LEIJONAT SUOSITTELEVAT - Suomen Lions
LeijonaVilkku Suomen Lionsliitto Piiri 107-H 2014 Naisklubi Justiina tarmokkaasti käyntiin H-piirin viides naisklubi näki viime keväänä päivänvalon, kun Joensuuhun perustettiin 8.4.2013 klubi, joka sai syntymänimekseen Justiina, kuvastaen tarmokkuutta ja toimeliaisuutta. 22 naisen joukko on kasvanut 25:n naisen klubiksi ja uusia jäseniä on tulossa kevään aikana. Klubimme keski-ikä on 40 vuotta, nuorin jäsen on 30 ja iäkkäin 62. Edustamme hyvin erilaisia osaamisaloja työelämässä. Kummiklubimme on LC Tuupovaara. LC Joensuu/Justiinan ryhmäytymis- ja ideointi-ilta pidettiin toukokuussa Joensuun Lykynlammella ja ensimmäinen aktiviteetti (sytyketalkoot) punnerrettiin heti kesäkuussa. Charter Night –juhla vietettiin iloisissa tunnelmissa syyskuussa hotelli-ravintola Aadassa. Juhlaan osallistui myös muiden Joensuun klubien edustajia, mistä Justiinat olivat erityisen ilahtuneita. Piirikuvernööri Juhani Kautonen toi- votti meidät puolisonsa Tuula Rantaeskolan kanssa lämpimästi mukaan kansainvälisen järjestön toimintaan. Justiinoiden syksy on ollut toimeliasta. Olemme kokoontuneet klubi-iltaan ravintola Aadassa, jossa olemme myös ruokailleet. Opasleijonamme Pekka. K. Vatanen ja Pentti Päivinen ovat olleet kuulolla joka kokouksessa antaen hyviä neuvoja toimintamme alkutaipaleella. Oppaiden tuki ja apu ovatkin olleet tuiki tarpeellisia aloittelevalle klubille. Rahavaroja olemme keränneet kirpputorilla, sytykeruusuilla sekä valopallotalkoilla. Ensimmäinen palveluaktiviteetti toteutettiin Palvelukeskus Suvituulessa, joka on ikäihmisten asumispalveluyksikkö. Suvituulessa toteutettu itsenäisyyspäiväjuhla oli kiitos Suomen itsenäisyydestä iäkkäille ihmisille, joiden toimesta isänmaamme on hyvinvointivaltio, jossa on hyvä elää. Tarjoilimme ikäihmisille isänmaallisen ohjelman lisäksi kermakakkua ja piparkakkuja kahvin kera. Nettikokoustaminen mahdollista Justiinoiden hallituksen kokouksiin on myös mahdollista osallistua netin kautta, näin olemme kokoustaneet jo yhden kerran ja totesimme sen käyttökelpoiseksi mahdollisuudeksi. Koska olemme melko tiiviisti työelämässä ja liikumme paljon, tämä tuo oivallisen keinon osallistua ilman fyysistä läsnäoloa. Justiinat pyrkii toimimaan nykyhetkessä, arjen vaatimusten mukaan. Myös oma hyvinvointi muistetaan Omaa hyvinvointiamme olemme myös edistäneet mm. yritysvierailulla naisten vaateliike Donnaan, jossa Justiinoiden avustuksella järjestettiin muotinäytös. Virkistyimme kauniiden vaatteiden parissa ja hankimme niitä tietysti itsellemmekin. Surakan baarissa nautimme pikkujoulutunnelmissa ”surakoita”, jonka jälkeen nautimme Club For Five -joulukonsertin antimista. Keväällä 2014 on suunnitelmissa lämpötilaveikkausta, curlingia sekä sytyketalkoita ja kirpputoria. Naisklubi Justiinat kannustaa kaikkia naisia mukaan Lions-toimintaan, saat uusia ystäviä ja toiminta on mielekästä. Presidentti Riikka Vatanen Juhlien aikaa Uutta ja tarmokasta verta H-Piirin lionstoimintaan tuoneet Justiinat eivät ole ainoat piirimme juhlijat tänä vuonna. Arvokkaaseen keski-ikään ovat yltäneet Lions Club Heinävesi, Lions Club Kerimäki ja Lions Club Kontiolahti, joissa kaikissa vietettiin 50-vuotisjuhlia. Myös Kiihtelysvaarassa ja Juuassa juhlittiin, Lions Club Kiihtelysvaara sekä Lions Club Juuka Elli ylittivät 30 vuoden ikäpyykin. Klubien juhlakausi jatkuu huhtikuussa, kun Lions Club Tuupovaaran perustamisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta ja klubi juhliikin merkkipäiväänsä 5.4.2014. 2 LeijonaVilkku Pääkirjoitus H-piirin klubien toiminta aloitettiin kokoamalla klubit kahteen aluefoorumiin. Tapahtumiin osallistui yhteensä n. 120 leijonaa ja lähes kaikki piirin klubit olivat edustettuina. Toimikuntien vetäjät ja piirikuvernööritiimi kertoivat toimintasuunnitelmansa ja tavoitteensa klubien edustajille. Näin kauden tavoitteet piirin eri toiminnoista tulivat selvästi esille kaikille klubeille. Samalla oli mahdollisuus tutustua muiden klubien ja piirin eri alueiden vastuunkantajiin. Tuttujen kesken yhteydenotto myöhemminkin on luontevampaa. Jo keväällä piirikuvernööritiimin voimin H-piirille luotiin strategia tuleville vuosille. Siinä tarkasteltiin piirimme vahvuuksia ja heikkouksia ja linjattiin tulevaa toimintaa. Vahvuuksiksi löysimme mm. klubien järjestämät kullekin paikkakunnalle sopivat aktiviteetit, hyvän koulutustoiminnan ja monitaitoisen jäsenistön. Klubeissa on hyvä yhteishenki ja toimintaan sitoutuneita jäseniä. Heikkouksina on ikärakenne, jossa varsin korkea jäsenten keski-ikä asettaa suuria haasteita jäsenmäärän pitämiseksi. Informaation perille menemisessä toivottiin kehittämistä. Naisjäsenten määrää haluttaisiin lisätä ja perustaa uusia naisklubeja. Mahdollisuuksina nähtiin niin ulkoisen kuin sisäisenkin tiedottamisen lisääminen ja toiminnan suuntaaminen nuorille jäsenehdokkaille kiinnostavammaksi. Uhkiksi todettiin jäsenistön ikääntyminen ja alueen väestöpohjan pieneneminen, jolloin uusia nuoria jäseniä ei saada mukaan toimintaan. Perusarvoiksi löysimme palveluhenkisyyden, viihtyvyyden, yhteistyön ja johtajuuden kehittämisen. Piirin tehtävä on palvella klubeja ja toimia linkkinä liiton ja LCIF: välillä. Piiri kannustaa klubeja palvelutyössä ja avustaa niin kansallisten, kuin kansainvälistenkin aktiviteettien suorittamisessa. Piirin jäsenmäärä on tätä kirjoittaessani hieman miinuksella kauden alkuun verrattuna. Vielä on mahdollisuus kääntää tulos positiiviseksi, kun tehdään kevään rynnistys uusien jäsenten hankkimiseksi. Tässä auttaa positiivinen julkisuuskampanja. Paikkakuntien tiedotusvälineissä kannattaa kertoa avoimesti klubien toiminnoista ja näin saada ihmiset kiinnostumaan iloisesta palvelutyöstä oman paikkakunnan hyväksi. Tavoitteena on saada kauden aikana 20 jäsenen lisäys koko piirin jäsenmäärään. Kun 55:stä klubista joka toinen lisää yhdellä jäsenistöään tavoite on jo saavutettu. Tähän varmasti pystytään kun vain pannaan toimeksi. Viime vuonna tehdyn valtakunnallisen mielipidetiedustelun mukaan järjestömme koettiin melko kiinnostavaksi ja moni tiedusteluun vastaaja olisi valmis liittymään jäseneksi, kun vain joku kysyisi. Parista ensimmäisestä kieltävästä vastauksesta ei kannata lannistua, vaan hakea koko ajan uusia jäseniä. Klubeilta tulleiden ilmoitusten mukaan myös joitain uusia naispuolisia leijonia on kutsuttu vahvistamaan miesklubien palveluvoimaa. Tämä on hyvä suuntaus silloin, kun itsenäisen naisklubin perustamiseen ei ole voimavaroja. Tosin perinteisesti suhtautuvilta vanhemmilta mieslioneilta vaaditaan hieman asennemuutosta aikaisempaan suhtautumiseen. Kokemukset ovat kuitenkin monella paikkakunnalla osoittaneet, että klubitoiminta monipuolistuu ja virkistyy uusien naisjäsenten myötä. Viime kaudella Joensuuhun perustettiin uusi nuorekas ja iloinen naisklubi. Tämän kauden tavoitteeksi on asetettu myös yhden naisklubin perustaminen Savonlinnan seudulle. Koulutustoimikunta on kartoittanut monissa eri tilaisuuksissa kyselyjä tekemällä klubiviihtyvyyden tasoa. Näin on saatu paljon aineistoa ja kevään aikana tulokset kootaan ja jaetaan kaikkien klubien hyödynnettäviksi. Tärkeimpänä kyselyissä on tullut klubitoiminnan muuttaminen entistä enemmän viihtyvyyttä lisääväksi. Yhteisiä matkoja ja klubiesitelmiä toivotaan entistä enemmän. Klubi-illat voisivat olla enemmän kaikkia kiinnostavia yhdessäolotilaisuuksia kuin muodollisia kokouksia. Klubeissa vieraillessani olen havainnut, että monella paikkakunnalla näin on jo tehtykin. Klubi-illat ovat mukavia hyvähenkisiä kokoontumisia. Klubihallitukset tekevät rutiinipäätökset ja vain suuremmista asioista keskustellaan klubi-illoissa. Myös yhdessä tehtäviä jäsenkunnan voimavaroihin sopivia palveluaktiviteetteja toivotaan. Monet klubit tekevät palveluaktiviteetteja tekemällä yhdessä fyysistä työtä. Mainittakoon vaikka vanhusten ulkoilutus monilla klubeilla, metsänistutukset keväällä, aurausviittojen tekeminen ja asentaminen teiden varsiin. Tällaisilla toimilla lisätään hienosti klubien yhteishenkeä ja saadaan aina jotain näkyvää aikaiseksi. Hyvä luonnehdinta yhdessä tekemisestä on, että yhdessä vuodatettu hiki yhdistää enemmän, kuin yhdessä vuodatettu konjakki. Uusien virkailijoiden koulutukset alkavat taas keväällä. Vaikka monessa klubissa presidentin. sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävät saattavatkin sattua kohdalle jo toista tai kolmatta kertaa, kannattaa silti osallistua koulutuksiin. Asiat muuttuvat aina jonkun verran vuosien myötä ja kun viimeisin tieto on hallussa, niin sinänsä vähäisten ja helppojen tehtävien hoitaminen ajallaan ja oikealla tavalla helpottaa niin piirin kuin klubien jäsentenkin tehtävien hoitamista. Marraskuun piirihallituksessa nostettiin esille pitemmän tähtäyksen suunnitelma klubivirkailijoiden valinnassa. Tämä on erittäin kannatettava suuntaus. Kun tulevan kauden presidentti alkaa vasta loppukeväästä koota klubihallitustaan, niin koulutukset saattavat olla jo pidetty, ja oikeat henkilöt eivät ehdi saada tarpeellista tietoa tehtävien hoitamiseksi. Parin, kolmen vuoden ennakkosuunnittelu klubihallituksen avaintehtävien hoitamisesta helpottaisi koulutuksiin hakeutumista ja jokainen osaisi jo hyvissä ajoin asennoitua hoitamaan tehtäviään yhteiseksi hyväksi. Klubivierailut yhdessä puolisoni Tuulan kanssa ovat vakuuttaneet meidät molemmat H-piirin klubien mahtavasta palveluhenkisyydestä ja työstä niin omien paikkakuntiensa, kuin kauempanakin olevien avuntarvitsijoiden hyväksi. Liiton ja piirin terveisten lisäksi varsinkin nuorisovaihdon korostaminen on herättänyt monessa sellaisessakin klubissa kiinnostusta asiaan, jonka aiempi osallistuminen nuorisovaihtoon on jäänyt vain sovitun piirin leirimaksun maksamiseen. Kiitokset myös suurenmoisesta vieraanvaraisuudesta, mitä olemme saaneet kokea jokaisessa klubissa käydessämme. Parhaat kiitokseni kaikille aktiivisesta toiminnastanne ja menestystä tulevaan. Iloisesti yhteiseksi hyväksi! Juhani Kautonen piirikuvernööri LC Kerimäki/Puruvesi Iloinen ihminen jaksaa auttaa Puolentoista vuoden aikana olen seurannut Lions-toimintaa eri klubeissa utelevin silmin ja kuunnellut leijona sisarten, veljien sekä puolisoiden kertomuksia miten missäkin klubissa toimitaan. Merkittävin havainto on se, ne klubit joiden toiminta tuottaa iloa klubiin liittyneille leijonille, jaksavat tehdä avustustyötä parhaiten. Iloinen leijona jaksaa. Lions-toimintaan liitytään tänä päivänä usein samasta syystä kuin harrastuksiinkin, sen odotetaan tuottavan iloa. Mitä tapahtuu klubi-illoissa? Ovatko ne aikojen saatossa muotoutuneet tilaisuuksiksi, joissa käydään kokouksen esityslista läpi, raotetaan oman kukkaron nyörejä, juodaan kahvit ja toivotetaan hyvää illan jatkoa? Tämä kuulostaa melkoisesti työltä, joka on vain jaksettava… Eräs kollega antoi neuvon yrityskoulutuksessaan: ”Sinä päivänä kun töihin lähtö tuntuu tylsältä, yllätä itsesi ja älä käytä ovea, mene ikkunasta. Saat nähdä koko päiväsi on erilainen”. Olisiko samanlaisiksi kehkeytyneisiin klubi-iltoihin tultava ikkunasta? Jotta saisimme klubeihimme lisää väkeä, tai edes kaikki mukaan liittynet aktivoitua, klubi-iltojen tulisi olla mieluisia. Tapaamisia, joissa saman avustustyön arvomaailman omaavat leijonat nauttisivat myös toistensa seurasta keskustellen, nauraen ja iloiten. Tämä antaa pontta myös jaksamiseen. Pohditaanko klubeissanne avustustyön sisältöä aika ajoin? Perinteiset myyjäiset, tapahtumat ja rahankeräämiset ovat toki merkittäviä ja tarpeellisia. Monet klubilaiset laittavat myös itsensä likoon mm. ulkoiluttamalla vanhuksia, tämäkin erittäin merkittävää. Mutta löytyisikö joku uudenlainen toimintamuoto monien perinteisten lisäksi? Jokaisella meistä leijonista on lahja, jolla voimme ilahduttaa lähimmäistämme. Se voi olla laulu- tai tanssitaito tai kyky esiintyä. Yhtä hyvin voimme opettaa lapsille piirakan paistoa, pajupillin tekemistä tai leikkiä vanhoja seuraleikkejä yhdessä vanhusten sekä lasten kanssa. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Suosittelisin jokaiselle klubille itsearviointia toiminnan kehittämisen välineenä tai vaikkapa tuttua SWOT-analyysiä. Hyvien käytänteiden vaihtaminen klubien kesken on varmaan muun ohella piristysruiske, niille, jotka sitä kaipaavat. Klubeja, joissa kaikkea edellä mainittua on pohdittu ja otettu käytäntöön, löytyy myös lukuisia. En kuitenkaan tarkoita kaikella tällä, että vanhat Leijona-arvot tulisi heittää romukoppaan. Ei suinkaan, määrätyt perinteet antavat ryhdin ja sydämen Lions-työlle. Leijonasydän sykkii kuitenkin tulevaisuudessa vahvasti, vain jos saamme toimintaamme mukaan lisää Lions-sisaria ja -veljiä puolisoineen, jotka kokevat Lions-työn tuottavan heille iloa. Helinä Kalaja Lehden kustantaja Suomen Lions-liiton piiri 107 H Päätoimittaja Helinä Kalaja p. 040 147 8502 Toimituskunta edellisen kauden piirikuvernööri Pekka K. Vatanen, varapiirikuvernööri Jouko Hirvonen, pj. Helinä Kalaja, webmaster Juhani Alakangas Laskutus piirin rahastonhoitaja Tapio Haatanen p. 050 554 0526 Layout Helinä Kalaja Taitto Riitta Parkkinen LiperLaser Oy Painos 4 000 kpl Paino PunaMusta Oy Joensuu LeijonaVilkku 3 LC Nurmes/ Pielinen sai ensimmäisen Lionsritarinsa Vieraillessaan klubi-illassamme 21.11.2013 piirikuvernööri Juhani Kautonen löi klubimme perustajajäsenen Heikki Parviaisen Lions-ritariksi aktiivisesta ja ansiokkaasta toiminnasta klubin eri tehtävissä. Lions-vuosia Heikillä on jo 37, sillä LC Nurmes/Pielinen perustettiin 25. 5.1976. Huomionosoitus tuli Heikille täytenä yllätyksenä. Hänen valitsemisensa huomionosoituksen saajaksi oli pidetty pienessä piirissä, eikä hänellä ollut tullessaan klubi-iltaan aavistustakaan, mitä tulisi tapahtumaan. MEP Tarja Cronberg Kiteelle Tarja Cronberg tulee puhumaan MJF- jäsenten ja Lionsritarien lounastilaisuuteen Kiteelle. Esitimme Tarjalle muutamia ajankohtaisia kysymyksiä, joihin saimme oheiset kommentit: Ilmoitatte erityiseksi kiinnostuksenne kohteeksi EU:n tulevaisuuden. Millaisia visioita se teissä herättää? Olen seurannut EU:ta sen eri vaiheissa aina 1980-luvulta saakka mm. Tanskan neuvottelijana EU:n seitsemännestä puiteohjelmasta. Olen ollut kriittinen EU:n byrokraattisuutta kohtaan ja vastustin myös euroon siirtymistä. Oltuani Pohjois-Karjalan maakuntajohtajana ja Kööpenhaminan rauhan ja konfliktien tutkimuskeskuksen (COPRI) johtajana, olen tällä hetkellä kriittinen EU-optimisti. Euroopan yhdentyminen on tärkeä rauhan projekti, niin toisen maailman sodan jälkeen kuin nytkin. Liittyminen EU:hun on kansainvälistänyt niin kansalaisia kuin virkamiehiäkin. Näkökulma on laajentunut ja olemme tänään osa eurooppalaista yhteisöä. Euroopan yhdentyminen on mielestäni tärkeä projekti, jota ei saa vaarantaa tulevaisuudessakaan. Tällä hetkellä EU on tienhaarassa. Monet poliittiset voimat haluavat vähentää yhteistyötä, palata sisämarkkina- tasolle. Itse kannatan Euroopan yhdentymisen jatkuvaa kehittämistä. Kyse ei ole liittovaltiosta, vaan tiivistyvästä yhteistyöstä erityisesti ulkopolitiikan alalla. Tämä takaisi EU:lle tätä päivää suuremman vaikutusvallan ”pehmeänä suurvaltana”, myös EU-maiden ulkopuolella. Useat EU:n jäsenvaltiot ovat olleet pahoissa talousvaikeuksissa ja osa käy edelleenkin selviytymiskamppailua. Tilanne on vaikuttanut koko EU:n elämään ja kehitykseen. Miten kriisi vaikuttaa EU:n sisäiseen kehitykseen? Kriisi on vaikuttanut voimakkaasti EU:n sisäiseen kehitykseen. EU on jakautumassa kahtia - euromaihin ja ei euro -maihin. Tämä tulee vaikuttamaan voimakkaasti instituutioiden kehitykseen tulevaisuudessa, onpa väläytelty vielä euromaiden omaa parlamenttia! Kriisin ja ennen kaikkea säästöpolitiikan johdosta EU on myös jakautumassa rikkaaseen pohjoiseen ja köyhään etelään, jossa varsinkin nuoriso- työttömyys on jo hälyttävissä lukemissa. Pankkeja on tuettu kansalaisten kustannuksella. Tämän kehityksen poliittiset seuraukset tulevat näkyviin ja näkyvät jo tänään oikeistopopulismin voimakkaana lisääntymisenä ja antieurooppalaisuutena. Eurooppalaista yhteistyötä tulee kaikin tavoin tukea ja lisätä. Globaalissa maailmassa ei mielestäni ole vaihtoehtoja tälle. Mikäli talouskriisi jatkuu, on euroalue ja Euroopan yhdentyminen eli EU nähtävä kahtena erillisenä asiana - euron kriisi ei saa vetää mattoa Euroopan yhdentymisen alta. Oliko Suomelta virhe liittyä euroon, kallis euro ja Suomen kalliit työvoimakustannukset ovat romahduttaneet vientimme kilpailukyvyn? Millaisia rohtoja tarjoatte selviytymiseemme? Mielestäni oli virhe liittyä euroon. Erityisesti siksi, että Ruotsi ei tehnyt samoin. Metsäteollisuutemme on kärsinyt Ruotsin kilpailukyvystä, tämä koskee niin sahoja kuin paperi ja sellutuotantoa. Euroalueen kriisi tulee vaikuttamaan Suomeen vielä pitkään ja mielestäni kriisimaiden lainoja olisi tullut heti kriisin alkuvaiheessa antaa anteeksi, jotta maat olisivat päässeet nopealle kasvu-uralle. Tällöin Ranska ja Saksa olisivat voineet pääomittaa omia pankkejaan ilman yhteisvastuuta. Nyt olemme kuitenkin uudessa tilanteessa Suomen ollessa ainoana Pohjoismaana euron jäsen. Nyt on tuettava suomalaista luovuutta ja innovaatiokykyä. Peliteollisuus on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka Suomi uusilla alueilla voi pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Laajemmin panostus biotalouteen ja vihreä talous ylipäätään ovat mielestäni taloutemme uusi mahdollisuus. Esimerkkinä vaikka kaivosteollisuus: kaikki puhuvat kestävästä kaivosteollisuudesta, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä se tarkoittaa. Siinä olisi Suomelle ja erityisesti Itä-Suomelle yksi kehittämisen kohde. Mitä tarkoittaa ”vihreä elvytys” Vihreä elvytys on mielestäni panostusta vihreään talouteen, erityisesti uusiutuvaan energiaan, siihen liittyvien koneiden ja laitteiden kehittämiseen sekä palveluiden tarjontaa. Kysymys on varsinkin vihreään talouteen liittyvistä palveluista, siitä miten lisäämme energiatehokkuutta, miten siirrymme vähähiiliseen yhteiskuntaan ja mikä on metsien rooli siinä. Vihreä elvytys onkin nähtävä - ei ainoastaan uusiutuvaan energiaan liittyvinä teknisinä laitteina - vaan laajana kokonaisuutena, jossa tuotteet, palvelutuotanto ja osaaminen yhdistyvät. Millaisena näette kolmannen sektorin merkityksen palveluntuottajana? Olen työssäni niin Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja kuin työministerinä vahvasti tukenut kolmannen sektorin roolia palveluntuottajana. Erityisesti hankintalakia uudistaessamme oli tärkeätä tukea kolmannen sektorin mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin. Kolmannen sektorin merkityksen lisäämiseen, jota vahvasti tuen, liittyy selkeitä ongelmia. Yksi näistä on palkkatyön ja vapaaehtoistyön yhdistäminen. Toinen on kolmannen sektorin pienten toimijoiden mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuihin. Kolmas liittyy vapaaehtoistyön kilpailua vääristävään rooliin. Kaikkiin näihin kysymyksiin tulisi löytää vastaukset mahdollisimman pian, jotta kolmas sektori tulevaisuudessa vahvistuu julkisen sektorin kumppanina. Erityinen riski on tällä hetkellä USA:n ja Euroopan unionin välillä käytävät vapaakauppaneuvottelut. Amerikkalaiset yritykset pyrkivät Euroopan koulutus ja terveysmarkkinoille. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää suojella paikallista kolmannen sektorin toimintaa eli luoda sille hyvät edellytykset tulevissa kilpailutilanteissa. Näiden keskusteluiden aika on juuri nyt. Tarjaa haastatteli Olavi Laukkanen LeijonaVilkku 4 Kuvassa uudet Lion-Ritarit puolisoineen. Vasemmalta Aimo Kettunen, Antero Mutanen, Irma Mutanen, Heimo Koskela ja Tuula Koskela. Lions jalanjälkiä Höytiäisen rantamilta 50 vuotta Lämminhenkistä Lions Club Kontiolahden ”syntymäpäiväjuhlaa” vietettiin Lehmo Cuisinessa klubin lionien, yhteistyökumppaneiden ja kutsuvieraiden kanssa 23.11.2013. Juhla alkoi presidentti Sulo Romppasen tervetulosanoilla ja – maljalla. Juhlassa esiintyivät lahjakkaat, Hopeinen Harmonikka kilpailussa vuonna 2013 menestyneet kontiolahtelaiset nuoret Linda ja Emil Ullgren. Juhlapuheen juh- lassa piti 1. varapiirikuvernööri Jouko Hirvonen. Klubin jäsenet ja erityisesti historiikkitoimikunta lion Heimo Koskelan johdolla oli työstänyt klubin 50-vuotishistoriikin. Mittava tietojen keräys- ja kokoamistyö aloitettiin jo vuoden 2012 puolella. ”Painotuore” historiikki voitiin jakaa jäsenille, kutsuvieraille ja tukijoille juhlassa. Historiikin kirjoittamisesta päävastuun kantoi lion Heimo Koskela, joka esitteli historiikin juhlassa kertoen klubin merkittävistä tapahtumista ja aktivitee- Ilmari Suvisen musiikki viihdytti. teistä 50-vuotistaipaleelta. LC Kontiolahti on ensimmäinen Kontiolahdelle perustettu Lions-klubi. Perustajajäseniä toiminnassa on mukana vielä yksi, lion Pentti Kolehmainen. Alkuaikojen aktiviteetteihin kuului mm. kalan pyyntiä, purkitusta ja myyntiä sekä Kontiolahden verokalenterin tekoa ja myyntiä. Näin saaduilla varoilla avustettiin mm. vähävaraisia perheitä. Vuosien saatossa on kerätty rautaromua, tehty tietä, pystytetty aurausviittoja, järjestetty jäidenlähtöveik- kauksia, tehty ja myyty saunavastoja, pelattu sököä ja tietenkin joskus voitettukin. On raivattu metsää ja järjestetty klubipresidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto Linnunniemen osaamiskartanossa. Viimevuosina avustuskohteinamme ovat olleet kontiolahtelaiset nuoret sekä sotaveteraanit ja –invalidit sekä Kontiolahden omaishoitajat. Tässä on vain pieni otanta vuosien varrella toteutetuista aktiviteeteistä. Lionit osaavat myös juhlia, kun siihen on aihetta. Vuosijuhlat ja pikkujoulut sekä kauden päätteeksi toteutetut hallituksen vaihtotilaisuudet, sekä joskus matkat ovat tuoneet vaihtelua ja virkistystä toimintaan. Ex-lion Ilmari Suvisen musiikkiesityksessä oli ”historia siipien havinaa” siinä mielessä, että hän oli esittänyt yhden esittämistään kappaleista, Hiljainen kitara, klubin 20-vuotisjuhlassa vuonna 1983. Juhlassa luovutettiin Linda ja Emil Ullgrenille stipendit sekä lahjoitus Kontiolahden omaishoitajille ensi ke- sänä toteuttavan virkistysristeilyn kustannuksiin. Virkistysristeily toteutetaan yhteistyössä LC Kontiolahden ja Kontiolahden seurakunnan kanssa. Juhlassa luovutettiin LC Kontiolahden viiri Kontiolahden seurakunnan edustajalle Inka Turuselle. Juhla huipentui Arne Ritari säätiön jäsenyysseremoniaan, jossa 1. varapiirikuvernööri Jouko Hirvonen löi ritareiksi kolme klubin ansioitunutta lionia Heimo Koskelan, Antero Mutasen sekä Aimo Kettusen. Kuvassa vasemmalta Pentti Seutu, Pirkko Hynninen, Jouko Hirvonen, Sulo Romppanen, Kaija Sirviö ja Ritva Korhonen. Juhlinnan lomassa juhlavieraat saivat nauttia Lehmo Cuisinen Kaarina Lehikoisen henkilökuntineen valmistamasta ja tarjoilemasta maukkaasta juhlaillallisesta. Juhlan päätteeksi vierailla oli mahdollisuus tanssia DJ-lion Juhanin Ipod-tanssimusiikin tahdissa. LC Heinävesi 50 vuotta LeijonaVilkku 5 Lions-toimintaa arvostetaan avustuskohteissa Täysiä vuosikymmeniä tuli jälleen täyteen kun LC Heinävesi juhli 50 toimintavuottaan hotelli Gasthausissa. Juhlaan oli saapunut myös piirikuvernööri Juhani Kautonen joka juhlapuheessaan osuvasti kuvaili miksi olemme Lions toiminnassa mukana. - Suurimpana merkityksenä monille on kuluminen hyvään yhteisöön. Kaveriporukka, hyvä sakki, meidän klubi, vaikka mitä hyviä nimityksiä. Hyvä yhteenkuuluvuus ja klubihenki on se asia, mikä pitää klubin koossa. On mukava tulla tapaamaan kavereita, vaihtaa kuulumisia ja pohtia maailman menoa. Mutta ilman jotain hyvää tarkoitusta tällainen kokoontuminen ei voi kestää vuosikymmeniä. Lions toiminnan arvokas kansainvälinen avustustyö nousi konkreettisesti esille Juhani Kautosen Lionstoimintaan liittyvällä Intian matkalla. Hän pääsi konkreettisesti näkemään ja kokemaan sen, mitä kansainvälisen avustusjärjestön varoilla on saatu aikaiseksi. Vieraillessaan mm. Itä-Intiassa paikallisten leijonien organisoimassa sairaalassa hän tuli vakuuttuneeksi siitä hyvästä työstä, mitä leijonat kaikkialla maailmassa tekevät. - Joskus täällä saatamme miettiä mihin LCIF:n avustukset menevät, mutta kun tuloksia näkee Vuonna 1967 LC Heinäveteen liittynyt Kalevi Karhula kertoi hauskoja tarinoita vuosien varrelta. käytännössä voi olla vakuuttunut, että työ ei ole turhaa. Avun tarve eri puolilla maailmaa on hyvin erilainen. Kunkin maan leijonat tekevät parhaansa. Yhteistä kaikille joka puolella maailmaa on kuitenkin pyyteetön auttamisen halu. Puheessaan Juhani Kautonen viittasi myös leijonien nuorisovaihtoon, joka antaa mahdollisuuden nuorille tutustua eri maiden kulttuuriin ja vahvistaa kielitaitoaan parhaalla mahdollisella tavalla olemalla valitsemassaan kohdemaassa yksi isäntäperheen jäsen nuorisovaihdon ajan. Nämä arvokkaat kokemukset kasvattavat nuorta, avartavat maailmankatsomusta ja luovat kansainvälisiä ystävyyssuhteita ympäri maailmaa. Hän toivoikin nuorten rohkeasti tarttuvan tähän kasvun mahdollisuuteen. Vastavuoroisesti me itse saamme mahdollisuuden tutustua eri maiden nuoriin ma- Piirikuvernööri Juhani Kautonen ojentaa Lion Risto Kinnuselle Lions liiton 1 ruusukkeen ansiomitalin. joittamalla heitä kodeissamme ja tarjoamalla heille kahden viikon jakson suomalaista perhe-elämää. Aktiviteetit mahdollistavat lahjoitukset Juhlan avasi LC Heinäveden presidentti Risto Kontkanen. Lyhyt katsaus klubin syntyhistoriaan palautti kaikkien ajatukset päivälleen 50 vuoden taakse jolloin klubi perustettiin 18.1.1964 Varkaudessa teollisuustoimihenkilöiden kerholla. Perustajajäseniä saatiin kokoon 15 henkeä. Tänä päivänä klubissa on jäseniä 23 ja yhtenä haasteena onkin jäsenistön keski-ikä joka on 60 vuotta. Klubin tekemistä aktiviteettiperinteistä pitkäaikaisin on Kermanjärven jäänlähtöarvaus, joka on ollut mukana vuoden 1965 keväästä lähtien. Niistä saadut tuotot on jaettu vuosittain oppilas- stipendeinä yläasteen ja lukion oppilaille. Uusin säännöllinen aktiviteetti on Heinäveden kanavasoutu, joka on järjestetty 4 vuonna ja tulevanakin kesänä se on ohjelmassa. Nämä ja muutamat muut satunnaiset aktiviteetit mahdollistavat paikallisen avustustoiminnan. Juhlavuoden kunniaksi klubi haluaa olla osaltaan mahdollistamassa paikallista lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa hyvinvointia. Lahjoituksina jaetaan lähes 5000 euroa, joka jakaantuu Heinäveden yleisurheilijoille, yläasteen ja lukion piha-alueen kehittämiseen ja frisbee golfradan rakentamiseen. Viimeksi mainittua hanketta rahoitetaan yhdessä LC Heinävesi Kerman kanssa ja siitä pääsevät nauttimaan kaikki kuntalaiset. Vanhoja muistellen Vuonna 1967 klubiimme liittynyt pitkäaikainen toi- miva jäsen, Kalevi Karhula hauskutti juhlavieraita muistelemalla vanhoja tarinoita klubin alkuajoilta. Värikkäästi kerrotut tarinat sen ajan kokouksista ja käytännöistä saivat monen toteamaan, kuinka maailma on matkan varrella muuttunut. Alkuaikoina muodostui yhdeksi varainkeruun käytännöksi ”sakkolipas”. Jokaisesta kokouksen aikana lausutusta voimasanasta köyhtyi kukin jäsen yhden markan verran. Lipas on edelleenkin käytössä kokouksissa, mutta nyt sinne laitetaan kokousrahaa puheista huolimatta. Juhlassa palkittiin 40 vuoden jäsenyydestä Esa Silvennoinen. Lions liiton 1 ruusukkeen ansiomitalin sai lion Risto Kinnunen ansiokkaasta toiminnastaan klubin hyväksi. Suomen Lions liitto muisti lahjoittamalla klubillemme Suomen maakuntaviirin. Markku Prättälä Muistomerkkikierros Ilomantsissa LC Parikkala/Siikalahden aktiviteettina purkitettiin savumuikkuja joulumyyntiin. Työ oli mielenkiintoista ja hauskaa ja tuloskin oli maittavaa. Työn touhussa puolisot vas. Marja ja Sirpa, takana veljet Lauri ja Arvo. LC Parikkala/Siikalahden veljet ja puolisot tekivät syyskuussa puolukkaretken. Kauniissa syyssäässä ulkoilu maittoi ja eväät ja nokipannukahvi kruunasivat päivän. Tulos viisi laatikkoa ensiluokkaista puolukkaa luovutettiin Parikkalan sairaalan keittiölle. Luovuttajina vasemmalla klubin presidentti Arvo Soikkeli ja oikealla sihteeri Olavi Laukkanen. Lauantaipäivä 5.10. oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen, kun 14 leijonaa ja leidiä läksi kolme tuntia kestäneelle taipaleelle tutustumaan ilomantsilaisiin kulttuurimuistomerkkeihin. Idean isä oli LC Ilomantsin presidentti Martti Patrikainen, joka oli osallistunut vastaavaan kierrokseen Jyväskylässä pari vuotta sitten. Aktiviteettitoimikunnan puheenjohtaja Reijo Palviainen oli ennen kierrosta huolella kartoittanut kierroskohteita käymällä mm. kirkkoherranvirastoissa ja paikallislehdessä sekä jututtamalla paikallisia ihmisiä. Kaikkiaan vierailtiin 16:sta eri muistomerkillä mm. Pappilanvaaralla sijaitsevalla kirkkojen muistomerkillä, jossa leijonaveli, teologian tohtori Juha Riikonen kertoi paikan historiasta. Muistomerkkikierroksen kohteena olivat muut kuin sotamuistomerkit, joita Ilomantsissa on todella runsaasti. Ilomantsin kunnantalon aulassa sijaitseva Isänmaan puolesta kaatuneiden muistotaulu otettiin kuitenkin mukaan sen vaikuttavuuden ja merkityksen vuoksi. Kirkonkylän alueelta löytyi yllättävän monia sellaisia muistomerkkejä, joita ei edes muistomerkeiksi hoksaakaan. Esimerkkinä kunnantalon piha-alueella kasvavat puumuistomerkit, joilla jokaisella on oma tarina kerrottavanaan. Kierroksen vetäjään Reijo Palviaiseen ja muihin mukana olleisiin erityisen syvällisen vaikutuksen teki Mustanmäen hautausmaalla si- jaitseva Nälkävuosina 186768 kuolleiden muistomerkki. Menehtyihän keväällä 1868 nälkään Ilomantsissa peräti 1165 ihmistä. Kierroksen aikana todettiin, että Ilomantsissa julkinen taide on hyvin vahvasti paikkaan, alueen historiaan ja kulttuuriin kiinnittyvää. Muistomerkit kertovat ensisijaisesti rikkaasta luonnosta, sitkeistä ihmisistä sekä historian merkkitapahtumista. Kierroksella oli mukana myös nykyinen Pogostan Sanomien päätoimittaja Leila Virnes. Hänen mielestään meiltä puuttuu vielä yksi tärkeä muistomerkki -Savottapatsas. Kyllä savottojen sankarit, hevonen ja mies olisivat muistomerkkinsä ansainneet. Reijo Palviainen 6 LC Kerimäki 50 vuotta LeijonaVilkku Toiminnan arvot: aktiivisuus, palveluhalu, talkoohenki LC Kerimäki juhli 50-vuotistaivaltaan 23.11.2013 lähes 70 läsnäolijan voimin. Juhlapaikka oli klubin kokouspaikkana vuodesta 1975 toiminut Hotelli Herttua. Klubi perustettiin 15 jäsenen voimin 7.11.1963, LC Savonlinnan toimiessa kummiklubina. Nykyinen jäsenmäärä on 30. Enimmillään klubissa on ollut 42 lionia kaudella 1986-1987. Perustajajäseniä on toiminnassa mukana vielä kaksi, Väinö Vanhanen ja Päiviö Rauhansalo. Piirikuvernöörinä klubin jäsenistä ovat toimineet Esko A Silvennoinen 19761977, Esko Ijäs 1985 – 1986 ja Martti Tynkkynen 2005 – 2006. Puolisotoi- minta on ollut aktiivista koko 50-vuotisen toiminnan ajan. Klubin toiminnan arvot ovat: aktiivisuus, palveluhalu, talkoohenki. Juhlapäivä käynnistyi presidentti Esko Ijäksen ja veljien Päiviö Rauhansalon ja Martti Tynkkysen suorittamalla kukkalaitteen ja kynttilän viennillä charterpresidentti Esko A Silvennoisen haudalla. Juhlavan ja rennon 50-vuotisjuhlatilaisuuden tervehdyssanat lausui presidentti Esko Ijäs. Juhlaan toi tervehdyksensä myös piirikuvernööri Juhani Kautonen ja juhlapuheen piti PCC Harri Forss. Puheessaan hän mm. kiitti klubin aktiivista ja näkyvää toimin- Presidentti Esko Ijäs vastaanotti piirikuvernööri Juhani Kautosen onnittelut. taa paikkakunnan parhaaksi kuluneina vuosikymmeninä sekä korosti aktiivisen puolisotoiminnan merkitystä koko klubin aktiivisen toiminnan turvaamisessa. Juhlailta huipentui klubin perustajajäsen Päiviö Rauhansalon Lions-ritariksi lyömiseen, jonka suoritti PCC Harri Forss. Päiviön mittavat ansiot saivat näin ansaitun huomionosoituksen. Hänestä tuli klubin kolmas Lions-ritari. Hetkeä myöhemmin tuoreena Lionsritarina Päiviö Rauhansalo esitti katsauksen klubin 50-vuotiseen aktiiviseen taipaleeseen laatimansa ansiokkaan historiikin pohjalta. Lion-toiminnasta monta jälkeä Kerimäelle Lionismi ja sen toiminta tunnetaan Kerimäellä. Kulunut 50 vuotta lionismia on tuonut monenlaisia aloitteita, ideoita ja projekteja paikkakunnan parhaaksi. Kerimäkeläisen nuorison tukeminen eri muodoissaan on ollut klubissa johtavana toiminta-ajatuksena koko 50-vuotisen historian ajan. Nuorison liikuntaharrastusten parantamiseksi aktiiviset lionit saivat aikaan heti toiminnan ensimmäisinä vuosina jääkiekkokaukalon ja 70-luvulla valaistun kuntoradan, joka edelleen palvelee kuntalaisia koulukeskuksen lähimaastossa. Kansainväliseen nuorisovaihtoon klubi on lähettänyt kerimäkeläisiä nuoria lähes vuosittain. Kerimäelle perustettiin toinen klubi LC Kerimäki/Puruvesi v. 1979 LC Kerimäen toimiessa kummina. Vaikka palvelujen tarjonnan ensisijaisena kohderyhmänä on ollut nuoriso, ei palveluaktiviteeteissa ole unohdettu vanhuksiakaan. Vanhuksille on tarjottu vuosittain kirkkokyytejä, on osallistuttu sotainvalidien/veteraanien keräykseen. Paikalliseen terveyskeskukseen on hankittu televisio, kuntoutuslaitteita, verensokerimittari ja kipupumppu yhdessä puolisoiden kanssa. Klubilaiset ovat vuosittain käyneet yhdessä veljesklubin kanssa joululaulutervehdyksellä Puruveden vanhustentalossa. Klubin varainhankintaaktiviteetit olivat toiminnan ensimmäisinä vuosikymmeninä paljolti talkootöihin keskittyneitä. Nykyisin tärkeimmät varainhankinta-aktiviteetit ovat jäänlähtöveikkaus ja mainostaulu. Juhlassa mukana klubin perustajajäsenet Väinö Vanhanen (vas.) ja Päiviö Rauhansalo. Nuoria kaivataan toimintaan mukaan LC Kerimäen, kuten monen muunkin klubin, tulevan toiminnan suurin haaste on jäsenhankinta. Klubin veljien keski-ikä on kivunnut 68 vuoteen, näin toimintaan kaivattaisiin kipeästi nuoria aktiivisia jäseniä. Haasteensa tähän tuo nuorten yhä vähenevä osuus seutukunnan väestöstä. Harrastusvaihtoehtoja nuorille aikuisille on nykyisin runsaasti tarjolla, toisaalta nuoret eivät välttämättä halua sitoutua tiiviisti säännölliseen toimintaan ja Päiviö Rauhansalon ritariksi lyömisen toimitti juhlallisin menoin PCC Harri Forss LC Savonlinna/Eerikistä. Toimitusta avustivat klubin aiemmat Lions-ritarit Martti Tynkkynen (vas.) ja Esko Ijäs. velvoitteiden hoitamiseen. Tärkeää on myös lions-toiminnan uudistaminen nuoria houkuttelevaksi. Haasteista huolimatta LC Kerimäen lionit katsovat luottavaisena tulevaisuuteen. Tämän presidentti Esko Ijäs Lions Club Kiihtelysvaara 30 vuotta LC Juuka/Ellin 30-vuotisjuhlissa palkittiin Kuvassa ovat vasemmalta lukien LC Juuka/ Ellin nuorisovaihtoasiamies Heikki Toropainen (palkittu), liiton pj. Seppo Söderholm, presidentti Pekka Pietiäinen, PDG Jouko Soukka (palkittu) ja piirikuvernööri Pekka K. Vatanen. Lions Club Kiihtelysvaara juhli 6.12.2013 kolmekymmentävuotistaivaltaan Kiihtelysvaaran Suojapirtillä. Lions liiton tervehdyksen juhlaamme toi PCC Harri Forss ja piirin tervehdyksen DG Juhani Kautonen. Juhlassa palkittiin ansioituneita veljiä ja perustajajäseniä (4). Juhla huipentui ennen juhla-ateriaa Ladyjen näytelmälliseen lauluesitykseen. Puolisotoiminta on klubissamme suuren kiitoksen arvoista. Puolisot muonittavat veljet kuukausikokouksissa, järjestävät ruokailut, kahvitukset ja arpojen myynnit kun järjestämme Sm- ja piirin sökökisoja sekä tarjoilut kun järjestämme lastenjuhlija. Ilman puolisojen aktiivista ja osaavaa toimintaa olisi klubimme ”heikoilla jäillä”. 