INNOVAATIOPOLITIIKKA SUOMESSA JA MUUALLA

AALTO-YLIOPISTON TEKNILLINEN KORKEAKOULU
Informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta
Informaatioverkostojen tutkinto-ohjelma Svante Suominen
INNOVAATIOPOLITIIKKA SUOMESSA JA MUUALLA –
EROJA JA YHTÄLÄISYYKSIÄ
Kandidaatintyö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi tekniikan kandidaatintutkintoa varten
Helsinki, 25.4.2010
Työn ohjaaja: Ruth Kaila
TEKNILLINEN KORKEAKOULU
Informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta
KANDIDAATINTYÖN TIIVISTELMÄ
Tekijä:
Svante Suominen
Työn nimi:
Innovaatiopolitiikka Suomessa ja muualla – eroja ja yhtäläisyyksiä
Sivumäärä:
Päiväys:
31
25.4.2010
Tutkinto-ohjelma:
Informaatioverkostojen tutkinto-ohjelma
Vastuuopettaja:
Stina Immonen
Työn ohjaaja:
Ruth Kaila
Suomi nousi maailmansotien jälkeen metsäteollisuuden, perusmetalliteollisuuden ja
kemianteollisuuden vetämänä yhdeksi maailman varakkaammista valtioista väkilukuun
suhteutettuna. Talouden ylikuumeneminen, ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen ja
Neuvostoliiton hajoaminen ajoivat Suomen talouden suuriin vaikeuksiin 1990-luvun taitteessa.
Vaikeuksista seuranneesta lamasta noustiin muiden muassa teknologiaan panostamalla.
Suomi on pärjännyt kansainvälisissä innovaatiomittauksissa hyvin. Tutkijoiden mukaan menestys
on kuitenkin jättänyt innovaatiojärjestelmämme ongelmat varjoonsa. Omien ongelmien lisäksi
muiden maiden kasvavat panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan haastavat Suomen
innovaatiopolitiikan.
Tässä kandidaatintyössä tutkitaan Suomen innovaatiopolitiikan ja innovaatiojärjestelmän
vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia vertailututkimuksen avulla. Mukana
vertailussa ovat Singapore ja Brasilia.
Vertailua tehdään kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Kvantitatiivisessa vertailussa tarkastellaan
kunkin maan panostuksia innovaatiotoimintaan sekä innovaatiojärjestelmän tuottavuutta.
Panostusta tutkitaan tutkimus- ja kehitystoimintaan tekemien sijoitusten määrällä. Tuottavuuden
mittarina käytetään kirjattujen patenttien lukumäärää. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtana
ovat kunkin maan talouden ja innovaatiopolitiikan historia.
Kvalitatiivisen vertailun perusteella huomataan Suomen panostavan innovaatiotoimintaan
kiitettävästi. Panostukset tuottavat myös tulosta, sillä Suomessa kirjataan asukaslukuun nähden
enemmän patentteja kuin Singaporessa ja huomattavasti enemmän kuin Brasiliassa. Maiden
erilaiset historiat selittävät joitain Suomen innovaatiojärjestelmän heikkouksia ja vahvuuksia.
Yksi merkittävä heikkous on kansainvälistyminen. Brasilian ja Singaporen talouden historia on
huomattavasti Suomen historiaa kansainvälisempi. Suomen merkittävin vahvuus on vahva
koulutuspohja.
Vertailussa käy ilmi, että yhteinen haaste kaikkien maiden innovaatiojärjestelmässä liittyy eri
toimijoiden yhteistyöhön. Ihmisten välisen vuorovaikutuksen sekä siihen vaikuttavien arvojen ja
asenteiden tutkimus voitaisiin jatkossa tuoda entistä vahvemmin mukaan innovaatiopolitiikan ja
innovaatiojärjestelmien tutkimukseen.
Avainsanat:
innovaatiopolitiikka, innovaatiojärjestelmä
Julkaisukieli:
suomi
Alkusanat Saapuessani muutama vuosi sitten Teknilliseen korkeakouluun rajoittui yliopistoni
merkityksen ymmärtäminen instituution kahden tehtävän nimeämiseen. Tämän
kandidaatintyön tekeminen on auttanut minua yliopistojen, yritysmaailman, valtion
ja ihmisten muodostaman kokonaisvaltaisen järjestelmän ymmärtämisessä.
Haluan kiittää lämpimästi ohjaajaani Ruth Kailaa. Kanssasi käydyt hedelmälliset
keskustelut ovat juuri sitä, mitä yliopiston tulee olla. Toivoisin, että myös muut
kandidaattitöiden ohjaajat suhtautuisivat vastuullisen ja arvokkaaseen työhönsä
samalla tavalla.
Suuret kiitokset tuesta kuuluvat myös Lauralle sekä informaatioverkostojen tutkintoohjelman loistaville kanssaopiskelijoille. Maailma on meidän!
Helsingissä, huhtikuussa 2010
Svante Suominen
Sisällysluettelo 1 Johdanto ...............................................................................................................1 2 Teoreettinen tausta ...............................................................................................2 3 2.1 Innovaatiot ja kansalliset innovaatiojärjestelmät...........................................2 2.2 Innovaatiopolitiikka.......................................................................................5 2.3 Innovaatiojärjestelmän mittaaminen..............................................................6 Vertailumaat .........................................................................................................8 3.1 Singapore .......................................................................................................8 3.1.1 Singaporen taloudenkehitys ...................................................................8 3.1.2 Singaporen innovaatiojärjestelmä ........................................................10 3.1.3 Singaporen innovaatiosuorituskyky .....................................................12 3.2 Brasilia.........................................................................................................14 3.2.1 Brasilian talouden kehitys ....................................................................14 3.2.2 Brasilian innovaatiojärjestelmä ............................................................16 3.2.3 Brasilian innovaatiosuorituskyky .........................................................19 4 Suomen innovaatiojärjestelmä ...........................................................................21 5 Tulokset ..............................................................................................................24 6 5.1 Kvantitatiiviset tulokset ...............................................................................25 5.2 Kvalitatiiviset tulokset .................................................................................26 Yhteenveto .........................................................................................................29 Lähdeluettelo ..............................................................................................................32 1
1 Johdanto Suomen sotien jälkeistä nousua on pidetty esimerkillisenä menestystarinana. Suomi
on pärjännyt hyvin monissa eri innovaatiotoimintaa arvioivissa vertailuissa. Suomen
hyvä maine on kuitenkin jättänyt innovaatiotoimintamme ongelmat ja uudet haasteet
varjoonsa. Ongelmia on muiden muassa verkottumisessa ja yhteistyössä sekä kansainvälistymisessä ja kasvuyrittäjyydessä. Aihe on ajankohtainen, sillä yritysten
tutkimus ja kehitys -toiminta (T&K) on valmistustoiminnan tavoin kansainvälistymässä. Yritykset ovat alkaneet keskittää T&K-toimintaansa maihin, joiden innovaatiojärjestelmät tukevat innovointitoimia parhaiten.
Tässä kandidaatintyössä tutkitaan suomalaista innovaatiojärjestelmää ja innovaatiopolitiikkaa. Innovaatiojärjestelmällä tarkoitetaan innovaatioprosesseihin osallistuvia
ihmisiä, yrityksiä ja instituutioita kansallisvaltion sisällä. Järjestelmän tärkein
prosessi on tekniikan ja informaation virta. Innovaatiopolitiikalla taas tarkoitetaan
valtion hallinnon kaikkia toimia, jotka tähtäävät innovaatiojärjestelmän toiminnan
parantamiseen.
Kansainvälisessä innovaatiopolitiikan tutkimuksessa yleinen tutkimusmenetelmä on
vertailu. Tässä työssä tarkastellaankin vertailun avulla, miten eri maiden talouden ja
innovaatiopolitiikan erilainen kehitys sekä kulttuuriset edellytykset heijastuvat
innovaatiojärjestelmän ja innovaatiopolitiikan toimivuuteen. Koska kandidaatintyön
laajuus asettaa rajat tutkimuksen kattavuudelle, verrataan Suomen innovaatiotoimintaa esimerkinomaisesti kahteen maahan, Singaporeen ja Brasiliaan. Työn
varsinaiseksi tutkimuskysymykseksi tällaisesta näkökulmasta valittiin:
—Millaisia vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia voidaan hahmottaa
Suomen kansallisen innovaatiojärjestelmän ja innovaatiopolitiikan toiminnassa?
Syynä Singaporen valitsemiseen oli väkiluvun samansuuruisuuden lisäksi maan aito
kansainvälisyys, hallinnon tehokkuus sekä menestyminen erilaisissa innovatiivisuutta
mittaavissa vertailuissa. Lisäksi kirjoittajalla on henkilökohtaisia kokemuksia
singaporelaisen yhteiskunnan toiminnasta syksyn 2009 vaihto-opintojaksolta.
2
Brasilia puolestaan valittiin edustamaan suuria kehittyviä maita. Vaikeasta raakaaineiden tuotantoon keskittyneestä kolonialistisesta talouden historiasta huolimatta
Brasilia kuuluu nyt valtioihin, jotka kykenevät kehittyville maille ominaisen
imitoinnin lisäksi myös itse luomaan uutta teknologiaa. Brasiliasta on poliittisen
vakauden, mittavien luonnonvarojen ja toimivan infrastruktuurin ansiosta povattu
uutta talousmahtia.
Tämä työ on luonteeltaan kirjallisuustutkimus. Tutkimuksessa pyritään puuttumaan
maiden
innovaatiojärjestelmien
ja
innovaatiopolitiikan
eroavaisuuksiin
sekä
kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Vertailun lähtökohtana ovat innovaatiojärjestelmiä ja innovaatiopolitiikkaa koskevat kansainväliset tutkimukset ja
kirjallisuus. Työssä hyödynnetään myös ministeriöiden, valtionvirastojen ja
säätiöiden kuten teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen (Tekes) ja
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran tekemiä julkaisuja.
