Osuuskunnan historiasarja Metsä Groupin Viestissä, osa 2

KERTOMUKSIA METSÄSTÄ
M
TEKSTI
ME TSÄLIIT TO OSUUSKUNTA TÄY T TÄ Ä ENSI VUONNA 80 VUOT TA .
KERROMME TÄMÄN VUODEN LEHDISSÄ OSUUSKUNNAN MERKIT TÄVIMMISTÄ VAIHEISTA .
Sami Karppinen KUVAT Metsä Group
METSÄNOMISTAJIEN
OMAKSI
OSUUSKUNNAKSI
Paperipuuta lähdössä ulkomaille. Kuorma-autojen
tuomat puut vinssattiin korkeiksi pinoiksi laivan
kannelle. Vuonna 1948 Metsäliitto vei ulkomaille
154 000 pinokuutiometriä paperipuuta.
Metsäliitto Osakeyhtiöstä tuli Osuuskunta
Metsäliitto toukokuussa
1947. Osuuskuntamalli
osoitti nopeasti toimivuutensa myös metsätaloudessa.
40 |
METSÄ GROUPIN VIESTI
M
etsäliiton 14 vuoden toiminta on jo luonut niin kestävän pohjan metsänomistajain
kaupalliselle järjestäytymisvaiheelle, että sen kartuttamien varojen
ja saavuttaman kokemuksen perusteella
on katsottu voitavan ryhtyä perustamaan
koko maata käsittävää metsänomistajain
kaupallista yhteistoimintajärjestöä.”
Näillä sanoilla perusteltiin Osuuskunta Metsäliiton perustamista vuoden
1947 vuosikertomuksessa. Metsäliitto Osakeyhtiötä oli alun perinkin kaavailtu välivaiheeksi matkalla kohti metsänomistajien
järjestymistä omaksi järjestökseen.
Toukokuussa 1947 olikin koittanut
osuuskunnan aika. Osuuskuntamuoto
nähtiin hyväksi malliksi saavuttaa nopeasti maanviljelijäväestön kannatus, sillä
osuustoiminnalla oli maassamme jo pitkät
perinteet.
Reaalihinnat luisussa
Vuonna 1947 sotavuosien vaikeat ja vaihtelevat ajat olivat jäämässä taakse, joten
yksityisten metsänomistajien metsätaloudellisten ja -kaupallisten etujen ajamiseen
pystyttiin keskittymään entistä tarmokkaammin. Sille oli erityistä tarvetta, sillä
inflaation laukatessa puun reaalihinnat olivat lähteneet jyrkkään luisuun.
Metsänomistajan oli epäilemättä vaikea hahmottaa tilannetta, sillä esimerkiksi
kuusipaperipuun markkamääräinen hinta
oli kivunnut sadasta kolmeen ja puoleen
sataan markkaan. Todellisuudessa hinnat olivat kuitenkin painuneet tukilla 52 ja
paperipuulla 46 prosenttia sotaa edeltävää
hintatasoa kehnommiksi.
Edessä oli vielä sota-ajan poikkeusoloissa muodostuneen metsäkauppaa koskevan säännöstelyn purkaminen, jonka
pelättiin tarjoavan teollisuudelle jälleen
yhden lyömäaseen hintojen painamiseksi
alaspäin.
Tohtori Onni Koskikallion kuvaus historian ensimmäisessä Metsäliiton Viestissä
vuonna 1949 kertoo karua kieltään teollisuuden vaatimuksista syksyn 1948 hintaneuvotteluissa. ”Ehdotuksen mukaan
kantohinnat siellä, missä ne vanhan sopi-
muksen mukaan ovat tukeille 6 mk (kuutiojalalta) ja paperipuille 200 mk tai
pienemmät, menisivät nollaan, joten melkoiset osat maata joutuisivat kantohinnan
nollarajan ulkopuolelle.”
