1. No category

Rapsi tähtäimessä
Svensk Raps AB:n raportti
Projekt 20/20
Sisältö
3
4
6
8
10
12
14
16
18
20
22
Yhden kruunun panostus tuotti 10 kruunua Projekt 20/20
-projektin avulla
Vesi ja mururakenne ratkaisevat kevätrapsin taimettumisen
Kaikki menetelmät käyttökelpoisia
Syysöljykasvit pitää kylvää aikaisin
Ajankäyttö puhuu puimurikylvön puolesta
Monipuolinen torjunta ehkäisee resistenssiä
Syys-N rakentaa kasvustoa
Syysrapsi imuroi typpeä maasta
Pitkä pöytä syö
Syysrapsi paras esikasvi vehnälle pienemmällä
typpipanoksella
Hivenravinteet ovat öljykasvien vakuutus
Projektien rahoittajat: Stiftelsen Svensk
Oljeväxtforskning, Stiftelsen
Lantbruksforskning ja Svensk Raps AB.
Tuotanto: Jens Blomquist, Agraria Ord & Jord
Layout ja alkuperäisteos: LIME AB
Paino: Vammalan Kirjapaino Oy
2
Kannet: Raps i fokus (Rapsi tähtäimessä)
kokoaa Projekt 20/20 -projektin kokemuksia.
Kasvia tutkittiin useasta näkökulmasta usean
vuoden ajan. Tuloksena on saatu lisää tietoa
ruotsalaisia öljykasvinviljelijöitä palvelemaan.
Valokuva: Jens Blomquist
Suomenkielinen käännös: Thomas Antas
Yhden kruunun panostus
tuotti 10 kruunua Projekt
20/20 -projektin avulla
T
alvella 2004–2005 Svensk Rapsin hallitus toimitusjohtaja Johan Biärsjön johdolla ennusti, että
ruotsalaisen rapsinsiemenen kysyntä tulisi kasvamaan. Silloin nähtiin, että myös hehtaarisatoja tulisi parantaa sekä pitkään 50 000 hehtaarin tienoilla pysynyttä viljelyalaa tulisi lisätä. Näistä syistä päätettiin
käynnistää projekti, tavoitteena nostaa ruotsalaista öljykasvintuotantoa monella tavalla. 20/20-projektin tavoitteeksi otettiin, että satotason tulisi nousta 20 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2010. Samana ajanjaksona tuotantokustannusten tulisi alentua 20 prosenttia.
Projektille asetettiin työryhmä johon tuli edustajia
Svensk Rapsin viljelyn kehittämisryhmästä. Projektiryhmään kuulivat Kjell Gustavsson, Svenska Lantmännen, Roland Lyhagen, Svalöf Weibull, Christer
Nilsson, SLU (Ruotsin maatalousyliopisto), Johan
Biärsjö, Svensk Raps AB ja Bengt Nilsson, tutkimussäätiön tieteellinen edustaja. Projektinjohtajaksi rekrytoitiin Albin Gunnarson.
Projektille määriteltiin painopistealueet ja siihen sidottiin tutkijoita. Aloitusvaiheessa luotiin myös joukko kansainvälisiä kontakteja. Projektityhmä vieraili
ranskalaisen tuottajajärjestön CETIOM:n luona ja Albin Gunnarsson teki opintomatkan Kanadaan. Alkuvaiheessa resursseja kohdennettiin maaperän rakenteeseen, korjuutekniikkaan sekä typen hyödyntämiseen. Aikaisessa vaiheessa projektia oli selvää, että
syyskehitys on syysrapsille tärkeää. Tästä lähtökohdasta tehtäväksi otettiin voimakkaan syyskasvuston
muodostaminen kylvöajankohdan ja typpilannoituksen avulla.
Kevätrapsin kohdalla viljelyvarmuuden parantaminen muodostui tärkeäksi. Yhteyksiä luotiin sekä Ka-
nadalaiseen Canola Counciliin että suomalaiseen öljykasvituotantoon. Viljelyvarmuutta ja kasvuston perustamista priorisoitiin, mutta vaikeat kirppatuhot
ovat häirinneet työtä.
20/20-projektin tuloksia on julkistettu jatkuvasti
Svensk Frötidning -lehdessä, konferensseilla ja viljelijäkokouksissa. Projektin kanssa rinnakkain on julkistettu kaksi esitettä – Vägen till 5 ton ja Vässad vårraps. Projektin päätteeksi pidettiin marraskuussa
2011 konferenssi Linköpingissä, jossa oli 200 osallistujaa. 20/20-projekti on herättänyt suurta huomiota
sekä Ruotsissa että kansainvälisesti. Se on johtanut
tärkeään tiedonvaihtoon Kanadan, Saksan, Ranskan,
Tanskan ja Suomen kanssa, ruotsalaisten öljykasvinviljelijöiden hyväksi.
Kaiken työn ovat rahoittaneet ruotsalaiset öljykasvinviljelijät itse, kerättyjen viljelymaksujen muodossa,
mutta myös SLF:n keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden kautta keräämien maksujen muodossa. Lisäksi
Svensk Rapsin omistajayhtiöt ovat tukeneet projektia.
20/20-projektiin on yhteensä investoitu noin 5 miljoonaa kruunua. Käytetyt 5 miljoonaa ovat antaneet
hyviä tuloksia. Kokonaisuudessaan 20/20-projekti on
pystynyt nimeämään keinoja, joiden tuottama lisäarvo on yli 50 miljoonaa kruunua vuosittain. Se tarkoittaa kymmenen kruunun tuottoa jokaiselle panostetulle kruunulle.
Päätöskonferenssin materiaalista on koottu loppuraportti Rapsi tähtäimessä (Raps i fokus), joka sinulla
nyt on käsissäsi. Hyviä lukuhetkiä!
Albin Gunnarson
Agronomi ja
Projektinjohtaja
Bengt Nilsson
Stiftelsen Svensk Oljeväxtforskning -säätiö
3
Vesi ja mururakenne
ratkaisevat kevätrapsin
taimettumisen
· Kevätrapsi tulee kylvää sopivan aikaisin, ei liian matalaan ja hyvin äestettyyn maahan.
· Kasville käyttökelpoinen vesi kylvösyvyydessä on avaintekijä.
· Riittävän pienten murujen muodostama haihtumissuoja suojaa kylvöalustaa liialliselta kuivumiselta.
Arvokas vesi.
Keväällä maaperä
muuttuu nopeasti
lähes veden
kyllästämästä
pintakuivaksi. Vettä
on säästettävä
taimettumisen
varmistamiseksi.
Kuva: Jens Blomquist
Teksti: Johan Arvidsson, SLU, maaperän ja ympäristön laitos
Ö
ljykasvin siemenelle on ominaista alhainen
tuhannen jyvän paino ja siten alhainen ravinnesisältö. Siitä johtuen siemen on kylvettävä
suhteellisen matalaan. Näin ollen pintamaan kuivuus
voi vaikeuttaa taimettumista niin kevät- kuin syyskylvöillä. Kevätöljykasveja viljellään perinteisesti pääosin
itäruotsissa, alueilla joille on ominaista alkukesien
kuivuus. Tämä asettaa erityisen suuria vaatimuksia
kylvöalustan muokkaamiselle.
Sekä märkää että kuivaa
Keväisille kylvöolosuhteille on tyypillistä, että maaperä muuttuu veden kyllästämästä sellaiseksi, että vesimäärä vaihtelee suuresti maaperässä. Varsinkin jäykät
maat voivat kuivua nopeasti pinnastaan, mikä hidastaa kuivumista. Pintakerroksen alla maa on kuitenkin
liian märkää muokattavaksi. Siten syntyy voimakas
vesipitoisuuden rajapinta, jossa maan pintakerroksen
vesipitoisuus voi olla lakastumisrajan alapuolella,
vaikka maa muutaman senttimetrin syvyydessä on
edelleen kosteaa. Keväällä kylvöalustan muokkaamisen tarkoituksena on näissä olosuhteissa luoda edellytykset sellaiselle siemenen asettamiselle, jolla saavutetaan tasainen, nopea ja varma taimettuminen.
Neljän kohdan ihanne
4
1980-luvulla kuvailtiin ihanteellinen kylvöalusta, niin
kuin se on esitetty kuvassa 1:
1. Siemen sijoitetaan kiinteälle alustalle, joka on riittävän kostea varmistaakseen itävyyden sekä hyvä
kyky johtaa vettä siemenelle.
2. Siemenen päällä on riittävän paksu löyhästi muokattu kerros pieniä muruja suojaamassa haihtumiselta.
3. Pinnassa on karkeampi mururakenne suojaamassa
kuorettumilta.
4. Ravinteet on sijoitettu hieman syvemmälle, sivuun
siemenestä varmistamaan ravinteiden saanti.
Kiinteän kylvöalustan tarve pienempi
Kuvan 1 mukainen kylvöalusta on suurelta osin pätevä myös tänä päivänä. Pinnan karkeamman mururakenteen tarve (kohta 3) voidaan kuitenkin ehkä kyseenalaistaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuorettumaa vähentävä vaikutus on kyseenalainen. Kylvötekniikan muutokset, siirtyminen laahavantaista
painotettuihin lautasvantaisiin, on myös vähentänyt
kiinteän kylvöalustan tarvetta.
Savella vaikeaa
Miten teoria suhteutuu käytäntöön? Göran Kritz tutki
tätä hyvin laajasti pistokokein 1970-luvulla, tutkiessaan noin 300 ruotsalaista kylvöalustaa. Kylvöalustan
ominaisuuksia verrattiin muun muassa maan savipitoisuuteen. Tutkimus osoitti, että jäykkien ja keskijäykkien savien pintamaan vesipitoisuus normaalisti
on alle lakastumisrajan. Kasvin käytettävissä olevan
veden taso saavutettiin kevyillä savilla 2–3 senttimetrin syvyydessä, kun se jäykillä savilla oli viiden senttimetrin syvyydessä. Tästä johtuen on vaikea perustaa kevätöljykasvustoja jäykille saville käyttäen normaalia 3 senttimetrin kylvösyvyyttä! Mutta mikään
ei ole mahdotonta ja kevätöljykasvien viljelijät voivat
vaihdella muokkaustapaa, kylvöajankohtaa, kylvösyvyyttä ja äestyksen voimakkuutta vaikeuksien voittamiseksi.
Sopivan aikaisin on paras
Sato, suhteellinen
2008
A. Aikainen kylvö (21/4)
100
B. Normaali kylvö (28/4)
93
C. Myöhäinen kylvö (6/5)
71
Taimien lukumäärä, kpl/m2
A. Aikainen kylvö (21/4)
112
B. Normaali kylvö (28/4)
141
C. Myöhäinen kylvö (6/5)
82
Äes töihin
2009
2010
2011
100
100
92
100
105
110
100
114
87
Keskiarvo
100
103
90
97
97
79
121
149
152
87
55
34
104
110
87
Sato, suhteellinen
a. 2 äestyskertaa
100
b. 4 äestyskertaa
104
Taimien lukumäärä, kpl/m2
a. 2 äestyskertaa
62
b. 4 äestyskertaa
67
1. Kylvö matalaan
100
2. Kylvö syvään
93
Taimien lukumäärä, kpl/m2
1. Kylvö matalaan
110
2. Kylvö syvään
105
Kasvi
2009
2010
2011
100
97
100
102
100
109
Keskiarvo
100
100
93
88
137
157
33
84
93
109
Taulukko 2. Kylvö syvään (4 cm) tuotti selvästi parhaan tuloksen
2011, jolloin alkukesä oli kuiva, mutta aikaisempina vuosina matala
kylvö tehtiin jonkin verran liian syvään (3 cm), joten koejäsen 1, eli kylvö matalaan (2 cm), sai hieman tasoitusta.
