Teksti: Sanna Lönnfors Elintärkeät vitamiinit ja kivennäisaineet, osa1 v itamiinit Elintärkeät Vaikkei vitamiineista käsitteenä vielä toki tiedetty, oppivat jo entisaikojen tutkimusmatkailijat kantapään kautta vitamiinien tärkeyden. Koska tuoretta ruokaa ei ollut pitkillä merimatkoilla saatavana, sairastuivat esimerkiksi Magalhaesin ja Kolumbuksen laivojen miehistöt keripukkiin, C-vitamiinin puutokseen, johon moni kuolikin. C-vitamiinin toinen nimi, askorbiinihappo, jossa askorbiini tarkoittaakin keripukin vastaista (lat. a-scorbutus). Vitamiinit ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka meidän on saatava ravinnosta; elimistö ei osaa valmistaa niitä itse. Eri vitamiineja on 13, ja ne voidaan jakaa vesi- ja rasvaliukoisiin. Vesiliu- 10 koiset erittyvät nopeammin eivätkä varastoidu elimistöön suuressa määrin (poikkeuksena B12). Rasvaliukoiset puolestaan varastoituvat maksaan ja rasvakudokseen. Riittämätön vitamiinien saanti johtaa puutostiloihin. Vitamiinien saannille on olemassa suositukset, joskin niiden tarve vaihtelee yksilöllisesti. Tarvetta lisäävät esimerkiksi raskaus ja imetys, stressi, tupakointi, sekä krooniset sairaudet ja lääkitykset. IBD-potilaan onkin hyvä pitää erityistä huolta riittävästä vitamiinien saannista. Tutkimusten mukaan IBD-potilailla on usein puutetta erityisesti biotiinista, foolihaposta, A-, C-, B1 sekä B12-vitamiineista. Crohn & Colitis 2/2013 VESILIUKOISET VITAMIINIT B-vitamiineja on kahdeksaa erilaista. Ne ovat usein yhteydessä ruuansulatukseen ja aineenvaihduntaan sekä ihon, kynsien ja hiusten terveyteen. B1-vitamiini eli tiamiini auttaa ruuan muuttamisessa energiaksi. Sen puute voi aiheuttaa väsymystä, ärtyneisyyttä, hermo-oireilua ja kävelyhäiriöitä; pitkäaikainen puute voi johtaa sydämen toimintahäiriöön ja jopa kuolemaan. Tiamiinia saa erityisesti herneistä, sienistä, viljoista ja sisäelimistä. B2-vitamiini eli riboflaviini on tärkeää iholle, kynsille ja hiuksille. Sen puute näkyy haavaumina suussa ja suupielissä sekä ihottumana kasvoissa. Hyviä B2-vitamiini lähteitä ovat maitotuotteet, liha, hiiva, lehtivihannekset ja soijapavut. B3-vitamiini eli niasiini on tärkeää solujen aineenvaihdunnalle. Sen puutos voi hidastaa aineenvaihduntaa, kun taas yliannostus on vaarallista iholle ja maksalle. Hyviä lähteitä ovat liha, kala, maitotuotteet, lehtivihannekset, viljatuotteet ja kananmunat. B5-vitamiini eli pantoteenihappo vaikuttaa energia-aineenvaihduntaan ja ihoon. Puutos aiheuttaa jäsenten puutumista, väsymystä, pahoinvointia ja unihäiriöitä; liikasaanti puolestaan ruuansulatuskanavan häiriöitä ja turvotusta. Hyviä lähteitä ovat kokojyväviljat, liha, juusto ja palkokasvit. B6-vitamiini eli pyridoksiini vaikuttaa valkuaisaineiden aineenvaihduntaan ja hermovälittäjäaineiden tuotantoon. Sen puutosoireita ovat väsymys, erilaiset iho- ja hermosto-oireet sekä pahoinvointi. Liikasaanti aiheuttaa pitkällä aikavälillä neurologisia häiriöitä, joskin se on harvinaista. Hyviä lähteitä ovat lihatuotteet, maitovalmisteet, vilja ja vihreät vihannekset. B7-vitamiini eli biotiini osallistuu rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan. Sen puutosta ja yliannosta on havaittu vain testiolosuhteissa. B7-vitamiinia saa lihasta, maitotuotteista, hiivasta, kananmunasta, maksasta ja munuaisista. B9-vitamiini eli foolihappo on välttämätöntä punasolujen muodostukselle. Sen puutosoireita ovat mm. väsymys, huimaus, heikotus ja ruo- kahaluttomuus sekä toisinaan limakalvo-oireet kuten suu- ja kielitulehdus, ruokatorventulehdus tai ripuli. Liikasaantia tai yliannostuksen oireita ei tunneta. Foolihappoa saa kasviksista, hedelmistä, marjoista, kokojyvätuotteista ja palkokasveista. Kuumennus tuhoaa B9-vitamiinin herkästi. Etenkin metotreksaattia käyttävien IBDpotilaiden on kiinnitettävä huomiota foolihapon saantiin, sillä metotreksaatti ”syö” foolihappoa elimistöstä, jolloin sen tarve