Eija-Maija Kotilainen FT, Museonjohtaja Kulttuurien museo Kulttuurien museon islamilaiset kokoelmat The Islamic collection in the Museum of Cultures, Helsinki Kulttuurien museo vastaa Suomen Kansallismuseon suomalais-ugrilaisen ja yleisetnografisen kokoelman kartuttamisesta, hoitamisesta ja tutkimisesta. Museo avaa näyttelyiden sekä yleisö- ja opetustoiminnan kautta näkökulmia sekä menneeseen että nykymaailman tapahtumiin ja ihmisten elämäntapoihin eri puolilla maailmaa, myös monikulttuurisessa Suomessa. Suomi ja islamilainen maailma Kulttuurien museon islamilaisia kokoelmia ei ole julkaistu tai tutkittu perusteellisesti. Jonkin verran islamilaiselta kulttuurialueelta peräisin olevia kokoelmia inventoitiin valmisteltaessa Minareetin kutsu –näyttelyä1. Olen hyödyntänyt tässä artikkelissa näyttelyn yhteydessä tehtyä työtä ja tekstejä. Aihetta voidaan lähestyä eri tavoin. Islamin uskontoon ja sen harjoittamiseen liittyviä esineitä ovat mm. moskeijat, rukous1 nauhat, rukousmatot, koraanituet, amuletit ja koraanin lausein koristellut seinätaulut. Islamilaiseen taiteeseen luetaan yleensä kalligrafia, arkkitehtuuri, mosaiikki-, keramiikka-, lasi- ja metalliesineistöä (Brend 1991). Tarkastelukulma on vielä laajempi, jos mukaan otetaan muslimien käyttämä kulttuurihistoriallinen esineistö esimerkiksi vaatetus, puhtauteen ja ruokakulttuurin liittyvät esineet. Suomen varhaisimmista kontakteista islamilaiseen maailmaan kertovat Ruotsissa ja Suomessa tehdyt viikinkiaikaiset rahalöydöt. Kauppareitit ulottuivat islamilaisesta maailmasta Pohjois-Eurooppaan asti. Venäjän tsaarin armeijassa palveli tataareja ja muita islaminuskoisia sotilaita. Suomessa heidän kanssaan tultiin kosketuksiin mm. 1577, kun Iivana Julma komensi tataarien joukko-osaston hyökkäämään Uudenmaan rannikolle. Eteläisellä Välimerellä mm. Pohjois-Afrikan rannik- Kokoelmia inventoivat ja luetteloivat VTT Susanne Dahlgren, FT Helena Hallenberg ja TeT Jukka Miettinen. 24 Mekkaa esittävä maalaus, jonka ylioppilas Nikander luovutti Keisarillisen Aleksanterin-Yliopistolle vuonna 1863. kovaltioiden merirosvot ryöstelivät kauppalaivoja ja kiristivät miehistöistä lunnaita. Pelkästään Tripolissa oli vuonna 1798 usean suomalaisen ja ruotsalaisen laivan miehistöt vankeina, yhteensä 75 henkeä. Kun Suomi oli liitetty autonomisena suuriruhtinaskuntana osaksi Venäjää, suomalaisten kontaktit sekä Venäjällä että Venäjän ulkopuolella asuvien islamilaisten kansojen kanssa lisääntyivät. Suomalaisia sotilaita osallistui mm. sotaretkiin Krimille (1854─1856) ja Turkkiin (1877─1878). Sotiin osallistuneet upseerit ja sotamiehet toivat matkamuistoiksi mm. tuliaseita, miekkoja, tikareita ja kirveitä. 1830-luvulta lähtien Suomeen muutti lukuisia tsaarin armeijaan kuuluvia islaminuskoisia, etupäässä Kazanin tataareja ja Ufan baškiireja. (Dahlgren, 2004.) tulonsa jatkui 1920-luvun lopulle, jolloin Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja sulkeutui. Toisen maailman sodan jälkeen Suomeen asettui asumaan vain yksittäisiä muslimisiirtolaisia ja –opiskelijoita kunnes muslimien maahanmuutto 1990-luvulla alkoi lisääntyä ja monipuolistua. Suomi rupesi ottamaan vastaan pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia