Tekijänoikeudesta ja luvallisista kuvista Valokuvan tekijänoikeudesta on runsaasti materiaalia sekä netissä että kirjoissa. Viimeksi mainituista voidaan suositellen mainita Finnfoto ry:n ja Mustan taiteen vuonna 2006 julkaisema Valokuvan uusi tekijänoikeusopas. Tässä käydäänkin lävitse lähinnä esimerkkien avulla vain keskeisimpiä valokuvan myyntiin ja ostoon liittyviä tekijänoikeusasioita. Myös kuvien julkaisulupiin liittyviä asioita käsitellään esimerkkien avulla. Valokuvan käsitettä ei ole tekijänoikeuslaissa määritelty. Lain mukaan valokuvalla tarkoitetaan kuvaa, joka syntyy valon vaikutuksesta valolle herkälle materiaalille. Määritelmä kattaa siten myös infrapunaja röntgensäteitä hyväksikäyttäen otetut kuvat. Valokuvan kiinnitysalustana voi olla mikä tahansa tarkoitukseen sopiva väline tai aine, joten suoraan esim. tietokoneen muistiin digitaalisesti tallennettu kuva on valokuva. Valokuvan tekijänoikeus on kuvan ottajalla ja se voidaan julkaista vain hänen luvallaan suoja-ajan puitteissa. Vastoin yleistä käsitystä tekijänoikeus ei ole automaattisesti sillä, joka painanut laukaisinta, vaan sillä, joka on osallistunut keskeisesti kuvan suunnitteluun. Yleensä tämä on toki yksi ja sama henkilö. Valokuvan tekijänoikeus voi olla myös useilla kuvan syntyyn vaikuttaneilla henkilöillä. Sopimus yhteisestä tekijänoikeudesta on hyvä tehdä etukäteen ja mieluiten kirjallisesti. Voidaan sopia myös tietyn projektin kuvien yhteisestä tekijänoikeudesta, jolloin niit äei tarvitse määritellä kuva kuvalta. Valokuvan tekijänoikeus syntyy kuvan valotushetkellä. Se on siinä mielessä automaattinen, että sitä ei tarvitse hakea mistään eikä se vaadi copyright-merkin © käyttöä. Tekijänoikeus syntyy aina fyysiselle henkilölle. Valokuvan tekijänoikeuden voi luovuttaa tai myydä toiselle henkilölle, myös yhtiölle. Isyysoikeus säilyy kuitenkin aina alkuperäisen tekijänoikeuden haltijalla. Esimerkiksi kuvaajan nimenä ilmoitetaan aina alkuperäisen tekijänoikeuden haltija riippumatta siitä, kuka ne julkaisuhetkellä omistaa. Tekijänoikeus voi siirtyä myös perintönä toiselle henkilölle. Eräs tekijänoikeuteen liittyvä pieni erikoisuus on se, että tekijänoikeutta ei voida ulosmitata. Tekijänoikeudesta saatavia tuloja kylläkin siinä kuin muitakin tuloja. Tekijänoikeus tai oikeus valokuvaan eivät suojaa valokuvan kohdetta, ideaa tai aihetta. Kuka tahansa saa ottaa valokuvan samasta kohteesta, samasta kuvakulmasta ja samassa valaistuksessa kuin toinen valokuvaaja. Kuinka järkevää ja korrektia toisten apinoiminen on, on sitten ihan eri juttu. Moni valokuvaaja tuntuu olevan erittäin huolissaan siitä, että heidän kuviaan ladataan mm. kuvaajan kotisivuilta ja käytetään sitten muilla sivuilla. Tämä on totta, mutta eri asia on, kuinka paljon siitä kannattaa välittää. Ei niistä kuvista kuitenkaan kauppoja olisi syntynyt, joten mitään todellista rahallista tappiota ei kuvaajalle ole koitunut. Voihan asian kääntää toisinkin päin. Ne ovat ilmaista mainosta kuvaajalle. Paljon suurempi ongelma kuvaajille on yleensä se, että joku ylipäätänsä eksyy heidän kotisivuilleen. Todelliset kaupalliset tekijänoikeusrikkomukset ovat suhteellisen harvinaisia ja ne tuppaavat vielä paljastumaan ennemmin tai myöhemmin. Löytäessään kuvansa luvatta kaupallisessa yhteydessä kuvaaja on varsin vahvoilla. Rikkomuksen tai rikoksen tekijän jäljille kun yleensä päästään ja korotuista kuvapalkkioista keskusteltaessa kuvaajan ääni on aika painava. Varoituksen sana kannattaa tässäkin antaa. Ahneeksi ei kannata ryhtyä. Kolminkertainen korvaus on osoittautunut sellaiseksi, jonka yleensä rikkonut osapuoli suostuu mukisematta maksamaan. Suoja-aika Tekijänoikeus on voimassa 50 vuotta valokuvan ottamisen jälkeen. Jos valokuva luokitellaan valokuvateokseksi, niin suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Jos tekijöitä on useampia, niin 70 vuotta viimeisimmän kuoleman jälkeen. Onneksi keinotekoisella jaolla valokuvateoksiin ja tavallisiin valokuviin ei käytännössä juuri merkitystä, sillä rajanveto olisi monesti todella vaikeaa. Valokuvateokselta kun edellytetään itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä, mutta kenellä olisi aikaa miettiä sitä joka kuvan kohdalla. Tämän päivän kuvakaupan suhteen suoja-ajoilla on merkitystä vain vanhoilla kuvilla. Jos kuvien myyjä perinyt oikeudet vanhoihin kuviin, niin (vuonna 2008) valokuvateokset, joiden tekijä on kuollut 1938 tai myöhemmin ovat suojattuja. Valokuvat taas ovat suojattuja, jos ne on otettu vuoden 1966 jälkeen. Laki muuttui vuonna 1991, jolloin valokuvan suoja aika piteni 25 vuodesta 50 vuoteen, mutta ei takautuvasti. Siitä vuosiluku 1966. Valokuvateokset sen sijaan suojattiin takautuvasti. Kokonaan toinen juttu on sitten se, että vanhojen valokuvien markkina-arvo on aika vähäinen, joten ohessa olevat esimerkit ovat todelliselta merkitykseltään aika marginaalisia. Yhdistelmäkuvat Digitaalisesti eri kuvien yhdisteleminen on nykyään jokapäiväistä. Jos kaikki kuvat ovat manipuloijan ottamia, mitään ongelmia ei ole tiedossa. Sen sijaan jos yhdistelmäkuvassa on useiden kuvaajien kuvia, niin tilanne on tekijänoikeuksien kannalta hieman kinkkisempi. Jos yhdistelijä on näin luonut kokonaan