Kylvöaika, syvyys ja äestys haltuun
Uusissa kokeissa verrattiin kolmea kylvöaikaa, kahta
kylvösyvyyttä ja kahta äestysvoimakkuutta. Kylvö suoritettiin normaaliin aikaan, sekä yksi ja kaksi viikkoa
tämän jälkeen käyttäen laahavantaita joka sijoittivat
siemenen kylvöpohjalle. Erot koejäsenten taimettumisessa olivat suuria. On kuitenkin huomionarvoista, että
erot lopullisessa sadossa eivät olleet suuria. Tämä osittaa, miten hyvä kyky öljykasveilla on kompensoida
huonoja kasvustoja. Keskimmäinen kylvöajankohta
antoi keskimäärin suurimman sadon, kun taas viikkoa
myöhäisempi kylvö tuotti selvästi pienemmän sadon ja
huonomman taimettumisen (taulukko 1). Kylvösyvyyskokeet osoittavat, että kylvö 2 senttimetriin on liian matala ja että siemen tulee sijoittaa 3–4 senttimetrin
syvyyteen (taulukko 2). Äestyskertojen lisääminen
kahdesta neljään tuotti suunnilleen saman taimilukumäärän, mutta sato oli neljällä äestyskerralla 4 prosenttia korkeampi (taulukko 3).
Soveltuu aurattomaan viljelyyn
Öljykasveja pidetään usein herkkinä tiivistymiselle ja
siitä syystä soveltumattomina aurattomaan viljelyyn.
Suuri määrä kokeita kuitenkin osoittaa öljykasvien
tuottavan saman sadon kyntämällä kuin kyntämättä
(taulukko 4). Auraton viljely voi johtaa parempaan
taimettumiseen, koska maa jää syksyn jäljiltä tasaisemmaksi. Kannattaa kuitenkin olla varuillaan. Ultunassa vuonna 2008 tehdyissä kokeissa, jolloin kevät
oli kuiva, todettiin joissakin kohdin taimettumisen
olevan huonompaa aurattomassa viljelyssä. Syy tähän
lienee se, että kylvöalusta usein keväällä jää jonkin
verran karkeammaksi kuin kynnetyillä mailla, mikä
johtaa huonompaan haihtumissuojaan. Kylvöalustan
muokkaamista ei siis voi jättää tekemättä vaikka soveltaakin vähennettyä muokkausta.
2010
2011
100
102
100
100
100
110
Keskiarvo
100
104
85
83
134
147
57
60
85
89
Sama kevätrapsisato auroilla ja ilman
Syvä kylvö tuo varmuutta
2008
2009
Taulukko 3. Yhtenäkään vuonna ei sato alentunut kahden ylimääräisen äestyskerran johdosta. Vuonna 2011, jolloin sateita saatiin vasta kesäkuun puolivälissä, kaksi ylimääräistä äestyskertaa tuotti erityisen hyvän tuloksen 10 prosentin lisäsadon muodossa.
Taulukko 1. Kylvö noin viikko aikaisimman mahdollisen ajankohdan
jälkeen antoi keskimäärin parhaan tuloksen. Vuonna 2010 oli kylmää
ensimmäisen kylvön jälkeen, mikä suosi myöhäistä kylvöä.
Sato, suhteellinen
2008
Syysvehnä
Kevätvehnä
Ohra
Kaura
Syysöljykasvit
Kevätöljykasvit
Herne
Peruna
Sokerijuurikas
Suhteellinen sato, auraton
viljely. Kynnetty = 100
97
102
100
98
96
100
90
95
95
Kokeiden lkm
284
44
241
126
47
34
15
11
23
Taulukko 4. Eri kasvien suhteellinen sato aurattomassa viljelyssä, kun kynnetty = 100. Tulokset vuosilta 1986–2011.
Ihanne pitää
Kuva 1. 1980-luvulla kuvailtiin ihanteellinen kylvöalusta, mikä edelleen on pääosin voimassa. Kylvöalustassa oli 4 tekijää.
1. Siemen sijoitetaan kiinteälle alustalle joka on
riittävän kostea varmistaakseen itävyyden sekä
hyvä kyky johtaa vettä siemenelle.
2. Siemenen päällä on riittävän paksu löyhästi
muokattu kerros pieniä muruja suojaamassa
haihtumiselta.
3. Pinnassa on karkeampi mururakenne suojaamassa kuorettumilta.
4. Ravinteet on sijoitettu hieman syvemmälle sivuun
siemenestä varmistamaan ravinteiden saanti.
Oppeja vanhemmista ja uudemmista
kokeista:
· Kevätöljykasvien varma taimettuminen jäykillä mailla on
fysikaalisesti mahdollisen rajoilla.
· Kylvö neljään senttimetriin on taimettumisen kannalta
varmempaa kuin matala kylvö.
· Kylvä aikaisin, mutta vältä kylvämistä kylmällä säällä tai kun
kylmää säätä on odotettavissa.
· Öljykasvit ovat viljoja herkempiä alhaisille lämpötiloille kylvön
jälkeen.
· Ylimääräinen äestys lisää satoa, jos kylvön jälkeen on kuivaa.
· Kevätöljykasvit soveltuvat hyvin aurattomaan viljelyyn.
Kylvöalustan muokkaamisessa ei kuitenkaan saa olla
huolimaton!
· Syksyllä tehty lautasäestys voi johtaa liian matalaan
muokkaukseen ja huonompaan kylvöalustaan verrattuna
piikkikultivaattoriin.
5
Paras taimettuminen.
Taimettuminen ja kasvu syksyllä
olivat parhaita tavanomaisesti
kynnetyillä koejäsenillä. Kuva:
Jens Blomquist.
Kaikki menetelmät
käyttökelpoisia
· Satoerot pieniä syysrapsin taimettumiskokeissa 2007–2010 – kaikki menetelmät ovat käyttökelpoisia syysrapsille.
· Aikatekijä ja alhaisemmat kustannukset puhuvat aurattoman perustamisen puolesta.
· Kyntäminen torjuu kuitenkin jäännösviljaa, rikkoja sekä etanoita,
mikä voi olla kyntämisen peruste – varsinkin kevyemmillä mailla.
Teksti: Johan Arvidsson, SLU, maaperän ja ympäristön laitos
P
rojekt 20/20 -projektin puitteissa tehtiin vuosina
2007–2010 suuri määrä kokeita, joilla verrattiin
erilaisia syysrapsin perustamismenetelmiä.
Kyntäen paras taimettuminen
Syksyllä 2006 käynnistettiin koesarja R2-4141 erilaisilla muokkausmenetelmillä syysrapsin kylvöä varten
– katso koeasetelma.
Taimettuminen oli keskimäärin parasta normaalisti
kynnetyillä koejäsenillä (taulukko 1). Taimettuminen
oli huonointa hajakylvetyillä koejäsenillä, varsinkin
kun multaus suoritettiin kultivaattorilla, mikä perustelee siemenmäärän lisäämistä noin 30 prosentilla.
Kasvu oli syksyllä keskimäärin jonkin verran parempaa kynnetyllä koejäsen A:lla. Talvehtimisen kynnyksellä esiintyneet kasvuerot olivat kuitenkin pääosin tasoittuneet sadonkorjuuseen mennessä (taulukko 2). Muokkaus lautasäkeellä koejäsen C:llä sekä
kultivaattorilla koejäsen D:llä tuottivat 2 ja 1 prosenttia alhaisemman sadon kuin kyntäminen, kun taas
hajakylvö tuotti 3–4 prosenttia alhaisemman sadon
(koejäsenet E–F). Syväkuohkeutus koejäsen G:llä ei
tuottanut korkeampaa satoa kuin pinnallisempi
muokkaus.
6
Vähemmän suorakylvettyjä taimia
Vuosina 2008–2010 tehtiin toinenkin koesarja syysrapsin perustamiseksi (R24143 – katso koeasetelma).
Myös siinä taimettuminen oli parasta kyntämisen
jälkeen. Keskimäärin kultivaattorilla perustetut koejäsenet tuottivat 10 prosenttia vähemmän taimia,
vaikka käytettiin suurempaa siemenmäärää. Suorakylvössä taimien lukumäärä väheni 25 prosenttia.
Keskimäärin erot taimien lukumäärissä olivat pieniä,
verrattaessa suorakylvöä esimuokkaimen kanssa ja ilman. Useassa kokeessa pinnan muokkaaminen kuitenkin tuotti huomattavasti paremman kasvuston
kuin puhdas suorakylvö – katso kuva.
Satovaihtelut olivat melko suuria koepaikkakuntien
välillä (taulukko 3). Kultivaattorikylvö tuotti keskimäärin hyvän sadon, mutta huonomman sadon kuin
kynnetyt jäsenet molemmissa skoonelaisissa kokeissa,
mikä on johdettavissa huonompaan taimettumiseen.
Kultivaattorikylvöllä paras netto
Kannattavuus esitetään kuvissa 1 ja 2. Sarjassa R24141 tuotot vähennettynä kyntämisen kustannuksilla
koejäsen A:ssa olivat vajaat 600 kruunua alhaisemmat
kuin aurattomissa jäsenissä, jotka olivat keskenään lähellä toisiaan. Jos huomioidaan myös korkeammat
Koeasetelma R2-4141
Koeasetelma R2-4143
A. Kyntö normaaliin syvyyteen
B. Matala kyntö
C. Pinnallinen muokkaus lautasäkeellä
(Carrier tms.)
D. Kultivaattori 10–15 cm
E. Hajakylvö sänkeen, multaaminen
lautasäkeellä, jyrääminen
F. Hajakylvö sänkeen, multaaminen
kultivaattorilla, jyrääminen
G. Syväkuohkeutus, pinnallinen
muokkaus (kuten jäsen C)
A. Kyntö noin 20 cm, kylvöalustan
muokkaus
B. Carrier tai TopDown matalaan, noin
5–10 cm, tavanomainen kylvö
C. TopDown matalaan, noin 10 cm,
BioDrill (kylvöyksikkö)
D. TopDown syvään, noin 20 cm,
BioDrill
E. Suorakylvö Rapid etumuokkaimella
F. Suorakylvö Rapid ilman
etumuokkainta
Etumuokkain töihin. Keväällä 2009 vaikutti
erittäin hyödylliseltä käyttää etumuokkainta oljen
sekoittamiseen. Kuva kokeesta R2-4143.
Vasemmalla suorakylvöä ilman etumuokkaria
(koejäsen F) ja oikealla etumuokkarin kanssa
(koejäsen E). Kuva: Jens Blomquist.
Netto näyttää
suunnan
Kyntäen paras taimettuminen
A. Normaali kyntö
B. Matala kyntö
C. Lautasäes
D. Kultivaattori
E. Hajakylvö, lautasäes
F. Hajakylvö, kultivaattori
57
54
53
51
55
48
Taimettuneita,
%
86
81
80
77
70
64
16000
14000
Taulukko 1. Taimien lukumäärä/m2 syysrapsikokeissa, R2-4141,
kaikkien kokeiden keskiarvo 2007–2010.
A. Normaali kyntösyvyys = 100
B. Matala kyntö
C. Lautasmuokkaus
D. Kultivaattori 10–15 cm
E. Hajakylvö, Carrier
F. Hajakylvö, kultivaattori
G. Syväkuohkeutus + lautasmuokkaus
1
15 kokeen keskiarvo. 2 8 kokeen keskiarvo joissa jäsen G.
Kylvöajankohta tärkein
ö
ö
ri
ri
ö + ri
ö + ri
nt
nt
ka
tto
ky
Ky
ylv kka kylv tto
ok
aa
k
a
u
v
l
a
i
a
a
j o j a
a
m
lt
at
as
Ha smu Ha ltiv
Ku
M
ut
ku
ta
La
u
la
Tuotot – muokkauskulu
Tuotot – muokkauskulu
– extra kem. – extra siemen
Netto (kr/ha)
13500
Taulukko 2. Sato kg/ha ja suhdelukuna syysrapsikokeissa, sarjat
R2- ja L2-4141, keskiarvo 2007–2010.
