Lataa tiedosto PDF-muodossa, koko 593 kB
Antonia Husberg
Antonia Husberg
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
Palveluaukkoja ja paikallisia
ratkaisuja
Osa I.
Ehdotus Maaseudun palveluohjelmaksi
Osa I. Ehdotus Maaseudun palveluohjelmaksi
Maaseudun palveluohjelman esiselvitys -hankkeen
loppuraportti
Maaseudun palveluohjelman esiselvitys -hankkeen loppuraportti
TEKIJÄ
Husberg Antonia, VTM
KANNEN KUVA
Henrik Hausen ja Timo Niskanen
1. painos
ISBN 978-952-293-052-1 (nid.)
ISBN 978-952-293-053-8 (pdf )
© Suomen Kuntaliitto
Helsinki 2013
Suomen Kuntaliitto
Toinen linja 14, 00530 Helsinki
PL 200, 00101 Helsinki
Puh. 09 7711
Faksi 09 771 2291
www.kunnat.net
Sisältö
Tiivistelmä...................................................................................................................... 4
Abstrakt ........................................................................................................................ 5
1Johdanto.............................................................................................................. 6
2
Tausta, näkökulma ja kehykset........................................................................ 8
2.1Tausta
....................................................................................................................8
2.2Näkökulma..............................................................................................................8
2.3Kehykset................................................................................................................10
3
Ehdotus Maaseudun palveluohjelmaksi........................................................ 12
3.1
3.2
3.3
3.4
3.5
Toimenpide 1. Perusoikeustarkastelu......................................................................13
Toimenpide 2. Normien muutosehdotukset ..........................................................15
Toimenpide 3. SGEI-palveluiden määrittäminen ..................................................16
Toimenpide 4. Palvelumallien ja työkalujen käyttöönoton edistäminen..................17
Toimenpide 5. Periaatteen muodostaminen lähipalveluista.....................................18
4Tulevaisuudenavauksia.................................................................................... 19
Lähteet......................................................................................................................... 20
Viitteet.......................................................................................................................... 22
3
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
Tiivistelmä
Maaseudun palveluohjelman esiselvitys-hankkeessa luotu ehdotus kansallisesti toteutettavaksi maaseudun palveluohjelmaksi esitetään tässä julkaisussa. Ehdotus perustuu esiselvityksessä
koottuun tietoon, toteutettuihin haastatteluihin ja maaseudun palvelut politiikkadialogi
2013-tapahtuman päätelmiin.
Ehdotus sisältää viisi toimenpidettä, jotka ovat:
1. Palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden alueellinen tarkastelu perusoikeusnäkökulmasta
2. Maaseudun palveluihin liittyvien normien muutosehdotusten laatiminen ja esittäminen
ministeriöille
3. Osallistuminen SGEI-palveluiden määrittämisen työhön
4. Maaseudun palvelumallien ja työkalujen käyttöönoton edistäminen kunnissa
5. Kansallisen periaatteen muodostaminen lähipalveluista - nostaa esille maaseutunäkökulmaa
Ehdotuksessa esitetään, että työ- ja elinkeinoministeriö olisi luonnollinen taho, josta hallinnoida kansallisen maaseudun palveluohjelman toteuttamista. Maaseutupolitiikka siirtyi
asiakokonaisuutena työ- ja elinkeinoministeriöön vuodenvaihteessa 2012. Eduskunta lisäsi
valtion vuoden 2013 talousarvioon, työ- ja elinkeinoministeriön momentille, 50 000 euroa
palveluohjelman toteuttamiseksi.
Esiselvitys-hanke on tehty Kuntaliitossa, yhteistyössä maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR), YTR:n viiden teemaryhmän (harvaan asutun maaseudun, hyvinvointipalveluiden, kansalaistoiminnan, kulttuurin ja maaseutuasumisen teemaryhmät) ja Kirkkohallituksen kanssa. Koottu tieto, haastatteluosion yhteenveto sekä muuta hankkeessa julkaistua
materiaalia löytyy hankkeen kotisivuilta, Kuntaliiton maaseutu-sivuilta sekä Innokyla.
fi-sivustolta.
4
Abstrakt
Utredningsprojektet för landsbygdens serviceprogram har utarbetat ett förslag till Landsbygdens serviceprogram, som skall förverkligas nationellt. Förslaget grundar sig på det material
som samlats in under utredningsprojektet och på de intervjuer som gjorts samt Landsbygdens service politikdialog 2013-tillställningens konklusioner.
Förslaget innehåller fem följande åtgärder:
1. Granskning av servicens tillgång och åtkomst ur grundlagsperspektiv
2. Sammanställning av förslag till normutveckling
3. Aktivt deltagande i utformningen av definitionen av tjänster av allmänt ekonomiskt
intresse (SGEI-tjänster)
4. Främja ibruktagandet av servicemodeller och verktyg, som är formade i och för landsbygdsomgivningen, inom den offentliga serviceproduktionen
5. Bilda nationella principer om närservice - lyfta upp landsbygdsperspektivet
Enligt förslaget skulle arbets- och näringslivsministeriet vara den naturliga aktören för att
förvalta och förverkliga Landsbygdens serviceprogram. Landsbygdspolitiken överfördes till
arbets- och näringslivsministeriets förvaltning under årsskiftet 2012. Riksdagen godkände i
2013 års statsbudget ett tilläggsanslag på 50 000 euro för förverkligandet av Landsbygdens
serviceprogram under arbets- och näringslivsministeriets budgetmoment.
Utredningsprojektet har realiserats på Kommunförbundet i samarbete med landsbygdspolitikens samarbetsgrupp YTR, YTR:s fem temagrupper (de för glesbygden, välfärdstjänster, medborgaraktivism, kultur och landsbygdsboende) samt Kyrkostyrelsen.
5
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
1Johdanto
Kädessäsi on ehdotus kansallisesti toteutettavaksi maaseudun palveluohjelmaksi. Ehdotus
on koottu maaseudun palveluohjelman esiselvitys-hankkeessa (1.5.2012–31.5.2013) ja se
toimii hankkeen raportin ensimmäisenä osana. Ehdotus perustuu esiselvitys-hankkeessa tehtyyn kirjallisuuskatsaukseen ja haastatteluosioon sekä maaseudun palvelut politiikkadialogi
2013-tilaisuuden päätelmiin.
Ehdotus tukee pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman tavoitteita1, joiden
mukaan hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita parannetaan päättäväisesti; laadukkaat
ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut turvataan asiakaslähtöisesti koko maassa; koko maata
kehitetään alueellisia erityispiirteitä kunnioittaen.
Maaseudun palveluohjelma on osa työ- ja elinkeinoministeriön maaseutupoliittista toimenpideohjelmaa. Toimenpideohjelmassa2 todetaan seuraavasti:
Toteutettavassa maaseudun palveluohjelmassa analysoidaan maaseudun palvelujen järjestämisen erityispiirteet ja suunnitellaan maaseutualueiden palvelujen järjestäminen omana
kokonaisuutenaan, paikallisten olosuhteiden ja pitkien välimatkojen ehdoilla ja pienemmille
asiakasryhmille kuin kaupungeissa. Analyysin ja suunnitelman tulokset huomioidaan kunta‐ ja
palvelurakenneuudistuksessa ja otetaan käyttöön maaseudun palvelujen järjestämisessä paikalliset
ratkaisut huomioiden. VM, kunnat
Ehdotuksen sisältö ja toteutustapa esitetään tässä osassa toimenpiteittäin, joita on ehdotuksessa viisi kappaletta. Toimenpiteet on koottu taulukkoon 1 seuraavalla sivulla. Kaikkien
toimenpiteiden
toteuttaminen
Palveluaukkoja
ja paikallisia
ratkaisuja vaatii sekä käytännön toimia että poliittista edunvalvontaa.
