1. No category

Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
Kunnallisten
rakennushankkeiden
kestävät energiaratkaisut
aluenäkökulmasta
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
VTT Tutkimusraportti VTT-R-07915-12
Espoo 30.11.2012
1 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
kansikuva: Helsingin Viikin Ympäristötalo 14.10.2012 P. Lahti
2 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
3 / 59
Esipuhe
Tämä raportti on KURKE -projektin (Kunnallisen rakentamisen kestävät energiaratkaisut) alueellista
energiatehokkuutta koskevan osan loppuraportti. Projektin tarkoitus on kehittää kunnallisten
rakennushankkeiden energiatehokkuuden arviointimenetelmiä.
Tässä raportoidun VTT:n osuuden rinnalla raportoidaan Aalto-yliopiston osuudet Aalto-yliopiston
Energiatekniikan laitoksen ja Rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitoksen julkaisusarjoissa (projektin
vastuuhenkilöt prof. Kai Sirén ja TkT Arto Saari).
Projektia ovat rahoittaneet Tekes, Aalto-yliopisto, VTT, Espoon kaupunki, Jyväskylän kaupunki, Keravan
kaupunki, Kotkan kaupunki, Vantaan kaupunki, Helsingin energia (Helen), Oy Turku Energia, Vantaan
Energia Oy, Fortum Power and Heat Oy, YIT Kiinteistötekniikka Oy, Suomen Lämpöpumppuyhdistys SULPU
ry ja Carrier Oy.
Tutkimus- ja kehitystyöhön sekä raportin laatimiseen ovat osallistuneet seuraavat tutkijat VTT:ltä: johtava
tutkija Pekka Lahti (projektipäällikkö), tutkijat Mari Sepponen ja Mikko Virtanen.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
4 / 59
Sisällysluettelo
1
Johdanto ............................................................................................................................................... 5
2
Kunnallisen rakennushankkeen energiatehokkuuden alueelliset ulottuvuudet ........................................ 6
3
Kunnallisen rakennushankkeen energiatehokkuuden arviointitarpeet..................................................... 7
4
5
3.1
Käytetyt energiatehokkuuden arviointimenetelmät......................................................................... 7
3.2
Energiatehokkuus rakennushankkeen määrittelyvaiheessa ........................................................... 7
3.3
Yleis- ja asemakaavoituksen vaikutus hankkeen energiatehokkuuteen.......................................... 8
3.4
Mitä olisi ihanteellinen energiakaavoitus?...................................................................................... 8
3.5
Kenellä on suurin vaikutusvalta hankkeen energiatehokkuuden kannalta? ...................................10
3.6
Valintojen vaikutus energiatehokkuuteen suunnittelu- ja rakennusvaiheessa ................................10
3.7
Mistä tarvitaan lisätietoa energiatehokkaassa suunnittelussa? .....................................................10
3.8
Mitkä energiatehokkuutta parantavat toimet ovat helppoja toteuttaa? ...........................................10
3.9
Energiatehokkuutta arvioivien työkalujen tarve .............................................................................11
Alueellisen energiatarpeen ja -tehokkuuden arviointityökalun rakenne ..................................................12
4.1
Rakennusten energiatarve, energiantuotantotavat, energiankulutus ja päästöt .............................12
4.2
Henkilöliikenteen suoritteet, energiankulutus ja päästöt ................................................................17
Työkalun testaus esimerkkialueilla .......................................................................................................21
5.1
Marja-Vantaan Kivistö..................................................................................................................21
5.1.1
Lähtötiedot...............................................................................................................................21
5.1.2
Liikenneratkaisujen energiankulutuksen ja päästöjen arviointi ..................................................22
5.1.3
Rakennusten energiankulutus ..................................................................................................23
5.1.4
Energiantuotantovaihtoehdot ja niiden CO2-ekvivalenttipäästöt ................................................25
5.2
Sibbesborg, Eriksnäs ...................................................................................................................26
5.2.1
Lähtötiedot...............................................................................................................................26
5.2.2
Liikenneratkaisut ......................................................................................................................26
5.2.3
Rakennusten energiankulutus ..................................................................................................28
5.2.4
Energiantuotantovaihtoehdot ja niiden CO2-ekvivalenttipäästöt ................................................29
5.3
Yhteenveto kokemuksista ............................................................................................................30
6
Arviointityökalun lopullinen muoto ja käyttöohje ....................................................................................32
7
Yhteenveto ..........................................................................................................................................38
Lähteet .......................................................................................................................................................39
Liite A .........................................................................................................................................................40
Liite B .........................................................................................................................................................50
Liite C .........................................................................................................................................................58
Liite D .........................................................................................................................................................59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
5 / 59
1 Johdanto
KURKE-projektin loppuraportti on yhteenveto tutkimushankkeen keskeisistä tuloksista. Projektin tavoitteena
on kehittää menettelytapoja ja työkaluja alueellisen energiatehokkuuden huomioon ottamiseksi ja
arvioimiseksi kunnallisten rakennushankkeiden alueellisessa suunnittelussa.
Rakennetun ympäristön energiatehokkuutta ohjataan monilla valinnoilla ja päätöksillä jo kaavoitusvaiheessa,
myös kaavoitusprosessin ulkopuolella:
erilaisilla energiantuotantotavoilla niin keskitetyllä valtakunnallisella tuotannolla kuin myös paikallisilla
energiantuotantotavoilla, on erilaiset alueisiin kohdistuvat odotukset ja vaatimukset ja näistä osa voidaan
viedä kaavan sisältövaatimuksiin ja esim. aluevarauksiin
paikallinen energiantuotanto voi olla keskitettyä tai hajautettua.
energiatehokkuuden aluenäkökohtien huomioonottaminen kaavoituksessa edellyttää nykyisen prosessin
osapuolien, heidän odotustensa ja ongelmakohtien tunnistamista.
rakennusten lämmöntarpeen pienentyessä erilaisten energiantuotantotapojen ja käytettävien
polttoaineiden edullisuussuhteet muuttuvat ja esimerkiksi hajautetut järjestelmät muuttuvat aiempaa
edullisemmiksi.
energiajärjestelmien valintaan vaikuttaa myös se, millaisia riskejä niihin sisältyy, tarvitaanko
varajärjestelmiä ja jos kyllä, niin millaisia?
raskasta perusrakennetta vaativat järjestelmät edellyttävät suuria käyttäjämääriä riittävällä tiheydellä
(aluetehokkuudella) ollakseen kannattavia (tämä on olennaista muun muassa kaukolämpö- ja
kaukojäähdytysratkaisuissa).
energiaverkon rakenne riippuu myös kortteli- ja liikenneverkon rakenteesta, koska pääverkon tulee
seurata rakennetun kerrosalan painopisteitä.
sekä kaava- että rakennussuunnittelussa kaivataan työkaluja, joilla voidaan arvioida erilaisten
suunnitteluvalintojen vaikutuksia suunnittelukohteen energiatehokkuuteen ja arviointityökaluja tarvitaan
eri tarkkuustasoisina ja erilaisiin suunnittelutilanteisiin soveltuvina.
lisäksi tulee varautua tulevan rakentamisen energiatarpeisiin riittävästi etukäteen, suunnittelemalla ja
päättämällä energiahuollon ratkaisuista pitkällä aikavälillä.
Tutkimus- ja kehittämisprojekti toteutettiin seuraavissa osissa:
suoritettiin kysely kunnallisen rakentamisen, suunnittelun, hankekehityksen ja energiajärjestelmien
asiantuntijoiden joukossa (tavoitteena selvittää tarpeita ja odotuksia kunnallisten rakennushankkeiden
energiatehokkuuden arvioinnissa tarvittavista tiedoista ja työkaluista).
perehdyttiin alueellisen energiatehokkuuden laskenta- ja arviointimenettelyihin kirjallisuuden ja aiempien
työkalukehityshankkeiden tulosten kautta.
rakennettiin pilottiversio laskentatyökalusta, jolla alueellista energiatehokkuutta voidaan arvioida.
testattiin työkalua kahdessa todellisessa aluesuunnittelutapauksessa.
arvioitiin kokemukset ja viimeisteltiin niiden pohjalta helppokäyttöinen taulukkolaskentapohjainen työkalu.
raportoitiin hankkeen tulokset.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
6 / 59
2 Kunnallisen rakennushankkeen energiatehokkuuden alueelliset
ulottuvuudet
Rakennetun ympäristön energiatehokkuutta ohjataan kaavoituksella, alkaen maakunta- ja seututasoilta ja
päätyen yksityiskohtaiseen asemakaavoitukseen. Energiatehokkuudella tarkoitetaan tässä sekä
energiankulutuksen että energiantuotannosta aiheutuneiden päästöjen määrää esimerkiksi kerrosneliötä tai
henkilöä kohti. Yleispiirteisessä kaavoituksessa valitaan rakennettavien alueiden ja myöhemmin
asemakaavoitettavien alueiden sijainnit, esimerkiksi tietyn kaupunkiseudun sisällä. Samalla määrittyvät
edellytykset liittyä seudullisiin keskitettyihin energiajärjestelmiin ja mahdollisuudet tuottaa energiaa
hajautetusti, esimerkiksi aurinko- tai tuulivoimaloilla tai lämpöpumpuilla. Liikenteen ja siinä kuluvan energian
osalta sijainti määrittelee etäisyydet alueella asuvien työpaikkoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja muihin
palveluihin. Aluetehokkuus määrittelee alueen perusrakenteen (myös kaukolämpöverkon, sähköverkon ja
kaasuverkon) tehokkuuden (verkostopituus kerrosneliötä tai asukasta kohti) ja sillä on vaikutusta
energiansiirtoverkkojen siirtohäviöihin. Asemakaavoitusvaiheessa tulee ottaa huomioon erilaisten, sekä
keskitettyjen että hajautettujen energiantuottotapojen edellyttämät tilavaraukset kaavassa.
Energiatehokkuuden aluenäkökohtien huomioonottaminen kaavoituksessa edellyttää nykyisen prosessin
osapuolien sekä ongelmakohtien tunnistamista. Näin varmistetaan myös tulevissa hankkeissa osapuolien
roolit ja vastuut yhteistyön sujumiseksi.
Paikallinen energiantuotanto voi olla keskitettyä tai hajautettua. Rakennusten lämmöntarpeen pienentyessä
erilaisten tuotantotapojen edullisuussuhteet muuttuvat. Hajautetut järjestelmät muuttuvat aiempaa
edullisemmiksi. Raskasta perusrakennetta vaativat järjestelmät edellyttävät suuria käyttäjämääriä riittävällä
tiheydellä (aluetehokkuudella) ollakseen kannattavia. Energiaverkon rakenne riippuu myös kortteli- ja
liikenneverkon rakenteesta, koska pääverkon tulee seurata rakennetun kerrosalan painopisteitä.
Alueen sijainti määrittelee alueen synnyttämien henkilömatkojen suuntautumisen ja keskimatkapituudet
läheisiin työpaikka- ja palvelualueisiin. Tätä kautta voidaan arvioida todennäköiset (keskimääräiset)
henkilömatkasuoritteet (henkilökilometriä asukasta kohti) kulkutavoittain. Mitä lyhyemmät etäisyydet, sitä
suurempi on kävelyn ja pyöräilyn osuus ja sitä pienempi on moottoriajoneuvoilla tapahtuvan liikenteen
osuus. Alueellisesta joukkoliikennetarjonnasta riippuu kuinka suuri osuus moottoroidusta liikenteestä on linjaautoilla, junilla, raitiovaunuilla tai metrolla ja kuinka suuri henkilöautoilla. Kulkutapajakaumalla on ratkaiseva
vaikutus liikennesuoritteen kokonaisenergiankulutukseen. Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuuksien
kasvu vähentää liikenteen suhteellista energiankulutusta ja päästöjä. Kaavoituksessa tehtävillä valinnoilla
voidaan edistää tai vaikeuttaa kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita samoin kuin joukkoliikenteen
toimintaedellytyksiä.
Sekä kaava- että rakennussuunnittelussa tarvitaan työkaluja, joilla voidaan arvioida erilaisten
suunnitteluvalintojen vaikutuksia suunnittelukohteen energiatehokkuuteen. Arviointityökaluja tarvitaan eri
tarkkuustasoisina ja erilaisiin tyypillisiin suunnittelutilanteisiin soveltuvina. Lisäksi tulee varautua tulevan
rakentamisen energiatarpeisiin riittävästi etukäteen, suunnittelemalla ja päättämällä energiahuollon
ratkaisuista pitkällä aikavälillä.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
7 / 59
3 Kunnallisen rakennushankkeen energiatehokkuuden arviointitarpeet
Rakennus- ja aluehankkeiden energiatehokkuuden arvioinnin tarpeita kartoitettiin asiantuntijoille suunnatulla
verkkokyselyllä (Digium). Tarkempi yhteenveto tuloksista on esitetty liitteessä A.
Kysely toteutettiin 24.11.2011–2.3.2012 välisenä aikana. KURKE-verkoston kautta lähetettiin 113 kutsua
asiantuntijoille, joista 19 vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosentti jäi näin ollen 19 %:iin. Vastanneet
edustivat kuitenkin hyvin alueiden energiatehokkuuden toimijakenttää eri näkökulmista. 9 vastaajaa (eli 47 %
vastaajista), edusti julkista tahoa, eli kuntia, rahoittajia ja tutkimusorganisaatiota. Yksityisten yritysten
puolelta saatiin 53 % eli 10 vastaajaa, jotka työskentelivät insinööri- ja arkkitehtitoimistoissa,
rakennusyrityksessä tai energiantuotantojärjestelmien valmistajalla. Asiantuntijoiden vastuualueita olivat:
toimitusjohtaja, kehitysjohtaja, johtaja, kehittämisinsinööri, johtava asiantuntija, kaavoituspäällikkö,
yhdyskuntasuunnittelija, arkkitehti, projektipäällikkö, projekti-insinööri, tuotepäällikkö, myyntipäällikkö sekä
tutkija. Kyselyn vastaamiseen oli käytetty keskimäärin 42 minuuttia.
Kyselyn päätavoitteena oli selvittää, miten kunnallisen rakentamisen energiatehokkuutta voidaan
asiantuntijoiden mielestä parantaa. Yhteenvetona kyselyn annista voidaan todeta seuraavasti:
Tärkeää on kokonaisuuksien käsittely ja hallinta, sekä kokonaisstrategia.
Huomio on kiinnitettävä eniten vaikuttaviin asioihin.
Eri alojen ja asiantuntijoiden tiivis yhteistyö on tärkeää.
Tarvitaan kaukonäköisyyttä pitkälle tulevaisuuteen – vähintään 2030 asti.
Paikalliset olosuhteet on otettava huomioon.
Paikalliset energialähteet ja niiden potentiaali eri osa-alueilla tulee selvittää.
Huomioitava kokonaisuutena kaupunki-, liikennejärjestelmä- ja palvelurakenne.
Korjausrakentaminen on myös olennaista – mitä tehdään vanhoille rakennuksille?
Kaavan ja muiden toimenpiteiden välinen työnjako, miten parhaiten vaikuttaa energiatehokkuuteen?
Työkalulla varmistetaan ja perustellaan energiatehokas lopputulos, karsitaan huonot vaihtoehdot.
Työkalun on oltava yksinkertainen ja havainnollinen, ensisijaisesti ammattilaisille tarkoitettu ja
säännöllisesti päivitetty.
Työkalun käytön keston tulisi olla enintään 1–2 työpäivää ja kustannukset 1 000–2 000 €/arvio,
vaativampi työkaluversio erikseen.
Työkalun lisäksi tarvitaan neuvontaa (verkkopalveluna tai online-ohjeistuksena) sekä mahdollisuus
tallentaa.
3.1 Käytetyt energiatehokkuuden arviointimenetelmät
Vastaajat kertoivat käyttäneensä energiatehokkuuden arviointimenetelmiä erilaisten rakennuskohteiden
arvioinnissa, sekä hankkeiden laatuarvioinnissa ja tarjousvaiheessa. Lisäksi mainittiin aluetason
suunnitelmien arviointi esimerkiksi suunnittelukilpailujen yhteydessä. Suosituimpia energiatehokkuuden
arviointimenetelmiä
olivat
Yhdysvalloissa
kehitetty
rakennushankkeiden
ympäristövaikutusten
arviointityökalu LEED, jota oli käyttänyt 37 % vastaajista, sekä samantyyppinen Iso-Britanniassa kehitetty
BREEAM, jota 26 % vastaajista kertoi käyttäneensä. Kolmanneksi tunnetuin oli suomalainen PROMISE, joka
on rakentamisen ja hankesuunnittelun toimivuuden arviointikehikko, ja jota 11 % vastaajista oli käyttänyt.
Lisäksi oli käytetty yhdeksää muuta laskenta- tai arviointityökalua sekä itse kehitettyjä menettelytapoja.
