Huomioita Turun Katedraalikoulun oppilasalueesta ja
TURUN KATEDRAALIKOULUN OPPILAAT 1800-1827. Kirjoittanut HELMIREKOLA. 1. SUOMEN KOULULAITOS 1800-LUVUN ALUSSA. Siirryttaessa 1800-lukuun oli Suomen koululaitos viela varsin vaatimattomalla kehitysasteella. Vuonna 1724 vahvistettu koululaki oli yha voimassa ja sen mukaisesti koululaitoksemme toimi ylimalkaan niissa ahtaissa puitteissa, jotka opetukselle oli suunniteltu puhdasoppisuuden aikana. Kouluja oli maassa vahan ja niistakin harvoista useimmat olivat hyvin vaillinaisia. Samalle alhaiselle tasolle jaivat maan kouluolot edelleenkin Suomen lahtiessa sodan jalkeen uudelle taipalelle, silla sita uutta koulujarjestysta, mika v. 1807 Ruotsin valtakunnassa oli vahvistettu astumaan voimaan v:n 1724 koulujarjestyksen sijasta, ei oltu ennen sodan puhkeamista Suomessa ehditty ottaa kaytant60n.l J a sodan jalkeen ei heti ollut halua eika tilaisuuttakaan ryhtya koululaitosta uudistamaan, vaikka uudistuksen ja koulujen kartuttamisen tarve olikin tuntuva. Lukuunottamatta varsinaisia rahvaan lasten kouluja, joissa yleensa opetettiin vain sisalukua ja uskontoa, oli Ruotsin vallassa olevassa osassa maatamme 1800-luvun alussa kolmenJ. HASTIG,Katedralskolan i Abo 1722-1806, s. 34. 186 - Helnli Rekolo -- - laisia kouluja: alinta kouluastetta edustivat n.k. pedagogiot; ne olivat yleensa yksiluokkaisia ja niiden tarkoituksena oli valmistaa oppilaita korkeampiin oppilaitoksiin tai kaytannollisille toimia1oille.l Korkeampaa opetusta varten oli olemassa triviaalikouluja, nelja Turun ja kolme Porvoon hiippakunnassa.? (Turun hiippakunnan triviaalikoulut sijaitsivat Porissa, Hameenlinnassa, Vaasassa ja Oulussa, Porvoon hiippakunnan koulut Helsingissa, Loviisassa ja Kuopiossa.) Itaisen hiippakunnan triviaalikoulut olivat kuitenkin kaikki vaillinaisia. Kun v:n 1724 asetuksen mukaan jokaisessa taydellisessa triviaalissa piti olla nelja latinaluokkaa ja niiden lisaksi erikoinen kirjurilucrkka alempana kaytannollista sivistysta varten,Qi Porvoon hiippakunnan kouluissa 1800-luvun ensimmaisina vuosikymmenina ollut erikoista kirjuriluokkaa."i ollut siis ihme, etta suuri osa vaestosta Iahetti lapsensa naapurihiippakunnan kouluihin, useimmiten Turkuun. Ylinta kouluastetta edustivat v:n 1724 koulujarjestyksen mukaan kymnaasit eli lukiot, jotka olivat tarkoitetut triviaalikoulujen jatkokouluiksi. Kun maassamlne oli olemassa vain yksi ainoa lukio, joka sijaitsi Porvoossa, saivat lantisen hiippakunnan triviaalikoulut ja Turun katedraalikoulu oikeuden lahettaa oppilaita akatemiaan ilman mitaan taydentavaa opet u s k u r s s i a . ~ u r u nkatedraalikoulusta paasseille oppilaille ei taydennyskurssi ollutkaan tarpeellinen, silla vaikka se oikeastaan oli triviaalikoulu, oli sita laajennettu niin, etta siella Turun tuomiokapitulin lausunnon mukaan "suoritettiin kaksinkertaisin vaivoin kaikki, mita kunnolliselle lukiolle kuului." 1 K. G. LEINBERG, Skolstaten i nuvarande Abo stift och dettas fijrra andel af Kuopio stift intill den 1 Juli 1870, ss. VI-VIII; M. AKIANDER, Skolverket inom fordna Wiborgs och nuvarande BorgA stift, ss. 4-5. LEINBERG, Skolstaten, ss. VI-VIII; AKIANDER, 5s. 251, 278, 288. HASTIG,S. 35. AKIANDER, SS. 251, 278, 288. HASTIG,SS. 34-35. 6 HASTIG, S. 41. 187 Katedraalikoulun oppilaat 1800--1827 - - -- - - - - - Venajan vallassa olevassa osassa maatamme olivat kouluolot muodostuneet toisenlaisiksi kuin Suomen lantisessa osassa. V. 1788 oli lakkautettu seka Viipurin katedraalikoulu etta kaikki hiippakunnan pedagogiot ja sijaan oli perustettu kansakou1uja.l Kun korkeampaa opetusta varten ei ollut olemassa minkaanlaista oppilaitosta, voimme arvata, ettei sivistys tana aikana suinkaan kohonnut. Onneksi oli kansakoulujen aika sentaan lyhyt. Aleksanteri I:n noustua valtaistuimelle alkoi Ita-Suomen kouluille tavallaan uusi aika. Jo v. 1805 antoi tsaari uuden koulujarjestyksen, jolloin Viipuriin perustettiin kymnaasi, lisaksi aloittivat piirikunnassa toimintansa alemmat oppikoulut, alkeiskoulut, vielapa tyttokoulukin.2 Opetuskielena oli saksa, ja yleensa oli Saksassa 1700luvulla heranneet utilitaristiset ja rationalistiset katsantotavat ItkSuomen kouluoloja jarjestettaessa otettu huomioon. Opetus oli koetettu tehda lapsen luonteen mukaiseksi ja ulottaa se uusiin kieliin, erityisesti aidinkieleen, ja lu~nnontieteisiin.~ Kun Viipurin laani v. 181 1 paatettiin yhdistaa muuhun Suomeen, maarasi tsaari, etta laanin koululaitos oli muutettava muualla Suomessa vallitsevien olojen m ~ k a i s e k s i . ~Tehtava kohtasi kuitenkin voittamattomia vaikeuksia, silla juuri Uudessa-Suomessa oli koululaitos takapajulla ja parannusta kaipaava, varsinkin nyt, kun autonomisen valtion korkeimmatkin virat olivat oman maan miesten hoidettavat, ja puute pystyvista, tyydyttavan alkeis- ja ammattisivistyksen saaneista henkiloista oli tuntuva. Porvoon kymnaasi ja maan triviaalikoulut naet olivat, kuten piispa Tengstrom kirjoitti, "sopimattomia lakimiesten ja muiden siviilivirkamiesten valmistamiseen, vaikkakin ne hyvin olivat paikallaan varsinaisten oppineitten ja pappien valmist~slaitoksina",~silla teolo- 1 2 4 3 -- - AKIANDER,S. 12. AKIANDER,S. 13. J. R. DANIELSON-KAI-MARI, Aleksanteri I:n aika V, s. 420. DANIELSON-KALMARI, V, s. 419. DANIELSON-KALMARI, V, SS. 446-447. 188 Helmi Rekola p p - - gian ja latinan opetus vallitsi ylivoimaisesti koulujen lukusuunnitelmaa. Latinan lisaksi luettiin "pyhia kielia", kreikkaa ja hebreaa, mutta profaaniset oppiaineet: maantieto, historia, laskento, mittausoppi, luonnonhistoria ja uudet kielet olivat varsin syrjaisessa asemassa, kun niiden opetus p a b asiallisesti keskitettiin apologistan luokkaan. Latinakultteineen oli koulu siis maan lansiosassa yhteiskunnalle melko vieras ja tarkoitustaan vastaamaton laitos, ja kerran toisensa jalkeen olivatkin taalla taloudelliset katsantokannat vieneet opetuslaitoksen arvostelemiseen ja parannussuunnitelmien laatimiseen. Mutta syyna siihen, ettei monista yrityksista huolimatta kuitenkaan oltu kyetty luomaan uutta parempaa koulumuotoa, oli se, etta reformaattorit uudistusinnossaan olivat menneen liian pitkalle. Koulunopetuksen puitteisiin he olivat tahtoneet mahduttaa inhimillisen tietamyksen kaikki alat, siksi heidan ehdotuksistaan oli tullut liian ensyk1opedistisia.l Valtiovalta ymmarsi, etta vanha koulu yksipuolisuudessaankin sittenkin oli keskitetympi ja parempi kuin miksi innokkaat uudistusten vaatijat sen olisivat voineet muovata. Reaalisuuntaan kayvia uudistuksia oli kuitenkin toteutettu jonkin verran yhdessa Iantisen Suomen oppikoulussa, nimittain Turun katedraalikoulussa. Tahan kouluun oli piispa Tengstromin toimesta perustettu latinalinjan rinnalle reaalilinja: koulun ensimmainen latinaluokka oli muodostettu koko koulun pohjaluokaksi, jolta ne oppilaat, jotka aikoivat valmistua kirjallisiin ammatteihin, saivat siirtya muille latinaluokille, ne taas, jotka tahtoivat lukea uusia kielia ja reaaliaineita, seka humanistisia, maantiedetta ja historiaa, etta luonnontieteellisia, saivat jatkaa lukujaan apologistan luokalla ja sen jatkoksi (v. 1807) perustetulla kollehtorin luokalla. Viimeksimainitulta luokalta lahetettiin oppilaita akatemiaan.2 1 K. JANTERE, Koulunkaynti sosiaalisena ilmiona silmallapitaen erikoisesti Porin triviaalikoulua, s. 65. LEINBERG, Handlingar rorande finska skolvasendets h i s t ~ r i a (Skolan), IV ss. 42-26. JANTERE, S. 84. Tengstromin tarkoitus oli, etta maamme kaikkiin oppikouluihin jarjestettaisiin samanlainen reaalilinja kuin Turun katedraalikouluunkin. Tama ehdotus ei kuitenkaan saanut kannatusta.1 Sen sijaan asetettiin v. 1814 komissio, jonka oli laadittava ehdotus koko Suomen opetuslaitoksen parantamiseksi. Yksitoistavuotisena olemassaoloaikanaan se ei kuitenkaan ehtinyt muuta kuin koota tietoja maamme kouluoloista. V. 1825 asetettiin toinen komissio, joka sitten laati uuden kymnaasi- ja koulujarjestyksen. Se astui voimaan v. 1843. Tama Suomen ensimmainen koululaki lopultakin hajoitti vanhan latinakoulun rakenteen ja pyrki toteuttamaan niita jo vuosisadan ajan koululle asetettuja reformivaatimuksia, jotka tahdensivat reaali- ja kansalaissivistyksen tarpeellisu~tta.