28% 1,28% 1,28% 1,28% 1,12% 1,12% 0,96% Tois essa polvess a Yhteensä kumulat.% Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 9,00% 9 49 10 59 15,00% 10 27 5 35 21,00% 12 51 6 34 26,00% 7 37 7 32 30,00% 16 65 5 28 34,00% 3 11 4 24 37,00% 10 34 7 21 41,00% 12 23 4 20 44,00% 0 0 4 20 47,00% 5 28 5 18 50,00% 3 18 52,00% 4 18 5 17 55,00% 12 35 4 16 84,00% 13 61 2 16 57,00% 11 46 3 14 59,00% 2 14 62,00% 3 14 63,00% 2 12 65,00% 1 12 98,00% 2 7 2 12 67,00% 4 11 1 11 69,00% 4 4 1 10 70,00% 2 3 3 10 72,00% 5 34 1 9 73,00% 1 4 3 9 75,00% 0 0 2 9 76,00% 3 6 2 9 77,00% 1 8 79,00% 1 8 80,00% 2 8 81,00% 0 0 1 8 83,00% 1 8 85,00% 3 23 1 7 86,00% 1 6 2 7 87,00% 1 6 19 36 HURRICANE'S NEVER SAY NEVER 37 QUIBBLE'S JONATHAN 38 QUIBBLE'S MIMAS 39 VALENTIINO 40 MANDOLIC COPPER COIN 41 ARISHMELL ARTHUR 42 SANDSCAPE HIGHLAND LIGHT 43 PERIWINKLE'S SPIRIT OF FREEDOM 44 GOLOWOREZ YO-HEAVE-HO 45 GOLOWOREZ AVANTGARDE 46 MAIFIELD DARIOS 47 QUIBBLE'S MINOS 48 MANDOLIC NONSTOP 49 BEST FRIEND OF THE FIELDS SOCIETY 50 IITU-MARIN BLACK SANDELS 51 ACCOUNTS ARTHOS 52 PERIWINKLE'S CINNAMON 53 MAIFIELD NICHOLAS 54 HURRICANE'S ALWAYS YOURS 55 TASSEL-TAIL'S ANXIOUS ALEX 0,96% 0,96% 0,96% 0,96% 0,96% 0,80% 0,80% 0,64% 0,64% 0,64% 0,64% 0,64% 0,64% 0,48% 0,48% 0,48% 0,32% 0,32% 0,16% 0,16% 88,00% 89,00% 90,00% 91,00% 92,00% 92,00% 93,00% 94,00% 95,00% 95,00% 96,00% 96,00% 97,00% 98,00% 99,00% 99,00% 99,00% 100,00% 100,00% 100,00% Lähde: Suomen Kennelliitto, KoiraNet Jalostustilasto Jalostusurokset 1 4 6 0 2 3 1 1 6 20 0 13 14 12 0 2 0 5 0 1 3 0 4 0 0 8 20 0 20 0 2 3 1 1 2 1 1 1 1 1 1 2 1 1 3 1 1 1 1 1 6 6 6 6 6 5 5 4 4 4 4 4 4 3 3 3 2 2 1 1 20 Eniten käytettyjen urosten sukulaisuussuhteet: PentueitaPentuja Koira 10 59 FIELDSTAR JEROMY MORGAN S. 1990 Vanhemmat Isovanhemmat FIELDSTAR CHARLIES BOY WINWARD OF WESTACRES PENTWYN'S FLOWERING-MAY RHIWLAS JENNY WREN GB CH ADMIRAL OF WESTACRES HYFRYDLE JENNIFER OF RHIWLAS KANS&POHJ MVA LÄHDESUON KILROY INDIGON JULIETTA FIN MVA FIN JVA EUV-91 ANDIAMO 5 28 HURRICANE'S NICK NOLTE S.1992 FIN MVA FIELDSTAR BONNY ROSALINDA 5 35 MAIFIELD GRANDY BOY S.1991 FIN MVA TAMLIN'S BIMBO-BEAR FIN JVA MAIFIELD ELEONOORA 6 34 FIELDSTAR TOFFEE RHIWLAS SHAMAN RHIWLAS WATEROAK SURVIVOR COVERWELL WITCHE'S BREW OF RHIWLAS FIELDSTAR MIRANDA FIELDSTAR JESPER MASERATI S. 2002 7 21 MANDOLIC AIKAPOIKA S.1997 FIN MVA FIN JVA MAIFIELD GRANDY BOY FIN MVA HURRICANE'S TIME AFTER TIME 5 18 WINTERBOURNE GOLDEN CELEBRATION S.2005 WINTERBOURNE DEEP BLUE SEE FIELDSTAR SANTANA OF WINTERBOURNE DEEP BLUE SEE 5 17 MANDOLIC FORMULA S. 2004 DAYHOUSE CHRISTOPHER FIELDSTAR BONNY BELINDA GB SH CH ADAMANT OF WESTACRES FIELDSTAR DANCING DOLL KANS MVA PMV-83 PMV-84 S MVA N MVA ARTTURI ANIKASUI FIN MVA V-98 HURRICANE'S YOU TOUCH ME FIN MVA JV-00 WINTERBOURNE VOODOO WITCH PRIMA DONNA OF THE FIELDS SOCIETY FIN MVA TAMLIN'S BIMBO-BEAR FIN JVA MAIFIELD ELEONOORA CIB, FIN MVA, EE MVA, V.94 FIELDSTAR JEROMY MORGAN FIN MVA FIELDSTAR CHRISTMAS FLOWER WINTERBOURNE WEEPING WILLOWS SE MVA SEV-04 RIDGETOR BUBBLING WATER FIELDSTAR BUZZARD KISS ME KATE OF TREBLE'S VOICE CIB FIN MVA EE MVA, MV-98 EEV-98 HURRICANE'S NICK NOLTE FIN MVA HURRICANE'S ROSEBUD ELGERT SOUL FREE WINTERBOURNE HALLOWEEN PUMPKIN 21 Vuosina 1992-2012 on käytetty 82 eri narttua. Valtaosalla on 1-2 pentuetta, 10:llä nartulla 3 pentuetta. Seitsemällä nartulla pentueita oli 4-5, tämän voi pienessä rodussa katsoa olevan jo selvästi nartun liikakäyttöä. Eniten käytetyistä koirista (mukaan lukien 3 pentueen nartut) yksikään ei ole enää jalostusiässä. Jalostustilastoa tutkiessa tulee vaikutelma, että narttujen käyttöön olisi tullut viime vuosina lisää kohtuullisuutta. Kasvattajat ovat toivon mukaan havahtumassa siihen, että pienilukuisessa populaatiossa yhden koiran jälkeläisten määrän on oltava varsin pieni, jotta geneettistä monimuotoisuutta saadaan ylläpidettyä. Toisen polven jälkeläisten määrä on kaikilla nartuilla varsin maltillinen. Narttujen sukulaisuussuhteista voi todeta, että seitsemän eniten käytetyn nartun joukossa on kaksi tytär-äiti paria: Hurricane's Rosebud -Fieldstar Christmas Flower ja Iitu-Marin Edit Piaf – Gamefell Fern. Lisäksi yhden paljon käytetyn nartun isä on paljon käytettyjen urosten listalla: Hurricane's Rosebud – Fieldstar Jeromy Morgan. Tilasto vuosien 1992 – 2012 aikana käytetyistä nartuista: # Tilastointiaikana Pentueita Pentuja %-osuus Narttu WINTERBOURNE 1 5 VOODOO WITCH FIELDSTAR CHRISTMAS 2 4 FLOWER 3 IITU-MARIN EDIT PIAFF 4 FIELDSTAR MAYA 4 3 MAJONG 5 HURRICANE'S ROSEBUD 4 IITU-MARIN BLACK MIZ 6 2 MILLA MANDOLIC 7 4 KEHÄKUKKA GOLOWOREZ 8 2 QUADROPHENIA HURRICANE'S TIME 9 3 AFTER TIME MANDOLIC 10 3 GOLOWOREZ STAR 11 JO-VAIN EMMANUELLE 2 FIELDSTAR BONNY 12 2 ROSALINDA ARBORFIELD LOVE 13 2 ATFIRSTSIGHT Toisessa polvessa Yhteensä Pentueita Pentuja Pentueita Pentuja 28 4,47% 17 65 5 28 25 3,99% 8 37 4 25 25 3,99% 4 9 4 25 24 3,83% 3 23 3 24 21 3,35% 10 48 4 21 20 3,19% 4 11 2 20 18 2,88% 2 10 4 18 16 2,56% 6 38 2 16 15 2,40% 10 27 3 15 15 2,40% 5 30 3 15 15 2,40% 2 13 2 15 14 2,24% 13 61 3 23 14 2,24% 6 14 2 14 22 14 GOLOWOREZ YLVA-LI 15 FIELDSTAR AZALEA 16 WOLFSONG APHRODITE GOLOWOREZ 17 TEMPTATION 18 RUUKIN TIFFANY 19 GAMEFELL FERN 20 FIELDSTAR SALOME MANDOLIC HULDA 21 HUOLETON 22 MANDOLIC SEKUNDA 23 AUGATHELLA KITINKA FIVE HAVE 24 FUN 25 MANDOLIC ELYSEE 26 HURRICANE'S YAKI-DA IITU-MARIN BLACK 27 NATASHA 28 BOGDOGS MAMMA MIA GOLOWOREZ YOU 29 DRIVE ME CRAZY 30 MANDOLIC LAMBADA 31 MAIFIELD FRIDA 32 MAIFIELD FILIPPA 33 JO-VAIN ELEGIA OVERLOOK'S AUSTIN 34 AT BOGDOGS PERIWINKLE'S 35 BURNISHED BRONZE HURRICANE'S KISS ME 36 QUICK 37 MUSSUKAN MADEIRA 38 IITU-MARIN SANDRA 39 MANDOLIC QUADRINA 40 IITU-MARIN EILEEN HURRICANE'S LOOK AT 41 ME HURRICANE'S NEAR MY 42 HEART 43 MANDOLIC ILMILIEKKI 44 RHIWLAS FANTASIA 2 3 1 14 13 12 2,24% 2,08% 1,92% 2 3 1 14 13 12 2 12 1,92% 2 12 1 1 5 11 10 10 1,76% 1,60% 1,60% 0 10 3 0 63 15 1 4 5 11 37 10 2 10 1,60% 1 8 2 10 2 1 9 8 1,44% 1,28% 8 2 2 9 14 1 8 1,28% 1 8 3 2 8 8 1,28% 1,28% 5 1 21 4 3 2 8 8 1 8 1,28% 10 21 1 8 1 8 1,28% 1 8 1 8 1,28% 1 8 1 1 2 1 8 8 8 8 1,28% 1,28% 1,28% 1,28% 1 0 0 0 6 0 0 0 1 1 2 1 8 8 8 8 2 7 1,12% 1 8 2 7 1 7 1,12% 1 7 2 7 1,12% 2 7 1 3 1 1 7 7 6 6 1,12% 1,12% 0,96% 0,96% 7 7 6 6 1 6 1 1 2 4 5 16 1 1 0 0 1 3 1 1 0,96% 0 0 1 6 6 0,96% 0 0 1 6 6 6 0,96% 0,96% 1 5 4 14 1 2 6 6 23 MAIFIELD HANNA DE 45 HOLAND 1 6 0,96% 5 16 1 6 46 TASMINIA 2 47 XENION OF BLOODLINE 1 HURRICANE'S NICE 48 1 BRUNETTE MANDOLIC 49 1 LOUNATUULI 50 IITU-MARIN FEN FIRE 1 MAIFIELD LAURA LU 51 2 LOGAN 52 MANDOLIC JET SET 1 53 IITU-MARIN BEE-BEE 2 54 AROSUON CARAMIA 1 55 IITU-MARIN BANDORA 1 56 IITU-MARIN LADY LEA 1 MANDOLIC 57 1 RUSINANTTE HURRICANE'S KISS OF 58 1 FIRE UPLAND'S THE BAR 59 1 NOTHING 60 MANDOLIC FOXTROTT 1 HURRICANE'S EIGHTH 61 1 MIRACLE MAIFIELD 62 2 KARDEMUMMA 63 MUSSUKAN MALESIA 1 HURRICANE'S LADY BE 64 1 GOOD IITU-MARIN 65 1 LAVANDULA 66 MAIFIELD KANELI 1 67 JO-VAIN CASSIOPEIA 1 CHOCOLATE EYE'S 68 1 BETTINA GOLOWOREZ THE HEAT 69 IS ON HURRICANE'S LOVE 70 1 STORY 71 AMANDA IZPOD SPIKA 1 5 5 0,80% 0,80% 3 1 18 12 2 1 5 5 5 0,80% 1 5 5 0,80% 1 8 1 5 5 0,80% 1 8 1 5 5 0,80% 1 2 2 5 5 4 4 4 4 0,80% 0,64% 0,64% 0,64% 0,64% 0 6 0 26 0 0 0 0 1 3 2 2 1 5 12 11 10 4 4 0,64% 1 4 4 0,64% 1 4 4 0,64% 1 4 4 0,64% 2 13 1 4 4 0,64% 0 0 1 4 4 0,64% 6 20 2 4 3 0,48% 1 3 3 0,48% 0 0 1 3 3 0,48% 0 0 1 3 3 2 0,48% 0,32% 1 0 1 0 1 3 3 19 2 0,32% 1 1 1 2 2 0,32% 1 2 2 0,32% 0 0 1 2 2 0,32% 0 0 1 2 1 6 24 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 HURRICANE'S LIVING DOLL QUIBBLE'S NYX MAIFIELD ELEONOORA BETTI IITU-MARIN UNELMA IITU-MARIN BLACK ORCHID QUIBBLE'S METIS IITU-MARIN TYYRIS TYLLERÖ MAXFIELD ENYA NOVEMBER DREAM BERLOTTAN CHAMANTHA IITU-MARIN SOLVEIG SONG 1 2 0,32% 0 0 1 2 1 1 1 1 2 1 1 1 0,32% 0,16% 0,16% 0,16% 3 9 0 0 14 57 0 0 1 3 1 1 2 9 1 1 1 1 0,16% 0 0 1 1 1 1 0,16% 1 2 1 1 1 1 0,16% 0 0 1 1 1 1 0,16% 1 1 1 1 0,16% 4 20 1 1 1 1 0,16% 0 0 1 1 Lähde:Suomen Kennelliitto, KoiraNet Jalostustilasto/Jalostusnartut Eniten käytettyjen narttujen sukulaisuussuhteet: Pentueita Pentuja Koira Vanhem m at 5 28 WINTERBOURNE VOODOO WITCH ELGERT SOUL FREE s.2000 ELGERT TRULY SCRUMPTIOUS WINTERBOURNE HALLOWEEN PUMPKIN 4 21 HURRICANE'S ROSEBUD 25 FIELDSTAR CHRISTMAS FLOWER RHIWLAS JENNY WREN FIN MVA FIELDSTAR CHRISTMAS FLOWER RHIWLAS HOWARD RHIWLAS HOWARD FIELDSTAR BONNY SARA GB SH CH RIMAELIA HARVEY s.1991 4 25 IITU-MARIN EDIT PIAFF RHIWLAS HAZEL COPPICE FIELDSTAR BONNY SARA DAY HOUSE CHRISTOPHER FIN MVA DK MVA DONHOLME HAMISH FIELDDSTAR BONNY BELINDA GB MVA DONHOLME AMOS S.1989 4 18 MANDOLIC KEHÄKUKKA CORALMIST CRAFTSMAN WINTERBOURNE RED HOT CHILIPEPPER KANS MVA FIN MVA EST MVA V-94 FIELDSTAR JEROMY MORGAN FIELDSTAR CHARLIES BOY s.1993 4 Is ovanhemmat GB SH CH SHIRMAL CHOCOLATE SOLDIER BOWGATE INDIAN CHARM OF DONHOLME FIN MVA GAMEFELL FERN WATER BAILEFF OF WESTACRES MAIFIELD LARS LEEVI GAMEFELL GRACE MANDOLIC AIKAPOIKA S. 2005 MAIFIELD KARDEMUMMA WINTERBOURNE VOODOO WITCH ELGERT SOUL FREE WINTERBOURNE HALLOWEEN PUMPKIN 25 4 37 GAMEFELL FERN S. 1986 WATER BAILEFF OF WESTACRES GAMEFELL GRACE 5 10 FIELDSTAR SALOME RHIWLAS SHAMAN S.2002 MOROTO CHOIR BOY WETACRES WATERPROOF RHIWLAS LIKELY LAD MERRY MEGAN OF GAMEFULL RHIWLAS WATEROAK SURVIVOR COVERWELL WITCHE'S BREW OF RHIWLAS FIELDSTAR MIRANDA FIELDSTAR JESPER MASERATI RPRIMA DONNA OF THE FIELDS SOCIETY Lähde: Suomen Kenneliitto Koiranet /sukutaulut 4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet 4.2.1 Rotumääritelmän maininnat rodun luonteesta sekä käyttötarkoituksesta Fieldspanielin rotumääritelmä (hyväksytty FCI 28.11.2003, SKL-FKK 27.6.2005) sanoo luonteesta : poikkeuksellisen kuuliainen, toimelias, herkkä ja itsenäinen. Käyttötarkoitus kuvataan sanoin: ylösajava ja noutava koira, ihanteellinen metsästettäessä vaikeakulkuisessa maastossa, sopii kumppaniksi maaseudulle, ei kaupunkikoiraksi. Virheiksi rotumääritelmässä mainintaan selvästi epänormaali käytös sitä kuitenkaan tarkemmin määrittelemättä. 26 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Fielsdpanielien jalostustoimikunta toteutti syksyllä 2012 terveys- ja käyttäytymiskyselyn, johon saatiin yli 100 vastausta sekä elävistä, että jo edesmenneistä fieldspanieleista. Vastauksissa fieldspanielin käyttäytymistä pidettiin pääsääntöisesti ongelmattomana suhteessa ihmisiin, toisiin koiriin ja muihin ympäristötekijöihin. Ainoastaan koirien käytös yksin kotiin jätettäessä kuvailtiin huolestuttavaksi lähes kolmasosassa vastauksia (=ahdistunut tai erittäin ahdistunut yksin jätettäessä). Fieldspanielin perusluonnetta on usein aikaisemmin kuvailtu pidättyväiseksi vieraita ihmisiä kohtaan. Se ei ole arka, mutta saattaa katsoa poispäin vieraan lähestyessä. Pentuajan huolimattomalla sosiaalistamisella ja liian suojelevalla kasvatuksella fieldspanielista voi siis saada huonosti käyttäytyvän ja/tai omistajaansa takertuvan. Omistajakyselyssä näitä koiria ei tullut esiin. Näyttelyissä on kuitenkin esiintynyt (usein nuoria) fieldspanieleita, jotka väistävät tuomaria ja/tai hätääntyvät silminnähden kehässä. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ylösajavana ja noutava lintukoirana edellyttää joitain sellaisia luonteenpiirteitä, jotka kaupunkikoiran omistaja voisi kokea vaikeiksi. Tämän päivän yhteiskunta asettaa erityisiä vaatimuksia vain seurakoirana eläville yksilöille. Vilkas, aktiivinen ja metsästysviettinen koira voi olla kaupunkialueella asuvalle ongelma. Käyttäytymiskyselytutkimuksen mukaan fieldspanielien omistajat eivät kuitenkaan kokeneet koiransa energistä ja aktiivista käytöstä ongelmaksi. Useat vastaajat kuvailivat koiransa käytöstä sekä vilkkaaksi, että rauhalliseksi. Sama koira on siis ulkona aktiivinen, mutta sisällä hyvinkin levollinen tai rauhoittuu selvästi aikuistuessaan. Alla elokuussa 2012 toteutetun kyselytutkimuksen käyttäytymistä koskevan osion vastaukset. Eri kysymysten vastausten määrät vaihtelevat, koska joku vastaaja ei vastannut kaikkiin kysymyksiin ja joku antoi joihinkin kysymyksiin useita vaihtoehtoja. Kohdassa ”jotenkin muuten”, vastaus oli yleensä annettujen vaihtoehtojen yhdistelmä. 1. Miten koirasi yleensä suhtautuu vieraisiin ihmisiin? Välinpitämättömästi, antaa koskea, mutta ei osoita kiinnostusta Innokkaasti ja ystävällisesti, hakeutuu vieraiden luo oma-aloitteisesti Aluksi hieman pelokkaasti, mutta tottuu nopeasti ja antaa sen jälkeen koskea Pelokkaasti, yrittää päästä pakoon Epäluuloisesti, haukkuu ja yrittäää päästä kauemmas Vihamielisesti, haukkuu ja murisee, jopa näykkii 19 63 27 2 1 0 2. Miten koirasi yleensä suhtautuu vieraisiin lapsiin? Välinpitämättömästi Ystävällisesti, rauhallisesti Erittäin ystävällisesti, "rakastaa lapsia" Pelokkaasti, yrittää päästä kauemmas Epäluuloisesti, ei anna koskea 10 45 31 7 6 27 Vihamielisesti, haukkuu ja murisee, jopa näykkii 3. Miten koirasi yleensä käyttäytyy sille vieraassa paikassa? Välinpitämättömästi, rauhallisesti Uteliaan innokkaasti, tutkii paikat oma-aloitteisesti Riehakkaasti, esim. hyppii sohville, kiipeää pöydän reunalle, on levoton Pelokkaasti, pysyy jaloissa, ei tutki paikkoja, jähmettyy paikalleen Aluksi pelokkaasti tai hermostuneesti, mutta tottuu pian ja tarkkailee sitten ympäristöä uteliaasti Jotenkin muuten 0 19 81 4 0 10 2 4. Miten kuvailisit koirasi temperamenttia? Vilkas, eloisa Ylivilkas, hermostunut Rauhallinen Flegmaattinen Jotain muuta 66 3 42 3 4 5. Miten koirasi yleensä käyttäytyy kohdatessaan saman sukupuolen vieraita koiria? Välinpitämättömästi, rauhallisesti, itsevarmasti Pelokkaasti, perääntyy, väistää Dominoivasti, alistaa, haastaa riitaa Sosiaalisesti, leikkii sovussa Jotenkin muuten 40 4 2 64 4 6. Miten koirasi yleensä suhtautuu pentuihin? Välinpitämättömästi Yrittää alistaa Yrittää purra Pelkää, perääntyy tai väistää Ärtyisästi, kärttyisästi Haastaa, leikkii Jotenkin muuten 27 1 0 3 2 62 8 7. Miten koirasi suhtautuu koviin ääniin, laukauksiin, ilotulitukseen ym. Välinpitämättömästi Pelokkaasti, pyrkii pakoon Pelästyy, mutta ei voimakkaasti, pysyy toimintakykyisenä Reagoi, mutta ei osoita pelon merkkejä ja unohtaa nopeasti Jotenkin muuten 23 5 21 50 13 8. Miten koirasi yleensä käyttäytyy jos päästät sen metsässä irti? 28 Pyörii jaloissa, ei irtaudu pariakymmentä metriä kauemmas Haistelee ja kiertelee ympärillä, mutta ei poistu näköpiiristä Haistelee ja poistuu näkyvistä joksikin aikaa Tekee laajoja kaarroksia ja on poissa näkyvistä pitkiäkin aikoja, mutta tulee kutsuttaessa Häviää näkyvistä jopa tunniksi-pariksi Viipyy poissa useita tunteja tai enemmän 4 26 69 16 3 0 9. Lähteekö koirasi riistan perään sitä nähdessään (jänis, peura, hirvi)? Ei lähde perään Lähtee perään, mutta ei ajoon Lähtee ajoon, mutta palaa heti Lähtee ajoon, mutta palaa, kun riista katoaa näkyvistä Ajaa, katoaa minuuteiksi Ajaa, ei tule takaisin En uskalla pitää koiraani metsässä irti Koirallani ei ole ollut kohtaamista riistan kanssa Jotenkin muuten 5 22 19 24 21 3 2 12 2 10. Miten koirasi yleensä käyttäytyy säikähtäessään jotain eteen tulevaa? Pelkää, ei lähesty kohdetta houkuttelusta huolimatta Pelkää ensin, mutta tutustuu kohteeseen omistajan houkutellessa Pelästyy, mutta tutustuu kohteeseen oma-aloitteisesti Menee itse rohkeasti tutustumaan Välinpitämättömästi 1 25 49 19 5 11. Miten koirasi yleensä käyttäytyy jäätyään yksin omaan kotiin? Rauhallisesti, levollisesti Hieman levottomasti, ei tykkää olla yksin Erittäin levottomasti, ravaa ympäriinsä, inisee ym. Erittäin ahdistuneesti, tuhoaa paikkoja, ulvoo/haukkuu 61 39 9 1 12. Miten koirasi yleensä käyttäytyy, jos jätät sen vieraaseen paikkaan hoitoon? Rauhallisesti, levollisesti Hieman levottomasti Erittäin levottomasti Koiraani ei voi jättää hoitoon vieraaseen paikkaan Ei ole ollut hoidossa Jotenkin muuten 37 34 7 5 20 1 29 4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet Fieldspanielia on alkujaan käytetty ylösajavana ja noutavana lintukoirana vaikeakulkuisessakin maastossa. Spanieli työskentelee haulikonkantaman päässä ohjaajasta, eikä siis saa poistua hajujen houkuttelemanakaan liian kauas. Vaikka suurin osa nykypäivän fieldspanieleista elää lähes yksinomaan seurakoirina, on monen eri suvun pentueista yksilöitä aktiivisessa metsästyskäytössä tai esim. jäljestysharrastuskoirana. Fieldspanieleilla metsästetään vesi- ja kanalintuja. Sitä voidaan käyttää myös jäniksen ja rusakon ylösajoon. Fieldspanieli ei saa pelätä laukausta, ja sen pitää olla rohkea ja säilyttää toimintakykynsä yllättävissäkin tilanteissa. Viralliseen spanielien metsästyskokeeseen on osallistunut viisi koiraa, joista kolme on palkittu avoimessa luokassa. Fieldspanieleita tiedetään käytettävän Suomessakin myös käytännön metsästyksessä, mutta tarkempia tietoja määristä ei ole. Kuuliaisuus, hallittavuus ja koulutettavuus korostuvat entisestään metsästysalueiden pirstoutuessa, jolloin pienimmätkin maa-alueet pitäisi voida hyödyntää. Toimelias metsästyskoira jaksaa tehdä työtä vielä silloinkin, kun takana on pitkä päivä tyhjiä hakuja ja tuloksetonta työskentelyä. Riittävä herkkyys on hyödyksi erilaisia aistihavaintoja vaativassa työssä. Liiallinen herkkyys voi vaikeuttaa koulutusta ja haitata työskentelyä, jos koiran vastaanottokyky ylittyy esim. pelkotilojen takia. Kyky itsenäiseen työskentelyyn on välttämätön metsästyskoiralle tilanteissa, joissa ihmisen aistit eivät riitä antamaan vahvistusta koiran havainnoille, ja sen on osattava itse päättää esim. hajujäljen paikka. Käyttäytymiskyselyn mukaan fieldspanielin metsästysvietti on tallella ja hallittavuus säilyy metsässä kouluttamattomallakin koiralla. Metsästyskoirien jäljestämiskoe Fieldspanielilla on tarkka nenä ja se innostuu helposti metsän hajuista. Metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ) onkin fieldspanielille luontainen harrastusmuoto. Parhaiten on menestynyt FIN MVA&JVA MEJÄ SM-86-87 Lähdesuon Nasta, joka on kaksinkertainen kaikkien metsästyskoirarotujen Suomen mestari (+kerran pronssia) ja spanielimestari (+kerran hopeaa ja kerran pronssia). Tähän mennessä fieldspanieleissa on jälkivalioita 23 kpl. Jälkivalioista 8 koiraa on myös kansainvälisiä muotovalioita ja 14 koiraa Suomen muotovalioita. Ainoastaan yksi jälkivalio ei ole lainkaan muotovalio. Rotu ja harrastajakunta ei ole jakautumassa näyttely- ja käyttölinjoihin. 30 MEJÄ-koekäynnit ja tulosten jakautuminen vuosina 1992-2012: VOI1 VOI2 VOI3 VOI0 VOIYht. AVO1 AVO2 AVO3 AVO0 AVOYht. VOI+ AVO Yht. 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 yht. % 3 1 4 8 8 2 3 2 5 2 2 1 5 6 6 6 5 6 10 12 7 104 37,41% 6 2 2 6 3 2 6 2 2 2 0 1 7 2 4 4 2 4 5 7 12 81 29,14% 2 1 1 1 1 1 1 2 3 0 0 0 0 2 4 4 1 2 3 0 4 33 11,87% 1 1 3 0 2 3 5 2 0 1 2 2 1 4 7 3 0 1 3 7 3 51 18,35% 2 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 1 1 4 0 0 0 9 3,24% 14 5 10 15 14 8 15 8 10 5 4 4 13 14 22 18 9 17 21 26 26 278 100,00% 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 Yht. % 7 7 4 3 2 2 3 5 4 5 3 3 0 2 0 5 6 3 3 4 7 78 3 2 2 2 0 2 3 3 2 1 3 1 0 2 0 4 8 4 2 2 3 49 2 3 0 2 4 0 3 1 3 0 4 1 0 1 0 2 3 3 2 0 2 36 5 4 3 0 0 2 5 1 3 7 3 3 2 1 0 4 7 5 8 8 7 78 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 2 2 2 0 0 0 7 17 16 10 7 6 6 14 10 12 13 13 8 2 6 0 17 26 17 15 14 19 248 31 21 20 22 21 14 29 18 22 18 17 12 15 20 22 35 35 34 36 40 45 31,45% 19,76% 14,52% 31,45% 2,82% 100,00% 527 Lähde: Suomen Kennelliitto-KoiraNet/tulostilastot/Mejä-tulokset MEJÄ-koekäyntien määrä on vuosien saatossa pysynyt melko lailla samalla tasolla suhteutettuna rekisteröinteihin. Myöskään tuloksissa ei ole suurta vaihtelua. Voi ehkä arvella, että MEJÄ- kokeissa käy keskimäärin melko hyvät käyttöominaisuudet omaavia, ”riistanenäisiä” koiria, joten on luonnollista, että tulostasokin pysyy varsin hyvänä. Taipumuskokeet Tällä hetkellä parhaana fieldspanielin luonteen mittarina voidaan pitää spanielien taipumuskoetta. Kokeen osasuoritukset sosiaalinen käyttäytyminen, tottelevaisuus, haku ja laukaus, jäljestys, vesityö sekä yhteistyö ja yleisvaikutelma kertovat koiran potentiaalisten metsästysominaisuuksien lisäksi hyvinkin paljon sen luonteesta. Taipumuskokeessa seurataan esim. koiran sosiaalista käyttäytymistä ihmisiä ja muita koiria kohtaan, rohkeutta, aloitekykyä, toimeliaisuutta, ongelmanratkaisukykyä, yhteistyökykyä ja tottelevaisuutta. Muotovalion arvon saavuttaakseen fieldspanielilla on oltava hyväksytty taipumuskoe tai palkinto spanielien metsästyskokeesta. Taipumuskoe on harvoin fieldspanielille ylitsepääsemätön ongelma, ne ovat yleensä reippaita metsässä kulkijoita ja hyviä uimareita, joita huonokulkuisetkaan maastot eivät pelota. 