Syksy Soi! - WordPress.com
klaukkala, lepsämä, kirkonkylä, rajamäki jne. Kulttuuri kylässä – 2. 1 li ja a a iv ssa ä t a s fe kal äss i ur uk äm u t t Kla eps ul L y S K S ! i o y s k . 14 9 Sisällys Syksy Soi! Klaukkalassa s. 17–27 Syksy Soi! -ohjelma sivulla 20 Satu Sopanen s. 4 Kulttuuri kylässä -lehden Kulttuuri kylässä 3 toimittivat mäntysalolaiset Hanna Kuusela ja Kimmo Jylhämö. Syyskonsertto! Tehdään Impivaara N Jukka Linkola s. 21 Kierrä Taidekieppi! s. 6 & 34 Graffitteja, kyllä kiitos s. 33 Nyt ratsaille s. 12 Roinelan Club Afterlife s. 26 Lukupiirit kutsuvat s. 36 kirkonkylä, rajamäki jne. Kulttuuri kylässä klaukkala, lepsämä, Sy K u lt So i! 14 .– 12 a li ja va s a ti la s s ä s es if k a ä ur uk säm la K Lep ks tu Kannen kuva: Elmeri 5a, Klaukkalan Kulttuuri kylässä -lehti on Nurmijärvellä kotiin ja paikallisissa yrityksissä jaettava kulttuurilehti. Edistää kulttuuria ja musiikkikulttuuria osana 12.–14.9.2014 pidettävää Syksy koulu. y .9 Soi! -tapahtumaa. Ilmestymispäivä 31.8.2014. PAINOS: 20 000. Jakelu Ilmaisjakeluna Nurmijärvellä. KOTIJAKELU: 16 000 nurmijärveläistaloutta. Painopaikka Almamanu, Tampere. TOIMITUS: Hanna Kuusela ([email protected], 050 5142264) & Kimmo Jylhämö ([email protected]) ULKOASU/TAITTO: Kimmo Jylhämö. KUSTANTAJA: Nurmijärven musikantit / Kuusela & Jylhämö. iin monet kerrat olen kuullut Nurmijärven olevan Impivaara. Kan nattajille Impivaara tarkoittaa lintukotoa, jossa kaikki on hyvin ja kavala maailma kaukana. Vastustajille se taas on takapajula, jossa asuu älämölöinen joukko. Minun unelmissani on olemassa kuitenkin vielä kolmas Impivaara – sellainen, josta filosofi Tere Vadén on kirjoittanut. Se Impivaara on hanke, joka vaatii uuden opettelemista, vieraiden taitojen omaksumista ja tulevaisuuden rakentamista. Se ei ole lintukoto eikä takapajula, vaan paikka, joka on mahdollinen vain yhdessä rakentaen. Siellä yksi opettelee polttamaan puupolttoista keramiikkaa ja toinen ratsastamaan hevosta ymmärtäen. Siellä jokainen voi valita oman – kiemuraisenkin – polkunsa ja silti kuunnella toisia. Sinne uudet ihmiset, myös kaukaa tulevat, ovat tervetulleita rakentamaan uutta elämäänsä. Siellä jokainen saa valita oman rauhallisen elämäntiensä, ja silti kokoontua yhteen – vaikkapa tulevaan monitoimitalo0n. Tällaista Impivaaraa Syksy Soi! -festivaali, Taidekieppi ja tämä lehti yrittävät mielikuvissani rakentaa. Yhdessä nämä kulttuuritapahtumat kokoavat yhteen lähes sata tekijää – ja ne koskettavat useampaa tuhatta kuntalaista. Niistä mikään ei kuitenkaan synny ilman toisten tukea. Kulttuurin tekeminen vaatii työtä, mutta antaa paljon: se opettaa elämään ja tulemaan toimeen yhdessä. Ehkä joku haluaa lopulta muuttaa pois, kun aika Impivaarassa tulee täyteen. Mutta toivotaan, että ennen sitä elo Impivaarassa on opettanut ainakin jotain hyvää. Toivotaan, että se on opettanut elämään yhdessä uutta rakentaen. Hanna Kuusela Lähetä palautetta osoitteeseen [email protected] Tapaa Satu & Santtu-Matias Klaukkalan Roinelassa la 13.9 klo 12 & 14. Lapsetkin saavat rokata Satu Sopanen, Santtu-Matias Rouvali ja lapset etsivät Klaukkalan konsertissa tahtipuikkoa. Hei Satu, teet lastenmusiikkia. Jatka lausetta: Lasten musiikki on… ...tärkeä juttu, koska radiosta kuuluu niin paljon aikuisten poppia. Ei kaikki musiikki tai sanoitukset ole tarkoitettu lapsille. Siksipä pitäisi olla jotain ihan lasten omaa ja heille tarkoitettua musisointia julkisilla kanavilla. säestäessä kanteleella. SibeliusAkatemiassa erikoistuin EevaLeena Pokelan johdolla kansanmusiikkiin, mutta meidän ryhmä olikin niin toimiva, että alettiin kesteriksi, ja sillä nimellä keikkailemme yhä. Samaan aikaan pääsin mukaan Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsiprojektiin ke- Millaisia lauluja konsertissa kuullaan? Mukana on tuttuja lastenlauluja, muun muassa I-ha-haa, ja kaunista kamarimusiikkia. Miten lastenkonsertissa pitää käyttäytyä? Seikkailumielellä! Tässä konsertissa lauletaan ja leikitään yhdessä. Siitä saadaan voimaa ja musiikkieliksiiriä tahtipuikon löytämiseen. Pitääkö konsertissa olla hiljaa? Mielellään silloin, kun kamariorkesteri soittaa ja minä pyydän, että kuunnellaan hipihiljaa. Laulujen aikana mielellään ei olla hiljaa, vaan lauletaan yhdessä. Sopiiko rokki lapsille? Totta kai. Kyllä lapsetkin saavat rokata. Minäkin rokkaan muun muassa Pupurokin tahdissa. Miten sinusta tuli lastenmusiikin tekijä? Olen pikkutyttönä esittänyt lastenlauluja siskojeni Tainan ja Päivin kanssa isäni Ismo Sopasen tietää. Tulkaa kaikki mukaan etsimään, ehkä se sitten löytyy! Millaiset lapset ovat tervetulleita konserttiin? Konsertti sopii kaikenikäisille ja koko perheelle. Luulisin, että laulut ovat eniten tuttuja muskarilapsille ja ala-asteen 1.–3.-luokkalaisille. Mikä lastenmusiikissa on parasta, ja millaista on hyvä lastenmusiikki? Lastenmusiikissa sanat koskettavat lasten maailmaa. Lauletaan eläimistä, päivän touhuista, leikistä, fantasiasta. Niissä ei kiroilla, ei surkutella mennyttä rakkautta, eikä vihata maailmaa. Lastenmusiikissa on – ainakin vielä – arvot kohdillaan, ja monet bändit tekevät musiikkia todella ammattitaidolla. Musiikissa on kuultavissa leikkimielisyys, ja se saa iloiselle tuulelle. Sitä voi kuunnella koko perhe, se on turvallista. Valokuva: Timo Mokkila Syksy Soi! -vieras 4 Kulttuuri kylässä Satu Sopanen ja Santtu-Matias Rouvali etsityttävät tahtipuikkoa lauantaina. tehdä myös lastenmusiikkia. Meillä synkkasi hyvin EevaLeenan kanssa, ja hän rohkaisi meitä jatkamaan musisointia keskenämme. Erikoistuin vielä varhaiskasvatukseen, ja toimin myös muskariopettajana. Miten suosittu Tuttiorkesterinne syntyi? Aloitimme bänditoimintamme nimellä Mukaralla, ja soitimme yhdessä todella pitkään. Meille tuli oma ohjelma Pikku Kakkoseen, Huvitutti, jota teimme noin 100 jaksoa. Huvitutti oli yksi aikansa suosituimmista lastenmusiikkiohjelmista. Sen myötä yhtyeen nimi muuttui yleisön suussa Tuttior- hittämään lastenkonsertteja. Oli aivan mahtavaa päästä työskentelemään ison orkesterin kanssa. Se vei mennessään, ja yhä saan tehdä töitä mahtavien muusikoiden kanssa. Esiinnyt Syksy Soi! –festivaalilla Klaukkalassa. Mitä Klaukkalan konsertissa tapahtuu? Me etsimme lasten kanssa kadonnutta tahtipuikkoa, jolla orkesterin saisi kesytettyä soittamaan muun muassa erilaisia rytmejä ja voimanvaihteluita. Ahaa, no mistä sen tahtipuikon sitten löytää? Salaisesta paikasta. Ei voi vielä Soitat kannelta, kuvaile sitä soittimena? Kanteleessani on 39 kieltä, siinä on sävelvaihtokoneisto ja mikrofonit sisäänrakennettuna. Kanteletta joskus kuvaillaan pöytäharpuksi. Siinä on paljon samoja elementtejä kuin konserttiharpussa. Minä soitan klassista musiikkia kanteleella, ja tykkään kovasti sen äänestä. Aloin soittaa kannelta, koska isäni opetti ja soitti sitä itsekin. Meillä oli kotona kaksi kannelta, joita saimme siskojen kanssa soittaa. Vähitellen innostuin niin, että siitä tuli ihan ammatti. Mistä tulee hyvälle tuulelle? Iloisista ihmisistä, leikkivistä lapsista, auringon paisteesta, rupattelusta torimyyjien kanssa, maukkaasta ruoasta, kivasta musiikista ja avantouinnista. Hanna Kuusela Kuule Lindgreniä ja Löyttyä Klaukkalan kirjaston Taiteiden yössä 5.9 klo 20.30. M iten klassisen musiikin kuuntelu voisi olla hauskaa ja antoisaa? Tästä ja muista klassisista pulmista keskustelevat toimittaja– kirjailija Minna Lindgren ja tutkija Olli Löytty Klaukkalan kirjaston Taiteiden yössä 5.9 klo 20.30. Keskustelukumppaneilta on ilmestynyt uusi kirja, Sinfoniaanisin terveisin, jossa klassisen musiikin ekspertti Lindgren ja ensiaskeleitaan lajin parissa ottava Löytty pohtivat, miksi klassisen musiikin kuunteleminen on niin vaikeaa. Lindgren on tullut tutuksi muun muassa Ylen toimittajana ja Ehtoolehto-romaaneistaan. Löytty on kirjoittanut monia tietokirjoja etenkin monikulttuurisuudesta. Klaukkalan kirjaston Taiteiden yössä keskusteluun osallistuu myös Syksy Soi! -muusikoita. Lue kirjan arvostelu tämän lehden sivulta 23. Mikä on lehden paras juttu? K erro meille, mikä on tämän lehden paras juttu. Lähetä palaute osoitteeseen [email protected]. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti Antikvariaatti Sofiaan Helsingissä. Keksi nimi kulttuuriviikolle! S yyskuussa kulttuurissa kuhisee, kun Taidekieppi, Nurmijärven Musikantit, opistojen nuoret ja Klaukkalan kirjaston Taiteiden yö tarjoavat kulttuuriohjelmaa kaikille kuntalaisille. Mutta mikä nimeksi tälle Klaukkalan ympäristöön leviävälle kulttuuriviikolle? Osallistu kilpailuun, ja ehdota MIKÄ TUO TEIDÄN MIELESTÄNNE ON? kulttuuriviikolle iskevää nimeä. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kulttuuriaiheisia palkintoja. Voit osallistua kilpailuun Taidekiepin ja Syksy Soi! -kulttuurifestivaalin tapahtumissa ja konserteissa. Kilpailun järjestävät Klaukkalan kirjasto, Taidekieppi & Nurmijärven Musikantit. Tanssivat sävelet, soivat askeleet O n toki helpompi laittaa levy soimaan kuin järjestää orkesteri tuottamaan musiikkia tanssiesitykseen. Mutta miksi tyytyä helppoon ratkaisuun, kun yhdessä toimimalla voi saada aikaan niin paljon enemmän? Yhteistyö eri taidelajien välillä on kivaa, tehokasta, tuotteliasta ja tunteita herättävää. Se virkistää ja antaa uusia haasteita niin oppilaille kuin opettajillekin. Yhdessä toimien voidaan kasvattaa osasiaan vahvempi kokonaisuus ja isojakin asioita pystytään ajamaan tuloksellisesti. N urmijärvellä taideopetuksen yhteistoiminta on ollut vilkasta jo vuosia. Tanssijat ovat saaneet tuta, millaista on tanssia kapellimestarin tahtipuikon määräämällä tempolla ja soittajat ovat päässeet esittämään haastavia teoksia isoille yleisöille. Monet kuntalaiset muistavat Pähkinänsärkijä- ja Ali Baba -produktiot, jotka antoivat nuorille taiteen perusopetuksen oppilaille ikimuistoisia esiintymiskokemuksia. Katsojatkin riemuitsivat. Kuulin useita hämmästyneitä kommentteja esitysten jälkeen: ”Tällaista taidetta Nurmijärvellä! Kuka olisi uskonut!” Kun useampi luova pää kolahtaa yhteen, kumaus kuuluu ja näkyy. Silkan luovan hulluuden ohella tavoitteena on kehittää konsepteja, joita voidaan hyödyntää useampaan kertaan. ”Kivi kengässä” on Nurmijärven alakoululaisille suunnattu teatterin, kuvataiteen, musiikin ja tanssin työpajakokonaisuus, josta ovat tähän mennessä päässeet nauttimaan Klaukkalan ja Rajamäen 3.–4.-luokkalaiset. Lapset saavat koulupäivän yhteydessä tutustua neljään taidelajiin, ja vetäjinä ovat toimineet taiteen perusopetuksen opettajat kustakin oppilaitoksesta. N urmijärvellä ollaan edelläkävijöitä taiteen perusopetuksen opetusyhteistyössä. ”Tanssivat sävelet, soivat askeleet” on hanke, johon Opetushallitus on myöntänyt tukea alkaneelle lukuvuodelle. Avustuksen turvin on tarkoitus vahvistaa taiteidenvälistä oppimiskulttuuria ja edistää taiteen perusopetusyksiköiden vuoropuhelua ja yhteistoimintaa. On ollut ilo havaita Nurmijärvellä uutta aktiivisuutta ja kulttuurin monimuotoisuutta, joista Syksy Soi! -viikko ja tämä lehti ovat hienoja esimerkkejä. Yhteistoiminnasta tässäkin on kyse. Ulla Lehtinen Kirjoittaja on Nurmijärven tanssiopiston rehtori Pauli Kinnunen SELVÄSTI TAIDETTA, MUTTA MITÄ SE SITTEN ESITTÄÄ? JA MIKSI SE ON NÄIN LÄHELLÄ EDUSKUNTATALOA? NO TIETYSTI! MINÄ TYKKÄISIN ENEMMÄN REALISTISESTA TAITEESTA. 100 VUOTTA KANSANVALTAA, NIIN TÄSSÄ SANOTAAN. SITTENHÄN SE ON TÄYSIN REALISTINEN ! Pauli Kinnunen on klaukkalalainen sarjakuvapiirtäjä, jonka ensimmäinen albumi on nimeltään Vinoileva Hiiri: Poika saunoo. © Pauli Kinnunen www.vinoile vahiiri.fi Voiko ummikko nauttia klassisesta musiikista? Kulttuuri kylässä 5 6 Kulttuuri kylässä xxxxxx Teppo Honkala matkusti UuteenSeelantiin oppiakseen japanilaistyylistä keramiikantekoa. Kulttuuri kylässä 7 Vieraile verstaalla Taidekiepin aikana 6.–7.9. Valokuvat: Jari Vesterinen Rakasta esineitäsi! Keskellä Klaukkalaa on pieni keramiikkaverstas, jossa Teppo Honkala tekee esineitä loppuelämäksi. ” manuaalista ja aika rankkaa.” Halkomotteja palaa neljä tai viisi. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa. ”Mitä pidempään jaksaa polttaa, sitä mielenkiintoisemman näköistä esinettä saadaan ulos.” Mitä rauhallisempi malttaa olla, sitä enemmän esineiden sekaan lentää tuhkaa, joka muodostaa erilaisia pintoja esineisiin. V uonna 2008 rakennettu uuni on ehtinyt käydä läpi 12 polttokertaa. Syyskuussa järjestettävän Taidekiepin aikana uuni kuumenee jälleen, ja yleisö sitä enempää. Honkala ei panosta määrään, vaan laatuun. Sellaista käsityö on. ”Hyvä vertailukohta mittakaavassa on Pentik. Muistelen Pentikin tuotannon olleen aikanaan noin 2400 esinettä vuorokaudessa. Itse teen ehkä 500 esinettä vuodessa.” P entikin valumuoteilla ja sähköuuneilla tehty keramiikka on kaukana Honkalan dreijaamista esineistä, ja juuri teolliselle tuotannolle Honkala haluaa töillään tarjota vaihtoehdon. Hän viittaa esseisti Antti Nylé- M uutaman kuution kokoiseen uuniin mahtuu kerralla 250–400 keramiikkaesinettä. Täyttö on hidasta, koska jokaisen poltettavan esineen alle on aseteltava 3–5 pientä savipalleroa, jotta työt eivät lasittuisi kiinni alustaansa uunissa lentävän tuhkan vuoksi. Uunia poltetaan kerrallaan vähintään 24 tuntia, ja puita lisätään kymmenen minuutin välein, jotta uuni saadaan pidettyä 1300 asteisena. ”Polttaminen vaatii aikaa. Se on Keramiikka poltetaan 1 300 asteessa, jotta sen pinta tulee eläväksi. on tervetullut katsomaan polttoa. Honkala vertaa polttoa ruoan hauduttamiseen. Hidas työ palkitaan. Sen verran rankkaa poltto on, ettei Honkala tee sitä kuin kaksi kertaa vuodessa. Toisaalta poltettavia esineitäkään ei kerry Haastattelu Tämä työ tarjoaa sellaisen elämän, mitä itse ymmärrän”, sanoo käsityöläinen Teppo Honkala ja kävelee sisään itse muuraamaansa keramiikkauuniin. Keskellä Klaukkalaa sijaitsevalla Gunnarin tilalla ollaan työn touhussa. Puupolttoista keramiikkaa tekevällä Honkalalla on juuri menossa neljäs päivä uuninsa täytössä. Mies pyörittelee pieniä savipalleroita ja asettelee niitä käsityönä tekemiensä keramiikkaesineiden alle. Klaukkalantien ruuhkat tuntuvat täällä kaukaiselta, vaikka tielle on matkaa vain muutama sata metriä. ”Koko jutun kannalta on hirveän olennainen pointti, että pystyy luomaan itselleen sellaisen elämän, jonka käsittää. Ehkä ei voi sanoa, että ymmärtäisi ympäröivää maailmaa, mutta ainakin omaa elämäänsä”, Honkala sanoo. ”Kai sekin on jonkin arvoista?” niin, jonka mukaan rakastamme esineitämme liian vähän. ”Se tarkoittaa minusta sitä, että sallimme kertakäyttökulttuurin. Jos me rakastaisimme jokaista tavaraa, jonka kotiimme otamme, koko tämä tavaratuotannon mei- 8 Kulttuuri kylässä Teppo Honkalan uunista valmistuu noin 500 esinettä vuodessa. ninki olisi jo paremmalla pohjalla.” Ajatus näkyy kaikessa Honkalan toiminnassa. Hän ei myy töitään netissä, koska haluaa ostajan ensin tutustuvan esineeseen; pitävän sitä kädessään ja pohtivan omaa suhdettaan siihen. ”Jos ostat tällaisen esineen, ostamista pitää harkita. Haluatko sen oikeasti? Onko siinä jotain viehättävää, minkä vuoksi haluat sen kotiisi? Ja jos teet ostopäätöksen, niin pidä sitten esineestä huolta koko loppuelämäsi. Älä heitä sitä heti pois.” ”Toivoisin, että tämä voisi olla meidän ihmisten uusi suhtautumistapa tavaramaailmaan.” Siksi Honkala melkeinpä kieltää minua ostamasta tekemiään töitä lahjaksi: jokaisen on itse valittava itselleen sopiva esine. K eraamikko-Honkalan tarina alkaa Klaukkalan lukiosta. Honkala ystävystyi uusiseelantilaisen vaihto-oppilaan kanssa, ja meni tapaamaan ystäväänsä maailman toiselle puolelle. Elettiin vuotta 1999. Turistina pyöriessään Honkala päätyi Uuden-Seelannin pohjoisosassa si- jaitsevalle Barry Brickellin keramiikkaverstaalle – tai oikeammin keramiikkatilalle. Vierailu muutti kaiken. ”Koko paikka oli niin vaikutta- va, että heti kun tulin kotiin, katsoin, mihin pääsen opiskelemaan keramiikkaa”, Honkala kertoo. ”Brickellin tilalla oli kivoja pieniä sokkeloisia työhuoneita, jotka Uunia lämmitetään puilla vähintään 24 tuntia. Valokuva: Kimmo Jylhämö oli täynnä kaikkea mielenkiintoista.” Se vaikutti paratiisilta verrattuna siihen synkkään mielikuvaan, joka nuorella miehellä oli liukuhihnojen täyttämästä työmaailmasta koti-Suomessa. E nnen matkaansa Honkalalla ei ollut minkäänlaista kosketusta keramiikkaan. ”Barryn paikassa heräsin siihen visuaaliseen maailmaan, jonka puupolttoisella keramiikalla saa aikaan. En ollut nähnyt sellaista koskaan Suomessa, enkä ehkä sen takia ollut kiinnittänyt sen enempää keramiikkaan huomiota.” Opiskelemaan päästyään Honkala kirjoitti Brickellille ja päätyi kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun Uuden-Seelannin verstaalle. Siellä sai käyttöönsä työvälineet, kunhan teki isännälle ruokaa. Savet kaivettiin itse maasta, ja kaikki perustui omavaraisuuteen. Samaa omavaraisuuden ihannetta Honkala jatkaa Gunnarin tilalla. Halot hakataan itse, lasitteitakin saadaan tuhkasta. Kulttuuri kylässä 9 T ärkeimmän työvälineensä, dreijan, hän on tehnyt löytämistään romuista. Myös uuniin hän muurasi itse. ”Rakensin uunia kolme kuukautta. Ennen sitä en ollut ikinä muurannut kiveäkään. Pihaan tuli 2200 tiiltä, ja rautakauppiaskin vähän ihmetteli, että mitä alan rakentaa tällaisesta määrästä tulitiiliä.” Suurimpiin uuneihin mahtuu kymmeniätuhansia esineitä, mutta Honkalan uuni on yhden miehen mallia. Vain savi täytyy ostaa ulkomailta, mikä selvästi harmittaa Honkalaa. ”Kun tässä on omavaraisuuden ihanne, niin savi on se heikko kohta. Kivitavarasavea ei saa Suomen maaperästä ollenkaan. Suomen maaperästä tuleva savi kestää vain vähän päälle tuhat astetta, mutta jos