Metsävaltuuskunta ideariihenä
Tätä taustaa vasten nähtiin entistä tiiviimmän metsänomistajajärjestön luominen
ajankohtaisemmaksi kuin koskaan. Vaikka
Metsäliitto oli osakeyhtiönä onnistunut
vakiinnuttamaan asemansa metsänomistajien keskuudessa, koettiin yhtiö usein
”ostajana muiden joukossa”. Tämän vuoksi
metsänomistajat haluttiin sitouttaa omaan
yritykseen uudella tavalla.
Jo sota-aikana oli käynnistetty metsän-
omistajien järjestäytymisen pohdinta.
Keväällä 1941 metsänhoitoyhdistysten liittojen edustajiston kokouksessa esitettiin
koko maata edustavan yhteisen keskuselimen luomista. Konkreettista ehdotusta
kaupallisten etujen valvonnan järjestämisestä ryhtyi valmistelemaan N. A. Osaran
johtama valiokunta, johon myös Metsäliiton toimitusjohtaja Ilmari Kalkkinen kuului. Valiokunnan esityksen pohjalta perustettiin syksyllä 1942 MTK:n yhteyteen
yksityismetsänomistajia edustava metsätalouspoliittinen metsävaltuuskunta, jonka
tehtäväksi metsäkaupallisen järjestäytymisen suunnittelu tuli.
Metsävaltuuskunnan työ venyi sodan
vuoksi aina vuoden 1944 lopulle saakka.
METSÄ GROUPIN VIESTI
| 41
Joulukuussa valmistuneessa muistiossa
viljelijäväestön metsäkaupallinen järjestäytyminen nähtiin kuitenkin niin tärkeänä,
että vaikeuksista huolimatta siihen pitäisi
ryhtyä välittömästi.
sijalla pysyi edelleen pyöreän puutavaran
vienti. Hankintakaudella 1947–1948 sodanaikaiset säännöstelytoimet purettiin, mutta
syksyllä 1948 valtiovalta määräsi paperipuun
vientikiellon, jota kuitenkin höllennettiin.
Vuonna 1948 Metsäliitto vei kaikkiaan
154 000 pinokuutiometriä paperipuuta, ja
seuraavana vuonna vienti nousi kahteen
sataan tuhanteen pinokuutioon, tosin
laskeviin hintoihin. Metsäliitto aloitti myös
egyptinparrujen ja pylväiden viennin.
Loppuvuonna 1949 maailmanmarkkinat
alkoivat yllättäen vetää kiihtyvällä tahdilla
tyhjentäen kotimaan puuvarastot. Suhdanne
huipentui monien metsänomistajien edelleen
elävästi muistamaan ”Korean konjuktuuriin”
vuonna 1952, jolloin osuuskunta vei paperipuuta ennätysmäärän, yli 800 000 pinokuutiometriä. Markkinoiden imua kuvaa hyvin
se, että vuoden 1951 aikana puolipuhtaan
paperipuun vientihinta tuplaantui kymmenestä yli kahteenkymmeneen dollariin.
Paperipuun vanavedessä nousivat myös
toisen merkittävän vientiartikkelin eli kaivospuiden hinnat. Niitä Metsäliitto laivasi
Osuuskunta perustetaan
Suunnitelma metsänomistajien uudesta
keskusliikkeestä jalostui metsänomistajien kokouksissa ympäri maan vuosien
1945–1946 aikana, ja konkreettisiin toimiin päästiin vuoden 1947 alussa. Huhtikuussa valmistelua johtamaan asetettiin
niin sanottu Metsäkaupallinen Keskustoimikunta, jonka laatima sääntöluonnos ja
suunnitelma jäsenhankinnan organisoimiseksi hyväksyttiin MTK:ssa 17.–18. huhtikuuta.
Osuuskunta Metsäliiton perustamisasiakirja allekirjoitettiin 16. toukokuuta,
jolloin läsnä olleet 35 edustajaa valitsivat
myös väliaikaisen hallintoneuvoston.