~ TURUN KOULUN OPPILASALUE. Kun Turun koulu piispa Tengstromin toimeenpanemien uudistusten jalkeen oli maamme yliopistoon johtavista oppilaitoksista taydellisin, kykeni se menestyksellisesti kilpailemaan muiden koulujen kanssa oppilasalueista. Hallinnollisena ja sivistyl~sellisenakeskuksena oli Turku sitapaitsi maalaisvaeston suosima, niin etta etaisiltakin seuduilta Iahetettiin lapset monesti paakaupunkiin kouluun, vaikka matka johonkin toiseen koulukaupunkiin olisikin ollut lyhyempi. Tosin varsin kaukaa, kuten Savosta ja Karjalasta, tuli oppilas vain silloin talloin, eika koulun oppilasaluetta maarattaessa ole rajoja vedettava naiden yksityistapausten mukaan. Koulualueen paaosan muodostaa Varsinais-Suomi, mista vuosina 1800-1827 oppilaita oli 11 15 eli 74,6 % koulun koko oppilasmaarasta. Naista oli matrikkelin mukaan yksistaan lY0 Helmi Rekola Turun kaupungista kotoisin 718 poikaa, joista varsin ~ n o n i opiskeli apologistan luokalla. Koulukaupungista naet paljon Iahetettiin Iapsia talle luokalle oppimaan kaytannollisilla toimialoilla ja alemmilla virkamiespaikoilla tarvittavia tiedon alkeita. Milloin sen sijaan etaisista maaseutupitajista lapsia lahti kouluun, tapahtui se halusta kohota virkamiessaatyyn, etenkin pappisalalle, ja tata varten oli tarkoituksenmukaista opiskella latinalinjalla, vaikkakin latinistien opintie oli verraten pitka. Kun yllamainittuina vuosina apologistan luokalle kailkkiaan kirjoittautui vain 469 oppilasta, oli naista 299 eli 63,l % "aboenses". Muusta osasta Varsinais-Suomea tuli kouluun 397 oppilasta. Tihein on oppilasalue silta osalta rannikkoa, mika jaa Uudestakaupungista Hankoon vedetyn viivan lounaispuolelle. T a m a alue on, niinkuin Suolahti on Suomen papiston syntymaseutuja etsiessaan maininnut, yksi maamme viljavimpia l e h t o k e ~ k u k s i a ,jotka ~ varhaisista ajoista alkaen ovat olleet tiheasti asuttuja, joten Varsinais-Suomen lounaisosista kotoisin olevien koulupoikien lukuisuus on hyvin ymmarrettava. - Verrattuna etelaisiin pitajiin tulee maakunnan pohjoisosista kouluun paljon vahemman oppilaita, mutta on huomattava, etta nailta Satakunnan raja-alueilta myos pienehkijja poikamaaria kavi Porin triviaalikoulussa (m.m. Uudeltakirkolta, Uudestakaupungista ja L a i t i l a s t a ) . ~ e i k o i m m a tVarsinais-Suomen koulupitajista ovat Ylane, Vahto, Lokalahti ja Kakskerta. 1800-luvun alussa eivat mainitut pitajat kuitenkaan olleet viela itsenaisia kirkkoherrakuntia,"oten on mahdollista, etta jotkut naista kappelilaisista on matrikkeliin merkitty emapitajalaisiksi. Varsinaissuomalaiseen alueeseen liittyy uusmaalainen alue, mika kasittaa Lohjanjarven tienoot, siis Uudenmaan Iantisen ? G. SUOLAHTI, Suonlen papisto 1600- ja 1700-luvuilla, s. 13. JANTERE, S. 124. Tietosanakirja IV, s. 22; V, s. 1103; X, s. 1801. Kafedraalikoulun oppllarrf 1800-1827 - - -- -- 1111 - kolkan. Talla pienella alueella voi oikeastaan erottaa kaksi vyohyketta. Eniten Iahetetaan lapsia kohluun Lohjan ymparistolta (Lohjalta, Karjalohjalta, Karjasta, Pohjasta ja Tenholasta); harvempi uusmaalainen alue kasittaa Helsingin ympariston, josta suurin osa lapsia luonnollisesti kavi Helsingin triviaalia. Niinkuin Varsinais-Suomen rannikko, on Lohjanjarven ymparistokin viljelyksen rintamaita, jollaisilla alueilla ensin on herannyt intoisa sivistysharrastus ja kiihkoisa taipumus saatykiertoon, pyrkimys omasta saadysta pois parempiosaisten rinnalle. Kuten uusmaalaiset, olivat koulun hamalaispojatkin kotoisin maakuntansa Varsinais-Suomeen rajoittuvasta lounaisosasta: Somero, Tammela, Hattula, Urjala, Akaa ja pohjoisempana Sahalahti ovat hamalaispitajista ne, jotka varsinaisesti kuuluvat Turun koulun oppilasalueeseen. Muista maakunnan pitajista veti poikia puoleensa Hameenlinnan triviaali, jolle edellisen sataluvun loppupuolella oli koittanut entist2 merkityksellisempi aika sen jalkeen, kun Hameenlinna tuli maaherran asuinpaikaksi.' Hamalaisalueeseen liittyy pohjoisessa valittomasti ylasatakuntalainen alue, n.s. Pirkkalan lehtokeskus, joka aikoinaan oli ollut Porin koulun aluetta. Mutta 1700-luvun puolivalist2 alkaen oli Kokemaen jokilaakson taloudellinen merkitys alkanut vaheta ja tasta alkaen oli Yla-Satakunnan vaki mielellaan tekemisissa Turun kanssa. Kun vuosina 1722-39 Porin koulun koko oppilasmaarasta keskimaarin 3 2 % oli YIa-Satakunnasta, oli vuosina 1740-1842 vain 17,4 %. Talloin Keuruu ja Orivesi jo olivat jaaneet Porin koulun oppilasalueen ulkopuolelle, niin ikaan oli Ikaalisista kulkuyhteys Pmoriin huono ja teinien lukumaara senvuoksi ~ a h a i n e n . ~Mainituista pitajista ei kuitenkaan 1800-luvun alussa tule Turun kouluun yhtaan ainoata oppilasta. Muista Yla-Satakunnan pitajista Helmi Rekola 192 -- --- - - -- - p p (Ruovedelta, Messukylasta, Kangasalalta, Lempaalasta, Vesilahdelta, Pirkkalasta, Hameenkyrosta, Karkusta, Tyrvaasta ja Mouhijarvelta) sen sijaan vuosittain tuli Turun kouluun suhteellisesti yhta paljon oppilaita kuin Poriinkin.' Verrattuna Yla-Satakuntaan on Ala-Satakunnasta vuosittain Turun koulussa paljon vahemman oppilaita. Numerot eivat kuitenkaan anna eksaktista kuvaa Ala-Satakunnan pitajien kouluttamisharrastuksesta, silla tama alue oli Porin koulun aluetta, joten Turun koulussa oli vain murto-osa opintielle Iahteneista alasatakun~talaisista. Erikoisen vyohykkeen Turun koulualuetta talla seudulla muodostaa kuitenkin Loimaa, josta asukkaat jo varhain kaantyivat Turkuun poikiansa opintielle lahettaessaan. Kun Porin koulussa sadan vuoden oli vain 1 8 l o i m a a l a i ~ t a ,oli ~ Turussa aikana (1738-1842) 1800-luvun ensimmaisena neljanneksena 2 8 Loimaan poikaa, silla Turku oli Loimaata lahempana kuin Pori ja tarjosi maalaistuotteille paremman menekin. Kuten Loimaan pitajan, suuntautuivat Huittistenkin taloudelliset intressit jo varhain Turkuun. Mutta kun matka Poriin oli jonkin verran lyhyempi kuin Turkuun, vaikutti se, etta huittislaisia Porin koulussa oli noin nelja kertaa enemman kuin Turussa." Muista Ala-Satakunnan pitajista tuli Turun kouluun oppilaita vain silloin talloin. Kun kyseessa olevana aikana matrikkeliin merkityista uusista oppilaista kaikkiaan 59 oli alasatakuntalaista, naista siis enin osa oli huittislaisia ja loimaalaisia. Ahvenanmaan vgeston keskuudessa nayttaa kouluttamisharrastus olleen melko laimea. Koko kyseessa olevana aikana tulee tasta maakunnasta oppilaita Turun kouluun vain 27, ei'ka Porissakaan vuosina 1738-1842"ole kuin 2 a h ~ e n a n m a a l a i s t a . ~ Turun koulun oppilasalue kasitti siis suunnilleen sen osan maatamme, rnika jai Uudestakaupungista Tarnpereelle, Tam] Katso JANTERE, s. JANTERE, S. 124. Katso JANTERE. s. JANTERE, S. 124. 114 ja oheista luetteloa. 