Tekijänoikeudesta ja luvallisista kuvista

Tekijänoikeudesta ja luvallisista kuvista
Valokuvan tekijänoikeudesta on runsaasti materiaalia sekä netissä että kirjoissa. Viimeksi mainituista
voidaan suositellen mainita Finnfoto ry:n ja Mustan taiteen vuonna 2006 julkaisema Valokuvan uusi
tekijänoikeusopas. Tässä käydäänkin lävitse lähinnä esimerkkien avulla vain keskeisimpiä valokuvan
myyntiin ja ostoon liittyviä tekijänoikeusasioita. Myös kuvien julkaisulupiin liittyviä asioita käsitellään
esimerkkien avulla.
Valokuvan käsitettä ei ole tekijänoikeuslaissa määritelty. Lain mukaan valokuvalla tarkoitetaan kuvaa,
joka syntyy valon vaikutuksesta valolle herkälle materiaalille. Määritelmä kattaa siten myös infrapunaja röntgensäteitä hyväksikäyttäen otetut kuvat. Valokuvan kiinnitysalustana voi olla mikä tahansa
tarkoitukseen sopiva väline tai aine, joten suoraan esim. tietokoneen muistiin digitaalisesti tallennettu
kuva on valokuva.
Valokuvan tekijänoikeus on kuvan ottajalla ja se voidaan julkaista vain hänen luvallaan suoja-ajan
puitteissa. Vastoin yleistä käsitystä tekijänoikeus ei ole automaattisesti sillä, joka painanut laukaisinta,
vaan sillä, joka on osallistunut keskeisesti kuvan suunnitteluun. Yleensä tämä on toki yksi ja sama
henkilö. Valokuvan tekijänoikeus voi olla myös useilla kuvan syntyyn vaikuttaneilla henkilöillä. Sopimus
yhteisestä tekijänoikeudesta on hyvä tehdä etukäteen ja mieluiten kirjallisesti. Voidaan sopia myös
tietyn projektin kuvien yhteisestä tekijänoikeudesta, jolloin niit äei tarvitse määritellä kuva kuvalta.
Valokuvan tekijänoikeus syntyy kuvan valotushetkellä. Se on siinä mielessä automaattinen, että sitä ei
tarvitse hakea mistään eikä se vaadi copyright-merkin © käyttöä.
Tekijänoikeus syntyy aina fyysiselle henkilölle. Valokuvan tekijänoikeuden voi luovuttaa tai myydä
toiselle henkilölle, myös yhtiölle. Isyysoikeus säilyy kuitenkin aina alkuperäisen tekijänoikeuden
haltijalla. Esimerkiksi kuvaajan nimenä ilmoitetaan aina alkuperäisen tekijänoikeuden haltija
riippumatta siitä, kuka ne julkaisuhetkellä omistaa. Tekijänoikeus voi siirtyä myös perintönä toiselle
henkilölle. Eräs tekijänoikeuteen liittyvä pieni erikoisuus on se, että tekijänoikeutta ei voida ulosmitata.
Tekijänoikeudesta saatavia tuloja kylläkin siinä kuin muitakin tuloja.
Tekijänoikeus tai oikeus valokuvaan eivät suojaa valokuvan kohdetta, ideaa tai aihetta. Kuka tahansa saa
ottaa valokuvan samasta kohteesta, samasta kuvakulmasta ja samassa valaistuksessa kuin toinen
valokuvaaja. Kuinka järkevää ja korrektia toisten apinoiminen on, on sitten ihan eri juttu.
Moni valokuvaaja tuntuu olevan erittäin huolissaan siitä, että heidän kuviaan ladataan mm. kuvaajan
kotisivuilta ja käytetään sitten muilla sivuilla. Tämä on totta, mutta eri asia on, kuinka paljon siitä
kannattaa välittää. Ei niistä kuvista kuitenkaan kauppoja olisi syntynyt, joten mitään todellista rahallista
tappiota ei kuvaajalle ole koitunut. Voihan asian kääntää toisinkin päin. Ne ovat ilmaista mainosta
kuvaajalle. Paljon suurempi ongelma kuvaajille on yleensä se, että joku ylipäätänsä eksyy heidän
kotisivuilleen. Todelliset kaupalliset tekijänoikeusrikkomukset ovat suhteellisen harvinaisia ja ne
tuppaavat vielä paljastumaan ennemmin tai myöhemmin. Löytäessään kuvansa luvatta kaupallisessa
yhteydessä kuvaaja on varsin vahvoilla. Rikkomuksen tai rikoksen tekijän jäljille kun yleensä päästään ja
korotuista kuvapalkkioista keskusteltaessa kuvaajan ääni on aika painava. Varoituksen sana kannattaa
tässäkin antaa. Ahneeksi ei kannata ryhtyä. Kolminkertainen korvaus on osoittautunut sellaiseksi, jonka
yleensä rikkonut osapuoli suostuu mukisematta maksamaan.
Suoja-aika
Tekijänoikeus on voimassa 50 vuotta valokuvan ottamisen jälkeen. Jos valokuva luokitellaan
valokuvateokseksi, niin suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Jos tekijöitä on useampia,
niin 70 vuotta viimeisimmän kuoleman jälkeen.
Onneksi keinotekoisella jaolla valokuvateoksiin ja tavallisiin valokuviin ei käytännössä juuri merkitystä,
sillä rajanveto olisi monesti todella vaikeaa. Valokuvateokselta kun edellytetään itsenäisyyttä ja
omaperäisyyttä, mutta kenellä olisi aikaa miettiä sitä joka kuvan kohdalla.
Tämän päivän kuvakaupan suhteen suoja-ajoilla on merkitystä vain vanhoilla kuvilla. Jos kuvien myyjä
perinyt oikeudet vanhoihin kuviin, niin (vuonna 2008) valokuvateokset, joiden tekijä on kuollut 1938 tai
myöhemmin ovat suojattuja. Valokuvat taas ovat suojattuja, jos ne on otettu vuoden 1966 jälkeen.
Laki muuttui vuonna 1991, jolloin valokuvan suoja aika piteni 25 vuodesta 50 vuoteen, mutta ei
takautuvasti. Siitä vuosiluku 1966. Valokuvateokset sen sijaan suojattiin takautuvasti.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että vanhojen valokuvien markkina-arvo on aika vähäinen, joten
ohessa olevat esimerkit ovat todelliselta merkitykseltään aika marginaalisia.
Yhdistelmäkuvat
Digitaalisesti eri kuvien yhdisteleminen on nykyään jokapäiväistä. Jos kaikki kuvat ovat manipuloijan
ottamia, mitään ongelmia ei ole tiedossa. Sen sijaan jos yhdistelmäkuvassa on useiden kuvaajien kuvia,
niin tilanne on tekijänoikeuksien kannalta hieman kinkkisempi. Jos yhdistelijä on näin luonut kokonaan
uuden valokuvan, tässä yhteydessä jopa teoskynnys ylittyy helpommin, niin hänellä on siihen
tekijänoikeus. uuden kuvan tekijänoikeus ei kuitenkaan vaikuta mitenkään alkuperäisten kuvien
tekijänoikeuteen.