savi kestää enemmän, avautuu ihan toinen maailma. Se pitää vain kestää, että savea ei täältä saa. Kyllä se välillä vähän mietityttää.” H onkalan verstaalla syntyy teekulhoja, teekannuja, vesikannuja, ruukkuja ja maljakoita, jotka ovat käyttöesineitä ja saavat siis rikkoutua. Mutta samalla ne ovat myös jollain tavalla taidetta. ”En itse oikein pysty vetämään sitä rajaa. Taide-esine kuulostaa oudolta. Kyllä tarkoitus on, että tekemistäni mukeista ja kupeista juodaan. Ja vaaseissa pidetään kukkia, ja ne ovat näkyvillä ja läsnä elinympäristössä – ei niin, että ne laitetaan johonkin kaappiin odottamaan jotain tulevaa.” Samalla Honkala kuitenkin haluaisi onnistua tekemään niin vaikuttavan näköisiä esineitä, että ensisilmäyksellä niiden käytännöllisyys unohtuisi. ”On vaikea selittää, mikä sai tämmöisiin asioihin hurahta- Teppo istuu itse tekemässään uunissa, ja edessä kahvia termospullosta kaataa vaimo Johanna. maan”, Honkala sanoo. ”Ehkä semmoinen itse tekemisen maailma – että kaikki tehdään itse alusta loppuun saakka. Onhan se aika vaikuttava juttu”, hän lisää. O mavaraisuuden rinnalla Honkala puhuu paljon käsillä tekemisen merkityksestä. Käsillä tekeminen tarkoittaa myös yllätysten sietämistä. Puupolttoisen työtavan lopputulosta ei täysin voi ennakoida tai kontrolloida. Leijailevan tuhkan ja kuumuuden pitää antaa tehdä omaa työtään – jättää jälkensä esineisiin. Maailmalla arvostetuimpia töitä ovatkin sellaiset, joissa näkyy vahvimmin tuhkan muodostamat kraaterimaiset jäljet esineiden pinnalla. Suomalaisille tällainen muotokieli on melko vierasta, ja joskus Honkala miettiikin, miten hänen työnsä istuvat suomalaisen funk- tionalismin ja Arabian viitoittaman designin perinteeseen. ”On vaikea selittää, mikä sai tämmöisiin asioihin hurahtamaan.” V anha Gunnarin tila on ihanteellinen paikka työlle: kaikki on lähellä. ”Mutta kauhean vaikea on arvioida, miltä meininki näyttää ulkopuolisen silmin. Onko muiden klaukkalalaisten mielestä kiva, että täällä on tämmöinen verstas? Mikä ihmisten toive tällaisesta kylästä on: onko kiva, että on tällaisia pieniä verstaita ja kivijalkakauppoja, vai halutaanko vain iso- 10 Kulttuuri kylässä ja Prismoja ja Cittareita?” City-Markettiin Honkalan verstasta ja sen yhteydessä olevaa puotia on vaikea verrata. Pieni puoti on sisustettu kierrätysmateriaaleilla. Silti kaikki näyttää harkitulta ja tunnelma on rauhallinen. Tila on kaunis ja tyylikäs. Verstas on auki joka päivä, ja vierailijat ovat aina tervetulleita, vaikka ohi kulkiessa siltä ei välttämättä näytäkään. Vierailijan täytyy vain kävellä reippaasti pihalle tai soittaa Honkalalle. K ovin monella muulla tavalla Honkala ei töitään yritäkään myydä. Se on yksi merkki siitä, että tärkeämpää on työn sisältö ja työn tekeminen kuin raha tai menestys. ”Alun perin ideana oli nimenomaan se, että kun on pienet tulot, pitää olla pienet menot.” Yrityksen kulut ovat noin 500 euroa vuodessa, ja plussan puolella on joka vuosi oltu. ”Työtilaakin lämmitän puilla, ja uuniin saan polttopuut, kun autan appiukkoa metsätöissä ja teen itse. Sen idean varaan alun perin las- ”Ensimmäiseen kymmeneen vuoteen en ostanut mitään muuta kuin ruokaa.” kin, että pystyn tätä pyörittämään.” Honkala vertaa työtään esimerkiksi puusepän työhön, jossa pelkät työvälineet voivat maksaa jo tuhansia tai kymmeniätuhansia euroja. P ienet menot tarkoittivat alussa askeettista elämää. ”Ensimmäiseen kymmeneen vuoteen en ostanut mitään muuta kuin ruokaa. Periaatteessa yksin eläessä pystyi viettämään sellaista elämää, ettei ostanut mitään ja sai vaatteet kavereilta ja käveli ja pyöräili, eikä ajanut autolla.” Ihanteista on kuitenkin vähän tingitty lasten syntymisen jälkeen, eikä lapsia keramiikan tekemisel- lä elätä. Siihen tarvitaan myös vaimon tuloja. ”Eihän sitä voi kieltää, etteikö meillä vaimo tuo rahaa pöytään, ja minä teen sitten kotitöitä. Se on ihan päivänselvää.” Samanlaisiin ratkaisuihin Honkala kannustaa myös muita. ”En välttämättä lähtisi hakemaan sitä, että miehen on perheensä elätettävä, vaikka monilla minunkin ikäisillä on vielä tämä ajatus. Se rajoittaa kauheasti haaveita, jos pidättäydytään siinä, että olen mies ja minulla on kaksi lasta ja minun pitää heidät elättää. Eihän silloin voi tehdä mitään tällaista.” E nnakkoluuloton työnjako on ollut myös yksi edellytys sille, että perinteikkäällä Gunnarin tilalla on elämää myös nyt, kun maanviljelyksestä on asteittain luovuttu. Ilman Honkalan perheen ratkaisuja tila saattaisi kuolla pois. ”Kyllähän se varmaan ulospäin näyttää kummalliselta, että toi vaan pyörittelee noita kuppejaan, että mistä ne saavat rahansa. Olemme kuitenkin saaneet tämän homman pyörimään. Kaikki tun- tuvat olevan ainakin toistaiseksi tyytyväisiä.” Honkalan työsykli kestää puoli vuotta. Kolme tai neljä kuukautta hän dreijaa esineitä. ”Vuoden aikana menee aika paljon aikaa myös puiden pyörittelyyn ja pilkkomiseen.” Lasittaminen ja uunin lastaaminen vievät pari viikkoa. Polton jälkeen kaikki alkaa taas alusta. Tavaroita syntyy hitaaseen mutta tasaiseen tahtiin. ”Voihan se olla, että jossain vaiheessa, kun hukun näihin töihin, tämä ehkä loppuu”, Honkala nauraa. ”Onneksi täällä on tilaa kuitenkin vielä.” Hanna Kuusela Taidekiepin aikana 6.–7.9 Honkalan työhuone ja myymälä ovat avoinna klo 10–16. Viikonlopun aikana lämpiää myös puupolttoinen keramiikkauuni. Poltto kestää lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Mukana poltossa myös keraamikot Jari Vesterinen, Aba Luostarinen ja Marjo Kilgast. Osoite: Gunnarintie 14, Klaukkala. Lue nämä kirjat! Käsillä tekemistä voi pohtia kirjojen kautta. Teppo Honkalaa ovat innostaneet seuraavat kirjat. Schumacher, E. F., Pieni on kaunista (1973) “Tämä on ensimmäinen kirja, joka herätti pohtimaan pienimuotoisen tekemisen – työn jossa ihmisellä on käsitys ja vastuu koko prosessista – tärkeyttä ihmisen mielelle. Schumacher kannatti työelämään inhimillistä teknologiaa, joka soisi ihmiselle mahdollisuuden saada tyydytystä työnteosta sen sijaan, että he työskentelisivät vain palkan vuoksi.” Morris, William, Huomispäivän uutisia (1890) “Arts and Crafts -liikkeen johtohahmo William Morris kirjoitti tämän utopian vuonna 1890. Kirja kertoo maailmasta, jossa ei käytetä konetekniikkaa. Teollinen tuotanto on käytännössä hävinnyt ja tullut korvatuksi paremmilla menetelmillä. Tärkeimpänä asiana tästä jäi mieleen, miten paljon yhteiskunnassa vallitsevat tuotantomenetelmät vaikuttavat kaikkeen mitä näemme ympärillämme. Uskon, että käsintehty tavaramaailma olisi kauniimpi ja määrältään kohtuullisempi. Koneettoman maailman ihmisten onnellisuus oli silti paikoitellen hieman epäuskottavaa luettavaa.” Fromm, Erich, Terve yhteiskunta (1955) “Lisää yhteiskuntakritiikkiä. Kirja selvittää erittäin perusteellisesti kapitalistisen yhteiskunnan vieraannuttavaa vaikutusta ihmiseen. Sain tätä lukiessani paljon lisävalaistusta syihin, miksi Barry Brickellin itse rakentama luonnonläheinen pienoismaailma kaikessa omatoimisuudessaan ja aktiivisuudessaan teki lähtemättömän vaikutuksen länsimaisessa kaupungissa asuneeseen nuoreen mieheen vuonna 1999.” Siukonen, Jyrki, Vasara ja hiljaisuus (2011) “Tämän lukeminen oli suoranainen helpotus. Kaikki mitä olen verstaalla työskennellessäni ajatellut ja vähän enemmän- kin on nyt luettavassa muodossa. Usein tuntuu, ettei omasta työstä osaa kertoa kysyjälle sitä olennaista asiaa. Miksi teen mitä teen? Nyt voin lukea sen kaiken tästä pienestä vihreäkantisesta.” Venkula, Jaana, Tekemisen taito (2008) “Viimeisin löytö, joka vahvistaa uskoani itse tekemisen välttämättömyyteen. Syvällistä analyysia tekemisestä ja sen kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta ihmiseen. Sain muun muassa vastauksen, miksi itse rakennetun keramiikkauunin lämmittäminen itse pilkotuilla puilla 1300 asteeseen antaa niin voimakkaan elossa olemisen kokemuksen. Jotain tällaista olin vielä jäänyt kaipaamaan edellä mainittujen teosten jälkeen.” Ohjaaja Anna Kelo: “Maailman paras ooppera.” W. A. MOZART Uusi Figaron häät Ensi-ilta 29.8. Muut esitykset 2.9.–7.10. 3XBEETHOVEN 9.10. Järvenpää-talo klo 19 JANNE NISONEN Coriolan-alkusoitto Viulukonsertto Sinfonia nro 5 ”Kohtalonsinfonia” RÉKA SZILVAY Lipunmyynti palvelee ma-pe 9–18, la 12–18 (09) 4030 2211 Oopperan palvelupiste avoinna ma-pe 12–19, la 12–18 ooppera.fi • lippu.fi VIULISTI - JOHTAJA VIULU Liput Lippupisteestä 25/19/11 €, sis. palvelumaksu WWW.TAPIOLASINFONIETTA.FI : M ainiotuotto.Jav ainasiakasomistajille. Olemmetehneet sinuavartenuudentuotteen,T uotto-osuuden.T a voittelemmesille tänä vuonna3,25 %tuottoa*.Sijoitat suor aanomistamasiOsuuspankinpääomaan. T uotto-osuudenkorkojasenmaksaminenriippuvat ainapankintoiminnan tuloksellisuudesta. K ysylisää omastaOsuuspankistasitaivier aileosoitteessaop.fi/k eskiuudenmaa nop.fi. *T uottota voitevoimuuttuavuosittainjatuotto-osuuksientakaisinmaksamiseensisältyytiettyjä ehtoja.T utustu merkintäesitteeseen. Y h d e s s äh yv ä tu l e e . SYKSYN KERTALIPUT MYYNNISSÄ LIPPUPALVELUSSA NYT! Ryhmävaraukset myös [email protected] Suorat konserttilähetykset Yle Teemalla 4.9., 2.10., 24.10., 7.11., 21.11., 6.12. ja 11.12. Suorat konserttistriimit verkossa osoitteessa yle.fi/rso yle.fi/rso 12 Kulttuuri kylässä Pietari Kylmälä & Eero Yli-Vakkuri, kuvat Ore.e Jalostamot Hevoset takaisin maailmankartalle Taiteilijat kokeilevat, miten hevonen voisi olla osa 2000-luvun teknokulttuuria, jossa tarvitsemme hoivaa siinä missä hevosetkin. A jatus hevosesta osana tulevaisuuden kaupunkeja saa ihmiset takajaloilleen, sillä hevosta pidetään maatalousyhteiskuntaan kuuluvana elikkona. Hevonen sijoitetaan vanhaan maailmaan, jossa liikkuminen oli hidasta, kommunikaatio kankeaa ja ympäristö pölyn sekä keuhkotautien riivaamaa. Modernissa yhteiskunnassa hevonen kuuluu ja näkyy vain sananlaskuissa, mainoksissa ja autojen brändeissä – eikä haise missään. Kuitenkin Suomen hevoskanta on kasvamaan päin, ja valtaosa hevosista elää suurimpi- en asutuskeskusten liepeillä. Hevoset ovat siellä, missä ihmisetkin. Yhteinen taipaleemme on pitkä. Kaikkien vanhojen kaupunkien perustukset on raivattu hevosten avulla, ja betonivalujen vahvikkeiksi on laskettu hevosenkenkiä. Eläimet ovat tehneet näkymätöntä työtä kaupunkien varjoissa ja olleet mukana historian käännekohdissa. S otahistorian ohella hevosilla on ollut merkittävä rooli esimerkiksi tekniikan uudistajina. 1830-luvun Englannissa ajauduttiin joukkomellakoihin, kun hevosten pyörittämät mekanisoidut puimakoneet syrjäyttivät puimiseen erikoistuneet maataloustyöntekijät. Kun teollisen vallankumouksen aikaisessa Englannissa luovuttiin lapsityövoiman käytöstä, avautui pienikokoisille shetlanninponeille paikka hiilikaivoksista. Sinnikkäät ponit elivät koko ikänsä kaivosten uumenissa ja kantoivat aikaisemmin lasten raahaamat taakat. Eräs viimeisistä ammattikaivosponeista, 40-vuotias Tony, nukkui pois 2011. N äiden ja lukuisten muiden esimerkkien kautta hevonen on kirjoitettu sisään eurooppalaiseen elämäntapaan, kuten myös nauta, lammas, porsas, kyyhkynen ja koira. Hevosilla on näkyvä rooli myös suomalaisen kulttuuri-identiteetin rakentumisessa. Nykyään kun päätyy puhumaan hevosista torilla, jutusteluun saattaa tarrautua vanhojapartoja, jotka vielä muistavat, minkälainen merkitys hevosilla oli peltotöissä. Hevonen oli 40 vuotta sitten tavallinen työkaveri. T yö on yhdistänyt hevosta ja ihmistä ammoisista ajoista. Suhde on ollut symbioottinen. Ihminen on taktikoinut sään kanssa ja hevonen tarjonnut vetoapua peltotyössä. Molemmat Tanskassa ja Ruotsissa elää noin 28 hevosta 1000 asukasta kohden. Suomen vastaava luku on tästä alle puolet eli 11 hevosta 1000 asukasta kohden. ovat nauttineet työn hedelmistä ja olleet riippuvaisia toisistaan. Nyt kun suhdetta ei enää varjosta riippuvuus, voidaan eläimeen tutustua tuoreelta pohjalta. Modernisaation ansiosta suhde voi olla tulostavoitteeton. Vaikka sato jäisi pieneksi, hevosta ei todennäköisesti tarvitse syödä, eikä sen potkusta katkennut sääri johda vääjäämättä amputaatioon. Pellosta lähiöksi Kurjimmillaan hevosten määrä Suomessa laski 400 000 yksilöstä 30 000 kieppeille. Kannan romahdus tapahtui 1950 ja 1980 lukujen välissä. Hevosten haasteeksi muodostui uuden tarkoituksen löytäminen polttomoottoriyhteiskunnassa, jossa lihaskuntoa ei laskettu kilpailuvaltiksi työmarkkinoilla. Hevosen on ollut kiire keksiä, minkälaisia muita palveluita se voisi vaihtaa ihmisten kanssa. Romahduksesta selvinneet hevoset ovat jäämässä kasvukeskusten puristukseen, ja hevosille suotava tila liikkua ja laiduntaa Hevoskulttuurista taidetta ja arkea Hevoslinja-taidehanke tuo hevosen takaisin nykyaikaan, maanteille, virastoihin, bussien, pyörien ja rautateiden rinnalle osaksi yhdyskuntasuunnittelua. H evoslinja on sekalaisen taiteilijaryhmän hanke, joka tutkii nykyaikaista hevoskulttuuria. Projektin näkökulmasta eläimet tarjoavat innovatiivisia mahdollisuuksia pyristellessämme kohti ekologisesti kestäviä ratkaisuja. Projektin ajatuksena on ratsastaa Turusta Helsinkiin Suurta rantatietä, joka tunnetaan nykyisin Kuninkaantienä. Matka-aika jää reilusti jälkeen vuonna 1790 matkustaneen Johan Georg af Sillénin ajasta. Sillén pyyhälsi matkan 27 tunnissa: “Koko yön ajoimme loppuunajettujen luurankojen perässä syvässä hiekassa melko mäkistä tietä.” Hevoslinjalaisten mukaan hevosten ajatteleminen ei tar- koita paluuta menneisyyteen. Nykypäivänä eläinsuhteet mahdollistavat harppauksen tulevaisuuden yhteiskuntiin, jotka eivät perustu ainoastaan eläinten oikeuksien kiistämiseen ja fossiilisten polttoaineiden tarjoamaan jättimäiseen energiasyötteeseen. Projektin maalailemissa tulevaisuudenkuvissa eläinten tunteminen ja tämän tuntemuksen myötä solmittavat uudet yhteiskuntasopimukset ovat teknisen ja kulttuurisen kehityksen lakipiste. Pietari Kylmälä & Eero Yli-Vakkuri Taideprojektia rahoittaa Koneen säätiö. Kulttuuri kylässä 13 niukkenee, kun kaupunkien liepeiden maa-aloja lunastetaan rakennuskäyttöön ja rakennetaan umpeen. Näin ikävästi on käymässä esimerkiksi Espoon Kauklahdessa, missä louhoshanke on ajamassa Fagerängin maastotallin ahtaalle. Samanlaisia jännitteitä on ympäri maata. Muutoin luontosuhteellaan koreilevat suomalaiset jännittävät hevosten läsnäoloa ja pyrkivät ohjelmallisesti ajamaan niitä pois naapurustostaan. H aasteista huolimatta hevoskanta on elpymään päin, ja maassamme elää nyt noin 75 000 hevosta. Nurmijärvellä hevosia on laskettua olevan noin 700. Elpymistä on auttanut hevosurheilu, jossa eläimen, sen kasvattajien, ratsastajien, ohjastajien ja omistajien kanttia mitataan kilpakentillä. Vuoden 1952 Helsingin olympialaisista alkaen ratsastus on ollut yksi harvoista urheilumuodoista, joissa kilpailijoita ei ole suljettu eri ryhmiin sukupuolen perusteella (ehkä tähän on vaikuttanut se, että hevosillakin tunnustetaan kolme sukupuolta). Vuonna 1952 kouluratsastuksen hopean voitti Lis Hartel, joka uusi mitalinsa 1956. E rilaisten kilpailujen aisapariksi on syntynyt harrastuspiirejä, joiden tavoitteena on luoda ja kehittää eläimen ja ihmisen välistä suhdetta. Suhde on toki tärkeä myös kilpakentillä, mutta näiden ulkopuolella hevosten tarjoamat kokemukset ja hoiva korostuvat pyyteettömämmin. Eläinsuhteet tutkitusti kasvattavat nuorten itseluottamusta, ja tallien sosiaaliset ympäristöt tarjoavat parhaimmillaan kannustavan vertaisverkoston. Näin tarkasteltuna hevoselle on auennut uusi työsarka: yhteisöllisen hyvinvoinnin edistäminen. Hevoselle on auennut uusi työsarka: yhteisöllisen hyvinvoinnin edistäminen. Hevoset ovat onnistuneet keräämään ympärilleen omistautuneita harrastajia, joille raviratojen varikot tai lähiöiden ratsastustallit Taiteilijaryhmän Hevoslinja Turusta Helsinkiin noudattelee luovasti vanhan Kuninkaantien polveilemista modernissa maastossa. ovat tärkeitä identiteettiä rakentavia ympäristöjä. Hevosen uusi työ Ratsutalleilla työskenteleviä hevosia kutsutaan tuntsareiksi eli tuntihevosiksi. Niillä on vaativa tehtävä toimia harjoittelualustoina harrastusta aloitteleville ja edistyneemmille ratsastajille. Aloittelijat harjoittelevat maasta työskentelyä eli harjaamista, kunnon tarkistamista, liikuttelua ja taluttelua. Kun perustaidot on omaksuttu, päästään kapuamaan ratsaille. Tuntsarit tekevät pitkiä päiviä ja joutuvat fyysisesti koville, mutta usein jää alleviivaamatta niiden tekemä henkinen työ. Opetuskäytössä toimivat hevoset työskentelevät päivästä toiseen eri tavoin latautuneiden, eri taitoisten ja kokoisten ihmisten kanssa tarjoten vastineeksi kokemusta hevosesta. A loittelija törmää ensimmäiseksi kertomuksiin siitä, minkälaisia tietyt hevoset ovat. Harrastaja oppii myös useimmiten hevosten nimet ennen kuin tutustuu näiden omistajiin. Tylsimmästäkin tuntsarista liikkuu talleilla juttuja, joilla selitetään sen käytöstä ja temppuja. Eläimen persoona on yhteisesti sepitetyn tarinankudonnan tulosta. Jutut auttavat ennakoimaan eläinyksilöiden toimintaa. Ne ovat paikallista eläinkäyttäytymistie- 14 Kulttuuri kylässä Hevoslinja-taidehanke tutkii, olisiko nykyinen kattava harrastustalliverkosto sovellettavissa vastaamaan vuosisatoja toiminnassa ollutta kestikievarijärjestelmää. Hevosliikennöinnin infrastruktuuri on olemassa, on vain keksittävä, miten sitä käytetään. Helsinki–Turku-moottoritien ja kattavan huoltoasemaverkoston pohja laskettiin jo vuonna 1649, kun Ruotsin kruunu virallisti kestikievarijärjestelmän. Kestikievarit huolehtivat matkustajien ruokailusta ja yöpymisestä, sekä hevosten saatavuudesta. Jokaisella kestikievarilla piti valtiollisen asetuksen mukaan olla kahdeksan