Ympäristövaitukusten arviointiselostus
Ajoksen merituulivoimapuiston laajennus Ympäristövaikutusten arviointiselostus Yhteystiedot Hankkeesta vastaava: Postiosoite: Yhteyshenkilöt: PVO-Innopower Oy PL 40, 00101 Helsinki Lauri Luopajärvi, puh. 050 386 2610 [email protected] Yhteysviranomainen: Postiosoite: Yhteyshenkilöt: Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus PL 8060, 96101 Rovaniemi Leena Ruokanen, puh. 040 738 6840 [email protected] YVA-konsultti: Postiosoite: Yhteyshenkilöt: Ramboll Finland Oy Sepänkatu 14 C, 40720 Jyväskylä Joonas Hokkanen, puh. 0400 355 260 [email protected] 1 Sisältö Esipuhe 5 Yhteenveto 7 Johdanto 27 1.Hankkeesta vastaava 31 1.1 Pohjolan Voima 33 1.2 PVO-Innopower Oy 34 2.Hankkeen kuvaus 35 2.1 Hankkeen tausta 37 2.1.1 Kokkolan merituulivoimatutkimus 2.1.2 Ajoksen nykyinen merituulivoimapuisto 2.1.3 Energiavarojen riittävyys 2.1.4 Ilmastonmuutos 2.1.5 Tuulisuus 2.2.1 Arviointiohjelmassa esitetyt vaihtoehdot 2.2.2 YVA:ssa tarkastellut tuulivoimapuiston vaihtoehdot 2.2.3 YVA:ssa tarkastellut sähkönsiirron vaihtoehdot 2.2.4 Karsitut vaihtoehdot 2.3 Tuulivoimalan rakenne 2.4 Tuulivoimalaitoksen rakentaminen 49 2.5 Sähkönsiirto 2.6 Suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu 53 2.7 Hankkeen alueellinen ja valtakunnallinen merkitys, liittyminen ohjelmiin 53 2.8 Liittyminen muihin hankkeisiin 2 59 3.2 Hankkeen vaikutusalue 59 3.3 Käytetty aineisto 60 3.4 Vaikutusten ajoittuminen 60 3.4.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset 3.4.2 Käytön aikaiset vaikutukset 3.4.3 Toiminnan lopettamisen vaikutukset 4. Ympäristön nykytila, arvioidut vaikutukset ja arviointimenetelmät 61 4.1 Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen 63 4.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.2.2 Nykytila 4.2.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset vesistöön 4.2.4 Käytön aikaiset vaikutukset vesistöön 4.3 Merenpohja 55 65 74 4.3.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.3.2 Nykytila 4.3.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset merenpohjaan 4.3.4 Käytön aikaiset vaikutukset merenpohjaan 4.4 Vesieliöstö 4.4.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.4.2 Nykytila 4.4.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset vesieliöstöön 4.4.4 Käytön aikaiset vaikutukset vesieliöstöön 2.4.1 Tuulivoimalaitosten rakenne 2.4.2 Vaihtoehtoiset perustamistavat 2.4.3 Ajoksen merituulivoimalan koeperustushanke 2.4.4 Massojen ruoppaus, siirtäminen ja läjitys 2.5.1 Sähkönsiirto merialueella, merikaapelit 2.5.2 Sähkönsiirto maa-alueella 57 3.1 Arviointitehtävä 4.2 Vesistö 2.2 Uusien tuulivoimaloiden rakentaminen Ajoksen merituulivoimapuiston yhteyteen 39 2.3.1 Tuulivoimalaitosten sijainti ja rakenne 2.3.2 Torni 2.3.3 Roottori 2.3.4 Konehuone 2.3.5 Tuulivoimaloiden valaistus ja merkinnät 3.Ympäristövaikutusten arvioinnin lähtökohdat 4.5 Kalasto ja kalastus 82 93 4.5.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.5.2 Nykytila 4.5.3 Kalastustiedustelu 4.5.4 Yhteenveto 4.5.5 Rakentamisen aikaiset vaikutukset kalastoon ja kalastukseen 4.5.6 Käytön aikaiset vaikutukset kalastoon ja kalastukseen 4.6 Vaikutukset luotojen, merialueen saarien ja Ajoksen saaren kasvillisuuteen 4.6.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.6.2 Nykytila 4.6.3 Hankkeen rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset saarien kasvillisuuteen 4.7 Sähkönsiirtoreittien luonnonolosuhteet 110 4.7.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.7.2 Nykytila 4.7.3 Voimajohdon vaikutus luonnonolosuhteisiin 4.8 Linnusto 4.8.1 Yleistä tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista 4.8.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.8.3 Nykytila 4.8.4 Tuulivoimapuiston rakentamisen aikaiset vaikutukset linnustoon 4.8.5 Tuulivoimapuiston käytön aikaiset vaikutukset linnustoon 4.8.6 Sähkönsiirron vaikutukset linnustoon 4.9 Natura 2000 ja muu luonnonsuojelu 113 128 4.9.1 Natura – vaikutusten arvioinnin tausta 4.9.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.9.3 Natura-arviointi osana YVA-menettelyä 4.9.4 Natura-suojelu ja sen toteuttaminen 4.9.5 Perämeren saaret, FI 130 0302 (SPA/SCI) 4.9.6 Tuulivoimapuiston vaikutukset Perämeren saarten Natura-alueen luontoarvoihin 4.9.7 Sähkönsiirron vaikutukset Perämeren saarten Natura 2000-alueeseen 4.9.8 Yhteenveto hankkeen vaikutuksista Perämeren saarten Natura-alueen luontoarvoihin 4.9.9 Perämeren kansallispuisto, KPU120021, FI1300301 (SPA/SCI) 4.9.1 Tuulivoimapuiston vaikutukset Perämeren kansallispuistoon 4.9.11Sähkönsiirron vaikutukset Perämeren kansallispuistoon 4.9.12Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista Perämeren kansallispuistoon 4.9.13Muut suojelualueet 4.10 Lepakot 4.10.1Yleistä tuulivoiman vaikutuksista lepakoihin 4.10.2Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.10.3Nykytilanne 4.10.4Tuulivoimapuiston vaikutukset lepakoihin 4.10.5Sähkönsiirron vaikutukset lepakoihin 4.11 Maisema ja kulttuuriympäristö 141 144 4.11.1Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.11.2Nykytila 4.11.3Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön 4.11.4Tuulivoimaloiden vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön 4.12 Valo ja varjostus 167 4.15.6Sähkönsiirron vaikutukset maankäyttöön 4.15.7Sähkönsiirron vaikutukset valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden toteutumiseen 4.16 Kaavoitus 194 4.16.1Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.16.2Länsi-Lapin maakuntakaava 4.16.3Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava 4.16.4Länsi-Lapin seutukaava 4.16.5Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava 4.16.6Kemin kaupungin oikeusvaikutteinen yleiskaava 4.16.7Kemin sataman oikeusvaikutteinen yleiskaava 4.16.8Tornion yleiskaava 4.16.9Karsikkoniemi Simon kunnan ydinvoimayleiskaava 4.16.10 Ajoksen asemakaava 4.16.11 Kemin Keskialueen asemakaavat 4.16.12 Simon Karsikkoniemen ydinvoima-asemakaava 4.17.1Tuulivoimapuiston elinkaari 4.17.2Tuulivoimapuiston hiilijalanjälki 4.17.3Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 4.18 Vaikutukset elinkeinoelämään 209 4.18.1Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.18.2Nykytilanne 4.18.3Tuulivoimateknologian kehitys 4.18.4Tuulivoimapuiston rakentamisen ja toiminnan aikaiset vaikutukset elinkeinoelämään 4.19 Riskit ja niiden torjunta 211 4.19.1Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.19.2Rakentamiseen liittyvät riski- ja häiriötilanteet 4.19.3Tuulivoimapuiston ja sähkönsiirron mahdolliset riski- ja häiriötilanteet 4.19.4Sähkönsiirron mahdolliset riski- ja häiriötilanteet 4.20 Elinolot ja viihtyvyys 212 4.20.1Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.20.2Asukaskysely 4.20.3Asumisen ja toiminnan nykytila 4.20.4Asukkaiden näkemykset tuulivoimasta ja hankkeen vaikutuksista 4.20.5Vaikutukset ihmisten viihtyvyyteen ja elinoloihin 4.21 Vaikutukset ihmisten terveyteen 225 4.22 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa 232 4.22.1Maisema ja kulttuuriympäristö 4.22.2Kalasto ja kalatalous 4.22.3Linnusto 4.22.4Melu 4.22.5Liikenne 4.12.1Yleistä tuulivoimaloiden varjostusvaikutuksista 4.12.2Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.12.3Tuulivoimapuiston valaistus- ja varjostusvaikutukset 5.Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot 5.1 Vesiympäristö 237 4.13.2Nykytilanne 5.2 Linnusto 237 5.3 Suojelutilanne 238 5.4 Maisema 238 5.5 Valo- ja varjostusvaikutukset 238 5.6 Meluvaikutukset 239 5.7 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö 239 5.8 Kaavoitus 239 5.9 Elinolot ja viihtyvyys 239 4.13 Meluvaikutukset 4.14 Merenkulku ja vesiliikenne 4.14.1Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.14.2Nykytilanne 4.14.4Tuulivoimapuiston vaikutukset vesiliikenteelle 4.14.5Sähkönsiirron vaikutukset vesiliikenteelle 4.15 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö 171 185 188 4.15.1Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.15.2Sijainti ja nykyinen maankäyttö 4.15.5Tuulivoimapuiston vaikutukset valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden (VAT) toteutumiseen 235 3 6.Vaihtoehtojen vertailu ja hankkeen toteuttamiskelpoisuus 7.4 Kansainvälinen kuuleminen 241 6.1 Hankkeen vaihtoehdot ja vertailun periaatteet243 6.2 Vaihtoehtojen vertailu vaikutuksittain 6.2.1 Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen 6.2.2 Vesistö, merenpohja, vesieliöstö 6.2.3 Kalasto, kalastus ja kalatalous 6.2.4 Luonnonolosuhteet 6.2.5 Linnusto 6.2.6 Suojelutilanne 6.2.7 Maisema ja kulttuuriympäristö 6.2.8 Valo- ja varjostusvaikutukset 6.2.9 Meluvaikutukset 6.2.11Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö 6.2.12Kaavoitus 6.2.13Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 6.2.15Riskit ja niiden torjunta 6.2.16Elinolot ja viihtyvyys 6.3 Vaihtoehtojen vertailu taulukoina 243 7.8 YVA-menettelyn päättyminen 251 7.9.1 Suunnitteluryhmä 7.9.2 Ohjausryhmä 7.9.3 Seurantaryhmä 7.9.4 Yhteysviranomainen 7.9.5 Kansalaisten osallistuminen 7.9.6 Yleisö- ja tiedotustilaisuudet 7.9.7 Tiedottaminen 8.Vaikutusten seuranta 285 8.2 Vesistö 285 8.3 Kalasto 286 8.4 Natura 286 8.5 Elinolot ja viihtyvyys 286 9.1 Ympäristövaikutusten arviointi 289 9.2 Hankkeen yleissuunnittelu 289 9.3 Sopimukset 289 9.3.1 Liittymissopimus sähköverkkoon 9.3.2 Sopimukset maanomistajien kanssa 267 7.Ympäristövaikutusten arviointimenettely ja osallistuminen 269 7.1 Arviointimenettelyn lähtökohdat 271 7.2 Arviointimenettelyn aikataulu 271 7.3 Arviointiohjelman kuulutus ja nähtävilläolo 271 9.4 Kaavoitus 289 9.5 Rakennusluvat 290 9.6 Voimajohdon luvat 290 9.7 Vesilain mukaiset luvat 290 9.8 Ympäristöluvat 290 9.9 Lentoestelupa 290 9.10 Kajoamislupa 290 10..Käytetyt lyhenteet ja termit 291 11..Lähteet 295 LIITTEET 4 283 8.1 Linnusto 9.Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat 287 6.5.1 Ympäristö 6.5.2 Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys 6.5.3 Taloudelliset edellytykset Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 280 7.9 Arviointimenettelyn ja osallistumisen järjestäminen 280 6.4 Epävarmuustekijät ja niiden vaikutus arvioinnin johtopäätöksiin 264 6.5 Hankkeen toteuttamiskelpoisuus 7.6 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta 273 7.7 Arviointiselostuksen kuulutus ja nähtävilläolo 280 6.3.1 Hankevaihtoehtojen vertailu 6.3.2 Sähkönsiirron vaihtoehtojen vertailu 6.4.1 Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen 6.4.2 Vesistö, merenpohja, vesieliöstö 6.4.3 Kalasto, kalastus ja kalatalous 6.4.4 Luonnonolosuhteet 6.4.5 Linnusto 6.4.6 Lepakot 6.4.7 Suojelutilanne 6.4.8 Maisema ja kulttuuriympäristö 6.4.9 Valo- ja varjostusvaikutukset 6.4.10Meluvaikutukset 6.4.11Merenkulku ja vesiliikenne 6.4.12Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö 6.4.13Kaavoitus 6.4.14Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 6.4.15Vaikutukset elinkeinoelämään 6.4.16Riskit ja niiden torjunta 6.4.17Elinolot ja viihtyvyys 6.4.18Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa 273 7.5 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet 273 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Ympäristöselvitys – Kemin Ajoksen kolmen puretun tuulivoimalan korvaaminen uusilla. Ajoksen merituulivoimapuiston asukaskyselyn tulokset Ajoksen merituulivoimapuiston laajennushanke - Vesikasvillisuuden kartoitusraportti. Esipuhe minnassa oma tehtävänsä on ydinvoimalaitosten, monipolttoainekattiloiden, bio-, vesi- ja myös tuulivoimalaitosten rakentamisella. Pohjolan Voimassa tuulivoiman rakentamista toteuttaa pääosin Pohjolan Voiman tytäryhtiö, PVOInnopower Oy, joka on nykyisin Suomen merkittävin tuulivoimasähkön tuottaja. Tällä hetkellä Pohjolan Voima yhtiö tutkii mahdollisuuksia rakentaa tuulivoimalaitoksia Kemin Ajoksen ohella myös mm. Kristiinankaupungin ja Oulun-Haukiputaan edustan merialueille. Suunnittelualueiden ympäristöolosuhteiden selvittäminen sekä hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi ovat merkittävä osa näiden suurten investointien valmistelua. Ajoksen merituulivoimapuiston teho voi laajennuksen jälkeen vastata kokonaisuudessaan jopa 20 % Suomen koko tuulivoimatavoitteesta vuodelle 2020. Suomi ja Euroopan Unioni ovat yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa ryhtyneet toimiin ilmaston muutoksen torjumiseksi. Yksi pääsuunta tässä toiminnassa on vähentää kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Tässä tärkeä rooli on energian tuotannon lisääminen keinoilla, jotka eivät tuota kasvihuonekaasuja ilmakehään. Suomi on asettanut tavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden käytön voimakkaan lisäämisen energian ja sähkön tuotannossa. Tuulivoiman osalta tavoitteeksi on asetettu, että vuonna 2020 tuulivoimalaitosten sähköntuotantokapasiteetti on 2000 MW. Tämä tarkoittaa, että 10 vuoden aikana rakennetaan tuulivoimalaitoksia 14 kertaa enemmän kuin tähän mennessä on rakennettu. Pohjolan Voima pyrkii omalta osaltaan rakentamaan Suomeen erilaista sähköntuotantokapasiteettia, jolla kasvihuonekaasujen määrä vähenee. Tässä toi- Suomen sähkönkulutus 2009 ( 80,8 TWh ) Jäte 0,7 % Turve 5,4 % Kivihiili 13,1 % Ydinvoima 27,9 % Öljy 0,6 % Biomassa 10,0 % Maakaasu Vesivoima 11,4 % 15,6 % Tuuli Nettotuonti 0,3 % 15,0 % Kuva 0‑1. Suomen sähkön kulutus vuonna 2008. Tuulivoimalla tuotettiin vain 0,3 % Suomessa kulutetusta sähköstä. (Lähde: Energiateollisuus Ry) 5 Ympäristövaikutusten arviointi Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetään Kemin Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset. Arviointiselostuksen on laatinut PVOInnopower Oy:n toimeksiannosta Ramboll Finland Oy. Arviointityöhön osallistuivat: Dos. FT Joonas Hokkanen, RA Matti Kautto, DI Minna Miettinen, FM maantieteilijä Dennis Söderholm, maisemaarkkitehti Sini Korpinen ja Hannu Eerikäinen, FM Ari Hanski, FM Anne Mäkynen, Ins. AMK Janne Ristolainen, ins. AMK Arttu Ruhanen, FM Asko Ijäs, ins. AMK Emilia Siponen, PsM Anne Vehmas, Ins. AMK, Fil. yo. Seela Sinisalo, tutkimusavustaja Jani Ala-Kyyny, muotoilija AMK Sampo Ahonen, tekninen avustaja Kirsti Kautto ja arkkitehti Mikael Gylling Molino Oy. PVO-Innopower Oy:n puolelta työtä ovat ohjanneet toimitusjohtaja Lauri Luopajärvi ja suunnitteluinsinööri Ari Soininen. Yhteysviranomaisena tässä YVA-menettelyssä toimii Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ympäristö ja luonnonvarat vastuualue (entinen Lapin ympäristökeskus). Ympäristövaikutusten arviointiprosessia varten nimettiin YVA-menettelyn alkuvaiheessa erilliset ohjaus- ja seurantaryhmät, joiden tarkoituksena oli varmistaa arvioinnin asianmukaisuus ja riittävyys sekä kansalaisten osallistumismahdollisuudet arvioinnin kannalta. Ohjausryhmään kutsuttiin mukaan seuraavat tahot: • Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus • Aluehallintovirasto • Kemin kaupunki • Simon kunta • Keminmaan kunta • Lapin liitto • Metsähallitus • Museovirasto • Liikennevirasto, Meriosasto, Länsi-Suomen väyläyksikkö • Kemi Shipping • Lapin aluehallintovirasto • Luotsausliikelaitos • Lapin pelastuslaitos • Northland Resources Inc. • y Metsä-Botnia Ab • Stora Enso • Metsäliiton ja Vapon biodieselhanke (Vapoilkonsortio) • Neste Oil Oy 6 Ohjausryhmän jäsenten ohella hankkeen seurantaryhmään osallistuivat lisäksi edustajat seuraavilta tahoilta: • Kemin Satama • Kemin seudun luonnonsuojeluyhdistys ry • Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry • Ajoksen omakotiyhdistys • Länsi-Suomen merivartiosto • Pohjois-Perämeren Ammattikalastajat ry Seurantaryhmään kutsuttiin lisäksi Lapin luonnonsuojelupiiri ry, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Perämeren Kalatalousyhteisöjen liitto ry, Kemin moottorivenekerho ry, Kemin Työväen Pursiseura ry ja Kemin Purjehdusseura ry, mutta ne eivät nimenneet omaa edustajaa seurantaryhmätyöskentelyyn. Ohjausryhmä kokoontui YVA-menettelyn aikana viisi kertaa ja seurantaryhmä kaksi kertaa. Yhteenveto 7 8 Yhteenveto PVO-Innopower Oy suunnittelee Kemin kaupungin Ajoksen edustalla sijaitsevan 30 megawatin merituulivoimapuiston laajentamista teholtaan enintään 230 MW suuruiseksi. Tuulivoimapuiston laajennus käsittää enintään 69 uutta 3-5 megawatin tuulivoimalaitosta, joista 67 sijoitetaan Ajoksen lännen ja etelän puoleisille merialueille jo perustettujen tuulivoimaloiden läheisyyteen. Merialueille sijoitettavien tuulivoimalaitosten sijoituspaikat etsitään alle 10 metriä syviltä merialueilta. Lisäksi suunnitellaan kolmen maalla sijaitsevan 0,3 megawatin tuulivoimalaitoksen korvaamista kahdella nykyaikaisella 3,6 megawatin tai kolmella 3 megawatin voimalaitoksella. Hankekokonaisuuteen kuuluvat uusien tuulivoimalaitosyksiköiden rakentaminen, niiden käyttämät liitäntävoimajohdot valtakunnan verkkoon sekä tarpeen vaatiessa alueellisen sähköverkon vahvistamisen edellyttämät toimenpiteet, joiden avulla verkon siirtokapasiteetin riittävyys pystytään turvaamaan laajenevan tuulivoimapuiston osalta. PVO-Innopower Oy:n YVA -tarveharkintapyynnön jälkeen Lapin ympäristökeskus (1.1.2010 alkaen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) päätti 18.6.2009, että hanke edellyttää ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttamista YVA-lain edellyttämällä tavalla. YVA-menettelyssä selvitetään laajasti hankkeen ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutuksiin kuuluu luontovaikutusten lisäksi myös mm. vaikutukset alueelliseen ja valtakunnalliseen energian tuotantoon ja siirtoon. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaan YVA-menettelyn tarkoituksena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Arvioinnissa olennaista on avoimuus ja toimiva vuorovaikutus eri tahojen kesken. YVA-menettelyssä ei tehdä päätöksiä hankkeen toteuttamisesta. Merituulivoimapuiston laajentaminen edellyttää alueen kaavoittamista. Kaavoista ja niiden laatimisesta päättävät osaltaan Kemin kunta, Lapin liitto sekä Lapin ELY-keskus. Hankkeen toteuttaminen edellyttää lisäksi lupaa maa- ja merialueiden omistajilta. Lopulliset päätökset hankkeen toteuttamisesta tekee hankevastaava PVO-Innopower Oy arviointimenettelyn ja kaavoitusprosessin jälkeen osaltaan niiden antamien tulosten perusteella. Osa hankealueesta sijoittuu Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden läheisyyteen. Arvioinnin tavoitteena onkin suunnitella merituulivoimapuisto siten, että siitä ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia näiden alueiden suojeluarvoille. Tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen on koottu Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset. Hanke Hankkeena on tuulivoimapuiston laajentaminen Ajoksen edustan merialueille. Uudet tuulivoimalaitokset on suunniteltu sijoitettavaksi Ajoksen lännen ja etelän puoleisille matalille merialueille pääasiassa Kuukanplakin, Hebenmatalan, InakarinKallion, Keminkraaselin-Toukkakrunnin sekä Herkuleenmatalan ympäristöihin. Lisäksi suunnitellaan kolmen Ajoksen saarella sijaitsevan 0,3 megawatin tuulivoimalaitoksen korvaamista kahdella nykyaikaisella 3,6 megawatin tai kolmella 3,0 megawatin voimalaitoksella. Hankkeeseen kuuluu lisäksi tuulivoimaloiden edellyttämä sähkönsiirto merialueilta merikaapeleilla ensin rannikolle ja siitä edelleen ilmajohtoa käyttäen valtakunnan verkkoon. 9 Arviointiohjelman suunnitelma Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa esitetty hankesuunnitelma koostui maksimissaan 64 merelle sijoitettavasta tuulivoimalaitosyksiköstä, joiden yksikkötehot ovat 3-5 megawattia (MW) sekä Ajoksen saarella sijaitsevan 0,3 megawatin tuulivoimalaitoksen korvaamista kahdella nykyaikaisella 3,6 megawatin tai kolmella 3,0 megawatin voimalaitoksella. Yhteenlaskettu teho voisi olla maksimissaan 230 MW. Alkuperäinen sijoitussuunnitelma oli laadittu ensisijaisesti hankealueelle toteutettujen tuulisuuslaskelmien perusteella siten, että tuulivoimaloiden puistohävikki jää mahdollisimman pieneksi. Vaihtoehtoja olivat VE0, VE0+ ja VE1 – 4 ja ne muodostettiin sijoitusalueittain A-F nimetyillä osakokonaisuuksilla. Arviointiohjelmassa YVA-menettelyssä tarkasteltavat sähkönsiirron vaihtoehdot olivat: • VE1 Liityntä valtakunnan 110 kV sähköverkkoon. Merikaapeli hankealueelta Ajoksen sähköasemalle. • VE2 Merikaapeli hankealueelta Ajoksen sähköasemalle, josta liityntä Veitsiluodon tehtaan sähköasemalle. • VE3 Hankealueelta merikaapeli ja liityntä Tornion Selleen sähköasemalle. • VE4 Hankealueelta merikaapeli ja liityntä Simon Karsikkoniemen ydisvoimalan sähköasemalle. • VE5a Hankealueelta merikaapeli Ajoksen sähköasemalle. Liityntä Keminmaan Taivalkosken sähköasemalle Kemijoen itäpuolelta. • VE5bHankealueelta merikaapeli Ajoksen sähköasemalle. Liityntä Keminmaan Taivalkosken sähköasemalle Kemijoen länsipuolelta. Uusi suunnitelma Hankkeen suunnittelua on jatkettu arviointiprosessin aikana arviointiohjelmassa esitetyn mukaisesti. Arviointiohjelmassa esitettiin 0+ ja neljä muuta vaihtoehtoa. Samat vaihtoehdot ovat mukana tässä arviointiselostuksessa, mutta niiden esitystapaa on muutettu. Sijoitusalueittain muodostettujen osakokonaisuuksien nimeämisestä A-F luovuttiin sekaannuksen välttämiseksi. Arviointiohjelmassa esitetty sähkönsiirtovaihtoehto 5b on poistettu, koska linja olisi kulkenut tiheään asuttujen alueiden halki. 10 Merituulivoimalaitosyksikön teho on 3 MW-5 MW. Tulevina vuosina voi olla saatavilla jopa 10 MW voimalaitosyksiköitä. Kun käytetään suurempia voimalaitosyksiköitä, tulee ne sijoittaa kauemmas toisistaan. Siten yksiköiden lukumäärä vähenee, jos voimalaitoskokoa kasvatetaan. Voimalaitosyksiköiden lukumäärästä ja tehosta riippuen Ajoksen edustan merituulivoimapuiston yhteenlaskettu teho voi olla 230 MW. YVA:ssa tarkastellut vaihtoehdot Tässä YVA:ssa tarkasteltiin seuraavia vaihtoehtoja: • Vaihtoehto 0: Hanketta ei toteuteta. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. • Vaihtoehto 0+: Kolme Ajoksessa sijaitsevaa 0,3 MW:n voimalaitosyksikköä korvataan kahdella uudella 3,6 MW:n tai kolmella uudella 3 MW:n voimalaitosyksiköillä. Suunnittelu on edellyttänyt ympäristöselvityksen tekoa. Tämä esitetään erillisselvityksenä osana YVA-selostusta. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. • Vaihtoehto 1: Rakennetaan yhteensä noin 9 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 7 merialueelle ja 23 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Suunniteltu alue on hieman maakuntakaavaa suuremmalla alueella. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. • Vaihtoehto 1+: Rakennetaan yhteensä noin 22 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 20 merialueelle ja 2- 3 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Suunniteltu alue on suurelta osin maakuntakaavan ulkopuolella. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. • Vaihtoehto 2: Rakennetaan yhteensä noin 38 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 36 merialueelle ja 2- 3 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Suunniteltu alue on maakuntakaavan ulkopuolella. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. • Vaihtoehto 3: Rakennetaan yhteensä noin 53 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 51 merialueelle ja 2- 3 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Suunniteltu alue on maakuntakaavan ulkopuolella. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. • Vaihtoehto 4: Rakennetaan yhteensä noin 69 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 67 merialueelle ja 2- 3 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Suunniteltu alue on maakuntakaavan ulkopuolella. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin seuraavia sähkönsiirron vaihtoehtoja: Merituulivoimapuiston vaihtoehdoissa 0+, 1 ja 1+ uusien voimaloiden tuottama teho ei vaadi olemassa olevan 110 kV voimalinjan vahvistamista. Rakennetaan merikaapeli Ajoksen saaren rantaan, nykyiselle sähköasemalle, josta sähkö johdetaan nykyisen 110 kV sähköjohdon kautta valtakunnan verkkoon (sähkönsiirron vaihtoehto 0+). Merituulivoimapuiston vaihtoehdoissa 2, 3 ja 4 tarkasteltiin seuraavia alustavia sähkönsiirtoreittejä: • Sähkönsiirron vaihtoehto 1: Liityntä valtakunnan 110 kV sähköverkkoon. Rakennetaan merikaapeli Ajoksen sähköasemalle. Samaan johtokäytävään nykyisten 110 kV voimajohtojen kanssa lisätään uusi 110 kV voimajohto Ajoksen sähköasemalta Kittilänjärvelle. • Sähkönsiirron vaihtoehto 2: Liityntä Veitsiluodon tehtaan sähköasemalle. Rakennetaan merikaapeli Ajoksen sähköasemalle. Samaan johtokäytävään nykyisten 110 kV voimajohtojen kanssa, rakennetaan uusi 110 kV voimajohto Ajoksen sähköasemalta Veitsiluodon sähköasemalle. • Sähkönsiirron vaihtoehto 3: Liityntä Selleen sähköasemalle. Rakennetaan merikaapeli Tornion Selleen sähköasemalle. • Sähkönsiirron vaihtoehto 4: Liityntä Simon Karsikkoniemen ydinvoimalan sähköasemalle. Rakennetaan merikaapeli Karsikkoniemen sähköasemalle. • Sähkönsiirron vaihtoehto 5: Liityntä Keminmaan Taivalkosken sähköasemalle Kemijoen itäpuolelta. Rakennetaan merikaapeli Ajoksen sähköasemalle. Ajoksen sähköasemalta Kittilänjärvelle lisätään nykyiseen johtokäytävään uusi 110 kV voimajohto. Kittilänjärveltä Taivalkosken sähköasemalle rakennetaan uusi 110 kV voimajohto Kemijoen itäpuolelle. Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen Sähkön tuottaminen tuulivoimalla ei toimintavaiheessaan tuota lainkaan ilmastonmuutosta kiihdyttäviä kasvihuonekaasupäästöjä, joissa kokonaismäärissä mitattuna merkittävin aine on hiilidioksidi (CO2). Näin ollen suunnitellun tuulivoimapuiston avulla voidaan osaltaan hillitä ilmastonmuutosta. Jos tuulivoimalla korvataan hiililauhdevoimalla tuotettua sähköä, tuulivoiman on arvioitu vähentävän hiilidioksidipäästöjä keskimäärin 800–900 gCO2/kWh. Kaikkiaan suunnitellun tuulivoimapuiston avulla pystytään sen toimintakauden aikana vähentämään Suomen energiantuotannon aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä noin 100 000-550 000 tonnia vuodessa laskentatavasta riippuen, jos hanke tullaan toteuttamaan laajimman hankesuunnitelman mukaisen vaihtoehdon VE 4 mukaisesti. Taulukko. Tuulivoimapuiston avulla saavutettavat vähenty‑ mät ilmapäästöjen osalta. Laskennassa oletetaan, että hanke toteutetaan hankesuunnitelman mukaisessa maksimikoossa (69* 5 MW:n suuruista tuulivoimalaitosta) ja tuulivoimapuis‑ ton vuosittainen sähköntuotto on 860 GWh. Yhdiste Päästövähenemät Suomen sähköntuotannon päästökertoimien mukaan (tonnia vuodessa) Päästövähenemät hiililauhdevoimalan päästökertoimien mukaan (tonnia vuodessa) Rikkidioksidi (SO2) 320 880 Typen oksidit (NOx) 400 880 Hiilidioksidi (CO2) 100 000 550 000 Vaikutukset merenpohjaan ja vesieliöstöön Merituulivoimapuiston rakentaminen Merenpohjan selvittämiseksi tutkittiin vuonna 2009 hankealueen pohjan laatua. Videokuvausten ja sedimenttinäytteenottojen perusteella hankealueen merenpohja on valtaosaltaan kovapohjaista, joko muodostuen erikokoisten kiven lohkareista tai sekoituksia hiekasta, sorasta ja erikokoisten kiven lohkareista. 100 % pelkkiä hiekkapohjia oli muutamalla kohteella. 11 Rakentamisvaiheessa merenpohjaan aiheutuu vaikutuksia perustustöistä. Sedimenttinäytteiden tulokset osoittavat varsinaisen hankealueen eli tuulivoimaloiden sijoittuvan eroosiopohjille, jossa sedimentin haitta-ainepitoisuudet ovat alhaisia. Yhdellä tutkituista pisteistä sedimentin tributyylitinan pitoisuus osoitti sedimentin olevan pilaantunutta. Tällä kohdalla sijaitsee ankkurointipaikka. Alueen pohjia ei häiritä rakentamisen yhteydessä, joten haitta-ainepitoisuudet eivät lähde hankkeen aiheuttamana liikkeelle. Sukellustutkimuksen perusteella hankealueen vesikasvillisuus osoittautui melko vähäiseksi. Alueella esiintyi verrattain yleisesti valtakunnallisesti silmälläpidettäviä (NT) ja alueellisesti uhanalaisiksi (RT) luokitelluista vesisammallajeista vellamonsammalta (Fissidens fontanus) ja ahdinsammalta (Platyhypnidium riparioides), joista vellamonsammal oli yleisempi. Runsaat ahdinpartakasvustot (Ahdinparta – Cladophora glomerata, palleroahdinparta – Cladophora aegagropila ) verhosivat kivien pintoja useiden pisteiden alueella. Uhanalaisten sammalien suojelutasoon voi laajimmalla hankevaihtoehdolla olla merkittäviä vaikutuksia, mikäli käytetään kasuuniperustusta. Monopile-perustuksella vaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti vellamonsammal on ilmeisesti luultua yleisempi Perämeren alueella (Fennovoima Oy 2009). Yksivuotisten kasvien vähäisen esiintymisen kaikilla tutkimuspisteillä selittää aikainen tutkimusajankohta. Pohjaeläinnäytteiden perusteella hankealueen pohjaeläimistö on varsin niukkaa johtuen pääasiassa alueen avoimuudesta sekä pohjan laadusta. Tuulivoimayksiköiden perustusten rakentaminen hävittää kohdealueen nykyisen pohjakasvillisuuden ja pohjaeliöstön. Kasvillisuuden ja pohjaeliöiden vähenemisellä voi olla myös vaikutuksia kalojen lisääntymiseen ja kalanpoikasten toimeentuloon ravintoverkon kautta. Vaikutuksen suuruus riippuu keskeisesti perustamistavasta. Tässä hankkeessa muutoksen kohteeksi joutuvan pohjan ala on suurin, mikäli kaikki voimalat perustetaan kasuuniperustuksella. Ajoksen edustan merialueen hyljekantaa ei ole tarkemmin selvitetty. Kalastajien arvion mukaan alueella esiintyy varsin runsaasti harmaahyljettä. Merituulivoimapuiston rakentamisella ei arvioida olevan vaikutusta hylkeen mahdollisuuksiin elää ja saalistaa merialueella. Suunnittelualueella ei sijaitse suojeltuja harmaahylkeen lisääntymisalueita. 12 Sähkönsiirto Sähkönsiirtoon tarvittavien merikaapelien pohjaan laskemisen ja kaapeliojien kaivamisen vesieliöstölle aiheuttamien haittojen arvioidaan olevan vähäiset. Häiriintyvän vyöhykkeen voidaan pohjaa kaivettaessa arvioida olevan leveydeltään noin 10 metriä kaapeliojan kahden puolen. Mikäli kaapelit lasketaan pohjaan, tästä aiheutuva vähäinen samentuma kestää vain muutamia tunteja ja ulottuu muutamien metrien päähän. Kaivutyöt hävittävät pohjan kasvillisuuden ja pohjaeliöstön kaapeliojien alueella. Kaapeleiden päälle takaisin laitettava maa-aines kuitenkin luo saman kasvualustan alueelle leviäville pohjakasveille ja pohjaeliöstölle. Kaivutyöstä aiheutuva veden samentuminen voi väliaikaisesti haitata lähialueella olevien kasvien yhteyttämistä. Haitta häviää nopeasti rakennustöiden päätyttyä. Kaapeloinnin yhteydessä tehtävät kaivutyöt on tässä hankkeessa arvioitu vähäisiksi. Kokonaisuutena haitan vesieliöstölle arvioidaan olevan vähäinen. Kalasto ja kalastus Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat kestoltaan lyhytaikaisia ja ajoittuvat usealle vuodelle. Kuitenkin hetkellisesti vaikutukset voivat olla suuria rakennusalueella ja sen välittömässä ympäristössä. Tämä voi näkyä esim. kalojen karkottumisena, kudun häiriintymisenä, lievänä veden samentumisena ja kalastuksen rajoittumisena. Merituulivoimapuistoa rakennetaan vaiheittain, joten vaikutukset ilmenevät selvimmin siellä, missä rakentaminen kulloinkin on menossa. Seurauksena voi olla saaliiden vähenemistä ja paikoin myös pyydysten limoittumista. Ruoppaus- ja kaivutöiden edetessä tilanne melu- ja sameusvaikutusten osalta rauhoittuu rakennetulla paikalla muutamassa päivässä. Rakennusalueella olosuhteet normalisoituvat muutaman vuoden kuluessa töiden päättymisestä. YVA:ssa tarkasteltavista vaihtoehdoista vaikutukset ovat laajimmat vaihtoehdossa VE4 ja pienimmät vaihtoehdossa VE1, jolloin häviäviä kutualueita ja ilmoitettuja rysäpaikkoja on selvästi vähemmän. Vaikutukset suurenevat vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä VE1:stä VE4:ään. Merikaapeleiden rakentamiseen liittyvillä ruoppauksilla voi olla vaikutuksia kalastukseen. Merikaapelin rantautumisvaihtoehdoista (VE1, VE2 ja VE5) Ajos olisi vaihtoehdoista paras. 3. Tuulivoimapuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon ja lintupopulaatioihin Törmäysriskit Tuulivoimapuiston vaikutukset Tutkimusten mukaan merituulivoimapuistojen alueella lajiston ja kalatiheyden on havaittu pysyvän lähes ennallaan tai jopa kalatiheyden kasvaneen toteutuneiden tuulivoimapuistojen johdosta. Merituulivoimapuiston tai sähkönsiirron käytön aikaisilla häiriötekijöillä ei katsota olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia kalastoon tai kalastuksen kannattavuuteen Ajoksen edustan hankealueella. Aikaa myöten perustuksien lähivedet voivat osoittautua hyviksi kalastuspaikoiksi. Käytön aikaiset vaikutukset näkyisivät selvimmin troolikalastuksessa, mikäli voimalaitoksia sijoitetaan tärkeimmille troolivetolinjoille Kuukka-Vähä-Huituri väliselle alueelle. Vaikutuksia troolikalastukseen ilmenee myös merikaapeleiden osalta, mikäli merikaapeleita sijoitetaan troolin vetolinjoille. Verkko- ja rysäkalastuksen osalta vaikutukset eivät ole yhtä selviä, koska esim. verkkoja voidaan laskea myös voimaloiden väliselle alueelle. Merenpohjaan sijoitettavat kaapelit tulisi haudata merenpohjaan, jotta vaikutusten merkittävyys entisestään vähenisi. Myös parasta mahdollista käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) tulee hyödyntää kaapelityyppiä valitessa. YVA:ssa tarkasteltavista vaihtoehdoista käytön aikaiset vaikutukset kalastukseen olisivat suurimmillaan vaihtoehdoissa VE2 ja VE4, jossa voimalaitoksia sijaitsee keskeisimmillä kalastusalueilla. Muiden vaihtoehtojen alueilla kalastus ei ole yhtä voimakasta. Perustamisvaihtoehdoista kasuuniperustuksella vaikutukset ovat suurempia kuin monopile –perustuksella. Linnusto Tuulivoimapuiston vaikutukset linnustoon voivat aiheutua seuraavista tekijöistä: 1. Tuulivoimapuiston rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen linnustoon 2. Tuulivoimapuiston aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä Ihmisen toiminnasta linnuille aiheutuvan törmäysvaaran kannalta tuulivoimaloiden merkitys voidaan kuitenkin nähdä yleisesti varsin vähäisenä, mikä johtuu osaltaan tuulivoimaloiden pienestä määrästä suhteessa muihin ihmisen pystyttämiin rakennuksiin ja rakenteisiin. Maa-alueilla ihmisen rakenteista merkittävimmän uhan linnuille Suomessa aiheuttavat erityisesti törmäykset tieliikenteen sekä rakennusten kanssa, joiden on arvioitu aiheuttavan yhdessä liki 5 miljoonan linnun kuoleman vuosittain. Taulukko. Lintujen arvioidut törmäyskuolleisuusmäärät ihmisten pystyttämien rakenteiden ja tieliikenteen kanssa Suomessa (Koistinen 2004) Törmäyskohde Lintukuolemat/ vuosi Sähköverkko 200 000 Puhelin- ja radiomastot 100 000 Rakennukset yöllä 10 000 Rakennukset päivällä (ml. ikkunat) 500 000 Majakat ja valonheittimet 10 000 Suomen nykyiset tuulivoimalat (n. 120 kpl) 120* Tieliikenne 4 300 000 *) arvio päivitetty tuulivoimaloiden nykyistä lukumäärää vastaavaksi. Rakentamisen aikaiset vaikutukset linnustoon Suunniteltu merituulivoimapuisto rakennetaan kokonaisuudessaan matalille merialueille, minkä takia hankealueen ympäristössä sijaitseville, lintujen kannalta tärkeille pesimäsaarille tai -luodoille ei hankkeen yhteydessä kohdistu rakentamistoimia. Tästä syystä merituulivoimapuiston rakentamisesta aiheutuvien linnustovaikutusten voidaan arvioida aiheutuvan ensisijaisesti vesirakentamisen aiheuttamista vedenalaisluonnon muutoksista sekä rakentamisen ja muun ihmistoiminnan linnuille aiheuttamista häiriövaikutuksista. 13 Vedenalaisluonnon muutokset Tuulivoimaloiden rakentaminen voi osaltaan muuttaa merenpohjan olosuhteita ja merieliöstöä (mm. pohjaeläimistö, vesikasvillisuus ja kalasto), voimaloiden perustusten sekä voimasiirrossa käytettävien merikaapeleiden sijoitusalueilla, jolloin näiden alueiden käyttökelpoisuus lintujen ruokailualueena voi väliaikaisesti heikentyä. Tuulivoimapuiston rakentamisesta aiheutuvat merenpohjan muutokset ovat luonteeltaan kuitenkin hyvin paikallisia. Lisäksi rakentamisen aiheuttamien vedenalaisluonnon vaikutusten voidaan arvioida palautuvan varsin nopeasti rakentamisvaiheen päättymisen jälkeen. Pitkällä aikavälillä tuulivoimaloiden perustukset voivat tarjota linnuille jopa uusia ruokailumahdollisuuksia perustusrakennelmien ympärille syntyvän monipuolisemman vesikasvillisuuden ja kalaston lisääntymisen seurauksena (nk. riuttaefekti). Ihmistoiminnan aiheuttamat häiriötekijät Merituulivoimapuiston rakentaminen voi vaikuttaa alueella tavattavaan linnustoon myös ihmistoiminnasta aiheutuvien häiriötekijöiden kautta. Merituulivoimaloiden rakentamisesta melua syntyy erityisesti perustusten rakentamisen yhteydessä. Lisäksi hankkeen rakentamisvaiheen aikainen veneja laivaliikenne sekä muut perustamistoiminnot voivat osaltaan heikentää lintujen pesimämenestystä sekä lisätä niiden herkkyyttä keskeyttää pesintänsä häirinnän seurauksena. Hankkeen toteuttamisen suunnittelulla ja sen oikealla ajoittamisella pystytään kuitenkin osaltaan vaikuttamaan tuulivoimaloiden rakentamisesta linnustolle aiheutuviin vaikutuksiin. Tästä syystä erityisesti lintuluotojen läheisyyteen sijoittuvien tuulivoimaloiden rakentaminen tulisikin ajoittaa ensisijaisesti loppukesään ja alkusyksyyn, jolloin pesivien lintujen määrä on alueella pieni. Tuulivoimapuiston vaikutukset pesimälinnustoon Suunniteltu tuulivoimapuisto voi toimintansa aikana vaikuttaa alueen pesimälinnustoon lähinnä voimaloiden lintujen pesimä- tai ruokailualueille aiheuttamien häiriötekijöiden sekä lintujen lisääntyneen törmäyskuolleisuuden kautta. Lintujen pesimäalueisiin kohdistuvat suorat elinympäristömuutokset voidaan sen sijaan arvioida vähäisiksi, koska saarille ei hankkeen yhteydessä kohdistu rakennustoimia. 14 Tuulivoimapuiston vaikutukset muuttolinnustoon Tuulivoimapuistot vaikuttavat muuttolintuihin yleensä selkeimmin lintujen lisääntyneen törmäysriskin ja aikuiskuolleisuuden kautta, jonka lisäksi tuulivoimaalueet voivat vaikuttaa myös lintujen muuttoreittien sijoittumiseen parvien pyrkiessä väistämään joko yksittäisiä tuulivoimaloita tai jopa kokonaisia tuulivoima-alueita. Ajoksen merialueella voimakkaimmin lintujen muuttoa ohjaa Perämeren rantaviiva, jonka lisäksi jotkut lajit (mm. kuikka-, sorsa- ja lokkilinnut) saapuvat Kemin alueelle usein myös suoraviivaisemmin Perämeren ylitse. Arktinen kuikka- ja vesilintumuutto on kuitenkin Kemin alueella pääasiassa jo varsin vähäistä, minkä takia suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutukset näihin lajeihin jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Kurkea pidetään yleisesti yhtenä tuulivoimaloiden törmäysriskien kannalta alttiista lajeista sen suuren koon ja hitaan lentotyylin. Lajin yleisen säilymisen kannalta populaatioriskit eivät kurjen osalta kuitenkaan todennäköisesti ole merkittäviä johtuen kurkimuuton painottumisesta pääosin mantereen puolelle. Ajoksella päiväpetolintujen liikkuminen hankealueella on melko vähäistä. Petolintujen muutto painottuu pohjoisen Perämeren alueella lähinnä mantereen puolelle, minkä takia hankealue ei ole erityisen merkittävää aluetta niiden muuton kannalta. Päämuuttosuunnan kannalta merituulivoimapuiston toteuttaminen erityisesti laajimpien hankesuunnitelmien (VE 3, VE 4) mukaisesti on haasteellinen, koska tuulivoimala-alueet sijoittuvat varsin leveälle sektorille näitä ilmansuuntia vasten. Näin ollen lintujen mahdollisuudet väistää koko hankealuetta ovat todennäköisesti rajalliset. Pienemmissä hankevaihtoehdoissa (VE 1, VE 1+, VE 2) voimalaitokset sijoittuvat sen sijaan tiiviimpään, lintujen muuttosuuntien kannalta kapeampaan muodostelmaan, minkä takia niiden osalta tuulivoimaloiden vaikutukset lintujen muuton kannalta jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Törmäysriskien kannalta tuulivoimaloiden yöaikaiseen valaistukseen tulisi kiinnittää huomiota ja välttää voimakkaiden valonheittimien käyttöä nk. majakkaefektin ja sen aiheuttaman lintujen häiriintymisen välttämiseksi. Suunniteltu tuulivoimala-alue ei muodosta lintujen kannalta merkittävää lepäily- tai ruokailualuetta, minkä takia hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta muuttolintujen ruokailuun tai ravinnonhankintamahdollisuuksiin. Sähkönsiirron vaikutukset linnustoon Sähkön siirto merituulivoimaloista mantereelle tapahtuu merikaapeleilla, joiden rakentamisen vaikutuksia lintuihin voidaan verrata merituulivoimapuiston rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin. Ilmajohtojen linjauksessa vaihtoehto VE5 sijoittuu pääosin metsävaltaiselle alueelle, jolla puusto ehkäisee osaltaan muuttolintujen törmäyksiä ilmajohtoihin. Voimajohtokäytävän läheisyyteen sijoittuu useita vielä pääosin luonnontilaisia avosuoalueita, joista suurella osalla on todennäköisesti merkitystä soille ominaisen linnuston pesimä- ja ruokailualueena. Muissa sähkönsiirron vaihtoehdoissa käytetään olemassa olevia voimajohtokäytäviä tai sähkönsiirto pystytään toteuttamaan kokonaan merikaapeleiden avulla. Sähkönsiirrosta aiheutuvien linnustovaikutusten kannalta vaikutusalttiita kohteita ovat erityisesti merikaapelien rantautumisalueet, joilla voimajohdon sijoitteluun tuleekin kiinnittää huomiota erityisesti Karsikon luontoarvojen ja Selleen läheisyyteen sijoittuvien lintujen pesimäsaarten vuoksi. Natura ja muu suojelu Natura-alue Perämeren Saaret, FI 130 0302 (SPA/ SCI) Perämeren saarten 7 136 hehtaarin suuruinen Naturaalue muodostuu Kemin,Tornion, Simon, Kuivaniemen, Iin, Haukiputaan, Oulun, Oulunsalon ja Hailuodon edustalla olevista saarista, luodoista ja matalikoista. Natura 2000 –alueen kohteista suunnitellun merituulivoimapuiston läheisyyteen sijoittuvat Ajoksella sijaitsevat Murhaniemen ja Puidenpuuttuman alueet, osia Ajoksen pohjoispuolella sijaitsevista Kuukan ja Lehtikrunnien saarista sekä Välikarin, Eetunkarin ja Kajavakarin luodot Kuukan pohjoispuolella. Perämeren saarten alueella esiintyy tyypillistä maankohoamisrannikon ja murtovesialueen kasvilajistoa. Perämeren saarten alueella tavataan luontodirektiivin liitteen II lajeja. Luontotyyppien pinta-ala painottuu Iin Krunnien saariryhmään, joilla tavataan 19 alueen 22 luonto- tyypistä. Perämeren saarten yleisimmät luontotyypit ovat Krunnien saarilla erityisen laaja-alaiset ja edustavat primäärisukkessiometsät ja boreaaliset lehdot sekä kaikkialla Natura-alueella pienialaisina tavattavat kivikkorannat ja rantaniityt. Pinta-alallisesti toiseksi laajimman luontotyypin muodostavat ulkosaariston saaret ja luodot, joihin kuuluu alueella noin sata pienialaista puutonta luotoa. Luontotyyppien ohella Natura-alueen kohteilla on merkitystä myös Perämeren alueen saaristolinnuston pesimä- ja muutonaikaisena levähdysalueena. Perämeren saarten alueella pesii useita lintudirektiivin liitteen I lajeja. Natura-alue Perämeren kansallispuisto, KPU120021, FI1300301 (SPA/SCI) Perämeren kansallispuisto sijoittuu Kemin ja Tornion edustan merialueelle ja se käsittää kaikkiaan noin 30 matalaa moreenisaarta tai saariryhmää. Kokonaisuudessaan kansallispuiston pinta-ala on noin 15 700 hehtaaria, josta maa-alueiden osuus on kuitenkin vain noin 1,6 % (250 ha). Perämeren kansallispuistolle on tyypillistä matalien moreenisaarien sekä laajojen merenselkien luoma avara ja matalapiirteinen maisemakuva. Perämeren saaristoalueen luontoa ovat vuosisatojen aikana muokanneet erityisesti maankohoaminen sekä laidunnus, jotka ovat osaltaan antaneet saarille niille luonteenomaisen yleisilmeen. Kansallispuiston kasvi- ja eliölajiston suhteen alueen erityispiirteisiin lukeutuvat vähäsuolaisen veden eliöstö sekä maankohoamisrannoille ominainen, rantojen suuntaisesti vyöhykkeinen kasvillisuus. Perämeren kansallispuiston alueella esiintyy nykyisin kaikkiaan 14 luontodirektiivin mukaista luontotyyppiä, joista kuusi on nk. erityisesti suojeltavia biotooppeja. Näistä laajimpia ovat maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsät, Itämeren boreaaliset rantaniityt, kivikkoiset rannat sekä kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus. Alueen vedenalaisia luontotyyppejä kartoitetaan VELMU-ohjelman puitteissa (Valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma). Perämeren kansallispuiston alueella esiintyvät lintudirektiivin liitteen I lajeista sääksi, teeri, suokukko, rantakurvi, vesipääsky, pikkulokki, räyskä, kalatiira, lapintiira ja pikkulepinkäinen. 15 Vaikutukset Natura-alueisiin Perämeren saaret Natura-alueisiin ei kohdistu hankkeen toteuttamisen yhteydessä rakennustoimia, joilla voitaisiin arvioida olevan vaikutusta Natura-alueiden ja niiden suojelun perusteena olevien luontotyyppien nykytilaan. Koska Natura-alueelle ei rakenneta, voidaan hankkeen vaikutukset luontodirektiivin liitten II mukaisiin kasvilajeihin arvioida vähäisiksi. Mahdollisten samentumahaittojen voidaan arvioida jäävän Murhaniemen rantavesissä vähäiseksi, minkä takia hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta myöskään rantavesissä esiintyviin liitten II kasvilajeihin ja niiden elinolosuhteisiin. Perämeren saarten Natura-alueelle luonteenomaisen saaristolinnuston kannalta Ajoksen ympäristöön sijoittuvien kohteiden merkitys on nykyisin melko pieni johtuen erityisesti Kuukan ja Murhaniemen metsäisestä yleisluonteesta. Tästä syystä tuulivoimaloiden mahdolliset vaikutukset kohdistuvat Murhaniemellä ja Kuukalla lähinnä metsäympäristölle ominaisiin lajeihin, joiden osalta tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriövaikutukset ja törmäysriskit ovat todennäköisesti saaristolinnustoa pienempiä. Suunnitellun hankkeen ei edellä esitetyin perusteluin arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden perusteella Murhaniemen, Kuukan-Lehtikrunnin tai Puidenpuuttuman alueet on sisällytetty osaksi Perämeren saarten Natura- aluetta. Näin ollen tarvetta luonnonsuojelulain 65 §:n mukaiselle Natura-arvioinnille ei myöskään synny. Perämeren kansallispuisto Perämeren kansallispuiston luontodirektiivin mukaiset luontotyypit ja kasvilajit kuuluvat pääosin terrestrisiin (kuivan maan) luontotyyppeihin, joiden esiintyminen rajoittuu alueen saarille ja luodoille. Perämeren kansallispuistoon sisällytetyistä maa-alueista lähimmäs hankealuetta sijoittuvat Pohjantähden, Keilakrunnin, Pitkäleton ja Kemin Kiikkaran kohteet, jotka jäävät kuitenkin laajimmassakin hankevaihtoehdossa vähintään 3 kilometrin päähän lähimmistä tuulivoimaloista. Kansallispuistoalueen saarille ei hankkeen yhteydessä rakenneta eikä niille rantauduta tuulivoimaloiden rakentamis- tai huoltotöiden yhteydessä. Tästä syystä hankkeella ei ole suoraa vaikutusta luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien tai uhanalaisten kasvien esiintymiseen alueella. 16 Millään hankkeen vaihtoehdolla ei ole vaikutusta niihin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin, joiden perusteella Perämeren kansallispuisto on sisällytetty osaksi Naturasuojelualueverkostoa. Tämän vuoksi hankkeessa ei myöskään ole tarpeen tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista Natura-arviointia. Lepakot Tuulivoimaloiden pyörivät lavat muodostavat lepakoille törmäysriskin. Törmäysten ohella tuulivoimaloiden aiheuttamaa lepakkokuolleisuutta voi linnuista poiketen lisätä myös lepakoiden suurempi alttius pyörivien lapojen aiheuttamille ilmanpaineen muutoksille, erityisesti nopealle ilmanpaineen laskulle, jotka voivat joissain tilanteissa aiheuttaa suoraan lepakon kuoleman niiden keuhkoihin muodostuvista ilmakuplista aiheutuvien verisuonivaurioiden sekä sisäisen verenvuodon kautta (nk. barotrauma). Sekä saalistaessaan että muuttaessaan lepakoiden on merialueilla havaittu suosivan alhaisia tuulennopeuksia (tuulen nopeus alle 5 m/s). Tuulivoimalat käynnistyvät 3-3,5 m/s tuulella. Huomattava osa lepakoiden saalistuksesta merialueella tapahtuu niin matalilla tuulennopeuksilla, etteivät tuulivoimaloiden lavat eivät pyöri eikä tällöin aiheudu törmäysriskiä. Veden päällä lepakoiden lentokorkeuden on havaittu usein olevan alhaisempi kuin maa-alueilla. Veden päällä suurin osan lepakoiden lentotoiminnasta sijoittuu maksimissaan 40 metrin korkeudelle veden pinnasta. Ajoksen edustan merialueelle suunniteltujen tuulivoimaloiden lavat jäävät noin 50–60 metrin etäisyydelle merenpinnasta. Matalalla lentäminen pienentää törmäysriskiä, mutta lepakoiden lentoradoissa ja -korkeuksissa tapahtuvan huomattavan vaihtelun vuoksi ne voivat kuitenkin altistua törmäyksille myös mikäli ne saalistavat merituulivoimapuiston alueella. Maisema ja kulttuuriympäristö Tuulivoimapuiston vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön VE 0 ja VE 0+ Vaihtoehdoissa VE 0 ja VE 0+ tuulivoimalahanketta ei toteuteta, joten maiseman ja kulttuuriympäristön kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena. Merituulivoimapuiston eteläinen reuna selkeytyy nykyisten tuulivoimaloiden edustalle tehdyn koeperustuksen korvautuessa tuulivoimalalla. Muutoksia maisemaan ja näkymiin tulee, jos alueella toteutetaan avohakkuita, rannalle tai saarille tehdään näkymät peittäviä istutuksia tai alueen maankäyttö muuttuu. Vaihtoehdossa VE 0+ Ajoksella sijaitsevat pienet tuulivoimalat korvataan kahdella tai kolmella tuulivoimalalla, jotka ovat kokoluokaltaan samanlaisia merialueella nykyisin sijaitsevien tuulivoimaloiden kanssa. Tämä yhtenäistää tuulivoimaloiden muodostamaa maisemakuvaa. VE 1 Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdon VE 1 mukaiset tuulivoimalat sijoittuvat luontevasti Ajoksen sataman edustalla olevien nykyisten tuulivoimaloiden yhteyteen. Tämän hankevaihtoehdon mukaisten tuulivoimaloiden rakennuspaikat rajautuvat Kemijokisuistosta avautuvan näkymän itäpuolelle jättäen suistosta avautuvan merinäkymän tuulivoimalavapaaksi. Vaihtoehdolla VE 1 ei ole merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 1 mukaisesti rakennettavat tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Ajoskrunnin saaren luoteisrannalla sijaitsevien vapaa-ajanasuntojen maisemaa. Hankkeen itäisimmät tuulivoimalat sijoittuvat saaren ja nykyisten tuulivoimaloiden väliselle alueelle. Inakarin ja Kallion vapaa-ajanasunnot sijaitsevat nykyisten tuulivoimaloiden keskellä. Hankkeen tuulivoimalat voimistavat hieman tunnetta tekniselle alueelle sijoittumisesta, kun meren suuntaan katsottaessa tuulivoimalapylväiden välistä ei näe vapaasti merelle. VE 1+ Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehto VE 1+ vaikutukset kaukomaisemaan ovat samat, kuin vaihtoehdossa VE 1. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset eteläisimmät tuulivoimalat ulottuvat Keminkraaselin majakkasaaren tasalle. Nykyisin maamerkkinä toimiva majakka menettää merkitystään maisemakuvassa, kun majakan rakenteita suuremmat tuulivoimalat tulevat hallitsemaan maisemaa. Erityisesti tämä on havaittavissa lännestä ja kaakkoissuunnasta saavuttaessa kohti Ajoksen satamaa. Vaihtoehdolla VE 1+ ei ole merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 1+ mukaisesti rakennettavat tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Ajoskrunnin saaren koko länsirannalla sijaitsevien vapaa-ajanasuntojen maisemaa. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1 verrattuna useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. Lähimmät tuulivoimalat tulevat sijoittumaan länsipuolella noin 1 km etäisyydelle Ajoskrunnin saaren rannoista. Hankkeen itäisimmät tuulivoimalat sijoittuvat saaren ja nykyisten tuulivoimaloiden väliselle alueelle. Inakarin ja Kallion vapaa-ajanasunnot sijaitsevat nykyisten tuulivoimaloiden keskellä. Hankkeen tuulivoimalat voimistavat selkeästi tunnetta tekniselle alueelle sijoittumisesta, kun meren suuntaan katsottaessa tuulivoimalapylväiden välistä ei näe vapaasti merelle. VE 2 Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdon VE 2 mukaisesti rakennettavilla tuulivoimaloilla on samat vaikutukset, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset läntisimmät tuulivoimalat sijoittuvat Kemijokisuiston päänäkymäakselille Selkäsaaren, Lehtikrunnin ja Kuukan saarten länsipuolella ja Peurasaaren kappelin lähiympäristöstä merelle avautuvaan näkymäsektoriin. Vaihtoehdolla VE 2 ei kuitenkaan ole erityisen merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Mansikkanokalta laaditusta havainnekuvasarjasta näkee, että Ajoksen niemen länsipuolelle sijoittuvilla tuulivoimaloilla on voimakkain vaikutus Kemin kaupungin suunnalta katsottuna. Tuulivoimaloita sijoittuu saarten väliselle avoimelle merialueelle, jolloin ne korostuvat maisemakuvassa. Sama vaikutus on vaihtoehdolla VE 4. Pieni-Kiikkaralta laaditusta havainnekuvasarjasta näkee läntisimpien tuulivoimaloiden muodostavan suurimmat vaikutukset maisemakuvaan. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 2 mukaisesti rakennetuilla tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Kuukan saaren vapaa-ajanasunnoilta avautuvaa maisemaa etelän suunnassa. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1+ verrattuna useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. 17 VE 3 VE 4 Vaihtoehto ulottuu paljon edellisiä hankevaihtoehtoja kauemmas Ajoksen satama-alueesta ja vaihtoehdon VE 3 vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ovat huomattavasti voimakkaammat. Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdolla VE 4 on samat vaikutukset maisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 3. Lisäksi hankealueen läntisimmät tuulivoimalat rakennetaan vaihtoehdon VE 2 mukaisesti, jolloin tämän hankevaihtoehdon mukaisesti tuulivoimaloita sijoittuu Kemijokisuiston päänäkymäakselille ja Peurasaaren kappelin lähiympäristöstä merelle avautuvaan näkymäsektoriin. Vaihtoehdolla VE 4 on tässä tarkastelluista vaihtoehdoista kaikkein voimakkaimmat kokonaisvaikutukset kaukomaisemaan ja yhtä voimakkaat vaikutukset kulttuuriympäristöön, kuin vaihtoehdolla VE 3. Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdolla VE 3 on samat vaikutukset maisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Vaihtoehdon VE 3 mukaisesti rakennettavilla tuulivoimaloilla on vaikutusta kulttuuriympäristöön. Tuulivoimaloiden rakentaminen on ulotettu pitkälle Keminkraaselin majakkasaaren etelä- ja länsipuolelle. Vaihtoehdosta VE 1+ poiketen, joka suunnalta mereltä saavuttaessa kohti Ajoksen satamaa Keminkraaselin majakkasaaren taustalle ja myös edustalle sijoittuu tuulivoimaloita. Keminkraaseli menettää vahvuutensa toimia maamerkkinä ja ikään kuin kutistuu mittakaavaltaan paljon suurempien tuulivoimaloiden varjoon. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset Toukkakrunnin saaren itäpuolelle sijoittuvat tuulivoimalat näkyvät esteettä Simojoen suun kulttuurimaiseman uloimmilta saarilta avautuvassa maisemakuvassa. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 3 mukaisesti rakennetuilla tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Karsikon niemen ja Laitakarin saaren vapaa-ajanasunnoilta avautuvaa maisemaa lounaissuunnassa. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1+ verrattuna huomattavasti useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. Ajoskrunnin saaren koillisrantaa lukuun ottamatta tulee vapaa-ajanasunnoilta avautumaan näkymät tuulivoimaloiden peittämälle merialueelle, jossa tuulivoimalat hallitsevat maisemakuvaa. Lähimmät tuulivoimalat tulevat sijoittumaan sekä länsi- että eteläpuolella noin 1 km etäisyydelle saaren rannoista. Iso-Huiturilta laaditussa havainnekuvasarjassa näkee vaihtoehtojen VE 3 ja VE 4 eteläisimpien tuulivoimaloiden aiheuttavan suurimman vaikutuksen maisemakuvaan. Näkymässä saarten taakse jäävien tuulivoimaloiden pyörivät lavat korostuvat puiden latvusten yläpuolella, kun tuulivoimala ei näy kokonaan. 18 Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 4 mukaisesti rakennetuilla tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 3. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Kuukan saaren vapaa-ajanasunnoilta avautuvaa maisemaa etelän suunnassa. Keilakrunnilta laaditussa havainnekuvasarjassa näkee selkeästi, että hankealueen länsipuoleiselta saarelta ja merialueelta vaihtoehdolla VE 4 on suurimmat vaikutukset maisemakuvaan. Tuulivoimalat peittävät Keilakrunnin itäpuoleisen merialueen. Sähkönsiirron vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Merialueelle rakennettavat tuulivoimalat kytketään toisiinsa merenpohjaan sijoitettavilla kaapeleilla. Merialueelle tullaan rakentamaan sähköasema, joka liitetään merikaapelilla mantereelle. Merikaapelit sijoitetaan merenpohjaan ja tuodaan mereltä kohti rannikkoa hyödyntäen syvännealueita. Merikaapelilla ei ole vaikutuksia maisemakuvaan tai kulttuuriympäristöön. Merikaapeleiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon mahdolliset alueelle sijoittuvat vedenalaiset muinaismuistot, jotka alueella ovat todennäköisesti laivojen hylkyjä. Jos vedenalaisinventoinnissa havaitaan hankealueella vedenalaisia muinaisjäännöksiä, merikaapelin reitti suunnitellaan kiertämään kohteet. Yhdistettäessä tuulivoimalat ja merelle rakennettava sähköasema mantereelle merikaapeleilla, tulee hankealueella oleva hylky tarvittaessa kiertää. Sähkönsiirto maa-alueilla tapahtuu joko ilmajohtoja pitkin tai maakaapelilla. Olemassa olevaa sähköverk- koa ja sähköasemaa tullaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään tuulivoimaloiden kytkemisessä verkkoon vaihtoehdoissa VE1, VE2, VE3 ja VE4, jolloin vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ovat erittäin vähäiset. Vaihtoehdossa VE5 Kittilänjärveltä Taivalkosken sähköasemalle rakennetaan uusi 110 kV voimajohto Kemijoen itäpuolelle.Voimajohto muuttaa lähimaisemaa koko linjauksensa matkalta. Niillä alueilla, joissa puustolla on estevaikutusta, visuaaliset vaikutukset eivät ulotu laajalle. Avoimilla alueilla voimajohto näkyy kauemmas. Sähkönsiirron vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön jäävät melko vähäisiksi kaikissa vaihtoehdoissa. Sähkönsiirrolla ei ole vaikutuksia arvokkaisiin alueisiin ja kohteisiin, eikä kiinteisiin muinaisjäännöksiin. Valo ja varjostus Nykyisten tuulivoimaloiden varjostusvaikutusalueelle jää seitsemän vapaa-ajan rakennusta. Suurin yksittäinen vapaa-ajan rakennukselle ulottuva varjostus on 81–151 tuntia vuodessa. Laajimmassa vaihtoehdossa (VE4) varjostusalueelle sijoittuu Maastotietokannan mukaan samoin seitsemän lomarakennusta. Suurin yksittäinen vapaa-ajan rakennukselle ulottuva varjostus on samoin 81–151 tuntia vuodessa. Edellisissä laskennoissa on huomioitu alueen valaistus- ja sääolosuhteet sekä voimaloiden oletetut käytössä olotunnit. Varjostusvaikutus ulottuu Ajoksessa noin 500-1 000 metrin etäisyydelle hankealueen uloimpien voimaloiden ulkopuolelle (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa).Varjostusalue on pääosin merialuetta. Meluvaikutukset Rakentamisen aikaiset meluvaikutukset Rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimalaitosten vaatimien perustusten rakennustöistä. Varsinainen voimalaitoksen pystytys ei ole erityisen meluavaa toimintaa ja vastaa normaalia rakentamistai asennustöistä aiheutuvaa melua. Rakentamisen aikana meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta- tai paalutustyöt. Tällöin saattaa esiintyä myös kaloihin ja merinisäkkäisiin vaikuttavia melutasoja. Tuulivoimapuiston meluvaikutukset Tuulivoimalaitoksen meluun vaikuttaa ympäristöolosuhteiden lisäksi myös laitostyyppi ja –koko. Vaikutussäde vaihtelee muutamasta sadasta metristä yli kilometriin. Taustamelu tai hiljaisuus vaikuttaa merkittävästi tuulivoimalaitoksen äänen havaitsemiseen. Tuulen nopeus vaikuttaa paitsi taustameluun, myös tuulivoimalaitoksen meluntuottoon. Tuulivoimalaitoksen melun häiritsevyyteen vaikuttaa tuulivoimalaitoksen aiheuttaman äänitason lisäksi esim. tuulen ja alueen muun toiminnan aiheuttaman taustamelun peittovaikutus, tuulivoimalaitosten näkyvyys maisemassa ja kuulijan yleinen asenne tuulivoimaa kohtaan. Laskennallisten meluselvitysten mukaan sataman toiminnoista aiheutuvat melutasot ovat nykyisellään suhteellisen alhaisia Ajoksen saarella sekä sen edustalla sijaitsevissa saarissa (Inakari ja Kallio) olevien lomaasuntojen kohdalla. Lähimpien loma-asuntojen kohdalla satamatoiminnoista aiheutuvat melutasot ovat päivällä alle 45 dB ja yöllä alle 40 dB. Ajoksen eteläpuolinen alue, jolla Kallion ja Inakarin saaret sijaitsevat, on merkitty yleiskaavassa energiantuotantoalueeksi. Ajoksen eteläosassa sijaitseva Murhaniemi on yleiskaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi, jolla loma-asutus on yleiskaavan perusteella väistyvä maankäyttömuoto. VE0 Ei uusia tuulivoimalaitoksia, joten ei meluvaikutuksia. VE0+ Vanhojen voimalaitosten korvaaminen tehokkaammilla ja arviolta meluisammilla voimalaitoksilla aiheuttaa jonkin verran lisää melua ko. voimalaitosten ympäristössä. Muutos on nykytilanteeseen verrattuna varsin pieni ja rajoittuu Ajoksen saaren eteläosiin. VE1 ja VE1+ Meluvaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE0+, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella. VE1+:ssa suuremmat meluvaikutukset Ajoskrunnin saaren loma-asunnoille. VE2 Meluvaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE1 ja VE1+, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella Ajoksen lounais- 19 puolella. Ajoksen eteläosissa ja Ajoskrunnin saaressa vastaavat meluvaikutukset kuin VE1+:ssa, mutta melu lisääntyy VE1:een ja VE1+:aan verrattuna Kuukan saaren suunnassa. VE3 Meluvaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE2, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella Ajoksen eteläpuolella. Kuukan saaren suunnassa ja Ajoksen eteläosissa vastaavat meluvaikutukset kuin VE1+:ssa, mutta melu lisääntyy VE1:een ja VE1+:aan ja VE2:een verrattuna ja Ajoskrunnin saarella. VE4 Tällä vaihtoehdolla on laajimmat meluvaikutukset. Melu lisääntyy niin Kuukan saarella kuin Ajoskrunnin saarellakin. Melu lisääntyy myös Ajoksen saaren eteläosissa, mutta VE4:n meluvaikutus siellä on vastaava kuin muilla hankkeen toteuttamisvaihtoehdoilla. Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Tuulivoimapuiston vaikutukset maankäyttöön VE0 Vaihtoehdossa nykyinen tuulivoimapuisto jatkaa toiminnassa. Nykyinen maankäyttö muuttuu muiden hankkeiden suunnittelun ja toteutumisen takia. VE0+ Kahden tai kolmen uuden maalle rakennettavan voimalan aiheuttamat vaikutukset eivät ylety olemassa olevalle asutukselle asti, eivätkä estä nykyisten ulkoilureittien käyttöä. Vaihtoehdolla 0+ ei ole haitallisia vaikutuksia alueen nykyiseen tai suunniteltuun maankäyttöön ja vaihtoehdon maisemavaikutukset olemassa olevan tuulivoimapuiston vieressä ovat vain vähän huomattavia. Vaihtoehdon toteuttaminen ei vaadi muutoksia nykyiseen sähköverkkoon uusia huoltotien vieressä kulkevia maakaapeleita lukuun ottamatta. VE 1 Vaihtoehdolla ei ole merkittävää vaikutusta alueen maankäyttöön. Vaihtoehto laajentaa olemassa olevaa tuulivoimapuistoa 1–9 uudella voimalla. Uudet voimalat sijoittuvat nykyisen tuulivoimapuiston vaikutusalueen suuntaisesti etelään laivaväylän reunalle asti. Vaihtoehdon toteuttaminen ei vaadi muutoksia 20 nykyiseen sähköverkkoon voimaloilta sähköasemalle kulkevien merikaapeleiden lisäksi. VE 1+ Vaihtoehdossa 1+ vaikutukset ovat laajemmat kuin VE 1. Tuulivoimaloita rakennetaan myös kauemmaksi merelle Ajoksen ja Veitsiluodon laivaväylien molemmille puolille. Merikaapeleilla joudutaan alittamaan laivaväylät ja laivaväylä jää tuulivoimaloiden väliin. Voimaloiden lukumäärää lisääntyy Ajoskrunnin loma-asutuksen läheisyydessä. Voimaloiden aiheuttamat melu- ja varjostusvaikutukset eivät kuitenkaan ulotu merkittävissä määrin loma-asunnoille asti. Vaihtoehdon toteuttaminen ei vaadi muutoksia nykyiseen sähköverkkoon voimaloilta sähköasemalle kulkevien merikaapeleiden lisäksi tai se saattaa laajimmillaan tarvita Ajokselta Kittilänjärvelle yhden nykyisen johdon vahvistamista. VE 2 Vaihtoehdossa 2 nykyistä tuulivoimapuistoa laajennetaan edellisten vaihtoehtojen lisäksi Ajokselta länteen päin Kuukan saaren edustalle. Vaihtoehdossa rakennetaan tuulivoimaloita Kemin kaupungista merelle ja Perämeren kansallispuiston suuntaan aukeavaan näkymään. Kuukan saaren loma-asunnoilta ja Perämeren kansallispuistosta aukeavan maiseman luonne muuttuu. Voimaloiden melu- tai varjostusvaikutukset ulottuvat loma-asunnoille asti vain ajoittain ja vaikutuksiltaan lievinä. Ajoksen ohi Röyttän satamaan kulkevan laivaväylän varrelle tehdään enemmän voimaloita ja laivat joutuvat kulkemaan pidemmän matkan tuulivoimaloiden välissä. Vaihtoehdon 2 toteuttaminen vaatii enemmän muutoksia nykyiseen sähköverkkoon kuin vaihtoehto 1+. Laajimmillaan sähkönsiirtoon tarvitaan Kittilänjärven sähköasemaa tehokkaampi siirtolinja. Vaihtoehdossa 2 rakennetaan sähköasema merelle, jossa tuulivoimaloilta tulevat merikaapelit yhdistetään yhdeksi maalle johdettavaksi merikaapeliksi. Kaapelin rantautumiselle on tutkittu kolme vaihtoehtoa: Ajoksen, Selleen tai Karsikonniemen sähköasemat. Ajoksen sähköasemalta päästään Kittilänjärvelle tai Veitsiluotoon nykyistä johtokäytävää hyödyntäen. Kittilänjärveltä on rakennettava uusi ilmajohto Kemi-Tornion lentoaseman ja Kemin kaivoksen välistä Taivalkosken sähköaseman kautta kantaverkkoon. Veitsiluodossa tuulivoimapuiston tuottama sähkö voidaan suoraan käyttää paperitehtaan toimintaan. Röyttään Selleen sähköasemalle joudutaan rakenta- maan pitkä merikaapeli, mutta Selleen sähköasemalta lähtevä kantaverkko voi ottaa vastaan koko tuulivoimapuiston tuotannon ilman muutoksia nykytilaan. Vaihtoehdon 2 reunimmaisilta voimaloilta on lyhempi matka kuin vaihtoehdosta 3. Karsikonniemen rantautumisvaihtoehtoa ei voida toteuttaa ennen kuin ydinvoimala on rakennettu. VE 1+ VE 3 Vaihtoehdon VE2 toteuttaminen vaatii enemmän muutoksia nykyiseen sähköverkkoon kuin vaihtoehto VE1+. Laajimmillaan sähkönsiirtoon tarvitaan Kittilänjärven sähköasemaa tehokkaampi siirtolinja. Vaihtoehdossa VE2 rakennetaan sähköasema merelle. Kaapelin rantautumiselle on kolme vaihtoehtoa: Ajoksen, Selleen tai Karsikonniemen sähköasemat. Ajoksen sähköasemalta päästään Kittilänjärvelle tai Veitsiluotoon nykyistä johtokäytävää hyödyntäen. Kittilänjärveltä on rakennettava uusi ilmajohto Kemi-Tornion lentoaseman ja Kemin kaivoksen välistä Taivalkosken sähköaseman kautta kantaverkkoon. Röyttään Selleen sähköasemalle joudutaan rakentamaan pitkä merikaapeli. Karsikonniemen rantautumisvaihtoehtoa ei voida toteuttaa ennen kuin ydinvoimala on rakennettu. Vaihtoehdossa 3 aluetta laajennetaan lännen sijasta itään Simon kunnan rajalle Karsikkoniemen edustalle ja kauemmas etelään merelle. Tuulivoimapuiston vaikutusalue kasvaa enemmän kuin vaihtoehdossa 2. Ajoksen itäpuolisilta saarilta, rannoilta ja asutukselta aukeava maisema muuttuu. Toisaalta Perämeren kansallispuistosta tai Kemistä katsottuna vaihtoehdon 3 voimalat sijaitsevat kaukana ja ovat vain vähän näkyvissä. Vaihtoehdossa 3 Röyttän laivaväylän suuntaan tehdään vähemmän voimaloita kuin vaihtoehdossa 2. Veitsiluodon laivaväylän lähelle rakennetaan vastaavasti enemmän voimaloita. Vaihtoehdossa 3 virkistysveneilyyn ja loma-asutukselle kohdistuvat vaikutukset ovat suurempia kuin vaihtoehdossa 2. Sähkönsiirron vaikutukset maankäyttöön ovat lähes samat kuin vaihtoehdossa 2. Merikaapeleita ja merellä olevia sähköasemia joudutaan rakentamaan enemmän. VE 4 Vaihtoehdossa 4 on mukana kaikki edelliset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset. Vaihtoehto 4 on siten maankäyttövaikutuksiltaan merkittävin. Sähkönsiirron vaikutukset maankäyttöön VE0 Vaihtoehdossa nykyinen tuulivoimapuisto jatkaa toiminnassa. Nykyinen maankäyttö muuttuu ajan kulumisen ja muiden hankkeiden suunnittelun ja toteutumisen takia. VE0+ Vaihtoehdon toteuttaminen ei vaadi muutoksia nykyiseen sähköverkkoon uusia huoltotien vieressä kulkevia maakaapeleita lukuun ottamatta. VE 1 Vaihtoehdon toteuttaminen ei vaadi muutoksia nykyiseen sähköverkkoon voimaloilta sähköasemalle kulkevien merikaapeleiden lisäksi. Vaihtoehdon toteuttaminen ei vaadi muutoksia nykyiseen sähköverkkoon voimaloilta sähköasemalle kulkevien merikaapeleiden lisäksi tai se saattaa laajimmillaan (22 voimalaa) tarvita Ajokselta Kittilänjärvelle yhden nykyisen johdon vahvistamista. VE 2 VE 3 Sähkönsiirron vaikutukset maankäyttöön ovat lähes samat kuin vaihtoehdossa 2. Merikaapeleita ja merellä olevia sähköasemia joudutaan rakentamaan enemmän. VE 4 Vaihtoehdossa 4 on mukana kaikki edelliset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset. Vaihtoehto 4 on siten maankäyttövaikutuksiltaan merkittävin. Kaavoitus Tuulivoimapuiston hankevaihtoehdot 0+, 1 ja 1+ ovat kokonaan tai osittain voimassa olevan Lapin meri- ja rannikkoalueiden tuulivoimamaakuntakaavan mukaisia. Vaihtoehdot 2, 3 ja 4 vaativat maakuntakaavan muutoksen. Tuulivoimapuiston laajentaminen merialueelle vaatii kaikissa vaihtoehdoissa yleiskaavan muutoksen. Tuulivoimaloiden sijoitusalueet merellä on merkitty voimassa olevassa yleiskaavassa vesialueeksi. Alueelle on laadittava tuulivoimaloiden rakennusalueet ja niitä ympäröivän maankäytön osoittava oikeusvaikutteinen yleiskaava. 21 Pysyvän rakennusoikeuden turvaamiseksi alueelle on laadittava myös asemakaava tai edettävä yleiskaavan pohjalta voimalakohtaisesti tehtävien suunnittelutarveratkaisujen kautta. Ympäristöministeriö on valmistelemassa muutosta maankäyttö- ja rakennuslakiin. Sen mukaan tuulivoimalaitoksen rakennuslupa voidaan tietyin edellytyksin myöntää suoraan yleiskaavan nojalla. Vaihtoehto 0+ vaatii poikkeamisen Ajoksen asemakaavan tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja koskevasta määräyksestä jos voimala sijoitetaan asemakaavan tuulivoimalan rakennusalan ulkopuolelle. sen suuruudeksi on arvioitu liikkuvan yli 500 gCO2eq tuotettua energiayksikköä kohti. Tuulivoiman osalta rakentamisen aikaisten päästöjen on arvioitu synnyttävän jopa 98 % koko elinkaaren kasvihuonekaasupäästöistä. Sen sijaan fossiilisten polttoaineiden osalta ilmastovaikutukset painottuvat selkeämmin varsinaiseen energiantuotantovaiheeseen esimerkiksi polttoaineen tuottamisen ja laitoksen rakentamisen ollessa pienemmässä osassa tuotantoprosessin ilmastovaikutusten kannalta. Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen Rakentamisen ja käytön aikainen työllisyys ja elinkeinovaikutukset Tuulivoimapuiston elinkaari Tuulivoimapuistojen tehokkuutta energiantuotantomuotona on selvitetty useissa tutkimuksissa käyttämällä elinkaarianalyysiin pohjautuvia menetelmiä. Erityisesti tutkimuksilla on haluttu selvittää tuulivoimaloiden rakentamisen aikaisen energiankulutuksen ja voimalan toiminta-aikanaan tuottaman energiamäärän välistä suhdetta. Yleisesti tuulivoimapuiston on arvioitu tuottavan sen rakentamisessa ja käytöstä poistosta kuluvan energiamäärän keskimäärin 4-6 kuukauden aikana, kun otetaan huomioon varsinaisen tuulivoimapuiston ohella myös niissä käytettävät voimajohdot, sähköasemat ym. oheisrakenteet. Tuulivoimapuiston hiilijalanjälki Tuulivoiman synnyttämän hiilijalanjäljen suuruutta suhteessa muihin energiamuotoihin on tarkasteltu Isossa-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa. Energiatuotantomuotojen vertailussa tuulivoiman hiilijalanjälki on arvioitu pienimpien joukkoon sen vaihdellessa maa- ja merialueille sijoitettavien laitosten osalta 4,64–5,25 gCO2eq per tuotettu kilowattitunti. Muista energiantuotantomuodoista esimerkiksi aurinkopaneelien hiilijalanjäljen suuruudeksi arvioitiin 35–58 gCO2eq/kWh ja erilaisten biomassavaihtoehtojen vastaavasti 25–93 gCO2eq/kWh. Tutkimuksessa esitetyt aurinkopaneelien hiilijalanjäljet on laskettu Euroopan sääolojen mukaan suurimman hiilijalanjäljen kuvatessa Ison-Britannian aluetta ja pienimmän Välimeren aluetta. Suurin hiilijalanjälki on fossiilisilla polttoaineilla, joiden ilmastoa lämmittävän vaikutuk- 22 Vaikutukset elinkeinoelämään Hanke synnyttää erityisesti toteuttamisensa aikana huomattavan työllistävän vaikutuksen, joka jakautuu sekä hankealueen lähiympäristöön mutta myös kauemmas tuulivoimapuistossa käytettävien raaka-aineiden sekä voimalaitoskomponenttien kautta. Rakentamisen aikana työllisyysvaikutuksia muodostuu maanrakennustöistä, kuljetuksista ja tuulivoimalaitosten asennustyöstä. Hanke vaikuttaa Kemin paikalliseen elinkeinoelämään kuitenkin myös epäsuorasti tuoden tuloja myös paikallisille kuljetus- ja palvelualojen yrittäjille. Tuulivoimapuiston käytön aikana ihmisiä työllistävät vastaavasti voimaloiden huoltoon ja käyttöön liittyvät toiminnot sekä niihin liittyvät palvelut. Teknologiateollisuus ry on arvioinut, että 100 MW tuulivoimapuisto työllistää rakentamisen ja 20 vuoden käytön aikana Suomessa jopa yli 1 000 henkilötyövuotta. Verotulot Tuulivoimalaitoksista maksetaan kiinteistöveroa. Merialueelle rakennettujen tuulivoimaloiden kiinteistöverot maksetaan kunnalle, jonka alueella yleinen vesialue sijaitsee. Kiinteistövero määräytyy perustusten ja rakenteiden arvon perusteella. Tuulivoimaloista maksettava kiinteistövero on useita tuhansia euroja vuodessa voimalaa kohden. Siten hankkeen toteuttaminen kokonaisuudessaan tuo Kemiin useiden satojen tuhansien eurojen kiinteistöverotulot vuodessa. Rakentamisen ja käytön aikana muodostuu tuloveroja hankkeen rakentajien tai projektille palveluja tuottavien työntekijöiden tuloista. Vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen Asukaskysely Ajoksen merituulivoimapuistohankkeen YVA:ssa asukasosallistumisen ja vaikutusten arvioinnin tueksi toteutettiin asukaskysely kesäkuussa 2010. Kysely postitettiin hankealuetta lähimpänä sijaitseviin rannikon kotitalouksiin Kemin ja Simon postinumeroalueilla 94600, 94830, 94900, 95230, 94720, 94100, 94200, 94300, 94700. Otannassa painotettiin hanketta lähimpänä sijaitsevia rannikkoalueita. Satunnaisotannalla poimittiin Suomessa väestörekisteritiedoista vakituisten ja vapaa-ajan talouksien 18–79 -vuotiaista kaikkiaan 1400 asukasta. Vastauksia saatiin kaikkiaan 234, jolloin vastausprosentiksi tuli 17. Suhtautuminen tuulivoimaan Ajoksen tuulivoimapuiston asukaskyselyyn vastanneista 67 prosenttia toivoi Suomeen rakennettavaksi uusia tuulivoimalaitoksia. Muista energiantuotantomuodoista halutaan lisätä ydinvoimalaitoksia (45 %), jätteenpolttolaitoksia (44 %) ja biopolttoainevoimaloita (41 %). Suhtautuminen Ajoksen merituulivoimapuiston laajennukseen Pääosa (73 %) asukaskyselyn vastaajista suhtautuu hankkeeseen myönteisesti; tuulivoimapuiston hyötyjä pidetään suurempina kuin haittoja. Vähän muita kielteisemmin hankkeeseen suhtautuivat ne, jotka arvelevat tuulivoimaloiden näkyvän asunnoltaan. Vaikutuksiltaan myönteisimpänä vastaajat pitävät vaihtoehtoa 4, jossa uusia tuulivoimaloita rakennettaisiin kaikkein eniten. Asukkaiden näkemykset hankkeen vaikutuksista Asukaskyselyn vastaajat arvioivat, että tuulivoimapuistohanke vaikuttaisi myönteisesti uusiutuvan energian tuotantoon, työllisyyteen, kunnan imagoon ja talouteen. Hankkeen arvioitiin vaikuttavan kielteisesti maisemaan, kalastukseen, veneilyyn ja linnustoon. Näkymäalueella ja muualla asuvien vaikutusarvioissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja.Lähes puolet (47 %) asukkaista piti siedettävänä tuulivoimaloiden näkymistä horisontissa ja 39–40 % sietäisi varoitusvaloja ja varjostusefektiä. Pääosa (58 %) asukaskyselyn vastaajista arvelee, ettei sähkönsiirrosta ole haittaa heidän asuin- ja elinympäristölleen. Ilmajohdoista koettiin olevan eniten haittaa maisemalle ja linnuille, merikaapelista puolestaan kalastukselle. Sähkönsiirrosta koettiin aiheutuvan haittaa myös virkistyskäytölle, kiinteistöjen arvolle ja asumisviihtyvyydelle. Vaikutuksiltaan hyödyllisimmäksi nousivat sähkönsiirron vaihtoehdot 1, 2 ja 4. Selvästi haitallisimmaksi koettiin vaihtoehto 5. Vaikutukset ihmisten terveyteen Tuulivoimalla tapahtuva sähkön tuotanto ei aiheuta ihmisen terveydelle haitallisia päästöjä ilmaan, vesistöön tai maaperään. Tuulivoima korvaa muita sähköenergian tuotantotapoja, joista aiheutuu tuotantomuodoista riippuen erilaisia päästöjä. Tuulivoimaan ei liity suuria onnettomuusriskejä, joilla voi olla laajoja vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle. Onnettomuusriskitliittyvät voimaloiden lähiympäristöön. Koska voimalat sijoitetaan useiden satojen metrien etäisyydelle asutuksesta, ei terveysriskejä muodostu. Tuulivoimalat synnyttävät ääntä. Tuulivoimalat on sijoitettu niin, että niiden melu ei aiheuta terveydellisiä vaikutuksia. Voimaloiden varjostus vaikutus jää loma- ja vakituisen asutuksen kohdalla niin lyhytaikaiseksi ja harvoin tapahtuvaksi, että se ei aiheuta terveydellistä haittaa. Vaihtoehtojen vertailu ja hankkeen toteuttamiskelpoisuus Vaihtoehtojen vertailu vaikutuksittain Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen Mitä suurempana hanke voidaan toteuttaa, sitä enemmän se voi korvata sähkön tuotantoa fossiilisilla polttoaineilla. Vesistö, merenpohja, vesieliöstö Vedenlaatuun, merenpohjaan ja vesieliöstöön kohdistuvat muutokset ovat suurimmillaan laajimmassa vaihtoehdossa VE4 ja suppeimmillaan merelle rakennetavista vaihtoehdoista VE1. Vaikutukset kasvavat vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä. Vaihtoehdossa VE0 ei merenpohjaa muokata, jolloin vaikutuksia merenpohjaan tai veden laatuun ei esiinny ja merenpohjan eliöstö säilyy nykyisen kaltaisena. Eri perustusvaihtoehdot eroavat toisistaan siten, että vesieliöstöön kohdistuvat vaikutukset ovat suurimmillaan, mikäli käytetään kasuuniperustusta ja pienimmillään monopile-perustuksella. 23 Kalasto, kalastus ja kalatalous Kalastoon ja kalastukseen kohdistuvat vaikutukset olisivat suurimmat vaihtoehdossa VE4. Merelle rakennettavista vaihtoehdoista VE1 vaikutukset kalaston ja kalastukseen ovat vähäisimmät, sillä kalojen kutualueita ja kalastuspaikkoja on vaihtoehdossa vähiten. Vaikutukset kasvavat vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä. Vaihtoehdossa VE0 ei esiinny vaikutuksia kalastoon tai kalastukseen. Perustamisvaihtoehdoista kasuuniperustuksella vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ovat suuremmat kuin monopile-perustuksella. Merikaapeleiden rakentamiseen liittyvillä ruoppauksilla voi olla lyhytaikaisia vaikutuksia kalastukseen. Luonnonolosuhteet Hankkeella ei ole vaikutuksia saarien ja luotojen kasvillisuuteen, koska niille ei rakenneta. Ajoksen saaren alueella hanke ei uhkaa uhanalaisia kasvilajeja. Sähkönsiirron vaihtoehdot maa-alueella ovat luonnon kannalta parhaimmat sähkönsiirtovaihtoehdossa VE1 ja VE2, joissa käytetään olemassa olevia voimalinjoja. Sähkönsiirtovaihtoehdoissa VE3 ja VE4 muutokset luonnon olosuhteille ovat hyvin pienet. VE4 edellyttää Karsikon ydinvoimalaitoksen rakentamista. Maa-alueella luonnon kannalta huonoin vaihtoehto on VE5, jossa rakennetaan uutta linjaa, joka edellyttää metsän hakkuita. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole merkittävät, sillä alue on jo nykytilassa voimakkaan metsän käsittelyn kohteena. Linnusto Linnuston kannalta arvioidun hankkeen vaikutukset ovat suurimmat laajimmissa hankevaihtoehdoissa VE 3 ja VE 4, joissa tuulivoimaloita on sijoitettu suuremmissa määrin lintujen kannalta tärkeiden pesimäluotojen (erityisesti Keminkraaseli ja Toukkakrunni) läheisyyteen. Hankkeen muissa, pinta-alaltaan suppeammissa vaihtoehdoissa (VE 0+, VE 1, VE 1+, VE 2) tuulivoimalat sijoittuvat sen sijaan selkeästi etäämmälle alueen pesimälinnuston kannalta merkittävistä kohteista, minkä takia myös pesimälinnustovaikutukset jäävät niiden osalta todennäköisesti pienemmiksi. Muuttolintujen osalta suurimmat vaikutukset ovat laajimmissa vaihtoehdoissa (VE 3, VE 4), joissa voimalat asettuvat laajemmin lintujen käyttämiä päämuuttosuuntia ja muuttoreittejä vasten. Populaatiotasolla vaikutukset jäävät kuitenkin todennäköisesti melko pie- 24 niksi. Hankevaihtoehtojen (VE 0+, VE 1, VE 1+, VE 2) vaikutukset arvioidaan selkeästi em. vaihtoehtoja pienemmiksi. Suojelutilanne Millään hankkeen vaihtoehdolla ei tehdyn arvioinnin mukaan ole vaikutusta Perämeren saarten tai Perämeren kansallispuiston Natura-alueilla esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin, minkä takia hankkeen vaihtoehdot eivät tässä yhteydessä merkittävällä tavalla poikkea toisistaan. Ajoksen ympäristössä pesivien lintudirektiivien liitteen I lajien kannalta hankkeen vaikutukset ovat suurimmat hankkeen laajimmissa vaihtoehdoissa (VE 3 ja VE 4). Näiden lajien pesimäpaikat ovat Ajoksella kuitenkin keskittyneet pääosin Perämeren saarten Naturaalueeseen sisällytettyjen kohteiden (Murhaniemi, Kuukka-Lehtikrunnit, Puidenpuuttuma) ulkopuolelle, kun taas varsinaisilla Natura-alueilla niiden määrät ovat pienempiä. Maisema ja kulttuuriympäristö Voimakkaimmat vaikutukset ovat vaihtoehdolla VE3 ja VE4 ja lievimmät vaihtoehdolla VE0+. Mitä enemmän tuulivoimaloita rakennetaan, sitä voimakkaampia vaikutukset ovat. Sähkönsiirron vaihtoehdoista Ajokseen ja Veitsiluotoon johtavat vaihtoehdot (VE1 ja VE2) aiheuttavat vähiten haitallisia vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön. Voimakkaimmat vaikutukset syntyvät mikäli vaihtoehto VE5 toteutetaan. Valo- ja varjostusvaikutukset Mikäli hanketta ei toteuteta (VE0), ympäristöön ei aiheudu uusista tuulivoimaloista johtuvia varjostusvaikutuksia. Nykyisten tuulivoimaloiden varjostusvaikutusalueelle jää seitsemän vapaa-ajan rakennusta. Suurin yksittäinen vapaa-ajan rakennukselle ulottuva varjostus on 81–151 tuntia vuodessa. Laajimmassa vaihtoehdossa(VE4) varjostusalueelle sijoittuu Maastotietokannan mukaan samoin seitsemän lomarakennusta. Suurin yksittäinen vapaa-ajan rakennukselle ulottuva varjostus on samoin 81–151 tuntia vuodessa, joten muutosta nykytilanteeseen ei synny laajimmassakaan hankevaihtoehdossa. Meluvaikutukset Hankevaihtoehdossa VE4 meluvaikutukset ovat laajimmat ja suppeimmatt vaihtoehdossa VE0+. Tutkituista vaihtoehdoista loma-asutusalueen yöajan ohjearvo LAeq40 dB ylittyy lähimpien loma-asuntojen kohdalla kaikissa vaihtoehdoissa lukuun ottamatta vaihtoehtoja VE0+ ja VE1. Ero vaikutuksissa on suurempi hankevaihtoehtojen välillä kuin eri voimalaitosvaihtoehtojen (teho) välillä. Laitevalinta vaikuttaa tuulivoima-laitosten aiheuttamaan melutasoon, pienempi äänitehotaso pienentää vastaavasti melua ympäristössä. Tuulivoimalaitosten melun havaitseminen riippuu mm. havainnointipaikan ympäristöstä ja sääolosuhteista. Merenkulku ja vesiliikenne Merituulivoimapuiston hankevaihtoehdot eivät merkittävästi eroa vaikutuksiltaan. Kaikissa merikaapelivaihtoehdoissa tulee laiva- ja veneväylien alituksia. Merenpohjalle asennettavan kaapelin pituus on pisin vaihtoehdossa VE3 (Sellee) ja lyhyin vaihtoehdoissa VE 1, VE2 ja VE5. Vaihtoehto VE2 vaatii vireillä olevassa LänsiLapin maakuntakaavassa tuulivoima-alueen laajentamisen länteen. Maakuntakaavan vahvistumisen jälkeen vaihtoehdon toteuttaminen vaatii Kemin oikeusvaikutteisen yleiskaavan muutoksen vesialueen osalta Ajoskrunnilta Perämeren kansallispuistolle asti. Ilman maankäyttö- ja rakennuslain muutosta yleiskaavan jälkeen on laadittava tuulivoimaloiden rakentamisen salliva asemakaava. Asemakaava voidaan laatia osittain samanaikaisesti yleiskaavan kanssa. Sähkönsiirtovaihtoehdot VE3 ja VE4 vaativat merikaapeleiden ja vaihtoehdossa VE5 ilmajohdon osoittamisen maakuntakaavassa ja muissa kaavoissa. Muut sähkönsiirron vaihtoehdot ovat kaavojen mukaisia. Vaihtoehto VE3 vaatii vireillä olevassa Länsi-Lapin maakuntakaavassa tuulivoima-alueen laajentamisen itään ja Kemin oikeusvaikutteisen yleiskaavan muutoksen vesialueiden osalta Ajoksen Satamalta Simon kaupungin rajalle asti. Muutoin vaikutukset kaavoitukseen ovat samat kuin vaihtoehdossa VE2. Vaihtoehdolla VE4 on samat vaikutukset kaavoitukseen kuin vaihtoehdolla 2 ja 3 yhdessä. Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Vaihtoehdossa VE0 maankäyttö ja yhdyskuntarakenne pysyvät ennallaan. Vaihtoehdolla 0+ ei ole haitallisia vaikutuksia alueen nykyiseen tai suunniteltuun maankäyttöön. Vaihtoehdoissa VE1- VE4 vaikutukset suurenevat vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä voimalaitoslukumäärien lisääntyessä. Vaihtoehdossa VE 4 on mukana kaikki edelliset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset. Vaihtoehto on siten maankäyttövaikutuksiltaan merkittävin. Kaavoitus Vaihtoehto VE0 ei vaadi muutoksia alueen kaavoihin. Vaihtoehto 0+ vaatii poikkeamisen Ajoksen asemakaavan tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja koskevasta määräyksestä jos voimala sijoitetaan asemakaavan tuulivoimalan rakennusalan ulkopuolelle. Sähkölinja on kaavan mukainen. Vaihtoehto VE1 vaatii Kemin oikeusvaikutteisen yleiskaavan muutoksen vesialueen osalta. Vaihtoehto on toteutettavissa ilman maakuntakaavan muutosta. Sähkönsiirron osalta ei vaadita kaavallisia muutoksia. Vaihtoehto VE1+ on mahdollisesti toteutettavissa ilman maakuntakaavan muutosta. Vaihtoehto vaatii Kemin oikeusvaikutteisen yleiskaavan muutoksen vesialueen osalta. Sähkönsiirron osalta ei vaadita kaavallisia muutoksia. Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen Luonnonvarojen käytön kannalta merkittävää on se, millaista perustustekniikkaa voidaan käyttää. Kuitenkin voidaan arvioida, että mitä enemmän voimaloita merialueella, sitä enemmän tarvitaan kiviaineksia. Vaikutukset elinkeinoelämään Mitä suurempi hanke, sitä voimakkaampi on sen vaikutus elinkeinoelämään hankkeen lähiseudulla ja Suomessa. Riskit ja niiden torjunta Tuulivoimalaitosten rakentamisen aikaiset riskit arvioitiin vähäisiksi. Laajimmissa hankevaihtoehdoissa riskien todennäköisyys kasvaa hieman, mutta jää silti hyvin pieneksi. Kaikkiaan hankkeesta aiheutuvat ympäristöriskit ovat hyvin vähäisiä, eikä niillä ole juurikaan eroa eri vaihtoehdoissa. Elinolot ja viihtyvyys Tuulivoiman myönteiset vaikutukset ovat enemmän yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia, mutta kielteiset vaikutukset tuntuvat lähinnä yksilötasolla hankkeen lähiympäristössä. Tuulivoimaloiden ääni ja näkyminen haittaavat lähimpien vapaa-ajan rakennus- 25 ten sekä virkistysalueiden käyttöä. Lisäksi maisemassa näkyvät tuulivoimalat voivat häiritä joitakin näkymäalueella lomailevia, ulkoilevia, matkailevia tai asuvia. Vaikutus kestää koko voimalaitosten käytön ajan. Rakentamistoimet haittaavat jonkin verran lähistön asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen virkistyskäyttöä. Vaihtoehdossa VE0+ melun ja maiseman muutos lisääntyy hieman nykyisestä. Muutos asumisviihtyvyyteen ja virkistyskäyttöön on vähäinen. Vaikutukset asumisviihtyvyyteen ja maisemaan kasvavat vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä. Vaihtoehdossa VE4 vaikutukset ulottuvat laajimmalle alueelle. Vaihtoehto häiritsee Ajoskrunnin, Kuukan ja Laitakarin sekä hieman nykyistä enemmän Ajoksen saaren eteläosien loma-asukkaiden asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajasti näkymäalueella. Hankkeen toteuttamatta jättäminen (VE0) ei vaikuta ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen muuten kuin että sekä pelot haitoista että odotukset myönteisistä vaikutuksista jäävät toteutumatta. Hankkeen toteuttamiskelpoisuus Ympäristö Hankkeen laajimmassa vaihtoehdossa (VE4) on suunnitelmissa rakentaa 69 tuulivoimalaa, joista 67 sijoittuisi merelle. Vaihtoehdossa VE4 sijaitsee taloudellisesti merkittävien kalojen kutualueita sekä pyydyspaikkoja. Pintaalallisesti muuttuvia alueita ei voida kuitenkaan pitää merkittävinä. Vaihtoehdoissa VE0+ sekä VE1 ei käytännössä tapahdu eroa nykytilanteen meriympäristöön. Muutos kasvaa vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä VE1+ - VE4, ollen suurimmillaan vaihtoehdossa VE4. Linnuston kannalta arvioidun hankkeen vaikutukset ovat suurimmat laajimmissa hankevaihtoehdoissa VE 3 ja VE 4, joissa tuulivoimaloita on sijoitettu lintujen kannalta tärkeiden pesimäluotojen läheisyyteen ja voimala-alueet asettuvat laajemmin lintujen käyttämiä päämuuttosuuntia ja muuttoreittejä vasten. Vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä paikallisella tai erityisesti riskilän osalta myös alueellisella tasolla. Populaatiotasolla vaikutukset jäävät oletettavasti melko pieniksi. Vaihtoehdoissa VE 0+, VE 1, VE 1+ ja VE 2 tuulivoimalat sijoittuvat sen sijaan selkeästi etäämmälle 26 alueen pesimälinnuston kannalta merkittävistä kohteista, minkä takia myös pesimälinnustovaikutukset jäävät niiden osalta todennäköisesti pienemmiksi. Voimalat sijoittuvat myös suppeammalle alueelle sekä kapeampaan muodostumaan lintumuuttoon nähden. Millään hankkeen vaihtoehdolla ei tehdyn arvioinnin mukaan ole vaikutusta Perämeren saarten tai Perämeren kansallispuiston Natura-alueilla esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin. Ajoksen ympäristössä pesivien lintudirektiivien liitteen I lajien kannalta hankkeen vaikutukset ovat suurimmat hankkeen laajimmissa vaihtoehdoissa (VE 3 ja VE 4). Näiden lajien pesimäpaikat ovat Ajoksella kuitenkin keskittyneet pääosin Perämeren saarten Naturaalueeseen sisällytettyjen kohteiden (Murhaniemi, Kuukka-Lehtikrunnit, Puidenpuuttuma) ulkopuolelle, kun taas varsinaisilla Natura-alueilla niiden määrät ovat pienempiä. Perämeren kansallispuistoon kohdistuvat maisemavaikutukset ovat laajimmassakin hankevaihtoehdossa (VE4) vähäiset. Vaihtoehtoja VE0+ - VE4 voidaan pitää toteuttamiskelpoisina. Arvioinnin perusteella hanke voidaan kaikkien sähkönsiirtovaihtoehtojen osalta arvioida toteuttamiskelpoisiksi. Vaikutusarviot toivat kuitenkin esiin näkökohtia, jotka on huomioitava sähkönsiirron yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Näitä näkökohtia ovat vaihtoehto VE4, joka on toteuttamiskelpoinen, mikäli Karsikkoniemen ydinvoimalaitos on rakennettu. Vaihtoehdossa VE5 Taivalkoskelle suuntautuvassa vaihtoehdossa linjan sijaintia tulee tarkemmin suunnitella huomioiden uhanalaisten kasvilajien sijainnit. Hanke on kokonaisuudessaan myös ihmisiin kohdistuvien vaikutusten osalta kokonaisuudessaan toteuttamiskelpoinen. Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys Hankkeen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ratkaistaan kaavoitusmenettelyn kautta. Taloudelliset edellytykset Hankkeesta vastaavalla PVO-Innopowerilla on hyvät edellytykset toteuttaa suuri energiainvestointi. Johdanto 27 Ajoksen tuulivoimapuisto Sijanti Hankealue 0 5 10 km Kuva 0‑1. Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen hankealue GT-kartalla. 28 Johdanto PVO-Innopower Oy suunnittelee Kemin kaupungin Ajoksen edustalla sijaitsevan 30 megawatin merituulivoimapuiston laajentamista teholtaan enintään 230 MW suuruiseksi. Tuulivoimapuiston laajennus käsittää enintään 69 uutta 3-5 megawatin tuulivoimalaitosta, joista 67 sijoitetaan Ajoksen lännen ja etelän puoleisille merialueille jo perustettujen tuulivoimaloiden läheisyyteen. Merialueille sijoitettavien tuulivoimalaitosten sijoituspaikat etsitään alle 10 metriä syviltä merialueilta. Lisäksi suunnitellaan kolmen maalla sijaitsevan 0,3 megawatin tuulivoimalaitoksen korvaamista kahdella 3,6 megawatin tai kolmella nykyaikaisella 3,0 megawatin voimalaitoksella. Hankekokonaisuuteen kuuluvat uusien tuulivoimalaitosyksiköiden rakentaminen, niiden käyttämät liitäntävoimajohdot valtakunnan verkkoon sekä tarpeen vaatiessa alueellisen sähköverkon vahvistamisen edellyttämät toimenpiteet, joiden avulla verkon siirtokapasiteetin riittävyys pystytään turvaamaan laajenevan tuulivoimapuiston osalta. PVO-Innopower Oy:n YVA -tarveharkintapyynnön jälkeen Lapin ympäristökeskus (1.1.2010 alkaen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) päätti 18.6.2009, että hanke edellyttää ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttamista YVA-lain edellyttämällä tavalla. YVA-menettelyssä selvitetään laajasti hankkeen ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutuksiin kuuluu luontovaikutusten lisäksi myös mm. vaikutukset alueelliseen ja valtakunnalliseen energian tuotantoon ja siirtoon. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaan YVA-menettelyn tarkoituksena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Arvioinnissa olennaista on avoimuus ja toimiva vuorovaikutus eri tahojen kes- ken. YVA-menettelyssä ei tehdä päätöksiä hankkeen toteuttamisesta. Merituulivoimapuiston laajentaminen edellyttää alueen kaavoittamista. Kaavoista ja niiden laatimisesta päättävät osaltaan Kemin kunta, Lapin liitto sekä Lapin ELY-keskus. Hankkeen toteuttaminen edellyttää lisäksi lupaa maa- ja merialueiden omistajilta. Lopulliset päätökset hankkeen toteuttamisesta tekee hankevastaava PVO-Innopower Oy arviointimenettelyn ja kaavoitusprosessin jälkeen osaltaan niiden antamien tulosten perusteella. Osa hankealueesta sijoittuu Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden läheisyyteen. Arvioinnin tavoitteena onkin suunnitella merituulivoimapuisto siten, että siitä ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia näiden alueiden suojeluarvoille. Tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen on koottu Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset. 29 30 1.Hankkeesta vastaava 31 Pohjolan Voiman sähkön energialähdejakauma 2009 Fossiiliset ja turve 32,3 % Uusiutuvat 18,8 % Kuva 1‑1. Pohjolan Voiman sähköntuotantotavat vuonna 2009. 32 Ydinvoima 48,9 % 1.Hankkeesta vastaava 1.1 Pohjolan Voima Hankkeesta vastaava on Pohjolan Voima Oy (jäljempänä Pohjolan Voima). Pohjolan Voiman tarkoituksena on tuottaa energiaa osakkailleen pitkäjänteisesti, vakaasti ja kustannustehokkaasti. Pohjolan Voiman osakkaina on vientiteollisuusyrityksiä sekä kuntia, kaupunkeja ja niiden omistamia energiayhtiöitä. Perusteollisuuden merkitys Suomen kansantaloudelle on suuri. Luotettava energiansaanti kilpailukykyiseen hintaan on edellytyksenä teollisuuden toiminnalle ja investoinneille. Kotitaloudet saavat Pohjolan Voiman tuottamaa sähköä ja lämpöä kunnallisten energiayhtiöiden kautta. Pohjolan Voima jalostaa sähköä vedestä, uraanista, puusta, turpeesta, hiilestä, kaasusta, tuulesta ja peltobiomassoista. Pohjolan Voima myös kehittää ja ylläpitää alan teknologiaa ja palveluja. Pohjolan Voima toimittaa hankkimansa sähkön ja lämmön osakkailleen omakustannushintaan. Sen tavoitteena on luotettava sähkön ja lämmön tuotanto sekä vakaa energian hinta osakkailleen. Investoimalla uuteen kapasiteettiin ja huolehtimalla voimalaitosten hyvästä käytettävyydestä Pohjolan Voima luo osaltaan edellytykset sille, että sähköä on osakkaiden saatavissa kilpailukykyiseen hintaan erilaisissa kuormitustilanteissa. Pohjolan Voiman tuotantoyhtiöissä on käytössä standardin ISO 14001 mukaiset sertifioidut ympäristöjärjestelmät. Järjestelmiin sisältyvillä ympäristöohjelmilla varmistetaan toiminnan jatkuva parantaminen. Kaikilla Pohjolan Voiman voimalaitoksilla on voimassa olevat ympäristö- ja vesiluvat. Pohjolan Voima on laatinut julkisen ympäristöraportin vuodesta 1994. Vuodesta 2001 alkaen keskeiset ympäristötiedot on julkaistu vuosikertomuksen osana mutta myös yhtiön Internet-sivuilla. Kuva 1‑2. Pohjolan Voiman voimalaitospaikkakunnat. 