Tässä yhteydessä väliin esiintyvä väärinkäsitys on sekoittaa nämä käsitteet toisiinsa. Toisen kuvaa ei saa
käyttää ilman lupaa oman kuvan materiaalina. Tekijänoikeuden saaminen omalle kuvalle ei tarkoita
sitä, että siihen voi varastaa toisen omistamaa materiaalia.
Kuvan julkaiseminen
Kuvan, johon myyjällä on tekijänoikeudet, ja jonka kuvassa olevat kohteet hän joko omistaa tai hänellä
on oikeudet niihin, ja jossa mukanaolevilta hänellä on julkaisulupa, ja joka ei loukkaa ketään, voi
huoletta myydä mihin tarkoitukseen vain. Jos yksikin ehto jää toteumatta, on syytä olla varovainen.
Varsinkin kuvapankkeihin kuvia laitettaessa ei voi yleensä tietää lainkaan kuvien jatkotaivalta. Erityisesti
silloin täytyy pitää huolta, että kuvat ovat julkaisukelpoisia.
Lupa ottaa kuva jossain paikassa ei takaa vielä sitä, että kuva voidaan myös julkaista. Julkaisurajoitus voi
olla osittainen kohdistuen esim. kuvan käyttöön mainonnassa tai markkinoinnissa tai siten totaalinen
esim. kuvan ollessa kohdetta loukkaava. Kääntäen tietysti pätee. Jos kuva on otettu oikeudetta, niin sitä
ei saa julkaista. Salakatselukuvia ei saa julkaista.
Mainonta ja markkinointi
Valokuvassa esiintyvä henkilöllä tekijänoikeutta valokuvaan. Sen sijaan valokuvassa esiintyvän henkilön
yksityisyyden suoja asettaa rajoja sille, millä tavoin valokuvaa voidaan käyttää.
Yksityisyyden suoja asettaa rajoituksia eniten valokuvien kaupalliselle käytölle. Uutis- ja
tiedotustoiminnassa ihmisiä esittävien valokuvien käyttö on vapaampaa. Suomessa ei ole erityistä lakia
henkilön persoonan ja kuvan käytöstä mainonnassa ja markkinoinnissa. Oikeuskäytännössä on
kuitenkin hyväksytty periaate, jonka mukaan henkilön persoonan käyttö mainontaan ja markkinointiin
edellyttää suostumusta ja luvattomasta käytöstä on maksettava korvausta. Korvaus voidaan maksaa
joko kertakorvauksena tai provisiona kuvan tuotosta.
Mainonta- ja markkinointikäyttö asettaa myös muita rajoituksia kuville. Toisen yksityisomaisuutta ei saa
käyttää kuvissa luvatta. Tämä koskee myös rakennuksia, jotka toisaalta tekijänoikeuslaki erikseen sallii
kuvattaviksi kohteiksi. Lakia ällätikulla lukemalla voi tulla hyvin erilaiseen lopputulokseen riippuen siitä,
mistä kohtaa lakikirja on auki. Tässä suhteessa kannattaa pitää päällimmäisenä ohjenuorana tervettä
maalaisjärkeä.
On syytä huomata, että tekijänoikeus koskee myös tuotemerkkejä ja design-tuotteita. niiden näkyminen
mainoksessa merkittävässä koossa voi johtaa hankaluuksiin. Mainostoimistot ostavatkin hyvin harvoin
kuvapankeista muita kuin täysin neutraaleja kuvia.
Muu kaupallinen käyttö
Julkisella paikalla kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua. Jokainen kuvaaja voi miettiä omaa kantaansa
tämän tästä esiintyviin suullisiin ja kirjallisiin kieltoihin, joissa kuvaaminen yleisellä paikalla, kuten kirkon
edustalla, pyritään kieltämään.
Kuvan julkaiseminen voi olla kiellettyä vaikka kuva ei olisi kaupallisessa yhteydessä. Nämä liittyvät
yleensä yksityisyyden suojan piiriin. Yksityiselämän loukkaukset, ihmisen kuvaaminen nolossa tai
muuten epäedullisessa tilanteessa ja yleensä ihmisen kuvaaminen vastoin hänen toivettaan ovat
tilanteita, joita kannattaa pikemminkin välttää kuin suosia. Paparazzi-kuvat ovat luku sinänsä, siihen
aihealueeseen ei tässä kirjassa puututa.
Julkisten henkilöiden yksityisyyden suoja julkista tehtävää suorittaessaan on merkittävästi heikompi
kuin ns. tavallisen pulliaisen. Mutta vain tässä yhteydessä. Vaikka käytäntö mediassa valitettavasti onkin
monesti jotain ihan muuta, niin yksityiselämässään politiikan ja talouselämän vaikuttajilla on ihan sama
yksityisyyden suoja kuin kaikilla taviksillakin.
Taideteosten kuvaaminen on erityisen problemaattista. Esimerkiksi monissa museoissa on lupa kuvata
esineitä ja taideteoksia (yleensä ilman jalustaa ja salamaa), mutta kuvien kaupallinen käyttö on kielletty.
Kaupallinen käyttö tarkoittaa rahan saamista valokuvasta tai esimerkiksi artikkelin rahallisen arvon
lisääntymistä kuvan johdosta.
Julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen pysyvästi sijoitetun taideteoksen saa valokuvata ja
kuvan julkaista. Paitsi ulkona, julkinen paikka voi olla myös sisällä, ja esim. virastotalon aula on julkinen
paikka. Taideteoksesta otettua kuvaa ei kuitenkaan saa käyttää ansiotarkoitukseen, mikäli taideteos on
kuvan pääaihe. Taideteos ei ole kuvan pääaihe esim. silloin, jos otetaan kuva kaupunkinäkymästä, ja
taideteos näkyy siinä osana muuta kaupunkiympäristöä. Arvioinnissa huomiota kiinnitetään mm.
osuuteen kuvapinta-alasta, yleiseen sommitteluun ja kokonaisvaikutelmaan. Viime kädessä arviointi on
kuitenkin tehtävä käyttöyhteydessä. Yksikäsitteistä vastausta taideteosten kuvien julkaisemisesta ei voi
antaa. Juristienkin lausunnot itse asiasta kuultuna ovat hyvin vaihtelevia. Jonkinlaisena yleisneuvona
voisi sanoa, että kovin ohutta jäätä ei kannata lähteä kepillä kokeilemaan, mutta hysteerisen
arkajalkakaan on turha olla. Monin paikoin jää on ihan kantavaa. Sitä paitsi luvankin voi ja kannattaakin
kysyä. Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto on hyvä paikka lähteä liikkeelle
taulujen ja patsaiden tekijänoikeusasioissa.