Yhteenvetona voidaan todeta, että syysrapsi voidaan
perustaa monin eri tavoin. Kylvöajankohta on kuitenkin tärkein tekijä tavoiteltaessa hyvää kasvua syksyllä,
mikä on hyvän sadon perusta. Aikatekijä sekä pienemmät kustannukset puhuvat aurattoman perustamisen puolesta, varsinkin jäykillä mailla, joilla muokkaustarve voi olla suuri kyntämisen jälkeen.
Samaan aikaan on myös tekijöitä, jotka puhuvat
kyntämisen puolesta. Jäännösviljan, rikkojen ja etanoiden torjunta voi olla kyntämisen peruste, varsinkin kevyemmillä mailla joilla on myös suurempi
12000
10000
Sato2
4060
99
100
100
99
100
100
torjunta-aine- ja siemenkustannukset, ovat erot
koejäsenten välillä erittäin pieniä.
Sarjassa R2-4143 netto oli selkeästi korkein kultivaattorikylvöllä, myös huomioiden korkeammat kemiallisen torjunnan ja suuremman siemenmäärän
kustannukset. Suorakylvö tuotti suunnilleen saman
nettotuoton kuin kyntäminen, kun mukaan lasketaan
korkeammat torjuntakustannukset, mutta viljelyvarmuus oli huonompaa.
13000
11000
Vähäiset satoerot
Sato1
4151
98
98
99
96
97
Tuotot – muokkauskulu
Tuotot – muokkauskulu
– extra kasv.suoj. – extra siemen
15000
Netto (kr/ha)
Taimien lkm/m2
Kuviot 1 ja 2.
Tuotot miinus kulut,
keskimäärin kaikki
kokeet; sarja R2-4141
(ylhäällä) ja sarja R24143 (alhaalla).
Kustannukset laskettu
Maskinkalkylgruppenin
laskelmien pohjalle
(2010), mukaan lukien
730 kr/ha kyntö,
230 kr/ha sänkimuokkaus, 560 kr/ha kylvö,
180 kr/ha äestys ja
160 kr/ha kyntö.
Kyntö oli noin 600–900
kruunua kalliimpi
hehtaaria kohti kuin
matala kyntö Carrier, ja
noin 1200 kr suurempi
kuin kultivaattorikylvö
tai suorakylvö.
Öljykasvien hintana on
käytetty 4 kr/kg.
13000
12500
12000
11500
11000
ö
nt
Ky
r
Ca
iö
riries a ylv
to a to ä
at atal aat syv lvö arill rak
a
tl iv ö m ltiv lvö raky okk Suo
Ku ylv Ku ky uo mu
S
k
r
r ie
kuohkeuttamisen tarve. Kyntäminen vaikuttaa myös
jonkin verran varmemmalta, kun kylvö tapahtuu
myöhään tai vaikeissa olosuhteissa. Aurattomassa
työketjussa voi kylvö yhdistettynä kylvörivin syvään
kuohkeuttamiseen tuottaa paremman perustamistuloksen. Menetelmä on nyttemmin aika tavallinen.
Korkea netto.
Kultivaattorikylvö
siemenyksiköllä
TopDownilla oli
käytössä kokeessa
R2-4143 ja se antoi
korkean nettotuloksen.
Kuva: Jens Blomquist.
Suorakylvö menettää
Lääni
Satovuosi
A. Kyntö, Rapidkylvö
B. Matalamuokkaus, Rapidkylvö
C. TopDown matalaan, BioDrill
D. TopDown syvään, BioDrill
E. Suorakylvö etumuokkaimella
F. Suorakylvö ilman etumuokkainta
E = Östergötland
2008
3050
101
110
109
104
91
E = Östergötland
2009
2520
102
113
104
127
99
M = Skåne
M = Skåne
C = Uppsala
2009
5000
101
93
91
95
96
2010
3100
102
103
107
62
92
2010
3920
93
91
93
87
84
Painotettu
keskiarvo
3520
100
100
99
94
92
Taulukko 3. Sato sarjassa R2-4143 vuosina 2008–2010. Jäsen A = 100
7
Syysöljykasvit pitää
kylvää aikaisin
· Siemensato pienenee 45 kg/ha jokaiselta
päivältä jolla kylvö myöhästyy.
· Kylvön myöhästyminen 15 päivällä
pienentää öljypitoisuutta kahdella
prosenttiyksiköllä.
· Hybridi- ja linjalajikkeet reagoivat samalla
tavalla myöhästyneeseen kylvöön.
Teksti: Albin Gunnarson, Svensk Raps
H
yvä kasvusto syksyllä on suuren syysrapsisadon perusta. Kylvöajankohdalla on kaikkein
suurin merkitys syysrapsikasvuston perustamisessa. Vaikka puhumme kylvöajankohdasta, on
kuitenkin niin, että taimettumisajankohta on ratkaiseva. Kylvöajankohta ei vaikuta kustannuksiin, mutta
sato voi olla parempi kylvettäessä aikaisin. 90-luvun
lopulla ja 2000-luvun alussa levisi huono tapa ottaa
riski myöhäisen kylvön muodossa. Erityisen tavallista
tämä oli keskiruotsissa, jossa haluttiin lisätä syysrapsin viljelyä vehnävaltaisella viljelyalueella.
Kolme linjalajiketta, kolme hybridiä
Kylvöajankohtakokeet tehtiin pääosin Öster- ja Mellangötlannissa. Niissä kylvettiin 3 koetta vuosittain
vuosina 2007 ja 2008. Syksyllä 2009 kylvettiin lisäksi
neljäs koe Skoonen Bollerupissa. Kokeet kylvettiin jokaisena vuonna niiden viljelijöiden luona, jotka ensimmäisinä aloittivat syysrapsin kylvön. Siitä johtuen
useimmissa tapauksissa oli esikasvina korsivilja. Kokeet kylvettiin tiheyteen 60 tainta/m2 hybrideillä ja
80 tainta/m2 linjalajikkeilla. Lajikkeet vaihtelivat jonkin verran eri vuosina, mutta linja- ja hybridilajikkeiden lukumäärä pysyi muuttumattomana, 3 + 3. Yksi
hybrideistä oli koko ajan kääpiöhybridi.
Tehoisa lämpösumma ratkaisee kehityksen
Kannattava iltavuoro. Tulokset osoittavat selvästi, että
iltavuoro tuottaa tulosta ja että kannattaa pitää sen verran
vauhtia, että rapsin saa ajallaan maahan. Kuva: Jens Blomquist
8
Jokaisella koepaikkakunnalla laskettiin tehoisa lämpösumma. Tehoisa lämpösumma koostuu vuorokausien keskilämpötilojen summista, joissa huomioidaan
keskilämpötiloista viiden asteen ylittävä osa, siihen
asti, että kasvu pysähtyy ensimmäiseen pakkasyöhön.
Syysrapsin tulee saavuttaa 450–500 asteen lämpösumma saavuttaakseen maksimaalisen satopotentiaalinsa. Jos tehoisa lämpösumma ylittää 450–500 astetta, vaarana on, että kasvupiste nousee liian ylös. Kasvupiste nousee kuitenkin vain jos kriittinen lämpösumma ylittyy samaan aikaan kun typpilannoitus on
Satopotentiaali riippuu
kylvöajankohdasta
Excalibur (H)
Winner
Status (H)
Californium
PR45D01 (H)
Gospel
Vision
Catalina
Hornet (H)
PR44D06 (H)
Alpaga
Normaali Myöhäinen
4204
3809
3278
3096
3036
2690
3252
2884
3578
2882
2907
2763
4214
3244
4207
3390
4397
3157
4733
3893
4373
3160
Erotus
–395
–182
–346
–368
–696
–143
–970
–817
–1240
–840
–1213
Lkm
9
5
5
5
5
3
6
4
4
4
4
27
27
Keskiarvo Hybridit
Keskiarvo Linjalajikkeet
3990
3705
3286
3090
–703
–616
Öljypitoisuus keskiarvo
48,0
46,0
–2,0
Taimettuminen syysrapsi
Siemensato, normaali ja myöhäinen kylvöajankohta 2008–2010.
Keskimäärin hybridilajikkeet menettivät 703 kg/ha ja linjalajikkeet 616
kg/ha 15 päivän aikana, kun kylvöajankohtaa myöhästettiin normaalista
(13.8.) myöhäiseen (28.8.). Hybridilajikkeet eivät siis ryhmänä siedä myöhäistä kylvöä. Tärkein tulos on sen sijaan, että kylvöajankohta ratkaisee
satopotentiaalin.
Tehoisa lämpösumma 500 astetta
Heinäkuu
1–5 Elo
5–10 Elo
10–15 Elo
15–20 Elo
20–25 Elo
25–30 Elo
Tehoisa lämpösumma ennen 1.11. Laskelma on tehty SMHI:n vuosien 1999–2003 perusteella,
käyttäen Ceresmallia peruslämpötilalla 5°C. Kjell Gustafsson & Knud Nissen, Lantmännen 2006
erityisen korkea, siemenmäärä liian suuri tai kilpailu
rikkojen ja jäämäviljan kanssa on liian suurta. Tämä
on hyvä pitää mielessä.
Syysrypsi kylvettävä elokuussa
Historiallisista säätiedoista on luettavissa, että elokuussa on suurin mahdollisuus lämpimiin päiviin.
Kun taimettuminen tapahtuu vasta elokuun lopulla
tai syyskuun alussa, on lämpösumman kasvu suhteellisen vähäistä, verrattaessa aikaisempaan kylvöön ja
taimettumiseen. Samaan aikaan päivät lyhenevät –
prosessi nopeutuu mitä edemmäs syksyä mennään.
Jokainen päivä maksaa 185 kruunua/ha
Kolmen vuoden kokeet osoittivat, että myöhästynyt
kylvö keskimäärin vähensi siemensatoa 45 kilolla/ha
jokaista myöhästynyttä vuorokautta kohden. Samaan
aikaan öljypitoisuus laski 0,13 prosenttiyksikköä päivää kohti. Vuoden 2012 hinnoilla myöhästymisen
kustannukseksi tulee noin 185 kruunua päivässä. Vastaavat kokeet Tanskassa osoittivat, että myöhästyminen pienensi satoa 46 kg/ha päivässä. Tanskalaisten
kokeiden hyvä vastaavuus vahvistaa ruotsalaisia tuloksia ja osoittaa selvän yhteyden myöhästyneen taimettumisen ja alentuneen syysrapsisadon välillä Pohjoismaissa.
Myös hybridit on kylvettävä aikaisin
Kokeiden yhtenä tavoitteena oli myös selvittää, soveltuisivatko hybridilajikkeet linjalajikkeita paremmin
myöhäiseen kylvöön. Näin ei ole. Jokaisena vuonna
testattiin kolmea linjalajiketta ja kolmea hybridilajiketta. Tämän materiaalin pohjalta ei ole perusteita sanoa, että hybridit ryhmänä soveltuisivat paremmin
myöhäiseen kylvöön (katso taulukko). Tanskassa tehdyissä vastaavissa kokeissa on päädytty samoihin tu-
Selvä ero. Kuvan vasemman puoleiset syysrapsit kylvettiin tässä Västgötlannissa
tehdyssä kokeessa 8. elokuuta 2009. Kokeen 6 lajiketta tuotti keskimäärin 4,2
tonnin sadon. Oikealla puolella samat 6 syysrapsilajiketta on kylvetty 25. elokuuta
ja sato oli 0 – ei ollut mitä puida. Syysrypsin kylvö kannattaa Keski-Ruotsissa
merkitä allakkaan elokuun ensimmäiselle puoliskolle. Kuva: Jens Blomquist.
loksiin, tosin toisilla lajikkeilla. Kahtena ensimmäisenä vuotena mukana ollut kääpiöhybridilajike reagoi
erityisen negatiivisesti myöhäiseen kylvöön, kun taas
kolmantena vuonna käytetty kääpiöhybridi reagoi
muiden hybridilajikkeiden tavoin. Lajikkeita ei siis
voida käsitellä ryhmänä ja väittää, että toinen olisi
toista parempi myöhäisessä kylvössä. Sen sijaan yksittäisten lajikkeiden ominaisuudet ovat ratkaisevia.