uuden valokuvan, tässä yhteydessä jopa teoskynnys ylittyy helpommin, niin hänellä on siihen tekijänoikeus. uuden kuvan tekijänoikeus ei kuitenkaan vaikuta mitenkään alkuperäisten kuvien tekijänoikeuteen. Tässä yhteydessä väliin esiintyvä väärinkäsitys on sekoittaa nämä käsitteet toisiinsa. Toisen kuvaa ei saa käyttää ilman lupaa oman kuvan materiaalina. Tekijänoikeuden saaminen omalle kuvalle ei tarkoita sitä, että siihen voi varastaa toisen omistamaa materiaalia. Kuvan julkaiseminen Kuvan, johon myyjällä on tekijänoikeudet, ja jonka kuvassa olevat kohteet hän joko omistaa tai hänellä on oikeudet niihin, ja jossa mukanaolevilta hänellä on julkaisulupa, ja joka ei loukkaa ketään, voi huoletta myydä mihin tarkoitukseen vain. Jos yksikin ehto jää toteumatta, on syytä olla varovainen. Varsinkin kuvapankkeihin kuvia laitettaessa ei voi yleensä tietää lainkaan kuvien jatkotaivalta. Erityisesti silloin täytyy pitää huolta, että kuvat ovat julkaisukelpoisia. Lupa ottaa kuva jossain paikassa ei takaa vielä sitä, että kuva voidaan myös julkaista. Julkaisurajoitus voi olla osittainen kohdistuen esim. kuvan käyttöön mainonnassa tai markkinoinnissa tai siten totaalinen esim. kuvan ollessa kohdetta loukkaava. Kääntäen tietysti pätee. Jos kuva on otettu oikeudetta, niin sitä ei saa julkaista. Salakatselukuvia ei saa julkaista. Mainonta ja markkinointi Valokuvassa esiintyvä henkilöllä tekijänoikeutta valokuvaan. Sen sijaan valokuvassa esiintyvän henkilön yksityisyyden suoja asettaa rajoja sille, millä tavoin valokuvaa voidaan käyttää. Yksityisyyden suoja asettaa rajoituksia eniten valokuvien kaupalliselle käytölle. Uutis- ja tiedotustoiminnassa ihmisiä esittävien valokuvien käyttö on vapaampaa. Suomessa ei ole erityistä lakia henkilön persoonan ja kuvan käytöstä mainonnassa ja markkinoinnissa. Oikeuskäytännössä on kuitenkin hyväksytty periaate, jonka mukaan henkilön persoonan käyttö mainontaan ja markkinointiin edellyttää suostumusta ja luvattomasta käytöstä on maksettava korvausta. Korvaus voidaan maksaa joko kertakorvauksena tai provisiona kuvan tuotosta. Mainonta- ja markkinointikäyttö asettaa myös muita rajoituksia kuville. Toisen yksityisomaisuutta ei saa käyttää kuvissa luvatta. Tämä koskee myös rakennuksia, jotka toisaalta tekijänoikeuslaki erikseen sallii kuvattaviksi kohteiksi. Lakia ällätikulla lukemalla voi tulla hyvin erilaiseen lopputulokseen riippuen siitä, mistä kohtaa lakikirja on auki. Tässä suhteessa kannattaa pitää päällimmäisenä ohjenuorana tervettä maalaisjärkeä. On syytä huomata, että tekijänoikeus koskee myös tuotemerkkejä ja design-tuotteita. niiden näkyminen mainoksessa merkittävässä koossa voi johtaa hankaluuksiin. Mainostoimistot ostavatkin hyvin harvoin kuvapankeista muita kuin täysin neutraaleja kuvia. Muu kaupallinen käyttö Julkisella paikalla kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua. Jokainen kuvaaja voi miettiä omaa kantaansa tämän tästä esiintyviin suullisiin ja kirjallisiin kieltoihin, joissa kuvaaminen yleisellä paikalla, kuten kirkon edustalla, pyritään kieltämään. Kuvan julkaiseminen voi olla kiellettyä vaikka kuva ei olisi kaupallisessa yhteydessä. Nämä liittyvät yleensä yksityisyyden suojan piiriin. Yksityiselämän loukkaukset, ihmisen kuvaaminen nolossa tai muuten epäedullisessa tilanteessa ja yleensä ihmisen kuvaaminen vastoin hänen toivettaan ovat tilanteita, joita kannattaa pikemminkin välttää kuin suosia. Paparazzi-kuvat ovat luku sinänsä, siihen aihealueeseen ei tässä kirjassa puututa. Julkisten henkilöiden yksityisyyden suoja julkista tehtävää suorittaessaan on merkittävästi heikompi kuin ns. tavallisen pulliaisen. Mutta vain tässä yhteydessä. Vaikka käytäntö mediassa valitettavasti onkin monesti jotain ihan muuta, niin yksityiselämässään politiikan ja talouselämän vaikuttajilla on ihan sama yksityisyyden suoja kuin kaikilla taviksillakin. Taideteosten kuvaaminen on erityisen problemaattista. Esimerkiksi monissa museoissa on lupa kuvata esineitä ja taideteoksia (yleensä ilman jalustaa ja salamaa), mutta kuvien kaupallinen käyttö on kielletty. Kaupallinen käyttö tarkoittaa rahan saamista valokuvasta tai esimerkiksi artikkelin rahallisen arvon lisääntymistä kuvan johdosta. Julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen pysyvästi sijoitetun taideteoksen saa valokuvata ja kuvan julkaista. Paitsi ulkona, julkinen paikka voi olla myös sisällä, ja esim. virastotalon aula on julkinen paikka. Taideteoksesta otettua kuvaa ei kuitenkaan saa käyttää ansiotarkoitukseen, mikäli taideteos on kuvan pääaihe. Taideteos ei ole kuvan pääaihe esim. silloin, jos otetaan kuva kaupunkinäkymästä, ja taideteos näkyy siinä osana muuta kaupunkiympäristöä. Arvioinnissa huomiota kiinnitetään mm. osuuteen kuvapinta-alasta, yleiseen sommitteluun ja kokonaisvaikutelmaan. Viime kädessä arviointi on kuitenkin tehtävä käyttöyhteydessä. Yksikäsitteistä vastausta taideteosten kuvien julkaisemisesta ei voi antaa. Juristienkin lausunnot itse asiasta kuultuna ovat hyvin vaihtelevia. Jonkinlaisena yleisneuvona voisi sanoa, että kovin ohutta jäätä ei kannata lähteä kepillä kokeilemaan, mutta hysteerisen arkajalkakaan on turha olla. Monin paikoin jää on ihan kantavaa. Sitä paitsi luvankin voi ja kannattaakin kysyä. Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto on hyvä paikka lähteä liikkeelle taulujen ja patsaiden tekijänoikeusasioissa. Kumpi on vastuussa, myyjä vai ostaja Luovutettaessa valokuvan tekijänoikeuksia eteenpäin myyjä tietenkin vastaa siitä, että tekijänoikeusasiat ovat kunnossa. Joko ne ovat hänellä itsellään tai hänellä on tekijänoikeuksien haltijan lupa luovuttaa ne eteenpäin. Ostaja ei voi lähteä näitä asioita tarkistamaan. Loppupeleissä julkaisija kuitenkin vastaa siitä, mitä on lehteen, kirjaan tai nettiin laittanut. Tämä koskee erityisesti yksityisyyden loukkauksen alueella olevia asioita, eli sellaisia, jotka olisi kuvasta selvästi pääteltävissä. Tietenkin julkaisija voi itse vaatia korvauksia kuvaajalta, jos tämä väärillä tiedoilla tekijänoikeuksista tai vaikka mallin kanssa tehdyistä sopimuksista harhauttanut kuvan ostajaa. Tästä syystä monet lehdet vaativatkin kirjallisen sopimuksen, jolla kuvan käyttö ja vastuut sovitaan tarkasti. Yleensä käytännön syistä tehdään yleissopimus, jotka kattaa kaikki kuvaajan ostajalle toimittamat kuvat. Kirjallisesta sopimisesta ei ole hyvää sanottavaa, mutta toinen puoli asiassa on se, että etenkin suuret lehtitalot ovat väsänneet sopimuksia, joissa ostaja saa kaikki kuvan oikeudet ja kuvaajalle jää kaikki vastuut. Se on vahvemmalta osapuolelta aika härskiä politiikkaa heikompaa kohtaan. Joissakin tapauksissa tällaisia sopimuksia voidaan tuomita purettaviksi kohtuuttomina. Yhtiön ja yksityishenkilön välinen sopimus on helpommin purettavissa kuin yhtiöiden väliset. Summa summarum Kuvaaminen ilman kuvattavien lupaa on sallittua julkisilla paikoilla. Yksityisissä tiloissa on syytä kysyä lupa sekä kuvattavilta että tilan haltijalta. Läheskään kaikkia kuvia, joita on voinut luvallisesti ottaa, ei voi julkaista ilman lupaa. Julkaisemisen suhteen jonkinlaisena yleisohjeena voisi sanoa, että jos valokuvaaja tietää kuvan julkaisuyhteyden, hän voi ottaa enemmän vapauksia kuvassa olevien kohteiden suhteen. Päiväntapahtumasta kertovassa uutiskuvassa riittää, kunhan katsoo, ettei ole syyllistynyt salakatseluun eikä kukaan tavallinen ihminen ole kuvassa hänelle epäedullisessa tilanteessa. Kuvapankkiin toimitettavien kuvien suhteen on syytä olla paljon varovaisempi. Niitä kun voidaan käyttää mainontaan ja markkinointiin. Tällöin kaikilta kuvassa tunnistettavilta henkilöitä pitää olla lupa, mieluiten kirjallinen, kuvan käyttöön, eikä kuvassa saa näkyä yksityistä omaisuutta, tuotemerkkejä eikä taideteoksia ainakaan kovin merkittävässä osaa kuvaa. Tämän perusteella ei ole syytä ihmetellä, että mainostoimistot eivät yleensä osta kuvapankeista kuvia, jossa voi olla jotain epäilyttävää julkaisuoikeuksien kannalta. On myös useita tilanteita, joihin laissa ei ole selkeitä vastauksia. Millaisilla ehdoilla kuvia voidaan julkaista netissä tai vaikka tämän tyyppisessä tietokirjassa? Tekijänoikeuslain perimmäinen tarkoitus on suojata tekijän taloudelliset ja moraaliset oikeudet. Yksityisyyden suoja taas pyrkii suojelemaan kansalaisten intimiteettiä ja oikeutta yksityisyyteen monin eri tavoin. Henkilötietolaki on myös otettava huomioon valokuvien julkaisussa. Sen valokuvassa ei saa olla sellaista aineistoa, jonka perusteella henkilön tietoja voidaan yhdistää tiettyyn henkilöön. Tämä on otettava varsinkin rikoksista ja onnettomuuksista kertovissa kuvissa huomioon. Toisaalta Suomessa on varsin kattava sananvapaus, mikä koskee myös valokuvaa. Se on monessa suhteessa vastakkainen tavoitteiltaan edellä mainittujen lain kohtiin nähden. Siksi kuvia julkaistaessa kannattaakin aika usein turvautua ihan rehelliseen maalaisjärkeen tai kaupunkilaistolkkuun. Lain tarkoitus on ottaa kohtuudella huomioon tekijänoikeudet ja ihmisen yksityisyyden, mutta ei toisaalta rajoittaa sananvapautta kohtuuttomilla kuvien julkaisemisen rajoituksilla. Tekijänoikeuden rikkominen Valokuvaajan tekijänoikeutta voidaan loukata monilla tavoin. Lievimmillään se lienee tekijän nimen poisjättämistä “hyvien tapojen vastaisesti”. Raskaammasta päästä taas voisi olla runsas toisen kuvien luvaton käyttö ansiotarkoituksessa. Rikosnimikkeet ovat joko tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Se, joka katsoo tekijänoikeuttaan loukatun, voi tehdä siitä rikosilmoituksen. Poliisiviranomaiset tutkivat asian ja se johtaa viranomaisten taholta joko syytteeseen tai syyttämättä jättämiseen. Oikeudessa käsiteltävä rikosjuttu voi johtaa rangaistukseen, ja jutun yhteydessä asianomistaja voi esittää oman korvausvaatimuksensa. Rikosilmoitus on aika voimakas menettely, johon ei kannata ryhtyä ilman painavaa syytä. Se ei myöskään johda tuloksiin kovin nopeasti. Toinen vaihtoehto saattaa tekijänoikeuden loukkaus oikeuden käsiteltäväksi on ajaa sitä vahingonkorvauskanteena ns. siviilijuttuna. Silloin kannattaa kääntyä asianajajan puoleen – ja varautua kustannuksiin, jotka mahdollisesti saadaan aikanaan perityiksi syylliseltä. On syytä pitää mielessä, että hävityn jutun viulut maksaa kanteen nostaja ja oikeus voi päätyä sellaiseenkin ratkaisuun, että molemmat osapuolet maksavat omat kustannukset. Oikeudenkäynnit ovat siis kalliita ja