Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013

IPR-UUTISIA
1
MAALISKUU 2013
BERGGREN LEGAL
YLEISTÄ
VALTIONEUVOSTO ASETTI TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNNAN
UUDELLE TOIMIKAUDELLE
SISÄLTÖ
V
YLEISTÄ3
TEKIJÄNOIKEUS15
Valtioneuvosto asetti työsuhdekeksintölautakunnan
uudelle toimikaudelle 3
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuoreen
päätöksen mukaan sananvapautta voitiin rajoittaa
tekijänoikeuden suojaamiseksi 15
Mainoslappujen kiinnittäminen kuluttajien ulko-oviin
oli hyvän tavan vastaista markkinointia (KKO)
3
WIPO suunnittelee helpotusta lukemisesteisille
tarkoitettujen kirjallisten teosten saatavuuteen PATENTIT5
16
6
EPO ja USPTO julkaisivat yhteisen
patenttidokumenttien luokitusjärjestelmän 6
EPO vastaanotti ennätysmäärän patenttihakemuksia
vuonna 20127
Tekijänoikeuslain uudistusehdotus
lausuntokierrokselle 18
TIETOSUOJA20
Google ja HP maksavat hakkereille miljoonia
tietoturva-aukkojen etsimisestä 20
TAVARAMERKIT9
TUOTEVÄÄRENNÖKSET
21
EUT antoi ennakkoratkaisun yhteisön tavaramerkin
tosiasiallisen käytön arvioinnista 9
Suositus uudesta tuoteväärennösasetuksesta
– tulleille selkeämmät ohjeet ja mahdollisuus
nopeampaan menettelyyn21
Suomen ja Kiinan välistä yhteistyötä helpottava
PPH-sopimus voimaan Kiista tavaramerkistä BUD sai jatkoa
10
KIT KAT-suklaapatukan ulkomuodon tavaramerkkirekisteröinti selvisi mitätöintikäsittelystä SMHV:n
valituslautakunnassa 11
Laajalti tunnettu REIMA-tavaramerkki esti tavaramerkin REIMARI-VAATTEET rekisteröinnin (KHO) 13
MAINONTA JA MARKKINOINTI 22
Uusi tupakkatuotteiden pakkauksia koskeva laki
voimaan Australiassa
22
Apple-kaupan muotoilu ja ulkoasu rekisteröitiin
tavaramerkiksi 14
Berggren Legal IPR-uutisia on IPR-lakimiestemme ja harjoittelijoidemme kokoama, neljästi vuodessa ilmestyvä
kooste ajankohtaisista, immateriaalioikeuksiin liittyvistä juridiikan uutisista. Tarkastelemme aineettomiin oikeuksiin
liittyviä erityiskysymyksiä yhteydessä muihin oikeudenaloihin. Haluamme tuoda tiedon myös Sinulle, laadukkaassa
ja luettavassa muodossa. Tässä numerossa julkaisemme uutisia tammi–maaliskuulta 2013. Lisätietoja julkaisijasta ja
tekijöistä löydät takasivulta. Otamme mielellämme vastaan kehitysideoita julkaisumme parantamiseksi! Ota yhteyttä:
[email protected]
2
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
pääsihteeri, varatuomari MarjaLeena Mansala (IPR University
Center) ja johtava tutkijainsinööri
Mari Komulainen (Patentti- ja
rekisterihallitus). Näiden lisäksi
kokoonpanoon kuuluu useampi
sekä työnantajien että työntekijöiden edustaja.
Työsuhdekeksintölautakunta
on lakisääteinen työ- ja elinkeinoministeriön alainen lautakunta,
joka antaa lausuntoja työsuhdekeksintölain soveltamiseen liittyen työnantajan tai työntekijän
näin pyytäessä. Myös tuomioistuimilla ja Patentti- ja rekisterihallituksella on oikeus pyytää
lausuntoa, jos nämä käsittelevät
keksintöä koskevaa riitaa.
LÄHTEET
Valtioneuvoston yleisistunnossa 5.12.2012 antamat asetukset ja päätökset
Digitaalisten palveluiden kasvu kompensoi fyysIsen
äänitemyynnin laskua vuonna 2012 17
Vastavuoroisuussopimus Teoston ja eteläkorealaisen
Komcan välille18
Lausuntokierros uudesta teknologian siirtoa
koskevasta poikkeusasetuksesta ja uusista
suuntaviivoista EU:ssa altioneuvosto päätti yleisistunnossaan joulukuussa uuden työsuhdekeksintölautakunnan asettamisesta toimikaudelle
1.1.2013−31.12.2015. Kokoonpanoon nimitettiin puheenjohtajaksi ylijohtaja, varatuomari Eero
Mantere (Patentti- ja rekisterihallitus) ja puolueettomiksi jäseniksi
MAINOSLAPPUJEN KIINNITTÄMIEN KULUTTAJIEN ULKO-OVIIN OLI
HYVÄN TAVAN VASTAISTA MARKKINOINTIA (KKO)
K
orkein oikeus (KKO) katsoi
tammikuussa antamassaan
ennakkopäätöksessä, että tarralappujen kiinnittäminen kuluttajien oviin suoramarkkinointitarkoituksessa on hyvän tavan
vastaista. KKO kielsi näin ollen
suoramarkkinointiyhtiötä harjoittamasta tämän tyyppistä markkinointia 50 000 euron sakon
uhalla.
Asian taustalla oli suoramarkkinointiyhtiön uusi mainoskäytäntö, jossa kuluttajien ulko-oviin
tai postilaatikoihin kiinnitettiin
erikokoisia liimapinnoin tarttuvia
mainoslappuja ilman kuluttajien
ennakollista suostumusta. Kyseinen toimintatapa johti useisiin
yhteydenottoihin kuluttaja-asiamiehelle. Yhteydenotoissa kuluttajat kuvasivat toimintaa röyhkeäksi ja häiritseväksi. Näin ollen
kuluttaja-asiamies vaati markkinaoikeutta kieltämään kyseisen
menettelyn sakon uhalla.
Kuluttaja-asiamies
vetosi
ensisijaisesti siihen, että tarralappujen kiinnittäminen olisi katsottava aggressiiviseksi
markkinoinniksi ja siten kulutta-
jansuojalain vastaiseksi. Toissijaisesti kuluttaja-asiamies vetosi
siihen, että kyseinen toimintatapa joka tapauksessa oli hyvän
tavan vastaista. Markkinaoikeus
ei kuitenkaan yhtynyt kuluttajaasiamiehen näkemyksiin, vaan
hylkäsi kanteen.
Markkinaoikeuden mukaan
tarralappujen kiinnittäminen ei
vaatinut kuluttajien ennakollista suostumusta tai aiheuttanut
vahinkoa kiinnityspinnalle, joten
sitä ei voitu katsoa aggressiiviseksi. Tämän lisäksi markkinaoikeus kiinnitti huomiota siihen
suoramarkkinointiyhtiön
esittämään seikkaan, että jakaja
poistaisi mainostarrat viimeistään muutaman päivän kuluessa. Tarralappujen kiinnittäminen
ei myöskään markkinaoikeuden
mukaan ollut hyvän tavan vastaista. Markkinaoikeus ei tältä
osin hyväksynyt kuluttaja-asiamiehen esittämää näkemystä,
jonka mukaan tarralapun näkyminen ovessa viestittäisi asunnon olevan tyhjä ja siten lisäisi
asuntomurron riskiä.
Kuluttaja-asiamies haki asi-
assa valituslupaa, jonka KKO
myös myönsi. KKO katsoi asian
jakautuvan kahteen erilliseen
kysymykseen, eli markkinoinnin
sopimattomuuteen ja tämän lisäksi yleisempään hyvän tavan
vastaisuuteen. Sopimattomuuden osalta KKO:n enemmistö totesi, että menettely voidaan katsoa sopimattomaksi ainoastaan
silloin, kun se on omiaan vaikuttamaan heikentävästi kuluttajan
taloudelliseen päätöksentekoon
markkinoijan kannalta myönteisellä tavalla. Kun markkinoinnin
oli ainoastaan näytetty aiheuttavan lähinnä ärtymystä, huolta ja
turvattomuutta, se ei KKO:n mukaan ollut omiaan heikentämään
kuluttajien kykyä tehdä perusteltu ostopäätös. Tältä osin KKO
päätyi samaan lopputulokseen
markkinaoikeuden kanssa, eli se
ei katsonut tarralappujen kiinnittämisen olevan sopimatonta. Vähemmistöön jäänyt KKO:n jäsen
olisi katsonut menettelyn olevan
sekä sopimatonta että aggressiivista ja kieltänyt sen myös tällä
perusteella.
Markkinoinnin yleisemmän
3
YLEISTÄ
hyvän tavan vastaisuuden osalta
KKO kuitenkin päätyi eri lopputulokseen kuin markkinaoikeus.