muslimivaltaisista maista kuten Somaliasta, Iranista, Irakista, Turkista, Afganistanista ja Pohjois-Afrikasta. Tarkkaa tietoa Suomessa asuvista islamin uskoa harjoittavista ei ole. 1990-luvun alussa Suomessa asui pari tuhatta muslimia, mutta nyt heitä arvioidaan olevan noin 40 000. (Juntunen et al. 2008.) Kulttuurien museon kokoelmien historiasta Kulttuurien museon vanhimmat kokoelmat ovat aikaisemmin kuuluneet Keisarilliselle Aleksanterin-Yliopistolle2 (nyk. Muslimeja on asunut Suomessa pysyvästi yli 150 vuotta. Tataarikauppiaita alkoi muuttaa Suomeen 1860-luvulla ja heidän 2 Kulttuurien museon kokoelmien historiasta lisää esimerkiksi Kaukaa haettua. Kulttuurien museon näyttelyjulkaisu 2, 2006. 25 Kauhtana, Egypti. Theodor Schvindt 1908. Kuva Markku Haverinen 2005. Merikapteeni Gustaf Mattsonille myönnetty kulkulupa. Merenkulkijat joutuivat hankkimaan Turkin sulttaanilta kulkuluvan voidakseen liikkua osmanivaltakunnan alueella ja saadakseen suojelua Pohjois-Afrikan rannikon merirosvoja vastaan. Suomessa kulkulupia välitti Suomen kenraalikuvernöörin toimisto. Kuva Markku Haverinen 2005. Helsingin yliopisto). 1800-luvulla yliopiston kokoelmiin liitettiin joitakin islamiin liittyviä esineitä. Ensimmäinen näistä oli Mekkaa esittävä maalaus. Laajin varhaisista islamilaiselta kulttuurialueelta peräisin olevista kokoelmista on Pariisin maailmannäyttelyssä1867 esillä ollut 50 esineen Egypti-kokoelma. Egyptin varakuninkaan edustajat antoivat esineet Suomen asi26 ainhoitajalle O. Alfthanille etnografista museota varten (Aleksanterin-Yliopiston museo). Alkuvaiheessa museokokoelmia kartuttivat yksittäisillä esineillä merenkulkijat, kauppiaat, Krimin ja Turkin sotiin osallistuneet upseerit ja tutkijat mm. kielitieteilijä, professori Georg August Wallin (1811─1852) matkallaan Lähi-itään ja Arabian niemimaalle. 1900-luvun alussa Valtion historiallisen museon3 esineistö karttui useilla laajoilla kokoelmilla, joihin sisältyi myös islamilaisilta kansoilta peräisin olevia esineitä. Marsalkka Carl Gustav Mannerheim teki kuuluisan Keski-Aasian matkansa 1906─08. Tämän matkan aikana kerätyistä esineistä noin 12004 on päätynyt Kulttuurien museon kokoelmiin. Ne ovat peräisin Venäjän ja Kiinan Turkestaniasta, ts. enimmäkseen Kirgisiasta, Xinjiangista ja Gansun maakunnasta5. Museon Egypti-kokoelmat karttuivat vuonna 1908 Valtion historiallisen museon intendentti Theodor Schvindtin (1851─1917) Egyptin matkaltaan hankkimalla 638 esineen kokoelmalla käsittäen mm. vaatekappaleita, koruja, astioita, koreja, työvälineitä, aseita, uskonnollisia esineitä sekä soittimia. Kansainvälisestikin erittäin tunnettu suomalainen antropologi Edward Westermarck (1862─1939) teki 21 matkaa Marokkoon vuosina ja vietti maassa yhteensä 7 vuotta. Kulttuurien museon n. 150 esineen kokoelma on hankittu hänen kahdelta ensimmäiseltä matkaltaan 1898─1902. Kokoelma on nähtävillä sivustolla http://suomenmuseotonline.fi/fi. Ivar Lassy (1889─1938) orientalisti, poliitikko ja toimittaja toi mukanaan Suomeen vuonna 1916 noin 60 esineen kokoelman (VK4950) Azerbaidžanista mm. amuletteja, päähineitä, jalkineita, rahoja, soittimia ja piippuja (Kantokorpi 1984; Lassy 1917). Vuodesta 1916 Suomen kansallismuseo. 