33 Kuva 1‑4. Suomen tuulivoimakapasiteetti vuonna 2009. 1.2 PVO-Innopower Oy PVO-Innopower Oy on Pohjolan Voiman tytäryhtiö, joka mm. omistaa ja pitää käynnissä tuulivoimalaitoksia. Se on Suomen suurin tuulivoimasähkön tuottaja. Pohjolan Voiman tytäryhtiöiden yhteenlaskettu tuulivoiman tuotantokapasiteetti on 50,3 MW. Se on noin 40 % Suomen tuulivoimakapasiteetista. Tällä hetkellä PVO-Innopowerilla on seuraavat tuulivoimalat: • Oulu 1 x 1 MW, 1 x 3 MW • Oulunsalo 3 x 1 MW, 1 x 1,3 MW, 2 x 3 MW • Kokkola 2 x 1 MW • Kemi, Ajos 10 x 3 MW tuulivoimapuisto • Kristiinankaupunki 3 x 1 MW Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen lisäksi PVO-Innopowerilla on merkittävistä tuulivoimahankkeista valmisteilla lisäksi Kristiinankaupungin edustan merituulivoimapuisto, jonka arvioitu koko on maksimissaan 73 tuulivoimalaitosyksikköä. Lisäksi Pohjolan Voimalla on valmisteilla OulunHaukiputaan edustan tuulivoimapuiston laajennus, joka käsittää enintään 162 tuulivoimalaitosyksikköä. Kuva 1‑3. PVO-Innopowerin tuulivoimalaitospaikkakunnat. 34 2.Hankkeen kuvaus 35 36 2.Hankkeen kuvaus 2.1 Hankkeen tausta 2.1.1 Kokkolan merituulivoimatutkimus Pohjolan Voima toteutti vuosina 1999–2003 Kokkolan merialueella laajan tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää merituulivoiman hyödyntämismahdollisuuksia teollisessa mittakaavassa. Tutkimus sai tukea silloiselta kauppa- ja teollisuusministeriöltä. Tutkimukseen kuuluivat seuraavat osat: • teknistaloudelliset selvitykset • merituulivoiman oikeudelliset edellytykset • kansalaiskyselyt ja tutkimuksen osallistumisjärjestelmä • ympäristövaikutusten arviointimenettely Tutkimuksen tulokset on tallennettu yhtiön Internetsivuille osoitteeseen http://www.pohjolanvoima.fi/fi/ viestinta/julkaisut/ Tutkimuksen tulosten perusteella yhtiö laati vuonna 2004 tuulivoimakriteerit, joiden täytyttyä tuulivoimarakentaminen voi hankealueelle olla teknisesti ja taloudellisesti kannattavaa eli yhtiön kannalta kiinnostavaa. Tuulivoimakriteerit koostuvat teknisistä, taloudellisista, suojelullisista ja ympäristöllisistä näkökohdista sekä yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä. Pohjolan Voiman tuulivoimakriteereistä on laadittu erillinen raportti. 2.1.2 Ajoksen nykyinen merituulivoimapuisto Ajoksen eteläosaan ja sen edustalle on 2000-luvulla rakennettu 30 MW merituulivoimapuisto, joka on käynnistetty täydellä tehollaan vuoden 2009 alussa. Tuulivoimapuisto koostuu tällä hetkellä kymmenestä 3 MW tuulivoimalaitoksesta, jotka on sijoitettu Ajoksella osin maalle ja osin matalille merialueille rantojen tuntumaan. Suunniteltu hanke laajentaa tätä tuulivoimapuistoa kauemmas merelle. Olemassa olevasta tuulivoimainfrastruktuurista johtuen tuulivoi- marakentamisesta ja sen haasteista alueen ominaispiirteiden kannalta on Ajoksen edustalta olemassa jo käytännön kokemusta. Olemassa olevaa tietotaitoa voidaankin suunnitellun hankkeen yhteydessä merkittävällä tavalla hyödyntää tehokkaan suunnitteluratkaisun löytämiseksi ja tuulivoimaloiden ympäristöhaittojen minimoimiseksi. Lisäksi Ajoksen satamassa sekä sitä ympäröivillä teollisuusalueilla sijaitseva toiminnot mahdollistavat tuulivoimaloiden rakentamisessa käytettävien raskaiden komponenttien sekä mm. tuulivoimaloiden huollossa käytettävän kaluston siirtelyn, mikä helpottaa osaltaan tuulivoimapuiston rakentamista ja ylläpitoa. 2.1.3 Energiavarojen riittävyys Energiantuotanto tukeutuu maailmassa vielä valtaosin uusiutumattomien polttoaineisiin, jolla tuotetaan nykyisin yli 80 % koko maailmassa tuotettavasta energiasta (VTT 2009). Fossiilisten energiavarojen väheneminen ovat kuitenkin viime vuosikymmenien aikana vaikeuttaneet osaltaan niiden tuotantoa sekä nostaneet niiden tuotantokustannuksia. Tästä syystä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä onkin pitkällä aikavälillä välttämätöntä jatkuvan ja kohtuuhintaisen energiantuotannon turvaamiseksi. Fossiilisten energiavarojen riittävyyttä on kartoitettu jo vuosikymmeniä tehtyjen arvioiden vaihdellessa suuresti käytettyjen energiavarojen sekä keskikulutusarvioiden mukaan. Energiavarojen riittävyyden osalta heikoin tilanne nähdään nykyisin olevan öljyllä, jonka tunnettujen varantojen on arvioitu ehtyvän jo tulevien vuosikymmenien aikana ja vaikeasti hyödynnettävien varojenkin (mm. öljyliuskeen) parin sadan vuoden sisällä. Öljyvarantojen ehtymisen yhteiskunnallista merkitystä korostavat osaltaan öljyn merkitys voiteluaineiden sekä muoviteollisuuden raaka-aineena, mikä lisää osaltaan tarvetta sen käytön vähentämiselle energiantuotannon polttoaineena. 37 Muista uusiutumattomista energianlähteistä kivihiilen tunnettujen varantojen on arvioitu riittävän nykyisellä kulutuksella pisimpään (noin 200–300 vuodeksi). Kivihiilen käyttöä energiantuotannossa rajoittavat kuitenkin sen synnyttämät ympäristöpäästöt, lähinnä hiili- ja rikkidioksidi, joiden vuoksi sen käyttöä on viime vuosikymmeniä pyritty systemaattisesti vähentämään. Uraanin osalta esitettyihin riittävyysarvioihin vaikuttavat suuresti ydinvoimatuotannossa käytettävä teknologia, jolla kallioperästä louhittavaa uraania hyödynnetään. Perinteiset kevytvesireaktorit tai kiehutusreaktorit kuluttavat uraania yli 100 kertaa enemmän nykyaikaisiin nk. hyötyreaktoreihin nähden. Hyötyreaktorit ovat kuitenkin tällä hetkellä vasta koekäyttöasteella, eikä niitä vielä käytetä laajamittaisessa käytössä. Fossiilisten energiavarojen rajallisuuden vuoksi uusiutuvien energiantuotantomuotojen (mm. aurinko-, tuuli- ja vesivoima sekä biomassan laaja-alainen hyötykäyttö) käytön lisääminen sekä energiankäytön hillitseminen nähdäänkin nykyisin merkittävimpinä tekijöinä maailman nykyisen elintason säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä. Suomen omat fossiiliset energiavarat ovat turvetta lukuun ottamatta vähäiset, minkä takia maan energiatalous tukeutuu nykyisin voimakkaasti tuontienergiaan sekä ulkomailta tuotaviin raaka-aineisiin. Tästä syystä myös energiavarojen ehtymisen ja energian hinnan nousun voidaan arvioida vaikuttavan voimakkaammin maamme energiatalouteen suuriin energiantuottajamaihin verrattuna. Uusiutuvien energiantuotantomuotojen ja niiden lisärakentamisen avulla Suomen riippuvuutta ulkomailta tuotavasta energiasta pystytään osaltaan vähentämään, lisäämään valtiontalouden stabiiliutta sekä ehkäisemään kansainvälisten energiakriisien vaikutuksia Suomen omaan energiantuotantoon. 2.1.4 Ilmastonmuutos Ilmastonmuutoksella viitataan mihin tahansa ilmaston muuttumiseen ajan myötä joko luonnollisten vaihteluiden tai ihmisen toiminnan seurauksena. Nykyisin myös ihmiskunnan toiminta muuttaa planeettamme ilmakehän koostumusta, josta seurauksena on globaali ilmaston lämpeneminen. Ihmistoiminnasta aiheutunut kasvihuonekaasujen määrän lisäys on muuttanut ilmakehän kaasukoostumusta. Kaasukoostumuksen muuttuminen voimistaa kasvihuoneilmiötä eli kaasukoostumuksen muuttumisen seurauksena ilmasto muuttuu. Merkittävin syy kasvihuonekaasujen lisääntymiseen ilmakehässä on ihmisen toiminta. Valtaosa ihmiskunnan tuottamasta Kuva 2‑2. Fossiilisten energiavarojen ja uraanin arvioitu riittävyys nykyisellä kulu‑ tustasolla (Bergman ym. 2006). 38 hiilidioksidista on peräisin fossiilisten polttoaineiden – hiilen, öljyn ja maakaasun – käyttämisestä energiantuotannossa ja liikenteessä. Toinen tärkeä päästölähde on trooppisten metsien hävittäminen. Hakkuut kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä, koska metsiin satojen vuosien aikana varastoitunut hiili vapautuu ilmakehään. Ilmastonsuojelun tavoitteena on rajoittaa ilmastonmuutos ekologisesti ja sosiaalisesti siedettävälle tasolle. Monet ihmisen jo tuottamista kasvihuonekaasuista säilyvät ilmakehässä satoja tai jopa tuhansia vuosia lämmittäen ilmastoa. Leikkaamalla nykyistä päästötasoa ilmastonmuutosta voidaan kuitenkin merkittävästi hidastaa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää merkittäviä muutoksia etenkin teollistuneiden maiden teknologiassa, taloudessa ja yhteiskuntien toimintatavoissa. Ihmistoiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää mm. seuraavin keinoin: • säästämällä energiaa ja tehostamalla energiankäyttöä • siirtämällä energiantuotannon painopistettä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin, jotka eivät aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä tai tuottavat niitä vain vähän suhteessa tuotetun energian määrään • vähentämällä liikennetarvetta esimerkiksi tehokkaalla kaupunkisuunnittelulla • korvaamalla auto- ja lentoliikennettä joukko- ja kevyellä liikenteellä • kompostoimalla maatuvat jätteet Euroopan unionin asettama tavoite, uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattaminen 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, edellyttää ponnisteluja kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä tavoite on läheisessä yhteydessä kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteeseemme. Ellemme merkittävästi lisää uusiutuvan energian osuutta EU:n energiavalikoimassa, on käytännössä mahdotonta saavuttaa myös EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteita. Uusiutuvilla energiamuodoilla voimme korvata fossiilisia polttoaineita, monipuolistaa energialähteitämme ja pienentää hiilidioksidipäästöjämme. 2.1.5 Tuulisuus Suomessa on runsaasti tuuliolosuhteiltaan tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita. Parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita ovat erityisesti meren rannikko, matalat merialueet sekä tunturit. Nykyisin entistä tarkempaa paikkakohtaista tietoa Suomen tuuliolosuhteista on saatavilla Motivan ja Ilmatieteen laitoksen alihankkijoineen toteuttaman Tuuliatlasprojektin valmistumisen myötä. Marraskuussa 2009 julkistettu Suomen Tuuliatlas on tietokonemallinnukseen perustuva tuulisuuskartoitus ja sen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman tarkka kuvaus paikkakohtaisista tuuliolosuhteista, kuten tuulen voimakkuudesta, suunnasta ja turbulenttisuudesta 50 metrin korkeudesta aina 400 metriin saakka vuosi- ja kuukausikohtaisina keskiarvoina. Suomen tuulisuusolosuhteita on tällä hetkellä tuuliatlaksen Internet-käyttöliittymän kautta mahdollista tarkastella tässä vaiheessa tarkkuudeltaan 2,5 x 2,5 kilometrin karttaruuduilla. Tuuliatlaksen mallinnusten perusteella tuulen aritmeettinen keskinopeus (m/s) 100 metrin korkeudessa on Ajoksen edustan merialueilla vuositasolla tarkasteltuna keskimäärin 8 - 9 m/s suuruusluokkaa. Tuulen nopeus kasvaa selkeästi korkeuden kasvaessa ja 200 metrin korkeudessa saavutetaan jo 9 - 10 m/s taso. Ajoksen edustalla vuositasolla saavutetut tuulennopeudet ovat erinomaisia Suomen mittakaavassa tarkasteltuina. Korkeampia tuulennopeuksia saavutetaan Suomen rannikkoalueella ainoastaan lähempänä Merenkurkkua sekä Saaristomerellä Ahvenanmaan eteläpuolella. 2.2 Uusien tuulivoimaloiden rakentaminen Ajoksen merituulivoimapuiston yhteyteen YVA-menettelyssä arvioitavana hankkeena on Ajoksella sijaitsevan 30 megawatin (MW) merituulivoimapuiston laajentaminen enintään 230 MW tehoiseksi uusien tuulivoimalaitosyksiköiden avulla. Uudet tuulivoimalaitokset on suunniteltu sijoitettavaksi Ajoksen lännen ja etelän puoleisille matalille merialueille pääasiassa Kuukanplakin, Hebenmatalan, Inakarin-Kallion, Keminkraaselin-Toukkakrunnin sekä Herkuleenmatalan ympäristöihin. Lisäksi suunnitellaan kolmen Ajoksen saarella sijaitsevan 0,3 megawatin tuulivoimalaitoksen korvaamista kahdella nykyaikaisella 3,6 megawatin tai kolmella 3,0 megawatin voimalaitoksella. Tuulivoimapuiston ohella YVAmenettelyssä tarkastellaan myös tuulivoimaloiden edellyttämää sähkönsiirtoa merialueilta merikaapeleilla ensin rannikolle ja siitä edelleen ilmajohtoa käyttäen valtakunnan verkkoon. 39 2.2.1 Arviointiohjelmassa esitetyt vaihtoehdot • Arviointiohjelmassa esitettiin 0+ ja neljä muuta vaihtoehtoa. Samat vaihtoehdot ovat mukana tässä arviointiselostuksessa, mutta niiden esitystapa on muutettu. Arviointiohjelmassa esitettyjen sijoituspaikkojen nimeämisestä A-F luovuttiin, koska se aiheutti sekaannusta. Arviointiohjelmassa hankealojen pintaalat olivat tämän järjestelmän vuoksi pienempiä, kuin nyt esitetyssä arviointiselostuksessa. Arviointiohjelmassa esitetty sähkönsiirtovaihtoehto 5b on poistettu, koska linja olisi kulkenut tiheään asuttujen alueiden halki. • • 2.2.2 YVA:ssa tarkastellut tuulivoimapuiston vaihtoehdot Tässä YVA:ssa tarkasteltiin seuraavia vaihtoehtoja: • Vaihtoehto 0: Hanketta ei toteuteta. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. • Vaihtoehto 0+: Kolme Ajoksen saarella sijaitsevaa 0,3 MW:n voimalaitosyksikköä korvataan kahdella uudella 3,6 MW:n tai kolmella uudella 3 MW:n voimalaitosyksiköillä. Suunnittelu on edellyttänyt ympäristöselvityksen tekoa. Tämä esitetään erillisselvityksenä, joka on YVA-selostuksen liitteenä. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. • Vaihtoehto 1: Rakennetaan yhteensä noin 9 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 7 merialueelle ja 2 – 3 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa • toimintaansa 10 voimalalla. Suunniteltu alue on hieman maakuntakaavaa suuremmalla alueella. Vaihtoehto 1+: Rakennetaan yhteensä noin 22 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 20 merialueelle ja 2 – 3 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. Suunniteltu alue on suurelta osin maakuntakaavan ulkopuolella. Vaihtoehto 2: Rakennetaan yhteensä noin 38 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 36 merialueelle ja 2 – 3 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. Suunniteltu alue on maakuntakaavan ulkopuolella. Vaihtoehto 3: Rakennetaan yhteensä noin 53 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 51 merialueelle ja 2 – 3 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. Suunniteltu alue on maakuntakaavan ulkopuolella. Vaihtoehto 4: Rakennetaan yhteensä noin 69 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 67 merialueelle ja 2 – 3 maalle vaihtoehdon 0+ mukaisesti. Nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa 10 voimalalla. Suunniteltu alue on maakuntakaavan ulkopuolella. 2.2.3 YVA:ssa tarkastellut sähkönsiirron vaihtoehdot Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin seuraavia sähkönsiirron vaihtoehtoja. Sähkönsiirron reittivaihtoehdot on esitetty kuvassa (Kuva 2‑10). Merituulivoimapuiston vaihtoehdoissa 0+, 1 ja 1+ uu- Taulukko 2‑1. Hankkeen vaihtoehdot. Vaihtoehdot VE0+ - VE4 eivät huomioi nykyistä tuulivoimapuistoa vaihtoehtoa VE0. 40 VE0 VE 0+ VE1 VE1+ VE 2 VE 3 VE 4 Yksikkökoko MW 3 3 - 3,6 3-5 3-5 3-5 3-5 3-5 Lukumäärä 10 2−3 9 22 38 53 69 Pinta-ala km2 3,5 - 12,2 19,8 31,4 53,5 65 Teho MW 30 6−10,8 27−45 66−110 114−190 159−265 207−345 Sähkön tuotanto GWh / vuosi 75 15−27 70−110 170−280 290−480 400−660 520−860 Kuva 2‑3. Arvioitu merituulivoimapuiston vaihtoehto 0. Kuva 2‑4. Arvioitu merituulivoimapuiston vaihtoehto 0+ 41 Kuva 2‑5. Arvioitu merituulivoimapuiston vaihtoehto 1. Kuva 2‑6. Arvioitu merituulivoimapuiston vaihtoehto 1+. 42 Kuva 2‑7. Arvioitu merituulivoimapuiston vaihtoehto 2. Kuva 2‑8. Arvioitu merituulivoimapuiston vaihtoehto 3. 43 Kuva 2‑9. Arvioitu merituulivoimapuiston vaihtoehto 4. Ajoksen tuulivoimapuisto Sähkönsiirto ©Logica / Maanmittauslaitos 3/MML/09 " / Taivalkoski VE 5 Taivalkoski itä " / Sellee " / VE 3 Sellee Kittilänjärvi VE 1 " / Veitsiluoto Ajos VE 2 Veitsiluotoon " / " / Karsikko VE 4 Tuulivoimala-alue " / Sähköasema Vaihtoehtoinen sähkönsiirtoreitti VE 1 0 Kuva 2‑10. Arvioidut sähkönsiirron vaihtoehdot. 44 5 10 km VE 2 VE 3 - 5 sien voimaloiden tuottama teho ei vaadi olemassa olevan 110 kV voimalinjan vahvistamista. Rakennetaan merikaapeli Ajoksen saaren rantaan, nykyiselle sähköasemalle, josta sähkö johdetaan nykyisen 110 kV sähköjohdon kautta valtakunnan verkkoon (sähkönsiirron vaihtoehto 0+). Merituulivoimapuiston vaihtoehdoissa 2, 3 ja 4 tarkasteltiin seuraavia alustavia sähkönsiirtoreittejä: • Sähkönsiirron vaihtoehto 1: Liityntä valtakunnan 110 kV sähköverkkoon. Rakennetaan merikaapeli Ajoksen sähköasemalle. Samaan johtokäytävään nykyisten 110 kV voimajohtojen kanssa lisätään uusi 110 kV voimajohto Ajoksen sähköasemalta Kittilänjärvelle. • Sähkönsiirron vaihtoehto 2: Liityntä Veitsiluodon tehtaan sähköasemalle. Rakennetaan merikaapeli Ajoksen sähköasemalle. Samaan johtokäytävään nykyisten 110 kV voimajohtojen kanssa, rakennetaan uusi 110 kV voimajohto Ajoksen sähköasemalta Veitsiluodon sähköasemalle. • Sähkönsiirron vaihtoehto 3: Liityntä Selleen sähköasemalle. Rakennetaan merikaapeli Tornion Selleen sähköasemalle. • Sähkönsiirron vaihtoehto 4: Liityntä Simon Karsikkoniemen ydinvoimalan sähköasemalle. Rakennetaan merikaapeli Karsikkoniemen sähköasemalle. • Sähkönsiirron vaihtoehto 5: Liityntä Keminmaan Taivalkosken sähköasemalle Kemijoen itäpuolelta. Rakennetaan merikaapeli Ajoksen sähköasemalle. Ajoksen sähköasemalta Kittilänjärvelle lisätään nykyiseen johtokäytävään uusi 110 kV voimajohto. Kittilänjärveltä Taivalkosken sähköasemalle rakennetaan uusi 110 kV voimajohto Kemijoen itäpuolelle. Merelle sijoitettavan sähköaseman paikka varmentuu lupavaiheessa. Asema perustetaan samanlaiselle perustukselle kuin tuulivoimalatkin. 2.2.4 Karsitut vaihtoehdot Hankkeen alustavissa suunnitelmissa etsittiin sijoitusalueita Pohjolan Voiman tuulivoimakriteerien perusteella. Tärkeimpiä kriteereitä olivat huoltosataman sijainti korkeintaan 20 km:n etäisyydellä, merialueen syvyys 3 – 10 metriä sekä 500 metrin vähimmäisetäisyys häiriintyvistä kohteista (asutus, maisema, melu, suojelualueet). Karsittuina vaihtoehtoina voidaan siten pitää niitä merialueita, joilla em. kriteerit eivät täyty. Muutoksia tehtiin Inakarin loma-asutuksen läheisyydessä, jossa melu- ja maisemavaikutukset olisivat olleet liian suuret. Tuulivoimaloiden sijoitteluita ja yhteislukumääriä on YVA-menettelyn aikana hieman muutettu, mikäli ne eivät ole täyttäneet edellä mainittuja kriteereitä. Näitä välivaihtoehtoja ei ole tässä selostuksessa erikseen tarkasteltu, vaan esitetyt hankevaihtoehdot, jotka ovat muodostettu huomioiden eri vaikutusten ehkäisemiseksi tehtyjä muutoksia ja siten muodostamalla parhaaksi katsottu suunnitelma merituulivoimapuiston toteuttamiseksi. Sähkönsiirron osalta tarkasteltiin reittejä lähimmille sähköasemille, joille merituulivoimapuiston laajennus voitaisiin liittää. Näistä on neuvoteltu yhdessä sähköverkkoyhtiö Fingridin kanssa. Sähkönsiirron reittivaihtoehdoissa on pyritty mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään olemassa olevia voimajohtolinjoja. Perustelut sähkönsiirtoreittien muutoksille on esitetty kappaleessa 2.2.1. 2.3 Tuulivoimalan rakenne 2.3.1 Tuulivoimalaitosten sijainti ja rakenne Kukin tuulivoimalaitosyksikkö koostuu noin 100 metriä korkeasta tornista ja kolmilapaisesta roottorista, jonka halkaisija on noin 100− 125 metriä. Lisäksi jokaiselle tuulivoimalaitosyksikölle on rakennettava perustukset merialueen pohjaan. Tuulivoimalat pyritään sijoittelemaan hankealueelle mahdollisimman tehokkaalla tavalla siten, että niillä pystytään tuottamaan sähköä mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Lisäksi voimaloiden sijoittelussa huomioidaan hankealueen omat erityispiirteet, jotta tuulivoimapuiston mahdolliset ympäristövaikutukset pystyään mahdollisimman tehokkaalla tavalla ehkäisemään. Puistohävikin ehkäisemiseksi voimaloiden väliseksi etäisyydeksi on todettu riittävän 500 metriä, kun käytetään 3 MW yksikkökokoa, jossa tuulivoimalan lapojen halkaisija on 100 metriä. Isommalla 5 MW yksikkökoolla (lapojen halkaisija noin 125 metriä) tuulivoimaloiden etäisyyden on oltava 600-1 000 metriä. Alustavat tuulisuuslaskelmat nykyisistä sijoitusvaihtoehdoista osoittavat, että puistohävikki jää varsin pieneksi. 10 MW voimalaitoksia ei vielä ole tuotannossa. Niiden roottorien halkaisija tulee olemaan noin 160 m ja tornin korkeus merellä noin 130 m. 45 Kuva 2‑11. Merelle perustettava sähköasema. Kuva Lillgrundin merituulivoimapuistosta Ruotsista. 60 Näsinneula 168 m 5 MV tuulivoimala 120 m 120 VikingLine Cinderella 0 Nautor Svan 45 m 600 m Kuva 2‑12. Havainnekuva merituulivoimalaitoksen mittasuhteista. 46 gsm-masto 130 m Voimalaitosyksiköiden lukumäärästä ja tehosta riippuen Ajoksen edustan merituulivoimapuiston yhteenlaskettu teho voi nousta 230 MW:iin. Sijoittelun periaatteena on ollut, että teknistaloudellisten selvitysten perusteella maksimi perustussyvyys on noin 7–10 metriä. Voimaloiden rakennusvaiheessa sijoituspaikoille tarvitaan lisäksi pääsy vähintään 5 metriä syvää väylää pitkin. Ruoppaustarpeet pyritään pitämään mahdollisimman vähäisinä. 2.3.2 Torni Käytössä olevia tornien rakenneratkaisuja ovat terästai betonirakenteinen putkimalli, ristikkorakenteinen terästorni sekä teräsrakenteisen putkimalli, jonka jalusta on teräsbetonirakenteinen. Merellä käyttökelpoisia vaihtoehtoja ovat lähinnä putkimalliset tornit. Sen sijan ristikkorakenteisia torneja ei merialueilla tulla käyttämään. 2.3.3 Roottori Roottori koostuu lavoista, navasta, mahdollisista lapojen jatkopaloista ja siivenpääjarruista. Suurin osa tuulivoimaloiden lavoista valmistetaan lasikuidusta. Liimaaineena käytetään joko polyesteri- tai epoksihartsia. Muita lavan valmistuksessa käytettyjä materiaaleja ovat puu ja metallit. Tuulivoimalan lavat voivat olla kiinteäkulmaisia tai lapakulmaa voidaan säätää. Yleensä säätö tapahtuu hydrauliikkajärjestelmällä. Lapoja säätämällä voidaan vaikuttaa tuulen aikaansaamaan momenttiin. Tuulivoimalat voidaan luokitella lapojen säätötavan perusteella sakkaussäätöisiin, lapakulmasäätöisiin ja aktiivisakkaussäätöisiin. Voimalan lavat pyörivät kiinteällä nopeudella tai niiden nopeutta voidaan tuuliolosuhteista riippuen säätää. Generaattorityypistä, kytkentätavasta ja lapojen säädöstä riippuu, onko voimala tyypiltään vakionopeuksinen vai voidaanko sen kierrosnopeutta säädellä mm. tuulen nopeuden mukaan. 2.3.4 Konehuone Konehuoneessa sijaitsevat generaattori ja vaihteisto sekä säätö- ja ohjausjärjestelmä, jarrut, hydrauliikka, jäähdytysyksikkö, kääntöjärjestelmä sekä tuulen nopeuden ja suunnan mittaus. Ylhäällä tornissa tapahtuvia korjaus- ja huoltotöitä varten konehuoneessa on Kuva 2‑13. 3MW ja 5MW tuulivoimalaitosten periaatepiirros. tikkaat ja hissi. Muuntaja voidaan sijoittaa tornin sisälle. Yleisin generaattorityyppi tuulivoimaloissa on kolmivaiheinen epätahtigeneraattori. Suuritehoisissa voimaloissa voidaan käyttää myös tahtigeneraattoreita. Roottorin pysäyttämiseen ja pysähdyksissä pitämistä varten asennetaan jarrut. Voimalan kääntöjärjestelmä kääntää roottoria tarvittaessa tuulen suunnan muuttuessa. Tuulivoimaloissa käytetään mikroprosessoriohjattua valvonta- ja mittausjärjestelmää. Turbiinikohtainen prosessori lähettää tietoja voimalan toiminnasta keskustietokoneelle, joka huolehtii tietojen tallennuksesta ja tarkkailusta. Automaattinen hälytysjärjestelmä tekee ilmoituksen poikkeavasta toiminnasta operaattorille. Valvottavia asioita ovat mm. tuulen nopeus ja suunta, generaattorin ulosmenon kytkentä verkkoon, lapakulma, konehuoneen asento, tuuliturbiinin normaali- ja hätäalasajo sekä häiriötilanteet. 47 Kuva 2‑14. Esimerkkikuva tuulivoimalan päivämerkinnöistä. 2.3.5 Tuulivoimaloiden valaistus ja merkinnät Tuulivoimalat on varustettava lentoestemerkinnöin Ilmailulaitoksen määräysten mukaisesti. Jokaisesta toteutettavasta tuulivoimalaitoksesta on pyydettävän Ilmailulaitoksen lausunto. Lausunnossaan Ilmailulaitos ottaa kantaa lentoturvallisuuteen sekä tuulivoimalalle määrättäviin merkintävaatimuksiin. Merkintävaatimuksiin vaikuttavat tapauskohtaisesti mm. lentoaseman ja lentoreitin läheisyys sekä tuulivoimaloiden ominaisuudet. Merkintävaatimuksissa käsitellään kohteen merkitsemistä yö- ja/tai päivämerkinnällä. Yömerkinnät ovat lentoestevaloja ja päivämerkinnät voimaloihin maalattavia värillisiä merkintöjä. Merkintävaatimusten tapauskohtaisuudesta ja ennakkotapausten vähäisestä määrästä johtuen varmoja tietoja tuulivoimaloiden lopullisesta ulkonäöstä ei voida tässä vaiheessa esittää. Yleistäen voidaan kuitenkin todeta, että sekä 3 MW ja 5 MW voimalaitoksilla tullaan edellyttämään jonkinlaista yövalaistusta (lentoestevalot). Päivämerkintöjä ei välttämättä edellytetä 3 MW voimalaitoksissa. 48 Maisemalliselta kannalta lentoestemerkinnät saatetaan kokea ympäristölle epämieluisina tai häiritsevinä tekijöinä. Alla on kuvailtu tarkemmin erilaisia lentoestevalotyyppejä. Lentoestevalot Lentoestevaloja on pien-, keski- ja suurtehoisia. Lisäksi jokaisesta teholuokasta löytyy useita eri tyyppejä (A, B ja C-tyypin valot). Eri valotyyppien välillä on eroja mm. valon voimakkuudessa, välähdysfrekvenssissä sekä valon värissä. Eri valotyypeissä välähdysfrekvenssin taajuus vaihtelee ja joissakin valotyypeissä käytetään jatkuvaa valoa. Tuulivoimaloiden lentoestevaloissa käytettävät värit ovat punainen ja/tai valkoinen. Suurtehoiset valot ovat tarkoitettu sekä päivä- että yökäyttöön. Esimerkkinä 3 MW merituulivoimapuiston voimaloille vaadituista merkinnöistä toimii Kemin Ajoksessa toimiva tuulivoimapuisto. Tällä alueella tuulivoimaloille on edellytetty tornien huippuun keskitehoisia B-tyypin lentoestevaloja. Nämä ovat väriltään punai- sia valoja, joiden välähdysfrekvenssi on 20–60 kertaa minuutissa. Tornien puoliväliin tulee lisäksi pienitehoiset B-tyypin valot, jotka ovat väriltään punaisia ja niiden valosignaali on jatkuva. Voimalat on lisäksi varustettava valonheittimillä, jotka osoittavat roottorin ulottuvuuden lavan ollessa yläasennossa. Päivämerkinnät Ajoksen 3 MW voimalat tulee varustaa päivämerkinnöin. Päivämerkinnöin varustettavat lentoesteet on maalattava tietyn värisiksi. Tuulivoimaloissa käytettävät päivämerkinnät ovat tyypillisesti voimalarakenteisiin maalattavia leveitä punaisia raitoja. Päivämerkintävaatimukset voidaan osoittaa koskien sekä tuulivoimalan tornia että sen lapoja. Merellä tuulivoimalaitosalueen laivaväylien varrella olevat kulmatornit maalataan alaosistaan liikenneviraston ohjeiden mukaisesti. 2.4 Tuulivoimalaitoksen rakentaminen 2.4.1 Tuulivoimalaitosten rakenne Kukin tuulivoimalaitosyksikkö koostuu noin 80–120 metriä korkeasta tornista, sen huipulle sijoittuvasta turbiinihuoneesta ja kolmilapaisesta roottorista, jonka halkaisija on noin 100–125 metriä. Lisäksi jokaiseen tuulivoimalaitosyksikköön on rakennettava perustus merialueen pohjaan. Tuulivoimalaitosten rakentamisen yhteydessä sijoitetaan meren pohjaan kaapelit sähkönsiirtoa varten. 2.4.2 Vaihtoehtoiset perustamistavat Tuulivoimalan perustustapa voi merellä olla kasuuniperustus tai ns. monopile -perustus. Muu mahdollinen perustustapa Ajoksen edustalla voi olla keinosaari. Tripodia perustustapana ja sen käyttöä jääolosuhteissa ei ole tutkittu käytännön kokein toisin kuin monopileä (PVO Innopower Oy:n koeperustus Ajoksessa) tai kasuunia (Hyötytuuli Oy:n koeperustus Porissa), jotka ovat alustavissa selvityksissä todettu toteuttamiskelpoisuudeltaan paremmiksi vaihtoehdoiksi. Perustuksiin kohdistuvia jääkuormia ja ahtojäiden vaikutuksia on tarpeen selvittää tarkemmin lopullisten perustusratkaisujen valitsemiseksi. Perustaminen edellyttää myös tarvittaessa ruoppausta ja massojen siirtoa. Perustustavan valintaan vaikuttavat keskeisesti merenpohjan rakenne ja sen geotekniset ominaisuu- det. Päätös perustustavasta tehdään yksityiskohtaisten geoteknisten selvitysten jälkeen. Monopile- eli paaluperustus Paaluperustuksella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan teräspaalun junttausta maahan. Sen päälle voidaan asentaa tuulivoimalan torni ja generaattori. Junttaus sopii kuitenkin vain maalajeille, joissa ei ole lainkaan tai vain muutamia lohkareita. Tiiviimpään ja kovempaan maaperään tai kallioon joudutaan tekemään kalliokaivo, joka edellyttää että peruskallion päällä on enintään 10 metriä pehmeitä maalajeja. Kalliokaivo saadaan aikaan vedenalaisilla räjäytyksillä ja louhintajäte on kaivettava pois. Kun paalu on saatu kuoppaan, kalliokaivo täytetään betonilla. Paalu voidaan uittaa tai tuoda paikalleen proomulla tms. Yleensä paalun halkaisija on 3–4,5 metriä ja se painaa 100–400 tonnia turbiinin koosta ja suunnitteluperiaatteista riippuen. Paaluperustus vie huomattavasti pienemmän pinta-alan kuin kasuuni, vaatii usein vähemmän pohjatöitä ja siksi on myös nopeampi sekä halvempi pystyttää. Perustus upotetaan merenpohjaan ja upotuskohdan veden maksimisyvyytenä pidetään 25 metriä. Paalu on suojattava asennuksen jälkeen kulutukselta. Paaluperustuksen periaatekuva on esitetty kuvassa (Kuva 2‑15). Kasuuniperustus Kasuuniperustuksella tarkoitetaan etukäteen telakalla tehtyä laatikkomaista perinteistä vesirakennuksen perustusta, joka pystyy massavoimillaan pitämään voimalan pystyssä ja samalla estämään sen vaakasuuntaisen liikkeen. Tällainen perustus vaatii etukäteen pohjatöitä, jotka käsittävät pehmeiden pintakerrosten poiston ruoppaamalla, pohjan tasauksen sekä suodatinkankaan ja murskekerroksen lisäyksen. Tämän jälkeen kasuuni voidaan uittaa paikoilleen ja upottaa painottamalla sijoituskohdan noin 6–10 metrin syvyyteen. Lopuksi kasuuni täytetään vedellä, pohjan tasauksessa muodostuvilla maamassoilla tai muualta tuotavalta kiviaineksella ja suoritetaan ulkopuolinen eroosiosuojaus louheella. Kasuuniperustuksen rakentaminen vaatii noin 3 000 m2 pinta-alan. Yleensä kasuunin halkaisija on noin 25 metriä, jonka lisäksi sen ympärille joudutaan rakentamaan kivimurskeesta eroosiosuojaus. Kokonaisuudessaan rakenteen halkaisija on noin 60 metriä. Periaatekuva kasuuniperustuksesta on esitetty kuvassa (Kuva 2‑16). 49 Kuva 2‑15. Periaatekuva tuulivoimalan monopile- perustuksesta. Kuva 2‑16. Periaatekuva tuulivoimalan kasuuniperustuksesta. 50 Kuva 2‑17. Voimalaitostornin pystytystyö käynnissä Ajoksen koeperustushankkeessa kesällä 2009. Kuva: Kai Tirkkonen Keinosaari Keinosaaren rakentaminen kiviaineksesta tulee perustamisvaihtoehtona kysymykseen lähinnä yksittäisissä tapauksissa. 2.4.3 Ajoksen merituulivoimalan koeperustushanke Kesällä 2009 Pohjolan Voima toteutti yhdessä muiden tuulivoimaa suunnittelevien energiayhtiöiden kanssa koeperustuksen rakentamisen Kemin Ajoksen edustalle. Koeperustusratkaisu on tyypiltään monopile-perustus. Sijoituspaikaksi valittiin paikka, jossa kallio ulottuu lähelle merenpohjaa (kallio on sijoitusalueella 6−8 m syvyydessä pinnasta). Kalliopohjan päältä poistettiin pohjamateriaalia kauharuoppaamalla. Ruopattu pohjamateriaali levitettiin perustuspaikan välittömään läheisyyteen. Tämän jälkeen perustussylinterille louhittiin 8 m syvä kuoppa, johon perustussylinteri valettiin vedenalaisella valulla. Kuopasta poistettu kiviaines levitettiin lopuksi perustussylinerin ympärille lä- hes alkuperäiseen pohjatasoon aaltojen ja veden liikkeitä vastaan eroosiosuojaksi. Perustussylinterin päälle asennettiin täysikokoinen voimalan torni ja konehuonetta ja roottoria painoltaan vastaava betonimassa. Koerakenteeseen on kiinnitetty mittalaitteet, joiden avulla seurataan mm. eri sääolosuhteiden vaikutusta rakenteisiin. Rakentamisen yhteydessä on saatu myös arvokasta tietoa perustusten rakentamisen ympäristövaikutuksista. Mm. silmin havaittavan samentuman havaittiin rajautuvan perustusalueen lähiympäristöön ja kestävän korkeintaan muutamia päiviä. 2.4.4 läjitys Massojen ruoppaus, siirtäminen ja Hanke pyritään toteuttamaan siten, että ruoppauksia tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Voimaloiden perustusten kohdalla voidaan kuitenkin joutua tekemään merenpohjan tasausta, jolloin voi syntyä myös ruopattavia ja läjitettäviä massoja. Ruoppausten tarve on riippuvainen voimaloiden lopullisesta lukumäärästä, sijoi- 51 tuspaikasta ja perustustyypistä. Teoreettisesti voidaan laskea, että mikäli hanke toteutettaisiin laajimmillaan (n. 67 voimalaa) ja jokaisen voimalaitoksen kohdalta pitäisi ruopata pintakerroksia 1 m syvyisesti kasuunin vaatimalta pinta-alalta (n. 3 000 m2), syntyisi ruoppausmassoja yhteensä n. 201 000 m3. Hankealueen merenpohja koostuu kuitenkin valtaosaltaan hiekasta, sorasta ja kivistä, joita on todennäköisesti mahdollista käyttää hyväksi kasuunien täytössä. Tällöin ruopattavan aineksen läjitystarve jää todennäköisesti pieneksi. Samoin sora- ja hiekkapohja tarkoittaa todennäköisesti myös sitä, että rakennuspaikoilta poistettavan pintakerroksen määrä jää esitettyä vähäisemmäksi, koska rakennuspaikoilla ei esiinny pehmeitä sedimenttejä. Mikäli hanke toteutetaan monopile perustuksilla, jää ruoppaustarve todennäköisesti erittäin vähäiseksi. Hanke pyritään toteuttamaan siten, että tuulivoimalan asennusalukselle ei tarvitse ruopata väylää rakennuspaikalle. Sähkönsiirtoreitillä tarvitaan ruoppauksia ainakin matalilla alueilla sekä laivaväylien alituskohdissa, joissa merikaapelit upotetaan merenpohjaan. Kaivutarve määräytyy kaapelireittien tarkemman sijainnin perusteella. Merikaapeleille kaivettava oja pyritään täyttämään mahdollisuuksien mukaan kaivussa syntyneillä massoilla, joten oletuksena on, että kaapeleiden upotuksesta ei synny suuria määriä läjitettäviä massoja. Mikäli hankkeen aikana tarvitaan ruoppausmassojen läjityksiä, etsitään ruoppausmassoille soveltuva meriläjitysalue mahdollisimman läheltä hankealuetta. Läjitettävien massojen lopullisesta määrästä riippuen voidaan mahdollisesti käyttää esim. laivaväylien huoltoruoppauksissa käytettyjä läjitysalueita. Lopullisesti ruoppaus- ja läjitystarve sekä läjityspaikat ratkaistaan lupahakemusvaiheessa. Kaikki rakennustyöt suoritetaan avovesiaikana ja pyritään ajoittamaan luonnonympäristön kannalta haitattomimpaan aikaan eli loppukesään tai alkusyksyyn. 2.5 Sähkönsiirto 2.5.1 Sähkönsiirto merialueella, merikaapelit Merialueelle rakennettavat tuulivoimalat yhdistetään toisiinsa merenpohjaan sijoitettavilla keskijännitekaapeleilla (jännitetaso 20–45 kV), joiden tuoma sähkö nostetaan merialueelle sijoitettavalla sähköasemalla korkeampaan jännitetasoon (100–150 kV) ja johdetaan edelleen suurjännitekaapelia käyttäen mantereel- 52 le. Kaapeleiden rakentamisvaihtoehtoina ovat kaapelinjohdon upottaminen pohjaan betonipainojen avulla tai sen sijoittaminen merenpohjaan sitä varten kaivettuun, noin 0,5−1 metrin syvyiseen kaivanto-ojaan, joka peitetään edelleen kaivumassalla. Lisäksi rakentamistavan valintaan vaikuttavat kaapeleiden edellyttämä suojaus mm. jäiden ja aaltojen kuluttavalta vaikutukselta, joka voi erityisesti hankealueen kaltaisella matalalla merialueella muodostaa huomattavan riskin kaapeleiden toiminnan kannalta. Pääasiassa suojausmenetelminä käytetään kaapeleiden kaivamista merenpohjaan tai merenpohjaan sijoitettavien linjojen peittämistä maa-ainekerroksella. Merikaapeleiden rakentamistapa valitaan kaapelilinjausten tarkentuessa merenpohjan ominaisuuksien ja veden syvyyden perusteella. Erityisesti suurjännitekaapeleiden sijoittamisessa tullaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään rannikkoalueen syvännekohtia, joissa ne ovat suojaisessa sekä ahtojäiltä että merenkulkuliikenteeltä. Erityistä tarkkuutta kaapelien sijoittamisessa tullaan noudattamaan alueilla, joilla kaapelit kulkevat meri- ja laivaväylien suuntaisesti. Väylien läheisyydessä kaapeleille tullaan jättämään riittävät turvavälit, jotta niiden aiheuttamat riskit vene- ja laivaliikenteelle pystytään minimoimaan. Meriväylien alitus toteutetaan siten, että kaapelit sijoitetaan väylän määritellyn varaveden alapuolelle. Kaapeleiden sijoittamisesta merialueelle tullaan YVA-menettelyn aikana hankkimaan erillinen lausunto Merenkulkulaitokselta. 2.5.2 Sähkönsiirto maa-alueella Tarkastellut reittivaihtoehdot on esitetty edellä (Kuva 2‑10). Sähkönsiirto maa-alueilla tapahtuu joko ilmajohtoja pitkin tai maakaapelilla. Ajokselle on 30 MW:n merituulivoimapuiston rakentamisen yhteydessä rakennettu 110 kV:n sähkölinja Kemin kaupungin kaakkoispuolelta Kittilänjärveltä Ajoksen etelärantaan rakennetulle muuntoasemalle. Olemassa olevaa sähköverkkoa ja sähköasemaa tullaan hyödyntämään uusien tuulivoimaloiden kytkemisessä sähköverkkoon. Kaikkien hankevaihtoehtojen sähkönsiirto Ajoksen saarella voidaan toteuttaa nykyistä 110 kV sähkönlinjaa hyödyntäen. Vaihtoehdot 0+, 1 ja 1+ eivät edellytä nykyisen 110 kV voimalinjan vahvistamista, eikä voimajohtopylväiden korottamiselle ole tarvetta. Vaihtoehdot 2, 3 ja 4 voidaan toteuttaa sijoittamalla olemassa olevaan johtokatuun uusia johtoja ja vahvistamalla nykyisiä. Näissä vaihtoehdoissa yhtä olemassa olevaa vesialueella sijaitsevaa kulmapylvästä tullaan mahdollisesti korottamaan. Maisemallisesti muutos on erittäin vähäinen. Kittilänjärven sähköasemalta Taivalkosken sähköasemalle tarvitaan uusi johtokatu. Uudelle 110 kV voimajohdolle tarvitaan kasvillisuudesta raivattavaa johtoaukeaa 26 metriä. Lisäksi tarvitaan puustoltaan matalana pidettävää reunavyöhykettä 2 x 10 metriä. Voimajohdon kokonaistilantarve on tällöin 46 metriä. Voimajohtorakentamisessa käytetään perinteistä harustettua pylvästä. Pylväsvälit ovat noin 250–300 metriä. Perämeren alueella on suunnitteilla suuria voimalaitoshankkeita, joiden mahdollinen toteuttaminen tulee edellyttämään kantaverkon vahvistamista. Muun muassa Perämerellä tapahtuvien suurten merituulivoimapuistohankkeiden sähkönsiirtoa tulee tarkastella kokonaisuutena. Tällöin on mahdollista, että kantaverkkoa joudutaan vahvistamaan ja tarvitaan uusi sähköasema. Nämä ratkaisut edellyttävät omaa erillistä ympäristövaikutusten arviointia. 2.6 Suunnittelutilanne ja toteutusaikataulu Hankkeen suunnittelutilanne ja tuleva aikataulu on seuraava: • Tuulivoimapuiston laajentamista koskeva YVA käynnistyi loppukesän 2009 aikana ja valmistuu syksyllä 2010. • Tuulivoimapuiston laajentamiselle haetaan rakennuslupa ja vesilain mukainen lupa, jotka on tarkoitus saada v. 2010 – 2011. • Rakentamisvaihe voi alkaa aikaisintaan v. 2012 2013 • Kaavoituksen toteuttaminen vaikuttaa aikatauluun. Ajoksen edustan merituulivoimapuiston laajentamista koskeva ympäristövaikutusten arviointi on tarkoitus saattaa päätökseen syksyllä 2010. Lopulliset päätökset hankkeen toteuttamisesta tekee hankevastaava PVO-Innopower Oy arviointimenettelyn ja kaavoitusprosessin jälkeen osaltaan niiden antamien tulosten perusteella. Alustavien suunnitelmien mukaan ensimmäisten uusien tuulivoimalaitosten rakentaminen voisi alkaa aikaisintaan 2012 tai 2013. Koko hankkeen toteuttaminen tulee kestämään useita vuosia. Yhden kesäkauden aikana ehditään asentaa paikoilleen noin 15–25 tuulivoimalaitosyksikköä. Kuva 2‑19. Esimerkki johtokadusta 2.7 Hankkeen alueellinen ja valtakunnallinen merkitys, liittyminen ohjelmiin Merituulivoimapuiston toteuttaminen liittyy seuraaviin muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin: • EU:n ilmasto- ja energiapaketti • Kansallinen energia- ja ilmastostrategia • Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet • Energiapoliittiset ohjelmat • Lapin maakuntaohjelma 2007-2010 • Lapin maakuntaohjelma 2007–2010, maakuntasuunnitelma 2020 ja Lapin maakuntasuunnitelma 2030 (Lapin liitto) • Lapin energiastrategia (Lapin liitto) EU:n ilmasto- ja energiapaketti EU on sopinut yhteisestä, kaikkia jäsenmaita koskevasta tavoitteesta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta. Tuulivoiman rakentamisella voidaan edesauttaa EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden toteutumista. 53 Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Lapin maakuntaohjelma 2007 - 2010 Vuoden 2008 kansallisessa energia ja ilmastostrategiassa esitetään ehdotukset keskeisimmiksi toimenpiteiksi, joilla EU:n tavoitteet uusiutuvan energian edistämiseksi, energiankäytön tehostamiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi voidaan saavuttaa. Tuulivoiman osalta tavoitteena on nostaa asennettu kokonaisteho nykyisestä 144 MW noin 2000 MW vuoteen 2020 mennessä, jolloin vuotuinen sähkön tuotanto tuulivoimalla olisi noin 6 TWh. Nyt tarkasteltava hanke edesauttaisi kansallisen energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden toteutumista. Lapin maakuntaohjelmassa 2007–2010 maakuntaliitto on linjannut maakunnan toiminnan yhdeksi tavoitteeksi alueen omien, uusiutuvien luonnonvarojen käytön lisäämisen osana maakunnallisesti energiantuotantoa. Tässä yhteydessä maakuntaohjelmassa on erityisesti nostettu esille vesi-, bio- ja tuulivoima. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna hanke on alueellisesti merkittävä, koska hankkeen avulla pystytään tuottamaan energiaa kestävällä tavalla alueen omia resursseja hyödyntäen. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa esitetään mm. että turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Energiapoliittiset ohjelmat Useiden puolueiden energiapoliittisissa ohjelmissa on esitetty että uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä ja tuulivoiman lisärakentamista tuettava. Kuva 2‑22.Tuulivoimatuotannon tilanne Euroopassa 2008. 54 Lapin maakuntasuunnitelma 2020 ja Lapin maakuntasuunnitelma 2030 Maakunnan liitolla on vastuu maakunnan suunnittelusta ja kehittämisestä alueiden kehittämislain sekä maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Maakuntasuunnitelma on kuvaus Lapin yhteisestä, toivotusta kehityssuunnasta, johon maakunnan toimijat määrätietoisesti pyrkivät. Linjaukset ohjaavat edelleen kehittämisrahoituksen suuntaamista ja edunvalvontaa sekä maakuntakaavoitusta, joka ohjaa kuntakaavoitusta ja muuta alueiden käytön suunnittelua. Maakuntasuunnitelma 2030 linjaa Lapin kehittämisen pitkän aikavälin tavoitteet ja strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuva 2‑23. Uusiutuvien energian tuotantomuotojen etenemissuunnitelma Euroopassa. Lapin energiastrategia Energiastrategian laatimisen tavoitteena on ollut tuoda energia-asiat voimakkaammin osaksi maakunnan strategista suunnittelua, sillä energiasektorin painoarvo on kasvussa. Lapissa on vireillä useita eri tuotantomuotojen hankkeita, jotka toteutuessaan lisäisivät Lapin energiantuotantoa merkittävästi. Samanaikaisesti Lapin teollisuuden, kaivostoiminnan ja matkailun kasvunäkymät ovat pitkällä aikavälillä hyvät, mikä lisää energiantarvetta huolimatta siitä, että samanaikaisesti energiatehokkuus paranee koko ajan. Lapilla on käytettävissä huomattavat omat luonnonvarat energiantuotantoon ja näitä luonnonvaroja halutaan myös käyttää kestävällä tavalla hyödyksi, tukien maakunnan työllisyyden ja talouden myönteistä kehitystä. 2.8 Liittyminen muihin hankkeisiin Hankkeen toteuttamiseen liittyvät mm. seuraavat hankkeet, suunnitelmat ja ohjelmat, joiden kanssa suunnitellulla merituulivoimapuistolla voi olla yhtymäkohtia: • Länsi-Lapin seutukaava (2003) • Länsi-Lapin maakuntakaava (vireillä) • Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava (2005) • Luonnonsuojeluohjelman (mm. Natura 2000) • Merialueiden tutkimusohjelmat (mm. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelma (VELMU) ja Metsähallituksen meribiologinen inventointiohjelma (MERLIN)) Perämeren kansallispuiston, Perämeren saarten ja Röytän Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma (Metsähallitus 2009) • Itämeren ja sisävesien suojelun toimenpideohjelma (Ympäristöministeriö 2005) • Vesien suojelun suuntaviivat 2015 • Morenia Oy, kiviainesten oton YVA Perämeren merialueilla • Kemin sataman laajennuksen YVA (Kemin Satama) • Ajoksen offshore-koetuulivoimalan rakentaminen (PVO-Innopower Oy) • Simon Karsikonniemen ydinvoimalaitos (Fennovoima Oy), sitä varten laadittava KemiTornion alueen ydinvoimamaakuntakaava (Lapin liitto) sekä kuntakohtaiset osayleiskaavan muutokset ja Simon ydinvoima-asemakaava. • Kemin Ajoksen meriväylän syventäminen (Merenkulkulaitos, hankkeen toteuttamisesta ei päätöstä) Perämeren alueelle on viime vuosien aikana suunniteltu lisäksi huomattavaa tuulivoimatuotannon kasvattamista. Arvioidun hankkeen lisäksi Pohjanlahden pohjoisosissa sekä Perämerellä on tällä hetkellä meneillään seuraavat merituulivoimahankkeet: • Tornion Röyttän edustan merituulipuisto (Rajakiiri Oy) • Suurhiekan merituulipuisto (WPD Oy) • Pitkänmatala-Maakrunnin merituulipuisto (Fortum Power and Heat Oy) • 55 • • • Oulun-Haukiputaan edustan merituulivoimapuisto (Pohjolan Voima Oy) Oulunsalon-Hailuodon tuulipuisto (Metsähallitus) Maanahkiaisen tuulipuisto (Rajakiiri Oy) Näistä lähimpänä Ajoksen merituulivoimapuiston aluetta sijaitsevat Pitkänmatalan-Maakrunnin sekä Röytän merituulipuistohankkeet noin 10 ja 13 kilometrin etäisyydellä. Näillä hankkeilla voi olla yhtymäkohtia mm. yhteisvaikutusten osalta. Tuulivoiman merkittävä rakentaminen aiheuttaa tarpeen vahvistaa valtakunnallista ja kansainvälistä voimansiirtoverkostoa. Myös tarve korvaavan sähköntuotannon lisäämiseen kasvaa. Erityinen merkitys tulee olla nopeasti käyttöön otettavan säätövoiman lisäämisellä. Vesivoima on nopeasti käyttöön otettavana sähköntuotantomuotona edullisin ja myös mm. ilmapäästöjen kannalta paras vaihtoehto. Pohjolan Voimalla onkin tavoitteenaan kasvattaa käytettävissä olevaa säätövoimakapasiteettia lisäämällä erityisesti oman vesivoiman tuotantoa. PVO:n tuulivoimahankkeet Perämerellä Tuulipuistot tai yksittäiset laitokset valmis suunnitteilla esiselvitys PVO:n hankkeet Tornio Röyttä Ajos Simo Vatunki Kuivamatala Kuivaniemi-Olhava Pitkämatala-Maakrunni Laitakari Suurhiekka Oulu-Haukipudas Marjaniemi 0 10 20 km Huikku Oulunsalo-Hailuoto Riutunkari Vihreäsaari Kuva 2‑24. Perämeren alueen merituulivoimapuistot ja merituulipuistohankkeet. 56 3.Ympäristövaikutusten arvioinnin lähtökohdat 57 Ajoksen tuulivoimapuisto 20 km vaikutusalue Hankealue 0 5 10 km Kuva 3‑2. Hankkeen vaikutusalueen rajaus. 58 3.Ympäristövaikutusten arvioinnin lähtökohdat 3.1 Arviointitehtävä Tehtävänä on arvioida Kemin Ajoksen edustalle rakennetun merituulivoimapuiston laajentamisesta ja laajennetun tuulivoimapuiston käytöstä aiheutuvat ympäristövaikutukset hankealueella ja sen lähiympäristössä YVA-lain ja -asetuksen edellyttämällä tavalla ja tarkkuudella. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidaan hankkeen vaikutukset YVA-lain ja -asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Arvioitavaksi tulevat seuraavat kuvassa 3-1 esitetyt vaikutukset sekä näiden keskinäiset vaikutussuhteet. Tässä hankkeessa arvioitiin erityisesti seuraavia vaikutuksia: • • • • vaikutukset maisemaan –– merimaisema esim. Kemin kaupungin tai Simon Karsikkoniemen suuntaan –– loma-asuntojen maisema-arvot –– veneilijöille näkyvä maisema –– Perämeren kansallispuisto vaikutukset meri- ja rannikkoalueen luontoon –– vaikutukset merenpohjaan –– vaikutukset hankealueen ympäristön saariin ja luotoihin –– vaikutukset kalastoon ja pohjaeliöstöön –– vaikutukset linnustoon vaikutukset Perämeren kansallispuistoon sekä Perämeren saarten NATURA-alueen suojeluarvoihin –– erityisesti vaikutukset suojelualueiden linnustoon ja maisemakuvaan sosiaaliset vaikutukset –– vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen –– vaikutukset alueen virkistyskäyttöön –– vaikutukset kalastukseen Kuva 3‑1. Arvioitavat ympäristövaikutukset (lähde: laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 10.6.1994/468). YVA-kaavio.tif Hankkeen vaikutukset ovat osittain pysyviä, osittain väliaikaisia ja osittain vain rakentamisen aikaisia. Osa vaikutuksista koetaan positiivisiksi, osa negatiivisiksi. Osa vaikutuksista on sellaisia, että kansalaisten mielipiteet vaikutusten suunnasta vaihtelevat. Rakentamisen aikaiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti merenpohjaan, vesiliikenteeseen, linnustoon ja työllisyyteen. Pysyviä vaikutuksia aiheutuu lähinnä maisemalle, virkistykselle, äänitasoille, linnustolle ja kalastolle, kuntien taloudelle ja sähköenergian tuotannosta aiheutuvien päästöjen määrään. 3.2 Hankkeen vaikutusalue Vaikutusten tarkastelualue on pyritty määrittelemään niin suureksi, ettei merkittäviä ympäristövaikutuksia voida olettaa esiintyvän tämän aluerajauksen ulkopuolella. Kuvassa 3-2 on esitetty hankkeen arvioidun vaikutusalueen rajaus (noin 20 km säde hankealueen rajoista). Arviointiohjelmassa esitettyä vaikutusaluerajausta on muokattu yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antaman lausunnon ja ympäristövaikutusten arviointiprosessin aikana esiin nousseiden näkökohtien perusteella. 59 Tarkasteltavaan vaikutusalueeseen kuuluu Perämeren rannikkoalue Kemin kaupungin edustalta kaakkoon yltäen aina Simon kaupungin edustalle saakka. Sähkönsiirron vaihtoehtojen osalta tarkastelualue on rakennettavien uusien merikaapeleiden ja voimajohtojen reitit ja niiden ympäristö. 3.3 Käytetty aineisto Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hyödynnettiin olemassa oleviin selvityksiin ja suunnitelmiin kerättyä tietoa hankkeesta, sen ympäristöstä sekä hankkeen teknisistä toteutusvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Aineiston hankinnan ja menetelmien osalta ympäristövaikutusten arviointi perustui: • arvioinnin aikana tarkentuneisiin hankkeen suunnitelmiin • olemassa oleviin ympäristön nykytilan selvityksiin • arviointimenettelyn aikana tehtyihin lisäselvityksiin kuten mallilaskelmiin, kartoituksiin, inventointeihin jne. • vaikutusarvioihin • kirjallisuuteen • tiedotus- ja asukastilaisuuksissa ilmenneisiin asioihin • lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyihin seikkoihin Tässä arviointiselostuksessa kuvataan hankkeen vaikutukset ja sen tuomat muutokset vaikutusalueen olosuhteisiin ja sen läheisyydessä harjoitettavan nykyisen toiminnan vaikutuksiin. 3.4 Vaikutusten ajoittuminen 3.4.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Merialueen rakentaminen tulee kestämään arviolta 3−4 avovesikautta, jos se pystytään toteuttamaan teknistaloudellisesti kustannustehokkaimmalla tavalla. Merialueella pyritään noin 20 – 30 voimalan rakentamiseen avovesikautena. Tätä edeltävät valmistelevat toimet läheisissä satamissa. 60 3.4.2 Käytön aikaiset vaikutukset Tuulivoimapuiston käytön aikaiset vaikutukset alkavat aluekohtaisesti kunkin hankkeen osa-alueen ja tuulivoimalan valmistuttua. Voimalaitosten perustuksille lasketaan noin 40 vuoden tekninen ikä. Voimalaitoksen tornin ja koneiston teknistaloudellinen käyttöaika on noin 20 vuotta. Erilaisilla modernisointitoimilla voimalaitosten käyttöikää voidaan kuitenkin selkeästi pidentää. 3.4.3 Toiminnan lopettamisen vaikutukset Sen jälkeen, kun tuulivoimalaitos on tullut teknisen käyttöikänsä päähän, se voidaan purkaa. Siivet, koneet ja torni ovat kaikki kierrätettävissä ja niiden materiaalit voidaan käyttää uudelleen. Perustusten päälle voidaan rakentaa uusi, perustusten ominaisuuksiin sopiva tuulivoimalaitos. Perustukset voidaan purkaa käytön päätyttyä. • Monopile-perustus voidaan katkaista merenpohjassa ja nostaa perustuselementti kierrätykseen. • Kasuuniperustuksen purkaminen on suurempi työ. Se edellyttää kasuunin kuoren avaamista ja nostamista. Mikäli kuori on terästä, se kierrätetään erottelun jälkeen. Betoni murskataan. Kasuunin täytemaa levitetään meren pohjaan. 4.Ympäristön nykytila, arvioidut vaikutukset ja arviointimenetelmät 61 62 4.Ympäristön nykytila, arvioidut vaikutukset ja arviointimenetelmät Seuraavassa esitetään ensin ilmastoon, vesiympäristöön ja lintuihin liittyvät tiedot ja arviointi, sen jälkeen luonnonsuojelu ja Natura-vaikutusten arviointi. Luonnontieteellisten tekijöiden jälkeen edetään ihmisiin ja yhteiskuntaan liittyviin arviointeihin mm. maisemaan, maankäyttöön jne. Kunkin tekijän osalta tarkastellaan aluksi lähtötietoja ja arviointimenetelmiä, tämän jälkeen nykytilaa ja sitten suunnitelman ja sen vaihtoehtojen ennustettuja muutoksia eli vaikutuksia. 4.1 Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen Hiilidioksidi on merkittävin ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista, sen osuus ilmastonmuutoksesta on noin 60 %. Hiilidioksidista kolme neljäsosaa tulee energiantuotannosta ja liikenteestä. Suomessa energiantuotanto synnyttää 65 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 80 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Siksi energiantuotannon muutokset ovat avainasemassa päästöjä vähennettäessä. Energiantuotannon päästöjä voidaan vähentää energiankulutusta pienentämällä sekä lisäämällä vähäpäästöisten tai päästöttömien energialähteiden osuutta tuotannossa. Energiantuotannossa eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavat fossiiliset polttoaineet – hiili, öljy ja maakaasu – joilla tuotetaan edelleen noin puolet Suomessa käytettävästä energiasta. Alhaisimmat kasvihuonekaasupäästöt koko elinkaaren aikana aiheutuvat uusiutuvista energialähteistä (tuulivoima, puu, aurinkopaneelit, vesivoima) sekä ydinvoimasta. Esimerkiksi tuulivoima ei tuota lainkaan käytön aikaisia hiilidioksidipäästöjä. Uusiutuvilla energialähteillä voidaan vähentää energiantuotannon päästöjä, ja tästä johtuen uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen onkin keskeistä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen hankevaihtoehdot eroavat toisistaan vuosittain tuotetun sähkön määrän osalta. Tästä johtuen hankevaihtoehdoilla on keskinäisiä eroja myös, kun verrataan niillä aikaan saatavaa hiilidioksidipäästöjen vähenemistä. Tuulivoimalalla saavutettavat kasvihuonekaasujen sekä muiden ilmapäästöjen alenemat ovat keskeisesti riippuvaisia käytössä olevista vaihtoehtoisista energiantuotantotavoista. Yleisesti tuulivoiman voidaan arvioida korvaavan ensisijaisesti tuotantokustannuksiltaan kalliimpia energiamuotoja, joita ovat erityisesti hiililauhde- tai maakaasupohjainen sähköntuotanto. Esimerkiksi hiililauhdevoimaloiden osalta tuulivoiman on arvioitu vähentävän hiilidioksidipäästöjä keskimäärin 800–900 g CO2/kWh. Holttisen (2004) tutkimuksessaan tekemien mallinnusten mukaan pohjoismaisessa energiantuotantojärjestelmässä tuulivoimatuotanto korvaa alueella pääasiassa juuri lauhdevoimalaitosten tuottamaa sähköenergiaa antaen keskimäärin 620–720 g suuruiset hiilidioksidisäästöt tuotettua kilowattituntia kohti. Keskimääräiset CO2säästöt voivat todellisuudessa olla selkeästi näitä pienempiä, jos tuulivoimatuotannon lisäys korvaa fossiilisten polttoaineiden sijaan muita uusiutuvia energiamuotoja tai esimerkiksi ydinvoimaa. 63 Kuva 4‑1. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990–2009 (milj. tonnia CO2-ekv.). (Lähde: Tilastokeskus). Taulukko 4‑1. Tuulivoimapuiston hiilidioksidisäästöjen laskemiseksi käytetyt päästökertoimet. Yhdiste Suomen sähköntuotannon yleiset ominaispäästökertoimet (Energiateollisuus 2008) Lauhdevoimaloiden ominaispäästökertoimet, polttoaineena pääasiassa hiili (Holttinen 2004) Rikkidioksidi (SO2) 390 mg/kWh 700 mg/kWh Typen oksidit (NOx) 480 mg/kWh 1 060 mg/kWh Hiilidioksidi (CO2) 120 gCO2/kWh 660 g/kWh Taulukko 4‑2. Tuulivoimapuiston tekniset tiedot (hankesuunnitelman mukainen maksimivaihtoehto VE 4). Nimellisteho 69 * 5 MW (345 MW) Vuotuinen käyntiaika 6 000–7 000 h/a Huipunkäyttöaika (nimellistehoa vastaava aika) 2 400 h/a Vuotuinen sähköntuotto (ml. netto, hävikit ym.) Noin 860 GWh/a Taulukko 4‑3. Tuulivoimapuiston avulla saavutettavat vähentymät ilmapäästöjen osalta. Laskennassa olete‑ taan, että hanke toteutetaan hankesuunnitelman mukaisessa maksimikoossa (69* 5 MW:n suuruista tuuli‑ voimalaitosta) ja tuulivoimapuiston vuosittainen sähköntuotto on 860 GWh. 64 Yhdiste Päästövähenemät Suomen sähköntuotannon päästökertoimien mukaan (tonnia vuodessa) Päästövähenemät hiililauhdevoimalan päästökertoimien mukaan (tonnia vuodessa) Rikkidioksidi (SO2) 320 880 Typen oksidit (NOx) 400 880 Hiilidioksidi (CO2) 100 000 550 000 Suunnitellun tuulivoimapuiston ilmastovaikutusten arvioimiseksi hankkeelle laskettiin sen avulla saavutettavat hiilidioksidivähenemät. Vähenemät laskettiin tuulivoimapuiston keskimääräisen tuotantomäärän sekä suomalaiselle sähköntuotannolle ominaisten päästökertoimien avulla. Päästövähennykset laskettiin lisäksi käyttäen hiililauhdevoimalalle tyypillisiä päästökertoimia, koska tuulivoimalan on oletettu ensisijaisesti korvaavan juuri tuotantokustannuksiltaan kalliin hiilen käyttöä. Tästä syystä suomalaisen sähköntuotannon keskimääräisten päästökertoimien käyttö, joihin on laskettu mukaan uusiutuvia energianlähteitä mm. biomassaa, voi osaltaan aliarvioida tuulivoimapuiston avulla saavutettavia ilmastohyötyjä. Kaikkiaan tuulivoimapuiston maksimivaihtoehdon (VE 4) avulla pystytään sen toimintakauden aikana vähentämään Suomen energiantuotannon aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä karkeasti 100 000-550 000 tonniin vuodessa käytetyistä oletuksista ja laskentatavasta riippuen. Todellisuudessa merituulivoimalan huipunkäyttöaika on suurempi kuin laskelmissa käytetty 2400 h/a, jolloin myös päästövähenemät ovat laskelmassa esitettyä suuremmat. Tuulivoimapuiston tuotantovaiheessa saavutettavat päästövähennykset eivät kuitenkaan sellaisenaan kerro tuotantomuodon kokonaisenergiataseesta, koska laskelmissa ei ole otettu huomioon tuulivoimapuiston rakentamisessa ja käytöstä poistamisessa tarvittavia energiamääriä ja niiden suuruutta suhteessa voi- maloiden tuottamaan energiamäärään. Tuulivoimalla tuotetun energian tuotantotehokkuuden määrittelemiseksi tuotantomenetelmää tulisikin tarkastella niiden koko elinkaaren ajalta, jolloin pystytään osaltaan vertailemaan tuulivoimalla tuotetun energian määrää laitoksen elinkaarensa aikana vaatiman energian ja raaka-aineiden määrään (nk. hiilijalanjälki, katso kappale 4.17.2.) 4.2 Vesistö 4.2.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Vesistökappale pitää sisällään merialueen yleiskuvauksen, vedenlaadun, veden korkeuden, virtaamat sekä jääolosuhteet. Hankealueen ja sen lähialueen vesistön nykytilaa on arvioitu ympäristöhallinnon Herttatietokannan analyysitulosten perusteella sekä ympäristöhallinnon www-sivuilta saatuja tietoja Kemijoen vesienhoitoalueen ekologisesta ja kemiallisesta tilasta. Lisäksi käytössä on ollut vuonna 2006 valmistuneen Ajoksen tuulivoimapuiston YVA-arviointi ja siihen liittyvät tutkimukset Ajoksen merialueella sekä Fennovoima Oy:n ydinlaitoshankkeeseen liittyvät vedenalaiset selvitykset vuodelta 2009. Tuulivoimaloiden perustusten aiheuttamia virtaushäviötä on tarkasteltu mallintamalla vesialue leveäksi uomaksi, jossa tuulivoimalarivin perustukset pienentävät virtauspoikkileikkausta. Veden syvyydel- Kuva 4‑2. Päästöttömillä sähköntuotantomuodoilla vältetyt hiilidioksidipäästöt Suomessa. Tuulivoiman osuus on vielä niin pieni, että se ei kaaviossa erotu. (Lähde: Energiateollisuus). paastottomilla_energiantuotantomuodoilla.pdf 65 lä ei ole tarkastelussa merkitystä. Tuulivoimalarivin jälkeen vastaavasti poikkileikkaus palaa ennalleen. Voimalamatriisissa jossa on useampia rivejä voimaloita, virtaussuunnalla on teoriassa merkitystä, jos matriisin pituus ja leveys eivät ole samat. Virtaushäviö poikkileikkauksen pienentyessä virtaussuunnassa voidaan määritellä kaavalla: h = µs*( v22/2/g-v12/2/g) Veden korkeusmuutos (lasku) poikkileikkauksen pienentyessä voidaan määritellä kaavalla: h = (1+µs)*( v22/2/g-v12/2/g) Vastaavasti poikkileikkauksen laajentuessa tapahtuu häviö, joka voidaan määritellä kaavalla: h = µl*( v12/2/g-v22/2/g) Veden korkeusmuutos (nousu) poikkileikkauksen laajentuessa voidaan määritellä kaavalla: h = (1-µl)*( v12/2/g-v22/2/g) Kaavoissa käytetyt suureet: h = virtaushäviö tai vedenpinnan muutos (m) µs = supistumisvakio (0,5 äkillinen …0,1 virtaviivainen muutos) µl = laajenemisvakio (1,0 äkillinen …0,1 virtaviivainen muutos) v1 = virtausnopeus ennen poikkileikkausmuutosta (m/s) v2 = virtausnopeus poikkileikkausmuutoksen jälkeen (m/s) g = vakio 9,81 m/s2 Hankkeen vaikutusten arviointi perustuu tietoon merialueen nykytilasta ja kirjallisuuslähteisiin, joissa on pyritty selvittämään mereen rakennettujen tuulivoimaloiden (rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset) aiheuttamia vaikutuksia merialueen hydrologiaan, pohjan olosuhteisiin sekä lisäksi niiden kestoa ja intensiteettiä edellä mainittuihin tekijöihin. Arvioinnissa huomioitiin, että saadut tulokset ovat viime kädessä aina tapauskohtaisia, paikkaan sidottuja. Esimerkiksi eteläisellä Itämerellä, olosuhteet ovat aivan erilaiset kuin nyt tarkasteltavassa hankkeessa Perämerellä (esim. meriveden suolapitoisuus, jääolosuhteet). Vesistövaikutukset on arvioitu asiantuntijaarviona. 4.2.2 Nykytila 4.2.2.1 Merialueen kuvaus Perämeren alueen fysikaalisia ominaisuuksia luonnehtivat yleisesti meriveden mataluus (keskisyvyys noin 40 metriä), veden matala suolapitoisuus (2−5 ‰) sekä 66 ankarat sääolosuhteet (erityisesti pitkä jääpeitteinen kausi), jotka osaltaan rajoittavat alueen perustuotantoa ja tekevät siitä lajistollisesti varsin lajiköyhän. Ajoksen edustalla meriveden suolapitoisuus on hyvin matala johtuen erityisesti suurten jokien mukanaan tuomasta makeasta vedestä, joka on peräisin Perämeren varsin laajalta valuma-alueelta (280 000 km2). Suurista joista Kemin-Tornion alueelle laskevat sekä Keminettä Tornionjoki, jotka tuovat alueelle yhteensä noin 30 km3 makeaa vettä vuodessa. Veden kerrostuminen on Perämeren alueella avoveden aikaan usein varsin heikkoa, koska tuulet pääsevät matalassa vedessä tasaamaan vedessä esiintyviä lämpötila- ja suolaisuuseroja. Tyynellä säällä ja talvisaikaan jokien tuoma makea vesi voi kuitenkin jäädä raskaamman, suolaisen veden päälle muodostaen meriveteen suolapitoisuusgradientin ja sen aiheuttaman vesimassojen kerrostuman. Perämeren lajisto muodostaa vaihtelevan sekoituksen makean, suolaisen ja murtovedenlajistoa, josta makean veden lajien esiintyminen painottuu aivan merialueen pohjoisosiin ja jokien suistoihin. Maanpinnan kohoaminen on Perämeren alueella hyvin voimakasta (noin 8 -9 millimetriä vuodessa), mikä näkyy erityisesti loivalla rannikkoalueella rantaviivan vähittäisenä siirtymisenä ulommas merelle. Rantaviivan sijainnissa esiintyy Perämeren alueella myös voimakasta vuodenaikaisvaihtelua, jota aiheuttavat pääasiassa sääolojen vaihtelu. 4.2.2.2 Vedenlaatu Suomen ympäristökeskuksen vuosien 2000–2003 laatiman vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan vedenlaatu on Kemin edustan rannikkovyöhykkeellä pääasiassa tyydyttävä ja ulommilla merialueilla vastaavasti joko hyvä tai erinomainen. Vedenlaadultaan huonoksi tai välttäväksi luokiteltavia vesialueita esiintyy Kemin edustan merialueilla ainoastaan Siikalahden eteläosissa, jossa vesi on pienellä alueella laadultaan välttävää. Perämeren rannikon tuntumassa veden laatua heikentävät erityisesti mereen laskevien suurien jokien mukanaan tuoma ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä myös puhdistetut jätevedet, joiden laskemiseen rannikkovesiin on useille teollisuuslaitoksille ja mm. jätevedenpuhdistamoille annettu lupa. Jätevesien vaikutuksia Kemin-Tornion alueen merialueisiin on seurattu velvoitetarkkailuohjelman mukaisesti vuodesta 1994 alkaen. Seurantatulosten perusteella rannikkovesien laatu on seurannan aloittamisen jälkeen osoittanut selkeitä toipumisen merkkejä 1980-luvun Kuva 4‑3. Ekologinen tila Kemijoen vesienhoitoalueella (www.ymparisto.fi) voimakkaista kuormituksista, mikä näkyy mm. vesien ravinnepitoisuuksien alenemina 1990-luvun alun tasoon nähden. Ajoksen ympäristössä ja rannikon läheisyydessä ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi ja kauempana merialueella hyväksi (Kuva 4‑3). Käytettävissä olevien tulosten sekä haitallisten aineiden käyttötietojen perustella on arvioitu, että kemiallinen tila on hyvä Kemijoen vesienhoitoalueen kaikissa pintavesissä (www.ymparisto.fi). Lapin ELY-keskuksen ylläpitämiä yleisiä vedenlaadun tarkkailupisteitä on Ajoksen ympäristössä kolme: Hebenmatalan alueella noin 1,6 kilometrin päässä Inakarin lounaispuolella (Perämeri LAV 1) ,matalikolla 1,8 kilometrin päässä Keminkraaselin länsipuolella (Perämeri LAV 2) sekä Kuukka-saaren ja Ajoksen kalasataman välillä (Perämeri P10). Näiden pisteiden lisäksi veden laatua on suunnittelualueen ympäristössä seurattu säännöllisesti myös Karsikon niemen läheisyydessä Veitsiluotoon vievän laivaväylän varressa (Perämeri KE 13), Perämeren kansallispuiston alueella Pohjantähden lounaispuolella (Perämeri LAV 4) sekä Selkäsaaren ja Munakarin välisellä merialueella Ajoksen saaren pohjoispuolella (Perämeri KE 3) (Kuva 4‑4). Seurantatulosten perusteella vedenlaatu alueen rannikkovesissä on 1990-luvun alun jälkeen parantunut ja mm. meriveden ravinnepitoisuudet ovat laskeneet. Hankealueen edustan kokonaisravinteiden mukaan fosfori on kasvua rajoittava tekijä (Taulukko 4‑4).Viimeisen kymmenen vuoden keskiarvojen mukaan pintaveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut noin 14 µg/l ja kokonaistypen 335 µg/l. Rannan läheisillä näytepisteillä vesi on sameampaa kuin ulommilla pisteillä johtuen jokien mukanaan tuomasta kuormasta. Keskimääräiset klorofylli-a pitoisuudet ovat pienempiä kauempana merialueella ja suurempia lähempänä rannikkoa. Pitoisuudet vaihtelevat näytepisteittäin 2,8 – 7,5 µg/l välillä. 4.2.2.3 Meriveden korkeus ja virtaukset Tärkeimmät Itämeren vedenkorkeuteen vaikuttavat tekijät ovat ilmanpaine, tuuli, virtaus Tanskan salmien läpi sekä talvella merijään kattavuus ja sen muutokset. Yleensä vedenpinta on korkeimmillaan marras–joulukuussa ja matalimmillaan huhti–toukokuun tienoilla (Kuva 4‑5). Hankealuetta lähinnä oleva mareografi sijaitsee Ajoksessa, hankealueen pohjoispuolella. Vedenkorkeuden vaihtelut voivat olla Perämeren alueella huomattavia. 67 ! ( ! ( ! ( ! ( KE 3 P 10 ! ( LAV 1 KE 13 LAV 4 ! ( LAV 2 ² 0 Kuva 4‑4. Vedenlaadun seurantapisteet hankealueella ja sen läheisyydessä. 68 2,5 5 km Taulukko 4‑4. Vedenlaatu Ajoksen ympäristössä. Tulokset ovat keskiar‑ voja vuosien 2000 – 2009 tuloksista. Lähde: Hertta-tietokanta. Klorofylli-a µg/l Kokonaisfosfori Kokonaistyppi µg/l µg/l Sameus FNU Väriluku mg Pt/l Happi, liukoinen mg/l 3,5 12,2 0,9 40 10,3 Pintakerros PERÄMERI LAV2 337 PERÄMERI LAV4 2,8 10,5 322 0,9 39 10,3 PERÄMERI KE 13 4,3 12,9 332 1,2 45 10,2 PERÄMERI LAV1 6,0 PERÄMERI P10 PERÄMERI KE 3 7,5 11,7 310 1,0 41 9,5 16,2 349 1,4 53 9,4 18,4 355 1,5 60 9,9 6,9 319 0,7 20 11,3 Pohjan läheisin kerros PERÄMERI LAV2 PERÄMERI LAV4 8,0 329 0,9 24 10,9 PERÄMERI KE 13 10,8 320 1,1 33 10,7 PERÄMERI LAV1 12,5 325 1,0 22 10,5 PERÄMERI P10 12,0 337 1,0 35 9,9 PERÄMERI KE 3 16,4 373 1,3 47 9,6 Merentutkimuslaitoksen Ajoksen tutkimusaseman mittausten mukaan vedenkorkeuden ääriarvot ja niiden keskiarvot ovat vuosina 1922 - 1996 olleet teoreettiseen keskiarvoon verrattuna seuraavat: • maksimi vedenkorkeus +201 cm • vuosimaksimien keskiarvo +118 cm • vuosiminimien keskiarvo -77 cm • minimi vedenkorkeus -125 cm. Veden virtauksien perussuunta on ns. Coriolis -voiman johdosta Ajoksen edustan merialueella kohti pohjoista. Meriveden pintavirtaukset vaihtelevat kuitenkin tuulen suunnan mukaisesti. Pääsääntöisesti virtaukset suuntautuvat Kemin edustalla lounais-, länsi- ja luoteistuulien aikana kaakkoon ja itä-, etelä- ja kaakkoistuulien aikana vastaavasti länsi-lounaaseen, jolloin virtaus ulottuu aina ulkomerelle asti. Merialueilla veden virtauksia aiheuttavat etenkin vedenpinnan korkeusmuutokset, jotka voivat johtua tuulesta ja ilmanpaineen muutosten vaikutuksista. Tuuli sinällään edistää pintavirtausta. Eri syvyyksillä voi esiintyä erisuuntaista virtausta ja usein tuulen aiheuttamaan virtaukseen liittyy pohjan läheisyydessä tapahtuva paluuvirtaus. Ilmanpaineen vaihteluväli SuoKorkein Suomessa mitattu ilmanpaine oli 1065,7 hPa (hehtoPascalia, aikaisemmin millibaaria) Alin Suomessa mitattu ilmanpaine on 940,0 hPa (1000 hPa = 100 kPa = 0,1 MPa = 10 m vesipatsasta). Veden virtausnopeudet ovat edellä mainituista syistä havaintojen mukaan suurimmillaan 5-15 cm/s. Lisäksi jokien virtaamat, Coriolis-voima ja valtamerien pintojen muutoksista aiheutuvat pulssit Itämereen voivat vaikuttaa virtauksiin Suomen merialueilla. 4.2.2.4 Sääolot ja merialueen jäätyminen hankealueella Pohjoisesta sijainnista johtuen talvikausi on Perämeren alueella pitkä ja vuoden keskilämpötila vastaavasti hyvin alhainen, noin 1,5 °C. Perämeren rannikolla sataa yleensä varsin vähän, koska suurin osa Atlantilta tulevasta kosteudesta muuttuu sateeksi jo Norjan rannikolla ja Skandien vuoristossa, eivätkä sadepilvet siksi yllä Perämerelle asti. Keskimäärin Kemin alueella sataa noin 500 millimetriä vuodessa runsaimpien sateiden painottuessa loppukesään ja syyskaudelle. Tuuliolosuhteet vaihtelevat alueella voimakkaasti sekä vuoden- että vuorokaudenajan mukaan. Kesäisin eteläiset ja lounaiset tuulensuunnat ovat alueella vallitsevia, kun taas talvikautena myös pohjoistuulet ovat yleisiä. Yleensä tuulet ovat Perämeren pohjoisosissa voimakkuudeltaan kohtalaisia tuulennopeuden ollessa 69 Kuva 4‑5. Meriveden korkeuden vaihtelu Kemin edustan merialueella 1.11.2008 – 19.11.2009 (www. itameriporttaali.fi). rannikkoalueella keskimäärin 5−7 m/s. Ajoksen koillisosassa sijaitsee Ilmatieteen laitoksen Ajoksen automaattinen säähavaintoasema. Jääpeitteisen ajan pituus vaihtelee Pohjanlahden eri osa-alueilla niiden maantieteellisen sijainnin mukaan. Selkämeri voi leutoina talvina pysyä koko talven avoimena, kun vastaavasti Perämeri jäätyy lähes joka vuosi kokonaan. Itämeren jäätyminen alkaa yleensä Perämeren pohjoisosista loka-marraskuun aikana jatkuen sieltä edelleen kohti Merenkurkkua ja pohjoista Itämerta. Perämeri on yleensä jäässä noin kuusi kuukautta vuodessa vapautuen jäästä usein vasta varsin myöhään toukokuun loppupuolella. Pohjanlahdella jää esiintyy yleensä kiinto- tai ajojäänä merialueen sijainnin ja sen fysikaalisten olosuhteiden mukaan. Kiintojää on nimensä mukaisesti paikallaan pysyvää jäätä, joka on kiinnittynyt esimerkiksi saariin, kareihin tai matalikkoihin. Kiintojäätä esiintyy yleensä erityisesti rannikoiden ja saaristojen läheisyydessä, jossa veden syvyys pysyy pääosin alle 15 metrissä. Ajoksen lähiympäristössä ja laivaväylien ulkopuolella pääasiassa hyvin matalaa, minkä takia alueella esiintyy usein todennäköisimmin kiintojäätä. Ulapoilla merijää on sen sijaan useammin ajojäätä, joka liikkuu tuulten ja virtausten voimasta. Ajojään peittävyys voi merenselällä vaihdella 1 – 100 prosenttiin. Jään liike aiheuttaa usein 70 lisäksi tasaisen jään hajoamisen lautoiksi, joiden halkaisijat voivat olla suurimmillaan useita kilometrejä. Lisäksi jäiden liike voi synnyttää jääpeitteeseen railoja, halkeamia, sohjovöitä tai jäiden ahtautumista toistensa päälle (ahtojää). 4.2.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset vesistöön Tuulivoimalat Tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää ruoppausta perustusten rakentamisalueella (pohjan tasaus moreeni tai hiekkapohjalla), ja mahdollisesti kaapeliojien kaivamista. Tuulivoimapuiston rakentamisen vesistövaikutuksia voidaan verrata tyypillisen ruoppaushankkeen tai esim. merihiekannoston vaikutuksiin. Rakentamisen vaikutukset vedenlaatuun ovat lyhytaikaisia sameuden sekä kiintoainepitoisuuden sekä ravinnepitoisuuden nousuja. Mm. Vuosaaren satamahankkeen aikana hiekannoston yhteydessä tutkittiin veden samentumista. Hiekannoston yhteydessä havaittiin kohonneita sameusarvoja nostoalueella, mutta arvot tasaantuivat viikon kuluessa nostosta. Kohonneita sameusarvoja havaittiin myös n. 1,5 km nostoalueelta. Tuulivoimalayksikön perustamistavoilla kasuu- niperustuksella tai monopile, eli junttapaaluperustuksella on hieman erilaisia vaikutuksia vesistöön. Kasuuniperustuksessa perustuspaikan tasaamisesta aiheutuu veden samentumista. Hankealueen merenpohjasta on suuri osa karkeajakoista hiekkaa tai hiekkamoreenia. Hankealueen ruoppaus- ja läjitysmassat ovat kiveä sekä moreenia, joten samentuman voidaan arvioida ulottuvan muutamien satojen metrien etäisyydelle rakennusalueesta. Olosuhteista ja moreenin hienoaineosuudesta riippuen vaikutuksia voidaan havaita kauempanakin työkohteesta. Osa ruopattavista sedimenteistä saattaa olla pilaantuneita, joten rakennustyö voi aiheuttaa veden ravinne- ja haitta-ainepitoisuuksien nousua (aihetta käsitelty tarkemmin kappaleessa Merenpohja 4.3). Moreenipitoisen pohjan ruoppaamisella on yleisesti havaittu olevan hyvin vähäisiä vaikutuksia veden laatuun (Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys 1988). Kasuuniperustusten täyttämisessä käytetään joko maa-alueelta tai mereltä otettua kiviainesta. Täytössä käytetään rakentamisteknisesti soveltuvaa kiviainesta (hiekka tai karkeampi kiviaines), jolloin siitä aiheutuvat samentumat ovat vähäisiä. Merenpohjasta otetusta kiviaineksesta on hienoin aines huuhtoutunut jo nostovaiheessa, joten sitä käytettäessä samentumavaikutukset jäisivät todennäköisesti hyvin vähäisiksi. Monopile-menetelmässä tuulivoimalayksikkö juntataan pohjaan ja tällöin samenemisvaikutukset jäävät vähäisiksi. Moreenipohjalle rakentaminen edellyttänee kaivutyötä, jolloin samentumavaikutukset ovat suurempia. Tällöin samentuman suuruus riippuu kunkin rakennuspaikan moreenin tarkemmasta koostumuksesta, asennustekniikasta ja ruoppausmääräistä. Mikäli rakentaminen suuntautuu kalliopohjille, rakentaminen vaatii räjäytystöitä. Tästä aiheutuvat vaikutukset ovat lyhytkestoisia melu- ja samentumisvaikutuksia. Kalliopohjille rakennettaessa samentumavaikutukset ovat erittäin vähäisiä. Rakentamiseen liittyvät räjäytystyöt aiheuttavat veden samentumisen lisäksi vedenalaista melua, jonka vaikutuksia käsitellään kappaleessa Kalasto ja Kalastus 4.5. Samentumisen vaikutusalue määräytyy käsiteltävien massojen määrästä sekä virtausolosuhteista. Päävirtaussuunta Ajoksen edustan merialueella on kohti pohjoista. Rakentamisen aikaiset vaikutukset virtauksiin tuulivoimalayksiköiden perustamispaikalla arvioidaan olevan vähäiset ja hyvin paikalliset. Päävirtaussuuntiin töillä ei katsota olevan vaikutusta, sillä pohjanmuotoja ei merkittävästi muuteta ja eikä aseteta virtaukselle merkittäviä esteitä. Mikäli rakentamista tapahtuu jääpeitteisenä aikana, on toimilla jääpeitettä heikentävä vaikutus rakennusalueella. Liikkuminen alueella on rakentamisen aikana kiellettyä. Rakentamisen aikaiset vaikutukset eivät vaikuta Ruotsin merialueeseen. Sähkönsiirto Sähkönsiirto vaatii merenpohjaan sijoitettavia kaapeleita. Syvillä alueilla ne voidaan laskea pohjalle vapaasti, matalilla alueilla (vesisyvyys alle 10 m), niille kaivetaan todennäköisesti kaapeliojat. Kaivutöistä aiheutuu ruoppausta vastaavat vaikutukset vedenlaatuun, mikä näkyy vesifaasissa kohonneina sameusarvoina, kiintoainepitoisuuden sekä ravinnepitoisuuden nousuna. Kaapelin upotusta varten tarvittava kaivanto on kapea, joten siinä liikuteltavat massamäärät jäävät suhteellisen pieniksi ja sameusvaikutukset lyhytaikaisiksi sekä melko paikallisiksi, riippuen rakennustöiden aikaisista olosuhteista. Kaapelit pyritään sijoittamaan siten, että kaivutyö jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Kaivamistarvetta tulee erityisesti merikaapelin rantautumisalueella. Lisäksi, mikäli hanke toteutetaan, kaivutarvetta on voimaloita yhdistävien kaapeleiden kohdalla matalimmilla alueilla. Sähkönsiirtovaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE5 merikaapeli rakennetaan tuulivoimapuistoalueen ja Ajoksen sähköaseman välille. Vesisyvyys tällä välillä on alle 5 metriä, joten kaapelille tulee kaivaa kaapelioja. Kaivutarve on näissä vaihtoehdoissa vähäisin, noin 1 km. Vuonna 2006 valmistuneen Ajoksen tuulivoimapuiston YVA-menettelyn yhteydessä tehtyjen merenpohjan ja sedimentin tutkimukset osoittavat tällä sähkönsiirtoreitillä merenpohjan olevan hiekkaista moreenia sekä paikoin kivien ja lohkareiden että hiekkaisen moreenin yhdistelmiä. Sedimenttikerrokset todettiin tällä alueella ohuiksi ja huuhtoutuneiksi ja siksi sedimentin haitta-ainetutkimuksia ei tehty. Kaapeliojien kaivusta voi aiheutua hyvin runsastakin veden samenemaa, jonka merkitys arvioidaan hyvin paikalliseksi ja lyhytaikaiseksi. Vesistön kannalta nämä vaihtoehdot ovat vaikutuksiltaan samanlaisia. Vaihtoehdossa VE3 kaivutarve on vaihtoehdoista pisin, noin 10 km. Tuulipuistoalueen ja Selleen sähköaseman välillä vesisyvyys on alle 10 m, joten kaapelille tulee erittäin todennäköisesti kaivaa kaapelioja. Kaapelireitti kulkee lähimmillään kilometrin päästä Perämeren kansallispuistosta. Tornion Röyttän me- 71 ken, kun työtä tehdään. Kaivualueilla pohjan muoto voi jonkin verran muuttua, mutta tämän vaikutukset virtauksiin ovat käytännössä hyvin vähäisiä ja paikallisia. rituulipuiston YVA-menettelyn aikana tehtyjen merenpohjan tutkimusten mukaan rantautumisalueella Kuusiluodon ja Röyttän välillä merenpohjan on havaittu olevan hietapohjaa, jonka päällä on paikoin pehmeää liejua/savea (Rajakiiri Oy 2010). Aivan rantaalueilla on paikoin kivikkoista. Tornion edustan merialueella merenpohja on alueen yleisgeologian ja käytettävissä olevien pohjatutkimustulosten perusteella peruskalliota, jota peittää pohjamoreenikerros, jonka yläosa on rakenteeltaan keskitiivis ja tiivis. Moreenin päällä esiintyy pehmeä lieju- tai savikerros, jonka paksuus on 0 – 3 metriä. Kaivutyöt saattavat aiheuttaa paikoin voimakastakin veden samentumaa, mutta haitan arvioidaan olevan lyhytkestoinen ja siten vaikutukset vesistöön eivät ole merkittäviä. Vaihtoehdossa VE4 kaapelioja rakennetaan hankealueelta Karsikkoniemen sähköasemalle. Veden syvyys on tällä välillä alle 10 m, joten kaapeleille tulee hyvin todennäköisesti kaivamaan kaapeliojat. Kaivutarve on tässä vaihtoehdossa toiseksi lyhyin, noin 3 km. Rantautumisalueella hyvin lähellä rantaa merenpohja on kivikkoista ja kallioista. Noin 70 m rannasta merelle, löytyy puhdasta hiekkapohjaa (Fennovoima Oy, 2009). Karsikkoníemen edustalla avoimilla alueilla sedimenttiä on hyvin vähän ja vastaavasti suojaisilla alueilla, kuten lahdilla, sedimenttiä voi olla hyvinkin runsaasti. Alueelle tulevien valuma-vesien johdosta näkösyvyys on alueella hyvin pieni, noin 1-2 m. Karsikkoniemen edustan avoimuuden johdosta samenemisvaikutuksen arvioidaan olevan vähäinen ja paikallinen. Vaikutuksen arvioidaan olevan lyhytaikainen nopean leviämisen ja suuren vesitilavuuden johdosta. Kaapeleiden laskulla tai kaapeliojien kaivulla ei arvioida olevan merkittäviä tai pitkäaikaisia vaikutuksia merialueella vallitseviin virtauksiin. Kaivutöiden aikana muutokset ovat hyvin paikallisia ja kestävät sen het- 4.2.4 Käytön aikaiset vaikutukset vesistöön Tuulivoimalat Valmistuessaan käyttökuntoon tuulivoimalaitos käyttää saasteetonta, uusiutuvaa energianlähdettä, eikä siten aiheuta veteen perinteisessä energiantuotannossa syntyviä päästöjä, kuten esimerkiksi lauhdevesiä. Voimaloiden vaihteistoissa ja laakereissa on kuitenkin satoja litroja öljyä, mikä saattaa erittäin vakavissa häiriötilanteissa (esim. rakennevirhe tai tuulivoimalan kaatuminen maanjäristyksestä) päästä vuotamaan vesistöön, jolloin vaikutukset voivat olla huomattavat. Tällaiset vakavat häiriötilanteet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja todennäköisyys tapahtumalle erittäin pieni. Tanskan merialueilla on tutkittu merellä sijaitsevien tuulivoimapuistojen vesistövaikutuksia. Mallilaskelmien mukaan merituulivoimapuiston vaikutukset virtauksiin ja sedimentin liikkeisiin ovat hyvin pieniä. Kokonaisvirtausnopeus laski muutamia prosenttiyksiköitä rakennusvaiheen jälkeen. Veden vaihtuvuuteen ja aaltoihin tuulivoimayksiköillä ei katsottu olevan merkittävää vaikutusta. Mallilaskelmien mukaan tuulivoimaloiden vaikutukset meriveden happipitoisuuteen, ravinne- ja klorofylli-a pitoisuuksiin olisivat myös ns. worst case -skenaariossa (korkea veden lämpötila, hidas virtausnopeus ja tyyni tuuli) erittäin pienet. Tuulivoimaloiden perustusten aiheuttamia virtaushäviöitä arvioitiin laskennallisesti. Alustavat laskelmat 600 m kasuunivälillä osoittavat seuraavaa: Pyöreä perustus, häviökertoimet supistus 0,2, laajennus 0,3 72 keskim. halkaisija (m 10 virtausnopeus (m/s) Vedenpinnan muutos (mm) 20 30 40 0,05 0,00 0,00 0,01 0,01 0,1 0,15 0,01 0,02 0,03 0,04 0,02 0,04 0,06 0,09 0,2 0,04 0,07 0,11 0,15 Kuva 4‑6 Periaatepiirros merituulivoimalaitoksen virtausolosuhteista Vedenpinta on teoriassa perustusten takana vähän alempana johtuen virtaushäviöistä. Laskelmista voidaan havaita, että ero on epäsuotuisimmassakin laskentavaihtoehdossa mittaustarkkuuden ulkopuolelle eli alle 0,3 mm. (tätä vastaava 0,2 m/s virtaus ja 40 m srk. kasuuni on aivan ääritapaus). Tyypillinen voisi olla 30 m pyöreä kasuuni 0,1 m virtaus, jolloin ero vain 0,03 mm. Vertailun vuoksi esimerkiksi ilmanpaineen alueellinen muutos 0,1 mbar vaikuttaa teoriassa vedenpintaan 1 mm ja generoi paljon voimakkaammin virtauksia. Tuuliolojen virtauksia muodostava vaikutus ylittää helposti nämä häviöt moninkertaisesti. Virtausnopeuden havaittavissa /mitattavissa oleva muutos rajoittuu kasuunin välittömään läheisyyteen ehkä n. 10 m säteelle. Kauempana muutoksia ei voi havaita. Havaittavaa voi olla jossain olosuhteissa kasuunin taakse syntyvä pieni akanvirtapyörre. Virtaus kiihtyy vähän kiertäessään kasuunia sen välittömässä läheisyydessä. Suurin virtausnopeus 0-5 m kasuunin sivulla voinee olla 0,3...0,5 m/s. Muutos on ehkä mitattavissa em. säteellä. Muutosten havaittavuus silmämääräisesti ja mittauksin edellyttäisi melko tyyntä säätä, mutta silloin taas virtauksiakaan ei merkittävästi ole. Normaalisti hyvin pienet pinta-, virtaus ym. muutokset sekoittuvat täysin merenkäyntiin niin ettei niitä voi havaita eikä mitata. Koska tuulivoimalat sijaitsevat selvästi maanpinnan yläpuolella, ei niillä ole juurikaan vaikutusta meren pinnan tuuleen. Heikoimmilla tuulilla voimalat eivät ole käytössä ja kovilla tuulilla ne eivät pysty käyttämään kuin pienen osan tuulen kokonaisenergiasta. Näin ollen pintavirtauksetkaan eivät juuri heikkene tuulivoimaloiden takia. Tuulivoimalat joudutaan asentamaan tuuliolosuhteiden takia yli 600 m etäisyydelle toisistaan, jolloin virtauspinta-alaa jää niiden perustusten välille erittäin paljon. Yhteenvetona tarkastelun perusteella voidaan todeta, että merituulivoimapuisto ei aiheuta havaittavia muutoksia meriveden virtausolosuhteissa. Periaatepiirros merituulivoimalaitoksen virtausolosuhteista on esitetty kuvassa 4‑6. Merituulivoimapuistojen katsotaan hidastavan merialueella tapahtuvaa luontaista pohjien muutosta heikentämällä aaltojen voimaa ja samalla vedessä kulkeutuvan kiintoaineksen kulkeutumista ja leviämistä. Hankkeen ei katsota merkittävästi heikentävän Kemijoen vesienhoitoalueen rannikkovesien kemiallista tilaa. Merituulivoimapuistolla ei katsota olevan käytön aikaisia vaikutuksia Ruotsin merialueeseen. 73 4‑7) sekä sataman laajennushankkeen suunnitelluilla ruoppaus- ja täyttöalueilla (Kuva 4‑8). Pohjan laadun määrityksessä käytettiin taulukossa 4‑5 esitettyä luokittelua. Sähkönsiirto Sähkönsiirrosta aiheutuvat käytön aikaiset vaikutukset vedenlaatuun tulevat olemaan hyvin vähäisiä. Hankkeessa käytettävät vaihtovirtakaapelit eivät sisällä öljyjä eikä myrkyllisiä yhdisteitä, joten kaapelin mahdollisesti rikkoutuessa veteen ei pääse vuotamaan haitallisia aineita. Kaapeliniput ovat halkaisijaltaan suhteellisen pieniä n. 20 cm, eivätkä siten aiheuta suurta estettä virtauksille. Siten pohjan pinnalla kulkevilla kaapeleilla ei ole erityistä vaikutusta alueen pohjavirtauksiin. Taulukko 4‑5. Pohjan laadun määrityksessä käytetty luokittelu. Kallio K > 60 = Lohkareet (>60 cm) K 20–60 = Isot kivet (20–60 cm) K 2–20 = Pienet kivet (2–20 cm) Sora 4.3 Merenpohja Hiekka Hieta 4.3.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Merituulivoimapuiston alueella mrenpohjantutkimus tehtiin 70 kohteessa ja satama-alueella 7 kohteessa videokuvaamalla. Pohjien kuvaus tapahtui siten, että vesitiivis kamera laskettiin veneestä pohjan yläpuolelle. Tämän jälkeen tuulen annettiin vapaasti kuljettaa venettä. Kuvauksen kesto vaihteli puolesta minuutista minuuttiin. Jos pohjan laatu oli yhtenäistä, kuvausaika oli noin 30 s. Vaihtelevaa pohjaa kuvattiin keskimäärin 60 s. Merenpohjan videokuvaus ja sedimenttitutkimus Hankealueen merenpohjan laatua tutkittiin syksyllä 2009. Kemin Ajoksen sataman YVA -menettely on samanaikaisesti käynnissä. Hankkeeseen tehdyt merenpohjakuvaukset ovat sopimuksesta käytettävissä tässä hankkeessa. Tutkimukset kummassakin hankkeessa suoritti Ramboll Finland Oy. Pohjatyypit selvitettiin otannan avulla ja arvioitiin niiden peittävyys prosentteina merituulivoimapuiston hankealueella (Kuva " ) " ) 1 2 " ) 3 " ) 4 " ) " ) 5 " ) 6 " ) " ) 8 " ) 11 " ) 15 " ) 10 " ) " ) 9 7 " ) " ) 13 " ) " ) " ) 12 " ) 14 " ) 25 " ) 16 17 " ) " ) 31 " ) 33 24 " ) 26 " ) 20 " ) 27 28 " ) 21 22 ) " ) " 30 29 32 " ) " ) " ) 23 18 36 " ) 34 " ) " ) 35 38 " ) 37 39 " ) " ) 40 " ) " ) " ) " ) " ) 51 " ) 61 " ) 62 63 52 " ) 55B 45 53 ) " )" 54 " ) 55 " )" )47 " ) " ) " ) 56 57 42 " ) " ) 43 44 " ) 49 48 46 " ) " ) 58 59 50 " ) 60 64 " ) ² 65 " ) " ) 66 68 Kuva 4‑7. Merenpohjan kuvauskohteet Ajoksen merituulivoimapuistohankkeessa. 74 " ) 41 " ) " ) 67 " ) 69 70 0 1 2 4 km S1 ! ( S2 ! ( S3 ! ( ! ( ! ( ! ( S6 S4 S15 S5 ! ! ( S7 ! S12 S11 ! ! ( ! S9 ! ( S8 S14 S13 ! ! Videokuvauspisteet ! ( Sedimenttinäytepisteet ! ! ( S10 ! ² 0 0,5 1 km Kuva 4‑8. Sedimenttinäytepisteet ja merenpohja kuvauskohteet satama-alueella. 75 W:\1600-YVA\PVO-Innopower\82125447_Ajoksen_tuuli_YVA\82125447_Pääkansio\merialue\Piirustukset - Kirsi H 0 76 0,5 1 ² 2 km KEM5 " ) " ) " ) KEM29 " ) Kuva 4‑9. Merituulivoimapuiston hankealueen sedimentin näytteenottopisteet. KEM23 Sedimenttinäytepiste Sedimentti Pohjan laadun määrittämiseksi käytettiin näytteenottoa sedimentistä ja lisäksi videokuvauksella tehtyjä havaintoja. Kaikki tutkimuskohteet paikannettiin GPS:n avulla. YVA-menettelyn aikana kaikkia suunniteltuja sedimenttinäytteitä ei voitu ottaa merituulivoimapuiston hankealueen kovien pohjien vuoksi. Näytteitä saatiin hankealueelta kolmelta kohteelta (Kuva 4‑9) sekä kymmeneltä pisteeltä Ajoksen satama-alueelta (Kuva 4‑8). Näytteet otettiin sedimentin pintaosasta (0 – 10 cm). Näytteenottimena käytettiin Ekman- näytteenotinta. Näytteistä analysoitiin sedimentin raekoon ja orgaanisen aineen määrän lisäksi eliöstölle haitallisia yhdisteitä, kuten raskasmetalleja, polykloorattuja bifenyyleitä (PCB) ja orgaanisia tinayhdisteitä. Metallien, tributyylitinan (TBT) ja PCB:n tulokset normalisoitiin vastaamaan ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisia kaavoja käyttämällä ns. standardisedimentin pitoisuuksia. Ajoksen sataman vesialueen sedimenttejä on aiemmin tutkittu Ajoksen merituulivoimapuiston ruoppausten ja läjitysten ympäristövaikutusselvitykseen liittyen vuonna 2002 (Kuva 4‑10). Näitä sekä YVA -menettelyn aikana tehtyjä selvitysten tuloksia käytettiin osana Ajoksen merialueen edustan nykytilan määrittämiseksi. Tutkimustuloksia sekä tutkimustietoa merellä tehtävistä rakennustöistä käytettiin vaikutuksen arvioinnin tekemisessä. Arviointi suoritettiin asiantuntija-arvioina. Lähtötietoina on lisäksi käytetty GTK:n maaperäkarttoja sekä alueella tehtyjä pohjatutkimuksia. Pohjatutkimuksia on tehty alueella varsin runsaasti eri hankkeiden yhteydessä mm. vuonna 2001 GTK:n toimesta akustis-seismisiä tutkimuksia ja Geobotnia Oy:n toimesta paino- ja porakonekairauksia sekä maanäytteiden ottoja vuonna 2000. Edellisten lisäksi alueella on tehty Meritaito Oy:n toimesta porakonekairauksia kesällä 2009 ja talvella 2010 väyläalueella. Kuva 4‑10. Ajoksen sataman vesialueen sedimenttipisteet vuonna 2002 77 Ajoksen tuulivoimapuisto Pohjan laatu 1 2 3 4 5 S 15 S 11 S 12 S9 S 10 9 6 8 7 15 24 23 10 11 12 13 14 18 20 25 27 26 16 28 22 21 29 30 31 17 32 33 34 36 38 35 39 37 40 41 45 53 51 63 61 Hiekka / Hieta 52 62 54 55 56 42 47 46 49 57 58 44 43 50 59 60 64 Hiekka Sora K 2 - 20 K 20 - 60 K > 60 Hankerajaus 65 66 68 67 69 70 0 1 2 Kuva 4‑11. Pohjanlaatu videokuvauspisteillä. 4.3.2 Nykytila Merenpohja on Ajoksen ympäristössä monin paikoin Perämerelle tyypilliseen tapaan vähäravinteisista, varsin karkeajakoista hiekkaa, soraa tai hiekkamoreenia. Vastaavasti hienojakoiset sedimenttikerrokset ovat Ajoksen matalilla merialueilla monin paikoin ohuita tai ne voivat jopa puuttua kokonaan (PSV-Maa ja Vesi 2001a, Pohjolan Voima 2006). Ajoksen käynnissä olevan merituulivoimapuistohankkeen yhteydessä tutkitut pohjat osoittivat Ajoksen edustan merenpohjien olevan kovapohjaisia (Kuva 4‑11). 31 kohdetta koostui pelkästään erikokoisista kiven lohkareista. 36 kohdetta oli hiekan, soran ja erikokoisten kiven lohkareiden sekoituksia. 100 % pelkkiä hiekkapohjia oli 5 kohteella. Sedimenttinäytteet (3 kpl) olivat hiekkapohjilta. Hiesua ja sitä pehmeämpiä pohjia ei kuvauksissa havaittu. Tämän hankkeen YVA—menettelyn aikana tutkitut satama-alueen merenpohjan maaperänäytteet osoittavat pohjien olevan hiekkaa tai silttistä hiekkaa. Yhdellä näytepisteellä (S5) maa-aines on savista silttiä. Sataman laajennushankkeen videokuvauskohteet ovat osin eri paikoista kuin sedimentin näytteenottopaikat. 78 Kuvausten perusteella yhden kuvauskohteen pohjan maa-aines oli soran ja hiekan sekoitusta. Loput kuusi kuvauskohdetta olivat isompien kivien sekä soran ja hiekan sekoituksia. Nämä vastaavat Perämeren tyypillistä merenpohjaa. Kuvattujen kohteiden syvyydet vaihtelivat 2,5 – 5,1 metrin välillä. Aiemmat Ajoksen ympäristöön rakennettujen tuulivoimayksiköiden perustuspaikoille tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet merenpohjan olevan karkeaa soraa/kivikkoa tai hiekkamoreenia, jossa ei ole selvää sedimenttikerrosta. Yhdellä tutkimuskohteella löydettiin hienojakoista sedimenttiä, oli voimala nro 11, jota lähinnä ovat tutkimuspisteet 202 ja 203 (Kuva 4‑10). Siellä pohjan päällä havaittiin olevan 0,5 m paksuinen liejukerros. Vuosina 1994 ja 1997 Ajoksen sataman edustalla otettiin velvoitetarkkailun yhteydessä sedimenttinäytteitä. Näytteenotosta kuitenkin luovuttiin, koska pehmeitä orgaanisia sedimenttejä oli hyvin vähän alueella. Hehkutushäviöiden avulla tutkittiin näytteiden kuivaainepitoisuutta ja tutkimuksissa havaittiin, että orgaanisen aineksen määrät näytteissä olivat hyvin vähäisiä 4 km (PSV-Maa ja Vesi 2001a). Pohjasedimenttien haitta-ainepitoisuuksia on Ajoksen sataman ympäristössä tutkittu edellisen kerran vuosina 2002 ja 2006, jolloin sedimenttinäytteistä tutkittiin mm. yleisimpien raskasmetallien sekä PCBaineiden (polyklooratut bifenyylit), kloorifenolien ja PCDD/F-aineiden (polyklooratut dibentsodioksiinit/ furaanit) pitoisuuksia. Monesta satama-alueelta otetusta näytteestä onkin löydetty Ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohjeiden (2004) mukaisessa läjityskelpoisuusluokittelussa tason 1 (mahdollisesti pilaantunut ruoppausmassa) ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia erityisesti PAH-yhdisteiden, öljyhiilivetyjen, PCDD/F-yhdisteiden sekä lyijyn ja elohopean osalta. Tästä syystä sedimentit luokitellaan läjitysohjeen mukaisesti yleisesti likaantuneiksi. Löydetyt pitoisuudet jäävät kuitenkin alle tason 2 (pilaantunut ruoppausmassa) mukaisten raja-arvojen, minkä takia alueen sedimenttejä ei luokitella vielä varsinaisesti saastuneiksi. Inakarin ja Ison Etukarin ympäristöstä otetuissa se- dimenttinäytteissä ei vuonna 2006 havaittu minkään haitta-aineen osalta näitä raja-arvoja ylittäviä pitoisuuksia. YVA-menettelyn aikana tutkituissa merituulivoimapuistoalueen sedimenteissä arseenin pitoisuus ylitti tason 1 arvon kahdella pisteellä. Sataman laajennusalueen sedimenteissä kromin pitoisuudet ylittivät tason 1 arvon viidellä näytteenottopisteellä. Yhdellä näistä pisteistä myös nikkelin pitoisuus oli koholla. Orgaanisen tinayhdisteen, tributyylitinan (TBT) pitoisuus ylitti tason 1 kuudella satama-alueen pisteellä. Merituulivoimapuiston alueella TBT-pitoisuudet ylittivät tason 1 arvon yhdellä pisteellä sekä yhdellä pisteellä ( KEM 23) tason 2 arvon (Taulukko 4‑6). Näytepiste KEM 23 sijaitsee ankkurointipaikalla, joka selittäisi korkeaa TBT-pitoisuutta. Muilla pisteillä tulos jäi alle laboratorion määritysrajojen. Mahdollisesti pilaantuneiden ruoppausmassojen, tasojen 1 ja 2 väliselle ns. harmaalle alueelle sijoittuvien sedimenttien läjityskelvollisuus on arvioitava tapauskohtaisesti. Taulukko 4‑6. Näytepisteiden metallien (mg/kg kuiva-ainetta) ja tributyylitinan (µg/kg kuiva-ainetta) normalisoidut pitoi‑ suudet (< = pitoisuudet alittavat laboratorion määritysrajan). Näytepiste As Cd Cr Cu Pb Ni Zn S1 5,6 < 67 17 6 24 52 35 S2 7,7 < 162 22 7 46 82 17 S3 4,2 < 115 < 5 30 51 20 S4 3,3 < 82 29 6 25 47 70 S5 6,8 < 58 29 12 29 76 < S6 8,6 < 56 < 25 25 47 < S7 6,8 < 74 6 4 24 30 5 S8 < < 17 43 2 17 26 30 S12 4,6 < 18 < 2 12 25 < S15 Tuulivoimapuisto-alue 2,3 < 20 < 2 15 25 < KEM 5 12 < 30 5 5 15 44 < KEM 23 30 < 17 4 7 16 90 240 KEM 29 Keskiarvo 15 < 17 4 4 11 36 8,9 56,4 17,8 6,7 22,2 48,5 5 52,7 Keskihajonta 7,6 44,7 14,0 6,2 9,5 22,0 78,5 Satama-alue TBT Taso 1 15 0,5 65 50 40 45 170 3 Taso 2 60 2,5 270 90 200 60 500 200 Taso 1. Pitoisuustason alittaessa esitetyn raja-arvon, pohja-ainesta pidetään puhtaana ja ympäristölle haitattomina. Taso 2. Pitoisuustason ylittäessä esitetyn tason, pohja-aines katsotaan pilaantuneeksi ja siten ympäristölle haitalliseksi. 