Innovaatiotoiminnan kvantitatiivisessa vertailussa käytetään hyväksi muiden muassa
Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO),
valtioiden kansallisten tilastopalveluiden sekä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen
järjestön (OECD), Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO), Maailmanpankin sekä vertailtavien maiden omien tietopalveluiden tilastoja.
Teoreettinen tausta ja käsitteet käsitellään tarkemmin luvussa kaksi. Luvussa kolme
esitellään vertailtavien valtioiden taloushistoriaa sekä kansallisten innovaatiojärjestelmien historiaa ja suorituskykyä. Suomen innovaatiojärjestelmää käsitellään
luvussa neljä. Vertailun kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tulokset on esitelty luvussa
viisi.
2 Teoreettinen tausta 2.1 Innovaatiot ja kansalliset innovaatiojärjestelmät Innovaatiopolitiikkaa tutkittaessa on lähdettävä liikkeelle innovaation ja kansallisen
3
innovaatiojärjestelmän käsitteistä. Termiä innovaatio käytetään usein liian löyhästi.
Innovaatiolle on olennaista kaupallinen tai yhteiskunnallinen hyödyntäminen (Tekes
2008) ja olennainen mullistavuus.
Paljon viitattu Van de Ven (1986) määrittelee innovaation ideaksi, joka voi olla
yhdistelmä muita ideoita, malliksi, joka haastaa nykyiset mallit. Ihmiset, joita malli
koskettaa, pitävät sitä olennaisesti uutena ja ainutlaatuisena. Kyseinen määritelmä
pitää sisällään sekä tekniset innovaatiot että hallinnolliset innovaatiot. Teknisiin
innovaatioihin kuuluvat uudet teknologiat, tuotteet ja palvelut. Hallinnollisiin
innovaatioihin liittyvät uudet menettelytavat ja organisatoriset muodot.
Innovaatioita on tehty läpi ihmiskunnan historian. Innovaatiot nousivat Fagerbergin
ym. (2006, s. 2) mukaan tutkijoiden suurempaan huomioon vasta 1950-luvun
jälkeen. Varsinainen piikki innovaatiota koskevien tieteellisten julkaisuiden määrässä
osuu lähimenneisyyteen 2000-luvulle.
Innovaatioiden saama huomio on ymmärrettävää. Valtiot ja yritykset tavoittelevat
vaurautta. Yksi vaurauden mahdollistajista on kasvu. Innovoinnin ja taloudellisen
kasvun välillä taas on muiden muassa Cameronin (1996) mukaan vahva yhteys.
Innovaatioiden merkitys saadaan näin ollen esitettyä kuvan 1 tapaan.
Innovaa'ot Kasvu Vauraus Kuva1: Innovaatioiden merkitys
Taloudellisten toimijoiden tulee siis vaurastuakseen tavoitella innovaatioita.
Innovaatiotoiminta edellyttää tuekseen toimivaa innovaatiojärjestelmää. Käsitteen
innovaatiojärjestelmä juuret ovat 1840-luvulla, jolloin valtion koko tuotantoa
pyrittiin tarkastella kansallisena systeeminä (Lundvall 2007). Kansalliseen tuotantojärjestelmään katsottiin kuuluvaksi kansalliset instituutiot, infrastruktuuri, ihmiset ja
markkinahyödykkeet. Kansallisen innovaatiojärjestelmän avulla suotuisan innovaatioympäristön syntymiseen vaikuttavat tekijät on pyritty ottaa systeemiseen
tarkasteluun.
4
Kansalliselle
innovaatiojärjestelmälle
on
kirjallisuudessa
tarjolla
kaksi
eri
määritelmää: suppea ja laaja (Lundvall 2007). Suppeassa Nelsonin (1993, s. 4–17)
määritelmässä keskitytään analysoimaan kansallisen teknologiapolitiikan vaikutuksia
yritysten innovaatiotoimintaan. Innovaatiotoimintaa tai -aktiivisuutta mitataan
muodollisilla T&K- ja tiedetoiminnan määrillä. Suppea määritelmä kattaa
organisaatiot ja instituutiot, jotka osallistuvat tutkimiseen, kuten T&K-osastot,
tekniset instituutit sekä yliopistot. Kuvassa 2 nähdään Japanin koulutuksesta,
kulttuurista, urheilusta, tieteestä ja teknologiasta vastaavan Monkashō-ministeriön
konseptuaalinen hahmotelma innovaatiojärjestelmästä.
Kuva 2: Innovaatiojärjestelmän konseptuaalinen kuvaus (lähde: Monkashō-ministeriö)
Laajassa Lundvallin (mm. 2010, s. 13) määritelmässä pääpaino on tiedon luomisen
sijasta oppimisessa. Kyky oppia on yritysten ja kokonaisten innovaatiojärjestelmien
tärkein kilpailukyvyn voimavara. Oppimisen katsotaan olevan yhä kriittisempi
taloudellisen kasvun mahdollistaja. Uuteen trendiin liittyy myös uudenoppimisen
kollektiivisuus ja vuorovaikutteisuus, jotka eivät voi toimia puhtaassa markkinataloudessa. Tästä syystä kyseinen lähestymistapa korostaa yritysten verkostojen
toimintaa muodollisten T&K-toimien sijasta.
5
2.2 Innovaatiopolitiikka Innovaatiopolitiikka-käsitteen
sisällöstä
on
tarjolla
ristiriitaisia
määritelmiä.
Hautamäki (2008, s. 38) on suomentanut Ettlien (2006) tarjoaman jaottelun
tiedepolitiikan, teknologiapolitiikan ja innovaatiopolitiikan peruspiirteiden ja
tämänhetkisten trendien osalta taulukon 1 osoittamalla tavalla.
Taulukko 1: Tiede- teknologia- ja innovaatiopolitiikka (Hautamäki 2008, Ettlie 2006)
Politiikka Peruspiirteet Tiedepolitiikka Tieteellinen opetus
Selektiivisyys
Tutkimus yliopistoissa ja
Ennakointi
valtion tutkimuslaitoksissa Kansainvälisyys
Perustutkimus
Painopiste isoissa
haasteissa (energia,
terveys, materiaalit)
Teknologiapolitiikka Tuki strategisten tai
geneeristen
teknologioiden luomiselle
(tieto- ja
viestintäteknologia,
bioteknologiat,
materiaalit)
Teknologiaperustaisten
yritysten tukeminen
Tutkimusohjelmat
T&K-yhteistyö
IPR-suojelu
Sääntely
Ympäristökysymykset
Innovaatiopolitiikka Teknologian leviämisen
tukeminen
Rohkaiseminen tieteen
tulosten siirtämiseen
yrityksille
Painopiste pienissä ja
keskisuurissa yrityksissä
Systemaattinen
lähestymistapa
innovaatioon
Verkostojen rakentaminen
Välittäjäorganisaatiot
Alueellistaminen /
hajauttaminen
Yritysten kyvykkyyksien
ja voimavarojen
rakentaminen
Jaottelun
mukaan
tiedepolitiikalla
vaikutetaan
Nykytrendit yliopistojen
ja
valtion
tutkimuslaitosten toimintaan sekä tieteelliseen opetukseen, teknologiapolitiikalla
jonkun tietyn teknologian kehittämismahdollisuuksiin ja innovaatiopolitiikalla
6
kansallisen
innovaatiojärjestelmän
peruselementtien,
tiedon
ja
osaamisen,
virtaamiseen verkostomaisen innovaatiojärjestelmän sisällä.
Lemola ja Honkanen (2004, s. 9–11) ottavat esille, kuinka käsitteitä tiede- ja
teknologiapolitiikka sekä innovaatiopolitiikka ja teknologiapolitiikka käytetään usein
synonyymeinä. Heidän mukaansa innovaatiopolitiikka on kuitenkin tiede- ja
teknologiapolitiikkaa
huomattavasti
laajempi
käsite,
joka
pitää
sisällään
innovaatiotoiminnan edellytyksiin ja suuntaukseen joko edistävästi tai rajoittavasti
vaikuttavat poliittiset kysymykset. Innovaatiopolitiikka pitää siis sisällään muiden
muassa seuraavat politiikan ja päätöksenteon osa-alueet:
•
koulutuspolitiikka,
•
talouspolitiikka (raha- ja finanssipolitiikka),
•
tiede- ja teknologiapolitiikka,
•
työpolitiikka,
•
energiapolitiikka,
•
ympäristöpolitiikka,
•
aluepolitiikka,
•
kulttuuripolitiikka,
•
terveyspolitiikka.
Innovaatiokäsite on 2000-luvulla laajentunut teknologisista keksinnöistä sekä niiden
tuotteistamisesta ja kaupallistamisesta kattamaan myös palveluita ja toimintamalleja,
jotka parantavat yrityksen tai organisaation toimintakykyä (Hautamäki 2008, s. 43).
Myös tässä huomataan innovaatiopolitiikka-käsitteen teknologiapolitiikan käsitettä
laajempi merkitys.
Tässä työssä tarkastelun kohteena ovat valtioiden tiede-, teknologia- ja
innovaatiopolitiikan peruspiirteet. Kaikkiin näihin peruspiirteisiin viitataan yhdellä
laajalla termillä innovaatiopolitiikka.
2.3 Innovaatiojärjestelmän mittaaminen Innovaatiojärjestelmien kvantitatiivinen mittaaminen on haastavaa. Vertailussa
käytetään monia eri mittareita. OECD:n (2009) vertailussa on käytössä kahdeksan eri
7
osa-aluetta.
Euroopan
komission
innovaatiotulostaulu
(European
Innovation
Scoreboard, 2009) puolestaan jakaa mittarit kolmen yläluokan avulla. OECD:n ja
Euroopan komission mittarit on esitelty taulukossa 2.