3.2 Energiatehokkuus rakennushankkeen määrittelyvaiheessa
Rakennushankkeen määrittelyvaiheessa on monia asioita, jotka vastaajien mielestä tulee huomioida. Kaikki
vastaajat pitivät merkittävänä tai hyvin merkittävänä sitä, että toteutetun kohteen käytön aikana kuluu
mahdollisimman vähän energiaa. Samoin vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että kaikki energiankäyttömuodot
tulee huomioida (mukaan lukien lämmitys, jäähdytys, valaistus, ilmanvaihto ja muut laitteet). Valtaosan
(94 %) mielestä hanke tulisi arvioida elinkaariperiaatteella, missä huomioidaan kokonaisvaltainen
energiatehokkuus, lähtien raaka-ainehankinnasta aina rakennuksen purkamiseen asti.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
8 / 59
Kaikkien vastaajien mielestä rakennushankkeen määrittelyvaiheessa kasvihuonekaasupäästöjen (joko
hiilijalanjäljen tai CO2-ekvivalenttipäästöjen) arviointi on hyvin merkittävää tai merkittävää. Valtaosa
vastaajista (53–74 % vastaajista, riippuen päästöstä) piti myös muiden päästöjen, kuten pienhiukkasten,
rikkidioksidipäästöjen tai muiden ekosysteemivaikutusten arviointia merkittävänä tai hyvin merkittävänä.
Kommenteissa korostui tärkeänä seikkana kokonaisuuksien käsittely ja hallinta, mikä voidaan tulkita niin,
että vastaajien mielestä kokonaisuudet eivät ehkä vielä ole hallinnassa. Tähän kuuluu yhtenä osana mukaan
myös olemassa olevan rakennuskannan ns. uusiokäyttö. Paikalliset olosuhteet on myös otettava huomioon.
Jo suunnitteluvaiheessa on huomioitava tilojen käyttötarve ja -aste, sekä tilankäytön muunneltavuus eri
tarpeisiin. Tavoitteena voisi olla yli 90 % käytön osuus. Lisäksi esille nostettiin erilaisten energiavaihtoehtojen
vertailun tarve.
3.3 Yleis- ja asemakaavoituksen vaikutus hankkeen energiatehokkuuteen
Yleis- ja asemakaavoituksessa tehtyjen valintojen vaikutusta rakennushankkeen energiatehokkuuteen
kartoitettiin myös kyselyssä. Erityisesti huomiota kiinnitettiin kaavoituksen suunnittelu- ja
päätöksentekovaiheisiin. Lähes kaikkien (94 %) vastaajien mielestä energiatehokkuuden arviointi pitkällä
aikavälillä (vähintään 2030 asti) oli merkittävää tai hyvin merkittävää. Vastaajat pitivät energiatehokkuuden
kannalta tärkeimpänä rakennushankkeen sijaintia (yleensä tai suhteessa liikenneverkkoon), sekä paikallista
ja uusiutuvaa energiantuotantoa.
84 % vastaajista arvioi aluetehokkuuden, eli kerrosalan määrän suhteessa kulutettuun maa-alaan,
vaikutuksen energiatehokkuuteen olevan hyvin merkittävä tai merkittävä. Yli puolet (58 %) vastanneista piti
hankkeen toteutusta korjaamalla ja laajentamalla vanhaa uudisrakentamisen sijaan merkittävänä tai hyvin
merkittävänä.
Mielipiteet vaihtelivat hieman siinä, miten tärkeää energiatehokkuuden kannalta on suunnittelun aikainen
yhteistyö paikallisen energiantuottajan sekä liikennepalvelujen tuottajan kanssa. Suunnitteluvaiheen
yhteistyötä energiantuottajan kanssa 53 % vastaajista piti merkittävänä tai hyvin merkittävänä, kun taas loput
vastaajista arvioivat sen merkityksen vähäiseksi. Liikennepalvelujen tuottajan osalta yhteistyön arvioi 68 %
merkittäväksi tai hyvin merkittäväksi. Sen sijaan kaasuverkon sijaintia ei pidetty kovinkaan merkittävänä
tekijänä (74 % vastaajista), mihin todennäköisesti vaikuttaa paljon se, sijaitseeko vastaajan paikkakunta
yleensäkään kaasuverkon palvelualueella.
Avoimissa vastauksissa kerrottiin, että energiatehokkuutta kaavoituksessa voitaisiin parantaa
suunnittelemalla laajempia kokonaisuuksia ja katsomalla kauas tulevaisuuteen. Tulisi tähdätä
kaupunkirakenteen eheyttämiseen, hyviin liikenneyhteyksiin sekä monipuoliseen palvelurakenteeseen. Myös
korjausrakentaminen on osa keinopalettia.
Toisena painopisteenä nousi esiin, että paikalliset vaihtoehdot energiantuotannolle on selvitettävä
kokonaistarkastelun ja optimaalisen ratkaisun etsinnän kannalta. Useiden energiamuotojen kohdalla tämä
voitaisiin toteuttaa jo maakuntakaavatasolla, jotta tieto olisi saatavilla. Yhtenä ehdotuksena oli, että kaavassa
tulisi voida ilmoittaa mahdollisen lähilämmön ja -kylmän osalta saatavilla olevat ja tulevat elinkaaren aikaiset
liityntätehot ja vuosienergiat sekä käytetyt energialähteet ja päästövaikutukset.
3.4 Mitä olisi ihanteellinen energiakaavoitus?
Asiantuntijat kuvasivat ihanteellisen energiakaavoituksen sisältöä seuraavasti: kokonaisvaltaista
asiantuntijoiden sekä kaavoituksen ja muiden osa-alueiden, kuten energiantuotannon ja liikennepalvelun,
välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Ensin tarvitaan kokonaisstrategia, jonka mukaan keinot valitaan.
Kokonaisvaltainen suunnittelu ja (ympäristö)vaikutusten arviointi edellyttää eri tahojen yhteistyötä. Myös
yleiskaava on saatettava ajan tasalle. Energiakaavoitus voisi pitää sisällään halutun energiatehokkuustason,
sekä päästötasojen ja uusiutuvan energiantuotannon osuuksien määrittelyt. Siinä voitaisiin myös määritellä
kaukolämmön ja -kylmän palvelualueita, liikenneverkkoa sekä paikallisten energialähteiden
tuotantopotentiaalin kartoittamista.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
9 / 59
Vastaajat ehdottivat myös seuraavia näkökulmia energiakaavoitukseen:
”Arvioidaan 80/20 -periaatteella niitä asioita, joilla on oletettavasti suurin vaikutus
energiankulutukseen ja päästöihin. Energiatehokkuus on ajattelutapana mukana heti
hankkeen suunnittelusta lähtien, esim. Porvoon Skaftkärr hyvä case.”
”Kaavassa tulisi ilmoittaa mahdollisen kaukolämmön ja -kylmän (ja lähilämmön & -kylmän)
osalta saatavilla olevat elinkaarenaikaiset liityntätehot sekä käytetyt energialähteet ja
päästöominaisuudet.”
”Mahdollisimman väljä kaava ja muu arsenaali käyttöön. Kaava sallisi sekä keskitetyn
energian tuotannon että yksityisten eri vaihtoehtojen valinnan.”
”Kaikilla alueilla ei välttämätöntä suosia kaikkia energiavaihtoehtoja, kaavoittaja voi
asiantuntijoiden avulla valita sopivimmat.”
”Kaukolämpöalueiden määrittely palvelualueina, missä tulisi sallia ainoastaan paremmat
vaihtoehtoiset ratkaisut. Ts. ei maalämpöä yhteistuotantokaukolämpöalueille, ellei itse tuota
myös
tarvitsemaansa
sähköä.
Uusiutuvien
lisäenergiantuotannon
tulisi
olla
yhteistuotantoalueilla sähköä.
Pitäisi määritellä mitkä tuotantomuodot ovat sallittuja,
pientuotantolaitosten paikat suojaetäisyydet, hiukkasrajat.”
”Liikenneverkko toimiva. Kevyen liikenteen verkko toimiva myös yksityiskohdissaan eli
toteutettuna. Pikapyörätiet. Joukkoliikenteen toimintamahdollisuudet huomioitu.”
Hyvin eriäviä mielipiteitä nostatti kysymys siitä, pitäisikö asemakaavassa (joko kaavamääräyksissä tai
rakennustapaohjeissa) määritellä rakennusten energiatehokkuustaso ja sen laskentatapa. Puoltaneet
vastaajat pitivät vaatimuksena yleisesti hyväksyttyä ja riittävän selkeää ja yhtenäistä laskentatapaa. Tämä
kuitenkin tarkoittaisi sitä, että muita tekijöitä, kuten rakennusalaa ja materiaalivalintoja, pitäisi olla valmiita
alistamaan energiatehokkuudelle.
Energiatehokkuuden asettamista kaavassa vastustaneita puolestaan mietitytti muun muassa laskentatavan
muuttuminen – viedäänkö kaava tällöin aina valtuuston muutettavaksi? Tämän tarpeellisuutta epäiltiin, sillä
EU-direktiivien alituisen tiukentumisen arveltiin kantavan tästä vastuun. Lisäksi todettiin, että voisi olla
parempi ohjata määräyksissä olevilla porkkanoilla valintaa energiatehokkaammaksi. Aikataulu asettaa tälle
myös haasteita, sillä kaavoituksen toteuttaminen voi joskus viedä yllättävän paljon aikaa, eikä käsiä haluta
sitoa.
Vastaajien avoimia kommentteja kysymykseen energiatehokkuuden määräämisestä kaavassa:
”Helpoin tapa kannustaa olisi syöttötariffit ja uudistuotannon E-luvulla. Pakkoa voisi olla
kaukolämpöverkkoon liittymisessä. Tulisiko erottaa toisistaan verkko ja lämmöntuottaja? Tulisi
liittyä, mutta lämmön voisi ostaa keneltä tahansa? Kuten sähkössäkin.”
”Kaupungit voivat antaa myös omia energiatehokkuuden minimivaateita.”
”Riippuu muista lähtökohdista, esim. kaukolämmön kanssa passiivitalo ei ole kannattava
välttämättä.”
”Alueittaiset tavoitteet voisi uusilla alueilla määritellä, rakennuskohtaisethan tulevat muutenkin
normina käyttöön.”
”Normeja kiristämällä ei saavuteta kestävää rakentamista, mutta minimitaso lienee
määriteltävä.”
”Tulevaisuudessa rakentamisenaikaisiin ja loppusijoittamisen päästöille vaatimukset, ehdot,
ohjeet ja kannustimet.”
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
10 / 59
30.11.2012
”Asemakaavalla ei saisi
energiainnovaatioita.”
sitoa
ratkaisuja
liikaa
-
kaava
ei
saa
estää
uusia
3.5 Kenellä on suurin vaikutusvalta hankkeen energiatehokkuuden kannalta?
Vastauksissa nousi esiin koko ketju kaavoituksesta rakentajaan olennaisena energiatehokkuuden kannalta.
Kansallisella määräystasolla asetetaan vaatimukset. Seuraavalla portaalla ovat kunta ja sen johtavat
luottamus- ja virkamiehet, kaavoittaja sekä rakennusvalvonta; ja näissä erityisesti olennaista on kunnan
kaavoitus- ja maankäyttöpolitiikka. Kaavoituksen kannalta tasoina ovat yleiskaava – asemakaava –
rakentamistapaohje – hankesuunnittelu – luonnossuunnittelu – rakennuslupa – toteutus.
Suunnitteluvaiheessa rakennushankkeen tilaaja on määräävässä asemassa, ja toisaalta rakennuttaja niiltä
osin, joissa hän voi vaikuttaa tilaajan tekemiin ratkaisuihin.
Yleisesti todettiin energiatehokkuuden olevan tahdon asia. Organisaatiossa olisi hyvä olla
energianeuvontaan erikoistunut henkilö tai osasto. Toisaalta yksi vastaaja totesi, ettei henkilöillä ja
osapuolilla ole merkitystä, sillä kaikki toimivat järkevästi omasta näkökulmastaan. Sen sijaan pelisäännöt
pitäisi muuttaa siten, että osaoptimointi ja omaan pussiin pelaaminen lakkaisi.
3.6 Valintojen vaikutus energiatehokkuuteen suunnittelu- ja
rakennusvaiheessa
Enemmistö vastaajista (84 %) piti tärkeänä valita rakennuksen energiatehokkuustaso tulevien (vuoden 2020
ja siitä eteenpäin) määräysten mukaan. Tyytyminen nykyiseen määräystasoon epäilytti monia vastaajia (42
%).
Paikallisesta
energiantuotannosta
suosituimpia
ratkaisuja
olivat
1)
maa/vesilämmön
hyödyntämismahdollisuudet, 2) aurinkoenergia ja myös 3) tuulienergia, johon kiinnostus tosin oli matalampi
kuin muihin kahteen edelliseen ratkaisuun (Liite A). Paikallisesta energiantuotannosta todettiin, että
järjestelmien huolellinen suunnittelu ja eri asiantuntijoiden ja alojen välinen yhteistyö on tärkeintä,
mahdollisimman varhaisesta vaiheesta alkaen. Suunnitteluun kaivattiin pakettiratkaisuja, joita kunnat voisivat
hyödyntää ja päättäjät ymmärtää päätöstä tehdessään. Jälleen kokonaisuuden hallintaa pidettiin tärkeänä.
Kannustusta toivottiin myös minimivaatimukset ylittäviin ja kunnianhimoisiin ratkaisuihin. Piloteilla ja
referenssikohteilla tunnistettiin olevan tärkeä rooli esimerkkeinä ja oppimisen sekä oppien levittämisen
lähteinä. Lisäksi mainittiin eri vaihtoehtojen simulointi ja valintojen vaikutusten arviointi.
3.7 Mistä tarvitaan lisätietoa energiatehokkaassa suunnittelussa?
Kokonaisuuden hallinnassa koettiin tarvittavan lisätietoa. On vaikeaa arvioida, mitkä valinnat vaikuttavat
vähän, ja mitkä paljon. Erilaisia menettelytapoja on paljon, eikä mikään niistä ole saavuttanut standardin
asemaa tai yleistynyt. Tästä aiheutuu ristiriitaisia tuloksia ja näkemyksiä, vaikka keskustelua toki tarvitaankin.
Lisäksi kaivattiin osaavia suunnittelijoita sekä vuorovaikutusta eri alojen välillä. Yhtenä lisätiedon tarpeena
mainittiin myös energiatehokkuuden laskeminen sekä sen mittarit. Jotkut kaipasivat puolestaan lisätietoa
uusiutuvasta ja paikallisesta energiantuotannosta, sekä energiaverkkojen ja tuotantolaitteiden omistuksesta.
Rakennuksiin liittyen lisätiedon tarpeita nousi esille useita. Rakennuksen käyttökoulutus on yleensä vähäistä
ja ohjaustekniikka liian vaikeaselkoista. Lisäksi vastaajia mietitytti ilmanvaihdon energiatehokkuus,
sähköjärjestelmät ja jäähdytyksen tarpeen nousu.
3.8 Mitkä energiatehokkuutta parantavat toimet ovat helppoja toteuttaa?
Helppoina energiatehokkuustoimina esiin nousivat rakennuksissa seuraavat keinot: talotekniikan ja erityisesti
ilmastoinnin tason parantaminen, sekä rakennuksen suuntaus ja sijoitus tontilla, massoittelu ja
vaipparakenne. Esimerkiksi Riihimäen Peltosaaressa oli saatu yksinkertaisilla toimenpiteillä
vedenlämmityksessä ja veden paineen laskemisella 10 000 euron vuosisäästöt asuntoyhtiötä kohden.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
11 / 59
Teknisten ratkaisujen lisäksi ehdotettiin vaikuttamista ihmisen käyttäytymiseen, joka ei aina edes vaadi
investointeja, mutta vaikutus voisi olla suuri.
3.9 Energiatehokkuutta arvioivien työkalujen tarve
Kaikki vastaajat pitivät tärkeänä, että työkalu olisi yksinkertainen ja havainnollisessa muodossa, sekä sitä,
että työkalu vastaa kaava-, rakennus- ja hankesuunnittelun oleellisiin kysymyksiin. Sen tulisi myös olla
yleisesti tunnettu ja käytetty. 74 % vastaajista asetti painoarvoa työkalun sertifioinnille tai
ympäristöministeriön suositukselle. Hieman vähemmän (68 % vastaajista) koettiin tarvetta laskentatulosten
perusteella myönnettävälle energiatehokkuussertifikaatille. Työkalun toivottiin tuovan esiin eri valintojen ja
vaihtoehtojen vaikutukset energiatehokkuuteen. Toisaalta arviointityökaluja tarvitaan myös osoittamaan
asukkaille ja päätöksentekijöille, mitä kannattaa tehdä. Se voisi tarjota tukea myös muun muassa
kaavamääräysten perusteluun tyyliin: ”tähän energiatasoon päästään näillä valinnoilla”. Mielipiteet
arviointityökalun käytön kestosta ja kohtuullisista kustannuksista yhdessä käyttökohteessa vaihtelivat
keskimäärin 1–2 työpäivän ja 1 000–2 000 € välillä.