79 Tributyylitina on useimmille vesieliöille erittäin myrkyllistä. Tributyylitinalla on taipumus kertyä eliöstöön mutta sille on myös tyypillistä, että altistuksen päättyessä, eliön siirtyessä puhtaaseen ympäristöön ja puhtaaseen ravintoon, TBT poistuu elimistöstä varsin hyvin. Akuutisti aine on vedessä tappavan myrkyllinen pitoisuuksissa < 0,1 – 15 μg/l (LC50 24 - 96 tunnin altistus; hankajalkainen, simpukka, katka). Kaloille TBT on akuutisti myrkyllinen (LC50, 96 tunnin altistus) pitoisuuksien ollessa keskimäärin 5 - 20 μg/l. (Ympäristöministeriö 2007). Satama-alueella tutkituissa pohjanäytteissä ei esiintynyt PCB -yhdisteitä. Merituulivoimapuiston hankealueella näytepisteellä KEM 5, PCB 138, PCB 153 sekä PCB 180 pitoisuudet ylittivät tason 1 arvot. Muilla pisteillä ei esiintynyt PCB-yhdisteitä. Sedimenttianalyysien tulokset osoittavat hankealueen kuuluvan rannikkovesiin, jossa eloperäisen aineksen sedimentoituminen pohjalle on vähäistä. Tulosten perusteella osalla pohjista voi sedimentin pintaosassa olla eräitä yhdisteitä pitoisuuksina, jotka kirjallisuustietojen mukaan ovat haitallisia pohjaeliöstölle. Nykyisten Ajoksen tuulivoimaloiden suunnitteluvaiheessa selvitettiin alueella olevia läjitysalueita (Pohjolan Voima 2006). Kemin sataman alueella sijaitsee kaksi läjitysaluetta: öljysataman aallonmurtaja ja sataman pohjoispuolella sijaitseva padottu maantäyttöalue. Lisäksi meriläjitysalueena tutkittiin Ajoksen lounaispuolella 2 km satamasta sijaitsevaa 16 ha aluetta. Merenkulkulaitos on tutkinut merenpohjan topografiaa ja todennut sen olevan mahdollinen läjitysalue (Kuva 4‑12). 4.3.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset merenpohjaan Tuulivoimalat Merituulivoimapuistoa rakennettaessa merenpohja muuttuu pysyvästi tuulivoimayksiköiden ja eroosiosuojauksen alueelta. Rakentamisvaiheessa suurin vaikutus merenpohjaan aiheutuu perustustöistä. Rakentamisen aikana poraus- ja kaivutöiden johdosta kiviainesmassoja joudutaan siirtämään perustusten alta pois väliaikaisesti rakennuspaikan viereen. Maamassat käytetään perustusten rakentamiseen ja ne pyritään levittämään mahdollisimman tasaisesti perustuspaikan alueelle, muuttamatta merkittävästi merenpohjan muotoja ja virtauskenttiä. Perustustavasta riippuen rakentami- Ajoksen tuulivoimapuisto Läjitysalueet läjitysalueet nykyinen tuulivomala 3 MW nykyinen tuulivomala 0,3 MW suunniteltu tuulivoimala hankerajaus 0 Kuva 4‑12. Ajoksen edustalla sijaitsevat läjitysalueet (Pohjolan Voima 2006). 80 0,5 1 2 km Taulukko 4‑7. Muuttuvan merenpohjan pinta-ala (m2 ) eri vaihtoehdoissa eri perustustekniikoilla. VE0 VE0+ VE1 VE1+ VE2 VE3 VE4 Kasuuniperustus 0 0 21000 60000 108000 153000 201000 Monopileperustus 0 0 3500 10000 18000 25500 33500 sessa saattaa vapautua hienoaineksia, jolloin kiintoainepitoisuus vedessä hetkellisesti nousee. Tänä aikana lähiympäristössä pohjalla oleva eliöstö voi kärsiä samentumasta. Hankealueella pohjamateriaali koostuu pääosin kalliosta ja kivistä. Orgaanista ainesta pohjalla ei havaittu juuri lainkaan, joten kiintoaineksen aiheuttaman samentuman arvioidaan jäävän vähäiseksi. Koska tutkituista sedimenteistä on löytynyt mahdollisesti vesieliöstölle haitallisia yhdisteitä, tulee voimaloiden perustuspaikkojen sedimenttien ruoppauskelvollisuus arvioida tapauskohtaisesti. Käytännössä haitta-aineet sitoutuvat kuitenkin voimakkaasti kiintoainekseen, joten eliöille saatavilla olevien liukoisten haitta-aineiden pitoisuus jää pieneksi. Kemin edustalla myös hyvät laimenemisolosuhteet vähentävät ruoppaustöiden haitallisia vaikutuksia. Hankealueen pohjat ovat pääosin kuitenkin kovia, ei perustustöistä arvioida tältä osin aiheutuvan erityistä haittaa tai riskiä vesien ravintoverkostoon. Muokattavan merenpohjan pinta-ala on riippuvainen käytettävästä perustustyypistä. Mikäli käytetään kasuuniperustusta, perustusten alle jäävän merenpohjan pinta-ala on selvästi suurempi (eroosiosuojauksen kanssa n. 2 000 – 3 000 m2/perustus), kuin Monopile – perustuksella (perustus n. 200 m2, muokattava alue yhteensä n. 200 – 500 m2/perustus). Rakentamisen kohteen olevan merenpohjan kokonaispinta on suurimmillaan, mikäli hanke toteutetaan vaihtoehdolla VE4 (67 voimalaitosta) ja käytetään kasuuniperustusta. Tällöin muokattavan merenpohjan yhteispinta-ala on n. 20 ha (0,3 % koko hankealueesta). Muokattavan merenpohjan pinta-ala on pienimmillään, jos hanke toteutetaan käyttäen Monopile – perustuksia. Tällöin muutoksen kohteena olevan merenpohjan pinta-ala on yhteensä enimmillään n. 3 ha (alle 0,1 % koko hankealueesta). Muuttuvan pohjan pinta-ala eri perustustekniikoilla on esitetty taulukossa 4‑7. Laajimmassakin vaihtoehdossa rakentamisen kohteena olevan merenpohjan suhteellinen osuus jää pieneksi. Kasuuniperustus edellyttää perusteellisia pohjatöitä varsinaisen perustuspaikan kohdalla. Kasuunin alusta tasataan, jonka jälkeen paikalle tuotava kasuuni täytetään soveltuvalla kiviaineksella. Jokaisen kasuunin kohdalta joudutaan todennäköisesti tekemään pohjan tasauksia n. 200 – 300 m2 laajuiselta alueelta. Jos jokaisen perustuksen kohdalta joudutaan muokkaamaan maata keskimäärin yksi metri, syntyy perustustöissä muokattavia massoja enimmillään 3 000 m3/perustus. Massoja voidaan mahdollisesti hyödyntää osittain esim. kaapeliojien täytössä tai kasuunin rakenteesta riippuen (jos suljettu kasuuni) myös kasuunin täytössä. Osa massoista saattaa olla pilaantunutta, joten niiden ruoppauskelpoisuus tulee arvioida perustuskohtaisesti, jotta toimenpiteestä ei koidu merkittäviä vaikutuksia kalastoon tai muuhun vesieliöstöön. Sähkönsiirto Sähkönsiirto vaatii merenpohjaan sijoitettavia kaapeleita. Syvillä alueilla ne voidaan laskea pohjalle vapaasti, matalilla alueilla (vesisyvyys alle 10 m), niille kaivetaan todennäköisesti kaapeliojat. Kaapelin upotusta varten tarvittava kaivanto on kapea, joten siinä liikuteltavat massamäärät jäävät suhteellisen pieniksi ja pohjanmuutokset hyvin paikallisiksi ja suhteellisen pienialaisiksi. Kaapeliojat ovat noin metrin levyisiä ja vaikutusalue kaivualue mukaan lukien on noin 10 m levyinen. Kaapelit pyritään sijoittamaan siten, että kaivutyö jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Kaivamistarvetta tulee lähinnä merikaapelin rantautumisalueella. Lisäksi, mikäli hanke toteutetaan, kaivutarvetta on voimaloita yhdistävien kaapeleiden kohdalla matalimmilla alueilla. Kaapelit peitetään ojien kaivusta syntyneellä maaaineksella. 81 Merituulivoimapuiston käytön aikaiset vaikutukset merenpohjaan arvioidaan olevan erittäin vähäiset. Merenpohjaan kohdistuva käyttöpaine tulee tuulivoimayksiköiden perustusten kautta, jotka pysyvät vakaina käytön aikana. Niistä ei aiheudu ympäristöön haitallisia vaikutuksia, kuten öljy- tai muita päästöjä, jotka sedimentoituisivat pohjalle. Myllyihin kohdistuvat huoltokäynnit suoritetaan noin kahdesti vuodessa. Näillä toimilla ei katsota olevan vaikutusta merenpohjan tilaan. Perämerellä tapahtuvalla maankohoamisella ei katsota olevan vaikutusta merituulivoimapuiston toimintaan sen elinkaaren aikana. Maankohoaminen on hidasta ja sillä ei katsota olevan vaikutusta tuuliolosuhteisiin eikä tuulivoimalan rakenteisiin. keen YVA-menettelyn aikana vuonna 2009 tehtyjä pohjaeläin- ja kasvillisuusselvitystentuloksia käytetään sopimuksesta myös tässä merituulivoimapuistohankkeen YVA:ssa. Vuonna 2009 tehtyjä tutkimuksia täydennettiin kesäkuussa 2010 sukellustutkimuksilla, jonka avulla selvitettiin vesisammallajiston esiintymistä Ajoksen edustalla. Lisäksi käytössä olivat Ajoksen edustalle rakennettujen merituulivoimaloiden rakentamiseen liittyneet selvitykset sekä rakentamisen aikaiset pohjaeläintarkkailun tulokset vuosilta 2007–2008. Myös Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshankkeen yhteydessä tehtyjä vedenalaisen luonnon tutkimustietoja on käytetty Ajoksen edustan vedenalaisen kasvillisuuden nykytilan määrittämiseksi. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma eli VELMU kerää tietoa vedenalaisten luontotyyppien ja lajien monimuotoisuudesta. Inventointiohjelmaa toteutetaan Saaristomerellä, Merenkurkussa, Suomenlahdella, Perämerellä ja Selkämerellä vuosina 2004–2014. Ohjelman mukaan Perämeren alueen kartoitus aloitettiin vuonna 2008. Metsähallitukselta saatujen tietojen mukaan hankealueella on kaksi pohjaeläinpistettä ja seuraavat hankealuetta lähimmät vedenalaiskartoitukset on suoritettu Perämeren kansallispuiston alueella, joka sijaitsee lähimmillään noin 500 metrin päässä hankealueelta. Tuloksia käytettiin vaikutusten arvioinnissa yhdessä julkaistujen tutkimustietojen kanssa. Vaikutusten arviointi on tehty asiantuntija-arvioina. Sähkönsiirto Kasvillisuuskartoitus Tehdyn arvion mukaan sähkönsiirrosta merenpohjaan aiheutuvat vaikutukset ovat käytön aikana hyvin vähäiset, sillä sähkökaapelit on joko kaivettu merenpohjaan tai ne on laskettu vapaasti meren pohjaan tuettuna. Kaapelit pysyvät liikkumattomina betonipainojen avulla. Ajoksen merituulivoimapuistohankkeen yhteydessä kuvattiin 70 kohdetta, jotka ovat pääosin suunniteltuja voimaloiden perustuspaikkoja Ajoksen edustalla (Kuva 4‑7). Satama-alueen kasvillisuutta kartoitettiin pohjanlaadun kuvauksen yhteydessä seitsemältä kohteelta. Kuvaukset tehtiin syksyllä 2009 (Kuva 4‑8). Pohjien kuvaus tapahtui kummassakin edellä mainitussa hankkeessa siten, että vesitiivis videokamera laskettiin merenpohjaan ja annettiin tuulen kuljettaa venettä. Kuvauksen kesto vaihteli välillä 30–60 s. Jos vene liikkui vähän ja pohjan laatu oli yhtenäistä, kuvausaika oli noin 30 s. Jos pohja oli vaihtelevaa, kuvattiin n. 60 s. Tutkimusalueelta arvioitiin pohjakasvillisuuden peittävyys prosentteina. Kaikki tutkimuskohteet paikannettiin GPS:n avulla. Kaapeloinnin yhteydessä tehtävät kaivutyöt ja muuttuvan merenpohjan pinta-ala ovat tässä hankkeessa pienimmät vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE5, jossa kaivutarve on noin 1 km ja toiseksi pienin vaihtoehdossa VE4, 3 km. Suurin kaivutarve on vaihtoehdossa VE3, noin 10 km, jolloin muuttuvaa pohjanalaa on vaihtoehdoista eniten. Kaivuun vaikutukset rajoittuvat kaivualueelle ja sen välittömään läheisyyteen (muutamia kymmeniä metrejä). Kokonaisuutena vaikutukset merenpohjaan laajimmassakin vaihtoehdossa ovat melko vähäiset. 4.3.4 Käytön aikaiset vaikutukset merenpohjaan Tuulivoimalat 4.4 Vesieliöstö 4.4.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Osana YVA-menettelyä vuonna 2009 hankealueella tehtiin nykytilan selvittämiseksi vesistöselvityksiä, joihin kuuluivat pohjaeläinten inventointi ja kasvillisuuden yleisluontoinen tutkimus. Samanaikaisesti käynnissä olevan Kemin Ajoksen sataman laajennushank- 82 Suunnitellun merituulivoimapuiston ja sataman laajennusalueen sukelluskohteet valikoitiin vuoden 2009 videokuvausten perusteella. Sukelluskohteiksi valittiin alueet, joilla oli havaittu kasvillisuutta ja jotka esiintyivät syvyysvyöhykkeessä 2 – 8 metriä ja olivat kovapohjaisia vesisammalille soveltuvia kasvuympäristöjä. Merituulivoimapuiston alueella sukellukset tehtiin 14:llä ja sataman alueella viidellä pisteellä. Sukellukset suoritettiin siten, että sukeltaja kartoitti pistettä ympäröivän alueen noin 10 m²:n alalta ja määritti kasvilajiston ja kasvillisuuden prosentuaaliset peittävyydet. Jokaiselta tutkimuspisteeltä otettiin näytekiviä sekä erillisiä näytteitä, joista lajimääritykset pystyttiin pinnalla varmistamaan. Sukellustutkimuksesta tuotettiin erillinen tulosraportti (Yliniva 2010), joka on selostuksen liitteenä. Pohjaeläinkartoitus Ajoksen merituulivoimahankkeen aikana pohjaeläinnäytteitä otettiin neljältä paikalta Ajoksen edustalta 10 – 12 metrin syvyydestä (Kuva 4‑15) sekä satama-alueel- ta 4 – 12 metrin syvyydestä kolmelta eri tutkimuspaikalta syksyllä 2009 (Kuva 4‑16). Näytteenottovälineenä kummassakin hankkeessa käytettiin Ekman-noudinta. Noutimella saadaan säännöllisesti alhaisempia tiheysarvoja kuin putkinoutimilla tai sukeltajan ottamista näytteistä. Kun pohjaeläintiheydet ovat alhaisia (enintään satoja yksilöitä neliömetrillä) ja pohja on monotonista kuten sataman hankealueella, Ekman-noutimen käyttö on perusteltua riittävän suuren näytepinta-alan turvaamiseksi (Standardi SFS 5076). Näytteitä otettiin yksi kultakin näytteenottopaikalta. Rinnakkaisnäytteitä ei otettu. Eläimet määritettiin mikroskoopilla suku-/lajitasolle Probenthos Oy:n toimesta. Lisäksi laskettiin pohjaeläinten yksilötiheys ja biomassa neliömetriä kohti. Kaikki näytteenottopaikat paikannettiin GPS:n avulla. Ajoksen tuulivoimaloiden rakentamisen aikaiset pohjaeläinnäytteet vuosina 2007 - 2008 ovat myös otettu Ekman-noutimella, joten tuloksia voidaan pitää vertailukelpoisina aikaisempiin pohjaeläintutkimuksiin. 5 " ) 23 " ) " ) 29 ² 0 0,5 1 2 km " ) 55B Kuva 4‑15. Pohjaeläinten näytteenottopisteet Ajoksen merituulivoimapuistohankkeessa. 83 Ajoksen edustan pohjaeläinten tarkkailupisteet vuosina 2007 ja 2008 sijaitsivat hankealueen itäpuolella olevalla Natura-alueella sekä kolme hankealueella sijaitsevaa tarkkailupistettä, jotka sijaitsivat 6, 13 ja 16 metrin syvyydessä (Kuva 4‑17). 4.4.2 Nykytila Vähäsuolainen merivesi sekä vaihtelevat ympäristöolosuhteet tekevät Perämeren alueesta vaikean elinympäristön useille vesikasvilajeille, mikä rajoittaa osaltaan merenpohjan vesikasvillisuuden määrää Perämeren alueella. Murtovesi vaikeuttaa useiden pohjaan kiinnittyvien kasvilajien sopeutumista ja lisäksi ajojäät ja kovat tuulet repivät usein irti matalille merialueille juurtuneiden kasvien versoja. Perämeren varsin karuilla ja kovapintaisilla pohjilla menestyvätkin yleensä parhaiten yksivuotiset kasvilajit, kuten rihmamaiset viherlevät, palleroahdinparta ja ahdinparta, sekä kivien pinnoilla erilaiset piilevälajit. Kemin edustan velvoitetarkkailujen (PSV-Maa ja S2 ) S2 " Vesi 2001a) sekä Ajoksen tuulivoimapuiston rakenta) " misenaikaisten vaikutusten tarkkailuohjelman (PVO- S5 ) S5 " ) " Innopower 2008) puitteissa otettujen näytteiden perusteella pohjaeläinyhteisön keskimääräinen yksilötiheys vaihtelee Ajoksen edustalla perusteella 600–700 pohjaeläinyksilöön neliömetrillä. Alueen pohjaeläimistön muodostavat pääasiassa harvasukamadot (Oligochaeta) sekä surviaissääskien (Chironomidae) toukat, joiden lisäksi alueella esiintyy paikoitellen myös mm. kilkkiä (Saduria entomon), valkokatkaa (Monoporeia affinis), hernesimpukoita (Pisidium casertanum) sekä värysmatoja (Turbellaria). Pohjaeläimistön karuuteen ja vähälajisuuteen vaikuttavat Ajoksen edustalla Perämeren yleisten olosuhteiden ohella erityisesti merenpohjan laatu, joka on monin paikoin vähäravinteista hiekkaa tai hiesua eikä pohja siksi pysty ylläpitämään monimuotoista pohjaeläimistöä tai ravintoverkkoa. 4.4.2.1 Vesikasvillisuus ja luontotyypit Suunnitellulla merituulivoimapuiston hankealueella sekä sataman laajennusalueella sukellusten sekä videokuvausten perusteella merenpohjien perusteella, alueen kasvillisuus on melko vähäistä. Sataman alueella esiintyi verrattain yleisesti valtakunnallisesti silmälläpidettäviä (NT) ja alueellisesti uhanalaisiksi (RT) S15 ) S15" ) " S2 " ) S5 ) " ) " S15 " ) ²² ) Pohjaeläinnäytteet " Pohjaeläinnäytteet 0 0 0,5 0,5 1 km 1 km Kuva 4‑16. Pohjaeläinpisteet satama-alueella. 84 ² 0 0,5 1 2 km 0 0,5 1 2 km " ) " ) Tuuli 1 " ) Tuuli 1 " ) ² ² Tuuli 2 Tuuli 2 " ) Natura 1 W:\1600-YVA\PVO-Innopow er\82125447_Ajoksen_tuuli_ W:\1600-YVA\PVO-Innopow YVA\82125447_Pääkansio\m er\82125447_Ajoksen_tuuli_ erialue\Piirustukset YVA\82125447_Pääkansio\m - Kirsi H - Kirsi H erialue\Piirustukset " ) " ) " ) Natura 1 Kemi 32 Kemi 32 Hankerajaus_2010-06-02 " ) Näytepisteet Hankerajaus_2010-06-02 " ) Näytepisteet Kuva 4‑17. Pohjaeläinten tarkkailupisteet vuosina 2007 – 2008. 85 #R " ) T2 R R T3 T4 S13 R S11 " R ) ##R R #R " ) S14 S9 T24 R S15 #R " ) #R " ) T20 T15 #R " ) T32 T46 R #R " ) T51 ² 0 R # Vellamonsammal " ) R Ahdinsammal R 2 4 km Kuva 4‑18. Vellamonsammaleen ja Ahdinsammaleen esiintyminen sukelluspisteillä. 86 T57 ² T65 R Tutkimuspisteet 1 R T66 T68 T70 R kaukana toisistaan, joskin kaikki löydökset painottuvat suunnitellun merituulivoimapuistoalueen luoteisja pohjoisosaan. Syvyydet pisteillä vaihtelivat 2 - 6 metrin välillä pohjanlaadun ollessa kivikkoista. Yksivuotisten kasvien vähäisen esiintymisen kaikilla tutkimuspisteillä selittää aikainen tutkimusajankohta. Suunnitellun merituulivoimapuiston ja sataman laajennusalueella tutkittujen pisteiden perusteella vesisammalten levinneisyys alueella vaikuttaisi olevan varsin laaja (Taulukko 4‑8 , Taulukko 4‑9). Vastikään Perämereltä löydettyä mikroskooppista punalevää, Batrachospermum, joka pienestä koostaan johtuen on hyvin hankala löytää, löytyi kahdelta tutkimuskohteelta. Oletettavaa on, että levää esiintyy alueella laajemminkin vaikkakin sitä sattui osumaan vain kahteen 19:sta otetusta näytteestä. Suunnitellun merituulivoimapuiston alueella Ahdinparran ja Palleroahdinparran esiintyminen oli varsin runsasta peittävyyden vaihdellessa 10 – 50 % välillä tutkimuspisteestä riippuen. Merituulivoimapuiston alueella kahdella sukelluspisteellä ei havaittu kasvillisuutta lainkaan. luokitelluista vesisammallajeista vellamonsammalta (Fissidens fontanus) ja ahdinsammalta (Platyhypnidium riparioides), joista vellamonsammal oli yleisempi. Edellä mainittuja sammallajeja esiintyi lähes kaikilta sataman tutkimuspisteillä, lukuunottamatta pistettä S15, jossa pohjanlaatu oli dyynittynyttä hiekkaa. Vellamonsammalta (Fissidens fontanus) esiintyi runsaimmin pisteiden S13 ja S11 alueella. Ahdinsammalta esiintyi puolestaan niukasti ainoastaan pisteiden S14 ja S9 alueella (Kuva 4‑18). Tutkituilta pisteiltä löytyi myös Perämerellä tyypillisesti esiintyvää isonäkinsammalta (Fontinalis antipyretica). Yhdeltä pisteeltä löytyi lisäksi vastikään Perämereltä löydettyä mikroskooppista punalevää (Batrachospermum), Suunnitellulla merituulivoimapuiston alueella kasvillisuus oli hyvin satama-alueen kasvillisuuden kaltainen. Erona olivat merituulivoimapuiston tutkimusalueelle ominaiset todella runsaat ahdinpartakasvustot (Ahdinparta – Cladophora glomerata, palleroahdinparta – Cladophora aegagropila), jotka verhosivat kivien pintoja useiden pisteiden alueella. Pisteet, joista vesisammaleita löytyi (T2, T51, T20, T15 ja T32) ovat hyvin Taulukko 4‑8. Kasvillisuus ja niiden peittävyys (%) suunnitellun merituulivoimapuiston sukelluspisteillä. Laji Isonäkinsammal Fontinalis antipyretica Vellamonsammal Fissidens fontanus Ahdinsammal Platyhypnidium riparioides Ahdinparta Cladophora glomerata Palleroahdinparta Cladophora aegagropila Siloparrat Nitella sp. Punaleviin kuuluva Batrachospermum sp. T24 T2 T4 T3 T66 T51 T68 T65 T57 T20 T15 T32 T70 T46 5% 5% - - - 1% - - - 1% - 1% 1% - - 5% - - - 2% - - - 1% 1% 2% - - - 2% - - - 1% - - - 1% 1% 3% - - - - - - 30% 10% 30% 30% 30% - 10% 20% 20% 20% - - - - 30% 30% 40% 30% 50% - 10% 10% 50% - 1% - - - 1% 1% - - - - - - - - 1% - - - - - - - - - - - - - 87 Taulukko 4‑9. Kasvillisuus ja niiden peittävyys (%) sataman sukelluspisteillä. Laji Isonäkinsammal Fontinalis antipyretica Vellamonsammal Fissidens fontanus Ahdinsammal Platyhypnidium riparioides Ahdinparta Cladophora glomerata Siloparrat Nitella sp. Punaleviin kuuluva Batrachospermum Ahvenvita Potamogeton perfoliatus S13 S14 S15 S9 S11 2% - 1% 1% 5% 5% - - 1% 5% - 1% - 1% - - 2% - - 2% - 3% 1% - 1% - >1% - - - - 1% - - - Perämeren vähäsuolainen vesi, sekä tuulelle ja aallokolle alttiit pohja-alueet eivät sovellu merkittävien ja laaja-alaisten vesikasviyhdyskuntien kehittymiseen. Perämeren kansallispuiston alueella hankealuetta lähimmillä pisteillä VELMU-inventointien yhteydessä tavattiin rihmaleviä, murtovesisientä, runkopolyyppejä, meri- ja ahvenvitaa, uposvesitähteä sekä Fontinalis sp. ryhmään kuuluvia sammalia sekä muita vesisammalia. Fennovoima Oy:n vedenalaiskartoituksessa Simon Karsikon tutkimusalueen vesikasvillisuus osoittautui verraten monipuoliseksi ottaen huomioon alueen pohjoisen sijainnin. Monimuotoisimmillaan lajisto oli yleisesti matalassa vedessä, ja erityisesti Karsikkoniemen luoteis- ja Ajoksen länsipuolen suojaisilla matalikoilla. Lajisto oli Perämerelle tyypillistä ja levien kasvun alaraja sijaitsi noin kahdeksan metrin sekä putkilokasvien ja näkinpartaislevien noin kahden metrin syvyydessä. Karsikkoniemellä havaittiin alueellisesti uhanalaista vellamonsammalta ja ahdinsammaltasekä myös hentosätkintä, joka on niin ikään luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi. Lisäksi muiden kartoitusten yhteydessä on Karsikon koillispuoliselta Puntarniemen alueelta tavattu rauhoitettua upossarpiota, joka on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaiseksi, sekä Karsikon länsi- ja etelärannoilta silmälläpidettäviksi luokiteltuja otalehtivitaa ja vesipaunikkoa. Tutkimuksen sukelluspisteistä kolme sijoittui merituulivoimapuiston hankealueelle ja niissä ei tavattu uhanalaista kasvillisuutta. 88 4.4.2.2 Pohjaeliöstö Vuosina 2007 - 2008 Ajoksen edustan pohjaeläinten näytteenottopisteet (3 kpl) sijaitsivat kauempana avomerellä hankealueella. Yksi tarkkailupiste sijaitsee Natura 2000-suojelualueella Murhaniemen edustalla. Pohjaeläimistö koostui pääasiassa harvasukamadoista (Oligochaeta) sekä surviaissääskien (Chironomidae) toukista. Vallitsevina lajeina esiintyivät harvasukasmatolajeista Potamothrix hammoniensis ja Tubifex tubifex sekä surviaissääskilajeista ja -suvuista Polypedilum f.l. breviantennatum ja Procladius-suku. Vuonna 2007 pohjaeläimistö koostui pääosin samoista pohjaeläinlajeista ja -ryhmistä. Ryhmien väliset runsaussuhteet ovat pysyneet vuosien välillä lähes samoina. Näytepaikkojen keskimääräinen pohjaeläinten yksilötiheys oli vuonna 2008 774 yks./m2, mikä oli hieman enemmän kuin vuonna 2007 (679 yks./m2). Pohjaeläimistön kokonaisbiomassaan havaintopaikoilla vaikuttivat surviaissääskien ja harvasukamatojen määrän ohella mm. paikoin esiintyvät kilkit (Saduria entomon), valkokatkat (Monoporeia affinis), hernesimpukat (Pisidium casertanum) ja värysmadot (Turbellaria). YVA-menettelyn aikana otetut pohjaeläinnäytteet Ajoksen merituulivoimapuistohankkeen yhteydessä otetut pohjaeläinnäytteet osoittavat lajiston olevan varsin köyhää ja vähälukuista. Ainoa havaittu pohjaeläinryhmä oli harvasukamadot, joiden yksilötiheys vaihteli näytepisteittäin 33 – 67 yksilöä/m2 välillä. Myös satama-alueen pohjaeläinlajisto osoittautui olevan varsin niukkaa ja vähälajista. Yhdellä näytepisteellä ei havaittu pohjaeläimiä lainkaan. Lajisto koostui harvasukasmadoista, surviaissääskistä ja äyriäisistä. Yksilömääräisesti surviäissääsket olivat suurin pohjaeläinryhmä. Näytepisteillä, joissa pohjaeläimiä havaittiin, yksilötiheydet vaihtelivat 66 – 232 yksilöä/m2 välillä (Taulukko 4‑10). Vuosien 2007 – 2008 tarkkailupisteet Tuuli 2 ja Natura 1 sekä Ajoksen tuulivoimahankkeen näytteenottopisteet vuonna 2009 olivat hiekkapohjia ja niiden yksilötiheydet vastasivat toisiaan. Tarkkailupisteiden muut pohjat olivat lieju/mutapohjia ja niillä yksilötiheydet olivat huomattavasti suuremmat ja ne nostavat alueen keskimääräistä yksilötiheyttä. Suunnitellun merituulivoimapuiston alueella harvasukasmatojen biomassat vaihtelivat näytepisteittäin 0,01 – 0,2 g/m2 välillä. Satama-alueella äyriäiset ovat biomassaltaan suurin ryhmä. Biomassat vaihtelivat kahdella näytepisteellä 0,73 – 34 g/m2 välillä (Taulukko 4‑11). VELMU-inventointipisteistä kaksi on sijoittunut merituulivoimapuiston hankealueelle. Pohjaeläinnäytteitä ei kuitenkaan saatu, koska pohja oli niin kivikkoinen ja putkinoudinta ei pystytty käyttämään (Metsähallitus, E. Keskinen, henkilökohtainen tiedonanto 20.11.2009, 6.9.2010). Ajoksen edustan pohjaeläinlajistosta on kattavasti tietoa eri syvyysvyöhykkeistä ja eri tutkimusten tulokset vastaavat hyvin toisiaan. Tuloksia voidaan pitää edustavina kuvaamaan pohjaeliöstön tilaa hankealueella ja sen lähialueella. 4.4.2.3 Merinisäkkäät Kemin edustan merialueen hyljekantaa ei ole yksityiskohtaisesti selvitetty, vaan tiedot alueen hyljekannasta perustuvat lähinnä Itämeren alueen yleisiin hyljekartoituksiin (Taulukko 4‑12). Kalastajien tietojen perusteella Kemin edustalla tavataan sekä harmaahyljettä että itämerennorppaa, joista erityisesti harmaahylje esiintyy alueella varsin runsaana. Hankealueella Taulukko 4‑10. Pohjaeläinten yksilömäärät Ajoksen edustalla suhteutettuna pinta-alaan (yks./m2). Satama S2 Satama S5 Potamothrix/Tubifex 33 33 Limnodrilus sp. 33 Satama S15 Tuulipuisto 5 Tuulipuisto 23 Tuulipuisto 29 Tuulipuisto 55b Oligochaeta (harvasukasmadot) 67 33 33 Psammoryctides barbatus 33 Enchytraeidae Crustacea (äyriäiset) 33 Saduria entomon Chironomidae (surviaissääsket) Procladius sp. 133 Chironomus plumosus t. 33 Taulukko 4‑11. Pohjaeläinten biomassat (g/m2) Ajoksen edustalla näytepisteittäin. Oligochaeta (harvasukasmadot) Satama S2 Satama S5 0,24 0,02 Crustacea (surviaissääsket) Tuulipuisto Tuulipuisto 5 23 Tuulipuisto 29 Tuulipuisto 55b 0,20 0,02 0,01 0,09 34,01 (äyriäiset) Chironomidae Satama S15 0,49 89 ei sijaitse suojeltuja harmaahylkeen lisääntymisalueita. Lähin tiedossa oleva hylkeiden suojelualue on Möylyn saarella, Kemin alueella ulkomerellä Perämeren kansallispuiston etelälaidalla. Matkaa sinne on hankealueesta noin 10 km. Hylkeet ovat suojeltuja myös hankealuetta lähellä olevalla Perämeren kansallispuiston alueella. 4.4.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset vesieliöstöön Tuulivoimalat Tuulivoimayksiköiden perustusten rakentaminen hävittää kohdealueen nykyisen pohjakasvillisuuden, jonka todettiin olevan niukkaa. Vesikasvillisuuden mahdollinen väheneminen jo luontaisestikin karuilla alueilla voi vaikuttaa niistä riippuvaisten vesiselkärangattomien yksilötiheyksiin ja sitä kautta esimerkiksi kalojen ravinnonsaantiin. Kasvillisuuden vähenemisellä voi olla myös vaikutuksia kalojen lisääntymiseen ja kalanpoikasten toimeentuloon. Vaikutuksen suuruus on riippuvainen siitä, mille alueelle rakentaminen kohdistuu. Vesieliöstön kannalta kaikkein tärkeimpiä alueita ovat matalat, käytännössä alle 10 m syvyydessä sijaitsevat alueet. Vaikutuksen suuruus riippuu keskeisesti myös perustamistavasta. Tässä hankkeessa muutoksen kohteeksi joutuvan pohjan ala on suurin, mikäli kaikki voimalat perustetaan kasuuniperustuksella. Laajimmassa vaihtoehdossa VE4 rakentamisen kohteeksi tulee merenpohjasta enimmillään 20 ha (0,3 %) hankealueiden kokonaispinta-alasta. Arvio perustuu laskentaan, jossa suunniteltujen voimalaitosyksiköiden määrä kerrotaan pinta-alalla (3 000 m2 /tuulivoimayksikkö), joka kasuuniperustukseen eroosiosuojauksineen tarvitaan. Yhden Monopile -perustuksen rakentamisessa muokkauksen kohteena oleva merenpohjan pinta-ala on maksimissaan noin 500 m2, eli huomattavasti pienempi. Pintaalana tämä on noin 3 ha (alle 0,1 % hankealueesta), mikäli laajin vaihtoehto VE4 toteutuu. Yleensä merenpohjaan kohdistuvat rakentamistyöt aiheuttavat pohjasedimentin vapautumista veteen. Samentuminen puolestaan heikentää vesikasvien yhteyttämistä. Meriveden samentumisella voi olla vesikasvien kannalta suurikin merkitys, mikäli kiintoainetta vapautuu veteen niin paljon, että se estää valon läpäisyn syvempiin vesikerroksiin. Hankealueella pohjat ovat pääasiallisesti kovia ja vesi kirkasta ulompana merellä. Rannikon tuntumassa näkösyvyys on huomattavasti pienempi noin 1 -2 m. Vesirakennustöistä pohjakasvillisuudelle mahdollisesti aiheutuva haitta katsotaan jäävän paikalliseksi ja kokonaisuutena vähäiseksi. Mikäli samentumaa vedessä kuitenkin ilmenee, se on lyhytaikaista ja haitta poistuu melko nopeasti rakennustöiden päätyttyä. Ajallinen kesto voi vaihdella muutamasta päivästä viikkoon, paikallisista sääja virtausoloista sekä pohjamateriaalista riippuen. Merituulivoimapuistoa rakennettaessa merenpohjan nykyistä pohjaeliöstöä tuhoutuu tuulivoimaloiden perustusten alueelta sekä pohjilta, joihin kaivetaan tuulivoimaloita yhdistäviä kaapeleita tai perustetaan mahdollisia läjitysalueita. Pohjan peittyessä hävi- Taulukko 4‑12. Vuoden 2008 laskennoissa nähdyt harmaahylkeet merialueittain ja maittain touko-kesä‑ kuun vaihteessa (Itämeren hallien kansainvälinen laskentaryhmä 2008). Merialue/ Maa Viro Suomi Venäjä Yhteensä Perämeri ja Merenkurkku 321 1019 1340 Selkämeri 651 1832 2483 4721 4721 106 8308 Keski-Ruotsi Suomen Lounaissaaristo 8202 Suomenlahti 174 Länsi-Viro 3875 460 331 Yhteensä 4049 965 3875 Etelä-Ruotsi 90 Ruotsi 9634 331 637 637 8315 22329 Taulukko 4‑13. Kasuuni- ja monopileperustuksen vaatima pinta-ala (m2) syvyysvyöhykkeittäin eri vaihtoehdoissa. VE0+ VE1 Kasuuni Monopile Kasuuni Monopile Kasuuni Monopile Kasuuni Monopile Kasuuni Monopile alle 6 m 0 3000 500 6000 1000 9000 1500 18000 3000 21000 3500 6-10 m 0 15000 2500 39000 6500 69000 11500 105000 17500 135000 22500 yli 10 m 0 3000 500 15000 2500 30000 5000 30000 5000 45000 7500 VE1+ VE2 ää alueella esiintyvä pohjaeläimistö, mikä edelleen voi välillisesti vaikuttaa muuhun vesiekosysteemiin (esim. kalat) ravintoverkoston kautta. Kuten edellä esitettiin, tässä hankkeessa merenpohjaa voi enimmillään peittyä vain pieni osa suunnittelualueiden kokonaispintaalasta. Tämän perusteella haitan astetta voidaan pitää suhteellisen vähäisenä. Tuulivoimalayksiköiden varaamaa pohjan alaa lukuun ottamatta pohjaeliöstön palautuminen rakentamisen aikaisista häiriöistä on jo lähialueella suhteellisen nopeaa. Tanskan Horns Rev ja Nystedin merituulivoimapuistoissa tehtyjen tutkimusten mukaan n. 5 kk rakentamisvaiheen jälkeen ensimmäisinä alueella havaittiin leviä ja vesiselkärangattomia. Päällyskasvusto koostui pii- ja rihmalevistä sekä sinisimpukoista. Käytännössä on huomattu, että tuulivoimaloiden perustukset luovat uusia kasvualustoja kovien pohjien lajeille. Näiden keinopohjien täydellinen asuttaminen voi kuitenkin kestää useita vuosia. On huomattava, että Etelä-Itämerellä meriveden suurempi suolapitoisuus suosii monien mereisten ja kilpailukykyisten lajien levittäytymistä uusille alueille. Näissä osissa murtovettä eliöstön monimuotoisuus on jo luontaisesti suurempaa ja samalla uusien pohjien asuttaminen tehokkaampaa kuin nyt tarkasteltavalla pohjoisella merialueella. Perustamistöistä voi aiheutua haittaa pohjalla eläville vesiselkärangattomille kiintoaineen lisääntymisenä vesipatsaassa. Eläimistön toipumisen ennalleen esim. ruoppausten jälkeen on havaittu kestävän yleensä 1–3 vuotta. Samentumasta johtuva haitta pohjaeläimille on oletettavasti hyvin vähäistä, sillä pohja-aines suunnittelualueella on suurimmaksi osaksi kivikkoista. Rakentamisesta johtuvat haitat olisivat todennäköisesti suurimmillaan, mikäli rakentaminen kohdistui- VE3 VE4 si hankealueen vesiekologisesti tärkeimpään ≤10 metrin syvyysvyöhykkeeseen. Vaihtoehdossa VE4, jossa suunnitelman mukaan on suurin perustusten määrä, kasuuniperustus varaisi 15,5 ha ≤ 10 m syvyysvyöhykettä, joka on 0,2 % koko hankealueesta. Monopileperustuksella tämä olisi 2,5 ha, joka vastaa 0,04 % koko hankealueesta (Taulukko 4‑13). Arvion mukaan perustusten rakentaminen voi aiheuttaa hyvin paikallisesti merkittävän haitan vesieliöstölle. Haitta on kuitenkin väliaikainen, sillä lajiston arvioidaan palautuvan alueelle muutamassa vuodessa. Perustukset luovat myös uusia kasvualustoja kovien pohjien lajeille. Vaikutukset ovat pienimmät vaihtoehdossa VE1, jossa muuttuvan pohjan ala on vaihtoehdoista pienin. Vaikutukset suurenevat vaihtoehtojärjestyksessä. Kokonaisuudessaan suurimmat perustustyöt alle 10 metrin syvyysvyöhykkeeseen ovat vaihtoehdossa VE4. Tämän vaihtoehdon varaamaa pohjan pinta-alaa suhteessa koko hankealaan voidaan pitää kuitenkin pienenä. Vaikutukset voivat olla hetkellisesti merkittävät ja paikalliset, mutta haitan aste lievenee ja häviää rakennustöiden edetessä ja lopulta päättyessä. Voimaloiden perustukset luovat uusia mahdollisia kasvualustoja kovien pohjien vesieliöstölle. Hankkeen ei katsota merkittävästi heikentävän Kemijoen vesienhoitoalueen rannikkovesien ekologista tilaa. Uhanalaisten sammalien (vellamonsammal ja ahdinsammal) paikalliseen suojelutasoon voi laajimmalla hankevaihtoehdolla (VE4) olla merkittäviä vaikutuksia, mikäli käytetään kasuuniperustusta. Monopileperustuksella vaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti vellamonsammal on ilmeisesti luultua yleisempi Perämeren alueella (Fennovoima Oy 2009). 91 Merituulivoimapuistojen rakennusvaiheen vaikutuksia hylkeisiin on tutkittu Tanskassa Horns Revin ja Nystedin merituulivoimapuistohankkeissa. Selvää tuulivoimapuistoista aiheutunutta muutosta hylkeiden käyttäytymisessä vedessä tai maalla ei voitu todeta. Merituulivoimapuistohankkeissa käytettiin paaluperustuksia. Paalutuksen aikana voitiin Nystedin hankkeessa todeta hylkeiden määrän maalla vähentyneen tilapäisesti. Horns Revin alueella hylkeitä ei havaittu tuulivoimapuistoalueella paalutuksen aikana. Nystedin tuulivoimapuiston vieressä 4 kilometrin päässä sijaitsee tärkeä Rødsandin hylkeiden suojelualue. Perustusten paalutuksen aikana suojelualueella oleskeli vähemmän harmaa- ja kirjohylkeitä kuin yleensä. Muita rakentamisen aikaisia vaikutuksia ei havaittu (Danish Energy Authority 2006). Rakentamistöiden häiriövaikutus voi tilapäisesti karkottaa norppia ja halleja hankealueelta ja sen vaikutuspiiristä. Vaikutusten arvioidaan kuitenkin jäävän lyhytaikaisiksi, sillä hylkeiden on havaittu tottuneen merituulivoimapuistoihin. Rakennustyöt tullaan ajoittamaan lisääntymisen kannalta keskeisen talvikauden ulkopuolelle, joten hankkeella ei arvioida olevan sanottavia vaikutuksia alueen hyljekantaan. Sähkönsiirto Sähkönsiirtoon tarvittavat merikaapelit joko lasketaan merenpohjaan tai niille kaivetaan/louhitaan kaapelioja, jotta kaapelit ovat merenkäynnin ja ahtojäiden ulottumattomissa. Kaapeliojat ovat 1–1,5 m leveitä. Häiriintyvän vyöhykkeen leveys pohjaa kaivettaessa voidaan arvioida olevan noin 10 m. Mikäli kaapelit lasketaan pohjaan, tästä aiheutuva samentuma on vähäinen ja kestää vain muutamia tunteja ulottuen muutamien metrien päähän. Niiltä osin, kun kaapeli joudutaan upottamaan, kaivutyöt tuhoavat pohjan kasvillisuuden ja pohjaeliöstön kaapeliojien alueella. Kaapeleiden päälle takaisin laitettava maa-aines kuitenkin luo kasvualustan alueelle leviäville pohjakasveille. Myös lähiympäristössä esiintyvä pohjaeliöstö asuttaa ko. pohjan muutamassa vuodessa. Kaivutyöstä aiheutuva veden samentuminen voi väliaikaisesti haitata lähialueella olevien kasvien yhteyttämistä heikentämällä valon pääsyä pohjakerrokseen. Haitta häviää nopeasti rakennustöiden päätyttyä. Kaapeloinnin yhteydessä tehtävät kaivutyöt ovat tässä hankkeessa pienimmät vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE5, jossa kaivutarve on noin 1 km ja toisek- 92 si pienin vaihtoehdossa VE4, 3 km. Suurin kaivutarve on vaihtoehdossa VE3, noin 10 km. Muuttuvaa pohjanalaa on siten eniten vaihtoehdossa VE3. Kaivuun vaikutukset rajoittuvat kaivualueelle ja sen välittömään läheisyyteen (muutamia kymmeniä metrejä). Kokonaisuutena haitan vesieliöstölle arvioidaan olevan vähäinen kaikissa vaihtoehdoissa, sillä muuttuvan pohjan ala on vähäinen ja vaikutukset vesieliöstöön eivät ole merkittäviä. Hylkeisiin kohdistuvat vaikutukset ovat samantapaisia kuin merituulivoimapuiston rakentamisen aikana, mutta lyhytkestoisempia. 4.4.4 Käytön aikaiset vaikutukset vesieliöstöön Tuulivoimapuisto Tuulivoimayksiköiden perustukset voivat sijoituspaikoillaan vaikuttaa paikallisesti virtaamiin ja aaltojen muodostukseen. Tämä taas voi aiheuttaa merenpohjan eroosiota reuna-alueilla. Kirjallisuustietojen perusteella tämän mahdollinen vaikutus pohjakasvillisuuteen on kuitenkin merkityksetön. Tanskalaisessa, vuosina 1999–2005 tehdyssä selvityksessä, merituulivoimapuiston alueella ja vertailualueella ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa pohjaeliöstön runsaudessa, valtalajin biomassassa tai eliöyhteisöjen koostumuksessa. Toisaalta rihmalevät olivat korvautuneet viherlevillä ja uusia lajeja oli myös ilmestynyt. Eliöiden, jotka kiinnittyvät alustaansa, määrä oli tutkimuksen mukaan kasvanut. Nämä olivat tyypillisiä kovien pohjien lajeja, joille tuulivoimaloiden vedenalaiset rakenteet luovat uusia kasvualustoja. Vesiselkärangattomien lajimäärän onkin todettu kasvaneen merituulivoimapuistoalueella. Perustukset toimivat ikää kuin keinotekoisina riuttoina ja luovat uusia elinympäristöjä monille eläin- ja kasvilajeille. Näiden rakenteiden läheisyydessä on havaittu kasvaneita kalatiheyksiä, johtuen niiden tarjoamasta suojasta ja ravintokohteiden runsastumisesta. On kuitenkin huomattava, että riuttaefektin esiintymisestä merituulivoimapuistojen yhteydessä ei toistaiseksi ole kattavaa tutkimusaineistoa ja on oletettavaa, että vaikutukset ovat havaittavissa vasta useiden seurantavuosien jälkeen. Läntisellä Itämerellä on tutkittu vedenalaisten tuulivoimarakenteiden vaikutusta pohjaeliöiden esiintymiseen sijoittamalla merenpohjaan tuulivoimalaitosyksiköitä jäljitteleviä rakenteita. Viiden kuukauden kuluttua kokeen alkamisesta alustoilta havaittiin 18 makrofaunaan kuuluvaa lajia joista hallitsevia uusilla pinnoilla olivat nilviäiset, äyriäiset ja monisukamadot. Lajien kokonaismäärä nousi yli vuoden kestäneen havaintojakson aikana. Arvion mukaan, hankealueen perustuksille syntyvä lajisto on nimenomaan kovien pohjien lajistoa, kuten edellä mainitut nilviäiset, äyriäiset ja monisukamadot ovat. Hankealueen lajisto koostuu jo nykyään kyseisistä lajiryhmistä, joten on oletettavaa, että pohjaeläinlajiston yksilömäärät saattavat lisääntyä ja lajisto mahdollisesti monipuolistuu. 1,5 MW monopile-perusteisen voimalaitoksen vaikutusta on tutkittu kirjohylkeen ja pyöriäiseen käyttäytymiseen. Kuuluvuusvyöhyke ulottui selvästi lähes sadan kilometriin päähän voimalasta. Muutokset käyttäytymisessä katsottiin olevan mahdollisia useiden kilometrien päässä äänilähteestä. Turbiinien vaikutukset arvioitiin olevan vähäisiä kumpaankin lajiin (Thomsen ym. 2006). Tutkimuksessa Tanskan Horns Rev ja Nysted -merituulipuistojen vaikutuksista harmaahylkeisiin todettiin, että voimalaitosten rakennussekä toimintavaiheen ei havaittu aiheuttavan käyttäytymismuutoksia, jotka johtuisivat selvästi tuulivoimaloista (Tourgaard ym.). Selvitysten perusteella merituulivoimapuiston käytön aikaiset vaikutukset hylkeisiin arvioidaan vähäisiksi. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisemassa Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmassa (2007) on esitetty, että Itämeren hylkeisiin mahdollisesti kohdistuvista uhista sekä suorista että epäsuorista vaikutusmahdollisuuksista merituulivoimapuistot eivät aiheuta kansallisella tasolla uhkaa hylkeille. Alueellisesti uhan on arvioitu olevan säädeltävissä. Merkittävimmät uhat hylkeelle arvioitiin olevan ilmastonmuutos sekä ympäristömyrkyt. Perämerellä on parhaillaan meneillään useita eri suunnitteluvaiheessa olevia merituulivoimapuistohankkeita. Näiden merituulivoimapuistojen todellisia yhteisvaikutuksia laajoilla alueille liikkuvien merinisäkkäiden esiintymis- ja lisääntymisalueisiin on erittäin haasteellista arvioida nykyisellä tietämyksellä, ilman vaikutuksiin kohdistuvaa tutkimusta (RKTL, henkilökohtainen tiedonanto M. Kunnasranta 7.5.2010 ). Tutkimukset edellyttäisivät vastaavan laajuisia merituulivoimapuistoja vastaavanlaisissa olosuhteissa, jotta vaikutusten merkittävyyttä voitaisiin luotettavammin arvioida. Kunnasrannan mukaan voidaan arvioida, että missään muualla norpankannan pääasialliseen lisääntymisalueeseen ei kohdistu yhtä voimakasta tuulivoimarakentamista kuin Perämerellä. Sähkönsiirto Merenpohjalla olevat kaapelit muodostavat ympärilleen magneettisia kenttiä (Bochert & Zettler 2004). Käytännössä ainoa merikaapeleista aiheutuva eliöstövaikutus voi liittyä näihin magneettikenttiin. Toisaalta staattisen magneettikentän vaikutuksia vesiorganismeihin on tutkittu vähän. Tanskan Rødsandin tuulipuistossa tehdyn tutkimuksen mukaan merenpohjaan, metrin syvyyteen kaivettujen merikaapeleiden magneettinen kenttä pohjan pinnalla oli pienempi kuin luonnollinen geomagneettinen kenttä. Laboratoriokokeessa mm. katkarapuja, siiroja, sinisimpukoita ja kaloja altistettiin näille magneettikentille. Tutkimukseen eläimet poimittiin läntiseltä Itämereltä. Johtopäätöksenä oli, että pohjaeläinten ja pohjalla elävän kampelan käyttäytymisessä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa testi- ja kontrolliryhmän välillä (Bochert & Zettler 2004). Hammar & Wikström (2005) huomasivat tutkimuksissaan leväsiiran (Idotea balthica) käyttävän ainakin osittain maan magneettikenttää suunnistukseen. Keinotekoisessa magneettikentässä leväsiiran suunnistus muuttui luonnontilaisiin alueisiin verrattuna. Sähkömagneettisen kentän vaikutukset vesieliöstöön ovat lähinnä teoreettisia. Siten sähkönsiirrosta aiheutuvat käytönaikaiset vaikutukset eliöstöön on arvioitu suunnittelualueella hyvin vähäisiksi tai niitä ei esiinny. 4.5 Kalasto ja kalastus 4.5.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Kalastoa ja kalastusta Ajoksen edustalla on tutkittu tämän YVA:n sekä Ajoksen sataman laajennushankkeen YVA-menettelyn aikana vuonna 2010 tehdyillä kalastustiedusteluilla. Kyselyt toteutettiin yhteiskyselyinä, eli niillä kerättiin tietoa molempia YVAhankkeita varten. YVA:n aikana tehty kalastustiedustelu toteutettiin postikyselynä 54 ammattikalastajalle sekä 216 ruokakunnalle tiedustellen virkistyskalastusta Ajoksen edustalla. 93 Aikaisemmin hankealueen kalastusta on selvitetty mm. Ajoksen nykyisen tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnin (Wintuuli 2004) ja seurannan (PVO-Innopwer 2008) yhteydessä. Lisäksi käytettävissä on Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshankkeeseen liittyvät kalojen lisääntymisalueselvitykset Simon alueella vuodelta 2009. Aikaisemmissa tutkimuksissa on käytetty menetelminä pääasiassa ammatti- ja virkistyskalastajille suunnattuja kyselyitä, joiden avulla on selvitetty mm. saalismääriä – ja kaloja sekä kalastajien käsitystä alueen merkittävimmistä kalastus- ja kutualueista. Vaikutusten arviointi on asiantuntija-arvio, joka perustuu selvityksiin kalaston ja kalastuksen nykytilasta sekä tutkimuksiin tuulivoimaloiden ja niihin verrattavissa olevien merelle kohdistuvien rakennushankkeiden aiheuttamista vaikutuksista. 4.5.2 Nykytila Perämeren alueen kalasto koostuu meriveden pienen suolapitoisuuden vuoksi pääasiassa makean veden lajeista, joita merialueella tavataan kaikkiaan 20 merilajien määrän jäädessä kahdeksaan. Ajoksen rannikkovesissä runsaimpia kantoja muodostavat ahven, särki, silakka, hauki ja eri siikalajit. Ulappa-alueilla tavataan merimuikkua (maiva), kuoretta ja ajoittain lohta. Alueen siika-, lohi- ja taimenkannoista valtaosan on arvioitu olevan lähtöjään alueella toteutetuista velvoiteistutuksista. Ajoksen ympäristössä tärkeimmät kutualueet sijoittuvat Kallion ja Inakarin lähivesille ja Ajoksen saaren luoteen puoleiselle Kuukan-Lehtikrunnin alueelle. Merialueet ovat myös paikallisten kalastajien tärkeimpiä kalastusalueita. Tiedossa olevat kutualueet Kuva 4‑19. Suomalaisten ammattikalastajien saalis ICES- osa-alueiden meri‑ alueilla vuonna 2009, 1000 kg. Kuvassa näkyvät luvut ovat totaalisaalismää‑ Suomalaisten ammattikalastajien saalis ICES‐ osa‐alueiden merialueilla vuonna 2009, 1000 kg. Kuvassa riä (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2010). näkyvät luvut ovat totaalisaalismääriä (Riista‐ ja kalatalouden tutkimuslaitos 2010). 94 Ajoksen tuulivoimapuisto Regalepaikat Regalepaikat VE1 VE1+ VE2 VE3 0 VE4 1 2 4 km Kuva 4‑20. Regale-rysäpaikkojen sijainnit Ajoksen edustalla sekä hankevaihtoehdot. ovat melko avoimia saarten ja matalikoiden rajaamia rantavesiä. Suomen merialueista Perämerellä ammattikalastajien saamat saalismäärät ovat pienimpiä (Kuva 4‑19). Pääasiallisin saaliskala Perämeren alueella on silakka. Maa- ja metsätalousministeriöltä saadun ammattikalastusrekisteriotteen osoiteaineiston perusteella ammattikalastajarekisteriin ilmoittautuneiden kalastajien määrä Kemin edustalla vuonna 2009 oli 54. Viimeisen neljän vuoden aikana rekisteriin ilmoittautuneiden kalastajien määrä on pysynyt lähes samana. Kalastus Ajoksen edustalla keskittyy pääasiassa ammattimaiseen rysä-, loukku- ja verkkopyyntiin sekä pienissä määrin myös troolaukseen. Saalismäärien perusteella ammattikalastajien merkittävimpiä saalislajeja ovat Ajoksen ympäristössä lohi, silakka, maiva, ahven ja siika. Lohen pyynti on vähentynyt viime vuosina tiukentuneiden pyyntirajoitusten myötä. Valtion vuokraamien Regale-rysäpaikkojen, jotka ovat olleet viimeisenä viitenä vuonna vuokrattuina, sijaintipaikat on esitetty kuvassa 4‑20. Ammattikalastuksen lisäksi alueella harjoitetaan pienimuotoista kotitarve- ja vapaa-ajankalastusta. Viimeisimmän kalataloustarkkailuraportin mukaan vuonna 2006 kolmen suurimman vapaa-ajan kalastajajärjestön lupia lunastettiin yhteensä 1131 talouteen. Kalastusta merialueella harjoitti 353 taloutta. Kalastus oli pääasiassa vapa- ja verkkokalastusta. Suosituimpia kalastusalueita olivat Ajoksen ympäristö, Selkäsaaren länsipuoli ja Kemijoen suu. Fennovoima Oy:n teettämässä selvityksessä kalastajat ilmoittivat lohen uivan keväällä ulompana merellä, Selkämerellä ja Perämeren eteläosassa. Pohjoisessa lohi rantautuu ja vaeltaa kohti Karsikon nokkaa lopulta pyrkien Kemi- ja Torniojokeen. Vaellussiian reitti ilmoitettiin seurailevan lohen vaellusreittiä. Tiedustelun mukaan kalojen kutualueet sijaitsevat matalikoilla rannan läheisyydessä (Kuva 4‑21). Hauki ja made kutevat alueella rannikolla ja jokisuistoissa. Muikun, karisiian ja ahvenen ilmoitettiin myös kutevan matalikoille. 95 Kuva 4‑21. Yhden kalastajan ilmoittamatkalojen kalojen kutualueet sekä kahden vael‑ilmoittamat vaelluskalojen Yhden kalastajan ilmoittamat kutualueet sekä kalastajan kahdenilmoittamat kalastajan luskalojen vaellusreitit. Tiedustelualue merkitty katkoviivalla (Fennovoima Oy, 2009). vaellusreitit. Tiedustelualue merkitty katkoviivalla (Fennovoima Oy, 2009). Kuva 4‑22. Silakan ja ahvenen lisääntymisalueiden koealat Simossa (Fennovoima Oy, 2009). Silakan ja ahvenen lisääntymisalueiden koealat Simossa (Fennovoima Oy, 2009). 96 Samassa selvityksessä kartoitettiin silakan ja ahvenen lisääntymisalueita Gulf-Olympia - pyydyksellä neljänä eri ajankohtana 25.6.–12.8.2009 välisenä aikana. Poikastiheydet olivat kaikilla koealoilla ja näytteenottokerroilla hyvin pieniä. Poikastiheydet vaihtelivat koealoittain 0–0,14 yksilöä/m3, ollen keskimäärin vain 0,03 yksilöä/m3. Näistä koealoista SG 13 ja SG 15 - 18 sijoittuvat merituulivoimapuiston hankealueelle (Kuva 4‑22). 4.5.3 Kalastustiedustelu Ammattikalastusta Kemin Ajoksen merialueella tutkittiin kalastustiedustelun avulla. Tiedustelu koski ammattikalastajien vuoden 2009 kalastusaktiivisuutta ja kalansaalista. Lisäksi kartoitettiin käytettyjä kalastusalueita sekä mahdollisia tiedossa olevia siian, silakan ja muikun kutualueita. Tiedustelu toteutettiin Maa- ja metsätalousministeriöltä saadun ammattikalastusrekisteriotteen osoiteaineiston perusteella. Tiedustelu lähetettiin postitse kaikille alueen ammattikalastajille. Kyselyitä lähetettiin yhteensä 54 kappaletta ja kyselyyn vastasi 12, vastausprosentiksi muodostui siten 22,2 %. Virkistyskalastusta Kemin Ajoksen merialueella tutkittiin kalastustiedustelun avulla. Tiedustelu koski vuoden 2009 virkistyskalastajien kalastusaktiivisuutta ja kalansaalista. Lisäksi kartoitettiin käytettyjä kalastusalueita. Tiedustelu toteutettiin Kemin kaupungilta saadun osoiteaineiston perusteella. Tiedustelu lähetettiin postitse kaikille, jotka olivat vuokranneet venepaikan hankealueen läheisyydessä olevista satamista vuonna 2009, yhteensä 216 ruokakunnalle, joista 60 palautti kaavakkeen. Vastausprosentiksi muodostui siten 27,8 %. Selvitysalueeseen kuului Kemin edustan merialue jonka pohjoisraja ulottui Valkiakariin, länsiraja Pihlajaan ja eteläraja noin neljä kilometriä Keminkraaselista etelään. 4.5.3.1 Ammattikalastus Kalastaneet Tiedusteluun vastanneista ammattikalastajista kahdeksan ilmoitti kalastaneensa ammatikseen tiedustelualueella vuonna 2009. Neljä vastanneista kertoi harjoittaneensa kyseisenä vuonna alueella ainoastaan kotitarvekalastusta. Ammattikalastajista 6 (50 %) kuului ryhmän 1 ammattikalastajiin (tuloista yli 30 % kalastuksesta) joista kaksi ilmoitti saavansa kaikki tulonsa kalastuksesta. Ryhmän 3 ammattikalastajiin (tuloista alle 15 % kalastuksesta) kuului 2 vastanneista. Ammattikalastusta harjoitettiin Ajoksen edustan merialueella vuoden jokaisena kuukautena (Kuva 4‑23). Aktiivisimmin kalastettiin kesä-heinäkuussa. 250 200 150 100 50 0 Kuva 4‑23. Kemin edustan ammattikalastajien kuukausittaiset kalastuspäivät vuonna 2009 yhteenlaskettuna 97 Ahven Taimen Kuore 1 % 1 % 0 % Särki Hauki 0 % 0 % Kirjolohi 0 % Siika 12 % Lohi 38 % Silakka 22 % Muikku 26 % Kuva 4‑24. Kemin edustan merialueen ammattikalastajien saalis lajeittain (% kokonaissaaliista) vuonna 2009. Siika 83 Silakka 50 Taimen 42 8 42 8 8 17 33 8 Lohi 25 Muikku 25 58 17 Vähentynyt Made 25 58 17 Ennallaan Ahven Hauki 50 25 25 En osaa sanoa 17 75 8 Kuha Särki 50 50 17 83 8 Lisääntynyt 8 92 Lahna Kampela 42 33 92 Taulukko 4‑14. Ammattikalastajien mielipiteet eri kalalajien määrien muutoksista saaliissa viimeisen 5 vuoden aikana vastaajamäärien mukaan prosenttiosuuksina. 98 Käytetyt pyydykset Neljä ammattikalastajaa ilmoitti käyttävänsä lohiloukkua pyydyksenään. Keskimäärin lohiloukkuja oli yhdellä kalastajalla pyynnissä noin 9 kappaletta pyyntipäivää kohti. Kolme ammattikalastajaa ilmoitti käyttävänsä verkkoja pyydyksenään. Keskimäärin verkkoja oli yhdellä kalastajalla pyynnissä kesällä 23 kappaletta pyyntipäivää kohti ja talvella noin 17 kappaletta pyyntipäivää kohti. Rysää käytti kaksi kalastajaa ja pesäverkkoa yksi kalastaja. Kolme kalastajaa käytti useampaa kuin yhtä pyyntivälinettä. Muina pyyntivälineinään kalastajat mainitsivat mm. maivaloukun, nuotan ja push up-rysän. Saalis Tiedusteluun vastanneiden 7 ammattikalastajan (yksi jätti antamatta saalistietojaan) vuoden 2009 kalansaalis alueelta oli yhteensä 48850,3 kg. Aineiston perusteella ammattikalastajien saaliista suurin osa oli lohta (18586 kg, 37,8 % kokonaissaaliista) (Kuva 4‑24). Toiseksi eniten saaliissa oli muikkua (25,5 % kokonaissaaliista) ja silakkaa (22 % kokonaissaaliista). Muiden kalalajien osuus kokonaissaaliista oli 14 %. Saaliissa tapahtuneet muutokset Taulukossa 4‑14 on esitetty ammattikalastajien prosentuaaliset vastaukset kunkin kalalajin saalissa tapahtuneisiin muutoksiin liittyen. Taulukossa kutakin kalalajia koskevat vastaukset on käsitelty yksinään siten, että kunkin rivin vastausprosentin ajatellaan olevan 100 ja tämä jakautuu vastausten mukaan eri sarakkeisiin. 83 % vastaajista oli sitä mieltä että siika on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. 50 % oli sitä mieltä että silakka on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. 42 % oli sitä mieltä että taimen on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. 50 % oli sitä mieltä että särki on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Loput vastaajista eivät ottaneet kantaa kysymykseen särjen osalta. Vähiten vastauksia suuntaan tai toiseen saatiin kuhan ja kampelan osalta. Muiden lajien osalta vastaukset olivat jakaantuneet tasaisemmin. Kalastuksen alueellinen jakautuminen Ammattikalastustiedustelussa kartoitettiin myös kalastusalueiden sijoittumista Kemin edustan merialueella. Vastaajia pyydettiin merkitsemään kartalle alueet, joissa he harjoittavat eri kalastusmuotoja. Ammattikalastajien kalastusalueet on esitetty kuvassa 4‑25. Lohiloukulla ammattikalastusta harjoitettiin lähinnä Ajoksen ja Kuukan länsipuolella. Muutama lohiloukku paikka oli merkitty myös Laitakarin edustalle. Verkkokalastusta harjoitettiin niin Karsikkon ja Ajoksen kuin Selkäsaarenkin läheisyydessä. Uloimpana oleva verkkokalastuspaikka oli merkitty noin 4 kilometriä Postin matalikolta länteen. Troolilla kalastettiin pääosin Kuukka – Vähä-Huituri välisellä alueella. Kututualueet Ammattikalastustiedustelussa pyydettiin vastaajia merkitsemään karttaan mahdolliset tiedossa olevat muikun, silakan ja siian kutupaikat. Ammattikalastajien merkitsemät kutualueet on esitetty kuvassa 4‑26. Muikun kutualueita oli merkitty Ajoksen ja PohjoisKraaselin välisille syvemmille alueille. Yksi merkintä kutualueesta oli myös Koivuhaudan lähellä. Kaksi ammattikalastajaa oli merkinnyt muikun kutualueeksi Pieni-Kiikkaran luoteispuolen. Silakan kutualueita oli merkitty lähinnä selvitysalueen lounaisosaan matalikoille. Kaksi ammattikalastajaa oli merkinnyt silakan kutualueen Postin matalikolle. Muut paikat saivat yksittäisiä vastauksia. Siian kutualueiksi oli merkitty Kuukkan ja Toukkakrunnin välisille matalikoille. Kaksi kalastajaa oli merkinnyt siian kutualueen Kuukanplakin ja Ajoksen väliselle alueelle. Muut paikat saivat yksittäisiä vastauksia. Avoimet vastaukset Seuraavassa on esitetty ammattikalastuskyselyyn vastanneiden henkilöiden avoimet vastaukset: • Ajoksen sataman laivausmäärät vähentyneet jatkuvasti. Sataman laajennushanke on järjetöntä varojen tuhlausta. Tuulimyllyjen edullisempi ja tuottoisampi alue olisi Murhaniemen alue mantereella eikä mereen rakennettava. Järki ja kustannukset huomioitava! • Heti kun tuulimyllyjen pohjia alettiin rakentamaan, alkoi veden samentuminen ja verkkoihin tarttui enemmän liejua ja limaa. Tämä johtuu siitä, että touko-heinäkuun aikana vallitsevat tuulen suunnat ovat etelä-lounas-länsi tuulet, jolloin merivirrat käyvät myös lännestä. Tällöin kaikki hienoaines ja lieju kulkeutuvat suoraan Keminkraaselin ja Ajoksenkrunnin välistä meidän pyyntipaikoillemme ja aiheuttaa likaantumista ja saalismäärät ovat pienentyneet. Touko-heinäkuu on tärkein kalastusaika, jolloin saa saalista. 99 AJOS JA KEMIN SATATAMA AMMATTIKALASTUSTIEDUSTELU Kalastustiedustelu Hankerajaus Vastausten lukumäärä 0 ² 1-2 3-4 5-6 7-8 9 - 12 0 2,5 5 km Kuva Ammattikalastajien AJOS4‑25. JA KEMIN SATATAMA ilmoittamat kalastusalueet Ajoksen edustalla. AMMATTIKALASTUSTIEDUSTELU Kalastustiedustelu Hankerajaus Kutualueet muikku ja siika ² 2,5 5 km muikku siika silakkka siika ja silakka 0 Kuva 4‑26. Ammattikalastajien ilmoittamat kutualueet. 100 4.5.3.2 Virkistyskalastus Kalastaneet Tiedusteluun vastanneista ruokakunnista 52 % harjoitti kalastusta selvitysalueella. Vastanneiden ruokakuntaan kuului keskimäärin 2,6 henkilöä, joista kalastukseen osallistui 2,1 henkilöä. Aktiivisimmin kalastettiin kesäaikaan kesä-elokuussa. Joulukuussa ei harjoitettu kalastusta vastausten mukaan lainkaan (Kuva 4‑27). Marraskuussa kalastettiin vähiten. Käytetyt pyydykset Kalastustiedustelun vastausten perusteella vuonna 2009 Kemin Ajoksen merialueen edustalla käytetyin pyyntiväline oli verkot, onki ja uistin (Kuva 4‑28). Kalastaneista 52 % oli kalastanut verkolla. Saalis Aineiston perusteella pääsaalislajit olivat ahven (33,7 %) ja hauki (22,3 %) (Taulukko 4‑15). Särkeä saaliista oli noin 13 %. Seuraavaksi eniten saatiin siikaa (10,4 %). Muikkua ja madetta saatiin lähes saman verran (n. 6 %), Taimenen osuus saaliista oli 5,2 %. Taulukko 4‑15. Eri kalalajien osuus saaliista ERI KALALAJIEN OSUUS SAALIISTA on vastausten perusteella todettavissa hauen osalta. Yli puolet vastanneista oli sitä mieltä että ahvenen kanta on pysynyt ennallaan. Tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että kalalajista riippuen 33…93 % vastaajista ei osannut ottaa kantaa saalismäärän muutokseen. Vähiten otettiin kantaa kuhakannan tilaan (7 % vastanneista). Eniten oli otettu kantaa ahvenkannan muutokseen (66,7 % vastanneista). Kalastuksen alueellinen jakautuminen Kalastustiedustelussa kartoitettiin myös kalastusalueiden sijoittumista Kemin Ajoksen merialueella. Vastaajia pyydettiin merkitsemään kartalle alueet, joissa he harjoittavat eri kalastusmuotoja. Kartta oli jaettu 1 km x 1 km ruutuihin. Kuvassa 4‑30 on esitetty virkistyskalastuksen sijoittuminen tiedustelualueelle. Verkkokalastus keskittyi lähinnä alueelle Selkäsaari – Patokari – Pieni-Kiikkara – Kuukka. Eniten verkkokalastuspaikkoja oli ilmoitettu Kemin Kiikkaran eteläpuolelle (5 kalastajaa ruutua kohti) sekä Täikkön ympärille (1-4 kalastajaa ruutua kohti). Onginta oli keskittynyt lähinnä Selkäsaaren ympärille. Uistelu keskittyi lähinnä Karsikkon kaakkoispuolen syvemmille alueille. (kg) (%) 4.5.4 Ahven 634 33,7 Virkistyskalastus Hauki 419 22,3 Särki 242 12,9 Siika 196 10,4 Muikku 120 6,4 Made 113 6,0 Taimen 98,5 5,2 Lahna 30 1,6 Silakka 23 1,2 Säyne 3 0,2 Kuha 2 0,1 Lohi 1 0,1 YHTEENSÄ 1881,5 Tiedusteluun vastanneista ruokakunnista 52 % harjoitti kalastusta Kemin Ajoksen edustan merialueella. Kalastusta harjoitettiin pääasiassa verkoilla, joita käytti 52 % vastaajista. Pyyntipäiviä tuli eniten verkolla. Eniten saaliiksi saatiin ahventa ja haukea. Seuraavaksi eniten saatiin särkeä ja siikaa. Vastaajien arvioitaessa saaliissa tapahtuneita muutoksia siikakanta on vähentynyt alueella voimakkaimmin. Vastausten perusteella hauen osalta oli todettavissa kannan vähäistä lisääntymistä. Yli puolet vastaajista koki ahvenkannan pysyneen ennallaan. Virkistyskalastus keskittyi lähinnä selvitysalueen kaakkoisosaan. Verkoilla kalastettiin eniten Selkäsaaren länsipuolella. Onkimalla kalastettiin eniten Selkäsaaren ympärillä. Uistelu keskittyi selvitysalueen kaakkoisosaan. Saaliissa tapahtuneet muutokset Saaliissa tapahtuneita muutoksia koskevien vastausten perusteella siikakanta on vähentynyt alueella voimakkaimmin (Kuva 4‑29). Vähäistä kannan lisääntymistä Yhteenveto 101 250 200 150 100 50 0 Kuva 4‑27. Kalastuspäivien kokonaismäärä kuukausittain vuonna 2009. 300 250 200 150 100 50 0 Verkko Katiska Uistelu Heittovapa Pilkkivapa Onki Kuva 4‑28.Kemin Ajoksen edustan merialueella käytetyt pyydykset (vertailu ilmoitettuihin pyyntikertojen lukumäärään) Siika Taimen 23,3 Made 23,3 Lohi Ahven 57 20,0 87 Muikku 6,7 6,7 Kuha 6,7 3,3 33 53,3 Silakka 6,7 6,7 Lahna 3,3 6,7 80 13,3 Särki 3,3 16,7 57 3,3 10,0 Hauki 6,7 40 20,0 40,0 3,3 83 37 33,3 50 33,3 23,3 Vähentynyt Ennallaan En osaa sanoa Lisääntynyt 13,3 13,3 83 93 Kuva 4‑29. Saaliissa viimeisen viiden vuoden aikana tapahtuneet muutokset kalas‑ tustiedusteluun vastanneiden mukaan prosenttiosuuksina. 102 AJOS JA KEMIN SATATAMA VIRKISTYSKALASTUSTIEDUSTELU Kalastustiedustelu Hankerajaus ² Vastausten lukumäärä 0 1-2 3-4 5-6 7-8 9 - 12 0 2,5 5 km Kuva 4‑30. Virkistyskalastajien ilmoittamat kalastusalueet. Ammattikalastus Tiedusteluun vastanneista kalastajista kahdeksan ilmoitti kalastaneensa ammatikseen tiedustelualueella vuonna 2009. Ammattikalastajista 6 (50 %) kuului ryhmän 1 ammattikalastajiin (tuloista yli 30 % kalastuksesta) joista kaksi ilmoitti saavansa kaikki tulonsa kalastuksesta. Ryhmän 3 ammattikalastajiin (tuloista alle 15 % kalastuksesta) kuului 2 vastanneista. Ammattikalastusta harjoitettiin pääasiassa lohiloukuilla ja verkoilla. Ammattikalastajat saivat eniten saaliiksi lohta (18586 kg, 37,8 % kokonaissaaliista) ja muikkua (25,5 % kokonaissaaliista). Silakkaa saatiin 22 % kokonaissaaliista. Vastaajien arvioitaessa saaliissa tapahtuneita muutoksia, 83 % oli sitä mieltä että siika on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. 50 % oli sitä mieltä että silakka on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. 42 % oli sitä mieltä että taimen on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. 50 % oli sitä mieltä että särki on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Ammattikalastus keskittyi lähinnä selvitysalueen luoteisosaan. Tiedossa olevia muikun kutualueita oli vastaajat merkinneet Ajoksen ja Pohjois-Kraaselin välisille syvemmille alueille. Silakan kutualueita oli merkitty lähinnä selvitysalueen luoteisosaan ja siian kutualueiksi oli merkitty Kuukkan ja Toukkakrunnin välisille matalikoille. 4.5.5 Rakentamisen aikaiset vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Tuulivoimayksiköiden perustusten rakentamisen ja sähkökaapeleiden asentamisen aikaisia vaikutuksia voidaan verrata tyypillisen ruoppaushankkeen vaikutuksiin. Pohjan kaivaminen/peittyminen aiheuttaa kiintoaineen vapauttamisen vesifaasiin, joka näkyy veden samentumisena. Samalla pohjalta voi vapautua ravinteita ja mahdollisia eliöstölle haitallisia aineita. Ruoppauksesta aiheutuva sameus voi myös heikentää näön avulla saalistavien kalojen saalistustehokkuutta. Rakentamisvaihe saattaa haitata kalastusta väliaikaisesti ruoppaus- ja kaivutöistä johtuvasta veden samentumasta ja melusta johtuen. 103 Karkottuminen ja vaelluskäyttäytyminen Lisääntynyt sameus ja sedimentaatio vaikuttavat kaloihin ja kalastukseen sekä suorasti että epäsuorasti. Konkreettinen vaikutus on kalojen karkottuminen alueelta, johon vaikuttaa myös räjäytystöistä sekä muista töistä aiheutuva melu. Esimerkiksi Ruotsissa, Lillgrundin merituulipuiston rakennustöiden yhteydessä todettiin, että kaloja ei niinkään karkottanut ruoppausten aiheuttama samennus vaan rakennustöiden aiheuttama yleinen aktiviteetti ja melu rakennusalueella. Hankealueen sedimentissä on tehdyn selvityksen perusteella hyvin vähän pyydyksiin tarttuvaa orgaanista ainesta, joten samentumahaitta tulee arvion mukaan olemaan vähäistä. Kokkolan edustalla tehty koekalastustutkimus väyläruoppauksen aikana osoitti verkkosaaliiden olevan pienimpiä ruoppauskohdan välittömässä läheisyydessä. Tutkimuksen mukaan saaliit kasvoivat sitä suuremmiksi mitä kauemmaksi ruoppausalueelta siirryttiin. Muutokset lajistossa olivat vähäisiä, mutta eri kalalajien yksilökoossa havaittiin muutoksia. Ruoppausalueen välittömässä läheisyydessä saatiin saaliiksi silakoita ja nuoria siikoja, jotka eivät häiriintyneet ruoppauksesta. Kiiskien ja nuorten ahvenien määrä ei myöskään merkittävästi vähentynyt. Suurempia ahvenia saatiin saaliiksi 1,5 km etäisyydellä ja suurimpia siikoja tavattiin vasta 3–5 km etäisyydellä ruoppaajasta. Tutkimuksessa havaittiin, että karkotusetäisyys riippui saarten ja matalikkojen esiintymisestä tarkasteltavalla merialueella. Avomerellä karkotusvaikutus ylsi kauemmaksi kuin saaristoalueella, jossa äänen vaimeneminen oli selvästi nopeampaa (Pohjanmaan Tutkimuspalvelu Oy 1998). Ajoksen edustan hankealue sijaitsee avomerialueella, joten on mahdollista, että melun aiheuttama karkotusvaikutus ulottuu laajemmalle alueelle kuin aivan rannikon läheisissä ruoppaustöissä. Ravinnonhankinta ja lisääntyminen Rakennustöiden aikana perustusalueen pohjaeläimet tuhoutuvat, joka mahdollisesti vaikuttaa kalojen ruokailuun. Pohjaeläinten palautuminen alueelle voi tapahtua jo muutaman kuukauden kuluttua rakennustöiden loppumisesta. Rakennustyöt karkottavat kalat alueelta väliaikaisesti ja pohjaeläinten palautumisen alueelle arvioidaan olevan suhteellisen nopeaa, joten vaikutus ravinnonhankintaan on väliaikainen. Vastakuoriutuneet kalanpoikaset ovat herkkiä ko- 104 honneelle kiintoainepitoisuudelle, joka tarttuu kalan kiduksiin ja hapen saanti vaikeutuu suurten kidusten ja hapenoton vuoksi. Lisääntynyt samentuma saattaa heikentää näön avulla saalistavien silakan poikasten saalistusta. Kun kiintoainepitoisuus on 20 mg/l, sen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti silakanpoikasten ravinnonottoon. Heikentynyttä kasvua havaittiin pitoisuuden ollessa 540 mg/l (Keller ym. 2006 & Messieh ym. 1981). Myös mäti saattaa jäädä kiintoaineksen alle tai sen kiinnittyminen kasvillisuuteen vaikeutuu. Mahdollisten ruoppausten ja kaivujen aiheuttama lisääntynyt sedimentaatio voi, riippuen ajankohdasta, häiritä myös kalojen lisääntymistä. Kalastajilta saatujen tietojen mukaan kaikkien merituulivoimapuiston hankevaihtoehtojen alueella sijaitsee taloudellisesti tärkeiden silakoiden, siian ja muikun kutualueita. Rakennusalueilla kutualueet häviävät ainakin väliaikaisesti. Mikäli kutualueilla ruopataan, saattaa kalojen lisääntyminen häiriintyä paikallisesti useamman vuoden ajan. Tämän vuoksi ruoppausta kutualueilla tulisi välttää. Vaikutukset ovat laajimmat vaihtoehdossa VE4 ja pienimmät vaihtoehdossa VE1, jolloin häviäviä kutualueita on selvästi vähemmän. Vaikutukset suurenevat vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä VE1:stä VE4:ään. Kalastus ja saaliit Rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat paikallisia ja ajoittuvat arviolta useamman vuoden ajalle. Hetkellisesti vaikutukset voivat näkyä melun vuoksi esim. kalojen karkottumisena sekä rakennustöiden ajan kalastuksen rajoittumisena. Seurauksena voi olla lyhytaikaista saaliiden vähenemistä ja paikoin myös pyydysten limoittumista. Ruoppaus- ja kaivutöiden edetessä tilanne melu- ja sameusvaikutusten osalta rauhoittuu rakennetulla paikalla muutamassa päivässä (Alleco Oy & Kala- ja vesitutkimus 2008). Rakennusalueella olosuhteet normalisoituvat muutaman vuoden kuluessa töiden päättymisestä. Rakentamisen aikana voi olla hyvin pieni todennäköisyys, että kalansaaliit Ruotsin merialueella lisääntyvät. Vaikutukset kalastukseen ja saaliisiin ovat pienimmät vaihtoehdossa VE1, sillä perustettavien voimaloiden lukumäärä merialueelle on pieni, joten ainakin hetkellisesti tai mahdollisesti kokonaan häviävien kutualueiden määrä on pienin ja samentumahaitta on pienialaisin. Tällä vaihtoehdolla vaikutukset arvioi- daan olevan vähäiset ja väliaikaiset. Vaikutukset kasvavat vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä vaikutusten ollessa suurimmat vaihtoehdossa VE4, jossa merialueelle perustettavien voimaloiden määrä on suurin. 3-4 kalastajaa ilmoitti vaihtoehtojen VE2 ja VE4 pohjoisosan olevan heidän kalastusaluettaan. Muissa vaihtoehdoissa alueilla kalastavien ammattikalastajien määrät olivat 1-2 kalastajaa. Suurimmat kalastajamäärät 5-6 kalastajaa ilmoitti kalastusalueidensa sijoittuvan koko hankealueen ulkopuolelle. Virkistyskalastus painottuu Ajoksen pohjoispuolelle hankealueen ulkopuolelle. Kaapelireitti hankealueelta mantereen sähköasemalle on pääasiallisesti alle 10 metriä syvää vesialuetta, joten kaapeleille tulee kaivaa kaapeliojat. Vaihtoehdossa VE1, VE2 ja VE5 kaivutarve on pienin (n. 1 km), toiseksi suurin vaihtoehdossa VE4 (n. 3km) ja suurin vaihtoehdossa VE3 (n. 10 km). Haitta on kuitenkin kaikissa vaihtoehdoissa lyhytaikainen ja sillä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta kalastukseen ja saalismääriin. Ruotsin merialueella vaikutukset voivat näkyä hieman suurempina kalansaaliina. 4.5.6 Käytön aikaiset vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Kalastovaikutusten arvioimiseksi on kirjallisuuslähteisiin perehtyen pyritty selvittämään toiminnassa olevien tuulivoimalaitosten synnyttämiä vedenalaisia ääniä, värähtelyjä, valo- ja varjoefektejä sekä sähkömagneettisia kenttiä sähkökaapeleiden ympärille. Vaikeutena arvioinnissa on vähäinen tietoisuus näiden ilmiöiden todellisesta merkityksestä kalakannoille. Tuulivoimalat Kalojen esiintyminen Tanskan Rødsandin merituulivoimapuistossa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin myös kalojen käyttäytymistä tuulivoimayksiköiden läheisyydessä. Yöllä ja päivällä ei havaittu olleen tilastollisesti merkittävää eroa kalojen esiintymisrunsauden suhteen. Sen sijaan perustuksen suojaisemmalla puolella näytti olleen enemmän kaloja kuin tuulisemmalla puolella. Kaloja esiintyi runsaammin tuulivoimayksikön välittömässä läheisyydessä kuin eri yksiköiden välimaastossa. Tämä tukee käsitystä kalojen oleskelusta tuulivoimayksiköiden tuntu- massa. Merituulivoimapuiston käytöllä ei katsotakaan olevan erityistä vaikutusta kalapopulaatioiden tiheyteen, biomassaan tai pituusjakaumaan. Mereen rakennettavista perustuksista voi aiheutua talouskaloille (esim. silakka) soveltuvien lisääntymisalueiden määrän vähenemistä. Hankkeen yhteydessä tutkituista suunnitelluista tuulivoimayksikköjen perustuspaikoista osa sijaitsee syvyysvyöhykkeessä (≤10 m), joka voisi olla mahdollista silakan lisääntymisaluetta. Tämän merkitys kalakantojen vahvuuteen jäänee kuitenkin vähäiseksi, sillä koko 65 km² hankealueelta laajimmassa toteutusvaihtoehdossa VE4 15,5 ha eli 0,2 % voisi olla mahdollista kutualuetta, joka jäisi tuulivoimayksiköiden alle. Laskennassa on käytetty kasuuniperustuksen vaatimaa pinta-alaa (3000 m²/tuulivoimayksikkö) sekä mahdollisia silakan kutualueiden määrää (yht. 52 kpl). Arvioinnin mukaan tuulivoimaloiden vaikutukset kalojen kutualueisiin eivät ole merkittäviä. Kalojen kutualueita ja erityisesti taloudellisesti merkittävien kalalajien (siika, muikku ja silakka) kutualueita on ilmoitettu olevan kaikkien hankevaihtoehtojen alueella. Lähes koko hankealue kuuluu kalastusselvityksen mukaan kalastettaviin alueisiin. Painopiste on pääasiassa hankealueen pohjoispuolella sekä sen itäisimmässä osassa. Keskiosassa hankealuetta on alueita, joissa ei ole ilmoitettu olevan kalastusalueita niin ammatti- kuin virkistyskalastajien osalta. Eniten ammatti- ja virkistyskalastajia ilmoitti kalastavansa vaihtoehtojen VE2 ja VE4 pohjoispuolella sekä kokonaan hankealueen ulkopuolella. Rysäkalastusta harjoitetaan kaikkien hankevaihtoehtojen alueilla. Kalastajat ilmoittivat kyselyssä rysiä olevan vaihtoehtojen VE2 ja VE4 länsireunassa sekä Ajoksen sataman länsipuolella nykyisten tuulivoimaloiden läheisyydessä. Valtion vuokraamia Regale-rysäpaikkoja on kaikkien vaihtoehtojen alueella. Vaihtoehdossa VE1 Regale-paikkoja on 3, kasvaen vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä ollen suurimmillaan vaihtoehdossa VE4 (14 Regalepaikkaa). Vaihtoehdoissa VE3 ja VE4 vaikutukset ovat rysäkalastuksen osalta suurimmat ja vaikutukset rysäsaaliisiin ovat melko merkittäviä, mikäli voimalat rakennetaan kyseisille rysäpaikoille. Muissa vaihtoehdoissa vaikutukset arvioidaan vähäisiksi rysäpaikkojen vähäisen lukumäärän perusteella. Käytön aikaiset vaikutukset näkyisivät selvimmin troolikalastuksessa, mikäli voimalaitoksia sijoitetaan 105 tärkeimmille troolivetolinjoille Kuukka- Vähä-Huituri väliselle alueelle. Vaikutuksia troolikalastukseen ilmenee myös merikaapeleiden osalta, mikäli merikaapeleita sijoitetaan troolin vetolinjoille. Verkko- ja rysäkalastuksen osalta vaikutukset eivät ole yhtä selviä, koska esim. verkkoja voidaan laskea myös voimaloiden väliselle alueelle. Positiivisista vaikutuksista voidaan mainita aikaa myöten tapahtuva kalansaaliiden kasvu perustusten lähituntumassa. Tämä ilmiö liittyy kalojen hakeutumiseen perustusten suojaan ja ravinnonhankinnan mahdolliseen tehostumiseen näillä alueilla (riuttaefekti). Erityisesti pohjakalojen yksilötiheyksien on havaittu kasvavan pysyvien rakenteiden läheisyydessä. Oletettavasti syynä tälle on suojaisuuden ja ravintokohteiden lisääntyminen. Ruotsin merialueella ei arvioida havaittavan hankkeesta johtuvia vaikutuksia, mm. muuttuvana saaliskokona. Tuulivoimapuiston käytön aikaisilla häiriötekijöillä ei katsota olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia kalastoon tai kalastuksen kannattavuuteen Ajoksen edustan hankealueella. Vedenalaiset äänet ja värähtelyt sekä valo- ja varjoefektit Tuulivoimaloilla saattaa olla perustamistavasta ja laitostyypistä riippuen myös vedenalaisia melu- ja tärinävaikutuksia. Mm. Itämerellä tehtyjen mittausten ja tutkimusten mukaan tuulivoimalan käyntiäänen vedenalaisen kuuluvuussäteen kaloille on arvioitu ulottuvan kilometrien etäisyydelle tuulivoimalaitoksesta (Wahlberg & Westerberg 2005). Käyntiäänen ei ole kuitenkaan osoitettu häiritsevän kaloja kuin melutasoilla, jotka vallitsevat aivan tuulivoimalaitoksen välittömässä läheisyydessä muutaman metrin säteellä voimalaitoksesta. Kalojen reagointia vedenalaiseen meluun ovat tutkineet mm. Wahlberg ja Westerberg (2005) sekä Thomsen ym. (2006). Heidän saamiensa tulosten perusteella lohikala voi aistia tuulivoimalaitoksista syntyviä vedenalaisia ääniä, vallitsevista ympäristöolosuhteista riippuen, aina 0,5–1 kilometrin etäisyydelle asti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kalan käyttäytyminen välttämättä muuttuisi ääniaistimuksen seurauksena. Äänien lisäksi kalat pystyvät kylkiviivansa avulla aistimaan veden välittämiä paineaaltoja. Tämän avulla 106 jotkin kalalajit mitä todennäköisimmin pystyvät aistimaan tuulivoimayksiköiden perustuksista aiheutuvaa värähtelyä. Toisaalta kalojen on havaittu sopeutuvan voimalameluun tai olevan jopa välittämättä siitä. Koschinski ym. (2003) ja Dhanju ym. (2005) tutkimusten mukaan laivojen aiheuttama vedenalainen melu on samankaltaista kuin tuulivoimaloista aiheutuva melu. Ajoksen edustalla on satamatoimintaa ja siten laivaliikennettä. Alueelle kohdistuu siten jo nykyisin vedenalaista melua kaikista suunnista, jonka voimakkuus ja taajuus vaihtelevat suunnan, paikan ja ajan mukaan. Edellä esitetyn perusteella ei ole todennäköistä, että tuulivoimaloiden aiheuttamat äänet erityisesti häiritsisivät esim. kutuvaelluksella olevia kaloja, jotka käyttävät useita eri aisteja kutujokensa löytämiseksi. Tuulivoimalan roottori aiheuttaa ajoittain liikkuvia varjo- ja valoefektejä. Ilmiö on säästä riippuvainen: Mikäli sää on pilvinen tai tyyni, jolloin tuulivoimalaitos on pysähdyksissä ja ilmiötä ei esiinny. Pisimmälle varjo ulottuu, kun aurinko on matalalla (aamulla, illalla). Kun aurinko laskee riittävän matalalle, yhtenäistä varjoa ei enää muodostu. Myöskään jääpeitteisenä aikana ilmiöllä ei ole vaikutuksia vedenalaiselle eliöstölle. Esiintyessään varjo- ja valoefektit saattavat vaikuttaa kalojen käyttäytymiseen. Varjon kulkiessa niiden ohi, monet kalalajit reagoivat välittömällä pakenemisella tai suojautumisella. Käyttäytyminen on todennäköisesti luonnollinen reaktio, jolla kala suojautuu lintupredaatiota vastaan. Erityisesti suurikokoisten siikojen tiedetään olevan herkkiä ympäristössä tapahtuville muutoksille ja niihin valo- ja varjoefektit mahdollisesti vaikuttavat. Vaikutuksia saattaa olla myös silakan kutuun, joka saattaa heikentyä, mikäli voimalat sijoittuvat kutualueille. Vaikutuksen on kuitenkin arvioitu olevan tilapäinen liittyen sääoloihin ja jääpeitteen suojaavaan vaikutukseen. Sähkönsiirto Sähkönsiirron aiheuttamaa sähkömagneettista kenttää on pidetty lähes ainoana mahdollisena kaloihin kohdistuvana merituulivoimalan käytönaikaisena vaikutuksena. Staattisen magneettikentän vaikutuksia vesiorganismeihin on toistaiseksi tutkittu vain vähän ja tulokset ovat keskenään ristiriitaisia. Tämä tekee arvioinnista haasteellisen. Tässä hankkeessa käytettävät kaapelit ovat vaih- tovirtakaapeleita, jotka ovat yleisesti käytettyjä, kun sähkönsiirtoetäisyydet ovat suhteellisen lyhyitä. Magneettisen kentän koko riippuu tehosta, joka hetkellisesti ajetaan kaapelissa. Magneettisen kentän voimakkuus puolestaan heikentyy nopeasti etäisyyden neliönä. Asiantuntija-arvioon perustuen 1 metrin etäisyydellä kaapelista, magneettivuontiheys on noin 10-kertainen geomagneettiseen kenttään verrattuna. Kaapelin vaikutus yltää noin 15 metriä kaapelin kummallekin sivulle sekä yläpuolelle magneettikentän vaimentuen äärilaidoille. Arvio perustuu oletukseen, että kyseessä on 200 MW: n tuulivoimapuisto, 110/400 kV:n maa-/vesikaapeliyhteys sekä kaapeleissa kulkevan virran määrään 500–1800 A. RKTL:lta saadun tiedon mukaan merivaellusvaiheessa (kutuvaellus) dataloggereilla saatu tieto osoittaa, että lohet suosivat uidessaan lämpimiä pintavesiä, mutta käyvät välillä lyhyitä aikoja melko syvälläkin (RKTL, henkilökohtainen tiedonanto J.Lilja 28.1.2010). Mikäli lohet käyttävät hankealuetta vaellusreittinään, on oletettavaa, että lohet uivat osalla aluetta kaapeleiden magneettikentän vaikutuspiirissä. Tanskan Rødsandin merituulivoimapuistossa tehdyn tutkimuksen mukaan merenpohjaan, metrin syvyyteen kaivettujen merikaapeleiden magneettinen kenttä pohjan pinnalla on vähemmän kuin luonnollinen geomagneettinen kenttä. Peittämisen vähentävää vaikutusta on todennut tutkimuksessaan myös Öhman ym. (2007). Sähkömagneettinen kenttä ei varsinaisesti pienene, vaan sen vaikutussäde vedessä vähenee kaapelin syväyksen verran. Tämän vuoksi on arvioitu, että kaapeleiden magneettisella kentällä ei ole olennaista vaikutusta kalojen käyttäytymiseen. Öhman ym. (2007) mukaan tutkimukset magneettikentän vaikutuksista kaloihin ovat osin ristiriitaisia. Kokeellisissa tutkimuksissa on osoitettu magneettikentän vaikuttavan mm. kalojen suunnistamiseen, fysiologiaan ja lisääntymiseen. Luonnonoloissa vastaavanlaisia tutkimuksia on tehty hyvin vähän. Suurin osa kaloista käyttää suunnistamiseen yhtä aikaa useita aisteja, joka tekee tutkimuksesta haasteellisen. Aistit, jotka havaitset magneettisia kenttiä, eivät ole ainoita, joiden avulla kalat suunnistavat. Suunnistusta ohjaavat mm. tunto-, näkö-, kuulo- ja hajuaistit sekä geoelektrinen informaatio yhdessä hydrografisen informaation kanssa (Taylor 1986, Westin 1990 & Wilhelmsson ym. 2006). Vaikka kalat aistivatkin magneettisia kent- tiä, eivät sähkönsiirtokaapeleiden aiheuttamat magneettikentät ole välttämättä niin voimakkaita, että ne aiheuttaisivat kalojen poikkeavaa käyttäytymistä. Öölannin ja Ruotsin mannermaan välisellä merialueella on tutkittu ankeriaiden käyttäytymistä kohdissa, joissa merenpohjaan oli upotettu kaapeleita. Ankeriaan vaellussuunta kääntyi hetkeksi kaapelin kohdalla ja palautui taas ennalleen vaikutusalueen ulkopuolella. Myös uintivauhti hidastui kaapeleiden kohdalla. Vaikutukset olivat kuitenkin hyvin vähäisiä (Westerberg 2000). Vastaavanlaisia tuloksia ovat saaneet myös Yano ym. (1997), Poleo ym. (2001) ja McCleave ym. 1971), jotka ovat tutkineet magneettikentän vaikutuksia lohikaloihin. Tyynellämerellä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että nuoret koiralohet (Oncorhynchus keta) hidastivat merkittävästi uintivauhtiaan suuntaa vaihtaessaan niin normaalin geomagneettisen kentän kuin muunnellun magneettisen kentän vaikutuspiirissä. Horisontaaliseen sekä vertikaaliseen liikkumiseen muunnellulla magneettikentällä ei ollut vaikutusta. Myöskään pienet muutokset magneettikentässä eivät vaikuttaneet punalohien (Oncorhynchus nerka) käyttäytymiseen. Vaikka tutkimukset osoittavat, että magneettiset kentät voisivat vaikuttaa kaloihin, on silti hyvin vähän todisteita siitä, että merituulivoimapuistojen muodostamat sähkömagneettiset kentät vaikuttaisivat merkittävästi kaloihin (Öhman 2007). Mikäli merenpohjassa olevia kaapeleita ei ole suojattu, voivat ne haitata ammattikalastusta. Ne voivat aiheuttaa ankkurointikiellon alueilla, joissa kaapeleita ei ole peitetty. Tuulivoimayksiköiden huoltoihin liittyvillä käynneillä ei katsota olevan vaikutusta alueen kalastoon, kalastukseen ja kalatalouteen. Ruotsin merialueella ei arvioida havaittavan hankkeesta johtuvia vaikutuksia, mm. muuttuvana saaliskokona. Sähkönsiirron käytön aikaisilla häiriötekijöillä ei katsota olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia kalastoon tai kalastuksen kannattavuuteen Ajoksen edustan hankealueella. 107 4.6 Vaikutukset luotojen, merialueen saarien ja Ajoksen saaren kasvillisuuteen 4.6.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Hankkeen vaikutukset Ajoksen kasvillisuuteen on arvioitu olemassa olevaan aineistoon ja Ajoksen saaren maastokäynteihin perustuen. Alueen muuta kasvillisuutta ja luontotyyppejä havainnoitiin Kemin Sataman ympäristövaikutusten arvioinnin maastokäyntien yhteydessä vuosina 2009 ja 2010. Hankkeessa ei rakenneta merialueen luodoille ja saarille, eikä niitä käytetä rakentamisen aikana mm. koneiden varastointipaikkana, joten niihin ei vaikutuksia kohdistu. 4.6.2 Nykytila Kemin Ajos sijaitsee keskiboreaalisella vyöhykkeellä ja sijoittuu siinä edelleen Lapin kolmion alueelle. Keskiboreaaliselle vyöhykkeelle on ominaista soiden runsaus ja eteläboreaalista vyöhykettä äärevämmät ja voimakkaammin vaihtelevat ilmasto-olosuhteet, mikä näkyy Ajoksessa mm. sisämaata selkeästi matalampana puustona. Lapin kolmion alue on PohjoisKuusamon ohella maamme huomattavin letto- ja lehtokeskus. Lapin kolmion erityispiirre ovat koivuletot, jotka ovat muista letoista poiketen puustoisia ja harvakseltaan omenapuumaisia hieskoivuja kasvavia soita. Koivuletoille on luonteenomaista rauta- ja fosforipitoinen alusta sekä luhtaisuus ja lähteisyys. Koivulettojen lisäksi Lapin kolmion alueella ovat edustettuina lähes kaikki erilaiset lettotyypit. Myös rehevien nevakorpien sekä ruoho- ja heinäkorpien valikoima on maamme edustavimpia. Ajoksen niemen alue on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa ja muuttamaa, minkä vuoksi alueen luonnonolosuhteita voidaan luonnehtia vaatimattomiksi. Varsinaisen satama-alueen ulkopuolella on kuitenkin paikoitellen näkyvissä vanhan maankäytön muovaamia elinympäristöjä kuten niittyjä ja laidunnettuja metsiä. Alueen pääpuulaji on mänty ja myös koivikoita esiintyy etenkin kosteammilla alueilla. Alueen metsät ovat nuoria ja pääosa metsistä on kehitysluokaltaan nuoria kasvatusmetsiä, joita on käsitelty hakkuin. Ajoksen rannoilla puusto on lehtipuuvaltaista ja pääpuulaji hieskoivun ohella etenkin luotsiaseman ja kalasataman lähiympäristössä kasvaa runsaasti haapaa. Takalahden rantametsissä hieskoivikossa kasvaa sekapuuna paikoitellen pihlajaa ja harmaaleppää. Olemassa 108 olevan rautatien ja Ajoksentien välisellä alueella sekapuuna kasvaa mäntyä ja Ajoksentien eteläpuolella puusto on puhdasta männikköä. Kaikkia alueen metsiä on käsitelty hakkuin, minkä vuoksi puusto kasvaa väljästi, eikä pysty- tai maalahopuuta ole. Harvan pensaskerroksen muodostavat pihlaja, kataja, metsäruusu ja tuomi. Kenttäkerroksen valtalajeja rantojen rehevissä ja kosteissa lehtimetsissä ovat kielo, metsäkurjenpolvi sekä maitikat. Muita yleisiä lajeja ovat talvikit, karhunputki, ruohokanukka, tesma, metsälauha, metsätähti, metsäalvejuuri, kastikat, mesiangervo, mesimarja, lillukka, huopaohdake, oravanmarja, mustikka, puolukka, hiirenvirna, nuokkuhelmikkä ja sudenmarja. Valtalajeja alueen karuissa mäntyvaltaisissa metsissä ovat sianpuolukka, metsälauha, kanerva, kissankäpälä sekä jäkälät. Ajoksen alueella on tehty poikkeuksellisen paljon havaintoja uhanalaisista putkilokasveista ja alue on toinen erittäin uhanalaisen (EN) liuskamaamunan kasvupaikka Suomessa. Valtaosa havainnoista on kämmeköistä, joita rantojen lisäksi kasvaa myös soramontun alueella. Alueella tehdyt havainnot perämerenmarunasta on tulkittu keto- ja perämerenmarunan risteymiksi, sillä ainoa geneettisesti puhtaana pidetty perämerenmarunakanta kasvaa Perämeren kansallispuiston saarissa. Kuvassa 4‑31 on esitetty alueella tehdyt havainnot uhanalaisista lajeista. Erityisesti suojeltava liuskamaamuna on havaittu Ajoksen soramontun eteläreunalla ensimmäisen kerran vuonna 1985 ja viimeisin havainto on vuodelta 2004, jolloin laji kasvoi samalla paikalla 17 itiöemän voimin. Lajille tehdyssä suojelusuunnitelmassa on todettu, että hiekkakuoppa-alueen reunaosien pensoittuminen ja pohjan liiallinen kasvittuminen ovat muuttamassa kasvupaikkaa lajille epäedulliseen suuntaan. Suojelusuunnitelmassa on myös esitetty alue, joka tulisi ottaa säännöllisen hoidon piiriin (Kuva 4‑32). Suojelusuunnitelmassa on myös esitetty, että Ajoksen soramontut tulisi tutkia tarkemmin, jotta saataisiin selville, esiintyykö lajia alueella enemmänkin. Erityisesti suojeltava ja vaarantunut (VU) sääskenvalkku on monivuotinen, vaaleanvihreä 10–20 cm korkea kämmekkä. Pohjois-Suomesta tiedetään yhteensä 28 esiintymää ja nämä sijaitsevat Kemissä, Keminmaalla, Tervolassa ja Torniossa. Kaikkiaan Lapin ja Oulun maakuntien alueelta tunnetaan 35 esiintymää, joista 10 on lyhytikäisen tulokasesiintymän luonteisia, eikä niille tästä syystä ole osoitettu hoitotoimenpiteitä lajille laaditussa suojelusuunnitelmassa. Hankkeen vaikutusalueella näistä esiintymistä on 7; näistä yksi on tulkittu tulokasluonteiseksi. Ajoksen uhanalaiset eliölajit Uhanalaiset lajit keltatuhkelo käärmeenkieli laaksoarho lehtonoidanlukko lettohernesara liuskamaamuna metsävirnakärsäkäs otalehtivita pohjannoidanlukko pohjanpokaalimörsky ruijanesikko selkälokki suikeanoidanlukko suomentähtimö suopunakämmekkä sääskenvalkku tataarikohokki upossarpio veripunakämmekkä Natura-alue Ajoksen tuulivoimapuisto Kuva 4‑31. Ajoksen niemellä tehdyt havainnot uhanalaisista eliölajeista. Liuskamaamunan esiintymä liuskamaamunan esiintymä ehdotettu liuskamaamunan hoitoalue 0 250 500 1 000 m Kuva 4‑32. Liuskamaanmunaesiintymän suojelemiseksi lain suojelusuunnitelmassa hoidettavaksi esitetty alue. 109 Sääskenvalkun kasvustoja etsittiin heinäkuussa 2010 Takalahden rannoilta ja Murhaniementien pohjoispuolisen lampareen rannoilta, mutta lajia ei löytynyt. Esiintymät sijaitsevat aivan vesirajassa ja on mahdollista, että ne ovat tuolloin olleet veden peitossa, sillä mereivedenpinta oli inventointiajankohtana noin 10 cm tavallista korkeammalla. Murhaniementien pohjoispuolisen lampareen rannalla kasvaneet populaatiot ovat myös taantuneet ja suojelusuunnitelmassa on mainittu, että sääskenvalkkupopulaatioita uhkaa kasvupaikalla umpeenkasvu. Viimeisin havainto kasvupaikalta on vuodelta 1996, jolloin sääskenvalkku kasvoi paikalla enää 11 yksilön voimin. Vielä 1990-luvun alussa kasvupaikalla tehtiin useana vuonna havainto 80–90 kukkineesta yksilöstä. Lampareen rannan kahdella muulla kasvapaikalla toisella ei lajia enää löydetty vuonna 1996 ja toinen populaatio oli taantunut 141 yksilöstä viiteen yksilöön. Takalahden pohjoisrannan kasvupaikalla on viimeisin sääskenvalkkuhavainto tehty vuonna 1996, jolloin kasvupaikalla kasvoi yksi sääskenvalkkuyksilö. Takalahden koillisrannan kasvupaikalla lajia kasvoi vuonna 1996 8 kukkivaa yksilöä. Öljysatamantien kaakkoispuolen esiintymällä kasvoi vuonna 1996 neljä kukkivaa yksilöä. Öljysatamantien kaakkoispuolen esiintymä on tulkittu suojelusuunnitelmassa tulokasluonteiseksi, sillä laji kasvaa paikalla maantien ojassa. Öljysatamantien varressa on myös toinen esiintymä, joka puuttuu lajille laaditusta suojelusuunnitelmasta. Vuonna 1993 Öljysatamantien kaakkoispuolella lähellä Murhaniementien risteystä on havaittu 65 kukkivaa sääskenvalkkuyksilöä. Ajoksen niemellä on lisäksi tehty 7 havaintoa vaarantuneesta (VU) laaksoarhosta, 12 havaintoa erittäin uhanalaisesta (EN) ruijanesikosta sekä useita havaintoja suopuna- ja veripunakämmekästä. Näistä 3 laaksoarhon ja 1 ruijanesikkon kasvupaikkaa sijoittuu hankkeen vaikutusalueelle. Murhaniementien pohjoispuolisten lampareiden rannalle sijoittuva veripunakämmekkähavainnosta on vuonna 2006 ilmoitettu, että kasvupaikalla kasvaa vain kalkkimaariankämmekkää. Lisäksi lampareiden rannalla kasvaa vaarantunutta (VU) lettohernesaraa ja Öljysatamantien varressa on tehty havainnot vaarantuneista (VU) pohjan- ja suikeanoidanlukoista. Alueella on myös tehty havaintoja valtakunnallisesti silmälläpidettävästä (NT) otalehtividasta, joka ei kuitenkaan ole uhanalainen Lapin kolmion alueella. 110 4.6.3 Hankkeen rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset saarien kasvillisuuteen Hankkeella ei ole vaikutuksia saarien ja luotojen kasvillisuuteen, koska niille ei rakenneta. Ajoksen saaren alueella hanke ei uhkaa uhanalaisia kasvilajeja. 4.7 Sähkönsiirtoreittien luonnonolosuhteet 4.7.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Arviointiohjelmassa esitetystä poiketen sähkönsiirtovaihtoehdosta 5b on luovuttu. Maalle sijoittuvista sähkönsiirtovaihtoehdoista tarkasteltavaksi jää vaihtoehto 5a, joka on uudessa suunnitelmassa nimetty vaihtoehto 5. Tämä sijoittuu Kemijoen itäpuolelle. Arviointiohjelmassa esitetystä poiketen vaihtoehto on kokonaan uutta linjausta. Arviointia varten Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajit –tietojärjestelmästä tilattiin tiedot uhanalaisten eliölajien esiintymisestä voimajohdon läheisyydessä. Tiedot suojelualueiden sijainnista on saatu OIVA –tietokannasta ja maastokäyntien suunnittelussa käytettiin apuna ortokuvia. Maastokäynnit voimajohdon alueelle tehtiin kesä- ja heinäkuussa 2010. 4.7.2 Nykytila Suunnittelualueen metsiä on käsitelty voimakkaasti ja valtaosa metsistä on nuoria, hakkuin käsiteltyjä talousmetsiä. Avosoita lukuun ottamatta kaikki suot ja soistumat on ojitettu ja paikoitellen kuivatusvesiä on johdettu myös kivennäismaakankaiden läpi. Varttuneita ja hakkuukypsiä metsiä alueella on niukasti. Voimajohto rantautuu mereltä Ajoksen eteläpäässä Takalahden kaakkoispuolella. Puusto Takalahden itäpuolella on havupuuvaltaista, varttunutta kasvatusmetsää ja muualla saaressa voimajohdon alueella karua hiekkapohjaista nuorta männikköä. Ajoksessa voimajohto sijoittuu soramontun alueelle ja teiden varsille, minkä vuoksi sen vaatima tilantarve on vähäinen. Ajoksentien varressa voimajohto voidaan myös sijoittaa yhteispylväisiin olemassa olevan johdon kanssa. Ajokselta voimajohto rantautuu mantereelle Siikalahdessa. Siikalahden pengerretyssä rannassa kasvaa kapea harmaaleppä- ja pajuvyöhyke ja puusto muuttuvat nopeasti hakkuukypsäksi ja järeäksi kuu- Kuva 4‑34. Maisemoitu maa-ainestenottoalue Ristikangas, ketolanperä - salmenkylänkankaan pohjavesialueella. sikoksi. Valtatien varressa tien eteläpuolella puusto on vanhalla pellonpohjalla kasvavaa nuorta hieskoivikkoa. Valtatien pohjoispuolella voimajohto sijoittuu hakkuin hoidettuihin taajamametsiin ja metsittyneille pellonpohjille. Voimajohto ylittää Vähä-Ruonaojan ensimmäisen kerran vajaan kahden kilometrin etäisyydessä valtatiestä Siikakankaalla. Ylityskohdalla joki on 4-5 metriä leveä ja se on voimakkaasti perattu. Voimajohdon varrella linjauksen eteläosassa sijaitsevat metsät ovat lehtipuuvaltaisia, kosteita ja reheviä. Kenttäkerroksen yleisiä lajeja metsittyneillä pelloilla ovat karhunputki, nuokkuhelmikkä, oravanmarja, lillukka, metsäkurjenpolvi, metsäimarre, metsätähti, vadelma, kastikat, kultapiisku, ojakellukka, mesiangervo, käenkaali, suo-orvokki ja sudenmarja. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajaa ja tuomea. Kivennäismaametsissä pääpuulajeja ovat hieskoivu ja kuusi, mäntyä kasvaa harvakseltaan. Kenttäkerroksen yleisiä lajeja ovat mustikka, puolukka ja ruohokanukka. Lehtipuuvaltaisilla alueilla kasvaa lisäksi puna-ailakkia, pietaryrttiä, siankärsämöä ja nuokkuhelmikkää. Lisäksi kosteimmilla kasvupaikoilla kasvaa kurjenjalkaa, metsäkortetta ja mesimarjaa. Harvalukuisissa ka- rummissa männiköissä kasvaa lakkaa, kanervaa ja variksenmarjaa sekä paikoitellen suokukkaa. Länkimaantien pohjoispuolella maaperä muuttuu hiekaksi ja puusto männiköksi; sekapuuna kasvaa vähän ohutläpimittaista rauduskoivua ja haapaa sekä kosteimmissa notkelmissa paikoitellen kuusta. Metsätyyppi on variksenmarja-puolukkatyyppi (EVT) ja kosteammilla paikoilla puolukka-mustikkatyyppi (VMT). Alueella on ulkoilureitistö, jossa on valaistuja hiihtolatuja, pururatoja, laavu ja moottorikelkkailureitti. Alue on vilkkaassa käytössä ja reitistö ulottuu myös ulkoilualueen eteläpuolella sijaitsevan Vähä-Ruonaojan pohjoisrannalle. Reitistö sijoittuu Ristikangas, ketolanperä - salmenkylänkangas vedenhankinnan kannalta tärkeälle pohjavesialueelle. Lentokentän ympäristössä puusto on mäntyvaltaista ja sekapuuna kasvaa vähän rauduskoivua, haapaa ja kuusta. Kenttäkerroksen yleisiä lajeja ovat mustikka, puolukka, lillukka, kielo, metsäkurjenpolvi, maitohorsma, oravanmarja ja metsätähti. Alueella on jonkin verran kivisyyttä ja monin paikoin voimajohtolinjan varren nuorissa kivennäismaametsissä näkyvät vielä aurauksen jäljet. Lentokentän pohjoispuolella sijaitsee 111 Kuva 4‑35. Avohakkuuala Laurinkummussa. Putkensuu, joka on kaivettu kanava. Putkensuun pohjoispuolella Ristikangas, ketolanperä - salmenkylänkankaan pohjavesialueella sijaitsee toinen ulkoilureitistö. Alueen puusto on puhdasta männikköä ja kuivimmilla sekä paahteisimmilla kasvupaikoilla kasvillisuus koostuu lähinnä sianpuolukassa ja kissankäpälästä. Putkensuun pohjoispuolella mäntyvaltaiset suot on ojitettu ja alueella on tehty laajoja avohakkuita. Kivalontien ja Akkunusjoen välisellä alueella voimajohto ylittää pienen lammen, jonka valuma-alue on muuttunut viereisen maankaatopaikan läjitysten seurauksena. Lampi lähiympäristöineen on päässyt vettymään, eikä alue enää ole luonnontilainen. Voimajohto sivuaa myös kahta avosuota, Lopetusta ja Leväjänkää, niiden länsireunalla. Lähellä Kemijokea puusto muuttuu sekapuustoiseksi ja männyn ohella metsiköitä muodostavat myös kuusi ja koivu. Voimajohtoreitti päättyy Taivalkosken sähköasemalla Kemijoen itäpuolelle. 4.7.2.1 Arvokkaat luontokohteet voimajohtoreitillä Voimajohdon alueen metsiä ja soita on käsitelty voimallisesti. Merkittävimpiä luontokohteita ovat Lopetuksen ja Leväjänkän avosuot, jotka ovat säily- 112 neet luonnontilaisina. Muita arvokkaita kohteita ovat Ajoksessa sijaitsevat uhanalaisten eliölajien esiintymät sekä läheiset luonnonsuojelu- ja Natura-alueet. 4.7.2.2 Suojelualueet ja uhanalaiset eliölajit Ajoksessa sijaitsee kaksi Perämeren saarten Naturaalueeseen sisällytettyä aluetta. Murhaniemi sijoittuu voimajohdon itäpuolelle noin 500 metrin etäisyydelle ja Puidenpuuttuma niemen pohjoisrannalle. Puidenpuuttuman kohdalla voimajohto on sijoitettu Ajoksentien toiselle puolelle. Myös soidensuojeluohjelmaan kuuluva Ajoksen letto (SSO120496) sijoittuu Ajoksentien pohjoispuolelle. Sivakkavaaran pohjoispuolella sijaitsee Kaltiojängän lehto (FI1300503), joka kuuluu myös lehtojensuojeluohjelmaa (LHO120395). Etäisyys voimajohdon ja lehdon välillä on noin 250 metriä. Voimajohtoreitin varrella on tehty runsaasti havaintoja uhanalaisista eliölajeista. Voimajohdon välittömään läheisyyteen näistä sijoittuvat kuitenkin vain eteläisimmät, Ajoksessa ja Siikalahden pohjoispuolella sijaitsevat esiintymät. Voimajohdon eteläpäässä linjauksen varteen sijoittuvat havainnot on esitetty kuvassa 4‑36. 4.7.3 Voimajohdon vaikutus luonnonolosuhteisiin Rakentamisen aikaiset vaikutukset Voimajohto sijoittuu talousmetsiin ja voimallisen metsätalouden jäljet näkyvät alueella monin paikoin; purot ja pienet joet on perattu, metsäiset suot ja soistumat on ojitettu, kuivatusvesiä on johdettu kivennäismaakankaiden läpi ja alueen metsänpohjia on vielä parikymmentä vuotta sitten käsitelty metsänuudistamisen yhteydessä aurauksin. Alueella on myös viime vuosina tehty mittavia uudistushakkuita etenkin kuusikoissa, eikä perkauksin ja harvennuksin käsitellyissä kasvatusmetsissä ole pysty- tai maalahopuuta. Ajoksen ja mantereen rantoja on myös käsitelty hakkuin ja pengerryksin, eikä alueella tämän vuoksi myöskään esiinny uhanalaisia luontotyyppejä. Uhanalaisten eliölajien esiintymät, joita voimajohtoreitin varrella on runsaasti, voidaan ottaa huomioon lopullisessa pylväspaikkojen määrittelyssä. Rakennusaikainen melu aiheutuu puuston kaatamisesta ja johdon rakentamiseen tarvittavista koneista. Rakennusaikaisia vaikutuksia ovat koneiden ja laitteiden kuljetuksesta ja johtimien asentamisesta aiheutuvat haitat kulutusherkille maastonkohdille. Rakennusaikaiset jätemäärät, kuten pakkausmateriaalit ja johtimien sekä vaijereiden pätkät, ovat hyvin vähäisiä, eikä niistä aiheudu haittaa ympäristölle toimittaessa annettujen ohjeiden mukaisesti. Rakennusaikaista haittaa luonnonympäristölle voidaan vähentää ajoittamalla työt kasvukauden ulkopuoliseen aikaan sekä suunnittelemalla koneiden kulkureitit siten, että vältetään turhaa puuston kaatoa. Käytön aikaiset vaikutukset Kun voimajohto on rakennettu, ei sillä ole vaikutuksia ympäröivien alueiden luonnonolosuhteisiin. Voimajohto ei myöskään sijoitu lintujen muuttoreittien varrelle, eikä voimajohdon läheisyyteen sijoittuvilla avosoilla tiettävästi pesi sellaisia uhanalaisia tai direktiivilajeja, jotka voisivat törmätä voimajohtoon. Tarvittaessa voimajohto voidaan avosoiden reunoilla varustaa huomiopalloilla törmäysten estämiseksi. 