3 4 Kokoelmat VK4803 1907, VK4833 1909, VK4871 1911 ja VK5037 1924. Lisätietoja C.G. Mannerheimin Keski-Aasiasta tuomasta kokoelmasta ks. C.G. Mannerheimin Keski-Aasian matka 1906─1908. Museovirasto 1999. 5 27 Muistokivi turkkilaisesta hautamonumentista vuodelta 1750, kirjoitus persiaa ja arabiaa, katkennut kahteen osaan. Teksti kertoo haudan itselleen rakennuttaneen Shah-Quli Qagarin toivovan, että haudalla kävijä muistaa häntä lausumalla Koraanin avaussuuran (fatiha) ja rukouksen. Hankittu museokokoelmiin 1880-luvulla. Ashgabat, Turkmenistan. Öljyvärimaalaus Aswanista Ylä-Egyptistä, maalannut saksalainen taiteilija Gustav Rockholtz 1909. Aiheena on hautausmaanäkymiä. Islamin perinteen mukaan vainaja haudataan käärinliinoissaan oikealle kyljelle asetettuna kasvot kohti Mekkaa. Seinäfajanssi. 1600- tai 1700-luku, Damaskos, Syyria. Kuva Markku Haverinen 2003. Suomen itsenäistymisen ja toisen maailman sodan välisenä aikana museokokoelmien karttuminen luonnollisesti väheni. Tältä ajalta on kuitenkin peräisin kaksi laajaa kokoelmaa Balkanilta. Kansallismuseon tutkijat Sakari Pälsi (1882─1965) matkusti Jugoslaviaan ja palasi mukanaan 234 esineen kokoelma vuonna 1931. Museon toinen tutkija Ilmari Manninen (1894─1935) vieraili Balkanilla tuoden mukanaan 414 esinettä vuonna 1935. 1950- ja 60-luvuilla islamilaiselta kulttuurialueelta ei saatu yhtään suurta kokoelmaa. Hammaslääkäri Saima TirkkonenHirvonen kartutti kokoelmia joillakin Algeriasta ja Tunisiasta hankkimillaan koruilla6 ja varatuomari, aasialaisen taiteen keräilijä Eric Idestam testamenttasi laajan aasialaisen taiteen kokoelmansa, johon sisältyy myös islamilaisia taide-esineitä. 1970-luvulta lähtien museon kokoelmien kartuttajiin on kuulunut kehitysyhteistyön- ja lähetystyöntekijöitä, taiteilijoita sekä tutkijoita. Ulkoasiainministeriön palveluksessa pitkään työskennellyt Rau- Rukouskivi, polttamaton savi. Kumartuessaan maahan osana rukousliikkeitä shiialaiset painavat päänsä pientä rukouskiveä vasten. Kaukasia. Tohtori Ivar Lassy 1916. Kuva Markku Haverinen 2005. ni Turkia hankki laajan esinekokoelman Pohjois-Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta. Lähetystyöntekijät Chrisse ja Jouko Marttinen kartuttivat kokoelmia pakistanilaisilla esineillä ja Kansallismuseon tutkija Marjatta Parpola hankki useita kokoelmia Intiasta, Pakistanista ja Afganistanista. Tekstiilitaiteilijat Ulla Perho-Nummikoski ja Helena Perheentupa kokosivat tekstiilejä Intiassa, Pakistanissa ja Afganistanissa 1970-luvulta lähtien. Kulttuurien museo avautuu Tennispalatsissa Kulttuurien museo avattiin yleisölle Tennispalatsissa vuonna 1999. Sen jälkeen museo on järjestänyt useita näyttelyjä, joiden yhteydessä on esitelty islamilaiselta kulttuurialueelta peräisin olevaa esineistöä. Ensimmäinen oli Mannerheim Keski-Aasiassa 1906–1908. Sitä seurasivat Kalpourkan. Tuhansia vuosia naisten keramiikkaa7, Iranin matot, 5 Afrikkaa, Taiteilijan Aasia. Tero Kiiskisen kokoel- Kokoelmat VK5351, VK5474 ja VK5481. 6 7 Näyttely perustui TaT Elina Soraisen kokoamaan aineistoon ja tutkimuksiin Iranissa. 