31 Spanielien taipumuskoe eli SPA Kokeiden tarkoitus on todeta spanielirotujen käyttöominaisuuksia ja onko koiran luonne ja käyttäytyminen spanielirodulle tyypillinen. Kokeeseen kuuluvat seuraavat osasuoritukset: Sosiaalinen käyttäytyminen: Koira ei saa osoittaa aggressiivisuutta tai suurta arkuutta ihmisiä tai koiria kohtaa. Koiran on mm. annettava vieraan kosketella itseään. Tottelevaisuus: Yleistä tottelevaisuutta tarkkaillaan koko kokeen ajan. Koiran on oltava ohjaajansa hallinnassa. Koiran on annettava kytkeä itsensä. Haku- ja vesityöskentelyosuudella koira on vapaana, ja ohjaajan kutsusta sen on tultava luokse ja annetta kytkeä itsensä. Haku ja laukaus: Tarkoituksena on todeta, haluaako koira työskennellä maastossa ja olla yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Koira ei saa pelätä siitä n. 25 metrin etäisyydeltä haulikolla ammuttua laukausta. Koiran on vainuansa käyttäen etsittävä mahdollista riistaa tai jälkiä vähintään 10 m:n etäisyydellä ohjaajastaan vähintään viiden minuutin ajan, samalla kuitenkin pitäen yhteyttä ohjaajaansa. Laukauksensieto kokeillaan hakuosuuden yhteydessä. Koira ei saa pelätä ammuttua laukausta. Laukaus ammutaan, kun koira etenee ohjaajasta poispäin. Jäljestys: Koiran on kytkettynä 6 metrin taluttimeen seurattava vastatapetun tai tuoreena pakastetun, täysin sulaneen riistaeläimen tai kanin laahausjälkeä, joka on n. 120 m:n pituinen. Laahattu eläin jätetään kaadoksi. Vesityö: Koiran on uitava halukkaasti ja noudettava veteen heitetty riistalintu tai riistalintupukki. Ohjaaja heittää riistan tai pukin veteen koiran nähden. Koiran on uitava vähintään 5 metriä rannasta poispäin ja tuotava riista tai pukki mieluiten kuivalle maalle. Riittävä suoritus kuitenkin on, jos ohjaaja voi jalkojaan kastelematta ottaa noudettavan esineen vedestä. Kivien käyttö lisähoukuttimena on sallittu. Ruuan, makupalan, toisen koiran tai ihmisen käyttö houkuttimena on kielletty. Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Koiran ja ohjaajan yhteistyötä seurataan ja arvioidaan koko kokeen ajan. 32 Fieldspanieleiden taipumuskoekäynnit ja tulokset vuosina 1992-2012: 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 Yht. SPA1 SPA0 SPAYht. 14 9 1 24 11 6 1 18 11 10 0 21 11 2 1 14 5 6 0 11 4 2 0 6 8 5 0 13 4 5 0 9 4 1 0 5 6 0 0 6 4 4 0 8 2 4 0 6 6 2 0 8 2 0 0 2 Lähde: Suomen Kennelliitto-KoiraNet /tulostilastot/-SPA-tulokset SPA tulokset vuosina 1992-2007 ja 2008-2012: Lähde : Suomen Kennelliitto/ KoiraNet Vuosien 2008-2011 koeraporteista poimitut hylkäyksien syyt olivat (kpl): Sosiaalinen käyttäytyminen ei anna koskea 1 Haku ei irtoa riittävästi, suppea 12 irtoaa liian kauas 1 4 1 0 5 5 0 0 5 1 0 0 1 5 1 0 6 14 4 0 18 0 0 0 0 0 0 0 0 121 62 3 186 33 Laukaus pelästyy, pelkää 2 Jäljestys ei jäljestä 4 Uinti Tottelevaisuus liian monta hukkaa 2 ei nouda riistapukkia 7 ei ui 6 karkaa 1 tottelematon 2 Taipumuskoekäyntien lisääntymisen syy on todennäköisesti ennätyssuurissa 2008- ja 2011-ikäluokissa. Koekäyntien voimakkaamman lisääntymisen esteenä saattaa olla harjoitusmahdollisuuksien puute; harrastajien on vaikeaa varsinkin kaupungeissa löytää paikkoja, jossa koirat voisivat juosta vapaana tai uida. Samoista syistä hylkäysprosentti on valitettavan suuri (vv. 2008-2012 38 %), yleisimmät hylkäyssyyt kun ovat haun suppeus (kokemattomuus metsässä liikkumisessa?) ja vesityöskentelyn heikkous (harjoitusmahdollisuuksien puute?). Näyttelyt Näyttelyissä ei ole koskaan esiintynyt aggressiivista fieldspanielia. Nuorten koirien luokissa nähdään silloin tällöin tuomaria väistäviä tai näyttelytilanteesta stressaantuneita koiria. Usein samat yksilöt esiintyvät myöhemmin aikuistuttuaan näyttelyssäkin hyvin. Uusien näyttelyarvostelulomakkeiden käyttöönoton jälkeenkään ei vihaista fieldspanielia ole nähty, joitain mainintoja epätyypillisestä arasta käytöksestä kylläkin. Toko, agility Fieldspanieli voisi kokonsa, luonteensa ja rakenteensa vuoksi olla erinomainen harrastuskoira lähes lajiin kuin lajiin. Muutamia yksilöitä onkin esiintynyt toko- kehässä ja agilityradalla, mutta harrastajat eivät ole näistä lajeista suurilukuisesti innostuneet. Luonnetesti, MH -luonnekuvaus Luonnetestissä on käynyt vain kaksi fieldspanielia, narttu 2010, saaden 172 pistettä ja uros 2011 pisteillä 83. MH-luonnekuvauksessa on käynyt yksi uros v. 2012. 4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen 34 Syksyllä 2012 rodun harrastajille suunnatun käyttäytymiskyselyn tuloksista voidaan päätellä fieldspanielin olevan pääsääntöisesti ystävällinen sekä ihmisille että toisille koirille. Vihaisuutta toisia koiria, oman perheen jäseniä tai vieraita ihmisiä kohtaan ei fieldspanielilla esiinny. Kyselyyn vastanneiden koirista vain 2,7 % suhtautui vieraisiin ihmisiin pelokkaasti tai epäluuloisesti, 56 % hakeutui vieraiden luo innokkaasti ja ystävällisesti. Tuntemattomiin lapsiin suhtauduttiin samansuuntaisesti. Saman sukupuolen vieraita koiria kohdatessaan fieldspanieli on yleensä joko välinpitämätön (35 %) tai leikkii sovussa (56 %), pennut kohdataan samalla lailla. Fieldspanielilla on aikaisemmin esiintynyt taipumusta eroahdistukseen. Käytös ei välttämättä ole tullut esiin heti pentuna, vaan on seurannut jotain koiran elinpiirissä tapahtunutta muutosta (muutto uuteen kotiin, vauvan syntymä, avioero tms.). Käyttäytymiskyselyn vastauksissa 35 % koirista oli omaan kotiin yksin jäätyään hieman levottomia ja 9 % erittäin levottomia. Erittäin ahdistuneita, kotia tuhoavia tai jatkuvasti ulvovia koiria ei kyselyssä ollut kuitenkaan yhtään. Fieldspanielia ei välttämättä ole helppo jättää hoitoon vieraaseen paikkaan. Vastaajista vain 35 % kertoi koiransa jäävän hoitoon rauhallisesti ja levollisesti. Hieman levottomia oli 33 % ja erittäin levottomia 7 %. Vastaajista 5 % kertoi, ettei voi jättää koiraansa vieraaseen paikkaan hoitoon, ja jopa 20 % ei ollut koskaan edes yrittänyt. Kaikki fieldspanielit eivät kärsi eroahdistuksesta, mutta vanhempienkaan käytös ei aina ennusta luotettavasti pennun aikuiskäytöstä. Herkkänä koirana fieldspanieli tarvitsee huolellista yksinoloharjoitusta pennusta asti. Hoitoon jäämistäkin olisi hyvä harjoitella ajoissa, vaikka akuuttia tarvetta ei olisikaan. Metsästyskoira ei voi olla paukkuarka. Ääniherkkyys on kotikoirallekin erittäin stressaavaa. Yhtäkään fieldspanielia ei taipumus- tai metsästyskokeessa ole hylätty paukkuarkuuden takia. Kyselytutkimuksessa koviin ääniin (laukaukset, ilotulitukset ym.) suhtautui välinpitämättömästi 21 % koirista, reagoiden ilman pelkoa 45 %, pelästyen lievästi toimintakykynsä säilyttäen 19 % ja pelokkaasti, pakoon pyrkien 5 %. Fieldspanielien juoksujen väli on hyvin epäsäännöllinen, vaihdellen 5 – 12 kk välillä. Samankin yksilön juoksuväli voi vaihdella. Astutukset sujuvat nykyään pääosin hyvin, eikä keinosiemennyksiin ole jouduttu. Nartuilla on hyvä hoivavietti ja yleensä vierottaminen tapahtuu nartun omasta aloitteesta pentujen ollessa 5-6 viikon ikäisiä. 4.2.5 Yhteenveto käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista Fieldspanieli on sosiaalinen, aktiivinen ja iloinen metsästys- ja harrastuskoira, joka voi parhaiten, kun sillä on mielekästä tekemistä. Tällaisena rodun halutaan säilyvänkin. Fieldspanielin pitäisi päästä metsään käyttämään nenäänsä, vaikka osallistuminen käytännön metsästykseen onkin suurimmalle osalle koirista vain haave. Tällä hetkellä fieldspanielin luonne on rodunomaiseen käyttöön hyvin soveltuva, herkempikin koira yleensä innostuu metsään päästessään. Haastavaa onkin löytää tasapaino herkkyyden ja rohkeuden sekä toimintakyvyn ja hallittavuuden välillä. Seurakoiralta ja metsästyskoiralta odotetaan eri ominaisuuksia, ja seurakoiramaisuuden painottaminen voi johtaa metsästyksessä tarvittavien ominaisuuksien heikkenemiseen. Tämä voikin tulevaisuudessa lisätä liian herkkien, arkojen ja toimintakyvyttömien koirien määrää. 35 Eroahdistus ja yksinoloon liittyvät ongelmat ovat tänä päivänä yleisin fiedspanielin ja omistajansa arkielämää hankaloittavista tekijöistä. Vaikka nämä luonteenpiirteet eivät omistajan mielestä olisikaan vakava ongelma, tuovat ne koiran itsensä elämään niin paljon ahdistusta ja stressiä, että kasvattajien pitäisi ottaa tämä jatkossa voimakkaammin huomioon. Parasta fiedspanielissa on kuitenkin sen sosiaalisuus, fieldspanieli on ystävällinen ja sosiaalinen sekä koira-, että ihmislaumassa. Puutteellisesti sosiaalistettu tai luonteeltaan arka fieldspanieli ei kuitenkaan koskaan ole aggressiivinen, vaan väistää kontaktia tai pakenee paikalta. Näin käyttäytyviä fieldspanieleita ei tänä päivänä paljon ole, eikä toivottavasti tulevaisuudessakaan yhtään enempää. 4.3 Terveys ja lisääntyminen 4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet Suomen Spanieliliitto ry:n kevätkokous hyväksyi v. 1982 fieldspanieli-rodun PEVISA-anomuksen lähetettäväksi Suomen Kennelliittoon. Suomen Kennelliitto hyväksyi ohjelman kokouksessaan v. 1982. Vuonna 1988 Kennelliitto hyväksyi ohjelmasta uuden version. Kaikille spanieliroduille haluttiin samanlainen ohjelma, koska oletettiin ongelmienkin pohjautuvan yhteisiin perintötekijöihin. Monen spanielirodun alkutaipaleella ovat vaikuttaneet eri spanielirotujen väliset risteytykset. Vuonna 1994 Kennelliitto hyväksyi jälleen uuden version PEVISAsta (1.1.1995 alk.). Ohjelmaa muutettiin siitä syystä, että nyt haluttiin jokaiselle spanielirodulle rotukohtainen ohjelma, koska jalostustoimikunnat olivat todenneet, että spanielirotujen ongelmat eivät olleet samanlaisia. 1995 hyväksyttyä PEVISA-ohjelmaa anottiin jatkettavaksi kaksi kertaa viiden vuoden välein (31.12.2011 asti). Tällä hetkellä voimassa oleva PEVISA hyväksyttiin Suomen Spanieliliiton kokouksessa 12.3.2011 kahden vuoden ajaksi (v. 2013 loppuun). Suomen Spanieliliiton kokouksessa 9.3.2013 hyväksyttiin rodulle uusi PEVISA-ohjelma, joka rajoittaa lonkkadysplastisten ja silmäsairaiden koirien käyttöä jalostuksessa. Kasvattajat olisivat halunneet poissulkea jalostuksesta myös MRD:tä sairastavat koirat. Kennelliiton JTT:n palautteen perusteella PEVISA-esitystä kuitenkin muokattiin niin, että MRD-koiraa voi käyttää jalostukseen sillä edellytyksellä, että toinen osapuoli on MRD:n suhteen terve. PEVISA-ohjelmat 1997 – 2013 1989: Ensimmäinen versio Ennen kuin pentue rekisteröidään, sen vanhemmista tulee olla Kennelliiton hyväksymät lonkkalausunnot ja vanhempien tulee olla silmätarkastettu PRA:n ja HC:n varalta. Lonkkakuvausikä on vähintään 18 kk. Silmätarkastuslausunto ei synnytyshetkellä saa olla 12 kk vanhempi. Tutkimustulos ei vaikuta rekisteröintiin. 1997: Silmätarkastuslausunnon voimassaolo oli välillä 22kk josta se muuttui 24 kk:een vuonna 2002. Vuonna 2002 lonkkakuvaustuloksen alaikäraja muuttui 12 kk:ksi. 36 2002: Ennen pentueen rekisteröintiä vanhemmat on lonkkakuvattava, alaikäraja kuvaukselle on 12 kk. Vanhemmilla on oltava myös silmätutkimustulos ennen pentueen rekisteröintiä. Tutkimustulos ei saa olla 24 kk vanhempi. Tutkimustulokset eivät vaikuta rekisteröintiin. 2014: Pentujen vanhemmista tulee astutushetkellä olla lonkkakuvauslausunto ja voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa astutushetkellä olla 24 kk vanhempi. Lonkkaniveldysplasian raja-arvo on C. PRA:ta, perinnöllistä kaihia, GRD:ta, TRD:ta tai PHTVL/PHPVsairauden asteita 2-6 sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Jos koiralla on todettu MRD tai PHTVL/PHPV aste 1, se voidaan parittaa vain kyseisen sairauden osalta terveen koiran kanssa. 