hevosta saatavilla. Kestikievarilaitos lakkautettiin lopullisesti vasta vuonna 1955. dettä. Ratsastettaessa sepitettyjä teorioita kokeillaan käytännössä. Kokemus hevosesta on aina yllättävä, koska teoriat harvoin mallintavat käytöstä oikein. Ajatus ”hevoset yllättävät aina” lienee pätevin nyrkkisääntö selittämään niiden käytöstä. Siksipä jos tuntsari ei yllätäkään, eikä hevonen näin vastaakaan mielikuvaa, se saatetaan tulkita ärsyttäväksi, laiskaksi tai viimein masentuneeksi! T äydellinen sessio tuntikäytössä toimivan hevosen kanssa sisältää koko draaman kaaren. Alkuun hevonen on etäinen, sitten se voitetaan puolelle ja koetaan itsen ylittäminen. Ohjelman päätteeksi hevosesta luovutaan, tunnustetaan hetken ohikiitävyys ja pitkäaikaisen suhteen mahdottomuus. Laiskimmat tuntsarit ovat parhaita draamaohjaajia. Hevosten luoma draama energisoi harrastajia, edistää työssä jaksamista ja elämänhallintaa. Uudet taloudet Ympäristön hyvinvointia edistääksemme kannattaa kuvitella tulevaisuuksia, joissa eläimillä on käytännöllinen rooli energiatuotannossa sekä osana liikennöintiverkostoja. Merkkejä murroksesta on jo. Norjan Kirkkoniemellä turistit kuljetetaan lentokentältä hotellille koiravaljakoilla. Tällaisia muotoja eläinten ja ihmisten yhteistyöstä on helppo kuvitella (kuten peltotöitä tai metsänraivausta hevosmetsureiden johdolla), mutta tarjolla on myös mielikuvituksellisempia vaihtoehtoja. P yristely kestävän kehityksen edistämiseksi voi olla antoisa prosessi, ja konkreettisia energiataloudellisia ratkaisuja saattaa löytyä odottamattomista kehityssuunnista (kuten yhteistyöstä eläinten kanssa). Ruotsissa on kehitetty lämmi- tysjärjestelmiä, jotka hyödyntävät hevosen lantaa. Suomessa lannanpolttoinnovaatiot ovat toistaiseksi tyssänneet EU-lakien tulkintaan. Eräät sähköä ja modernia tekniikkaa välttelevät Pohjois-Amerikan mennoniitta-yhteisöt ovat jatkaneet hevosvoimin toimivien työkalutekniikoiden kehittämistä. Yhteisön valmistama Athenshevosjuoksumatto kykenee tuottamaan 7 baaria ilmanpainetta, joten sen avulla on mahdollista käyttää yleisimpiä paineilmatyökaluja. Athensin avulla hyrräävät jääkaapit ja kastelujärjestelmät. Energiaa tuottava hevosjuoksumatto tarjoaisi vaihtelua myös meikäläisille talleissaan talvipakkasissa kärvisteleville hevosille. E hkäpä mielekäs kehityssuunta olisi, että neliraajaisilla tehdyt työmatkat voitaisiin jatkossa vähentää verotuksessa. Hevosilla tehtävien työmatkojen verovähennysoikeus edistäisi hevoskulttuuria harppauksella ja olisi perusteltua, sillä meillä on Suomessa muutenkin tiukat nopeusrajoitukset. Lamborghini-ostoksia ei voi perustella kiireellä, silti urheiluautoilla tehdyt työmatkat voidaan vähentää verotuksessa. Kilometrikorvaukset hevoskyydeistä toimisivat positiivisena viestinä alan yrittäjille ja tyylikkäänä brändinä koko Suomelle. Myös suunnitelmat Tuusulan hevoskylien kehittämiseksi ovat inspiroivia ja puoltavat ajatusta siitä, että hevonen kuuluu eurooppalaiseen kulttuurimaisemaan. Tuusulassa hevosyrittäjiä aiotaan houkutella kuntaan kaavoittamalla hevoskyliä Kellokoskelle, Jokelaan ja Rusutjärvelle. Jokelan ja Kellokosken alueista on tarkoitus tehdä vähintään 50 hehtaarin keskittymiä, joissa voi olla perustilojen lisäksi esimerkiksi maastoreittejä, hevosklinikoita, kengityspalveluja ja alan myymälöitä. Myös Orimattilassa toimii hevoskylä, jonka kunta on jälkikäteen kaavoittanut hevosille. R uotsissa taas on ollut hevoskyliä jo pitkään. Eläimen avulla voidaan ylläpitää niittyjä, torjua metsittymistä ja parantaa näkyvyyttä teiden läheisyydessä. Auto- ja hevosliikenne eivät sulje toisiaan pois. Vielä 1950-60-luvuilla Nurmijärvelläkin autot ja hevoset liikkuivat samoilla teillä. Nurmijärven kotiseutuhistorian tuntija Timo Klaukka (1945–2009) on kertonut, että hevoset eivät myöskään pelänneet autoja, mikäli ohjastajilla pysyi pää kylmänä. “Klaukkalan kylänraitilla eteni Alla kuvissa jutun kirjoittajat Pietari Kylmälä (vas) ja Eero Yli-Vakkuri (oik). jalankulkijoita, pyöräilijöitä, hevosajoneuvoja ja yhä useammin myös autoja… Kun ohjaksia ei tiukannut eikä itse osoittanut pelon merkkejä, heilutteli ruuna hetken kaulaansa auton lähestyessä, mutta sitten matka jatkui kaikessa rauhassa”, Klaukka kirjoitti kirjassaan Aikamatka Nurmijärven historiaan. Kulttuuri kylässä 15 E dellä kuvattu monimuotoinen ja -lajinen liikenneympäristö on nykynäkökulmasta edistyksellinen. Mitä jos teknisen kehityksen päämääränä onkin syvällisempi tutustuminen hevoseen? Vaihtoehtona on yhä teknisempi ja monotonisempi ympäristö, josta poikkeaminen koetaan turvallisuusuhkana, toiset eläimet vieraslajeina ja liikenteen nopeusrajoitukset normina. Samalla toimistotyöläiset pyrkivät helpottamaan selkäkipujaan satulatuolien avulla, mikä viimeistään paljastaa kaipuun hypätä ratsun selkään. Tuoleissa löhöily on johtanut suuriin kansanterveydellisiin ongelmiin, jotka voitaisiin kuitata parantamalla mahdollisuutta ratsastaa lähikauppaan. H evosilla tehtävällä työllä on Suomessa pitkät perinteet, ja hevoset myös luovat ympärilleen uusia talouden ja yhteisöllisyyden muotoja. Tuusulan hevoskylähankkeiden yhteydessä on ymmärretty, että hevosiin liittyy merkittäviä Neliraajaisilla tehdyt työmatkat voitaisiin vähentää verotuksessa. liiketaloudellisia mahdollisuuksia. Tämä kaikki vaatii uudenlaista yhdyskunta- ja liikennesuunnittelua, laidunmaita teiden läheisyyteen, mahdollisuuksia kiertää suurimmat liikennekeskittymät sekä kattavaa vierastalliverkostoa. Tuusulassa on todettu, että hevoskylät ovat paitsi hevosihmisten myös hevosettomien etu, kun toimintaa ei ripotella sinne tänne, vaan keskitetysti tietyille alueille. Samalla luvissakin on tarkoitus joustaa. Nyt tontin pitää Tuusulassa olla vähintään kaksi hehtaaria, jotta siinä voi pitää hevosia, mutta hevoskylässä tontti voisi olla pienempi. Hevonen taiteilijana Tallitarinoissa korostetaan hevosten rajatonta ruokahalua ja ponien oveluutta. Eläimessä nähdään siis suunnilleen samoja piirteitä kuin taiteilijassakin. Kirjailija Robert Musilin romaanissa Mies vailla ominaisuuksia irvaillaan modernille yhteiskunnalle, jossa hevonenkin voidaan korottaa neroksi: “Nerokas ravihevonen kiteyttää sen, mitä on olla mies ilman ominaisuuksia.” Kun moderni ihminen intoilee hevosurheilun parissa ja nostaa eläimen luovaksi yksilöksi, hän tulee Musilin romaanin mukaan paljastaneeksi oman alennustilansa. Mutta entä jos Musilin kertoja onkin väärässä? Voisiko hevonen sittenkin olla nero? K un ratsastetaan ojanviertä tai metsäpolkua, tai kuljetetaan tavaraa pois talvisesta maastosta, hevonen paljastaa nerokkuutensa. Ohjat on pidettävä löysällä, jotta hevonen pääsee löytämään omat reittinsä. Varmajalkainen ratsu tai työhevonen ei jätä emäntäänsä pulaan, sillä se on erikoistunut liikennöintiin liittyvään ongelmanratkaisuun. Se löytää omat polkunsa ja hätätapauksessa vie ratsastajansa kotitalolle omatoimisesti. Tähän ei auto kykene. Hevosella on myös energiataloudellista nerokkuutta. Kuljettaessaan ihmistä kaupungista toiseen hevonen luo energiaa lihastyön ja polttoaineeksi kelpaavan lannan muodossa. Kestävän kehityksen näkökulmasta kannattaa harkita ennemmin suhdettaan hevoseen kuin keskittyä vuoraamaan itseään puettavalla elektroniikalla, joka mahdollistaa jatkuvan sähköpostin tarkistamisen. Tulevaisuudessa yhä useampi suomalainen saa elantonsa palvelemalla ja hoivaamalla toisia. Kun on tunnustettu hevosen rooli hoivaeläimenä, voidaan nähdä sukulaisuus nykytyöläisen ja hevosen välillä. Satulatuoliteollisuuden palvelema toimistotyöläinen ja ratsun tarjoama psyko-fyysinen hoivatyö liikkuvat samoilla talouden alueilla. Heidän neroutensa on sopeutumista monimutkaisiin työympäristöihin, mahdollisuuksien näkemistä tiukentuvien työolojen puristuksissa, luovuutta luoda uusia ekonomioita ja hellyyden alueita. t aiteilijoiden Hevoslinja-hanke haluaa osoittaa, että hevosella on yhteiskunnassa aktiivinen rooli muutenkin kuin urheiluvälineenä, statussymbolina tai traktorina. Hevonen osallistuu nyky-yhteiskunnan hienojakoiseen työkulttuuriin täysipainoisesti. Se voidaan nähdä taiteilijana, luovana yksilönä, joka vaikuttaa omien ympäristöjensä mahdollisuuksiin. Taidekuraattori Jussi Koitela on puhunut taiteilijoiden mahdollisuudesta luoda uusia ekonomioita tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion jatkuvuus on uhattuna ja omaehtoisen, luovan toiminnan taloudelliset reunaehdot tuntuvat tukahduttavilta. Yksi tällainen taiteilija voisi olla hevonen. Se on kyennyt muokkaamaan ympäristönsä kehitystä. Se on nero. Pietari Kylmälä & Eero Yli-Vakkuri Syksy Soi! 2. Kulttuurifestivaalin yhteydessä järjestettävä Lepsämä-päivä tarjoaa ohjelmaa koko perheelle sunnuntaina 14.9. Lepsämän Nuorisoseurantalo Toukolassa. Klo 10-14 Maalaismarkkinat: ohjelmassa mm. arpajaiset, kilpailuja, kahvila, makkaranpaistoa, lettuja ja puuhaa lapsille. Antti Grönthal soittaa haitarimusiikkia ja Kimmo Mäkirannan luontokuvat esillä. Klo 11 ja 12 Teatteri Roinela esittää Kolme pientä porsasta & Nurmijärven Musiikkiopiston Laulujoutsenten kuoroesitys. Liput myynnissä ovelta 4€ (sis. teatteri- ja kuoroesityksen) tuntia ennen esitystä. Klo 14 Syksy Soi! -muusikot esittävät Sota-ajan sävelmiä. Lippu 15€ (liput myynnissä ennakkoon ja tuntia ennen konserttia ovelta) Lepsämä-päivä Järjestäjänä Lepsämän Perinne – ja kyläyhdistys. Yhteistyössä mukana Lepsämän kyläsuunnittelutiimi, Lepsämän Nuorisoseura, Lepsämän Partio ja kylän talkooväki sekä Nurmijärven Musikantit. Lepsämä-päivän ohjelmaan voi vielä tulla muutoksia, lisätietoja www.lepsama.fi ja Lepsämän kylän Facebook-sivuilla. Syksy Soi! -kulttuurifestivaali 12.-14.9. 2014 Klaukkalassa ja Lepsämässä. Varjofestivaali 9.-11. 9.2014 www.syksysoi.fi Valokuvat (isot kuvat): Timo Mokkila Syksy Soi! 2014 Kulttuuri kylässä 17 Torvirummun kajahtaessa, kera kavereiden, prinsessojen ja sammakoiden, soi soitto ja laulu kahvilan varjoissa. Käy Varjofestivaalille tie. Kuka taitavi lempeä vastustaa, ketä voita ei lemmen kieli, sitä kuulee taivas ja kuulee maa ja ilma ja ihmismieli, syksyisessä sonetissa. Kulttuurivoimaa! S yksy Soi! -kulttuurifestivaali järjestetään tänä syksynä toista kertaa. Klaukkalan kirjaston Taiteiden yön, opistojen ja Taidekiepin kautta päästään tänä vuonna myös festivaaliviikolla järjestettävään Varjofestivaaliin, jossa saa laulaa karaokea, ihailla tanssia, kuunnella lasten soittoa ja laulua sekä ihmetellä torvirumpua. Haaveemme on alusta saakka ollut, että tämä syksyinen kulttuurirypäs toisi kuntalaiset yhteen. Olisiko ihan hullua, että tulevaisuudessa myös yleisö pääsisi tekemään jotakin yhdessä kulttuurialan ammattilaisten kanssa? Mitäs jos nuoriso ja muusikot tekisivät jotain repäisevää, musiikin genret sekoittavaa, ja tuotos paljastettaisiin sitten suurelle yleisölle? Entäs vauvat? Ja varttuneempi väki, mitä luovuus merkitsee teille? Tutkimusten mukaan taide ja kulttuuri lisäävät Mut miss´ on tahtipuikko, löytävätkö lapsoset sen, ja kulttuurinälkää poteva, saa keittiörevyyssä aimo annoksen. Muistot kultaiset kaikuvat sävelten, ja vievät juhlaan soitinten. Satu Savioja hyvinvointia ja edistävät terveyttä. Se on suuri voimavara. Hallituksen kulttuuriohjelmassa sanotaan, että taide ja kulttuuri ovat perusasioita, joiden uutta luova vaikutus säteilee elämän kaikille alueille. Tervetuloa viihtymään kanssamme kaikkiin Varjofestivaalin ja Syksy Soi! -kulttuurifestivaalin tapahtumiin! Satu Savioja Festivaalijohtaja Syksy Soi! -kulttuurifestivaali 18 Kulttuuri kylässä Ari Grönthal Laulu, freelancer. Lepsämä. Kumi Komori Piano, opettaja ja säestäjä Nurmijärven opistossa ja musiikkiopistossa. Erkki Ylimäki Pasuuna, Lohjan kaupunginorkesteri. Klaukkala. Asko Heiskanen Klarinetti, Tapiola Sinfonietta. Espoo. Niina Moijanen Laulu, Metronomitytöt. Lepsämä. Marja Kopakkala Klarinetti, Radion sinfoniaorkesteri. Espoo. Harri Joy Fagotti, freelancer. Perttula. Tero Toivonen Käyrätorvi, Tapiola Sinfonietta. Helsinki. Perttu Pölönen Jazz-piano & sävellys, Sibelius Akatemia. Valkjärvi. Esko Savioja Trumpetti, Kansallisoopperan orkesteri. Klaukkala. Tuire Grönthal Laulu, Nurmijärven opiston laulunopettaja. Lepsämä. Mart Ernesaks Piano, Helsingin konservatorion lehtori. Klaukkala. Greta Ernesaks Sello, Sibelius Akatemia. Klaukkala. Kati Salovaara Kontrabasso, Radion sinfoniaorkesteri. Klaukkala. Susanna Huppunen Laulu, Metronomi-tytöt. Perttula. Jussi Jaatinen Oboe, Helsingin kaupunginorkesteri ja Kamariorkesteri Avanti. Klaukkala. Satu Savioja Viulu, Helsingin kaupunginorkesteri. Klaukkala. Heini Lehto Piano, Käpylän musiikkiopiston säestäjä & opettaja, Lepsämä. Syksy Soi! -muusikot 2014 Kulttuuri kylässä 19 Tuia Palonen Laulu. Nurmijärvi. Päivi ValjakkaSalminen. Viulu. Klaukkala. Satu Ranta Urut, Nurmijärven seurakunta. Klaukkala. Lauri Purhonen Käyrätorvi, Sibeliuslukio. Klaukkala. Elias Koivulehto Basso, Jazz-trio Kuomat. Helsinki. Aet Ratassepp Viulu, Kansallisoopperan orkesteri. Klaukkala. Santtu-Matias Rouvali Kapellimestari, lyömäsoittimet. Lepsämä. Anna Hohti Viulu, Radion sinfoniaorkesteri. Klaukkala. Jukka Rantamäki Viulu, Tapiola Sinfonietta. Vihti. Tuija Rantamäki Sello, Radion sinfoniaorkesteri ja Avanti!-kamariorkesteri. Lepsämä. Kati Rantamäki Viulu, Tapiola Sinfonietta. Vihti. Taina Evijärvi Alttoviulu, alttoviulunsoitonopettaja. Klaukkala. Aino-Maija Riutamaa de Mata Sello, freelancer. Rajamäki. Jarmo Ojala Laulu, Suomen kansallisooppera. Nurmijärvi. Paula Suhonen Huilu, Kaartin soittokunta. Klaukkala. Elisa Reunanen Runojen ohjaus. Klaukkala. András Fodor Klarinetti. Kaartin Soittokunta. Maiju Ranta Runojen tulkinta. Lepsämä. Pinja Laine Sello, freelancer. Helsinki. Lotta Poijärvi Alttoviulu, Helsingin kaupunginorkesteri. Espoo. Samuel Santasärkkä Rummut, Jazz-trio Kuomat. Vantaa. Josi Grönthal Laulu. Lepsämä. 20 Kulttuuri kylässä Syksy Soi! -ohjelma Pe 12.9. klo 20. Syysonetti – Musiikkia ja runoja Musiikkia Kuulalta, Mahlerilta, Pölöseltä, Rautavaaralta, Respighiltä & Sibeliukselta. Syksy Soi! -festivaalin muusikot, Maiju Ranta, runojen tulkinta, Elisa Reunanen, runojen ohjaus. Vapaa pääsy. Ohjelma ovelta 10 e. Klaukkalan kirkko. (Ylitilantie 6, Klaukkala.) Pe 12.9. klo 19-24. Club Afterlife Electronic Dance Music -tapahtuma. Mukana mm. Rise and Fall DJ´s. Ikärajaton & päihteetön. Konsertissa käytetään strobo-valoja. Liput 10 e. Järj. Egg Head Studio. Roinela. (Seurantie 2, Klaukkala.) La 13.9. klo 11-15. Lastenjuhla Klo 12 ja 14 lastenkonsertti Tahtipuikon metsästys. Mukana Satu Sopanen, Santtu-Matias Rouvali, Metsäpirtin päiväkodin lapset sekä Syksy Soi! -muusikot. Suositusikä konsertissa alle 10v. Liput lastenkonserttiin 5 e. Myös pihalla monenlaista toimintaa. Pihalle vapaa pääsy. Sisällä Nuorisoseuran kahvio. Sirkuskoululaiset esiintyvät. Roinela. (Seurantie 2, Klaukkala.) La 13.9. klo 19. Keittiörevyy Podetko kulttuurin nälkää? Hiukooko kovin? Tule nauttimaan soiva menu. Musiikillista ilonpitoa ja yllätyksiä. Esiintymässä Syksy Soi! -muusikot, Master Chefinä Jukka Rantamäki. Illan päätteeksi Jazz-trio Kuomat. Liput 20/15 e. Roinela. (Seurantie 2, Klaukkala.) Su 14.9. klo 14. Sota-ajan sävelmiä Nostalgisia muistoja 70 vuoden takaa. Mukana Petri Ikkelä, harmonikka ja juonto, Ari Grönthal, Josi Grönthal, Metronomi-tytöt ja Syksy Soi! -muusikot. Liput 15 e. Nuorisoseurantalo Toukola. (Lepsämänkaari 4, Lepsämä.) Su 14.9. klo 19. Soitinten juhla Skandinaavista musiikkia: Pölönen, Merikanto, Grieg, Berwald, Linkola. Mukana kapellimestari Santtu-Matias Rouvali ja Syksy Soi! -muusikot, Jukka Rantamäki juontaa. Vapaa pääsy. Ohjelma ovelta 10 e. YLE taltioi konsertin. Klaukkalan kirkko. (Ylitilantie 6, Klaukkala.) Tarkemmat tiedot festivaalista www.syksysoi.fi Tiedustelut: [email protected], Satu Savioja 040-5000432. Syksy Soi! -kulttuurifestivaalin järjestää Nurmijärven Musikantit ry. Lipunmyynti: Klaukkalan ja Nurmijärven kirjastoissa sekä Kirjavassa Puodissa, Klaukkalantie 59, puh. 040 6316499, sekä ovelta tuntia ennen konsertteja. Syksy Soi! Varjofestivaali 9.