28 29 Vasemmalla, ylempi: Adhan- eli rukouskutsukello, muovi. Kello kuuluttaa ihmisäänisellä nauhoitteella rukouskutsun säädettyyn aikaan. Samalla syttyvät kellon lamput. Katkaisijana toimii oikeanpuoleinen kupoli. Kuva Markku Haverinen 2003. Vasemmalla, alempi: Miesten päähineitä eri puolilta islamilaista maailmaa. Minareetin kutsu –näyttely. Kuva Markku Haverinen 2004. Oikealla: Seinävaate, jossa ”Jumalan 99 kauneinta nimeä”, tekokuitu. 2000-luku, Syyria. Kuva Markku Haverinen 2004. ma ja Minareetin kutsu. Yksi 5 Afrikkaa –näyttelyn osioista käsitteli somalialaista kulttuuria. Esineet näyttelyyn saatiin Suomi-Somalia Seuralta ja Suomessa asuvilta yksityishenkilöiltä. Osa näyttelyn esineistä lunastettiin näyttelyn jälkeen museon omiin kokoelmiin. Minareetin kutsu -näyttely tarjosi tietoa islamin perusteista ja islamilaisen kulttuurin monipuolisuudesta meillä ja muualla. Näyttely toi laajasti esiin kaikkien muslimien jakamia asioita, uskonnon periaatteita sekä tavallisten muslimien elämää eri puolilla maailmaa. Näyttelyn valmistelun yhteydessä hankittiin uutta esineistöä kertomaan 2000-luvun globaalista islamista. Ostimme esineitä Helsingistä, Kazanista, Venäjältä, Syyriasta sekä verkkokaupois30 Vasemmalla: Matkarukousmatto, akryyli. Varustettu kompassilla ja vihkosella, jossa annetaan koordinaatit eri puolilla maailmaa sijaitsevista suurista kaupungeista kohti Mekkaa. Mattoon on kuvattu Kaaban kivi Mekan suuressa moskeijassa. Ostettu 1995 Saudi-Arabiasta. Kuva Ritva Bäckman 1998. Oikealla: Amuletti. Säilytyspussi ja paperinpala, johon on kirjoitettu shiialainen rukous. Tohtori Ivar Lassy 1916. Kuva Markku Haverinen 2005. Alla: Amuletti, lasi, muovi, metalli. Silmäaihe suojelee pahalta silmältä. 2000-luku, Syyria. Amuletteja valmistetaan eri tarkoituksiin: suojelemaan pahoilta voimilta, sairauksilta ja onnettomuuksilta, tai lumoamaan toinen henkilö. Kuva Markku Haverinen 2004. ta. Nämä esineet ovat hyvin samankaltaisia teollisia tuotteita riippumatta ostopaikasta. sekä pyhiinvaellusmatkoilta Mekasta tuodut muistoesineet. Minareetin kutsu –näyttely alkoi esittelemällä islamin ”Viisi pilaria”: uskontunnustus (shahada), rukous (salat), rituaalinen puhtaus (ihram), paasto (saum) ja pyhiinvaellus (hajj) ja niihin liittyvää esineistöä. Näyttelyssä oli esillä mm. päähineitä, joilla naiset peittävät rukoillessaan hiuksensa ja miehet päälakensa. Päivittäiset rukoukset voi suorittaa missä tahansa puhtaassa paikassa siistillä alustalla. Alustana käytetään mieluiten mattoa, mutta sen puuttuessa voidaan käyttää esim. pahvinpalaa. Muita näyttelyssä esillä olleita islamin uskoon liittyviä esineitä olivat: amuletit, rukousnauhat, rukousmatot, koraanit ja muut pyhät käsikirjoitukset, koraanituet Viime aikoina on julkisuudessakin käyty keskustelua Kulttuurien museon tulevaisuudesta ja mahdollisesta uudesta sijoituspaikasta. Museovirasto esitti 28.2.2011 laatimassaan vastauksessaan opetus- ja kulttuuriministeriölle, että Kulttuurien museon toiminta lopetetaan Tennispalatsissa vuoden 2013 lopussa ja uudet näyttelytilat sijoitettaisiin Suomen kansallismuseon kanssa samassa pihapiirissä olevaan nykyisin konservointilaitoksen käytössä olevaan rakennukseen. Tämän suunnitelman toteutumisen edellyttää, että Suomen kansallismuseon konservoinnille voidaan osoittaa uudet tilat ja rakennuksen muuttamiseen näyttelytilaksi löytyy rahoitus. 