124 ja oheista luetteloa. pereelpa Harneenlinnaan ja Hameenlinnasta Helsinkiin vedetyn rajan sisalle. Samalla alueella idassa aina Siuntiota, Lohjaa, Sorneroa, Tammelaa, Urjalaa ja Akaata myoten sijaitsivat 'Turun koulun teini~itajatkin,~ joiksi yleensa oli maaratty sellaisia pitajia, joista lapsia kavi asianomaisessa koulussa. Ehka juuri naiden seutujen vaeston edistyneesta elamantasosta riippui, etta apillisen sivistyksen harrastus oli talla alueella tavallista suurempi. Suolahti mainitsee, etta LounaisSuornen vauraissa talonpoikaistaloissa jo 1700-luvun alussa tapasi paljon hengellista kirjallisuutta, kun ita- ja keskiosissa maata sarnan sataluvun lopussa oli kirjallisuutta tuskin ensinkaan ole~massa.~ Mutta kuten ylla mainittiin, riippui~kouluttamisharrastus yhta paljon sosiaalisesta pyrkimyksesta kohota saadysta toiseen kuin aineellisesta hyvinvoinnistakin. Tassakin suhteessa oli lounaissuo~nalainen muita inn~kkaam~pi, joten vuosittain varsinaisen saatylaisnuorison ohella kaikenlaista koyhaakin teinijoukkoa, kuten talonpoikien, torpparien ja tyomiesten lapsia, saapui kaukaisista niaaseutupitajista Turkuun. Tama selittaa koulun oppilasmaaran runsauden aikana, jolloin kulkuyhteydet viela olivat verraten huonot. Ks. oheisia taulukfkoja. E. J A L A V A , Liber scholae Aboensis, ss. 698-70'2; men papisto, s. 6. SLJOI AHTI, Suornen papisto, s. 14. SUOLAHTI, Suo- Helmi Rekola L = latinaluokat; A =apologistan luokka; R = readiluokat. Helnli Rekola 200 -- - OPPILAIDEN LUKUMAARA JA IKA. Tarkastaessamme Turun koulun oppilasmaaraa eri vuosina huomaamme siina tapahtuvan muutoksia. 1800-luvun alussa oli koulussa 170 oppilasta. Seuraavina vuosina lukumaara aleni, niin etta v. 1804 oli koulussa ainoastaan 96 poikaa. Nain vahainen oli oppilasmaara ollut vain isonvihan raskaina vu0sina.l Oppilasmaaran vahenemiseen arveli tuort~iokapituli olleen syyna sen, etta opettajat olivat vaihtuneet nopeasti." Moite lienee lahinna (kohdistettu v. 1803 kouluun tulleeseen rehtori Backiin, jolta vaadittiin asiaa koskevaa virallista selitysta. Tuomiokapitulille antamassaan selityksessa rehtori jyrkasti torjui opettajiin kohdistetut ltloitteet vaittaeli, etta oppilasluvun vahenemiseen oli olemassa useita syita "utan att daraf pd minsta satt vore att sluta till ndgot fel hos lararne". Han sanoi tosin varoittaneensa heikkolahjaisia nuorukaisia "att trdka sig fram genom skolan", kun heidan edistymisestaan varsin vahan oli toivoa tulevaisuudessa ;lisaksi oli erotettu sellaiset oplpilaat, jotka vain olivat kirjoituttaneet nimensa matrikkeliin valittamatta harrastaa opintojaan jatkuvasti. Niin ikaan ei suo~nalaissyntyisia,ruotsiataitamattomia lapsia ollut otettu kouluun. Rehtorin arveluli mukaan oli vahennysta jossakin maarin aiheuttanut myos se, etta oppilaiden kaytosta ja lukuja oli entista tarkemmin valvottu. Mita taas erikoisesti agologistain luokkaan tuli, olivat monet apologistat saaneet sopivan toimen ja siksi katsoneet parhaaksi lopettaa koulunk a y n t i n ~ a . Tuomiokapitulin ~ puuttumisesta asiaan oli se tulos, etta seuraavana vuonlia rehtori kouluun hyvaksyi 56 uutta oppilasta, kun v. 1803 oli tulokkaita otettu vain 21 ja v. 1804 29. Nain vuodesta 1805 lahtien lukumaara taas nousi, var- Katedrarrlikoulun oppllaat 1800--1827 - 201 -- sinkin sen jalkeen, kun koulun reaalilinjaa laajennettiinV. 1808 oli koulussa jo 181 oppilasta. Samana vuonna syttynyt Suome~lsota lienee taas aiheuttanut sen, etta seuraavana vuollna oli vain 155 oppilasta. Sittemmin ei oppilaita v:een 1827 enaa koskaan ollut alle kahdensadan. Turun palon jalkeen oppilasluku taas akkia aleni. Sen jalkeen oli koulussa vain noin 160 0ppilasta.l Kuten oheisesta taulukosta nakyy, oli oppilaita eri luokilla hyvin eri tavalla. Pienin oli rehtorin luokka, suurin apologistan luokka; tavallisesti oli kolmasosa koko maarasta apologisteja. (Vrt. esim. vuotta 1816 ) . Huomattavasti muita ylaluokkia suurempi oli myijs uusi kollehtorin luokka, jonka kautta tie akatemiaan oli verraten lyhyt. 1 -- Vuusi Rehtorin 1. . . Conrehtorinl.. Kolmas 1. . . . Toinenl. . . . . Ensimmain. 1. Apologistan. I. Collehtorin I. . ~1800~1801(1C02~1803)1804~1805)1~06~1801~1608~1809/1810(1811 / I 20 20 21 12 35 62 - 20 '23 19 16 16 18 14 28 31 24 59 55 - I 14 10 21 22 28 38 - 11 14 22 16 18 15 / I -- 5 16 23 20 36 39 -- 14 12 26 29 31 37 - 1-1 14 22 36 39 38 11 13 17 21 27 36 -14 23 I I 15 15 18 25 19 42 21 16 20 23 19 47 78 17 19 20 22 38 55 60 26 Yhteensg 11701 159) 164) 133) 961 139) 149)174(18111551220)235 Liber scholae, ss. 696--697. - $j > .'i xs d d '=; 0 I- m ax% m P Y :t o m 3 .0 . a= a % , v; $ Z ' Z vr .- s m E m G 2 2 -aoms, lzp 3 G skis2 .Xp-', 3 3 2-1 E - w L L GLGiX;: .. E In QJ o,mg3!2 $ , m - p s t o m /3:6CJa.!j r i . i r P a 0 204 Helmi Rekoln -- -- -- - - - - - -- -- - 4. OPPILAIDEN SOSIAALINEN SYNTYPERA JA SAATYKIERTO. Turun koulun oppilasaineksen sosiaalinen rakenne on vuosina 1804-1826 melko tarkasti selvitettavissa, silla koulun matrikkeliin on mainittuna aikana miltei saannollisesti merkitty uusien oppilaiden isan ammatti. Sen sijaan tiedetaan 1800-luvun neljana ensimmaisena vuotena kouluun tulleiden oppilaiden syntypera vain siina tapauksessa, etta oppilas on paassyt akatemiaan, jolloin akatemian matrikkelista loytyy tieto isan saadysta. Niin ikaan ei ole voitu niin tarkasti, kuin toivottavaa olisi, esittaa koulunkaynnin vaikutusta saatykiertoon, silla varsin monet erosivat jo alempien kollegojen luokilta koulun taydellista oppimaaraa suorittamatta, joten heidan elamanuranvalinnastaan ei ole voinut saada selkoa. On tosin luultavaa, etta useimmista naista eronneista tuli alempia virkamiehia, kuten kirjanpitajia, lukkareita y.m. Monet taas koulunkayntiin kyllastyttyaan katsoivat ehka parhaaksi a~itautuaisansa ammattiin ja nain eivat he kohdaltaan olekaan ottaneet osaa saatykiertoon. Matrikkelin mukaan jakautui Turun koulun oppilasmaara latinaluokkien, reaaliluokkien ja eri vaestoryhmien kesken seuraavasti. Niinpa 1700-luvun lopulla tuomiokapituli mainitsi, etta taitavia nuorukaisia kouluista oli nimitetty lukkareiksi (HASTIG: S. 144). Katedraalikoulun oppllaat 1800-1827 - Isat kirjoittau- Col. Aatelisia . . . . . . . . . . . . . Upseereja . . . . . . . . . . . . Sot.-alipaallikkoja .... Pappeja ja opettajia . . Virkarniehia . . . . . . . . . . Luk,kar., siltavout. y.rn. Kausppiaita ja porvar. . Talonpoikia 2 . . . . . . . . . Kasityolaisia . . . . . . . . . . Tyorniehia, sotilaita y..m. Tuntemattomia . . . . . . . Yhteenss ( 1 4 - 8 1.5 1 1 ( 1 - 21 5 6 2 1 10 3 8 8 1 59 14 9 2 7 38 - 1 105 ( 205 - - A 9 21 7 21 87 8 63 18 98 66 76 474 61 75 23 173 303 23 167 124 234 145 165 37 41 14 137 163 14 73 93 122 74 87 1 855 ( 1493 Kuten taulukko osoittaa, rnuodostivat virkarniesten lapset suurirnman, sotilasalipaallyston ja lukkarien - siis pikkuvallassaadyn - lapset pienirnrnan ryhrnan. V. 1795 oli Turun koulun rehtori Nordberg pitanyt avajaispuheensa aiheesta: "De causis cur tam pauci ex filiis honoratioris ordinis scholas publicas f r e q ~ e n t e n t . " ~ Tarna seikka, aatelin koulujen halveksinta, oli huolestuttanut valtiovallan ja ennen kaikkea koulun johtohenkiloita rniltei koko vanhan koulun ajan, aina 1600-luvulta Iahtien. Valtakunnan ylin saaty ei katsonut tarvitsevansa sellaista opetusta, jota latinakoulu papillisine tarkoitusperineen kykeni jakarnaan oppilaille, silla sen varsinaisena urana pidettiin sotilasalaa, jossa virkaika ja syntypera oli tarkein ylennysperuste. Toisaalta esti rnyos saadyn katsantotapaa Ryhmaan luetaan kersantit ja vaapelit. ,, rusbhollari~t, talonpojat, tilanhoitajat. HAs~la.s. 108. 