Kumpi on vastuussa, myyjä vai ostaja
Luovutettaessa valokuvan tekijänoikeuksia eteenpäin myyjä tietenkin vastaa siitä, että
tekijänoikeusasiat ovat kunnossa. Joko ne ovat hänellä itsellään tai hänellä on tekijänoikeuksien haltijan
lupa luovuttaa ne eteenpäin. Ostaja ei voi lähteä näitä asioita tarkistamaan.
Loppupeleissä julkaisija kuitenkin vastaa siitä, mitä on lehteen, kirjaan tai nettiin laittanut. Tämä koskee
erityisesti yksityisyyden loukkauksen alueella olevia asioita, eli sellaisia, jotka olisi kuvasta selvästi
pääteltävissä. Tietenkin julkaisija voi itse vaatia korvauksia kuvaajalta, jos tämä väärillä tiedoilla
tekijänoikeuksista tai vaikka mallin kanssa tehdyistä sopimuksista harhauttanut kuvan ostajaa.
Tästä syystä monet lehdet vaativatkin kirjallisen sopimuksen, jolla kuvan käyttö ja vastuut sovitaan
tarkasti. Yleensä käytännön syistä tehdään yleissopimus, jotka kattaa kaikki kuvaajan ostajalle
toimittamat kuvat. Kirjallisesta sopimisesta ei ole hyvää sanottavaa, mutta toinen puoli asiassa on se,
että etenkin suuret lehtitalot ovat väsänneet sopimuksia, joissa ostaja saa kaikki kuvan oikeudet ja
kuvaajalle jää kaikki vastuut. Se on vahvemmalta osapuolelta aika härskiä politiikkaa heikompaa
kohtaan. Joissakin tapauksissa tällaisia sopimuksia voidaan tuomita purettaviksi kohtuuttomina. Yhtiön
ja yksityishenkilön välinen sopimus on helpommin purettavissa kuin yhtiöiden väliset.
Summa summarum
Kuvaaminen ilman kuvattavien lupaa on sallittua julkisilla paikoilla. Yksityisissä tiloissa on syytä kysyä
lupa sekä kuvattavilta että tilan haltijalta.
Läheskään kaikkia kuvia, joita on voinut luvallisesti ottaa, ei voi julkaista ilman lupaa. Julkaisemisen
suhteen jonkinlaisena yleisohjeena voisi sanoa, että jos valokuvaaja tietää kuvan julkaisuyhteyden, hän
voi ottaa enemmän vapauksia kuvassa olevien kohteiden suhteen. Päiväntapahtumasta kertovassa
uutiskuvassa riittää, kunhan katsoo, ettei ole syyllistynyt salakatseluun eikä kukaan tavallinen ihminen
ole kuvassa hänelle epäedullisessa tilanteessa.
Kuvapankkiin toimitettavien kuvien suhteen on syytä olla paljon varovaisempi. Niitä kun voidaan
käyttää mainontaan ja markkinointiin. Tällöin kaikilta kuvassa tunnistettavilta henkilöitä pitää olla lupa,
mieluiten kirjallinen, kuvan käyttöön, eikä kuvassa saa näkyä yksityistä omaisuutta, tuotemerkkejä eikä
taideteoksia ainakaan kovin merkittävässä osaa kuvaa. Tämän perusteella ei ole syytä ihmetellä, että
mainostoimistot eivät yleensä osta kuvapankeista kuvia, jossa voi olla jotain epäilyttävää
julkaisuoikeuksien kannalta.
On myös useita tilanteita, joihin laissa ei ole selkeitä vastauksia. Millaisilla ehdoilla kuvia voidaan
julkaista netissä tai vaikka tämän tyyppisessä tietokirjassa? Tekijänoikeuslain perimmäinen tarkoitus on
suojata tekijän taloudelliset ja moraaliset oikeudet. Yksityisyyden suoja taas pyrkii suojelemaan
kansalaisten intimiteettiä ja oikeutta yksityisyyteen monin eri tavoin. Henkilötietolaki on myös otettava
huomioon valokuvien julkaisussa. Sen valokuvassa ei saa olla sellaista aineistoa, jonka perusteella
henkilön tietoja voidaan yhdistää tiettyyn henkilöön. Tämä on otettava varsinkin rikoksista ja
onnettomuuksista kertovissa kuvissa huomioon.
Toisaalta Suomessa on varsin kattava sananvapaus, mikä koskee myös valokuvaa. Se on monessa
suhteessa vastakkainen tavoitteiltaan edellä mainittujen lain kohtiin nähden. Siksi kuvia julkaistaessa
kannattaakin aika usein turvautua ihan rehelliseen maalaisjärkeen tai kaupunkilaistolkkuun. Lain
tarkoitus on ottaa kohtuudella huomioon tekijänoikeudet ja ihmisen yksityisyyden, mutta ei toisaalta
rajoittaa sananvapautta kohtuuttomilla kuvien julkaisemisen rajoituksilla.
Tekijänoikeuden rikkominen
Valokuvaajan tekijänoikeutta voidaan loukata monilla tavoin. Lievimmillään se lienee tekijän nimen
poisjättämistä “hyvien tapojen vastaisesti”. Raskaammasta päästä taas voisi olla runsas toisen kuvien
luvaton käyttö ansiotarkoituksessa. Rikosnimikkeet ovat joko tekijänoikeusrikkomus tai
tekijänoikeusrikos.
Se, joka katsoo tekijänoikeuttaan loukatun, voi tehdä siitä rikosilmoituksen. Poliisiviranomaiset tutkivat
asian ja se johtaa viranomaisten taholta joko syytteeseen tai syyttämättä jättämiseen.
Oikeudessa käsiteltävä rikosjuttu voi johtaa rangaistukseen, ja jutun yhteydessä asianomistaja voi
esittää oman korvausvaatimuksensa.
Rikosilmoitus on aika voimakas menettely, johon ei kannata ryhtyä ilman painavaa syytä. Se ei
myöskään johda tuloksiin kovin nopeasti. Toinen vaihtoehto saattaa tekijänoikeuden loukkaus oikeuden
käsiteltäväksi on ajaa sitä vahingonkorvauskanteena ns. siviilijuttuna. Silloin kannattaa kääntyä
asianajajan puoleen – ja varautua kustannuksiin, jotka mahdollisesti saadaan aikanaan perityiksi
syylliseltä. On syytä pitää mielessä, että hävityn jutun viulut maksaa kanteen nostaja ja oikeus voi
päätyä sellaiseenkin ratkaisuun, että molemmat osapuolet maksavat omat kustannukset.
