Vesihuolto - Vesitalous
www.vesitalous.fi 3/2011 Irtonumero 12 € Vesihuolto Tämä kansi kestää lähemmän tarkastelun Valmistettu Suomessa laadukkaista raaka-aineista standardien mukaisesti työntekijöitä kunnioittaen /JFNJTFO7BMJNPOLBOTJTUPUWBJO-JOJOHJMUB 5JMBBFTJUFWFTBLPQSB!MJOJOHö QtXXXMJOJOHö QtXXXOJFNJTFOWBMJNPö VESITALOUS Yhdyskuntatekniikka2011-näyttelyTurussaonvesihuollon ammattilaistenkohtaamispaikka MIKA RONTU 3/2011 Sisältö vesihuolto VOL. LII JULKAISIJA Ympäristöviestintä YVT Oy Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki. Puhelin (09) 694 0622 KUSTANTAJA Talotekniikka-Julkaisut Oy Harri Mannila E-mail: [email protected] PÄÄTOIMITTAJA Timo Maasilta Maa- ja vesitekniikan tuki ry Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki E-mail: [email protected] Talousvesivälitteistenmikrobiologistenriskienkvantitatiivinenarviointi TARJA PITKÄNEN, PÄIVI MERILÄINEN JA ILKKA T. MIETTINEN Vedenlaadun monitorointiin käytettävistä hanavesinäytteistä saatava tieto on rajallista ja usein käytettävissä vasta jälkikäteen. Veden laatua uhkaavat tekijät tulee tunnistaa ja poistaa jo ennen kuin hanaveden laatu pääsee heikkenemään. 12 Vesikemikaalitjastandardisointi HEIDI LAHTI Mitä kemikaaleja käytetään juomavetemme käsittelyyn, millaisia laatuvaatimuksia kemikaaleille asetetaan ja miten niiden laatu varmistetaan? Vastauksia näihin kysymyksiin selvitettiin Vesi-Instituutti WANDERin projektissa. 1 VesihuoltojärjestelmiinliittyvätrakennustuotteetjaniidenCE-merkintä HANNA JÄRVENPÄÄ Rakennustuotteiden CE-merkintä tulee Suomeen pakolliseksi vuonna 2013. Vesihuoltojärjestelmiin ja vesikemikaaleihin liittyviä standardeja on valmistunut satoja, ja CE-merkintään johtavia tuotestandardeja on näistä tällä hetkellä 30 kappaletta. TOIMITUSSIHTEERI Tuomo Häyrynen Puistopiha 4 A 10, 02610 Espoo. Puhelin 050 585 7996 E-mail: [email protected] 20 Itämerenvaluma-alueenjätevedenpuhdistamot TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Taina Hihkiö Maa- ja vesitekniikan tuki ry Puhelin (09) 694 0622, faksi (09) 694 9772 E-mail: [email protected] 25 Vesihuoltolaitostenyhteiskuntavastuuraportointi ILMOITUKSET Harri Mannila Koivistontie 16 B, 02140 ESspoo. Puhelin 050 66174 E-mail: [email protected] tai [email protected] TAITTO Jarkko Narvanne Puhelin 050 523 27 68 INKA RUOTSALAINEN Jätevedenpuhdistamot ovat Itämeren merkittävin ravinteiden pistekuormittaja. Kuormitusta on pyritty vähentämään mm. jätevesidirektiivin ja HELCOMin suositusten avulla, mutta jätevedenkäsittelyä voidaan tehostaa edelleen. EIJA VINNARI JA MATIAS LAINE Kuluneen reilun vuosikymmenen aikana suomalaisten vesihuoltolaitosten ympäristöraporttien näkökulma on laajentunut kohti yhteiskuntavastuuta, mutta niiden kohderyhmä jää edelleen epäselväksi. Mikä merkitys vesihuollon yhteiskuntavastuuraportoinnilla oikeastaan on? 28 Uusillakeinoillakorjausvelankimppuun MieliPide 30 Onkofosforiloppumassamaapallolta–jätevesilietteestäköhelpotusta? YRJÖ LUNDSTRÖM PAINOPAIKKA FORSSA PRINT 2011 | ISSN 0505-3838 Mit taustekniikka Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit. 32 Biotestitekotoksisuudenarvioinnissa MARKUS SOIMASUO TOIMITUSKUNTA haja-asutuksen jätevedet Minna Hanski dipl.ins. Maa- ja metsätalousministeriö 35 Automaattinenvedenlaadunseurantataajanhaja-asutuksenjätevesienkuormittamassaojassa Esko Kuusisto fil.tri, hydrologi Suomen ympäristökeskus, hydrologian yksikkö 0 MerenpinnanvaihtelunäkyypohjavedessäHankoniemellä Riina Liikanen tekn.tri, vesihuoltoinsinööri Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ASKO SÄRKELÄ, PASI VALKAMA, NOORA MIELIKÄINEN JA KIRSTI LAHTI Pohjavedet SAMRIT LUOMA JA BIRGITTA BACKMAN lainsäädäntö Neuvottelumenettelykäyttöönsuunnitteluhankintojajarakennusurakoitakoskevissa hankinnoissa JERE NIEMINEN Hannele Kärkinen dipl.ins., ympäristöinsinööri Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus koulutus Saijariina Toivikko dipl.ins., vesihuoltoinsinööri Vesi- ja viemärilaitosyhdistys uutisia Riku Vahala tekn.tri., vesihuoltotekniikan professori Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakoulu Olli Varis tekn.tri, vesitalouden professori Aalto-yliopisto, Teknillinen korkeakoulu Erkki Vuori lääket.kir.tri, oikeuskemian professori Helsingin yliopisto, oikeuslääketieteen laitos Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta on 55 €. Tämän numeron kokosi Riina Liikanen E-mail: [email protected] Kannen kuva: ArtMast 8 Vesijayhdyskuntienkehitys–seminaarittarkastelevatvesihuoltoaerinäkökulmista VESA KEINONEN 50 51 52 5 Vesihuoltolaitoksilleopasvaravedenjakelunjärjestämiseen Uusiteollisuusjätevesiopasjulkaistaantämänvuodenaikana Uusiakoulutusmahdollisuuksiavesihuoltoalalle–TUULIA INNALA Hulevesiopas–uusitietopakettikokonaisvaltaiseenhulevesienhallintaan 5 58 58 59 0 Energiatehokkuuskorostuupumppumarkkinoilla Merkittäväyritysjärjestelymuoviputkivalmistuksessa Seuraavassa numerossa Vesilainsäädäntöuudistuu teemana on AJANKOHTAISTAVESIYHDISTYKSELTÄ Energia ja vesi. Liikehakemisto Abstracts Vesitalous 4/2011 ilmestyy 2.9.2011. Itämertaeiolemenetetty MATTI VANHANEN Ilmoitusvaraukset 1.8. mennessä. HEIDI RAUHAMÄKI Pääkirjoitus Yhdyskuntatekniikka 2011 -näyttely turussa on vesihuollon ammattilaisten kohtaamispaikka Yhdyskuntatekniikka –näyttely on järjestetty parittomina vuosina jo vuodesta 1983 lähtien. Näyttelyn järjestäjinä ovat infra-alan keskeiset järjestöt: Jätelaitosyhdistys, Suomen kuntatekniikan yhdistys, Infra ry, Suomen Tieyhdistys sekä päätoteuttajana Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. Yhdyskuntatekniikka 2011 –näyttely järjestetään Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa 18.-20.5.2011 osana 15. Yhdyskuntatekniikan viikkoa. Y Mika Rontu dipl.ins., apulaisjohtaja Vesi- ja viemärilaitosyhdistys E-mail: [email protected] Kirjoittaja on Yhdyskuntatekniikka 2011 – näyttelyn näyttelynjohtaja. Vesitalous 3/2011 hdyskuntatekniikka 2011 –näyttely on infra-alan suurin näyttely Suomessa. Turun Messu- ja Kongressikeskukseen odotetaan 18.- 20.5.2011 lähes 7.000 näyttelyvierasta. Näyttelyvieraita houkuttelevat paikalle monipuolisen näytteilleasettajajoukon lisäksi lukuisat Yhdyskuntatekniikan viikon yhteydessä järjestettävät koulutustilaisuudet ja seminaarit. Tänä vuonna näitä ovat mm. Vesihuolto 2011 –päivät, Jätelaitospäivät 2011, seminaari aiheesta Suunnittelu ja kunnossapito sekä Kuntatekniikan päivät. Myös muut tahot, kuten Tekes ja Suomen Kuntaliitto, tuovat omia tilaisuuksiaan Turkuun Yhdyskuntatekniikka 2011 –näyttelyn yhteyteen. Voidaan kuitenkin sanoa, että Yhdyskuntatekniikan viikolla vesihuoltoväki valtaa Turun, sillä Vesihuolto 2011-päivät, Vesihuoltonuorten tapaaminen ja VVY:n koulutukset kokoavat vesihuoltolaitosten henkilöstöä ja luottamushenkilöitä. Vesihuolto 2011 –päivät ovat selkeästi suurin koulutustilaisuus Yhdyskuntatekniikka 2011 –näyttelyn yhteydessä. Ne kokoavat 500–600 vesihuoltoalan ammattilaista kuuntelemaan esitelmiä ajankohtaisista aiheista sekä tutkimus- ja kehittämishankkeista. ”Virallisten” esitelmien lisäksi päivien yhteydessä käydään paljon epävirallisia käytäväkeskusteluja kollegoiden kanssa. Nämä onkin usein mainittu tärkeäksi osaksi vesihuoltopäiviä. Ammatillista ohjelmaa edustavat myös tekniset ekskursiot. Vesihuoltopäivien osallistuja voi osallistua yhdelle kolmesta ekskursiovaihtoehdosta: Turun Seudun Vesi Oy:n Virttaankankaan tekopohjavesilaitokselle, Turun Seudun Vesi Oy:n Saramäen kalliosäiliölle tai Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolan kalliopuhdistamolle ja Biovakka Oy:n biokaasulaitokselle. Kaikkina kolmena näyttelypäivänä näyttelyväelle on tarjolla ilmaisia yleisöluentoja ja tietoiskuja A-hallissa olevalla lavalla järjestettävässä YT-Foorumissa. Luentojen ja tietoiskujen aiheet liittyvät monipuolisuudessaan päivien teemoihin. Keskiviikon ja torstain teemana on Yhdyskuntatekniikan ylläpidon vuosikymmen ja perjantain Haja-asutuksen yhdyskuntatekniset palvelut. Vesihuoltotekniikka on tälläkin kertaa näkyvästi edustettuna muun näyttelytarjonnan joukossa. Tänäkin vuonna yli puolet näyttelytilasta edustaa vesihuoltotekniikkaa. Mukana on lähes 100 vesihuoltoalan yritystä. Eikä ihme, sillä onhan Suomen vesihuoltolaitosten vuotuiset investoinnit noin 250 miljoonaa euroa ja liikevaihto lähes miljardi euroa. Yhdyskuntatekniikka 2011-näyttely on liittynyt Turku - Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 viestinviejäksi. Toivotan kaikki Vesitalous –lehden lukijat tervetulleiksi tutustumaan Yhdyskuntatekniikka 2011 –näyttelyyn Turun Messu- ja Kongressikeskukseen 18.-20.5.2011 ja samalla myös Euroopan kulttuuripääkaupunkiin! N[MM[[VV¼XGFGPOKVVCWMUGGP 'V¼NWGPVCVWQCLCPVCUCKUGPMWNWVWUVKGFQPO[ÑUXGUK[JVKÑKFGPWNQVVWXKNNG /DQGLV*\ULQHWÁOXHWWDYDWYHVLPLWWDULWMDÁO\NÁVHWÁOXHQ WDUDWNDLVXWXRYDWYHGHQNXOXWXVWLHGRWUHDDOLDLNDLVHQDQ\W P\ÓVYHVL\KWLÓLGHQVDDWDYLOOH7HNQRORJLDPPHRQMRNÁ\ WÓVVÁOXNXLVLVVDVÁKNÓNDXNROÁPSÓMDPDDNDDVX\KWL ÓLVVÁ7DUNDQWXQWLSRKMDLVHQPLWWDXNVHQDQVLRVWDYHVL\KWLÓ VDDDMDQWDVDLVWDLQIRUPDDWLRWDYHGHQNXOXWXNVHVWDMDYHVL YHUNRQWLODVWD (WÁOXHQWDWDUMRDDWHKRNNDDWW\ÓNDOXWYHUNRVWRQKDOOLQWDDQ 5HDDOLDLNDLVWHQWLODMDKÁO\W\VWLHWRMHQDQVLRVWDPDKGROOLVHW YXRWRNRKGDWOÓ\GHWÁÁQWDUNHPPLQMDQRSHDPPLQMDYHU NRVWRQK\GUDXOLLNDQKDOOLQWDDYRLGDDQNHKLWWÁÁ0\ÓVDVLD NDVSDOYHOXQODDWXSDUDQHHNXQNXOXWXVWDYRLGDDQVHXUDWD DOXHLWWDLQDVLDNDVW\\SHLWWÁLQWDLHULYXRURNDXGHQDLNRLQD /DQGLV*\ULOOÁRQ\OLYXRGHQNRNHPXVHQHUJLDPXR WRMHQV\QHUJLDSRWHQWLDDOLVWD7DUMRDPPHWÁPÁQDVLDQ WXQWHPXNVHPPHDVLDNNDLGHPPHK\ÓG\QQHWWÁYÁNVLWRL PLWWDPDOODNRNRQDLVUDWNDLVXQMRNDVLVÁOWÁÁVXXQQLWWHOXQ ODLWWHHWMÁUMHVWHOPÁWDVHQQXNVHWMDSURMHNWLQKDOOLQQDQ /LVÁWLHWRDZZZODQGLVJ\UƄ 7XOHWDSDDPDDQPHLWÁ <KG\VNXQWDWHNQLLNNDQÁ\WWHO\\QRVDVWROOH%G vesihuolto talousvesivälitteisten mikrobiologisten riskien kvantitatiivinen arviointi taRja Pitkänen FT, tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Vesi ja terveys -yksikkö E-mail: [email protected] Päivi MeRiläinen FT, tutkija Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, Arvioinnin ja mallituksen yksikkö E-mail: [email protected] ilkka t. Miettinen Dosentti, FT, erikoistutkija, yksikön päällikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Vesi ja terveys -yksikkö E-mail: [email protected] Vesitalous 3/2011 Vedenlaadun monitorointiin käytettävistä hanavesinäytteistä saatava tieto on rajallista ja usein käytettävissä vasta jälkikäteen. Veden laatua uhkaavat tekijät tulee tunnistaa ja poistaa jo ennen kuin hanaveden laatu pääsee heikkenemään. Tämän edesauttamiseksi Suomen vesihuollossa tarvitaan aiempaa analyyttisempää tarkastelua. Mikäli talousvesivälitteisten mikrobiologisten riskien todennäköisyyden arviointi osoittaa, että vesiturvallisuus ei ole edes teoriassa riittävällä tasolla, tarvitaan toimenpiteitä vedenlaadun turvaamiseksi. T alousveden saastuminen on merkittävä maailmanlaajuinen kansanterveysongelma, ja tautia aiheuttavien mikrobien pääsy talousveden joukkoon johtaa akuutteihin terveysvaikutuksiin. Infektioiden ryväs, tyypillisimmillään vatsatautiepidemia, iskee saastuneella vedenjakelualueella äkillisesti lähes kaikkiin veden käyttäjiin. Ihmisille vatsatautia aiheuttavat mikrobit lisääntyvät joko ihmisten tai tasalämpöisten eläinten suolistossa. Tyypillisesti talousvettä saastuttavat yhdyskuntien tai haja-asutusalueilla myös yksittäisten kotitalouksien jätevedet. Jätevedet voivat päätyä esimerkiksi ylivuotojen tai maaperän läpi suotautumisen seurauksena pohjavesilaitosten tai kiinteistöjen vedenottokaivoihin. Pintavesilaitoksilla taas vedenpuhdistuksen tai desinfioinnin puutteellisuus tai häiriötilanteet voivat johtaa talousvesiverkostoon jaettavan veden saastumiseen, mikäli raakavedessä olevat mikrobit eivät poistu riittävän tehokkaasti. Sadevesien ja lumen sulamisvesien mukana myös eläinten ulosteet maastosta voivat päätyä pintavaluntana juomaveden raakavesiin, huonosti suojattuihin pohjavesilähteisiin tai rakenteellisesti puutteellisiin pohjavesikaivoihin. Paitsi vedenottamoilla ja vesilaitoksilla, talo- usveden saastuminen voi tapahtua myös veden jakeluverkostossa, kuten jäteveden joutuessa talousveden jakeluverkostoon tai eläinten tai niiden ulosteiden päätyessä verkostoveden joukkoon esimerkiksi vesitornien kautta. Kvantitatiivinen mikrobiologinen riskinarviointi Kvantitatiivinen eli määrällinen riskinarviointi tarkoittaa, että arvioinnin lopputuloksena riskin suuruudesta esitetään laskennallinen arvo. Sen sijaan kvalitatiivinen eli laadullinen riskinarviointi tarkoittaa, että riskin suuruus esitetään ainoastaan kuvailevasti. Riskien kvantitatiivinen arviointi mahdollistaa paremmin riskien välisen vertailun ja riskin pienentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuden toteamisen kuin pelkkä kvalitatiivinen (kuvaileva) riskinarviointi. Vesivälitteisten infektioriskien arvioimiseen käytetään QMRA-menetelmää (Quantitative Microbial Risk Assessment), joka on Maailman terveysjärjestö WHO:n suosittelema tapa mikrobiologisten riskien tunnistamiseksi (WHO, 2001). Riskien tunnistaminen on edellytys niiden poistamiseksi ja haitallisten terveysvaikutusten ennaltaehkäisemiseksi. Vesihuolto QMRA on vaiheittainen prosessi (Kuva 1), joka koostuu ongelman määrittelyvaiheesta, analyysivaiheesta ja riskin luonnehdintavaiheesta (ILSI Framework, 2000). QMRA:ta varten tarvitaan tietoa taudinaiheuttajien määrästä raakavedessä ja tieto siitä, miten taudinaiheuttajat poistuvat eri vedenkäsittelyvaiheissa juomavedestä. Kun tieto taudinaiheuttajien määrästä kuluttajan hanavedessä yhdistetään arvioon niellyn veden määrästä sekä mikrobien annos-vasteisiin, voidaan laskea infektioriski (Kuva 2). Riskinarvioinnin tarkkuuden varmistamiseksi laskennassa käytetään usein Monte Carlo -menetelmää, jossa huomioidaan lähtötietojen todennäköisyysjakauma yksittäisen pistetuloksen sijaan. Riskinarvioinnin tulos eli mikrobiologisen riskin todennäköisyysjakauma lasketaan taudinaiheuttajamikrobeille altistumisen todennäköisyydestä kerrottuna altistumisen aiheuttamalla terveysvaikutuksella. Saadussa tuloksessa otetaan huomioon eri skenaarioita altistumistilanteista. Riskin todennäköisyys voidaan esimerkiksi laskea erikseen altistuksen ollessa pieni, keskimääräinen tai pahin mahdollinen (worst case-skenaario). Saatuun tulokseen sisällytetään lisäksi analyysejä riskinarvion epävarmuuksista, jotka johtuvat tyypillisesti lähtötietojen puutteellisuudesta. Mikrobiologinen erikoisanalytiikka QMRA:n tarpeisiin Lähtötiedot ovat avainasemassa hyvän ja luotettavan mikrobiologisen riskinarvioinnin toteuttamiseksi. Analytiikka on sekä kallista että aikaa vievää, ja taudinaiheuttajamikrobit esiintyvät usein hyvin pieninä pitoisuuksina vaikeuttaen analyyttisiä menetelmiä. Mittausaineistot ovat havaintopisteiden lukumäärältään usein vaatimattomia ja sisältävät vain pieniä lukuarvoja tai määritysrajan alle jääviä tuloksia. Riskinarvioinnin yksi tehtävä onkin tulkita pieniä aineistoja ja muuntaa ne realistisiksi jakaumiksi sisältäen kullekin muuttujalle ominaisen vaihtelun. Lisäksi epävarmuuden huomioiminen on mikrobiologisessa riskinarvioinnissa tärkeää tulosten oikeellisuuden saavuttamiseksi (Petterson ym. 2006). Kuva 1. Mikrobiologisen riskinarvioinnin vaiheet. (Muokattu ILSI Risk Science Institute workshopin raportista.) Kuva 2. Laskentakaava talousvesivälitteisen infektion todennäköisyydelle (pinf ). www.vesitalous.fi vesihuolto Talousvesien mikrobiologista turvallisuutta voivat uhata erilaiset mikrobit, joita ovat bakteerit, virukset ja alkueläimet. Suolistobakteereista vesivälitteisiä infektioita voivat aiheuttaa esimerkiksi kampylobakteerit, Salmonella ja enterohemorraaginen E. coli eli EHEC. Suolistoinfektioita aiheuttavista viruksista vesiepidemioita ovat aiheuttaneet etenkin norovirukset, rotavirukset ja hepatiitti A virus. Lisäksi Giardia ja Cryptosporidium –alkueläimet ovat pelättyjä vesiepidemioiden aiheuttajia, sillä niiden aiheuttamat taudit ovat pitkäkestoisia. Suomessa havaitaan vuosittain muutamia vesivälitteisiä infektioepidemioita ja sen lisäksi tapahtuu vuosittain useampia juomaveden saastumistilanteita, jotka eivät kaikeksi onneksi johda epidemiaan. Havaituista juomavesiepidemioista suurin osa on ollut noroviruksen aiheuttamia ja toiseksi eniten vesiepidemioita on aiheutunut kampylobakteerin vuoksi. Useimmiten vesivälitteisiä infektioita on välittänyt pohjavedenottamon jakama talousvesi ja yleisin veden saastuttaja on ollut jätevesi. Normaalioloissa juomavesinäytteistä ei tutkita taudinaiheuttajamikrobien esiintymistä, vaan juomaveden mikrobiologinen turvallisuus varmistetaan suolistoperäistä saastumista ilmentävien indikaattoribakteerien avulla. Indikaattoribakteerien, Escherichia coli –bakteerin (josta käytetään tutummin nimitystä E. coli), suolistoperäisten enterokokkien tai Clostridium perfringens –bakteerin havaitseminen juomavesinäytteestä tarkoittaa, että vesi on ulosteen saastuttamaa ja voi siten sisältää myös varsinaisia taudinaiheuttajamikrobeja, kuten noroviruksia tai kampylobakteereita. Indikaattoreiden poissaolo ei kuitenkaan ole aukoton tae veden turvallisuudesta, sillä monet taudinaiheuttajamikrobit säilyvät vedessä paremmin kuin indikaattoribakteerit. Tämän 8 Vesitalous 3/2011 vuoksi vesivälitteisten riskien arvioimisessa tarvitaan indikaattoribakteeritulosten lisäksi vesilaitoskohtaista aineistoa raakavesien taudinaiheuttajamikrobipitoisuuksista ja yksikköprosessien tehokkuudesta erilaisten taudinaiheuttajamikrobien poistamiseksi. Taudinaiheuttajamikrobien pitoisuudet raakavesissä Raakaveden mikrobiologinen laatu vaihtelee paljon paitsi raakavesilähteiden välillä, myös tarkasteltavasta ajanhetkestä riippuen. Lähtökohtaisesti pintavesilähteiden mikrobiologinen laatu on huonompaa kuin pohjavesilähteiden. Pintavesilaitosten puhdistusprosessit ovat usein monivaiheisia ja kykenevät oikein toimiessaan tehokkaasti poistamaan veden epäpuhtaudet. Taudinaiheuttajamikrobien, kuten kampylobakteerien, enteeristen virusten ja Giardia ja Cryptosporidium -alkueläinten esiintyminen pintavesilähteissä on Euroopan mittakaavassa yleistä ja esiintymistietoja on raportoitu Suomenkin pintavesistä (Hokajärvi et al, 2008). Pintavesien mikrobipitoisuudet ovat yleensä alhaisia, vaihtelevat mikrobeittain ja pitoisuudet seuraavat piste- ja hajakuormituksen määrän muutoksia ja sääolosuhteita. ”Talousveden raakave sien mikrobiologisen laadun mittaaminen – Erikoisanalytiikkavalmiuksien kehittäminen Suomessa (ERKKA)” -hankkeessa vuo sina 2009-2010 kehitettiin Suomen vesimikrobiologisia erikoisanalytiikkavalmiuksia ja selvitettiin alustavasti talousveden raakavesien mikrobiologista tilaa muutamilla kohdelaitoksilla. ERKKA-hankkeessa tutkitut pintavesilaitosten raakavesinäytteet olivat mikrobiologiselta laadultaan varsin puhtaita, sillä ainoaksi taudinaiheuttajamikrobilöydökseksi jäi kampylobakteerien toteaminen yhdessä tutkituista näytteistä. Suolistoperäisiä indikaattorimikrobeja tosin löytyi pieniä määriä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikista pintavesilaitosten raakavesinäytteistä. Aidoissa pohjavesilähteissä taudinaiheuttajamikrobien esiintyminen on epätavanomaista, ja yleensä seurausta jostain poikkeamatilanteesta, kuten pohjavedenmuodostusalueella sijaitsevan jätevesijärjestelmän vikatilanteesta. Koska pohjavesilaitosten vedenpuhdistusprosessit ovat usein melko kevyitä, prosessien tehokkuus pohjaveteen syystä tai toisesta päätyneiden taudinaiheuttajamikrobien poistamiseksi voi olla riittämätöntä. Vedenpuhdistuksen yksikköprosessien tehokkuudet taudinaiheuttajamikrobien poistossa Arvioimme esimerkinomaisesti pienen pohjavesilaitoksen mikrobiologisia riskejä eri skenaarioilla pienimuotoisessa kvantitatiivisessa mikrobiologisessa riskinarvioinnissa (Meriläinen 2010). Tässä pohjavesilaitoksen riskinarvioinnissa edettiin QMRA:n periaatteita seuraten ja keskityttiin laskemaan, miten UV-desinfioinnin tehokkuus vaikuttaa norovirusten määrään juomavedes- vesihuolto sä erilaisissa kontaminaatiotilanteissa (Kuva 3). Lopputuloksena arvioitiin mahdollisia terveysvaikutuksia juomavedestä peräisin olevan noroviruksen aiheuttamien infektioiden todennäköisinä lukumäärinä. Lähtötietoina vedenpuhdistuksen yksikköprosessien tehokkuuksista taudinaiheuttajien poistossa käytettiin tässä esimerkkitapauksessa kirjallisuudesta saatavia tietoja. Kirjallisuudesta saatavat tiedot eri yksikköprosessien tehokkuudesta erilaisten taudinaiheuttajamikrobien poistossa ovatkin hyvä lähtökohta kvantitatiiviselle mikrobiologiselle riskinarvioinnille. Taulukossa 1 on esitetty eräitä talousveden käsittelyn yksikköprosesseja ja niiden poistotehokkuuksia. Kirjallisuustietojen lisänä voidaan tehdä vesilaitoskohtaisia mittauksia vahvistamaan, että arvioitavan vesilaitoksen poistotehokkuudet ovat vastaavia kuin kirjallisuudessa esitetyt arvot. Käytännössä poistotehokkuuksien tarkka mittaaminen täyden mittakaavan laitoksilla on kuitenkin erittäin hankalaa, ellei jopa mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että raakavesien laadun ollessa hyvää, Taulukko 1. Mikrobien poistotehokkuuksien arvoja eräissä vedenpuhdistuksen yksikköprosesseissa (Smeets et al., 2006). Yksikköprosessi Bakteerit Virukset Alkueläimet 0,6 – 3,7 0,2 – 4,3 0,0 – 3,8 Nopea hiekkasuodatus 0,1 – 1,5 0,1 – 3,8 0,0 – 6,5 Aktiivihiilisuodatus 0,9 – 2,9 0,2 – 0,7 0,4 – 3,3 Hidas hiekkasuodatus 1,2 – 4,8 0,6 – 4,0 0,3 – yli 6,5 Partikkelien poistoon perustuvat prosessit: poistotehokkuuden vaihtelu (log10-yksiköissä)1 Koagulaatio Desinfiointiprosessit: mikrobien inaktivaatiokertoimet, ke (L / mg x min, 10 °C) 6,67 – 19,6 4,58 0,062 Klooridioksidi Kloori 16,4 0,47 0,0054 – 0,24 Otsoni 174 10,0 0,24 – 4,9 90 % poisto 3–9 5 – 56 2–3 99 % poisto 4 – 16 11 – 111 5–6 99,9 % poisto 7 – 23 17 – yli 167 11 – 12 99,99 % poisto 9 – 51 21 – yli 167 ei tiedossa Mikrobien poistoon tarvittava UV-säteilyteho (mJ/cm²) 1 Log10-yksiköissä arvo 1 vastaa 90 % poistoa, arvo 2 vastaa 99 % poistoa, arvo 3 vastaa 99,9 % poistoa, arvo 4 vastaa 99,99 % poistoa jne. Kuva 3. QMRA-esimerkki: Konseptuaalinen eli kuvaileva malli juomaveden mikrobiologisesta riskinarvioinnista pohjavesilaitoksella. www.vesitalous.fi 9 vesihuolto positiiviseen mikrobilöydökseen vedenkäsittelyprosessien jälkeen tarvitaan jopa tuhansien vesilitrojen tutkimista. Poistotehokkuuksien mittaamiseen käytetäänkin yleisesti laboratoriotestauksia tai pilot-mittakaavan kokeita, joissa kokeellisissa olosuhteissa raakaveteen lisätään ylimäärin tutkittavia mikrobeja, joiden poistumista eri yksikköprosesseissa voidaan mitata. Testattavien mikrobien valinnassa on erittäin tärkeää ottaa huomioon eri mikrobien erilaiset kyvyt selvitä vedenkäsittelyprosesseista. Testeihin on syytä ottaa mukaan kussakin yksikköprosessissa tiettävästi huonoiten poistuva mikrobi. Esimerkiksi mikrobien kulkeutumista ja suodattuvuutta tutkittaessa kannattaa valita testiin pieni viruspartikkeli. Sen sijaan desinfiointikokeissa voidaan hyödyntää bakteeri-itiöitä, joiden tiedetään olevan erittäin kestäviä erilaisissa ympäristöolosuhteissa. Lisätietoa vesilaitosten raakavesien mikrobiologisesta laadusta, vedenpuhdistusprosessien poistotehokkuuksista ja QMRA:n soveltamisesta suomalaisilla vesilaitoksilla on luvassa meneillään olevasta TEKES:n Vesi-ohjelmasta rahoitettavasta Polaris (Vedenlaadun kokonaisjärjestelmän kehittäminen) -hankkeesta. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Itä-Suomen yliopisto, Geologian tutkimuskeskus, Savoniaammattikorkeakoulu, Oulun yliopisto, Ilmatieteenlaitos ja yhteistyöyritykset. QMRA:n toteuttamisen hyödyt ja haasteet Talousveden laadun viranomaisvalvonta keskittyy tällä hetkellä voimassa olevien asetusten mukaisesti lopputuotteen laadun monitorointiin, mikä on aina liian myöhäistä haitallisten terveysvaikutusten ehkäisemiseksi. Maailman terveysjärjestö WHO on lanseerannut vesiturvallisuuden parantamisen työkaluksi Water Safety Plan (WSP) konseptin, jossa pelkän lopputuotteen monitoroinnin sijasta tarkastellaan koko veden tuotanto- ja jakeluketjua veden laatua uhkaavien tekijöiden tunnistamiseksi ja poistamiseksi. Kvantitatiivinen mikrobiologinen riskinarviointi (QMRA) on jo liitetty osaksi WSP:tä eräissä maissa, kuten Alankomaissa. Vesiturvallisuutta uhkaavien tekijöiden entistä parempi tunnistaminen QMRA-prosessia hyödyntäen voidaan jatkossa nähdä mahdollisuutena vesivälitteisten terveysriskien ennaltaehkäisemiseksi myös vesilaitoksilla Suomessa. Mikrobiologiselle erikoisanalytiikalle voi olla kysyntää entistä enemmän tulevaisuudessa talousveden laadun uhkien kartoittamisessa, puhdistusprosessien tehokkuuden arvioinnissa ja mah- dollisesti myös vesilaitosten raakavesien käyttötarkkailussa. Analytiikkaa on myös saatavilla, esimerkiksi kampylobakteerit ja Salmonella ovat taudinaiheuttajamikrobeja, joiden esiintyminen vesissä saadaan todettua melko hyvin olemassa olevilla standardimenetelmillä. Myös vesiympäristössä hyvin säilyville viruksille (esim. noro-, adeno- ja rotavirus) ja alkueläimille (Giardia ja Cryptosporidium) analyysivalmiudet ovat olemassa. Näiden menetelmien laajaa käyttöönottoa rajoittaa niiden vaatima erikoisosaaminen ja -mittausvälineistö. Riskinarviointi voi toimia nykyajan päätöksenteon apuvälineenä, jonka avulla voidaan suunnata riskinhallintaan suunnattuja voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti juomaveden mikrobiologisen turvallisuuden takaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman luotettavaa ja ajantasaista vedenlaadun seurantatietoa. Normaalitilanteen kartoittamisen lisäksi tarvitaan varmuus siitä, että vedenkäsittelyprosessit voivat taata riittävän vesiturvallisuuden tason myös poikkeavissa olosuhteissa. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi raakavesilähteen yllättävä saastuminen tai vesilaitoksen yhden tai useamman vedenpuhdistusprosessin käyttökatkos, joiden riskinarvioinnissa tarvitaan myös pilotkokeita ja mallinnusta. Kirjallisuus • Hokajärvi, Anna-Maria, Pitkänen, Tarja, Torvinen, Eila ja Miettinen, Ilkka. 