27.10.2010 Valtakunnallisen CP-viikon Oulun teemaseminaari 26.10.2010 Nyt puhutaan kuntoutuksesta LASTEN KUNTOUTUKSEN KEHITYSHAASTEET Arja Veijola TtT, Yliopettaja/kuntoutus OAMK/sote 27.10.2010 Esityksen sisältö  Kuntoutuksen paradigman muutos  Yhteiskunnalliset, palvelujärjestelmään kohdentuvat muutokset lasten kuntoutuksen kehityshaasteiden takana  Muuttunut työelämä – uudet haasteet osaamiselle ja toimintakäytännöille sekä -malleille  Tutkimuksissa esille tulevat lasten kuntoutuksen kehityshaasteet  Lasten hyvä kuntoutuskäytäntö – haasteet toiminnan kehittämiselle  Lapsen kuntoutumista tukevan yhteistoiminnan kehityshaasteet  DIALOGISET TYÖMENETELMÄT KEHITTÄMISTYÖN LÄHTÖKOHDAKSI 27.10.2010 2 1 27.10.2010 KUNTOUTUKSEN PARADIGMAN MUUTOS KUNTOUTUKSEN PARADIGMA  Paradigman käsite viittaa johonkin vakiintuneeseen tieteentraditioon – KUNTOUTUSTIEDE (rehabilitation science)  Paradigma kertoo tutkijan ja tutkimusyhteisön tiedonkäsityksestä 2 27.10.2010 TIEDONKÄSITYS Tiedontuotantomalli 1  Tieto tuotetaan tutkijayhteisössä  Tieteenalakohtaisuus  Yhdenmukainen osaaminen  Hierarkkiset, pysyväisluonteiset organisatoriset rakenteet (vrt. yliopisto)  Vähäinen tilivelvollisuus ja refelektiivisyys  Kollegiaalinen laadunvalvonta Tiedontuotantomalli 2  Tieto tuotetaan sen hyödyntämisympäristössä  Moniäänisyys (ammattilaiset – kuntoutujat, perheet, omaiset)  Erilainen osaaminen (ammatillinen – kuntoutujan ja perheen asiantuntijuus)  Matalat, vaihtuvat organisatoriset rakenteet  Voimakas tilivelvollisuus ja reflektiivisyys  Laaja ja tilapäinen toimijoiden yhteisöllinen laadunvalvonta (Rajavaara 2007) 27.10.2010 KUNTOUTUKSEN PARADIGMA Kirjallisuudessa:  Elämän laatu tai elämänhallinta (empowerment) yhä useammin kuntoutuksen keskeinen tavoite (Suikkanen ym. 1995)  Elämänhallinta ja valtaistuminen kuntoutuksen tavoitteena on tärkeä (Järvikoski & Härkäpää 2001)  ”vajavuusparadigmasta kohti valtaistavaa ja ekologista paradigmaa” (Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma 2003) VALTAISTAVA PARADIGMA (UUSI PARADIGMA)  Kuntoutujaa tuetaan oman tilanteensa ja toimintaympäristönsä  tutkimisessa ja muutosmahdollisuuksien arvioinnissa  Kuntoutuja osallistuu oman kuntoutusprosessinsa suunnitteluun  ja toteutukseen (Järvikoski & Karjalainen 2008) 3 27.10.2010 LASTEN KUNTOUTUS   pitkäkestoinen prosessi yhteydet lapsen elin-, asuin- ja toimintaympäristöihin ovat tärkeitä (Sosiaali-   liitetään osaksi lapsen ja perheen arkipäivää kuntoutusvastuu on nähtävä kokonaisuutena ja kuntoutussuunnitelma asiakirjana, jonka toteuttamiseen eri osapuolet sitoutuvat (Sosiaali- ja ja terveysministeriö 1997, 74, Launonen 1998, Larin 1998, Talo ym. 2001, Kokkonen 2001, von Wendt 2001) terveysministeriö 1996, 80.)   ehkäistään odotettavissa olevia kehityksen esteitä toiminnassa korostetaan vanhempien ja muiden lasten kanssa toimijoiden roolia  huomioitava lapsen normaalin ikätason kehitykseen liittyvät tekijät sekä pitkäaikaissairaiden lasten kasvun ja kehityksen erilaisuus (Selekman 1991, (Mittchell & Brown 1991.) Kokkonen 2001)      kuntoutus on osa lasten elämää kuntoutussuunnitelmat - vaativia ja työläitä (Koivikko 1996) oppimisprosessi - lapsi itse osallistuu tavoitteiden asetteluun yksilöllinen suunnittelu - suunnittelussa tärkeintä selkeiden, yksilöllisten ja realististen tavoitteiden asettaminen kuntoutusta ei tule erottaa kasvatuksesta ja opetuksesta (Autti-Rämö 2008) LASTEN KUNTOUTUS 1980-luku  Terapiakeskeisyys, lasta ”korjaava”, normaaliin suoritukseen pyrkivää 1990-luku  Erityisten, nimettyjen toimintojen harjoittaminen, toiminnallisuus, moniammatillisuus, perhekeskeisyys, vanhempien aktiivinen rooli kuntoutuksen suunnittelussa ja arvioinnissa 2000-luku  Osallistumisen mahdollisuus, lapsen hyväksyminen omana itsenään, verkostot, näyttöön perustuva toiminta (mm. Autti-Rämö 2008) 