30-vuotisjuhlan kunniaksi veljet ja ladyt julkaisivat lahjoituksen. Yhdessä lahjoitamme Uudelle lastensairaala 2017 tukiyhdistykselle 3000 euroa. Ladyt juhlaesityksessä. kiteytti osuvasti: ”Toiminnan periaate ei murene, vaikka tekijöitä olisi aiempaa vähemmän.” Me palvelemme – We serve tulevaisuudessakin. Kuvat ja teksti: Timo Lehtinen LeijonaVilkku 7 LEIJONAT SUOSITTELEVAT Volkswagen on Suomen ostetuin automerkki 2013. Tuomiokirkkoon kokoontui itsenäisyyspäivän aattona suuri joukko kuuntelemaan isänmaallista ja jouluista musiikkia. Kuva: Pekka Matilainen Autotalo Laakkonen Oy, Voimatie 16, Joensuu Isänmaallinen joulukonsertti Savonlinnan tuomiokirkossa LC Savonlinna/Sääminki klubi kerää vuosittain isänmaallisella joulukonsertilla aktiviteetti rahaa paikkakunnan vanhus- ja nuorisotyöhön. Konsertti on ollut menestyksekäs jo sen alkuajoista lähtien. Joulukuun 5. päivänä, itsenäisyyspäivän aattoiltana on jo vuodesta 2011 hiljennytty suosittujen taiteilijoiden johdattamina kuuntelemaan isänmaan ja joulun säveliä. Kirkko on oivallinen paikka tällaiseen ja ajankohta mitä sopivin. LC Savonlinna/Säämingin lionit leideineen ovat yhteistuumin olleet näitä konsertteja järjestämässä ja ilo on ollut suuri, kun on havaittu kirkon täyttyvän vuosi vuodelta. Ilman yleisön kannatusta ja tukea tämä aktiviteetti olisi sammahtanut alkuunsa. Nyt klubi on vakuuttunut siitä, että Savonlinnassa tällaista konserttia tarvitaan ja niinpä vuodelle 2014 kirkon ja esiintyvien taiteilijain varaukset aiotaan hoitaa ensi tilassa. Myös se on huomionarvoista, että klubi on voinut saaduilla tuotoilla auttaa paikkakunnan nuoria ja vanhuksia. Esimerkiksi vuoden 2012 tuotolla voitiin kalustaa Terveyskeskuksen vuodeosaston saattohoitohuone. Vuosittain klubi jakaa stipendejä peruskoulutuksessa tai toisella asteella oleville hyvin käyttäytyville opiskelijoille sekä tukee myös nuorten urheilua. Punkaharjun SOS-lapsikylän tukeminen ja nuorisovaihto ovat perinteisesti myös olleet klubin vuotuisessa ohjelmassa. Veikkaamalla avustuksia hyviin tarkoituksiin LC Nurmes/Pielinen on järjestänyt vuosittain lämpötilaveikkauksen, jonka tuotto on lahjoitettu eri kohteisiin. Alun perin veikkauskohteena oli lämpötila Nurmeksen torilla uudenvuodenyönä klo 24, mutta pari viimeistä vuotta on veikattu lämpötilaa Vappuna puolilta päivin. Lämpömittaria on mukavampi tuijottaa keväällä keskellä päivää, kuin keskiyöllä sydäntalvella, jolloin saattaa olla yli 30 astetta pakkasta. Tänäkin vuonna vappu oli viileä. H-hetkellä lämpöä oli 5,9°. Kaikki asteet onneksi plussan puolella. Voittoina jaetaan lahjakortteja. Lämpötilahajonta on keväällä pienempi kuin keskellä talvea, joten oikeita veikkauksia on enemmän. Tasatuloksissa arpa ratkaisee. Veikkauksen tuotto luovutettiin tällä kertaa Nurmeksen Immanuel-jouludraaman kannatusyhdistys ry:lle, joka esittää Immanuel-jouludraaman joka joulun aaton aattona Nurmeksen Kirkkopuistossa Tämänvuotinen esitys on jo kahdeskymmenesviides. E Nurmeksen klubit yhdistivät voimansa Nenäpäiväkeräyksessä LC Nurmes ja LC Nurmes/Pielinen osallistuivat yhdessä Ylen Hyvä –säätiön Nenäpäiväkeräykseen. Pyhäinpäivän aattona 1.11. olimme lippainemme Nurmeksen molempien K-Markettien ja S-Marketin ovilla, kuin vaivaisukot ennen vanhaan kirkkojen eteisessä. LC Nurmeksesta oli keräämässä kuusi lionia ja yksi lady, LC Nurmes/Pielisestä 14 lionia ja yksi lady. Keräystulos oli hyvä. Saimme kasaan yhteensä lähes 1800 euroa, mikä oli H-piirin parhaita. Kiitos siitä lankeaa kukkaronsa nyörejä löysänneille markettien asiakkaille ja marketeille suosiollisesta luvasta sallia ”häiritä” asiakkaita. ASUNTOKAUPAN KUNTOTARKASTUKSET RS-3 ENERGIATODISTUKSET TALOYHTIÖIDEN KUNTOARVIOT SISÄILMATUTKIMUKSET RAKENNETUTKIMUKSET Asiakaspalvelu: Anna-Mari Hietanen p. 0207 495650 www.racx.fi Koulukatu 19 B 38, 80110 JOENSUU 0207 495 688 LeijonaVilkku 8 LEIJONAT SUOSITTELEVAT Enonkosken klubi kasvattaa joulukuusia ja lahjoittaa havuja Joulukuusikauppa on ollut pitkään eräs LC Enonkosken varainhankintaaktiviteeteista. Enontie 20, 81200 Eno puh. 040 709 2300 www.vinni.fi ASUNTOKAUPAN KUNTOTARKASTUKSET RS-3 ENERGIATODISTUKSET TALOYHTIÖIDEN KUNTOARVIOT SISÄILMATUTKIMUKSET Metsäpalvelu RAKENNETUTKIMUKSET Asiakaspalvelu: Anna-Mari Hietanen p. 0207 495650 www.racx.fi Turunen Oy Koulukatu 19 B 38, 80110 JOENSUU 0207 495 688 Tuomo Turunen p. 0500-278 828 Tuomo Turunen, p. 0500-278828 HTT-TAVARANTARKASTUKSET SISÄILMATUTKIMUKSET Kari Hassinen, rkm HTT-tavarantarkastaja Sertifioitu rakennusterveysasiantuntija p. 040 5642543 [email protected] Hopantie 10, 81200 Eno Perinteiset metsästä otetut ”luonnonkuuset” eivät kovin hyvin tee kauppaansa perinteiseksi joulupuuksi varsinkaan Enonkosken kaltaisessa metsävaltaisessa pitäjässä. Tarvitaan vähän enemmän panostusta laatuun. Niinpä klubi perusti joulukuusimetsikön istuttamalla parisataa kuusentainta vapaana olevalle sähkölinjalle. Mainittakoon, että sähkölinjalla kasvava puusto ei saa ylittää kolmen metrin korkeutta ja lupa on kysyttävä paikalliselta linjojen yl- läpitäjältä. Työtä kuusien kasvattaminen teettää, onhan ne kerran vuodessa syksyllä muotoiltava leikkaamalla oksistoa lyhyemmäksi. Näin puihin saadaan tiheyttä oksistoon ja aikanaan tuuheita joulukuusia. Kasvuaika on enintään kymmenen vuotta. Tämän jälkeen kuuset ovat laadukkaita joulupuita kaupattavaksi luomaan kotien joulutunnelmaa. Kuusista saadut tulot käytetään paikallisen nuorison ja lasten sekä vanhusten hyväksi. Uutena palveluaktiviteettina viime syksynä oli ensimmäistä kertaa kuusenhavujen toimittaminen hautausmaiden porteille, josta havut oli vapaasti käytettä- Joulukuusien istutustalkoissa toukokuussa. Etualalla Pekka Pesonen ja taaempana Jouni Holopainen sekä kumartuneena istuttamassa presidentti Timo Loikkanen ja 1. varapresidentti Raija Eronen. vissä hautojen syysistutuksiin. Tämä palvelu sai erittäin hyvän palautteen omaisilta, onhan varsinkin iäkkäämpien ihmisten vaikea liikkua havuja metsästä noutamassa. Suosittelemme vastaavaa palvelua kaikkien klubien toimintaan. Helena Auvinen Luule vähemmän - tiedä enemmän Kolme asiaa jotka jokaisen leijonan tulee tietää Arne Ritari-säätiöstä 1. Arne Ritari -säätiö on perustettiin vuonna 1986 tukemaan lionsklubien palveluaktiviteetteja sekä vaalimaan maamme lionstoiminnan perustajan Arne Ritarin elämäntyötä. Säätiö tukee vain suomalaisia hankkeita. Kaikki säätiön varat jäävät kotimaahan. Avustuksilla on tuettu lukuisia klubien aktiviteetteja, joilla on parannettu vanhusten, vammaisten ja nuorten elinolosuhteita. 2. Varat, joilla suomalaisia lionsklubeja tuetaan saadaan klubien hankkimista säätön adresseista sekä klubien ansioituneille jäsenilleen hankkimista Lions-ritarin arvonimistä. Joskus virheellisesti luullaan, että Lions-ritarin arvoa ei voida myöntää henkilölle, jolla on jo Melvin Jones-jäsenyys. Adresseista valitettavan moni luulee vielä, että se on tarkoitettu pelkästään surunvalitteluun. Adressin mukana tulevat kuvapohjat voi myös korvata itse tulostetulla kuvalla. Nauhatkin voi jättää pois, jos kokee ne tarpeettomaksi. Tulevan kevään ylioppilas ilahtuu var- masti, kun mukana on kirjekuoreen lisäksi sujautettu sopivaksi katsottu seteli. 3. Klubien hankkimat adressit sekä ritarikillan jäsenmaksut voidaan maksaa aina klubin aktiviteettitililtä. Näin siksi, että säätiö sääntöjensä mukaan käyttää kertyneet varat edelleen klubien palveluaktiviteetteihin. Reino Sihvola, PDG Arne Ritari -säätiön hallituksen puheenjohtaja 2013-14 Rääkkylän Apteekki Kinnulankuja 2, RÄÄKKYLÄ Palvelemme arkisin 9–17, la 9–13 puh. (013) 311 106 gsm. 044 341 8994 Osa asukkaista ja hoitajista vuoden 2013 pikkujoulussa. Validia-talon ja LC Joensuu/ Kalevaisten antoisa yhteistyö LC Joensuu/Kalevaisten yhtenä aktiviteettina on jo usean vuoden ajan ollut yhteydenpito Joensuun Validia-talon asukkaitten kans- sa. Klubi järjestää kaksi kertaa vuodessa ohjelmallisia tapahtumia tarjoiluineen. Kesän tapahtumassa grillataan ja joulun lä- hestyessä vietetään pikkujoulua glögeineen, pipareineen, lahjoineen jne. Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n Joensuun Va- lidia-talossa on 30 asukasta. Invalidiliitolla on vastaavia Validia-palveluja usealla paikkakunnalla ympäri maata. LeijonaVilkku 9 KUTSU LEIJONAT SUOSITTELEVAT LIONSPIIRI 107-H:n VUOSIKOKOUKSEEN JA -JUHLAAN Kerimäelle 12.4.2014 TERVETULOA TÄYDEN PALVELUN AUTOTALOON Hotelli Herttua, Veneenniementie 64, Kerimäki Ohjelma: 09.30–10.00 Aamukahvi piirihallituksen kokouksen osanottajille 10.00–12.00 Piirihallituksen kokous Puolisot: Kokouksen avaus ja omaa ohjelmaa Juhlakauteen liittyvä joulukonsertti järjestettiin marraskuussa Tuupovaaran kirkossa. 10.30–13.00 Ilmoittautuminen, valtakirjojen tarkastus, äänestys- ja ruokalippujen jako LC Tuupovaaran juhlakausi täynnä toimintaa 11.30–13.00 Lounas 12.30–13.00 PDG-info 13.15–14.45 Vuosijuhla 14.45–15.15 Päiväkahvi 15.15–17.45 Piirin vuosikokous ja vaalit 15.15–16.45 Puoliso-ohjelmaa 18.30–23.00 Iltajuhla Lions Club Tuupovaaran perustamisesta tulee kuluneeksi keväällä 50 vuotta ja klubi juhliikin merkkipäiväänsä 5.4.2014. Sitovat ilmoittautumiset tehtävä viimeistään 28.3.2014 mennessä piirin www-sivuilla (www.lions.fi/h) olevalle lomakkeelle! Pitkään palvelutaipaleeseen on mahtunut monenlaista isompaa ja pienempää aktiviteettia, jotka ovat näkyneet ja vaikuttaneet paikkakunnalla. Jäsenkuntakin on ehtinyt vaihtua siten, että ainoastaan yksi perustajajäsen, Kyösti Vatanen, on enää toiminnassa mukana. Juhlakausi on klubilla lähtenyt presidenttinsä Raimo Kilpiän johdolla ja teemalla ”Palvelun juhlaa” tarmokkaasti käyntiin ja monta uutta asiaa ja tekemistä on alkukauteen jo mahtunut. Syyskuussa klubi järjesti ensimmäisen piirinmestaruuskilpailunsa, kun se vastasi piirin golf-mestaruuskisan järjestämisestä Kontioniemessä. Klubin uusin kummitettava, huhtikuussa 2013 perustettu piirin viides naisklubi LC Joensuu/Justiina piti iloisen Charter Night -juhlansa myös syyskuussa. Syksykauden aktiviteetteja ovat olleet koululaisista varoittavien kylttien pystytys koulujen alkaessa, aurausviehkojen teko ja pystytys, rauhanjulistekisan järjestäminen, joulukorttien ja nuorisoarpojen myynti, Nenäpäivä-keräykseen osallistuminen, lasten pomppulinnanpäivän järjestämiseen osallistuminen, kynttilöiden sytytys sankarihaudoille itsenäisyyspäivänä, joulumyyjäiset ja pikkujouluarpajaiset. Uusi tempaus oli käytettyjen silmälasien keräys Sri Lankaan. Juhlakauteenkin liittyvä syyskauden näkyvin tapah- tuma oli klubin ensi kertaa toteuttama joulukonsertti Tuupovaaran kirkossa. Konsertissa Keski-Karjalan puhallinorkesterin parikymmentä soittajaa kapellimestari Raimo Maarasen johdolla esittivät jouluista musiikkia ja säestivät yhteislauluja. Tuupovaaran Osuuspankin tuella mahdollistunut ilmaiskonsertti sai kuulijoilta paljon kiitosta. Klubitoiminnan kehittämiseenkin on riittänyt aikaa. Klubin nettisivut uusittiin täysin kauden alussa ja klubi käy läpi valtakunnallisena pilottina yhdessä LC Savonlinna/Säämingin kanssa Klubin laatuprosessi –kehittämisohjelman joulu-maaliskuun aikana. Laatutyön kautta saadaan työstettyä käytännön toimenpiteitä klubitoiminnan edelleen kehittämiseen tulevalle kaudelle. Huhtikuussa olevan juhlan lisäksi kevätkauteen mahtuu mm. talvitapahtuman järjestäminen, Vastuu on meidän –oppaiden hankinta, Vapunpäivän lämpötilaveikkauksen toteutus, puunpilkonta-aktiviteetti ja mahdollinen Arne Ritari –säätiön tuella toteutettava hanke, johon kauden varainhankintaa on suunnattu. Lisäksi klubin aiempi iso aktiviteetti saa jatkoa, kun Tuupovaara-viiriä päätettiin tilata uusi erä ensi kesän tarpeisiin. Puolisotkin ovat olleet ahkerina ja ovat tehneet talkoilla sytykeruusuja ja olleet mukana joulumyyjäisten järjestämisessä. He ovat tehneet myös kaksi lahjoitusta: toinen Tuupovaaran nuorisotalolle tyttöjen harrastusvälineiden hankintaan ja toinen valtakunnalliseen Kokous- ja ruokailumaksut maksettava 28.3.2014 mennessä piirin tilille FI93 5770 0520 2489 38. Tilisiirtoon on ehdottomasti merkittävä mitä klubia ja keitä sekä mitä maksu koskee. Kokousmaksu Aamukahvi Lounas Päiväkahvi Iltajuhla Lieksa Puheluhinnat: matkapuhelimesta 8,35 snt/puh. + 17,17 snt/min, lankapuhelimesta 8,35 snt/puh. + 6 snt/min. (alv 24 %). Veljekset Laakkonen Oy Pielisentie 82, Lieksa Vaihde 010 309 7500 Myytävänä rantatontteja ja edullisesti kalamaja Pyhäjärvellä puh. 0400 153 230 20,00 e/hlö (vain viralliselta edustajalta) 6,50 e/hlö 12,00 e/hlö 6,50 e/hlö 43,00 e/hlö Ruoka-aine allergioista on ilmoitettava ilmoittautumisen yhteydessä. Klubi voi lähettää virallisia edustajia piirin ohjesäännön mukaan yhden jokaista kymmentä jäsentä kohden ja mikäli klubin jäsenmäärä ylittää vähintään viidellä täyden kymmenluvun, vielä yhden edustajan. PDG -jäsenelle on klubin myönnettävä valtuutus osallistua virallisena edustajana piirin vuosikokoukseen. Hän edustaa klubiaan, mutta häntä ei lasketa klubin virallisten edustajien kokonaismäärään. Heidät tulee mainita klubin ilmoittautumisen yhteydessä ja he maksavat myös kokousmaksun 20,00 €. Kaikki piirin lionit puolisoineen ovat tervetulleita ja oikeutettuja osallistumaan vuosijuhlaan, vuosikokoukseen ja iltajuhlaan. Iltajuhlassa smokki tai tumma puku ja Lions-ansiomerkit. Iltajuhlapaikalla on järjestetty tilat vaatteiden vaihtoon kokouksen ja iltajuhlan väliseksi ajaksi. Hotellista voi varata huoneen tunnuksella Leijona-tarjous. 80,-/2hh ja 70,-/1hh. Toivomme runsasta osallistumista kokoukseen ja juhliin! Sydämellisesti tervetuloa lionit ja puolisot Kerimäelle! Juhani Kautonen, piirikuvernööri Uusi lastensairaala 2017 – hankkeeseen. Monenlaista askaretta on ollut, mutta hyvin ovat jäsenet jaksaneet mukana touhuta. Pari uutta jäsentäkin on saatu, joskin sama määrä on jäänyt pois. 50. toimintakausi näyttää kokonaisuutenaan muodostuvan hienoksi ja tuloksekkaaksi, kuten juhlavuoteen kuuluukin. Tästä on hyvä jatkaa tuleville Lions-vuosikymmenille. Pekka K. Vatanen NELIAPILA Keskustie 9 83100 Liperi puh. 0400 124 400 [email protected] LeijonaVilkku 10 LEIJONAT SUOSITTELEVAT Ritarit puolisoineen saivat kunnian aloittaa ruokailun. Hirvipeijaiset kruunaavat juukalaisten aktiviteetin LC Juuka vietti perinteistä hirvipeijaisjuhlaa 18.01.14 EteläVuokon kylätalolla, tilaisuuteen osallistuivat myös LC Juuka/Ellit puolisoineen. Yhdessä vietettävät hirvipeijaiset ovat samalla klubien perinne vuosittaisesta tapaamisesta. Polttopuun valmistus ja myynti Seppo Kettunen Mäkeläntie 3, 83940 Nunnanlahti p. 044 262 7889 www.pilketys.fi Tilaisuudessa vierailivat kutsuttuina VDG Jouko Hirvonen ja ARS-toimikunnan pj. Kari Inkeroinen puolisoineen. Hirviaktiviteetti klubissa on alkanut jo 1970 luvulla ja siitä saakka se on jatkunut tauotta vuodesta toiseen. Aktiviteetissa metsästetään hirvi yhdessä paikkakunnan metsästysseuro- jen kanssa ja lihat myydään yleisellä huutokaupalla. Viime vuosina hirvi-aktiviteetin tuotto on korvamerkitty lahjoitettavaksi paikkakunnan kouluille vuosittain jaettaviin stipendeihin. Illan alussa presidentti Jani Halonen toivotti kutsuvieraat ja peijaisväen tervetulleeksi. Hirven metsästyksestä kertovassa osiossa kuultiin metsästyksen tapahtuneen Halissa ja kaadon onnistuneen kolmannen metsästyspäivän ensimmäisen tunnin aikana. Hirven kaatajana oli tällä kertaa isäntäseuran metsästyksen johtaja Esa Hamunen. Illan ohjelma jatkui huomionosoituksilla. Juhlavassa toimituksessa VDG Jou- ko Hirvonen löi klubiin kaksi uutta Arne Ritari killan ritaria. Oikeuden käyttää Lionsritarin nimeä ja arvoa saivat Ossi Nieminen ja Niilo Olkkonen. Viihteestä vastasivat Juuan lukion oppilaat Antti Salmi ja Anton Kokkonen. He esittivät kahteen eri otteeseen hauskoja sketsejä, joissa imitoitiin julkisuuden henkilöitä. Hirvipeijaisiin kuuluu hyvä ruoka. Tarjolla oli todella maukasta hirvipaistia ja maankuuluja karjalanpiirakoita lisukkeineen. Ruoka maistui peijaisväelle ja iloinen puheen sorina täytti pian salin. Illan seremoniamestari Heimo Lehikoinen oli varannut