9
Hyvä sijoitus. Öljykasvin siemenet
mullataan 1,5–2 cm syvyyteen samalla kun
esikasvia korjataan. Kuva: Kim Gutekunst.
Yhtäaikainen kylvö.
Combine Seeder koostuu
kylvöyksiköstä, joka
asennetaan välittömästi
puimurin pöydän taakse.
Kuva: Kim Gutekunst.
Ajankäyttö puhuu
puimurikylvön puolesta
· Leikkuupöydän taakse asennetulla kylvöyksiköllä voidaan kylvää samalla kun esikasvia korjataan.
· Menetelmä säästää aikaa ja polttoainetta.
· Matala sänki varmistaa tulosta.
Teksti: Gunnar Lundin, JTI – Ruotsalainen maatalous ja ympäristötekniikan tutkimuskeskus
U
niversität Hohenheim Stuttgartissa on yhdessä
saksalaisten koneenvalmistajien kanssa kehittänyt Combine Seeder -konseptin puimurikylvöä varten. Syksyllä 2003 järjestelmää kokeiltiin syysrypsin kylvössä kahden eri esikasvin, syysvehnän ja
kevätohran, jälkeen. Kokeissa puimurikylvöä kokeiltiin, verraten eri sängenkorkeuksia perinteiseen kylvöön sekä lannoitteenlevittimellä tehtyyn kylvöön ennen puintia. Taimettumista arvioitiin laskemalla taimet syksyllä ja keväällä. Lisäksi mitattiin kasvupisteen korkeus syksyllä. Alkukesästä mitattiin esikasvin
puintijätteen paksuus.
Syysvehnän olki ongelmallinen
10
Sadot olivat alhaisia syysvehnän jälkeen kaikissa
koejäsenissä, eikä koejäsenten välillä havaittu eroja.
Puimurilla kylvetyillä aloilla esiintyi puintisuuntaan
nähden epätasaisuutta, johtuen huonosta silputukses-
ta ja olkien epätasaisesta leviämisestä. Puintijätteiden
paksuus oli 1–5 cm ja taimitiheys oli alhaisempi paksummissa kohdissa. Epätasaisuus säilyi puintiin saakka ja jälkeen jääneet kasvuston osat valmistuivat
myöhemmin ja niissä oli korkeammat lehtivihreätasot.
Ohran olki helpompi käsitellä
Edellytykset syysrypsin viljelylle olivat parempia ohran jälkeen ja sadot olivat kauttaaltaan parempia. Puimurilla kylvettyjen koejäsenten sadot olivat 86–96
prosenttia perinteisesti kylvettyjen koejäsenten sadosta ja parhaat tulokset saavutettiin puimalla lyhyeen
sänkeen (kaavio 1). Vaihtelut puintijätteen paksuudessa olivat suuria myös ohra esikasvina, mutta paksuus oli enimmillään 3 cm.
Kostea syksy ei suosi laajaperäistä kylvöä
Puimurikylvön eräs etu on, että se helpottaa taimettumista kuivissa oloissa, koska siemen pääsee kylvössä
paljaaseen, kosteaan maahan. Samaan aikaan puintijätteet muodostavat kosteutta säilyttävän kerroksen
kylvöalustan katteeksi. Tästä suhteellisesta puimurikylvön edusta ei ollut hyötyä syksyllä 2003, koska sää
oli tuolloin kosteaa öljykasvien kylvön jälkeen. Taimitiheyden suuret vaihtelut aiheuttivat alhaisen taimimäärän ja sadot jäivät alhaisiksi. Puimurikylvettyjen
Puimurikylvö paras ohran jälkeen
3000
Sato, kg/ha
2500
2000
1500
1000
500
0
Syysvehnä
Ohra
Esikasvi
perinteinen kylvö
Puimurikylvö, 25 cm
Puimurikylvö, 15 cm
Puimurikylvö, 5 cm
Kylvö levittimellä
Kaavio 1. Syysvehnän oljesta muodostui ongelma kylvössä, kun
taas ohran olki oli paremmin käsiteltävissä. Paras tulos saavutettiin
lyhyellä sängellä.
Venyy sängessä
koejäsenten taimitiheys oli keskimäärin 135 tainta/m2
syksyllä, joka talven aikana aleni arvoon 64 tainta/m2
keväällä.
Sängen pituus vaikuttaa kasvupisteeseen
Pitkä sänki ei johtanut merkittävästi ohuempaan
puintijätekerrokseen eikä siten myöskään matalampaan kasvupisteeseen. Sitä vasoin sängen varjostus
vaikutti kasvupisteen korkeuteen ja puimurilla kylvettyjen koejäsenten kasvupisteet olivat keskimäärin
2 cm korkeammalla kuin tavanomaisesti kylvettyjen
(kaavio 2). Puimurilla kylvettyjen jäsenten kesken
pitkä sänki johti kauttaaltaan korkeampaan kasvupisteeseen, mikä vastaa saksalaisia tuloksia, joissa lyhyt
sänki on johtanut parempaan tulokseen.
Puimurikylvö vähentää työtä
Puimurikylvöllä on useita hyviä puolia. Koska sadonkorjuu ja kylvö tapahtuvat yhdellä ajokerralla, on menetelmä erittäin resursseja säästävä sekä työajan että
polttoaineen suhteen. Menetelmä on sitäkin kiinnostavampi, koska ajansäästö ajoittuu erittäin hektiseen
kohtaan kasvukautta. Jotta menetelmä saavuttaisi
merkittävää suosiota tulevaisuudessa, tulee kahden
perusteellista laatua olevan edellytyksen täyttyä.
4
3,5
Korkeus, cm
Suojaa kuivumiselta. Pinnan oljet ja puintijätteet säästävät
kosteutta syysöljykasveille, mikä lukeutuu puimurikylvön hyviin
puoliin. Korkea sänki voi aiheuttaa sen, että kasvit venyvät ja
kasvupiste nousee liian korkealle. Kuva: Gunnar Lundin.
3
2,5
2
1,5
1
0,5
0
Syysvehnä
Ohra
Esikasvi
perinteinen kylvö
Puimurikylvö, 5 cm
Puimurikylvö, 25 cm
Kylvö levittimellä
Puimurikylvö, 15 cm
Kaavio 2. Kasvupisteiden korkeudet mitattiin syyskuussa 2003.
Puimurikylvön sänki sai selvästi syysrypsin venymään ja nostamaan
kasvupistettään.
Saksalaisten kokeiden mukaan samanaikainen kylväminen pienentää puintikapasiteettia 5–10 prosenttia.
Tällä on merkitystä, varsinkin ruotsalaisissa olosuhteissa, joissa sadonkorjuukausi on lyhyt. Historia on
myös opettanut, että on vaikea viedä sellaisia konsepteja laajempaan käytäntöön, vaikkakin teknisesti tyylikkäitä, joissa puimurilla suoritetaan puinnin ohessa
muita töitä.
Kapasiteetti pienenee
Ensiksikin viljelyvarmuuden täytyy parantua ja toiseksi puimurinkuljettajan rasitusta on vähennettävä.
11
Monipuolinen torjunta
ehkäisee
resistenssiä
· Yksipuolinen pyretroidien käyttö 20 vuoden
ajan tuotti resistenttejä rapsikuoriaisia.
· Kaudella 2012 käytettävissä on
4 eri valmisteryhmää.
· Monipuolinen torjunta
käyttäen useita valmisteryhmiä voi torjua rapsikuoriaisen.
Teksti: Göran Gustafsson,
Växtskyddscentralen
4 torjunnan metodia. Kasvukaudesta 2012 lähtien meillä on 4 erilaista tuoteryhmää käytössämme
rapsikuoriaisten torjuntaan, jos ajatellaan että pyretroidi Mavrik on tehokas. Kuva: Jens Blomquist.
K
eväällä 2000 monet Östergötlannin viljelijät yllättyivät rapsikuoriaisten suuresta määrästä,
minkä lisäksi niitä oli odotettua vaikeampi torjua. Monessa tapauksessa vaadittiin jopa 5 käsittelyä
ennen kuin saavutettiin tyydyttävä tulos. Tutkimukset
osoittivat, että syynä oli rapsikuoriaisissa kehittynyt
pyretroidiresistenssi – katso erillinen tietoruutu. Resistenssi on levinnyt ja sitä esiintyy nyt suurimassa
osassa Götalandia. Suurimmat ongelmat ovat Östergötlandissa, Västergötlandissa, Hallannissa sekä
Skoonessa. Resistenssiä esiintyy myös paikallisesti
Mälarin pohjoispuolella, esimerkiksi Salan ja Enköpingin välisellä alueella.
Yksipuolisesta pyretroidien käytöstä tuli
ongelma
Tärkeä tekijä resistenssin kehittymiselle oli yksipuolinen pyretroidien käyttö noin 20 vuoden ajan. Lisäksi
tulee syys- ja kevätrapsin yhtäaikainen viljely samalla
alueella, mikä johtaa siihen, että kuoriaisia torjutaan
useaan kertaan kauden aikana. Uusien aineiden, Mavrik ja Sumithion, ansiosta on kuitenkin ollut mahdollista hallita rapsikuoriaisia öljykasvien viljelyssä.
12
Mavrik, pyretroidi joka poikkeaa perinteisistä, on
useimmissa tapauksissa vaikuttanut myös pyretroidiresistentteihin rapsikuoriaisiin. Etenkin Hallannista
on kuitenkin raportoitu myös Mavrikin alentuneesta
tehosta. Emme tiedä onko tapahtunut muutos vai
onko resistenssi ollut olemassa jo aikaisemmin.
Sumithion ei ole enää hyväksytty aine ja se on nyt
korvattu valmisteilla Biscaya ja Mospilan, jotka ovat
ns. neonikotinoideja, jotka tehoavat pyretroidiresistentteihin kuoriaisiin.
Ei resistenssiä neonikotinoideja vastaan
Neonikotinoidit Biscaya ja Mospilan hyväksyttiin
rapsikuoriaisten torjuntaan ensimmäistä kertaa 2007.
Niillä on hyvä teho myös pyretroidiresistenttejä rapsikuoriaisia vastaan. Tuotteita ei ole luokiteltu vaarallisiksi mehiläisille, mutta käsittelykertojen määrää on
rajoitettu. Resistenssin kehittymisen välttämiseksi saa
Biscayaa käyttää vain kerran kaudessa ja Mospilania
kaksi kertaa kaudessa. Aineilla ei ole ”knock-down”
efektiä kuten pyretroideilla. Biscaya- tai Mospilan-käsittelyn jälkeen rapsikuoriaiset kuolevat suhteellisen
pitkän ajan kuluttua ja tehon voi siten virheellisesti
Torjuntakynnyksiä
SYYSÖLJYKASVIT
– Aikainen nuppuvaihe: 2–3 rapsikuoriaista/taimi
– Keskimyöhäinen nuppuvaihe: 3–4 rapsikuoriaista/
taimi
– Myöhäinen nuppuvaihe: 5–6 rapsikuoriaista/taimi
Aineet ja käyttömäärät
KEVÄTÖLJYKASVIT
– Aikainen nuppuvaihe: 0,5–1 rapsikuoriaista/taimi
– Keskimyöhäinen nuppuvaihe: 1–2 rapsikuoriaista/
taimi
– Myöhäinen nuppuvaihe: 2–3 rapsikuoriaista/taimi
Pyretroidiresistenssin esiintymisalueella
(Götalannin tasangot ja paikallisesti Mälarin
pohjoispuolella): Käytä vaihdellen Steward-,
Plenum- ja Biscaya tai Mospilan-valmistetta.