Työkalun tulisi myös kaikkien mielestä soveltua täydennys- ja korjausrakentamisalueille, sekä 94 % mielestä
ainakin uudisrakentamisalueille. Suurin osa vastaajista (89 %) näki tarpeen eritasoisille työkaluille
strategisesta suunnittelusta kaavoitukseen ja rakennussuunnitteluun. Suurin tarve nähtiin suunnittelijoille ja
muille ammattilaisille suunnatulla työkalulle (100 % vastaajista). Toisaalta avoimissa kommenteissa todettiin,
että asian popularisoimiseksi olisi hyvä saada tietoa myös tavallisille ihmisille.
Avoimissa kommenteissa ehdotettiin, että tarjolla voisi olla kaksi eri versiota: ”Lite-” ja ”Full-” versio. Liteversion käyttö voisi kestää puolesta tunnista kahteen tuntiin, ja se olisi suunnattu suurelle yleisölle ja
aiheeseen johdatteluun ja opiskeluun. Tämä ei kuitenkaan voisi olla minkään luvan edellytys tai
päätöksenteon peruste. Full-versiossa puolestaan jo pelkästään tietojen keruu monista lähteistä kestää
useampia päiviä, ja tuloksena olisi sertifikaatti. Tällöin puhutaan jo tuhansien eurojen kustannuksesta, ja sen
laatijana voisi olla yksityinen yritys. Tosin tämä Full-versio olisi jo raskas menettely, eikä sen pitäisi koskea
pientalorakentajia tai pieniä hankkeita, joten ehkä näiden väliin tarvitaan jonkinlainen väliporras.
Työkalujen lisäksi todettiin avoimissa vastauksissa, että tarvitaan arvioinnin tueksi neuvontaa (esim. online
help desk), ainakin siirtymävaiheessa. Ohjeistus tulee mielellään olla työkalun yhteydessä, ja työkalulle
tarvitaan tekninen tuki. Lisäksi mainittiin mahdollisuus tallentaa erilaisia versioita.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
12 / 59
4 Alueellisen energiatarpeen ja -tehokkuuden arviointityökalun
rakenne
Tutkimus- ja kehityshankkeessa toteutettiin taulukkolaskentapohjainen työkalu (KURKE-työkalu) alueellisen
energiatehokkuuden arviointiin. KURKE-työkalu on tarkoitettu kunnallisen rakennushankkeen alueellisen
energiatehokkuuden (energiantuotannon ja -kulutuksen) vertailuun. Aluetason KURKE-työkalun tarvitsemat
lähtötiedot ja tulostus on kuvattu luvussa 6. Työkalu on vapaasti ladattavissa KURKE-projektin
internetsivuilla1. Rakennustason energiaratkaisuiden ja niiden kustannusten arviointiin kehitetty KURKEtyökalu on toteutettu ja raportoitu erikseen hankkeen Aalto yliopiston toteuttamassa osuudessa, ja se on
myös saatavilla hankkeen internetsivuilta. Tehokkuuden mittareina ovat suhteellinen energiankulutus ja
hiilidioksidipäästöt kerrosneliötä ja henkilöä (asukasta ja työpaikkaa) kohden. Työkalulla arvioidaan alueen
rakennuksien käyttöä ja muuta toimintaa varten tuotettua ja rakennuksissa kulutettua energiaa (lämmitys-,
sähkö- ja jäähdytysenergiaa) sekä henkilöliikennettä varten tuotettua ja kulutettua energiaa. Työkalu arvioi
sekä energiantuotannon määrät että sen aikana aiheutuneet päästöt. Rakenteisiin (talot + infra) sitoutunut
energia ei sisälly laskentamalliin.
Alueen suunnittelijan ja työkalun käyttäjän kannalta keskeistä on miettiä sitä, millä energia- ja
liikennejärjestelmillä (keskitetty/hajautettu, uusiutumattomat/uusiutuvat energialähteet, polttoainevalinnat,
joukkoliikenne/kävely/pyöräily jne.) alueen on ajateltu toimivan sen jälkeen kun se on rakennettu.
Osa energiajärjestelmien tehokkuudesta riippuu voimakkaasti jo alueen sijaintivalinnoista, esimerkiksi siitä
miten alue sijoittuu suhteessa muuhun kaupunkirakenteeseen, olemassa oleviin energia- ja
liikennejärjestelmiin, palveluihin ja työpaikkoihin. Sijainti antaa tietyt reunaehdot energia- ja
liikennejärjestelmien suunnittelulle. Jos esimerkiksi kahden aluesuunnitelman vaihtoehdon välillä on
vaihtelua em. sijaintimuuttujissa, syntyy myös eroja laskentatuloksissa.
Työkalua voidaan käyttää myös sellaisessa tapauksessa, että halutaan arvioida tietyn (yhden)
maankäyttösuunnitelman toteuttamista erilaisilla energiajärjestelmillä ja/tai erilaisilla liikennejärjestelmillä.
Kehitetyllä alueellisella energiatehokkuusmallilla voidaan laskea ja vertailla näiden vaihtoehtojen välisiä eroja
saman maankäyttösuunnitelman sisällä. Jos esimerkiksi lopputulos näyttää hyvältä tai huonolta jonkun
järjestelmän suhteen, arvioidaan sen jälkeen pitääkö maankäyttösuunnitelmaa muuttaa sen takia johonkin
suuntaan – esimerkiksi sen takia, että hajautettua energiaa pystyttäisiin tuottamaan alueella edullisemmin.
4.1 Rakennusten energiatarve, energiantuotantotavat, energiankulutus ja
päästöt
Rakennusten energiankulutusta arvioitaessa työkaluun on mahdollista syöttää kuusi erilaista
rakennustyyppiä. Kullekin rakennustyypille määritellään yhteenlaskettu kerrosala, jonka voi asettaa
työkaluun joko suoraan, tai sen voi laskea syöttämällä asukkaiden lukumäärän (yhteensä samantyyppisissä
rakennuksissa) sekä keskimääräisen kerrosalan asukasta tai työpaikkaa kohden. Oletuksina olevia kuutta
rakennustyyppiä voi lisäksi työkalussa vapaasti muunnella, jolloin niille on määriteltävä omat
energiankulutuslukunsa. Oletuksena työkalussa olevat rakennustyypit ovat:
Asuinkerrostalot
Olemassa olevat asuinkerrostalot
Asuinpientalot
Olemassa olevat asuinpientalot
Julkiset palvelutilat
Toimistotilat
Rakennustyyppien keskimääräinen energiankulutus annetaan tunnuslukuina rakennuksen kerrosalaa
2
kohden. Energiankulutus arvioidaan neljän ominaiskulutuskertoimen (kWh/k-m ,a) kautta:
Tilojen lämmitys
Lämmin käyttövesi
1
ks. http://ene.aalto.fi/fi/tutkimus/kurke/
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
13 / 59
30.11.2012
Sähkö
Jäähdytys
Rakennusten energiankulutusta määriteltäessä on myös valittavissa onko rakennuksissa reaaliaikainen
sähkön kulutuksen seuranta asukkaille. Reaaliaikaisen sähkönkulutus tiedon jakamisen vaikutus
sähkönkulutuksen pienenemiseen on arvioitu olevan keskimäärin 8 %, joka on yli 20 reaaliaikaisen sähkön
mittarointi tutkimuksen keskiarvo kertyneestä energiansäästöstä. [Neenan ja Hemphill, 2008]
Keskitetyissä energiantuotantoratkaisuissa energiaa tuotetaan keskitetysti ja sitä siirretään verkostoja pitkin
rakennuksiin. Esimerkiksi lämmönsiirrosta kaukolämpöverkossa aiheutuu siirtohäviöitä, jotka on myös
tuotettava rakennusten energiantarpeen lisäksi. Työkalussa kauko- ja aluelämpöverkon häviöitä arvioidaan
aluetehokkuuden kautta. Aluetehokkuus on kytköksissä kulutustiheyteen, joka puolestaan vaikuttaa
kaukolämmön verkostopituuksiin ja sitä kautta lämpöverkon häviöiden osuuteen alueen
lämpöenergiantarpeesta. Kaukolämpöverkon siirtohäviöiden kertoimet ovat asiantuntija-arvioita, jotka tehtiin
KURKE-hankkeessa aiempien tutkimusten ja alueiden energia-analyysien pohjalta. Työkalussa käytetyt
aluetehokkuusluokat, niiden kuvaus sekä aluetehokkuuden numeeriset arvot on esitetty taulukossa 4.1.
Aluetehokkuus on kokonaiskerrosala jaettuna maa-alalla. Se on yleensä 0,4–0,7 kertaa alueen
keskimääräinen tontti- tai korttelitehokkuus riippuen siitä kuinka paljon viheralueita tai muita vapaa-alueita
sisältyy kohdealueen rajauksen sisään. Taulukossa on esitetty myös aluetehokkuuteen sidoksissa olevat
lämpöhäviöiden osuudet suhteessa alueen lämpöenergiankulutukseen.
Taulukko 4.1. Aluetehokkuusluokat ja niiden määrittelyjen keskinäinen vastaavuus lämpöverkon häviöiden
määrittelyssä
kaavoituksessa
lämpöverkon häviöiden
aluetehokkuuden
yleisesti käytetty
määrittelyssä käytetty
luokka
aluetehokkuuden kuvaus
aluetehokkuusluku
kerroin
erittäin väljä
haja-asutusalue
alle 0,1
0,18
väljä
väljä pientaloalue
0,1-0,2
0,12
keskiverto
tiivis pientaloalue
0,2-0,3
0,09
tiivis
väljä kerrostaloalue
0,3-0,4
0,04
erittäin tiivis
tiivis kerrostaloalue
yli 0,4
0,03
Työkalussa on joukko valmiiksi määriteltyjä energiantuotantovaihtoehtoja. Valmiiksi määritellyt vaihtoehdot
ovat t sekä hajautettuja, talokohtaisia että keskitettyjä energiaratkaisuja. Energiaratkaisut on eritelty lämmön
ja sähkön tuotannolle. Myös valmiiksi määritellyt vaihtoehdot ovat jossain määrin käyttäjän muunneltavissa,
esimerkiksi
lämpöpumpun
vuosihyötysuhteen
(COP)
muodossa.
Valmiiksi
määritellyt
energiantuotantoratkaisut on esitetty taulukossa 4.2.
Taulukko 4.2. Energiantuotantovaihtoehdot
Lämmöntuotanto
Kaukolämpö
Sähkölämmitys
Maalämpö (talokohtainen)
Maalämpö (alue)
Pellettikattila
Puuhake kaukolämpö
Kaukolämpö
Aurinkolämpö + kaukolämpö
Aurinkolämpö + puuhake-KL
Kaukolämpö
Sähköntuotanto
Sähköverkko
Sähköverkko
Sähköverkko
Sähköverkko
Sähköverkko
Sähköverkko
Aurinkosähkö + verkko
Sähköverkko
Sähköverkko
Tuulisähkö + verkko
Valmiiksi määriteltyjen energiantuotantovaihtoehtojen lisäksi työkalussa on mahdollista määritellä kaksi
hybridienergiantuotantoratkaisua vapaammin. Kullekin kuudelle rakennustyypille on määriteltävissä kolme
erilaista lämmöntuotantotapaa sekä kolme erilaista sähköntuotantotapaa. Jokaiselle lämmön- ja
sähköntuotantotavalle tulee lisäksi määrittää osuus kyseisen rakennustyypin lämmön- tai
sähköntuotannosta. Lämmitystavoista valittavissa ovat:
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
14 / 59
Kaukolämpö
Sähkölämmitys
Maalämpö (talo)
Maalämpö (alue)
Pellettikattila
Puuhake kaukolämpö
Aurinkolämpö
Sähköntuotantotavoista valittavissa ovat:
Aurinkosähkö
Tuulisähkö
Sähköverkko
Työkalun käyttäjälle on mahdollista valita lämmitykseen käytetyn sähkön päästökertoimen laskentatapa
kolmesta vaihtoehdosta (Kuva 4.1). Lämmitykseen käytetty sähkö sisältää sähkölämmitteisten rakennusten
lämmitykseen käytetyn sähkön sekä maalämmöllä lämmitettävien rakennusten lämpöpumppujen kuluttaman
sähkön. Ensimmäinen vaihtoehto käyttää lämmityssähkön päästökertoimena keskimääräistä päästökerrointa
suomalaiselle keskiarvosähkölle. Toisessa vaihtoehdossa lämmityssähkö oletetaan tuotettavan
talvikuukausina erillistuotantona, joka nostaa lämmityssähkön päästökerrointa suhteessa keskimääräiseen
päästökertoimeen. Tällöin talvikuukausiksi lasketaan joulu-, tammi- sekä helmikuu, joiden aikana
rakennuksissa kulutetaan noin 40 % vuotuisesta lämmityssähkön tarpeesta. Kolmannessa vaihtoehdossa
kaikki lämmityssähkö on oletettu tuotettavan erillistuotantona, jonka päästökerroin on moninkertainen
Suomen sähkön keskiarvoon verrattuna. Lämmityssähkön päästökertoimien laskentamenetelmä on kehitetty
Geoener-hankkeessa. [Holopainen et al., 2010]
Kuva 4.1. Lämmitykseen käytetyn sähkön päästökertoimen valinta
Työkalu laskee alueen energiankulutuksen rakennusten, mahdollisten lämpöverkkojen ja liikenteen osalta.
Tuloksissa eritellään rakennusten energiankulutus rakennustyypeittäin, energiankulutus henkilöä sekä
kerrosneliömetriä kohden. Esimerkkejä energiankulutuslaskennan tuloksista on esitetty kuvassa 4.2.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
15 / 59
Kuva 4.2. Energiankulutuslaskennan tuloksia
Energiantuotantovaihtoehdoille lasketaan kasvihuonekaasupäästöt eli hiilidioksidiekvivalenttipäästöt.
Päästölaskennassa erotellaan lämmityksen, sähkön, jäähdytyksen sekä liikenteen päästöt. Lisäksi
vaihtoehdoissa, joissa lämmityksessä käytetään sähköä, on eritelty päästöt lämmityssähkölle (Kuva 4.3).
CO2-ekvivalenttipäästöt lasketaan sekä henkilöä (asukasta ja työpaikkaa) että kerrosneliömetriä kohden.
Sähkön ja kaukolämmön päästökertoimet ovat keskimääräisiä päästökertoimia Suomessa vuosilta 2000–
2007. (Keto, 2010) Päästöjen allokointi CHP-tuotannon osalta on tehty hyödynjakomenetelmällä.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
16 / 59
Kuva 4.3. Kasvihuonekaasupäästöt eri energiantuotantovaihtoehdoille
Työkalulla on myös mahdollista tarkastella päästökertoimien muutoksesta aiheutunutta muutosta
energiantuotantovaihtoehtojen
kasvihuonekaasupäästöjen
määrään.
Lähtötietoina
annetaan
päästökertoimien muutosnopeus vuodessa sekä tarkasteluajanjakson alkamis- ja loppumisvuosi. Työkalu
laskee päästökertoimien suuruuden tarkastelujakson päättyessä ja vertaa kasvihuonekaasupäästöjen
määrää nykytilanteeseen eri energiantuotantovaihtoehtojen osalta. (Kuva 4.4)
Kuva 4.4. Päästökertoimien muutoksen vaikutus eri energiantuotantovaihtoehtojen CO2ekvivalenttipäästöihin
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
17 / 59
4.2 Henkilöliikenteen suoritteet, energiankulutus ja päästöt
Arvioitavan alueen aiheuttaman henkilöliikenteen laskentamallin on katettava kaikki tyypilliset suomalaiset
kaavoituksen kohteena olevien alueiden olosuhteet. Liikennesuoritteista merkittävä osa määräytyy alueen
sijainnin perusteella eli niistä keskimääräisistä etäisyyksistä, joita alueella on suhteessa lähiseudun
työpaikkoihin, palveluihin ja virkistysalueille. Myös asemakaavatasolla on syytä tietää, miten alueen sijainti
yhdyskuntarakenteessa tai sitä laajemmassa kaupunkiseudullisessa tai jopa valtakunnallisessa
kokonaisuudessa vaikuttaa alueen synnyttämään liikennesuoritteeseen ja sitä kautta energiankulutukseen ja
päästöihin. Asemakaavatason valinnoilla voi sijaintivalintoihin vaikuttaa enää rajoitetusti, mutta erityisesti
kevyen liikenteen verkkoihin kohdistuvilla suunnittelupäätöksillä voidaan vaikuttaa ihmisten
kulkutapavalintoihin. Kävelyn tai pyöräilyn reitit voivat olla enemmän tai vähemmän sujuvia, miellyttäviä ja
turvallisia. Matkan päätepisteissä tarjolla olevien polkupyörien säilytystilojen laatu ja suihkumahdollisuudet
vaikuttavat myös siihen valitaanko pyöräily vai ei.