Toimitusjohtajaksi ja johtokunnan
pu heenjohtajaksi hallintoneuvosto valitsi
2. syyskuuta Metsäliittoa menestyksekkäästi jo pitkään luotsanneen metsäneuvos Ilmari Kalkkisen. Seuraavana vuonna
tuore osuuskunta sai vaaleilla ensimmäisen 76-jäsenisen edustajistonsa.
Sääntöjen – jotka eivät ole historian
saatossa olennaisesti muuttuneet –
mukaan Osuuskunta Metsäliiton tarkoituksena oli toimia jäsentensä metsätalouden ja erityisesti metsäntuotteiden kaupan
järjestämiseksi taloudellisesti, teknisesti
ja metsänhoidollisesti edullisella tavalla.
Tämän toteuttamiseksi osuuskunta voi
ostaa ja myydä puuta ja puutavaraa, välittää niiden kauppoja ja harjoittaa metsäntuotteiden jalostamista.
Jäsenpalveluun panostetaan
Perustettu osuuskunta sai Metsäliitto Osakeyhtiöltä hyvät eväät toimintansa käynnistämiseen, sillä yhtiön omaisuus, henkilökunta ja hankintaorganisaatio siirtyivät
sopimusteitse Osuuskunta Metsäliitolle.
Liiketoiminta käynnistyi jouhevasti,
mutta jäsenistöstä tuli kokonaan uusi tehtäväkenttä osuuskunnalle. Tätä varten
42 |
METSÄ GROUPIN VIESTI
Historian ensimmäisessä Metsäliiton
Viestissä vuonna 1949 raportoitiin jäsenhankinnan edistymisestä.
Rynnäköllä
jäsenhankintaan
OSUUSKUNTA Metsäliiton ensimmäisiä ja
Paperipuu kuorittiin aluksi käsin kuorimaraudalla, 1950-luvulla tuli käyttöön
traktorikäyttöinen kuorimakone.
Jäsenistöstä tuli
osuuskunnalle
kokonaan uusi
tehtäväkenttä.
vuonna 1952 noin 400 000 pinokuutiometriä. Kaikkiaan Metsäliitto hankki kyseisenä
vuonna puuta 1,3 miljoonaa kuutiometriä.
Jotta jäsenten tuottamalle puulle olisi
löytynyt riittävän monipuolisesti kysyntää, pyrittiin toimintaa laajentamaan alusta
alkaen myös omaan teollisuuteen. Metsäliitto osallistui jalostustoimintaan toimittamalla puuta Metsänomistajain Metsäkeskus Oy:n – jonka suurin omistaja
osuuskunta nyt oli – tuotantolaitoksille.
Vuoden 1949 alussa Metsäliitto sai haltuunsa myös ensimmäiset kokonaan
omat sahalaitokset Eräjärveltä ja Mietoisista, kun se osti turkulaisen Oy K.
E. Blomberg Ab:n koko osakekannan.
Osuuskunta Metsäliiton alkutaival
voimakkaasti heittelehtivissä suhdanteissa ei ollut helppo. Haasteet kuitenkin selvitettiin, ja viennin imu 1950luvun alussa mahdollisti sittemmin
mittavat investoinnit myös omaan puunjalostusteollisuuteen. Näistä teollistumisen
vaiheista kerromme tarkemmin seuraavassa
numerossa.
Metsäliittoon perustettiin järjestöosasto,
jonka päällikkönä aloitti metsänhoitaja
Mauno Pakkanen. Pakkasesta tuli myös
Metsäliiton Viestin päätoimittaja. 50 000
kappaleen painoksena ja kuusinumeroisena ilmestynyt lehti jatkoi ennen sotia
julkaistun Metsänomistaja-lehden perinnettä metsänomistajien valistajana.