2008. Suolistoperäisten taudinaiheuttajamikrobien esiintyminen luonnonvesissä. Kirjallisuuskatsaus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1/2008. http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2008/2008b01.pdf. • International Life Sciences Institute, ILSI. 2000 Revised framework for microbial risk assessment. Washington D.C., USA. • Meriläinen, Päivi. 2010. Arviointi pohjavesilaitoksen mikrobiologisista riskeistä. Opasnet 2010. http://fi.opasnet.org/fi/Arviointi_pohjavesilaitoksen_mikrobiologisista_riskeist%C3%A4. Viitattu 20.02.2011. • Petterson, Susan, Signor, Ryan, Ashbolt, Nicholas ja Roser, David. 2006. QMRA methodology. Microrisk-projektin raportti. http://www.microrisk.com/uploads/microrisk_qmra_methodology.pdf. Viitattu 20.02.2011. • Pitkänen, Tarja. 2010. Studies on the detection methods of Campylobacter and faecal indicator bacteria in drinking water. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja. Research 39. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/e5b43e6a-021e-40a3-9381-3aa24f98e722. • Smeets, Patrick, Rietveld, Luuk, Hijnen, Wim, Medema, Gertjan and Stenström, Thor-Axel. 2006. Efficacy of water treatment processes. Microrisk-projektin raportti. http://www.microrisk.com/uploads/microrisk_efficacy_of_water_treatment_processes.pdf . Viitattu 8.3.2011. • Talousveden raakavesien mikrobiologisen laadun mittaaminen – Erikoisanalytiikkavalmiuksien kehittäminen Suomessa (ERKKA). Loppuraportti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 11.1.2011. http://www.ktl.fi/attachments/osastot/ytos/thl_erkka_loppuraportti_110111.pdf. • World Health Organization (WHO). 2001. Water Quality: Guidelines, Standards and Health. Assessment of risk and risk management for water-related infectious disease. Edited by Lorna Fewtrell and Jamie Bartram. http://www.who.int/water_sanitation_health/dwq/whoiwa/en/. • Quantitative Microbial Risk Assessment Summer School, 20-25 June 2010. Kurssimateriaali. Delft University of Technology, Alankomaat. 10 Vesitalous 3/2011 Water is the connection Kemira tarjoaa teollisuudelle ja kunnalliseen vedenkäsittelyyn ratkaisuja, joiden avulla veden ja energian käyttö on mahdollisimman tehokasta. Oli sitten kyse jäteveden, prosessiveden tai juomaveden ^|f\ggX_lfg|_TT]TfgTghbgXiT_\^b\`TfgT``X_lglleTg^T\fhg^bTZh_TTg\bba]Tàb^^h_TTg\bba_\XggXXa ^|f\ggX_llaYbfYbe\acb\fgbbaWXf\aßb\ag\\afX^|iTT[Wba^beebbf\ba]T[T]h]Xa[T__\agTTa! Kemira Oyj PL 330 00101 Helsinki Puh. 010 86 11 www.kemira.com vesihuolto vesikemikaalit ja standardisointi Mitä kemikaaleja käytetään juomavetemme käsittelyyn, millaisia laatuvaatimuksia kemikaaleille asetetaan ja miten niiden laatu varmistetaan? Vastauksia näihin kysymyksiin selvitettiin VesiInstituutti WANDERin projektissa, jota rahoittivat sosiaali- ja terveysministeriö ja Vesihuoltolaitosten kehittämisrahasto. T heidi lahti dipl. ins., projekti-insinööri Vesi-instituutti WANDER / Prizztech Oy E-mail: [email protected] 12 Vesitalous 3/2011 alousvettä toimittavat laitokset käyttävät monenlaisia käsittelykemikaaleja ja -tuotteita veden puhdistukseen. Joillakin pohjavesilaitoksilla vettä ei käsitellä ollenkaan, mutta yleensä pohjavesikin käsitellään natriumhydroksidilla tai kalkkikivialkaloinnilla. Talousvesiasetukseen suunnitellun muutoksen myötä myös kaikkien pohjavesilaitosten on tulevaisuudessa järjestettävä mahdollisuus talousveden desinfioinnin aloittamiseen kuuden tunnin sisällä. Pintavesilaitoksilla käsittelyprosessi on monimutkaisempi. Pintavesi on aina desinfioitava ja lisäksi lähes kaikkiin prosesseihin kuuluu pH:n säätö, alkalointi, ilmastus, saostus, selkeytys sekä hiekka- ja/tai aktiivihiilisuodatus. Näihin tarkoituksiin käytetyt kemikaalit selvitettiin projektissa vesilaitoksille suunnatun kyselyn avulla. Kyselyn perusteella Suomessa käytetyimmät kemikaalit, suodatintuotteet ja desinfiointimenetelmät on esitetty taulukossa 1 (Lahti, H. ym 2011). Talousveden laadulle asetetaan rajaarvot juomavesidirektiivissä (98/83/EY) ja veden on aina ja kaikissa käyttötilanteissa oltava terveydelle haitatonta ja muutenkin tarkoitukseen soveltuvaa. Lisäksi veden teknisen laadun on oltava hyvä, eli se ei saa syövyttää, aiheuttaa saostumien muodostumista tai muulla tavalla vahingoittaa verkostomateriaaleja tai kiinteistöjen vesikalusteita. Myöskään talousveden kanssa kosketuksissa olevat materiaalit ja tuot- teet eivät saa huonontaa veden laatua. Talousvesiasetuksessa (461/2000), jossa juomavesidirektiivi on toimeenpantu, sanotaan, että talousveden käsittelyssä käytetyistä tuotteista ei saa liueta käyttäjälle päätyvään veteen epäpuhtauksia suurempia määriä kuin niiden käytön mahdollistamiseksi on välttämätöntä, eivätkä ne saa vaarantaa asetuksen mukaisten talousveden laatuvaatimusten täyttymistä. Lisäksi käytettävien aineiden on täytettävä vähintään SFSEN-standardien mukaiset vaatimukset tai jos aineelle ei ole vahvistettua standardia, sen on kuitenkin täytettävä vastaavat vaatimukset. Kemikaalistandardit Talousveden käsittelyyn tarkoitetuille kemikaaleille ja tuotteille on laadittu vähän yli 100 SFS-EN-standardia. Näitä standardeja valmistelee eurooppalaisen standardisoimisjärjestö CENin tekninen komitea TC164 ”Vesijärjestelmät” ja sen alla toimiva työryhmä WG9 ”Juomaveden käsittely”. Työryhmän jäseninä on eurooppalaisia kemikaalivalmistajia, viranomaisia sekä suurten vesilaitosten edustajia. Myös VesiInstituutilla on edustaja ryhmässä. Työryhmien alla on vielä eri kemikaaliryhmiä käsitteleviä alatyöryhmiä, joissa standardien laadinta ja asiantuntijatyö käytännössä tapahtuu. Tärkeää on ymmärtää, että kuka tahansa voi halutessaan osallistua ja vaikuttaa standardisointiin. Standardisointiin osallistumal- Vesihuolto Taulukko 1. Vesilaitoksille suunnatun kemikaalikyselyn perusteella Suomessa yleisimmin käytetyt kemikaalit, suodatintuotteet ja desinfiointimenetelmät sekä niillä käsitellyn pinta- ja pohjaveden prosenttiosuudet. Pintavesi % Pohjavesi % 1 Sammutettu/poltettukalkki 99 UVͲdesinfiointi 58 2 Hiilidioksidi 96 Lipeä 55 3 Rauta(III)sulfaatti 92 Kalkkikivi 43 4 Hiekka 90 Hiekka 36 5 Aktiivihiili 88 Natriumhypokloriitti 34 6 Natriumhypokloriitti 79 Ilmastus 27 7 UVͲdesinfiointi 70 Sammutettu/poltettukalkki 23 8 Ammoniakki 58 Sooda 20 9 Laitoksellavalm.otsoni 44 Antrasiitti 14 10 Ammoniumkloridi 24 Hiilidioksidi 13 11 Kloori(Cl2) 21 Kloori(Cl2) 4 12 Lipeä 15 Aktiivihiili 4 13 Rikkihappo 13 Kaliumpermanganaatti 2 14 Saostuspolymeeri 12 Rikkihappo 2 15 Klooridioksidi 9 Dolomiitti 0,5 16 Polyalumiinikloridi 8 Ammoniumkloridi 0,2 Taulukko 2. Esimerkki standardeissa määritellyistä laatutasoista ja tyypeistä. SFS-EN 12518:2008 Kalsiumhydroksidin ja kalsiumoksidin laatu. Epäpuhtaus RajaͲarvo (massaosuus% kuivaͲaineesta) Taso Taso Taso A B C 2,5 3 4 SiO2 Kemiallinen muuttuja RajaͲarvokuivaͲaineessa mg/kg Tyyppi 1 5 Tyyppi 2 20 KadmiumCd 2 2 ArseeniAs Al2O3 0,5 1 2 Fe2O3 0,5 1 1,5 KromiCr 20 20 MnO2 0,2 0,4 0,5 ElohopeaHg 0,3 0,5 CaCO3 7 8 9 NikkeliNi 10 20 LyijyPb 10 50 AntimoniSb 3 4 SeleeniSe 3 4 la saa tietoonsa standardeihin suunnitteilla olevat muutokset ennen standardien vahvistamista, ja niihin on tällöin myös mahdollista vaikuttaa. VesiInstituutti on mukana CENin kemikaalistandardeja valmistelevissa työryhmissä. Kemikaalistandardeissa kerrotaan standardin soveltamisala, viitedokumentit, joita tarvitaan standardin soveltamiseksi, kemikaalin kuvaus, fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet, puhtausvaatimukset, testausmenetelmät sekä merkintä-, kuljetus- ja säilytystavat. Standardit sisältävät myös opastavan liitteen, jossa kuvataan kemikaalin raaka-aineet ja valmistustavat ja kerrotaan käyttöön liittyviä tietoja. Standardien puhtausvaatimukset on laadittu siten, että annostelusuosituksia noudatettaessa talousveden laadulle asetetut vaatimukset eivät ylity, vaikka kaikki tuotteessa oleva epäpuhtaus liukenisi veteen. Tässä käyttäjän on kuitenkin otettava huomioon kokonaisuus, eli epäpuhtauksia voi olla jo raakavedessä ja niitä voi liueta muista prosessissa käytetyistä tuotteista sekä verkostomateriaaleista. Standardien raja-arvot ja testausmenetelmät on määritetty vain yleisimmille kemikaaleissa esiintyville epäpuhtauksille. Kemikaaleissa voi olla muitakin raaka-aineista ja valmistustavoista riippuvia epäpuhtauksia. Niiden testaamiseksi ei ole esitetty menetelmiä, mutta valmistajan olisi kuitenkin ilmoitettava niistä käyttäjille. Kemikaalistandardien laatuvaatimuksissa esiintyy eri puhtausluokkia, -tasoja ja -tyyppejä (Taulukko 2). Luokkia käytetään kemikaalin luokitteluun vaikuttavan aineen pitoisuuden perusteella, tasot luokittelevat kemikaalit epäpuhtauksien pitoisuuksien perusteella ja tyypit kemiallisten muuttujien pitoisuuksien perusteella. Standardit eivät siis määrittele yksiselitteis- www.vesitalous.fi 13 Vesihuolto Kuva 1. Standardinmukaisesta kemikaalista ja verkostomateriaaleista mahdollisesti liukenevien nikkelin (Ni), lyijyn (Pb), kromin (Cr), arseenin (As), kadmiumin (Cd), antimonin (Sb) ja seleenin (Se) maksimipitoisuudet verrattuna talousvesiasetuksen raja-arvoon. tä laatua kemikaalille, vaan standardinmukaisen kemikaalin laadussa voi olla suuriakin eroja. Luokkia, tasoja ja tyyppejä käytetään joissakin Euroopan maissa ilmaisemaan vedenkäsittelyyn hyväksytyiltä kemikaaleilta vaadittavaa laatua. Periaatteessa käyttäjä voi myös määritellä hankinnoissa luokkien, tasojen ja tyyppien perusteella halutunlaatuisen tuotteen käyttöönsä ottamalla huomioon raakaveden laadun ja muun käsittelyprosessin. Mikäli eri laatutasoja on saatavilla, näin olisi mahdollista saada kustannussäästöjä. Kemikaalien hyväksyntämenettelyt Kemikaalistandardeissa viitataan useissa kohdissa kansallisiin säädöksiin ja painotetaan, ettei standardinmukaisuus tarkoita, että tuote on hyväksytty ja että sitä voi käyttää kaikissa maissa ilman rajoituksia. Standardeissa painotetaan, että käyttäjien on tarkistettava kansalliset säädökset varmistaakseen tuotteen sopivuus veden käsittelyyn. Suomessa ei kuitenkaan ole tarkkoja kansallisia säädöksiä, vaan lainsäädännössä edellytetään standardinmukaisten tuotteiden käyttöä. Juomavesidirektiivin artiklan 10 mukaan jäsenmaiden on kuitenkin toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käytetyistä 14 Vesitalous 3/2011 aineista ei liukene kuluttajalle päätyvään veteen mitään haitallista. Tilanne on ristiriitainen ja säädökset puutteellisia, koska 1) erillistä arviointia standardinmukaisten kemikaalien soveltuvuudesta talousvesikäyttöön ei ole Suomessa tehty, 2) standardeja ei ole tarkoitettu osoittamaan soveltuvuutta tapauskohtaisesti, 3) kemikaaleissa voi olla muitakin epäpuhtauksia, jotka vaativat erillistä arviointia, 4) kaikkia tuotteita ei ole standardisoitu, 5) uusille vedenkäsittelyyn tarkoitetuille tuotteille tarvittaisiin myös soveltuvuuden arviointi. Rakennustuotteiden kelpoisuuden varmistamiseksi ollaan kehittämässä rakennustuotedirektiivin pohjalta yhtenäistä eurooppalaista tuotehyväksyntämenettelyä. Kemikaaleille yhteiseurooppalaista menettelyä ei ole suunnitteilla, mutta joissakin Euroopan maissa on käytössä kansallinen kemikaalien hyväksyntämenettely. Esimerkiksi Englannissa standardien mukaiset kemikaalit ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta sallittuja käyttää annettujen käyttöehtojen mukaisesti. Käyttäjällä on kuitenkin vastuu kemikaalin kelpoisuuden varmistamisesta. Mikäli kemikaalia ei ole standardisoitu, sen soveltuvuus arvioidaan erikseen. Saksassa on laadittu lista sallituista kemikaaleista, ja listan yhteydessä viita- taan standardien laatuvaatimuksiin ja annetaan annostelu- ja käyttöohjeita. Norjassa on valmistajakohtainen lista sallituista tuotteista. Tuotteiden kelpoisuus arvioidaan erikseen ja listassa annetaan ohjeet annostelulle. Ruotsissa on listattu sallitut kemikaalit ja annettu ohjeet annostelulle, mutta listassa ei viitata standardeihin eikä aseteta kemikaalille muitakaan laatuvaatimuksia. Joissakin maissa arvioidaan myös tuotteiden tehokkuus. Mikäli todetaan, että tuote ei ole tarkoituksenmukainen ja tehokas, sen käyttö ei ole sallittua, vaikka se olisikin standardinmukainen. Käsittelykemikaaleista mahdollisesti liukenevat epäpuhtaudet sisältyvät toki ainakin osittain vesilaitoksen toimittaman veden muuttujien arvoihin. Vedenlaatutilastojen tarkastelussa huomataan, ettei ongelmaa tässä suhteessa ole. Materiaalien osalta veden laatutilastoissa näkyy kuitenkin vain jakeluverkoston vaikutus, koska vesinäyte otetaan juoksutetusta vedestä. Kiinteistön putkien ja vesilaitteiden mahdolliset vaikutukset veden laatuun eivät näy tällaisessa vesinäytteessä eikä vedenkäyttäjien tule käyttääkään kiinteistön verkostossa seissyttä vettä juomaksi tai ruoan valmistuksessa. Rakennustuotedirektiiviin pohjautuvan, juomaveden kanssa kosketuksissa vesihuolto olevien rakennustuotteiden hyväksyntämenettelyn tullessa voimaan, tuotteissa voidaan jatkossa käyttää vain turvallisiksi todettuja materiaaleja, ja itse tuote testataan standardisoiduilla menetelmillä mm. haitallisten aineiden liukenemisen tai biofilmien muodostumisen osoittamiseksi. Verkostomateriaaleista liukenevan kuparin ja sinkin pitoisuus saisi ehdotuksen mukaan olla 90 prosenttia juomavesidirektiivin raja-arvosta, koska verkostomateriaalit ovat kyseisten metallien pääasiallinen alkuperä. Muiden metallien osuus saisi olla 50 prosenttia juomavesidirektiivin raja-arvosta. Kuvassa 1 on verrattu materiaaleista edellä kuvatun menettelyn perusteella maksimissaan liukenevien metallien ja eräästä standardinmukaisesta kemikaalista liukenevien metallien teoreettista määrää talousvesiasetuksen raja-arvoon. Kuvassa ei vielä ole huomioitu raakaveden vaikutusta, mutta kahden metallin kohdalla raja-arvo ylittyy tässäkin tapauksessa. Kokonaisuuden hallinta on tärkeää. Kuluttajalle toimitetun veden laadun varmistamiseksi eri lähteistä tulevien epäpuhtauksien määrät ja käsittelyjen vaikutus niihin pitäisi tuntea. Nykyisiä erillisiä hyväksymistasoja tai rajaarvoja tulisi tarkastella kokonaisuutena. Tällöin ongelmatilanteissa olisi mahdollista arvioida epäpuhtauksien vähentämiskeinoja koko talousveden valmistus- ja toimitusketjussa sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. ACTIFLO® Kompakti ratkaisu jäteveden tertiäärikäsittelyyn ja ohitusvesien käsittelyyn Selkeyttimen pintakuorma max 120 m/h – pieni tilantarve Tarvitaanko kansallisia menettelyjä? Juomavesidirektiivin uudistuksen myötä odotettiin selkeämpää vaatimusta kaikkien juomaveden kanssa kosketuksissa olevien aineiden ja materiaalien, siis myös kemikaalien kansallisille hyväksyntämenettelyille. Vaikka uudistus ei nyt toteudu, on tarpeen harkita jonkinasteisen hyväksyntämenettelyn laatimista. Menettely helpottaisi sekä käyttäjää että viranomaisvalvontaa, kun kemikaalien soveltuvuus olisi lähtökohtaisesti arvioitu ennen tuotteen markkinoille tuloa. Kokonaisuuden arviointi jää kuitenkin edelleen käyttäjälle, mutta jatkossa sen sisällyttäminen vesilaitosten riskienhallintasuunnitelmaan olisi järkevää. www.aquaflow.fi Kirjallisuus • Lahti, H. ym. Talousveden käsittelykemikaalit ja standardisointi. Vesi-Instituutti WANDER /Prizztech Oy, Vesi-Instituutin raportteja 3. 2011. • Euroopan unionin neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3.11.1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta. • Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 461/2000, annettu 19.5.2000, talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. www.vesitalous.fi 15 vesihuolto vesihuoltojärjestelmiin liittyvät rakennustuotteet ja niiden Ce-merkintä Rakennustuotteiden CE-merkintä tulee Suomeen pakolliseksi vuonna 2013. Vesihuoltojärjestelmiin suoraan liittyviä eurooppalaisia standardeja on valmistunut yli 180 kappaletta sekä näiden lisäksi yli 100 vesikemikaalistandardia. CE-merkintään johtavia tuotestandardeja on näistä tällä hetkellä 30 kappaletta. Määrä kasvaa nopeasti – kannattaa varautua etukäteen! hanna jäRvenPää TkT, toimitusjohtaja Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys MetSta ry E-mail: [email protected] Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry vastaa teknologiateollisuuteen kuuluvien kone- ja metallituoteteollisuuden, metallien jalostuksen sekä talotekniikan eurooppalaisesta ja kansainvälisestä sekä kansallisesta standardisoinnista. www.metsta.fi 1 Vesitalous 3/2011 E urooppalainen rakennustuotedirektiivi, Construction Product Directive (CPD), tulee vuonna 2013 korvaantumaan rakennustuoteasetuksella, Construction Product Regualtion (CPR). Rakennustuoteasetus astuu voimaan kaikissa Euroopan talousalueen maissa täsmälleen samansisältöisenä ja samanaikaisesti 1. heinäkuuta 2013. Asetuksen perusteella rakennustuotteiden CE-merkintä tulee Suomessa pakolliseksi. Siirtymäaikaa merkinnän kiinnittämiselle ei ole, vaan heinäkuun 2013 alusta lähtien tulee rakennustuotteisiin, joille on olemassa yhdenmukaistettu tuotestandardi, kiinnittää CEmerkintä. CE-merkintä tulee pakolliseksi myös, jos tuotteelle on myönnetty eurooppalainen tekninen arviointi. Kun CE-merkintä tulee Suomessa pakolliseksi, markkinoille ei voi enää laskea harmonisoitujen tuotestandardien mukaisia tuotteita, joihin ei ole kiinnitetty CE-merkintää. CE-merkinnän kiinnittämisestä vastaa tuotteen valmistaja tai valmistajan Euroopan talousalueella toimiva valtuutettu edustaja vrt. maahantuoja ja/tai markkinoille saattaja. Tällä hetkellä Suomessa on rakennustuotteiden CE-merkintä pakollista rakentamismääräyskokoelman määräyksellä rakennussementillä ja esivalmistetuilla savupiipuilla sekä –hormituotteilla. Myös rakennuksissa käytettävillä palovaroittimilla tulee olla CE-merkintä erilliseen asetukseen perustuen. Mitä CE-merkintä tarkoittaa käytännössä? CE-merkinnän voi kiinnittää tuotteeseen, kun tuote on valmistettu ja sen vaatimustenmukaisuus on todennettu harmonisoidun tuotestandardin mukaisesti. CE-merkintä siis tarkoittaa, että tuote täyttää harmonisoidun tuotestandardin vaatimukset. CE-merkinnällä varustetun tuotteen voi tuoda markkinoille kaikissa Euroopan talousalueen maissa. CE-merkinnän taustalla on paljon valmistajan omaa laadunvalvontaa ja useissa tuotteissa myös kolmannen osapuolen eli ilmoitetun laitoksen toimenpiteitä. Ilmoitetun laitoksen rooli määräytyy sen mukaisesti mitä AoC-luokkaa tuoteryhmälle sovelletaan vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa. AoCluokan on määrittänyt Euroopan komissio sen perusteella kuinka korkeaksi tuoteryhmän turvallisuustasovaatimukset on luokitettu. Taulukossa 1 on esitetty vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa käytetyt AoC-luokat, niiden kattavuus ja tieto kuka vastaa mistäkin vaatimustenmukaisuuden osoittamisen kontrollikeinosta. Markkinavalvonta valvoo CE-merkinnän oikeaa käyttöä. Suomessa rakennustuotteiden markkinavalvonta kuuluu Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKESille. TUKESin sivuilta löytyy tietoa rakennustuotteiden markkinavalvonnasta yleisesti sekä esimerkiksi TUKESin tiedotteita tuoteryhmäkohtaisista kannanotoista CE-merkintään, Vesihuolto Taulukko 1. Vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyt, AoC-luokat. (CE-merkittyjen rakennustuotteiden oikea käyttö, 47 s. Suomen Rakennusmedia Oy, 2010). Tehtävät/Kontrollikeinot AoC -luokat Tehtävien/Kontrollikeinojen vastuutaho 1+ 1 2+ 3 4 Tuotteen alkutestaus /– – – – – – – V V V V Tehtaalta otettujen näytteiden testaus Tehtaalta, markkinoilta tai rakennuspaikalta otettujen pistokoenäytteiden testaus Tehtaan sisäinen laadunvalvonta V Tehtaan ja sen sisäisen laadunvalvonnan – alkutarkastus Tehtaan sisäisen laadunvalvonnan jatkuva – valvonta, arviointi ja hyväksyminen – = Valmistaja vastaa = Arviointilaitos (ns. ilmoitettu laitos) vastaa jos jokin asia on noussut Suomessa ajankohtaiseksi ja sen tulkinnassa on epäselvyyttä. CE-merkinnän sisältämät tiedot ja rakennustuotteen kelpoisuus CE-merkintä koostuu CE-symbolista, viittauksesta harmonisoituun tuotestandardiin (esim. SFS-EN 1825-1 Rasvan erottimet) sekä tuotekohtaisista tiedoista. (Kuva 1) Tuotekohtaiset tiedot sekä niiden ymmärtäminen ja läpikäyminen on välttämätöntä, jotta pystyy valitsemaan kohteeseen soveltuvan tuotteen useammasta CE-merkinnällä varustetusta tuotteesta. Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on määräys, että rakennushankkeeseen ryhtyvän tehtävänä on huolehtia siitä, että käytettävien rakennustuotteiden kelpoisuus todetaan. Lähtökohta tulee olla silloin se, että rakennustuotteet täyttävät ko. rakennuskohteeseen sovellettavat Suomen rakentamismääräysten vaatimukset. Rakenteeseen kohdistuvat kuormitukset, ympäristön olosuhteet sekä rakennuspaikan ominaisuudet tulee huomioida tapauskohtaisesti ja niistä tulevat vaatimukset voivat vaihdella merkittävästikin. Tämän vuoksi CEmerkintä itsessään ei takaa, että tuote on soveltuva aiottuun käyttötarkoitukseen. Toisin sanoen käyttäjän tulee osata lukea ja tulkita CE-merkinnässä annettuja tietoja sekä niiden perusteella valita soveltuva tuote käyttökohteeseen. Useista tuoteryhmistä on laadittu harmonisoituja tuotestandardeja täydentäviä kansallisia soveltamisstandardeja. Näissä SFS 7000 –sarjan standardeissa esitetään Suomen rakentamismääräykset huomioon ottaen suositus siitä, mitkä ominaisuudet on ilmoitettava CE-merkinnässä tuotteelle eri käyt- Kuva 1. Esimerkki rasvan erottimen kaupallisissa asiakirjoissa ilmoitettavasta CE-merkinnästä. Harmonisoitu tuotestandardi SFS-EN 1825-1 Rasvan erottimet. Osa 1 Suunnittelun perusteet, suoritus ja testaus, merkintä ja laadunvalvonta. tökohteissa sekä tarvittaessa eri ominaisuuksille asetettavat vähimmäisvaatimustasot tai luokat. Viranomaisen on hyväksyttävä CEmerkinnällä varustetun tuotteen käyttäminen, jos tuote soveltuu aiottuun käyttötarkoitukseen ja rakentamiselle asetettu vaatimustaso täyttyy. Talousveden kanssa kosketuksissa olevat rakennustuotteet On paljon rakennustuotteita, jotka ovat jossain määrin kosketuksissa talousveden kanssa matkalla vedenottamosta meidän jokaisen vesipisteeseen. Eurooppalaisessa standardisoinnissa tämä on tunnistettu siten, että komissio on antanut erillisen rahoituksen testausstandardien laadintaan, joiden avulla tulee osoittaa, että rakennustuotteet eivät heikennä talousveden laatua. Nämä vaatimukset koskevat rakennustuotteita, jotka liitetään kiinteäksi osaksi järjestelmää, jolla kuljetetaan, varastoidaan tai jaetaan talousvettä. Näitä vaatimuksia tulee noudattaa riippumatta rakenteen omistajuudesta vrt. esimerkiksi julkinen/yksityinen. Harmonisoituja tuotestandardeja talousveden kanssa kosketuksissa oleville rakennustuotteille ei ole vielä yhtään valmistunut. Yhteensä näitä tuotestandardeja tulee olemaan vähintään 80. www.vesitalous.fi 17 vesihuolto Kansallinenstandardisointikomitea • korkeinpäättäväelintoimialueensastandardisoinnissa • seuraaeurooppalaista(CEN)jakansainvälistä(ISO)standardisointia • valmisteleejapäättääSuomenkannanototstandardisointia,standardiehdotuksiaja standardejakäsitteleviinkysymyksiin • nimittääSuomenasiantuntijatCEN-jaISO-työryhmiinsekäosallistujat eurooppalaisiinjakansainvälisiinkokouksiin • arvioistandardienkäännöstarvettajatarvittaessaavustaastandardienkäännöksissä • arvioitarvettastandardikäsikirjoillejamuillejulkaisuille • kartoittaatarvettaalansakansallisilleSFS–standardeillejavastaaniidenlaadinnasta • arvioitiedottamisentarvettajaedistääosaltaanstandardienkäyttöä Useimmat ko. tuotestandardit ovat jo olemassa, mutta niitä ei voida harmonisoida, koska niistä puuttuu osio, jolla tuotteiden soveltuvuus talousvesikäyttöön varmistetaan. Kun testausmenetelmät saadaan valmiiksi, standardeista ryhdytään nopeasti laatimaan rakennustuotedirektiivin mukaisia harmonisoituja tuotestandardeja. Talousveden kanssa kosketuksissa olevia tuoteryhmiä komission listalla ovat (suluissa vastuullinen standardisointikomitea): teollisuusventtiilit (TC 69), vesimittarit (TC 92), kupariputket (TC 133), muoviputket ((TC 155), hanat (TC 164), takaisinimusuojat (TC 164), rakennuksen sisällä käytettävät vedenkäsittelyjärjestelmät (TC 164), liimat (TC 193), Taulukko 2. Esimerkkejä jätevesijärjestelmiin liittyvistä harmonisoiduista tuotestandardeista sekä niiden vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettely luokka, AoC-luokka. Standardin numero SFS-EN 1057+A1 SFS-EN 858-1+A1 SFS-EN 1825-1 + AC SFS-EN 1433+A1 SFS-EN 1916+AC SFS-EN 1917+AC KUPARI JA KUPASRISEOKSET. SAUMATTOMAT PYÖREÄT KUPARIPUTKET LVIKÄYTTÖÖN KEVYIDEN NESTEIDEN EROTTIMET (ESIM. ÖLJY JA BENSIINI) OSA 1: TUOTESUUNNITTELUN PERUSTEET, SUORITUS JA TESTAUS, MERKINTÄ JA LAADUNVALVONTA RASVAN EROTTIMET. OSA 1: SUUNNITTELUN PERUSTEET, SUORITUS JA TESTAUS, MERKINTÄ JA LAADUNVALVONTA AJONEUVO- JA JALANKULKUALUEIDEN VIEMÄRÖINTIKOURUT. LUOKITUS, SUUNNITTELU JA TESTAUSVAATIMUKSET, MERKINTÄ JA LAADUNVALVONTA BETONIPUTKET JA SOVITTEET, RAUDOITTAMATTOMAT, RAUDOITETUT JA TERÄSKUITUVAHVISTEISET BETONISET MIESLUUKUT, RAUDOITTAMATTOMAT, RAUDOITETUT JA TERÄSKUITUVAHVISTEISET AoC 1 tai 3 tai 4 3 tai 4 3 tai 4 3 4 4 SFS-EN 14396 KULKUAUKKOJEN KIINTEÄT PORTAAT 4 SFS-EN 13564-1 RAKENNUSTEN YLIVUODON ESTOLAITTEET. OSA 1: VAATIMUKSET 4 SFS-EN 13101 SFS-EN 12566-3 + A1 SFS-EN 12566-1 + A1 SFS-EN 12380 SFS-EN 12050-1 SFS-EN 12050-2 SFS-EN 1124-1+A1 18 Harmonisoidun tuotestandardin nimi KAIVOJEN ASKELRAUDAT. VAATIMUKSET, MERKINTÄ, TESTAUS JA YHDENMUKAISUUDEN ARVIOINTI PIENET JÄTEVEDEN KÄSITTELYJÄRJESTELMÄT, ASUKASVASTINELUKU ENINTÄÄN 50. OSA 3: TEHDASVALMISTEISET JA/TAI PAIKALLA KOOTUT TALOUSJÄTEVEDEN PIENPUHDISTAMOT PIENET JÄTEVEDEN KÄSITTELYJÄRJESTELMÄT, ASUKASVASTINELUKU ENINTÄÄN 50. OSA 1: ESIVALMISTETUT SEPTITANKIT VIEMÄREIDEN ALIPAINEVENTTIILIT. VAATIMUKSET, TESTAUSMENETELMÄT JA YHDENMUKAISUUDEN ARVIOINTI RAKENNUSTEN JA TONTTIEN JÄTEVESIEN PUMPPAAMOT. RAKENNE JA TESTAUSPERIAATTEET. OSA 1: KIINTEITÄ AINEITA SISÄLTÄVÄ JÄTEVESI RAKENNUSTEN JA TONTTIEN JÄTEVESIEN PUMPPAAMOT. RAKENNE- JA TESTAUSPERIAATTEET. OSA 2: EI KIINTEITÄ AINEITA SISÄLTÄVÄ JÄTEVESI RUOSTUMATTOMAT PITUUSHITSATUT MUHVILLISET PUTKET JA PUTKEN OSAT VIEMÄRIJÄRJESTELMIIN. OSA 1: VAATIMUKSET, TESTAUS JA LAADUNVARMISTUS Vesitalous 3/2011 4 3 3 4 3 3 4 vesihuolto pumput (TC 197), valurautaputket (TC 203), putkitiivisteet (TC 208), betonielementit (TC 229) ja teräsputket (TC 29). Talousvesijärjestelmien muut standardit kattavat esimerkiksi rakennusten sisäisten vesijärjestelmien suunnittelun, käytön ja huollon standardit. Vesikemikaalistandardeja on valmistunut noin 110 kappaletta. Tärkeitä standardeja ovat myös vedenottamoiden riskinja kriisinhallintajärjestelmien standardit, joista riskinhallintajärjestelmästandardi ei ole vielä valmistunut. Jätevedenkäsittelyjärjestelmien tuotestandardit Jätevedenkäsittelyjärjestelmiin liittyvät standardit laaditaan eurooppalaisen standardisointijärjestön CENin teknisessä komiteassa TC 165 Waste Water Engineering, ja eri putket materiaalikohtaisissa komiteoissa. Muoviputkien osalta vastuukomitea on CEN/TC 155 Plastics piping systems and ducting systems. CE-merkintään johtavia tuotestandardeja on toistaiseksi valmiina noin 30 kappaletta. Laadinnassa on kuitenkin useampia CE-merkintään johtavia tuotestandardeja kuten kaivonkansiin, pienjätevedenpuhdistamoihin sekä muoviputkiin liittyviä standardeja. Taulukossa 2 on listattu muutamia laajasti käytössä olevia kiinteistöissä käytettäviä tuotteita koskevat harmonisoidut tuotestandardit. Taulukossa on myös kerrottu mikä on niihin sovellettava vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettely, AoC-luokka. On lisäksi useita tuotteita, joita käytetään jäteveden käsittelyssä kuten pumput ja venttiilit, joille on paljon valmiita standardeja ja useat niistä ovat CE-merkintään johtavia. Velvoittavana direktiivinä ovat kuitenkin muut direktiivit kuin rakennustuotedirektiivi. Esimerkiksi pumppujen vaatimustenmukaisuus perustuu konedirektiiviin, joka Suomessa on implementoitu koneasetuksella VnA 400/2008. Jäteveden käsittelyn muut standardit kattavat rakennusten sisäisten ja rakennusten ulkopuolisten viemäröintijärjestelmien suunnittelun, käytön ja huollon standardit. Valmiina on myös suuri määrä standardeja liittyen putkistojen kunnonvalvontaan sekä niiden korjaustoimenpiteisiin. Isojen jätevedenpuhdistamojen menetelmistä on laadittu laaja 16 osaa kattava standardisarja. Kansallinen vaikuttaminen harmonisoituihin tuotestandardeihin Talotekniikan standardisoinnista Suomessa vastaa Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys MetSta ry. Vesihuollon standardisointi on Euroopassa jaettu vesijärjestelmiin (CEN/TC 164 Water Supply) ja jätevesijärjestelmiin (CEN/TC 165 Waste Water Engineering). Muoviputkien standardisoinnista Suomessa vastaa Muoviteollisuus ry ja eurooppalainen komitea muoviputkille on CEN/TC 155 Plastics piping systems and ducting systems. Standardisointiin osallistuminen on kaikille avointa ja kaikki ovat tervetulleita mukaan. Standardien myynnistä Suomessa vastaa Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. www.vesitalous.fi 19 vesihuolto itämeren valuma-alueen jätevedenpuhdistamot inka Ruotsalainen dipl.ins. E-mail: [email protected] Artikkeli perustuu kirjoittajan diplomityöhön 20 Vesitalous 3/2011 Jätevedenpuhdistamot ovat Itämeren merkittävin ravinteiden pistekuormittaja. Kuormitusta on pyritty vähentämään mm. jätevesidirektiivin ja HELCOMin suositusten avulla, mutta jätevedenkäsittelyä voidaan tehostaa edelleen. Suurin tehostuspotentiaali on Venäjän ja Latvian jätevedenpuhdistamoilla, mutta myös Suomessa ja Ruotsissa typenpoisto on alhaisella tasolla. Tehokkaimmin jätevettä käsitellään Tanskassa ja Saksassa. Vesihuolto Kuva 1. Tutkimukseen sisällytettyjen jätevedenpuhdistamoiden sijainnit. I tämeren valuma-alueella on yli 700 jätevedenpuhdistamoa, joiden asukasvastineluku (avl) on yli 10 000. Noin puolet näistä puhdistamoista sijaitsee Puolassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa puhdistamojen tämänhetkinen puhdistustehokkuus ja mahdollisuudet tehostaa jätevedenpuhdistusta. Yksityiskohtaiset kuormitustiedot kerättiin 179 puhdistamosta, mikä on noin 25 prosenttia puhdistamomäärästä. Näistä puhdistamoista koottiin oma tietokantansa, johon tietoja on yhdistelty vuosilta 2003-2009. Kerättyihin kuormitustietoihin sisältyivät tulevan ja lähtevän jäteveden BOD, COD, kokonaistyppi ja –fosfori sekä virtaama. Asukasvastineluvut laskettiin tulevan BOD:n perusteella. Tutkimuksessa käsiteltiin puhdistamoja, joiden avl oli 10 000 – 1 000 000. Tämä rajasi tutkimuksen ulkopuolelle mm. Pietarin isoimmat puhdistamot (Pohjoinen ja Keskinen). Puhdistamot sijaitsevat yhdeksässä valuma-alueen maassa (Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Venäjä ja Viro) (Kuva 1). Tutkimuksen aikana Puolaa pidettiin keskeisenä puhdistamoiden suuren määrän takia. Lisäksi saatavilla olevien tietojen laadusta oli aluksi epävarmuutta. Tämän vuoksi työhön liittyen järjestettiin ekskursio Varsovaan. Puhdistamotiedot Yksittäisten puhdistamojen kuormitustietoja löytyy useista julkisista lähteistä, kuten Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) raportointikanavasta (EIONET, 2010) ja HELCOMin (2010) tietokannasta. Lisäksi maakohtaisia puhdistamotietoja on saatavilla Suomen ym- päristökeskuksen ylläpitämästä Oivapalvelusta (Valtion ympäristöhallinnon virastot, 2010) ja Tanskan By- og Landskabsstyrelsen (2009) vuosittain julkaisemasta Punktkilderapportista. Puutteellisia kuormitustietoja täydennettiin mahdollisuuksien mukaan paikallisten ympäristöviranomaisten avulla. Suomen puhdistamotiedot on haettu Vahti-tietokannasta (Suomen ympäristökeskus, 2010). Ruotsin ja Liettuan kohdalla turvauduttiin Internet-lähteisiin. Ruotsin puhdistamotietoja varten hyödynnettiin myös HELCOMin tietokantaa, mutta osa kuormituksesta arvioitiin Suomen puhdistamojen perusteella. Venäjän jätevedenpuhdistamoiden kuormitustiedot perustuivat pitkälti arvioihin, jotka pohjautuivat aiempiin tutkimuksiin. www.vesitalous.fi 21 vesihuolto Jätevedenkäsittely Jätevedenpuhdistuksen taso vaihteli suuresti maittain (Taulukko 1). Heikoin tilanne oli Venäjällä ja Latviassa, missä sekä typen- että fosforinpoisto oli keskitasoa alhaisempaa. Typenpoiston osalta myös Suomen ja Ruotsin puhdistusteho oli alhainen. Lähtevän jäteveden kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin alle 0,5 mg/l Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Näiden lisäksi Viro pääsi keskimäärin jätevesidirektiivin mukaiseen pitoisuuteen (alle 1 mg/l). Latviassa vastaava pitoisuus oli 4,5 mg/l, ja muissa maissa välillä 1,1…1,45 mg/l. Taulukko 1. Keskimääräiset reduktiot maittain tutkimukseen sisällytetyissä jätevedenpuhdistamoissa. Kuva 2. BOD5/Kokonaisfosfori-suhde tulevassa jätevedessä tutkimukseen sisällytetyissä jätevedenpuhdistamoissa Suomessa ja Saksassa. la noudattamalla seuraavia oletuksia (MESERB, 2005): • BOD5/Kok. P >40: lähtevän jäteveden fosforipitoisuus alle 1 mg/l on saavutettavissa • BOD5/Kok. P 25 – 35: alhaiset fosforipitoisuudet saavutetaan kemikaalien avulla • BOD5/Kok. P <25: kemikaalit ovat kustannustehokkain vaihtoehto Puhdistusprosessissa yhdistyy yleisesti kemiallinen ja biologinen ravinteidenpoisto. Typpeä poistetaan aktiivilieteprosessilla, mutta käytössä oleva fosforinpoistotekniikka vaihtelee enemmän. Suomessa fosforia poistetaan käytännössä ainoastaan kemiallisesti saostamalla. Muissa maissa biologinen fosforinpoisto on yleisemmin käytössä. Tertiäärikäsittelymenetelmiä hyödynnetään etenkin Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Useimmiten ravinteidenpoistoa on tehostettu hiekkasuodatuksella, biologisella jälkisuodatuksella tai flotaatiolla. Biologinen fosforinpoisto? Tulevan jäteveden perusteella arvioitiin mahdollisuuksia käyttää biologista fosforinpoistoa. Tämä tehtiin hyödyntämällä kirjallisuudessa esiintyviä suhdelukuja puhdistamattomalle jätevedelle. Kuvassa 2 on esitetty tämä analyysi Suomen ja Saksan puhdistamoil- 22 Vesitalous 3/2011 Lisäksi kuvassa 2 BOD:n ja fosforin suhdetta on verrattu lähtevän jäteveden kokonaisfosforipitoisuuteen. Yleisesti tulevan jäteveden perusteella biologinen fosforinpoisto on varteenotettava vaihtoehto Tanskassa, Saksassa ja Puolassa. Heikoimmat mahdollisuudet biologiselle fosforinpoistolle arvioitiin olevan Suomessa. Tähän vaikuttaa etenkin biologisen aineksen määrä tulevassa jätevedessä, mikä on erityisen korkea varsinkin Saksan pohjoisissa osavaltioissa ja Puolassa. Näillä alueilla harjoitetaan huomattavasti maataloutta ja elintarviketeollisuutta. Tehostuspotentiaali Kerättyjen kuormitustietojen perusteella laskettiin suuntaa-antavasti typen- ja fosforinpoiston tehostamismahdollisuudet. Tätä varten arvioitiin poistettavan kuormituksen määrä kolmella eri puhdistusteholla: kokonaistypelle reduktiot 70, 85 ja 95 prosenttia; ja kokonaisfosforille lähtevän jäteveden konsentraatiot 0,5 mg/l, 0,3 mg/l ja 0,1 mg/l. Huomionarvoista on, että tehostuspotentiaali on laskettu vain tietystä joukosta, josta puuttuvat esimerkiksi Pietarin isot jätevedenpuhdistamot. Todellisuudessa näiden laitosten puhdistusteho vaikuttaa huomattavasti kokonaisuuteen. Eniten typenpoiston tehostaminen vaikuttaisi Venäjällä ja Latviassa, vaikkakin myös Suomessa ja Ruotsissa typpeä olisi mahdollista poistaa tehokkaammin (Kuva 3). Jos typpireduktio olisi tasolla 70 prosenttia, pienenisi näiden maiden typpikuormitus 22…58 prosenttia. Tanskassa ja Saksassa vain typpireduktion parantamisella 95 prosenttiin olisi vaikutusta kuormitukseen. Tanskan ja Saksan tulokseen vaikuttaa hyvin todennäköisesti maiden lainsäädäntö, mikä velvoittaa puhdistamoita maksamaan veroja jätevesipäästöjen perusteella. Fosforikuormitusta on mahdollista vähentää huomattavasti Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Venäjällä ja Virossa (Kuva 4). Näiden maiden osalta jo fosforinpoiston tehostaminen pitoisuuteen 0,5 mg/l vähentäisi kuormitusta 46…84 prosenttia. Muissa maissa selkeää vaikutusta saadaan ainoastaan tiukimmalla pitoisuustasolla, 0,1 mg/l. Johtopäätökset Puhdistamokohtaisia tietoja on saatavilla julkisista lähteistä, mutta tietojen laatu on vaihtelevaa. Esimerkiksi EEA:n raportointikanavan kautta löytyneissä Puolan puhdistamotiedoissa oli useita epäselvyyksiä. vesihuolto Ekskursio Varsovaan Vierailut: • jätevedenpuhdistamoPoludnie. http://www.mpwik.com.pl • paikallinenviranomaistahoKZGW http://www.kzgw.gov.pl • Prof.MarekGromiec,mm.National CouncilofWaterManagement, palkittu2010SwedishBalticSea WaterAwardilla Jätevedenpuhdistamoiden tehostamishanke Puolassa: • hankealkoi2003 • sitouduttuhallitustasolla • budjettinoin3,4mrd.€(puhdistamot jalietteenkäsittely,suurimmaksi osaksipaikallistarahoitusta) • yli1700jätevedenpuhdistamon rakentaminentaiuudistaminen • hankepäättyyvuonna2015 • tavoitteettypelle,fosforillejaBOD:lle • lisäksiviemäriverkostonsaneeraushanke,jonkabudjettion12miljardia€ Kuva 3. Kokonaistypen tehostuspotentiaali tutkimukseen sisällytetyissä jätevedenpuhdistamoissa. Keskimäärin jätevedenpuhdistus on tehokkainta Tanskassa ja Saksassa. Kokonaisfosforia poistetaan tehokkaimmin Suomessa ja Ruotsissa, mutta näiden maiden kokonaistypenpoisto on samalla tasolla kuin Latviassa ja Venäjällä. Biologinen fosforinpoisto on hyvä vaihtoehto etenkin Tanskassa, Saksassa ja Puolassa. Suomessa mahdollisuudet tähän on arvioitu heikoiksi. Kirjallisuus Kuva 4. Kokonaisfosforin tehostuspotentiaali tutkimukseen sisällytetyissä jätevedenpuhdistamoissa. • By- og Landskabsstyrelsen, 2009. Punktkilderapport 2007. • EIONET, 2010. Central Data Repository. Saatavissa: http://cdr.eionet.europa.eu. • HELCOM, 2010. Pollution Load Compilation database (PLC). Katajanokanlaituri 6 B, FI-00160 Helsinki. • MESERB, 2005. Wastewater Phosphorus Control and Reduction Initiative. Prepared for the Minnesota Environmental Science and Economic Review Board. • Suomen ympäristökeskus, 2010. Vahti-tietokanta. • Valtion ympäristöhallinnon virastot, 2010. OIVA – ympäristö- ja paikkatietopalvelu. Saatavissa: http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp. www.vesitalous.fi 23 vesihuolto vesihuoltolaitosten yhteiskuntavastuuraportointi Suomalaisten vesihuoltolaitosten ensimmäiset ympäristöraportit julkaistiin vuosituhannen taitteessa. Kuluneen reilun vuosikymmenen aikana raporttien näkökulma on laajentunut kohti yhteiskuntavastuuta, mutta niiden kohderyhmä jää edelleen epäselväksi. Mikä merkitys vesihuollon yhteiskuntavastuuraportoinnilla oikeastaan on? eija vinnaRi TkT, KTM, tutkijatohtori Turun yliopiston kauppakorkeakoulu E-mail: [email protected] Matias laine KTT, tutkijatohtori Tampereen yliopisto E-mail: [email protected] S uomalaiset yritykset ja julkishallinnon organisaatiot ovat harjoittaneet ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportointia jo 1990-luvulta lähtien. Yhteiskuntavastuuraporttien tarkoituksena on osoittaa, että yritys ottaa toiminnassaan huomioon paitsi rahalliset päämäärät myös yhteiskunnalliset ja ekologiset arvot. Vakiintuneen käsityksen mukaan kaupallisten yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnin perimmäisenä vaikuttimena on vakuuttaa sidosryhmät toiminnan oikeutuksesta. Sidosryhmien tuki puolestaan auttaa yrityksiä menestymään kilpailuilla markkinoilla. Tämä näkemys ei kuitenkaan riitä selittämään, miksi yhteiskuntavastuuraportointia harjoittavat myös luonnollisina monopoleina toimivat kunnalliset vesihuoltolaitokset. Mitä niiden raporteissa kerrotaan, kenelle ne on suunnattu ja mihin niillä pyritään? Tässä artikkelissa tavoitteenamme on tehdä läpileikkaus suomalaisten vesihuoltolaitosten yhteiskuntavastuuseen liittyvästä raportoinnista. Keskityimme kymmenen vuoden ajanjaksoon siten, että tarkastelimme vuosina 2000, 2003, 2006 ja 2009 julkaistuja vuosikertomuksia sekä erillisiä ympäristö- tai yhteiskuntavastuuraportteja. Käytössämme oli lopulta 67 julkaistua raporttia. Seuraavassa analysoimme vesihuoltolaitosten yhteiskuntavastuuraportoinnin merkitystä tarkastelemalla erikseen sosiaaliseen, ympäristölliseen ja taloudelliseen vastuuseen liittyviä kysymyksiä. Sosiaalinen vastuu Sosiaalisen vastuun osalta vesihuoltolaitoksilla voidaan sanoa olevan kaksi kes- keistä sidosryhmää: henkilöstö ja asiakkaat. Tarkastelemissamme raporteissa laitosten henkilöstö olikin varsin näkyvässä, joskin pienimuotoisessa, roolissa. Vaikka yksittäisissä uusimmissa raporteissa käsiteltiinkin laajempia kokonaisuuksia kuten henkilöstöstrategiaa ja työyhteisön toimivuutta, oli pääpaino yksilöiden kokemuksilla. Kerrottiin henkilöstön virkistyspäivistä, koulutuksesta ja eläkkeelle jäämisestä. Osa laitoksista nimesi myös vuoden työntekijän tai toi esille työntekijöiden aloitteita toiminnan kehittämiseksi. Pienimuotoista, henkilökohtaista näkökulmaa korostivat retki- ja virkistyspäivinä itse otetut valokuvat (Kuva 1). Tällaisen raportoinnin voikin nähdä olevan merkityksellistä lähinnä laitosten omille työntekijöille, jolloin sen pääasiallisena tarkoituksena vaikuttaisi olevan me-hengen nostattaminen. Siinä missä laitosten henkilökunnalle annettiin kirjaimellisesti kasvot, asiakkaisiin pidettiin raporteissa selkeästi enemmän etäisyyttä. Asiakasnäkökulma oli kyllä usein esillä, mutta sitä käsiteltiin välillä melko yksipuolisesti ja implisiittisesti. Toiminnan onnistumisen mittareiksi asiakkaiden näkökulmasta mainittiin laajalti lakisääteisten vedenlaatustandardien saavuttaminen, toimintavarmuuden ylläpitäminen sekä toisaalta häiriötilanteissa jakelukatkosten pituuksien minimointi. Raportoinnille oli leimallista tilastollinen esitystapa, mainittiin esimerkiksi asiakasreklamaatioiden lukumäärä mutta ei sitä, kuinka nopeasti reklamaatioihin oli reagoitu tai mitä kauaskantoisia toimenpiteitä niistä mahdollisesti seurasi. Yksittäisissä uudemmissa raporteissa voitiin havaita www.vesitalous.fi 25 Vesihuolto ty puhdistuksellinen loppuasiakasnäkökulman laajentulos, ilman että käytettyjen tumista koskemaan tiedonmenetelmien hyvyyttä tai saantia poikkeustilanteissa, ympäristötehokkuutta suumitä luultavimmin Nokian remmin arvioidaan. vesikriisin siivittämänä: ”laatu- tai käyttövirhe tulee Taloudellinen vastuu ja pitää tiedottaa avoimesti” (Napapiirin Vesi Oy 2009, Kunnallisten vesihuoltolais. 1). tosten voidaan sanoa olevan Asiakaslähtöisyys on totaloudellisessa vastuussa läsin verrattain uusi asia vehinnä asiakkaille ja omistasihuollossa, sillä vesihuoljakunnalle/-kunnille. Nämä tolain voimaantuloon vastuut mainittiin yleensä (2001) asti vesihuoltolaivain toimitusjohtajan kattoksilla oli joissain asioissauksessa, jos sielläkään. sa viranomaistyyppistä valValtuustojen asettamia tataa ja niiden toiminta kohloudellisia tavoitteita rapordistui lähinnä kiinteistöön. teissa ei juuri kyseenalaistetVesihuoltolaki vaatikin laitu, vaikka niistä voitaisiintoksilta uuden ajatusmaailkin arvella aiheutuneen palman omaksumista: ”Palvelu velujen yli- tai alihinnoittekohdistuu asiakkaaseen eikä lua. Vesimaksut esimerkiksi kiinteistöön. Vesihuoltolaitos liitettiin omistajien tuottoon palvelulaitos, mikä edelvaatimuksiin vain yksittäilyttää käsitystä asiakkaisissä tapauksissa: ”Pitkällä den toiveista ja odotuksis- Kuva 1. Tyypillistä henkilöstöraportointia (Kuopion Vesi, 2003). aikajänteellä Kajaanin Vesi ta. Palvelulaitoshengen on –liikelaitos pystyy rahoittanäyttävä myös käytännön toiminnassa.” kopuolisena kysyntänä, johon laitokset maan toimintansa vesihuollosta peritvastaavat tuottamalla laadukkaita paltävillä maksuilla, mikäli tuloutusvaati(Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy 2001, veluja. Vedenkäyttö ei Suomessa tiemukset pysyvät kohtuullisina, järjestetyn s. 4). Tämän muutoksen viimeaikaisuus tenkään ole samalla tavalla akuutti aivesihuollon piirissä oleva yhdyskuntaraselittänee osaksi asiakkaiden hahmottohe kuin vesipulasta kärsivillä alueilla. kenne pidetään kohtuullisen tiiviinä ja muuden raporteissa. Toisaalta sekä vedenkäsittely että jätevelaskutettavan veden ja jäteveden määrä Ympäristövastuu denpuhdistus vaativat energiaa ja muita ei vähene radikaalisti” (Kajaanin Vesi resursseja. Energian ja kemikaalien ku2009, s. 6-7). Toisaalta Kotkan Veden Ympäristönäkökulmasta ehkäpä huolutusmäärät kyllä raportoidaan säntillimionarvoisin seikka aineistossamme (nyk. Kymen Vesi Oy) vuoden 2006 oli vesilaitosten tapa korostaa oman sesti, mutta muutoin tätä aihetta ei raraportissa kerrotaan valtuuston asettatoimintansa lähtökohtaista merkitystä porteissa sen syvällisemmin käsitellä. maksi tavoitteeksi olla suurimpien kauluonnonympäristölle. Vesi- ja viemäriKolmas ympäristöön liittyvä huomio punkien keskiarvossa vesitaksojen osallaitostoiminta mainittiin jopa yhteison raporteissa painottuva lopputulokta. Alan ammattilaiset tietävät hyvin, kunnallisesti merkittävimpänä ympäsen arviointi. Vesihuoltolaitokset mitettä eri kuntien vesihuoltokustannukristönsuojelutoimena. Tätä ei liene syytaavat oman tekemisensä onnistumississa voi olla suuriakin perusteltuja erotä kiistää, kuten ei myöskään raporteista nimenomaan suhteessa lupaehdoissa ja, jolloin alhaisen hintatason ylläpitäsa esille nostettua vesistökuormitusten määritettyihin rajoihin. Tältä osin lukiminen väkipakolla voi johtaa palvelutahuomattavaa pienenemistä 1970-luvun ja saa usein kiitettävästi tietoa, sillä luson huonontumiseen. Peruskuluttaja ei jälkeen (Kuva 2). paehdot raportoidaan pääosin tarkasti kuitenkaan tätä asiayhteyttä välttämättä Ympäristönäkökulmasta on mieja rinnastetaan toiminnan kyseisen vuohahmota ja saattaakin jäädä siihen käsilenkiintoista huomata myös se, että den mittaustuloksiin. Mielenkiintoista tykseen, että alhainen vesimaksu on abveden käyttö ei varsinaisesti näyttäyon kuitenkin se, että teksteissä harvemsoluuttisesti hyvä ja tavoiteltava asia. dy raporteissa ympäristökysymyksenä. min kerrotaan siitä, miten ympäristöKeskustelua Kysymystä vesilähteiden kestävyydestä ei tehokkaasti mainittuun lopputulokseen oikeastaan kytketä yhdyskunnan vedenon päästy. Samoin sekä vedenhankinnan Tutkimuksemme perusteella vesihuoltokulutukseen, vaikka toisinaan raporteisettä jätevedenpuhdistuksen prosesseista laitosten raportit voidaan jakaa kahteen puhutaan korostetun teknisesti ja mesa todetaankin vesilaitoksen kannustapääryhmään. Ensimmäiseen, vähempinetelmäkeskeisesti. Satunnaisen lukijan van kuluttajia järkevään vedenkäyttöön. lukuiseen ryhmään kuuluvat muistuttaloppuvaikutelma voikin helposti olla se, Vedenkulutus näyttäytyy raporteissa vevat ulkoiselta olemukseltaan yritysmaailettä tavoitteena on vain saavuttaa tietsilaitosten vaikutusmahdollisuuksien ulmassa tehtäviä ympäristö- ja yhteiskun- 26 Vesitalous 3/2011 vesihuolto tavastuun raportteja. Tällöin raporttien taittoon ja kuvitukseen on selkeästi panostettu (Kuvat 2 ja 3). Nämä raportit ovat usein myös laajempia ja sisältävät enemmän yleiskuvausta vesilaitoksen ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Toiseen ryhmään lukeutuvat yksinkertaisemmat ja vähemmän yritysraportteja muistuttavat yleistekstit, joiden kuvitus koostuu lähinnä työntekijöiden omista valokuvista. Näissä ympäristökysymysten käsittely painottuu teknisiin seikkoihin, jätevedenpuhdistuksen onnistumisen prosentuaalisiin arvoihin ja tilastolliseen aineistoon toiminnan laadusta. Kokonaisuutena raportteja lukiessa emme lopulta saaneet selvyyttä niiden kohderyhmästä. Havaintojemme perusteella voi raportoidun informaation väittää olevan usein sellaista tai sellaisessa muodossa, ettei sen ymmärtäminen tai asettaminen laajempaan kontekstiin onnistu ilman vesihuoltotekniikan asiantuntemusta. Raporteissa kerrotaan usein täsmällisiäkin mittalukuja erilaisissa toiminnoissa havaituista pitoisuuksista, puhdistusasteista tai käytettyihin menetelmiin liittyvistä suureista, mutta näiden olennaisuudesta tai merkityksestä puhutaan harvemmin mitään. Lukija huomaa, että laitos saavutti ympäristöluvan raja-arvot ”kirkkaasti” tai ”pääosin”, mutta teknistä dataa ei muutoin juurikaan avata. Sellaisenaan tekstien ei siis voi nähdä olevan tarkoitettu ainakaan laajemmalle yleisölle. Talousasioiden, erityisesti valtuuston asettamien tavoitteiden, marginaalinen ja varovainen Kuva 2. Jyväskylässä laaditaan erillinen yhteiskuntavastuuraportti (Jyväskylän Energia, 2009). Kuva 3. Tampereella ympäristöasiat on integroitu toimintakertomukseen (Tampereen Vesi, 2009). käsittely puolestaan heijastaa epävarmuutta siitä, päätyvätkö raportit kunnan päätöksentekijöiden luettavaksi. Henkilöstöasioiden saama painoarvo viittaisi siihen, että raportteja tehtäisiin erityisesti omille työntekijöille. Toisaalta taitoltaan ja sisällöltään yritysmäisemmät raportit ovat usein enemmänkin laitosten ulkopuolisille sidosryhmille suunnatun oloisia. Niistä puolestaan asioista paremmin perillä olevat lukijat eivät todennäköisesti saa tarpeeksi tietoa, koska teknistä informaatiota ja mittauslukuja kerrotaan melko vähän. Raportoinnin kaltaisessa viestinnässä on ensiarvoisen tärkeää pohtia, kenelle lopulta ollaan viestimässä ja mitä täsmälleen ottaen halutaan kertoa. Esimerkiksi vesilaitoksen tekninen henkilökunta, yhteistyökumppanit, kunnanvaltuutetut ja yksittäiset kuntalaiset ovat hyvin erilaisia kohderyhmiä sekä tiedontarpeidensa että asiantuntemuksensa suhteen. Organisaation on siten hahmotettava viestintänsä tavoitteet pystyäkseen asemoimaan raportointinsa laajuuden ja teknisen haastavuuden. Hallitsemme vesihuollon koko elinkaaren. FCG:n suunnittelema Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo voitti vuoden 2009 RIL-palkinnon. FCG Finnish Consulting Group Oy 9HVLWDORXVBB[LQGG • FCG – Hyvän elämän tekijät • www.fcg.fi www.vesitalous.fi 2 vesihuolto uusilla keinoilla korjausvelan kimppuun Vesihuoltoverkostojen korjausinvestoinnit ovat viime vuosina olleet selvässä kasvussa. Vaikka suunta on oikea, korjausvelka lisääntyy edelleen ja enemmän investointeja tarvitaan. Tilanteen parantamiseksi alan toimijat ovat toteuttamassa yhteisiä kehityshankkeita, joissa etsitään keinoja verkostosaneerauksen määrän kasvattamiseen ja tehokkuuden parantamiseen. teksti ja kuva: tuoMo häYRYnen A lkuvuonna julkaistussa ROTI 2011 -tutkimuksessa arvioitiin Suomen vesihuoltoverkostojen olevan tyydyttävässä kunnossa. Parannusta arvosanaan ei ole näköpiirissä, sillä vain harvat vesihuoltolaitokset ovat kasvattaneet saneerausinvestointejaan verkoston ikääntymisen edellyttämällä määrällä. Tutkimuksessa todetaan vesihuollolla olevan suora yhteys ihmisten hyvinvointiin, ja että laadukas raakavesi sekä ympäristöarvot huomioon ottava tasokas yhdyskuntien jätevesihuolto ovat myönteisiä imagotekijöitä suomalaiselle teollisuudelle. Näistä näkökulmista vesihuoltopalvelujen nykytaso on kiitettävä. Moitteita vesihuoltosektori saa julkisohjauksen poukkoilusta ja hitaudesta uusien innovaatioiden kehittämisessä. Alan kehittämiseksi suositellaan uusia ohjauskeinoja, resursseja ja toimintamalleja järjestelmän riittäväksi uusimiseksi. Maa- ja metsätalousministeriön toteuttamassa Vesihuoltoverkostojen nykytila ja saneeraustarve -tutkimuksen päivityksessä (YVES-tutkimus) vuonna 2008 todettiin vesijohtoverkostojen saneeraustarpeen olevan yli kaksinkertainen ja viemäriverkostojen yli kolminkertainen toteutuneisiin saneerausmääriin verrattuna. Saneeraustoiminta on ollut nousujohteista ja tuloksellista, kun tuloksia verrataan edelliseen vastaavaan tutkimukseen vuodelta 1992. Huonokuntoiseksi luokiteltua verkostoa on nyt suhteellisesti vähemmän ja vuotovesien määrä on pysynyt vakaana verkostopituuden kasvusta huolimatta. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli kuitenkin tarve edelleen kasvattaa saneerausmääriä ja kehittää toimintatapojen saneeraustoiminnan tehostamiseksi. 