Ehdotuksen mukaan maaseudun palveluohjelman painopiste on käytännön toimissa. On
toivottavaa, että maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR ottaa vahvemman roolin maaseudun palveluiden poliittisessa edunvalvonnassa, joka tukee toimenpiteiden toteutumista.
Taulukko
Maaseudun
palveluohjelman
toimenpidettä
Taulukko 1.1.Maaseudun
palveluohjelman
viisiviisi
toimenpidettä
6
Ehdotus toimenpiteineen nostetaan esille luvussa 3. Luvussa 2 kuvataan ensin lyhyesti
ehdotuksen taustaa, näkökulmaa ja kehyksiä. Kuten mainittu, on ehdotus ja siihen sisältyvät
toimenpiteet laadittu esiselvitys-hankkeessa kootun tiedon pohjalta. Tiedon koonnin keskeiset havainnot ovat luettavissa esiselvitys-hankkeen raportin toisessa osassa. Lukijaa pyydetään näin ollen tutustumaan myös raportin osaan kaksi, joka avaa toimenpiteiden taustaa ja
tarvetta. Esiselvitys-hankkeen raportin kaikki osat on koottu alla olevaan taulukkoon 2.
Taulukko 2.2.
Maaseudun
palveluohjelman
esiselvitys-hankkeen
loppuraportin
kokonaiTaulukko
Maaseudun
palveluohjelman
esiselvitys-hankkeen
loppuraportin
suus
kokonaisuus
7
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
2 Tausta, näkökulma ja kehykset
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
2.1Tausta
Maaseudun palveluohjelman ja esiselvityksen taustalla on kasvava huoli maaseudun palveluiden tilasta, maaseudun asukkaiden sujuvasta ja turvallisesta arjesta sekä asuinmaaseudun
tulevaisuudesta. Maaseudun palveluihin kohdistuvia haasteita on koottu alla olevaan taulukkoon.
Taulukko3.3.
Maaseudun
palveluihin
kohdistuvia
haasteita
Taulukko
Maaseudun
palveluihin
kohdistuvia
haasteita
Taustalla on myös ollut tarve koota maaseudun palveluita koskevaa tietoa, joka on olemassa
mutta on hajallaan eri tahoilla. Esiselvitys-hankkeessa toteutetut toimenpiteet ovat seuraavat:
1. maaseudun arjen välttämättömiä palveluja koskeva eri tahoilla ja hankkeissa jo olemassa
olevaa tietoa koottiin,
2. tehtiin yhdentoista kunnanjohtajan henkilöhaastattelut siitä, mikä on maaseudun peruspalvelujen tila maaseutumaisissa kunnissa eri puolilla Suomea,
3. valmisteltiin esiselvityshankkeen jälkeen käynnistyvää maaseudun palveluohjelmaa
Esiselvityshanke on tehty Kuntaliitossa, yhteistyössä maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän
(YTR), YTR:n viiden teemaryhmän (harvaan asutun maaseudun, hyvinvointipalveluiden,
kansalaistoiminnan, kulttuurin ja maaseutuasumisen teemaryhmät) ja Kirkkohallituksen
kanssa. Koottu tieto, haastatteluosion yhteenveto sekä muuta hankkeesta julkaistua materiaalia löytyy hankkeen kotisivuilta, Kuntaliiton maaseutu-sivuilta sekä Innokyla.fi-sivustolta3.
2.2Näkökulma
Ehdotuksen suunnittelun ja tavoitteiden lähtökohtana on ollut, että palvelut ovat osa
maaseudun asukkaiden sujuvaa arkea (kuva 1) ja maaseutualueiden elinvoimaisuutta4:
8
Maaseudun asukkaiden sujuvan arjen ja maaseutualueiden elinvoimaisuuden turvaaminen ja
kehittäminen luo koko maalle kestävää kilpailukykyä myös tulevaisuudessa5.
Kuva 1. Sujuvan arjen edellytykset
Kuva 1. Sujuvan arjen edellytykset
Lähde: Palmgren 2011, 36 (muokattu)
Julkishallinnon uudelleenorganisoinnilla voidaan vaikuttaa positiivisesti maaseudun elinvoimaisuuteen, mikäli kuntien johtamis- ja palvelujärjestelmään pystytään sisällyttämään
maaseudun tarpeet, olosuhteet ja voimavarat6 ja mikäli näissä tunnistetaan maaseutualueiden erilaiset lähtökohdat palvelujen tuottamiselle.
On ensiarvoisen tärkeää, että valtio tukee kuntia maaseudun palveluiden turvaamisessa
ja kehittämisessä. Maaseudun asukkaille toimivat ja saavutettavissa olevat palvelut ovat inhimillisen arjen kannalta välttämättömiä. Palveluiden toimivuus on keskeinen kysymys myös
demokratian sekä työllisyyden näkökulmasta.
Esiselvitys-hankkeessa kysymys yksilötason perusoikeuksien (taulukko 4) toteutuksesta
maaseutualueilla on noussut esille ja kaipaa huomiota. Kysymys liittyy maaseudun ns. palveluaukkoihin7 (katso myös taulukko 6, sivulla 14).
9
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
Taulukko
Esiselvitys-hankkeen
perusoikeusnäkökulma
Taulukko 4.4.
Esiselvitys-hankkeen
perusoikeusnäkökulma
2.3Kehykset
Esiselvityksessä ei ole pystytty tarkastelemaan kaikkia erillisiä palveluita, vaan on pysytty teemakokonaisuuksissa. Ne palvelut, joista on löytynyt maaseudun asukkaiden arjen kannalta
merkittävää tietoa, on mainittu tiivistetysti taulukoissa 6 (sivulla 11) ja 7 (sivulla 13). Lisää
tietoa näistä palveluista ja niihin liittyvistä ongelmakohdista löytyy raportin toisesta osasta.
Maaseudun palveluiden tarkemman tilanteen kuvaamiseksi tarvittaisiin tarkempaa
volyymitietoa ongelmakuvaamisen rinnalle. Olemassa olevaa tietoa on pyritty nostamaan
esille. Paikallisesti palveluaukot ja ongelmakohdat voivat olla yksittäistapauksia. Laajemmissa alueellisissa ja kansallisissa tarkasteluissa ongelmat voivat koskettaa maaseudun väestöä
laajemmin. Peruspalvelujen arviointeihin olisi syytä sisällyttää tarkempaa tietoa eri asuinalueiden palveluiden tilasta ja etenkin saavutettavuudesta.
Kuntapohjainen tilastointi ja sen pohjalta toteutetut palvelujen arvioinnit eivät palvele
sitä tarvetta, joka on olemassa maaseutualueiden palveluiden tilanteen kuvaamiseksi8.
Vuoden 2012 aikana Suomen ympäristökeskuksessa päivitetty maaseudun luokittelu
(kuva 2. oikealla) tuo toivottavasti palveluiden tilastointiin, palveluiden saavutettavuuden
muutosten seurantaan sekä palveluiden arviointeihin maaseutu-ulottuvuutta. Eri maaseutualueiden tilannetta havainnoiva tilastointi edesauttaa maaseudun näkökulman huomioimista
poliittisissa ja hallinnollisissa päätöksissä. Kattavamman tilastoinnin lisäksi tarvitaan, etenkin maaseudun palveluiden näkökulmasta, enemmän tietoa palvelujen käyttöön liittyvistä
tavoista.
