Vuosikertomus 2013 - Pienperheyhdistys ry
Vuosikertomus 2013 PÄÄMÄÄRÄMME Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille S A L L Y ARVOMME UVAITSEVAISUUS VOIMUUS UOTTAMUS UOVUUS HTEISTYÖ Pienperheyhdistys ry on Helsingin ensikodissa asuneiden au-äitien vuonna 1968 perustama, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka edistää lasten aseman parantamista ja tasa-arvoisen lapsuuden toteutumista. Pienperheyhdistyksen perustehtävä on lasten hyvinvoinnin turvaaminen kehittämällä ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, tarjoamalla lapsiperheille mahdollisuuksia vertaistukeen ja yhteiseen toimintaan sekä edistämällä eri perhemuotojen tasavertaisuutta. Pienperheyhdistys on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenjärjestö. Pienperheyhdistys ry Kinaporinkatu 11. A, 00500 Helsinki Puh. (09) 720 6810 Fax. (09) 7206 8130 [email protected] www.pienperhe.fi 2 Sisältö 1. Kansalaisjärjestötoimintaa vuodesta 1968 2. Toiminnan tarkoitus, tavoitteet ja toimintamuodot 3. Toiminnan kehittämisen painopistealueet vuonna 2013 4. Jäsenistö ja toimitilat 5. Vertaistoiminta 5.1. Ohjattu vertaistoiminta 5.2. Retki-, leiri- ja lomatoiminta 5.3. Muu vertaistoiminta 5.4. Vertaistoiminnan vaikutukset 6. Vapaaehtoistoiminta 6.1. Vertaistoiminnan ohjaajat, tapahtumien vastuuhenkilöt ja talkoolaiset 6.2. Mieskaveritoiminta 6.3. Mummila – kolmen polven kohtaamispaikka 7. Neuvonta ja palveluohjaus 8. Tapaamispaikkatoiminta 9. Tenavatupatoiminta 10. Perhepaikka Punahilkka 11. Projektit 11.1. Pikkukaveria ei jätetä -projekti 2012-2015 11.2. Lapsilisä -projekti 2010-2013 12. Vaikuttamistoiminta 13. Arviointi 14. Toiminnan kehittämiselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen 15. Toiminnan kehittämistarpeet 16. Hallinto, henkilöstö ja talous Tuloslaskelma ja tase Tilintarkastuskertomus 3 Pienperheyhdistys 2012 1. KANSALAISJÄRJESTÖTOIMINTAA VUODESTA 1968 Vuosi 2013 oli Pienperheyhdistykselle monella tapaa juhlavuosi. Pienperheyhdistyksen perustamisesta tuli kuluneeksi 45 vuotta, Tapaamispaikkatoiminta täytti pyöreät 30 vuotta, perhepaikka Punahilkka Jakomäessä oli järjestänyt vertaistoimintaa perheille jo kahdenkymmenen vuoden ajan ja Mummilan kolmen polven toiminta käynnistettiin 10 vuotta sitten. Mieskaveritoiminta aloitettiin vuonna jo 1992, mutta toiminnan 20-vuotisjuhlia vietettiin keväällä 2013 yhdessä muiden toimintamuotojen juhlien kanssa. Yhdistyksen perustivat aikanaan Helsingin ensikodissa asuneet au-äidit omaksi edunvalvonta- ja yhdessäolo-organisaatiokseen. AU-yhdistyksen nimellä perustettu järjestö sai vuonna 1984 nimikilpailun tuloksena uuden nimen Pienperheyhdistys. Yhdistys toimi perustamisestaan lähtien aktiivisesti yksinhuoltajien eri perhemuotojen tasavertaisuuden edistämiseksi ja päättäjien luona käytiin puhumassa au-äitejä ja -lapsia koskevista epäkohdista. 70-luvulla yhdistys oli vahvasti vaikuttamassa mm. isyyslain saamiseksi maahan. Pääkaupunkiseudun asumisen kalleus ja huono vuokra-asuntotilanne oli tuolloin erityinen huolen aihe. Yhden vanhemman perhe on yhä yleisempi perhemuoto, pääkaupunkiseudulla jo kolmannes lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Varsin negatiivisilta kuulostavista au-äiti ja –lapsi nimityksistä on luovuttu muutenkin kuin yhdistyksen nimessä. Kaikilta osin asenteet yhden vanhemman perheitä kohtaan eivät kuitenkaan ole täysin muuttuneet. Yhdistyksen 25-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 1993 kerrottiin yksinhuoltajille tehdyn kyselyn tuloksista otsikolla ”Yksinhuoltaja ei elä leveästi muiden verorahoilla”. Tämä oli todistettava, vaikka taloushuolet olivat tuolloin monen yhden vanhemman perheen arkea. Loppukuukausi on elettävä puurolla, kirjoitti moni kyselyyn osallistunut. Samaisessa juhlajulkaisussa kirjoitti silloinen yhdistyksen aktiivi ja kahden lapsen yksinhuoltajaisä Arvi Tamminen seuraavasti: ” Tänä vuonna tehty jäsenkysely osoitti konkreettisen edunvalvonnan olevan nyt ensiarvoisen tärkeää. Maamme taloudellista tilaa ja henkistä ilmapiiriä ajatellen se ei ole mikään yllätys. Sosiaalipoliittinen järjestelmämme ei ole pystynyt turvaamaan vähäosaisille kansalaisille elämisen eväitä Lama-Suomessa, jossa kansalaisten taloudellinen eriarvoisuus syvenee ja varallisuus keskittyy yhä harvempien iloksi. Taloudellisten ongelmien myötä korostuvat myös muut vaikeudet: huoli omien voimavarojen riittämättömyydestä ja lasten tulevaisuudesta.” Yhden vanhemman perheiden huolenaiheet eivät ole vuosien saatossa juurikaan muuttuneet. Lapsiperheköyhyyden kasvu on ollut voimakasta 1990-luvulta lähtien ja lapsiköyhyys on kasvanut lähes kolminker4 taiseksi. Heikoin tilanne on yksinhuoltajien sekä monilapsisten perheiden lapsilla. Työmarkkinat ovat muuttuneet yhä vaativammiksi yksinhuoltajille ja yksinhuoltajien on vaikeampi yhdistää lastenhoito ja työelämä. Myös paluu työelämään hoitovapaan jälkeen on yksinhuoltajaäideille tavallista vaikeampaa. Yhden vanhemman perheiden työttömyysaste on pysytellyt suurena, vaikka vielä 1990-luvun alussa yksinhuoltajaäidit olivat useammin työelämässä kuin muut naiset. Tältä osin tilanne on yksinhuoltajaäitien kohdalla huonontunut. Tänä päivänä asumisen hinta varsinkin pääkaupunkiseudulla on karannut köyhien ulottumattomiin. Tässä suhteessa mikään ei ole siis muuttunut sitten 70-luvun, jolloin asumisen kalleus ja edullisten vuokra-asuntojen vähyys olivat lapsiperheiden keskeisiä huolen aiheita. Yhden vanhemman perheiden kansalaisjärjestötoimintaa tarvitaan. Vaikka onkin hieman pelottavaa, että niin moni lapsiperheitä koskettava asia odottaa edelleen korjausta. Pienperheyhdistyksen toimintaa ohjaa usko siihen, että yksinhuoltajien köyhyysriskiä on mahdollista vähentää. Pienperheyhdistyksen Lapsilisä-projektissa 2010–2013 edistettiin ja etsittiin keinoja, jotta pienituloiset yhden vanhemman perheet saisivat äänensä kuuluville kaikilla tasoilla myös poliittisessa päätöksenteossa. Projekti oli yhteiskunnallinen hanke sosiaalialan kentässä. Projekti oli mukana herättämässä keskustelua ja osallistumassa keskusteluun tuloerojen kasvun vaikutuksista lapsiperheköyhyyteen ja mm. yksinhuoltajien työllisyyteen. Projektin kautta moni oppi keinoja vaikuttaa, sai tukea toisilta samassa tilanteessa olevilta ja sai äänensä kuuluville. Osallistuminen moniin tilaisuuksiin, yhden vanhemman perheiden asioiden tuominen esiin eduskunta- ja kuntavaaleissa ja keskustelut päättäjien kanssa näyttivät sen, että vaikuttaminen voi olla jokaisen asia – se on asia, joka tehdään. Se ei ole jotain mystistä, joka kuuluu vain joillekin. Kesäleirien keskustelut metsän siimeksessä, fläppitauluna tikkatauluteline, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajan saapuminen veneellä paikalle ja monet muut tilanteet muistuttavat myös siitä, että vaikuttaminen ja asioista selvän ottaminen on mukavaa, se luo yhteisöllisyyttä ja pitää meidät virkeinä - eikä sulje pois hauskaa ajanviettoa ja yhdessä tekemistä. Yksi Lapsilisä-projektin tärkeistä löydöksistä oli ymmärrys siitä, miten vertaistuki ja vaikuttaminen liittyvät toisiinsa, ruokkivat toisiaan ja toisaalta jäävät tyhjiksi, jos toista ei ole. Vertaistuki ilman tavoitetta ja päämäärää voi olla jonkin aikaa tärkeää ja voimauttavaa, mutta voi väljähtyä valittamiseksi. Vaikuttaminen voi olla mielekästä ja vahvaa jonkin aikaa, mutta voi muuttua ikäväksi puurtamiseksi ilman vertaisuuden tuomaa voimaa ja yhteyttä tosielämän tilanteisiin. Pienperheyhdistyksen toiminnassa on tapahtunut muutoksia - seurauksena Lapsilisä-projektin toiminnasta, Miina-projektista sekä samanaikaisesta yhdistyksen suunnan muutoksesta yhä enemmän kohti osallistumista ja kansalaistoimintaa. Miina -projektin mukana yhdistykseen tullut, väkivaltaa kokeneiden naisten vertaisryhmätoiminta Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 on nyt osa yhdistyksen toimintaa Kansalaistoiminnan kysely, joka tehtiin yhdistyksen jäsenistölle näyttää sen, että aktiivinen toiminta ja halu osallistua ovat lisääntyneet. Vain palvelua yhdistyksestä hakevia on yhä vähemmän. Pienperheyhdistyksessä jatkuu vaikuttamistoiminnan keinojen kehittäminen ja pienituloisten perheiden toiminnan pitäminen etusijalla. Kolme yhdistyksen 2013 toimintasuunnitelman strategiset painopisteet näyttävät, että yhdistys kulkee vahvasti kohti suurempaa osallisuutta ja jäsenistön kuulemista. Erityisesti ajatus siitä, että vaikuttamismahdollisuudet liittyvät luontevasti kaikkeen yhdistyksen toimintaan kuvaa sitä, mihin yhdistys on kehityk- sessään tullut: on palattu juurille, siihen näkökulmaan, että jäsenet ovat asiantuntijoita ja vaikuttajia. Kaikille yhdistyksen vuonna 2013 juhlineille toimintamuodoille on kasvavaa tarvetta. Mieskaveritoiminta laajenee vauhdilla ympäri Suomea Pikkukaveria ei jätetä -projektin ja hyvien yhteistyökumppaneiden avulla. Perhepaikka Punahilkka on osa Jakomäen lapsiperheiden arkea ja toiminnassa mukana on jo toisen sukupolven lapset. Kummimummoille ja -vaareille on kysyntää ja vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita, eläkkeellä tai eläkeiän kynnyksellä olevia on yhä enemmän. Tapaamispaikkaa tarvitaan toteuttamaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiin. ”Naamamöntti” – Kallioniemen kesäleirin askartelun tuotoksia, ks. myös s. 27 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 5 Pienperheyhdistys 2012 2. TOIMINNAN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TOIMINTAMUODOT Päätavoite: Yhden vanhemman perheiden hyvinvoinnin paraneminen Osallisuus, voimaantuminen ja vaikuttaminen Vertaistoiminta Elämänhallinnan ja voimavarojen lisääntyminen Toiminnan tarkoitus: Pienperheyhdistyksen tarkoituksena on toimia yksivanhempaisten perheiden aseman parantamiseksi, edistää lasten aseman parantamista yhteiskunnassa, kehittää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä sekä muokata yleistä mielipidettä erilaisia perhemuotoja hyväksyväksi. Tukiverkostojen vahvistuminen ”Pärjäävä vanhempi, tasa-arvoinen lapsuus.” 6 Vanhemman jaksaminen ja osallisuuden mahdollistuminen Tenavatupa-‐ toiminta Lapsen oikeus molempiin vanhempiin Tapaamispaikka-‐ toiminta Sosiaalisten verkostojen laajentuminen Punahilkka Merikehto Hyvien käytäntöjen kehittäminen, juurruttaminen, levittäminen Projektit Pikkukaveria ei jätetä Lapsilisä Visio: Vapaaehtois-‐ toiminta Päämäärä: ”Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille.” Neuvonta ja palveluohjaus Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 3. TOIMINNAN KEHITTÄMISEN PAINOPISTEALUEET VUONNA 2014 Kansalaistoiminnan kehittäminen Tarjotaan yhden vanhemman perheille mahdollisuuksia vaikuttamiseen osana kaikkea yhdistyksen vertaistoimintaa. Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Yhden vanhemman perheitä tukevien toimintamuotojen, Mieskaveritoiminnan ja Mummilan kehittäminen ja laajentaminen. Tasa-‐arvoinen lapsuus Lisätään heikossa taloudellisessa tilanteessa elävien yhden vanhemman perheiden mahdollisuuksia osallistua yhdistyksen vertaistoimintaan. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 7 Pienperheyhdistys 2012 4. JÄSENISTÖ JA TOIMITILAT Pienperheyhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä täysi-ikäinen Suomen kansalainen tai Suomessa vakituisesti asuva muun maan kansalainen, joka on jättänyt yhdistyksen hallitukselle kirjallisen hakemuksen. Jäsenet hyväksyy Pienperheyhdistyksen hallitus. Perhepaikka Punahilkka on lapsiperheiden kohtaamispaikka Jakomäessä. Punahilkka tarjoaa lapsiperheille vertaistoimintaa ja varhaista tukea. Punahilkan Tenavatupa tarjoaa lasten ilta- ja yöhoitoa ensisijaisesti yhden vanhemman perheille. Yhdistyksellä voi olla kannatusjäseniä, jotka ovat joko yksityisiä henkilöitä tai yhteisöjä. Kannatusjäsenet hyväksyy yhdistyksen hallitus. Kannatusjäsenellä on oikeus osallistua yhdistyksen kokouksiin ja käyttää niissä puhevaltaa. Jäsenperheillä on mahdollisuus lomailla yhdistyksen vuokraamissa Kaunissaaren kalamajassa ja Vartiosaaren mökillä. Yhdistyksen jäsenyyttä tarjotaan aktiivisesti myös jäsenperheiden lasten etävanhemmille. Jäseneksi liityttyään etävanhemmat saavat säännöllisesti tietoa yhdistyksen toiminnasta ja voivat osallistua toimintaan yhdessä lapsensa kanssa. Vuoden 2013 lopussa Pienperheyhdistyksessä oli 782 jäsentä. Toimintakauden aikana yhdistykseen liittyi 78 uutta jäsentä ja yhdistyksestä erosi 20 jäsentä. Jäsenistä helsinkiläisiä oli 487, espoolaisia 52 ja vantaalaisia 67. Yhdistyksestä eroamisen syynä oli useimmiten lasten kasvaminen aikuisiksi, jolloin yhdistyksen toiminta ja palvelut eivät enää vastanneet perheen tarpeisiin. Toisaalta moni yhdistyksen toiminnassa lapsena vanhemman kanssa aktiivisesti mukana ollut halusi jatkaa jäsenyyttään myös täysi-ikäisenä. Yhdistyksen sääntöjen mukaisesti eronneeksi katsottiin. 