reilusti aikaa ruokailun lomassa ta- pahtuvaan keskinäiseen seurusteluun. Ohjelmassa oli myös suositut arpajaiset, joiden pääpalkintona olivat arvokkaat hirven sisäfileet. Arpa onni suosi oman klubin edustajia ja sisäfileet matkasivat heidän mukaansa. Klubiveikkauksen visaisine kysymyksineen veti Niilo Olkkonen ja LC Juuan Alina Koponen palkittiin tällä kertaa joukon parhaana tietäjänä. Illan päätteeksi kuultiin klubien ja vieraiden puheenvuorot ja jatkettiin yleistä keskustelua. LC Juuan vireästi toimivat puolisot pitivät vielä neuvonpitoa seuraavasta tulevasta tapahtumasta, maaliskuussa ravintola Petrassa järjestettävistä Mualismouruista. LEIJONAT SUOSITTELEVAT www.elstec.fi SÄHKÖURAKOINTIA Reijo Käyhkö 040 501 9842 ASENNUSPALVELUISTAMME KOTITALOUSVÄHENNYS! Palomäenrinne 17 - SÄHKÖISTÄ PALVELUA - 57100 SAVONLINNA Seremoniamestari ja presidentin puoliso hoitivat arpojen myynnin. LeijonaVilkku 11 Aina ei tarvitse olla täydellinen – rohkeus palkittiin Palvelutalo Vetrean juhlasaliin oli kokoontunut reilu viisikymmentä henkilöä kansallisen veteraanien valtakunnalliseen juhlaan. Veteraanien iltahuutoa ei voi laulaa eikä kuunnella liikuttumatta. Vaikea sanoa, kummat olivat herkistyneemmässä tilassa, esiintyjät vai yleisö kansallisen veteraanien valtakunnallisessa juhlassa Joensuussa. Joensuun LC Adam&Evalle tarjottiin tilaisuus järjestää koko veteraanijuhlan ohjelma palvelutalo Vetreassa. Rohkeat leijonat esiintyivät pitkälti improvisoiden ja mieleen jäänyt tilaisuus herkisti suuren osan yleisöstä kyyneliin. Tilaisuuden avasi presidentti Anja Halonen, jonka jälkeen juhlasanat lausui kaikkien joensuulaisten rakastama, eläkkeellä oleva kirkkoherra Risto Ruskomaa. Ja tottahan juhlaan kuuluu myös runoutta, Paavo Cajanderin Malja isänmaalle esitti Helinä Kalaja. Varsinainen pääesiintyminen oli laulunäytelmänä esitetty Anneli Saariston tunnetuksi tekemä Evakon laulu, johon Adam&Eva lionsit saivat täydennystä Joensuun LC Kantelettaresta Liisa Parviaisen, Sadun ystävineen ja myös Ani-Elina Heikkisen. Ohjelman järjestäneestä klubista olivat mu- kana presidentti Anja Halonen, Helinä Kalaja, Hannu Kukkonen, Oiva Haapasalo ja Tauno Ahonen. Anjan huilumaisen kaunis ääni sai eläytymään niin Suomen soturit, isännän porsaslaatikkoinen, äidin viisine lapsineen, junassa synnyttäneen äidin kuin lotatkin. Yleisön eläytyminen koskettavaan laulunäytelmään sai esiintyjillekin kyyneleet silmänurkkaan. Juhlan ohjelmaan kuului myös Anjan ja Ani-Elinan esittämiä karjalankielisiä lauluja sekä trio Hannu, Oiva ja Tauno tulkinta sodan aikaisista suosikkikappaleista. Laulajia säesti hanuristi Jorma Kultamaa. Tilaisuuden lopussa yhdessä laulettu Veteraanin iltahuuto oli jotakin sellaista, jota ei voi sanoin kuvata rivissä seisseenä uurteisten kasvorivien edessä. Vetrean tarjoamilla kakkukahveilla klubilaiset saivat kiitosta itsensä likoon laittamisesta, halu tuottaa iloa oli suurempi kuin epäily omien taitojen puolesta. Tämän uskomme myös näkyneen esityksessä, jota em- Presidentti Anja Halonen ja Ani Elina Heikkinen esittivät karjalankielisiä lauluja, laulut olivat suurelle osalle yleisöä tuttuja kotimurteella kotikonnuilta. Yleisö eläytyi laulynäytelmä Evakon lauluun. me ehtineet harjoitella lainkaan. Jälkipuinnissa todettiin, että aineellinen hyvä ei ole aina se tärkein mitä voimme palvelutyössämme tarjota, vaan tämän kaltaiset tilaisuudet voivat olla erittäin tärkeitä arkipäivien pitkässä jonossa. P.S. Vetrea esitti tilaisuuden jälkeen asukkaiden uusintapyynnön. Tähän emme valitettavasti pystyneet vastaamaan koko joukolla, mutta Anja Halonen kävi soolokeikalla laulamassa ja laulattamassa. Anja joutui antamaan myös lupauksen; tulemme uudestaan. Helinä Kalaja 12 LeijonaVilkku Uskomaton Intia Emme tosiaan voineet kuvitella mikä meitä odotti, kun viime keväänä intialainen, moninkertaispiiri 323:n nuorisovaihtojohtaja Sudheer Saxena kutsui meidät tyttärensä häihin. Päätös matkasta syntyi nopeasti. Mahdollisuus tutustua intialaiseen hääkulttuuriin oli käytettävä. Niinpä 22.12. suuntasimme Finnairin sinivalkoisin siivin Delhiin, josta matka jatkui Jharkhandin osavaltion pääkaupunkini Ranchiin. Matka lentokentältä hotellille antoi jo esimakua Intian väkirikkaudesta! Hotellilla meitä odotti isäntämme perheineen, hotellin henkilökunta toivotti tervetulleeksi, valokuvia otettiin, teetä tarjoiltiin. Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus olivat aivan toista, mihin täällä pohjoisessa on totuttu. Hotellin pihalle oli kauniisti katetut pöydät ruokatarjoiluineen. Häiden ensimmäinen osio oli pian alkamassa, joten laukut oli nopeasti purettava ja valmistauduttava illan juhlaan. Itse asiassa jo edellisenä päivänä hääjuhlat oli aloitettu lähisuvun kanssa, joten nyt oli jo toinen juhlapäivä menossa. Illan juhla oli järjestetty samaan hotelliin, jossa asuimme morsiamen perheen kanssa. Perhe, joka Intiassa tarkoittaa koko sukua, oli matkustanut pääasiassa Mumbaista sulhasen kotiseudulle. Ilta oli jonkinlainen morsiamen ja sulhasen sukujen yhteinen tutustumisjuhla, jossa kaikki esittivät erilaisia tansseja, syötiin ja vähän juotiinkin. Jouduimme tietysti Juhaninkin kanssa estradille ja yritimme parhaamme tanssilattialla tai oikeastaan näyttämökorokkeella. Vieraanvaraisuutta tietysti kovasti kehuttiin! Seuraava päivänä, jouluaattona, olikin sitten häiden päätapahtuma. Aamupäivällä oli morsiamen suvun juhla. Hotellin terassille oli rakenneltu kaunis katos, jossa niin morsiamelle kuin muillekin sukulaisille annettiin lahjoja. Vastalahjaksi kaikki saivat morsiamen ja sulhasen nimellä varustetut kirjekuoret, joissa oli muutama paikallinen seteli. Niin mekin! Kaikkia seremonioita oli vaikea ymmärtää. Oli orkesteri soittamassa ja porukkaa tuli ja meni. Naisten käsiin piirrettiin kauniita hennakuvioita jne. Katselimme touhua pöllämystyneinä. Ilmeisesti meitä pidettiin arvovieraina, kun aina mahdollisimman lähelle morsianta pyydeltiin istumaan! Koko ajan valokuvaaja hääri ottaen valokuvia. Illan suussa sitten Lähdimme suvun kanssa bussilla varsinaiseen hääjuhlaan. Pakko sanoa, että kohtaamanne näky hääpaikasta hienon hotellin sisäpihalla, sai haukkomaan henkeä. Mitkä luonnonkukka-asetelmat ja muu rekvisiitta! Seremonia alkoi morsiamen kantamisella sisään juhlapaikalle. Sulhanen tuotiin koristelluilla kärryillä paikalle. Hänen sukunsa lauloi ja tanssi sisään tullessa. Miehille laitettiin kukkaseppeleet kaulaan ja naisille ruusut. Morsiuspari asettui koristellulle korokkeelle ottamaan vastaan lahjoja ja onnitteluja. Kaikki tietysti kuvattiin ja videoitiin. Suurilla kuvaruuduilla näytettiin tapahtumia koko ajan. Kutsuttuja vieraita oli paikalla n. 400–500 henkeä, joista suuri osa poistui heti ruokailtuaan Ja ruokaa oli… ja hieno ilotulitus! Varsinainen vihkiminen alkoi vasta puolen yön maissa erillisessä koristellussa katoksessa. Kaksi arkisesti pukeutunutta hindupappia suoritti erilasia riittejä. He lukivat mantroja ensin erikseen morsiamelle ja sitten sulhaselle. Kävelivät ympäriinsä ja sirottelivat kummankin pään päälle kukan terälehtiä ja riisiä. Lopuksi annettiin neuvoja ja elämänohjeita molemmille yhdessä. Niissä oli jotain hauskaakin, koska porukka nauroi kuunnellessaan. Jälleen lahjoja annettiin myös suvulle. Morsian sai mm. monta upeaa kultaista kaulakorua, sormukset jokaiseen varpaaseen… Sulhasen ja morsiamen suvut vielä antoivat lahoja toisilleen. Morsiamen veljet olivat piilottaneet sulhasen toisen kengän paikallisen tavan mukaan. Kaupan hieronta kesti kauan. Sulhasen tyytyi maksaa melkoinen summan saadakseen kengän takaisin. Vuoden palkasta neuvoteltiin! Tuntui, että niin morsian kuin sulhanenkin olivat välillä hämmennyksissä kaiken keskellä. Eiväthän he vielä kuvin tuttuja toisilleen olleet. Suvut päättävät vielä noissa piireissä naimisiin menosta, tosin nuoret sentään nykyään voivat tavata ja tutusta ennen vihkimistä. Voi sanoa, että avioliitot solmitaan sukujen kesken. Erot ovat harvinaisia! Perheiden ja sukujen yhteys on aivan toista, mitä meillä nykysuomessa on. Usein kaikki sisarukset asuvat samassa taloyhteisössä perheineen isovanhemmat mukaan lukien. Seuraava aamuna, joulupäivänä, oli häiden koskettava tapahtuma. Morsiamen veljet olevat rakentaneet kantotuolin, joka oli koristeltu kukin. Aamu alkoi ns. jäähyväisseremonioilla samassa katoksessa, jossa hääaamun tapahtumatkin alkoivat. Lopuksi morsian kannettiin koristeluun autoon, johon sulhanen oli jo pujahtanut odottamaan. Hetki oli hyvin surullinen: niin morsiamen isä kuin äitikin itkivät vuolaasti. Tytär luovutettiin aviomiehen perheelle! Meidän joulupäivämme jatkui LC Ranchi Eastklubin kokouksessa. Moninkertaispiiri 322:n CC Rajiw Lochan tuli hakemaan meidät hotellilta klubin perustamaan sairaalaan (Niramaya Hospital), jossa on myös heidän kokoushuoneensa. Presidentti oli kutsunut klubin koolle päivä, parin varoitusajalla ja lähes kaikki olivat paikalla. Klubilaiset odottivat ovella kauniiden kukkapukettien kanssa. Sairaalan puheenjohtajan johdolla meille esiteltiin koko kolmikerroksinen sairaala, jonka siis klubi on perustanut ja jonka toiminnan se kustantaa. Potilaat tulevat ympäristöstä muutamaksi päiväksi erilaisiin leikkauksiin, ultraäänitutkimuksiin ja moniin muihin operaatioihin. Kuukaudessa keskimäärin 1200 henkilöä saa avun. Viime vuonna oli tehty 462 leikkausta ilmaiseksi köyhille ihmisille, jotka oli valittu Ranchin ympäristöstä. Kaihileikkauksia tehdään myös paljon. Sairaalassa on myös patologian osasto. Todella monipuolinen ja tarpeellinen yksikkö. Lapsia oli käydessämme rokotettavana. Leijonat tekevät hienoa työtä. Ovathan tarpeet ja väkimäärät aivan toiset kuin meillä Suomessa, jossa kunnallinen terveydenhoito on kaikkien saatavilla. Väkisinkin tuli mieleen, että kaikesta valittajien oli hyvä vierailla katsomassa todellista hätää ja köyhyyttä, jota oli nähtävissä kaikkialla. Sairaalan esittelyn jälkeen oli ohjelmassa perinteinen klubikokous, jossa me molemmat saimme kertoa Suomen leijonien työstä. Nuorisovaihtoa ko. klubi, eikä moninkertaispiirikään ollut harrastanut. Puhe sai niin paljon vastakaikua, että ensi kesänä taitaa presidentin tytär tulla meille vaihtoon! Klubi tuntui olevan otettu siitä, että suomalainen piirikuvernööri oli vierailulla. Kuulemma monta kansainvälistäkin johtajaa on ollut paikalla, mutta ei koskaan suomalaista piirikuvernööriä. Juhani kertoi piirimme toiminnasta ja muistakin suomalaisten leijonien tekemisistä. Viirejä ja pinssejä luonnollisesti vaihdettiin ja lopuksi syötiin, kuten asiaan kuuluu. Matka jatkui illalla lentäen Kalkuttaan. Heti aamulla tunnin lento Bagdograan. Kentällä oli paikallinen opas ja autonkuljettaja vastassa. Ajeltiin vuoristoteitä pitkin Darjeelingiin. Mainio opas kertoi asiantuntevasti matkan varren nähtävyyksistä ja ihmisten elämisestä alueella. Majoituspaikkamme Mayfair hotelli on alkujaan ollut siirtomaa-ajan hallitsijan kesäpalatsi. Uskomattoman hieno ympäristö, palvelu ja upeat näköalat, mutta välillä paleli! Hotelli sijaitsee n. 2300 metrin korkeudessa ja sen kyllä huomasi portailta noustessa! Aamulla lähdettiin nähtävyyskierrokselle oppaan ja autonkuljettajan kanssa. Vierailtiin eläintarhassa, vuoristokiipeilykeskuksessa, parissa buddhalaisessa temppelissä ja buddhalaisessa luostarissa. Mikä väriloisto ja koristelut näissä onkaan. Paikallisliikenteessä yhä toimiva höyryjuna oli sekin nähtävyys. Parturi työssään Kalkutassa. DG Juhani LC kertoo Su Tuula ja opas. Morsiamen lähisuku hääpäivän aamuna. Hääpari. RC ja naisklubi. Vihkiseremonia. LeijonaVilkku Tervetuloa aluekonferenssiin! uomen leijonien kuulumisset Ranchi Eastin kokouksessa. Seuraavana päivänä (28.12) ohjelmassa oli siirtyminen autolla Darjeelingistä Gangtokin kaupunkiin Sikkimiin. Matkalla näimme valtavat teeviljelmät. Kaikille lienee Darjeeling tee tuttu. Sikkim on entinen kuningaskunta, joka monien vaihein jälkeen liittyi Intiaan osavaltiona 1975. Kiinan, Intian ja Pakistanin väliset esimielisyydet alueista oli näkyvissä erittäin tarkoissa turvatoimissa. Luostareihin pääsi tiukkojen turvatarkastusten läpi. Sotilaat valvoivat koko ajan kovat piipussa! 29. päivä vietettiin tutustumalla lähiseudun Buddhalaisluostareihin. Uskomattoman hienot koristelut luostarien temppeleissä tekivät vaikutuksen. Mieleenpainuva oli myös käydä hetken ajan kuuntelemassa munkkien hartaudenharjoitusta. Nuorimmat rumpuja lyövät munkkipojat olivat varmaan alle seitsemänvuotiaita. Paikallinen tapa on, että perheestä yksi poika laitetaan luostariin jo muutaman vuoden vanhana eliniäkseen! Kävimme myös näköalapaikalla, mistä näkyi Himalajan huiput pilvien yläpuolella. Paikalliset markkinat suuressa hallissa kaupungissa olivat melkoinen tapahtuma. Myytävänä oli kaikenlaista maassa kasvavaa ruokatavaraa ja vähän kaloja. Sitten seurasikin (30.12) automatka takaisin Bagdogran lentokentälle. Reilun sadan kilometrin matka kesti kuusi tuntia. Matkan varrella oli tietöitä ja loppumatka kaupunkialueella oli hidasta. Tietöitä näytettiin tehtävän melkeinpä paljain käsin. Lapioilla oli kaksi käyttäjää. Toinen oli varressa kiinni ja toinen auttoi varteen sidotulla narulla työtä. Suuri osa työväestä oli naisia. Lento Kalkuttaan kesti vain tunnin ja heti illalla oli tapaaminen päivällisineen Kalkutan piirikuvernöörin Ashok Kumar Kuptan ja PDG Gopi Dhuvalian kanssa. Vaihdettiin viirejä ja kokemuksia lions työstä. Ja tietenkin pönötyskuvia! Uudenvuodenaatto Kalkutassa oli ikuisesti mieleenpainuva. Kävimme kävelykierroksella kaupungilla. Ihmisten paljous ja kaikenlaisen myytävän tavaran määrä oli valtavaa. Kerjäläisiä oli jonkun verran pyytämässä almuja. Liikenne kaoottista, kadun ylittäminen oli varsinainen seikkailu. Ja mikä äänten kakofonia! Vastakohtana loistohotelli, johon sisälle pääsy vaati moninkertaiset turvatoimet ja palvelu todella toimi! Hotellin baariin oli järjestetty partyt aattoillaksi. Vuoden vaihduttua henkilökunta kokkia myöten toivotti hyvää uutta vuotta kädestä pitäen. Saimmepa vielä lahjaksi olutlasit lahjapaketissa! Uudenvuoden päivän käytimme kaupungilla puistoja ja muita nähtävyyksiä katsellen. Kävelimme puistossa joen rantaa pitkin muutamia kilometrejä. Ihmiset peseytyivät likaisessa jokivedessä, kellui kaikenlaista saastaa ja jopa eläinten raatoja. Illalla kansanpaljous kaduilla oli uskomaton. 2.1. lennettiin viimeiseen etappiimme Mumbaihin. Paikallinen nuorisovaihtoystävämme Prakas Rao oli lentokentällä vastassa. Parinkymmenen kilometrin matka kentältä hotelille kesti 2,5 tuntia liikenneruuhkien vuoksi. Illallinen Prakasin perheen kanssa. Prakas oli viime vuonna ko. alueen nuorisoleirin johtaja ja suomalainen vaihdokkimme Aino Leskelä oli asunut heidän luonaan. 3.1. oli vuorossa Mumbaihin tutustuminen. YCE Jyoti Mehta oli järjestänyt kiertoajelun paikallisen oppaan kanssa. Paikallinen pesula oli erikoisuus. Miehet pesivät käsin betonisissa altaissa hotelleista tuotua pyykkiä. Pesuvesi näytti aika likaiselta. Linko oli sentään sähköllä toimiva. Pyykit ripustettiin naruille. Kuljetus hotelleihin näytti toimivan polkupyörän päällä nyyteissä. Käynti Mahatma Canthin museossa oli todellinen Intian historian oppitunti. Illansuussa tavattiin Jyotin kotona hänen miehensä ja pojat. Toinen pojista oli Outokummun leirillä kesällä 2013. Vaihdettiin vaatteet ja siirryttiin yhdessä viimeiseen meitä koskevaan hääjuhlien osioon ns. Farewel Partyihin paikalliseen hotelliin. Paikalla oli n. viisisataa henkilöä ja tarjoilu ylenpalttista. Orkesteri soitti ja hääparia onniteltiin jälleen kukin vuorollaan. Lahjoja ja tietysti valokuvia ja videointia! Seuraava aamulla lähdettiin Prakas Raon pojan kyydillä satamaan. Sieltä matkustettiin laivalla kolme varttia maaseudulle, missä vietettiin aikaa paikallisen kyläpäällikön kotona. Laivassa vieruskaverik- 13 si sattui paikallisen rotaryklubin jäsen. Hän tiesi aika paljon Suomesta, koska hänen poikansa oli ollut nuorena suomalaisen tytön kanssa kirjeenvaihdossa. Päivällä käytiin rannalla ja kalasatamassa, jossa naiset perkasivat kalat ja laittoivat ne kuivamaan. Päällikkö esitteli kalasataman ja pienen lomakyläyrityksen toimintaa. Perheeseen kuului kaksi poikaa vaimoineen ja lapsineen sekä poikien vanhemmat. Kaikki asuivat yhdessä samassa suuressa talossa ilmeisen hyvässä sovussa! Lomapaikan pihassa kookospalmujen kunnostaja kiipesi palmuihin parin köydenpätkän avulla ja pudotteli kypsät pähkinät alas. Reikä pähkinään ja mehu juotiin pillillä. Hyvää oli! Illalla kuvittelimme menevämme paikalliseen klubikokoukseen. Yllätykseksemme kyseessä olikin kahden lohkon aluekonferenssi. Upeat puitteet oli rakennettu hotellin pihalle. Väkeä noin 500–600 henkeä. Kaikki otettiin vastaan juhlallisien menoin. Perinteisiin asuihin pukeutunee keihäsmiehet kumartelivat tuloportilla. Juhanille kiedottiin muiden arvovieraiden tapaan koristeellinen turbaani päähän! Piirikuvernööri tuntuu olevan Intiassa melkoisessa arvossa. Saattaahan ehdokas käyttää jopa 50 000 euroa kampanjaan päästäkseen kuvernööriksi! Upea tanssiohjelma kesti ainakin puolitoista tuntia ja sitten vasta päästiin varsinaiseen konferenssiin yhdeksän maissa. Osallistuvien klubien edustat johdatettiin juhlallisesti paikalle. samalla aina näkyi suurella videotaululla kuvia ko. klubin aktiviteeteistä. Tärkeimmät virkailijat kutsuttiin juhlallisesti esiintymislavalle omille paikoilleen, viimeisenä piirikuvernööri puolisonsa kera. Kaikki seremoniat tapahtuivat pääasiassa paikallisella kielellä, joten vähän ”pihalla” olimme välillä. Omat nimemme tosin tunnistimme kuitenkin puheesta ja pian olimme esiintymislavalla. Kielikin vaihtui englanniksi. Meidät esiteltiin ja alueen puheenjohtaja toivotti meidät tervetulleiksi perinteisen menoin: kaulahuivit kaulaan, molemmille kukat ja kookospähkinät. Sitten pyydettiin molempia pitämään lyhyet puheet. No mikäpäs siinä auttoi kuin puhuja korokkeelle vaan. Kerroimme Suomen leijonien terveiset ja molemmat kertoivat oman leijonatoimeen liittyvistä asioista. Ohjelmaan kuului runsaasti palkitsemia ja puheita. Lopuksi illallinen! Olimme luonnollisesti sen verran eksoottisia, että monet paikalliset halusivat päästä valokuvaan kanssamme. Kättelijöitä riitti. 