Historiikin teksti - Kluuvin Rotaryklubi
1 Päiviö Tommila Kluuvin Rotaryklubi 30 vuotta 10.4.2011 ____________________________________________________________________ Lukijalle Esillä oleva Kluuvin Rotaryklubin 30-vuotishistoria on pidennys, laajennus ja tarkennus kymmenen vuotta sitten pitämästäni Klubin 20-vuotisjuhlan puheesta. Se taas perustui monilta osin Klubin perustajajäsenen Pentti Myyryläisen aikaisempiin klubin syntymäpäiväpuheisiin ja pitämiini kokousesitelmiin. Tämä esitystä varten olen käynyt läpi Klubin kokouspöytäkirjoja, toimintasuunnitelmia ja vuosikertomuksia ja kerännyt muistitietoa. Tarkoituksena on julkaista Kluuvin Rotaryklubin historia kahtena eri versiona, ensiksi nettiversiona ilman kuvia ja myöhemmin keväällä painettuna ja kuvitettuna versiona. Odotan, että nettiversion luettuaan jäsenet antavat hyödyllistä palautetta ja toimittavat heillä mahdollisesti olevista valokuvista kopioita. Harri Markkula tulee ottamaan 30-vuotisjuhlista valokuvia, jotka liitetään painettavaan historiaversioon. Maaliskuun puolivälin aurinkoisena päivänä 22.3.2011 Päiviö Tommila ____________________________________________________________________ Ihmisellä on tarvetta jäsentää aikaa ja pyykittää se muistissaan erilaisin merkkitapahtumin. Tällaisten merkkitapahtumien muistot taas palauttavat mieliin tärkeitä hetkiä niin yksityisten henkilöiden kuin yhteisöjen, yritysten, instituutioiden ja kokonaisten kansakuntien historiassa. Koska niillä on näiden vaiheissa identiteettiä vahvistava merkitys, on merkkipäivien vietolla erityinen tilaus. Nimenomaan näin on asianlaita palautettaessa mieliin juhlinnan kohteiden perustamista ja sen taustaa. Kluuvin rotaryklubin perustaminen Ihmisen kohdalla syntymän ajankohta on enimmäkseen riidaton, mutta yhteisöjen ja yritysten kohdalla saattaa tulla määrittelyvaikeuksia. Onko nyt 30 vuotta täyttävän klubimme syntynyt sinä päivänä marraskuussa 1979, jolloin piirikuvernööri Olov Hixen nimesi Eiran klubin pastpresidentti Pentti Myyryläisen apulaiskuvernööriksi ja antoi tälle ja edeltäjälleen kuvernöörinä Lasse Zilliacukselle tehtäväksi selvittää uuden klubin perustamismahdollisuuksia Helsingin kaakkoisosaan. Myyryläisen ryhmään tuli lisäksi kuulumaan Eirasta Usko Santavuori 2 ja Ilpo Pukkinen sekä Helsingin klubista Kullervo Kemppinen ja Matti Tausti. Vai syntyikö klubimme vuotta myöhemmin 18.11.1980, josta lähtien jäseniksi lupautuneet veljet alkoivat kokoontua säännöllisesti, tai 24.2.1981, jolloin sen säännöt vasta hyväksyttiin. Virallisen vahvistuksen uusi Kluuvin klubi kuitenkin sai Rotary Internationalilta eli liikkeen keskusjohdolta selittämättömän viivästyksen vuoksi vasta 10.4.1981. RI:n presidenttinä sattui tällöin olemaan toistaiseksi ainoa suomalainen tällä paikalla, konsuli Rolf Klärich. Rotarytavan mukaan juuri tämä päivä tasan 30 vuotta sitten on se oikea perustamispäivä, vaikka - toistettakoon tämä – toimintaa oli siihen mennessä ollut jo yli vuoden. Mutta ei tässä kyllin, sillä charter –juhla ravintola Adlonissa järjestettiin niinkin myöhään kuin 10.10.1981. Lopulliseen järjestäytymiseen meni tämän jälkeenkin vielä kolmisen vuotta. Tällöin kokouspaikaksi oli vakiintunut Seurahuone, jossa viihdyttiin uuden vuosituhannen puolelle saakka. Kesästä 2002 klubi on kokoontunut Handelsgilletin arvokkaiden muotokuvien ympäröimässä salissa. Kluuvin klubin numero klubien kansainvälisessä järjestyksessä oli 19 124 ja kotimaisessa matrikkelissa 228. Kysymyksessä ei siis ollut mikään suuri uutuus, vaan maailmanlaajuisen rotaryliikkeen laajennus Euroopan pohjoisosassa. Helsingissäkin Kluuvin klubi tuli vain tihentämään jo ennestään moniklubista maisemaa. Tällä hetkellä Suomen rotarypiireissä on 318 klubia, joista 14 Virossa, ja niissä yhteensä 12 614 jäsentä, joista 1236 naista. Kaikkiaan maailmassa on noin 33 000 rotaryklubia ja niissä yli 1,2 miljoonaa jäsentä. Tätä kirjoitettaessa Suomi on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa väkilukuun verrattuna maailman ”rotaristuneimpia” maita. Rotaryliikkeen synty ja laajeneminen Rotaryliikkeen perustaja oli tunnetusti chicagolainen lakimies Paul Harris, joka 1905 muutaman ystävänsä kanssa ryhtyi pitämään istuntoja itsekkyyden ja huonon moraalin vastustamiseksi etenkin liike-elämän piirissä. Aate sai kannatusta ja liike levisi USA:sta Kanadaan ja Englantiin niin että vuonna 1915 klubeja 200. Kasvu oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen nopeata, 1920-luvun alussa klubien määrä ylitti tuhannen, ja luku nelinkertaistui seuraavalla kymmenluvulla. Itsenäistynyt Suomi liittyi rotaryperheeseen 1926, jolloin Helsinkiin perustettiin maan ensimmäinen klubi. Tällöin maailmassa oli 2400 klubia ja niissä 120 000 jäsentä. Seuraaviksi klubin saivat Suomessa 1929 Turku, 1933 Tampere ja 1934 Oulu. Vuonna 1939 perustetun Hämeenlinnan klubin – se oli järjestyksessä 7. - jälkeen seurasi sotavuosina Suomessa katko kuten monissa muissakin maissa. Sodan jälkeen Rotaryliikettä ei sallittu kommunistimaissa, joissa vasta 1990-luvulla päästiin uuteen vauhtiin. Läntisissä maissa uusia klubeja sen sijaan syntyi rauhan tultua kuin sieniä sateella, ja tähän aaltoon Suomi tempautui mukaan. Haluttiin suhteita läntiseen maailmaan, etenkin Amerikkaan, myös vastapainoa ja torjuntavoimaa etenevälle kommunismille. Tiedemaailmassa Yhdysvallat voitti aiemmin suomalaisten 3 tutkijoiden kohteena olleen Saksan, julkaisuissa englanti saksan kielen. Suomen velat USA:lle muutettiin Asla-stipendeiksi tukemaan siellä opiskelua, ja 1956 suomeksi ilmestymään alkanut Valitut Palat sai valtavan levikin. Vuonna 1945 perustettiin 8 klubia, vuonna 1950 niiden määrä oli 50, 1960 92 ja 1970 133. Perustaminen eteni kaupungeista maaseudulle innovaatio-opin leviämiskaavan mukaisella tavalla. Rotaryliikkeen