Tiedon koonnin edetessä, näkökulma on painottunut harvaan asuttuun maaseutuun
(kuva 2), jonka heikko asema korostuu sosioekonomisten sekä ikääntymistä, hyvinvointia ja
terveyttä kuvaavien indikaattoreiden tarkastelussa. Erityisen kiinnostuksen kohteiksi ovat
nousseet laajojen kaupunkien ja kuntien reuna-alueet, joiden palveluiden tilanne kaipaa
lisää tutkimusta.
10
Kuva 2. Maaseutupoliittinen kuntapohjainen maaseututyyppiluokittelu vuodelta 2006 (vasemmalla) ja paikkatietopohjainen aluetypologia vuodelta
1
Kuva(oikealla)
2. Maaseutupoliittinen
kuntapohjainen maaseututyyppiluokittelu vuodelta 2006
2012
(vasemmalla) ja paikkatietopohjainen aluetypologia vuodelta 2012 (oikealla)9
11
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
3 Ehdotus Maaseudun
palveluohjelmaksi
Esiselvitys-hankkeen näkökulmasta Maaseudun palveluohjelman ja siihen liittyvän viiden
toimenpiteen perimmäisenä tavoitteena tulisi olla, että
• tietoa yksilötason perusoikeuksien alueellisesta toteutumisesta hyödynnetään kun
palveluiden järjestämisestä ja organisoimisesta päätetään sekä kansallisella että paikallisella tasolla.
• arjen välttämättömien palveluiden suunnittelussa, järjestämisessä ja tuottamisessa
tähdätään erojen tasaamiseen väestön kokemassa hyvinvoinnissa, paikallisten olosuhteiden ja voimavarojen ehdoilla.
• maaseudun arjen näkökulmia sisällytetään kuntien johtamis- ja palvelujärjestelmään
ja ne huomioidaan valtakunnallisissa palvelujen arvioinneissa.
Ehdotus maaseudun palveluohjelmaksi on koottu alla olevaan taulukkoon, johon toimenkumppanit on kirjattu. Toimenpiteet avataan
seuraavissa luvuissa niin, että toimenpide 1 esitetään luvussa 2.1, toimenpide 2 luvussa 2.2.
jne.
Toimenpiteiden perustelut on koottu esiselvitys-hankkeen raportin toiseen osaan, jossa
esiselvityksen keskeiset havainnot on koottu neljän teesin muotoon.
Palveluaukkoja
ja paikallisia
piteet, vastuutaho
sekäratkaisuja
tärkeät toteutuksen
Taulukko 5. Maaseudun palveluohjelma, toimenpiteet, vastuutaho sekä
kumppanit
Taulukko 5. Maaseudun palveluohjelma, toimenpiteet, vastuutaho sekä kumppanit
12
Esiselvitys-hankkeessa on katsottu, että työ- ja elinkeinoministeriö on luonnollisin taho hallinnoimaan Maaseudun palveluohjelman toteuttamista. Maaseutupolitiikka siirtyi TEM:lle
asiakokonaisuutena maa- ja metsätalousministeriöstä vuodenvaihteessa 2011–2012. Eduskunta on myöntänyt (VaVM 39/2012 vp, EK 36/2012 vp) vuoden 2013 valtion talousarvion maaseudun kehittämisen momentille (32.50.62.) 50 000 euron lisäyksen maaseudun
palveluohjelman toteuttamiseksi. Näin ollen TEM vastaa myös Maaseudun palveluohjelman
toteutuksen rahoituksesta.
Ehdotuksen mukaisten toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää laajaa kumppanuutta
muiden ministeriöiden, maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n, Kuntaliiton, meneillä
olevien hankkeiden, kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten sekä myös elinkeinoelämän kanssa.
Toimenpiteet voidaan toteuttaa eri tahoilla, mutta koordinaatiovastuu on pidettävä Maaseudun palveluohjelman vastuutaholla, joka olisi raportin kirjoittamisen hetkellä luonnollisesti
työ- ja elinkeinoministeriö.
3.1 Toimenpide 1. Perusoikeustarkastelu
Ehdotuksena on, että maaseudun palveluohjelmassa toteutetaan laajempi tutkimus perusoikeuksien alueellisesta toteutumisesta. Kohteina ovat Suomen harvaan asuttu maaseutu ja
laajojen kuntien reuna-alueet, joissa palveluiden muutosten vaikutukset näkyvät nopeimmin
asukkaiden arjessa. Taustalla on huomio palveluaukkojen vaikutuksesta maaseudun asukkaiden arkeen ja heidän perusoikeuksiinsa10, mikä nousee esille eri tutkimuksissa.
Seuraavat kysymykset kaipaavat huomiota: Miten palveluaukkojen vaikutusta harvaan
asutulla maaseudulla ja kuntien rajaseuduilla tulee tulkita perustuslain yksilötason näkökulmasta? Mikä oikeuttaa ihmisten eriarvoisuuden lakisääteisten palvelujen saannissa? Onko
nykyinen tilanne lainhengen vastainen? Järjestelmälähtöisestä näkökulmasta mielenkiinto
kohdistuu siihen, mitä ongelmakohtien korjaaminen edellyttää järjestelmätason perusoikeuksia (esim. rahoitusta) ajatellen.
Tutkimustuloksia tulee voida hyödyntää maaseudun palveluiden kehittämistyössä, kansallisen tason päätöksenteossa ja päätösten valmistelutyössä sekä edunvalvonnassa. Tulokset
voivat toimia poliittisen keskustelun alustuksena. Keskustelussa on syytä punnita, kuinka
suuret eroavaisuudet palveluissa on hyväksyttävissä. Missä palveluiden laatu- tai pätevyyskysymyksissä voidaan joustaa niin, että perusoikeudet toteutuvat ja palvelut ovat käytännössä
harvaan asutun maaseudun asukkaan käytettävissä? Tutkimustulosten pohjalta voidaan
myös laatia ministeriöiden viranhaltijoille ja kunnille muisti- ja tarkistuslista, jota he voivat
hyödyntää kuntaliitostilanteissa sekä arjen välttämättömien palveluiden suunnittelussa,
järjestämisessä ja tuottamisessa.
Tutkimus toteutetaan maaseudun palveluohjelmassa omana kokonaisuutenaan, esimerkiksi yliopiston/yliopistojen toteuttamana ja maaseudun palveluohjelman koordinoimana.
Aikataulu suunnittelulle on syksy 2013 ja toteutukselle kevät/syksy 2014.
13
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
Taulukko
6. Miten
maaseudun
palveluaukkojen
ongelmakohdat
ovat tulkittavissa
yksilöTaulukko
6. Miten
maaseudun
palveluaukkojen
ongelmakohdat
ovat tulkittatason
perusoikeusnäkökulmasta?
vissa
yksilötason perusoikeusnäkökulmasta?
Viittaukset
Perustuslakiin
(11.6.1999/731)
Palvelua säätävään lakiin
Lapset, varhaisnuoret ja
lapsiperheet
Julkisen vallan on myös
tuettava perheen ja muiden
lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia
turvata lapsen hyvinvointi
ja yksilöllinen kasvu. PL 19
§ 3 mom.
Lasten päivähoitoa voivat
saada lapset, jotka vielä
eivät ole oppivelvollisuusikäisiä…
Laki lasten päivähoidosta
(19.1.1973/36) 2 § 1 mom.