Alkuun osuuskunnan jäsenhankinta ja
-huolto olivat pääasiassa MTK:n ja Metsäkaupallisen Keskustoimikunnan vastuulla, mutta vähitellen vetovastuu siirtyi
järjestöosastolle.
Osuuskunnan maakunnallisina keskuksina toimivat alusta alkaen piiritoimistot, joita oli vuoden 1948 lopulla kahdeksantoista. Niistä vastasivat piirinhoitajat,
joiden lisäksi maakunnissa Metsäliiton
virkailijoina toimivat piiri- ja metsätyönjohtajat. Hankintaorganisaation henkilöstömäärä vakiintui 1950-luvulla vajaaseen
kahteen sataan henkilöön.
Pitäjissä, joissa osuuskunnalla ei ollut
omaa virkailijaa, jäsenet pystyivät asioimaan myös metsänhoitoyhdistyksen välityksellä. Osuuskunnan puunhankinnassakin metsänhoitoyhdistyksillä oli pitkään
keskeinen ja luonteva rooli, sillä molempien jäsenkunta oli pitkälti sama. Metsäliitto solmikin yhdistysten kanssa aktiivisesti hankintapalvelusopimuksia.
Korean konjuktuurista vauhtia vientiin
kiireellisimpiä tehtäviä oli jäsenhankinta.
Tehtävä oli ensiarvoisen tärkeä, sillä vain
riittävän jäsenmäärän myötä Metsäliitto
pystyisi vakiinnuttamaan asemansa metsänomistajien yhteisenä osuusliikkeenä.
Asialla oli myös käytännön merkitystä,
sillä sääntöjen mukaan osuuskunta ei saanut aloittaa liiketoimintaansa ennen kuin
siihen kuului vähintään 15 000 jäsentä.
Jäsenistön ja pääomien kartuttamiseksi
käynnistettiin niin kutsuttu jäsenhankintarynnäkkö.
Jäsenhankintaa varten oli jo aiemmin
keväällä luotu valtakunnallinen organisaatio,
jonka toiminnasta vastasi Metsäkaupallinen
Keskustoimikunta.
Kesäkuun alussa lähes 100 000 metsänomistajaa sai postitse kutsun eri puolilla maata järjestettäviin paikalliskokouksiin. Tilaisuuksissa Metsäliittoon liittyi noin
8 000 jäsentä ja jäsenkerääjien ovelta ovelle
työn tuloksena 15 000 jäsenen raja saavutettiin loppukesästä.
Vuoden lopussa jäseniä oli jo 33 000,
ja järjestäytymisprosentiksi voitiin ilmoit-
taa 25,7. Vaikka jäsenmäärän kehitys hidastui alkurynnistyksen jälkeen, onnistui jäsenhankinta esimerkiksi naapurimaiden Norjan
ja Ruotsin vastaaviin järjestöihin verrattuna
erinomaisesti. Metsäliiton Viestissä vuonna
1949 todettiinkin jäsenmäärän kasvaneen
maailmanennätysvauhtia.
”... Metsäliitosta on kasvanut kuvaannollisesti sanoen valtavan suuri puu, jossa
on tällä hetkellä n. 45 000 haarajuurta. Siis
joka ainoana päivänä on 83 uutta juurta
muodostunut. Juuret haarautuvat myös
erittäin laajalle alalle, sillä puu saa kasvuvoimansa n. 2,3 miljoonan metsähehtaarin alalta.”
Työ oli silti vasta alussa, sillä samaisessa
lehdessä tohtori Onni Koskikallio totesi hintaneuvotteluista kirjoittaessaan:
”Vasta sitten kun meillä kuuluu 120 000
metsänomistajaa järjestöön, me voimme
tarjota riittävän tehokkaan vastuksen ja
voimme saada metsien hinnat oikeuden
mukaiselle tasolle.”
Metsäliiton liiketoiminnassa tärkeimmällä
METSÄ GROUPIN VIESTI
| 43