Oikeudenkäynnit ovat siis kalliita ja niiden lopputulokset epävarmoja. Parasta olisikin ensin yrittää
hoitaa asia muulla tavoin. Tekijä voi esittää vaatimuksensa tekijänoikeuttaan loukanneelle, yksityiselle
tai yritykselle. Tällöin voi vaatia esimerkiksi tekijänoikeutta loukkaavan Web-sivun poistamista, hyvitystä
tai korvauksia. Vaatimuksethan saattavat rajoittua esimerkiksi jopa vain siihen, että hänet mainitaan
asianmukaisesti tekijänä. Jos näin ei päästä tyydyttävään tulokseen, tulevat harkittaviksi edellä mainitut
voimakkaammat toimenpiteet. Kaiken kaikkiaan joka vaiheessa kannattaa pitää mielessä, että juridisissa
asioissa melkein aina laiha sopu on molempien osapuolten kannalta parempi kuin lihava riita.
Monet tekijänoikeusloukkaukset ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Ei ole lainkaan selvää, että kyseisessä
tapauksessa on rikottu tekijänoikeutta, vaikka tekijästä moraalisessa vihassaan ehdottomasti tuntuu
siltä. Tällaisissa tilanteissa kannattaa kääntyä tekijänoikeusneuvoston puoleen.
Tekijänoikeusneuvosto antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta. Jos lausuntopyynnössä on
kyse muiden oikeudenalojen tulkinnasta tai kyse on sopimusriidasta eikä tekijänoikeuslain tulkinnasta,
tekijänoikeusneuvosto ei näiltä osin anna lausuntoa. Asia käsitellään osapuolten esittämien tietojen
perusteella, jolloin tekijänoikeusneuvosto ei normaalisti itse hanki näyttöä asiassa. Lausunnot ovat
suosituksen luonteisia. Ne eivät oikeudellisesti sido tuomioistuinta eivätkä lausunnon pyytäjää tai
tämän vastapuolta.
Tekijänoikeusneuvoston lausunnot ovat maksuttomia. Lausuntoa voi hakea “akateemisessa mielessä”,
vaikka ei itse olisi asianosainen kyseisessä tapauksessa. Lausuntoa voi hakea ennakoivasti.
Millaisia rangaistuksia ja korvauksia tekijänoikeuden rikkomisesta?
Tekijänoikeuden rikkomisen seuraamuksista on säädetty tekijänoikeuslaissa.
Kyseeseen tulevat rikosnimikkeet ovat tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Jälkimmäinen tulee
kyseeseen, jos on toimittu ansiotarkoituksessa ja on aiheutettu huomattavaa haittaa tai vahinkoa
loukatun oikeuden haltijalle.
Seuraamuksena voi olla yksi tai useampia seuraavista sanktioista:
1. sakkoa tai, jos kyseessä on tekijänoikeusrikos, joko sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta
2. tekijälle maksettava “kohtuullinen hyvitys”
3. tekijälle maksettava korvaus
4. teoskappaleen ja sen valmistukseen käytetyn apuvälineen (esim. tietokoneen) hävittäminen.
5. tuomita rikoksessa käytetyt välineet ja rikoksella saavutettu hyöty valtiolle menetettäväksi. (Tämäkin
voi koskea tietokonetta.)
Käytännössä valokuvan kohdalla tekijänoikeuden loukkaamisesta tavallisimmin tuomittu rangaistus on
ollut sakko, mutta vankeustuomioitakin on annettu, ei kuitenkaan ehdottomina. Vahingonkorvaukset
ovat Suomessa varsin maltillisia, pikemminkin ali- kuin ylimitoitettuja. Niissä pyritään arvioimaan
vahingonkärsijälle aiheutuneet todelliset vahingot, joten pilviä hipovia summia on turha tavoitella.
Oikeuteen päätymättömissä jutuissa on liikkunut aika suuriakin summia, tässäkin esimerkkinä oleva
rahapajan tapaus varmaan sieltä kärkipäästä. Jos rikkojan intressi sopia on paljon suurempi kuin riidellä,
niin ainahan voi kepillä koitella jäätä.
Kuva julkaistu väärässä paikassa
Jos asianomistaja on sitä mieltä, että hänen kuvansa tai jotain hänelle kuuluvaa on julkaistu väärässä
paikassa tai yhteydessä, niin menettely on pitkälti samanlaista kuin tekijänoikeuden loukkauksissa.
Laissa määritellyissä yksityisyyden loukkaustapauksissa voi tehdä rikosilmoituksen tai koittaa
neuvotellen päästä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Jälkimmäinen vaihtoehto on edelleen
ehdottomasti suositeltavin.
Koska henkilön kuvan käytöstä mainonnan ja markkinoinnin yhteydessä ei ole laissa mitään mainintaa,
niin se ei ole sen paremmin rikos kuin rikkomuskaan. Siitä ei voida tuomita rangaistukseen, mutta
vahingonkorvauskanteen siitä voi nostaa.
Millaisia rangaistuksia ja korvauksia yksityisyyden rikkomisesta?
Erilaista yksityisyyden suojan loukkauksista seurauksena on yleensä sakko, mutta törkeimmissä
tapauksissa voi joutua jopa tiilenpäitä laskemaan. Mahdolliset vahingonkorvaukset ovat tässäkin olleet
aika maltillisia, edelleen todellisen vahingon suuruusluokkaa.
Mainonnan ja markkinoinnin suhteen korvauskynnys on ollut aika alhainen. Käytäntö perustuu pitkälti
ennakkotapaukseen, jossa Matkailun edistämiskeskuksen julisteessa käytettiin luvatta jäällä pilkkivän
henkilön kuvaa. Kuvan ottamiseen oli annettu lupa ja mainoskin oli yleishyödyllisen yhdistyksen
kampanjassa. MEK velvoitettiin maksamaan pilkkijälle kohtuullisen iso korvaus, ottaen huomioon, että
sitä haettiin vain aiheutetusta mielipahasta.
Kuva: group
Tyypillinen matkakuva, jossa kaikki matkalaiset piti saada samaan ryhmäkuvaan. Ryhmän asetteli ja
kuvan sommitteli oikealla seisova henkilö ja kuvan tekijänoikeus kuuluu hänelle riippumatta siitä, että
laukaisinta painoi hotellin respatyttö. (kuva: Timo Suvanto)
Kuva: magneetti
Monissa kuvissa, jopa näinkin yksinkertaisissa, suunnittelu ja
valmistelu on kuvan ottamisen kannalta paljon keskeisempää kuin
itse kuvan lopullinen valotus. Tällaisessa tilanteessa tekijänoikeus voi
muodostua kahdelle tai useammalle henkilölle. (kuva: Sakari
Mäkelä ja Timo Suvanto)
Kuva: ekakuva
Vanhin tunnettu säilynyt valokuva vuodelta 1826. Sen on ottanut Nicéphore Niépce. Ilman tarkempaa
tietoa henkilöhistoriasta lienee selvää, että tekijän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, joten
kuvan voi julkaista vapaasti. Kuvasta tehdyn printin voi myös myydä vapaasti, mutta ei
tietenkään kuvan tekijänoikeuksia. Ne kun kuuluvat Niépcen perikunnalle. Tekijänoikeus säilyy,
vaikka suoja-aika on mennyt umpeen. Teoksella voi olla myös ns. klassikkosuoja, joka on
opetusministeriölle myönnetty oikeus tekijän kuoltua kieltää teoksen julkinen käyttö
sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Kuva: paavo1
Kirjantekijän isän ottama kuva vuodelta 1956.