4 27.10.2010  Yhteiskunnalliset, palvelujärjestelmään kohdentuvat muutokset lasten kuntoutuksen kehityshaasteiden takana KUNTOUTUS SOSIAALI- JA TERVEYSPOLITIIKAN OSANA  Painottaa väestön työ- ja toimintakyvyn edistämistä – strategisissa linjauksissa kohti vuotta 2015 ”tuetaan vammaisten henkilöiden aktiivista osallistumista yhteiskuntaan”  Vammaisten henkilöiden toimintakyvyn parantamiseen liittyviin haasteisiin vastataan uusilla toiminta- ja yhteistyömalleilla, kehittämällä kuntoutusta (STM/Nyfors/2010/ Lasten ja nuorten hyvän kuntoutuksen toteutuminen Palveluverkostossa 2007-2011) 5 27.10.2010 MITÄ KUNTOUTUKSELTA ODOTETAAN? Yksilön hyvää  Terveyttä ja toimintakykyä  Itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeutta  Oman elämän hallintaa  Osallistumista ja osallisuutta, vaikutusmahdollisuuksia  Työkykyä ja mahdollisuutta tehdä työtä  Työllistymistä ja riittävää ansiotuloa (STM/Nyfors/2010/ Lasten ja nuorten hyvän kuntoutuksen toteutuminen Palveluverkostossa 2007-2011) Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva laki HE: kevät 2010, voimaan 2013 Toimiva terveyskeskus -toimenpideohjelma KASTE -ohjelma Terveydenedistämisen p.o. Mieli 2009 -hanke Palveluinnovaatiohanke Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin p.o. Laki- ym. hankkeita: • Potilaslaki ja asiakaslaki • Vammaispalvelulaki • Ikärajojen yhtenäistäminen nuorten mielenterveyspalveluissa • Työnjaon selkeyttäminen erikoissairaanhoidossa • Yksityinen th ja sh • Päivähoitolaki -> varhaiskasvatuslaki • Th.ammattihenkilölaki HE: kevät 2010 Voimaan: 2011 PARAS-hanke: Puitelaki voimassa 31.12.2012 asti Selonteko Eduskunnalle syksy 2009 SOTE-kysely: maaliskuu 2009 ALKU-hanke 2010 27.10.2010 • Sosiaalipalvelujen valvonta • Palvelusetelilaki • Asetus neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon • Syövänhoidon strategia • Vanhustenhuollon laatusuositus • Tietoteknologiahankkeet • EVO-uudistus • MASTO-ohjelma VOS-uudistus STVOL voimassa 2012 loppuun Kasteen osalta THL 2009 HE: 2012 Voimaan: 2013 Valvira 2009 HH & AV 17 6 27.10.2010 KUNTOUTUS UUDESSA TERVEYDENHUOLTOLAISSA mm.  Kunnallisen terveydenhuollon vastuu lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisestä  Lääkinnällisen kuntoutuksen pääasiallinen sisältö  Rajaukset muiden tahojen kuntoutustehtävään (erit. KELA)  Lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelu ja järjestäminen alueellisena kokonaisuutena  Hoitoon pääsyajat koskevat myös kuntoutusta  Yhteistyö muiden kuntoutusta järjestävien tahojen kanssa, potilaan ohjaaminen oikeiden kuntoutuspalvelujen piiriin KUNTOUTUKSEN OIKEA-AIKAISUUS Toimintakyky, osallistuminen, elämänlaatu KORJAAVA KUNTOUTUS VARHAISKUNTOUTUS kuntoutuksen oikea kohdentuminen Erityistä tukea tarvitseva lapsi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:27) -Kun työntekijällä herää huoli kehityksestä – yhteistyö vanhempien kanssa -Lapsen ohjaaminen tutkimuksiin ja tilanteen selvittäminen moniammatillisesti -Kirjallinen suunnitelma – kuntoutus-, kuntoutus- ja hoito-, kuntoutus- ja toiminta-, lapsikohtainen oppimis-, yksilöllinen opetus-, palvelusuunnitelma - VANHEMPIEN JA LAPSEN YMPÄRISTÖN (päiväkoti, koulu) OSALLISTUMINEN HETI, KUN HUOLI ON HERÄNNYT JOSTAKIN LAPSEN KEHITYKSEEN LIITTYVÄSTÄ ASIASTA Aika (Mukaeltu Tilvis 2000, Pitkälä ym.2005) 7 27.10.2010 Ennakointidialogit huolen vyöhykkeillä EI HUOLTA 1 Ei huolta lainkaan. HUOLEN HARMAA VYÖHYKE 4 5 PIENI HUOLI 2 Pieni huoli tai ihmettely käynyt mielessä; luottamus omiin mahdollisuuksiin vahva. 3 Huoli tai ihmettely käynyt toistuvasti mielessä; luottamus omiin mahdollisuuksiin hyvä. Ajatuksia lisävoimavarojen tarpeesta. Promotiivinen ja primaaripreventiivinen yhteisö/kuntatason monitoimijainen yhteistyö (Menetelmänä esim. Ennakointidialogit/ Alue- ja 27.10.2010 teemaneuvonpidot) Huoli kasvaa; luottamus omiin mahdollisuuksiin heikkenee. Mielessä toivomus lisävoimavaroista ja kontrollin* lisäämisestä Huoli tuntuva; omat voimavarat ehtymässä. Selvästi koettu lisävoimavarojen ja kontrollin lisäämisen tarve. Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyö asiakastasolla. Työntekijä/asiakas, työntekijä/työntekijä -yhteistyö Verkostopalaverit (Menetelmänä esim. Ennakointidialogi/ Tulevaisuuden muistelu Hilkka Honkanen & Arja Veijola ennakointimetodi työntekijöiden kesken) SUURI HUOLI 6 7 Huolta paljon ja jatkuvasti: lapsi/nuori vaarassa. Omat keinot loppumassa Huoli erittäin suuri: lapsi/nuori välittömässä vaarassa. Omat keinot lopussa. Lisävoimavaroja ja kontrollia saatava mukaan heti Muutos lapsen tilanteeseen saatava heti Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyö asiakastasolla. Työntekijä/asiakas, työntekijä/työntekijä yhteistyö Verkostopalaverit (Menetelmänä esim.15 Avoimet dialogit, Läheisneuvonpito) MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ EDELLYTTÄÄ YHTEISTÄ KIELTÄ  ICF – toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus  Tarjoaa yhteisen kielen ammattihenkilöiden toiminnan perustaksi 27.10.2010 (WHO 2001, Stakes 2004) 8 27.10.2010 ICF-CY TOIMINTAKYKY & TOIMINTARAJOITTEET RUUMIIN/KEHON SUORITUKSET & TOIMINNOT & OSALLISTUMINEN RAKENTEET Fysiologiset toiminnot KONTEKSTUAALISET TEKIJÄT YMPÄRISTÖTEKIJÄT Tehtävät ja toimet Anatomiset rakenteet 27.10.2010 Osallisuus elämänalueisiin HH & AV Fyysinen, asenteellinen ja sosiaalinen maailma ICF-CY TOIMINTAKYKY & TOIMINTARAJOITTEET RUUMIIN/KEHON TOIMINNOT & RAKENTEET Muutokset fysiologisissa toiminnoissa ja anatomisissa rakenteissa 27.10.2010 SUORITUKSET & OSALLISTUMINEN Suorituskyky ja suoritustaso lapsen toteuttamissa teoissa ja toimissa ja osallisuudessa elämän rooleihin HH & AV KONTEKSTUAALISET TEKIJÄT YMPÄRISTÖTEKIJÄT Fyysisen, sosiaalisen ja asenteellisen maailman vaikutus lapsen toimintoihin, suorituksiin ja osallistumiseen 9 27.10.2010 GAS-ARVIOINTI  Kelan uudistetut standardit velvoittavat palveluntuottajat     ottamaan käyttöön GAS- menetelmän (Goal Attainment Scaling) GAS-mittariston käytön tarkoituksena on tuoda yhteinen kieli ja käsitteistö kuntoutuksen tavoitteiden asettamiseen ja tavoitteiden toteutumisen arviointiin Tavoitteet laaditaan GAS-tavoitelomakkeelle yhteistyössä kuntoutujan (vanhempien) ja kuntoutustyöntekijän kanssa. Tavoitteiden toteutumista arvioidaan GAS-asteikolla (+3) – (-2). Menetelmältään GAS-mittaristo on kuntoutujalähtöinen (Kiresuk, Smith & Cardillo (2009) Goal Attainment Scaling: Applications, Theory and Measurement) 27.10.2010 Toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallinen asiantuntijaverkosto TOIMIA-HANKE  TOIMIA on 4-vuotinen hanke (2007-2010), joka kokoaa     verkostoksi toimintakyvyn ja toimintaedellytysten mittaamisen ja arvioinnin asiantuntijat, niitä tekevät ja tuloksia hyödyntävät henkilöt eri sektoreilta. Tavoitteena on parantaa toimintakyvyn arvioinnin ja mittaamisen yhdenmukaisuutta ja laatua yhdenmukaistaa toimintakyvyn ja toimintaedellytysten kuvaamisessa käytettävää terminologiaa Käytössä olevat mittamenetelmät kootaan tietokantaan, joka sisältää myös niiden arviot sekä suositukset eri tarkoituksia varten käytettävistä menetelmistä. TOIMINTAKYKYMITTARI-PANKKI AVATAAN TAMMIKUUSSA 2011 (www.toimia.fi) (www.kuntoutusportti.fi) 27.10.2010 10 27.10.2010 Muuttunut työelämä – uudet haasteet osaamiselle ja toimintakäytännöille sekä -malleille TOIMINTAMALLIT PALVELUJEN TUOTTAMISESSA KUNNISSA (AD N.1980-LUVULLE): Pitkät vakiintuneen toiminnan vaiheet, lyhyet ohimenevät muutosvaiheet TOIMINTAMALLIT KEHITETTY PITKÄLTI SAMANLAISENA JATKUVAAN TOIMINTAAN TYÖ NYT (N. 1990-LUVULTA ALKAEN) Lyhyet vakiintuneen toiminnan vaiheet, pitkät, osin päällekkäiset muutosvaiheet Ei tapaa, osaamista, välineitä käsitellä ja hallita muutosta – muutokset kaatuvat päälle 27.10.2010 (Mäkitalo 2005) 11 27.10.2010 KONSEPTIEN PERUSTYYPIT – TIEDON JA OSAAMISEN LAADULLISET MUUTOKSET TYÖN KEHITYSVAIHEISSA (Victor ja Boynton 1998) Muutoksella on suunta Toimintamuutokset ovat ratkaisuja toiminnassa väistämättä kehittyviin ristiriitoihin YHTEISKEHITTELY MASSARÄÄTÄLÖINTI ASIAKASKOHTAISTETTU PALVELU PROSESSIN PARANTAMINEN JOUSTAVA TUOTANTO LAATUPALVELU STANDARDOITU MASSATUOTANTO VAKIOPALVELU KÄSITYÖ Osaaminen on yksilöllistä, ei dokumentoitua ja perustuu työssä tapahtuvaan 27.10.2010 oppimiseen Osaaminen perustuu tarkkaan dokumentaatioon, ohjeisiin ja työnjaolliseen eriyttämiseen Osaamisen perusta on työprosessin tunteminen (tutkiminen) ja sen ongelmien jatkuva korjaaminen ja prosessien kehittäminen Osaaminen on tuotteen/palvelun jatkuvaa kehittämistä yhdessä asiakkaiden kanssa Osaaminen on verkoston hallintaa ja tuotteen/palvelun rakentamista tietyistä moduleista /osista asiakkaille Edellyttää asiakkaiden tarpeiden tuntemista VAKIOPALVELUT, JOISSA TÄRKEÄ TIUKAT TEHTÄVÄ RAJAT HH & AV  Tutkimuksissa esille tulevat lasten kuntoutuksen kehityshaasteet 12 27.10.2010 Lasten kuntoutuksen kokonaisvaltaisuus ja tutkimuksen kohdistuminen  Lapsen kuntoutustoiminta ja sitä koskeva tieteellinen tutkimus on laaja-alaista ja eri tieteenaloja yhdistävää.  Kuntoutuskäsitteen ja käytännön toiminnan moniulotteisen luonteen mukaisesti lasten kuntoutusta voidaan lähestyä erilaisilla tutkimuksellisilla otteilla.  Lasten kuntoutuksen tutkimus kohdistuu lapsen ja perheen hyvinvointiin ja toimintakykyyn sekä niiden edistämiseen. Lasten kuntoutuksen tutkimus voi kohdistua 1) yksilöihin eli lapsiin, lasten ominaispiirteisiin, lapsuuteen tai kokemuksiin, 2) perheeseen, vanhempiin ja vanhemmuuteen, 3) lasten kehitys - ja toimintaympäristöön (sosiaalinen, asenne ja fyysinen ympäristö esim. apuvälineet) sekä 4) edellisten väliseen vuorovaikutukseen;  Näiden peruslähtökotien lisäksi lasten kuntoutustutkimuksen aiheena voi olla: 5) kuntoutustoiminta ja menetelmät (menetelmien yhteisvaikutus), 6) kuntoutustoiminnan tuloksellisuus, 7) kuntoutuksen suunnittelu ja järjestäminen, lainsäädäntö.  Edelleen tarvitaan tutkimusta kuntoutuksen kokonaisuuden rakentumisesta ja hahmottamisesta sekä yhteistoiminnasta 13 27.10.2010 Kelan VAKE-kehittämishanke 2006-2011/ Aila Järvikoski & Kristiina Härkäpää 2010 ASIAKKAAN ÄÄNELLÄ KYSYMYKSET 1. Miten vaikeavammaiset kuntoutujat arvioivat Kelan järjestämää vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta 2. Millaisia muutostarpeita kuntoutuksessa on asiakasnäkökulmasta havaittavissa? 3. Millaisia toimintakäytäntöjä koskevia suosituksia voidaan tehdä? ASIAKASNÄKÖKULMA: SUOSITUKSIA KUNTOUTUKSEN HYVIKSI KÄYTÄNNÖIKSI Kuntoutusmahdollisuuksia koskeva tiedotus ja neuvonta    Palvelujärjestelmä ei anna riittävästi tietoa, ei neuvo eikä ohjaa tarpeeksi Kela ei tiedota kuntoutusmahdollisuuksista riittävästi Henkilökohtaisen neuvonnan ja ohjauksen saaminen vaikeata ja vaikeutunut SUOSITUS: Palvelunkäyttäjille kohdennettu tieto oltava helposti saavutettavissa, ymmärrettävää, tarpeen mukaan omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen sovellettua 14 27.10.2010 Kuntoutuksen suunnittelu     Kuntoutujaa (perhettä) ei aina ennätetä kuunnella eikä hänen/heidän voimavarojaan ottaa huomioon Kuntoutussuunnitelmassa asiakkaan tilanteesta ei aina anneta riittäviä tietoja eikä lähiverkoston tai palveluntuottajan tietoa esim. kuntoutuksen tuloksista käytetä hyväksi Yhteistyö eri viranomaisten välillä ei aina toimi eikä yhteyshenkilöä ole nimetty Suunnitelma liian usein asiakkaan tilannetta tuntematta, joskus myös vähäisellä kuntoutuksen asiantuntemuksella SUOSITUKSET: 1. Asiakasta (ja hänen läheisiään) kuunnellaan, yhteisen arvion ja suunnitelman tekemiseen varataan riittävästi aikaa ja asiakkaalle (ja hänen