206 Helmi Rekola luonnehtiva kastihenki aatelia panemasta lapsiaan kouluun, jossa oli kaikenlaisten tilallisten ja kasityolaisten lapsia, vielapa "kerjalaispoikiakin". Mutta sita mukaa kuin aateli menetti etuoikeuksiaan, kasvoi sen rpiirissa kouluttamisharrastus. Kun 1700-luvun puolivalissa Ruotsin ja Suomen koulujen 4,249 oppilaasta vain 31 poikaa oli ollut aatelista,l oli 1800-luvun alussa Turun koulun puolestatoistatuhannesta oppilaasta 61 syntyperaltaan merkitty "nobilis". Turun koulunkin aatelispoikia koskeva tilasto viittaa siis saadyn piirissa tapahtuneeseen mielipiteiden muuttumiseen. J a kun tarkastamme mainittua tilastoa suuremmissa aikajaksoissa, huomaamme, etta ensimmaisena kymmenvuotiskautena 1800-luvun alussa tulee kouluun vain kuusi aatelista, vuosina 1810-1820 jo 32 ja seitsemana seuraavana vuotena 23. Tilasto osoittaa siis saannollista nousua aateliston kouluttamisharrastuksessa siita alkaen, kun maamme Venajan yhteydessa aloitti uuden ajan. 207 Katedraalikoulun oppilaat 1800-1827 - - - - - -- -- - - -- - Aatelispojat. Kirjoittautumisvuosi 1800 1801-1803 1804 1805-1 807 1808 1809 1810 1811 1812 1813 1814-1815 1816 1817 1818 1819 1820 1821 1822 1823 1824 1825-1826 Reaal~luokat Lat~naluokat 1 (11-IV( 1 - 1 1 - -- -- 1 - - - - 1 1 3 1 1 1 1 - 1 1 4 2 1 3 - - -1 - 3 - 1 2 1 4 ~ h t e e n s t i l 19 1 1 A - - - - - - - 2 1 2 --- 1 - - 1 1 3 2 2 1 - 2 - 1 3 2 3 1 4 1 1 3 7 37 1 - 1 - 1 9 7 3 5 5 6 1 1 4 1 1 3 1 4 I 1 1 - -. 1 2 2 3 - - 13 ' 1 - - 1 1 - 1 1 1 2 3 1 - 1 1 - -- - - 18 Yhteensg Yht. - 1 3 1 I - - -. I 1 - Col. Yht 22 5 4 .3 3 4 1 8 1 61 , Merkille pantavaa on, etta aatelispojista yli puolet, 50,8 % aloitti koulunkayntinsa ylemmilta latinaluokilta tai kollehtorin luokalta, tama osoittaa aateliston piirissa viela 1800-luvun alussa harrastetun kotiopetusjarjestelmaa, mika varsinkin 1700-luvulla oli ollut muodissa.1 Alemman kollegan luokalle kirjoittautui 19 poikaa ja kirjurin luokalle vain 9, joista 6 myohemmin siirtyi kollehtorin luokalle. Ylioppilastutkinnon suoritti 44 aatelispoikaa, naista kuusitoista aloitti opiskelun lakitieteellisessa tiedekunnassa, mika ala ylimman saadyn keskuudessa oli hyvin suosittu, varsinkin v:n 1809 jalkeen, josta alkaen ylhaison lapsilla ei enaa ollut tilaisuutta yleta sotilasa1alla.l Yhden lakitieteen ylioppilaan, Johan Friderik Spiren, opinnot keskeytyivat mielenvikaisuuden vuoksi."ielenvikaisena paatti paivansa myos Johan Lybecker, joka tuomarintutkinnon suoritettuaan oli jonkin aikaa ollut Tammisaaressa t~llin~hoitajana.~ Muiden onnistui yleta tuomiokuntain tuomareiksi tai Iaaninhallituksen virkamiehiksi. Uusi kaytanniillinen toimiala, maanniittarin ammatti, ei nay erikoisesti vetaneen puoleensa aatelisten poikia. Vain nelja poikaa, Cideon August Brnhjelm ja kolnie Aminoffia, valmistui maanmittariksi, naistakin ensinmainittu kuoli pian mielen~ikaisena.~ Uskollisena latinakoulun tarkoitusperille jatkoi kuusi poikaa teologisia opintoja, naista viisi kiirehti mahdollisimman pian eroamaan akatemiasta saaden kappalaisen tai apulaispapin paikan; kuudes papiksivihityista, Frans Ludvig Schauman, sen sijaan antautui tieteen alalle kohoten professoriksi samoin kuin hanen saatyveljensa Georg August Vallin ja Frederik August Bonsdorff. Yleensa huolestutti yliopistoviranomaisia 1800-luvun alkupuolella se, etta Iaaketieteen opiskelijain lukumaara oli supistunut mitattoman pieneksi, niin etta v:n 1813 vaiheilla oli muutalnia lukukausia, jolloin ei Iaaketieteen professoreilla ollut yhtaan kuuntelijaa.' Tahan oli syyna ennen kaikkea se, etta laakarin ala vaati pitkaaikaista opiskelua, keskimaarin C. VON BONSDORFF,Abo akademi och dess man 180C1828 1, s. 353. V. LAGUS,Abo akademis studentmatrikel 11, s. 585. CARPELAN, Helsingfors Universitets Studenmatrikel 1828-1852, s. 45. CARPELAN, Studentmatri,kel, s. 24. .j VON BONSDORFF,SS. 337-338. Katedraalikoulun oppilaat 1800-1827 200 noin 7-9 vuotta, jota paitsi kaytanniillisiin harjoituksiin ei ollut tarpeeksi tilaisuutta kotimaassa, vaan medisiinarien taytyi jonkin aikaa opiskella ulkomailla. Tukholman sairaaloihin ei kuitenkaan v:n 1809 jalkeen enaa otettu suomalaisia, ja "paakaupungin" klinikoissa opiskelu tuli kovin kalliiksi. Kun Iaakarin toimi lisaksi oli pienituloinen, niin "harkitseva ylioppilas" hakeutui vahemmalla vaivalla tuottoisimpiin toimiin.' Edella oleva selittanee sen, etta aatelispojistakin vain yksi, professori Pippinskoldin poika, valitsee Iaakarin uran; kaksi muuta samaan sukuun kuuluvaa sen sijaan ryhtyy maata viljelemaan. Isiensa sotilasalalle antautui kolmetoista niista aatelisnuorukaisista, jotka olivat suorittaneet ylioppilastutkinnon. Useimmat heista siirtyivat sitten Ruotsiin tai Venajalle, jolloin monestikin saivat tyytya vain aliupseerin toimeen, palvelipa kapteeni Knorringin poika "kurjana" matruusina venaIiisessa laivastossa. Helmi Rekola Vuosi 118131181411815 Rehtorin I. . . Conrehtorin I. . Kolmas 1. . . . T'oinen I. . . . . Ensimmain. 1. A,pologistan. 1. Collehtorin 1. . Yhteensa Vanhan tavan mukaan otettiin viela 1800-luvullakin oppilaita kouluun Iapi vuoden; kun uusien oppilaiden tiedot useinkin olivat hyvin alkeellisia, on ilmeista, etta tallainen tapa haittasi suuresti opetusta. Niinpa rehtori Back valittikin, etta hanen oli ollut pakko jakaa varsinkin ylemmilla luokilla oppilaat eri osiin ja etta tallaisesta ryhmityksesta koitunut tyonlisa oli kaynyt opettajille miltei ylivoimaiseksi.' Osajako oli eri luokilla tarpeellinen siitakin syysta, etta oppilasmassa ialtaan oli kirjavaa, silla mitaan ikarajaa ei ollut maaratty pyrkijoille. Luokkansa muita oppilaita huomattavasti nuorempia olivat varsinkin ylemmille luokille otetut uudet oppilaat. Niinpa esim. kollehtorin luokalle pyrkivat olivat keskimaarin kolmetoistavuotiaita, ensimmaiselle luokalle pyrkivat taas yksitoistavuotiaita. Kun samalla luokalla tavallisesti oltiin kaksi, jopa useampiakin vuosia, ehtivat latinalinjan oppilaat olla noin kakskymmenvuotiaita akatemiaan paastessaan, reaalilinjalta yliopistoon tulleet eivat monesti olleet tayttaneet viela kuuttatoista vuotta. Helrizi Rckola Aatelisten esimerkkia noudattae~l hankkivat myos monet aatelitt'omat upseerit lapsilleen kotiopetusta, silla noin 1/3 latinalinjan oppilaista aloitti koulunkayntinsa ylemmilta iuokilta. Kirjurin luokalle ei ennen v:ta 1809 tule yhtaan upseerin poikaa. Sen jalkeen opiskelee reaalilinjalla yhta monta poikaa kuin latinaluokillakin, joskin rehtorin luokalta akatemiaan Iahetetaan Iahes kaksi kertaa enemman oppilaita kuin kollehtorin luokalta. Kaikkiaan suorittaa upseerien lapsista 37 poi'kaa ylioppilastutkinnon, joten suurin osa (50,6 %) erosi muutaman vuoden koulua kaytyaan "cum testimonio vitae" tai ilman sita. Akatemiassa opiskelleista antautui isan virkauralle nelja poikaa; kahdeksan poikaa ryhtyi maanmittarin toimeen. Lakitieteen opinnot houkuttelivat kahtatoista ylioppilasta, joista viisi kohosi tuomiokunnan tuomariksi. Kuudesta teologiaa opiskelleesta Claudius Adolph Carsten oli ainoa, joka sai kirkkoherran paikan,l Carl August Grunerista tuli Hameenlinnan koulun rehtori12 nelja muuta sen sijaan sai tyytya kappalaisen tai apulaispapin vahapalkkaiseen toimeen. Korkeimman oppisivistyksen edustajien, akatemian opettajiston CARPELAN,Studentmatrikel, s. 10. LAGUS, Studentmatrikel 11, s. 481. Katedraalikoulun oppilaat 1800-1827 - - -- -- -- 21 1 -- - piiriin jaksoi kohota vain kapteeni Sjomanin poika Stenus Edvardus, joka v. 1821 paastettiin akatemiaan, missa Iaaketieteen opintoja harjoitettuaan ja sen jatkeen koleralaakarina toimittuaan yleni profes~oriksi.