28 Vesitalous 3/2011 Vesihuoltoalalla on jo vuosien ajan tunnistettu tarve lisätä saneeraustasoa, mutta siitä huolimatta tavoitetasoa ei ole kyetty saavuttamaan. Syitä tähän ei ole täsmällisesti analysoitu. Saneerausmäärien raju kasvattaminen vaatii joka tapauksessa uusia toteutuksen toimintamalleja, joiden kehittäminen on saanut vauhtia viime vuosina. Verkostosaneerausten vaikuttavuus Verkostosaneerausten vaikuttavuuden arviointi -selvitystyön loppuraportti julkaistiin huhtikuussa. Työn toteuttivat HSY Vesi, Tampereen Vesi, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys sekä Pöyry Finland Oy. Selvitystyön tavoitteena oli saada lisää tietoa vesihuoltolaitosten saneeraustoiminnan vaikuttavuudesta sekä sen mittaamisesta. Työ toteutettiin tarkastelemalla eri näkökulmia ja keskustelemalla niistä konsulttien ja laitosten asiantuntijoiden muodostamissa työryhmissä. ”Verkostot ovat vesihuoltolaitosten suurin omaisuuserä ja on aiheellista kysyä, mitä tehdyillä investoinneilla saadaan aikaan ja ovatko tulokset mitattavissa. Kyseessä on poikkeuksellisen haastava tarkastelu, sillä maan alla sijaitsevien putkistojen ominaisuuksia, käyttöikää ja kuntoa ei tarkkaan tiedetä”, kertoo toimialajohtaja Reijo Kuivamäki Pöyry Finland Oy:stä. Työssä ei löydetty lopullista ratkaisua parhaaksi vaikuttavuuden mittausmenetelmäksi eikä myöskään pystytty esittämään arviota HSY Veden ja Tampereen Veden viime vuosina tekemien saneerausinvestointien tuloksista. Selvityksessä saatiin kuitenkin aikaan hyvin mielenkiintoisia tutkimustuloksia ja näkökulmia eri osa-alueilta. ”Vesihuoltolaitosten perinteisten tunnuslukujen antama tieto saneerausten vaikuttavuudesta ei ole riittävää ja tunnusluvut voivat antaa toisistaan poikkeavia signaaleja verkoston kunnosta. Esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä havaittiin putkirikkojen vähentyneen lisääntyneen saneerausvolyymin seurauksena, mutta samaan aikaan laskuttamaton vuotovesimäärä kasvoi. Olisikin perusteltua tehdä erillisiä tarkasteluja verkostojen eri osa-alueilla ja ottaa huomioon se, että saneerauksia tehdään monista eri syistä, joiden tavoitteet poikkeavat toisistaan”, kertoo Kuivamäki. Työn edetessä vahvistui käsitys siitä, että verkoston ikä ei ole ratkaiseva suure korjaustarpeen arvioimiseksi vaan myös muun muassa verkostomateriaali, asennustavat, ympäristöolosuhteet ja välilliset kustannukset on otettava huomioon saneerauksen suunnittelussa. Samoin eri verkoston alueiden painoarvo vaihtelee sen mukaan millaisia riskejä verkoston toimintahäiriöt aiheuttavat asiakkaille. ”Teimme osana selvitystä arvion taloudellisesti optimaalisesta verkoston käyttöiästä perustuen Tampereen Veden verkoston tietoihin ja saimme hyvin mielenkiintoisen tuloksen. Optimaaliseksi saneerausväliksi saatiin peräti 100 vuotta, kun vallalla olevan käsityksen mukaan se on noin puolet lyhempi”, Reijo Kuivamäki kertoo. VESANLIMA etsii pullonkauloja Vesijohtoverkostojen saneerauksen ja ylläpidon uusien liiketoimintamahdollisuuksien kehittämisohjelma (VESANLIMA) on parhaillaan käynnissä ja tuloksia odotellaan kesän kuluessa. Hankkeessa tehdään kartoitus verkosto-omaisuuden saneerauksen pul- Vesihuolto lonkauloista ja esitetään uusia toimintamalleja vesihuollon saneeraus-, korjausrakentamis- ja ylläpito-investointien toteuttamiseen. Hankkeella edistetään vesihuoltolaitosten ja yksityisen sektorin toimijoiden kumppanuutta ja yhteistyötä saneerausinvestointien priorisoinnissa, suunnittelussa, toteuttamisessa, rahoittamisessa ja kokonaisvaltaisessa verkostoomaisuuden hallinnassa. Siinä käydään läpi vesihuoltolaitoksen koko toimintaprosessi verkostojen saneerauksessa ja ylläpidossa. Hankkeeseen osallistuu yhteensä noin 20 vesihuoltolaitosta, jotka osaltaan rahoittavat hanketta ja toimivat esiselvityksen ja uusien toimintamallien pilotoinnin kohdelaitoksina. Työtä ohjaa ohjausryhmä, jossa on kolme edustajaa vesihuoltolaitoksilta, kaksi edustajaa Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä (VVY) ja edustaja Suomen Kuntaliitosta. Lisäksi hankkeeseen osallistuu yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita tarjoamaan aihepiiriin liittyviä teknisiä, ylläpito- tai rahoituspalveluita. ”Ohjelma toteutetaan työpajojen ja haastattelujen avulla. Tällä hetkellä olemme siinä vaiheessa, että toimintamallien selvitykset, vesihuoltolaitosten ja yritysten yhteiset ryhmätyöt ja haastattelut on tehty. Niiden pohjalta olemme tehneet johtopäätökset ja työstämme parhaillaan vaihtoehtoisia toimintamalleja jatkohankkeiden pohjaksi”, kertoo FCG Finnish Consulting Group Oy:n johtaja Jukka Meriluoto. Hankkeen kuluessa on selvinnyt, että saneeraustoiminnan ongelmat ovat hyvin erilaisia vesihuoltolaitosten ja toisaalta urakointia harjoittavien yritysten näkökulmasta. Vesihuoltolaitosten tärkeimmiksi pullonkauloiksi on selvinnyt muun muassa saneerausten rahoitus, yhteistyön sujuminen kadunrakennusorganisaation kanssa, osaavan henkilöstön saatavuus, heikosti toimiva kilpailu urakointiyritysten välillä sekä puutteelliset tiedot verkostojen ominaisuuksista. Urakoitsijat puolestaan pitävät saneerausurakoita liian pieninä, urakkamuotoja kehittymättöminä ja toimintamalleja epäyhtenäisinä. Epävarmuutta aiheuttaa se, ettei tarkkaan tiedetä mitä urakka loppujen lopuksi pitää sisällään. Vesijohtoverkoston saneerausta Helsingin Mannerheimintiellä. ”Vaihtoehtoisia urakkamuotoja on haettu tarkasteluun sekä eri toimialoilta että ulkomailta. Käsittelyssä ovat erimerkiksi alueurakointimalli, isännöintimalli, allianssimallit sekä niin sanottu suunnittele ja toteuta -malli. Tarkoituksena ei ole etsiä kaikissa olosuhteissa parasta toimintatapaa vaan kehittää toimialan käyttöön valikoima vaihtoehtoja, joita voi soveltaa erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa”, Meriluoto sanoo. Mistä rahaa lisäinvestointeihin? Suomen vesihuoltoinfrastruktuurin arvo on varovaisestikin arvioiden yli 10 miljardia euroa ja siitä 70–80 prosenttia on verkostoissa. Tutkimusten mukaan tarvittaisiin noin 360 miljoonan euron vuotuiset investoinnit verkosto-omaisuuden arvon säilyttämiseksi. Tämän hetken saneeraustaso on noin 120 miljoonaa euroa. Tämä rahoitusvaje on ollut vesihuoltoalan huolenaihe jo vuosia. Vesihuoltolaki edellyttää, että vesihuoltolaitosten kustannukset tulee pitkällä aikavälillä mitattuna pystyä kattamaan asiakkailta kerätyillä maksuilla. Monien kuntaomistajien taloudellinen tilanne on kuitenkin heikko ja vesimak- sujen korottaminen nopeasti hyvin vaikeaa siitä huolimatta, että veden hinta on alhaisella tasolla ja vesimaksuilla ei välttämättömiä investointeja pystytä rahoittamaan. ”Lisärahoitus korjausvelan kattamiseen olisi mahdollista saada useiden eri ratkaisujen yhdistelmällä. Voidaan käyttää esimerkiksi vesimaksujen korotuksia, kunnan tarjoamia tai takaamia lainoja sekä toteuttamalla joitain hankkeita esimerkiksi elinkaarimallilla, jossa omistajan välitöntä taakkaa voidaan pienentää”, arvioi VVY:n toimitusjohtaja Osmo Seppälä. Vesihuoltolain uudistus on näillä näkymin menossa eduskunnan käsiteltäväksi ensi vuonna. Siinä ehdotetaan muun muassa vesihuoltolaitosten talouden tarkempaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä sekä vaaditaan systemaattista saneeraussuunnittelua. ”Odotan, että lakiuudistus parantaa tilannetta jonkin verran, mutta kokonaan korjausvelkaongelmaa sillä ei ratkaista. Tarvitaan lisäksi monipuolisia ja innovatiivisia uusia ratkaisuja toimintatavoissa, ja tähän saneeraustoiminnan kehityshankkeet juuri tähtäävät”, Seppälä sanoo. www.vesitalous.fi 29 onko fosfori loppumassa maapallolta – jätevesilietteestäkö helpotusta? YRjö lundstRöM Yksikön päällikkö HSY jätevedenpuhdistus, tuotantopalvelut E-mail: [email protected] Synkimpien ennusteiden mukaan fosforimalmi loppuu maapallolta jo noin 50 vuoden sisällä. Fosforilannoitteita on erittäin hankala korvata mitenkään, joten jo nyt jossain muodossa käytössä olevan fosforin palauttaminen luonnon kiertokulkuun on äärimmäisen tärkeää. H elsingin seudun ympäristöpalvelut – kuntayhtymä HSY vastaa koko pääkaupunkiseudun jäte- ja vesihuollosta. Kuntayhtymällä on käytössä kaksi laitosta, Suomenoja ja Viikinmäki, jotka puhdistavat yli miljoonan ihmisen jätevedet. Tämä porukka tuottaa mädättämällä kunnostettua ja lingoilla noin 30 prosentin kuiva-ainepitoisuuteen kuivattua kostean savimaan kaltaista massaa noin 85 000 tonnia vuodessa. Tilavuudeltaan läjä vastaa eduskuntataloa. Viime vuosisadan alkupuolella hyyskien tuotokset käytettiin hyvinkin tarkkaan maataloudessa lannoitteena, kunnes ”sivistys” alkoi levitä ja ihmisten omat tuotokset muuttuivat ällöttäviksi ikään kuin jonkun muun tuottamiksi jätteiksi, jotka eivät olisi enää saaneet haista tai näkyä missään. Tämä samainen korvienväli-ongelma on ollut ja on osittain edelleenkin jätevesilietteiden hyötykäytön yksi vaikeimmin ylitettävistä kynnyksistä. Peiliin on katsottava myös vesi- 30 Vesitalous 3/2011 huoltolaitoksissa. Ei tavara raakana tänä päivänä enää kenellekään kelpaa, mutta ei kyseessä myöskään ole mikään ongelmajäte. Jos lietteet pystytään ”maatalousvaltaisella” pääkaupunkiseudulla jalostamaan pelloille maanparannusaineeksi, niin pitää se pystyä tekemään myös jossain keskellä laajoja peltoaukeita! Human-Poweria a`la HSY Uudenmaan pelloille! Maataloussektorilla toimiminen vastaa vesihuoltolaitoksen edustajalle liukkaalla jäällä kulkemista. Toimintaan vaikuttavat päätökset perustuvat useimmiten maatalouspoliittisiin ympyröihin nivoutuviin päätöksiin ja niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä käytännön realiteettien kanssa. Erityisesti ongelmana on ollut rautasuoloilla lietteeseen hyvin kiinteästi saostetun fosforin liukoisuusprosentin määrittäminen ja sen mahdollinen vaikutus viljelijän saamiin ympäristötukiin. Lupa- ja tukiviidakko on melkoinen. HSY:n kannalta vuonna 2009 tapahtui iloinen yllätys, kun kokonaisfosforin laskennallinen liukoisuus ympäristötukiehdoissa pudotettiin lietteiden osalta 75 prosentista 40 prosenttiin. Tämä mahdollisti realistisen maanparannuskompostin valmistamisen. Suunnilleen samalla perusreseptillä, mutta huomattavasti vähemmällä laadunvalvonnalla, oli jo 1990-luvulla valmistettu ”maataloussekoitetta”, mutta sen käyttö oli loppunut vuonna 1997 juuri fosforin liukoisuuden maatalouspoliittisen päätöksen seurauksena Mädätetyn ja konekuivatun lietteen kompostointia turpeen kanssa on opeteltu kantapään kautta jo vuosia ja oikeastaan vasta parin viimeksi kuluneen vuoden aikana valkeni erittäin tehokkaan materiaalien esisekoituksen ratkaiseva merkitys koko prosessiketjulle. Tällä kertaa pyrittiin välttämään myös perinteinen virhe, jossa vesihuoltolaitos valmistaa mielestään loistavan tuotteen, mutta ei huomaa etukäteen selvittää, ovatko tuotteen käyttäjiksi ajatellut piirit asiasta samaa mieltä. Isäntien kanssa ruvettiin kulkemaan korvat auki ja melko pian huomattiin ainakin yksi yksimielisyys: Etelä-Suomessa ei ole enää karjaa eikä oikeastaan muitakaan kotieläimiä. Pellot huutavat orgaanista ainetta. Jos sitä ei saada, epäorgaanisten aineosien suhteellinen määrä pellossa lisääntyy ja pellot kovettuvat ja vaativat muokkaukseen entistä järeämpiä koneita, jotka tiivistävät peltoa entisestään. Tuhon kierre on valmis. Näppituntumalta vaikutti siltä, että tilausta olisi tuotteelle, joka olisi pääasiassa maanparannusaine ja joka toki saisi sisältää myös kalliita keinolannoitteita korvaavia aineosia. Markkinoinnin tueksi teetettiin yhteistyössä Lounais-Hämeessä sijaitsevan ympäristö- ja elintarvikealan kehitysyritys Agropolis Oy:n kanssa selvitys 100 kilometrin säteellä HSY:n Metsäpirtin kompostointialueesta sijaitsevien peltoalueiden pinta-aloista ja potentiaalisten käyttäjien kiinnostuksesta ylipäätään jätevesilietteistä jatkojalostettuja tuotteita kohtaan. Ongelmana pelisääntöjen viidakko Turpeen kanssa kompostoimalla jätevesilietteestä voidaan valmistaa kaikki lannoitevalmistelain ja – asetuksen ehdot täyttävä tuote. Mutta kun tuotetta aletaan kuljettaa, varastoida, levittää, muokata maahan tai tehdä tuotteelle jotain peltoympäristössä, törmätään maatalouden säädösviidakkoon. Koska katsoimme olevamme noviiseja maatalouspoliittisten päätösten tulkinnoissa, pyrimme muutamaan otteeseen kutsumaan koolle kattavan tämäntyyppisten asioiden kanssa päivittäin askartelevan asiantuntijajoukon. Toiveena oli saada aikaan käytännönläheiset pelisäännöt, mutta tuloksena oli vain laiha joukko erimielisiä kannanottoja. Kun kysyntää maanparannuskompostille kuitenkin tuntui olevan, val- MieliPide MieliPide MieliPide MieliPide mistimme sen niin, että lannoitevalmistelain laatuvaatimukset täyttyivät. Päätimme toimia kuten muutkin alan kauppiaat: tuoteselosteesta käy ilmi laatu ja käyttötarkoitus, mutta HSY:n on mahdotonta sanoa, miten tuotetta tulee käyttää erilaisille kasveille, erilaisilla pelloilla ja erilaisten tukimuotojen ja tukimääräysten viidakossa. Jatko sujui keväällä 2009 lehtimainontakampanjalla Maaseudun Tulevaisuus- ja Landbygdens folk -lehdissä ja erikoistarjouksella ”kokeile maanparannuskompostia ilmaiseksi perille toimitettuna enintään 80 km etäisyydelle Metsäpirtin kompostointialueelta”. Kysyntä räjähti käsiin ja tuote loppui kesken vilkkaan kysynnän. Lietteitä oli viimeksi vuonna 1982 ajettu kaatopaikoille ja syksyllä 2010 tapahtui alalle melko harvinainen ilmiö, kun sekä lietepohjaiset multatuotteet että maanparannuskompostit kummatkin loppuivat ensimmäisen kerran Helsingin jätevedenpuhdistuksen 100vuotisen historian aikana. Tilanne oli suorastaan hämmentävä! Asiakaskyselyllä lisätietoa Maanparannuskompostin asiakastyytyväisyyskysely toteutettiin loppusyksystä 2010. Kysely lähetettiin 65 viljelijälle, jotka olivat tilanneet maatilalleen kompostia. Vastauksia palautettiin 23 kappaletta. Kyselyn tarkoituksena oli saada vastauksia kysymyksiin • oliko teillä aikaisempaa kokemusta maanparannuskompostin käytöstä? • mistä saitte tietää kampanjastamme? • mikä on mielestänne maanparannuskompostin tärkein ominaisuus? • mikä sai teidät valitsemaan meidän tuotteemme? • mistä tiedotuskanavasta haluaisitte saada tietoa tuotteistamme? • miten suhtaudutte mahdollisen kuljetuskustannuksen perimiseen? Kyselyn tuloksia on esitetty oheisissa kuvissa. Miten tästä eteenpäin? Jätevesilietteiden hyötykäytöllä ei ratkaista fosforiongelmaa, mutta pääkaupunkiseudun jätevesilietteet sisältävät kuitenkin vuosittain kokonaisfosforiksi 1. Onko teillä aikaisempaa kokemusta maanparannuskompostin käytöstä? 35 % 4. Mikä sai Teidät valitsemaan meidän tuotteemme? Kyllä Ei Tuotteen ilmaisuus Aikaisempi kokemus Suosittelija Joku muu, mikä? 65 % 2. Miten saitte tietää maanparannuskompostista? 30 % 30 % 40 % 78 % Internet Lehti-ilmoittelu Suorajakelukirjeet Joku muu, mikä? Olen tilannut aikaisemmin Suosittelija Jokin muu, mikä? 3. Mikä on mielestänne maanparannuskompostin tärkein ominaisuus? 17,5 % 5. Tiedotuskanava Lannoitus Maanparannus Jokin muu, mikä? 6. HSY alkaa mahdollisesti periä maanparannuskompostin kuljettamisesta maksua. Kuljetuskustannukset olisivat: 5 €/m³ (20 km), 6,50 €/m³ (40 km), 8 €/m³ (60 km), 10 €/m³ (80 km). Hinnat sisältävät alv. 23%. Ovatko hinnat mielestänne halvat, kohtuulliset vai kalliit? 4,5 % 26 % 74 % Halvat Kohtuulliset Kalliit Asiakaskyselyn tuloksia. Kaikki vastaajat (N = 23). laskettuna noin 870 tonnia fosforia, joka on järkevää palauttaa takaisin luonnon kiertokulkuun. HSY etsii jatkuvasti uusia kaikkien intressipiirien hyväksyttävissä olevia entistä kustannustehokkaampia ratkaisuja. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona tulee jatkossakin olemaan tuotteiden käyttö peltoviljelyssä. Historia on kuitenkin opettanut, että ei voida täysin tukeutua pelkästään tuotantosuuntaan, jossa päätökset perustuvat osin poliittisiin kompromisseihin, vaan tarvitaan myös muita lietteiden hyötykäyttötapoja. Käytännön realismia on peltopuolella myös ottaa huomioon lietetuotteiden käyttöön liittyvät imago-ongelmat. Pohjoismaisia jätevesilietteitä kun ei voi laadullisesti verrata monen muun EUmaan lietteisiin. Täällä on kiinnitetty jo vuosikymmeniä erityistä huomiota viemäriverkostoon vastaanotettavien jätevesien laatuun ja saatu lietteiden laadut sellaisiksi, että niistä tehdyt tuotteet melko yksimielisesti hyväksytään pelto- käyttöön. Jos lietteet sen sijaan pääsääntöisesti poltetaan, ei viemärilaitoksilla ole erityistä tarvetta valvoa lietteiden laatua. Tämän asian todistaminen voi kuitenkin olla aika hankalaa silloin, kun mahdollisia tuotteita kaupataan esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Toinen fakta on se, että jätevesilietteet sisältävät kaikkia niitä aineita, joita me kaikki joka päivä käytämme kotona ja työpaikoilla. Mutta onko näistä lukemattomista aineista näissä erittäin pienissä pitoisuuksissa todellista ongelmaa? Haavekuva jonkinlaisesta neitseellisestä ympäristöstä kun on itsepetosta. Silti HSY:n ja kaikkien muidenkin alan toimijoiden on tarkasti seurattava erilaisten aineiden ja aineyhdistelmien käyttäytymisestä saatavaa tutkimustietoa ja pyrittävä yhteistyössä eri valvontaviranomaisten kanssa valmistamaan lietteistä mahdollisimman käyttökelpoisia ja ympäristömme kannalta turvallisia tuotteita. www.vesitalous.fi 31 Mit taustekniikka Biotestit ekotoksisuuden arvioinnissa MaRkus soiMasuo fil.tri, tutkimusjohtaja Histola Research Oy Ltd. E-mail: [email protected] V esiympäristöön mahdollisesti pääsevien haitallisten aineiden vaikutuksia on mahdotonta arvioida pelkästään kemiallisten analyysitietojen, prosesseissa käytettävien kemikaalien testauksen ja edellä mainittujen perusteella tehtävän riskinarvioinnin perusteella (Vuoristo ym., 2010). Samoin yksittäisiin kemikaalien tietovaatimuksiin kuuluvat, valmistajien suorittamat laboratoriotestit eivät yksistään riitä erilaisten päästöjen todellista myrkyllisyyttä tai haitallisuutta. Näin biotesteillä on keskeinen merkitys ympäristön haitallisten aineiden vaikutuksia arvioitaessa. Vastaavasti biotesteillä voidaan tehokkaasti selvittää sekä puhdistamoille tulevien, että erityisesti puhdistamoilta lähtevien vesien toksikologisen laadun. Yksikertaisimpia veteen liittyviä biotestejä ovat välitöntä toksisuutta mittaavat yksilajitestit. Mahdollisia käytettäviä testiorganismeja on useita, mutta yleisimmin vesiin liittyvässä ekotoksikologisessa testauksessa käytettävät organismit ovat bakteeri (esim. bioluminisoivat ”valobakteerit”), (plankton)levä, vesikirppu. Lisäksi käytettävissä on erilaisia kalatestejä, joista voidaan mainita esi- 32 Vesitalous 3/2011 merkiksi mäti-poikastesti. Huomattava on myös, että kyseessä olevat organismit edustavat myös eri trofiatasoja, jolloin useampia testejä yhtä aikaa käytettäessä kokonaiskuva tietyn näytteen toksisuudesta laajenee oleellisesti. Ajallisen kestonsa ja saatavien vasteiden perusteella testit voidaan jakaa akuutteihin (välitön toksisuus) ja lyhytaikaistesteihin sekä ja kroonisiin testeihin (pitkäaikaistoksisuus). Mitattavia toksisuusvasteita on myös useita, mutta välitöntä toksisuutta mittaavissa biotesteissä yleisimmät vasteet ovat organismin eloonjääminen tai liikkumattomuus (immobilisaatio) esimerkiksi vesikirpputestissä, kasvu tai kasvunopeus (mm. levätesti) sekä valontuoton muutos (esim. valobakteerit). Kroonisten akvaattitestien vasteina voivat olla esimerkiksi syntyvyys tai eliön aikuistuminen testin aikana. Ekotoksisuustestit tehdään useimmiten vakioituina testeinä tiettyjen ohjeistojen ja standardien mukaisesti (mm. OECD-menetelmäohjeistot; ISO-, CEN- ja SFS-standardit). Lähtevien puhdistamovesien ekotoksisuustutkimus Kesällä 2010 toteutetussa selvityksessä testatut testinäytteet olivat peräisin kahdeksalta eri puolilla Suomea sijaitsevalta yhdyskuntajätevesipuhdistamolta. Osaan puhdistamoista johdetaan myös teollisuusjätevesiä. Tutkimus koostui yhdeksästä eri vesinäytteestä, joista kahdeksan oli jätevedenpuhdistamoilta lähtevästä vedestä otettuja näytteitä ja yksi näyte oli jälkisuodatukseen menevää vettä. Näytteet olivat vuorokauden kokoomanäytteitä, jotka otettiin puhdistamoilta heinä- elokuussa 2010. Puhdistamoiden lähtevien jätevesien ekotoksisuustutkimuksessa näytteet testattiin kolmella eri organismitasolla: va- MicroBioTests Inc., Belgium Kesällä 2010 toteutetussa selvityksessä tutkittiin lähtevän jäteveden akuuttia toksisuutta kahdeksalta eri puolilla Suomea sijaitsevalta yhdyskuntajätevesipuhdistamolta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri puhdistamoilta tulevien näytteiden mahdollista toksisuutta kolmen eri ekotoksisuustestin avulla ja saada näin vertailukelpoista tietoa käsiteltyjen jätevesien toksisuudesta. Kuva 1. Vesikirpputestissä käytetty vesikirppulaji Daphnia Magna. lobakteerilla (bakteerin luminesenssin inhibitiotesti Vibrio fischeri -bakteerilla), yksisoluisella viherlevällä (leväkasvun inhibitiotesti Pseudokirchneriella subcapitata –lajilla) sekä vesikirpulla (akuutti immobilisaatiotesti Daphnia magna -vesikirpulla). Puhdistamot on merkitty numeroilla 1-8. Puhdistamo 4:n näytteet on merkitty 4.1 (jätevedenpuhdistamolta lähtevä vesi) ja 4.2 (jälkisuodatukseen menevä vesi) eri näytealkuperän vuoksi. Puhdistamovesien toksisuus eri biotestien perusteella Valobakteeritesti Valobakteeritestin perusteella jokaisessa tutkitussa näytteessä oli havaittavissa luminesenssin alenemaa (inhibitio) ja EC50-arvot (effective concentration) pystyttiin määrittämään kaikista näytteistä. Keskinäinen vaihtelu näytteiden välillä oli kuitenkin verrattain pientä. Kaikkien näytteiden valobakteeritestin EC50- arvot on nähtävissä Kuvassa 2. Levätesti Levätestissä kahdelle puhdistamonäytteelle saatiin EC50 –arvo (Puhdistamot 1 ja 4.2), kolmen muun näytteen osoittaessa lievää levänkasvun inhibitiota (Puhdistamot 2 ja 8). Negatiivinen inhibitioprosentti näytteissä (Puhdistamot 4.1, 5, 6 ja 7) tarkoittaa sitä, että testissä levä on kasvanut kontrollia paremmin/nopeammin eli näyte on stimuloinut testilevän kasvua. Kaikkien näytteiden inhibitioprosentit testatussa 90 prosentin pitoisuudessa on esitetty Kuvassa 3. Vesikirpputesti Vesikirpputestin perusteella näytteissä ei havaittu sellaista toksisuutta, että BIOTESTIT Mit taustekniikka Bakteeritoksisuustestaus Testiorganismina käytettiin Vibrio fischeri -valobakteeria. Menetelmänä sovellettiin standardia: ISO 11348 (Determination of the inhibitory effect of water samples on the light emission of Vibrio fischeri (Luminescent bacteria test) -- Part 3: Method using freeze-dried bacteria. Leväkasvun eston (inhibio) mittaus Testiorganismina käytettiin Pseudokirchneriella subcapitata -viherlevää (yksisoluinen). Menetelmänä sovellettiin standardia: ISO 8692:2004. Water quality - Freshwater algal growth inhibition test with unicellular green algae. Vesikirpputesti (Daphnia-testi) Testiorganismina käytettiin Daphnia magna -vesikirppuja, jotka säilytettiin epphippia vaiheen munina testin suoritukseen asti. Menetelmänä sovellettiin standardia: ISO 6341 (Water quality – Determination of the inhibition of the mobility of Daphnia magna Straus (Cladocera, Crustacea) – Acute toxicity test, 1996). EC50 –arvo: “Effective concentration” – pitoisuus, jossa aiheuttaa muutoksen mitattavassa vasteessa (50 % maksimivasteesta). EC50- arvo olisi pystytty määrittämään. Lievää kuolleisuutta tai mahdollista toksisuutta havaittiin kuitenkin useimmissa näytteissä kaikkein korkeimmissa altistuspitoisuuksissa (Kuvat 4 ja 1). Kuva 2. Eri puhdistamonäytteiden EC50-arvot (jätevesiprosentteina) valobakteeritestin mukaan. Valobakteeritestissä havaittu puhdistamonäytteiden haittavaikutus oli kaikissa tutkimusnäytteissä verraten lievä. Tulosten tarkastelua ja johtopäätöksiä Valobakteeritesti oli ainoa, jossa kaikille näytteille pystyttiin määrittämään EC50-arvot, jotka vaihtelivat 48…60 % jätevesipitoisuuksien välillä. Kyseistä vaikutusta voidaan pitää lievänä toksisuutena. Levänkasvun inhibitiotestin perusteella kahdelle näytteelle saatiin EC50-arvo. Vaikka kyseisten näytteiden toksisuus olikin verraten lievää, ne kuitenkin selvästi erottuivat muista näytteistä levätestin perusteella. Kahdessa näytteessä vaikutus oli niin vähäinen, että niitä ei voi tulkita toksisiksi. Huomattava on myös, että neljä näytteistä stimuloi levänkasvua, joka voidaan tulkita niin, että näytteet sisälsivät sopivia kasviravinteita, eikä mahdollinen lievä toksisuuskaan riittänyt peittämään kyseistä stimuloivaa vaikutusta. Tästä syystä liian ravinteisiä (mm. kaatopaikkavedet) vesiä ei yleensä voida tutkia levätestin avulla. Akuutin vesikirpputestin (Daphnia) tulosten perusteella toksisuutta ei ollut havaittavissa. Testeissä havaittua vähäistä ja satunnaista kuolleisuutta ei voida pitää näytteiden toksisuuden aiheuttamana kyseisessä testissä, joten mikään näytteistä ei ollut toksinen vesikirpputestin perusteella. Tässä tutkimuksessa tehtyjen ekotoksisuustestien perusteella näytteiden voidaan todeta omaavan verraten vähän toksista potentiaalia ja tutkitut näytteet eri puhdistamoilta osoittautuivat toksisilta ominaisuuksiltaan verraten samankaltaisiksi. Käytetyt biotestit osoittautuivat eriomaisiksi kyseisenkaltaisten näytteiden toksisuuden arviointiin. Koska käytetyt testiorganismit edustavat eri biologisia organisaatiotasoja ja toksisuusmekanismit ovat niiden osalta erilaisia, mahdollisuudet erityyppisen ja eri tekijöiden aiheuttaman toksisuuden toteamiseksi ovat erittäin suuret. Kuva 3. Eri puhdistamonäytteiden 90 % testauspitoisuuksien inhibitioprosentit levätestissä. EC50 –arvo pystyttiin määrittämään puhdistamoiden 1 (56 %) ja 4.2 (66 %) vesistä. Negatiivinen inhibitionprosentti neljässä näytteessä (puhdistamot 4.1, 5, 6 ja 7) tarkoittaa sitä, että näytteet lisäsivät leväkasvua testissä. Kirjallisuus • Vuoristo, H., Gustafsson, J., Helminen, H., Jokela, S., Londesborough, S., Mannio, J., Mehtonen, J., Mononen, P., Nakari, T., Ojanen, P., Ruoppa, M., Silvo, K. ja Sainio, P. 2010. OH 3/2010 Haitallisten aineiden tarkkailu - päästöt ja vaikutukset vesiin. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010, 158s., Suomen ympäristökeskus (SYKE). Kuva 4. Vesikirpputestissä havaittu kuolleisuusprosentti 90 % näytteille 24 h altistuksen jälkeen. Yksikään näyte ei ollut niin toksinen, että EC50 –arvo olisi voitu määrittää. www.vesitalous.fi 33 GRUNDFOS SEG AUTOADAPT TÄYSIN UUSI TAPA KÄSITELLÄ JÄTEVETTÄ Tehokkaana työmyyränä tunnettu SEG-pumppu on nyt entistäkin luotettavampi. Pumpun käyttövarmuutta on tehostettu lisäämällä sen ominaisuuksiin AUTOADAPT- toiminto, jonka johdosta pumppaamossa ei tarvita enää lainkaan häiriöalttiita pintakytkimiä. Sen myötä SEG- pumpusta löytyy nyt myös PLUG AND PUMP ominaisuus, joka tekee asennustyöstä helppoa ja nopeaa. Tervetuloa tutustumaan Turun YT-messuille 18.