Kiireellisissä tapauksissa tai
olosuhteiden muutoin niin
vaatiessa kunnan on huolehdittava lasten päivähoidon järjestämisestä muullekin kunnassa oleskelevalle
henkilölle kuin kunnan
asukkaalle. 4 § 3 mom.
Esiselvityksen
tausta aineistoon
Skaala
14
Kunnan keskustaajamassa
sijaitseva päivähoitopalvelu
ei ole perheen käytettävissä. Työ sijaitsee toisessa
suunnassa naapurikunnassa, eikä yhteistyötä kuntien
välillä ole ja lapsen kotihoito pakkovalinta.
Palvelujärjestelmän joustamattomuus tuo ongelmia
kuin myös riittämättömät
resurssit.
(Hämeenaho 2012)
Pitkä matka tuotti hankaluksia täysin tai jokseenkin
samaa mieltä 14 %. Asiointi
monimutkaista ja työläistä
15 % (Virkki ym. 2011, 118
)
Tehty 14 haastattelua,
joiden tieto taustoitettu
ParasSos tutkimushankkeen
vuonna 2009 kerätyn päivähoitopalveluita koskevilla
tuloksilla, jossa 142:sta 13
prosenttia koki päivähoidon
vastanneen huonosti oman
kotitalouden tarpeisiin.
Vrt. Matthies, Kattilakoski ja
Rantamäki 2011. Tarve
esiintyy melkein kaikilla
alueilla (s. 47, 52, 56, 59,
63 ).
Nuoret ja työikäiset
Ikäihmiset
Julkisen vallan on
edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle
oikeus työhön
PL 18 § 2 mom.
Yhdenvertaisuus 6 §
Oikeus sosiaaliturvaan 19 §
Henkilöasiakkaalle
tarjottavat julkiset
työvoima- ja yrityspalvelut ovat maksuttomia.
Lakijulkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012) 6 §
Jokaisella, joka ei kykene
hankkimaan ihmisarvoisen
elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja
huolenpitoon. 19 § 1 mom.
Yhdenvertaisuus 6 §
Liikkumisvapaus 9 §
Julkista työvoima- ja
yrityspalvelua tarjottaessa, kehitettäessä
sekä siitä tiedotettaessa on aktiivisesti
edistettävä yhdenvertaisuuden toteutumista… 8 § 1 mom.
Matka TE-toimistoon
sitä kalliimpi mitä
kauempana palvelu
sijaitsee käyttäjästä,
Sähköinen asiointi ei
onnistu mikäli Internetyhteyttä tai laitteita ei ole, eikä sähköinen asiointi onnistu.
(Sininauhaliitto 2012)
Ei ole tietoa
Kunnan on järjestettävä
alueensa asukkaiden kotisairaanhoito.
Terveydenhuoltolaki
(1326/2010) 25 §
Kunnan on…huolehdittava
seuraavien sosiaalipalveluiden järjestämisestä:
…3) kotipalvelut
Sosiaalihuoltolaki
(17.9.1982/710) 17 §
Kotipalveluilla tarkoitetaan… henkilökohtaiseen
hoivaan ja huolenpitoon…
sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien
ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.
20 §
Kuntien hoivakäynneissä
on viikoittaisia ylärajoja
maaseutukodeissa.
”Kunnissa syrjäisellä maaseudulla asuvat vanhukset
joutuvat
valitsemaan kahden perustuslaillisen oikeutensa
välillä: He joko luopuvat
oikeudestaan tarpeidensa
mukaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin tai oikeudestaan valita asuinpaikkansa. (Tedre ja Pulkkinen 2010)
Tukipalveluista on puute
(mm. Pihlaja 2010)
Tutkimuksessa tehty 10
maaseutukunnan johtajan
puhelinhaastattelut kesällä
2009.
Vrt. Laitinen ja Oinas
2011: 2 hama-aluetta, 359
vastaajasta 19 % yli 75
vuotta ja 22 % 65-74vuotta.
Vrt. Matthies, Kattilakoski
ja Rantamäki 2011. Tarve
kaikilla alueilla (s. 47, 49,
52, 53, 56, 57, 59, 61, 64,
67).
Kulkemisen ongelmakohdat koskettavat kaikkia harvaan asutulla maaseudulla asuvia, mikä
tarkoittaa Suomessa puolta miljoonaa suomalaista (kuntapohjaisen tilastoinnin mukaan
2010). Esiselvitys-hankkeessa on tullut esille myös muita ongelmakohtia, jotka liittyvät
muun muassa sähköisen asioinnin mahdollisuuksiin ja yhdenvertaisuuteen, mahdollisuuksiin liikkua ja hoitaa omaa asiointia kunnan keskuksissa tai muissa taajamissa, julkisten kulkuyhteyksien puutteisiin, pidentyviin koulumatkoihin ja toistuviin ylityksiin koulumatkojen maksimiajoissa, nuorten mahdollisuuksiin osallistua muuhun kuin opetuksen yhteydessä
olevaan sivistykselliseen toimintaan, rakentamislupien saamiseen, ruotsinkielisen väestön
palveluihin (sosiaali- ja terveydenhuollon sekä turvallisuuspalvelut) sekä alueellisiin eroihin
mahdollisuuksissa toteuttaa ja tuottaa omaa kulttuuria.
Lisää tietoa palveluaukoista on nostettu esiin raportin toisessa osassa.
3.2 Toimenpide 2. Normien muutosehdotukset
Maaseudun palveluohjelmassa laaditaan konkreettiset maaseudun palveluihin liittyvät
muutosehdotukset ministeriöille (katso taulukko 6). Koko Suomessa ei voida tulevaisuudessa
säilyttää samoja normeja ja säädöksiä, koska olemassa olevat mahdollisuudet elinvoiman säilyttämiseksi ovat erilaiset pitkien etäisyyksien kunnissa kuin muissa kunnissa11. Palveluiden tuottaminen maaseudulla vaikeutuu muun muassa kilpailusäädösten, hankintalain, henkilöstön
pätevyysvaatimusten, laatusuositusten, kolmannen sektorin ja yleishyödyllisyyden epäselvien
määritelmien vuoksi12.
Maaseudun palveluohjelmalta toimenpide edellyttää paljon aktiivisuutta ja yhteydenottoja etenkin ministeriöiden suuntaan. Toimenpide voidaan toteuttaa yhteistyönä, johon
kutsutaan keskeisten ministeriöiden viranhaltijat sekä Kuntaliiton, yhteistyöhankkeiden
ja tutkimuslaitosten edustajia. Tällä hetkellä on meneillään useita maaseudun palveluita
kehittäviä hankkeita, joissa kartoitetaan myös lainsäädännöllisiä ja muita normiesteitä (esim.
Arjen turvaa kunnissa-hanke, Kyläkauppa-hanke).
Aikataulu on tiukka, mikäli toimenpide halutaan liittää hallituksen kehysriihen päätökseen, jonka mukaan ministeriöt valmistelevat lokakuun 2013 loppuun mennessä ministeriökohtaisen toimintaohjelman vuosille 2014–2017, jolla vähentää kuntien lakisääteisten tehtävien perusteella säädettyjä velvoitteita… Velvoitteiden vähentämisen toimintaohjelman tueksi
käynnistetään vuoden 2014 alusta paikallisia kokeiluja, joissa kokeilun avulla vähennetään
velvoitteita. (Valtioneuvosto 21.3.2013). Toimenpide tulee myös liittää perusoikeustutkimuksen tuloksiin.
