Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikko
USKONNONVAPAUS IHIMISOIKEUTENA -seminaari
to 6.2.2014 klo 14-17,
Eurooppa-sali, Malminkatu 16, Helsinki
Heikki Huttunen, Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) pääsihteeri
toivotti kaikkien yhteistyökumppaneiden puolesta läsnäolijat tervetulleiksi seminaariin. Hän
mainitsi, että Suomessa on vietetty uskontojen ja vakaumusten yhteisymmärryksen viikkoa siitä
lähtien, kun YK:n aloitteesta sitä kehotettiin viettämään, nyt siis neljättä kertaa. Huttunen
totesi, että on edistysaskel, jos päästään uudenlaiseen vuoropuheluun uskonnollisten
toimijoiden ja ei-uskonnollisia maailmankatsomuksia edustavien välillä. Kansallisesti ja
kansainvälisesti uskonto on haastava aihe, joka ilmaantui YK:n agendalle erityisesti 2000-luvun
alussa. Uskonto on tullut EU:n ja myös Suomen ulkopolitiikan areenalle ja on osa ongelmaa ja
osa ratkaisua monissa poliittisissa tilanteissa.
Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka: suosituksia Suomelle (Anna Hyvärinen)
Heikki Huttusen kollega Anna Hyvärinen on Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka -julkaisun toinen
kirjoittaja. Selvitystä tekemässä on ollut useita eri järjestöjä ja se on tehty
ulkoasiainministeriölle. Julkaisussa uskonnonvapaus on määritelty YK:n ihmisoikeuksien
julistuksen mukaisesti (artikla 18) ”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja
uskonnonvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä
uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa sekä julkisesti että
yksityisesti opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.” Selvitys ei ota
kantaa uskontojen ja vakaumusten sisältöihin, eikä edusta mitään uskontoa tai vakaumusta.
Kun julkaisussa puhutaan uskonnonvapaudesta, termi tarkoittaa sekä uskonnollisia että muita
vakaumuksia.
Uskonnonvapaus liittyy keskeisesti ihmisoikeuksiin. Maailman väestöstä 84 % tunnustaa jotakin
uskontoa, mutta maailman väestöstä 75 % elää maissa, jotka rajoittavat uskonnonvapautta, ja
joissa vakaumuksen ilmaiseminen voi johtaa vakaviin seurauksiin. Yhdistymisen ja
kokoontumisen samoin kuin ilmaisun, lehdistön ja tiedonkulun vapaus on myös
uskonnonvapauden kannalta tärkeää. Uskonnonvapauden loukkaukset johtavat myös syrjintään.
Identiteetin ilmaisemiseen pitäisi olla mahdollisuus joutumatta syrjityksi. Voi olla mahdotonta
esimerkiksi mennä naimisiin haluamansa henkilön kanssa, tulla haudatuksi toivomallaan tavalla
tai saada henkilöllisyystodistusta. Naisiin kohdistuvat loukkaukset ovat usein vielä vakavampia.
Turvapaikan saaminen uskontoon tai vakaumukseen liittyvällä perusteella on ollut erittäin
vaikeaa, vaikka sopimusten mukaan (Geneven pakolaissopimus) turvapaikka tulisi saada.
Selvitykseen haastateltiin useita kansainvälisesti korkeatasoisia asiantuntijoita Suomen
ulkopolitiikasta ulkopolitiikan suhteen. Yleisesti todettiin, että ulkopolitiikkaan tarvitaan
uskonnonvapausstrategia, ja haastattelujen perusteella laadittiin seuraavat suositukset: 1)
Yhteistyökumppaniverkostot ja niiden kehittäminen 2) Tiedon lisääminen ja asiantuntemuksen
kehittäminen 3) Uskonnonvapaustavoitteiden valtavirtaistaminen osaksi kaikkea
ulkomaanpolitiikkaa ja kaikkia toimintoja 4) Prosessien tukeminen 5) Uusien toimintojen
kehittämiseen tarvitaan pitkän aikavälin proaktiivisia menetelmiä. Muun muassa uskontodialogi;
kriisinhallintaoperaatioissa tulisi huomioida uskonnonvapauden ulottuvuudet. 6) Reagointi
uskonnonvapauden toteutumiseen (uskonnonvapauden loukkauksiin pitäisi reagoida
systemaattisesti ja tuomita uskonnonvapauden loukkaukset). Olisi tarpeen kehittää myös
ennakkovaroitusjärjestelmä, joka ei toimisi vain viranomaistasolla.