-20.5.2011 osastolle CE haja-asutuksen jätevedet automaattinen veden laadun seuranta taajan haja-asutuksen jätevesien kuormittamassa ojassa Haja-asutuksen jätevesiasetuksen velvoitteet täyttäessäänkin kiinteistökohtaiset panospuhdistamot laskevat vastaanottavaan vesistöön huomattavia määriä ulosteperäisiä bakteereja ja pelkistyneitä, vesistössä runsaasti happea kuluttavia typpiyhdisteitä. Tässä esitetyn seurannan tulosten pohjalta nämä kiinteistökohtaiset ”puhdistetut” jätevedet ovat potentiaalinen uhka vastaanottavalle vesistölle, sen kalastolle ja virkistyskäytölle. V asko säRkelä MMM, ympäristöasiantuntija Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry E-mail: [email protected] Pasi valkaMa FM, tutkija Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry E-mail: [email protected] nooRa Mielikäinen E-mail: [email protected] kiRsti lahti MMT, toiminnanjohtaja Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry E-mail: [email protected] antaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys on hyödyntänyt menestyksekkäästi tutkimuksissaan automaattisia veden laadun mittausantureita vuodesta 2005 lähtien. Automaattista veden laadun seurantaa on tähän mennessä käytetty lähinnä peltoviljelyn ravinne- ja kiintoainekuormituksen selvittämiseen. Jokiympäristössä tehtyjen anturimittausten avulla on myös havaittu yllättäviä, pitkien siirtolinjojen pumppaamojen jätevesien ohijuoksutuksia. Sähkönjohtavuuden nousu ja happipitoisuuden lasku ilman sameushuippua ovat osoittaneet nämä jätevesipäästöt (Valkama ym., 2007). Ohijuoksutukset on todennettu samaan aikaan otettujen vesinäytteiden perusteella. Uudessa 10.3.2011 voimaan astuneessa valtioneuvoston asetuksessa talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (VN asetus 209/2011) (myöhemmin hajaasutuksen jätevesiasetus) ei edelleenkään anneta erillisiä hygieniavaatimuksia. Siten jätevesijärjestelmien toimivuuteen liittyvissä tutkimuksissa ei juuri ole määritetty lähtevän ”puhdistetun” jäteveden hygieenistä laatua. Uuden asetuksen perustelumuistiossa todetaan kuitenkin, että ”asetettavat päästövaatimukset edellyttävät kuitenkin sellaista jätevesijärjestelmää, että käsiteltyjen ympäristöön joutuvien jätevesien hygieeninen laatu on oleellisesti saostuskaivoissa käsiteltyjä jätevesiä parempi. Vaatimukset täyttävässä jätevesien käsit- telyssä ulosteperäisten bakteerien poistuma olisi yleensä yli 95 prosenttia”. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen tekemien tutkimusten mukaan panospuhdistamoiden ”puhdistetut” jätevedet toimiessaankin sisältävät huomattavan suuria pitoisuuksia fosforia ja pelkistyneitä typpiyhdisteitä sekä E. coli -bakteerimääriä (jopa 240 000 mpy/100 ml) (Särkelä ja Lahti, julkaisematon, Männynsalo, 2007 – 2008). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kiinteistökohtaisten jätevesien vaikutusta taajaan asutun haja-asutusalueen läpi virtaavan ojan veden laatuun. Aineisto ja menetelmät Automaattinen veden laadun mitta-anturi (YSI 600 optisella happianturilla) sijoitettiin syyskesällä 2010 kahden erillisen viikon ajaksi taajaan asutun alueen läpi virtaavaan ojaan (Kuva 1). Ojan valuma-alueen (noin 22 ha) noin 60 kiinteistön jätevesijärjestelmät kartoitettiin hankkeen yhteydessä alueen talouksille lähetettyjen kyselylomakkeiden avulla. Vastausten (vastausprosentti noin 50) perusteella ojan valuma-alueella sijaitsee ainakin 5 kiinteistökohtaista panospuhdistamoa, 3 kiinteistöä, joissa kaikki jätevedet johdetaan umpisäiliöön, 5 kiinteistöä, joissa kaikki jätevedet johdetaan saostussäiliöiden kautta maaperäkäsittelyyn sekä 15 kiinteistöä, joissa käymälävedet johdetaan umpisäiliöön ja harmaat vedet saostussäiliöiden kautta maaperäkäsittelyyn. www.vesitalous.fi 35 haja-asutuksen jätevedet Anturi mittasi 10 minuutin välein veden sähkönjohtavuutta, lämpötilaa, sameutta ja happipitoisuutta. Jälkimmäisen tutkimusviikon aikana anturi mittasi myös veden korkeutta erillisen paineanturin (Keller 6) avulla. Anturi asennettiin ojaan noin 30 x 30 cm betonilaattaan kiinnitettyihin kannakkeisiin siten, että mittausanturi oli noin 15 cm pohjan yläpuolella ja noin 5 cm veden pinnan alapuolella. Toisella näytteenottoviikolla oli käytössä myös automaattinen näytteenotin ISCO (Kuva 2), joka voitiin säätää ottamaan vesinäytteitä veden laadun eri muuttujille annettujen raja-arvojen mukaan. Anturimittausten ohella ojasta otettiin vesinäytteitä laboratoriossa analysoitaviksi. Ensimmäinen tutkimusjakso Automaattinen veden laadun mitta-anturi asennettiin tutkimusojaan 17.8.2010. Veden virtaama ojassa anturin asennuksen aikaan oli hyvin pieni (noin 0,1 l/s), mutta virtaama kasvoi 17. – 18.8. yön sateen seurauksena 2,5 l/s. Yön sade (Kuva 3) nosti veden happipitoisuuden ja laimensi sähkönjohtavuuden hyvin nopeasti (Kuva 4). Viikon 17. – 25.8.2010 aikana havaittiin kuusi veden sähkönjohtavuuden selkeää huippua (Kuva 4), jotka ajoittuivat pääosin yöaikaan. Sähkönjohtavuuden noustessa myös veden happipitoisuus nousi nopeasti, mutta lyhytaikaisesti. Sähkönjohtavuuden huippuja seurasi ojaveden hyvin alhainen happipitoisuus. Tutkimusviikon viisi eri sadetapahtumaa aiheuttivat puolestaan veden happipitoisuuden ja sameuden jyrkän nousun. Samalla sähkönjohtavuus laski nopeasti laimenemisen seurauksena (Kuva 4). Ojaveden laatumuutokset olivat hyvin nopeita ja lyhytaikaisia. Tosin 22.8.2010 ojan vesi oli kuuden tunnin ajan hapetonta. Viikon aikana ojasta otettiin neljä vesinäytettä. Molempien tutkimusviikkojen vesinäytteiden analyysitulokset on esitetty taulukossa 1. Ojan veden havaittiin olevan erittäin ravinteikasta ja sisältävän runsaasti ulosteperäisiä bakteereja. 3 Vesitalous 3/2011 Maastokartta 1:8 000 © Maanmittauslaitos Kuva 1. Tutkimusalue. Kuvassa olevat numerot ilmaisevat kiinteistöjä, joista kyselytutkimuksella saatiin tietoa ko. kiinteistön jätevesijärjestelmästä. Automaattisen veden laadun mitta-anturin paikka on merkitty kuvaan tähdellä. Ojan valuma-alue on merkitty punaisella viivalla. Kuva 2. Automaattinen veden laadun mitta-anturi sijoitettiin valuma-alueen alaosaan tierummun alapuolelle kaivettuun syvennykseen. Anturi oli kiinnitetty betonilaattaan kannakkeiden avulla, siten, että anturi oli noin 5 cm pinnan alapuolella. haja-asutuksen jätevedet Vuorokausisadanta Toinen tutkimusjakso 12,0 10,0 mm 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 17.8. 18.8. 19.8. 20.8. 21.8. 22.8. 23.8. 24.8. 25.8. Nurmijärven Röykkä Helsinki-Vantaa -lentoasema Kuva 3. Vuorokausisadannat ensimmäisen tutkimusviikon aikana Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven Röykän ja Helsinki-Vantaa lentoaseman havaintopaikoilta. 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 17.8. Näyte Sameus Happi 1 200 ti 18.8. ke 19.8. to 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Happipitoisuus (mg/l) S-joht. (µS/cm), Sameus (NTU) Johtokyky 20.8. 21.8. 22.8. 23.8. 24.8. 25.8. pe la su ma ti Kuva 4. Ojan veden sähkönjohtavuus, sameus ja happipitoisuus ensimmäisen tutkimusviikon aikana. Näytteenottoajankodat on merkitty kuvaan pistein. Anturi asennettiin uudelleen tutkimusojaan 6.9.2010. Tuolloin ojan virtaama oli hyvin pieni, vain noin 0,1 l/s. Jakson aikana satoi vasta lauantain 11.9. vastaisena yönä ja edelleen viikonlopun 12. – 13.9. aikana ajoittain, mikä nosti veden keskimääräistä pinnankorkeutta noin 0,5 cm. Myös toisen tutkimusviikon 6.9. – 13.9.2010 aikana sähkönjohtavuudessa havaittiin kuusi huippua, jotka ajoittuivat pääosin iltaan tai yöhön. Samalla veden pinnankorkeus nousi äkisti ja lyhytaikaisesti noin 1 cm:n. Kaikkien sähkönjohtavuuspiikkien jälkeen seurasi aina nopea happipitoisuuden lasku. (Kuva 5) Torstaina 9.9. klo 11:30 automaattiseen näytteenottimeen asennettu rajaarvo ylittyi ja näytteenotin otti vesinäytteen. Klo 12:10 ojasta otettiin toinen normaali vesinäyte. Näytteiden ravinnepitoisuudet olivat erittäin korkeita ja ne sisälsivät erittäin runsaasti ulosteperäisiä bakteereja (Taulukko 1). Verrattaessa ensimmäistä ja toista tutkimusviikkoa keskenään havaitaan, ettei jälkimmäisellä viikolla anturi ollut enää niin ”herkkä” (vrt. kuvat 4 ja 5). Laboratorioanalyysit osoittivat kuitenkin, että myös toisella tutkimusviikolla sähkönjohtavuuspiikkien huipulla sähkönjohtavuus oli lähes 800 µS/cm, vaikka automaattinen veden laadun mitta-anturi ei niin suuria pitoisuuksia mitannut. Toisella tutkimusviikolla ei havaittu niin alhaisia happipitoisuuksia kuin ensimmäisellä viikolla. Kyseistä mitta-anturia käytettiin tutkimusviikkojen välillä hulevesien mittaamiseen, Taulukko 1. Tutkimusjaksojen vesinäytteiden analyysitulokset ja ojaveden virtaama. Escherichia coli (mpn/ 100 ml) Enterokokit (pmy/ 100 ml) 18.8. 20.8. 23.8. 25.8. 9.9. 9.9. klo 10:10 klo 8:10 klo 23:30 klo 10:50 klo 11:30 klo 12:10 1 600 12 000 1 600 1 400 6 900 27 000 16 000 900 1 300 5 300 2 100 2 100 Ammoniumtyppi, NH4-N (µg/l) 3 200 5 400 4 100 670 1 900 9 700 Kokonaistyppi (µg/l) 9 000 16 000 8 400 3 500 52 000 39 000 Fosfaattifosfori PO4-P (µg/l) 1 200 2 000 1 100 410 3 600 3 200 Kokonaisfosfori (µg/l) 1 600 2 300 1 200 550 4 800 4 200 2,5 1 0,1 3,5 0,5 0,5 Virtaama, l/s www.vesitalous.fi 3 Haja-asutuksen jätevedet Molempien tutkimusjaksojen aikana havaitut hyvin nopeat päivittäiset sähkönjohtavuuden piikit yhdessä laboratorioanalyysien tulosten kanssa ilmentävät suoraa jätevesikuormitusta ojaan. Toisella tutkimusviikolla automaattisen näytteenottimen ja langattoman hälytysjärjestelmän ansiosta osuimme näytteenotoissamme korkeimpaan kuormitushuippuun. Tuolloin veden ammoniumtyppipitoisuus oli 9,7 mg/l, kokonaistyppipitoisuus 39 mg/l, fosfaattifosforipitoisuus 3,2 mg/l ja kokonaisfosforipitoisuus 4,2 mg/l sekä E. coli – bakteerien määrä 27 000 mpn/100 ml. E. coli -bakteerien ja enterokokkien, joiden määrä oli näiden jätevesipäästöjen aikana hyvin korkea, perusteella voidaan olettaa kuormituksen olleen tuoretta ihmisperäistä ulostekuormitusta. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen meneillään olevassa kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien toimivuutta seuraavassa hankkeessa panospuhdistamoilta lähtevän veden ammoniumtyppipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 75 mg/l, kokonaistyppipitoisuudet 100 mg/l (siis 75 prosenttia pelkistyneessä muodossa), kokonaisfosforipitoisuudet 7 mg/l sekä E. coli -määrät 10 000 – 240 000 mpn/ 100 ml. Hyvässä uimavedessä E. coli bakteereja saa olla alle 1000/100 ml ja enterokokkeja alle 400/100 ml. Sateesta riippumattomat sähkönjohtavuuden hyvin nopeat piikit yhdessä virtaaman nopean nousun sekä laboratorioanalyysien tulosten kanssa osoittavat selkeästi, että ojaan tuli ”äkkinäisiä jätevedenpurkauksia” panospuhdistamoista. Muun muassa veden sähkönjohtavuus nousi kahden tunnin aikana 400 µS/cm. Korkeimmillaan sähkönjohtavuus oli vajaat 900 µS/cm. Vertailun vuoksi kiinteistökohtaisen 38 Vesitalous 3/2011 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 6.9. Näyte Sameus Happi 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 ma 7.9. ti 8.9. ke 9.9. to 10.9. pe 11.9. la 12.9. su Happipitoisuus (mg/l) S-joht. (µS/cm), Sameus (NTU) Jätevesipäästöt heikensivät ojaveden laadun Johtokyky 13.9. Kuva 5. Ojaveden sähkönjohtavuus, sameus ja happipitoisuus toisen tutkimusviikon aikana. Näytteenottoajankodat on merkitty kuvaan pistein. Jätevesipäästöt näkyvät selkeinä sähkönjohtokyvyn huippuina. Ammoniumtypen hapenkulutus Ammoniumtypen hapenkulutus Hapenkulutus Hapenkulutus (mg/l) (mg/l) jossa suuret virtaamat kuljettivat muassaan paljon kiviainesta. Antureiden optisten päiden havaittiin ennen toista tutkimusviikkoa osin vaurioituneen. Tämä ei kuitenkaan heikennä tulosten tulkintaa. Tulosten perusteella voidaan vetää selkeitä johtopäätöksiä tutkimusjaksojen aikaisista ojaveden laadussa tapahtuneista muutoksista ja niiden syistä. 700 700 600 600 500 500 400 400 300 300 200 200 100 100 0 0 0 -100 0 -100 y = 4,33x y = 4,33x y = 3,7312x yR=2 3,7312x = 0,965 R 2(n= =0,965 22) (n = 22) 40 80 120 40 80 120 Ammoniumtyppipitoisuus (mg/l) Ammoniumtyppipitoisuus (mg/l) 160 160 Kuva 6. Ammoniumtypen vaikutus hapenkulutukseen. Sininen viiva kuvaa vesiensuojeluyhdistyksen tutkimusaineistoon sovitettua lineaarista regressiota. Punainen viiva kuvaa teoreettista ammoniumin hapenkulutusta. Tätä pelkistyneiden typpiyhdisteiden hapenkulutusta haja-asutuksen jätevesiasetus ei ota huomioon. lähtevän jäteveden sähkönjohtavuus on noin 1000 µS/cm. Lähimmän kiinteistökohtaisen panospuhdistamon purkupaikka sijaitsee noin 50 metriä anturista ylävirtaan. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen toisessa, samaan aikaan toteutetussa, lähellä tutkimuskohdetta sijaitsevassa, kooltaan samansuuruisen pelto-ojan automaattiseurantapisteessä ei tämän tutkimuksen kaltaisia veden laadun muutoksia ollut lainkaan havaittavissa (sameus noin 40 FTU ja sähkönjohtavuus noin 200 µS/cm) (Valkama, julkaisematon). Tässä tutkimuksessa havaittujen sähkönjohtavuushuippujen jälkeen ojavedessä havaitut useiden tuntien mittaiset hapettomat jaksot ovat todennäköisesti seurausta pelkistyneiden typpiyhdisteiden hapenkulutuksesta. Haja-asutuksen jätevesiasetuksen velvoitteet täyttäessäänkin panospuhdistamoista purkautuu jopa 70 mg/l ammoniumtyppeä, joka aiheuttaa yli 300 mg/l hapenkulutuksen (Kuva 6). Kiinteistökohtaisia haja-asutuksen jätevedet pienpuhdistamoja koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että kylmässä vedessä erityisesti typen poistoteho puhdistamoissa laskee vielä huomattavasti (TM rakennusmaailma 5E/10). Käymälä- ja pesuvesien sisältämien ammoniumtyppipitoisuuksien on havaittu aiheuttavan jopa suuremman hapenkulutuksen kuin orgaanisten aineiden aiheuttama biologinen hapenkulutus (Särkelä ja Lahti, 2010), mille on annettu haja-asutuksen jätevesiasetuksessa puhdistusvaatimus. det olivat korkeimmillaankin (noin 250 NTU) huomattavasti alhaisempia. Sateiden aikaan otetuissa vesinäytteissä havaittiin erittäin korkeita ravinnepitoisuuksia ja ulosteperäisten bakteerien pitoisuuksia. E. coli -bakteerien ja enterokokkien suhteen, joka oli sateiden aikana alhainen, perusteella voidaan kuormituksen olettaa tulleen osin ojan pohjalle sedimentoituneesta, veden liikkeelle saamasta vanhasta ulostekuormituksesta ja osin eläinten aiheuttamasta kuormituksesta. Sateet samensivat ojan veden Johtopäätökset Ensimmäisellä tutkimusviikolla havaittiin viisi hyvin selkeää sateiden aiheuttamaa veden laadun äkillistä muutosta. Sateiden jälkeen veden sameus ja happipitoisuus nousivat hyvin nopeasti. Sen sijaan sähkönjohtavuus laski nopeasti laimenemisen seurauksena. Ensimmäisellä tutkimusjaksolla erityisesti sameus oli sateiden jälkeen hyvin korkea, suurimmillaan jopa 1 200 NTU:ta. Toisen tutkimusviikon aikana ei juuri satanut ja siten ojaveden sameu- Automaattisella veden laadun mitta-antureilla voidaan havaita hyvin nopeita veden laadun muutoksia haja-asutuksen jätevesien kuormittamassa ojavedessä. Haja-asutuksen jätevesiasetuksen velvoitteet täyttävästä jätevesijärjestelmästä huolimatta, luontoon johdettavat ”puhdistetut” jätevedet saattavat sisältää suuria määriä ulosteperäisiä bakteereja ja happea kuluttavia pelkistyneitä typpiyhdisteitä. Tutkimuksen kohteena ollut oja on käytännössä ekologisesti lä- hes kuollut ja muodostaa siten potentiaalisen terveysriskin alueen asukkaille ja kotieläimille. Ammoniumin hapettumisesta aiheutuva veden hapettomuus aiheuttaa myös sekundääristä rehevöitymistä sedimenttiin sitoutuneen fosforin vapautuessa. Onneksi tutkimusalue liitetään lähivuosina kunnalliseen viemäriverkostoon. Kirjallisuus • Männynsalo, J., 2007 – 2008. Pienpuhdistamoiden valvontatarkkailut Mäntsälässä, Vantaalla ja Nurmijärvellä. • Särkelä, A. ja Lahti, K., 2010. TM rakennusmaailma 6/10. Erilliskäsittely olisi paras vaihtoehto, s. 36–40. • TM rakennusmaailma 5E/10. Tavoitteena puhtaammat vedet, s. 12–28. • Valkama, P., Lahti, K. & Särkelä, A. 2007. Automaattinen veden laadun seuranta Lepsämänjoella. Terra 119: 3–4, 195–206. • VN asetus 209/2011. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla ja asetuksen muistio. Älykästä energiatehokkuutta Logica on IT-palveluyritys, joka yhdistää ihmiset, liiketoiminnan ja teknologian mahdollisuudet. Palveluksessamme on 39 000 henkilöä, joista Suomessa 3 000. Tarjoamme konsultointipalvelua asiakkaidemme toiminnan kehittämiseen, integroimme tietojärjestelmiä ja olemme asiakkaidemme ulkoistuskumppani. ZZZORJLFDƷ Lisätietoja vesi- ja jätehuoltoratkaisuistamme: Jukka Sirkiä, p. 040 765 5257, [email protected] tai Hannu Salonen, p. 040 777 2220, [email protected] www.vesitalous.fi 39 Pohjavedet Merenpinnan vaihtelu näkyy pohjavedessä hankoniemellä saMRit luoMa FM, geologi Geologian tutkimuskeskus E-mail: [email protected] BiRgitta BaCkMan FT, erikoistutkija Geologian tutkimuskeskus E-mail: [email protected] Kokemuksesta tiedetään, että rannikolla sijaitsevien pohjavesimuodostumien vedenpinnan korkeuden vaihtelut seuraavat merenpinnan korkeuden vaihteluja. Siihen, miten nopeasti tai missä määrin muutos pohjavedessä näkyy, on ollut vain arvioita, sillä tarkkoja pohjavedenpinnan korkeuden mittaustuloksia ei Suomesta ole ollut käytettävissä. Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) on tutkittu pohjavedenpinnan ja merenpinnan korkeuksien vaihtelun riippuvuutta Hankoniemen pohjavesiesiintymissä kahdessa eri EU-rahoitteisessa yhteistyöhankkeessa. V uonna 2007 tutkittiin CIPhankkeessa (Towards a Baltic Sea Region Strategy in Critical Infrastructure Protection) pohjaveteen ja vesihuoltoon kohdistuvia uhkia Hankoniemen pohjavesialueella (Backman ym. 2007) ja meneillään olevassa BaltCICA-hankkeessa (Climate Change: Impacts, Costs and Adaptation in the Baltic Sea Region (2007–2013)) tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutusta Hankoniemen pohjavesimuodostumiin (FIMR 2007). Lisäksi GTK:n vetämässä SEAREG-hankkeessa (Sea Level Change Affecting the Spatial Development in the Baltic Sea Region (2002–2005)) laadittiin Itämeren alueelle kolme ennustemallia ilmastonmuutoksen aiheuttamista merenpinnan muutoksista (IPCC 2007). Hankoniemi - ainutlaatuinen tutkimuskohde Hankoniemen hiekka- ja soramuodostumat ovat osa I Salpausselkää. Tutkitulla alueella kalliokynnykset jakavat muodostuman useaksi pohjavesialtaaksi. Hangon kaupungin puoleisessa osassa pohjavesimuodostuma rajoittuu mereen sekä etelä- että pohjoispuolelta ja Santalan alueella pohjoispuolelta (Kuva 1). Pohjavesimuodostumien sijainnista johtuen alue on ainutlaatuinen kohde merenpinnan muutosten vaikutuksen tutkimiseen. Salpausselkä on Hankoniemellä matala. Muodostuma nousee noin 0 Vesitalous 3/2011 10…12 metriä merenpinnan yläpuolelle Hankoniemen puoleisessa osassa ja noin 2…7 m mpy Santalan puoleisessa osassa. Maapeitteen paksuudet pohjavesialueella vaihtelevat alle viidestä metristä yli 50 metriin. Suurimmat kerrospaksuudet ovat Hankoniemen länsipuolisessa I Salpausselän muodostumassa, Hopearannan- Furunäsin ja Brännmalmin alueilla. Hankoniemen alueella pohjavedenpinta on yleensä suhteellisen lähellä maanpintaa, erityisesti merenrannassa pohjavedenpinta on pääosin alle 2 metrin syvyydessä maanpinnasta (Kuva 2) ja muodostuman keskiosassa noin 2…4 metrin syvyydessä. Muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu noin 5 000 m³ vuorokaudessa. Alueella on yhteensä seitsemän toiminnassa olevaa Hangon kaupungin vedenottamoa, joiden yhteenlaskettu arvioitu antoisuus on 4 500 m³/d, ja myös useita teollisuuslaitosten omistamia vedenottamoita, joiden antoisuus on 2 000 m³/d. Lisäksi alueelta pumpataan päivittäin likaantumistapauksiin liittyen suojapumppauksilla noin 200 m³ pohjavettä suoraan mereen. Hankoniemellä Salpausselän rakenne on syntyhistoriansa takia vaihteleva. Soraa, hiekkaa ja paikoin moreenia alkoi kerrostua viimeisen jääkauden aikana noin 11 250 – 9 900 vuotta sitten jään eteen mereen (Saarnisto & Saarinen 2001). Kerrostumien päälle laskeutui hienosedimenttejä ja savea, ja Pohjavedet Kuva 1. Tutkimusalueen ja havaintoputkien sijainti maaperäkartalla. Geologinen kartoitusaineisto © Geologian tutkimuskeskus, Pohjavesialuerajat © Suomen ympäristökeskus, Peruskartta-aineisto © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/TIPA/217/10. Kuva 2. Lähdepurkauma Hopearannassa, Hankoniemellä keväällä 2009 (Kuva Samrit Luoma). www.vesitalous.fi 41 Pohjavedet myöhemmin kuivan maan aikana rantavoimat muokkasivat muodostumaa kasaamalla hienosedimenttien päälle hiekkaa. Hiekka- ja sorakerrostumat johtavat hyvin vettä, mutta hienosedimentti- ja moreenikerrostumat hidastavat ja estävät pohjaveden virtausta. Myös kalliopinta nousee paikoin lähelle pohjavedenpintaa tai selkeästi sen yläpuolelle ja jakaa muodostumaa pienemmiksi valuma-alueiksi. Yleisesti Hankoniemen muodostuma koostuu pohjoispuolella pääasiassa karkearakeisista ja eteläpuolella hienorakeisista maa-aineksista. Muodostuman vaihteleva rakenne antaa kuitenkin tutkimukselle sopivaa lisähaastetta. Ilmastonmuutos Itämeren alueella Merenpinnan nousu on merkittävä uhka Itämeren alueella, samoin kuin sadannan lisääntyminen (IPCC 2007). SEAREG- hanke tuotti kolme skenaariota siitä, mitä mahdollisia muutoksia Itämeren alueella voisi tapahtua vuoteen 2100 mennessä. Merenpinnan vaihtelua kuvaavat kolme skenaariota perustuvat kahteen IPCC:n kasvihuonekaasupäästöskenaarioon: A2 (päästöt lisääntyvät) ja B2 (nykyistä pienemmät päästöt). Hankoniemen alueella minimiarvioissa (low case scenario) merenpinta laskisi vuoden 1990 tasoon nähden 35 cm, keskimääräisen arvion (average scenario) mukaan merenpinta nousisi 15 cm ja maksimiarvion (high scenario) mukaan nousu olisi 64 cm (Meier et al. 2006, Schmidt-Thomé 2006). Nykyisten tietojen mukaan merenpinnan nousu Itämeren alueella olisi kuitenkin 70 cm enemmän kuin SEAREG-hankkeessa tehtyjen arvioiden mukaan (Kropp 2007). Pysyvämpien muutosten lisäksi myös myrskyjen aiheuttama vedenpinnan nousu eli myrskytulvat voivat hetkellisesti nostaa merenpintaa poikkeuksellisen korkealle. Jo tänä päivänä myrskytuulet voivat nostaa merenpinnan nopeasti. Näin kävi vuoden 2005 tammikuun myrskyssä, jolloin merenpinta nousi keskivedenpintaan nähden Hankoniemessä 132 cm (FIMR-Merentutkimuslaitos 2007). Vuoteen 2100 mennessä merenpinnan nousu Hankoniemen rannikolla voisi näin ollen saavuttaa jopa noin 2,64 metriä maksimiarvion mukaan. 42 Vesitalous 3/2011 Kuva 3. Merenpinta ja pohjavedenpinnat Hangon havaintoputkissa HP306 ja HP66 aikavälillä 12.2. – 12.6.2007. Seuranta-aineisto Pohjavedenpinnan vaihtelua seurattiin Hankoniemessä kahden ajanjakson aikana: CIP-hankkeessa tehtiin seurantaa 12.2.2007 – 12.6.2007 havaintoputkissa HP66 ja HP306 Hangon kaupungin läheisyydessä ja pohjavedenpinta mitattiin 30 minuutin välein, ja BaltCICAhankkeessa 31.3.2009 – 31.3.2010 Santalanrannassa havaintoputkissa HP183, HP179 ja HP181, missä mittaukset tehtiin tunnin välein. Mittaukset tehtiin VanEssen Diver- ja VanEssen Barometer -mittareilla. Kaikista havaintoputkista mitattiin paine ja lämpötila, ja lisäksi BaltCICA-hankkeessa havaintoputkista mitattiin veden sähkönjohtavuus ja happipitoisuus. Kaikkiin mittaustietoihin on tehty ilmanpainekorjaus putkien läheisyydessä olleiden barometrimittausten perusteella. Merenpinnan korkeuden vaihteludata hankittiin Merentutkimuslait okselta. CIP-hankkeessa käytetty merenpinta-aineisto oli mitattu tunnin välein ja BaltCICA-hankkeen aikana käytettiin kerran vuorokaudessa mitattua aineistoa. Havaintoputki HP306 sijaitsee Hopearannassa noin 100 metrin päässä merenrannasta ja havaintoputki HP66 Mannerheimintien vedenottamon lähellä noin 215 metrin päässä merenrannasta. Havaintoputki HP183 sijaitsee 60 metriä, havainto- putki HP179 100 metriä ja havaintoputki HP181 200 metriä merenrannasta. Kolme viimeksi mainittua putkea ovat aivan Santalanrannan vedenottamon vieressä. Kaikkien havaintoputkien sijainti on esitetty kuvassa 1. Lisäksi taulukossa 1 on esitetty tarkemmat tiedot Santalanrannan vedenottamon vieressä sijaitsevien havaintoputkien sijainnista. Molempien hankkeiden aikana GTK:n yhteistyökumppanina oli Hangon vesi- ja viemärilaitos. Pohjavedenpinnan vaihtelu Hankoniemellä Hopearannan ja Mannerheimintien alueella tehtyjen pohjavedenpinnan seurantamittausten tulokset ja merenpinnan vaihtelu samalla aikavälillä on esitetty kuvassa 3. Mittausaineistot on kohdennettu ja niissä näkyy voimakas korrelaatio. Viive meriveden pinnan ja pohjavedenpinnan korkeuksien välillä laskettiin ristikorrelaation avulla. Hopearannan havaintoputken (HP306) kohdalla viiveeksi saatiin 4 tuntia ja Mannerheimintien havaintoputken (HP66) viiveeksi 15 tuntia (Kuva 4). Hopearannan alueella maaperäkerrostumat ovat paksut ja aines on hiekka- ja soravaltaista. Merenpinnan vaihtelu selitti 58 prosenttia pohjavedenpinnan vaihtelusta. Havaintoputki sijaitsee lähellä Hopearannan vedenot- Pohjavedet Taulukko 1. Santalanrannan havaintoputkien tiedot. Havaintoputki Matka vedenMatka ottamosta (m) rannalta (m) Maaperä Vedenpinnan korkeus (m) HP183 25 60 Sora & hiekka -0,50 - +0,65 HP179 45 100 Sora & hiekka -0,36 - +0,54 HP181 100 200 Sora & hiekka +0,20 - +1,02 Merenpinta -0,79 - +0,71 Kuva 4. Pohjavedenpinnan korkeuden ja merenpinnan korkeuden korrelaatiot eripituisilla viiveillä Hangon havaintoputkissa HP306 ja HP66. tamoa, jossa pumppausmäärä vaihtelee 600…900 m³/d. Mannerheimintien kohdalla muodostuman kerrostumat ovat ohuemmat ja aines on hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Merenpinnan vaihtelu selitti tässä kohteessa jopa 70 prosenttia pohjavedenpinnan vaihtelusta. Santalan alueen pohjavedenpinnan ja merenpinnan seurantamittausten tulokset on esitetty kuvassa 5. Santalanrannan vedenottamosta pumpataan vettä enemmän kuin Hopearannasta. Pumppauksen määrä vaihtelee välillä 1100…2000 m³/d. Havaintoputket sijaitsevat vedenottamon molemmilla puolilla. Suuri pumppausmäärä vaikuttaa alueella selvästi pohjavedenpintoihin ja merenpinnan vaihtelun vaikutus näyttää käyriä tarkasteltaessa vähäisemmältä. Kuvassa 6 on esitetty Santalanrannan havaintoputken HP179 pohjavedenpinnan, sähköjohtavuuden ja pumppausmäärän seurantatiedot sekä merenpinnan vaihtelu keväältä 2009 keväälle 2010. Pohjavedenpinnan ja merenpinnan korkeuksien vaihtelussa näkyy voimakas korrelaatio, ja viive on alle vuorokauden. Kuvassa 7 on esitetty hajontadiagrammit havaintoputken HP179 pohjavedenpinnan korkeuden ja pumppausmäärän sekä pohjavedenpinnan ja merenpinnan korkeuksien vaihtelusta. Santalanrannan havaintoputkien pohjavedenpinnan korkeuden, pumppausmäärän, ja merenpinnan korkeuden vaihteluiden riippuvuuksille on laskettu Pearsonin korrelaatiokertoimet (N=249). Pohjavedenpinnan korkeus korreloi voimakkaammin pumppausmäärän (r = -0,61…-0,82) kuin merenpinnan vaihtelun (r = 0,38…0,53) kanssa (Taulukko 2). Merenpinnan nousu ja liiallinen pohjaveden pumppaus uhka Hangonniemen pohjaveden laadulle Kuva 5. Merenpinta ja pohjavedenpinnat Santalanrannan havaintoputkissa HP179, HP183 ja HP181 keväältä 2009 keväälle 2010. Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu saattaa aiheuttaa pitkällä aikavälillä riskin Hankonniemen pohjavedelle, kun suolaista merivettä pääsee sekoittumaan pohjaveteen. Mikäli pohjavedenpinta nousee pysyvästi, se lyhentää myös sadeveden ja lumen sulamisveden imeytymisaikaa maahan, kun pohjavedenpinta tulee lähemmäksi maan- www.vesitalous.fi 3 Pohjavedet pintaa. Lyhyempi imeytymisaika voi heikentää pohjaveden laatua erityisesti Hankoniemen hiekka- ja soramuodostumissa, joissa on hyvä vedenjohtavuus ja -läpäisevyys. IPCC-ilmastoarvion (2007) ja Kroppin (2007) mukaan talvilämpötilat voivat nousta Etelä-Suomessa jopa 6,5 °C ja sademäärä voi kasvaa 10…20 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Hankoniemen pohjaveden muodostuminen on riippuvainen pääasiassa lumen sulamisesta ja sademäärästä. Vähälumiset talvet sekä kuivat kesät voivat kuitenkin vähentää pohjaveden muodostumista ja kuumat kesät voivat aiheuttaa haihdunnan kasvua. Tämä saattaa aiheuttaa pohjavedenpinnan alenemista ja vähentää varastoituvan pohjaveden määrää. Yhdessä ylipumppaamisen kanssa pohjavedenpinnan aleneminen rannikoilla voi aiheuttaa pohjavesien suolaantumista, kun suolaista merivettä pääsee sekoittumaan rannikon pohjavesiin. Rannikkoalueilla maankäytön ja vesihuollon suunnittelussa tulee varautua ilmastonmuutoksen ja merenpinnan nousun aiheuttamiin muutoksiin. Seurantatiedon keruu pohjaveden muodostumisesta ja virtausolosuhteista antaa hyvän perustan tulevien ratkaisujen perustaksi. Taulukko 2. Pearsonin korrelaatio (N=249) pohjavedenpinnan korkeuden, merenpinnan korkeuden ja pumppausmäärän välillä. Merkitsevyys < 0,001. Pohjavesipinta havaintoputkista Merenpinta (m mpy) Pumppausmäärä (m³/päivä) HP183 0,53 -0,82 HP179 0,38 -0,69 HP181 0,38 -0,61 Yhteenveto Pohjaveteen kohdistuvat riskit ja uhat johtuvat eri tekijöistä, kuten likaantumisesta, lämpötilan ja sadannan aiheuttamista muutoksista pohjaveden muodostumisessa ja toisaalta pohjaveden liiallisesta pumppauksesta. Monille rannikkoalueiden pohjavesiesiintymille, kuten Hankonniemen alueelle, merenpinnan nousu saattaa lisäksi aiheuttaa muutoksia, jotka vaikuttavat pohjaveden määrään ja laatuun. Merenpinnan nousu voi aiheuttaa suolaisen meriveden sekoittumista rannikkoalueiden pohjaveteen ja pohjavedenpinnan nousua. Merenpinnan nousun pitkäaikaiset vaikutukset pohjaveden määrään ja laatuun ovat hitaita prosesseja, jotka voivat tapahtua vuosikymmenten aikana, kun taas rannikkoalueilla pohjaveden liikakäyttö voi aiheuttaa suolaisen meriveden sekoittumista pohjaveteen hyvinkin lyhyessä ajassa. Mahdollinen pohjaveden suolapitoisuuden nousu Vesitalous 3/2011 Kuva 6. Santalanrannan havaintoputken HP179 pohjavedenpinnan korkeus, sähköjohtavuus ja pumppausmäärä sekä merenpinnan korkeus keväältä 2009 keväälle 2010. riippuu pohjavesimuodostuman ominaisuuksista ja vedenottamoiden sijainnista. Hankoniemen alueella vedenottamot sijaitsevat rantaviivan lähellä. Jos pohjavettä pumpataan enemmän kuin sitä muodostuu, pohjavedenpinta laskee pumppaamon ympäristössä. Pohjavedenpinnan paikallinen alentuminen muodostumassa saattaa aiheuttaa muutoksia pohjaveden virtaussuunnissa ja pahimmillaan meriveden virtauksen kohti pumppaamoa. Liiallinen pohjaveden pumppaus rannikkoalueilla voi aiheuttaa suolaisen veden pääsyn Pohjavedet Kirjallisuus • Backman, B., Luoma, S., Schmidt-Thomé, P., & Laitinen, J., 2007. Potential risks for shallow groundwater aquifers in coastal areas of the Baltic Sea: a case study in the Hanko area in South Finland. In: Towards a Baltic Sea region strategy in critical infrastructure protection. Nordregio Report 5. Stockholm: Nordregio, 187-214. • FIMR (Finnish Institute of Marine Research), 2007. Wave and sea level. Available from the internet ¹. • IPCC, 2007. Climate Change 2007: The Physical Science Basis, Summary for Policymakers. Fourth Assessment Report, a Report of Working Group I, Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC), 18 p. Available from the internet: http://www.ipcc.ch/SPM2feb07.pdf • Kropp, J., 2007. Climate Change Scenarios and costs of Sea-Level Rise in the Baltic Sea Region: A presentation for the ASTRA project meeting in Tampere, Finland. Potsdam Institute for Climate Impact Research (PIK). Available from the internet ². Kuva 7. Hajontadiagrammit Santalanrannan havaintoputken HP179 pohjavedenpinnan ja merenpinnan korkeudesta sekä pohjavedenpinnan korkeudesta ja pumppausmäärästä. muodostumaan ja pohjaveden laadun heikkenemisen. Merenpinnan nousu Hankoniemen rannikolla on maksimiarvioiden mukaan mahdollisesti 2,64 metriä vuoteen 2100 mennessä. Tämä voi aiheuttaa suuria muutoksia vesihuollossa Hankoniemen alueella ja monissa muissa rannikon pohjavesimuodostumissa. Vesihuollon infrastruktuuriin liittyvät muutokset ovat aina kalliita ja ratkaisut pitää tehdä useiksi vuosiksi eteenpäin. Meneillään olevassa BaltCICA- hankkeessa mallinnetaan merenpinnan kor- keuden vaihtelun vaikutusta pohjavedenpinnan korkeuteen sekä meriveden sekoittumista makeaan pohjaveteen. Hankkeessa kerättyjä seurantatietoja käytetään lähtötietoina mallinnuksessa. Tulosten avulla voidaan tulevaisuudessa entistä paremmin hallita ilmastonmuutoksen ja merenpinnan nousun vaikutuksia sekä myös arvioida vedenoton vaikutuksia pohjaveden muodostumiseen Hankoniemen alueella. • Meier, H.E.M., Broman, B., Kallio, H. & Kjellström, E., 2006. Projections of future surface winds, sea levels, and wind waves in the late 21st century and their application for impact studies of flood prone areas in the Baltic Sea region. In: SchmidtThome, P. (ed.): Sea level Changes Affecting the Spatial Development of the Baltic Sea Region. Geological Survey of Finland, Special Paper 41, 23-43. • Saarnisto, M., & Saarinen, T., 2001. Deglaciation chronology of the Scandinavian Ice Sheet from the Lake Onega basin to the Salpausselkä end moraines. In: Thiede, J. [et al.] (eds.) The Late Quaternary stratigraphy and environments of northern Eurasia and the adjacent Arctic seas - new contributions from QUEEN: selected papers from the annual QUEEN workshops held in Øystese, Norway, April 1999, and in Lund, Sweden, April 2000. Global and Planetary Change 31 (1 - 4), 387 – 405. • Schmidt-Thomé, Philipp (ed.), 2006 a. Sea level change affecting the spatial development of the Baltic Sea Region. Geological Survey of Finland. Special Paper 41. Geological Survey of Finland, Espoo. 154 p. ¹ http://www.fimr.fi/en/palvelut/aallokko-ja-vedenkorkeus.html 08.05.2007 ² http://www.astra-project.org/cms/sites/download/Tampere_kropp.pdf www.vesitalous.fi 5 Lainsäädäntö Neuvottelumenettely käyttöön suunnitteluhankintoja ja rakennusurakoita koskevissa hankinnoissa K Jere Nieminen Lakimies, Oy Lining Ab E-mail: [email protected] Ajatus artikkeliin syntyi Vesiyhdistyksen Vesihuoltojaostossa, jossa on keskusteltu suunnitelmaasiakirjojen yhtenäistämiseen liittyvästä problematiikasta. Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia. 46 Vesitalous 3/2011 un hankintayksiköissä avataan suunnitteluhankintoja ja rakennusurakoita koskevia tarjouksia, havaitaan usein, että saapuneiden tarjousten hinnoissa esiintyy merkittäviäkin eroja. Tarkempi tarkastelu hinnanerojen syistä osoittaa, että kyse ei ole siitä, että tietty tarjoaja olisi löytänyt kustannustehokkaamman tavan projektin totuttamiseen, vaan lähes poikkeuksetta hintaerojen perustana ovat poikkeavuudet tarjousten laadullisesta sisällössä ja kattavuudessa. Esimerkiksi, ei ole lainkaan harvinaista, että suunnitteluhankinnoissa yksi tarjoaja nimeää tiettyyn projektiin useita monien vuosien työkokemuksen omaavia suunnittelijoita ja toinen vain muutaman untuvikon. Kun taas rakennusurakoissa, yksi tekisi urakan halvimmalla mahdollisella materiaalilla toisen tarjotessa laatutavaraa. Myös projektisuunnitelmien kattavuudessa esiintyy merkittäviä eroja sekä rakennusurakoissa että suunnitteluhankinnoissa. Pahimmassa tilanteessa hankintayksikkö on sitoutunut halvimman tarjouksen hyväksymiseen ja vasta kun hankitut suunnitelmat ovatkin osoittautuneet pilvilinnoiksi tai laadultaan ala-arvoista materiaalia kaivetaan maan alta, todetaan, että se hinnaltaan halvin tarjous ei sisällöllisten puutteiden vuoksi ollutkaan se halvin. Mikäli hankintayksiköissä huomataan, että tarjouskilpailu on yllä mainitulla tavalla mennyt mönkään ja kilpailun voittajaksi näyttäisi selviävän erittäin heikkotasoinen tarjous, niin mahdollinen pakokeino tukalasta tilanteesta olisi vedota hankintalainsäädännön perusperiaatteeseen, jonka mukaan hankintojen kilpailutuksen tulisi aina perustua vertailukelpoisiin tarjouksiin ja niiden puuttumisen vuoksi asiassa voitaisiin järjestää uusi tarjouskil- pailu. Kuitenkin otettaessa huomioon, että tämä ainoa pakokeino johtaa hankintayksikön kannalta hallinnollisiin lisäkustannuksiin ja ennen kaikkea hankinnan merkittävään viivästymiseen, on selvää, että huomattavasti mukavampaa olisi välttää moiset hankintavirheet jo ennen niiden syntymistä. Kyseisten hankintaongelmien poistamiseksi urakkakilpailutuksista, laatutuotteiden toimittajat kannustavat laitehankintojen eriyttämiseen täysin omaksi hankinnaksi urakointia koskevasta hankintakokonaisuudesta. Tämä lähestymistapa on ehdottomasti suositeltavissa, koska se sekä parantaa tarjousten vertailukelpoisuutta että mahdollistaa hankintayksikön paremmin kontrolloida hankkimansa materiaalin laatua. Tästä huolimatta, jäljelle jää vielä ratkaisemattomia ongelmia. On nimittäin perusteltua kysyä esimerkiksi seuraavia asioita: Voiko se todella olla hankintayksikön tehtävä etukäteen määritellä kuinka monta ja millä ammattitaidolla varustettua suunnittelijaa tarjoajien tulisi tiettyyn projektiin nimetä? Pitäisikö hankintayksikön itse suorittaa raskas työ alustavien projektisuunnitelmien laatimisessa tosiasiallisesti vertailukelpoisten projektisuunnitelmien saamiseksi, vaikka hankintayksikön ulkopuolisten suunnittelutoimistojen ja urakoitsijoiden palkkaamisen pohjimmaisena ideana lienee olevan juuri se, että hankintayksikön ei tarvitse omia resurssejaan kyseiseen toimeen uhrata? Vastaus tähän hankintaproblematiikkaan voisi olla neuvottelumenettelyn käytön lisääminen suunnitteluhankinnoissa ja rakennusurakoissa, sillä tätä hankintamuotoa käytettäessä hankintayksikön itse hankintaa koskeva valmisteleva työmäärä rajoittuisi hankintailmoituksessa tehtyyn yleiseen ku- lainsäädäntö vaukseen hankinnan tavoitteista ja pääasiallisesta sisällöstä. Toisin sanoen, riittävät hankintailmoituksessa annettavat tiedot tulevasta hankinnasta olisivat sellaiset, että niiden avulla potentiaaliset tarjoajat voivat tehdä päätöksen kiinnostuksestaan osallistua tarjouskilpailuun. Hankinnan yksityiskohdat, mukaan lukien tarjouksen lopulliset valintaperusteet, tarkentuisivat myöhemmin tarjoajien kanssa neuvottelemalla. Tämän lisäksi, hankintailmoituksessa tulee vain ilmoittaa neuvottelumenettelyssä sovellettavat säännöt, joiden mukaisesti neuvotteluissa mukana olevien tarjoajien määrän vähennetään vaiheittain neuvotteluiden edetessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilmoitetaan kuinka monta neuvottelu- eli tarjouksien tarkistuskierrosta pidetään ja se, että tarjoajia voidaan jokaisen kierroksen jälkeen karsia. Kuten muissa hankintamenettelyissä, hankintayksikkö voi hankintailmoituksessa myös asettaa tarjoajille taloudelliseen ja tekniseen suorituskykyyn tai muihin ominaisuuksiin liittyviä vaatimuksia neuvottelumenettelyn mukaan ottamisen edellytykseksi. Varsinainen neuvottelukutsu lähetetään sitten niille osallistumishakemuksen jättäneille ehdokkaille, jotka on valittu osallistumaan tarjouskilpailuun. Itse neuvotteluihin on otettava mukaan vähintään kolmen tarjoajaa, jos sopivia tarjoajia on riittävästi. Hankintayksikön ja tarjoajien väliset neuvottelut voivat koskea kaikkia hankintasopimuksen toteuttamiseen liittyviä näkökohtia ja hankintayksikkö voi vapaasti hyväksikäyttää tarjoajien antamia ehdotuksia hankinnan sisällöstä ja laajuudesta. Täten, hankintayksikkö voi esimerkiksi vaatia urakoitsijoita tarjoamaan urakkaa vaatimuksensa täyttävällä laadukkaammalla materiaalilla, tarkentaa suunnitelmia ja vaadittavia resursseja sekä päätyä tiettyyn projektin suoritustapaan. Ainoana vaatimuksena on se, että tarjoajia tulee neuvotteluissa kohdella tasapuolisesti ja syrjimättä antamalla heille samat tiedot hankinnan toteuttamisesta. Neuvottelumenettelyyn hyväksyttyjen tarjoajien valinnan jälkeen hankintayksikön pääasiallinen vastuu onkin se, että neuvotteluissa käsitellyt asiat kirjataan, jotta voidaan jälkikäteen varmistaa, että kaikilla neuvotteluihin osallistuneilla on ollut yhtäläiset tiedot käytettävinään. Vain puhtaasti hinnan tinkimiseen liittyvät neuvottelut ovat kiellettyjä ja tarjoushintojen tulisi muuttua vain neuvottelujen pohjalta tapahtuvan tarjouksen sisällön tarkistamisen johdosta. Oikein käytettynä neuvottelumenettely on hyvä työkalu, jonka avulla hankintayksikkö voi sekä huomattavasti vähentää omaa normaalin tarjouspyynnön laatimiseen käyttämäänsä työmäärää sekä helposti mukauttaa saamansa tarjoukset vastaaman omaa vaatimustasoaan. Tätä mahdollisuutta samalla lisätä tarjousten sisällöllistä laatua sekä tarjoajien yhdenvertaisuutta ei tulisi sivuuttaa. Näin etenkin, kun huomioidaan se, että vesihuoltoalan, eli erityisalojen hankintalain piiriin kuuluvissa hankinnoissa, neuvottelumenettelyn käyttöön ottamista ei tarvitse millään tavoin erikseen perustella. Siis, jopa lainsäätäjä ymmärsi neuvottelumenettelyn tuomat edut hankinnoissa, jotka teknisen luonteensa vuoksi huonosti istuvat normaaliin tarjouskilpailuun perustuvaan hankintamenettelyyn. 1\W6XRPHVVDWDDV .HWMXODDKDLPLDVHONH\W\VDOWDLVLLQ 9$7HNQLNODDKDLPHWRYDWHULWWlLQKHOSSRKRLWRLVLD 7XRWWHHPPHVRYHOWXYDWNl\WWlMLOOHMRWNDDUYRVWDYDW K\YllODDWXDHULQRPDLVWDOXRWHWWDYXXWWDVHNl SLWNllNl\WW|LNll 9LLPHLVWHQYXRGHQDLNDQDROHPPH WRLPLWWDQHHW\OLODDKDLQWD\PSlULPDDLOPDD NSO6XRPHHQ www.vateknik.se • [email protected] koulutus vesi ja yhdyskuntien kehitys –seminaarit tarkastelevat vesihuoltoa eri näkökulmista teksti ja kuvat: vesa keinonen Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston Vesi ja yhdyskuntien kehitys –hanke on käynnistynyt keväällä 2011. Projektissa tarkastellaan monitieteellisesti vesihuollon ja yhdyskuntien pitkän aikavälin kehitystä. Keskeisin toimenpide on kuuden asiantuntijaseminaarin sarja. Ne alkavat toukokuussa 2011 ja päättyvät syyskuussa 2012. T oteuttajina hankkeessa ovat Tampereen yliopiston Ympäristöhistorian ja tekniikan historian tutkimusryhmä, Tampereen teknillisen yliopiston CADWES-ryhmä sekä mm. näiden ryhmien muodostama Ympäristö-palveluiden ja johtamisen tutkimuskeskus. Suomen Kulttuurirahasto tukee hanketta ns. Argumenta-rahoituksella, jonka tarkoituksena on luoda tutkijoiden ja tieteiden välistä keskustelua ajankohtaisista ja merkittävistä tutkimusaiheista. Samalla keskusteluun otetaan mukaan myös päättäjiä sekä suurta yleisöä. Vesi ja yhdyskuntien kehitys -hanketta vetää dosentti Petri S. Juuti Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksiköstä. – Haluamme kansainvälisen tason laadukkailla seminaareilla ja muulla aktiivisella toiminnalla saada eri toimijat yhteen pohtimaan uudentyyppisiä ratkaisuja, Juuti kertoo. – Liian usein tämänkin merkittävän alan tutkijat verkostoituvat keskenään ja puhuvat lähinnä kollegoilleen. – Tarkoituksemme on avata vesihuollon kiinnostavia teemoja ammattilaisten lisäksi myös päättäjille sekä aivan tavallisille kansalaisillekin. On hyvä, että mahdollisimman moni kiinnostuu vesiasioista. Vedestä ja sen saatavuudesta pitääkin aktiivisesti keskustella. Hankkeen tulokset levitetään laajasti julkisuuteen. – Vesihuolto on kaupungeissa ja taajamissa kaikkien yhteinen asia. Sehän on yksi toimivan yhteiskunnan ja yhdyskunnan perusedellytyksiä, Juuti painottaa. – Rakennamme nettisivuistamme 8 Vesitalous 3/2011 portaalin, jossa seminaarien sisällöt taustamateriaaleineen ovat luettavissa myöhemminkin. Hyödynnämme täysipainoisesti myös sosiaalisen median mahdollisuuksia. Lisäksi seminaariaineistoa hyödynnetään Juutin mukaan opetuksessa. – Seminaarisarjan aikana käynnistyvä Water and Society -verkkokurssi käsittelee samoja teemoja kuin Argumentahanke. Verkkokurssia on tarkoitus pyörittää ja täydentää useita vuosia eli tässäkin muodossa Vesi ja yhdyskuntien kehitys -seminaarisarja elää myös tulevaisuudessa. Myyttejä murrettava Juutin mukaan vesihuollon merkitystä kaupunkiyhteisöjen kehityksessä on koko ajan korostettava päättäjienkin suuntaan. – Vesihuoltoon pitää panostaa kunnolla, sehän vaatii jatkuvaa huoltoa ja kehittämistä. Tämä on tullut viime aikoina selväksi muun muassa Nokian vuoden 2007 vesiepidemian sekä erilaisten näyttävien putkirikkojen jälkeen, Juuti toteaa. Osaltaan Tampereen seminaarit haluavat myös murtaa vesihuoltoon liittyviä myyttejä. – Niitä on vielä yllättävän paljonkin. Asioista päättävätkään eivät aina tiedä näistä asioista riittävästi. Oman elämän kannalta läheiset asiat ehkä tunnetaan, mutta kokonaisuutta ei kunnolla hahmoteta. Vesihuoltoa ei päätöksentekijöiden silmissä useinkaan riittävästi noteerata, koska se on suurelta osin piilossa. – Sehän on maan alla piilossa osana ns. näkymätöntä kaupunkia. Vesi- huoltoon kytkeytyy myös valtava omaisuusmassa, kaupunkien omaisuudesta on siellä iso osa. Juuti myös toivoo, että vesihuoltoa tarkasteltaisiin pitkällä aikajänteellä. – Kovin usein asioita katsotaan vuosi - tai korkeintaan vaalikausi - kerrallaan. Esimerkiksi 1900-luvun alussa Suomessakin saatettiin vesiasioissa tehdä jopa sadan vuoden suunnitelmia. Vielä 1950- ja 60-luvullakin tehtiin pitkäaikaisia suunnitelmia. Vesihuollon tutkiminen on samalla innovaatiotutkimusta. – Pyrimme selvittämään mm. sitä, miten vesihuollon innovaatiot ovat Suomessa levinneet pääkaupungin, muiden kaupunkien ja pienempien taajamien kesken. Kiinnostavaa on myös se, missä määrin tietotaitoa on aiemmin haettu ulkomailta. Sekä milloin ja millä edellytyksillä tätä tietämystä voitiin ryhtyä viemään muihin maihin. – Pohdimme sitäkin, miten menneisyyden valinnat vaikuttavat mahdollisiin, todennäköisiin ja haluttaviin tulevaisuuden kehityspolkuihin. Veden hinta lienee takuuvarma asia, josta syntyy Tampereen seminaarisarjankin aikana keskustelua. – Hinnan tulee mielestäni kattaa kaikki toiminnasta aiheutuvat kulut, myös epäsuorat, Juuti linjaa. – Sen tulisi perustua tarpeeseen eikä ajatukseen, että hinnan tulisi olla edullisempaa kuin naapurikunnassa. ”Vesi on kallista”, on tunnetusti se perinteinen hokema. Paikkaansahan tämä ei pidä, vaan Suomessa vesi on hyvinkin edullista. – Ehkä veden pitäisi meillä jopa olla kalliimpaa, jotta sitä arvostettaisiin enemmän, Juuti pohtii. koulutus Vesihuollolla monia haasteita Dosentti Juuti arvioi, että Suomessa vesihuoltojärjestelmät toimivat tällä hetkellä pääosin moitteettomasti. – Mittavan järjestelmän luominen on kuitenkin edellyttänyt suuria investointeja ja lukemattoman määrän henkilötyövuosia. Tunnetusti Suomella on tälläkin alalla monia haasteita. – Kylmä talvi, pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta harvaanasuttu maa, varsin pitkät välimatkat vesilaitoksista kuluttajille sekä joissain tapauksissa myös kaupunkien nopea kasvu. Myös monet paikalliset tekijät ovat olleet ongelmallisia vesihuollolle. Juutin mukaan viime aikoina vesihuollolle on tullut uusiakin ongelmia. – Kuntien tulouttaessa huomattavia summia vesilaitoksilta kunnan yhteiseen kassaan, on verkostoihin muodostunut jopa miljardien eurojen suuruinen korjaus- ja saneerausvelka. Pienillä laitoksilla puolestaan ei ole riittävästi tuloja kattamaan kuluja. Juutin työryhmä haluaa alkavalla seminaarisarjalla korostaa päättäjille myös vesialan työllistämis- ja vientipotentiaalia. – Kyllä Suomella on edelleenkin tällä alalla paljon annettavaa muille maille. Perinteistä vesialan osaamista meillä on ja laadukasta alan tutkimusta tehdään koko ajan. Juutin tutkimusryhmän tutkija, TkT Riikka Rajala korostaa vesihuollon osaamisen siirtoa. – Alalla pitää panostaa hiljaisen tiedon siirtymiseen eteenpäin. Monilla paikkakunnilla sitä on tehtykin. Näin jatkossakin voidaan hyödyntää asialleen omistautuneiden vesihuollon ammattilaisten tietotaitoa. Rajalan mielestä on hyvä pohtia myös päätöksenteon prosesseja. – Usein askarruttaa se, millä tiedoilla tämän alan päätökset tehdään - ja kuka päättää. Pitääkö vesihuolto puoliaan päätöksien teossa vai onko sen rooli vain toteuttajan? Muilta mailta voidaan oppia Seminaarisarja käynnistyy Tampereen yliopistolla 24.5. pidettävällä ”Loikkaus veteen” -seminaarilla. Tilaisuus on herättänyt jo paljon kiinnostusta eri tahoilla. Petri Juuti, Riikka Rajala ja Tapio Katko. Lisätietoja Vesi ja yhdyskuntien kehitys –seminaareista: • www.uta.fi/yky/tutkimus/historia/projektit/argumenta/index.html • www.facebook.com/profile.php?id=597548109#!/event.php?eid=128335820572151 – Olemme saaneet puhujiksi tasokkaita asiantuntijoita eri maista. On tärkeää, että Suomessa otetaan huomioon muiden maiden kokemuksista. Aina voi, ja myös pitää oppia muilta. – On oleellista ymmärtää, miten ihmiset ovat erilaisissa kulttuureissa selvinneet vesihuollon tarpeista ja haasteista ja millaisia panostuksia se on heiltä, yhdyskunnilta ja yhteiskunnilta vaatinut. Eteläafrikkalainen North-West Universityn professori Johann Tempelhoff on yksi puhujista. Hän on vieraillut usein Suomessakin. – Etelä-Afrikan vesihuoltoa kannattaa seurata, vaikka maa muuten poikkeaakin Suomesta paljon ja on kaukana, Juuti sanoo. Laajan maan vesihuollon kehittämisessä on ollut isoja ongelmia. – Tällä hetkellä Etelä-Afrikassa saa edullisesti erinomaista vettä, joka on ehdottomasti kaikkia varten. Jo maan perustuslaissa taataan jokaiselle kansalaiselle oikeus laadukkaaseen veteen, Juuti huomauttaa. Toukokuun seminaarissa puhuu myös kenialainen professori P.M.A. Odira. Hän toimii mm. kansainvälisen Niilin Komitean yhtenä asiantuntijana. Ulkomaisten vierailijoiden lisäksi äänessä avausseminaarissa on myös monta suomalaista asiantuntijaa, mm. dosentti Heikki Vuorinen sekä FT Henry Nygård. Seminaarisarjan toinen tilaisuus pidetään Tampereen teknillisellä yliopistolla perjantaina 19.8.2011 CADWES-tutkijaryhmän ja dosentti Tapio Katkon isännöimänä. Elokuun seminaarin teemana on ”Veden merkitys ja arvo”. Sen aikana tuodaan esille erilaisia näkökulmia veden merkitykseen, arvoon ja arvostukseen niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Lähtökohtana on, että vesi ja vesihuolto ovat välttämättömyyksiä yhdyskunnille ja niiden kehitykselle. www.vesitalous.fi 9 UUTISIA Vesihuoltolaitoksille opas varavedenjakelun järjestämiseen Vesihuoltopooli on laatinut vesihuoltolaitoksille oppaan vaihtoehtoisen vedenjakelun järjestämisestä. Tavoitteena oli luoda kattava, tiivis ja käytännönläheinen opas vaihtoehtoisen vedenjakelun suunnitteluun ja toteuttamiseen. Oppaaseen on koottu varavedenjakelun järjestämisessä huomioitavia asioita erityisesti säiliöistä tapahtuvassa vedenjakelussa. V esihuoltolaitos voi joutua järjestämään vaihtoehtoisen vedenjakelun, jos talousveden toimittaminen estyy vesijohtoverkoston kautta. Suuri putkirikko, talousvesijärjestelmän saastuminen tai pitkä sähkön toimitushäiriö ovat viime vuosinakin johtaneet vesihuoltolaitoksilla tilanteisiin, joissa puhtaan talousveden jakelu on jouduttu järjestämään tilapäisratkaisuin. Tyypillisesti laajamittainen vaihtoehtoinen vedenjakelu toteutetaan jakelupisteissä säiliöistä. Tehokas toiminta tällaisessa kriisitilanteessa edellyttää etukäteen mietittyjä ja harjoiteltuja toimintamalleja sekä varautumista. Laadittu opas on tarkoitettu vesihuoltolaitoksille tueksi omalle laitokselle käyttökelpoisimpien toimintamallien suunnitteluun. 