37 Tilastoja silmätutkituista koirista vuosilta 1998-2012: Vuosi 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Syntyneitä 11 14 30 14 9 17 18 23 26 32 60 32 43 73 49 Tutkittu 4 7 13 4 7 8 10 10 15 17 27 24 28 38 16 Tutkittu % 36,00% 50,00% 43,00% 29,00% 78,00% 47,00% 56,00% 43,00% 58,00% 53,00% 45,00% 75,00% 65,00% 52,00% 33,00% Vuosi 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Tutkittu 12 15 8 15 18 12 18 18 15 17 32 48 59 52 72 Terveitä 11 15 8 13 16 11 16 16 12 13 25 36 46 45 51 % Terveitä 92 100 100 87 89 92 89 89 80 76 78 75 78 87 71 Lähde: Suomen Kennelliitto-KoiraNet/tutkimustulokset /silmätutkimukset 38 Poikkeavat silmätutkimustulokset vuosina 1998-2012: MRD GRD Määrittelemätt. ylim. karvoja, todettu distichiasis ektooppinen cilia puutteellinen kyynelkanavan aukko entropion ektropion makroblepharon kortikaalinen katarakta kort.katarakta, epäilyttävä linssiluksaatio, epäilyttävä PHTVL/PHPV, dg avoin PHTVL/PHPV, aste 1 PPM dg avoin 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 1 1 2 1 2 1 2 4 7 4 2 5 1 1 1 1 1 1 1 4 4 7 1 1 1 2 1 1 1 1 1 1 3 1 1 2 2 2 1 6 2 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Tiivistelmä perinnöllisistä silmäsairauksista, joita on tavattu fieldspanieleilla: Lähde Sari Jalomäki: Perinnölliset silmäsairaudet, niiden oireet, diagnostiikka, merkitys yksilön ja jalostuksen kannalta (Apex verkkoklinikka 2008). RD (retina dysplasia) eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö on usealla rodulla perinnölliseksi epäilty tai todettu sairaus, jossa verkkokalvo kehittyy jo sikiökaudella palautumattomasti epänormaalisti. Verkkokalvon rakenne voi olla paikallisesti liikakasvuinen tai osin irtaantunut, muodostaen poimuja ja pienempiä tai laajempia irtaumia. Vakavimmissa tapauksissa koko verkkokalvo on irtaantunut. RD jaetaan löydöksien perusteella kolmeen luokkaan. MRD eli multifokaali RD tarkoittaa, että koiralla on verkkokalvollaan (yhdessä tai molemmissa silmissä) yksi tai useampia poimuja. GRD eli geograafinen RD on MRD- muutosta laajempi poimujen ja verkkokalvon ohentumien saarekemainen kertymä, joka jo todennäköisesti vaikuttaa näkökykyyn toisin kuin MRD. TRD eli totaali RD:ssä verkkokalvo on kokonaisuudessaan irti. TRD:tä sairastava koira on usein syntymästään saakka sokea. Ei tiedetä, ovatko MRD, GRD ja TRD keskenään geneettisesti samoja sairauksia. On rotuja, joilla esiintyy kaikkia RD:n muotoja ja rotuja, joilla MRD- koiria käytetään jalostukseen ja silti vakavampia RD:n muotoja 39 ei esiinny. Rodusta riippuen MRD- diagnoosin saaneita koiria saa käyttää jalostukseen, kunhan valitulla partnerilla ei ko. muutoksia ole. GRD ja TRD koiria ei saa käyttää jalostukseen missään rodussa. PRA (progressiivinen retina atrofia) eli verkkokalvon etenevä surkastuma käsittää suuren joukon perinnöllisiä, eri alkuperästä johtuvia tauteja, jotka vääjäämättä johtavat sokeuteen. PRA voi esiintyä myöhäissyntyisenä tai jo hyvin nuorella iällä. Koiran verkkokalvo voi olla syntyessä täysin terve ja sairastua myöhemmin (degeneraatio), tai se voi olla syntymästä asti epänormaali (dysplasia). Oireet alkavat tavallisesti hämäräsokeutena. Molempien silmien verkkokalvolla matalia valomääriä aistivat sauvasolut alkavat rappeutua ensin. Ajan kanssa myös kirkkaassa valossa toimivat tappisolut alkavat rappeutua aiheuttaen näin täydellisen sokeutumisen. PRA:aan sairastuneelle yksilölle ei ole olemassa hoitoa, joka voisi estää, hidastaa tai parantaa verkkokalvon rappeutumista. HC (hereditaarinen katarakta) eli perinnöllinen harmaakaihi on nuorella tai keski-ikäisellä koiralla esiintyvä linssin samentuma joko toisessa tai molemmissa silmissä. HC on todettu tai epäilty perinnölliseksi jo yli sadalla rodulla. Kaihi on nimitys linssissä olevalle samentumalle, jonka läpi valo ei pääse. Perinnöllistä kaihia tulee aina epäillä nuorella tai keski-ikäisellä koiralla, jolla on joko toisessa tai molemmissa silmissä kaihimuutos, jonka ei voi selittää syntyneen trauman, tulehduksen, aineenvaihduntasairauden tai korkean iän myötä. Kaihi voi ilmetä jo syntymästä saakka, tällöin sitä kutsutaan synnynnäiseksi kaihiksi, joka voi myös olla perinnöllinen muutos. Perinnöllinen kaihi ilmenee usein nuorella iällä, joskin poikkeuksia esiintyy rotujen ja yksilöiden välillä. Kaihi voi olla pieni muutos linssissä, joka ei etene eikä vaivaa koiraa. Se voi toisaalta olla etenevä johtaen linssin täydelliseen samentumiseen ja näkökyvyn menettämiseen. Kaihiin ei ole olemassa lääkkeellistä hoitoa, joka ennalta ehkäisisi, hidastaisi tai parantaisi sairauden. Kirurginen hoito, jossa samentunut linssi poistetaan, ja sen tilalle asetetaan valoa taittava keinolinssi, on ainoa tapa palauttaa silmän näkökyky. PHPV/PHTVL (persistoiva hyperplastinen primaari vitreus/persistoiva hyperplastinen tunika vasulosa lentis) Näillä muutoksilla tarkoitetaan sikiökautisen liikakasvuisen ”alkulasiaisen” ja silmän sisällä linssiä suonittavan verisuonijärjestelmän jäännettä. Osa em. rakenteista kehittyy virheellisesti sikiökauden alkuvaiheessa hyperplastiseksi eli liikakasvuiseksi. Normaalisti sikiökautisen lasiaisen (lasiainen=vitreus) ja sikiökautista linssiä ruokkivan verisuonijärjestelmän (tunika vasculosa lentis) tulisi hävitä syntymän aikoihin. Joillakin yksilöillä näin ei tapahdu, vaan sikiökautisista liikakasvuisista rakenteista jää osia pysyvästi (persistoivasti) jäljelle. Vakavimmissa asteissa em. rakenteet aiheuttavat linssi takakapseliin samentumia, linssimuodon muutoksia, altistavat linssin myöhemmille kaihimuutoksille ja voivat jopa sisältää toimivaa verisuonitusta altistaen silmän sisäisille verenvuodoille. Vakavimmissa muodoissa yksilö voi olla jo hyvin nuoresta iästä sokea. PHPV/PHTVL- muutokset jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen. Muutokset ovat synnynnäisiä. Niihin ei ole lääkkeellistä hoitoa. Lievät muutokset eivät etene, eivätkä haittaa koiraa. Vakavampien muutosten kirurginen hoito on hyvin riskialtista. 40 PPM (persistoiva pupillaari membraani) on synnynnäine silmän kehityshäiriö, jossa sikiökautinen silmän linssin etuosaa ruokkiva verisuonitettu verkko/kalvo ei häviä normaalisti syntymän aikoihin tai viimeistään kuuden viikon sisällä. Verisuonitetun kalvon /verkon jäänteenä voidaan nähdä yhdessä tai molemmissa silmissä linssin etukapselissa keskellä pieniä, pigmentoituneita pisteitä tai iriksen eli värikalvon pinnalla lankamaisia nk. PPM-rihmoja. Rihmat voivat olla lyhyitä tai pitkiä. Rihmat voivat kulkea iriksestä irikseen jopa pupillin poikki, iriksestä linssin etukapseliin tai iriksestä sarveiskalvoon aiheuttaen linssin ja sarveiskalvon kiinnityskohtaan samentumamuutoksen. Rihmojen sijaan voidaan nähdä laajempia, kudoslevymäisiä muutoksia. Vakavimmissa tapauksissa muutokset heikentävät yksilön näkökykyä. Sairaus ei lievissä muodoissa haittaa yksilöä lainkaan. PPM- muutokset eivät häviä koskaan, mutta eivät toisaalta lisäännykään. Distichiasis Luomen reunassa luomirauhasten laskuaukosta uloskasvavia ylimääräisiä ripsiä kutsutaan distichiasis-ripsiksi. Ylimääräisiä ripsiä voi esiintyä sekä ylä- että alaluomissa, ja tavallisesti molemmissa silmissä. Runsaslukuisina ylimääräiset ripset aiheuttavat silmän sarveiskalvon ärtymistä, silmän siristystä, punoitusta ja lisääntynyttä kyynelvuotoa. Jos ylimääräisiä ripsiä on runsaasti, niiden hoito on kirurginen poisto. Ektooppiset ciliat eli väärässä paikassa sijaitsevat ripset, jotka usein kasvavat luomen sisäpinnalla sidekalvolla, ovat eräs muoto distichiasiksesta. Koska ektooppiset ripset ovat usein lyhyitä ja jäykkiä ja ne suuntautuvat suoraan kohti sarveiskalvoa, ne voivat aiheuttaa sarveiskalvoon haavautumista ja siten kipua. Hoitona on ektooppisen ripsen kirurginen poisto. Entropium ja ektropium ovat luomen rakenneongelma, jossa liian löysät luomet kiertyvät joko sisäänpäin (entropium) tai ulospäin (ektropium). Silmätutkittujen koirien osuudessa ikäluokasta on vuosittain melko suurta vaihtelua. Karkeasti ottaen n. puolet koirista tutkitaan, tätä voinee pitää kohtuullisena määränä. Tavoitteena on toki se, että mahdollisimman suuri osa koirista tutkittaisiin. Tutkituista koirista täysin terveiden osuus on vuosien kuluessa selvästi laskenut. Poikkeavista löydöksistä yleisimpiä ovat MRD, distichiasis ja makroblepharon. Varmuudella ei pysty tietämään, onko suuntaus täysin todellinen ts. onko sairauksien määrä todella lisääntynyt näin paljon, vai johtuuko muutos osittain tarkentuneesta diagnostiikasta. Kyseiseen asiaan on joka tapauksessa havahduttu niin, että seuraavaa PEVISAa varten silmätutkimustuloksen vaatimus on tarkoitus muuttaa niin, että jalostukseen ei hyväksytä koiria, joilla on todettu HC, PHTVL/PHVP asteet 2-6, GRD, TRD tai PRA. Jos koiralla on todettu MRD tai PHTVL/PHPV aste 1, se pitää parittaa koiran kanssa, jolla kyseistä löydöstä ei ole. Luomilöydösten suhteen PEVISAa ei ole tarkoitus kiristää. Lonkkaniveldysplasia: Lähde: ELL Anu Lappalainen http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/lonkkanivel.htm 41 Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1–0.6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. Oireilu laitetaan usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen. Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Tulehduskipulääkkeitä ja pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja on myös olemassa. Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu useimmilla roduilla röntgenkuvissa sairaiksi todettujen yksilöiden karsimiseen jalostuksesta. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Ilmiasuunkin perustuvan jalostusvalinnan pitäisi johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria. 42 Lonkkatutkimukset ja tulokset vuosina1998-2012: Vuosi 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Yhteensä Yhteensä Tutkittu 4 36,00% 7 50,00% 13 43,00% 5 36,00% 7 78,00% 9 53,00% 11 61,00% 9 39,00% 17 65,00% 18 56,00% 29 48,00% 19 59,00% 23 53,00% 32 44,00% 1 2,00% 204 45,00% Vuosi 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Yhteensä A A 25,00% 43,00% 46,00% 20,00% 14,00% 11,00% 27,00% 33,00% 41,00% 56,00% 31,00% 42,00% 39,00% 31,00% 100,00% 36,00% B 3 1 2 1 8 1 1 1 2 4 9 11 7 9 14 74 B 50,00% 43,00% 31,00% 0,00% 57,00% 22,00% 45,00% 56,00% 41,00% 22,00% 24,00% 26,00% 35,00% 28,00% 0,00% 32,00% C 5 3 5 2 4 0 4 4 3 6 8 2 9 8 9 72 C 25,00% 0,00% 15,00% 80,00% 0,00% 44,00% 18,00% 11,00% 6,00% 11,00% 28,00% 21,00% 17,00% 28,00% 0,00% 21,00% D 1 2 1 1 0 2 4 2 3 1 1 5 7 5 10 45 D 0,00% 14,00% 8,00% 0,00% 14,00% 22,00% 9,00% 0,00% 12,00% 11,00% 17,00% 11,00% 9,00% 9,00% 0,00% 11,00% E 1 1 1 0 1 1 2 1 1 2 1 4 4 2 6 28 0 0 0 0 0 0 1 1 0 0 0 0 0 0 1 3 E 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 14,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 3,00% 0,00% 1,00% Yhteensä 10 7 9 4 13 4 12 9 9 13 19 22 27 24 40 222 43 Vuosi 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Yhteensä A 30,00% 14,00% 22,00% 25,00% 62,00% 25,00% 8,00% 11,00% 22,00% 31,00% 47,00% 50,00% 26,00% 38,00% 35,00% 33,00% B 50,00% 43,00% 56,00% 50,00% 31,00% 0,00% 33,00% 44,00% 33,00% 46,00% 42,00% 9,00% 33,00% 33,00% 22,00% 32,00% C 10,00% 29,00% 11,00% 25,00% 0,00% 50,00% 33,00% 22,00% 33,00% 8,00% 5,00% 23,00% 26,00% 21,00% 25,00% 20,00% D 10,00% 14,00% 11,00% 0,00% 8,00% 25,00% 17,00% 11,00% 11,00% 15,00% 5,00% 18,00% 15,00% 8,00% 15,00% 13,00% E 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 8,00% 11,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 0,00% 2,00% 1,00% Lähde: Suomen Kennelliitto-KoiraNet/Jalostustilastot /tutkimustulokset/ lonkkatutkimukset Lonkkakuvattujen koirien osuudessa on vuosien varrella ollut melkoista vaihtelua (36-78 % ikäluokasta). Keskimäärin noin puolet koirista kuvataan. Kuvaustuloksissa on ollut melko paljon hajontaa vuosien välillä, mutta terve (A+B)- ja sairas (C+D+E)- lonkkaisten koirien jakauma tuntuu pysyneen vuosien mittaan kaiken kaikkiaan kuitenkin melko samanlaisena. Kuvattujen koirien kokonaismäärä on niin pieni, että yksittäinenkin huono lonkkatulos näkyy heti piikkinä tilastossa. Tervelonkkaisten osuus kuvatuista on vaihdellut välillä 25-93 %, keskiarvo tutkitulta ajanjaksolta on 67%. Rotu on myöhään kehittyvä, ja olisikin suositeltavaa kuvauttaa koira vasta aikaisintaan n. 1,5-vuotiaana. Seuraavaan fieldspanielien PEVISA-ohjelmaan on anottu rajoitus lonkkadysplastisten koirien käyttöön siten, että D- lonkkaisten koirien käyttö on kielletty. E-lonkkaiset koirat poissuljetaan jalostuksesta jo Kennelliiton yleisen jalostusstrategian perusteella. Rodun kotimaassa on vasta viime vuosina alettu tehdä isommissa määrin terveystutkimuksia. Näin ollen minkäänlaisia tilastoja silmä- tai lonkkatutkimuksista ei toistaiseksi ole käytettävissä. Ruotsissa, josta koiria on eniten tuotu, on terveystutkimuksia tehty pitkään ja tulokset ovat julkisia. Tulokset ovat pitkälti samalla tasolla kuin Suomessa. 44 4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet Jalostustoimikunta lähetti kyselyn vuonna 2006 noin 127 fieldspanielin omistajalle koirien terveydestä ja erilaisista sairauksista. Vastaukset saatiin 75 koirasta, niiden perusteella rodussa ei vaikuttanut olevan vakavia terveysongelmia. Tavallisia korva-, silmä- ja suolistotulehduksia esiintyy silloin tällöin, vastauksissa ei tullut esille mitään merkittäviä perinnöllisiksi luokiteltavia sairauksia. Terveys- ja käyttäytymiskysely uusittiin syksyllä 2012, vastauksia saatiin 95 koirasta. Alla on kooste kyselyn tuloksista. Varsin monenlaisia terveysongelmia tuli esille, mutta valtaosa on yksittäisiä tapauksia. Useampia mainintoja tuli korva- ja silmätulehduksista, allergioista, epilepsiasta, rasvapateista, nisäkasvaimista sekä hyvän- ja pahanlaatuisista kasvaimista. Fieldspanielia voi pitää edelleen suhteellisen perusterveenä rotuna, viitteitä selvästi perinnöllisistä sairauksista ei tullut esille. Terveyskyselyn tuloksia, yhteenveto: NIVELET JA LUUSTO Kaksi mainintaa lonkkadysplasiasta (erittäin vaikea, todettu 7kk ja 10kk) ilman virallista tulosta. 2 kpl kulumaa: ranteissa (4v.), kyynärpäissä 1 kpl patellaluksaatio (n. vuoden vanhana,parani itsestään) 1 kpl polven ristiside poikki/lähes poikki 1 kpl yhteenluutunut SI-nivel 1 kpl painuneet ranteet HAMPAAT JA PURENTA 2 kpl kulmahammas poistettu 3 kpl hammas väärässä asennossa 4 kpl alapurenta TURKKI JA IHO suurin osa pentujen/kohdunpoiston jälkeen 7 kpl ohut 4 kpl lyhyt, niukka 2 kpl haalistuu auringossa 2 kpl vähän koristekarvoja 3 kpl kuiva, hilseilevä iho 4 kpl hot spot 1 kpl karvatupen surkastuma 1 kpl furunkoloosi 1 kpl liika talineritys 1 kpl ihotulehduksia ALLERGIAT 6 kpl yliherkkyys, allergia, joista 2 ruoka-aine, 2 varasto/pölypunkki SILMÄT 6 kpl silmätulehdus, ei mainintaa toistuvuudesta 3 kpl punoittavat silmät ja roikkuvat luomet 45 KORVAT 5 kpl toistuva korvatulehdus, vuodenajan merkityksestä ei mainintoja KYNNET 2 kpl murenevat kynnet, ei mainintaa vuodenajan vaikutuksesta SISÄERITYS JA HERMOSTO 1 kpl munuaisten vajaatoiminta 7 kpl virtsatieinfektio, joista toistuvia 4 kpl 3 kpl virtsakiteitä 10 kpl anaalirauhastulehdus 4 kpl epilepsiakohtauksia (9v, 10v, 9v, 11v)1 kpl idiopaattinen epilepsia (1v1kk) MUUTA 1 kpl yliherkkyys sulfalle 2 kpl rokotusreaktio (16 viikkoa, 9v) 1 kpl anestesiaan liittyvä reaktio 1 kpl mahalaukun kiertymä (12,5v) KASVAINSAIRAUDET 9 kpl rasvapatteja 11 kpl nisäkasvaimia (3-12v) 5 kpl hyvälaatuiset kasvaimet: korvalehti, kieli, alaluomi, kintereen iho, varvas 6 kpl pahalaatuista kasvainta: anaalirauhanen, virtsarakko, hemangiosarkooma, ien, aivot, mahalaukku (7,513v) AUTOIMMUUNISAIRAUDET 1 kpl epäily, ei varmennettu NARTTU 8 kpl valeraskaus 9 kpl kohdunpoisto, joista 4 kpl märkäkohtu UROS 1 kpl piilokives 5 kpl kastroitua, ei yhtään yliseksuaalisuuden takia 1 kpl kiveksen liikakasvu, hyvänlaatuinen 1 kpl kystia eturauhasessa MUITA 2 kpl huulipoimun tulehdus 1 kpl hiivatulehdus 1 kpl paksusuolen tulehdus (10 viikkoa) 1 kpl kortisoniresponsiivinen menigniitti 46 Kilpirauhasen vajaatoiminta Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien määrästä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on koiran yleisin sisäerityssairaus. Sairauden esiintyvyys on keskimäärin 0,2 – 0,4 % kaikista koirista, mutta joissakin roduissa esiintyminen on huomattavasti yleisempää. Kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla on tavallisimmin immunologinen kilpirauhasen tulehdusreaktio, lymfosytaarinen tyreoidiitti. Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Suomessa on todettu yksi diagnosoitu tapaus. Kilpirauhashormonia tarvitaan kaikkialla elimistössä aineenvaihdunnan ylläpitämiseen. Siksi vajaatoiminnan oireet ovat moninaiset. Aineenvaihdunnan hidastumiseen liittyvät oireet, kuten uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen, ovat yleisimmät. Lähes yhtä paljon esiintyy iho-oireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia. Edellä mainittuja harvemmin esiintyy hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita. Kilpirauhasen toiminnan mittaamiseen on käytössä useita eri testejä, joista tavallisimmin käytetään T 4 ja TSH määrityksiä. Jos tulos on ristiriitainen, uusintatutkimus suoritetaan 4-8 viikon kuluttua tai määritetään vapaaT4 pitoisuus. Lymfosytäärista tyreoidiittia epäiltäessä voidaan mitata tyreoglobuliinivasta-aineiden määrä (TGA). Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje pois autoimmuunityypin sairautta. Hoitona käytetään elinikäistä levotyroksiinikorvaushoitoa. Piilokiveksisyys Piilokiveksisyys on autosomaalinen resessiivinen sairaus, joten myös narttu voi periyttää tätä ominaisuutta. Rodussa esiintyy jonkin verran sekä tois- että molemminpuolista piilokiveksisyyttä. Vika ei ole yleinen. Epilepsia Koiran epilepsia Eläinlääkäri Nina Menna, Vetcare Oy ja Mäntsälän eläinlääkäriasema http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/epilepsia.htm Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä. Epilepsiaa sairastavaa koira ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä, niin kauan kun rodulle ei ole olemassa geenitestiä, jonka avulla sairauden kantajuus voidaan todeta. Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-5 – vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Samantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös muut sairaudet kuin epilepsia. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Siksi koirasta otetaan virtsa- ja verinäytteitä ja tehdään neurologinen tutkimus. Jollei muuta selittävää syytä löydy, koira sairastaa epilepsiaa. Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten 47 esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan. Jalostustoimikunnan tietoon on tullut Suomessa kasvatetuilla fieldspanieleilla yhteensä 10 kpl epilepsiatapauksia. Näiden lisäksi kaksi tapausta on todettu Ruotsista tuoduilla koirilla. Edellisen JTO:n päivityksen aikaan tapauksia oli tiedossa neljä kappaletta, joten viiden viime vuoden aikana on tullut tietoon kuusi uutta tapausta. Kaikki koirat ovat olleet diagnoosihetkellä muutaman vuoden ikäisiä tai jo iäkkäitä, ja ainakin kahdella iäkkäällä koiralla taustalla on epäilty olevan aivokasvain. Neljän sairastuneen koiran isänä on Ruotsin tuonti uros, jolla itselläänkin on puhjennut epileptistyyppinen oireilu myöhemmällä iällä. Kyseistä tuontikoiraa on valitettavasti käytetty jalostukseen paljon, sillä on jälkeläisiä 34 kpl, ja toisenkin polven jälkeläisiä 51 kpl. Epilepsiatapaukset ovat tulleet ilmi vasta, kun kaikki k.o uroksen jälkeläiset ovat jo syntyneet. Myös yhdellä Ruotsin tuonti nartulla (joka itse on terve) on kolme epilepsiaan sairastunutta jälkeläistä (kaksi samassa pentueessa, pentueen isänä ym. Ruotsin tuonti uros ). Kyseisellä nartulla on myös paljon jälkeläisiä: 16 pentua ja 30 kpl toisen polven jälkeläistä. Kahdella muulla sairastuneella koiralla on jälkeläisiä (toisella 5 kpl, ei toisen polven jälkeläisiä ja toisella 16 kpl, 30 toisen polven jälkeläistä). Jalostustoimikunnan tietoon ei ole tullut epilepsia-tapauksia minkään em. koiran toisen polven jälkeläisissä. Tällä hetkellä ei pysty luonnollisestikaan varmuudella sanomaan, ovatko todetut epilepsiatapaukset periytyvää muotoa. Jalostustoimikunta on tiedottanut fieldspanieli-harrastajia tilanteesta ja kannustanut koirien omistajia antamaan näytteitä Hannes Lohen geenitutkimukseen. Epilepsian geenitestin kehittäminen tulee kuitenkin todennäköisimmin viemään vielä kauan aikaa, joten tässä vaiheessa ainoa konkreettinen keino epilepsian ehkäisyssä on poissulkea sairaat koirat ja niiden lähisukulaiset pois jalostuksesta. Nisäkasvaimet Nisäkasvaimet ovat rodulla melko yleisiä. Jälkimmäisen terveyskyselyn mukaan näitä on ollut 11 koiralla. Karkeasti arvioiden n. 1/3:lla fieldspanielinartuista esiintyy nisäkasvaimia. Kasvaimet voivat olla pieniä, usein takimmaisissa nisissä olevia, eivätkä ne kehity vuosien kuluessa suuremmiksi. Pienten kasvaimien lisäksi esiintyy kasvaimia, jotka kasvavat hallitsemattomasti, jos niitä ei leikata. Jos halutaan sterilisaation avulla vähentää hormonaalisriippuvaisten nisäkasvainten esiintymistä, olisi narttu steriloitava viimeistään ennen 2 vuoden ikää. Tätä myöhemmin suoritetulla sterilaatiolla ei enää saavuteta vähentävää vaikutusta. Syytä nisäkasvaimiin ei tiedetä, sairaus ei esiinny tietyissä suvuissa. Ranteiden taipuminen Ranteiden taipuminen on ollut fieldspanieleiden ikävimpiä, perinnöllisiä vikoja jo siitä alkaen, kun ensimmäiset rodun edustajat tulivat Suomeen. Aiemmin kasvattajat kehottivat antamaan pennulle liitujauheluujauhe-maitokalkkiseosta ja väittivät jalkojen nousevan iän myötä. Myöskään rappusissa ei olisi pitänyt antaa pentujen kulkea. Joidenkin pentujen jalat nousivat, joidenkin ei koskaan. Koirat eivät vänkyräisistä jaloistaan kärsineet, eivätkä jalat tuntuneet olevan kipeät eivätkä edes arat, mutta ne olivat luonnottoman näköiset kun ranteet olivat enemmän tai vähemmän taipuneet eteenpäin, ns. ”lumikengät. Jalat taipuivat välikämmenestä ja saattoivat olla vielä ulkokierteiset. Lisäksi koira tällaisessa tapauksessa oli jonkin verran etumatala. Nykyisin tätä vikaa ilmenee harvoin ja/tai lievemmässä muodossa, ja jalat yleensä korjautuvat vuoden ikään mennessä. Ranteiden taipuminen ei liity koiran kokoon, sitä esiintyy sekä kevyt- että raskasrakenteisilla rodun edustajilla. Ranteiden taipuminen on geneettinen ominaisuus, eikä aiheudu esim. portaissa kulkemisesta. 