Taulukko 2: OECD:n ja EU-komission innovaatiotoiminnan mittarit
OECD (2009) Euroopan komissio (2009) Makrotaloudellinen suorituskyky
1. Edesauttajat
T&K-menot
•
Rahoitus ja tuki
Tieteen ja teknologian henkilöstöpääoma •
Henkilöstöpääoma
Tieteellinen tuotantomäärä 2. Yritysten toimet
Innovatiivinen tuotantomäärä
•
Investoinnit
Tiede–teollisuus-yhteydet
•
Yhteydet ja yrittäjyys
Kansainväliset yhteydet
•
Suoritukset
Teknologinen yrittäjyys
Teollisuuden rakenne
3. Tuotto
•
Innovaattorit
•
Taloudelliset vaikutukset
Tarkastelemalla OECD:n ja Euroopan komission käyttämiä innovaatiojärjestelmän
tehokkuutta arvioivia mittareita huomataan, että mittarit voidaan yhdistää ja
luokitella prosessinomaisesti innovaatiojärjestelmän syötteisiin ja tuloksiin. Mittarit
on ryhmitelty innovaatiojärjestelmän ympärille kuvassa 3.
Syöte • Makrotalouden suorituskyky • Henkilöstöpääoma • Koulutus • Rahoitus ja tuki • T&K-­‐menot Innovaa'o-­‐
järjestelmä • Tiede–teollisuus-­‐
yhteydet • Kansainväliset yhteydet • Teknologinen yriDäjyys Tulokset • Tieteellinen tuotantomäärä (julkaisut/viiDaukset) • Innova'ivinen tuotantomäärä • Taloudelliset vaikutukset Kuva 3: Innovaatiojärjestelmän mittariluokittelu
Tässä työssä maiden innovaatiojärjestelmiä tutkitaan erityisesti T&K-menojen
(syöte) sekä tehtyjen patenttikirjausten (tulos) avulla. Työssä käsitellään myös
taustalla vaikuttavaa makrotaloudellista suorituskykyä.
8
3 Vertailumaat Tässä luvussa käydään lyhyesti läpi vertailumaiden eli Singaporen ja Brasilian
talouskehitysten historia, esitellään maiden innovaatiojärjestelmät ja analysoidaan
maiden innovointisuorituskykyä.
3.1 Singapore 3.1.1 Singaporen talouden kehitys Kaakkoisaasialaisen Singaporen talouden nopea kasvu on ollut esimerkillistä. Toisin
kuin vertailun toisella kolonialismista kärsineellä maalla Brasilialla, Singaporen
alueella ei ole mainittavia luonnonvaroja. Tästä huolimatta vasta vuonna 1959
Yhdistyneestä kuningaskunnasta itsenäistynyt saarivaltio sijoittuu esimerkiksi
Kansainvälisen valuuttarahaston (2009) tuoreella bruttokansantuoteasukasta kohti
-mittauksessa sijalle viisi.
Singaporen talouden kehitys itsenäistymisestä 1990-luvulle voidaan Soonin ja Tanin
(1993, s. 214) mukaan jakaa viiteen eri vaiheeseen:
1. työvoimaintensiivinen, tuontia omalla tuotannolla korvaava teollistuminen
1959–65,
2. työvoimaintensiivinen, vientiorientoitunut teollistuminen 1966–79,
3. ensimmäinen talouden päivitysyritys 1973–78,
4. talouden rakenteen uudistaminen 1979–84,
5. säästötoimet ja pidemmälle viety diversifikaatio 1985–90.
Ensimmäisessä vaiheessa Singaporen hallinto huomasi, ettei maan toimiva transitoeli kauttakulkukauppa tarjoa tarpeeksi suuria kasvumahdollisuuksia eikä tarpeeksi
työpaikkoja. Valtaan noussut, oman määritelmänsä mukaan demokraattista
sosialismia ajava People’s Action Party (PAP) -puolue aloitti teollistumispyrkimykset ja väestön kouluttamisen. Puolueella on läpi Singaporen historian ollut
enemmistövaalitavan ja riittävän kansansuosion ansiosta mahdollisuus rakentaa
maata pitkällä tähtäimellä.
9
Vuosille 1966–79 ajoittuvassa toisessa vaiheessa ulkomaalaisia yrityksiä houkuteltiin
sijoittamaan tuotantoon Singaporessa verohoukuttimin. Ohjelma oli menestyksekäs.
Erityisesti Yhdysvallat sijoitti voimakkaasti öljynjalostukseen ja elektroniikkateollisuuteen. Ulkomaiset investoinnit kasvattivat merkittävästi vientiä ja työllisyyttä.
(Soon & Tan 1993, s. 221–226.)
Nopea kasvu aiheutti kuitenkin uusia haasteita. Työttömyys vaihtui työvoimapulaksi
ja uusien ulkomaisten investointien määrä alkoi pudota. Tässä talouden kolmannessa
vaiheessa (1973–78) hallinto pysyi pitkäntähtäimen kasvutavoitteessa ja pyrki
ohjaamaan teollisuutta teknologisempaan suuntaan korostamalla laadun ja taitojen
merkitystä. Teknologian päivittämistä yritettiin vauhdittaa koulutuksella sekä veroja palkkapolitiikalla. Vuoden 1973 öljykriisistä huolimatta uudistukset vauhdittivat
ulkomaisia investointeja. (Soon & Tan 1993, s. 221–226.)
Vuonna 1979 alkaneen neljännen vaiheen uudistukset suunnattiin diversifikaatioon,
koska Singapore laski muidenkin talouksien asettavan houkuttimia monikansallisille
yrityksille. Valtio päätti suuntautua uusille informaatiopohjaisille aloille kuten
tietotekniikkaan, lääketieteeseen, varastointipalveluihin sekä konsultointiin. Vuonna
1985 Singaporea koetteli yllättävä lama. Hallitus ratkaisi ongelman pitäytyen
pitkäntähtäimen kasvutavoitteissaan. Devalvaation sijasta lamasta selvittiin päättäväisesti palkkoja alentamalla. (Soon & Tan 1993, s. 226–230.)
Wongin (2003, s. 191) mukaan Singaporen menestys on ollut nimenomaan jatkuvien
teollisuuden ja talouden rakennemuutosten ja päivittämisen ansiota. Kuvaaja 1
havainnollistaa, kuinka erityisesti kolmannen ja neljännen vaiheen laatuun,
koulutukseen ja diversifikaatioon kohdistetut uudistukset vaikuttivat maan
talouskasvuun. Tavoitteet monikansallisten yritysten hyödyntämisestä teollistumisessa ja sitä kautta talouden kasvussa ajoivat Singaporen maksimoimaan
makroekonomisen vakautensa, orientoitumaan vapaaseen kauppaan ja avoimeen
kilpailuun. Valtion toimet purivat ja Singaporesta kehittyi liiketoiminnan,
rahoituksen, kuljetuksen ja logistiikan sekä viestintäpalveluiden merkittävä
alueellinen keskus. Menestys kiihdytti kehitystä entisestään. (Wong 2003 s. 191.)
10
200 000 180 000 Miljoonaa USD 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 Vuosi Kuvaaja 1: Singaporen bruttokansantuote (lähde: Statistics Singapore)
3.1.2 Singaporen innovaatiojärjestelmä Singaporen kansallisen innovaatiojärjestelmän tarkastelun kannalta on tärkeä
kiinnittää huomiota juuri monikansallisten yritysten suureen määrään ja sen
vaikutuksiin. Lisäksi Singaporen erikoisuutena on maan hallinnon tiede- ja
tekniikkakeskeisyys. Esimerkiksi pääministerillä on tutkinto matematiikasta ja hän
johtaa kansallista tiede- ja innovaationeuvostoa. Tutkittaessa Singaporen innovaatiojärjestelmän kehitystä voidaan tehdä jaottelu neljään vaiheeseen:
1. itsenäistymisestä 1970-luvun puoliväliin kestänyt teollistumisen alkaminen,
teknologian siirron ajanjakso, jota leimaa korkea riippuvuus monikansallisista
yrityksistä,
2. paikallisteknologian vahvistamisen ajanjakso 1970-luvun puolivälistä 1980luvun loppuun, jota leimaavat monikansallisen yritysten prosessiteknologian
kehityksen nopea kasvu sekä paikallisen tukiteollisuuden kehitys,
3. soveltava T&K-laajennuksen ajanjakso 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun
loppuun, johon kuului nopea soveltavan T&K-toiminnan laajentaminen
monikansallisissa yrityksissä, julkisissa T&K-instituutioissa ja paikallisissa
yrityksissä,
11
4. korkean teknologian yrittäjyyden ja perustutkimustoiminnan kehittämisen
vuosituhannen vaihteessa alkanut ajanjakso, jolle on tunnusomaista korkean
teknologian uusiin yrityksiin panostaminen ja teknologian luomiseen
keskittyminen.
(Wong 2003, s. 200.)
Teollistumisen alkamisen vaiheessa aineelliset tiede ja teknologia -resurssit saatiin
maahan nopealla vauhdilla monikansallisten yritysten tuomina. Aineettomia
resursseja alettiin puolestaan kehittää laajentamalla peruskoulun, toisen asteen ja
teknisten instituuttien opetusta sekä korostamalla monikansallisten yritysten
työntekijöiden työssä oppimista. (Wong 2003, s. 201.)
Toisessa vaiheessa monikansallisten yritysten paikalliset työntekijät eivät enää
ainoastaan oppineet ulkomaalaista tekniikkaa käyttämällä, vaan singaporelaiset
operaattorit, teknikot, insinöörit ja johtajat alkoivat myös kehittää teknologiaa ja
prosesseja.
Ajanjaksoa
kuvaa
myös
singaporelaisen
suuryrityksiä
tukeva
alihankintateollisuuden voimakas kasvu. Tiede ja teknologia -resurssien aineeton
kehitys
keskittyi
aiempaa
jaksoa
korkeampaan,
suomalaisia
teknisiä
ammattikorkeakouluja vastaavien polytechnic-koulujen ja yliopistojen tarjoamaan
tekniseen koulutukseen. Singaporen menestys alkoi myös vetää puoleensa
ulkomaalaisia korkeasti koulutettuja osaajia erityisesti Malesiasta. (Wong 2003, s.
201.)