-11.9. yhdessä Nurmijärven opiston, musiikkiopiston, tanssiopiston ja Klaukkalan kirjaston kanssa Ti 9.9.2014 klo 18 Torvirumpu Soi klaukkalan kirjastossa. Taiteilija Toivo Jaatinen soittaa ja esittelee keksimäänsä torvirumpua. Mitalirumpua soittaa Tuomo Jaatinen. Järj. Klaukkalan kirjasto. Ti 9.9.2014 klo 19 Kaverimusa Soi arkadian lukion salissa. (Lepsämäntie 15, Klaukkala.) Nurmi- järven musiikkiopiston oppilaat ja opettajat esiintyvät. Järj. Nurmijärven musiikkiopisto Ke 10.9.2014 klo 18 Prinsessoja ja sammakoita klaukkalan kirjastossa. Nurmijärven tanssiopiston erikoiskoulutusryhmät esiintyvät. Järj. Nurmijärven tanssiopisto ja Klaukkalan kirjasto. Ke 10.9.2014 klo 19 Karaoke Soi klaukkalan koululla (Kuntotie 1.) Karaokeisäntänä Jussi Stenberg. Kaikki karaokesta kiinnostuneet mukaan! Järj. Nurmijärven opisto. To 11.9.2014 klo 11.30 ja 13.30 Kahvila Soi cafe hugossa (Klaukkalantie 69.) Syksy Soi! -muusikoiden lounas- konsertit. Järj. Nurmijärven Musikantit. To 11.9.2014 klo 18 Laulu Soi klaukkalan kirjasto. Nurmijärven musiikkiopiston Laulujoutsenet esiintyvät. Järj. Nurmijärven musiikkiopisto ja Klaukkalan kirjasto. varjofestivaalin tapahtumiin on vapaa pääsy! Kulttuuri kylässä 21 ”Herkkä mutta sitkeä” Olet musiikin moniottelija. Miten päädyit musiikin pariin, ja oliko jotakin kilpailevia vaihtoehtoja musiikille? Musiikki oli perheessämme hyvin tärkeä asia. Olen kahdeksas lapsi, ja pianonsoitto oli kai vanhempieni idea. Aloitin 6-vuotiaana. Eräs kilpaileva vietti oli maanviljely, se on nyt kiteytynyt pikkutarkkaan puutarhaharrastukseen. Säveltäjä Jukka Linkolan teos Autumn Concerto esitetään Syksy Soi! -festivaalin päätöskonsertissa. Elokuva- ja musikaalisävellyksiäkin tehnyt Linkola paljastaa säveltäjän tärkeimmän taidon. Mitä jazz merkitsee sinulle? Nuoruudessa opittu suloisen sitkeä elämäntapa. Tärkeää ja välttämätöntä, kuin valkosipuli ja chili. Onko jazzissa jotakin pysyvää, vai onko se jatkuvaa muutosta tiettyjen sääntöjen mukaan? Olen saanut 95 prosenttisesti aina hyvää palautetta. Joskus kriitikko Seppo Heikinheimo ei halunnut ymmärtää kepeitä ajatuksiani ja simppeliä legatossa laulavaa jousi-unisonoani. Me olimme kuitenkin kumpikin tosissamme, säveltäjä ja kriitikko, hyvä niin. Mitä olet säveltämässä seuraavaksi? Linkolan Autumn Concerto Klaukkalan kirkossa Soitinten juhlassa su 14.9. klo 19. Soitinten juhlaa Kysyimme, mitä mieltä Jukka Linkola on muiden Soitinten juhla -konsertin säveltäjien musiikista. Näin Jukka kommentoi. Valokuva: Jaakko Paarvala Perttu Pölönen: ”En tunne, valitettavasti vielä. Toivottavasti pian.” Jazzpianisti Jukka Linkola säveltää niin musikaaleja kuin balettiakin. Syksy Soi! -festivaalilla kuullaan Linkolan klassisempi Autumn Concerto. Olet säveltänyt puhallinkvinteton, balettia, musikaaleja, oopperaa, jousikvarteton, sinfonian. Mikä on suhteesi erilaisiin musiikin lajeihin? Nöyrä hiljaisuuden kuuntelu. Kaikki hyvä musiikki kelpaa, täysin riippumatta lajista. Yritän välttää ajattelussani kaikkia genrerajoja. Ehkä kaikkein banaalein, tekstillisesti mitäänsanomaton ja stereotyyppinen iskelmämusa tökkii kyllä. Mielestäni vanhanaikainen ja turha kysymys. Tai kysymys on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa pitkän jaarittelukirjan. Sitä paitsi klassinen voi olla populaaria ja populaari klassista! Mikä on säveltäjän tärkein taito? Miten ihmiset ovat reagoineet sävellyksiisi? Kuoroteosta maineikkaalle ranskalaiselle Mikrokosmos-kuorolle ja Euphonium Concerto II:ta tilaustyönä Norjan kulttuurirahastolle. Kimmo Jylhämö Kuva: Saara Vuorjoki. Mikä on lempisoittimesi ja miksi? Se on valitettavasti vain piano. Voi kunpa nuoruudessa olisinkin ottanut aisapariksi jousisoittimen! Piano on tarvittaessa pieni orkesteri, tietenkin se vaatii taitoa nyansoida sointikerrostumia. Nuoruuden huumassa osasinkin aika paljon. Nyt harjoittelu on jäänyt hieman vähemmälle. Eurooppalainen, ehdottomasti. Skandinaavisuus ja pohjoismaisuus kuuluvat myös tähän. Mitä eroa on klassisella ja populaarilla musiikilla, vai onko kysymys vanhanaikainen? Olet tehnyt konserttoja eri soolosoittimille kuten huilulle, trumpetille, saksofonille, bassolle, uruille ja pianolle. Mitä konsertto merkitsee sinulle? Hienon solistin ISO puheenvuoro säveltäjän kielellä, kuitenkin vahvasti omin persoonallisin äänenpainoin. Entä miten esittelisit Autumn Concerton, joka esitetään Syksy Soissa? Kamarikonsertto kymmenelle soittajalle. Rytmiä, draivia, laulua, hiljaista syksyn auerta ja määrätietoista ajassa etenemistä. Millainen on suhteesi skandinaaviseen musiikkikulttuuriin? Koetko itse olevasi skan- Oskar Merikanto ”Melodikko Jumalan armosta. Mieletön improvisoija! Poikansa Aarre oli sanonut isästään: ’jos kaikki isän improvisaatiot olisi saatu kirjoitettua nuoteille, isä olisi miljonääri’.” Edward Grieg ”Hienoa musiikkia. Grieg ymmärsi kauneuden päälle. Saa minulle kylmiä väreitä. Ne tuntuvat aina hyviltä.” Franz Berwald ”Ehdottomasti myös komeaa soitettavaa, liian harvoin kuultua!” Linkola (itse) ”Moniottelija. Herkkä, mutta sitkeä.” Säveltäjä Pysyvää on elämänasenne, jazzmuusikot puhuvat ”taimista” eli aikakäsityksestä. Se tarkoittaa äänien paikkaa ja aikaa ajan avaruudessa. Jokaisella on hieman omat ”sääntönsä”, jotka tietenkin muuttuvat. Usein muutosta auttaa uusien soittajakombinaatioiden luoma musiikillinen keskustelu, jammailu. Jazziin on kiehtovasti kuulunut intonaation käsittely. Ääniä venytellään ja leikitään ”epäpuhtailla” asioilla, joita esimerkiksi Mozart ja Bach eivät käsittääkseni käyttäneet dinaavinen, pohjoismainen vai eurooppalainen? JUOKSUSEMINAARI LASTENSAIRAALAN HYVÄKSI Aika: 20. syyskuuta 2014 Paikka: Finlandia-talo Ohjelma 8.00- 9.00 Ilmoittautuminen ja näyttelyyn tutustuminen 9.00 -9.10 Päivän avaus 9.10 – 9.20 Tapahtuman suojelijan tervehdys – Alexander Stubb (osallistuminen varmistuu myöhemmin) 9.20 – 10.00 Juoksutekniikka eri ikäkausina – Jarmo Ahonen 10.0 - 10.30 Juoksutekniikka ja sen havainnointi – Jarmo Ahonen 10.30 - 11.00 Juoksijan kokemuksia – Tuija Helander 11.00 – 12.30 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen 12.30 – 13.15 Tavoitteellinen juoksu – valmentaja Tom Andtbacka 13.15 – 13.30 Lasten tanssiesitys – Nurmijärven Tanssiopisto Lastensairaalan puheenvuoro ja shekin luovutus 13.30 – 14.15 Puukkoa vai punttia – milloin leikataan, milloin kuntoutetaan –Sakari Orava 14.15 – 15.00 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen 15.00 – 15.30 Kanta- vai päkiäaskellus – JuhaPekka Kulmala 15.30 – 16.00 Urheilijan ravitsemus – Kaisa Lehtonen 16.00 – 16.15 Kysymyksiä Tapahtuman suojelija, Alexander Stubb: Olen iloinen voidessani toimia tämän juoksuseminaarin suojelijana. Kaikki sen teemat – juoksutekniikka, urheiluvammojen hoito, harjoittelu ja ravinto – ovat sydäntäni lähellä. Keho ja mieli kulkevat käsi kädessä. Juoksu tarjoaa monelle luonnollisen ja helpon tavan liikkua. Olemme juosseet koko olemassaolomme ajan. Seminaari edustaa myös hienoa hyväntekeväisyyttä, joka toteutetaan vapaaehtoisvoimin ja suurella sydämellä. Klaukkalan fysikaalinen hoitolaitos oy OMT-piste Liikkumisen, toimintakyvyn ja kivunhoidon ammattilaiset vauvasta vaariin www.karipokki.fi Tarjoan kokonaisvaltaista kehon hoitoa, jotta Sinun olisi helpompi sekä kevyempi matkaasi kulkea. Hoitoa kehoasi kunnioittaen! Koulutettu hieroja Klaukkalantie 63, 01800 Klaukkala www.klafy.fi, [email protected] P. 09-879 4660, 050-4090881 (tekstiviesti) Jäsenkorjaaja Osteopatiaan erikoistuva Ota yhteyttä ja varaa aika kehon hoitoon ja huoltoon: Kari Pokki 050 372 8723 tai [email protected]. Tervetuloa! Minna Lindgren ja Olli Löytty Klaukkalan kirjastossa 5.9. klo 20.30. Kulttuuri kylässä 23 Kinasteleva kirjekurssi S infoniaanisin terveisin alkaa rokkimiesLöytyn kyllästyksestä. Tilanne saattaa olla tuttu. Keski-ikä on ovella tai päällä, ja parhaat musiikkinautinnot saa nuoruuden levyjen nostalgisesta toistosta. ”En koskaan kuvitellut sanovani jonain päivänä, että rokki on alkanut kuulostaa aika tylsältä”, kirjoittaa Löytty kirjan alkusivuilla. Avuksi rientää radiosta ja romaaneistaan tuttu Lindgren, joka yrittää kirjeissään opastaa kirjallisuudentutkija–esseisti Löyttyä. K lassisen musiikin, eli klasarin, opettamisessa tai siitä kertomisessa on jotain todella hankalaa. Klasarin ystävät toistavat toistamistaan, että musiikista saa ihan vain nauttia ilman ennakkotietoja, että eihän sitä tarvitse kuin mennä konserttiin, istua alas, avata korvansa – ja alkaa nauttia. Ja jokainen, joka ei klassista musiikkia ja sen perinnettä tunne, tietää, ettei asia ihan niinkään Onko klassinen musiikki pakkopullaa ja rahan haaskausta? Ja Sibelius dinosaurusten dinosaurus? Ärsyttääkö frakkipukuisten kapellimestarien keekoilu? Vai onko klassinen musiikki niin vaikeaa ja outoa, ettei siitä ymmärrä mitään? ole. Klassinen musiikki on täynnä rituaaleja, käsitteitä, tapoja, tiedolla snobbailua ja tuntemuksella knoppailua. Se voi tuntua oudolta, tylsältä, kakofoniselta. Jalka ei ala vipattaa, niin kuin Löytty asian ilmaisee. Tai sitten musiikki kuulostaa pelkältä vitsiltä: ”Laulaja vetää korkealta ja hahattelee ja hohottelee äänellään loputtomasti polveilevia lurituksia. Jos enkelit laulavat kuin Bartoli, niin taivas kuulostaa, öh, aika mielenkiintoiselta paikalta”, Löytty kuvaa Cecilia Bartolin laulamaa Vivaldin Dell’aura al sussurraria. ”Kuvittelisin, että Tintissä seikkaileva oopperadiiva Castafiore laulaa juuri tällä tavalla: ’Ah mä nauran, kun kuvani niin kauniina peilissä nään…’” S infoniaanisin terveisin onkin täynnä esimerkkejä aina Beethovenin tutuimmista sinfonioista Sibeliuk- sen Finlandiaan ja Victor Ewaldin vaskikvintettoon. Riemastuttavinta kirjassa on kirjoittajien kinastelu. Välillä ollaan jo vähällä lopettaa kirjeenvaihto kesken. Välillä ollaan toisten kurkuissa kiinni, ja sitten taas lepytään, maanitellaan ja imarrellaan. Kehut ja haukut vuorottelevat. Lindgreniä nyppii se, ettei Löytty joskus edes yritä, haluaa tarjottimella ja kaataa kaikki kliseisimmät ennakkoluulot Lindgrenin syyksi. Sitten taas kehutaan: ”Oppilaani, olet suunnattoman lahjakas!” S infoniaanisin terveisin on kirjoitettu niin, että se kiinnostaa niin aloittelijoitakin kuin tosiharrastajiakin. Klasariummikkoa se auttaa ottamaan ensiaskeleita. Hieman jo harrastaneelle se antaa keinoja syventää harrastusta. Ja klassisen musiikin suurkuluttajille se selit- tää vähintäänkin sen, miksi monia klassinen musiikki etoo ja miksi se herättää kiihkeitä vastareaktioita. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea lähellä äänentoistolaitteita ja internetin musiikkimaailmaa tai kirjaston musiikkiosastoa. Sitä ei pidä lukea saaressa, niin kuin minä tein. Lukemisessa kun ei ole järkeä, jos ei samalla pysty kuuntelemaan kappaleita, joista kulloinkin kirjoitetaan. V Syksy Soi! -vieraat O lisiko kiva kuunnella klasarikappaleita, mutta et tiedä, mistä aloittaa? Tai kyllästyttääkö nurina siitä, että klassinen musiikki on muka elitististä? Jos joku kysymyksistä osui maaliin, Minna Lindgrenin ja Olli Löytyn uutuuskirja Sinfoniaanisin terveisin on kirja juuri sinulle. Kirja on hauska kuvaus siitä, miten klassiseen musiikkiin voi tutustua ja miksi moni jättää tutustumatta. Se osoittaa, miten ärsyttävää on, kun joku yrittää opettaa nauttimaan klassisesta musiikista ja toisaalta, miten kiva olisi, jos joku opettaisi. Sinfoniaanisin terveisin sisältää puolihalukkaan vastarannankiisken, Löytyn, ja itseään täti-ihmisenä pitävän opastajan, Lindgrenin, välisen kirjeenvaihdon. Kirjeiden tavoitteena on auttaa Löyttyä tutustumaan klassiseen musiikkiin. Lähtökohtana on Löytyn kysymys: ”Mistä siis aloittaa silloin, kun ei tiedä oikein mitään?” ain kuuntelemalla voit tarkistaa, kuuletko sinäkin Löytyn tapaan, miten Sibeliuksen kolmannessa sinfoniassa alkaa kuulua ”ihan sattumanvaraiselta vaikuttavia ääniä, sellaisia viuhuttelevia huilutuksia jotka muistuttavat television luontodokumenttien äänimaisemaa silloin, kun mangusti kurkkaa kolostaan”. Erilaisten musiikkiteosten lisäksi kirjassa käydään myös läpi etiketit, traditiot ja termistöä. Kirja kaipaisi kuitenkin sanastoa hakusanojen rinnalle. Vaikka konsertot ja dodekafoniat selitetään tekstissä, haluaisi niiden merkityksen aina välillä tarkastaa sanastosta. Siksi lukiessa kannattaa Youtuben tai Spotifyn rinnalla pitää auki myös Wikipediaa. K irja olisi myös kaivannut listaa käsitellyistä teoksista. Kun Nukarilta lähtee kirkonkylän kirjaston musiikkiosastolle lainaamaan levyjä, haluaisi lainata vähän useammankin levyn samalla kertaa. Nyt kuunneltavat levyt ja teokset pulpahtelevat lukiessa vastaan niin yllättäen, ettei niihin osaa varautua. Mutta kaiken kaikkiaan reissu kannattaa. Ja ne, jotka eivät vielä vakuuttuneet, voivat tulla seuraamaan kirjailijoiden keskustelua Klaukkalan kirjaston taiteiden yöhön. Hanna Kuusela Minna Lindgren & Olli Löytty, Sinfoniaanisin terveisin. Teos 2014. Kirjoittajat Klaukkalan kirjastossa 5.9. klo 20.30. 24 Kulttuuri kylässä Valokuvat: Timo Mokkila SanttuMatiaksen lyöntimerkit Kapellimestari ohjaa harmoniaa, dynamiikkaa ja rytmiä K apellimestari valmentaa orkesteria soittamaan tietyllä – tai ylipäätään yhtenäisellä – tavalla. Tietyt kapellimestarin eleet ovat jossakin määrin sovittuja standardeja, mutta silti persoonalliselle otteelle on kuitenkin runsaasti tilaa. Vaikka jotkut kapellimestarit sanovat, että heillä ei ole mitään sovittua tekniikkaa, on kuitenkin olemassa sovittuja eleitä. Soiton aikana kapellimestari korostaa eleillään joidenkin ryhmien soittoa (eli yrittää saada ryhmät itse korostamaan soittoaan), hiljentää jotakin ryhmää, kiihdyttää tempoa tai tunnelmaa tai rauhoittaa sitä. K apellimestari toimii metronomina, eli hän synkronisoi soittajien toimintaa. Tähän kuuluu esimerkiksi tahdin ‘lyöminen’. Musiikki koostuu useimmiten tahdeista, joihin on ryhmitelty tietty määrä nuotteja. Yleisin on 4/4-tahtilaji, eli neljä kappaletta taa-rytmiä per tahti; taa-taa-taa-taa, yks’-kaks’kol’-nel’. Kapellimestari viittilöi siten, että soittajat näkevät paitsi sen, milloin kukin taa-nuotti soitetaan (eli kapellimestari toimii metronomina), myös sen, mikä tahdin neljästä osasta on menossa. Tällä on erittäin tärkeä merkitys sille, että mutkikas orkesteri-instrumentti kykenee soittamaan yhdessä, näkemään missä mennään ja korjaamaan pienet ja isotkin synkroniin liittyvät ongelmat – soittamaan siis yhdessä! K apellimestarin eleen tai liikkeen sijoittuminen määrää myös valtavan paljon sitä, kuinka soittajat tulkitsevat näkemäänsä. Niinpä yksittäisestä kuvasta voi olla vaikea sanoa, mitä kapellimestari on tarkoittanut tai ajatellut, jos ei näe liikettä osana musiikin kokonaisuutta. Puikon tai käsien oleminen tietyssä paikassa ei ole niinkään oleellista kuin puikon tai käsien tiettyyn paikkaan meneminen. Puikkoa käytetään siksi, että käsien liike sen avulla korostuisi ja näkyisi paremmin orkesterissa. Se ei ole millään tavoin välttämätön – pelkillä käsillä voi johtaa aivan hyvin. T ahti voi itse asiassa olla minkä mittainen tai kuinka monimutkainen tahansa. Eleissä ensimmäinen lyönti on silti aina alas ja viimeinen ylös. Tämä synkronoi orkesteria jo valtavan paljon ja nopeuttaa teoksien harjoitteluprosessia huomattavasti. Kokenut orkesterimuusikko pystyy seuraamaan tahtien etenemistä lyönnistä todellakin lähes alitajuisesti. Lyöntikuviosta eli -kaavasta näkee koko ajan missä mennään, ja tahtien alut, ykkösiskut, erottuvat selvästi. Juttu koostettu viulisti Jukka Rantamäen kommenttien perusteella. Kapellimestari on aloittanut oikealla kädellään ylhäältä (vasemmalla) ja ‘lyönyt alas’ (oikealla) – joko siis aloittanut kappaleen tai vain aloittanut uuden tahdin. Tässä on ilmiselvästi kohta tulossa lyönti vasemmalle, eli 4/4-tahdissa toinen isku. Käden selkä on kääntynyt tulevaan menosuuntaansa, joten soittaja pystyy jo NYT näkemään, mihin seuraava isku suuntautuu. Kapellimestari pysäyttää koneiston. Tämänkin eleen – ja liikkeen pysähtymisen – näkee silmäkulmastaan hyvin helposti, vaikka varsinaisesti katsoisikin omia nuottejaan. Tarkoittaa siis stop-seislopettakaa! Leiki kapellimestaria lauantaina 13.9. Roinelassa! Sitten on vuorossa lyönti vasemmalle (oikealla kädellä siis), joka orkesterimuusikolle kertoo välittömästi ja suoraan selkäytimeen sen, että nyt on tahdin toinen isku. Yllä ja alla on kaksi samantapaista kuvasarjaa, jossa vasen kuva näyttää, että kohta tapahtuu, kohta tulee ykkönen alas. Ele voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa hieman odotetaan kappaleen alkua, tai sitten ollaan keskellä kappaletta juuri ennen seuraavan tahdin ykköstä. Tässä kuvasarjassa näkyy oikein selkeä ykkösisku, joko kappaleen aloitus tai vain tahdin alku keskellä teosta. Käden levymäinen asento korostaa selkeyttä – ehkäpä tässä on vaikea nykymusiikkiteos, jossa on tärkeää löytää (edes) tahdin alku :-) Seuraavaksi on kolmas isku, joka 4/4-tahtilajissa lyödään (oikealla kädellä) oikealle, kehosta ulospäin. Tämäkin tulkitaan silmäkulmastakin nähtynä hyvin nopeasti ympäri orkesteria oikein. Kulttuuri kylässä 25 Viimeinen kuva on sitten tahdin viimeinen ja neljäs isku. Se on ainoa lyönti, joka suuntautuu ylöspäin (lyönti itse on aina alas, mutta käsi jatkaa ylös), mikä kertoo sen, että kyseessä on minkä tahansa mittaisen tahdin viimeinen lyönti ja samalla kohotahti seuraavalle tahdille, sen ykköselle, joka taas on aina alas. 26 Kulttuuri kylässä DJ-kulttuurin nousu ja tuho Roinelassa ikärajaton & päihteetön Club Afterlife perjantaina 12.9. klo 19-24. DJ-poppoo Rise and Fall tuo tanssimusiikin Syksy Soi! -festivaalille. kiintoisempia. Tavallisesti esityksiimme kuuluu liikkuvia valoja, välkkyviä stroboja sekä laser-valoja ja paljon savua. Soitatte Syksy Soi! -festivaalin ensimmäisenä iltana Club Afterlife -konsertissa. Keitä te olette ja mistä olette kotoisin? Olemme Rise and Fall, Klaukkalasta kotoisin oleva housemusiikkiin keskittyvä DJ-tuottajakokoonpano. Kollektiiviimme kuuluvat ZANEC, Thomas Hertz ja Lardo. Ketkä ovat kiinnostavia DJsoittajia Suomessa ja ulkomailla? Ulkomailla erittäin toimivia live-settejä ovat saaneet aikaan esimerkiksi englantilainen Kryder ja hiukan meidän tyylistämme poikkeava ruotsalainen Eric Prydz. Suomalainen Rony Rex on todistanut olevansa suomalaisen DJkastin kärkeä, hänen keikoillaan on todella kova meininki! Minkä ikäisiä olette? ZANEC ja Thomas Hertz ovat kahdenkymmenenkolmen vanhoja, Lardolta löytyy ikää huikeat 17 vuotta – jouluksi se 18 kuitenkin tulee täyteen! Sanotte soittavanne housea. Mitä house on? House-termille on nykyään niin paljon määritelmiä, että kuka tahansa menee sekaisin. Meidän versiomme house-musiikista on pääasiassa elektronisesti tuotettuja ääniä, tasatahtia hakkaava bassorumpu (johon musiikkityylin teho pitkälti perustuu) sekä koukuttavia rytmejä. Housen groovessa on usein otettu vaikutteita muille tyyleille ominaisista rytmeistä – muun muassa diskosta, funkista ja latinosta. Klubinne yhteydessä kummittelee lyhenne EDM. Mitä on EDM? EDM on lyhenne sanoista electronic dance music eli elektroninen tanssimusiikki. Se sisältää