Värifilmi oli silloin harvinaista , kuva on kauniisti
sommiteltu kuvalla on minulle paljon
tunnearvoa. Ne eivät tee kuvasta
valokuvateosta, vaan se on arvioitava erikseen.
Jos joku käyttää kuvaa ilman lupaani, haastan
hänet oikeuteen valokuvateoksen luvattomasta
käytöstä. Isäni kuoli vuonna 2003, joten kuvan
suoja-aika kestäisi aina vuoden 2073 loppuun
asti. Siihen asti perillisillä on yksinomainen
tekijänoikeus kuvaan. Riitatilanteessa oikeus
tekisi sitten päätöksen kuvan teosluonteesta,
yleensä kuultuaan tekijänoikeusneuvoston
kannan siihen.
Kuva:joulu1961
Kuva vuodelta 1961. Tämänkin kuvan
tekijänoikeudet olen perinyt, mutta en
viitsi riitauttaa sen teosluonnetta. Kuvan
suoja-aika on päättynyt, vaikka kuvan
ottamisesta ei ole kulunut vielä 50
vuotta. Vuoden 1991 lakiuudistus suojasi
vain vuoden 1966 jälkeen otetut kuvat.
Kuva on siis vapaasti julkaistavissa, mutta
ei tietenkään mainonnan tai
markkinoinnin yhteydessä ilman kuvassa
olevien henkilöiden lupaa. Koska he ovat
nyt jo kaikki aikuisia, niin huoltajien lupaa
ei enää tarvittaisi.
Kuva: masa
Paras koulukaveri yhteisellä matkalla Englannissa
pubissa vuonna 1968. Ikä ei olisi oikeuttanut vielä
oluen juontiin, mutta se rikos on vanhentunut ja
tupakointikielto ravintoloissa odottaa itseään
vasta vajaan 40 vuoden päässä. Valokuvan
tekijänoikeuden suoja-aika päättyy vuoden 2018
lopussa. Kuvan ottamisen aika on monesti vaikeaa
selvittää. Todistustaakka lankeaa enemmän kuvan
oikeuksien omistajalle kuin sen käyttäjälle.
Kuvat: yhdistelmä. saku; meermaid
Liittämällä kaksi kuvaa hieman
muokaten yhteen saatiin looginen
selitys kuvaajan velmulle ilmeelle.
Tekijänoikeudellisia ongelmia ei ollut,
kun kaikki kuvat toisen kuvan
muikunpyrstöä myöten olivat saman
kuvaajan ottamia.
Kuvat: ilmapallot1 ja ilmapallot2
Monet digikuvat on koottu pienistä palasista,
aina taivasta myöten. Tietyssä mielessä
valokuvauksessa on palattu yli 100 vuotta
taaksepäin. Sen aikaisilla siniherkillä
ortokromaattisilla filmeillä taivaat paloivat
säännöllisesti puhki. Ne lisättiin kuviin pimiössä
pelkkää taivasta kuvaavilta negatiiveilta.
Nykyään puhki palaneiden taivaiden
korjaaminen tapahtuu ihan samalla periaatteella,
ainoastaan paljon kätevämmin. Vaikka netistä
löytyy taivaita pilvin pimein, on syytä muistaa
niidenkin yleensä olevan tekijänoikeuden alaista.
Joten kannattaa kuvailla omia taivasosuuksia
varastoon.
Kun netti ylipäänsä on pullollaan kuvia, niin
kiusaus ottaa sieltä materiaalia osaksi omaa
kuvaa voi olla suuri. Kiinnijäämisen riski kun on
aika pieni ja itse otettuun kuvaan vaikka niinkin
arkisesta esineestä kuin ilmapallo menee aikaa ja
vaivaa, jos sellaista ei satu olemaan tarvittaessa
käsillä. Ilman lupaa ei toisen kuvaa tai sen osaa
saa käyttää edes pienenä elementtinä
kollaasikuvassa.
Kuva: Onna
Kuva koulua markkinoivaan esitteeseen. Vaikka
kuvaaja ei saanut korvausta “naapuriapuna”
tehdystä työstä, on lupa kuvan kohteelta ja
alaikäisen kyseessä ollessa myös huoltajalta oltava.
Kuva: janina6
Tyypillinen kuvapankissa oleva henkilökuva. Kuvassa
näkyvät korut ja kello eivät ole tunnistettavissa
merkkituotteina. Tällaisia kuvia käytetään
tyypillisesti kuvituskuvina mitä erilaisimmista
aiheista kertovissa lehtiartikkeleissa, ruokatunnin
lyhyydestä omenan kykyyn pitää lääkäri loitolla.
Mitään estettä käyttää kuvaa mainoksissakaan ei
ole.
Mallilta on saatu kirjallinen lupa kuvan käyttöön ja
hän on saanut kuvasta etukäteen korvauksen.
Harrastajakuvaajalle tällaiset kuvat jäävät helposti
tuotoltaan pakkasen puolelle, vaikka kohteena on
ylivoimaisesti myyvin kuvakohde: nuori kaunis
nainen. Tarjonta vain on niin paljon kysyntää
suurempaa.
Kuva:Saarantie 1
Rakennuksen saa vapaasti kuvata ja
tällaisen kuvan julkaista. tästä on
maininta erikseen tekijänoikeuslaissa.
Toisaalta yksityisomaisuuden käyttö
mainonnassa ja markkinoinnissa
luvatta on kiellettyä. Lisäksi salakatselu
teknisellä laitteella kuten kameralla on
kiellettyä kotirauhan alueella. Tässä
tapauksessa hämärän aikaan tehty
kuvaus korostaa salakatselua. Ehdoista
rajoittavin jää voimaan, joten tällaisen
kuvan ottaminenkin ilman kiinteistön
omistajan lupaa on kiellettyä.
Kuva: saarantie2
Erilaisten onnettomuuskuvien suhteen kannattaa olla
hyvin maltillinen. Tässä herkullinen aihe
harrastajakuvaajalle laittaa jännittävä pikku uutinen
kuvan kera paikallislehteen. Auto palanut poroksi ja vielä
poliisi käynyt paikalla. Auto vain on pihalla kotirauhan
piirissä. Talon numerokyltin ja auton rekisterinumeron
näkyminen eivät ainakaan paranna tilannetta kuvaajan
ja kuvan julkaisseen lehden kannalta. Ne rikkovat
selkeästi henkilötietolakia, koska varsinkin auton
rekisterinumeron perusteella on helppo ottaa selvän,
kuka on auton omistaja. Muutenkin rikos- ja
onnettomuuskuvien kanssa on syytä olla varovainen.
