Kokonaisselvitys pelastustoimen sivutoimisen ja
Kokonaisselvitys pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmästä 27.5.2014 Sisäministeriön pelastusosasto Sisällys 1 Yhteenveto kokonaisselvityksen tuloksista 1 2 Johdanto 3 2.1 Selvityksen lähtökohdat ja tavoite 3 2.2 Työmenetelmät 5 2.3 Kokonaiselvityksen laatijat 7 3 Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän nykytilan kuvaus 8 3.1 Koulutusjärjestelmän rakenne 8 3.2 Koulutuksen ohjaus ja koulutukseen hakeutuminen 12 3.3 Opetussuunnitelmat ja opetusmateriaalit 14 3.4 Koulutuksen järjestämistavat 16 3.5 Koulutukseen osallistuminen 18 3.6 Rahoitus ja kustannukset eri osapuolille 19 3.7 Yhteistyö pelastustoimen eri toimijoiden välillä 25 4 Pelastustoimen koulutuspalveluiden kilpailu – markkinat ja mahdollisuudet 27 4.1 Onko pelastustoimen koulutuspalveluille luotavissa markkinaa? 27 4.2 Julkisen sektorin rooli kilpailussa 28 4.3 Kilpailurajoitukset 29 4.4 Koulutustarjonnan kilpailutuksen edut ja haitat 32 4.5 Millainen voisi olla hyvä kilpailumalli? 34 5 Arvio koulutusjärjestelmän toimivuudesta, taloudellisuudesta ja tuloksellisuudesta 36 5.1 Johdanto 36 5.2 Koulutuksen yleinen toimivuus, ohjaus, työnjaon selkeys ja yhteistyö 36 5.3 Koulutuksen tarjonta, laatu ja yhtenäisyys 45 5.4 Opetusmateriaalin tuottaminen, sen yhtenäisyys ja laatuvaatimukset 48 5.5 Kouluttajakoulutuksen järjestämisperiaatteet – ja vastuut 51 5.6 Opetussuunnitelmien laadulliset vaatimukset ja vahvistamisperiaatteet 52 5.7 Koulutusjärjestelmän lainsäädännölliset perusteet 54 5.8 Koulutusjärjestelmän hallinnolliset perusteet 57 5.9 Koulutusjärjestelmän kustannusten jakautuminen eri organisaatioille 63 5.10 Muita näkökulmia koulutuksen kehittämiseen 67 5.11 Roolitaulukko 69 6 Koulutusjärjestelmän kehittämistarpeet ja -ehdotukset 72 6.1 Kehitystarpeiden perustat 72 6.2 Koulutuksen ohjaus ja valvonta 73 6.3 Koulutus erilliseen yksikköön 76 6.4 Koulutusjärjestelmän päämallit 77 6.5 Yhteiset rakenteelliset vaatimukset 82 6.6 Kustannusvaikutukset 85 6.7 Koulutusbrändi 86 6.8 Välilliset kehitystarpeet – big picture 87 7 Toimenpide-ehdotukset 92 7.1 Ohjaus, valvonta ja normisto 92 7.2 Uudistettava koulutusjärjestelmä 93 7.3 Ehdotusten kustannusvaikutukset 95 7.4 Koulutusjärjestelmään välillisesti liittyvät vaikutukset ja ehdotukset 95 1.1.1 Liitteet Liite 1 Kokonaiselvityksessä käytetyt käsitteet Liite 2 Lähdeaineisto 100 Liite 3 Haastatellut henkilöt 102 Kokonaisselvitys on toteutettu Palosuojelurahaston tuella. 97 1 1 Yhteenveto kokonaisselvityksen tuloksista Arvioinnin tulokset Tässä kokonaiselvityksessä on arvioitu sivutoimisen- ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmää haastattelujen, verkkokyselyn ja kirjallisen aineiston pohjalta. Arvioinnissa on käytetty kolmiportaista väriasteikkoa. Alla olevassa taululukossa on arvioitu ensin toimivuus, taloudellisuus ja tuloksellisuus yleisesti ja sitten kahdeksan eri teeman mukaisesti. Aihealue Toimivuus Taloudellisuus Tuloksellisuus Yleisarvio Yleisarvio Yleisarvio Yleisarvio Yleisarvio Yleisarvio Yleisarvio Yleisarvio Arvio Koulutusjärjestelmän toimivuus, taloudellisuus ja tuloksellisuus Koulutus on riittävää, mutta yhteentoimivuuden/yhtenäisyyden, laadun ja organisoinnin puolella on kehittämistä. Koulutus on erittäin kustannustehokasta, mutta tuottavuuden jatkuvaa parantamista suositellaan. Koulutus on erittäin tuloksellista, mutta laadun ja laajemman hyödynnettävyyden jatkuvaa kehittämistä suositellaan. Koulutuksen yleinen ohjaus, työnjaon selkeys sekä yhteistyön toimivuus Kohtalaisen hyvi n toimiva. Täsmentämistä vaativat koulutuksen järjestämisen yhtenäisyys, toimijoiden roolit sekä yhteistyö SPEK:in ja pelastuslaitosten sekä SPEK:in ja pelastusliittojen välillä sekä koulutuksen tavoitteet ja la atu. Järjestelmä on kustannustehokas. Koulutuksen tarjonta, laatu ja yhtenäisyys Tarjonta on riittävää, mutta laadun ja yhteistyön kehittämiseen on tarvetta. Opetusmateriaalin tuottaminen ja sen yhtenäisyys sekä laatuvaatimukset Opetusmateriaali on teknisesti laadukasta, mutta sisällön laadun ja erityisesti yhtenäisyyden puolella on kehittämistarvetta.Digitaalinen materiaali kehitettävä uusien vaatimusten mukaan. Neliportainen laatutasomääritys tulee ottaa käyttöön. Kouluttajakoulutuksen järjestämistarpeet ja -vastuut Kouluttajakoulutus on toimivalla pohjalla, mikä antaa hyvän mahdollisuuden kehittää koulutustoimintaa edelleen. Opetussuunnitelmien laadulliset vaatimukset ja vahvistamisperusteet Vahvistusperusteet toimivat , mutta laadullisissa vaatimuksissa on kehitettävää ja täsmentämistä yhtenäisyyden ja paikallisten tarpeiden erityistarpeiden suhteen. Lisäksi Koulutusjärjestelmän lainsäädännölliset perusteet Toimii kohtalaisen hyvin. Vaatii riittävän koulutuksen määrittelyä ja normiston täydentämistä kelpoisuusvaatimusten osalta. Koulutusjärjestelmän hallinnolliset perusteet Lainsäädännöllinen kehys, tavoitteet ja opintosisältöjen määrittely, sopimukset ja vastuut, kouluttajien palvelussuhteet ja kustannusvastaavuus ja sen seuranta vaatii kehittämistä. Koulutusjärjestelmän kustannusten jakautuminen eri organisaatiolle Kustannukset jakautuvat vaatimusten mukaisella tavalla. Koulutusta kehitettäessä yhtenäinen kustannustietojen kerääminen ja tilastointi on kuitenkin järjestettävä. Palosuojelurahaston raportoinnissa avustettavien toimintojen kustannukset on raportoitu hyvin. Keskeisimmät kehitystarpeet ja ehdotukset ■ ■ ■ ■ Koulutuksen ohjaus ja valvonta Koulutuksen järjestämismallin uudistaminen Koulutusjärjestelmän sisällölliset ja rakenteelliset uudistukset Kustannusvaikutusten kartoittaminen koulutusjärjestelmän taloudellisuuden varmistamiseksi Selvityksessä on analysoitu ja suositeltu kahta vaihtoehtoista päämallia malli A, malli B). Molemmissa malleissa on samat rakenteelliset uudistusehdotukset. Seuraavilla tekijöillä varmistetaan, että koulutusjärjestelmä tuottaa riittävän määrän sivutoimisia ja vapaaehtoisia palokuntalaisia, joiden osaaminen on korkeaa tasoa javastaa pelastustoimen tarpeisiin. Uudistettu koulutusjärjestelmä – rakenteelliset vaatimukset Koulutusmallin (A/B) yhteiset rakenteelliset ominaisuudet: § Sisäministeriön ohjaus ja valvonta § Pelastuslaitosten ja Pelastusopiston vahva rooli § Yhtenäiset koulutussuunnitelmat (opsit, totsit, harsut) (R) § ”Rautaiset” peruskurssit (R) § Yksikönjohtajakurssin uudistaminen § Henkilökohtaiset opsit, opintosuoritusrekisteri (R) § Vapaaehtoisten tutkintopolku (R) § Vapaaehtoistutkintojen virallistaminen § Näyttökokeet, näyttömestaritutkinto (R) § Selkeä tilaaja-tuottaja -malli § Avoimet materiaalit (R) § Koulutuksen (kurssit, kouluttajat) laatutavoitteet, mittarit ja auditointi (R) § Ruotsinkielisen koulutusmateriaalin lisääminen (R) § Avoin verkko-opiskelujärjestelmä (R) § Selkeät rahoitusperiaatteet § Oma tavaramerkki/brändi Yhteiset uudistukset § ohjaus ja valvonta § rakenteelliset vaatimukset § Rakennetyöryhmä (R) Malli A: Pelastusopisto vastaa, ylläpitää ja edelleenkehittää § Organisaatio, rekisterit § Koulutusprosessit § Opsit, koulutusmateriaalit § Tutkintojärjestelmä § Kouluttajakoulutus Malli B: SPEK vastaa, ylläpitää ja edelleenkehittää § Mandaatti hoitamiseen § Organisaatio, rekisterit § Koulutusmateriaalin tuotanto § Pelastusliitot -yhteistyö § Järjestötoiminta Mallikohtaiset uudistukset § tuotanto ja ylläpito § kurssit § tutkinnot § rahoitus ■ Kansallisen palvelutasopäätöksen laatiminen, tarpeet valtakunnallisella tasolla ■ Palvelutasopäätös linjaa riittävän koulutuksen tarpeet ja tason. Kansallinen palvelutasopäätös toimii yhdessä pelastuslaitosten palvelutasopäätösten kanssa. ■ Kukin pelastuslaitos laatii koulutuksen järjestelmäasiakirjan, mikä määrittelee vastuut, tehtävät ja seurannan. Toimii työkaluna ministeriön ohjaus- ja valvontatehtävässä. ■ Fokusoitu peruskoulutus 2-3 ”rautaisen” peruskurssin ympärille ■ Kouluttajakoulutuksen uudistaminen Seuraavilla tekijöillä varmistetaan että koulutusjärjestelmä on taloudellinen: ■ Yhtenäistetään, standardoidaan ja avataan oppimateriaaleja ■ Hyödynnetään tiiviissä yhteistyössä Pelastusopiston osaamista ja kurssipaketteja ■ Virtaviivaistetaan toimintatapoja ja organisointia ■ Avataan koulutusmarkkinaa riittävällä tasolla. Seuraavilla tekijöillä varmistetaan, että koulutuksen ohjausjärjestelmä on selkeä ja vakuuttava: ■ Normistoa ja sopimuksia tarkistetaan ■ Sisäministeriön Pelastusosastoon perustetaan koulutuksen ohjausryhmä ■ Koulutusta johdetaan, ohjataan ja valvotaan tulossopimuksen tai mandaatin kautta ■ Pelastuslaitosten ja Pelastusopiston roolia ja vastuuta lisätään Toimenpide-ehdotukset ■ Päätösten valmisteleminen, ja varmistaminen, että edellä mainitut tekijät toteutetaan ■ Päätöksen valmisteleminen koulutusjärjestelmän uudistamisesta, joko mallin A tai mallin B pohjalta sekä tarvittavien sopimusten tai mandaatin valmisteleminen ■ Rakennetyöryhmän perustaminen koulutusjärjestelmän sisällöllistä uudistamista varten ja ehdotetuttujen uudistusten toteuttaminen 3 2 Johdanto 2.1 Selvityksen lähtökohdat ja tavoite 2.1.1 Pelastustoimen organisaatio ja koulutusjärjestelmä Sisäministeriön pelastusosasto johtaa, ohjaa ja valvoo pelastustointa ja sen palvelujen saatavuutta ja tasoa, huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä, yhteen sovittaa eri ministeriöiden ja toimialojen toimintaa pelastustoimessa ja sen kehittämisessä sekä huolehtii edellä mainittujen pelastuslaissa (379/2011) säädettyjen tehtävien lisäksi muistakin ministeriölle kuuluvista tehtävissä pelastustoimen toimialalla. Pelastuslain mukaan kunnat vastaavat pelastustoiminnasta yhdessä pelastustoimen alueilla. Alueen pelastustoimella tarkoitetaan kuntaa tai kuntayhtymää, joka käytännössä vastaa pelastuslaitoksen toiminnasta. Maassa on 22 pelastuslaitosta. Alueen pelastustoimi voi käyttää pelastustoiminnassa apunaan sopimuspalokuntia (sivutoimisia ja vapaaehtoisia palokuntia, joiden kanssa alueen pelastustoimi on tehnyt sopimuksen). Pelastustoimen tehtäviä hoitaa Suomessa vajaat 5000 päätoimista henkilöä sekä vajaat 15 000 sivutoimista ja vapaaehtoista henkilöä. Lähes jokaisen pelastuslaitoksen alueella suurten taajamien ulkopuolella varsinaisen pelastustoiminnan toimintavalmius perustuu pääosin tai kokonaan sivutoimiseen tai vapaaehtoiseen henkilöstöön perustuviin palokuntamuotoihin. Pelastuslaitoksen voimavaroina toimii 730 vapaaehtoisen palokunnan, sivutoimisten ja teollisuuspalokuntien sekä paikallisyhdistysten verkosto. Nämä hoitivat itsenäisesti noin 15 % ja osallistuivat noin puoleen maamme pelastustehtävistä vuonna 1 2010 . Pelastuslain mukaan pelastuslaitoksen tulee huolehtia siitä, että sen sivutoimiselle henkilöstöllä ja sopimuspalokuntaan kuuluvalla henkilöstöllä on riittävä koulutus pelastustoimintaan. Pelastuslaissa ja valtioneuvoston asetuksessa pelastustoimesta (407/2011) säädetään tarkemmin sekä pelastustoimintaan osallistuvan päätoimisen henkilöstön ja sopimuspalokunnan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Pelastustoimen sivutoimisen henkilöstön ja sopimuspalokunnan henkilöstön koulutusta tuottavat käytännössä pelastuslaitokset ja pelastusalan järjestöt sekä täydennyskoulutuksen osalta myös Pelastusopisto. 2.1.2 Tausta Sisäministeriö asetti 26.1.2011 pelastusalan koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisvaihtoehtojen selvittämistyöryhmän toimintakaudeksi 1.2.201131.12.2011. Työryhmän tehtävänä oli muun muassa selvittää pelastusalan tutkintoon johtavan ja muun koulutuksen riittävyys ja tutkintojen tuottama jatko-opintokelpoisuus, tarkistaa tutkintojen ja muun koulutuksen edellytykset vastata tarpeisiin, selvittää mahdollisuudet edistää työurien pidentämistä sekä selvittää edellytykset pelastusalan kehittämis- ja tutkimustoiminnan kehittämiselle. 1 SPEK (2013):Perustelumuistio, s.1 Pelastusalan koulutuksen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan järjestämisvaihtoehtoja selvittäneen työtyhmän raportissa (Sisäministeriön julkaisuja 5/2012) todetaan muun kuin päätoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kehittämistarpeiden osalta seuraavaa: ■ Suhteessa pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön työtehtävien yhä kasvaviin ■ ■ ■ ■ ■ osaamis- ja työturvallisuusvaatimuksiin, on julkisuudessa esiintynyt jonkin verran ristiriitaisia kehittämistarpeita. Täydennyskoulutuksen osalta on tehty kehittämisehdotuksia. Koulutusjärjestelmän rahoitus ja toteutus on usemmalla eri tavalla järjestetty Pelastusopiston rooli opetussuunnitelmien vahvistamisessa on jäänyt tarkemmin määrittelemättä Koulutuksen yhteiskunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia ei ole kattavasti selvitetty Eri toimijatahojen vastuut ja roolit vaihtelevat lakisääteisestä velvoitteesta sopimusperusteisiin velvoitteisiin tai toimeksiantoihin Työryhmä ehdotti pelastustoimen päätoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kehittämistavoitteiden lisäksi, että sisäministeriö käynnistäisi hankkeen pelastustoimen vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kehittämistarpeiden selvittämiseksi. Koulutusjärjestelmän kehittämistarpeet on selvitetty tässä toimeksiannossa kokonaisselvityksenä. Kokonaisselvityksen tilaaja on sisäministeriön pelastusosasto ja rahoittaja Palosuojelurahasto (PSR). 2.1.3 Kokonaisselvityksen tavoite Kokonaisselvityksen tavoitteena on selvittää pelastuslaitosten sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän nykytila ja arvioida koulutusjärjestelmän toimivuus, taloudellisuus ja tuloksellisuus sekä laatia tarvittavat ehdotukset koulutusjärjestelmän kehittämiseksi siten, että koulutusjärjestelmä tuottaa riittävän määrän sivutoimisia ja vapaaehtoisia palokuntalaisia, joiden osaaminen on korkeaa tasoa ja vastaa pelastustoimen tarpeita. Lisäksi tavoitteena on selvittää ne tekijät, joilla varmistetaan, että pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmä on taloudellinen ja koulutuksen ohjausjärjestelmä on selkeä ja vakuuttava. Selvitystyössä ■ Kuvataan nykytila ■ Arvioidaan pelastustoimen sivutoimisen ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmän toimivuus, taloudellisuus ja tuloksellisuus ■ Selvitetään koulutusjärjestelmään liittyvät mahdolliset kehitystarpeet ■ Laaditaan toimenpide-ehdotukset koulutusjärjestelmän kehittämiseksi Erityisistä huomiota kiinnitetään seuraaviin aihealuesiin: ■ ■ ■ ■ ■ Koulutuksen yleinen toimivuus, ohjaus, työnjaon selkeys sekä yhteistyön toimivuus Koulutuksen tarjonta, laatu ja yhtenäisyys Opetusmateriaalin tuottaminen ja sen yhtenäisyys sekä laatuvaatimukset Kouluttajakoulutuksen järjestämistarpeet ja -vastuut Opetussuunnitelmien laadulliset vaatimukset ja vahvistamisperusteet 5 ■ Koulutusjärjestelmän lainsäädännölliset perusteet ■ Koulutusjärjestelmän hallinnolliset perusteet ■ Koulutusjärjestelmän kustannusten jakautuminen eri organisaatiolle (avustusten rooli ja osuus kustannusten kattamisessa) 2.2 Työmenetelmät 2.2.1 Tiedonkeruumenetelmät Kokonaisselvityksen tiedonkeruu toteutettiin kolmessa eri vaiheessa. Kerätyn tiedon pohjalta kuvattiin ja arvioitiin koulutusjärjestelmän nykytilaa sekä muodostettiin ehdotukset järjestelmän kehittämiseksi. Taustamateriaaliin perehtyminen Ensimmäisessä vaiheessa perehdyttiin laajaan taustamateriaalin ja keskusteltiin sisäministeriön, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) ja Suomen Sopimuspalokuntien Liiton (SSPL) edustajien kanssa. Taustatietoihin perehtymisen jälkeen rakennettiin sähköinen kyselomake ja haastattelurunko. Sekä kyselyssä, että haastatteluissa kiinnitettiin toimeksiannon tilaajan toiveen mukaisesti erityisesti huomiota tavoitteissa esitettyihin asiakokonaisuuksiin. Kokonaisselvitys on myös teemoitettu näiden aihealueiden mukaisesti. Sähköinen kysely Tiedonkeruun toisena vaiheena oli sähköinen kysely. Sähköinen kysely lähetettiin sisäministeriön ohjeistuksen mukaan kunkin pelastusalueen johtajalle. Kysely toteutettiin viikoilla 6-7. Kysymykset oli jaoteltu kuuden eri teeman alle. Kysymykset sisälsivät sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Tämän lisäksi oli avoin teema muille mahdollisille kommenteille. Kysely lähetettiin kaikille 22 pelastusjohtajalle. Kyselyyn vastasi 17 pelastusjohtajaa, joten vastausprosentiksi muodostui 77 %. Vastaajat luokiteltiin viiteen eri alueeseen maantieteellisen sijainnin mukaan. Vastausten prosentuaalinen jakautuminen laskettiin näiden alueiden kesken. Alue %-osuus Helsinki, Länsi-Uusimaa, Keski-Uusimaa, Itä-Uusimaa (Alue 1) Varsinais-Suomi, Satakunta, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa (Alue 2) 17,7 % Kanta-Häme, Päijät-Häme, Keski-Suomi, Pirkanmaa (Alue 3) 17,7 % Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, PohjoisKarjala (Alue 4) 17,7 % Jokilaaksot, Kainuu, Oulu-Koillismaa, Lappi (Alue 5) 17,7 % Yhteensä 100 % 29,4 % Henkilökohtaiset haastattelut Kolmantena tiedonkeruuvaiheena olivat henkilökohtaiset haastattelut, jotka tehtiin helmihuhtikuun aikana 2014. Sisäministeriö oli määritellyt ennakkoon haastateltaviksi 33 henkilöä niin, että eri organisaatiot ja alueet oli kattavasti huomioitu. Haastattelut suoritettiin pääosin kasvokkain ja haastattelun kesto oli noin tunti. Tämän lisäksi haastateltiin selvityksen edetessä viittä eri henkilöä annetun listan ulkopuolelta mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi ja tietojen tarkistamiseksi. Lista haastatelluista organisaatioista ja haastateltavan tehtävänimike on liitteenä. 2.2.2 Arviointi- ja analysointimenetelmät Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kokonaisvaltaista toimivuutta, taloudellisuutta ja tuloksellisuutta on arvioitu ja analysoitu sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Kvalitatiivinen analyysi Kvalitatiivinen analyysi ja arviointi perustuvat Suomen pelastustoimen koko organisaation johdon keskuudessa suoritettuihin web-kyselyihin ja henkilökohtaisiin haastatteluihin, kattaen: ■ ■ ■ ■ ■ Sisäministeriön pelastusosaston johdon Pelastusalueiden (22) pelastusjohtajaa ja alueiden koulutuspäälliköitä Pelastusliittojen (13) johdon ja eri pelastustoimen järjestöjen johtajia Pelastusalan ammattikoulutuksen johdon Alan rahoituksen johdon Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmää ja koulutuksen suunnittelua, ohjausta ja toteutusta on arvioitu kokonaisvaltaisesti käsittelemällä muun muassa eri toimijoiden rooleja ja vastuita pelastustoimessa ja sen kehittämisessä sekä koulutuksen järjestämisessä. Erityisesti on arvioitu opetussuunnitelmien sisällön määrittelyyn, valtakunnallisen opetusaineiston tuottamiseen, kouluttajakoulutuksen järjestämiseen, koulutuksen rahoitusvastuihin ja -järjestelyihin sekä koulutuksen laadun arviointiin ja valvontaan liittyviä asiakokonaisuuksia. Arvioinnin asiakokonaisuudet on jaoteltu ja koottu yhdeksi roolitaulukoksi, (taulukko 5-1, luku 5), mitä on käytetty koulutusjärjestelmän arviointiin. Kvantitatiivinen analyysi Kvantitatiivinen analyysi perustuu pelastustoimesta ja koulutuksesta saatujen tietojen tilastollisiin laskelmiin. Eri tekijöiden vaikutuksia ja korrelaatioita toisiinsa tutkittiin regressioanalyysiä käyttämällä. Korrelaatio ei yleensä kerro syy ja seuraus -suhteita, joten kvantitatiivisen analyysin tukena käytetään yleensä kvalitatiivista analyysiä (haastatteluja ja niiden analyysiä). Ongelmia aiheuttivat datassa esiintyneet puutteellisuudet, minkä vuoksi joitakin tietoja jouduttiin arvioimaan. Arvoketjuanalyysi Arvoketjuanalyysi perustuu tuotteen tai palvelun arvoa tuottavien elementtien tunnista2 miseen . Tutkimalla elementtien arvonmuodostusta sekä mitkä elementit ovat kontrollipisteitä, eli sisältävät kilpailurajoitteita, voidaan tutkia arvoketjun vaikutusta kilpailuun ja toimialan kehittymiseen. Kokonaisselvityksessä koulutuksen arvoketjua analysoitiin kilpailurajoitteiden kannalta. 2 Porter, M. (1985): Competitive Advantage, Creating and Sustaining Superior Performance, The Free Press 7 Prosessimallinnus Prosessimallinnusta käytetään liiketoiminta- ja työprosessien dokumentointiin ja kehittämiseen. Prosessit ovat yksityiskohtaisempi tarkastelutaso kuin arvoketjut. Ne sisältävät aktiviteettien lisäksi resurssien ja toimintalogiikan kuvauksia. Palveluprosessien kehittämiseen käytetään 3VPM (Three Viewpoint Model) mallinnusta, joka mahdollistaa 3 erilaisten prosessimuutosten hyötyjen ja haittojen laskennan . Koulutusprosessin resurssitarpeita ja joitakin prosessimuutoksia arvioitiin alustavasti 3VPM-menetelmää käyttäen. 2.3 Kokonaiselvityksen laatijat Kokonaisselvityksen on tuottanut KPMG Oy Ab. Pääasiallisina asiantuntijoina ovat toimineet KPMG:n alihankkijoina toimivat professori Esa Kerttula Prof-Tel Oy:stä ja professori Olli Martikainen Konsultointi Martikainen Oy:stä. Kokonaisselvityksen projektipäällikkönä on toiminut Anu Ukonmaanaho KPMG:ltä ja laadun varmistajana Heikki Saarinen KPMG:ltä. 3 Castrén, L., Kauhanen, A., Kulvik, M., Kulvik-Laine, S., Lönnqvist, A., Maijanen, S., Martikainen, O., Palvalin, M., Peltonen, I., Ranta, P., Vuolle, M. ja Ye Z. (2013): I CT ja palvelut, Näkökulmia tuottavuuden kehittämiseen, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA), Taloustieto Oy 3 Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän nykytilan kuvaus 3.1 Koulutusjärjestelmän rakenne 3.1.1 Yleistä 4 Sivutoimisen ja vapaaehtoisen pelastushenkilöstön koulutus on kehittynyt pitkän ajan kuluessa. Koulutusjärjestelmä on mahdollistanut koulutuksen ylläpidon ja kehittämisen muun pelastustoimen organisaatiomuutostenkin aikana. Alueellinen pelastustoimi uudistettiin vuonna 2004. Haastattelujen mukaan alueuudistus mahdollisti pelastustoimen taloudellisen kehityksen. Nykyisessä koulutusjärjestelmässä on paljon etuja, jotka on hyvä säilyttää. Tällaisia järjestelmän etuja ovat kustannustehokkuus, vapaaehtoisuus, koulutuksen tuottamat hyödylliset sivuvaikutukset sekä sen sosiaalinen merkitys paikallisesti. Kustannustehokkuus Koulutusjärjestelmän kustannustehokkuutta voidaan tarkastella osana koko sopimushenkilöstön kustannustehokkuutta. Alueellisten pelastuslaitosten (22 kpl) toimintamenot ovat noin 360 milj. € vuodessa (2009). Sopimushenkilöstön ja heidän toimintansa osuus tästä on noin 65 milj. € vuodessa, eli 18,2 %. Luvut sisältävät ainoastaan pelastuslain mukaiset tehtävät. Pelastushenkilöstön määrä Suomessa on noin 18,400 henkilöä ja siitä sopimushenkilöstön osuus on noin 13,400 henkilöä, eli n. 75 %. 5 Julkisen turvallisuustoimen – pelastustoimi, poliisitoimi, rajavartiolaitos, tulli, puolustusvoimat ja yleinen liikennetoiminta – osuus keskimääräisen suomalaisen palkansaajan vuotuisesta noin 6,600 euron valtion ja kunnan tuloverotuksen kertymästä on noin 565 euroa. Pelastustoimen palveluiden osuus tästä on 31,20 euroa (kuva 3-1). Tästä sopimushenkilöstön osuus on suhteutettuna toiminnan volyymiin vain muutama euro palkansaajaa kohti vuodessa. 6 Sopimushenkilöstön käyttö pelastustoimessa on siten erittäin kustannustehokasta ja koulutus yhtenä toiminnan osana hoidettu tehokkaasti. 4 Terminologiassa on eroavuuksia, vaikka tarkoitetaan samaa asiaa. SPEK korostaa vapaaehtoisuutta ja puhuu vapaaehtois- ja sopimushenkilöstöstä. SSPL puhuu puolestaan sopimuspalokuntalaisista. Molemmilla on hyvät perustelunsa. Tässä selvityksessä on käytetty tilaajan käyttämää terminologiaa. 5 Sopimuspalokunta 2020, SSPL. 6 SPEK fakta 2014. 9 Kuva 3-1:Julkisten turvallisuuspalveluiden jakauma palkansaajan verotuloista ( SPEK fakta 2014) Vapaaehtoisuus Koko Suomen pelastustoimi perustuu ratkaisevasti vapaaehtoisuuteen, vaikka sopimuspalokuntalaisilla on monentyyppisiä sopimuksia alueellisen pelastustoimen kanssa. Kustannustehokkuus ja vapaaehtoisuus kulkevat käsi kädessä. Tästä johtuu myös koulutuksen vapaaehtoisuuden suuri merkitys. Koulutuksen tuottamat hyödylliset sivuvaikutukset Annettu koulutus on hyödyllistä myös pelastustehtävien ulkopuolella. Vaikka suuri osa koulutettavista ei jatkaisikaan palokuntaan pysyvästi, koulutuksella on merkittävä ennalta ehkäisevä vaikutus niin työpaikalla kuin kotona. Koulutuksen vaikuttavuutta tuleekin tarkastella laajemmin. Erään haastateltavan sanoin: ”Paras palokunta on se, joka tekee itsensä tarpeettomaksi. Silloin kun palokunta lähtee liikkeelle, jotain on missattu, ennaltaehkäisy.” Sosiaalinen merkitys Palokuntatoiminnalla on sosiaalinen merkitys paikallisesti (eri toimintamuodot). Se luo yhteisöllisyyttä, joka korostuu erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Harrastuksena palokuntatoiminta opettaa järjestelmällisyyttä, sekä sosiaalista että kurinalaista yhteistyötä ja vastuullisuutta. Kuten eräs terveyskeskuslääkäri sanoi kun terveyskeskus lakkautettiin: ”Kylä pysyy hengissä vielä niin kauan kuin koulu ja vapaapalokunta säilyvät.” Kun kyläläisiltä kysyttiin Kainuussa, mikä vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen, vastaus oli ”Oma vapaapalokunta!”. 3.1.2 Asetetut kelpoisuusvaatimukset Pelastuslaki 29.4.2011/379 ja työturvallisuuslaki 23.8.2002/738 Pelastuslain 57 §:ssä on säädetty, että pelastustoimintaan osallistuvilta sivutoimisilta ja sopimuspalokuntaan tai vastaavaan pelastuslain mukaisen sopimuksen tehneeseen yhteisöön kuuluvalta henkilöltä vaaditaan riittävä koulutus. Pelastusopiston tehtävänä on pelastuslaissa säädetyn mukaisesti vahvistaa koulutusvaatimuksiin kuuluvien pelastustoimen kurssien opetussuunnitelma (Ops). Työturvallisuuslainsäädäntö edellyttää, että vaarallista työtä, kuten pelastustoimintaa tekevä henkilöstö on riittävästi koulutettua tai perehdytettyä tehtäviinsä. Lainsäädännössä ei ole kuitenkaan määritelty, mikä on riittävää. Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta 407/2011 (5.5.2011) Pelastustoimesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7§:ssä on säädetty pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen henkilöstön ja sopimuspalokunnan henkilöstön kelpoisuudesta seuraavasti: ■ Sammutus- ja pelastustöihin osallistuvan tulee olla suorittanut Pelastusopiston vahvistaman opetussuunnitelman mukainen sammutustyökurssi. ■ Pelastussukellustehtäviin osallistuvalta vaaditaan lisäksi, että hän on suorittanut tehtävän edellyttämän Pelastusopiston vahvistaman opetussuunitelman mukaisen kurssin. ■ Sammutus-ja pelastustyöhön osallistuvalla sivutoimisella ja sopimuspalokunnan päällystöllä ja alipäällystöllä tulee olla suoritettuna Pelastusopiston vahvistaman opetussuunnitelman mukainen yksikönjohtajakurssi tai pelastusalan ammatillinen tutkinto. ■ Palokunnan päällikölle on säädetty kelpoisuusvaatimukseksi pelastusalan oppilaitoksessa (vähintään) suoritettu sopimuspalokunnan päällikkökurssi, sivutoimisen teollisuuspäällikön peruskurssi taikka vakinaiselta henkilöstöltä edellytettävä alipäällystö- tai päällystökoulutus. 