niiden lopputulokset epävarmoja. Parasta olisikin ensin yrittää hoitaa asia muulla tavoin. Tekijä voi esittää vaatimuksensa tekijänoikeuttaan loukanneelle, yksityiselle tai yritykselle. Tällöin voi vaatia esimerkiksi tekijänoikeutta loukkaavan Web-sivun poistamista, hyvitystä tai korvauksia. Vaatimuksethan saattavat rajoittua esimerkiksi jopa vain siihen, että hänet mainitaan asianmukaisesti tekijänä. Jos näin ei päästä tyydyttävään tulokseen, tulevat harkittaviksi edellä mainitut voimakkaammat toimenpiteet. Kaiken kaikkiaan joka vaiheessa kannattaa pitää mielessä, että juridisissa asioissa melkein aina laiha sopu on molempien osapuolten kannalta parempi kuin lihava riita. Monet tekijänoikeusloukkaukset ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Ei ole lainkaan selvää, että kyseisessä tapauksessa on rikottu tekijänoikeutta, vaikka tekijästä moraalisessa vihassaan ehdottomasti tuntuu siltä. Tällaisissa tilanteissa kannattaa kääntyä tekijänoikeusneuvoston puoleen. Tekijänoikeusneuvosto antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta. Jos lausuntopyynnössä on kyse muiden oikeudenalojen tulkinnasta tai kyse on sopimusriidasta eikä tekijänoikeuslain tulkinnasta, tekijänoikeusneuvosto ei näiltä osin anna lausuntoa. Asia käsitellään osapuolten esittämien tietojen perusteella, jolloin tekijänoikeusneuvosto ei normaalisti itse hanki näyttöä asiassa. Lausunnot ovat suosituksen luonteisia. Ne eivät oikeudellisesti sido tuomioistuinta eivätkä lausunnon pyytäjää tai tämän vastapuolta. Tekijänoikeusneuvoston lausunnot ovat maksuttomia. Lausuntoa voi hakea “akateemisessa mielessä”, vaikka ei itse olisi asianosainen kyseisessä tapauksessa. Lausuntoa voi hakea ennakoivasti. Millaisia rangaistuksia ja korvauksia tekijänoikeuden rikkomisesta? Tekijänoikeuden rikkomisen seuraamuksista on säädetty tekijänoikeuslaissa. Kyseeseen tulevat rikosnimikkeet ovat tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Jälkimmäinen tulee kyseeseen, jos on toimittu ansiotarkoituksessa ja on aiheutettu huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle. Seuraamuksena voi olla yksi tai useampia seuraavista sanktioista: 1. sakkoa tai, jos kyseessä on tekijänoikeusrikos, joko sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta 2. tekijälle maksettava “kohtuullinen hyvitys” 3. tekijälle maksettava korvaus 4. teoskappaleen ja sen valmistukseen käytetyn apuvälineen (esim. tietokoneen) hävittäminen. 5. tuomita rikoksessa käytetyt välineet ja rikoksella saavutettu hyöty valtiolle menetettäväksi. (Tämäkin voi koskea tietokonetta.) Käytännössä valokuvan kohdalla tekijänoikeuden loukkaamisesta tavallisimmin tuomittu rangaistus on ollut sakko, mutta vankeustuomioitakin on annettu, ei kuitenkaan ehdottomina. Vahingonkorvaukset ovat Suomessa varsin maltillisia, pikemminkin ali- kuin ylimitoitettuja. Niissä pyritään arvioimaan vahingonkärsijälle aiheutuneet todelliset vahingot, joten pilviä hipovia summia on turha tavoitella. Oikeuteen päätymättömissä jutuissa on liikkunut aika suuriakin summia, tässäkin esimerkkinä oleva rahapajan tapaus varmaan sieltä kärkipäästä. Jos rikkojan intressi sopia on paljon suurempi kuin riidellä, niin ainahan voi kepillä koitella jäätä. Kuva julkaistu väärässä paikassa Jos asianomistaja on sitä mieltä, että hänen kuvansa tai jotain hänelle kuuluvaa on julkaistu väärässä paikassa tai yhteydessä, niin menettely on pitkälti samanlaista kuin tekijänoikeuden loukkauksissa. Laissa määritellyissä yksityisyyden loukkaustapauksissa voi tehdä rikosilmoituksen tai koittaa neuvotellen päästä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Jälkimmäinen vaihtoehto on edelleen ehdottomasti suositeltavin. Koska henkilön kuvan käytöstä mainonnan ja markkinoinnin yhteydessä ei ole laissa mitään mainintaa, niin se ei ole sen paremmin rikos kuin rikkomuskaan. Siitä ei voida tuomita rangaistukseen, mutta vahingonkorvauskanteen siitä voi nostaa. Millaisia rangaistuksia ja korvauksia yksityisyyden rikkomisesta? Erilaista yksityisyyden suojan loukkauksista seurauksena on yleensä sakko, mutta törkeimmissä tapauksissa voi joutua jopa tiilenpäitä laskemaan. Mahdolliset vahingonkorvaukset ovat tässäkin olleet aika maltillisia, edelleen todellisen vahingon suuruusluokkaa. Mainonnan ja markkinoinnin suhteen korvauskynnys on ollut aika alhainen. Käytäntö perustuu pitkälti ennakkotapaukseen, jossa Matkailun edistämiskeskuksen julisteessa käytettiin luvatta jäällä pilkkivän henkilön kuvaa. Kuvan ottamiseen oli annettu lupa ja mainoskin oli yleishyödyllisen yhdistyksen kampanjassa. MEK velvoitettiin maksamaan pilkkijälle kohtuullisen iso korvaus, ottaen huomioon, että sitä haettiin vain aiheutetusta mielipahasta. Kuva: group Tyypillinen matkakuva, jossa kaikki matkalaiset piti saada samaan ryhmäkuvaan. Ryhmän asetteli ja kuvan sommitteli oikealla seisova henkilö ja kuvan tekijänoikeus kuuluu hänelle riippumatta siitä, että laukaisinta painoi hotellin respatyttö. (kuva: Timo Suvanto) Kuva: magneetti Monissa kuvissa, jopa näinkin yksinkertaisissa, suunnittelu ja valmistelu on kuvan ottamisen kannalta paljon keskeisempää kuin itse kuvan lopullinen valotus. Tällaisessa tilanteessa tekijänoikeus