Markkinointia pidetään kuluttajansuojalain mukaan hyvän tavan
vastaisena, jos se on selvästi
ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen
kanssa. Näiden arvojen osalta
perustuslain takaaman perusoikeudet tarjoavat lähtökohdan arvioinnille. KKO totesi, että perustuslain takaamiin perusoikeuksiin
kuuluvat niin kotirauhan ja omaisuuden suoja kuin toisaalta myös
PATENTIT
sananvapaus. Vaikka kaupallinen viestintä kuuluukin sananvapauden piiriin, siihen voidaan
kohdistaa verrattain pidemmälle
meneviä rajoituksia muiden perusoikeuksien turvaamiseksi.
KKO:n mukaan tarralappujen
kiinnittäminen ulko-oviin tai postilaatikoihin oli ristiriidassa kotirauhan, yksityisyyden ja omaisuuden
koskemattomuuden
kanssa. Mainoksia kiinnittämällä
yhtiö on pakottanut yksityishenkilöt vastaanottamaan kaupallisia viestejä tavanomaisesta
LÄHTEET
KKO 2013:5, 30.1.2013
poikkeavalla ja yksityiselämänsä
piiriin ulottuvalla tavalla. Näin
tehdessään se on myös käyttänyt kuluttajien omistamia tai
hallitsemia rakennuksen osia tai
postilaatikoita omassa elinkeinotoiminnassaan luvatta ja niiden
tavanomaisen käyttötarkoituksen vastaisesti julkisena mainostilana välittääkseen markkinointiviestejään samalla myös muille.
Näin ollen KKO katsoi menettelyn olevan hyvän tavan vastaista
ja kielsi sen jatkamisen 50 000
euron sakon uhalla.
LAUSUNTOKIERROS UUDESTA TEKNOLOGIAN SIIRTOA KOSKEVASTA
POIKKEUSASETUKSESTA JA UUSISTA SUUNTAVIIVOISTA EU:SSA
K
omissio ottaa vastaan lausuntoja suuntaviivoista ja
uudesta ryhmäpoikkeusasetuksesta, jotka koskevat EU sopimuksen kilpailuartiklan 101
soveltamista teknologiansiirtosopimuksiin. Lausunnot tulee jättää
17.5.2013 mennessä. Teknologiansiirtosopimuksissa lisenssinantaja myöntää käyttöoikeuden
toiselle osapuolelle teknologian
käyttämiseen ja tuotteiden ja
palveluiden luomiseen. Ehdotuksen tarkoittama teknologian
käyttäminen voi olla tietotaidon,
patentin tai tietokoneohjelman
käyttämistä tuotantoprosessissa. Jos valmistukseen liittyvässä
sopimuksessa asetetaan vaatimuksia myös jakeluketjulle, tältä
osin myös näissä teknologiasopimuksissa on otettava huomioon vastaavat säännöt, kuin jakelusopimuksissakin.
Lähtökohtana
ryhmäpoikkeuksessa on ajatus siitä, että
sopimus on luonteeltaan yritysten keskinäistä yhteistyötä, joka
lähtökohtaisesti rajoittaa kilpailua ja kuuluu siten kilpailunrajoituksia koskevan kiellon piiriin.
Näillä teknologiansiirtosopimuksilla on kuitenkin myös innovaatioita kiihdyttäviä ja kilpailun
kannalta myönteisiä vaikutuksia.
Poikkeusasetuksella annetaankin ohjeita siitä, milloin sopimus
on kilpailua rajoittavasta ensivaikutelmastaan huolimatta pikemminkin kilpailua edistävä kuin
rajoittava järjestely.
Odotettavissa on ainakin
keskustelua siitä, pitäisikö poik-
keusta sittenkin soveltaa myös
sellaisiin
sopimuksiin,
jotka
tehdään useampien, kuin kahden osapuolen välillä sekä siitä, ovatko kilpailulle myönteiset
taloudelliset perustelut saaneet
ansaitsemansa huomion. Keskeistä on myös asetuksella ja
suuntaviivoilla annettujen ohjeiden selkeys ja käytettävyys eli
se, miten hyvin ehdotus onnistuu
antamaan tietoa oikeudellisen
ohjeen sisällöstä ja soveltuvuudesta. Väljät edellytykset sinänsä
sallivat erilaisia tehokkuuspuolustuksia, mutta tekevät toiminnasta vaikeasti ennakoitavaa ja
tulkinnanvaraista. Myös teknologiamarkkinoiden ja markkinaosuuksien määrittelyssä on
poikkeuksetta kyse tulkinnasta,
johon liittyy epävarmuutta ja siksi
myös oikeudellisen ohjeen soveltuvuus jää herkästi epävarmaksi.
LÄHTEET
Euroopan komission tiedote 20.2.2013
4
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
5
PATENTIT
PATENTIT
EPO JA USPTO JULKAISIVAT YHTEISEN PATENTTIDOKUMENTTIEN
LUOKITUSJÄRJESTELMÄN
SUOMEN JA KIINAN VÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ HELPOTTAVA
PPH-SOPIMUS VOIMAAN
E
P
uroopan
Patenttivirasto
(EPO) ja Yhdysvaltojen Patentti- ja Tavaramerkkivirasto
(USPTO) julkaisivat kuluvan vuoden tammikuussa niin kutsutun
CPC:n (Cooperative Patent Classification Scheme) eli globaalin
patenttidokumenttien luokitusjärjestelmän. CPC, jolla on pyritty kansainvälisesti toimivaan ja
yhdenmukaiseen teknisten patenttidokumenttien ja erityisesti
patenttijulkaisujen luokitukseen
yhdistämällä molempien virastojen parhaita käytäntöjä, on
merkittävä EPO:n ja USPTO:n
yhteistyön tulos.
Molemmat
virastot tulevat hyödyntämään
uutta luokitusjärjestelmää patentin hakemisen ja myöntämisen
prosessien eri vaiheissa.
Uuden luokituksen nähdään
tehostavan ja helpottavan erityisesti tunnetun tekniikan tason (ns. prior art) selvittämistä
ja muita patenttihakuja, sillä
julkaisujen hakeminen yhtenäisen luokituksen kautta muuttuu
selkeämmäksi ja nopeammaksi.
Vaikka nyt kyse onkin EPO:n ja
USPTO:n kahdenvälisestä järjestelmästä, se voi olla merkittä-
vä askel kokonaisuudessa globaalimman luokitusjärjestelmän
suuntaan, sillä kyse on kahden
ison ja merkittävän viraston merkittävästä yhteistyöstä.
CPC käsittää tällä hetkellä n.
250 000 symbolia, jotka perustuvat alun perin eurooppalaiseen
luokitusjärjestelmään (ECLA) ja
johon on yhdistetty molempien
virastojen parhaat luokituskäytännöt. Yksityiskohtaista tietoa
CPC:stä löytyy sen virallisilta internetsivuilta osoitteesta www.
cooperativepatentclassification.
org.
atentti- ja rekisterihallituksen (PRH) ja Kiinan patenttiviraston välinen PPH-sopimus
(Patent Prosecution Highway)
astui voimaan vuoden alussa.
PPH-järjestelmä
mahdollistaa
tietojen vaihdon virastojen väillä
ja näin ollen vähentää eri maiden patenttivirastoissa tehtävää
päällekkäistä tutkimustyötä. Sopimuksen tarkoituksena onkin
edesauttaa patenttihakemusten
nopeampaa käsittelyä. Käytännössä järjestelmä mahdollistaa
sen, että suomalaisen patentin
hakija voi saada nopeutetun käsittelyn Kiinan patenttivirastossa
sillä perusteella, että vastaava patenttihakemus on todettu
PRH:ssa hyväksyttäväksi. Vastaavasti Kiinassa hyväksytyn patenttihakemuksen perusteella on
mahdollista pyytää nopeutettua
käsittelyä PRH:ssa. On kuitenkin
huomattava, että ensihakemuksen tutkineen viraston mielipide
ei sido jälkimmäistä virastoa ja
molemmat virastot vastaavat
aina vain omista päätöksistään.
PPH-sopimus koskee myös kansainvälisiä patenttihakemuksia
(PCT).
PPH-sopimus on merkityksellinen, sillä Kiina on noussut maailman johtavaksi patenttivaltioksi
ja sen patenttivirastoon tehtiin
vuonna 2011 yli puoli miljoonaa
uutta patenttihakemusta. Suomalaisia patenttihakemuksia Kiinan patenttivirasto vastaanottaa
vuodessa noin tuhat.
LÄHTEET
PRH:n uutinen 9.1.2013
LÄHTEET
EPO:n uutinen 2.1.2013
EPO VASTAANOTTI ENNÄTYSMÄÄRÄN PATENTTIHAKEMUKSIA
VUONNA 2012
E
uroopan patenttivirasto (European Patent Office, EPO)
vastaanotti alustavien tietojen
mukaan yhteensä 258 000 patenttihakemusta vuoden 2012
aikana, mikä on kaikkien aikojen ennätys hakemusten määrässä mitattuna. Vuonna 2011
hakemuksia toimitettiin EPO:lle
yhteensä 244 000 kappaletta.