Kommenttipuheenvuoro: Ilari Rantakari
Selvitys on ulkoasiainministeriön pyytämä ja rahoittama ja UM on hyvin tyytyväinen siihen, että
selvitys ja suositukset on laadittu, Rantakari totesi. Uskonnot ja katsomukset poliittisena
kysymyksenä nosti enemmän näkyviin 9/11 ja poliittinen islam. Ministeriön lisäksi
kansalaistoimijat ovat avainasemassa. Suomi haluaa peilata näkemyksiään siihen, miten EU ja
YK suhtautuvat asioihin. Eri maiden näkökulmat eroavat siinä, millä tavalla erilaiset uskonnot ja
katsomukset tulisi ottaa osaksi politiikan arkea. YK:n ihmisoikeusneuvosto pyrkii monipuolisesti
ottamaan uskonnot huomioon. Siinä on edistytty. Viime vuosina YK:n Sivilisaatioiden Allianssi
on tukenut kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun ja yhteistyön edistämistä.
Kriisinhallinnassa ja rauhanvälityksessä on nähty tärkeäksi ottaa huomioon paitsi naiset myös
uskonnolliset ja katsomukselliset johtajat. Tässä on sovittu, että esimerkiksi YK ja sen
rauhanvälitysyksikkö Religions for Peace (RfP) ja Suomesta Kirkon Ulkomaan Apu (KUA) ja
Organisation of Islamic Cooperation (OIC) tekevät yhteistyötä ja kouluttavat ja pätevöittävät
paikallisia uskonnollisia johtajia rauhanvälitykseen. Tätä myös ministeriö tukee.
Uskonnonvapauslainsäädännön kehityksestä, Vapaa-ajattelijoiden luottamustoiminen
pääsihteeri Esa K. Ylikoski
Esa K. Ylikoski käsitteli uskonnonvapauslainsäädännön kehitystä Suomen näkökulmasta, mutta
viittasi myös kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Hän mainitsi edustavansa uskonnottomien
järjestöä. ”Kenen maa – sen uskonto”-periaatteesta on edetty nykyiseen
ihmisoikeusperusteiseen uskonnonvapauteen. Uskonnonvapaus mainitaan YK:n
Ihmisoikeusjulistuksessa, mutta myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Ajatuksen ja
omantunnon vapauteen sisältyvät sekä uskonnollisten että ei-uskonnollisten katsomukselliset
oikeudet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin luonnehtii uskonnottomiin kuuluviksi ateistit,
agnostikot ja skeptikot sekä maailmankatsomuksen suhteen välinpitämättömät.
Uskonnonvapauteen katsotaan kuuluvan ns. positiivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus.
Positiivinen uskonnonvapaus on muun muassa oikeutta ilmaista ja harjoittaa uskontoa sekä
kuulua uskonnollisiin yhteisöihin. Negatiivinen uskonnonvapaus tarkoittaa, että ketään ei saa
velvoittaa omantunnon vastaisesti osallistumaan uskonnon harjoittamiseen tai kuulumaan
mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.
Tie uskonnonvapauteen on ollut pitkä. Uskonnonvapauden laajeneminen esimerkiksi vuosina
1741 ja 1781 koski vain tiettyjä ihmisiä ja tunnustuskuntia, eikä esimerkiksi Suomen omia
kansalaisia. Ortodokseille myönnettiin oikeuksia Venäjän vallan alla, myös määrä lisääntyi.
Vuoden 1889 eriuskolaislaki koski edelleen vain protestantteja ja esimerkiksi juutalaiset saivat
kansalaisoikeudet vasta itsenäisyyden tultua. Kirkon ja valtion riippuvuus toisistaan on
vähentynyt ja uskonnonvapaus on saatu lakiin. Uskonnonvapauden toteutumisessa on kuitenkin
vielä epäkohtia. Elämänkatsomustiedon valinneet eivät aina voi toteuttaa valintaansa, koska
opetusryhmiä synny. Yksityisyyden suoja pitäisi saada myös vakaumuksille, niin kuin on
vaalisalaisuuskin, että ei olisi tilanteita, joissa vakaumus ilman asianomaisen halua käy ilmi.