15
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
Taulukko 7. Ongelmakohtia josta luodaan normeihin liittyvät muutosehdotuk-
Taulukko
7. Ongelmakohtia josta luodaan normeihin liittyvät muutosehdotukset
set
VM
Palveluiden saavutettavuutta
kuvaavien paikkatietojen saattaminen yleiseen
käyttöön ja niiden hyödyntäminen peruspalvelujen arvioinneissa2.
Verotukseen
liittyviä kysymyksiä koskien
kotitalouksien
korkeampia
kustannuksia
hakeutua palveluiden piiriin.
STM
Paikallisen ennaltaehkäisevän
sosiaali- ja perusterveydenpalvelujen mahdollistaminen maaseudulla, esim.
kyläterveydenhoitaja tai kylälääkäri väestövastuumallin
pohjalta3.
Sosiaaliturvaan
liittyvät esteet
osallistua yleishyödylliseen
palvelutuotantoon (esim. työttömien työllistäminen kylätalkkarina, kotiapurina ym.)
Arjen tukea
hankaloittavan
lainsäädännön
perkaaminen.
esim. hygieniavaatimukset, henkilöstön
pätevyysvaatimukset.
Tarve joustavoittaa erityisesti
henkilöstön kelpoisuutta ja
mitoituksia säänteleviä normeja
LVM
Kyytitakuun
toteuttaminen
kaikilla alueilla.
Kyytihankkeiden
epävarmuuksista
luotettaviin ja
joustaviin palveluihin4.
Kuljetuspalveluiden saavutettavuutta kuvaavien
paikkatietojen
saattaminen
yleiseen käyttöön ja niiden
hyödyntäminen
peruspalvelujen
arvioinneissa.
Valokuituverkon
rakentamisen
voittanut yhtiö ei
rakenna verkkoa.
Kunnissa odotetaan verkon
rakentamista
etäpalveluiden
kehittämiseksi.
Sanktioiden
mahdollisuus?
Tietoliikenneyhteyksien toimivuus ja kattavuus? Turvallisuuskysymys
TEM/YM
SGEI-palveluiden
kansallinen määrittely5
Ei-taloudellisten
palveluiden määrittely
Hankintalaki ja
sen soveltamiseen liittyvät
ongelmakohdat.
Liittyvät pienmuotoisen paikallisen palvelutuotannon mahdollisuuksiin6.
Kyläkauppojen
investointituki ei
toimi puskurina
kyläkauppojen
häviämiselle.
Tukea kehitettävä esim. toimintatapatueksi7.
OKM
Koulukuljetusten
maksimipituudet
sekä niiden jatkuva ylittäminen.
Etäkoulupäivien
mahdollistaminen tai mikrokoulujen kehittäminen harvaan
asutuilla seuduilla esim. kylätaloilla.
Henkilöstön
pätevyysvaatimukset.
Kulttuurilain
selkeyttäminen.
Kulttuurin sisällyttäminen ennaltaehkäisevänä
toimena muihin
palveluihin.
/
Rakentamislupien saamisessa
taajamien ulkopuolelle on vaihtelua kunnittain.
Myös lupien
saanti vapaaajan asuntojen
muuttamiseksi
vakituiseksi
asunnoksi vaihtelee.
3.3 Toimenpide 3. SGEI-palveluiden määrittäminen
Ehdotuksena on, että maaseudun palveluohjelmasta osallistutaan aktiivisesti yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden (SGEI-palvelut = Services of General Economic
Interest) määrittelyn kehittämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriön työelämä- ja markkinaosastolla on SGEI-palvelujen alalla yleinen koordinoiva rooli. Maaseudun palveluohjelman
tulisi välittää tutkittua tietoa maaseudun arkeen liittyvistä SGEI-palveluista asianomaisille
viranhaltijoille.
Tuoreen tutkimuksen (Vihinen ja Moilanen 2013) mukaan joka puolella Suomea on
maaseutualueita, joilla SGEI:n soveltaminen tulee kyseeseen. Määritelmä tulisi mieluummin
olla laaja kuin suppea, koska SGEI -palveluiksi on luettavissa kaikki keskeiset peruspalvelut,
oppivelvollisuutta koskevaa koulutusta lukuun ottamatta. Toimenpide kaipaa erityistä poliittista tukea YTR:ltä. Yhteyden luominen Kuntaliiton lakiasiantuntijoihin tässä asiassa on
16
myös tärkeää, sillä kyse on kuntien toiminnasta. Millä perusteella kunta voi antaa julkisen
palvelun velvoitteen, eli selvittää ns. SGEI-palvelujen pelisääntöjä?
Huomionarvoista on, että SGEI -tutkimuksen mukaan on syytä ennen kaikkea määrittää
taloudelliset ja ei-taloudelliset palvelut, sillä hankintalainsäädäntö ja SGEI ovat työläitä ja
monimutkaisia tapoja hoitaa asioita.
Toimenpiteen työn perustana hyödynnetään MTT Taloustutkimuksen ja Helsingin
yliopiston Ruralia-instituutin teettämän Maaseudun palvelut valinkauhassa - markkinoiden
toimivuus ja SGEI -tutkimuksen tietoa. Toimimattomien markkinoiden osalta on syytä
tehdä lisäselvitystä tietoliikenneyhteyksien ja liikennepalveluiden kattavuudesta, kehittäen
yhteistyötä ELY-keskusten ja toimivaltaisten joukkoliikenneviranomaisten sekä teleoperaattoreiden suuntaan. Työssä voidaan hyödyntää myös Palvelujen saavutettavuus muutoksessa
- maaseudun vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden palveluympäristön kehityssuunnat ja uudet
mahdollisuudet - raporttia.
Toimenpide voidaan toteuttaa heti.
3.4 Toimenpide 4. Palvelumallien ja työkalujen
käyttöönoton edistäminen
Maaseudun palveluohjelman neljäs toimenpide tulee toteuttaa yhteistyössä Kuntaliiton,
kansallisen Lähipalveluhankkeen, keskeisten ministeriöiden sekä muiden käynnissä olevien
hankkeiden (Arjen turvaa kunnissa, Kyläkauppa, Palvelutuuli, suunnitteilla oleva Lapin
palvelumuotoiluhanke ym.) kanssa.
Toimenpiteessä edistetään maaseudun palvelumallien ja työkalujen käyttöön ottamista
kunnissa (ks. liite 1). Toimenpide sisällyttää myös mallien työstämistä. Esiselvitys-hankkeessa koottuja malleja löytyy Innokylän (www.innokyla.fi) hankesivustolta esiselvityshankkeen
tietopankista. Näistä malleista voidaan maaseudun palveluohjelmassa lähteä liikkeelle.
Kuntaliitto hallinnoi kehittämishankkeita, joiden työkaluja voidaan hyödyntää maaseudun palveluiden kehittämisessä. Työkaluista voidaan mainita muun muassa Sähköinen
hyvinvointikertomus, Innokylä, Sopimuksellisuus ja erilaiset kylien kartoitukset ja suunnitelmat. Palvelumuotoilu on myös erittäin tärkeä työkalu, jolla voidaan edesauttaa uusien
palvelumallien käyttöön ottamista (esim. monipalveluauto tai kuvapuhelin) sekä luoda uusia
käyttäjälähtöisiä palvelumalleja yhdessä kaikkien palveluihin liittyvien osapuolten kanssa.