Näin ollen kasvua tapahtui vuoden 2012 aikana 5,7 prosenttia.
Samana vuonna eli 2012 EPO
myönsi hakemusten perusteella
yhteensä 65 700 patenttia, mikä
on 5,8 prosenttia enemmän kuin
vuonna 2011, jolloin myönnetty-
jen patenttien määrä oli 62 115.
EPO:n johtajan Benoît Battistellin mukaan kolme vuotta
peräkkäin jatkunut kasvu patenttihakemusten määrissä osoittaa,
että yritykset ympäri maailmaa
pyrkivät edelleen suojaamaan
innovaatioitaan ja että Eurooppa
on edelleen kiinnostava markkina-alue uudelle teknologialle.
Alueellisesti patenttihakemuksia
vastaanotettiin eniten Euroopan
ulkopuolisista maista, joiden
osuus oli 63 prosenttia EPO:lle
toimitetuista hakemuksista. Loput 37 prosenttia hakemuksista
tuli EPO:n jäsenmaista. Toimitet-
tujen hakemusten määrässä mitattuna ensimmäisellä sijalla oli
Yhdysvallat 24,7 prosentin osuudella hakemuksista ja seuraavina
Japani (19,9%), Saksa (13,4%) ja
Kiina (7,3%). Suurta kasvu on ollut vuoden 2012 aikana erityisesti Aasian maiden lisääntyneiden
hakemusten vuoksi, koska Japani, Kiina ja Korea muodostivat
yhdessä yli puolet hakemusten
kokonaismäärän kasvusta. Euroopan maista kolmannella sijalla
kokonaistilastossa olevan Saksan jälkeen listalla ovat Ranska
(6. sija) ja Sveitsi (7. sija).
LÄHTEET
EPO:n uutinen 17.1.2013
6
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
7
TAVARAMERKIT
TAVARAMERKIT
EUT ANTOI ENNAKKORATKAISUN YHTEISÖN TAVARAMERKIN
TOSIASIALLISEN KÄYTÖN ARVIOINNISTA
E
uroopan unionin tuomioistuin
(EUT) antoi joulukuussa 2012
ennakkoratkaisun yhteisön tavaramerkin käyttöalueen laajuuden
vaatimuksesta. Ennakkoratkaisullaan EUT tarkensi erityisesti tavaramerkin tosiasiallisen
käytön arvioinnissa vaadittavaa
alueellista laajuutta ja totesi,
ettei käyttö yhdessä ainoassa
jäsenvaltiossa välttämättä riitä
suojaamaan tavaramerkkiä mitätöinniltä käyttämättömyyden
perusteella.
EU:n
tavaramerkkiasetuksen (Neuvoston asetus N:o
207/2009, annettu 26.2.2009)
mukaan tavaramerkin haltija voi
menettää oikeutensa tavaramerkkiin, jos hän ei viiden vuoden kuluessa rekisteröinnistä ole
ottanut yhteisössä tavaramerkkiään tosiasialliseen käyttöön
niissä tavaroissa tai palveluissa,
joita varten se on rekisteröity, tai
jos tällainen käyttö on ollut viisi
vuotta yhtäjaksoisesti keskeytyneenä. Tosiasiallinen käyttö voi
menettämisvaatimuksen lisäksi
tulla ajankohtaiseksi väiteasiassa, jossa väitteentekijän yhteisön
tavaramerkki on yli viisi vuotta
vanha. Jälkimmäisessä tapauksessa vastapuoli voi vaatia merkinhaltijaa osoittamaan merkin
olleen tosiasiallisesti käytössä
viimeisen viiden vuoden aikana. Mikäli merkinhaltija ei pysty
osoittamaan väitemerkille tosiasiallista käyttöä, väite hylätään.
Ennakkoratkaisupyynnön
taustalla olevassa tapauksessa
oli Benelux-maiden teollis- ja
tekijänoikeusvirastossa käsiteltävä väiteasia, jossa rekisteröi-
dyn tavaramerkin ONEL haltija
Leno Merken BV oli tehnyt väitteen Hagelkruis Beheer BV:n
OMEL-tavaramerkkihakemusta
vastaan. Tapauksessa asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että
sekaannusvaara merkkien välillä on mahdollinen. Asianosaiset
olivat kuitenkin erimielisiä siitä,
oliko väitteen perusteena olevaa
ONEL-tavaramerkkiä tosiasiallisesti käytetty viimeisen viiden
vuoden aikana. Tapauksessa oli
nimittäin annettu näyttöä ONELtavaramerkin tosiasiallisesti käytöstä, mutta vain Alankomaissa.
Benelux-maiden teollis- ja tekijänoikeusvirasto hylkäsi väitteen
sillä perusteella, ettei ONEL-tavaramerkin haltija ollut kyennyt
näyttämään merkin tosiasiallista
käyttöä EU-tasolla. Leno Merken
valitti ratkaisusta Alankomaiden
Gerechtshof te ’s-Gravenhage
-tuomioistuimeen, joka päätti
keskeyttää asian käsittelyn ja
esittää EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön.
Ennakkoratkaisupyyntö koski yllä mainitun tosiasiallisen käytön edellyttämää
alueellista laajuutta, eli riittääkö
tosiasialliseksi käytöksi EU-tavaramerkin käyttäminen yhden
ainoan jäsenvaltion alueella vai
edellyttääkö asetus laajempaa
aluerajat ylittävää käyttöä?
EUT totesi tuomiossaan, että
tavaramerkkiasetuksen tosiasiallisen käytön käsitettä tulkittaessa
ei oteta huomioon jäsenvaltioiden aluerajoja. EUT päätyi tähän
lopputulokseen siitä huolimatta,
että tavaramerkkiasetusta koskevassa Euroopan unionin neuvoston kokouksen pöytäkirjaan
kirjatussa yhteisessä lausumassa nro 10 todetaan, että neuvosto ja komissio katsovat käytön
yhdessä ainoassa maassa olevan tavaramerkin tosiasiallista
käyttöä yhteisössä. Neuvoston
pöytäkirjaan merkitty yhteinen
lausuma ei ole millään tavalla
vaikuttanut tavaramerkkiasetuksen sanamuotoon, joten sitä ei
voitu ottaa huomioon asetuksen
tulkinnassa.
EUT kuitenkin totesi, että
käyttöalueen laajuus on vain
yksi niistä osatekijöistä, jotka on
otettava huomioon arvioitaessa,
onko käyttö tosiasiallista vai ei.
Tavaramerkkiä käytetään tosiasiallisesti silloin, kun sitä käytetään
sen varsinaisen tehtävän mukaisesti ja mainitun tavaramerkin
kattamien tavaroiden ja palveluiden markkinaosuuksien säilyttämiseksi tai luomiseksi yhteisössä. Kansallisen tuomioistuimen
täytyy arvioida näitä tosiasiallista
käyttöä koskevia edellytyksiä
ottaen huomioon kaikki pääasiaan liittyvät merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet, joita ovat
muun muassa kyseisten markkinoiden ominaispiirteet, tavaramerkillä suojattujen tavaroiden
tai palveluiden luonne, käytön
maantieteellinen ja määrällinen
laajuus sekä sen taajuus ja säännöllisyys. Tosiasiallisen käytön
arviointi perustuu siten kokonaisarviointiin, eikä käyttö yhden ainoan jäsenvaltion alueella
välttämättä enää riitä mitätöinnin
estämiseksi tai väitemenettelyn
käyttönäytöksi.
LÄHTEET
EUT C-149/11, 19.12.2012
8
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
9
TAVARAMERKIT
TAVARAMERKIT
KIT KAT-SUKLAAPATUKAN ULKOMUODON TAVARAMERKKIREKISTERÖINTI SELVISI MITÄTÖINTIKÄSITTELYSTÄ SMHV:N
VALITUSLAUTAKUNNASSA
KIISTA TAVARAMERKISTÄ BUD SAI JATKOA
E
uroopan unionin yleinen tuomioistuin (EUYT) hylkäsi 22.
tammikuuta antamallaan ratkaisulla Anheuser-Busch -panimon
BUD -sana- ja kuviomerkkien
rekisteröintiä vastaan tehdyt
väitteet. Asiassa, joka on jo kertaalleen käynyt Euroopan unionin
tuomioistuimessa, oli tässä vaiheessa enää kyse väitteen perusteena olevien BUD- alkuperänimitysten arvioinnista. EUYT:n
mukaan näiden vaikutusalueen
laajuudesta ei esitetty riittävää
näyttöä, joten väite hylättiin
myös tältä osin.
Ratkaisu on osa vuosia
kestänyttä kiistaa tavaramerkistä BUD panimoiden välillä.