Koko Suomea kattavia henkilöliikennettä koskevia tutkimustietoja on saatavissa noin 5-6 vuoden välein
tehdyistä henkilöliikennetutkimuksista (HLT). Viimeisin julkinen tieto on HLT 2010–11 tutkimuksesta, joka
julkaistiin maaliskuussa 2012. HLT-tutkimukset perustuvat maanlaajuiseen kyselyyn ja matkapäiväkirjoihin,
jotka yleistetään ja tyypitellään koko maan kattaviksi aluetyyppi- ja kulkutapakohtaisiksi ominaistiedoiksi.
Aineistoa ja sen edustavuutta pidetään hyvinä, joten niiden käyttöä voidaan perustella liikenteen
energiatehokkuutta koskevan arviointimallin lähtötietoina. Joka tapauksessa parempaa koko Suomea
kattavaa liikennetietoa ei edes ole saatavissa. Mikäli suunnittelun kohteena olevalta alueelta tai sitä
ympäröivältä laajemmalta kaupunkiseudulta on saatavissa HLT:tä tuoreempaa ja tarkempaa
liikennetutkimustietoa, voidaan niitä käyttää HLT-tietojen sijaan.
Seuraavassa esitetään keskeisimpiä HLT 2010–11 tutkimuksen tuloksia koskien aluetyyppien luokituksia ja
niiden mukaisia kulkutapakohtaisia liikennesuoritteita. Alueiden tyypittely niiden ominaisuuksien mukaan
helpottaa tarkasteltavan, kaavoituksen kohteena olevan alueen liikenteellisten ominaisuuksien määrittelyä.
HLT 2010–11 tutkimuksen mukaan henkilöliikenteen suoritteet (henkilökilometrit asukasta kohti) riippuvat
kohteena olevan alueen yhdyskuntarakenteellisista ja kaupunkiseudullisista ominaisuuksista. Tätä empiiristä
tutkimustietoa voidaan hyödyntää myös uusien alueiden liikenteellisten ominaisuuksien määrittelyssä.
Vastaavilla uusilla alueilla asukkaiden liikennekäyttäytyminen on todennäköisesti samanlaista kuin
tutkimuksen kohteena olleiden todellisten alueiden liikennekäyttäytyminen.
Aluetyyppien luokitukseen liittyvät esimerkkikartat (liite B) helpottavat arvioitavan alueen sijoittamista
käytettävissä olevassa aluetypologiassa.
Tutkimuksessa käytetty henkilömatkojen kulkutapojen typologia on seuraava:
jalankulku (mukaan lukien sukset, rullaluistimet, potkukelkat yms.)
polkupyöräily
henkilöauton kuljettaja
henkilöauton matkustaja
linja-auto
metro tai raitiovaunu
juna
muu (sisältää sekä julkista (taksit, lentokoneet, lautat) että yksityistä ajoneuvoliikennettä (mopot,
moottoripyörät, mopoautot, mönkijät, traktorit jne.)
Vastaava henkilömatkojen tarkoituksen eli matkatyypin mukainen typologia on seuraava:
työmatka
koulu- ja opiskelumatka
työasiamatka
ostos- ja asiointimatka
vierailumatka
mökkimatka
muu vapaa-ajan matka
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
18 / 59
Keskimääräiset matkasuoritteet (henkilökilometriä/henkilö vuorokaudessa) ovat alue- ja kulkutavoittain HLT
2010–11:n mukaan taulukon 4.3 mukaisia.
Taulukko 4.3. Keskimääräiset matkasuoritteet (henkilökilometriä/henkilö vuorokaudessa kaupunkikoon
mukaan ja kulkutavoittain [HLT 2010–11)
jalankulku
polkupyörä
HA kuljettaja
HA matkustaja
linja-auto
metro, raitiovaunu
juna
muu
yhteensä
Pääkaupunkiseutu Suuret kaupungit
1,2
1,3
0,7
1,0
15,5
19,0
7,4
10,9
4,3
2,8
1,9
0,0
4,1
2,8
2,2
2,8
36,4
40,8
Keskisuuret kaupungit
Pienet kaupungit Muut kunnat kaikki
1,0
1,1
0,8
1,1
0,8
0,8
0,5
0,7
21,7
23,3
23,2 20,8
8,5
9,0
9,7
9,1
1,7
3,0
2,8
3,0
0,0
0,0
0,0
0,2
2,7
3,6
1,0
2,7
3,2
5,8
5,2
3,9
39,5
46,1
42,9 41,4
Kaupunkikoon lisäksi aluetyyppi vaikuttaa henkilöliikenteen suoritteisiin monin tavoin (Liite B).
HLT 2010–11 tutkimuksen mukaisia aluetyyppikohtaisia keskiarvolukuja voidaan tapauskohtaisesti korjata
vastaamaan paremmin alueen todellisia ominaisuuksia. Sen tulisi kuitenkin perustua paikalliseen tutkittuun
tai kokemusperäiseen tietoon.
Taulukoiden antamia liikennesuoritetietoja pidetään liikennemallin pääasiallisina lähdetietoina. Niitä voidaan
kuitenkin tarkastella kriittisesti muiden lähdetietojen antamien viitteiden kautta. Keskiarvotietojen käyttö voi
olla jossain tapauksessa liian epätarkkaa eli jos on esimerkiksi paikallisen liikenneolosuhteiden tuntemuksen
perusteella tietoa, että matkojen keskipituudet ovat kohdealueella selvästi pitemmät tai lyhyemmät, on syytä
soveltaa keskiarvoista poikkeavaa tietoa. Muunnos tai keskiarvoa korvaavan tiedon käyttö on kuitenkin syytä
tehdä vain asiantuntevan henkilön toimesta tai opastuksella. Tukena muunnokseen voi käyttää HLT 2010-11
perustietoja matkojen keskipituuksista (km/matka), matka-ajoista (minuuttia/matka), kokonaismatka-ajoista
(minuuttia/henkilö vuorokaudessa) ja matkaluvusta (matkojen lukumäärä/henkilö vuorokaudessa) tai
vastaavia tietoja matkatyypeittäin. Jos esimerkiksi kohdealue sijaitsee oheisen luokittelun mukaan ”suuressa
kaupungissa”, mutta tiedetään, että kohdealueen keskietäisyys työpaikkojen painopisteestä on ”vain” 5 km
(keskiarvon 6,075 km sijasta), voidaan matkojen keskisuoritetta vähentää työmatkojen osuutta
(kokonaissuoritteesta) vastaavasti.
Henkilöliikenteen energiankulutus- ja päästötiedot perustuvat VTT:n LIPASTO-tietokantaan2. Eri
liikennevälineiden energiankulutuksen ja tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen (CO 2, CH4 ja N2O,
yhdistettynä CO2-eq.) ominaisluvut perustuvat VTT:n LIPASTO-laskentamallin käyttämiin tuoreimpiin lukuihin
vuoden 2010 tasolla (taulukko 4.4.)
2
LIPASTOn verkkosivut: http://lipasto.vtt.fi/
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
19 / 59
30.11.2012
Taulukko 4.4. Henkilöliikenteen energiankulutus- ja päästötiedot (VTT:n LIPASTO-tietokanta3)
Suomen henkilöautojen keskimääräiset khk-päästöt ja energiankulutus matkayksikköä kohden vuonna 2010
Kulutus
Kulutus
Energia
Energia
CH4
N2O
CO2 CO2 eq.
[g/km] [l/100 km] [MJ/km] [kWh/km]
Bensiinikäyttöiset, maantieajo
0,0059
0,0026
171
172
55
7,3
2,3
0,65
Bensiinikäyttöiset, katuajo
0,01
0,009
196
199
62
8,3
2,7
0,75
Bensiinikäyttöiset, keskimäärin
0,0075
0,0048
180
181
57
7,6
2,5
0,69
Dieselkäyttöiset, maantieajo
Dieselkäyttöiset, katuajo
Dieselkäyttöiset, keskimäärin
Maantieajo
Katuajo
Keskimäärin
0,00061
0,0013
0,0009
0,0042
0,0076
0,0054
146
222
172
147
225
174
46
71
55
5,5
8,4
6,5
2
3
2,4
0,55
0,84
0,65
0,0047
0,008
0,006
0,0029
0,0085
0,0049
168
196
178
169
199
180
54
63
57
7
8,1
7,4
2,3
2,7
2,4
0,64
0,75
0,68
Keskiarvoissa dieselajoneuvojen suoriteosuus on 22 % ja katuajon suoriteosuus 35 %. Linja-autoliikenteen
osalta on käytettävissä vastaavat luvut diesel- ja kaasukäyttöisille busseille ja raideliikenteen osalta
sähköjunille. Jos paikalliset olosuhteet poikkeavat merkittävästi keskiarvosta, on syytä käyttää
ajoneuvotyyppi- tai liikenneverkkokohtaisia arvoja.
Työkalulla on myös mahdollista tarkastella liikenteen päästökertoimien oletetusta muutoksesta aiheutunutta
muutosta liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen määrään. Lähtötietoina annetaan päästökertoimien
muutosnopeus vuodessa sekä tarkasteluajanjakson alkamis- ja loppumisvuosi. Työkalu laskee
päästökertoimien suuruuden tarkastelujakson päättyessä ja vertaa kasvihuonekaasupäästöjen määrää
nykytilanteeseen.
Jotta kaikkien kulkutapojen energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt tulisivat tasapuolisesti laskentaan
mukaan, on moottoriajoneuvojen lisäksi mukaan otettu myös kävelyn ja pyöräilyn energiankulutus ja
hiilidioksidipäästöt. Arvion perustana on oletus, että sekä kävely että pyöräily kuluttavat energiaa enemmän
kuin tilanne, jossa henkilö istuu ajoneuvossa (henkilöautossa, bussissa, junassa, raitiovaunussa tai
metrossa) tai on muuten tekemättä mitään fyysisesti rasittavaa. Ihmisen ruumiintoimintojen energiankulutus
on perustasollaan mukana kaikissa kulkutavoissa, joten tässä otetaan huomioon vain kävelyn ja pyöräilyn
aiheuttama lisäkulutus verrattuna istumiseen. Tavanomaista työmatka-, asiointi- ym. liikkumista ei ole tässä
pidetty urheilu- tai edes kuntoilutapahtuma, vaan melko kevyenä fyysisenä suorituksena. Laskennan pohjana
on ihmisen päivittäinen keskimääräinen energiantarve noin 2 400 kcal/vrk eli noin 100 kcal/h (valveillaolon
aikana noin 120 kcal/h). Sekä pyöräily että kävely aiheuttavat suurin piirtein samansuuruisen lisäkulutuksen
noin 100 kcal/h, jolloin kävelyn tai pyöräilyn aikainen kokonaisenergiankulutus on 220 kcal/h. Koska
arvioinnin pohjana on kuitenkin vain lisäkulutus verrattuna muihin kulkutapoihin, laskenta tehdään
kulutusluvulla 100 kcal/h. Käytetyt keskinopeudet ovat kävelyssä 4,6 km/h ja pyöräilyssä 11,7 km/h (HSL
2010–11 tiedoista lasketut arvot), jolloin kävelyn lisäenergiantarve on 21,7 kcal/km ja pyöräilyn
lisäenergiantarve 8,5 kcal/km (1 kcal = 1,163 MWh = 4,1868 kJ). Päästöjen osalta kyse on hengityksen
tuottamasta lisähiilidioksidista fyysisen lisärasituksen takia (verrattuna tilanteeseen ilman fyysistä
ponnistelua). Laskenta perustuu oletukseen, että hiilidioksidin tuotannon lisäys vastaa energiankulutuksen
lisäystä. Kummassakaan kevyen liikenteen muodossa, kävelyssä ja pyöräilyssä, ei oteta huomioon
käytettyjen kulkuvälineiden tuottamisen kuluttamaa energiaa tai tuottamia päästöjä, aivan kuten ei
muissakaan kulkutavoissa.
Työkalulla voidaan arvioida henkilöautoliikenteen suhteellisen osuuden vähentämiseen tähtäävien
toimenpiteiden vaikutusta. Valittavia toimenpiteitä ovat:
Erilliset pyörätiet ja kunnolliset pyörien pysäköintitilat
Keskitetyt autojen pysäköintiratkaisut
Lähijunien asema alueella
3
LIPASTOn verkkosivut: http://lipasto.vtt.fi/
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
20 / 59
30.11.2012
Lähikauppa, lasten päivähoitotilat ja ala-aste 400 m etäisyydellä
Tiheät ja laadukkaat bussi- ja ratikkalinjat
Tiheät, laadukkaat ja turvalliset kävelyreitit
Toimenpiteiden vaikutusvoimakkuutta voidaan säädellä välillä +/- 2–4 % (kulkutapajakauman %-yksikköä)
valitsemalla valikoista toimenpidettä kuvaava sanallinen vaihtoehto (esim. lähijunan aseman etäisyys ”ei ole
alueella”, ”600–800 m”, ”400–600 m” tai ”alle 400 m”). Kulkutapajakauman muutos näkyy välittömästi
työkalussa olevassa kaaviossa (kuva 4.5).
Kulkutapajakauma
(% hlö-km:stä)
ennen toimenpiteitä
1%
Henkilöauto
2%
3%
6%
0%
Kulkutapajakauma
(% hlö-km:stä)
toimenpiteiden jälkeen
3%
5%
Kaupunkilinja-auto
(diesel)
Kaupunkilinja-auto
(kaasu)
Lähiliikennejuna
(sähkö)
Jalankulku
9%
7%
72 %
Henkilöauto
1%
Kaupunkilinja-auto
(diesel)
Kaupunkilinja-auto
(kaasu)
Lähiliikennejuna
(sähkö)
Jalankulku
9%
11 %
0%
58 %
13 %
Polkupyöräily
Polkupyöräily
Metro/raitiovaunu
Metro/raitiovaunu
Kuva 4.5. Kulkutapajakauma perusratkaisussa sekä paranneltujen suunnitteluvalintojen jälkeen.
Laskentatulokset esitetään sekä energiankulutuksen osalta että aiheutettujen kasvihuonekaasupäästöjen
osalta (kuvat 4.6–4.7).
kg/asukas, a
Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti vuodessa
900
950
1 000
perusvaihtoehto
1 050
1 100
1 069
paranneltu
vaihtoehto
63
1 010
77
henkilöautot
1 150
24
29
linja-autot
1 200
4
5
rataliikenne
kävely ja pyöräily
Kuva 4.6. liikenteen kasvihuonekaasupäästöt sekä ns. perusvaihtoehdossa että eri toimenpiteiden avulla
”parannetussa” vaihtoehdossa.
Alueen kasvihuonekaasupäästöt vuodessa henkilöä kohden (asukas ja työntekijä) (kg/henkilö, a)
0
500
1 000
1 500
2 000
Perustilanne: Kaukolämpö & sähkö
1115
579
18
Sähkölämmitys & sähkö
1115
579
18
Lämpöpumppu (talokohtainen) & sähkö
1115
579
18
586
1115
579
18
586
Pellettikattilat & sähkö
1115
579
Puuhakekaukolämpö & sähkö
1115
579
kg/henkilö, a
3 500
1466
9
18
1859
Aurinkosähköpaneelit & kaukolämpö & sähkö
1115
Aurinkolämpökeräin & kaukolämpö & sähkö
1115
579
18
Aurinkolämpökeräin & puuhake-KL & sähkö
1115
579
18
Tuulivoima & kaukolämpö & sähkö
1115
Vaihtoehto1
1115
Vaihtoehto2
1115
1150
18
504
1150
1150
18
579
3 000
1150
Lämpöpumppu (aluekohtainen) & sähkö
442
2 500
18
1466
27
18
Liikenne (toimenpiteiden jälkeen)
Sähkö
Jäähdytys
Lämmityssähkö
Lämpö
Kuva 4.7. liikenteen kasvihuonekaasupäästöt (toimenpiteiden jälkeen) osana koko energiankäytön ja sen eri
tuotantovaihtoehtojen kasvihuonekaasupäästöjä, jolloin liikenteen osuus pysyy samana.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
21 / 59
30.11.2012
5 Työkalun testaus esimerkkialueilla
5.1 Marja-Vantaan Kivistö
5.1.1
Lähtötiedot
Marja-Vantaan suunnittelualue sijaitsee Vantaalla rakenteilla olevan kehäradan, Hämeenlinnan
moottoriväylän ja Kehä 3:n solmukohdassa. Yhteensä Marja-Vantaan alueen koko on 21 km 2 ja
asukaslukumääräksi on suunniteltu noin 30 000 sekä 25 000 työpaikkaa.
KURKE-työkalua testattiin käytännössä Marja-Vantaan Kivistön korttelin alueella, joka on merkitty kuvaan
5.1 sekä liitteeseen C. Tälle alueelle on suunniteltu asuinkerrostaloja, asuinpientaloja sekä koulu.
Taulukossa 5.1 on näiden rakennusten pohjatiedot, joita käytettiin analyysissa. Asukkaita tällä alueella tulee
olemaan yhteensä noin 2 100.