Myös Mavrikia voi käyttää siellä, missä sen on
kokemusperäisesti todettu tehoavan. Käytä
Biscayaa tai Mospilania viimeisessä käsittelyssä
pitkävaikutteisuuden hyödyntämiseksi.
Alueilla joilla ei tunnettua pyretroidiresistenssiä
(muu osa Ruotsia): Käytä vaihdellen pyretroidi(ml. Mavrik), Steward-, Plenum- ja Biscaya tai
Mospilan-valmistetta. Käytä Biscayaa tai
Mospilania viimeisessä käsittelyssä
pitkävaikutteisuuden hyödyntämiseksi.
Huom! Laske satunnaisesti valituista taimista, eli myös
pienistä ja myöhään kehittyneistä taimista
arvioida heikoksi. Tänä aikana kuoriaiset eivät kuitenkaan ole aktiivisia eivätkä aiheuta haittaa.
Erilaiset vaikutustavat tarpeen
Resistenssin muodostumisriskiä pienennetään vaihtelemalla erilaisen vaikutustavan omaavia torjunta-aineita. Tavoitteena täytyy olla, että samantyyppistä ainetta käytetään korkeintaan kerran kaudessa kullekin
kasville. Arvion mukaan tarvitaan vähintään 3 erilaisen vaikutustavan omaavia aineita tai aineryhmiä.
Koska joinakin vuosina on turvauduttava kolmeen
käsittelykertaan, ei myöskään samaa vaikutusmekanismia tulisi käyttää useammin kuin kerran. Pitkään
rekisteröityjä aineita oli vain kahdesta ryhmästä, pyretroideista ja neonikotinoideista. Koska pyretroidit
eivät vaikuta resistensseihin kantoihin, oli siten vain
yhden ryhmän aineita käytettävissä siellä, missä resistenssiä esiintyy. Tilanne oli synkkä resistenssin muodostumisen näkökulmasta.
Vuosina 2011 ja 2012 tilanne helpottui Mavrikin ja
täydennettyjen neonikotinoidien myötä. Vuonna
2011 tuli Steward, joka sisältää indoksakarbia ja on
vaikutustavaltaan erilainen. Keväällä 2012 rekisteröitiin uusi valmiste Plenum, jonka vaikuttava aine on
pymetrotsiini. Vuodesta 2012 rekisteröityjä aineita on
siis neljästä eri ryhmästä.
Resistenssin arvioiminen kentällä usein vaikeaa
Usein on vaikea arvioida, milloin huono torjuntateho
johtuu resistenssistä ja milloin uusien rapsikuoriaisyksilöiden saapumisesta. Erityisesti lämpimällä ilmalla voi uusien rapsikuoriaisten saapuminen olla
suurta ja pysyvää. Silloin vaurioita voi esiintyä torjunnasta huolimatta, erityisesti lohkojen reunoilla. Pyretroiditorjunnan tehon tarkistamiseksi voidaan elävien
kuoriaisten määrä laskea käsittelyä seuraavana päivänä. Jos käsittely tehdään myöhään iltapäivällä tai illalla, tulee arviointi suorittaa aikaisin aamulla, ennen
kuin lämpötila nousee ja uusia yksilöitä voi saapua
paikalle. Normaalisti noin 80–85 prosenttia rapsikuoriaisista kuolee torjunnan tuloksena.
Noudata torjuntakynnystä
Koska öljykasvien viljely on riippuvaista rapsikuoriaisten tehokkaasta torjunnasta, on tärkeää löytää
(käytössä olevat aineet 2012)
strategia torjunta-aineresistenssin kehittymistä vastaan. Tarveharkintainen käyttö, joka perustuu torjuntakynnysten noudattamiseen, on tämän työn perusta.
Rapsikuoriaisten määrä on laskettava satunnaisista
kohdista, jottei rapsikuoriaisten määrää yliarvioitaisi.
Huomaa, että kynnysarvot ovat syysrapsilla paljon
korkeammat kuin kevätrapsilla, koska syysrapsi vaurioituu vähemmän. Syysrapsin torjunta on harvoin
tarpeen ja sitä on vältettävä sekä taloudellisista syistä
että resistenssin muodostumisen torjumiseksi.
Ei myöhäisiä torjuntoja
Myöhäisessä vaiheessa tehtyjä torjuntoja tulee välttää
kahdesta syystä. Toisaalta rapsikuoriaiset aiheuttavat
pientä vahinkoa myöhäisessä vaiheessa, mikä näkyy
korkeina torjuntakynnyksinä. Toisaalta vaarana on,
että hyötyeläimiä, kuten loispistiäisiä kuolee, millä on
merkitystä rapsikuoriaisten esiintymiseen pitkällä
tähtäimellä. Siksi on syytä välttää myöhään tehtyjä
torjuntoja vaikka käytetty aine olisikin hyväksytty tällaiseen käyttöön.
Kahden tyyppistä resistenssiä
Vuosina 2001–2004 ja 2008–2011 tehtiin rapsikuoriaisten
pyretroidiherkkyydestä laboratorioanalyysejä. Analyysit osoittivat,
että resistenssi on yleistä suurilla alueilla ja että resistenssi on
Ruotsissa kansainvälisessä verrannossa suhteellisen tavallista.
Tutkimukset osoittivat myös, että resistenssiä on kahta laatua.
1. Ensimmäinen on ns. metaboolinen resistenssi, mikä tarkoittaa,
että resistenssit kuoriaiset muodostavat entsyymiä joka hajottaa
torjunta-aineen.
2. Toinen on ns. knock-down resistance (kdr) joka on syntynyt
mutaation tuloksena.
13
Syys-N rakentaa
kasvustoa
· Rapsin kehitys ja typenotto syksyllä ratkaisee sadon suuruuden.
· Syysrapsille on syksyllä annettava 60 kg N hehtaarille.
· Syksyllä rapsi kykenee ottamaan jopa 180 kg N hehtaarilla.
Teksti: Albin Gunnarson & Bengt Nilsson, Svensk Raps
Vähemmän keväällä. Kokeet osoittavat, että syksyllä
annettavalla korkeammalla typpilannoituksella voidaan
vähentää kevätannosta. Kuva: Jens Blomquist
Koesuunnitelma
T
yppi on yksi menestyksekkään syysrapsin viljelyn kulmakiviä. Oikealla typpistrategialla satoa
voidaan lisätä ja kokonaistypen määrää vähentää ja näin leikata kustannuksia, kun kevät- ja syyslannoituksen välillä vallitsee oikea tasapaino.
Syyskasvusto ratkaisee tuoton
N­ annos (kg/ha)
Syksy
0
0
20
40
60
80
Kevät
0
140
140
140
140
140
0
180
180
180
180
180
Vanhempi koesarja vuoden 2000 kieppeiltä, jossa
käytettiin kahta syystasoa ja typpiportaita keväällä,
osoitti, että rapsille on keväällä annettava 150 kg/ha
typpeä. Tulosten tarkempi analysointi osoitti, että voimakkaat syyskasvustot, joiden typpipitoisuus oli korkea, tuottivat parhaimman sadon, kun taas huonot
syyskasvustot eivät tuottaneet samaa satoa, vaikka
typpilannoitusta keväällä lisättiin. Projekt 20/20 -projektissa verrattiin eri typpilannoitustasoja syksyllä,
käyttäen kahta kevätlannoitustasoa.
meisesti myöhäisestä kylvöstä ja siitä, ettei taimille
kertynyt toivottua 450 asteen tehoisaa lämpösummaa.
Rapsi ei kerta kaikkiaan ehtinyt ottaa kaikkea lisättyä
typpeä ennen kuin talvi lopetti kasvun.
Typenotto selvitettiin kasvustosta
Enemmän typpeä – kasvupiste korkeammalla
Kokeet tehtiin vuosina 2008–2010 (katso koesuunnitelma). Sadon lisäksi mitattiin satokomponentteja, ja
joissakin kokeissa määritettiin kasvuston typpipitoisuus syksyllä.
Taimien leikkaukset osoittivat, että rapsi oli ottanut
ja sitonut maanpäälliseen osaansa merkittäviä määriä
typpeä jo marraskuun lopussa (taulukko 1). Tähän
tulee lisätä juuren typpisisältö.
Vuonna 2008 rapsi sitoi kaiken lisätyn typen neljässä kokeessa kuudesta. Kahdessa myöhään kylvetyssä
kokeessa rapsi jätti lisättyä typpeä maahan, johtuen il14
Kokeita lannoitettiin syksyllä typellä 20 kg portain välillä
0–80 kg/ha, minkä lisäksi keväällä annettiin 140 tai
180 kg/ha typpeä. Syksyllä annettava 80 kg/ha oli
tarkoitettu koejäseneksi, jolla kuvattaisiin ääriolosuhteita,
jolla provosoitaisiin rapsi talvehtimisvaurioihin. Näin ei
kuitenkaan tapahtunut yhdessäkään kokeessa.
Syksyn lannoitustasot vaikuttivat kasvupisteen korkeuteen ja juurenniskan läpimittaan (taulukko 2). Korkeammat typpitasot syksyllä johtivat suurempaan juurenniskan läpimittaan ja korkeampaan kasvupisteeseen, mutta korkeampi kasvupiste ei vaikuttanut negatiivistesti talvehtimiseen. Keväällä suuremmilla typpiannoksilla oli negatiivinen vaikutus kasvuvarren
jäykkyyteen, kun taas syksyllä korkeammat typpiannokset johtivat sadon alempaan puintikosteuteen ja
pienempään rikkajyvien määrään (taulukko 3). Se
merkitsee tasaisempaa tuleentumista.
2200
Suurin sato 60 kg/ha N syksyllä
Öljysato, kg/ha
2000
Syysannos
0 kg N
40 kg N
80 kg N
1800
1600
1400
1200
1000
Syyslannoitus
0
Kevätlannoitus 140 180
20
140 180
40
140 180
60
140 180
80
140 180
N-annos syksy + kevät
Kaavio 1. Öljysato parivertailussa samalla typpilannoituksella
syksyllä, kun keväällä typpeä annettiin 140 ja 180 kg/ha.
16000
14000
Paras netto suuremmalla syysannoksella typpeä
+755 kr/ha
+938 kr/ha
+329 kr/ha
12000
10000
8000
4000
2000
Syyslannoitus
Kevätlannoitus
Typpeä yhteensä
Keski
2008
2009
40
22
72
48
103
71
Max
2008
2009
66
45
136
73
179
104
Min
2008
15
34
41
2009
14
28
32
Taulukko 1. Typen otto syksyllä 2008 ja 2009 satovuosien 2009 ja 2010
kokeissa. Vuoden 2007 arvot tuhoutuivat laboratoriossa. Typen otto oli
suurinta Skoonen Tållarpissa syksyllä 2008. Kyseisessä kokeessa syysrapsi
otti 66 kiloa typpeä lannoittamassa koejäsenessä. Samaan aikaan rapsi
otti 136 ja 179 kg/ha N niissä koejäsenissä, joita lannoitettiin 40 ja 80 kg/
ha typpeä. Se osoittaa, että rapsi otti enemmän typpeä kuin sille annettiin
kaikissa koejäsenissä.