läheisilleen) annetaan mahdollisuus osallistua aktiivisesti suunnitelman tekoon 2. Tavoitteena on aina yksilöllinen suunnitelma, johon asiakas voi sitoutua ja motivoitua (yhteys arkielämän tarpeisiin) 3. Huolehditaan siitä, että palautteet aikaisemmasta kuntoutuksesta ovat käytettävissä ja otetaan huomioon 4. Huolehditaan siitä, että kuntoutujan tuntevien tahojen (esim. koulu, päiväkoti) tilannearviot ovat käytettävissä ja otetaan huomioon 5. Käytössä kuntoutuksen asiantuntemus: suunnitelman laatija tuntee hyvin kuntoutuksen toteutustavat ja mahdollisuudet Kuntoutuksen toteutus SUOSITUKSET (avomuotoinen kuntoutus) 1. Terapeuttien työote aina tavoitteelliseksi (yhteinen tavoitteiden asettaminen, saavuttamisen seuranta, motivointi) 2. Huolehditaan yhteistoiminnasta ja tiedonkulusta eri terapeuttien kesken (kuntoutuskokonaisuuden luominen) 3. Yhdistetään yksilöterapiaan myös ryhmämuotoista kuntoutusta (vertaistuen mahdollisuus) 4. Kehitetään kuntoutusta arkielämään ja kuntoutujan lähiympäristöön yhdistäviä menetelmiä 15 27.10.2010 VAKE-hanke 2010/Ira Jeglinsky & Jaana Paltamaa KUNTOUTUSSUUNNITELMAT Aineisto: yksi osa CP-kuntoutujien kuntoutussuunnitelmat  Kuntoutussuunnitelmat eivät aina olleet yksilöllisesti suunniteltuja eikä yksilön kuntoutustarvetta oltu selvästi perusteltu  CP-kuntoutujien toimintakyky oli kuvattu suppeasti ja käytetyt arviointimittarit ja niiden tulokset eivät aina näkyneet kuntoutussuunnitelmissa  (runsaassa puolessa kuntoutussuunnitelmassa ei mainita arviointimittaria – palvelun tuottajat eivät saa kuntoutussuunnitelman kautta riittävästi tietoa terapian käynnistämiseksi)  CP-kuntoutujan tavoitteita ei ollut kuvattu selkeästi VAKE-hanke 2010/Jaana Paltamaa TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI KUNTOUTUSPROSESSISSA Kuntoutujan nykytilanteen arviointi Suositus  Kuntoutuksen tarve tulee arvioida ja suunnitelma laatia nykyistä moniammatillisemmin  Arvioinnin tulee olla asiakaslähtöistä  ICF-luokituksen käyttöä tulee edistää  ICF-luokituksen tulee ohjata kuntoutuksen tavoitteiden määrittelyä ja kirjaamiskäytäntöä  ICF-luokitus tukee asiakaslähtöisyyttä ja moniammatillisuutta 16 27.10.2010 KUNTOUTUKSEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI (Peltamaa 2010)  Työnjakoa kuntoutusprosessin arvioinnissa tulee selkeyttää kuntoutuksen suunnittelutahon ja palveluntuottajien välillä päällekkäisten mittausten välttämiseksi sekä testien luotettavuuden säilymiseksi  YHTEISTYÖ Väitöskirja-tutkimuksissa esille tulevat lasten kuntoutuksen kehityshaasteet Salla Sipari/2008 Kuntouttava arki lapsen tueksi : kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistoiminnan rakentuminen asiantuntijoiden keskusteluissa  Arjen järjestämistä kuntouttavaksi edistää toiminnan perusteiden määrittely – YHTEINEN VIITEKEHYS  Eniten kehitettävää on paikallisen tason suunnitelmassa.  Hyvää kasvatusta ja kuntoutusta ei välttämättä ennusta ammatillinen osaaminen, vaan yksilöllinen työorientaatio, tahto ja asenne yhteistoimintaan. Siihen tarvitaan osaamisen jakamista ja kuntoutuksen asiantuntemusta.  Lapsen, vanhempien ja ammattilaisten lisäksi palvelujärjestelmällä on merkittävä rooli kuntouttavan arjen järjestämisessä. Sanna Uotinen /2008 Kavereista intoa liikuntavammaisen lapsen kuntoutukseen  Vanhempien kertomuksista tuli esille, että nykyisissä kuntoutuspalveluissa heitä askarruttivat mm. joidenkin ammattilaisten lapsikuvan yksipuolisuus, kuntoutuksen irrallisuus lapsen arjesta sekä lapsen ja vanhempien oman osallisuuden vähyys kuntoutuksessa.  