31 Lähteet Brend, Barbara 1991. Islamic Art. British Museum Press, London. Dahlgren, Susanne 2004. Minareetin kutsu –näyttelyn käsikirjoitus. Kulttuurien museo, Helsinki. Juntunen, Marko & Martikainen, Tuomo & Sakaranaho, Tuula (toim.) 2008. Islam Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Tietolipas 223. Suomalaisen kirjallisuuden Seura, Helsinki. Kantokorpi, Otso 1984. Ivar Lassy and his Adventures in the Land of Eternal Fires. Studia Orientalia 55:25. Kaukaa haettua. Kulttuurien museon kokoelmia. Kulttuurien museon näyttelyjulkaisu 2, 2006. Koskikallio, Petteri & Lehmuskallio, Asko (toim.) 1999. C.G. Mannerheimin KeskiAasian matka 1906─1908. Museovirasto 1999. Lassy, Ivar 1917. Persiska mysterier, legend, dikt, drama och ceremoni. Holger Schildts Förlag, Helsingfors. The Islamic collection in the Museum of Cultures, Helsinki (Summary) The earliest collections of the Museum belonged to the Imperial Alexander University (University of Helsinki). Some Islamic objects were added to the University collection in 19th century. The very first of these (1863) is the painting representing Mecca. The largest early Islamic collection of 50 Egyptian objects was on show in Paris World Exhibition 1867. In the early stage museum collection grew by the donations of seafarers, officers in the Crimean and Turkish wars and researchers, also even by professor Georg August Wallin on his voyage to the Arabian peninsula. In the beginning of the 20th century the collections of the State Historical Museum (former University Museum ) grew with objects even from Islamic areas. Part of these are collected by marshal Carl Gustav Mannerheim during his famous travelling through Central Asia 1906-08. Collections from Egypt got an addition of 638 objects when donated by Theodor Schvindt, the chief curator of the museum, during his expedition in Egypt – garments, jewellery, kitchen ware, tools, weapons, religious objects and musical instruments. Finnish, internationally known antropolog Edward Westermarck made 21 expeditions to Morocco from 1898 onwards, and spent there over 7 years. The collection of 150 objects now in the museum has been obtained during his two first visits. In 1950ies and 60ies some jewellry from Tunis and Algeria was added, and also the Eric Idestam donation which contains art works from Islamic areas. From 1970 onwards the donators for collections are mostly those working in development projects, as missionaries or they are artists and researchers or some private persons. The Museum of Cultures (Kulttuurien museo) is a department within the National Museum of Finland. The Museum was established and opened in The Tennis Palace 1999. Since then the Museum has arranged several special exhibitions even with objects representing Islamic areas. The successful exhibition “The Call from the Minaret” told about Islamic values and doctrines – and about the ordinary Muslim way of life in Finland and globally. Contemporary objects were obtained to enrich the collections. In the near future the Museum will be moved to the National Museum building complex as a separate department in the premises of its own. www.nba.fi Miehen villainen viitta, Korkea-Atlas, Marokko. Edward Westermarck. 32 33