50 Vesitalous 3/2011 Opas varavedenjakelun järjestämisestä on laadittu ennen kaikkea laajoja, suuren väestömäärän palvelemista edellyttäviä tilanteita ajatellen. Opas sisältää hyödyllisiä neuvoja myös pieniin, yhdellä vesisäiliöllä hoidettaviin muutaman kiinteistön jakelukatkoihin. Oppaan avulla vesihuoltolaitos voi suunnitella etukäteen, osana muuta varautumissuunnittelua, mahdollisia varavedenjakelun järjestelyjä lähtien varaveden tarpeen arvioinnista, tarvittavaan kalustoon ja veden laadun varmistamiseen asti. Varavedenjakelua edellyttävässä tilanteessa toimimisen tueksi oppaassa on tiivis muistilista huomioitavista asioista. Talousveden puhtauden turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota vaihtoehtoisen vedenjakelun kaikissa vaiheissa. Talousveden laadunvarmistuksen varavedenjakelussa tulee kattaa koko hankinta- ja toimitusketju mahdolliselta varavesilähteeltä kuljetuksen ja jakelupisteiden kautta vedenkäyttäjien omiin vedenhakuastioihin asti. Jaettavan veden klooraus on monissa tilanteissa järkevää talousveden hygieenisen laadun varmistamiseksi koko toimitusketjussa. Oppaassa painotetaan vesihuoltolaitosten varautumisen tärkeyttä. Talousvettä toimittava laitos on päävastuullinen talousveden vaihtoehtoisen jakelun järjestämisestä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella ja sillä tulee olla riittävä valmius tilanteen hoitamiseen. Vesihuollon tavanomaisissa häiriöissä tarvittava vaihtoehtoinen vedenjakelu voi perustua laitosten omaan kalustoon, UUTISIA yhdessä naapurilaitosten kanssa hankittuun kalustoon tai sopimusperusteisesti käyttöön saatavaan kalustoon. Vakavammissa häiriöissä, joissa laitoksen omat voimavarat ja kalusto eivät riitä varavedenjakelun järjestämiseen, voidaan apua pyytää muilta lähialueen vesihuoltolaitoksilta, Suomen Punaisen Ristin paikallisosastolta sekä kaupallisilta toimijoilta. Vesihuoltopooli on selvittänyt vaihtoehtoja vesihuoltolaitosten omaa varaveden jakeluun varautumista tukevan, valtakunnallisen järjestelmän toteuttamiseksi. Selvityksen perusteella todettiin, että Puolustusvoimien vedenjake- lukalustoon voidaan tukeutua virkaapuna erityisen vakavissa tilanteissa, joissa muualta ei saada riittävästi kalustoa tai apuvoimia tilanteen hoitoon. Opas varavedenjakelun järjestämisestä on julkaistu sähköisessä muodossa Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen verkkosivuilla (www.vvy.fi > Vesihuoltopooli > Varavesiopas). Opas julkaistaan suomeksi myös painettuna ja sähköisesti ruotsiksi. Riina Liikanen Vesihuoltopoolin valmiuspäällikkö Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ry E-mail: [email protected] VESIHUOLTOPOOLI on vesihuoltoalan varautumista ohjaava yhteistoimintaelin, jota johtaa vesihuollon eri toimijoista koostuva poolitoimikunta. Poolin toiminta perustuu Huoltovarmuuskeskuksen, Suomen Kuntaliiton ja Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen väliseen sopimukseen. Vesihuoltopoolin toimisto sijaitsee Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksessä. Uusiteollisuusjätevesiopasjulkaistaantämänvuodenaikana O pastyöryhmä oppaan päivittämiseksi perustettiin vuonna 2008. Oppaan päätavoitteeksi asetettiin ohjeistuksen laatiminen kaikille niille henkilöille, jotka ovat mukana tekemässä päätöksiä teollisuusjätevesien turvallisesta käsittelystä yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla. Oppaan raameiksi päätettiin teollisuusjätevesiä koskeva lainsäädäntö, jäteveden laadun rajoitukset, sopimusasiat, taksat, valvonta ja käytännön esimerkit. Opasprojekti toteutettiin VVY:n ja HSY:n yhteisprojektina yhteistyössä myös muiden vesihuoltolaitosten kanssa. Opasta laatinut työryhmä koostui vesihuoltolaitosten teollisuusjätevesiasiantuntijoista. Valvontainsinööri Heli Lindberg HSY:stä kantoi päävastuun kirjoitustyöstä. Opasluonnos lähetettiin kommenttikierrokselle viime vuoden joulukuussa ja runsaiden kommenttien myötä voidaan todeta, että oppaan tekemiseen on osallistunut valtava joukko aktiivisia vesihuoltolaitoksen edustajia, ympäristöviranomaisia, ympäristöalan konsultteja, eri teollisuudenalan asiantuntijoita ja vesiensuojeluyhdistyksiä. Oppaassa teollisuusjätevedeksi kutsutaan sellaista viemäriin johdettavaa jäte- vettä, joka poikkeaa laadultaan normaalista asumajätevedestä. Näitä jätevesiä syntyy mm. elintarvike-, pintakäsittely-, maali-, tekstiili-, kemian- ja graafisen alan teollisuudesta. Autojen pesut, kaatopaikat, terveydenhuolto ja laboratoriot tuottavat myös poikkeavia vesiä. Opas käsittelee niin suurten teollisuuslaitoksien kuin pientenkin toimijoiden jätevesien ominaispiirteitä. Lisäksi oppaassa kerrotaan eri aineiden ominaisuuksista ja ohjeistetaan raja-arvojen asettamiseen. Oppaassa käydään kohta kohdalta läpi teollisuusjätevesisopimuksen sisältöä. Lisäksi liitteessä on sopimusmalleja. Oppaassa kerrotaan teollisuusjätevesiä koskevasta lainsäädännöstä sekä selvitetään eri toimijoiden rooli teollisuuden ja vesihuoltolaitoksen välisissä sopimuksissa. Korotettujen jätevesimaksujen periminen aloitettiin 40 vuotta sitten ja siitä saakka kuntaliiton jätevesimaksukaavan erilaiset sovellutukset ovat olleet käytössä. Keskeinen osio oppaassa on taksatyöryhmän laatima uusi jätevesimaksukaava. Maksukaavan parametrien laskentaan annetaan selkeät ohjeet. Vaarallisten ja haitallisten aineiden kirjo sekä jatkuvasti muuttuva ympäris- Kuva: Matti Mäkelä / Vesi-Masa Oy Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen julkaiseman Viemäriin johdettavat teollisuusjätevedet - oppaan ilmestymisestä on vierähtänyt yhdeksän vuotta. Ympäristölainsäädäntöön tulleet muutokset pakottavat pohtimaan miten uudet lait ja asetukset vaikuttavat jätevedenpuhdistamoille asetettaviin vaatimuksiin ja miten nämä uudet vaatimukset otetaan huomioon teollisuusjätevesisopimuksissa. Rasvatukos viemärissä. tölainsäädäntö ovat vieneet lähemmäksi sitä ajatusta, että opas ei ole valmistuessaankaan lopullisesti valmis. Uudella oppaalla pääsemme taas jonkin matkaa eteenpäin, kunnes on jälleen päivityksen aika. Heli Lindberg valvontainsinööri, Helsingin seudun ympäristöpalvelut –kuntayhtymä HSY E-mail: [email protected] www.vesitalous.fi 51 UUTISIA Uusiakoulutusmahdollisuuksiavesihuoltoalalle tuulia innala dipl.ins., vesihuollon tuotevastaava Suomen ympäristöopisto SYKLI Vesihuoltoalan tutkintotoimikunnan jäsen E-mail: [email protected] Vesihuoltoalan koulutuksiin ollaan vihdoinkin saamassa selkeä jatkumo. Uusi Ympäristöalan erikoisammattitutkinto ja vesihuollon alalletulokoulutus parantavat vesihuoltoalalla työskentelevien kouluttautumismahdollisuuksia. Erikoisammattitutkinto paikkaa ammattikorkeakoulun ja ammattitutkinnon välistä koulutusaukkoa ja alalletulokoulutus antaa perustietoa alasta ja auttaa siten houkuttelemaan uusia työntekijöitä alalle. S uomen opetushallinnon tämänhetkisenä tavoitteena on tarjota entistä laajapohjaisempia tutkintokokonaisuuksia ja yhdistää ja supistaa tutkintotarjontaa entistä suurempien kokonaisuuksien alle. Vesihuoltoala on koko maan mittapuussa melko pieni ala, minkä vuoksi opetushallinto ei ole esityksistä huolimatta lämmennyt kehittämään pelkästään vesihuoltoalaa koskevaa vesihuollon erikoisammattitutkintoa. Samoin on laita ympäristöhuollon ja -kasvatuksen sektorin. Sen sijaan yhdistämällä useat pienet alat samaan tutkintorakenteeseen on mahdollistunut se, että kesään 2011 mennessä julkistetaan uusi laajapohjainen Ympäristöalan erikoisammattitutkinto. Myös vesihuoltoala on leivottu sisään edellä mainittuun tutkintoon. Tutkintoon on sisällytetty viisi erilaista, mutta osittain toisiinsa kytköksissä olevaa osaamisalaa, joista vesihuolto on yksi. Muut tutkinnon osaamisalat ovat jätehuolto, vie- 52 Vesitalous 3/2011 märi- ja putkistohuolto sekä teollisuuspuhdistus, laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmät ja ympäristökasvattaja. Vesihuollon osaamisalan tutkinnon suorittajien osalta tutkintoasiat käsittelee vesihuoltoalan tutkintotoimikunta ja muiden osaamisalojen osalta ympäristöhuollon tutkintotoimikunta. Erikoisammattitutkinto on suunnattu vesihuoltoalan työnjohtajille ja muille asiantuntijatehtävissä toimiville. Tutkinto antaa hienon mahdollisuuden työnjohtajille ja asiantuntijatehtävissä toimiville pätevöityä ammatillisesti ja suorittaa tutkinto omalta alalta. Tutkinto sopii myös jatkumona niille vesihuoltoalan ammattitutkinnon suorittaneille, jotka haluavat edetä tehtävissään tai syventää ammattitaitoaan. Alalle on jo vuosia voinut kouluttautua teknillisissä korkeakouluissa, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Alan suorittaville työntekijöille on muutaman vuoden ollut olemassa Vesihuoltoalan ammattitutkinto. Sen sijaan työjohtotehtävissä toimiville tai niihin tähtääville ei ole ollut olemassa sopivaa tutkintoa ja koulutusta, kun tek- nikkokoulutus maastamme aikanaan lakkautettiin. Alalla onkin tervehditty ilolla mahdollisuutta kouluttaa uusia työnjohtajia uuden tutkinnon myötä. Vesihuolto on tyypillisesti monitieteellistä ja alalla työskentelevien niin asentajien, työnjohtajien kuin insinöörienkin koulutustaustat vaihtelevat erittäin paljon kemiasta ja ympäristötekniikasta kone- ja sähköpuoleen tai jopa kaupallisiin aineisiin. Ympäristöalan erikoisammattitutkinto vesihuollon osaamisaloineen on käytännönläheinen tutkinto, johon valmistava koulutus toisaalta vankistaa työssään alalle oppineiden tai ammattitutkinnon suorittaneiden teoriapohjaa ja toisaalta tarjoaa käytännönläheistä tietoa alan erityispiirteistä vesihuoltoalalla työskenteleville henkilöille, joilla on johtamiskokemusta ja muun alan ammattikorkeakoulututkinto tai vastaava suoritettuna. Koulutuksessa kokoontuu yhteen alan osaajia, joille tarjotaan mahdollisuutta päivittää tietoja, oppia toisilta ja saada uusia virikkeitä omaan työtehtävään. Vesihuollon tehtävissä toimivat valitsevat tutkinnosta vesihuollon osaamisalan Taulukko 1. Kaksi esimerkkiä tutkinnon muodostumisesta vesihuoltoalalla. Tutkinnon suorittaja toimii vesihuoltolaitoksella vesihuoltoverkostoista vastaavana työnjohtajana. Tutkinnon suorittaja toimii vesihuoltolaitoksella jätevedenpuhdistamolla kehittämistehtävissä eikä hänellä ole alaisia. Tällöin hänen tutkintonsa voisi muodostua seuraavasti: Tällöin hänen tutkintonsa voisi muodostua seuraavasti: Pakolliset osat: Pakolliset osat: Kestävällä tavalla toimiminen Kestävällä tavalla toimiminen Työyhteisössä toimiminen Työyhteisössä toimiminen Vesihuollon osaamisala, valittu tutkinnon osa: Vesihuollon osaamisala, valittu tutkinnon osa: Vesihuoltoverkostot Jäteveden käsittely Valinnainen tutkinnon osa: Valinnainen tutkinnon osa: Työnjohtaja Asiantuntija UUTISIA ja sen sisällä omaa työtehtäväänsä lähinnä olevan syventymiskohteen, joka voi olla veden hankinta ja puhdistus, jäteveden käsittely, vesihuoltoverkostot tai haja-asutusalueiden vesihuolto. Työtehtävän tai työtehtävätavoitteen mukaisesti tutkintoa suorittava henkilö voi valita työnjohtaja-, asiantuntija-, palvelunkehittäjä- tai yrittäjälinjan. Lisäksi tutkintoon sisältyy kaksi kaikille suorittajille pakollista tutkinnon osaa. Tutkinto suoritetaan näyttötutkintona osoittamalla osaaminen pääsääntöisesti omassa organisaatiossa käytännön työtehtävien kautta. Tutkinto voi muodostua useilla eri tavoilla. Taulukossa 1. on esitetty kaksi esimerkkiä tutkinnon muodostumisesta. Suomen ympäristöopisto Sykli laajentaa vesihuollon tutkinto- ja koulutustarjontaansa kattamaan myös Ympäristöalan erikoisammattitutkinnon. Tarkoitus on aloittaa tutkintoon tähtäävät koulutukset vesihuollon osaamisalalla sekä Etelä-Suomessa että Pohjois-Suomessa alkusyksystä 2011. Alalle aikoville uusille henkilöille Suomen ympäristöopisto Sykli on kehit- tänyt vesihuollon alalletulokoulutusmallin Vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston ja Maa- ja vesitekniikan Tuki Ry:n tuella. Koulutusta on pilotoitu ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudulla järjestämällä vesihuollon alalletulokoulutus työvoimapoliittisena koulutuksena lokakuusta 2010 huhtikuuhun 2011. Puolivuotisen koulutuksen aikana opiskelijat opiskelivat noin kolmisen kuukautta teoriaa alalta ja toiset kolmisen kuukautta he olivat alalla työharjoittelussa. Koulutuksessa oli mukana parisenkymmentä opiskelijaa, ja he kaikki saivat vesihuollon parista työharjoittelupaikan. Pilottikoulutuksesta saadun kokemuksen ja palautteen avulla Sykli kehittää koulutusmallia edelleen. Vastaava työvoimapoliittinen alalletulokoulutus käynnistyy Savossa Siilinjärvellä syksyllä 2011. Alalletulokoulutusta on mahdollista toteuttaa myös muun tyyppisenä koulutuksena kuin työvoimapoliittisena. Tarkoitus on toimia vesihuoltolaitosten apuna uuden työvoiman rekrytoinnissa ja lisätä alan kiinnostavuutta niin nuorten aikuisten kuin alan vaihtajienkin keskuudessa. 12.Pohjoismainenjätevesikonferenssi 14.-16.11.2011, Marina Congress Center, Helsinki Konferenssissa kerrotaan kokemuksista pohjoismaisilla vesihuoltolaitoksilla sekä esitellään käytännönläheisesti uusimpia jätevesija verkostotutkimuksen tuloksia. Vesi- ja viemärilaitosyhdistys järjestää konferenssin yhteistyössä pohjoismaisten sisarjärjestöjen ja NORDIWA kanssa. Konferenssin esitelmien teemoina ovat: vaaralliset aineet, biojätteen ja jätevesien käsittelyn synergiat, hulevesien hallinta ja käsittely, energia ja kasvihuonekaasupäästöt, säätö ja optimointi, rejektivesien käsittely, mädätys ja liete, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, verkoston saneeraus, verkoston ja jätevesien käsittelyn kokonaisvaltainen hallinta, tulevaisuuden haasteet ja teknologiat sekä vesihuoltolaitoksen johtaminen ja hallinto. Tilaisuus on tarkoitettu vesihuoltolaitosten henkilöstölle, vesihuoltoalan yri- tyksille, tutkijoille, suunnittelijoille, viranomaisille ja muille asiantuntijoille. Konferenssi järjestetään Marina Congress Centerissä Helsingissä. Konferenssin yhteydessä järjestetään iltatilaisuus Helsingin kaupungintalolla ja konferenssi-illallinen konferenssikeskuksessa. Tutustumiskohteina konferenssin ekskursioilla ovat Viikinmäen jätevedenpuhdistamo ja Eko-Viikin asuinalue. Esitelmät pidetään suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi tai englanniksi. Konferenssissa on simultaanitulkkaus. Suomenkieliset esitelmät käännetään ruotsiksi ja muut skandinaaviset kielet suomeksi. Tiistaina 15.11.2011 rinnakkaisesitelmät pidetään englanniksi ilman tulkkausta. Esityskalvot sekä konferenssikirjan artikkelit ovat pääsääntöisesti englanniksi. Ohjelma julkistetaan toukokuun lopussa. Ajankohtaista tietoa konferenssista löytyy nettiosoitteesta: www.vvy.fi/NWC 2011 www.vesitalous.fi 53 UUTISIA Kaupunkisuunnittelussa hulevesien hallinta voidaan hoitaa siten, että samalla lisätään elinympäristön viihtyisyyttä (Monikonpuro, Espoo). Hulevesiopas –uusitietopakettikokonaisvaltaiseenhulevesienhallintaan Hulevesi on rakennetulla alueella maan pinnalle tai muille vastaaville pinnoille kertyvää sade- tai sulamisvettä. Taitavalla suunnittelulla tällaista vettä on mahdollista myös hyödyntää kaupunkisuunnittelussa. Suunnittelun ohjeistus on tähän asti ollut puutteellista ja tieto on ollut hajallaan, jos sitä on ollut saatavilla. Hulevesiopas pyrkii poistamaan tätä puutetta. heidi RauhaMäki dipl.ins, suunnittelupäällikkö Tampereen Vesi E-mail: [email protected] H ulevesiin liittyviä asioita käsitellään kunnissa useilla eri tahoilla, jolloin selkeän kokonaisnäkemyksen hahmottaminen on vaikeaa. Maankäytön suunnittelun sekä hulevesiverkoston suunnittelun ja rakentamisen koordinointi ei toimi aina tehokkaasti. Vastuuta kokonaisuuden hallinnasta 5 Vesitalous 3/2011 ei välttämättä ole osoitettu kenellekään. Kun ongelmat ratkaistaan tapauskohtaisesti, voi käydä niin, että aiheutetaan uusia ongelmia toiseen paikkaan. Perinteisesti hulevedet on kaupunkialueella johdettu putkissa joko hulevesi- tai sekaviemäriverkostoon, ojiin, puroihin, jokiin tai suoraan järviin ja mereen. Tällä tavoin menetellen estetään huleveden pääsy kosketuksiin maan ja kasvillisuuden kanssa eikä se imeydy maa- ja pohjavedeksi. Myös maaperän hulevettä puhdistava vaikutus jää käyttämättä. Pohjavesien muodostumisen kannalta on oleellista, että sadanta imeytyy maaperään. Jos suunnittelu keskittyy pelkästään sadannan johtamiseen pois syntypaikaltaan, on pohjavesialueella seurauksena pohjaveden pinnan korkeuden alentuminen. Tämä voi aiheuttaa pahimmillaan ongelmia juomavedenhankinnalle tai perustamistavasta riippuen rakennusten painumista. Laajojen vettä läpäisemättömien pintojen rakentaminen lisää ja nopeuttaa pintavaluntaa. Kaupunkien rakentuessa ja kaavoituksen keskittyessä yhä tiiviimpään rakentamiseen on seurauksena ollut monissa kaupungeissa rankkasateiden aiheuttamia kaupunkitulvia. Suunnittelun ja kunnossapidon Kasvillisuus painanteissa tai ojissa tehostaa ravinteiden ja muiden epäpuhtauksien poistumista (Monikonpuro, Espoo). laiminlyönti on johtanut tulvareittien puuttumiseen tai niiden muuttamiseen, kun on rakennettu esteitä veden virtaukselle. Tästä ja myös virheellisestä kiinteistön suunnittelusta johtuen hulevesi on ohjautunut rakennusten sisään, josta on seurannut huomattavia vahinkoja. Lisääntyvää huomiota on myös kiinnitetty hulevesien aiheuttamaan pienvesien kuormitukseen. Suomen ilmasto-olosuhteiden on todettu pitkällä aikavälillä muuttuneen siten, että aikaisemmin mitoitusperusteena olleiden sadantatietojen käyttäminen suunnittelun lähtötietoina ei nykyisin takaa toimivaa lopputulosta. Pohjoisella pallonpuoliskolla on tilastollisesti havaittu myrskyisyyden lisääntyminen. Mitoitustietojen uusimisen tarve on alkanut käydä välttämättömäksi ilmastonmuutoksen takia. Vaikka ongelmia on tunnistettu, niitä ei aina ole osattu välttää, koska tietoa ja kattavaa ohjeistusta ei ole ollut käytettävissä. Ongelmien tunnistaminen ja niiden huomioon ottaminen suunnittelussa edellyttää uudenlaista ajattelua. Onkin syntynyt tarve tarkastella hulevesikysymystä tuoreesti ja kokonaisvaltaisesti ja samalla on tiedostettu tarve kuvata uudet hulevesien hallinnan lähestymistavat, toimintamallit ja tekniset ohjeet erityisessä oppaassa. Tähän tarpeeseen on päätetty vastata kokoamalla uusi tietopaketti, Hulevesiopas, jossa esitetään menetelmät hulevesien ja taajamatulvien hallintaan. rakennetaan tänään Terv etul o a o s a st o ll e A R1 Vähemmän varastoja Kestävät ja pitkäikäiset tuotteet Vä Vähemmän materiaalia m ma Hulevesioppaan tuotanto Alusta asti oli selvää, että opas, jossa esitetään hulevesien hallintaan eli niiden muodostumiseen, johtamiseen ja käsittelyyn liittyvää ohjeistusta, on tuotettava hyvin laaja-alaisen asiantuntijaryhmän toimesta. Suomen Kuntaliiton ja Vesija viemärilaitosyhdistyksen toimesta hankkeelle koottiin ohjausryhmä, johon kutsuttiin edustajat seuraavilta tahoilta: Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Turun kaupunki, Oulun kaupunki, Porin kaupunki, Espoon kaupunki, Tampereen kaupunki, HSY Vesi, Tampereen Vesi, Turun vesilaitos, Oulun Vesi, Lahti Aqua Oy, Porin Vesi, Finanssialan keskusliitto, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, Suomen Kuntaliitto, Maa- ja vesitekniikan tuki, Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Saint-Gobain Pipe Systems Oy Nuijamiestentie 3 A, 00400 HELSINKI Merstolantie 16, 29200 HARJAVALTA Puh. 0207 424 600, fax 0207 424 601 E-mail: [email protected] www.sgps.fi www.vesitalous.fi 55 UUTISIA Suomen Kuntaliiton edustaja toimi ohjausryhmän puheenjohtajana. Ohjausryhmä nimesi työlle koordinaattorin sekä jokaiselle asiakokonaisuudelle vastuualuekirjoittajat. Eri asiakokonaisuuksia pyydettiin kommentoimaan muita asiantuntijoita, joten oppaan laatimiseen on osallistunut lukuisa joukko eri tahojen ammattilaisia. Kaikki tekstit tarkastettiin, kommentoitiin, muokattiin ja hyväksyttiin ohjausryhmän toimesta lopulliseen asuunsa. Tiedon luotettavuutta on pidetty sisällön ehdottomana vaatimuksena. Oppaan käyttäjät Hulevesien hallinnassa ja hulevesijärjestelmien suunnittelussa on sovitettava yhteen useita näkökohtia. Tämä edellyttää hyvää yhteistyötä lukuisten toimijoiden kesken, mikä ei ole mahdollista ilman yhteistä terminologiaa ja vähintään yleistasoista ymmärrystä hulevesien hallinnasta. Hulevesioppaan käyttäjiä ovat ainakin: • kunnat − kaavoitus − tekninen johto − rakennusvalvonta − ympäristönsuojelu − terveysvalvonta − vesihuoltolaitokset − pelastuslaitokset − alue/katu-/viheraluesuunnittelu/rakentaminen/-kunnossapito • aluehallinto − maakuntaliitot • valtio − ELY-keskukset − liikennevirasto • kiinteistöt − suunnittelijat − urakoitsijat (työnjohto) − omistajat − isännöitsijät − huoltoyhtiöt • yksityissektori − suunnittelijat/konsultit − urakoitsijat (työnjohto) − kunnossapitäjät − laite- ja järjestelmätoimittajat − tuoteteollisuus − vakuutusyhtiöt • muut − vesiensuojeluyhdistykset − koulutus 5 Vesitalous 3/2011 Oppaan sisältö Johdanto Pääkohderyhmä kaikki ammattiryhmät kaikki I Yleinen osa ammattiryhmät 1 Määritelmiä 2 Kaupunkihydrologia ja hulevesijärjestelmät 3 Hulevesien hallinnan yleiset periaatteet 4 Suunnitteluperiaatteet 5 Suunnittelu- ja toteutusprosessi 6 Hulevesien hallinnan järjestäminen, vastuut, velvoitteet jne. 7 Viestintä, neuvonta ja asiakkaiden/kansalaisten rooli II Maankäytön ja rakentamisen ohjaus 8 Maankäytön suunnittelu 9 Hulevesien hallinnan suunnittelu 10 Rakennusvalvonta III Tekninen suunnittelu 11 Hydrologia ja hulevesien määrään vaikuttavat tekijät 12 Hydrogeologiset vaatimukset 13Hulevesien laatu ja hulevesien aiheuttama kuormitus 14 Hulevesien johtamis-, käsittely- ja imeytysmenetelmät jne. IV Käyttö ja kunnossapito 15 Kasvillisuus 16 Paikallisten hulevesiviemärijärjestelmien käyttö ja ylläpito V Kiinteistöjen kuivatusratkaisut 17 rakennusten kuivatusratkaisut 18 Paikallisten ratkaisujen suunnittelu ja mitoitus 19 Liittyminen hulevesiviemäriin kaavoitus, rakennusvalvonta suunnittelijat, urakoitsijat kunnat, vesihuoltolaitokset, tiehallinto suunnittelijat, urakoitsijat, isännöitsijät, kiinteistönomistajat ja -haltijat Verkkojulkaisu kaikkien ulottuville Oppaan julkaisuajankohta Jotta opas palvelisi eri käyttäjäryhmiä, sen sisältö on jaettu viiteen kokonaisuuteen. Teksti on pyritty kirjoittamaan tiiviiksi ja helppolukuiseksi tinkimättä tarkkuudesta ja yksityiskohtaisuudesta. Opas ei ole vain kokoelma olemassa olevia normeja ja esitteitä, vaan teksti on toimitettu yhdeksi kokonaisuudeksi. Erityisesti Suomessa verrattain uusien luonnonmukaisten huleveden hallintamenetelmien suunnittelu- ja mitoitusohjeisiin on koottu kaivattua tietoa sovellettuna paikallisiin olosuhteisiin. Käyttäjäystävällisyyden varmistamiseksi opas on laadittu ja julkaistaan moduulirakenteisena. Koska opas julkaistaan verkkojulkaisuna internetissä, siinä voi tehdä sähköisiä hakuja, tarvittaessa tulostaa osan kerrallaan ja sitä voidaan säännöllisesti päivittää. Siihen voidaan myös vaivattomasti liittää linkkejä täydentäviin tietolähteisiin. Verkkojulkaisu tulee saataville Suomen Kuntaliiton internet-sivuille. Oppaan sisältörunko on esitetty oheisessa taulukossa. Hulevesiopas julkaistaan syksyllä 2011. Sisällön tuottamiseen on vaikuttanut lainsäädännön viivästyminen. Vesihuoltolain uudistus, jossa mm. hulevesiä koskevat säännökset tulevat muuttumaan, on ollut meneillään pidemmän aikaa. Toiveena oli saada oppaaseen jo julkaisuvaiheessa asioita uuden lain mukaisesti. Tästä tavoitteesta on käytännön syistä nyt jouduttu luopumaan, koska lain lopullinen hyväksymisaikataulu ei vieläkään ole tiedossa. Julkaisuvaiheessa oppaan valmistumisesta ja käyttöönotosta tiedotetaan ja järjestetään sen soveltamista edistävää koulutusta. Hulevesioppaan myötä yhdyskuntasuunnittelun ja yhdyskuntatekniikan parissa toimivien ammattilaisten saataville tulee laaja, ajantasainen tietopaketti. Tämän kokonaisuuden avulla hulevesien hallinnan toimenpiteiden laatu on mahdollista saada nostettua toimintaympäristön muutosten edellyttämälle tasolle. UUTISIA Energiatehokkuuskorostuupumppumarkkinoilla Vuodesta 2008 lähtien Grundfosilla työskennellyt Mikael Strandell nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi kuluvan vuoden alussa. Tuoreen toimitusjohtajan tehtävänä on johdattaa Grundfos uuteen energiansäästön aikakauteen. Strandellin mukaan kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavat taloudellisten seikkojen ohella myös vihreät arvot. Varsinkin nuoret ikäluokat tekevät hankintansa yhä useammin ympäristöä ajatellen. Loppukäyttäjien lisäksi Grundfosin on saatava erityisesti tukku- ja asennusliikkeet ottamaan uudet tuotteet omakseen. Konservatiivisella alalla muutokset eivät kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla. ”Tällä alalla halutaan käyttää tuttuja tuotteita, ja kynnys kokeilla jotain uutta on korkea. Pienasiakkaiden osalta ostopäätöksiin vaikuttaa usein eniten asentajan suositus. Meidän pitää saada asentaja sanomaan, mikä pumppu on paras”, Strandell kuvailee. Elektroniikkaa pieniinkin pumppuihin Mikael Strandell aloitti Grundfos Pumput Oy Ab:n toimitusjohtajana kuluvan vuoden alussa. Sitä ennen hän toimi yhtiössä talotekniikan myyntipäällikkönä. K oko Grundfos- konsernin yhteisenä strategiana on olla edelläkävijä pumppujen energiatehokkuudessa. Varsinkin Keski-Euroopassa energia-asiat ovat olleet pinnalla jo vuosia. ”Suomessa on oltu hieman jäljessä, koska sähkön kuluttajahinnat ovat olleet matalat. Hintojen vääjäämättä noustessa kuluttajat alkavat pohtia energiatehokkuutta entistä tarkemmin”, Mikael Strandell uskoo. Strandell myöntää, että uudentyyppisten pumppujen myyminen on vielä haasteellista. Energiatehokkaan pumpun hankintahinta kun voi olla jopa 50 prosenttia tavanomaista pumppua korkeampi. ”Kuluttajan kannattaa kuitenkin huomioida, että energiaa säästävä pumppu maksaa nykyisilläkin sähkön hinnoilla itsensä takaisin jopa parissa vuodessa”, Strandell muistuttaa. Energiatehokkuuden lisäksi pumppumarkkinoiden tulevaisuutta leimaa pumppujen ohjausjärjestelmien nopea kehitys. Hydrauliikan sijaan pumppujen tuotekehitys tapahtuukin nykyisin pitkälti elektroniikan kautta. ”Elektroniikan suhteellinen hinta tulee jatkuvasti alaspäin, ja yhä pienempiin pumppuihin on kannattavaa laittaa ohjauselektroniikkaa. Sen avulla pumput pystyvät säätelemään itse itseään”, Strandell sanoo. Muuttuvilla pumppumarkkinoilla tilannetta helpottaa se, että asiakaskunta monipuolinen. Talotekninen ja kunnallinen puoli tasapainottavat toisiaan eri markkinatilanteissa. Siinä missä talotekniikka jo vetää piristyneen asuntotuotannon ansiosta, on kuntapuolella edelleen kysymysmerkkejä. ”Kunnilla ja kaupungeilla on saneeraustarpeita, mutta hankkeiden toteutuminen riippuu kuntatalouden kehityksestä. Meidän liikevaihdostamme noin 40 prosenttia tulee kuntapuolelta, joten sen kehitys on meille erittäin tärkeää”, Strandell toteaa. Fakta: Grundfos Pumput Oy Ab on pumppuvalmistaja Grundfosin Suomen-myyntiyksikkö. Sillä on 82 työntekijää ja toimipisteet yhdeksässä kaupungissa. Rakentamisen ratkaisut ja fuusioituivat Nyt entistäkin laajempi infrarakentamisen tuotevalikoima luotettavasti ja nopeasti, tarvittaessa suoraan työmaalle toimitettuna! • Paineputket • Sähköhitsausosat ja vuokralaitteet • Rumpu- ja salaojaputket • Kiinteistö- ja maaviemärit Katso lisää: • Kunnallistekniset kaivot • Jätevesijärjestelmät • Suodatinkankaat • Lujiteverkot Olemme mukan a YT-MESSUILLA 18. - 20.5. Löydät meidä t ulko-osastolta Uc3, tervetuloa ! Espoo • Helsinki • Jyväskylä • Kempele • Kuhmoinen • Sipoo • Tampere • Tuusula www.vesitalous.fi 5 UUTISIA Merkittäväyritysjärjestelymuoviputkivalmistuksessa Huhtikuun alussa 2011 tehtiin yritysjärjestely, jossa Sipoossa toimiva IPS Muovi Oy ja Kuhmoisissa toimiva IPS Putki Oy fuusioitiin Meltex Oy –nimiseen osakeyhtiöön. Samalla