Toimintamalleja työkalujen käyttöön ottamiselle paikallisella tasolla kehitetään esimerkiksi Lapin AVI:n hallinnoimassa Arjen turvaa kunnissa-hankkeessa ja Päivittäistavarakauppa PTY ry:n hallinnoimassa Kyläkaupasta yksityisten ja julkisten palveluiden
yhteenliittymä-hankkeessa sekä suunnitteilla olevassa palvelumuotoilu-hankkeessa, jota
tullaan toteuttamaan Lapissa (Lapin yliopisto, Arjen turvaa kunnissa-hanke, Kuntaliitto).
Esiselvityshankkeessa on tehty mainittujen hankkeiden kanssa yhteistyötä ja on suotavaa,
että Maaseudun palveluohjelma jatkaa sitä, sekä solmii uusia yhteistyökumppanuuksia
esimerkiksi kulttuuripalveluita kehittävien hankkeiden kanssa. Kulttuuripalveluilla on tärkeä
rooli ennaltaehkäisevässä hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä edistävässä palvelutyössä.
Toimenpide kolme liittyy hallituksen kehysriihen päätökseen, jonka mukaan käynnistetään lähipalveluiden kehittämishanke (Valtioneuvosto 21.3.2013). Hankkeeseen osallistuvat
Kuntaliitto, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä muut keskeiset ministeriöt. Toimenpiteen toteuttaminen on syytä aloittaa syksyllä
2013, ja se on syytä ajoittaa Lähipalvelu-hankkeen sekä palvelumuotoilu-hankkeen toteutusten rinnalle.
17
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
3.5 Toimenpide 5. Periaatteen muodostaminen
lähipalveluista
Lähipalveluiden kansallisen periaatteen muodostamiseksi tarvitaan etenkin poliittista
keskustelua. Keskustelun pohjaksi tarvitaan tietoa, esimerkiksi siitä, missä vaiheessa asioiden palvelukäytäntö muuttuu niin paljon, että palvelumallit pitää muuttaa. Maaseudun ja
keskusten lähipalvelut voivat erota toisistaan merkittävästikin. Mitkä lähipalvelut tukevat
maaseudun asukkaiden sujuvaa arkea, ja miten ne tulisi tuottaa? Mikä on esimerkiksi maaseudun näkökulmasta kulttuurilähipalvelua?
Toimenpide liittyy tiiviisti 4. toimenpiteeseen ja Lähipalveluhankkeeseen. Maaseudun
palveluohjelmasta tulee syöttää tietoa maaseudun lähipalveluista Lähipalveluhankkeeseen.
Toimenpiteeseen liittyy myös uuden tiedon kokoaminen maaseudun lähipalveluista, etenkin
lähipalvelukäytänteistä. Zitting ja Ilmarinen (2010, 58) huomioivat tarpeellisuuden selvittää lähipalveluja myös kuntalaisilta. Kuntalaisten näkökulman huomioiminen on jäänyt
palvelujen järjestäjien ja tuottajien varjoon. Uuden tiedon tuottaminen voidaan toteuttaa
esimerkiksi erillisenä tutkimuksena.
Zitting ja Ilmarinen (emt. 52) toteavat, että asiakasnäkökulman tiedostavassa politiikassa
kansalaisten sietämät enimmäisetäisyydet otetaan huomioon palveluja suunniteltaessa. Mitkä
ovat ne lähipalvelut, jotka on määritelty palvelua käyttävän asiakasryhmän, maantieteellisen
alueen ja palvelutyypin mukaan? Kysymykseen vastaamisessa maaseudun palveluohjelman
tulee aktivoida kansalaisjärjestöjä (esim. SYTY, MKK ja Soste ry:n) sekä kansalaisia (järjestöjen, yhdistysten, web-kyselyjen ja keskustelujen yms. kautta) lähipalveluiden periaatteita
muodostettaessa.
Palvelujen keskittymistä voidaan perustella laadun paranemisella, mutta heikkeneekö
palvelun laatu kokonaisuudessaan asukkaiden näkökulmasta kun niihin hakeutuminen käy
hankalammaksi ja kalliimmaksi? Missä vaiheessa lähipalvelun käyttäminen käy mahdottomaksi? Mitä lähipalvelun muotoja tulee ottaa valtakunnalliseen käyttöön? Lähipalvelujen
käyttöön ja niiden saavutettavuuteen on kiinnitettävä huomiota etenkin haja-asutusalueilla19. Missä vaiheessa voidaan normalisoida esimerkiksi käytäntö, jossa kirjastonhoitaja voidaan valtuuttaa hoitamaan harvaan asutulla maaseudulla asuvan ikäihmisen pankkiasioita,
kun tällä ei ole internetpankkia käytössä? Koska palvelukäytäntö muuttuu niin paljon, että
vanhan palvelumallin ylläpitoa ei voida enää edellyttää palvelun järjestäjältä? Missä määrin
palvelun järjestäjä huomioi uudet palvelukäytännöt ja -tarpeet ja uudistaa palvelumallejaan?
Wuori (2013, 55) toteaa, että jos yhteiskunnallisesti tärkeä palvelu on tarjolla toimivilla
markkinoilla, mutta kansalaisen ulottumattomissa, tosiasiallisesti tätä palvelua ei kansalaiselle
ole. Maaseudun lähipalveluista puhuttaessa ja päätettäessä on näin ollen tehtävä selvä ero
palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden välillä. Saatavuus kertoo palvelujen valikoimasta20, palvelujen tarjonta voi teoreettisesti kattaa koko maan, sillä palvelut ovat saatavissa,
vaikkapa kaukana ja ponnisteluja vaatien (Wuori 2013, 63). Saavutettavuudessa on sen
sijaan kysymys ihmisten edellytyksistä päästä palvelujen luokse21. Hämeenaho (2012, 36)
huomioi, että maaseudun palveluista puhuttaessa palvelun läheisyys on miellettävissä palvelun hyväksi saavutettavuudeksi; konkreettisen läheisyyden sijasta tärkeää on, että palvelu on
käytettävissä22.
Esiselvitys-hankkeessa tehtyjen haastattelujen pohjalta kunnanjohtajat kokevat lähipalvelut kuntakohtaisina palveluina23. Sama näkemys nousee vahvasti esille myös Zittingin
ja Ilmarisen tutkimuksessa. He toteavat, että kuntakohtaisuus ei ole tyydyttävä lähtökohta
kuntakoon kasvettua liitosten myötä (emt. 55). Esiselvitys-hankkeen haastatteluissa peräänkuulutettiin valtiollista määritelmää, mutta sitä myös vastustettiin. Määritelmää ei toivota,
vaan mahdollisuuksia paikalliseen soveltamiseen, jolle periaatteet antaisivat tilaa.
18
4Tulevaisuudenavauksia
Maaseudun palvelut ovat laaja kokonaisuus, johon kuuluu koko elämän kirjo ja kaikki
alueelliset eroavaisuudet. Suomessa ei kansallisella tasolla ole virallista toimijaa, jolla olisi
maaseudun palveluista koordinoinnin vastuu. Esiselvitys-hankkeessa on noussut esille selvä
tarve muodostaa kansallisella tasolla toimiva maaseutualueiden palveluiden koordinaatio- ja kehittämistiimi (kuva 3). Suomeen tarvitaan verkostoituva tiimi, joka hallitsee niin
• maaseudun palveluihin liittyvää lainsäädäntöä,
• tutkimus- ja kehittämistyön edistämistä
• kuin neuvonnan ja koulutuksen järjestämisen.