Anheuser-Busch LLC (entinen
Anheuser-Busch, Inc.) oli jo vuosina 1996–2000 jättänyt neljä yhteisön tavaramerkkihakemusta
sanan BUD sisältäville sana- ja
kuviomerkeille mm. olutta varten. Budjovický Budvar teki näitä
rekisteröintejä vastaan väitteen,
vedoten Ranskassa, Italiassa,
Portugalissa ja Itävallassa kansainvälisten sopimusten perusteella voimassa oleviin BUD
-alkuperänimityksiinsä. Täsmennyksenä tässä yhteydessä todettakoon, että kyseessä ei ole EUsääntelyn perusteella suojattu
maantieteellinen alkuperänimitys, joka on ehdoton este yhteisön tavaramerkkirekisteröinnille.
Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) väiteosasto kuitenkin pääosin hylkäsi kaikki väitteet yhtä lukuun ottamatta
riittämättömän näytön vuoksi.
Molemmat osapuolet valittivat
päätöksistä SMHV:n valituslautakuntaan, joka päätyi hylkäämään
kaikki väitteet kokonaisuudessaan. Valituslautakunta katsoi
ratkaisussaan muun muassa,
että Budejovický Budvarin olisi
tullut näyttää alkuperänimitykselle riittävän laajaa käyttöä voidakseen vedota tähän väitteen
perusteena. Tällaista näyttöä ei
kuitenkaan ollut asiassa esitetty.
Budejovický Budvar valitti
tämän jälkeen valituslautakunnan päätöksistä EUYT:een, joka
kumosi kyseiset päätökset, eli
väitteet hyväksyttiin tässä vaiheessa. EUYT:n näkemyksen
mukaan valituslautakunta oli
arvioinut väärin etenkin BUD
-alkuperänimityksen
käytölle
asetettavia vaatimuksia. Asia
eteni seuraavaksi Euroopan unionin tuomioistuimeen (EUT), joka
puolestaan edellytti alkuperänimitykseltä tosiasiallista käyttöä
riittävän huomattavassa jäsenvaltion osassa, jotta alkuperänimitykseen voitaisiin vedota toisen tavaramerkkirekisteröinnin
vastustamiseksi. EUT palautti
asian EUYT:een käytön laajuuden arvioimiseksi.
EUYT joutui siten ottamaan
kantaa siihen, oliko Budějovický
Budvarin alkuperänimitys ”bud”
käytössä riittävän laajalla alueella Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Itävallassa. Jotta
rekisteröimättömän tai muun
liike-elämässä käytetyn merkin,
jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, perusteella
voitaisiin kieltää toisen tavaramerkin rekisteröinti, täytyy aiemman oikeuden EUT:n aiemman
ratkaisun mukaan olla riittävän
ilmeinen eli tärkeä ja merkityksellinen liike-elämässä. Merkkiä
on täytynyt tosiasiassa käyttää
erottavana merkkinä relevantin
yleisön, kuten kuluttajien, tavarantoimittajien ja kilpailijoiden,
kannalta merkittävässä osassa
kyseistä valtiota riittävän pitkään,
S
kuitenkin vähintään ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivää.
EUYT katsoi, ettei Budejovický Budvar ollut esittänyt
riittävää näyttöä BUD-alkuperämerkinnän käytöstä muuten
kuin paikallisesti. Esitettyjen
myyntilukujen perusteella myynti
relevanteilla alueilla oli vähäistä niin tuotemäärän kuin liikevaihdonkin kannalta. Myöskään
panimon toimittamista markkinointikululaskelmista tai markkinointimateriaalista ei selvinnyt alkuperämerkinnän käytön
maantieteellinen laajuus.
isämarkkinoiden
harmonisointiviraston (SMHV) valituslautakunta kumosi joulukuussa
2012 viraston mitätöintiosaston
aikaisemman päätöksen, jonka
mukaan Kit Kat -suklaapatukan ulkomuotoa koskeva tavaramerkkirekisteröinti (ks. kuva
ohessa) oli mitätöity. Valituslautakunta katsoi päätöksessään,
että vaikka tuotteen ulkomuoto
ei sellaisenaan ollut luontaisesti
erottamiskykyinen, se oli kuitenkin laajan käytön perusteella tullut erottamiskykyiseksi EU:ssa.
Toisin sanoen tarpeeksi suuri osa
kuluttajista on oppinut tunnistamaan sen viittauksena tuotteen
kaupalliseen alkuperään.
Ratkaisun taustalla on Cadbury Holdings Limited -yhtiön
tekemä mitätöintivaatimus Société des Produits Nestlé S.A.
-yhtiön tavaramerkkiä vastaan
(ks. kuva ohessa). Kyseinen
merkki on rekisteröity muun
muassa makeisille, kekseille ja
vohveleille. Cadbury vetosi mitätöinnin tueksi siihen, että pelkästään tuotteen ulkomuodosta
koostuvaa tuotetta ei hahmotettaisi tavaramerkiksi. Nestlé kiisti
tämän väitteen ja esitti lisäksi
mittavan määrän näyttöä merkin laajasta käytöstä, jonka perusteella kohdeyleisö tunnistaisi
kyseisen tuotteen ulkomuodon
Nestlén tavaramerkiksi. SMHV:n
mitätöintiosasto oli ensi asteena
samaa mieltä Cadburyn kanssa
ja katsoi, ettei Nestlén tuotteen
ulkomuoto merkittävästi eronnut
alan normaalista käytännöstä,
eikä sitä siten hahmotettaisi ta-
varamerkiksi. Mitätöintiosaston
mukaan Nestlé ei myöskään ollut
näyttänyt merkin tulleen käytön
perusteella erottamiskykyiseksi
tarpeeksi laajasti kaikissa hakemushetken jäsenvaltioissa. Tyytymättömänä
tähän
päätökseen,
Nestlé
valitti asiasta SMHV:n
valituslautakuntaan.
Nestlé pyysi valituslautakuntaa
kumoamaan
viraston
päätöksen
kokonaisuudessaan ja pysyttämään kyseisen tavaramerkkirekisteröinnin
voimassa. Valituksessaan Nestlé
katsoi heidän tavaramerkkinsä
ensinnäkin olevan luontaisesti
erottamiskykyinen.
Valituksen
pääpaino kohdistui kuitenkin
sen arvioimiseen, oliko virastolle toimitettu näyttö riittävää
todistamaan, että kohdeyleisö
unionissa olisi oppinut tunnistamaan tuotteen ulkoasun tavaramerkiksi. Nestlén mukaan virasto
oli toiminut väärin arvioidessaan
jokaisen jäsenvaltion markkinoita erikseen sen sijaan, että olisi
tarkastellut EU:n sisämarkkinoita
kokonaisuutena.
Valituslautakunta oli kyseessä
olevan merkin luontaisen erottamiskyvyn osalta samaa mieltä
Cadburyn ja viraston aikaisemman päätöksen kanssa ja katsoi,
ettei tuotteen ulkomuoto eronnut
merkittävästi alan yleisestä käytännöstä. Sitä ei näin ollen yksinomaan luontaisen ulkonäkönsä
perusteella tunnistettaisi tai hahmotettaisi tavaramerkiksi. Nest-
lén oli siten todistettava, että
tuotteen laaja käyttö oli saanut
kohdeyleisön hahmottamaan ja
tunnistamaan sen ulkomuodon
tavaramerkiksi, eli viittaukseksi
tavaran kaupalliseen alkuperään.
Valituslautakunta katsoi toisin kuin mitätöintiosasto, että
käytön kautta saavutettua erottamiskykyä tulisi arvioida suhteessa EU:n sisämarkkinoihin
kokonaisuudessaan, eikä jokaiseen jäsenvaltioon erikseen. Valituslautakunnan mukaan tämä on
luonnollinen seuraus siitä, että
EU-tavaramerkki koskee koko
unionia yhtenä kokonaisuutena.
Näin ollen olisi kohtuutonta evätä rekisteröinti merkiltä, joka on
laajan käytön perusteella tullut
erottamiskykyiseksi valtaosassa
EU:ta. Tämän perusteella valituslautakunta katsoi, että Nestlé oli
mittavalla todistelulla osoittanut
käyttäneensä tuotteen ulkoasua
lähes koko EU:n alueella tavalla, joka oli saanut kohdeyleisön
tunnistamaan sen Nestlén tavaramerkiksi. Valituslautakunta
kumosi siten mitätöintiosaston
päätöksen ja pysytti Nestlén rekisteröinnin voimassa.