120 km:n matka juhlapaikalta hotellille kesti keskiyöllä 2,5 tuntia. Nopeasti Mumbain miljoonakaupungissa ei pääse mihinkään! Seuraava päivä sunnuntai olikin viimeinen tällä retkellä. Kävelyä hotellin ympäristössä, shoppailua suuressa, länsimaalaistyylisessä ostoskeskuksessa. Illansuussa vierailukäynti isäntämme kotona. Morsiankin oli vielä paikalla. Nuoripari oli lähdössä häämatkalla aamulla varhain. Ilta päättyi haikeissa tunnelmissa intialaisten ystävien kanssa nautittuun illalliseen paikallisessa ravintolassa. Ensi kesänä he järjestävät nuorisovaihtoleirin, jonne yhdellä suomalaisella nuorella on mahdollisuus päästä. Aamuvarhaisella alkoi sitten vaiherikas kotimatka Mumbaista Delhin kautta Helsinkiin. Peruutettu aamulento Mumbaista Delhiin aiheutti sydämentykytyksiä enemmänkin. Yksi käsimatkatavaralaukkukin hävisi siinä hötäkässä. Suureksi hämmästykseksi viikko matkan jälkeen soitettiin Mumbain lentokentältä ja kerrottiin laukun olevan siellä! Paljon on sulateltavaa ja muisteltavaa matkasta. Yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat valtavat. Esimerkkeinä monista mieleen painuvista kuvista olkoon seuraavat: Ranchissa CC:n kyydissä edellä ajaa pieni pakettiauto, jonka lavalta näkyy ihmiset vaaleat jalat. Ruumista näin kuljettiin. Joen rannalla matkalla Sikkimiin menossa ruumiin poltto paikallisen tavan mukaan. Pienet, noin kymmenvuotiaat buddhalaismunkit pelaamassa palloa luostarin pihalla. Samanlaisia pojat ovat kaikkialla maailmassa! Pieni poika sisar olkapäällään kerjäämässä Kalkutan kadulla. Vastakohtana hääparin ja vieraiden upeat puvut ja uskomattomat koristelut. Kuten nuorisovaihtarimme voimme mekin sanoa viettäneemme elämämme mielenpainuvimman matkan erilaiseen kulttuuriin, vastakohtien Intiaan. DG Juhani Kautonen ja YCED Tuula Rantaeskola LeijonaVilkku 14 LEIJONAT SUOSITTELEVAT LC Ilomantsin veljet tauolla Sotaveteraani Kuivalaisen talourakassa. Kunniavelka isänmaan puolesta taistelleille LC Ilomantsin teemana Kauden 2012-2013 teemaan liittyen avustusta haettiin AR-Säätiöltä 2500 € Ilomantsin Sotainvalidien, Rintamaveteraanien ja Sotaveteraanien kotona asumisen tukemiseen. AR-Säätiö myönsi avustuksen 17.11.2012 ehdollisena niin, että avustus tulee kahtena 1250 € eränä. Klubi lisäsi oman osuutensa 1250 €, joten ensivaiheessa jaossa oli 2500 €. Klubin ja säätiön rahallinen avustus koko projektin kestoaikana on yhteen- sä 5000 €, Avustus kohdentuu seuraavasti veteraaniyhdistysten jäsenille: Kuntoutus, virkistäytyminen, kodinhoito sekä apuvälinehankinnat ja niiden käyttökulut. Työapu on kohdentunut mm. seuraavasti: Lumityöt, pihojen hoito, rakennusten kunnostus sekä avustaminen erilaisissa virkistäytymistilaisuuksissa. Suurin työkohde on hankkeen aikana ollut 90-vuotiaan sotaveteraani Reino Kuivalaisen oma- kotitalon ulkomaalauksen pohjatöiden suorittaminen. Työtunteja kertyi yhteensä yli 130. Kaikkiaan ARS avustushankkeen ensimmäisen erän aikana kertyi 405 työtuntia. Mainittakoon, että koko projektikaudelle (2v.) klubilta edellytettiin vain 250 työtunnin suorittamista. Ensimmäisestä erästä tilitys on tehty säätiölle ja se on myös hyväksytty. Toinen erä on nyt jaettavissa avustuksina veteraaneille. Klubille on tullut kovasti kiitosta hankkeesta veteraanien taholta, joten voidaan oikeutetusta todeta, että meneillään oleva projektimme on tullut todelliseen tarpeeseen. Tässä välittyy samalla myös veteraanien kiitokset AR-Säätiölle. Näin LC Ilomantsin veljet ovat voineet omalta osaltaan lunastaa kunniavelkaa isänmaan puolesta taistelleille. ARS avustustyöryhmän puolestaPekka Kontkanen Lions Club Ilomantsi Kuva Pekka Ikonen LC Outokumpu Kuparin joulukonsertti Juhla vanhain perinteiden, saapuu talveen hämärään. Hyvän tahdon odotuksen, nostaa mielen lämpimään. Näin kauniisti Johanna Debreczeni ja Jouni Keronen konsertoivat Outokummun kirkossa pianistinsa Janne Salkolahden säestä- ”Eipä haittaisi, jos olisi pienemmät vakuutuslaskut” Laske oma tilanteesi bonuslaskurilla osoitteessa op.fi/ bonuslaskuri. Laitamme pankki- ja vakuutusasiat kerralla kuntoon. Varaa aika konttoriimme puh. 010 257 8802. mänä. Tilaisuuden järjestivät LC Outokumpu Kupari yhteistyössä Outokummun ev.lut seurakunnan kanssa. Kirkkosali täyttyi joulumusiikin ystävistä, jotka saapuivat paikalle sankoin joukoin. Konsertin avasi LC outokumpu Kuparin Presidentti Tapani Parkkonen ja seurakunnan terveiset toi pastori Markus Kontiainen. Konsertin tuotto käytetään outokumpulaisten nuorten- ja vanhustyön tukemiseen Yleisöä hemmoteltiin neljäntoista kappaleen siivittämänä ja konsertin jälkeen oli mahdollisuus ostaa Johannan ja Jounin Lumen valkeaa cd. Tilaisuus päättyi jouluiseen tunnelmaan kappaleella Maa on niin kaunis. LeijonaVilkku 15 LEIJONAT SUOSITTELEVAT LÄÄKEHUOLLON ASIANTUNTIJA OUTOKUMMUN APTEEKKI Koulukatu 2, 83500 Outokumpu Puh. 013-555 723, fax 013-561 357 email: [email protected] OUTOKUMPUHALLI Savuleijonalla palkitut veljet vastaanottivat palkintonsa presidentti Martti Patrikaiselta. Ilomantsin savujaisissa herkuteltiin rosvopaistilla LC Ilomantsin 57. toimintakausi käynnistyi jo perinteeksi muodostuneella tavalla, viettämällä yhteisesti savujaisia Ilomantsin sotainvalidien majalla 24.8.2013. Illan teemana oli mukavan yhdessäolon merkeissä muistella edellisen kauden pääaktiviteettia, kulotusta Lieksassa. Tämän ohella illan ohjelmassa oli mm. leikkimielinen kilpailu, palkintojen jakoa ja rosvopaisti–illallinen. Tilaisuuteen osallistui klubista 18 veljeä ja 11 leidiä. Presidentti Martti Patrikai- sen toivotettua osallistujat tervetulleiksi ohjelma aloitettiin jakautumalla joukkueisiin. Tämän jälkeen kisailtiin kiertämällä maastorasteja rauhalliseen tahtiin. Joukkueiden välistä paremmuutta mitattiin mm. puun ympärysmitan arvioinnissa ja karjalanpiirakan teossa. Kilpailun jälkeen savujaisten ohjelmassa oli ansioituneiden veljien ja leidien palkitseminen. Tunnustuksena pitkäaikaisesta ansioitumisesta klubin pääaktiviteetin kulotuksen parissa palkittiin savuleijonalla ritarit Aarne Mikkonen, Arvi Koivuniemi, Pekka Kont- kanen, Keijo Luukkanen ja Arto Riikonen sekä veli Juhani Patrikainen. Lady-ansiomitalit luovutettiin yli 50 vuoden lady -työstä Eira Leea Raappanalle ja Ritva Punnoselle. Tämän jälkeen savujaisia jatkettiin yhdellä illan odotetuimmista ohjelmanumeroista: Veli Markku Lappalaisen rosvopaistin nostamisella kuopastaan. Osallistujat saivat kuulla seikkaperäisen selonteon rosvopaistin valmistuksen eri vaiheista ja loppujen lopuksi päästiin maistelemaan itse tuotettakin. Paistin ja muidenkin tarjoilujen erinomaisuudes- ta vallitsi osallistujien kesken ehdoton yksimielisyys. Illan päätteeksi halukkailla oli mahdollisuus pistäytyä rantasaunassa ja testaamassa uimaveden lämpöä Suuressa Tetrijärvessä. Kaiken kaikkiaan Savujaiset onnistuivat jälleen kerran erinomaisesti ja tilaisuutta pidettiin hyvänä hengennostatuksena tulevan kauden haasteita silmällä pitäen. Savujais–perinnettä jatketaan myös tulevina vuosina sitä mukaa, kun saadaan kulotettavia alueita ja tämä haastava aktiviteetti toteutettua yhteisvoimin. Pasi Lamminluoto Puh. 0500-613 015 Tapahtumat löydät osoitteesta: www.opaasi.fi/outokumpuhalli email: [email protected] VANHAN KAIVOKSEN kiehtovassa milijöössä tutustut entisa jan kaivostyöhön sekä nykyiseen kaivosteknologiaan. Voit kulkea museotunnelissa, matkustaa kaivosjunalla, kiivetä kaivostornin korkeuksiin, seikkailla löytöretkillä ja ruokailla ravintolassa! Avoinna 1.6.-31.8.2014 klo 10-18, ympäri vuoden tilauksesta ryhmille. Opastettuja kierroksia kesäaikana päivittäin! LASTEN KAIVOS AVAA OVENSA! Sisätiloissa avautuu monipuolinen pienoiskaivoismaailma, jossa voi kokea lasten tunnelit, labyrintin ja paljon muuta! Siellä tutustut myös vuorenhaltija tarinan Vuoreisiin mielenkiintoisten aktiviteettipisteiden muodossa. Tule kokemaan leikin ja liikunnan riemua! MAKUELÄMYKSIÄ VANHALLA KAIVOKSELLA Ravintolamme tarjoavat maistuvia muistoja kävijöilleen. Vanhat historialliset rakennukset ja ympäristö luovat ainutlaatuiset puitteet elämyksille, olipa kyseessä sitten häät, syntymäpäivät tai illallinen. Kesäaikana Wanha Pa ja auki päivittäin! www.aarrekaupunki.fi [email protected] Veli Markku Lappalainen opasti rosvopaistin valmistuksen saloja. 16 LeijonaVilkku YHTEENVETO PIIRIN 107-H TOIMINNASTA KAUDELLA 2012-2013 Piirin/piirikuvernöörin kauden teemalla ”Uudistuen tulevaan” oli tarkoitus kannustaa klubeja ja lioneita toteuttamaan palvelutyöhön, klubi-iltoihin ja jäsenhuoltoon liittyviä vaikka pienempiäkin uudistuksia, jotka tuovat kaivattua vireyttä ja puhtia toimintaan. Sain piirikuvernöörivierailuilla puolisoni kanssa todeta, että valtaosalla klubeista tekemisen meininki oli päällä ja uusia palvelutyön muotoja oli saatu alulle tai jo toteutettua. Pitempijänteisen kehittämistyön käynnisti kauden aikana joukko klubeja, mutta ei ihan siinä määrin kuin olin toivonut. Hyvä asia oli taas se, että piirille laadittiin ensimmäistä kertaa oma strategia tuleville kolmelle vuodelle. Myös piirin omassa toimintasuunnitelmassa oli tavoitteina toteuttaa erilaisia uudistuksia ja niissä pääosin myös onnistuttiin. Piirin eri toimikunnat ja niiden jäsenet tukivat omalla ahkeralla työllään klubien toimintaa eri muodoin ja jaksoivat kehittää myös omaa toimintaansa. Mm. koulutusja valmennustoimintaa laajennettiin uutena klubien jäsenjohtajien valmennukseen ja eri koulutuksissa käytetyt aineistot laitettiin saataville piirin nettisivuille. Viestintätoimikunta uudisti merkittävästi piirin nettisivujen sisällön ajankohtaisuutta ja ajantasaisuutta sekä käytettävyyttä, mikä lisäsi tuntuvasti kävijämääriä entisestä. Piirilehti Leijona Vilkku pesi kasvojaan uudistuneen yleisilmeen ja klubien aktiivisen juttutarjonnan kasvattaman sivumäärän johdosta. Suurempi painosmäärä ja sen jakelu paikkakunnilla mm. julkisiin tiloihin toi hyvää lionstyötämme hieman paremmin ja näkyvämmin myös suuren yleisön tietoisuuteen, mikä oli kauden tavoitteena. Klubien oma medianäkyvyys paikkakunnalla ja jopa valtakunnan tasolla lisääntyi, mikä lisäsi varmasti positiivista suhtautumista leijoniin, edesauttoi varainkeruuta ja yhteistyömahdollisuuksia muiden toimijoiden kanssa ja saattoipa tuoda joukkoomme uusia palvelutyöstämme kiinnostuneita jäseniä. Piirin jäsenmäärän nettolisäystavoite +30 on asetettu haastavaksi ja taustalla oli ha- simyynnin piirien välisen ykköspalkinnon. Myönnettyjen avustusten osalta piirimme klubit saivat mukavasti tukea omille aktiviteeteilleen. Kilpailutoiminnassa piirissä toteutettiin kaudella omien kisojen lisäksi kaksi Suomenmestaruuskisaa, kun LC Kiihtelysvaara järjesti sökömestaruuskisat ja LC Kerimäki hiihtomestaruuskisat. Puolisot tekevät antaumuksella monenlaista hienoa palvelutyötä ja näin osaltaan tukevat leijonien työtä paikkakunnalla. Puolisoille järjestettiin pitkästä aikaa piirissä oma virkistyspäivä, joka kokosi maaliskuussa mukavan joukon Joensuuhun viihtymään yhteisen ohjelman merkeissä. Piirin vuosijuhlassa taituroi kansanmusiikkiopiskelija Riku-Pekka Kellokoski. Kuva Niilo Hirvonen. lu katkaista jäsenmäärän kehityksen laskusuunta ja kuitata piirin parin viime vuoden jäsenkato. Lisäystavoite ei yksioikoisesti ajateltuna tarkoita kuin puolikkaan jäsenen nettolisäystä per klubi, mikä ei kuulosta kohtuuttomalta. Siksi on todella huolestuttavaa, että peräti 18 klubia eli kolmannes piirin klubeista ei ottanut/saanut yhtään uutta jäsentä koko kauden aikana. Jotta voimme turvata, että tulevaisuuden palvelutyömme tekemiseen ovat tarvittavat käsiparit olemassa, on jäsenhankinnan tulokset parannuttava. Monet klubit saivat kuitenkin kaudella useita uusia jäseniä ja saavutuksen taustalla oli sitkeä uurastus ja halu panostaa asiaan. Ilahduttavinta oli, että monen vuoden yrityksen jälkeen saatiin piiriin viides naisklubi, kun huhtikuussa 22 tarmokasta naista perustivat Joensuuhun uuden klubin LC Joensuu/Justiina. Naisjäsenkehityksen kannalta myönteistä on myös se, että eräillä paikkakunnilla miesklubit ovat suunnittelemas- Piirin vuosikokouksen valitsemat uudet kuvernöörit puolisoineen. Kuva Niilo Hirvonen. sa naisjäsenten mukaanottoa, koska katsovat, että naisten osaaminen, kokemukset, kontaktit ja yhteistyöverkostot toisivat uudenlaisia avauksia paikkakunnan palvelutyölle ja yleensäkin positiivista uutta virettä klubitoimintaan. Hyvistä ponnisteluista huolimatta piirin jäsenmäärä laski niukasti edellisvuodesta ja näin tavoite jäi selkeästi saavuttamatta. Nuorisotyön kohokohta oli erityisesti kansainvälinen nuorisoleiri, jonka outokumpulaiset ja polvijärveläiset leijonat erinomaisen onnistuneesti toteuttivat heti kauden aluksi Kolmikannan leirikeskuksessa Outokummussa. Hyvin suunniteltu, organisoitu ja toteutettu leiri oli jälleen kerran osoitus piirin valtakunnallisestikin tarkastellen korkeatasoisesta, laadukkaasta ja pitkäjänteisestä työstä. Valtakunnallisissa vertailuissa pärjäsimme erinomaisesti myös Arne Ritari –säätiön toimikunnassa, joka pokkasi mm. adres- H-piirin vuosikokous pidettiin Joensuussa huhtikuun lopulla ja kokoukseen saatiin varsin kattava edustus piirin klubeista: 107 virallista edustajaa 49 klubista. Vuosijuhlassa juhlapuhujana oli Lions-liiton jäsenjohtaja Maija-Liisa Heikkilä. Piirin parhaana klubina palkittiin LC Outokumpu. Kauden lopun riemukkain tieto saatiin liiton vuosikokouksesta Heinolasta, kun Joensuu valittiin järjestön 100-vuotisjuhlavuodelle 2017 Lions-liiton vuosikokouspaikkakunnaksi. Joensuun alueen kaikki 13 klubia ovat sitoutuneet toimimaan järjestelyissä, joten luottavaisesti voidaan valmisteluja käynnistää. Paljon saimme yhdessä tehtyä, mutta työtämme tarvitaan edelleen. Parhaat kiitokset kaikille leijonille ja puolisoille kauden toiminnasta ja menestystä tuleville kausille! Uudistuen tulevaan! Pekka K. Vatanen, piirikuvernööri 2012-2013 Piirin toimintakertomus 2012-2013 on luettavissa kokonaisuudessaan menemällä piirin nettisivulle (www.lions.fi/h) ja siellä kohtaan Piirin toimintakertomus 20122013. LeijonaVilkku 17 LEIJONAT SUOSITTELEVAT JO VUODESTA 1977 www.auto-aatamila.fi Raatekankaantie 6, 80100 Joensuu (Tokmannin vieressä) Automyynti: (013) 226 868 tai 0500 673 074/Kalle JO VUODESTA 1977 Kuurnankatu 27, Joensuu www.auto-aatamila.fi SOS – lapsikylän grillikota nimettiin ”Leijonakodaksi” ja sitä on ihailtu jo useaan otteeseen. Vuosi sitten alkanut suuri aktiviteetti on saatu päätökseen. Kuva: Pekka Matilainen Leijonien tuella grillikota Punkaharjun SOS-lapsikylään Leijonatalon pihapiiriin valmistui yli 500 talkootunnin ja tuhansien eurojen lahjoitusten yhteistyönä grillikota. Klubeilla kesä on usein luppoaikaa ja aktiviteetit rauhoitetaan pariksi kuukaudeksi kesälomalle. LC Savonlinna/Sääminki – klubi teki 2013 myös kesällä leijonatyötä. Hanke oli mittavin klubin toteuttama hanke vuosiin. SOS–lapsikylän leijonakodin grillikodan suunnittelu alkoi elokuussa 2012, jolloin lion presidentti Seppo Laakko käynnisti projektin. Projektiin etsittiin rahoitusta talousalueen yhteistyökumppaneilta. Yhteistyökumppaneita löytyikin melkoinen määrä, joten klubin projektiksi jäi lähinnä luvat, tarvikkeiden hankkiminen ja rakentaminen. Varsinaiseen rahoitusosuuteen klubi sijoitti noin neljänneksen kululuista. Kodan seinäelementit valmistettiin klubin talkootyönä jo talvella 2013. Kodan yhteyteen tehtiin leijonakodista kulkutie ja reilun kokoinen patio ruokailua ja oleskelua varten. Puuhamiehenä ja projektipäällikkönä toimi talousalueelta tuttu rakennusalan guru lion Niilo Käyhkö. ”On hienoa todeta, että leijonat ja paikkakunnan yritykset ovat olleet mukana rakentamassa parempaa huomista tukemalla nuorisoon kohdistuvaa toimintaa” lapsikylän johtaja Jouni Kerppola toteaa. Nyt ”Leijonakota” on valmis ja luovutettu SOS –lapsikylän käyttöön. Se antaa iloa ja elämisen halua monelle kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle. Tästä haluamme osoittaa vilpittömän ja lämpimän kiitoksemme tukijoillemme. Lion Ari Lybeck Punkaharjun SOS-lapsikylän