Kuva 5.1. Marja-Vantaan asemakaava, jossa on rajattu mustalla viivalla laskennassa mukana olleet Kivistön
korttelit [kuvan lähteenä Marja-Vantaan kaavaselostus]
Taulukko 5.1. Marja-Vantaan Kivistön alueelle suunniteltujen rakennusten perustiedot
2
Kerrosala yhteensä (k-m )
Rakennusten lukumäärä (kpl)
Asukkaiden lukumäärä
(hlö/rakennus)
Asuinkerrostalot
92 025
45
45
Asuinpientalot
1 810
7
6
Koulu (julkiset palvelutilat)
18 200
2
-
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
22 / 59
30.11.2012
5.1.2
Liikenneratkaisujen energiankulutuksen ja päästöjen arviointi
Marja-Vantaan alueen sijaintiin ja aluetyyppiin liittyvät lähtötiedot on kuvattu taulukossa 5.2. Näiden tietojen
perusteella työkalu laskee alueen henkilöliikenteen liikennesuoritteet Marja-Vantaalla, pohjautuen HLT
2010–11 tutkimuksen tietoihin (taulukko 5.3).
Taulukko 5.2. Marja-Vantaan sijaintiin liittyvät lähtötiedot liikenneanalyysissa
Alueen ominaisuudet Marja-Vantaalla
Alueryhmä (kunnan sijainti ja koko)
Kaupunkiseudun keskustaajaman koko
Taajaman koko
Aluetyyppi
Vallitseva rakennustyyppi
Aluetehokkuus
Pääkaupunkiseutu
Helsinki
20 000-49 999 asukkaan taajama
taajama-alue
kerrostaloalue
yli 0,4
(kerrosala/kohdealueen pinta-ala)
Liikennevyöhyke
Etäisyys päivittäistavarakauppaan
Etäisyys supermarketiin (>1 000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa)
Etäisyys hypermarketiin (>5 000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa)
Etäisyys ala-asteen kouluun
Etäisyys pienille virkistysalueille (> 1,5 ha)
Etäisyys suurille virkistysalueille (>20 ha)
Etäisyys käytetyimmälle joukkoliikenteen pysäkille
intensiivisen joukkoliikenteen alue
250 m
500 m
ei vyöhykkeellä
250 m
200 m
ei vyöhykkeellä
300–500 m
Taulukko 5.3. Marja-Vantaan henkilöliikenteen suoritteet tavanomaisilla suunnitteluratkaisuilla.
Kulkumuoto
Henkilöauto
Kaupunkilinja-auto (diesel)
Kaupunkilinja-auto (kaasu)
Lähiliikennejuna (sähkö)
Jalankulku
Polkupyöräily
Metro/raitiovaunu
Muu (lentokone, laiva jne.)
Yhteensä
Liikennesuorite [hlö-km/vrk]
25,5
3,5
0,0
3,9
1,3
0,7
0,5
2,5
37,9
Marja-Vantaalle on suunnitteilla julkista ja kevyttä liikennettä edistäviä liikenneratkaisuja, kuten erillisiä
pyöräteitä ja erinomaisia pyörien pysäköintitiloja, keskitetty henkilöautojen pysäköinti ja tiheät julkisen
liikenteen yhteydet. Henkilöautoliikennettä vähentävät myös alueen vieressä sijaitseva lähijunien asema,
sekä päivittäisten palvelujen (kauppa, koulu, lasten päivähoito) sijainti lähettyvillä (kuva 5.2). Nämä tekijät
vähentävät yksityisten henkilöautojen käyttöä, kuten nähdään kulkutapajakauman vertailukuvista (kuva 5.3).
Liikenteen päästöt eri vaihtoehdoissa on esitetty kuvassa 5.4. Näistä nähdään, että henkilöautoilun tarvetta
vähentävät suunnitteluratkaisut vähentävät liikenteen päästöjä Marja-Vantaalla 18 prosenttia verrattuna
tavanomaiseen kerrostaloalueen suunnitteluratkaisuun Vantaan olosuhteissa.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
23 / 59
30.11.2012
Kuva 5.2. Henkilöautoilun tarvetta vähentävät liikenteen suunnitteluratkaisut Marja-Vantaalla
Vertailu: kulkumuoto jakauma perustilanteessa ja toiminpiteiden jälkeen:
Kulkutapajakauma
(% hlö-km:stä)
toimenpiteiden jälkeen
Kulkutapajakauma
(% hlö-km:stä)
ennen toimenpiteitä
2%2%
3%
7%
0%
10 %
9%
67 %
Henkilöauto
2%
Kaupunkilinja-auto
(diesel)
Kaupunkilinja-auto
(kaasu)
Lähiliikennejuna
(sähkö)
Jalankulku
4%
Polkupyöräily
Metro/raitiovaunu
6%
Henkilöauto
7%
47 %
18 %
0%
16 %
Kaupunkilinja-auto
(diesel)
Kaupunkilinja-auto
(kaasu)
Lähiliikennejuna
(sähkö)
Jalankulku
Polkupyöräily
Metro/raitiovaunu
Kuva 5.3. Kulkutapajakaumien vertailu tavanomaisella Vantaalle sijoittuvalla sekä Marja-Vantaalle
suunnitelluilla kerrostaloalueella.
Kuva 5.4. Liikenteen hiilidioksidiekvivalenttipäästöt vuodessa asukasta kohden perus- ja parannetussa
tilanteessa.
5.1.3
Rakennusten energiankulutus
Rakennusten energiankulutusta tutkittiin kahdessa vaihtoehdossa: 1) voimassaolevan Suomen
rakentamismääräyskokoelman mukaisiin rakennuksiin, sekä 2) hyvin energiatehokkailla rakennuksilla.
Laskennassa käytetyt asiantuntija-arviot näiden rakennustyyppien energiankulutuksesta ovat taulukossa 5.4.
Kaukolämmön siirtohäviöt arvioidaan aluetehokkuuden kautta, mikä Marja-Vantaan keskusta-alueella on
erittäin tiivis -luokkaa eli aluetehokkuus on yli 0,4. Perustilanteessa energiankulutukset alueella ovat kuvassa
5.5.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
24 / 59
30.11.2012
Taulukko 5.4. Laskennassa käytetyt rakennusten energiankulutukset, yksikkönä kWh/kerros-m 2,a
2012-taso:
Tilojen lämmitys
Lämmin käyttövesi
Sähkö
Hyvin energiatehokas:
Tilojen lämmitys
Lämmin käyttövesi
Sähkö
Asuinkerrostalot
Asuinpientalot
Julkiset palvelutilat
30
39
36
51
39
36
65
42
105
20
35
35
25
35
35
30
40
100
Perustilannetta voidaan verrata hyvin energiatehokkaaseen rakentamiseen (kuva 5.5), jolloin rakennuksien
energiankulutus pienenee, ja energiankulutuksien suhteet muuttuvat.
Kuva 5.5 Energiankulutukset Marja-Vantaalla perustapauksessa (2012 rakentamismääräyksillä) ja hyvin
energiatehokkaalla rakentamisella.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
5.1.4
25 / 59
Energiantuotantovaihtoehdot ja niiden CO2-ekvivalenttipäästöt
Energia-analyysien skenaarioissa käytettiin seuraavia oletuksia:
Lämpöpumpun vuosihyötysuhde, COP = 2,5.
Aurinkopaneeleja asennetaan 11 200 m2, joka noin on puolet kattopinta-alasta.
Aurinkolämpökeräimiä asennetaan niin paljon, että ne tuottavat 50 % alueen lämpimän käyttöveden
vuotuisesta energiankulutuksesta; eli 5 500 m2.
Tuulivoima: alueelle asennetaan yksi 1 MW tuulivoimala, joka tuottaisi noin 1 000 MWh/a.
Todellisuudessa tuulivoimalan tuotanto riippuu täysin paikallisista tuuliolosuhteista, jotka tulee
tarkistaa ennen päätöksentekoa.
Hiilidioksidiekvivalenttipäästöjen arvioinnissa käytettiin työkalun oletusasetuksia:
Sähkölämmityksen päästökerroin keskimäärin Suomessa: 274 kg/MWh, CHP-laitosten päästöt on
jaettu hyödynjakomenetelmällä. [Keto, 2010]
Kaukolämmön päästöt 215 kg/MWh – keskimäärin Suomessa, CHP-laitosten päästöt on jaettu
hyödynjakomenetelmällä. [Keto, 2010]
Kaukokylmä 70 kg/MWh [Grönlund, 2012: Helen Oy:n tieto]
Uusiutuvien energiantuotantoratkaisujen päästöt on oletettu olevan 0 kg/MWh laskennan
yhteneväisyyden vuoksi, koska sähkön ja kaukolämmön päästötiedot sisältävät vain
tuotantoprosessin aikana aiheutuneet päästöt.
Päästöt eri energiantuotantoskenaarioissa ovat perustason rakentamisella nykymääräysten (2012) mukaan
kuvassa 5.6, ja hyvin energiatehokkaassa rakentamisessa kuvassa 5.7.
Kuva 5.6. Energiantuotantovaihtoehtojen CO 2-ekvivalenttipäästöt Marja-Vantaalla perustilanteessa
Kuva 5.7. Energiantuotantovaihtoehtojen CO 2-ekvivalenttipäästöt Marja-Vantaalla, kun rakentaminen on
hyvin energiatehokasta.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
26 / 59
30.11.2012
5.2 Sibbesborg, Eriksnäs
5.2.1
Lähtötiedot
Toisena testialueena oli Eriksnäsin alue Etelä-Sipoossa, Sibbesborgin osayleiskaavan eteläosassa. Alueelta
on Helsingin keskustaan noin 30 kilometriä, Helsingin Itäkeskukseen 19 km ja Porvooseen 25 km (kartta
kuvassa 5.8). Eriksnäsiä on Sibbesborgin kilpailun järjestämisen jälkeen suunniteltu osana Sibbesborgin
kaupunkikokonaisuutta. Alueen kaavoitus on parhaillaan käynnissä, ja tässä käytetyt tiedot pohjautuvat
osayleiskaavan luonnokseen marraskuussa 2012 (Liite D).
Kuva 5.8. Eriksnäsin sijainti [Sipoon kunta]
Eriksnäsin kerrosalaksi on suunniteltu yhteensä noin 840 000 k-m 2, jossa olisi noin 16 000 asukasta sekä
työpaikkoja noin 1 400 kpl. Tästä valtaosa on tulevaa suunniteltua rakentamista, joiden laskennassa
käytetyt tarkemmat tiedot ovat taulukossa 5.5. Näiden uusien rakennusten lisäksi alueella on nykyisellään 45
olemassa olevaa pientaloa, joista 25 taloa on rakennettu ennen 2000-lukua ja 20 taloa sen jälkeen. Näissä
taloissa arvioitiin olevan noin 180 asukasta. Uusiin, suunniteltuihin taloihin voidaan olettaa asennettavan
reaaliaikainen sähkönkulutuksen seurantajärjestelmä, mikä vähentää sähkönkulutusta noin 8 prosenttia
työkalun oletusarvon mukaan. Aluetiiveys on 0,2 ja 0,3 välillä, eli työkalussa se kuuluu keskivertoluokkaan.
Taulukko 5.5. Eriksnäsiin suunniteltu rakentaminen [Sipoon kunta]
2
Kerrosala yht. (k-m )
Asukkaiden lukumäärä
yhteensä (arvio, hlöä)
5.2.2
Asuinkerrostalot (&
pienkerrostalot)
Asuinpientalot, uudet
Toimistorakennuksia
447 500
(& 242 680)
14 000
52 400
20 000
Muut työpaikka ja
palvelurakennukset
80 000
1820
280
1120
Liikenneratkaisut
Liikenteen energiankulutuksen ja päästöjen arvioinnissa käytetyt alueen perustiedot ovat taulukossa 5.6.
Näihin perustuen työkalu laskee alueen liikennesuoritteet, perustuen HLT2010–11 tutkimuksesta saatuihin
tietoihin (taulukko 5.7). Lisäksi kuvassa 5.9 on esitetty Eriksnäsiin suunnitellut tavanomaisesta poikkeavat
liikenteen suunnitteluvalinnat.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
27 / 59
30.11.2012
Taulukko 5.6. Eriksnäsin sijaintiin ja aluetyyppiin liittyvät lähtötiedot liikenneanalyysissa
Alueen ominaisuudet Eriksnäsissä
Alueryhmä (kunnan sijainti ja koko)
Kaupunkiseudun keskustaajaman koko
Taajaman koko
Aluetyyppi
Vallitseva rakennustyyppi
Aluetehokkuus
Pääkaupunkiseutu
Helsinki
10 000-19 999 asukkaan taajama
taajama-alue
kerrostaloalue
0,2-0,3
(kerrosala/kohdealueen pinta-ala)
Liikennevyöhyke
Etäisyys päivittäistavarakauppaan
Etäisyys supermarketiin (>1000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa)
Etäisyys hypermarketiin (>5000 myynti-m2 päivittäistavarakaupassa)
Etäisyys ala-asteen kouluun
Etäisyys pienille virkistysalueille (> 1,5 ha)
Etäisyys suurille virkistysalueille (>20 ha)
Etäisyys käytetyimmälle joukkoliikenteen pysäkille
alakeskus
500 m
1000 m
ei vyöhykkeellä
500 m
alueen sisällä (0 m)
alueen sisällä (0 m)
100–300 m
Taulukko 5.7. Eriksnäsin liikennesuoritteet
Kulkumuoto
Henkilöauto
Kaupunkilinja-auto (diesel)
Kaupunkilinja-auto (kaasu)
Lähiliikennejuna (sähkö)
Jalankulku
Polkupyöräily
Metro/raitiovaunu
Muu (lentokone, laiva jne.)
Yhteensä
Liikennesuorite [hlö-km/vrk]
28,4
3,6
0,0
2,9
1,1
0,7
0,5
3,3
40,6
Eriksnäsin alueen liikenteen suunnittelun erityispiirteitä on esitetty kuvassa 5.9, mitkä vähentävät yksityisten
henkilöautojen käyttöä, kuten nähdään kulkutapajakauman vertailukuvista (kuva 5.10). Liikenteen päästöt eri
vaihtoehdoissa on esitetty kuvassa 5.11. Näistä nähdään, että henkilöautoilun tarvetta vähentävät
suunnitteluratkaisut vähentävät liikenteen päästöjä Eriksnäsissä 10 prosenttia verrattuna tavanomaiseen
suunnitteluratkaisuun.
Kuva 5.9. Eriksnäsin alueella käytetyt tavanomaisesta liikenteen suunnitteluratkaisuista poikkeavat valinnat.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
28 / 59
30.11.2012
Kuva 5.10. Kulkutapajakaumien vertailu tavanomaisella sekä Eriksnäsiin suunnitelluilla alueratkaisuilla.
Kuva 5.11. Liikenteen hiilidioksidiekvivalenttipäästöt vuodessa asukasta kohden perus- ja parannetussa
tilanteessa.
5.2.3
Rakennusten energiankulutus
Rakennusten
energiankulutusta
tutkittiin
käyttämällä
voimassaolevan
Suomen
rakentamismääräyskokoelman mukaisia rakennuksia. Laskennassa käytetyt asiantuntija-arviot näiden
rakennustyyppien energiankulutuksesta ovat taulukossa 5.8. Kaukolämmön siirtohäviöt arvioidaan
aluetehokkuuden kautta, mikä Marja-Vantaan keskusta-alueella on erittäin tiivis -luokkaa eli aluetehokkuus
on yli 0,4. Perustilanteessa energiankulutukset alueella ovat kuvassa 5.12.
Taulukko 5.8. Laskennassa käytetyt rakennusten energiankulutukset (kWh/kerros-m 2 vuodessa).
2012-taso
Tilojen lämmitys
Lämmin käyttövesi
Sähkö
Asuinkerrostalot
Asuinpientalot
30
39
36
51
39
36
Olemassa olevat
asuinpientalot
102
41
57
Julkiset
palvelutilat
65
42
105
Toimistotilat
30
42
105
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
29 / 59
Kuva 5.12. Eriksnäsin lasketut energiankulutukset.
5.2.4
Energiantuotantovaihtoehdot ja niiden CO2-ekvivalenttipäästöt
Energia-analyysien skenaarioissa käytettiin seuraavia oletuksia:
Lämpöpumpun vuosihyötysuhde, COP = 2,5.
Aurinkopaneeleja asennetaan 30 000 m2, joka on 10 % alueen vuotuisesta sähkönkulutuksesta
Aurinkolämpökeräimiä asennetaan 30 000 m 2.
Tuulivoima: alueelle asennetaan kolme 1 MW tuulivoimala, jotka tuottaisivat yhdessä noin
3 000 MWh/a. Todellisuudessa tuulivoimalan tuotanto riippuu täysin paikallisista tuuliolosuhteista,
jotka tulee tarkistaa ennen päätöksentekoa.