LÄHTEET
SMHV:n valituslautakunnan ratkaisu R 513/2011-2, 11.12.2012
LÄHTEET
EUYT yhdistetyt asiat T 225/06 RENV, T 255/06 RENV, T
257/06 RENV ja T 309/06 RENV, 22.1.2013
10
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
11
TAVARAMERKIT
LAAJALTI TUNNETTU REIMA-TAVARAMERKKI ESTI TAVARAMERKIN
REIMARI-VAATTEET REKISTERÖINNIN (KHO)
K
orkein hallinto-oikeus (KHO)
täsmensi kesäkuussa 2012
antamassaan
päätöksessään
laajalti tunnetun tavaramerkin
suojan arviointia. KHO:n mukaan tavaramerkkiä REIMARIVAATTEET ei voitu rekisteröidä,
sillä se olisi epäoikeutetusti käyttänyt hyväkseen aikaisemman
laajalti tunnetun REIMA- tavaramerkin mainetta.
Tavaramerkkilain mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä,
jos se on sekoitettavissa toisen
jo aikaisemman hakemuksen
perusteella rekisteröidyn tavaramerkin kanssa. Tavaramerkkiä ei
myöskään voi rekisteröidä, jos se
on samankaltainen aikaisemman
laajalti tunnetun tavaramerkin
kanssa ja ilman hyväksyttävää
syytä käyttäisi hyväkseen tämän
aikaisemman merkin mainetta.
Laajalti tunnetun tavaramerkin
suoja voi kattaa myös muut kuin
samat tai samankaltaiset tavarat,
eikä merkkien välillä välttämättä
tarvitse olla sekaannusvaaraa
aiheuttavaa samankaltaisuuden
astetta. Mielleyhtymä tai yhdistäminen aikaisempaan laajalti
tunnettuun tavaramerkkiin riittää.
Tapauksen taustalla on REIMARI-VAATTEET -tavaramerkin
rekisteröinti tavaramerkkiluokassa 25 koskien vaatteita, jalkineita ja päähineitä. Rekisteröinnin
jälkeen Reima Oy teki väitteen
tavaramerkkiä vastaan vedoten
omiin aikaisempiin REIMA -tavaramerkkeihinsä luokassa 25 koskien vaatteita, jalkineita ja päähineitä sekä REIMA -tavaramerkin
laajaan tunnettuuteen. Patenttija rekisterihallitus (PRH) hylkäsi
ensimmäisenä asteena väitteen
katsoen, etteivät tavaramerkit
ole sekoitettavissa toisiinsa, ei
edes vaikka REIMA -tavaramerkki katsottaisiin laajalti tunnetuksi.
Reima Oy valitti asiasta PRH:n
valituslautakuntaan
vaatien
PRH:n päätöksen kumoamista.
Valituslautakunta hylkäsi valituksen, minkä vuoksi Reima Oy
kääntyi KHO:n puoleen.
KHO:n mukaan tapauksen
tavaramerkit eivät ole sekoitettavissa toisiinsa samoista
ja samankaltaisista tavaroista
huolimatta, koska molemmilla
merkeillä on oma yleiskielinen
merkityssisältönsä. KHO katsoi
kuitenkin REIMA -tavaramerkin
olevan laajalti tunnettu sen vuodesta 1944 jatkuneen käytön
ja PRH:n laajalti tunnettujen tavaramerkkien listalle ottamisen
perusteella. Laajalti tunnetun
merkin kohdalla edellytyksenä
suojan saamiselle myöhempää
rekisteröintiä vastaan ei ole tavaramerkin sekoitettavuus laajalti
tunnettuun tavaramerkkiin, vaan
riittää, että näiden tavaramerkkien samankaltaisuuden aste
aiheuttaa sen, että kohdeyleisö
yhdistää ne toisiinsa.
Kun otetaan huomioon, että
tässä tapauksessa samankaltaiset merkit on rekisteröity identtisille tavaroille, on KHO:n mukaan
ilmeistä, että kohdeyleisö voi yhdistää merkit toisiinsa. Näin ollen
KHO tarkasteli päätöksessään
REIMA -tavaramerkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä ja sille
mahdollisesti aiheutuvaa haittaa.
KHO:n mukaan hyväksikäyttöä
on arvioitava kokonaisuutena
ottaen huomioon yksityistapauksen merkitykselliset tekijät, kuten
tavaramerkin maineen laajuus ja
erottamiskyvyn aste, kyseessä
olevien tavaramerkkien samankaltaisuuden aste sekä kyseessä
olevien tavaroiden luonne ja samankaltaisuuden aste. Euroopan
unionin tuomioistuin on muun
muassa katsonut tavaramerkin
laajuuden ja erottamiskyvyn asteen osalta, että mitä erottamiskykyisempi ja maineikkaampi
tavaramerkki on, sitä helpommin
sille on katsottava aiheutuvan
haittaa.
KHO toteaa päätöksessään,
että REIMA -tavaramerkkiä on
pidettävä
erottamiskykyisenä
sen yleiskielisestä merkityssisällöstä huolimatta. Kun otetaan
huomioon molempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden
samuus ja merkkien vahva samankaltaisuus, KHO:n mukaan
REIMARI-VAATTEET
-tavaramerkin täytyy katsoa pyrkineen
kulkemaan REIMA -tavaramerkin vanavedessä hyötyäkseen
sen vetovoimasta, maineesta ja
arvostuksesta. Lisäksi merkin
on katsottava pyrkineen hyväksikäyttämään REIMA -tavaramerkin haltijan oman imagonsa
luomiseksi ja säilyttämiseksi tekemiä markkinointitoimenpiteitä
ilman erillistä rahallista vastinetta. Asiassa ei esitetty hyväksyttävää syytä REIMARI-VAATTEET
-tavaramerkin käytölle. Näillä
perusteilla REIMARI-VAATTEET
-tavaramerkin rekisteröinnille oli
olemassa este, jonka perusteella
KHO kumosi asiassa annetut aikaisemmat päätökset ja palautti
asian PRH:lle tavaramerkin rekisteröinnin kumoamista varten.
Berggrenin IPR -lakimies Milla
Lehtoranta avusti asiassa väitteen tehnyttä Reima Oy:tä.
LÄHTEET
KHO 6.6.2012 nro 1516
12
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
13
TAVARAMERKIT
TEKIJÄNOIKEUS
APPLE-KAUPAN MUOTOILU JA ULKOASU REKISTERÖITIIN
TAVARAMERKIKSI
Y
hdysvaltain Patentti- ja tavaramerkkivirasto (USPTO)
hyväksyi alkuvuodesta 2013
Applen tavaramerkkihakemuksen vähittäismyyntiliikkeen muotoilulle ja ulkoasulle. Apple oli hakenut kaupalleen tavaramerkkiä
vuodesta 2010, mutta USPTO
torjui hakemuksen kahdesti sillä
perusteella, ettei liikkeen ulkoasun voitu katsoa olevan luontaisesti erottamiskykyinen ja siten
tavaramerkiksi kelpaava. Hakemus hyväksyttiin vasta Applen
toimitettua virastolle 122-sivuinen selvitys liikkeen yksityiskohdista, joka riitti vakuuttamaan
sen tavaramerkin luontaisesta
erottamiskyvystä. Selvitys sisälsi
mm. tarkat tekniset tiedot liik-
keessä käytettävistä materiaaleista, lukuisia kuvia Apple- liikkeistä, sekä kuluttajatutkimuksia.
USPTO:n kuvaus tavaramerkistä sisältää mm. seuraavan
osan:
”Merkki sisältää vähittäismyyntiliikkeen muotoilun ja ulkoasun.
Liikkeeseen kuuluu kirkas,
lasinen julkisivu, joka on ympäröity paneloidulla fasadilla, joka
sisältää suuret suorakaiteen
muotoiset vaakatason paneelit
julkisivun yläpuolella, sekä kaksi
kapeampaa paneelia pinottuna
molemmin puolin julkisivua.
Liikkeen sisällä on kattoon
upotettuja suorakaiteen muotoisia valoyksiköitä, jotka kulkevat
liiketilan läpi pituussuunnassa.”
Berggren Legal IPR-uutisia
maaliskuu 2011 uutisoi kokonaisten liiketilojen kopioinnista
Kiinassa. Uutisessa kerrottiin
kuinka tuotekopioiden myyjät
olivat jäljitelleet mm. Applen vähittäismyyntiliikkeiden ulkoasua.
Liikkeen ulkoasun rekisteröinti
tavaramerkiksi tuleekin oletettavasti helpottamaan Applen
suojautumista tällaisia jäljittelijöitä vastaan. Liikkeen ulkoasun
rekisteröinnin taustalla on epäilemättä myös tarkoitus erottautua
kilpailijoiden vastaavista liikkeistä. Muun muassa Microsoft rekisteröi oman vähittäismyyntiliikkeensä ulkoasun vuonna 2011.