Uskonnonvapaus Suomessa muslimien silmin Pia Jardi, Suomen Islamilainen
Neuvosto (SINE) varapuheenjohtaja ja tiedottaja
Pia Jardi valotti uskonnonvapautta käytännön elämän esimerkein. Hän puhui ihmisen
elämänkaaresta ja tarpeesta uskonnonvapauteen elämän eri vaiheiden aikana. Muslimeilla – ja
juutalaisilla on - poikien ympärileikkausasia, josta väitellään. Muslimit kokevat
uskonnonvapauden loukkaamisena, jos poikien ympärileikkausta ei voi uskonnon mukaisesti
suorittaa. Lapset ja nuoret tarvitsevat uskonnonopetusta, mutta koska monet muslimit ovat
maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisia, niin heidän on tällä hetkellä vaikeaa itse tuottaa
uskonnonopetusta. Toisin kuin ev.lut. kirkkoon kuuluvilla pienryhmien uskonnoissa kaikilla on
valinnanvapaus, joten he voivat osallistua myös elämänkatsomustiedon opetukseen. Toisaalta,
mikäli uskonnonopetus lakkautetaan, uskonnollisia kouluja varmaan tulee, Jardi pohti.
Muslimeille voi koulussa tuottaa ongelmia myös liikunta. Kun pojat ja tytöt uivat yhdessä,
monet vanhemmat eivät halua lastaan mukaan, mikäli sopivaa vaatetusta ei voi käyttää. Tämä
taas estää lapsia saamasta liikunnasta numeroa.
Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikko
USKONNONVAPAUS IHIMISOIKEUTENA -seminaari
to 6.2.2014 klo 14-17,
Eurooppa-sali, Malminkatu 16, Helsinki
Rukouspaikan löytäminen ei aina ole helppoa. Pienikin häiriötön tila hetkeksi riittäisi. Pia totesi,
että monet saattavat kuvitella, että lapset – tai aikuiset - on pakotettu esimerkiksi käyttämään
huivia. ”On myös osa uskonnonvapautta käyttää huivia, mikäli haluaa. Meidän asia on myös
puuttua pakkoon. Ei saa pakottaa käyttämään huivia, eikä avioliittoon tai mihinkään
muuhunkaan”, Jardi selvensi. Sairaaloissa olisi hyvä olla hoito-ohjeet eri uskontokuntien
edustajille, myös muslimeille. Joissakin sairaaloissa ja joidenkin uskontojen kohdalla näin on
tehtykin, mutta käytännöt vaihtelevat. Hän mainitsi vainajien uskonnonmukaisten pesutilojen
puuttumisen. Viemäri, vesipiste 10 neliötä tilaa ratkaisisi tilanteen, eikä jo useita vuorokausia
kuolleina olleita vainajia tarvitsisi enää kuljettaa kotiin pestäväksi. Myös hautamailta saattaa
puuttua muslimivainajille sopivaa tilaa, sillä vainajia ei ole mahdollista enää haudata kuin oman
paikkakunnan hautausmaalle.
Paneeli- ja yleisökeskustelu
Paneeliin osallistuivat Yaron Nadbornik (USKOT-foorumi), Anas Hajjar (SINE), Timo Keskitalo
(International Evangelical Church), Tiina Vilponen (Humanistiliitto) ja Kristiina Kouros
(Ihmisoikeuskeskus). Lisäksi yleisöllä oli mahdollisuus kommentteihin ja
puheenvuoroihin.Keskustelu kosketteli tiedon lisäämisen tarvetta ja tasapuolista eri näkökohtien
huomioonottamista ja valmiutta oppia muista uskonnoista. Pekka Iivonen kommentoi yleisöstä,
että on oltava mahdollisimman laaja pohja ja yleissivistys myös uskontojen suhteen. Kristiina
Kouros moitti tehtyä selvitystä epätasapainoiseksi, koska kaikki lähteet olivat länsimaisia, johon
Anna Hyvärinen kommentoi, että selvityksestä on pyritty tekemään kompakti, eikä tarkoitus ole
ollut kirjoittaa käsikirjaa aiheesta. Keskusteltiin myös lapsen oikeudesta pyhään. Keskitalo otti
esiin kysymyksen uskonnollisesta vainosta ja siitä että turvapaikan hakijan
uskonnonvaihtamisesta voi tulla rasite. Outoa on myös, jos suomalainen oikeusistuin
määrittelee, onko jonkun vakaumus aito vai ei, hän totesi. Anas Hajjar muistutti, että valvonta
on tärkeää. Suomen reagointi on ollut hänen mukaansa liian vaisua. Uskonnonvapauden
loukkauksiin pitää rohkeammin ottaa kantaa.
Seminaarin järjestivät: FOKUS ry, Suomen Ekumeeninen neuvosto (SEN), Suomen
Islamilainen Neuvosto (SINE), Humanistiliitto ja USKOT-foorumi.