voi muodostua kahdelle tai useammalle henkilölle. (kuva: Sakari Mäkelä ja Timo Suvanto) Kuva: ekakuva Vanhin tunnettu säilynyt valokuva vuodelta 1826. Sen on ottanut Nicéphore Niépce. Ilman tarkempaa tietoa henkilöhistoriasta lienee selvää, että tekijän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, joten kuvan voi julkaista vapaasti. Kuvasta tehdyn printin voi myös myydä vapaasti, mutta ei tietenkään kuvan tekijänoikeuksia. Ne kun kuuluvat Niépcen perikunnalle. Tekijänoikeus säilyy, vaikka suoja-aika on mennyt umpeen. Teoksella voi olla myös ns. klassikkosuoja, joka on opetusministeriölle myönnetty oikeus tekijän kuoltua kieltää teoksen julkinen käyttö sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla. Mitä se sitten tarkoittaakin. Kuva: paavo1 Kirjantekijän isän ottama kuva vuodelta 1956. Värifilmi oli silloin harvinaista , kuva on kauniisti sommiteltu kuvalla on minulle paljon tunnearvoa. Ne eivät tee kuvasta valokuvateosta, vaan se on arvioitava erikseen. Jos joku käyttää kuvaa ilman lupaani, haastan hänet oikeuteen valokuvateoksen luvattomasta käytöstä. Isäni kuoli vuonna 2003, joten kuvan suoja-aika kestäisi aina vuoden 2073 loppuun asti. Siihen asti perillisillä on yksinomainen tekijänoikeus kuvaan. Riitatilanteessa oikeus tekisi sitten päätöksen kuvan teosluonteesta, yleensä kuultuaan tekijänoikeusneuvoston kannan siihen. Kuva:joulu1961 Kuva vuodelta 1961. Tämänkin kuvan tekijänoikeudet olen perinyt, mutta en viitsi riitauttaa sen teosluonnetta. Kuvan suoja-aika on päättynyt, vaikka kuvan ottamisesta ei ole kulunut vielä 50 vuotta. Vuoden 1991 lakiuudistus suojasi vain vuoden 1966 jälkeen otetut kuvat. Kuva on siis vapaasti julkaistavissa, mutta ei tietenkään mainonnan tai markkinoinnin yhteydessä ilman kuvassa olevien henkilöiden lupaa. Koska he ovat nyt jo kaikki aikuisia, niin huoltajien lupaa ei enää tarvittaisi. Kuva: masa Paras koulukaveri yhteisellä matkalla Englannissa pubissa vuonna 1968. Ikä ei olisi oikeuttanut vielä oluen juontiin, mutta se rikos on vanhentunut ja tupakointikielto ravintoloissa odottaa itseään vasta vajaan 40 vuoden päässä. Valokuvan tekijänoikeuden suoja-aika päättyy vuoden 2018 lopussa. Kuvan ottamisen aika on monesti vaikeaa selvittää. Todistustaakka lankeaa enemmän kuvan oikeuksien omistajalle kuin sen käyttäjälle. Kuvat: yhdistelmä. saku; meermaid Liittämällä kaksi kuvaa hieman muokaten yhteen saatiin looginen selitys kuvaajan velmulle ilmeelle. Tekijänoikeudellisia ongelmia ei ollut, kun kaikki kuvat toisen kuvan muikunpyrstöä myöten olivat saman kuvaajan ottamia. Kuvat: ilmapallot1 ja ilmapallot2 Monet digikuvat on koottu pienistä palasista, aina taivasta myöten. Tietyssä mielessä valokuvauksessa on palattu yli 100 vuotta taaksepäin. Sen aikaisilla siniherkillä ortokromaattisilla filmeillä taivaat paloivat säännöllisesti puhki. Ne lisättiin kuviin pimiössä pelkkää taivasta kuvaavilta negatiiveilta. Nykyään puhki palaneiden taivaiden korjaaminen tapahtuu ihan samalla periaatteella, ainoastaan paljon kätevämmin. Vaikka netistä löytyy taivaita pilvin pimein, on syytä muistaa niidenkin yleensä olevan tekijänoikeuden alaista. Joten kannattaa kuvailla omia taivasosuuksia varastoon. Kun netti ylipäänsä on pullollaan kuvia, niin kiusaus ottaa sieltä materiaalia osaksi omaa kuvaa voi olla suuri. Kiinnijäämisen riski kun on aika pieni ja itse otettuun kuvaan vaikka niinkin arkisesta esineestä kuin ilmapallo menee aikaa ja vaivaa, jos sellaista ei satu olemaan tarvittaessa käsillä. Ilman lupaa ei toisen kuvaa tai sen osaa saa käyttää edes pienenä elementtinä kollaasikuvassa. Kuva: Onna Kuva koulua markkinoivaan esitteeseen. Vaikka kuvaaja ei saanut korvausta “naapuriapuna” tehdystä työstä, on lupa kuvan kohteelta ja alaikäisen kyseessä ollessa myös huoltajalta oltava. Kuva: janina6 Tyypillinen kuvapankissa oleva henkilökuva. Kuvassa näkyvät korut ja kello eivät ole tunnistettavissa merkkituotteina. Tällaisia kuvia käytetään tyypillisesti kuvituskuvina mitä erilaisimmista aiheista kertovissa lehtiartikkeleissa, ruokatunnin lyhyydestä omenan kykyyn pitää lääkäri loitolla. Mitään estettä käyttää kuvaa mainoksissakaan ei ole. Mallilta on saatu kirjallinen lupa kuvan käyttöön ja hän on saanut kuvasta etukäteen korvauksen. Harrastajakuvaajalle tällaiset kuvat jäävät helposti tuotoltaan pakkasen puolelle, vaikka kohteena on ylivoimaisesti myyvin kuvakohde: nuori kaunis nainen. Tarjonta vain on niin paljon kysyntää suurempaa. Kuva:Saarantie 1 Rakennuksen saa vapaasti kuvata ja tällaisen kuvan julkaista. tästä on maininta erikseen tekijänoikeuslaissa. Toisaalta yksityisomaisuuden käyttö mainonnassa ja markkinoinnissa luvatta on kiellettyä. Lisäksi salakatselu teknisellä laitteella kuten kameralla on kiellettyä kotirauhan alueella. Tässä tapauksessa hämärän aikaan tehty kuvaus korostaa salakatselua. Ehdoista rajoittavin jää voimaan, joten tällaisen kuvan ottaminenkin ilman kiinteistön omistajan lupaa on kiellettyä. Kuva: saarantie2 Erilaisten onnettomuuskuvien suhteen kannattaa olla hyvin maltillinen. Tässä herkullinen aihe harrastajakuvaajalle laittaa jännittävä pikku uutinen kuvan kera paikallislehteen. Auto palanut poroksi