Typpi paransi talvehtimista
Koejäsen
A
B
C
D
E
N­ annos
syksy
0
20
40
60
80
Kasvupisteen Juurenniskan
Talvehtiminen
läpimitta
korkeus
13,0
5,6
92
14,5
6,6
92
15,8
7,1
93
17,5
7,4
91
16,6
7,7
96
Taulukko 2. Taimien ominaisuudet syksyllä ja keväällä. Kasvupisteen
korkeus ja juurenniskan läpimitta millimetreissä, mitattu kuudessa
kokeessa 2010.
6000
0
Typen otto syksyllä suurta
Tasaisempi tuleentuminen suuremmalla syys-N:llä
40
140
0
180
180
60
140
20
180
80
140
200
40
180
220
N-annos syksy + kevät
Kaavio 2. Samalla typpitasolla kannattaa lannoittaa enemmän
syksyllä ja vähemmän keväällä. Kaavio osoittaa nettotulon
kolmella eri typpitasolla, 180, 200 ja 220 kg N/ha, eri tavoin
jaettuna syksyllä ja keväällä. Taloudellisen neton laskennassa on
käytetty siemenen hintaa 3,309 kruunua/kg, typen hintaa 9
kruunua/kg N ja kuivauskustannusta 20 kruunua/dt.
Taloudellinen optimi 60 kg/ha N syksyllä
Öljypitoisuus oli selvästi korkeampi keväällä annetun
140 kg/ha typpitasolla, mikä tasoitti korkeamman
typpitason sadonlisän merkitystä. Kevätlannoituksen
vaikutus väheni, kun syyslannoitusta lisättiin (kaavio
1). Öljysato jopa pieneni korkeamman typpilannoituksen tasolla, kun syksyllä annettiin 60 ja 80 kg/ha
typpeä.
Viljelijää kiinnostaa tietysti eri lannoitusstrategioiden taloudellinen tulos. Kaaviossa 2 on esitetty korkeamman keväällä annetun typpitason vaikutus, kun
kokonaistyppimäärä pysyy samana. Paras nettotuotto
saatiin annoksilla 60+140 kg/ha typpeä. Kun sama
kokonaistyppimäärä käytettiin suhteessa 40+180 kg/
ha, pieneni nettotuotto 755 kruunua/ha. Kaavio osoittaa samankaltaisia tuloksia myös muissa parivertailuissa.
Kokeet osoittavat, että rapsi pystyy ottamaan suuren osan ravinnetarpeestaan syksyllä. Kokeet osoittavat myös, että voimakkaalla rapsilla, joka on ottanut
suuren osan ravinnetarpeestaan syksyllä, on paremmat edellytykset tuottaa hyvä sato ja viljelijälleen parempi nettotulos.
N-lannoitus
kevät
0
140
20
140
40
140
60
140
80
140
0
180
20
180
40
180
60
180
80
180
0
0
Pystyssä
%
90
84
84
82
77
85
80
79
77
75
97
Puintikosteus
%
10,8
10,5
10,2
10,0
10,1
11,1
10,5
10,5
10,2
10,3
10,8
Surkastuneet Öljypitoisuus
siemenet
%
2,8
2,7
2,3
2,3
2,2
2,8
2,4
2,3
2,2
2,0
5,2
%
49,8
49,8
49,6
49,6
49,4
48,3
48,7
48,4
48,3
48,2
51,9
Taulukko 3. Kasvuston ominaisuudet ja satoparametrit, kaikki 15 koetta.
Lannoittamattoman koejäsenen öljypitoisuus oli erittäin korkea, 51,9
prosenttia, mikä oli odotettua, koska alhainen sato normaalisti johtaa
korkeaan öljypitoisuuteen. Koejäsenet, jotka saivat 140 kg/ha N, sisälsivät
keskimäärin 1,3 prosenttiyksikköä enemmän öljyä kuin 180 kg/ha N
saaneet jäsenet.
Vahva juuri. Korkeampi
typpiannos syksyllä vahvisti
juuren läpimittaa. Kasvupiste
nousi myös korkeammalle,
mutta se ei vaarantanut
talvehtimista. Kuva: Jens
Blomquist
15
· Syysrapsi ottaa syyslannoitetun typen, ilman että typpihuuhtouma lisääntyy.
· Typpihuuhtouma seuraavassa syysvehnässä lisääntyy, jos syysrapsia keväällä lannoitetaan yli optimin.
· Keväällä kylvetty aluskasvi
syysrapsin tai herneen alla
voi vähentää typpihuuhtoumaa
sadonkorjuun jälkeen.
Syysrapsi imuroi
typpeä maasta
Teksti: Lena Engström, SLU, maaperän ja ympäristön laitos, Skara
S
ekä syysrapsin että sitä usein seuraavan syysvehnän typpilannoitus on usein korkeammalla tasolla kuin muilla kasveilla. Siksi on tärkeää, että
typpilannoitus tehdään siten, että typpihävikit voidaan minimoida. Siitä syystä suoritettiin Västergötlannin Götalassa huuhtoutumistutkimuksia hietamaalla vuosina 2004–2007. Maanesteen nitraattipitoisuutta mitattiin jatkuvasti, josta laskettiin typpihuuhtouma.
Syysrapsi vuotaa vähemmän typpeä
Ensimmäisenä syysrapsin viljelyvuonna 2004/05 talvi
oli leuto. Valuma oli suurinta loka-tammikuussa.
Huuhtoumaan ei vaikuttanut, oliko syysrapsia lannoitettu 30 vai 60 kg/ha kylvön yhteydessä (kaavio 1).
Syysrapsi otti loppusyksyyn mennessä 45 ja 75 kg/ha
typpeä riippuen lannoitustasosta. Rapsi otti ilmeisesti
suurimman osan mineraalitypestä maasta ennen talvea. Syysrapsi pienensi typpihuuhtoumaa 42 prosenttia (14 kg/ha N) verrattuna sänkikäsiteltyyn maahan
ilman kasvustoa.
Typpilannoitus yli optimin on riski
Huuhtoumia tutkittiin syysvehnästä kahden hyvin
erilaisen talven aikana. Talvea 2005/06 edelsi hyvin
kuiva syksy, jonka jälkeen maa oli roudassa ja lumen
16
peittämänä joulukuun puolivälistä maaliskuun loppuun. Valumaa esiintyi maalis- ja huhtikuussa. Talvi
2006/07 oli hyvin leuto ja valumaa esiintyi lokakuusta
maaliskuuhun.
Huuhtouma oli suurinta sekä kylmän että leudon
talven jälkeen syysvehnästä, jota viljeltiin syysrapsin
jälkeen, kun syysrapsia oli lannoitettu 50 kg/ha typpeä yli optimin, eli 200 kg/ha typpeä (kaavio 2).
Huuhtouma oli 23 ja 27 kg/ha N suurempi kuin optimaalisesti lannoitetun syysrapsin jälkeen (eli 150 kg/
ha N). Huuhtouma yli kaksinkertaistui kun kevätlannoitus ylitti optimin. Huuhtouma lisääntyi 5 kg/ha N
jokaista 10 kg/ha N, jolla typpilannoitus ylitti optimaalisen annoksen (kaavio 3).
Aluskasvi kerää typpeä
Kylmän talven aikana ei havaittu eroja muiden koejäsenten välillä, luultavasti johtuen kuivasta syksystä,
jolloin valumaa ei esiintynyt. Huuhtoumaa esiintyi
herneen alle kylvetystä aluskasvista, joka kynnettiin
marraskuussa sekä huonosti taimettuneelta, suorakylvetyltä syysvehnältä.
Lauha talvi, jolloin valuntaa esiintyi läpi talven,
osoitti kuitenkin, että keväällä kylvetty aluskasvi vähensi huuhtoumaa sekä syysrapsin että herneiden jälkeen, vastaten 12 ja 14 kg/ha N. Syysvehnän suorakylvö syysrapsin jälkeen vähensi typpihuuhtoumaa 8 kg/
ha, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
35
Ei kasvia
Ei kasvia
Ei kasvia
Syysrapsi, 30 kg N/ha
Syysrapsi, 60 kg N/ha
Syysrapsi, 60 kg N/ha
Syysrapsi, 60 kg N/ha
Syysrapsi, 60 kg N/ha
Syysrapsi, 60 kg N/ha
­14 kg N/ha
30
25
20
15
10
0
Kaavio 1. Nitraattihuuhtouma lauhana talvena 2004/2005 väheni 42 prosenttia
(14 kg N/ha) syysrapsista, verrattuna kasvuttomaan, sänkikäsiteltyyn maahan,
joka kynnettiin keväällä. Huuhtouma oli riippumatonta siitä, saiko syysrapsi 30
vai 60 kg N/ha typpeä kylvön yhteydessä. 30 kg typpeä saanut syysrapsi käytti
45 kg N/ha ja 60 kg/ha typpeä kylvön yhteydessä saanut syysrapsi käytti typpeä
75 kg/ha. Syysrapsi käyttää sille tarjotun typen.
Jyrkkä nousu yli N-optimin
Nitraattihuuhtouma, kg N/ha
100
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Kylmä talvi, 2005/2006
+23 kg N/ha
150
200
+27 k
gN
5
Leuto talvi
2006/2007
100
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
Kylmä talvi
2005/2006
0
50
100
150
200
Nitraattihuuhtouma, kg N/ha
Nitraattihuuhtouma, kg N/ha
40
Lannoitus yli optimin lisää N-huuhtoumaa
Nitraattihuuhtouma, kg N/ha
Syysrapsi ottaa tarjotun typen
/
ha
100
90
Leuto talvi, 2006/2007
80
70
­12 kgN/ha
­14 kgN/ha
­8 kgN/ha
60
50
40
30
20
150
0
100
150
200 150
10 100 N
0
si
si
si
si
vi
vi
ra
än
ne
Kau Her luskas luskas Rap Rap Rap Rap+vehn lvö
a
a
i
y
+
+
s
i
k
ne Raps
Rap suora
Her
Kaavio 2. Sekä kylmänä (+23 kg/N/ha) että leutona (+27 kg N/ha) talvena typpihuuhtouma lisääntyi syysvehnästä kun syysrapsia oli edellisenä keväänä lannoitettu yli optimin ja typpilannoituksen hehtaariannosta lisättiin 150 kg:sta 200 kg:aan, eli 50 kg N/ha.
250
Kaavio 3. Syysrapsille annetun typpilannoituksen kasvaessa 1–150 kg
N/ha oli typpihuuhtouma sitä seuraavasta syysvehnästä maltillista.
Kun syysrapsin typpilannoitusta lisättiin tästä, lisääntyi typpihuuhtouma jyrkästi. Syysrapsin optimaalinen lannoitus on tärkeää huuhtouman vähentämiseksi syysvehnästä.
Typpikokeiden tarkoitus
Kuva: Jens Blomquist
1) Tutkia typpihuuhtoumaa syysrapsin kylvön jälkeen, kun kylvön
yhteydessä lannoitukseen käytetään 30 tai 60 kg N/ha.
2) Tutkia typpihuuhtoumaa syysrapsia seuraavasta syysvehnästä,
kun syysrapsille annettavaa typpiannosta kasvatetaan
(0–200 kg N/ha).
3) Verrata keinoja joilla vähentää typpihuuhtoumaa syysrapsin
jälkeen – aluskasvi ja syysvehnän suorakylvö.
N väärään aikaan huuhtoutuu.
Syysrapsille syksyllä annettu typpi tulee käyttöön. Sen sijaan keväällä syysrapsille annettu typpilannoitus yli optimin lisää huuhtoumaa sitä seuraavasta syysvehnästä. Kuva: Jens Blomquist.
17
Pitkä pöytä
syö
Pitkä pöytä pellolla. Tappiorapsista
lisäsatoa pidennetyllä pöydällä, kun
tappiot pienenevät 100 kg/ha. Kuva:
Jens Blomquist.