myös Längelmäellä toiminut Pemax Oy siirtyi yritysjärjestelyin Meltex Oy:n sataprosenttisesti omistamaksi tytäryhtiöksi. Yritysjärjestelyt tapahtuivat osakejärjestelyinä. M eltex Oy:n liikevaihto on kasvanut viimeiset viisi vuotta lähes 25 prosentin vuosivauhtia. Liikevaihto vuonna Vesilainsäädäntöuudistuu Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2011 vesilainsäädännön kokonaisuudistukseen (HE 277/2009 vp) sisältyvät lakiehdotukset. Uudistuksen myötä nykyinen vesilaki (264/1961) kumotaan ja samalla tehdään muutoksia 15 muuhun lakiin. Uudistuksella pyritään tehostamaan vesitalousasioiden käsittelyä sekä selkeyttämään vesilain ja muun ympäristön käyttöä koskevan lainsäädännön välistä suhdetta. V esilain soveltamisala, perusperiaatteet ja yleiskäyttöoikeudet säilyvät pääosin nykyisenlaisina. Vesilain luvanvaraisuudessa ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Tästä poikkeuksen muodostavat yli 500 kuutiometrin suuruiset ruoppaukset, joille tulee aina hakea lupa. Vesilain mukainen lupaharkinta perustuu nykyisen vesilain tavoin hankkeesta aiheutuvien hyötyjen ja haittojen punnintaan (intressivertailu), jota täydentää kielto aiheuttaa huomattavan haitallisia vaikutuksia (ehdoton luvanmyöntämiseste). Lupaviranomaisen tulee eräissä tilanteissa pyytää valtioneuvostolta lausunto yhteiskunnan kannalta tärkeästä vesitaloushankkeesta. Vesilain mukainen lupaharkinta on kuitenkin edelleen oikeusharkintaista päätöksentekoa. Vedenhankintaa koskevalla sääntelyllä pyritään turvaamaan paikalliset vedenottotarpeet ja yhdyskuntien vesihuollon tarpeet siten, että kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuva vedenotto ja muut vedensiirtohankkeet eivät voisi vaarantaa niitä. Jatkossa vesijohdon ja siihen liittyvän lait- 58 Vesitalous 3/2011 2010 oli 33,4 miljoonaa euroa ja henkilöstön määrä 95. Toimitusjohtaja Marko Tuomola ennustaa yritysjärjestelyjen seurauksena yhtiön liikevaihdon nousevan yli 45 miljoonaan vuonna 2011 ja henkilökunnan määrän vastaavasti 140:een. Tuomola korostaa myös, että tuotantokapasiteetti Suomessa ei kasva yritysjärjestelyjen johdosta. Sen sijaan Meltex Oy:n oman putkivalmistuksen osuus kasvaa järjestelyjen myötä, ja kattaa siis nyt laajasti koko markkinoilla olevan muoviputkivalmistuksen (salaoja-, sadevesi-, rumpu-, asennus-, pe-paine-, eristetyt ja viemäriputket sekä talonrakennukseen ja infrarakentamiseen liittyvät kaivot). Meltex Oy on vuonna 1993 perustettu kotimaisessa, yksityisomistuksessa oleva, rakennusmuovituotteiden valmistukseen, maahantuontiin ja jälleenmyyntiin erikoistunut yritys. Yhtiön viisi omaa myymälää sijaitsevat Espoossa, Tuusulassa, Jyväskylässä, Kempeleessä ja Tampereella sekä Kumuko -yksikkö Helsingin Konalassa. Jyväskylän tehtaan yhteydessä operoiva tukkumyynti palvelee valtakunnallisesti yli 350 rautakauppa- ja LVI-myymäläasiakasta. teiston sijoittaminen toisen alueelle ratkaistaan lähtökohtaisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa järjestyksessä. Ojitusta koskevassa aineellisessa sääntelyssä ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Vesilain ja maankäyttö- ja rakennuslain kiinteistöjen kuivatusta koskevien säännösten välinen suhde selkeytyy. Ojituksesta aiheutuvien edunmenetysten korvaamista koskeva sääntely muuttuu siten, että ojitus rinnastuu muihin vesitaloushankkeisiin ja edunmenetysten korvaamiseen sovelletaan vesilain yleisiä korvaussäännöksiä. Pienimuotoisten ojitushankkeiden ennakkovalvonta tehostuu, kun vähäistä suuremmasta ojituksesta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle. Vastaavasti ruoppaushankkeesta tulee jatkossa tehdä ilmoitus vesilain valvontaviranomaiselle. Uusi vesilaki sisältää keskivedenkorkeuden pysyvää nostamista tarkoittavia hankkeita koskevat erityissäännökset. Säännöksillä pyritään tukemaan vesistöjen kunnostushankkeita, joihin voi liittyä vesistön keskivedenkorkeuden nostaminen. Vesivoiman hyödyntämistä, kulkuväyliä ja vesistön säännöstelyä koskevassa sääntelyssä ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Vesioikeudellisia yhteisöjä koskevat säännökset yhtenäistyvät ja jatkossa vesioikeudelliset yhteisöt merkitään erilliseen vesiyhteisörekisteriin. Uuden vesilain mukainen hakemusmenettely vastaa pääosin nykyisen vesilain hakemusmenettelyä. Uudistuksen myötä katselmustoimitus ja lopputarkastus häviävät vesilaista, mutta muutoin vesilain mukaiset menettelyt säilyvät pitkälti ny- kyisenlaisina. Viranomaisjärjestelmä ja viranomaisten välinen toimivallanjako vesiasioissa säilyvät pääosin nykyisenlaisena. Vesilain korvaussääntelyssä ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Vesistössä kulkemisesta aiheutuneen edunmenetyksen korvaaminen perustuisi kuitenkin jatkossa nykyisen ankaran vastuun sijasta vahingon aiheuttajan tuottamusvastuuseen. Vesilain ja ympäristönsuojelulain välinen soveltamisala vesistön pilaantumista koskevissa asioissa muuttuu. Vesitaloushankkeisiin, jotka tarvitsevat nykyisin vesilain mukaisen luvan toimintaansa yksinomaan niistä aiheutuvan pilaantumisvaikutuksen perusteella, sovelletaan jatkossa ympäristönsuojelulakia. Nykyisen vesilain 10 luvussa olevasta jäteveden johtamista koskevasta sääntelystä luovutaan ja jäteveden johtamiseen sovelletaan jatkossa vesilain ojitusta koskevia säännöksiä sekä ympäristönsuojelulain jäteveden johtamista koskevia erityissäännöksiä. Vanhoihin hankkeisiin ja lupiin sovelletaan lähtökohtaisesti aiempaa lainsäädäntöä. Tästä on kuitenkin useita poikkeuksia eri hanketyyppien osalta. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2012 alusta. Alemmanasteisen sääntelyn valmistelu, viranomaisten koulutuksen suunnittelu, tietojärjestelmien muutostyöt, ohjeistuksen uudistaminen ja muut uudistuksen voimaantuloon liittyvät toimet on tarkoitus aloittaa kuluvan kevään aikana. Jari Salila Lainsäädäntöneuvos Oikeusministeriö SUOMEN VESIYHDISTYS r.y. ajankohtaista Maailman vesipäivän seminaarin 22.3.2011 iltatilaisuudessa palkitut Vuoden 2011 vesialan kirjallisuuspalkinto S uomen Vesiyhdistys ry:n vuotuinen vesialan kirjallisuuspalkinto myönnetään vesialan tieteellisestä julkaisutoiminnasta sekä vesialan populaarisesta julkaisutoiminnasta. Tänä vuonna palkinto myönnettiin TkT Marko Keskiselle. Marko valmistui Teknillisestä korkeakoulusta ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi keväällä 2003 pääaineenaan vesitalous. Erityisesti globaalit vesikysymykset kiinnostivat Vuoden 2011 vesialan Markoa, jonka diplomityön aiheena kirjallisuuspalkittu oli Kambodzhassa sijaitsevan Tonle TkT Marko Keskinen. Sap -järven mallinnus. Jo vuonna 1998 Marko oli lähtenyt Intiaan ja siellä oli vierähtänyt vuosi erilaisten ympäristö- ja kouluprojektien parissa. Vuosina 2002–2007 Marko työskenteli sosioekonomistina Mekongjoella, Suomen ulkoasiainministeriön rahoittamassa kehitysyhteistyöhankkeessa. Tuon työn pohjalta syntyi väitöskirja, jonka otsikko on ”Bringing back the common sense? Integrated approaches in water management: Vuoden 2011 Juniorivesipalkinto T ämänvuotisen Juniorivesikilpailun voittajaksi valittiin Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun oppilas Ishar Ahluwalia kilpailutyöllään Analyzing the effects, caused by elevated levels of dis-sociated CO2 in the Indian Ocean’s and the Baltic Sea’s water; on the calcium carbonate shells of the Blue mussels. Työn tarkoituksena oli tutkia meriveden kohonneiden hiilidioksidipitoisuuksien vaikutuksia sinisimpukoiden kuoriin. Työssä käytetyt merivesinäytteet olivat Itämerestä ja Intian valtamerestä. Tulosten perusteella Intian valtameren vedessä oli korkeampi puskurikapasiteetti ja se osoittautui Itämerta suotuisammaksi elinympäristöksi sinisimpukoille. Ishar Ahluwalian työ oli lähinnä oikeaa luonnontieteellistä tutkimusta aina raportointia myöten. Voittajan valinnut raati piti juuri Isharin työn raportoinnin tasoa erityisen korkeana. Hän oli tieteellisesti pätevin kilpaiVuoden 2011 lija ja siten paras ehdokas edustamaan Juniorivesipalkinto Suomea kisan kansainvälisessä finaalissa myönnettiin Helsingin elokuussa Tukholmassa. Suomalaisen yhteisPalkinto, suuruudeltaan 2 500 €, koulun oppilaalle luovutettiin Helsingin Säätytalolla Ishar Ahluwalialle. 22.3. pidetyn Maailman vesipäivän seminaarin iltatilaisuudessa. Juniorivesipalkinnosta puo- Lessons learnt from the Mekong”. Väitöskirjassa käsiteltiin erityisesti veden hallinnan ja vaikutusten arvioinnin integroituja lähestymistapoja. Väitöstilaisuus oli syyskuussa 2010 Aalto-yliopistossa. Vastaväittäjänä oli australialainen professori Anthony Jakeman ja työn ohjaajana professori Olli Varis. Tervettä järkeä ja monipuolisuutta Marko on osoittanut myös kirjoittajana. Julkaisuluettelossa on yli 70 tieteellistä julkaisua sekä runsaasti yleistajuisia kirjoituksia monissa lehdissä. Seuraavassa eräitä poimintoja näiden kirjoitusten otsikoista: Vesikriisejä voidaan ehkäistä vain yhteistyöllä - Helsingin Sanomat Vesijalanjälki: mittari todelliselle vedentarpeellemme - Vesitalous Water-Related Conflicts Set to Escalate - Science Daily Tonle Sap yields a bumper crop for the few - The Cambodia Daily Mekongjoella kuunnellaan paikallisia - Ympäristö-lehti Palkinto, suuruudeltaan 670 €, luovutettiin Helsingin Säätytalolla 22.3. pidetyn Maailman vesipäivän seminaarin iltatilaisuudessa. let annetaan työn tehneelle oppilaalle ja toinen puoli hänen koululleen. Juniorivesikilpailun kansainvälisen finaalin (www.siwi.org/stockholmjuniorwaterprize) suojelijana toimii Ruotsin kruununprinsessa Victoria. Kansainvälisen kilpailun palkintosumma on 5 000 $. Kilpailun suomalaisena järjestäjänä toimii Suomen Vesiyhdistys ry ja taloudellisina tukijoina Maa- ja Vesitekniikan Tuki ry, Kemira Oyj, Uponor Suomi Oy, Ekokem Oy ja HSY Vesi. Tulossa: Vesihuoltonuorten miniseminaari N eljäs vesihuoltonuorten tapaaminen järjestetään Turussa 18.5.2011. Seminaarin tavoitteena on edistää osallistujien ammattitaitoa, lisätä alan tuntemusta ja auttaa nuoria keskinäisessä verkostoitumisessa. Lisätietoja: www.vvy.fi tai [email protected] Vesihuoltojaoston excursio Lahteen 27.5.2011 A iheena on ”Vesihuoltolaitoksen hallinto ja talous”. Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 13.5.2011: [email protected]. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja: www.vesiyhdistys.fi/Jaostot/vesihuoltojaosto.html www.vesitalous.fi 59 liikehakeMisto AUTOMAATIOJÄRJESTELMÄT Logica_Vesitalous_liikehakemisto.FH11 Tue Mar 25 12:51:52 2008 C M Y CM MY CY CMY Vesihuollon monipuolinen yhteistyökumppani www.slatek .fi Composite JÄTEVESIEN- JA LIETTEENKÄSITTELY Kaikki laitteet mekaaniseen jätevedenkäsittelyyn: ® WASTE WATER Solutions ® ROTAMAT ja ESCAMAX välpät HUBER WAP välppeen pesu/puristus COANDA hiekkapesuri ROTAMAT® lietteenkäsittelylaitteet CONTIFLOW hiekkasuodatin Puh. (09) 5617 3434 Fax (09) 5617 3430 Hydropress Huber Ab Hankasuontie 9, 00390 Helsinki, puh. 0207 120 620, fax 0207 120 625 [email protected], www.huber.fi Tässä voisi olla sinun ilmoituksesi! Ilmoitus Vesitalous-lehden liikehakemistossa 18 € / pmm tai pyydä tarjousta puh. 050 66 174 / Harri Mannila. [email protected] 0 Vesitalous 3/2011 K liikehakeMisto SUUNNITTELU JA TUTKIMUS Asemakatu 1 62100 Lapua Puh. 06-4374 350 Fax 06-4374 351 &R K x x x x x Kiuru & Rautiainen Oy Vesihuollon asiantuntijatoimisto Laitosten yleis- ja prosessisuunnittelu Vesihuollon kehittämissuunnitelmat Talous- ja organisaatioselvitykset Taksojen määritysennusteet Ympäristölupahakemukset SAVONLINNA puh. 010 387 2550 fax 010 387 2559 www.kiuru-rautiainen.fi VESIHUOLTOPALVELUA Hitsaajankatu 4 c 00810 Helsinki puh. 044 091 77 77 [email protected] www.veela.fi RAMBOLLISTA VESIHUOLTORATKAISUT ASIAKKAAN TARPEIDEN JA YMPÄRISTÖN HYVINVOINNIN MUKAAN. www.ramboll.fi •vesihuollon projektit •biokaasulaitokset •palveluiden kilpailuttaminen •riskienhallintasuunnitelmat •ympäristöluvat Edelläkävijän palvelut koko elinkaareen www.poyry.fi Vesi ja ympäristö PL 50, 01621 VANTAA Puh. 010 33 11 www.vesitalous.fi 1 liikehakeMisto VEDENKÄSITTELYLAITTEET JA -LAITOKSET Pyörreflotaatio – Vedenkäsittelyn hallintaa – Tehokkain flotaatio maailmassa Flotaatiolaitossuunnittelua ja toimituksia yli 45 vuotta SIBELIUKSENKATU 9 B PUH. 09-440 164 • •Automaattiset Automaattisetsuotimet suotimetvedenkäsittelyyn vedenkäsittelyyn • Erilaiset säiliöt vaihteleviin prosesseihin • RO-laitteistot ja Nanosuodatuslaitteet • UV-lamput ja Otsoninkehityslaitteistot • pH-, Cl2- ja johtokykysäätimet uima-allas- ja vesilaitoskäyttöön • Vedenkäsittelyjärjestelmien komponentit • Vedenkäsittelyn prosessisuunnittelu 00250 HELSINKI FAX 09-445 912 Nuijamiestentie 5 A, 00400 HELSINKI, puh. 042 494 7800, fax 042 494 7801 Email: [email protected], internet: www.dosfil.com, Antti Jokinen GSM 0400 224777 www.kaiko.fi x Vuodonetsintälaitteet x Vesimittarit x Annostelupumput x Venttiilit x Vedenkäsittelylaitteet Kaiko Oy Henry Fordin katu 5 C 00150 Helsinki Puhelin (09) 684 1010 Faksi (09) 6841 0120 S-posti: [email protected] VERKOSTOT JA VUOTOSELVITYKSET VERKOSTOT, SANEERAUS Omega-Liner® Viemärisaneeraukset Puhelin (02) 674 3240 Flexoren® Pyydä tarjous viemärisaneerauksesta! Juha Kangasniemi Puh. 0400 484 802 www.nrgroup.fi VPP SUJU –pätkäputkilla Vaakaporauspalvelu VPP Oy Infra www.vppoy.com INFRA JA YMPÄRISTÖNSUUNNITTELU Tässä voisi olla sinun ilmoituksesi! Ilmoitus Vesitalous-lehden liikehakemistossa 18 € / pmm tai pyydä tarjousta puh. 050 66 174 / Harri Mannila. [email protected] 2 Vesitalous 3/2011 liikehakeMisto VESIHUOLLON KONEET JA LAITTEET pumppaamot jätevesipumput kaukolämpöpumput ABS Nopon/Oki ilmastimet ABS HST turbokompressorit epäkeskoruuvipumput työmaauppopumput potkuripumput tyhjöpumput sekoittimet *'+!* "($! &* -,,,('%*&fi Paanutie 8, Keuruu p. 0207 199 700 TUOTTEITAMME: Välppäysyksiköt EDULLISET JA LUOTETTAVAT VENTTIILIT VEDENKÄSITTELYYN KEYFLOW OY Paalukatu 1 Satamatie 25 53900 LAPPEENRANTA Puh. 020 7191 200, fax. 020 7191 209 [email protected] www.keyflow.fi Hiekanerotus- ja kuivausyksiköt Lietekaapimet Sekoittimet Ruuvipuristin FW 400/1250/0.5, Q = 150 kgDS/h Lastausväylä 9, 60100 Seinäjoki Karjalankatu 2 A 17, 00520 Helsinki Puh. 06 – 420 9500, Fax. 06 – 420 9555 Lietteentiivistys- ja kuivausyksiköt Kemikaalinannostelulaitteet Flotaatioyksiköt Biologiset puhdistamot www.fennowater.fi Kokonaisratkaisut vesihuoltoon Puhdas- ja jätevesipumput, uppopumput, pumppaamot, upposekoittimet, venttiilit ja käynnissäpito KSB Finland Oy Savirunninkatu 4, 04260 Kerava Puh. 010 288 411, www.ksb.fi www.vesitalous.fi 3 liikehakeMisto VESIKEMIKAALIT Water is the connection Kemira Oyj PL 330 00101 Helsinki Puh. 010-86 11 www.kemira.fi Polyalumiinikloridit Natriumaluminaatti Natriumhypokloriitti Suolahappo Natronlipeä Eka Chemicals Oy, Tammasaarenkatu 15a B, 00260 Hki Puhelin 0207 515 600, Faksi 0207 515 630 Nordkalk-kalkkituotteet vedenkäsittelyyn kalkkikivirouheet kalkkikivijauheet sammutettu kalkki poltettu kalkki Nordkalk Oy Ab puh. 020 753 7000 www.nordkalk.com/watergroup ESIKÄSITTELYKEMIKAALIT • PINTAKÄSITTELYKEMIKAALIT • PERUSKEMIKAALIT VEDENPUHDISTUSKEMIKAALIT • SAOSTUSKEMIKAALIT • RASKASMETALLIEN SAOSTUS Algol Chemicals Oy • Karapellontie 6 • PL 13, 02611 Espoo • Puhelin (09) 50 991 • Faksi (09) 5099 254 w w w. a l g o l . f i Vesitalous 3/2011 Onninen tarjoaa kattavaa materiaalipalvelua urakoitsijoille, teollisuudelle, julkisille organisaatioille ja teknisten tuotteiden jälleenmyyjille. Olemme alalla vuodesta 1913 toiminut perheyhtiö. Työllistämme Suomen, Ruotsin, Norjan, Puolan, Venäjän, Baltian ja Kazakstanin toiminnoissamme yhteensä 3000 henkilöä. Vuonna 2010 liikevaihtomme oli 1,4 miljardia euroa. www.onninen.fi aBstRaCts Finnish journal for professionals in the water sector Tarja Pitkänen, Päivi Meriläinen and Ilkka T. Miettinen: Quantitative assessment of microbiological risks transmitted by household water he data available from samples of tap water used for monitoring water quality in cases of pollution affecting household water is limited and is frequently only usable after the event. The factors threatening water quality should be recognised and eliminated in advance. If the probability assessment of microbiological risks transmitted by household water indicates that safety levels are not even theoretically adequate, action is needed to safeguard water quality. T Hanna Järvenpää: Construction products for water supply systems and CE markings E markings for construction products will become compulsory in Finland in 2013, at which time the regulations of the Construction Products Directive will come into force in the member states’ legislation by means of a decree on construction products. More than 180 European standards directly related to water supply systems have been completed and in addition to these there are more than 100 water chemical standards. C Inka Ruotsalainen: Wastewater treatment plants in the Baltic Sea catchment area astewater treatment plants are the major source of nutrient point loading in the Baltic Sea. Efforts have been made to mitigate the effect by means of the Wastewater Directive and HELCOM recommendations, etc., but the treatment of wastewater could be further improved. The greatest potential for enhancement is at Russian and Latvian wastewater treatment plants, but nitrogen removal is also at a low level in Finland and Sweden. Wastewater is processed most efficiently in Denmark and Germany. W Eija Vinnari and Matias Laine: Social responsibility reporting by water utilities he first environmental reports by Finnish water utilities were made public at the turn of the millennium. In the past decade and more, the perspective of the reports has expanded towards social responsibility, but their target group is still unclear. What actually is the significance of the water supply’s social responsibility reporting? T Asko Särkelä, Pasi Valkama, Noora Mielikäinen and Kirsti Lahti: Automatic water quality monitoring in a wastewatercontaminated ditch in a dense thinly populated area he obligations of the Thinly Populated Areas Wastewater Decree will, even when they are fulfilled, result in T Vesitalous 3/2011 Published six times annually Editor-in-chief: Timo Maasilta Address: Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki, Finland building-specific fermentation treatment plants releasing considerable quantities of faecal bacteria and simplified nitrogen compounds which consume large amounts of oxygen in water into the recipient waterways. On the basis of the results of this study, this building-specific “treated” wastewater is a potential threat to the recipient waterway, its fish population and recreational uses. Markus Soimasuo: Bio tests in the assessment of eco-toxicity study carried out in summer 2010 examined the acute toxicity of outgoing wastewater at eight municipal wastewater treatment plants in different parts of Finland. The chemical analysis studies measure only the commonest parameters and they do not indicate the potential toxic impact on organisms, nor do they indicate possible combined impacts in discharge waterways. The aim of the study was to examine the potential toxicity of samples from various plants with three different eco-toxicity tests and thus to obtain comparable data on the toxicity of treated wastewater. A Yrjö Lundström: Is the world running out of phosphorus – could wastewater sludge be part of a solution? ccording to the gloomiest forecasts, the world will run out of phosphorus ore within 50 years or so. It is very difficult to substitute for phosphorus fertiliser in any way, so it is already extremely important to restore the phosphorus currently used to the cycle of nature in some form. A Other articles: Mika Rontu: Infratech 2011 in Turku is a venue for water supply professionals (Editorial) Heidi Lahti: Water chemicals and standardisation Jere Nieminen: Introducing consultative procedures in design acquisition and in procurements for construction projects Samrit Luoma and Birgitta Backman: Variations in sea level visible in groundwater in Hankoniemi Matti Vanhanen: The Baltic Sea is not lost itämerta ei ole menetetty Sain mahdollisuuden vetää maan parhaista asiantuntijoista koostunutta työryhmää, joka etsi tiekarttaa toimenpiteiksi Suomen saamiseksi ravinteiden kierrättämisen mallimaaksi. Ryhmän asettamisen taustalla oli Suomen hallituksen Baltic Sea Action Summitissa antamat sitoumukset. Työryhmä keskittyi sitoumuksista erityisesti kahteen: ravinteiden kierrättämiseen ja Saaristomeren hyvän tilan saavuttamiseen nopeutetussa aikataulussa. H uomion kohdistamisella ravinteisiin haetaan vastausta paitsi ravinteiden valumien vähentämiseen myös niiden riittävyyteen. Fosfori on kaivannaisteollisuuden tuotteena hupeneva luonnonvara, jonka maailmanmarkkinahintaa koskevat vaihtelut aiheuttavat jo nyt häiriöitä ruokamarkkinoilla. Typen valmistus taas vaatii huomattavan määrän kasvihuonepäästöjä aiheuttavaa energiankäyttöä. Lähtöajatus on se, että mitä paremmin ravinteiden kierrättämisessä onnistutaan, sitä paremmin on silloin löydetty myös tapa käyttää ravinteet tehokkaasti ja estää niiden valuminen vesistöihin. Työn alkaessa koin kaksi melko pessimististä lähtökohtaa. Ensimmäinen oli se, että monin paikoin peltoihin on sidottu valtava ylijäämä fosforia. Se on tapahtunut aikana, jolloin lannoitteiden käyttösuositukset eivät vastaa nykypäivän tietämystä ja jolloin ehkä hinnatkaan eivät kannustaneet käytön rajoittamiseen. Tätä ylijäämää valuu vuosi vuodelta Itämereen vielä pitkään, ja oikean fosforitasapainon saavuttaminen pelloilla ottaa aikaa pahimmillaan jopa parikymmentä vuotta. Toinen vaikealta tuntuva haaste oli se, että kun ravinteet lähtevät pelloilta tuotteina kuluttajien pöytään, niin mekanismimme näiden ravinteiden talteen ottamiseksi ovat rajalliset ja eteen nousevat ongelmina myös kustannukset. Myös teknisiä ongelmia on ratkottavana esimerkiksi lääkejäämien suhteen. Optimismia taas nostatti se, että Pietarin jätevedenpuhdistamoiden remontit ja fosforinpoiston toteuttaminen ovat jo kahdessa vuodessa vaikuttaneet myönteisesti itäisen Suomenlahden veden tilaan. Itämerta ei todellakaan ole menetetty ja tuloksia voidaan saada aikaan. Optimismia nostattivat myös tulokset, joita jätevedenpuhdistamoilla on saavutettu systemaattisen kehitystyön myötä. Samoin tuloksista kertoo se, että fosforilannoitteiden käyttö on vuosien kuluessa vähentynyt. Työryhmän työ osoitti, että ravinnevirtojen käsittämiseksi Suomessa on tehtävä vielä paljon myös tutkimustyötä. Sen tarve kuitenkaan ei saa olla veruke toimenpiteiden lykkäämiseksi. Nopeiden tulosten saavuttamiseksi etupainotteiset investoinnit kannattavat aina. Oma pulmansa liittyy siihen, miten vesiklosetin kautta kulkevat ravinteet saadaan kompaktiin muotoon, järkevästi kuljetettaviksi ja pelloille levitettäväksi. Ja miten tämä saadaan taloudellisesti mahdolliseksi maatalousmarkkinoilla, joilla tuotteiden hinnat määräytyvät EU:n markkinoiden tasolla. Hinnan pitäisi olla järkevä keinolannoitteiden hintoihin verrattuna. Tämä johdatti ajattelukehikkoon, jossa ravinnepolitiikkaa pitäisi tarkastella osaksi jätepolitiikkana ja osaksi energiapolitiikkana. Osa ongelman ratkaisua saattaa olla jätteiden kaasutusteknologia, jossa on mahdollista saada sekä fosfori että typpi talteen. Kyse ei ole vain lietteistä vaan myös suojakaistojen ”sadon” käsittelystä. Pelkän energiapolitiikan osana kaasutuslaitosten vaatima syöttötariffin hinta on kohtuuttoman korkea saatavaan energiamäärään verrattuna, mutta jätehuollon ja energiahuollon yhdistelmäratkaisuna yhtälön rahoittaminen tuntuisi yhteiskunnan näkökulmasta jo perustellummalta. Vähän niin kuin sivutuotteena työryhmän raportista on luettavissa myös kannanotto jätteiden polttamiseen liittyen. Polttamisessahan jätteiden sisältämä energia saadaan hyödynnettyä, mutta tuomme esiin sen, että ravinteiden kierrättämistä se ei edistä. Typpi palaa ilmaan ja fosfori sotkeutuu tuhkaan yhdessä kaikkien muiden palosta jäävien jäänteiden kanssa. Työryhmän loppuraportti”Suomestaravinteidenkierrätyksenmallimaa” löytyymaa-jametsätalousministeriönnettisivuilta:www.mmm.fi>julkaisut Matti vanhanen Perheyritysten liiton toimitusjohtaja E-mail: [email protected] Ryhmä käsitteli laajasti myös ravinteiden keräämistä takaisin vesistöistä. Tämä näkökulma on erityisen painava lähivuosina, jolloin peltojen ylijäämäfosforia valuu väkisin – haluavat komiteat mitä hyvänsä – vesistöihin. Roskakalan kalastus on keinona tehokas. Myös tälle ”sadolle” on löydettävä järkevä käyttötarkoitus, jonka myötä ravinteet saataisiin takaisin kasvualustalle. Työryhmä esitti valmiit ponnet uuden hallituksen ohjelmaa varten. Aika näyttää, ollaanko hallituksessa valmiita tarvittaviin toimenpiteisiin. Tarvittavia investointeja ei budjettipoliittisesti pidä tarkastella vuotuisina lisämäärärahatarpeina vaan investointeina, jotka on joka tapauksessa tehtävä, mutta sitä parempi vaikutus saadaan mitä lyhyempään aikajänteeseen investoinnit ajoitetaan. Toivon, että työryhmän hahmotus tarvittaviksi toimenpiteiksi saa aikaan alalla vilkkaan keskustelun ja myös toiveikkaan näköalan. Itämerta ei ole menetetty ja nopealla toiminnalla jo tähän mennessä tehdyn suurtyön jälkeen tuloksia saavutetaan. www.vesitalous.fi Parhaat kestävät Weholite-säiliöissä on ainutlaatuinen, kestävä ja joustava kaksikerrosputkirakenne. Säiliöiden materiaali on PEmuovi, joka ei syövy, murru tai ruostu vuosien mittaan. Weholite-säiliöt valmistetaan mittatilaustyönä kunnallistekniikkaan, teollisuuteen sekä maatalouteen ja ne sopivat niin sisä- kuin ulkokäyttöön. Yksilöllisyys alkaa jo ulkovärin valinnasta. Weholite-rakennetta sovelletaan myös kiinteistö- ja kyläkohtaisissa WehoPuts-jätevedenpuhdistamoissa. Valitse Weholite – aito ja alkuperäinen. Oy KWH Pipe Ab PL 21, 65101 Vaasa Puhelin 06 326 5511 Telefax 06 315 3088 Esimerkkisovelluksia • • • • • • • • Alavesisäiliöt Alkalointisäiliöt Kemikaalisäiliöt Lietteen vastaanottosäiliöt Saostussäiliöt Tasausaltaat Tulvavesien keräilyaltaat Ylivuotosäiliöt www.kwhpipe.fi Member of the KWH Group
© Copyright 2024