Vanhemmat kokivat saaneensa tietoa ja konkreettisia toimintamalleja, miten ohjata lasta kotona. Kuntoutus arkipäiväistyi – sitä ei koettu enää ”salatieteeksi 17 27.10.2010 Tuula Tonttila/2006. Vammaisen lapsen äidin vanhemmuuden kokemus sekä lähiympäristön ja kasvatuskumppanuuden merkitys  äideillä myönteisiä kokemuksia päivähoidon tuesta . (vrt. Veijola 2004)  Tärkeimpänä asiana pidettiin vuorovaikutuksellista keskusteluyhteyttä päivittäin. Monet olivat saaneet tukea omaan äitiyteensä kannustuksen ja myönteisen palautteen muodossa, jolloin myös suhde omaan lapsen oli parantunut  Lapsen kuntoutusta suunniteltiin yhteistyössä ja tavoitteiden toteutumista arvioitiin säännöllisesti. Kristiina From/2010 Lapsen toiminnallisen osallistumisen onnistuminen on monen tekijän summa  Kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaisten yhteistyön painopisteen suuntautuessa lapsen toimintaympäristön suunnitteluun, voi lasten keskinäisen vuorovaikutuksen huomiointi jäädä sivuosaan.  Ammattilaiset ja vanhemmat kuitenkin kykenivät yhteistyön kehittyessä muuttamaan toimintatapojaan huomatessaan jonkin toiminnan olevan lapselle merkityksellistä.  Samalla kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaistenkin ohjaava rooli muuttui yhdessä toimijaksi.  Keskeistä toiminnallisen osallistumisen onnistumiselle ovatkin kasvatuksen ja kuntoutuksen ammattilaisten ja vanhempien yhteistyökäytännöt, joilla edistetään lapsilähtöistä osallistumista osana lapsiryhmää ASIAKASNÄKÖKULMA vs. TOIMINNAN VAIKUTTAVUUS  Vaikuttavuustutkimusten tulokset vaihtelevat, vaikka tutkittava interventio on sama  Useimmissa menetelmissä on saatu sekä positiivisia että kielteisiä tuloksia  Kunkin menetelmän sisällä asiakasta voidaan kuulla hyvin eri tavoin  Mikä on asiakkaan kuulemisen ja sitoutumisen tuottama ero tuloksissa? (Järvikoski & Härkäpää 2010) 18 27.10.2010  Lasten hyvä kuntoutuskäytäntö – haasteet toiminnan kehittämiselle 27.10.2010 19 27.10.2010 LASTEN KUNTOUTUKSEN YLEISET SUUNTALINJAT Lasten ja nuorten hyvä kuntoutus 1)Toiminnan lähtökohtana on aloitte tukitoimista ja perheen niitä varten antama suostumus – ”ongelma” tutkitaan riittävän moniammatillisesti ja saadut tulokset kuvataan perheelle niin että hoito ja kuntoutus on aitoa perheen tarpeista lähtevää yhteistyötä 2) Toimintaa ohjaa REHELLISYYS – toiminta perustuu LUOTTAMUKSEEN - Tiedotuksesta neuvotteluun 3) Voimavarojen tarkoituksenmukainen käyttö varmistetaan SUUNNITTELULLA - kuntoutukseen ja muihin tukitoimiin annettavat suositukset on oltava suhteessa paikallisiin mahdollisuuksiin ja toiminnan sujuvuudesta on huolehdittava palveluohjauksellisen työotteen mukaan – TÄMÄN TAUSTAKSI TARVITAAN TIETTYÄ ALUETTA (OULUNKAAREN ALUE) KOSKEVA SUUNNITELMA, JONKA PUITTEISSA TOIMITAAN 4) Yksi suunnitelma kattaa kaikki asiat – kuntoutus ja muut tukitoimet on hyvä liittää varhaiskasvatus- tai oppimissuunnitelmaan 5) Asetuksen velvoite ”kuntoutuksen tarve kunnassa” on lähtökohtana kuntoutuksen ja muiden tukitoimien kokonaissuunnittelussa – tämä tarve on määritettävä kunnan (kuntayhtymän) strategiseen suunnitteluun liittyen 27.10.2010 (Koivikko & Sipari 2006) EKOKULTTUURINEN TEORIA TOIMINNAN TAUSTAKSI (Gallimore, Weisner,Kaufman & Bernheimer 1989)  Lapsen kehitystapahtumaa jäsentävä, toimintaa ja     vuorovaikutusta korostava sosiaalisen oppimisen teoria Perheen merkitys keskeinen lapsen kehityksen tukemisessa Perheillä on voimavaroja, jotka ammatti-ihmisten tulee tunnistaa ja huomioida omassa toiminnassaan Teorian ydin on, että perhettä ei pidetä tahdottomina olosuhteiden uhreina, vaan korostetaan perheen omaa aktiivista roolia muutoksessa Perhe muuttaa elämäänsä (muutoksen positiivisuutta tai negatiivisuutta ei arvioida) 27.10.2010 20 27.10.2010 LAPSEN JA NUOREN HYVÄN KUNTOUTUKSEN TOTEUTUMINEN PALVELUVERKOSTOSSA – PROJEKTI 2007 – 2011 Lyhyt esittely 2009/ES Päämääränä on kehittää lasten, vanhempien ja ammattilaisten yhteistoimintaan perustuvia hyviä kuntoutuksen käytäntöjä ja työtapoja, sekä tukea kuntia toimimaan hyvien kuntoutuksen periaatteiden mukaan. Eeva Seppälä projektipäällikkö Tarja Nieminen suunnittelija Vajaaliikkeisten