LÄHTEET
USPTO:n tavaramerkkirekisteröinti numero 4277914
iMore- sivuston artikkeli “USPTO grants Apple trademark on store design”, 29.1.2013
Wired- sivuston artikkeli “Apple Store Receives Trademark For ‘Distinctive Design And Layout’, 30.1.2013
Katso myös: BLIU lokakuu/2011, s. 19
14
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIMEN TUOREEN PÄÄTÖKSEN
MUKAAN SANANVAPAUTTA VOITIIN RAJOITTAA TEKIJÄNOIKEUDEN
SUOJAAMISEKSI
T
apauksessa Ashby Donald
et. al. v. Ranska, kolme muotikuvaajaa oli osallistunut Pariisin
muotiviikoille vuonna 2003, minkä jälkeen he julkaisivat muotinäytöksissä ottamansa valokuvat Viewfinder- sivustolla. Useat
muotitalot ja Ranskan muotialan
liitto (French design clothing
Federation) nostivat kanteen
kuvaajia vastaan, sillä valokuvien julkaisu oli tapahtunut ilman
muotitalojen suostumusta. Kanne perustui siihen, etteivät valokuvaajat olleet allekirjoittaneet
kuviin liittyvää yksinomaista sopimusta, jolla Ranskan muotitalot valvovat muotinäytöskuvien
ottamista ja jakelua.
Kansallisessa oikeudenkäynnissä kuvaajien katsottiin levittäneen luvattomasti muotita-
lojen kuvia ja Ranskan korkein
oikeus vahvisti tuomion tekijänoikeuslain mukaisesta tekijänoikeusrikkomuksesta. Tuomitut
valokuvaajat vetosivat tuomion
rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklassa
säädettyä sananvapautta ja valittivat päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT).
EIT totesi, että vaikka tuomio
rajoitti sananvapautta, rajoituksella oli kuitenkin EIS 10 artiklan
2 kohdan mukaiset hyväksyttävät tavoitteet. Artiklan mukaan
sananvapauden rajoitukselle on
hyväksyttävät perusteet, jos ilmaisulla loukataan jotakin toista
EIS:n takaamaa oikeutta. Tapauksessa loukattuna oikeutena
olivat muotitalojen immateriaalioikeudet. Tuomioistuin ottikin kä-
siteltäväkseen kysymyksen siitä,
oliko sananvapauden rajoittaminen välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa.
Ratkaisussaan EIT totesi, että
valtiolla on lähtökohtaisesti väljä
harkintamarginaali kaupallisella alueella. Harkintamarginaaliin
vaikutti tapauksessa myös se,
ettei kuvien julkaisulla oltu osallistuttu yleistä etua koskevaan
keskusteluun, vaan sillä oli ensisijaisesti kaupallinen tarkoitus.
EIT katsoi, ettei ranskalainen
tuomioistuin ollut ylittänyt harkintavaltaansa
rajoittaessaan
sananvapautta muotitalojen immateriaalioikeuksien suojelemiseksi, eikä EIS 10 artiklaa oltu
näin ollen rikottu.
LÄHTEET
EIT:n tuomio sananvapautta koskevassa asiassa (Ashby Donald et. al. v. Ranska 36769/08)
ECHR Blog-sivuston artikkeli 22.1.2013
15
TEKIJÄNOIKEUS
TEKIJÄNOIKEUS
WIPO SUUNNITTELEE HELPOTUSTA LUKEMISESTEISILLE
TARKOITETTUJEN KIRJALLISTEN TEOSTEN SAATAVUUTEEN
DIGITAALISTEN PALVELUIDEN KASVU KOMPENSOI FYYSISEN
ÄÄNITEMYYNNIN LASKUA VUONNA 2012
M
aailman henkisen omaisuuden järjestössä (World
Intellectual Property Organization, WIPO) on tänä vuonna keskustelu kirjallisten teosten saattamisesta uuden kohderyhmän
saataville. Vain pieni osa kirjallisista teoksista on sellaisessa
muodossa, joita näkövammaiset
ja lukemisesteiset voivat hyödyntää. WIPO:ssa onkin todettu
tarve kansainvälisen sopimuksen
laatimiselle.
Suomessa tekijänoikeuslaissa
on jo olemassa poikkeussäännökset teoksen saattamisesta
lukemisesteisten saataville. Kuka
tahansa voi tehdä julkaistusta
kirjallisesta teoksesta, kuvataiteen teoksesta tai sävellysteoksesta teoskappaleen ja saattaa
sellaisen lukemisesteisten yksityiseen käyttöön ilman erillistä
hyvitystä, jollei valmistuksessa
ole kyse äänen tai liikkuvan kuvan tallentamisesta. Lähtökohtaisesti audiovisuaalisen teoskappaleen valmistus ja saataville
saattaminen edellyttää tekijän lupaa, mutta erilaisilla kuurojen ja
kuulovammaisten yhdistyksillä
ja laitoksilla on suoraan laista ja
asetuksesta johtuva poikkeuslupa valmistaa äänikirjoja ja
viittomakielisiä tallenteita sekä
saattaa niitä yleisön saataville
lainaamalla tai myymällä. Tämä
edellyttää kuitenkin, että toiminnalla on muu kuin kaupallinen
ja voittoa tavoitteleva tarkoitus
ja ettei näitä teoksia levitetä te-
levision tai radion välityksellä.
Teoksen tekijälle on suoritettava
kohtuullinen hyvitys kaikista sellaisista kappaleista, jotka ovat
pysyviä ja uudelleen käytettävissä.
Kansainvälisesti suomalaista
LÄHTEET
Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404
Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 20.12.2012:
WIPO agenda 12.2.2013
tekijänoikeuslakia pidetään tältä
osin esimerkillisesti erityisryhmät
huomioon ottavana ja nähtäväksi
jää, aikooko WIPO ehdottaa laajempaa poikkeusta tekijän yksinoikeuden rajoittamiseksi.
M
usiikintuottajat – IFPI Finland ry:n jäsenyhtiöiltä keräämien tietojen mukaan äänitteiden myynti kääntyi kasvuun
usean vuoden laskun jälkeen
vuonna 2012. Kasvua äänitteiden kokonaismyynnissä oli 1,2
prosenttia vuoteen 2011 verrattuna ja verottoman tukkumyynnin arvo nousi 42,2 miljoonaan
euroon. Erityisesti digitaalisen
äänitemyynnin kasvu kompen-
soi fyysisen äänitemyynnin 7,5
prosentilla laskenutta kysyntää
ja erilaiset digitaaliset musiikkipalvelut muodostavat jo 27 prosentin osuuden äänitemusiikin
kokonaismyynnistä.
Fyysisten musiikkitallenteiden
myynti laski CD-levyjen osalta
6 prosenttia ja DVD- sekä bluray- levyjen osalta 32 prosenttia
vuoden 2011 myyntiin verrattuna. Fyysiset levyt muodostavat
kuitenkin edelleen 73 prosentin
osuuden kaikesta äänitemusiikin
myynnistä Suomessa. Kotimaisten äänitteiden kysyntä jatkoi
edelleen kasvuaan, ja se muodostikin vuonna 2012 69 prosentin osuuden äänitallenteiden
myynnin kokonaisarvosta.
Digitaalisten musiikkipalvelujen kasvu jatkui merkittävänä
myös vuonna 2012 ja yhteensä
kasvua kertyikin 35 prosenttia
edelliseen vuoteen verrattuna.
Digitaaliset musiikkipalvelut pitävät sisällään sekä latauspalvelut
että jatkuvasti lisääntyvät musiikin tilauspalvelut. Suurinta kasvu
oli ruotsalaisen suoratoistopalvelu Spotifyn osalta. Vuonna 2012
Spotifyta käytti yli 4 miljoonaa
maksavaa asiakasta ja yhteensä käyttäjiä oli yli 15 miljoonaa.
Selkeästi suurin käyttäjäkunta
Spotifylla on Amerikassa, mutta
käyttö on lisääntynyt huomattavasti ympäri maailmaa. Digitaalisten musiikkipalvelujen suosion lisääntymisestä huolimatta
Suomi on edelleen kehityksessä
jäljessä kun verrataan digitaalisten musiikkipalvelujen markkinaosuuksia muihin pohjoismaihin
ja erityisesti Amerikkaan. Kasvaneeseen kysyntään on vuoden
2012 aikana vastattu avaamalla
suuri määrä uusia musiikkipalveluita eri palveluntarjoajien toimesta. Digitaalisten musiikkipalvelujen suosiota lisää varsinkin
älypuhelinten määrän jatkuva
kasvu, sillä monet digitaaliset
musiikkipalvelut ovat tehneet
sovelluksistaan myös mobiiliversion, jolla pyritään käyttäjäkunnan laajentamiseen entisestään.
Amerikan markkinoilla digitaalisen musiikin myynti ohitti fyysisten tallenteiden myynnin jo
vuonna 2011, jolloin digitaalisen
musiikin osuus myynnistä nousi
50,3 prosenttiin.