leviämisestä vuoteen 1976 Suomessa on professori Kauko Mikkonen tehnyt tutkimuksen, joka edelleen on ainoa laatuaan. Kluuvin klubi syntyi tutkimuskauden päättyessä ajankohtana, jolloin suuriin keskuksiin alettiin perustaa rinnakkaisklubeja vanhoille klubeille. Väestön kasvu yleensäkin aiheutti paineita uusien klubien syntymiselle. Näin myös Helsingissä tarvittiin klubeja lisää. Helsingin ja Eiran klubit eivät riittäneet tyydyttämään kysyntää. Uudella klubilla ei ollut vaikeuksia saada jäseniä: perustaja- eli charter-jäseniksi ilmoittautui 34 kiinnostunutta, joista vain muutama ennestään rotareita. Heistä kahdeksan ovat klubin jäseniä myös 30 vuotta myöhemmin. Aakkosjärjestyksessä Leif Bengtsson, Erkki Pasanen, Kari Salo, Viljo Seliverstov, Harri Sormanen, Seppo Tuomola, Olle Tötterman ja Antero Uusivirta. Tällä hetkellä klubin ikäpresidentti on Erkki Pasanen, mutta rotary-iältään vanhin on Jouko Koskikallio, joka liittyi Oulun klubiin jo 1960 eli puoli vuosisataa sitten. Näille ikäpresidenteille on paikallaan nostaa malja. Samasta syystä kuin aikanaan Kluuvin klubin syntyessä oli Helsingissä taas pian tarvetta uusille klubeille. Näin perustettiin Kluuvin klubin ollessa kummina 1987 Maneesin klubi, Finlandia Hall klubi 1996 ja Verkkorotary 2004, joihin kaikkiin siirtyi Kluuvin klubista jäseniä, mikä samalla mahdollisti ottaa kummiklubiin uusia jäseniä. Kluuvin klubin jäsenistö Kluuvin klubin perustamisvaiheessa asetettiin jäsentavoitteeksi 46 rotaryveljen yhteisö, mikä vuoden 1984 alkuun mennessä saavutettiin. Keskimäärin klubin jäsenvahvuus on vaihdellut vuosittain 40-50 välillä. Klubin täyttäessä 20 vuotta keväällä 2001 jäseniä oli 55, joista yksi kunniajäsen. Esillä olevan 30vuotisjuhlavuoden 2010-11 rotarymatrikkeli ilmoittaa 1 + 49 jäsentä. Vuodesta 2007 joukossamme on ollut myös kaksi rotarysisarta. Kaikkiaan Kluuvin klubiin on kolmen vuosikymmenen aikana kuulunut liitteenä olevan matrikkelin mukaan 146 jäsentä. Klubiin liittyneistä jäsenistä on peräti 53 kuulunut aikaisemmin johonkin toiseen klubiin. Klubista eronneista ainakin 18 on siirtynyt toiseen klubiin. Rotaryyhteisö on siis vetänyt vankasti puoleensa. Toisaalta parikymmentä veljeä on viihtynyt klubissa ja rotaryjärjestössä vain vuoden tai parin mittaisen vierailun ajan. Veli Ilpo Pukkinen esitti jo 1983, ettei jäseneksi otettaisi yli 50-vuotiaita, jotta klubi ei liikaa vanhenisi. Tavoite saattoi olla kannatettava, mutta luonnolle me emme voi mitään. Jäsenkunta vanhenee joka vuosi. Nykyisistä jäsenistä 5 on syntynyt 1920-luvulla, 12 1930-luvulla, 22 1940-luvulla, 7 1950-luvulla sekä vain 4 tämän jälkeen. Siis 80 % klubin jäsenistä on tätä kirjoitettaessa yli 60-vuotiaita. Rotary-ikä 4 on sitten toinen asia. Nykyisistä jäsenistämme 18 on liittynyt klubiin uuden tuhatluvun puolella. Paljon on Pukkisen jälkeenkin ajoittain kannettu huolta klubin ikääntymisestä. Onko se ”vaarallista”? Minusta ei ehkä siksikään, että itse alan olla jo ”iällä”, kuten sanotaan, klubilaisten vanhimmassa päässä. Eläkkeelle siirtyminen ei merkitse etenkään keskimääräisen eliniän noustessa aktiviteettien katkeamista. Työelämästä siirrytään vaan toisenlaatuisiin askareisiin, esim. historiikkien kirjoittamiseen. Työympäristön jättäminen saattaa kuitenkin pudottaa monen eläkeläisen ”tyhjän päälle”. Juuri tällaisen torjumiseksi on tärkeätä, että eläkeläisillä on monenlaisia turvaverkkoja. Rotaryklubit ovat sellaisia, ja tulevat tulevaisuudessa olemaan vielä tärkeämpiä. Rotarien palveluhenkisyys joudutaan suuntaamaan myös omaan jäsenkuntaan ja sen henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Rotaryklubit ovat osaltaan yhteiskunnan olennaisia tukijärjestelmiä. Tässä yhteydessä on paikallaan muistaa, että kauan ennen naisjäseniä Rotaryliikkeen piirissä oli ollut Inner Wheel- niminen naisjärjestö. Naisten mukaan tulo itse rotaryklubeihin alkoi Amerikasta ja levisi hitaasti Suomeen. Vielä 2003 Kluuvin klubin enemmistö torjui naisten ottamisen, ei vihamielisyydestä naisia kohtaan, vaan ainakin osin siksi, että Rotaryliikkeen johto pyrki pakottamaan klubit tähän muutokseen vastoin monien tahtoa. Jo varhain 1910-luvun lopussa Rotaryliike antoi esikuvan Soroptimisti- ja Zonta-klubeille, joihin ei puolestaan ole miehiä kelpuutettu. Klubin toiminta-alue ja toiminta Kullakin rotaryklubilla on sijaintipaikkansa (ennen vuotta 2001 toimintaalueensa), jonka alueella jäsenten on asuttava tai käytävä työssä, ja jotka puolestaan ryhmittyvät piireiksi, joita Suomessa on kuusi. Jäsenistön on myös edustettava monipuolisesti alueensa yhteiskuntaa ja väestörakennetta. Jokaisella on oltava luokitteensa, jonka alun perin oli erottava jokaisesta muusta, mutta nykyisin saa olla useitakin saman luokitteen omaajia, ei kuitenkaan viittä enempää. Klubissamme pyritään edelleen yksilölliseen ammattimääritykseen. Näin taataan jäsenistön monipuolinen asiantuntemus, ja juuri se on klubien rikkaus. Teollisuuden, kaupan, hallinnon, opetuslaitoksen, konsultoinnin ja muiden ammattien edustajat pääsevät, jopa voisi sanoa, joutuvat tapaamaan toisiaan yhteisten lounaiden merkeissä ja kuuntelemaan itselle entuudestaan kenties täysin uusia asioita koskevia esitelmiä. Tärkeätä on myös jäsenten samanarvoisuus, joskin senioriteetti on saattanut aiheuttaa näkymätöntä arvojärjestystä. Kluuvin klubissa ei silti ole jäsenille vakioituja paikkoja. Klubin jäsenyys sinänsä on luonut pohjaa mielipiteiden tasa-arvoiselle vaihdolle. Rotaryklubit ovat samalla kertaa jännittävästi samanlaisia ja erilaisia. Rotaryjärjestön yleiset ohjesäännöt raamittavat klubeille maailmanlaajuisesti samat toimintakehykset lähtien siitä että niiden on kokoonnuttava kerran viikossa ja että jäsenillä on läsnäolovelvollisuus. Klubilla on kuitenkin oikeus peruuttaa vuodessa