Kunto ry www.vlkunto.fi Projektin tarkoitus Lasten ja nuorten kuntoutukseen tarvitaan uusia toimintatapoja, jotka lisäävät yhteistoimintaa perheiden ja asiantuntijoiden välillä Päämääränä on tukea kuntia kehittämään ja muiden kasvatuksellisten tukitoimien järjestämistä Tarkoitus on, että lapsen ja nuoren kuntoutuksen toteutuminen on ensisijaisesti perheiden taakkaa vähentävää, alueelliseen yhteistoimintaan perustuvaa ja valtakunnallisesti yhdenvertaista Kansainvälisen yhteistyössä vaihdetaan tietoja ja kokemuksia aiheesta ja hyödynnetään niitä alueellisissa hankkeissa. 21 27.10.2010 Osaprojekti Lasten ja nuorten hyvän kuntoutuskäytännön ja toiminnallisten kuntoutusverkostojen kehittäminen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueelle Tarkoitus Parantaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vastuualueella kuntoutuksen suunnittelua, tavoitteellisuutta, tavoitteiden toteutumista, toteutumisen seurantaa ja yhteistä ymmärrystä kuntoutuksen päämääristä asianosaisten välillä. Kuntoutusprosessien selvityksen kautta saada selville mahdollisia ongelmakohtia Saada vanhemmat sitoutumaan lastensa kuntoutukseen entistä paremmin Parantaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä ja vuoropuhelua kuntoutuspalveluiden mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi hyödyntämiseksi. OAMK opinnäytetöiden kiinnittyminen Oulun osaprojektiin AMK Opinnäytetyö 3 KATARIINA & SARI JUSSILA & EMMI AMK Opinnäytetyö 2 YAMK Opinnäytetyö 3 MARJO PALOVAARA & LAURA RÄSÄNEN AMK Opinnäytetyö SARI MÄKIVUOTI SISKO KELONEVA & JAANA KORPELA YAMK Opinnäytetyö 1 OULU osaprojekti LAPSEN JA NUORENProjektin HYVÄN ohjausryhmä MINNA KARJALAINEN Liisa, Seija Miettinen (ylihoitaja OYS), Mari Sipilä (neuron osastonhoitaja Oys), YAMK Opinnäytetyö 2 Krista Jylänki (pt Oys), Timo Pehkonen (Oulun kaupunki, kuntoutus ylilääkäri), KUNTOUTUKSEN TOTEUTUMINEN ARJA KORRENSALO & PIRKKO LEPPÄLUOTO Leena Vaininpää (neuron apulais ylilääkäri),Mirja Luotonen (foniatri Oys Eija Häyrynen (Tervaväylän opettaja) ja Tiina Vuononvirta (Iin kunta) PALVELUVERKOSTOSSA AMK – PROJEKTI 2007 – 2011 Oulun asiantuntijatoimikunta Liisa Virkkunen (pj), MInna(sihteeri), Raija Viitasaari(kuntoutusohjaaja OYS), MARJO Heli (Tervaväylä), Merja Luukinen (OYS), Arja Holappa (tt OYS), Helena Törölä (pt Oys), Anna-Maija Nikulainen (OYS; neuron hoitaja) Opinnäytetyö PALOVAARA & LAURA RÄSÄNEN AMK Opinnäytetyö KATJA HIETANIEMI & ANU HANHELA 22 27.10.2010 NYKYTILANNE VAIKEAVAMMAISTEN LASTEN KUNTOUTUKSEN SUUNNITTELUSSA JA SUUNNITELMAN TOTEUTUKSESSA SEKÄ ARVIOINNISSA POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN ALUEELLA kehittämiskohteet Learning cafe VANHEMPIAN NÄKÖKULMA TERAPEUTTIEN PÄIVÄHOIDON NÄKÖKULMA A OYS, TERVAVÄYLÄN KOULU NÄKÖKULMA B C YHTEENVETO NÄKEMYKSISTÄ YHTEENVETO NÄKEMYKSISTÄ YHTEENVETO NÄKEMYKSISTÄ Learning cafe Learning cafe Yhdessä muodostettu näkemys kehittämistarpeista ja keinoista KEHITTÄMISSUOSITUKSET JA TOIMEENPANOEHDOTUKSET PERUSTELUINEEN Lapsen kuntoutumista tukevan yhteistoiminnan kehityshaasteet 23 27.10.2010 LASTEN KUNTOUTUKSEN & VARHAISEN TUEN/VARHAISKUNTOUTUKSEN KEHITYSHAASTEET LÄÄKINNÄLLISEN KUNTOUTUKSEN OSTOPALVELUJA TUOTTAVAT TAHOT psykologi suun terveyshenkilöstö LAPSI JA PERHE PERHENEUVOLA (erityis)lastentarhanopettaja PÄIVÄHOITO VAMMAISPALVELUT fysioterapeutti puheterapeutti ravitsemusterapeutti KOULU & koulun hyvinvointipalvelut OYS lääkäri opettaja perhetyöntekijä toimintaterapeutti terveydenhoitaja SEURAKUNTA & PERHEASIAINNEUVOTTELUKESKUS kuntoutusohjaaja kuraattori kouluavustaja TERVEYSKESKUS • väestövastuulääkäri • lab, rtg •NEUVOLA AIKUISTEN MIELENTERVEYS JA PÄIHDEPALVELUT KOTIPALVELU/LASTENSUOJELUN PERHETYÖ/ SOSIAALITYÖ 27.10.2010 POLIISI HH JÄRJESTÖT & AV MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ ?????? 