4.8 Linnusto 4.8.1 Yleistä tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista Linnustovaikutustensa osalta tuulivoima poikkeaa merkittävästi monista muista energiantuotantomuodoista sen vaikutusten ollessa pääasiassa epäsuoria ja kohdistuessa suorien elinympäristömuutosten sijasta lähinnä lintujen käyttäytymiseen. Yleisesti tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin ja linnustoon voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: 1. Tuulivoimapuiston rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen linnustoon 2. Tuulivoimapuiston aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä 3. Tuulivoimapuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon ja lintupopulaatioihin Tuulivoimapuiston sijoitusalueen luonne määrittelee osaltaan sen, mitkä tekijät nousevat hankkeen linnustovaikutusten kannalta merkittävimpään asemaan. Maa-alueilla tuulivoimalat sekä niiden oheistoiminnot sijoittuvat usein suoraan lintulajien pesimäympäristöjen läheisyyteen, minkä takia elinympäristöjen muuttuminen sekä lintujen lisääntymiselle aiheutuvat häiriöt voivat aiheuttaa linnuston kannalta merkittäviä vaikutuksia. Vastaavasti merialueilla, joilla lisääntymisen kannalta soveliaiden ympäristöjen (luodot, saaret) osuus on usein suhteellisen pieni ja tuulivoimapuistoalueella pesivien lintujen määrä tästä syystä rajatumpi, vaikutukset kohdistuvat usein selkeämmin alueella ruokailevaan ja sen kautta muuttavaan linnustoon esimerkiksi häiriö- ja estevaikutuksien kautta. Törmäysriskit Tuulivoimaloiden aiheuttamista linnustovaikutuksista eniten huomiota on julkisuudessa viime vuosina saanut voimaloiden linnuille synnyttämä törmäysriski sekä niistä johtuva lintukuolleisuus, jota aiheuttavat sekä lintujen yhteentörmäykset varsinaisten tuulivoimaloiden mutta myös tuulivoimapuistoon liittyvien muiden rakenteiden kanssa. Tehtyjen tutkimusten perusteella törmäyskuolleisuus on suurella osalla tuulivoimapuistoalueista kuitenkin pieni sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa (Percival 2005, Koistinen 2004). Tutkimusten perusteella suurin osa lintulajeista pystyy varsin tehokkaasti väistämään vastaantulevia tuulivoimaloita tai lentämään riittävän etäällä niistä välttääkseen mahdolliset törmäykset, mikä vähentää osaltaan voimaloiden aiheuttamaa lintukuolleisuutta. Esimerkiksi Flanderin tuulipuistoalueella Belgiassa tehdyssä tutkimuksessa törmäystodennäköisyyden on arvioitu olevan kaikilla lokki- ja tiiralajeilla alle 0,2 % voimaloiden maksimikorkeuden ja vedenpinnan väli- 113 Ajoksen tuulivoimapuisto Uhanalaiset lajit 500 m voimalinjasta hakamaatuhkelo kaitakämmekkä kalliokielo keltatuhkelo kurjenkello käärmeenkieli laaksoarho lettohernesara liuskamaamuna metsänemä metsävirnakärsäkäs neidonkenkä otalehtivita perämerenmaruna pohjannoidanlukko ruijanesikko selkälokki suikeanoidanlukko suomentähtimö suopunakämmekkä sääskenvalkku talvimaljakas tataarikohokki tikankontti upossarpio veripunakämmekkä Sähköasema Suunniteltu voimalinja 0 2 4 km Kuva 4‑36. Voimajohdon varteen sijoittuvat uhanalaisten eliölajien esiintymät. 114 sellä alueella lentävien yksilöiden osalta (Everaert & Kuijken 2007). Kirjallisuudessa on kuitenkin esitetty myös joitakin esimerkkejä korkeista törmäyskuolleisuuksista uhanalaisille tai herkille lajeille (mm. Belgian Zeebrugge, Espanjan Navarra ja Yhdysvaltojen Altamont Pass), jotka korostavat osaltaan tuulivoimaloiden sijoituspaikan ja niiden teknisen suunnittelun tärkeyttä tuulipuiston aiheuttaman törmäyskuolleisuuden ehkäisemiseksi. Julkisuudessa esitetyt poikkeuksellisen korkeat törmäyskuolleisuuden arvot on yleensä raportoitu alueilta, joilla lintujen lentoaktiivisuus on luontaisesti korkea ja joilla suuri määrä tuulivoimaloita on sijoitettu usein kyseenalaisesti lintujen aktiivisten lentoalueiden läheisyyteen (mm. solat, harjanteet, lintujen muuttoa ohjaavat johtoreitit). Yleisesti voimakkaimmin tuulivoimapuiston aiheuttaman törmäysriskin suuruuteen vaikuttavat hankealueella vallitsevat sääolosuhteet, alueen yleinen topografia ja maastonmuodot, tuulivoimapuiston koko, rakennettavien tuulivoimaloiden koko, rakenne ja pyörimisnopeus sekä alueen lintumäärät ja niiden lentoaktiivisuus. Ympäristöolosuhteiden lisäksi eri lintulajien alttius yhteentörmäyksille tuulivoimaloiden kanssa vaihtelee huomattavasti myös lajin fyysisten ominaisuuksien ja lentokäyttäytymisen mukaan suurimman riskin kohdistuessa erityisesti isokokoisiin ja hidasliikkeisiin lintulajeihin, mm. petolinnut, kuikat ja haikarat, joiden mahdollisuudet nopeisiin väistöliikkeisiin ovat huonommat (Langston & Pullan 2003). Isojen lintulajien alttiutta tuulivoimaloiden vaikutuksille korostaa osaltaan niiden hidas elinkierto ja pieni lisääntymisnopeus. Tämän vuoksi jo pienellä aikuiskuolleisuuden lisäyksellä voi olla merkitystä niiden populaatiokehityksen kannalta. Ihmisen toiminnasta linnuille aiheutuvan törmäysvaaran kannalta tuulivoimaloiden merkitys nähdään kuitenkin yleisesti vielä varsin pienenä, mikä johtuu osaltaan tuulivoimaloiden pienestä määrästä suhteessa muihin ihmisen pystyttämiin rakennuksiin ja rakenteisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että tuulivoiman rakentaminen on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt uusiutuvan energian käytön edistämistoimien ja fossiilisten polttoainevarojen hupenemisen myötä. Maa-alueilla ihmisen rakenteista merkittävimmän uhan linnuille aiheuttavat Suomessa erityisesti törmäykset tieliikenteen sekä erilaisten rakennusten kanssa, joiden on arvioitu aiheuttavan kaikkiaan liki 5 mil- joonan linnun kuoleman vuosittain (Taulukko 4‑16). Vastaavasti merialueilla lintukuolemia aiheuttavat yöaikaan valaistut majakat. Majakoiden luota on vilkkaan muuttoyön jälkeen löydetty pahimmillaan jopa satoja kuolleita lintuyksilöitä, joiden on arvioitu joko törmänneen majakkarakennukseen tai lentäneen itsensä väsyksiin majakan valon ympärillä ja nääntyneen kuoliaaksi. Majakoiden osalta törmäysriskiä kasvattaa erityisesti niissä käytetty valo, joka houkuttelee yömuutolla olevia lintuja puoleensa (ns. majakkaefekti). Tuulivoimaloissa käytetyt lentoestevalot eivät yllä tehokkuudessaan läheskään majakoiden vastaaviin, minkä takia majakoiden tapaisia lintujen massakuolemia ei niiden osalta ole havaittu. Taulukko 4‑16. Lintujen arvioidut törmäyskuolleisuusmäärät ihmisten pystyttämien rakenteiden ja tieliikenteen kanssa (Koistinen 2004). Törmäyskohde Lintukuolemat/vuosi Sähköverkko 200 000 Puhelin- ja radiomastot 100 000 Rakennukset yöllä 10 000 Rakennukset päivällä (ml. ikkunat) 500 000 Majakat ja valonheittimet 10 000 Suomen nykyiset tuulivoimalat (n. 120 kpl) 120* Tieliikenne 4 300 000 *) arvio päivitetty tuulivoimaloiden nykyistä lukumäärää vastaavaksi. Häiriö- ja estevaikutukset Törmäyskuolleisuuden ohella linnustovaikutuksia voi tuulivoimarakentamisesta aiheutua myös lintujen yleisen häiriintymisen ja estevaikutusten kautta, jotka voivat osaltaan muuttaa lintujen vakiintuneita käyttäytymismalleja hankealueella ja sen lähiympäristössä. Häiriöllä (häiriintymisellä) tarkoitetaan tässä yhteydessä lintujen yleistä siirtymistä kauemmas rakennettavien tuulivoimaloiden läheisyydestä, mikä voi rajoittaa linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää sekä vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia ja pesäpaikkojen löytämistä. Tuulivoimaloista linnuille aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmistoiminnan lisääntyminen hankealueella, tuulivoimaloiden synnyttämä melu sekä tuulivoimarakenteiden linnuille aiheuttamat visuaaliset vaikutukset, joista kahden viimeisen aiheuttamien vaikutusten voidaan 115 ennakoida vakiintuvan tuulivoimapuiston rakentamisen jälkeisten vuosien aikana. Lintujen häiriöherkkyydessä on tutkimuksissa havaittu voimakasta lajikohtaista vaihtelua sen vaihdellessa karkeasti alle kymmenistä metreistä (mm. meriharakka, töyhtöhyyppä, sinisuohaukka, harmaalokki) korkeimmillaan 2−4 kilometriin (mm. kuikkalinnut, mustalintu). Suurimmaksi tuulivoimaloista aiheutuva häiriintyminen on arvioitu lepäilevillä ja ruokailevilla linnuilla, jotka eivät välttämättä ole tottuneet tuulivoimaloiden läsnäoloon alueella. Pesivän linnuston osalta siirtymät ovat vastaavasti olleet usein pienempiä (Exo ym. 2003, Percival 2003), mitä tukevat myös esimerkiksi Kemin Ajoksella tehdyt havainnot, joissa harmaalokit pesivät jopa tuulivoimaloiden alapuolella niiden perustuksia varten rakennetuilla keinosaarilla. Yleisesti tuulivoimaloiden aiheuttamien häiriövaikutusten maksimietäisyydeksi on kirjallisuudessa esitetty 500–600 metriä (Drewitt & Langston 2006, Hötker ym. 2006), jonka ulkopuolella merkittäviä häiriövaikutuksia ei pitäisi esiintyä kuin poikkeustapauksissa. Pesimä- ja ruokailualueisiin kohdistuvien vaikutusten ohella tuulivoimapuistot voivat synnyttää myös ns. estevaikutuksia, joissa voimalat tai voimala-alueet estävät lintuja käyttämästä niille vakiintuneita muuttotai ruokailulentoreittejä. Tällöin linnut voivat joutua kiertämään niiden reitille tulevan esteen, millä voi erityisesti suurien tuulivoimapuistojen ja lintujen säännöllisten lentoreittien kohdalla olla merkitystä lintujen vuorokausittaisen energiantarpeen ja tätä kautta edelleen yleisen elinkyvyn ja selviytymisen kannalta. Muuttolintujen osalta yksittäisestä tuulivoimapuistoalueesta ja sen väistämisestä aiheutuvan matkanlisäyksen merkitys lintujen muutonaikaiseen energiankulutukseen on kokonaisuudessaan arvioitu varsin pieneksi (Masden ym. 2009), joskin myös tämän vaikutuksen suuruus voi korostua lintujen muuttoreitille osuvien tuulipuistoalueiden määrän kasvaessa ja estevaikutusten tätä kautta kumuloituessa. Elinympäristömuutokset Elinympäristöjen muuttumisesta aiheutuvat linnustovaikutukset tulkitaan tuulivoimapuistohankkeiden osalta usein suhteellisen pieniksi niiden rakentamisen vaatimien vähäisten maa-alatarpeiden vuoksi. Maaalueilla tuulivoimapuiston rakentamisen aiheuttamat suorat ympäristömuutokset aiheutuvat pääasiassa tuulivoimaloiden perustusten, sähköasemien sekä maatuulipuistojen osalta myös huoltoteiden ja voimajoh- 116 tojen rakentamisesta, joiden käyttöön tulevan maaalan tarpeen on kuitenkin arvioitu kattavan ainoastaan 2−5 prosenttia tuulipuiston koko alueesta (Fox ym. 2006). Merituulivoimapuistojen osalta tämä luku on yleensä vielä pienempi merikaapelien ja vesiteitse suoritettavan huoltoliikenteen vuoksi. Paikkakohtaisesti suorien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen linnuston kannalta voi kuitenkin korostua poikkeustilanteissa, jos 1) rakennustoimet kohdistuvat erityisen herkkiin tai hankealueen kannalta harvinaisiin elinympäristöihin, 2) rakennustoimien muutokset ulottuvat myös varsinaisten rakennusalojen ulkopuolelle esimerkiksi muuttuneiden hydrologisten olosuhteiden tai merenpohjan fyysisten/biologisten ominaisuuksien kautta, 3) tuulivoimarakenteet tarjoavat elinympäristöjä uusille tai alueella muuten harvalukuisille lajeille, mikä siten mahdollistaa näiden lajien runsastumisen, tai 4) tuulivoimarakentaminen aiheuttaa merkittävää elinympäristöjen pirstoutumista, erityisesti teiden ja voimalinjojen vaikutus, jota tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset osaltaan korostavat. 4.8.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 4.8.2.1 Pesimälinnusto Ajoksen edustalla sijaitsevien saarien ja luotojen pesimälinnusto on kartoitettu 2000-luvun aikana useaan otteeseen, jonka vuoksi alueen pesimälinnustosta on saatavilla varsin kattavasti tutkimustietoa. Koko Ajoksen saaren ja sen lähiympäristön saarien pesimälinnusto on inventoitu viimeksi kattavasti vuosina 1999–2001 toteutetun Kemin Lintuatlaksen (Rauhala & Suopajärvi 2002) yhteydessä. Lisäksi Ajoksen saaren eteläpuolella sijaitsevien kohteiden (Kallio, Kursunkallio, Välikallio, Siikamatala, Aallonmurtaja, Inakari ja Ison Etukarin) pesimälinnustoa on seurattu systemaattisesti vuosina 2006–2009 alueelle rakennetun 30 MW tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arvioinnin (Wintuuli 2004) ja vaikutusten seurantaohjelman puitteissa (PVO-Innopower 2008). Vastaavasti suunnitellun merituulivoimapuiston itäpuolisen Karsikon niemen ranta-alueilla sekä niemeä ympäröivillä saarilla (mm. Peurankallio, Länsikari ja Junnankarit) on tehty pesimälinnustoinventointeja vuosina 2008–2009 alueelle suunnitellun ydinvoimalahankkeen ympäristövaikutusten arviointia (Pöyry Environment 2008) ja sen periaatepäätöshakemusta varten (Xenus ry 2009a). Em. linnustoselvitysten lisäksi tietoja hankealueen läheisyyteen sijoittuvien Keminkraaselin, Toukkakrunnin, Ajoskrunnin ja Kuukan alueen pesimälinnustosta saatiin myös paikalliselta lintutieteelliseltä yhdistykseltä (Kemin-Tornion lintuharrastajat Xenus ry), jonka lintuharrastajat ovat inventoineet erityisesti Keminkraaselin ja Toukkakrunnin pesimälinnustoa hyvin säännöllisesti, vuosina 2007–2009 lähes vuosittain. Ajoskrunnin sekä hankealueen luoteisosan Kuukan linnustoa on sen sijaan kartoitettu harvemmin. Näillä kohteilla toteutettiin kevään ja kesän 2010 aikana täydentävät pesimälinnustoinventoinnit, joiden tarkoituksena oli päivittää alueiden pesimälinnustotietoja linnustovaikutusten arviointia varten (Rauhala ym. 2010a). Inventoinnit tehtiin käyttäen yleisiä saaristolintulaskennan ohjeita, joissa inventoitavien kohteiden läpi kuljetaan systemaattisesti ja niiltä kirjataan ylös kaikki saarelta löydetyt lintujen pesät sekä varoittelevat emolinnut. Laskennat on toteutettu yleensä 2−3 kertaan per inventoitava kohde, jotta alueiden pesimälinnustosta pystytään maastokäyntien aikana luomaan mahdollisimman laaja kokonaiskuva. Pesivien parien tulkinta on tehty Helsingin yliopiston luonnontieteellisen museon ohjeiden mukaisesti (esim. Koskimies & Väisänen 1988). Kartoituksen kattavuuden parantamiseksi ohjeista on kuitenkin poikettu tai niitä on täydennetty seuraavasti: • Merihanhen, tukkasotkan ja telkän sekä lokkien ja tiirojen parimäärät perustuvat löydettyihin pesiin. • Iso- ja tukkakoskelolla pesiväksi tulkittiin selvästi paikallinen yksinäinen pari, koiras ja naaras. • Suokukolla pesiväksi laskettiin selvästi paikallinen naaras. 4.8.2.2 Muuttolinnusto Ajoksen alueen kautta muuttavaa linnustoa on seurattu vuosina 2008–2009 säännöllisesti Ajoksen nykyisen tuulivoimapuiston seurantaohjelman puitteissa (PVO-Innopower 2008 (raportointi vuodelta 2008)). Muutontarkkailua on suoritettu alueella erikseen sekä kevät- ja syysmuuton aikana noin viitenä päivänä per havaintokausi. Havaintopaikkoina on seurannassa käytetty vuodenajan ja sääolosuhteiden mukaan joko 1) Kallion ja Ison Etukarin välistä jääaluetta, 2) Ison Etukarin tuulivoimalaa, tai 3) Ajoksen sataman lounaiskulman täytemaa-aluetta. Jokaiselta havaintopaikalta aukeaa kattava näkymä Ajoksen saaren eteläpuoliselle merialueelle, jolle myös tuulivoimapuistoa on suunniteltu laajennettavan. Näin ollen myös uusien tuulivoimapuistoalueiden kautta tapahtuvaa muuttoa ja voimaloiden vaikutuksia siihen on mahdollista arvioida alueelta jo kerätyn aineiston perusteella. Uudet tuulivoimalaitosalueet ulottuvat kuitenkin nykyiseen tuulivoimapuistoon verrattuna varsin etäälle käytetyistä havaintopaikoista, minkä takia käytetty aineisto sisältää epävarmuuksia erityisesti uloimpien tuulivoimalaitosalueiden kautta muuttavan linnuston ja eri lajien yksilömäärien arvioinnille. Ajoksen alueen ohella lintujen muuttoa on vuosien 2008 ja 2009 aikana seurattu myös Tornion Letolla sekä Simon Karsikkoniemellä näille alueille suunniteltujen merituulivoimapuisto- ja ydinvoimalahankkeiden linnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä (Xenus ry 2009a, b, c). Näiden selvitysten yhteydessä kerättyä tietoa Perämeren pohjoisosien linnustosta on osaltaan pyritty hyödyntämään myös arvioidun hankkeen muuttolinnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä. 4.8.2.3 Voimajohtoreittien linnusto Merituulivoimapuiston edellyttämien merikaapeleiden vaikutuksia Ajoksen alueen pesimälinnustoon arvioitiin ensisijaisesti tuulivoimapuistoalueelta kerätyn pesimälinnustotiedon, jonka lisäksi arvioinnissa hyödynnettiin Karsikon vaihtoehtojen osalta myös tällä alueelle suunnitellun ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arvioinnin ja periaatepäätöshakemuksen valmisteluvaiheessa kerättyä pesimä- ja muuttolintuaineistoa Simon Karsikon alueelta (Pöyry Environment 2008, Xenus ry 2009a, Oja & Oja 2009b). Maastoselvityksiä ei arvioinnin yhteydessä tehty, minkä takia erityisesti uuden ilmajohtokäytävän (VE 5) linnustollisesti arvokkaimmat alueet pystyttiin tässä yhteydessä määrittelemään varsin yleisellä tasolla karttatarkasteluun ja alueen kasvillisuustietoihin perustuen. 4.8.2.4 Vaikutusten arviointi Kemin Ajoksella on vuosien 2007−2008 aikana seurattu säännöllisesti alueelle rakennetun 30 MW tuulivoimapuiston vaikutuksia alueella pesivään ja sen kautta muuttavaan linnustoon. Suoritetun seurannan tuloksia on osaltaan hyödynnetty myös tuulivoimapuiston laajennuksen linnustovaikutuksia arvioitaessa. Seurantaohjelman puitteissa on havainnoitu mm. tuulivoimaloiden mahdollisia törmäysvaikutuksia, voimaloiden vaikutuksia niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevien lintuluotojen pesimälajistoon ja parimää- 117 riin sekä muuttolintujen käyttäytymistä ja mahdollisia väistötoimenpiteitä niiden lähestyessä tuulivoimalaitoksia. Laajentamisen jälkeen tuulivoimapuisto eroaa kooltaan kuitenkin merkittävästi nykyisestä, minkä takia myös mahdolliset linnustovaikutukset ovat todennäköisesti nykyistä suurempia. Ajoksella kerättyjen seurantatietojen ohella linnustovaikutusten arvioinnissa on osaltaan hyödynnetty myös eteläisellä Itämerellä Nystedin (72 tuulivoimalaitosta) ja Horns Revin (80 tuulivoimalaitosta) merituulivoimapuistoissa tehtyjen tutkimusten tuloksia. Näillä alueilla avomerelle sijoitettujen tuulivoimaloiden vaikutuksia alueiden kautta muuttavaan ja sillä ruokailevaan linnustoon on seurattu systemaattisesti mm. visuaaliseen havainnointiin ja tutkaseurantaan perustuvien menetelmien avulla. Törmäysriskien ohella seurannan yhteydessä on tarkasteltu myös mm. mahdollisten häiriötekijöiden sekä vedenalaisluonnon muutosten vaikutuksia alueella ruokailevaan linnustoon (mm. Desholm & Kahlert 2005, Petersen ym. 2004, Petersen ym. 2006). Horns Revin ja Nystedin tuulivoimapuistot poikkeavat kuitenkin sekä sijoittumiseltaan (yli 5 km päässä rantaviivasta) että linnustoltaan (mm. muuton kannalta arktinen muutto sekä haahka merkittävimmät) jonkin verran Ajoksen alueen vastaavista, minkä takia näillä alueilla tehtyjen tutkimustulosten sovellettavuus Ajokselle suunnitellun hankkeen linnustovaikutusten arviointiin on rajallinen. Tuulivoimapuiston linnustovaikutusten arvioinnissa on pyritty osaltaan erottelemaan hankkeen lintujen kannalta merkittävimmät vaikutusmekanismit sekä tarkastelemaan näitä Ajoksen alueen luonteenomaisen pesimälinnuston kannalta. Vaikutusten arvioinnin kannalta keskeisiksi lajeiksi arvioitiin erityisesti suojelullisesti merkittävät lajit (mm. uhanalaiset, luonnonsuojelulain 46 ja 47 § nojalla erityisesti suojeltavat sekä lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit) sekä lajit, joiden tiedetään fyysisten ominaisuuksiensa tai käyttäytymisensä suhteen olevan alttiimpia tuulivoimaloiden aiheuttamille vaikutuksille ja mm. mahdollisille törmäyksille. 4.8.3 Nykytila 4.8.3.1 Pesimälinnusto Perämeren saaristoalue on Ajoksen saaren edustalla melko harva, minkä takia alueella on tarjolla vain vähän lintujen kannalta potentiaalisia pesimäpaikkoja. Tästä syystä jo yksittäisillä kohteilla on alueella melko 118 suuri merkitys paikallisten lintupopulaatioiden kannalta. Ajoksen edustan saarien ja luotojen pesimälinnuston näkyvimpiä lajeja ovat lokki- ja tiiralajit, jotka muodostavat useilla alueen luodoilla suuria yhdyskuntia. Lajeista runsaslukuisimpina alueella esiintyvät harmaa-, kala-, nauru- ja pikkulokki sekä tiiroista kala- ja lapintiira. Alueen suurimmat lokkiyhdyskunnat ovat vuosina 2007–2010 tehtyjen pesimälinnustoinventointien perusteella sijainneet Kallion-Kursunkallion alueella (valtalajeina harmaa- ja naurulokki), Ajoskrunnin lännenpuoleisilla kareilla (päälajina pikkulokki) sekä kauempana avomeren puolella sijaitsevista ulkoluodoista Keminkraaselilla (valtalajeina harmaalokki ja lapintiira). Lokkien ja tiirojen ohella Ajoksen edustan saarien ja luotojen (mm. Toukkakrunni) pesimälinnustoon kuuluu lisäksi useita kahlaaja- ja vesilintulajeja, joista runsaslukuisimpina alueella esiintyvät kahlaajista erityisesti punajalkaviklo ja rantasipi sekä vesilinnuista mm. tukkasotka ja eri koskelolajit. Ajoksen alueen saarista Ajoskrunni ja Kuukka ovat keskiosiltaan metsäisiä, minkä takia niiden pesimälinnusto onkin sekoitus metsän, avomaiden sekä rantaalueiden linnustoa. Arvioidun hankkeen kannalta näiden saarien huomionarvoinen vesi- ja rantalintulajisto painottuu erityisesti saarien ranta-alueille sekä niitä ympäröiville kareille. Kuukan eteläpuolisista luodoista lähimmäksi suunniteltua tuulivoimala-aluetta sijoittuva Kuukanplaki on linnustollisesti vielä melko karu sen pesimälinnuston koostuessa yhdestä harmaalokki- ja västäräkkiparista. Kuukanplaki on syntynyt vasta viime vuosikymmenien aikana maanpinnankohoamisen seurauksena, minkä takia myös sen pesimälinnuston voidaan arvioida todennäköisesti lisääntyvän tulevina vuosina sukkessiokehityksen seurauksena Kaikkiaan suunnitellun merituulivoimapuiston laajennusalueella sekä sen läheisyydessä sijaitsevilla luodoilla pesii tehtyjen selvitysten perusteella kaikkiaan 12 suojelullisesti merkittävää lajia (Taulukko 4‑17). Näistä lajeista merkittävin on alueella kesällä 2010 havaittu rantakurvi, joka luokitellaan Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa äärimmäisen uhanalaisiin lajeihin (CR) sekä luonnonsuojelulain 47 § nojalla erityisesti suojeltaviin lajeihin. Rantakurvin ilmeistä pesimäpaikkaa ei tässä yhteydessä suojelusyistä yksityiskohtaisesti kohdenneta. Suomen lajien uhanalaisuusluokituksen mukaan tarkastellulla alueella pesivistä lajeista lisäksi nauru- ja selkälokki sekä käenpiika luetaan nykyisin vaarantuneisiin lajeihin ja näistä selkälokki ja käenpiika vielä myös luonnonsuojelulain 46 § Kuva 4‑37. Ajoskrunnin rantaniittyä. nojalla uhanalaisiin lajeihin. Alueen pesimälinnustoon kuuluvista lajeista lisäksi kolme (riskilä, tylli, suokukko) luetaan nykyisin keskiboreaalisella Lapin kolmion alueella (vyöhyke 3c) alueellisesti uhanalaisiin lajeihin (RT). EU:n lintudirektiivin liitteen I mukaisia lajeja pesii inventoiduilla kohteilla kaikkiaan viisi (teeri, pikkulokki, kalatiira, lapintiira, suokukko). Suojelullisesti merkittävistä lajeista (räyskä, pikkutiira, lapinsirri) vain lapinsirri pesii säännöllisesti Kemin edustan saarilla (5–8 paria). Lähin pesäpaikka sijaitsee noin 1,5 km:n päässä hankealueesta. Pikkutiira pesi Simon saaristossa 2004 (Rauhala 2004) ja ilmeisesti myös 1985 ja 2010. Kuukan ympäristössä nähtiin kesällä 2007 kolme kisailevaa pikkutiiraa. Räyskä on aiemmin pesinyt hyvinkin säännöllisesti Perämeren kansallispuiston alueella, mutta pesähavaintoja siitä ei tunneta vuoden 1971 jälkeen (Rauhala 2007). Kiertelijöitä tavataan kuitenkin säännöllisesti Kemin edustan merialueella etenkin heinä-elokuussa. Eri lajien pesimismenestys ja pesivät parimäärät vaihtelevat Ajoksen alueella voimakkaasti vuosien välillä johtuen voimakkaasta vedenpinnan vaihtelusta. Voimakkaimmin vedenpinnan vaihtelu vaikuttaa ma- talilla luodoilla asustavien lintujen pesiin, joista jopa kaikki voivat voimakkailla etelämyrskyillä jäädä veden alle ja tuhoutua. Lisäksi paikallisten lintuharrastajien mukaan useiden Perämeren alueelle ominaisten lajien (mm. tukkasotka, naurulokki sekä kala- ja lapintiira) pesimäkannat ovat nyt jo useamman vuoden ajan olleet Perämeren pohjoisosissa alamaissa 1990ja 2000-luvun alun pesiviin parimääriin verrattuna (Rauhala ym. 2010). Syytä tälle ei tiedetä. 4.8.3.2 Kevätmuutto Ajoksen kevätmuutto on nykytietojen mukaan pääasiassa melko vähäistä, koska useat lintulajit eivät mielellään lähde ylittämään Ajosta ja Perämeren pohjoisosien laajoja, usein pitkälle toukokuuhun jäässä olevia merenselkiä. Ajoksen kevätmuutto muodostuukin lähinnä Perämeren rannikkoa meren puolella seuraavista vesi- ja rantalintulajeista. Perämeren pohjoisosissa merkittävin lintujen muuttoa ohjaava linja on alueen rantaviiva, josta muutto ohjautuu yleensä edelleen pohjoiseen alueen suuria vesistöjä (erityisesti Kemijoki, Tornionjoki, osin Simojoki) seuraillen. Vuoden 2008 seurannassa Ajoksen eteläkärjestä 119 Taulukko 4‑17. Kemin Ajoksen edustan saarilla ja luodoilla pesivät suojelullisesti merkittävät lajit. Lajin uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa, EN = erittäin uhanalainen laji, VU = vaarantunut laji, NT = silmälläpidettävä laji, RT = keskiboreaalisella Lapin kolmion alueella (vyöhyke 3c) alueellisesti uhanalainen laji. Direktiivilaji = EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 mainittu laji. Luonnonsuojelulaki = luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalaiset ja erityisesti suojelta‑ vat lajit, U = uhanalainen laji, E = uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji. Laji Uhanalaisuus EU:n lintu-direktiivi Luonnon-suojelulaki Teeri (Tetrao tetrix) NT x - Tylli (Charadrius hiaticula) RT - - Suokukko (Philomachus pugnax) NT, RT x - Rantakurvi (Xenus cinereus) CR x E Pikkulokki (Larus minutus) - x - Naurulokki (L. ridibundus) VU - - Selkälokki (L. fuscus) VU - U Lapintiira (Sterna paradisaea) - x - Kalatiira (S. hirundo) - x - Riskilä (Cepphus grylle) RT - - Käenpiika (Jynx torquilla) VU - U Kivitasku (Oenanthe oenanthe) NT - - havaittiin muuttolinnuista runsaslukuisimmin harmaa- ja naurulokkeja, telkkiä, isokuoveja sekä sinisorsia. Ajoksen saari jakaa erityisesti lokkien ja sorsalintujen muuton kahteen muuttokäytävään. Niistä läntinen suuntautuu Aallonmurtajan länsipuolelta kohti Kuukkaa ja siitä eteenpäin kohti Kemijoen suuta. Toinen käytävä menee Ajoksen ja mantereen välistä kohti Rivinsalmea. Hanhista Ajoksen alueella havaitaan keväisin yleensä lähinnä merihanhia, jotka muuttavat huhtikuussa usein merialueiden puolella. Lajeista metsähanhen, päiväpeto- ja varpuslintujen, sepelkyyhkyn sekä isokuovin muutto painottuu Simon-Tornion alueella suoritettujen havainnointien perusteella pääosin mantereen päälle, kun taas merialueilla niiden muutto on oleellisesti vähäisempää. Tähän viittaavat Keminmaan Elijärvellä samanaikaisesti Kemin Ajoksen ja Simon Karsikon kanssa suoritettu muutonseuranta, jossa näiden lajien yksilömäärät ovat olleet melko säännöllisesti merialueita suurempia (PVOInnopower Oy 2009, Xenus ry 2009a, b). Poikkeuksen tähän tekee petolinnuista merikotka, joka muuttaa usein merkittävimmässä määrin myös merialueiden puolella. Perämeren eteläosiin ja mm. Hailuotoon verrattuna merikotka on kuitenkin jo varsin harvalukuinen läpimuuttaja Kemin merialueilla. Yleensä alueella havaitaankin lähinnä yksittäisiä merikotkia. Pohjanlahden kautta kulkeva arktinen vesilintu- 120 muutto ei tavallisesti yllä Kemiin asti, vaan alueella havaitaan kevätarktikan aikaan yleensä huomattavia määriä lähinnä tiiroja ja koskeloita sekä pienissä määrin mustalintuja ja kuikkia (PVO-Innopower 2008). Syynä arktisen muuton vähäisyydellä Perämeren pohjoisosissa on Pohjanlahden Suomen puoleisen muuton suuntautuminen Hailuodon jälkeen jo kohti itää ja koillista (mm. PPLY 2009). Suomen rannikon pohjoisimmat arktisten vesilintujen kevätmuutonaikaisista levähdysalueista sijaitsevat nykytiedon mukaan Simon saariston edustalla Koivuluodon ja Tiurasen välisellä rannikkoalueella, josta linnut suuntaavat yleensä pääosin jo kohti sisämaata viimeistään Ykskuusen niemen kohdalta. Sen sijaan vain pieni osa Tiurasessa ja Ykskuusessa havaittavista mustalinnuista ja pilkkasiivistä jatkaa matkaansa rannikkoa seuraten kohti Ajosta (Xenus 2009a, b). Arktisista vesilinnuista Ajoksen alueella havaitaan yleensä lähinnä yksittäisiä mustalintu- ja kuikkalintuparvia, jotka saapuvat Ajokselle yleensä suoraan avomereltä. Joissakin tuuliolosuhteissa arktinen muutto voi kuitenkin yltää myös Kemin-Tornion alueelle, jolloin myös suunnitellun merituulivoimapuistoalueen kautta voi muuttaa merkittäviä määriä myös erityisesti kuikkia ja mustalintuja. Esimerkiksi 18.5.2009 kuikkamuutto oli Ajoksessa huomattavan vilkasta ja kaikkiaan Ajokselta havaittiin 487 muuttavaa kuik- kaa (Xenus 2009a). Siirtyessään mantereen puolelle sekä arktiset vesilinnut että kuikat nostavat yleensä huomattavasti korkeuttaan, minkä takia ne voivat usein muuttaa tuulivoimaloiden toimintakorkeuksissa tai usein jopa niiden yläpuolella. Tämä ilmiö on havaittu useissa muutonseurannoissa mm. Haukiputaalla (Oja & Oja 2010) sekä Simon Karsikossa (Xenus ry 2009a). Myös valtaosa keväällä 2009 Ajoksessa havaituista kuikista muutti hyvin korkealla, arviolta yli 200 metrin korkeudessa (Xenus ry 2009a). 4.8.3.3 Syysmuutto Syksyisin Ajoksen muuttavat lintumäärät ovat yleensä selvästi kevättä suurempia, koska suuri osa etelään muuttavista linnuista kohtaa meren ensimmäistä kertaa saapuessaan Kemin−Tornion alueelle. Yksilömäärillä mitattuna runsaslukuisimpia lajiryhmiä Ajoksen alueen muutossa ovat yleensä eri vesi-, lokki- ja varpuslintulajit (Xenus 2009c). Varpuslinnut välttelevät kuitenkin yleensä muuttamista aavojen meren- ja järvenselkien ylitse, mikä on havaittavissa selkeästi myös Ajoksessa. Saapuessaan saaren etelärannalle varpuslintumuutto tehtyjen havaintojen perusteella usein selkeästi pysähtyy suurimman osan muuttajista jäädessä joko rantametsään tai lähtiessä seurailemaan Ajoksen etelärantaa suuntanaan ilmeisesti mantereen rannikko. Kuitenkin pienen osan varpuslinnuista on havaittu suuntaavan myös avomeren päälle kohti Inakaria tai Kalliota, joiden jälkeen niidenkin muutto yleensä kääntyy kaakkoon mannerta kohti (PVO-Innopower 2008). Ajoksen edustan merialueilla runsaslukuisimpia muuttolintuja ovatkin syksyisin lähinnä lokki- ja sorsalinnut, joiden määriin alueella vaikuttavat osaltaan Ajoksen pohjoispuolella sijaitsevat kerääntymäalueet. Kurjen syysmuutto ei Kemin alueella ole enää yhtä voimakasta kuin esim. Oulun ympäristössä tai Pohjois-Pohjanmaalla, joissa kurkimuuttoon ja kurkimääriin vaikuttavat selkeästi kurkien tunnetut kerääntymäalueet mm. Muhoksen ja Tyrnävän ympäristössä (mm. PPLY 2009). Erityisesti läntisen Lapin ja Ruotsin puolelta tulevia kurkia voi kuitenkin muuttaa vuosittain Kemin kautta 500–1000 yksilöä, jotka suuntaavat kulkunsa usein avomeren päälle kohti etelää ja kaakkoa.Meren puolella muuttavien kurkien muuttoreittiä ei nykyisellään tunneta tarkasti, mutta esimerkiksi Tornion edustalla kurkien muuttoreitin on havaittu kulkevan yleensä Uksein (Oxön) saaren kohdilta avomerelle (Xenus 2009c). Vastaavasti Suurhiekan linnustoselvityksen yhteydessä suoritetussa syysmuutonseurannassa (PPLY 2009) Krunneilla havaittiin kaikkiaan vajaa 3 000 meren yli kohti Hailuotoa muuttavaa kurkea, jotka ovat todennäköisesti lähteneet liikkeelle Kemin-Tornion rannikkoalueelta. Tuuliolosuhteet vaikuttavat kuitenkin voimakkaasti kurkien muuttoreitin sijoittumiseen. Yleisesti suurimpia Perämeren alueen yli muuttavat kurkimäärät ovat itä- ja koillistuulien aikaan, kun taas länsituulilla kurkimuutto ohjautuu selkeämmin kohti mannerta. Suuruusluokaltaan meren yli kulkeva kurkimuutto on kuitenkin usein selkeästi mantereen puolella kulkevaa muuttoreittiä vähäisempää, Esimerkiksi syksyn 2008 päämuuttopäivinä mantereen puolella kulkeva kurkimuuton voimakkuus arvioitiin noin nelinkertaiseksi merimuuttoon verrattuna (PPLY 2009). Ajoksessa meren puolella muuttaneiden kurkien on havaittu suuntaavan yleensä Ajoksen sataman nykyisen aallonmurtajan länsipuolelta rantaviivan suuntaisesti ilmeisesti kohti Oulua tai Liminkaa (PVOInnopower 2008), minkä takia kurkimuuton voidaan arvioida kulkevan pääosin suunniteltujen tuulivoimaalueiden kautta. Mantereen päällä kurjet muuttavat usein hyvin korkealla, jopa tuulivoimaloiden toimintakorkeuksien yläpuolella. Ajautuessaan meren päälle niiden on kuitenkin usein havaittu pudottavan muuttokorkeuttaan nosteiden vähentymisen seurauksena, minkä takia meren päällä kurkimuutto voikin kulkea usein tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeudella. Ainakin vuoden 2008 seurannassa merialueiden puolella muuttaneiden laulujoutsenten muuttoreitti noudatteli Ajoksessa pääosin kurkien vastaavaa (PVO-Innopower 2008). Kokonaisuudessaan Kemin-Tornion alueelta etelään päin suuntautuva joutsenmuutto jakautuu varsin leveälle sektorille sekä Perämeren Suomen että Ruotsin puoleisiin osiin, mikä vähentää yksittäisillä alueilla havaittavien joutsenten määriä Hailuodon tunnetun kerääntymäalueen pohjoispuolella. Esimerkiksi Suurhiekan tuulivoimapuistohankkeen linnustoselvityksessä (PPLY 2009) Perämeren yli muuttavien joutsenten määrät arvioitiin melko pieniksi. Päiväpetolinnut sekä mm. sepelkyyhkyt muuttavat Kemin-Tornion alueella yleensä varsin selkeästi mantereen puolella, eikä niitä tästä syystä yleensä havaita merkittäviä määriä avomeren puolella. Esimerkiksi syksyllä 2009 suoritetussa muutontarkkailussa havaittujen petolintujen määrät rajoittuivat kaikilla avomeren rantaan sijoittuvilla havaintopaikoilla (Tornion 121 Kuva 4‑38. Toukkakrunni. Röyttä, Kemin Ajos, Simon Karsikko) yksittäisiin lintuihin. Petolintumuutto oli Perämeren pohjoisrannikolla kuitenkin syksyllä 2009 kokonaisuudessaankin varsin niukkaa, piekanamuutto jopa harvinaisen vähäistä, mikä saattoi vaikuttaa myös em. havaintopaikkojen petolintumääriin. Aikaisempina vuosina ainakin Tornion edustalla tavanomaisimpia petolintuja on kuitenkin havaittu muuttavan myös meren puolella yleensä alueen saaristolinjaa myötäillen (Xenus 2009c), minkä takia niitä voi ajoittain muuttaa pieniä määriä myös Ajoksen hankealueen pohjoisosien kautta. 4.8.3.4 Hankealueen merkitys lintujen muuton aikaisena ruokailualueena Hankealueen merkitystä muuttolintujen lepäily- tai ruokailualueena ei linnustovaikutusten arvioinnin yhteydessä selvitetty erikseen maastossa suoritettujen havainnointien perusteella, minkä takia erityisesti hankealueen avomeren puoleisilla osilla ruokailevasta lintulajistosta ja eri lajien yksilömääristä ei ole olemassa yksityiskohtaista tietoa. Keväällä pohjoinen Perämeri vapautuu jääpeitteestä vasta melko myöhään (yleensä vasta toukokuun puolenvälin jälkeen). Muuttolintujen tunnetuimmat kerääntymäalueet sijoittuvat Ajoksen alueella pääasiassa Ajoksen pääsaaren pohjoispuolelle rantavyöhykkeen matalille merenlahdille (mm. Siikalahti, Kattilanlahti ja Rivinsalmi) sekä Veitsiluodon ympäristöön (nk. Veitsiluodon altaat). Näillä alueilla havaitaan säännöllisesti huomattaviakin vesilintu- ja kahlaajakerääntymiä (Xenus ry 122 Internet-sivut). Ajoksen eteläpuolisilla merialueilla lepäilevää ja ruokailevaa linnustoa ei ole seurattu säännöllisesti, minkä takia siitä ei ole esittää yksityiskohtaista tietoa. Perämeren alueen kautta muuttavista lajeista runsaslukuisimmin ulkomeren puolella tavataan yleensä sukeltajasorsia (mm. telkkä, tukkasotka, mustalintu, koskelot) sekä kuikkia, jotka etsivät ravintoaan ranta-alueiden ohella usein myös Perämeren laajoilta matalikoilta. Edellä mainituista lajeista Kemin-Tornion alueella havaitaan usein huomattaviakin telkkä- ja isokoskelokerääntymiä (mm. Xenus 2009b, c), minkä takia on todennäköistä, että niitä ruokailee säännöllisesti myös Ajoksen suunnitellun merituulivoimapuiston alueella. Sen sijaan kuikan ja mustalinnun muutto kulkee tehtyjen havaintojen perusteella pääasiassa KeminTornion alueen eteläpuolelta, mikä todennäköisesti rajoittaa niiden ruokailijamääriä suunnitellulla tuulivoimapuistoalueella. Puolisukeltajien sekä mm. laulujoutsenen ja merihanhen ruokailualueet sijoittuvat sen sijaan usein lähemmäs Perämeren rannikkoaluetta sekä alueen suurimpien saarien läheisyyteen, eikä niitä tästä syystä useinkaan havaita merkittäviä määriä avomeren puolelle sijoittuvilla matalikoilla. Näiden lajien määrät ovat hankealueella suurimpia todennäköisesti sen pohjoisosissa alueen suurimpien saarien (mm. Ajoskrunni, Kuukka) läheisyydessä. Ajoksen satama-alueella suoritetut ruoppaukset sekä jatkuva laivaliikenne pienentävät osaltaan lintujen mahdollisuuksia ruokailla satama-alueella, eikä sitä siksi voida pitää erityisen merkityksellisenä alueena muuttolinnuille. Varhain keväällä, jolloin sulavesialueita on Kemin-Tornion alueella vielä rajallisesti tarjolla, satamaan johtava laivaväylä voi kuitenkin kerätä muuttavia vesilintuja, joille avoin laivaväylä voi tarjota mahdollisuuden ruokailemiseen ja lepäilyyn. 4.8.3.5 Suunniteltujen voimajohtokäytävien pesimälinnusto Laajennetun tuulivoimapuiston sähkönsiirto on eri vaihtoehdoissa suunniteltu toteutettavaksi joko merikaapeleiden tai ilmajohtojen avulla tai näiden yhdistelmänä. Vaihtoehdoissa VE 1, VE 2 ja VE 5 sähkönsiirto toteutetaan Ajoksen sähköaseman kautta, josta merituulivoimapuiston tuottama sähkö ohjataan valtakunnan verkkoon edelleen joko Kittilänjärven (VE 1), Veitsiluodon (VE 2) tai Taivalkosken kautta (VE 5). Uutta voimajohtokäytävää joudutaan näistä vaihtoehdoista avaamaan eniten vaihtoehdossa VE 5, kun taas muissa vaihtoehdoissa rakennettavat ilmajohdot sijoittuvat kokonaisuudessaan olemassa oleviin johtokäytäviin. Nykyisten johtokäytävien alueella linnustollisesti huomionarvoisimmat kohteet sijoittuvat karttatarkastelun perusteella pääasiassa Ajoksen ranta-alueilla, joilla on merkitystä sekä pesimälinnustonsa mutta myös alueella ruokailevien muuttolintujen kannalta (Xenus Ry:n Internet-sivut). Näitä ovat mm. Puidenpuuttuman Natura 2000 -verkoston alue sekä Ajoksen pohjoispuolen matalan merenlahdet Siikalahti, Kattilanlahti ja Rivinsalmi. Taivalkoskelle vaihtoehdossa VE 5 avattava uusi voimajohtokäytävä sijoittuu pääasiassa kivennäismaiden sekä soiden kirjomaan ympäristöön, jonka pesimälinnustossa keskeisessä asemassa ovat todennäköisesti näille ympäristöille ominaiset lajit ja lajiryhmät. Linnustollisesti voimajohdon linnustovaikutusten kannalta huomionarvoisimpia kohteita ovat erityisesti useat alueelle sijoittuvat, vielä monin paikoin luonnontilaiset suoalueet. Voimajohtokäytävän läheisyyteen näistä sijoittuvat mm. Leväjänkä, Kellojänkä, Lopetus ja Elijärvenviia. Lounais-Lapin alueen luonnontilaisille soille on ominaisista erityisesti levinneisyydeltään pohjoisten kahlaajalajien melko runsas esiintyminen ja alueelle esiintyvätkin vielä monin paikoin koko Suomessa melko voimakkaasti taantuneet suokukko, jänkäsirriäinen ja jänkäkurppa (Rauhala 2010). Voimajohtokäytävän pesimälinnustoa ei YVA-menettelyn yhteydessä erikseen kartoitettu. Aikaisemmilta vuosilta yksityiskohtaista tietoa on kui- tenkin Kellojängältä ja Elijärvenviialta, joilla tiedetään pesineen kaksi suojeluohjelmissa olevaa lajia (Pentti Rauhala, sähköpostitiedonanto 16.9.2010). Vaihtoehdossa VE 3 laajennetun merituulivoimapuiston sähkönsiirto toteutetaan Tornion Selleen sähköaseman kautta merikaapeleiden avulla. Merikaapelilinjaukset sijoittuvat karttatarkastelun perusteella pääosin avomerelle. Linnustollisesti kaapelilinjauksen läheisyyteen sijoittuvat lintuluodoista Kemin saaristoalueelta erityisesti Kemin Kiikkaran, Pieni-Kiikkaran ja Hylkykarin lintusaaret sekä Kuusiluoto ja Kukkokari Tornion edustalla, joista jokaisella pesii Kemin-Tornion alueella huomionarvoinen vesi-, lokki- ja rantalinnusto (Rauhala 2007, Rajakiiri Oy 2010). Merikaapelin rantautumisalue sijoittuu vaihtoehdossa sen sijaan Röyttän nykyiselle satama-alueelle, minkä takia sillä ei enää nykyisin ole merkittäviä linnustollisia arvoja. Vaihtoehdossa VE 4 merituulivoimapuisto yhdistetään sähköverkkoon Karsikon suunnitellun ydinvoimalaitoksen sähköaseman kautta. Tämän vaihtoehdon toteuttaminen edellyttää merikaapelin vetämistä uudelta tuulivoimala-alueelta Karsikon niemen eteläkärkeen. Alustava merikaapelilinjaus kulkee pääosin avomeren puolella melko etäällä lintujen kannalta merkittävistä pesimäsaarista. Vaihtoehdon linnustovaikutusten kannalta huomionarvoisimmat kohteet sijoittuvat pääasiassa merikaapelin suunnitelluille rantautumisalueille Karsikon niemen eteläkärkeen, joilla pesii melko monipuolinen vesi- ja rantalinnusto (Xenus 2009a). Tyypillisiä pesimälajeja tällä alueella ovat Perämeren alueelle tyypilliset sukeltajasorsat (mm. tukkasotka, telkkä, koskelot) sekä kahlaajalinnuista mm. punajalkaviklo, meriharakka sekä rantasipi. Puolisukeltajien pesivät parimäärät ovat Karsikon ranta-alueilla sen sijaan osin sukeltajasorsia pienempiä johtuen ensisijaisesti alueen rantojen karuudesta sekä puolisukeltajien suosimien rehevien merenlahtien ja rantaniittyjen vähyydestä. Suurimpia puolisukeltajien määrät ovat vuoden 2009 selvitysten perusteella merikaapelin suunnitellun rantautumisalueen länsipuolella Halttarin ja Saittakarien välisellä alueella, jolla pesivät kesällä 2009 ilmeisesti myös Simon-Kemin alueella melko harvalukuiset heinätavi ja lapasorsa. Karsikon edustan lintuluodoista lähimmäs suunniteltua kaapelilinjausta sijoittuu Länsikari, jolla pesivät kesällä 2009 mm. vaarantuneiksi luokitellut nauru- ja selkälokki (Xenus 2009a). 123 4.8.4 Tuulivoimapuiston rakentamisen aikaiset vaikutukset linnustoon Vedenalaisluonnon muutokset Useat Ajoksen hankealueen luodoilla ja saarilla pesivät lintulajit, erityisesti lokit ja tiirat, hakevat ruokansa osittain myös tuulivoimaloiden suunnitelluilta rakentamisalueilta. Tällöin hankkeen toteuttamisen aiheuttamat muutokset merenpohjassa voivat vaikuttaa näiden lajien ruokailumahdollisuuksiin ja mahdollisten ravinnonlähteiden saatavuuteen. Tuulivoimaloiden rakentaminen voi osaltaan muuttaa merenpohjan olosuhteita ja merieliöstöä (mm. pohjaeläimistö, vesikasvillisuus ja kalasto), voimaloiden perustusten sekä voimasiirrossa käytettävien merikaapeleiden sijoitusalueilla, jolloin näiden alueiden käyttökelpoisuus lintujen ruokailualueena voi väliaikaisesti heikentyä. Merituulivoimapuiston rakentamisesta aiheutuvat merenpohjan muutokset ovat luonteeltaan kuitenkin hyvin paikallisia, minkä takia niiden merkitys koko hankealueen kannalta on vähäinen. Lisäksi rakentamisen aiheuttamien vedenalaisluonnon vaikutusten voidaan arvioida palautuvan varsin nopeasti rakentamisvaiheen päättymisen jälkeen. Tästä syystä on epätodennäköistä, että vedenalaisluonnon muutoksilla olisi merkittävää vaikutusta alueen ruokaileviin lintulajeihin. Pitkällä aikavälillä tuulivoimaloiden perustukset voivat tarjota linnuille uusia ruokailumahdollisuuksia perustusrakennelmien ympärille syntyvän monipuolisemman vesikasvillisuuden ja kalaston lisääntymisen seurauksena (nk. riuttaefekti). Esimerkiksi Tanskassa tuulivoimaloiden perustusten muodostamien ”keinotekoisten riuttojen” on havaittu toimivan hyvinä kiinnittymispaikkoina esimerkiksi simpukoille, jotka voivat lisääntyessään johtaa edelleen mm. kalojen lisääntymiseen alueella (Öhman & Wilhelmsson 2005). Riuttaefektin vaikutuksista lintujen ruokailualueisiin ei kuitenkaan ole vielä olemassa selkeää näyttöä. Esimerkiksi Horns Revin tuulivoimapuistossa Tanskassa perustusten ympärille muodostuneiden pohjaeläin- ja kalapopulaatioiden ei ainakaan tähän mennessä ole havaittu merkittävällä tavalla vaikuttaneen voimaloiden läheisyydessä ruokailevien lintujen lukumääriin (Christensen ym. 2006). Ihmistoiminnan aiheuttamat häiriötekijät Tuulivoimapuiston laajentaminen tulee rakentamisvaiheessaan merkittävällä tavalla lisäämään ihmistoimintaa ja laivaliikennettä suunnitelluilla hankealueilla, 124 mikä voi vaikuttaa myös lintujen pesimiseen ja pesimämenestykseen Ajoksen alueella. Pääasiassa rakentamistoimien lintuihin kohdistama häirintä rajoittuu kuitenkin tuulivoimaloiden rakentamispaikkojen välittömään läheisyyteen, eivätkä ne suurelta osin todennäköisesti suurelta osin ulotu lintujen pesimäpaikoille. Poikkeuksena tästä on kuitenkin erityisesti mahdollisista paalutuksista aiheutuvat meluvaikutukset, jotka voivat levitä huomattavasti laajemmalle, jopa useamman kilometrin päähän rakentamisalueesta. Jaksottaiset, räjäytystöitä muistuttavat äänet voivat lintujen osalta lisätä lintujen säikkymistä ja karkottumista omilta pesäpaikoiltaan lisäten siten myös pesinnän epäonnistumisen ja mahdollisesti hylkäämisen riskiä. Toisaalta Ajoksen alueella on jo nykyisin merkittäviä teollisia toimintoja, jotka todennäköisesti synnyttävät ajoittain vastaavia meluvaikutuksia. Tästä syystä erityisesti lähimpänä Ajosta (mm. Kallion-Välikallion alueella) pesivät linnut ovat todennäköisesti jo osin tottuneet vastaaviin toimenpiteisiin. Rakentamisen linnuille aiheuttaman häirinnän välttämiseksi tulisikin erityisesti merkittävimpien lintujen pesimäpaikkojen läheisyyteen suunniteltujen tuulivoimaloiden rakennustyöt pyrkiä mahdollisuuksien mukaan ajoittamaan lintujen pääasiallisen pesimäkauden (toukokuun puoliväli-heinäkuun puoliväli) ulkopuolelle, jolloin paikallisten lintujen määrä on näillä alueilla yleensä pienin. 4.8.5 Tuulivoimapuiston käytön aikaiset vaikutukset linnustoon Vaikutukset pesimälinnustoon Perämeren saaristoalue on Kemin edustalla harva, minkä takia myös lintujen kannalta potentiaalisia pesimäpaikkoja on alueella varsin vähän. Tämä nostaa edelleen yksittäisten luotojen merkitystä paikallisten lintupopulaatioiden kannalta. Linnuston kannalta Ajoksen ympäristön merkittävimpiä lintukohteita ovat erityisesti Kallion-Välikallion alue välittömästi Ajoksen eteläpuolella, Ajoskrunnin länsipuoliset karit sekä kauemmaksi avomerelle sijoittuvat Keminkraaselin ja Toukkakrunnin luodot, joilla kaikilla pesii nykyisin Perämeren pohjoisosien kannalta merkittävä lokki- ja vesilintupopulaatio. Ajoksen alueella sijaitseville saarille ei hankkeen yhteydessä kohdistu rakentamista, minkä takia lintujen kannalta merkittävien alueiden nykytila ei hankkeen yhteydessä muutu. Tuulivoimapuiston laajentaminen voi kuitenkin vaikuttaa alueen pesimälinnustoon 1) lintujen kasvaneen törmäysriskin, 2) tuulivoimaloiden aiheuttamien häiriötekijöiden, sekä 3) ihmistoiminnan lisääntymisen ja siitä aiheutuvan häirinnän kautta. Ajoksen ympäristössä pesivistä lajeista lokkien ja tiirojen on havaittu monin paikoin sietävän melko hyvin tuulivoimaloiden läsnäoloa niiden pesimäpaikkojen läheisyydessä, mihin viittaavat osaltaan myös Ajoksen nykyisen tuulivoimapuiston yhteydessä tehdyt havainnot lokkien pesäpaikkojen sijoittumisesta hyvinkin lähelle nykyisiä voimalaitoksia. Muutenkaan Ajoksen tuulivoimapuiston ei ainakaan tähän mennessä ole havaittu merkittävällä tavalla vaikuttaneen alueella pesivään linnustoon (PVO-Innopower 2008). Suunniteltu tuulivoimala-alue on kuitenkin huomattavasti nykyistä suurempi, minkä takia saatuja tuloksia yleistettäessä on oltava varovainen. Lintukohteista erityisen vaikutusalttiiksi voidaan tarkastellun hankkeen osalta arvioida Keminkraaselin ja Toukkakrunnin lintuluodot, joiden ympäristöön on laajimmissa vaihtoehdoissa VE 3 ja VE 4 sijoitettu useita uusia tuulivoimalaitoksia. Lisäksi voimalaitokset sijoittuvat luotojen eri puolille, jolloin lintujen mahdollisuudet valita turvallisimmat lentoreitit pesimäpaikoilleen ovat rajalliset. Osaltaan merituulivoimapuiston käytön aikaisten häiriövaikutusten suuruuteen vaikuttavat kuitenkin myös hankkeen aiheuttama ihmistoiminnan sekä veneliikenteen lisääntyminen hankealueella. Ihmistoiminnasta aiheutuvien häiriötekijöiden välttämiseksi tulisikin tuulivoimaloiden edellyttämät huoltotoimenpiteet ja veneilyreitit pyrkiä suunnittelemaan siten, että turha toiminta sekä maihinnousut lintujen kannalta merkittäville pesimäpaikoille pystyttäisiin minimoimaan ja välttämään siten niistä alueen pesimälinnustolle aiheutuva häirintä. Lokit ja tiirat etsivät ravintonsa usein laajaltakin alueelta pesimäpaikkansa ympäristöstä isojen lokkilajien (erityisesti meri-, harmaa- ja selkälokki) lentäessä usein jopa kymmenien kilometrien päähän vakituisille ruokailualueilleen (mm. jäteasemat). Lokkilintujen on kuitenkin havaittu monin paikoin sopeutuvan hyvin saalistelemaan nykyaikaisten tuulivoimaloiden läheisyydessä (mm. Everaert & Stienen 2007), minkä takia hanke ei em. tutkimuksen valossa välttämättä merkittävällä tavalla vaikuta alueella ruokailevien lokkien ravinnonhankintakäyttäytymiseen. Toisaalta lokkien saalisteleminen hyvinkin lähellä tuulivoimaloita altistaa ne säännöllisesti törmäyksille voimalan lapojen kanssa. Välittömästi suurien lokkiyhdyskuntien läheisyyteen sijoitettujen tuulivoimaloiden on mm. Oulunsalon Riutunkarilla (Oja & Oja 2009a) ja Belgian Zeebruggessä (Everaert & Stienen 2007) havaittu systemaattisesti lisäävän alueella pesivien lokkien ja tiirojen aikuiskuolleisuutta johtuen ensisijaisesti lintujen törmäyksistä tuulivoimaloihin ja niiden lapoihin. Esimerkiksi Riutunkarille sijoitettujen tuulivoimaloiden (6 kpl) läheisyydestä löydettiin huhti-heinäkuussa 2009 tehtyjen laskentojen yhteydessä kaikkiaan 22 kuollutta lintua, joista valtaosa oli voimalaitoksen läheisyydessä pesiviä tai voimaloiden läheisyyteen sijoittuvan kalasataman alueella ruokailevia nauru- tai harmaalokkeja. Vastaavasti Belgiassa tuulivoimaloiden aiheuttaman törmäyskuolleisuuden on esimerkiksi kalatiiralla arvioitu olevan 3−4 % suuruusluokkaa, joka vastaa populaatiotasolla merkittävää vaikutusta (Everaert & Stienen 2007). Ruokailevien lokkien ei niin Suomessa kuin Belgiassakaan ole havaittu selkeästi muuttavan lentoreittiään tuulivoimaloiden läheisyydessä, vaan lentävän säännöllisesti niiden välistä tehden tarvittavat väistöliikkeet vasta lapojen välittömässä läheisyydessä. Tämä lisää kuitenkin osaltaan yhteentörmäysten riskiä ja edelleen törmäyskuolleisuutta, koska lintujen tuulivoimaloiden törmäysriskialueella viettämä aika lisääntyy. Mikäli lokkien käyttäytymismallit ovat Ajoksen alueella samanlaiset kuin em. Oulunsalossa ja Zeebruggessa, voidaankin suunnitellun hankkeen arvioida lisäävän Ajoksen alueella pesivien lokkien aikuiskuolleisuutta vaikuttaen siten edelleen niiden paikallispopulaatioihin. Suojelullisesti huomionarvoisista lajeista suurimmiksi törmäysriskit voidaan arvioida erityisesti Keminkraaselilla, Toukkakrunnissa ja Ajoskrunnin länsipuolella pesivien tiirojen ja pikkulokkien osalta, joiden pesimäpaikkojen ympäristöön on hankesuunnitelmissa sijoitettu useita tuulivoimalaitoksia. Hankealueella pesivistä harmaalokeista ja ehkä myös naurulokeista suurin osa käy ruokailemassa päivittäin Tornion kaatopaikalla, jonne niiden lentoreitti kulkee Kuukan molemmin puolin. Aikaisemmin myös Ajoksen itäpuolelta on kulkenut säännöllinen lokkien lentoreitti, mutta tämän reitin merkitys on viime vuosina pienentynyt Kemin kaatopaikan sulkemisen myötä. Harmaa-, kala- ja naurulokkeja liikkuu Ajoksen merialueilla myös kalastajia seuraten etenkin Kuukan ja Aallonmurtaman välisellä alueella sekä Ajoksen kalasatamassa. Pienten lokkilajien (mm. nauru- ja pik- 125 kulokki sekä lapintiira) on muilla suunnitelluilla merituulivoima-alueilla tehdyissä seurannoissa (mm. PPLY 2009) havaittu lentävän pääasiassa lähellä veden pintaa (alle 20 m korkeudessa), mikä pienentää osaltaan niiden altistumista törmäyksille tuulivoimaloiden lapojen kanssa. Suuret lokkilajit (mm. selkä- ja harmaalokki) lentävät sen sijaan usein korkeammalla, pääosin tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeudella. Lokkien ja tiirojen lisäksi Toukkakrunnilla pesivä riskilä saalistaa usein selkeästi pesimäpaikkaansa laajemmalla alueella, minkä takia myös sen ruokailualueiden voidaan arvioida sijoittuvan laajasti suunniteltujen tuulivoimalaitosten läheisyyteen. Riskilä lentää kuitenkin usein pääasiassa hyvin lähellä meren pintaa (alle 20 m), minkä takia lajin törmäysriski voidaan pääosin arvioida pieneksi. Riskilän kohdistuvien vaikutusten kannalta huomionarvoisempi tekijä ovat tässä yhteydessä kuitenkin tuulivoimaloiden aiheuttama häiriötekijät. Tanskan suurissa merituulivoimapuistoissa ruokkilintujen on havaittu säännöllisesti välttelevän ruokailemista tuulivoimaloiden välisillä alueilla (Petersen ym. 2006). Ajoksessa, jossa riskilän tunnetut pesäpaikat sijoittuvat suunniteltujen tuulivoimala-alueiden keskelle, tämä voisi pahimmassa tapauksessa johtaa lajin pesäpaikkojen siirtymiseen toisaalle, mikäli linnut eivät uskalla käyttää vanhoja pesimä- ja ruokailualueitaan tuu- livoimaloiden rakentamisen jälkeen. Riskilä on pohjoisen Perämeren alueella nykyisin huomattavan harvalukuinen pesimälaji, minkä takia yksittäisenkin pesimäalueen autioitumisella voidaan arvioida olevan merkittävä vaikutus Kemin-Tornion alueen riskiläkantaan. Alueen muut pesimälajit (erityisesti vesi- ja kahlaajalinnut) kuuluvat pesimäaikanaan pääosin stationaarisiin lajeihin, jotka etsivät ravintonsa lähinnä pesimäpaikaltaan tai sen välittömästä läheisyydestä. Tästä syystä tuulivoimaloiden ei pitäisi normaaleissa olosuhteissa aiheuttaa niille merkittävää törmäysriskiä. Pesimälinnustoon kohdistuvat vaikutukset voidaan arvioida suurimmiksi hankevaihtoehdoissa VE 3 ja VE 4, joissa useat tuulivoimalaitokset on sijoitettu alueen merkittävimpien lintukohteiden (Keminkraaseli, Toukkakrunni, Ajoskrunni) läheisyyteen. Lisäksi tuulivoimala-alue lähestyy näissä hankevaihtoehdoissa huomattavasti myös Simon Karsikonniemen edustalla sijaitsevia lintuluotoja, joiden osalta hanke voi pieneltä osin lisätä erityisesti pesimäpaikkojensa ulkopuolella ruokailevien lokkilintujen törmäysriskiä. Muissa hankevaihtoehdoissa vaikutukset ovat pääosin pienempiä kohdistuen etupäässä Ajoksen eteläpuolella sijaitseviin Kallion-Välikallion alueeseen (jo nykyistä tuulivoimala-aluetta) sekä vaihtoehdon VE 2 osalta mahdollisesti Kuukan eteläpuolisilla kareilla pesiviin lajeihin. Taulukko 4‑18. Kemin Ajoksen ympäristön lintusaaret, niiden etäisyys hankealueen reunasta sekä kohteiden huomionar‑ voinen vesi- ja rantalintulajisto (tiedot perustuen Rauhala ym. 2010 + alueen vanhemmat lintuhavaintoaineistot (Xenus ry, Pentti Rauhala)). Kohde Etäisyys (km) Huomionarvoinen vesi- ja rantalintulajisto* Keminkraaseli Hankealueen keskellä pikkulokki, naurulokki, selkälokki (v. 2004), kalatiira, lapintiira, riskilä (v. 2000) Toukkakrunni Hankealueen keskellä pikkulokki, naurulokki, selkälokki (v. 1975), riskilä, kalatiira, lapintiira Kuukka 1,3 km taivaanvuohi, kuovi Kuukan eteläpuolen karit + Kuukanplaki 0,2 km (Kuukanplaki), 0,7 km (muut luodot) tylli, naurulokki, kalatiira, lapintiira, pikkulokki Ajoskrunni (pääsaari) 0,9 km tylli, taivaanvuohi, suokukko, rantakurvi, kalatiira Ajoskrunnin itäpuolen karit 1,6 km pikkulokki, naurulokki, kalatiira, lapintiira Ajoskrunnin länsipuolen karit 0,8 km pikkulokki, selkälokki, kalatiira, lapintiira Kallio-Kursunkallio-Välikallio 0,3 km pikkulokki, naurulokki, selkälokki, kalatiira, lapintiira Siikamatala 0,4 km pikkulokki, naurulokki, selkälokki, kalatiira, lapintiira * äärimmäisen uhanalaisen rantakurvin esiintymisaluetta ei tässä yhteydessä yksityiskohtaisesti paikanneta 126 Vaikutukset muuttolinnustoon Tuulivoimapuistot vaikuttavat muuttolintuihin yleensä selkeimmin lintujen lisääntyneen törmäysriskin ja aikuiskuolleisuuden kautta, jonka lisäksi tuulivoimaalueet voivat vaikuttaa myös lintujen muuttoreittien sijoittumiseen parvien pyrkiessä väistämään joko yksittäisiä tuulivoimaloita tai jopa kokonaisia tuulivoima-alueita (Desholm & Kahlert 2005). Ajoksen merialueella voimakkaimmin lintujen muuttoa ohjaa Perämeren rantaviiva, jonka lisäksi jotkut lajit (mm. kuikka-, sorsa- ja lokkilinnut) saapuvat Kemin alueelle usein myös suoraviivaisemmin Perämeren ylitse. Arktinen kuikka- ja vesilintumuutto on kuitenkin Kemin alueella pääasiassa jo varsin vähäistä, minkä takia suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutukset näihin lajeihin jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Lisäksi Kemin-Tornion kautta muuttavien kuikkien ja mustalintujen on havaittu Ajokseen saapuessaan jo monin paikoin ottaneen korkeutta mantereelle siirtymistä varten, minkä takia ne lentävät alueella usein hyvin korkealla, jopa tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeuksien yläpuolella, mikä pienentää todennäköisesti osaltaan niiden törmäysriskiä voimaloihin. Näistä syistä johtuen Ajoksen merituulivoimapuiston vaikutukset voidaan arktisen muuton kannalta arvioida pääosin melko pieniksi. Suurimmiksi suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutukset voidaan arvioida lähinnä Kemin-Tornion alueen kautta muuttavien tavanomaisempien vesi- ja lokkilintujen sekä osin Perämeren kautta muuttavien kurkien kannalta, joiden muuttajamäärät voivat suunnitellulla tuulivoimala-alueilla olla paikallisesti huomattavia. Näistä lajeista kurkea pidetään yleisesti yhtenä tuulivoimaloiden törmäysriskien kannalta alttiista lajeista sen suuren koon ja hitaan lentotyylin perusteella (mm. Langston & Pullan 2003). Lajin yleisen säilymisen kannalta populaatioriskit eivät kurjen osalta kuitenkaan todennäköisesti ole merkittäviä johtuen kurkimuuton painottumisesta pääosin mantereen puolelle. Merikotkan (mm. Follestad ym. 2007) sekä muiden suurien petolintujen (mm. Barrios & Rodriquez 2004, Thelander & Smallwood 2007) on monissa tutkimuksissa arvioitu yhdeksi tuulivoimaloiden törmäysriskien kannalta alttiimmista lajeista tai lajiryhmistä. Ajoksella päiväpetolintujen liikkuminen suunnitellulla merituulivoimapuistoalueella voidaan arvioida melko vähäiseksi, koska linnut eivät säännöllisesti saalistele avovesialueille sijoittuvilla hankealueella. Myös petolintujen muutto on suoritettujen havaintojen perusteella painottunut pohjoisen Perämeren alueella lähinnä mantereen puolelle, minkä takia hankealue ei muodosta erityisen merkittävää aluetta myöskään niiden muuton kannalta. Lentokäyttäytymiseltään merikotka poikkeaa kuitenkin selkeästi muista päiväpetolinnuista sen muuttaessa usein myös merialueiden päällä. Kokonaisuudessaan merikotkamuutto on KeminTornion alueella kuitenkin melko vähäistä ja alueella havaittavat merikotkat ovatkin usein alueella kierteleviä, todennäköisesti pesimättömiä yksilöitä. Ajoksen kautta kulkeva lintumuutto kulkee tehtyjen muutonseurantojen perusteella pääasiassa Perämeren rantaviivaa seuraillen muuton kulkiessa pääasiassa suuntiin pohjoinen-etelä tai jopa luode-kaakko. Lisäksi lintumuutto ohjautuu erityisesti vesilintujen ja kuikkien osalta säännöllisesti myös suoraviivaisesti Perämeren ylitse, jolloin muutto suuntautuu selkeämmin pohjois−etelä- -suuntaan. Päämuuttosuunnan kannalta merituulivoimapuiston toteuttaminen erityisesti laajimpien hankesuunnitelmien (VE 3, VE 4) mukaisesti on haasteellinen, koska tuulivoimala-alueet sijoittuvat varsin leveälle sektorille näitä ilmansuuntia vasten. Näin ollen lintujen mahdollisuudet väistää koko hankealuetta ovat todennäköisesti rajalliset. Pienemmissä hankevaihtoehdoissa (VE 1, VE 1+, VE 2) voimalaitokset sijoittuvat sen sijaan tiiviimpään, lintujen muuttosuuntien kannalta kapeampaan muodostelmaan, minkä takia niiden osalta tuulivoimaloiden vaikutukset lintujen muuton kannalta jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Nykyisten tuulivoimaloiden ei ole havaittu aiheuttavan mitään hälyttävää muuttolinnustolle, koska niiden alue jää Ajoksen molemmin puolin kulkevien muuttokäytävien ulkopuolelle (Kemin-Tornion lintuharrastajat Xenus ry, Pentti Rauhala, henkilökohtainen tiedonanto 3.9.2010). 4.8.6 Sähkönsiirron vaikutukset linnustoon Tuulivoimapuiston edellyttämät sähkönsiirtoreitit ja niiden eri vaihtoehdot jakautuvat osin meri- ja osin maa-alueille. Maa-alueilla sähkönsiirron edellyttämät ilmajohdot vaikuttavat yleensä voimakkaammin alueen pesimälinnustoon rakentamistöiden aiheuttamien elinympäristömuutosten sekä mm. lintujen kohonneen törmäysriskin kautta. Vastaavasti merialueil- 127 la merikaapeleiden vaikutukset voidaan arvioida pääosin pienemmiksi, kunhan kaapelit sijoitetaan lintujen merkittävimpien pesimäsaarien ulkopuolelle. Yleensä merikaapeleiden rakentaminen vaikuttaa voimakkaimmin sijoitusalueen pesimälinnustoon niiden rakentamisen aikana, jolloin erityisesti rakentamistoimista aiheutuva häirintä voi olla hyvinkin voimakasta. Häirintä kohdistuu kuitenkin pääasiassa varsin rajatulle alueelle sijoitusalueen läheisyyteen, minkä takia niiden merkitys sijoitusalueiden ulkopuolella on yleensä melko pieni. Mahdollisia häiriövaikutuksia voidaan osaltaan pyrkiä pienentämään myös rakentamistöiden suunnittelulla ja erityisesti niiden ajoittamisella lintujen aktiivisimman pesimäkauden (toukoheinäkuu) ulkopuolelle. Muita merikaapelin rakentamisen mahdollisia vaikutuksia linnustoon voivat olla vedenalaisluonnon muutosten vaikutukset lintujen ruokailualueisiin ja esim. kalojen esiintymiseen. Merenpohjan ja vesikasvillisuuden muutokset kohdistuvat kuitenkin lähinnä kaapelilinjausten välittömään läheisyyteen ja niiden osuus alueen koko merenpohjasta on melko pieni. Tämän vuoksi niillä tuskin on merkittävää vaikutusta lintujen ruokailemiseen kaapelilinjausten alueella. Tarkastelluista sähkönsiirtovaihtoehdoista VE 3 (Sellee) ja VE 4 (Karsikko) tuulivoimaloiden tuottama energia siirretään sähköverkkoon Tornion Selleen ja Simon Karsikon sähköasemien kautta. Näissä vaihtoehdoissa sähkönsiirto pystytään toteuttamaan kokonaisuudessaan merikaapeleiden avulla, minkä takia sähkönsiirron vaikutukset linnustoon jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Lähinnä merikaapeleiden tarkemman suunnittelun ja rakentamisvaiheen yhteydessä tulisi näiden vaihtoehtojen osalta huomioida kaapelialueiden rantautumisalueiden mahdolliset luontoarvot (erityisesti Karsikko) sekä kaapelilinjauksen läheisyyteen sijoittuvat lintujen pesimäsaaret (erityisesti Sellee). Tarkastelluista vaihtoehdoista suurimmiksi vaikutukset voidaan linnuston osalta arvioida vaihtoehdossa VE 5, jossa maa-alueille sijoitettavien uusien ilmajohtojen määrä on selkeästi suurin. Voimajohtokäytävän läheisyyteen sijoittuu karttatarkastelun perusteella useita vielä pääosin luonnontilaisia avosuoalueita, joista suurella osalla on todennäköisesti merkitystä soille ominaisen linnuston pesimä- ja ruokailualueena. Uusien voimajohtokäytävien pesimälinnustoa ei YVA-menettelyn yhteydessä yksityiskohtaisesti sel- 128 vitetty. Tämä vuoksi voimajohdon rakentamisen vaikutuksia alueen pesimälinnustoon ja erityisesti uhanalaisiin lajeihin on erityisesti vaihtoehdon VE 5 osalta tässä yhteydessä vaikea luotettavasti arvioida. Mikäli hanketta toteutettaessa päädytään tähän vaihtoehtoon, tulisikin voimajohtokäytävän pesimälinnustosta ja uhanalaisten lajien esiintymisestä laatia yksityiskohtaisempi selvitys. Pesimälinnuston ohella uudella voimajohdolla saattaisi myös olla vaikutusta Kemijoen kautta muuttavien lintujen kannalta (lähinnä törmäysriskit). Suunniteltu voimajohtokäytävä sijoittuu kuitenkin pääosin metsävaltaiselle alueelle, jolla puusto ehkäisee osaltaan muuttolintujen törmäyksiä ilmajohtoihin. 4.9 Natura 2000 ja muu luonnonsuojelu 4.9.1 Natura – vaikutusten arvioinnin tausta Arviointi hankkeen vaikutuksista läheisten Naturaalueiden luontoarvoihin on tehty osana YVAmenettelyä. Menettely on luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen. Koska hanke ei vielä ole lupavaiheessa, liittyy YVA-menettelyn ja siten myös Natura-arvioinnin kuuleminen YVA:n vaihtoehtoihin ja siten hankkeen laajempaan arviointiin. 4.9.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Ajoksen tuulivoimapuiston suunniteltujen laajennusalueiden läheisyyteen sijoittuvat Natura 2000verkoston kohteista Perämeren kansallispuisto (KPU120021, FI1300301) sekä Perämeren saarten Natura-alueen (FI1300302) kohteista Murhaniemen, Puidenpuuttuman (vanhalta nimeltään Ajoksen hietapankki ja – ranta) sekä Kuukan-Lehtikrunnin osaalueet. Näistä alueista Perämeren kansallispuisto sijoittuu Kemin ja Tornion edustan merialueelle lähelle Suomen ja Ruotsin rajaa. Lähimmät tuulivoimalaitokset sijoittuvat hankesuunnitelmissa lähimmillään noin 600 metrin päähän kansallispuiston aluerajauksesta ja vastaavasti 3-4 kilometrin päähän alueen lähimmistä saarista (Pohjantähti, Kemin Kiikkara). Puidenpuuttuman, Murhaniemen ja KuukanLehtikrunnin alueet ovat osa Perämeren saarten laajaalaista Natura-aluetta, joka levittäytyy kokonaisuudessaan Kemin, Tornion, Simon, Iin, Haukiputaan, Oulun, Oulunsalon ja Hailuodon merialueille. Natura-alue käsittää laajan otoksen Perämeren alueelle tyypillistä saaristoluontoa. Perämeren kansallispuisto on sisällytetty Natura-suojelualueverkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI), kun taas Perämeren saarten suojeluperusteena ovat sekä luonto- että lintudirektiivin mukaiset luontoarvot (SCI, SPA). Perämeren kansallispuiston ja Perämeren saarten alueita koskeva Natura-tarveharkinta on tehty sekä olemassa olevan aineiston että YVA-menettelyn yhteydessä toteutettujen luontoselvitysten perusteella. Lähtötietoina suoritetussa arvioinnissa on käytetty seuraavia tietokantoja ja selvityksiä: • Ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu • Uhanalaisten eliölajien UHEX-rekisterin tiedot hankealueen läheisyydestä (rekisteripoiminta 16.6.2009) • Perämeren saarten ja Perämeren kansallispuiston alueiden Natura-tietolomakkeet • Perämeren kansallispuiston, Perämeren saarten ja Röytän Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma (Metsähallitus 2009) • Perämeren kansallispuiston pesimälinnusto 1960–2006 (Rauhala 2007) • Kemin lintuatlas 1999–2001 (Rauhala & Suopajärvi 2002) Kummallakin Natura-alueella on Metsähallituksen toimesta tehty Natura -luontotyyppi-inventointi, minkä tulosten perusteella arvioidaan vaikutukset niihin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin, joiden perusteella alueet on sisällytetty osaksi Natura 2000 -suojelualueverkostoa. Lisäksi arvioidaan hankkeen toteuttamisen vaikutukset luontodirektiivin liitteessä II mainittuihin lajeihin sekä Perämeren saarten osalta myös lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja alueella säännöllisesti tavattaviin muuttolintulajeihin. Hankealueen läheisyyteen sijoittuvien kohteiden pesimälinnustoa on inventoitu vaihtelevasti 2000-luvun aikana. Ajankohtaisimmat tiedot on alueista olemassa Kuukan saarelta, jonka pesimälinnusto inventoitiin kokonaisuudessaan kesällä 2010 (Rauhala ym. 2010). Lehtikrunnissa viimeisimmät, systemaattiset inventoinnit on toteutettu vuonna 2000. Kuukkaa ja Lehtikrunnia koskevat, vanhemmat inventointitiedot saatiin käyttöön Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry:ltä. Taulukko 4‑19. Natura-alueiden lähimpien saarien ja osa-alueiden etäisyys lähimmistä (uusista) tuulivoimalaitoksista eri hanke‑ vaihtoehdoissa Natura-alue Osa-alue VE 0+ VE 1 VE 1+ VE 2 VE 3 VE 4 Natura-alue: Perämeren saaret Murhaniemi* 0,4 0,4 0,4 0,4 0,4 0,4 Kuukka-Lehtikrunni 3,2 3,2 3,2 1,8 3,2 1,8 Välikari 5,8 5,8 5,8 5,1 5,8 5,1 Puidenpuuttuma* 2,8 2,8 2,8 2,8 2,8 2,8 Pohjantähti 9,3 6,5 5,9 3,9 5,9 3,9 Keilakrunni 11,3 8,9 8,5 6,5 8,5 6,5 Pitkäletto 10,5 9,4 9,4 6,0 9,4 6,0 Kemin Kiikkara 6,7 6,7 6,7 3,3 6,7 3,3 Natura-alue: Perämeren kansallispuisto * Etäisyys mitattu uusittaviin maatuulivoimaloihin. 129 4.9.3 Natura-arviointi osana YVA-menettelyä Natura 2000 -verkoston avulla suojellaan EU:n luontodirektiivin (892/43/ETY ) ja lintudirektiivin (79/409/ETY ) tarkoittamia luontotyyppejä, lajeja ja niiden elinympäristöjä, jotka esiintyvät jäsenvaltioiden Natura 2000 -verkostoon ilmoittamilla tai ehdottamilla alueilla. Jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia, että ns. Natura-arviointi toteutetaan hankkeiden ja suunnitelmien valmistelussa ja päätöksenteossa sen varmistamiseksi, että niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty tai ehdotettu sisällytettäväksi Natura 2000 -verkostoon, ei merkittävästi heikennetä. Suojeluarvoja heikentävä toiminta on kiellettyä sekä alueella että sen rajojen ulkopuolella. Sitä, milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät, ei ole kuitenkaan yksityiskohtaisesti määritelty luonto- tai lintudirektiivissä. Mitä tahansa lupa-asiaa tai viranomaisasiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään Natura 2000 -verkostosta. Useimpiin maankäyttöä tai luontoa tavalla tai toisella muuttavaa toimintaa sääteleviin lakeihin on otettu tätä koskeva viittaussäännös luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:iin. ”Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. (24.6.2004/553)” Luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännökset merkitsevät sitä, etteivät hankkeet tai suunnitelmat saa yksistään tai yhdessä merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Mikäli on todennäköistä, että tällaisia vaikutuksia esiintyy, tulee vaikutukset arvioida. Tämän jälkeen voidaan suunnittelulle hankkeelle myöntää lupa tai suunnitelma hyväksyä vasta, kun arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa, etteivät vaiku- Ajoksen merituulivoimapuisto Luonnonsuojelu FI1300505 Kirvesaapa FI1300302 Perämeren saaret FI1300507 Musta-aapa FI1301613 Simojoki FI1300301 Perämeren kansallispuisto Hankealue Natura 2000 -alue Luontotyyppipäätökset Yksityiset suojelualueet Hylkeiden suojelualueet Kansallispuisto Suojellut valuma-alueet Soidensuojeluohjelma 0 5 Kuva 4‑39. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat osat Perämeren saarten Natura-alueesta sekä muut suojelualueet. 130 10 km tukset ole merkittäviä. Kyseeseen tulevat tällöin paitsi Natura-alueelle kohdistuvat toiminnot myös sellaiset alueen ulkopuolelle sijoittuvat hankkeet, joiden vaikutukset ulottuvat Natura-alueelle. Toisaalta alueen sisällekin voi kohdistua luontoa muuttavia toimintoja, mikäli ne eivät merkittävästi heikennä Natura-alueen suojeluperusteita. Natura-arviointivelvollisuus Natura-arviointivelvollisuus syntyy, jos hankkeen tai suunnitelman vaikutukset: • kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin • ovat luonteeltaan heikentäviä • laadultaan merkittäviä ja • ennalta arvioiden todennäköisiä. Natura-luontoarvot, joita SCI ja SPA -perustein Natura-verkostoon valitulta alueelta on tarkasteltava, ovat: • luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (SCI) • luontodirektiivin liitteen II lajit (SCI) • lintudirektiivin liitteen I lajit (SPA) sekä • lintudirektiivin 4.2 artiklan tarkoittamat muuttolinnut (SPA) Lähtökohdat Natura-arvioinnille Luontotyyppi heikentyy, jos: • pinta-ala supistuu tai • ekosysteemin rakenne ja toimivuus huonontuvat Lajin elinympäristö heikentyy, tai laji häiriintyy, jos: • elinympäristön ala supistuu, tai • laji ei ole enää alueella elinkelpoinen Vaikutusten merkittävyys • • • • merkittävyyteen vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus suhteutettava kuitenkin alueen kokoon sekä sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen ratkaisevaa ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden laatu, ts. vaikutuksen merkittävyys suojeltavien luontoarvojen kannalta pienikin muutos voi olla merkittävä, toisaalta laajaalaisetkin muutokset voivat olla merkityksettömiä. 4.9.4 Natura-suojelu ja sen toteuttaminen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu. Suojelua toteutetaan alueesta riippuen muun muassa luonnon- suojelulain, erämaalain, maa-aineslain, koskiensuojelulain ja metsälain mukaan. Toteutuskeino vaikuttaa muun muassa siihen, millaiset toimet kullakin Naturaalueella ovat mahdollisia. Luonnonsuojelulailla on toteutettu niiden Natura-alueiden suojelu, joilla on voimakkaimmin rajoitettu tavanomaista maankäyttöä. Perämeren kansallispuiston suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Perämeren saarten Naturaalueiden suojelukeinoina ovat luonnonsuojelulaki sekä maankäyttö- ja rakennuslaki. 4.9.4.1 Luontodirektiivi Luontodirektiivin tavoitteena on direktiivissä mainittujen luontotyyppien sekä direktiivissä mainitun luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston ja niiden elinympäristöjen suojelu. Direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan Euroopan yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso. Keskeisiä toimenpiteitä ovat Naturaalueiden perustaminen, lajien tiukan suojelun järjestelmä sekä hyödyntämisen säätely. Luontodirektiivin liitteissä lueteltuja, yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja on Suomessa seuraavasti: • Liite I, 69 luontotyyppiä, suojelukeino Naturaalueet (SCI-alueet, Sites of Community Importance) • Liite II, 88 lajia, suojelukeino Natura-alueet (SCIalueet, Sites of Community Importance) • Liite IV, 73 lajia, tiukan suojelun järjestelmä (Luonnonsuojelulaki 49 §) Luontodirektiivin liitteisiin on valittu yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja, jotka ovat vaarassa hävitä luontaisilta levinneisyysalueiltaan, joilla on pienet kannat tai levinneisyysalueet, jotka ovat hyviä esimerkkejä kyseisen luonnonmaantieteellisen alueen ominaispiirteistä tai jotka ovat endeemisiä lajeja. Osa luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi, ja ne on osoitettu direktiivin liitteissä I ja II tähdellä (*). Niiden suojelusta Euroopan yhteisö on erityisvastuussa. 4.9.4.2 Lintudirektiivi EU:n lintudirektiivi koskee kaikkien luonnonvaraisena elävien lintulajien suojelua Euroopassa (EU:n jäsenvaltioiden alueella). Direktiivin tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely ja säännösten antaminen niiden hyödyntämisestä. Jäsenvaltioiden tulee direktiivin mukaan toteuttaa lintulajien yleinen suoje- 131 lujärjestelmä, jolla kielletään lintujen, munien ja pesien hävittäminen, siirtäminen, häirintä ja hallussapito. Myös kaikkien lajien elinympäristöjen riittävä moninaisuus ja laajuus tulee säilyttää, ylläpitää tai palauttaa. Lintudirektiivissä on viisi liitettä. Liitteessä I olevien lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin lajien eloonjäämisen ja lisääntymisen turvaamiseksi. Jäsenvaltioiden on osoitettava erityissuojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Kyseiset alueet ovat Natura 2000 -suojelualueverkoston SPA-alueita (Special Protection Area). Erityisesti jäsenmaiden on otettava huomioon liitteen I lajeista harvinaiset ja elinympäristön muutoksille herkät lajit tai ne, joiden erityislaatuinen elinympäristö vaatii huomiota. Erityissuojelualueita on osoitettava myös säännöllisesti esiintyville, muuttaville lajeille, jotka eivät kuulu liitteeseen I. Jäsenvaltioiden tulee suojella niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet sekä levähdyspaikat. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota kosteikkolajien suojeluun. Lintudirektiivi koskee kaikkien luonnonvaraisena elävien lintulajien suojelua Suomessa. Suomessa on tavattu 445 luonnonvaraista lintulajia. Pesimälinnustoon niistä kuuluu 252 lajia. Lintudirektiivin liitteen I lajeista Suomessa on tavattu 121 lajia. Vakituisesti pesiviä lajeja on 58 ja satunnaisesti pesiviä tai uusia tulokkaita on 6. Muiden ei tiedetä pesineen Suomessa. Liitteen I lintulajeista Natura-alueiden valintaperusteina on Suomessa käytetty 63 lajia, joiden elinympäristöjä alueilla suojellaan. Niiden lisäksi verkostoon on valittu 38 liitteeseen I kuulumattoman säännöllisesti esiintyvän muuttolinnun elinympäristöjä sekä pesimä- tai levähdysalueita. Yhteensä Natura 2000 -suojelualueverkoston SPA-alueiden valintaperusteina on Suomessa käytetty 101 lajia. Jäsenvaltioiden on myös toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I. Tällöin huomioon otetaan niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon lintudirektiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun. 132 4.9.5 Perämeren saaret, FI 130 0302 (SPA/SCI) Perämeren saarten Natura 2000 –alueen kohteista suunnitellun merituulivoimapuiston läheisyyteen sijoittuvat Ajoksessa sijaitsevat Murhaniemen ja Puidenpuuttuman alueet, osia Ajoksen pohjoispuolella sijaitsevista Kuukan ja Lehtikrunnien saarista sekä Välikarin, Eetunkarin ja Kajavakarin luodot Kuukan pohjoispuolella. Merituulivoimapuiston vaikutuksia Perämeren saarten Natura-alueen luontoarvoihin tarkastellaan ainoastaan em. alueiden osalta. Etäisyydestä johtuen Natura-alueen muihin osa-alueisiin ei arvioida muodostuvan vaikutuksia. Lisäksi erityisesti sähkönsiirtovaihtoehdon VE 3 (Sellee) osalta huomioidaan Perämeren Saarten Natura-alueen kohteista myös Hylkykarin ja Kalkkikrunnin saaret, jotka sijoittuvat suunnitellun merikaapelilinjauksen läheisyyteen. 4.9.5.1 Natura-alueen yleiskuvaus sekä luonto- ja lintudirektiivien mukaiset suojeluarvot Perämeren saarten Natura-alue (yhteiskoko 7 136 ha) muodostuu Kemin, Tornion, Simon, Kuivaniemen, Iin, Haukiputaan, Oulun, Oulunsalon ja Hailuodon edustalla sijaitsevista saarista, luodoista ja matalikoista. Natura-alue täydentää Perämeren kansallispuiston rinnalla Perämeren maannousemarannikolle luonteenomaisten luontotyyppien ja lajien suojelua. Luontotyyppien ohella Natura-alueen kohteilla on merkitystä myös Perämeren alueen saaristolinnuston pesimä- ja muutonaikaisena levähdysalueena. Perämeren saarten Natura-alueella esiintyy tyypillistä maankohoamisrannikon ja murtovesialueen kasvilajistoa, kuten suolavihvilää, merikohokkia, merivalvattia ja rantavehnää. Alueellisesti uhanalaisista kasvilajeista alueella tavataan verikämmekkää, punakämmekkää, pussikämmekkää, ahonoidanlukkoa, luhtalemmikkiä, käärmeenkieltä, merinätkelmää ja tyrniä. Perämeren saarten Natura-tietolomakkeelle listatut luontodirektiivin mukaiset luontotyypit ovat pääasiassa maanpäällisiä luontotyyppejä. Alueen vedenalaisten luontotyyppien osalta kattavia inventointeja ei sen sijaan ole tehty, minkä vuoksi tiedot niiden esiintymisestä alueella ovat puutteelliset. Luontotyyppien pinta-ala painottuu Iin Krunnien saariryhmään, joilla tavataan 19 alueen 22 luontotyypistä. Perämeren saarten yleisimmät luontotyypit ovat Krunnien saarilla erityisen laaja-alaiset ja edustavat Taulukko 4‑20. Perämeren saarten alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit. Taulukossa priorisoidut eli ensisijai‑ sesti suojeltavat luontotyypit on merkitty tähdellä (*). Luontotyyppi Tunnus Natura – tietokannan tiedot, % koko Natura-alueen pinta-alasta Inventoitu pinta-ala, ha *Itämeren boreaaliset rantaniityt 1630 3 48 *Maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsät 9030 1 168 *Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 6270 1 2 *Rannikon laguunit 1150 <1 8 *Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit 2130 <1 2 *Variksenmarjadyynit 2140 - 2 *Metsäluhdat 9080 - 2 *Puustoiset suot 91D0 - 1 Vedenalaiset hiekkasärkät 1110 2 Inventoimatta Jokisuistot 1130 1 Inventoimatta Kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus 1220 3 75 Ulkosaariston ja merivyöhykkeen saaret ja luodot 1620 <1 101 Itämeren boreaaliset hiekkarannat 1640 1 20 Valkeat dyynit 2120 - 7 Puustoiset dyynit 2180 - 2 Dyynien väliset kosteat soistuneet painanteet 2190 - 3 Kuivat Calluna- ja Empetrum nigrum –nummet/ dyynit 2320 - 23 Nummet 4030 - 6 Kosteat suurruohoniityt 6430 - 1 Vaihettumissuot ja rantasuot 7140 - 13 Boreaaliset lehdot 9050 <1 54 Hakamaat 9070 - 12 Luontodirektiivin liitteen II lajeista Perämeren saarten Natura-alueella tavataan lietetatarta, ruijanesikkoa, nelilehtivesikuusta, upossarpiota ja laaksoarhoa. primäärisukkessiometsät (*9030) ja boreaaliset lehdot (9050) sekä kaikkialla Natura-alueella pienialaisina tavattavat kivikkorannat (1220) ja rantaniityt (*1630). Pinta-alallisesti toiseksi laajimman luontotyypin muodostavat ulkosaariston saaret ja luodot (1620), joihin kuuluu alueella noin sata pienialaista puutonta luotoa. Taulukossa (Taulukko 4‑20) on esitetty Perämeren saarten Natura-alueella tavattavat luontotyypit. Perämeren saarten alueella pesii alueen Naturatietolomakkeen perusteella kaikkiaan 20 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia, mutta Metsähallituksen keräämän yhteenvedon perusteella (Metsähallitus 2009) lajimäärä on todennäköisesti huomattavasti tätä suurempi. Linnustonsuojelun kannalta Natura-alueen merkittävimpiin pesimälajeihin kuuluvat nykyisin äärimmäisen uhanalaiset rantakurvi ja etelänsuosirri sekä mm. räyskä, lapinsirri, haahka ja riskilä, joiden Perämeren alueen pesimäkannasta huomattava osa pesii Natura-alueeseen sisällytetyillä alueilla. Oheisessa taulukossa (Taulukko 4‑21) on esitetty Perämeren saarten alueella pesivät ja alueen läpi muuttavat lintudirektiivin liitteen I lajit. Taulukossa esitettyjen lajien osalta on kuitenkin syytä huomata, että kaikki niistä eivät pesi säännöllisesti Kemin ympäristössä, vaan niiden esiintymisalueet rajautuvat pääasiassa etelämmäs Oulun ympäristöön. Näitä lajeja ovat Rauhalan 133 Taulukko 4‑21. Perämeren saarten Natura-alueella pesivät ja alueen läpi muuttavat lintudirektiivin liitteen I lajit (Perämeren saarten Natura-tietolomake). Lintudirektiivin liitteen I lajit Natura-tietolomakkeen tiedot, pesivää paria Natura-tietolomakkeen tiedot, muuttavaa yksilöä Mustakurkku-uikku 1−5 1–5 Ruskosuohaukka 1–5 - Kurki 1–3 51–100 Suokukko 51–100 500–1000 Liro 6–11 500–1000 Kalatiira 100–500 Satunnaisesti Lapintiira 1–5 Satunnaisesti Rantakurvi 1−5 1–5 Räyskä 50−100 50–100 Hiiripöllö 1–5 - Kaulushaikara 1–5 1–5 Mehiläishaukka 1–5 - Sinisuohaukka 1–5 - Luhtahuitti 1–5 - Pikkutiira 11–50 11–50 Suopöllö 1–5 1–5 Pikkulepinkäinen 1–5 1–5 Vesipääsky 11–50 - Pikkulokki 11–50 51–100 Etelänsuosirri 1–5 Satunnaisesti Laulujoutsen - 250–500 Ampuhaukka - 1–5 Kalasääski - 1–5 Uivelo - 11–50 Punakuiri - 11–50 Kuikka* - 11–50 Kaakkuri* - 11–50 Muuttohaukka - 1–5 Merikotka - 1–5 Maakotka - 1–5 Sinisuohaukka - 1–5 Kapustarinta - 50–100 Sinirinta - 11–50 Pikkujoutsen - 1–5 Allihaahka - 5-10 Lintudirektiivin liitteen I lajit 134 & Suopajärven (2001) tekemän selvityksen mukaan ainakin kaulushaikara, luhtahuitti, räyskä, pikkutiira ja etelänsuosirri, joista mm. kaulushaikara on kuitenkin viime vuosien aikana levittäytynyt myös KeminTornion alueelle (Rauhala 2004, Jaakkola ym. 2006). Taulukko 4‑22. Perämeren saarten Natura-alueen kautta sään‑ nöllisesti muuttavat, muut kuin lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit (Perämeren saarten Natura-tietolomake). Natura-tietolomakkeen tiedot, muuttavaa yksilöä Metsähanhi 50–100 Mustalintu 101–500 Pilkkasiipi 101–500 Härkälintu 6-11 Jouhisorsa 100–500 4.9.6.1 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin Tuulihaukka 1–5 Lapinsirri 11–50 Suunnitellut tuulivoimalaitokset sijoittuvat kolmea nykyisten tuulivoimalaitosten paikalle rakennettavaa voimalaitosta lukuun ottamatta kokonaisuudessaan Ajoksen edustan matalille merialueille. Naturaalueisiin ei kohdistu hankkeen toteuttamisen yhteydessä rakennustoimia, joilla voitaisiin arvioida olevan vaikutusta Natura-alueiden ja niiden suojelun perusteena olevien luontotyyppien nykytilaan. Natura-luontotyypeistä Rannikon laguunit -luontotyyppiä esiintyy sekä Murhaniemen että Lehtikrunnien edustalla, joilla voi myös esiintyä rantaniittyjä sekä muita rantaluontotyyppejä. Vastaavasti vedenalaisia hiekkasärkkiä voi esiintyä vedensyvyystietojen perusteella lähinnä Murhaniemen edustalla. Tuulivoimaloiden perustusten edellyttämillä vesirakennustöillä sekä ruoppauksilla voi olla vaikutusta Natura-alueella sijaitseviin vedenalaisiin luontotyyppeihin sekä aivan vesirajassa sijaitseviin rantaniittyihin, mikäli ruoppauksessa irtoaa pohjasta runsaasti vedenlaatua heikentävää sedimenttiä. Hankealueella tehtyjen tutkimusten mukaan merenpohja muodostuu tuulivoimaloiden suunnitelluilla rakentamisalueilla pääsääntöisesti kovista hiekka- tai sorapohjista, minkä takia vesirakennustöistä ja ruoppauksista aiheutuvan samentumahaitan on arvioitu jäävän pääosin paikalliseksi ja kestoltaan lyhytaikaiseksi. Tähän viittaavat myös nykyisten tuulivoimaloiden edellyttämien vesirakennustöiden yhteydessä suoritetut tarkkailut, joissa samentumavaikutuksia havaittiin pisimmillään 500 metrin päässä rakentamisalueesta (PVO-Innopower 2008). Murhaniemen ja KuukanLehtikrunnin ranta-alueet sijoittuvat lähimmillään noin 2 km päähän tuulivoimaloiden rakentamisalueista, minkä takia samentumalla ei ole vaikutusta em. alueilla esiintyviin rantaluontotyyppeihin. Heinätavi 6–10 Lapasotka 11–50 Punajalkaviklo 101–500 Nuolihaukka 1–5 Mustaviklo 100–500 Isosirri 5–10 Kuovisirri 11–50 Tundrakurmitsa 5–10 Jänkäsirriäinen 11–50 Jänkäkurppa 1–5 4.9.6 Tuulivoimapuiston vaikutukset Perämeren saarten Natura-alueen luontoarvoihin Lähimmillään Murhaniemen Natura-alue rajautuu noin 600 päähän lähimmästä, uudesta tuulivoimalaitoksesta ja vastaavasti noin 1,8 km päähän Murhaniemen ranta-alueista. Mahdolliset vaikutukset kohdistuvat tässä yhteydessä vesirajan alapuolisiin alueisiin ja aiheutuvat samentuman mahdollisista vaikutuksista vesikasvien ravinnon- ja valonsaantimahdollisuuksiin. Muut Perämeren saarten Natura-alueet sijoittuvat Ajoksen alueella selkeästi etäämmälle suunnitelluista rakennusalueista, minkä takia samentumalla ei pitäisi olla enää merkittävää vaikutusta niiden ranta-alueilla esiintyviin luontotyyppeihin. 4.9.6.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II kasvilajeihin Luontodirektiivin liitteen II kasvilajeista lähimmäs hankealuetta sijoittuvista kohteista Murhaniemellä tunnetaan nykyisin useita ruijanesikko- sekä ainakin yksi upossarpioesiintymä. Näistä lajeista ruijanesikon tyypilliset kasvualueet sijoittuvat Perämeren matala- 135 kasvustoisille rantaniityille sekä somerikkoisille hiekkarannoille, kun taas upossarpiota tavataan usein suojaisilta, hiekka-, siltti- tai savipohjaisilta merenlahdilta (Ilmonen ym. 2001). Koska Natura-alueelle ei rakenneta, voidaan hankkeen vaikutukset luontodirektiivin mukaisiin kasvilajeihin arvioida vähäisiksi. Mahdollisten samentumahaittojen voidaan arvioida jäävän Murhaniemen rantavesissä vähäiseksi, minkä takia hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta myöskään rantavesissä kasvavan upossarpion elinolosuhteisiin. 4.9.6.3 Vaikutukset lintudirektiivin mukaisiin pesimälajeihin Perämeren saarten Natura-alueen suojeluperusteena mainituista lajeista runsaslukuisimpina Ajoksessa esiintyvät pikkulokki sekä kala- ja lapintiira, jotka pesivät alueella paikoin suurinakin yhdyskuntina. Lisäksi Natura-tietolomakkeessa mainituista lajeista Ajoksen saaristoalueella pesivät myös Rauhalan & Suopajärven (2001) tutkimuksen sekä muiden alueella tehtyjen linnustoselvitysten ( Jaakkola ym. 2006, Rauhala ym. 2010) perusteella ainakin ruskosuohaukka, kurki, suokukko, liro, kaulushaikara sekä rantakurvi, joista viimeksi mainittu on suojelullisesti selkeästi merkittävin. Räyskän pesimäalueita ei Kemin-Tornion alueelta nykyisin tunneta, mutta pikkutiira on pesinyt satunnaisesti. Pesimälinnuston kannalta tuulivoimapuiston voidaan arvioida vaikuttavan erityisesti Perämeren alueelle luonteenomaiseen saaristolinnustoon, jonka käyttämät pesimä- ja ruokailualueet sijoittuvat Kemin edustalla lähimmäs suunniteltuja tuulivoimalaitoksia. Koska Natura-alueeseen sisällytetyille kohteille ei hankkeen yhteydessä rakenneta, aiheutuvat pesimälinnustovaikutukset lähinnä 1) tuulivoimaloiden ruokaileville linnuille aiheuttamasta törmäysriskistä, sekä 2) tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön aikaisten häiriötekijöiden lisääntymisestä ja niiden vaikutuksista alueella pesivien lajien parimääriin. Näiden vaikutusten voidaan arvioida olevan suoraan verrannollisia hankkeen toteuttamisen laajuuteen ja vastaavasti tuulivoimaloiden etäisyyteen lintujen käyttämistä pesimäsaarista. Toteutuessaan hanke tulee todennäköisesti lisäämään lokkien törmäysriskejä tuulivoimaloiden, jolla voi edelleen olla vaikutusta lajien pesimäaikaiseen ai- 136 kuiskuolleisuuteen (linnustovaikutukset, kappale 4.8). Lokkilintujen (mm. naurulokki, tiira) on jo rakennettujen tuulivoimaloiden läheisyydessä havaittu monin paikoin sekä pesivän hyvin lähellä tuulivoimaloiden perustuksia sekä suorittavan ruokailulentonsa hyvinkin läheltä tuulivoimaloiden lapoja väistäen niitä vasta viime hetkellä ennen törmäystä. Häiriövaikutusten on näin ollen havaittu olevan pääosin melko pieniä, kun taas törmäystapauksia on mm. Suomen Riutunkarilla ja Belgian Zeebruggessa havaittu melko säännöllisesti. Ainakaan tähän mennessä törmäysten ei kuitenkaan ole havaittu vaikuttaneen alueille pesivien lokkilintujen määriin, tosin pitkän aikavälin seurantaa ei kummallakaan näistä alueista ole vielä tehty. Ajoksen alueella pesivistä lajista vastaava käyttäytymismalli on todennäköinen ainakin kala- ja lapintiiran osalta. Pikkulokki tekee tässä yhteydessä poikkeuksen muihin lokkilajeihin, koska sen tiedetään olevan herkempi erityisesti ihmistoiminnan lisääntymiselle pesimäalueensa läheisyydessä. Saaristolintujen kannalta merkittävimmät pesimäalueet (mm. Kallio, Keminkraaseli, Toukkakrunni, Ajoskrunnin luodot) sijoittuvat Ajoksella nykyisin pääosin Natura 2000 -alueiden ulkopuolelle, kun taas lähimmäksi hankealuetta sijoittuvilla Murhaniemellä ja Kuukassa pesimälinnusto koostuu vesi- ja rantalinnuston sijaan suuremmassa määrin metsäympäristöille ominaisista lajeista (Rauhala ym. 2010). Lintudirektiivin liitteen I lajien pesivät parimäärät ovat Ajoksen läheisyyteen sijoittuvilla Natura-alueilla sen sijaan melko pieniä, minkä takia mahdollisten heikentävien vaikutusten merkitys lajien pesimiselle koko Perämeren saarten Natura-alueella jää todennäköisesti vähäisiksi. Tuulivoimaloita ei hankkeen yhteydessä sijoiteta Natura-alueille, minkä takia suojelualueiden elinolosuhteet eivät hankkeen seurauksena muutu. Lisäksi hankkeen rakentamisen ja käytön aikaisten häiriövaikutusten voidaan arvioida kohdentuvan pääasiassa Ajoksen eteläpuolisille merialueille, kun taas Naturaalueilla vaikutukset jäävät pieniksi. Tuulivoimaloiden synnyttämän melun osalta merkittävimmäksi tekijäksi voidaan arvioida Ajoksen maa-alueella sijaitsevien pienten voimalaitosten korvaaminen isommilla tuulivoimalaitoksilla, jotka voi lisätä melun kulkeutumista erityisesti Murhaniemen alueelle. Suoritetun melumallinnuksen (kts. kappale 4.13) perusteella 45 dB (suositusraja-arvo) melualue laajenee hankkeen seurauksena Murhaniemen Natura-alueella vain hieman nykytilaan verrattuna, eikä sillä pitäisi olla merkittävää vaikutusta Murhaniemen alueelle luonteenomaiseen pesimälajistoon. Lisäksi merkittävien vaikutusten pienentää se, ettei Murhaniemen alueelta tunneta ihmistoiminnan kannalta erityisen herkkien lajien esiintymiä (mm. suuret petolinnut), joiden lisääntymiseen taustamelun lisääntymisen voitaisiin arvioida vaikuttavan. 4.9.6.4 Vaikutukset muuttolinnustoon Tuulivoimaloiden vaikutukset muuttolintuihin aiheutuvat pääasiassa voimaloiden linnuille aiheuttamasta törmäysriskistä sekä niiden vaikutuksista lintujen käyttämiin muuttoreitteihin, mikäli linnut pyrkivät muuttomatkallaan väistämään niiden lentoreitille osuvia tuulivoima-alueita. Lisäksi tuulivoimaloilla voi olla vaikutusta myös muuttolintujen ravinnonhankintaan, mikäli ne sijoittuvat lintujen aktiivisesti käyttämille ruokailu- ja levähdysalueille. Ajoksen läheisyydessä muuttolintujen merkittävimmät ruokailualueet sijoittuvat Kuukan pohjoisrannalle ja saaren pohjoispuolelle Siikalahden alueelle (Pentti Rauhala, sähköpostitiedonanto 16.9.2010). Sen sijaan lähimpänä hankealuetta olevien Perämeren saarten Naturaalueeseen sisällytettyjen kohteiden (Murhaniemi ja Puidenpuuttuma) merkitys lintujen muutonaikaisena levähdys- ja ruokailualueena on yleisesti arvioitu melko pieneksi (Sigma konsultit 2006). Suurimmaksi törmäysriski arvioida yleisesti suurilla lintulajeilla, joiden kyky muuttaa äkillisesti lentokorkeutta tai -suuntaa on rajallinen. Lentokorkeuden suhteen ei myöskään voi tehdä suoria yleistyksiä siitä, mitä korkeutta tietyt lajit käyttävät muutto- tai ravinnonhakumatkoillaan. Lentokorkeuksiin vaikuttavat voimakkaimmin sääolosuhteet; huonolla säällä muuttokorkeus on yleensä tavanomaista pienempi, paremmalla säällä vastaavasti korkeampi. Lisäksi merimuuton osalta lintujen muuttokorkeuteen vaikuttaa voimakkaasti parvien etäisyys rantaviivasta. Esimerkiksi lähestyessään rantaa useiden vesilintulajien on havaittu nostavan selkeästi muuttokorkeuttaan ennen mantereen puolelle siirtymistään, jotta ne pystyvät paremmin väistämään mantereella vastaan tulevat esteet. Suurimmaksi törmäysriskit arvioidaan yleensä huonolla säällä (sade, sumu), jolloin lintujen kyky havaita vastaan tulevat esteet on huonompi. Tästä syystä tuulivoimalat voivat huonossa säässä aiheuttaa törmäyksiä, vaikka ne eivät olisi edes käytössä. Lintumuuttoa ohjaa Ajoksen alueella nykyisin pääsääntöisesti Perämeren rantaviiva, jonka kautta muuttaa Kemin-Tornion alueella erityisesti eri vesi- ja kosteikkolintulajeja. Muutto on alueella syksyisin säännöllisesti kevättä vilkkaampaa, mikä johtuu Perämeren syysmuuttoa keräävästä vaikutuksesta. annerta suosivia lajeja, joiden muutto on Ajoksessa (PVO-Innopower Oy 2008) ja sen itäpuolisella Simon Karsikonniemellä (Xenus ry 2009a) pääosin melko vähäistä, ovat mm. metsähanhi, kuovi sekä eri varpus- ja päiväpetolinnut. Sorsa- ja lokkilintujen sekä mm. merihanhen ja merimetson muutto painottuu sen sijaan voimakkaammin meren puolelle, minkä takia niihin kohdistuvat vaikutukset voidaan suunnitellun hankkeen osalta arvioida suurimmiksi. Lisäksi hankkeella voi direktiivilajeista olla vaikutusta kurkeen, joita muuttaa säännöllisesti myös Ajoksen merialueiden kautta kohti Oulua. Lapin alueen kurkimuutto painottuu kuitenkin pääosin mantereen puolelle, johon verrattuna merimuuton osuus on yleensä melko pieni (mm. Xenus 2009a). Arktinen vesilintu-, kuikka- ja kahlaajamuutto on Ajoksen alueella nykyisin melko vähäistä johtuen muuton suuntautumisesta Hailuodon jälkeen jo selkeästi kohti koillista. Arktisen muuton on arvioitu siirtyvän mantereen ylle viimeistään Koivuluodon-Tiurasen rannikkoalueelta (Xenus 2009a). Tästä syystä Ajoksen alueen merkitys Perämeren saarten Natura-alueen kautta kulkevan arktisen muuton kannalta voidaan arvioida melko pieneksi sen ollessa huomattavasti suurempi eteläisen Perämeren alueilla. Poikkeuksen tähän tekee joinakin vuosina kuikkamuutto, joka ulottuu ajoittain merkittävissä määrin myös Kemin-Tornion alueelle. Yleensä kuikkamuutto kulkee Kemin edustalla jo melko korkealla lintujen ottaessa korkeutta ennen siirtymistään mantereen puolelle, mikä pienentää osaltaan myös niihin kohdistuvia törmäysriskejä. Lintumuutto on Perämeren pohjoisosissa kokonaisuudessaan jo selkeästi Oulun ympäristöä heikompaa, minkä takia tuulivoimahankkeen muuttolinnuille aiheuttamat törmäysriskit jäävät kokonaisuudessaan em. aluetta pienemmäksi. Perämeren saarten Naturaalueen kautta muuttavien lajien kannalta törmäysriskit ovat vähäisimpiä erityisesti varpus- ja päiväpetolintujen (muutto pääosin mantereen puolella) sekä arktisen 137 muuton osalta (muutto ohjautuu pääosin hankealueen ohi). Vaikutukset voivat sen sijaan olla suuremmat mm. merimetson ja merihanhen sekä erityisesti Länsi-Lapin alueella pesivien sorsa- ja lokkilintujen osalta, joiden muutto kulkee säännönmukaisesti myös hankealueen kautta. Suurimmiksi vaikutukset voidaan tässä yhteydessä arvioida erityisesti laajimpien hankevaihtoehtojen VE 3 ja VE 4 osalta, joissa tuulivoimalaitokset sijoittuvat leveämmälle sektorille lintujen käyttämän muuttoreitin kanssa. Vaikutukset kohdistuvat tässä yhteydessä lähinnä lajien Länsi-Lapin alueen paikallisiin populaatioihin, kun taas Perämeren ja koko Lapin tasolla vaikutukset jäävät merkitykseltään vähäisiksi lajien muuton hajautumisesta johtuen. 