neljä kokousta, mutta peräkkäin korkeintaan kolme, mikä antaa mahdollisuuden 5 kesälomien viettoon. Jäsenten fyysinen ja jäsenikä antavat vapautuksia läsnäoloista. Läsnäolovelvoitusta helpottaa mahdollisuus vierailla toisissa klubeissa ja tämä taas oikeuttaa osallistumaan klubikokouksiin kaikissa maissa eli lisää niitä ystävyyssuhteita, joihin rotaryliikkeen neljän kysymyksen koe meitä velvoittaa. Läsnäoloja valvotaan ja klubien tehokkuutta verrataan läsnäoloprosentein, mutta mitä itse asiassa mitataan? En ole ainoa kysyjä. Piirikuvernööri kenraali Ermei Kanninen syksyllä 1984 vierailulla klubissamme tähdensi että velvollisuuden olla läsnä tulisi itse asiassa olla etuoikeus. Puhuessaan kesällä 1989 seuraajalleen presidentti Antero Uusivirta muotoili kantansa läsnäolon ihanteeseen, 100 prosentin läsnäoloon ruotsiksi, joka on klubimme toinen kieli: kanske målsättningen är litet för ambitiös. Det viktigaste är ju den aktiva insatsen, inte något procenttal. Hän itse myönsi ajatuksensa kerettiläiseksi, mutta katsoi, että paljon parempi mielestäni olisi veljien syvällisempi osallistuminen harvemminkin toteutuneena. Tehokkuuskilpailussa Kluuvin klubi on ollut piirin keskitasoa parempi. Joissakin tapauksissa läsnäolon laiminlyönti on johtanut eroamiseen. Enemmän näin on kuitenkin tapahtunut työesteiden vuoksi. Toisaalta on myös havaittavissa paluuta entisen klubin kirjoihin, kun elämäntilanne on muuttunut, näin etenkin ulkomailla olon jälkeen. Läsnäolovelvoitetta on nykyisin helpotettu siten, että jäsen, jonka fyysisen iän ja rotaryvuosien summa on vähintään 85 vuotta, on vuodesta 2001 lähtien vapautettu läsnäolosta eikä häntä lasketa läsnäoloprosenttiin vaikuttavaan jäsenmäärään. Klubi on ylpeillyt sillä että sen jäsen Matti Keijola oli klubiin liittyessään maailman miljoonas rotaryveli. Tarkkaan ottaen hän oli yksi tuolloin 1986 rekisteröidyistä uusista jäsenistä, mutta se ei hänen jäsennumeroaan huononna. Klubin jäsenistä kaksi on toiminut piirin 1420 kuvernöörinä, Erik Wihtol 1994-95 ja sen jälkeen Suomen Rotary ry:n puheenjohtajana 1995-96, sekä Matti Kivinen 200405, tällöin kylläkin Finlandia Hall-klubin jäsenenä. Kluuvin klubilla on ollut kolme kunniajäsentä, Erkki Palosuo, Pentti Myyryläinen ja näiden rivien kirjoittaja Päiviö Tommila. Klubin hallinto ja talous Rotaryklubien hallintorakenne on samankaltainen, Klubin puheenjohtaja, presidentti, vaihtuu joka vuosi, ja vuoden mittaisia ovat monet muutkin hallitusten jäsenten toimikaudet (presidentit esitellään taulukossa 1) 6 Taulukko 1. Kluuvin Rotaryklubin presidentit 1980-2011. Vuodet Presidentti 1980-81 Pentti Myyryläinen 1990-91 Heikki Bergström 1981-82 Pentti Myyryläinen 1991-92 Tapani Kivelä 1982-83 Tauri Aaltio 1992-92 Matti Kivinen 1983-84 Ilpo Pukkinen 1993-94 Jouko Koskikallio 1984-85 Urpo Järvi-Laturi 1994-95 Risto Lagus 1985-86 Viljo Seliverstov 1995-96 Päiviö Tommila 1986-87 Harri Sormanen 1996-97 Eero Suominen 1987-88 Erik Wihtol 1997-98 Jarmo Nupponen 1988-89 Antero Uusivirta 1998-99 Reino Mertano 1989-90 Seppo Tuomola 1999-2000 Matti Keijola 2000-01 2001-02 2002-03 2003-04 2004-05 2005-06 2006-07 2007-08 2008-09 2009-10 Håkan Gabrielsson Antti Nurmento Matti Törhönen Leif Bengtsson Erkki Jatila Hannu Pitkänen Kari Asp Martti Marvola Olle Tötterman Ilkka Pusa Klubin toiminta jakaantuu neljään väylään: klubipalvelu-, ammattipalvelu-, yhteiskuntapalvelu- ja kansainvälisen palvelun komiteoihin, joiden roolit näyttävät klubissamme viimeistään syksyllä 1982 selkeentyneen, mutta vasta syksyllä 1984 hallitus saattoi katsoa klubin aseman vakiintuneen. Näin kaikki jäsenet voitiin – ainakin organisaatiokaavassa - sitoa toimintaan jossakin klubin tehtävässä. Kaksi tehtävää klubin hallinnossa on kuitenkin pitempikestoisia. Tarkoitan rahastonhoitajan ja nuorisovaihtoasiamiehen asemaa, joissa jatkuvuudella on suuri merkitys. Näin nuorisovaihtoasiamiehenä toimi usean vuoden ajan 1980luvulla ja 1990-luvun alussa Risto Lagus, Antti Nurmento miltei koko 1990-luvun ja Matti Janhunen ison osan 2000-luvun ensimmäistä kymmenvuotiskautta. Rahastonhoitajana taas on ollut menestyksellä Toivo Virkkunen vuodesta 1999 lähtien vuoteen 2011 saakka. Presidentin ohella tärkeä tehtävä on ollut sihteerillä ja hänen apulaisillaan. Klubin tulot ovat muodostuneet jäsen- ja poissaolomaksuista ja eri tarkoituksiin erikseen kerätyistä varoista, joista Polio Plus on ollut huomattavin. Alkuaikoina saatiin lahjoituksiakin. Varoja on tarvittu kokousmenoihin, mutta etenkin keskusjärjestö RI:n ja rotarypiirin jäsenmaksuihin, vaihto-oppilastoiminnan ja Kauniala-projektin menoihin sekä maksuihin Rotarysäätiölle. Tietty Rotarysäätiön maksu on oikeuttanut klubin lunastamaan erityisen Paul Harris Fellow-tunnuksen kiitokseksi aktiivisille jäsenilleeen. Tällaisia PHF-arvoja on tämänhetkinen jäsenkunta saanut 21, kaksi veljeä kahteen kertaan. 7 Sihteeristä riippuu, millainen kuva klubin toiminnasta välittyy tuleville klubilaisille. Klubin arkistoon tallennetuissa pöytäkirjoissa on sekä hyvin lyhyesti ja lakonisesti pidettyjä että laajoja ja yksityiskohtaisia, joissa on huolella selostettu pidettyjä esitelmiä tai liitteinä niiden kopioita. Kaikinpuolisessa huolellisuudessa ja tarkkuudessa mallikelpoisimpia ovat Björn Backmanin pitämät pöytäkirjat vuosilta 1985-86 ja vielä poikkeuksellisesti seuraavaltakin rotaryvuodelta. Laajinta tyyppiä taas edustavat Harri Niemisen pöytäkirjat rotaryvuodelta 2004-2005; hän myös lähetti esitelmistä aineistoa klubin jäsenille. Internet-aikaan klubi siirtyi vuonna 2000. Rotarysäännöstö suosittaa myös viikkokokousten pituuden, mutta ennen kaikkea velvoittaa järjestämään kokouksissa alustuksen (esitelmän), joko oman jäsenen tai vieraan pitämän. Jäsenten pitämät nk. luokite-esitelmät heidän erikoisaloiltaan