Sienet ja terveys Lääketieteellisen mykologian seura ry:n tiedotuslehti - ISSN 1456-3533 - Numero 2 / 2010 Puheenjohtajan palsta Kaikki talkoisiin! Ympäristöministeriön Hometalkoot ovat käynnistyneet! Taiteen talossa pidetyissä avajaisissa oli niin paljon väkeä, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Alustukset olivat alalla pitkään toimineiden asiantuntijoiden valmistelemia. Ennen näkemätön päättäväisyys ja yksimielisyys vallitsi päämääristä - no, ihan vähäisiä soraääniä lukuun ottamatta. Nyt kuitenkin tuntui, että jotain konkreettista alkaa tapahtua. Jos päämäärästä ollaankin yksimielisiä, niin keinoista ei sitten enää ollakaan. Koulutuksen ja asennemuutoksen tarve tuli esiin kaikissa puheenvuoroissa. Korjaustapoja on yhtä monta kuin konsulttejakin, eikä maassamme ole vielä käynnistynyt systemaattista tutkimusta oikeista ja riittävistä korjaustavoista. Ajan myötä tullaan viisaammiksi - toivottavasti. Omista virheistä on vaikea oppia. Toisten tekemistä virheistä opitaan yleensä hanakammin. Nyt on asetettu valtakunnan tasolla selkeät tavoitteet joista tärkeimpiä on alan koulutuksen ja pätevöitymisen hankekokonaisuus. Ympäristöministeriön Hometalkoiden talkoopäällikkö Juhani Pirinen toteaa: “Systemaattisen ja laadukkaan koulutus- ja pätevöitymisjärjestelmän rakentaminen kosteus- ja homevaurioalalle on välttämätöntä. Arviolta noin 25 000 rakennusammattilaista joutuu vuosittain tekemisiin kosteusvauriokorjausten kanssa. Tällä hetkellä korjaukset epäonnistuvat usein, koska osaamisessa on puutteita koko ketjussa: ongelmien tutkimisessa, suunnittelussa, korjaamisessa ja valvonnassa. Haluamme palauttaa kuluttajien ja kiinteistönomistajien luottamuksen koko ketjuun. Siihen tarvitaan yhtenäisen koulutuksen ja pätevyyden omaava ammattikunta, joka haluaa olla ylpeä laadukkaasta työstään”, Pirinen tähdentää. Hometalkoiden yhteydessä rakennetaan koulutus- ja pätevöitymisjärjestelmä valtionhallinnon, korkeakoulujen ja rakennusalan järjestöjen yhteistyönä. FT, rakennusinsinööri Helmi Kokotti Itä-Suomen yliopistosta vastaa hankekokonaisuudesta. Hometalkoot ovat keskeisesti esillä myös Sosiaali- ja terveysministeriössä: ’Huono sisäilma on maamme suurimpia ympäristöterveysongelmia. Pelkästään todettujen työperäisten homepölykeuhkojen, ammattiastmojen ja vastaavien sairauksien hoitokustannukset ovat vakuutusyhtiöiden mukaan 1,5 miljoonaa euroa vuodessa. ”Tavoitteena on varmistaa että Suomessa osataan oikeasti arvioida korjaustarve, korjata kosteus- ja homevaurioita ja tehdä homeremontteja. Ettei tehdä sutta ja sekundaa”, Jari Keinänen tiivistää. Homeohjelmalla tavoitellaan todellista vaikuttavuutta: sitä ettei kosteusvaurioiden korjaaminen olisi pelkästään kosmetiikkaa, jolla tehdään bisnestä. Korjausmenetelmät on tunnettava. Keinäsen mukaan usein ei vain osata tai sitten tingitään työn laadussa. ”Kosteusvaurioiden korjaaminen on erittäin paljon ammattitaitoa vaativaa hommaa. Meillä on hyvin vähän yrittäjiä jotka pystyvät oikeasti tekemään sitä. Haluamme varmistaa, että kosteusvaurioiden korjausrakentamista osataan tehdä, ja että menetelmät joilla arvioidaan korjauksen laatua ja korjauksen tarvetta ovat kohdallaan. Siinä mielessä olemme täällä STM:n ympäristöterveysyksikössä ottaneet tämän valtioneuvoston ohjelman todella ilolla vastaan”, Jari Keinänen toteaa. Toinen keskeinen ongelma on korjaustöiden onnistumisen ja vaikuttavuuden mittaaminen: ”Valtion kannalta kiinnostavin kysymys on se, mikä on rahojen todellinen vaikuttavuus”. Keinäsen mukaan korjausrakentamiseen jaettujen rahojen käyttöä ei korjausten onnistumisen näkökulmasta valvo oikein kukaan. Tämä on mielenkiintoista, koska valtiovalta tukee homekorjauksia kymmenillä miljoonilla vuosittain ja esimerkiksi Helsingin kaupunki korjaa pelkästään koulurakennuksia 50 miljoonalla eurolla joka vuosi. ”En usko että esimerkiksi keväällä lisäbudjetissa jaettujen korjausrahojen käyttöä on oikeasti lääneissä millään tavalla arvioitu - ainakaan korjausten laadun osalta. Hankesuunnitelmia ei käydä tarkasti läpi eikä rakentajien osaamista valvota. Sinänsä rahoista on varmasti paljon yleistä