239 jäsentä, jotka olivat laiminlyöneet jäsenmaksun suorituksen kahden perättäisen vuoden ajalta. Jäsenille kerrottiin toiminnasta sähköpostitse lähetetyillä tiedotteilla, yhdistyksen kotisivuilla sekä facebooksivuilla. Pienperheyhdistyksen Kinaporin toimisto- ja toimitilat, Mieskaverit® sekä Tapaamispaikka sijaitsevat Sörnäisissä. Vertaistoimintaa yhden vanhemman perheille järjestetään myös yhdistyksen ylläpitämissä perhepaikka Punahilkassa ja järjestötalo Merikehdossa. Lisäksi vertaistoimintaa järjestetään useiden yhteistyökumppaneiden tiloissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Järjestötalo Merikehto Vuosaaressa tarjoaa kohtaamispaikan Itä-Helsingin alueen lapsiperheille ja alueen muille toimijoille. Merikehdon tiloissa toimii säännöllisesti Mummila, Miinat ja perhekahvila. Merikehto tarjoaa paikan perheiden juhlien tai muiden tapahtumien järjestämiseen, tiloja voi myös käyttää vapaaehtoisten omien ryhmien tapaamispaikkana tai etävanhemman ja lapsen yön yli tapaamisiin. Järjestötalo Merikehdossa toimitaan myös yhteistyössä Itäisen sosiaalikeskuksen Vuosaaren toimipisteen kotipalvelun ja varhaisen tuen työntekijöiden kanssa. 8 Toimitilat: Pienperheyhdistyksen toimisto, Mieskaverit® ja Tapaamispaikka Kinaporinkatu 11 A 2.krs 00500 Helsinki Järjestötalo Merikehto Meri-Rastilantie 26 A 00980 Helsinki Perhepaikka Punahilkka Huokotie 3 00770 Helsinki www.punahilkka.fi Kotisivut: www.pienperhe.fi www.lapsilisa.fi www.mieskaverit.fi Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 5. VERTAISTOIMINTA Tavoitteena osallisuus, voimaantuminen ja vaikuttaminen Vertaistoiminnassa osallistujia yhdistää jokin samankaltainen kokemus tai elämäntilanne. Toiminnan päämääränä on keskinäisen tuen, uusien näkökulmien ja yhteisen kasvuprosessin tarjoaminen. Ryhmissä samassa elämäntilanteessa olevat tai samankaltaisia elämänkohtaloita kokeneet ihmiset voivat yhdessä etsiä tukea tai selvittää ja pyrkiä ratkaisemaan elämäntilannettaan. Vertaistoiminnan koordinaattorin tehtävänä on kouluttaa vapaaehtoisia, auttaa vapaaehtoisia vertaisohjaajia käytännön järjestelyissä, auttaa ryhmiä ongelmien ratkaisuissa ja toimia työnohjaajana. Vertaistoiminnan koordinaattori toimii myös ryhmien käynnistäjänä ja jättää ryhmän, kun se alkaa toimia ja ryhmä on turvallinen. Vertaistoiminnan osatavoitteet Tavoitteena on tukea perheiden hyvinvointia ja vanhemmuutta sekä kannustaa perheitä yhteisöllisyyteen, omatoimisuuteen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tarjoamalla erilaisia teemaryhmiä, perhekahvilatoimintaa, ammatillisesti ohjattuja terapeuttisia ryhmiä sekä retki-ja leiritoimintaa. Vanhemman jaksamista ja vanhemmuutta tuetaan tarjoamalla erilaisia hyvinvoinnin teemaryhmiä, keskusteluryhmiä ja ammatillisesti ohjattuja vertaisryhmiä. jana, tiedon tuottajana ja erilaisiin omaa elämäntilannetta lähellä olevien asioiden eteenpäin viejänä. Erilaisten perheiden osallistumisen mahdollisuutta on tuettu osallistumismaksujen kohtuullistamisella ja esimerkiksi panostamalla toiminnan aikaiseen lastenhoitoon. Monilapsisen perheen osallistumista helpottaa tieto siitä että leirillä tai retkellä on mahdollisuus saada apua ja osallistumismaksu ei kasva mahdottomaksi. Pienperheyhdistyksen vertaistoimintaa ovat ohjattu vertaistoiminta, retki- ja leiritoiminta sekä muu vertaistoiminta esimerkiksi teatteriesitykset, erilaiset juhlat ja tapahtumat. Kaikille yhden vanhemman perheille avointa vertaistoimintaa järjestettiin yhdistyksen omissa toimipaikoissa Kinaporin toimitiloissa, perhepaikka Punahilkassa ja järjestötalo Merikehdossa sekä myös muualla yhteistyössä muiden yhdistysten ja järjestöjen kanssa. yn hyvänä ja turvallisuutta lisäävänä. Aikuisten ryhmätoiminnan ajaksi järjestettiin lastenhoito, mikä mahdollisti vanhemman osallistumisen toimintaa. Vertaistoiminnasta kerrottiin yhdistyksen kotisivuilla sekä joka toinen kuukausi jäsenkirjeessä, joka postitettiin myös kaikille yhteistyökumppaneille. Yhdistyksen järjestämään VERTAISTOIMINTAAN OSALLISTUI Vertaistoiminnassa on erityisesti tuotu esille vaikuttamisen mahdollisuuksia liittyen koko yhdistyksen toimintaan. Erilaisissa ryhmissä on mahdollista nostaa esille asioita jotka ovat näkyviä osallistujien arjessa. Ryhmistä tulee ajankohtaista tietoa alueen palvelujärjestelmistä, työn ja vaikkapa päivähoidon yhteensovittamisesta. Tätä tietoa on voitu käsitellä eteenpäin esimerkiksi yhdistyksen vaikuttamistyöpajoissa. Näin jokaisella osallistujalla on tärkeä rooli osallistumisensa kautta sekä toiminnan mahdollista- 1300 LASTA JA 1100 AIKUISTA. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 9 Pienperheyhdistys 2012 5.1. OHJATTU VERTAISRYHMÄTOIMINTA Järjestötalo Merikehto on Vuosaaren alueella sijaitseva Pienperheyhdistyksen toimipiste. Merikehdossa toimivat Mummila, perhekahvila, Miina- kahvila sekä erilaiset vertaisryhmät. Lisäksi tiloja käytetään yhdistyksen omaan virkistys- ja koulutuskäyttöön sekä yhteistyökumppaneiden ryhmien kokoontumistilana. Merikehdon perhekahvila tukee yksinhuoltajaperheiden sosiaalisen verkoston rakentumista ja vahvistumista turvallisessa paikassa, lähellä omaa asuinympäristöä. Alueella ei ole muita iltaisin toimivia perhekahviloita. Kahvila toimii tiedottamisen, vertaistuen, kansalaistoiminnan ja vaikuttamisen paikkana. Kahvilassa toimii työntekijän työparina Mummilan mummeja. Vuonna 2013 perhekahvila oli avoinna keskiviikkoisin klo15-18 yhteensä 41 kertaa. Kahvila on toimintavuoden aikana osoittautunut hyväksi paikaksi tavata muita yksinhuoltajia, rytmittää arkea ja tutustua yhdistyksen muuhun toimintaan. Kahvilalla on oma facebook- ryhmä. Herttoniemen perhekahvila toimi vertaisohjaajan ohjaamana kevään 2013 ajan. Kahvila toimi Herttoniemen leikkipuiston tiloissa. Kahvila oli avoinna lauantaisin 5 kertaa. Pasilan perhekahvila toimi Pasilan asukastalon tiloissa kokeiluna loppukevään 2013. Alueella ei ole perhekahvilatoimintaa, ja kokeilu toteutettiin vertaisohjaajien ohjaamana. Kahvila herätti kiinnostusta mutta kävijät eivät kuitenkaan sitoutuneet kahvilassa käymiseen. Kahvila oli avoinna yhteensä 5 kertaa. Tenavatuvat mahdollistavat yksinhuoltajien osallistumisen toimintaan ja ovat erityisen tärkeitä niille, joiden oma verkosto on ohut. Varhaisen tuen ja kotipalvelun resurssi ei riitä tarjoamaan tenavatupatoimintaa alueella siinä mittakaavassa kun tarvetta olisi. Merikehdossa tenavatupia järjestettiin räätälöidysti ryhmätoimintaan liittyen. Kympin Naiset- ryhmä Kevään 2013 Naisten Kympille tähtäävä kunnonkohotusryhmä starttasi marraskuussa 2012. Ryhmä tapasi säännöllisesti liikunnan ja yhteisten keskustelujen merkeissä. Yhteinen osallistuminen kympille oli monelle elämys ja sai liikkumisen jäämään osaksi arkea. Taideryhmä väkivaltaa kokeneille naisille Merikehdossa kokoontui kevään 2013 aikana taideryhmä väkivaltaa kokeneille naisille. Ryhmä toteutettiin yhdessä perheneuvolan kanssa. Toisena ohjaajana toimi perheneuvolan sosiaalityöntekijä Aija Aromaa. Ryhmä kokoontui yhteensä 9 kertaa. Ryhmä koettiin hyvänä ja turvallisena paikkana jakaa kokemuksia ja saada niille myös uutta näkökulmaa. Miina -kahvila Miina -kahvila toimii matalan kynnyksen kohtaamispaikkana torstaisin klo 9-12. Kahvilaan voi tulla lapsen kanssa, 10 seurustelemaan, saamaan keskustelutukea, pohtimaan tilannettaan ja hoitamaan esimerkiksi asiointia viranomaisten kanssa. Kahvilassa vieraili vuoden aikana ÄIMÄ:n edustaja sekä lastensuojelun avotyön perhetyöntekijöitä. Miinan kokemusasiantuntijat olivat kouluttamassa Ensi- ja turvakotien liiton koulutuskeskus Sopukassa sekä osallistuivat Vantaan turvakodin vastaavan kahvilatoiminnan kehittämiseen. Kahvilan osallistujat olivat myös aktiivisesti mukana erilaisissa Ensi- ja turvakotien liiton ja muiden yhteistyökumppaneiden järjestämissä valtakunnallisissa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisissa tapahtumissa. Miina-kahvila oli auki vuonna 2013 yhteensä 36 kertaa. Miina yksilötyö Miinaan on liittynyt myös asiakkaiden yksilötapaamisia joko Merikehdossa, asiakkaan kotona tai sosiaalityöntekijän vastaanotolla. Nämä tapaamiset ovat mahdollistaneet kontaktin myös niille asiakkaille jotka eivät koe tarvetta ryhmään osallistumiselle tai kokevat osallistumisensa turvallisemmaksi muutaman yksilötapaamisen jälkeen. Yksilötapaamisissa on käyty läpi esimerkiksi tulevaa oikeudenkäyntiä, tapaamissopimuksia, yhteydenpitoa entisen puolison kanssa ja asumisjärjestelyitä turvakodista palaamisen jälkeen. Asiakkaat ovat pitäneet yhteyttä työntekijään myös puhelimitse, tekstiviestein ja sähköpostein. Vuoden aikana oli 9 yksilötapaamista. Miinojen oma vertaisryhmä Miina- kahvilaan osallistuneet naiset ovat myös perustaneet oman vertaisryhmänsä joka kokoontui Merikehdon tiloissa omatoimisesti. Ryhmässä on mukana 5-7 perhettä. Ryhmässä on lapset mukana ja ryhmän tavoite on jakaa arkea, tehdä esim. yhdessä ruokaa ja opetella ja harrastaa erilaisia käden taitoja. Ryhmäläisillä on myös oma facebook- ryhmänsä. Tuike- valmennus Yhden vanhemman perheen perhevalmennus on yksin lasta odottavien äitien ja yhden vanhemman perheen erityiskysymyksiin keskittyvä, neuvolavalmennusta täydentävä perhevalmennus. Ohjatussa vertaisryhmässä käsiteltiin yksin jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Perhevalmennus järjestettiin yhteistyössä Tuike-kokemusasiantuntijaryhmän kanssa. Vuoden aikana järjestettiin yksi Tuike- valmennusviikonloppu. Tuike- vertaistoiminta Tuike – vertaistoiminta on valmennuksessa mukana olleille perheille tarkoitettua vertaisohjaajien ohjaamaa vertaistoimintaa. Vuoden aikana vertaisryhmä kokoontui 5 kertaa Merikehdon tiloissa. Isosiskot Vuonna 2012 aloitettua vertaisohjattua toimintaa jatkettiin. Isosiskotoiminta tarjoaa tytöille mahdollisuuksia tyttöjen keskeiseen ajanviettoon - niin ilojen kuin surujenkin jakamiseen. Isosiskot ja pikkusiskot kokoontuivat erilaisen toiminnallisen tekemisen merkeissä 12 kertaa vuoden 2013 aikana. Toiminta on palautteiden mukaan koettu hyvänä ja erilaisten uusien ystävyyssuhteiden syntymisen sekä yhdessä hengailun mahdollistajana. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 5.2. RETKI-, LEIRI- 5.3. MUU VERTAISTOIMINTA JA LOMATOIMINTA Yhdistyksen retki-, leiri- ja lomatoiminta tarjoaa mahdollisuuksia mielekkääseen lomanviettoon erityisesti heikossa taloudellisessa tilanteessa eläville yhden vanhemman perheille. Toiminnan tavoitteena on tarjota perheille hyviä yhdessäolon hetkiä ja mahdollisuuksia tutustua uusiin harrastuksiin sekä tilaisuuksia tutustua samassa elämäntilanteessa eläviin muihin lapsiperheisiin. Retkien ja leirien vetäjinä toimivat sekä työntekijät että vapaaehtoiset vertaisohjaajat. Improvisaatioryhmä kokoontui vuoden kerran viikossa Kinaporin toimitilassa. Ryhmä kokoontui vuoden aikana 28 kertaa. Toimintavuoden aikana perheille järjestettiin viisi viikonloppuretkeä; lasketteluretki Himokselle, ratsastusviikonloppu Virossa ja kaksi pienemmille lapsille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettua retkeä Kanniston kotieläintilalle sekä rentoutumisviikonloppu Kaisankodissa. Vuoden aikana järjestettiin perheille kaksi nukketeatteriesitystä nukketeatteri Sammossa. Toimikaudella järjestettiin viisi leiriä; kantaaottava perheleiri Sipoon Kallioniemessä, hiihtolomaleiri ja kesäleiri Viron Otepäässä, ratsastusleirit kesällä ja syyslomalla Viron Kurtnassa sekä vuorivaellus Tatran vuoristossa. Kaikissa yhdistyksen toimipaikoissa järjestettiin vuoden aikana useita juhlia ja tapahtumia. Yhdistyksen työntekijät ja vapaaehtoiset olivat myös mukana toteuttamassa alueellisia tapahtumia Jakomäessä ja Vuosaaressa. 5.4. Vertaistoiminnan vaikutukset Toiminnassa mukana olevien perheiden määrä on kasvanut ja osallistujat ovat sitoutuneet toiminnassa mukanaolemiseen. Perheiden kokemusten mukaan toiminnassa mukana oleminen on tukenut heidän sosiaalisten verkostojensa vahvistumista, antanut toivoa omaan elämäntilanteeseen ja auttanut uusien harrastuksien löytämiseen. Palautteiden mukaan vertaisuus on hälventänyt yksinolemisen ja omasta elämäntilanteesta häpeän kokemisen tunteita. Osallistujat ovat kokeneet saaneensa tukea ja vahvuutta vanhemmuuteensa ja lapsille myönteistä huomiota. Toiminnasta on koettu olevan tukea arjessa jaksamiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Toiminnan kautta on tullut kokemuksia siitä, että on mahdollista vaikuttaa omaan elämäntilanteeseen, lähiyhteisöön ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Yhteistyössä Club Renata ry:n kanssa toteutettiin kesällä lasten ja nuorten päiväpurjehdukset. Toisistaan erossa asuville isille ja lapsille tarjottiin retkija leiritoimintaa yhteistyössä HNMKY:n kanssa. Isä-lapsi – toiminnan tavoitteena on turvata isien ja lasten yhdessäolon ja yhteydenpidon jatkuminen parisuhteen jälkeen. Yhdistyksen jäsenperheillä on mahdollisuus lomailla Helsingin kaupungilta vuokratuissa Kaunissaaren kalamajassa ja Vartiosaaren mökillä. Mökeillä lomaili vuoden aikana 121 aikuista ja 64 lasta ja lomavuorokausia kertyi yhteensä 157. Yhdistyksen järjestämään Lastenpäivän säätiö järjesti toukokuussa Linnanmäen huvipuistossa Lasten päivä – tapahtuman. Pienperheyhdistyksen kautta tapahtumaa tarjottiin erityisesti heikossa taloudellisessa asemassa eläville yhden vanhemman perheille. Kaksipäiväinen ensiapukurssi (EA 1) aikuisille ja nuorille järjestettiin maaliskuussa Merikehdossa. RETKIJA LEIRITOIMINTAAN OSALLISTUI 177 AIKUISTA JA 239 LASTA. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 11 Pienperheyhdistys 2012 6. VAPAAEHTOISTOIMINTA 6.1. VERTAISTOIMINNAN OHJAAJAT, TAPAHTUMIEN VASTUUHENKILÖT JA TALKOOLAISET Tavoitteena tukiverkostojen vahvistuminen Vapaaehtoiset toimivat vertaisryhmien ohjaajina, kokemusasiantuntijoina, mieskavereina, kummimummoina ja – vaareina, retki- ja leiriohjaajina, talkoolaisina sekä tapahtumien järjestäjinä. Vapaaehtoiset retki- ja leiriohjaajat toimivat ohjaajina yhdistyksen järjestämillä retkillä ja leireillä yhdessä toisten vapaaehtoisten tai yhdistyksen työntekijän parina. Tapahtumien vapaaehtoiset huolehtivat erilaisten tilaisuuksien ja tempausten suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä muiden vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa. Mökkikummit huolehtivat yhdistyksen käytössä olevista Kaunissaaren kalamajasta ja Vartiosaaren mökistä. Vapaaehtoiset vertaisohjaajat toimivat yhdistyksessä aikuisten ja lasten harrasteryhmien ja kerhojen ohjaajina, perhekahvilan ohjaajina, kokemusasiantuntijoina, retkien ja leirien ohjaajina yhdessä toisten vapaaehtoisten tai työntekijöiden kanssa sekä erilaisten tapahtumien, juhlien ja talkoiden vetäjinä. Vertaisohjaajat ovat usein toiminnassa pitkään mukana olleita yhdistyksen jäseniä. Uusien vertaisohjaajien koulutus järjestettiin keväällä ja koulutukseen osallistui 6 henkilöä. Tapahtumien vapaaehtoiset vastuuhenkilöt huolehtivat erilaisten tilaisuuksien suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä muiden vapaaehtoisten ja palkattujen työntekijöiden kanssa. Mökkikummit huolehtivat yhdistyksen käytössä olevista kesävirkistyspaikoista Vartiosaaressa ja Kaunissaaressa. Lisäksi mökkikummit järjestivät kesäpaikoissa kaikille yhdistyksen jäsenille avoimia talkoita yhdessä palkatun työntekijän kanssa. Vuoden aikana yhdistyksessä toimi 48 vapaaehtoista vertaisohjaajaa ja heidän järjestämään toimintaan osallistui yhteensä 930 lasta ja 703 aikuista. Vuonna 2013 YHDISTYKSESSÄ TOIMI 228 VAPAAEHTOISTA, JOIDEN TYÖPANOS OLI YHTEENSÄ 1538 TYÖPÄIVÄÄ. 12 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 6.2. MIESKAVERITOIMINTA Pienperheyhdistyksen Mieskaveritoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jonka tehtävänä on tarjota turvallinen suhde aikuiseen mieheen lapsille, joilla ei ole yhteyttä omaan isään tai muihin aikuisiin miehiin. Toiminnan päätavoitteena on mahdollistaa lapselle turvallinen tapa tutustua aikuisen miehen arkeen ja elämään. Muut tavoitteet: - Lisätä lapsen kehitystä tukevia aikuiskontakteja. - Lapsen ja mieskaverin turvallisen ja luottamuksellisen suhteen rakentamisen tukeminen. - Yksin lastaan kasvattavan äidin jaksamisen lisääminen perheen turvaverkostoa laajentamalla. - Keskustelun herättäminen ja tiedon lisääminen lasten kehitystä tukevien roolimallien merkityksestä. Pääkaupunkiseudun mieskaveritoimintaa koordinoi yksi kokopäiväinen työntekijä, jonka tehtäviin kuuluu vapaaehtoisten rekrytoiminen ja kouluttaminen, äitien perehdyttäminen, kaveriparien yhdistäminen ja suhteiden tukeminen, tapahtuminen, retkien, vertaistuen ja koulutuksen järjestäminen sekä yhteydenpito mediaan ja yhteistyötahoihin. Toiminta Tavoitteena oli saada toimikauden aikana mukaan 20 uutta vapaaehtoista. Vuoden 2013aikana järjestettiin kolme kurssia uusille mieskavereille. Mieskaverikurssin kävi 18 miestä. Näistä 13 aloitti mieskaverina toimimisen ja 11 jatkoi vielä vuoden 2013 lopussa. 27 lasta sai vuoden aikana mieskaverin ja 25 kaverisuhteista jatkui vielä vuoden lopussa. 35 % uusista kaverisuhteista syntyi jo aiemmin kurssin käyneen ”reservissä” olleen mieskaverin ja lapsen välille. On siis tärkeää pitää yhteyttä myös ei-aktiivisiin vapaaehtoisiin. Vuonna 2013 pääkaupunkiseudun Mieskaveria lapselleen hakevat äidit perehdytetään myös toimintaan. Äitien tapaamisia järjestettiin vuonna 2013 kuusi. Niissä perehdytettiin yhteensä 23 äitiä toiminnan periaatteisiin ja käytäntöihin. Neljä tapaamisista oli ryhmä- ja kaksi yksilötapaamisia. Yhdessä äitien ryhmätapaamisessa oli jo toiminnassa mukana oleva äiti kertomassa kokemuksistaan. Vuoden 2013 aikana uusia mieskaverihakemuksia äideiltä tuli 21. Hakemukseen johtamattomia kyselyitä mieskaveritoiminnasta äideiltä ja viranomaisilta tuli yli 50. Toimintakauden lopussa mieskaveria odotti parikymmentä lasta pääsääntöisesti yhden lapsen perheistä. Lapset asuivat lähes poikkeuksetta Helsingissä. Vuoden 2013 aikana mieskavereille järjestettiin viisi työnohjauksellista vertaistapaamista. Tapaamiset olivat saunailtoja, joissa keskustelun lisäksi oli toisinaan myös esimerkiksi koulutusta ja keilaamista. Mieskavereilla oli myös mahdollisuus yksilötukeen ja -ohjaukseen, mitä monet hyödynsivät vuoden aikana. Mieskavereiden ja lasten yhteisiä retkiä järjestettiin vuonna 2013 kuusi; Helsinki City West Rotaryn järjestämä toimintaretki Nuuksioon, neljä purjehdusretkeä, joista kolme yhteistyössä Club Renata ry:n kanssa sekä mieskaverin aloitteesta järjestetty retki Lohjan meriturvaan. Muuta järjestettyä toimintaa oli kaksi pelipäivää, seinäkiipeily ja yhteinen glögi-ilta. Mieskaverit ja lapset pääsivät oppimaan soittamista Resonaarin musiikkikoulussa yhteistyössä HelsinkiMission Pelastakaa sukupolvi -hankkeen kanssa. Lisäksi Jokerien ja HIFK:n tarjoamien lippujen ansiosta kaikki halukkaat kaverukset pääsivät katsomaan jääkiekko-otteluita. Mieskaverina toimimisen lisäksi mieskaverit osallistuivat yhdistyksen Vartiosaaren mökin kunnostamiseen, toimivat kokemusasiantuntijoina muun muassa uusille kurssilaisille ja rekrytointitilaisuuksissa, käänsivät materiaaleja sekä olivat mukana lukuisissa lehti-, televisio- ja radiojutuissa. Mieskaveritoiminnassa mukana oli 106 VAPAAEHTOISTA MIESTÄ, 96 LASTA JA 97 PERHETTÄ. VAPAAEHTOISET MIEHET TAPAAVAT KAVERIAAN KESKIMÄÄRIN JOKA TOINEN VIIKKO. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 13 Pienperheyhdistys 2012 Tiedotus ja yhteistyö Vuoden aikana mieskaveritoiminta oli esillä radiossa, televisiossa ja painetussa mediassa. Juttuja toiminnasta oli muiden muassa Turun, Loviisan ja Helsingin sanomissa, Kirkko ja kaupunki -lehdessä sekä Hufvudstadsbladetissa. Television A-studiossa ja Puoli seitsemän -ohjelmassa esitettyjen mieskaveritoiminnasta kertovien juttujen jälkeen yhteydenotot kiinnostuneilta lisääntyivät reilusti. Mieskaveritoiminta sai näkyvyyttä Venemessuilla helmikuussa, monimuotoisten vapaaehtoisten rekrytointitilaisuudessa lokakuussa sekä vapaaehtoistoiminnan eri toimintamuotoja esittelevillä MENU -messuilla marraskuussa. Mieskaveritoiminta oli esillä myös Helsinki Mission kumppanina Pelastakaa Sukupolvi -hankkeessa. Yhteistyössä hankkeen kanssa järjestettiin kaksi infokoulutusta lasten ja perheiden tukena toimimisesta kiinnostuneille vapaaehtoisille. Vuonna 2013 Mieskavereille suunniteltiin uusi ilme: uudet esitteet, mieskaveripaidat sekä roll-upit messuja varten. Mieskavereitten uuden tunnuskuvan, kaksi juoksevaa ja seisoskelevaa nallea, suunnitteli Pienperheyhdistykselle sarjakuvataiteilija Jarkko Vehniäinen. 14 Keskeisimpinä kumppaneina vuonna 2013 oli HelsinkiMission Pelastakaa sukupolvi -hanke ja VANUPA-verkosto. VANUPA -yhteistyöverkostoon kuuluvat Pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminnan lisäksi Helsingin kaupungin sosiaaliviraston tukihenkilötoiminta, Tyttöjen Talo, HelsinkiMissio, Helsingin seurakuntayhtymän Erityisnuorisotyön keskus Snellu. Verkoston tavoitteena on vapaaehtoistoiminnasta vastaavien työntekijöiden ja eri järjestöissä toimivien vapaaehtoisten vertaistuki, sekä vapaaehtoisten jatkokoulutus. VANUPA -verkoston järjestämiä koulutuksia tarjottiin mieskavereille vuoden aikana kolme. Aiheina koulutuksissa oli kulttuurisensitiivisyys, turhautuminen vapaaehtoistoiminnassa sekä nuoruusikä. Yhteistyötä tehtiin myös Club Renata ry:n, Helsinki City West Rotaryn, Familia Club ry:n Duon, Miessakkien Vieraasta veljeksi hankkeen, Kaapatut Lapset ry:n, Efima Oy:n sekä Ensi- ja turvakotien liiton monikulttuurisen työryhmän kanssa. Vuoden aikana yhteistyötä myös Pienperheyhdistyksen Mummilan kanssa tiivistettiin. Mieskaveritoiminnassa mukana olevia äitejä kannustettiin aktiivisesti mukaan myös yhdistyksen muuhun toimintaan. Tärkeitä yhteistyökumppaneita olivat myös Tampereen ja Turun mieskaveritoimintaa järjestävät Ahjolan setlementti ry ja Monipalvelukeskus Tsemppi ry. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 Toiminnan vaikutukset Vapaaehtoisilta saatiin paljon kiitosta siitä, että toiminta on hyvin organisoitua, järjestettyä toimintaa on ollut riittävästi ja tiedotus vapaehtoisten suuntaan on ollut hyvää ja selkeää. Vapaaehtoiset kokivat saaneensa merkittävää tukea mieskaverina toimimiseen ja lapsen/nuoren tukemiseen. Vertaisuus ja kokemus siitä, että muut vapaaehtoiset kohtaavat samankaltaisia haasteita, koettiin tärkeäksi. Tämä näkyy myös esimerkiksi vertaistapaamisten osallistujamäärissä. Lisäkoulutusten laajaa aihepiiriä pidettiin hyvänä, ja koulutuksista todettiin olevan hyötyä mieskaverina toimimisen lisäksi myös muissa yhteyksissä. Yhdistyksen tarjoama tuki ja neuvonta auttoi vapaaehtoisia muun muassa käsittelemään perheiden vaikeista tilanteista johtuvaa turhautumista ja omaa suhtautumista. Henkilökohtaisen tuen ja neuvonnan avulla vapaaehtoiset kokivat voivansa reflektoida toimintaansa sekä jakaa ajatuksiaan usein arkaluontoisista asioista, joista ei ole mahdollista muissa yhteyksissä keskustella. Sekä äideiltä että miehiltä saaduissa palautteissa arvostettiin yhdistyksen tekemää työtä ja sen positiivisia vaikutuksia perheissä, joiden kanssa vapaaehtoiset ovat tekemisissä. Mieskavereille ja lapsille järjestetyistä yhteisistä retkistä ja tapahtumista saadun palautteen mukaan tärkeää oli, että mieskaverin lisäksi lapset saivat solmia suhteita myös muihin samanlaisessa tilanteessa oleviin lapsiin samalla kun mieskaverit tapasivat toisiaan. Lapset eivät olisi päässeet osallisiksi näistä kokemuksista ilman mieskaveritoimintaan osallistumistaan. Äidit ovat olleet ilahtuneita siitä, miten hyvin lapset ovat ottaneet mieskaverit vastaan ja osaksi perhettä. Kaverisuhteista on usein muodostunut hyvin läheisiä ja lämpimiä ihmissuhteita. Lapset usein odottavat seuraavia tapaami- sia mieskaverin kanssa ja kyselevät, milloin taas näkevät kaverin. Osa äideistä jotka ovat kokeneet hyötyneensä toiminnasta, ovat tuoneet esiin haluaan antaa saamaansa hyötyä ja iloa eteenpäin. Osallistuminen vapaaehtoistoimintaan ”saajana” on herättänyt kiinnostuksen myös toimia jollakin tapaa itse vapaaehtoisena tukena jollekin toiselle, esim. vanhukselle. Moni yhteydenottaja ei välttämättä ole kuulunut mieskaveritoiminnan kohderyhmään. Heitä ohjattiin muiden palveluiden piiriin, mikä koettiin hyödylliseksi. Omasta tilanteesta keskustelu auttoi joitakin yhteydenottajia huomaamaan, että tilanne onkin heidän perheessään oikeastaan ihan hyvä. Yhteistyökumppaneiden näkökulmaa ja ajatuksia mieskaveritoiminnan kehittämisen suhteen on saatu lukuisissa eri yhteistyötapaamisissa, joissa eri toimijoiden toimintatapoja on vertailtu ja hyviä käytäntöjä jaettu. HelsinkiMission Pelastakaa sukupolvi -hankkeen kanssa on kehitetty yhteistä infokoulutusta vapaehtoisten rekrytoimiseksi ja kullekin sopivimpaan toimintaan sijoittumiseksi. Yhteisenä haasteena on ollut miesten rekrytoiminen ja mm. tähän haasteeseen on yhteisvoimin yritetty vastata. Toimintaa on säännöllisesti reflektoitu omassa työyhteisössä mieskaveritoiminnan ohjaajan, Pienperheyhdistyksen toiminnanjohtajan, Mieskaveritoimintaa valtakunnallistavan ”Pikkukaveria ei jätetä” -projektin työntekijän, entisen mieskaveritoiminnan ohjaajan sekä Pienperheyhdistyksen muiden työntekijöiden kanssa mm. yhdistyksen viikko- ja kuukausipalavereissa sekä erityisesti Mieskaveritoiminnan kehittämiskokouksissa. Mieskaveritoiminnan valtakunnallistamiseen liittyvissä kehittämispalavereissa toimintaa kehitettiin yhteistyössä Tampereen ja Turun mieskaverityöntekijöiden kanssa. MIESKAVEREIDEN JA PIKKUKAVEREIDEN YHTEISILLE RETKILLE JA TAPAHTUMIIN OSALLISTUI 92 LASTA JA 100 AIKUISTA. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 15 Pienperheyhdistys 2012 6.3. MUMMILA – KOLMEN Osallisuuden lisääminen. POLVEN KOHTAAMISPAIKKA Pienperheyhdistyksen Mummila on järjestötalo Merikehdossa toimiva kolmen polven kohtaamispaikka, joka tarjoaa toimintaa lapsille, lapsiperheille ja isovanhemmille. Mummilassa koulutetaan vapaaehtoisia mummeja ja vaareja ja järjestetään mielekkäitä ja monipuolisia vapaaehtoistoiminnan muotoja. Ensisijaisesti haetaan isovanhempia kummi-isovanhemmiksi, mutta tarjolla on myös muita lyhytkestoisempia ja lyhempää sitoutumista vaativia vapaaehtoistoiminnan muotoja kuten koulumummit/vaarit, lastenryhmien ohjaajat ja vertaisohjaajat. Tavoitteena on rikastuttaa niin isovanhempien kuin niiden lapsiperheiden elämää, joilla ei ole kontakteja isovanhempiinsa. Toiminnan osatavoitteet: Sukupolvien välisen kanssakäymisen lisääminen. Ennakkoluulojen vähentäminen. Käydä keskustelua ja etsiä käytäntöjä, miten sukupolvet voisivat toimia yhdessä ja auttaa toisiaan. Tuoda esille kolmen polven vuorovaikutuksen merkityksellisyyttä. Tarjota mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä epäkohtia näkyviksi. Kummi-isovanhemmat tarjoavat lapsiperheille käytännön apua lapsenhoitoon ja kasvatukseen ja perheelle yhden tärkeän ihmissuhteen lisää. Monelle yksinhuoltajavanhemmalle kummi-isovanhempi on tärkeä henkinen tuki ja rinnalla kulkija. Isovanhemmille toiminta tarjoaa mahdollisuuden tehdä mielekästä ja palkitsevaa vapaaehtoistyötä lasten hyväksi. Toiminta tuo sisältöä elämään ja tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen toimintaan ja aktiiviseen ikääntymiseen. Kaikessa toiminnassamme leikki, luovuus, ilo lapsuudesta, vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta ovat tärkeitä toimintaa ohjaavia tekijöitä. Mummilan toiminnasta vastaa yksi osa-aikainen työntekijä ja joukko vapaaehtoisia ryhmien ohjaajia. Toiminta Vapaaehtoiset toimivat vuoden aikana monissa vapaaehtoistoiminnan tehtävissä: kummi-isovanhempina, kahvilaisovanhempina perhekahvilassa, ryhmien ohjaajina ja tapahtumajärjestäjinä. Kaksi isovanhempaa toimi päiväkoti-isovanhempina Oulunkylän Päiväkoti Nestorissa. Suunniteltu ”Kohtaamisia-hanke” Mustakiven ala-asteen kanssa ei jatkunut. Hanke olisi vaatinut aktiivista suunnittelua ja ohjausta ja Mummilan työntekijäresurssi ei tähän riittänyt. Vuonna 2013 MUMMILAN TOIMINNASSA OLI MUKANA 70 MUMMIA JA VAARIA. **** KUMMI-ISOVANHEMPANA TOIMI 33 VAPAAEHTOISTA JA HE TOIMIVAT 45 LAPSEN KUMMI-ISOVANHEMPANA 16 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 Vapaaehtoistoiminnan koulutus järjestettiin keväällä ja syksyllä. Kursseille osallistui yhteensä kahdeksan isovanhempaa. Isovanhemmille kummilapsineen järjestettiin vuoden aikana useita tapahtumia. Yhdessä koetut elämykselliset satuja draamapajat, juhlat, retket ja leirit tukevat ja syventävät lapsen ja isovanhemman suhdetta. Näissä tapahtumissa myös työntekijä sai tärkeää tietoa lapsen ja isovanhemman suhteen toimivuudesta. Lähes kaikki Mummilan tapahtumat olivat avoimia kaikille yhdistyksen lapsiperheille. Isovanhemmille järjestettiin vuoden aikana 3 työnohjauksellista tapaamista. Lisäksi isovanhemmilla oli mahdollisuus saada halutessaan yksilötyönohjausta. Kiitokseksi vapaaehtoistoiminnasta isovanhemmille järjestettiin yksi hyvinvointipäivä, joulu- ja kevätkahvit sekä Mummilan kymmenvuotisjuhlat. Mummit ja vaarit järjestivät aktiivisesti myös omaa toimintaa yhdessä lasten kanssa tai isovanhempien kesken. Vapaaehtoisten kulttuuriklubi järjesti kulttuuriretkiä pääkaupunkiseudulle ja kauemmaksikin. Järjestötalo Merikehto oli myös isovanhempien ahkerassa käytössä heidän järjestäessään juhlia, tapahtumia tai kerhoja. Mummilan Teatteriryhmä Tuulahdus esiintyi useissa vapaaehtoistoiminnan tapahtumissa sekä Pienperheyhdistyksen tapahtumissa ja juhlissa tehden Mummilatoimintaa tunnetuksi. Mummila-toiminta täytti vuonna 2013 kymmenen vuotta. Tätä juhlittiin Mummilan omassa tapahtumassa sekä yhdistyksen ”juhlailtamissa” yhdessä muiden vuosia täyttävien toimintojen kanssa. Tiedotus ja yhteistyö Vapaaehtoiset isovanhemmat ovat aktiivisesti osallistuneet Mummila-toiminnasta tiedottamiseen ja uusien rekrytointiin. Vuonna 2013 Mummila oli esillä Helsingin työväenopiston Helmikarnevaaleilla, Ensi-ja turvakotien liiton ”En ainakaan minä”-tapahtumassa Rautatieasemalla, Sellon kirjaston Muksumessuilla sekä vapaaehtoistoiminnan Menu-messuilla Messukeskuksessa. Lisäksi Mummilan vapaaehtoiset tiedottivat Mummilatoiminnasta toiminnas- ta aktiivisesti omissa harrastusryhmissään, eläkeläisjärjestöissä ja ystäväpiirissään. Vuonna 2013 teimme yhteistyötä Kaisankodin Vaikuttajakummien, Päiväkoti Nestorin sekä Sellon kirjaston kanssa. Vaikuttaminen Mummilassa toimii vapaaehtoisten oma mummilatoimikunta, joka kokoontuu neljä kertaa vuodessa. Toimikunta arvioi ja kehittää Mummilatoimintaa. Tavoitteena on aktiivinen ja vireä Mummila, jossa vapaaehtoiset ottavat yhä enemmän vastuuta tapahtumista ja niiden järjestämisestä. Vuonna 2013 Mummilatoimikunta kokoontui neljä kertaa ja läsnäolijoita oli 49. Toiminnan vaikutukset Perheiltä saaman palautteen mukaan kummi-isovanhempitoiminta on lisännyt perheiden hyvinvointia. Lapsi on saanut isovanhemmasta yhden tärkeän aikuiskontaktin lisää elämäänsä. Myös monet vanhemmat ovat saaneet isovanhemmasta tukea ja ystävän itselleen. Isovanhemmat kokevat toiminnan merkitykselliseksi. He ovat saaneet toiminnasta sisältöä elämäänsä ja perheestä sekä muista isovanhemmista tärkeän sosiaalisen verkoston. Mummilan tapahtumat ovat saaneet paljon hyvää palautetta. Niistä pääsevät iloitsemaan nekin perheet, joilla ei ole omaa kummi-isovanhempaa. Kolmen polven välinen vuorovaikutus nähdään tärkeänä. Useille yhdistyksen perheille yhdessä isovanhempien kanssa vietetyt tapahtumat ja juhlat ovat tärkeitä, koska omaa sukua ei ole ja siksi tällaiset perinteet puuttuvat. Mummilan isovanhemmat ovat sitoutuneita toimintaan ja monet aktiivisimmista ovat olleet mukana jo vuosia, jotkut toiminnan alusta alkaen. Useat isovanhemmat ovat ottaneet uuden kummilapsen ensimmäisen kasvettua jo kouluikään. Vapaaehtoisista ja heidän jaksamisestaan huolehtiminen on koettu tärkeäksi ja toimintaan sitouttavaksi. Monien vapaaehtoisten mielestä tärkeintä toiminnassa on yhteiset tapahtumat, tapaamiset ja vertaisryhmät, joissa niin isovanhemmat kuin lapsetkin tutustuvat toisiinsa. Yhdessä tekeminen ja tapaamiset luovat me-henkeä ja sitouttavat niin perheitä kuin isovanhempia toimintaan. Vuonna 2013 MUMMILAN RETKILLE JA TAPAHTUMIIN OSALLISTUI 95 LASTA JA 231 AIKUISTA Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 17 Pienperheyhdistys 2012 7. NEUVONTA 8. TAPAAMISPAIKKATOIMINTA JA PALVELUOHJAUS Tavoitteena elämänhallinnan ja voimavarojen lisääntyminen Yhdistyksen työntekijät tarjosivat asiakkaan omasta toiveesta tai yhteistyökumppaneiden aloitteesta yksilöllistä tukea kriiseistä selviytymiseen. Tuki voi olla mm. palveluohjausta, lasten kasvatukseen liittyvää keskustelutukea, verkostotyötä tai asiakkaan tukihenkilönä toimimista esim. viranomaisten kanssa asioidessa. Työntekijät antoivat myös puhelinneuvontaa perhetilanteeseen, kasvatukseen, lapsen huoltoon ja tapaamisiin liittyvissä tai muissa mieltä painavissa asioissa. Työntekijät auttoivat tarvittaessa perheitä löytämään heille sopivia, joko yhdistyksen tai sen yhteistyökumppaneiden järjestämiä ryhmiä, kertoivat vertaistuen mahdollisuuksista ja auttoivat uusien ryhmien perustamisessa. Yksilötapaamiset ja konsultaatio Miinat – toimintaan liittyen oli mahdollista varata 1-2 yksilötapaamista vertaistoiminnan koordinaattorin kanssa oman tilanteen selvittelyyn ja palveluohjaukseen. Tapaamispaikan toiminta vuonna Tavoitteena lapsen oikeus molempiin vanhempiin Osatavoitteet Tukea lapsen ja etävanhemman suhteen syntymistä ja kehittymistä niin, että se edistää lapsen kasvua ja kehitystä. Tukea molempien vanhempien vanhemmuutta siten, että lapsen etu toteutuu. Tukea lapsen turvallisuuden tunnetta tapaamisissa. Suojata lasta vanhempien välisiltä ristiriidoilta. Lapsen kuuleminen ja näkökulman esiintuominen. 2013 (suluissa vuoden 2012 luvut) TOTEUTUNEET TAPAAMISET: TUETUT TAPAAMISET 140 (158) VALVOTUT TAPAAMISET 266 (248) VALVOTUT VAIHDOT 140 (222) YHTEENSÄ 637 (628) 18 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 Toiminta Tapaamisohjaajat valvoivat tapaamisia pareittain huolehtien tapaamisten sujumisesta turvallisesti ja lapsen edun mukaisesti. Tapaamispaikan asiakasmaksu helsinkiläisille oli 25€/h ja ulkopaikkakuntalaisille 75 €/h. Sijaishuollossa olevien lasten tapaamisista laskutettiin palvelun todellinen hinta 118€/h. Valvotussa tapaamisessa tapaamista seurataan jatkuvasti. Työntekijä on samassa huoneessa tai näkö- ja kuuloetäisyydellä tapaajiin. Valvottuja tapaamisia voidaan järjestää ainoastaan viranomaisen määräyksestä. Tapaamispaikassa järjestettiin tapaamisia 64:lle asiakasperheelle (77 lasta, 81 tapaajaa). Vuonna 2013 järjestettiin 266 valvottua tapaamista, 140 tuettua tapaamista ja 231 valvottua vaihtoa (yht.637). Tapaamispaikka ruuhkautui loppuvuodesta ja uusia asiakasperheitä ei voitu ottaa marras-joulukuussa. Valvottuja tapaamisia tarvitsevat asiakasperheet ohjattiin Pääkaupungin turvakodin tapaamispaikkaan. Tapaamispaikkatoiminta on ammatillisesti ohjattu palvelu, joka mahdollistaa lapsen ja hänestä erossa asuvan vanhemman turvallisen tapaamisen silloin, kun tapaamisten järjestäminen ei muutoin ole mahdollista. Tapaamispaikassa voidaan järjestää valvottuja tai tuettuja tapaamisia sekä valvottuja vaihtoja. Tuetussa tapaamisessa työntekijä on tarvittaessa saatavilla. Työntekijä huolehtii tapaamisen alkamisesta ja loppumisesta ja osallistuu tapaamiseen tarvittaessa. Tuettuja tapaamisia voidaan järjestää vanhempien keskinäisellä sopimuksella tai viranomaisen määräyksestä. Valvotun vaihdon tavoitteena on varmistaa, että lapsi voi siirtyä toisen vanhemman luokse turvallisesti. Vaihto toteutetaan tapaamissopimuksen mukaisesti. Työntekijä rauhoittaa vaihtotilanteen niin, että lapsi ei joudu vanhempien ristiriitojen keskelle. Valvottuja vaihtoja voidaan järjestää vanhempien keskinäisellä sopimuksella tai viranomaisen määräyksestä. Syinä tapaamispaikan käyttämiseen olivat mm. vanhempien riitaisat välit, päihde- ja/tai mielenterveysongelmat, tapaamis- ja/tai huoltoriidat, huoli lapsen turvallisuudesta tai kaappausuhka. Kaksikulttuurisia perheitä oli 64:stä asiakasperheestä 24 eli noin kolmannes. Tämä oli hieman vähemmän kuin aiempina vuosina. Sijaisperheestä tai muusta sijaishuollon yksiköstä vanhempiaan tapaamaan tulevia lapsia oli kymmenen. 13:ssa asiakasperheessä lastaan tapasi äiti. Helsinkiläisiä perheitä oli 64:stä 59. Tapaamispaikka toimi Pienperheyhdistyksen toimitiloissa os. Kinaporinkatu 11A, 2krs., 00500 Helsinki. Tapaamispaikka aukioloajat olivat torstaisin ja perjantaisin klo 15.00–19.30, lauantaisin ja parillisten viikkojen sunnuntaina klo 10–18. Vuoden aikana tapaamispaikassa työskenteli vastaava ohjaaja kuukausipalkkaisena sekä viisi tapaamisohjaajaa tuntityöntekijöinä. Yksi tapaamisohjaajista toimi vastuuohjaajana vastaavan ohjaajan työparina. Tapaamispaikan vastaava ohjaaja osallistui Ensi- ja turvakotien liiton järjestämään Eroauttamisen ja tapaamispaikkatoiminnan työkokoukseen 24.-25.10 2013 koulutuskeskus Sopukassa. Työkokouksessa jaettiin ja kehitettiin käytäntöjä, joita käytetään eroperheiden kanssa työskenneltäessä. Työkokoukseen osallistui sekä tapaamispaikoissa että muutoin eroauttamisen parissa työskenteleviä Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten työntekijöitä. TAPAAMISPAIKAN ASIAKKAAT: PERHEET 64 (59) AIKUISET 157 (127) LAPSET 77 (66) 19 Pienperheyhdistys 2012 Etelä-Suomen tapaamispaikkojen työntekijät tapasivat toisiaan verkostopalaverissa Hyvinkäällä Seudullisen perheoikeudellisen yksikön tapaamispaikka Nepparissa 10.10.2013. Verkostotapaamisessa suunniteltiin tapaamispaikkojen yhteistyötä ja kehitettiin työkäytäntöjä. Tapaamispaikka täytti 30 vuotta ja syntymäpäiväjuhlia vietettiin yhteistyökumppaneiden kanssa 16.4.2013. Toiminnan vaikutukset Tapaamisohjaajille järjestettiin työn tueksi työnohjausta yhdeksän kertaa. Työnohjauksissa käsiteltiin akuutteja asiakastilanteita huomioiden erityisesti lapsen näkökulma ja sovittiin yhteisiä toimintatapoja ja käytäntöjä. Työnohjauksen lisäksi oli tapaamisohjaajien omia tapaamisia, joissa mm. käytiin läpi uusien asiakasperheiden tilanteita. Tapaamisia järjestetään entistä vaikeammassa tilanteessa oleville perheille. Monien tapaamispaikan asiakasperheiden tilanne on tulehtunut tai jopa kriisiytynyt. Ristiriitatilanteet sekä kulttuurierot vanhempien välillä aiheuttavat usein sen, että vanhemmilla on vaikeuksia erottaa lapsen etua toista vanhempaa kohtaan tuntemansa epäluottamuksen vuoksi. Vanhemmat tarvitsevat usein ulkopuolista apua tapaamisten toteuttamiseen ja lasten turvallisuudentunteen tukemiseen. Joissain asiakasperheissä lapsen kotitilanne aiheutti huolta ja tarvittaessa lastensuojelun kanssa tehtiin tiivistä yhteistyöstä. Palveluohjauksen merkitys ja tarve on kasvanut. Vanhemmille ja lapsille on järjestetty välikeskusteluja. Välikeskusteluista saatiin myös paljon 20 arvokasta asiakaspalautetta ja tietoa lasten turvallisuudentunteen tukemisesta tapaamisissa. Lasten ja perheiden erilaisista tarpeista johtuen tapaamisjärjestelyjä räätälöitiin aiempaa enemmän. Tapaamisjärjestelyjä suunniteltiin verkostotapaamisissa, joita järjestettiin mm. lastensuojelun, lastenpsykiatrian, A-klinikan ja tapaajavanhemman asumispalveluyksikön kanssa. Lapsen pelätessä tai vastustaessa tapaamista järjestettiin lyhytkestoisia tapaamisia, joiden tavoitteena oli että lapsi saa vanhempaansa katsekontaktin tai voi tervehtiä tätä. Lähivanhemmat ovat mm. kertoneet välikeskusteluissa, että hänellä on turvallinen ja rauhallinen olo, kun lapsi on täällä”, ja että lapsi on rentoutunut, kun tapaamiset ovat valvottuja.” Lasten mielestä tapaamisissa on ollut kivaa mm. leikkiminen, yhteinen pelaaminen, ”kun isä tulee”, ”juttelut isän kanssa”, akrobatia ja lätkäpeli. Tapaamispaikkatoimintaa koskeva yhteistyötapaaminen järjestettiin 18.9.2013. Tapaamiseen osallistuivat Helsingin kaupungin Perheoikeudelliset asiat- yksikön, Helsingin käräjäoikeuden ja tapaamispaikkojen edustajat, yhteensä 33 henkilöä. Käräjätuomarit kertoivat yhteistyötapaamisessa, että Pienperheyhdistyksen tapaamispaikassa kirjoitetut tapaamisraportit ovat hyviä, selkeitä ja informatiivisia ja käräjäoikeus saa niistä tarvittavat tiedot. Perheoikeudelliset asiat-yksikön olosuhdeselvitystyöryhmän sosiaalityöntekijät kertoivat, että yhteistyö on ollut joustavaa ja sujunut hyvin. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 9. TENAVATUPATOIMINTA Jakomäen Tenavatupa oli avoinna maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 16.30–20.00 sekä lauantaisin klo 10–14. Lisäksi Tenavatuvassa järjestettiin vuoden aikana 9 lasten yöhoitoa. Tavoitteena vanhemman jaksaminen ja osallisuuden mahdollistuminen Tenavatupatoiminta mahdollistaa vanhemman osallistumisen yhdistyksen järjestämiin aikuisten ryhmiin ja antaa aikaa esimerkiksi omiin harrastuksiin. Erityisen tärkeä Tenavatupa on niille perheille, joilta puuttuvat sosiaaliset tukiverkostot. Toiminnan arviointi Tenavatupa Jakomäessä Perhepaikka Punahilkassa tarjosi 2–10 –vuotiaille, yhden vanhemman perheiden lapsille tilapäistä ilta- ja lauantaihoitoa. Toiminnan aikaista lastenhoitoa järjestettiin tarvittaessa kaikkien yhdistyksen järjestämän toiminnan ja mm. yhdistyksen hallituksen ja vuosikokousten yhteydessä. Lastenhoitajina toimivat palkatut työntekijät. Vuoden aikana panostettiin erityisesti siihen aikuisten toiminnan aikaisen lastenhoidon sisältöön. Isompien tapahtumien esimerkiksi vuosikokouksen yhteydessä, lastenhoitajien määrä mitoitettiin sekä lapsien lukumäärän mukaan että lasten ikäjakauma huomioiden. Mahdollisuuksien mukaan pyrittiin myös saamaan hoitajiksi hoitoon tulevalle lapselle tuttu hoitaja. Yhden vanhemman perheille kansalaisjärjestötoimintaan osallistumisen perusedellytys on lastenhoidon järjestäminen. Vuonna 2012 JAKOMÄEN TENAVATUVASSA OLI HOIDOSSA 55 ERI LASTA, HOITOKERTOJA OLI 232. **** YÖHOIDOSSA OLI 27 ERI LASTA, HOITOKERTOJA OLI 88. **** TOIMINNAN AIKAISTA LASTENHOITOA JÄRJESTETTIIN VUODEN AIKANA 56 KERTAA. HOIDOSSA OLI 119 ERI LASTA JA HOITOKERTOJA 320. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 21 Pienperheyhdistys 2012 10. PERHEPAIKKA PUNAHILKKA Tavoitteena sosiaalisten verkostojen laajentuminen Punahilkka on Jakomäessä toimiva lapsiperheille tarkoitettu kohtaamispaikka. Punahilkka tarjoaa vertaisryhmätoimintaa, varhaista tukea, tukea kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä ja tilaa olla omana erinomaisena itsenään. Työmuotoina ovat kerhot, vertaistukiryhmät, perhekahvila, retket, leirit, keskustelut sekä neuvonta ja palveluohjaus. Osatavoitteet Tukea perheiden sosiaalista verkostoitumista. Tukea vanhemmuutta elämän eri tilanteissa siten, että lapsen etu toteutuu. Tukea vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta ja innostaa perheitä yhdessä tekemiseen. Resurssit ja yhteistyö Resurssit ja yhteistyö Perhepaikka Punahilkan toimintaa rahoitetaan Helsingin kaupungin järjestöavustuksella ja Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella. Punahilkassa oli vuonna 2012 kaksi työntekijää. Punahilkka teki tiivistä yhteistyötä viranomaisten ja alueen muiden toimijoiden kanssa. Työntekijät osallistuvat mm. Perheverkoston, Jakomäkitiimin, Perhe on Pop ja pikku-vartun verkostopalavereihin. Lisäksi yhteisiä palavereita oli sosiaali-ja terveysviraston, varhaiskasvatusviraston, seurakunnan ja Neuvokeskuksen kanssa erikseen. Verkostopalavereiden osallistuja koostumus vaihteli sen tarkoituksen mukaisesti. Ohjattu vertaisryhmätoiminta Vanhemman Neuvo-ryhmä kokoontui syksyllä Neuvokeskuksessa kahdeksana peräkkäisenä keskiviikkoiltana. Ryhmä on tarkoitettu eronneille tai eropäätöksen tehneille vanhemmille. Ryhmän tavoitteena on ottaa erossa huomioon lapsen tarpeet ja päästä mahdollisimman hyvään yhteistyövanhemmuuteen erosta huolimatta. Ryhmään osallistui yhdeksän vanhempaa. Ryhmään osallistuneet haastateltiin ennen ryhmän alkamista. Toinen ryhmän ohjaajista oli Punahilkasta ja toinen Neuvokeskuksesta. Lasten Ulleru-kerho toteutettiin yhteistyössä Jakomäen leikkipuiston kanssa. Kerho kokoontui maanantaisin klo 22 9.30–12.30. Ryhmässä oli 1-5 vuotiaita lapsia. Kerhossa lapset ulkoilivat yhdessä leikkipuiston pihalla, siirtyivät Punahilkkaan syömään ja siellä myös leikittiin ja opeteltiin vuorovaikutustaitoja ja leikkitaitoja yhdessä kunkin lapsen ikätason mukaan. Ulleru-kerhoon osallistui 10 lasta ja osallistumiskertoja oli 5. Toiminnan vaikutus Ulleru-kerho päätettiin lopettaa, koska Varhaiskasvatusvirasto päätti lisätä leikkitoiminnan kerhoja lapsille ja toiminnan katsottiin olevan päällekkäistä. Ulleru-kerhon 20- vuotistaival päättyi 11.2.2013. Vanhemman Neuvo – ryhmään osallistuneiden kokemukset ryhmästä olivat positiivisia; yhteistyövanhemmuus parani koska, vanhemmat saivat uusia näkökulmia käsiteltäviin asioihin, lapsen näkökulma tuli enemmän esille ja vertaistuki antoi voimia jokaiselle ryhmäläiselle omassa elämäntilanteessa. Vertaistoiminta Ilo liikkua ryhmiä toteutettiin kevään aikana viisi kertaa yhteistyössä Jakomäen leikkipuiston kanssa. Ryhmiin osallistui 8 perhettä. Ryhmän tarkoituksena oli motivoida perheitä yhdessä tekemiseen liikunnallisin menetelmin. Ryhmä oli tarkoitettu kaiken ikäisille lapsille, ja työntekijät kouluttautuivat Varhaiskasvatusviraston järjestämässä koulutuksessa kyseisen ryhmämallin ohjaajiksi. Perhekerho kokoontui Punahilkan tiloissa tiistaisin klo 10.00–12.00 yhteistyössä leikkipuiston kanssa. Jokaisella kerralla oli jotain perheiden itsensä suunnittelemaa ja toteutettavaa toimintaa; askarteluita, leipomista, jumppatuokioita, lauluhetkiä, nukketeatteria yms. Perhekerhossa vieraili lastenkirjailija Leena Laulajainen sekä Päiväkeskus Louhesta vanhuksia keskustelemassa mm. suomalaisesta kansanperinteestä. Myös äitienpäivä juhlat vietettiin yhdessä Louhen kanssa. Perhekerhon tavoitteena on tukea ja vahvistaa lasten ja vanhempien yhdessä tekemistä ja nauttimista yhdessä olemisesta, tukea lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta ja innostaa perheitä yhdessä tekemiseen. Perhekerho mahdollisti myös erilaiset henkilökohtaisemmatkin keskustelut ja varhaisen tukemisen erilaisissa asioissa. Muun tekemisen lomassa on luontevaa keskustella perheen asioista ja askarruttavista kysymyksistä. Perhekerho toimi myös hyvänä ja luontevana väylänä tiedottaa asioista, tapahtumista ja yhdistyksen muusta toiminnasta. Perhekerhossa kävi vuoden aikana 65 aikuista ja 90 lasta. Avoin perhekahvila kokoontui keskiviikkoisin klo 10.00– 13.00. Lisäksi kokoontui Ilta-Punahilkka joka kuun ensimmäinen keskiviikko klo 16.00–19.00. Perhekahvila mahdollisti perheille sosiaalisten verkostojen luomisen ja keskustelemisen samassa tilanteessa olevien aikuisten kanssa. Keskiviikon perhekahvila oli avoinna 32 kertaa, ja siihen osallistui vuoden aikana 85 aikuista ja 138 lasta. Tapulikaupungin leikkipuiston kanssa aloitimme loppuvuodesta ilta Perhekahvila toiminnan yhden vanhemman perheille. Ryhmä kokoontui kolme kertaa ja siihen osallistui 7 aikuista ja 11 lasta. Askartelukerho kokoontui 13 kertaa vuoden aikana. Askartelu oli tarkoitettu vanhemmille hengähdystauoksi ar- Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 jen keskellä. Kerhossa pystyi keskittymään omaan tekemiseen kaksi tuntia kerrallaan, jutteluun muiden aikuisten ja työntekijän kanssa kahvin ja kivan tekemisen äärellä. Askartelukerhossa neulottiin mm. sukkia ja torkkupeittoja perheiden omiin tarpeisiin sekä tehtiin muita hyödyllisiä tuotoksia. Askarteluryhmään osallistui 11 äitiä. Kerho-ohjaana toimi yksi vapaaehtoinen työntekijän työparina. Play-jooga kokoontui keväällä kolme kertaa viikossa ja syksyllä ryhmäkertoja lisättiin yhdellä/ viikko ohjaajien ja osallistujien omasta pyynnöstä. Ryhmiä ohjasi kolme vapaaehtoista. Ryhmäkertoja oli 112 (84 aik./98lasta) ja osallistumiskertoja aikuisilla 654 ja lapsilla 512. Show-tanssin alkeisryhmä kokoontui syksyn aikana tiistaisin kahdeksan kertaa. Ryhmä oli tarkoitettu 7-10 vuotiaille nuorille ja siihen osallistui viisi tyttöä. Ryhmässä opeteltiin show-tanssin liikkeitä ja niiden yhdistämistä musiikkiin. Ryhmä teki tanssiesityksen Punahilkan ja Perhe on Pop-pikkujouluihin. Naisten hemmottelu-ilta keräsi Punahilkkaan 10 äitiä yhteiseen, naistenpäivän kunniaksi järjestettyyn iltaan. Hemmottelun ajaksi oli järjestetty lastenhoito. Toiminnan vaikutus Perhekerhossa vanhemmat kokivat saaneensa toteuttaa yhdessä lapsen/ lasten ja muiden perheiden kanssa kivaa ja hyödyllistä toimintaa. Ryhmässä käyneet vierailijat toivat uusia näkökulmia perheiden arkeen. Perheet ovat kokeneet hyötyvänsä saamastaan palveluohjauksesta, tuesta omissa elämäntilanteissaan, tunteesta kuulumisestaan tiiviiseen yhteisöön ja saamastaan vertaistuesta. Avoin perhekahvilatoiminta palveli myös eri toiminnoista tiedottamisessa ja perheiden aktivoimisessa. Avoimen perhekahvilan pitkän aikavälin toiminta mahdollisti myös niiden perheiden uudelleen mukaan tulemisen, jotka olivat olleet muutaman vuoden poissa, esim. työelämässä/opiskelemassa. Ilta-Punahilkka mahdollisti niiden perheiden osallistumisen, joissa on kouluikäisiä lapsia tai vanhemmat ovat työelämässä tai opiskelemassa. Tapulin perhekahvilan toiminta aloitettiin yhteistyökumppanin ja perheiden pyynnöstä. Toiminnan vaikutus oli lähinnä tiedottamisessa ja mielekkäässä tekemisessä ja yhdessä olemisessa. Askartelukerhon osallistujat saivat uusia ystävyyssuhteita, vertaistukea ja ennen kaikkea heillä oli mukavaa tekemistä toisten aikuisten kanssa samalla kuin he oppivat hyödyllisiä, koko perhettä auttavia taitoja. Jooga-ryhmät ja Ilo Liikkua-ryhmät tarjosivat liikunnallista tekemistä ja yhdessäoloa aikuisille ja lapsille. Jooga-ohjaajat kokivat itse, että ryhmien kokoontuessa säännöllisesti, he ovat saaneet sosiaalisen verkoston itselleen ja osallistujille. Tanssiryhmä vaikutti tyttöjen kaverisuhteisiin ja tietoisuuteen eri kulttuureista. Tytöt pitivät yhteyttä ryhmän ulkopuolellakin. Hemmottelut eri muodoissa tarjosivat vanhemmille omaa aikaa ja myös muistutusta oman jaksamisen tärkeydestä ja sen hoitamisesta. Tapahtumat Punahilkka toteutti Jakomäen leikkipuiston kanssa vuoden aikana lukuisia yhteisiä tapahtumia esim. vappukarnevaalit, grillijuhlat, sadonkorjuu- juhlat ja joulujuhlat. Punahilkka täytti kevään aikana 20 vuotta. Syntymäpäiviä juhlia vietettiin 17.4. Syntymäpäiville osallistui 33 aikuista ja 45 lasta. Leikkipuiston ja liikuntaviraston kanssa järjestettiin vuoden aikana kolme Liikunta Hulina-tapahtumaa perheille. Hulinoissa kävi yhteensä 35 aikuista ja 56 lasta. Vuoden aikana järjestettiin kuusi erilaista Perhe on Pop-tapahtumaa. Tapahtumat toteutettiin yhteistyössä liikuntaviraston, Lähiöprojektin, nuorisoasiankeskuksen, Silmu verkoston, seurakunnan, Varhaiskasvatusviraston, Sosiaali-ja terveysviraston ja kirjaston kanssa. Tapahtumien suunnittelussa ja toteuttamisessa olivat mukana myös perheet. Tapahtumia olivat Laskiaiskarnevaalit, Kierrätys lauantai, Perhesunnuntai, liikuntapäivä, Baby-kino ja joulujuhlat. Suunnittelu iltoja järjestettiin vuoden aikana kahdeksan. Toiminnan vaikutus: Perheet aktivoituvat osallistumaan yhteisten tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tapahtumien yhteydessä esiteltiin Punahilkan toimintaa ja kerrottiin yhdistyksen toiminnasta. Myös eri toimijat tulivat perheille tutuksi. Perheiden kokemukset osallistumisesta ja vaikuttamisesta olivat hyviä. Retkitoiminta Koko perheen retkiä tehtiin eläinmuseoon, Pihlajasaareen, Suomenlinnaan ja HopLoppiin. HopLopin retkeä varten saimme Suurmetsä lions-clubilta 300 euroa avustuksen. Retkelle pääsi osallistumaan 29 aikuista ja 44 lasta. Toiminnan vaikutus: Retkiä tehtiin paikkoihin, jotka soveltuvat hyvin lapsiperheille, ja mitkä ovat hyvien kulkuyhteyksien päässä. Yhdessä tutustuttiin uusiin paikkoihin, esim. Pihjlajasaaressa ei ollut kukaan aikaisemmin käynyt. Perheet rohkaistuivat tekemään myös retkiä yhdessä ilman työntekijöiden mukana oloa. Perheet kokivat retket mukavana yhdessäolona ja irtiottona arjesta. Perheiden neuvonta ja palveluohjaaminen Punahilkan työntekijät tarjosivat yksilöllisempää tukea perheiden omasta toiveesta tai yhteistyökumppaneiden pyynnöstä. Yksilöllisempi tuki oli esim. lasten kasvatukseen ja perheen tilanteeseen liittyvää keskusteluapua, verkostotyötä, lomakkeiden täyttämistä yhdessä ja asiakkaan tukihenkilönä toimimista esim. viranomaisten kanssa asioidessa. Punahilkan työntekijät auttoivat ja ohjasivat perheitä löytämään heille sopivia palveluita esim. yhdistyksen ja yhteistyökumppaneiden muihin ryhmiin ja palveluihin. Keskusteluapua on Punahilkassa aina tarjolla toimintojen ollessa käynnissä. Toimintamalli mahdollistaa sen, että työntekijät voivat keskittyä yhteen perheeseen hetken aikaa intensiivisemminkin, muun toiminnan häiriintymättä. Punahilkassa pidetään tärkeänä, että ihmiset tulevat kuulluksi ja autetuksi ainakin alkuun mahdollisimman nopeasti varhaisessa vaiheessa. Myös puhelinneuvontaa ja palveluohjausta tarjottiin vuoden aikana. Toiminnan vaikutus Mahdollistamalla perheiden keskusteluavun saatavuus ryhmien aikana (esim. avoin perhekahvila), pystyttiin melko varhaisessa vaiheessa auttamaan ja tukemaan perhettä. Perheet kokivat, että avun pyytäminen oli helppoa ja mutkatonta. Perheiden palveluohjaus oli helpompaa, kun Punahilkan työntekijät tuntevat hyvin yhteistyökumppaneiden eri työmuodot. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 23 Pienperheyhdistys 2012 Yöhoito Yöhoitoa järjestettiin perjantai- illasta klo 17.00 lauantai aamupäivään klo 11.00. Yöhoidossa työskentelevien lastenhoitajien ja lasten lukumäärä vaihtelivat, riippuen hoitoon tuotavien lasten iästä. Keskimääräisesti lapsia oli kerralla n. 7 ja hoitajia 3/yöhoito. Yöhoidot on järjestetty ensisijaisesti yhden vanhemman perheiden lapsille, joilla ei ole muuta tukiverkostoa. Yöhoitoa järjestettiin 9 kertaa ja sitä käytti 27 lasta. Toiminnan vaikutus Yöhoito mahdollisti vanhemmalle hetkellisen hengähdystauon ilman lasta/lapsia ja omaa aikaa, sekä lapsille turvallisen hoitopaikan mukavassa seurassa ja ympäristössä. Vanhemmat kokivat yöhoidon edesauttavan heidän sosiaalisten verkostojen ylläpitämistä ja ennen kaikkea omaa jaksamista (esim. yksi hyvin nukuttu yö). Punahilkan tiloja käyttivät vuoden aikana nuorisoasiankeskus, lastensuojelu ja opetusvirasto ja Jakomäen pyry. Nuorisoasiankeskuksella, lastensuojelulla ja opetusvirastolla oli torstaiaamuisin yhteistyössä toteutettu tyttöryhmä. Tyttöryhmä toimi koko kevään ajan. Jakomäen pyry piti kuusi kokousta Punahilkan tiloissa. Toiminnan arviointi Kaikki suunnitellut ryhmät eivät toteutuneet vuoden aikana, esim. pitkään kotona olleiden äitien työnhakuryhmä. Osittain tämä johtui henkilökunta resursseista, tilojen puutteesta ja yhteistyökumppaneiden aikatauluista. Ulleru-kerhon lopettaminen oli hyvä asia, koska suhteessa lapsimäärään se vei suhteettoman paljon työntekijöiden aikaa, eikä ryhmä enää vastannut sille asettuja tavoitteita. Tilalle tullut Ilo liikkua -ryhmä palveli koko perhettä, ja motivoi heitä yhdessä tekemiseen ja liikkumiseen. Ilo liikkua ryhmät päätettiin lopettaa kevään jälkeen, koska Asiakaspalautteen perusteella toiminnassa onnistuttiin hyvin. Asiakkaat olivat tyytyväisiä toimintaan ja toivoisivat kaikkia toimintamalleja toteutettavan useammin ja pitempiä aikoja päivässä. Palautteen mukaan Punahilkan toimintaan ja ryhmiin oli helppo osallistua Vapaaehtoisia tuli toimintaan lisää ja perheitä saatiin osittain aktivoitua toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen, varsinkin Perhe on Pop-tapahtumien myötä. Kynnys tulla suunnittelemaan ja toteuttamaan yhteistä toimintaa on kuitenkin vielä olemassa vaikkakin se on madaltunut. Toiset perheet perustelivat tätä lasten suurella lukumäärällä ja ajan puuttumisella, toiset omien voimavarojen rajallisuudella ja toiset pelkona että ” joutuu tekemään niin paljon, enkä minä ehkä osaa”. Perheet jotka osallistuivat, kokivat toiminnan mielekkääksi ja voimaannuttavaksi. Punahilkan toiminnat olivat erittäin asiakaslähtöisiä ja edullisia, joilla pystyttiin lisäämään heikossa taloudellisessa tilanteessa elävien perheiden mahdollisuuksia osallistua toimintaan. Harrasteryhmät esim. jooga oli osallistujille täysin ilmaista. Myös toiminnan aikainen ilmainen lastenhoito edesauttoi vanhempien mahdollisuuksia osallistua vertaistoimintaan. Perhe on Pop- hanke päättyi vuoden lopussa. Hankkeen myötä saimme aktivoitua alueen lapsiperheitä tulemaan mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan yhteisiä tapahtumia ja keskustelemaan perheitä koskevista asioista. Hanke vahvisti yhteistyötä eri viranomaisten ja toimijoiden kesken. Tapahtumien lisäksi järjestettiin asiantuntijaluento aiheesta ”vanhemmuus ja rajojen asettaminen”. Punahilkan eli Puniksen makoisaa pullaa! saimme toteutettua Liikuntaviraston kanssa yhteistyössä monipuolisempia Liikunta Hulina-tapahtumia. Vuoden aikana toinen Punahilkan työntekijöistä pääsi osallistumaan Vanhemman Neuvo-ryhmäohjaaja koulutukseen. Tämä mahdollistaa jatkossa ryhmien säännöllisyyden ja Vanhemman Neuvo-ryhmämallin juurruttamisen. 24 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 11. PROJEKTIT Tavoitteena hyvien käytäntöjen kehittäminen, juurruttaminen ja levittäminen 11.1. PIKKUKAVERIA EI JÄTETÄ -PROJEKTI 2012-2015 Pikkukaveria ei jätetä -projekti laajentaa Mieskaveritoiminnan valtakunnalliseksi nuorten syrjäytymistä ennalta ehkäiseväksi toiminnaksi, jolla on merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttavuus sekä tärkeä rooli muiden vapaaehtoistoiminnan muotojen rinnalla. Pikkukaveria ei jätetä -projektin myötä Mieskaveritoiminta käynnistetään neljällä paikkakunnalla vuosien 2012–2015 aikana. Tavoitteet Pysyvä ja elinvoimainen Mieskaveritoiminta neljällä uudella paikkakunnalla vuoden 2015 loppuun mennessä. Mieskaveritoiminnan laaja näkyvyys valtakunnallisesti, miehien rekrytoiminen ja kouluttaminen mieskaveritoimintaan, lasten ja asiakasperheiden etsiminen, vapaaehtoisista ja asiakasperheistä huolehtiminen sekä rahoittajien ja yhteistyökumppaneiden löytäminen paikallisen toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Vuonna 2013 Mieskaveritoiminta käynnistyi Turussa ja toiminta jatkui Tampereella. Joroisten Lapsen kengissä ry:n kanssa tehtiin alustavia valmisteluja Mieskaveritoiminnan aloittamiseksi Joroisten, Varkauden, Pieksämäen, Leppävirran ja Juvan alueella vuonna 2014. Yhteistyösopimus Turun Monipalvelukseskus Tsempin kanssa allekirjoitettiin 29.4.2013. Turun mieskaveriohjaaja palkattiin kesäkuussa, jolloin toiminta saatiin käyntiin. Ohjaajaa ryhdyttiin perehdyttämään työhönsä jo keväällä mutta pääosin perehdytys tapahtui syyskuuhun mennessä, jolloin mieskaveriohjaaja koulutti ensimmäisen mieskaverikurssinsa. Turussa toiminnan alkamisesta tiedotettiin erityisesti lasten ja nuorten parissa työskenteleville tahoille ja järjestöille sekä yksinhuoltajia tavoittaville yhdistyksille. Mieskavereita rekrytoitiin aktiivisesti median kautta. Turun Sanomat tekivät kesän ja syksyn aikana kaksi juttua, Turkulaisessa ja Aamuset -lehdessä ilmestyi myös artikkeli. Radiokanavista Yle Turun Radio sekä Radio City tekivät haastattelun. Myös muu paikallismedia huomioi Mieskaveritoiminnan alkamisen. Toimintaa on markkinoitu Mo- nipalvelukeskus Tsempin yhteistyökumppaneiden julkaisuissa ja tapahtumissa. Lisäksi on käyty markkinoimassa Vapaaehtoistyönmessuilla ja Miestenpäivänä Skanssin monitorissa Turussa. Kursseja ja toimintaa on mainostettu julkisissa tiloissa, kuten kaupoissa sekä säännöllisesti paikallisessa Aamuset -ilmaisjakelulehdessä. Turun mieskavereille tehtiin myös omat Facebook -sivut. Elokuun viimeisellä viikolla järjestettiin Mieskaveripurjehdus Helsingistä Turkuun. Purjehdukselle osallistui viisi mieskaveria ja seitsemän pikkukaveria (kuusi poikaa ja yksi tyttö). Lisäksi purjehdukselle osallistui YLE:n toimittaja Jyrki Saarikoski ja kuvaaja Markku Rantala. Purjehduksesta esitettiin dokumentti A-Studiossa 11.9. Aihe huomioitiin myös YLE:n saman päivän uutislähetyksissä. Purjehdus huipentui suureen yleisötapahtumaan Aurajoen rannassa, jolloin Pikkukaveria ei jätetä- projekti rantautui Turkuun. Tapahtuma toteutettiin yhdessä Monipalvelukeskus Tsempin, Lastensuojelun keskusliiton sekä Pienperheyhdistyksen kanssa. Lisäksi tilaisuuden koordinointia ja tiedotusta oli auttamassa helsinkiläinen viestintätoimisto Communiké. Tilaisuus oli suunnattu kaikille asiasta kiinnostuneille ja paikalle saatiin laajan mediamainonnan ansiosta erityisesti lapsiperheitä. Ohjelma sisälsi musiikkiesityksiä, sirkuskoulun esityksiä sekä tietysti pullakahvit. Kansanedustaja Petteri Orpo ja Palvelujohtaja Sirpa Kuronen pitivät puheet ja Monipalvelukeskus Tsemppi esitteli mieskaveritoiminnan lisäksi muita palvelumuotojaan. Tapahtuman myötä saatiin ensimmäiset mieskaverikurssi-ilmoittautumiset ja lisää kontakteja yksinhuoltajaäiteihin. Mieskaverikursseja on järjestetty kaksi, syys- lokakuussa sekä marraskuussa. Ensimmäiseen kurssiin ilmoittautui 8, joista 7 osallistui ja heistä 6 miestä jäi mukaan toimintaan. Toiselle kurssille ilmoittautui 9, kaikki osallistuivat ja jäivät mukaan toimintaan. Mieskavereita Turussa on tällä hetkellä 15. Kurssilaiset olivat sitoutuneita ja heiltä saatiin hyvää palautetta itse toiminnasta ja kurssista. Syksyllä mieskavereille järjestettiin ryhmätapaaminen keilauksen merkeissä, johon osallistui 4 mieskaveria. Joulukuussa järjestettiin yhteinen pikkujouluiltama kaikille Tsempin vapaaehtoisille. Mieskavereita tässä tapahtumassa oli 8 ja koko tapahtumaan osallistui 22 vapaaehtoista. Turun mieskavereiden koordinaattori Tiina Kyläniemi vaihtui yllättäen joulukuussa 2013. Uusi koordinaattori Jenni Närhi on työskennellyt Monipalvelukeskus Tsempissä vuodesta 2008 asti ja toimi miesvapaaehtoistoiminnan koordinaattorina vuoden 2012 alusta lähtien. Mieskaveriohjaaja Marja Pelto-Pihko jatkoi työtään Tampereella. Mieskaverikursseja järjestettiin Tampereella 4 kappaletta. Kurssille osallistui kahdestatoista ilmoittautuneesta kuusi miestä. Ensimmäinen äitien perehdytys järjestettiin 21.11. Tilaisuuteen osallistui neljä äitiä, jonka jälkeen henkilökohtaisia tapaamisia on järjestetty neljä. Ahjola Setlementti ry kanssa tehtiin yhteistyötä lähinnä ohjausryhmän kokouksissa. Kokouksia järjestettiin vuoden aikana Koulutuksellisen yhteistyön luominen muiden alueen toimijoiden kanssa Tampereella oli yksi teemoista, joista ohjausryhmässä alustavasti keskusteltiin. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 25 Pienperheyhdistys 2012 Tampereen ohjausryhmä: Matti Helin / kasvatus- ja opetuskeskuksen johtaja, Nokian kaupunki Minna Kautonen / hallituksen jäsen, Tampereen seudun yksin- ja yhteishuoltajat ry Petri Kaverma /projektipäällikkö, Pienperheyhdistys ry Marja Pelto-Pihko / mieskaveritoiminnan ohjaaja, Ahjolan Setlementti ry Mervi Suonpää / maahanmuuttajapoikatyön johtaja, KÖLVI-toiminta, Setlementtinuorten Hämeen piiri ry Jukka Tukia / yksikönjohtaja, Kansalaistalo Mattila, Setlementtiyhdistys Naapuri ry Tapani Unkila / johtava sosiaalityöntekijä, Tampereen kaupunki Kimmo Uotila / johtava nuorisotyöntekijä, Ahjolan Setlementti ry Turun ohjausryhmä ei ole vielä kokoontunut, mutta kokoonpano on tällä hetkellä: projektipäällikkö Petri Kaverma, Ari Ropanen ja Jenni Närhi Monipalvelukeskus Tsempistä sekä edustajat Turun seudun yksinhuoltajista tai Yhden Vanhemman Perheiden Liitosta. Ohjausryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuoden aikana. Projektipäällikkö Petri Kaverma kävi vuoden aikana tapaamassa yhteistyökumppaneita ja mm. Lastensuojelun keskusliiton kesäpäivillä Porissa kertomassa projektista ja kuulemassa muiden Emma ja Elias -projektien kuulumisia. Ajankohtaisia mieskaveriteemoja käsittelimme vuoden 2013 mittaan erityisissä työrukkaskokouksissa, joita järjestettiin yhteensä 4 kertaa. Kokouksen aiheina olivat mm. mieskaveritoiminnan tavoitteet, koulutuksen toteutus, projektin arviointien suorittaminen, mieskaveritoiminnan laatukriteerit, mieskavereitten ja äitien tapaamisten aukikirjoittaminen sekä projektin tiedotukseen liittyvät teemat. Syksystä lähtien mieskaveriohjaajilla ja projektipäälliköllä on ollut viikoittainen skype-kokous, joissa olemme voineet keskitetysti käydä läpi projektiin liittyviä asioita. Projektiin liittyi oleellisena osana mieskaveritoiminnan tiedotus- ja näkyvyysstrategian suunnittelu ja toteuttaminen. Mieskaveritoiminnan vuoden 2013 näyttävin mainoskampanja toteutettiin Tampereella, jonne toteutettiin viikoilla 40-43 koko Tampereen kattava, kuuden sadan mainoksen laajuinen tienvarsimainoskampanja. Vuoden 2013 aikana Turkuun ja Tampereelle valmistettiin uudet roll-upit messuja ja muita vapaaehtoisten rekrytointitilaisuuksia varten, aloitettiin mieskavereitten valokuvaukset vuodeksi 2015 suunniteltua mieskaverikalenteria varten, mieskaveritoiminnan kotisivuja muokattiin ja järjestettiin uudelleen. Neuvonpito mieskaveritoiminnan käynnistämiseksi Oulussa aloitettiin loppuvuodesta. 