ensimmäiset kodit on perustettu vuonna 1972. LC Savonlinna/Säämingillä kylässä on nimikkokoti, joten Punkaharjun SOS–lapsikylä on ollut jo useita vuosia klubin yhteistyökumppani ja avustuskohde. Niinpä klubi järjestää vuosittain lapsille talvitapahtuman. Ohjelmassa on hiihto-, kelkka tai piirustuskilpailuja, pulkkamäkeä makkaroiden ja lettujen paistoa ja mukavaa yhdessäoloa. Kuurnankatu 27, 80130 Joensuu Turvallinen metsän ammattilainen välittää. Kuurnankatu 3 b, 80100 Joensuu Puh. 0400 245317 Perustukset tehtiin asiantuntemuksella. Pohjan valussa leijonat Ilkka Sallinen ja Niilo Käyhkö. Kuva: Pekka Matilainen www.metsatilat.fi Joen Metsä Oy on Joensuulainen metsäpalveluyritys, jonka päätoimiala on koneellinen puunkorjuu Joen Metsän ammattilaiset: Joen Metsäpuunkorjuun Oy on Joensuulainen metsäpalveluyritys, jonka päätoimiala on koneellinen puunkorjuu Joen Metsä Oy on Joensuulainen metsäpalveluyritys, Enon Metsäpalvelu Oy jonka päätoimiala on koneellinen puunkorjuu Koneurakointi S&P Heikkinen Ay Joen Metsän puunkorjuun ammattilaiset: Metsä Kallinen Oy Joen Metsän Enon puunkorjuun Metsäpalveluammattilaiset: Oy Ay Möhkön Metsäpalvelu Koneurakointi S&P Heikkinen Ay Enon Metsäpalvelu Oy Ay O-P Konemetsurit Metsä Kallinen Oy Koneurakointi S&P Heikkinen Ay Möhkön Metsäpalvelu T:mi Teemu Tiitinen Metsä Kallinen Oy Ay Möhkön MetsäpalveluAy Ay O-P Konemetsurit Moto-Harvennus Lappalainen Ay O-PTeemu Konemetsurit Ay T:mi Tiitinen T:mi Teemu Tiitinen Moto-Harvennus Lappalainen Ay Moto-Harvennus Lappalainen Ay Metsänhoito- ja suunnittelutöissä toimimme yhteistyössä usean eri Metsänhoitoja suunnittelutöissä toimimme yhteistyössä usean Metsänhoitoja suunnittelutöissä toimimmekanssa yhteistyössä usean eri eri maakunnan toimijan maakunnan toimijan maakunnan toimijankanssa kanssa Kun seinäelementit olivat pystyssä katto hormitunneleineen rakennettiin paikan päällä. LEIJONAT SUOSITTELEVAT Jos olet kiinnostunut GOLFISTA Ota yhteyttä 0500-613 015 [email protected] Yhteystiedot: Yhteystiedot: Yhteystiedot: Hirvonen, toimitusjohtaja JussiJussi Hirvonen, toimitusjohtaja Helatie 16, toimitusjohtaja 80100 Joensuu Jussi0400 Hirvonen, Helatie 16, 80100 Joensuu 167130, [email protected] 0400 167130, [email protected] www.joenmetsa.fi Helatie 16, 80100 Joensuu www.joenmetsa.fi 0400 167130, [email protected] www.joenmetsa.fi LeijonaVilkku 18 Sortavalassa lastenkotiin menossa… …lastenkodissa ja… …Kuhavuorella. LC Joensuu/Kantelettaren aktiviteetti Sortavalassa Joensuun Lions Club Kanteletar toteutti syyskuussa 2013 jo muutaman vuoden suunnitteilla olleen matkan Sortavalaan. Tarkoituksena oli myös aktiviteettivierailu lastenkotiin. Syyskuisena lauantaiaamuna matkalle starttasi seitsemän kanteletarta. Kuskina toimi tottunut Venäjän kävijä, lion Reino Sihvola, kummiklubistamme LC-JNS/Jokelaisista. Matka taittui turvallisesti ja rajamuodollisuudet sujuivat todella jouhevasti. Lastenkoti sijaitsi keskellä Sortavalaa. Viestimme vierailupyynnöstä ei ollut mennyt perille, ja tulomme sinne oli yllätys. Meidät otettiin kuitenkin lämpimästi vastaan. Lastenkodissa oli 35 lasta, iältään 3-16 -vuotta, joille veimme tuliaisiksi vaatteita, kenkiä ja liinavaatteita. Jatkossa myös ulkoilu- ja urheiluvälineet olisivat lapsille hyvin mieluisia. Meidät toivotettiin tervetulleiksi uudelleen. Laatokan rannalla mukavia hetkiä leijonahengessä Tutustuimme Sortavalan nähtävyyksiin mm. ihailemalla kaupunkia Kuhavuorelta ja tutustumalla kuuluisaan laulu- Leijonavoimin rakennettu avokota palvelee lintubongareita ja muita luonnonystäviä Parikkalassa Tarnalan Kuposenmäellä. Kodan vahdinvaihdossa luovuttajana Veikko Kokkonen ja vastaanottajana Rhea Törnwall. LC Saari rakensi kodan Parikkalan Tarnalan Kuposenmäelle nousi kesällä 2012 avoikkunainen kota, joka sopii lintubongailijoille ja muillekin luontoystäville. Mäeltä näkee pitkälti PienRautjärvelle. Taustalla avautuvat metsämaisemat. Samalla mäellä, muutaman askeleen päässä toisistaan, seisovat nyt vanha ja uusi kota. Ikäeroa niillä on 12 vuotta. Vanhempaan ei tuuli puhaltele, ja sen suojissa voi retkeilijä paistaa makkaraa ja kiehauttaa nokipannukahvit. Uuden kodan rakennusurakasta vastasi Saaren Lions Club. Hankkeen puuhamies Kari Heikkinen laskee, että miehet kokoontuivat mäelle rakennustöihin kymmenkunta kertaa. Lisäksi urakka vaati valmistelua ja tarvikkeiden kuljetusta. Leijonien LEIJONAT SUOSITTELEVAT talkoissa vierähti 441 tuntia. Arne Ritari –säätiö tuki kotahanketta 2 000 eurolla. Paikallinen leijonaklubi maksoi 2 200 euroa. LC Saari luovutti avokodan Tarnalan kyläyhdistykselle, joka nyt vastaa kunnossapidosta. Molemmat rakennukset ovat yleisessä käytössä. Kuka tahansa voi käydä maisemamäellä lepuuttamassa silmää ja jalkaa. Vanhalle kodalle onkin moni jo löytänyt tiensä. LC Saari toimii entisten Saaren ja Uukuniemen kuntien alueella. Vuonna 2005 nämä kunnat liittyivät Parikkalaan. Helinä Leminen lavaan. Matkalla tuli suunnittelemattomia muutoksia ja yllätyksiä, kuten varaamamme majoitus vaihtuikin sujuvasti toiseen. Menomatkalla tutustuimme Ruskealan kylään ja nautimme maukkaan aterian ravintola Herrankukkarossa, joka sijaitsee palaneen Ruskealan kirkon kellarikerroksessa. Tulomatkalla vierailimme marmorikaivoksessa. Kantelettarien Sortavalan matka oli hyvin onnistunut ja vahvisti klubimme yhteishenkeä ja innoitti meidät suunnittelemaan uusia matkoja naapurimaahamme. Lieksan Kirsikodille kesäkeittiö Kun Lieksalainen Lionsklubi LC Korpi-Jaakko teki vierailukäynnin Kirsikodille helmikuussa, emme arvanneet millaisen aktiviteetin vierailumme sai kevääksi aikaan. Kirsikoti on asumis-, harrastus- ja työyhteisö Lieksassa, jossa kehitysvammaisilla on mahdollisuus kulttuurin eri keinoin kehittää itseään tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Illan aikana tuli puheeksi heidän pitkäaikainen haaveensa omasta kesäkeittiö/grillikatoksesta, johon heillä olivat piirustukset ja rakennuslupa jo valmiina. Klubissa pohdimme voisimmeko ottaa Kirsikodin avustuskohteeksemme ja ra- kentamisen aktiiviteetiksemme. Jo maaliskuun kokouksessa hyväksyimme meidän rahoitusosuudeksi 5500 €, johon sitten myöhemmin saatiin Aarne Ritari-säätiöltä 1350 €:n avustus. Toukokuun lopulla oli pohjan valu ja kesäkuussa pääsivät klubin talkoolaiset varsinaiseen rakennustyöhön Kirsikodin kiinteistönhoitajan toimiessa työnjohtajana. Välillä vesisadekin hidasti rakentamista, mutta kun oli ahkeroitu 13 päivää työtunteja oli kertynyt 416. Klubin jäsenien sitoutuminen toteutukseen oli vahvaa ja päivittäin paikalla oli 3-5 lionia. Talkoolaisten muonituk- sen koko rakennusajan hoiti talonväki ja yhteiset ruokailuhetket Kirsikodin asukkaiden ja henkilökunnan kanssa olivat mieliinpainuvia. Korpi-Jaakolla on ollut yhteistyötä aikaisemminkin, koska koti on toiminut jo 20 vuotta. Myös yhteisistä grilli-illoista on sovittu, joihin kaikki osanottajat ovat tervetulleita. Rakennustyön lopputulokseen kaikki ovat erittäin tyytyväisiä, josta kuvat kertovat enemmän. Myös paikallinen Lieksan -lehti teki ansiokkaan jutun rakennusprojektista, jossa ”leijonat” olivat pääosassa. Teksti Ahti Kiiskinen Kuva Raimo Lääperi Silmälasikeräys Ilomantsissa ja Tuupovaarassa Ilomantsin ja Tuupovaaran Lions Clubit LC Ilomantsi, LC Ilomantsi/Brihat ja LC Tuupovaara toteuttivat syksyn toimintakauden päätteeksi Silmälasikeräyksen palveluaktiviteettinaan. Keräyksen tulos oli erinomainen, sillä vaaroilta kerättiin lähes 300 paria ehjiä silmälaseja lähetettäväksi Sri Lankaan. Keräys toteutettiin klubien jäseniltä ja yhteistyössä paikallisen optikko- liikkeen kanssa. Ilomantsin Optiikan työntekijät tekivätkin ison palveluksen tarkastaessaan ja korjatessaan heille toimitetut käytetyt silmälasit. Tuupovaaran vastaanottopisteenä toimi Vaara- Karjalan apteekin Tuupovaaran toimipiste. Keräyksestä ilmoitettiin paikallislehti Pogostan sanomissa ja se sai ihmiset mukavasti tyhjentämään varalasikätkönsä joulusiivousten yhteydessä. LeijonaVilkku 19 Jiri Karjalainen LC Joensuu/Pielisjoen kummiurheilijaksi LC Joensuu/Pielisjoki ryhtyy tukemaan joensuulaista 16 –vuotiasta juoksijalupaus Jiri Karjalaista. Jiri aloitti kilpaurheilun 4 –vuotiaana ja keskittyi juoksuun syksyllä 2011. LC Joensuu/Pielisjoen ja Jiri Karjalaisen välinen kummisopimus allekirjoitettiin klubikokouksessa 7. tammikuuta. Kummisopimuksen allekirjoittajina olivat klubipresidentti Juha Leskinen, Jiri Karjalainen ja hänen huoltajansa Jukka Karjalainen. Sopimuksen mukaan klubi avustaa Karjalaista sopimuksen voimassaolon ajan erikseen sovitulla tukisummilla. Samassa klubikokouksessa Jiri Karjalainen kertoi yhdessä isänsä kanssa harjoittelustaan sekä tulevaisuuden tavoitteistaan. Jirillä on henkilökohtai- sen valmentaja Tomi Pyylammen tekemä valmennusohjelma. Jiri on jo ollut Suomen Olympiakomitean ja Suomen Urheiluliiton edustustehtävissä ulkomailla. Niistä mainittakoon edustus Euroopan nuorten Olympiafestivaaleilla Hollannissa 2013. SUL seuraa tiiviisti Jirin valmennusta ja kehittymistä aikuisurheilijaksi. Jiri Karjalaisen selkeänä tavoitteena on aikuisena edustaa Suomea kansainvälisissä arvokisoissa. Karjalainen on menestynyt hyvin tähänastisella urallaan. Hänellä on ikäänsä nähden paljon saavutuksia. Karjaisella on yleisurheilussa useita piiriennätyksiä: P12 neliottelu (2009) P13 1000 metriä (2010. Mainittakoon, että edelli- nen ennätys oli vuodelta 1990!) P 14 800 metriä (2011) P 14 1500 esteet (2011) P 15 1500 esteet (2012) P 15 1000 metriä (2012, edellinen ennätys vuodelta 1975) P 16 3000 metriä (2013, edellinen ennätys vuodelta 1982) Karjalaisella on myös useita SM –mitaleja eri ikäsarjoista: P14 2000 metrin 1. sija ja 800 metrin 3. sija (2011) M 17 800 metrin 2. sija, 1500 metrin 2. sija halli – SM –kisoissa (2012) P 15 2 000metrin 2. sija ja 800 metrin 3. sija (2012) P 16 3 000 metrin 2. sija, 1 500 metrin esteet 2. sija (2013) Yhteenvetona voi todeta, että Karjalaisella on 14 -16 –vuotiaiden SM –mitaleja kaikista niistä juoksumatkoista, joihin hän on osallistunut. Vuoden 2013 osalta Karjalainen katsoo merkittävimmiksi saavutuksikseen 31 vuotta vanhan Pohjois-Karjalan piiriennätyksen rikkomisen ulkoratojen 3 000 metrillä ajalla 08.52, 38 Lisäksi Karjalainen oli miesten SM –kisoissa 4 x 1 500m viestissä 3. sijalla, joukkueeseen kuuluivat Jiri Karjalaisen lisäksi Jukka Keskisalo, Arttu Vattulainen, Oskari Pennanen. Vuonna 2013 Karjalainen saavutti myös SM –maastokisoissa M 17 –sarjassa 6. sijan neljän kilometrin matkalla. Vuosi 2014 alkoi Karjalaisella hyvin, sillä hän starttasi hallikauteen Kuopiossa, LC Joensuu/Pielisjoen klubikokouksessa vierailivat 7.1.2014 Jukka Karjalainen ja Jiri Karjalainen. He valottivat kuinka määrätietoista ja tavoitteellista on nuoren kestävyysjuoksijan harjoittelu ja valmentautuminen. jossa järjestettiin ”hallitonnit”. Tarkoitus oli lähennellä M17-sarjan Suomen ennätysaikaa 2.33,06. Hyvän juoksun jälkeen Jirin loppuaika oli 2.33,33, joka jäi 17-vuotiaiden Suomen ennätyksestä vain 0,27 sekuntia. Omaa ennätystään Jiri paransi peräti 4,5 sekuntia. Teksti: Jarkko Kemppi Kuva: Alpo Nevalainen 107 H-piirin sökökisat Kiihtelysvaarassa Henkilökohtaisen kisan voittaja Aulis Kinnunen. Kilpailut järjestettiin 50 pelaajan kesken Kiihtelysvaarassa 23.11.2013 leijonahengessä. Alkuerien perusteella kilpailtiin 3-henkisten joukkueiden kesken ja voiton vei LC Joensuu/Puukello. Alkuerien, välierien ja keräilyerien jälkeen kahdeksan parasta pelaajaa mitteli finaalissa ykköstilasta. Kaksoisvoiton nappasivat LC Pyhäselän pelaajat. Finaalivoiton vei Aulis Kinnunen ja toiseksi tuli Eino Piipponen. Kisojen tuoton LC Kiihtelysvaaran veljet ja ladyt lahjoittavat Uuden lastensairaala 2017 tukiyhdistykselle yhteensä 3000 euroa. Joukkuekisan tulokset: 1. LC Joensuu/Puukello (Kukkonen Veli, Mattlar Jouko, Saviaro Paavo) 2. LC Rääkkylä (Matilainen Eino, Pakarinen Esko, Pu- hakka Juha-Pekka) 3. LC Kiihtelysvaara (Kui- tunen Markku, Korhonen Arto, Partanen Keijo) Henkilökohtainen finaali: 1. Kinnunen Aulis, LC Pyhäselkä 2. Piipponen Eino, LC Pyhäselkä 3. Pakarinen Esko, LC Rääkkylä 4. Volotinen Juha, LC Kiihtelysvaara 5. Myller Jari, LC Kiihtelysvaara 6. Kummunmäki Markku, LC Kiihtelysvaara 7. Matilainen Eino, LC Rääkkylä 8. Kitunen Taisto, LC Tuupovaara Pasi Leppänen PDG:n Blogi Oikeastihan meikäläisellä ei ole netissä omaa blogia. Jos ihan rehellinen olen, en ole kovin kiinnostuneena blogeja seurannut. Olen niin vanhoillinen, että koko bloggaaminen tuntuu meikäläisestä aika huuhaalta. Tavalliset ihmiset kirjoittelevat enimmäkseen puuta heinää kissoistaan ja leipomisistaan, taivaan ja maan väliltä. Ketä se kiinnostaa, toista se oli ennen, kun metsäradio soi ja Kankkulan kaivon iltamat tulivat radiosta. Myös muuhun sosiaaliseen mediaan olen suhtautunut pidättyvästi, ei ole tiliä Twitterissä, enkä osaa käyttää instagramia. You Tubekin on jäänyt aika vieraaksi. Mutta Facebookissa olen. Ette usko, miten kiinnostavaa on seurata kavereiden touhuja, ihan ensimmäiseksi pitää aamulla avata sivut ja katsoa mitä kullekin kuuluu, missä Tuomo on käynyt, kenet Eila on tavannut. Kyllä se virkistää! Löytyisiköhän H-piiristä kiinnostavia Facebook kavereita, kiinnostuneet ilmoittautukaa. Kyllä se on myönnettävä, että olen enemmän painetun median mies. Vanha kunnon paperinen lehti on vielä turvallinen ystävä, siihen voi luottaa, ainakin enimmäkseen. Miten juot aamukahviasi I-padin tai läppärin kanssa, kun kahvi läikkyy, se on koneen menoa, mutta paperilehti sen antaa anteeksi, siihen voi syntyä jopa mielenkiintoinen kuvio, jonka symboliikkaa voit miettiä loppuaamun. Onneksi VILKKU ilmestyy vielä paperisena versiona, kunnes aikanaan päätetään muuttaa sekin pelkästään sähköiseen muotoon luonnonvarojen säästämiseksi. Kyllä seuraan toisella silmällä sähköistä tiedonvälitystäkin. Piirikuvernöörin kirjeitä odotan sähköpostiini suurella mielenkiinnolla, niissä on aina korkealentoista ja ajankohtaista sanomaa. Piirin koulutustoimikunnan kirjeet ovat suorastaan värisyttäviä. Kumma vain, kun koulutettavat reagoivat niihin laiskahkosti. Tulee siihen sähköpostiini paljon muutakin ei niin kiinnostavaa, kuten Viagra mainoksia, mistähän ne tietää niitä minulle lähettää? Kunnon blogin pitäisi sisältää jotain lukijan mielentilaa kohottavaa ja yleistietoutta kehittävää, tai muuten vain huvittavaa aineistoa. Nyt olisi sen osion paikka. Taitaa vain käydä kuten useimmalle bloggarille, etteivät kirjoittajan rahkeet riitä sellaista tuottamaan. Paikkaan asian kertomalla opettavaisen leijonavitsin. Joensuulaisen, vai oliko se Kontiolahtelaisen firman aulaan oli tuotu kaksi elävää leijonaa kiinnittämään kävijöiden huomio. Suosio oli taattu. Kunnes eräänä päivänä talon siivooja oli kadonnut. Pian huomattiin, että toinen leijona oli syönyt siivoojan. Leijonat palautettiin pikimmiten takaisin eläintarhaan. Matkalla toinen murisi: ”Pitikö sinun mennä se siivooja syömään, minä olen syönyt seitsemän insinööriä, eikä kukaan ole huomannut mitään.” Sitten olisi aika päästä asiaan. Eli kiittää H-piirin leijonia menestyksekkäästä toiminnasta ja kannustaa porukkaa jatkamaan samaa rataa myös jatkossa. Nyt lukijan kan- nattaa parantaa ryhtiään ja tuntea ylpeyttä panoksestaan, mutta miettiä myös samalla, olisiko resursseja vieläkin parempaan, tilausta työpanoksellemme on jokaisella paikkakunnalla. Mutta nyt pitää kiiruhtaa Facebookiin katsomaan mitä kavereille tänään kuuluu. Twiittaillaan. Olavi Laukkanen PDG 20 Piirikuvernööriehdokas Jouko Hirvonen LeijonaVilkku Kuvernööriehdokkaat alliseen päätökseen ja voimme yhdessä ylpeydellä todeta: Me Palvelemme! Punainen Sulka -aktiviteetin valmistelu alkaa sekin jo ensi kaudella. Lisäksi kesällä 2015 järjestetään Lieksassa kansainvälinen nuorisoleiri, jonka järjestelyt ovat jo hyvällä mallilla. Arvostusta ja välittämistä tarvitsemme myös omassa keskuudessamme. Klubeihin on otettu mukavasti uusia lioneita, samaan klubiin jopa viisikin jäsentä yhtäaikaa. Mutta jostakin syystä varsinkin alle 3 vuotta jäsenenä olleiden eroaminen on suurta. Eivätkö he viihdy toiminnassamme, vaikka lionstoiminnan tulisi olla hauskaa ja sen tulisi antaa vastapainoa työlle ja muulle vapaa-ajalle? En malta tässä yhteydessä olla kertomatta erään Lionin tarinaa, jonka kuulin koulutuksessamme D-piirin kollegaltani Veijo Suhoselta. Erään tuntemattoman kirjoittajan pohdintaa MINÄ OLEN SE LION. Minä olen se lion, joka pyysi saada liittyä järjestöönne. Minä olen se lion, joka maksoi liittymismaksun saadakseen liittyä. Minä olen se lion, joka seisoi kaikkien teidän edessä luvaten uskollisuutta ja lojaaliutta. Minä olen se lion, joka tuli kokouksiinne ja johon kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota. Yritin usein olla ystävällinen joillekin jäsenille, mutta heillä oli omat ystävänsä, joiden kanssa he juttelivat ja joiden viereen istuivat. Osallistuin kokouksiin monta kertaa, mutta kukaan ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Toivoin, että joku olisi pyytänyt minua osallistumaan rahankeräysprojektiin tai johonkin, mutta kukaan ei välittänyt, kun ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Myöhemmin minulta jäi muutama kokous väliin, koska olin sairaana enkä voinut osallistua. Seuraavassa kokouksessa kukaan ei kysellyt, missä olin ollut. Nähtävästi muut eivät tainneet kovin paljon välittää siitä, olinko paikalla vai en. Seuraavan kokouksen aikaan päätin jäädä kotiin katselemaan televisiota. Sitä seuraavaan kokoukseen osallistuin, eikä kukaan kysellyt, missä olin viime kerralla ollut. Teidän mielestänne minä ehkä olen kunnon mies, hyvä perheenisä, jolla on vastuullinen työ ja joka rakastaa yhteisöään ja isänmaataan. Tiedättekö, kuka muu minä olen? Minä olen se lion, joka ei koskaan tullut takaisin! Minua huvittaa nyt, kun ajattelen, miten paljon he kuluttivat aikaa etsiessään uusia jäseniä, vaikka minä olin koko ajan siellä. Kaikki mitä heidän olisi tarvinnut tehdä, olisi ollut saada minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi, toivotuksi ja tervetulleeksi. Tämä tositarina tuo realistisesti esiin, kuinka meidän tulisi pitää huolta toisistamme ja säästyisimme muutaman jäsenemme eroamiselta. ”Mitä sinulle kuuluu?” tai kiitos ei sanojalleen paljon maksa, mutta saajan ja vastaanottajan mieltä se lämmittää suuresti sekä arvostuksen ja välittämisen tunne kumpuaa sydämeen. Toivon, että lionien iloinen yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen jatkuu myös tulevalla kaudella, kuten nykyinen piirikuvernööri teemassaan - Iloisesti yhteiseksi hyväksi - osuvasti toteaa. Minulle kaikkien lionien auttavat kädet ovat ensiarvoisen tärkeitä niin maailmalla, Suomessa, omassa piirissämme ja klubeissamme ikään, ihon väriin, arvoon tai sukupuoleen katsomatta ja tehdyt aktiviteetit ja toiminnassa mukana olo ovat arvostuksen ja kiitoksen paikka. Synnyin kirkonkirjojen mukaan Kesälahdella vuonna 1953. Nykyiseen kotikuntaani Kiteelle muutin eri vaiheiden kautta 1975. Syy miksi näin tapahtui, on nykyinen puolisoni Lady Asta Helena. Olemme olleet samassa taloudessa siitä asti ja tuloksena on Itä-Suomen yliopistossa ympäristöoikeuden jatko-opiskelijana oleva Susanna-tyttäremme. Elettiin vuotta 2001 ja luokseni saapui klubimme perustajajäsen Lions-veli Kalle Pölönen. Hänen pitkän ja erittäin tyhjentävän ”myyntipuheen” jälkeen olin valmis suostumaan Leijonaksi, jos klubiveljet niin haluaisivat. Minut valittiin LC Kitee Ilmarisen jäseneksi helmikuun 2002 juhlakokouksessa. Olen ollut 100-prosenttinen jäsen ja toiminut hallituksessa yhtä kautta lukuunottamatta. Toimenkuvina ovat olleet kaikki hallituksen virat huipentuen klubipresidentiksi kaudelle 2008–09. Lohkon puheenjohtajana olin kauden 2011–12. Presidenttikaudelta jäi muistoksi piirin parhaan presidentin palkinto ja erittäin toimelias kausi. Kaudella 2013–14 olen toiminut piirimme 2 VDG:nä. Lions-toiminnan suurin haaste nykyisin on jäsenkehitys ja klubissa viihtyvyys. On haettu vaihtoehtoja, joista yksi tärkeimmistä on toiminnan muuttaminen vapaammaksi erityisesti klubikokousten osalta. Askel on varmasti oikeansuuntainen mutta riittääkö se? Mitä me todellisuudessa joudumme tekemään, että saamme pidettyä klubien jäsenmäärän ja sitä kautta piirimme jäsenmäärän positiivisessa nosteessa – eikä miinusmerkkisenä, kuten nyt? Mielestäni eräs perusasia on palauttaa Lions-periaatteet mieliimme ja hakiessamme uusia jäseniä, ensimmäinen tehtävä on näiden periaatteiden esille tuominen. Näin saamme henkilöt sitoutumaan ja antamaan uusia ideoita toiminnalle. Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta se on kaikkea muuta! Joudumme miettimään omaa toimintaamme alkaen niistä henkilöistä, joita ha- luamme saada mukaan. Meillä kaikilla on ennakkoluuloja eri asioista ja ihmisistä. Tämä voi olla merkittävin syy miksi emme pysty rekrytoimaan uusia ihmisiä tähän jaloon toimintaan. Eräs oleellinen asia on toimintamme tuntemattomuus ja se, että meidät mielletään elitistiseksi seuraksi, johon ei voi ”tavallinen” ihminen päästä osalliseksi. Eri puolilla on vallalla käsitys, että keräämämme varat menevät johonkin muualle kuin luvattuihin avustustoimiin. Valitettavasti tämä mielikuva voi olla erittäin vakava erityisesti silloin, kun vastakkain on paikallinen yksittäinen avustuskohde tai globaalin luokan katastrofi. Mikäli näitä mielikuvia ei saada oikaistua, olemme todella vaikeassa tilanteessa. Oletuksena pidän, että Lions -jäsenet ymmärtävät asian oikeellisuuden ja oikaisevat väärinkäsitykset tarvittaessa? Valitettavasti toisenlaistakin informaatiota on kantautunut korviin – vaikka kyseessä lienevät yksittäistapaukset, nekin riittävät tekemään hallaa. Yksin en pysty muutoksia tekemään ja jos päätätte pitää minut tässä kuvernööriputkessa, toivon vilpittömästi teidän kaikkien apua, jotta saamme piiristämme ainakin yhtä hyvän kuin nyt? En halua pysähtyä tähän hetkeen, vaan kehittää Lions -aatetta vielä toimivammaksi, vastaamaan nykypäivän ja tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin. 2. varapiirikuvernööriehdokas Kari Hassinen LC Eno 2. varapiirikuvernööriehdokas Leo Ryynänen LC Juuka Olen 54-vuotias toisen polven leijona Enosta. Aloitin Lions toiminnan LC Eno / Majavat jäsenenä, johon minut kutsuttiin vuonna 2002. Nykyiseen klubiini LC Enoon vanha klubimme sulautui vuonna 2004. Kuten tuli jo mainittua että olen ns. leijonan pentu eli toisen polven leijona, jonka vuoksi minulle itselleni on ollut paljon apua vanhemmistani Lions toiminnan sisäistämisessä lapsesta saakka. Klubissani olen toiminut lähes kaikissa toimihenkilö tehtävissä sihteerinä nyt toista kauttani ja lupautunut myös ensi kaudelle hoitamaan sihteerin tehtäviä. Olen toiminut presidenttinä vuoroni mukaisessa järjestyksessä ja lohkon puheenjohtajanakin kaksi kertaa. Ainoa klubin toimi jota en ole suorittanut on rahastonhoitaja, johon en kyllä tunne luontaista kutsumusta. Klubimme edustajana olen ollut piirikokouksissa 10-kertaa ja liittokokouksissakin 6 kertaa, viimeksi Vierumäellä. Kaiken kaikkiaan olen ollut erittäin aktiivinen leijona ja en ole kieltäytynyt mistään minulle annetusta palvelutyöstä klubissamme. Ensikosketukseni Lions-toimintaan tapahtui jo 80-luvun puolivälissä. Eräs tuttavani oli lomamatkallaan käynyt Ecuadorissa ja kertoi siellä käyneensä tutustumassa suomalaisten lionien rahoittamaan silmäklinikkaan. Tuosta sain kipinän vapaaehtoiseen avustustoimintaan ja niinpä liityin LC Juukaan syksyllä 1989. Nyt lähes 25 vuotta myöhemmin olen saanut toimia klubissamme useissa eri tehtävissä mm. sihteerinä, presidenttinä ja piiritasolla piirisihteerinä ja rahastonhoitajana. Nuo kaikki tehtävät ovat olleet omalla tavallaan haasteellisia ja kehittäviä, mutta ennen kaikkea ne ovat antaneet paljon uusia ystäviä ja sellaisia kokemuksia, jotka olisivat jääneet kokematta ilman lions-toimintaa. Tänään elämme sellaisessa maailmassa, jossa toimintamme tarpeellisuutta ei tarvitse kyseenalaistaa. Sairaudet, sodat, maanjäristykset, nälänhätä ja terroriteot ovat pitäneet kansainvälistä organisaatiotamme kiireisenä menneiden vuosien ja kuukausien aikana. Arvostusta ja välittämistä Lions-toiminnassa! Tuleva kausi tuo taas omat haasteensa toimintaamme. Heinolan vuosikokouksessa päätetyt aktiviteetit ”Turvassa tiellä” ja ”Kiitos veteraanit!” ovat olleet suunnittelun alla ja Suomen Lions -liitossa näihin on jo perustettu omat työryhmänsä. Myös piirissämme on näiden aktiviteettien vastuuhenkilöt jo nimetty. Tulevalle kaudelle aktiviteetit kulminoituvat klubiasteelle ja toivon, että mahdollisimman moni klubi ottaisi nämä aktiviteetit toimintasuunnitelmiinsa. Kiitos veteraanit! -aktiviteetti on suunniteltu kestävän vain ensi kauden. Piirikoordinaattoriksi on lupautunut Ilkka Savolahti LC Joensuusta sekä hänen avukseen PDG Rauno Pelkonen LC Liperistä. Nuorisolle kohdistettu mopokoulutus ”Turvassa tiellä” on suunniteltu pidempikestoiseksi ja piirimme vastuuhenkilönä on Leo-toimintaakin vetävä Pekka Eskelinen LC Savonlinna/Eerikistä. Mopoaktiviteetista voit lukea lisää toisaalta tästä lehdestä. Nämä aktiviteetit tulevat näyttämään, kuinka paljon arvostamme veteraaneja ja välitämme nuorisosta antamalla palveluaikaamme ja -tukeamme. Uskon vakaasti, että motivoituneiden vastuuhenkilöiden ja tunnetusti piirimme aktiivisten klubien tekemisillä haasteet saadaan kunni- 1. varapiirikuvernööriehdokas Kyösti Suomalainen LC Kitee Kehittyvä lionstoiminta – onko sitä? On ollut liikuttavaa lukea kuinka olemme olleet ensimmäisten joukossa lähes kaikkialla missä apua on tarvittu. Tällaiseen porukkaan kuuluminen on ollut minulle suuri kunnia ja haluan sitä vielä jatkaa niin kauan kuin terveyttä piisaa. Siellä missä tehdään asioita yhdessä, siellä pärjätään aina. Tulevan kevään piirihallituksen kokouksessa valitaan mm. 2. vara-piirikuvernööri. Huolellisen harkinnan jälkeen päätin asettua vaaliin ehdokkaaksi. Haluan painottaa yhdessä tekemisen tärkeyttä ja huonompi osaisesta välittämistä. Myös syrjäytyvien nuorten kannustamista pidän tärkeänä, sillä tulevaisuus on nuorten käsissä ja meillä ei ole varaa menettää heistä yhtäkään. Kahden teiniikäisen pojan vanhempina olemme vaimoni Merjan kanssa saaneet seurata nuorten menoa läheltä ja tiedämme heidän maailmansa ilot ja haasteet. Hyvää kevättä kaikille leijonille ja tervetuloa runsain joukoin piirikokoukseen huhtikuussa 2014. www.leoryynanen.fi LeijonaVilkku 21 Palkintovene Pave Maijaselle Lions Club Lieksa Brahea ry:n perinteisissä venearpajaisissa saatiin julkkisvoittaja, kun pääpalkinto meni muusikko Pave Maijaselle. – Pakkohan se on vielä tänä kesänä lyyvä vesille, pitäähän se testata, tiistaina palkintoaan noutamaan tullut Maijanen sanoi. Kesän aikana LC Lieksa Brahea möi venearpoja 2 000 kappaletta. Maijasen voittoarpa osui yhteen hänen Pielisen Messuilta ostamastaan neljästä arvasta. Messuille hänet toi esiintyminen solistina Karjalan sotilassoittokunnan konsertissa. Kolilaisen venemestari Onni Heikkisen tekemä vene päätyy Kesälahdelle Maijasten kesäpaikkaan. Vaikka palkinto tulee heti hyötykäyttöön, ei vene ollut tähtäimessä arpoja ostettaessa. – Arpoja ostan enemmänkin siinä mielessä, mihin kohteeseen tuotto menee. Mutta nyt kävi näin, tämä oli todellinen onnenkantamoinen, Maijanen iloitsee ja toteaa, että vaikka vene löytyy kesäpaikalta ennestään, ei niitä koskaan ole liikaa. Arvonta järjestettiin Lieksan poliisiasemalla 15.8. toimistosihteeri Marja-Leena Reijosen valvoessa. Arpojen myynnistä kertyvä voitto menee avustustoimintaan, jonka kohteena ovat nuoret, vanhukset ja vammaiset. Lieksan Lehti/ Kati Honkanen Heinäkuun alussa Vartiaisen autotallissa lionit ja puolisot tekivät talkoilla vastoja. LC Lieksa Hämärää kauppaa ja luontoretkiä porukalla Iäkkäämpikin lion pystyy tekemään ja myymään vastoja tai kutomaan verkkoa. Näitä sekä lyhteitä, leivonnaisia ja neuleita on syntynyt osaavissa käsissä pitkin toimintakautta. Klubin perinteeksi on jo tullut osallistua Lieksan kaupunkikeskusyhdistyksen järjestämään Hämärän kaupan iltaan syyskuun viimeisenä perjantaina. Keltainen telttamme erottuu mukavasti syysillan hämärässä ja nuorten hyväksi myytävät arvat tekevät kauppansa, kun – monelle yllätykseksi joka arpa voittaa. Joskus yllätyspalkintona on ollut klubimme nestorin pauloittama kalaverkko. Kivasti kilpailijoita keräsi myös uusi kokeilumme kapulanheitto. ”Mieluummin leijonille kuin harakoille” varat muutamaan stipendiin saimme poikkeuksellisen hyvänä marjasyksynä keräämällä sihteerin pensaista tyrnejä, jotka maksettiin klubin tilille. Muutamat ulkopuolisetkin osallistuivat ja leijonasanoma kiiri eteenpäin! Kirkkoherra Heikki Holkeri siunasi frisbee-radan käyttöön. Hämärän kaupan illassa käydyn heittokilpailun naisten sarjan voiton vei lady Pirkko Kalkas. Palkintoa ojentamassa presidentti Tapani Huovinen (vas.) ja lohkon pj. Vesa Kiiskinen. ”Hämärän” lisäksi olimme mukana joulukadun avauksessa ja järjestimme kaksi myyntitapahtumaa joulun alla. Joulukadun avajaisia häiritsi melkoinen tuisku ja tuuli, joka nosteli telttaa painoista huolimatta. Kauralyhteet menivät kuin kuumille kiville, vain kymmenkunta pakastevastaa jäi odottamaan kevättä. Paikkakunnan kaura näkyy kelpaavan linnuillekin tuontitavaraa paremmin. Karjalanpiirakat menisivät aina kaupaksi, kun vain riittäisi tekijöitä. Viljan kasvattajia on jo luvassa ensi syksyn lyhteitä varten. Vastojen ja lyhteiden teko ovat mukavaa yhdessä tekemistä. Syksyn yksi klubitapahtuma oli luontoretki yhdessä puolisoiden kanssa erämiesten Toivasmajalle, jossa lionit Kalevi Kalkas ja Pekka Vallimies kertoivat majan historiasta sekä metsästyskoiratoiminnasta. Luontoretkellä keräiltiin ja tunnistettiin sieniä yhdessä Riitta ja Esko Lapin johdolla. Joulukuussa kävimme konserttimatkalla Kuhmossa ja toukokuun perinteinen kevätretki on jo suunnitteilla. Syksyllä ensimmäiset puolisojäsenet joukkoonsa saanut LC Lieksa on jäsenistön keski-iältä piirin vanhin klubi, mutta ei toivoaksemme toimettomin. Naapuriklubit ovat kaksi kertaa kiittäneet aloitteen tekemisestä: toisetkin olivat nyt tekemässä ”hämärää kauppaa” ja Nenäpäivä-keräysviikolla joka päivä joku lion oli lipaskerääjänä marketeissa. Teksti: PEL Kuvat: Pirjo Eskelinen Syysretkeläisiä Toivasmajalla, metsästyskoiravalioiden kivellä. LC Liperin aktiviteettina frisbee-rata Ajatus radan perustamisesta Liperiin sai alkunsa uutisesta, että tämä laji, frisbeegolf, on nuorison keskuudessa nopeasti lisääntyvä ja suosittu laji. Siis Liperin nuoriso viihtynee myös lajin parissa ja liikkuu siten saman tien luonnossa mäkisessä maastossa useita kilometrejä. Aktiviteettina tämä oli varsin monipuolinen ja yhteistoiminnallinen. Hallinnolliset päätökset, luvat ja toimenpidesuunnitelma laadittiin syksyllä 2012. Yhteistyökumppanien kartoitus, maalikorien yms. hankinnat ja radan suunnittelu tehtiin seuraava keväänä ja myöhemmin sulan maan aikaan pystytettiin maalikorit ja opasteet. Radan avajaistilaisuus ja luovutus Liperin kunnalle järjestettiin 28.5.2013. Erikoisuutena mainittakoon, että tämä Liperin kirkonkylän liikuntapuistossa ns. Nopsakin maastossa sijaitseva rata on kirkkoherran käyttöönsä siunaama harrastuspaikka. Liperin Lions Club on siis vastannut radan toteuttamisesta. Joka väylälle löytyi melko helposti yrittäjä, joka halusi saada väylän nimiinsä maksamalla kaksi kolmasosaa talvehtimista kestävästä maalikorista. Kunta antoi luvan alueen uudenlaiseen käyttöön. Joen liitokiekon aktiivit auttoivat maalikorien sijoittelussa eli radan vaikeusasteen suunnittelussa. Näin saimme aikaiseksi 9-väyläinen liitokiekkoradan. Radan ihannetulos eli ns. par-lukema on 29. Radasta kaksi väylää on par nelosia ja muut kolmosia. Suurin korkeusero on nousua 10 m tai laskua 9m. Väylien välit suoraan mitattuna ovat yhteensä noin 650 m ja siirtymien matkat uusille heittoalueille yhteensä 680 m. Siis koko kierroksen mitta mutkineen ja nousuineen ainakin 1,5 km. Itse radan perustaminen kumpuilevaan, metsäiseen ja kiviseen maastoon oli haastavaa. Tarvittiin traktoria, pienkaivuria lapioiden ja rautakankien lisäksi. Talkootunteja klubilaiset tekivät yli 200. Vaihteleva ja metsäinen maasto tekevät radasta sopivan kaikentasoisille heittäjille, sillä lajissahan kilpaillaan useimmiten itseään vastaan ja yritetään parantaa omaa suoritusta rennossa seurassa. Lajin etikettiin kuuluu ottaa radalla muut liikkujat huomioon, antaa heittorauha ja taata muiden liikkujien turvallisuus. Lajiin pääsee mukaan edullisesti, sillä ratamaksuja ei peritä ja kokeilukiekon voi lainata vaikkapa kirjastosta, jonne LC Liperi lahjoitti koko joukon kiekkoja. Tämä oli varsinainen yhteistoiminta-aktiviteetti Liperin kunnan, yrittäjien, Joen liitokiekon (erikoisseura), AR-säätiön ja yksityishenkilöiden kanssa. Lisäksi hanke sai julkisuutta neljässä eri lehdessä ja Yle Pohjois-Karjalassa. Lionstoiminta sai näkyvyyttä. Tämäntyyppisiä ratoja ei ole kovin monta P-K: n alueella. Käypä vilkaisemassa ratakartta os. www.frisbeegolfradat. fi / Liperin frisbeegolfrata. LC Liperissä odotetaan, että nuoriso, kaikenikäiset ja perheet ottaisivat radan käyttöönsä ja lajin omakseen. Tulkaapa rohkeasti myös leijonat uusiin haasteisiin ja väylille! Rauno Pelkonen LC Liperi urakoi kirkonkylän maastoon haastavan frisbee-radan. Sitä olivat toukokuussa 2013 avaamassa muun muassa Liperin nuorisovaltuuston edustajat. LeijonaVilkku 22 Varainhankintaa Liperin lasten ja nuorten hyväksi LC Liperi Leonillat tekivät talkoilla suursiivousta K-market Neliapilassa Liperissä 16.11.2013. Talkoita tehtiin kaksi tuntia, jonka aikana siivottiin pareittain kauppiaan toiveiden mukaisesti kaupantiloja ja pestiin ikkunoita sisällä sekä ulkona. Talkoiden tuotosta annetaan lahjakortteja joulun ruokaostoksia varten kahdelle liperiläiselle lapsiperheelle. Lahjoitukset tehdään yhteistyössä Liperin sosiaalitoimen kanssa. Katajan Satu-ryhmä. Peter Pan Jääsatu LC Outokumpu, LC Outokumpu/Kupari, Outokumpuhalli ja paikalliset yrittäjät järjestivät yhteistyössä Peter Pan Jääsatuesityksen 23.3.2013. Joensuun Katajan 40 nuorta taitoluistelijaa esitti osan Peter Pan Jääsatua kolmelle sadalle innokkaalle katselijalle. Mikä, mikä maahan yleisönsä hetkiseksi vieneen