hyötyä, mutta pahoin pelkään, että rahat menevät osittain Kankkulan kaivoon”. Kannattaisiko ministeriön aktivoitua, vai kuuluisiko asia peräti Valtiontalouden tarkastusvirastolle? Tutkivan journalismin hedelmiä olemme saaneet jälleen viime viikkoina seurata mediasta. Monen poliitikon vaalirahasotkut ovat lillukanvarsia näiden summien rinnalla. Vuodelle 2011 on jo osoitettu ohjelmarahaa, jolla pyritään ”homeosaamisen” valtakunnalliseen lisäämiseen. Yritysten homeosaamisen kasvattamisen lisäksi tavoitteena on kehittää ja nopeuttaa homevaurioiden arviointimenettelyjä sekä arvioida korjausten tuloksia. jatkuu seuraavalla sivulla 2 Sienet ja terveys 2 / 2010 Sienet ja terveys Lääketieteellisen mykologian seura ry:n tiedotuslehti Lehden sisältöä lainattaessa lähde on aina mainittava. ISSN 1456-3533 Vuosikerta 13, numero 2 / 2010 Seuran hallitus vuonna 2010: Tuula Putus, puheenjohtaja. Virpi Ratia, sihteeri Outi Lindroos, taloudenhoitaja Pentti Kuusela, varapuheenjohtaja Tarja Ojanen Ritva Heikkilä Pirkko Koukila-Kähkölä Julkaisija: Lääketieteellisen mykologian seura – Finnish Society for Medical Mycology ry Toimitus ja taitto: Tuula Putus ja Mervi Oikonen Monistuspaikka: Labquality Oy, Helsinki Julkaistavaksi tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Seuran sihteerille ensisijaisesti sähköisessä muodossa, joko levykkeellä tai sähköpostitse. Seuran internetsivut: http://www.mykologia.net Pankkiyhteys: Nordea 165230-1688 Tässä numerossa: Puheenjohtajan palsta 1 Sienet ja terveys 2 Nimitysuutisia 2 Aiheutuuko jätteiden varastoinnista, lajittelusta ja jatkokäsittelystä terveyshaittoja? 3 Kirja-arvostelu 6 Kirjaa muistosi ”pakinanurkkaan”! 7 Valokuvakilpailu 7 Yhteystiedot: Sihteeri Virpi Ratia, Sinikellonpolku 10 B, 01300 Vantaa. Sähköposti: [email protected] Puheenjohtajan palsta jatkuu Lisäksi kehitetään kaikille rakennushankkeiden osapuolille suunnattavaa arviointiin liittyvää koulutusta ja viestintää. Muutaman vuonna 2010 rahoitettavan hankkeen korjaussuunnitelmat ja varsinaiset korjaustoimet arvioidaan tarkasti. Lisäksi annetaan määräraha lääkäreiden tietotason kohottamiseen tähtäävään koulutukseen. Koulutuskampanja toteutetaan vuosien 2011-12 aikana. Hometalkoisiin liittyviä hankkeita ovat betonirakenteiden kuntotutkimusohje, suurten rakennusten sisäilmaongelmien tutkiminen, asuntokauppariitojen määrät, oikeusistuimien ratkaisut sekä kuntotarkastukset Pohjoismaissa. Hometalkoiden etenemistä kannattaa seurata netistä www.hometalkoot.fi Hometalkoot kestävät nyt muutaman vuoden. Työ ei talkoiden jälkeen lopu, mutta hyviä työkaluja on kehitetty, hyviä työtovereita saatu ja jo avajaisissa jaettiin kaikille hienot työhanskat. Olisiko yhdistyksellämme oma sijansa oikean ja ajantasaisen tiedon levittäjänä, kansallisesti ja kansainvälisesti? Tervetuloa mukaan talkoisiin! Hometalkoisiin voi ilmoit- tautua mukaan ottamalla yhteyttä talkoopäällikkö Juhani Piriseen, [email protected] Kiitän yhdistyksen hallitusta aktiivisesta yhteistyöstä ja toivotan kaikille yhdistyksen jäsenille Rauhallista Joulua ja Menestyksellistä ja Onnellista Uutta Vuotta 2011! bioni Oy on aloittanut toimintansa Kuopiossa. Rintala ja Meklin ovat tehneet pitkän uran tutkijoina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Kuopiossa (entinen Kansanterveyslaitos). Meklin on väitellyt tohtoriksi koulujen sisäilmaongelmista, Rintala puolestaan sädesienistä sisäympäristöissä. Helena Rintala ja Teija Meklin perustivat Mikrobioni Oy:n huhtikuussa 2010. Yritys toimii Technopolis Kuopion tiloissa, ja toistaiseksi omistajien lisäksi on palkattuna yksi puolipäiväinen laboratoriotyöntekijä. Yritys tarjoaa asiakkailleen mikrobianalyysejä sekä konsultointia sisäilmakysymyksissä. Analyysityökaluna Mikrobioni käyttää aluksi perinteisiä viljelymenetelmiä. Tulevaisuudessa on kuitenkin tarkoitus tehdä tuotekehitystä ja ottaa käyttöön uusia DNA-pohjaisia menetelmiä. Mikrobioni on ollut mukana Technopolis Ventures -yhtiön yrityshautomotoiminnassa sekä Kuopion yliopiston Oili-hankkeessa. (www.tuli. info) Tuula Putus, puheenjohtaja Nimitysuutisia Tekniikan tohtori Risto