1. No category

Teksti: Sanna Lönnfors
Elintärkeät vitamiinit ja kivennäisaineet, osa1
v itamiinit
Elintärkeät
Vaikkei vitamiineista käsitteenä vielä toki tiedetty, oppivat jo entisaikojen tutkimusmatkailijat
kantapään kautta vitamiinien tärkeyden. Koska
tuoretta ruokaa ei ollut pitkillä merimatkoilla
saatavana, sairastuivat esimerkiksi Magalhaesin
ja Kolumbuksen laivojen miehistöt keripukkiin,
C-vitamiinin puutokseen, johon moni kuolikin.
C-vitamiinin toinen nimi, askorbiinihappo, jossa
askorbiini tarkoittaakin keripukin vastaista (lat.
a-scorbutus).
Vitamiinit ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka
meidän on saatava ravinnosta; elimistö ei osaa
valmistaa niitä itse. Eri vitamiineja on 13, ja ne
voidaan jakaa vesi- ja rasvaliukoisiin. Vesiliu-
10
koiset erittyvät nopeammin eivätkä varastoidu
elimistöön suuressa määrin (poikkeuksena B12).
Rasvaliukoiset puolestaan varastoituvat maksaan
ja rasvakudokseen.
Riittämätön vitamiinien saanti johtaa puutostiloihin. Vitamiinien saannille on olemassa suositukset, joskin niiden tarve vaihtelee yksilöllisesti.
Tarvetta lisäävät esimerkiksi raskaus ja imetys,
stressi, tupakointi, sekä krooniset sairaudet ja lääkitykset. IBD-potilaan onkin hyvä pitää erityistä
huolta riittävästä vitamiinien saannista. Tutkimusten mukaan IBD-potilailla on usein puutetta
erityisesti biotiinista, foolihaposta, A-, C-, B1 sekä
B12-vitamiineista.
Crohn & Colitis 2/2013
VESILIUKOISET VITAMIINIT
B-vitamiineja on kahdeksaa erilaista. Ne ovat
usein yhteydessä ruuansulatukseen ja aineenvaihduntaan sekä ihon, kynsien ja hiusten terveyteen.
B1-vitamiini eli tiamiini auttaa ruuan muuttamisessa energiaksi. Sen puute voi aiheuttaa
väsymystä, ärtyneisyyttä, hermo-oireilua ja
kävelyhäiriöitä; pitkäaikainen puute voi johtaa
sydämen toimintahäiriöön ja jopa kuolemaan.
Tiamiinia saa erityisesti herneistä, sienistä,
viljoista ja sisäelimistä.
B2-vitamiini eli riboflaviini on tärkeää iholle,
kynsille ja hiuksille. Sen puute näkyy haavaumina
suussa ja suupielissä sekä ihottumana kasvoissa. Hyviä B2-vitamiini lähteitä ovat maitotuotteet,
liha, hiiva, lehtivihannekset ja soijapavut.
B3-vitamiini eli niasiini on tärkeää solujen
aineenvaihdunnalle. Sen puutos voi hidastaa
aineenvaihduntaa, kun taas yliannostus on
vaarallista iholle ja maksalle. Hyviä lähteitä
ovat liha, kala, maitotuotteet, lehtivihannekset,
viljatuotteet ja kananmunat.
B5-vitamiini eli pantoteenihappo vaikuttaa
energia-aineenvaihduntaan ja ihoon. Puutos
aiheuttaa jäsenten puutumista, väsymystä, pahoinvointia ja unihäiriöitä; liikasaanti puolestaan
ruuansulatuskanavan häiriöitä ja turvotusta.
Hyviä lähteitä ovat kokojyväviljat, liha, juusto
ja palkokasvit.
B6-vitamiini eli pyridoksiini vaikuttaa valkuaisaineiden aineenvaihduntaan ja hermovälittäjäaineiden tuotantoon. Sen puutosoireita
ovat väsymys, erilaiset iho- ja hermosto-oireet
sekä pahoinvointi. Liikasaanti aiheuttaa pitkällä
aikavälillä neurologisia häiriöitä, joskin se on
harvinaista. Hyviä lähteitä ovat lihatuotteet,
maitovalmisteet, vilja ja vihreät vihannekset.
B7-vitamiini eli biotiini osallistuu rasva- ja
hiilihydraattiaineenvaihduntaan. Sen puutosta
ja yliannosta on havaittu vain testiolosuhteissa.
B7-vitamiinia saa lihasta, maitotuotteista, hiivasta, kananmunasta, maksasta ja munuaisista.
B9-vitamiini eli foolihappo on välttämätöntä
punasolujen muodostukselle. Sen puutosoireita
ovat mm. väsymys, huimaus, heikotus ja ruo-
kahaluttomuus sekä toisinaan limakalvo-oireet
kuten suu- ja kielitulehdus, ruokatorventulehdus tai ripuli. Liikasaantia tai yliannostuksen
oireita ei tunneta. Foolihappoa saa kasviksista,
hedelmistä, marjoista, kokojyvätuotteista ja palkokasveista. Kuumennus tuhoaa B9-vitamiinin
herkästi. Etenkin metotreksaattia käyttävien IBDpotilaiden on kiinnitettävä huomiota foolihapon
saantiin, sillä metotreksaatti ”syö” foolihappoa
elimistöstä, jolloin sen tarve on suurempi.