3.1.3 Koulutuksen rakenne 7 Koulutuksen rakenne on SPEK:n laatiman opetussuunnitelman mukaan tällä hetkellä seuraava: Perehdytyskoulutus Palokunnan tulee perehdyttää henkilö palokunnan työyhteisöön ennen peruskoulutuksen alkamista. Perehdyttämiskursseja on kolme, joista ensimmäinen on pakollinen ja tulee olla suoritettuna ennen sammutusyökurssia. Henkilöstä, joka ei ole käynyt sammutustyökurssia, mutta on mukana koulutuksessa, käytetään nimikettä sammutusmiesharjoittelija. Perehdytyskoulutus toteutetaan palokuntatasolla. Työturvallisuuslain edellyttämät työturvallisuuteen liittyvät asiat on sisällytettävä perehdytyskoulutukseen. Miehistön peruskoulutus Peruskoulutus sisältää asetuksen (VnA 407/2011) edellyttämän sammutustyökurssin sammutus- ja pelastustöihin osallistuvalta sekä pelastussukellustehtäviin edellytettävän savusukelluskurssin. Sammutuskurssin hyväksytysti suorittaneesta ja hälytystehtävissä toimivasta henkilöstä käytetään nimitystä nuorempi sammutusmies. Sammutustyö- ja savusukelluskurssin hyväksytysti suorittaneesta ja hälytystehtävissä toimivasta henkilöstä käytetään nimitystä sammutusmies. Lisäksi peruskoulutukseen kuuluu lisäksi palokuntien ja ensiapu- ja pelastustyökurssi sekä viisi vaihtoehtoista kurssia (kuva 3-2). Näitä ei ole määritelty pelastuslaissa eikä valtioneuvoston asetuksessa. Nämä hyväksytysti suorittaneesta ja hälytystehtävissä toimivasta henkilöstä käytetään nimitystä vanhempi palomies. Täydennyskoulutus Keskeisin palokuntien henkilöstön osaamisen ylläpito- ja kehityskoulutuksen muoto on viikkoharjoitukset. Ylläpitokoulutuksen suunnittelusta ja järjestämisestä huolehtivat pää- 7 SPEK (2013): Opetussuunnitelma. 11 8 osin palokunnat itsenäisesti . Lisäksi alueelliset pelastusliitot ja Suomen Palopäällystöliitto (SPPL) järjestävät erilaisia täydennyskoulutuskursseja, mutta näiden määrä on vähäinen). Alipäällystön ja muun päällystön koulutus Alipäällystön ja muun päällystön koulutus sisältää sekä peruskoulutusta sekä täydennyskoulutusta. Yksikönjohtajakoulutuksen hyväksytysti suorittaneesta ja tehtävään valitusta henkilöstä käytetään nimitystä yksikönjohtaja. Sopimuspalokunnan päällikön peruskoulutus Sopimuspalokunnan päällikkökurssin hyväksytysti suorittaneesta ja tehtävään valitusta henkilöstä käytetään nimitystä palokunnan päällikkö. Teollisuuspalopäällikön peruskurssin suorittaneesta ja tehtävään valitusta henkilöstä käytetään nimitystä teollisuuspalopäällikkö. Kuva 3-2: Sivutoimisen ja vapaaehtoishenkilöstön perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmä (SPEK 2013: Opetussuunnitelma, s.5) Haastattelujen mukaan kursseja suoritetaan myös Puolustusvoimilla ja Meriturvalla, mutta näistä ei tällä hetkellä saa korvaavuuksia. 3.1.4 Palokuntanuorten koulutus Palokuntanuoret 9 Palokuntanuorilla on oma koulutusjärjestelmä . Se on suunniteltu 7-17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Järjestelmä koostuu perehdyttävästä, opettavasta ja syventävästä osiosta. 8 SPEK (2013): Perustelumuistio, s. 23. Koulutusjärjestelmä perustuu lasten ja nuorten ikään ja kokemukseen. Nuori suorittaa kursseja järjestyksessä aloittaen oman ikänsä mukaisesta kurssista ja etenee suoritettujen kurssien myötä eteenpäin järjestelmässä. Nuoret voivat oppivan osan kurssien jälkeen suorittaa myös taitomerkkejä. Taitomerkin saa hyväksytysti suoritetun taitomerkkikokeen jälkeen. Kokeet suoritetaan useimmiten palokuntanuorten leireillä kurssisuorituksen jälkeen. Perehdytys toteutetaan palokunnissa viikkoharjoitusten yhteydessä. Perehdytys päättyy nuorisomerkkikurssiin, jonka jälkeen nuoret nimitetään palokuntanuoriksi. Perehdyttävän osion kurssit ovat niin kutsuttuja alkukursseja. Oppivan osion kursseja kutsutaan tasokursseiksi. Syventävät kurssin nimensä mukaan antavat valmiuksia tietyn erikoistoiminnan suorittamiseen, kuten vesipelastuksen, varautumisen, tulitaistelun tai ensiavun erilaisten tilanteiden hoitamiseen tai viestiliikenteen oikeaan käyttämiseen. Nuoret voivat osallistua hälytyksiin ja sammutus- ja savusukellustehtäviin vasta käytyään hälytysosaston koulutusjärjestelmän mukaiset sammutustyö- ja savusukelluskurssit 10 ja täytettyään 18 vuotta . Ohjaajat Palokuntanuorten ohjaajille on oma koulutus. Ohjaajille on kaksi kurssia. Kouluttajakurssi (32h) antaa valmiuksia toimia lasten ja nuorten kouluttajana. Koulutus sisältää kasvatukseen, lasten ja nuorten kehittymiseen sekä opettamiseen liittyviä aiheita. Johtajakurssi (16h) antaa puolestaan valmiudet toimia palokuntanuoriso-osaston johtajana tai varajohtajana. Koulutus sisältää muun muassa toiminnan suunnittelua, riskien kartoittamista sekä viestintää. 3.2 Koulutuksen ohjaus ja koulutukseen hakeutuminen 3.2.1 Koulutuksen ohjaus Koulutuksen yleiseen ohjaukseen kuuluvat seuraavien asioiden ohjaaminen: ■ ■ ■ ■ Koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen Koulutuksen laatu, saatavuus ja riittävyys Kouluttajakoulutuksen suunnittelu ja kehittäminen Koulutusmateriaalien suunnitelu, kehittäminen ja tuottaminen Tällä hetkellä koulutuksen ohjaukselle ei ole määritelty selkeätä vastuuorganisaatiota. Sisäministeriön tulee pelastuslain 23 §:n mukaan johtaa, ohjata ja valvoa pelastustointa ja sen palvelujen saatavuutta ja tasoa, sekä huolehtia pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä. Lisäksi sen tulee yhteen sovittaa eri ministeriöiden ja toimialojen toimintaa pelastustoimessa ja sen kehittämisessä sekä huolehtia muista sisäministeriölle tässä laissa annetuista tehtävistä. Vastaavasti pelastuslain 85 §:n mukaan aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa, että alueen pelastustoimen taso on riittävä. 9 http://www.spek.fi/Suomeksi/Palokuntatoiminta/Palokuntanuoret/Koulutus SPEK (25.5.2012): Palokuntanuorten opetussuunnitelma 10 13 Pelastuslain 55 § mukaan valtio huolehtii pelastustoimen ammatillisesta koulutuksesta siten kuin Pelastusopistosta annetussa laissa (607/2006) säädetään. Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen ohjauksesta ja laadun valvonnasta ei ole erillistä määritystä. Pelastusopiston säädettynä tehtävänä on muodollisesti vahvistaa järjestöjen valmistelemien opetussuunnitelmien sisällöt (kurssimateriaalit). Pelastuslaitokset ovat pelastuslaissa säädetyn koulutusvastuun 56 § johdosta velvollisia huolehtimaan, että pelastustoimintaan sopimuspalokuntalaisina ja sivutoimisina henkilöinä sekä muiden sopimuksen tehneiden yhteisöjen jäseninä osallistuvat ovat suorittaneet pelastuslaissa tai sen nojalla annetuissa säädöksissä määritellyt pelastustoimintaan liittyvät koulutukset sekä mahdolliset muut asianomaisen tehtävän turvalliseen suorittamiseen liittyvät koulutukset. Pelastuslaitos vastaa tilaamansa tai toteuttamansa koulutuksen asianmukaisuudesta ja siitä, että annettava opetus vastaa vahvistettuja opetussuunnitelmia. Tämä koulutusvastuu ei kuitenkaan käsitä sopimuksen tehneiden yhteisöjen pelastustoimintaan välittömästi liittymättömiä koulutuksia, joista asianomaiset yhdistykset ja niiden jäsenet huolehtivat itsenäisesti. Vastuuta sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta ei ole määritelty. Käytännössä tästä ovat valtaosin huolehtineet SPEK ja alueelliset pelastusliitot. SPEK huolehtii koulutuksen osalta opetussuunnitelmien ja ope11 tusaineistojen laatimisesta sekä kurssinjohtajien koulutuksesta . Palosuojelurahasto on merkittävä koulutuksen rahoittaja. Avustuksen myöntäjänä sillä on mahdollisuus ohjata rahan käyttöä. 3.2.2 Koulutukseen hakeutuminen Koulutustarpeen määrittely Pelastuslain 28 §:n ja 29 §:n mukaan pelastustoimen tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelutasoa määriteltäessä on otettava huomioon myös toiminta poikkeusoloissa. Alueen pelastustoimi päättää palvelutasosta kuntia kuultuaan. Pelastuslaitos päättää ensisijaisesti palokuntasopimuksessa tai muun yhteisön kanssa tehdyssä sopimuksessa linjatun toimintavalmiuden perusteella toiminnassa tarpeellisen koulutettavan määrän. Valtakunnallista palvelutasopäätöstä eli minkä pelastustoiminnallisen voiman Suomi tarvitsee laajimmillaan esimerkiksi poikkeusoloissa tilanteen hallitsemiseksi, ei ole määritelty. Koulutukseen hakeutuminen Palokunnan hälytysosaston jäseneksi liittyneelle järjestetään perehdytyskoulutus oman palokunnan toimesta. Koulutukseen voidaan ottaa vähintään 16 vuottanut täyttänyt terve, henkiseltä ja ruumiilliselta kunnoltaan tehtävään sopiva henkilö. 11 SPEK (2013), Perustelumuistio, s.1. Perehdytyskoulutuksen jälkeen jäsen voi hakeutua alueen tarpeen mukaan peruskoulutukseen. Pelastuslaitos voi omista lähtökohdistaan ja palvelutasopäätöksen ja riskianalyysin perusteella sanoa, että tällä alueella on vajetta esim. savusukeltajista. Pelastuslaitokset päättävät, mitä kursseja järjestetään ja maksavat kulut. Koulutukseen osallistuminen Koulutukseen osallistuva on usein päivätyössä muualla, joten kurssit järjestetään iltaisin ja viikonloppuisin. Koulutukseen osallistuminen voi olla kuitenkin hankalaa, koska osa koulutuksista on pitkiä, kurssit on järjestetty ulkopaikkakunnalla tai kursseja on tarjolla harvoin. 3.3 Opetussuunnitelmat ja opetusmateriaalit Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöllä on ollut keskeinen rooli sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmään liittyvässä opetussuunnitelmien, kurssipakettien, oppilasmateriaalien, kurssinjohtaja- ja kouluttajakoulutuksen tuottamisessa ja kehittämisessä. 3.3.1 Opetussuunnitelma Nykyisessä koulutusjärjestelmässä ei ole määritelty, kuka on vastuussa opetussuunnitelmien laatimisesta. SPEK on ottanut roolin opetussuunnitelmasta ja käytännössä laatii opetussuunnitelman. Opetussuunnitelma hyväksytetään SPEK:in koulutustoimikunnassa ja hallituksessa. Pelastusopisto vahvistaa koulutusvaatimuksiin kuuluvien pelastustoimen kurssien opetussuunnitelmat pelastuslain 57§:n mukaisesti. 12 SPEK on päivittänyt joulukuussa 2013 vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön opetussuunnitelman ja siihen on kirjattu vuosien varrella tulleet yksittäiset muutokset. Suunnitelma sisältää myös kurssien tämänhetkiset tavoitteet, sisällöt, suoritustavat ja arvioinnit. Se ei kuitenkaan vastaa riittävällä tasolla pelastusalan toimintaympäristön vaatimuksiin, eikä se vastaa tällä hetkellä vallalla olevaa käsitystä hyvästä ja laadukkaasta opetussuunni13 telmasta . Opetussuunnitelmassa on nyt oppituntitaso, mutta siitä puuttuu edelleen opetussuunnitelma ja harjoitussuunnitelmataso. SPEK aloitti joulukuussa 2013 opetussuunnitelman uudistustyön, joka jatkuu vuoden 2015 loppuun. Projektilla on projektisuunnitelman mukaan kolme päätavoitetta (s. 4-5): ■ Tällä hetkellä käytössä olevan pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen- ja sopimuhenkilöstön opetussuunnitelman arvioiminen ja siihen tarvittavien muutosten tekeminen niin, että se vastaa paremmin pelastutoimen tehtävissä vaadittaviin osaamisvaatimuksiin ja, että se vastaa tällä hetkellä vallalla olevaa käsitystä hyvästä ja laadukkaasta opetussuunnitelmasta. ■ Totetutussuunnitelman tekeminen uudistetun opetusuunnitelman jokaisesta kurssista sekä aineiston ja materiaalien tarkistaminen ja uusiminen toteutussuunnitelmien mukaisiksi vastaamaan paremmin nykyaikaista oppimis- ja opetuskäsitystä. ■ Prosessin luominen opetussuunnitelman seurantaan,arviointiin ja kehittämiseen sekä tarvittavien apuvälineiden prosessin hallintaan. 12 SPEK (2013): Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön opetussuunnitelma 13 SPEK (5.12.2013): Opetussuunnitelman uudistaminen, s. 3 15 3.3.2 Opetusmateriaalit Tällä hetkellä ei ole normitasolla määritelty, kuka on vastuussa koulutusmateriaalin tuottamisesta. SPEK on ottanut ohjaavan roolin aineiston tuotannossa. SPEK nimeää kullekin aineiston tuotantoprojektille erikseen ohjausryhmän. Sisällöt viimeistellään yhteistyössä kurssijohtajien kanssa kurssin opintopäivillä ja käsitellään palokuntakoulutustoimikunnassa. Kunkin aineiston tuottajan tehtävä on pitää aineisto ajan tasalla ja kerätä siitä palautetta. Kurssien opetusmateriaalien laatijoina on toiminut pääasiassa eri pelastuslaitosten palveluksessa oleva pelastusalan ammattihenkilöstö sivutoimisesti oman toimensa ohella. Uusitut aineistot on tuotettu sähköiseen muotoon ja jaettu kurssinjohtajille Haka- palokuntarekisterin kautta. SPEK omistaa tuottamansa materiaalin tekijänoikeudet. Kouluttajien perus- ja täydennyskoulutusmateriaali on saatavissa suomenkielellä joko 14 Hakassa tai Moodlessa sähköisessä muodossa ja ruotsinkielellä FSB:ltä . Sopimuspalokunnan päällikkökurssin ja teollisuuspalopäällikön peruskurssin materiaali on saatavilla Pelastusopistolta. Oppilaan aineisto on saatavissa Moodlessa tai SPEK:n verkkokaupasta. 15 Video-opetus Haastattelujen mukaan ruotsalaisia videokursseja on jonkin verran käännetty suomeksi, mutta niiden käyttö on vähäistä. Pelastusharjoitusalueet Palokunnat ja muutkin viranomaiset tarvitsevat paitsi peruskoulutusta myös koulutusta todenmukaisissa tilanteissa. Tähän on suuressa mittakaavassa mahdollisuus Kuopiossa Pelastusopistossa ja uudella Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella Porissa sekä pienessä määrin muutamalla muulla paikkakunnalla. Pelastusharjoitusalueilla voidaan harjoitella onnettomuus-, pelastus- ja ympäristöuhkatilanteita. 3.3.3 Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ja opintorekisteri Henkilökohtainen opintosuunnitelma Tällä hetkellä henkilökohtaisia opintosuunnitelmia ei ole käytössä. Opintorekisteri Opintorekisterit ja raportointijärjestelmät ovat vajavaisia ja epäyhtenäisiä. Pelastustoimella Suomessa ei ole olemassa järjestelmää, jolla voidaan selvittää palokuntalaisten määrää tai heidän koulutustasoaan. Miehistön peruskurssien suoritusmerkinnän antaa asianomaisen kurssin kurssinjohtaja tai pelastusliiton/alueyksikön toiminnan- /aluejohtaja. Suoritusmerkintä tehdään nykyisen käytännön mukaan opintokirjaan ja kurssista jaetaan erillinen todistus. 14 16 Finlands Svenska Brand- och Räddningsförbund SPEK (2013): Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön opetussuunnitelma, s. 26 - 27 16 SPEK (2011): Kurssinjohtajanohje, s. 11 15 Kurssimerkinnät voitaisiin rekisteröidä HAKA:an. Kaikki Pelastusliitot ja palokunnat eivät käytä tätä, koska monilla laitoksilla on käytössään omat järjestelmät, joista osa perustuu palkanmaksujärjestelmään. Haastattelujen mukaan myöskään kaikki kurssinjohtajat eivät käytä HAKA:a, jolloin kurssin hyväksynnät jäävät sinne tekemättä. Tällä hetkellä HAKA Palokuntarekisterissä on yli 700 käyttäjäpalokuntaa ja rekisteröityjä henkilöitä yli 17 30 000 . Näyttökokeet, näyttötutkinnot Ammattitutkinnoissa osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytetty ammattitaito. Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinto suoritetaan aina näyttötutkintona, jossa ammattitaito osoitetaan näyttökokeissa ja tutkintotilaisuuksissa. Nämä tutkinnot arvioidaan asteikolla hyväksytty tai hylätty. Pelastusalalla ei ole näyttötutkintoja. 3.4 Koulutuksen järjestämistavat 3.4.1 Koulutuksen järjestäminen Pelastustoiminnan sivutoimisen ja vapaaehtoishenkilöstön koulutuksen järjestämistapaa ei ole määritelty tarkemmin missään virallisesti. Pelastuslaitos vastaa koulutuksesta. Käytännössä sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen organisointitavat vaihtelevat pelastusalueittain. Koulutuksen järjestämisen perusvaihtoehtoja on tällä hetkellä kaksi: 1. 2. Pelastuslaitos järjestää kurssin itse virkatyönä Pelastuslaitos ostaa kurssin/koulutuspalvelun joko yksin tai yhdessä toisen pelastuslaitoksen kanssa alueelliselta pelastusalan liitolta Pelastuslaitos tai palokunta voi myös lähettää palokuntalaisensa jonkin muun laitoksen järjestämille kursseille Kuvissa 3-4 ja 3-5 on palokuntakoulutuksen järjestelytavat pääpiirteittäin. Kouluttajan materiaalit ü HAKA, Moodle ü FSB, PeO § PSR § OKry SPEK Ops Kouluttaja Oppilaan materiaalit ü Moodle ü Tuotemyynti Vahvistus Palokunta (712) Pelastusopisto Pelastuslaitos (22) Vastaa koulutuksesta ü Päättää kursseista ü Hyväksyy oppilaat ü Järjestää koulutuksen ü Omat kouluttajat ü Vastaa kustannuksista 17 SPEK (2013): Perustelumuistio s. 24. § Perehdyttäminen § Viikkoharjoitukset 17 Kuva 3-3:Koulutuksen järjestäminen – pelastuslaitos kouluttaa itse Kouluttajan materiaalit ü HAKA, Moodle ü FSB, PeO § PSR § OKry Oppilaan materiaalit ü Moodle ü Tuotemyynti SPEK Ops Avustukset ü PSR ü OKry Kouluttaja Vahvistus Palokunta (712) Pelastusopisto Pelastusalan Liitto (13) Yhteistyösopimus ü Palvelusopimus (vuositt.) ü Tilaaja-tuottaja -sopimus Pelastus- Järjestää koulutuksen ü Pelastuslaitoksen kouluttajat ü Ilmoittautumiset ü Ajat ja paikat ü Osa saa avustusta § Perehdyttäminen § Viikkoharjoitukset laitos (22) Vastaa koulutuksesta ü Päättää kursseista ü Hyväksyy oppilaat ü Vastaa kustannuksista Kuva 3-4: Koulutuksen järjestäminen – pelastuslaitos tilaa koulutuksen pelastusliitolta Pelastuslaitoksissa, jotka ovat tehneet sopimuksen koulutuksen järjestämisestä liiton kanssa, pelastusliiton koulutuspäällikkö tekee esikarsinnan ketkä täyttävät pätevyysvaatimuksen kursseille hakeuduttaessa. Pelastusliiton koulutuspäällikkö keskustelee alueen pelastuslaitoksen kanssa, miten paljon pelastusalueella tarvitaan ko. kurssin käyneitä. Osa pelastuslaitoksista huolehtii koulutuksesta itsenäisesti, mutta hyödyntäen yhtenäis18 tä opetusaineistoa . Osa kokee kuitenkin, että materiaaleja on hankala saada käyttöön. SPEK:illä on koulutusmateriaalien omistusoikeus. 3.4.2 Kouluttajat Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön kurssien johtajina ja kouluttajina toimivat henkilöt ovat pääosin oman toimensa ohella tai virkatehtävissään toimivaa pelastusalan ammattipäällystöä – alipäällystöä, tai – miehistöä eli pelastuslaitoksen ammattihenkilöitä. Joillakin kursseilla kouluttajatehtävissä on toiminut myös pelastusalan vapaaehtoishenkilöstöön lukeutuvia henkilöitä. Kouluttajat toimivat kurssiensa kouluttajina yleensä useimpina vuosina peräkkäin, joten heille on kertynyt arvokasta kokemusta ja osaamista. Palokuntien sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön peruskurssien (pois lukien ensiapu- ja ensivastekurssit ja turvallisuusviestintä) johtajilta vaaditaan 19 vähintään alipääl- lystötutkinto tai sitä vastaava aiempi pätevyys. Muun koulutuksen kurssinjohtajiksi soveltuvat myös muut kuin päätoimiseen päällystöön tai alipäällystöön kuuluvat henkilöt. Kurssinjohtajan vastuulle kuuluu palokuntakoulutuksen kehittäminen sekä perus- ja täydennyskurssien järjestäminen yhteistyössä pelastusliittojen kanssa. Kurssijohtaja vastaa yhdessä pelastusliiton kanssa koulutustilaisuuden toteutuksesta koulutuskalenterin ja siihen liittyvän kurssikohtaisen varojen käyttösuunnitelman rajoissa. 18 19 SPEK (2013): Perustelumuistio, s.25 SPEK (2011): Kurssinjohtajan ohje 2011, s. 3-4. Pelastusliitto ja pelastuslaitos nimeävät yhdessä kurssinjohtajat ja kouluttajat. SPEK kouluttaa kurssien kurssinjohtajat ja huolehtii tietojen ajan tasalla pitämisestä opintopäivien avulla. Kurssinjohtajaoikeudet ovat voimassa opintopäivien osallistumisvuoden, 20 sekä kolme seuraavaa kalenterivuotta . Vuosittain järjestetään vajaa kymmenen kurssinjohtajien ja kouluttajien opintopäivää, joille osallistuu yhteensä noin kaksisataa kurssinjohtajaa ja kouluttajaa. Pelastusliitot ja pelastuslaitokset lähettävät hyvin erilailla henkilöstöään/kouluttajiaan kurssinjohtajien opintopäiville. Toisinaan työ-, perhe-, sairaus-, ym. syistä henkilö ei pääse osallistumaan opintopäiville ja seuraavat opintopäivät saatetaan järjestää vasta puolentoista vuoden päästä. Osa opintopäiville osallistujista osallistuu koulutukseen pelastuslaitoksen työ21 ajalla . Kurssinjohtajille ja kouluttajille tarjotaan lisäksi pedagogisten taitojen kehittämisen mahdollisuutta yhteistyössä Hämeen Ammattikorkeakoulun kanssa räätälöidyn SPEK kouluttajan valmennusohjelman mukaisesti. 3.5 Koulutukseen osallistuminen Koulutuksen volyymi vuonna 2011 vaihteli pelastusliitoittain 104,8 %:sta 18 %:n (koulutukseen osallistuu 104,8 % tai 18 % jäsenpalokuntien hälytysosaston henkilöistä). Keskimäärin pelastusliitot tarjoavat joka kolmannelle (33,9 %) jäsenpalokuntansa hälytys22 osaston jäsenelle koulutusta vuosittain . Kuva 3-5: Koulutuksiin osallistuminen Pelastusliittojen järjestämään palokuntakoulutukseen osallistuneiden henkilöiden lukumäärää on laskenut 2007–2011 aikana 21,5 % (6.715 osallistujaa vuonna 2007 ja 5.273 osallistujaa vuonna 2011). 20 SPEK (2013): Perustelumuistio, s. 10. SPEK (2013): Perustelumuistio, s. 11. 22 SPEK (2013), Perustelumuistio, s. 11-12. 21 19 Täydennyskoulutuksia ei juurikaan järjestetä, vaikka tietyille erikoiskursseille olisi palokunnissa kysyntää. Vuonna 2011 peruskoulutuksen mukaisille kursseille osallistui 4.051 henkilöä ja täydennyskoulutuksen mukaisille kursseille 1 222 henkilöä. Täydennyskoulutuksen järjestämiseen käytetään ainoastaan 11,7 % käytettävistä olevista rahallisista resursseista. Koulutukset keskittyvät lähinnä peruskoulutukseen ja siinäkin muutaman ”yleiskurssin” ympärille. 3.6 Rahoitus ja kustannukset eri osapuolille 3.6.1 Kustannukset eri osapuolille Toiminnan kustannukset Pelastuslaitosten henkilömäärä oli vuonna 2012 yhteensä 5 689 henkeä ja henkilöstökulut olivat 332 milj. € 23 . Sopimus- ja vapaaehtoishenkilöstöä oli hälytystoiminnassa yh- teensä noin 15 000 henkeä. Vapaaehtoistoiminnan nuorisotyössä oli mukana noin 8 000 henkeä. Sopimushenkilöstön kustannukset pelastuslaitoksille olivat vuoden 2009 selvityksen mukaan 65,5 milj. €, joka oli noin 14 % kyseisen vuoden pelastuslaitosten kokonaistoimintamenoista 359,7 milj. € 24 . Pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien välillä on käytössä yhteensä kuusi erilaista sopimusmallia ja näiden kustannukset vaihtelevat vuosittain. Palkkojen osuus näistä vaihtelee alueittain 28 – 72 %, Pelastuslaitosten ja liittojen välisten sopimusmallien määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Vuonna 2012 alueellisten pelastusliittojen kustannukset jakaantuivat seuraavasti 25 : ■ Tulipalojen ehkäisyä ja pelastustoimintaa edistävään toimintaan alueellisten pelastusliittojen ja SPEKin alueyksikköjen Palosuojelurahastolle raportoidut avustettavien toimintojen kokonaiskustannukset olivat 2012 yhteensä noin 3,465 milj. € . Tämä sisältää kaikki avustuksiin oikeuttavat tehtävät. ■ Palokuntien sivutoimisten ja vapaaehtoishenkilöstön perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmän valtakunnallisiin järjestelyihin ja alueelliseen toteuttamiseen, eli ns. palokuntakoulutukseen, on pelastuslaitosten suoraan ja välillisesti maksama osuus noin 1,045 milj. € , joka sisältää palveluhankintasopimustuotot ja kurssitulot. Tämä on pääosin itsensä kannattavaa toimintaa, johon ei käytetä yleensä avustuksia. ■ Vapaaehtoisen palokuntatoiminnan edistämiseen alueellisten pelastusliittojen ja alueyksiköiden 2012 suunnitelman mukaisiin vapaaehtoisen palokuntatoiminnan edistämiseen tähtäävien tapahtumien kokonaiskulut olivat 1,647 milj. € . Tämä sisältää palokuntatoiminnan kehittämisen (nuoriso-, nais- ja seniorityö) sekä valistus- ja neuvontatyön. Nämä toteutetaan pääosin avustuksilla ja omarahoituksella. ■ Muu toiminta, joka on mm. erilaisten palvelujen ja tarvikkeiden myyntiä. Tämän toiminnan tuottoja voidaan käyttää muiden aktiviteettien omarahoituksena. Arvonlisäverollisesta toiminnasta ei ole käytettävissä volyymitietoja. Perus- ja täydennyskoulutuksen kustannukset tulevat, joko suoraan tai välillisesti pelastuslaitosten kustannettavaksi lähes täysimääräisesti. SPEK:in perustelumuistion mukaan kustannukset jakaantuvat seuraavasti: ■ Pelastuslaitokset 64,9 % 23 Pelastustoimen taskutilasto 2008-2012 24 Kujala, Isto (2010): Palokuntasopimukset Suomessa – sopimusten selvittämishankkeen loppuraportti., SSPL 25 SPEK 2014 ■ Avustukset (PSR ja OK) 16,7 % ■ SPEK 3,4 %, ■ Vapaaehtoistyö 15,1 %. 26 Pelastuslaitoksen maksuosuudet vaihtelevat 84,9 %:sta 11,5 %:iin . Vapaaehtoistoiminnan kustannuksia syntyy koulutuksista, valmiudessa olosta ja hälytyksistä. Tapauksesta riippuen vapaaehtoinen henkilö voi saada myös varsinaiselta työnantajaltaan palkkaa hälytysajalta. Joissakin tapauksissa vapaaehtoinen pelastushenkilö saa vain vapaapalokunnalta korvausta hälytysajalta. "Meillä on myös VPK:ia, joille pelastuslaitos maksaa joko tuntitaksana tai kertakorvauksena hälytyksistä korvauksen. Tämä korvaus menee VPK:lle eivätkä sen jäsenet saa siitä henkilökohtaista korvausta. Summa voidaan käyttää VPK:n jäsenten hyväksi esim. virkistäytymiseen tai jonkin tarpeellisen koneen ostoon tai korjauksiin. Näistä ihmisistä voidaan varmasti käyttää aidosti nimeä Vapaaehtoiset." SPEK:in ja alueellisten liitojen koulutuskustannusten rahoitus SPEK ja alueelliset liitot rahoittavat toimintaansa PSR: yleisavustuksella, palveluhankin- tasopimuksen tuotoilla ja kurssituotoilla. Kuva 3-6:Palokuntakoulutuksen kustannusjakauma vuonna 2010 (SPEK, Perustelumuistio) Koulutuksen kustannusten muodostuminen Koulutuksen kustannukset rakentuvat koulutusten suunnittelusta ja ohjauksesta, koulutusaineistosta ja välineistä, koulutettavan kustannuksista sekä toimisto- ja hallintokustannuksista. Kouluaineistoon ja -välineisiin kuuluvat kirjat, jakomateriaali, verkkoopetusvälineet, sähköiset materiaalit, tuotantokustannukset ja opetuskalusto. Tällä hetkellä pääasiassa SPEK ohjaa koulutusmateriaalituotantoa ja käyttää tähän merkittävän osan PSR:ltä saamastaan yleisavustuksesta. Koska SPEK omistaa tuottamansa materiaalin tekijänoikeudet, se saa tuloja myymästään koulutusmateriaalista. 26 SPEK (2013): Perustelumuistio, s. 13. 21 27 Tilastoista ei löydy suoraan tarkkaa summaa palokuntakoulutuksen kuluista. . Miehistön ja päällystön sekä varautumiskoulutuksen palkkio peruskursseilla on 35€/opetustunti ja 25–35 €/harjoitustunti. Lisäksi maksetaan kurssinjohtajapalkkio 50–200€, jonka suuruus perustuu kurssin kestoon. Mikäli koulutukseen käytetään oppimisalustaa, kuten Moodle ja kouluttaja tekee verkossa oppimisen ohjaamista ja etätehtävien tarkistamista, tuntiveloitus on 25€/tunti. 