~ Viisi poikaa jatti kesken akateemiset opiskelunsa, naista vanrikin poika Frederik Stenvig kuoli mielen~ikaisena,~ kapteeni Brummerin poika ryhtyi hoitamaan isansa maatilaa,2 muut antautuivat todennakoisesti virkamiesuralle. Mita alemmaksi tullaan sotilaallisessa arvoasteikossa, sita vahaisempi nayttaa kouluttamisharrastus olevan. Vaapelien poikia tulee koko aikana kouluun kuusitoista, kersanttien poikia vain seitseman. Sot.-alipaallikkojen lapset. LAGUS, Studentmatrikel 11, s. 616. LAGUS,Studentmatrikel 11, s. 541. CARPEI.AN, Studentmatrikel, s. 20. Helmi Rekola 212 - - --- - - Kersanttien pojista nelja erosi vuoden koulua kaytyaan (3 apologistan luokalta, 1 ensimmaiselta luokalta). Kolme jatkoi koulunkayntia paasten akatemiaan, missa ryhtyivat opiskelemaan juridiikkaa. Vaapelien pojista tulee akatemiaan seitseman nuorukaista, joista viisi vihittiin papiksi ja kaksi sai komissioniaanmittarin paikan. Sotilasala ei vetanyt puoleensa vaapelien ja kersanttien poikia akateemisista opinnoista, silla ei yksikaan heista kirjoittautunut armeijaan. Pappien lapset. Khr. p.1 E 2.2. :sE: p Fa 1800 1801 1802 1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810 1811 1812 1813 1814 1815 1816 1817 1818 1819 - R. - l L- g 1 ? L - - l -i ~ l & 2 - - - - - 2 - - - 1 - 1 1 2 - - - - - - - 2 - - - - - - - - - - 1 - 1 5 - - - 2 - 2 1 I--- I - - - 1 - - - 1 5 3 I 1 3 3 2 - - 1 - - - - - - 1 3 I 2 1 1 1 - - - - - 1 1 -2 1 1 2 - - - -An. p. K P ~ P. L. R. - 2 L. R. - - Yht, papinp. L. R. -- -~~TI? - 1 1 ~ 1 ~ 2 - 2 < e - - - 2--2 - 3 - - - - 1 3 - 2 - - - - - - 2 - - - - - 5 I - - 2 - - 2 I - 1 5 - - - - - 2 - - - - 1 2 - - 6 3 1 6 - - 6 2 - - 3 3 1 1 1 - 4 4 1 1 1 - 6 7 4 2 - 3 6 - - 2 4 1 1 3 - - 4 - - - - - - 1 - 1 - - - 1 2 - - - 3 - - 3 1 1 1 I - - - - 1 - 3 - - a - - - - - 5 I - - - 1 3 - 2 3 3 1 5 1 1 2 3 4 1 5 1 2 5 - - 9 - - 2 7 1 1 1 1 - - 3 - - 1 1 - - .1 1 1 1 1 3 2 1 3 - 1 Khr.p. = kirkkoherrojen poikia; kp1.p. = kappalaisten poikia: ap.p. = apulaispapin poikia. - 2 4 2 - 7 4 2 6 4 9 1 3 2 9 118 9 110 4 6 1 4 1 1 .2 1 7 4 214 Helmi Rekola ----- Suunnilleen yhta paljon kuin sotilasvirkamiesten lapsia tuli kouluun oppilaita pappis- ja opettajaperheista, vaikka etenkin alemman papiston taloudellinen asema naihin aikoihin oli huono. (Vuosina 1780-1809 on laskettu kolmanneksen pappispesista olleen vararikossa.) Upseeristo taas eli taloudellisesti onnellista aikaa, kiln silla sotavaen hajalla ollessa vakinaisen palkan lisaksi oli mahdollisuus ansaita siviiliviroista.' Ja kun upseerien lapsisra lahes puolet opiskeli reaalilinjalla, tulevat pappispojat useitnmiten latinaluokille, mika opintie oli tarkoitettu paljon pitempiaikaiseksi. Vain 15,6 % pappien ja opettajien pojista kirjoittautuu reaaliluokille. Tama osoittaa, etta papiston keskuudessa kouluttamisharrastus oli hyvinkin intensiivista. Huoli lasten tulevaisuudesta ja samalla toivo tulevaisuudessa keventaa omaa tyiitaakkaa sai isat kouluttamaan niin pian kuin mahdollista monet poikansa, ja kuten Turun koulunkin oppilasluettelot osoittavat, saattoi pappisperheissa nuoria vesoja olla paljon. Niinpa lahettaa Virolahden kirkkoherra Vegelius yhtena vuotena kouluun nelja poikaa, samaten Nauvon kirkkoherra Mjodh. Kirkkoherra Federleyn poikia kaukaa Sahalahdesta tulee kouluun kuusi, ja 28:sta Turun koulua kayneesta loimaalaisesta on nelja apulaispappi Elersin poikia. Papiston eri ryhmia tarkastettaessa lasten kouluttamisen kannalta huomataan, etta suurin on kouluttamisharrastus kirkkoherrojen keskuudessa. Kappalaisten lapsia tosin kouluun tulee hiukan enemman, mutta on huomattava, etta Turun hiippakunnassa kappalaisten paikkoja 1800-luvun alkupuolella oli 231, kirkkoherran paikkoja vain 124, joten kappalaisten poikia oikeastaan olisi pitanyt koulussa olla lahes kaksi kertaa enemman kuin kirkkoherrojen lapsia, jotta lasten lukumaara olisi suhteellinen kouluttavien perheiden lukumaaraan. Vahimman tulee lapsia kouluun apulaispappien perheista, 1 2 M. RUUTH, Kirkko, ltoulu ja yliopisto, s. 552. DANIELSON-KALIMARI, I, SS. 139; RUUTH, S. 153. 215 Katedraalikoulun oppilaat 1800-1827 ---- -- -- p p -- --- - - - koko kyseessa olevana aikana vain 21, ja kuitenkin myoskin apulaispappien paikkoja hiippakunnassa naihin aikoihin oli yli kahden~adan.~Se etta kouluttamisharrastus aina vahenee, mita alemmaksi tullaan papillisessa arvoasteikossa, selittyy papiston varallisuussuhteista. 1700-luvun lopussa lisaantyneesta velkaantumisesta ja koyhtymisesta huolimatta olivat kirkkoherrojen varallisuussuhteet sentaan pysyneet siedettavina. Useat kappalaiset, mutta etenkin juuri apulaispapit sita vastoin elivat perin niukoissa oloissa kohoamatta elamantasoltaan sanottavasti sita rahvasta korkeammalle, jonka keskuudessa elivat. Niinpa Velkuan rukoushuoneen saarnaajalla ei ollut viljatuloa enempaa kuin 11 tynnyria 12 kappaa seka siihen lisaksi 3 aamia heinia, 12 sylta puita seka kalaa antajien hyvasta tahdosta ynna asuinhuoneet, kesalaidun lehmalle ja vihannesmaapalsta.3ellaiset elinehdot tiesivat koyhaliston asemaa, joten heilla ei ollut varoja Iahettaa poikia kaupunkiin, kun lisaksi viela koulunkaynnin ekonomiset edellytykset pitajankaynnin lakkauttamisen tahden olivat huonontuneet. - Taloudellisessa ahdinkotilassa elivat myos opettajat, joiden toimi oli pappisviran kanssa Iaheisessa yhteydessa ja usein vain alustavana asteena jalkimmaiselle. Vain koulun rehtorin tulot olivat suuremmat kuin talonpojan keskimaaraiset elatu~menot,~ siksi Turun koulussakin on vain muutama opettajan poika, niistakin 8 on yliopiston professorien lapsia. Arvioitaessa sitten papiston lasten koulunkayntia koulun ornalla mittapuulla, jona on paastotodistus akatemiaan, huomataan, etta pappien ja opettajien pojista tulee ylioppilaaksi 1 17 eli 67,6 % koko taman oppilasaineksen lukumaarasta. Akatemiassa valmistuu 57 (48,7 % ) isansa toimeen; eri ryhmien kesken jakaantuu tama maara siten, etta kirkkoherrojen pojista tulee papiksi tai opettajaksi 49 %, kappalaisten RUUTH, S. 549; SUOLAHTI, Suomen papisto, ss. 177-187. RUUTH, s. 551. .: JANTERE, SS. 100-101. 216 Helmi Rekola - ---- - - - -- - -- -- -- --- -- - - - pojista 49,5 %, apulaisten pojista 47,l % ja opettajien pojista 50 O/o. Pappispojat kulkivat siis viela kiinteasti isainsa jalkia, ehka enemman tottumuksesta ja tavasta kuin varsinaisten taipumusten pakotuksesta. J a sittenkin, jos vertaamme naita lukuja aikaisemmilta ajoilta oleviin tiedonantoihin, niin huomaamme, etta pappispoikien halu teologisiin opiskeluihin oli vahenemassa. Vuosina 1771-1772 oli naet Turun akaternian pappispojista 80 70 teologeja, kymmenen vuoden kuluttua enaa 68 O/o ja vuosina 1791-1792 50 %.I Turun koulusta vuosina 1800--1826 ylioppilaaksi tulleista papin pojista ei viittakaankyrnmenta prosenttia ryhdy isan ammattiin. Tasta voimme tehda sen johtopaatbksen, etta varsin moni alkoi luopua vallitsevista perhetraditioista antautuen muille oudoille urille. Ja kuitenkin, olisi ollut suotavaa, etta painvastoin pyrkimys papinalalle olisi kasvanut, silla pappistarve oli lisaantynyt uusien seurakuntien, joko itsenaisten tai kappelien tai saarnahuonekuntien, perustamisen vuoksi. Papiston lukumaaran vahenernisen ja pappistarpeen lisaantymisen tahden oli tilanne niin huolestuttava, etta v. 1808 synodaalikokouksessa rnainittiin teologeista olevan niin suuri puute, etteivat ainoastaan vanhat sairaalloiset papit saaneet olla ilman virka-apua, vaan kokonaisten seurakuntien ja kirkkopitajienkin oli taytynyt milloin pitemman, milloin lyhyemman ajan olla vailla kaikkea papillista palvelusta." Ja kun aikaisemmin poika tavallisesti aloitti pappistoimen isan apulaisena, mika usein isan heikontuvien voimien takia oli neljannen kaskyn noudattamista, niin Turun koulua kayneista pappispojista vain 5 ryhtyy isansa apulaiseksi, heista kaksi sitten aikanaan peri isan virkapaikan. Minkalainen oli luokkakierto oppisaadyn piirissa, osoittaa seuraava taulukko: G. PALANDER (SUOLAHTI), Tilastollisia tietoja Turun akatemiari ylioppilaista, s. 63. RUUTH. s. 547. Katedraalikoulun oppilaat 1800-1827 - - - - -- 217 - Poikien anlrnatti lsien ammattl Khr. Kirkkoherrola . . . . . . . . Kappalaisia . . . . . . . . . . Apulaispappeja . . . . . . . Opettajia . . . . . . . . . . . . . - I 8 I 10 8 1 1 10 - 2 ~ h t e e n s i i l 20 Kpl. 1 20 Ap. 1 - 7 1 3 2 2 I 4 1 Op. 1 ~ h t . 