1. No category

8
SALON SEUDUN SANOMAT
Tiistaina 29. tammikuuta 2013
Autoilu
n Teematoimitus
Liisa Käiväräinen (02) 7702 323
[email protected]
Vinkkaa
juttu!
Sisu Punahilkka voitti Ärjy-kisan
Pellolaisen Kaarlo ”Kassu” Rundgrenin puutavara-auto Sisu Punahilkka voitti Ajolinja-lehden arvostetun Vuoden Ärjy -kisan, jossa etsitään vuoden komeinta, kustomoitua kuormaautoa.
Valintaraati perusteli voittajan valintaa neljällä keskeisellä syyllä: persoonallinen maalausaihe, näyttävä kokonaisuus, monikäyttöauto ja
”huumoria kybällä”.
– Punahilkan motiivimaalaus sopii kuin nyrkki silmään suomalaiseen Sisuun, joka on tehty
villipetojen metsäoloihin. Raakapuu liikkuu ihmisten ilmoille susien valtakunnasta, Ajolinjan
päätoimittaja Jouni Hievanen avaa valintaraadin näkemyksiä.
Satumainen taideteos jatkuu sisustuksessa.
Takaseinän Punahilkka-kuva ”iskee katsojan
katuun”. Rosteriosissa on persoonallista muo-
toilua tassunjälkineen.
Ajolinjan raati kiittelee myös sitä, että Sisu on
monikäyttöinen kuorma-auto, joka muuttuu
nopeasti puutavara-autosta sora-autoksi. Auton rekisterikilpi SUS-11 taipuu sudesta Sisuksi.
Punahilkka on Sisu Polar -mallisarjan 6x2
puutavara-auto, joka on varustettu 550 hv
V8-moottorilla ja automaattisella PowerShiftvaihtamisjärjestelmällä. (SSS)
Kuvat: SSS/Marko Mattila
Miiro Koivula
Siuntion kunnan uusi toimistorakennus täytti koko tien. Massiivinen kuljetus puikkelehti Tammisaaressa läpi teollisuus- ja asuinalueiden, koska kantatien ylittävien siltojen
alta ei olisi mahtunut ajamaan.
Siuntion keskustassa jouduttiin katkaisemaan viisi suojatiemerkkiä. Heikki
Kostiander kaivoi lapiolla tolpanjuuren näkyviin ja Markku Kostiander leikkasi
putken poikki rälläkällä. Merkki laitettiin takaisin pystyyn välittömästi kuljetuksen jälkeen.
”Ja seittemän metrii leveetä tulis vastaan”
Miiro Koivula
Jari Jokiniemi avaa hallin ovet, ja Tommi Raitisto ja Lasse Ojanen ovat valmiina lähtöön. Yrittäjäkaverukset nauravat ratin takana, että heidän keltaiset MAN-autonsa ovat varmasti Suomen
valokuvatuimmat rekat.
Tammisaaressa rautatien ylitys meni rutiinilla. Paikka on erittäin ahdas, mutta tuttu, sillä kaikki
läntiselle Uudellemaalle menevät talot joudutaan ajamaan tätä reittiä.
Pimenevä pakkasilta Perniössä. Keltaiset valot vilkkuvat. Talotehtaan ovet avautuvat. Tommi Raitisto ja Lasse Ojanen veivaavat Siuntion
kunnan uuden toimistorakennuksen tien päälle.
Kello näyttää kuutta. Kaksi
talonpuolikasta, kuusi autoa,
seitsemän miestä. Edessä
90 kilometriä. LA-puhelimet
kytketään samalle taajuudelle. Tie on täynnä taloa iltakymmeneen asti.
– Tammisaaressa on pari
pahempaa paikkaa ja ihan
perillä joudutaan katkaisemaan muutama liikennemerkki, ensimmäistä rekkaa
ajava Raitisto sanoo.
Hän laskee ajaneensa kahdeksan vuoden aikana noin
800 erikoiskuljetusta. Hänen
tittelinsä on Teijo-Talojen
kuljetuspäällikkö, ja hän
suunnittelee ja tutkii reittejä
täysipäiväisesti.
Saattoautoissa olevat miehet ovat tuttuja luottopelaajia. Sama porukka hoitaa
pääsääntöisesti myös yrityksen muiden tehtaiden kuljetukset. Jokainen kaveri on
käynyt erikoiskuljetusliikenteenohjaaja-kurssin.
Tämänkertaisen kuljetuksen leveys on seitsemän
metriä. Se täyttää maantien
lähes reunasta reunaan.
Henkilöautot mahtuvat väistämään mainiosti pientareel-
le, mutta rekkojen kanssa on
ahtaampaa.
Ensimmäinen saattoauto
kulkee parin kilometrin etumatkalla. LA-puhelimesta
kuuluu Jari Jokiniemen
ääni. Hän infoaa vastaantulevia rekkoja hidastamaan ja
antamaan tietä. Samat sanat
toistuvat kymmeniä ja kymmeniä kertoja: ”Ja seittemän
metrii leveetä tulis vastaan.”
Hidasta, mutta
varmaa menoa
Erikoiskuljetus jytistää keskellä tietä. Edellä menee
kolme saattoautoa. Toisessa
saattoautossa on seitsemän
metriä korkea piiska mittaamassa johtojen ja opasteiden korkeutta. Toinen rekka
seuraa aivan ensimmäisen
imussa. Neljäs saattoauto
tulee letkan takana. Suurin
sallittu nopeus tällaiselle
erikoiskuljetukselle on 60 kilometriä tunnissa.