Hiilidioksidiekvivalenttipäästöjen arvioinnissa käytettiin työkalun oletusasetuksia:
Sähkölämmityksen päästökerroin keskimäärin Suomessa: 274 kg/MWh, CHP-laitosten päästöt on
jaettu hyödynjakomenetelmällä. [Keto, 2010]
Kaukolämmön päästöt 215 kg/MWh – keskimäärin Suomessa, CHP-laitosten päästöt on jaettu
hyödynjakomenetelmällä. [Keto, 2010]
Kaukokylmä 70 kg/MWh [Grönlund, 2012: Helen Oy:n tieto]
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
30 / 59
Uusiutuvien energiantuotantoratkaisujen päästöt on oletettu olevan 0 kg/MWh laskennan
yhteneväisyyden vuoksi, koska sähkön ja kaukolämmön päästötiedot sisältävät vain
tuotantoprosessin aikana aiheutuneet päästöt.
2 vertailua sähkölämmityksen päästökertoimille:
1. tapauksessa käytetään ympärivuoden sähkölämmityksen päästöille vuoden keskimääräistä
päästökerrointa.
2. tapauksessa oletetaan, että talvikuukausina (joulu-, tammi- ja helmikuu, joiden aikana kuluu
noin 40 % rakennuksen lämmöntarpeesta) sähkölämmityksen käyttämä sähkö joudutaan
tuottamaan erillistuotannolla, joka päästöt ovat 891 kg/MWh.
Energiaratkaisujen ja käytetyn päästökertoimen vaikutus päästöihin nähdään kuvista 5.13 ja 5.14. Näistä
nähdään, miten erilaiset päästökertoimien laskentatavat vaikuttavat lämmityssähkön laskentaan (merkitty
kuvissa vaaleanpunaisella).
Kuva 5.13: Energiantuotantovaihtoehtojen CO2-ekvivalenttipäästöt Eriksnäsissä, kun sähkölämmitykselle
käytetään ympäri vuoden keskimääräistä sähkön päästökerrointa.
Kuva 5.14: Energiantuotantovaihtoehtojen CO2-ekvivalenttipäästöt Eriksnäsissä, kun sähkölämmityksen
päästöt on laskettu talvikuukausina erillistuotannon päästökertoimella, ja muuten vuoden keskimääräisellä
sähkön tuotannon päästökertoimella.
5.3 Yhteenveto kokemuksista
Marja-Vantaan ja Eriksnäsin testikäyttöjen perusteella voidaan todeta, että työkalu soveltuu sekä muutamien
korttelien että kokonaisten asemakaava-alueiden arviointiin. Työkalua voidaan käyttää melko joustavasti
tarpeiden mukaan. Sillä voidaan esimerkiksi tutkia valittujen rakennusten energiatehokkuuden ja
energiankulutuksen vaikutusta alueen kokonaisenergiankulutukseen ja CO2-ekvivalenttipäästöihin
vuositasolla.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
31 / 59
Testikäytöissä tukeuduttiin useimmissa tapauksissa työkalussa annettuihin perusoletusarvoihin. Näitä voisi
kuitenkin tarkentaa aluekohtaisesti. Esimerkiksi kaukolämmön päästökerroin voidaan asettaa Suomen
keskiarvon sijaan vastaamaan alueella toimivaa kaukolämpölaitosta.
Käyttäjiltä tuli testitilaisuudessa palautetta siitä, että malliin ei voi vaihtaa kulkutapajakaumia itse, vaan ne
pohjautuvat HTL2010–11 tutkimukseen. Jos mallia kehitetään pidemmälle, voitaisiin siihen lisätä esimerkiksi
sähköautojen osuuden lisääntymisen arviointi energiankulutuksiin ja päästöihin.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
32 / 59
6 Arviointityökalun lopullinen muoto ja käyttöohje
Työkalu koostuu kolmesta välilehdestä: Lähtötiedot, Tulokset sekä Taustatietoa. Käyttöohjeessa käsitellään Lähtötiedot välilehti, jolle kaikki
laskennassa tarvittava lähtötieto syötetään. Lähtötietojen pohjalta työkalu laskee alueen energiankulutuksen sekä kasvihuonekaasupäästöt
energiantuotannon ja liikenteen osalta. Energiankulutus- ja päästölaskennan tulokset esitetään Tulokset-välilehdellä. Taustatietoa-välilehti sisältää
esimerkiksi rakennusten energiankulutustietoja eri aikakausilta, jos työkalun käyttäjällä ei ole tarkempaa tietoa alueella sijaitsevien tai alueelle
suunniteltujen rakennusten energiankulutuksesta.
Työkalun laskennan mahdollistamiseksi tarvitaan lähtötiedot. Lähtötiedot-välilehti koostuu neljästä pääosasta, joista ensimmäisessä määritellään
alueen rakennukset (Kuva 6.1). Työkalussa on oletuksena kuusi erilaista rakennustyyppiä. Mikäli alueella sijaitsee oletusrakennustyypeistä poikkeavia
rakennuksia, voidaan rakennustyyppien nimet muuttaa. Rakennusten tiedoista on syötettävä vähintään:
Asukkaiden/työntekijöiden lukumäärä
Asumis-/työpaikkaväljyys
Energiankulutus (sähkö, lämmitys, lämmin käyttövesi sekä jäädytys) kerrosneliömetriä kohden vuodessa
Kuva 6.1. Rakennusten lähtötiedot
Alueen perustiedoista tulee syöttää aluetehokkuusluokka. Aluetehokkuuden avulla arvioidaan mahdollisen alue- tai kaukolämpöverkon häviöiden
osuutta alueen rakennusten lämpöenergian kulutuksesta. Aluetehokkuutta kuvataan sanallisesti. Kaavoituksessa käytettyjen aluetehokkuuslukujen ja
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
33 / 59
sanallisten kuvauksien suhde on esitetty työkalussa olevassa taulukossa (Kuva 6.2). Asukkaiden lukumäärän syöttäminen on tarpeen vain, jos
rakennusten määrittelyssä ei ole syötetty asukkaiden tai työntekijöiden lukumäärää tyyppirakennuksia kohden.
Kuva 6.2. Alueen perustiedot
Liikenteen kulkutapajakauman laskemiseksi on alue määriteltävissä kolmella eri tapaa. Tarkan määritelmän alueelle voi tehdä kuvassa 6.3 esitettyjen
valintaruutujen avulla. Kultakin riviltä on valittavissa yksi aluetta parhaiten kuvaava vaihtoehto. Mikäli kuvan 6.3 kaltainen tarkka määrittely ei
kaavoitusprosessin aikaisesta vaiheesta tai muista syistä ole mahdollista, voidaan kuvassa 6.4 esitetyistä valikoista valita joko kaupunki tai maakunta,
jossa alue sijaitsee.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
34 / 59
30.11.2012
2
Alueen sijainti (valitse aluetta parhaiten kuvaava aluetyyppi merkitsemällä täppä ao. ruutuun; käytä apuna oheisia karttoja ja yllä olevaa taulukkoa)
pääkaupunkiseutu
suuret kaupungit
keskisuuret
kaupungit
pienet kaupungit
ym.
muut kunnat
ei tietoa
Helsinki
Tampere, Turku
80-200 000 as.
40-80 000 as.
25-40 000 as.
15-25 000 as.
ei
kaupunkiseudulla
ei tietoa
200-2 999 asukkaan
taajamat
3 000-9 999
asukkaan taajamat
10 000-19 999
asukkaan taajamat
20 000-49 999
asukkaan taajamat
50 000-99 999
asukkaan taajamat
yli 100 000 asukkaan taajamat
ei
kaupunkiseudulla
ei tietoa
Aluetyyppi
taajama-alue
kylä
haja-asutus
ei tietoa
Vallitseva rakennustyyppi
kerrostaloalue
pientaloalue
harva
pientaloasutus
ei vyöhykkeellä
ei tietoa
alle 0,1
0,1-0,2
0,2-0,3
0,3-0,4
yli 0,4
ei tietoa
keskustan
jalankulkuvyöhyke
alakeskus
keskustan
reunavyöhyke
intens. joukkoliikenteen vyöhyke
joukkoliikennevyöhyke
autovyöhyke
ei vyöhykkeellä
ei tietoa
250 m
500 m
1 km
2 km
5 km
ei vyöhykkeellä
ei tietoa
500 m
1 km
ei vyöhykkeellä
ei tietoa
500 m
1 km
250 m
500 m
1 km
2 km
3 km
5 km
ei vyöhykkeellä
Etäisyys pienille virkistysalueille
(> 1,5 ha)
0 m (=alueen
sisällä)
100 m
200 m
300 m
ei vyöhykkeellä
ei tietoa
Etäisyys suurille virkistysalueille
0 m(=alueen
sisällä)
150 m
300 m
500 m
1 km
ei vyöhykkeellä
ei tietoa
alle 100m
100-300m
300-500m
500m-1km
1-3km
3-5km
yli 5 km
Alueryhmä (kunnan sijainti ja koko)
Kaupunkiseudun keskustaajaman
koko
Taajaman koko
Aluetehokkuus
(kerrosala/kohdealueen pinta-ala)
Liikennevyöhyke
Etäisyys päivittäistavarakauppaan
Etäisyys supermarketiin (>1000 myyntim2 päivittäistavarakaupassa)
Etäisyys hypermarketiin (>5000 myyntim2 päivittäistavarakaupassa)
Etäisyys ala-asteen kouluun
(>20 ha)
Etäisyys käytetyimmälle
joukkoliikenteen pysäkille
ei vyöhykkeellä
ei tietoa
Kuva 6.3. Alueen tarkka määrittely kulkutapajakauman laskemiseksi
Kuva 6.4. Kulkutapajakauma voidaan valita myös vastaamaan suurimpien kaupunkien tai maakuntien keskiarvoja
ei tietoa
ei tietoa
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
35 / 59
30.11.2012
Työkalu laskee alueen kulkutapajakauman annettujen lähtötietojen kautta laskettujen suoritteiden perusteella. Mikäli alueelle suunnitellaan
henkilöautoliikenteen tarvetta vähentäviä toimenpiteitä, syötetään ne lähtötietoina kuvassa 6.5 esitettyjen valikoiden avulla. Valittavissa on kuusi
erilaista suunnitteluvalintaa.
Kuva 6.5. Henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävät suunnitteluvalinnat
Työkalu laskee kulkutapajakauman perustilanteen rinnalle ”parannetun” vaihtoehdon kulkutapajakauman kuvassa 6.5 valittujen suunnitteluvalintojen
jälkeen. Liikenteen päästölaskennassa käytettyjä päästökertoimia voidaan myös muokata kuvassa 6.6 esitetyissä, harmaalla taustalla olevissa
soluissa.
Liikenteen päästökertoimet, keskimäärin 20112
Vertailu: kulkumuoto jakauma perustilanteessa ja toiminpiteiden jälkeen:
1%
Kulkutapajakauma
(% hlö-km:stä)
ennen toimenpiteitä
Henkilöauto
2%
3%
6%
0%
9%
7%
72 %
Kaupunkilinja-auto
(diesel)
Kaupunkilinja-auto
(kaasu)
Lähiliikennejuna
(sähkö)
Jalankulku
Kulkutapajakauma
(% hlö-km:stä)
toimenpiteiden jälkeen
1%
Henkilöauto
2%
4%
0%
9%
9%
10 %
65 %
Kaupunkilinja-auto
(diesel)
Kaupunkilinja-auto
(kaasu)
Lähiliikennejuna
(sähkö)
Jalankulku
Polkupyöräily
Polkupyöräily
Metro/raitiovaunu
Metro/raitiovaunu
Kuva 6.6. Kulkutapajakauma ennen ja jälkeen toimenpiteitä sekä liikenteen päästökertoimet
g CO2e/hkm
Henkilöautot
Kaupunkilinja-autot, 18 matkustajaa/80 paikkaa, diesel
Kaupunkilinja-autot, 18 matkustajaa/80 paikkaa, maakaasu
Lähiliikenne, sähköjuna, 65 matkustajaa/184 paikkaa
Raitiovaunu (arvio)
Pikaraitiovaunu (arvio)
Metro (arvio)
Kävely (arvio)
Polkupyöräily, hiihto, potkukelkkailu yms. (arvio)
98
59
68
22
22
22
22
9
4
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
36 / 59
30.11.2012
Työkaluun on ennalta määritelty joukko energiantuotantovaihtoehtoja, jotka esitetään kuvassa 6.7. Jotkin energiantuotantovaihtoehdot ovat käyttäjän
muunneltavissa. Esimerkiksi vaihtoehdossa, jossa rakennusten lämpöenergian tarve katetaan sekä aurinkolämmöllä että kaukolämmöllä, tulee
syöttää aurinkolämpökeräimien pinta-ala.
4. Vertailtavat energiantuotantovaihtoehdot
Lämmöntuotanto
Sähköntuotanto*
Kaukolämpö
Sähköverkko
Sähkölämmitys
Sähköverkko
Lämpöpumppu (talokohtainen)
Sähköverkko
Lämpöpumppu (aluekohtainen)
Sähköverkko
Pellettikattila (talokohtainen)
Sähköverkko
Puuhake kaukolämpö
Sähköverkko
Kaukolämpö
Aurinkolämpö + kaukolämpö
Aurinkolämpö + puuhake-KL
Kaukolämpö
Aurinkosähkö + verkko
Sähköverkko
Sähköverkko
Tuulisähkö + verkko
Aseta energiantuotannon oletusarvot:
* Sähköverkko = kansallisesta sähköverkosta ostettu sähkö
* Oletus vuosihyötysuhteelle3: 2,5
Lämpöpumpun vuosihyötysuhde
Lämpöpumpun vuosihyötysuhde
Polttoaineen kuljetusmatka
2.5
2.5
100 km
Huom. sisältää pelletin kaiken kuljetuksen, jonka CO 2-ekvivalenttipäästökerroin6
0.02 kg CO2e/km,MWh
Polttoaineen kuljetusmatka
100 km
Huom. sisältää hakkeen kaiken kuljetuksen, jonka CO 2-ekvivalenttipäästökerroin6
0.11 kg CO2e/km,MWh
Aurinkosähköpaneelien pinta-ala alueella
Aurinkolämpökeräimien pinta-ala
Aurinkolämpökeräimien pinta-ala
Tuulivoiman tuotanto
500
0
0
100
m2
m2
m2
MWh/a
Vastaa tällöin noin 13,6 % energiantuotantoa vuotuisesta sähkönkulutuksesta.
Tuotto 23.7 % sähkönkulutuksesta (arvio suuntaa antava)*
*Tämän tuottamiseen tarvitaan keskimäärin 0.1 kpl 1 MW tuulivoimaloita
Kuva 6.7. Energiantuotantovaihtoehdot
Alueen kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa käytetyt päästökertoimet energiantuotannon osalta on esitetty kuvassa 6.8. Työkalun käyttäjä voi
valita lämmitykseen käytetyn sähkön päästökertoimen laskentatavan kolmesta eri vaihtoehdosta. Myös energiantuotannon päästökertoimet ovat
muunneltavissa kuvassa 6.8 olevissa harmaissa soluissa.
Kuva 6.8. Päästökertoimien määrittely
Työkalulla voidaan tarkastella myös päästökertoimien muutoksesta aiheutuvaa muutosta alueen kasvihuonekaasupäästöihin. Lähtötietoina
tarkastelua varten tulee syöttää päästökertoimien muutosnopeus (%/vuosi) sekä tarkastelujakson alkamis- ja loppumisvuosi. Lähtötietokentät on
esitetty kuvassa 6.9.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
37 / 59
30.11.2012
Päästökertoimien muutos
Sähkö
Kaukolämpö
Kaukokylmä
Liikenne
[prosenttia/vuosi]
-1.0 % Syötä päästökertoiminen muutos +/- [%/vuosi]
-1.0 % Tulos-välilehdellä arvioidaan päästöjen määrän muutosta
-1.0 % nykyiseen kertoimien muutoksen perusteella
-1.0 %
Alkuperäisten päästökertoimien vuosi
Tarkasteluajanjakson päättymisvuosi
2012
2050
Kuva 6.9. Päästökertoimien muutos
Kuvassa 6.7 esitettyjen, ennalta määriteltyjen energiantuotantovaihtoehtojen lisäksi käyttäjä voi lisäksi määritellä kaksi energiantuotantovaihtoehtoa
vapaammin. Kullekin rakennustyypille on mahdollista määrittää kolme erilaista lämmöntuotantotapaa ja kolme erilaista sähköntuotantotapaa. Kaikille
erilaisille lämmön- ja sähkötuotantotavoille tulee lisäksi antaa niiden osuus kyseisen rakennustyypin energiantuotannosta. (Kuva 6.10)
Tähän voit rakentaa halutessasi omat energiantuotantovaihtoehdot (1 & 2) päästövertailuun:
Vaihtoehto1
Rakennustyyppi
Lämpö
Osuus[%]
Lämpö
Osuus[%]
Asuinkerrostalot Sähkölämmitys
100 %
Valitse
0%
Olemassa olevat asuinkerrostalot Sähkölämmitys
100 %
Valitse
0%
Asuinpientalot
Valitse
0%
Valitse
0%
Olemassa olevat asuinpientalot
Valitse
0%
Valitse
0%
Julkiset palvelutilat
Valitse
0%
Valitse
0%
Toimistotilat
Valitse
0%
Valitse
0%
Lämpö
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Osuus[%]
0%
0%
0%
0%
0%
0%
Sähkö
Sähköverkko
Sähköverkko
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Osuus[%]
100 %
100 %
0%
0%
0%
0%
Sähkö
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Osuus[%]
0%
0%
0%
0%
0%
0%
Sähkö
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Valitse
Osuus[%]
0%
0%
0%
0%
0%
0%
Kuva 6.10. Vapaammin määriteltävissä oleva energiantuotantovaihtoehto
Energiankulutus- ja kasvihuonekaasupäästölaskennan tulokset esitellään Tulokset-välilehdellä. Tulokset o sekä energiankulutuksen, että päästöjen
osalta jaoteltu muun muassa kerrosneliömetriä ja henkilöä kohden. Erilaisten vaihtoehtojen vertailun helpottamiseksi työkaluun on rakennettu
tallennus-toiminto. Painamalla Tulokset-välilehden alaosassa olevaa ”Tallenna tulokset” -painiketta (Kuva 6.11), tulosvälilehden sisältö tallentuu
uudelle välilehdelle. Uuden välilehden tulokset eivät muutu, kun Lähtötiedot-välilehden tietoja muokataan.