1 23 21 6 4 7 10 1 57 Naemme siis, etta pappissaadyn piirissa yleneva luokkakierto oli ,paaasiallisesti kappalaisten poikien pyrkimysta kohota korkeampaan pappisluokkaan. Apulaispappien lapset tyytyivat huono~mminpalkattuihin asemiin, joihin painui myoskin moni kirkkoherran poika, jolla ei ollut innostusta syventya perinpohjaisiin, ponnistuksia kysyviin opintoihin. Opillisen saadyn korkeimmalle asteelle, yliopiston opettajaksi, kohosi kolme nuorukaista, nimittain professori Gadolinin, piispa Tengstromin ja Rymattylan kappalaisen Walleniuksen poika. Mille alalle antautuivat ne 62 pappis- ja opettajaperheista Iahtenytta ylioppilasta, jotka eivat valinneet isansa tointa? Noin 36 O/o antautui muille virka-aloille, etupaassa lakimiehen (20) ja maanmittarin (10) toimeen; uskaltautuupa seitseman ryhtya lukemaan Iaaketiedetta kohoten piirilaakariksi. Kahdeksantoista poikaa eroaa akatemiasta suorittamatta minkaanlaista tutkintoa. Naista kaksi kirjoittautuu armeijaan, saarnaaja Birkelinin poika ansaitsee toimeentulonsa merimiehena, viidentoista mainitaan kuolleen ylioppilaina. Keskeisen ryhman koulun saatylaisnuorisoa muodostavat siviilivirkamiesten lapset, joskaan heidan kotipaikkansa eivat muodosta niin tasaista vyohyketta yli k~oulualueenkuin muitten saatylaispoikien. 218 - - - -- - Helmi Rekola - - --- - - - - --- - - -- -- Virkamiesten laysei. Kirjoittautumisvuosi 1 1800 1801-1803 1804 1805 1806 1807 1808 1809 1810 181 1 1812 1813 1814 1815 1816 1817 1818 1819 1820 1821 1822 1823 1824 1825 1826 I I Latinaluokat I 111-V1 I ~ h t e e n s ~Col. - - 1 1 4 5 7 13 12 5 1 8 2 5 5 2 3 3 5 4 I - - - 1 - 1 4 8 - - 4 6 7 15 18 6 - 1 1 7 2 6 1 4 - 10 3 6 10 3 3 1 4 7 12 9 3 2 16 11 - 1 1 5 1 5 I 1 8 - - 21 54 7 1 1 1 163 4 7 7 4 - 3 2 1 3 1 2 - I ? 4 2 *'3 2 38 1 87 5 20 20 26 15 15 10 b 6 i 1 9 4 4 7 ' / 125 1 1 1 1 12 22 6 12 i ii - 1 I ;;I 1ci 6 2 - 1 :I -- - 1 1 10 4 10 3 6 1 2 3 2 2 1 - - 1 1 1 14 1 5 8 9 10 4 4 2 3 2 5 2 1 A 1 2 1 8 Yhteensiil 109 1 Yliteensa l~hteens~l - 1 - I Reaaliluokat 1 15 15 303 Huomattava maara virkamiesperheiden lapsista oli kotoisin itse koulukaupungista, missa ipormestarit ja Iaakarit, rahastonhoitajat ja viskaalit seka eri asteiset tullivirkarniehet olivat luonnollisesti runsaampi osa kaupungin vallasvakea kuin sielunhoitajat ja sotilasvirkamiehet. Niinpa turkulaiset upseerien lapset ovat 15,l % ja pappien pojat 12,7 % koko naiclen Katedraalikoulun oppilaat 1800-1827 - -- -- - - - -- -- -- 21 9 -- ryhmien oppilasaineksesta virkamiesten poikien vastaavan prosenttiluvun ollessa 41,9. Maaseudun virkamiehista ovat mainittavimmat tuomarit, kruununvoudit, henkikirjurit, maanmittarit ja ennen kaikkea nimismiehet, joitten viimeksimainittujen lapsia on 16,2 % koko virkamiehiston koulunuorisosta. Siviilivirkamiesperheista lahtenyt nuoriso jakautuu tasaisemmin eri linjoille kuin pappien ja sotilasvirkamiesten pojat. Reaalilinjalle kirjoittautuu 125 lasta eli noin 40 %, latinalinjalle 163. Sama suhde vallitsee ylioppilaaksi tulleiden kesken. Reaalilinjalta tulleet ylioppilaat ovat naet 40,2 % koko ylioppilasmaarasta. Molemmilla linjoilla oli opiskelu siis yhta intensiivista. Koulusta paastyaan siviilivirkamiesten lapset joutuivat yhta yleisesti virkauralle kuin 'pappienkin pojat papinuralle. Viisikymmentaseitseman poikaa, siis enemman kuin kolmasosa akatemiaan tulleista kirjoittautuu lakitieteelliseen tiedekuntaan hankkien itselleen todistuksen hovioikeuteen tai oikeudenkaynnin alalle. Maanmittarin ammattia rupesi harjoittamaan kaksitoista nuorukaista, ja Iaakariksi valmistuu kuusi. Kaikkiaan seuraa isiensa jalkia virkamiesuralle 50 %, mika luku kuitenkin tulisi huomattavasti suuremmaksi, jos siihen laskisimme my& ne ylioppilaat (26), jotka erosivat akatemiasta ja joiden todennakoisesti onnistui saada kirjurin tai nimismiehen tai jokin muu alemman virkamiehen toimi. - Sotilasalalle antautui vain ani harva (6). Sen sijaan suurta joukkoa veti puoleensa joko papin tai opettajan toimi, jsoitten hoitajiksi valmistui 45 nuorukaista. Naista pappiskokelaista 12 saavutti esipapin aseman ja 4 yleni professoriksi. Mutta myos papiston alaluokka ja siis koyhalisto sai virkamiesperheista lisayksen, silla kahdestatoista pojasta tulee kappalainen, yhdeksasta apulaispappi ja kahdeksasta opettaja. Tavallisina tyomiehina kuolee kuusi ylioppilastutkinnon suorit- Helmi Rekola - tanutta ja jo jonkin aikaa akatemiassa opiskellutta nuorukaista. Maaseudun virkamiehistoon, ennen kaikkea papistoon, pyrki liittymaan n.s. pikkuvallassaaty: lukkarit, jahtivoudit ja siltavoudit. Kirkon yrnparistolla asuen olivat narna useinkin sukulaisuuden siteills liittyneet toisiinsa ja pitajanapulaisen vali- . Katedraalikoulun opp~laat1800-1827 - - 72 1 -- tyksella pyrkivat vallasvaen yhteyteen.l Toisen tien sivistyneiston piiriin avasi koulu, jonne nama pikkuvirkamiehet koettivat vahaisista varoistaan huolimatta kustantaa lapsensa saadakseen ne kerran nahda mielitoiveittensa toteuttajina, koko seutukunnan ohjaajina. Ollen ruotsia taitamattomia oli lasten aloitettava koulunkayntinsa ensimmaiselta luokalta tai apologistan luokalta. Kollehtorin luokalle ei Turun koulussa v:een 1826 mennessa ole kirojittautunut yhtaan lukkarin tai siltavoudin lasta ja ylemmille latinaluo'kille tuli vv. 1800--26 vain kaksi lukkari FAge11holmin poikaa, jotka olivat kotoisin Ahvenanmaalta ja siis osasivat ruotsia. - Latinaluokilla opiskelleista nuorukaisista paasee vain 8 akatemiaan, joten suurin osa erosi koulusta ja ryhtyi luultavasti isansa toimeen, niinkuin Adam Stihlberg, joka kaksi vuotta koulua kaytyaan tuli lukkariksi Kiikalaan, kotipitajaansa. Milloin sen sijaan pikkuvirkamiehen pojan tie vei akatemiaan, oli yleisena pyrkimyksena teologisten opintojen kautta paasta saatykiertoon. Niinpa Turun koulusta ylioppilaiksi tulleista vain yksi ryhtyy opiskelemaan lakitiedetta, muut teologiaa. Naista kirkko s a a kaksi kappalaista ja kolme kirkkoherraa. Johan Strandell jattaa seitseman vuotta kestaneen opiskeluajan jalkeen kesken lukunsa, samoin myos Moberg-niminen nuorukainen, joka naituaan rikkaan lesken ryhtyi maanviljelijaksi.? 