ovat klubissamme vuosien varrella harventuneet niin että voisi taas olla aika ryhtiliikkeelle ja varata vuosiohjelmassa esimerkiksi yksi kokous kuukaudessa oman jäsenen esiintymiselle. Näin on tapahtunut jo kerran aikaisemmin, sillä vuoden 1991 alusta ryhdyttiin pitämään omien jäsenten ego-sarjaa. Kokonaan on unohtunut sääntöjen kohta, jonka mukaan esitelmiä kuuntelemaan klubin kokouksissa voivat osallistua myös jäsenten puolisot ja ystävät. Maailman laajin aikuisopetuslaitos: klubiesitelmät Olen useassa yhteydessä kutsunut Rotaryliikettä maailman laajimmaksi aikuiskoulutusjärjestöksi. Se on jäsentensä kasvattaja, kouluttaja ja tukija meitä ympäröivän todellisuuden muutosprojektissa, RI:n keskushallituksen nykyistä suomalaista jäsentä – näitä on kaikkiaan ollut kahdeksan – Lars-Olof Fredrikssonia jo viidentoista vuoden takaa lainatakseni. Joka viikko kymmenissä tuhansissa kokouksissa pidetään alustus, esitelmä tai muu esitys tai tehdään tutustumiskäynti johonkin kohteeseen. Käytännössä esitelmiä ei kuitenkaan pidetä yhtä monta kuin vuodessa on viikkoja, sillä klubeilla on vuosikokouksensa ja muita järjestökokouksia, kokouspäiväksi sattuu pyhäpäivä tai klubilla on lomapäivänsä. Näin olen yhden Rotaryvuoden aikana ehditään pitää 32-35 esitelmätilaisuutta ja järjestää 2-4 vierailukäyntiä. Alkuvuosien ohjelmista ennen vuotta 1987 tiedot ovat puutteellisia. ja myöhemminkin on joidenkin vuosien kohdalla aukkoja. Kluuvin klubissa on vuosina 1987-2000 pidetty vähintään 430, vuosina 2000-2010 vähintään 308 esitelmää sekä vastaavasti 78 ja 52 vierailua. Pyöreästi liki 900 opetustilaisuutta kolmessa vuosikymmenessä on mahtava studia generalia sarja. Se on saavutus, jonka voimme ylpeänä esitellä millä tahansa foorumilla. Tunnusmerkikseen klubi sai jäsenensä Birger Waseniuksen puolison taiteilija Kaija Snellman-Waseniuksen suunnitteleman viirin. Viirejä annettiin etenkin ulkomaalaisille vieraille ja omilla veljille ulkomaille vietäviksi. Vastavuoroisesti niitä myös saatiin, ja 1900-luvun puolella saadut viirit kiinnitettiin erityisiin seinätauluihin tai standardilippuina kokoushuoneen pöydille. Ensimmäisen kymmenvuotiskauden mittaan Kluuvin klubi sai 134 viiriä, mutta aikaa myöten ei niille enää löytynyt tiloja 8 näytteillä oloa ajatellen. Kun tilanne oli sama muissakin klubeissa näiden määrän ja matkailun kasvaessa viirien vaihto lopetettiin 1900-luvun mukana. Klubin hallussa on edelleen melkoinen määrä (229) ulkomaalaisilta klubeilta 44 valtiosta saatuja viirejä värikkäinä museotavaroina kertomassa yhteyksistä joka taholle maailmaa, kuten veli Antti Pokelan tekemä liitteenä oleva viirivaraston inventointi kertoo. Odotetusti eniten – kolmasosa kaikista - niitä on kertynyt yhdysvaltalaisista klubeista kiitos vaihto-oppilastoiminnan. Klubin ohjelmapolitiikkaa on alusta lähtien pyritty hoitamaan huolella; ensimmäinen nykyisinkin käytössä oleva puolivuotinen painettu ohjelma on syksyltä 1981, ilmeisestikin ”perustajaisä” Myyryläisen käsialaa. Toinen asia on, että säilyneissä arkistotiedoissa on joitakin aukkoja. Esitelmien pitäjät on varmistettu niin että ohjelman muutoksia ei juuri ole ollut, peruutuksista puhumattakaan. Pääkaupunki on tietysti ylivoimainen paikka rekrytoida korkean tason asiantuntijoita puhumaan. Tarkasteltaessa lähemmin esitelmien antia on ensiksi todettava, että ymmärrettävistä syistä uuden klubin alkuvuosien esitelmät olivat paljolti ego- tai luokite-esitelmiä. Jäsenten tuli tutustua toisiinsa. Tutustumista auttoi nimilappojen käyttöön otto jo heti keväällä 1981. Alkuajan kokouksissa jaettiin myös ahkerasti rotarytietoutta. Klubiesitelmien ja –vierailujen suunnittelu on elänyt vuosikierrossa. Jokainen hallitus on pohtinut tulevan toimintavuotensa tavoitteita. Yleisellä tasolla, kuten esimerkiksi piirin PETS-kokouksessa maaliskuussa 1995 ehdotettiin suosituksina neljäntyyppisiä ohjelmia: 1. basaari eli monikirjavuus, 2. koulutus, 3. yleissivistys ja 4. teemaohjelma. Kaikkia näitä valintamalleja on Kluuvin klubissa noudatettu joskaan ei kaavamaisina velvoitteina, mutta toteutetut ohjelmat ja esitelmät voidaan haluttaessa ryhmitellä niiden mukaisesti. Niitä voidaan kuitenkin analysoida muillakin tavoilla. Seuraavassa olen jakanut klubiesitelmät kahteen aikaryhmään, ennen ja jälkeen vuosituhansien vaihtumisen eli klubin kaksi ensimmäistä vuosikymmentä ja sitten viimeksi kulunut kolmas vuosikymmen sekä näiden sisällä esitelmät 12 aihepiiriin. Niiden rajat ovat osin veteen piirrettyjä viivoja, sillä yksi ja sama esitelmä on mahdollista sijoittaa kahteen tai useampaanikin luokkaan. Suurimmat luokat ovat olleet talouselämä (22,8 ja 22,5 %) ja tutkimus (23,5 ja 34,6 %). Ensiksi mainittu tavallaan nousee Paul Harrisin ajoista. Kumpikin luokka on mahdollista jakaa alaluokkiin. Talouselämä koostuu yleistä talouspolitiikkaa, kauppaa, teollisuutta, rahoituslaitoksia koskevista esitelmistä, tutkimusluokka taas toisaalta luonnontieteitä ja lääketiedettä, toisaalta humanistisia aloja, keskeisenä historia, koskevista. Merkille pantavaa on, että aihepiirien keskinäiset suuruudet eivät ole paljoa vaihdelleet, vaikka presidenteillä ja hallituksilla ei yhteistä politiikkaa ole ollutkaan. Esitelmien sisältö on tietysti muuttunut ajan ja puhujien mukana. Aina on pyritty ajankohtaisuuteen, ja aikasidonnaisuus on näkynyt esityksissä. Esimerkkinä tiedon ja olosuhteiden muuttumisesta klubimme elinaikana voidaan mainita veli Leif Bengtssonin todenneen klubin ensimmäisenä toimintavuotena pitämässään 9 esitelmässä, että hiilen käyttöä maailmassa tulisi lisätä ja että tuulivoima on perin vähätehoista. Ajankohtaisuutta, joka ei ole laantunut vuosikymmenien aikana, edusti myös veli Erkki Palosuon teema Onko Itämeri sairas? Sittemmin ovat veli Erkki Jatilan aloittamat