Wongin (2003, s. 204) mukaan soveltava T&K laajennus -vaiheessa valtio perusti
ensimmäiset julkiset T&K-instituutionsa ja alkoi kasvattaa yliopistojen tutkimuksen
tukemista. Tämä johti myös ulkomaalaisten yritysten T&K-toiminnan sijoittumiseen
Singaporeen laajenevassa määrin. Teknologiaintensiiviset yritykset alkoivat yhä
enemmän sijoittaa sovellettuun tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Kuvaaja 2
havainnollistaa,
kuinka
valtion
T&K-menojen
osuus
bruttokansantuotteesta
kaksinkertaistui kyseisen ajanjakson lopussa yhdestä prosentista yli kahteen
prosenttiin. Entistä suuremmaksi valtion panostuksen tekee se, että kyseisellä
ajanjaksolla myös bruttokansantuote kasvoi kovaa vauhtia, kuten Kuvaaja 1 kertoo.
12
3,0 % Prosen2osuus 2,5 % 2,0 % 1,5 % 1,0 % 0,5 % 0,0 % Vuosi Kuvaaja 2: Singaporen T&K-menot suhteessa bruttokansantuotteeseen (lähde: A-STAR)
Vuosituhannen vaihteesta alkanut Singaporen innovaatiojärjestelmäkehityksen
uusinta vaihetta leimaa piilaaksoon verrattava korkean teknologian yrittäjyys. Uudet
paikallisyritykset eivät enää nojaudu valmistusteollisuuteen tai monikansallisille
yrityksille tehtävään alihankintaan, vaan tuoteinnovaatioihin. Tuotteet ovat yleensä
informaatioteknologian ja bioteknologian alalta. Rahoituksesta vastaa pääomasijoittajat ja business-enkelit. Singaporen taloudellisen kehityksen lautakunta (The
Economic Development Board, EDB) on perustamisestaan lähtien edistänyt
toimillaan ulkomaista sijoitustoimintaa tuloksellisesti.
Singaporen innovaatiojärjestelmä on rakennettu monikansallisten yritysten osaamista
hyödyntäen sekä panostamalla ulkomaalaisten sijoittajien houkutteluun tarjoamalla
toimivaa innovaatiojärjestelmäkokonaisuutta. Myös koulutukseen on panostettu
kasvavissa määrin.
3.1.3 Singaporen innovaatiosuorituskyky Singaporea pidetään innovaatiokykyisenä. Maa sijoittui ensimmäiseksi The Boston
Consulting Groupin, the National Association of Manufacturersin ja The
Manufacturing Instituten (2009) tuottamassa innovatiivisuusvertailussa. Tässä
13
vertailussa järjestettiin valtiot useiden eri tekijöiden, kuten innovaatioympäristön,
finanssi- ja koulutuspolitiikan sekä erilaisten tutkimus- ja kehitystulosten, mukaan
paremmuusjärjestykseen.
Kam ym. (2003) tutkivat Singaporen innovaatiojärjestelmän suorituskykyä maan
ensimmäisen kansallisen haastatteluihin perustuvan innovaatiojärjestelmätutkimuksen tulosten avulla. Tutkimusraportti nostaa esille, kuinka Singaporessa yritykset
todella panostavat innovaatiotoimintaan. Panostuksilla näyttää olevan myös suora
positiivinen vaikutus myyntimäärään, työllistämiseen ja kansainvälistymiseen.
Raportissa
painotetaan
Singaporen
innovaatiojärjestelmän
haasteita.
Vaikka
Singapore on pärjännyt innovaatiovertailuissa hyvin, on maalla Kamin ym. (2003)
mukaan vielä tekemistä innovaatiokeskeisen talouden saavuttamisessa. Erityisesti
OECD-maat tuntuvat olevan Singaporea edellä. raportin mukaan Singaporen
innovaatiojärjestelmän suurimmat haasteet ovat:
•
riittämätön yhteistyö yritysten ja julkisen T&K-sektorin välillä,
•
tieteellisen ja teknisen työvoiman saatavuuden haasteet,
•
innovointia tukevien palveluiden puutteellisuus,
•
epäsuotuisa asenne epäonnistumiseen.
Yhteistyön puute yritysten ja julkisen T&K-sektorin välillä on helposti selitettävissä
Singaporen historian avulla. Maa on keskittynyt ainoastaan haalimaan monikansallisia yrityksiä alueelleen. Epäsuotuisa asenne epäonnistumiseen selittyy
kulttuurilla. Aasialaisissa kulttuureissa ”kasvojen” varjeleminen on ehdotonta.
Varjelemisella on vaikutusta esimerkiksi yritystoimintaan (Begley & Tan 2001).
Tarkasteltaessa innovaatiosuorituskykyä kirjattujen patenttien lukumäärän mukaan
on Singaporen innovaatiopolitiikka ollut onnistunutta. Kuvaaja 3 esittää kirjattujen
patenttien lukumäärän viimeaikaisen kehityksen. Kuvaajasta nähdään, kuinka
patenttien määrä miljoonaa asukasta kohden on lähes nelinkertaistunut ajanjaksolla
1995–2002. Tällä mittarilla mitattuna innovaatiosuorituskyky on siis kehittynyt
hyvin.
14
180,00 Paten4eja / milj. asukasta 160,00 140,00 120,00 100,00 80,00 60,00 40,00 20,00 -­‐ Vuosi Kuvaaja 3: Singaporelaiset patenttikirjaukset (lähde: WIPO ja Maailmanpankki)
3.2 Brasilia 3.2.1 Brasilian talouden kehitys Portugalin entinen siirtomaa Brasilia on yksi maailman neljästä suurimmasta
kasvutaloudesta, Venäjän, Intian ja Kiinan ohella. Vuoden 1822 itsenäisyysjulistautumisen jälkeisessä taloushistoriassa on Fishlowin (1980) mukaan
eroteltavissa neljä merkittävää käännekohtaa:
1. integroituminen laajentuvaan kansainväliseen talouteen 1800-luvun lopulla,
2. maailmansotien ja 1930-luvun suuren laman epäsuotuisat vaikutukset 1900luvulla ja tuontia korvaavaan teollisuuspolitiikan aloittaminen,
3. toisen maailmansodan jälkeinen talouskasvu keskittymällä rahoitukseen ja
teknologiaan,
4. vuoden 1964 jälkeen integroituminen kansainvälisille pääomamarkkinoilla ja
sen aikaansaama kiihtyvä talouden kasvu.
Vuoden 1980 jälkeen Brasilian päättäjät alkoivat purkaa sisäänpäin kääntynyttä
tuonnin korvaamiseen pyrkinyttä järjestelmää ja alkoivat menestyksekkäästi ajaa
vapaata kauppaa ja poliittista vakautta (Jayme 2003).
15
Brasilian
talous
on
maan
itsenäistymisestä
asti
pohjautunut
mittaviin
luonnonvaroihin sekä viljelyyn. Itsenäistyessään Brasilia liittyi brittiläisten
dominoimaan kansainväliseen talouteen tyypillisenä teollisuustuotteita ruokaan ja
raaka-aineisiin vaihtavana valtiona (Baer 2001, s. 17). Ulkomaalaisten kiinnostus
Brasiliaa kohtaan on läpi Brasilian taloushistorian vaihdellut raaka-aineiden ja
puolivalmisteiden maailmankysynnän mukaan (Lievonen & Lemonla 2009).
Fishlowin
(1980)
jaottelun
ensimmäistä,
1800-luvun
lopun
käännekohtaa
edeltäneellä ajanjaksolla Brasilian koko viennistä jopa yli 40 % oli kahvia. Muita
vientituotteita olivat sokeri, kaakao ja puuvilla. Teollisuuden rakenne oli hyvin
primitiivinen. Alle kolme prosenttia työväestä työskenteli teollisuudessa. Tuontia
alettiin kuitenkin vähitellen korvata paikallisteollisuudella.
Ensimmäinen maailmansota johti epätasaisempaan talouskasvuun. Amazonin kumin
kasvanut kysyntä vauhditti ulkomaankauppaa ja edisti teollistumista. Yhdysvalloista
1920-luvun lopulla alkaneen suuren laman merkittävistä vaikutuksista huolimatta
Brasilian talous jatkoi kasvua lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia. Päättäjät
vauhdittivat teollistumista. Tuontia tuli korvata omalla teollisuudella, joka vuoteen
1939 mennessä työllisti jo lähes kymmenen prosenttia Brasilian koko työvoimasta.
(Fishlow 1980.)
Fishlowin (1980) kolmannen käännekohdan eli toisen maailmansodan jälkeinen
teollistuminen tapahtui edellisiä ajanjaksoja harkitummin. Teollistuminen jatkui
suotuisin ehdoin houkutellun ulkomaiseen pääomaan sekä maatalouden ja
teollisuuden vaihtoon nojaten. Oman tuotannon suhde tuontiin kasvoi huomattavasti.
Neljäs käännekohta tapahtui vuoden 1964 sotilasvallankaappauksen jälkeisenä
aikana. Brasilian talous lähti voimakkaaseen kasvuun, kuten Kuvaaja 4 voidaan
havaita. Lukuun ottamatta valuuttavaikeuksista johtuvia 1990-luvun ja 2000-luvun
heilahteluja on talous kokonaisvaltaisesti kasvanut. Kasvun taustalla olivat
kansainvälisille markkinoille integroituminen, sosiaaliturvan kehittäminen sekä
uudistukset raha- ja veropolitiikassa.
16
1 200 000 Miljoonaa USD 1 000 000 800 000 600 000 400 000 200 000 1960 1962 1964 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 0 Vuosi Kuvaaja 4: Brasilian bruttokansatuote (lähde: UNESCO)
3.2.2 Brasilian innovaatiojärjestelmä Brasilian
talouskasvun
viimeaikaisesta
nousujohteisesta
huolimatta
maan
lähtökohdat innovaatiojärjestelmän kehittämiseen ovat haastavat. Suurimmat
ongelmat
löytyvät
koulutuksen
eri
tasoilta
ja
yleisestä
panostuksesta
innovaatiopolitiikkaan. Peruskoulutuksen tasosta kertoo, että 2000-luvun alussa
aikuisväestöstä 20 % oli lukutaidotonta ja jopa 75 %:lla lukutaito oli huono
(Lievonen & Lemola 2009). Taloustilanteen vaihtelut ovat vaikeuttaneet valtion
sitoutumista innovaatiopolitiikkaan. Kuvaajasta 5 voidaan kuitenkin huomata, että
Brasilian T&K-menojen suhteellinen osuus bruttokansantuotteesta on pysynyt yhden
prosentin tuntumassa. Pientä osuutta selittää toki kuvaajassa 4 näkyvä voimakas
bruttokansantuotteen kasvu vuoden 2002 jälkeen, mutta osuutena 1 % on varsin
mitätön.