Niistä voi joutua helposti käräjöimään. Jos talon
omistaja tekisi tällaisesta lehdessä julkaistusta kuvasta
rikosilmoituksen, niin nähtäisiin taas kerran, kumpi
toisilleen osin ristiriitaisista perusoikeuksista painaa
enemmän. Sananvapaus vai yksityisyyden suoja.
Kuva: kirkossa (kuva: Jarkko Viljanen)
Kirkkoherran virkaanastujaisjuhla. Valokuvaaja on paikalle tilattuna
kuvaajana ottanut tilaisuudesta kuvia, laittanut ne suhteellisen
pieninä nettiin, josta halukkaat saavat niitä tilata maksua vastaan.
Ahtaasti tulkiten voisi väittää henkilöiden kuvia käytetyn
markkinointiin ja henkilösuojalakikin voisi tulla esteenä kysymykseen,
onhan kyseiset henkilöt liitettävissä seurakunnan jäseniksi.
Lakia liian ahtaasti tulkitsemalla valokuvaaja tekee elämänsä turhan
hankalaksi. Kyseessä on palvelu, jossa vapaaehtoisesti tiettyyn
paikkaan tulleille ihmisille tarjotaan muistokuvia ostettavaksi.
Valokuvan perusteella ihmisiä ylipäätänsä on vaikea laittaa
henkilörekisteriin ilman kohtuutonta vaivannäköä. Netissä olevan
pienen kuvan perusteella se on käytännössä mahdotonta. Kuvan
käytölle tällä tavalla ei ole mitään todellisia esteitä.
Kuva: kirjamessut 2
Näppäilykuva kirjamessuilla pääministeristä,
jolta oli rahat loppua kesken kaupanteon.
Julkaistu juorulehden lukijoiden palstalla. Kuvan
juju on suurennoksessa kädestä ja pienestä
kolikosta. Tavallinen kansalainen voisi pitää
syystäkin loukkaavana, jos hänestä julkaistaisiin
kuva, jossa annettaisiin ymmärtää hänen
olevan pahassa rahapulassa. Poliitikkojen on
kestettävä sekä satiirin keinon ja vähän
suorempaakin esitetyt arviot omista
toimistaan.
Kuvasta saadusta 30 euron palkkiosta päätellen
juttu kuvateksteineen ei ollut ihan kaikkein
kovinta kamaa. Poliitikoista julkisuudessa
voidaan julkaista huoletta kovuudeltaan ihan
eri luokkaa olevia valokuvi
Kuva: kirsi_s
Julkkikset kuuluvat toiseen luokkaan
“lainsuojattomuudessa” kameran edessä. Tullessaan
vapaaehtoisesti julkisuuteen he tietyllä tavalla antavat
hiljaisen suostumuksensa julkaista heistä vähemmän
mairittelevia kuvia. Todellisuudessa juontaja Kirsi Salon
kunto näytti tältä vain sen sekunnin sadasosan, jonka
kuvan valottaminen kesti. Tavallisesta kansalaisesta ei ole
syytä julkaista tällaista kuvaa, mutta julkkiksille niiden
sietäminen kuuluu julkisuuden “luontaisetuihin.”
Kuva:kaljakoira
Eläimellä ei ole samanlaista yksityisyyden suojaa
kuin ihmisellä. Joten niistä saa julkaista vaikka
kuinka hassunkurisia kuvia. Huonoon makuun ja
ontuviin vitseihin kun juridiikka ei ota kantaa.
Valokuvauksellisesti eläin rinnastetaan esineeseen,
eli niiden kuvaamiseen ja kuvien julkaisemiseen
liittyy samoja rajoituksia kuin esineisiin.
Esimerkiksi tätä kuvaa ei voisi käyttää mainoksessa
ilman koiranomistajan lupaa
Kuva: linnut
Luonnossa elävät villieläimet eivät ole kenenkään
omaisuutta. Niitä saa kuvata ja kuvia julkaista
vapaasti oli kyseessä sitten Helsingin
valkoposkihanhet tai Kainuun sudet. Eläintarhat
voivat rajoittaa eläintensä kuvien kaupallista
käyttöä. Esimerkiksi Korkeasaaren eläinten kuvien
kaupallinen käyttö ilman lupaa on kielletty. Sen
sijaan eläinten ollessa taka-alalla kuvassa myös
Korkeasaaressa otettuja kuvia saa vapaasti julkaista
muussa kuin mainonnan ja markkinoinnin
yhteydessä. Kuvaaminen kun on Korkeasaaressa
yhtä sallittua kuin missä muualla julkisella paikalla
hyvänsä.
Kuva: hanoirocks
Konserteissa kuvaaminen on yleensä luvanvaraista.
Se perustuu tilanhaltijan oikeuteen määrätä tilassa
tapahtuvasta toiminnasta. Yleisellä paikalla
järjestetyt konsertit, kuten Kaivopuiston
ilmaiskonsertit eivät siis kuulu tämän lainkohdan
piiriin.
Kieltoa ei voi antaa esiintyvä yhtye, vaan se kulkee
tilanhaltijan kautta. Kuvaajan kannalta tämä on aika
epäolennaista, koska tilanhaltija yleensä noudattaa
esiintyjän toivomuksia ja kuvaajan on syytä tehdä
samoin. Luvan päälle otettuja konserttikuvia
voidaan julkaista vapaasti konserttiin liittyvässä
yhteydessä, mutta muu käyttö on yleensä
mahdotonta. Kuvapankkeihin niitä on turha tarjota
ilman esiintyjien antamaa julkaisulupaa..
Kuva: musikantit
Julkisella paikalla soittavat katusoittajat saa
kuvata ja kuvan julkaista samoilla perusteella
kuin kenen tahansa jalankulkijan. Mitään
kuvausmaksua ei tarvitse suorittaa, mutta
vain sivistymätön moukka jättää laittamatta
hattuun tai laatikoon kohtuullista
mallipalkkiota muusikkereille. Silloin saa
yleensä parempia kuviakin.
Kuva: sibelius1
Taideteoksen kuvaaminen on sallittua, jos teos
on pysyvästi sijoitettu julkiselle paikalle tai sen
välittömään läheisyyteen. Jos taideteos on
kuvan pääaihe, kuvaa ei saa käyttää
ansiotarkoituksessa. Tekstiin liittyvän kuvan
saa kuitenkin ottaa sanomalehteen tai
aikakauskirjaan.
Tässä on yleisnäkymä Sibelius-puistosta.
Sibelius-monumentti ei ole tässä kuvan
pääaihe ja henkilöt kuvassa eivät ole
tunnistettavissa. Kuvaa voi käyttää vapaasti
myös mainontaan ja markkinointiin. Kokonaan
toinen juttu on, onko tällaisella kuvalla
todellista markkina-arvoa em. käyttöön.