sääennustukset kuuluneet vakio-ohjelmaan. Syksyllä 1990 veli Matti Keijola puolestaan ennusti, että tietotekniikalle, jonka markkinat työpaikoilla jo näyttivät kyllästyneiltä, löytyy kodeissa hyödynnettävää. Näin lähiseuraavina vuosina tuli tapahtumaan. . Klubiveljet ovat mieluusti tuoneet matkoiltaan terveisiä ja ulkomaiden klubeista viirejä. Ahkera kommentoija maailmanmenosta oli klubin alkuaikoina veli Risto Veijalainen, joka oli johtavia huumetutkijoita Euroopassa, ja joka useilta matkoilta kertoja tietoja Afganistanin unikkoviljelmistä ja maan ”jännittyneistä ja sekavista oloista”; ei uutta auringon alla. Vieläkin kauempaa raportoi vuoden 1982 alussa veli Harri Sormanen, joka oli ylipormestari Raimo Ilaskiven kanssa tehnyt 50 tunnissa matkan maapallon ympäri ja vieraillut Honolulun ja Tokion pääklubeissa. Veljet Heikki Jalkanen ja Erik Wihtol taas osallistuivat seuraavan vuoden lopussa Pekingissä pidettyyn rotaryjärjestön maailmankongressiin. Järjestön kansainvälisestä toiminnasta on kertonut Rotarian-lehti ja erikseen pohjoismainen Rotary Nordenlehti. Taulukko 2. Kluuvin Rotaryklubin esitelmien aihepiirit prosentteina Aihepiiri 1981-2001 2001-2010 1. Rotarytietous 6,5 0,7 2. Hallinto, oikeus, kirkko 7,0 4,8 3. Talouselämä 22,8 22,5 4. Tutkimus 23,5 34,6 5. Tiedotusala 4,2 3,5 6. Taide ja kirjallisuus 2,6 4,8 7. Yhteiskunta 8,1 10,7 8..Maanpuolustus 4,2 4,1 9. Helsinki 3,5 0,3 10. Harrastukset 4,9 1,0 11. Yleinen politiikka 8,1 7,2 12. Muut 2,6 5,5 Yhteensä 98,0 100,0 Esitelmien kirjoa edustakoon myöhemmältä ajalta uuden vuosituhannen ensimmäisen kevään 2000 ohjelma. Presidenttinä oli juuri mainittu Matti Keijola. Ohjelmaan mahtuvat miltei kaikki edellä mainitut aihepiirit ja se on siksi esimerkkikelpoinen. Klubin 20-vuotissyntymävuoden kunniaksi useimmat puhujat olivat omia jäseniä. 10 Taulukko 3. Kluuvin Rotaryklubin esitelmät keväällä 2000 Sirpa Creutz: Onnistuiko uudelle vuosituhannelle siirtyminen? Risto Lagus: Julkishallinnon ostotoiminta, vaaliveikkaus Matti Törhönen: Presidentinvaalin ennuste Ilkka Pusa: Teollisuuden kunnossapito tuotteistuu Pekka Hallberg: Suomalainen oikeuskulttuuri tällä vuosituhannella Ari Suutarla: Tekniikka ja asenteet vammaisten kannalta Jarmo Nupponen: Polttonesteiden hintakehitys Pertti Huhtala: Uusmedia Kimmo Koskenniemi: Kieliteknologia Georg Dolivo: Helsinki kulttuuripääkaupunkina Hannu Pitkänen: Vanhenevan ihmisen lääkehoito Harri Sormanen: Sukututkimuksen aloittaminen Paul Fogelberg: Suomen Kartasto – maailman ensimmäinen kansalliskartasto 100 vuotta Kauri Mikkola: Helsingin floora ja fauna Peter Pomoel: Sijoittaminen yksityishenkilön kannalta Esko Jalkanen: Luokite-esitelmä Erkki Jatila: Kesän sääennuste Pertti Nykänen: Ajankohtaista puolustushallinnosta Håkan Gabrielsson: Luokite-esitelmä Esitelmien lisäksi kevään 2000 ohjelmaan kuuluivat tutustumiset (avec) Sotamuseon talvisotanäyttelyyn sekä Sanomataloon ja kevätkauden päätöstilaisuus presidentin vaihtumiseen. Vuoroin vieraissa käydään Vierailut ovat alusta alkaen kuluneet klubin ohjelmaan ja saunoja lukuun ottamatta olleet avec-tilaisuuksia. Ensimmäinen oli Seppo Tuomolan 31.3.1981 järjestämä työpaikkavierailu Helsingin Osuuspankin edustussaunassa ja toinen Erik Wihtolin 1.9.1982 isännöimä tutustuminen miinalaiva Pohjanmaahan (joka tätä kirjoitettaessa seilaa Somalian rannikolle merirosvojahtiin). Vierailut ovat olleet suosittuja, täydentäneet esitelmiä ja avartaneet näköaloja. Ja lopuksi, kuten muuan vuosikertomus kertoo, ”nautittiin iltapalaa puolisoiden kera”. Klubin alkuvuosina järjestettiin mainittuja saunailtoja paitsi löylyjen ottamisen myös eräänlaisten keskustelukerhojen merkeissä lähemmän ystävyyden löytämiseksi, mutta ne ovat uuden vuosituhannen puolella jääneet kokonaan pois. Pidettiinhän yhteiskunnan huipullakin saunomista erään pitkäaikaisen tasavallan presidentin aikana mainiona ajatusten virikkeenä. Kaksi tilaisuutta vuodessa ovat klubin ohjelmassa olleet arvossa yli muiden.Vuosijuhlaa klubin perustamispäivänä keväällä on vietetty arvokkaissa 11 tunnelmissa, usein teatterissa tai oopperassa käynnin kruunaamana. Vakinaiseksi tapahtumaksi muodostui jo klubin alkuvuosina joulujuhla, sittemmin Johanneksen kirkossa Finlandia Hall ja Verkkorotary-klubien kanssa pidetty yhteinen joulukirkko, josta veli Erkki Kokko on vuosikymmeniä huolehtinut. Muutamana alkuvuonna klubilla oli ihan ikioma tiernapojat, veljet Aake Anttila, Tauri Aaltio, Risto Lagus ja Eero Tamminen, joista kukaan ei ole enää klubin jäsen. Olisiko uuden kymmenvuotiskauden alkaessa aika laulutaitoisten jäsenten muodostaa uusi yhtye? Vierailuun rinnastettava ohjelmanumero tuli syksyllä 1982 Kaunialaprojektista, jonka perustajajäsenet Pentti Myyryläinen ja Ilpo Pukkinen panivat alulle ja jonka tarkoituksena oli tuoda väriä Kaunialan sotavammasairaalan invalideille. Aluksi klubiveljet kuljettivat sotainvalideja autoillaan vierailulle koteihinsa, mutta sitten keskeisiksi tulivat käynnit museoissa, joista Heureka on ollut suosituin. Yhteiskunta-palvelun alaan kuuluu myös osallistuminen 1980-luvulla alkaneeseen maailman-laajuiseen Polio Plus –ohjelmaan. Vain kerran klubi on tehnyt ulkomaanmatkan, toukokuussa 2005 Viroon, missä oltiin Tarton klubin vieraina, ja Tallinnaan. Viroon oli heti uuden itsenäisyyden myötä alettu taas perustaa klubeja ja jo 3.10.1990 tallinnalainen Raivo Aller kävi klubissamme kertomassa tilanteesta. Kuulumme edelleen samaan rotarypiiriin Viron kanssa. Tässä yhteydessä on sopivaa mainita, että klubilla on ollut ystävyysklubina Waikiki-klubi Havaijilta. Klubimme jäseniä sekä hawajilainen rotary-ystäväpariskunta David ja Karyl Choate osallistui Tallinnan metsähautausmaalla 23.6.1997 pidettyyn juhlalliseen Suomen- poikien muistomerkin paljastustilaisuuteen. Kluuvin