1 2 SUOLAHTI, Suo~nenpappilat 1700-luvulla, ss. 16-19. LAGUS, Studentmatrikel 11, s. 710. Helmi Rekola Tutustuessarnrne Iahernrnin porvaris- ja kauppiaskodeista tulleisiin oppilaisiin huornaarnrne, etta heidan lukumaar~nsa oli suhteellisen pieni. Vaikka Turun I~ouluoli suurin rnaamme silloisista oppilaitoksista, oli porvarispoikia koulussa vain sarna rnaara kuin Porin pienessa triviaalissa.' Ja kuitenkin Vuosina 1-1824 oli kummassakin koulussa 148 porvarin ja kauppiaan poikaa. (Vrt. JANTERE, S. 173.) Kaledraalikoulun opp~laat1800-1827 - - -- -- -- - --- 223 Turun koulu oli maan ainoa korkeampi oppilaitos, jossa elinkeinonharjoittajiksi aikoville oli jarjestetty oma linjansa heille sopivine opetusohjelmineen, joten olisi odottanut etaisiltakin seuduilta kauppiassaadyn Iahettavan lapsiaan Turkuun. Tosin niita rannikkokaupungeista tulikin muutama kymmen, mutta sisamaassa porvaristo nahtavasti koulutti lapsensa Iaheisissa pedagogioissa, joissa myos oli maaratty opetettavaksi kaupallisella alalla tarvittavia uusia kie1ia.l Kaupunkien varakkaat kauppiaat sitapaitsi useasti Iahettivat poikansa ulkomaille oppia saamaan, niinkuin oli tapana Norjassa ja Ruotsissakin 1700- ja 1800-Iukujen v a i h t e e s ~ a . ~ Kuten odottaa sopii, kirjoittautui suurin osa porvarispojista reaaliluokille, joille myohemmin viela siirtyi viisitoista lasta ensimmaiselta luokalta. Kaikkiaan erosi reaaliluokilta 45,5 $% ja latinaluokilta 15 % koko ryhman oppilasmaarasta antautuen nahtavasti isansa toimeen. Ylioppilaiksi tulee 59 poikaa, jotka kaikki Iahetetaan akatemiaan. Mutta viela akateemi~ sista opinnoista vetaa halu kaytannollisille aloille, silla kolme nuorukaista: August Riskan, Petrtls Gustavus Idmanin ja Petrus Malmin, tapaamme elinkeinonharojittajina; mahdollisesti myos joku niista kahdestatoista ylioppilaasta, joiden elamanuran valinta on tuntematon, antautui kaupan tai muun kaupunkielinkeinon harjoittajaksi. Koko 1700-luvun, aina 1600-luvulta Iahtien, olivat Turun ja Viipurin rahamiessuvut ylimysperheiden tavoin osoittaneet vierovansa p a p p i s u r a a . ~ u u l t a v a s t ioli tilanne Turussa sal~~anlainen viela 1800-luvun alussa, silla ei minkaan muun saadyn piirissa pyrkimys pappisalalle ollut niin vahainen kuin kauppiassaadysta ipolveutuvien ylioppilaiden keskuudessa. Vain 18,6 % antautuu opilliseen saatyyn, neljasta tulee koulunopettaja, kuusi ryhtyy kappalaisen tai apulaispapin vir'kaan, I JANTERE, S. 84. "ANTERE,S. 69. SUOLAHTI. Suomen papisto, s. 252. Helmi Rekola .- Gabriel Geitlin on ainoa, joka s a a kirkkoherran paikan oltuaan sita ennen opettajana akatemiassa.* Joskin pyrkimys pappissaatyyn kauppasaadyn nuorison keskuudessa oli pieni, niin sen sijaan pyrittiin innokkaasti siviilivirkoihin. Etenkin juriidiset opinnot vetivat puoleensa nuorisoa, mika onkin ymmarrettavaa, silla kangastelihan monen kauppias-raatimiehen pojan ihanteena lainopillisen tutkinnon lupaama pormestarin virka tai sitten hovioikeuden virkamiehen arvovaltainen asema. Kaikkiaan 16 antautui lakimiesuralle, 6 ryhtyy maanmittariksi, 5 Iaakariksi, vain kaksi kirjoittautuu armeijaan. Loput (4) kyseessa olevan ryhman ylioppilaista ryhtyivat alempiin kaupunkivirkoihin. Talonpoikaislapset. 1-AGUS, Studentmatrikel 11, s. 611 Katedraalikoulun oppilaat 1800-1827 -- -- -- - 1819 1820 1821 1 822 1823 1824 182.5 1826 - - y m e -- n I 4 - s -I I 4 - 1 1 1 3I 4 - 5 4 - 4 5 ~hteens;i/ 82 I 1 4 - 11 Col. t ? 2 - Reaaliluokat -. I 1 - 93 225 -- -- - Lat~r~aluokat Kirjoittautumisvuosi -- - i 1 Yhteensa l~hteens2 - - 4 1 2 4 5 4 6 2 1 31 - .- -- - 1 - - - T 1 A I 5 1 I 4 8 - 8 1 23 1 124 Varsinaisen kansanlasten suuren joukon muodostavat talonpoikien, kasityolaisten seka sotilaiden, torpparien, tyo- ja merirniesten pojat. Naista vahimman on opinteille lahtenyt lapsia talonpoikaistuvista, silla talonpoikien kouluttamisharrastus oli alkanut vaheta 1700-luvun puolivalista Iahtien.' Hastig on laskenut v. 1749 Turun koulun oppilaista 24,2 % olleen talonpoikien ja muun rahvaan lapsia,' v. 1771 oli prosenttiluku alentunut jo 20,2 % :iin," ja v ~ ~ o s i n1800-1826 a on mainituista perheista tullut kouluun vain 17,2 O/o koko oppilasriiaarasta. Koska varsinaisen koyhalistovaen piirista viimeksi~nainittuinavuosina on cncninian koulussa oppilaita kuin talonpoikaiskodeista, voirnme olettaa, etta vahennys koski juuri talonpoikaislapsia, kun lisaksi tiedetaan, etta talonpojat naihin aikoihin tarvitsivat poikansa kotona tyoapunaan, silla tyovaen tarve oli lisaantynyt uudistilojen raivaan~isen vuoksi. Vireanipi uudisviljelys oli alkanut jo 1700-luvun keskipaikkeilla paasten vauhtiin kuitenkin vasta 1780- ja 1790-luvuilla, sitten kun valtio isonjaon yhteydessa oli tarniolla ryhtynyt liikamaitten erottarniseen. Tosin uudistilojen lukumaara VarI JANTERE, S. 189. "Muuhun rahvaaseen" ei ole luettu kasityolaisia eika sotilaita. HASTIG, S. 107. Helmi Rekola 226 -- . --. . - - - - -- -- ---- .- sinais-Suomessa oli mitgton muihin maakuntiin verraten,l inutta on huomattava, etta myos naapurimaakuntien talonpoikaisperheista monesti tuli lapsia Turun kouluun, joten niittenkin taloudellisilla oloilla on merkityksensa katedraalikoulun oppilaslukua tarkastettaessa. Paitsi varsinaisten uudistilojen perustamisen vuoksi tarvittiin maatoihin entista enemman vakea myos tilojen halkomisen ja sen yhteydessa viljelysten laajenemisen vuoksi. Uusia taloja oli perustettu niin paljon, etta vuosina 1747-1808 Turun ja Porin Iaanissakin tilojen lukumaara oli lisaantynyt 30 % :lla,* muissa laaneissa viela enemman. Saattaisi tosin ajatella, etta taloluvun noustessa ja vaeston lisaantyessa entista enemman olisi pitanyt tulla talonpoikaislapsia kouluun, mutta on huomattava, etta naiden uusien talollisten varallisuus oli huono ja etta vuosikymmenia saattoi kulua, ennenkuin uudisraivaajien luokasta ilmestyi lapsia opintielle." Mutta joskin taloudelliset olot olivat aiheuttaneet vahennysta talonpoikaisen nuorison koulunkaynnissa, eivat ne kuitenkaan olleet heikontaneet vaeston pyrkimysta pappissaatyyn. Miten intensiivista tama pyrkimys oli, osoittaa sekin, etta talollisten pojista 7 5 % opiskelee latinaluokilla ja etta neljast2kymmenest2 yhdeksasta ylioppilaasta' 2 8 (55,2 %) valmistuu papiksi, vaikka vain 9 naista saavuttaa kirkkoherran aseman, kun enin osa s a a tyytya kappalaisen tai apulaisen virkoihin; taytyypa yhden huonon kaytoksensa vuoksi kokonaan erota papilliselta uralta ja ryhtya sepaksi laivastoon. Niista 12 yliqpilaasta, j~oiden elamanuran valinnassa o n tietoja ja jotka eivat papinvirkaan pyrkineet, rupeaa vain yksi maanviljelijaksi, muut siviilivirkoihin, nim. 4 maanmittariksi, 3 laakariksi ja 4 lakimieheksi. Akatemiaan tultuaan talonpoikien lapset siis havisivat pappis- tai virkasaadyn sekaan. Koulussa olivat he jo muuttaneet nimensa muukalaisiksi, joten Katedraalikoulun oppilaaf 1800-1827 .