28 Koulutuksen kustannuksia voidaan arvioida tilastoitujen koulutuspäivien perusteella. Palokuntien sivutoimisten ja vapaaehtoishenkilöstön perus- ja täydennyskoulutukseen käytettiin vuonna 2012 yhteensä 24 044 koulutettavapäivää, josta voidaan arvioida kurssipäiviksi 1 708, kun kursseilla on ollut keskimäärin 13,2 henkeä. Jos kurssipäivä vaatii keskimäärin 2,35 opettajapäivää, ja päivähinta on suunnilleen 260 euroa, saadaan kouluttajakustannukseksi yhteensä 1,045 milj. € (katso taulukko 3-1). Samalla periaatteella voidaan laskea nuorisotoiminnan kouluttajakustannukseksi 1,002 milj. € sekä nais- ja seniorityön kouluttajakustannuksiksi karkeasti 0,2 milj. €. Muiden kuin kouluttajakulujen arviointi on vaikeampaa. Alueliittojen kulut ovat yhteensä 4,588 milj. €, eli hieman yli kaksi kertaa kouluttajakulut yhteensä. Muut kulut ovat siten kouluttajakulujen suuruusluokkaa. Tarkkaa tietoa, mikä osa näistä muista kuluista on itse kurssien kehittämisen, valmistelun, järjestämisen ja koordinoinnin kuluja, ei ole. Tarkan tiedon hankkiminen vaatisi laajempaa liittokohtaista tietojen keräämistä. Koulutetta- Kurs- Osallistujat Opettajapäivät per Hinta/pv Kouluttaja- va- päivät si- keskimäärin kurssi keskimäärin € kustannukset Perus- ja täydennyskoulutus 23 444 päivät 1 708 n. 13,2 h 2,35 n. 260 € M€ yhteensä 1.045 milj. € Nuorisotoiminta sekä nais- ja 57 244 3 212 n. 10 h nuoriso- 1,2 – 1,6 n. 260 € 1,202 milj. € 2012 seniorityö koulutuksessa Taulukko 3-1 Koulutuksen valmistelun, kurssien järjestämisen ja koordinoinnin kustannuksien suuruusluokan arvioimiseksi näiden vaatimia alueellisia kustannuksia kyseltiin SPEK:stä. Vastauksen mukaan ääritapauksessa alueliitolla voi olla päätoiminen koulutuspäällikkö, joka hoitaa kaikki kurssien organisointiin liittyvät kulut. Vastakkainen tapaus on tilanne, jossa alueliitto on delegoinut lähes kaikki kurssien organisointiin liittyvät tehtävät alueellisille kurssinjohtajille vuosisuunnitelman puitteissa. Tämän perusteella voidaan arvioida palokuntakoulutuksen valmistelu-, järjestämis- ja koordinointikuluiksi korkeintaan noin 20–40% kouluttajakuluista. Tämän lisäksi tulevat koulutuksen kehittämiskulut, matkakulut, koulutusaineiston ja välineiden kulut sekä toimisto- ja hallintokulut. Seuraavassa taulukossa 3-2 on arvioitu liittokohtaiset palokuntakoulutuksen ja palokuntatoiminnan kehittämisen (nuoriso-, nais- ja seniorityö) kurssi- ja henkilömäärät sekä 29 kouluttajakulut . Kokonaiskustannukset riippuvat muista kuluista ja ne ovat karkeasti ottaen ehkä kaksinkertaiset verrattuna pelkkiin kouluttajakuluihin. Pelastuslaitosten rahoitus kattaa palokuntakoulutuksen kulut kattaa melko tarkasti, tosin liittokohtaisia 27 SPEK 2014 SPEK (2011), Kurssinjohtajanohje, s.8 29 Arvio, joka on laskettu kurssitietojen ja koulutettavien määrän perusteella. 28 eroja on. Sen sijaan palokuntatoiminnan kehittämiseen käytetään avustuksia ja oman toiminnan tuottoja. 2012 FSB Helpe Häme Etelä-Savo* Kaspeli Keski-Suomi Länsi-Suomi Pohjanmaa* Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Upl Pohjois-Suomi* Lappi* Yhteensä Palokuntakoulutus (oppilaat, henkeä) tilaisuudet Kurssilaiset kulut (€, arvio) 21 476 117000 38 441 83000 41 658 225000 49000 35 330 88000 17 234 82000 82 1031 410000 38 562 158000 30 450 103000 15 143 68000 38 500 159000 35 516 199000 10 142 74000 400 5483 1815000 Palokuntatoiminnan kehittäminen (henkeä) tilaisuudet kurssilaiset kulut (€, arvio) 116 4 922 128000 43 1 322 53000 165 3 399 136000 56 527 21000 74 4 263 85000 725 6 387 358000 518 13 654 23000 775 6 330 125000 33 449 23000 66 199 11000 133 4 553 157000 20 347 32000 27 1 777 48000 2751 48129 1200000 Taulukko 3-2: Pelastusliittokohtaiset kurssi- ja henkilömäärät ja kouluttajakulut Peruskurssien kustannukset Pelastusliitot voivat itse päättää järjestämiensä kurssien kurssimaksut paikallisten olosuhteiden mukaisesti. Joillakin alueilla liitto laskuttaa koulutuskulut suoraan pelastuslaitoksilta ja joillakin vapaapalokunnilta, jotka saavat toimintarahoitusta pelastuslaitoksilta. Käytettävät sopimusmallit vaihtelevat. SPEK laskuttaa materiaalikuluihin kuuluvat opetus- ja koulutusvälineiden ostamisesta, korjaamisesta ja lainaamisesta syntyvät kohtuulliset kulut. Pelastuslaitokset maksavat vapaaehtoisten ja sopimushenkilöiden peruskoulutuksen sisältäen kurssimaksun ja siihen tarvittavan kurssimateriaalin. Kurssikulut koostuvat palkkioista sosiaalikuluineen, koulutusmateriaalista ja muista välittömistä ja välillisistä kustannuksista. Täydennyskurssit Täydennyskoulutusta ei ole palokuntakoulutuksen tilastoissa erotettu peruskursseista. Alueellisten liittokohtaisten tietojen perusteella täydennyskoulutuksen volyymi on noin 10–15% peruskoulutuksesta. Harjoitukset Haastattelujen perusteella oppituntien osuus peruskursseista on noin 40 % ja harjoitusten osuus 60 %. Tuntiopetuksessa on kerrallaan yksi kouluttaja, mutta harjoituksissa tarvitaan keskimäärin 2,1 kouluttajaa, eli yhteensä kullakin kurssilla on noin 2,4 kouluttajaa. Sähköiset työkalut (HAKA/Moodle) Moodlen ja HAKA:n käyttäminen on pelastuslaitoksille maksutonta. SPEK vastaa rekis30 terin ylläpidon ja kehittämisenkustannuksista . 30 SPEK (2013):Perustelumuistio, s. 10. 23 SPEK:in tekemän työn vuosikustannus on noin 400 000€. Näistä kustannuksista katetaan SPEK:in mukaan yli neljännes SPEK:in muusta toiminnannasta saadulla tuotolle ja loput avustuksilla 31 . 3.6.2 Palosuojelurahaston avustuksesta maksetut osuudet SPEK saa vuosittain merkittävää avustusta Palosuojelurahastosta sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutusjärjestelmään liittyvien opetussuunnitelmien, kurssipakettien, oppilasmateriaalien, kurssijohtaja – ja kouluttajakoulutuksen tuottamiseen, kehittämiseen ja toteuttamiseen. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön Palosuojelurahastolle raportoidut avustettavien toimintojen kokonaiskulut olivat vuonna 2012 yhteensä 1,7 milj. €. Sen sijaan Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön koko toimintojen kulut yhteensä olivat 4,799 milj. €. Koko toiminta sisältää Palosuojelurahaston yleisavustuksella rahoitettavat toiminnot, RAY yleisavustuksella rahoitettavat toiminnot, projektit sekä omarahoitteiset toiminnot. Nykyisen käytännön mukaan pelastusliitot hakevat PSR-avustustuksia SPEK:in kautta. Liitot toimittavat hakemuksena SPEK:ille hakuaikana ja SPEK toimittaa ne edelleen eteenpäin PSR:lle yhteissummana. SPEK jakaa myönnetyn avustuksen liitoille liittokohtaisesti harkittuna. Haastattelujen mukaan kaikki liitot eivät kuitenkaan hae avustusta, koska hakemus koetaan joko vaikeatekoiseksi tai avustusta ei tarvita. Jotkin liitot käyttävät muusta toiminnasta jäänyttä ylijäämää koulutuksen kustannuksiin. Joillakin liitoilla on lisäksi tilaajatuottaja – mallin mukainen sopimus pelastuslaitoksen kanssa, mihin kaksi kertaa vuodessa tapahtuva SPEK-avustushaku sopii huonosti. Palosuojelurahaston 50 %:n rahoitus vaatii liitoilta oman osuuden kattamisen, mikä usein on haastavaa pienille liitoille. PSR:n talousarvion 2014 (Strategian toteutussuunnitelma 2014, 26.11.2013) mukaan 10,11 milj. € budjetista avustusten osuus on n. 9,77 milj. €. Tästä jaetaan Pelastusalan järjestöjen yleisavustuksena 2,77 milj. € eli noin 27 %. Yleisavustusten määrä 2,77 milj. € jakautuu (PSR:n päätöstiedote, 26.11.2013) mukaan seuraavasti (suluissa koulutukseen liittyvät osuudet): ■ ■ ■ ■ ■ Nuohousalan Keskusliitto ry 185 000 € (125 000) Suomen Palopäällystöliitto ry (SPPL) 320 000 € (225 000, osa kilpailutoimintaan) Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry (SSPL) 75 000 € Palotutkimusraati 17 349 € Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK) 2 172 660 € (411 258), loput paloturvallisuusvalistukseen ja neuvontaan (693 375 €) ja vapaaehtoisen palokuntatoiminnan edistämiseen (1 068 027 €) PSR on ollut keskeisessä roolissa myös uuden Aalto-yliopiston palofofessuurin rahoittamisessa. PSR lahjoitti 2011 professuurin perustamista varten 500 000 euroa ja elinkeinoelämän säätiöt ja yhdistykset 465 000 euroa. Hanketta on koordinoinut Palotutki32 musraati ry, paloalan tutkimusta Suomessa edistävä järjestö . Paloturvallisuustekniikan professoriksi on nimitetty ajalle 13.1.2014–12.1.2019 TkT Simo Hostikka. 31 SPEK (2013):Perustelumuistio, s. 11. Tekniikka & talous, 20.9.2011. 33 Aalto-yliopisto, uutiset 13.12.2013. 32 33 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK) Palotutkimusraati Koulutuksen osuus Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry (SSPL) Kokonaissumma Suomen Palopäällystöliitto ry (SPPL) Nuohousalan Keskusliitto ry 0 1000000 2000000 Kuva 3-7: PSR:n yleisavustusten jakauma (PSR:n talousarvio 2014) Alla olevasta taulukosta näkyy alueellisten pelastusliittojen osuus SPEK:in saamista 34 avustuksista . Vuosina 2008 - 2012 (ei sisällä neljää alueyksikköä). Esimerkiksi vuoden 2012 suunnitelman mukaan PSR:n avustus kattaa alueellisen toiminnan kuluista 33,7 %. Alueelliset pelastusliitot käyttävät palokuntakoulutukseen keskimäärin 10 % saamastaan avustuksesta. Tässä tulee kuitenkin ilmi, että osa alueellisista liitoista ei käytä palokuntakoulutukseen PSR:n rahaa lainkaan. Yleisavustukset 2008 2009 2010 2011 FSB Helpe Häme Kaspeli Keski-Suomi Länsi-Suomi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Upl Alueellisen toiminnan yleisavustukset yhteensä 96 216 163 365 89 680 108 373 79 549 198 609 37 727 51 499 110 673 935 691 133 663 162 887 102 894 95 852 76 127 177 704 56 000 67 497 114 551 987 175 127 107 168 885 98 857 108 354 77 691 183 995 56 014 62 571 116 371 999 845 113 509 114 807 172 454 168 961 93 892 100 290 115 538 98 290 76 586 76 648 158 621 237 663 53 958 57 000 61 448 66 220 128 162 120 183 974 168 1 040 062 2012 Kuva 3-8:Pelastusliittojen osuus avustuksista (SPEK tilinpäätöstiedot) Alueellisten liittojen saama avustus käytetään pääosin palokuntatoiminnan kehittämiseen, eli nuoriso-, nais- ja seniorityöhön. 34 SPEK tilinpäätöstiedot 25 Arvio SPEK:n koulutusavustuksen jakautumisesta Liitot Koulutusmateriaalit SPEK palkat 25 % 53 % 22 % Kuva 3-9: Arvio SPEK:in koulutusavustusten jakautumisesta 3.6.3 Muut avustukset Okry ja muut koulutustuet Palosuojelurahaston avustamien toimintojen Okry (OK-opintokeskus)- ja koulutustuet olivat vuonna 2012 alueellisessa toiminnassa yhteensä 0,385 milj. €. Sen sijaan alueellisien toimijoiden koko toimintojen (PSR:n ja RAY:n avustamien toimintojen sekä omarahoitteisien toimintojen) Okry- ja koulutustuet olivat yhteensä 0,415 milj. €. 35 OK-opintokeskus toteuttaa jatkuvasti koulutus- ja muita kehittämishankkeita, joiden tavoitteena on kehittää kansalaisjärjestöjen toimintaa. Useimmat hankkeet toteutetaan yhteistyössä jäsenjärjestöjen kanssa. Vuosina 2013–1014 OK-opintokeskus kehittää koulutusmalleja jäsenjärjestöjen kanssa. Pelastusliitoista mukana Varsinais-Suomen Pelastusalan Liitto ja Uudenmaan Pelastusliitto: Koulutuksen laatujärjestelmän kehittäminen – hankkeella. Hankkeen tavoitteena on kehittää sopimuspalokuntien koulutusta luomalla ja ottamalla käyttöön yhteisesti hyväksytyt koulutuksen laatukriteerit. Koulutuksen laatuun liittyen selvitetään palokuntakoulutusten nykytilaa, arvioidaan havaittuja epäkohtia ja tunnistetaan hyviä käytäntöjä. Hankkeessa tuotetaan laatuasiakirja, joka sisältää koulutuksen laadun prosessikuvauksen ja käytettävän lomakkeiston. Tulokset jaetaan suunnitelman 36 mukaan valtakunnallisesti kaikille aluepelastuslaitoksille ja liitoille . RAY:n yleisavustus Raha-automaattiyhdistys ei ole jakanut vuonna 2013 yleisavustusta sivutoimisen ja sopimuspalokuntahenkilöstön koulutukseen. RAY avustaa lähinnä varautumisen hankkeita, ei koulutusta. 3.7 Yhteistyö pelastustoimen eri toimijoiden välillä Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksessa on runsaasti yhteistoimintaa eri osapuolten välillä. Toimijoina on viranomaisia, normistossa määriteltyjä, ammatillisten, vapaaehtoistoiminnan järjestöjen ja yritystoiminnan osapuolia. Yhteistoiminta on sekä virallista että käytännön järjestelyihin liittyvää toimintaa. Seuraavassa koulutusyhteistoimintaa on käsitelty tämän selvityksen kannalta vain tärkeimpien toimijoiden välillä. 35 36 SPEK 2014 http://ok-opintokeskus.fi/laatu-ja-kehitt%C3%A4mishankkeet Ohjaustason yhteistyö Hyvänä esimerkkinä on ”Ohje vapaaehtoiskoulutuksen järjestämisestä”, joka määrittelee perustan Suomessa annattavalle vapaaehtoispalokuntien pelastushenkilöstön koulutukselle. Ohje on valmisteltu sisäministeriön pelastusosaston, Pelastusopiston, SPEK:in, Suomen Palopäällystöliiton (SPPL) ja Suomen Sopimuspalokuntien Liiton (SSPL) yhteistyönä. Toinen tärkeä esimerkki on yhteistyöfoorumina toimiva Palokuntakoulutustoimikunta. Toimikunta toimii SPEK:in hallituksen alaisena asiantuntijaelimenä. Toimikunnassa on edustus sisäministeriön Pelastusosastolta, Pelastusopistolta, SSPL:ltä, pelastuslaitoksilta, pelastusliitoilta ja FSB:ltä ja SPEK:ltä. Toimikunnan tehtävänä on kehittää vapaaehtoishenkilöstön palokuntakoulutusta. Toimikunta kokoontuu 4-5 kertaa vuodessa. Palokuntakoulutus Pelastusopisto Kuopiossa vastaa pelastustoimen ammattihenkilöstön koulutuksesta koko maan tarpeisiin ja Helsingin pelastuslaitoksen Pelastuskoulu kouluttaa palomiessairaankuljettajia ja paloesimiehiä pelastuslaitoksen palvelukseen. SPEK ja alueelliset pelastusliitot huolehtivat palokuntien sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksesta. SPEK laatii sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen opetussuunnitelman, jonka Pelastusopisto vahvistaa. Tämä on esimerkki käytännön kurssiyhteistyöstä. Sivutoimisen ja vapaaehtoisen pelastushenkilöstön koulutus jakaantuu alalle johdattavaan nuorisokoulutukseen, joka on osa palokuntatoiminnan kehittämistä, sekä hälytysosaston toimintaan kouluttavaan varsinaiseen palokuntakoulutukseen. Kouluttajat ovat pääosin pelastuslaitosten henkilökuntaa ja palokuntien vapaaehtoista henkilöstöä. Kouluttajien yhteistyö palokuntakoulutuksen ja nuorisotoiminnan välillä on välttämätöntä, jotta saadaan motivoitua uusia henkilöitä varsinaiseen palokuntatoimintaan. 27 4 Pelastustoimen koulutuspalveluiden kilpailu – markkinat ja mahdollisuudet 4.1 Onko pelastustoimen koulutuspalveluille luotavissa markkinaa? Toimivat markkinat ovat harvinaisia Tällä hetkellä pelastustoiminnan sopimushenkilöstön koulutuspalveluissa ei ole juurikaan markkinaa eikä kilpailua. Kurssit ja kouluttajat sovitaan alueellisesti toimivien osapuolten välillä. Usein ajatellaan, että markkina on kustannustehokkain tapa luoda vaihdantaa, mutta silloin unohdetaan, että hyvin toimivat markkinat ovat harvinaisia. Yleensä markkinavoimaltaan vahvimmat pelurit jakavat markkinan. Toimialoilla, joilla on korkeat alalle tulo-, tuotanto- tai tuotekehityskustannukset, sekä joiden tuotteissa ei ole paljoakaan hintajoustoa, yritysten keskikoko on suuri. Toisaalta taas aloilla, joilla alalle tulon kustannukset ovat matalat ja joiden tuotteilla on suuri hintajousto, yritysten keskikoko on pieni 37 38 . Alalle tulon kynnystä voidaan laskea esimerkiksi tuotteiden ja tuo- tannon standardoinnilla sekä osaamisen saatavuuden parantamisella. Markkina ei myöskään ole aina tehokkain tapa organisoida toimintaa. Markkinalle ovat ominaisia sopimisesta syntyvät transaktiokustannukset. Mitä monimutkaisempi tuote on, tai mitä syvempää osaamista palvelu vaatii, sitä vaikeampaa ja kalliimpaa on sopiminen. Tämän vuoksi on halvempaa koota yritysten sisään strategiset tai muuten vaikeasti ostettavat toiminnot omiksi yksiköikseen. Tätä kutsutaan hierarkiaksi markkinan vastakohtana. Sivutoimisten ja vapaaehtoishenkilöstön koulutusmarkkinat Palokuntien sivutoimisten ja vapaaehtoishenkilöstön koulutusmarkkina on pieni, kouluttajapalkkioina laskettuna alle kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Koulutusmateriaali on pääosin SPEK:n kehittämää. Alalle tulon esteinä ovat laadukkaan oppimateriaalin saatavuus ja kehityskustannukset, ammattitaitoisten kouluttajien saatavuus sekä toiminnan alueellisuus. Koulutustyö vaatii paikallisten harjoitusten järjestämistä ja oppilaiden henkilökohtaista ohjausta. Erityistä on se, että harjoituksia järjestävät olemassa olevien palokuntien jäsenet ja mukana voi olla peruskoulutettavien lisäksi myös nuorisotoiminnassa mukana olevia. Alaa voisi kutsua melkein ”alueellisiksi sisäpiireiksi”. Samantapainen ala on esimerkiksi yritysten rekrytointipalvelut ja psykologitoimistot. Niissä markkinan koko on joitain kymmeniä miljoonia euroja ja alaa hallitsevat muutamat isot toimijat. Kilpailu kuitenkin toimii, koska palvelut ovat standardoituneita mahdollistaen pientenkin alueellisten toimistojen pääsyn alalle. Lisäksi jotkin maanlaajuiset toimijat ovat rakentaneet jopa satojen henkilöiden suuruisia alihankkijaverkostoja. 37 38 Begg, D., Fischer, S., Dornbusch, R. (1991): Economics Cabral, L. M. B. (2000): Introduction to Industrial Organization, The MIT Press Seuraavassa tarkastellaan pelastustoimen koulutuspalvelujen luonnetta ja niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat markkinan toteutusmahdollisuuksiin. 4.2 Julkisen sektorin rooli kilpailussa Julkisella sektorilla on taloudessa kolme päätehtävää 39 40 41 42 ■ Julkishyödykkeiden tuottaminen ■ Markkinapuutteiden torjunta ■ Kansalaisten tasa-arvon ylläpitäminen Julkishyödykkeellä tarkoitetaan tuotetta tai palvelua, joka ei ole kilpailtu, ja jonka käyttöä ei rajoiteta. Julkishyödykkeen vastakohta on yksityishyödyke, joka on kilpailtu, eli sen tarjonta on rajoitettu, ja poissulkeva, eli tuotteen ostaja voi estää toisia käyttämästä sitä. Tyypillisiä julkishyödykkeitä ovat lainsäädännön ylläpitäminen ja maanpuolustus. Markkinapuutteella eli markkinoiden epäonnistumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa jotain palvelua ei voida tuottaa siten, että sen tuotoilla voidaan kattaa kustannukset, tai tilannetta, jossa markkinat eivät muuten toimi. Tällaisia ovat mm. monet koulutus ja T&K- tehtävät sekä kartellit ja luonnolliset monopolit. Kansalaisten tasa-arvon ylläpitämiseen sisältyvät esimerkiksi hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot niiden ylläpitämiseksi. Näitä ovat mm. terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut sekä palvelut harvaanasutuilla alueilla. Pelastuspalvelut sisältävät osia kaikista kolmesta edellä mainitusta julkisen sektorin päätehtävästä. Tässä raportissa tarkastellaan pelastusalueilla pelastuspalveluja tuottavien vapaaehtoisten ja sopimushenkilöiden koulutusta, koulutuksen tehokkuutta ja vaihtoehtoisia toteuttamismalleja. Yhtenä kysymyksenä on ollut, voisiko koulutustoimintaa tehostaa kilpailuttamalla. Koska julkiset palvelut tuotetaan pääosin verovaroin, on niiden kustannustehokkuuteen kiinnitettävä erityistä huomiota. Kokemuksen perusteella yritykset toimivat usein tehokkaammin kuin julkisen sektorin yksiköt. Tällä perustellaan yleensä julkisten palveluiden ainakin osittaista yksityistämistä tai niiden yritysrahoitusmallia ja palveluiden kilpailuttamista. Palveluita kilpailutettaessa on tärkeää määritellä palvelun kriteerit ja laatuvaatimukset. Jos palvelu ei vastaa laatuvaatimuksia, laatupuutteista syntyvät kustannukset jäävät palvelun tilaajalle. Silloin kilpailutuksen hyödyt voidaan menettää. Laadun ja kustannustehokkuuden kehittämiseksi palveluita kilpailutettaessa onkin tilaajan määriteltävä toimittajille riittävät laatusanktiot ja kehittämisinsentiivit 39 43 . Begg, D., Fischer, S., Dornbusch, R. (1991): Economics Cabral, L. M. B. (2000): Introduction to Industrial Organization, The MIT Press 41 Varian, H. L. (1992): Microeconomic Analysis, W. W. Norton & Company 42 Vartia, P. ja Ylä-Anttila, P. (2003): Kansantalous 2028, ETLA B204, Taloustieto 43 Aho, T. ja Junnila, M. (2012): Kilpailutus sosiaali- ja terveyspalveluissa, KIDE 20, THL 40 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-724-0 29 4.3 Kilpailurajoitukset Nykyistä ja mahdollista uutta pelastusalan sopimushenkilöiden koulutusta tarkasteltaessa on erotettava toisistaan erilaiset kilpailua rajoittavat tekijät sekä osa-alueet, joilla kilpailua voidaan mahdollisesti edistää. 4.3.1 Ympäristölähtöinen tarkastelu Kilpailua tarkastellaan yleensä Porterin timantin eli viiden kilpailuvoiman kautta 1. 2. 3. 4. 5. 44 Kysyntätekijät Tuotannontekijät Kilpailu ja sen puutteet Alalle tulijat ja alalle tulon esteet Lähialat ja korvaavat tuotteet. Porterin timantti kuvaa yritystä ja sen toimintaa yrityksen ympäristön kautta, eli "ulkoa sisällepäin". Koulutuksen kysyntätekijöihin kuuluvat mm. oppilaiden määrä ja koulutuksen hinta. Tuotannontekijöitä ovat koulutusmateriaalit, oppikirjat ja kurssijärjestelyt sekä opettajat. Kilpailua tarkastellaan usein markkinavoiman kautta. Markkinavoima syntyy ylivoimaisista kilpailueduista (yksinoikeudet, tavaramerkit, patentit ym.), tarjoajien vähäisestä määrästä, tarjonnan kapasiteettirajoituksista sekä asiakkaiden diversiteetista, ostouskollisuudesta ja vajavaisesta vaihtoehtojen tuntemuksesta. Lisäksi toimittajan vaihtamisen vaikeus (lock in), nykyisten toimijoiden välinen koordinaatio (kolluusio) ja muut mahdollisten kilpailijoiden alalle tuloa estävät tekijät vähentävät kilpailua. Kilpailua avattaessa on näitä kilpailutekijöitä tarkasteltava. Poikkeus normaalista kilpailutilanteesta on luonnollisen monopolin tapaus. Luonnollinen monopoli syntyy kahdella vaihtoehtoisella tavalla. Jos toiminta vaatii isoja investointeja ja sisältää voimakkaita mittakaavaetuja, esimerkiksi tuotannollisesti tai osaamisen kannalta, niin ensimmäinen alan iso yritys usein pystyy ottamaan markkinan haltuunsa. Tällaisia aloja ovat mm. rautatiet, sähkölaitokset ja vesilaitokset. Toinen vaihtoehto on voimakas verkostovaikutus, jolloin kriittisen massan ensiksi ylittävä toimija nousee markkinajohtajaksi. Tällaisia ovat mm. kommunikaatiostandardit ja verkot. Luonnollisia monopoleja hoidetaan usein tämän vuoksi julkisina palveluina tai niitä säännellään voimakkaasti. Selvästikin Pelastusopisto täyttää pienessä suomalaisessa pelastusalan koulutusmarkkinassa luonnollisen monopolin kriteerit. 4.3.2 Resurssilähtöinen tarkastelu Toinen kilpailuedellytyksiä tarkasteleva lähestymistapa on resurssilähtöinen tarkastelu, eli "sisältä ulospäin". Kilpailuetuja tuovia resursseja ja kyvykkyyksiä kuvataan usein liiketoimintaan liittyvän arvoketjun tai arvosysteemin avulla 44 45 . Tuottavimpiin toimin- Porter, M. (1985): Competitive Advantage, Creating and Sustaining Superior Performance, The Free Press 45 Porter, M.(1985): Competitive Advantage, Creating and Sustaining Superior Performance, The Free Press nallisuuksiin ja resurssien käyttöön kohdistuva tarkastelu on palvelun kuvaus prosessien tai prosessisysteemien kautta 46 . Arvoketjukuvauksessa voidaan kilpailutekijöitä esittää kontrollipisteiden avulla. Arvoketjun eri elementit kuvaavat arvoa ja kustannuksia tuovia aktiviteetteja. Kontrollipisteet kuvaavat aktiviteetteja, joilla voidaan hallita kilpailua luomalla ylivoimaista kilpailuetua tai estää asiakkaita vaihtamasta toimittajaa. Kuvassa 4-1 on koulutuksen arvoketju nykymuodossaan. Opetusmateriaalit ja suoritusmerkinnät toimivat kontrollipisteinä ja rajoittavat kilpailua. Opetusmateriaalien maksullisuus on seurausta muun muassa siitä, että opetusmateriaalin ja kurssien kehittämiseen on käytetty omarahoitusta. Näin SPEK on katsonut, että sillä on opetusmateriaalien tekijänoikeudet. Koulutustapahtumat Laadun valvonta Suoritusmerkinnät Koulutuksen organisoin Ope ajakoulutus Materiaalin tuo aminen Opetusmateriaalit Kontrollipiste Tutkinnot Tutkintojen yleispätevyys Kontrollipiste Kuva 4-1: Koulutuksen arvoketju Kuvassa 4-2 nykyisen koulutuksen arvoketjun erilaiset kontrollipisteet on avattu. Jos opetusmateriaaleja kehitetään julkisella rahoituksella, rahoittajat voivat edellyttää materiaalin olevan avointa ja ilmaista. Tosin materiaalin jakelu ja ylläpito aiheuttaa silloinkin kuluja, jotka on huomioitava. Osittain digitaaliset, Pelastusopiston kanssa yhdessä kehitetyt ja tarkistetut avoimet koulutusmateriaalit takaisivat koulutusmateriaalin laadun. Avoimet koulutusmateriaalit sekä niiden laadun valvonta mahdollistaisi koulutukseen useampia toimijoita. Esimerkiksi senioripalomiehet voisivat tehdä koulutusta. Kouluttajien valintaan ja laatuun täytyy kiinnittää huomiota. Jotta saataisiin mukaan uusia harrastajia, pitää kouluttajien olla erityisen motivoituneita ja yhteistyökykyisiä. Lisäksi heidän pitää arvostaa sivutoimisten ja vapaaehtoishenkilöstön panosta. Tällä hetkellä suoritusmerkintöjä saavat antaa vain kurssinjohtajapätevyyden omaavat kouluttajat. Mikäli koko maan kattavat tutkinnot otettaisiin käyttöön esimerkiksi näyttötutkintojen muodossa, suoritukset saataisiin tutkintojen muodossa. Uusina kontrollipisteinä toimisivat koulutuksen laadun valvonta ja näyttötutkintojen arviointi. 46 Castrén, L., Kauhanen, A., Kulvik, M., Kulvik-Laine, S., Lönnqvist, A., Maijanen, S., Martikainen, O., Palvalin, M., Peltonen, I., Ranta, P., Vuolle, M. ja Ye Z. (2013): ICT ja palvelut, Näkökulmia tuottavuuden kehittämiseen, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA), Taloustieto Oy. 31 Kilpailu Tutkinnot Tutkintojen yleispätevyys Suoritusmerkinnät Koulutuksen organisoin Koulutustapahtumat Ope ajakoulutus Laadun valvonta Materiaalin tuo aminen Opetusmateriaalit Laadun valvonta Laadun valvonta Avoimet materiaalit Kuva 4-2: Kilpailulle avattu koulutuksen arvoketju 4.3.3 Innovaatiosysteemien dynaaminen malli Todennäköisesti pelkkä arvoketjun kontrollipisteiden avaaminen ja laadun valvonta eivät kuitenkaan kovin nopeasti luo kilpailua koulutustoimintaan. Saattaa olla jopa, ettei laaja kilpailu ole mahdollistakaan, vaan kilpailun täytyisi tapahtua annetuissa rajoissa. Tärkeintä on luoda riittäviä edellytyksiä sekä mahdollisuuksia toimintaa ja tuottavuutta kohottaville innovaatioille. Evolutionaariseen taloustieteeseen ja uuteen schumpeteriläiseen kasvuteoriaan (endogeeninen kasvuteoria) liittyy innovaatiosysteemien dynaami47 nen malli . Sen mukaan innovaatioiden edistämiseksi on oleellista kehittää: 1. Tietämyspohja (knowledge base) 2. Kannusteet (incentives) 3. Yrittäjyys ja vaihtoehtojen kokeileminen (entrapreneurial experiments) 4. Markkinaedellytysten luominen (appropriate market conditions) 5. Resurssien luonti (creating resources) 6. Ilmaiset alustat (free utilities). Tietämyspohjassa iso osatekijä on koulutuksen standardointi ja korkealaatuinen koulutusmateriaali, joka on kouluttajien käytössä. Tämä vähentää huomattavasti alalle tulon kustannuksia ja transaktiokustannuksia. Tietämyspohjaa loisivat myös esimerkiksi kouluttajien ohjeistus ja kouluttajien yhteystiedot. Kouluttajien kannusteena on nykyään koulutuksesta saatavat sivutulot sekä esimerkiksi toiminnan laadun kehittäminen ja oman osaamisen kehittäminen. Uuteen malliin siirryttäessä muutoksen pitäisi lähteä kouluttajista, pelastuslaitoksista ja alueellisista liitoista. Haasteena on kokeneen ja pätevän henkilöstön motivointi muutokseen. Esimerkiksi koulutuksen sopimusmallien yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen voisi auttaa tässä. Tätä kuulemma on jo valmisteltukin. Jos koulutuksen antaminen ei kata sen kustannuksia, ei kannusteitakaan voi olla. Voitaisiinko lisäksi luoda uusia kouluttajien ja tutkintojen vastaanottajien pätevyysluokkia (näyttömestarit). 