27.10.2010 HH & AV 24 27.10.2010 MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ poikkitieteellinen (transdisciplinary) tieteinen välinen (interdisciplinary) monitieteinen (multidisciplinary) Sitoudutaan toimimaan perheen (lapsen) hyväksi yli tieteen- ja ammattirajojen PERHEEN aktiivinen rooli Kaikki ovat tietoisia omasta ja toisten rooleista sekä erityisosaamisesta Kaikki oppivat toisiltaan Yhteistyössä jaetaan vastuu ja keskustellaan säännöistä pitäen tieteen- ja toimijoiden rajat selvinä KUMPPANUUS Eri ammattihenkilöt tuovat oman osaamisensa/näkökulmansa tiedoksi muille Vuorovaikutus on vähäistä HH & AV 27.10.2010 (McCollum & Hughes 1990, Woodruff & McGonigel 1990, Mullins, Keller & Chaney 1994) MILLÄ SOSIAALISEN VUOROVAIKUTUKSEN TASOLLA LIIKUMME? toinen kohteena samassa tilassa yksisuuntaisuus muodollisesti valta ”sisäsiisteys” eriävät intressit toisen puhe ”kumotaan” kilpailu yhteinen tavoite työnjako sopimus luottamus arvostaminen V yhteistoiminta IV yhteistyö III peli II sosiaalinen vaikuttaminen Yhteistyöstä yhteistoimintaan I tilanteessa olo 27.10.2010 HH & AV (Mönkkönen 2002, 42-44) 25 27.10.2010  DIALOGISET TYÖMENETELMÄT KEHITTÄMISTYÖN LÄHTÖKOHDAKSI DIALOGINEN, VOIMAVARAORIENTOITUNUT TOIMINTA ENNAKOINTIDIALOGIT  Asiakaslähtöisiä, dialogin avulla ratkaisuja etsiviä ja menneisyyden sijasta tulevaisuuteen suuntautuvia erilaisten verkostojen yhteistyöpalavereita  Vuoropuhelulla haetaan yhteistyöhön uutta ymmärrystä, uusia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia toimia  Keskeistä vuoropuhelu, kuuntelu, kaikki saavat puhua ja tulla kuulluksi, jokainen puhuu vain omasta puolestaan Eriksson, Arnkil & Rautava: ENNAKOINTIDIALOGEJA HUOLTEN VYÖHYKKEELLÄ. Verkostokonsultin käsikirja- ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn. Stakesin työpapereita 29/2006 http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/tyopaperit/T29-2006-VERKKO.pdf 27.10.2010 26 27.10.2010 DIALOGINEN, VOIMAVARAORIENTOITUNUT TOIMINTA TYÖTAVAT 1. Voimavaralähtöinen 2. Moniammatillinen yhteistyö/perhetyö MENETELMÄT  Verkostotyö  Ennakointidialogit  Valtaistava yhteistyötä avaava haastattelu  Aktiivinen kuuntelu / kuuleminen  Voimavarojen etsintä ja esille nostaminen  VARSU -arviointi- ja suunnittelumenetelmä  Pikku-Portaat – Kasvamaan: syntymästä kolmevuotiaaksi varhaiskasvatus- ja varhaiskuntoutusmalli  Toiminnalliset menetelmät TYÖVÄLINE Tulevaisuuden muistelu -asiakaspalaveri Työntekijäpalaveri Alueneuvonpito Teemaneuvonpito HMI –haastattelumenetelmä interventiona -opas  VAVU -lomakkeisto  Reteaming -prosessiohje  Verkostokartta  Videoavusteinen perheohjaus  Perheen tavoitelomake, VARSUarviointilomakkeet  Egologinen suunnitelma, Vuorovaikutus ja päivittäiset toiminnot -materiaali      Kokko & Koskimies (2007) Ennakointidialogit moniammatillisena yhteistyömuotona. Dialogisten verkostopalaverien välitön palaute.  Ennakointidialogien käytöstä on kerätty systemaattisesti palaveripalaute vuosina 2004-2005 yhteensä 17 kunnassa/kaupungissa  188 ennakointidialogia (92 tulevaisuuden muistelua, 23 alue- ja teemaneuvonpitoa, 69 suunnittelupalaveria)  2513 henkilön palaute (asiakkaat/aikuiset, lapset, nuoret, läheiset, työntekijät)  Arvosana 8,2 (asteikko 1-10)  Palavereja pidettiin hyödyllisinä 27 27.10.2010 VOIMAVARASUUNTAUTUNUT TYÖSKENTELY  Keskeiseksi ei nouse perheen ongelmat, vaan perheen jo käyttämät toimivat menetelmät selviytyä  Ammattihenkilön tehtävä on johdattaa perhe joko näkemään voimavaroja ja ratkaisuja tai toimimaan niiden mukaisesti  Yksikin pieni muutos positiivisempaan suuntaan auttaa/tukee/innostaa ihmisiä yrittämään muitakin muutoksia  (mm. O`Hanlon & Weiner-Davis 1990 ) 27.10.2010 KIITOS! ”Onnellinen lapsuus on salainen puutarha, täynnä katoamatonta kauneutta, aamukastetta, lintujen laulua, kukkien tuoksua, puiden huminaa, valoa, varjoja” – Sylvi Kekkonen- 27.10.2010 56 28