ja vielä poliisi käynyt paikalla. Auto vain on pihalla kotirauhan piirissä. Talon numerokyltin ja auton rekisterinumeron näkyminen eivät ainakaan paranna tilannetta kuvaajan ja kuvan julkaisseen lehden kannalta. Ne rikkovat selkeästi henkilötietolakia, koska varsinkin auton rekisterinumeron perusteella on helppo ottaa selvän, kuka on auton omistaja. Muutenkin rikos- ja onnettomuuskuvien kanssa on syytä olla varovainen. Niistä voi joutua helposti käräjöimään. Jos talon omistaja tekisi tällaisesta lehdessä julkaistusta kuvasta rikosilmoituksen, niin nähtäisiin taas kerran, kumpi toisilleen osin ristiriitaisista perusoikeuksista painaa enemmän. Sananvapaus vai yksityisyyden suoja. Kuva: kirkossa (kuva: Jarkko Viljanen) Kirkkoherran virkaanastujaisjuhla. Valokuvaaja on paikalle tilattuna kuvaajana ottanut tilaisuudesta kuvia, laittanut ne suhteellisen pieninä nettiin, josta halukkaat saavat niitä tilata maksua vastaan. Ahtaasti tulkiten voisi väittää henkilöiden kuvia käytetyn markkinointiin ja henkilösuojalakikin voisi tulla esteenä kysymykseen, onhan kyseiset henkilöt liitettävissä seurakunnan jäseniksi. Lakia liian ahtaasti tulkitsemalla valokuvaaja tekee elämänsä turhan hankalaksi. Kyseessä on palvelu, jossa vapaaehtoisesti tiettyyn paikkaan tulleille ihmisille tarjotaan muistokuvia ostettavaksi. Valokuvan perusteella ihmisiä ylipäätänsä on vaikea laittaa henkilörekisteriin ilman kohtuutonta vaivannäköä. Netissä olevan pienen kuvan perusteella se on käytännössä mahdotonta. Kuvan käytölle tällä tavalla ei ole mitään todellisia esteitä. Kuva: kirjamessut 2 Näppäilykuva kirjamessuilla pääministeristä, jolta oli rahat loppua kesken kaupanteon. Julkaistu juorulehden lukijoiden palstalla. Kuvan juju on suurennoksessa kädestä ja pienestä kolikosta. Tavallinen kansalainen voisi pitää syystäkin loukkaavana, jos hänestä julkaistaisiin kuva, jossa annettaisiin ymmärtää hänen olevan pahassa rahapulassa. Poliitikkojen on kestettävä sekä satiirin keinon ja vähän suorempaakin esitetyt arviot omista toimistaan. Kuvasta saadusta 30 euron palkkiosta päätellen juttu kuvateksteineen ei ollut ihan kaikkein kovinta kamaa. Poliitikoista julkisuudessa voidaan julkaista huoletta kovuudeltaan ihan eri luokkaa olevia valokuvi Kuva: kirsi_s Julkkikset kuuluvat toiseen luokkaan “lainsuojattomuudessa” kameran edessä. Tullessaan vapaaehtoisesti julkisuuteen he tietyllä tavalla antavat hiljaisen suostumuksensa julkaista heistä vähemmän mairittelevia kuvia. Todellisuudessa juontaja Kirsi Salon kunto näytti tältä vain sen sekunnin sadasosan, jonka kuvan valottaminen kesti. Tavallisesta kansalaisesta ei ole syytä julkaista tällaista kuvaa, mutta julkkiksille niiden sietäminen kuuluu julkisuuden “luontaisetuihin.” Kuva:kaljakoira Eläimellä ei ole samanlaista yksityisyyden suojaa kuin ihmisellä. Joten niistä saa julkaista vaikka kuinka hassunkurisia kuvia. Huonoon makuun ja ontuviin vitseihin kun juridiikka ei ota kantaa. Valokuvauksellisesti eläin rinnastetaan esineeseen, eli niiden kuvaamiseen ja kuvien julkaisemiseen liittyy samoja rajoituksia kuin esineisiin. Esimerkiksi tätä kuvaa ei voisi käyttää mainoksessa ilman koiranomistajan lupaa Kuva: linnut Luonnossa elävät villieläimet eivät ole kenenkään omaisuutta. Niitä saa kuvata ja kuvia julkaista vapaasti oli kyseessä sitten Helsingin valkoposkihanhet tai Kainuun sudet. Eläintarhat voivat rajoittaa eläintensä kuvien kaupallista käyttöä. Esimerkiksi Korkeasaaren eläinten kuvien kaupallinen käyttö ilman lupaa on kielletty. Sen sijaan eläinten ollessa taka-alalla kuvassa myös Korkeasaaressa otettuja kuvia saa vapaasti julkaista muussa kuin mainonnan ja markkinoinnin yhteydessä. Kuvaaminen kun on Korkeasaaressa yhtä sallittua kuin missä muualla julkisella paikalla hyvänsä. Kuva: hanoirocks Konserteissa kuvaaminen on yleensä luvanvaraista. Se perustuu tilanhaltijan oikeuteen määrätä tilassa tapahtuvasta toiminnasta. Yleisellä paikalla järjestetyt konsertit, kuten Kaivopuiston ilmaiskonsertit eivät siis kuulu tämän lainkohdan piiriin. Kieltoa ei voi antaa esiintyvä yhtye, vaan se kulkee tilanhaltijan kautta. Kuvaajan kannalta tämä on aika epäolennaista, koska tilanhaltija yleensä noudattaa esiintyjän toivomuksia ja kuvaajan on syytä tehdä samoin. Luvan päälle otettuja konserttikuvia voidaan julkaista vapaasti konserttiin liittyvässä yhteydessä, mutta muu käyttö on yleensä mahdotonta. Kuvapankkeihin niitä on turha tarjota ilman esiintyjien antamaa julkaisulupaa.. Kuva: musikantit Julkisella paikalla soittavat katusoittajat saa kuvata ja kuvan julkaista samoilla perusteella kuin kenen tahansa jalankulkijan. Mitään kuvausmaksua ei tarvitse suorittaa, mutta vain sivistymätön moukka jättää laittamatta hattuun tai laatikoon kohtuullista mallipalkkiota muusikkereille. Silloin saa yleensä parempia kuviakin. Kuva: sibelius1 Taideteoksen kuvaaminen on sallittua, jos teos on pysyvästi sijoitettu julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Jos taideteos on kuvan pääaihe, kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoituksessa. Tekstiin liittyvän kuvan saa kuitenkin ottaa sanomalehteen tai aikakauskirjaan. Tässä on yleisnäkymä Sibelius-puistosta. Sibelius-monumentti