Verrattuna moniin muihin entisiin siirtomaihin Brasilian innovaatiojärjestelmällä on
hyvät edellytykset. Brasilia on poliittisesti riittävän vakaa ja sen infrastuktuuri on
kehittynyttä (de Lima, Regina & Hirst 2006). Myös teknologisesta näkökulmasta
katsottuna
Brasilia
on
Etelä-Amerikan
ylivoimaisesti
kehittynein
valtio.
Yrityssektorilla on vahvaa osaamista esimerkiksi lentoteknologiassa, suurten
maataloustilojen teknologisten menetelmien kehittämisessä ja petrokemiassa (Mani
2002, s. 273–274).
17
1,20 % Prosen2osuus 1,00 % 0,80 % 0,60 % 0,40 % 0,20 % 0,00 % 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Vuosi Kuvaaja 5: Brasilian T&K-menot suhteessa bruttokansantuotteeseen (Lähde: UNESCO)
Talouden heilahtelut ovat kuitenkin vaikuttaneet innovaatiojärjestelmän toimintaan.
Yliopistojen taloudellisen tilanteen mukaan vaihteleva tutkimusrahoitus on
vaikeuttanut
tutkimustyötä,
mikä
taas
on
vaikuttanut
negatiivisesti
yliopistotutkimuksen laatuun yksityisen sektorin silmissä. Opetuksessa maan julkiset
yliopistot painottavat luonnontieteitä, kun taas yksityiset yliopistot keskittyvät
lakimiehien ja yritystalouden ammattilaisten kehittämiseen. Yliopistojen tutkimus on
erityisesti keskittynyt São Pauloon ja sitä ympäröivään Kaakkois-Brasiliaan. São
Paulossa on kolme yliopistoa, jotka kaikki sijoittuvat hyvin huippuyliopistojen
vertailuissa. Vaikka yliopistot ovat laadukkaita, liittyy tähän innovaatiotoiminnan
kannalta tärkeään osa-alueeseen haasteita. Ylemmän korkeakoulututkinnon on voinut
suorittaa brasilialaisissa yliopistoissa vasta 1960-luvun lopulta lähtien. Tämä näkyy
yhä yliopistotutkinnon suorittaneiden pienessä osuudessa, vain 8 % väestöstä. Myös
sosiaalinen eriarvoisuus näkyy tilastoissa. Esimerkiksi sãopaulolaisen Universidade
Estadual de Campinas-yliopiston opiskelijoista vain 10 % on matalan tulotason
perheistä, vaikka näiden perheiden osuus koko väestöstä on lähes 70 %. (Lievonen &
Lemola 2009.)
18
Brasilialaisen innovaatiopolitiikan juuret ovat 1950-luvulla, jolloin Lievosen ja
Lemolan (2009) mukaan Brasilia perusti ensimmäiset yliopistotutkimusta tukevat
virastot. Kyseiset virastot toimivat nyt tiede- ja teknologiaministeriön ja
opetusministeriön alaisuudessa. Lähes kaksi kolmasosaa tiederahoituksesta kulkee
näiden virastojen kautta. Rahoituksesta puolestaan on vastannut myös 1950-luvulla
perustettu kehityspankki Banco Nacional de Desenvolvimento Economico e Social.
Kehityspankki on rahoittanut julkisia ja yksityisiä teollisuuden monipuolistamiseen
tähtääviä
hankkeita.
Vuonna
1965
perustettiin
myös
innovaatiotoiminnan
rahoittamiseen erikoistunut tiede- ja teknologiaministeriön alainen Financiadora de
Estudos e Projetos -rahoitusvirasto. Brasilialla on siten jo hyvin varhaisessa
vaiheessa rakennettu innovaatiojärjestelmälle toimivaa tukijärjestelmää. Virastojen ja
laitosten kokonaisuutta on kutsuttu nimellä Sistema Nacional de Desenvolvimento
Científico e Tecnológico. Maa onkin ollut edelläkävijä innovaatiojärjestelmien
kehittämisessä. Talouden heilahtelut ovat kuitenkin vaikeuttaneet järjestelmän
ylläpitoa.
Vallan vaihtuessa sotilasdiktatuurilta demokraattiselle hallitukselle vuonna 1985
alkoivat osavaltiot nousta merkittävimmiksi toimijoiksi innovaatiopolitiikassa.
Erityisesti
paikallishallinnon,
yliopistojen
ja
yrittäjäyhteisöjen
yhteistyönä
perustamat yritys- ja teknologiahautomot nousivat merkittäväksi tukimuodoksi.
Etzkowitzin (2002) mukaan hautomoita on Brasiliassa jo yli 200. Hautomot
palvelevat hyvin innovaatiojärjestelmän ideaa. Brasiliassa hautomoiden avulla
pyritään luomaan korkeanteknologian yrityksiä akateemisen tutkimuksen pohjalle.
Koko hautomoliike on malliesimerkki vaihtoehtoiselle innovaatiostrategialle.
Hautomomallissa on luotu ylhäältä ohjattavan järjestelmän sijasta tasavertaisia
yliopisto–teollisuus–hallinto-verkostoja. (Etzkowitz 2002.)
Brasilia on talouskriisien hoitoon keskittyneen ajanjakson jälkeen antamassa
innovaatiotoiminnalle taas painoarvoa. Innovaatiotoimintaa pyritään kehittämään
erityisesti ohjelmistotuotannossa, puolijohdealalla sekä lääkealalla. Lievosen ja
Lemolan (2009) mukaan Brasilian kannattaisi myös panostaa innovaatiotoiminnassa
mittaviin luonnonvaroihinsa.
19
Innovaatiopolitiikka on talouden aaltoilevan historian takia sidottu tiukasti
kauppapolitiikkaan. Vuonna 2005 maassa säädettiin erityinen innovaatiolaki, joka
painottaa Lievosen ja Lemolan (2009) mukaan seuraavia tavoitteita:
•
yliopistojen tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyön lisääminen,
•
julkisen sektorin piirissä kehitettyjen keksintöjen lisensiointi yksityisille
yrityksille,
•
yritysten innovaatiotoiminnan lisääminen,
•
yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijoiden mahdollisuus työskennellä
yrityksissä,
•
tutkijoiden omien yritysten perustamisen helpottaminen.
Tavoitteissa näkyy Hautamäen (2008 s. 54) tietämyksen siirron perusmalli, jossa
yliopistot toimivat innovaatiotoiminnan mahdollistajina ja yrittäjät toimijoina.
Yliopistot
vastaavat
koulutuksesta,
perustutkimuksesta
sekä
soveltavasta
tutkimuksesta, ja yritykset vastaavat varsinaisesta innovoinnista ja innovaatioiden
kaupallistamisesta. Innovaatiojärjestelmän tiedonsiirron lisäksi Brasilia tukee
innovaatiotoimintaa myös verotuksen kautta (Mani 2002, s. 202).
3.2.3 Brasilian innovaatiosuorituskyky Kupfer ja Avellar (2008) analysoivat Brasilian innovaatiosuorituskykyä kansallisen
innovaatiokyselyn pohjalta. Analyysissa nousee vahvasti esille innovointiyhteistyön
haasteet. Kupferin ja Avellarin (2008) mukaan ainoastaan 15 % yrityksistä tekee
yhteistyötä T&K-toiminnassa. Yhteistyön katsotaan kuitenkin olevan merkittävä
menestyksekkään innovaatiotoiminnan voimavara.
Velho ja Saenz (2002) puolestaan tutkivat yksityisen sektorin ja julkisten
tutkimuslaitosten yhteyksiä. Heidän mukaansa brasilialaiset yritykset eivät ole
tarpeeksi aktiivisia muodostamaan omia T&K-yksiköitään tai investoimaan T&Ktoimintaan.
Tähän on löydettävissä syitä maan taloushistoriasta. Varhaisessa
kehityksessä luotettiin ulkomaisen teknologian siirtoon ulkomailta. Myös Brasilian
sisämarkkinoiden minimaalinen kilpailutilanne vaikutti yritysten T&K-toiminnan
väheksyntään. Sotilasvallankaappauksen jälkeisellä ajanjaksolla Brasilia pyrki
vahvasti teknologiseen autonomisuuteen, mutta strategian toteutus rakennettiin
20
valtion omistamien suuryritysten ja yliopistojen yhteistyön. Yksityissektorin
yritykset saivat taas pääsyn teknologiaan siirron eikä oman tutkimuksen kautta. Vasta
1980-luvun
jälkeiset
uusliberalistiset
hallitukset
ovat
alkaneet
panostaa
yksityisyritysten oman T&K-toiminnan vauhdittamiseen sekä yksityisyritysten ja
julkisten tutkimuslaitosten yhteyksien tehostamiseen.
Velhon ja Saenzin (2002) mukaan innovaatiotoiminnan kehittämiseen suunnatut
ohjelmat ovat olleet hyvin suunniteltuja, mutta toteutuksessa on ollut ongelmia.
Ongelmia
on
ollut
esimerkiksi
rahoituksessa
ja
erilaisten
ohjelmien
päällekkäisyyksissä. Kuvaajasta 6 nähdään, kuinka Brasilian yksityisten yritysten
T&K-toimintaan on alettu panostaa Velhon ja Saenzin (2002) tutkimuksen jälkeen.
Yksityissektorin yritysten T&K-henkilöstön määrä on yli kaksinkertaistunut vuoden
aikavälillä 2002–2006.