Luonnollinen koordinoija olisi maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR, jossa jo nyt
maaseudun palvelut muodostavat yhden laajan asiakokonaisuuden. Maaseudun palveluiden
eteenpäin viemiseksi tarvitaan kuitenkin myös uusia toimijoita. Miten Suomessa voitaisiin
saada entistä enemmän maaseudun palvelutoimijoita verkostoitumaan? Voisiko mallia hakea
Tanskasta ja Ruotsista REGLAB -konseptista24? REGLAB verkostoyhteistoimintamalli mahdollistaisi laajemman toimijajoukon, uusien toimijoiden osallistumisen maaseutualueiden
palveluiden kehittämiseen ja samalla maaseudun erityisolosuhteiden, tarpeiden ja palvelumallien tiedon ja osaamisen levittämisen laajemmin palvelujärjestäjille ja -tuottajille.
Kuva 3. Maaseudun palveluiden kansallinen kehittämis- ja koordinaatiotiimi
Kuva 3. Maaseudun palveluiden kansallinen kehittämis- ja koordinaatiotiimi
19
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
Avoin tiedottaminen maaseudun palveluihin liittyvistä ratkaisuista ja ongelmista on avainasia. Maaseutualueilla on tietoa ja taitoa arjen välttämättömien palveluiden kehittämiseksi, mutta tiedon saatavuus pitää varmistaa; toisin sanoen, miten saadaan riittävästi tietoa
paikallisistajapalveluista
kansallisen päätöksenteon tasolle, ja miten saadaan riittävän nopeasti
Palveluaukkoja
paikallisia ratkaisuja
tietoa, jotta esillä oleviin asioihin ehditään reagoida.
Maaseudun palveluihin kohdistuvat haasteet eivät tule lähivuosina helpottumaan, vaan
niiden turvaamisen, kehittämisen ja palauttamisen eteen on tehtävä yhä määrätietoisempaa
työtä (taulukko 8).
Koordinointi
Taulukko 8. Maaseudun palvelujen kehittämis- ja koordinaatiotiimin työkokoTaulukko
naisuus8. Maaseudun palvelujen kehittämis- ja koordinaatiotiimin työkokonaisuus
Tematiikka
Toimet
Perusoikeudet
Sisällöntuotanto
Ongelmien ja niiden ratkaisujen konkretisointi
Tiedotus ja
tiedon kulku
Ongelmien ja ratkaisujen nostaminen yhteiskunta- ja
päiväpolitiikan agendalle
Kehittämistyö
Kehittämistyön edistäminen
Lait ja normit
Ratkaisut
”Maaseutu”
Lähteet
Eduskunta. (21. 12 2012). Eduskunnan kirjelmä EK 36/2012 vp – HE 95/2012 vp, HE 166/2012
vp. (http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=utpev&${BASE}=faktautpev&${
THWIDS}=0.54/1367494854_516540&${TRIPPIFE}=PDF.pdf ) Haettu 29.1.2013.
Haverinen, R.;& Ilmarinen, K. (Toim.). (2008). Hyvinvoinnin arki maaseudulla - Tekeviä käsiä ja
tietoteknologiaa. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 3/2008.
Helminen , V.;Nurmio, K.;Rehunen, A.;Ristimäki, M.;Oinonen , K.;Tiitu, M.;ym. (2012). Kaupungin-maaseudun aluetypologian muodostamisperiaatteet - tekninen menetelmäkuvaus. Suomen ympäristökeskus SYKE.
Hämeenaho, P. (2012). Palvelujen saavutettavuus harvaan asutulla maaseudulla. Esimerkkinä lasten
päivähoitopalvelut. Janus vol. 20 (1) , 32-46.
Korpinen, E. (Toim.). (2010). Eläköön kyläkoulu! Juva: PS-kustannus.
Laitinen, T.;& Oinas, P. (2012). Arjen turvaa kylissä - Tutkimus vapaaehtoistoiminnan ehdoista ja mahdollisuuksista sivukylissä. Rovaniemi: Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 60.
Lehtola, I. (2008). Matkalla maalta markettiin - Liikkuminen ja palvelujen muutos .
20
Leinamo, K. (2010). Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, vuosina 2001-2009 toteutettujen
maaseutu-kaupunki -kuntaliitosten tarkastelua (http://www.uwasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952476-318-9.pdf ) Haettu 4.6.2012. Levón-instituutti.
Malinen, P.;Kytölä, L.;Keränen, H.;& Keränen, R. (2006). Suomen maaseututyypit 2006. Maa- ja
metsätalousministeriö.
Matthies, A.-L.;Kattilakoski, M.;& Rantamäki, N. (2011). Maaseudun hyvinvointipalvelujen kehittäminen kansalaisosallistumisen ja yhteisöllisyyden pohjalta. Kampa-hankkeen tutkimus- ja kehittämisraportti I. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 9/2011.
Oinas, P. (2011). Arjen turvaa kylissä -tutkimushanke loppuraportti (projektikoodi 34677). Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sosiaalityö -oppiaine.
Palmgren, M. (2011). Lapin malli sisäisen turvallisuuden verkostoyhteistyössä - Sosiaalisesti ja taloidellisesti kestävää arjen turvaa. Rovaniemi: Lapin aluehallintoviraston julkaisuja 1/2011.
Palmgren, M.;Iso-Heiko, M.;Kinnula, R.;Mathlein, M.;& Perttunen, U.-M. (2.4.2013). Arjen turvaa
kunnissa. Arjen turvaa ja palveluja kuntalaisille – taloudellisuutta ja tehokkuutta kunnille. Arjen turvaa
kunnissa -hankkeen tilanneraportti. Lapin aluehallintovirasto.
Pihlaja, R. (2010). Kolmas sektori maaseutukunnissa. Helsingin Yliopisto Ruralia-instituutti julkaisuja
19.
(ei pvm). Pitkien etäisyyksien kuntien kuntalaislähtöiset palveluratkaisumallit 2015-2025.Loppuraportti
12.6.2009. Valtiovarainministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, FCG Efeko
Oy.
Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus. (22.6.2011). Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston kanslia (http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf ) Haettu 3.5.2012.
Rehunen , A.;Rantanen , M.;Lehtola, I.;& Hiltunen, M. J. (Toim.). (2012). Palvelujen saavutettavuus muutoksessa - Maaseudun vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden palveluympäristön kehityssuunnat ja uudet mahdollisuudet. Helsingin Yliopisto Ruralia-instituutti, raportteja 88.
Sisäasiainministeriö. (2009). Turvallisuus harvaan asutuilla alueilla. Sisäasiainministeriön julkaisuja
20:2009.
Tedre, S.;& Pulkkinen, A. (2010). Kulkeminen avaimena ikääntyvien maalla asumisen mahdollisuuksiin. Yhteiskuntapolitiikka 76 (2011):3, 300-308.
Tedre, S.;& Pulkkinen, A. (2010). Vanhuksen paikka maaseudulla. Maaseudun Uusi Aika 1/2010,
5-16.
Tedre, S.;& Pulkkinen, A. (2012). Vastapuhe maaseudun ikääntymisen ongelmakeskeisyydelle eläkeläiset kyläyhteisön kehittäjinä. Teoksessa M. Kattilakoski;A. Kilpeläinen;& P. Peltomäki (Toim.),
Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle (ss. 67-83). Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 1/2012.
Työ- ja elinkeinoministeriö TEM. (2012). Maaseutupoliittinen toimenpideohjelma 2012-2015. Työja elinkeinoministeriön julkaisuja 44/2012.