Musiikkiyhtiöistä
Suomen
suurimpana vahvisti entisestään
Warner Music Finland 31,91 prosentin markkinaosuudellaan ja
seuraavana listalla ovat toisena
Universal Music (23,66 prosenttia) ja kolmantena Sony Music
(17.90 prosenttia). Erityisesti
kotimaisten artistien suosio oli
vahvaa vuonna 2012, sillä kymmenen myydyimmän albumin
listalle mahtui vain yksi ulkomainen äänite. Vuoden myydyin äänite oli ”Vain elämää” –tv-sarjan
yhteydessä tuotettu eri artistien
kappaleista koostuva ”Vain elämää”, joka nousi vuoden 2012
ja samalla koko 2000-luvun myydyimmäksi äänitteeksi 164 119
kappaleen myynnillä. Yli 100 000
kappaleen myyntiin ylsi myös
Robinin albumi ”Koodi”, jota
myytiin yhteensä 117 126 kappaletta. Myyntiluvut sisältävät
sekä latausmyynnin että fyysisen
myynnin. Edellä mainitut kaksi
albumia olivat ainoat 100 000
rajan rikkoneet äänitteet vuoden
2012 aikana.
LÄHTEET
Kulttuuri.net sivuston artikkeli 22.1.2013
16
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
17
TEKIJÄNOIKEUS
VASTAVUOROISUUSSOPIMUS TEOSTON JA ETELÄKOREALAISEN
KOMCAN VÄLILLE
S
uomalaisten musiikintekijöiden järjestö Teosto ja eteläkorealainen tekijänoikeusjärjestö
Komca ovat allekirjoittaneet vastavuoroisuussopimuksen, joka
tulee voimaan taannehtivasti
vuoden 2012 alusta lähtien. Sopimuksen tarkoitus on Teoston
toimitusjohtajan Katri Sipilän
mukaan varmistaa, että suomalaiset musiikintekijät saavat tekijänoikeuskorvauksen menestyksestään Etelä-Korean kasvavilla
markkinoilla.
Aasian
musiikkimarkki-
nat ovat nopeimmin kasvava
markkina-alue maailmassa ja
suomalaiset musiikintekijät ovat
menestyneet viime vuosina erityisesti Japanissa, Taiwanissa
ja Etelä-Koreassa. Suomalaiset
musiikintekijät saavat tekijänoikeuskorvauksia silloinkin, kun
heidän teoksiaan esitetään ulkomailla, mutta edellytyksenä on
tällöin, että esitykset tulevat kyseisessä maassa Teoston sisarjärjestön tietoon. Kunkin maan
tekijänoikeusjärjestöt laskuttavat
musiikkia käyttävää radio- ja tv-
yhtiötä tai tapahtumanjärjestäjää
omassa maassaan sovellettavien
hintojen mukaan. Tämän jälkeen
suomalaisille
musiikintekijöille
kuuluvat esityskorvaukset tilitetään eri maiden järjestöjen toimesta Teostolle, joka maksaa
korvaukset esitettyjen teosten
tekijöille.
Teosto on allekirjoittanut
vastavuoroisuussopimuksen
yhteensä 66:n eri puolella maailmaa toimivan tekijänoikeusjärjestön kanssa.
LÄHTEET
Artikkeli teosto.fi sivuilla 18.1.2013
TEKIJÄNOIKEUSLAIN UUDISTUSEHDOTUS LAUSUNTOKIERROKSELLE
O
petus- ja kulttuuriministeriö
lähetti
tekijänoikeuslainsäädännön uudistusluonnoksen
lausuntokierrokselle 25.1.2013
(luonnos hallituksen esitykseksi
eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta sekä laiksi
orpoteosten käyttämisestä). Ehdotuksessa on mukana suojaaikadirektiivin (2011/77/EU) ja
orpoteosdirektiivin (2012/28/EU)
edellyttämät säännökset sekä
sopimuslisenssisäännökset lähettäjäyritysten ja lehtikustantajien arkistoaineistoja koskien.
Lisäksi ehdotukseen sisältyy täydentäviä säännöksiä lainauskorvauksista ja äänitetallenteiden
suojaa koskevista liittymäkriteereistä. Sen sijaan viime vuosina
eniten puhuttaneet kysymykset
hyvitysmaksujärjestelmän
uudistamisesta, luvattoman verkkojakelun haasteista ja verkkotallennuspalveluista on jätetty
esityksen ulkopuolelle. Niitä koskeva arviointityö on yhä kesken.
Tällä erää käsiteltävät uudet lait
on suunniteltu tulevan voimaan
1.11.2013.
Hallitus esittää, että orpoteosten käyttämisestä annettaisiin
18
uusi itsenäinen laki, jossa olisi
direktiivin määritelmät sekä direktiivistä johtuvat huolellista
oikeuksien selvittämistä ja kirjaamista koskevat velvollisuudet.
Lailla tavoitellaan sitä, että tuntemattomaksi jääneiden tekijöiden
teosten käyttäminen olisi jatkossa helpompaa. Laki orpoteosten
käyttämisestä tulisi ehdotuksen
mukaan voimaan 29.10.2014.
Suoja-aika direktiivin täytäntöönpano edellyttää nykyisen
tekijänoikeuslain
muuttamista
siten, että esittävän taiteilijan
äänitetallenteiden suoja ja siihen liittyvä velvollisuus maksaa
kohtuullista korvausta tekijälle
pitenee 50 vuodesta 70 vuoteen.
Sen lisäksi lakiin otetaan erityinen sopimuksen irtisanomismekanismi pysyvästi siirrettyjen
oikeuksien palauttamiseksi esittäjälle, jos teosta ei pidennyksen aikana hyödynnetä riittävän
tehokkaasti.
Äänitetallenteita
koskevaan suojaan ehdotetaan
myös kansalaisuusperiaatteen
omaksumista, jolloin tämä suojan pidennys koskee paitsi Suomessa tallennettuja tallenteita,
myös suomalaisten valmistamiin
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
tallennelaitteisiin
tallennettuja
tallenteita.
Lakimuutoksen jälkeen helpottuu myös sellaisten vanhojen
televisio- ja radio-ohjelmien ja
lehtijulkaisujen käyttö, jotka on jo
kertaalleen julkaistu tai lähetetty.
Arkistoaineiston käyttäminen on
ollut erittäin haastavaa ja työlästä, sillä alun perin annetuissa
vanhoissa julkaisuluvissa ei aina
ole ollut mainintaa uusiokäytöstä
tai sähköisestä julkaisusta. Lakimuutoksen myötä tietynlainen
arkistoaineiston käyttö tulee sopimuslisenssin varaiseksi, mistä
voi hyötyä sekä alkuperäinen
tilaajayritys että sen toimintaa
jatkava seuraajayritys. Jollei
teoksen tekijä erikseen sitä kiellä, teoksia sisältäviä ohjelmia voi
esittää uusintoina ilman tarvetta
hankkia lupaa erikseen kaikilta
teoksen tekijöiltä. Arkistoaineistoksi luetaan ohjelmat, jotka on
lähetetty ennen 1.1.2002 ja sanoma- tai aikakauslehtien julkaisut ennen 1.1.1999.
LÄHTEET
Artikkeli teosto.fi sivuilla 18.1.2013
19
TIETOSUOJA
TUOTEVÄÄRENNÖKSET
GOOGLE JA HP MAKSAVAT HAKKEREILLE MILJOONIA TIETOTURVAAUKKOJEN ETSIMISESTÄ
SUOSITUS UUDESTA TUOTEVÄÄRENNÖSASETUKSESTA – TULLEILLE
SELKEÄMMÄT OHJEET JA MAHDOLLISUUS NOPEAMPAAN MENETTELYYN
G
T
oogle on tunnettu innovatiivisesta
ajattelustaan.
Tällä kertaa yhtiö järjesti yhdessä HP:n kanssa Kanadan Vancouverissa 6.-8.3.2013 pidetyn
CanSecWest-tietoturvakonferenssin yhteydessä Pwn2Ownja Pwnium 3-kilpailut, joissa etsittiin turva-aukkoja esimerkiksi
Googlen Chrome -selaimesta.
Selaimen tai Chrome OS-alustan
murtamisesta ja turva-aukon tarkasta raportoimisesta oli tarjolla
jopa 150 000 dollarin palkinto.
Kilpailujen tarkoituksena oli
tehostaa yleistä Internetin tietoturvaa. Kuten Google totesi,
mikään ohjelmisto ei ole täydellinen, ja yleisön apu ongelmien
paikallistamisessa on äärimmäisen arvokasta. Turva-aukkojen
raportointi puolestaan on tarpeen, jotta yhtiö voisi korjata löydetyt viat.
Googlen huumorintaju ei loppunut hakkereiden valjastamiseen kaikkia meitä hyödyttävään
Internetin tietoturvan parantamiseen. Yhtiö nimittäin ilmoitti
käyttävänsä
palkintorahoihin
3,14159 miljoonaa dollaria – piin
numeerisen arvon verran.