48 Muissa maissa todetut sairaudet Pohjoismaissa olevat kannat ovat lähes samoja linjoja kuin Suomessa, joten ongelmat ovat samoja kuin suomalaisissa fieldspanieleissa. USA:ssa on diagnosoitu monia kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia koiria. Englannissa on myös todettu kilpirauhasen vajaatoimintaa ja epilepsiaa, myös ranteiden painumista esiintyy edelleen. Sydämen sivuääniä on todettu joillakin koirilla, mutta ilmeisesti nämä on todettu viattomiksi, ts. kyse ei ole varsinaisesta sydänviasta. Suomalaisilla koirilla ei ole todettu sydämen sivuääniä. 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt Tilastointiaikana (v.1988 alk.) on kuolisyytilastoon ilmoitettu 50 koiraa. Kuolinsyytilastoa tutkiessa kiinnittää huomion, että fieldspanielin keskimääräinen kuolinikä vaikuttaa yllättävän matalalta. Luultavasti tätä lukua vääristää se, että tilastoitujen koirien lukumäärä on varsin pieni ja näin yksittäiset hyvin nuorina kuolleet koirat laskevat heti keskimääräistä kuolinikää. Yleisin tilastoitu kuolinsyy on ollut kasvainsairaudet, mutta niidenkään lukumäärä ei ole merkittävän suuri. Kuolinsyy Keskim. elinikä Yhteensä Kadonnut 8 vuotta 9 kuukautta 1 Kasvainsairaudet, syöpä Kasvainsairaudet, syöpä Lymfoma, imusolmukesyöpä Muu kasvainsairaus 6 6 1 6 0 kuukautta 11 kuukautta 9 kuukautta 9 kuukautta 6 3 1 2 Kuollut ilman sairauden diagnosointia 11 vuotta 2 kuukautta 1 Luusto- ja nivelsairaus Lonkkaniveldysplasia ja sen seurauksena kehittyvä nivelrikko Luusto- ja nivelsairaus 5 vuotta 8 kuukautta 6 vuotta 4 kuukautta 3 vuotta 8 kuukautta 4 3 1 Maksan ja ruoansulatuskanavan sairaus Maksan ja ruoansulatuskanavan sairaus Muu maksan tai ruoansulatuskanavan sairaus 9 vuotta 11 kuukautta 9 vuotta 1 kuukautta 10 vuotta 10 kuukautta 2 1 1 Muu sairaus, jota ei ole listalla 9 vuotta 9 kuukautta 5 Pennun synnynnäinen vika tai epämuodostuma Muu kehityshäiriö 0 vuotta 7 kuukautta 0 vuotta 7 kuukautta 1 1 Sydänsairaus Muu sydämen sairaus tai vajaatoiminta 9 vuotta 5 kuukautta 9 vuotta 5 kuukautta 1 1 Tapaturma tai liikennevahinko 0 vuotta 9 kuukautta 2 Vanhuus (luonnollinen tai lopetus) 12 vuotta 5 kuukautta 7 Virtsatie- ja lisääntymiselinten sairaus 4 vuotta 4 kuukautta 2 vuotta vuotta vuotta vuotta 49 Kohtutulehdus, pyometra Munuaisten vajaatoiminta 7 vuotta 0 kuukautta 1 vuotta 8 kuukautta 1 1 Kuolinsyytä ei ole ilmoitettu 9 vuotta 3 kuukautta 18 Kaikki yhteensä 8 vuotta 5 kuukautta 50 4.3.4 Lisääntyminen Vuosina 1998-2007 syntyi 165 pentua (44 pentuetta). Vuosina 2008-2012 syntyi 235 pentua (48 pentuetta). Tuontikoiria oli vastaavilla aikaväleillä 20 ja 22 kpl. Keskimääräinen pentuekoko on viimeisten viiden vuoden kuluessa kasvanut. Aikavälillä 1998- 2007 se oli keskimäärin 3,8 kpl, ja aikavälillä 2008-2012 4,68 kpl. Vuosittainen pentuekoko aikavälillä 1998 – 2012 näkyy taulukossa kohdassa 4.1. Fieldspanieliuroksilla ei ole astumisvaikeuksia enää tätä nykyä juurikaan esiintynyt. Tiinehtyminen, synnytys ja pentujen hoitaminen sujuu nartuilta pääosin ongelmitta. Pentukuolleisuutta esiintyy vähän ja synnynnäiset viat ja epämuodostumat ovat hyvin harvinaisia. 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Fieldspanielilla esiintyy kaikille spanieliroduille tyypillisesti silmäluomien avoimuutta, joka usein tiivistyy iän myötä. Tämä ominaisuus altistaa fiedspanielin ektropiumille ja makroblepharonille. Sitä vastoin korvatulehduksia ei terveyskyselyn mukaan esiinny kovinkaan paljon, vaikka suurten roikkuvien korvien voisi luulla tälle altistavan. Korvakäytävät ovat fieldspanielilla avarat ja karvattomat. 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä hyvinvointi- ja terveysongelmista Silmätutkituista koirista täysin terveiden koirien osuus on laskenut. Poikkeavista tuloksista yleisimpiä ovat MRD, distichiasis ja makrobleharon. Muutos saattaa johtua osin tarkentuneesta diagnostiikasta. Jos silmäja luomisairauksien lisääntyminen on todellista, tämä kertoo vääristä jalostusvalinnoista sekä myös kasvattajien väheksyvistä asenteista ko. ”lieviä vikoja” kohtaan. Fieldspanielin voi katsoa muilta osin olevan suhteellisen terve rotu, jolla ei ole isoja terveysongelmia. 50 4.4 Ulkomuoto Fieldspanieli on keskikokoinen spanieli, säkäkorkeus noin 46 cm. Se on hieman korkeuttaan pidempi. Yleisvaikutelmaltaan tasapainoinen, jalo ja ryhdikäs. Rakenteeltaan toiminnallinen ja kestävä. Yleisin väri on maksanvärinen (ruskea, liver), mutta on myös mustia, liverroaneja, blueroaneja ja kaikkia näitä tan-merkeillä. Fieldspanielin ilme on ystävällinen, mutta totinen ja ehkä hieman surumielinen. Ulkomuodoltaan rotumääritelmän mukainen, terve, hyväluonteinen, rodunomaiseen käyttöön kykenevä fieldspanieli on jalostuksen päämäärä. Terverakenteinen koira myös liikkuu hyvin. Rodun tyyppi on viime vuosien aikana osin muuttunut kevyemmäksi sekä rungoltaan ja luustoltaan. Siitä on poistumassa rungon kaunis pyöreys, voimakkuus ja massa. On koiria, jotka ovat kevyitä ja pieniä ja toisaalta liikaa sussexinspanielia muistuttavia liian massiivisia sekä rungostaan että päästään, ja joilta puuttuu fieldille kuuluva jalous. Turkin ei tule olla niin pitkä tai runsas, että se haittaa työskentelyä kaislikossa tai tiheässä aluskasvillisuudessa. Tätä ongelmaa fieldspanielilla harvoin ilmenee, vaan useinkin ongelmana on liian turkittomat koirat nimenomaan uroksissa. Edellä kuvatuista puutteista huolimatta rodun nykyinen rakenne sallii metsästykseen liittyvän työskentelyn varsin hyvin. Rotumääritelmässä ei ole vaatimuksia, jotka altistaisivat fieldspanielin hyvinvointiongelmille. Ulkonäössä ei haeta minkäänlaista liioittelua. Rodun rakenteessa ei ole mitään isoja ongelmia, joita pitäisi ottaa huomioon jalostusvalintoja tehtäessä. Säilytettyä kuvamateriaalia, josta käy ilmi koiran ulkoinen olemus aikojen kuluessa, on hyvin vähän saatavilla. Useimmissa julkaisuissa rodun todetaan olevan erittäin harvinainen, ja joissakin se on jo julistettu sukupuuttoon kuolleeksi roduksi. Näyttelyissä käyntien määrä on selvässä kasvussa (v. 2009 189 kpl – v. 2012 316 kpl). Tämä selittyy todennäköisesti lähinnä rekisteröintimäärien kasvulla, ei ehkä niinkään kasvaneella harrastajien näyttelyinnokkuudella. Suhteessa sama määrä koirista käy näyttelyissä kun aiemminkin. Useilla koirilla on melkoista vaihtelua näyttelytuloksissa, tämä johtuu ilmeisesti siitä, että rotuun syvemmin perehtyneitä ulkomuototuomareita on vähän. Rodun suomalaisissa harrastajissa tai kasvattajissa ei ole koskaan ollut ulkomuototuomaria. 51 Rotumääritelmä: Lähde: Suomen Kennelliitto /rotumääritelmät/fieldspanielit Rotumääritelmä Suomen Kennelliitto- Finska Kennelklubben ry FIELDSPANIELI ( FIELD SPANIEL) Alkuperämaa: Iso-Britannia Ryhmä: 8 FCI:n numero: 123 Hyväksytty: FCI 28.11.2003 SKL-FKK 27.6.2005 KÄYTTÖTARKOITUS: Ylösajava ja noutava koira. Ihanteellinen metsästettäessä vaikeakulkuisessa maastossa. Sopii kumppaniksi maaseudulle, ei kaupunkikoiraksi. FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 8 noutajat, ylösajavat ja vesikoirat, alaryhmä 2 ylösajavat koirat; käyttökoetulos vaaditaan. YLEISVAIKUTELMA: Tasapainoinen, jalo ja ryhdikäs metsästysspanieli. Rakenteeltaan toiminnallinen ja kestävä. KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Poikkeuksellisen kuuliainen, toimelias, herkkä ja itsenäinen. PÄÄ: Antaa jalostetun, luonteikkaan ja jalon vaikutelman. KALLO-OSA: Kaunispiirteinen; niskakyhmy on selvästi havaittavissa. Silmien alta kuiva, täyteläisyys silmien alla tekee koko pään karkeaksi. Kulmakaaret ovat hieman koholla. OTSAPENGER: Kohtuullinen. KIRSU: Hyvin kehittynyt; sieraimet ovat suuret ja avoimet. KUONO-OSA: Pitkä ja kuiva, ei suippo eikä neliömäinen. Sivusta katsottuna huuli kaartuu loivasti kirsusta kurkkua kohti. LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat vahvat. Säännöllinen, täydellinen ja täysihampainen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden. SILMÄT: Avonaiset, kuitenkin mantelinmuotoiset, tumman pähkinänruskeat; silmäluomet ovat tiiviit, sidekalvoa ei ole näkyvissä. Ilme on totinen ja lempeä. KORVAT: Kohtalaisen pitkät ja leveät, alaskiinnittyneet ja runsashapsuiset. KAULA: Pitkä, vahva ja lihaksikas, jotta koira kykenee noutamaan riistaa ilman tarpeetonta ponnistelua. 52 RUNKO SELKÄ JA LANNE: Vahvat, vaakasuorat ja lihaksikkaat. RINTAKEHÄ: Syvä ja hyvin kehittynyt; kylkiluut ovat kohtalaisen kaareutuneet. Rintakehän pituus on 2/3 rungon koko pituudesta. HÄNTÄ: Yleensä typistetty. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistetty: Typistetty noin 1/3:aan, alaskiinnittynyt, ei saa koskaan nousta selkälinjan yläpuolelle; kauniisti hapsuttunut ja eloisasti liikkuva. Typistämätön: Alaskiinnittynyt, ei saa koskaan nousta selkälinjan yläpuolelle; kauniisti hapsuttunut ja eloisasti liikkuva; ulottuu suunnilleen kintereisiin. Häntä on keskipitkä ja tasapainossa koiran kokonaisuuteen. ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat kohtalaisen pitkät. Luut ovat suorat ja litteät. LAVAT: Pitkät, viistot ja taakse asettuneet. KÄPÄLÄT: Tiiviit ja pyöreät, eivät liian pienet; päkiät ovat vahvat. TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat vahvat ja lihaksikkaat. POLVET: Kohtalaisesti kulmautuneet. KINTEREET: Matalat. LIIKKEET: Askel on pitkä ja kiireetön, takaraajan työntö voimakas. Lyhyet ja töpöttävät liikkeet eivät ole toivottavat. KARVAPEITE KARVA: Pitkää, sileää, kiiltävää, silkkistä, tiivistä ja säältä suojaavaa, ei koskaan kiharaa, lyhyttä eikä karkeaa.Rinnassa, vatsan alla ja raajojen takaosassa on runsaat hapsut, mutta kintereistä alaspäin ei hapsutusta. VÄRI: Musta, maksanruskea tai kimo (roan) tai mikä tahansa näistä väreistä punaruskein (tan) merkein. Yksivärisillä koirilla sallitaan valkoista tai kimon väriä rinnassa. Selvärajainen mustavalkoisuus tai maksanruskeavalkoisuus eivät ole hyväksyttäviä värejä. KOKO JA PAINO SÄKÄKORKEUS: Noin 46 cm ( 18 tuumaa ). PAINO: 18 - 25 kg. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin 53 5.YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA Edellisessä JTO:ssa asetettiin seuraavanlaisia tavoitteita: -fieldspanieli säilyisi terveenä, monipuolisena ja hyväluonteisena harrastuskoirana, rotuun saataisiin lisää harrastajia. Tähän tavoitteeseen voidaan katsoa päästyn. Rotu on säilynyt melko terveenä pienestä populaatiosta huolimatta. Viime vuosina rotuun on tullut paljon uusia kasvattajia. Viimeisen viiden vuoden aikana pentuja on ollut 19:llä eri kasvattajalla, näistä 14:llä ensimmäinen fieldspanielipentue on syntynyt näiden viiden vuoden aikana. Kuudella kasvattajalla 19:stä on ollut vain yksi pentue. Mukana on vielä kaksi pidemmän linjan kasvattajaa: Kennel Hurricane’s (vuodesta 1984) ja Kennel Quibble's (vuodesta 1990). -suunnitelmana oli lähettää terveyskysely rodun harrastajille, kerätä tietoa terveystilanteesta, ja julkaista terveyskyselyn tuloksia, JTO, jalostuksen toimintaohje sekä PEVISA-vaatimukset yhdistyksen kotisivuilla, jotta ne olisivat mahdollisimman monen fieldspanieli-harrastajan helposti luettavissa Terveys- ja luonnekysely toteutettiin syksyllä 2012, ja sen tuloksia on julkaistu sekä rotuyhdistyksen kotisivuilla että lehdessä. Myös JTO, jalostuksen toimintaohje sekä PEVISA-vaatimukset löytyvät kotisivuilta. -haluttiin kannustaa harrastajia viemään koiriaan rodunomaisiin käyttökokeisiin julkaisemalla tietoja järjestettävistä kokeista (metsästyskoe, taipumuskoe, jäljestämiskoe) yhdistyksen kotisivuilla. Kyseisten tietojen julkaiseminen ei ole toteutunut kotisivuilla. Fieldspanielit ry on aloittanut kuitenkin aluetoimintaa eri puolilla Suomea aktiiivisten harrastajien toimesta. Näissä aluetapaamisissa on mm. järjestetty harjoittelutilaisuuksia taipumus- ja jäljestämiskokeita varten. Fieldspanielit ry. osallistuu kesällä 2013 ensimmäistä MEJÄ-kokeen järjestämiseen. Tällä toiminnalla toivon mukaan madalletaan fieldspanieliharrastajien kynnystä osallistua ko. kokeisiin. -haluttiin palkita harrastajia, jotka ovat toimineet aktiivisesti eri harrastusmuotojen parissa. Tarkoituksena kannustaa koiranomistajia aktiiviseen harrastustoimintaan. Fieldspanielit ry. palkitsee vuosittain vuoden näyttelyfieldin ja MEJÄ-fieldin. Muissa koelajeissa ei toistaiseksi ole harrastajia siinä määrin, että palkittavien lajien määrä olisi lisääntynyt. -tavoitteena oli, että osallistuttaisiin mahdollisimman laajalla rintamalla erilaisiin jalostusaiheisiin koulutuksiin, joita mm. Kennelliitto ja Suomen Spanieliliitto järjestävät. Jalostustoimikunta on osallistunut kaikkiin tarjolla oleviin koulutuksiin, yksittäisten harrastajien 54 kouluttautumisesta ei ole tarkkaa tietoa. Keväällä 2013 Suomen Spanieliliiton alaisten rotujen jalostustoimikunnat järjestivät yhteisen tapaamisen. Tämä tapaaminen koettiin erittäin antoisaksi, ja yhteistyötä päätettiin jatkaa vastaisuudessakin. -jalostuspohjaa haluttiin laajentaa (myös tuontikoirien muodossa) ja kiinnittää huomiota siihen, että erityisesti urosten käyttö jalostukseen pysyy kohtuullisena, sukusiitosprosentit haluttiin pitää matalana Sekä uroksia että narttuja on viime aikoina käytetty jalostukseen varsin tasaisesti, mutta edelleen olisi tarve käyttää erityisesti uroksia vielä laajemmalla rintamalla. Todennäköisesti monta tervettä, jalostuksellisesti arvokasta kotikoiraurosta jää vieläkin käyttämättä. Uroksia on tuotu säännöllisesti ulkomailta, valitettavasti kaikki tuontiurokset eivät ole terveystulostensa takia kuitenkaan päätyneet jalostukseen. Urosten käyttö viime vuosina on ollut melko tasaista, mitään varsinaisia siitosmatadoreja ei ole. Jalostuksen toimintaohjeessa on otettu viimeksi (22.9.13 alkaen) kantaa yksittäisen koiran jälkeläismäärään siten, että se ei saisi olla enemmän kuin 13 kpl. Yhden pentueen jälkeen edellytetään jälkeläisiltä myös PEVISA-määräysten mukaisia terveystutkimustuloksia. -suunniteltiin järjestettäväksi jalostustarkastuksia jalostustoimikunnan ja rotuyhdistyksen yhteistyönä. Jalostustarkastusta ei toistaiseksi ole järjestetty. Viimeinen jalostustarkastus on pidetty 1990-luvun alussa. Tarkastukseen osallistui 4 koiraa, jotka olivat muutoinkin usein näyttelyissä esillä, joten tarkastuksella ei ollut mainittavaa arvoa jalostuksen kannalta. Jalostustoimikunta on välillä pohtinut uuden jalostustarkastuksen järjestämistä. Jotta tarkastuksesta saataisiin hyötyä jalostukseen, olisi ehdottoman tärkeätä saada sinne mukaan ns. kotikoiria, joita ei näyttelyissä nähdä. PEVISA-ohjelmaan liittyvien sairauksien kehitystä viimeisen kymmenen vuoden ajalta voi tarkastella ao.taulukosta. Tuloksissa on melko paljon vaihtelua vuosien välillä, erityisesti lonkkatulosten suhteen. Selvää suuntausta tuloksissa ei tämän ajanjakson perusteella pysty arvioimaan. Se, että terveystuloksissa ei PEVISAohjelman myötä ole tapahtunut selvää parannustakaan, on johtanut siihen, että seuraavaan PEVISA-ohjelmaan on tarkoitus asettaa raja-arvoja lonkka- ja silmätuloksille (näistä tarkemmin kohdassa 4.3.1). Tämän myötä päästään jatkossa toivottavasti selvään parannukseen terveystuloksissa. Lonkkanivelen kasvuhäiriö Syntymävuosi 2002 – 2003 2004 – 2005 2006 – 2007 2008 – 2009 2010 – 2011 2002 – 2011 Silmäsairaudet Syntyneitä 26 41 58 92 117 334 Tutkittuja 16 (62%) 20 (49%) 35 (60%) 48 (52%) 58 (50%) 177 (53%) Terveitä (A,B) 8 (50%) 16 (80%) 28 (80%) 29 (60%) 38 (65%) 119 (67%) Sairaita (C,D,E) 8 (50%) 4 (20%) 7 (20%) 19 (40%) 20 (35%) 58 (33%) 55 Syntymävuosi 2002 – 2003 2004 – 2005 2006 – 2007 2008 – 2009 2010 – 2011 2002 – 2011 Syntyneitä 26 41 58 92 117 334 Tutkittuja 15 (58%) 20 (50%) 32 (55%) 51 (55%) 68 (58%) 186 (56%) Terveitä 14 (93%) 14 (70%) 21 (66%) 34 (67%) 53 (78%) 136 (73%) Sairaita 1 (7%) 6 (30%) 11 (34%) 17 (33%) 15 (22%) 50 (27%) 6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS 6.1 Jalostuksen tavoitteet Suurin osa fieldspanieleista on nykyisin puhtaasti seurakoiria. Kuitenkin on varsin paljon yksilöitä, joita käytetään aktiivisesti joko metsästyksessä tai MEJÄ-harrastuksessa. Tämä on haaste jalostusta ajatellen. Metsästyskoiran on oltava riittävän aktiivinen ja riistaviettinen pärjätäkseen tässä työssä. Em. ominaisuudet kovin vahvoina taas voidaan kokea hankalina kaupungissa asuvalla seurakoiralla. On kuitenkin tärkeää, että fieldspanielin alkuperäiset käyttöominaisuudet säilyisivät ja se säilyisi metsästyskoirana, eikä rodusta tulisi liian seurakoiramainen. Tämä saattaa rajoittaa rodun suosion lisääntymistä, toisaalta metsästäjät saattavat ”löytää” fieldspanielin, jos siitä saa koulutettua luotettavan metsästyskoiran. Fieldspanieli on ulkonäöltään liioittelematon, varsin perusterve rotu, joka soveltuu monenlaiselle harrastajalle. Se sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi ja/tai lapsiperheeseen, ja tulee yleensä hyvin toimeen myös laumassa ja muiden kotieläinten kanssa. Nämä positiiviset ominaisuudet olisi tärkeää saada säilytettyä. Haastetta kasvattajilla riittää luonteiden kanssa, jotta eroahdistus ja yksinoloon liittyvät ongelmat ja toisaalta arkojen koirien määrä eivät lisääntyisi. Terveyden suhteen erityisenä haasteena on, että pienessä populaatiossa helposti leviävät silmäsairaudet eivät yleistyisi, eivätkä epilepsia ja muut koiran elämänlaatua huomattavasti heikentävät sairaudet lisääntyisi. Lonkkaniveldysplasian suhteen tilanne on ollut vuosien saatossa melko tasainen, mutta tavoitteena tulee pitää sitä, että tervelonkkaisten koirien osuus jatkossa lisääntyisi. 56 Jalostuspohjaa tulisi edelleen laajentaa sekä tuonnein että koirien mahdollisimman laajalla käytöllä tinkimättä kuitenkaan liikaa ulkomuodosta ja erityisesti terveydestä. Viiden seuraavan vuoden tavoitteet voi tiivistää seuraavasti: -rotu pysyy käyttöominaisuudet omaavana monipuolisena perhekoirana -ulkomuodon suhteen pysyttäisiin vähintäänkin tämänhetkisellä tasolla -lonkiltaan ja silmiltään terveiden koirien osuutta tutkituista saadaan nostettua -yksinoloon liittyvät ongelmat ja arkojen koirien määrä vähenee -jalostuspohja laajenee 6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille Fieldspanieli, yleisiä jalostusohjeita: Jalostus on systemaattisella valinnalla ja parituksilla aikaan saatua rodun laadun parantamista. Jalostukseen tulisi siis käyttää vain rodun keskitasoa parempia yksilöitä. Päämääränä on saada terveys, luonne ja ulkomuoto paremmaksi tai ainakin säilyttää olemassa oleva tilanne. On tärkeää, että jokainen fieldspanielin omistaja ilmoittaa jalostustoimikunnalle oman koiransa mahdollisista vioista ja sairauksista riippumatta siitä käytetäänkö koiraa jalostukseen vai ei. Jalostustoimikunta antaa kasvattajille pyydettäessä lausuntoja jalostusyhdistelmistä. Lausunnot annetaan PEVISA:n ja jalostuksen toimintaohjeen periaatteiden mukaisesti koirista saadun tiedon perusteella. Jalostustoimikunta voi tehdä käytettävissään olevan tiedon perusteella myös kielteisen/myönteisen päätöksen, vaikka toimintaohjeen kohdat täyttyisivät/eivät täyttyisi. Tällöin päätös on kirjallisesti perusteltava. Jalostustiedustelut yhdistelmistä tulee toimittaa kirjallisena postitse tai sähköpostitse jalostustoimikunnalle hyvissä ajoin, viimeistään kahta viikkoa ennen aiottua astutusta. Koiraa, jonka lähisuvussa (vanhemmilla, pentuesisaruksilla) tiedetään esiintyvän vakavaa perinnöllistä sairautta ei pidä käyttää jalostukseen. Jalostustoimikunta pyytää ottamaan myös huomioon yhdistelmiä suunniteltaessa, että ilmiasultaan terveet koirat saattavat olla perinnöllisten sairauksien kantajia. Jalostustoimikunta voi pyytää lisäselvityksiä uroksen tai nartun omistajalta/haltijalta. SKL:n yleinen suositus on, että yhdenkään koiran jälkeläismäärän ei pitäisi olla yli 5 % rodun populaatiossa 5 vuoden jaksolla syntyneistä pennuista. Roduissa, joissa viiden viimeisen vuoden yhteenlaskettu rekisteröintimäärä on alle 250, tulisi yhdellä koiralla olla elinaikanaan enintään 2-3 pentuetta tai vaihtoehtoisesti 10-15 pentua. Jalostukseen suositellaan käytettäväksi yhdistelmiä, joissa yksittäinen koira ei ensimmäisen kolmen sukupolven aikana esiinny sukutaulussa useammin kuin kerran (sukukatokerroin =100 %) ja joissa neljän sukupolven sukukatokerroin on yli 90%. 57 JALOSTUKSEN TOIMINTAOHJE, päivitetty rotuneuvottelussa 22.9.2013 1. Perinnöllistä silmäsairautta tai kohtalaista/vakavaa luomisairautta sairastavaa koiraa ei ei pidä käyttää jalostukseen. Jos koiralla on lievä luomisairaus toisen osapuolen pitää olla tältä osin terve. Jos koiralla on avoin/epäilyttävä silmätarkastuslausunto, tutkimus pitää tehdä uudelleen n. vuoden kuluttua. Jos tulos on muuttumaton, voidaan koiran käyttämistä harkita tapauskohtaisesti. 