on suurempi. B12-vitamiini on tärkeää veren puna- ja valkosolujen muodostuksessa sekä hermosolujen toiminnassa. Sen puutos aiheuttaa anemiaa sekä toisinaan hermosto-oireita ja limakalvomuutoksia. Yliannostusta ei tunneta. B12-vitamiinia saa lihasta, kalasta, maitotuotteista, maksasta ja munuaisista. B12-vitamiinin puutos on yleistä etenkin Crohnin tauti-potilailla, joilta on poistettu ohutsuolta. C-vitamiini eli askorbiinihappo edistää raudan ja kalsiumin imeytymistä maidosta ja kasviksista. Se ehkäisee myös A- ja E-vitamiinin hapettumista ja on välttämätön kahden Bvitamiinin imeytymisessä. C-vitamiinin puutos, keripukki, on nykyisin harvinainen. Lieviä puutosoireita voivat olla väsymys, nivel- ja lihaskivut sekä ruokahaluttomuus. C-vitamiini ei varastoidu elimistöön, eikä sen yliannostusvaikutuksia tunneta, joskin on epäilty yhteyttä liikasaannin ja munuaiskivien välillä. Hyviä C-vitamiinin lähteitä ovat peruna, idut, juurekset, sitrushedelmät, tyrnimarja, kiivi, paprika, persilja sekä ruusunmarja. Koska C-vitamiini auttaa rautaa ja kalsiumia imeytymään, se on erityisen tärkeää anemiasta kärsiville IBDpotilaille sekä kortisonia ottaville, joilla kortisoni estää kalsiumin imeytymistä. RASVALIUKOISET VITAMIINIT A-vitamiini eli retinoli on erityisen tärkeä hämäränäölle ja luustolle. Sen puutos aiheuttaa hämäräsokeutta ja esimerkiksi ihon kuivumista ja kalpeutta. Yliannostus puolestaan aiheuttaa ruokahaluttomuutta, ärtyneisyyttä, uneliaisuutta, ja suuri yliannos maksa- tai sikiövaurioita. Parhaita A-vitamiinin lähteitä ovat maksa, maitotuotteet ja kasvikset. D-vitamiini eli kolekalsiferoli auttaa kalsiumia imeytymään ja on siksi luustolle tärkeä. Lapsilla D-vitamiini auttaa kasvuun. D-vitamiineja on kahdenlaisia, D2 ja D3. Kesällä iho valmistaa D3-vitamiinia saadessaan aurinkoa, D2-vitamiinia puolestaan syntyy kasveissa. D3 imeytyy tutkimusten mukaan paremmin ja on pitkäkestoisempaa ihmiskehossa. Talvella Dvitamiini on saatava ravinnosta, pääasiassa kalasta ja kalaöljystä mutta myös maitotuotteista ja kananmunista. D-vitamiinin puutoksen seurauksena luusto pehmenee, minkä valitettavasti huomaa usein vasta jonkin luun murtuessa. Muita oireita, erityisesti lapsilla, voivat olla ruokahaluttomuus, heikotus ja altistus infektioille. D-vitamiinista voi saada yliannoksen, joskin vasta erittäin suurilla annoksilla. D-vitamiinin käyttöä IBD:n hoidossa ja sen puutteen osuutta IBD:n synnyssä on tutkittu viime aikoina, ja on viitteitä siitä, että D-vitamiinilisien syönti saattaa helpottaa IBD:n oireita. E-vitamiini eli tokoferoli toimii antioksidanttina: se suojelee soluja ja rasvahappoja aineenvaihdunnassa syntyvien vapaiden radikaalien haitoilta. E-vitamiini myös säätelee veren kolesterolitasoa, parantaa immuunivastetta ja edistää verenkiertoa. C-vitamiini edistää sen antioksidanttista vaikutusta. E-vitamiinia saa kylmäpuristetuista rypsi-, soija-, maissi- ja auringonkukkaöljyistä sekä kasvismargariineista, koko jyvävalmisteista, munankeltuaisesta, mädistä ja pähkinöistä. Puutostila on harvinainen, mutta sen oireita voivat olla esimerkiksi ataksia ja lihasheikkous. Yliannostuksen oireita ei tunneta; testeissä edes suurilla annoksilla ei ole ilmennyt myrkytysoireita. K-vitamiini eli fyllokinoni on tärkeä veren hyytymiselle, kalsiumaineenvaihdunnalle sekä proteiinien tuotannolle veressä, luustossa ja maksassa. Yleensä normaalifloora tuottaa K-vitamiinia suolistossa. Puutosoireet ovat harvinaisia, mutta niihin kuuluvat ripuli sekä verenvuodot ikenissä ja limakalvoissa. Myös mustelmia tulee helpommin. K-vitamiinia saa lehtikasviksista, esimerkiksi lehtikaalista, parsakaalista ja pinaatista, sekä perunasta, munista ja kasviöljyistä. Yliannostus voi aiheuttaa myrkytysoireita, mutta terveet henkilöt eivät yleensä saa liikaa K-vitamiinia. IBD 3/2013: Osa 2, Elintärkeät kivennäisaineet Crohn & Colitis 2/2013 11
© Copyright 2024