47 Carlsson, B. ja Jakobsson, S.( 22-23.6.2004): Dynamics of Innovation Systems – Policy-Making in a Complex and Non-deterministic World, International Workshop on Functions of Innovation Systems, Utrecht Oppilaiden kannusteena on koulutuksesta ja tutkinnoista saatava hyöty. Tässä yhteydessä voisi olla edullista neuvotella myös tutkinnoille tai niiden osille laajempia käyttömahdollisuuksia, esimerkiksi lähialoilla. Myös palkintoja ja stipendejä olisi mahdollista kehittää. Yrittäjyys luo usein innovaatioita, mutta niihin voi myös kannustaa. Innovaatiot edellyttävät vaihtoehtojen kokeilemista, mihin voisi suunnata kehitysrahoitusta. Markkinalähtöinen kilpailu ei edes ole aina välttämätöntä, vaan kilpailua voidaan kannustaa myös muilla tavoin. Esimerkiksi arvoketjun laadunvarmistuspisteisiin voisi tuoda eri osapuolten laatukilpailuja ja palkintoja. Samalla saataisiin kannusteita ja korkeampaa laatua. Koska vapaaehtoistoiminta on osittain harrastepohjaista, olisivat useammanlaiset kilpailut mahdollisia, esimerkiksi: ■ Vuoden parhaat koulutusmateriaalit ■ Vuoden parhaat kurssit ■ Vuoden parhaat suoritukset Markkinaedellytysten luomisessa pelastuslaitokset ja alueelliset liitot ovat avainasemassa. Sopimusmallien yksinkertaistaminen ja kohtuullisten koulutuksesta saatavien korvausten varmistaminen on tarpeen. Tällä hetkellä yli puolet liittojen kustannuksista on muita kuin kouluttajakustannuksia. Tämä johtuu normaalien hallinnon ja rahoituksen hankinnan kustannusten lisäksi ainakin kahdesta koulutukseen liittyvästä asiasta: ■ Palokuntatoiminnan kehittämisestä, joka varmistaa nuorten saamisen alalle ■ Koulutuksen vaatiman kurssikoordinaation työmäärästä Jos kursseille ilmoittautuminen saataisiin enemmän oppilaiden ja kouluttajien itsepalveluksi ja jos kouluttajat olisivat yksityisiä elinkeinonharjoittajia tai yhtiömuodossa, voisi olla mahdollista keventää hallintokustannuksia. Liittojen vahvuuksia ovat koulutuksen koordinaation osaaminen, tarvittavat sopimukset sekä julkisen rahoituksen hankinta ja kanavointi. Olisi tarpeen miettiä, miten näitä kehitetään yksityisten kouluttajien yhteydessä. Jos Pelastusopisto ja SPEK ylläpitäisivät koulutusmateriaalia, olisi esimerkiksi alueellinen koulutuskoordinointi (tai koulutuskoordinoinnin franchising-toiminta) mahdollista. Palaamme tähän viimeisessä tämän luvun osassa. Resurssit tarkoittavat rahoitusta, kalustoa ja harjoitusalueita. Pelastuslaitokset sekä sopimus- ja vapaapalokunnat ovat tässäkin avainasemassa. Myös raskaita rahoitushaun raportointikäytäntöjä voisi keventää, samalla tavoin kuin veroehdotuksessa on tehty: vain muutokset ilmoitetaan. Ilmaiset alustat koulutuksen yhteydessä voivat tarkoittaa esimerkiksi ilmaisia opetusmateriaaleja sekä sponsoroituja koulutustiloja ja -alueita. 4.4 Koulutustarjonnan kilpailutuksen edut ja haitat Kilpailu kustannustehokkuuden ja innovaatioiden lähteenä Uuden schumpeteriläisen kasvuteorian mukaan teknologinen kehitys ja tuottavuuden kasvu ovat merkittävältä osin yritysten välisen kilpailun seurausta. Yhteiskunnan instituutiot vaikuttavat siihen, miten voimakasta kilpailu on ja kuinka tehokkaasti se synnyttää teknologista kehitystä. Tähän liittyy myös se, että kilpailussa on voittajia ja häviäjiä. 33 Suomalaisten teollisuustilastojen mukaan noin puolet tuottavuuskasvusta tulee yritysten sisäisestä toiminnan kehittämisestä ja puolet luovasta tuhosta: Häviäjät poistuvat markkinoilta ja uusia tuottavampia yrityksiä tulee tilalle 48 . Tuottavuuskasvu perustuu näin sekä teolliseen dynamiikkaan että teknologian kehittymiseen. Käsitämme tässä yhteydessä teknologian laajasti liiketoiminnan "reseptinä", eli miten tuotannon tekijöistä tuotetaan tuotteita ja palveluita. Kilpailun kiristyessä yritysten voitot pienenevät ja niillä on vähemmän mahdollisuuksia kehittää toimintaansa ja rahoittaa innovaatioitaan omalla tulorahoituksellaan. Jos kilpailu on hyvin vähäistä, ei toiminnan kehittäminen tai onnistunut innovaatio välttämättä lisää yrityksen voittoja merkittävästi. Kilpailun kiristyminen vähentää voittoja, mutta toimintaa kehittämällä ja innovoimalla voidaan lisätä voittoja enemmän kun löysän kilpailun vallitessa. Innovoimalla voidaan ikään kuin "paeta kilpailua". Jos taas kilpailu on äärimmäisen kireää, voitot ovat hyvin pienet, eikä kehittämistoimillakaan voida merkittävästi lisätä voittoja. Niin sanotussa "täydellisessä kilpailussa" ei ole puhtaita voittoja eikä yrityksillä kannustimia innovoida. Kilpailun kireyden ja innovaatiokannustimien välinen yhteys muistuttaa siis ylösalaisin olevaa U-käyrää. Kehittämistoimet ja innovaatiot ovat maksimissaan, kun kilpailu on kohtuullista, ei liian vähäistä tai liian kireää. Käyrän lakipiste riippuu toimialan kehitystilanteesta. Mitä kauempana ollaan huipputasosta, sitä aiemmin innovaatioiden ja kilpailun yhteys kääntyy negatiiviseksi. Kilpailun avaamisen mahdolliset hyödyt Edellä esitetyllä dynaamisen innovaatiosysteemin mallilla voidaan kilpailua avata vaiheittain, ja seurata kilpailun vaikutuksia. On todennäköistä, että kilpailun avaaminen aktivoi toimialan osapuolet myös kehittämään aktiviteettejaan ja innovoimaan. Julkisen hallinnon tehtävänä on luoda kilpailulle suotuisat edellytykset sekä sääntelyllä valvoa palvelujen ja toiminnan laatua sekä luoda insentiivejä kehittämistoiminnalle ja tuottavuuden kasvulle. Alaa hallitseville Pelastusopistolle ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestölle (SPEK) voisi olla hyvinkin virkistävää kohdata kilpailua, jopa keskinäistä. Esimerkiksi kilpailu parhaista aineistoista, digitaalisista koulutusmateriaaleista tai videomateriaaleista sekä niiden verkkosivustoista nostaisi niiden laatua. Tämä tosin edellyttäisi, että aineistot hyväksyisi kilpailusta riippumaton taho, esimerkiksi Pelastusosaston tasoinen ohjaustoimikunta. Koulutusmateriaali olisi silloin yhteinen infrastruktuuri, ja kilpailu olisi koulutuksessa ja sen laadussa. Lisäksi kilpailun kautta voisi syntyä uudenlaisia koulutusmuotoja ja organisointitapoja. Näiden kokeiluun ja hyödyntämiseen tulisi kannustaa. Kilpailun avaamiseen liittyviä laatumittareita ja insentiivejä olisi syytä kehittää. Tässä olisi jopa harrastustoimintaan liittyviä ja leikkimielisiä mahdollisuuksia: 1. 2. 48 Vapaan koulutusmateriaalin kilpailu - kurssimateriaalin valinta useaan koulutukseen toisi materiaalin kehittäjille bonuksia tai palkintoja. Kilpailuun voisivat tarjota kurssimoduuleja sekä Pelastusopiston että pelastusliittojen kouluttajat, sekä myös yksityiset koulutusyrittäjät. Parhaan koulutuksen kilpailu - menestyneimpiä oppilaita tuottavat kouluttajat saisivat kilpailuun osallistumisesta palkkion ja parhaat vuosittaisen bonuksen tai palkinnon. Maliranta, M. ja Ylä-Anttila, P.(2007): Kilpailu, innovaatio ja tuottavuus, ETLA B 228 3. Jokin näyttötutkinto kilpailun muodossa. Kilpailun avaamisen mahdolliset haitat Pahimmillaan pienyrittäjät voivat kokea kaikki alan toimijat kilpailijoikseen. Tämän vuoksi kilpailun avaaminen saattaa johtaa tietojen salailuun ja muihin epäterveisiin ilmiöihin. Kursseja voidaan järjestää tahallaan kilpailijoiden kurssien kanssa samaan aikaan, tai yritykset voivat liittoutua ja ajaa pienempiä kilpailijoita pois markkinoilta. Kilpailutuksen potentiaalinen riski ja toteutuessaan suurin mahdollinen haitta on tilanne, jossa nykyinen palokuntatoiminnan ydin - nuorison motivoiminen vapaaehtois- ja sopimuspalokuntatoimintaan sekä siihen liittyvä jatkuvan osaamisen kehittämisen prosessi - jotenkin vahingoittuu. Tämä harrastustoimintaan pohjautuva innostaminen ja motivointi on hyvin alueellista ja henkilösidonnaista. Alueelliset pelastusalan liitot ovat tätä toimintaa tehneet ja kehittäneet vuosikymmeniä. ”Palokuntatoiminta on osaamisen kehittämistä, jossa palokuntakoulutus on vain yksi osa kokonaisuutta. Koulutetut pitävät viikkoharjoituksia nuorille. Jos liitot eivät enää olisi palokuntakoulutuksen järjestäjiä, niin miten liitot voisivat oikeasti vaikuttaa siihen, että saataisiin lisää nuoria kursseille ja rekrytoitua riveihin? Entä kasvatuksellinen puoli? Entä palokuntakulttuurin vaaliminen? Palokuntakoulutuksen järjestäminen on liittynyt hyvin voimallisesti juuri edellä mainittuihin asioihin. Palokunnassa hälytysosasto (ne, jotka käyvät kursseja) ovat tiiviisti samaa joukkoa palokunnan muun osan kanssa, johon kuuluvat nais- ja nuorisotyö sekä veteraanitoiminta. Nämä asiat kulkevat käsi kädessä.” Jo nyt osa nuorista menetetään, koska aina ei pystytä tarjoamaan riittävän kitkatonta koulutusta sammutusmieheksi. Liitteenä oleva koulutuksen prosessimalli antaa menetyksille karkean suuruusluokan 10–20%. Jos kävisi niin onnettomasti, että alueellinen harrastus- ja nuorisotoiminta vahingoittuisi, menetettäisiin todennäköisesti jo kymmenessä vuodessa koko tehokas ja toimiva vapaaehtoispalokuntalaitos. Tämän vuoksi alueelliselle toiminnalle täytyisi uudessakin mallissa varmistaa riittävän vahva rooli. 4.5 Millainen voisi olla hyvä kilpailumalli? Yhteenvetona edellisestä voidaan todeta, että vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön palokuntakoulutuksen markkina koulutuksen koordinoinnin sisältäen on noin 2-3 milj. €. Markkina on hyvin alueellinen ja perustuu henkilösuhteisiin. Markkinan avaaminen täysin avoimelle kilpailulle saattaisi aiheuttaa kilpailutus- ja muita transaktiokustannuksia, jotka voivat olla samaa luokkaa kuin saavutettavat kustannussäästöt. Näin ollen jokaista kurssia ei varmastikaan kannata kilpailuttaa erikseen, vaan pitää miettiä harvemmin tehtäviä ja isomman mittakaavan sisältäviä kilpailutuksen muotoja. Joka tapauksessa kilpailun avaaminen edellyttää koulutusmateriaalin avaamisen ja standardoinnin, laadun valvonnan ja tutkintojärjestelmän kehittämisen, mutta selvästikin nämä täytyisi ja kannattaisi kehittää riippumatta siitä avataanko kilpailua vai ei. Edellä kuvatut kilpailun kokeilua ja innovaatioita edistävät vaikutukset sekä niitä tukevat innovaatiosysteemin dynaamisen mallin osat olisivat joka tapauksessa hyödyllisiä, kun koulutusta kehitetään. Sen tähden kannattaa etsiä ratkaisuja, joissa saadaan sekä alueellisuuden vaatimukset että laadun ja koulutuksen kehittäminen samanaikaisesti toteutumaan. Seuraavia ajatuksia ehdotetaan mietittäviksi: 1 Koulutusten sopimukset, sisällöt ja aineistot standardoidaan. 35 2 3 4 5 Tuetaan alueellista toimintaa edellyttämällä, että jokaisessa alueliitossa on koulutuksesta vastaava henkilö ”koulutusvastaava”, joka tekee yhteistyötä pelastuslaitosten ja niiden koulutustoimikuntien kanssa. Koulutusvastaavat valmistelevat kursseille vuosittaiset ohjelmat eri pelastusalueiden kanssa yhteistyössä siten, että materiaalit ovat yhteisiä ja tutkintotapahtumat yleisesti tiedossa. Kouluttajia ei kilpailuteta kurssikohtaisesti vaan puitesopimustasolla, jotka ovat voimassa 1-2 vuotta (kilpailutusperiodi). Kouluttajille tarjotaan kursseja myös naapurialueilta. Pelastuslaitokset voivat vastata kilpailutuksesta, tai se voidaan antaa alueliittojen tehtäväksi. Kouluttajat valitaan sitten kyseisen periodin ajalle hyväksytyistä. Sopivat jatko ja erityiskurssit tarjotaan maanlaajuisesti. Koulutuksen järjestämistapojen ja organisoinnin kehittämistä kannustetaan. Alueelliset liitot, joko itsenäisinä tai keskusliiton osina, voisivat hakea ja jakaa alueellisesti julkista rahoitusta nuoriso-, nais ja senioritoimintaan. Lisäksi ne voivat niin sovittaessa tehdä palokuntakoulutukseen liittyvät sopimukset pelastuslaitosten kanssa koulutusperiodeille siten, että sopimuksiin liittyvä koulutus voidaan ostaa mahdollisimman tehokkaasti tilaaja-tuottaja-mallin mukaisesti(Kuva 4-3). Kuva 4-3: Alueellinen koulutuksen koordinointi 1 2 3 Digitaalinen koulutusmateriaali kehitetään ja otetaan käyttöön luentojen yhteydessä. Tämän kehittämiseen ja auditointiin varataan rahoitusta. Kehitetään videomateriaalia luentojen ja harjoitusten tueksi. Koska harjoitukset ovat koulutuksen kallein osio, niiden laadun ja kustannustehokkuuden nostaminen olisi hyödyllistä. Digitaaliset ja videomateriaalit tarjotaan julkisilta verkkoalustoilta (esimerkiksi YLE:n opetusalusta). Digitaalisen ja videomateriaalin kehittäminen voisi olla kilpailtua toimintaa. 5 Arvio koulutusjärjestelmän toimivuudesta, taloudellisuudesta ja tuloksellisuudesta 5.1 Johdanto Tässä luvussa arvioidaan ja analysoidaan sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän toimivuutta, taloudellisuutta ja tuloksellisuutta verkkokyselyn ja haastatteluiden pohjalta. Yleisesti ottaen koulutusjärjestelmän taloudellisuus ja tuloksellisuus on toteutettu hyvin, mutta pieniä parannuksia kuitenkin suositellaan. Toimivuudessa on hieman enemmän kehitettävää. Toimivuus Taloudellisuus Tuloksellisuus Koulutusjärjestelmän toimivuus, taloudellisuus ja tuloksellisuus Koulutus on riittävää, mutta yhteentoimivuuden/yhtenäisyyden, laadun ja organisoinnin puolella on kehittämistä. Koulutus on erittäin kustannustehokasta, mutta tuottavuuden jatkuvaa parantamista suositellaan. Koulutus on erittäin tuloksellista, mutta laadun ja laajemman hyödynnettävyyden jatkuvaa kehittämistä suositellaan. Seuraavissa alaluvuissa nämä on purettu kahdeksan eri teeman alle selvityksen tavoitteiden mukaisesti ja arvioitu kolmiportaisella väriasteikolla. Lisäksi luvun lopussa on käsitelty muita näkökulmia koulutusjärjestelmään liittyen sekä kuvattu roolitaulukko. Roolitaulukko on luotu apuvälineeksi koulutusjärjestelmän kokonaisvaltaiseen arviointiin ja analyysiin kuvaamaan järjestelmän nykytilannetta sekä nykytilanteen ongelmia ja puutteita (kohta 5.11). On huomattava, että kysely perustuu suhteellisen pieneen otantaan ja hajonta on suuri, joten saatavilla tilastollisilla tuloksilla on vain suuntaa antava merkitys. Arvioinneissa on mukana myös suoria lainauksia kyselyn avoimista vastauksista ja haastatteluista. 5.2 Koulutuksen yleinen toimivuus, ohjaus, työnjaon selkeys ja yhteistyö 5.2.1 Yleinen toimivuus Kyselystä ja haastatteluista käy ilmi, että sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutus on toiminut kohtalaisen hyvin, mutta järjestelmä on paikoin sekava. Järjestelmässä on paljon toimijoita, joista osa toimii normiston ohjaamana ja osa järjestöjen kautta vapaaehtoispohjalta. Vapaaehtoisuus on järjestelmän rikkaus, mutta samalla voi olla vaarana, että järjestelmä kehittyy ja kasvaa ydintoiminnasta erilleen, jopa omille teilleen. Näin on jossakin mielessä käynyt. Tämä on käynyt ilmi pelastusjohtajien vastauksissa ja muiden pelastustoimen johtohenkilöiden haastatteluissa. 37 Pelastustoiminnan päällystön, alipäällystön ja ammattipelastajien koulutus on toiminut suunnitelmallisesti ja tarvepohjaisesti valtion hoitamana Pelastusopiston vastuulla. Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutus on kuntien vastuulla ja koulutusjärjestelmää on ylläpitänyt SPEK ja koulutusta avustanut muutamat järjestöt. Koulutuksen käytännön järjestelyistä ovat vastanneet alueelliset pelastusalan liitot. Samanaikaisesti myös toimintaympäristö on muuttunut. Ympäristön muutokset ja erilaiset alueelliset olosuhteet ja uhkatekijät sekä teknologioiden ja menetelmien nopea kehittyminen ovat aiheuttaneet uusia haasteita. Pelastustoimi on myös entistä laajempi ja käsittää kokonaisturvallisuuden hoitamisen. Tämä asettaa uusia vaatimuksia myös koulutukselle ja koulutusjärjestelmälle. Kriittisiä näkökantoja Pelastusjohtajat ovat tuoneet haastattelussa esille seuraavanlaisia kriittisiä mielipiteitä koulutuksen nykytilanteesta: ”On odotettu jo pitkän aikaa että vapaaehtoiskoulutus vietäisiin johonkin maaliin, niin sisällön kuin järjestämisenkin osalta, suurin puute on sekava järjestelmä. Monet laitoksista jo riittävän suuria hoitamaan koulutuksen itsekin, jos yhtenäinen opetussuunnitelma ja siihen liittyvä kouluttajakoulutus on järjestetty”. ”Nykyinen järjestelmä näyttää kentälle hajanaiselta, sisällön osalta on puutteena kurssimuotoiset peruskurssit ja täydennyskurssit, jotka ovat vähän liiankin kaavamaisia ja vanhentuneita, eivät vastaa enää tämän päivän vaatimuksiin ja haasteisiin, ihan peruskurssista lähtien”. ”On paljon hyvääkin, pitäisi olla enemmän joustavuutta, sisällöissä enemmän valinnan varaa, että ottaisi huomioon erilaiset olosuhteet. Suomi on iso maa”. ”Opisto on hyväksynyt vain yhden kurssin, kun kurssipakettiin kuuluu 5 muutakin kurssia, sammutustyökurssi on hyväksytty. Se on hyvä. On tietty pohja valtakunnassa, yhdenmukainen. Sitten kun mennään pidemmälle, pitäisi olla joustavuutta ja valinnan varaa omiin ja pelastusaluekohtaisiin tarpeisiin”. Rakentavia ja positiivisia kokemuksia Pelastusjohtajilta ja haastatelluilta on saatu myös rakentavia ja positiivisia näkemyksiä, kuten seuraavassa: ”Ohjaavina tekijöinä: laki että laitokset vastaavat koulutuksesta, bulvaanijärjestelmä (liitot) että vältetään ylitöiden tekeminen, pelastuslaitosten kannattaa ostaa koulutus liitoilta koska liitot ovat erillisiä työnantajia, ei tarvitse jutella ylitöistä, pelastuslaitos ostaa koulutuksen pelastuslaitoksen kohderyhmille, laitoksen henkilöt opettavat. Tässä ei ole mitään järkeä kokonaisuuden kannalta, mutta kannattaa tätä kautta, kokonaistalous on kannattavampi. On hyvääkin, motivoituneet kouluttajat, kohtuullisen kustannustehokasta, tulevat vaan ne jotka kiinnostuneita”. ”Yritettiin ennen, että laitokset olisivat itse kouluttaneet ohi liittojen, loppui aika nopeasti, koska käskeminen ei toimi, että joutui tänne kouluttamaan vapaaehtoisesti illalla”. ”Jos järjestelmää muutetaan pitää olla hyvät perustelut, tämä on pieni yksityiskohta mutta kokonaisuuden kannalta merkittävä, on tapahtunut valtavasti asioita hyvään suuntaan, enemmän kuin huonoon suuntaan.” ”Peruskuviokentällä on aivan sama onko henkilö Pelastusopiston käymä vai alueellisten liittojen kautta käynyt kun hminen tarvitsee apua. Toiminnan pitää olla järjestäytynyttä, oikeaa, jne, päätoimisen ja sivutoimisen pitää kätellä toisiaan, se olennaista.15 vuoden aikana on tapahtunut valtavasti kehitystä”. ”Ops ja kurssit hyväksytetään Opistossa, sillä saadaan että on jatkumoa, lähentää sivuja päätoimisia.” Palokuntalaisuuden vaikuttavuus Pelastusjohtajien haastattelussa tuli esille myös palokuntalaisuuden laajempi vaikuttavuus yhteiskunnassa. Palokunnasta, tavalla tai toisella, lähtenyt henkilö vie paloturvallisuutta omaan ympäristöönsä. Tämä liittyy myös koulutukseen. ”Peruskoulutusta annetaan sammutustyökurssilla, joka on pitkä ja kattava, ilman tätä ei pääse eteenpäin. On myös hyvin raskas, ihmisen ikä vaikuttaa. Pienellä kylällä 10–20% jatkaa palokuntaan pysyvästi, ei pelkästään syy, että raskasta. Iso joukko joka lähtee pois (80 %) on turvallisuuteen vaikuttavaa, ennalta ehkäisevää tulevilla työpaikoilla, tarkistavat esimerkiksi, että onko täällä hälyttimiä, jne.” ”Vapaapalokuntalaisten vaikuttavuuden idea, että palokunnassa on väkeä tämä määrä, se säteilee moneen suuntaan turvallisuutta. Vaikuttavuus yhteiskunnassa on isompi kuin vpk:n, vaikutus saattaa olla huomattavasti suurempi ulkopuolella kuin että pysyy palokunnassa, tämä on valistuspuolta”. Koulutusuudistuksen ydinkysymykset Pelastuslaitoksen kannalta koulutusuudistuksessa nousee esille kaksi perusteellisen oleellista kysymystä ylitse muiden: ■ Mitä koulutus maksaa? ■ Miten paljon se kuormittaa kouluttajia? Nämä ovat elintärkeitä kysymyksiä pelastuslaitoksille. Pelastuslaitokset ovat pyytäneet näihin lausuntoja SPEK:iltä, mutta vastauksia ei ole saatu. Tämä on osaltaan vaikuttanut pelastuslaitosten kriittisyyteen nykyjärjestelmää kohtaan. Erään haastatellun näkemys: ”Se, miten koulutukset suunnitellaan ja opetussuunnitelmat laaditaan vaikuttaa kouluttajien kuormittavuuteen. Kouluttajat ovat pelastuslaitosten päätoimista henkilöstöä. He ovat päivätöissä, ja tekevät 38-tuntista työviikkoa. Tämän lisäksi heillä on 4-6 viikon välein varallaolovelvoite, he kouluttavat iltaisin virka-ajan ulkopuolella viikkoharjoituksissa vpk-laisia keskimäärin kerran viikossa sekä kouluttavat vpk-laisia peruskursseilla. Työsidonnaisuus on siten valtava.” Kouluttajat kouluttavat vapaaehtoisperiaatteella vaikkakin korvausta vastaan. Tämä on mahdollistanut koulutusten järjestämisen virka-ajan ulkopuolella ja kohtuullisin kustannuksin. Mikäli kuormitus kasvaa liikaa, kouluttajien halukkuus kouluttamiseen vähenee tai jopa loppuu kokonaan. ”Jos kouluttajat joudutaan määräämään kouluttamaan, vapaaehtoisuus kouluttaa häviää. Tällöin nousevat esille ylityökorvaukset ja koulutusten järjestäminen virka-ajalla. Tämä taas vaikeuttaisi ansiotyössä olevan sopimushenkilöstön osallistumista kursseille, jolloin tulisi keskustella ansionmenetyskorvauksien maksamisesta koulutukseen osallistumisesta.” Vaikka koulutusbudjetti voitaisiin tuplata, on vaarana, että kuormittuvuuden vuoksi pullonkaulaksi muodostuvat kouluttajaresurssit. Tasapainon kannalta on hyvin tärkeää, että pelastuslaitoksella on mahdollisuus vaikuttaa. Tämä on koulutusjärjestelmän yksi tärkeimmistä ratkaistavista kysymyksistä. 5.2.2 Yleinen ohjaus Koulutuksen yleisellä ohjauksella tarkoitetaan tässä normistoa (lait, asetukset, sopimukset), vastuita, velvollisuuksia ja tavoitteita ja seuraavien asioiden hoitamisessa: ■ Ohjaus ja valvonta 39 ■ ■ ■ ■ Koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen Koulutuksen laatu, saatavuus ja riittävyys Kouluttajakoulutuksen suunnittelu ja kehittäminen Koulutusmateriaalien suunnitelu, kehittäminen ja tuottaminen Kuvassa 5-1 on arvioitu koulutuksen ohjauksen selkeyttä vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön koulutuksen kannalta seuraavista näkökulmista asteikolla 1-4 (1 hyvin epäselvä, 2 aika epäselvä, 3 aika selkeä, 4 erittäin selkeä). Kuva 5-1. Arvio koulutuksen ohjauksen selkeydestä Kuvan 5-1 mukaan 30–40 % vastaajista pitää koulutusjärjestelmää hyvin tai aika epäselvänä kaikista kuvan näkökulmista katsottuna ja laadun arvioinnin kannalta jopa 80 % 1 Yleinen selkeys 2 Koulutusjärjestelmän toimintamallin selkeys 3 Koulutuksen järjestämisen selkeys 4 Koulutuksen tavoitteiden selkeys Koulutuksen laadun arviointi Kurssien pituuksien ja määrien (volyymit) riittävyys 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% % vastaajista. Tämä on selkeä viesti koulutusjärjestelmän uusimisen tarpeesta. Viestin merkittävyyttä korostaa vielä se, että kurssitilaisuuksia on vuodessa noin 400 ja kurssilaisia noin 5 500 (Taulukko 3-1). Kuvassa 5-2 on vastattu kysymykseen, ovatko vapaaehtoisen ja sivutoimisen henkilöstön koulutuksen pohjana olevat Pelastusopiston vahvistamat opetussuunnitelmat selkeitä seuraavista näkökulmista asteikolla 1-4 (1 hyvin epäselvä, 2 aika epäselvä, 3 aika selkeä, 4 erittäin selkeä). Pelastustoiminnan osalta suunnitelmat ovat epäselviä vain parin vastaajan osalta. Muista kuvan näkökulmista suunnitelmat koetaan huomattavasti epäselvimmiksi (30–65 %). 1 Pelastustoiminta 2 3 Työturvallisuus 4 Onnettomuuksien ennaltaehkäisy/varautuminen Poikkeusolojen tehtävien hoitaminen 20% 40% 60% % 0% 80% 100% Kuva 5-2. Arvio Pelastusopiston vahvistamien opetussuunnitelmien selkeydestä Opetussuunnitelmien tilannetta kuvaa hyvin seuraava lainaus: ”Järjestelmän kokonaisuus on nykytilanteeseen ja -organisaatioihin nähden hieman omituinen. SPEK järjestönä suunnittelee kurssien sisällöt ja opetusohjelmat, "perehdyttää" kurssinjohtajat, saa siihen rahoitusta PSR:ltä. Pelastusopisto tulee mukaan "lähes kumileimasimena" vahvistamalla nämä opetussuunnitelmat. Kuitenkin vastuu sopimushenkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksesta on pelastuslain ja myös työturvallisuuslain nojalla pelastuslaitoksilla. Pelastuslaitoksilla ei kuitenkaan ole tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa kurssien sisältöihin ja niistä aiheutuviin kustannuksiin tai muihin resursointitarpeisiin. Lisäksi pelastuslaitokset "joutuvat ostamaan" peruskurssit SPEK:iltä tai sen alueliitolta. Kouluttajina toimii kuitenkin pääsääntöisesti pelastuslaitoksen omat viran- ja toimenhaltijat tehden kouluttajatehtäviä sivutoimenaan. Oleellinen ongelma on, että pelastuslaitoksilta puuttuu vaikuttamismahdollisuus kurssien sisältöihin ja siten niistä aiheutuviin kustannuksiin. Toinen kysymys on se, meneekö PSR-avustus tähän toimintaan oikeaan osoitteeseen?” Vastauksissa tuli lisäksi esille, että varsinaista opetussuunnitelmaa ei ole, vaan ne ovat lähinnä hallinnollisia suunnitelmia. Sekin seikka tuotiin esille, että opetussuunnitelmissa tulisi huomioida myös muun lainsäädännön pakolliset lisäkoulutukset, esim. kuorma-auton ajokortti. Vapaaehtoisen koulutuksen (joko perus- tai täydennyskoulutuksen) on pystyttävä täyttämään myös näitä vaatimuksia. Lainsäädännön mukaisesti koulutus on alueellisen pelastustoimen vastuulla ja opetussuunnitelman hyväksyntä on Pelastusopistolla. Sisällön tuotannosta on vastannut SPEK yhdessä kouluttajien kanssa ja käytännön toteutuksesta alueellinen pelastusliitto ja/tai pelastuslaitos sekä joitakin yksittäisiä oppilaitoksia. Sisäministeriön vastuulla on yleinen ohjaus ja valvonta. Lisäksi Palosuojelurahasto (PSR) voi käyttää avustuksia koulutuksen ohjaukseen. Pelastusjohtajien ja muun haastatellun pelastustoimen johdon mielestä sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen yleisen valtakunnallisen ohjauksen koetaan olevan pääosin kunnossa. Koulutusjärjestelmän ohjaus vaatii kuitenkin täsmentämistä. Pelastuslaitoksilla suunnittelussa liian vähäinen rooli Pelastuslaitoksilla on lakisääteinen velvoite kouluttaa. Pelastuslaitokset eivät kuitenkaan koe, että niillä olisi juuri minkäänlaista roolia kurssien suunnittelussa ja sisältökysymyksissä, kuten seuraavasta lainauksesta näkyy. ”Pelastuslaitokset kustantavat koulutuksen ja resursoivat henkilöstöään kouluttajatehtäviin, mikä kuormittaa jopa hyvin merkittävällä tavalla päätoimista pelastuslaitosten työntekijäjoukkoa. ” Toisaalta voidaan kysyä, miksi pelastuslaitokset eivät ole olleet tarpeeksi aktiivisia kurssien suunnittelussa vaikka vastaavat lain mukaan koulutuksesta. SPEK koulutuksen järjestäjänä Haastateltujen joukossa SPEK:in rooli koulutuksen järjestäjänä ja materiaalin tuottajana koetaan oudoksi yleisen ohjauksen kannalta, koska SPEK on järjestö, jonka toimintaa koulutuksen järjestämisessä ei ohjaa mikään laki tai asetus. Järjestökentän mahdollisuudet ylipäätään järjestää koulutusta pelastuslaitoksille koetaan haastateltujen kannalta epäselviksi. 