- . -- -- 227 nimiluetteloa silmaillessa ei tapaa yhtaan ainoata suomalaisnimista talon poikaa, vaan Laurelliuksia, Eriksoneja j.n.e. Ollessaan useimmiten virkamiesperheissa kotiopettajina he vaihtoivat tapansa ja kait mielipiteensakin isantiensa mielta myijten ja vihdoin he virkamiehina omistivat toisen kielen. Muutos kavi helposti, koska uusi kieli ja uudet tavat olivat ensimmaisena ehtona, jos mieli virkauralla kohota. Ktisit~~olaisten lapset. Siirryttaessa tarkastamaan khityolaisten koulunkayntia huomataan, etta tassa vaestoryhmassa kouluttamisharrastus on 1800-Iuvun alussa yhta suuri kuin edellisella vuosisadallakin. Kaikkiaan on kasityolaispoikia 16 % koulun oppilasrnaarasta, kuten Hastig on laskenut olevan myos vuosina 1749 ja 1771 Suuri osa, 82,9 %, taman vaestoryhman lapsista kuuluu kaupunkilaisnuorisoon, ja kuten kaupungin ensimmaisten luokkien, porvaris- ja kauppiassaadyn lapset, niin kasityolaispojatkin melko tasaisesti jakautuivat katedraalikoulun eri linjoille, vaikkakin reaalilinjalta vain 18 lahetetaan yliopistoon, latinalinjalta yli neljakymmenta. Kaikkiaan paasee ylioppilaaksi 27,3 %. Pyrkilmys yliopistollisten opintojen tieta saatykiertoon ei siis kasityolaisten piirissa nay olleen erikoisen suuri, vaan enin osa eroaa koulusta antautuen nahtavasti elinkeinonharjoittajaksi. Akaterniaan tulleista ylioppilaista juriidiselle alalle ryhtyy 17 nuorukaista, heidan joukossaan sorvarin poika Johan Jacob Nordstrom, jonka tieteellinen toiminta maallemme koitui merkitykselliseksi, vaikkakin hiin suuren osan elamaansa olikin Ruotsissa. Laakareiksi valmistui nelja poikaa, maaninittareiksi viisi. Viimeksimainitut olivat kaikki tulleet yliopistoon v:n 1816 jalkeen. Tasta Iahtien yleensa maanmittarialalle oli paljon pyrkijoita, silla senaatissa oli ehdotettu, etta valtio vastedes palkkaisi maanrnittarit ja maksaisi heille palkkaa kokonaista 96 ruplaa hopeata vuodessa.' Pappis- ja opettaja-alalle ryhtyy ylioppilaita 34,4 %. Seurattaessa naiden papiksivalmistuvien elamanvaiheita huomataan, etta saadyn ylaluokkaan kohoaa vain nelja: kaksi yliopiston professoriksi ja kaksi kirkkoherraksi. Kappalaisena ja apulaisena paattaa papillisen toimintansa 12; koulunopettajia oli 3. Niista kuudestatoista ylioppilaasta, jotka eivat ryhtyneet pappis- ja virkarniesalalle, kolrne kirjoittautui armeijaan, yksi I HASTIG, S. 107. DANIELSON-KALMARI, I, S. 220. -- Katedrnallkoularz opprlnat 1800-1827 - -- - 229 - - -- ryhtyy maanviljelijaksi; kahdentoista elamanuran valinta on tuntematon. Viimeisena ryhmana tulevat ne lapset, jotka varsinaisen koyhaliston piirista ovat uskaltautuneet opinteille. Eri vuosjna on heita kouluun tullut seuraavasti: Tj)omiesten, sotilaiden y.m.s. lapset. 230 . - Helmi Rekola -- - - - - -- -- - Maaseudun torpparien, sotilaiden ja tyomiesten lapsia on tassa koyhalistojou'kossa vain vahan; suurin osa, 72,4 %, on koulukaupungista merimiesten, ajurien ja muiden tyolaisperheiden lapsia, onpa joukossa loistenkin poikia. Kun ne henkiset evaat, mita nama lapset kodeistansa saivat, luonnollisesti olivat niukat, oli koulunkaynti aloitettava alemman kollegan tai apologistan ,luokalta, eika varsin monella ollut varojakaan jatkaa naita alkeisluokkia ylemmalle, tuskin oli alun perin ollut koulunkaynnin jatkamisen tarkoitustakaan, silla saattoihan vahaisillakin tiedoilla paasta alemmille virkapaikoille, ja sekin jo merkitsi nousua yhteiskunnallisessa arvoaste?kossa. Milloin varoja ja innostusta opiskeluun riitti, oli tyolaislapsillakin tarkoitus kohota pappissaatyyn, kuten muillakin kansanlapsilla. Niinpa 46:sta ylioppilastutkinnon suorittaneesta 50 % ryhtyy opilliselle uralle: neljasta tulee kirkkoherra, 8:sta kappalainen, 4:sta apulaispappi ja 7:sta koulunopettaja, mutta tiedemiesluokkaan ei kohoa yksikaan tyolaisen poika. - Virkamiesuralle antautui 14 ylioppilasta, 9 poikaa jatti kesken opiskelunsa; naista yksi ryhtyi sotamieheksi, muut kahdeksan katosivat ainiaksi yliopistoviranomaisten nakyvista. Kun oppilasmateriaalin pohjalla on edella seurattu eri vaestoryhmien kouluttamisharrastusta ja sen paamaaria, on viela tehtava muutamia yleisia huomioita. Jotta saisi paakohtaisen kuvan koulunkaynnista ja siina tapahtuneista vaihteluista, on oppilasaines jaettava kolmeen ryhmaan siten, etta saatylaislapsiin luetaan aatelisten, upseerien, sotilaspaallyston, pappien, virkamiesten ja pikkuvallassaadyn pojat, porvarislapsiin kauppiaitten ja parvarien pojat, seka kansanlapsiin muu oppilasaines. Talloin huomataan, etta ensimmaiseen ryhmaan kuuluu 658 oppilasta, eli 44,l %, toiseen 167 (1 1,l %) ja kolmanteen 503 (33,7 %), 165 pojan (1 1,I % ) ollessa syntyperaltaan tuntemattomia. 23 1 Katedraalikoulun oppilaat 1800-1827 - - -- - -- p p p p Katedraalikoulun eri linjoille jakautuivat eri ryhmat seuraavasti : L. Saatylaislapsia . . . . 406 1. 61,7 74 Pomarislapsia . . . . 73 1. 43,7 % Kansanlapsia . . . . . 289 1. 57,5 % Tuntemattomia . . . 87 1. 52,7 % Tul~temattomia R. 223 84 195 77 1. 33,9 u/o 1. 50,3 0/; 1. 38,8 O/c 1. 46,7 74 29 10 19 1 1. I. 1. 1. 4,4 6 3,7 0,6 % 54 % C/o Saatylaispojat ja kansanlapset, jotka edustavat suurimpia vaestijryhmia, opiskelevat enimmakseen latinaluokilla porlvaripoikien jakautuessa miltei tasan eri linjoille. Minkalaista vaihtelua eri ryhmien opinharrastuksessa on huomattava, osoittaa diagrammi 1. 232 - - -- Helmi Rekola -- - - Knfcdracrlikoulun oppilaaf 1800--1827 - ~ ~~ ~ - . - ~ - ~ ~ - ----- . 233 -- ~ ~ -~~~ Turun koulun vaikutusta saatykiertoon valaisevat seuraavat kaksi taulukkoa, joista toinen osoittaa absoluuttisin luvuin, toinen prosentein, kuinka paljon eri vaestoryhmia edustavista ylioppilaista valmistui virkamiehia ja pappeja tai rupesi maan\~.iljelijoiksij.n.e. Upseereihin on talloin luettu myos aateliset ja pappeihin opettajat. Kuten taululk,ot osoittavat, on kaikkien vaestoluokkien kesltui~dessapyrkimy's virkamiessaatyyn suurin. Taulukko I. lsien ammatit Poikien ammatit 5 r ~ ~ ? x 2 , i Yhteensg i P ~ I P a p p . . . . . . . . . . . . . .5 7 5 82 Virkam . . . . . . . . . . . . . . . 42 UPS. . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 5 Talonp. . . . . . . . . . . . . . . 2 Tyom . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Tunteni. . . . . . . . . . . . . 15 26 Ylioppilaital 117 ( 164 2 46 17 2 1 1 1 22 1 32 2 2 12 -- 1 :11 1 5 91 8 1 59 26 2 1 1 12 ( 1 1 64 2 7 1 23 14 11 - 1 1 9 49 1 46 210 254 27 5 14 88 598 1( Taulukko II. Poi kien ammatit -I lsien ammatit I Papp. (~irkarn.1Ups. Papp. . . . . . . . . . . . . . . . . 48,70!0 Virkam. . . . . . . . . . . . . . . 36 ,, Ups. . . . . . . . . . . . . . . . . . O,s,, Talonp. . . . . . . . . . . . . . . Tyom. . . . . . . . . . . . . . . . 1 . Tuntem. . . . . . . . . . . . . . . 12,9,, ~ l i o p p i l a i t a l 117 / Lukk. ( ~ a u p p . Kiisit. I Talonp. ( 'Tyiirn. 27,z0/o 22 O ' v 62,50,'0 l8,60!'(, 34,4(l/b 55,10/0 $0 oO ! 50,; ,, 503 ,, 1 2 , ~ ,, 542 ,; 40,(i ,, 22,4 ,, 30,4 ,, 3,5,, 18,7,, 4 4 ,, 3,1 ,, .2 7 ,, 12,r, ,, 1 , 2 ,. 3,5,, l ~ , , 3,4,, 1,6,, 2 ,, 2 ; ~ , , 15,s,, 5 , 5 , , 12,5,, 20,4,, 18,7., 18,.1,, 17.~,, 1 164 1 91 1 8 1 59 1 61 1 49 1 6 Helmi Rekola - -- - ---.--- -- Ylioppil. isan salty A~S. I Poikien elamanura Pros. Virkamiehia . . . . . . . . . . Pappeja ja opettajia . . Upseereita . . . . . . . . . . . Pikkuvirkamiehia . . . . . . Kauppiaita ja porvareita Kasityolaisia . . . . . . . . . . Talonpoikia . . . . . . . . . . T yomiehiz . . . . . . . . . . . . Yhteend Diagrammi 2. . pojat; . . . . . isat. ~bs. 1 Pros. Katedraalikoulun oppilaat 1800-1827 - -- - - -.- - -- - - 235 - Taulukko ja sen pohjalla laadittu diagrammi 2 osoittavat, etta Turun koulu sai sen nuorison, joka koulusta paastyiiiin opiskeli yliopistossa, paausiallisesfi j~laluokkain- aateliston, upseerien, puppien ja muiden virkarniesten - keskuudesta. Niita oli Iahes 2/3 koko opiskelevasta nuorisosta, Varsin vahan siis kansan syvat rivit paasivat suoranaisesti sivistysta kannattamaan. Ja enta ne kansanlapset, jotka opinuralle tulivat? Ne havisivat virkamiessaadyn sekaan. Mikali joitakin harvoja palasi maanviljelijaksi tai muuhun tyohon maaseudulle, olivat ne niita, joiden joukosta on etsittava ne haaksirikkoon joutuneet, joita ei milloinkaan ole puuttunut ylioppilaiden toiveita uhkuvasta joukosta.
© Copyright 2024