ei ole tässä kuvan pääaihe ja henkilöt kuvassa eivät ole tunnistettavissa. Kuvaa voi käyttää vapaasti myös mainontaan ja markkinointiin. Kokonaan toinen juttu on, onko tällaisella kuvalla todellista markkina-arvoa em. käyttöön. Kuva: Sibelius2. Tässä ollaan jo tulkintakysymyksissä. Onko kuvan pääaihe osa Sibelius-monumenttia vai sitä kuvaamaan tulleet japanilaiset turistit. Tekstiin liittyen tämän kuvan voi julkaista sanomalehdessä tai aikakauskirjassa. Mainontaan ja markkinointiin liittyen ilman kuvassa olevien henkilöiden lupaa kuvaa ei missään tapauksessa saa käyttää. Entä tässä kirjassa? Onko kuva ilman nyt jo edesmenneen Eila Hiltusen tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa laillisesti vai laittomasti julkaistu? Kuva liittyy selkeästi tekstiin, mutta kyseessä ei ole sanomalehti eikä aikakauskirja. Laki ei ole mustavalkoinen. Asiayhteys, saavutettu hyöty ja monet muut seikat vaikuttavat vaa´an kallistumiseen jompaankumpaan suuntaan. Varminta on tietysti pyytää lupa, kunhan ensin löytää tekijänoikeuksien haltijan. Kuvasto on oikea paikka aloittaa etsintä. Kuva: patsaat Kuvan patsaat voivat seikkailla ainakin VR:n mainoksissa, koska opetusministeriö ei ole katsonut mainoksia sellaisiksi, että patsaille pitäisi määrätä klassikkosuoja. Klassikkosuoja ei siis suojaa klassisia teoksia suoja-ajan päätyttyä millään muulla tavalla kuin estää niiden käytön “julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla “. Julkisella paikalla niiden kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen on täysin vapaata. Kuva: aleksenteri_2 Aleksanteri II:n patsa kauppatorilla on Walter Runebergin tekemä. Hän kuoli jo vuonna 1920, joten tekijänoikeuden suoja-aika päättyi 1990. Patsaan kuvan pääaiheenakin saa siis vapaasti julkaista vaikka mainoksessa. Kuva: havis_amanda Havis Amandan tekijä Ville Wallgren kuoli vasta vuonna 1940, joten Mantasta tulee tekijänoikeudellisesti vapaata riistaa vasta vuoden 2011 alusta alkaen. Manta on kokenut olemassa olonsa aikana kaikenlaista ja aika huonosti häntä on kohdeltu tekijänoikeudellisestikin. Niin paljon pelkkää Mantaa esittäviä postikortteja näkyy liikenteessä. Osa varmasti luvallisia, mutta osa ihan omin luvin tehtyjä. Kuva: finladia_talo Finlandia-talo on paitsi rakennus myös taideteos. Teoskynnyksen ylittäminen onnistuu maailmankuululta arkkitehdiltä kuten Alvar Aalto paljon helpommin kuin tavalliselta SAVarkkitehdiltä. Taiteen yhtenä tunnusmerkkinä on joskus pidetty sen soveltumattomuutta hyötykäyttöön. Sen ehdon Finlandia-talo hyvin täyttääkin. Onhan se tunnetusti susi kahdesta kohtaa: sisältä ja ulkoa. Konserttisaliksi tarkoitetun rakennuksen akustiikka on onneton ja ulkomateriaalina olevat marmorit putoilevat parinkymmenen vuoden välein. Finlandia-talon kuvaamiseen ja kuvan käyttöön pätevät samat säädökset kuin muihin julkisella paikalla pysyvästi oleviin taideteoksiin. Kuva: graffiti Onko graffitilla tekijänoikeussuojaa? Onko se teos? Monet niistä ovat taidokkaita, joskin ilman alustan omistajan lupaa tehtyjä. Taideteoksen kuvaaminen on sallittua, jos teos on pysyvästi sijoitettu julkiselle paikalle. Jos graffiti katsotaan taideteokseksi, niin jälkimäinen ehto yleensä täyttyy, mutta edellinen taas ei. Graffitithan tyypillisesti spreijataan julkisten rakennelmien seiniin, mutta pyritään pesemään mahdollisimman nopeasti pois. Juridista spekulaatiota lienee turha viedä tämän pidemmälle. Graffitikuvien kaupalliset markkinat ovat aika rajalliset ja mahdolliset tekijänoikeuksien haltijat tulevat harvemmin riitelemään oikeuksistaan. Korkeintaan laittavat virolaisen perintätoimiston asialle. Kuvat: banaani1 ja banaani2 Luonnon tekemiä esineitä saa vapaasti kuvailla ja kuvat julkaista. Sen sijaan, jos esineessä on tuotemerkki mukana, niin on syytä olla paljon varovaisempi. Tuotemerkillä varustetun banaanin kuvaa ei ilman lupaa saa julkaista mainonnan tai markkinoinnin yhteydessä. Ikäviä seuraamuksia voi olla tiedossa myös silloin, jos kuva julkaistaan tuotemerkin haltijan kannalta epäedullisessa yhteydessä, kuten vaikka köyhien maiden riistoa käsittelevässä artikkelissa. Ainakaan kuvapankkeihin ei kannata lähetellä kuvia, jossa tuotemerkit ovat selkeästi keskeisessä roolissa. kuva: tuotemerkki1 Kaupungin yleiskuvassa on yleensä näkyvissä useitakin tuotemerkkejä. Ne ovat kuvassa toisarvoisessa asemassa, jolloin kuvan voi niiden puolesta julkaista vapaasti. On kuitenkin syytä muistaa, että kuvan julkaisemisen ehtoja on useita. Tässäkin kuvassa on selkeästi tunnistettavia henkilöitä, ja rekisterinumerosta tunnistettava auto, joten mainontaan ja markkinointiin tämä kuva ei olisi kelvollinen. Yksikäsitteinen neuvo on, että näinkään neutraalia kuvaa ei ole syytä lähettää kuvapankkiin eikä muutenkaan myydä, ellei tiedä kuvan käyttötarkoitusta. Helsingin Kluuvista kertovassa neutraalissa lehtiartikkelissa sen voi hyvin julkaista esim. tai vaikka tässä kirjassa esimerkkinä tietyssä yhteydessä julkaistavasta kuvasta. Sen sijaan vaikka autojen liian suurista kaupunkinopeuksista kertovassa artikkelissa on ainakin syytä laittaa maininta, että kuvan autot eivät liity artikkelissa kuvattuihin tapahtumiin. Tietenkin tulee