41 Nykyinen järjestelmä, jossa SPEK on koulutusmateriaalin tuottaja, perustuu vanhoihin käytänteisiin, eikä voimassa olevan pelastuslain mukaisiin tehtäviin. ”Outoa on siten lainkin kannalta, että pelastuslaitoksilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa opetuspaketteihin ja niiden suunnitteluun, vaikka on työnantajana vastuu pelastuskoulutuksesta. Kuitenkin jollakin järjestöllä niin iso rooli, että saa rahastolta 300,000–400,00 euroa rahaa.” ”SPEK:llä ollut pyrkimystä jopa siihen että se monopolisoi tai auktorisoi asemansa sillä, että ellei kouluttaja käy SPEK:n järjestämillä kurssinjohtajapäivillä, hän ei saa kurssinjohtaja-oikeuksia. Erikoinen asetelma, koska pelastusalan ammattilaiset saavat jonkinasteisen kouluttajakoulutuksen jo Pelastusopistolla”. Moni pelastusjohtaja ja pelastusliiton toiminnanjohtaja näkee SPEK:n toiminnassa ja kehityksessä myös hyvää ja positiivista: ”Nykyjärjestelmällä on pitkä historia miten tähän on päädytty, on kohtuullisen toimiva. Mikä muukaan voisi olla kuin SPEK, käyttää omaa rahaansa systeemiin, kaikki liitot eivät hae PSR:stä eikä halua hakea, taustalla että jotkut hakeutuivat arvonlisäverollisiksi, jotkut ei, jotkut liitot maksaa veroa kouluttamisesta, jotkut ei.” ”SPEK:in rooli kurssinjohtajien ja oppimateriaalin tuottamisessa selkeä, saa rahastosta rahaa, pitää järjestelmää yllä, hyvä niin, sen jälkeen systeemin pitäisi olla liittojen ja laitosten pyöritettävissä”. ”Monopolisoi, jos toimii rahaston rahalla, ei voi olla antamatta laitoksille, jotka vastuussa, tekevät omallakin rahalla mikä väärin koska ottavat sitten omistusoikeutta. Sama kuin valtionosuuksissa kun rahasto avustaa, 10 %:n avustuksella saa 100 %:n omistusoikeuden”. ”Ymmärrystä myös SPEK:n kannalta, hankittu rahaa järjestölle ja käytetty sitä yhteiseen hyvään, pitäisi olla hyötyä järjestöllekin, kun laittaa omaa rahaa, kummatkin puolet oikeassa. Materiaalit erittäin hyviä, opsin suunta hyvin menossa eteenpäin.” Koulutuksen hankkimispäätökset ”Koulutuksen tarjonnan voi hoitaa se taho, jolle se parhaiten sopii. Pelastuslaitoksien lakisääteisestä tehtävästä johtuu, että koulutuksen osto on hyvin pitkälle pelastusjohtajien käsissä miten he asian toteuttavat (laitos itse tai ostopalveluna pelastusliitolta)”. Pelastusjohtajat voivat siten periaatteessa hankkia pelastustoimen koulutuspalveluita myös vapailta markkinoilta. Koulutuksen yhtenäiset laatukriteerit ja mittarit vapauttavat koulutusta osaltaan vapaalle kilpailulle. Oma kysymyksensä on, onko pelastustoiminnan koulutuspalvelut tarpeeksi kiinnostava markkina (luku 4). 5.2.3 Työnjaon selkeys Pelastusalalla on useita toimijoita ja työnjakoa ei koeta selkeäksi. Tämä näkyy hyvin kuvassa 5-1, missä on arvioitu eri tahojen roolien ja työnjaon selkeyttä ja tehokkuutta koskien sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön nykyistä koulutusjärjestelmää asteikolla 1-4 (1 hyvin epäselvä, 2 aika epäselvä, 3 aika selkeä, 4 erittäin selkeä). Yli puolet vastaajista on ollut sitä mieltä, että kaikkien kuvan toimijoiden roolit ovat hyvin tai aika epäselviä, lukuun ottamatta Pelastusopistoa, jonka roolin ja työnjaon kokee aika epäselväksi kuitenkin 40 % vastaajista. Tämä on yllättävä tulos. 1 SPEK:in rooli 2 SSPL:n rooli 3 Palosuojelurahaston rooli 4 Pelastusopiston rooli Pelastusliittojen rooli Sisäministeriön pelastusosaston rooli Muiden osapuolien rooli (nimeä) 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% % Kuva 5-3: Arvio eri tahojen roolien ja työnjaon selkeydestä ja tehokkuudesta koskien sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmää Koulutuksen järjestämisvaihtoehdoista ja rooleista Työnjaon selvityksen yhteydessä on tullut esille useassakin haastattelussa, että puhtaasti pelastus- ja hälytystoimintaan osallistuvan henkilöstön koulutuksessa on olevan lainsäädännön ja säädetyn vastuun kannalta käytännössä kaksi toimijaa, Pelastusopisto ja pelastuslaitokset. SPEK:illä on lisäksi rooli mutta se ei perustu mihinkään normistoon. Haastateltavien mukaan pelastuslaitoksilla on mahdollisuus valita kolme tapaa kouluttaa: ■ ”Rakentaa koulutusjärjestelmä täysin omassa budjetissa, oman henkilöstön, ehkä paikallisten sopimusten puitteissa, tai ■ Ostaa kouluttajapalvelut SPEK:ltä, mikä on koettu kuitenkin hieman omituiseksi tilanteeksi. Tätä on selvitetty tai ollaan selvittämässä, miten koulutus siirrettäisiin omaksi toiminnaksi. Tällä hetkellä eräässä pelastuslaitoksessa tehdään niin, että SPEK myy kouluttajapalvelut pelastuslaitokselle laitoksen tilaaman määrän, laitoksen henkilöt kouluttavat mutta saavat opetuspalkkiot SPEK:ltä. Pelastuslaitos maksaa kertasumman SPEK:lle, jolla se lähes kustannustehokkaasti toteuttaa koulutuksen. Tämä muistuttaa bulvaani-järjestelmää. Laitokset ovat miettineet, että jos SPEK jäisi välistä pois ja tehtäisiin paikallissopimus kouluttajien kanssa ja maksettaisiin suoraan vastaava koulutus, tai että ■ Suomeen tulisi aidosti ulkopuolinen yritys, jolta ostettaisiin sopimushenkilöstölle vaikka sammutustyökurssi, neuvotellaan hinta ja he tulevat ja pitävät sen, omalla kalustollaan ja henkilöstöllä. Koulutusorganisaatioita on tänä päivänä monenlaisia.” Haastatteluissa tuli myös esille, että pelastuslaitosten henkilöstö ei lähde kouluttajiksi, jos heidät määrätään kouluttamaan. Vapaaehtoispohjalta ja erillisellä korvauksella kouluttaminen on toiminut hyvin. Kysymys työnjaon selkeydestä herätti mielipiteitä myös pelastuslain tulkinnan ja koulutuksen ohjauksen osalta sekä järjestöjen roolista: ”Mitä pelastuslain 39§ edellytetään eri toimijoilta? Mikä on merkittävää julkisen vallan käyttöä (PEL 51§)? Mitä PEL 7 luku edellyttää eri pelastusalan organisaatioilta. Mikä on oikea PEL 56§ asettama huolehtimisvelvoite? Olisiko tarvetta VN päätöksellä tarkentaa pelastusasetuksen 7 § sisältöä?” 43 ”Pelastusopiston (sen kautta myös SM pelastusosaston) ohjausrooli tulee olla selkeämpi ja vahvempi. Lainsäädännön velvoittama vähimmäiskoulutus ei välttämättä kuvaa nykytilannetta kurssi vaatimusten osalta. Pitäisikö sitä tarkentaa ja siksi laitoin tämän ohjaava roolin tähän mietittäväksi. SPEK on vahva toimia mutta pitää huomioida, että se on palveluntarjoaja myös tässä tapauksessa, joten ohjaus tulee enemmän näkyä koulutusta suunnattaessa ja uudistettaessa”. ”Järjestelmä pitäisi yksinkertaistaa ja yhtenäistää. Pelastuslaitokset pystyvät toteuttamaan käytännön opetuksen ja Pelastusopiston roolia voisi vahvistaa opetusmateriaalin ja kouluttajakoulutuksen järjestämisessä. Järjestöjen rooli voisi olla pienempi. PSR:n rahaa voisi kohdentua suoraan, ilman välikäsiä varsinaiseen toimintaan”. ”SSPL:n rooli? SSPL on edunvalvontajärjestö, joka rooli tulee pitää selkeänä. Tähän rooliin ei kuulu koulutuksen järjestäminen muissa kuin edunvalvonta-asioissa. Koulutus pelastustoimen tehtäviin on ja tulee olla muiden tahojen vastuulla”. 5.2.4 Yhteistyön toimivuus Yhteistyö eri osapuolten välillä Kuvassa 5-3 on arvioitu miten yhteistyö pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen koulutuksen organisoinnissa, suunnittelussa ja käytännön toteuttamisessa eri osapuolten välillä on toiminut asteikolla 1-4 (1 hyvin epäselvä, 2 aika epäselvä, 3 aika selkeä, 4 erittäin selkeä). Yhteistyö on toiminut parhaiten pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien välillä. Siinä ei koeta olevan juuri mitään ongelmia. Samansuuntaisesti koetaan yhteistyö pelastuslaitosten ja alueellisten pelastusliittojen välillä. Yhteistoiminta SPEK:in ja pelastuslaitosten sekä SPEK:in ja pelastusliittojen välillä on ollut hyvin tai aika epäselvää (60–70 % vastaajista). 1 Pelastuslaitos / Sopimuspalokunnat 2 Pelastuslaitos / SPEK 3 Pelastuslaitos / Alueelliset pelastusliitot 4 SPEK / Pelastuslaitokset Muut asiakokonaisuuteen liittyvät tahot (mitkä?) 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% % Kuva 5-4: Arvio yhteistyöstä eri organisaatioiden välillä Yhteistyö eri osapuolten välillä riippuu myös alueellisista olosuhteista. Toimijoiden roolit ja painoarvot sekä pelastustoiminnan tarpeet ovat erilaiset maan eri osissa. Harvaalueilla sivutoimisten ja vapaaehtoisten rooli ja merkitys pelastuslaitokselle on isompi kuin suurissa kaupungeissa ja taajamissa. Koulutuksen järjestäminen ja kustannusrakenne eivät ole samanlaiset kun vertailukohdaksi asetetaan koko valtakunta. Siihen toivotaan yhtenevämpiä ratkaisuja jo lähitulevaisuudessa. Huomioitavaa on, että koulutus pohjautuu hyvin pitkälle pelastuslaitosten kanssa tehtävään yhteistyöhön (henkilöstö - kalusto yms. puitteet, joita peruskoulutus tarvitsee). Toistaiseksi järjestelyt ovat toimineet, mutta yhteistoiminnan kehittämistä ei tule jättää olettamukseen 'että se toimii'. Koulutustoimintaa on kehitettävä myös yhteistoimintasopimusten kautta. Yhteiskunta muuttuu ympärillä, jolloin haasteet niin talouden kuin toiminnankin puolella ovat erilaisia, kun käytettävissä oleva raha vähenee. ”Kyseenalaistaisin SPEK:in ja alueliittojen nykyisen vahvan roolin kokonaan tässä järjestelmässä. Vähintään vastapainona on oltava, että pelastuslaitosten roolia vahvistetaan merkittävästi jo koulutuksen ja kurssien sisällön ja kehittämisen suunnitteluvaiheessa”. ”Selkeät vastuu- ja huolehtimisvelvollisuudet sekä niiden sisältö Vi:n päätöksellä”. Koulutusmateriaalin saatavuuden osalta yhteistyön toimivuudessa on ollut outojakin ongelmia. ”SPEK:iltä ei ole saatu materiaalia rahallakaan, vaikka materiaalia on tehty yhteiskunnan tuella ja PSR:n rahalla ja jota omat viranhaltijat ovat olleet tekemässä työajalla. Sitä ei ymmärretä.” Alla on kyselyssä annettu mielipide, joka edustaa laajemminkin pelastustoimen aluejohdon näkemyksiä: ”Pelastusopiston roolia vahvistettaisiin merkittävästi. Nykyinen SPEKille suunnattu PSRrahoitus kohdennetaan Pelastusopistolle, jossa on todennäköisesti resurssia jo olemassa, mutta myös hankittavissa lisärahoituksen turvin siten, että koko sopimushenkilöstön peruskurssijärjestelmän sisältökysymykset ja kehittäminen toteutettaisiin opistolla. Tällöin olisi saatavissa merkittäviä synergiaetuja sopimushenkilöstön opetuspakettien kehittämiseen ja ylläpitoon, ehkä lähes sivutuotteena päätoimisen miehistön ja alipäällystön opetusohjelmien sisältöjä tehtäessä. Lisäksi näiden laatimisen ja kehittämisen keskittäminen opistolle auttaisi todennäköisesti niiden ajan tasalla pitämisessä ja toisi pidemmällä aikavälillä myös lisää arvostusta ao. koulutusta kohtaan. Ehkä sopimushenkilöstön opetuspaketteja hyödynnettäisiin myös opiston omassa ammatillisessa koulutuksessa sekä täydennyskoulutuksissa”. ”Pelastuslaitos vastaa toteutuksesta ja opisto materiaaleista”. ”Osa koulutuksesta tulisi olla valtakunnallisesti yhtenäistä, kaikille sama. Liian pitkään putket erillisiä, voisi vaikuttaa positiivisesti asenneongelmiinkin”. Kommentteja näyttötutkinnoista ”Palokuntien ensivastekurssit, henkilö liittyy palokuntaan ja on vaikka ambulanssissa töissä, turhauttavaa jos laitetaan istumaan ensiapukurssille, tämmöistäkin on, joku voisi suoraan myöntää vapauden. Ongelma on, että ei tiedetä kuka olisi se myöntäjä, kukaan ei ole uskaltanut, jossakin liitossa palokuntaan tieto että viime kädessä laitos vastaa, maalaisjärjen käyttö sallittu, koordinaatiota. Esim. merimiehet saavat aikaa kovaa kurssitusta omissa koulutuksissa, kukaan ei uskalla sanoa että kelpaako suoritukset vai ei, kuka on se taho, tarvittaisiin määrityksiä”. 5.2.5 Arvio koulutuksen yleisestä toimivuudesta, ohjauksesta, työnjaon selkeydestä ja yhteistyön toimivuudesta Yleinen toimivuus Yleinen ohjaus Työnjaon selkeys Yhteistyön toimivuus Yleisarvio Koulutuksen yleinen toimivuus, ohjaus, työnjaon selkeys sekä yhteistyön toimivuus Järjestelmässä paljon hyvää. Kustannustehokas. Koulutuksen järjestäminen epäyhtenäistä. Vaarana on, että kuormittaa kouluttajia liikaa. Koulutusjärjestelmä epäselvä useista näkökulmista katsottuna (järjestäminen, tavoitteet, laatu). Toimijoiden roolit vaativat selkeyttämistä. Pelastuslaitoksilla on liian vähäinen rooli koulutuksen suunnittelussa. SPEK:iltä puuttuu virallinen mandaatti. Yhteistyö toimii muuten hyvi n, mutta SPEK:in ja pelastuslaitosten sekä SPEK:in ja pelastusliittojen välillä epäselyyksiä, mikä vaatii selkeyttämistä. Kohtalaisen hyvin toimiva. Täsmentämistä vaativat koulutuksen järjestämisen yhtenäisyys, toimijoiden roolit sekä yhteistyö SPEK:in ja pelastuslaitosten sekä SPEK:in ja pelastusliittojen välillä sekä koulutuksen tavoitteet ja laatu. Järjestelmä on kustannustehokas. 45 5.3 Koulutuksen tarjonta, laatu ja yhtenäisyys 5.3.1 Tarjonta Kuvassa 5-5 on arvio sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen tarjonnasta, riittävyydestä ja monipuolisuudesta asteikolla 1-4 (1 ei ole riittävästi, 2 minimitasolla, 3 sopivasti, 4 liian paljon). Koulutuksen ja lähiopetuksen tarjonta sekä monipuolisuus koetaan riittäväksi. Sen sijaan kouluttajien määrää ja taloudellisia resursseja ei koeta riittäviksi. Myös koulutuksen monimuotoisuudessa ja täydennys- ja jatkokoulutuksessa on kehitettävää. Kuvan 5-5 mielipiteitä tukee hyvin myös kyselyn vapaamuotoiset vastaukset sekä haastattelut. 1 2 3 4 Koulutuksen tarjonnan riittävyys Lähikoulutuksen tarjonnan riittävyys (koulutuspaikan läheisyys) Kouluttajien riittävyys Taloudelliset resurssit tarjonnan järjestämiseen Koulutusten monipuolisuus Koulutusten monimuotoisuus (tekninen kehitys: mm verkkokurssit,… Täydennys- ja jatkokoulutuksen tarjonta Muu, mikä? 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% % Kuva 5-5: Yleinen mielipide koulutuksen tarjonnasta. Palokuntatanuorten koulutus Alueellinen nuorten koulutuksen tarjonta, joka pohjautuu voimakkaasti nuoriso- ja harrastetoimintaan sekä paikallisiin kouluttajiin, on välttämätöntä. Palokuntatoiminnan ydin on nuorison motivoiminen vapaaehtois- ja sopimuspalokuntatoimintaan sekä siihen liittyvä jatkuvan osaamisen kehittämisen prosessi. Muuten ei vapaaehtoisia ja sopimushenkilöstöä saada riittävästi toimintaan mukaan. Tästä kaikki alueellisessa vapaaehtoistoiminnassa mukana olleet haastateltavat olivat yhtä mieltä. Haastattelujen mukaan erityisesti henkilökohtaisten koulutussuunnitelmien puute koetaan haitalliseksi. Koulutussuunnitelma tulisi laatia myös nuorille. Mikäli 16-vuotiaille saataisiin kaikki koulutus 2 vuodessa, 18-vuotias olisi jo peruskoulutettu. Jos koulutuksessa ei ole jatkumoa, menetetään helposti koulutettavia. Tämä näkyy esimerkiksi koulutuksen prosessimallissa, joka paljastaa koulutettavien hävikin olevan noin 10–20%. ”Koulutukseen tulevalle ei tehdä yleensä henkilökohtaista koulutussuunnitelmaa, jolloin koulutus voi siirtyä 1-2 vuodellakin. Henkilökohtainen koulutussuunnitelma nostaisi motivaatiota.” 100% Peruskoulutus Koulutusjärjestelmää pidetään peruskoulutustasolla varsin toimivana. Pelastuslaitokset hyväksyvät SPEK:n kurssit lakisääteisiin tehtäviin. Nämä kurssit ovat Pelastusopiston hyväksymiä. Kurssinjohtajat ovat SPEK:in kouluttamia. Sammutustyökurssin, joka on ensimmäinen peruskurssi, koetaan kuitenkin olevan aika iso ja raskas kurssi. Tämä haaste sekä kouluttajalle että koulutettavalle, koska kurssi kestää kuukauden ja sitoo aikaa. Aiemmin kurssi oli pilkottu kahteen osaan. Esimerkiksi vuorotyöläisen olisi helpompi osallistua kurssille jos se järjestettäisiin lyhemmissä osissa. Sammutustyökurssi voidaan suorittaa jo nuoriso-osastossa. Varsinaiseen hälytystoimintaan voi osallistua vasta 18 vuotta täytettyään. ”Peruskoulutus sivutoimisille toimii aika hyvin.” ”Meidän pelastuslaitoksella vakituiset kouluttavat vapaaehtoisia ja pitävät kaikki viikkoharjoitukset ja kurssit. Paikallinen pelastusliitto organisoi ja koordinoi, mikä on erittäin suuri apu. Meillä on hyvät kokemukset tällaisesta ulkoistamisesta.” Yksikönjohtajakurssi ”Peruskursseihin liittyy myös yksikönjohtajakoulutus (ryhmän johtaja), se on liian pitkä, 187 tunnin sitoutuminen henkilöllä joka tekee sen oman toiminnan ohessa (otona). Jos 187 tunnin kurssi pidetään kurssimuotoisena jollakin kurssilla, se kestäisi 187 h / (5 pv/vko x 6 h/pv) = 6,2 vkoa. Kurssi pitäisi jakaa moduuleihin. Tai toinen vaihtoehto, yksikönjohtajakoulutus tiivistetään ja järjestettäisiin samalla tavalla kuin sopimuspalokuntien päällystökoulutuskin Pelastusopistolla, missä ammattikouluttajat kouluttaisivat yksikönjohtajat ryhmänjohtajiksi vaikka viikon intensiivikoulutuksella. Olisi paljon parempi kuin viikonloppuina käytävä vuoden kestävä kurssi VPK:ssa, liian kova vaatimus (otona). Sopimuspalokunnan päällystökurssien osallistujille maksetaan tai pelastuslaitokset maksavat ansionmenetyskorvauksia että saavat päälliköitä kurssille, viikon kustannus ei niin suuri”. Täydennyskoulutus Täydennyskoulutuksen kehittämistä toivotaan. “Suurin haaste on, ettei vapaaehtoisille ja sivutoimisille ole peruskoulutuksen jälkeen koulutuksen jatkumoa. Pitäisi olla täydennyskoulutusjärjestelmä myös vapaaehtoissektorille, sillä 20 vuodessa yhteiskunta ja tehtävät muuttuvat paljon.” 5.3.2 Koulutuksen laatu ja yhtenäisyys Kyselyssä arvioitiin sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen laatua asteikolla 1-4 (1 erittäin huono, 2 melko huono, 3 melko hyvä, 4 erittäin hyvä), kuvassa 56. Koulutuksen laatu yleisesti, kursseista viestiminen, kouluttajien ammattitaito ja pätevyys sekä koulutusmateriaali ja koulutusten rakenne koetaan hyväksi tai jopa erittäin hyväksi. Nämä tulokset tulee hyödyntää koulutusjärjestelmän kehittämisessä. 1 Yleisesti 2 Kursseista viestiminen ja markkinointi 3 Kouluttajien ammattitaito ja pätevyys 4 Koulutusmateriaali Koulutusten rakenne 10% 20% 30% 40% 50% % 0% 60% 70% 80% 90% 100% 47 Kuva 5-6: Arvio koulutuksen eri osien laadusta Haastatteluissa korostettiin kuitenkin koulutuksen laadun ja yhtenäisyyden tarvetta. Tällä hetkellä laadun ylläpitämisessä nähtiin riskejä ja yhtenäisyydessä koettiin olevan puutteita. Pelastusalalla toiminnan laatupuutteet voivat olla hengenvaarallisia. Yksi haaste on erot koulutusten järjestämismalleissa. Koulutuksia järjestävät nyt SPEK, alueliitot ja pelastuslaitokset. Pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien välillä on käytössä yhteensä kuusi erilaista sopimusmallia. Pelastuslaitosten ja liittojen välisten sopimusmallien määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Teoriaopetus tulee standardoida. Erityisesti näyttötutkintojen luominen ja niiden tason varmistaminen on tärkeää. Näyttötutkintojen suunnittelussa on huomioitava, että koulutettavien osaaminen tulee kattavasti tarkastetuksi. “Koulutus ei välttämättä ole tasalaatuista. Olisi hyvä auditoida koulutuksia. Näyttötutkinnot voisivat ratkaista tätä ongelmaa. Voisivatko aluepelastuslaitokset ottaa näyttötutkinnot vastaan?” “Muulla alueella saatu koulutus ei kelpaa, jos sikäläinen pelastusjohtaja on tätä mieltä.” Koulutuksen kehittämistä ja yhtenäistämisestä kiirehdittiin. Siitä oltiin yhtä mieltä, että Pelastusopiston opetussuunnitelmat ovat hyvä pohja. Näitä tuleekin soveltaa ja muokata sopimushenkilöstön tarpeisiin. Käsityksemme mukaan resurssipula on hidastanut Pelastusopiston uusimpien materiaalien (tekniikka ja säädökset) päivittämistä sopimuspuolelle. “SPEK:ssä on koulutuksen ohjausryhmä ja sen alla asiantuntijaryhmä. Näissä on edustettuina jo SPEK, Pelastusopisto, Pelastuslaitokset ja pelastusliitot.” “Vaikka monet sanovat, ettei liittojen ääni kuulu SPEK:ssä, niin mielestäni se ei ole totta. Sen sijaan SPEK:n ongelma on eri toimikuntien työn koordinoituminen, sekä koordinoituminen Pelastusopistoon.” “Mielestäni SPEK:n ongelmana ollut palokuntakoulutusryhmän (kurssinjohtajat) koostumus, liian vähän varsinaisia vapaaehtoistoiminnan tuntijoita. Ollut ongelma vuosia, ja ollut SPEK:n sisäinen valinta, ovat laitosten esimiehiä. Kun ei tunneta riittävästi vapaaehtoispuolta, syntyy ongelmia.” “Pelastusopiston pitäisi olla ylin koulutuksesta vastaava, kehitystä ei saa viedä toimikuntien läpi. Tämä on liian hidasta. Sen sijaan projektipäällikön tulisi käydä asiat läpi pelastusopiston väen kanssa ja toimikuntien puheenjohtajien kanssa, ja vasta lopullinen ehdotus viedään toimikuntiin (2 kokousta vuodessa ja 4 online kokousta). Tämä olisi kevyt ja nopea menettely.” 5.3.3 Yhteistyö Yhteistyötä toivottiin enemmän sekä alueiden välillä, että Pelastusopiston kanssa. Siitä, montako järjestäjää tarvitaan, oli vaihtelevia näkemyksiä. Sekä kilpailun lisäämistä, että koulutuksen keskittämistä ehdotettiin. Toisaalta alueellista koulutusta pidettiin välttämättömänä, koska sivutoimisten henkilöiden on usein mahdotonta matkustaa kauas kotipaikkakunnalta. Naapurialueiden välille toivottiin kuitenkin yhteistyötä, jolloin kursseja ei tarvitsisi peruuttaa vajaiden oppilas- määrien vuoksi, tai toteuttaa vajaina. Vastaavasti jos oman paikkakunnan kurssille ei mahdu, yhteistyö mahdollistaisi osallistumisen naapurialueen kurssille. "Kurssitus olisi tehokkaampaa, jos kursseja voisi täyttää joustavammin. Ristiinkoulutuksesta pitäisi pystyä sopimaan joustavammin keskenään ristiinkoulutuksesta myös eri pelastuslaitosten välillä kun maksuista ja kulkuyhteyksistä on sovittu. Jotkut liitot ovat olleet joustavia tässä asiassa." “Kilpailu koulutuksessa olisi hyvä ylläpitää. Kouluttajien pisteytys loisi myös kilpailua. Harvinainen erikoiskoulutus voisi olla kerran vuodessa koko Suomen kattavasti." “Kannattaisi tehdä koulutukset alueellisesti siten, että on vain yksi järjestäjä. SPEK:n pitäisi vastata kaikesta koulutuksesta.” 5.3.4 Suoritusten hyväksilukeminen, näyttökokeet ja muun kokemuksen hyödyntäminen Nuoriso-osastossa tapahtunutta toimintaa pidettiin tärkeänä ja lähes ainoana väylänä toimintaan palokunnan hälytysosastossa. Palokunnan nuorisotyöhön tullaan mukaan usein jo 10-vuotiaana ja 14 -16-vuotiaana palokuntanuori on suorittanut jo paljon asioita. Peruskursseissa tuleekin eteen asioita, jotka on jo opetettu nuorisotyössä. Sieltä jo opitut asiat pitäisi pystyä hyödyntämään sammutustyökurssissa ja jo opitun osalta vapautua antamalla näyttö osaamisesta. “Pelastusopistossa ei lueta hyväksi vapaaehtoispuolen koulutuksia. Nuoret valittavat: Kun on käynyt kurssiputken läpi ja hakee Pelastusopistoon, mitään hyvitystä ei saa pyrkimisessä eikä suorituksissa.” Palokuntalaisen leipätyön ja aikaisemmin koulutuksen hyödyntäminen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmässä nostettiin myös esille. Vastaavasti palokuntatyöstä voi olla hyötyä myös varsinaisessa leipätyössä. Näyttötutkintomallin suunnittelussa nämä näkökulmat pitäisi huomioida. 5.3.5 Arvio koulutuksen tarjonnasta, laadusta ja yhtenäisyydestä Tarjonta Laatu ja yhtenäisyys Yleisarvio Koulutuksen tarjonta, laatu ja yhtenäisyys Koulutuksen tarjonta on riittävää ja monipuolista Koulutus on kyselyn perusteella laadukasta ja yhtenäistä, mutta kehittämistä vaativia as ioita nousi myös esille. Tarjonta on riittävää, mutta laadun ja yhteistyön kehittämiseen on tarvetta. 5.4 Opetusmateriaalin tuottaminen, sen yhtenäisyys ja laatuvaatimukset 5.4.1 Opetusmateriaalin tuottaminen Opetusmateriaalin kehittäminen on normaalisti sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmässä opettajien omalla vastuulla, jolloin yleisiä oppimateriaaleja ei luonnostaan kehity. Yhteisen standardoidun opetusmateriaalin tuottaminen vaatii koordinoivan osapuolen, joka rahoittaa työn ja sopii sen tekemisestä tuottajien välillä. SPEK on hoitanut tätä tehtävää menestyksellisesti. SPEK on rahoittanut osittain oman koulutusmateriaalinsa kehittämistä, joten se on suojattua ja maksullista. Haastatteluissa todetaan, että SPEK:n materiaali on tekniseltä laadultaan hyvää. Toisaalta sisällöllisesti 49 jatkokursseissa nähdään uudistamisen tarpeita. Kritiikkiä tuli myös materiaalin ajantasaisuudesta. Standardoitu ja ajantasainen koulutusmateriaali auttaisi paljon koulutuksen standardoinnissa ja laadun kehittämisessä, koska palokuntakoulutuksessa on suuri joukko alueellisia kouluttajia. Kuten luvussa 4 todettiin, standardoidun koulutusmateriaalin tuottaminen ja erityisesti digitaalisen ja videomateriaalin kehittäminen täytyisi rahoittaa julkisesti ja tarjota koulutuskäyttöön vapaasti. Materiaalin laatu tulee valvoa ja hyväksyttää Pelastusopistolla. Uudet koulutusmenetelmät ovat tervetulleita, mutta niitä osataan hyödyntää oikein. Koulutuksen tarkoituksena on kuitenkin tuottaa palokuntalaisia palvelemaan avun tarvitsijaa kiireellisessä onnettomuustehtävässä. Tästä syystä on hyvä muistaa, että työ vaatii paljon kädentaitoja, teknistä osaamista ja ryhmätyöskentelyä. Tämä kaikki vaatii teoriaopetuksen lisäksi runsaasti käytännönharjoitteita ja toistoa, joita ei voi oppia pelkästään katsomalla tai kuuntelemalla. “Digitaalinen koulutus olisi hyvä teoreettisissa osioissa, pienryhmät käyttäisivät reaaliaikavideoneuvotteluja ja luentosalitallenteita.” "Digitaalisessa koulutuksessa tarvitaan harjoitusjaksot hands on." “Videokoulutus - Pitäisi kehittää hyviä käytänteitä. SPEK:n resurssit eivät riitä kouluttamiseen ja kuvaamiseen, mutta voisi olla yhteinen alusta, johon eri VPK:t ja kouluttajat kuvaavat.” 5.4.2 Opetusmateriaalin saatavuus SPEK:n kehittämä opetusmateriaali on hyvin saatavilla ja se kattaa kurssitoiminnan tarpeet. Sen sijaan sitä, että SPEK omistaa tuottamansa materiaalin tekijänoikeudet on kritisoitu: ”SPEK:llä on hyvää materiaalia, mutta heillä on copyrightit.” ”Materiaalin tekijänoikeudet on yksi juttu, julkisella rahalla kehitetyt materiaalit pitäisi olla julkisia. On myös keskusteltava mahdollisuudesta, voisivatko Pelastusopiston koulutusmateriaalit olla joiltain osin ilmaiseksi saatavilla verkosta. Tämä ei ole itsestään selvää, koska opettajilla on yleensä tekijänoikeudet valmistelemaansa oppimateriaaliin. Kouluissa ja oppilaitoksissa opettajat yleensä omistavat valmistamansa koulutusmateriaalin tekijänoikeuslain perusteella ja esimerkiksi korkeakouluissa opetusohjelman mukaisten kurssien pitäminen opettajien antamana yksityiskoulutuksena on ollut puolestaan kiellettyä. Sopimuspuolen koulutusmateriaalin kehittäminen maksetaan julkisista varoista, joten koulutusmateriaalin ilmainen saatavuus on mahdollista toteuttaa. Jos halutaan, että materiaali on vapaasti saatavaa ja ilmaista, sen kehittäneille kouluttajille pitää maksaa korvaus. Näin ollen koulutusmateriaalin avaaminen edellyttää rahoitusta materiaalin kehittämiseen. Materiaalin laadun kehittäminen vuorostaan edellyttää palautetta käyttäjiltä. Koulutusmateriaalin kehittämisprosessin määrittely on avainasia laadun parantamiselle. Jos joiltain osin voidaan sopia joidenkin kurssimoduulien materiaalien ilmaisesta saatavuudesta, olisi mahdollista kehittää laajempaakin avoimen kurssimateriaalin yhteiskäyttöä ja yhteistä kirjastoa. Materiaalipankin ja mahdollisen verkkojakelun kustannukset olisi silloin myös katettava. Oppimateriaalin vapaa saatavuus on myös avainasia, mikäli koulutusta avataan kilpailulle. 