Kuva 6.11 Tallennus-painike
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
7
38 / 59
Yhteenveto
Projektissa on kehitetty kunnallisten rakennushankkeiden ja alueiden energiatehokkuuden
arviointimenetelmä ja siihen perustuva työkalu. KURKE-projektin loppuraportti on yhteenveto
tutkimushankkeen keskeisistä tuloksista. Energiatehokkuudella tarkoitetaan tässä sekä energiankulutuksen
että aiheutettujen kasvihuonekaasujen suhteellista määrää.
Rakennetun ympäristön energiatehokkuutta ohjataan monilla valinnoilla ja päätöksillä jo kaavoitusvaiheessa.
Tästä syystä työkalu on kehitetty palvelemaan jo näitä suunnitteluvaiheita hankkeen alussa. Tällöin voidaan
arvioida muun muassa paikallisia energiatuotantovaihtoehtoja ja kaavoitus- tai rakennushankkeiden erilaisia
sijoitusvaihtoehtoja. Samalla selvitetään reunaehtoja ja mahdollisuuksia liittyä alueen (mahdollisesti jo
olemassa oleviin) keskitettyihin energiajärjestelmiin ja mahdollisuudet tuottaa energiaa hajautetusti,
esimerkiksi aurinko- tai tuulivoimaloilla, lämpöpumpuilla tai pellettikattiloilla.
Energiajärjestelmien osalta työkalun valintavaihtoehdot sisältävät sekä keskitettyjä että hajautettuja
energiantuotantojärjestelmiä. Hankkeen sijainti rajaa valintamahdollisuuksia sen mukaan mitä alueella tai
sen lähistöllä on tarjolla. Aluetehokkuus määrittelee alueen perusrakenteen (myös kaukolämpöverkon,
sähköverkon ja kaasuverkon) tehokkuuden (verkostopituus kerrosneliötä tai asukasta kohti) ja sen mukana
verkossa syntyvät siirtohäviöt. Työkalu sisältää oletusarvot keskimääräisille energiankulutusluvuille ja
kasvihuonekaasupäästöille, mutta niitä on myös mahdollista muuttaa. Ominaispäästöjen tasossa
odotettavissa olevat muutokset voidaan ottaa huomioon käyttäjän omien näkemysten mukaan ja halutulla
aikajaksolla (esim. tästä hetkestä vuoteen 2050 asti).
Liikenteen ja siinä kuluvan energian osalta sijainti määrittelee etäisyydet (keskimatkapituudet) alueella
asuvien työpaikkoihin, kauppoihin, kouluihin, päiväkoteihin ja muihin palveluihin. Sen lisäksi alueen
suunnittelulla voidaan vaikuttaa esimerkiksi kulkutapavalintoihin. Työkalun avulla voidaan arvioida
todennäköiset (keskimääräiset) henkilömatkasuoritteet (henkilökilometriä asukasta kohti) kulkutavoittain.
Mitä lyhyemmät etäisyydet, sitä suurempi on kävelyn ja pyöräilyn osuus ja sitä pienempi on
moottoriajoneuvoilla tapahtuvan liikenteen osuus. Joukkoliikenteen osuus puolestaan riippuu lähinnä
alueellisesta joukkoliikennetarjonnasta. Kulkutapajakaumalla on ratkaiseva vaikutus liikennesuoritteen
kokonaisenergiankulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Suunnittelija voi vaikuttaa tulokseen ottamalla
käyttöön
erilaisia
liikenneympäristön
parannustoimia
ja
vaikutuksen
näkee
välittömästi
energiatehokkuusluvuissa. Myös liikenteen ominaispäästöissä voidaan ottaa huomioon odotettavissa olevat
teknologiset parannukset ja niistä aiheutuvat ominaispäästöjen muutokset.
Kehitetty työkalu laskee yhteen kaikki rakennetun ympäristön ja henkilöliikenteen aiheuttamat
energiankulutukset sekä kasvihuonekaasupäästöt. Ne esitetään myös suhteellisina eli joko kerrosneliötä tai
henkilöä kohti. Tätä kautta saadaan kokonaiskuva tarkasteltavan rakennushankkeen energiatehokkuudesta
ja voidaan vertailla sitä muihin hankkeisiin tai toiseen suunnitteluvaihtoehtoon. Työkalulla voidaan tallentaa
lasketun vaihtoehdon tulokset ja verrata niitä seuraavaksi lasketun vaihtoehdon tuloksiin. Tätä kautta
työkalun käyttäjä voi seurata myös oman suunnitelmansa kehittymistä energiatehokkuuden näkökulmasta.
Työkalun toteuttamisessa otettiin huomioon asiantuntijakyselyssä ilmenneet tärkeimmät kehittämistarpeet,
joiden mukaan työkalun tulisi olla yksinkertainen ja helppo käyttää, ei kovin kallis, tulosten tulisi olla
luotettavia
ja
läpinäkyviä,
käyttäjälle
tulisi
tarjota
mahdollisuudet
arvioida
erilaisia
energiatuotantovaihtoehtoja ja hankkeen sijaintivaihtoehtoja. Kehitetty työkalu täyttää testien perusteella
nämä tavoitteet hyvin – sen lisäksi työkalun käyttöönotto verkosta on erittäin nopeaa ja täysin ilmaista.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
39 / 59
Lähteet
GEMIS-ohjelma, sen tietokannan tiedot (Global Emission Model for Integrated Systems)
Grönlund, Niclas (2012), Energianhuoltoratkaisujen vertailumetodiikka kunnallisessa rakentamisessa.
Diplomityö. Aalto Yliopisto, Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta, Energiatekniikan laitos.
Kaukokylmän päästötiedon lähteenä Helen Oy:n ilmoittama arvo (kysytty heiltä M. Kedon DI-työssä).
Henkilöliikennetutkimus 2010–2011, Liikennevirasto, WSP LT-konsultit Oy, http://www.hlt.fi/.
Holopainen, Riikka, Sirje Vares, Jouko Ritola & Sakari Pulakka (2010), Maalämmön ja -viilennyksen
hyödyntäminen asuinkerrostalon lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Espoo, VTT. 56 s. VTT Tiedotteita Research Notes; 2546. ISBN 978-951-38-7644-9. http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/T2546.pdf
Keto, Matias (2010), Energiamuotojen kertoimet rakennusten energiatehokkuuden määrittämiseksi.
Diplomityö. Aalto-Yliopiston Teknillinen korkeakoulu, Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta,
Energiatekniikan laitos.
LIPASTO 2012, http://lipasto.vtt.fi/.
Marja-Vantaan Kaavaselostus (2011), Kivistö ja Piispankylä – Marja-Vantaan ydinkeskusta. Asemakaava- ja
asemakaavan muutosluonnoksen selostus, joka koskee 4.4.2011 päivättyä, 11.4.2011 tarkistettua
asemakaavakarttaa nro 230600. Vantaan Kaupunki. Maankäytön ja ympäristön toimiala. Marja-Vantaa –
projekti.
Neenan, Bernard & Hemphill, Ross C (2008), Societal Benefits of smart metering investments. Electricity
Journal, vol 21, issue 8. 32–45.
Rakennuskannan energiatehokkuuden ja päästövaikutusten arviointimalli (REMA-hanke, VTT)
Sibbesborgin suunnitteluaineisto (2012), WSP-LT-Konsultit Oy, marraskuu 2012.
SRMK D5 (2007): rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskenta, ohjeet 2007. D5
Suomen rakentamismääräyskokoelma, Ympäristöministeriö, Asunto- ja rakennusosasto.
http://www.finlex.fi/data/normit/29520-D5-190607-suomi.pdf.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
Liite A
40 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
41 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
42 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
43 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
44 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
45 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
46 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
47 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
48 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
49 / 59
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
50 / 59
30.11.2012
Liite B
Henkilöliikennetutkimus 2010–11 aluetypologia ja sen mukaiset liikennesuoritetiedot (Liikennevirasto, WSP
LT-konsultit Oy, http://www.hlt.fi/).
HLT 2010-11, MML
2011
Kuva B-1. HLT 2010–11 tutkimuksessa käytetty kuntakoon (asukasluvun) mukainen aluetypologia (harmaat
ovat ”muita kuntia”).
Lisäksi kaupunkiseudut on luokiteltu keskustaajaman koon (asukasluvun) mukaan välillä 15 000–200 000
henkeä (kuva 4, esimerkki Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilta):
• keskustaajaman väkiluku 80 000–200 000: Oulu, Lahti, Jyväskylä, Kuopio
• keskustaajaman väkiluku 40 000–80 000: Kotka–Hamina, Hyvinkää–Riihimäki, Vaasa, Joensuu,
Lappeenranta, Kouvola, Rovaniemi, Hämeenlinna, Seinäjoki
• keskustaajaman väkiluku 25 000–40 000: Kemi–Tornio, Mikkeli, Porvoo, Rauma, Kokkola, Lohja, Kajaani,
Imatra, Salo
• keskustaajaman väkiluku 15 000–25 000: Savonlinna, Forssa, Varkaus, Pietarsaari, Raahe, Valkeakoski,
Iisalmi, Heinola.
Tutkimuksessa on myös eritelty liikennesuoritetietoa aluetyyppien mukaan sen mukaan, onko kyseessä
tilastollinen taajama-alue, kyläalue vai haja-asutusalue (kuva B-2), mikä on alueen vallitseva rakennustyyppi
(kerrostalo, pientalo vai harva pientaloasutus, kuva B-3), mikä on kaupunkiseudun keskuskaupungin koko
(Helsinki, Turku ja Tampere, keskustaajaman koko neljässä asukasluvun mukaisessa ryhmässä välillä 15
000–200 000, kuva B-4), taajaman koon mukaan kuudessa asukasluvun mukaisessa ryhmässä (välillä 200–
yli 100 000 asukasta, kuva B-5), ja liikenteellinen tyyppi (jalankulun, joukkoliikenteen ja henkilöautoliikenteen
vallitsevuuden mukaan, kuva B-6), ja mikä on alueen keskimääräinen aluetehokkuus 250 m * 250 m
ruuduissa (kuva B-7) ja päivittäistavarakaupan saavutettavuus (kuva B-8).
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
51 / 59
30.11.2012
ALUETYYPPI
HLT 2010–11
VALLITSEVA RAKENNUSTYYPPI
HLT 2010–11
Kuvat B-2–3. Henkilöliikennetutkimus 2010–11 käyttämät aluetyypitykset suhteessa taajamoitumiseen ja
vallitsevaan aluetyyppiin. Esimerkit Tampereen ja Turun seuduilta.
KAUPUNKISEUDUN KOKO
HLT 2010–11
TAAJAMAN KOKO
HLT 2010-11
Kuvat B-4–5. Henkilöliikennetutkimus 2010–11 käyttämät aluetyypitykset suhteessa kaupunkiseudun ja sen
keskustaajaman kokoon.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
52 / 59
30.11.2012
LIIKENNEVYÖHYKE
HLT 2010–11
ALUETEHOKKUUS 250 M * 250 M RUUDUISSA
HLT 2010–11
Kuvat B-6–7. Henkilöliikennetutkimuksen 2010–11 käyttämät aluetyypitykset suhteessa alueen liikenteellisiin
ominaisuuksiin ja aluetehokkuuteen. Esimerkit pääkaupunkiseudulta ja sen lähialueelta.
Yhdyskuntarakenteen liikenteelliset vyöhykkeet perustuvat Suomen ympäristökeskuksen laatimaan
luokitukseen:
• Keskustan jalankulkuvyöhyke on tiiviisti rakennettu, 1–2 kilometrin etäisyydelle kaupallisesta keskuksesta
rajoittuva alue.
• Keskustan jalankulkuvyöhykettä ympäröi 1–5 kilometrin laajuinen keskustan reunavyöhyke.
• Alakeskukset ovat joukkoliikenteen, kaupan palveluiden sekä asukkaiden ja työpaikkojen merkittävimpiä
keskittymiä.
• Intensiivisellä joukkoliikennevyöhykkeellä joukkoliikenteen palvelutaso on korkein. Pääkaupunkiseudulla
vyöhykkeen kriteerinä on bussiliikenteessä enintään 5 minuutin ja raideliikenteessä 10 minuutin vuoroväli
ruuhka-aikana, muilla kaupunkiseuduilla 10–15 minuutin vuoroväli ruuhka-aikaan Kävelyetäisyys
bussipysäkille on enintään 250 metriä ja raideliikenteen pysäkille enintään 400 metriä.
• Joukkoliikennevyöhykkeellä joukkoliikenteen palvelutaso on hyvä, vuoroväli pääkaupunkiseudulla
keskimäärin 15 minuuttia ja pienemmillä kaupunkiseuduilla 30 minuuttia ruuhka-aikana.
• Autovyöhykkeen alueet ovat taajama-alueita, jotka eivät täytä muiden vyöhykkeiden kriteerejä. Ne
sijaitsevat usein kaupunkiseudun reunamilla eikä niillä yleensä ole riittävää väestöpohjaa joukkoliikenteen
järjestämiseksi.
Aluetehokkuus on laskettu jakamalla 250 m * 250 m kokoisen ruudun rakennusten kerrosala ruudun
maapinta-alalla ja yleistämällä tulos kuvaamaan lähiympäristön rakentamisen tehokkuutta. Tiivein luokka (e
> 0,32) vastaa tiiviitä kerrostaloalueita, seuraavaksi tiivein luokka (e = 0,16–0,32) pääosin väljempiä
kerrostaloalueita, mutta myös seka-alueita. Kerrostaloalueet vaihtuvat pientaloalueiksi 0,16 tehokkuuden
molemmin puolin. Seuraavat luokat kuvaavat tiiviitä (e = 0,08–0,16) ja väljiä (e = 0,02–0,08) pientaloalueita.
Väljin luokka (e < 0,02) sisältää sekä haja-asutusaluetta että taajamien reuna-alueiden harvaa
omakotitaloasutusta.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
53 / 59
PÄIVITTÄISTAVARAKAUPAN SAAVUTETTAVUUS
HLT 2010–11
Kuva B-8. Henkilöliikennetutkimuksen 2010–11 käyttämät päivittäistavarakaupan saavutettavuusvyöhykkeet,
esimerkki Oulun seudulta.
Tutkimuksessa käytetty henkilömatkojen kulkutapojen typologia on seuraava:
• jalankulku
• polkupyöräily
• henkilöauton kuljettaja
• henkilöauton matkustaja
• linja-auto
• metro tai raitiovaunu
• juna
• muu
"Jalankulkuun" sisältyvät sukset, rullaluistimet, potkukelkat yms.; "muu" sisältää sekä julkista (taksit,
lentokoneet, lautat) että yksityistä ajoneuvoliikennettä (mopot, moottoripyörät, mopoautot, mönkijät, traktorit
jne.). Vastaava henkilömatkojen tarkoituksen eli matkatyypin mukainen typologia on seuraava:
• työmatka
• koulu- ja opiskelumatka
• työasiamatka
• ostos- ja asiointimatka
• vierailumatka
• mökkimatka
• muu vapaa-ajan matka
Liikennesuoritetiedot (henkilökilometriä vuorokaudessa) on seuraavissa taulukoissa esitetty KURKEarviointityökalun käyttämällä aluetypologialla.