Ruotsalainen on nimitetty VTT:n erikoistutkijaksi ja rakennusten energiatehokkuustiimin tiimipäälliköksi. Diplomi-insinööri Tuula Syrjänen on aloittanut Hengitysliiton korjausneuvontapalvelujen päällikkönä. Syrjänen siirtyi Hengitysliiton palvelukseen Allergia- ja Astmaliitosta, jossa hän toimi sisäilma-asiantuntijana. Mikrobitutkijat ryhtyivät yrittäjiksi Tutkijoina työskennelleet FT Helena Rintala ja FT Teija Meklin ovat ryhtyneet yrittäjiksi. Rakennusten mikrobiongelmiin keskittyvä Mikro- Toivotamme kaikille onnea uusiin haasteisiin! Sienet ja terveys 2 / 2010 3 Katsausartikkeli Aiheutuuko jätteiden varastoinnista, lajittelusta ja jatkokäsittelystä terveyshaittoja? Kotitalouksissa arvioidaan syntyvän jätettä henkeä kohti vuorokaudessa noin 1 kg, josta 70% on biohajoavaa jätettä: elintarvike-, puutarha-, paperi- ja kartonkijätettä. Osa biojätteestä voidaan kerätä ja kierrättää, osa kompostoidaan ja osa menee kaatopaikalle. Kotitalouksien jäteastiat tyhjennetään usein viikon välein ja lajiteltu jäte vielä harvemmin, joten jätteiden varastointi kotitalouksissa saattaa aiheuttaa haittoja ja ongelmia. Myös laitoskeittiöt ja elintarvikealan teollisuus tuottavat suuria määriä biojätettä. Hollannissa on tutkittu lajitellun kotitalousjätteen varastointiin liittyvää bioaerosolialtistusta. Lajiteltua jätettä varastoitaessa mikrobipitoisuudet olivat erittäin korkeat ja lajiteltua jätettä varastoitaessa korkeammat kuin lajittelematonta jätettä varastoitaessa (Wouters 1999, Wouters ym. 2000). Suomalaisissa tutkimuksissa mitattiin bioaerosolien pitoisuuksia erilaisissa tilanteissa, kuten homeisen leivän laittaminen roskiin, takkapuiden kantaminen sisään ja perunoiden kuoriminen. Homeisen leivän käsittelyn jälkeen ilman homepitoisuus ylitti 31 000 cfu/m³ (Lehtonen ym. 1993). Kotitalouksien keittiöiden suunnittelussa ei jätteiden lajittelua ole otettu vielä kovin hyvin huomioon aivan uusimpia rakennuksia lukuun ottamatta, joten jätteitä joudutaan varastoimaan tarkoitukseen huonosti sopivissa astioissa asuintiloissa, kuten keittiössä, tai niihin välittömästi liittyvissä tiloissa, tuulikaapissa tai apukeittiössä. Biojätteen ja kiinteän kaatopaikkajätteen lisäksi kotitalouksissa varastoidaan usein nestemäisiä jätteitä, lasi-, metalli- ja muovijätettä sekä ongelmajätteitä kuten paristoja, liuottimia, raskasmetalleja sisältäviä akkuja ja elohopeakuumemittareita sekä vanhentuneita lääkkeitä. Epäpuhtaan lasi- ja metallijätteen varastointiin saattaa myös liittyä mikrobi- ja hajuhaittoja samalla tavoin kuin biojätteen käsittelyyn. Asumisterveysoppaassa jätteiden varastoinnista on annettu varsin niukat ohjeet (Asumisterveysopas 1997). Maamme kotitalouksissa kompostoidaan biojätettä myös talviaikaan kylmästä ilmastosta huolimatta. Pienissä 1-2 hengen kotitalouksissa kotikompostori jäätyy helposti talvella ja materiaalin hajoaminen muuttuu anaerobiseksi. Pienimuotoisen kompostoinnin hyödyistä ja haitoista Suomessa ei ole tutkimuksia saatavissa. Englantilaisen tutkimuksen mukaan pienkompostoreissa tapahtuu erittäin usein anaerobista hajoamista, mikä aiheuttaa hajuhaittoja. Toisaalta Suomen ilmastossa kompostorin ongelmana voi kesäaikanakin olla liian matala lämpötila, mikä voi johtaa kärpästen lisääntymiseen kompostissa. Valtakunnallisen jätestrategian mukaan jätteiden määrä tulisi minimoida, sekä kierrätystä ja jätteiden hyötykäyttöä lisätä. Samanaikaisesti tulisi huolehtia siitä, etteivät jätteet aiheuta terveysriskejä tai muuta haittaa (Terveydensuojelulaki 22§). Kunnan tehtävä on järjestää asumisessa syntyvän jätteen käsittely alueellaan (Jätelaki ja -asetus 1993). Biojätteen käsittely on monissa kunnissa hoidettu vain taajamissa. Hajaasutusalueella yhdyskuntajätteeksi saatetaan ottaa vain kompostiin kelpaamaton jäteaines ja biojätteen käsittely jää talouksien pienkomposteissa hoidettavaksi enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Jätteiden käsittely ja lajittelu työterveydellisenä riskinä Jätteen kerääjien, lajittelijoiden ja käsittelijöiden altistumista työympäristössään ja työperäistä oireilua on selvitetty useissa tutkimuksissa. Kehitysmaiden