5.4.3 Opetusmateriaalin yhtenäisyys Opetusmateriaalin yhtenäisyydessä on haastattelujen mukaan toivomisen varaa erityisesti SPEK:n materiaalin ja Pelastusopiston uuden opetusmateriaalin välillä. Ongelman taustalla on se, että Pelastusopisto on uudistanut opetussuunnitelmansa ja kurssejaan, mutta SPEK:n kurssit perustuvat aikaisempiin opetussuunnitelmiin. Tätä ongelmaa ratkaistaan jo opetussuunnitelmien yhteensovittamisella, jonka pohjalta SPEK:n kursseja voidaan uudistaa. Yhteisiä, julkisia koulutusmateriaaleja pidettiin hyvänä ajatuksena. Sitä pidettiin jopa niin hyvänä ajatuksena, että kysyttiin, voisiko Pelastusopisto käyttää joitakin samoja kurssimoduuleita kuin sopimuspuolikin. “Miksei pelastusopisto voi käyttää tai hyväksyä jotain sopimuspuolen kursseja tai materiaaleja. Voisivatko digitaaliset materiaalit olla osittain yhteisiä?” ”Voisi olla järkevää kehittää julkinen vapaa oppisopimusmateriaali. Pelastusopisto ja vartijakoulutus voisivat käyttää näitä.” Digitaalista opetusmateriaalia kehitettäessä yhtenäisyys ja yhteiset koulutusmoduulit pitää huomioida. 5.4.4 Opetusmateriaalin laatuvaatimukset Opetusmateriaalia pidetään perustasolla teknisesti hyvänä. Ongelmia nähtiin sisällöllisellä puolella liittyen opetussuunnitelmien yhtenäisyyteen ja ajantasaisuuteen. "Muuten nykyinen koulutusmateriaali on hyvää. Uudet kierrekirjat ovat hyviä, helppoja käyttää missä tahansa, eivät tarvitse sähköä.” Syventävää koulutusmateriaalia pitäisi haastattelujen mukaan kehittää. Lisäksi puuttuu syventävä koulutusmateriaali, jota viikkoharjoituksissa käytetään. Materiaalin kehittämiseen toivottiin yhteistyötä, esimerkiksi moduuleja ja tekemistä voitaisiin jakaa kehittäjien kesken. Voisiko olla jopa yhteisiä moduuleja ja materiaaleja? Digitaalista koulutusmateriaalia ja videomateriaaleja pidettiin positiivisena mahdollisuutena. "Palokunnissa A, B ja C-tasot, joihin omat tutkintovaatimukset - tämä on huono malli, erilaisten palokuntien koulutukset on mahdoton toteuttaa. Pitää olla yhteiset tutkinnot ja sitten lisäkoulutuksia tarpeen mukaan. Syventävää koulutusmateriaalia tarvittaisiin. Pelastuslaitokset eivät nykyään vie täydennyskoulutusta järjestelmällisesti eteenpäin." Digitaalisen opetusmateriaalin kehittäminen pitäisi tehdä yhteisten ajantasaisten laatuvaatimusten pohjalta. 51 5.4.5 Arvio opetusmateriaalin tuottamisesta, sen yhtenäisyydestä ja laatuvaatimuksista Tuottaminen Yhtenäisyys Laatuvaatimukset Yleisarvio Opetusmateriaalin tuottaminen ja sen yhtenäisyys sekä laatuvaatimukset SPEK on tuottanut laadukasta materiaalia. Tuottamista pitää kuitenkin koordinoida ja yhteistä avointa materiaalia kehittää. Yhtenäisyydessä on puutteita osapuolten välillä erityisesti uudemmassa materiaalissa, mikä vaatii selkeää kehittämistä. Neliportainen laatutasomääritys tulee ottaa käyttöön ja kunkin tason sovittaa yhteen osapuolten kesken. Digitaalinen materiaali kehitettävä uusien vaatimusten mukaan. Opetusmateriaali on teknisesti laadukasta, mutta sisällön laadun ja erityisesti yhtenäisyyden puolella on kehittämistarvetta. 5.5 Kouluttajakoulutuksen järjestämisperiaatteet – ja vastuut 5.5.1 Kouluttajakoulutuksen järjestämisperiaatteet Nykyinen kouluttajakoulutus on toimiva ja järjestelmää pidettiin haastatteluissa hyvänä. Kurssijohtajien koulutusta SPEK:n ohjauksessa pidettiin laadukkaana. Samoin kouluttajien koulutus toimii haastattelujen mukaan hyvin. Koska kouluttajat ovat yleensä pelastuslaitosten ammattihenkilöitä, voisi joitain kouluttajakoulutuksen osia sisältyä jo ammatilliseen koulutukseen Pelastusopistossa. ”Pelastusopisto pystyisi jollain aikajänteellä hyödyntämään ja ottamaan päätoimisen opetusväen suunnitelmiin mukaan vahvemman kouluttajakoulutuksen ja osaamisen kehittämisen, koska kentällä käytännössä 99 %:sesti sopimushenkilöstön kouluttajana toimii pelastusalan ammattihenkilöstö. Syntyisi selvää synergiaetua. Ei tarvitsisi välttämättä järjestää erillisiä kurssijohtajapäiviä. Toisaalta päivien sisältö ja arvostus voisi olla aivan toisenlainen kuin se tällä hetkellä on kun ne järjestettäisiin esim. Pelastusopiston toimesta.” Motivoituneiden ja laadukkaiden senioritason ammattilaisten käyttöä koulutuksessa voisi lisätä. "Kouluttajatarjontaa ei ole liikaa, ja taso hirveästi vaihtelee. Monet miehistötason kouluttajat ovat erinomaisia." "Kouluttaminen ratkaisisi ikääntyvän palomiehen työ-ongelman!" 5.5.2 Kouluttajakoulutuksen vastuut Mikäli koulutusprosessi avataan kilpailulle, kouluttajien laatu ja saatavuus on toinen avainasia, ja siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Myös mikäli yhteisiä avoimia sekä digitaalisia koulutusmateriaaleja otetaan käyttöön, tulee kouluttajat valmentaa niiden soveltamiseen ja kehittämiseen. Tähän liittyy myös maanlaajuisten näyttötutkintojen suunnittelu ja järjestäminen. “Jos käytetään yhteisiä ja digitaalisia ilmaisia koulutusmateriaaleja, mikä on kouluttajan vastuu? Ratkaisu olisi esimerkiksi, että suorituksen yhteydessä tarkistetaan, että on ollut kurssinjohtajan pätevyyden omaavan henkilön kurssilla, jolloin hänellä on vastuu.” ”Edelleen koulutuksen järjestämisvastuu siitä, että kurssit ovat laadukkaita ja koulutetaan riittävästi väkeä ja niistä aiheutuva kustannus saisi edelleen pelastuslaitoksilla, siis varsinaisen sopimushenkilöstön koulutus. Sitä ei tarvitsisi mennä muuttamaan.” Näyttömestarin pätevyys kouluttajille olisi määriteltävä ja heitä olisi alettava kouluttaa. Pelastusopisto voisi suunnitella ja toteuttaa tämän osa-alueen. "Kouluttajatkin pitäisi auditoida tai heille näyttötutkinto ja 3 vuoden välein koulutuspäivien kurssipäivitys, jonka myös pitäisi olla avoin kaikille. Kurssien avoimuudet pitää vaatia rahoittajien puolelta. Näin saadaan varmistettua riittävät koulutusresurssit." 5.5.3 Arvio kouluttajakoulutuksen järjestämisperiaatteista – ja vastuista Vastuut Yleisarvio Kouluttajakoulutuksen järjestämistarpeet ja -vastuut Nykyinen kouluttajakoulutuksen järjestelmä on toimiva. Kouluttajakoulutuksen merkitys ja vastuiden kasvaminen huomioitava koulutusta uudistettaessa ja uusien oppimateriaalien ja sähköisten järjestelmien käyttöönotossa. Kouluttajakoulutus on toimivalla pohjalla, mikä antaa hyvän mahdollisuuden kehittää koulutustoimintaa edelleen. 5.6 Opetussuunnitelmien laadulliset vaatimukset ja vahvistamisperiaatteet 5.6.1 Laadulliset vaatimukset ja vahvistamisperusteet Kuvassa 5-7 on arvioitu nykyisten opetussuunnitelmien laadullisia vaatimuksia kuvan näkökulmista. Opetussuunnitelmissa ei huomioida tarpeeksi koulutuksen tarpeita ja paikallisia olosuhteita tai ne ovat minimitasolla. Palautteitakaan ei käsitellä riittävästi. Sama koskee myös tutkimus- ja kehitystoimintaa, sitä ei ole riittävästi tai ei ole tiedossa. Ei ole riittävä/vaatimukset ja vahvistamisperusteet eivät ole tiedossa Koulutuksen tarpeista tuleva määritteleminen Minimitasolla Palautteet ja niiden käsittely Riittävä Tutkimus- ja kehitystoiminta 0% 20% 40% 60% 80% 100% % Järjestämisperusteet Kuva 5-7. Arvio opetussuunnitelmien laadullisista vaatimuksista ja vahvistamisperiaatteista Kun pelastusjohtajilta kysyttiin, tulisiko pelastuslaitostasoiset (22 erillistä) laadulliset vaatimukset määritellä ja yhtenäistää valtakunnallisesti, vastaukset jakautuivat aika tasaisesti ”jossain määrin” ja ”kyllä”- vastausten kesken. Yksikään ei vastannut että ei tulisi. Kysymykseen siitä, onko yhtenäiselle sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutussuunnitelmalle ja toteuttamiselle tarvetta, pelastusjohtajista 60 % vastasi että ”kyllä” ja 40 % vastasi, että” jossain määrin”. Kukaan ei vastannut, että ”ei tarvetta”. 53 Opetussuunnitelmien laadullisiin määrittely- ja toteutusparannuksiin sekä valtakunnalliselle yhtenäistämiselle on siten yleisesti suuri tarve. ”Pelastuslaitokset vahvemmin mukaan laadullisten vaatimusten valmisteluun yhteistyössä Pelastusopiston kanssa”. ”Miten koulutusta yllä pidetään viikko/ kk koulutusjärjestelmällä pelastuslaitoksissa”. ”Huomioitava alueiden erilaisuus sopimuspalokuntien käytössä”. ”Jokaisella toimijalla on kehittämisvastuu, mutta SM:n on koordinoitava kehitystä, samoin suunnittelua. Palosuojelurahaston rooli on selkeytettävä”. Henkilökohtainen koulutussuunnitelmamalli olisi hyvä valmistella siten, että se on yhtenäinen maanlaajuisesti ja se on kaikkien kouluttajien käytössä. Sähköisten tietokantojen ja järjestelmien soveltaminen ja niiden käyttö tulee kouluttaa. "Tutkinnon perusteet menevät sähköiseen muotoon. Aina kun suoritat jotain, se menee sinun tietokantaan. Pitää olla jokin väline, johon osaaminen kerätään!" Oppilaitosten opetusmateriaalin kehittäminen ja sisällöllinen laatu määritellään seuraavien neljän tason avulla: 1. Perustelutaso, jossa kuvataan tutkinnon suorittavalta edellytettävät taidot 2. Opetussuunnitelmataso (painopisteet ja opintojaksojen taso) 3. Harjoitussuunnitelmataso (tehtävä-painopisteet) 4. Oppituntitaso (nykyinen materiaali). Vapaaehtoispuolellakin pitäisi koulutusta määriteltäessä olla käytössä nämä samat neljä tasoa. Perustelutason kehittämisessä olisi hyvä tehdä yhteistyötä Pelastusopiston kanssa samoin, kun nyt jo tehdään opetussuunnitelmatasolla. Opetussunnitelmien vahvistaminen on selkeästi vastuutettu Pelastusopistolle ja toimii hyvin. 5.6.2 Sisällöllinen ja rakenteellinen uusiminen Haastatteluissa esitettiin, että koulutusjärjestelmää tulisi uusia sisällöllisesti ja rakenteellisesti. Järjestelmässä tulisi huomioida pelastustoimen kaikki tehtäväalueet. Opetussisältöä tulisi nykyisestään muuttaa siten, että normaalien pelastustoiminnan pelastustehtävien osa-alueita kuuluu jo ensimmäiseen kurssiin (sammutustyökurssi muutetaan sammutusmieskurssiksi). Olisi opeteltava myös ensiapua ja pelastustekniikkaa. Ensimmäistä kurssia voitaisiin täydentää yksittäisen palokunnan tehtäväalueesta riippuen muilla kursseilla (esim. savusukellus) sekä ehdotetulla moduulimallilla. Moduulin kesto voisi olla 4-16 tuntia. Moduulit tulisi olla mahdollista suorittaa esimerkiksi yhtenä iltana tai yhtenä viikonloppuna. Sopimushenkilöstön kurssit muodostuvat lyhytkursseista ja moduuleista, joita voi opiskella omalla ajalla ja lähiopetuksena paloasemalla. Esimerkki: ”Vanhempi opettaja suunnittelee pelastajaoppilaille opetuspaketin vaikkapa tieliikenneonnettomuuspelastamisesta. Hän tekee siihen opetusmateriaalin; saattaa kuvata videopätkiä, tehdä PowerPoint-esityksiä ja monistemateriaalia, jota jaetaan oppilaille koska oppikirja-tuotanto tällä alalla on surkeaa, sitä ei käytännössä ole. Pelastajaoppilaat käyvät materiaalia läpi vaikkapa 3 viikkoa tieliikenneonnettomuuksien pelastamisesta. Sopimushenkilöstön koulutuksessa 3 viikkoa yksittäisen onnettomuustyypin spesiaalitehtävään on mahdotonta. Perusteet siihen annetaan ehkä pelastustyökurssilla vaikkapa 5 tuntia, 1 tunti teoriaa ja 4 tuntia harjoittelua. Yhden teoriatunnin materiaalin tuottaminen Pelastusopistolla vanhemman opettajan toimesta, kun hän on jo tehnyt sen 3 viikon opetuspaketin pelastajaoppilaille, voisi kuvitella että opettaja saisi sen vaivattomasti poimimalla tuon videopätkän, nuo keskeiset diat ja harjoitteluohjeet. Valmistelu on sivutuotteena tehtynä suhteellisen helppoa ja edullista”. Vapaaehtoisen palokuntanuorisotyön koulutusjärjestelmä sisältää lukuisia eriasteisia kursseja ja moduuleita, joita voi ja pitäisi pystyä hyödyntämään entistä enemmän myös myöhemmin varsinaisilla miehistökursseilla. Tämä liittyy koulutusjärjestelmän kehittämiseen (luku 6). 5.6.3 Arvio opetussuunnitelmien laadullisista vaatimuksista ja vahvistamisperiaatteista Laadulliset vaatimukset Opetussuunnitelmien laadulliset vaatimukset ja vahvistamisperusteet Opetussuunnitelmassa on nyt kohtalaisen hyvin toimiva oppituntitaso, mutta siitä puuttuu opetussuunnitelma ja harjoitussuunnitelmataso. Näitä tulisi kehittää ja yhtenäistää valtakunnallisesti.Tarpeet ja paikalliset olosuhteet on huomioitava paremmin. Koulutuksen prosessit, laatu ja seuranta tulee saada ajan tasalle. Vahvistamisperiaatteet Yleisarvio Toimii hyvin. Selkeästi vastuutettu Pelastusopistolle. Kohtalaisen hyvin toimiva, vaatii täsmentämistä. Ensimmäistä kurssia uusittava. 5.7 Koulutusjärjestelmän lainsäädännölliset perusteet 5.7.1 Pelastusjohtajien arvio Kuvassa 5-8 on arvioitu kyselyn perusteella asteikolla 1-4 (1 erittäin huonosti, 2 aika huonosti, 3 aika hyvin, 4 erittäin hyvin) miten koulutusjärjestelmän yleiset lainsäädännölliset perusteet palvelevat alueen pelastustointa ja sen sivutoimista ja vapaaehtoista (sopimuspalokunnat) henkilöstöä. Voidaan todeta, että normisto palvelee pelastusjohtajien mielestä suhteellisen hyvin alueen pelastustointa. Kelpoisuusvaatimuksissa sekä lain että asetuksen tasolla ja pelastuslaitoksen vastuussa koulutuksesta on kuitenkin selkeyttämistä. Palvelutasopäätökseen ei ole juurikaan huomauttamista koulutusjärjestelmän kannalta. 1 Pelastustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset (Pelastuslaki 379/2011; 57 § 2 3 Pelastuslaitoksen vastuu koulutuksesta (Pelastuslaki 56 §) 4 Pelastustoimintaan osallistuvan sivutoimisen henkilöstön ja sopimuspalokunnan henkilöstön kelpoisuusvaatimukset (VNA pelastustoimesta 407/2011;7 §) Alueen pelastustoimen palvelutasopäätös (Pelastuslaki 29§) 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% % 0% 55 Kuva 5-8: Arvio lainsäädännöllisistä perusteista. Pelastusjohtajilta kysyttiin myös miten nykyinen koulutusjärjestelmä huomioi työturvallisuuden (PelL 54§, työturvallisuuslaki 738/2002). Lähes kaikki vastanneet arvioivat että aika hyvin (76 %). Kaksi vastasi että aika huonosti ja kaksi että erittäin hyvin. Opintosisältöjen valtakunnallinen määrittely Asetuksessa säädetyn mukaisesti Pelastusopisto vahvistaa sammutustyönkurssin ja yksikönjohtajakurssin sekä pelastussukellustehtävään edellytetyn kurssin opetussuunnitelmat. Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen valtakunnallisia tavoitteita ja opintosisältöjä ei ole määritelty nykyisin sisäministeriössä (pelastusosastolla). Kuvassa 5-9 pelastusjohtajat ovat arvioineet, olisiko kuvassa annettujen asioiden määrittelystä hyötyä koulutusjärjestelmän toimivuudelle. Onko nykyinen tilanne este pelastuslaissa edellytetyn riittävän koulutuksen toteuttamiselle. Nykyinen normistotilanne on ollut epäselvä ja siten esteenä jonkin verran sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön riittävän koulutuksen toteuttamiselle pelastuslaitoksissa. Tämä pitää huomioida kehityshankkeissa. Kaikki vastaajat (N=17) 10 9 9 8 7 6 5 5 4 3 3 2 1 0 0 On ollut suuri este laadukkaan koulutuksen toteuttamiselle On rajoittanut jonkin verran laadukkaan koulutuksen toteuttamista Ei ole juurikaan rajoittanut laadukkaan koulutuksen toteuttamista Ei ole rajoittanut lainkaan laadukkaan koulutuksen toteuttamista Kuva 5-9: Arvio valtakunnallisten opinto- ja sisältötavoitteiden puuttumisen vaikutuksista koulutusjärjestelmään. Kysymykseen siitä tulisiko alueen palvelutasopäätöksen sisältää myös koulutustasovaatimuksia, hieman yli puolet (9) pelastusjohtajista vastasi että kyllä. Vajaa puolet (8) vastasi että ei. Tämä on tärkeä tulos riittävän koulutuksen määrittelylle. 5.7.2 Pelastuslaki Seuraavassa on käsitelty pelastuslakia pykäläjärjestyksessä niiltä osin kuin laki herättää haastateltujen osalta sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksesta kysymyksiä. N Riittävä toimintakyky ja ammattitaito, PEL 39§ Pelastuslain 39§:ssä on säännös pelastustoimintaan osallistuvalta vaadittavasta riittävästä toimintakyvystä. Kysymys on työtehtävän edellyttämän kunnon ja ammattitaidon ylläpitämisestä, joiden toteutumista työnantajan tulee myös työturvallisuuslain (738/2002) perusteella tukea ja valvoa. Säännös koskee sekä vakinaista pelastuslaitoksen henkilöstöä että pelastustoimintaan sopimuspalokunnan jäsenenä osallistuvaa henkilöstöä. Siten pelastustoimintaan sopimuksen perusteella osallistuvaa sopimuspalokunnan henkilöä ei voisi käyttää tehtävässä, johon hänellä ei ole riittävää kuntoa tai perustaitoja. ”Mitä riittävä toimintakyky ja ammattitaito tarkemmin edellyttävät eri toimijoilta ja eri tehtävissä ja valvonnalta. Riittääkö pelkkä Pelastusopiston vahvistamien kurssien suorittaminen. Tästä tulisi säätää tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella”. PEL luku 7 Pelastuslain luku 7 käsittelee pelastustoimen vapaaehtoistoimintaa. Luku 7 on paikoin ehkä liian yleisellä tasolla. Kyselyssä on tullut esille seuraavia pohdintoja. ”Pitäisikö PEL luvun 7 sisältää säännöksiä mitä edellytetään eri pelastusalan organisaatioilta. Mikä on merkittävää julkisen vallan käyttöä (PEL 51§)” Olisiko edellä mainituin osin tarvetta valtioneuvoston päätöksellä tarkentaa pelastusasetuksen 7 § sisältöä?” Pelastuslaitoksen vastuu koulutuksesta, PEL 56§ Lain 56§ säätää että pelastuslaitoksen tulee huolehtia siitä, että sen sivutoimisella henkilöstöllä sekä 25 §:ssä tarkoitetun sopimuspalokunnan ja muun sopimuksen tehneen yhteisön henkilöstöllä on riittävä koulutus pelastustoimintaan. ”Mikä on riittävä ja oikea huolehtimisvelvoite?” Käytännössä 56 §:aa on tulkittu siten, että pelastuslaitoksella tulee olla toimiva koulutusjärjestelmä, joka tuottaa joka vuosi riittävän määrän sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön perus- ja täydennyskoulutusta. Pelastuslaitoksen ei kuitenkaan tarvitse itse toteuttaa koulutusjärjestelmää. Pelastuslaitos voi kouluttaa tarvittavan henkilöstön itse tai hankkia tarvittavat koulutuspalvelut sopivin järjestelyin ulkopuolelta (tällä hetkellä pääasiassa alueellisen pelastusliiton kautta). Lainsäädäntö on pelastuslaitoksen vastuun kannalta selkeä ja perusteet pääosin kunnossa. Selvityksen kysely ja haastattelut korostavat kuitenkin pelastuslaitoksen vastuuta koulutuksen järjestämisessä ja koulutuksen laadun takaamisessa. ”Riittävä koulutus ei ole yhtenäistä alueittain”. 57 Yhtenäinen ja korkeatasoinen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmä on kaikin puolin pelastuslaitosten intresseissä. Tämä huomioidaan toimenpide-ehdotuksissa jäljempänä. 5.7.3 Pelastusasetus Pelastusasetus 407/2011 säätää sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista sekä miehistön että alipäällystön ja päällystön osalta. Pelastusasetuksessa ei koeta olevan ongelmia koulutusjärjestelmän tältä osin. Pelastusasetukseen tulisi harkita lisättäväksi edellä mainitut tarkennukset. 5.7.4 Palvelutasopäätös Kyselyssä tiedusteltiin myös pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksestä. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että palvelutasopäätöksen tulisi sisältää myös koulutustasovaatimuksia. Tätä ei kuitenkaan tarkemmin määritelty. ”Pelastustoimen ja siten koulutuksen yksi keskeisin haaste on, että emme tiedä paljonko Suomessa pitäisi olla koulutettuja pelastustoimintaan osallistuvia henkilöitä, ydinosa tästä on Pelastusopistossa koulutetut (4000), lisäksi erittäin tärkeänä sopimuspalokuntalaiset (n. 15 000). Tämä on suurin probleema, perusteluna että puuttuu valtakunnallisen pelastustason linjaukset, valtakunnallinen pelastustasopäätös, valtakunnallinen peruste sille että jos Suomi tarvitsee laajimmissa, esim. poikkeusoloihin liittyvissä kaiken sen pelastustoiminnallisen voiman mikä sen tilanteen hallitsemiseen tarvitaan, sellaista määrittelyä meillä ei valitettavasti ole”. Ministeriö johtaa, ohjaa ja valvoo, ja ministeriö on antanut palvelutasopäätösohjeistuksen alueille, eli ohjeita ja suunnitteluperusteita, mutta kansallinen kokonaisuus on määrittelemättä. Koulutusta hoidetaan keskitetysti, joten koulutustarpeidenkin tulisi olla saatavilla keskitetysti ministeriötasolla. Seuraavassa lainauksessa on esimerkki laajasta pelastusoperaatiosta. ”Tälläkin mallilla pärjätty, ei ole tapahtunut mitään isompia kupruja, siteerataan Hannuja Tapanimyrskyjä 2011 loppuvuodessa, meillä järjestelmä nyt tällainen kuin on, yhteiskunnassa kyetään vastaamaan kahdessa päivässä 10,000 ylimääräistä tehtävää pelastustoimelle, onnistuu vain koska meillä äärettömän joustava ja ikäänkuin vapaaehtoisten ”reserviläisjoukko” joka koko ajan koulutettu ja harjaannutettu, joka tekee n. 70,000 tehtävää vuositasolla pelastustoimen kaikesta n. 100,000:sta”. 5.7.5 Arvio koulutusjärjestelmän lainsäädännöllisistä perusteista Yleisarvio Koulutusjärjestelmän lainsäädännölliset perusteet Toimii kohtalaisen hyvin. Vaatii riittävän koulutuksen määrittelyä ja normiston täydentämistä kelpoisuusvaatimusten osalta. 5.8 Koulutusjärjestelmän hallinnolliset perusteet 5.8.1 Pelastusjohtajien arvio Seuraavassa on pelastusjohtajien näkemyksiä sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän hallinnollisista perusteista. Kuvassa 5-10 on arvioitu, ovatko koulutusjärjestelmän perusteet hallinnollisesti kunnossa. Yllättävän iso osa joukko (yli puolet) pelastusjohtajista on sitä mieltä, että hallinnolliset perusteet eivät olisi kunnossa tai toimivat jossain määrin. Tämä luo perustaa koulutusjärjestelmän hallinnon selkeyttämiselle. Kaikki vastaajat (N=17) 12 10 10 8 6 N 4 4 2 1 2 0 Ei toimi lainkaan Toimii jossain määrin Toimii hyvin Toimii erinomaisesti Kuva 5-10: Arvio koulutusjärjestelmän hallinnollisista perusteista. Koulutusjärjestelmän toimivuus Kuvassa 5-11 on arvioitu onko nykyinen malli toimiva ja tehokas kuvan esittämillä parametreilla seuraavista näkökulmista (1 erittäin huonosti toimiva, 2 aika huonosti toimiva, 3 aika toimiva, 4 erittäin toimiva). 1 Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän ylläpito (lainsäädännöllinen kehys) 2 Valtakunnallisten tavoitteiden ja opintosisältöjen määrittely 3 Sopimukset ja vastuiden määritys (koulutuksen toteuttaminen) 4 Kouluttajien palvelussuhteet (pelastuslaitoksen henkilöstön rooli toimia sivutoimisina kouluttajina… Kustannusvastaavuus ja sen valtakunnallinen seuranta 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% % Kuva 5-11: Koulutusjärjestelmän toimivuus eri näkökulmista. Nykyinen malli toimii joko erittäin tai aika huonosti kaikista kuvan 5-11 näkökulmista katsottuna. Lainsäädännöllinen kehys, tavoitteet ja opintosisältöjen määrittely, sopimukset ja vastuiden määritys, kouluttajien palvelussuhteet ja kustannusvastaavuus ja sen valtakunnallinen seuranta on pelastusjohtajien mukaan aika lailla heikkoa. Seuraava suora lainaus kiteyttää koko hallinnollisen nykytilan kuvan. ”Nykyjärjestelmä toimii kyllä, mutta onko se tarkoituksenmukainen ja hallinnollisesti/ juridisesti kestävällä pohjalla? Heitän muutaman kysymyksen alkuun: Missä asiakirjassa on tällä hetkellä määritelty SPEK:in vastuu asiasta, se ei perustune lainkaan lainsäädäntöön tai asetukseen? SPEK:illä ei ole sopimushenkilöstöstä minkäänlaista juridista tai hallinnollista vastuuta. SPEK on käytännössä täysin erillään arjen pelastustoiminnan palvelutuotannosta. Juridinen ja hallinnollinen, kuin myös moraalinen vastuu toimivasta 59 sopimuspalokunta-järjestelmästä on vain pelastuslaitoksilla. Kuitenkaan niillä ei ole roolia sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmän suunnittelusta, kehittämisestä saatikka mahdollisuutta vaikuttaa peruskurssien sisällöllisten vaatimusten ja kouluttajavaatimusten kustannuksiin. Pelastusopistolla on muodollisen "kumileimasin" rooli opetuspaketeissa (joissakin niistä?). Vastuu ja rahoitus koulutuksen kehittämisestä, laadusta, materiaalituotannosta ja muusta suunnittelusta valtakunnan tasolla on siirrettävä rahoituksineen Pelastusopistolle. Pelastuslaitokset koulutuksen käytännön toteuttajina ja vastuullisina sopimushenkilöstön kouluttajina on otettava mukaan suunnittelu- ja kehittämistyöhön vahvasti. Samalla olisi opistolla hyödynnettävissä monia synergiaetuja kun sekä päätoimisen, että sopimushenkilöstön opetusohjelmien suunnittelu ja ajantasaistaminen ovat saman katon alla. Opiston suunnittelemana ja kehittämänä ao. sopimushenkilöstön koulutuskin saisi paremmin arvostusta koko alalla”. Tavoitetila Sekä kyselyn vastaajat että haastatellut ovat vahvasti sitä mieltä, että pelastuslaitoksilla ja Pelastusopistolla tulisi olla merkittävämpi rooli koulutusjärjestelmän jokaisella osaalueella, kuva 5-13. Erityisesti tämä korostuu koulutuksen kehittämisessä, kouluttajakoulutuksen järjestämisessä ja koulutusmateriaalin kehittämisessä ja tuottamisessa. SPEK:in osuuteen ja rooliin sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmässä ollaan kohtalaisen tyytyväisiä. Tavoitetilaa arvioitaessa on hyvä huomioida, että SPEK on järjestö, jonka vahvuudet ovat laajemmin kokonaisturvallisuuden neuvonta-, valistus- ja koulutustoiminnassa kuin laeilla ja asetuksilla säädellyn pelastustoimen vaativassa koulutustoiminnassa. Pelastuslaitokset ja Pelastusopisto ovat toiminnastaan laeilla ja asetuksilla vastuullisia ammattiorganisaatioita, joilla on valmiit ja tehokkaat prosessit toimintansa hoitamiseksi. SPEK:in vastuulla Pelastusopiston vastuulla Pelastuslaitosten vastuulla Sisäministeriön vastuulla Jonkin muun tahon vastuulla, minkä 16 14 12 10 8 6 4 2 0 14 14 13 11 8 4 5 9 6 5 3 10 9 8 2 0 1 2 0 1 5 2 0 2 00 1 2 0 0 Kuva 5-12: Sivutoimisen ja vapaaehtoisen koulutuksen suositeltavat roolivastuut Alueellinen taso Pelastuslain mukaan pelastuslaitoksen tulee huolehtia sivutoimisen henkilöstön ja sopimuspalokuntalaisten sekä muiden sopimusyhteisöjen riittävästä koulutuksesta pelastustoimintaan. Kuvassa 5-14 on arvioitu toimintaa kuvan näkökulmista. (1 hyvin puutteellista, 2 aika puutteellista, 3 riittävää, 4 erinomaista). N 1 Toimivuus ja tehokkuus 2 Palvelupäätöksen toteutuminen 3 Koulutussopimusten ajantasalla pitäminen 4 Kustannusten seuraaminen Laatumittareiden asettaminen ja seuraaminen 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90%100% % Kuva 5-13: Arvio riittävästä koulutuksesta alueellisella tasolla Koulutus koetaan pääosin riittäväksi ja tehokkaaksi alueilla. Laatumittareita tulisi asettaa ja seurata paremmin sekä pitää koulutussopimuksia ajan tasalla. Palokunnat Kuvassa 5-15 on esitetty pelastusjohtajien näkemykset sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen järjestämisestä palokuntien ja muiden yhdistysten osalta (1 hyvin puutteellista, 2 aika puutteellista, 3 riittävää, 4 erinomaista). Kouluttajat on määritelty sekä sopimukset laadittu aika selkeästi. Selkeyttämistä kuitenkin niissäkin vielä on. Oman koulutuksen määrittelyssä ja palokunnan itse järjestämän koulutuksen kustannusten seurannassa on suurempia puutteita. Vastaukset korostavat henkilökohtaisten opintosuunnitelmien ja opintosuoritusten kirjaamista sekä opintorekisterin tarvetta. 