11.2. LAPSILISÄ -PROJEKTI 2010-2013 Lapsilisä-projekti oli RAY:n rahoittama kolmivuotinen hanke, jossa etsittiin keinoja vaikuttaa pienituloisten yksivanhempaisten perheiden tilanteeseen yhdessä perheiden kanssa. Perheen omia voimavaroja vahvistettiin ryhmä-, harrastus- ja vaikuttamistoiminnan kautta. Tarkoituksena oli tehdä yhdessä kokemuksia pienituloisuudesta näkyväksi sekä vaikuttaa perhepolitiikkaan niin, että yksivanhempaisten perheiden haasteellisemmat olosuhteet otettaisiin huomioon päätöksenteossa. Projektissa työskenteli kaksi kokopäiväistä työntekijää sekä useita tuntipalkkaisia ryhmänohjaajia ja lastenhoitajia. Lapsilisä -projekti käynnistyi toukokuussa 2010 ja päättyi huhtikuussa 2013. Projekti toimi pääkaupunkiseudulla. Tavoitteet Projektin tavoitteet jaettiin kolmeen osaan: 1) ryhmätoimintaan ja osallistujien asiantuntijuuteen, 2) vaikuttamiseen ja 3) kehittämistyöhön. Ryhmätoiminnan avulla osallistujille on tarjottu mahdollisuuksia vertaistukeen, uusien asioiden oppimiseen yhteiskunnan toiminnasta ja vaikuttamismahdollisuuksista ja ennen kaikkea areenaa, jossa voi saada äänensä kuuluviin ja tehdä toisten kanssa jotakin, minkä kokee tärkeäksi. Vaikuttaminen sisältää ryhmätoiminnassa olevan vaikuttamisnäkökulman sekä yhteistyön muiden tahojen kanssa, jotka tekevät töitä köyhyyden vähentämiseksi sekä tiedotuksen. Mallintamisen tavoitteena oli alusta asti projektissa tehdä yhteistyötä ja dokumentoida ryhmätoiminnan työtapoja siten, että ryhmätoiminta voisi juurtua yhteistyötahojen ja Pienperheyhdistyksen toimintaan osallistavana ryhmätoimintamuotona. Keväällä 2013 toiminta hiljeni ja projektissa keskityttiin loppuarviointiin ja loppujulkaisun tuottamiseen. Ryhmätoiminta Keväällä 2013 kokoontumisiaan jatkoi enää Herttoniemen ryhmä yhteistyössä Herttoniemen seurakunnan kanssa. Aiemmin kokoontuneiden ryhmien tapaamisia järjestettiin Kontulassa ja Toukolassa. Kaikille osallistujille järjestettiin loppuretki 20.4.2013 Kirkkonummelle Rehndahlin kotieläintilalle. Vaikuttamistoiminta Pienituloisten yhden vanhemman perheiden elämäntilannetta pidettiin esillä ideoimalla ryhmissä toimintaa ja keinoja saada kokemuksia näkyviksi. Osallistujat kävivät eduskunnassa ja kutsuivat uusia kunnanvaltuutettuja tapaamiseen. Kaikille Helsingin kaupunginvaltuutetuille lähetettiin YH-Yksin Hoituu? -tiskirätti saatekirjeen kera. Projektin loppuraportin lisäksi koottiin aikakausilehtimuotoinen Yksinkö Hoituu? – lehti, johon koottiin erilaisia kuvia ja tekstejä projektin ajalta. Lehden tekemisessä olivat mukana projektin osallistujat sekä projektityöntekijät. Lehden keskiliitteeseen on koottu ryhmänohjaamiseen liittyviä tekstejä. 26 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 Projekti järjesti tai oli mukana seuraavissa tapahtumissa, joissa pienituloisten yksinhuoltajaperheiden ääni tuli kuuluville: koulun opiskelijaa tekivät opinnäytetyön projektiin alkuvuoden 2013 aikana. 17.2.2013 Yksinkö Hoituu?-lehden kokoamistalkoot 25.2.2013 Helsinkiläisten kaupunginvaltuutettujen tapaaminen 2.4.2013 Kansanedustaja Päivi Lipposen vieraana eduskunnassa 24.4.2013 Yksinkö Hoituu?-loppulehden julkistamistilaisuus osana Pienperheyhdistyksen juhlaviikkoja Projektin verkkosivuja päivitettiin säännöllisesti. Työntekijät ovat kirjoittaneet blogia, osallistujat ovat kirjoittaneet kokemuksia köyhyydestä ja sivuilta löytyvät ajankohtaiset toiminnot ja tietoa yksinhuoltajuudesta, köyhyydestä ja kansalaisaktiivisuudesta. Projektin facebook-sivulla on yli 350 tykkääjää. Tieto ryhmistä ja tapahtumista on kulkenut sen avulla hyvin. Muu aktiivisuus Moni projektin osallistuja on liittynyt Pienperheyhdistyksen jäseneksi ja osallistuu yhdistyksen tarjoamaan vertaistoimintaan. Mallintaminen Ryhmätoiminnan arviointia varten muotoiltu ryhmähaastattelu toteutettiin viimeisissä ryhmissä ja haastattelujen vastauksista koottiin kooste. Ryhmähaastattelumenetelmää, jossa ryhmä itse keskustelee annetuista aiheista ja tiivistää ryhmän vastaukset, on käytetty jokaisessa ryhmässä siinä vaiheessa kun ohjattu vaihe on loppumassa. Ryhmätoiminnan mallista tehtiin lopullinen versio, joka julkaistiin verkkosivuilla sekä Yksinkö hoituu?-lehdessä. Yhteistyö Yhteistyö useiden järjestöjen kanssa on ollut hedelmällistä ja tiivistä. Kuka kuuntelee köyhää-verkoston, Yhden vanhemman perheiden liiton, Herttoniemen seurakunnan, Pihlajamäen lähiöaseman, Kalliolan setlementti/ Matinkylä-Olarin asukastalon, Matinkylä-Olarin ja Tapiolan aikuissosiaalityön, Matinkylä-Olarin monitoimiset – ryhmän, Vantaan kaupungin, Rekolan seurakunnan ja useiden leikkipuistojen kanssa on saatu luotua käytännönläheinen, toimiva yhteistyö. Projektikoordinaattori oli jäsenenä Espoon kaupungin Lapsen oikeus palveluihin -hankkeen lapsiköyhyystyöryhmässä ja työntekijät ovat olleet mukana Vantaan kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa tekevien tahojen kanssa. Yhteistyötä on tehty myös Pihlajamäki-Latokartano – alueen perheverkoston, Ensija turvakotienliiton Neuvokeskuksen, Espoon järjestöjen yhteisö/Voimanpesä-hankkeen ja Pääkaupunkiseudun yksin- ja yhteishuoltajat PÄKSY ry:n, Totaaliyhärit ry:n ja Kenguruu -verkoston kanssa. Rakentavaa yhteistyötä vaikuttamisasioissa on ollut myös kansanedustajien ja kunnallispäättäjien kanssa. Tiedotus ja näkyvyys Suuri merkitys yhden vanhemman perheiden tilanteesta tiedottamisessa on ollut projektin julkaisema Yksinkö Hoituu? -lehti. Lehden julkistamistilaisuudessa mukana oli päättäjiä, lehdistöä, yhteistyökumppaneita sekä projektin osallistujia. Lehteä jaettiin kevään ja kesän aikana tilaisuuksissa ja tapahtumissa ja se on ollut esillä yhteistyökumppaneiden tiloissa. Se lähetettiin myös kaikille kansanedustajille ja Helsingin kaupunginvaltuutetuille. Projektin arviointi Projektilla oli käytössään suunta-menetelmä, jonka avulla tavoitteet oli määritelty ja jaettu tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Arviointimatriisien avulla toiminta jaettiin kolmeen osaan vuosittain ja jokaiselle jaksolle määriteltiin omat tavoitteensa. Ulkopuolisen arviointikonsultin kanssa jatkettiin yhteistyötä ja tarkennettiin arvioinnin kriteerejä. Ryhmien toimintaa dokumentoitiin, runkosuunnitelman toimivuutta arvioitiin ja siitä tehtiin lopullinen versio. Ryhmiin ja muuhun toimintaan osallistuvilta pyydettiin palautetta projektin toiminnasta, samoin loppuarviointia varten lähetettiin kysely niin osallistujille kuin yhteistyökumppaneille ja kansanedustajille joiden kanssa projektin aikana tehtiin yhteistyötä. Projektin ohjausryhmä kokoontui kerran vuoden 2013 aikana ja toi omaa asiantuntemustaan ja ideoitaan projektin loppuarviointiin ja loppujulkaisuun. Projektin arvioinnissa ovat olleet mukana lisäksi lastenhoitajat, joiden kanssa tapaamisessa pohdittiin lastenhoidon merkitystä vaikuttamiseen liittyvässä toiminnassa lastenhoitajien näkökulmasta. Lahjoitukset ja tukijat Julkisuuden myötä monet yksityiset henkilöt, järjestöt ja yritykset ovat tarjonneet apuaan pienituloisille perheille. Projektin perustehtävä, työntekijäresurssit ja varastointitilat eivät ole mahdollistaneet kaiken lahjoitettavan tavaran vastaanottamista ja jakamista. Toimijat Projektikoordinaattorin ja projektityöntekijän lisäksi toiminnassa oli mukana 10 lastenhoitajaa, jotka järjestivät lapsille ohjelmaa aikuisten ryhmien aikana. Yksi Humanistisen ammattikorkeakoulun, yksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja neljä Diakonia-ammattikorkeaVoimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 27 Pienperheyhdistys 2012 12. VAIKUTTAMISTOIMINTA 13. ARVIOINNIN MENETELMÄT Toimintakauden yhtenä painopisteenä oli vaikuttamismahdollisuuksien liittyminen luontevasti kaikkeen yhdistyksen toimintaan. Jäsenten ja muiden osallistujien ääni on saatu kuuluviin eri toimintamuodoissa. Jäseniä on kannustettu osallistumaan yhdistyksen kokouksiin ja päätöksentekoon sekä ottamaan kantaa yhden vanhemman perheitä koskeviin yhteiskunnallisiin asioihin. Arvioinnissa keskeisenä on Pienperheyhdistyksen perustehtävän toteutumisen varmistaminen. Erityisesti on kiinnitetty huomiota siihen, minkälaista tietoa tarvitaan toiminnan kehittämiseksi. Jokaisessa toimintamuodossa kirjataan toiminnan tavoitteet ja osatavoitteet. Työntekijät arvioivat toiminnan tuloksellisuutta jatkuvasti kullekin toimintamuodolle asetettujen tavoitteiden mukaan. Työntekijät arvioivat oma toimintaansa työnohjauksissa sekä työyhteisön yhteisissä tapaamisissa. Yhdistyksen toiminnan rakenteita arvioidaan vuosittain hallituksen ja työntekijöiden yhteisillä kehittämispäivillä kaksi kertaa vuodessa. Yhdistyksen syyskokoukseen osallistui ennätysmäärä jäseniä; läsnä oli 29 ja valtakirjalla läsnä 11 jäsentä. Yhdistyksen hallitukseen oli ehdolla useimpia ehdokkaita ja myös hallituksen jäsenet valittiin äänestyksellä. Vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia on tuotu osaksi vertaisryhmätoimintoja, retki- ja leiritoimintaa kannustamalla osallistujia antamaan palautetta, ideoimaan tulevia tapahtumia ja rohkaisemalla osallistujia kertomaan heidän perhettään koskettavista asioista. Työntekijät ovat myös herätelleet keskustelua siitä, mihin osallistujien mielestä tulisi vaikuttaa ja kannustaneet osallistujia ottamaan yhteyttä päättäjiin. Suuri merkitys osallistujien mahdollisuuteen vaikuttaa, on toiminnan aikainen lastenhoito. Perhekahviloissa käydään tärkeätä keskustelua yhden vanhemman perheiden arjesta ja niissä nousee esiin asioita, joihin toivotaan yhdistyksen vaikuttavan ja asioita, joista toivotaan lisää tietoa tai joiden seurauksena perhe rohkaistuu hakemaan apua. Vertaistoiminnassa toteutuu tiedon jakaminen ja toisten kannustaminen esimerkiksi käyttämään palveluita tai vaatimaan itselle kuuluvia oikeuksia. Toiminnassa toteutuu vaikuttaminen ja sen mahdollisuus kaikilla tasoilla. Osallistujat voivat löytää voimaa ja rohkaisua vaikuttaa oman perheen elämään. Ryhmätoiminta tekee näkyväksi eriarvoisuutta ja osoittaa, ettei kyse ole henkilökohtaisesta ongelmasta vaan yhteiskunnan epäkohdasta, johon yhdessä toimimalla on mahdollisuus vaikuttaa. Yhdistyksen toimintaan on tullut vuoden aikana myös ihmisiä, jotka erityisesti haluavat vaikuttaa asioihin ja joille yhdistys on väylä vaikuttaa. Mieskaveritoiminnan ja Mummilan toiminnassa osallistujilta kerätään palautetta kursseilla ja monet vapaaehtoiset haluavat olla mukana toiminnan kehittämisessä järjestämällä itse toimintaa ja esittelemällä toimintaa erilaisissa tilaisuuksissa. Kesällä 10 perhettä osallistui kantaaottavalle työpajaleirille. Leirin tuotoksena syntyi mm. kannanotto Vartiosaaren säilymiseksi virkistysalueena. Yhdistyksen syyskokouksessa oli ennätysmäärä osallistujia ja ehdokkaita hallituksen jäseniksi. Marraskuussa järjestettiin mielipide- ja blogikirjoituskurssi jäsenille ja työntekijöille. Yhdistys lähetti kannanottonsa Helsingin kaupunginhallitukselle ja varhaiskasvatuslautakunnalle kotihoidontuen leikkaamissuunnitelmasta ja asumisen kalleuteen pääkaupunkiseudulla yhdistys otti kantaa Asunnottomien yönä yhdessä Kurvin järjestötoimijoiden ja espoolaisen Voimanpesä-hankkeen kanssa. 28 Retki- ja leiritoiminnassa osallistujilta - sekä lapsilta että aikuisilta - kerätään aina palaute. Palautteen pyytämisessä osallistujilta hyödynnettiin vuonna 2012 käyttöön otettua Surveypal-ohjelmaa. Yhdistyksen kotisivuille lisättiin mahdollisuus antaa suoraa palautetta ja esittää toiveita. Toimintakauden tavoitteeksi asetettiin Sofia-asiakastietojärjestelmän tilalle toinen järjestelmä, joka soveltuu myös kansalaisjärjestötoiminnan dokumentoimiseen. Tällaista ei toimikauden aikana kuitenkaan löydetty. Toiminnan vaikutuksia arvioinnissa huomioidaan työntekijöiden, vapaaehtoistoimijoiden, osallistujien ja yhteistyökumppanien näkökulmat. Tietoa kerättiin kaikilta ryhmiltä vuoden aikana toiminnan yhteydessä ja toiminnan arvioinnissa apuna käytettiin RAY:n Tuloksellisuus- ja vaikutusselvitys -lomaketta. Lomake täytettiin jokaisen toiminnan osalta, myös niiden toimintojen osalta, joilta RAY ei ollut pyytänyt selvitystä. Lapsilisä-projektissa hyviksi todettuja arviointimenetelmiä hyödynnettiin toiminnan arvioinnissa. Ryhmähaastattelumenetelmää käytettiin ryhmien toiminnan suunnittelussa sekä palautteen antamisessa. Toiminnan arvioinnissa hyödynnettiin vuoden aikana tehtyjä opinnäytetöitä: * Sirpa Mertanen (HUMAK): Kansalaistoiminta Pienperheyhdistyksessä Opinnäytetyössä kartoitettiin yhdistyksen jäsenten mielipiteitä ja toiveita yhdistyksen kansalaistoiminnasta. * Hanna Juurinen (HUMAK): Yksinhuoltajien ryhmätoiminnan vaikutuksia perheen hyvinvointiin Opinnäyttyössä tulee esiin osallistujien henkilökohtaisia näkemyksiä. Haastattelututkimuksen kautta eri ryhmiin osallistujien näkemyksiä saatiin esiin vertaistuen ja vaikuttamisen merkityksestä. * Talvikki Hellsten ja Sini Juntunen (DIAK): Yksinhuoltajuudesta kirjoitettua, artikkelikatsaus Helsingin Sanomista 2011 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 Opinnäytetyö selvittää, mitä Helsingin sanomissa on kirjoitettu yksinhuoltajuudesta ja mihin asioihin yksinhuoltajuus liitetään artikkeleissa. * Saara Berg ja Jenni Haatanen (Metropolia): Vertaistoiminta sosiaalisena vahvistajana. Pienperhekahvila Pasilan alueen yhden vanhemman perheille * Leena Jaakkola (KYAMK): Lasten kokemuksista köyhyydestä. Opinnäytetyössä haastateltiin Lapsilisä -projektin osallistujia. * Henna Möttö ja Noora Yli-Harja (DIAK): Yksivanhempaisten lasten osallisuuden lisääminen luovin menetelmin – Perheaiheista ryhmätoimintaa 3–7-vuotiaille. Toiminnallisessa opinnäytetyössä tavoitteena oli järjestää ryhmätoimintaa, jossa osallistettiin lapsia luovin menetelmin ja saatiin heidän äänensä kuuluville perheteemasta. * Ramona Hedman ja Taina Ahola (DIAK): Yksinhuoltajaperheiden sosiaalisen verkostoitumisen tukeminen. Vertaisryhmä Matinkylässä ja Facebookissa. 