slummeissa ja kaatopaikoilla jäteongelmat ovat omaa luokkaansa, mutta myös kehittyneissä kylmän ja lauhkean ilmaston maissa jätteiden käsittelyyn liittyy merkittäviä työterveysriskejä. Jätteen käsittelyyn liittyviä altisteita ovat bakteerit, homeet, endotoksiini, glukaani, haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) ja dieselpakokaasut (Poulsen ym. 1995). Jätteen varastoinnin aikana ehtii reilun parin viikon aikana kasvaa noin 60 eri bakteerilajia ja noin 20 eri sienilajia, jotka tuottavat merkittäviä määriä MVOC-yhdisteitä ja muita pahanhajuisia hajoamistuotteita, butyraattia (voihappoa), rikkiyhdisteitä, esim. dimetyylisulfidia, butanonia ja isopreenia (Mayrhofer ym. 2006). Jäteastioiden liian harva tyhjennysväli aiheuttaa lähiympäristöön merkittävää hajuhaittaa ja saattaa houkutella haittaeläimiä, kuten kärpäsiä ja jyrsijöitä. Tutkimuksen mukaan työhygieeniset raja-arvot ylittyivät usein. Jätteen kerääjät altistuvat huomattavan korkeille bioaerosolipitoisuuksille. Jäteauton kuljettajilla on todettu hengitystieoireita, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja vatsaoireita enemmän kuin muilla kuljetusalalla työskentelevillä. Jätteen lajittelussa ja käsittelylaitoksissa altistumistasot ovat vielä korkeammat. Mikrobien pitoisuudet ilmassa ovat samaa suuruusluokkaa kuin maatalouden työvaiheissa, sadoista tuhansista miljooniin itiöihin / m³. Hollannissa on arvioitu jätteen käsittelijöiden ja lajittelijoiden altistumista. Kompostointilaitoksilla kokonaispölyaltistus oli jopa 14,3 mg/ m³ jätteen käsinlajittelun yhteydessä ja lähes 10 mg/ m³ kompostin hoidon yhteydessä. Endotoksiinipitoisuudet vaihtelivat 32 ng/ m³ - 131 ng/ m³. Korkeimmat endotoksiinitasot todettiin jätteenlajittelijoilla. Mikrobialtistumisen taso oli miljoonia itiöitä/ m³ (Van Tongeren ym. 1997). Eräässä toisessa hollantilaisessa tutkimuksessa jätteen kerääjillä ja käsittelijöillä bakteerialtistuminen oli tasolla 400 000 cfu/m³ ja homealtistuminen 100 000 cfu/m³. (jatkuu seuraavalla sivulla) 4 Työntekijät raportoivat monia ärsytysoireita kuten päänsärkyä, epätavallisen voimakasta väsymystä ja vatsaoireita (Heldal ja Eduard 2004). Hollantilainen tutkimusryhmä korosti erityisesti sisätiloissa tapahtuvan jätteenlajittelun ja käsittelyn johtavan korkeisiin altistumistasoihin ulkotiloissa tapahtuvaan työhön verrattuna (Wouters ym. 2005). Tutkimuksissa kansalliset työhygieeniset raja-arvot ylittyivät. Puolassa tehdyn tutkimuksen mukaan jätteen kerääjien ja käsittelijöiden työskentelyolosuhteet olivat myös huonot. Työilman pölyn kokonaismäärä oli jätteen keräyksessä 7,7 mg/m³ ja kompostoinnissa 4,6 mg/ m³. Kompostointialueella endotoksiinipitoisuus oli 86 ng/ m³, lajittelussa 61 ng/m³ ja jätteen keräysalueella 36 ng/m³. Bakteerinäytteissä olivat gram-negatiiviset sauvat eli lähinnä ulosteperäiset bakteerit valtasukuina (Krajewski ym. 2002). Saksalaisessa tutkimuksessa todettiin jätteenkerääjillä ja käsittelijöillä IgG-luokan vasta-aineita homeille ja sädesienille. Työntekijät raportoivat mm. hengitystie- ja iho-oireita. Työntekijöiden väliset erot altistumisessa ja vasta-aineiden tasossa olivat kuitenkin suuria (Bünger ja AntlaufLammers 2000). Yhteenvetona työntekijöiden terveyshaitoista todettiin, että jätteenkäsittelijöillä on selvästi enemmän vatsaoireita, ihon ja silmien ärsytysoireita ja ODTS-oireita (orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä) kuin muulla väestöllä (Poulsen ym. 1995). VOC- ja erityisesti rikkiyhdisteiden on arveltu aiheuttavan työntekijöiden raportoimia vatsaoireita (Wilkins 1994). Äskettäin julkaistussa katsausartikkelissa todettiin työntekijöiden sairastumisen riskin olevan 1,9 - 4,1 -kertaisen hengitystiesairauksiin, ja vatsaoireiden ja kuulovaurion vaaran olevan tätä jonkin verran pienempi (Kuijer ym. 2010). Kanadalaisessa tutkimuksessa korkeimmat homealtistustasot (mediaani 101 700 cfu/ m³) todettiin maaseudulla kompostoitavaa jätettä keräävillä työnteki- Sienet ja terveys 2 / 2010 jöillä ja korkeimmat bakteeritasot puolestaan kaupungeissa. Jätteen tyhjennysväli tässä tutkimuksessa oli kaksi viikkoa. Terveyshaittana todettiin hengitystie- ja vatsaoireita sekä allergiaa (Lavoie ym. 2006). Suomessa on vertailtu kaatopaikkojen ja muiden jätteenkäsittelylaitosten altistumisolosuhteita ja todettu, että jätteenkäsittelyssä homealtistuminen oli luokkaa 100 000 cfu/m³. Kaatopaikoilla ja jätteen keräyksessä altistumistasot olivat huomattavasti matalammat. Gram-negatiivisten bakteerien määrä ylitti työhygieeniset raja-arvot jätteenkäsittelyssä ja VOC-pitoisuudet olivat korkeimmillaan 3000 mikrogrammaa/m³ (Kiviranta ym. 1999). Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan biojätteen käsittelylaitoksen jätteen vastaanottotilassa mikrobien pitoisuudet olivat erittäin korkeat, 21 800 000 cfu/m³ , rumpukompostointihallissa 13 900 000 cfu/m³, ja valvomossa 1 400 000 cfu/m³. Materiaalin vastaanottohallin endotoksiinipitoisuus oli 200 EU/m³ ja pölypitoisuus 0,6 - 0,7 mg/m³. VOC-analyyseissä todettiin karboksyylihappoa ja estereitä, erilaisia alkoholeja, ketoneja, aldehydejä ja terpeenejä (Tolvanen ja Nykänen 2005). Jätteen murskaushallissa työntekijät raportoivat kuivaa yskää, ihon kutinaa ja ihottumaa (Tolvanen ja Hänninen 2006). Kaatopaikkojen ja jätteenkäsittelylaitosten ympäristöterveydelliset riskit Jätteidenkäsitelylaitosten ympäristössä asuville saattaa aiheutua sekä viihtyvyys- että terveyshaittaa. Mikrobien pitoisuudet jätelaitosten ympäristössä vaihtelevat 100 cfu/m³:n ja 180 000 cfu/m³:n välillä ja MVOCpitoisuudet olivat jopa 40mg/m³ (Noble ym. 2009). Suomessa tehdyssä puhelinhaastattelussa jätteenkäsittelylaitosten ja kaatopaikkojen lähettyvillä asuvista raportoi hajuhait- taa 66-100% vastaajista, jotka asuivat alle 1,5 km:n säteellä laitoksesta, 13 - 84% vastaajista, jotka asuivat 1,5 - 3 km:n etäisyydellä ja vielä 3-5 km:n säteellä 2-64% vastaajista koki hajua ja haittaa (Aatamila ym. 2010). KeskiEuroopassa tehdyssä tutkimuksessa hajua raportoitiin 50 - 800 m etäisyydelle asti (Müller ja Thissen 2004). Kokeellisessa tutkimuksessa kaatopaikoilta vapautuvien hiukkasten vaikutuksia oli tutkittu ihmisen keuhkokudosviljelmissä ja todettu Sienet ja terveys 2 / 2010 PM10 ja PM2,5 hiukkasten olevan samalla tavalla haitallisia hengitysteille kuin kaupunki-ilman PM10-hiukkaset (Koshy ym. 2009). Tuoreen metaanalyysin mukaan kaatopaikkojen lähettyvillä sekä vanhojen jätteenpolttolaitosten ja ongelmajätteiden käsittelylaitosten lähettyvillä asukkaiden terveyshaittojen riski oli jonkin verran kohonnut. Kolmen kilometrin säteellä jätteenpolttolaitoksista syöpäriski oli kohonnut noin 3,5% tavanomaisesta. Non-Hodgkin lymfooman ja pehmytkudossarkooman riski oli hiukan suurempi kuin muiden syöpämuotojen riski (Porta ym. 2009). Eräässä toisessa katsauksessa tuotiin esiin oireilun kuten väsymyksen ja päänsäryn olevan yleisiä kaatopaikkojen lähettyvillä asuvilla. Samalla muistutettiin myös psykososiaalisten tekijöiden ja huolestuneisuuden vaikuttavan myös oireiden raportointiin. Koska väestö on tietoinen altistumisestaan, luotettavia kontrolloituja tutkimuksia on vaikea ellei mahdotonta tehdä (Vrijheid 2000). Joitakin objektiivisiakin mittaustuloksia on julkaistu. Kaatopaikkojen lähellä asuvilla lapsilla mangaanin ja arseenin määrät hiusnäytteissä olivat kohonneet ja löydös korreloi myös heikentyneiden neuropsykologisten testitulosten kanssa (Wright ym. 2006). Terveysriskin mekanismit Jätteen varastointiin ja käsittelyyn liittyvän terveyshaitan mekanismit ovat osittain tuntemattomia, mutta on todennäköistä, että terveyshaitat syntyvät samoista syistä kuin sisäilman kosteusvauriomikrobien aiheuttamat haitat. Kyse voi olla ärsytyksestä, inflammaatiosta eli tulehdusreaktioista, infektioista ja eri mekanismeilla syntyvistä allergia- ja yliherkkyyssairauksista. Yliherkkyyssairauksia voi syntyä välittömän (IgEvälitteisen) ja viivästyneen eli soluvälitteisen mekanismin kautta. Jätteen käsittelyn on in vitro-kokeissa kuvattu aiheuttavan mm. interleukiini-8 (IL-8) tulehdusvälittäjäaineen erittymistä työntekijöiden keuhkojen epiteelisoluista. Eri jätteiden käsittelylaitoksista kerätyn pölyn inflam- maatiopotentiaali osoittautui hyvin