4.9.7 Sähkönsiirron vaikutukset Perämeren saarten Natura 2000-alueeseen Tuulivoimapuiston sähkönsiirron osalta tarkastellut ilmajohto- ja merikaapelilinjaukset sijoittuvat tuulivoimaloiden tapaan Natura-alueiden ulkopuolelle, minkä takia niillä ei ole suoraa vaikutusta suojelualueiden nykytilaan. Sähkönsiirtovaihtoehdoissa VE1−VE3 sähkönsiirto toteutetaan ilmajohdolla Ajoksen kautta. Näissä vaihtoehdoissa Perämeren saarten Natura-alueeseen sisällytetyistä kohteista suunnitellun voimalinja läheisyyteen sijoittuvat Murhaniemen ja Puidenpuuttuman alueet. Ajoksen saarella voimajohto sijoittuu soramontun alueelle ja teiden varsille, minkä vuoksi sen vaatima tilantarve on vähäinen. Perämeren saarten Natura-alueeseen kuuluvista kohteista Murhaniemi sijoittuu lähimmillään noin 500 metrin etäisyydelle voimajohdon itäpuolelle, minkä takia voimajohdon rakentamisesta ei myöskään pitäisi aiheutua merkittäviä vaikutuksia Murhaniemen alueen luonteenomaiselle pesimälinnustolle (pääasiassa metsäympäristön lajeja). Puidenpuuttuman läheisyydessä voimalinja sijoittuu alueelle jo aikaisemmin rakennettuihin voimajohtopylväisiin (tuplajohdot), minkä takia alueelle ei tarvitse avata uutta voimajohtokäytävää. Tästä syystä sähkönsiirron toteuttaminen ei merkittävällä tavalla muuta ympäristöolosuhteita Puidenpuuttuman alueen ympäristössä. Toisen johtolinjan lisääminen nykyiseen voimajohtolinjaan lisää todennäköisesti hieman voimajohdon linnuille aiheuttamaa törmäysriskiä, mutta vaikutuksen merkitys alueen linnuston kannalta jäänee kuitenkin vähäiseksi. 138 Sähkönsiirtovaihtoehdossa VE 3 merikaapelilinjaus Ajoksen ja Tornion Selleen sähköaseman välillä sijoittuu Perämeren saarten Natura-alueeseen sisällytetyistä kohteista Hylkykarin ja Kalkkikrunnin läheisyyteen. Syvemmillä alueilla merikaapelit voidaan laskea vapaasti merenpohjaan, kun taas matalammilla alueilla niille täytyy kaivaa kaapeliojat. Merenpohjan karuudesta johtuen samentumahaitta tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan lyhytaikainen eikä sillä ole merkittävää vaikutusta Hylkykarin tai Kalkkikrunnin alueiden luontotyyppeihin, kunhan merikaapelia ei sijoiteta Perämeren saarten Natura-alueeseen sisällytettyjen kohteiden välittömään läheisyyteen. Myös merikaapelin rakentamisen ja käytön aikaiset linnustovaikutukset voidaan arvioida vähäiseksi, koska lintujen pesimäalueille ei rakenneta eikä niille rantauduta merikaapelin toteuttamisvaiheen aikana. Lintujen kannalta mahdollisten vesirakentamistöiden pesimälinnustolle aiheutuvia vaikutuksia voidaan osaltaan vähentää välttämällä rakentamistöitä Natura-alueeseen kuuluvien kohteiden läheisyydessä lintujen lisääntymiskauden (touko-heinäkuun) aikana. 4.9.8 Yhteenveto hankkeen vaikutuksista Perämeren saarten Natura-alueen luontoarvoihin Perämeren saarten Natura-alueelle luonteenomaisen saaristolinnuston kannalta Ajoksen ympäristöön sijoittuvien kohteiden merkitys on nykyisin melko pieni johtuen erityisesti Kuukan ja Murhaniemen metsäisestä yleisluonteesta. Tästä syystä tuulivoimaloiden mahdolliset vaikutukset kohdistuvat Murhaniemellä ja Kuukalla lähinnä metsäympäristölle ominaisiin lajeihin, joiden osalta tuulivoimaloiden aiheuttamat häiriövaikutukset ja törmäysriskit ovat todennäköisesti saaristolinnustoa pienempiä. Suunnitellun hankkeen ei edellä esitetyin perusteluin arvioida merkittävällä tavalla heikentävän niitä luontoarvoja, joiden perusteella Murhaniemen, Kuukan-Lehtikrunnin tai Puidenpuuttuman alueet on sisällytetty osaksi Perämeren saarten Natura- aluetta. Näin ollen tarvetta luonnonsuojelulain 65 §:n mukaiselle Natura-arvioinnille ei myöskään synny. 4.9.9 Perämeren kansallispuisto, KPU120021, FI1300301 (SPA/SCI) 4.9.9.1 Natura-alueen yleiskuvaus sekä luonto- ja lintudirektiivin mukaiset suojeluarvot Perämeren kansallispuisto sijoittuu Kemin ja Tornion edustan merialueelle ja se käsittää kaikkiaan noin 30 matalaa moreenisaarta tai saariryhmää. Kokonaisuudessaan kansallispuiston pinta-ala on noin 15 700 hehtaaria, josta maa-alueiden osuus on kuitenkin vain noin 1,6 % (250 ha). Perämeren kansallispuistolle on tyypillistä matalien moreenisaarien sekä laajojen merenselkien luoma avara ja matalapiirteinen maisemakuva. Perämeren saaristoalueen luontoa ovat vuosisatojen aikana muokanneet erityisesti maankohoaminen sekä laidunnus, jotka ovat osaltaan antaneet saarille niille luonteenomaisen yleisilmeen. Kansallispuiston kasvi- ja eliölajiston suhteen alueen erityispiirteisiin lukeutuvat vähäsuolaisen veden eliöstö sekä maankohoamisrannoille ominainen, rantojen suuntaisesti vyöhykkeinen kasvillisuus. Kansallispuiston tehtävänä on erityisesti maankohoamisen muovaaman saaristoluonnon suojelu. Perämeren kansallispuiston alueella esiintyy nykyisin kaikkiaan 14 luontodirektiivin mukaista luontotyyppiä, joista kuusi on nk. erityisesti suojeltavia biotooppeja (Taulukko 4‑23). Näistä laajimpia ovat maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsät (9030), Itämeren boreaaliset rantaniityt (1630), kivikkoiset rannat (4030) sekä kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus (1220). Kansallispuistossa olevat luontotyypit ovat Metsähallituksen alueella tekemien inventointien perusteella säilyttäneet luontotyypeille ominaiset luonteenpiirteensä minkä perusteella niiden edustavuutta pidetään vielä pääosin hyvänä (Metsähallitus 2009). Alueen vedenalaisia luontotyyppejä ei sen sijaan ole kattavasti inventoitu, minkä vuoksi tarkkaa tietoa niiden pinta-aloista tai sijainneista ei ole saatavilla. Metsähallitus on kuitenkin käynnistänyt vedenalaiset luontotyyppikartoitukset myös Perämeren kansallispuiston alueella valtakunnalliseen VELMU-ohjelmaan (Valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) liittyen. Näiden kartoitusten myötä tieto myös vedenalaisten luontotyyppien esiintymisestä alueella tulee paranemaan. Taulukko 4‑23. Perämeren kansallispuiston alueella esiintyvät luontotyypit ja niiden inventoidut pinta-alat (Naturatietolomakkeen tiedot sekä Metsähallitus 2009). Priorisoidut luontotyypit on esitetty taulukossa tähdellä Koodi Luontodirektiivin luontotyypit Natura –lomakkeen tiedot, osuus % Inventoitu pinta-ala, ha 1630* Itämeren boreaaliset rantaniityt <1 51 9030* Maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsät <1 69 6270* Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 1 11 1150* Rannikon laguunit <1 21 2130* Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit <1 0,1 91D0* Puustoiset suo - 2 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät 2 Inventoimatta 1220 Kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus <1 33 1620 Itämeren ulkosaariston ja merivyöhykkeen saaret ja luodot <1 20 1640 Itämeren boreaaliset hiekkarannat <1 4 4030 Nummet <1 36 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot - 10 9050 Boreaaliset lehdot - 27 9070 Hakamaat - 14 139 Natura–tietolomakkeen tietojen mukaan luontodirektiivin liitteen II lajeja kansallispuiston alueella ovat upossarpio (VU), perämerenmaruna (CR) ja ruijanesikko (EN). Näistä lajeista ruijanesikon ja perämerenmarunan tyypilliset kasvualueet sijoittuvat Perämeren matalakasvustoisille rantaniityille sekä somerikkoisille hiekkarannoille, kun taas upossarpiota tavataan usein suojaisilta, hiekka-, siltti- tai savipohjaisilta merenlahdilta (Ilmonen ym. 2001). Näiden lajien lisäksi Eliölajit-tietokannan mukaan kansallispuiston alueella tavataan vaarantuneista (VU) lajeista myös pohjanoidanlukkoa ja verikämmekkää sekä silmälläpidettävistä (NT) lajeista ahonoidanlukkoa, paunikkoa ja otalehtivitaa. Alueellisesti uhanalaisia lajeja (RT) ovat alueella esiintyvistä kasvilajeista tervaleppä, tyrni, merinätkelmä ja käärmeenkieli. Linnustoltaan Perämeren kansallispuisto muodostaa merkittävän pesimäalueen erityisesti Perämeren saaristoalueelle ominaiselle linnustolle, jonka tyyppilajeihin lukeutuvat mm. useat lokki-, vesilintu- ja kahlaajalajit. Rauhalan (2007) mukaan kansallispuiston alueella esiintyvät lintudirektiivin liitteen I lajeista sääksi, teeri, suokukko, rantakurvi, vesipääsky, pikkulokki, räyskä, kalatiira, lapintiira ja pikkulepinkäinen. Näistä lajeista kaikki eivät kuitenkaan pesi vuosittain kansallispuiston alueella. Esimerkiksi räyskä lukeutuu alueella nykyisin lähinnä kierteleviin lajeihin, jota tavataan kansallispuistoalueella varsin säännöllisesti erityisesti loppukesällä. Räyskän pesintää alueella ei kuitenkaan ole pystytty varmistamaan vuoden 1971 jälkeen. Vastaavasti äärimmäisen uhanalainen (CR) rantakurvi pesi Maa-Sarvella vuosina 1972–1974. Tämän jälkeen pesimähavaintoja lajista ei kuitenkaan ole kansallispuistoalueella tehty. Linnuston kannalta voimakkaimmin Perämeren kansallispuiston olosuhteita ovat kuluneina vuosikymmeninä muuttaneet alueen saarien pensoittuminen ja rantojen rehevöityminen, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet ranta-alueilla pesivien lintujen määriin. Ranta-alueiden umpeenkasvun seurauksena lintuyhdyskunnat ovat kadonneet mm. Korkialetosta, Välikrunnista sekä Huiturin Pitkäletosta, kun taas uusia yhdyskuntia on syntynyt maannousemisen ja sukkessiokehityksen seurauksena mm. Sarvenkrunnille ja Pensaskarinkrunnille. Matkailu on Perämeren kansallispuistoalueella nykyisin pääasiassa melko hallittua, minkä takia se ei aiheuta juurikaan häiriöitä alueen linnustolle (Rauhala 2007). 140 4.9.1 Tuulivoimapuiston vaikutukset Perämeren kansallispuistoon Perämeren kansallispuisto on sisällytetty Naturasuojelualueverkostoon ainoastaan luontodirektiivin mukaisten luontotyyppiensä ja uhanalaisten kasvilajiensa perusteella, minkä takia vaikutusten arvioinnissa keskitytään ainoastaan niihin kohdistuvien vaikutusten arviointiin. Perämeren kansallispuiston luontodirektiivin mukaiset luontotyypit ja kasvilajit kuuluvat pääosin terrestrisiin (kuivan maan) luontotyyppeihin, joiden esiintyminen rajoittuu alueen saarille ja luodoille. Perämeren kansallispuistoon sisällytetyistä maa-alueista lähimmäs hankealuetta sijoittuvat Pohjantähden, Keilakrunnin, Pitkäleton ja Kemin Kiikkaran kohteet, jotka jäävät kuitenkin laajimmassakin hankevaihtoehdossa (vaihtoehto VE 4) vähintään 3 kilometrin päähän lähimmistä tuulivoimaloista. Kansallispuistoalueen saarille ei hankkeen yhteydessä rakenneta eikä niille rantauduta tuulivoimaloiden rakentamis- tai huoltotöiden yhteydessä. Tästä syystä hankkeella ei ole suoraa vaikutusta luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien tai uhanalaisten kasvien esiintymiseen alueella. 4.9.11 Sähkönsiirron vaikutukset Perämeren kansallispuistoon Hankkeen edellyttämä sähkönsiirto toteutetaan merialueilla merikaapeleiden avulla sekä maa-alueilla 110 kV ilmajohtoja käyttäen. Eri sähkönsiirtovaihtoehdoista lähimmäs Perämeren kansallispuistoa sijoittuu alueen pohjoispuolelta Tornion Selleen sähköasemalle kulkeva merikaapelilinjaus (sähkönsiirtovaihtoehto VE 3). Merikaapelia ei tässäkään vaihtoehdossa sijoiteta kansallispuistoalueelle, minkä takia se ei suoraan vaikuta kansallispuiston luontoarvoihin. Merikaapelin upottaminen voi rakennusvaiheessaan aiheuttaa veden samentumista vastaavalla tavalla kuin tuulivoimaloiden perustusten rakentaminen. Samentuman vaikutukset voidaan kuitenkin arvioida pääosin vähäisiksi, koska linjaus ei sijoitu Natura-alueeseen sijoitettujen saarien (lähinnä Kemin Kiikkara) välittömään läheisyyteen. 4.9.12 Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista Perämeren kansallispuistoon Edellä esitettyyn perustuen voidaan todeta, että millään hankkeen vaihtoehdolla ei ole vaikutusta niihin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajihin, joiden perusteella Perämeren kansallispuisto on sisällytetty osaksi Natura-suojelualueverkostoa. Tämän vuoksi hankkeessa ei myöskään ole tarpeen tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista Naturaarviointia. 4.9.13 Muut suojelualueet 4.9.13.1 Ajoksen letto Ajoksen pääsaarella Tuomilahdentien pohjoispuolella sijaitsee pienialainen Ajoksen letto (YSA122838), joka on rauhoitettu luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi. Alue on sisällytetty myös osaksi soidensuojeluohjelmaa puolet pienemmällä aluerajauksella (SSO120496). Alueen luontoarvot kohdistuvat erityisesti sen luontotyyppeihin ja uhanalaiseen kasvilajistoon (SCI). Ajoksen leton alueella on tehty havainnot seuraavista uhanalaisista kasvilajeista: • Vaarantunut (VU) pohjannoidanlukko vuosina 1976 ja 1984. Havainto on kerrottu kilometrin tarkkuudella, minkä vuoksi se on epätarkka. • Vaarantunut (VU) sääskenvalkku, josta on tehty ensimmäinen havainto vuonna 1992; tienvarresta löydettiin kaksi kukkivaa yksilöä. Tämän jälkeen lajia on etsitty samalta kasvupaikalta vuosina 1993, 1994, 1995 ja 1996, mutta sitä ei ole enää löydetty. • Soidensuojeluohjelma-alueen sisällä on tehty havainto sääskenvalkusta vuonna 1992, jolloin sitä löydettiin 3 kukkivaa yksilöä. Vuonna 1993 samalta paikalta löytyi kaksi kukkivaa yksilöä, mutta tämän jälkeen lajista ei ko. kasvupaikalla ole tehty havaintoja. • Soidensuojeluohjelma-alueella sijaitsevan sääskenvalkkukasvuston vierestä on vuonna 1991 löydetty vaarantuneen (VU) veripunakämmekän esiintymä. Lajia tavattiin tuolloin noin 30 kukkivaa yksilöä 20 m3:n alalla. Vuonna 1995 kukkivia yksilöitä havaittiin 8 kpl ja vuonna 2006 3 kpl. • Luonnonsuojelualueen ulkopuolella Tuomilahdentien ja rautatien välisellä alueella on lisäksi vuonna 1988 tehty havainnot silmälläpidet- tävästä (NT) suomentähtimöstä ja samana vuonna sääskenvalkusta, joka on kukkinut kasvupaikalla 3 yksilön voimin. Tämän jälkeen sääskenvalkusta ei ole tehty havaintoa. Suomentähtimö ei ole uhanalainen Lapin kolmion alueella. Tuulivoimapuiston rakentamistoimet eivät kuitenkaan ulotu Ajoksen leton läheisyyteen, minkä takia hankkeella ei ole vaikutusta sen nykytilaan. Ajoksen saaren läpi kulkevan voimajohtoreitin vaihtoehto VE3 sijoittuu Ajoksen leton kohdalla tien toiselle puolelle, eikä sen rakentamisella tästä johtuen ole vaikutusta Ajoksen leton luontoarvoihin. 4.10 Lepakot 4.10.1 Yleistä tuulivoiman vaikutuksista lepakoihin Suomessa on vuoteen 2008 mennessä tavattu kaikkiaan 13 eri lepakkolajia, joista kuitenkin ainoastaan kuuden tiedetään varmasti lisääntyvän maassamme (Taulukko 4‑24). Lepakoiden levinneisyys painottuu Suomessa voimakkaasti maan etelä- ja lounaisosiin niiden vähetessä kuitenkin nopeasti pohjoista kohti mentäessä. Valtaosan Suomessa säännöllisesti tavattavista lepakkolajeista talvehtii maassamme viettäen talvensa horroksessa. Lepakoiden talvehtimispaikoista Suomessa tiedetään varsin vähän, mutta yleisesti niiden tiedetään suosivan suojaisia ja kosteita paikkoja, joissa lämpötila pysyy koko talven ajan yli 0 °C. Lepakot lisääntyvät yhdyskunnissa, joita kantavat naaraat muodostavat kesällä mm. luoliin, kalliohalkeamiin, isojen puiden koloihin sekä asumattomiin rakennuksiin. Lepakot lisääntyvät varsin hitaasti, mutta voivat toisaalta elää hyvin pitkäikäisiksi, mikä tekee niistä osaltaan alttiita esimerkiksi tuulivoimaloiden aiheuttamalla aikuiskuolleisuuden lisääntymiselle. Yleisesti suurimpina uhkina suomalaisille lepakkopopulaatioille pidetään maa- ja metsätaloustoimien aiheuttamia elinympäristömuutoksia, jotka ovat merkittävästi vähentäneet lepakoille soveltuvien lisääntymis- ja ruokailupaikkojen sekä päiväpiilojen määriä luonnossa. Kaikki Suomen lepakkolajit on rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 § nojalla. Lisäksi ne kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisiin lajeihin, joiden lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 § nojalla kielletty. 141 Taulukko 4‑24. Suomessa tavatut lepakkolajit ja niiden esiintyminen EUROBATS-raportin (Kyheröinen ym. 2006) mukaan. Taulukon tietoja on täydennetty Salovaaran (2007) ja Lappalaisen (2008) mukaan. Tähdellä merkityt lajit eivät olemassa olevien tietojen mukaan talvehdi Suomessa. Laji Lajin esiintyminen Suomessa Vesisiippa (Myotis daubentonii) Etelä- ja Keski-Suomessa 63–64°N asti Lampisiippa (M. dasycneme) Paikoin Etelä-Suomessa (1 talvehtimishavainto vuodelta 2002, havainto kahdesta yksilöstä kesällä 2006) Isoviiksisiippa (M. brandtii) Etelä- ja Keski-Suomessa 64–65°N asti Viiksisiippa (M. mystacinus) Etelä- ja Keski-Suomessa 64–65°N asti Ripsisiippa (M. nattereri) Harvinaisena Etelä-Suomessa *Isolepakko (Nyctalus noctula) Laikuittaisesti Etelä-Suomessa Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) Koko maassa *Etelänlepakko (E. serotinus) Harvinaisena Etelä-Suomessa, yksi havainto Hangosta v. 2008 *Kimolepakko (Vespertilio murinus) Laikuittaisesti Etelä-Suomessa *Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) Laikuittaisesti Etelä-Suomessa (ensimmäinen havainto vuodelta 2001) *Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) Paikoin Etelä-Suomessa (ensimmäinen havainto vuodelta 2007) *Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) Paikoin Etelä-Suomessa Korvayökkö (Plecotus auritus) Etelä- ja Keski-Suomessa 63°N asti Tuulivoimapuistot voivat vaikuttaa lepakoihin ensisijaisesti aikuisten lisääntyneen törmäyskuolleisuuden kautta elinympäristömuutosten ja häirinnän jäädessä nykytietojen mukaan vähäisiksi. Fyysisten yhteentörmäysten ohella tuulivoimaloiden aiheuttamaa lepakkokuolleisuutta voi linnuista poiketen kuitenkin lisätä myös lepakoiden suurempi alttius pyörivien lapojen aiheuttamille ilmanpaineen muutoksille, erityisesti nopealle ilmanpaineen laskulle, jotka voivat joissain tilanteissa aiheuttaa suoraan lepakon kuoleman niiden keuhkoihin muodostuvista ilmakuplista aiheutuvien verisuonivaurioiden sekä sisäisen verenvuodon kautta (nk. barotrauma). Suorien fyysisten törmäysten ja ilmanpaine-erojen aiheuttaman lepakkokuolleisuuden keskinäisestä merkityksestä kuolinsyyn aiheuttajana ei vielä tunneta tarkasti, mutta esimerkiksi Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa tuulivoimaloihin kuolleista lepakoista kaikkiaan 90 % havaittiin kärsivän sisäisestä verenvuodosta, kun fyysisestä törmäyksestä aiheutuvia vammoja, jotka voisivat selittää sen kuoleman, löydettiin vain noin puolella tutkituista yksilöistä (Baerwald ym. 2008). 142 Lepakot altistuvat törmäysvaikutuksille tuulivoimaloiden kanssa pääasiassa ravinnonhankintansa aikana sekä muutto- ja siirtymälentojen aikana. Tuulivoimaloiden aiheuttama törmäyskuolleisuus vaihtelee niillä kuitenkin lintujen tapaan huomattavasti tuulivoimaloiden sijainnin ja niiden teknisten ominaisuuksien mukaan, mikä korostaa osaltaan hankekohtaisen suunnittelun tärkeyttä myös tuulivoimapuiston lepakoille aiheuttamien haittavaikutusten minimoimiseksi. Suurinta tuulivoimaloiden aiheuttama lepakkokuolleisuus on tutkimusten mukaan yleisesti myöhään kesällä ja alkusyksystä, joka vuodenajallisesti ajoittuu lepakoiden syysmuuton sekä lisääntymis- ja talvehtimisalueiden välisien siirtymien ajankohtaan (Kerns & Kerlinger 2004, Johnson 2005, Kunz ym. 2007). Lisäksi useissa sekä Yhdysvalloissa (mm. Johnson ym. 2003) että Euroopassa (Brinkmann 2006) tehdyissä tutkimuksissa merkittävän osan lapoihin törmänneistä lepakoista on havaittu kuuluvan erityisesti muuttaviin lajeihin, mikä tukee osaltaan käsitystä tuulivoimaloiden synnyttämästä törmäysriskistä erityisesti muuttolennossa oleville lepakoille. Syiksi muuttavien lepakoiden törmäysherkkyydelle on esitetty mm. kaikuluotauksen vähäisempää käyttöä muuttomatkan aikana verrattuna tavalliseen saalistuslentoon sekä tuulivoimarakenteiden houkuttelevuutta mahdollisina lepopaikkoina (Kunz ym. 2007). Lisäksi muuttomatkalla olevien lepakot pysähtyvät usein myös saalistamaan matkansa aikana, mikä voi osaltaan merkittävästi lisätä lepakoiden paikallisia yksilömääriä sekä nostaa tätä kautta tuulivoimapuiston mahdollisia törmäysvaikutuksia alueen lisääntyneen lepakkoaktiivisuuden vuoksi. Tuulivoimaloiden vaikutuksia lepakoihin on tähän mennessä tutkittu pääasiassa maa-alueille sijoitettujen tuulivoimapuistojen yhteydessä, minkä takia käsitys offshore-tuulivoimaloiden mahdollisista vaikutuksista niihin on vielä osin puutteellinen. Ruotsissa Kalmarin tuulivoimapuistossa tehdyssä tutkimuksessa (Ahlén ym. 2007) sekä paikallisten että muuttavien lepakoiden havaittiin kuitenkin yleisesti saalistavan tuulivoimapuiston alueella tai jopa tuulivoimaloiden lapojen ympärillä, mihin voivat olla syynä voimaloissa käytettyjen valojen puoleensa vetämät hyönteiset, mm. yöperhoset, joita lepakot yleisesti käyttävät ravinnokseen. 4.10.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Tuulivoimapuiston lepakoille aiheuttamia vaikutuksia on tarkasteltu kirjallisuuslähteiden avulla. Suomessa ei toistaiseksi ole tehty tutkimusta merituulivoimapuistojen vaikutuksista lepakoihin, joten törmäysriskin osalta on hyödynnetty ulkomaisia lähteitä. Merialueille suunniteltujen tuulivoimaloiden lepakoille aiheuttamasta törmäysriskistä on kansainvälisestikin vain vähän saatavilla olevaa tutkimustietoa. 4.10.3 Nykytilanne Hankealueella ei ole tehty erillistä lepakkoselvitystä, eikä lepakoiden esiintymisestä alueella ole tietoa. Ajoksen edustan merialueelle sijoittuvista tuulivoimalaitoksista osa sijaitsee aivan rannikon tuntumassa. Lepakoita voidaan tavata hankealueella ruokailemassa sekä muuttomatkojen yhteydessä. Suomessa lepakoiden levinneisyys painottuu voimakkaasti maan etelä- ja lounaisosiin, kun taas Kemin alueella niiden lukumäärät ovat jo selkeästi pienempiä. Lajeista Kemin korkeudella esiintyvät lajeista lähinnä pohjanlepakko sekä mahdollisesti myös viiksisiippa ja isoviiksisiippa (jälkimmäisten levinneisyysraja 64–65 °N). Kemin alueella tavattavat lepakkolajit kuuluvat pääasiassa Suomessa talvehtiviin lajeihin, joiden osalta säännöllinen pitkän matkan muutto on harvinaisempaa. 4.10.4 Tuulivoimapuiston vaikutukset lepakoihin Tuulivoimapuiston toiminnan aikana tuulivoimaloiden pyörivät lavat muodostavat lepakoille törmäysriskin. Törmäysriskin suuruuteen vaikuttaa suuresti voimalan sijoituspaikka (sijainti tärkeällä ruokailualueella tai muuttoreitillä). Lepakot voivat altistua merituulivoimaloiden haittavaikutuksille ravinnonhankinnan sekä muutto- ja siirtymälentojen aikana. Kemin korkeudella esiintyvät lepakkolajit kuuluvat lyhyen ja keskimatkan muuttajiin. Lyhyen ja keskimatkan muuttajilla on mahdollisesti myös syksyistä vaellusliikehdintää, mutta sen mittakaavasta ei ole tietoa. Nykytietämyksen valossa pidempiä matkoja muuttavien lepakkolajien muuton pääsuuntien arvellaan olevan Suomenlahden yli etelään tai itä–länsi -suuntaisesti Ahvenanmaan kautta Ruotsiin (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys). Edellä esitetyn perusteella ei vaikuta todennäköiseltä että Ajoksen merituulivoimala-alueen poikki kulkisi merkittäviä lepakoiden muuttoreittejä, mutta tästä ei ole tutkimuksin varmistettua tietoa. Kemin alueella esiintyvistä lepakkolajeista vain pohjanlepakko kuuluu myös merialueella potentiaalisesti saalistaviin lajeihin. Ruotsissa merituulivoimapuistojen alueella tehdyssä selvityksessä (Ahlén ym. 2007) pohjanlepakoita tavattiin saalistamassa myös merialueilla, mutta viiksisiipoista tehtiin havaintoja vain maa-alueilla. Viiksi- ja isoviiksisiipat saalistavat pääosin metsäisissä ympäristöissä. Sekä saalistaessaan että muuttaessaan lepakoiden on havaittu merialueella suosivan alhaisia tuulennopeuksia (tuulen nopeus alle 5 m/s). Tuulivoimalat käynnistyvät 3-3,5 m/s tuulella. Huomattava osa lepakoiden saalistuksesta merialueella tapahtuu niin matalilla tuulennopeuksilla, etteivät tuulivoimaloiden lavat eivät pyöri eikä tällöin aiheudu törmäysriskiä. Veden päällä myös lepakoiden lentokorkeuden on havaittu usein olevan alhaisempi kuin maa-alueilla. Veden päällä suurin osan lepakoiden lentotoiminnasta sijoittuu maksimissaan 40 metrin korkeudelle veden pinnasta. Kemin edustalle merialueelle suunniteltujen tuulivoimaloiden 143 lavat jäävät noin 50–60 metrin etäisyydelle merenpinnasta. Matalalla lentäminen pienentää törmäysriskiä, mutta lepakoiden lentoradoissa ja -korkeuksissa tapahtuvan huomattavan vaihtelun vuoksi ne voivat kuitenkin altistua törmäyksille myös mikäli ne saalistavat merituulivoimapuiston alueella. 4.10.5 Sähkönsiirron vaikutukset lepakoihin Voimajohtoreittien alueella metsät ovat voimakkaasti muokattuja, joten reitillä ei arvioida sijaitsevan sellaisia kohteita, joilla lepakoiden esiintyminen yksittäisiä yksilöitä lukuun ottamatta olisi todennäköistä. Sähkönsiirrosta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä lepakoihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. 4.11 Maisema ja kulttuuriympäristö 4.11.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Maisema voi olla luonnonmaisema tai ihmisen aikaansaama kulttuuriympäristö. Maisemaa on tarkasteltava kokonaisuutena, joka muodostuu ekologisista perustekijöistä (mm. maa- ja kallioperä, vesisuhteet, ilmasto ja kasvillisuus) sekä niiden vuorovaikutussuhteista. Maisemarakenne on luonnonlakien mukaan toimiva ja jatkuvasti muuttuva ympäristökokonaisuus. Maiseman havainnoinnissa korostuvat kauniiksi koetut maisemat. Merkittävimmät muutokset maisemassa kohdistuvat maisemakuvaan, eli havaittavissa oleviin maisematiloihin ja näkymiin. Kulttuuriympäristössä arvokkaita kokonaisuuksia voivat olla maisema-alueet, perinnemaisemat, rakennetut kulttuuriympäristöt ja kiinteät muinaisjäännökset maassa ja vedessä. Muutokset kulttuuriympäristössä ovat havaittavissa sen rakenteessa tai näkyvässä ajallisessa kerroksellisuudessa. Arvioitaessa vaikutuksia, olennaista on, kuinka paljon maisemarakenne, maisemakuva, kulttuuriympäristö tai erilliset maiseman perustekijät voivat muuttua menettämättä ominaispiirteitään. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten arviointi on laadittu asiantuntija-arviointina. Vaikutusten arvioinnissa on keskitytty maisemakuvallisen muutoksen tarkasteluun: minne tuulivoimalat näkyvät, kuinka voimakas muutos maisemassa tapahtuu ja millä paikoilla maiseman muutos on merkittävä. Arvioinnissa on kiinnitetty huomiota tuulivoimaloiden, sähkönsiirtoreitin ja huoltoteiden vaikutuk- 144 siin. Vaikutusten arvioinnissa on kiinnitetty huomiota kulttuuriympäristön, asukkaiden, virkistyskäytön ja vapaa-ajan maisemakuvan muutokseen. Vaikutusten arviointi maisemarakenteeseen on laadittu karttatarkastelun avulla. Vaikutuksia maisemakuvaan on havainnollistettu peitteisyys- ja paikkatietoanalyysien avulla. Tuulivoimaloiden aiheuttamat muutokset voivat näkyä sekä lähi- että kaukomaisemassa. Maisemavyöhykekartta on ulotettu noin 30 km etäisyydelle hankealueesta eli etäisyydelle, jonne tuulivoimalat voivat teoriassa vielä näkyä. Maisema-analyysi on ulotettu noin 5 km etäisyydelle hankealueesta eli etäisyydelle, jossa tuulivoimalat voivat laajassa avoimessa maisematilassa hallita maisemaa. Vaikutuksen voimakkuutta kuvaavassa kartassa on esitetty alueet, joille tuulivoimalat voivat näkyä. Paikallisesti näkyvyyteen vaikuttavat mm. puuston, rakennuskannan ja maaston peittovaikutus. Peittovaikutus voi muuttua vuodenaikojen mukaan esim. lehtipuiden peittovaikutus on kesällä voimakkaampi. Kuvasovitteiden avulla on havainnollistettu muutosta merkityksellisissä näkymäpaikoissa. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvioinnin lähtökohtana on käytetty hankealuetta koskevia karttoja, ilmakuvia, paikkatietoaineistoja ja Museoviraston ylläpitämää muinaisjäännösrekisteriä. Lisäksi on hyödynnetty hankealuetta koskevaa julkaistua aineistoa, joita ovat Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt 2009, Rakennettu kulttuuriympäristö 1993, Maisemaaluetyöryhmän mietinnöt 1992 ja alueella laadittua kaava-aineistoa. Arviointia on tarkennettu maastokäynnillä. Arvioinnissa on käytetty lisäksi vaikutustyyppiä koskevia julkaisuja Tuulivoimalat ja maisema 2006 ja Mastot maisemassa 2003. Tuulivoimaloiden ja voimajohtojen vaikutusmekanismit Tuulivoimalat ja sähkönsiirto aiheuttavat erilaisia vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriympäristöön. Tuulivoimaloiden merkittävin vaikutus on uuden elementin ilmaantuminen maisemaan ja tuulivoimalan näkyminen. Alle viiden kilometrin etäisyydellä tuulivoimala voi hallita maisemaa. Vaikutus lievenee etäisyyden kasvaessa. Voimajohdot ja -pylväät sekä johtoaukeat näkyvät maisemassa. Sähkölinjojen rakentaminen saattaa muuttaa metsänreunoja ja avata näkymälinjoja. Kuva 4‑40. Näkymä Rytikarilta nykyiselle merituulivoimapuiston alueelle. 4.11.2 Nykytila 4.11.2.1 Yleistä Tornion-Kemin alueen maisemakuvasta Kemin edusta on osa Perämeren matalaa rannikkovyöhykettä, jolle on ominaista rantaviivan rikkonaisuus ja suurten jokien suistoalueet. Tutkimusalueiden luoteispuolella virtaa Torniojoki, pohjoispuolella Kemijoki ja itäpuolella edellisiä huomattavasti pienempi Simojoki. Tuulivoimahankkeen tutkimusalueet sijoittuvat maisemallisessa maakuntajaossa Peräpohjola - Lapin maisemamaakuntaan ja siinä tarkemmin Keminmaan seutuun. Seutu on korkeussuhteiltaan muuta maisemamaakuntaa loivempaa, vaihtelevan kumpuilevaa maastoa. Kulttuurimaiseman kehittymiselle ovat tärkeimpiä olleet leveinä virtaavat Kemi- ja Torniojoki sekä niiden hedelmälliset jokilaaksot. Perämeren rannikon luonteenomaisiin piirteisiin kuuluu erityisesti maankohoaminen, jonka keskimääräinen nopeus on alueella noin 8 -9 mm vuodessa. Ilmiön seurauksena saarten ja rantojen kasvillisuus muodostaa selkeitä vyöhykkeitä. Vesialueella on kor- kokuvaltaan matalapiirteisiä saaria, karikkoja ja matalikkoja. Tarkasteltavan alueen maisematila rakentuu rannikkoseudulle ominaisista maisemaelementeistä: avoimesta vesipinnasta, rannikkoreunasta ja saarista. Merituulivoimapuiston hankealue sijoittuu Ajoksen saaren eteläosaan sekä Ajoksen ja Puntarniemen edustalle. Karsikon niemi ja sen edustan saaret ja saariryhmät ulottuvat idässä lähelle hankealuetta. Valtaosa hankealueesta on merta, jossa on korkokuvaltaan matalapiirteisiä saaria, karikkoja ja matalikkoja. Nykyiset merituulivoimalat sijoittuvat Pienen Etukarin, Inakarin, Välikallion, Kallion ja Kursunkallion saarten ja luotojen ympärille. Hanke laajentaa nykyisten tuulivoimaloiden alueen Keminkraaselin ja Toukkakrunnin ympärille. Suurimmat saaret ja saariryhmät sijoittuvat hankealueen länsipuolelle. Valtaosa tuulivoimapuiston hankealueesta sijoittuu maisemassa mantereen edustan saaristovyöhykkeelle. Paikallisena maamerkkinä toimivan Keminkraaselin majakan eteläpuolelle ulottuva hankealue sijoittuu avomerivyöhykkeelle. 145 Ajos sekä läheinen Veitsiluodon alue ovat jo vuosikymmeniä olleet voimakkaan teollisuustoiminnan keskus, minkä seurauksena näiden alueiden maisemakuvaa hallitsevat erityisesti teollinen infrastruktuuri ja sen eri toiminnot. Satamaympäristö rakentuu mittakaavaltaan suurista elementeistä. Ominaista maisemalle on erityyppisten korkeiden rakenteiden yhtäaikainen näkyminen. Selkeinä maamerkkeinä sataman maisemassa erottuvat tuulivoimalat sekä sataman säiliöt, hallimaiset rakennukset, nosturit ja valopylväät. Ajoksen sataman rannalla on 3 tuulivoimalaa ja sataman edustan vesialueen matalikoilla 10 tuulivoimalaa, jotka korkeina rakennelmina näkyvät kauas halliten maisemakuvaa. Näiden lisäksi merialueella on yksi tuulivoimalan koeperustus, joka sijoittuu muita kauemmas rannasta. Ajoksen satama näkyy meriväylältä ja läheisiltä saarilta; tuulivoimalat näkyvät sataman rakenteita kauemmas. Mantereelle tuulivoimalat saattavat näkyä paikoitellen Ajoksen rannan, Lallinperän ja Ruumiskarinnokan lisäksi. Meren suunnasta satamaan saavuttaessa olevat tuulivoimalat näkyvät voimakkaasti maisemassa muodostaen porttiaiheena toimivan vyöhykkeen sataman edustalle. Nykyiset tuulivoimalat ovat hallitsevia maisemassa Keminkraaselin majakkasaaren, Ajoskrunnin, Lallinperän ja Ruumiskarinnokkaan ulottuvalla sektorilla. Mantereelta tarkasteltuna Keminkraaselin majakkasaaren ja Toukkakrunnin eteläpuolelta alkaen olevat tuulivoimalat sulautuvat osaksi maisemakuvaa. Alueen vakituinen asutus on sijoittunut perinteisesti pääasiassa nauhamaisesti jokien varsille sekä rannan läheisyyteen, jonne myös alueen suurimmat kaupungit Kemi ja Tornio ovat syntyneet. Asutus on levinnyt myös pääteiden varsille. Kemin kaupungin keskustaajama sijaitsee meren rannan läheisyydessä noin 7 km lähimmästä hankealueesta. Lähin vakituinen asutus sijaitsee Ajoksessa noin 300 m ja Lallinperässä yli 3 km etäisyydellä merituulivoimapuiston hankealueista. Loma-asutuksen määrä on Perämeren rannikolla ja saaristoalueilla varsin suuri, mikä on osaltaan vaikuttanut alueen yleiseen maisemakuvaan. Hankealuetta lähin loma-asutus on Ajoksen Murhaniemellä sekä Inakarin ja Kallion saarilla. Näistä avautuu näkymät nykyiselle tuulivoimala-alueelle Murhaniemen eteläisimmässä niemenkärjessä sijaitsevaa loma-asuntoa lukuun ottamatta. Hankealueen koillispuoleinen Pihlajakarin ranta, Karsikon niemen ranta sekä Ajoskrunnin ja Laitakarin saari ovat tiiviin loma- 146 asutuksen keskittymiä. Hankealueen suuntaan avautuu näkymiä myös Kuukan, Inakarin ja Kallion vapaaajanasunnoilta. 4.11.2.2 Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet ja kohteet hankealueen läheisyydessä Merituulivoimapuiston hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita eikä perinnemaisemia. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue on Simojoen suun kulttuurimaisemat noin 7 km etäisyydellä hankealueesta. Simojoen suu on edustava Perämeren rannikon perinteinen kulttuurimaisema. Kylien vauraudesta kertovat komeat, hyvin säilyneet talonpoikaistalot. Simojoen suun kulttuurimaisema-alueen uloimmilta saarilta, Koivuluoto, Vantuki, Montaja ja Tiuranen, avautuu esteettömiä näkymiä hankealueen länsiosaan vaihtoehdoissa VE 3 ja VE 4. Merkittäviä Lapin perinnemaisemia on hankealueen ympäristöstä löydettävissä pääasiassa saarilla, joissa eläinten laidunnus on yhdessä maankohoamisen kanssa synnyttänyt alueelle leimaa antavia merenrantaniittyjä. Kemijoki-suistossa sijaitseva Niittykarin keto on noin 8 km ja Hietalietteen niityt noin 10 km etäisyydellä merituulivoimapuiston hankealueista. Laidunalueiden ohella Perämeren kansallispuistossa on lisäksi useita vanhoja kalastajakyliä ja -tukikohtia, mm. Selkä-Sarvella ja Iso-Huiturilla, jotka luokitellaan Lapin perinnemaisemien joukkoon. Isohuiturin kalastustukikohta on noin 7 km etäisyydellä ja Selkäsarven kalastajakylä noin 12 km etäisyydellä merituulivoimapuiston hankealueista. Nämä kalastustukikohdat sijaitsevat saarten itäosissa ja niiltä avautuu näkymiä hankealueiden suuntaan. Vaihtoehdot VE 2 ja VE 4 ulottuvat noin 0,5 km etäisyydelle Perämeren kansallispuiston aluerajasta ja noin 3,5 km etäisyydellä lähimmästä kansallispuiston saaresta, Pohjantähdestä. Voimakkaimmassa virkistyskäytössä olevat Perämeren kansallispuiston saaret ovat: Vähä-Huituri, Inakari, Pensaskari, Iso-Huituri, Maasarvi ja Selkäsarvi. Näistä lähin, Iso-Huituri, sijaitsee noin 7 km etäisyydellä hankealueesta. Ruotsin puolella sijaitseva Haaparannan saaristo on arvioitu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi ja on osa kulttuuriympäristön suojeluohjelmaa. Saaristo sijaitsee yli 10 km etäisyydellä merituulivoimapuiston TORNIO Rannik HAAPARANTA kovyö hyke KEMINMAA KEMI Saaris tovyöh yke SIMO Avom erivyö hyke 5 km P 10 km 15 km 20 km 25 km 0 5 10 20 km 30 km Avoin alava viljelyvyöhyke Solmukohta Näkymiltään sulkeutuneempi metsävyöhyke Merkittävä näkymäsektori Taajama / kylä / loma-asutus / rakennettu alue Kirkko Tuulivoimalat vaihtoehdossa VE 4 Kuva 4‑41. Maisemavyöhykekartta. Hankealue sijoittuu Kemin Ajoksen saaren nykyisen sataman ja tuulivoimaloiden edustan merialueelle. 147 hankealueelta ja sen ja hankealueen väliin sijoittuu Perämeren kansallispuisto. Ruotsin aluevesiltä katsottuna Ajoksen lähimmätkin tuulivoimalat sulautuvat osaksi maisemakuvaa. Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointi on tehty vuonna 2009 (RKY 2009). Uusi inventointi tulee korvaamaan vuonna 1993 tehdyn julkaisun valtakunnallisesti merkittävistä kulttuuriympäristöistä (RKY 1993). Rakennetun kulttuuriympäristön 2009 inventoinnin mukaiset kohteet eivät ole tällä hetkellä virallisia, koska asiasta on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitus ei koske tässä esitettyjä valtakunnallisesti arvokkaita rakennetun kulttuuriympäristön kohteita. Merituulivoimapuiston hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaiksi luokiteltuja rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Hankealueen lähin valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö on Karsikon entinen kalastajakylä (RKY 1993) noin 4 km etäisyydellä. Karsikon entiseltä kalastajakylältä avautuvat päänäkymät suuntautuvat hankealueelta poispäin. Kemin kirkko ympäristöineen ja kortteli 107, Sauvosaari sijaitsevat noin 5 km etäisyydellä Ajoksen satamasta. Päänäkymät rakennetulta kulttuuriympäristöltä avautuvat lounaaseen nykyisten tuulivoimaloiden jäädessä saarten ja Ajoksen saaren taakse. Noin 6 km päässä Ajoksen satamasta sijaitsee Veitsiluoto Oy:n konttori (RKY 1993), jonne tuulivoimalat tulevat näkymään Ajoksen saaren ylitse. Valtakunnallisesti arvokkaiden rakennetunkulttuuriympäristön kohteet sijoittuvat vuonna 2009 tehdyn inventoinnin mukaan Selkä-Sarven ja Iso-Huiturin saarille. Iso-Huiturin saaren pohjoisosassa on 1300-luvulta peräisin oleva Kemin ja Tornion rajapyykki (RKY 2009). Rajamerkkinä toimiva Piispankivi on myös valtakunnallisesti merkittävien muinaisjäännösten listalla. Iso-Huituri on noin 8 km etäisyydellä Ajoksen satamasta. Selkä-Sarvella sijaitsee pitkäaikainen kalastustukikohta (RKY 2009). Saarella on Ailinpieti eli kalastajien kämppä, joka on pitkään säilynyt ainutlaatuinen 1800-luvun kalakämppäperinteen edustaja. Kivissä ja kalliossa on eriaikaisia hakkauksia, puumerkeistä ja päivämääristä kompassiruusuihin. Selkä-Sarvi sijaitsee noin 12 km etäisyydellä hankealueesta. Näillä saarilla sijaitsee myös Lapin perinnemaisemakohteita. Paikallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö on Pensaskarin kalasatama, noin 10 km etäisyydellä Ajoksen satamasta. 148 4.11.2.3 Hylyt ja muut kiinteät muinaisjäännökset Tuulivoimalapuiston tutkimusalueilla ei ole inventoituja historiallisesti merkittäviä laivanhylkyjä. Lähimpänä tutkimusalueiden lähiympäristössä tiedossa oleva hylky, vuonna 1901 uponnut höyrylaiva Hebe (1872), sijaitsee merituulivoimapuistossa Kemin syväsatamaan vievän 10 metrin syvyisen laivaväylän varressa. Noin 3 km etäisyydellä tutkimusalueiden länsipuolella on ss Thielstle (1876) ja luoteispuolella Pieni-Kiikkaran hylky (1869). Noin 8 km etäisyydellä tutkimusalueiden luoteispuolella on Utterinkrunnin hylky (1871). Valtakunnan rajan tuntumassa on Katajan hylky (2503), hylky (1873), ms G.W.Berg (1874), ss Albano (1877) ja Selkäsarven hylky (1870). Hylyn nimen perässä sulkumerkkien sisällä on esitetty Museoviraston laatiman Kemin alueen vedenalaislöydöt 12.10.2009 -raportin mukaiset kohteen tunnisteet. Kemin satama-alueella on Salem-parkin hylky. Vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä vastaavalla Museovirastolla ei ole kattavaa tietoa vedenalaisten muinaisjäännösten sijainnista. Suunnittelualueen läheisyydessä olevista muinaisjäännöksistä Ajoksen Murhaniemen jatulintarha sekä niemellä sijainnut muinaisranta ovat käytännössä tuhoutuneet niiden ympäristöön kohdistuneen maankäytön seurauksena, eikä niitä voida enää pitää erityisen merkittävinä kohteina. Sen sijaan Ajoskrunnin saarella suunnittelualueen itäosissa sijaitseva jatulintarha on säilynyt pääasiassa hyväkuntoisena. Kuva 4‑42. Ajoksen sataman edustalla sijaitsevan hylyn sijainti. 4.11.2.4 Maiseman kannalta merkittävät alueet ja näkymät Merkittävimmät näkymät Ajoksen merituulivoimapuiston hankealueelle muodostuu mereltä katsottuna. Kemin ja Tornion edusta saaristoineen on voimakkaassa virkistyskäytössä. Kesäisin merialueella veneillään ja talvisin alue on hiihto- ja luistelukäytössä. Keminkraaselin majakka toimii paikallisena maamerkkinä. Kemijokisuistosta avautuva maisema rajautuu itäreunastaan Selkäsaaren, Lehtikrunnin ja Kuukan muodostamaan saarien ketjuun Ajoksen sataman edustan rajautuessa päänäkymäsektorin ulkopuolelle. Toukkakrunnin saaren itäpuoleiset merialueet näkyvät Simojoen suun kulttuurimaisema-alueeseen kuuluvien saarten rannoilta. Ajoksen sataman seudun rannat ja saaret ovat voimakkaasti rakennettuja. Niissä on pääasiassa vapaaajanasuntoja. Rannikko- ja saaristovyöhykkeelle sijoittuvilta asunnoilta ja vapaa-ajanasunnoilta avautuvat näkymät suuntautuvat merelle ja sataman edustan saaristoon. Hankealueen koillispuoleinen Pihlajakarin ranta, Karsikon niemen ranta sekä Ajoskrunnin ja Laitakarin saari ovat tiiviin loma-asutuksen keskittymiä. Kuukan, Inakarin ja Kallion saarilla on lukumääräisesti vähemmän vapaa-ajanasuntoja. Hankealuetta lähin loma-asutus on sekä Inakarin ja Kallion saarilla. Ne sijoittuvat Ajoksen sataman välittömälle edustalle ja keskelle nykyisiä tuulivoimaloita. Näistä avautuvatkin näkymät nykyiselle tuulivoimalaalueelle. Perämeren kansallispuistosta avautuu näkymiä ympäröivälle merialueelle ja mantereen suuntaan. Perämeren kansallispuiston itäosa on lähinnä avointa merta ja saaret sijoittuvat pääosin kansallispuiston länsiosaan. Ajoksen sataman edustaa lähin saari on Pohjantähti. Päänäkymäsuunta saarilta on saariston ja avomeren suuntaan. Perämeren kansallispuiston saarelta, Selkä- Sarvelta avautuu näkymä Tornion Röyttään sekä Ajoksen hankealueelle. 4.11.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tuulivoimaloiden perustamisessa ja rakentamisessa käytettävä laitteisto ja kuljetuskalusto ovat kooltaan erittäin suuria. Rakentamisen aikana syntyvät vaikutukset ovat pääasiassa lähimaisemaan kohdistu- via, mutta voimalarakenteiden kohotessa korkeammalle näkyvät visuaaliset vaikutuksetkin laajemmalle. Rakentamisessa käytettävä laitteisto ja keskeneräiset tuulivoimalat voivat synnyttää väliaikaisesti sekavan maisemakuvan. Rakennus- ja asennustöiden aikana työmaan käytössä olevien reittien ympäristön kasvillisuus saattaa vaurioitua, mikäli sitä ei ole suojattu mahdollisilta vaurioilta tarvittavilta kohdin. Jos tuulivoimaloiden perustuksia rakennettaessa, merenpohjaa muokattaessa tai ruopattaessa, merikaapeleita asennettaessa, johtokäytäviä laajennettaessa ja rakennettaessa tai muita rakennustöitä tehtäessä osutaan muinaisjäännöksiin, ne vahingoittuvat tai tuhoutuvat ja niiden sisältämää tietoa menetetään. 4.11.4 Tuulivoimaloiden vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa. Tämä muutos koskee jokaista tarkasteltavaa vaihtoehtoa. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvassa vaikutusten arvioinnissa on keskitytty kuvaamaan suunnitelmaan kuuluvien vaihtoehtojen aiheuttamien vaikutusten välisiä eroja. Vaikutusten arvioinnissa on keskitytty mahdollisten arvojen menetyksiin tai riskeihin eri vaihtoehdoissa. Aluksi esitellään kaikkia vaihtoehtoja koskevia vaikutuksia maisemakuvaan. Tuulivoimaloiden koko vaikuttaa paitsi vaikutusalueen laajuuteen, myös voimaloiden väritykseen ja valaistustarpeeseen. Yksityiskohtaisella merituulivoimapuiston muodon, voimaloiden värityksen ja valaistuksen suunnittelulla, voidaan vaikuttaa maisemaan. Värityksen suhteen vaalean harmaat voimalarakenteet valkoisen sijasta ovat maisemallisesti vähemmän huomiota herättäviä. Nykyaikainen putkitorninen tuulivoimala on teknistaloudellisesti kehitelty veistosmainen rakenne. Erityyppiset putkitornit näkyvät kaukomaisemassa samanlaisina riittävän etäältä tarkasteltuna. Paikoissa, joissa pääsee lähelle putkitornin tyveä tai tuulivoimala on avoimessa maisemassa, materiaali ja ulkoasu ovat näkyvissä. Ajoksen tuulipuistohankkeessa kaikki tuulivoimalat sijoittuvat avoimeen maisematilaan ja niiden tyvelle pääsee sulan veden aikaan veneellä tai talvella jäätä myöten. Ristikkotorni näyttää lähimaisemassa massiivisemmalta rakenteelta, kuin putkitorni. Kaukomaisemassa 149 Kuva 4‑43. Hankealueen ympäristön maisema- ja kulttuuriympäristöanalyysi vaihtoehdossa VE4(RKY 1993). 150 Kuva 4‑44. Hankealueen ympäristön maisema- ja kulttuuriympäristöanalyysi vaihtoehdossa VE4(RKY 2009). 151 Kuva 4‑45. Vaikutuksen voimakkuus asutukselta ja loma-asutukselta avautuvaan lähimai‑ semaan ja kaukomaiseman merkittävillä näkymäsektoreilla vaihtoehdossa VE1. Kuva 4‑46. Vaikutuksen voimakkuus asutukselta ja loma-asutukselta avautuvaan lähimai‑ semaan ja kaukomaiseman merkittävillä näkymäsektoreilla vaihtoehdossa VE1+. 152 Kuva 4‑47. Vaikutuksen voimakkuus asutukselta ja loma-asutukselta avautuvaan lähimaise‑ maan ja kaukomaiseman merkittävillä näkymäsektoreilla vaihtoehdossa VE2 Kuva 4‑48. Vaikutuksen voimakkuus asutukselta ja loma-asutukselta avautuvaan lähimai‑ semaan ja kaukomaiseman merkittävillä näkymäsektoreilla vaihtoehdossa VE3. 153 Kuva 4‑49. Vaikutuksen voimakkuus asutukselta ja loma-asutukselta avautuvaan lähimaisemaan ja kaukomaiseman merkittävillä näkymäsektoreilla vaihtoehdossa VE4. 154 ristikkotorni sulautuu maisemaan. Ristikkotornissa on selkeä teräsrakenne ja se on konstruktivistinen. Tuulivoimalat voivat hallita maisemakuvaa aina viiteen kilometriin saakka, jonka jälkeen vaikutus lievenee. Lähimaisemassa korostuvat asutuksen ja loma-asutuksen lähelle sijoittuvat tuulivoimalat. Lähes kaikki hankealueelle suunnitellut tuulivoimalat tulevat sijoittumaan alle viiden kilometrin etäisyydelle mantereella tai saarilla sijaitsevista asuin- tai vapaa-ajan asunnoista. Inakarin ja Kallion saarten vapaa-ajanasunnot sijaitsevat jo nykyisin keskellä merituulivoimapuistoa. Ajoksen tuulivoimalahankkeen toteutuessa tuulivoimaloiden vaikutus näille rakennuksille vahvistuu entisestään. Avomeren suuntaan katsoessa ei ole enää lainkaan tuulivoimalavapaata vyöhykettä. Hankkeesta on laadittu havainnekuvat hankealueen länsipuolen saarilta ja Perämeren kansallispuiston alueelta (Kuva 4‑50). Havainnekuvissa ei ole esitetty hankealueen itäpuolelle sijoittuvien saarten ja mantereen loma-asunnoilta avautuvan maisemakuvan muutosta. Perämeren kansallispuiston saarelta, Selkä- Sarvelta avautuu näkymä Tornion Röyttään sekä Ajoksen hankealueelle. Kuvassa 4‑75 on havainnollistettu tilannetta, jossa on käytetty suunnitteilla olevan Röyttän merituulivoimapuiston laajinta hankevaihtoehtoa (VE3+) ja vastaavasti Ajoksen merituulivoimapuiston laajinta hankevaihtoehtoa (VE4). VE 0 ja VE 0+ Vaihtoehdoissa VE 0 ja VE 0+ tuulivoimalahanketta ei toteuteta, joten maiseman ja kulttuuriympäristön kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena. Merituulivoimapuiston eteläinen reuna selkeytyy nykyisten tuulivoimaloiden edustalle tehdyn koeperustuksen korvautuessa tuulivoimalalla. Muutoksia maisemaan ja näkymiin tulee, jos alueella toteutetaan avohakkuita, rannalle tai saarille tehdään näkymät peittäviä istutuksia tai alueen maankäyttö muuttuu. Vaihtoehdossa VE 0+ Ajoksella sijaitsevat pienet tuulivoimalat korvataan kahdella tai kolmella tuulivoimalalla, jotka ovat kokoluokaltaan samanlaisia merialueella nykyisin sijaitsevien tuulivoimaloiden kanssa. Tämä yhtenäistää tuulivoimaloiden muodostamaa maisemakuvaa. VE 1 Vaihtoehdossa VE 1 nykyisten tuulivoimaloiden aluetta laajennetaan etelään noin seitsemällä tuulivoimalalla vaihtoehdon VE 0+ toimenpiteiden lisäksi. Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdon VE 1 mukaiset tuulivoimalat sijoittuvat luontevasti Ajoksen sataman edustalla olevien nykyisten tuulivoimaloiden yhteyteen. Tämän hankevaihtoehdon mukaisten tuulivoimaloiden rakennuspaikat rajautuvat Kemijokisuistosta avautuvan näkymän itäpuolelle jättäen suistosta avautuvan merinäkymän tuulivoimalavapaaksi. Vaihtoehdolla VE 1 ei ole merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 1 mukaisesti rakennettavat tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Ajoskrunnin saaren luoteisrannalla sijaitsevien vapaa-ajanasuntojen maisemaa. Hankkeen itäisimmät tuulivoimalat sijoittuvat saaren ja nykyisten tuulivoimaloiden väliselle alueelle. Inakarin ja Kallion vapaa-ajanasunnot sijaitsevat nykyisten tuulivoimaloiden keskellä. Hankkeen tuulivoimalat voimistavat hieman tunnetta tekniselle alueelle sijoittumisesta, kun meren suuntaan katsottaessa tuulivoimalapylväiden välistä ei näe vapaasti merelle. VE 1+ Vaihtoehdossa VE 1+ rakennetaan noin 22 tuulivoimalaa nykyisten eteläpuoleiselle merialueelle vaihtoehdon VE 0+ toimenpiteiden lisäksi. Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehto VE 1+ vaikutukset kaukomaisemaan ovat samat, kuin vaihtoehdossa VE 1. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset eteläisimmät tuulivoimalat ulottuvat Keminkraaselin majakkasaaren tasalle. Nykyisin maamerkkinä toimiva majakka menettää merkitystään maisemakuvassa, kun majakan rakenteita suuremmat tuulivoimalat tulevat hallitsemaan maisemaa. Erityisesti tämä on havaittavissa lännestä ja kaakkoissuunnasta saavuttaessa kohti Ajoksen satamaa. Vaihtoehdolla VE 1+ ei ole merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. 155 Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 1+ mukaisesti rakennettavat tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Ajoskrunnin saaren koko länsirannalla sijaitsevien vapaa-ajanasuntojen maisemaa. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1 verrattuna useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. Lähimmät tuulivoimalat tulevat sijoittumaan länsipuolella noin 1 km etäisyydelle Ajoskrunnin saaren rannoista. Hankkeen itäisimmät tuulivoimalat sijoittuvat saaren ja nykyisten tuulivoimaloiden väliselle alueelle. Inakarin ja Kallion vapaa-ajanasunnot sijaitsevat nykyisten tuulivoimaloiden keskellä. Hankkeen tuulivoimalat voimistavat selkeästi tunnetta tekniselle alueelle sijoittumisesta, kun meren suuntaan katsottaessa tuulivoimalapylväiden välistä ei näe vapaasti merelle. VE 2 Vaihtoehdossa VE 2 rakennetaan yhteensä noin 38 tuulivoimalaa. Tässä vaihtoehdossa rakennetaan noin 16 tuulivoimalaa nykyisten ja vaihtoehdossa VE 1+ rakennettavien länsipuolelle. Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdon VE 2 mukaisesti rakennettavilla tuulivoimaloilla on samat vaikutukset, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset läntisimmät tuulivoimalat sijoittuvat Kemijokisuiston päänäkymäakselille Selkäsaaren, Lehtikrunnin ja Kuukan saarten länsipuolella ja Peurasaaren kappelin lähiympäristöstä merelle avautuvaan näkymäsektoriin. Vaihtoehdolla VE 2 ei kuitenkaan ole erityisen merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Mansikkanokalta laaditusta havainnekuvasarjasta näkee, että Ajoksen niemen länsipuolelle sijoittuvilla tuulivoimaloilla on voimakkain vaikutus Kemin kaupungin suunnalta katsottuna. Tuulivoimaloita sijoittuu saarten väliselle avoimelle merialueelle, jolloin ne korostuvat maisemakuvassa. Sama vaikutus on vaihtoehdolla VE 4. Pieni-Kiikkaralta laaditusta havainnekuvasarjasta näkee läntisimpien tuulivoimaloiden muodostavan suurimmat vaikutukset maisemakuvaan. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 2 mukaisesti rakennetuilla tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Kuukan saaren vapaa-ajanasunnoilta avautuvaa maisemaa ete- 156 län suunnassa. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1+ verrattuna useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. VE 3 Vaihtoehdossa VE 3 rakennetaan yhteensä noin 53 tuulivoimalaa. Tässä vaihtoehdossa rakennetaan noin 31 tuulivoimalaa vaihtoehdossa VE 1+ rakennettavien eteläpuolelle. Vaihtoehto ulottuu paljon edellisiä hankevaihtoehtoja kauemmas Ajoksen satama-alueesta ja vaihtoehdon VE 3 vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ovat huomattavasti voimakkaammat. Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdolla VE 3 on samat vaikutukset maisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Vaihtoehdon VE 3 mukaisesti rakennettavilla tuulivoimaloilla on vaikutusta kulttuuriympäristöön. Tuulivoimaloiden rakentaminen on ulotettu pitkälle Keminkraaselin majakkasaaren etelä- ja länsipuolelle. Vaihtoehdosta VE 1+ poiketen, joka suunnalta mereltä saavuttaessa kohti Ajoksen satamaa Keminkraaselin majakkasaaren taustalle ja myös edustalle sijoittuu tuulivoimaloita. Keminkraaseli menettää vahvuutensa toimia maamerkkinä ja ikään kuin kutistuu mittakaavaltaan paljon suurempien tuulivoimaloiden varjoon. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset Toukkakrunnin saaren itäpuolelle sijoittuvat tuulivoimalat näkyvät esteettä Simojoen suun kulttuurimaiseman uloimmilta saarilta avautuvassa maisemakuvassa. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 3 mukaisesti rakennetuilla tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Karsikon niemen ja Laitakarin saaren vapaa-ajanasunnoilta avautuvaa maisemaa lounaissuunnassa. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1+ verrattuna huomattavasti useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. Ajoskrunnin saaren koillisrantaa lukuun ottamatta tulee vapaa-ajanasunnoilta avautumaan näkymät tuulivoimaloiden peittämälle merialueelle, jossa tuulivoimalat hallitsevat maisemakuvaa. Lähimmät tuulivoimalat tulevat sijoittumaan sekä länsi- että eteläpuolella noin 1 km etäisyydelle saaren rannoista. Iso-Huiturilta laaditussa havainnekuvasarjassa näkee vaihtoehtojen VE 3 ja VE 4 eteläisimpien tuulivoimaloiden aiheuttavan suurimman vaikutuksen maisemakuvaan. Näkymässä saarten taakse jäävien tuuli- voimaloiden pyörivät lavat korostuvat puiden latvusten yläpuolella, kun tuulivoimala ei näy kokonaan. VE 4 Vaihtoehdossa VE 4 rakennetaan yhteensä noin 69 tuulivoimalaa. Tässä vaihtoehdossa ovat mukana kaikki ne tuulivoimalat, jotka on esitetty edellisissä vaihtoehdoissa. Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdolla VE 4 on samat vaikutukset maisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 3. Lisäksi hankealueen läntisimmät tuulivoimalat rakennetaan vaihtoehdon VE 2 mukaisesti, jolloin tämän hankevaihtoehdon mukaisesti tuulivoimaloita sijoittuu Kemijokisuiston päänäkymäakselille ja Peurasaaren kappelin lähiympäristöstä merelle avautuvaan näkymäsektoriin. Vaihtoehdolla VE 4 on tässä tarkastelluista vaihtoehdoista kaikkein voimakkaimmat kokonaisvaikutukset kaukomaisemaan ja yhtä voimakkaat vaikutukset kulttuuriympäristöön, kuin vaihtoehdolla VE 3. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 4 mukaisesti rakennetuilla tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 3. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Kuukan saaren vapaa-ajanasunnoilta avautuvaa maisemaa etelän suunnassa. Keilakrunnilta laaditussa havainnekuvasarjassa näkee selkeästi, että hankealueen länsipuoleiselta saarelta ja merialueelta vaihtoehdolla VE 4 on suurimmat vaikutukset maisemakuvaan. Tuulivoimalat peittävät Keilakrunnin itäpuoleisen merialueen. Kuva 4‑50. Indeksikartta tehdyistä havainnekuvista. 157 Kuva 4‑51. Havainnekuva Iso-Huiturista VE0. Kuva 4‑52. Havainnekuva Iso-Huiturista VE0+. Kuva 4‑53. Havainnekuva Iso-Huiturista VE1. 158 Kuva 4‑54. Havainnekuva Iso-Huiturista VE2. Kuva 4‑55. Havainnekuva Iso-Huiturista VE3. Kuva 4‑56. Havainnekuva Iso-Huiturista VE4. 159 Kuva 4‑57. Havainnekuva Keilakrunnista VE0. Kuva 4‑58. Havainnekuva Keilakrunnista VE0+. Kuva 4‑59. Havainnekuva Keilakrunnista VE1. 160 Kuva 4‑60. Havainnekuva Keilakrunnista VE2. Kuva 4‑61. Havainnekuva Keilakrunnista VE3. Kuva 4‑62. Havainnekuva Keilakrunnista VE4. 161 Kuva 4‑63. Havainnekuva Mansikkanokasta VE0. Kuva 4‑64. Havainnekuva Mansikkanokasta VE0+. Kuva 4‑65. Havainnekuva Mansikkanokasta VE1. 162 Kuva 4‑66. Havainnekuva Mansikkanokasta VE2. Kuva 4‑67. Havainnekuva Mansikkanokasta VE3. Kuva 4‑68. Havainnekuva Mansikkanokasta VE4. 163 Kuva 4‑69. Havainnekuva Pieni Kiikkarasta VE0. Kuva 4‑70. Havainnekuva Pieni Kiikkarasta VE0+. Kuva 4‑71. Havainnekuva Pieni Kiikkarasta VE1. 164 Kuva 4‑72. Havainnekuva Pieni Kiikkarasta VE2. Kuva 4‑73. Havainnekuva Pieni Kiikkarasta VE3. Kuva 4‑74. Havainnekuva Pieni Kiikkarasta VE4. 165 Röyttä VE3+ Kuva 4‑75. Näkymä Selkä-Sarvelta Röyttän ja Ajoksen suuntaan hankkeiden laajimmissa vaihtoehdoissa. 4.11.4.1 Tuulivoimapuiston vaikutukset hylkyihin ja muihin kiinteisiin muinaisjäännöksiin Ajoksen tuulipuistohankkeella ei ole vaikutuksia tunnettuihin hylkyihin tai kiinteisiin muinaisjäännöksiin. Hankkeen vaikutuksia vedenalaisiin muinaisjäännöksiin ei voida arvioida ennen vedenalaisinventointia. Inventointi suunnitellaan yhteistyössä Museoviraston meriarkeologian yksikön kanssa ja toteutetaan hyvissä ajoin ennen hankkeen toteuttamista. Inventointi saatetaan loppuun riippumatta siitä, mikä Kemin sataman laajennushankkeen hankevaihtoehdoista valitaan toteutettavaksi. 4.11.5 Sähkönsiirron vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Merialueelle rakennettavat tuulivoimalat kytketään toisiinsa merenpohjaan sijoitettavilla kaapeleilla. Merialueelle tullaan rakentamaan sähköasema, joka liitetään merikaapelilla mantereelle. Merikaapelit sijoitetaan merenpohjaan ja tuodaan mereltä kohti rannikkoa hyödyntäen syvännealueita. Merikaapelilla ei ole vaikutuksia maisemakuvaan tai kulttuuriympäristöön. Merikaapeleiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon mahdolliset alueelle sijoittuvat vedenalaiset muinaismuistot, jotka alueella ovat todennäköisesti laivojen hylkyjä. Jos vedenalaisinventoinnissa havaitaan hankealueella vedenalaisia muinaisjäännöksiä, merikaapelin reitti suunnitellaan kiertämään kohteet. Yhdistettäessä tuulivoimalat ja merelle rakennettava sähköasema mantereelle merikaapeleilla, tulee han- 166 kealueella oleva hylky tarvittaessa kiertää. Sähkönsiirto maa-alueilla tapahtuu joko ilmajohtoja pitkin tai maakaapelilla. Olemassa olevaa sähköverkkoa ja sähköasemaa tullaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään tuulivoimaloiden kytkemisessä verkkoon. Suunnitelman mukaisesti nykyistä johtokäytävää laajennetaan. Voimajohto muuttaa lähimaisemaa koko linjauksensa matkalta. Niillä alueilla, joissa puustolla on estevaikutusta, visuaaliset vaikutukset eivät ulotu laajalle. Avoimilla alueilla voimajohto näkyy kauemmas. Sähkönsiirron vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön jäävät melko vähäisiksi kaikissa vaihtoehdoissa. Sähkönsiirrolla ei ole vaikutuksia arvokkaisiin alueisiin ja kohteisiin, eikä kiinteisiin muinaisjäännöksiin. Jos tuulivoimaloiden perustuksia rakennettaessa, merenpohjaa muokattaessa tai ruopattaessa, merikaapeleita asennettaessa, johtokäytäviä laajennettaessa ja rakennettaessa tai muita rakennustöitä tehtäessä osutaan muinaisjäännöksiin, ne vahingoittuvat tai tuhoutuvat ja niiden sisältämää tietoa menetetään. Ajos VE4 4.12 Valo ja varjostus 4.12.1 Yleistä tuulivoimaloiden varjostusvaikutuksista Tuulivoimalat voivat aiheuttaa varjostusvaikutusta lähiympäristöönsä, kun auringon säteet suuntautuvat tuulivoimalaitoksen roottorin lapojen takaa tiettyyn katselupisteeseen. Toiminnassa oleva tuulivoimalaitos aiheuttaa tällöin ns. vilkkuvaa varjostusilmiötä. Vilkkuvaa varjoa on tutkittu; eräille herkille henkilöille se on häiritsevä, toisia henkilöitä se ei häiritse. Mahdollinen häiritsevyys riippuu myös siitä, asutaanko tai oleillaanko kohteessa (katselupisteessä) aamulla, päivällä ja illalla, jolloin ilmiötä voi esiintyä tai onko kyseessä asunto- tai loma-asunto, toimitila tai tehdasalue. Ilmiö on säästä riippuvainen: sitä ei esiinny kun aurinko on pilvessä tai kun tuulivoimalaitos ei ole käynnissä. Pisimmälle varjolle ulottuu, kun aurinko on matalalla (aamulla, illalla). Kun aurinko laskee riittävän matalalle, yhtenäistä varjoa ei enää muodostu. Tämä johtuu siitä, että valonsäteet joutuvat kulkemaan pitemmän matkan ilmakehän läpi, jolloin säteily hajaantuu. Suomessa asutuksen kannalta ongelmallisia ajankohtia on yleensä harvoin, koska auringon nousu- ja laskuajat sekä korkein paistekulma vaihtelevat voimakkaasti vuodenajan mukaan. Ilmiön esiintymiseen vaikuttavat sijoitusalueen, sään, vuodenajan ja vuorokaudenajan lisäksi tuulivoimaloiden sijoittelu ja omi- naisuudet (korkeus, lavan ominaisuudet, lapakulma) sekä ympäristö (maastonmuodot, metsäkasvillisuus). Ilmiön esiintymistä voidaan ennustaa matemaattisella laskentamallilla, jota on käytetty tässä selvityksessä. 4.12.2 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Suunnitellun merituulivoimapuiston ympäristöönsä aiheuttaman vilkkuvan varjostuksen esiintymisalue ja esiintymistiheys laskettiin EMD WindPRO 2.6 -ohjelmalla. Varjostuslaskelmat tehtiin WindPRO -ohjelman SHADOW -moduulilla, joka laskee kuinka usein ja minkälaisina jaksoina tietty kohde on tuulivoimaloiden luoman vilkkuvan varjostuksen alaisena. Katselupisteeseen kohdistuvan mahdollisen varjostusvaikutuksen lisäksi laskentamallilla voidaan tuottaa myös nk. tasa-arvokäyräkarttoja vilkkuvan varjostuksen esiintymisalueesta sekä sen esiintymisestä tarkastelualueen eri osissa. Vaihtoehdossa VE 0, eli nykytilanteessa, käytettiin varjostuslaskennoissa kolmessa Ajoksen saarelle sijoittuvassa 0,3 MW:n tuulivoimalassa Bonus 300 35.0 –tuulivoimalaa, jonka napakorkeudeksi asetettiin 35 metriä. Tuulivoimalan teho on 300 kilowattia (kW) ja lapojen halkaisija 35 metriä. Vaihtoehdossa VE0 käytettiin varjostuslaskennoissa kolmen megawatin tuulivoimalatyyppinä Winwind WWD-3-D103 3000 –tuulivoimalaa, jonka napakorkeudeksi asetettiin 90 metriä. Tuulivoimalan teho on 3 megawattia (MW) ja lapojen halkaisija on 103 metriä. 167 Vaihtoehdossa VE4, eli laajimmassa vaihtoehdossa, käytettiin varjostuslaskennoissa olemassa olevien tuulivoimaloiden tuulivoimalatyyppinä Winwind WWD-3-D 103 3000 103.0 –tuulivoimalaa, jonka napakorkeudeksi asetettiin suunniteltu 90 metriä. Tuulivoimalan teho on 3 megawattia (MW) ja lapojen halkaisija 103 metriä. Vaihtoehdossa VE4 käytettiin varjostuslaskennoissa suunniteltujen tuulivoimaloiden tuulivoimalatyyppinä REpower 5 M 5000 126.0 –tuulivoimalaa, jonka napakorkeudeksi asetettiin suunnniteltu 90 metriä. Tuulivoimalan teho on 5 MW ja lapojen halkaisija 126 metriä. Laskennassa käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokannan korkeuskäyräaineistoa, jonka käyräväli on viisi metriä. Pohjakarttana laskennassa käytettiin Maanmittauslaitoksen peruskarttaa (1: 20 000). Mallinnuksessa varjostuksen laskenta-alueen säteeksi valittiin 2 000 metriä jokaisesta tuulivoima-alueen uloimmasta laitosyksiköstä ulospäin. Todellinen varjostuksen esiintymissäde jää tuon tarkastelualueen sisäpuolelle ja on tämän kokoisilla rakennelmilla käytännössä noin 500 – 1 000 metriä. Pahin tilanne (Worst Case – laskenta) Pahin tilanne(Worst Case) -laskennassa oletetaan, että • tuulivoimalat ovat käytössä taukoamatta koko laskenta-ajan • aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta horisontin yläpuolella ollessaan joka laskentapäivä. Pahin tilanne(Worst Case) -laskelmassa huomioitiin maaston korkeustiedot, tuulivoimalan sijainti, tuulivoimalan napakorkeus, aikavyöhyke sekä vaikutusalueen maksimilaajuus. Varjostuksen tarkastelukorkeutena käytettiin 1,5 metriä eli noin ihmisen silmänkorkeutta. Laskennassa auringonpaistekulman rajana horisontista oli kolme astetta, jonka alle menevää auringon Hankevaihtoehto 168 säteilyä ei otettu huomioon. Pahin tilanne(Worst Case) ei ota huomioon säätilanteen vaihtelua (tuulisuuden vaikutus tuulivoiman tuottoon) eikä aurinkoisuuden/ pilvisyyden vaikutusta varjon esiintymiseen. Siksi laskettiin myös varjostuksen ns. todellinen (Todellinen tilanne, Real Case) tilanne. Todellinen tilanne (Real Case – laskenta) Erotuksena teoreettiseen Pahin tilanne(Worst Case) -laskentaan Todellinen tilanne(Real Case) -laskennassa huomioitiin alueen tuulisuus- ja auringonpaistetiedot. Laskennassa säätietoina käytettiin Ilmatieteenlaitoksen meteorologisia havaintotietoja; lähimpiä saatavilla olevia tuulisuus- ja auringonpaisteisuustietoja vuosien 1971–2000 ajalta. Tuulisuussekä auringonpaisteisuustiedot on mitattu Oulun Oulunsalon lentokentän sääasemalta noin 80 kilometrin päässä Ajokseen suunnitelluista tuulivoimalaitoksista. Voimalaitoksen roottorin on oletettu tässä laskennassa liikkuvan n. 80 % vuoden tunneista. Vuosittain tämä tarkoittaa hieman runsaat 7 000 tuntia vuoden 8 760 kokonaistunnista. Tällöin vilkkuvaa varjostusilmiötä voi esiintyä. Em. prosenttiluku ei ole sama kuin voimaloille usein esitetty käyttöaste (tehonhuipun käyttöaika). Tämä energiantuotantoon liittyvä käyttöasteprosentti on Suomen tuulivoimalaitoksilla luokkaa 15–25 %. Maapallon tuulisimmillakin alueilla tuulivoimalaitosten käyttöaste on arviolta alle 35 %. Mikäli voimalaitoksen roottori liikkuu tunteina vähemmän, vähentää se varjostusilmiön esiintymistä nyt lasketusta, ja mikäli enemmän, se vastaavasti lisää varjostusilmiön esiintymismahdollisuuksia. Asuinrakennusten määrä (8 tunnin varjostus vuodessa) Vapaa-ajan asuntojen määrä (8 tunnin varjostus vuodessa) VE 0(Nykytilanne): Voimaloiden korkeudet 35m ja 100 m, lapojen halkaisijat 35m ja 103 m 0 7 VE 4: Voimaloiden korkeus kummallakin 90 m, lapojen halkaisijat 103m ja 126 m 0 7 4.12.3 Tuulivoimapuiston valaistus- ja varjostusvaikutukset Tuulivoimaloista aiheutuvan vilkkuvan varjon esiintymiselle ei ole Suomessa määritelty ohjearvoja. Saksassa on määritelty ohjeelliset maksimiarvot tuulivoimaloiden varjostusvaikutuksille. Saksalaisten ohjearvojen mukaan tuulivoimalan vaikutus viereiselle asutukselle saa olla vuodessa enintään 8 tuntia (todellinen tilanne, Real Case). Muissakaan Pohjoismaissa ei ole asetettu ohjearvoja varjostusvaikutuksille, mutta esimerkiksi Tanskassa on käytännön laskelmissa käytetty arvona 10:tä tuntia ja Ruotsissa 8:aa tuntia vuodessa (todellinen tilanne, Real Case). Todellinen tilanne(Real case) –laskennassa, joka ottaa huomioon alueen valaistus- ja sääolosuhteet sekä voimaloiden oletetut käytössä olotunnit, varjostusvaikutus ulottuu Ajoksessa noin 500-1 000 metrin etäisyydelle hankealueen uloimpien voimaloiden ulkopuolelle (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa).Varjostusalue on pääosin merialuetta. Todellinen tilanne(Real Case) -laskennan mukaisella alueella vaihtoehdossa nolla, eli nykytilanteessa, (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa) alueelle sijoittuu Maastotietokannan mukaan seitsemän lomarakennusta. Vastaavasti alueelle, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään 10 tuntia vuodessa, sijoittuu samoin seitsemän lomarakennusta. Suurin yksittäiselle lomarakennukselle aiheutuva varjostusvaikutus on 81– 151 tuntia vuodessa. Kuva 4‑76. Varjostuslaskelma Nykytilanne, VE0 Ajos Todellinen tilanne(Real Case) –laskelma 169 Kuva 4‑77. Varjostuslaskelma Laajin, VE4 Ajos Todellinen tilanne(Real Case) –laskelma 170 Todellinen tilanne(Real Case) -laskennan mukaisella alueella laajimmassa neljännessä vaihtoehdossa (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa) alueelle sijoittuu Maastotietokannan mukaan seitsemän lomarakennusta. Vastaavasti alueelle, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään 10 tuntia vuodessa, sijoittuu samoin seitsemän lomarakennusta. Suurin yksittäiselle lomarakennukselle aiheutuva varjostusvaikutus on 81– 151 tuntia vuodessa. Olemassa olevien tuulivoimalaitosten läheisyydessä asuvat ihmiset kokevat varjostusilmiön (ns. vilkkuva varjo) hyvin eri tavoin. Jotkut voivat suhtautua siihen haittana, mutta useimpien mielestä se ei heitä häiritse. Esim. Ruotsin Gotlannissa haastateltiin lähes sataa tuulivoimalaitosalueiden lähellä asuvaa ihmistä, ja heistä 6 % koki varjostusilmiöstä aiheutuvan heille häiriötä, toisin sanoen 94 %:n mielestä haittaa ei aiheudu. (Widing ym. 2005). 4.13 Meluvaikutukset 4.13.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Tuulivoimalaitosten meluvaikutuksia arvioitiin melun laskentamallin avulla. Laskentaohjelmana käytettiin SoundPlan 6.5 –melulaskentaohjelmaa ja siihen sisältyvää Nord2000-melulaskentastandardia. Malli toimii 3D-ympäristössä ja se huomioi 3-ulotteisessa laskennassa mm. rakennukset, maastonmuodot, heijastukset ja vaimenemiset, melulähteiden käyntiajat ja suuntaavuudet sekä säätiedot. Nord2000-laskentastandardin on todettu soveltuvan aiemmin käytettyjä laskentamalleja (esim. Pohjoismainen yleinen melulaskentamalli vuodelta 1982 sekä ISO 9613 teollisuusmelun laskentamalli vuodelta 1993) paremmin tuulivoimalaitosten melun mallintamiseen merialueella (Suomen Ympäristö 4/2007 ”Tuulivoimalaitosten melun syntytavat ja leviäminen”) ja erilaisissa sääolosuhteissa. Meluvyöhykkeet laskettiin 2 m korkeudelle maanpinnasta. Laskennassa tuulennopeus on 8 m/s 10 m korkeudella maanpinnasta, koska tämä on aiempien tuulivoimalaitosten melusta tehtyjen tutkimusten ja selvitysten perusteella melutasoltaan yleensä häiritsevin tilanne. Tätä voimakkaammalla tuulella taustakohina ja siitä aiheutuva peittovaikutus lisääntyvät voimakkaasti ja toisaalta tuulivoimalaitoksen käyntiääni ei kaikilla voimalaitostyypeillä lisäänny vaan saattaa jopa pienentyä. Tuulennopeus voimalaitosten napakorkeudella laskettiin logaritmisen tuulennopeusprofiilin mukaisesti. Mallinnuksen lähtötietoina käytettiin Maanmittauslaitokselta saatua alueen numeerista kartta-aineistoa, joka sisältää mm. maanpinnan korkeustiedot, rakennukset ja vesialueet. Tuulivoimalaitosten osalta lähtötietoina olivat voimalaitosten suunnittelutiedot (laitosten napakorkeus ja laitosten suunnitellut sijainnit) sekä suunnitellun tyyppisistä voimalaitoksista mitatut lähtömelutasot laitevalmistajien (Vestas, RePower) ilmoitusten mukaan (3 MW LWA 109,4 dB ja 5 MW LWA 111,1 dB). Mallinnuksen mukaiset melutasot eivät esiinny hankealueen ympäristössä joka puolella samanaikaisesti, vaan laskentakuvat esittävät tuulivoimalaitosten aiheuttamia melutasoja myötätuulitilanteessa tuulivoimalaitokselta tarkastelupistettä kohti. Kuvatunlainen tilanne toistuu eri tavalla eri puolella hankealuetta, sillä vallitseva tuulensuunta hankealueella on tehtyjen selvitysten mukaan lounaasta. Täten kuvatun kaltaisia melutasoja esiintyy hankealueen koillispuolella useammin kuin esim. lounais- tai kaakkoispuolella. 4.13.2 Nykytilanne Nykytilanteessa hankealueen ympäristön melutilanteeseen vaikuttaa olemassa olevat tuulivoimalaitokset, Kemin sataman toiminta sekä siihen liittyvä laivaliikenne. Vuoden 2003 sekä valmisteilla olevan vuoden 2010 laskennallisten meluselvitysten mukaan sataman toiminnoista aiheutuvat melutasot ovat nykyisellään suhteellisen alhaisia Ajoksen saarella sekä sen edustalla sijaitsevissa saarissa (Inakari ja Kallio) olevien lomaasuntojen kohdalla. Lähimpien loma-asuntojen kohdalla satamatoiminnoista aiheutuvat melutasot ovat päivällä alle 45 dB ja yöllä alle 40 dB. Ajoksen eteläpuolinen alue, jolla Kallion ja Inakarin saaret sijaitsevat, on merkitty yleiskaavassa energiantuotantoalueeksi. Ajoksen eteläosassa sijaitseva Murhaniemi on yleiskaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi, jolla loma-asutus on yleiskaavan perusteella väistyvä maankäyttömuoto. Olemassa olevat tuulivoimalaitokset on otettu huomioon nykytilanteen tuulivoimamelun mallinnuksessa (vaihtoehto 0). Lisäksi vaihtoehdossa on huomioitu, että olemassa oleva koeperustus korvataan olemassa olevien lupien mukaan 3 MW:n voimalaitok- 171 sella. Nykyisellään Inakarin ja Kallion saarilla sijaitsevien loma-asuntojen kohdalla merituulivoimapuiston aiheuttamat laskennalliset melutasot ovat 52–53 dB. Ajoksen saaren etelärannassa, itäpuoleisen tuulivoimalaitoksen vieressä, sijaitsevan loma-asunnon kohdalla melutaso on noin 55 dB. Ko. alueet on merkitty yleiskaavassa energiantuotantoalueeksi, joten niillä ei sovelleta loma-asutusalueille annettuja melun ohjearvoja. Murhaniemessä sijaitsevien vakituisen asunnon ja loma-asuntojen kohdalla melutasot ovat 41 dB. Ko. alue on merkitty yleiskaavassa luonnonsuojelualueeksi, jolla ei saa harjoittaa luonnonsuojelutavoitteita vaarantavia toimenpiteitä (Murhaniemen meluvaikutuksia on käsitelty tarkemmin kappaleessa 4.9.6. Näin ollen alueella ei sovelleta virkistysalueille annettuja melun ohjearvoja. Yhteisvaikutukset Sataman toiminnoista aiheutuvat meluvyöhykkeet ovat laajimmillaan ilman ollessa tyyni tai vaimean tuulen käydessä melulähteistä tarkastelupisteeseen päin, jolloin tuulivoimalaitokset eivät välttämättä vielä ole toiminnassa. Melun maksimitilanne poikkeaa tuulivoimalaitosten aiheuttaman melun vastaavasta. Voimakkaammilla tuulennopeuksilla tuulivoimalaitosten aiheuttama melu on hallitsevaa Ajoksen saaren etelä- ja lounaispuolella. 4.13.3 Rakentamisen aikaiset meluvaikutukset Rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimalaitosten vaatimien perustusten rakennustöistä. Varsinainen voimalaitoksen pystytys ei ole erityisen meluavaa toimintaa ja vastaa normaalia rakentamis- tai asennustöistä aiheutuvaa melua. Rakentamisen aikana meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta- tai paalutustyöt. Tällöin saattaa esiintyä myös kaloihin ja merinisäkkäisiin vaikuttavia melutasoja. Mahdollisten paalutus- ja louhintatöiden päätyttyä melutilanne veden alla palaa lähelle normaalia. Ruoppauksista, täytöistä ja muista vesirakentamistöistä aiheutuvan melun vaikutukset ulottuvat arviolta muutamien kymmenien metrien etäisyydelle. 4.13.4 Tuulivoimapuiston meluvaikutukset Hanke vaikuttaa lähialueensa melutasoon ja äänimaisemaan myös hankealueen ulkopuolella. Vaikutussäde riippuu valittavasta voimalaitosyksikön tyypistä, voi- 172 malaitosyksikköjen koosta sekä sääolosuhteista ja se vaihtelee muutamasta sadasta metristä jopa yli kilometriin. Taustamelu tai hiljaisuus vaikuttaa merkittävästi tuulivoimalaitoksen äänen havaitsemiseen. Tietyissä olosuhteissa (erityinen pystysuuntainen tuuliprofiili, jäätynyt meri, lehdettömät puut) taustamelu havaintopisteessä saattaa olla niin alhainen, että tuulivoimalaitoksen vaimeakin ääni voi olla havaittavissa. Toisenlaisissa olosuhteissa taas huomattavasti voimakkaampi tuulivoimalaitoksen käyntiääni saattaa peittyä taustamelun (tuulen humina, laineiden ääni rannassa ym.) alle. Tuulen nopeus vaikuttaa paitsi taustameluun, myös tuulivoimalaitoksen meluntuottoon. Kovalla tuulella laitoksen käyntiääni on pääsääntöisesti voimakkaampi kuin hiljaisella tuulella, vaikkei voimalaitoksen käyntiääni seuraakaan suoraan tuulennopeuden kasvua. Tuulivoimalaitoksen meluun vaikuttaa ympäristöolosuhteiden lisäksi myös laitostyyppi ja – koko. Tuulivoimalaitoksen melutaso pääsääntöisesti kasvaa laitoskoon kasvaessa, vaikka eri laitostyypeillä ja laitosvalmistajien voimalaitoksilla onkin eroja. Myös suurempi napakorkeus kasvattaa osaltaan vaikutussädettä. Eri voimalaitostyyppejä voidaan säätää eri tavalla ja tietyillä asetuksilla (mm. lapakulman säätö) tuulivoimalaitosyksikön aiheuttamaa melutasoa voidaan alentaa. Lapakulman säätö vaikuttaa kuitenkin myös voimalaitoksen sähköntuottoon. Myös laitoskokonaisuuden osien valinnalla voidaan vaikuttaa tuulivoimalaitosyksikön meluntuottoon, esimerkkinä turbiinin valinta. Tuulivoimalaitoksen äänen havaittavuutta nostaa sen taustamelusta poikkeava jaksottaisuus. Taustamelun peittovaikutus riippuu paitsi äänitasosta, myös äänen taajuusjakaumasta. Tästä syystä tuulivoimalaitoksen melun havaittavuus riippuu voimakkaasti havaintopaikasta ja sen ympäristöstä. Tuulivoimalaitosten melun on todettu olevan häiritsevää alhaisemmilla äänitasoilla kuin esim. liikennemelun. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan häiritsevyys nousee voimakkaammin, kun tuulivoimalaitoksen aiheuttama äänitaso ylittää LAeq 40–45 dB. Tuulivoimalaitoksen melun häiritsevyyteen vaikuttaa tuulivoimalaitoksen aiheuttaman äänitason lisäksi esim. tuulen ja alueen muun toiminnan aiheuttaman taustamelun peittovaikutus, tuulivoimalaitosten näkyvyys maisemassa ja kuulijan yleinen asenne tuulivoimaa kohtaan. Kuva 4‑78. Tuulivoimaloiden aiheuttamat melutasot hankealueella ja sen lähiympäristössä, VE 0+, 3MW voimalaitokset. 173 Kuva 4‑79. Tuulivoimaloiden aiheuttamat melutasot hankealueella ja sen lähiympäristössä, VE 1, 3MW ja 5MW voimalaitokset. 174 175 Kuva 4‑80. Tuulivoimaloiden aiheuttamat melutasot hankealueella ja sen lähiympäristössä, VE 1+, 3MW ja 5MW voimalaitokset. 176 177 Kuva 4‑81. Tuulivoimaloiden aiheuttamat melutasot hankealueella ja sen lähiympäristössä, VE 2, 3MW ja 5MW voimalaitokset. 178 179 Kuva 4‑82. Tuulivoimaloiden aiheuttamat melutasot hankealueella ja sen lähiympäristössä, VE 3, 3MW ja 5MW voimalaitokset. 180 181 Kuva 4‑83. Tuulivoimaloiden aiheuttamat melutasot hankealueella ja sen lähiympäristössä, VE 4, 3MW ja 5MW voimalaitokset. 182 183 Vaihtoehdoissa VE 1-4 on kaksi erilaista variaatiota, joissa molemmissa VE0+ alueella sijaitsevat voimalaitokset ovat 3 MW:n laitoksia. Toisessa laskentatilanteessa loput merialueelle rakennettavat voimalaitokset ovat 3 MW:n laitoksia ja toisessa 5 MW:n laitoksia. VE0+ Vaihtoehdossa VE 0+ korvataan nykytilanteessa maaalueella sijaitsevat 0,3 MW voimalaitokset joita on 3 kappaletta, kahdella 3,6 MW tai kolmella 3 MW voimalaitoksella. 3 MW voimalaitoksilla laskennallinen melutaso lähimpien loma-asuntojen kohdalla on noin 52–55 dB. Melulle altistuvat loma-asunnot ovat Inakarin ja Kallion saarilla sekä yksi loma-asunto Ajoksen rannikolla. Ajoksen eteläpuolinen alue, jolla Kallion ja Inakarin saaret sijaitsevat, on merkitty yleiskaavassa energiantuotantoalueeksi. Murhanimessä sijaitsevien loma-asuntojen kohdalla melutaso on 42 dB. Murhaniemessä lasketut melutasot ovat sitä luokkaa, ettei tuulivoimalaitosten aiheuttamaa melua pysty erottamaan lähellekään kaikissa sääoloissa, sillä rantaalueen loma-asuntojen kohdalla tuulen ja aaltojen aiheuttama ääni peittää tuulivoimalaitoksen äänen alleen suuren osan ajasta. Erityisissä olosuhteissa taustamelun ollessa hiljaista tuulivoimalaitosten ääni on kuitenkin kuultavissa sekä lähimpien vakituisen että loma-asuntojen kohdalla. VE1 Vaihtoehdossa VE 1 tulee lisää voimalaitosyksiköitä verrattuna vaihtoehtoon VE 0+. Voimalaitosten lukumäärän lisäys laajentaa melun vaikutusaluetta merialueella etelään ja kaakkoon. Kaikkien voimalaitosten ollessa 3 MW:n laitoksia, melutilanne ei muutu oleellisesti Ajoksen lähistöllä. Merialueella sijaitsevien voimalaitosten ollessa 5 MW:n suuruisia laajenee 40 dB meluvyöhyke Ajoskrunnin saaren länsiosassa sijaitsevien lomaasuntojen kohdalle. Arvo on loma-asumiseen käytettyjen alueiden yöajan ohjearvon tuntumassa silloin kun tuulee lännestä, luoteesta tai pohjoisesta. VE1+ Vaihtoehdossa VE 1+ tuulivoimapuistoa laajennetaan merialueella etelän suuntaan. Ajoksen läheisyydessä melutilanne ei muutu oleellisesti verrattuna vaihtoehtoon VE 0+. 184 3 MW voimalaitoksilla melun vaikutusalue laajenee Ajoskrunnin saaren suuntaan, melutason ollessa noin 40–42 dB saaren länsiosassa. Mikäli merialueen tuulivoimalaitokset ovat laitoskooltaan 5 MW, ulottuu 45 dB meluvyöhyke Ajoskrunnin rantaan. Tällöin suurin osa saarella sijaitsevista loma-asunnoista on 40 dB meluvyöhykkeen sisäpuolella. VE2 Vaihtoehdossa VE 2 tuulivoimapuistoa laajennetaan merialueella Ajoksen saaren lounais- ja länsipuolelle. Ajoksen eteläpuolella melutilanne ei muutu oleellisesti verrattuna vaihtoehtoon VE 0+. Ajoskrunnin melutilanne on samankaltainen kuin vaihtoehdossa VE 1. 3 MW voimalaitoksilla Kuukan saaren eteläosassa sijaitsevat loma-asunnot sijoittuvat melun vaikutusalueelle. Melutaso on loma-asuntojen kohdalla 40–42 dB. Merialueella laitoskoon ollessa 5 MW, laajenee 40 dB meluvyöhyke Kuukan suuntaan. Tällöin Kuukan saaressa jää muutamia loma-asuntoja enemmän 40 dB meluvyöhykkeelle kuin 3 MW voimalaitoksilla. VE3 Vaihtoehdossa VE 3 tuulivoimapuistoa laajennetaan vaihtoehdon 1+ sisältämien voimalaitosten lisäksi Ajoskrunnin etelä- ja koillispuolelle. Vaihtoehdossa Kuukan saaressa sijaitsevien loma-asuntojen kohdalla melutasot pienevät verrattaessa vaihtoehtoon 2. Vaihtoehdossa 3 melutasot jäävät Kuukan saarella alle 40 dB. Ajoksen eteläpuolella melutasot pysyvät VE0+ tasolla. Ajoskrunnin saaressa sijaitsevien loma-asuntojen kohdalla melutaso on 41–44 dB, mikäli voimalaitoskoko on 3 MW. Loma-asuntojen kohdalla loma-asuntoalueille annettu yöajan ohjearvo ylittyy. 5 MW voimalaitoksilla Ajoskrunnin merituulivoimapuiston puolella melutaso on 45 dB ja keskemmällä saarta noin 44 dB. Arvot ylittävät loma-asumiseen käytettyjen alueiden yöajan ohjearvon ja saaren eteläja länsipuolella sijaitsevien loma-asuntojen kohdalla melutaso on päiväajan ohjearvon tuntumassa. 5 MW voimalaitoksilla meluvyöhykkeet laajenevat Laitakarin suuntaan, jolloin saaren länsipuolella melutaso on 40 dB tuntumassa. VE4 Vedenalaiset meluvaikutukset Vaihtoehdossa VE 4 merituulivoimapuistoa laajennetaan vaihtoehto VE 3 sisältämien voimalaitosten lisäksi vaihtoehdon VE 2 Ajoksen saaren lounais- ja länsipuolen voimalaitoksilla. Vaihtoehdossa VE 4 melutilanne on Ajoksen saaren eteläpuolella suhteellisen muuttumaton verrattuna vaihtoehtoon VE 0+. Kuukan saarella melutilanne on vaihtoehdon VE 2 kaltainen. Ajoskrunnin ja Laitakarin kohdalla melutilanne ei muutu vaihtoehdosta VE 3. Tuulivoimaloilla saattaa olla perustamistavasta ja laitostyypistä riippuen myös vedenalaisia melu- ja tärinävaikutuksia. Mm. Itämerellä tehtyjen mittausten ja tutkimusten mukaan tuulivoimalan käyntiäänen vedenalaisen kuuluvuussäteen kaloille on arvioitu ulottuvan kilometrien etäisyydelle tuulivoimalaitoksesta (Wahlberg & Westerberg 2005). Käyntiäänen ei ole kuitenkaan osoitettu häiritsevän kaloja kuin melutasoilla, jotka vallitsevat aivan tuulivoimalaitoksen välittömässä läheisyydessä muutamasta metristä pariinkymmeneen metriin ulottuvalla etäisyydellä voimalaitoksesta. Yhteisvaikutukset Tällä hankkeella on melun kannalta yhteisvaikutuksia Kemin sataman nykyisten toimintojen ja nykyisen tuulivoimapuiston sekä Kemin sataman laajennushankkeen kanssa. Sataman toiminnoista aiheutuva melu kuuluu laajimmalle alueelle ilman ollessa tyyni tai vaimean tuulen käydessä melulähteistä tarkastelupisteeseen päin. Tällöin tuulivoimalaitokset eivät välttämättä vielä ole toiminnassa, ainakaan täydellä teholla. Tuulivoimalaitosten melu taas on voimakkainta silloin, kun tuulennopeus on voimakas tai kohtalainen. Näin ollen eri toimintojen melun syntyminen ja leviäminen sekä kuuluvuus poikkeavat toisistaan. Tuulivoimaloilla ja sataman toiminnoilla on suurin yhteisvaikutus niiden välisellä alueella Ajoksen saaren eteläosissa ja eteläpuoleisella merialueella. Nämä alueet on merkitty yleiskaavassa energiantuotantoalueeksi ja luonnonsuojelualueeksi, eikä niillä sovelleta loma-asuntoalueille tai vakituisille asuinalueille annettuja melun ohjearvoja. Sataman laajennushankkeen meluvaikutukset eivät ulotu missään hankevaihtoehdossa Ajoskrunnin saarelle saakka, joten sillä suunnalla hankkeilla ei ole melun yhteysvaikutuksia. Kuukan saaren loma-asuntoalueilla hankkeilla on melun kannalta yhteisvaikutuksia. Suurimmat yhteisvaikutukset ovat tuulivoimahankkeen vaihtoehdoilla VE2 ja VE4, erityisesti mikäli valittava tuulivoimalaitostyyppi on äänekkäämpi. Tällöin laskennallinen yhteismelutaso voi noista jopa 45 desibeliin, joka ylittää loma-asuntoalueille annetun yöajan ohjearvon ja on päiväajan ohjearvon tasalla. Tällainen tilanne voi syntyä silloin, jos tuuli käy kaakosta. 4.13.5 Sähkönsiirron meluvaikutukset Sähkönsiirrolla on käytännössä meluvaikutuksia ainoastaan rakentamisvaiheessa ja ne vastaavat tuulivoimalaitosten rakentamisaikaisia meluvaikutuksia ympäristössään. 4.14 Merenkulku ja vesiliikenne 4.14.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Lähtötietoina on käytetty lähimpien satamien ja meriväylien sijaintitietoja sekä satamien liikennemäärätietoja. Hankkeen merenkulkuun kohdistuvien vaikutusten arvioimisessa on käytetty yleispiirteisiä oletusarvoja tarvittavien merikuljetusten määristä. Suunnittelun tässä vaiheessa ei myöskään ole vielä tiedossa mistä tuulivoimaloiden komponentit kuljetetaan paikalle. 4.14.2 Nykytilanne Ajoksen satamaan johtaa nykyisin etelän suunnalta 10 metrin syvyinen laivaväylä, jolta erkanevat Ajoksen edustalla lisäksi 8/7 m metrin syvyinen laivaväylä Veitsiluodon ja 9 m syvyinen laivaväylä Tornion Röytän satamiin. Syväväylän ohella Ajoksen satamaan johtaa lisäksi matala, 2,4 metrin syvyinen veneväylä Kemin keskustasta Uleninrannan vierasvenesatamasta. Ajoksen satamassa käy vuosittain 300−500 alusta. 185 Kemin Satama vastaa osaltaan satama-altaiden sekä väylien ylläpidosta sekä tarvittavista kunnostusja huoltotoimenpiteistä sataman alueella mukaan lukien vesialueiden pitäminen auki talvikauden aikana jäänmurtajien avulla. Satamien ulkopuolella laivaväylien hallinnoinnista vastaa Merenkulkulaitos. Kaivosyhtiöiden tavoitteena on kuljettaa malmeja mahdollisimman suurilla bulk-aluksilla, jotka vaatisivat osaltaan Kemin Ajoksen meriväylän syventämisen nykyisestä 10 metrin kulkusyväyksestä 12–14 metriin. Ajoksen meriväylän syventämisestä ei ole tehty toteutuspäätöstä. Mikäli merituulivoimapuiston rakentamisen aikana tullaan tarvitsemaan maakuljetusta, ovat nykyiset Ajoksen satamaan johtavat väylät siihen soveltuvia. Virkistyskäyttöön liittyvää vesiliikennettä merituulivoimapuiston hankealueella harjoitetaan lähinnä virkistyskalastuksen sekä vapaa-ajan veneilyn muodossa. Ajoksen satama-alue toimii myös merkittävänä pääteasemana Perämeren alueella tapahtuvalle vene- ja laivamatkailulle. Vuoden 2008 aikana Ajoksen satamassa kävi kaikkiaan kolme isompaa matkustaja-alusta tai risteilijää, jotka toivat Kemiin yhteensä 2200 matkailijaa (Kemin Satama 2008). Kemin kaupunkiin kohdistuvan matkailun ohella hankealueen ympäristön kohteista matkailullista merkityksestä on lisäksi alueen länsipuolelle sijoittuvalla Perämeren kansallispuiston alueella, jonka vuosittaiseksi kävijämääräksi on arvioitu kaikkiaan 5000–6000. Kansallispuistoon matkailijat saapuvat kesäisin pääasiassa moottori- ja purjeveneillä aluetta ympäröivistä satamista (Metsähallitus 2009). 4.14.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset vesiliikenteelle Rakentamisen aikaiset vaikutukset aiheutuvat lähinnä lisääntyneestä vesiliikenteestä alueella sekä mahdollisista rakentamisen aikaisista liikkumisrajoituksista rakentamisalueilla. Rakentamisen aikana merialueella liikkuvat tuulivoimalaitoksen osia ja nostolaitteita kuljettavat alukset sekä asentamisessa tarvittavat lautat. Rakentamisen aikana alueella tullaan asettamaan veneilyyn kohdistuvia rajoituksia. Rajoitukset koskevat kerrallaan vain niitä osia hankealueesta, jolla rakentamistoimia suoritetaan, ja ne ovat kestoltaan rajallisia. Merituulivoimapuiston rakentaminen lisää laivaliikennettä. Tuulivoimaloiden komponenttien ensisijainen kuljetustapa ovat merikuljetukset, jolloin vältytään suurten komponenttien pitkiltä erikoiskuljetuksilta maanteillä. Jokin läheisistä satamista valitaan kuitenkin palvelemaan hankkeeseen liittyvää kuljetus- ja henkilöliikennettä. Tuulivoimakomponenttien merikuljetukset toteutetaan valoisaan aikaan, jolloin niistä ei aiheudu vaaraa alueen muulle merenkululle. Yhteen laivaan on arvioitu mahtuvan noin 4 voimalaa, jolloin voimaloiden siirtoon tarvittavien kuljetusten kokonaismäärä on Kuva 4‑84. Kemin satamien tavaraliikenne laivoilla 2008 ja 2009 (alusta/vuosi). Kemin sataman tavaraliikenne laivoilla. 186 Ajoksen tuulivoimapuisto Laiva- ja veneväylät Röytän satama Ajoksen satama laiva- / veneväylä hankerajaus 0 2 4 8 km Kuva 4‑85. Lähimpien satamien ja tärkeimpien vesiteiden sijainti suhteessa hankealueeseen. kokonaisuudessaan 40–50 hankkeen lopullisesta laajuudesta riippuen. Perustuksia arvioidaan vastaavasti mahtuvan 4 – 6 per laiva, jolloin niiden edellyttämien kuljetusten määrä on samaa luokkaa varsinaisten voimalakomponenttien vaatimien kuljetusten kanssa. Siirtokuljetusten lisäksi alueella liikkuvat asentamiseen tarvittavat lautat. Tarvittavien lauttojen määrä riippuu valittavasta kokoamistavasta ja kuljetuskalustosta. Liikennemäärät maalla saattavat kasvaa rakentamisen aikana, mutta muutos nykyiseen satama-alueella tapahtuvaan liikennöintiin ei ole merkittävä. 4.14.4 Tuulivoimapuiston vaikutukset vesiliikenteelle Tuulivoimapuiston alueella sijaitsee merenkulkuväyliä. Läheisten väylien sekä satamien käyttö säilyvät ennallaan myös tuulivoimapuiston toiminnan aikana. Tuulivoima-alueen kulmissa sijaitsevat voimalat maalataan alaosastaan liikenneviraston ohjeiden mukaisesti. Merenkulkupiirin kanssa neuvotellaan myös hankkeen toteuttamisen yhteydessä mahdollisesti tarvittavista muista toimenpiteistä. Liikenneviraston ohjeiden mukaan toimittaessa hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia merenkululle. Merituulivoimapuiston toiminnan aikana vesiliikennettä alueella ei rajoiteta. Maaliikenne ei tule merituulivoimapuiston vuoksi Ajoksen alueella lisääntymään. 4.14.5 Sähkönsiirron vaikutukset vesiliikenteelle Sähkönsiirto merialueella toteutetaan pohjaan sijoitettavilla kaapeleilla, joista ei aiheudu vaikutuksia vesiliikenteelle. Tuulivoimaloiden kaapelointi tehdään siten, etteivät merikaapelit aiheuta haittaa väylien ylläpidolle ja syventämishankkeille. 187 4.15 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö 4.15.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Hankkeen vaikutuksia nykyiseen ja suunniteltuun maankäyttöön sekä rakennettuun ympäristöön on arvioitu alueen maankäyttösuunnitelmien ja maankäytön kehittämisen kannalta. Hankkeen toteuttamiskelpoisuudesta on tehty arvio, jossa otetaan huomioon nykyinen kaavoitustilanne ja tarvittavat kaavalliset muutokset. Arvioinnin apuna on käytetty kaavasuunnitelmia ja karttoja sekä valtioneuvoston päätöstä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Hankesuunnitelmaa on verrattu alueen nykyiseen maankäyttöön. Arvioinnissa on kiinnitetty erityishuomiota suunnittelualueen läheisyydessä sijaitseviin häiriintymiselle alttiisiin kohteisiin (loma-asutus, virkistysalueet). Tiedot on selvitetty maastokäynneillä, kartta- ja paikkatietoaineistolla sekä asukaskyselyllä. 