Valtioneuvosto. (3. 21 2013). Hallitus on sopinut valtiontalouden kehyksistä: Vahva panostus
kasvuun, työllisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja vakauteen (http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/
tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=380061) Haettu 22.3.2013.
Valtiovarainvaliokunta. (13. 12 2012). Valiokunnan mietintö VaVM 39/2012 vp – HE 95/2012
vp, HE 166/2012 vp (http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=utpvm&${B
ASE}=faktautpvm&${THWIDS}=0.11/1367495051_508935&${TRIPPIFE}=PDF.pdf ) Haettu
29.1.2013.
21
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
Vihinen, H.;& Moilanen, H. (Toim.). (2013). Maaseudun palvelut valinkauhassa - markkinoiden
toimivuus ja SGEI. Helsinki: MTT Taloustutkimus raportteja 81.
Virkki, T.;Vartiainen, A.;Kettunen, P.;& Heinämäki, L. (2011). Sosiaalipalvelut muutoksessa - Kuntalaisten ja henkilöstön näkemyksiä Paras-uudistuksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL Raportti
56/2011.
Wuori, O. (2013). Palvelujen saavutettavuus - pääseekö maaseudulla markkinoille? Teoksessa H. Vihinen;& H. Moilanen (Toim.), Maaseudun palvelut valinkauhassa - markkinoiden toimivuus ja SGEI
(ss. 39-66). Helsinki: MTT Raportti 81.
Zitting, J.;& Ilmarinen, K. (2010). Missä on lähipalvelu? Lähipalvelukäsitteen määrittely ja käyttö
julkisissa asiakirjoissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL raportti 43/2010.
Viitteet
1
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.6.2011.
2
Työ- ja elinkeinoministeriö 26.6.2012, 18
3Internetsivusto:
4
Rehunen ym. 2012
5
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.6.2011
6
Vrt. Palmgren ym. 2013
7
Katso mm. Haverinen ja Ilmarinen 2008, Pihlaja 2010, Hämeenaho 2012
8
Sisäasiainministeriö 2009
9
Malinen ym. 2006 (vasemmalla) ja Helminen ym. 2012 (oikealla)
10
Mm. Korpinen 2010, 279, Pihlaja 2010, 43, 58, Tedre ja Pulkkinen 2010, 13, Matthies,
Kattilakoski ja Rantamäki 2011, 78, Tedre ja Pulkkinen 2011, Virkki ym. 2011, 125, 128,
Hämeenaho 2012, 33–34, 39, Tedre ja Pulkkinen 2012, 71, Rehunen ym. 2012, 17.
11
Pitkien etäisyyksien kuntien kuntalaislähtöiset palvelumallit 2015–2020 -hankkeet
loppuraportti
12
Pihlaja 2010, Matthies, Kattilakoski ja Rantamäki 2011, Vihinen ja Moilanen 2013,
Matthies ja Rantamäki 2013
13
Rehunen 2012
14
Esim. Ylä-Vieksin kyläyhdistyksen hallinnoima Vieksi vie -hankkeen Sujuva Arki
osahankkeessa kehitetty Kyläterveydenhoitaja-malli
15
Esim. Tedre ja Pulkkinen 2011, 304, 306, Rehunen 2012
16
Pihlaja 2010, Vihinen ja Moilanen 2013
17
Vihinen ja Moilanen 2013
18
Maaseudun palvelut politiikkadialogi
19
Zitting ja Ilmarinen 2010, 59
20
Rehunen ym. 2012, 15
21
Zitting ja Ilmarinen 2010, 16
22
Vrt. Zitting ja Ilmarinen, 52, Lehtola 2008, 15, 27
23
Vrt. Suomen Kuntaliitto 2007
24
http://www.reglab.se/, http: //www.reglab.dk/
22
Liite 1.
Toimenpiteeseen 4. Palvelumallien ja työkalujen
käyttöönoton edistäminen
Maaseutupalvelujen sovittaminen kunnan johtamis- ja palvelujärjestelmään
Alla olevaan kuvaan on koottu sellaiset työkalut, joiden käyttöön ottamista voidaan maaseudun palveluohjelman kautta edistää kunnissa. Toiminnan pohjalla on oltava yhteiset
tavoitteet parantaa maaseudun asukkaiden koettua hyvinvointia ja turvallisuutta ja edistää
olemassa olevien resurssien tehokkaampaa käyttöä.
Maaseudun arjen välttämättömiä palveluja ovat samat kuin kunnan muutkin palvelut.
Maaseutupalvelujen järjestämisessä on kyse siitä, kuinka hyvin maaseudun tarpeet tuodaan
esille ja huomioidaan yhteisiä resursseja suunnattaessa.
Paikalliset tarpeet, olosuhteet ja voimavarat
Sähköinen
hyvinvointikertomus
Laaja-alainen
hyvinvointi- ja
turvallisuustyöryhmä
Sujuvaa arkea
tukevat maaseudun
palvelukokonaisuudet
TTS
Hallintosääntö
Asukkaat
Kuntastrategia
Sähköinen
hyvinvointikertomus
Palvelutarjotin
Hankesalkku
Järjestöt
Yritykset
Kansallisten ja aluetoimijoiden
verkostot
Yllä olevassa kuvassa on hahmotettu kokonaisuutta, jossa maaseutupalvelujen toteutus on
sisällytetty kunnan johtamis- ja palvelujärjestelmään. Kuvan keskeisin sanoma on se, että
sujuvaa arkea tukevat maaseudun palvelukokonaisuudet edellyttävät laaja-alaista yhteistyötä
ja olemassa olevien resurssien tehokasta hyödyntämistä. Kuvaa voidaan jäsentää seuraavalla
tavalla:
• Sähköinen hyvinvointikertomus on kuntajohtamisen väline, joka kokoaa kuntien
lakisääteiset ohjelmat, paikalliset tarpeet (esim. kylien hyvinvointi- ja turvallisuuskartoitus) ja olemassa olevat resurssit.
• Laaja-alainen hyvinvointi- ja turvallisuustyöryhmä (kunnan poliittinen ja virkamiesjohto, viranomaiset, järjestöt, elinkeinoelämä, seurakunta…) määrittelee paikallisista
tarpeista nousevat painopistealueet.
23
Palveluaukkoja ja paikallisia ratkaisuja
• Paikallisesti sovittuihin painopistealueisiin (ikäihmisten kotona asumisen tukeminen,
nuorisotakuun toteuttaminen yms.) muodostetaan sujuvaa arkea tukevat palvelukokonaisuudet.
• Asukaslähtöiset palvelukokonaisuudet muodostetaan eri tahojen olemassa olevista
toiminnoista (palvelutarjotin) esimerkiksi palvelumuotoilun avulla. Palveluaukot
paikataan toimintoja mukauttamalla, yhteistyöllä tai yhteisillä hankkeilla (toimintamalleja hyvät käytännöt -työkalupakeista).
• Painopistealueet nostetaan kuntastrategiaan, kunnan toiminnan ja talouden suunnitteluun sekä budjetointijärjestelmään.
• Palvelukokonaisuudet ja niihin liittyvät eri tahojen toimenpiteet kirjataan sähköiseen
hyvinvointikertomukseen (sopimuksellisuus). Erityisesti järjestöjen, vapaaehtoistoiminnan ja hankkeiden resurssit (kootaan hankesalkkuun) tulee yhdistää palvelujärjestelmään sopimusvaraisesti.
24
© Copyright 2024