· Leikkuupöydän 50 cm lisäpituus voi vähentää puintitappioita 100 kg/ha.
· Tappiorapsi tankissa pellon sijaan lisää tuottoa 400 kruunua hehtaarilta.
· Pidennetty leikkuupöytä on kannattava jo
75 hehtaarilla syysöljykasveja.
kuupöydät ovat edelleen kompromissi, jolla selvitään
erilaisten kasvien korjuusta. Suurempi etäisyys leikkuuterän ja syöttöruuvin välillä parantaa rapsin korjuun edellytyksiä, koska irronneet siemenet tippuvat
enemmässä määrin leikkuupöydälle, mistä ne kulkevat puitavaan massan mukana puimuriin.
Teksti: Gunnar Lundin, JTI – Ruotsalainen maatalous ja
ympäristötekniikan tutkimuskeskus
Vuosina 2006 ja 2007 suoritettiin kokeita teleskooppisilla Vario-pöydillä Claas Lexion -puimureihin asennettuna. Kokeet suoritettiin vuonna 2006 Uppsalan
pohjoispuolella ja vuonna 2007 Örebron ja Mariestadin välillä. Puinnit tehtiin käyttäen kolmea leikkuupöydän pituutta (63 cm, 83 cm ja 113 cm). Puimurin
vasemmalla puolella käytettiin laihonjakajaa ja oikealla puolella yleensä pystyterää (kaavio 1). Puintitappiosiemenet kerättiin peltiränneihin, jotka sijoitettiin rivien väleihin pöydän leveydelle sekä puoli metriä pöydän leveyden ulkopuolelle, pois lukien pyörien
kohdat. Pöydän ylitettyä rännit, puimuri pysäytettiin.
Kokeita kolmella pituudella
Ö
ljykasvien korjuuseen liittyy usein runsas korjuutappio. Merkittävä osa puintitappioista
syntyy jo leikkuupöydällä. Merkittävin syy on,
että puimurin laonnostokela, syöttöruuvi ja laihonjakajat lyövät osan siemenistä maahan, eivätkä ne seuraa kasvimassan mukana puimuriin. Aiemmissa syysöljykasveilla tehdyissä kokeissa pöytätappiot ovat olleet viiden prosentin luokkaa tai suuremmat. Koska
korjattava kasvi on suurikokoinen ja jäykkävartinen,
on ajonopeus pidettävä alhaisena ja häiriötilanteet
ovat tavallisia. Ongelmat ovat tyypillisempiä syysöljykasvien kuin kevätöljykasvien kohdalla.
Pitkä pöytä kerää siemenet
Kuluneiden 25 vuoden aikana puimureiden leikkuupöydät ovat pidentyneet, mutta tämän päivän leik-
Markkinoiden pitkät
pöydät
Markkinoilla on useita vaihtoehtoja
joilla pidennetty leikkuupöytä voidaan
toteuttaa.
1. KIINTEÄT LEIKKUUPÖYDÄN
PIDENNYKSET
Kiinteästi asennettavat leikkuupöydän
pidennykset ovat pellistä valmistettuja
ja ne asennetaan suoraan
leikkuupuimurin vakiopöytään. Yleensä
puimurinvalmistajat eivät itse valmista
näitä pidennyksiä, vaan niitä valmistavat
erikoistuneet valmistajat, jotka
sovittavat ratkaisunsa markkinoilla
oleviin puimureihin. Valmistajia ovat
esimerkiksi itävaltalainen BISO ja
saksalainen Zürn.
18
Pöydän leveys jaettiin kolmeen osaan
Kaaviosta 2 ilmenee miten tappiot jakautuivat pöydän
leveydelle, kun puimuri ajettiin kasvustoon siten, että
molemmin puolin oli puimaton kasvusto, laihonjakaja vasemmalla ja pystyterä oikealla puolella.
2. TELESKOOPPISET LEIKKUUPÖYDÄT
Claas Lexion -leikkuupuimurit,
työleveydeltään 18–40 jalkaa, voidaan
lisävarusteena varustaa integroidulla
pöydänjatkeella, markkinointinimellä
Vario. Tekniikka mahdollistaa terän ja
syöttöruuvin välisen etäisyyden
portaattoman säädön hytistä käsin.
Leikkuupöytä voidaan näin säätää 200
mm normaalia edemmäs ja 100 mm
normaalia taaemmas. Rapsin puinnissa
pöytää voidaan pidentää 500 mm, jolloin
asennetaan kiinteät pellit. Case New
Hollandin suuremmat leikkuupuimurit
voidaan myös varustaa teleskooppisella
leikkuupöydällä, jota markkinoidaan
Varifeed nimellä. Sillä pöytää voidaan
portaattomasti pidentää 50 cm hytistä
käsin (57 cm leveimmillä pöydillä).
3. MATTOKULJETTIMELLA VARUSTETUT
PÖYDÄT
1980-luvun puolivälissä alettiin Massey
Fergusson -puimureita varustaa
Powerflow-leikkuupöydällä. Näissä
kumimatto kuljettaa puitavan tavaran
leikkuuterältä syöttöruuville. Aktiivinen
syöttö merkitsee, että kelan käyttötarve
vähenee. Terän ja syöttöruuvin välinen
etäisyys on noin 50 cm pidempi kuin
vakiopöydällä. John Deere -merkkisiin
puimureihin on nykyisin myös saatavana
mattokuljettimella varustettuja pöytiä
nimellä Premium-Flow.
Kaikki yllä mainitut pöytävaihtoehdot
voidaan varustaa pystyterällä.
Taulukossa esitetään puintitappiot pöydän eri osista.
Leveyssuuntainen jako tehtiin seuraavasti.
· ”Leikkuupöydän keskiosa” = syöttöelevaattorin leveys.
· ”Oikea pääty” = 0,5 m kummallakin puolin oikeanpuoleista laihonjakajaa/pystyterää.
· ”Pelkkä terä” = ne osat leikkuupöytää, jotka eivät
ole ”Leikkuupöydän keskiosa” tai ”Oikea pääty”.
Koska osien sivusuuntainen leveys ei ollut keskenään
yhtä leveä, saivat osien osuudet erilaisen painon kokonaistappioista. Esimerkiksi maltilliset tappiot osuudella ”Pelkkä terä” olivat suunnilleen yhtä merkityksellisiä kokonaistappioiden suhteen kuin tappiot
osuudella ”Leikkuupöydän keskiosa”.
Enemmän käteen. Kun
tankkiin päätyy pellon
sijaan 100 kg enemmän
siementä, kasvavat tuotot 400 kruunua hehtaarilta nykyisillä rapsin
hinnoilla. Kuva: Jens
Blomquist.
Tappion mittausta kolmesta kohdasta
Mittausrännit
50 cm vähentää tappioita 75 prosenttia
Kannattavaa 75 hehtaarilla
Puimuria vaihdettaessa tulee harkita pidemmän leikkuupöydän valitsemista vakiopöytien sijaan. Olemassa olevaan puimuriin, jolla korjataan suurempia aloja
syysöljykasveja, voidaan harkita investointia kiinteään
pöydän pidennykseen. Ota huomioon, että 100 kiloa
vähemmän tappioita merkitsee suurin piirtein 400
kruunua korkeampaa tuloa hehtaarille tämän päivän
rapsin hinnoilla. Se mahdollistaa tiettyjä investointeja
moderniin puimuritekniikkaan. Esimerkiksi kokeissa
käytetty varustus tulee kannattavaksi noin 75 hehtaarin syysöljyalalla, jos huomioidaan ainoastaan vähentyneet tappiot. Lisäksi kapasiteetti lisääntyy ja pitkä
pöytä on eduksi myös korjattaessa muita pitkäkortisia
kasveja, kuten esimerkiksi syysvehnää.
Leikkaa puhtaasti. Pystyterä paransi kapasiteettia samalla kuin puintitappiot puolittuivat leikkuupöydän päädyssä. Kuva: Jens
Blomquist.
Pyöränvälitila
Kaavio 1. Koepuimuri oli vasemmalla puolella varustettu laihonjakajalla ja oikealla puolella pystyterällä. Puintitappiot kerättiin rivien väliin asetettuihin peltiränneihin.
Leikkuupöydän tappiot, Nyängsholm 2007
Laihonjakaja
Keskiosa
Pystyterä
Leikkuupöydän pituus:
Tappiot, kg/ha
Molemmat koevuodet osoittivat, että pidempi leikkuupöytä vähensi tappioita koko leikkuupöydän leveydeltä. Normaalilla leikkuupöydän pituudella, 63 cm,
olivat leikkuupöydän puintitappiot 130 kg/ha. Tappiot puolittuivat jokaista pöydän pidennystä kohden
(katso taulukko). Samaan aikaan ajonopeutta voitiin
lisätä 5 km/h:sta 6–6,5 kilometriin tunnissa, ilman
että materiaalivirran tasaisuus vaarantui. Pystyterä
pöydän päädyssä puolitti päädyn tappiot minkä lisäksi kapasiteetti parani. Tulokset osoittivat, että puimurit, joita jossain määrin käytetään syysöljykasvien
korjuuseen, tulee varustaa pystyterällä.
Etäisyys
leikkuupöydän
keskelle,
Avstånd
från tröskmitt,
m m
Kaavio 2. Leikkuupöydän puintitappioiden jakaantuminen pöydän leveydelle vaihteli
pöydän pituuden mukaan. Jokainen kuvaaja vastaa kolmen kokeen keskiarvoa. Pystyviivat kuvaavat leikkuupöydän keskikohtaa ja päätyjä. Puinti siten, että molemmilla puolilla
pöytää on puimaton kasvusto, vasemmalla laihonjakaja, oikealla pystyterä.
50 cm lisää leveyttä, prosentin korjuutappio
Leikkuupöydän tappio
Leikkuupöydän
pituus, cm
63 (vakio)
83
113
Leikkuupöydän osat,
tappio kg/ha
LeikkuuOikea
pöydän
Pelkkä terä
pääty
keskiosa
73
69
14
25
31
14
12
13
11
Yhteensä
Kg/ha
%
sadosta
156
70
36
4,4
2,0
1,0
Puintitappiot eri leikkuupöydän pituuksilla käytännön puintityössä (leikkaamaton kasvusto ainoastaan pöydän oikealla puolella). Kenttäkokeiden keskiarvo vuosina 2006 ja
2007, sadon ollessa noin 3 600 kg/ha. Claas Lexion 580 ja 570, työleveys 7,6 metriä.
19
· Syysrapsi kauran sijaan esikasvina tuottaa 700 kiloa
enemmän syysvehnää.
· Typpijälkivaikutus syysrapsin jälkeen vastaa 40 kg N
hehtaarilla.
· Typpioptimi alenee kun esikasvina on syysrapsi.
Teksti: Lena Engström, SLU, maaperän ja ympäristön laitos, Skara
Syysrapsi paras esikasvi veh
pienemmällä typpipanokse
V
uosina 2000–2009 tehtiin Skoonessa 9 syysvehnäkoetta eri esikasveilla. Syysvehnäsadot
olivat keskimäärin parempia kaikilla typpitasoilla (0–250 kg N/ha), kun esikasvina oli syysrapsi
tai herne verrattuna kauraan (kaavio 1). Se merkitsee,
ettei huonoa esikasvia voi kompensoida korkeammalla typpiannoksella. Lisääntynyt satopotentiaali syysrapsin tai herneen jälkeen ei siis ainoastaan johdu siitä, että käytettävissä olisi enemmän typpeä. Esikasvien tautisaneeraava vaikutus sekä syysrapsin paalujuuren maata parantava vaikutus lisää myös satoa. Mutta
syysrapsi ja herne syysvehnän esikasvina eivät ainoastaan tuottaneet lisäsatoa verrattuna kauraan, vaan ne
johtivat myös alempaan typpioptimiin. Sato lisääntyi
700 kg/ha sekä syysrapsin että herneen jälkeen ja samaan aikaan typpioptimi aleni 25 kg N/ha syysrapsin
jälkeen ja 17 kg N/ha herneen jälkeen.