erilaiseksi. Kotitalousjätteen pöly oli huomattavasti haitallisempaa keuhkosoluille kuin keräyspaperin tai pullojen keräys- ja lajittelulaitoksen pöly. Pölyn endotoksiinipitoisuus ei korreloinut inflammaatiopotentiaalin kanssa, vaan kyseessä on jokin muu komponentti pölyssä (Allermann ja Poulsen 2000). Myös norjalaisessa tutkimuksessa todettiin jätteen kerääjien ysköksissa IL-8-tason ja tulehdussolujen määrän nousua sekä muutoksia keuhkojen toimintakokeissa työviikon aikana. Inflammaatio näytti liittyvän erityisesti endotoksiinialtistukseen ja vähemmän selvästi betaglukaanialtistukseen. Yhteyttä elinkykyisten mikrobien lukumäärän ja tulehduslöydösten välillä ei todettu. Mikrobien pintarakenteilla ja hajoamistuotteilla oli voimakas soluvaste (Heldal ym. 2003). Jätteen käsittelyn yhteydessä on kuvattu myös homesienten aiheuttama suora infektio keuhkokudoksessa. Tämä voi johtaa edelleen allergisoitumiseen ja ABPA-oireyhtymään (allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi) (Allmers ym. 2000). Yhteenveto Kotitalouksien biojäteastiat tulisi tyhjentää päivittäin. Kotikompostorien sijasta tulisi suosia suurempia kompostointiyksiköitä (kortteli, kaupunginosa, kylä), joilla olisi ammattitaitoinen hoitaja. Näin vältyttäisiin mikrobialtistumiselta kompostin hoidon yhteydessä sekä kärpäs- ja hajuhaitoilta. Biojätteen yli viikon mittaista varastointia tulisi välttää ennen jätteen keräilyä käsittelylaitokseen. Biojäteasemilla ja kompostointilaitoksissa työntekijöiden tulee käyttää suojavaatetusta, silmä- ja hengityksensuojainta (raitisilmahuppu, jossa on P3-suodatin + aktiivihiilisuodatin) sekä suojakäsineitä. Tuula Putus Turun yliopisto Kirjallisuusviitteet Aatamila ML, Verkasalo PK, Korhonen M, Viluksela MK, Pasanen Kari, Tiittanen P, Nevalainen A. Odour Annoyan- 5 ce Near Waste Treatment Centres: A Population-Based Study in Finland. (Symposium Abstract) Epidemiology 2009;20:S156. Allermann L, Poulsen OM. Inflammatory potential of dust from waste handling facilities measured as IL-8 secretion from lung epithelial cells in vitro. Ann Occup Hyg 2000;44:259-69. Bünger J, Antlauf-Lammers M, Schultz TG, Westphal GA, Müller MM, Ruhnau P, Hallier E. Health complaints and immunological markers of exposure to bioaerosols among biowaste collectors and compost workers. Occup Environ Med 2000;57:458-464. Kiviranta H, Tuomainen A, Reiman M, Laitinen S, Nevalainen A, Liesivuori J. Exposure to airborne microorganisms and volatile organic compounds in different types of waste handling. Ann Agric Environ Med 1999;6:39-44. Allmers H, Huber H, Baur X. Two year follow-up of a garbage collector with allergic bronchopulmonary aspergillosis (ABPA). Am J Ind Med 2000;37:438-42. Heldal KK, Halstensen AS, Thorn J, Eduard W, Halstensen TS. Airway inflammation in waste handlers exposed to bioaerosols assessed by induced sputum. Eur Respir J 2003;21:641-5. Heldal KK, Eduard W. Associations between acute symptoms and bioaerosol exposure during collection of household waste. Am J Ind Med 2004;46:253-260. Koshy L, Jones T, BéruBé K. Characterization and bioreactivity of respirable airborne particles from a municipal landfill. Biomarkers 2009;14 (Suppl1):49-53). Krajewski JA, Tarkowski S, Cyprowski M, SzarapinskaKwaszewska J, Dutkiewicz B. Occupational exposure to organic dust associated with municipal waste collection and management. Int JOccup Med Environ Health 2002; 15:289-301. Kuijer PP, Sluiter JK, Frings-Dresen MHW. Health and safety in waste collection: towards evidence-based worker health surveillance. Am J Ind Med 2010; 53;10:1040-1064. Lavoie J, Dunkerley CJ, Kosatsky T, Dufresne A. Exposure to aerosolized bacteria and fungi among collectrs of commercial, mixed residential, recyclable and compostable waste. Sci Tot Environ 2006;370:23-28. Lehtonen M, Reponen T, Nevalainen A. Everyday activities and variation of fungal spore concentrations in indoor air. Int Biodeter Biodegradat 1993;31:25-39. Mayrhofer S, Mikoviny T, Waldhuber S, Wagner AO, Innerebner G, Franke-Whittle IH, Märk TD, Hansel A, Insam H. Microbial community related to volatile organic compound (VOC) emission in household biowaste. Environ Microbiol 2006;8:1960-74. Müller T, Thissen R, Braun R, Dott W, Fisher G. (M)VoC and Composting Facilities Part 1: (M)VOC Emissions from Municipal Biowaste and Plant Refuse. Environ Sci Pollut Res 2004;11:91-97. Noble R, Elphinstone JG, Sansford JG, Budge GE, Henry CM. Management of plant health risks associated with processing of plant-based wastes: A review. Biores Technol 2009;100:3431-46. Porta D, Milani S, Lazzarino AI, Peruci CA, Forastiere F. Systematic review of epidemiological studies on health effects associated with management of solid waste. Environ Health 2009;8:60. Poulsen OM, Breum NO, Ebbehøj N, Hansen AM, Ivens UI,van Lelieveld D, Malmros P, Matthiasen L, Nielsen BH, Nielsen EM et al. Collection of domestic waste. Review of occupational health problems and their possible causes. Sci Total Environ 1995;18:1-19. Tolvanen O, Nykänen J, Nivukoski U, Himanen M, Veijanen A, Hänninen K. Occupational hygiene in a Finnish drum composting plant. Waste management 2005;25:427-433. Tolvanen OK, Hänninen KI.Mechanical–biological waste treatment and the associated occupational hygiene in Finland. Waste Management 2006;26:1119-1125. Van Tongeren, Van Amelsvoort L, Heederick D. Exposure to organic dusts, endotoxins and microorganisms in the municipal waste industry. Int J Occup Environ Health 1997;3:30-36. (jatkuu seuraavalla sivulla) 6 Wilkins K. Volatile organic compounds from household waste. Chemosphere 1994;29:47-53. Wouters I. Endotoxin and beta-(1-->3)-glucan exposure in household waste collectors and compost workers: a relation with upper airway inflammation. Schriftenr Ver Wasser Boden Lufthyg 1999;104:546-50. Wouters IM, Douwes J, Doekes G, Thorne PS, Brunekreef B, Heederik DJ. Increased levels of markers of microbial exposure in homes with indoor storage of organic household waste. Appl Environ Microbiol. 2000 Feb;66(2):627-31. Sienet ja terveys 2 / 2010 Wouters IM, Spaan S, Douwes J, Doekes G, Heederick D. Overview of personal occupational exposure levels to inhalable dust, endotoxin, β(1-3)-glucan and fungal extracellular polysacharides in the waste management chain. Ann Occup Hyg 2005;50:39-53. Vrijheid M. Health effects of residence near hazardous waste landfill sites: a review of epidemiologic literature. Environ Health Perspectives 2000;108 (Suppl 1):101-12. Wright RO, Amarasiriwardena C, Woolf AD, Jim R, Bellinger DC. Neuropsychological correlates of hair arsenic, manganese and cadmium levals in school-age children residing near a hazardous waste site. Neurotoxicology 2006;27:210-6. Kirja-arvostelu Tuula Putus: Home ja terveys - Kosteusvauriohomeiden ja hiivojen terveysvaikutukset Suomen ympäristö- ja terveysalan kustannus Oy, 2010 Ympäristöterveyteen liittyvästä työstään tunnetun ympäristölääketieteen dosentin ja seuramme puheenjohtajan Tuula Putuksen odotettu ja toivottu kirja Home ja terveys tulee käytännön tarpeeseen. Kirja täydentää hyvin STM:n Asumisterveysoppaan mikrobitietoutta kosteusvauriomikrobien terveysvaikutusten osalta. Kirja antaa läpileikkauksen mikrobien aiheuttamista haitoista terveydenhuollon parissa työskenteleville, terveydensuojelun ammattilaisille sekä myös meille rakennusterveyden asiantuntijoille. Kirja antaa selkeän kuvan yksittäisten mikrobien mahdollisuuksista aiheuttaa vakavia terveyshaittoja sekä pysyviä sairauksia altistuksen yhteydessä tai sen jälkeen. Teoksesta löytyy myös tuhti tietopaketti kosteusvaurioissa elävien homesukujen aiheuttamista allergisoivista, toksisista sekä infektoivista ominaisuuksista. Kirjassa myös suositellaan uusia terveysperusteisia toimenpiderajoja. Kirjan kuvaamien esimerkkitapausten myötä konkretisoituvat altistumisen aiheuttamat terveyshaitat sellaisellekin lukijalle, joka omakohtaisesti tai työssään ei ole joutunut tekemisiin rakennusten homeiden aiheuttamien oireiden ja sairauksien kanssa. Esimerkkitapaukset tuovat tietoa myös niille, jotka eivät usko haittoihin tai aliarvioivat kosteusvauriohomeiden aiheuttamien oireiden ja niistä aiheutuvien vakavienkin sairauksien merkitystä. Kirjassa kerrotaan