4.15.2 Sijainti ja nykyinen maankäyttö Merituulivoimapuiston laajennusalue sijaitsee Kemin kaupungin edustalla olevan Ajoksen etelän, lännen ja idän puoleisilla merialueilla. Laajennusalue sijoittuu pääasiassa Kemin kaupungin alueelle, mutta pieneltä osin myös Simon kunnan alueelle. Hankealueen etäisyys mantereesta on 0+ vaihtoehtoa lukuun ottamatta lähimmillään noin kaksi kilometriä. Kemin keskustaan alueelta on matkaa noin 9 kilometriä, Simoon noin 24 ja Tornioon 26 kilometriä. Merialue Hankealue sijoittuu Perämeren rannikon vesialueelle, jonka veden syvyys vaihtelee noin 3–18 metriin. Alueella on useita laiva- ja veneväyliä. Hebenmatalan ja Inakarin–Kallion alueiden välistä kulkee syvyydeltään 10 metrin laivaväylä, joka johtaa Kemin syväsatamaan Ajoksen lounaiskärjessä. Tältä väylältä erkanevat 8/7 metrin syvyinen laivaväylä koillisen suuntaan Veitsiluodon satamaan sekä luoteeseen lähtevä 9 metrin väylä, joka johtaa Perämeren kansallispuiston kautta Tornioon Röytän satamaan. Syvempien väylien lisäksi Ajoksen ympäristössä sijaitsee useita matalampia, 2–5 metrin syvyisiä veneväyliä. Laivaväylät kulkevat osittain laajimpien tuulivoimaloiden sijoitusalueiden poikki. Tuulivoimaloiden sijainnit on suunniteltu siten, että laiva- tai veneväylien käyttöön ei aiheudu 188 muutoksia tai rajoituksia laajimmassakaan vaihtoehdossa. Tuulivoimalat merkitään kansainvälisten ohjeiden mukaisesti ja niihin asennetaan merkkivalot sekaannuksen ja yhteentörmäyksien välttämiseksi. Voimalat ja merikaapelit merkitään myös merikortteihin. Hankkeella ei ole vaikutuksia vesiliikenteen turvallisuuteen. Kovassa merenkäynnissä, sumussa ja veneen häiriötilanteessa voimalat muodostavat törmäysriskin. Mikäli merikaapeleita ei suojata, on ankkurointi niiden kohdalla kielletty. Hankealueelle sijoittuvat Keminkraaselin majakka, Toukankrunnin, Kuukan, Inakarin, Kallion ja Ajoskrunnin saaret ja saariryhmät. Saarille ei rakenneta voimaloita tai sähkölinjoja. Elinkeinot ja liikenne Yhdyskuntarakenteessa tuulivoimapuistoalue sijoittuu Perämerenkaaren toiminnalliselle vyöhykkeelle. Alueen huippuosaamisen, liiketoiminnan ja logistiikan kansainvälinen yhteistyövyöhyke perustuu väestökeskittymään, perusteollisuuteen, informaatiotekniikkaan ja hyvinvointipalveluihin. Tämä hanke ja muut suunnitellut energia-alan ja teollisuuden hankkeet tuovat alueelle pääomaa ja työpaikkoja sekä lisäävät alueen energiaomavaraisuutta. Hankkeilla on vaikutusta alueen maankäytön ja yhdyskuntarakenteen kehittymiseen laajemmin. Hankealueen pohjoispuolella sijaitsee Lapin syväsatama, joka toimii Kemin alueen pääasiallisena vientisatamana ja merkittävänä liikenteen solmukohtana erityisesti Pohjois-Kalotin ja Keski-Euroopan väliselle tavaraliikenteelle. Satamassa vierailevien laivojen määrä vaihtelee vuosittain 380–450 alukseen kuljetetun tavaran kokonaispainon noustessa hieman yli miljoonaan tonniin (Kemin satama 2008). Ajoksen sataman ohella laivaliikennettä kulkee hankealueen kautta myös Ajoksen itäpuolella sijaitsevaan Veitsiluodon satamaan, joka toimii vastaavasti Kemin alueen pääasiallisena tuontisatamana ja jonka kautta kuljetetaan mm. huomattava osa Stora Enson Veitsiluodon paperitehtaan käyttämistä raaka-aineista. Ajoksen satama-alueen yhteyteen on vuosien 2006– 2008 aikana rakennettu PVO-Innopowerin omistama 30 megawatin suuruinen merituulivoimapuisto. Puisto koostuu kaikkiaan kymmenestä 3 megawatin tuulivoimalaitoksesta, jotka sijaitsevat ranta-alueilla tai keinosaarilla Inakarin, Kallion ja Ison Etukarin alueilla tai Ajoksen sataman edustan aallonmurtajalla. Näiden voimaloiden lisäksi Ajoksen maa-alueella sijaitsee yksi Haminan Energian rakentama 3 megawatin tuulivoimala. Maalla aikaisemmin sijainneet kolme vanhempaa Kemin tuulivoimapuisto Oy:n omistamaa 0,3 megawatin tuulivoimalaa on purettu. Satamatoimintojen ja tuulivoimapuiston ohella Ajoksen ja Veitsiluodon alueilla sijaitsee myös useita muita merkittäviä teollisuuslaitoksia, joista työntekijöiden määrässä mitattuna suurin on yli 900 ihmistä työllistävä Stora Enson paperitehdas. Elinkeinorakenteensa osalta Ajoksen alue tukeutuu voimakkaasti teollisiin toimintoihin, jotka työllistävät merkittävän osan paikallisesta väestöstä. Kaikkiaan teollisuuden osuus Ajoksen alueen työpaikoista on noin 85 % sekä liikenteen ja tietoliikenteen vastaavasti 12 % (Kemin kaupunki 2007). Alueen tie- ja raideliikenne ovat sataman ja teollisuustoiminnan takia vilkasta. Tuulivoimapuistolla on vain rakentamisen aikana merkittävää vaikutusta Ajoksen liikenteen turvallisuuteen tai sujuvuuteen. Hankkeella on positiivisia vaikutuksia alueen työllisyyteen ja energiatalouteen niin rakentamisen kuin toiminnan aikana. Tuulivoimapuistosta saatavaa säh- köä voidaan johtaa suoraan lähellä sijaitsevan teollisuuden käyttöön tai valtakunnanverkkoon. Merialueella harjoitetaan ammattikalastusta, jolle tuulivoimaloiden sijoitusalueilla voi olla merkitystä. Kemin ammattikalastajien pääasiallisesti käyttämä kalasatama sijaitsee Lapin syväsataman yhteydessä Ajoksen saaren luoteiskärjessä. Hankealueen kalastusta tarkastellaan erikseen kappaleessa 4.5. Suunniteltu tuulivoimapuistoalue sijoittuu osittain Kemi-Tornion lentokentän käyttöön varatulle laskeutumisen suoja-alueelle, mikä asettaa erityisvaatimuksia perustettavien voimalaitosten merkitsemiselle. Lentokenttä sijaitsee Kemin keskustan pohjoispuolella noin 13 kilometrin päässä hankealueelta. Ilmailulain (1242/2005) 159 §:n mukaan ilmailun turvaamiseksi yli 30 metriä korkeiden rakennelmien, rakennusten ja merkkien rakentamiseen tulee olla ilmailuhallinnon myöntämä lentoestelupa. Olemassa oleva Ajoksen tuulivoimapuisto ei ole aiheuttanut merkittävää haittaa tai vaaratilanteita lentoliikenteelle. 189 Ajoksen merituulivoimapuisto Lähialueen rakennukset asuinrakennus lomarakennus liike- tai julkinen teollinen rakennus muu rakennus Hankealue 0 2 Kuva 4‑86. Hankealueen ympäristön asutus ja loma-asutus. 190 4 km Asutus ja loma-asutus Ympärivuotista asutusta on Ajoksen pohjois- ja itäosissa Korostennokan ja Metsärannan asuinalueelle, joille on hankealueelta matkaa lyhimmillään noin 1–1,4 kilometriä. Merelle rakennettavilla hankevaihtoehdoilla ei ole maankäytöllistä vaikutusta ympärivuotiselle asumiselle. Ranta-alueilla sekä Ajosta ympäröivillä saarilla on loma-asutusta. Hankealuetta lähimmät loma-asunnot sijaitsevat Ajoskrunnin saarella sekä Ajoksen Murhaniemellä, jolle hankealueen koillisreunasta kertyy matkaa noin 400 metriä. Lähimmät loma-asunnot sijaitsevat jo nykyisen olemassa olevan 30 megawatin tuulivoimapuiston vaikutusalueella.Tuulivoimapuiston laajentaminen ei lisää merkittävästi kyseisten lomaasuntojen häiriötekijöitä. Murhaniemen ja Ajoskrunnin lisäksi vapaa-ajan asutusta sijaitsee myös hankealueen itäpuolella, Simon Karsikonniemellä sekä Kuukan ja Lehtikrunnin saarilla hankealueen pohjoispuolella. Lähin sellainen lomaasutus, jolle ei aikaisemmin ole kohdistunut tuulivoimaloiden häiriövaikutuksia sijaitsee laajimman vaihtoehdon hankealueesta noin 1–1,5 kilometrin päässä. Kaikilla hankevaihtoehdolla on vähän tai enemmän maisemallisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Virkistyskäyttö ja matkailu Merituulivoimapuiston hankealueella harjoitetaan lähinnä virkistyskalastusta sekä vapaa-ajan veneilyä, joiden lisäksi Ajoksen satama-alue toimii myös merkittävänä pääteasemana Perämeren alueella tapahtuvalle vene- ja laivamatkailulle. Vuoden 2008 aikana Ajoksen satamassa kävi kaikkiaan kolme isompaa matkustajaalusta tai risteilijää, jotka toivat Kemiin yhteensä 2200 matkailijaa (Kemin Satama 2008). Kemin kaupunkiin kohdistuvan matkailun ohella hankealueen ympäristön kohteista matkailullista merkityksestä on lisäksi alueen länsipuolelle sijoittuvalla Perämeren kansallispuiston alueella, jonka vuosittaiseksi kävijämääräksi on arvioitu kaikkiaan 5000–6000. Kansallispuistoon matkailijat saapuvat kesäisin pääasiassa moottori- ja purjeveneillä aluetta ympäröivistä satamista, lähinnä Kemin Ajoksen ja Tornion Röytän satamat, ja talvella vastaavasti joko hiihtäen ja moottorikelkoilla (Metsähallitus 2009). Tuulivoimalat eivät estä alueen käyttöä virkistykseen. Voimaloiden läheisyydessä niiden ääni saattaa häiritä liikkujaa. Maalle rakennettavat voimalat eivät estä saaren ulkoilureittien käyttöä eivätkä oleellisesti muuta metsän virkistyskäyttöä. Merelle rakennettavat tuulivoimalat sijaitsevat vähintään 600 metrin etäisyydellä toisistaan eikä niiden välissä ole muita esteitä. Niiden välistä navigointi ei Kemin edustalla tuota vaikeuksia. Purjehdusolosuhteita voimalat muuttavat niin, että käännöksiä tulee tehdä useammin. Voimalan siipien alapinta on noin 30 metrin korkeudella. Siipien aiheuttamalla tuulisuuden varjostuksella ei ole suurta vaikutusta purjehdukseen. Talvella tietyissä sääolosuhteissa siivistä voi lentää niistä irronneita jään palasia. Nämä häiriöt liittyvät sääolosuhteisiin, jolloin virkistyskäyttö on vähäistä. Tuulivoimapuiston suurin vaikutus virkistykseen tapahtuu maiseman ja vesillä liikkumisen tuntemuksen muutoksen kautta. Voimalat muuttavat merialueen uudenlaiseksi ympäristöksi. Voimalinjat ja sähköasemat Lähimmät sähkönsiirtolinjat ovat Ajoksen tuulivoimapuiston sähköasema, Fingrid Oyj:n Röyttän Sellee 110/400 KV sähköasema, Kittilänjärven sähköasema ja Taivalkosken sähköasema sekä Veitsiluodon tehtaiden yhteydessä oleva Stora Enso Oy:n omistama sähköasema. Lisäksi Karsikkonniemelle mahdollisesti rakennettavan ydinvoimalan yhteyteen suunnitteillaan sähköaseman sijoitusta. Sähköasemilta on useita yhteyksiä sähkön johtamiseksi kantaverkkoon tai suoraan hyötykäyttöön. Ajoksen nykyiseltä tuulivoimapuistoalueelta on rakennettu PVO-Innopower Oy:n 110 kV jännitelinja Kittilänjärvelle. Ajoksen sähkölinja riittää sellaisenaan vielä noin 20 tuulivoimalan tuottamalle jännitteelle. Simo – Keminmaa – Taivalkoski 110 kV kantaverkon voimalinja kulkee rannikon suuntaisesti ja Kemijoen länsipuolitse Taivalkosken sähköasemalle. Yli 20 tuulivoimalan rakentamisen takia voimalinjan kapasiteettia pitäisi kasvattaa. Johtokäytävän laajentaminen ei ole taajamarakenteen takia mahdollista. Kittilänjärveltä Taivalkosken sähköasemalle on tutkittu uusi yhteys. Röyttään Selleen sähköasemalta kulkee 400kV kantaverkon voimalinja, jonka siirtokapasiteetissa on tilaa. Veitsiluodon tehtaat pystyisivät hyödyntämään koko tuulivoimapuiston sähköntuotannon. Karsikkkoniemen ydinvoimalalta lähtevän sähkölinjan kanssa samaan johtokäytävään pitäisi sijoittaa oma sähköjohto tuulivoiman sähkönsiirtoa varten. 191 4.15.3 Maa- ja vesialueiden omistus Pääosa (29,7 km2) hankealueesta sijoittuu yleisille vesialueille, joita hallinnoi Metsähallitus. PVO-Innopower solmii Metsähallituksen kanssa sopimuksen vesialueen varaamisesta tuulivoimatuotantoon. Noin 1,7 km2 kokoinen alue hankealueesta on yhteisellä vesialueella, jonka käytöstä PVO-Innopower solmii vuokrasopimuksen vesialueen omistajien kanssa. 4.15.4 Tuulivoimapuiston vaikutukset maankäyttöön Tuulivoimalat vaikuttavat maankäyttöön paikallisesti, maankäytön kokemukseen ne vaikuttavat laajemmalle. Maalla olevien tuulivoimaloiden perustukset ja torni vievät maa-alaa. Tornin ympärillä tarvitaan noin 50x50 metrin kokoinen puuton tai matalapuustoinen tasainen alue. Maalla oleville tuulivoimaloille täytyy johtaa myös huoltotie. Merellä voimalat vievät vain perustuksen verran vesialaa ja huoltoliikenne hoidetaan vesiteitse. Tuulivoimaloiden lähelle ei saa sijoittaa melulle tai välkkymiselle häiriöalttiita toimintoja, kuten asumista tai loma-asumista. Melun ja välkkymisen vaikutusalueet kantavat noin 400–500 metrin päähän voimaloista. Tuulivoimalan viereen voidaan kuitenkin rakentaa noin 50 metrin etäisyydeltä alkaen teollisuus-, varastotai muita vastaavia toimintoja sisältäviä rakennuksia ja aluetta voidaan käyttää työpaikkana. Kaikissa vaihtoehdoissa on mukana maalta purettujen kolmen pienen voimalan korvaaminen kahdella tai kolmella suuremmalla voimalalla, vaihtoehto 0+. Voimaloiden aiheuttamat vaikutukset eivät ylety olemassa olevalle asutukselle asti maisemavaikutusta lukuun ottamatta, eivätkä estä nykyisten ulkoilureittien käyttöä. Suurempien voimaloiden takia niiden aiheuttamat melu- ja varjostusalueet kasvavat Ajoksen keskiosaan päin ja aiheuttavat rajoitteita alueen tulevalle maankäytölle. Tuulivoimalan läheisyyteen ei saa rakentaa asuin- tai lomarakennuksia. Alueet sopivat kuitenkin esimerkiksi teollisuus- tai varastotoimintojen käyttöön tai suojaviheralueiksi. Ajoksen satamaja teollisuusalueen laajennusta on suunniteltu kolmen voimalan vaikutusalueelle päin. Vaihtoehdolla 0+ ei ole haitallisia vaikutuksia alueen nykyiseen tai suunniteltuun maankäyttöön ja vaihtoehdon maisemavaikutuksetkin ovat vain vähän huomattavia. 192 Muissa vaihtoehdoissa tuulivoimapuistoa laajennetaan avoimelle vesialueelle. Tuulivoimapuiston vaihtoehdolla 1 ei ole merkittävää vaikutusta alueen maankäyttöön. Vaihtoehto laajentaa olemassa olevaa tuulivoimapuistoa vain muutamalla uudella voimalla(1–9 kpl) nykyisen tuulivoimapuiston vaikutusalueen suuntaisesti etelään laivaväylän reunalle asti. Vaihtoehdossa 1+ vaikutukset ovat suuremmat kuin vaihtoehdossa VE1. Tuulivoimaloita rakennetaan kauemmaksi merelle Ajoksen ja Veitsiluodon laivaväylien molemmille puolille. Merikaapeleilla joudutaan alittamaan laivaväylät ja laivat joutuvat kulkemaan tuulivoimaloiden välissä. Voimaloiden lukumäärää lisääntyy Ajoskrunnin loma-asutuksen läheisyydessä. Voimaloiden aiheuttamat melu- ja varjostusvaikutukset eivät kuitenkaan ulotu merkittävissä määrin lomaasunnoille asti. Vaihtoehdossa 2 nykyistä tuulivoimapuistoa laajennetaan edellisten vaihtoehtojen lisäksi Ajokselta länteen päin. Vaihtoehdon 2 mukainen rakentaminen tuo tuulivoimaloita Kemin kaupungista merelle ja Perämeren kansallispuiston suuntaan aukeavaan näkymään. Kuukan saaren loma-asunnoilta aukeavan maiseman luonne muuttuu. Voimaloiden melu- tai varjostusvaikutukset ulottuvat loma-asunnoille asti vain ajoittain ja vaikutuksiltaan lievinä. Vaihtoehdossa 3 aluetta laajennetaan lännen sijasta itään Simon kunnan puolelle Karsikkoniemen edustalle ja kauemmas merelle. Tuulivoimapuiston vaikutusalue kasvaa. Ajoksen itäpuolisilta saarilta, rannoilta ja asutukselta aukeava maisema muuttuu. Perämeren kansallispuistosta tai Kemistä katsottuna vaihtoehdon 3 voimalat sijaitsevat kaukana ja ovat vain vähän näkyvissä. Vaihtoehdossa 4 on mukana kaikki edelliset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset. Vaihtoehto 4 on siten maankäyttövaikutuksiltaan merkittävin. 4.15.5 Tuulivoimapuiston vaikutukset valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden (VAT) toteutumiseen Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla linjataan valtakunnallisesti merkittäviä alueidenkäytön kysymyksiä. Maankäytön suunnittelussa tavoitteet on huomioitava siten, että edistetään niiden toteuttamista. Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa, auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelutavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys, toimia kaavoituksen ennakko-ohjauksen välineenä valtakunnallisesti merkittävissä alueidenkäyttökysymyksissä ja edistää ennakko-ohjauksen johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä, edistää kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa Suomessa sekä luoda alueidenkäytöllisiä edellytyksiä valtakunnallisten hankkeiden toteuttamiselle. Valtionneuvosto päätti 13.11.2008 valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden tarkistamisesta. Tarkistetut tavoitteet tulivat voimaan 1.3.2009. Tarkistuksen pääteemana oli ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Tarkistetut alueidenkäyttötavoitteet edistävät erityisesti ilmastonmuutoksen hillintää. Lisäksi uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä vauhditetaan. Tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet on osoitettava maakuntakaavoituksella koko maassa. Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet käsittelevät seuraavia kokonaisuuksia: 1. Toimiva aluerakenne, 2. eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu, 3. kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat, 4. toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto, 5. Helsingin seudun erityiskysymykset ja 6. luonto- ja kulttuuriympäristöaluekokonaisuudet. Tätä hanketta koskevat erityisesti yhteysverkostot ja energiahuoltokokonaisuudet, kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat asiakokonaisuudet. Vaikutukset valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden (VAT) toteutumiseen Hanke edistää valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita mahdollistamalla toteutuessaan uusiutuvan energiamuodon, tuulienergian hyödyntämisen sähköntuotannossa. Ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset huomioidaan hankkeen suunnittelun lähtökohtina ja lupamenettelyissä. Vaikutukset mm. vesien tilaan, elinkeinojen harjoittamiseen, maisemaan, virkistykseen, kulttuuri- ja luonnonperintöön on arvioitu omina kohtinaan. Hanke edistää luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja turvaa siten luonnonvarojen saata- vuutta tuleville sukupolville. Tuulivoimatuotannolla voidaan korvata fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa sähköntuotantoa, mikä vähentää sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä. Tuulivoimatuotannosta ei synny suoraan kasvihuonepäästöjä. Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavassa on osoitettu tuulivoimaloiden alue Ajoksen edustalle. Hankkeen vaihtoehdot 2–4 ovat maakuntakaavan rajausta laajempia, vaihtoehdot 0+–1+ ovat kokonaan tai osittain maakuntakaavan mukaisia. Hanke toteuttaa maakuntakaavaa ja on siten valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukainen. Tuulivoimapuisto rakennetaan niin keskitetysti kuin se on teknis-taloudellisesti mahdollista toteuttaa. 4.15.6 Sähkönsiirron vaikutukset maankäyttöön Sähkönsiirron vaihtoehdoissa tutkitaan olemassa olevien voimansiirtolinjojen ja sähköasemien hyödyntämistä. Sähkönsiirtovaihtoehdossa 0+ voidaan liittyä suoraan Ajoksen tuulivoimapuiston sähköasemalta Kittilänjärven 110/400 kV:n sähköasemalle kulkevaan 110 kV:n sähkölinjaan, eikä johtokäytävää tarvitse laajentaa. Vaihtoehdolla 0+ ei ole vaikutuksia maankäyttöön. Vaihtoehto 0+ on mahdollinen vain tuulivoimapuiston suppeampien vaihtoehtojen kanssa. Nykyiseen Kittilänjärven sähköasemalta lähtevään kantaverkkoon voidaan johtaa vielä noin 20 tuulivoimalan tuottama sähkö. Tuulivoimapuiston laajemmat vaihtoehdot vaativat Kittilänjärveltä lähtevää sähköverkkoa tehokkaamman siirtokapasiteetin. Laajimpien tuulivoimapuistovaihtoehtojen sähkönsiirtovaihtoehtoina on tutkittu vaihtoehdot 1–5. Kaikissa sähkönsiirtovaihtoehdoissa lukuun ottamatta kolmen maalle rakennettavan voimalan vaihtoehtoa, joudutaan rakentamaan uusia tuulivoimalat sähköverkkoon yhdistäviä merikaapeleita. Kaapeleiden pituus ja linjat riippuvat voimaloiden sijainnista. Laajimmissa vaihtoehdoissa merelle on tehtävä yksi tai useampi sähköasema, joilta tuulivoimaloiden tuottama sähkö johdetaan 20kV merikaapelilla maalla sijaitsevalle sähköasemalle. Merikaapeleilla ei ole vaikutuksia maankäyttöön, luukun ottamatta rakentamisen ja huollon aikaisia käyttörajoituksia. Merikaapeli voi 193 alittaa laiva- ja veneväylän aiheuttamatta haittaa laivaliikenteelle. Sähkönsiirtovaihtoehdossa 1 Ajoksen voimalinjaa vahvistetaan Kittilänjärvelle asti. Johtokäytävää ei tarvitse laajentaa, mutta Ajoksen sillan kohdalla oleva jyrkkä mutka pitää loiventaa siirtämällä yhtä tai kahta johdinpylvästä. Vaihtoehdossa 2 Ajoksen voimalinjalta rakennetaan uusi voimajohto nykyisessä johtokäytävässä suoraan Stora Enson Veitsiluodon sähköasemalle. Vaihtoehdon maankäyttövaikutukset ovat vähäisiä. Energiataloudellisesti vaihtoehto olisi kannattavin. Vaihtoehdoissa 3 rakennetaan noin 10 kilometrin pituinen uusi merikaapeli Tornion Selleen sähköasemalle, josta voidaan liittyä suoraan kantaverkkoon. Selleen sähköasemalta eteenpäin hankkeella ole vaikutuksia maankäyttöön. Nykyiset johtokäytävät säilyvät ennallaan. Röyttän teollisuusalueelle rakennetaan joitakin satoja metrejä maakaapelia rannalta sähköasemalle asti. Kaapelit eivät estä alueen käyttöä nykyiseen tai suunniteltuun toimintaan. Sähkönsiirtovaihtoehdon 3 vaikutukset maankäyttöön ovat vähäisiä. Merikaapeli on linjattava niin että se kiertää merenpohjan muinaismuistot eikä haittaa laivaliikennettä. Vaihtoehdossa 4 rakennetaan noin 3–4 kilometrin merikaapeli Karsikkoniemen suunnitteilla olevan ydinvoimalan sähköasemalle. Vaihtoehdon 4 maankäyttövaikutukset ovat teoreettisia ja riippuvaisia ydinvoimalan toteutumisesta. Sähkönsiirtovaihtoehdoissa 5 vahvistetaan Ajoksen sähkölinjaa yhdellä johdolla Kittilänjärvelle asti ja rakennetaan lisäksi kokonaan uusi 110 kV sähkölinja Kittilänjärven sähköasemalta Kemijoen itäpuolta Taivalkosken sähköasemalle. Vaihtoehto on linjattu niin, ettei se haittaa kaivoksen tai Kemin lentokentän laajentamista. Linjaus kulkee taajama-alueiden kohdalla nykyisessä johtokäytävässä muuten pääasiassa maa- ja metsätalousalueella. Liittyminen Taivalkosken sähköasemaan vaatii tarkempaa suunnittelua. Uusi linja on todennäköisesti mahdollista yhdistää olemassa olevaan johtokäytävään ennen liittymistä sähköasemalle. Sähkölinjan alla maa- ja metsätalous voivat jatkua ennallaan lukuun ottamatta pylväspaikkoja. Voimajohdon alla voi liikkua työkoneilla, kun pysytään voimajohtorakenteista vähintään kolmen metrin etäisyydellä. Rakennuskieltoalue 110 kV:n johtolinjal- 194 la on 46–50 m ja 400 kV:n johtolinjalla 56–62 m. 4.15.7 Sähkönsiirron vaikutukset valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden toteutumiseen Valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa todetaan, että voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä. Nykyisiä johtokäytäviä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan kaikissa linjausvaihtoehdoissa. Vaihtoehdoissa 0+ ja 3 uusia ilmajohtoja ei tarvitse rakentaa ollenkaan. Vaihtoehdoissa 1 ja 2 olemassa olevaa johtokäytävää laajennetaan yhdellä uudella ilmajohdolla. Eniten uutta johtokäytävää rakennetaan vaihtoehdossa 5, jossa tehdään uusi johtokäytävä Kittilänjärven sähköasemalta Taivalkosken sähköasemalle. Erityistavoitteissa todetaan lisäksi, että valtakunnalliset energiahuollon kannalta merkittävät voimajohdon linjaukset on otettava huomioon maakuntakaavoituksessa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa. Sähkönsiirron reittivaihtoehtojen 3 ja 4 merikaapelia ja vaihtoehdon 5 loppuosan mukaista johtolinjaa ei ole osoitettu maakuntakaavassa. Reittilinjaukset edellyttävät uuden sähkönsiirtolinjan rakentamista 400 kV:n linjaan saakka. Reittivaihtoehdot 1, 2 ovat kokonaan maakuntakaavan mukaisia. Vaihtoehto 4 loppuosa ydinvoimalalta valtakunnanverkkoon on osoitettu maakuntakaavassa. 4.16 Kaavoitus 4.16.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Arvioinnin lähtökohtana on eri kaavatasoilla hankkeen vaikutusalueelle osoitettu maankäyttö. Arvioinnissa huomioitiin voimassa olevien kaavojen mukainen maankäyttö sekä mahdolliset vireillä olevat kaavasuunnitelmat merituulivoimapuiston sekä sähkönsiirron reittivaihtojen osalta. Lisäksi on arvioitu, edellyttääkö hankkeen toteuttaminen kaavoitusta. 4.16.2 Länsi-Lapin maakuntakaava Länsi-Lapin maakuntakaavatyö on kuulutettu vireille 22.3.2010 Lapin liiton hallituksen päätöksellä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on nähtävillä. Maakuntakaava olisi tavoiteaikataulun mukaan valmis vuoden 2012 loppuun mennessä. Valmistuessaan maakuntakaava kumoaa Länsi-Lapin seutukaavan ja Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan. Tuulivoimapuiston laajentamishankeen toteuttaminen edellyttää tuulivoima-alueenlaajentamista maakuntakaavassa. PVO-Innopower esittää, että hanke huomioidaan Länsi-Lapin maakuntakaavatyön yhteydessä. on valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti osoitettu Perämeren meri- ja rannikkoalueelle tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavassa sisämaan 3 voimalan paikkaa kuuluu maakuntakaavan tuulivoima-alueeseen ja merituulivoimapuiston laajennusalue on osittain merkitty tuulivoimala-alueeksi (merkintä tv 2282). Vaihtoehdot 2 ja 3 ovat kokonaan ja vaihtoehdot 1 ja 1+ suurelta osin maakuntakaavan tuulivoima-alueen rajauksen ulkopuolisella vesialueella 4.16.3 Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava 4.16.4 Länsi-Lapin seutukaava Hankealueella on voimassa Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 16.6.2005 ja sillä on kumottu 25.2.2003 vahvistetun Länsi-Lapin seutukaavan varaukset tuulivoimala-alueiden osalta. Maakuntakaavassa Länsi-Lapin seutukaava on vahvistettu ympäristöministeriössä 25.2.2003. Voimassa oleva seutukaava on muuttunut maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 210§) siirtymäsäädöksen mukaan maakuntakaavaksi 1.1.2010. Ajoksen merituulivoimapuisto Voimala-alueet Lapin tuulimaakuntakaavassa 2 1 3 Hankealueet 1-6 4 5 6 0 1 2 4 km Kuva 4‑87. Ote Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavasta. 195 Seutukaavassa hankealue on merkitty pääasiassa vesialueeksi (W) sekä vesiliikenteen alueeksi (LV) Ajoksen satamaan johtava laivaväylä, ja siitä erkanevat laivaväylät Veitsiluodon ja Tornion Röytän satamiin on osoitettu laivaväyliksi (lv). Hankealueen pohjoispuoli on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi (A). Merkinnällä osoitetaan maaalueita lähinnä asumiseen ja muille taajamatoiminnoille, kuten palveluille, pääväyliä pienemmille liikenneväyläalueille, virkistys- ja puistoalueilla sekä erityisalueilla. Ajoksen keskiosiin on seutukaavassa määritelty lisäksi pohjavesien suojelualue (sp). Ajoksentie on osoitettu seututieksi (st) ja Murhaniemi luonnonsuojelualueeksi merkinnällä (SL). Seutukaavan tuulivoimaloita koskevat aluemerkinnät on kumottu Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan yhteydessä. Sähkönsiirron reittivaihtoehtojen osalta seutukaavassa on osoitettu voimalinja Tornion Selleen sähköasemalta Taivalkoskelle, Kemijoen länsipuolta seuraava voimalinja Taivalkoskelle ja Kemin rannikonsuuntainen voimalinja. Näitä voimalinjoja esitetään käytettäväksi sähkönsiirron reittivaihtoehtoina. Sähkönsiirron reittivaihtoehtoa 5 ei ole uutena rakennettavana voimalinjana osoitettu Länsi-Lapin seutukaavassa. Voimalinjan reittivaihtoehto 5 kulkee Kemin kohdalla taajamatoimintojen alueella (A) ja muutoin maa- ja metsätalousvaltaisella alueella (M). 4.16.5 Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava Ympäristöministeriö on vahvistanut Kemi–Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavan 30.3.2010. Ympäristöministeriö määräsi vahvistamispäätöksessä maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n perusteella maakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Lapin liitto kuulutti maakuntakaavan tulemaan voimaan 15.4.2010. Maakuntakaava käsittää Simon kunnan Karsikon niemen alueelle suunnitellun ydinvoimalaitoksen sekä sen suojavyöhykkeen edellyttämät alueet. Kaavassa hankealueen itäreunat sijoittuvat suunnitellun ydinvoimalaitoksen suojavyöhykkeen (sv-1) sisään. Alueella on voimassa MRL 33§ mukainen rakentamisrajoitus. Tuulivoimapuiston sähkönsiirron reittivaihtoehto 4 sijoittuu ydinvoimamaakuntakaavan alueelle. Kemi– Tornion alueen ydinvoimamaakuntakaavassa on osoitettu ohjeellinen päävoimalinja Karsikkonimestä koilliseen noin 20 km matkalla sekä merialueelle etelään päin. Kaavaselostuksen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä esitetään, että voimajohtokäytävää hyödyntäisivät ydinvoimalan lisäksi mahdollisesti myös läheiset tuulivoimapuistot. Hankkeella ei ole vaikutusta ydinvoimamaakuntakaavan toteuttamiseen. Kuva 4‑88. Ote Länsi-Lapin seutukaavasta. 196 Ristikangas Nauska Junko Erkkola Takajärvi Syväkangas Siikakangas Almila Peurasaari Ritikka Törmälä Kittilänjärvi z Nälli Järppi Huhta Majala Rytikari ± ± ± ± ± ± ± ± ± Paavonkari ! ! ! ! ! ± Nenä Saukkoranta ± ± ± ± ± ± ± ± ± ± ± ± ± ± Puntarniemi ± ± ± Karsikko Simoniemi Haapala Kuuselanmäki Huhta ! ! ± ! EN-1 ± ± ± ± ± Î z Hepolanperä ! ! ! ! ! Viantie ± ± ± Teppo ! ! Talonpoika ± ± ! ! ! Harjula Rakkala Mäki-Vihtari Tikkala Maksniemi ± ± ± ± ± ± ± ± ± ± ! Ojanperä Marostenmäki z ! ! Kelhälä Taipaleenkylä Hepola ! sv-1 Puutteenperä Veitsiluoto Ajos Lehto Kainula ± ± Toukola Toivola Hietala ! ! ! ! ! ! Vasankari ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! sv-1 Mittakaava 1 : 100 000 Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavaehdotus LLV 25.11.2009 1 0 2 Maakuntakaava koskee osaa Länsi-Lapin seutukaavan (vahvistettu 25.2.2003) alueesta. LIITE 10 Maakuntakaava koskee tieverkkoa, laivaväyliä, moottorikelkkailureittejä, päävoimalinjoja, energiahuollon alueita, satama-alueita ja ydinvoimalaitoksen suojavyöhykettä. 3 muuttavaa työtä tulee olla yht Ohjeellinen päävoimalinja. EN-1 Energiahuollon alue, jolle void Merkinnällä osoitetaan ydinvo tuotantoa palvelevia laitoksia, kehittämiseen tarvittavia raken voimalan tukitoimintoja, kuten Alueella on voimassa MRL 33 Suunnittelumääräykset: - Alueen suunnittelussa ja tot ratkaisuin ja riittävin suoja-a - Alueen suunnittelussa tulee Suositus: Ennen alueella tapa työtä tulee olla yhteydessä Mu Rovamaa Kankaanpää Kaivola Tervaharju Karjalahti z Jänkälä Maunola Kestilä ! ! Uusi laivaväylä Suositus: Enn Kangas z 4 km Ydinvoimalaitoksen suojavyöh Merkinnällä osoitetaan noin 5 likimääräinen rajaus. Alueella on voimassa MRL 33 Suunnittelumääräykset: - Alueen yksityiskohtaisemma jotka ulottuvat noin 5 km etä ydinvoimalaitoksen suojavy - Suojavyöhykkeeseen kuuluv sairaaloita tai laitoksia, joiss tuotannollisia toimintoja, joih tai vapaa-ajan toiminnan sij edellytykset asianmukaisell - Alueen suunnittelussa tulee mahdollisuus lausunnon an KUMOTTAVAT LÄNSI-LAPIN SEUTU Tällä maakuntakaavalla kumotaan Lä alueelle osoitettu teollisuustoimintojen osin. Lisäksi maakuntakaavalla kumo veneväylät. HALLINNOLLINEN KÄSITTELY: * Lapin liiton hallitus päätti asettaa ma * Laatimisvaiheen kuuleminen 3.11.-31 * Lapin liiton hallitus päätti asettaa ma * Maakuntakaavaehdotus julkisesti nä * Lapin liiton hallitus päätti esittää valtu * Lapin liiton valtuusto hyväksyi maaku * Ympäristöministeriö vahvisti maakun * Maakuntakaava lainvoimainen LAPIN LIITTO ROVANIEMI 25.11.2009 MAAKUNTAKAAVAMERKINNÄT JA -MÄÄRÄYKSET Maakuntakaava-alueen raja. Î ± ± ± ± ± Kivalo ± Kalliokumpu Kauppi ! ! Uusi laivaväylä Suositus: Ennen alueella tapahtuvaa rakennus-, ruoppaus- tai muuta merenpohjaa z Jänkälä Maunola Kestilä Ohjeellinen/vaihtoehtoinen yhdystie. ! ! Laivaväylä. Kangas z Kankaanpää Erkkola Almila Törmälä Huhta Lehto sv-1 Puutteenperä Majala Kelhälä Mäki-Vihtari Viantie anta Simoniemi Haapala Kuuselanmäki Huhta Hepolanperä muuttavaa työtä tulee olla yhteydessä Museovirastoon vedenalaisinventointitarpeen arvioimiseksi. Ohjeellinen päävoimalinja. EN-1 Energiahuollon alue, jolle voidaan sijoittaa ydinvoimalaitos. Merkinnällä osoitetaan ydinvoimalaitoksen ja sen tukitoimintojen alueet. Alue on varattu energiantuotantoa palvelevia laitoksia, rakennuksia tai rakenteita sekä energiantuotannon tutkimiseen ja kehittämiseen tarvittavia rakennuksia ja rakenteita varten. Lisäksi alueelle saa sijoittaa ydinvoimalan tukitoimintoja, kuten tilapäistä asumista ja vesien käsittelyyn liittyviä laitoksia ja rakenteita. Alueella on voimassa MRL 33§:n mukainen rakentamisrajoitus. Suunnittelumääräykset: - Alueen suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee ehkäistä merkittävät ympäristöhäiriöt teknisin ratkaisuin ja riittävin suoja-aluein. - Alueen suunnittelussa tulee Säteilyturvakeskukselle varata mahdollisuus lausunnon antamiseen. Suositus: Ennen alueella tapahtuvaa rakennus-, ruoppaus- tai muuta merenpohjaa muuttavaa työtä tulee olla yhteydessä Museovirastoon vedenalaisinventointitarpeen arvioimiseksi. Rovamaa Kainula Moottorikelkkailureitti Yhdystie. Rantala Laitala Satama-alue. Toivola Hietala Vasankari Ydinvoimalaitoksen suojavyöhyke. Merkinnällä osoitetaan noin 5 km etäisyydelle ydinvoimalaitoksesta sijoittuvan suojavyöhykkeen likimääräinen rajaus. Alueella on voimassa MRL 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus. Suunnittelumääräykset: - Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on ne taajamat tai muut tiheän asutuksen alueet, jotka ulottuvat noin 5 km etäisyydelle ydinvoimalaitoksesta, sisällytettävä kokonaisuudessaan ydinvoimalaitoksen suojavyöhykkeeseen. - Suojavyöhykkeeseen kuuluvalle alueelle ei saa suunnitella sijoitettavaksi uutta tiheää asutusta, sairaaloita tai laitoksia, joissa käy tai oleskelee huomattavia ihmismääriä tai sellaisia merkittäviä tuotannollisia toimintoja, joihin ydinvoimalaitoksen onnettomuus voisi vaikuttaa. Loma-asutuksen tai vapaa-ajan toiminnan sijoittamista suunniteltaessa alueelle tulee varmistua, etteivät edellytykset asianmukaiselle pelastustoiminnalle vaarannu. - Alueen suunnittelussa tulee Säteilyturvakeskukselle ja pelastusviranomaiselle varata mahdollisuus lausunnon antamiseen. KUMOTTAVAT LÄNSI-LAPIN SEUTUKAAVAN ALUEVARAUKSET JA VIIVAMERKINNÄT: Tällä maakuntakaavalla seutukaavassa (vahvistettu 25.2.2003) maakuntakaavan Kuva 4‑89. Ote Kemikumotaan – TornioLänsi-Lapin alueen ydinvoimamaakuntakaavaehdotuksesta. alueelle osoitettu teollisuustoimintojen aluevaraus (T 708) sekä maa- ja metsätalousvaltainen alue (M 4504) osin. Lisäksi maakuntakaavalla kumotaan seutukaavassa alueelle osoitetut moottorikelkkailureitit ja laiva- tai veneväylät. HALLINNOLLINEN KÄSITTELY: * Lapin liiton hallitus päätti asettaa maakuntakaavaluonnoksen laatimisvaiheen kuulemiseen 13.10.2008 * Laatimisvaiheen kuuleminen 3.11.-31.12.2008 * Lapin liiton hallitus päätti asettaa maakuntakaavaehdotuksen julkisesti nähtäville (MRA 12§) 8.6.2009 * Maakuntakaavaehdotus julkisesti nähtävillä (MRA 12§) 15.6.-14.8.2009 * Lapin liiton hallitus päätti esittää valtuustolle maakuntakaavan hyväksymistä 9.11.2009 * Lapin liiton valtuusto hyväksyi maakuntakaavan (MRL 31§) * Ympäristöministeriö vahvisti maakuntakaavan (MRL 31§) * Maakuntakaava lainvoimainen 197 198 4.16.6 Kemin kaupungin oikeusvaikutteinen yleiskaava 4.16.7 Kemin sataman oikeusvaikutteinen yleiskaava Kemin kaupungin oikeusvaikutteinen yleiskaava on Ajoksen osalta saanut lainvoiman 3.11.2001. Yleiskaavassa hankealue on osoitettu pääasiassa vesialueeksi (W). Ajoksen edustalle hankealueen läheisyyteen, osin myös hankealueelle, on osoitettu energiahuollon alue (EN), johon on rajattu tuulivoimaloiden alue. Ajoksen saaren kärki on muuten kaavoitettu pääasiassa teollisuustoimintojen (T) tai satamatoimintojen alueeksi (LS). Murhaniemeen vievän tien eteläpuolelle on osoitettu suojaviheralue (EV) nykyisten tuulivoimaloiden alueelle. Takalahden alue on osoitettu selvitysalueeksi (SE), jonka kaavoittaminen edellyttää osaltaan lisäselvityksiä alueen ominaisuuksista. Hankealueen tuntumaan on osoitettu laivaväyliä kulkusyväyksineen. Hankealueen ympäristössä sijaitsee useita yleiskaavassa suojelualuemerkinnöillä (SL tai SL/N) varattuja kohteita. Näistä suurin on hankealueen länsireunaan rajautuva Perämeren kansallispuiston alue, joka kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon. Pienialaisempia suojelukohteita sijaitsee hankealueen läheisyydessä lisäksi Ajoksen pääsaarella sekä sitä ympäröivistä saarista Kuukalla ja Ajoskrunnilla. Suojelualueista Ajoksella sijaitsevat Murhaniemi ja Ajoksen hietapankki ja -ranta (toiselta nimeltään Puidenpuuttuma) sekä Kuukan saaren pohjoisosat on sisällytetty osaltaan Perämeren saarten NATURA -alueeseen. Hankealueen ympäristössä olevat saaret on luonnonsuojelualueiden ulkopuolella merkitty pääasiassa virkistysalueiksi (V), joille on sallittua rakentaa ainoastaan ulkoilun ja virkistyskäytön kannalta tarpeellisia rakennuksia ja laitteita. Yleiskaavassa on osoitettu sähkönsiirron reittivaihtoehtojen 1, 2 ja 5 mukainen voimalinja (-z-) Ajoksessa, Nallista Kittiläjärven pohjoispuolelle ja sieltä edelleen Vallitunsaareen kaava-alueen rajalle saakka. Yleiskaavassa ei ole osoitettu sähkönsiirron vaihtoehdon 2 mukaista voimalinjan reittiosuutta Ajoksentien reunasta Veitsiluotoon, eikä merikaapeliyhteyttä Ajokselta Röyttään tai Karsikkoniemeen. Hankkeen toteuttaminen edellyttää yleiskaavan muutosta merialueella. Muutoksella voidaan ensi vaiheessa laajentaa tuulivoima-aluetta nykyisen maakuntakaavan puitteissa ja maakuntakaavan muutoksen jälkeen laajemmin. Kemin sataman yleiskaavan muutos on vireillä. Kaavassa on huomioitu tuulivoiman sijoittuminen Ajoksen edustalle ja maa-alueille. Kaavaluonnos on nähtävillä. 4.16.8 Tornion yleiskaava Tornion yleiskaava 2021 on tullut voimaan kunnanhallituksen päätöksellä 1.3.2010. Päätöksen 57 §:ssä kunnanhallitus on määrännyt kaavan tulemaan voimaan ennen sen lainvoimaisuutta, muilta kuin valituksen alaisilta osilta (MRL 201§). Valituksenalaisilla kohdilla ei ole vaikutusta tuulivoimahankkeelle. Hankkeen sähkönsiirtovaihtoehdossa VE3 tuulivoimapuisto liitetään merikaapelein ja voimajohdolla Tornion Selleen sähköasemaan. Yleiskaavassa sähkönsiirtovaihtoehdon merikaapelireitti kulkee vesialueella (W) sivuten yleiskaavassa osoitettua tuulivoimaloiden aluetta (tv). Maalla sähkölinja kulkee ympäristövaikutuksiltaan merkittävien teollisuustoimintojen alueella (TT) ja teollisuusalueella, jolla on/jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen (TT/kem). Energiahuollon alueeksi (EN) on osoitettu 400 kV voimalinjat Taivalkoski– Röyttä. Selleen sähköasemalta lähtevä voimalinja on osoitettu nykyiseksi voimajohdoksi (z) 400+2x110 kV Mykkään saakka. Hanke ei edellytä Tornion yleiskaavan muutosta. 4.16.9 Karsikkoniemi Simon kunnan ydinvoimayleiskaava Simon kunta on kuuluttanut laadittavan yleiskaavan vireille tulosta 18.2.2008 ja samalla määrännyt hankealueen rakennuskieltoon. Ydinvoimayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma on ollut nähtävillä 27.8. – 10.9.2008. Osayleiskaavaluonnos pidettiin nähtävillä 3.11. – 28.11.2008 samanaikaisesti Simossa ja Kemissä. Kunnanhallitus on 21.4.2010 päättänyt laittaa yleiskaavaehdotuksen nähtäville. Kuva 4‑90. Ote Kemin kaupungin oikeusvaikutteisesta yleiskaavasta. 199 Kuva 4‑91. Ote Tornion yleiskaavasta 2021. 200 Ydinvoima-osayleiskaavaehdotuksessa sähkönsiirron reittivaihtoehdon 4 alue on osoitettu vesialueeksi (W) ja vesialueeksi (W-1). Aluetta voidaan käyttää voimalaitoksen tarkoituksiin ja sille voidaan rakentaa voimalaitoksen tarvitsemia laitureita ym. rakennelmia ja laitteita vesilain säännösten puitteissa. Ennen vesialueeseen kohdistuvan hankkeen toteuttamista on selvitettävämeriarkeologisen vedenalaisinventoinnin tarve museoviranomaisen kanssa. Mantereella energiahuollonalueille (EN-1) ja (EN-2) on osoitettu osaalue, joka on tarkoitettu johtoalueeksi (ja). Hanke ei edellytä muutosta ydinvoimayleiskaavaan. 4.16.10 Ajoksen asemakaava Osalla hankealuetta on voimassa Ajoksen asemakaava, joka on hyväksytty Kemin kaupunginvaltuustossa 18.6.2001. Ajoksen asemakaava on tullut lainvoimaiseksi 8.8.2001. Asemakaavan muutos kortteleiden 2057, 2067 sekä niihin liittyvien katu-, pysäköinti-, tie- ja satama-alueiden osalta on tullut lainvoimaiseksi 20.1.2005. Eteläosaan laadittu tuulivoimarakentamiseen liittyvä asemakaavan muutos (kaava nro 426) on tullut lainvoimaiseksi 30.4.2005. Ajoksen asemakaavan energiahuollonalueella (EN) on ohjeelliset sijoituspaikat 7 tuulivoimalalle. Suojaviheralueella (EV) on rakennusalat kolmelle tuulivoimalalle. Sähkönsiirron reittivaihtoehdot 1, 2 ja 5 kulkevat Ajoksessa osin asemakaavoittamattomalla alueella sekä Ajoksen asemakaavan läpi nykyistä johtokäytävää pitkin, joka on osoitettu merkinnällä sähköjohtoa varten varattu alueen osa (z). Tuulivoimapuiston vaihtoehdon VE0+ yhdelle voimalalle voidaan myöntää rakennuslupa suoraan asemakaavaan perustuen, jos se sijoittuu asemakaavan tuulivoimalan rakennusalalle. Vaihtoehdon 0+ läntisin voimala vaatii poikkeamisen tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja koskevasta merkinnästä tai asemakaavan muutoksen. Vaihtoehdon itäisimmälle voimalalle voidaan myöntää rakennuslupa asemakaavan laajennuksen tai poikkeamislupamenettelyn kautta. Tuulivoimapuiston muut vaihtoehdot eivät sijaitse voimassa olevan asemakaavan alueella. 4.16.11Kemin Keskialueen asemakaavat Sähkönsiirron reittivaihtoehdon 5 mukainen sähkölinja kulkee Kemin keskialueen asemakaavojen halki. Ajantasa-asemakaavassa on johtokäytävä osoitettu vaara-alueeksi (va) ja voimansiirtoalueena (Vs). Voimalinja kulkee seuraavien asemakaavan pääkäyttötarkoituksien läpi: erillispientalojen korttelialue (AO), liike- ja toimistorakennusten sekä ympäristöhäiriötä aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialue (K-TY), liike- ja toimistorakennusten sekä yleisten rakennusten korttelialue (Y-K), yleisen tien alue (LT), rautatiealue (LR), puisto (VP), lähivirkistysalue (VL), urheilu- ja virkistyspalvelujen korttelialue (VU), suojaviheralue (EV). Keskialueen asemakaavan alueella sähkönsiirron reittivaihtoehdot 1 ja 5 kulkevat nykyistä johtokäytävää pitkin Nallin puistossa (VP) sekä Ritikan suojaviheralueella (EV). Keskialueen asemakaavan alueella sähkönsiirron reittivaihtoehto 5 kulkee Länkimaantien ja Vallitussaaren välillä nykyistä voimalinjaa pitkin 19 eri aikoina voimaantulleen asemakaavan tai asemakaavan muutoksen läpi. Hankkeen toteuttaminen ei edellytä Kemin keskialueen asemakaavojen muutoksia. 4.16.12 Simon Karsikkoniemen ydinvoimaasemakaava Simon kunnanhallitus päätti 27.3.2008 asemakaavan vireille tulosta Karikkoniemeen ydinvoimalaitoksen sijoittamiseksi alueelle. Kunnanhallitus päätti 21.4.2010 asettaa asemakaavaehdotuksen nähtäville. Ydinvoima-asemakaavaehdotuksessa sähkönsiirron reittivaihtoehdon VE4 alue on osoitettu vesialueeksi (W-1), aluetta voidaan käyttää voimalaitoksen tarkoituksiin ja sille voidaan rakentaa voimalaitoksen tarvitsemia laitureita ja laitteita vesilain säännösten puitteissa. Ennen vesialueeseen kohdistuvan hankkeen toteuttamista on selvitettävä meriarkeologisen vedenalaisinventoinnin tarve museoviranomaisen kanssa. Energiahuollon alueille (EN-1) ja (EN-2) on osoitettu sähköjohtoja varten varattu ohjeellinen alueen osa (z). Hanke ei edellytä Simon Karsikkoniemen ydinvoima-asemakaavan muutosta. 201 Kuva 4‑92. Ote Karsikkoniemen ydinvoima-osayleiskaavaluonnoksesta. 202 Kuva 4‑93. Ote Ajoksen ajantasa-asemakaavasta. Kuva 4‑94. Ote Kemin Keskialueen asemakaavoista. 203 Kuva 4‑95. Ote Karsikkoniemen ydinvoima-asemakaavaluonnoksesta. 204 Kuva 4‑96. Ote Röyttänniemen teollisuusalueen asemakaavasta. 205 4.16.13 Tornion Röyttänniemen teollisuusalueen asemakaava Röyttänniemen teollisuusalueen asemakaavan muutos on tullut voimaan 7.8.2007. Asemakaavan muutos laadittiin rakennuskantaa vastaavaksi, siinä selvitettiin lisärakentamisen tarve, tarkistettiin Selleenkadun linjausta sekä varattiin tuulivoimaloille alueita rannassa. Sähkönsiirron reittivaihtoehto 3 kulkee Selleen sähköasemalle seuraavien maankäytön pääkäyttötarkoitusten läpi: Vesialue (W), teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue(T/kem-1), jolla on/jolle saa sijoittaa merkittäviä vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen ja rautatiealue (LR). Hanke ei edellytä Röyttänniemen asemakaavan muutosta. 4.16.14 Tuulivoimapuiston vaikutukset kaavoitukseen Tuulivoimapuiston hankevaihtoehdot 0+, 1 ja 1+ kokonaan tai osittain ovat voimassa olevan Lapin merija rannikkoalueiden tuulivoimamaakuntakaavan mukaisia. Vaihtoehdot 2, 3 ja 4 vaativat maakuntakaavan muutoksen. Tuulivoimapuiston laajentaminen merialueelle vaatii kaikissa vaihtoehdoissa yleiskaavan muutoksen. Tuulivoimaloiden sijoitusalueet merellä on merkitty voimassa olevassa yleiskaavassa vesialueeksi. Alueelle on laadittava tuulivoimaloiden rakennusalueet ja niitä ympäröivän maankäytön osoittava oikeusvaikutteinen yleiskaava. Pysyvän rakennusoikeuden turvaamiseksi alueelle on laadittava myös asemakaava tai edettävä yleiskaavan pohjalta voimalakohtaisesti tehtävien suunnittelutarveratkaisujen kautta. Ympäristöministeriö on valmistelemassa muutosta maankäyttö- ja rakennuslakiin. Sen mukaan tuulivoimalaitoksen rakennuslupa voidaan tietyin edellytyksin myöntää suoraan yleiskaavan nojalla. Asian käsittely on vielä kesken. Vaihtoehto 0+ vaatii poikkeamisen Ajoksen asemakaavan tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja koskevasta määräyksestä tai asemakaavamuutoksen. 4.16.15 Sähkönsiirron vaikutukset kaavoitukseen Sähkönsiirrossa pyritään hyödyntämään olemassa olevia johtokäytäviä mahdollisimman paljon. Sähkönsiirron vaihtoehdot ovat pääosin maakuntakaavan ja olemassa olevien linjojen mukaisia. Vaihtoehdon 5 mukaista linjausta Kittilänjärven sähköasemalta Taivalkoskelle 206 tai suunniteltuja merikaapeliyhteyksiä ei ole osoitettu maakuntakaavassa. Sähkölinjat tulee merkitä kaavoihin. Voimajohtojen rakentaminen ei kuitenkaan edellytä muutosta kaavoihin. 4.17 Va i k u t u k s e t luonnonvarojen hyödyntämiseen 4.17.1 Tuulivoimapuiston elinkaari Ympäristövaikutustensa suhteen tuulivoimapuiston elinkaari voidaan jakaa viiteen päävaiheeseen (Kuva 4‑97), jotka ovat: 1)voimalarakentamisessa käytettävien materiaalien ja raaka-aineiden tuotanto ja käsittely, 2)voimalakomponenttien valmistus, 3)tuulivoimapuiston rakentaminen, 4)tuulivoimapuiston toiminta-aika (ml. huolto- ja korjaustoimenpiteet) ja 5)tuulivoimapuiston poistaminen käytöstä ja sen eri rakenteiden hävittäminen. Tuulivoimapuiston elinkaaren ympäristövaikutuksista suurin osa kohdistuu tuulivoimaloiden ja niiden oheisrakenteiden valmistukseen, jotka edellyttävät usein suuria määriä raaka-aineita sekä energiaa. Tuulivoimalaitoksen rakenteet on tehty pääasiassa teräksestä, jonka lisäksi niiden konehuoneessa käytetään myös mm. alumiini- ja kuparikomponentteja. Voimalan lavat ovat yleensä vastaavasti lasikuitua, jonka raaka-aineita ovat lasi ja polyesterikuitu. Metallien louhiminen ja käsittely kuluttavat usein huomattavia määriä energiaa ja raaka-aineita, minkä takia ne usein aiheuttavat merkittäviä ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutusten suuruuteen vaikuttavat voimalaitoskomponenttien tuottamisen osalta erityisesti käytetyt toimintatavat sekä käytettävän energian tuotantotapa. Mikäli metallien työstämisessä käytetty energia on pystytty tuottamaan käyttämällä esimerkiksi uusiutuvia energianlähteitä, voidaan myös tuulivoimapuiston elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia osaltaan vähentää. Tuulivoimapuiston rakentamisvaiheessa suunnitellulle sijoitusalueelle perustetaan varsinaiset tuulivoimalat sekä niiden edellyttämät oheisrakenteet. Kaikkiaan merialueelle pystytään yhden kesäkauden aikana rakentamaan noin 20 - 30 tuulivoimalaa, minkä takia suunnitellun hankkeen rakentamisvaihe kestää kokonaisuudessaan 3 – 4 vuotta voimaloiden lopullisesta lukumäärästä ja rakentamisen tehokkuudes- Tuulivoimatuotannossa käytettävien raaka-aineiden tuottaminen ja esikäsittely Tuulivoimaloissa käytettävien komponenttien tuottaminen Tuulivoimaloiden perustusten rakentaminen ja voimaloiden pystyttäminen Tuulivoimaloiden toiminta-aika (ml. huolto- ja korjaustoimenpiteet Tuulivoimaloiden käytöstä poistaminen ja jätteidenkäsittely Kuva 4‑97. Kaaviokuva tuulivoimapuiston elinkaaresta. ta riippuen. Tuulivoimapuiston toiminnallinen jakso on nykyaikaisissa tuulivoimaloissa suhteellisen pitkä, mikä vähentää osaltaan tuulivoimalla tuotetun sähkön elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia sekä parantaa sen tuotantotehokkuutta. Tuulivoimaloiden perustusten laskennalliseksi käyttöiäksi on arvioitu keskimäärin 40 vuotta ja varsinaisten voimalarakenteiden (runko + koneisto) vastaavasti noin 20 vuotta. Tuulivoimaloiden käyttöikää pystytään kuitenkin merkittävästi pidentämään riittävän huollon sekä osien vaihdon avulla. Tuulivoimapuiston elinkaaren viimeinen vaihe on sen käytöstä poisto sekä tuulivoimapuistosta syntyvien laitteiden kierrättäminen ja jätteiden käsittely. Tuulivoimapuiston elinkaaren aikana aiheutuvien ympäristövaikutusten kannalta voimala-alueen käytöstä poiston ja erityisesti laitoskomponenttien hävityksen merkitys on keskeinen. Materiaalien tehokkaan kierrättämisen ja uusiokäytön avulla tarvetta uusien raaka-aineiden tuotannolle vähennetään, mikä vähentää osaltaan loppusijoituksen tarvetta niiden osalta. Nykyisin lähes 80 % prosenttia 3,0 MW suuruisessa tuulivoimalaitoksessa käytetyistä raaka-aineista pystytään kierrättämään. Voimaloiden metallikomponenttien (teräs, kupari, alumiini, lyijy) osalta kierrätysaste on yleensä jo nykyisin hyvin korkea, jopa lähes 100 %. Kierrätyksen kannalta ongelmallisimpia ovat lavoissa käytetyt lasikuitu- ja epoksimateriaalit, joiden uusiokäyttö ei sellaisenaan vielä ole mahdollista. Näiden materiaalien energiasisältö pystytään nykyisin kuitenkin hyödyntämään polttamalla ne korkeita lämpötiloja käyttävissä jätteidenpolttolaitoksessa sekä käsittelemällä poltossa syntyvät jätteet asianmukaisessa käsittely- ja loppusijoituslaitoksessa. Taulukossa 4‑25 on esitelty merituulivoimapuiston elinkaarensa aikana kuluttamia materiaalivarantoja suhteessa tuotetun sähköenergian määrään. Eniten tuulivoimatuotanto kuluttaa elinkaarensa aikana vettä, jota käytetään sekä laitoskomponenttien valmistusprosesseissa sekä niiden edellyttämässä energiatuotannossa. Seuraavaksi eniten tuulivoimatuotanto kuluttaa eri tuotantoprosesseissa käytettyjä energianlähteitä, kuten kivihiiltä, maakaasu ja öljyä, sekä tuulivoimalan rungon päämateriaalina käytettävää terästä. Taulukko 4‑25. Arvio 3,0 MW merituulivoimalan (malli Vestas V90) elinkaaren aikaisesta materiaalikulutuksesta suhteessa tuotetun energian määrään. Luvuissa on huomioitu varsinais‑ ten voimalaitosten ohella myös niiden edellyttämät voimalin‑ jat ym. oheisrakenteet (Vestas 2006). Voimalan käyttöajaksi on arvioitu 20 vuotta. Materiaali Kulutus (g/kWh) Vesi 49,4 Kivihiili 0,7 Raakaöljy 0,6 Rauta 0,4 Maakaasu 0,4 Kvartsihiekka 0,3 Ligniitti 0,3 Kalkkikivi 0,1 Natriumkloridi (vuorisuola) 0,1 Kivi 0,1 Savi 0,1 Sinkki, alumiini, mangaani, kupari, lyijy 0,03–0,4 207 Tuulivoimapuistojen tehokkuutta energiantuotantomuotona on selvitetty useissa tutkimuksissa käyttämällä elinkaarianalyysiin pohjautuvia menetelmiä. Erityisesti tutkimuksilla on haluttu selvittää tuulivoimaloiden rakentamisen aikaisen energiankulutuksen ja voimalan toiminta-aikanaan tuottaman energiamäärän välistä suhdetta. Yleisesti tuulivoimapuiston on arvioitu tuottavan sen rakentamisessa ja käytöstä poistosta kuluvan energiamäärän keskimäärin 4-6 kuukauden aikana, kun otetaan huomioon varsinaisen tuulivoimapuiston ohella myös niissä käytettävät voimajohdot, sähköasemat ym. oheisrakenteet (Schleisner 2000, Vestas 2006). Yleisesti tuulivoimaloiden teoreettiset takaisinmaksuajat ovat merialueille sijoitettavien tuulivoimapuistojen osalta keskimäärin maa-alueita suurempia, mikä johtuu pääasiassa voimalaitosten kytkennässä käytettävän kytkentäverkon suuremmasta yhteispituudesta sekä suurikokoisempien perustusrakenteiden käytöstä. Esimerkiksi Schleisner (2000) on tarkastellut Tanskassa sijaitsevien Tunø Knobin (merituulivoimapuisto) ja Fjaldenin (maatuulivoimapuisto) tuulivoimapuistojen elinkaarta ja arvioinut niiden energiataloudelliseksi takaisinmaksuajaksi Tunø Knobin osalta noin 4,7 kuukautta ja vastaavasti Fjaldenin ainoastaan 3,2. 4.17.2 Tuulivoimapuiston hiilijalanjälki Hiilijalanjälkeä (carbon footprint) käytetään yleensä mittaamaan tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastovaikutusta, ts. kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan voidaan arvioida synnyttävän elinkaarensa aikana. Hiilijalanjälki on alun perin kehitetty mittariksi, jonka avulla voidaan läpinäkyvällä tavalla vertailla erilaisten toimintojen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen ja ilmastonmuutokseen. Energiantuotantomuotojen ja voimalaitosten osalta hiilijalanjälki suhteutetaan yleensä tuotetun energian määrään ja se esitetään yleensä hiilidioksidiekvivalentteina (CO2eq) tuotettua kilo- tai megawattituntia kohti. Ekvivalenttiyksiköiden avulla hiilijalanjäljen laskemisessa pystytään ottamaan huomioon hiilidioksidin ohella myös muut kasvihuonekaasut (mm. metaani ja typpioksiduuli), joiden ilmastoa lämmittävä vaikutus on selkeästi hiilidioksidia suurempi. Tuulivoiman synnyttämän hiilijalanjäljen suuruutta suhteessa muihin energiamuotoihin on tarkasteltu 208 Isossa-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa (POST 2006), jossa tuulivoiman synnyttämän hiilijalanjäljen suuruutta verrattiin suhteessa fossiilisiin polttoaineisiin, ydinvoimaan sekä useisiin uusiutuviin energianlähteisiin. Vertailussa tuulivoiman hiilijalanjälki arvioitiin pienimpien joukkoon sen vaihdellessa maa- ja merialueille sijoitettavien laitosten osalta 4,64–5,25 g CO2eq per tuotettu kilowattitunti. Muista energiantuotantomuodoista esimerkiksi aurinkopaneelien hiilijalanjäljen suuruudeksi arvioitiin 35–58 g CO2eq/ kWh ja erilaisten biomassavaihtoehtojen vastaavasti 25–93 g CO2eq/kWh. Tutkimuksessa esitetyt aurinkopaneelien hiilijalanjäljet on laskettu Euroopan sääolojen mukaan suurimman hiilijalanjäljen kuvatessa Ison-Britannian aluetta ja pienimmän Välimeren aluetta. Suurin hiilijalanjälki on fossiilisilla polttoaineilla, joiden ilmastoa lämmittävän vaikutuksen suuruudeksi on arvioitu liikkuvan yli 500 g CO2eq tuotettua energiayksikköä kohti. Luonteenomaista sekä uusiutuvien energianmuotojen, mutta myös ydinvoiman, elinkaarelle on niiden ympäristövaikutusten painottuminen erityisesti sen rakentamisen aikaisiin vaikutuksiin, jotka synnyttävät yleensä valtaosan koko energiantuotantoprosessin synnyttämistä kasvihuonekaasupäästöistä. Tuulivoiman osalta rakentamisen aikaisten päästöjen on arvioitu synnyttävän jopa 98 % koko elinkaaren kasvihuonekaasupäästöistä. Sen sijaan fossiilisten polttoaineiden osalta ilmastovaikutukset painottuvat selkeämmin varsinaiseen energiantuotantovaiheeseen esimerkiksi polttoaineen tuottamisen ja laitoksen rakentamisen ollessa pienemmässä osassa tuotantoprosessin ilmastovaikutusten kannalta. 4.17.3 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen Tuulivoimalaitoksen vaikutukset maa- ja kallioperään aiheutuvat perustusten rakentamisesta. Erilaisiin perustuksiin tarvitaan hyvin erilaisia määriä kiviaineksia. Erilaisia perustustapoja käsitellään luvussa 2.4.2. Merialueella tuulivoimalan eri perustusvaihtoehtojen kiviainestarve yhtä voimalaa kohden on likimäärin seuraava: • monopile-perustus 1 000 m3 • kasuuniperustus 8 500 m3 • keinosaari 23 000 m3 Kunkin voimalan perustustapa ja kiviainesten hankkiminen päätetään tarkempien maaperätutkimusten jälkeen. Merialueella tavoitteena on toteuttaa mahdollisimman monta voimalaa monopile-perustuksella, jolloin myös hankkeen yhteydessä kiviaineksen tarve pystytään minimoimaan. Keinosaari voi tulla vaihtoehtona kysymykseen vain sataman lähimmillä voimalaitoksilla Merituulivoimapuiston uusi suunnitelma edellyttää suurimman toteuttamisvaihtoehdon tapauksessa perustusten rakentamista enimmillään noin 67 tuulivoimalalle. Kiviaineksen tarve koko hankkeelle voi siten olla: • noin 67 000 m3, mikäli kaikki voimalat rakennetaan käyttäen monopile-perustusta • noin 570 000 m3, mikäli kaikki voimalat rakennetaan kasuuniperustuksilla Kiviainekset voimaloiden perustuksille hankitaan eri suunnitelman ja lupien mukaan. Vaihtoehtoina ovat merihiekan ja karkeamman kiviaineksen nosto merenpohjasta sekä kiviaineksen louhiminen maa-alueelta. 4.18 Vaikutukset elinkeinoelämään een merkittävimpiin työllistäjiin yhdessä Kemin kaupungin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ohella (Kemin kaupunki 2008). Ajos ja läheinen Veitsiluodon alue ovat nykyisin pääasiassa satama- ja teollisten toimintojen aluetta, mistä syystä näiden alojen merkitys on Ajoksen läheisyydessä asuvien ihmisten työpaikkojen osalta huomattava. Teollisuus- ja satamatoiminnan ohella Ajosta ympäröivillä merialueilla harjoitetaan elinkeinoista myös jonkin verran ammattikalastusta. Kemin kalasatama sijoittuu Ajoksen sataman yhteyteen saaren luoteiskärkeen. Kalastusta tarkastellaan erikseen kappaleessa 4.5. Taulukko 6‑26. Kemin kaupungin työpaikat toimialoittain vuoden 2005 lopussa (Kemin kaupunki 2008) Maa- ja metsätalous Teollisuus Rakennustoiminta Kauppa Liikenne Palvelut Yhteensä Työpaikat % 118 2713 541 1342 839 4557 10110 1,2 26,8 5,3 13,3 8,3 45,1 100 4.18.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Hankkeen vaikutuksia elinkeinoelämään arvioitiin ensisijaisesti tuulivoimatuotannon yleisten työllisyysvaikutusten avulla, joita ovat arvioineet mm. Teknologiateollisuus ry. Arvioinnin apuna on lisäksi käytetty tietoja Kemin nykyisestä elinkeinorakenteesta sekä sille merkittävistä toimialoista. Hankkeen vaikutusta kalastukseen on käsitelty yksityiskohtaisemmin kappaleessa 4.5. 4.18.2 Nykytilanne Kemin alueen elinkeinoelämä tukeutuu nykyisin voimakkaasti raskaaseen teollisuuteen, erityisesti metsä- ja paperiteollisuuteen sekä terästuotantoon, mikä näkyy osaltaan alueen elinkeinorakenteessa jalostuksessa olevien työpaikkojen suurena määränä. Vuoden 2005 tilastojen mukaan kaikkiaan noin 27 % Kemin kaupungin työpaikoista sijoittui teollisuuden alalle (Taulukko 6‑26). Kemin teollisuuslaitoksista suurimpia ovat työntekijöiden määrillä mitattuna Stora Enson Veitsiluodon sekä Ab Metsä Botnia Oy:n Kemin tehtaat, jotka kuuluvat molemmat Kemin alu- 4.18.3 Tuulivoimateknologian kehitys Tehtaat Suomessa Suomeen on kehittynyt viime vuosien aikana voimakas tuulivoimateknologian teollisuusosaaminen. Tehtaita ovat: • Moventas / Jyväskylä, Karkkila, Parkano • ABB Helsinki / Vaasa; Ahlström Mikkeli / Kotka; The Switch / Vaasa, Lappeenranta • Winwind / Hamina • Hollming Works / Loviisa • Rautaruukki / mm. Raahe, Hämeenlinna Lisäksi maassamme toimii laaja tuulivoima-alan alihankintaketju voimaloiden suunnittelusta voimaloiden valmistukseen ja pystytykseen, mikä mahdollistaa osaltaan myös kotimaisen työvoiman käytön hankkeen toteuttamisessa. Jo toiminnassa olevien tehtaiden lisäksi uuden tuotantolaitoksen perustamista on maahan suunnitellut mm. Mervento, jonka tavoitteena on aloittaa tuotanto vuonna 2011 (Wind at Work, EWEA 2009, Teknologiateollisuus 2009). Tuulivoimateknologia työllisti vuonna 2008 Suomessa noin 3 000 henkeä. 209 Suomalaisen tuulivoimateknologian mahdollisuudet Viime vuosina suomalaisen teknologiateollisuuden osuus maailman tuulivoimalamarkkinoista on ollut noin kolmen prosentin tasolla. Teknologiateollisuus ry on pohtinut suomalaisen tuulivoimateknologialiikevaihdon mahdollisuuksia, tähtäimessä vuosi 2020. Perusskenaariossa (base case) suomalainen teollisuus kykenee säilyttämään markkinaosuutensa, 3 %, voimakkaasti kasvavilla laitemarkkinoilla. Viennin arvo olisi vuonna 2020 noin 3 miljardia euroa vuodessa. Kasvuskenaariossa (growth case) suomalainen teollisuus valtaa markkinaosuuksia ja saavuttaa 7 % osuuden maailman markkinoista. Viennin arvo olisi vuonna 2020 noin 12 miljardia euroa vuodessa. Kasvuskenaariossa oletetaan, että suomalainen tuulivoimateknologia saavuttaisi seuraavat markkinaosuudet vuonna 2020: järjestelmissä, komponenteissa ja materiaaleissa 7 % markkinaosuus; arktisen alueen laitemarkkinoissa 5–10 % osuus sekä laitoksista että erikseen myytävistä komponenteista; merituulivoiman asennuspalveluissa 2–3 % markkinaosuus; ja merituulivoiman laitetoimituksissa 1–2 % markkinaosuus. Selvästi on nähtävissä trendi, että työpaikkoja syntyy niihin maihin, joissa tuulivoimaa rakennetaan. 4.18.4 Tuulivoimapuiston rakentamisen ja toiminnan aikaiset vaikutukset elinkeinoelämään Hanke synnyttää erityisesti toteuttamisensa aikana huomattavan työllistävän vaikutuksen, joka jakautuu sekä hankealueen lähiympäristöön mutta myös kauemmas tuulivoimapuistossa käytettävien raaka-aineiden sekä voimalaitoskomponenttien kautta. Rakentamisen aikana työllisyysvaikutuksia muodostuu maanrakennustöistä, kuljetuksista ja tuulivoimalaitosten asennustyöstä. Hanke vaikuttaa Kemin paikalliseen elinkeinoelämään kuitenkin myös epäsuorasti tuoden tuloja myös paikallisille kuljetus- ja palvelualojen yrittäjille. Tuulivoimapuiston käytön aikana ihmisiä työllistävät vastaavasti voimaloiden huoltoon ja käyttöön liittyvät toiminnot sekä niihin liittyvät palvelut. Teknologiateollisuus ry näkee, että tuulivoima-alan työpaikat syntyvät jatkossakin pääosin teknologiateollisuuteen. Yhdistyksen arvion mukaan 100 MW tuulivoimapuiston on arvioitu työllistävän rakentamisen ja 20 vuoden käytön aikana Suomessa jopa yli 1 000 henkilötyövuotta. 210 Työllisyysvaikutus jakautuu: projektikehitykseen ja asiantuntijapalveluihin • infrastruktuurin rakentamiseen ja asentamiseen • käyttö- ja kunnossapitoon 20 vuoden ajalla • sekä voimaloiden valmistukseen, materiaaleihin, komponentteihin ja järjestelmiin. • Hankkeen vaikutuksia alueella harjoitettavaan ammattikalastukseen on tarkasteltu erikseen kappaleessa 4.5 Verotulot Tuulivoimalaitoksista maksetaan kiinteistöveroa. Merialueelle rakennettujen tuulivoimaloiden kiinteistöverot maksetaan kunnalle, jonka alueella yleinen vesialue sijaitsee. Kiinteistövero määräytyy perustusten ja rakenteiden arvon perusteella. Koneistoista ei kiinteistöveroa makseta. Tuulivoimaloista maksettava kiinteistövero on useita tuhansia euroja vuodessa voimalaa kohden. Siten hankkeen toteuttaminen kokonaisuudessaan tuo Kemiin satojen tuhansien eurojen kiinteistöverotulot vuodessa. Rakentamisen ja käytön aikana muodostuu tuloveroja hankkeen rakentajien tai projektille palveluja tuottavien työntekijöiden tuloista. 4.19 Riskit ja niiden torjunta 4.19.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Työssä arvioitiin suunnitellun merituulivoimapuiston sekä sähkönsiirron riskejä ja niiden vaikutuksia ympäristöön ja turvallisuuteen. Erikseen arvioitiin rakentamisen aikaisia vaikutuksia ja käytön aikaisia vaikutuksia. Lisäksi tarkasteltiin riskien todennäköisyyttä ja keinoja riskien vähentämiseksi. Lähtöaineistona käytettiin kirjallisuustietoja merirakentamisesta, toteutettuja ympäristövaikutusten arviointeja ja niiden yhteydessä tehtyjä riskeihin ja turvallisuuteen liittyviä selvityksiä sekä hankkeesta vastaavan kokemuksia olemassa olevien tuulivoimaloiden riskeistä ja niiden vaikutuksista. 4.19.2 Rakentamiseen liittyvät riski- ja häiriötilanteet Rakentamisen aikana suurin turvallisuusriski aiheutuu lisääntyvästä liikenteestä ja työkoneiden toiminnasta merellä. Liikkuminen on kuitenkin sallittua rakennusaikanakin kaikkialla paitsi koneiden työalueella. Turvallisuussyistä pystytysnosturin läheisyyteen ei ole pääsyä. Pystytysnosturin varoalue on kaksi kertaa nosturin korkeus eli noin 400 metriä. Merikaapelien rakentamisen (laskemistyön) aikana työalueella liikkuminen ei ole sallittua. Ennen merikaapeleiden peittämistä alueella ei saa ankkuroitua. Merituulivoimapuiston rakennusalue, jolla liikkuminen on rajoitettua, merkitään maastoon. Ilmaturvallisuuden kannalta tuulivoimalaitoksen rakennusalueella saa liikkua lentolaitteilla. Työaluetta ei erikseen merkitä lentoliikennettä ajatellen. Voimajohtojen rakentamisen aikaiset riskit liittyvät työkoneiden liikkumiseen maa-alueella. Rakentamisen aikana työalueella liikkuminen kielletään onnettomuusriskin vähentämiseksi. Rakentamisessa käytettävistä laitteista ja kuljetuskalustosta voi onnettomuus- ja häiriötilanteessa päästä öljyä mereen tai maaperään. Öljymäärien arvioidaan kuitenkin olevan suhteellisen vähäisiä ja öljyvuoto on melko epätodennäköinen. Mereen tai maaperään päässyt öljyvuoto pystytään rajaamaan ja puhdistamaan. 4.19.3 Tuulivoimapuiston ja sähkönsiirron mahdolliset riski- ja häiriötilanteet Merialueilla veneiden ja laivojen törmäysriski tuulivoimalaan on hyvin pieni, varsinkin kun otetaan huomioon turvallisuutta parantavat merkinnät. Veneily on sallittua merituulivoimapuiston alueella ja veneellä saa kiinnittyä tuulivoimaloiden juureen. Tuulivoimalat merkitään merikortteihin kuten muutkin esteet merellä. Merituulivoimapuistoa rakennettaessa sähkönsiirrossa käytettävät merikaapelit joudutaan Röyttän Selleen ja Karsikonniemen rantautumisalueiden osalta vetämään laiva- ja veneväylien alitse. Väylien alituksia pyritään mahdollisuuksien mukaan kuitenkin välttämään. Kun haetaan vesilain mukaisia lupia merikaapelin sijoitukselle, pyydetään Merenkulkuhallitukselta lausunto koskien merikaapelien sijoittamista ja mahdollisia suojaustoimia. Syvyys- ja peittämisasiat tarkastellaan yksityiskohtaisesti. Alituskohdissa kaapeli sijoitetaan mahdollisimman kohtisuoraan meriväylään nähden. Vähimmäisetäisyys kelluvista merimerkeistä tulee olla 40–60 m.Merituulivoimapuistosuunnitelman meriväylän alitukset sijoittuvat väylille, joille ei nyt ole olemassa syvennyshankkeita (ruoppauksia tms.). Suomessa yli 30 metriä korkeat lentoesteet on merkittävä Ilmailuhallinnon lentoesteluvassa määräämällä tavalla. Tuulivoimalat varustetaan lentoestevaloin, joka on tähän mennessä toteutetuissa suomalaisissa voimaloissa ollut konehuoneen katolle sijoitettu matalatehoinen punainen valonlähde. Korkeilta tuulivoimaloilta (yli 150 m) voidaan edellyttää vilkkuvaa suurtehoista lentoestevaloa. Tällä on myös visuaalisia, erityisesti yöaikaista maisemaa muuttavia vaikutuksia. Tuulivoimaloiden paikat merkitään ilmailukarttoihin kuten muutkin korkeat mastot ja esteet. Tuulivoimalat tulevat sijoittumaan noin 500–1 000 metrin päähän toisistaan. Tuulivoimala on suhteellisen helppo havaita ja väistää. Turvallisuustekijät huomioiden, ilmailuturvallisuudelle aiheutuva riski Ajoksen edustan merituulivoimapuistosta on pieni. Suurhiekan merituulivoimapuiston YVA:n yhteydessä on selvitetty tuulivoimaloiden vaikutuksia alusten tutkien toimintaan. Selvityksen mukaan tuulivoimalat voivat aiheuttaa häiriöitä tutkien toimintaan, mutta vaikutuksen ei arvioitu olevan merkittävä. 211 Tuulivoimalasta irtoava kappale tai talviaikana irtoava lumi ja jää voivat aiheuttaa riskin tuulivoimalan lähistöllä liikkuville. Irtoava kappale tai jää voi lentää jopa 100 metrin päähän voimalasta. Kappaleiden irtoaminen tuulivoimalasta on erittäin epätodennäköistä. Jäätä muodostuu tuulivoimaloiden lapoihin vain tiettyjen sääolosuhteiden aikana. Jään putoileminen voidaan estää varustamalla voimalan lavat jäänestojärjestelmällä (lämmitys) tai jääntunnistimella, joka pysäyttää voimalan jäätävissä olosuhteissa. Merialueella jää tuulivoimalan juurella saattaa olla hauraampaa kuin muualla ja voi siksi aiheuttaa riskin jäällä liikkujille. Perustusten vaikutus jäihin on vastaavanlainen kuin esimerkiksi veden alle jäävän matalikon tai karikon. Toisaalta jääkenttä saattaa myös stabiloitua perustusten johdosta. Tuulivoimalan toimintaa haittaavat mahdolliset häiriötilanteet voivat aiheuttaa vaaraa myös ympäristölle. Oikosulku tai sääolosuhteet (esim. myrsky tai salama) voivat vaurioittaa voimalaitosta ja aiheuttaa tulipalon konehuoneessa. Rakennevirhe tai maanjäristys voi aiheuttaa voimalan kaatumisen. Voimaloiden vaihteistoissa ja laakereissa on öljyä satoja litroja, mikä saattaa vakavissa häiriötilanteissa päästä vuotamaan maaperään tai mereen. Tällaiset vakavat häiriötilanteet ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. 4.19.4 Sähkönsiirron mahdolliset riski- ja häiriötilanteet Mikäli merikaapeleita ei ole suojattu, on pohjatroolaus merikaapeleiden kohdalla kiellettyä. Pienveneillä saa laskea ankkurin myös merikaapelien kohdalla, mutta suuremmilla aluksilla ankkuroituminen merikaapelien kohdalle on kiellettyä. Merikaapelit merkitään merikortteihin ja merikaapelien rantautumispaikat merkitään maastoon. Sähkönsiirrossa riskit liittyvät ensisijaisesti sähköasemien toimintaan, jota ei ole tarkasteltu tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa. Voimajohtojen rakentamisen aikaiset riskit liittyvät liikenteeseen ja työkoneisiin, joita on kuvattu edellä. 212 4.20 Elinolot ja viihtyvyys 4.20.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointiprosessissa (IVA) arvioidaan ennalta hankkeen vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin (SVA, sosiaalisten vaikutusten arviointi) ja terveyteen (TVA, terveysvaikutusten arviointi). Sosiaalisella vaikutuksella tarkoitetaan hankkeen ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Hankkeen vaikutukset voivat kohdistua suoraan ihmisten elinoloihin tai viihtyvyyteen. Toisaalta luontoon, elinkeinoelämään tai energiantuotantoon kohdistuvat muutokset vaikuttavat välillisesti myös ihmisten hyvinvointiin. Sosiaaliset vaikutukset liittyvät siis läheisesti muihin hankkeen aiheuttamiin vaikutuksiin joko välittömästi tai välillisesti. Suoria ja epäsuoria vaikutuksia on kuitenkin vaikea yksiselitteisesti erotella, sillä vaikutus voi olla joillekin suora (esim. työpaikan saanti tai menetys), mutta pääosalle välillinen (esim. työllisyystilanne). Oleellista on tunnistaa sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia ja niiden sosiaalisia merkityksiä. Vaikutusten arvioinnin tukena on käytetty Sosiaalija terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen ”Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin käsikirjaa” (STAKES 2009) sekä sosiaali- ja terveysministeriön opasta ”Ympäristövaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset” (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999). Tuulivoimapuisto-hankkeessa ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia vaikutuksia voivat olla mm. hankkeen aiheuttamat muutokset • asumisviihtyvyydessä (vakituisten ja lomaasukkaiden maisema, melu) • kiinteistöjen arvossa (vakituiset, loma-asunnot ja maa-alat) • alueiden virkistyskäytössä ja harrastusmahdollisuuksissa (esim. vapaa-ajanvietto, veneily, kalastus, marjastus) • ihmisten huolissa ja peloissa, tulevaisuuden suunnitelmissa (esim. ilmastonmuutos, maisema, luonto) • yhteisöllisyydessä • • energiantuotannossa, elinkeinoelämässä, työllisyydessä alue- ja kuntataloudessa sekä luonnonvarojen hyödyntämisessä. Hankkeen vaikutukset ovat pääosin käytön aikaisia, mutta joiltain osin vain rakentamisen aikaisia. Sosiaalisia vaikutuksia voi ilmetä jo hankkeen suunnittelu- ja arviointivaiheessa mm. asukkaiden huolina, pelkoina, toiveina tai epävarmuutena tulevaisuudesta. Elinympäristön fyysisten muutosten lisäksi huolta voivat aiheuttaa muun muassa vaikutukset tonttien ja asuntojen hintoihin, paikkakunnan imagoon tai maankäyttömahdollisuuksien muuttumiseen. IVA-käsikirjan mukaan huoli ja epävarmuus voivat liittyä sekä tuntemattomaksi koettuun uhkaan että tietoon mahdollisista tai todennäköisistä vaikutuksista. Siten asukkaiden pelko ja muutosvastarinta eivät välttämättä liity vain oman edun puolustamiseen, vaan taustalla voi olla myös monipuolinen tieto paikallisista olosuhteista, riskeistä ja mahdollisuuksista. Myös huolen seuraukset yksilöön ja yhteisöön ovat riippumattomia siitä, onko pelkoon objektiivisen tarkastelun perusteella aihetta vai ei. Yksilötasolla huoli ja epävarmuus heikentävät viihtyvyyttä ja hyvinvointia. Etenkin pitkäkestoisena huoli voi aiheuttaa stressiä ja jopa fyysisiä terveysongelmia. Vaikutukset kohdistuvat usein voimakkaimmin muita heikommassa asemassa oleviin. Yhteisön kannalta huoli ja epävarmuus voivat toimia joko yhdistävänä tai erottavana tekijänä. Organisoituneen vastarinnan syntyminen voi yhdistää yhteisöä, mutta asukkaiden väliset erimielisyydet taas voivat hajaannuttaa sitä. Epävarmuus ja huoli syntyvät kollektiivisesti, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yhteisön muiden jäsenten kanssa. Käsitykset ja mielikuvat eivät heijasta vain yksilön näkemystä. Ne muotoutuvat myös sen perusteella, missä valossa asiaa käsitellään julkisuudessa ja yhteisön keskuudessa. Tuulivoimahankkeet voivat herättää kansalaisissa odotuksia ja toiveita ympäristöystävällisemmästä energiantuotannosta. Odotukset liittyvät ennen muuta siihen, että tuulivoimalaitoksilla voidaan tuottaa sähköä ilman haitallisia päästöjä ilmaan. Tuulivoimalaitosten toivotaan hillitsevän ilmaston muutosta sekä lisäävän uusiutuvan, kotimaisen ja riskittömän energian tuotantoa. Arviointimenetelmät Sosiaalisten vaikutusten tunnistamisessa ja arvioinnissa selvitettiin ne väestöryhmät tai alueet, joihin vaikutukset erityisesti kohdistuvat. Samalla arvioitiin vaikutusten merkittävyyttä sekä mahdollisuuksia lievittää ja ehkäistä haittavaikutuksia. Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvien vaikutusten arviointimenetelminä käytettiin seuraavien lähteiden perusteella tehtyä asiantuntija-analyysia: • hankkeen muut vaikutusarvioinnit • kartta- ja tilastoaineistot • asukaskysely • paikallisten järjestöjen haastattelut • YVA-ohjelmasta jätetyt mielipiteet. Hanke ei ole herättänyt suuremmin kansalaisten kannanottoja lehdissä tai palautteita suunnittelijoille. Hankealueen ja sen lähiympäristön virkistyskohteiden selvittämisessä käytettiin lähtöaineistona maanmittauslaitoksen peruskarttaa, Kemin kaupungin nettisivuja ja ympäristöhallinnon virkistystietokantaa. Arvioinnin perustaksi on kuvattu vaikutusalueen nykyiset elinolot ja viihtyvyys, kuten asuin- ja lomarakennusten määrät, virkistysalueet, tämänhetkinen asumisviihtyvyys sekä hankealueen merkitys ja käyttötavat. Nykytilakuvauksessa on hyödynnetty Kemin sataman ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehtyjä järjestöjen edustajien haastatteluja. Kesäkuussa 2010 haastateltiin Ajoksen omakotiyhdistyksen edustaja ja loma-asukas Ajoksesta. Alueen virkistyskäyttäjien edustajina haastateltiin Kemin seudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n, Kemin Purjehdusseura ry:n ja Perämeren kalastusalueen edustajat. Asiantuntijan tekemässä arvioinnissa on analysoitu ja vertailtu sekä kokemusperäistä että mitattua tietoa. Asukkaiden ja muiden osallisten näkemyksiä on tarkasteltu myös suhteessa hankkeen muiden vaikutusten arviointituloksiin ja nykytilatietoihin. Yhdistämällä subjektiivista ja objektiivista tietoa on mahdollista muodostaa luotettavampi kokonaiskuva hankkeen sosiaalisista vaikutuksista. Arvioinnissa on nostettu esiin paikallisten hankkeeseen liittyvät huolet ja toiveet, hankkeen sosiaalisten vaikutusten merkittävyys ja kielteisten vaikutusten lieventämismahdollisuudet. Vaikutusarvioinnin tulokset eivät olleet vielä käytettävissä asukaskyselyn toteutusaikana, joten kyselyn vastaukset perustuvat pääasiassa hankkeen esittelytilaisuuksiin, kyselyn liitteenä olleeseen tiedotteeseen sekä vastaajien aiempiin kokemuksiin ja näkemyksiin tuulivoimasta tai hankkeesta vastaavasta. 213 4.20.2 Asukaskysely 4.20.3 Asumisen ja toiminnan nykytila PVO-Innopower Oy:n Ajoksen merituulivoimapuiston YVA:n asukasosallistumisen ja vaikutusten arvioinnin tueksi toteutettiin asukaskysely kesällä 2010. Kysely postitettiin hankealuetta lähimpänä sijaitseviin rannikon kotitalouksiin Kemin ja Simon postinumeroalueilla 94600, 94830, 94900, 95230, 94720, 94100, 94200, 94300, 94700. Otannassa painotettiin hanketta lähimpänä sijaitsevia rannikkoalueita. Satunnaisotannalla poimittiin Suomessa väestörekisteritiedoista vakituisten ja vapaa-ajan talouksien 18–79 -vuotiaista kaikkiaan 1400 asukasta. Vastauksia saatiin kaikkiaan 234, jolloin vastausprosentiksi tuli 17. Asukaskyselystä on tuotettu erillinen tulosraportti (PVO-Innopower, 2010), joka on selostuksen liitteenä. Raportissa on yksityiskohtaisempi kuvaus kyselytutkimuksen toteuttamisesta ja tuloksista. Tässä kerrotaan sosiaalisten vaikutusten arvioinnin kannalta olennaisimmat tulokset. Asuminen Vastaajat Valtaosa (93 %) vastaajista oli alueen vakituisia asukkaita, joista 7 prosentilla on myös loma-asunto alueella. Vain 7 prosenttia vastaajista on pelkästään vapaa-ajan asujia. Valtaosa (75 %) on asunut tai lomaillut alueella yli 30 vuotta. Loma-asukkaista 43 ja vakituisista 38 arvelee tuulipuiston näkyvän asunnolleen. Näistä muodostettiin 81 vastaajan näkymäalueella asuvien ryhmä, joiden vastauksia verrattu muiden näkemyksiin. Vain 12 prosenttia vastaajista ei ole aiemmin nähnyt noin 100 metriä korkeaa toimivaa tuulivoimalaa (Kuva 4‑98). Yli puolet on seissyt sellaisen vieressä ja viidennes nähnyt tuulivoimaloita etäämpää. Vastaajat olivat saaneet tietoa tuulivoimapuistohankkeesta ensisijaisesti paikallislehdistä (62 %). Toiseksi tietolähteeksi nousi asukaskysely (45 %), jonka mukana oli hanketiedote. Myös valtakunnalliset mediat sekä naapurit ja tuttavat mainittiin tietolähteeksi. Puolet vastaajista piti tiedotusta tuulivoimapuistosta vaikeatajuisena (50 %) ja epäselvänä (44 %). Tiedotuksen riittävyyden suhteen näkemykset jakautuivat; 39 % oli saanut tietoa riittävästi ja 36 % olisi kaivannut sitä lisää. 214 Lähin vakituinen asutus sijaitsee Ajoksen saaren pohjois- ja itäosissa sekä mantereella Paavonkarin ja Rytikarin tienoilla (Kuva 4‑99). Nykyiset tuulivoimalat ovat lähellä Murhaniemen yksittäistä asuinrakennusta ja paria loma-asuntoa sekä ympäröivät Inakarin ja Kallion saarten vapaa-ajan rakennukset. Uusien tuulivoimaloiden lähelle jäisi Ajoskrunnin, Kuukan ja Laitakarin saarten sekä Karsikon niemen loma-asunnot. Lähimmillään etäisyyttä olisi reilu kilometri. Nykyisistä tuulivoimaloista, Kemin satamasta ja lähistön teollisuudesta huolimatta Ajoksen asukkaat pitävät saarta rauhallisena asuinalueena, jossa on luonto lähellä. Eniten asukkaita häiritsevät ajoittainen satamamelu ja Ajoksentien raskas liikenne. Ajoksen Korostennokalla on asukkaiden mukaan kiinteä paikallisyhteisö ja aktiivista yhteistoimintaa. Asukaskyselyn vastaajat arvioivat alueen tärkeimmiksi asioiksi työllisyyden, sähkön hinnan, asumisviihtyvyyden, ilman ja meriveden laadun sekä kunnan talouden. Näistä kunnan talous, työllisyys ja sähkön hinta arvioitiin tällä hetkellä huonoiksi. Nykyään parhaimpana vastaajat pitivät retkeilyä ja ulkoilua, virkistysveneilyä sekä asumisviihtyvyyttä. Haastatellut asukkaat pitivät tärkeinä erityisesti rantamaisemia ja luonnonsuojelualueita. Virkistyskäyttö Tuulivoimapuiston merialueita käytetään virkistyskalastukseen ja veneilyyn. Vapaa-ajan veneilijöille ja kalastajille tarkoitettuja venepaikkoja on mm. Ajoksen kalasatamassa satama-alueen pohjoispuolella sekä Paavonkarin venesatamassa Veitsiluodossa. Valtaosa (78 %) tuulivoimapuiston näkymäalueen kyselyvastaajista kertoi katselevansa vettä tai merimaisemaa viikoittain (Kuva 4‑100). Veneilyä ja kalastusta enemmän vastaajat kertoivat ulkoilevansa rannikko- tai saaristoalueilla sekä tarkkailevansa luontoa. Retkeilyalueita löytyy mm. Ajoksen saaren etelä- ja kaakkoisosista. Murhaniemen suojelualueella sijaitsee luontopolku ja niemen eteläkärjessä on lisäksi laavu. Kemin edustan merialueella hiihdetään talvisin Aurinkoladuilla, joiden läheisyydessä sijaitsee useita laavuja mm. Selkäsaaressa, Laitakarissa, Kalasatamassa ja Syväletossa. Ajoksen saarella on valaistu 2,6 km pitkä kuntoreitti, jossa on talvella latu. Aiempi kokemus 100 m korkeista tuulivoimaloista, N=225 En ole 12 Olen nähnyt toimivan tuulivoimalan etäältä (yli 500m) 22 Olen nähnyt toimivan tuulivoimalan lähietäisyydeltä (alle 500m) lähietäisyydeltä (alle 500m) 15 Olen seissyt toimivan tuulivoimalan vieressä % 52 0 20 40 60 Kuva 4‑98. Aiempi kokemus 100 m korkeista tuulivoimaloista Ajoksen tuulipuisto Virkistys Koulu ja päiväkoti venesatama laavu kuntoreitti / latu latu luontopolku kansallispuisto hankerajaus nykyinen tuulivomala 3 MW suunniteltu tuulivoimala sähkönsiirron vaihtoehto hankkeen lähialueen asuinrakennus hankkeen lähialueen lomarakennus 0 5 km Kuva 4‑99. Hankkeen lähimmät rakennukset sekä lähiympäristön virkistyskohteet ja -alueet. 215 Hankealueen käyttö, näkymä hankealueelle Päivittäin Viikottain Kalastan merialueella Kuukausittain Vuosittain 10 21 9 Veneilen merialueella avoveden aikaan 10 10 Ulkoilen rannikko‐ tai saaristoalueilla talvisin 24 30 Tarkkailen luontoa meri‐ tai rannikkoalueilla 30 Katselen vettä/vesi‐ ja merimaisemaa 15 34 30 23 11 10 13 7 10 29 24 8 23 49 Lomailen rannikolla tai saaristossa 33 20 39 Ulkoilen rannikko‐ tai saaristoalueilla kesäisin En koskaan 50 13 20 Harvemmin 6 19 10 20 7 5 28 N=80‐84 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 4‑100. Hankealueen ja sen lähistön käyttötapoja. Suhde hankkeen lähialueisiin, näkymä alueelle N=80‐82 Hankealue* 51 15 38 Perämeren kansallispuisto 0 % 20 % 23 40 % 34 30 60 % 80 % 0 10 100 % Alue on minulle henkilökohtaisesti tärkeä ja tuttu Alueella on minulle merkitystä, vaikka en tunne sitä tarkemmin enkä käytä sitä Alue on minulle tuttu, mutta sillä ei ole minulle erityistä merkitystä En tunne aluetta, eikä sillä ole minulle merkitystä Kuva 4‑101. Näkymäalueella asuvien vastaajien suhde hankealueeseen ja Perämeren kansallispuistoon 216 Ajoksen satamasta, Karsikon kalasatamasta, Simon venesatamasta ja Kemistä järjestetään kalastus- moottorikelkkailu- ja merielämysmatkailua mm. Ajoksen ja Karsikon lähistön merialueille. Perämeren kansallispuisto on merkittävä matkailukohde. Kansallispuiston vuosittaiseksi kävijämääräksi on arvioitu 5000–6000 retkeilijää, jotka saapuvat kansallispuistoon kesäisin pääasiassa moottori- ja purjeveneillä kansallispuistoa ympäröivistä satamista sekä talvella hiihtäen ja moottorikelkoilla (Metsähallitus 2009). Ajoksen satamassa käy vuosittain useita matkustaja-aluksia ja risteilijöitä. Vuonna 2008 satamassa kävi kaikkiaan kolme suurempaa risteilijää, jotka toivat Kemiin yhteensä 2200 vierasta (Kemin Satama 2008). Lisäksi matkailujäänmurtaja Sammolla järjestetään vuosittain useita risteilyjä paikalliselle väestölle sekä alueella vieraileville turisteille. Kaikkiaan jäänmurtajaristeilyillä on käynyt viime vuosien aikana noin 10 000 matkustajaa vuosittain (Kemin Satama 2008). Hankealue on henkilökohtaisesti tärkeä ja tuttu puolelle (51 %) näkymäalueella asuvista ja viidennekselle (22 %) kauempana asuvista (Kuva 4‑101). Lisäksi 15– 19 % vastaajista kertoo alueella olevan heille merkitystä, vaikkeivät he tunne sitä tarkemmin eivätkä käytä sitä. Perämeren kansallispuisto on tuttu ja tärkeä yli neljännekselle (28 %) kaikista vastaajista. 4.20.4 Asukkaiden näkemykset tuulivoimasta ja hankkeen vaikutuksista Suhtautuminen tuulivoimaan Ajoksen tuulivoimapuiston asukaskyselyyn vastanneista 67 prosenttia toivoi Suomeen rakennettavaksi uusia tuulivoimalaitoksia (Kuva 4‑102). Muista energiantuotantomuodoista halutaan lisätä ydinvoimalaitoksia (45 %), jätteenpolttolaitoksia (44 %) ja biopolttoainevoimaloita (41 %). Kansalaisten suhtautumista eri energiantuotantomuotoihin on kysytty useissa asukaskyselyissä, joita Ramboll Finland Oy on tehnyt vuonna 2009 tuulivoimalahankkeiden suunnittelun yhteydessä. Ajoksen asukaskyselyn vastaukset tuulivoimaloista ovat hyvin samansuuntaisia muiden alueiden vastaajien mielipiteiden kanssa. Valtaosa (72 %, N=2 534) suunniteltujen tuulivoimalahankkeiden ympäristössä asuvista vastaajista on sitä mieltä, että Suomeen pitäisi rakentaa uusia tuulivoimalaitoksia. Monet korostavat, että Suomessa pitää keskittyä uusiutuvan, ympäristöystävällisen, kotimaisen energiantuotannon lisäämiseen. Tavallisimpia tuulivoimaan liittyviä myönteisiä mielikuvia ovat tuotetun energian puhtaus ja saasteettomuus, tuulivoiman uusiutuvuus ja tuulivoimaloiden turvallisuus. Toisaalta vastaajat ovat huolissaan maisema- sekä lintu- ja meluhaitoista. Vapaamuotoisissa vastauksissa osa epäilee tuulienergiaa tehottomaksi ja kalliiksi rakentaa ja käyttää. Kokemukset nykyisistä tuulivoimaloista Lähes puolet (48 %) vastaajista sanoo, ettei nykyisten tuulivoimaloiden vaikutus ulotu heidän asuinympäristöönsä (Kuva 4‑103). Yhtä moni kertoo, että tuulivoimalat eivät haittaa, vaikka ne erottuvatkin asuinympäristössä. Vastaajista 38 prosentin mielestä tuulivoimalat ovat parantaneet asuin- ja elinympäristön viihtyisyyttä. Myönteistä vaikutusta perusteltiin eniten ekologisella energiantuotantotavalla sekä alueen talouden tai imagon kohentumisella. Kolme vastaaja koki maiseman muutoksen myönteisenä. Tuulivoimaloiden kerrottiin toimivan mm. tuulimittarina veneillessä. Kymmenesosa kertoo tuulivoimaloiden heikentäneen asuin- ja elinympäristön viihtyisyyttä pääosin maiseman muuttumisen vuoksi. Moni (33) mainitsee kielteiseksi vaikutukseksi melun, pari illalla vilkkuvat valot, pari ääni- ja ulkonäköhaitan sekä yksi kalastusvaikutukset. Suhtautuminen Ajoksen merituulivoimapuiston laajennukseen Pääosa (73 %) asukaskyselyn vastaajista suhtautuu hankkeeseen myönteisesti; tuulivoimapuiston hyötyjä pidetään suurempina kuin haittoja (Kuva 4‑104). Vähän muita kielteisemmin hankkeeseen suhtautuivat ne, jotka arvelevat tuulivoimaloiden näkyvän asunnoltaan. Vaikutuksiltaan myönteisimpänä vastaajat pitävät vaihtoehtoa 4, jossa uusia tuulivoimaloita rakennettaisiin kaikkein eniten (Kuva 4‑105). 217 Kokonaisnäkemys Ajoksen merituulivoimapuistosta 18 Tuulivoimapuisto on lähialueelle ja koko Suomelle tärkeä ja tarpeellinen 9 24 26 Tuulivoimapuiston edut ovat selvästi suuremmat kuin siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat Tuulivoimapuistoon liittyy kielteisiäkin puolia, mutta enemmän myönteisiä kuin kielteisiä 26 14 Tuulivoimapuistossa on yhtäpaljon myönteisiä ja kielteisiä puolia. Ei osaa ottaa kantaa asiaan 10 Tuulivoimapuistoon liittyy myönteisiäkin puolia, mutta enemmän kielteisiä kuin myönteisiä Tuulivoimapuisto on lähialueelle ja koko Suomelle haitallinen ja tarpeeton 1 35 16 Yht. N=221 12 5 1 29 5 1 Tuulivoimapuiston haitat ovat selvästi suuremmat kuin siitä mahdollisesti aiheutuvat edut Ei näkymää, N=140 11 Näkymä, N=81 2 5 0 % 31 19 10 20 30 40 Kuva 4‑104. Vastaajien kokonaisnäkemys hankkeesta. Hankkeen myönteisin toteuttamisvaihtoehto VE 4 n. 69 uutta tuulivoimalaitosyksikköä, joista 67 merialueelle 36 29 VE 3 n. 53 uutta tuulivoimalaa, joista 51 merialueelle 9 4 VE 2 n. 38 uutta tuulivoimalaa, joista 36 merialueelle 12 13 13 11 VE 1+ n. 22 uutta tuulivoimalaa, joista 20 merialueelle 9 Ei näkymää, N=127 Näkymä, N=79 16 16 15 VE 0+ kolme Ajoksen saaren 0,3 MW:n voimalaa korvataan uudella 3 MW:n voimalalla 17 17 18 VE 0 laajennushanketta ei toteuteta 11 6 0 Kuva 4‑105. Hankkeen myönteisin toteuttamisvaihtoehto 218 Yht. N=206 11 13 VE 1 n. 9 uutta tuulivoimalaa, joista 7 merialueelle % 41 19 10 20 30 40 50 Asukkaiden näkemykset hankkeen vaikutuksista Asukaskyselyn vastaajat arvioivat, että tuulivoimapuistohanke vaikuttaisi myönteisesti uusiutuvan energian tuotantoon, työllisyyteen, kunnan imagoon ja talouteen (Kuva 4‑106). Hankkeen arvioitiin vaikuttavan kielteisesti maisemaan, kalastukseen, veneilyyn ja linnustoon. Näitä kielteisen vaikutuksen asioita ei kuitenkaan pidetty niin tärkeinä kuin asioita, joihin kohdistuvia vaikutuksia arvioitiin myönteisiksi (Kuva 4‑107). Näkymäalueella ja muualla asuvien vaikutusarvioissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Lähes puolet (47 %) asukkaista piti siedettävänä tuulivoimaloiden näkymistä horisontissa ja 39– 40 % sietäisi varoitusvaloja ja varjostusefektiä (Kuva 4-108). Seudulle suunniteltujen useiden tuulivoimapuistohankkeiden yhteisvaikutusta yli puolet (53 %) vastaajista piti myönteisenä. Neljänneksen (25 %) mielestä tuulivoimapuistojen määrällä ei ole merkitystä vaikutusten suhteen. Viidenneksen (22 %) mielestä haitat kasvavat tuulipuistojen määrän kasvun myötä. Näkymäalueella asuvat korostivat haittojen ja muualla asuvat hyötyjen merkittävää kasvua. Pääosa (58 %) asukaskyselyn vastaajista arvelee, ettei sähkönsiirrosta ole haittaa heidän asuin- ja elinympäristölleen (Kuva 4‑109). Ilmajohdoista koettiin olevan eniten haittaa maisemalle ja linnuille, merikaapelista puolestaan kalastukselle. Sähkönsiirrosta koettiin aiheutuvan haittaa myös virkistyskäytölle, kiinteistöjen arvolle ja asumisviihtyvyydelle.Vaikutuksiltaan hyödyllisimmäksi nousivat sähkönsiirron vaihtoehdot 1, 2 ja 4 (Kuva 4‑110). Selvästi haitallisimmaksi koettu vaihtoehto 5b on kyselyn jälkeen poistettu arvioitavista vaihtoehdoista. Seuraavaksi haitallisimpana oli vaihtoehto 5a (joka siis nykytilassa VE5), josta myös ilmaistiin seuraavaksi vähiten hyötyjä. 4.20.5 Vaikutukset ihmisten viihtyvyyteen ja elinoloihin 4.20.5.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakentamisen aikana ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia syntyy tuulivoimalaitosten perustusten rakennustöistä sekä voimalaitosten osien kuljetuksesta ja pystytyksestä. Rakentaminen aiheuttaa lähiympäristöön melua ja lisää liikennettä merellä ja vähän maallakin (luku 4.13 ja 4.14). Rakentamisen aikana merialueella liikkuvat tuulivoimalaitoksen osia ja nostolaitteita kuljettavat alukset sekä asentamisessa tarvittavat lautat. Hankkeella on työllistävä vaikutus (luku 4.18.4). Tuulivoimapuiston rakentamisen aikana joudutaan turvallisuussyistä rajoittamaan veneilyä rakentamisalueiden välittömässä läheisyydessä. Liikkumisrajoitukset koskevat kerrallaan vain niitä osia hankealueesta, jotka kulloinkin ovat työn alla. Rakentaminen aiheuttaa myös veden samentumista, mistä voi olla haittaa kalastukselle. Rakentamismelu, lisääntynyt vesiliikenne ja liikkumisrajoitukset voivat häiritä virkistyskäyttäjiä laajemminkin hankealueella ja sen lähistöllä. Asukaskyselyn näkymäalueen asukkaista 48 % oli huolissaan asumisviihtyvyydestä ja 58 % virkistysveneilystä rakentamisen aikana. Jätetyissä mielipiteissä ennakoitiin haittoja virkistys- ja ammattikalastukselle. 4.20.5.2 Käytön aikaiset vaikutukset Asumisviihtyvyys Tuulivoimaloiden ääni, näkyminen tai varjostukset voivat heikentää lähistön asumisviihtyvyyttä. Voimakkaimmat maisemavaikutukset kohdistuvat hankealuetta lähimpänä sijaitseville loma-asukkaille (luku 4.11.4). Sekä lähi- että kaukomaisema muuttuu laajimmin vaihtoehdossa 4. Tuulivoimaloiden aiheuttamien visuaalisten vaikutusten kokeminen on subjektiivista. Joillekin tuulivoimala voi olla pelottava tai maisemaan kuulumaton tekninen korkea rakenne. Toinen voi pitää sitä veistoksellisen kauniina. Vajaa puolet (47 %) asukaskyselyyn vastanneista piti tuulivoimapuiston maisemavaikutuksia kielteisenä ja 17 % myönteisenä (Kuva 4‑106). Kolmanneksen (36 %) mielestä tuulivoimaloilla ei ole oleellista vaikutusta maisemaan. Vajaa puolet vastaajista (47 %) piti tuulivoimaloiden näkymistä horisontissa siedettävänä ja 19 % sietämättömänä. Näkymäalueella asuvista 29 % piti tuulivoimaloiden näkymistä sietämättömänä. Tuulivoimaloiden ääni kuuluu erityisesti hankealueen lähistön loma-asunnoilla (luku 4.13.4). Inakarin, Kallion ja Ajoksen etelärannan loma-asunnoilla ja yhdellä vakituisella asunnolla melua tuottavat jo nykyiset voimalat ja satama. Uusien voimaloiden myötä melu kuuluu muillakin lähisaarilla. Vaihtoehdossa 4 tuuli- 219 Millä tavoin sähköntuotantoa pitäisi muuttaa Suomessa, N=220 Rakentamalla uusia tuulivoimalaitoksia 67 Rakentamalla uusia ydinvoimalaitoksia 45 Rakentamalla uusia jätteenpolttolaitoksia 42 Rakentamalla uusia bipolttoainevoimalaitoksia 41 Rakentamalla uusia vesivoimaloita 29 Rakentamalla uusia monipolttoainelaitoksia 15 Sähkön kulutus täytyy pitää nykyisellään, … 14 Rakentamalla uusia turvevoimalaitoksia 10 Sähkön kulutusta täytyy vähentää, jolloin … 9 Rakentamalla uusia maakaasuvoimalaitoksia 8 Muuten 5 Lisäämällä sähkön tuontia 4 Rakentamalla uusia öljyvoimalaitoksia 0 Rakentamalla uusia kivihiilivoimalaitoksia 0 % 0 20 40 60 Kuva 4‑102. Eri energiamuotojen kannatus sähkön tuotannon muuttamisessa Nykyisten tuulivoimaloiden vaikutus asuinympäristöön, N=227 Tuulivoimaloiden vaikutus ei ulotu asuinympäristööni 48 Tuulivoimalat erottuvat asuinympäristössäni, mutteivät ne vaikuta elämääni 48 l l h k Tuulivoimalat ovat heikentäneet asuin‐ ja elinympäristöni viihtyisyyttä 10 Tuulivoimalat ovat parantaneet asuin‐ ja elinympäristöni viihtyisyyttä % 38 0 20 40 60 Kuva 4‑103. Kokemukset nykyisten tuulivoimaloiden vaikutuksista (Osa vastaajista on valinnut useampia vaihtoehtoja). 220 80 voimaloiden ääni kantaa myös Ajoskrunnin, Kuukan ja Laitakarin vapaa-ajan asukkaille. Tuulivoimaloiden ääni voi häiritä laajemminkin, sillä ohjearvot alittavakin melu saattaa ajoittain aiheuttaa viihtyvyyshaittaa erityisesti vapaa-ajan asunnoilla, joille tullaan lepään ja rentoutumaan. Tuulivoimalan äänen havaittavuus vaihtelee mm. sääolojen ja taustamelun mukaan. Sitä ei pysty erottamaan tuulen äänistä kaikissa sääoloissa, mutta se voi kuulua häiritsevänä taustamelun ollessa hiljaista. Tuulivoimalan äänen häiritsevyyden kokemisessa on yksilöllisiä eroja; joitakin häiritsee vähäisempikin ääni. Näkymäalueen vastaajista 39 % oli huolissaan hankkeen meluvaikutuksista. Tuulivoimaloiden varjostusvaikutus ulottuu noin 500–1 000 metrin etäisyydelle voimaloista (luku 4.12.3). Nykyisten voimaloiden varjostusalueella (8 h/v) sijaitsee 7 vapaa-ajan asuntoa. Varjostusalueelle jäävien rakennusten määrä ei laskentojen mukaan muutu nykyisestä missään vaihtoehdossa. Ihmiset kokevat vilkkuvan varjon vaikutuksen eri tavoin; toisia se häiritsee, toisia taas ei. Asukaskyselyn vastaajista 39 % ennakoi varjostusvaikutusta siedettäväksi ja 24 % sietämättömäksi. Tuulivoimapuisto heikentää niiden lähimpien asukkaiden asumisviihtyvyyttä, joiden loma-asunnolle melu kuuluu tai voimala näkyy maisemaa hallitsevana ja jotka kokevat voimalan äänen, näkymisen tai varjostuksen häiritseväksi. Maisemamuutos voi häiritä joidenkin asumisviihtyvyyttä laajemmallakin alueella. Pääosa (61 %) asukaskyselyn vastaajista arvelee, ettei tuulivoimapuisto vaikuta heidän vakituisen tai vapaa-ajan asuntonsa asumisviihtyvyyteen (Kuva 4‑106). Lopuista suurempi osa (29 %) ennakoi vaikutusta kielteiseksi kuin myönteiseksi (11 %). Näkymäalueella asuvista 38 % pitää vaikutusta kielteisenä ja 9 % myönteisenä. Virkistyskäyttö Merituulipuisto voi häiritä alueen virkistyskäyttäjiä. Toimivat tuulivoimalat eivät estä hankealueen virkistyskäyttöä, kuten veneilyä, kalastusta tai kelkkailua talvisin, mutta voimaloiden ääni, varjostus tai näkyminen voidaan kokea virkistyskäyttöä häiritsevinä tekijöinä. Tuulivoimalat muuttavat luonnonympäristöä enemmän rakennetuksi, tekniseksi ympäristöksi. Melusta ja varjostuksesta aiheutuva häiriö vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Talviaikana voimalan lähistöllä liikkumi- selle aiheuttaa pienen riskin se, että tietyllä säällä voimalasta voi irrota lunta tai jäätä ja tuulivoimalan juurella jää saattaa olla hauraampaa kuin muualla. Lisäksi rakentamisaikaiset häiriöt ovat voineet karkottaa kaloja ja haitata alueen kalastusta alueen ulkopuolellakin. Tuulivoimapuisto aiheuttaa pysyviä vaikutuksia seudun virkistysalueiden maisemakuvaan. Joidenkin ulkoilua, retkeilyä ja luonnosta nauttimista tuulivoimalan näkyminen horisontissa voi häiritä laajemmallakin alueella. Tuulivoimaloiden aiheuttama maisemallinen muutos koetaan yleensä alueen virkistyskäyttöarvoa vähentäväksi, mutta joidenkin mielestä muutos on virkistyskäytölle myönteinen. Osa saattaa retkeillä katsomaan tuulivoimaloita. Pääosa (61 %) asukaskyselyn vastaajista arveli, ettei hanke vaikuta retkeilyyn ja ulkoiluun. Vaikutuksia piti kielteisinä 24 % ja myönteisinä 14 %. Näkymäalueen asukkailla kielteisten vaikutusten osuus oli suurempi (36 %). Muut huolet Asukaskyselyn vastaajat (47 %) olivat huolissaan tuulivoimapuiston kielteisistä vaikutuksista kalastukseen ja linnustoon. Lisäksi kannettiin huolta myös kulttuuriympäristöstä (32 %) ja merenpohjasta (31 %). Vastaajista 32 % oli huolissaan loma-asuntonsa arvon heikkenemisestä tuulivoimaloiden myötä. Tutkimuksessa maisemahaittojen vaikutuksesta lomakiinteistöjen arvoon (Rahkila ym. 2005) ilmeni, että maisemallisesti häiritsevät kohteet, kuten kännykkämastot, alensivat lomakiinteistöjen arvoja keskimäärin 10 % alle 700 m etäisyydellä. Tutkimuksessa ei ollut mukana tuulivoimaloita. Huoli ja epävarmuus tuulivoimapuiston toteutumisesta ja vaikutuksista haittaavat asukkaiden elinoloja ja viihtyvyyttä jo suunnitteluvaiheessa, vaikka huoleen ei olisi aihettakaan. Odotukset Valtaosa (75 %) vastaajista ennakoi myönteisiä vaikutuksia uusiutuvaan energiantuotantoon ja ilmastonmuutokseen (luku 2.1.3 ja 2.1.4). Asukkaiden mielestä tuulivoimalahanke vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen, kunnan imagoon ja talouteen. Elinkeinoelämään ja talouteen kohdistuvia vaikutuksia on tarkasteltu luvussa 4.18.4. 