2. Vähintään toisella vanhemmista pitää olla hyväksytty taipumuskoetulos tai metsästyskokeesta AVO3. 3. Jos koiralla on lonkkakuvaustulos C, toisen osapuolen lonkkatuloksen tulee olla A tai B. D-ja E- lonkkaisia koiria ei saa käyttää jalostukseen. 4. Virallisesta koiranäyttelystä 15 kk täytettyään molemmilla osapuolilla vähintään tulos ERI . 5. Sukusiitosprosentti laskettuna viiden sukupolven mukaan saa olla enintään 6,25 %. Sukukatokerroin pitää kolmessa sukupolvessa olla 1,0 ja neljässä sukupolvessa vähintään 0,9. 6. Nartun saa astuttaa aikaisintaan 22 kk:n iässä. Nartun edellisen pentueen syntymästä tulee seuraavan pentueen syntyessä olla kulunut vähintään 10 kuukautta. 7. Jalostukseen ei tule käyttää koiraa, jolla itsellään tai sen 1. asteen sukulaisella (jälkeläiset, vanhemmat, pentuesisarukset) on perinnöllinen, elinikää lyhentävä tai elämänlaatua heikentävä vika tai sairaus. 8. Koiraa, joka on todettu aggressiiviseksi tai hyvin araksi kahdessa eri näyttelyssä tai hylätty kahdesti kokeesta luonteensa takia, ei pidä käyttää jalostukseen. Jos koiraa halutaan myöhemmin käyttää jalostukseen, se on kaksi vuotta täytettyään käytettävä uudelleen kahdessa näyttelyssä, jossa sen luonne on todettu rodunomaiseksi. 9. Tarkistamispyynnön voimassaoloaika on 2 kk. Sen jälkeen kasvattajan on pyydettävä lisäaikaa, joka on taas 2 kk. Lisäajan voi pyytää sähköpostiviestillä, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet. 10. Koiralle sallitaan sen elinaikana enintään 13 pentua. Ensimmäisen pentueen jälkeen edellytetään, että jälkeläisistä on PEVISAn määräykset täyttäviä tutkimustuloksia. Rotuneuvottelussa sovitaan vuosittain Jalostuksen toimintaohjeen sisältö. Tällä hetkellä voimassa oleva toimintaohje on päivitetty 22.9.2013. Kasvattajien ja harrastajien yhdessä laatima jalostuksen toimintaohje asettaa suosituksia yksilöiden jalostuskäytölle, ja tärkeää olisikin saada kaikki kasvattajat näitä suosituksia noudattamaan. Viimeisimmässä toimintaohjeessa koiran elinaikainen jälkeläismäärä rajoitettiin 13:een, ja ensimmäisen pentueen jälkeen edellytetään, että pennuista on PEVISA:n määräykset täyttäviä terveystutkimustuloksia. Sukusiitosasteen ja sukukatokertoimen kohdalla noudatetaan Kennelliiton suosituksia, joiden mukaan yhdistelmän sukusiitosprosentti ei saisi ylittää 6,25%:a, eikä sukukatokerroin olla alle 90. 58 6.3 Rotujärjestön toimenpiteet Fieldspanielin todella pieni populaatio asettaa kasvattajille valtavia haasteita. Jalostuskoiria ei tulisikaan karsia liian tiukoilla kriteereillä, ihannetilanteessa jalostukseen käytettäviä uroksia ja narttuja olisi yhtä paljon. Kasvattajia ja harrastajia kannustetaan osallistumaan rotujärjestön ja jalostustoimikunnan järjestämään vuotuiseen rotupalaveriin, jossa voidaan yhdessä avoimesti keskustella ja pohtia rodun tilannetta Suomessa. Rodun luonneasiat (yksinjääntiin liittyvät ongelmat, arkuus) vaativat tällä hetkellä erityistä huomiota ja avointa keskustelua. Rotupalaverissa läsnäolijat laativat myös yhteiset toimintaohjeet, joita kaikkien kasvattajien toivotaan noudattavan. Kasvattajia myös kannustetaan hankkimaan jalostusmateriaalia ulkomailta. Myös jalostustoimikunta pyrkii laajentamaan kontaktejaan ulkomaisiin kasvattajiin ja rotujärjestöihin. PEVISA-ohjelmaa ollaan muuttamassa siten, että lonkka-ja silmäsairaiden koirien käyttöön tulee rajoituksia. Tämän myötä saadaan ajan oloon toivottavasti parannettua rodun terveystilannetta tässä suhteessa. Terveys- ja luonnetilannetta seurataan PEVISA-ohjelman lisäksi myös jalostustoimikunnan tekemillä toistuvilla terveys – ja luonnekyselyillä. Suunnitelmana on tehdä jatkossa myös kasvattajille suunnattu lisääntymiskysely, jolla kartoitetaan tarkemmin rodun tilannetta lisääntymisen suhteen. Rodun harrastajia kannustetaan osallistumaan rodunomaisiin kokeisiin. Yhdistyksen kesäpäivillä järjestetään mahdollisuus MEJÄ-harjoitteluun, lisäksi aluetoimintaa ja MEJÄ-koetoimintaa jatketaan. Rotujärjestö järjestää säännöllisesti ulkomuototuomareiden koulutusta. Näihin tilaisuuksiin hankitaan paikan päälle koiria, jotta ulkomuototuomarit pystyvät perehtymään harvinaiseen rotuun mahdollisimman perusteellisesti. Jalostustoimikunta ja Fieldspanielit ry:n hallitus ovat suunnittelemassa kasvattajapäivien järjestämistä, tuohon yhteyteen pyrittäisiin saamaan myös asiantuntijaluentoja jalostukseen ja terveyteen liittyvistä aiheista. Kannustetaan kasvattajia ja harrastajia avoimuuteen kaikissa omiin koiriin liittyvissä asioissa. Tietoja julkaisemalla rohkaistaan kaikkia rodun parissa toimivia samaan. Yhdistyksen kotisivuilla ja lehdessä julkaistaan jalostukseen ja terveyteen liittyviä artikkeleita. Jalostustoimikunnalla on yhdistyksen lehdessä säännöllisesti oma palsta. 6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin Vahvuuksia Helppo ja monipuolinen perhe- ja harrastuskoira, joka ei ole jakautunut kayttö- ja näyttelylinjoihin. Pentujen kysyntä hyvä. Vanhojen, kokeneiden kasvattajien tietotaito vielä käyttävissä. Paljon uusia kasvattajia, tämä on tärkeää rodun tulevaisuutta ajatellen. Heikkouksia Pieni populaatio, myös maailmanlaajuisesti. Yksittäisillä koirilla liikaa jälkeläisiä kannan kokoon nähden. Jalostuskäytössä liian vähän koiria, suurin osa yksilöistä jalostuskäytön ulkopuolella. Vähän kokeneita kasvattajia, jotka tuntevat rodun historian. 59 Uhkia Terveysongelmien lisääntyminen entisestään. Geenipohjan kaventuminen. Osa kasvattajista jättäytyy yhteistyön ulkopuolelle. Liiallinen kunnianhimo saattaa johtaa kasvattajan yksipuolisiin jalostusvalintoihin rodunomaisuuden ja ennen kaikkea terveyden kustannuksella. Mahdollisuuksia Vuonna 2005 perustetun rotuyhdistyksen avulla saadaan entistä paremmin koottua kasvattajat ja harrastajat yhteen. Vuotuisten fieldipäivien ja rotupalaverin kasvaneet osallistujamäärät lisäävät mahdollisuuksia rotutiedon jakamiseen ja lisää näin rodun parissa toimivien rotutietoutta. Varautuminen ongelmiin 1. Riski: Terveysongelmien lisääntyminen. Syy: Sairaiden koirien käyttö siitokseen. Uhkakuva: Terveiden yksilöiden löytäminen jalostuskäyttöön vaikeutuu. Koirien elinikä lyhenee. Pentujen kysyntä hiipuu. Kasvatus Suomessa loppuu. Toimenpiteet: Lisätään asiallista tiedottamista ja avoimuutta. Suljetaan sairaat koirat pois jalostuksesta. Laajennetaan jalostuspohjaa käyttämällä useampia yksilöitä jalostukseen ja lisäämällä tuontikoirien määrää entisestään. Rohkaistaan ja kannustetaan omistajia tutkituttamaan koiransa. 2. Riski: Geenipohja kapenee entisestään. Syy: Maailmanlaajuisesti pieni populaatio, johon ei välttämättä edes tuontikoiria lisäämällä saada ”uutta verta”. Uhkakuva: Rotu tulee maailmanlaajuisesti tiensä päähän. Ilman roturisteytyksiä ei elinkykyistä fieldikantaa ole enää mahdollista ylläpitää. Toimenpiteet: Harkitaan rodun geenikartoitusprojektin käynnistämistä, tavoitteena saada kannan geneettisestä monimuotoisuudesta jalostuksen kannalta hyödyllistä tietoa. Etsitään keinoja, joilla jalostukseen käytettävien yksilöiden määrää saadaan lisättyä. 6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta Tietojen kerääminen: Vuonna 2014 on tarkoitus tehdä kasvattajakysely. Seuraava terveys- ja luonnekysely on suunnitelmana tehdä v. 2014 tai 2015. Tietojen julkaiseminen: Kerätyn tiedon jakaminen kasvattajien, urosten omistajien ja harrastajien käyttöön rotuyhdistyksen ja rotujärjestön julkaisujen, JTO:n ja jalostuksen toimintaohjeen avulla. Kannustaminen: Rohkaistaan ja kannustetaan harrastajia tutustumaan ja osallistumaan näyttelytoiminnan lisäksi myös rodunomaisiin käyttökokeisiin julkaisemalla tietoa ja juttuja kokeista ja tuloksista, sekä pyrkimällä laajentamaan aluetoimintaa. Kesäpäivät järjestetään vuosittain, niiden yhteydessä järjestetään mahdollisuus MEJÄ-harjoitteluun. 60 Palkitseminen: Yhdistys palkitsee vuosittain eri lajeissa kunnostautuneita harrastajia tavoitteena antaa tunnustusta ja tukea fieldspanielin monipuoliselle käytölle ja tunnetuksi tekemiselle. Kouluttaminen ja kouluttautuminen: Osallistutaan mahdollisimman suurella harrastajajoukolla Kennelliiton, Spanieliliiton ja niiden alaisten organisaatioiden järjestämään koulutukseen ja muuhun ohjelmaan. Jalostustoimikunnan jäsenet osallistuvat Kennelliiton ja Spanieliliiton jalostusaiheiseen koulutukseen. Kasvattajapäivät järjestetään vuonna 2014. Ulkomuototuomareiden koulutus jatkuu säännöllisenä. Rotupalaveri ja jalostuksen toimintaohje: Järjestetään ja päivitetään vuosittain. Jalostustoimikunnan ja kasvattajien yhteistyötä ja yhteydenpitoa pyritään lisäämään. Jalostuspohjan laajentaminen: Pyritään laajentamaan rodun jalostuspohjaa hallitusti. Vaikka yksittäisen koiran jälkeläismäärää ei olekaan PEVISA:ssa rajoitettu, pyritään kasvattajille ja uroksen omistajille suunnatulla tiedottamisella saamaan jalostuskäyttöön mahdollisimman monta yksilöä. PEVISA-ohjelma: Seurataan PEVISA-ohjelman vaikutusta kahden vuoden sykleillä. Laaditaan Koiranetin avulla tilastot kahden vuoden välein sekä lonkka- että silmätutkimustuloksista, analysoidaan ne, ja tiedotetaan tilanteesta kasvattajia ja harrastajia. Lisäksi: Seurataan rodun tilannetta lähimaissa ja rodun kotimaassa, pyritään luomaan kontakteja ulkomaisiin kasvattajiin ja rotujärjestöihin. 61 LÄHTEET 1. Mäki, Katariina: Pienten populaatioiden jalostus 2. Mäki, Katariina: Sukulaissuhteesta sukusiitokseen 3. Ekman, Tarja ja Mäki, Katariina: Terveempien koirarotujen puolesta - sukusiitosdepressiota ja matadorijalostusta vastaan 4. Roger Hall Jones: Fieldspaniel (1977), kääntänyt Anne Vanhalakka 1980 5. Grayson, Peggy: The History and Management of the Fieldspaniel 6. Suomen Kennelliitto/KoiraNet/jalostustilastot/tulostilastot 7. Sari Jalomäki: Perinnölliset silmäsairaudet, niiden oireet, diagnostiikka, merkitys yksilön ja jalostuksen kannalta (Apex verkkoklinikka 2008). 8. http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/lonkkanivel.htm ELL Anu Lappalainen 9. Koiran epilepsia, Eläinlääkäri Nina Menna, Vetcare Oy ja Mäntsälän eläinlääkäriasema http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/epilepsia.htm 9. Göran Hermelin: Spanielit ja noutajat 1975: Kuva fieldspanielista 10.Bo Bengtson: Maailman koirat 1973 :Kuva fieldspanielista 11. Erich Schneider-Leyer: Maailman koirarodut 1967 : Kuva fieldspanielista 12. Yrjö Ylänne: Koirakirja 1960: Kuva fieldspanielista 13. Kuvia Dogs-lehden vuoden 1991 julkaisusta. JTO:n laatijat: Jalostustoimikunta: Mirja Mertimo, Camilla Hellevuo, Outiina Viertokangas
© Copyright 2024