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
54 / 59
30.11.2012
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Eri k okois is sa kunnissa as uvien m atkat
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
kuljettaja
matkustaja
15,532
7,362
metro,
linja-auto raitiovaunu
4,339
1,144
juna
muu
kaikki
4,062
2,149
36,353
1,215
0,661
Suuret kaupungit
1,312
0,995
19,044
10,938
2,79
0,018
2,777
3,008
40,818
Keskisuuret kaupungit
1,038
0,82
21,696
8,471
1,734
0,011
2,676
3,002
39,469
Pääkaupunkiseutu
Pienet kaup. ym.
1,059
0,753
23,26
8,984
2,998
3,58
5,496
46,118
Muut kunnat
0,805
0,545
23,157
9,698
2,783
0,016
0,989
4,851
42,853
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Eri k aupunk iseuduilla asuvien m atk at, k aupunkiseudut luokiteltu k esk ustaajam an koon m ukaan
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
1,283
Helsinki
Tampere, Turku
keskustaajaman väestö 80 000 - 200 000
0,673
kuljettaja
matkustaja
16,798
7,491
metro,
linja-auto raitiovaunu
4,268
0,972
juna
muu
kaikki
4,33
2,934
38,608
1,23
0,729
17,29
9,433
4,573
0,009
2,925
1,789
37,965
1,178
1,133
21,523
9,733
1,538
0,015
2,867
3,637
41,582
0,024
keskustaajaman väestö 40 000 - 80 000
1,183
0,936
18,592
7,296
2,819
keskustaajaman väestö 25 000 - 40 000
1,197
0,616
21,789
7,686
2,084
4,034
3,895
38,751
1,434
4,671
39,299
keskustaajaman väestö 15 000 - 25 000
1,251
0,836
19,278
8,489
3,359
1,155
0,648
35,143
Ei kaupunkiseudulla
0,737
0,569
24,921
10,683
2,247
0,016
1,342
5,343
45,942
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Erik okois issa taajam issa asuvien m atkat
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
200 - 2 999 asukkaan taajamat
3 000 - 9 999 asukkaan taajamat
10 000 - 19 999 asukkaan taajamat
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
kuljettaja
matkustaja
0,559
21,795
9,992
0,92
0,834
23,172
1,131
0,717
24,23
0,874
metro,
linja-auto raitiovaunu
2,466
0,021
9,316
2,428
0,024
4,959
1,622
juna
muu
kaikki
1,524
6,422
43,603
2,38
4,259
43,087
3,177
4,485
40,184
20 000 - 49 999 asukkaan taajamat
1,175
0,738
20,475
8,806
2,748
2,915
1,99
38,879
50 000 - 99 999 asukkaan taajamat
1,222
1,174
18,885
7,462
1,937
0,016
2,123
4,536
37,395
Yli 100 000 asukkaan taajamat
1,262
0,801
17,366
8,564
3,765
0,568
3,825
2,388
38,476
Ei vyöhykkeellä
0,588
0,389
27,333
11,618
2,582
0,002
0,824
6,487
50,004
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Eri yhdys kuntarak enteen alue illa as uvie n m atkat
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
Taajamat
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
1,155
0,802
metro,
kuljettaja
matkustaja
linja-auto raitiovaunu
19,457
8,585
3,044
juna
muu
kaikki
0,282
3,104
3,311
39,627
Kylät
0,588
0,482
26,301
9,153
1,839
1,144
5,149
44,721
Haja-asutusalue
0,587
0,326
28,099
13,446
3,12
0,004
0,591
7,482
53,878
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Erilaisilla asuinalue illa as uvien m atkat
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
Kerrostaloalueet
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
1,366
0,807
kuljettaja
matkustaja
15,242
7,458
metro,
linja-auto raitiovaunu
3,624
0,641
juna
muu
kaikki
3,914
1,544
34,447
Pientaloalueet
1,086
0,78
21,841
9,364
2,788
0,047
2,498
4,439
42,799
Harva pientaloasutus
0,663
0,898
24,401
10,321
1,889
0,032
2,947
5,235
46,405
Ei vyöhykkeellä
0,615
0,434
26,666
10,891
2,578
0,026
0,898
6,041
48,306
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
55 / 59
30.11.2012
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Eri aluetehokkuusalueilla asuvien m atk at ("alueteho kkuus" = kerro sala/ruudun pinta-ala naapuriruutumenetelmällä eli 9 ruudun keskiarvo na, ruutu = 250 m * 250 m)
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
< 0,02
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
0,62
0,479
kuljettaja
matkustaja
25,825
11,319
metro,
linja-auto raitiovaunu
2,145
0,012
juna
muu
kaikki
1,474
5,915
47,946
>= 0,02 ja < 0,08
1,014
0,778
24,26
9,077
2,748
0,038
1,589
4,72
44,094
>= 0,08 ja < 0,16
1,124
0,872
19,152
8,448
2,111
0,083
3,455
2,969
38,136
>= 0,16 ja < 0,32
1,324
0,879
15,563
7,635
4,24
0,427
3,749
2,651
36,151
>= 0,32
1,566
0,696
13,185
7,675
4,18
1,084
4,78
1,212
34,346
1,584
234,036
0,235
2,672
3,846
41,388
Ei kerrosalaa
0,048
2,76
6,6
30,528
192,8
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Eri yhdysk untarak enteen vyöhykke illä (liikkumisvyöhykk eillä) asuvien matk at
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
jalankulkuvyöhyke
1,703
alakeskus
0,697
kuljettaja
matkustaja
14,116
8,163
metro,
linja-auto raitiovaunu
2,748
0,112
juna
muu
kaikki
5,777
1,185
34,423
1,137
0,527
14,845
7,313
4,138
1,471
1,93
2,138
33,377
jalankulun reunavyöhyke
1,47
1,022
17,663
7,184
3,152
0,358
3,551
3,034
37,286
intensiivinen JL-vyöhyke
1,117
0,885
16,203
9,517
4,791
0,585
4,469
2,922
40,326
joukkoliikennevyöhyke
0,987
0,806
21,827
8,548
2,745
0,33
2,96
2,799
40,929
autovyöhyke
1,041
0,777
21,077
8,965
3,561
0,064
2,316
4,541
42,223
Ei vyöhykkeellä
0,727
0,555
25,234
10,615
2,129
0,016
1,378
5,499
46,176
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Päivittäistavarakauppojen s aavutettavuusvyöhykkeillä asuvie n matkat
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
250 m
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
1,459
0,73
kuljettaja
matkustaja
15,312
7,991
metro,
linja-auto raitiovaunu
3,618
0,567
juna
muu
kaikki
4,061
1,507
35,314
500 m
1,229
0,793
17,434
7,393
3,457
0,391
2,933
3,141
36,543
1 km
1,102
0,824
20,129
9,455
2,362
0,231
3,152
3,5
40,831
0,082
1,568
3,939
40,977
2,942
6,55
47,589
2 km
0,957
0,857
23,263
7,992
2,362
5 km
0,766
0,715
23,288
9,938
3,486
Ei vyöhykkeellä
0,617
0,316
28,519
13,156
2,885
0,004
0,984
6,07
52,532
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Superm arkettiin. Vähintään 1000 m yynti-m 2 päivittäis tavarakauppojen saavutettavuus vyöhyk keillä asuvien m atkat
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
500 m
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
1,363
0,646
kuljettaja
matkustaja
14,497
7,156
metro,
linja-auto raitiovaunu
3,254
0,54
juna
muu
kaikki
4,887
2,404
34,548
1 km
1,289
0,929
18,468
9,16
3,206
0,432
2,591
2,3
38,255
Ei vyöhykkeellä
0,915
0,687
23,001
9,531
2,824
0,101
2,211
4,683
43,982
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Hyperm arke ttiin. 2500 myynti-m2 päivittäistavarak auppojen saavutettavuusvyöhykke illä as uvie n m atkat
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
kuljettaja
matkustaja
metro,
linja-auto raitiovaunu
juna
muu
kaikki
500 m
1,312
0,464
11,853
6,311
4,292
0,984
5,484
3,12
33,445
1 km
1,545
0,939
17,989
9,433
3,418
0,494
3,758
2,402
39,78
Ei vyöhykkeellä
0,989
0,721
21,604
9,207
2,855
0,161
2,449
4,058
42,016
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
56 / 59
30.11.2012
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Ala-asteide n saavute ttavuusvyöhykk eillä as uvie n matk at
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
kuljettaja
matkustaja
metro,
linja-auto raitiovaunu
juna
muu
kaikki
250 m
1,524
0,627
15,685
8,858
3,9
0,579
5,667
0,893
37,711
500 m
1,298
0,708
17,346
8,532
3,269
0,425
2,236
2,135
35,928
1 km
1,208
0,804
17,358
7,346
3,501
0,367
3,368
2,711
36,531
2 km
1,011
0,834
23,233
9,124
2,651
0,077
2,414
4,755
43,934
3 km
0,682
0,866
23,37
10,518
2,041
4,158
6,663
48,307
5 km
0,567
0,558
27,372
10,675
1,428
0,283
7,108
48,081
0,56
0,328
29,111
13,864
2,509
0,006
0,235
6,038
52,853
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Ei vyöhykkeellä
kaikki
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Pienten virkistysalueide n (väh. 1,5 ha) s aavute ttavuusvyöhykke illä asuvien matk at
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
0 m (=alueen sisällä)
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
0,779
0,511
kuljettaja
matkustaja
26,976
12,45
metro,
linja-auto raitiovaunu
7,813
0,35
juna
muu
kaikki
1,989
5,747
56,599
100 m
0,932
0,758
22,114
9,257
2,683
0,248
2,445
4,634
43,133
200 m
1,171
0,821
20,214
9,01
3,177
0,2
2,248
3,221
39,971
300 m
1,191
0,718
18,586
8,043
3,048
0,264
2,728
3,595
37,868
Ei vyöhykkeellä
1,183
0,548
18,834
9,202
2,544
0,206
4,409
2,471
39,344
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Suurten virkistys alue iden (väh. 20 ha) saavutettavuusvyöhyk keillä asuvien m atkat
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
0 m (=alueen sisällä)
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
0,542
0,579
kuljettaja
matkustaja
30,817
12,963
metro,
linja-auto raitiovaunu
3,568
0,339
juna
muu
kaikki
2,7
7,227
58,75
150 m
0,834
0,646
23,722
9,911
2,734
0,099
1,889
5,195
45,098
300 m
1,171
0,781
20,768
7,577
3,276
0,208
2,215
4,303
40,123
500 m
1,023
0,827
19,906
8,324
2,5
0,25
1,919
1,934
36,785
1,19
0,732
18,099
9,695
3,212
0,389
4,211
3,034
40,245
Ei vyöhykkeellä
1,401
0,802
17,201
8,302
3,191
0,325
4,065
2,747
38,015
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
juna
muu
kaikki
36,411
1 km
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Liikkum ine n ja kodin etäisyys k äyte tyim m äs tä joukkoliike nte en pysäkistä ja asem asta
Matkat kulkutavoittain
ryhmä
henkilöauto henkilöauto
jalankulku polkupyörä
kuljettaja
matkustaja
metro,
linja-auto raitiovaunu
<=100m
1,122
0,658
16,379
9,308
4,347
0,319
1,84
2,422
100-300m
1,224
0,777
19,696
8,31
2,655
0,249
2,249
2,668
37,78
300-500m
0,996
0,836
18,26
9,665
1,922
0,243
3,286
3,781
38,904
500m-1km
1,095
0,776
21,688
8,936
2,746
0,317
2,411
4,419
42,464
1-3km
0,914
0,821
25,199
8,776
3,866
0,089
2,982
4,606
47,115
3-5km
0,959
0,436
33,472
7,279
0,349
1,073
3,815
47,549
yli 5km
0,743
0,467
31,491
12,938
3,091
0,008
6,595
10,936
66,208
kaikki
1,059
0,73
20,796
9,105
2,963
0,235
2,672
3,846
41,388
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
57 / 59
30.11.2012
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Eri kok oisiss a k unnissa asuvien m atkat
Matkat tarkoituksen mukaan
koulu,
ryhmä
Pääkaupunkiseutu
ostos,
muu
työ
opiskelu
työasia
asiointi
vierailu
7,19
1,131
2,595
5,475
7,96
mökki vapaa-aika
3,206
8,801
kaikki
36,353
Suuret kaupungit
6,075
0,89
3,936
5,898
9,067
2,707
12,19
40,818
Keskisuuret kaupungit
7,001
1,025
5,34
7,212
6,904
2,352
9,555
39,469
46,118
Pienet kaup. ym.
9,747
1,839
6,243
7,668
7,561
1,847
11,251
Muut kunnat
7,632
1,746
3,767
9,603
7,71
1,223
11,11
42,853
7,64
1,389
4,354
7,406
7,806
2,15
10,609
41,388
kaikki
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Eri kaupunkis euduilla asuvie n m atkat, k aupunkis eudut luokiteltu kes kus taajam an k oon mukaan
Matkat tarkoituksen mukaan
koulu,
ryhmä
Helsinki
ostos,
muu
työ
opiskelu
työasia
asiointi
vierailu
mökki vapaa-aika
8,007
1,381
3,267
5,62
7,759
3,138
9,42
38,608
kaikki
37,965
Tampere, Turku
6,509
1,141
3,241
6,491
6,425
1,788
12,399
keskustaajaman väestö 80 000 - 200 000
5,704
1,216
4,957
6,288
10,527
2,97
9,857
41,582
keskustaajaman väestö 40 000 - 80 000
6,226
0,912
6,254
5,693
7,077
2,416
9,836
38,751
keskustaajaman väestö 25 000 - 40 000
7,92
0,732
8,926
5,702
7,265
1,365
8,682
39,299
keskustaajaman väestö 15 000 - 25 000
6,837
0,271
4,033
7,1
4,193
3,405
9,312
35,143
Ei kaupunkiseudulla
8,899
1,888
3,95
10,111
7,926
1,323
11,796
45,942
7,64
1,389
4,354
7,406
7,806
2,15
10,609
41,388
työ
opiskelu
työasia
asiointi
vierailu
200 - 2 999 asukkaan taajamat
6,958
2,1
4,474
9,477
7,382
1,076
11,881
43,603
1,556
4,951
6,388
7,904
2,091
12,226
43,087
kaikki
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Erikok oisis sa taajam iss a asuvie n m atkat
Matkat tarkoituksen mukaan
ryhmä
koulu,
ostos,
muu
mökki vapaa-aika
kaikki
3 000 - 9 999 asukkaan taajamat
7,931
10 000 - 19 999 asukkaan taajamat
6,857
1,676
4,567
7,432
5,786
2,517
11,359
40,184
20 000 - 49 999 asukkaan taajamat
8,08
0,723
5,254
5,448
7,565
1,974
10,366
38,879
50 000 - 99 999 asukkaan taajamat
4,061
0,589
7,021
7,062
7,793
2,522
8,326
37,395
Yli 100 000 asukkaan taajamat
7,146
1,213
3,348
5,763
8,006
2,853
10,093
38,476
Ei vyöhykkeellä
kaikki
10,542
2,084
4,55
12,191
8,193
1,046
11,33
50,004
7,64
1,389
4,354
7,406
7,806
2,15
10,609
41,388
työasia
asiointi
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Eri yhdyskuntarak entee n alueilla asuvie n m atkat
Matkat tarkoituksen mukaan
ryhmä
koulu,
työ
opiskelu
ostos,
muu
vierailu
mökki vapaa-aika
kaikki
Taajamat
7,044
1,243
4,299
6,421
7,74
2,385
10,473
Kylät
9,914
1,822
3,218
11,778
7,496
0,54
9,889
44,721
11,022
2,282
5,525
12,474
8,692
1,412
12,403
53,878
7,64
1,389
4,354
7,406
7,806
2,15
10,609
41,388
työ
opiskelu
työasia
asiointi
vierailu
6,302
0,775
2,274
5,4
8,658
Haja-asutusalue
kaikki
39,627
Matkasuorite, km/henkilö/vrk
Erilaisilla as uinalue illa asuvien matkat
Matkat tarkoituksen mukaan
ryhmä
Kerrostaloalueet
koulu,
ostos,
muu
mökki vapaa-aika
2,352
8,701
kaikki
34,447
Pientaloalueet
7,343
1,387
5,787
6,678
7,188
2,491
11,825
42,799
Harva pientaloasutus
8,961
2,497
5,27
10,315
6,126
2,064
11,603
46,405
Ei vyöhykkeellä
kaikki
10,123
2,035
4,314
11,435
8,383
1,129
10,784
48,306
7,64
1,389
4,354
7,406
7,806
2,15
10,609
41,388
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
58 / 59
Liite C
Marja-Vantaan asemakaava, jossa on rajattu mustalla viivalla laskennassa mukana olleet Kivistön korttelit
[kuvan lähteenä Marja-Vantaan kaavaselostus]
Pekka Lahti, Mari Sepponen & Mikko Virtanen
30.11.2012
Liite D
Eriksnäsin kaava-alue Sibbesborgissa (Sibbesborg 2012)
59 / 59