Tutkijoita yksityisellä sektorilla 50000 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 Vuosi Kuvaaja 6: Brasilian yksityisen sektorin tutkijoiden lukumäärä (lähde: UNESCO)
Tarkasteltaessa innovaatiotoiminnan tuloksellisuutta patenttien lukumäärän kautta
tilastot eivät näytä aivan yhtä hyviltä. Kuvaaja 7 esittää patenttikirjausten
lukumäärien kehityksen miljoona asukasta kohden. Vaikka lukumäärässä on
havaittavissa nousua, on tulos varsin heikko. Tilastossa on toki huomioitava
Brasilian suuri väkiluku, lähes 190 miljoonaa.
21
Paten4eja / milj. asukasta 25 20 15 10 5 0 Vuosi Kuvaaja 7: Brasilialaiset patenttikirjaukset (lähde: WIPO ja Maailmanpankki)
4 Suomen innovaatiojärjestelmä Suomen innovaatiojärjestelmä on ollut menestyksekäs monissa kansainvälisissä
vertailuissa. World Economic Forumin vuoden 2005 vertailussa Suomi sijoittui
sijalle kaksi ja 2007 vertailussa Suomi oli kuudes. The Boston Consulting Groupin,
the National Association of Manufacturersin ja The Manufacturing Instituten
vertailussa 2009 Suomi sijoittui seitsemänneksi. Listamenestyksen lisäksi esimerkiksi John Kaon (2009) Harvard Business Review -lehdessä ilmestynyt monikansallisten yritysten sijoittautumispäätöksiä helpottamaan kirjoitettu artikkeli nostaa
Suomen innovaatioympäristön esille moneen otteeseen.
Suomen tie huipulle ei ole ollut helppo. Alkutilanteesta kertoo jotain, että vuonna
1917 maamme bruttokansantuote asukasta kohden oli ainoastaan puolet Yhdistyneen
kuningaskunnan vastaavasta (Oinas 2005). Suomi nousi johtavien teollisuusmaiden
tasolle vasta toista maailmansotaa seuranneella aikakaudella. Suomen sodanjälkeistä
kehitystä leimasivat sotakorvausten maksaminen ja teollisuuden valtiollinen ohjailu.
Teollistuminen jouduttiin hoitamaan omin avuin, sillä poliittisesta tilanteesta johtuen
Suomi ei voinut vastaanottaa Yhdysvaltojen tarjoamaa teknologian ja teollisuuden
kehittämisen kannalta tärkeää Marshall-apua (Michelsen 2009).
22
Erityisesti metsäteollisuus, perusmetalliteollisuus sekä kemianteollisuus toimivat
Suomen
itsenäisen
nousun
vetureina.
Kasvua
vauhdittivat
säännöstellyt
pääomamarkkinat alhaisine korkoineen, joustavat valuutanvaihtosuhteet ja tuottava
kauppa Neuvostoliiton kanssa (Schienstock & Hämäläinen 2001, s. 34–35).
Kuvaajasta 8 nähdään, kuinka Suomen bruttokansantuote kasvoi aina Neuvostoliiton
romahtamiseen ja 1990-luvun lamaan asti. Vuoden 1980-luvun lopulla Suomi oli
asukaslukuun suhteutettuna yksi maailman varakkaimmista valtioista (Schienstock &
Hämäläinen 2001, s. 35).
250000 Miljoonaa USD 200000 150000 100000 50000 0 Vuosi Kuvaaja 8: Suomen bruttokansantuote (lähde: Tilastokeskus)
Vaikka Ruotsin mallin mukaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen ja
koulutukseen panostaminen oli aloitettu jo aikaisemmin, varsinaisen innovaatiojärjestelmän määrätietoinen rakentaminen ja ohjastaminen aloitettiin Suomessa 1960luvun ja 1970-luvun puolivälissä, kun Suomen tiede- ja teknologiapolitiikkaa alettiin
muodostaa. Tuolloin tarkoituksena oli vauhdittaa kansallista ja etenkin yksityisen
sektorin tutkimus- ja kehitystoimintaa, joka oli voimakkaan teollistumisen aikana
jäänyt kansainvälisissä vertailuissa huomattavasti muiden maiden panostuksista
jälkeen. (Oinas 2005.)
Laman seurauksena 1990-luvulla päätettiin Suomessa ottaa teknologia ja innovaatio
tärkeäksi osaksi Suomen uutta kasvustrategiaa. Neuvostoliiton romahdettua Suomi
23
altistui entistä enemmän kilpailulle. Kovassa kilpailussa ei pärjättäisi ilman
tehokkuutta ja innovaatiotoimintaa. Koska Suomessa oli ennestään vahva
insinööritaidon pohja, päätettiin innovaatiotoiminta perustaa teknisiin innovaatioihin.
Suomesta alettiin rakentaa todellista tietointensiivistä yhteiskuntaa.
Myös innovaatiojärjestelmien tutkimuksen kannalta 1990-luku oli merkittävä.
Innovaatiojärjestelmän
käsite
vakiinnutti
paikkansa
suomalaisessa
innovaa-
tiopolitiikassa (Miettinen 2002, s. 12). Vuosikymmenellä alkoi merkittävä tutkimusja kehitystoimintaan panostaminen. Kuvaajasta 9 nähdään Suomen esimerkillisen
suuri sijoittaminen T&K-toimintaan. (Schienstock & Hämäläinen 2001, s. 35–38.)
4,00 % Prosen2osuus 3,50 % 3,00 % 2,50 % 2,00 % 1,50 % 1,00 % 0,50 % 0,00 % Vuosi Kuvaaja 9: Suomen T&K-menot suhteessa bruttokansantuotteeseen (Lähde: UNESCO)
Kuten todettua Suomen innovaatiojärjestelmä on menestynyt monissa eri
vertailuissa. Toisaalta innovaatiotoiminnassa on havaittu monia puutteita. Hautamäen
(2008, s. 36–37) mukaan Suomen hyvä maine on jättänyt innovaatiotoimintamme
ongelmat ja uudet haasteet varjoonsa. Useissa merkittävissä raporteissa onkin
nostettu esiin muiden muassa seuraavia ongelma-alueita:
•
kilpailukykyvertailuissa menestyminen ei näy riittävän vahvasti elintasossa ja
vauraudessa,
•
innovaatioprosesseja tulisi hallita paremmin ja tehostaa,
•
liiketoimintaosaamista tulisi vahvistaa,
•
verkottumista ja yhteistyötä tulisi edistää,
•
palveluiden alalla on riittämätön kehitystoiminta, tuotteistaminen ja vienti,
24
•
globaalisti tuotettua tietoa ei hyödynnetä riittävän tehokkaasti,
•
menestyminen vaatii voimakkaampaa erikoistumista ja pirstoutunut
osaaminen tulisi koota,
•
innovatiivisilla tuotteilla ei ole riittävästi kysyntää,
•
Suomi houkuttelee kohtalaisen vähän ulkomaisia tohtoriopiskelijoita,
tutkijoita ja asiantuntijoita,
•
kasvuyrityksiä on Suomessa liian vähän.
Tarkasteltaessa kolmannen luvun vertailumaiden tavoin Suomen patenttikirjausten
lukumäärää (kuvaaja 10) huomataan, että kirjattujen patenttien vuotuiset määrät ovat
suuressa laskussa. Vaikka Suomen innovaatiojärjestelmän suorituspotentiaali on
vertailuissa
osoittautunut
hyväksi,
on
varsinainen
innovaatiosuoriutuminen
heikentynyt 2000-luvun jälkeen.
Paten4eja / milj. asukasta 600,00 500,00 400,00 300,00 200,00 100,00 -­‐ Vuosi Kuvaaja 10: Suomalaiset patenttikirjaukset (lähde: WIPO ja Maailmanpankki)
5 Tulokset Tässä luvussa kootaan yhteen vertailussa ilmenneet maiden innovaatiotoiminnan
kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset eroavaisuudet ja analysoidaan niiden taustalla
vaikuttavia syitä.
25
5.1 Kvantitatiiviset tulokset Suomen, Singaporen ja Brasilian innovaatiojärjestelmiä on analysoitu työn
aikaisemmissa luvuissa bruttokansantuotteen, tutkimus- ja kehitysmenojen sekä
patenttikirjausten määrän avulla. Kuvaan 4 on kerätty eri maiden arvot. T&K-menot
on suhteutettu bruttokansantuotteeseen. Bruttokansantuote ja patenttikirjausten määrä
on puolestaan suhteutettu vertailuvaltion väkilukuun. Suhdeluvut on määritelty niin,
että niiden summa on 100 %.
Kuvasta nähdään, että Suomi menestyy kaikilla osa-alueilla. T&K-menot kuvastaa,
että tutkimus- ja kehitystoimintaan panostetaan paljon. Suomessa siis ymmärretään
innovaatiotoiminnan merkitys maan ja yritysten menestymisen kannalta. Vaikka
Suomen patenttikirjausten määrä on laskussa (Kuvaaja 10), on vertailutulos todella
hyvä. Kansainvälisissä innovaatiovertailuissa hyvin pärjännyt Singapore jää
suhteutetussa vertailussa reilusti Suomen taakse.
80 % 70 % 60 % 50 % FI 40 % SG 30 % BR 20 % 10 % 0 % BKT T&K Paten't Kuva 4: Vertailumaiden väkilukuun suhteutetut vertailuarvot bruttokansantuotteessa, T&Kmenoissa ja patenttienkirjauksessa vuonna 2006 (lähde: UNESCO, WIPO ja Maailmanpankki)
Kvantitatiivisia tuloksia tarkasteltaessa tulee muistaa, että Suomen pärjääminen
Singaporeen ja Brasiliaan verrattuna ei kerro maan innovaatiojärjestelmän
absoluuttisesta toimivuudesta. Muihin maihin verrattuna tulos saattaisi olla toinen.
Kyseessä on vain esimerkki vertailevasta tutkimuksesta.