Kuva: Sibelius2.
Tässä ollaan jo tulkintakysymyksissä. Onko kuvan
pääaihe osa Sibelius-monumenttia vai sitä kuvaamaan
tulleet japanilaiset turistit. Tekstiin liittyen tämän
kuvan voi julkaista sanomalehdessä tai aikakauskirjassa.
Mainontaan ja markkinointiin liittyen ilman kuvassa
olevien henkilöiden lupaa kuvaa ei missään tapauksessa
saa käyttää.
Entä tässä kirjassa? Onko kuva ilman nyt jo
edesmenneen Eila Hiltusen tekijänoikeuksien
haltijoiden lupaa laillisesti vai laittomasti julkaistu?
Kuva liittyy selkeästi tekstiin, mutta kyseessä ei ole
sanomalehti eikä aikakauskirja. Laki ei ole
mustavalkoinen. Asiayhteys, saavutettu hyöty ja monet
muut seikat vaikuttavat vaa´an kallistumiseen
jompaankumpaan suuntaan. Varminta on tietysti
pyytää lupa, kunhan ensin löytää tekijänoikeuksien
haltijan. Kuvasto on oikea paikka aloittaa etsintä.
Kuva: patsaat
Kuvan patsaat voivat seikkailla ainakin VR:n
mainoksissa, koska opetusministeriö ei ole
katsonut mainoksia sellaisiksi, että patsaille
pitäisi määrätä klassikkosuoja. Klassikkosuoja ei
siis suojaa klassisia teoksia suoja-ajan päätyttyä
millään muulla tavalla kuin estää niiden käytön
“julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla
tavalla “. Julkisella paikalla niiden kuvaaminen ja
kuvien julkaiseminen on täysin vapaata.
Kuva: aleksenteri_2
Aleksanteri II:n patsa kauppatorilla on Walter
Runebergin tekemä. Hän kuoli jo vuonna 1920, joten
tekijänoikeuden suoja-aika päättyi 1990. Patsaan
kuvan pääaiheenakin saa siis vapaasti julkaista
vaikka mainoksessa.
Kuva: havis_amanda
Havis Amandan tekijä Ville Wallgren kuoli
vasta vuonna 1940, joten Mantasta tulee
tekijänoikeudellisesti vapaata riistaa
vasta vuoden 2011 alusta alkaen. Manta
on kokenut olemassa olonsa aikana
kaikenlaista ja aika huonosti häntä on
kohdeltu tekijänoikeudellisestikin. Niin
paljon pelkkää Mantaa esittäviä
postikortteja näkyy liikenteessä. Osa
varmasti luvallisia, mutta osa ihan omin
luvin tehtyjä.
Kuva: finladia_talo
Finlandia-talo on paitsi rakennus myös taideteos.
Teoskynnyksen ylittäminen onnistuu
maailmankuululta arkkitehdiltä kuten Alvar Aalto
paljon helpommin kuin tavalliselta SAVarkkitehdiltä.
Taiteen yhtenä tunnusmerkkinä on joskus pidetty
sen soveltumattomuutta hyötykäyttöön. Sen
ehdon Finlandia-talo hyvin täyttääkin. Onhan se
tunnetusti susi kahdesta kohtaa: sisältä ja ulkoa.
Konserttisaliksi tarkoitetun rakennuksen akustiikka
on onneton ja ulkomateriaalina olevat marmorit
putoilevat parinkymmenen vuoden välein.
Finlandia-talon kuvaamiseen ja kuvan käyttöön
pätevät samat säädökset kuin muihin julkisella
paikalla pysyvästi oleviin taideteoksiin.
Kuva: graffiti
Onko graffitilla tekijänoikeussuojaa? Onko
se teos? Monet niistä ovat taidokkaita,
joskin ilman alustan omistajan lupaa
tehtyjä. Taideteoksen kuvaaminen on
sallittua, jos teos on pysyvästi sijoitettu
julkiselle paikalle. Jos graffiti katsotaan
taideteokseksi, niin jälkimäinen ehto
yleensä täyttyy, mutta edellinen taas ei.
Graffitithan tyypillisesti spreijataan
julkisten rakennelmien seiniin, mutta
pyritään pesemään mahdollisimman
nopeasti pois.
Juridista spekulaatiota lienee turha viedä
tämän pidemmälle. Graffitikuvien
kaupalliset markkinat ovat aika rajalliset ja
mahdolliset tekijänoikeuksien haltijat
tulevat harvemmin riitelemään
oikeuksistaan. Korkeintaan laittavat
virolaisen perintätoimiston asialle.
Kuvat: banaani1 ja banaani2
Luonnon tekemiä esineitä saa vapaasti kuvailla ja
kuvat julkaista. Sen sijaan, jos esineessä on
tuotemerkki mukana, niin on syytä olla paljon
varovaisempi. Tuotemerkillä varustetun banaanin
kuvaa ei ilman lupaa saa julkaista mainonnan tai
markkinoinnin yhteydessä. Ikäviä seuraamuksia
voi olla tiedossa myös silloin, jos kuva julkaistaan
tuotemerkin haltijan kannalta epäedullisessa
yhteydessä, kuten vaikka köyhien maiden riistoa
käsittelevässä artikkelissa.
Ainakaan kuvapankkeihin ei kannata lähetellä
kuvia, jossa tuotemerkit ovat selkeästi keskeisessä
roolissa.
kuva: tuotemerkki1
Kaupungin yleiskuvassa on yleensä näkyvissä useitakin
tuotemerkkejä. Ne ovat kuvassa toisarvoisessa
asemassa, jolloin kuvan voi niiden puolesta julkaista
vapaasti. On kuitenkin syytä muistaa, että kuvan
julkaisemisen ehtoja on useita. Tässäkin kuvassa on
selkeästi tunnistettavia henkilöitä, ja
rekisterinumerosta tunnistettava auto, joten
mainontaan ja markkinointiin tämä kuva ei olisi
kelvollinen. Yksikäsitteinen neuvo on, että näinkään
neutraalia kuvaa ei ole syytä lähettää kuvapankkiin
eikä muutenkaan myydä, ellei tiedä kuvan
käyttötarkoitusta. Helsingin Kluuvista kertovassa
neutraalissa lehtiartikkelissa sen voi hyvin julkaista
esim. tai vaikka tässä kirjassa esimerkkinä tietyssä
yhteydessä julkaistavasta kuvasta. Sen sijaan vaikka
autojen liian suurista
kaupunkinopeuksista kertovassa artikkelissa on
ainakin syytä laittaa maininta, että kuvan autot eivät
liity artikkelissa kuvattuihin tapahtumiin. Tietenkin
tulee mieleen, että miksi ylipäätänsä kuvittaa juttua
kuvalla, joka ei liity siihen.
kuva: tuotemerkki2
Jos tuotemerkit ovat näin keskeisessä osassa kuvaa,
niin käyttö mainontaan ja markkinointiin on
vähintäänkin arveluttavaa. Tätä kuvaa ei kannata
lähteä tarjoamaan oikeastaan minnekään.