klubi ja hawaijilainen ystäväklubimme osallistuivat muistomerkin rahoitukseen liittyvään keräykseen. Iltajuhla pidettiin mahtavassa Sakala keskuksessa, missä Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen piti koskettavan puheen vironkielellä. Juuri vierailut eli rotarykielellä paikkaukset ovat olennainen osa järjestön elämää ja toimintaa. Voimme olla ”läsnä” käymällä toisessa klubissa kuuntelemassa siellä esitelmiä. Omassa klubissa käyneiden vieraiden määrästä on pidetty kirjaa, mutta omien veljien ja sisarten käyntejä ”vieraissa” ei ole erikseen luetteloitu, vaikka niistä onkin kotiklubiin tuottava paikkauslappu. Ne vaan merkitään läsnäololistaan ao. päivämäärän kohdalle. Valitettavasti Kluuvin klubin vanhemmat vieraskirjat ovat hävinneet. Ehdin kuitenkin 1999 tehdä pienen tutkielman Miksi käyn vieraissa klubissamme käyneistä paikkaajista. Tarkastelin rotaryvuotta 1988-89 ja vuosia 1993-98. Ensiksi mainittuna vuonna klubissamme kirjattiin peräti 893 vierailua ja seuraavina keskimäärin 560 vierailua vuodessa eli vierailuja oli kokouksissamme säännöllisesti tusinan verran, eikä vain kotimaisia, vaan usein ulkomaalaisiakin. Valtaosa paikkaajista oli Helsingin seudun klubeista, ahkerimmin Helsingin, Maneesin ja Kampin klubeista. Joukossa oli monia ahkeria vakinaisia vieraita, joten vieraiden henkilöluku ei ole niin korkea kuin vierailujen määrä. 12 Klubin muutettua Handelsgilletiin pois aivan keskeiseltä paikalta vierailujen määrä laski jyrkästi. Vuosikertomus ja vuodesta 2004 lähtien säilyneiden vieraskirjojen mukaan vuosina 2003-04 vierailuja oli 110, vuosina 2004-05 120 ja vuosina 2008-09 vain 58. Harvoin nyttemmin kokouksissa on enemmän kuin yksi vieras, jos häntäkään. Tilanne on siis totaalisesti muuttunut, vaikka ohjelma on yhtä korkeatasoinen kuin ennenkin, ja vaikka se, kuten muidenkin klubien kohdalla, on netissä edeltäpäin nähtävissä. Handelsgilletiin osaavat enää vain tutut kävijät. Tärkeästä paikkausklubista on tullut syrjäinen ja tuntematon. Nuorisovaihto Yksi toiminnan sektori kuitenkin jatkaa tunnettavuuden levittämistä, nuorisovaihto. Nuorten koululaisten lähettäminen vaihto-oppilaiksi ulkomaille ja sieltä vastaavasti tulevien vastaan ottaminen oman klubin vieraiksi tavallisimmin lukuvuodeksi alkoi jo heti Kluuvin klubia perustettaessa. Kun vuosivaihdossa on ollut lähtijöitä ja tulijoita yksi tai kaksi kumpaankin suuntaan, päädytään kolmenkymmenen klubilaisperheen nuoren lähtöön ja yhtä monen ulkomaalaisen nuoren tuloon klubin vieraiksi. Näiden lisäksi on nuoria osallistunut lyhytaikaisiin kesä-, leiri- ja erikoisvaihtoihin. Määrä- ja lähtömaa oli aluksi lähinnä vain Yhdysvallat, mutta sitten mukaan tulivat Kanada ja Australia sekä Etelä-Amerikan maita, jokin maa Europastakin. Vaihtoon osallistujat on valittu tarkan seulan läpi. Kielitaito ja reippaus ovat tärkeitä. Enin osa vaihto-oppilaista on ollut tyttöjä. He ovat varmaan poikia paremmin assimiloituneet uusiin oloihin. Klubin ensimmäinen vaihtoon lähtenyt stipendiaatti oli Guy Lindström rotaryvuonna 1981-82. Vaihtotoiminnan tavat Kluuvin klubiin toi kuitenkin veli Matti Kivinen, jonka tytär oli vaihdossa Australiassa juuri silloin kun klubimme syntyi ja Kivinen siirtyi Jyväskylästä Helsinkiin. Klubin pöytäkirjaan on merkitty kertomus, miten nti Kivinen on roikkunut lianeissa ja pidellyt sikäläistä lemmikkieläintä kengurunpoikasta sylissään. Vaihtoon lähteneiden matkat on stipendioitu. Heidän oleskelustaan ovat vastanneet isäntämaan Rotaryklubin jäsenten sellaiset perheet, joissa on suunnilleen samanikäisiä nuoria. Tämä merkitsee tarvetta saada klubeihin ”lapsellisia” jäseniä. Kun rotarien keski-ikä koko ajan nousee, on – mikäli klubi haluaa jatkaa nuorisovaihtoa – uusien jäsenten rekrytoinnissa kiinnitettävä tästäkin syystä huomiota heidän perhesuhteisiinsa. Klubin ensimmäisellä kymmenellä ei ollut tässä suhteessa ongelmia, sillä peräti 60 % jäsenistä oli alle 50-vuotiaita, 1990-luvun puolimaissa kuitenkin enää vain joka viides. Nuorisovaihto on johtanut erityisten ”nuorisoperheiden”, jos tällainen uudissana hyväksytään, muodostumiseen, perheiden, joiden omat lapset ovat osallistuneet opintoihin ulkomailla ja samalla majoittaneet ulkomailta tulleita nuoria. Samasta perheestä on jopa kolmekin lasta osallistunut rotarivaihtoon. Näin Håkan Gabrielssonin kaikki kolme tytärtä ovat vuoron perään olleet vaihto-oppilaina, yksi Australiassa, toinen Kanadassa ja kolmas Meksikossa. Pekka Pekkosen samoin 13 kolmesta tyttärestä yksi matkusti Kanadaan, toinen Brasiliaan ja kolmas Yhdysvaltoihin. Kaksilapsisista vaihtoperheistä mainitsen esimerkkinä vain Erkki Kokon perheen, josta tytär vietti vuoden Yhdysvalloissa ja poika Australiassa. Kirjeessään klubille syksyllä 1986 Minna Kokko kirjoitti, miten kaikki oli mielettömän suurta ostoskärryistä välimatkoihin. Suomi tuntui todella pieneltä. Tämän moni muukin stipendiaatti on valmis allekirjoittamaan. Kirjeet ja raportit välittävät hyvin positiivista sanomaa nuorten opintovuodesta ulkomailla. Toisaalta on tietysti muistettava, että kiitoksia on mieluisaa välittää, kun kaikki on mennyt hyvin ja vieraan maan rotaryperheet ovat olleet ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Tosinaan sijoitusperheitä on jouduttu vaihtamaan, kun henkilökemiat eivät ole kohdanneet, ja pettymyksiä nuoret ovat itkeneet illan yksinäisinä tunteina. Päällimmäisenä tuloksena vaihtovuosista on kuitenkin ollut kielitaidon paraneminen ja monien sosiaalisten valmiuksien oppiminen tulevaa työelämää varten. Vaihtoon lähteneet joutuivat myös usein kohtaamaan sen tosiasian, että Suomesta ei juuri mitään tiedetty. Kesällä 1992 Meksikoon lähtenyt Aino Jyrkkä sai vastata kysymyksiin miten voi elää niin pohjoisessa, onko siellä aurinkoa ollenkaan. Kun