LÄHTEET
Tietokone- lehden uutinen 29.1.2013
uoteväärennökset
ovat
EU:ssa kasvava ongelma erityisesti verkkokaupan jatkuvan
kasvun myötä, sillä EU-maiden
kansalaiset ostavat ja tilaavat
yhä enemmän tuotteita ja tavaroita EU:n ulkopuolelta. Piratismi
ja tuoteväärennökset maksavat
Euroopassa eri liiketoimintaalueilla arvioiden mukaan jo
250 miljardia euroa menetettynä myyntinä. Menetetyt myyntitulot vaikuttavat luonnollisesti negatiivisesti taloudelliseen
kasvuun ja tasapainoon, mutta
konkreettisempi ja vakava uhka
liittyy ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvaan vaaraan esimerkiksi väärennettyjen
lääkeaineiden kaupassa. Tällä
hetkellä tuoteväärennöksistä ja
menettelyistä niitä koskien säädetään asetuksella 1383/2003/
EY (tuoteväärennösasetus).
Kuluvan vuoden tammikuun
24. päivänä Euroopan Parlamentin sisämarkkinoiden ja kuluttajien suojaamiseen keskittynyt komitea antoi suosituksen uudesta
asetuksesta, joka liittyy tullimenettelyihin tuoteväärennösepäilyissä. Uusi asetus (5129/2013/
EY), jonka on tarkoitus korvata
nykyinen tuoteväärennösasetus,
kuuluu osana laajempana koko
EU:n kattavaan eurooppalaiseen
IPR-strategiaan. Uusi asetus laajentaa tulliviranomaisten mahdollisuuksia täytäntöönpanotoimissa ja mahdollistaa etenkin
pienten lähetysten tuhoamisen
ilman riitautusta. Uusi asetus ei
edelleenkään ratkaise ongelmaa,
joka liittyy pelkästään kauttakulussa oleviin lähetyksiin.
Nopeutetut menettelyt ja
tuhoamiskustannukset
Uuden
asetuksen
mukaiset
säännöt mahdollistavat tulliviranomaisten nopeamman ja te-
20
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
hokkaamman toiminnan. Uusi
asetus antaa mahdollisuuden
väärennettyjen tavaroiden tuhoamiseen ilman maahantuojan
nimenomaista
suostumusta
pienten lähetysten tapauksissa,
mikäli maahantuoja ei 10 päivän
määräajassa ilmoita vastustavansa tuhoamista ja oikeudenhaltija vastaa itse tuhoamisen
kustannuksista. Oikeudenhaltija
voi kuitenkin myöhemmin, mikäli
kansallinen lainsäädäntö antaa
siihen mahdollisuuden, hakea
hyvitystä kustannuksista joko
loukkaajalta tai esimerkiksi huolitsijoilta. Vilpittömässä mielessä
toimineille yksityisille kuluttajille
ei edelleenkään voi muodostua
korvausvastuuta.
Kauttakulussa olevat lääkeaineet
Kauttakulussa olevien lääkeaineiden osalta tulliviranomaisten
on edelleen otettava huomioon
EU:n kansainväliset sitoumukset
ja velvoitteet. Kauttakulussa olevat lääkeaineet saadaan pysäyttää tai takavarikoida vain jos on
olemassa merkittävä todennäköisyys sille, että tuotteet tulevat
päätymään EU-markkinoille.
Voimaantulo
Euroopan Neuvoston vahvistettua uuden asetuksen se tulee
Euroopan Parlamentin käsittelyyn ja äänestettäväksi todennäköisesti huhtikuussa 2013. Mikäli
Euroopan Parlamentti hyväksyy
asetuksen ilman muutoksia asetustekstiin, se astuu voimaan
kaikissa jäsenvaltioissa suorin
oikeusvaikutuksin tammikuun 1.
päivänä 2014.
LÄHTEET
Esitys asetukseksi 5129/2013/EY (10.1.2013):
Euroopan parlamentin uutinen 24.1.2013
21
MAINONTA JA MARKKINOINTI
UUSI TUPAKKATUOTTEIDEN PAKKAUKSIA KOSKEVA LAKI VOIMAAN
AUSTRALIASSA
A
ustraliassa tuli joulukuun
2012 alussa voimaan laki
(Tobacco Plain Packaging Act
2011), jolla yhtenäistetään tupakkatuotteiden pakkausten ulkomuoto. Lain voimaantulosta
asti kaikki Australiassa myytäväksi tarjottavat tupakkatuotteet
on pakattava yksinkertaisiin vihreisiin pakkauksiin, joita peittävät
suuret kuvalliset varoitukset tupakoinnin haitallisista terveysvaikutuksista. Tupakkayhtiön nimen
saa merkitä pakkaukseen vain
pienellä, etukäteen määritellyllä
fontilla.
Lain tarkoituksena on vähentää tupakkatuotteiden houkuttelevuutta erityisesti nuorison keskuudessa ja korostaa pakollisten
terveysvaroitusten
näkyvyyttä
pakkauksissa. Tavoitteena on
myös vähentää valmistajien ja
jälleenmyyjien mahdollisuuksia
harhaanjohtaa kuluttajia tupakan
terveyshaitoista. Pakkaussääntelyn lisäksi Australia on rajoittamassa myös internetissä tapahtuvaa tupakkamainontaa.
Yritysten kannalta uusi laki
tarkoittaa, ettei esimerkiksi yhtiön tavaramerkkinäkään suojat-
tua logoa tai slogania saa enää
merkitä maassa myytäviin tupakkatuotteisiin. Ukraina, Honduras
ja Dominikaaninen tasavalta ovat
haastaneet Australian lakiuudistuksen WTO:ssa väittäen, että
se on vastoin WTO:n immateriaalioikeussopimuksia.
WTO
päätti syyskuussa 2012 Ukrainan
valituksen perusteella asettaa
paneelin käsittelemään kiistaa,
mutta paneelin jäseniä ei ole vielä valittu. Yhteensä 35 WTO:n jäsentä on pyytänyt saada käyttää
kolmannen osapuolen puhevaltaa asian paneelikäsittelyssä.
LÄHTEET
Tietokone- lehden uutinen 29.1.2013
22
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
23
Berggren Group on johtava eurooppalainen IPR-palveluiden tarjoaja. Konsernimme
liike­­vaihto on runsaat 20 mil­joonaa euroa, ja
palveluk­
ses­
samme työskentelee lähes 170
asiantuntijaa muun muassa Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Oulussa.
Konsernin Berggren Legal -ryhmä on
Suomen suurin IPR-juridiikan asiantuntijayhteisö. Berggren Legal -ryhmään kuuluu laaja
joukko kokeneita IPR-lakimiehiä, teollis- ja
tekijänoikeuksien huippuosaajia, jotka auttavat
koko konsernin ja maailmanlaajuisen yh­
teis­
työ­ver­kostomme asiakkaita kaikissa immate­
riaali­oi­keu­del­lisissa asioissa IPR-sopimuksista
oikeuk­sien puolus­tamiseen.
Erikoistu­
minen immateriaalioikeuteen ja
mut­
ka­
ton yhteistyö konsernimme muiden
asiantunt­i­joiden kanssa muodos­tavat ainutkertaisen yhdistelmän asiakkai­demme parhaaksi.
Tämä julkaisu, Berggren Legal IPR-uutisia, syntyy osana IPR-lakimiestemme ja harjoittelijoidemme päivittäistä, valveutunutta
asiantuntijatyötä.
TOIMITUS
Tarja Tchernych, Elisa Huusko, Suvi Julin, Milla Lehtoranta, Iiro Nurminen,
Kristian Sjöblom, Mariliina Karppo ([email protected])
TÄHÄN NUMEROON KIRJOITTIVAT
Suvi Julin, Iiro Nurminen,Kristian Sjöblom
BERGGREN LEGAL
IPR-lakimiehet: Sanna Aspola, Hannu Halmetoja, Sebastian Henn, Erkki Holmila, Elisa Huusko,
Jenni Ihalainen, Suvi Julin, Teija Kotro, Milla Lehtoranta, Jukka Palm, Ville Patja, Paula Sailas,
Kristian Sjöblom, Tarja Tchernych Para Legal: Aino Loukamo Legal Traineet: Iiro Nurminen, Piia
Raappana, Laura Silander
Julkaisun sisältö ei ole tarkoitettu Berggren Groupia sitovaksi juridiseksi kannanotoksi eikä oikeudellisiksi neuvoiksi yksittäisiin tapauksiin. Julkaisussa viitattu lainsäädäntö on saattanut muuttua julkaisun ilmestymisen jälkeen. Niinpä kenenkään
ei tulisi suhtautua julkaisun sisältöön oikeudellisena neuvona omassa asiassaan. Julkaisun toimitus pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan korjaamaan sen tietoon tulleet sisällön virheellisyydet ja puutteellisuudet.
www.berggren.eu
BERGGREN