Peter Panin tuotto käytetään paikkakunnan nuorisotyöhön. Lopussa oli yleisöllä mahdollisuus päästä tanssimaan Katajan luistelijoiden opastuksella. Tästä se alkaa, sanoi Aimo. Katajan puolella vastuun kantoi Tiina Weckman. Järjestelyistä vastasi Aimo Laasonen. Kuulutuksen hoiti Markku Laitinen. Valokuvat: Markku Laitinen ja Eero Rauhamäki Talkoolaiset Liperin K-market Neliapilan kauppiaan kanssa onnistuneiden talkoiden jälkeen. LC Punkaharju järjesti rapujuhlat Klubin alkuelokuun virkistäytymismatkalla Viipuriin tuli puheeksi, että syksylle ei ole mitään yhteistä ohjelmaa varsinaisten klubi-iltojen lisäksi. Idea rapujuhlista sai kannatusta senkin takia, ettei sellaisia oltu ennen Punkaharjulla järjestetty. Viihdevastaava Ari Oralle annettiin tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa rapujuhlat syyskuulle 2013. Rapujuhlat kuuluvat Suomen kesään, joskin malli on aikanaan haettu naapurimaasta Ruotsista. Ilman rapurekvisiittaa; kaulurit, servietit, veitset - ja snapsilau- luja ei synny kunnollisia rapujuhlia. Periaatteenamme oli järjestää juhlat minimikuluin. Avainasemassa tavoitteeseemme oli paikallisen Maatilamatkailu Mannilan isäntä, leijonaveli Osmo Kero, joka lupasi juhlatilat käyttöömme. Muutenkin hän oli innostuneesti mukana juhlien järjestelyissä. Rapujen korkean hinnan takia juhlijat eivät yleensä tule kylläisiksi pelkistä ravuista. Presidenttipuoliso Riitta Partanen tarjoutui tekemään keräämistään kantarelleista alkukeiton, mikä sai kehuja maittavuudestaan. Ly- Leijonaveljet Marko Humia ja Aate Laukkanen. hyen raputoimittajille tehdyn kyselykierroksen jälkeen oli helppo siirtyä pakastealtaiden ääreen tutkimaan tarjontaa. Tarkoituksemme oli tarjota parikymmentä rapua kullekin juhlijalle. K-market Kruunun kauppiaan, leijonaveli Marko Humian, lahjoitettua vielä joitakin rapulaatikoita meillä oli rapuja melkein enemmän kuin vieraat jaksoivat syödä. Punaisten ulkotulien viitoittamalle juhlapaikalle saapui 25 klubilaista. Presidentti Matti Partanen ja viihdevastaava ottivat vieraat vastaan sitomalla rapukaulurit sekä pujottamalla ’snapsikäädyt’ juhlijoiden kaulaan. Heti juhlien alussa sovittiin, että kaikki laulavat mukana luojan luomalla äänellään, koska snapsilaulujen Juhlijoita täydessä sotisovassa. sävelet ovat kaikille tuttuja ja helppoja, idea on sanoissa. Leijonaveli Osmo Kero hommasi paikalle ruokapalkalla soittaneen duon, mikä helpotti juhlijoiden laulantaa. Koska paikalla oli useita rapujuhlien ensikertalaisia, pyysimme leijonaveli Marko Humiaa tutustuttamaan meitä oikeaoppiseen rapuveitsen käyttöön ja rapujen syöntiin. Illan aikana halukkaat saivat ihan henkilökohtaistakin neuvontaa. Snapsilauluja olimme koonneet kahden A4-liuskan verran. Jokainen halukas pääsi ehdottamaan sieltä laulua. Varmaan kaikki hoilotukset käytiin läpi, useimmat moneen kertaan. Kyllä sekaääninen yhteislaulu sentään luo tunnelmaa ja yhteishenkeä – etenkin, kun esilaulajana toimi menestyksellisesti presidenttimme Matti Partanen. Lupasimme kutsussa rapujen näpräilyä hyvässä seurassa eikä se lupaus tuottanut pettymystä. Tunnelma oli hilpeä ja iloinen koko illan, pitkä valkoisilla liinoilla katettu pöytä notkui rapuja ja asiaankuuluvia juomiakin oli riittävästi. Monen tunnin herkullisen ja seurallisen rapurupeaman jälkeen nautiskelimme jälkiruuaksi ladyjen tekemiä marjakakkuja kahvin kera. Leijonia kun olemme, yritämme kerätä varoja iloisella tavalla. Ladyt järjestivät arpajaiset, jonka tuoton lahjoittivat lyhentämättömänä leijonaveljien tilille. Sen lisäksi loppuillan ohjelmaan kuului stailattu lantinheitto 2 euron kolikoilla. Liekö hilpeä ilta vai leijonaveljissä herännyt uinumassa ollut pikkupoika syynä vilkkaaseen osallistumiseen ja aistittavissa olevaan leikkimielisen tiukkaan tsemppihenkeen. Rapujuhlat on isojen ihmisten lastenkutsut, joku asiaan vihkiytynyt on osuvasti tokaissut. Meidän ’lastenkutsuistamme’ jäi hyvä mieli ja varmasti kaikki tunsivat saaneensa vastinetta illalliskortin hintaan. Kun kassaankin kilahti mukava potti, emme voi olla muuta kuin iloisen tyytyväisiä. Jotain jäi juhlista elämään. Laulumiehenä tunnetulle presidentillemme löytyi uusi lempilaulu, jota kapteenin on kuultu laulelevan työssään nuottaveneen ruorissa. Teksti: Ari ja Anne Ora Kuvat: Anne Ora LeijonaVilkku Elämäni paras kesä Lions-nuorisovaihdossa Olen aina rakastanut matkustamista ja viime vuosien aikana halu lähteä yksin ulkomaille on ollut suuri. Syksyllä 2012 etsin erilaisia vaihtoehtoja internetistä ja kiinnostuin Lions-liiton nuorisovaihto-ohjelmasta. Otin yhteyttä Kontiolahden Ursulat-naisklubiin ja pitkä hakuprosessi pääsi käyntiin. Keväällä odotukseni palkittiin ja sain tiedon vaihtopaikasta Yhdysvalloissa Virginian osavaltiossa. Ennen lähtöäni olin sähköpostitse yhteydessä isäntäperheeseeni sekä matkakumppaniini Anniin, joka myös oli lähdössä Virginiaan. Sen lisäksi kävin Hpiirin kokouksessa Savonlinnassa, johon osallistuivat kaikki piirin nuorisovaihdokit. Seikkailuni alkoi 27.6. 2013. Matkustin junalla Helsinkiin ja yövyin hotellissa lupalapulla alaikäisyyteni vuoksi. Seuraavana aamuna tapasin Annin Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Tulimme heti hyvin toimeen ja ystävystyimme nopeasti. Välilaskutkin Lontoossa ja New Yorkissa sujuivat mukavammin kaverin kanssa. Pitkän matkan jälkeen isäntäperheeni oli minua vastassa Norfolkin lentoasemalla Virginiassa. Isäntäperheenäni oli eläkkeellä oleva pariskunta, Phil ja Susan Newport Newsin kaupungista. Jaoin huoneen yhdessä tsekkiläisen kesäsiskoni Barcan kanssa. Perheestäni tuli minulle läheinen, asuimmehan kuitenkin yhdessä kolmen viikon ajan. Aivan naapurissa asui Anni yhdessä Israelista kotoisin olevan Talin kanssa. Me neljä tyttöä päädyimme olemaan joka päivä yhdessä ja yökyläilemään toistemme luona. Minä ja Barca pääsimme tutustumaan myös Philin ja Susanin sukulaisiin ja ystäviin. Vietimme paljon aikaa esimerkiksi heidän lapsenlastensa kanssa. Olin etukäteen hyvin hermostunut englannin puhumisesta, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen se alkoi sujua aivan luonnostaan. Kaikille päiville riitti paljon tekemistä. Teimme pyöräretkiä, katselimme elokuvia, veneilimme, kävimme uimassa, konserteissa ja shoppailemassa. Tietenkin testasimme myös kuuluisimmat amerikkalaiset pikaruokaketjut. Useimmiten jäimme kuitenkin kotiin syömään, sillä Susan piti ruoanlaitosta ja teki todella hyvää kotiruokaa. Philin harrastuksiin puolestaan kuuluivat esimerkiksi vanhat urheiluautot, joten kävimme usein ajelulla. Harva se ilta lähistöllä oli puutarhajuhlat, joihin osallistuimme koko porukan voimin ja erityisesti Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä oli suuri juhla ilotulituksineen. Sain myös aivan uusia kokemuksia: harrastin vesihiihtoa ja pääsin jopa yksityislentokoneen kyytiin! Paras retkemme oli kuitenkin road trip PohjoisCarolinaan. Lähdimme ajamaan aamulla aikaisin ja näimme monenlaisia maisemia. Vierailimme Wrightin veljesten muistomerkillä, paikalla jossa tehtiin ensimmäinen onnistunut lentokonelento. Loppupäivä kului Atlantin rannalla uiden ja eväitä syöden. Viikot kuluivat nopeasti ja pian olikin aika lähteä leirille. Meitä leiriläisiä oli yhteensä vajaa kolmekymmentä, miltei kahdestakymmenestä eri maasta. Vanhimmat leiriläiset olivat 19-vuotiaita ja itse olin 16-vuotiaana yksi nuorimmista. Suuntasimme ensimmäiseksi Baltimoreen katsomaan USA:n ykkössarjan baseball-peliä. Sieltä jatkoimme Washingtoniin. Ensimmäiset kolme päivää vietimme keskellä metsää noin tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Päivät vietimme Washington D.C:ssä ja öiksi palasimme takaisin leiripaikalle. Oli todella hienoa tutustua Yhdysvaltain pääkaupunkiin. Näimme esimerkiksi tärkeimmät nähtävyydet, kuten Valkoisen talon ja Capitolin. Lämpötila kohosi päivisin miltei neljäänkymmeneen asteeseen, kävelyä riitti koko päiväksi, yöunet jäivät vähiin ja päivät olivat raskaita. Ne olivat kuitenkin erittäin tärkeitä leirin kannalta; elimme niin tiiviisti, että ryhmähenki oli mitä parhain jo ensihetkestä lähtien. Vietin eniten aikaa Annin, Barcan ja Talin kanssa, mutta sain nopeasti myös uusia ystäviä. Kolmen leiripäivän jälkeen ajoimme takaisin Virginiaan ja siellä yövyimme Virginia Wesleyan Collegen tiloissa. Aikataulu oli tiivis, mutta sitäkin hauskempi. Kävimme esimerkiksi keilaamassa, pelaamassa minigolfia, ostoskeskuksissa, museoissa ja kalastamassa. Välillä vietimme rentoja rantapäiviä piknikkeineen ja iltaohjelmaan kuului usein mukavia pihajuhlia. Vierailimme myös useiden paikallisten Lions-klubien tapaamisissa ja eräässä sairaalassa tutustumassa Lions Eye Bankin toimintaan. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli vierailu kehitysvammaisten lasten asumiskeskuksessa, jossa pääsimme leikkimään lasten kanssa. Leirin ohjelmaan kuuluivat myös Parade of Nationsesitelmät, joissa kerroimme kotimaistamme. Isäntäperheetkin oli kutsuttu katsomaan. Anni ja minä olimme tehneet esitelmän yhdessä. Perustietojen ja maantieteen esittelyä lukuun ottamatta esityksemme poikkesi hieman muista: me jaoimme Fazerin makeisia, näytimme videon Lordin euroviisuvoitosta ja opetimme yleisölle perinteisen ”pää, olkapää, peppu” -leikin. Saimme paljon positiivista palautetta mielenkiintoisesta esityksestä. Viimeinen ilta huipentui Talent Show’hun, jota varten olimme harjoitelleet ah- Leiriläiset. 23 Minä yhdessä isäntäperheeni Philin ja Susanin kanssa. Kesäsiskoni Barca ja minä. kerasti. Oma ryhmäni esitti sketsinäytelmän leirin tapahtumista. Seuraavana päivänä oli aika palata vielä hetkeksi isäntäperheisiin ja jättää haikeat hyvästit uusille ystäville. Kirjoittelimme toistemme vihkoihin ja päiväkirjoihin ja signeerasimme t-paitoja. Jäähyväiset eivät kuitenkaan jääneet viimeisiksi; leirin jälkeen tapasimme vielä kerran isolla porukalla. Lentoasemallakin hyvästelemässä olivat läheisimmät ystävät. Kokemus oli minulle kultaakin kalliimpi. Viiden viikon jälkeen palasin kotiin onnellisena, ruskettuneena ja ennen kaikkea paljon itsevarmempana ja itsenäisempänä. Olin saanut unohtumattomia kokemuksia, ottanut tuhansia valokuvia ja onnistunut parantamaan englannin kielen taitojani: tulomatkalla Annin kanssa yritimme puhua suomea useaan otteeseen, mutta sillä hetkellä englanti tuntui helpommalta ja suomen kieli kangerteli. Parasta matkassa olivat kuitenkin ihmiset. Isäntäperheeni kanssa olen lähetellyt sähköpostia ja tiedän, että olen aina tervetullut vierailemaan heillä uudelleen. Leiriporukkamme muodostui meille kaikille hyvin läheiseksi, enkä olisi ikimaailmassa uskonut, että vain kahdessa viikossa voi muodostua niin läheisiä ystävyyssuhteita. Pidämme yhteyttä päivittäin esimerkiksi Facebookin kautta. Nyt minulla on majapaikka monissa maissa ympäri maailmaa, ja ennen kaikkea ihania elinikäisiä ystäviä! Laura Pasanen Nenäpäivä Ilomantsissa Kauko Hiltunen, Hannu Louhelainen, Aapo Laatikainen, Pekka Kontkanen, Olli Penttinen ja kampanjapäällikkö Karimatti Purmonen. Kuva: Seppo Kärnä. Nenäpäivän lipaskeräys 8.11.2013 oli menestys Ilomantsissa. Kiitos lahjoittajille ja Lions- klubeille: LC Ilomantsi ja LC Ilomantsi/ Brihat, jotka suorittivat keräyksen. Tulos Ilomantsissa oli huikeat 1.744,41 € verrattuna koko laajan Hpiirin tulokseen, joka oli 11.815,17 €. Tiedoksi piirimme klubeille: vain alle puolet klubeista osallistuivat keräykseen. Leijonat tempaisivat maan laajuisesti. Tulos oli 110.000 euroa, lahjoittajana Suomen Lions Liitto Ry. Keräys tosin jatkuu vuoden loppuun, joten tulos luultavasti parantuu jonkin verran. Nenäpäivä -hyväntekeväisyyskampanja tuotti lähes 3 miljoonaa euroa. Tulos oli 700.000 euroa parempi kuin viime vuonna. Lahjoitukset käytetään kehitysmaiden lasten hyväksi. Ylen Hyvä Säätiö, johon kuuluvat Suomen UNICEF, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti, Pelastakaa Lapset, Plan Suomi Säätiö, Fida International, Suomen Lähetysseura, Solidaarisuus ja SASK, kanavoivat avustukset. LeijonaVilkku 24 Joensuulle Lions-liiton vuosikokous 2017 Viime kauden lopun riemukkain tieto saatiin kesäkuussa liiton vuosikokouksesta Heinolasta, kun Joensuu valittiin järjestön 100-vuotisjuhlavuodelle 2017 Lions-liiton vuosikokouspaikkakunnaksi. Ennakkosuosikki Helsinki ja kolmas ehdokas Rovaniemi jäivät äänestyksessä Joensuun taakse. Voiton ratkaisi Joensuun esittelyn tehnyt PDG Erkki Huopio, jonka huumoripitoinen sanailu upposi vuosikokousedustajiin täysin. Lions-järjestön ja Suomen valtion 100-vuotisjuhlavuonna suomalaiset leijonat suuntaavat siis kesäkuussa 2017 kokoustamaan Joensuuhun. Valinnan jälkeen on vahvistettu hakuvaiheessa vara- tut majoitukset ja tapahtumapaikkana oleva Joensuun Areena. Syksyn aikana pieni valmistelutyöryhmä on tutustunut vuosikokousjärjestelyihin Heinolassa ja liiton vuosikokousjärjestelyjä uudistavan työryhmän suunnitelmiin. Alkuvuodesta 2014 päällimmäisenä asiana on vuosikokousjärjestelyistä vastaavan päätoimikunnan kokoaminen. Järjestelyihin sitoutuneita Joensuun alueen 13:a klubia on pyydetty kartoittamaan jäsenkunnastaan kyvykkäitä ja halukkaita henkilöitä päätoimikunnan tehtäviin. Päätoimikunnan kokoonpano, jäsenet ja valtuutus toimia on tarkoitus vahvistaa maaliskuun lopulla. Näin päätoimikunnan jäsenet pääsevät rakentamaan oman vastuualueensa organisaatiota ja toteutussuunnitelmia. Vaikka aikaa on vuosikokoukseen reilut kolme vuotta ja valmistelujen painopiste ajoittuu viimeisen vuoden - puolentoista ajalle, on työt aloitettava heti. Saatu vuosikokous on hoidettava pohjoiskarjalaisen iloisella ja välittömällä vieraanvaraisuudella ja siitä huolimatta ystävällisen edullisesti, kuten hakuvaiheessa luvattiin. SUOMI CHICAGO 2017 Onko klubissasi hyvä meininki? Suomessa on lioneja tällä hetkellä hieman alle 25000 ja H-piirissä vuoden 2013 lopussa 1483. Alle 20 jäsenen klubeja Suomessa on yli 170 ja H-piirissä 3 klubia. Taloustutkimuksen suorittamassa kyselyssä ¼ vastaajista oli ilmoittanut kiinnostuksensa liittyä mukaan lions-toimintaan. Vapaaehtoistoimintaan halutaan tulla mukaan, mutta ei haluta sitoutua pidemmäksi aikaa kuin 2-3 vuodeksi. Puhutaan projektityöskentelystä, halutaan tehdä projekteja ja kun ”projekti” on valmis, erotaan ja siirrytään uusiin projekteihin! Väitän kuitenkin, että jos klubitoiminta on mielenkiintoista, innostavaa, haastavaa, rentouttavaa ja klubeissa on ”hyvä meininki”, niin uudet jäsenet ja vanhat jäsenet viihtyvät klubeissa pitempään! Klubiviihtyvyys, mitä se on, mitä sillä tarkoitetaan? Tarkoitetaanko sillä jäsenten pysymistä klubeissa? Mikäli näin on, olemmeko kysyneet itseltämme: Mitä klubitoiminta on minulle antanut? Mitä minä olen antanut klubilleni? Voinemme varmaan olla yhtä mieltä seuraavista ajatuksistani siitä, mitä klubitoiminta meille jäsenille voi antaa ja on antanut: Ystäviä, yhteisöllisyyttä, yksilön hyväksymistä sellaisena kuin on, yhteisöllisyyttä kuulua johonkin, hauskuutta, itsensä kehittämistä, uuden oppimista, uusia kokemuksia, palvelemista, auttamista, tekemisen mielekkyyttä, hyvän mielen saamista tulosten saavuttamista, haasteita ja johtamistaitoja. Mitä konkreettista pitäisi tehdä? H-piirissä päätettiin jäsenja koulutustiimin, sekä piirikuvernöörin päätöksestä pilottihankkeena kerätä kyselyllä klubeilta hyviä käytäntöjä, joilla klubit ovat lisänneet klubiviihtyvyyttä. Pilottialueeksi valittiin lohko 4 alue 2. Kyselyn tekijänä toimii GLT, joka on lohkon puheenjohtajan mukana klubivierailuilla ja tekee kirjallisen kyselyn vierailun yhteydessä. Tällä hetkellä tätä kyselyä on tehty eri koulutustilaisuuksissa, kuvernöörineuvoston kokouksessa, piirihallituksen kokouksessa, klubeissa ja myös Oulussa piirihallituksen kokouksessa. Kysymyksiä on neljä: Mitä klubissanne on tehty klubiviihtyvyyden parantamiseksi? Mitä klubissanne voitaisiin vielä tehdä jäsenten viihtyvyyden parantamiseksi? Luettele keinoja / tapoja uusien jäsenien hankkimiseksi klubiin? Miten jäsenet saadaan pysymään aktiivisena klubitoi- minnassa mukana? Tällä hetkellä vastauksia on kertynyt reilusti yli 400. Kyselyn vastauksista tehdään yhteenveto ja aineisto laitetaan piirimme sivulle ja Lions-liiton sivulle keväällä kaikkien klubien vapaasti käytettäväksi. Kysely on otettu vastaan positiivisesti ja vastauksia on saatu paljon, joista suuri kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille. Klubin johtaminen Klubiviihtyvyyden, klubin toiminnan kehittämisen ja jäsenten viihtyvyyden ja pysyvyyden kannalta klubin presidentin, jäsenjohtajan ja sihteerin rooli sekä heidän jämäkkä ja innovatiivinen toiminta on erittäin tärkeää. Siksi ko. virkailijoiden tärkeyttä tulee korostaa. Tähän tavoitteeseen pääsemiseen auttaa mm. osallistuminen piirissä järjestettäviin koulutustilaisuuksiin. Uusien jäsenien ja virkailijoiden perehdyttäminen on erittäin tärkeää, jotta tehtäviin valituilla on heti käytettävissä kaikki se tieto ja osaaminen, jota vaativasta tehtävästä suoriutuminen vaatii. Hyvää alkanutta ja antoisaa lionsvuotta 2014 jäsenja koulutustiimin puolesta toivottaa Esa Ruuskanen H-piirin GLT, LC Savonlinna/Sääminki
© Copyright 2024