26
5.2 Kvalitatiiviset tulokset Tutustumalla vertailuvaltioidentalouden sekä innovaatiojärjestelmän ja -politiikan
historiaan nousi esille monia tekijöitä. Yksi merkittävimmistä havainnoista liittyy
kansainvälisyyteen. Kansainvälistyminen on nostettu esille myös yhtenä kymmenestä
toimenpidekokonaisuudesta Suomen työ- ja elinkeinoministeriön (2008) Matti
Vanhasen 2. hallitukselle laatimassa kansallisessa innovaatiostrategiassa. Ehdotuksessa ulkomaisia osaajia yritetään houkutella Suomeen toimintaympäristön
heikkouksiin puuttumalla.
Edellisistä luvuista huomattiin, kuinka Singaporella ja Brasilialla kansainvälisyys on
kuulunut valtioihin läpi niiden historian. Maiden väestö on heterogeenistä ja
monikansalliset yritykset ovat olleet avainasemassa kyseisten valtioiden talouden ja
osaamisen kehityksessä. Suomessa teollistuminen tapahtui pääasiassa valtion sisäisin
voimin. Historian lisäksi Suomen haasteena on markkinoiden pieni koko. Suomessa
asukkaita on noin 5,4 miljoonaa ja vertailumaa Brasiliassa 192,3 miljoonaa
(UNESCO). Singaporessa pientä 5,0-miljoonaista väkilukua kompensoi maan
markkinoiden
aito
kansainvälisyys.
Statistics
Singaporen
(2009)
mukaan
ulkomaalaisten asiantuntijoiden, työntekijöiden ja opiskelijoiden määrä ylittää
reilusti miljoonan rajan.
Euroopan unionin jäsenyys parantaa markkinoiden koosta johtuvia ongelmia, mutta
varsinainen kansainvälistyminen on vaikeaa. Kansainvälistyminen ei onnistu vain
henkilöverotusta korjaamalla, kuten työ- ja elinkeinoministeriön (2008) innovaatiostrategia ehdottaa. Kansainvälistymiseen tarvitaan huomattavasti laajamittaisempia konkreettisia toimia. Yksi tehokas kansainvälistymisen keino on kannustaa
korkeakouluja ja niiden tutkijoita ja opiskelijoita kansainvälistymiseen.
Suomen historia vaikuttaa myös kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyteen. Tutkimuksessa
kävi ilmi, kuinka Suomen metsä-, perusmetalli- ja kemianteollisuuspainotteisen
talouden historian kautta muodostunut vahva insinööritaitojen pohja johti teknisten
innovaatioiden korostumiseen. Singaporessa taloustoiminnan painopiste on ketterästi
vaihdellut kysynnän ja kehityksen mukana. Nyt myös Suomen innovaatiotoiminnassa
tulisi panostaa enemmän kysyntä- ja käyttäjälähtöisyyteen.
27
Koulutus puolestaan on Suomen vahvuus vertailumaihin nähden. Singaporen
historiassa koulutukseen on alettu panostaa huomattavasti Suomea myöhemmin.
Singaporen koulutus on kehittynyt talouden ja yritysmaailman tarpeiden mukaan.
Tästä syystä maassa on kansainvälisyydestä huolimatta vaikea saada riittävästi
osaavaa työvoimaa. Brasiliassa puolestaan kansalaisten eriarvoisuus heikentää
osaamispohjaa. Rikkaiden perheiden lapset ajautuvat usein helpon toimeentulon
perässä esimerkiksi lakimiehiksi. Singaporessa ja Brasiliassa on kuitenkin myös
huippuyliopistoja,
jotka
pärjäävät
kansainvälisissä
vertailuissa
suomalaisia
yliopistoja paremmin. Suomessa tulee huolehtia, että maan yliopistokoulutukseen
panostetaan jatkossa entistä enemmän. Menneisyyden hyvä maine ei riitä
tulevaisuudessa.
Singaporen kohdalla nousi tutkimuksessa esille singaporelaisten huono asenne
epäonnistumiseen. Nakata ja Sivakumar (1996) yhdistävät yhden tunnetuimman
kulttuuritutkijan Geert Hofsteden (mm. 1984, s. 212) kulttuuridimensioihin:
valtaetäisyys, individuaalisuus–kollektiivisuus, maskuliinisuus–feminiinisyys sekä
epävarmuuden välttäminen.
Vaikka Hofsteden kulttuuridimensioiden idea on vanha, sovelletaan sitä yhä paljon
kansalliskulttuurien tutkimuksessa. Nakata ja Sivakumar (1996) lähestyvät kirjallisuuskatsauksessaan kulttuurin ja innovatiivisuuden yhteyttä yrityksen T&Ktoiminnan kansainvälistämistapausten kautta. Tutkimus ei tarjoa lopullista vastausta
kulttuurin vaikutuksista innovaatiotoimintaan, mutta individuaalisuus ja pieni
valtaetäisyys ovat hyväksi tuotekehitysprosessin alkuvaiheissa. Näillä dimensioilta
löytyvät Suomen vahvuudet. Toisaalta Suomessa on Singaporen tavoin havaittavissa
epäonnistumisen pelkoa.
Kulttuurin lisäksi myös arvot vaikuttavat voimakkaasti ihmisten toimintaan.
Schwartz (1999) tutkii eri kansallisvaltioissa ilmeneviä arvoja. Hänen kehittämä
malli koostuu Hofsteden tavoin erilaisista ulottuvuuksista: konservatismi–autonomia,
hierarkia–egalitarismi ja määräysvalta–harmonia. Ulottuvuudet voidaan koota kuvan
5 mukaiseksi arvojen kentäksi.
28
Kuva 5: Teoreettinen arvorakenne (lähde: Schwartz)
Kuvassa 6 nähdään miten valtiot asettuvat kyseiseen kenttään niissä vallitsevien
arvojen mukaan. Innovoinnin kannalta Suomi sijoittuu tutkimuksen arvokartalla
muita vertailumaita paremmin. Suomessa tasa-arvo, vastuullisuus, rehellisyys ja
vapaus
ovat
tärkeitä
arvoja.
Älylliseen
autonomiaan
kuuluvat
luovuus,
avarakatseisuus ja uteliaisuus ovat melko lähellä. Hierarkiaan kuuluvat perinteiden
arvostus
ja
sosiaalinen
järjestys
saattavat
vaikeuttaa
singaporelaisten
innovointiedellytyksiä. Schwartzin (1999) tutkimus ei juuri kerro brasilialaisten
arvoista, sillä maa sijoittuu arvokartan keskiosaan.
29
Kuva 6: Valtiot teoreettisella arvokartalla (lähde: Schwartz)
Varsinaista selvyyttä kansalliskulttuurin vaikutuksista innovaatiotoimintaan ei vielä
kirjallisuudessa ole. Tulevaisuudessa tutkimusta tulisikin suunnata tälle alueelle.
Työ- ja elinkeinoministeriön (2008) innovaatiostrategian kymmenessä tärkeimmässä
toimenpidekokonaisuudessa korostetaan uudistumiskykyisyyttä, kasvuyrittäjyyttä ja
innovaatiotoimintaan kannustamista. Toimenpiteitä ei voida suunnitella ja toteuttaa
ottamatta huomioon maan henkistä pääomaa eli kansallista kulttuuria ja arvoja.
Tuotantokaan ei voida suunnitella ottamatta huomioon luonnonvarojen pääomaa. Jos
tavoitteet ovat ristiriidassa kulttuurin, arvojen ja asenteiden kanssa, on myös niihin
puututtava. Innovaatiotoiminta on kiinni ihmisistä, joten ihmiset ja ihmisten väliset
vuorovaikutussuhteet tulisi nostaa tutkimuksissa entistä vahvemmin esille.
6 Yhteenveto Tässä kandidaatintyössä tutkittiin Suomen innovaatiopolitiikkaa ja innovaatiojärjestelmää vertailututkimuksena. Tavoitteena oli kartoittaa suomalaisen innovaatiojärjestelmän ja innovaatiopolitiikan vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja
30
uhkia. Kandidaatintyön vaatimukset asettivat tutkimuksen kattavuudelle rajat.
Käsittelyyn valittiin tietyt maat ja tietyt mittarit. Toinen haasteista on tiedon
ajankohtaisuus ja pätevyys. Innovaatiosta kirjoitetaan paljon, mutta tarpeeksi tuoretta
laadukasta tietoa on vaikea löytää.
Maiden
innovaatiotoimintaa
vertailtiin
kvantitatiivisesti
T&K-menojen
sekä
patenttikirjausten lukumäärän mukaan. Työssä esiteltiin myös kunkin valtion
bruttokansantuotteen kehitys. Kvalitatiivinen vertailu tapahtui lähinnä kunkin valtion
talouden ja innovaatioympäristön historiaan tutustumisen avulla. Vertailtavien
maiden historiat ovat varsin erilaiset. Hyvinvointiyhteiskuntaan ja kokonaisvaltaiseen koulutuksen läpi itsenäisyyden ajan panostanut Suomi teollistui
maailmansotien jälkeisellä ajanjaksolla oman metsä-, ja perusmetalliteollisuuden
avulla ja selvisi nousukautta seuranneesta lamasta panostamalla teknologiaan ja
tekniseen innovaatiotoimintaan.
Singaporen historiaa leimaa tehokkuus ja johdonmukaisuus. Itsenäisyyden
alkuvaiheessa maa keskittyi ulkomaalaisten suuryritysten houkuttelemiseen ja niiden
teknologian ja osaamisen siirtoon. Talouden kehittyessä alettiin panostaa
työssäoppimiseen ja oman teknologian kehittämiseen.
Brasilian teknologinen kehitys on perustunut maassa toimineiden ulkomaalaisten
yritysten osaamiseen. Myöhemmin valtio on yrittänyt omavaraistaa osaamista
erilaisten ohjelmien avulla. Maan innovaatiopolitiikka on joutunut kärsimään
taloudellisen tilanteen heilahteluista. Huonossa taloustilanteessa T&K-hankkeet ja
-ohjelmat ovat olleet ensimmäisten säästökohteiden joukossa.