siis kaiken elektronisen musiikin, jossa on elementtejä tanssimista varten. Lyhennettä käytetään kuitenkin myös pelkästään tunnetuimmasta housen alalajista, niin sanotusta Bigroom-housesta. House Mitä on DJ-kulttuuri? DJ:t soittavat eli miksaavat lähes poikkeuksetta muiden tekemää musiikkia omansa ohella. Usein halutaan myös fiilistellä omaa lempimusaa ja jakaa sitä muille soittamalla. Kuinka paljon käytätte keikoillanne muiden biisejä? Rise and Fall -nimellä emme ole tehneet vielä yhtään biisejä, joten kaikki soittamamme materiaali on muiden tekemää. Me teemme joistakin biiseistä tosin erilaisia versioita, niin sanottuja mashuppeja. Se tarkoittaa, että etsimme muutaman samanhenkisen House-musiikkia pyörittävään dj-kollektiiviin kuuluvat ZANEC, Thomas Hertz ja Lardo. kappaleen, leikkaamme niistä joitakin erityisen toimivia kohtia, ja rakennamme niistä yhden biisin mittaisen kokonaisuuden. Soitatteko te itse mitään soittimia? Lardo on soittanut viisi vuotta pianoa ja sen jälkeen viisi vuotta klassisia perkussioita sekä rumpuja. Tämän lisäksi hän on tutustunut kitaran alkeisiin ja soittanut C-duurin trumpetilla melkein oikein. ZANEC on soittanut rumpuja viisi vuotta. Hertz ei soita eikä ole soittanut mitään. Mitä eroa on miksata DJ-musiikkia ja soittaa soitinta? Ero on huima, ja DJ:llä on hyvin vähän tekemistä muusikon kanssa. DJ on henkilö, joka viihdyttää yleisöä soittamalla hittejä. Muusikko taas harjoittelee soittimensa soittamista vuosia ja kenties käyttää taitojaan myös itse säveltämiensä kappaleiden esittämiseen. DJ-soittamisen yleisin muoto on käyttää erillisiä CD-soittimia kappaleiden pyörittämiseen ja mikseriä, jolla nämä kappaleet saadaan soimaan päällekkäin. Laitteiden käytön voi oppia erittäinkin nopeasti, eikä pelkästään kappaleiden yhteen miksaamiseen tarvita vuosien harjoittelusta tullutta teknistä taitoa. Meidän edustamamme tyylilaji ei ole hiphopille ominaista kikkailua ja “skrätsäily” vaan ennemminkin fiiliksen luomista soittamalla juuri oikeita biisejä oikeassa järjestyksessä. Muusikko luo yksittäisistä äänistä soittimellaan kappaleen, DJ luo yksittäisistä kappaleista toimivan kokonaisuuden, ikään kuin pitkän “koko illan biisin”. Liittyykö keikkoihinne videoita tai valoja? Elektronista musiikkia DJ-kamoilla esitettäessä artistin eleet jäävät hyvin vähäiseen osaan, joten visuaalisuus on erityisen tärkeä elementti. Olemme tehneet yhteistyötä Eggheadstudio-nimisen tapahtumatekniikkaporukan kanssa, ja settimme ovat olleet siten visuaalisesti paljon mielen- Millaisia eri housen alalajeja on? Soitatteko te tavallista housea vai jotain alalajia? House-lajeja on niin monta kuin niitä vain haluaa keksiä, mutta ehkä vakiintuneimmat niistä ovat Electro-house, Tech-house, Deep-house, Bigroom-house ja Progressiivinen house. Me keskitymme eräänlaiseen tech-housen ja progressiivisen housen välimuotoon. Tech-housen elementteihin kuuluu usein jokin yhden tahdin mittainen toistuva melodia eli sample, jota koristelee polyrytminen komppi ja laajalla skaalalla soiva bassokuvio. Progressiivisessa housessa tavallisia ovat pehmeät melodiat, harmoniat ja soinnut sekä asteittainen kehittymineen kliimaksiin ja jälleen rauhoittuminen loppua kohti. Kappaleet ovat usein myös pitkiä suhteessa muihin housen lajeihin. Millä tietokoneohjelmilla teette musiikkia? Ajan myötä olemme tykästyneet FL-Studio-nimiseen ohjelmaan, joka hyvin pitkälti riittää kaikkeen. Ohjelmasta löytyy muun muassa ääniraitojen tallentamismahdollisuus ja elektronisia instrumentteja, joiden arvoja säätämällä saadaan aikaan erilaisia ääniä ja sampleja – eli joistakin muista äänitteistä leikattuja pätkiä – kuten bassorumpujen ja symbaalien iskuja. Näitä hyödyntämällä sävellämme ja kokoamme kappaleen, joka miellyttää meitä ja johon olemme tyytyväisiä. Väinö Jylhämö & Kimmo Jylhämö Kulttuuri kylässä 27 Metsäsienipizza pannulla kuudelle M etsäsienipizzasta ei ole pihistetty juustoa pois, vaan se ei alun perinkään kuulu tähän aitoitalialaiseen ohjeeseen. Metsäsienet eivät kaipaa rasvaista juustokuorrutusta makuaan peittämään, ilmastoa hellii juustottomuuden lisäksi pizzan kypsentäminen pannulla uunin sijaan. Pizzapohjat 5 dl vehnäjauhoja 15 g tuoretta hiivaa ½ tl suolaa 1 ½ dl vettä noin 1 ½ dl oliiviöljyä paistamiseen Sienitäyte 1 l tuoreita metsäsieniä 2 valkosipulin kynttä puolikas tuore punainen chili 4 rkl oliiviöljyä Tomaattikastike 1 prk tomaattimurskaa 1 prk tomaattipyreetä 1 valkosipulin kynsi 2 rkl oliiviöljyä ripaus suolaa mustapippuria myllystä 12 basilikanlehteä Valmista pizzapohja: Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja jauhot hyvin sekoittaen. Vaivaa taikina sileäksi ja pehmeäksi. Peitä taikinakulho liinalla ja anna kohota tunti. Puhdista sienet: Jos käytät rouskuja, ryöppää ne, valuta ja kuivaa puhtaan keittiöpyyhkeen päällä hyvin. Viipaloi sienet pituussuunnassa. Hienonna kaksi valkosipulin kynttä ja pilko chili. Valmista sienitäyte: Kuullota valkosipulisilppua paistinpannussa neljässä ruokalusikallisessa öljyä. Lisää sienet ja pilkottu chili juuri ennen kuin valkosipuli alkaa ruskistua. Hauduta sekoitellen reilut viisi minuuttia. Valmista tomaattikastike: Kuullota kattilassa yksi hienonnettu valkosipulin kynsi kahdessa ruokalusikallisessa öljyä. Lisää tomaattimurska, tomaattipyree sekä hieman suolaa ja pippuria. Silppua joukkoon kuusi basilikanlehteä. Käännä lämpö pois, mutta jätä seos levylle kannen alle lämpimään. Jaa taikina kuuteen osaan ja ta- Kun sateet ovat lopulta alkaneet, löytyy sieniäkin taas metsästä. Kuva: Stumpjack & creative sustenance. puttele niistä halkaisijaltaan noin 20 senttimetrin kokoisia ohuita pyörylöitä. Kuumenna paistinpannussa parin sentin kerros öljyä. Öljyn on oltava riittävän kuumaa, jotta pizzapohja paistuu pinnaltaan rapeaksi eikä imaise öljyä sisäänsä. Kokeile öljyn lämpötilaa mittarilla tai pienellä taikinanokareella. Jos öljy on tarpeeksi kuumaa eli 180-asteista, nokare alkaa heti paistua poreillen. Laske pizzapohja varovasti kuumaan öljyyn. Kypsennä sitä toisel- ta puolelta noin minuutti kunnes se on saanut väriä. Käännä pizzapohja pihdeillä ja kypsennä toinen puoli samoin. Nosta pizzapohjat lautasille ja levitä niille tomaattikastiketta. Annostele päälle paistetut sienet ja koristele basilikanlehdillä. Syöjien on parasta olla jo pöydässä, sillä nämä pizzat ovat parhaimmillaan kuumina! Voit myös tehdä erilaisia täytteitä. Silloin jokainen voi täyttää pizzansa itse pöydässä. Kausiruokaa nam, nam! Keittiörevyy lauantaina 13.9. klo 19 Roinelassa. Ilmastoystävällinen ruoka on maalaisjärjen käyttämistä. terveellistä. Mutta ennen kaikkea se on herkullista ja inspiroi uusiin kulinaarisiin oivalluksiin. Metsäsienipizzan ohje on kirjasta Kausiruokaa - Herkuttelijoille ja ilmaston ystäville. Kaikille kirjan resepteille on laskettu hiilijalanjälki, ja eri raaka-aineiden hiilijalanjäljet on luetteloitu kirjan loppuun. Ruokaannoksen hiilijalanjälki kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään vapautuu ruoan tuottamisesta, kuljettamisesta, säilyttämisestä ja valmistamisesta. Mittayksikkönä on hiilidioksidiekvivalentti, ja laskelmat on tehty yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kanssa. Metsäsienipizzan ohje sopii syksyn sienimetsiin. Siitä tehdyn yhden annoksen hiilijalanjälki on 0,4 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia (kg CO2e), kun esimerkiksi 200 gramman naudanlihapihvi tuottaa 8,2 kgCO2e:tä. Metsäsienipizzassa raaka-aineet tuottavat 2,19 ja valmistaminen 0,10 kg CO2e:ta. Kun koko satsi jaetaan kuudella, saadaan yhden annoksen tulokseksi 0,4 kg CO2e:ta. Eniten pizzareseptin raakaaineista ilmastoa rasittaa tomaattimurska ja oliiviöljy. Lähimetsän sienten jalanjälki sen sijaan on pyöreä nolla. Siis metsään mars! Kausiruokaa-kirjassa on noin 80 reseptiä vuodenkierron mukaan ryhmiteltyinä. Lisäksi mukana on yleistietoa raaka-aineista ja ilmastonmuutoksesta sekä ohjeita kestävään keittiöön. Yhteistyössä MTT:n kanssa kirjaan on laadittu laskelmat raaka-aineiden ja annosten hiilijalanjäljistä, joiden perusteella on helppo arvioida omien ruokatottumusten ilmastovaikutuksia. Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja ja Anna Talasniemi: Kausiruokaa – Herkuttelijoille ja ilmastonystäville. Teos 2011. Ruoka M itä ihmettä on kausiruoka? Vastaus on yksinkertainen. Kun syömme sitä, mitä juuri nyt on tarjolla, saamme parhaimman makuista ruokaa edullisesti ja pienimmällä ilmastorasituksella. Peukalosääntönä on, että kausia seuraamalla tulee automaattisesti syöneeksi ilmastoystävällisesti. Kesällä syödään uusia perunoita ja tillipestoa, keväällä haukimakkaroita ja villivihanneksia, talvella taas mademuhennosta ja borssikeittoa. Juomista olut on ilmastoystävällisempää kuin maito tai tuoremehu – tehdäänhän se lähellä tuotetusta viljasta. Ylivoimaisen voiton vie kuitenkin kraanavesi. Ilmastoystävällinen kausiruoka on tuoretta, monipuolista ja 28 Kulttuuri kylässä Ufojentorjujat Jos ufohyökkäys tulisi, se saapuisi lännen eli arviolta Harjulan suunnalta. Kirjailija Vesa Sisättö kertoo tarinan siitä, miten syrjäläläiset pelastivat maailman. L Tarina apsuuteni kovimpia urakoita oli ufojentorjuntalaitteistojen rakentaminen ja asentaminen kotitalomme katolle elokuussa 1980. Olin herkässä iässä, siirtymässä peruskoulun neljänneltä luokalta viidennelle. Tytöt eivät vielä merkittävästi kiinnostaneet, mutta maailman pelastaminen sitäkin enemmän. Olin havahtunut ufojen uhkaan edellisenä keväänä. Aluksi kaikki oli silkkaa uteliaisuutta. Olin lukenut koko talven nuorille sopivia tieteiskirjoja, kuten John Christopherin Tripodien ajan, Nicholas Fiskin Triljoonasateen ja muita Tiikeri-sarjan teoksia. Tulevaisuus kiehtoi minua, vaikka oli tietenkin mahdollista, että kaikki päättyisi ydinsodan sokaisevaan välähdykseen minä päivänä hyvänsä. Tieteisromaaneista oli helppo siirtyä ufojen pariin. Selasin koulun jälkeen Klaukkalan paranormaaleja asioita käsittelevien kirjojen hyllyä, joka sijaitsi lukusalitilan ikkunoiden vieressä. Erich von Dänikenin teokset ja Tapani Kuninkaan Ufojen jäljillä olivat kiehtovimpia. Monissa kirjoissa oli kuvia aidoista ufoista. Eräässä niistä näkyi valtava, pyöreä, valkoinen ufo leijumassa taivaalla. Sen vatsapuolella oli erikoinen symboli, ikään kuin H-kirjain jossa oli kolme pystyviivaa, joista uloimmat kääntyivät ulospäin. Merkki jäi vaivaamaan minua. Ufot olivat ulkoavaruuden olentojen tekemiä, selvä se, mutta salaperäinen symboli tarkoitti jotain. Mutta mitä? Oli vain yksi tapa ottaa asiasta selvää. O lin jutellut ufoista koko kevään ystäväni Mikan kanssa, joka asui naapuririvitalossa, mutta oli kahta luokkaa alempana. Hän jakoi innostukseni, kuten oli jakanut kiinnostukseni tieteisromaaneihin. Eräänä toukokuun päivänä tapasimme koulun jälkeen kirjastossa ja tuijotimme jälleen ufon vatsassa olevaa symbolia. Se oli samanaikaisesti pelottava ja kiehtova. Symboli oli peräisin vieraalta planeetalta. Ties minkälaiset hirviöt olivat maalanneet sen ufon alapuoleen. Sitten lähdimme ulos. Meidän olisi pitänyt mennä Paperikauppaan ostamaan salmiakkisammakoita, mutta sen sijaan päätimmekin kokeilla yhtä juttua. K laukkalan ala-asteen vieressä oli ja on edelleen urheilukenttä. Kävelimme aution kentän keskelle. Hiekkapinta oli kuivunut vaaleaksi, mutta kun jalkaa raahasi sitä pitkin, alta paljastui ruskea kosteampi hiekka. Aloimme piirtää jaloillamme kuviota hiekkaan. Ensin suuri kehä, niin kuin ufo itse. Sitten sen sisään kolme pystyviivaa, joista uloimpien päät kääntyivät ulospäin ja poikkiviiva. Kun kuvio oli valmis, katsoin taivaalle. Toukokuun poutapilvet pilkuttivat kirkkaansinistä taivasta enteillen päättyvää koulua ja tulevaa kesää. Tunsin, että jokin muuttui tuolla hetkellä. Kuin jonkinlainen näkymätön varjo olisi heittynyt kevättaivaalle. Minua alkoi pelottaa. Huomasin, että Mika oli myös hermostunut. ”Lähdetään jo kotiin”, Mika ehdotti. ”Joo”, vastasin ja lähdimme kävelemään kohti Syrjälää, jossa asuimme. Kuvio jäi kentän pintaan. Meidän olisi kai pitänyt pyyhkiä se pois. P aria viikkoa myöhemmin koulu loppui. Suvivirren raikuessa tuijotin koulun jumppasalin yläikkunoista sinistä taivasta. Kesä ja vapaus olivat edessä, mutta minua vaivasi edelleen se, mitä taivaalta saattaisi olla tulossa. Nuorena murheet eivät kuitenkaan painaneet pitkään. Kesämökillä uin ja lueskelin lisää tieteistarinoita, kuten isäni vanhan nuortenromaanin, Arthur C. Clarken Ilmojen saaret. Siinä matkustettiin kiertoradalla olevalle avaruusasemalle. Vuonna 2000 minäkin kukaties matkustaisin avaruuteen, vaikka toiseen aurinkokuntaan asti ja tapaisin sen asukkaita. Minua tosin huoletti hiukan se, miltä ne näyttäisivät. Isäni kanssa meillä oli kesäperinne: kävimme mökiltä ostosmatkoilla Tampereella, ja näillä reissuilla kiersimme aina pari kaupungin parasta antikvariaattia. Kauppakadun Lukulaarista löysin paksun UFO-sarjakuvalehden. Siinä oli kuvia toinen toistaan pelottavimmista ulkoavaruuden olennoista, joita ihmiset ihan oikeasti olivat nähneet maan pinnalla. Olennoilla oli punaisena hohtavia, suuria pyöreitä silmiä, karvaisia raajoja, joissa ei näkynyt sormia tai varpaita, ja omituisten ryppyisten poimujen peittämiä kasvoja. K esäkuu loppui ja palasimme Klaukkalaan. Isäni sanoi aina, että loma kannatti pitää kesäkuussa, sillä heinäkuussa saattoi lomailla töissä toisen kuukauden. Se tarkoitti, että olin heinäkuussa varsin yksinäinen vekara, kun kaverieni perheet olivat lomilla kuka missäkin. Kuljeskelin yksinäni aurinkoisilla nurmikoilla ja lueskelin paljon. Yritin olla lukematta UFO-sarjakuvaa, mutta huomasin kaivavani sen esiin lähes joka päivä. Ufot alkoivat kasvaa mielessäni. Heinäkuun kääntyessä loppua kohti yöt alkoivat pimetä. Mitä tapahtuisi, kun syksy tulisi? Illat muuttuisivat pimeiksi ja mustalle taivaalle syttyisivät tähdet. Niiden lomasta saattaisi milloin tahansa laskeutua valkoinen ufo pelottava symboli vatsassaan ja viedä minut avaruuteen, vangiksi vieraalle planeetalle. En enää koskaan näkisi isää, äitiä, siskoa enkä postimerkki kokoelmaani. H eräsin toisinaan yöllä taivaalta kantautuviin ääniin. Lentokoneet pyyhkäisivät Syrjälän kukkulan yli matkallaan Helsinki–Vantaalle. Ääni oli tuttu, mutta öinen pimeys vahvisti sen moninkertaiseksi. Olin varma, että siinä kulki sekä lentokone että ufo, joka ajoi sitä takaa. Mikään muu ei voisi aiheuttaa tuollaista jylinää. Hiivin isän ja äidin väliin, vaikka olin jo omastakin mielestäni hiukan liian iso poika siihen. Kun Mika palasi lomiltaan heinäkuun lopussa, kerroin hänelle Kulttuuri kylässä 29 Ufokuvitukset ovat Klaukkalan koulun 5A:n käsialaa. Lisää hienoja ufokuvia löytyy osoitteesta www.kulttuurikylassa.fi. huolistani. Istuimme hiekkalaatikon reunalla ja pohdimme, mitä pitäisi tehdä. P äätimme, että meidän piti rakentaa ufojentorjuntalaitteisto. Mikan asuntoon kuului erillinen pannuhuone– verstas, johon mentiin ulkokautta. Siellä oli lautoja ja erilaista romua. Haimme työkalut ja aloimme rakentaa. Se ei sujunut erityisen hyvin, sillä meiltä puuttui tarpeellisia taitoja. Meillä ei myöskään ollut tarkkaa tietoa, mikä torjuisi ufot. Arvelimme, että laitteistossa täytyisi olla osa, joka suuntautuisi kohti taivasta ja ufoja, se ehkä riittäisi. Päätimme rakentaa kaksi ufojentorjujaa. Toiseen löysimme vanhan emalivadin, joka muistutti radioteleskooppia. Onnistuimme naulaamaan sen laitteistoon asentoon, jossa se tuijotti noin 45 asteen kulmassa taivaalle. Toi- nen laitteisto käsitti vain taivaalle osoittavan puupalikan. Se ei ihan ollut lasertykki, mutta ajaisi toivottavasti saman asian. Mika halusi emalivadista tehdyn torjujan oman talonsa katolle. Se näyttikin tehokkaammalta laitteelta. Minua hieman harmitti, mutta toisaalta olimme rakentaneet ufojentorjujat Mikan vanhempien tarvikkeista. R ivitalomme Rastaantien ja Peiponkujan varsilla olivat onneksi tasakattoisia. Hoidimme ensin Mikan kodin. Kohtalaisen isokokoisen lauta-emalivatirakennelman saaminen katolle ei ollut helppoa. Mika nousi edeltä roikottaen vaivalloisesti laitetta toisessa kädessään. Minä tulin perästä ja autoin ajoittain tukemalla toisella kädellä rakennelmaa. Vihdoin olimme katolla. Taivas tuntui olevan lähellä – olimmehan katolla ja kukkulan päällä. Jostain syystä olimme varmoja, että jos ufohyökkäys tulisi, se saapuisi lännen eli arviolta Harjulan suunnalta. Niinpä asetimme ufojentorjujan keskelle Mikan huoneiston kattoa ja suuntasimme huolellisesti vadin Harjulan suuntaan. Sitten oli meidän talomme vuoro. Jälleen kipusimme hankalasti katolle. Meidän taloyhtiömme erikoisuus olivat kupumaiset kattoikkunat. Asettelimme ufojentorjujan vähän matkan päähän kattoikkunan kuvusta ja suuntasimme senkin Harjulaan päin. Iltapäivän auringossa laite näytti valitettavan vähäpätöiseltä. Toivoin sen kuitenkin toimivan, jotta saisin nukahdettua seuraavana iltana hiukan turvallisemmin mielin. sillä vaatimattomina ihmisinä pidimme asian pitkälti omana tietonamme. Ufot, ilman salaperäisiä symboleja tai niiden kanssa, eivät laskeutuneet taivaista ja polttaneet lasertykeillään ihmiskunnan kaupunkeja tuhkaksi. Emme nähneet karvaisin raajoin varustettuja punasilmäisiä otuksia väijymässä Syrjälän mäen metsissä emmekä missään muuallakaan. Syksyn mittaan pelkoni ufoja ja yötaivasta kohti laantui, vaikka pitkään koin oloni turvallisimmaksi kotonani, ufontorjujan alla. Seuraavaksi huolestuimme Mikan kanssa kummituksista, mutta se on toinen tarina. N Kirjoittaja on toimittaja ja scifi-kirjailija. äin me tulimme pelastaneeksi maailman. Moni ei ole kuullut Mikan ja minun ufojentorjuntalaitteistoista, Vesa Sisättö 30 Kulttuuri kylässä Minkä biisin Melodica soittaisi? Rippijuhlat: Maaritin Lainaa vain. 50-vuotisjuhlat: Abban Thank you for the music Polttarit: Chisun Frankstein 30-vuotisjuhlat: PMMP:n matkalaulu Ristiäiset: Egotripin Mestaripiirros Katusoittokeikalla: U2 Angel of Harlem Häät: Helmi Maasalon oma kappale sinä tai Bruno Marsin Marry you Meidän bändi Hässäkästä syntyi Melodica Band Neljän nurmijärveläisnuoren yhtye Melodica Band ei ole mikään tavallinen bilebändi. H auska, iloinen, raikas ja herkkä – näillä adjektiiveilla Melodicayhtye kuvaa it- seään. ”Me olemme hyvän mielen bändi”, yhtyeen laulaja ja melodican soittaja Salla Lukkari kertoo. ”Soitamme omia versioita tunnetuista kappaleista, ja sävellämme sen ohella jonkin verran myös omaa musiikkia. Keikoilla olemme tähän asti soittaneet pääosin cover-kappaleita ja aina muutaman oman sävellyksemme”, bändin toinen laulaja Helmi Maasalo kertoo. ”Emme ole kuitenkaan mikään perinteinen tanssibändi. Pyrimme keikoilla aina yllättämään, niin että yleisö ajattelisi, että ’ai nämä soittivat tuonkin biisin’. Mieluummin halutaan tuoda esiin unohdettuja rakkauksia tunnetuiltakin artisteilta”, Lukkari lisää. Bändissä on mukana Maasalon ja Lukkarin lisäksi Aleksi Matikainen ja Topi Kuparinen. Yhtye on perustettu vuoden 2012 lopulla. Nelikko tuntee toisensa varsin pitkältä ajalta. ”Olemme alun perin tutustuneet musiikkiopintojen parissa Nurmijärvellä”, kertoo Lukkari. M elodica Band syntyi alun perin sattuman kautta. ”Isäni järjesti tapahtuman, jonne tarvittiin esiintyjää. Hän kysyi, löytyisikö minulta kaveripiiristä kavereita, jotka voisivat esittää ohjelmaa” Lukkari kertoo. Hän otti yhteyttä Topiin, Aleksiin sekä Helmiin, ja nelikko alkoi harjoittelemaan esiintymistä varten. Ensimmäisen keikan jälkeen tuli toinen keikka, sitten kolmas. Ja sillä tielle bändi on jäänyt. Lukkaria, Matikaista ja Maasaloa yhdistävät lukio-opinnot Klaukkalan Arkadian taidelinjalla. Melodica Bandin juuret johtavatkin juuri Arkadian lukion ajoille. ”Meillä oli Arkadiassa opiskellessamme yhtye nimeltä Hässäkkä!, jota voisi sanoa Melodica Bandin edeltäjäksi. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että meillä oli Arkadiassa mahdollisuus kokeilla uutta ja ennen kaikkea soittaa myös vapaa-ajalla”, Lukkari kertoo. B ändiläisten taustalta löytyvät myös Nurmijärven musiikkiopisto ja Nurmijärven Opisto. Kuparinen on opiskellut klassista kitaraa musiikkiopistossa ja kevyempää musiikkia Nurmijärven Opistossa. ”Minä puolestani aloitin mu- siikin harrastamisen soittamalla klassista pianoa. Myöhemmin vaihdoin pop/jazz-puolelle Nurmijärven Opistoon. Sen lisäksi aloitin myös klassiset laulutunnit”, Matikainen lisää. Maasalo aloitti laulamisen kuusi vuotta sitten ystävänsä innoittamana. ”Laulutuntien ohella olin nopeasti mukana myös Nurmijärven Opiston bänditoiminnassa. Olen ollut ja olen edelleen mukana myös Too Many Sisters -ryhmässä”, Maasalo kertoo. Maasalo ja Lukkari tutustuivat toisiinsa nimenomaan nurmijärveläisen Too Many Sisters -ryhmän kautta. ”Itse aloitin musiikin harrastamisen pianon soitolla. Käyn edelleen laulutunneilla, ja olen mukana Too Many Sistersissä”, Lukkari kertoo. K aikkien mielestä Nurmijärvellä on mahdollista harrastaa monipuolisesti musiikkia. ”Jos musiikki kiinnostaa, Nurmijärvellä on tarjolla laajasti kaikenlaisia vaihtoehtoja. Lisäksi kynnys tulla mukaan on varsin matala”, Maasalo kertoo. ”Tietysti se on myös vanhemmille ollut helpompaa, että pystyy harrastamaan lähellä”, Lukkari kommentoi. Minkälaisen pohjan nuorten mielestä musiikkiopetus Nurmijärvellä antaa jatkoa varten? ”Jos on ahkera ja valmis tekemään töitä, saa hyvän pohjan”, Lukkari pohtii. ”Olen samaa mieltä, kyllä se on omasta motivaatiosta kiinni”, kertoo Kuparinen. Matikaisen mukaan Nurmijärvellä on tarjolla todella tasokasta musiikkiopetusta ja paljon mahta- Kulttuuri kylässä 31 ”Se on vähän huono juttu, että usein se ainoa mahdollinen soittopaikka olisi baari.” via opettajia. ”On ollut hienoa, että oikeita musiikin ammattilaisia on ollut opettamassa meitä, ja heidän kauttaan on ollut mahdollisuus oppia tosi paljon”, Maasalo kertoo. Kaikki antavat kehuja erityisesti Nurmijärven Opiston bändileiritoiminnalle. ”Perusmusiikinopetuksen lisäksi bändileireillä on tullut opittua kaikista eniten nimenomaan sitä, mitä bänditoiminta oikeasti on”, Maasalo kertoo. ”Siellä oppii hurjasti juttuja, mitä ei pelkillä musatunneilla ikinä oppisi”, lisää Kuparinen. M utta miksi nelikko päätyi harrastamaan juuri kevyempää musiikkia? ”Kevyessä musiikissa on runsaasti varaa kehittyä ja löytää uusia puolia itsestään”, Maasalo kertoo. ”Varmaankin yksi suuri juttu on se, että kevyen musiikin avulla pääsee helpommin lähemmäs ihmisiä”, Lukkari kertoo. Vaikka kaikki olivat harrastaneet pitkään musiikkia, toi oman yhtyeen perustaminen mukanaan omat haasteensa. ”Oma yhtye vaatii kaikilta tosi paljon sitoutumista, kaikki pitää tehdä itse ilman kenenkään apua. Esimerkiksi stemmat ja sointulaput tehdään omin voimin”, Maasalo kertoo. ”Sen lisäksi esimerkiksi soittokamat täytyy hankkia itse ja neuvotella tulevista keikoista”, Matikainen kertoo. Täytyy myös oppia tuntemaan omat työskentelytavat, kun musiikkia ei tehdä enää tarkkojen ohjeiden mukaan tai jonkun ohjastamana. Ylivoimaisesti haasteellisinta kaikkien mielestä on aikatauluttaminen. ”Kun opiskelee ja tekee töitä, on haasteellista löytää aikaa treenaamiselle”, Lukkari kertoo. Oma yhtye on opettanut myös, miten tärkeää on olla jonkinlainen varasuunnitelma. ”Aina pitää varautua siihen, jos vaikka ulkokeikalla sattuu satamaan”, Maasalo kertoo. ”Pitää olla kekseliäs ja saada jutut toimimaan myös jos tilanne muuttuu”, Lukkari kertoo. B ändi teki strategisen päätöksen lähteä markkinoimaan itseään sosiaalisessa mediassa. ”Meillä on alusta asti ollut Facebook-sivu, jota olemme päivitelleet ahkerasti. Myös Instagram otettiin juuri käyttöön”, Lukkari kertoo. Seuraavaksi ideana olisi tehdä oma Youtube-kanava. Kaikkien mielestä sosiaalinen media on hyödyllinen työkalu markkinoida yhtyettä. ”Sosiaalinen media on ilmainen työkalu, mutta siellä pitää olla aktiivinen ja sisällön tulee olla laadukasta, koska monet saavat ensivaikutelman meidänkin bändistä vaikkapa Facebook-profiilia katsomalla”, Lukkari kertoo. M elodica Band tekisi mielellään enemmän keikkaa myös Nurmi- järvellä. ”Se on vähän huono juttu, että usein se ainoa mahdollinen soittopaikka olisi baari”, Lukkari kertoo. ”Siellä on paljon porukkaa, joka ei ole paikalla ainoastaan musiikin takia”, Maasalo kertoo. ”Yleisesti Nurmijärvelle tarvitsisi lisää mahdollisuuksia tuoda esille sitä omaa osaamista – on harrastus sitten mikä tahansa”. ”Vaikka moni harrastaa musiikkia, monet eivät välttämättä pääse esiintymään ollenkaan”, Matikainen tuumaa. M ikä sitten on parasta siinä, että pääsee tekemään oman bändin kanssa? ”Sanoisin, että vapaus on parasta. Saadaan itse tehdä juttuja oman elämäntilanteen mukaan”, Matikainen kertoo. ”Hienoa on myös yhdessä tekeminen ja onnistumisen tunne”, Lukkari kertoo. ”Ehkä oivaltaminen, kun pääsee hyödyntämään omaa luovuutta. Ja keikkamatkat ovat myös mahtavia”, Maasalo lisää. ”Keikkaileminen tarjoaa hyvän mahdollisuuden irtaantua hetkeksi omasta elämästä”, lisää Matikainen lopuksi. Tuulia Paulanto Kirjoittaja on toimittaja, joka pitää korttelijuhlien ohella monipuolisesta kulttuuritarjonnasta. Korttelijuhlille tarvetta N urmijärven yksi erityispiirre on eri kylien vahvat identiteetit. Nurmijärvellä järjestetäänkin erilaisia kylätapahtumia jonkin verran, mutta rahkeita riittäisi aktiivisempaakin toimintaan. Esimerkkinä voi käyttää huiman suosion saavuttanutta ravintolapäivää, joka ei ole juurikaan ottanut tulta alleen Nurmijärvellä. Muutaman kerran vuodessa järjestettävän ravintolapäivän aikaan koko Nurmijärvelle on noussut vain muutamia pop up -ravintoloita. Nämä muutamat ravintolat ovatkin houkutelleet runsaasti kävijöitä. Voisi olettaa, että kylissä lähdettäisiin innolla järjestämään Palojoki-kahvilaa tai Lepsämän leipomoa. Kyseessä olisi oiva tilaisuus leikkimieliseen kisailuun siitä, mikä kylä vie tarjoiluillaan voiton. O sa kylistä kyllä järjestää varsin aktiivisesti toimintaa. Esimerkiksi Rajamäki on pistänyt hihat heilumaan. Rajamäen kyläpäivät juhlivat viime vuonna jo 20-vuotista taivaltaan. Kyläyhdistys on muutaman vuoden ajan vastannut myös kesäkirppisten järjestämisestä. Muut kylät voisivat seurata Rajamäen mallia. Rajamäen kyläpäivät osoittavat, että kunhan konsepti ja toteutus ovat kunnossa, kävijöitä kyllä riittää. Myös tiedotus on tärkeä. Hyväkään tapahtuma ei kerää kävijöitä, jos tieto siitä ei kulkeudu naapurikyliin. Avuksi kannattaakin ottaa paikallislehtien ja kunnan verkkosivujen lisäksi sosiaalinen media sekä tietysti myös se perinteinen viidakkorumpu. K aipaisin Nurmijärvellekin korttelijuhlien kaltaista konseptia. Kortteli- tai kaupunginosajuhlat ovat kuin kyläpäivät 2.0: iltapäivä- ja ilta-aikaan sijoittuva tapahtuma, johon koko perhe voi ottaa osaa. Juhlien järjestäjänä toimivat kaupunkilaiset ja kyläläiset itse. Tapahtumassa on usein paikallisia esiintyjiä, musiikkia ja vapaata yhdessäoloa. Vähemmän metrilakua myyviä markkinakojuja ja enemmän lähituotantoa esitteleviä tekijöitä. Ohjelma on suunniteltu vastaamaan kaupunginosan rakennetta, eli jos alueella asuu paljon lapsiperheitä, ohjelma on valittu sen mukaan. Tapahtuma-areenana toimii yleensä puistomainen alue, jossa meininkiä voi tarkastella nurmikolla viltillä istuen piknik-kori kainalossa. N urmijärvellä voisikin järjestää kyläjuhlia samaa konseptia hyödyntäen. Potentiaalisia järjestämispaikkoja on useita ja mahdollisia osanottajia runsaasti. Ohjelmallinen osuus olisi helppo järjestää paikallista osaamista hyödyntäen. Kyläjuhlien kaltaiset tapahtumat vahvistaisivat kylien identiteettiä ja lisäisivät yhteenkuuluvuutta. Samalla tarjoutuisi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja hankkia rutkasti sosiaalista pääomaa. Ennen kaikkea kyläjuhlat lisäisivät Nurmijärven viihtyisyyttä. Ne myös osoittaisivat, että aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kun omassa kunnassakin tapahtuu. Ja sitten ei muuta kuin suunnittelemaan ja järjestämään! Tuulia Paulanto 32 Kulttuuri kylässä dessa olemisen taito katoaa. Digitaalisissa todellisuuksissa voimme luoda itsellemme juuri sellaisia maailmoja ja todellisuuksia kuin haluamme. Tulevaisuudessa kenties teemme viikonloppuisin virtuaalisia patikkaretkiä luonnonkohteisiin, maistelemme virtuaalista suklaata ilman finnejä tai ihastumme ja rakastumme henkilöihin, joita ei ole olemassa. Käsillä näkeminen N äkeminen on paljon enemmän kuin yleensä tulemme ajatelleeksi. Näkö on yksi viidestä aistista, joiden avulla tulkitsemme ympäristöä ja olemme siinä läsnä. Aistien kautta saamme kaiken informaation ympäriltämme. Olemme olemassa ympäröivässä maailmassa aistien ja mielen yhteistyöllä. Maailman kehittyessä myös ympäristömme muuttuu. Aistein havaittavan todellisuuden rinnalle on tullut tiloja, joissa oleminen ei ole ”konkreettista”, mutta yhtä kaikki todellista. Muutoksia on tapahtunut ihmiskunnan historiassa paljon; pyörän ja tulen keksiminen, uskomukset tuonpuoleisista, litteän maailman pyöristyminen, ulkoavaruuden hahmottaminen, aikakäsityksen muuttuminen, kolmiulotteisen illuusion hahKuvat: Johanna Johnsson. Piirrä & käsitä tulevaisuus Millaisessa todellisuudessa elät? Onko todellisuutesi omasi, vai rakentuuko se muiden tarjoamista evästeistä? Y Visio hä harvemmin vaivaudumme ajattelemaan, miten paljon erilaiset havainnot, kuvat, tallenteet ja asenteet ovat mediavälineiden muovaamia. Todellisuus vaatii herkkyyttä ja jatkuvaa tiedostamista oman havainnon aitoudesta, jotta voi rehellisesti omistaa näkemänsä ja kokemansa. Piirtämisen merkitys todellisuuden tallentajana on menet- tänyt asemaansa kameroiden ja älypuhelinten myötä. Todellisuus ei kuitenkaan ole pelkästään sitä, mitä näemme. Piirtäminen havainnosta antaa toisenlaisen kokemuksen kuin samasta tilanteesta otettu kuva. Piirtäessä joutuu pelkistämään, ja se pakottaa ”näkemään” sellaista, mitä ei muuten tulisi huomanneeksi. Piirtäminen tallentamisen välineenä tekee havainnosta kokemuksen, jossa kaikki aistit ja aika ovat mukana. K ameralla otettu kuva on toisinto kameran linssin näkemästä todellisuudesta. Havaintopiirustus voi olla esteettisesti miellyttävä tai epämiellyttävä, ja se voi toisintaa todellisuuden havaintoa tarkasti tai vääristyneesti. Varsinainen merkitys on kuitenkin kokemuksessa, ei lopputuloksessa. Todellisuus on paljon enemmän kuin pysähtynyt kuva, se on olemassaoloa. Virtuaalisten maailmojen lisääntyessä todellisuu- ”Tulevaisuudessa kenties maistelemme virtuaalista suklaata ilman finnejä tai rakastumme ihmisiin, joita ei ole olemassa.” mottaminen, todellisuuden kuvan pysäyttäminen ja tallettaminen, ääniä ja kuvia kuljettavat näkymättömät radioaallot. David Hockney on tutkinut kirjassaan Secret Knowledge: Rediscovering the Lost Techniques of the Old Masters ihmisen tapaa nähdä. Näkeminen muuttui hänen mukaansa keksintöjen myötä näköhavainnosta peilikuvaan ja siitä linssin avulla tehtyyn camera obscura -kuvaan ja paperille kiinnitettyyn valokuvaan. Tämän päivän virtuaaliset maailmat ja niiden todellisuuden havainnointi on vain jatkumoa tässä kehityksessä. Kulttuuri kylässä 33 Arvot muuttuvat V aikka keksinnöt jatkuvasti muokkaavat käsitystämme maailmasta, ihminen itsessään ei ole muuttunut. Meille on edelleen tärkeää olla ja ymmärtää. Ymmärtäminen ja jonkin asian syvällinen tajuaminen ei tule kirjasta tai netistä, eikä taito kädestä, vaan se on paljon monimutkaisempi prosessi. Kuvanveistäjä Constantin Bracusi (1876–1957) korosti tekemisen tärkeyttä taidon tiedossa. Hän oli jopa sitä mieltä, ettei taiteilijan kannattanut kirjoittaa tekemisistään, vaan työskente- ”Ovatko opetussuunnitelmien muutokset seurausta maailma muutoksesta vai markkinoiden tarpeesta?” ly sisälsi kaiken tarvittavan. Tätä ”tietoa” myös siirretään eteenpäin tekemällä. Käsi ei yksin osaa käyttää vasaraa, eikä vasara itsessään osaa tehdä taloa. Työkalu, ajatus, käsi, taito, silmä ja mieli yhdessä tekevät talon rakentamisen mahdolliseksi. Näppituntuma, käsin kosketeltava, käsiäly, kädentaidot, ovat termejä näkemisen, ajatuksen ja käden yhteistyölle. Näkeminen ja kokeminen ovat ihmisenä olemisen perusta, jonka avulla olemme maailmassa. Koulut ja opetus valmistavat nuoria tulevaan maailmaan ja yhteiskuntaan – mutta millaiseen? Yleinen ”Näppituntuma, käsin kosketeltava, käsiäly, kädentaidot, ovat termejä näkemisen, ajatuksen ja käden yhteistyölle.” arvomaailma muuttuu markkinatalouden määritellessä arvoja uudelleen. Ihmisten välinen sosiaalisuus on murroksessa, ja näyttää siltä, että koko oleminen on muutoksen kourissa. Kouluihin vuonna 2016 tulevat uudet opetussuunnitelmat yrittävät olla tässä muutoksessa mukana. Luvassa on paljon uudistuksia, joilla uskotaan olevan merkitystä tulevaisuuden maailmassa. Uutta teknologiaa hyödynnetään tehokkaasti aineesta riippumatta, ja oppilaat vieraannutetaan aistein havaittavasta todellisuudesta. Tulevien opetussuunnitelmien laaja-alaisissa oppimistavoitteissa Töhrimistä vai taidetta? M onella on negatiivinen käsitys graffitien tekijöistä. Heitä kohdellaan usein kuin rikollisia. Suomessa, kuten monessa muussakin maassa graffitien tekeminen on ilman erillistä lupaa kielletty, ja kiinnijääneet tuomitaan vahingonteosta tai törkeästä vahingonteosta. Miten sitten päästään kaikenlaisesta ”töhrimisestä” ja saadaan nauttia monipuolisesta taiteesta? Pitäisikö laillisia seiniä olla enemmän? P ja monilukutaidon painotuksessa taito- ja taideaineista tulee välineitä muiden aineiden käyttöön. Tavoite näkemisen ymmärtämisessä jää taka-alalle, ja taitojen sijaan painotetaan kuvien lukemista sekä kannustetaan käyttämään erilaisia medioita. Taito- ja taideaineiden muuttuminen yhä enemmän valinnaisiksi ei anna mahdollisuuksia opetella minkään taidon perusteita kunnolla. Ovatko opetussuunnitelmien muutokset seurausta maailman muutoksesta vai markkinoiden tarpeesta? Kädentaitojen opetuksen ja arvostuksen vähenemisen myötä on vaarassa kadota läsnäolo, kosketus todelliseen ja sen myötä myös taito sietää virheitä ja puutteita – puhumattakaan onnistumisen elämyksistä. Tulevaisuuden todellisuudessa tarvitaan rohkeutta luottaa aitoon omaan tekemiseen ja tunteeseen, joka syntyy kosketuksesta pintaan – on se sitten kiveä, savea, paperia tai villaa. Mikään taito ei synny meissä itsestään, eikä uimaan opi Youtubevideoita katselemalla. Tulee astua ulos ja kompastua, haastaa tulevaisuus, jossa kaikki on nyt yhden klikkauksen päässä. itäisikö järjestää enemmän kilpailuja, joiden perusteella valitaan tekijät ja aiheet esimerkiksi harmaisiin alikulkutunneleihin? Tätä pitäisi miettiä, koska verovaroja joudutaan käyttämään ”töhrimisten” puhdistamiseen. Voisiko näistä rahoista osan käyttää nuorten kokoontumispaikkojen ehostamiseen graffitien avulla, tai voisiko harmaan masentavat alueet saada täyteen taidetta? Voisiko kaupunkeihin ja kuntiin rakentaa laillisia seiniä? Skeittipuistoista voisi tehdä värikkäitä ja hauskoja ympäristöjä. Auttaisivatko nämä tai jotkin muut ratkaisut siihen, että ”töhriminen” muuttuisi taiteeksi ja graffitien tekijät eivät olisi rikollisia? I tse olen ollut tekemisissä graffitien kanssa lapseni harrastuksen kautta ja oppinut pitämään niistä. Osa kunnista ja kaupungeista onkin perustanut laillisia seiniä, joilla voi tehdä taidetta. Tarkoituksena on tehdä aina uusia töitä vanhojen päälle, joten ne ovat mitä parhaimpia vaihtuvia taidenäyttelyitä. Graffitien tekijät eivät käytä pelkästään spray-maaleja, vaan kirjoituksia ja piirustuksia tehdään paperille tusseilla. Näin päästään harjoittelemaan erilaisia kirjasintyyppejä sekä kuvien piirtämistä ja suunnittelemista ennen spraylla maalaamista. N urmijärven nuorisotoimi on päättänyt, että kuntaan tulee ainakin yksi laillinen seinä, jossa harrastajat voivat luvallisesti tehdä taidetta, jota ohikulkijat voivat ihailla. Toivottavasti tämä pystytään teknisesti toteuttamaan mahdollisimman pian, ja toivottavasti fiksut graffitien tekijät eivät jätä tyhjiä spray-purkkeja pitkin maastoa, vaan laittavat ne roskiksiin. Tämä takaa, että tulevaisuudessakin Klaukkalan skeittipuiston yhteydessä voi tehdä taidetta, ja toivottavasti myös muihin Nurmijärven skeittipuistoihin saadaan vastaavat. Toivottavasti graffiteja aletaan arvostaa enemmän. Itse ainakin katselisin mieluummin värikkäitä, hyvin tehtyjä ja välillä yhteiskuntaa puhuttelevia kuvia kuin harmaita töhrittyjä alikulkutunneleita. Virpi Räty Niko Saarinen Kirjoittaja on Nurmijärvellä asuva kuvataideopettaja, piirtäjä ja kaiken maailman ihmettelijä. Kirjoittaja on mäntysalolainen äiti. Kierrä Taidekieppi pe–su 5.