suomalaiset pitävät vieraita maita eksoottisina, Aino huomasi itse olevansa Meksikossa eksoottinen, jota kadulla ihmeteltiin. Isäntämaan tavat oli opittava, ja Aino piankin huomata erilaiset suhtautumisen ajankuluun: mihinkään ei mennä eikä ehditä ajoissa. Espanjan opiskelu oli tärkeätä. Vastaavasti Suomessa monet ulkomaalaiset nuoret oppivat suomea tai ruotsia isäntäperheestä riippuen. Erin Spencer kirjoitti lähtiessään kesällä 1991 pois: Minun vaihtovuosini on ollut ihana ja hieno! Minä kirjoitan vain vähän Suomeksi vielä mutta minä opin uusi sanat koko päivä. Minä lähden kotiin oikein iloinen, kans(s)a monta ystävää, ja tiedän nyt että Suomea on minun kotini. Monissa tapauksissa vaihto-oppilaat säilyttivät kotimaahansa palattuaan syntyneet tuttavuus- ja ystävyyssuhteet, jotka toisinaan laajenivat perheiden matkustamiseen toisiaan tapaamaan. Muun muassa rotaryveli Risto Laguksen perheelle muodostui vaihdossa olleiden nuorten kautta kirjeenvaihtoyhteyksiä. Riston arvio nuorisovaihdosta kuuluu: kyllä me saimme hoitaa hommia, mutta oli se vaan niin kivaa! Laguksilla asunut japanilainen tyttö Minako Otake tuli jopa häämatkalleen Suomeen. Yhteydenpito isäntäperheen ja vaihto-oppilaan välillä saattoi jatkua pidempäänkin. Näin tapahtui mm. Suomisen perheessä. Eero Suominen kertoo kokemuksistaan: ”Kotonamme on asunut neljä rotary vaihto-oppilasta, Andrew (Andy) Sinn, USA 1988-1989, Grant Waldeck, Australia 1991-1992, Caycee Zimmermann, Kanada 1992-1993 ja Chantal Quitard, Kanada 1994-1995. Muistan hyvin miten Reetta tyttäremme, joka oli Andyn meillä asuessa 11 vuotias, oppi sujuvan englannin kielen ”riitelemällä” Andyn kanssa, kuten nuorilla on tapana. Andy- poika oppi myös puolessa vuodessa suomenkielen Aulikki- vaimoni luonnonmenetelmän avulla. Hän puhui alusta alkaen pojalle vain suomea. Jouluun 14 mennessä vaikein aika oli ohi, Andy ymmärsi kieltämme ja osasi ilmaista itseään. Tosin esim. säätiedotus pojan puheessa oli ”ilmauutiset” yms. Teimme Andyn kanssa kesällä 1989 pitkän automatkan halki Euroopan. Tavoitteenamme oli löytää Sveitsin maaseudulta talo, josta hänen esivanhempansa 5 sukupolvea sitten muuttivat Amerikkaan. Pitkän etsimisen jälkeen löysimmekin talon, mutta isäntäväki suhtautui pihaan ajaneisiin vieraisiin kylmänlaisesti. Suhtautuminen muuttui täysin, kun he havaitsivat, etteivät auton rekisterikilvet olleetkaan saksalaiset vaan suomalaiset. Vietimme talossa nostalgisen kahvituokion. Andyn vanhemmat Glenn ja Lana Sinn Hoopestonin pikkukaupungista Illinoisista kävivät Helsingissä 1989 vappuna ja ihmettelivät vappukulkueita punalippuineen yms. vappuhulinaa. Kävimme Aulikin kanssa Hoopestonessa v. 1992 vastavierailulla ja muutaman vuoden kuluttua vielä Andyn häissä Bostonissa. Andy tuli seuraavana kesänä Leigh nuorikkonsa kanssa vierailulle Suomeen, jolloin totesimme suomenkielen taidon säilyneen varsin hyvin. Kävimme v. 2002 tapaamassa Grantia hänen kotonaan Brisbanessa. Grantilla oli kaksilapsinen perhe, ja hän lupasi tulla Suomeen, kun lapsia on neljä.” Merkittävä tunnustus Kluuvin klubille oli veli Raimo Sinkkosen valinta koko Suomen rotaryliikkeen nuorisovaihdon puheenjohtajaksi vuosiksi 1986-88. Kaikkiaan nuorisovaihto on ollut niin laajaa ja merkittävää, että siinä olisi ainesta perusteelliselle kansainvälisiä suhteita analysoivalle tutkimukselle. Palvelumieli itsekkyyden edelle Rotaryliikkeen perusaatteiksi hyväksyttiin vuoden 1950 maailmankongressissa tunnuslauseet Palvelumieli itsekkyyden edelle (Service Above Self) ja Hän saa eniten, joka palvelee parhaiten (He Profits Most Who Serves Best). Rotaryjärjestö on siis nimenomaan palveluorganisaatio. Mutta mitä tämä palvelu on? Rotaryliikkeen eli RI:n presidentit ovat toimintavuotensa alussa ilmoittaneet erityisen tunnuslauseen tai tunnussanat maailmanlaajuiselle jäsenjoukolle pureskeltaviksi. Koska useimmat presidentit ovat olleet amerikkalaisia, niissä heijastuu amerikkalaisia näkemyksiä. Oma kulttuuritausta tulee esiin myös eiamerikkalaisten presidenttien ohjeistuksissa. Tunnuslauseet ovat enimmäkseen käsky- tai kehotusmuodossa ja tarkoitettu helposti muistettaviksi. Ne voidaan jakaa kahteen kategoriaan, toisaalta tarkoitettuja järjestön käytännön toiminnan kiinteyttämiseen, toisaalta antamaan yleisiä moraali- ja henkisiä opastuksia. Näitä maailmanpresidenttien helmiä on sitten rotarypiireissä ja klubeissa toistettu, muokattu ja tulkittu. Piirikuvernöörit ovat myös julistaneet omia totuuksiaan. Tässä otan esille vain Kluuvin klubin aikaiset RI-presidenttien tunnuslauseet. Olisi oman ja aatehistoriallisesti kiinnostavan tutkimuksen aihe analysoida lähemmin 15 rotaryideologian aikasidonnaisia sidoksia ja piirteitä sekä kuvata järjestömme identiteettiä myös tulevia rotarysukupolvia varten. Ensiksi mainittua tyyppiä oli myös ainoan suomalaisen RI-presidentin Rolle Klärichin tunnus vuodelta 1983: Ota aikaa rotareille, jota seurasi tulkinta: saamme hyötyä itselle ja klubille. Seuraava presidentti jatkoi tätä järjestön luonnetta koskevalla lauseellaan Rotary on kansainvälisen yhteisymmärryksen paja ja häntä seuraavat lupaamalla, että Rotary antaa toivoa, kehottamalla antamaan pontta Rotarylle ja vahvistamaan liikettä uskolla ja innostuksella. Piirikuvernöörinä klubiveljemme Erik Wihtol muistutti (1995), että Tänäänkin olet rotary, ja RIpresidentti Glen Kinross (1997), että sinun tulee osoittaa, että rotary kantaa huolta. Huolen kantaminen on vastuullista. Tähän palasivat menneen rotaryvuoden 2009-10 RI-presidentti Ray Klinginsmith samoin kuin hänen seuraajansa John Kenny, jotka tähdensivät, että rotaryliikkeen koko tulevaisuus on sinun käsissäsi. Tulevaisuus taas tarjosi mahdollisuuden toteuttaa unelmasi (Dong Kurn Lee 2008-09). Tähän samaan oli tähdännyt jo kymmenen vuotta aikaisempi