– Käytännössä keskinopeus on 25 km/h. Sen mukaan
matka-ajatkin lasketaan.
Tommi Raitiston mukaan
kanssaliikkujilta ei juuri
keskisormea heru, vaikka
liikenne hidastelee pahimmissa paikoissa pitkäänkin.
– Ihmiset ottavat kännykällä kuvia ja seuraavat
mielenkiinnolla, mitä me oikein teemme.
Tarvittaessa erikoiskuljetus voi katkaista liikenteen
moottoritielläkin ja ajaa vastaantulevan kaistaa. Moottoriteillä käydään harvoin,
koska siltojen ja opasteteiden ali ei mahdu.
– Etukäteissuunnittelu on
tässä tärkeintä. Ajaminen on
kaikkein helpoin osuus. Porukassa mennään ja kaikki
tietävät mitä tehdään. Näille kavereille, jotka ajavat
yksinään tukkeja metsästä
huonoilla pikkuteillä, pitää
nostaa hattua. He ovat oikeasti kovia kuskeja, Raitisto sanoo.
Joka reitille
haettava lupa
Tenholassa tien päällä oleva
kaistaopaste eli portaali on
liian matalalla. Se kierretään
vastaantulevan kaistaa. Samalla kuljetusletka pysähtyy
muutamaksi minuutiksi. Perniöstä saakka takana olleet
päästetään ohi. Autoja on yllättävän vähän, vain kahdeksantoista.
– Ely-keskus antaa luvan
reitille. Jokaiselle kuljetukselle haetaan lupa aina
erikseen. Lupaan merkitään
kaikki mahdollinen. Missä
kohtaa ajetaan väärää kaistaa, pitääkö siirtää liikennemerkkejä, siltojen kestävyydet ja niin edelleen,Tommi
Raitisto listaa.
Reitti käydään läpi jo talon
ostohetkellä. Useimmiten
Raitisto ajaa reitin itse etu-
Tommi Raitisto (oik.) suunnittelee ja tutkii jokaisen erikoiskuljetusreitin.
Matka alkaa aina yhteisellä palaverilla. Kahvikupin ääressä vasemmalta
Pentti Nurmela, Markku Kostiander, Toni Nurmela ja Jari Jokiniemi.
käteen ja mittaa tiukimmat
paikat. Hankalimmat kohteet
ovat pääkaupunkiseudulla.
– Aina kun mennään kehä
kolmosen sisäpuolelle, alkaa
jännittää. Se on melkoista
siksakkia. Välillä ajetaan
ihan kapeita asuinkatuja
pitkin. Kaduille määrätään
pysäköintikielto, ja mukana
on hinausauto. Jos auto on
tiellä, se siirretään, Raitisto
kertoo.
Tammisaaressa kantatien
yli kulkee siltoja. Siuntion
kunnantalo joutuu kiertoreitille. Keltaiset valot puikkelehtivat hitaasti, mutta määrätietoisesti läpi teollisuusalueen ja asuinalueiden.
Matkaan osuu myös junaradan ylitys. Talo mahtuu
tolppien ja liikennemerkkien
väliin nipin napin. Kiskojen
yli mennään etanavauhdilla. Dragsvikin varuskunnan
kohdalla palataan leveämmälle kantatielle.
Rutistusta
loppumetreillä
Karjaalla karavaani mutkittelee liikenneaseman pihaan. Kuppi kahvia ja äijämäistä viisastelua. Tommi
Raitisto vilkaisee pohtivasti
kelloaan. Matka jatkuu.
Kello lyö yhdeksän. Raitiston kännykkä pärähtää lauluun.
– Juu, tässä ollaan tulossa.
Ihan aikataulussa tullaan.
Varmaan se on se kymmenen
kun siellä ollaan. Moro.
Soittaja oli Siuntion kunnan tekninen johtaja Jorma
Skyttä.
Tie muuttuu ahtaaksi Siuntion keskustaajamassa. Liikennemerkkejä on pakko
katkaista. Työ sujuu rutiinilla. Viimeisenä tuleva saattoauto laittaa merkit takaisin.
Kiinnitys hoituu holkilla.
Puhelin- ja sähköjohdot
roikkuvat matalalla. Alimmat piiska-auton mukaan
vain runsaassa kuudessa
metrissä. Langat antavat
sen verran periksi, että talo mahtuu hitaasti ja vähän
poikittain ajamalla alta.
– Viimeinen kilometri on
yleensä vaikein, Raitisto toteaa.
Kello on 22.01. Talon puolikkaat saapuvat asiakkaan
tontille.
– Impressive (=vaikuttavaa). Pari kuukautta sitten
sovittiin, että talo tulee tällä
päivämäärällä ja tähän kellonlyömään. Tällaisesta toiminnasta minä pidän, Skyttä kehuu.
Tommi Raitisto ja Jari Jokiniemi jäävät rekkoihin
nukkumaan. He jatkavat aamulla talon asennusta. Muu
porukka lähtee takaisin Perniöön.
Seuraavana päivänä Raitisto lähettää kuvan kännykkään. 160-neliöinen talo on
paikallaan.
Matka Perniöstä Siuntioon kesti neljä tuntia. Perniössä kantatiellä olevan kiertoliittymän jälkeen erikoiskuljetus pysähtyi seuraavan kerran Tenholassa päästääkseen takana tulleet ohi.