–7.9. Taidetta kaikissa kylissä Taidekieppi tarjoaa taas kulttuuria koko viikonlopuksi 5.–7.9. Tutustu taiteilijoiden ja käsityöläisten työtiloihin ja teoksiin. Kohteiden välillä kiertää ilmainen bussikuljetus. Vierailu taiteilijakotiin Taiteilijakoti Villa Pauli elää pienistä hetkistä ja suurista kokemuksista. Kodissa satu ja todellinen elämä kohtaavat maalauksissa, veistoksissa ja sisustuksessa. Kuvataideopettajat Johanna Johnsson ja Niko Saarinen toivottavat kävijät lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan tähän värikkääseen tarinaan. Avoinna la–su 6.–7.9. klo 10–16 ja muuten sopimuksen mukaan. Taiteilijakoti ja ateljee Villa Pauli. Metsäpurontie 45, 01900 Nurmijärvi. www. villapauli.net Heinrich Ilmari Raution esitelmä, Havaintomaalarin tunnustuksia, Klaukkalan kirjaston taiteiden yössä 5.9 klo 18. Taiteilija kertoo kuvin ja sanoin luonnossa maalaamisestaan. Briitta Kotilainen piirtää taiteiden yössä 5.9.klo 18 alkaen Klaukkalan kirjastossa ohuella tussilla muotokuvia halukkaista. Viikonlopun aikana hänellä on kotonaan esillä akvarellimaalauksia, muun muassa Klaukkalan Isoniitulta. Avoinna la–su 6–7.9. klo 10–16. Rinnetie 25 A, Klaukkala. Näyttely ”Suolaa suolaa, enemmän suolaa” Saviklaneetin KukkulaGalleriassa. Lystikkäitä suolaöttiäisiä ja sormisuola-astioita. Näyttely on avoinna la–su 6.–7.9. klo 10–16 ja Taidekiepin jälkeen 28.9. saakka aina la-su klo 12–16 tai sopimuksen mukaan. Puh 050 330 3739. Kalliopolku 1, Lepsämä. Tarinakoru avoinna la–su 6.–7.9. klo 10–16. Taipaleentie 244, Nurmijärvi. www.tarinakoru.fi Ihan pihalla MoniNaisten kanssa Venla Martikaisen installaatio, avoinna la–su 6.–7.9. klo 10–16. Gunnarintie 14, Klaukkala. Atelje Taidepysäkillä on esillä Sari Stajevic-Teodosinin sekä Riitta Rantatalon töitä. Lauantaina esiintyy Kolme komeaa miestä -kvartetti. Sunnuntaina viulunsoittoa. Avoinna la–su 6.–7.9. klo 10–16, muina aikoina sopimuksen mukaan. Järvihaantie 4A, Klaukkala. www.taidepysakki.com Havaintomaalarin tunnustuksia Nurmijärven kuvataidekoulu järjestää Klaukkalan kirjastolla origamipajan pe 5.9. klo 18 eteenpäin. Klaukkalan kirjastolla myös 5.– 7.9. esillä Kuvataidekoulun opettajien tekemä iso Camera obscura. Korutyöpajan arkea Kuvataidetta ja Kolme komeaa miestä Teppo Honkalan keramiikkaverstas. Työhuone ja myymälä avoinna 6–7.9 klo 10–16. Taidekiepin aikana lämpiää myös puupolttoinen keramiikkauuni. Poltto kestää lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Mukana keraamikot Jari Vesterinen, Aba Luostarinen ja Marjo Kilgast. Gunnarintie 14, Klaukkala. Muotokuvia tussilla Savisia suolaöttiäisiä MoniNaiset ovat esillä omalla pihallaan Nurmijärven kirkonkylällä. Teemana on ”ihan pihalla”, la–su 6.–7.9. Sunnuntaina arvotaan porukan yhteisesti tekemä pyöreä kierrätysmateriaalimatto. Pratikankuja 5, Nurmijärvi. Keramiikkaverstaalla uuni kuumana Tehdään origameja yhdessä Maalauksia ravintolassa Taru Tomperin maalauksia 1.9.–30.9. Pienessä Ravintolassa. Näyttely avoinna Taidekiepin aikana la–su 6.–7.9. klo 11–16. Muuten yleensä ma-pe klo 8–16 (tarkista poikkeukset netistä). Pieni Ravintola, Kiljavantie 3, Rajamäki. Leijantekoa muovikasseista Leijapaja Klaukkalan käsityökeskuksessa. Tehdään leija vanhasta muovikassista. Ota mukaan pari hauskan väristä muovikassia. Muut materiaalit ja ohjauksen saat käsityökeskuksesta. Paja sopii hyvin lapsille ja lapsi–aikuinen-työpareille. La–su 6.–7.9 klo 10– 16, Aitohelmen talo, Klaukkalantie 72. Installaatio Gunnarintiellä Grafiikkaa ja veistoksia tehdastilassa www.taidekieppi.fi Taidegraafikko Laura Pohjosen ja kuvanveistäjä Juha Mennan teoksia esillä Laura Pohjosen työhuoneella Rajamäellä. Työhuone sijaitsee Altian vanhassa tehdasrakennuksessa, entisessä Museovarastossa. Herkkiä teoksia roisissa tehdastilassa. La–su 6.–7.9. klo 12– 16. Patruunantie 15, Rajamäki. Saa koskea Carita Kilpisen Saa koskea -näyttely Raalan vanhalla koululla. Avoinna 6.–7.9. Klo. 10– 16.00. Hynnänkorventie 281, Nurmijärvi. Öljymaalauksia ja ruusuneuvoja Paratiisigalleria ja Simolan Rosario. Esillä Heinrich Ilmari Raution uusimmat öljymaalaukset. Simolan rosarion ruusut ovat syyskuussa kukintansa kukkineet, mutta vierailijat voivat kierrellä puutarhassa ja kysellä ruusuneuvoja Pirjo Rautiolta. Avoinna la–su 6.–7.9. klo 10–18. Simolantie 68, 01840 Klaukkala. www.paratiisigalleria.fi, www.simolanrosario.com Keramiikkatyöhuone Keramiikkatyöhuone Seenat avoinna Taidekiepin aikana 6.–7.9. klo 10–16 ja muuten sopimuksen mukaan. Terhi Juurinen, 041-463 6260. www.seenat.fi Kieppiläisiltä myös kirja T aidekieppiläisiltä ilmestyy tänä syksynä myös kirja Nurmijärven taiteen & käsityön tekijät 2014, jossa esitellään kunnan taiteilijoiden ja käsityöläisten töitä ja työtapoja. Jokainen kirjan tekijöistä lähestyy tekemistään omasta näkökulmastaan, mutta kaikille yhteistä on ”ihmisen kokoisuus”. Runsaasti kuvitetun kirjan tekstit ovat sekä suomeksi että englanniksi. Kirja julkaistaan Klaukkalan kirjaston Taiteiden yössä 5.9. klo 17.30, ja sitä voi ostaa kunnan kirjastoista sekä Taidekiepin kohteista. Nappaa talteen! Kulttuuri kylässä 35 Syksyksi kulttuuria! Syyskuu KIRJALLISUUS: ma 1.9. klo 18. Lukupiiri. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Pääkirjasto LAPSET: ti 2.9. klo 17.30–18.30. Lukukoira Frodo. Ajanvaraus Klaukkalan kirjastosta tai p. 040 317 2550. Klaukkalan kirjasto KIRJALLISUUS & KÄSITYÖT: ti 2.9. klo 18–20. Novellikoukku: Tule kuuntelemaan novelleja ja neulomaan omaksi iloksi tai hyväntekeväisyyteen. Klaukkalan kirjasto LAPSET: ke 3.9. klo 18. Satutuokio. Klaukkalan kirjasto Tapahtuma: pe 5.9. klo 17.30–22. Klaukkalan kirjaston Taiteiden yö. Taidehistorioitsija Tuula Karjalainen, kirjailija Paula Havaste, taiteilija Heinrich Ilmari Rautio, toimittaja Minna Lindgren ja tutkija Olli Löytty, Syksy Soi! -muusikot, Teatteri Roinela, origamipaja, tussimuotokuvia, Toivo Jaatisen taidenäyttely, lettuja, käsitöitä, nuorisotapahtumia. Klaukkalan kirjasto TANSSI: pe 5.9. klo 17.30–18.30. Balettiluokan avoimet harjoitukset. Klaukkalan kirjaston alakerta, tanssiopiston Tähtisali. Tapahtuma: 5.–7.9. klo 10–16. Taidekieppi. Ks. viereinen sivu. www.taidekieppi.fi MUSIIKKI: ti 9.9. klo 18. Torvirumpu soi. Taiteilija Toivo Jaatinen soittaa ja esittelee keksimäänsä torvirumpua. Mitalirumpua soittaa Tuomo Jaatinen. Klaukkalan kirjasto MUSIIKKI: ti 9.9. klo 19. Kaverit musisoi. Osa Syksy soi! –varjofestivaalia. Arkadian lukio LUENTO: ti 9.9. klo 17.30–20.00. Kaikki tiet vievät Roomaan. Maksuton luento, ilm. Nurmijärven Opistoon. Isoniitun koulu LAPSET: ke 10.9. klo 18. Satutuokio: Hauskat harrastukset. Pääkirjasto LAPSET: ke 10.9. klo 18. Prinsessoja ja sammakoita. Tanssiopiston esitys. Klaukkalan kirjasto SENIORIT & RETKI: to 11.9. klo 13. K–60 kulttuuriklubi: Matka kansakoulumuistoihin. Bussiretki Nukarin koulumuseoon kirkonkylästä ja Rajamäeltä. Ilm. p. 040 317 2509. MUSIIKKI: to 11.9. klo 18. Laulu soi. Musiikkiopiston nuorisokuoro Laulujoutsenet. Klaukkalan kirjasto LAPSET: ma 15.9. klo 17.30–18.30. Lukukoira Frodo. Ajanvaraus Klaukkalan kirjastosta tai p. 040 317 2550. Klaukkalan kirjasto LAPSET: ti 16.9. klo 9.30. Satutuokio. Rajamäen kirjasto LAPSET: ke 17.9. klo 18. Satutuokio. Klaukkalan kirjasto LUENTO: ke 17.9. klo 18. Miesten juttuja: Kotipanimosta kuohuvaa. Kotiolutharrastaja Hannu Kilpeläinen kertoo kotioluen valmistamisesta. Lisäksi olutvisa. Pääkirjasto SENIORIT & RETKI: to 18.9. klo 13. K-60 kulttuuriklubi: Matka kansakoulumuistoihin. Bussiretki Nukarin koulumuseoon Klaukkalasta. Ilmoittautuminen p. 040 317 2509. LAPSET: to 18.9. klo 18–19. Lukukoira Emma. Ajanvaraus kirjastosta tai p. 040 317 2514. Pääkirjasto LAPSET: ke 24.9. klo 18. Satutuokio: Peikkoja ja Menninkäisiä. Pääkirjasto LUENTO: to 25.9.2014 klo 18.00–20.00. Where do words come from. Maksuton luento, ilm. Nurmijärven Opistoon. Isoniitun koulu KIRJALLISUUS: ma 29.9. klo 18. Lukupiiri. Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty. Pääkirjasto Lokakuu LAPSET: ke 1.10. klo 18. Satutuokio. Klaukkalan kirjasto LUENTO & SENIORIT: to 2.10. klo 15. K-60 kulttuuriklubi: Ikäihmiset liikenteessä. Asiantuntija kertoo ikäihmisten liikenneturvallisuudesta. Rajamäen kirjasto TEATTERI: ma 6.10. klo 18. Watti Walopää ja kadonnut hehku. Taikuri Janne Raudaskosken taikuutta ja teatteria yhdistävä esitys koko perheelle. Liput 6e / 4 hlön. ryhmä 22e, www. lippu.fi, ovelta tuntia ennen. Nurmijärven yhteiskoulu, Pratikankuja 8. KIRJALLISUUS: ma 6.10. klo 19. Lukupiirien aika. FT Suvi Ahola kertoo lukupiirien historiasta ja nykypäivästä. Klaukkalan kirjasto LAPSET: ma 6.10. klo 17.30–18.30. Lukukoira Frodo. Ajanvaraus Klaukkalan kirjastosta tai p. 040 317 2550. Klaukkalan kirjasto LUENTO & HISTORIA: ti 7.10. klo 18. Suomalaisvakoilusta jatkosodassa. Kirjailija, sotahistorioitsija Mikko Porvali kertoo suomalaisvakoilun järjestämisestä Neuvostoliittoon jatkosodan vuosina. Pääkirjasto SENIORIT: ti 7.10. SeniorSurf. Opastusta tietokoneen ja Internetin käyttöön ikäihmisille. Kaikki kunnan kirjastot KIRJALLISUUS & KÄSITYÖT: ti 7.10. klo 18– 20. Novellikoukku: Tule kuuntelemaan novelleja ja neulomaan omaksi iloksi tai hyväntekeväisyyteen. Klaukkalan kirjasto LUENTO: ti 7.10.2014 klo 17.30–20.00. Istanbul – itämaista mystiikkaa ja modernia suurkaupunkielämää. Maksuton luento, ilm. Nurmijärven Opistoon. Isoniitun koulu MUSIIKKI: ke 8.10. klo 19. Ainon ääni: Jean Sibeliuksen yksinlauluja ja Aino Sibeliuksen kirjeitä. Näyttelijä Tiia Louste, sopraano Laura Pyrrö ja pianisti Tiina Korhonen. Ohj. Kari Heiskanen. Liput 15/13/8e, www.lippu.fi, ovelta tuntia ennen. Nurmijärven yhteiskoulu, Pratikankuja 8 LAPSET: ke 8.10. klo 18. Satutuokio: Satumummo satuilee. Pääkirjasto LUENTO: ke 8.10.2014 klo 17.00–18.45. Lappi-ilta, Pallas–Yllästunturin kansallispuisto retkeilykohteena. Maksuton luento, ilm. Nurmijärven Opistoon. Isoniitun koulu LUENTO: ke 8.10.2014 klo 19.00–21.00. Lappi-ilta, kalamiehen Lappi. Maksuton luento, ilm. Nurmijärven Opistoon. Isoniitun koulu LAPSET: to 9.10. klo 18–19. Lukukoira Emma. Ajanvaraus pääkirjastosta tai p. 040 317 2514. Pääkirjasto KIRJALLISUUS: to 9.10. klo 13. K–60 kulttuuriklubi: Totta vai tarua. Kirjailija Kirsti Manninen kertoo historiallisten romaanien ja televisiosarjojen faktoista ja fiktiosta. Pääkirjasto Tapahtuma: pe 10.10. Aleksis Kiven päivä klo 9–16. Aleksis Kiven syntymäkoti auki. Vapaa pääsy. Palojoentie 271. Tapahtuma: pe 10.10. klo 12. Seppeleenlasku Aleksis Kiven patsaalla, maksuton kahvitarjoilu pääkirjastossa. MUSIIKKI: pe 10.10. klo 19 . Aleksis Kiven päivän juhla: Mieskuoro HUUTAJAT. Liput 15/13/8e. www.lippu.fi, ovelta tuntia ennen. Nurmijärven yhteiskoulu, Pratikankuja 8. KIRJALLISUUS: la 11.10. klo 13. Nostalgiaa, mielihyvää ja terapiaa. FT Ritva Ylönen luennoi Kalle Päätalon monimerkityksellisestä Iijoki–sarjasta. Rajamäen kirjasto KIRJALLISUUS: la 11.10. klo 13. Älämölöö, ai älämölöö. Aleksis Kiven kielitieto ja -taito. FT Ossi Kokko esitelmöi Aleksis Kiven kielestä. Klaukkalan kirjasto LAPSET: ke 15.10. klo 18. Satutuokio. Klaukkalan kirjasto LUENTO & MUSIIKKI: to 16.10. klo 15. K-60 kulttuuriklubi: Ruusuja hopeamaljassa. Toimittaja, kirjailija Maarit Niiniluoto luennoi 1930–1960-lukujen naissäveltäjien tuotannosta musiikkinäyttein. Klaukkalan kirjasto LAPSET: ti 21.10. klo 9.30. Satutuokio. Rajamäen kirjasto LAPSET: ke 22.10. klo 18. Satutuokio: Nurmisirkkujen lastenlauluja. Pääkirjasto KIRJALLISUUS: to 23.10. klo 18. Tämän runon haluaisin kuulla -toiverunoilta. Aune Tarvainen ja Silja Laaksonen lausuvat toiverunoja. Rajamäen kirjasto Tapahtuma: pe 24.10. klo 19–21. Yökirjas- to. Laululeikkikonsertti, kirjavinkkausta, luento japanilaisista kauhutarinoista ja urbaanilegendoista, kummitusmaskottien valmistusta, konsolipelejä ja haamujengi. Pääkirjasto KÄSITYÖT: la 25.10. klo 10.00–14.00. Käsityökirppis. Vapaa pääsy, myyjät maksavat pöytämaksun, ilm. Nurmijärven Opistoon. Klaukkalan Aitohelmi KIRJALLISUUS: ma 27.10. klo 18. Lukupiiri. Hannu Raittila: Terminaali. Pääkirjasto LAPSET: ke 29.10. klo 18. Satutuokio. Klaukkalan kirjasto LAPSET: to 30.10. klo 18–19. Lukukoira Emma. Ajanvaraus pääkirjastosta tai p. 040 317 251. Pääkirjasto Marraskuu LAPSET: ma 3.11. klo 17.30–18.30. Lukukoira Frodo. Ajanvaraus Klaukkalan kirjastosta tai p. 040 317 2550. Klaukkalan kirjasto KIRJALLISUUS & KÄSITYÖT: ti 4.11. klo 18– 20. Novellikoukku: Tule kuuntelemaan novelleja ja neulomaan omaksi iloksi tai hyväntekeväisyyteen. Klaukkalan kirjasto LUENTO: ti 4.11. klo 17.30–20.00. Wien – musiikin ja keisarillisen loiston kaupunki. Maksuton luento, ilm. Nurmijärven Opistoon. Isoniitun koulu LAPSET: ke 5.11. klo 18. Satutuokio: Pääosassa isit. Pääkirjasto SENIORIT: to 6.11. klo 15. K-60 kulttuuriklubi: Virkistys Verso. Musiikki- ja tarinatuokio ikäihmisille Terhi Kuparisen johdolla. Rajamäen kirjasto LAPSET: ke 12.11. klo 18. Satutuokio. Klaukkalan kirjasto TEATTERI: to 13.11. klo 13. K-60 kulttuuriklubi: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Riihimäen Teatteri esittää Tuomas Kyrön tekstiin perustuvan monologin. Roolissa Esko Rissanen. Maksuttomia lippuja jaetaan Nurmijärven kirjastossa 13.10. alkaen. Kino Juha, Keskustie 1. Järj. Nurmijärven kulttuuripalvelut TANSSI: pe 14.11. klo 18.30. Omat jutut. Tanssiopiston oppilaskoreografioiden ilta. Vapaa pääsy. Arkadian lukio Tapahtuma: la 15.11. klo 10–16. Rajamäen kirjaston Lystilauantai. Täti Taikakynän kuvitettu satutuokio, origamipaja, shakkiopastusta, peliturnaus, lettuja, lähipoliisi, runo-ongintaa, kasvomaalausta. Rajamäen kirjasto MUSIIKKI: su 16.11. klo 18. Antonio Vivaldin Gloria. Nurmijärven kirkko LAPSET: ti 18.11. klo 9.30. Satutuokio. Rajamäen kirjasto MUSIIKKI: ke 19.11. klo 18. Miesten juttuja: Rakas vanha vinyyli. Ylen musiikkitoimittaja Jake Nyman puhuu vinyyleistä. Pääkirjasto LAPSET: ke 19.11. klo 18. Satutuokio: Joulutarinoita ja kuusenkoristeita. Pääkirjasto LAPSET: to 20.11. klo 18–19. Lukukoira Emma. Ajanvaraus pääkirjastosta tai p. 040 317 251. Pääkirjasto MUSIIKKI: to 20.11. klo 14 . K-60 kulttuuriklubi: Tapio Rautavaara -konsertti. Esa Niemitalo, laulu. Maksuttomia lippuja jaetaan Klaukkalan kirjastossa 20.10. alkaen. Roinela, Seurantie 2, Klaukkala. KIRJALLISUUS: ma 24.11. klo 18. Lukupiiri. Jayne Anne Phillips: Kiuru ja termiitti. Pääkirjasto LAPSET: ke 26.11. klo 18. Satutuokio. Klaukkalan kirjasto TEATTERI & JOULU: ke 26.11. klo 18. Miinan ja Manun joulu. Liput 6 €/4 hlön. ryhmä 22, www.lippu.fi, ovelta tuntia ennen. Klaukkalan yläaste, Kisatie 2 TEATTERI & JOULU: to 27.11. klo 18. Miinan ja Manun joulu. Liput 6e /4 hlön. ryhmä 22e€, www.lippu.fi, ovelta tuntia ennen. Nurmijärven Näe & koe! yhteiskoulu, Pratikankuja 8 Tapahtuma & JOULU: su 30.11. klo 13. Joulutapahtuma Aleksis Kiven syntymäkodissa. Joulukuu LAPSET: ma 1.12. klo 17.30–18.30. Lukukoira Frodo. Ajanvaraus Klaukkalan kirjastosta tai p.040 317 2550. Klaukkalan kirjasto KIRJALLISUUS & KÄSITYÖT: ti 2.12. klo 18– 20. Novellikoukku. Tule kuulemaan joulunovelleja ja -runoja & neulomaan. Klaukkalan kirjasto KIRJALLISUUS & LAPSET: ke 3.12. klo 18. Kummaa tummaa kardemummaa... Kirjailija Kirsti Kurosen runoleikkejä yleisön kanssa. Klaukkalan kirjasto LAPSET: ke 3.12. klo 18. Satutuokio: Teatteri Pikkukivi satujen maailmassa. Pääkirjasto LUENTO: to 4.12. klo 15. K-60 kulttuuriklubi: Voiko onnellisuutta edistää? Psykologian emeritusprofessori, ”onnellisuusprofessori” Markku Ojanen. Rajamäen kirjasto MUSIIKKI: to 4.12. klo 18. Musiikkiopiston kitaransoiton oppilaat esiintyvät Kari Weseliuksen johdolla. Klaukkalan kirjasto KÄSITYÖT: pe 5.12. klo 15. Ritva Härkösen askarteluvinkki. Klaukkalan kirjasto JOULU: su 7.12. klo 11.00–14.00. Opiston joulumyyjäiset. Vapaa pääsy, myyjät maksavat pöytämaksun, ilm. Nurmijärven Opistoon. Klaukkalan Aitohelmi MUSIIKKI: ma 8.12. klo 20.15. Unohtaa ei tarvitse – Kaj Chydeniuksen lauluja. Säveltäjä Kaj Chydenius, säestys, Ritva Sorvali, laulu. Klaukkalan kirjasto MUSIIKKI: ti 9.12. klo 18. Ullakon lelut -konsertti. Elsa Vähätupa, laulu, Petri Rotsten, kitara ja laulu. Klaukkalan kirjasto LAPSET: ke 10.12. klo 18. Satutuokio. Klaukkalan kirjasto LUENTO & SENIORIT: to 11.12. klo 13. K-60 kulttuuriklubi: Paloturvallisuus. Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen Antti Salonen kertoo paloturvallisuudesta ikäihmisille. Pääkirjasto LAPSET & JOULU: to 11.12. klo 17–18.30. Askartelua lapsille. Ohjattua askartelua jouluisista aiheista. Rajamäen kirjasto LAPSET: to 11.12. klo 18–19. Lukukoira Emma. Ajanvaraus kirjastosta tai p. 040 317 251. Pääkirjasto MUSIIKKI & JOULU: pe 12.12. klo 17.30. Lauluyhtye Ainoa joulutunnelmissa. Klaukkalan kirjasto LAPSET & JOULU: la 13.12. klo 11. Joulumuorin satuhetki. Heljä-Kaarina Vehkaniemen esitys lapsille. Klaukkalan kirjasto TANSSI & LAPSET: la–su 13.–14.12. Lumikuningas ja taikasirpaleet. 13.12. klo 15 ja 18, 14.12. klo 13. Tanssiopiston koko perheen tanssitarina Lumikuningatar-sadun pohjalta. Liput 11/8, kirjastoista 24.11. alkaen. Klaukkalan koululla KIRJALLISUUS: ma 15.12. klo 18. Lukupiiri. Runoja ja ajatelmia. Pääkirjasto LAPSET: ti 16.12. klo 9.30. Satutuokio. Rajamäen kirjasto TANSSI: ti 16.12. klo 18. Tanssiopiston esitys. Klaukkalan kirjasto MUSIIKKI & JOULU: ti 16.12. klo 19. Musiikkiopiston perinteinen joulukonsertti. Klaukkalan kirkko LUENTO: to 18.12. klo 15. K-60 kulttuuriklubi: Pääministerikauden kokemuksia maailman ”hoveista”. Matti Vanhanen kertoo pääministerikautensa matkoista. Klaukkalan kirjasto MUSIIKKI & JOULU: to 18.12. klo 18 Canticakuoron joulukonsertti. Klaukkalan kirjasto MUSIIKKI & JOULU: ma 22.12. klo 18. Tullut on jouluilta. Juha Poikela laulaa Aleksis Kiven runoja. Klaukkalan kirjasto Muutokset mahdollisia. 36 Kulttuuri kylässä Lukupiirejä järjestetään muun muassa kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Kuvassa keskustellaan Antikvariaatti Sofiassa Helsingissä. Lukemista ja sivutarinoita Lukupiirit valloittavat Nurmijärveä. ” Lukeminen Lukupiiriin ei liity mitään paineita, että pitäisi olla jotakin enemmän. Saa sanoa tai olla sanomatta mitään”, sanoo nurmijärveläisen lukupiirin osallistuja Marketta. ”On mielenkiintoista kuulla toisten ajatuksia kirjasta, varsinkin silloin, kun ei ole yhtään mieltynyt luettuun kirjaan.” Lukupiirissä viehättää se, että sinne kokoontuu tuntemattomia tai tuttuja. Jokainen kokee kirjan omalla tavallaan – ja niin vain kirja kirjalta tunnelma muuttuu yhä tutummaksi ja jokainen uskaltaa sanoa oman mielipiteensä. ”On mielenkiintoista huomata vastaavuuksia omien ajatusten kanssa ja oivalluksia uusista tavoista nähdä asia. Joskus ollaan napakasti eri mieltä. Toinen tykkää, toinen ei. Lukupiirissä löytyy aina uusia näkökulmia”, kertoo Anneli syistään käydä piirissä. K alevalaisten Naisten lukupiiri Nurmijärvellä sai vauhtia vuosikokouksesta 2011, jossa Kirsti Mäkinen esitteli lukupiiritoimintaa. Alullepanija- na toimi Hilpi Peltonen. Kirjailija ja Helsingin Sanomien toimittaja Suvi Ahola kutsuttiin vuoden 2012 alussa puhumaan lukupiireistä oman tutkimuksensa pohjalta, minkä jälkeen Kalevalaiset Naiset perustivat lukupiirin. Piiriä vetää Marketta Kovanen. Ensimmäisessä piirissä luettiin Alan Bennetin Epätavallinen lukija. Vuonna 2013 lukupiireistä väitelleen Suvi Aholan mukaan suomalaiset lukupiirit ovat naisvaltaisia, koulutetun keskiluokan piirejä, joissa lukemisharrastuksen lisäksi ihmisiä sitoo toisiinsa mukava yhdessäolo ja ystävyys. Kirkonkylän lukupiiri kerran kuussa Nurmijärven pääkirjastossa kerran kuussa maanantaisin klo 18 kokoontuvaan Kalevalaisten Naisten lukupiiriin ovat kaikki tervetulleita. Kirjasto tarjoaa kahvia ja teetä. Syksyn kirjoina ovat 1.9. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, 29.9. Jhumpa Lahirin Tulvaniitty, 27.10. Hannu Raittilan Terminaali, 24.11. Jayne Phillipsin Kiuru ja termiitti ja 15.12 runoja ja ajatelmia vapaavalintaisesti. Tervetuloa! Aholan mukaan ensimmäiset lukupiirit syntyivät Suomessa 1700-luvun lopulla, ja ne yleistyivät 1800-luvulla suomalaisen kulttuurin nousun myötä. V uonna 2009 lukupiiriläisten suurin ammattiryhmä olivat opettajat. Myös terveydenhuollon ammattilaiset, toimittajat, sihteerit sekä kirjasto- ja yliopistoväki ovat hyvin edustettuina. Tutkimuksen mukaan lukupiirien jäsenistä yli 90 prosenttia on naisia, niin Nurmijärvelläkin. Nurmijärvellä lukupiireihin on osallistunut joka kerta noin 14–24 lukijaa. Porukka on melko vakiintunut, ja tuntuu, että moni on sitoutunut ryhmään. Uudet lukijat ovat kuitenkin aina tervetulleita. Eihän lukupiiri toimisi ilman lukijoita! Lukupiirissä tulee luettua hyvin erilaisia kirjoja – sellaisiakin, joista ei muuten tietäisi mitään, mikä on avartavaa. Keskustelu rönsyilee usein kirjan ulkopuolellekin. Sivutarinoina kuulee kokemuksia lukupiiriläisten elämästä ja kirjan aiheesta. Esimerkiksi lukiessamme Yiyun Linin Kulkureita eräs lukupiirin jäsen muisteli, miten oli tätinsä innoittamana 5-vuotiaana syöttänyt matoja jauholla, paistanut ja syönyt ne. U sein aukeaa uusia keskustelunaiheita, ja syntyjä syviä tulee esille. ”Monesti on saatu nauraa asioille, jotka ehkä vain etäisesti liittyvät aiheeseen. Koen virkistyneeni lukupiiristä lähtiessäni”, kertoo Leena. ”Vaihdamme myös ajatuksia arvoista ja elämänkatsomuksista, välillä hyvinkin syvällisesti. On mukava kuulua tähän pieneen yhteisöön”, toteaa Riitta. Lukupiirissä usein joku jäsenistä alustaa käsillä olevasta aiheesta tai teoksesta. Kalevalaisilla naisilla on ollut puolivuosittain eri teemoja kuten naiskirjailijat, kotimaiset kirjailijat ja harvinaiset kielialueet. Kaisu Paulanto Kirjoittaja on nurmijärveläinen lukutoukka. Lukupiiri starttaa myös Klaukkalassa 8.9 Nuorten lukupiiri aloittaa lokakuussa 13.10! Syksyllä myös Klaukkala saa oman avoimen lukupiirinsä. Klaukkalan lukupiiri kokoontuu Kirjavassa Puodissa jokaisen kuukauden toisena maanantaina. Ensimmäinen kokoontuminen on maanantaina 8.9. klo 18.00-19.30, jolloin keskustellaan Tommi Kinnusen kirjasta Neljäntienristeys. Syksyn muut kirjat valitaan piiriläisten ehdotusten pohjalta. Osallistujat ovat lukeneet kirjan etukäteen. Lukupiiriä ohjaa Seija Mauro. Kirjava puoti, Klaukkalantie 59. Kirjava Puoti järjestää ti 13.10 alkaen myös nuortenlukupiirejä, joihin on vapaa pääsy. Nuoria lukijoita ja kulttuuriharrastajia kehotetaan tarttumaan kirjaan ja jakamaan mietteensä joka kuun ensimmäisenä tiistaina, klo 18-19. Ensimmäisenä kirjana on Finlandia Junior -ehdokkuudella tunnustusta saaneen Siiri Enorannan Nokkosvallankumous. Vetäjänä Kaisa Vahteristo. Tule mukaan! Kirjava puoti, Klaukkalantie 59. Kulttuuri kylässä 37 Kirja muuttaa elämän Kirkonkylän piiriläisten Top 5 1 Aki Ollikainen Nälkävuosi. ”Se on ihan pikkuinen kirja, mutta kun sitä alkaa lukea, sen kertomat asiat ja historian vuodet kuljettavat laajalle. Miten niin pieni kirja voi olla niin iso? Kutsuttiinpa vielä kirjailijakin lukupiirikäynnille”. (Anu) ”Se on pienimuotoisuudessaan kuin täydellinen helmi; upeasti kirjoitettu loputtoman talven ja armottoman nälän kuvaus, joka päättyessään avaa kuitenkin tilaa toivolle paremmasta”. (Leena) 2 Alice Munron novellit. ”Novellien henkilöhahmojen kohtaloihin uppoutuu. Tarinoiden yllättävät käänteet jäävät mieleen. Novellien tunnelma on hieno.” (Kaisu, Irma) 3 Joel Lehtonen Putkinotko. ”Jaksan lukea sitä yhä uudelleen, useimmiten kerran kesässä. Usein luemme sitä ääneen mieheni kanssa ja nauramme. Kirja on humoristinen, viisas kertomus suomalaisesta perheestä yhden päivän aikana. Siinä tunnistaa itsensä ja naapurinsa. Lehtosen kieli on loistavan rikasta ja nautittavaa. Klassikko!” (Riitta) 4 Gustave Flaubert Rouva Bovary. Teoksen julkaisu 1857 aiheutti skandaalin, ja sitä syytettiin siveettömyydestä. Kirja sai painoluvan vasta oikeusjutun jälkeen. Nykyisin romaania pidetään yhtenä ensimmäisistä moderneista realistisista romaaneista. Klassikko. ”Mieskirjailijan osuvaa ja yllättävän ajankohtaista kuvausta naisen luonnosta”. (Kaisa) Sokrates ei itse kirjoittanut mitään, mutta hänen härnäävä keskustelutapansa innoitti muita kirjoittamaan. K 5 Ulla-Lena Lundberg Jää. Kirjassa vaikuttaa yksinkertaisen selkeä juoni, pelkistetty kieli ja hienot henkilöiden tunne-elämän kuvaukset. ”Hikoilin yhdessä tuomiokapitulin kuulusteluun menevän papin kanssa, ja järkytyin dramaattisesta lopusta. Kaunis, soljuva, selkeärakentei(Marja) E ri ihmisten kanssa on uskomattoman virkistävää keskustella kirjoista. ”Luin yhden kirjan – ja elämäni muuttui”, kertoi Orhan Pamuk, turkkilainen Nobel-kirjailija. Miten joku voi lukea yhden kirjan ja muuttaa sillä elämänsä ja tulla kirjailijaksi? Oliko Orhan Pamukilla sellainen kyky? Vai oliko hänellä jo valmiiksi taito, mutta hän ei vain uskaltanut ryhtyä kirjoittamaan, ennen kuin luki “taikakirjan”, joka muutti hänen elämänsä? Joku toinen taas voi lukea kymmeniä kirjoja, eikä hänen elämänsä muutu lainkaan. Miksi on niin, että yhden taitavan ihmisen elämä voi muuttua yhden kirjan lukemisella, mutta monen muun ihmisen elämä pysyy samana? nen teos”. PS. Muita lukupiiriläisten suosituksia syksyiltoihin: Imre Kertezin Kohtalottomuus, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Susan Abulhavan Jeninin aamut, Margaret Mitchellin Tuulen viemää, Franz Werfelin Kirje naisen käsialalla, Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän, Kjell Westön Kangastus 39, Kerstin Ekmanin Tapahtui veden äärellä, Leena Parkkisen Sinun jälkeesi Max, Juan Gomez Juradon Kuolinkellot ja Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo. Koonnut Kaisu Paulanto un elämä muuttuu, ajatukset muuttuvat, ja toisin päin. Nykyään ei ole puutetta virikkeistä. Esimerkiksi luentoja on vapaasti Youtubessa katseltavissa, ja kirjoja on kirjastoissa lainattavissa. Sellaisilla ihmisillä, jotka tekevät töissä pitkää päivää, on vähemmän mahdollisuuksia käydä kursseilla ja kouluissa. Työtä tehdessä voi kuitenkin kuunnella äänikirjoja, konferensseja tai luentoja eri kielillä sen sijaan, että katsoo vain kelloa odottaen, milloin työt loppuvat. Ne lisäävät motivaatiota. Usein suositellaan myös, että lukiessaan kirjaa voi samalla kuunnella klassista musiikkia. Se lisää keskittymiskykyä. Kun kuuntelen töissä äänikirjoja, toivon, että työt eivät loppuisi ennen kuin kuuntelemani kirja, katsomani konferenssi tai luento on loppunut. Kyse on silloin tietenkin työtehtävistä, jotka eivät ole asiakaspalvelua, puhelimeen vastaamista tai työn valvontaa, vaan hommia, joita tekee yksin hallissa tai autoa ajaessa. S isällä radion kuuntelu on yksi järkevimmistä tavoista viettää aikaa. Radion lisäksi voisin oppia vielä arvokkaampaa tietoa, jota olen toivonut oppivani, mutta aina minulla ei ole aikaa tai mahdollisuutta lukea noin 700–1000 sivuista teosta. Alussa lukeminen voi olla vaikeaa, mutta silti kirjojen kanssa aika ei kulu hukkaan. Joskus luentoa kuunnellessani vastaan tulee kirjoja, jotka ovat ennestään tuttuja. Silloin on helpompi seurata luentoa. Joistakin kirjoista luennoilla en ole edes kuullut, silloin kiinnostus kasvaa niitä kohtaan. K un keskustelee kirjoista, ei mene kauaakaan, kun joku sanoo, että ”minä luin sen kirjan”. Toisaalta taas on imartelevaa, jos minun suositteluni jälkeen joku lukee juuri sen kirjan ja vielä hienompaa on, että joku tekee siitä kouluesseen. Imartelevaa on myös, että monet ammattikirjailijat, jotka eivät tiedä kertomastani kirjasta, ovat keskustelun jälkeen sanoneet, että ”kävin hakemassa kirjan, josta puhuit”. Eräs heistä on jo aloittanut kirjatrilogian, jossa on jopa 3 000 sivua. Tämä inspiraatio sai alkunsa, kun kirjailija alkoi kuunnella työmatkalla äänikirjoja. Pian häneltä ilmestyy teos. Olen varma, että hän kirjan alkusanoissa kirjoittaa, kuinka paljon äänikirjojen kuuntelusta on ollut apua. M ika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen jälkeen minuun eniten vaikuttanut kirja on luultavasti filosofi Esa Saarisen teos. Hän on mielestäni suuri filosofi, nykyajan Sokrates. Hän haluaa olla ihmisten keskellä, oppia ihmisistä ja opettaa ihmisille. Hän haluaa jakaa kaiken koulutuksensa kautta saamansa opin ja elämän kokemuksen myötä keräämänsä tiedon julkisesti. Hän puhuu sydämensä kyllyydestä kuuntelijoille sekä omista että muiden kokemuksista ja taidoista. Mutta hänelläkin on paljon opettamistakin enemmän asioita, jotka hän voi vielä oppia. Nezir Oral Kirjoittaja on nurmijärveläinen pizzeriayrittäjä. 38 Kulttuuri kylässä Etanan matka K un olin pieni, minulla oli sellainen ällöttävä tapa, että tykkäsin tonkia nenää. Ja nenästä sormi livahti heti perään suuhun. Äiti kielsi minua, torui ja välillä raivosi, mutta minä vain maiskutin räkää. Kerran äiti sanoi ankarasti: ”Ei saa syödä etanoita. Etanat pitää päästää vapaaksi.” Mielessäni näin valtaisan etanan kurkistelemassa sierainaukostani. Otin sen varoen esiin ja ojensin äidille. Äiti piteli hellästi etanaa kämmenellään, avasi ulkooven ja laski otuksen nurmikolle. Siitä alkoi etanan matka. Kuvitus: Sari Stajevic-Teodosin Arvaa, kuinka äiti sai minut lopettamaan nenän kaivamisen? E Satu tana ihmetteli maailmaa pihanurmella: ”Löydänkö jostain kaltaiseni?” Etana lähti liikkeelle. Kun on pieni, taival taittuu hitaasti. Ensin etana kohtasi leppäkertun. Leppäkerttu oli tullut juuri kirvajahdista. ”Oletko sinä kaltaiseni?” etana kysyi pistepirkolta. Leppäkerttu vilkaisi limakasaa inhoten ja lensi tiehensä. Lannistumatta etana jatkoi mateluaan. Seuraavaksi se kohtasi muurahaisen. ”Oletko sinä kaltaiseni?” etana kysyi työläiseltä. ”Pyh, etkö näe, että minä olen nopea ja ahkera toisin kuin sinä”, vastasi muurahainen, heilautti tuntosarviaan ja oli tiessään. M asentumatta etana jatkoi ryömimistään. ”Oletko sinä kaltaiseni?” kysyi etana hämähäkiltä, joka kutoi verkkoaan. ”Ei, en ole. Minä olen käsityö- NURMIJ ÄRVEN OPISTO ww fi . o t s i p o en v ar j i m r u n . w la ja huudahti: ”Sinä olet varmasti kaltaiseni!” Kastemato katosi takaisin maan alle ennen kuin etana ehti sen luokse. OPINTO-OHJELMA 2014-2015 on ilmestynyt. Tervetuloa kursseille! hyönteisiä, mutta sinä et taida olla”, vastasi lukki ja jatkoi virkkuutyötään. Etana huokaisi syvään ja pysähtyi miettimään: ”Olenkohan ainoa laatuani?” Yhtäkkiä mullasta putkahti esiin limainen pää. Etana innostui, kiiruhti eteenpäin etanan vauhdil- S urullisena etana käpertyi kasaan ja ajatteli: ”Minä olen ihan yksin. Kaikki tuntuu merkityksettömältä – miksi matkustaa vailla määränpäätä?” Etana ojentautui koko pituudelleen ja antoi periksi uupumukselle. ”Varo!” joku huusi, ja etana ehti juuri ja juuri kierähtää sivuun terävän nokkaisun alta. ”Mikä se oli?” kysyi hämmentynyt etana. ”Se oli rastas”, vastasi ääni, joka läheni tutun verkkaisesti. ”Mikä on rastas?” jatkoi etana ihmettelyään. ”Se on lintu”, vastasi yhä lähenevä ääni. ”No rastas ei ole taatusti kaltaiseni”, etana naurahti. ”Olet oikeassa”, vastasi ääni etanan viereltä. Ja siinä se oli – ihanin olento maailmassa: vähän limainen, kovin hidas ja ah niin etanamainen! N iin etana löysi kaltaisensa. Enkä minä syönyt enää räkää. Miira Öhman Kirjoittajalla on kirjakauppa Klaukkalassa. Helsingin kaupunginorkesterin konsertit Musiikkitalossa syyskaudella 2014 ELiNa VäHäLä ke 19.11. & to 20.11. Karl-Heinz Steffens, johtaja Christoffer Sundqvist, klarinetti Nielsen • Bruckner ti 28.10. FILHARMOONINEN VIIHDEJOUSIKKO Mari Palo, sopraano Raimo Sirkiä, tenori Petteri Kivioja, saksofoni Viihdejousikon 10-vuotisjuhlakonsertti pe 31.10. Robert Spano, johtaja Julian Steckel, sello Shostakovitsh • Rahmaninov ke 3.12. & to 4.12. John Storgårds, johtaja Tommi Hakala, baritoni Polyteknikkojen Kuoro Saara Aittakumpu, kuoronjohtaja Sonninen • Smetana ke 24.9. & 25.9. ** Jukka-Pekka Saraste, johtaja Elina Vähälä, viulu Berg • Mahler ke 8.10. & to 9.10. Antonio Mendéz, johtaja Tianwa Yang, viulu Chabrier • Lalo • Schumann DEJaN LaziC ti 11.11. JUNIORIKONSERTTI Anna-Maria Helsing, johtaja Satu Sopanen, laulu & juonto Helsingin 5. musiikkiluokkien oppilaita Helsingin kaupunginorkesteri Vivaldi • i. Kuusisto • Wieniawski • Helisalo pe 14.11. Kazuki Yamada, johtaja Francesco Piemontesi, piano de Falla • Ravel ESSi HöGLuND ke 5.11. & to 6.11. ** Christian Vasquez, johtaja Joseph Moog, piano Musorgski • Rahmaninov • Tshaikovski ke 17.12. & to 18.12. OODI ILOLLE Sakari Oramo, johtaja Anu Komsi, sopraano Tuija Knihtilä, mezzosopraano Mati Turi, tenori Juha Uusitalo, baritoni Musiikkitalon Kuoro Tapani Länsiö, kuoromestari Beethoven ti 6.1.2015 klo 15.00 & 18.00 LOPPIAISKONSERTTI: VALKOKANKAAN KASVOT Klaus Mäkelä, johtaja Peter von Bagh, juontaja Petteri Evilampi, visualisointi Chaplin • Kosma • Waxman • Rota • Jaubert • Walton JoSEPH MooG pe 3.10. Antonello Manacorda, johtaja Anna Larsson, sopraano Webern • Mahler • Brahms pe 17.10. * John Storgårds, johtaja Dejan Lazic, piano J. Haydn • Brahms pe 28.11. Olari Elts, johtaja Michael Nagy, baritoni Brahms • Glanert • Brahms/Holloway TuiJa KNiHTiLä pe 19.9. ** John Storgårds, johtaja Peter Erskine, lyömäsoittimet Sibelius • Turnage • Panufnik • Nielsen ke 22.10. & to 23.10. Leif Segerstam, johtaja Helena Juntunen, sopraano Musiikkitalon Kuoro Tapani Länsiö, kuoromestari R. Strauss • Segerstam • Franck/Levin JoHN SToRGåRDS to 11.9. * John Storgårds, johtaja Soile Isokoski, sopraano Roussel • Chausson • Debussy/Constant ma 8.12. * SIBELIUKSEN SYNTYMÄPÄIVÄKONSERTTI Tomas Djupsjöbacka, johtaja Essi Höglund, viulu Kajanus • Fagerlund • Sibelius pe 12.12. ** Jun Märkl, johtaja Maria Hämäläinen, piano Mendelssohn • Cl. Schumann • R. Schumann Kustaa Saksin näyttely HYPNOPOMPIC JACQUARDS Musiikkitalossa 15.10. - 15.11.2014 Verkkolähetykset: * www.helsinkikanava.fi ** www.yle.fi/klassinen Ohjelmisto: www.helsinginkaupunginorkesteri.fi Konsertit alkavat klo 19.00 • Konserttiliput Lippupalvelusta: 30-25-20 / 18-16-13 / 8-7-6 € + palvelumaksu alk. 1,50 €
© Copyright 2024