1 Oma koulutustarpeen määrittely sopimuspalokunnan sisällä 2 Kouluttajatahojen määrittely (yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa) 3 4 Sopimukset laadittu selkeästi (palokuntasopimus pelastuslaitoksen… Kustannusten seuranta järjestetty (palokunnan itse järjestämä koulutus) 0% 20% 40% 60% 80% 100% % Kuva 5-14: Koulutusjärjestelyjen toimivuus palokuntien osalta Seuraavassa on joitakin suoria lainauksia kyselystä ja haastatteluista: ”Täyttääköhän nykyinen koulutusjärjestelmä hyvän hallinnon periaatteet koulutuspalvelun hankinnan osalta? Koulutuspalvelut hankitaan pelastusliiton kautta, mutta pitäisikö hankinta kilpailuttaa, ellei pelastuslaitos tuota palvelua itse?” ”Kommentti monivalintakysymykseen (kuva 5-14): Kysymyksen asettelu on hyvin "eteläsuomi-painotteinen", eikä vastaa todellisuutta alueella jossa kaikki sopimuspalokunnat ovat valmiuspalokuntia, joiden koulutussuunnittelu tehdään hälytysosastojen osalta vain pelastuslaitoksen päätoimisen henkilöstön toimesta ja jossa kaikki sopimuspalokuntalaiset saavat kaikesta hälytysosastolaisen työstä ja varallaolosta henkilökohtaista palkkaa. Itse kysymys 54: Sopimushenkilöstön peruskoulutuksessa roolia kuuluisi olla vain Pelas- 61 tusopistolla ja kullakin pelastuslaitoksella, ei eri järjestöillä. Viikkoharjoituksissa roolia vain pelastuslaitoksilla ja itse sopimuspalokunnilla, ei muilla”. ”Järjestöjen roolin selkiyttäminen ja niiden toiminnan turvaaminen tulee selvittää”. Seuraavassa on vielä tähän aihealueeseen lopuksi sekä kyselyssä että haastatteluissa esiin tulleita hajanaisia näkemyksiä vapaaehtoiskoulutuksen nykytilanteesta sekä siitä millaisina vastaajat ja haastatellut näkisivät että eri toimijoiden roolien pitäisi olla. SPEK Tuntuu siltä, että SPEK herättää suuria intohimoja pelastusalueilla ja liittojen keskuudessa. SPEK on hoitanut vapaaehtoiskoulutusta kymmeniä vuosia yhtenä ydintoimintanaan. SPEK:llä on puolustajansa, ja aivan syystä, mutta myös kriitikkonsa, jolle sillekin on omat perustelunsa. ”Nyt tuntuu siltä että Speksin toiminta on ihan jossain muualla kuin ydintoiminnassa mihin SPEK on perustettu aikoinaan, valistusta ja muuta, tutkimustoimintaa, koulutus ei näy”. ”Pelastusliittokin pystyy pyörittämään koulutusta jos saa siihen sen tuen, SPEK on yhdistys siinä missä muut kunhan vaan tehdään niiden kriteerien mukaan mitkä annetaan”. ”Miksi pitäisi olla SPEK:in monopoli, kokonaisvastuu.” ”Ongelma tulee siitä, että vaikka pelastuslaitoksilla on vastuu koulutuksesta ja kustannusvastuu, laitoksilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta vaikuttaa opetuspakettien suunnitelmiin ja sisältöihin”. ”Koska kurssien suunnitelmiin ja opetuspakettien tekemiseen käytetään julkista rahoitusta, ja vielä kurssien toteuttamiseen, on outoa että opetussuunnitelmien tekeminen on ulkoistettu järjestölle (SPEK)”. ”Palokuntanuorten ja – naisten työssä, äärimmäisen tärkeä pelastustoimessa, tuottaa parhaita, motivoituneimpia hälytys/pelastushenkilöitä jopa ammattihenkilöstöön. haastateltu kerran n. 30 palokuntapäällystön kokouksessa kysynyt, kuka heistä ollut entinen palokuntanuori, n. 25 kättä nousi. Siinä erittäin tärkeä tehtävä omien alueorganisaatioidensa kautta”. ”SPEK:ille voisi jäisi vahva osaaminen rakenteellisen puolen neuvonnassa ja osaamisessa, SPEK:in insinöörit tekevät erittäin hyvää työtä. Niissä asioissa yhteistyössä laitosten kanssa ei mitään ongelmaa, SPEK:in pitäisi säilyttää tämä”. ”SPEK on turvallisuusviestinnässä ja muussa vapaaehtoiskentässä merkittävä toimija, ja yhteistyökumppani”. ”Materiaali mitä SPEK nyt tekee, on laadultaan hyvää kun laitosten virkamiehet sen tekevät, ei voi mennä moittimaan”. Pelastusopisto ”Järjestölle ohjatut rahavirrat tulisi ohjata esim. Pelastusopistolle, jossa on puitteet jo olemassa ja resurssit ja resursseja olisi mahdollista tällä rahalla vielä jonkun verran lisätä”. ”Tuntuisi siltä, että koska opisto kouluttaa pelastustoimen ammattilaiset (vakkarit), ammattikoulutuksen ja -kurssien suunnitelmia laadittaessa voitaisiin ottaa huomioon myös sopimuspalkkaiset (sopparit) ja tuottaa opistossa ”sivutuotteena” tiivistetyt suunnitelmat ja paketit kokonaistaloudellisesti ja kohtuukustannuksilla”. ”Suunnittelu, opetussuunnitelmien laatiminen, kouluttajakoulutus, rahoitus opistolle sitä varten, ja mahdollisesti tavalla tai toisella laadunvalvontakin jollain aikajänteellä Pelastusopistolla”. ”Mikäli valtio ei pysty järjestämään sopimushenkilöstön (pelastus/hälytyshenkilöt) koulutusta niin, että SPEK jäisi käytännössä pois välistä ja Pelastusopiston roolia vahvistettaisiin, ainoa vaihtoehto olisi että pelastuslaitosten pitäisi maksajana ja koulutuksesta vastaavana tahona saada erittäin vahva rooli koulutuksen järjestämisessä.” ”Suunnitelmia, kurssipaketteja voitaisiin yhtenäistää”. Pelastuslaitokset ”Jollakin aikajänteellä pelastuslaitosten antama sopimushenkilöstön koulutus voitaisiin jopa auditoida”. 5.8.2 Tietojärjestelmät Tietojärjestelmät aiheuttavat suuria ongelmia sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksessa. Seuraavassa on verkkokyselyn ja haastatteluiden pohjalta saatuja mielipiteitä ja kokemuksia. Tulee kuitenkin muistaa, että tietojärjestelmillä voi olla eritasoisia käyttäjiä ja että joissakin tapauksissa järjestelmää käyttää henkilön puolesta sihteeri tai muu. Tämä voi antaa järjestelmästä joskus liiankin huonon kuvan. HAKA palokuntajärjestelmä Haastatteluissa on tullut esille että HAKA ei ole joustava eikä mahdollista henkilökohtaisten tarpeiden käyttöä. HAKA ei mahdollista esimerkiksi omien suoritettujen moduulien tallentamista ja hyödyntämistä. Tämä auttaisi tilaajan tarpeita. Pelastustoimessa ei myöskään käytetä HAKA-järjestelmää yhtenäisesti. ”Sammutustyökurssilla tarvitaan liitteitä mitä HAKA:ssa ei pysty täyttämään, kun esimies tulostaa Excel-taulukon, se on niin vaikeaselkoinen että doc-muotoisessa kaavakkeessa hakemus on paljon helpompaa”. Jotkut pelastuslaitokset käyttävät HAKA-järjestelmää vain pakollisiin ilmoittautumisiin, ei muuhun. Pelastuslaitos voi olla velvoittanut käyttämään muuta järjestelmää, jota laitos hallinnoi, ja tämä järjestelmä laskee suoraan hälytyksistä esimerkiksi tunnit palkanlaskentaan. HAKA:n kanssa voi olla ongelmia myös siitä syystä, että millaisia sopimuksia palokunnat ovat tehneet pelastuslaitosten kanssa tai pelastuslaitokset pelastusliittojen kanssa. ”Kursseista menee sinne vain tiedoksi, HAKA:n kautta kursseille ei voi hakea. HAKA ei toimi siinä mielessä, riippuu millaisia sopimuksia palokunnat tehneet laitosten kanssa, könttäsumma vuodessa (palvelusopimus), jolloin Store-järjestelmää ei tarvittaisi. Pelastuslaitos velvoittanut taas käyttämään HAKA:aa, katsoneet näin, raportointijärjestelmäkin voisi olla yhtenäinen. Nyt ei esim. tasan tarkkaan tiedä kuinka paljon palokuntalaisia Suomessa on, jos olisi yksi järjestelmä, tiedettäisiin. Raportoinnin hajanaisuus, pitäisi saada yhtenäiseksi, olisi paljon tehtävää. Asiakas valitsee, mikä järkevä, Pronto ok, SPEK:in tulisi ottaa aikalisä HAKA-järjestelmän osalta, että mikä järkevää, pitäisi miettiä ja järkeistää, HAKA ollut tiensä päässä jo hetken aikaa.” Esimerkki käytännöistä ”Liiton toiminnanjohtajana pitäisi saada ajettua erilaisia raportteja. Liitto palvelee kahta pelastusaluetta, HAKA:aan ei voi luottaa, varsinkaan toisella pelastusalueella, nuorisopuolella toimii varsin hyvin, palokuntia höykkyytetty niin paljon, että se tieto tulee jo kohtalaisen hyvin, suuri osa menee tällä hetkellä HAKA:aankin, hälytysosastojen, järjestysosastojen, eli tukiosastojen tiedot, sillä puolella hankalaa. 63 Toisen alueen palokunnat kirjaavat HAKA:aan koulutuksensa, toisessa pelastuslaitoksessa taas ei kirjata, jos ne sen kirjaisi, voisi seuraavan vuoden kurssitarpeet ajaa HAKA:sta”. Avustusten haku ”Syy mistä liitto pyrkinyt pääsemään eroon on ns. ”euro-taulukko”, teetetään SPEK:ssä meillä, n. 10-sivuinen Excel-taulukko, mihin ilmoitetaan suunnitellut koulutukset, raportoidaan toteutuneet koulutukset, ja myös euromäärät, koostuu koulutusten määrästä, arvioidusta määrästä, koulutettavien määrästä, henkilötyöpäivistä, ja aiheutuneista kuluista. Kukaan ei koskaan ole kädestä pitäen opettanut miten taulukko toimii. 2-3 viikkoa tapellut loppuraportin kanssa, mitä tänä vuosi piti raportoida, väsynyt, varsin kypsä siihen, taulukko ei ole koskaan auennut niin että kun syötän sinne määrättyjä henkilötyöpäiviä tai määriä, niin miten taulukko laskee meille sen osuuden rahoituksesta”. 5.8.3 Arvio koulutusjärjestelmän hallinnollisista perusteista Yleisarvio Koulutusjärjestelmän hallinnolliset perusteet Lainsäädännöllinen kehys, tavoitteet ja opintosisältöjen määrittely, sopimukset ja vastuut, kouluttajien palvelussuhteet ja kustannusvastaavuus ja sen seuranta vaatii kehittämistä. 5.9 Koulutusjärjestelmän kustannusten jakautuminen eri organisaatioille 5.9.1 Kustannusten jakautuminen Palokuntien vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutuskustannukset jakautuvat pelastuslaitosten, alueliittojen ja avustuksia jakavien tahojen välillä Kuvan 5-15 mukaisesti. Kuva 5-15: Kustannusten jakautuminen eri organisaatioille Alueelliset pelastusliitot hoitavat pääosin avustusvaroilla ja omarahoitteisesti palokuntatoiminnan kehittämistä, johon sisältyy nuorisotyö. Nuorisotyö tuottaa koulutettavia palokuntakoulutukseen, jonka voi aloittaa jo 16 -vuotiaana. Omarahoitus kerätään muun toiminnan tuotoista. Palokuntakoulutuksen rahoittavat pelastuslaitokset alueellisesti, ja sen kautta valmistuu palokuntien hälytysosastoihin sammutusmiehiä. Tarkempi kustannusten erittely on esitelty luvussa 3.9. Kuvassa 5-16 on pelastusjohtajien näkemys nykyisen koulutusjärjestelmän kustannusten jakautumisesta eri tahoille. Liian suuri Sopiva Liian alhainen Pelastuslaitoksen osuus Sopimuspalokuntien oma osuus Avustusten osuus… SPEK:n osuus Vapaaehtoistyön osuus 0% 20% 40% 60% 80% 100% % Kuva 5-16: Kysely kustannusten jakautumisesta Yleisesti nähtiin avustusten osuus liian alhaiseksi. Toisaalta palokuntakoulutuksessa avustuksia on voitu käyttää vain kehittämiseen, ja muuten se on ollut pelastuslaitosten maksamaa. Palokuntatoiminnan kehittämisessä, eli nuoriso-, nais- ja seniorityössä avustusten merkitys on oleellinen. Omarahoitteisuudesta Alueelliset pelastusliitot käyttävät palokuntatoiminnan kehittämiseen avustusten lisäksi omarahoitusta, jota saadaan erilaisten kaupallisten palveluiden ja tuotteiden myynnin tuottona. Palokuntatoiminnan kehittäminen sisältää nuorisotyön, jonka menestys on avainasia palokuntatyön jatkuvuudelle. Kaupallinen toiminta on arvonlisäverollista. Kustannusten selkeydestä Tässä tutkimuksessa käytetyt alueellisten pelastusliittojen talous ja kurssitiedot saatiin 49 Palosuojelurahastolle tehdystä raportoinnista . Muita yhtenäisiä tilastoja ei ollut saatavilla. Datassa olevat puutteet haittasivat tutkimuksen suorittamista. Alueellisesti on koulutuksen hoitamiseen useita sopimusmalleja, joista saatiin käyttöön esimerkkejä. Tarkan kustannusjaon selvittäminen olisi vaatinut alueellisten liittojen läpikäynnin haastatteluin, mihin tässä tutkimuksessa ei ollut resursseja. Sen vuoksi jouduttiin koulutuskustannuksia arvioimaan kurssitilastojen pohjalta sekä haastattelemalla liittojen talousasiantuntijoita. Omarahoitteinen toiminta perustuu palvelujen ja tuotteiden arvonlisäverolliseen myyntiin. Arvonlisäverollisesta toiminnasta ei ole tilastoja. Arvonlisäverollinen toiminta on yhtiöitetty ainakin Helsingissä ja Keski-Suomessa. 49 SPEK 2014 65 Koska pelastuslaitokset maksavat sopimuspalokuntien henkilöstön lakisääteisen koulutuksen, ei tästä periaatteessa voi tulla taloudellista ongelmaa. Sen sijaan pelastusalan liittojen talousongelmien syinä pidettiin Palosuojelurahaston 50 % rahoitusta, joka vaatii liitoilta omaa rahoitusta 50 %. Tosin projekteihin voi saada jopa 100 % rahoituksen. Jos tämän omarahoitusosuuden hankinnassa on vaikeuksia, se johtaa negatiiviseen tulokseen. ”Rahoitusongelmana on 50 %:n omarahoitusosuus PSR-hakemuksissa. Oma raha hankitaan yrityskoulutuksina, yksityiskoulutuksina ja tuotemyyntinä. (Projekteihin voi saada PSR:ltä 100 %.)” “Negatiivisen taloudellisen tuloksen syynä on todennäköisesti harvaan asuttu alue, jolla alueella yksi pelastuslaitos ja vähän firmoja, jotka tarvitsevat koulutusta. Samalla liitolla on useita palkallisia työntekijöitä.” “Palosuojelurahaston ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) avustukset sovittu siten, että raha kanavoituu alueliitoille. Ongelma on, että SPEK jakaa vähän eteenpäin ja raha kuluu keskusjärjestön hallintoon. Hallinnon Excelit ovat joka vuosi isompia.” Koulutusta kehitettäessä yhtenäinen kustannustietojen kerääminen ja tilastointi olisi järjestettävä. Kustannustietojen avulla voidaan selvittää, missä kohtaa toiminnassa on potentiaalisia ongelmia ja missä määrin eri tehtäviä on pystytty tehostamaan. Onnistuneet koulutuksen laadun ja organisoinnin innovaatiot näkyvät ennen pitkään tuottavuuden kasvuna, eli toiminnan tulokset paranevat suhteessa sen kustannuksiin. 5.9.2 Mistä liittojen tappiot syntyvät Tilastoja analysoitaessa näkyy, että alueellisten liittojen tulos vaihtelee vuosittain voimakkaasti. Liittojen vuositason tuloksia ei pystytty korreloimaan muihin vuositason taloudellisiin tekijöihin. Tämä ilmeisesti kuvastaa pitkäjänteistä toimintaa, kertyneitä tuloja ja kuluja siirtyy vuosilta toisille. Sen sijaan alueellisten liittojen viiden vuoden tuloksen keskiarvo (TULOS ka, eli tuloksen keskiarvo vuosina 1998–2012 euroina) korreloi jonkin verran vapaapalokuntien ja pelastuslaitosten vakituisen henkilöstön määrän erotukseen: 1200 1000 y = 0,0004x2 + 0,3596x - 146,21 800 R2 = 0,5434 600 400 Series1 200 Poly. (Series1) 0 -1000 -500 -200 -400 -600 -800 0 500 1000 1500 Kuva 5-17 Liittojen tulos korreloi hieman vapaapalokuntien ja pelastuslaitosten vakituisen henkilöstön määrän erotukseen Tästä voidaan tehdä varovainen havainto, että alueilla, joilla vapaapalokunnilla on merkittävä osuus pelastustoiminnassa, myös rahoitus on turvatumpaa. Alueellisten ja demografisten tilastojen sekä pelastusliittojen taloudellisen tuloksen välille ei pystytty löytämään muita korrelaatioita. Samoin palokuntien kehittämistoiminnan ja palokuntakoulutuksen kustannusten suhde ei korreloi keskimääräiseen viiden vuoden tulokseen. Palokuntakoulutuksen kulut korreloivat hiukan viiden vuoden keskimääräiseen tappiollisuuteen: 300000 250000 2 y = 4E-06x - 0,3972x + 88004 2 R = 0,4414 200000 Series1 150000 Poly. (Series1) 100000 50000 0 0 50000 100000 150000 200000 250000 Kuva 5-18:Palokuntakoulutuksen kulut korreloivat hiukan viiden vuoden keskimääräiseen tappiollisuuteen Palokuntien kehittämistoiminnan (nuoriso-, nais- ja senioritoiminta) kustannukset sen sijaan korreloivat selvästi viiden vuoden keskimääräiseen tappiollisuuteen: 300000 y = -1E-06x2 + 1,2836x - 26940 R 2 = 0,8531 250000 200000 Series1 150000 Poly. (Series1) 100000 50000 0 0 100000 200000 300000 400000 67 Kuva 5-19: Palokuntien kehittämistoiminnan kustannukset korreloivat selvästi viiden vuoden keskimääräiseen tappiollisuuteen: Toisin sanoen palokuntakoulutus ei aiheuta alueellisten liittojen tappioita, vaan tappioita aiheuttaa palokuntatoiminnan kehittäminen. Kehittäminen on se toiminto, joka ohjaa mm. nuoria harrastetoiminnan piiriin ja koulutukseen. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että palokuntatoiminnan kehittäminen on taloudellisesti kriittisin osa-alue. Toisaalta kehittämistoiminta on välttämätöntä, koska sen avulla kerätään harrastustoiminnan piiriin jo nuorina tulevat vapaa- ja sopimus-palokuntien henkilöt. 5.9.3 Arvio koulutusjärjestelmän kustannusten jakautumisesta eri organisaatioille Kustannusten jakautuminen Avustuksiin liittyvät kustannustiedot Koulutusjärjestelmän kustannusten jakautuminen eri organisaatiolle Palokuntien koulutuksen kustantavat pääosin pelastuslaitokset ja nuorisokoulutuksen alueliitot erilaisia avustuksia ja tukia apuna käyttäen Palosuojelurahaston raportoinnissa avustettavien toimintojen kustannukset on raportoitu hyvin. Muut kustannustiedot Muut alueelliset kustannustiedot eivät ole yhtenäisesti tilastoituja Yleisarvio Kustannukset jakautuvat vaatimusten mukaisella tavalla. Koulutusta kehitettäessä yhtenäinen kustannustietojen kerääminen ja tilastointi on kuitenkin järjestettävä. Palosuojelurahaston raportoinnissa avustettavien toimintojen kustannukset on raportoitu hyvin. 5.10 Muita näkökulmia koulutuksen kehittämiseen Yleistä Vapaaehtois- ja sopimuspalokuntatoiminta on alueellisena pelastustoimintana erittäin kustannustehokasta ja on selvää, että järjestelmän ylläpito ja edelleen kehittäminen on hyvin perusteltua. Samaan aikaan, kun koulutusta joudutaan kehittämään, on myös toiminnan tehokkuutta parannettava. Tästä seuraa, että Pelastusopiston ja SPEK:n yhteistyön kehittäminen ja syventäminen tulee välttämättömäksi. Koska laajan vapaaehtoiskentän hallinta ja koulutus vaatii kosketuspinnan alueelliseen toimintaan, on pelastusalan liitoilla jatkossakin tärkeä rooli. Liittojen tehtävien painopisteet kuitenkin saattavat jossain määrin muuttua. Jos vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutusmateriaali tulee maanlaajuiseksi ja kurssit avataan siten, että niihin voi tulla lähialueiltakin sekä samalla luodaan maanlaajuinen näyttötutkintojärjestelmä, on näiden toimintojen alueellinen tuki sekä koordinointi järjestettävä. Tässä alueellisilla pelastusliitoilla on selkeä rooli. On hyvä perustaa myös koulutuksen ja yhteistoiminnan kehittämisestä vastaava ohjausryhmä ministeriön yhteyteen. "Pitäisi miettiä myös yhteistyökuviot koulutuskenttään, varsinkin, kun rahoitus vähenee." "Ehkä pelastuslaitokset, SPEK ja Pelastusopisto voisivat nykyistä paremmin tehdä prosessin toimenpiteiden suunnitteluksi ja toteuttamiseksi. Näin päällekkäisyydet saataisiin pois ja koordinointi ja yhdenmukaisuus saataisiin." "Parasta olisi nostaa koulutusmateriaalin tasoa, siihen harjoittelut ja näyttötutkinnot." Koulutuksen kuvauksessa olisi hyvä määritellä yhteiset prosessikuvaukset ja vastuut. "Puuttuu prosessikuvaus koulutuksen toteuttamisesta, mukaan lukien vastuiden ja tehtävien kuvaukset. Sitten voitaisiin miettiä eri toimijoiden roolit ja mitä muutetaan. Sekä palvelu- että talousprosessit pitäisi määritellä." Yhteistyötä eri oppilaitosten ja vapaaehtoiskoulutuksen välille toivotaan. "Kurssitus olisi tehokkaampaa, jos kursseja voisi täyttää joustavammin. Ristiinkoulutuksesta pitäisi pystyä sopimaan joustavammin keskenään ristiinkoulutuksesta myös eri pelastuslaitosten välillä kun maksuista ja kulkuyhteyksistä on sovittu. Jotkut liitot ovat olleet joustavia tässä asiassa. " Ammattikoulutuksen uudistamisen yhteydessä pyritään yhteisiin koulutusmoduuleihin ja niiden yhteiskäyttöön eri oppilaitosten välillä. Tätä pitäisi soveltaa myös pelastusalan koulutuksessa. "Joka alueelta löytyy terveydenhuolto-oppilaitos sekä ajoneuvotekniikan koulutusta. Koulutusmoduuleita voisi saada niiden yleisestä opetustarjonnasta." "Todistukset olisi hyvä saada siten, että niitä hyväksyttäisiin jopa muissakin oppilaitoksissa valinnaisiksi. Esim. Palokuntien ensiapukurssi on isompi kuin SPR:n ensiapu 1, ja jopa 2 osittain." Koulutusprosessin malli Kun tutkitaan prosessisysteemien muutoksia, täytyy systeemin nykytilanne mallintaa. Muutoksia verrataan sen jälkeen nykytilanteen malliin, jolloin näiden muutosten vaikutuksia voidaan laskea 50 . Tehdyissä haastatteluissa ilmeni muun muassa, että siirtymi- nen nuorisotoiminnasta palokuntatoiminnan peruskoulutukseen on kriittinen vaihe, jossa voidaan menettää vapaaehtoisia henkilöitä toiminnan piiristä. Tätä hukkaa arvioitiin prosessisysteemimallin avulla. On selvää, että 18 vuoden ikä on monessa suhteessa kriittinen palokuntakoulutuksen kannalta. Siinä iässä monet muuttavat nuoruuspaikkakunnaltaan opiskelupaikkakunnalle tai työpaikkakunnalle. On mahdollista, että vapaaehtoistoiminnassa mukana ollut nuori ei enää uudella paikkakunnalla tulekaan vapaaehtoistoimintaan mukaan. Vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutusprosessin malli koottiin pelastusliittojen ja sopimuspalokuntakoulutuksen tilastotietojen pohjalta. Malli antoi seuraavat keskiarvoiset henkilömäärät ja toiminnassa mukanaoloajat (Kuva 5-1): 50 Castrén, L., Kauhanen, A., Kulvik, M., Kulvik-Laine, S., Lönnqvist, A., Maijanen, S., Martikainen, O., Palvalin, M., Peltonen, I., Ranta, P., Vuolle, M. ja Ye Z. (2013): ICT ja palvelut, Näkökulmia tuottavuuden kehittämiseen, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA), Taloustieto Oy. 69 Kuva 5-20: Koulutusprosessin malli Palokuntatyön kehittäminen vastaa koulutusprosessin alkupäästä ”nuorisotyö”, joka syöttää alueellisesti henkilöitä koulutukseen perustasolle ja sitten jatkokoulutukseen. Perustason ja pelastustoimintaan pätevöitymisen välillä näyttäisi mallin mukaan olevan noin 10–20 % hukka, toisin sanoen vain osa koulutetuista tulee mukaan varsinaiseen pelastustoimintaan. Tämä todennäköisesti kuvastaa myös edellä mainittua 18 vuoden iässä olevaa muutosten vaihetta. Koulutusprosessin mallin perusteella voidaan laskea myös esimerkiksi tarvittavan koulutushenkilöstön keskimääräiset henkilömäärät. Jos sivutoimisen koulutuksen ajankäyttö on noin 10 % henkilön kokonaistyöajasta, tarvitaan: ■ Kurssinjohtajat: 100 henkeä ■ Kouluttajat: 800 henkeä ■ Muut koulutukseen osallistuvat henkilöt: 600 henkeä Jos henkilöstö olisi täyspäiväistä, tarvittava henkilömäärä olisi noin ■ Kurssinjohtajat: 15 henkeä ■ Kouluttajat: 120 henkeä ■ Muut koulutukseen osallistuvat henkilöt: 90 henkeä Jos arvioidaan, että peruskursseilla luento-osa on noin 40 % ja harjoitusosa noin 60 % tunneista, voidaan arvioida digitaalisen koulutusmateriaalin hyötyjä. Luento-osassa on paikalla yksi opettaja ja harjoitusosassa tyypillisesti kolme. Näin ollen kurssin keskimääräinen opettajamäärä on 2,4, josta voidaan saavuttaa teoriaosuus digitoimalla korkeintaan noin 0,3 henkilön säästö (12,5 %). Harjoitusosassa on isompi opettajamäärä, mutta käytännön harjoituksia ei voida korvata, vaan korkeintaan tukea digitaalisella tai videooppimateriaalille. Toisaalta harjoitusosassa saadut pienetkin kustannussäästöt ovat merkittäviä. Mallin avulla voidaan tarvittaessa tutkia muitakin muutoksia. 5.11 Roolitaulukko Taulukossa 5-2, ns. roolitaulukossa, on esitetty yhteenvetona pelastustoiminnan sekä sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän vastuuorganisaatiot, normisto, sopimukset, henkilöstö sekä järjestöt ja niiden merkitys tai toiminta järjestelmän eri vastuualueilla, tehtävissä ja palveluissa. Taulukko kuvaa koulutusjärjestelmän nykytilannetta ja sitä on käytetty kuvaamaan koulutusjärjestelmän toimivuutta eri tasoilla. Viimeinen sarake sisältää verkkokyselyssä ja haastatteluissa esiin tulleita puutteita ja ongelmia (E). Taulukko 5-1: Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän tärkeimmät vastuuorganisaatiot ja normisto sekä vastuualueet ja tehtävät 71 Merkki A S V L T N O K J M C E 1) 2) 3) 4) Selite VN:n asetuksessa säädetty tai ohjeessa määritelty: Pelastusasetus (407/2011), asetus Pelastus-opistosta (658/2006), savusukellusohje (SM julk.) )48/2007) Sovitaan osapuolten kesken, konsultoitu Päävastuu alueesta, tehtävästä; ylläpitää järjestelmää, palvelua Pelastuslaissa säädetty (379/2011), Pelastusopistolaissa säädetty (607/2006) Järjestää, toteuttaa, koordinoi, suorittaa tehtävän, tarjoaa palvelua Vahvistaa suunnitelman, vastaa ammattikoulutuksesta Osallistuu toimintaan Käyttää järjestelmää, palvelua, saa rahoitusta Jakelu sähköisessä muodossa (HAKA/Moodle) SPEK-tuotemyynti (kirjat, välineet) Copyright, omistus Ei määritelty, puutteellinen vastuu epäselvä, koettu ongelmaksi nykyjärjestelmässä Sopimuspalokunnan päällikkökurssien opetusohjelman vahvistaa Sisäministeriö Lisäksi muita kursseja kehittäviä työryhmiä Tulee suorittaa lisäksi yksi muu peruskurssi Peruskursseille osallistuminen (16 v. ikä), hälytys- ja pelastustoimintaan osallistuminen (18 v. ikä), jotkut kurssit oltava hyväksytty ennen seuraavaa kurssia 6 Koulutusjärjestelmän kehittämistarpeet ja ehdotukset 6.1 Kehitystarpeiden perustat 6.1.1 Välittömät kehitystarpeet Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän välittömät – järjestelmään sen sisältä nousseet - kehitystarpeet ja vaatimukset perustuvat sekä Suomen pelastustoimen johdolta verkkokyselyllä ja haastatteluilla saatuihin tuloksiin, että niiden pohjalta erikseen suoritettuihin kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin analyyseihin (luku 5). 6.1.2 Välilliset kehitystarpeet Koulutuksen kehitystarpeiden suuntaamisessa on lisäksi huomioitu pidempiaikaisia tarpeita. Näitä tulee koulutusjärjestelmän ulkopuolisista haasteista ja kehityksestä sekä sisäministeriön Pelastustoiminnan strategian 2015 tavoitteista vapaaehtoistoiminnan osalta. Välillisiä kehitystarpeita on käsitelty kohdassa 6.8. 6.1.3 Kehittämiskohteet Seuraavassa on luvun 5 kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten arvioiden ja analyysien sekä roolitaulukon (Taulukko 5-2) osoittamien sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän puutteiden pohjalta esiin nousseet keskeisimmät kohteet. ■ Koulutuksen ohjaus ja valvonta – Valtakunnalisen koulutustarpeen määrittäminen – Normiston tarkistaminen – Avustukset ohjausvälineenä – Pelastuslaitosten ja Pelastusopiston roolin vahvistaminen ■ Koulutuksen järjestämismalli(t) ■ Koulutusjärjestelmän sisällölliset ja rakenteelliset uudistukset – – – – – – 51 Koulutussuunnitelmien (Ops, Tots, Harsu) kehittäminen Peruskurssien terävöittäminen Kurssit modulaarisiksi Kurssimateriaalin tuottaminen ja tekijänoikeudet Opintorekisterien tarkistaminen ja käyttäminen Tutkintopolut ja näyttömestarin tutkinto ■ Kustannusvaikutukset ■ Koulutusbrändi ■ ”Big picture” –kysymykset (välilliset kehitystarpeet) Näitä käsitellään seuraavissa alaluvuissa. 