221 Hankkeen toteuttamisen vaikutukset N=201‐213 Erittäin myönteinen Melko myönteinen Maisema 3 Ei vaikutusta 14 36 Kalastus 2 7 8 4 Loma‐asuntojen arvo 3 48 8 60 Asuntojen arvo 4 Kunnan imago Kunnan talous 66 64 7 3 31 19 21 3 17 4 60 55 11 3 32 13 31 72 3 65 33 10 % 14 33 23 Uusiutuvan energian tuotanto 2 48 18 20 42 20 % 30 % 40 % 50 % 5 15 35 43 9 0 % 4 13 50 7 Ilmastonmuutos 20 69 5 Työllisyys 5 7 45 11 10 Ilman laatu 24 61 11 Meriveden laatu 8 21 9 3 4 21 66 5 7 27 61 11 9 25 59 32 Sähkön hinta 7 9 23 48 Merinisäkkäät (hylkeet) Merinisäkkäät (hylkeet) 2 8 Perämeren kansallispuisto 8 27 57 9 3 10 35 54 16 Virkistysveneily käytön aikana 1 Ulkoilu, retkeily 37 7 Meren pohjan tila 1 15 38 2 7 Kulttuuriympäristö Melutilanne 32 52 Linnusto 2 Asumisviihtyisyys käytön aikana Erittäin kielteinen 45 Virkistysveneily rakentamisen aikana 11 Asumisviihtyisyys rakentamisen aikana Melko kielteinen 23 60 % 70 % 80 % 1 90 % 100 % Kuva 4‑106. Vastaajien arvio hankkeen vaikutuksista. Täysin siedettävä Hankkeen toteuttamisen vaikutukset elinympäristöön N=216‐220 Melko siedettävä Ei vaikutusta Melko sietämätön Tuulivoimaloiden näkyminen horisontissa 25 Vilkkumis‐/ varjostusefekti 18 Varoitusvalot 19 0 % Kuva 4‑108. Maisemavaikutusten siedettävyys 222 22 21 35 38 21 20 % Täysin sietämätön 14 18 41 40 % 60 % 14 80 % 5 6 5 100 % Yhteenveto Tuulivoiman myönteiset vaikutukset ovat enemmän yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia, mutta kielteiset vaikutukset tuntuvat lähinnä yksilötasolla hankkeen lähiympäristössä. Tuulivoimaloiden ääni ja näkyminen haittaavat lähimpien vapaa-ajan rakennusten sekä virkistysalueiden käyttöä. Lisäksi maisemassa näkyvät tuulivoimalat voivat häiritä joitakin näkymäalueella lomailevia, ulkoilevia, matkailevia tai asuvia. Vaikutus kestää koko voimalaitosten käytön ajan. Rakentamistoimet haittaavat jonkin verran lähistön asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen virkistyskäyttöä. 4.20.5.3 Sähkönsiirron vaikutukset Merituulivoimalat liitetään toisiinsa ja mantereelle merenpohjaan sijoitettavilla kaapeleilla. Rakentamisen aikainen veden samentuminen, työmaaliikenne ja melu voivat häiritä lähistön asukkaita, kalastajia ja merialueen virkistyskäyttäjiä. Tuulivoimaloiden käytön aikana merikaapelit eivät vaikuta elinoloihin ja viihtyvyyteen. Kalastajien mielestä merikaapelei- ta ei saa sijoittaa rysäpyyntipaikoille ja veneilijät olivat huolissaan siitä, että huonosti tasoitetut kaapelikaivannot voivat vahingoittaa veneiden pohjia ja. VE1 Vaihtoehdossa 1 nykyiseen johtokäytävään lisätään uusi 110 kV voimajohto Ajoksen sähköasemalta Kittilänjärvelle. Rakentamisen aikainen liikenne ja työt voivat häiritä lähistön asukkaita. Nykyisen sähkölinjan yhteyteen lisätty voimajohto ei muuta ihmisten elinoloja ja viihtyvyyttä. VE2 Vaihtoehdossa 2 nykyiseen johtokäytävään lisätään uusi 110 kV voimajohto Ajoksen sähköasemalta Veitsiluotoon. Rakentamisen aikainen liikenne ja työt voivat häiritä lähistön asukkaita. Nykyisen sähkölinjan yhteyteen lisätty voimajohto ei muuta ihmisten elinoloja ja viihtyvyyttä. Veitsiluodossa toimiva StoraEnso Oyj ei pitänyt mielipiteessään tätä vaihtoehtoa mahdollisena. Merituulivoimapuiston sähkönsiirron vaikutuksiltaan hyödyllisimmät ja haitallisimmat vaihtoehdot VE 1 tuplajohdot nykyiseen ilmajohtoon Ajos‐Kittilänjärvi 39 20 VE 2 tuplajohdot nykyiseen ilmajohtoon Ajos‐Veitsiluoto 36 15 VE 3 merikaapeli Tornion Selleen sähköasemalle Eniten hyötyjä, N=163 23 23 VE 4 merikaapeli Simon Karsikkoniemen sähköasemalle 30 VE 5a uusi ilmajohto Keminjoen itäpuolta Taivalkoskelle 10 VE 5b uusi ilmajohto Keminjoen länsipuolta Taivalkoskelle % Eniten haittoja, N=117 34 32 6 0 58 10 20 30 40 50 60 Kuva 4‑107. Hankkeenvaikutukset ja asioiden tärkeys (N=keskimäärin 207). 223 Sähkönsiirron merikaapelin tai ilmajohdon kolme haitallisinta vaikutusta Ei haittoja 58 Maisema 32 Linnusto 28 Kalakannat ja kalastus 18 Virkistyskäyttö 15 Kiinteistöjen arvo 13 Asumisviihtyvyys 10 Terveys 4 Asukkaiden yhteistoiminta 3 Muut vaikutukset 3 % 0 20 40 60 80 Kuva 4‑109. Asukkaiden näkemykset sähkönsiirron vaikutuksista 1,5 Uusiutuvan energian tuotanto Vaiku utuksen suunta ‐ ‐2=erittä in kielteiinen, 2=eerittäin m myönteineen 1 Kunnan imago Kunnan imago 0,5 Ilmastonmuutos Kunnan talous Ilman laatu Ilman laatu Sähkön hinta Asuntojen arvo Meriveden laatu Ulkoilu, retkeily Ulk il tk il 1,5 2 3 Loma‐asuntojen arvo2,5 Merinisäkkäät (hylkeet) Asumisviihtyisyys Melutilanne Meren pohjan tila Kulttuuriympäristö (vakituinen ja loma) usto Linnusto Virkistysveneily Maisema Kalastus 0 P ä Perämeren kansallispuisto k lli i t 1 ‐0,5 ‐1 ‐1,5 Ei tärkeä Ei tärkeä Kuva 4‑110. Sähkönsiirron reittivaihtoehtojen vertailu. 224 Työllisyys Melko tärkeä Melko tärkeä Tärkeys Tärkeä VE3 Vaihtoehdossa 3 sähkönsiirto hoidetaan merikaapelilla Tornion Selleen. Rakentamisen aikainen liikenne ja työt voi häiritä lähistön asukkaita, kalastajia ja merialueen virkistyskäyttäjiä. Toiminnan aikana merikaapeli ei vaikuta ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. VE4 Vaihtoehdossa 4 rakennetaan merikaapeli Karsikkoniemen suunnitteilla olevan ydinvoimalan sähköasemalle, josta liitytään ydinvoimalan takia rakennettavaan sähkönsiirtoverkkoon. Rakentamisen aikainen liikenne ja työt voivat häiritä lähistön asukkaita, kalastajia ja merialueen virkistyskäyttäjiä. Toiminnan aikana merikaapeli ei vaikuta ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. VE5 Sähkönsiirtovaihtoehdossa 5 lisätään nykyiseen johtokäytävään uusi 110 kV voimajohto Ajoksen sähköasemalta Kittilänjärvelle ja rakennetaan sieltä kokonaan uusi 110 kV johtokäytävä Kemijoen itäpuolta Taivalkosken sähköasemalle. Uusi linja sijaitsee pääasiassa maa- ja metsätalousalueella, jossa se voi hieman häiritä lähinnä linja-alueen vierustojen metsänhoitoa. Parin sadan metrin etäisyydellä linjasta sijaitsee yksi loma-rakennus Akkunusjoen rannalla sekä Taivalkoskella viitisen vakituista ja pari vapaa-ajan rakennusta. Näiden asumisviihtyvyyttä uusi voimajohto heikentää lähinnä maisemamuutoksen vuoksi. Rakentamisen aikana asukkaita ja metsän käyttöä voivat häiritä työmaaliikenne ja rakennustyöt. 4.21 Vaikutukset ihmisten terveyteen Tuulivoimalla tapahtuva sähkön tuotanto ei aiheuta ihmisen terveydelle haitallisia päästöjä ilmaan, vesistöön tai maaperään. Tuulivoima korvaa muita sähköenergian tuotantotapoja, joista aiheutuu tuotantomuodoista riippuen erilaisia päästöjä. Tuulivoimaan ei liity suuria onnettomuusriskejä, joilla voi olla laajoja vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle. Onnettomuusriskit liittyvät voimaloiden lähiympäristöön. Koska voimalat sijoitetaan useiden satojen metrien etäisyydelle asutuksesta, ei terveysriskejä muodostu. Tuulivoimalat synnyttävät ääntä. Hankkeen meluvaikutuksia on käsitelty luvussa 4.13. Tuulivoimalat on sijoitettu niin, että niiden melu ei aiheuta terveydellisiä vaikutuksia. Tuulivoimaloiden aiheuttamaa varjostusta on käsitelty luvussa 4.12. Voimaloiden varjostus vaikutus jää loma- ja vakituisen asutuksen kohdalla niin lyhytaikaiseksi ja harvoin tapahtuvaksi, että se ei aiheuta terveydellistä haittaa. 225 Ajoksen tuulivoimapuisto Rakennukset 200 m voimalinjasta " / .. . . ! . ! .. . ! . ..! . .! ! . . . . ! ..! ! . . ! . ! . .. . ! . ! . . . ! . .. ! . . . .! ! . . . . . . . . .. . . ! . . .! . ! . ! . . .! ... ! .! . ! . . ! ! . . ! . ! .! . . . Kittilänjärvi . ! . ! . ! .! . ! . ! . ! . ! . ! .! ! .. ! ! . ! . ! ! . . .. ! . ! . . ! . . ! . ! .... .! ! . . .! ! . . ! ...! ! . . . ! .. ! .! ! ..! ! . . . . .! ..! ! . !! . .. .. . . ! . ! . . ! . ! . . . . . . .! ! .! . . . . !Veitsiluoto ! . .. ! .. . ! ! .. .! . . ! .. . ! . ! .. . ! .! .. ! ..! . ..! . .! . . . ! . . . . . . . .! ! .... ! . .... . ! . ! ! . ...! . ! . . .! . .. ! ! . .! .! . !.! . . . ! .! .. .! . .. ! .! ! . . . " / ! . . . ! ..! ! . . ! . ! . . ! . ! . . ! . ! . . . ! . ! .! ! . ! ! .! . ! . ! . ! . ! . ! . ! . ! . ! . ! . ! . ! . ! .! . ! .! ! . ! .! . . ! .! . ... ! . ! . ! . ! ! . ! . ! . .! .. ! . ! . ! .. ! . ! .! . ! . ! . ! . ! .! . .! . ! . . ! . . . . ! . ! . . ! . . .! ! .! ! . ! . ..! . ! . .. ! ! ! . . ! . ! . ! . ! . . ! .! ! . ! . . ! . ! . ! . ! . .! .! ! . ! .! . ! ! . . . ! ! .! . ! . ! . ! . ! ! . . . . ! . . . ! . ! . ! . . ! . . ! . ! . ! . ! .! ! . ! .! ... ! ..! ! . ! . ! . . ! .. . ! . . ! . ! .! ..! ! . . ! .! ! . ! . . ! . ! .! ! . ! . ! . . . ! . ! . . . ! . ! . ! . ! . ! ! . . ! . ! . ! . ! .! ! . ! ! . . ! . ! . ! . ! . ! . . ! . ! . ! . ! . ! . ! . . .. ! . . ! . . ! . ! . ! . .. .. . . . ! . ! . . . . . ! . . ! . . ! . .. . . .. ! . ! . . ! . .! . . . ! . . . ! . . . ! . .! . . ! .. . . ! . . ! . . . ! . .. ! ..! .. . . . .. ! .! .! . . ! . ! . ! . . . !.. ! . . . . .. . . . .. .. . .. ... . . .... . .. . .. . . ...... .. . . .. ... .. . ... ... . ... . . . .. ... . . .. ... . .. .. . . . ... .. .. . .. . . .. . . . .. .... . .. .. . . . .. ... . . . . . .. . . ... . . . . .. .. . . .. . .. ... . . . . . . . . . . . . . . . .... .... .. . .. . .. ... .. .. . . ! ! . . . ! . .! ! ....... . ! . . . . . . . ! . ! . ! . ! .! ! . ...! . . !! . ! . ! . . . ! . . .. ! . .! . ! .. ! . . . ! . . . . .! . ! . .! ! . ! . . ! . ! . . ! . . . ! . .! . . .! . ! .. ! .. .! ! . ! . . .. . . .! ! . ! . . ! . ! . . . . . ! . . . . . . ! . . ! . . ! . . ! . . ! . ! . .! ! . . . . ! . ! . ! . .! ! . . . . . . .! . ! ! ! . .! . ! . ! . . ! . . . . . ! . . . ! . . . . ! . ! . . ! . . . .! . ! . . . ! . . . ! ! . . ! . . . ! . . ! . .. . ! ! ! . .! . ! . . . ! . . . . ! . . . ! . ! . .. . ! . ... ..! . ! . ! . . ! ! . ! .! .! ! . ! . . . .. . ! ..! . . .! ! . . . . ! . . . . ! . ! . . ! ! . ! .. ! . .! .! ! . ! . .. . . ! . ! ! . . .. . ! . . ! . . ! . ! . . . ! .! ! ! . . ! . ! .! ! . . ... ! ! . .! . ! . . ! . ! ! . ! . ! . . ! . ! . . . . ! . . . . ! . . ! . ! . . ! ! .! .. . ! . .. .! ! ! . . . ... . ! . .! . . ! . . . ..! . ! . . . . . . . . ! . ! ...! . ! . .. ! . . ! . ! . ! . . .. .! . . ! . . ! . ..! . ! ..! . ! . .! ! . . .! . ! . ! . . ! ! . . . .! . ! ! . . . ! . ! . ! . . ! . ! . . . ! . ! . ! . . ! . ... . ! . .! ! . . . . ! . ! . . . . ! . . . ! . ! . . asuinrakennus .. . ! . ! . lomarakennus ! . liike- tai julkinen ! . teollinen rakennus . . ! . . . " / Ajos . . ! . . ! . ..0 .! ! . .. . muu rakennus 200 m vyöhyke voimajohdosta ! .. ! .. . ! .. Tuulivoimala-alue . . . . ..! ! .! ! . .. .! . ..! ! . ! .. ..! ! . .! ! ...... .! . ! . .! .. ! .! . ...! ! . ! . .! . .! .! ! .! . ! . ! .! . . . ! ... . ! . ! . ! . ! . . ! . ! ! . . . . ! . ! ... .! . . ! . .. .! ..! ! . 1 2 km " / Sähköasema Kuva 4‑111. Ajokseen johtavan sähkönsiirtovaihtoehdon lähellä (200 m) sijaitsevat rakennukset. 226 ... ! . . ! . ! . .. ! . . .! . ! . ! ... Ajoksen tuulivoimapuisto Rakennukset 200 m voimalinjasta . . . .. .. .. .. . ! . . ! .! . .. !...! . . . . . . ! ... . . . ! . ! . ! . ! . ! . . . ! . . .. ! . ! . . ! . .. ! . ! . ! . ! .! . .. .! . ! . ... ! .. . . . ! . .. . ! ! . .. . . ! . ! .! . .! ! . ! . . .. . .. .. ! . ! . ! . .. . ..! ! . . .! ! . ! . . . . . ! . . . ! ! . . .! . ! ! ..! .! . . .! . ! . .. ! . . . . . ... .! . ! . . . ! . ! . . . . ! . . . .! .. ! . ! ! . . .. ! .. . . .! ! ! . . . .! ! . . ! . ! . . . . ! . . . ! . ! . .! . . ! . ! . ! . ! . ! . .. ... ! . . . . ! . . . .! .. . ! . ! . ! . . . ! . . ! . . ... ! . ! ! . . . . .! .. ..! . . .. . . ! . ! . . ! . . . . . . . . .! ! ! . . ! .. .! ! . . . ! .. . ! . . . ! . . . ! ! . . ! . . . . ! ! . . ! . . . . .! .! ! ! . .. .. ! .. ! . . ! .! .. ! . ! . ! . ! . . ! . . . . .! . ! .. ! . . . ! . ! . . . ! . .. .! . ! . ... ! . . ! . .. .. . ! . ! . . . . ! . ! . . .. . ! . . ! . . . ! .! ! . . . . ! . ! . .. . . . ! ... ! . ! . .. . " / . ! . .. ! . ! . .. . ! .. ! . .. . .. ! . ! . ..! .. . .! . ! ......! . . . . .. .! . ! . . ! . .. ! .! . ! ! .! ..! . . .! . .! ! . . ....! . . .. . ! . . .. ! . . . ! . .. . . ! . ! . . . . ! . . ! . ... .. ! . .. ! . ! . . . . ! . ! . . . ! . .! . . ! . .. . .! ! . . . . . .. . .. ! . . ! . .. . ! ..! . . .. ... ! . ! . . . .. ! . . ! ..! . . . ! . . .! . . ! . ! . ! . . . .! ! ... ! . . . ! .! ! .. . ! .! ! . ! . .. .. . . . .... . . . . . . ! . . ! . . ! .. !. . . ! . ! . ! . .. . ! . ! . .. ! . .! . ! .! .! ! .! .! ! .! . . ! . Sellee ! . . ! ! . .. ! . ! ! . . . ! .! . .! . .! ! . . . . ! ! .! . ! ! .... ! ..! . . ....... . ! . .. ! . . . . ! . ! . ! . ! ... . ! .! . ! . ! . ! ! . . ! . . ! . ! . ! . ! . . . ! . ! . ......... ! . ! . ! . . ! . .. ! . ! . ! . ! . ! . ! .! .! ! . . . ! . ! . . . ! .! .! ! ! . .. ! . .! ! . ..! ! . . ! .! . .. ! ! . ! . ..! .! .! . ! . . . ! .! ! . ! . ! . ! . .. ! . ! . ! ! . ! . .! . ! . . ! .! ! . . . .. . ! . ! . . ! . . ! ! . . . . ! . ! . . . ! .. . . . . . ! . . . ! . ! . ! . .. ! . . ... ! . . ! .. . .! . ! .... . ! .! . . . ! .. .. . . ! . ! . ! . ! . . ! . !... . ! . .. . .! . . ! . . . ! ! . . . ! .! . .. ! . ! . . . ! . . .. ! . ! .. ! . . .. . . . .. .. . ! . . ! . ! .. ! . ! .. . . .. ! .! ! . . . . . ! . . .. ! . .. ! . ! . . .. .! . . .. . ! .! . ! . . . ! . . .. ! . . .. ! . . . . ! . . ! . .. . .! .! ! . . . ... . . .. .. ! . . ... .. . ! . . ! ! .. . ! .... ! .. . . ! . . .. . .. ! . . .! ! . . ! . . ! . . ..! . ! . . ! . . . . ! . . ! . . . ! . . . . ! . .. ! . .! . ! . .. ! . .. . .! ! . . . .. ! . .. . .. ! . ! . ! . . .. . ! . . . ! .. . ! . . . ! . . ! . . ! . . .. ! . . . . . . . ! . . . .. .. . ! . . . ! . . . . ! . .. . ! ...! . .. . .. ! .. . . ! . ! . . ! . . ! . . . ! . . . .. . . ! . ..! ! . .. . . ! . . . . . .. ! . ! . ! ... ! .. ! .. . . .! .. . . !! . .! . .. ! .! .. . ! . . . . . . . ! . . ! . ! ... ! .! .. ! . ! . ! ! . . . .. . . .. . . .. . ! .! ! .! . ! .. .. . .... .. . . ! . asuinrakennus ! . lomarakennus ! . liike- tai julkinen ! . teollinen rakennus . muu rakennus 200 m vyöhyke voimajohdosta Tuulivoimala-alue 0 1 2 km " / Sähköasema Kuva 4‑112. Selleeseen johtavan sähkönsiirtovaihtoehdon lähellä (200 m) sijaitsevat rakennukset. 227 Ajoksen tuulivoimapuisto Rakennukset 200 m voimalinjasta . . ! . . . . ! . .. ! . . . .. .. ! . ! . . . ! . .! . . ! . ! . . . ! . . . ! . .! . ! .. . . ! . . ! . . ... ! . ! . .. ! . ! .. ..! .. ! .. ! .. . ! .. ... ! . . ! . ! . .. ! . . .! . ! . . . ! ... . .. .! ! . .. . ! . ! . ! . . . .. . . ... . . ! . ! .. . . . . . .. .. . . .. . . . . . .. . . . . . ! .! . ! .! . ! . . ! . .! ! .! ! . ! . .. ! . ! . .. . ... . . . !. ! . . ! . ! . ! . ! . ! . . .. ! ! .. . . ! .! . ... ! . ! ... ! . . ! ! . ! ... . ! . . . . ! . ! . ... .! . ! . .. ! . ! . . . . ! . ! .. . ! .... .. . ! .. . !..! ! .!. . " / ! . . . ! . .... . . . .. ! . !! ! . ! . . .. ! . ! .. ! ... ! . .. ! . . . . . .. ....! . .! .! ....! ! . . . . . ! ! . .. ! Karsikko . . ! . .. ! ! . ...! .. ! ... . . ! . . .. ! . ! .. . ! .! . . ! ..! .. . . .! ..! ! . ! . . ! .. ! . ! ! .. . ! . . ! .! . . ! . . . .! ... ! . .! . . . .. ! ! . . ! .! .. . ! . . . .! .... . .. ! . . . ! . ! . .. . . . ! .! . ! ... . . ! . ..! . .. . . . .. . ! ...... . !! . .. .! ! . .. ! . .. .. .. ..! ! . .! . ! .. ! . ! .! . .. . ! . . .. ! . . ! . . . ! ...! . .! . . .! . ! . .. . ! . .. ! . ..! . . . . . ! . . . . . . ! . . ! ! . . . ! .. ! . . .. ..! . ! . . ! . ! . .. . ! . ! .. ! . asuinrakennus ! . lomarakennus ! . liike- tai julkinen ! . teollinen rakennus . muu rakennus 200 m vyöhyke voimajohdosta Tuulivoimala-alue 0 1 2 km " / Sähköasema Kuva 4‑113. Karsikkoon johtavan sähkönsiirtovaihtoehdon lähellä (200 m) sijaitsevat rakennukset. 228 Ajoksen tuulivoimapuisto Rakennukset 200 m voimalinjasta . . . ! . ! .. . " / Kittilänjärvi ! . asuinrakennus ! . lomarakennus ! . liike- tai julkinen ! . teollinen rakennus . muu rakennus 200 m vyöhyke voimajohdosta Tuulivoimala-alue 0 1 2 km " / Sähköasema .! . ! .. . ! . ..! . .! ! . . . . ! ..! ! . ! . Kuva 4‑114. Taivalkoskelle johtavan sähkönsiirtovaihtoehdon lähellä (200 m) sijaitsevat rakennukset. .. . . 229 Ajoksen tuulivoimapuisto Rakennukset 200 m voimalinjasta . . . . . ! . . ! . asuinrakennus ! . lomarakennus ! . liike- tai julkinen ! . teollinen rakennus . . . muu rakennus 200 m vyöhyke voimajohdosta Tuulivoimala-alue 0 230 1 2 km " / Sähköasema Ajoksen tuulivoimapuisto Rakennukset 200 m voimalinjasta Taivalkoski " / !. ... ... . ! . .. . ! .! . ! .! ! . . . .. . . . . ... . . . . . . . . ! . asuinrakennus ! . lomarakennus ! . liike- tai julkinen ! . teollinen rakennus . muu rakennus 200 m vyöhyke voimajohdosta Tuulivoimala-alue 0 1 2 km " / Sähköasema 231 4.22 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa 4.22.1 Maisema ja kulttuuriympäristö Ajosta lähin merituulivoimahanke sijoittuu Tornion Röyttän sataman edustalle. Etäisyys Ajoksen merituulivoimahankkeesta on noin 10 km. Mereltä tarkasteltuna nämä kaksi hankealuetta sulautuvat yhtenäiseksi tuulivoimaloiden alueeksi. Rannikon tuntumaan muodostuu tuulivoimaloiden hallitsema vyöhyke, jonka katkaisevat kapeat tuulivoimalavapaat vyöhykkeet. Ajoksen ja Röyttän tuulivoimahankkeiden lisäksi Perämeren alueelle on suunniteltu useita tuulivoimalaalueita useiden eri toimijoiden taholta sekä Suomessa että Ruotsissa. Näiden kaikkien toteutuessa maisemakuva alueella muuttuu voimakkaasti. Hankealueiden väleihin jää kaikkien tuulivoimalahankkeiden toteutuessakin tuulivoimalavapaita vyöhykkeitä, mikä on alueelta avautuvien merinäkymien kannalta oleellista. Tuulivoimalat voivat näkyä noin 30 km etäisyydelle. Hankealueet sijaitsevat alle 30 km etäisyydellä toisistaan, joten niiden väliseltä alueelta, mereltä tai rannikolta, näkee erikseen molemmilla puolilla sijaitsevat tuulivoimalat. Tuulivoimalat luovat toteutuessaan Perämerelle uuden alueellisen piirteen, joka tulee muuttamaan kulttuuriympäristön luonnetta. Muutoksen vaikutukset tullaan todennäköisesti kokemaan alkuvuosina voimakkaammin, mutta ajan kuluessa tuulivoimalat voidaan mieltää olennaiseksi osaksi maisemaa ja kulttuuriympäristöä. Kemin Sataman laajennushanke laajimmassa vaihtoehdossaan vaikuttaa toteutuessaan voimakkaasti erityisesti Ajoksen lähimaisemaan suurine rakennuksineen. Vaikka alueella onkin jo nykyisellään teollisuustoimintaa, voidaan maisemamuutosta yhdessä Ajoksen laajimman meritulivoimapuistovaihtoehdon (VE4) pitää melko merkittävänä. 4.22.2 Kalasto ja kalatalous Hankealuetta lähin merituulivoimahanke sijoittuu Tornion Röyttän sataman edustalle, noin 7 km päähän. Lisäksi Ajoksen edustalla suunnitellaan Kemin sataman laajennushanketta, joka on hankealueen välittömässä läheisyydessä. Merituulivoimapuiston han- 232 kealueet niin Torniossa kuin Kemissäkin sijaitsevat lohen ja vaellussiian kulkureiteillä. Mikäli molemmat merituulivoimapuistot sekä sataman laajennushanke suurimmassa mahdollisessa laajuudessaan toteutuisivat, olisi niiden muodostama yhteisvaikutus suurempi, kuin jokaisen hankkeen aiheuttama yksittäinen vaikutus. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ovat suurimmillaan rakentamisvaiheessa ja erityisesti silloin, jos kaikkien hankkeiden rakennustyöt ajoitetaan yhtäaikaisesti kalojen vaellusaikaan sekä lohen pyyntiaikaan. Käytön aikaisina vaikutuksina vaelluskalojen käyttäytymiseen saattaa olla vaellusreittien osittainen muuttuminen joko kauemmas merialueelle tai lähemmäs rannikkoa. Lohien on todettu suosivan merivaellusvaiheessa lämpimiä pintavesiä, mutta ne käyvät välillä melko syvälläkin. Hankkeiden laajimmilla vaihtoehdoilla on vaikutusta paikallisiin kutualueisiin, joka saattaa vaikuttaa saalismääriä pienentävästi. Hankkeiden yhteisvaikutusten ei kuitenkaan arvioida merkittävästi heikentävän Perämeren alueen kalastoa ja sen rakennetta sekä kalastusta. Simon Karsikkoniemen suunnitellun ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesillä ja Ajoksen merituulivoimapuistohankkeella voi olla paikallinen yhteisvaikutus kalaston rakenteeseen ja kalastukseen. Kesällä jäähdytysvesien vaikutusalueella viihtyvät kevätkutuiset lämpimän veden lajit ja talvella alue houkuttelee kylmän veden lajeja kuten siikaa ja taimenta. 4.22.3 Linnusto Ajoksen alueelle ja sen lähiympäristöön suunnitellaan tällä hetkellä useita teollisuus- ja energiantuotantohankkeita, joilla voi yhdessä olla huomattavia vaikutuksia alueen pesimälinnustoon. Yhteisvaikutusten kannalta huomionarvoisimmat ovat tässä yhteydessä erityisesti Ajoksen satama-alueen laajennus (YVA vireillä), Simon Karsikon suunniteltu ydinvoimalaitos (periaatepäätöshakemus jätetty) sekä Tornion Röyttän tuulivoimapuisto (YVA vireillä). Huomionarvoisimmaksi lajiryhmäksi voidaan yhteisvaikutusten osalta arvioida erityisesti Kemin-Tornion saaristoalueelle ominainen vesi- ja rantalinnusto, joiden pesimäalueet sijoittuvat alueen matalakasvustoisille ranta-alueilla ja saarille. Hankkeiden alustavien suunnitelmien ja karttatarkastelun perusteella (ydinvoimalaitoksen osalta yksityiskohtaisempaakin aineistoa) hankkeiden voimakkaim- mat vaikutukset kohdistuvat osin eri alueille. Ajoksen satamahankkeen voimakkaimman vaikutuksen alueeksi voidaan karttatarkastelun perusteella arvioida lähinnä Siikamatalan ja Takalahden lintualueet, kun taas suunnitellun ydinvoimalaitoksen kannalta suurimmat pesimälinnustovaikutukset kohdistuvat lähinnä Karsikon alueen vesi- ja rantalinnustoon. Alueellisella tasolla hankkeiden yhteisvaikutukset voivat KeminTornion alueen pesimälinnuston kannalta olla merkittäviä, jos useiden saaristolintujen käytettävyys lintujen pesimäalueena heikkenee. Osaltaan yhteisvaikutusten huomioimisen tärkeyttä korostaa Kemin-Tornion alueella saaristoalueen kapeus, joka nostaa edelleen yksittäisten alueiden merkitystä alueellisten lintupopulaatioiden kannalta. Perämeren alueelle suunnitellaan tällä hetkellä useita tuulivoimapuistohankkeita, joiden vaikutusten voidaan arvioida kohdentuvan pääasiassa samoihin muuttolintupopulaatioihin. Siten hankkeet voivat yhdessä vaikuttaa Perämeren alueen kautta muuttavaan linnustoon erityisesti kasvaneiden törmäysriskien, tuulivoimaloiden muuttoa ohjaavan vaikutuksen kautta sekä muuttuneiden lepäily- ja ruokailualueiden kautta. Yksityiskohtaisinta tietoa on eri hankkeista olemassa Suurhiekan (PPLY 2009), OulunHaukiputaan (Ramboll Finland 2010a) ja Tornion Röyttän hankkeista (Ramboll Finland 2010b), joiden YVA-selostukset ovat jo valmistuneet. Muuttolintujen kannalta yhteisvaikutukset voidaan Ajoksen suunnitellun hankkeen osalta arvioida suurimmiksi Röyttän alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston kanssa, jotka molemmat sijoittuvat erityisesti Perämeren rantaviivan suuntaisesti kulkevalle lintujen muuttoreitille (lajeista erityisesti Kemin-Tornion alueen kautta muuttavat vesilintu- ja lokkilajit). Suurhiekan alueen kautta runsaslukuisimmin muuttavista lajeista arktisten vesilintujen ja kuikkien muutto on Kemin alueella sen sijaan jo yleisesti heikompaa (mm. PVO-Innopower 2008, Xenus ry 2009a), joka ainakin arktisen muuton osalta johtuu pääasiassa lintujen muuttoreittien suuntautumisesta Hailuodon jälkeen jo kohti koillista ja muuton rantautumisesta viimeistään Simon rannikkoalueella (PPLY 2009). Tästä syystä Ajoksen tuulivoimapuistohanke ei todennäköisesti merkittävällä tavalla vaikuta näiden lajien muuttoon. 4.22.4 Melu Kemin Sataman laajennushanke laajimmassa vaihtoehdossa tulee selvästi lisäämään Ajoksessa havaittavaa melua. Merituulivoimapuiston aiheuttama melu on huomattavasti vähäisempää ja pienialaisempaa laajimmassakin hankevaihtoehdossa verrattuna sataman laajennushankkeen aiheuttamaan melutasoon ja sen laajuuteen. 4.22.5 Liikenne Kemin sataman laajennushankkeella, Vapon Metsäliiton suunnittelemalla biodieselhankkeella (tarkasteltavina sijoitusvaihtoehtoina Kemi ja Äänekoski) sekä Ajoksen merituulivoimapuistohankkeella on liikenteellisiä yhteisvaikutuksia, mikäli Kemin Satamaa käytetään tuulivoimapuiston kuljetusten järjestämiseen. Ajoksentieltä on lisäksi yhteydet Stora Enson tehtaille Veitsiluotoon, Veitsiluodon satamaan, Päätien (yt 9201) kautta. Vuonna 2008 Veitsiluodosta Ajoksen satamaan kuljetettiin puoliperävaunuilla noin 31 000 kuormaa erilaisia paperituotteita (keskimäärin vajaa 100 kuormaa/vrk). Päätien liikennemäärä on noin 2100 ajon./vrk (KVL2009). Lapin maakunnan, Lapin tiepiirin ja Kemin kaupungin yleisten kasvukertoimien perusteella valtatien liikennemäärä kasvaa noin 16 % ja seututeiden liikennemäärä kasvaa noin 10 % vuoteen 2030 mennessä. Valtatien liikennemäärä Ajoksentien kohdalla olisi vuonna 2030 yleisten kasvukertoimien perusteella noin 8600 ajon./vrk. Ajoksentiellä maantieliikenteen kasvu perustuu Kemin sataman kasvuun. Biodieselhanke lisäisi osaltaan tätä liikennemäärää. Merituulivoimapuiston rakennusvaihe saattaa hieman lisätä maantieliikennettä Ajoksen satamaan, mutta toiminnan aikaista maantieliikennettä aiheuttavat voimaloiden huoltokäynnit. 233 234 5.Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot 235 236 5.Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot 5.1 Vesiympäristö Tuulivoimalayksiköiden perustamistavoista kasuuniperustus edellyttää perusteellisia pohjatöitä, jotka aiheuttavat samentumista ja pohjan tuhoutumista. Ympäristövaikutusten kannalta parempana vaihtoehtona voidaan pitää monopile-paaluperustusta, jossa voimala joko juntataan pehmeään pohjaan tai sille räjäytetään kuilu kallioperään. Monopile-menetelmä vie pohjapinta-alasta ainoastaan n. 1/6 osan kasuuniperustuksen vastaavaan verrattuna. Tällä perusteella monopile-perustus on vesiympäristön kannalta parempi vaihtoehto. Vesistörakentamisen ajankohdalla voidaan oleellisesti minimoida vesiekologisia haittoja. Perustusten läheisyydessä tai sähkökaapeleiden kaivualueilla olevan vesikasvillisuuden ja samalla siitä riippuvaisten vesieliöiden (vesiselkärangattomat, kalat) kannalta vähiten haittaa aiheutuu kasvukauden ulkopuolella tehdystä ruoppauksesta, räjäytyksistä ja kaivutöistä. Rakentamisen ajoittamisella tärkeimpien talouskalojen (silakka, siika, muikku) lisääntymisajankohdan ulkopuolelle voidaan vähentää kalastoon ja kalastukseen kohdistuvia vaikutuksia. Pohjaeliöstön palautuminen kaapeleiden kaivualueille on mahdollisimman nopeata, kun kaapelikaivannon pinta uudelleen täytön jälkeen jätetään samalle tasolle kuin ympäröivä merenpohja on. Lisäksi täytössä tulisi käyttää samantyyppistä pohja-ainesta kuin alueella oli ennen kaivua. Kun kaapelikaivannot ovat mahdol- lisimman kapeita, ympäristössä esiintyvä eliöstö asuttaa alueen suhteellisen nopeasti. Merenpohjaan sijoitettavat kaapelit tulisi haudata matalammilla alueilla merenpohjaan, jotta vaikutusten merkittävyys entisestään vähenisi. Myös parasta mahdollista käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) tulee hyödyntää kaapelityyppiä valitessa. 5.2 Linnusto Ajoksen merituulivoimapuiston linnustovaikutusten kannalta keskeisessä asemassa ovat erityisesti hankealueen läheisyyteen sijoittuvat lintuluodot (Kallio, Keminkraaseli, Toukkakrunni, Ajoskrunni) ja niiden luonteenomaisen pesimälinnuston säilyttäminen merituulivoimapuiston laajentamisesta huolimatta. Linnustovaikutusten vaikutusmekanismeista keskeisimmät ovat arvioidun hankkeen osalta erityisesti merituulivoimapuiston aiheuttamat häiriötekijät, lintujen taipumus vältellä ruokailemista tuulivoimala-alueilla sekä erityisesti lokkilintujen osalta myös tuulivoimaloiden niille aiheuttamat törmäysriskit. Näistä vaikutuksia pystytään yleisesti parhaiten ehkäisemään tuulivoimaloiden tehokkaalla sijoittelulla lintujen tärkeimpien pesimäpaikkojen ulkopuolelle. Lisäksi linnustovaikutusten ehkäisemiseksi suositellaan yleensä tuulivoimaloiden sijoittamista linjoihin ja ryppäisiin, että eri tuulivoimala-alueiden väliin pystytään vastaavasti jättämään selkeitä, useamman kilometrin levyisiä turvakäytäviä alueella ruokaileville ja sen kautta muutta- 237 ville linnuille. Ajoksessa tätä tulisi harkita erityisesti Keminkraaselin ja Toukkakrunnin ympäristössä, joissa molemmissa tuulivoimaloita on sijoitettu varsin tiiviisti lintuluotojen eri puolille. Sijoituspaikkojen valinnan lisäksi erityisesti merituulivoimapuiston muuttaville linnuille aiheuttamia törmäysriskejä voidaan osaltaan pyrkiä vähentämään myös voimaloiden teknisten ominaisuuksien ja värityksen avulla. Puhtaasti valkoisten voimalarakenteiden sijaan tuulivoimaloiden lavoissa käytettyjen eriväristen kuvioiden on havaittu joiltakin osin lisäävän voimaloiden erottumista ympäröivästä maisemasta. Tutkimukset parhaimmista värikuvioista eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, minkä takia tarkkoja ohjeita lapojen maalaamisesta ei voida antaa. Lisäksi tuulivoimaloiden näkyvyyden lisääminen voi osaltaan vaikuttaa niiden ihmisille aiheuttamien maisemavaikutusten suuruuteen niiden erottuessa kauemmas sijoituspaikoiltaan. Tuulivoimaloiden värityksen sijaan suurempi merkitys niiden aiheuttamien törmäyskuolleisuuden ehkäisemisessä on voimaloissa yöaikaan käytetyn valaistuksen suunnittelulla, jotta esimerkiksi majakoiden yhteydessä havaitut lintujen yöaikaiset massakuolemat pystytään välttämään. Erityisesti voimakastehoisten, ylöspäin tai sivulle osoittavien valonheittimien käyttöä tulisi tuulivoimalarakenteissa pyrkiä välttämään ja varustaa voimalaitokset ainoastaan lentoturvallisuuden kannalta tarpeellisilla lentoestevaloilla. Tuulipuiston rakentamisen ja toiminnan aikaisia häiriövaikutuksia pystytään linnuston osalta merkittävällä tavalla vähentämään hankkeen rakentamisen ja huoltotöiden huolellisella suunnittelulla ja niiden ajoittamisella. Ensisijaisesti tuulivoimaloiden edellyttämät rakennus- ja huoltotyöt tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä suorittamaan lintujen kannalta tärkeimmän lisääntymiskauden (touko-heinäkuu) ulkopuolella. Lisäksi linnuston kannalta merkittävät pesimäsaaret ja suojelullisesti merkittävien lajien esiintymisalueet tulisi jo yksittäisten voimalaitosten rakentamisessa pyrkiä ottamaan huomioon ja kohdistaa niiden läheisyydessä suoritettavat toiminnot aivan rakentamiskauden alkuun ja loppuun. 5.3 Suojelutilanne Tuulivoimapuisto ja sen edellyttämät sähkönsiirtoreitit sijoittuvat kokonaisuudessaan luonnonsuojelu- ja Natura-alueiden ulkopuolelle, minkä takia hankkeen toteuttaminen voi vaikuttaa luonnonsuojelualueisiin lähinnä välillisesti vesirakentamistöiden aiheuttamien 238 samentumien sekä linnustoon kohdistuvien vaikutusten kautta. Linnustovaikutusten vähentämiskeinoja on käsitelty erikseen omassa kappaleessaan. 5.4 Maisema Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvien vaikutusten voimakkuuteen vaikuttaa merkittävästi voimalan koko, sillä koko vaikuttaa väritykseen ja valaistustarpeeseen. Lisäksi suuremmat voimalat näkyvät kauemmas. Voimaloihin asennettavien lentoestevalojen voimakkuudella, värillä ja sijoittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa erityisesti öiseen maisemaan. Tuulivoimaloiden toteuttaminen putkitorneina lieventää vaikutuksia lähimaisemaan. Mitä kauemmas tuulivoimaloita sijoitetaan Ajoksen satama-alueesta, sen voimakkaammat vaikutukset tuulivoimaloilla on maisemassa. Sataman välittömälle edustalle sijoittuvat tuulivoimalat laajentavat visuaalisesti nykyistä teknistä maisemakuvaa. Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ovat huomattavasti vähäisemmät, mikäli tuulivoimaloita ei sijoiteta Keminkraaselin majakkasaaren eteläpuolelle. Tällöin nykyisin maamerkkinä toimiva majakka näkyisi mereltä saavuttaessa tuulivoimaloiden edustalla, eikä korkeiden tuulivoimaloiden keskellä. Eteläisimmät tuulivoimalat hahmottuvat erillisenä ryhmänä muista tuulivoimaloista. Niiden sijoittaminen muiden tuulivoimaloiden yhteyteen jäsentäisi merituulivoimapuiston aluerajaa. Kaikissa tässä tarkastelluissa hankevaihtoehdoissa muodostuu useita suoria vähintään kolmen tuulivoimalan muodostamaa suoraa linjaa. Vaikutuksia maisemaan voidaan lieventää välttämällä tuulivoimaloiden muodostamien satunnaisten suorien linjojen syntymistä. Tuulivoimaloiden sijoittamiseen vaikuttaa kuitenkin mm. perustusolosuhteet. 5.5 Valo- ja varjostusvaikutukset Tuulivoimaloiden aiheuttaman varjostuksen näkymiseen vaikuttavat yleisesti sääolosuhteet, voimaloiden sijoittelu, ympäristöolosuhteet, tuulivoimalan lapakulma, vuorokaudenaika sekä vuodenaika. Parhaiten varjostukseen (ns. vilkkuva varjo) suuruuteen voidaan hankesuunnittelun avulla vaikuttaa voimaloiden sijoittelulla ja tornin korkeudella. Lisäksi varjostusvaikutuksen suuruuteen voidaan vaikuttaa lisäksi säilyt- tämällä tuulivoimalan ja häiriintyvän kohteen (mm. asunnot) välissä suojapuustoa, joka lieventää osaltaan vilkkuvan varjon näkymistä herkille kohteille. Voimaloihin asennettavien lentoestevalojen voimakkuudella, värillä ja sijoittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa merituulivoimapuiston aiheuttamiin valovaikutuksiin, erityisesti yöaikana. 5.6 Meluvaikutukset Voimalan aiheuttaman äänen voimakkuuteen voidaan vaikuttaa: • Voimalatyypin valinnalla • Tornin korkeudella • Lapakulmaa säätämällä. Mikäli esimerkiksi tietyissä tuuliolosuhteissa yö ajan melu on liian suurta, voidaan lapakulmaa säätämällä äänenvoimakkuutta pienentää. Samalla sähkön tuotanto vähenee. • Suojaetäisyyttä kasvattamalla. Tuulivoimalaitosten paikkoja voidaan muuttaa tai jättää yksittäisiä tuulivoimalaitoksia pois suunnitelmasta. Mikäli jokin suunta tai alue koetaan melun kannalta erityisen herkäksi, tätä voidaan harkita. päristöön mm. maisemaan, loma-asutukseen, linnustoon, kalastoon, liikenteeseen. 5.9 Elinolot ja viihtyvyys Hankkeen sosiaalisia vaikutuksia on mahdollista lieventää teknisten keinojen lisäksi tiedottamalla hankkeen etenemisestä ja sen vaikutuksista sekä vakituisille että vapaa-ajan asukkaille. Asiallinen tiedotus voi lieventää hankkeen aiheuttamia huolia ja epävarmuutta. Asukaskyselyn vastaajat esittivät, että hankkeen haittoja voisi lievittää minimoimalla maisema- ja luontovaikutukset. Monen mielestä haittoja ei voi lievittää, vaan pitää jättää rakentamatta. Osa esitti rakentamista muualle tai kauemmas rannikolta, tiedotuksen lisäämistä, haittojen taloudellisia korvauksia ja rakentamisaikojen rajoittamista. 5.7 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Hankkeen haitallisia vaikutuksia maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen voidaan lieventää huomioimalla hankkeen vaikutukset maankäytön suunnittelun ohjaamisessa, suunnittelussa ja lupamenettelyissä. Maankäytön suunnittelussa huomioidaan eri maankäyttömuotojen yhteensovittaminen ja sijoittaminen. Hyödyntämällä nykyisiä johtokäytäviä ja yhdistämällä johtokäytävät muiden hankkeiden sähkönsiirtolinjoihin vähennetään haitallisia vaikutuksia. 5.8 Kaavoitus Tuulivoimarakentamisen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää kaavamääräyksin ja –merkinnöin. Rakennuslupaviranomainen tarkistaa rakennuslupaa myöntäessään, että rakennussuunnitelma on vahvistetun kaavan ja rakennusmääräysten mukainen. Kaavoituksessa voidaan antaa määräyksiä mm. tuulivoimaloiden ja voimalinjojen, sijoitteluun, ulkonäköön, korkeuteen, valaistukseen, merkitsemiseen, suojavyöhykkeisiin, sähkönsiirtoon. Lisäksi kaavoituksessa annetaan määräyksiä, joiden keinoin on pyrittävä vähentämään tuulivoimaloiden haittavaikutuksia ym- 239 240 6.Vaihtoehtojen vertailu ja hankkeen toteuttamiskelpoisuus 241 242 6.Vaihtoehtojen vertailu ja hankkeen toteuttamiskelpoisuus 6.1 Hankkeen vaihtoehdot ja vertailun periaatteet Seuraavassa vertaillaan hankekokonaisuuden vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia ympäristöön. YVA:ssa tarkasteltuja vaihtoehtoja on varsinaisen tuulivoimapuiston laajennuksen osalta viisi (+ nollavaihtoehto sekä 0+), joiden lisäksi arvioinnissa on tarkasteltu erikseen mahdollisten sähkönsiirtoreittien ympäristövaikutuksia. Tarkastellut vaihtoehdot on esitetty kappaleessa 2.2 Ympäristövaikutusten arvioinnissa arvioidaan vaikutuksia, jotka ovat kunkin tarkastellun vaikutusten osalta muutos nykytilasta tarkasteluhetkeen. Ympäristövaikutuksia on tarkasteltu vertaamalla 0 –vaihtoehdon eli käytännössä nykytilanteen ja sen kehittymisen aiheuttamia vaikutuksia suhteessa suunnitelman mukaiseen hankevaihtoehtoon. Vaikutusten merkittävyyttä on arvioitu muutoksen suuruudella sekä vertaamalla suunnitellun toiminnan vaikutuksia kuormitusta koskeviin ohje- ja raja-arvoihin, ympäristön laatunormeihin ja alueen nykyiseen ympäristökuormitukseen. Tässä on myös otettu huomioon asukaskyselyn aikana saatua palautetta niistä vaikutuksista, joita asukkaat pitävät merkittävimpinä. Eri vaikutuksia on vertailu jäljempänä kuvailevan (kvalitatiivisen) vertailutaulukon avulla. Siihen on kirjattu tarkasteltujen vaihtoehtojen keskeiset vaikutukset niin positiiviset kuin negatiiviset vaikutukset. Vaikutusten merkittävyyttä voidaan tarkastella paikallisilta, alueellista ja globaalien vaikutusten suhteen. Jokin vaikutus voi olla paikallisestikin hyvin merkittävä mutta alueellisesti merkittävyydeltään vähäisempi. Vaikutusten merkittävyyteen vaikuttaa mm: • vaikutusalueen laajuus • vaikutuksen kohde ja herkkyys muutokselle • kohteen merkittävyys • vaikutuksen palautuvuus ja/tai pysyvyys • vaikutuksen intensiteetti ja muutoksen suuruus • vaikutukseen liittyvät ihmisten kokemukset (pelot ja epävarmuudet) 6.2 Vaihtoehtojen vertailu vaikutuksittain 6.2.1 Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen Mitä suurempana hanke voidaan toteuttaa, sitä enemmän se voi korvata sähkön tuotantoa fossiilisilla polttoaineilla. 6.2.2 Vesistö, merenpohja, vesieliöstö VE0 ja VE0+ Uusia tuulivoimaloita ei rakenneta merialueelle, joten vaikutuksia ei ole. 243 VE1 Muuttuvan pohjan pinta-ala on vaihtoehdoista pienin. Rakentamisen aikainen samentumahaitta on myös hyvin pienialainen. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä vähiten. Vaikutukset ovat erittäin vähäiset. VE1+ Muuttuvan pohjan pinta-ala on toiseksi pienin. Rakentamisen aikainen samentumahaitta on hieman suurempi kuin VE1. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä toiseksi vähiten, noin puolet enemmän kuin VE1. Vaikutukset ovat vähäiset. VE2 Muuttuvan pohjan pinta-ala on kolmanneksi pienin. Rakentamisen aikainen samentumahaitta on jonkin verran suurempi kuin VE1+. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä kolmanneksi vähiten, noin puolet enemmän kuin VE1+. Vaikutukset eivät ole merkittäviä. VE3 Muuttuvan pohjan pinta-ala on toiseksi suurin. Rakentamisen aikainen samentumahaitta on hieman pienempi kuin VE4. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä toiseksi eniten. Vaikutukset vesistöön ovat suuremmat kuin vaihtoehdossa VE2. Monopile-perustuksella vaikutukset eivät ole merkittäviä. Kasuuniperustuksella vaikutukset voivat hyvin paikallisesti olla melko merkittäviä, mutta alueellisesti ei merkittävää vaikutusta. VE4 Muuttuvan pohjan pinta-ala on vaihtoehdoista suurin. Rakentamisen aikainen samentumahaitta on suurialaisin. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä eniten. Vaikutukset vesistöön ovat hankevaihtoehdoista suurimmat. Monopileperustuksella vaikutukset eivät ole merkittäviä. Kasuuniperustuksella vaikutukset voivat olla paikallisesti hyvin merkittäviä, mutta alueellisesti vaikutus voi olla kohtalainen. 244 6.2.3 Kalasto, kalastus ja kalatalous VE0 ja VE0+ Uusia tuulivoimaloita ei rakenneta merialueelle, joten vaikutuksia ei ole. VE1 Muuttuvan pohjan pinta-ala on vaihtoehdoista pienin. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä vähiten ja tärkeiden talouskalojen kutualueita vähiten. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ovat vähäiset. VE1+ Muuttuvan pohjan pinta-ala on toiseksi pienin. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä toiseksi vähiten, noin puolet enemmän kuin VE1. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ovat vähäiset. VE2 Muuttuvan pohjan pinta-ala on kolmanneksi pienin. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä kolmanneksi vähiten, noin puolet enemmän kuin VE1+. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen eivät ole merkittäviä, mutta suuremmat kuin vaihtoehdossa VE1+. VE3 Muuttuvan pohjan pinta-ala on toiseksi suurin. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä toiseksi eniten. Kalastukselle vaikutukset ovat paikallisesti melko merkittäviä, mikäli rysä- ja kutupaikoille rakennetaan. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen eivät ole alueellisesti merkittäviä, mutta suuremmat kuin vaihtoehdossa VE2. VE4 Muuttuvan pohjan pinta-ala on vaihtoehdoista suurin. Myllyjen perustukset varaavat tärkeää alle 10 metrin syvyysvyöhykettä pinta-alallisesti eniten. Suhteessa koko hankealueen pinta-alaan, tätä alaa voidaan pitää pienenä. Kalastukselle vaikutukset ovat paikallisesti merkittäviä, mikäli rysä- ja kutupaikoille rakennetaan. Alueellisesti vaikutukset kalastoon ja kalastukseen voivat olla kohtalaisia. 6.2.4 Luonnonolosuhteet Sähkönsiirron vaihtoehdot maa-alueella ovat luonnon kannalta parhaimmat sähkönsiirtovaihtoehdossa VE1 ja VE2, joissa käytetään olemassa olevia voimalinjoja. Sähkönsiirtovaihtoehdoissa VE3 ja VE4 muutokset luonnon olosuhteille ovat hyvin pienet. VE4 edellyttää Karsikon ydinvoimalaitoksen rakentamista. Maa-alueella luonnon kannalta huonoin vaihtoehto on VE5, jossa rakennetaan uutta linjaa, joka edellyttää metsän hakkuita. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole merkittävät, sillä alue on jo nykytilassa voimakkaan metsän käsittelyn kohteena. 6.2.5 toon Kemin-Tornion alueen kautta. Suurimmiksi vaikutukset voidaan arvioida lähinnä hankkeen suurimpien toteutusvaihtoehtojen (VE 3, VE 4) osalta, joissa voimala-alueet asettuvat laajemmin lintujen käyttämiä päämuuttosuuntia ja muuttoreittejä vasten. Populaatiotasolla vaikutukset jäävät kuitenkin todennäköisesti melko pieniksi johtuen alueen kautta kulkevan muuton määrästä sekä muuttoreittien sijoittumisesta tuulivoimala-alueiden ulkopuolelle. Myös tässä tapauksessa pienempien hankevaihtoehtojen vaikutukset voidaan arvioida selkeästi em. vaihtoehtoja pienemmiksi johtuen voimaloiden sijoittumisesta suppeammalle alueelle sekä kapeampaan muodostumaan lintumuuttoon nähden. Linnusto Linnuston kannalta arvioidun hankkeen vaikutukset ovat suurimmat laajimmissa hankevaihtoehdoissa VE 3 ja VE 4, joissa tuulivoimaloita on sijoitettu suuremmissa määrin lintujen kannalta tärkeiden pesimäluotojen (erityisesti Keminkraaseli ja Toukkakrunni) läheisyyteen. Näissä vaihtoehdoissa hankkeen voidaan arvioida vaikuttavan erityisesti alueen pesimälinnustoon alueella ruokailevien lintujen lisääntyneen törmäysriskin sekä tuulivoimaloiden mahdollisten häiriövaikutusten ja lintujen havaitun välttelyvaikutuksen kautta. Ajoksen alueelta ei nykyisin kuitenkaan tunneta valtakunnan tasolla erityisen merkittävien lajien (mm. räyskä, pikkutiira, lapinsirri) esiintymiä tai yhdyskuntia, joihin hankkeella voitaisiin arvioida olevan vaikutusta. Vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä paikallisella tai erityisesti riskilän osalta myös alueellisella tasolla. Hankkeen muissa, pinta-alaltaan suppeammissa vaihtoehdoissa (VE 0+, VE 1, VE 1+, VE 2) tuulivoimalat sijoittuvat sen sijaan selkeästi etäämmälle alueen pesimälinnuston kannalta merkittävistä kohteista, minkä takia myös pesimälinnustovaikutukset jäävät niiden osalta todennäköisesti pienemmiksi. Lintujen muutto on Ajoksen alueella nykyisin tehtyjen seurantojen perusteella varsin hajanaista useiden lajien keskeisimpien muuttoreittien painottuessa joko alueen itäpuolelle (erityisesti arktiset vesilinnut) tai selkeämmin mantereen puolelle (mm. päiväpetolinnut, metsähanhi). Lähinnä hankkeella voidaan arvioida olevan vaikutusta Ajoksen kautta muuttavien vesi- ja lokkilintujen sekä pieneltä osin kurjen muut- 6.2.6 Suojelutilanne Millään hankkeen vaihtoehdolla ei tehdyn arvioinnin mukaan ole vaikutusta Perämeren saarten tai Perämeren kansallispuiston Natura-alueilla esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin, minkä takia hankkeen vaihtoehdot eivät tässä yhteydessä merkittävällä tavalla poikkea toisistaan. Ajoksen ympäristössä pesivien lintudirektiivien liitteen I lajien kannalta hankkeen vaikutukset ovat suurimmat hankkeen laajimmissa vaihtoehdoissa (VE 3 ja VE 4). Näiden lajien pesimäpaikat ovat Ajoksella kuitenkin keskittyneet pääosin Perämeren saarten Naturaalueeseen sisällytettyjen kohteiden (Murhaniemi, Kuukka-Lehtikrunnit, Puidenpuuttuma) ulkopuolelle, kun taas varsinaisilla Natura-alueilla niiden määrät ovat pienempiä. 6.2.7 Maisema ja kulttuuriympäristö VE 0 ja VE 0+ Vaihtoehdoissa VE 0 ja VE 0+ tuulivoimalahanketta ei toteuteta, joten maiseman ja kulttuuriympäristön kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena. Merituulivoimapuiston eteläinen reuna selkeytyy nykyisten tuulivoimaloiden edustalle tehdyn koeperustuksen korvautuessa tuulivoimalalla. Muutoksia maisemaan ja näkymiin tulee, jos alueella toteutetaan avohakkuita, rannalle tai saarille tehdään näkymät peittäviä istutuksia tai alueen maankäyttö muuttuu. Vaihtoehdossa VE 0+ Ajoksen 245 saarella sijaitsevat pienet tuulivoimalat korvataan kahdella tuulivoimalalla, jotka ovat kokoluokaltaan samanlaisia merialueella nykyisin sijaitsevien tuulivoimaloiden kanssa. Tämä yhtenäistää tuulivoimaloiden muodostamaa maisemakuvaa. VE 1 Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdon VE 1 mukaiset tuulivoimalat sijoittuvat luontevasti Ajoksen sataman edustalla olevien nykyisten tuulivoimaloiden yhteyteen. Tämän hankevaihtoehdon mukaisten tuulivoimaloiden rakennuspaikat rajautuvat Kemijokisuistosta avautuvan näkymän itäpuolelle jättäen suistosta avautuvan merinäkymän tuulivoimalavapaaksi. Vaihtoehdolla VE 1 ei ole merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 1 mukaisesti rakennettavat tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Ajoskrunnin saaren luo- 246 teisrannalla sijaitsevien vapaa-ajanasuntojen maisemaa. Hankkeen itäisimmät tuulivoimalat sijoittuvat saaren ja nykyisten tuulivoimaloiden väliselle alueelle. Inakarin ja Kallion vapaa-ajanasunnot sijaitsevat nykyisten tuulivoimaloiden keskellä. Hankkeen tuulivoimalat voimistavat hieman tunnetta tekniselle alueelle sijoittumisesta, kun meren suuntaan katsottaessa tuulivoimalapylväiden välistä ei näe vapaasti merelle. VE 1+ Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehto VE 1+ vaikutukset kaukomaisemaan ovat samat, kuin vaihtoehdossa VE 1. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset eteläisimmät tuulivoimalat ulottuvat Keminkraaselin majakkasaaren tasalle. Nykyisin maamerkkinä toimiva majakka menettää merkitystään maisemakuvassa, kun majakan rakenteita suuremmat tuulivoimalat tulevat hallitsemaan maisemaa. Erityisesti tämä on havaittavissa lännestä ja kaakkoissuunnasta saavuttaessa kohti Ajoksen sata- maa. Vaihtoehdolla VE 1+ ei ole merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 1+ mukaisesti rakennettavat tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Ajoskrunnin saaren koko länsirannalla sijaitsevien vapaa-ajanasuntojen maisemaa. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1 verrattuna useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. Lähimmät tuulivoimalat tulevat sijoittumaan länsipuolella noin 1 km etäisyydelle Ajoskrunnin saaren rannoista. Hankkeen itäisimmät tuulivoimalat sijoittuvat saaren ja nykyisten tuulivoimaloiden väliselle alueelle. Inakarin ja Kallion vapaa-ajanasunnot sijaitsevat nykyisten tuulivoimaloiden keskellä. Hankkeen tuulivoimalat voimistavat selkeästi tunnetta tekniselle alueelle sijoittumisesta, kun meren suuntaan katsottaessa tuulivoimalapylväiden välistä ei näe vapaasti merelle. VE 2 Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdon VE 2 mukaisesti rakennettavilla tuulivoimaloilla on samat vaikutukset, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset läntisimmät tuulivoimalat sijoittuvat Kemijokisuiston päänäkymäakselille Selkäsaaren, Lehtikrunnin ja Kuukan saarten länsipuolella ja Peurasaaren kappelin lähiympäristöstä merelle avautuvaan näkymäsektoriin. Vaihtoehdolla VE 2 ei kuitenkaan ole erityisen merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 2 mukaisesti rakennetuilla tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Kuukan saaren vapaa-ajanasunnoilta avautuvaa maisemaa etelän suunnassa. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1+ verrattuna useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. VE 3 Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdolla VE 3 on samat vaikutukset maisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Vaihtoehdon VE 3 mukaisesti rakennettavilla tuulivoimaloilla on vaiku- tusta kulttuuriympäristöön. Tuulivoimaloiden rakentaminen on ulotettu pitkälle Keminkraaselin majakkasaaren etelä- ja länsipuolelle. Vaihtoehdosta VE 1+ poiketen, joka suunnalta mereltä saavuttaessa kohti Ajoksen satamaa Keminkraaselin majakkasaaren taustalle ja myös edustalle sijoittuu tuulivoimaloita. Keminkraaseli menettää vahvuutensa toimia maamerkkinä ja ikään kuin kutistuu mittakaavaltaan paljon suurempien tuulivoimaloiden varjoon. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset Toukkakrunnin saaren itäpuolelle sijoittuvat tuulivoimalat näkyvät esteettä Simojoen suun kulttuurimaiseman uloimmilta saarilta avautuvassa maisemakuvassa. Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 3 mukaisesti rakennetuilla tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Karsikon niemen ja Laitakarin saaren vapaa-ajanasunnoilta avautuvaa maisemaa lounaissuunnassa. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1+ verrattuna huomattavasti useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. Ajoskrunnin saaren koillisrantaa lukuun ottamatta tulee vapaa-ajanasunnoilta avautumaan näkymät tuulivoimaloiden peittämälle merialueelle, jossa tuulivoimalat hallitsevat maisemakuvaa. Lähimmät tuulivoimalat tulevat sijoittumaan sekä länsi- että eteläpuolella noin 1 km etäisyydelle saaren rannoista. VE 4 Vaikutukset kaukomaisemaan Vaihtoehdolla VE 4 on samat vaikutukset maisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 3. Lisäksi hankealueen läntisimmät tuulivoimalat rakennetaan vaihtoehdon VE 2 mukaisesti, jolloin tämän hankevaihtoehdon mukaisesti tuulivoimaloita sijoittuu Kemijokisuiston päänäkymäakselille ja Peurasaaren kappelin lähiympäristöstä merelle avautuvaan näkymäsektoriin. Vaihtoehdolla VE 4 on tässä tarkastelluista vaihtoehdoista kaikkein voimakkaimmat kokonaisvaikutukset kaukomaisemaan ja yhtä voimakkaat vaikutukset kulttuuriympäristöön, kuin vaihtoehdolla VE 3. 247 Vaikutukset lähimaisemaan Vaihtoehdon VE 4 mukaisesti rakennetuilla tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 3. Lisäksi tämän hankevaihtoehdon mukaiset tuulivoimalat tulevat hallitsemaan Kuukan saaren vapaa-ajanasunnoilta avautuvaa maisemaa etelän suunnassa. 6.2.8 Valo- ja varjostusvaikutukset Nykytilanne eli vaihtoehto 0: Mikäli hanketta ei toteuteta, ympäristöön ei aiheudu uusista tuulivoimaloista johtuvia varjostusvaikutuksia. Nykyisten tuulivoimaloiden varjostusvaikutusalueelle jää seitsemän vapaa-ajan rakennusta. Suurin yksittäinen vapaa-ajan rakennukselle ulottuva varjostus on 81–151 tuntia vuodessa. Laajimmassa vaihtoehdossa(VE4) varjostusalueelle sijoittuu Maastotietokannan mukaan samoin seitsemän lomarakennusta. Suurin yksittäinen vapaa-ajan rakennukselle ulottuva varjostus on samoin 81–151 tuntia vuodessa. 6.2.9 Meluvaikutukset VE0 Ei uusia tuulivoimalaitoksia, joten ei meluvaikutuksia. VE0+ Vanhojen voimalaitosten korvaaminen tehokkaammilla ja arviolta meluisammilla voimalaitoksilla aiheuttaa jonkin verran lisää melua ko. voimalaitosten ympäristössä. Muutos on nykytilanteeseen verrattuna varsin pieni ja rajoittuu Ajoksen eteläosiin. VE3 Meluvaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE2, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella Ajoksen eteläpuolella. Kuukan saaren suunnassa ja Ajoksen eteläosissa vastaavat meluvaikutukset kuin VE1+:ssa, mutta melu lisääntyy VE1:een ja VE1+:aan ja VE2:een verrattuna ja Ajoskrunnin saarella. VE4 Tällä vaihtoehdolla on laajimmat meluvaikutukset. Melu lisääntyy niin Kuukan saarella kuin Ajoskrunnin saarellakin. Melu lisääntyy myös Ajoksen saaren eteläosissa, mutta VE4:n meluvaikutus siellä on vastaava kuin muilla hankkeen toteuttamisvaihtoehdoilla. 6.2.10 Merenkulku ja vesiliikenne Merituulivoimapuiston hankevaihtoehdot eivät merkittävästi eroa vaikutuksiltaan. Kaikissa merikaapelivaihtoehdoissa tulee laiva- ja veneväylien alituksia. Merenpohjalle asennettavan kaapelin pituus on pisin vaihtoehdossa VE3 (Sellee) ja lyhyin vaihtoehdoissa VE 1, VE2 ja VE5. 6.2.11 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö VE0 Vaihtoehdossa nykyinen tuulivoimapuisto jatkaa toiminnassa. Nykyinen maankäyttö muuttuu muiden hankkeiden suunnittelun ja toteutumisen takia. VE1 ja VE1+ VE0+ Meluvaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE0+, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella. VE1+:ssa suuremmat meluvaikutukset Ajoskrunnin saaren loma-asunnoille. Kahden tai kolmen uuden maalle rakennettavan voimalan aiheuttamat vaikutukset eivät ylety olemassa olevalle asutukselle asti, eivätkä estä nykyisten ulkoilureittien käyttöä. Vaihtoehdolla 0+ ei ole haitallisia vaikutuksia alueen nykyiseen tai suunniteltuun maankäyttöön ja vaihtoehdon maisemavaikutukset olemassa olevan tuulivoimapuiston vieressä ovat vain vähän huomattavia. Vaihtoehdon toteuttaminen ei vaadi muutoksia nykyiseen sähköverkkoon uusia huoltotien vieressä kulkevia maakaapeleita lukuun ottamatta. VE2 Meluvaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE1 ja VE1+, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella Ajoksen lounaispuolella. Ajoksen eteläosissa ja Ajoskrunnin saaressa 248 vastaavat meluvaikutukset kuin VE1+:ssa, mutta melu lisääntyy VE1:een ja VE1+:aan verrattuna Kuukan saaren suunnassa. VE 1 Vaihtoehdolla ei ole merkittävää vaikutusta alueen maankäyttöön. Vaihtoehto laajentaa olemassa olevaa tuulivoimapuistoa 1–9 uudella voimalla. Uudet voimalat sijoittuvat nykyisen tuulivoimapuiston vaikutusalueen suuntaisesti etelään laivaväylän reunalle asti. Vaihtoehdon toteuttaminen ei vaadi muutoksia nykyiseen sähköverkkoon voimaloilta sähköasemalle kulkevien merikaapeleiden lisäksi. VE 1+ Vaihtoehdossa 1+ vaikutukset ovatlaajemmat kuin VE 1. Tuulivoimaloita rakennetaan myös kauemmaksi merelle Ajoksen ja Veitsiluodon laivaväylien molemmille puolille. Merikaapeleilla joudutaan alittamaan laivaväylät ja laivaväylä jää tuulivoimaloiden väliin. Voimaloiden lukumäärää lisääntyy Ajoskrunnin loma-asutuksen läheisyydessä. Voimaloiden aiheuttamat melu- ja varjostusvaikutukset eivät kuitenkaan ulotu merkittävissä määrin loma-asunnoille asti. Vaihtoehdon toteuttaminen ei vaadi muutoksia nykyiseen sähköverkkoon voimaloilta sähköasemalle kulkevien merikaapeleiden lisäksi tai se saattaa laajimmillaan (22 voimalaa) tarvita Ajokselta Kittilänjärvelle yhden nykyisen johdon vahvistamista. VE 2 Vaihtoehdossa 2 nykyistä tuulivoimapuistoa laajennetaan edellisten vaihtoehtojen lisäksi Ajokselta länteen päin Kuukan saaren edustalle. Vaihtoehdossa rakennetaan tuulivoimaloita Kemin kaupungista merelle ja Perämeren kansallispuiston suuntaan aukeavaan näkymään. Kuukan saaren loma-asunnoilta ja Perämeren kansallispuistosta aukeavan maiseman luonne muuttuu. Voimaloiden melu- tai varjostusvaikutukset ulottuvat loma-asunnoille asti vain ajoittain ja vaikutuksiltaan lievinä. Ajoksen ohi Röyttän satamaan kulkevan laivaväylän varrelle tehdään enemmän voimaloita ja laivat joutuvat kulkemaan pidemmän matkan tuulivoimaloiden välissä. Vaihtoehdon 2 toteuttaminen vaatii enemmän muutoksia nykyiseen sähköverkkoon kuin vaihtoehto 1+. Laajimmillaan sähkönsiirtoon tarvitaan Kittilänjärven sähköasemaa tehokkaampi siirtolinja. Vaihtoehdossa 2 rakennetaan sähköasema merelle, jossa tuulivoimaloilta tulevat merikaapelit yhdistetään yhdeksi maalle johdettavaksi merikaapeliksi. Kaapelin rantautumiselle on tutkittu kolme vaihtoehtoa: Ajoksen, Selleen tai Karsikonniemen sähköasemat. Ajoksen sähköasemalta päästään Kittilänjärvelle tai Veitsiluotoon nykyistä johtokäytävää hyödyntäen. Kittilänjärveltä on rakennettava uusi ilmajohto Kemi-Tornion lentoaseman ja Kemin kaivoksen välistä Taivalkosken sähköaseman kautta kantaverkkoon. Veitsiluodossa tuulivoimapuiston tuottama sähkö voidaan suoraan käyttää paperitehtaan toimintaan. Röyttään Selleen sähköasemalle joudutaan rakentamaan pitkä merikaapeli, mutta Selleen sähköasemalta lähtevä kantaverkko voi ottaa vastaan koko tuulivoimapuiston tuotannon ilman muutoksia nykytilaan. Vaihtoehdon 2 reunimmaisilta voimaloilta on lyhempi matka kuin vaihtoehdosta 3. Karsikonniemen rantautumisvaihtoehtoa ei voida toteuttaa ennen kuin ydinvoimala on rakennettu. VE 3 Vaihtoehdossa 3 aluetta laajennetaan lännen sijasta itään Simon kunnan rajalle Karsikkoniemen edustalle ja kauemmas etelään merelle. Tuulivoimapuiston vaikutusalue kasvaa enemmän kuin vaihtoehdossa 2. Ajoksen itäpuolisilta saarilta, rannoilta ja asutukselta aukeava maisema muuttuu. Toisaalta Perämeren kansallispuistosta tai Kemistä katsottuna vaihtoehdon 3 voimalat sijaitsevat kaukana ja ovat vain vähän näkyvissä. Vaihtoehdossa 3 Röyttän laivaväylän suuntaan tehdään vähemmän voimaloita kuin vaihtoehdossa 2. Veitsiluodon laivaväylän lähelle rakennetaan vastaavasti enemmän voimaloita. Vaihtoehdossa 3 virkistysveneilyyn ja loma-asutukselle kohdistuvat vaikutukset ovat suurempia kuin vaihtoehdossa 2. Sähkönsiirron vaikutukset maankäyttöön ovat lähes samat kuin vaihtoehdossa 2. Merikaapeleita ja merellä olevia sähköasemia joudutaan rakentamaan enemmän. VE 4 Vaihtoehdossa 4 on mukana kaikki edelliset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset. Vaihtoehto 4 on siten maankäyttövaikutuksiltaan merkittävin. 249 6.2.12 Kaavoitus VE 0 Vaihtoehto ei vaadi muutoksia alueen kaavoihin. VE0+ Vaihtoehto 0+ vaatii poikkeamisen Ajoksen asemakaavan tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja koskevasta määräyksestä jos voimala sijoitetaan asemakaavan tuulivoimalan rakennusalan ulkopuolelle. Sähkölinja on kaavan mukainen. Vaihtoehto 0+ on toteuttamiskelpoinen heti lupien myöntämisen jälkeen. VE 1 Vaihtoehto vaatii Kemin oikeusvaikutteisen yleiskaavan muutoksen vesialueen osalta. Vaihtoehto on toteutettavissa ilman maakuntakaavan muutosta. Vaihtoehto 1 ei vaadi sähkönsiirron osalta kaavallisia muutoksia. Yleiskaavan laatimiseen voidaan ryhtyä heti YVAmenettelyn päätyttyä. Alueen yleiskaavoitus kestää noin 1–2 vuotta. VE 1+ VE 3 Vaihtoehto vaatii vireillä olevassa Länsi-Lapin maakuntakaavassa tuulivoima-alueen laajentamisen itään ja Kemin oikeusvaikutteisen yleiskaavan muutoksen vesialueiden osalta Ajoksen Satamalta Simon kaupungin rajalle asti. Muutoin vaikutukset kaavoitukseen ovat samat kuin vaihtoehdossa 2. Vaihtoehto on mahdollisesti toteutettavissa ilman maakuntakaavan muutosta. Vaihtoehto vaatii Kemin oikeusvaikutteisen yleiskaavan muutoksen vesialueen osalta. Vaihtoehto 1+ ei vaadi sähkönsiirron osalta kaavallisia muutoksia. Vaihtoehtoa 1+ voitaisiin tutkia samalla yleiskaavalla kuin vaihtoehtoa 1. Yleiskaavan laatimiseen voidaan ryhtyä heti YVA-menettelyn päätyttyä. Alueen yleiskaavoitus kestää noin 1–2 vuotta. Ilman maankäyttö- ja rakennuslain muutosta yleiskaavan jälkeen on laadittava tuulivoimaloiden rakentamisen salliva asemakaava. Asemakaava voidaan laatia osittain samanaikaisesti yleiskaavan kanssa. Asemakaava voidaan kuitenkin hyväksyä vasta yleiskaavan saatua lainvoiman. VE 4 VE 2 6.2.15 Riskit ja niiden torjunta Vaihtoehto vaatii vireillä olevassa Länsi-Lapin maakuntakaavassa tuulivoima-alueen laajentamisen länteen. Maakuntakaavan vahvistumisen jälkeen vaihtoehdon toteuttaminen vaatii Kemin oikeusvaikutteisen 250 yleiskaavan muutoksen vesialueen osalta Ajoskrunnilta Perämeren kansallispuistolle asti. Yleiskaavan laatimiseen voidaan ryhtyä ennen maakuntakaavan vahvistumista, mutta yleiskaavaa ei voida hyväksyä ennen maakuntakaavan lainvoimaisuutta. Todennäköistä on, että yleiskaava olisi valmis aikaisintaan vuonna 2014. Ilman maankäyttö- ja rakennuslain muutosta yleiskaavan jälkeen on laadittava tuulivoimaloiden rakentamisen salliva asemakaava. Asemakaava voidaan laatia osittain samanaikaisesti yleiskaavan kanssa. Asemakaava voidaan kuitenkin hyväksyä vasta yleiskaavan saatua lainvoiman. Vaihtoehto 2 vaati sähkönsiirron merikaapeleiden 3 ja 4 ja/tai ilmajohdon 5 osoittamisen maakuntakaavassa ja muissa kaavoissa. Muut sähkönsiirron vaihtoehdot ovat kaavojen mukaisia. Vaihtoehdolla on samat vaikutukset kaavoitukseen kuin vaihtoehdolla 2 ja 3 yhdessä. 6.2.13 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen Luonnonvarojen käytön kannalta merkittävää on se, millaista perustustekniikkaa voidaan käyttää. Kuitenkin voidaan arvioida, että mitä enemmän voimaloita merialueella, sitä enemmän tarvitaan kiviaineksia. 6.2.14 Vaikutukset elinkeinoelämään Mitä suurempi hanke, sitä voimakkaampi on sen vaikutus elinkeinoelämään hankkeen lähiseudulla ja Suomessa. Tuulivoimalaitosten rakentamisen aikaiset riskit arvioitiin vähäisiksi. Laajimmissa hankevaihtoehdoissa riskien todennäköisyys kasvaa hieman, mutta jää silti hyvin pieneksi. Kaikkiaan hankkeesta aiheutuvat ympäristöriskit ovat hyvin vähäisiä, eikä niillä ole juurikaan eroa eri vaihtoehdoissa. 6.2.16 Elinolot ja viihtyvyys Tuulivoiman myönteiset vaikutukset ovat enemmän yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia, mutta kielteiset vaikutukset tuntuvat lähinnä yksilötasolla hankkeen lähiympäristössä. Tuulivoimaloiden ääni ja näkyminen haittaavat lähimpien vapaa-ajan rakennusten sekä virkistysalueiden käyttöä. Lisäksi maisemassa näkyvät tuulivoimalat voivat häiritä joitakin näkymäalueella lomailevia, ulkoilevia, matkailevia tai asuvia. Vaikutus kestää koko voimalaitosten käytön ajan. Rakentamistoimet haittaavat jonkin verran lähistön asumisviihtyvyyttä sekä hankealueen virkistyskäyttöä. VE0 Hankkeen toteuttamatta jättäminen ei vaikuta ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen lähialueella. Sekä pelot haitoista että odotukset hankkeen myönteisistä vaikutuksista jäävät toteutumatta. VE0+ VE3 Häiritsee Ajoskrunnin ja hieman Laitakarin lomaasukkaiden sekä hieman nykyistä enemmän eteläisen Ajoksen asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajasti näkymäalueella. VE4 Häiritsee Ajoskrunnin, Kuukan ja Laitakarin sekä hieman nykyistä enemmän Ajoksen saaren eteläosien loma-asukkaiden asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajasti näkymäalueella. 6.3 Vaihtoehtojen vertailu taulukoina 6.3.1 Hankevaihtoehtojen vertailu Hankevaihtoehtojen vertailu on esitetty taulukossa 6-1 6.3.2 Sähkönsiirron vaihtoehtojen vertailu Sähkönsiirron vaihtoehtojen vertailu on esitetty taulukossa 6-2 Vanhojen voimalaitosten korvaaminen suuremmilla ja tehokkaammilla aiheuttaa jonkin verran lisää melua ja voimaloiden näkymistä eteläisessä Ajoksessa. Muutos asumisviihtyvyyteen ja virkistyskäyttöön on vähäinen. VE1 Häiritsee vähän Ajoskrunnin loma-asukkaiden ja hieman nykyistä enemmän eteläisen Ajoksen asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä hieman asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajemminkin. VE1+ Häiritsee Ajoskrunnin loma-asukkaiden ja hieman nykyistä enemmän eteläisen Ajoksen asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajemminkin. VE2 Häiritsee Ajoskrunnin ja Kuukan loma-asukkaiden sekä hieman nykyistä enemmän eteläisen Ajoksen asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajemminkin. 251 Taulukko 6‑1. Arvioitujen merituulivoimapuistovaihtoehtojen vaikutukset verrattuna nykytilanteeseen. Vaikutusten merkittävyys VE0 VE0+ VE1 CO2 –vapaan uusiutuvaan luonnonvaraan perustuva sähköntuotanto Suurimmillaan noin 20 % kansallisesta tavoitteesta tuulivoimatuotannolle vuoteen 2020 Noin 2 % kansallisesta tavoitteesta Noin 3 % kansallisesta tavoitteesta Suurimmillaan noin 5 % kansallisesta tavoitteesta Tuulivoimatuotannon kannalta vähäisempi merkitys Tuulivoimatuotannon kannalta vähäisempi merkitys Tuulivoimatuotannon kannalta vähäisempi merkitys Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Hankealueen maankäyttömuotoja ovat merialueella kalastus ja maalla satama- ja teollisuustoiminta. Alueella on ympärivuotista asustusta sekä loma-asutusta. Hankkeen toteuttamatta jättäminen merkitsee alueen maankäytön ja yhdyskuntarakenteen osalta tilanteen säilymistä nykyisellään ja kehittymistä ilman tämän hankkeen mukaista merituulivoimapuistoa. Ei ole merkittävää vaikutusta vesialueen maankäyttöön. Ei ole merkittävää vaikutusta vesialueen maankäyttöön. Melu- ja varjostusvaikutukset eivät ylety sellaisille loma-asunnoille, joille ei jo nykyään kohdistuisi tuulivoimaloiden häiriötekijöitä. Melu- ja varjostusvaikutukset eivät ylety sellaisille loma-asunnoille, joille ei jo nykyään kohdistuisi tuulivoimaloiden häiriötekijöitä. Vaikutukset maankäyttöön jäävät vähäisiksi. Vaikutukset maankäyttöön jäävät vähäisiksi. Vaihtoehto vaatii poikkeamisen Ajoksen asemakaavan tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja koskevasta määräyksestä jos voimala sijoitetaan asemakaavan tuulivoimalan rakennusalan ulkopuolelle. Hankealue on hieman suurempi kuin maakuntakaavan rajaus vesialueella. Kaavoitus Suunniteltua hankealuetta ei ole kokonaisuudessaan määritelty maakuntakaavassa. Ei muutosta nykyiseen kaavoitustilanteeseen. Ympäristöministeriö on valmistelemassa muutosta maankäyttö- ja rakennuslakiin. Sen mukaan tuulivoimalaitoksen rakennuslupa voidaan tietyin edellytyksin myöntää yleiskaavan perusteella. Vesistö, merenpohja ja vesieliöstö 252 Hankkeen vaikutukset kohdistuvat pääasiassa tuulivoimaloiden rakentamisalueille, joiden osuus hankealueen koko pintaalasta on alle 1 %. Vaihtoehto on toteutettavissa ilman maakuntakaavan muutosta. Edellyttää yleiskaavan muutoksen Ei vaikutusta nykytilaan. Ei vaikutusta nykytilaan. Muuttuvan merenpohjan ala vaihtoehdoista pienin. Vaikutukset erittäin vähäiset. VE1+ VE2 VE3 VE4 Suurimmillaan noin 9 % kansallisesta tavoitteesta Suurimmillaan noin 13 % kansallisesta tavoitteesta Suurimmillaan noin 21 % kansallisesta tavoitteesta Tuulivoimatuotannon kannalta tärkeä Tuulivoimatuotannon kannalta tärkeä Suurimmillaan noin 17 % kansallisesta tavo Tuulivoimatuotannon kannalta merkitttävä Ei ole merkittävää vaikutusta vesialueen maankäyttöön. Hanke laajentaa tuulivoimaloiden aluetta huomattavasti ja tuulivoimapuiston vaikutusalue kasvaa ja sen suunta muuttuu. Hanke laajentaa tuulivoimaloiden aluetta huomattavasti ja tuulivoimapuiston vaikutusalue kasvaa ja sen suunta muuttuu. Hanke laajentaa tuulivoimaloiden aluetta huomattavasti ja tuulivoimapuiston vaikutusalue kasvaa ja sen suunta muuttuu. Melu- ja varjostusvaikutukset eivät ylety sellaisille loma-asunnoille, joille ei jo nykyään kohdistuisi tuulivoimaloiden häiriötekijöitä. Melu- ja varjostusvaikutukset eivät ylety sellaisille loma-asunnoille, joille ei jo nykyään kohdistuisi tuulivoimaloiden häiriötekijöitä. Vaikutukset maankäyttöön jäävät vähäisiksi. Vaikutukset maankäyttöön jäävät vähäisiksi. Hankealue on kokonaan maakuntakaavan tuulivoima-alueen rajauksen ulkopuolisella vesialueella. Hankealue on kokonaan maakuntakaavan tuulivoima-alueen rajauksen ulkopuolisella vesialueella. Hankealue on kokonaan maakuntakaavan tuulivoima-alueen rajauksen ulkopuolisella vesialueella. Edellyttää yleiskaavan muutoksen Edellyttää yleiskaavan muutoksen Edellyttää yleiskaavan muutoksen Vaikutukset suuremmat kuin VE 1+. Vaikutukset suuremmat kuin VE 2. Vaikutukset suuremmat kuin VE 3. Olosuhteet eivät merkittävästi muutu nykyisestä. Monopile-perustuksella vaikutukset eivät ole merkittäviä. Monopile-perustuksella vaikutukset eivät ole merkittäviä. Kasuuniperustuksella vaikutukset voivat hyvin paikallisesti olla melko merkittäviä, mutta alueellisesti ei merkittävää muutosta nykytilaan. Kasuuniperustuksella vaikutukset voivat olla paikallisesti hyvin merkittäviä, mutta alueellisesti vaikutus voi olla kohtalainen. Vaihtoehto 1+ lisää voimaloita Ajoskrunnin loma-asutuksen läheisyydessä, mutta voimaloiden melu- ja varjostusvaikutukset eivät ylety lomaasunnoille asti. Vaikutukset maankäyttöön jäävät vähäisiksi. Hanke muuttaa Kuukan loma-asunnoilta aukeavan maiseman luonnetta, mutta voimaloiden melu- tai varjostusvaikutukset eivät ulotu lomaasunnoille asti. Vaikutukset maankäyttöön jäävät vähäisiksi. Hankealue on suurelta osin maakuntakaavan ulkopuolella. Vaihtoehto on mahdollisesti toteutettavissa ilman maakuntakaavan muutosta. Tuulivoimatuotannon kannalta erittäin merkitttävä Edellyttää yleiskaavan muutoksen Muuttuvan pohjan pintaala on toiseksi pienin. Rakentamisen aikainen samentumahaitta on hieman suurempi kuin VE1. Vaikutukset kokonaisuudessaan vähäiset. 253 Kalasto ja kalastus Vaikutusten merkittävyys VE0 VE0+ VE1 Alueella on aktiivista ammatti- ja kotitarvekalastusta, johon tuulivoimapuiston rakentamisella voi olla vaikutusta. Ei vaikutusta nykytilaan. Ei vaikutusta nykytilaan. Vaikutukset vaihtoehdoista vähäisimmät. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen vähäiset. Vaikutus merkitykseltään kohtalainen erityisesti rakentamisen aikana. Linnusto Pesimäpaikkoja vähän, joilla on melko suuri merkitys paikallisten lintupopulaatioiden kannalta. Tuulivoimapuiston vaikutukset eivät toteudu. Hankealueen linnusto säilyy ennallaan. Ajoksen kevätmuutto melko vähäistä, mutta syysmuutto selvästi suurempaa. Vaikutukset merkitykseltään vähäisiä tai merkittäviä. Vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Tuulivoimapuiston vaikutukset luonnonsuojelun kannalta voidaan arvioida pääosin pieniksi tai korkeintaan kohtalaisiksi. Yksittäisistä lajeista hankkeella voi olla vaikutusta lähinnä alueella tavattuun riskilään. Kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutukset ovat vähäisiä. Suojelualueiden nykytila säilyy ennallaan. Tuulivoimalat sijoittuvat etäälle alueen pesimälinnuston kannalta merkittävistä kohteista, minkä takia myös pesimälinnustovaikutukset jäävät niiden osalta todennäköisesti pienemmiksi. Tuulivoimalat sijoittuvat etäälle alueen pesimälinnuston kannalta merkittävistä kohteista, minkä takia myös pesimälinnustovaikutukset jäävät niiden osalta todennäköisesti pienemmiksi. Muuttolintujen osalta vaikutukset vähäisiä. Muuttolintujen osalta vaikutukset vähäisiä Suojelualueiden nykytila säilyy ennallaan. Ei vaikutusta Perämeren saarten tai Perämeren kansallispuiston Naturaalueilla esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin. Ajoksen ympäristössä pesivien lintudirektiivien liitteen I lajien kannalta vaikutukset ovat vähäiset. Ei vaikutusta muihin suojelualueisiin. 254 VE1+ VE2 VE3 VE4 Vaikutukset hieman suuremmat kuin VE1. Vaikutukset hieman suuremmat kuin VE1+. Vaihtoehdoista suurimmat vaikutukset. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen vähäiset. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen eivät ole merkittäviä. Vaikutukset ovat suuremmat kuin VE2, vaihtoehdoista toiseksi suurimmat. Tuulivoimalat sijoittuvat etäälle alueen pesimälinnuston kannalta merkittävistä kohteista, minkä takia myös pesimälinnustovaikutukset jäävät niiden osalta todennäköisesti pienemmiksi. Tuulivoimalat sijoittuvat etäälle alueen pesimälinnuston kannalta merkittävistä kohteista, minkä takia myös pesimälinnustovaikutukset jäävät niiden osalta todennäköisesti pienemmiksi. Suurimmat vaikutukset yhdessä VE4 kanssa. Suurimmat vaikutukset yhdessä VE3 kanssa. Tuulivoimaloita tärkeiden pesimäluotojen läheisyydessä. Vaikutukset voivat olla merkittäviä paikallisella tai erityisesti riskilän osalta myös alueellisella tasolla. Tuulivoimaloita tärkeiden pesimäluotojen läheisyydessä. Vaikutukset voivat olla merkittäviä paikallisella tai erityisesti riskilän osalta myös alueellisella tasolla. Muuttolintujen osalta vaikutukset vähäisiä Muuttolintujen osalta vaikutukset vähäisiä Populaatiotasolla vaikutukset jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Populaatiotasolla vaikutukset jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Ei vaikutusta Perämeren saarten tai Perämeren kansallispuiston Naturaalueilla esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin. Ei vaikutusta Perämeren saarten tai Perämeren kansallispuiston Naturaalueilla esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin. Ei vaikutusta Perämeren saarten tai Perämeren kansallispuiston Naturaalueilla esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin. Ei vaikutusta Perämeren saarten tai Perämeren kansallispuiston Naturaalueilla esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin. Ajoksen ympäristössä pesivien lintudirektiivien liitteen I lajien kannalta vaikutukset ovat suuremmat kuin vaihtoehdossa VE1, mutta eivät ole merkittäviä. Ajoksen ympäristössä pesivien lintudirektiivien liitteen I lajien kannalta vaikutukset ovat suuremmat kuin vaihtoehdossa VE1+, mutta eivät ole merkittäviä. Ajoksen ympäristössä pesivien lintudirektiivien liitteen I lajien kannalta hankkeen vaikutukset ovat suurimmat kuten vaihtoehdossa VE4. Vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä paikallisella tai erityisesti riskilän osalta myös alueellisella tasolla. Ajoksen ympäristössä pesivien lintudirektiivien liitteen I lajien kannalta hankkeen vaikutukset ovat suurimmat kuten vaihtoehdossa VE3. Vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä paikallisella tai erityisesti riskilän osalta myös alueellisella tasolla. Ei vaikutusta muihin suojelualueisiin. Ei vaikutusta muihin suojelualueisiin. Ei vaikutusta muihin suojelualueisiin. Ei vaikutusta muihin suojelualueisiin. Vaikutukset voivat olla paikallisesti melko merkittäviä, mikäli rysä- ja kutupaikoille rakennetaan. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen eivät ole alueellisesti merkittäviä. Vaikutukset voivat olla merkittäviä, mikäli rysä- ja kutupaikoille rakennetaan. Alueellisesti vaikutukset kalastoon ja kalastukseen voivat olla kohtalaiset. 255 Vaikutusten merkittävyys VE0 VE0+ VE1 Lepakot Hankealueen lepakkomäärät pääosin pieniä, minkä takia myös vaikutusten merkitys on vähäinen. Tuulivoimapuiston vaikutukset lepakoihin eivät toteudu. Nykytilan säilyy ennallaan. Lepakkomäärät hankealueella ovat todennäköisesti vähäisiä, eikä tuulivoimaloilla ole niihin vaikutusta. Kuten VE 0+. Maisema ja kulttuuriperintö Hanke vaikuttaa Kemin Ajoksen rannikkoalueilta avautuvaan merimaisemaan. Tuulivoimapuiston vaikutukset eivät toteudu. Maiseman ja kulttuuriympäristön kehitys jatkuu nykyisenlaisena. Ei vaikutusta maisema- ja kulttuuriperintöön. Kaukomaisema Ajos on teollisuustoiminnan keskus. Maisemaa hallitsevat erityisesti teollinen infrastruktuuri korkeine rakenteineen. Ranta-alueilla vapaaajanasutusta ja ympärivuotinen asutus Ajoksen saaren keskiosissa. Muutoksia maisemaan ja näkymiin tulee, jos alueella toteutetaan avohakkuita, rannalle tai saarille tehdään näkymät peittäviä istutuksia tai alueen maankäyttö muuttuu. Hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita eikä perinnemaisemia. Voimalat sijoittuvat maisemaan luontevasti nykyisen tuulivoimapuiston yhteyteen. Ei merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Lähimaisema Tuulivoimalat voimistavat hieman tunnetta tekniselle alueelle sijoittumisesta, kun meren suuntaan katsottaessa tuulivoimalapylväiden välistä ei näe vapaasti merelle. Vaikutuksen merkitys on pieni tai merkittävä. 256 Valo ja varjostus Hankkeella ei ole merkittäviä varjostusvaikutuksia. Vaihtoehdossa nolla, eli nykytilanteessa, (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa) alueelle sijoittuu Maastotietokannan mukaan seitsemän lomarakennusta. Vastaavasti alueelle, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään 10 tuntia vuodessa, sijoittuu samoin seitsemän lomarakennusta. Suurin yksittäiselle lomarakennukselle aiheutuva varjostusvaikutus on 81-151 tuntia vuodessa. Varjostusvaikutukset mallinnettiin vain vaihtoehdoilla VE0(Nykytilanne) sekä VE4(Laajin). Varjostusvaikutukset mallinnettiin vain vaihtoehdoilla VE0(Nykytilanne) sekä VE4(Laajin). Melu Suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu pääosin avoimelle merialueelle, jonka läheisyydessä sijaitsevien asuntojen ja loma-asuntojen määrät ovat vähäisiä. Hankkeen meluvaikutusten merkitys rakennetun ympäristön kannalta pääosin vähäinen. Tuulivoimapuiston vaikutukset eivät toteudu. Hankealueen nykytila säilyy ennallaan. Muutos on nykytilanteeseen verrattuna varsin pieni ja rajoittuu Ajoksen saaren eteläosiin. Vaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE0+, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella. VE1+ VE2 VE3 VE4 Kuten VE 0+. Kuten VE 0+. Kuten VE 0+. Kuten VE 0+. Kaukomaisema Kaukomaisema Kaukomaisema Kaukomaisema Vaikutukset ovat samat, kuin vaihtoehdossa VE 1. Ei merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Vaikutukset ovat samat, kuin vaihtoehdossa VE 1+. Vaihtoehdolla ei kuitenkaan ole erityisen merkittäviä vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Vaikutukset maisemaan ovat samat, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Vaihtoehdon VE 3 mukaisesti rakennettavilla tuulivoimaloilla on vaikutusta kulttuuriympäristöön. Vaihtoehdolla on samat vaikutukset maisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 3. Lähimaisema Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1 verrattuna useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. Lähimaisema Vaihtoehdolla VE 4 on kaikkein voimakkaimmat kokonaisvaikutukset kaukomaisemaan ja yhtä voimakkaat vaikutukset kulttuuriympäristöön, kuin vaihtoehdolla VE 3. Tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1+ verrattuna useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. Lähimaisema Varjostusvaikutukset mallinnettiin vain vaihtoehdoilla VE0(Nykytilanne) sekä VE4(Laajin). Varjostusvaikutukset mallinnettiin vain vaihtoehdoilla VE0(Nykytilanne) sekä VE4(Laajin). Varjostusvaikutukset mallinnettiin vain vaihtoehdoilla VE0(Nykytilanne) sekä VE4(Laajin). Neljännessä vaihtoehdossa (varjostusvaikutus vähintään 8 tuntia vuodessa) alueelle sijoittuu Maastotietokannan mukaan seitsemän lomarakennusta. Vastaavasti alueelle, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään 10 tuntia vuodessa, sijoittuu samoin seitsemän lomarakennusta. Suurin yksittäiselle lomarakennukselle aiheutuva varjostusvaikutus on 81-151 tuntia vuodessa. Vaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE0+, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella. Vaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE1 ja VE1+, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella Ajoksen lounaispuolella. Vaikutukset ovat suuremmat ja laajentavat melun vaikutusaluetta enemmän kuin VE2, mutta suurin muutos tapahtuu merialueella Ajoksen eteläpuolella. Kuukan saaren suunnassa ja Ajoksen eteläosissa vastaavat meluvaikutukset kuin VE1+:ssa, mutta melu lisääntyy VE1:een ja VE1+:aan ja VE2:een verrattuna ja Ajoskrunnin saarella. Laajimmat meluvaikutukset. Melu lisääntyy niin Kuukan saarella kuin Ajoskrunnin saarellakin. Melu lisääntyy myös Ajoksen saaren eteläosissa, mutta VE4:n meluvaikutus siellä on vastaava kuin muilla hankkeen toteuttamisvaihtoehdoilla. Tuulivoimalat voimistavat selkeästi tunnetta tekniselle alueelle sijoittumisesta, kun meren suuntaan katsottaessa tuulivoimalapylväiden välistä ei näe vapaasti merelle. Vaikutukset suuremmat Ajoskrunnin saaren loma-asunnoille kuin VE1:ssa. Ajoksen eteläosissa ja Ajoskrunnin saaressa vastaavat meluvaikutukset kuin VE1+:ssa, mutta melu lisääntyy VE1:een ja VE1+:aan verrattuna Kuukan saaren suunnassa. Tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 1+. Vaikutus kohdistuu vaihtoehtoon VE 1+ verrattuna huomattavasti useammalta vapaa-ajanasunnolta avautuvaan maisemaan. Lähimaisema Tuulivoimaloilla on sama vaikutus lähimaisemaan, kuin vaihtoehdolla VE 3. 257 Vaikutusten merkittävyys VE0 VE0+ VE1 Vaikutukset merenkulkuun ja vesiliikenteeseen Hanke lisää rakentamisen aikana merkittävästi vesiliikennettä Ajoksen edustalla sekä myös jonkin verran alueelle johtavilla maanteillä. Tuulivoimapuiston vaikutukset eivät toteudu. Hankealueen nykytila säilyy ennallaan. Tilanne säilyy nykytilanteen kaltaisena. Hanke lisää erityisesti rakentamisaikanaan vesiliikennettä Ajoksen edustan merialueella. Kaikkiaan tuulivoimaloiden rakentamisen aiheuttama laivaliikenteen lisäys on riippuvainen laivakuljetusta hankkeen toteuttamislaajuudesta. Kuljetukset jakautuvat usean vuoden ajalle. Rakentamisvaiheen päättymisen jälkeen vesiliikenteen määrä alueella on vähäisempää. Maakuljetusten määrät hieman kasvavat nykyisestä. Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen Hankkeella on merkittävä positiivinen vaikutus fossiilisten polttoaineiden käyttöön energiantuotannossa. Tuulivoimapuiston vaikutukset eivät toteudu. Hankealueen nykytila säilyy ennallaan. Tilanne säilyy nykytilanteen kaltaisena. Hankkeen avulla pystytään vähentämään fossiilisten energialähteiden käyttöä sähköntuotannossa, mikä vähentää samalla niiden tuotannon aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Vaikutusten suuruuteen vaikuttavat ensisijaisesti hankkeen toteuttamisen laajuus. Paikallisesti hankkeen rakentamisen aikana alueelle on tuotava erityisesti kivi-ainesta tuulivoimaloiden perustusten suojaamiseksi. Kiviaineksen määrät ovat kuitenkin suhteellisen pieniä yleiseen rakentamiseen verrattuna. Vaikutukset elinkeinoelämään Hankkeella voi olla merkittävä vaikutus paikalliseen ja valtakunnalliseen elinkeinoelämään sen työllistävän vaikutuksen vuoksi. Hankkeen työllistävää vaikutusta ei synny, vaan alueen nykytila säilyy ennallaan. Tilanne säilyy nykytilanteen kaltaisena. Hankkeella voi olla huomattava vaikutus Kemin seudun elinkeinoelämään sen työllistävän vaikutuksen vuoksi. Vaikutuksen suuruuden määrittelee ensisijaisesti hankkeen toteuttamisen laajuus. Vaikutus suurin hankkeen rakentamisaikana. Hankkeen vaikutukset kalastukseen pääosin vähäisiä (Kts. kohta kalasto ja kalastus) Vaikutukset ilmastoon Hankkeella voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia ilmaston kannalta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kautta. Tuulivoimapuiston vaikutukset eivät toteudu. Hankealueen nykytila säilyy ennallaan. Hankkeella on positiivinen vaikutus paikallisesti syntyviin kasvihuonekaasupäästöihin niiden vähentämisen kautta. Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen Hankkeen vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen ovat vähäisiä ja aiheutuvat lähinnä maisemanmuutoksesta. Tuulivoimapuiston vaikutukset eivät toteudu. Muutos nykytilaan verrattuna on asumisviihtyvyyden ja virkistyskäytön kannalta vähäinen. Hankkeen avulla pystytään korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa, minkä avulla voidaan osaltaan vähentää energiantuotannon aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä Suomessa. Vaikutusten suuruuden määrittelevät ensisijaisesti hankkeen toteuttamisen laajuus. Häiritsee vähän Ajoskrunnin lomaasukkaiden ja hieman nykyistä enemmän eteläisen Ajoksen asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä hieman asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajemminkin. Vaikutukset ihmisten terveyteen 258 Hankkeella ei ole vaikutusta ihmisten terveyteen. Tuulivoimapuiston vaikutukset eivät toteudu. Ei terveysvaikutuksia. Ei vaikutusta terveyteen. Ei vaikutusta terveyteen. VE1+ VE2 VE3 VE4 Hanke lisää erityisesti rakentamisaikanaan vesiliikennettä Ajoksen edustan merialueella. Kaikkiaan tuulivoimaloiden rakentamisen aiheuttama laivaliikenteen lisäys on riippuvainen laivakuljetusta hankkeen toteuttamislaajuudesta. Kuljetukset jakautuvat usean vuoden ajalle. Rakentamisvaiheen päättymisen jälkeen vesiliikenteen määrä alueella on vähäisempää. Maakuljetusten määrät hieman kasvavat nykyisestä. Hankkeen avulla pystytään vähentämään fossiilisten energialähteiden käyttöä sähköntuotannossa, mikä vähentää samalla niiden tuotannon aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Vaikutusten suuruuteen vaikuttavat ensisijaisesti hankkeen toteuttamisen laajuus. Paikallisesti hankkeen rakentamisen aikana alueelle on tuotava erityisesti kivi-ainesta tuulivoimaloiden perustusten suojaamiseksi. Kiviaineksen määrät ovat kuitenkin suhteellisen pieniä yleiseen rakentamiseen verrattuna. Hankkeella voi olla huomattava vaikutus Kemin seudun elinkeinoelämään sen työllistävän vaikutuksen vuoksi. Vaikutuksen suuruuden määrittelee ensisijaisesti hankkeen toteuttamisen laajuus. Vaikutus suurin hankkeen rakentamisaikana. Hankkeen vaikutukset kalastukseen pääosin vähäisiä (Kts. kohta kalasto ja kalastus) Hankkeen avulla pystytään korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa, minkä avulla voidaan osaltaan vähentää energiantuotannon aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä Suomessa. Vaikutusten suuruuden määrittelevät ensisijaisesti hankkeen toteuttamisen laajuus. Häiritsee Ajoskrunnin loma-asukkaiden ja hieman nykyistä enemmän eteläisen Ajoksen asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajemminkin. Ei vaikutusta terveyteen. Häiritsee Ajoskrunnin ja Kuukan loma-asukkaiden sekä hieman nykyistä enemmän eteläisen Ajoksen asumisviihtyvyyttä. Häiritsee Ajoskrunnin ja hieman Laitakarin loma-asukkaiden sekä hieman nykyistä enemmän eteläisen Ajoksen asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajemminkin. Maisemamuutos voi häiritä asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajasti näkymäalueella. Ei vaikutusta terveyteen. Ei vaikutusta terveyteen. Häiritsee Ajoskrunnin, Kuukan ja Laitakarin sekä hieman nykyistä enemmän Ajoksen saaren eteläosien lomaasukkaiden asumisviihtyvyyttä. Maisemamuutos voi häiritä asumisviihtyvyyttä ja virkistyskäyttöä laajasti näkymäalueella. Ei vaikutusta terveyteen. 259 Taulukko 6‑2. YVA-menettelyssä tarkasteltujen sähkönsiirtovaihtoehtojen (merikaapelit ja ilmajohdot) vertailu vaikutuksittain. Vaikutukset maankäyttöön ja rakennettuun ympäristöön Vaikutusten merkittävyys VE0 VE1 Voimajohdot sijoittuvat pääosin olemassa oleville linjoille. Ei muutosta nykytilaan. Ajoksen voimalinjaa vahvistetaan Kittilänjärvelle asti. Johtokäytävää ei tarvitse laajentaa, mutta Ajoksen sillan kohdalla oleva jyrkkä mutka pitää loiventaa siirtämällä yhtä tai kahta johdinpylvästä. Maankäyttövaikutukset ovat vähäisiä. Kaavoitus Sähkönsiirron vaihtoehdot ovat pääosin maakuntakaavan ja olemassa olevien linjojen mukaisia. Ei muutosta nykyiseen kaavoitustilanteeseen. Suunniteltuja merikaapeliyhteyksiä ei ole osoitettu maakuntakaavassa. Vaikutukset vesistöön Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Linnusto Vaikutukset rajoittuvat merikaapeleiden rakentamisalueille ja ovat siten merkitykseltään vähäisiä. Rakentamisen aikaiset samentumavaikutukset rajautuvat korkeintaan muutamien satojen metrien levyiselle vyöhykkeelle kaapelilinjan ympärille. Pysyvät vaikutukset ovat pieniä. Alueella on aktiivista ammattija kotitarvekalastusta, johon merikaapelien rakentamisella voi olla vaikutusta. Vaikutus merkitykseltään kohtalainen erityisesti rakentamisen aikana. Voimajohtoalueiden linnusto pääosin tavanomaista metsälajistoa. Vaikutusten merkitys pieni. Rantautumisalueet huomioitava erikseen. 260 Sähkönsiirrossa hyödynnetään olemassa olevia johtokäytäviä. Sähkönsiirron vaihtoehdot ovat pääosin maakuntakaavan ja olemassa olevien linjojen mukaisia. Sähkölinjat tulee merkitä kaavoihin. Voimajohtojen rakentaminen ei kuitenkaan edellytä muutosta kaavoihin. Ei vaikutusta nykytilaan. Suunniteltuja merikaapeliyhteyksiä ei ole osoitettu maakuntakaavassa. Kaivutarve noin 1 km matkalla. Vaikutukset vähäiset. Ei vaikutusta nykytilaan. Vaikutus vähäinen. Ei muutosta nykytilaan. Ei muutosta nykytilaan. VE2 VE3 VE4 VE5 Ajoksen voimalinjalta rakennetaan uusi voimajohto nykyisessä johtokäytävässä suoraan Stora Enson Veitsiluodon sähköasemalle. Maankäyttövaikutukset ovat vähäisiä. Vaikutukset maankäyttöön ovat vähäisiä. Maankäyttövaikutukset ovat teoreettisia ja riippuvaisia ydinvoimalan toteutumisesta. Vahvistetaan Ajoksen sähkölinjaa yhdellä johdolla Kittilänjärvelle asti ja rakennetaan lisäksi kokonaan uusi 110 kV sähkölinja Kittilänjärven sähköasemalta Taivalkosken sähköasemalle. Energiataloudellisesti vaihtoehto olisi kannattavin. Merikaapeli on linjattava niin että se kiertää merenpohjan muinaismuistot eikä haittaa laivaliikennettä. Sähkönsiirrossa hyödynnetään olemassa olevia johtokäytäviä. Sähkönsiirron vaihtoehdot ovat pääosin maakuntakaavan ja olemassa olevien linjojen mukaisia. Sähkölinjat tulee merkitä kaavoihin. Sähkönsiirrossa hyödynnetään olemassa olevia johtokäytäviä. Sähkönsiirron vaihtoehdot ovat pääosin maakuntakaavan ja olemassa olevien linjojen mukaisia. Sähkölinjat tulee merkitä kaavoihin. Sähkönsiirrossa hyödynnetään olemassa olevia johtokäytäviä. Sähkönsiirron vaihtoehdot ovat pääosin maakuntakaavan ja olemassa olevien linjojen mukaisia. Sähkölinjat tulee merkitä kaavoihin. Voimajohtojen rakentaminen ei kuitenkaan edellytä muutosta kaavoihin. Voimajohtojen rakentaminen ei kuitenkaan edellytä muutosta kaavoihin. Voimajohtojen rakentaminen ei kuitenkaan edellytä muutosta kaavoihin. Suunniteltuja merikaapeliyhteyksiä ei ole osoitettu maakuntakaavassa. Kaivutarve noin 1 km matkalla. Vaikutukset vähäiset. Suunniteltuja merikaapeliyhteyksiä ei ole osoitettu maakuntakaavassa. Kaivutarve noin 10 km matkalla. Vaikutukset melko vähäiset. Suunniteltuja merikaapeliyhteyksiä ei ole osoitettu maakuntakaavassa. Kaivutarve noin 4 km matkalla. Vaikutukset vähäiset. Kaivutarve noin 1 km matkalla. Vaikutukset vähäiset. Vaikutus vähäinen. Vaikutukset suurimmat rakentamisen aikana. Vaikutus voi olla tuolloin hyvin paikallisesti kohtalainen. Vaikutukset melko vähäiset. Vaikutus vähäinen. Ei muutosta nykytilaan. Vaikutukset linnustoon jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Vaikutukset linnustoon jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Vaikutukset suurimmat, sillä maa-alueille sijoitettavien uusien ilmajohtojen määrä on selvästi suurin. Vaihtoehdossa rakennetaan eniten uutta johtokäytävää. Kaapelilinjauksen läheisyyteen sijoittuvat lintujen pesimäsaaret tulee huomioida. Vaihtoehdon mukaista linjausta Kittilänjärven sähköasemalta Taivalkoskelle tai suunniteltuja merikaapeliyhteyksiä ei ole osoitettu maakuntakaavassa. Voimajohtokäytävän läheisyyteen sijoittuu useita vielä pääosin luonnontilaisia avosuoalueita, joista suurella osalla on todennäköisesti merkitystä soille ominaisen linnuston pesimä- ja ruokailualueena. 261 Vaikutukset luonnonsuojeluun Luontovaikutukset 262 Vaikutusten merkittävyys VE0 VE1 Tarkastellut ilmajohto- ja merikaapelilinjaukset sijoittuvat Natura-alueiden sekä muiden suojelualuieden ulkopuolelle, minkä takia niillä ei ole suoraa vaikutusta suojelualueiden nykytilaan. Voimajohtolinjat sijoittuvat voimakkaasti muokatuille metsäalueille, joiden luontoarvot ovat pääosin vähäisiä. Vaikutukset ovat merkitykseltään pieniä. Ei vaikutusta nykytilaan. Vaihtoehdoilla ei ole luonnonsuojelualueisiin kohdistuvia vaikutuksia. Ei vaikutusta nykytilaan. Vaihtoehdoilla ei ole merkittäviä luontovaikutuksia. Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön Sähkönsiirtolinjojen aiheuttamat vaikutukset ovat paikallisesti merkittäviä ja kohdistuvat visuaalisesti rajatulle alueelle. Ei muutosta nykytilaan. Vaihtoehdoilla ei ole maisemallisia ja kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Melu Vaikutukset ovat merkitykseltään vähäisiä painottuen lähinnä hankkeen rakentamisen aikaan. Ei vaikutusta nykytilaan. Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen Ilmajohdosta on haittaa ensisijaisesti lähiasukkaille ja metsänomistajille. Alueellisesti merkitys on vähäinen. Ei vaikutusta nykytilaan. Liikenteen lisäys ja sen mahdolliset vaikutukset ovat lyhytkestoisia ja rajoittuvat pääasiassa hankkeen rakentamisaikaan. Ei merkittäviä meluvaikutuksia. Nykyisen sähkölinjan yhteyteen lisätty voimajohto ei muuta ihmisten elinoloja ja viihtyvyyttä. VE2 VE3 VE4 VE5 Vaihtoehdoilla ei ole luonnonsuojelualueisiin kohdistuvia vaikutuksia. Vaihtoehdoilla ei ole luonnonsuojelualueisiin kohdistuvia vaikutuksia. Vaihtoehdoilla ei ole luonnonsuojelualueisiin kohdistuvia vaikutuksia. Vaihtoehdoilla ei ole luonnonsuojelualueisiin kohdistuvia vaikutuksia. Vaihtoehdoilla ei ole merkittäviä luontovaikutuksia. Vaihtoehdoilla ei ole merkittäviä luontovaikutuksia. Vaihtoehdoilla ei ole merkittäviä luontovaikutuksia. Uhanalaisten eliölajien esiintymät, joita voimajohtoreitin varrella on runsaasti, on otettava huomioon lopullisessa pylväspaikkojen määrittelyssä. E ole vaikutuksia ympäröivien alueiden luonnonolosuhteisiin. Voimajohto ei myöskään sijoitu lintujen muuttoreittien varrelle, eikä voimajohdon läheisyyteen sijoittuvilla avosoilla tiettävästi pesi sellaisia uhanalaisia tai direktiivilajeja, jotka voisivat törmätä voimajohtoon. Vaihtoehdoilla ei ole maisemallisia ja kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Liikenteen lisäys ja sen mahdolliset vaikutukset ovat lyhytkestoisia ja rajoittuvat pääasiassa hankkeen rakentamisaikaan. Ei merkittäviä meluvaikutuksia. Nykyisen sähkölinjan yhteyteen lisätty voimajohto ei muuta ihmisten elinoloja ja viihtyvyyttä. Veitsiluodossa toimiva StoraEnso Oyj ei pitänyt mielipiteessään tätä vaihtoehtoa mahdollisena. Vaihtoehdoilla ei ole maisemallisia ja kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Vaihtoehdoilla ei ole maisemallisia ja kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Liikenteen lisäys ja sen mahdolliset vaikutukset ovat lyhytkestoisia ja rajoittuvat pääasiassa hankkeen rakentamisaikaan. Ei merkittäviä meluvaikutuksia. Merikaapelin rakentamisen aikainen liikenne ja työt voi häiritä lähistön asukkaita, kalastajia ja merialueen virkistyskäyttäjiä. Liikenteen lisäys ja sen mahdolliset vaikutukset ovat lyhytkestoisia ja rajoittuvat pääasiassa hankkeen rakentamisaikaan. Ei merkittäviä meluvaikutuksia. Merikaapelin rakentamisen aikainen liikenne ja työt voivat häiritä lähistön asukkaita, kalastajia ja merialueen virkistyskäyttäjiä. Toiminnan aikana merikaapeli ei vaikuta ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Toiminnan aikana merikaapeli ei vaikuta ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Uuttaa voimajohtolinjaa rakennetaan tarkasteltavista vaihtoehdoista eniten. Kittilänjärveltä Taivalkosken sähköasemalle rakennetaan uusi 110 kV voimajohto Kemijoen itäpuolelle, joten paikallinen vaikutus maisemaan on merkittävä. Liikenteen lisäys ja sen mahdolliset vaikutukset ovat lyhytkestoisia ja rajoittuvat pääasiassa hankkeen rakentamisaikaan. Ei merkittäviä meluvaikutuksia. Lähiasukkaiden asumisviihtyvyyttä uusi voimajohto heikentää lähinnä maisemamuutoksen vuoksi. Rakentamisen aikana asukkaita ja metsän käyttöä voivat häiritä työmaaliikenne ja rakennustyöt. 