RI-presidentti James Lacy. Toista, yleisempien elämäohjeiden linjaa, ja auttamisen sekä palvelun linjaa aurasi mm. vuosien 1992-93 RI-presidentti Clifford Dachterman pitkällä kehotuksellaan Toimi vilpittömästi, palvele sydämellä, tee työtä rauhan hyväksi. Tähän tavoitteeseen pääsemisessä taas auttaa paremman huomisen rakentaminen aktiivisesti ja kaukonäköisesti (Luis Vincent Glay 1996-97) ja se että toimit johdonmukaisesti, uskottavasti ja pitkäjänteisesti (Carlo Ravizza 1999-2000) ja edelleen se että kun tartut toimeen, avaa silmäsi. Meidän kaikkien asia on ihmiskunta - Mankind Is Our Business. (Richard King 2001-02) ja sen auttamiseksi kylvä rakkauden siemenet (Bichai Rattakul 2002-03). Näissä kehotuksissa on takana sekä Raamatun vaikutusta (Kristus ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi) samoin kuin modernin hyvinvointiyhteiskunnan ideologiaa. Tästä seuraa myös ystävyyden suuri merkitys. Vuosien 1998-99 piirikuvernöörimme Henri J. Vartiainen ilmaisee, miten Kamratskapet lever i rotaryklubbarna. Idéer förädlas i växelverkan mellan människor som respektar varandra. Men det gäller för oss att göra en insats också som individer. Om vi inte kan eller vill det, kan klubben inte rädda oss. 1900-luvun päätteeksi Kluuvin klubi julkaisi toistaiseksi ainoan Vuosikirjan ja laati erityisen toimintastrategian, joka nojasi neljän kysymyksen aatesisältöön, palvelemisen ihanteeseen ja sen toteuttamisen innostavuuteen niin yksilön elämässä kuin yhteisöllisissä ja kansainvälisissä toimissa. Strategiassa listattiin klubin niin vahvuudet kuin heikkoudet ja uhat. Vahvuuksia olivat keskeinen sijainti ja hyvät perinteet, heikkouksia läsnäoloista vapautettujen suuri ryhmä ja samalla nuorten vähäisyys jäsenistössä sekä rekrytoinnin järjestäytymättömyys, uhkia olivat muiden klubien kilpailu, vanheneva ikärakenne, ajan kiireinen henki. Menestystekijöinä nähtiin kunnossa oleva talous, korkea osanotto kokouksiin, helppous saada jäseniä, veljellinen toveruus, korkeatasoinen ohjelma ja monipuolinen luokituskartta. Strategia tehtiin klubin vielä toimiessa Seurahuoneella, ja vaikka siinä 16 on edelleen paikkaansa pitäviä kohtia, se kaipaisi uutta pohdintaa astuttaessa uudelle vuosikymmenelle. Omasta puolestani näen, että klubimme, kuten muidenkin Rotaryklubien, tehtävänä on edistää hyvää elämää, hyvää yhteiskuntaa ja hyvää maailmaa. Klubi on olemassa 1. meitä jäseniä varten, 2. Rotaryjärjestöä varten, 3. omaa yhteiskuntaamme varten ja 4. koko maailmaa varten. Meille klubimme on yhdessäolo-organisaatio ja uusien tietojen saantipaikka. Järjestönä autamme taloudellisesti muun muassa nuorten stipendiaattien vaihtoa. Yhteiskunnassa, niin omassa lähiympäristössämme kuin ulkomailla me voimme toteuttaa korkeiden eettisten tavoitteiden levittämistä jo pelkästään jokapäiväisen työmme kohdalla. Sallittu erilaisuus Klubimme on yksi ratas maailmanlaajuisessa järjestössä. Vaikka tällä jo suuruuden vuoksi on ja täytyykin olla yhtenäiset toimintakehykset, niissä on kuitenkin paljon vain suuntaa antavaa. Klubit ovat samankaltaisuudestaan huolimatta omaleimaisia johtuen oman maansa yhteiskunnasta, omasta ympäristöstään. Lisäksi eri vuosikymmeninä yleiset henkiset virtaukset ovat vaikuttaneet myös Rotaryliikkeen arvostukseen. Olen tätä kutsunut aikoinani pitämässäni alustuksessa rotarypiiri 1420 piirineuvottelussa sallituksi erilaisuudeksi. Klubien omilla säännöillä on lupa poiketa järjestön normaalisäännöistä, kunhan eivät ole niiden kanssa ristiriidassa. Tämä luvallinen soveltaminen antaa klubeille omaleimaista profiilia, ja sitä luo tietysti myös jokaisen klubin jäsenistö omilla persoonallisuuksillaan. Voisi myös puhua klubin hengestä, joka meitä vetää puoleensa. On olemassa vain yksi Kluuvin rotaryklubi, kaikki toiset klubit ovat erilaisia, ja tietysti meidän on aina työskenneltävä, jotta klubimme olisi maailman paras. Ja sitähän se on. Lähteitä ja kirjallisuutta Kluuvin Rotaryklubin arkisto - pöytäkirjat, toimintasuunnitelmat ja vuosikertomukset - jäsenmatrikkeli - nuorisovaihdon kansio -vieraskirjat 2004Rauenneeseen hankkeeseen 1996-98 kertynyttä materiaalia Suomen Rotarytoiminnan 75-vuotishistorian kirjoittamiseksi, josta Kluuvia edustava DGN Erik Wihtol oli tehnyt aloitteen ja asettanut allekirjoittaneen johdolla historiatoimikunnan. Aineisto Päiviö Tommilan hallussa. Klubiveljiltä saatu muistitieto, josta esitän parhaat kiitokseni. 17 Rotarymatrikkelit Nordqvist Håkan: Service Above Self. Rotary 75 vuotta Suomessa. – Rotary 75 år i Finland. Helsinki 2001. Sen kirjallisuusluettelossa on melkoinen joukko eri klubien historiikkejä vertailuja ajatellen. Ydintietoa Rotarysta. Helsinki 1998. Merkkitapahtumia Rotaryn historiasta. Rotarytoimiston julk. 105. 1990. Kluuvin Rotaryklubi. Vuosikirja 1999. Helsinki 1999. Mikkonen Kauko: The Rotary movement. Diffusion of an innovation. Fennia 155, 1978, eripainos 21 sivua. Myyryläinen Pentti: Kluuvin-Gloets RK 10-vuotias. Käsikirjoitus. Vuoden 1990-91 vuosikertomuksen liite. Myyryläinen Pentti: Puhe Kluuvin Rotaryklubin 15-vuotisjuhlassa 10.4.1996. Julkaisematon Kluuvin RK:n arkistossa. Myyryläinen Pentti: Rotary 100 vuotta. Esitelmä 28.5.2005. Kluuvin Rotarykokouksen 18.5.2005 pk liite. Tommila Päiviö: Samankaltaisuus ja erilaisuus. Esitelmä piirineuvottelussa 16.3.1996. Julkaisematon. Tommila Päiviö: Miksi käyn vieraissa? Kluuvin Rotaryklubin vierasjoukon tarkastelua. Julk. Klubin vuosikirjassa 1999. Tommila Päiviö: Juhlapuhe. Kluuvin Rotaryklubi 20 vuotta. Julkaisematon. Tommila Päiviö: Rotarius ja hyvä esitelmä. Esitelmä klubikokouksessa 19.7.1995. Julkaisematon. Liitteet Kluuvin Rotaryklubin jäsenistö 1981-2011. Laatinut Antti Pokela Kluuvin Rotaryklubin 1980- ja 1990-luvulla saamat viirit. Koonnut Antti Pokela
© Copyright 2024