Suomi pärjää todella hyvin kvantitatiivisessa vertailussa. Suomen bruttokansantuote
on väkilukuun suhteutettuna suurin. Suomessa panostetaan bruttokansantuotteeseen
suhteutettuna Singaporea ja Brasiliaa enemmän T&K-toimintaan. Lisäksi myös
innovaatiojärjestelmän tulokset ovat parhaat Suomessa. Suomessa kirjataan
väkilukuun suhteutettuna eniten patentteja. Suomalaisten patenttikirjausten vuotuiset
määrät ovat kuitenkin olleet jatkuvassa laskussa vuoden 2000 jälkeen. Lisäksi
31
muiden maiden kehittyvä innovaatiojärjestelmien rakentaminen haastaa Suomen
innovaatiotoiminnan.
Työn tulokset on kerätty taulukkoon 3. Taulukossa näkyy Suomen kansallisen
innovaatiojärjestelmän ja innovaatiopolitiikan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat maavertailun valossa.
Taulukko 3: Suomen innovaatiojärjestelmän
vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat maavertailun valossa.
Vahvuudet
•
•
•
•
•
Vahva koulutuspohja
Vahva poliittinen tuki
innovaatiotoiminnalle
Vahva taloudellinen tuki
innovaatiotoiminnalle
Pieni valtaetäisyys, tasa-arvo
Individualistinen kulttuuri
Mahdollisuudet
•
•
Suomen innovaatiojärjestelmän
maine
Suomen koulutusjärjestelmän
maine
Heikkoudet •
•
•
•
Heikko kansainvälistyminen
Asenne epäonnistumiseen
Pienet markkinat
Perinteet ainoastaan teknisissä
innovaatioissa
Uhat
•
•
Muiden maiden kehittyvä
kilpaileva innovaatiotoiminta
Patenttikirjausten lukumäärän
viimeaikainen väheneminen
Yksi kaikkia maita yhdistävä innovaatiojärjestelmän ongelma liittyy yhteistyöhön.
Innovaatiojärjestelmä vaatii toimiakseen hyvät yhteyden yliopistojen ja muiden
tutkimuslaitosten sekä yritysten välillä. Jatkossa tutkimusta tulisi entistä enemmän
kohdistaa innovaatiojärjestelmän sisällä toimiviin instituutioiden, laitosten, yritysten
ja ihmisten välisiin yhteyksiin ja niihin vaikuttaviin asenteisiin.
32
Lähdeluettelo Baer, W. (2001) The Brazilian economy: growth and development, Greenwood
Publishing Group.
Begley, T.M. & Tan, W.L. (2001) The socio-cultural environment for
entrepreneurship: A comparison between East Asian and Anglo-Saxon
countries, Journal of International Business Studies, vol. 32:3.
Cameron, G. (1996) Innovation and economic growth. CEPDP, 277. Centre for
Economic Performance, London School of Economics and Political Science,
Lontoo.
de Lima, S. & Regina, M. & Hirst, M. (2006) Brazil as an intermediate state and
regional power: action, choice and responsibilities, International Affairs, vol.
82:1, s. 21–40.
Ettlie, J.E. (2006) Managing innovation: new technology, new products, and new
services in a global economy, Butterworth-Heinemann.
Etzkowitz, H. (2002) Networks of innovation: science, technology and development
in the triple helix era, International Journal of Technology Management and
Sustainable Development, vol. 1:1, s. 7–20.
Euroopan komissio (2009) European Innovation Scoreboard 2009 – Comparative
analysis of innovation performance, [viitattu: 5.4.2010]
Saatavissa: http://www.proinno-europe.eu/page/european-innovationscoreboard-2009
Fagerberg, J. & Mowery, D.C. & Nelson, R.R. (2006) The Oxford handbook of
innovation, Oxford University Press, USA.
Fishlow, A. (1980) Brazilian development in long-term perspective, The American
Economic Review, vol. 70:2, s. 102–108.
Hautamäki, A. (2008) Kestävä innovointi: Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden
edessä, Sitran raportteja, vol. 76.
Hofstede, G. (1984) Culture's consequences: International differences in workrelated values, Sage Publications, Inc.
Jayme Jr, F.G. (2003) Balance-of-payments-constrained economic growth in Brazil,
Brazilian Journal of Political Economy, vol. 23:1, s. 62–84.
Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF (2009) World Economic Outlook Databases,
[viitattu 11.4.2010] Saatavissa: http://www.imf.org/external/ns/cs.aspx?id=28
33
Kam, W.P. & Kiese, M. & Singh, A. & Wong, F. (2003) The Pattern of Innovation in
Singapore's Manufacturing Sector, Singapore Management Review, vol. 25:1, s.
1–34.
Kao, J. (2009) Tapping the world’s innovation hot spots, Harvard business review,
vol. 87:3, s. 109–114.
Kupfer, D. & Avellar, A.P. (2008) Innovation and Cooperation: Evidences from the
Brazilian Innovation Survey [verkkodokumentti] UFRJ/UFU 2008. [viitattu
1.4.2010] Saatavissa:
http://www.anpec.org.br/encontro2009/inscricao.on/arquivos/4270999b29c711d0102f9994ad1dd68a95b.pdf
Lemola, T. & Honkanen, P. (2004) Innovaatiopolitiikka – kenen hyväksi, keiden
ehdoilla? Gaudeamus, Helsinki.
Lievonen J. & Lemola T. (2009) ”Innovaatiopolitiikka kehittyvissä maissa, teoksessa
Ali-Yrkkö, J. (toim.) Yritysten tutkimustoiminta kansainvälistyy – Mitä jää
Suomeen? Etla, Helsinki.
Lundvall, B.Å. (2007) Innovation System Research and Policy. Where it came from
and where it might go, CAS-seminaari, Oslo, joulukuu 2007.
Lundvall, B.Å. (2010) National systems of innovation: Toward a theory of
innovation and interactive learning, Anthem Pr.
Maailman henkisen omaisuuden järjestö, WIPO (2009) Statitistical publication on
patents [viitattu 11.4.2010]
Saatavissa: http://www.wipo.int/ipstats/en/statistics/patents/
Mani, S. (2002) Government, Innovation and Technology Policy, An International
Comparative Analysis, Cheltenham: Edward Elgar Publishing.
Mani, S. (2004) Government, innovation and technology policy: an international
comparative analysis, International Journal of Technology and Globalisation,
vol. 1:1, s. 29–44.
Michelsen, K.E. (2009) Insinöörit suomalaista identiteettiä rakentamassa, Tieteessä
tapahtuu, vol. 27:1.
Miettinen, R. (2002) National innovation system: scientific concept or political
rhetoric, Edita, Helsinki.
Monkashō-ministeriö, Japani (2002) Annual Report on the Promotion of Science and
Technology 2002. [viitattu: 9.4.2010]
Saatavissa: http://www.mext.go.jp/english/news/2002/08/020801.htm
Nakata, C. & Sivakumar, K. (1996) National culture and new product development:
an integrative review, The Journal of Marketing, vol. 60:1, s. 61–72.
34
Nelson, R.R. (1993) National innovation systems: a comparative analysis, Oxford
University Press, USA.
OECD (2009) Science, Technology and Industry Scoreboard 2009, Organisation for
Economic Co-operation and Development. [viitattu 4.4.2010].
Saatavissa:
http://www.oecd.org/document/26/0,3343,en_2649_33703_39493962_1_1_1_1
,00.html
Oinas, P. (2005) Finland: A success story?, European Planning Studies, vol. 13:8, s.
1227–1244.
Schienstock, G. & Hämäläinen, T. (2001) Transformation of the Finnish innovation
system: a network approach, Sitra Reports Series 7, Sitra, Helsinki.
Schwartz, S.H. (1999) A theory of cultural values and some implications for work,
Applied psychology: An international review: Special issue: Values and work,
vol. 48, s. 23–47.
Singapore Agency for Science, Technology and Research, A*STAR (2008) National
Survey of R&D [viitattu 4.4.2010] Saavavissa http://www.astar.edu.sg/tabid/915/default.aspx
Statistics Singapore (2009) Statistical Tables from Yearbook - Demography [viitattu
19.4.2010] Saavavissa
http://www.singstat.gov.sg/pubn/reference/yos09/statsT-demography.pdf
Statistics Singapore (2010) Time Series on GDP Data [viitattu 2.4.2010] saavavissa
http://www.singstat.gov.sg/stats/themes/economy/hist/gdp2.html
Soon, T.W. & Tan, C.S. (1993) Singapore: public policy and economic development,
teoksessa Leipziger, D.M. & Thomas, V. (1993) The lessons of East Asia: An
overview of country experience, World Bank Publications.
Tekes (2008) Innovaatiotoiminnan vaikutukset 2008 [viitattu 19.4.2010] Saatavissa:
http://www.tekes.fi/fi/gateway/PTARGS_0_34328_0_0_18/Innovaatiotoiminta_
luo_menestysta.pdf
Van de Ven, A.H. (1986) Central problems in the management of innovation,
Management science, vol. 32:5, s. 590–607.
Tilastokeskus (2010) Suomi lukuina – kansantalous [viitattu 2.4.2010] Saavavissa
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html
Työ- ja elinkeinoministeriö (2008) Kansallinen innovaatiostrategia, [viitattu
11.4.2010] Saatavissa:
http://www.tem.fi/files/19704/Kansallinen_innovaatiostrategia_12062008.pdf
35
Unesco (2010) Institute of Statistics Data Centre [viitattu 11.4.2010] Saatavissa:
http://stats.uis.unesco.org/
Velho, L. and Saenz, T. (2002) R&D in the public and Private Sector in Brazil:
complements orsubstitutes?, INTECH/UNU Discussion Paper Series,
[verkkodokumentti] [viitattu 1.4.2010] Saatavissa:
http://www.jinnove.com/upload/documentaire/Intech151002.pdf
Wong, P.K. (2003) From using to creating technology: the evolution of Singapore's
national innovation system and the changing role of public policy,
Competitiveness, FDI and technological activity in East Asia, s. 191–237,
teoksessa: Lall, S. & Urata, S. (2003) Competitiveness, FDI and technological
activity in East Asia, Edward Elgar Publishing.