263 6.4 Epävarmuustekijät ja niiden vaikutus arvioinnin johtopäätöksiin 6.4.1 Vaikutukset ilmastoon ja ilmastonmuutokseen Tiedot ovat luotettavia arvioinnin tekemiseen. 6.4.2 Vesistö, merenpohja, vesieliöstö Vesistö Suunnitellun hankkeen vesistövaikutusten arviointi perustuu käytössä oleviin tutkimuksiin sekä YVAmenettelyn aikana tehtyihin selvityksiin hankealueella. Merituulivoimasta ei ole vielä käytännön kokemuksia Suomen olosuhteissa, joissa vedenalainen luonto on erityinen matalan suolapitoisuutensa vuoksi. Arvioinnissa on käytetty paljon erityisesti Tanskan merialueille rakennetuista tuulivoimapuistoista kerättyä tutkimustietoa tuulivoimaloiden vaikutuksista merialueen nykytilaan ja sille ominaiseen lajistoon. Arviointiin sisältyy tiettyjä epävarmuustekijöitä, koska arviointityössä on ajoittain jouduttu käyttämään oletuksia kokemusperäisen tiedon puuttumisen takia. Yhdessä aiempien tutkimustulosten, alojen asiantuntijoiden sekä YVA-menettelyn yhteydessä kerätyn havaintoaineiston yhteistuloksena on riittävällä varmuudella tehty arviointi vesistövaikutuksista. Merkittäviä epävarmuuksia johtopäätöksiin vaikutuksen suunnasta tai suuruusluokasta ei kuitenkaan sisälly. Merenpohja Arviointiin liittyvät epävarmuustekijät liittyvät tutkimusaineiston määrään ja laatuun. YVA:n aikana toteutetussa sedimenttitutkimuksessa näytemäärä jäi selvästi aiottua pienemmäksi kovien pohjien vuoksi. Tarkemmat merenpohjan geotekniset tutkimukset tehdään rakentamissuunnitteluvaiheessa, joten yksittäisen tuulivoimalan perustuspaikan pohjanlaatu on osittain vielä epävarmaa. Käytetty aineisto osoittaa kuitenkin, että merenpohja on moreenia sekä paikoitellen kalliota, hienojakoisia sedimenttejä alueella on hyvin vähäisesti. YVA-menettelyn aikana kuvatut pohjat ovat pääasiallisesti suunniteltuja myllyjen perustuspaikkoja. Lähtöaineiston lisäksi epävarmuutta liittyy rakentamistekniikkaan. Tuulivoimaloiden rakentamisesta ei ole vielä kokemuksia Suomen avomeriolosuhteissa. 264 Vesieliöstö Suunnitellun hankkeen vesistövaikutusten arviointi perustuu käytössä oleviin tutkimuksiin sekä YVAmenettelyn aikana tehtyihin selvityksiin hankealueella. Merituulivoimasta ei ole vielä käytännön kokemuksia Suomen olosuhteissa, joissa vedenalainen luonto on erityinen matalan suolapitoisuutensa vuoksi. Arvioinnissa on käytetty paljon erityisesti Tanskan merialueille rakennetuista tuulivoimapuistoista kerättyä tutkimustietoa tuulivoimaloiden vaikutuksista merialueen nykytilaan ja sille ominaiseen lajistoon. Arviointiin sisältyy tiettyjä epävarmuustekijöitä, koska arviointityössä on ajoittain jouduttu käyttämään oletuksia kokemusperäisen tiedon puuttumisen takia. GPS-koordinaatteihin saattaa liittyä jonkin verran epätarkkuutta. Hankealueen vesikasvillisuutta tutkittiin sukeltamalla vesiekosysteemin kannalta tärkeissä syvyysvyöhykkeissä, joten vaikutusten arviointiin ei katsota liittyvän merkittäviä epävarmuustekijöitä. Pohjaeliöstöstä on tietoa useamman vuoden ajalta hankealueelta ja sen läheisyydestä eri syvyysvyöhykkeiltä, joten tähän liittyvä epävarmuus on vähäistä. 6.4.3 Kalasto, kalastus ja kalatalous Vaikutusten arvioinnin perusteina on käytetty aiemmin tehtyjä tutkimuksia sekä suunnitellun tuulivoimala-alueen kalastuksen ja kalakantojen selvittämiseksi alueelta tehtyä kalatalousselvitystä. Tutkimustulosten epävarmuudet liittyvät mm. siihen, että luonnonoloissa esim. kalojen käyttäytymistä on hankala tutkia. Tutkimustuloksiin liittyy tiettyjä epävarmuuksia esim. kalojen lajikohtaisiin ominaisuuksiin ja miten merituulivoimapuistot vaikuttavat niihin. Arviointia hankaloittaa myös se, että Perämeren aluetta vastaavista vesistöoloista ei ole käytännön kokemuksia merituulivoimaloiden vaikutuksista. Vaikutusten arvioinnin katsotaan kuitenkin olevan riittävän tarkka nykyisen käytettävissä olevan aineiston perusteella. 6.4.4 Luonnonolosuhteet Hankealueen saarille ja luodoille ei rakenneta, joten niiden vaikutusten arviointiin ei liity epävarmuutta. Maa-alueella sähkönsiirtoreiteillä luonnonolosuhteet tiedetään hyvin tehtyjen inventointien ja selvitysten perusteella. Vaikutusten arviointiin ei liity epävarmuuksia. 6.4.5 Linnusto Suunnitellun merituulivoimapuiston linnustovaikutusten arviointi perustuu pääasiassa maailmalla tehtyihin tutkimuksiin tuulivoimaloiden vaikutuksista sijoitusalueen linnustoon. Näitä tutkimuksia on osaltaan sovellettu Ajoksen alueelle luonteenomaiseen linnustoon. Arvioinnin epävarmuudet kohdistuvat ensisijaisesti siihen, kuinka hyvin muualla tehtyjä tutkimuksia on mahdollista soveltaa tarkasteltuun hankkeeseen johtuen alue- ja lajikohtaisista eroista. Epävarmuuksien välttämiseksi arvioinnissa pyrittiin ensisijaisesti hyödyntämään arvioitua hanketta vastaavissa tuulivoimapuistoissa tehtyjä tutkimuksia. Eniten tuulivoimaloiden vaikutuksia on merialueilla tutkittu viime vuosina mm. Tanskan ja Belgian edustan merialueilla, jonne on toteutettu viime vuosina laajoja tuulivoimahankkeita. Luonnonolosuhteiltaan nämä alueet poikkeavat kuitenkin joiltain osin Ajoksen vastaavista, mikä on syytä huomioida niiden antamia tuloksia sovellettaessa. Hankealueen läheisyyteen sijoittuvien saarien ja luotojen pesimälinnusto tunnetaan alueella viime vuosien aikana tehtyjen selvitysten sekä lintuharrastajien omien havaintojen vuoksi suhteellisen hyvin, minkä takia sitä koskevaa aineistoa voidaan pitää pääosin luotettavana. Lähinnä epävarmuustekijät koskevat erityisesti lokkien ruokailulentokäyttäytymistä, jota ei ole alueella erikseen seurattu. Tästä syystä esimerkiksi lokkien törmäysriskeistä ei tässä yhteydessä ole mahdollista esittää kvantitatiivisia törmäysriskiarvioita. Pohjoisen Perämeren alueen lintumuuttoa on kuluneiden vuosien aikana seurattu usealla eri paikalla sekä alueelle suunnitellun ydinvoimalaitoksen että useiden eri tuulivoimapuistohankkeiden yhteydessä, minkä takia eri lintulajien muuttoreittien sijoittumisesta on pystytty keräämään varsin laajasti tietoa Simon-Tornion väliseltä rannikkoalueelta. Usealta eri havaintopaikalla toteutetun muutonseurannan avulla on eri lajien muuttoreittien sijoittumista pystytty hahmottamaan myös koko pohjoisen Perämeren rannikkoalueella. Havainnointipäivien määrästä johtuen eri lajien kokonaismuuttajamäärästä hankealueella ei tässä yhteydessä pystytty kuitenkaan muodostamaan luotettavaa arviota, jonka perusteella muuttolintujen törmäysriskiä olisi ollut mahdollista kvantitatiivisesti arvioida (vrt. esimerkiksi Suurhiekka, PPLY 2009). Arvioidun hankkeen muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnin kannalta huomattavin epävar- muustekijä on kuitenkin kaukana avomerellä kulkeva muutto. Ajoksella muuttoa on ensisijaisesti seurattu Ajoksen pääsaarelle sijoittuvilta havaintopaikoilta, joilta ei kuitenkaan todennäköisesti ole mahdollista seurata kaukana avomerellä (hankealueen eteläosissa) kulkevaa muuttoa. Kuitenkin lintujen muutto suuntautuu Perämerellä pääosin rannikkolinjan suuntaisesti, mikä vähentää todennäköisesti poikittaissuuntaisen muuton merkitystä Perämeren alueella. Havainnointipäivien lisäksi muuttolintuihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin kannalta epävarmuutta aiheuttaa myös lintujen muuttoreittien ja muuttajamäärien vuosikohtainen, jonka seurauksena hankealueen kautta muuttavien lintujen määrät voivat vaihdella suurestikin vuosien välillä. Tästä hyvänä esimerkkinä on arktinen muutto, jonka voimakkuus voi Kemissä vaihdella suurestikin vuosien välillä ja jota tulisikin seurata useana vuonna luotettavien johtopäätösten tekemiseksi. Ajoksen kautta kulkevaa lintumuuttoa on nykyisen tuulivoimapuiston seurantaohjelman puitteissa tarkoitus seurata ainakin vuoteen 2011 asti, minkä takia alueen muuttolinnustoa koskeva ymmärrys tulee vielä täydentymään tulevien vuosien aikana. 6.4.6 Lepakot Lepakkotutkimus on Suomessa ollut toistaiseksi vähäistä, ja lepakoiden muuttoa ja ruokailua merialueella tunnetaan huonosti. Lepakoiden mahdollisesta esiintymisestä tuulivoimapuiston alueella ei ole tarkkaa tietoa, joka vaikeuttaa vaikutusten yksityiskohtaista arviointia. Toisaalta lepakoiden määrät Kemin alueella ovat kylmästä ilmastosta johtuen yleisesti jo EteläSuomen vastaavia pienempiä (erityisesti muuttavat lepakkolajit), mikä pienentää osaltaan merkittävien vaikutusten riskiä. Tästä syystä arvioinnin johtopäätöksiä voidaan pitää varsin luotettavina. 6.4.7 Suojelutilanne Perämeren saarten ja Perämeren kansallispuiston Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin epävarmuudet muodostuvat pääasiassa samoista tekijöistä, jotka on tuotu esiin hankkeen luonto- ja linnustovaikutusten sekä merialueeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin yhteydessä. 265 Perämeren saarten Natura-alueelta ei ole toteutettu kattavaa Natura-luontotyyppi-inventointia, minkä takia erityisesti vedenalaisiin luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arviointiin sisältyy jonkin verran epävarmuuksia. Tietämys vedenalaisten luontotyyppien esiintymisestä koko Perämeren alueella tulee todennäköisesti lisääntymään tulevien vuosien aikana VELMU-tutkimusohjelman myötä. Tämän tutkimusohjelman tulokset tulisikin pyrkiä osaltaan huomioimaan myös arvioidun hankkeen jatkosuunnittelussa, jos tutkimustulokset antavat sille tarvetta. Ajoksen ympäristön linnuston ominaispiirteet tunnetaan nykytietämyksen mukaan varsin hyvin alueella säännöllisesti suoritettujen inventointien vuoksi. Vaikutusten arvioinnin kannalta epävarmuuksia liittyykin ensisijaisesti tietoihin lintujen käyttäytymisen vaihtelusta esim. vuosien välillä sekä toisaalta siihen, miten tuulivoimalat tulevat käytännössä vaikuttamaan Natura-alueilla esiintyviin lintulajeihin (tutkimustiedon rajallisuus). 6.4.8 Valo- ja varjostusvaikutukset Tuulivoimaloiden aiheuttamasta varjostuksesta laskettiin kaksi erilaista varjostustyyliä, pahin tilanne(worst case) ja todellinen tilanne(real case). Pahin tilanne -laskelmassa(worst case) ei oteta huomioon sääolosuhteita, sijaintia, eikä sitä että tuulivoimalat eivät pyöri koko ajan. Todellinen tilanne(real case) –laskelmassa otetaan huomioon tuulivoimalan sijainti, tuulivoimalan navan korkeus ja roottorin halkaisija, varjoreseptorin sijainti, maantieteellinen sijainti, aikavyöhyke, tuulisuus- ja auringonpaistetiedot. Mikäli alueella on muita varjostukseen vaikuttavia asioita, kuten esim. metsää, varjostusvaikutukset eivät ole välttämättä niin suuret kuin 266 6.4.10 Meluvaikutukset Tuulivoimaloiden aiheuttama melu tunnetaan olemassa olevien voimaloiden melusta tehtyjen mittausten perusteella hyvin. Melun leviämisen tutkimiseen tarkoitettu mallinnus ohjelma on käytännössä havaittu varsin luotettavaksi. Sen sijaan epävarmuutta arvioon tuovat: • laitevalmistajat pyrkivät kehittämään vähemmän melua tuottavia voimalatyyppejä • arviointia tehtäessä ei ole varmuutta voimalan tyypistä ja tornin korkeudesta • häiriintyvien kohteiden taustaäänistä tai taustamelutasoista ei ole tuulisissa olosuhteissa tietoa. 6.4.11 Merenkulku ja vesiliikenne Tiedot ovat luotettavia arvioinnin tekemiseen. Maisema ja kulttuuriympäristö Epävarmuustekijä maisemavaikutusten osalta on mahdolliset muutokset maankäytössä. Esim. avohakkuut avaavat näkymiä ja toisaalta taas kasvillisuus saattaa myöhemmässä vaiheessa peittää näkymiä. Metsänreunalla on paikallinen vaikutus maisemassa. Toteutettavan tuulivoimalan tyyppi ja tekninen toteutus vaikuttavat maisemaan kohdistuvien vaikutusten merkittävyyteen. 6.4.9 laskelmien perusteella voisi olettaa, koska ohjelma ei huomioi esim. metsän vaikutusta. 6.4.12 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Maankäytön osalta arviointiin toi lievää epävarmuutta voimalaitosyksiköiden sijoittuminen. Toisaalta voimalaitosyksiköiden sijoittumiseen ja perustamiseen liittyvä epävarmuus ei muuta arvioinnin tulosta yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön merkittävästi. Epävarmuustekijän vaikutus arviointiin on vähäinen. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin viiden sähkönsiirron reittivaihtoehdon vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön. Voimajohtokäytävien tarkempi tarkastelu maankäytön osalta erityisesti taajamissa edellyttäisi yksityiskohtaisempia suunnitelmia. Voimajohtokäytävien osalta suunnitelmat tarkentuvat hankkeen jatkosuunnittelun edetessä. 6.4.13 Kaavoitus Epävarmuutta hankkeen vaikutusten arviointiin tuo keskeneräinen kaavatilanne. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin viittä sähkönsiirron reittivaihtoehdon vaikutuksia kaavoitukseen. Voimajohtokäytävien tarkempi tarkastelu kaavoituksessa esitetyn maankäytön osalta erityisesti taa- jamissa edellyttäisi yksityiskohtaisempia suunnitelmia. Näin ollen kaikkia yksittäisiä eri maankäyttömuotojen ja sähkönsiirron välisiä yhteensovittamistarpeita ei ole ollut mahdollista tunnistaa. Voimajohtokäytävien osalta suunnitelmat tarkentuvat hankkeen jatkosuunnittelun edetessä. 6.4.14 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen Tiedot ovat luotettavia arvioinnin tekemiseen. 6.4.15 Vaikutukset elinkeinoelämään Tiedot ovat luotettavia arvioinnin tekemiseen. Elinkeinovaikutusten kohdistuminen riippuu monista paikallisista ja valtakunnallisista tekijöistä. 6.4.16 Riskit ja niiden torjunta Tiedot ovat luotettavia arvioinnin tekemiseen. 6.4.17 Elinolot ja viihtyvyys Ihmisin kohdistuvat vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä. Tuulivoimaloiden aiheuttamien vaikutusten kokeminen on subjektiivista ja sen vuoksi mm. vaikutusten merkittävyys ja vaikutustapa ovat hankalasti arvioitavissa. Vaikutusten kokemiseen vaikuttavat mm. henkilön suhde kyseiseen alueeseen ja tuulivoimaan yleensä sekä henkilökohtaiset arvostukset. Asukaskyselyn avulla on saatu esille paikallisten asukkaiden erilaisia näkemyksiä hankkeen vaikutuksista sekä vaikutusten luonteesta ja merkittävyydestä. Ihmiset voivat myös muuttaa käsityksiään esimerkiksi hankesuunnitelman muuttamisen, vaikutusarviointien tulosten tai hankkeesta riippumattomien uutisten tai tapahtumien perusteella. Sosiaaliset vaikutukset ovat siis osin sidoksissa arvioinnin ajankohtaan. 6.4.18 Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Yhteisvaikutuksiin muiden hankkeiden kanssa liittyy suuria arviointiepävarmuuksia ennen kaikkea siksi, että ei tiedetä toteutuvatko muut hankkeet (mitkä niistä) ja jos niin koska ja millaisina. Kaikista hankkeista ei ole arvioitu tai julkaistu ympäristövaikutuk- sia. Tällöin yksittäisen hankevastaavan mahdollisuudet arvioida useamman, epävarman ja suunnitteluvaiheessa olevan hankkeen yhteisvaikutuksia ovat melko vähäiset. 6.5 Hankkeen toteuttamiskelpoisuus 6.5.1 Ympäristö Hankkeen laajimmassa vaihtoehdossa (VE4) on suunnitelmissa rakentaa 69 tuulivoimalaa, joista 67 sijoittuisi merelle. Vaihtoehdossa VE4 sijaitsee taloudellisesti merkittävien kalojen kutualueita sekä pyydyspaikkoja. Pintaalallisesti muuttuvia alueita ei voida kuitenkaan pitää merkittävinä. Vaihtoehdoissa VE0+ sekä VE1 ei käytännössä tapahdu eroa nykytilanteen meriympäristöön. Muutos kasvaa vaihtoehtojen mukaisessa järjestyksessä VE1+ - VE4, ollen suurimmillaan vaihtoehdossa VE4. Linnuston kannalta arvioidun hankkeen vaikutukset ovat suurimmat laajimmissa hankevaihtoehdoissa VE 3 ja VE 4, joissa tuulivoimaloita on sijoitettu lintujen kannalta tärkeiden pesimäluotojen läheisyyteen ja voimala-alueet asettuvat laajemmin lintujen käyttämiä päämuuttosuuntia ja muuttoreittejä vasten. Vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä paikallisella tai erityisesti riskilän osalta myös alueellisella tasolla. Populaatiotasolla vaikutukset jäävät oletettavasti melko pieniksi. Vaihtoehdoissa VE 0+, VE 1, VE 1+ ja VE 2 tuulivoimalat sijoittuvat sen sijaan selkeästi etäämmälle alueen pesimälinnuston kannalta merkittävistä kohteista, minkä takia myös pesimälinnustovaikutukset jäävät niiden osalta todennäköisesti pienemmiksi. Voimalat sijoittuvat myös suppeammalle alueelle sekä kapeampaan muodostumaan lintumuuttoon nähden. Millään hankkeen vaihtoehdolla ei tehdyn arvioinnin mukaan ole vaikutusta Perämeren saarten tai Perämeren kansallispuiston Natura-alueilla esiintyviin luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin tai liitteen II lajeihin. Ajoksen ympäristössä pesivien lintudirektiivien liitteen I lajien kannalta hankkeen vaikutukset ovat suurimmat hankkeen laajimmissa vaihtoehdoissa (VE 3 ja VE 4). Näiden lajien pesimäpaikat ovat Ajoksella kuitenkin keskittyneet pääosin Perämeren saarten Naturaalueeseen sisällytettyjen kohteiden (Murhaniemi, Kuukka-Lehtikrunnit, Puidenpuuttuma) ulkopuolelle, kun taas varsinaisilla Natura-alueilla niiden määrät ovat pienempiä. 267 Perämeren kansallispuistoon kohdistuvat maisemavaikutukset ovat laajimmassakin hankevaihtoehdossa (VE4) vähäiset. Vaihtoehtoja VE0+ - VE4 voidaan pitää toteuttamiskelpoisina. Arvioinnin perusteella hanke voidaan kaikkien sähkönsiirtovaihtoehtojen osalta arvioida toteuttamiskelpoisiksi. Vaikutusarviot toivat kuitenkin esiin näkökohtia, jotka on huomioitava sähkönsiirron yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Näitä näkökohtia ovat vaihtoehto VE4, joka on toteuttamiskelpoinen, mikäli Karsikkoniemen ydinvoimalaitos on rakennettu. Vaihtoehdossa VE5 Taivalkoskelle suuntautuvassa vaihtoehdossa linjan sijaintia tulee tarkemmin suunnitella huomioiden uhanalaisten kasvilajien sijainnit. Hanke on kokonaisuudessaan myös ihmisiin kohdistuvien vaikutusten osalta kokonaisuudessaan toteuttamiskelpoinen. 6.5.2 Yhteiskunnallinen hyväksyttävyys Hankkeen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ratkaistaan kaavoitusmenettelyn kautta. 6.5.3 Taloudelliset edellytykset Hankkeesta vastaavalla PVO-Innopowerilla on hyvät edellytykset toteuttaa suuri energiainvestointi. 268 7.Ympäristövaikutusten arviointimenettely ja osallistuminen 269 270 7.Ympäristövaikutusten arviointimenettely ja osallistuminen 7.1 Arviointimenettelyn lähtökohdat Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) astui voimaan 1.9.1994. Lain tavoite on kaksijakoinen. Tavoitteena on paitsi edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista jo suunnitteluvaiheessa, niin myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluun. YVA-menettely itsessään ei ole lupahakemus, suunnitelma tai päätös jonkin hankeen toteuttamiseksi, vaan sen avulla tuotetaan tietoa päätöksentekoa varten. YVA-lakia sovelletaan hankkeisiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tällaiset hankkeet on lueteltu YVA-asetuksessa. Yksittäistapauksissa voidaan myös muilta hankkeilta vaatia vastaavaa arviointimenettelyä, mikäli ympäristövaikutusten oletetaan olevan merkittäviä. Tässä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tehtävänä oli arvioida Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen ja siihen liittyvän sähkönsiirron rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat ympäristövaikutukset hankkeen ympäristössä YVA-lain ja -asetuksen edellyttämällä tavalla ja tarkkuudella. 7.2 Arviointimenettelyn aikataulu Hankkeesta vastaava PVO-Innopower jätti ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteysviranomaiselle16.12.2009. Ympäristövaikutusten arviointimenettely on tarkoitus saada päätökseen vuoden 2010 loppuun mennessä. Kuvassa 7-1 on esitetty arviointimenettelylle laadittu aikataulu. Aikatauluun vaikuttavat mm. selvitysten laatimis-, nähtävilläolo- ja lausuntoajat. 7.3 Arviointiohjelman kuulutus ja nähtävilläolo Arvioidun hankkeen YVA käynnistyi joulukuussa 2009, kun yhteysviranomaisena toimiva Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ent. Lapin ympäristökeskus) kuulutti hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelman. Kuulutus julkaistiin kuntien virallisilla ilmoitustauluilla, alueen pääsanomalehdissä, kirjastoissa ja ympäristöhallinnon Internet-sivuilla www. ymparisto.fi. Arviointiohjelma oli virallisesti nähtävillä 22.12.2009 - 22.2.2010 Kemin kaupungintalolla, Tornion kaupungintalolla, Simon kunnanvirastossa, Keminmaan kunnanvirastossa ja Lapin ympäristökeskuksessa. Arviointiohjelma pidetään kuulutusajan jälkeenkin nähtävillä koko arviointimenettelyn ajan em. paikoissa. Lisäksi arviointiohjelma oli luettavana Kemin kaupunginkirjastossa, Tornion kaupungin kirjastossa, Simon kunnankirjastossa, Keminmaan kunnankirjastossa sekä internetissä osoitteessa www. ymparisto.fi/lap/yva >vireillä olevat YVA-hankkeet >Ajoksen me-rituulivoimapuisto sekä hankkeesta vastaavan PVO-Innopowerin Internet-sivuilla osoitteessa www.pohjolanvoima.fi. Mielipiteet arviointiohjelmasta tuli toimittaa yhteysviranomaiselle nähtävilläoloajan kuluessa. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus pyysi lisäksi kirjallisesti lausuntoja arviointiohjelmasta eri tahoilta. 271 YVA-menettelyn kulku Hankkeesta vastaavan tehtävät lokakuu 2009 marraskuu joulukuu tammikuu 2010 Yhteysviranomaisen tehtävät Ohjausryhmä Ohjausryhmä, seurantaryhmä Arviointiohjelman laadinta YVA alkaa Arviointiohjelma kuulutus ja tiedottaminen Tiedottaminen ja yleisötilaisuus Kansalaisten ja viranomaisten mielipiteet ja lausunnot arviointiohjelmasta helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Ohjausryhmä Yleissuunnittelu, selvitysten laadinta ja vaikutusten arviointi, arviointiohjelman ja viranomaisen lausunnon mukaisesti Ohjausryhmä, seurantaryhmä Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatiminen elokuu syyskuu Tiedottaminen ja yleisötilaisuus lokakuu Arviointiselostuksen kuuluttaminen ja tiedottaminen marraskuu joulukuu 2010 Päätökset hankkeen toteutuksesta, lupahakemusten valmistelu ja hakuprosessin käynnistäminen Kuva 7‑1. YVA-menettelyn aikataulu. 272 Kansalaisten ja viranomaisten mielipiteet ja lausunnot arviointiselostuksesta YVA päättyy Yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta 7.4 Kansainvälinen kuuleminen Ympäristövaikutusten arvioinnissa noudatetaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain kohtaa Kansainvälinen kuuleminen 15 §: ”Ympäristöministeriön tai sen määräämän viranomaisen on varattava 14 §:n 1 momentissa tarkoitettujen sopimusten osapuolena olevan valtion viranomaisille sekä luonnollisille henkilöille ja yhteisöille tilaisuus osallistua tämän lain mukaiseen arviointimenettelyyn, jos tässä laissa tarkoitetun hankkeen ympäristövaikutukset todennäköisesti ilmenevät kyseisen valtion alueella.” Koska hanke sijaitsee merialueella lähellä Suomen ja Ruotsin välistä rajaa ja osa hankeen ympäristövaikutuksista saattaa ulottua Ruotsin puolelle, Ruotsilla on oikeus osallistua hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. Yhteysviranomainen lähettää ympäristöministeriölle Ruotsin kuulemista varten tarvittavan aineiston ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta sekä ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Ruotsin Naturvårdsverket toteaa arviointiohjelmassa antamassaan lausunnossaan, että Ruotsi haluaa osallistua YVA-menettelyyn. Lausunnossa korostettiin hylkeisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia ja Pohjanlahdelle sijoittuvien merituulivoimapuistojen yhteisvaikutusten arviointia. 7.5 Arviointiohjelmasta saadut lausunnot ja mielipiteet Arviointiohjelmasta toimitettiin yhteysviranomaiselle yhteensä 25 kpl lausuntoja ja 7 kpl mielipiteitä. Lausuntonsa arviointiohjelmasta jättivät seuraavat tahot: • Kemin kaupunginhallitus • Simon kunnanhallitus • Keminmaan kunnanhallitus • Lapin liitto • Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut • Museovirasto • Lapin aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat – vastuualue • Kalatalousviranomainen, Lapin ELY-keskus • Ilmavoimien esikunta • Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta • Liikenteen turvallisuusvirasto (ent. Ilmailuhallinto) Rajavartiolaitos, Länsi-Suomen merivartiosto Liikennevirasto, Meriosasto, Länsi-Suomen väyläyksikkö • Kemin satama • Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos • Fingrid Oyj • Outokumpu Stainless Oy ja Outokumpu Chrome Oy • StoraEnso Oyj • Fennovoima Oy • Kemin seudun luonnonsuojeluyhdistys ry • Pohjois-Perämeren ammattikalastajat ry. • Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry • Pirkkiön osakaskunnat • Ajoksen omakotiyhdistys ry. • Naturvårdsverket Lisäksi yhteysviranomainen pyysi lausunnot seuraavilta tahoilta, jotka eivät kuitenkaan jättäneet lausuntoa: Tornion kaupunki, Metsähallitus Lapin luontopalvelut, Torniolaakson maakuntamuseo, Lapin lääninhallitus, Lapin TE-keskus (nyk. Lapin ELY-keskus, elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuurivastuualue), Tiehallinto Lapin tiepiiri (nyk. liikenne ja infrastruktuurivastuualue), Lapin luonnonsuojelupiiri, Lapin lintutieteellinen yhdistys, Finavia Kemi-Tornion lentoaema, kemin moottorivenekerho, Kemin työväen pursiseura, Kemin purjehdusseura ja Tornion veneseura. • • 7.6 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antoi lausunnon (LAPELY/6/07.04/2010) ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta 22.3.2010. Lausunnossa kerrotaan mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviota tehdessään ja miltä osin YVA-ohjelmassa esitettyä arviointisuunnitelmaa on täydennettävä. Lausunnossa on esitetty myös eri tahoilta saadut lausunnot ja mielipiteet arviointiohjelmasta. Hankkeen ympäristövaikutukset arvioitiin arviointiohjelman ja ohjelmasta saadun yhteysviranomaisen lausunnon perusteella. Arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. 273 Taulukko 7‑1. Yhteysviranomaisen lausunnossa esille noussei‑ ta keskeisiä huomioita ja tarkennuksia. Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Miten lausunto on otettu huomioon arviointityössä Hankekuvaus Hankkeen tarkoitus ei käy tekstistä suoraan ilmi. Hankkeen tarkoitusta on käsitelty esipuheessa ja kappaleessa 2. Kuvista ei ilmene selkeästi maa-alueella olevien 3 MW:n yksiköillä korvattavaksi aiottujen tuulivoimalaitosten sijainti. Sijoituspaikat on esitetty erillisselvityksessä kolmen voimalan korvaamisesta uusilla voimaloilla, joka on selostuksen liitteenä. Hankekuvauksesta puuttuu perustamistapojen osalta keinosaaren ja tripodin kuvaus. Perustamistapoja on käsitelty kappaleessa 2.4.2. Merialueelle tuleva sähköasema on mainittu, mutta myös sen fyysistä olemusta ja sijaintipaikan valintaa olisi tullut kuvata. Havainnekuva sähköasemasta on esitetty kappaleessa 2.2.3. Sähköaseman sijainti tarkentuu lupavaiheessa. Voimajohdosta ei ole esitetty kuvausta tai havainnekuvaa. Kuvaus ja havainnekuva esitetty kappaleessa 2.5. Hanke on kuvattava tarkemmin yva-selostuksessa. Esitetty kappaleessa 2. Vaihtoehtojen käsittely 274 Hankkeesta vastaavan esitys 0-vaihtoehdoksi ei ole hyväksyttävä. Koeperustuksen muuttaminen tuulivoimalaitokseksi ja kolmen 45 metriä korkean tuulivoimalaitoksen korvaaminen 100 metriä tornikorkeudella olevilla tuulivoimalaitoksilla ei tarkoita nykytilanteen säilymistä ennallaan. Lisäksi uusittavat tuulivoimalaitokset eivät voi olla yhtä lähellä toisiaan kuin nykyiset pienemmät voimalaitokset. Kyseistä tilannetta voi käsitellä vaihtoehtona 5 tai yhdistää sen vaihtoehtoon 1. Kuvattu vaihtoehto käsitellään YVA-selostuksessa vaihtoehtona VE 0+. Tästä on tehty erillinen ympäristöselvitys, joka on selostuksen liitteenä. Vaihtoehto 0+:n nimitys on myös harhaanjohtava. Seitsemän uuden tuulivoimalan sijoittaminen on selkeästi uusi vaihtoehto, joka tulee nimetä, esimerkiksi vaihtoehto 6:ksi. Se, että alue on osoitettu maakuntakaavassa tuulivoiman tuotantoalueeksi, ei poista ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarvetta ja menettelyyn kuuluvaa vaikutusten arvioinnin ja vaihtoehtojen vertailun tarvetta. Lisäksi vaihtoehdon toteuttaminen sisältää useiden kilometrien pituisen merikaapelin. Kuvattu vaihtoehto on nimetty selostuksessa vaihtoehtona VE1 ja sen vaikutukset on arvioitu. Vaihtoehdot on rakennettu yhdistelemällä eri tavoin eri alueita. Vaihtoehtoja eli alueiden yhdistelmiä voi olla tarpeen yhdistellä myös muilla tavoin. Vaihtoehdot on muodostettu neuvottelemalla eri tahojen kanssa sekä huomioimalla tekninen toteuttamiskelpoisuus. Vaihtoehtotarkasteluun valittuja yhdistelmiä ei ole perusteltu Perustelut esitetty kappaleessa 2.2.4. Vaihtoehtojen olemassaolo ei poista erillisinä alueille A, B, C, D, E ja F sekä maatuulivoimalaitosten muutoksen aiheuttamaa vaikutusten arviointia. Kaikki vaihtoehdot VE0 – VE4 arvioidaan selostuksessa. A-F luokituksesta on luovuttu sen aiheuttaman sekaannuksen vuoksi. Perustamistapojen vaikutuksia (mm. virtauksiin ja meriluontoon) tulee selvittää vaihtoehdoittain. Vaikutuksia on arvioitu kappaleissa 4.2, 4.3, 4.4 ja 4.5. Voimajohtojen osalta vaihtoehtojen tulkintaa vaikeuttaa voimajohdon määrittelyn puute. Yva-ohjelmassa olisi voinut esittää selkeästi uusien johdinten sijoittamisen olemassa oleviin pylväisiin tai mahdolliset vaihtoehtona rinnakkaiset voimajohdot. Tuplajohdon käsite jääkin epäselväksi. Myös voimajohtopylväiden korottamisen tarve eri vaihtoehdoissa jää epäselväksi. Voimajohtojen vaihtoehtoiset reitit tulee esittää peruskarttatasolla. Voimajohtojen kuvaus ja havainnekuvat esitetty kappaleessa 2.5. StoraEnson lausunnon perusteella Veitsiluodon sähköaseman käyttö ei ole mahdollista. Tältä osin vaihtoehtojen realistisuutta ei oltu selvitetty riittävästi. Fingridin mukaan Veitsiluodossa on mahdollinen liityntäpiste. Energiamarkkinaviraston kanta on ratkaiseva. Voimajohtojen rantautumisalueet ovat kuvina selostuksessa kappaleessa 4.20.5.3 sekä koko reitin kuva kappaleessa 2.2.3. Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Miten lausunto on otettu huomioon arviointityössä Hankkeen edellyttämät suunnitelmat, luvat ja niihin rinnastettavat päätökset Hankekuvauksessa ei ole esitetty, että rakentamista sijoittuisi saarten ja mantereen ranta-alueelle. Tällöin ei myöskään voi olla tarvetta poiketa maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n suunnittelutarpeesta eli kaavoitus-tarpeesta ranta-alueelle. Täsmennetty kappaleessa 2.2.2. Yva-lain 13 §:n perusteella kaikkiin hankkeen toteuttamiseksi tarpeellisiin lupahakemuksiin tulee liittää yva-selostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto. Luvan myöntämiseksi ei välttämättä riitä, että yva-menettely on päättynyt, vaan yva-selostuksen on tullut olla riittävä. Toimitaan esitetyn mukaisesti. Lupaedellytysten esittäminen kaikkien lupien osalta olisi avannut yva-menettelyssä selvitetyn ja toteuttamisen kannalta tarpeellisen luvan yhteyden. Toimitaan esitetyn mukaisesti. Hankkeen edellyttämien muiden lupien osalta yva-ohjelmassa on virheellisyyksiä. Valtionhallinnon organisaatiomuutoksen laajuuden vuoksi tämä on ymmärrettävääkin. Asia on täsmennetty selostuksessa. Yhtenäisyyden vuoksi myös luonnonsuojelulain (1069/1996, 553/2004) rauhoitettujen lajien (39 ja 42 §:t) ja erityisesti suojeltavien lajien (47 §) sekä luontodirektiivin liitteen IV b (49 §) osalta mahdollinen poikkeamismenettely olisi tullut esittää. Mikäli inventointien valmistuttua ja vaihtoehtovertailun jälkeen tiedetään tarve tällaiselle menettelylle, tulee arviointiselostusta täydentää näiltä osin. Inventointien ja selvitysten perusteella ei ole tarvetta poikkeamismenettelylle. Arviointiselostukseen tarvittavat luvat ja toimivaltaiset viranomaiset tulee tarkistaa. Tarvittavat luvat ja toimivaltaiset viranomaiset on esitetty selostuksessa. Arviointimenettelyn sovittaminen yhteen muiden lakien mukaisiin menettelyihin Kaavoitusmenettelyt Yva-ohjelmassa ei ole esitetty kaavoitus- ja yva-menettelyjen yhteensovittamista. Länsi-Lapin maakuntakaavan laatiminen on aloitettu ja Lapin liiton lausunnon perusteella tuulivoima-alueet tullaan käsittelemään siinä. Yva-menettely tuottaa tältä osin myös maakuntakaavoituksessa tarvittavia selvityksiä. Asia käsitelty kohdassa 4.16 ja 9.4. Natura-arviointi Hankkeesta vastaava ei ole esittänyt selvästi kantaansa Naturaarvioinnin tekemisestä. Yhteysviranomainen olettaa, että Naturaarvionti sisältyy yva-menettelyyn. Natura-arvoihin liittyvä arviointi tulee esittää oman otsikoinnin alla. Arviointi hankkeen vaikutuksista läheisten Natura-alueiden luontoarvoihin ja arviointi varsinaisen Natura-arvioinnin tarpeesta on tehty osana YVA-menettelyä (ks. kappale 4.9). Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin Yva-selostuksen luettavuuden kannalta alueella (Perämeri) olevat tai suunnitellut hankkeet tulee käsitellä oman otsikon alla ja muut suunnitelmat ja ohjelmat niille sopivien aihealueiden kanssa. Käsitelty omien otsikoiden alla (kappaleet 2.7 ja 2.8). Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Yva-ohjelmassa on mainittu valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, mutta niitä ei ole tunnistettu. Yva-selostuksesta tulee ilmetä, mitkä erot ja vaikutukset vaihtoehdoilla on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kannalta ja miten hanke toteuttaa eri tavoitteita. Esitetty kappaleessa 4.15.5. 275 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Miten lausunto on otettu huomioon arviointityössä Ympäristön nykytila ja sitä koskevat selvitykset Voimajohtoalueet Yva-ohjelmasta puuttuu voimajohtoalueita koskeva ympäristön nykytilan kuvaus. Liian yleispiirteiset kartat eivät ole myöskään mahdollistaneet kaikilta osin kannanottoja alueella huomioitavista asioista. Kuvaus rakennetun ympäristön nykytilasta puuttuu. Kaavoitustilanne Nykytilan kuvaus voimajohtoalueiden ympäristöstä ja luonnonoloista on esitetty kappaleessa 4.7. Asia on esitetty kappaleessa 4.16. Tekstistä ei käy selkeästi ilmi mahdollistavatko kaavat hankkeen toteuttamisen. Vesistön tila ja kuvaus Esitetty kappaleissa 4.2 ja 4.4. Ohjelmassa olisi ollut syytä käyttää jo vesienhoitolain mukaisia tyypittelyjä ja luokitteluja, joilla arvioidaan vesistöjen ekologista tilaa. Arviointiselostuksessa tulee hyödyntää Kemijoen vesienhoitoaluetta koskevat vesienhoitolain mukaiset suunnitelmat ja toimenpideohjelmat ottaen huomioon myös niihin liittyvät epävarmuustekijät. Muut luonnonolot meressä Vaikutusten arviointia tehtäessä on huomioitava etenkin Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluiden lausunnossa esiintuotu. Pohjaeläimistöstä ei ole käytössä riittäviä tietoja. Vedenalaista kasvillisuus- ja pohjaeläintietoa tulee voida käyttää koko alueelta ja tämä edellyttää Metsähallituksen lausunnossa edellytettyjä toimenpiteitä. Metsähallituksen lausunto on huomioitu. Alueella tehtiin sukellukset vesikasvillisuuden määrittämiseksi kesällä 2010. Tiedot pohjaeläimistä on täydennetty selostuksessa (ks. kappale 4.4). Sedimentin haitta-ainepitoisuudet on esitetty kappaleessa 4.3 Ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjetta hyödyntäen. Vesikasvillisuuden nykytila on kuvattu puutteellisesti. Osasta aluetta on ilmeisesti käyttökelpoista tietoa, mutta ainakin Ajoksen niemen länsipuolista alueen vesikasvillisuutta tulee selvittää tarkemmin. Pohjan haitta-ainepitoisuuksia ei ole esitetty, vaikka niistä on ollut tietoa. Ympäristöministeriön vuonna 2004 julkaisema sedimenttien ja ruoppaus- ja läjitysohje (19.5.2004) käsittelee asiaa monipuolisesti ja hyvä olla mukana tehtäessä haitallisten aineiden ympäristövaikutusten arviointia. Yva-selostuksessa asia on esitettävä seikkaperäisesti. Kalat ja kalastus Esitetty kappaleessa 4.5. Etenkin alueen merkitys vaelluskaloille tulee käsitellä yksityiskohtaisemmin. Ympäristövaikutukset ja niiden arviointi Voimajohdoista aiheutuvat ympäristövaikutukset Voimajohdoista aiheutuvien ympäristövaikutusten arviointia ei ole käsitelty yva-ohjelmassa. Voimajohtoreiteiltä tulee selvittää rauhoitetun ja uhanalaisen kasvillisuuden esiintymät ja luontodirektiivin liitteen II ja IV lajien esiintyminen voimajohtokäytävien levennysalueilla ja kokonaan uusilla johtokäytävillä. 276 Voimajohtoreittien luontoinventoinnit tehtiin kesäkuussa 2010 ja kuvaukset suunnitelluista voimajohtovaihtoehdoista sisällytettiin YVA-selostukseen, kuten myös vaikutusten arviointi. Kuvauksiin sisältyvät uhanalaisten, luontodirektiivin liitteen IV(a) sekä muiden huomionarvoisten eliölajien esiintymät (ks. kappale 4.7). Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Miten lausunto on otettu huomioon arviointityössä Vaikutusalueiden rajaus Esitetään kunkin arvioitavan aihepiriin kohdalla. Ehdotusta vaikutusalueiden rajauksiksi ei ole esitetty vaikutuskohtaisesti. Yva-selostuksessa vaikutusalueiden rajaukset tulee perustella. Eri vaihtoehtojen osalta ei ole esitetty lainkaan selvitysten tekemisen kohteita ja rajausta, menetelmiä ja ajankohtaa. Luontovaikutukset Ajoskrunnin ja Kuukan linnustoa on kartoitettu harvemmin, viimeksi vuonna 2000, joten näiden saarten linnuston selvitys kartoitusmenetelmin ja kuvatuin menetelmin tulee tehdä. Syysmuuton osalta lajisto ja muuttoreitit tulisi selostaa selkeästi tai selvittää lisää mm. levähdys- ja ruokailualueiden sijoittumista tuulivoimapuistoon nähden. RKTL:n lausunto on otettava huomioon. Yva-ohjelmasta ei ilmene millä menetelmillä ja millä laajuudella hankkeen vaikutuksia hylkeiden suojeluun aiotaan arvioida. Hankkeesta vastaavan tulee tehdä selvä ehdotus vaikutusarvioinnin toteutustavasta, jotta menetelmistä ja arvioinnin riittävyydestä voidaan lausua. Ajoskrunnin ja Kuukan pesimälinnusto selvitettiin lisääntymiskauden 2010 aikana saarilla käyttäen yleisesti käytettyjä kartoitus- ja saaristolintulaskentamenetelmiä. Sekä Kuukan että Ajoskrunnin linnusto inventoitiin touko-kesäkuun aikana painottuen erityisesti saarilla pesivään vesi- ja rantalinnustoon. Ajoksen kautta kulkevaa syysmuuttoa ja eri lajien käyttämien muuttoreittien kuvausta on tarkennettu arviointiselostuksessa. Vaikutuksia hylkeisiin arvioidaan olemassa olevan tiedon perusteella. Hylkeiden esiintymistä arvioidaan RKTL:n tilastoja ja asiantuntijaarvioiden perusteella. Vaikutusten arvioinnissa käytetään kokemuksia toteutetuista merituulivoimapuistoista. Tuulipuisto-alueen merkitys hylkeille osana muuttuvaa Perämeren toimintaympäristöä tulee tunnistaa. Esitettävät tiedot ja vaikutusarvioinnit tulee tehdä tieteellisellä perusteella. Natura-arvot Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten arviointiaineistoa ei ole esitetty kokonaisuudessaan. Edes kaikkia alueita ei ole tunnistettu. Natura-alueille kohdistuvista vaikutuksista tehtävän arvioinnin on oltava riittävä. Natura-alueiden vaikutusten arviointiaineisto ja aihetta käsitelty kappaleessa 4.9. Myös yhteisvaikutusten osalta olisi tullut esittää, että ko. hankkeen ja muiden hankkeiden yhteisvaikutukset arvioidaan, jotta saadaan selvitettyä aiheuttaako hanke yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa Natura -alueiden suojeluperusteena oleville luontotyypeille tai lajeille merkittävästi heikentäviä vaikutuksia ja tarvitseeko hankkeen osalta so-veltaa LSL 65 §:n mukaista Natura-arviointia. Yhteisvaikutusten arviointiin otetaan mukaan kaikki ne merituulivoimahankkeet, joiden YVA-menettelyt on saatu päätökseen sekä muut lähialueiden suunnitteluvaiheessa olevat hankkeet. Yhteisvaikutuksissa ei ole mainittu Kemin Ajoksen sataman YVA -menettelyä. Kemin Ajoksen sataman YVA otetaan huomioon yhteisvaikutusten arvioinnissa. Vesistövaikutusten arviointi Hankkeen pitkäkestoisuuden vuoksi myös maan kohoaminen tulee ottaa huomioon näiden vaikutusten arvioinnissa. Arvioinnin riittävyyteen ja luotettavuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota selostuksessa. Maankohoaminen on huomioitu kappaleessa 4.2. Esitetään epävarmuustekijät ja niiden vaikutus arvioinnin tuloksiin. Käytännössä virtausten muutoksia ja niiden aiheuttamia vaikutuksia on vaikea arvioida luotettavasti ilman mallintamista, minkä vuoksi mallinnus tulee tehdä riittävällä tarkkuudella. Virtaukset selvitettiin asiantuntijalausunnolla sekä voimalaitosten perustuksista aiheutuva virtausvastus laskennallisesti. Ei suoriteta varsinaista virtausmallinnusta. Hankkeen vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon sekä tuulivoimapuiston että suunniteltujen eri sähkönsiirtovaihtoehtojen vaikutukset myös vedenalaisiin luontotyyppeihin ja niiden uhanalaisuuteen. Arvioinnissa otetaan huomioon merituulivoimapuiston ja sähkönsiirron vaikutukset vedenalaiseen luontoon. Vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös mahdolliset vaikutukset vesienhoitoa koskevan lain perusteella määritellylle alueen ekologiselle tilalle. Arvioinnissa huomioidaan hankkeen vaikutukset vesienhoitolain mukaisesti määritellylle ekologiselle tilalle. 277 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Miten lausunto on otettu huomioon arviointityössä Maisema Havainnekuvia eri vaihtoehdoista ja vaikutusten arviointi esitetään kappaleessa 4.11. Arviointia varten tulee laatia havainnekuvia tärkeimmistä näkemäsuunnista. Maisemavaikutusten arvioinnissa tulee tarkastella voimaloiden sijoitustavan vaikutuksia. Tarkastelua tulee tehdä sekä päivä- että yöaikaan ja tarvittaessa eri vuodenaikoina. Maisemavaikutusten arvioinnin tulisi päätyä suosittelemaan tiettyä tuulipuiston muotoa, tuulivoimaloiden väriä ja valaistuksen väriä ja voimakkuutta. Tällöin mahdollisuus lieventää haitallisia vaikutuksia voi edetä myös lupamenettelyihin. Melu Melumallinnuksen osalta jää avoimeksi, aiotaanko rakentamisen aikaisia meluvaikutuksia mallintaa. Rakentamisvaihe kestää kuitenkin useita vuosia, minkä vuoksi melutarkastelun riittävyys on tärkeää. Tarvittaessa myös rakennusaikaisen melun tarkasteluun tulee käyttää mallitarkasteluita. Ohjearvotarkastelun lisäksi myös melun häiritsevyyteen vaikuttavia tekijöitä tulee tarkastella. Melumallinnus tehdään tuulivoimapuiston toiminnan aikaisesta melusta. Rakentamisen aikaista melua ei ole tarpeen mallintaa. Melun häiritsevyyttä arvioidaan selostuksessa. Arviointiselostuksessa tulee esittää käytetyt lähtötiedot ja perusoletukset. Lähtötiedot ja arviointimenetelmät esitetään selostuksessa vaikutuksittain. Virkistyskäyttö Alueen nykyisestä virkistyskäytöstä on kysytty asukaskyselyssä ja Ajoksen omakotiyhdistyksen edustajan haastattelussa. Parhaiden veneilypäivien veneliikennemäärä tulisi kuvata. Myös talviajan hiihtäminen, pilkkiminen ja kelkkailu tulisi kuvata, jotta virkistyskäyttöön kokonaisuudessa aiheutuvien vaikutusten arviointi olisi mahdollista. Aluevalvonta Puolustusvoimien häiriötön aluevalvonta tulee turvata. Vaikutukset mm. ilma- ja merivalvontaan on selvitettävä. PVO on mukana yhteisessä tutkimushankkeessa, jossa selvitetään tuulivoimaloiden vaikutusta tutkien toimintaan ja miten haitallisia vaikutuksia voidaan välttää. Myös tutkalaitteiden kehittämistä tulisi edistää. Yva-selostuksessa tulee esittää vähintään millä tavoin hankkeesta vastaava on mukana yhteisessä tutkimushankkeessa ja mahdolliset vaikutusten arviontien riittämättömyydet, mikäli tutkimushanke on kesken. Liikenteelle aiheutuvat vaikutukset Huomioitu kappaleessa 4.14. Hankkeen vaikutuksista tulisi arvioida sen vaatimat liikennejärjestelyt rakennusvaiheessa erityisesti Ajoksen alueella. Tässä yhteydessä tulisi ottaa huomioon suunnitelmat Ajoksen sataman laajentamiseksi. 278 Arviointiselostuksessa tulisi tarkastella eri voimajohtovaihtoehtojen sijoittumista suhteessa olemassa olevaan ja rakenteilla olevaan tieverkkoon. Huomioidaan selostuksessa (ks. kappale 4.14.5). Voimajohtojen ylityksissä yleisten teiden kanssa tulee ottaa huomioon, mitä Tiehallinnon ohjeessa vuodelta 2001 “Sähköjohdot ja yleiset tiet” (TIEH 2122342) esitetään. Suunniteltu voimajohto risteää erikoiskuljetusreitin kanssa valtatien 4 osalta, mikä asettaa voimajohdon risteämiselle maantien kanssa omat vaatimuksensa. Huomioidaan suunnitteluvaiheessa. Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Miten lausunto on otettu huomioon arviointityössä Vaikutusten merkittävyys Selostuksessa esitetään vaihtoehtojen vertailu ja vaikutusten merkittävyys mm. taulukkomuodossa. Vaikutusten merkittävyys on hyvä huomioida myös vaihtoehtojen vertailussa. Haitallisten vaikutusten ehkäisy ja lieventäminen Vaikutusten arvioinnissa ja vertailussa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota sijoittamisvaihtoehtojen ja -paikkojen tutkimiseen eri näkökohdista lähtien (maisema, merenpohja, vedenlaatu, kaloihin ja kalastukseen liittyvät eri seikat, jääolot jne.). Asia huomioitu selostuksessa. Vaikutuskohtaisen huomioinnin lisäksi on arvioitava myös mahdollisuudet hankkeen haitallisten kokonaisvaikutusten vähentämiseen. Voimajohdoista (ilmajohdot) aiheutuvien haitallisten vaikutusten ehkäisyä ja lieventämistä ei käsitellä yva-ohjelmassa. Uusia ilmajohtoja rakennetaan sähkönsiirronvaihtoehdossa VE5 Taivalkoskelle. Ilmajohtojen vaikutuksia ja haitallisten vaikutusten lieventämistä on käsitelty kappaleessa 4.7.3. Suunnitelma osallistumisen järjestämiseksi Yva-ohjelmassa esitetyn osallistumissuunnitelman olisi voinut yksilöidä kyseessä olevalle hankkeelle esitettyä enemmän mm. paikkakuntien ja lehtien nimillä. Yva-selostuksessa tulee kiinnittää huomiota osallistumisen vaikuttavuuden kuvaamiseen. YVA-menettelyn aikana on järjestetty yleisötilaisuuksia sekä Ajoksen omakotiyhdistykselle hankkeen esittely- ja keskustelutilaisuus. Lisäksi tehtiin asukaskysely. Kuvaukset on esitetty selostuksessa. Asukaskyselyn kohdentaminen ja painottaminen (joka toiseen talouteen) lähialueen vakinaisesti asuviin ja loma-asukkaisiin antanee hyvän kuvan asukkaiden kokemista vaikutuksista ja ympäristömuutoksista. Kuitenkin olisi hyvä, jos kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus vastata kyselyyn. Hankkeesta vastaavan tuleekin edistää tätä mahdollisuutta. Asukaskysely tehtiin otantatutkimuksena, jotta saatiin kattava otos alueen vakituisista ja loma-asukkaista. Kansainvälinen osallistuminen on todettu yva-ohjelmassa ja se tulee kirjata selkeästi myös yva-selostukseen. Asia huomioitu selostuksessa. Aikataulu Aikataulutiedot on esitetty ristiriitaisesti. Myöhäisin esitetty aikataulu tarkoittaa yva-selostuksen jättämistä yhteysviranomaiselle kesäkuun alussa. Tämäkään ei mahdollista kesäkauden inventointeja. Koska useissa aihealueissa ei ole todellisuudessa esitetty käytettäviä menetelmiä, ei voida poissulkea kesä/syyskauden selvitystarpeita. Aikataulu on päivitetty. Raportointi Osa kartoista on tulostettu niin pieninä, ettei kartalta tarkoitettu tieto käy ilmi. Karttojen esittäminen helposti luettavassa mittakaavassa edellyttää käytännössä suurimman osan esittämistä liiteaineistona, jolloin voi tarvittaessa käyttää myös A3 kokoa. Yva-ohjelma ei sisällä yhteenvetoa. Yva-ohjelmasta laadittava lyhennelmä tai yhteenveto voisi mahdollistaa useampien tutustumisen asiaan ilman mittavaa ajankäyttöä. Selostuksessa esitettyjen karttojen koko on arvioitu tapauskohtaisesti. Arviointiselostuksesta on laadittu yhteenveto. Johtopäätökset Arviointiohjelman yleispiirteisyyden vuoksi tulee ohjaus- ja seurantaryhmissä sekä muissa asiantuntijatapaamisissa hyvissä ajoin ennen yva-selostuksen valmistumista käydä huolellisesti läpi vaikutusten arviointiin liittyviä lausunnossa esiin tuotuja asioita yva-selostuksen laadun varmistamiseksi. Selostusta käytiin läpi ohjaus- seurantaryhmän kokouksessa 3.9.2010. Yva-selostuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota voimajohtojen sijoittamisesta aiheutuvien ympäristövaikutusten arviointiin. Voimajohtovaihtoehtojen vaikutukset arvioidaan samoin kuin tuulivoimapuiston vaikutukset. 279 7.7 Arviointiselostuksen kuulutus ja nähtävilläolo Yhteysviranomainen tiedottaa YVA-selostuksen valmistumisesta kuulutuksella noudattaen samaa periaatetta kuin YVA-ohjelmassa. Tämä arviointiselostus kuulutettiin ja asetettiin nähtäville syksyllä 2010. Yhteysviranomainen kuuluttaa arviointiselostuksen nähtävilläolosta, joka järjestetään samoin kuin arviointiohjelman nähtävilläolo. Määräaika mielipiteiden ja lausuntojen toimittamiseksi yhteysviranomaiselle on 1 – 2 kuukautta. 7.8 YVA-menettelyn päättyminen Yhteysviranomainen pyytää lausunnot keskeisiltä viranomaistahoilta kuten ohjelmavaiheessa. Lisäksi mielipiteen selostuksesta ja tehtyjen selvitysten riittävyydestä voivat esittää kaikki ne, joihin hanke saattaa vaikuttaa. Viranomainen kokoaa mielipiteet ja lausunnot yhteen ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa selostuksesta ja sen riittävyydestä. YVA-menettely päättyy, kun Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta kahden kuukauden kuluessa nähtävilläoloajan päättymisestä. Arvioinnin tuloksia ovat arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antama lausunto. Nämä asiakirjat liitetään mukaan hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin. 7.9 Arviointimenettelyn ja osallistumisen järjestäminen 7.9.1 Suunnitteluryhmä Arviointia varten perustettiin seuraavat työryhmät: suunnitteluryhmä, ohjausryhmä ja seurantaryhmä. Suunnitteluryhmä vastaa arvioinnin käytännön toteutuksesta, kuten lähtötietojen kokoamisesta, dokumenteista ja tiedottamisesta. Suunnitteluryhmään osallistuvat: • Hankkeesta vastaava, PVO-Innopower Oy • YVA-konsultti, Ramboll Finland Oy 280 7.9.2 Ohjausryhmä Ohjausryhmän tehtävänä on ohjata arviointiprosessia ja osaltaan varmistaa arvioinnin asianmukaisuus ja laadukkuus. Ohjausryhmätyöskentelyyn osallistuivat seuraavat tahot: • Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus • Kemin kaupunki • Simon kunta • Keminmaan kunta • Lapin liitto • Lapin lääninhallitus • Metsähallitus • Museovirasto • Liikennevirasto, Meriosasto, Länsi-Suomen väyläyksikkö 7.9.3 Seurantaryhmä YVA-seurantaryhmän tarkoituksena on varmistaa tarvittavien selvitysten asianmukaisuus ja riittävyys sekä kansalaisten osallistumismahdollisuus. Seurantaryhmän asema on ympäristövaikutusten arvioinnin laadun kannalta keskeinen. Seurantaryhmään osallistuivat ohjausryhmän jäsenten lisäksi edustajat seuraavilta tahoilta: • Kemin Satama • Lapin luonnonsuojelupiiri ry • Kemin seudun luonnonsuojeluyhdistys ry • Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry • Ajoksen omakotiyhdistys • Länsi-Suomen merivartiosto • Pohjois-Perämeren Ammattikalastajat ry Seurantaryhmään kutsuttiin lisäksi seuraavat tahot, mutta ne eivät nimenneet omaa edustajaa ohjausryhmätyöskentelyyn: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Perämeren Kalatalousyhteisöjen liitto ry, Kemin moottorivenekerho ry, Kemin Työväen Pursiseura ry ja Kemin Purjehdusseura ry. 7.9.4 Yhteysviranomainen Yhteysviranomainen päättää virallisiin kuulemisiin liittyvistä järjestelyistä YVA-laissa säädetyllä tavalla. Lain mukaan hankkeesta vastaavaa ja yhteysviranomainen voivat tämän lisäksi sopia tiedottamisesta myös muul- la tavalla. Virallinen tiedottaminen ja kuuleminen ovat tarpeen ainakin arviointiohjelman nähtäville asettamisen yhteydessä sekä arviointiselostuksen käsittelyvaiheessa. Kansalaisilla on mahdollisuus tuoda esille näkemyksiään vaikutuksista ja vaihtoehdoista. 7.9.5 Kansalaisten osallistuminen Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn voivat osallistua kaikki ne kansalaiset, joiden oloihin ja etuihin kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin toteutettava hanke saattaa vaikuttaa. Kansalaiset voivat lainsäädännön mukaan: • esittää kannanottonsa hankkeen vaikutusten selvitystarpeista silloin, kun hankkeen arviointiohjelman vireilläolosta ilmoitetaan • esittää kannanottonsa arviointiselostuksen sisällöstä kuten tehtyjen selvitysten riittävyydestä arviointiselostuksen tiedottamisen yhteydessä Ihmisten tavoitteet ja mielipiteet ovat tärkeitä, ja arviointimenettelyssä tavoitteena on näiden mielipiteiden huomioonottaminen. Keskenään ristiriitaiset tavoitteet voidaan siten suunnittelussa nostaa esille niin, että kaikki näkemykset voidaan päätöksenteossa ottaa huomioon. 7.9.6 7.9.7 Tiedottaminen Osallistumisen onnistuminen vaatii tehokasta tiedottamista. Onnistunut viestintä varmistaa, että tieto kulkee hankkeesta vastaavan, osallisten, päätöksentekijöiden jne. kesken. Tiedonvälitykseen on monia menetelmiä. Paikalliset lehdet ja radiokanavat välittävät tehokkaasti tietoa suurelle joukolle. Lisätietoa hankkeesta löytyy Pohjolan Voiman nettisivuilta www.pohjolanvoima.fi, josta on linkki hankkeen internet-sivuille. Hankeen internetsivuilla esitellään hanketta, tehtyjä selvityksiä, ympäristövaikutusten arviointia ja sen tuloksia. Arviointiohjelma, arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antamat lausunnot arviointiohjelmasta ja arviointiselostuksesta tulevat nähtäville ympäristöhallinnon Internet-sivuille www. ymparisto.fi/lap/yva >vireillä olevat YVA-hankkeet >Ajoksen me-rituulivoimapuisto. Yleisö- ja tiedotustilaisuudet Suunnittelu-, ohjaus- ja seurantaryhmätyöskentelyn lisäksi ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä halutaan tavoittaa vaikutusalueen asukkaita, maanomistajia ja muita intressiryhmiä laajasti. Menettelyn aikana pidettiin yleisötilaisuuksia, joiden tavoitteena oli saada kartoitettua konkreettisia vaikutuksia, joita paikalliset asukkaat ja alueen käyttäjät haluavat arvioinnissa ja tulevassa päätöksenteossa otettavaksi huomioon. Ohjelmavaiheen yleisötilaisuus järjestettiin 14.1.2010 Kemin Kulttuurikeskuksessa. Selostusvaiheessa järjestetään vastaavanlainen tilaisuus 2.11.2010, jossa esitellään arvioinnin tuloksiaSelostusvaiheessa järjestettiin Ajoksen omakotiyhdistyksen jäsenille ja Ajoksessa asuville asukastilaisuus 2.9.2010, jossa kerrottiin hankkeesta, tehdyistä tutkimuksista ja vaikutusten arviointituloksista. Tilaisuudessa asukkaat esittivät mielipiteitään ja ehdotuksiaan hankkeesta. 281 282 8.Vaikutusten seuranta 283 284 8.Vaikutusten seuranta 8.1 Linnusto Ajoksen kautta kulkevaa lintumuuttoa on viime vuosien aikana seurattu säännöllisesti alueelle aiemmin rakennetun 30 MW tuulivoimapuiston seurantaohjelman puitteissa. Seurantaohjelman aikana Ajoksen alueen linnustosta on saatu arvokasta tietoa, jota pystytään osaltaan hyödyntämään myös laajennetun alueen seurannan lähtötietoina. Linnustoseurannan osalta useampivuotisen seurannan toteuttaminen on tärkeää lintujen vuosittaisen vaihtelun havaitsemiseksi ja tuulipuiston todellisten vaikutusten erottelemiseksi muista ympäristötekijöistä. Alustavasti linnustoseurantaa on tuulipuistoalueella tarpeen suorittaa 2−5 vuoteen hankkeen rakentamisesta eteenpäin riippuen hankkeen ilmeisistä vaikutuksista. Linnustoseurannan tuloksia tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä vertaamaan esimerkiksi hankkeen merenpohjalle ja kalastolle aiheutuviin muutoksiin, jotta linnustossa havaittavien muutosten todennäköiset syyt pystyttäisiin mahdollisimman luotettavalla tunnistamaan. 8.2 Vesistö Veden laatu Hankealueen vedenlaatua seurataan vuosittain sekä rakentamisen että käytön aikana, pääpainon ollessa perustustöiden aikaisten mahdollisten sameusvaikutusten havaitsemisessa. Nykyiset ympäristöhallinnon tarkkailupisteet soveltuvat hyvin tausta- ja seurantapisteiksi. Asemilla vedenlaatua on seurattu jo useamman vuosikymmenen ajan, joten vertailuaineis- toa mahdollisten hankkeesta aiheutuvien pitkäaikaismuutosten havaitsemiseksi on runsaasti. Tarvittaessa (esim. rakennettaessa Perämeren kansallispuiston läheisyyteen) voidaan tehdä intensiiviseurantaa yksittäisen perustustyön aiheuttamista muutoksista meriveden laatuun, sen kestosta ja vaikutusalueen laajuudesta. Tässä voidaan käyttää online-mittauksia tai tiheävälistä näytteenottoa työskentelyalueen lähiympäristössä. Pohjan laatu ja eliöstö Muutoksia hankealueen merenpohjassa, perustettavien tuulivoimayksiköiden ympäristössä, seurataan säännöllisin väliajoin sekä rakentamisen että käytön aikana. Havainnointia tehdään sukeltamalla ja näytteenotolla. Sopiva seurantaväli on noin 2-3 vuotta. Tarkempi ajoitus ja seurannan laajuus riippuvat mm. perustamistöiden rakentamisaikataulusta. Ensimmäinen näytteenottokerta ajoittuu noin vuoden päähän ensimmäisen tuulivoimayksikön asennuksesta. Seurannassa kiinnitetään huomiota pohjamateriaalin laatuun, kasvillisuuteen ja eliöstöön. Keskeistä on havainnoida perustusten läheisyydessä olevilla häirityillä pohjilla tapahtuvaa eliöstön palautumisnopeutta ja lajien määrää sekä yksilötiheyttä. Näin menetellen saadaan arvokasta tietoa perustusten ympärille laitetun pintamateriaalin soveltuvuudesta eliöstölle ja siten vesialueiden houkuttelevuudelle paikallisten kalalajien ravinnonhankinta- ja lisääntymisalueina. Lisäksi voidaan sopia, että rakennustöiden aikana aika ajoin seurataan, esiintyykö vaikutusalueella haitallisten aineiden kertymistä eliöihin. 285 Edellä esitettyjen seurantojen tulosten tulkintaa varten tarvitaan havaintoja sopivalta vertailualueelta, joka ei sijaitse hankkeen vaikutusalueella. 8.3 Kalasto Ajoksen edustan merialueen kalastoa ja kalastusta (kalastusalueet, kalansaliin koko ja saaliin lajikoostumus, käytetyt pyydykset ja pyynnin ajoittuminen) selvitetään aika ajoin kalastustiedustelulla. Tiedustelu kohdistetaan vuosittain alueen ammattikalastajiin. Virkistyskalastustiedustelu voidaan toteuttaa harvemmin esim. neljän vuoden välein. Ensimmäinen tiedustelu, joka kohdistetaan ammattikalastajille ja virkistyskalastajille, tehdään vuosi rakentamisen aloittamisesta. YYA-menettelyn yhteydessä tehdyt vastaavat selvitykset toimivat hyvänä vertailupohjana myöhemmin kerättävälle aineistolle. Kalastoseurantaan voidaan liittää myös erillisselvityksiä, kuten töiden aikaisia pyydysten likaantumiskokeita ja myöhemmin koekalastuksia perustusten lähiympäristössä. Vertailuaineistona käytetään aiempien vuosien tutkimuksia alueelta. 8.4 Natura Perämeren kansallispuisto sekä Perämeren saarten Natura-alueen lähimmät osa-alueet (Murhaniemi, Kuukka, Puidenpuuttuma) tulisi osaltaan ottaa mukaan tuulivoimapuiston rakentamis- ja toiminnan aikaisten vaikutusten seurantaohjelmaan, jotta niiden nykytilaan mahdollisesti vaikuttavat tekijät ja niiden vaikutusmekanismit pystyttäisiin havaitsemaan riittävän ajoissa. Vaikutusten seurannan kannalta keskeisimpiä tekijöitä ovat tässä yhteydessä lähinnä hankkeen vaikutukset (välittömät tai välilliset) myös Natura-alueiden linnustoon sekä toisaalta merialueeseen kohdistuvien vaikutusten mahdollinen kohdentuminen Ajoksen ympäristön Natura-alueisiin (lähinnä Murhaniemi). Menetelmällisesti Natura-vaikutusten seuranta pystytään osaltaan sisällyttämään hankkeen vesistö- ja ja linnustovaikutusten seurantaan laajentamalla seurantaohjelman tarkkailualuetta käsittämään myös lähimmät Natura-alueet. 286 8.5 Elinolot ja viihtyvyys Elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia muutoksia seurataan mm. melumittauksin. Niiden lisäksi tulisi tehdä myös seurantakysely hankkeen lähiympäristön asukkaille tuulivoimapuiston koetuista vaikutuksista ja niiden merkityksestä. 9.Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat 287 288 9.Hankkeen edellyttämät suunnitelmat ja luvat 9.1 Ympäristövaikutusten arviointi 9.3.2 Hankkeessa on kyse suuresta merituulivoimalaitoksesta, joka ennakkotapausten perusteella tarvitsee YVA:n, vaikka tuulivoima ei sellaisenaan sisällykään ympäristövaikutusten arvioinnista Valtioneuvoston antaman asetuksen (713/2006) 6 §:n mukaiseen hankeluetteloon. Lapin ympäristökeskus on 18.6.2009 antamallaan päätöksellä (diaarinumero LAP-2009-R-19-531) todennut, että suunniteltu hanke edellyttää ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. YVA-lain 13 §:n perusteella kaikkiin hankkeen toteuttamisen kannalta tarpeellisiin lupahakemuksiin tulee liittää YVA-selostus sekä yhteysviranomaisen siitä antama lausunto. Tuulivoimaloiden rakentamisesta sovitaan merialueiden omistajien kanssa. Hankealue on valtion omistuksessa. 9.2 Hankkeen yleissuunnittelu Hankkeen yleissuunnittelua tehtiin rinnan hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kanssa, jolloin arvioinnissa saatavat tiedot suunnittelualueesta ja sen ominaispiirteistä pystyttiin ottamaan huomioon hankesuunnitelmia ja hankevaihtoehtoja laadittaessa. Yleissuunnittelu jatkuu ja tarkentuu edelleen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn jälkeen. 9.3 Sopimukset 9.3.1 Liittymissopimus sähköverkkoon Tuulivoimalaitosten kytkentä valtakunnan sähköverkkoon edellyttää liittymissopimusta Fingrid Oyj:n kanssa. Sopimukset maanomistajien kanssa 9.4 Kaavoitus Laajan merituulivoimapuiston toteuttaminen vaatii alueen kaavoittamista. Hankkeen sijainnista ja kaavan mukaisuudesta riippuen tulee alue merituulivoimalaitokselle varata maakuntakaavassa, oikeusvaikutteisessa osayleiskaavassa ja/tai asemakaavassa. Tuulivoimapuiston laajennuksen ja siihen liittyvien voimalinjojen kaavoitustarve selvitetään ja tarvittavista toimenpiteistä neuvotellaan Lapin liiton, kuntien ja Lapin ympäristökeskuksen kanssa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana. Tuulivoimapuiston hankevaihtoehdot 0+ on kokonaan, 1 ja 1+ osittain voimassa olevan Lapin merija rannikkoalueiden tuulivoimamaakuntakaavan mukaisia. Vaihtoehdot 2, 3 ja 4 vaativat maakuntakaavan muutoksen. Tuulivoimapuiston laajentaminen merialueelle vaatii kaikissa vaihtoehdoissa yleiskaavan muutoksen. Tuulivoimaloiden sijoitusalueet merellä on merkitty voimassa olevassa yleiskaavassa vesialueeksi. Mikäli eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen maankäyttö- ja rakennuslain muutokseksi, pyritään osayleiskaavat laatimaan niin, että niiden pohjalta voidaan rakennusluvat voimaloille myöntää. Tuulivoimapuiston vaihtoehdon VE0+ yhdelle voimalalle voidaan myöntää rakennuslupa suoraan asemakaavaan perustuen, jos se sijoittuu asemakaavan 289 tuulivoimalan rakennusalalle. Vaihtoehdon 0+ läntisin voimala vaatii poikkeamisen tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja koskevasta merkinnästä tai asemakaavan muutoksen. Vaihtoehdon itäisimmälle voimalalle voidaan myöntää rakennuslupa asemakaavan laajennuksen tai poikkeamislupamenettelyn kautta. 9.5 Rakennusluvat Tuulivoimalat tarvitsevat maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaisen rakennusluvan, joka haetaan Kemin kaupungin ja Simon kunnan rakennusvalvontaviranomaisilta. Rakennusluvan myöntämisen edellytys on, että hankkeen YVA- menettely on päättynyt ja Ilmailulaitokselta on saatu lausunto lentoturvallisuuden varmistamiseksi. Rakennustarkastaja tarkistaa lupaa myöntäessään, että rakennussuunnitelma on vahvistetun asemakaavan ja rakennusmääräysten mukainen. Laadittavan kaavan oikeusvaikutuksista riippuen rakentaminen voi edellyttää myös suunnittelutarveratkaisua tai poikkeamista MRL 72 §:n mukaisesta ranta-alueen rakentamisrajoituksesta. 9.6 Voimajohdon luvat Sähkömarkkinalain (386/1995) 18 §:n mukaan vähintään 110 kilovoltin sähköjohdon rakentamiseen on pyydettävä sähkömarkkinaviranomaisen eli Energiamarkkinaviraston lupa. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että sähköjohdon rakentaminen on sähkön siirron turvaamiseksi tarpeellista. Voimalinjojen osalta haetaan tarvittavat tutkimusluvat ja lunastusluvat. Maastotutkimuksia varten tarvitaan lunastuslain (603/1977) 84 §:n mukainen maastotutkimuslupa Lapin aluehallintovirastolta. Voimalinjojen rakentamista varten tarvittava lunastuslain 5 §:n mukainen lunastuslupa haetaan valtioneuvostolta. Jos lunastuslupaa haetaan voimansiirtolinjan rakentamista varten ja jos lunastusluvan antamista ei vastusteta tai kysymys on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta, lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaisee asianomainen maanmittaustoimisto. 290 9.7 Vesilain mukaiset luvat Uuden tuulivoimalaitoksen perustusten ja merikaapelien rakentamiselle vesialueelle on haettava vesilain (264/1961) mukainen lupa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ei vielä käsitellä maa- ja vesialueiden omistukseen ja korvausmenettelyyn liittyviä asioita. Korvauskysymykset tulevat käsiteltäviksi vesilain mukaisessa lupamenettelyssä. 9.8 Ympäristöluvat Tarpeen mukaan merituulivoimapuistolle haetaan ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Ympäristöluvan tarpeen ratkaisee tässä tapauksessa kunta tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Lupaviranomaisena toimii kunta tai Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Edellytyksenä ympäristöluvan myöntämiselle on muun muassa, ettei hankkeesta aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista eikä maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaiset luvat voidaan käsitellä yhteiskäsittelyssä Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. 9.9 Lentoestelupa Ilmailulain (1242/2005) 159 § mukaan yli 30 metriä korkeiden rakennelmien, rakennusten ja merkkien rakentamiseen tulee olla ilmailuhallituksen myöntämä lentoestelupa. Lupaa hakee alueen haltija. 9.10 Kajoamislupa Tarvittaessa hankkeelle haetaan muinaismuistolain (295/1963) mukainen kajoamislupa. Lupaa haetaan Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. 10.Käytetyt lyhenteet ja termit 291 292 10.Käytetyt lyhenteet ja termit generaattori Kone, joka muuttaa liike-energian sähkövirraksi kasuuni Perinteinen vesirakenteen perustus (kts. Kuva 2‑16) kW kilowatti, tehoyksikkö 1 MW (megawatti) = 1000 kW = keskikokoisen tuulivoimalan huipputeho kWh kilowattitunti, energiayksikkö 1 MWh (megawattitunti) = 1000 kWh 1 GWh (gigawattitunti) = 1000 MWh 1 TWh (terawattitunti) = 1000 TWh LAeq LAeq on ympäristömelun arvioinnissa käytettävä taajuuspainotettu äänenpainetaso (yksikkö dB). Taajuuspainotuksen tarkoituksena on jäljitellä kuulon herkkyyttä erikokoisille äänille. monopile Eli paaluperustus (kts. Kuva 2‑15) Yksinkertaisimmillaan maahan juntattu teräspaalu Natura Euroopan unionin suojeluohjelma, jonka tavoitteena on luontotyyppien ja lajien suojelu EU:n valtioiden alueella roottori Turbiinin juoksupyörä sedimentti Meren, järven tai joen pohjaan kerrostunut maa-aines suunnittelualue Käytetään myös termiä hankealue Alue, jonka sisälle suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat turbiini Tuulivoimalan turbiini on kone, jolla virtaavan ilman liike-energia muutetaan mekaaniseksi energiaksi YVA Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen mukainen menettely ympäristövaikutusten arvioimiseksi. YVA-menettelyä sovelletaan hankkeisiin, joista voi aiheutua merkittäviä ympäristövaikutuksia. 293 294 11.Lähteet 295 296 11.Lähteet Ahlen, I., Bach L., Baagoe H.J. & Pettersson J. 2007. Bats and offshore wind turbines studied in southern Scandinavia. Swedish Environmental Protection Agency. Tukholma. 37 s. Alleco Oy & Kala- ja vesitutkimus Oy. 2008. Suurhiekan merituulipuiston sähkönsiirron kaapelireittien ympäristövaikutusten arviointi. Nykytilankuvaus sekä hankkeen vaikutukset vesistöön, kaloihin ja kalatalouteen. Erillisraportti Suurhiekan merituulipuiston YVA-selostuksen tausta-aineistoksi. 31.10.2008. Baerwald, E.R., D’Amour,s G.H., Klug, B.J. & Barclay, R.M.R. 2008. Barotrauma is a significant cause of bat fatalities at wind turbines. Current Biology 18(16): 695−696. Barrios, L. & Rodriquez, A. 2004. Behavioural and environmental correlates of soaring-bird mortality at on-shore wind farms. Journal of applied ecology 41: 72−81. Bergman, J-P, Karhumäki, T., Keikko T., Komulainen, R., Kässi, T., Lankila, T., Lehtinen, H., Partanen, J., Poikonen, P., Rinne, P., Valkealahti, S., Ventä, O. & Wahlström, B. 2006. Teknologiaohjelma DENSY – Hajautetun energiantuotannon tulevaisuusskenaariot ja vaikutukset liiketoimintamalleihin. Technology Business Research Center, tutkimusraportti nro 9. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. 177 s. Brinkmann, R. 2006. Survey of possible operational impacts on bats by wind facilities in southern Germany. Report for Administrative District of Freiburg–Department 56, Conservation and Landscape Management. Gundelfingen, Germany. 63 s. Brommer, J. E. 2004. The range margins of northern birds shift polewards. Annales Zoologici Fennici 41(2): 391–397. Christensen, T.J., Petersen, I.K. & Fox, A.D. 2006: Effects on birds of the Horns Rev 2 offshore wind farm: Environmental Impact Assessment. National Environmental Research Institute. Tanska. 82 s. Desholm, M. & Kahlert, J. 2005. Avian collision risk at an offshore wind farm. Biology Letters 1(3): 296–298. Dhanju, A., Whitaker, P. & Burton, S. 2005. Assessment of Delaware Offshore Wind Power. College of Marine Studies, University of Delaware. DHI Water & Environment. 2000. EIA of an offshore wind farm at Rødsand. A technical report concerning marine biological conditions (bottom vegetation and bottom fauna) in the park area. November 2000. Di Napoli, C. 2007. Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja leviäminen. Suomen ympäristö 4/2007. Ympäristöministeriö. Bergström, U., Ask L., Degerman E., Svedäng H., Svenson A. & Ulmestrand M. 2007. Effekter av fredningsområden på fisk och kräftdjur i svenska vatten. Finfo 2007:2. DONG Energy 2005. Review Report 2005. The Danish offshore wind farm demonstration project: Horns Rev and Nysted offshore wind farm environmental impact assessment and monitoring. Bochert, R. & Zettler, M.C. 2004. Long-term exposure of several marine benthic animals to static magnetic fields. Bio electromagnetics 25: 498-502 DONG Energy, Vattenfall, Danish energy authority & Danish forest and nature agency 2006. Danish Off shore Wind-key Environmental Issues. Bohnsack, J. A. & Sutherland, D. L. 1985. Artificial reef research: a review with recommendations for future priorities. Bulletin of Marine Science 37: 11-39 Drebs, A., Nordlund, A., Karlsson, P., Helminen, J. & Rissanen, P. 2002. Tilastoja Suomen ilmastosta 1971–2000. 297 Drewitt, A.L. & Langston, R.H.W. 2006. Assessing the impacts of wind farms on birds. Ibis 148: 29−42. EMD International A/S, WindPRO 2.6 User Guide 2008. Enemar, A. 1959. On the determination of size and composition of a passerine bird population during a breeding season. A methodologigal study. – Vår Fågelvärld suppl. 2:1–114. Eskelinen, S., 2005. Tuulivoimahankkeiden lupaprosessien ajankäyttöselvitys. Ympäristöministeriö / Konsulttityö. Euroopan neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2.4.1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Eurooppalainen maisemayleissopimus, Firenze 20. lokakuuta 2000 (Suomessa sopimus ja siihen liittyvä laki ovat olleet voimassa 1.4.2006 lähtien). www. ymparisto.fi > luonnonsuojelu > maisemansuojelu ja –hoito > eurooppalainen maisemayleissopimus Everaert ,J. & Kuijken, E. 2007. Wind turbines and birds in Flanders (Belgium): Preliminary summary of the mortality research results. Research Institute for Nature and Forest (INBO). Bryssel, Belgia. 10 s. Everaert, J. & Stienen, E. W. M. 2007. Impact of wind turbines on birds in Zeebrugge (Belgium): Significant effect on breeding tern colony due to collisions. Biodiversity Conservation 16: 3345−3359. Exo, K.-M., Hüppop, O. & Garthe, S. 2003. Birds and offshore wind farms: a hot topic in marine ecology. Wader Study Group Bulletin 100: 50−53. Fennovoima Oy. 2009. Ydinvoimalaitoshanke. Kalojen lisääntymisaluekartoitukset Pyhäjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Simossa. Fennovoima Oy. 2009. Ydinvoimalaitoshanke. Vedenalaisen luonnon nykytilan kuvaus. Fernley J. 2007. Bird collision at operating wind farms. Annual Conference of the British Wind Energy Association, Glasgow 10.10.2007. 7 s. Fox A.D., Desholm M., Kahlert J.,Christensen T.K. & Petersen I. K. 2006. Information needs to support environmental impact assessment of the effects of European marine offshore wind farms on birds. Ibis 148: 129−144. 298 Genimap. 2006. GT Tiekartasto Suomi. Haikonen, A., Romakkaniemi, A., Ankkuriniemi, M., Keinänen, M., Mäntyniemi, S., Pulkkinen, K. & Vihtakari, M. 2006. Lohi- ja meritaimenkantojen seuranta Tornionjoessa vuonna 2005. Kala- ja riistaraportteja nro 379. Hammar, L, Wikström, A., Börjesson, P. & Rosenberg, R. 2008. Studier på småfi sk vid Lillgrund vindpark – Effektstudier under konstruktionsarbeten och anläggning av gravitationsfundament. Naturvårdsverket, Stockholm. [www.naturvardsverket. se]. Haettu 3.11.2008. Hammar, L. & Wikström, A. 2005. Skottarevsprojektets inverkan på de marinbiologiska miljöförhållandena. Havsbaserad vindkraft; sammanställning och tillämpad bedöming. Marine Monitoring vid Kristineberg AB, Sweden. Haparanda stad. 2005. Översiktsplan Haparanda stad 2005. Saatavilla: http://www.haparanda.se/ forvaltning/kommunledningsforvaltning/samhallsbyggnadskontor/planer/arkiv/oversiktsplan.html (9.9.2009) Holttinen, H. 2004. The impact of large scale wind power production on the Nordic electricity system. VTT publications 564. Espoo. 82 s. Holttinen, H., Liukkonen, S., Furustam, K-J., Määttänen, M., Haapanen, E. & Holttinen, E., 1998. Offshore-tuulivoima perämeren jääolosuhteissa. VTT, Espoo. 118 + 13 s. ISBN 951-38-5001-3. Huntley, B., Green, R. Collingham, Y. & Willis, S.G. 2008. A Climatic Atlas of European Breeding Birds. Lynx Editions. Barcelona, Espanja. 521 s. Hötker, H., Thomsen, K.-M. & Jeromin, H. 2006. Impacts on biodiversity of exploitation of renewable energy sources: the example of birds and bats. − Facts, gaps in knowledge, demands for further research, and ornithological guidelines for the development of renewable energy exploitation. Michael-Otto-Institut im NABU. Bergenhusen. 65 s. Ilmonen, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. 2001. Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet: Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 710. Suomen ympäristökeskus. 177 s. Itämeren hallien kansainvälinen laskentaryhmä 2008. Jaakkola, J., Lankila, K. & Rauhala, P. 2006: Kaulushaikarat rynnäköivät Perämeren pohjukkaan. Sirri 31: 63–64. Johnson, G. D. 2005. A review of bat mortality at wind-energy developments in the United States. Bat Research News 46:45–49. Johnson, G.D., Ericson, W.P., Strickland, M.D., Shepherd M.F., Shepherd D.A. & Sarappo S.A. 2003. Mortality of Bats at a Large-scale Wind Power Development at Buffalo Ridge, Minnesota. American Midland Naturalist 150: 332−342. Kautsky, H., Widbom, B.L., & Wulff, F. 1981. Vegetation macrofauna and benthic meiofauna in the phytal zone of the archipelago of Lulea-Bothnian Bay. Ophelia 20: 53−77. Keller, O., Ludemann, K. & Kafemann, R. 2006. Literature Review of Offshore Wind Farms with Regard to Fish Fauna. Sivut 47–129 teoksessa Zucco, C., Wende, W., Merck, T., Köchling, I. & Köppel, J. (toim.) 2006. Ecological Research on Offshore Wind Farms: International Exchange of Experiences. Part B: Literature Rewiev of Eco-logical Impacts. BfNSkripten 186. Kemin kaupunki. 2007. Kemin tilastollinen vuosikirja 2007. Kemin kaupungin Internet-sivut (http://www. kemi.fi/KEHITTAMISOSASTO/Tilastot.htm). Haettu 25.5.2009. Kemin satama. 2008. Kemin sataman vuosikertomus 2008. Kemi. 16 s. Kemin-Tornion lintuharrastajat Xenus ry 2009a. Simon Karsikon alueen linnustoselvitykset 2009. Erillisselvitys Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta varten. 13 s. Kemin-Tornion lintuharrastajat Xenus ry 2009b. Kevätmuuton seuranta Tornion Röytän edustalle suunnitellun merituulipuiston alueella 2009. Erillisselvitys Rajakiiri Oy:n Tornion tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointia varten. 3 s + aineistoliite. Kemin-Tornion lintuharrastajat Xenus ry 2009c. Syysmuuton seuranta Röytän tuulimyllyalueella 2009. Erillisselvitys Rajakiiri Oy:n Tornion tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointia varten. 4 s + aineistoliite. Kemin-Tornion lintuharrastajat Xenus ry, Pentti Rauhala, henkilökohtainen tiedonanto 3.9.2010. Kerlinger, P. & Kerns, J. 2003. FAA lighting of wind turbines and bird collisions. National Wind Coordinating Committee−Wildlife Working Group Meeting. Washington DC, Yhdysvallat. Kerns, J. & Kerlinger, P. 2004. A study of bird and bat collision fatalities at the Mountaineer Wind Energy Center, Tucker County, West Virginia: Annual report for 2003. FPL Energy and Mountaineer Wind Energy Center Technical Review Committee. 39 s. Keskinen, E. Metsähallitus. Henkilökohtainen tiedonanto 20.11.2009 ja 6.9.2010. Ketzenberg, C., Exo, K.-M., Reichenbach, M. & Castor, M. 2002. Einfluss von windkraftanlagen auf brutende Wiesenvogel. Natur und Landschaft 77: 144–153. Koistinen, J., 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721/2004. Ympäristöministeriö. 42 s. Koschinski, S. ym. 2003. Behavioral reactions of three-ranging porpoises and seals to the noise of a simulated 2 MW windpower generator. Marine Ecology Progress Series, 265 (2003): 263-273. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988. Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo. 143 s. Koskimies, P. 1994. Linnustonseuranta ympäristöhallinnon hankkeissa – Ohjeet alueelliseen seurantaan. Kronholm, M., Albertsson, J. & Laine, A. (toim). 2005. Perämeren toimintasuunnitelma. Länsstyrelsen i Norrbottens län, rapportserie 1/2005. Perämeri Life. 240 s. 299 Kunnasranta, M. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Henkilökohtainen tiedonanto 7.5.2010. Kunz, T. H., Arnett, E.B., Erickson, W.P., Hoar, A.R., Johnson, G.D., Larkin, R.P., Strickland, M.D. Thresher, R.W. & Tuttle, M.D. 2007. Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research needs, and hypotheses. Frontiers in Ecology and the Environment 5:315–324. Kuussaari, M., Ryttäri, T., Heikkinen, R., Manninen, P., Aitolehti, M., Pöyry, J. ja Pykälä, J. Voimajohtoaukeiden merkitys niittyjen kasveille ja perhosille. Suomen ympäristö 638. Helsinki 2003. Kyheröinen, E-M, Osara, M. & Stjernberg, T. 2006. Agreement on the conservation of populations of European bats. National implementation report of Finland, 2006. Inf. EUROBATS.MoP5.19. 16 s. Kyheröinen, E.-M., Vasko, V., Hagner-Wahlsten, N., Inberg, E., Kosonen, E., Lappalainen, M., Lilley, T., Lindstedt, R., Liukko, U.-M., Norrdahl, K. 2009. Bat migration studies in Finland 2008. Teoksessa: 1st International Symposium on Bat Migration. Leibniz Institute for Zoo and Wildlife Research (IZW). 104 s. Langston, R.H.W. & Pullan, J. D. 2003. Windfarms and Birds: An analysis of the effects of windfarms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues. Julkaisu T-PVS/Inf (2003). Euroopan komissio. 58 s. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999. Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lappalainen M. 2008. Suomeen uusi nisäkäslaji: etelänlepakko ilmestyi Hankoon. Suomen luonto 67(8): 33. Lehikoinen, A., Byholm, P., Ranta, E., Saurola, P., Valkama, J., Korpimäki, E., Pietiäinen, H. & Henttonen, H. 2009: Reproduction of the common buzzard at its northern range margin under climatic change. Oikos 118: 829−836. Leinikki, J. & Oulasvirta, P. 1995. Perämeren kansallispuiston vedenalainen luonto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A, No 49. Vantaa 1995. 86 s. 300 Lekuona, J.M. & Ursúa, C. 2007. Avian mortality in wind power plants of Navarra (Northern Spain). Teoksessa: de Lucas M., Janss G.F.E. & Ferrer M. (toim.): Birds and wind farms. Quercus, Madrid. S. 177−192. Leonhard, S. B. (toim.). 2000. Horns Rev offshore wind farm. Environmental impact assessment of sea bottom and marine biology. Bio/consult A/S. Lilja, J. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Henkilökohtainen tiedonanto 28.1.2010. Lounatvuori, I. & Putkonen L. (toim.), 2001. Rakennusperintömme kulttuuriympäristömme lukukirja. Ympäristöministeriö ja Museovirasto 2001. Länstyrelsen i Norrbottens län. Kulturmiljö Haparanda kommun. Saatavilla: www.bd.lst.se/kulturmiljo/ pdf/Haparanda.pdf (29.10.2009) Maa- ja metsätalousministeriö. 2007. Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2007. Madders, M. & Whitfield, D.P. 2006. Upland raptors and the assessment of wind farm impacts. Ibis 148: 43–56. Masden, E.A., Haydon, D.T., Fox, A.D., Furness, R.W., Bullman, R. & Desholm, M. 2009. Barriers to movement: impacts of wind farms on migrating birds. ICES Journal of Marine Science 66: 746–753. McCleave, J.D., Rommel, S.A. & Catchart, C.L. 1971. Weak electric and magnetic fields in fish orientation. Ann. N.Y. Acad. Sci, 188:270-282. Messieh, S.N., Wildish, S.N. & Peterson, R.H. 1981. Possible impact of sediment from dredging and spil disposal on the Miramichi Bay herring fishery. Can. Tech. Rep. Fish. And Aquat. Sci. 1008: 1–37. Metsähallitus. 2009. Perämeren kansallispuiston, Perämeren saarten ja Röytän Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. 78 s. Museovirasto ja Ympäristöministeriö. 1993. Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Museovirasto. 2008. Paikkatietoaineisto RKY 1993 ja RKY 2000. Museovirasto. 2009. Kemin alueen vedenalaislöydöt. Tunnetut vedenalaiset muinaisjäännökset ja muut vedenalaislöydöt Kemin seudulla. 12.10.2009. Mustonen, M.-L. 1982. Ruoppauksen vaikutuksesta pohjaeläimistöön Turun edustan merialueella. Pro gradu -tutkimus. Turun yliopisto. Biologian laitos. 64 s. Oja, J. & Oja, S. 2009a. Oulunsalon-Hailuodon välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuton selvitys 2009. Suomen Luontotieto 33/2009. 22 s. Oja, J. & Oja, S. 2009b. Simon Karsikon suunnittelualueiden pesimälinnustoselvitys. Suomen Luontotieto Oy 18/2009. Erillisselvitys Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemusta varten. 11 s. Oja, J. & Oja, S. 2010. Hoikkahiue-Luodeleton tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuttoselvitys 2009. Suomen Luontotieto Oy 4/2010. 21 s. Parliamentary Office of Science and Technology 2006. Carbon footprint of electricity generation. Postnote 268. Lontoo. 4 s. Percival, S. M. 2003. Birds and Wind Farms in Ireland: A review of potential issues and impact assessment. Ecology Consulting. Durham, Iso-Britannia. 25 s. Percival, S. M. 2005. Birds and wind farms – What are the real issues? British Birds 98: 194–204. Percival, S. 1998. Birds and wind turbines: Managing potential planning issues. Teoksessa: Proceedings of the 20th British Wind Energy Association Conference. S. 345−350. Petersen, I. K., Clausager I. & Christensen T. J. 2004. Bird numbers and distribution in the Horns Rev offshore wind farm area. Annual status Report 2003. Ministry of the Environment, Department of Wildlife Ecology and Biodiversity. Tanska. 41 s. Petersen, I.K., Christensen, T.K., Kahlert, J., Desholm, M. & Fox, A.D. 2006: Final results of bird studies at the offshore wind farms at Nysted and Horns Rev, Denmark. National Environmental Research Institute. Tanska. 166 s. Pettersson ,J. 2004: The Impact of Offshore Wind Farms on Bird Life in Southern Kalmar Sound, Sweden. A final report based on studies 1999–2003. Lund University, Ruotsi. 128 s. Planering och prövning av vindkraftsanläggningar. Handbok. Boverket 2003. Karlskrona, Ruotsi. Pohjanmaan Tutkimuspalvelu Oy. 1998. Kokkolan väylän ruoppauksen melumittaukset ja koekalastukset syksyllä 1998. Raportti. Pohjoismaiden ministerineuvosto .2002. Kulttuuriympäristö ympäristövaikutusten arvioinnissa – opas pohjoismaiseen käytäntöön. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2006. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2007–2010. Julkaisu A:43. Oulu. 92 s. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2007. Hyvinvointia energiasta: Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2015. Pohjois-Pohjanmaan liiton julkaisuja A:45. Oulu. 84 s. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys. 2009. Suurhiekan merituulipuisto – Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun tuulipuiston linnustovaikutuksista. Osaraportti Suurhiekan YVA-selostusta varten. WPD Finland Oy. Oulu. 176 s. Pohjolan Voima. 2004. Merituulivoimarakentamisen mahdollisuudet Pohjolan Voiman voimalaitospaikkakunnilla: Pietarsaari, Vaasa, Kristiinankaupunki, Eurajoki, Pori, Kotka. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n raportti 2004. Pohjolan Voima. 2004. Pohjolan Voiman tuulivoimakriteerit. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n raportti 9.1.2004. Pohjolan Voima. 2006. Ajoksen tuulipuiston ruoppausten, pengertien ja jännitelinjan ympäristövaikutukset. Sigma-konsultit. Poléo, A.B.S., Johannessen, H.F., Harboe, M. JR. (2001). High voltage direct current (HVDC) sea cables and sea electrodes: Effects on marine life. – 1st revision of the literature study: 50 p. PSV-Maa ja Vesi. 2001a. Kemin edustan velvoitetarkkailu v. 2000. Vesistö- ja biologinen tarkkailu. Moniste. Jaakko Pöyry infra PSV-Maa ja Vesi Oulu. 301 PVO-Innopower Oy. 2008. Ajoksen tuulivoimapuiston rakentamisen tarkkailu. Yhteenvetoraportti vuosien 2007 ja 2008 tarkkailuista. Pöyry Environment Oy. 34 s. PVO-Innopower Oy. 2010. Ajoksen merituulivoimapuiston asukaskyselyn tulokset. Ramboll Finland Oy. PVO-Innopower Oy. 2010. Ympäristöselvitys – Kemin Ajoksen kolmen puretun tuulivoimalan korvaaminen uusilla. Ramboll Finland Oy. Pöyry Environment 2008. Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointi. Luontoselvitys ja luontovaikutusten arviointi, Simo. Erilliselvitys Fennovoima Oy:lle Simon Karsikon ydinvoimalaitoshankkeeseen liittyen. 37 s. Pöyry Energy Oy. 2009. Suurhiekan merituulipuisto. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Pöyry Environment Oy 2009: Suurhiekan merituulipuisto. Luonnonsuojelulain 65 § mukainen Naturaarviointi. 56 s. Pöyry Environment Oy. 2007. Oy Metsä-Botnia Ab, Stora Enso Oyj, Kemin kaupunki, Kemijoki Oy Kemin edustan merialueen ja Kemijokisuun kalataloustarkkailu v. 2006. Rahkila, P., Carlson, E. ja Hiironen, J. (2005) Maisemahaitoista ja niiden käsittelystä maanmittaustoimituksissa. Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 99. Rainio, K. 2008. Climate change effects on avian migration. Väitöskirja. Annales Universitatis Turkuensis, sarja 230. Turun yliopisto, Biologian laitos Rajakiiri Oy. 2010. Tornion Röyttän merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostus. Ramboll Finland Oy. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.). 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. Rauhala, P. & Suopajärvi P. 2002. Kemin lintuatlas 1999–2001. Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry. Kemi. Rauhala, P. 2007. Perämeren kansallispuiston pesimälinnusto 1960–2006. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja A167. Edita Prima Oy, Helsinki. 70 s. 302 Rauhala, P. 2010. Lounais-lapin soiden pesimälinnusto 1976-2009. Linnut-vuosikirja 2009: 137–145. Rauhala, P., Oittinen, K. & Rauhala, T. 2010. Kemin Ajoskrunnin ja Kuukan pesimälinnustot 2010. Kemin-Tornion lintutieteellinen yhdistys Xenus ry. 2 s. Raunio, A., Schulman, A. Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osat 1 ja 2. Rautamäki-Paunila, M. 1982. Maisemamaakunnat. Maakunnallinen viheraluejärjestelmä. Teknillinen korkeakoulu. Arkkitehtiosasto. Maisemalaboratorio. Julkaisu 3/82. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 2010. Ammattikalastus merellä 2009. Tilastoja 4/2010. Salovaara, K. 2007. Kääpiölepakko – uusi lepakkolaji Suomessa. Luonnon Tutkija 111: 100. Schleisner, L. 2000. Life cycle assessment of a wind farm and related externalities. Renewable energy 20:279−288. Sigma Konsultit 2006. Kemin Ajoksen tuulivoimapuiston Natura-tarveharkinta. 22 s. Sosiaali- ja terveysministeriö 1999. Ympäristövaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 1999:1. STAKES 2009. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin (IVA) käsikirja. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskus. http://info.stakes.fi /iva/FI/index. htm [elokuu 2009] STAKES 2010. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi -käsikirja. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskus. http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/ muut/Aiheita8-2003.pdf Standardi SFS 5076. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Söker, H., Rehfeldt, K., Santjer, F., Strack, M. & Schreiber, M., 2000 Offshore Wind Energy in the North Sea: Technical Possibilities and Ecological Considerations - A Study for Greenpeace [verkkoartikkeli]. Viitattu 24.7.2008. Taylor, P.B. 1986. Experimental evidence for geomagnetic orientation in juvenile salmon, Oncorhynchus tshawytscha. Journal of Fish Biology, 28: 607-623. Thelander, C.G. & Smallwood, K.S. 2007. The Altamont Pass Wind Resource Area’s effects on birds: A case history. Teoksessa: de Lucas M., Janss G.F.E. & Ferrer M. (toim.): Birds and wind farms. Quercus, Madrid. S. 25−46. Thomsen, F., Ludemann, K., Kafemann, R. & Werner, P. 2006. Effects of offshore wind noise on marine mammals and fish. COWRIE Ltd. Tourgaard, S., Teilmann, J., Tourgaard, J., Carstensen, J. & Dietz, R. Effects on seals around Nysted and Horns Rev offshore wind farms. NERI. Abstract to the conference. Työ- ja elinkeinoministeriö 2008. Pitkän aikavälin energia- ja ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. Helsinki. 130 s. Työryhmän mietintö, 2002. Ympäristölainsäädännön soveltaminen tuulivoimarakentamisessa. Työryhmän mietintö. Suomen ympäristö 584/2002. Ympäristöministeriö. University of Guelph, School of Environmental Design & Rural Planning, 2006. Landscape and Visual Assessment Guidance for Wind Energy Farm Development. Municipality of Grey. Highlands, Canada. Wahlberg, M. & Westerberg, H. 2005. Hearing in fish and their reactions to sounds from offshore wind farms. Marine Ecology Progress Series, Vol. 288/2005. Valtion teknillinen tutkimuslaitos 2009. Energy visions 2009. Helsinki. Weckman & Yli-Jama. 2003. Mastot maisemassa. Ympäristöopas 107. Weckman, E., 2006. Tuulivoimalat ja maisema. Suomen ympäristö 5/2006. Ympäristöministeriö. Vestas 2006. Life cycle assessment of offshore and onshore sited wind power plants based on Vestas V90-3.0 MW turbines. Vestas Wind Systems. Randers, Tanska. 60 s. Westerberg, H. & Begout-Anras, M-L. 2000. Oriention of sivler eel (Anguilla anguilla ) in a disturbed geomagnetic field. In: Advences in Fish Telemetry. Proceedings of the thirdy onference on fish telemetry. Moore, A. & Russel, I. (toim). Centre for Environment, Fisheries and Aquaculture Science, Lowestoft, s 149-158. Westin, L. 1990. Orientation mechanisms in migrating European silver eel (Anguilla anguilla ): temperature and olfaction. Marine Biology, 106: 175-179. Widing, A., Britse, G., Wizelius, T. 2005. Vindkraftens miljöpåverkan – Utvärdering av regelverk och bedömninsmetoder. Högskolan på Gotland. 83 s. Wilhelmsson, D., Malm, T. & Öhman, M. C. 2006. The influence of offshore windpower on demersal fi sh. ICES Journal of Marine Science, 63: 775–784. WindPRO 2.6 -ohjekirja/ EMD International A/S. Wintuuli, 2004. Ajoksen tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointi. Sigma-konsultit Oy. 30 s. WinTuuli Oy. 2004. Ajoksen tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointi. Sigma-konsultit. Wizelius, T. 2003. Vindkraft i teori och praktik. Studentlitteratur, Ruotsi. 329 s. ISBN 91-44-02055-4. Väisänen, R. A., Lammi E. & Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. 567 s. Yano, A., Ogura, M., Sato, A., Sakaki, Y., Shimizu, Y., baba, N. & Nagasawa, K. 1997. Effects of modified magnetic field on the ocean migration of maturing chum salmon, Oncorhynhus keta. Marine Biology, 120: 523-530. Yliniva, M. 2008. Perämeren kansallispuiston pohjaeläimet ulkosaaristosta rannikolle. Pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto, Biologian laitos. Ympäristöministeriö 1992a. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö, osa 1. Ympäristöministeriön mietintö 66/1993. Yliniva, M. 2010. Ajoksen merituulivoimapuiston laajennushanke - Vesikasvillisuuden kartoitusraportti. PVO – Innopower Oy. Ympäristöministeriö 1992b. Arvokkaat maisemaalueet. Maisema- aluetyöryhmän mietintö II. Osa 2. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto; työryhmän mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. 2002. Ympäristölainsäädännön soveltaminen tuulivoimarakentamisessa, työryhmän mietintö [verkkojulkaisu]. Suomen ympäristö nro 584. Viitattu 24.7.2008. Ympäristöministeriö 2004. Sedimenttien ruoppausja läjitysohje. Ympäristöopas 117. Helsinki. 121 s. 303 Internet-lähteet: Ympäristöministeriö 2005. Tuulivoimarakentaminen. Ympäristöministeriön esite. Ilmatieteenlaitoksen Internet-sivut: www.fmi.fi Ympäristöministeriö. 2007. Orgaaniset tinayhdisteet Suomen vesialueilla. Ympäristöministeriön työryhmän mietintö. Ympäristöministeriön raportteja 11/2007. Kemin kaupungin Internet-sivut: www.kemi.fi Kemin-Tornion lintutieteellisen yhdistyksen Xenus Ry:n Internet-sivut: www.xenus.fi Ympäristöministeriö 2008. Natura 2000 -verkoston täydentämistarve avomerialueella 30.5.2008. Viitattu Pöyry Environment 2009. Lapin liiton Internet-sivut: www.lapinliitto.fi Ympäristöministeriö, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Lapin liitto, 2004. Tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet Merenkurkussa ja Perämerellä. Suomen ympäristö 666/2004. Ympäristöministeriö. Valtion ympäristöhallinnon Internet-sivut: www.ymparisto.fi Öhman, M. C. & Wilhelmsson, D. 2005. VINDREV – Havsbaserade vindkraftverk som artificiella rev: Effekter på fisk. Vindforsk, FOI/Energimyndigheten. Öhman, M., Sigray, P. & Westerberg, H. 2007. Offshore Windmills and the Effects of Electromagnetic Fields on Fish. Ambio Vol. 36, No. 8: 630–633. 304 Itämeriportaali Internet-sivut: www.itameriportaali.fi Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta: wwws.ymparisto.fi BirdLife Suomen Internet-sivut: www.birdlife.fi Museoviraston rakennusperintösivut: www.rakennusperinto.fi Museoviraston Internet-sivut: www.nba.fi Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry: www.lepakko.fi Hankkeesta vastaava PVO-Innopower Oy (Pohjolan Voima) YVA-konsultti Ramboll Finland Oy
© Copyright 2025