Maassa enemmän mineraalityppeä
Maassa oli enemmän mineraalityppeä heti korjuun
jälkeen verrattuna kauraan, kun esikasvina oli syysrapsi tai herne. Myös myöhään syksyllä ja aikaisin keväällä maassa oli enemmän mineraalityppeä. Myöhäissyksystä kevääseen maan typpipitoisuus aleni
25 kg N/ha, luultavasti huuhtouman tai denitrifikaation johdosta (kaavio 2). Keväällä typpeä oli kuitenkin kauraan verrattuna 10 kg/ha enemmän syysrapsin
ja 6 kg/ha enemmän herneen jälkeen.
Typen otto suurempaa kasvukauden aikana
Syysvehnäkasvuston typpipitoisuus oli korrenkasvun
alusta sadonkorjuuseen asti korkeampi syysrapsin ja
herneen jälkeen kuin kauran jälkeen. Se luonnollisesti
edisti satokomponenttien muodostumista ja voi selittää suurempaa satoa. Jokaisessa kokeessa typen otto
oli 7–17 kiloa suurempaa kuin kauran jälkeen (kaavio
3). Typen suurempi saatavuus vaikutti olevan jonkin
verran aikaisempaa herneen jälkeen kuin syysrapsin
jälkeen.
Maan typen mineralisaatio lisääntyy
N-opt 124 kg N/ha
20
N-opt 132 kg N/ha
N-opt 149 kg N/ha
Typen mineralisaation arvioitiin kasvukautena, aikaisesta keväästä sadon kypsymiseen, olevan 98 kg N syysrapsin jälkeen, 92 kg N herneen jälkeen ja 79 kg
N kauran jälkeen hehtaaria kohti (kaavio 4). Jos sitä verrataan siihen typen
määrään, minkä lannoittamaton syysvehnä oli ottanut sadonkorjuuseen mennessä, vastaa typen mineralisaatio kasvukauden aikana 80 prosenttia. Syysvehnä oli siis sadonkorjuuseen mennessä ottanut enemmän typpeä syysrapsin
700 kg/ha korkeampi syysvehnäsato
syysrapsin ja herneen
jälkeen kuin kauran
jälkeen
Enemmän vehnää vähemmällä
typellä
132 kg/ha
124 kg/ha
Syysvehnäsato, kg/ha
10 000
8 000
6 000
Lisäsadon vaihtelu suurta
Esikasvi: syysrapsi
Esikasvi: kaura
Esikasvi: herne
5 000
4 000
0
50
100
150
200
250
Typpeä, kg/ha
Typpilannoituksella
ei voitu korvata hyvää
esikasvia
300
Kaavio 1. Keskimäärin 9 koetta vuosina 2000–2004 tuotti 700 kg/ha suuremman
syysvehnäsadon, kun esikasvina oli syysrapsi tai herne verrattuna kauraan. Suuremmalla
typpiannoksella ei pystytty kompensoimaan kauran huonompaa esikasviarvoa, mikä
merkitsee, että esikasviarvo on muutakin kuin typpiteho. Hehtaarikohtainen typpioptimi
oli syysrapsin jälkeen 25 kg alempi ja herneen jälkeen 17 kg alempi kuin kauran jälkeen.
Kaavio 2. Kokeissa maassa
oli enemmän
mineraalityppeä jo
sadonkorjuun aikana,
myöhään syksyllä ja aikaisin
keväällä sekä syysrapsin
että herneen jälkeen kuin
kauran jälkeen.
Myöhäissyksystä kevääseen
typpivaranto pieneni 25 kg/
ha, mutta maaliskuussa
maassa oli edelleen
syysrapsin jälkeen 10 ja
herneen jälkeen 6 kg/ha
enemmän typpeä kuin
kauran jälkeen.
Enemmän typpeä kierrossa
syysrapsin ja herneen jälkeen
­
Mineraalityppi, 0-90
cm, kg/ha
(26 kg N/ha) ja herneen (20 kg N/ha) jälkeen kuin
kauran jälkeen. Tämä typpijälkivaikutus vastaa 40 ja
30 kiloa keinolannoitetyppeä hehtaarilla, jos hyötysuhteeksi oletetaan 65 prosenttia.
149 kg/ha
7 000
3 000
hnälle
ella
25 kg/ha alempi
typpioptimi syysrapsin
jälkeen ja 17 kg/ha alempi
herneen jälkeen kuin
kauran jälkeen
9 000
- 25 kg N/ha
+10 och
ja
+6 kg N/ha
80
68
70
60
50
40
30
64
Syysrapsi
53
45
45
29
Kaura
43
39
33
Herne
25 24
20
10
0
9 aug 9 nov 16 mar 15 maj 30 maj 25 jun 1 aug
Typen otto suurempaa syysrapsin ja herneen jälkeen
Optimaalisen typpiannoksen laskeminen
Maassa enemmän mineraalityppeä
Optimaalisen typpiannoksen vaihtelu selittyy osin
koepaikkojen satotasojen eroilla, osin kasveille käyttökelpoisen typen määrällä. Tilastollisella analyysillä
nämä tekijät selittivät 70 vaihtelusta, mikä on paljon.
Se tarkoittaa, että syysvehnän optimaalisen typpiannoksen laskemiseksi on kyettävä arvioimaan satotaso
ja kasvukauden aikainen N-mineralisaatio. Analyysin
mukaan 1 000 kilon sadonlisä korottaa optimaalista
typpiannosta 15 kg N/ha ja typpijälkivaikutus 40 kg
N/ha alentaa optimaalista typpiannosta. Tulokset ovat
yhteneviä Jordbruksverketin (maatalousalan keskusvirasto) suositusten kanssa.
Syysvehnän
typen otto, kg/ha
­
Kokeissa syysvehnän lisäsadot vaihtelivat 500 ja 1 130
kilon välillä seitsemässä kokeessa yhdeksästä ja kahdessa kokeessa ei saatu lisäsatoa. Optimaalinen typpiannos oli 15–55 kg N/ha alhaisempi syysrapsin jälkeen kuin kauran jälkeen. Ainoastaan kaksi koetta
poikkesi tästä, jolloin optimi oli korkeampi syysrapsin ja herneen jälkeen kuin kauran jälkeen.
Vaikka syysvehnän optimaalinen typpiannos oli
yhdeksässä kokeessa keskimäärin alempi ja sato keskimäärin korkeampi syysrapsin jälkeen, kävi myös
niin, että vain optimi aleni tai sato lisääntyi. Sademäärä ja maalaji vaikuttivat todennäköisesti osaltaan
jälkivaikutukseen.
100
+17 kg N/ha
herneen
jälkeen
80
60
40
47
30
20
88
83
71
54
52
43
29
41
30
Esikasvi: syysrapsi
Esikasvi: kaura
Esikasvi: herne
22
0
uko
uko
uko 4. kesä 8. kesä . heinä . heinä
t
.
1
2
3 o 17. to 31. to
12
26
+ 26
+ 20
+ 19
160
140
120
100
+ 13
118
112
92
80
98
79
92
60
40
20
0
Kasveille käyttökelpoinen N maassa
+17 kg N/ha syysrapsin jälkeen
N-mineralisaatio maassa
kasvukauden aikana
lo
9. e
Kaavio 3. Syysvehnän
typpipitoisuus oli
korkeampi korrenkasvun
alusta sadonkorjuuseen,
mikä edistää
satokomponenttien
muodostumista ja osaltaan
selittää suurempaa satoa.
Typen otto oli kaikkina
ajankohtina 7–17 kg N/ha
suurempaa.
Kaavio 4.
Typpimineralisaatio oli
suurempaa syysrapsin ja
herneen jälkeen. Se johti
suurempaan typenottoon
sadonkorjuuseen
mennessä, 26 kg N/ha
syysrapsin osalta ja 20 kg N/
ha herneen osalta. Se
vastaa 40 ja 30 kg
lannoitetyppeä 65
prosentin hyötysuhteella.
Syysrapsi
Kaura
Herne
21
Hivenravinteet ovat
öljykasvien vakuutus
· Lehtianalyysi voi paljastaa hivenravinnetarpeen.
· Tuotteet jotka sisältävät useita hivenravinteita parantavat sadonlisän mahdollisuutta.
· Tankkiseokset kasvinsuojeluaineiden kanssa pienentävät hivenlannoituskustannusta.
Teksti: Albin Gunnarson, Svensk Raps
U
lkomailla lannoittaminen hivenravinneseoksella on suhteellisen tavallista. Syysrapsi käsitellään usein kerran syksyllä ja kerran keväällä.
Käytettävissä olevilla tuotteilla on hyvä sekoitettavuus
useimpiin markkinoilla oleviin kasvinsuojeluaineisiin. Se on tärkeää käsittelykustannusten alentamiseksi. Vanhempien kokeiden tulokset ovat epäselviä, koska peruslannoite usein sisälsi booria, minkä lisäksi
lehti- ja maanäytteet puuttuvat. Uudella, vuosina
2006–2008 Skoonessa ja Östergötlannissa tehdyssä
koesarjalla testattiin yhdeksää eri valmistetta sellaisilla koepaikoilla, joilla ei ollut käytetty karjanlantaa ja
joiden booriluvut olivat alhaisia.
Hivenravinteiden teho epäselvä
Kolmevuotisen koesarjan tulokset olivat hyvin vaihtelevia. Kaikkien kokeiden keskiarvoilla ei voitu osoittaa tilastollisesti merkittäviä satoeroja käsiteltyjen ja
käsittelemättömien koejäsenten välillä. Hivenravinteilla saavutettiin suurin teho kun lehti- tai maanäytteet osoittivat jonkin ravinteen alhaista lähtöpitoisuutta. Kokeet osoittivat myös, että aineilla, jotka sisältävät useita hivenravinteita, kuten esimerkiksi
magnesiumia, mangaania ja booria, oli suurin potentiaali osua oikeaan ja tuottaa sadonlisää.
Lehtianalyysit tiennäyttäjinä
Käsittelemättömien koejäsenten lehtianalyysit osoittivat joskus alhaisia magnesiumarvoja. Vain joissain tapauksissa taimien booriarvot olivat alhaisia. Alhaiset
mangaanitasot olivat tavallisempia. Aikaisella lehtianalyysillä voitiin arvioida, oliko hivenravinnelisäykselle tarvetta ja päättää hivenravinnelisäyksestä.
Kun taimien hivenravinnepitoisuudet olivat tuntemattomia, osui useamman hivenravinteen seos to22
Voimakas puute. Mangaanin puute voi pienentää
öljykasvien satoa rajusti.
Kuva: Albin Gunnarson.
dennäköisemmin oikeaan tuottaen korkeamman sadon.
120–150 kruunua/ha
Suurin osa markkinoilla olevista seostuotteista maksaa 40–50 kruunua litralta tai kilolta. Tämä vastaa käsittelykustannusta 120–150 kruunua/ha. Puhdas boori ja mangaani maksavat noin 20–22 kruunua litralta.
Ainekustannukseen on lisättävä käsittelykustannus,
joka saattaa olla jaettavissa hyönteiskäsittelyn tai
muun käsittelyn kanssa. Rapsin hinnan ollessa 3,50
tarvitaan 35–40 kg/ha sadonlisä pois lukien käsittelykustannus. Se tekee ravinnecocktailista halvan vakuutuksen hivenravinnepuutoksia vastaan.
23
Projekten är finansierade av Stiftelsen Svensk Oljeväxtforskning, Stiftelsen Lantbruksforskning och Svensk Raps AB.
www.svenskraps.se