14. TOIMINNAN KEHITTÄMISELLE ASETETTUJEN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN Kansalaistoiminnan kehittäminen Vaikuttamismahdollisuuksia on tarjottu aktiivisesti osana yhdistyksen kaikkea toimintaa. Osallistujia on kannustettu vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan ja ottamaan kantaa yhden vanhemman perheitä koskettaviin asioihin. Yhdistyksen kotisivuille perustettiin blogikirjoituspalsta, jonne kirjoituksia pyydettiin toimintaan osallistuvilta, vapaaehtoisilta ja työntekijöiltä. Marraskuussa järjestettiin blogi- ja yleisönosastokirjoituskurssi, jonka toivotaan rohkaisevan ihmisiä kirjoittamaan heille tärkeistä asioista. Vuoden 2013 kansalaistoiminnan kehittämissuunnitelman keskeisenä tavoitteena oli aktiiviset osallistujat. Tavoitteen saavuttamista auttoi kansalaistoiminnan koordinaattorin palkkaaminen 1.5.2013 alkaen. Yhdistyksen syyskokouksessa oli ennätyksellinen määrä osallistujia (40) ja sekä yhdistyksen puheenjohtajaksi että hallituksen jäseniksi oli useita ehdokkaita. Vanhempien osallistumisen edellytyksenä on lastenhoidon järjestäminen. Vuoden aikana lastenhoito järjestettiin aina aikuisille tarkoitetun toiminnan ja esimerkiksi kokousten yhteydessä. Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen Mieskaveritoiminta laajenee ympäri Suomea Pikkukaveri ei jätetä -projektin myötä. Mieskaveritoiminta on saanut projektin kautta myös paljon positiivista julkisuutta. Pääkaupunkiseudun Mieskaveritoimintaan pyrittiin saamaan lisää vapaaehtoisia miehiä yhteistyöllä Helsinki Mission Pelastakaa sukupolvi –hankkeen kanssa. Espoossa kokeiltiin myös laajempaa mainoskampanjaa kahden viikon ajan Espoon muksumessujen yhteydessä. Bussien kylkiin sijoitetut Mieskaveritoiminnan mainokset herättivät huomioita ja kävijämäärä Mieskaveritoiminnan kotisivuilla lisääntyi selvästi. Kiinnostus ei vielä kuitenkaan ole realisoitunut varsinaisena ryntäyksenä mieskaverikurssille. Vuoden aikana järjestettiin kolme mieskaverikurssia, joihin osallistui 18 miestä. Mummilan toiminnasta vastaa osa-aikainen vapaaehtoistoiminnan ohjaaja. Toimikaudelle haettiin rahoitusta työntekijän kokopäiväistämiseksi, mutta se ei toteutunut. Mummilan toiminnassa on mukana 70 mummia ja vaaria. joista 37 toimii kummimummoina tai –vaareina. Osa-aikaisen ohjaajan työaika ei riitä isomman vapaaehtoisjoukosta huolehtimiseen, mikä on suurin este Mummilan toiminnan laajentamiselle. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 29 Pienperheyhdistys 2012 Tasa-arvoinen lapsuus Vuoden aikana on lisätty erityisesti heikossa taloudellisessa tilanteessa elävien yhden vanhemman perheiden mahdollisuuksia osallistua yhdistyksen vertaistoimintaan tarjoamalla retkiä ja leirejä, joissa on ollut pieni, nimellinen osallistumismaksu. Tämä on mahdollistanut pienituloisten ja monilapsisten perheiden osallistumisen. Yhdistyksen toiminta on avointa kaikille yhden vanhemman perheille. Vuoden aikana tehostettiin yhdistyksen toiminnasta tiedottamista, minkä toivottiin auttavan juuri heikossa taloudellisessa tilanteessa ja köyhyydessä eläviä yhden vanhemman perheitä löytämään yhdistyksen tarjoaman vertaistoiminnan. Pienten lasten ja monilapsisten perheiden vertaistoimintaan osallistuminen lisääntyi selvästi ja useille leireille halukkaita oli enemmän kuin osallistujia oli mahdollista ottaa. Vuoden lopulla aloitettiin Reumaliiton kanssa yhteistyö, jonka tavoitteena on järjestää vertaistoimintaa pitkäaikaissairaiden lasten yhden vanhemman perheille. Ensimmäinen viikonloppuleiri järjestetään keväällä 2014. 15. TOIMINNAN KEHITTÄMISTARPEET Yhdistyksen kansalaistoiminnan kehittämistä jatketaan etsimällä toimintamuotoja ja yhteistyökumppaneita, joiden avulla asetetut tavoitteet ja painopistealueet konkretisoituvat entistä paremmin toiminnaksi. Kansalaistoiminta – vaikuttaminen osana kaikkea yhdistyksen toimintaa. Yhdistyksen toiminnassa osallistujilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluville. Osallistujia kannustetaan antamaan palautetta, osallistumaan vertaistoimintaan, yhdistyksen päätöksentekoon sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Osallistumisen mahdollisuuksia lisätään järjestämällä tarvittaessa lastenhoito. Moninaisuus voimavaraksi – yhteisöllisyyden vahvistaminen kaikessa toiminnassa. Yhdistyksen toiminnassa mukana olevien, yhden vanhemman perheiden, jäsenien, vapaaehtoisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden moninaisuus on voimavara, jota hyödynnetään kaikkien eduksi. Vuorovaikutuksellinen toiminta tukee yhteisöllisyyden rakentumista erilaisten toimijoiden välillä. Tasa-arvoinen lapsuus – lasten tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien huomioiminen. Toiminnassa huomioidaan perheet, joiden osallistuminen yhdistyksen toimintaan on haastavaa taloudellisten tai sosiaalisten syiden vuoksi. Toimintaa suunnitellaan siten, että lapsilla on tasavertainen mahdollisuus osallistua. Tämä koskee erityisesti perheitä, joissa on useita lapsia, eri-ikäisiä lapsia, pitkäaikaissairaita tai erityistarpeisia lapsia. Eron jälkeinen vanhemmuus - lapsen näkökulma hyvän vanhemmuuden perustana. Lapsen näkökulmasta hyvä vanhemmuus voi toteutua kaikissa perhemuodoissa. Omien vanhempiensa lisäksi lapsella voi olla ympärillään muita turvallisia aikuisia. Vertaistoiminnassa vahvistetaan eron jälkeistä vanhemmuutta ja tuetaan lasta. Perheiden yhteinen toiminta ja vapaaehtoistoiminta tuovat lisää aikuisuutta lapsen elämään. Tapaamispaikka toteuttaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiin. Kallioniemen... 30 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 16. HALLINTO, HENKILÖSTÖ JA TALOUS Toimikaudella yhdistyksessä oli 11 kuukausipalkkaista ja 75 tuntipalkkaista työntekijää. Tuntipalkkaisista työntekijöistä suurin osa työskentelee Tapaamispaikan ohjaajina ja Tenavatuvan lastenhoitajina. Pienperheyhdistyksen sääntömääräiset kokoukset pidettiin 18.3.2013 Kinaporin toimitilassa ja 27.10.2013 kokoushotelli Siikarannassa. Hallitus kokoontui vuoden aikana 13 kertaa ja käsitteli 152 pykälää. Yhdistyksen työsuojelutoimikuntaan kuuluivat Juha Turtiainen (työsuojelupäällikkö), Luru Natunen(työsuojeluvaltuutettu), Minna Raitanen (varavaltuutettu), Hanna Juurinen (varavaltuutettu), Minna Tukeva(luottamusmies) ja Kaisli Syrjänen (varaluottamusmies). Työsuojelutoimikunta kokoontui vuoden aikana kolme kertaa. Hallinto Yhdistyksen työsuojelutoimikuntaan kuuluivat Juha Turtiainen (työsuojelupäällikkö), Luru Natunen (työsuojeluvaltuutettu), Minna Raitanen (varavaltuutettu), Hanna Juurinen (varavaltuutettu), Minna Tukeva(luottamusmies) ja Kaisli Syrjänen (varaluottamusmies). Työsuojelutoimikunta kokoontui vuoden aikana kolme kertaa. Kaikilla yhdistyksen työntekijöillä on mahdollisuus myös saada säännöllistä yksilö- tai ryhmätyönohjausta. Työntekijät saivat vuoden aikana valinnaisesti joko 50 liikuntatai kulttuuriseteliä. Työterveyshuolto on järjestetty Diacor Terveyspalvelut Oy:n kanssa. Ensi- ja turvakotien liiton liittokokouksessa yhdistyksen edustajina olivat Satu Forsström ja Mona Valtonen sekä varaedustajina Tea Jakobson ja Tarja Jokinen. Ensi- ja turvakotien liiton liittohallituksen varajäsenenä toimi Kaija Matikainen. Ursula Oy:n yhtiökokousedustajana oli Kaija Matikainen. Ursula Oy:n hallituksen jäsenenä toimi Pirjo Mohamed ja varajäsenenä Kaija Matikainen. Henkilökunta Pienperheyhdistyksen henkilökunta ja tehtävät toimintamuotojen mukaan: Hallinto – Toiminnanjohtaja, taloussihteeri, toimistosihteeri Kansalaistoiminta – kansalaistoiminnan koordinaattorin tehtävänä on vaikuttamistoiminnan, vertaistoiminnan ja vapaaehtoistoiminnan rakenteiden luominen ja kansalaistoiminnan edistäminen kaikissa työmuodoissa yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. Vertaistoiminta – vertaistoiminnan koordinaattori kouluttaa ja tukee vertaisohjaajia ja aloittaa uusia vertaisryhmiä, toimii ohjaajana ryhmissä ja retkillä. Perhepaikka Punahilkan ohjaajat järjestävät vertaistoimintaa pääasiassa Jakomäessä. Vapaaehtoistoiminta – mieskaveritoiminnan ja mummilan ohjaajat kouluttavat vapaaehtoisia, tukevat ja ohjaavat heitä, järjestävät toimintaa vapaaehtoisille ja lapsille, joiden kanssa nämä toimivat. Pikkukaveria ei jätetä – projekti (2012 – 2015) projektipäällikkö johtaa projektia ja toimii yhteistyössä mieskaveritoiminnan ohjaajan kanssa Tapaamispaikkatoiminta – vastaava ohjaaja koordinoi tapaamispaikan osa-aikaisten työntekijöiden toimintaa ja pitää yhteyttä asiakkaisiin. ...suvea Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 31 ORGANISAATIOKAAVIO HENKILÖITTÄIN JA TOIMIPAIKOITTAIN 2013 Jäsenistö Vuosikokous Hallitus puheenjohtaja Satu Forsström Kim Drotz, Tea Jakobson, Tarja Jokinen, Viola Kantola, Kaija Matikainen, Pirjo Mohamed, Mona Valtonen Toiminnanjohtaja Juha Turtiainen Toimisto toimistosihteeri Sari Mäkelä kirjanpitäjä Ritva Kima 31.5. asti Perhe- Leena Nordman 21.5. alkaen paikka Tapaamispaikka Punahilkka vastaava ohjaaja Minna Tukeva Mummila vastaava Mieskaverit © ohjaaja ohjaaja Mina Iranta Mari Kahri Lapsilisä -projekti koordinaattori Kaisli Syrjänen Miina -projekti ja Vertaistoiminta koordinaattori (1.5.2013 alkaen) Luru Natunen Minna Raitanen projektikoordinaattori Kaisli Syrjänen ohjaaja Susanna Vettenranta ohjaaja Hanna Juurinen Kansalaistoiminta Pikkukaveria ei jätetä -projekti projektipäällikkö Petri Kaverma 32 Järjestötalo Merikehto Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille ohjaaja Pienperheyhdistys 2012 Purjeiden nostoa mieskaveripurjehduksella Helsingistä Turkuun pakettijahti Österstjernanilla, syyskuu 2013 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 33 Pienperheyhdistys 2012 TALOUS Jo edellisillä toimikausilla, vuosina 2009–2011 tehtiin Yhdistyksen toiminnan kokonaistuotot vuonna 2013 olivat 966 509,87 € ja kokonaiskulut 992 275,57 €. Tilikauden alijäämä oli 25 765,70 €. Pienperheyhdistyksen strategiset painopistealueet vuonna 2013 olivat kansalaistoiminnan ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen sekä tasa-arvoisen lapsuuden edistäminen. Tilikauden alijäämä on syntynyt pääosin vertaistoiminnan kulujen kasvusta ja osallistumismaksujen vähentymisestä sekä tiedotustoiminnan kulujen kasvusta. Pienituloisuus, lapsiperheköyhyys ja lapsiköyhyys kasautuvat yksinhuoltajaperheisiin, alle 3-vuotiaiden lasten perheisiin ja monilapsisiin perheisiin. Toimikaudella panostettiin erityisesti heikossa taloudellisessa tilanteessa elävien, pienten lasten ja monilapsisten perheiden vertaistoimintaan tarjoamalla perheille mahdollisuutta osallistua toimintaan, retkille ja leireille pienellä osallistumismaksulla. Tiedotusta tehostamalla yhdistyksen toiminta ja tuki tavoitti köyhyysriskissä eläviä yksinhuoltajaperheitä sekä vapaaehtoisia mieskavereita ja kummi-isovanhempia perheiden tueksi. K iitämme jäsenperheitämme luottamuksesta ja aktiivisesta toimintaan osallistumisesta. Lämpimät kiitokset kaikille niille vapaaehtoisille, luottamushenkilöille, työntekijöille ja yhteistyökumppaneille, jotka ovat olleet mukana toteuttamassa Pienperheyhdistyksen perustehtävää. Suuret kiitokset myös kaikille toimintaamme tukeneille: Raha-automaattiyhdistykselle, Helsingin kaupungille, Ragnar Ekbergin säätiölle, yrityksille, yhteisöille ja yksityisille lahjoittajille. Pienperheyhdistys ry Hallitus 34 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 VUODELLE 2013 MYÖNNETYT AVUSTUKSET Avustuksen myöntäjä Avustuskohde Määrä euroina Vertais- ja vapaaehtoistoiminta, matalankynnyksen kohtaamispaikat Lapsilisä -projekti Pikkukaveria ei jätetä -projekti 345 000 70 000 185 000 Helsingin kaupunki Sosiaali- ja terveyslautakunta Järjestöavustus Lapsiperheitä tukeva avopalvelutoiminta 210 000 Ragnar Ekbergin säätiö Pääkaupunkiseudun Mieskaveritoiminta 40 000 Raha-automaattiyhdistys AVUSTUKSET YHTEENSÄ Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 850 000 35 Pienperheyhdistys 2012 6%(6) 36 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 37 Pienperheyhdistys 2012 38 Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille Pienperheyhdistys 2012 Takakansi: Ystävyyden ja kaveruuden merkitys oli teemana Pienperheyhdistyksen Mummilan mummien ja vaarien performanssissa ”En ainakaan minä” -vapaaehtoistapahtumassa Helsingin rautatieasemalla. Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille 39 VOIMIA VANHEMMILLE, MAHDOLLISUUKSIA LAPSILLE
© Copyright 2024