Korkeintaan kyseisen liikkeen esitteeseen, mihin se
taas tuskin laatunsa puolesta kelpaa.
Kuva: sakset1 ja sakset2
Tavanomaisilla ja tavanomaisesti muotoilluilla
esineillä ei yleensä ole mallisuojaa ja niiden
kuvia saa julkaista vapaasti. Vähänkin
erikoisempi muotoiltu esine sen sijaan saattaa
olla mallisuojan alainen, jolloin sen ollessa
kuvan pääaihe ei kuvaa voida käyttää
mainonnan tai markkinoinnin yhteydessä.
Tässä esimerkkeinä merkiltään ja
muotoilultaan tunnistamattomat sakset ja yksi
maailman kopioiduin tuote, Fiskarsin sakset.
Lienee selvää, että ensin mainittujen käyttö
valokuvassa on juridisesti turvallisempaa.
Kuva: hakaneula2
Hakaneula on tyypillinen muotoilultaan niin
vakiintunut tuote, että sen kuvan voi julkaista
missä yhteydessä vain tarvitsematta pelätä
mallisuojan perään kyselijöitä.
Kuva:liisa2
Monet vaatteet kuten tässä
kuvassa naisen päällä olevat
ovat design-tuotteita. Sinänsä
niiden olemisessa kuvassa
ihmisen päällä ei yleensä ole
immateriaalioikeuksiin liittyviä
ongelmia, ellei kuvaa sitten
julkaista yhteydessä, jossa
vaikka satutaan
mainostamaan kilpailevan
yrityksen tuotteita. Tällaista
kuvaa ei kannata laittaa ilman
vaatteen oikeuksien lupaa
kuvapankkiin, jossa kuvan
myöhemmät vaiheet ovat
tuntemattomia, vaikka lupa
julkaisuun mallilta olisikin.
kuva: liisa1
On vaikea kuvitella, missä voisi julkaista
kuvan design-vaatteesta kuvan pääaiheena
ilman mallioikeuksien omistajan lupaa.
Kuvat: vain_valokuva, vain_maalaus, yhdessa
Pienen kunnan ex-kunnanjohtajasta maalautettiin taulu. Kunnanjohtaja kävi paikallisessa
valokuvaamossa otattamassa itsestään kuvan, kiikutti valokuvaajalta lupaa kysymättä kuvan
taidemaalarille, joka pääosin sen pohjalta maalasi muotokuvan.
Valokuvaaja ei tästä tykännyt, vaan otti yhteyttä tekijänoikeuslautakuntaan. Tekijänoikeuslautakunta
ilmoitti yksimielisessä lausunnossaan, että näinkin voimakkaasti kopioitu maalaus ei loukannut
valokuvaajan tekijänoikeutta. Tapaus ei edennyt oikeuteen asti.
Valokuvan muuntaminen toiseen taidemuotoon lähes 1:1 kopioiden on sallittua. Kun tässä kuvat
laitetaan silmien kodalta päällekkäin ja valokuva tehdään osin läpinäkyväksi, niin nähdään hyvin kuvien
yhteneväisyys. Lain mukaan sallittua, mutta missä kulkee taitelijan moraalin ja itsekunnioituksen raja?
Kuva: kaksikymppinen
20 markanseteliä kutsuttiin aikoinaan Juhantaloksi
entisen valtakunnan oikeuteen joutuneen ministerin
mukaan. Hänellä kun piti oleman Tampella takana ja
linna edessä. Näistä vain edellinen toteutui, kun
tuomioksi tuli ehdollista.
Seteliin liittyy toinenkin juridinen juttu. Väinö Linnan
kuva oli lupaa kysymättä kaiverrettu laattaan
ilmiselvästi tunnetun suomalaisen valokuvaajan
Linnasta ottaman muotokuvan mukaan. Valokuvaaja
uhkasi haastaa rahapajan oikeuteen asiasta.
Rahapaja olisi aiempien ennakkotapausten perusteella
luultavasti voittanut jutun, mutta katsoi kaikin tavoin
paremmaksi ratkaisuksi sopia asia valokuvaajan kanssa
ja maksoi tuntemattomaksi jääneen kohtuullisen
suuren korvauksen kuvan käytöstä.
Kuvat: pyha_ehtoollinen_1,
pyha_ehtoollinen_ 2
Aihe tai idea ei saa tekijänoikeussuojaa.
Minkä tahansa taiteen klassikon saa
toteuttaa uudestaan valokuvan keinoin.
Myös valokuvan.
Valokuva myöhemmin
Kuva: museum
Osoituksena siitä, millaisiin juridisiin ongelmiin tekijänoikeuksien ja julkaisuoikeuksien kanssa voidaan
joutua, käykööt tämä kuva. Kuva on otettu Liverpoolissa olevassa museossa, jossa taideteosten
kuvaaminen on sallittua omaan, mutta ei kaupalliseen käyttöön. Kuvassa esiintyvä poika ei varmaan
edes tiedä päätyneensä kuvaan. Taulun tekijänoikeudet ovat menneet jo vuosikymmeniä sitten. Onko
maalaus kuvassa pääasia vai toisarvoisessa roolissa? Onko tekijänoikeus sama Suomessa ja englannissa
ja miten se pitää ottaa huomioon? Mihin tarkoitukseen voi oheista kuvaa käyttää?
Lienee aika selvää, että mikään mainonta- tai markkinointitarkoitus ilman museon ja pojan ja hänen
vanhempien lupaa ei tule kysymykseen. Poika on selin kameraan, mutta yleisenä kriteerinä
tunnistettavuudelle pidetään, sitä kuvattavan lähipiiri pystyy tunnistamaan henkilön kuvasta.
Valokuvaajan on turha lähteä pohtimaan tällaisen tapauksen juridisia kiemuroita. Tietenkin aina voi
pelata täysin varman päälle ja jättää kaikki vähänkin arveluttavat kuvat myytävien kuvien ulkopuolelle.
Voi myös ottaa terveen järjen käyttöön. Kyseessä on julkinen paikka, jossa valokuvaus on erikseen
mainitusti sallittua. Tämän kirjan tekijöiden mielestä kaupallinen käyttö tarkoittaa tässä yhteydessä sitä,
että taideteoksista tehdään myytäviä postikortteja, kuvat pelkistä taideteoksista ovat
kokonaisuudessaan lehtiartikkelin kuvituksena jne. sen sijaan tämän kuvan esim. matka-artikkelin
kuvituksena tai tämän kirjan esimerkkikuvana ei ole taideteoksen kaupallista hyödyntämistä. Tosin
varmuuden vuoksi museolta kysyttiin ja saatiin lupa viimeksi mainittuun tarkoitukseen.