mieleen, että miksi ylipäätänsä kuvittaa juttua kuvalla, joka ei liity siihen. kuva: tuotemerkki2 Jos tuotemerkit ovat näin keskeisessä osassa kuvaa, niin käyttö mainontaan ja markkinointiin on vähintäänkin arveluttavaa. Tätä kuvaa ei kannata lähteä tarjoamaan oikeastaan minnekään. Korkeintaan kyseisen liikkeen esitteeseen, mihin se taas tuskin laatunsa puolesta kelpaa. Kuva: sakset1 ja sakset2 Tavanomaisilla ja tavanomaisesti muotoilluilla esineillä ei yleensä ole mallisuojaa ja niiden kuvia saa julkaista vapaasti. Vähänkin erikoisempi muotoiltu esine sen sijaan saattaa olla mallisuojan alainen, jolloin sen ollessa kuvan pääaihe ei kuvaa voida käyttää mainonnan tai markkinoinnin yhteydessä. Tässä esimerkkeinä merkiltään ja muotoilultaan tunnistamattomat sakset ja yksi maailman kopioiduin tuote, Fiskarsin sakset. Lienee selvää, että ensin mainittujen käyttö valokuvassa on juridisesti turvallisempaa. Kuva: hakaneula2 Hakaneula on tyypillinen muotoilultaan niin vakiintunut tuote, että sen kuvan voi julkaista missä yhteydessä vain tarvitsematta pelätä mallisuojan perään kyselijöitä. Kuva:liisa2 Monet vaatteet kuten tässä kuvassa naisen päällä olevat ovat design-tuotteita. Sinänsä niiden olemisessa kuvassa ihmisen päällä ei yleensä ole immateriaalioikeuksiin liittyviä ongelmia, ellei kuvaa sitten julkaista yhteydessä, jossa vaikka satutaan mainostamaan kilpailevan yrityksen tuotteita. Tällaista kuvaa ei kannata laittaa ilman vaatteen oikeuksien lupaa kuvapankkiin, jossa kuvan myöhemmät vaiheet ovat tuntemattomia, vaikka lupa julkaisuun mallilta olisikin. kuva: liisa1 On vaikea kuvitella, missä voisi julkaista kuvan design-vaatteesta kuvan pääaiheena ilman mallioikeuksien omistajan lupaa. Kuvat: vain_valokuva, vain_maalaus, yhdessa Pienen kunnan ex-kunnanjohtajasta maalautettiin taulu. Kunnanjohtaja kävi paikallisessa valokuvaamossa otattamassa itsestään kuvan, kiikutti valokuvaajalta lupaa kysymättä kuvan taidemaalarille, joka pääosin sen pohjalta maalasi muotokuvan. Valokuvaaja ei tästä tykännyt, vaan otti yhteyttä tekijänoikeuslautakuntaan. Tekijänoikeuslautakunta ilmoitti yksimielisessä lausunnossaan, että näinkin voimakkaasti kopioitu maalaus ei loukannut valokuvaajan tekijänoikeutta. Tapaus ei edennyt oikeuteen asti. Valokuvan muuntaminen toiseen taidemuotoon lähes 1:1 kopioiden on sallittua. Kun tässä kuvat laitetaan silmien kodalta päällekkäin ja valokuva tehdään osin läpinäkyväksi, niin nähdään hyvin kuvien yhteneväisyys. Lain mukaan sallittua, mutta missä kulkee taitelijan moraalin ja itsekunnioituksen raja? Kuva: kaksikymppinen 20 markanseteliä kutsuttiin aikoinaan Juhantaloksi entisen valtakunnan oikeuteen joutuneen ministerin mukaan. Hänellä kun piti oleman Tampella takana ja linna edessä. Näistä vain edellinen toteutui, kun tuomioksi tuli ehdollista. Seteliin liittyy toinenkin juridinen juttu. Väinö Linnan kuva oli lupaa kysymättä kaiverrettu laattaan ilmiselvästi tunnetun suomalaisen valokuvaajan Linnasta ottaman muotokuvan mukaan. Valokuvaaja uhkasi haastaa rahapajan oikeuteen asiasta. Rahapaja olisi aiempien ennakkotapausten perusteella luultavasti voittanut jutun, mutta katsoi kaikin tavoin paremmaksi ratkaisuksi sopia asia valokuvaajan kanssa ja maksoi tuntemattomaksi jääneen kohtuullisen suuren korvauksen kuvan käytöstä. Kuvat: pyha_ehtoollinen_1, pyha_ehtoollinen_ 2 Aihe tai idea ei saa tekijänoikeussuojaa. Minkä tahansa taiteen klassikon saa toteuttaa uudestaan valokuvan keinoin. Myös valokuvan. Valokuva myöhemmin Kuva: museum Osoituksena siitä, millaisiin juridisiin ongelmiin tekijänoikeuksien ja julkaisuoikeuksien kanssa voidaan joutua, käykööt tämä kuva. Kuva on otettu Liverpoolissa olevassa museossa, jossa taideteosten kuvaaminen on sallittua omaan, mutta ei kaupalliseen käyttöön. Kuvassa esiintyvä poika ei varmaan edes tiedä päätyneensä kuvaan. Taulun tekijänoikeudet ovat menneet jo vuosikymmeniä sitten. Onko maalaus kuvassa pääasia vai toisarvoisessa roolissa? Onko tekijänoikeus sama Suomessa ja englannissa ja miten se pitää ottaa huomioon? Mihin tarkoitukseen voi oheista kuvaa käyttää? Lienee aika selvää, että mikään mainonta- tai markkinointitarkoitus ilman museon ja pojan ja hänen vanhempien lupaa ei tule kysymykseen. Poika on selin kameraan, mutta yleisenä kriteerinä tunnistettavuudelle pidetään, sitä kuvattavan lähipiiri pystyy tunnistamaan henkilön kuvasta. Valokuvaajan on turha lähteä pohtimaan tällaisen tapauksen juridisia kiemuroita. Tietenkin aina voi pelata täysin varman päälle ja jättää kaikki vähänkin arveluttavat kuvat myytävien kuvien ulkopuolelle. Voi myös ottaa terveen järjen käyttöön. Kyseessä on julkinen paikka, jossa valokuvaus on erikseen mainitusti sallittua. Tämän kirjan tekijöiden mielestä kaupallinen käyttö tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että taideteoksista tehdään myytäviä postikortteja, kuvat pelkistä taideteoksista ovat kokonaisuudessaan lehtiartikkelin kuvituksena jne. sen sijaan tämän kuvan esim. matka-artikkelin kuvituksena tai tämän kirjan esimerkkikuvana ei ole taideteoksen kaupallista hyödyntämistä. Tosin varmuuden vuoksi museolta kysyttiin ja saatiin lupa viimeksi mainittuun tarkoitukseen.