B12-vitamiini on tärkeää veren puna- ja
valkosolujen muodostuksessa sekä hermosolujen toiminnassa. Sen puutos aiheuttaa
anemiaa sekä toisinaan hermosto-oireita ja
limakalvomuutoksia. Yliannostusta ei tunneta.
B12-vitamiinia saa lihasta, kalasta, maitotuotteista, maksasta ja munuaisista. B12-vitamiinin
puutos on yleistä etenkin Crohnin tauti-potilailla,
joilta on poistettu ohutsuolta.
C-vitamiini eli askorbiinihappo edistää
raudan ja kalsiumin imeytymistä maidosta ja
kasviksista. Se ehkäisee myös A- ja E-vitamiinin
hapettumista ja on välttämätön kahden Bvitamiinin imeytymisessä. C-vitamiinin puutos,
keripukki, on nykyisin harvinainen. Lieviä puutosoireita voivat olla väsymys, nivel- ja lihaskivut sekä ruokahaluttomuus. C-vitamiini ei
varastoidu elimistöön, eikä sen yliannostusvaikutuksia tunneta, joskin on epäilty yhteyttä
liikasaannin ja munuaiskivien välillä. Hyviä
C-vitamiinin lähteitä ovat peruna, idut, juurekset, sitrushedelmät, tyrnimarja, kiivi, paprika,
persilja sekä ruusunmarja. Koska C-vitamiini
auttaa rautaa ja kalsiumia imeytymään, se
on erityisen tärkeää anemiasta kärsiville IBDpotilaille sekä kortisonia ottaville, joilla kortisoni
estää kalsiumin imeytymistä.
RASVALIUKOISET VITAMIINIT
A-vitamiini eli retinoli on erityisen tärkeä
hämäränäölle ja luustolle. Sen puutos aiheuttaa
hämäräsokeutta ja esimerkiksi ihon kuivumista
ja kalpeutta. Yliannostus puolestaan aiheuttaa
ruokahaluttomuutta, ärtyneisyyttä, uneliaisuutta, ja suuri yliannos maksa- tai sikiövaurioita.
Parhaita A-vitamiinin lähteitä ovat maksa, maitotuotteet ja kasvikset.
D-vitamiini eli kolekalsiferoli auttaa kalsiumia imeytymään ja on siksi luustolle tärkeä.
Lapsilla D-vitamiini auttaa kasvuun. D-vitamiineja on kahdenlaisia, D2 ja D3. Kesällä iho
valmistaa D3-vitamiinia saadessaan aurinkoa,
D2-vitamiinia puolestaan syntyy kasveissa. D3
imeytyy tutkimusten mukaan paremmin ja on
pitkäkestoisempaa ihmiskehossa. Talvella Dvitamiini on saatava ravinnosta, pääasiassa kalasta ja kalaöljystä mutta myös maitotuotteista
ja kananmunista. D-vitamiinin puutoksen seurauksena luusto pehmenee, minkä valitettavasti
huomaa usein vasta jonkin luun murtuessa.
Muita oireita, erityisesti lapsilla, voivat olla ruokahaluttomuus, heikotus ja altistus infektioille.
D-vitamiinista voi saada yliannoksen, joskin
vasta erittäin suurilla annoksilla. D-vitamiinin
käyttöä IBD:n hoidossa ja sen puutteen osuutta
IBD:n synnyssä on tutkittu viime aikoina, ja
on viitteitä siitä, että D-vitamiinilisien syönti
saattaa helpottaa IBD:n oireita.
E-vitamiini eli tokoferoli toimii antioksidanttina: se suojelee soluja ja rasvahappoja
aineenvaihdunnassa syntyvien vapaiden radikaalien haitoilta. E-vitamiini myös säätelee
veren kolesterolitasoa, parantaa immuunivastetta ja edistää verenkiertoa. C-vitamiini edistää
sen antioksidanttista vaikutusta. E-vitamiinia
saa kylmäpuristetuista rypsi-, soija-, maissi- ja
auringonkukkaöljyistä sekä kasvismargariineista, koko jyvävalmisteista, munankeltuaisesta,
mädistä ja pähkinöistä. Puutostila on harvinainen, mutta sen oireita voivat olla esimerkiksi
ataksia ja lihasheikkous. Yliannostuksen oireita
ei tunneta; testeissä edes suurilla annoksilla
ei ole ilmennyt myrkytysoireita.
K-vitamiini eli fyllokinoni on tärkeä veren
hyytymiselle, kalsiumaineenvaihdunnalle sekä
proteiinien tuotannolle veressä, luustossa ja
maksassa. Yleensä normaalifloora tuottaa
K-vitamiinia suolistossa. Puutosoireet ovat
harvinaisia, mutta niihin kuuluvat ripuli sekä
verenvuodot ikenissä ja limakalvoissa. Myös
mustelmia tulee helpommin. K-vitamiinia saa
lehtikasviksista, esimerkiksi lehtikaalista, parsakaalista ja pinaatista, sekä perunasta, munista ja kasviöljyistä. Yliannostus voi aiheuttaa
myrkytysoireita, mutta terveet henkilöt eivät
yleensä saa liikaa K-vitamiinia.
IBD 3/2013:
Osa 2, Elintärkeät kivennäisaineet
Crohn & Colitis 2/2013
11