yksilöidysti puutavaran mikrobisuvuista. Tämä kirjan luku kuvastaa hyvin sitä, miten herkkää rakentaminen on ja miten tärkeää oikeaoppinen rakennusmateriaalien säilytys sekä materiaalien käytön yhteydessä tapahtuva materiaalien laadunvarmistus rakentamisessa on jotta mikrobien aiheuttamat terveyshaitat kyettäisiin ennaltaehkäisemään. Lukija ymmärtää tästä luvusta myös sen, että eri rakennusmateriaalien kosteudensietokyvyllä on suuria eroja ja jotkin rakennusmateriaalit ovat erittäin vaurioherkkiä. Näihin vaurioherkkiin materiaaleihin voi hyvinkin nopeasti tulla terveyshaittaa aiheuttavia homeita, hiivoja ja niiden aineenvaihduntatuotteita sekä toksiineja. Teoksessa kerrotaan kiinnostavasti myös harvinaisista kosteusvauriomikrobeista ja niiden terveydellisestä merkityksestä. toisi maallikkolukijalle selvyyttä erityisesti hiljattain julkisuudessa käydyn keskustelun jälkeen. Itseäni ilahdutti erityisesti kirjan kappaleessa ’Päätelmät’ käsitelty riskinarviointi ja arvioinnille määritetyt kriteerit sekä runsaasti toksiineja tuottaville mikrobeille ehdotettu nollatoleranssi ja heikon immuunipuolustuksen omaavien ihmisten altistuksen totaaliehkäiseminen. Kirjaa voi suositella kaikille rakennusten aiheuttamien terveyshaittojen parissa työskenteleville. Kirja on lajissaan ensimmäinen ja antaa ensiarvoisen tärkeää sekä yksilöityä tietoa homeiden aiheuttamista terveyshaitoista, niiden ennaltaehkäisystä sekä haittojen poistosta. Lukija jää kaipaamaan bakteerien, erityisesti sädesienten esittelyä ja terveysmerkityksen arviointia. Myös Cladosporiumin merkitys kosteusvaurioissa puuttui. Lisäksi tulehdusmekanismien ja toksisten vaikutusten tarkempi kansantajuinen esittely Päivi Pakalén Tutkijoilla tuntuu olevan vielä keskinäisiä mielipide-eroja toksiinien merkityksestä, mikä toivottavasti poistuu tutkimuksen edetessä. Myös materiaalipäästöjen terveyshaittojen tarkastelu puuttuu kirjan ensimmäisestä painoksesta. Mahdollisesti kirjan seuraavissa painoksissa saadaan näistäkin asioista lisää tietoa. VTT:n sertifioima rakennusterveysasiantuntija Sienet ja terveys 2 / 2010 7 Kirjaa muistosi ”pakinanurkkaan”! Kutsumme juuri sinut muistelemaan menneitä mykologian pioneerivuosilta. Onko mieleesi jäänyt jokin koskettava / hauska / käänteentekevä ja/tai mielenkiintoinen tapahtuma alan varhaisilta vuosilta? sähköpostitse, ensisijaisesti tuula. [email protected] Myös hyväntahtoiset anekdootit ovat sallittuja ja kuvat erityisen tervetulleita. Kyseessä voi olla esimerkiksi tärkeä julkaisu, potilastapaus, monitieteisen työryhmän saavutus tai muu asia, joka kannattaisi ikuistaa ja jakaa nuorempien kollegojen kanssa. Avaamme pakinapalstan erittäin epätieteellisille teksteille otsikolla ”Vanha mykologi muistelee”. Niin kauan kuin vielä muistamme. Vetoan erityisesti perustajajäseniin: jakakaa ainutlaatuiset muistot kanssamme! Pyydämme lähettämään noin 1-2 sivun mittaiset tekstit seuran puheenjohtajalle tai sihteerille Seuraava lehti ilmestyy keväällä 2011, joten kirjoitusaikaa on vaikkapa joulunpyhinä. Tuula Putus Valokuvakilpailu Lääketieteellisen Mykologian seuran jäsenille Lääketieteellisen Mykologian seura kutsuu jäsenensä osallistumaan mikro- ja makrosieniaiheiseen valokuvakilpailuun. Kilpailuaika päättyy 30.9.2011. Parhaat kuvat palkitaan. Kilpailussa on kolme sarjaa: 1. mikrosienet mikroskooppikuville ja kudosleikkeille 2. makrosienten sarja näkyville sienille ja sienikasvustoille 3. rakennus- tai rakennekuvat joissa näkyy ’ajan hammas’ ja siitä seuraavat mikrobi- tai muut vauriot Voit lähettää kuvia digitaalisessa muodossa tai paperikuvina Seuran sihteerille. Digikuvia voi lähettää myös esim CD-levyllä. Jos skannaat paperikuvia, käytä resoluutiona 100-200 pikseliä/ tuuma. Sähköpostin liitteenä lähetettävien digikuvien koko voi olla enintään 10 MB. Kuvien lähettämisen yhteydessä pyydetään mainitsemaan: • mihin sarjaan kuva osallistuu • kuvien ottajan yhteystiedot • saako kuvan julkaista Mykologian seuran lehdessä ja verkkosivuilla • haluatko paperikuvat takaisin, liitä tällöin mukaan osoitteella varustettu postituskuori Tuula Putus 8 Sienet ja terveys 2 / 2010