51 Ops = opetussuunnitelma; Tots = toteutussuunnitelma; Harsu = harjoitussuunnitelma 73 6.2 Koulutuksen ohjaus ja valvonta Pelastusala on kokenut suuria muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suuremmista muutoksista voidaan mainita hätäkeskusuudistus, viranomaisverkko ja pelastusalan alueellistaminen. Lainsäädäntö on muuttunut siinä rinnalla useaan otteeseen. Viimeisin Pelastuslaki on vuodelta 2011. Pienemmistä muutoksista voidaan mainita ensivastetoiminnan yleistyminen palokuntiin tai myrskytuhojen kasvavat haasteet. MuuSelkeä ja vakuuttava ohjausjärjestelmä tosten kourissa tehokkuusvaatimukset ja talouden paineet eivät ainakaan tule vähenemään. Sivutoimiset ja vapaaehtoiset palokunnat ovat pelastusalan suurin toimija. Vapaaehtoinen pelastushenkilöstö toimii ammattipelastajien kanssa usein samoissa tehtävissä. Suurimmassa osassa maata vapaaehtoispalokunnat ovat lisäksi alueen ainoita palokuntia ja hoitavat siten kaikki hälytys- ja pelastustehtävät. Kymmentuhatpäisen pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutus on hoidettu pääosin järjestöjen ja alueellisten pelastusliittojen verkoston avulla. Koulutustoimintaa ei ohjaa tai valvo käytännössä mikään normitus. Pelastuslaitokset kuitenkin vastaavat alueensa pelastushenkilöstöstä, myös laitoksen kanssa sopimuksen tehneen sopimuspalokunnan henkilöstöstä, ja sen riittävästä koulutuksesta, jos ei muuten niin ainakin työturvallisuussäännösten kautta. Pelastustoimi on lisäksi ainoita tehtäväkenttiä missä lakisääteisiä tehtäviä hoitavat vapaaehtoiset. Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen ohjausjärjestelmää tulee selkeyttää normistoa ja sopimuksia tarkistamalla, Sisäministeriön vastuuta lisäämällä, pelastus-laitosten ja Pelastusopiston roolia kasvattamalla sekä siirtämällä kouluttajakoulutus Pelastusopistoon. 6.2.1 Normiston tarkistaminen Pelastuslaki (379/2011) Pelastuslakiin (PEL) ei nähdä tarvetta tehdä muutoksia sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmää koskien. Joitakin lain asiakohtia tulisi kuitenkin täsmentää asetuksella (pelastusasetus). Pelastusasetus (405/2011) Pelastusasetuksessa tulisi määritellä tarkemmin mitä on riittävä koulutus (PEL 56§). Tässä selvityksessä ehdotetaan lukuisia koulutuksen suunnitteluun ja sisältöihin liittyviä muutoksia ja uudistuksia, jotka liittyvät tähän. Normistossa tulisi määritellä vaatimukset ja sisällöt 2-3 ”rautaiselle” hälytys- ja pelastusyksiköiden peruskurssille (sammutus, savusukellus, yksikönjohtaja, muu) sekä opetussuunnitelmat, jotka ovat tavoitteiltaan ja tasoltaan yhtenäiset sekä ammattihenkilöstölle että sivutoimiselle ja vapaaehtoiselle. Täydentävät ja lisäkurssit voidaan hoitaa muulla koulutuksella. Pelastusasetuksessa tulisi määritellä tarkemmin mitä riittävä toimintakyky ja ammattitaito tarkemmin edellyttävät eri toimijoilta ja eri tehtävissä ja valvonnalta (PEL 39§). Riittääkö pelkkä Pelastusopiston vahvistamien kurssien suorittaminen? Pelastusopisto Pelastusopistolla ei ole ollut kiinnostunut vapaaehtoishenkilöstön koulutuksesta lukuun ottamatta opetussuunnitelmien vahvistamista, koska vapaaehtoishenkilöstön kouluttamiseen ei ole osoitettu budjettia, eikä se saa tulosrahaa vapaaehtoishenkilöstön opintosuorituksista. Vapaaehtoiskoulutus ei näy Pelastusopiston tulostavoitteissa. Pelastusopistoa koskevaan lakiin tai asetukseen tulee tehdä muutos, millä Pelastusopiston vastuuta ja velvollisuutta myös sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksesta lisättäisiin. Muutos koskee peruskurssien (miehistö, yksikönjohtaja) koulutussuunnitelmia, peruskurssien materiaalin tuottamista sekä kouluttajakoulutuksen järjestämistä. Kouluttajakoulutuksesta huolehtisi Pelastusopisto. Pelastusopisto sertifioisi myös uuden näyttömestarin tutkinnon. Uudet tehtävät voidaan sopia ministeriön ja Pelastusopiston välisessä tulossopimuksessa tulostavoitteineen. Palosuojelurahasto Rahasto on avustanut myös vapaaehtoiskoulutusta. Rahaston tulee käyttää ohjausvaltaa enemmän siihen mihin rahoitusta voi käyttää. Painopistettä tulee siirtää koulutukseen ja koulutuksen kehittämiseen. Koulutus ja sen kehittäminen on myös tehokasta palosuojelua. Palosuojelurahastoa koskevaa normistoa tulee tarkistaa siten että rahastosta voidaan suorittaa avustusta myös Pelastusopistolle sivutoimista ja vapaaehtoista henkilöstöä koskevan koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen sekä kouluttajakoulutuksen antamiseen. 6.2.2 Ministeriön vastuu Kansallinen palvelutasopäätös Riittävä määrä, osaaminen korkeaa tasoa, vastaa tarpeita Ministeriön tulee laatia kansallinen palvelutasopäätös, mikä linjaa pelastustoimen tarpeet valtakunnallisella tasolla. Palvelutasopäätöksestä voidaan määritellä pelastustoimen riittävän koulutuksen tarpeet myös sivutoimisen ja vapaaehtoishenkilöstön osalta. Kansallinen palvelutasopäätös ottaa huomioon kokonaisturvallisuuden tarpeet (kohta 6.8.3). Ohjaus ja valvonta Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen ohjaus ja valvonta tulee olla nykyistä selkeämmin Sisäministeriön Pelastusosaston vastuulla. Ministeriön tulisi valvoa onko koulutus riittävää vai ei ja miten eri pelastuslaitokset koulutusta toteuttavat. Ministeriön Pelastusosastoon tulisi perustaa pysyvä koulutuksen ohjausryhmä, jossa on edustus ainakin kouluttajaorganisaatiosta, pelastuslaitoksista, koulutuksen järjestäjätahosta ja rahoittajaorganisaatiosta. Tässä selvityksessä on ehdotettu perustettavaksi koulutusjärjestelmän rakenteellisia ja sisällöllisiä kysymyksiä varten rakennetyöryhmä. Rakennetyöryhmä voisi toimia edellä mainitun ohjausryhmän alaisuudessa (kohta 6.5.6). 75 Sopimukset Pelastusosaston tulee huomioida uuden koulutusjärjestelmän edellyttämät tarkistukset tulossopimuksessa (Pelastusopisto) ja mandaatit (SPEK), millä koulutustavoitteita voidaan johtaa, ohjata ja valvoa. Pelastustoimen strategia 2015 Pelastustoimen strategian tavoitteet ja päämäärät tulee kirkastaa myös sivutoimiselle ja vapaaehtoiselle henkilöstölle. Tämä prosessi voidaan aloittaa koulutusjärjestelmän uudistamisella. 6.2.3 Avustukset ohjausvälineenä Rahoitusperiaatteiden tulee olla selkeät. Vapaaehtoishenkilöstön koulutuksen päärahoitus on pelastuslaitosten vastuulla. Palosuojelurahaston roolia tulee rahoituksessa lisätä. Rahoituksella voidaan ohjata koulutuksen kehittämistä alueellisten pelastuslaitosten tarpeiden ja strategian suuntaan sekä Pelastusopiston uutta koulutusjärjestelmää koskeviin tarpeisiin riippuen koulutusjärjestelmän mallista (kohta 6.4). Ohjausta voidaan kehittää Sisäministeriön Pelastusosastoon ehdotettavassa ohjausryhmässä, missä on myös Palosuojelurahaston edustus. 6.2.4 Pelastuslaitosten ja Pelastusopiston roolin vahvistaminen Pelastuslaitoksille ja Pelastusopistolle enemmän vastuuta Pelastuslaitosten rooli on ollut koulutuksen suunnittelussa hyvin vähäinen, vaikka laitokset vastaavat pelastuslain mukaan alueensa riittävästä koulutuksesta. Sivutoimiset ja vapaaehtoiset henkilöt ovat tehneet eriasteisia sopimuksia pelastuslaitosten kanssa. Taajamien ulkopuolella vapaapalokunta on usein ja yleensä ainoa palokunta ja siten ykköslähtövalmiudessa. Odotukset vapaaehtoishenkilöstön ammattitaidolle ovat siten hyvin korkeat. Vapaaehtoishenkilöstön koulutuksen rahoituksesta vastaavat kunnat. Valtio kouluttaa ammattihenkilöstön. Pelastettavan henkilön tai omaisuuden kannalta ja hätätilanteessa ei saa olla merkitystä, onko pelastajan kouluttanut valtion oppilaitos vai kunnallinen pelastuslaitos tai pelastusliitto. Koulutusjärjestelmän tulee huolehtia siitä että peruskoulutuksessa ammattitaito ja osaaminen myös vapaaehtoispuolella ovat samalla tasolla kuin ammattipuolellakin. Tästä syystä Pelastusopiston roolia tulisi vapaaehtoispuolella lisätä. Ehdotetussa uudessa järjestelmässä pelastuslaitos (maksava asiakas) osallistuu vahvemmin koulutuksen ja sisällön suunnitteluun, vaikka varsinaisen työn tekisikin joku muu (Pelastusopisto, SPEK, pelastusliitot). Laitokset voivat kouluttaa henkilöstönsä joko itse tai käyttää siihen pelastusliittoja kuten tähänkin asti, tai jotain kolmatta osapuolta (kilpailu). Uudessa koulutusjärjestelmässä korostuu myös Pelastusopiston rooli ja vastuu aikaisempaa enemmän kurssien ja sisältöjen suunnittelussa ja sisältöjen tuottamisessa. Pelastuslaitokset ja Pelastusopisto voivat luoda koulutuksen kehittämiseksi intressiverkoston, missä on pelastuslaitoksia, liittoja, alan teollisuutta ja palveluita sekä järjestöjä ja muita osapuolia. Koulutuksen järjestelmäasiakirja Haastatteluissa on tuotu esille, että jokaisen pelastuslaitoksen pitäisi laatia koulutuksen järjestelmäasiakirja, vrt. laatuasiakirja tai johtamisjärjestelmäasiakirja yrityksissä, jossa määritellään vastuut, tehtävät ja seuranta. Pelastusopisto hyväksyy opetussuunnitelmat, mutta organisointi on pelastusalan keskusjärjestöllä (SPEK). Kun laitoksilla ei ole tällaista järjestelmäasiakirjaa, laitosten koulutusjärjestelmää ei valvota systemaattisesti ja siltä puuttuu myös seuranta. Tilaaja-tuottaja – malli Koulutusjärjestelmään tarvitaan selkeä tilaaja-tuottaja – malli, joka on rajapinnoiltaan yhtenäinen koko maassa. Malli mahdollistaisi periaatteessa siten myös kolmansien osapuolten palvelut (kilpailu). Malli perustuu siihen, että tilaajalla on paikalliset tarpeet ja tarvemäärittelyt sekä rahoitus. Tuottajalla on laadukkaat palvelut, kouluttajat, materiaalit, tilat, välineet, osaaminen ja hallinto. Pelastusliitoilla ja järjestöillä suuri merkitys Pelastusliitoilla on hyvin suuri merkitys alueiden pelastusalueilla, mikä johtuu liittojen perusfunktiosta. Se on olla oman jäsenistönsä liitto. Jokainen pelastusliitto on oman alueensa palokuntien alueellinen keskusjärjestö, jäsentensä haluama tarkoitus tehdä asioita, myös koulutusta. Pelastusliitot ovat kehittyneet myös monialaisiksi. Liittojen merkitys koulutuksen järjestämisessä siten myös uudistettavassa järjestelmässä on ensiarvoisen suuri. Koulutusjärjestelmän tuleekin olla paikalliselta rakenteeltaan joustava ja mahdollistaa erikokoisten liittojen osallistuminen koulutuksen järjestämiseen pelastuslaitosten kanssa yhteistyössä. Järjestöjen (SPEK, SPPL, SSPL) tärkeä rooli säilyy uudistettavassa koulutusjärjestelmässä ennallaan. 6.3 Koulutus erilliseen yksikköön Keskusjärjestö ja liitot ovat vastanneet koulutuksesta Koulutus on hoidettu käytännössä alueellisten pelastusliittojen ja keskusjärjestön (SPEK) toimesta. Koulutus on ollut järjestötoiminnan yksi päätehtävistä. SPEK on tuottanut materiaalin ja vastannut sen jakamisesta oppilaille ja kouluttajille sekä sähköisessä muodossa (Haka, Moodle) että tuotemyyntinä. SPEK:illä on tuottamaansa aineistoon omistusoikeudet. SPEK on vastannut myös kouluttajien koulutuksesta ns. kurssinjohtajapäivillä. SPEK on kehittänyt HAKA palokuntarekisterin ja myös vastaa siitä. Pelastusliitot ovat järjestäneet koulutustilaisuudet ja valinneet kurssinjohtajat ja kouluttajat yhdessä pelastuslaitoksen kanssa. 77 Peruskoulutus erilleen järjestötoiminnasta Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen järjestäminen ei mahdollista tällä hetkellä ohjattua ja valvottua ketjua koulutukseen hakeutumisesta virallisiin opintosuorituksiin ja ammattitutkintoihin eikä sisällöiltään vahvistettuihin kursseihin. Koulutuksen käytännön järjestämistä ja valvontaa ei ole velvoitettu millekään osapuolelle eikä työnjaosta eri osapuolten kesken ole sovittu. Tämä on koettu selkeäksi ongelmaksi. Koulutuksen haasteisiin voidaan vastata tehokkaimmin siirtämällä sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön peruskoulutus hallinnollisesti ja toiminnallisesti erilliseen organisaatioon tai yksikköön ja niin, että koulutuksen ohjaus ja suunnittelu on sisäministeriössä. Järjestöjen rooli kasvaa Järjestöt (SPEK, SPPL, SSPL) voivat keskittyä ydintoimintaansa ja niiden merkittävä ennalta ehkäisevä valistus-, neuvonta- ja viestintätyö sekä lisä- ja täydennyskoulutuksen järjestäminen koulutusuudistuksessa entisestään korostuu. Koulutusyhteistyö eri järjestöjen kanssa tulee säilyttää entisellä hedelmällisellä tasolla. Palokuntajärjestöjen tuottamat valistus-, neuvonta-, turvallisuusviestintä- ja koulutuspalvelut sekä erilaiset tapahtumat – ovat ennaltaehkäisevää toimintaa, joka vie palokuntalaisuutta ja turvallisuutta myös yrityksiin ja koteihin. Järjestötoiminnalla myös markkinoidaan pelastustointa ja saadaan uusia koulutettavia. 6.4 Koulutusjärjestelmän päämallit Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen kehittämiseksi ehdotetaan kahta vaihtoehtoista mallia, A ja B. Molemmissa malleissa on sama perussisältö ja rakenteelliset vaatimukset ja ominaisuudet (kohta 6.5). Mallit koskevat peruskursseja (miehistön peruskoulutus, yksikönjohtajakoulutus). Malli A rakentuu vahvasti pelastuslaitosten ja Pelastusopiston akselille. Mallissa hyödynnetään Pelastusopiston koulutusjärjestelmää ja sen vahvuuksia. Mallissa A on valmiiksi jo sisäänrakennettu viranomaismandaatti. Malli B rakentuu nykyisen SPEK:in hoitaman koulutusjärjestelmän ja sen verkostojen ja kokemuksen ympärille, mutta järjestelmää kuitenkin terävöittäen. Malli B edellyttää vahvaa mandaattia, mikä on uusi vaatimus. Tässä selvityksessä ehdotettu koulutusjärjestelmä mahdollistaa lisäksi periaatteessa kolmannen potentiaalisen vaihtoehtoisen mallin, mikä perustuu kaupallisen tarjonnan varaan (luku 4). 6.4.1 Malli A Pelastusopiston vahva rooli Mallin A mukainen pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän toteuttaminen ja ylläpito rakentuu Pelastuslaitos–Pelastusopisto -akselille. Pelastuslaitokset vastaavat kustannuksellaan riittävästä koulutuksesta ja sen tarpeista sekä sisällöistä paikallisten olosuhteiden tarpeiden pohjalta. Koulutusjärjestelmä perustuu Pelastusopiston koulutusprosessien, sisäisen synergian sekä ammattimaisen koulutus- ja tutkintojärjestelmän hyödyntämiseen (kuva 6-1). Mallissa A on oma kevyt organisaatio, joka on joko osa Pelastusopistoa tai mahdollisesti ulkopuolinen yksikkö. Pelastusopiston koulutusjärjestelmä Prosessit Sisällöt Rekisterit Sovelletaan Pelastusopiston koulutusjärjestelmän osia Kevennetyt prosessit Hyödynnetään nykyisiä moduleita Hyödynnetään nykyisiä prosesseja Sivutoimisten ja vapaaehtoisten koulutusjärjestelmä Rinnakkaisuutta Hyödynnetään nykyisiä rekistereitä Hyväksilukeminen Näyttökokeet Kuva 6-1: Pelastusopiston prosessien, sisältöjen ja rekisterien hyödyntäminen sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmässä Järjestelmä on merkittävästi suoraviivaisempi, jos Pelastusopistolle resursoidaan riittävä rahoitus, ja opisto tuottaa peruskurssien opetussuunnitelmat ja opetusmateriaalin. Pelastusopisto voi halutessaan ostaa opetusmateriaalin tuottamispalvelua myös kolmannelta osapuolelta, edellyttäen että materiaali tulee Pelastusopiston vahvistamana käyttöön. Pelastusopiston roolin kasvattaminen edellyttää muutoksia Pelastusopistolakiin (tai asetukseen). Paikalliset olosuhteet huomioitava Mallissa A on oleellista rakentaa sellainen yhtenäisin tavoittein toimiva koulutusjärjestelmä, mikä huomioi paikalliset ja henkilökohtaiset olosuhteet. Tämä tukee sivutoimisuutta ja vapaaehtoistoimintaa mutta samalla kuitenkin tarjoaa systemaattisen ja korkeatasoisen koulutuspolun sekä motivoi hakeutumaan pelastustoimen ammattiuralle uuden vapaaehtoiskanavan kautta. ■ Paikalliset ja henkilökohtaiset olosuhdevaatimukset huomioidaan sillä, että järjestelmään on rakennettu sopivan kokoiset kurssimoduulit (lyhytkurssit), monimuotoopetuksen käyttö (verkko-opetus, palokuntaopetus) sekä näyttökokeet. Miehistö- ja yksikönjohtajakurssit järjestetään mahdollisimman lähellä omaa palokuntaa. ■ Sivutoimisuutta ja vapaaehtoistoimintaa tuetaan mitoittamalla järjestelmän kurssit ja moduulit sekä pituudeltaan että syvyydeltään sopivan suuruisiksi siten että alalle tullut ei koe toimintaa jo heti alussa liian raskaaksi (kuva 6-2). Kuitenkin suoritettavat moduulit ja kurssit ovat laadultaan tutkintopolun ”ammattiuralla”. Koulutusjärjestelmän tulee tukea myös hyväksiluettavuutta aikaisemmin, esimerkiksi nuorisotoiminnan aikana, opittujen moduulien osalta. Aiemman koulutuksen tunnistamismenettely pitää olla myös kouluttajien koulutuksessa. 79 ■ Malli A mahdollistaa uuden polun ammattiuralle. Ammattipelastajista on usein pulaa ja siinäkin mielessä uusi järjestelmä on tärkeä. Pelastusopiston ympärille rakennettu sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmä näkyy ammattimaisena myös toteutuksen ja ylläpidon suuntaan. Haastatteluissa on saatu viitteitä siitä että pelastuslaitokset lähettäisivät mieluummin henkilöitä koulutukseen ja opettajia kouluttamaan ja kurssinjohtajapäiville, jos koulutusjärjestelmä on ammattimaisempi. Kurssisuoritus Myöhemmin suoritettavat modulit Kurssisuoritus Hyväksiluettavat modulit Kurssisuoritus Moduli, näyttökoe Uusi järjestelmä (”ammattiura”) Nykyinen järjestelmä Kuva 6-2: Ammattiuralla pysyviin lyhyisiin moduuleihin ja kursseihin perustuva tutkintopolku Mallissa A keskusjärjestö (SPEK) keskittyy roolinsa mukaisesti enemmän järjestön perus- ja ydintoimintoihin ja palokuntanuorten kouluttamiseen. Muiden järjestöjen (SPPL, SSPL) tärkeä rooli säilyy molemmissa malleissa entisellään. Kurssien järjestäminen Pelastuslaitokset vastaavat sopimushenkilöstön koulutuksesta. Tilaaja-tuottaja – rajapinta on pelastuslaitos-Pelastusopisto. Kurssit järjestetään pääsääntöisesti kuten tähänkin saakka pelastusliittojen toimesta. Kouluttajina toimii pelastuslaitosten ja/tai Pelastusopiston ammattihenkilöitä. Jos pelastuslaitokset katsovat tarpeelliseksi, laitokset voivat hankkia koulutusmateriaalin ja oikeudet Pelastusopistolta ja vastata koulutuksesta itse. Järjestelmässä pyritään siihen, että koulutusmateriaali on ilmaista. Mallissa A synergiat Pelastusopiston ammattiopetukseen ovat huomattavat, koska ammattilaiset saavat jonkinasteisen kouluttajakoulutuksen jo Pelastusopistolla. Synergiat voivat vähentää myös esiintyneitä asenneongelmia ammattilaisten ja vapaaehtoisten välillä. Kurssimateriaalien tuotanto Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän kurssimateriaalia tuotetaan kurssinjohtajien ja ammattiopettajien toimesta sekä Pelastusopiston nykyistä kurssimateriaalia sovittamalla tai muista lähteistä. Materiaalit ovat avoimia ja ilman lisäkustannuksia vapaasti saatavilla verkosta (Open source). Kurssimateriaalia ja suunnitelmia pitää yllä Pelastusopisto kehitettävän koulutussuunnitelman pohjalta. Kouluttajakoulutus Kouluttajakoulutus hoidetaan Pelastusopiston toimesta. Pelastusopisto suunnittelee ja järjestää koulutuksen sekä tuottaa kouluttajamateriaalin. Kouluttajakoulutus voidaan integroida pelastusalan ammattihenkilöstön koulutussuunnitelmiin. Järjestelmän ja kurssien ylläpito Tässä mallissa koulutusjärjestelmää ylläpidetään ja kursseja kehitetään omalla kevyellä organisaatiolla ja hallinnolla Pelastusopiston toimesta ja opiston tietojärjestelmissä. Koulutussuunnitelmat (opsit, totsit, harsut) suunnittelee ja vahvistaa Pelastusopisto. Rahoitus Pelastuslaitokset rahoittavat alueensa pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön peruskoulutuksen. Mallissa A kurssimateriaalin tuottaminen siirtyy SPEK:iltä Pelastusopistolle, miltä osalta myös materiaalien rahoitus Palosuojelurahastolta siirtyy Pelastusopistolle. Osa rahoituksesta jäänee Pelastusopiston oman budjetin varaan. Tarkemmat laskelmat tehdään rakennetyöryhmässä. 6.4.2 Malli B SPEK-roolia syvennetään Mallin B mukainen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän toteuttaminen ja ylläpito rakentuu SPEK:in nykyisen koulutustoiminnan ja laajan palokuntatoimintaverkoston varaan. Alan ulkoisia synergioita ja vankkaa järjestötoimintaa hyödynnetään sisäisenä voimavarana. Kurssimateriaalien tuotannossa yhteistyötä Pelastusopiston kanssa lisätään entisestään. Perusrakenne Malli B eroaa nykyisestä SPEK:in ylläpitämästä sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmästä siinä, että ■ järjestelmä eriytetään omaksi organisaatioksi SPEK:in sisällä. Koulutusjärjestelmällä on oma brändi web-sivuineen ja logoineen. Koulutusjärjestelmää johtaa, ohjaa ja valvoo Sisäministeriö, ja ■ järjestelmän rakenteelliset uudistukset määritellään Pelastusopiston johtamassa rakennetyöryhmässä (kohta 6.5.6). Mallissa B käytännön järjestelyt hoidetaan pääsääntöisesti kuten nykyisinkin. Tilaajatuottaja – rajapinta on pelastuslaitos-SPEK. Kurssien järjestäminen Koulutus järjestetään nykyisen mallin mukaisesti pelastuslaitosten toimesta tai paikallisten pelastusliittojen kautta. Koulutusmateriaalit Kurssimateriaalia tuotetaan kurssinjohtajien ja ammattiopettajien ja vapaaehtoisten opettajien toimesta kuten tähänkin saakka. Materiaalit ovat avoimia ja ilman lisäkustannuksia vapaasti saatavilla verkosta (Open source). Suunnitelmat ja materiaalit hyväksyy Pelastusopisto kehitettävän koulutussuunnitelman pohjalta. Kouluttajakoulutus Kouluttajakoulutus hoidetaan myös mallissa B Pelastusopiston toimesta. Rahoitus Pelastuslaitokset rahoittavat alueensa pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön peruskoulutuksen. Palosuojelurahasto ja muut avustusorganisaatiot (OKry, 81 RAY) rahoittavat kurssituotantoa. Kaiken julkisesti rahoitetun peruskurssimateriaalin tulee olla avointa ja vapaasti ja ilmaiseksi kaikkien koulutettavien ja kouluttajien saatavilla verkosta. Mandaatti koulutuksen suunnitteluun ja kurssien tuotantoon Koulutusta johtaa, ohjaa ja valvoo Sisäministeriö ja koulutuksesta vastaa alueellinen pelastuslaitos. Koska mallissa B koulutuksen suunnittelee SPEK, SPEK:in tulisi saada Sisäministeriöltä ja pelastuslaitoksilta siihen mandaatti. Tämä voisi olla esimerkiksi Sisäministeriön ja SPEK:in välinen yhteistyösopimus, tulosohjaussopimus tai vastaava. Sopimuksen ja sen tavoitteiden tulee olla yhteismitallinen koko valtakunnassa. Mandaatti voisi perustua esimerkiksi SPEK:in tarjoukseen. Nykyinen järjestelmä, jossa SPEK on koulutusmateriaalin tuottaja, perustuu vanhoihin käytäntöihin, eikä voimassa olevan pelastuslain mukaisiin tehtäviin. Mandaatilla SPEK saataisiin ankkuroitua viranomaistoimintaan ja Sisäministeriö saisi perusteet johtaa, ohjata ja valvoa sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusta. SPEK palokuntakoulutustoimikunta SPEK palokuntakoulutustoimikunnalla on keskeinen rooli nykyisen vapaaehtoiskoulutuksen kehittämisessä ja kurssien suunnittelussa ja sisällöissä. Palokuntakoulutustoimikunnan merkitys korostuisi entisestään mallissa B, roolia voisi jopa lisätä. 6.4.3 Kilpailumalli Koulutusjärjestelmän päämallien A ja B lisäksi tässä selvityksessä ehdotetut uudistukset mahdollistavat periaatteessa myös sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmään kilpailuelementtejä. Kilpailun mahdollistaa koulutuksen laadun (materiaalit, kouluttajat) mittarit ja auditointi. Kilpailun avaamisen käytännön vaihtoehtoja on kuvattu kappaleessa 4.5. Kaupallista kiinnostusta pelastusalalla on jonkun verran, esim. Länsi-rannikon Koulutus 52 Oy, Winnova , joka kouluttaa mm. palomiesvartijoita. 6.4.4 Mallien vertailu Seuraavassa on verrattu mallien A ja B etuja ja haittoja. Malli A Plussat ■ Koulutus ja laatu yhtenäistä ■ Sivutuotteena vapaaehtoisten kurssi-materiaali joka lähes täysin ilmaista 52 Malli B ■ Koulutuksen yhtenäisyysongelmat voidaan ratkaista ■ Joustavuutta ja kilpailua WinNova on monialainen ammatillinen oppilaitos, jolla on tutkintoon johtavaa koulutusta perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin sekä laaja valikoima ammatillista lisä- ja täydennyskoulutusta. WinNova toimii mm. Raumalla, Porissa, Laitilassa ja Ulvilassa. Ammatillinen koulutus on väylä työhön tai jatko-opintoihin, http://www.winnova.fi/sivu.aspx?taso=0&id=55 ■ Koordinointikustannukset ■ ■ ■ ■ Miinukset vähenevät Pelastuslaitokset/Pelastusopistorajapinta luonnollinen Pelastusosaston ohjaus- ja koordinaatiokuorma kevenee Uusin tieto käyttöön helposti Synergiaedut huomattavat voidaan lisätä ■ SPEK:illä todennäköisesti kapasiteettia uudistusten ja tuottavuuden kehittämiseen ■ Suuremmalla mittakaavalla tulos/tappio-heilahtelut hallintaan ■ Kilpailu ja markkinassa luovuus ■ Vaatii vahvempaa ohjausta saattaa vähentyä ■ Kustannukset todennäköisesti kasvavat ■ Ohjausryhmä/rakenneryhmä ministeriötasolta ministeriötasolle ■ Tuottavuutta on joka tapauksessa kehitettävä Kuva 6-3: Mallien A ja B vertailu 6.5 Yhteiset rakenteelliset vaatimukset Koulutusjärjestelmän tulisi olla pääsisällöltään ja rakenteeltaan sama riippumatta mallista A tai B. Rakenteet ja vaatimukset on kuvattu lyhyesti seuraavassa. 6.5.1 Yhtenäisten koulutussuunnitelmien kehittäminen Koulutussuunnitelmat ja kurssit tulee yhtenäistää ja saattaa ajan tasalle sekä sopia suunnitelmien käytön periaatteista myös palokunnissa. Nykyiset kurssit ovat jo osin vanhentuneita eivätkä vastaa enää tämän päivän haasteisiin. Koulutussuunnitelmat käsittävät kurssien ja tutkintojen opetussuunnitelmat (Ops), toteutussuunnitelmat (Tots) ja harjoitussuunnitelmat (Harsu). Suunnitelmissa tulee huomioida paikallisten olosuhteiden vaihtoehdot, koska paikallisia olosuhteita on vaikea sisällyttää opetussuunnitelmiin. Henkilö saa peruskoulutuksessa perustaidot ja paikallisten olosuhteiden vaatiman erikoisosaamisen myöhemmin työssään. SPEK on toteuttamassa pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön opetussuunnitelmauudistusta. Suunnitelma valmistuu käyttöön 2016. Opetussuunnitelman tavoitteet tukevat tämän hetkisen tiedon perusteella hyvin myös tämän selvityksen tuloksia ja ehdotuksia. Koulutuksen laatutavoitteet, mittarit ja auditointi Peruskoulutuksen ja koulutusmateriaalin pitää olla yhtenäistä ja auditoitua riippumatta siitä vastaako koulutuksesta valtio vai kunnat. Pelastusopiston tulee koulutuksen rakenneuudistuksen päävastuullisena kehittää sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusta varten oma laadunvalvontajärjestelmä. Tämä voidaan hoitaa oman alueen ammattikoulutuksen laatuauditoinnin yhteydessä. Mittarit ja auditointi ovat vaatimuksia, jotka mahdollistavat periaatteessa myös kilpailun. 6.5.2 ”Rautainen" peruskurssi Koulutusjärjestelmässä tulee huomioida pelastustoimen kaikki perustehtävät ja alueet. Kysymyksessä on moniosaaminen ja monipuolisuus. Tavoitteena tulee olla, että peruspelastustehtävät voidaan hoitaa kaikissa tilanteissa riippumatta siitä onko paikalla ammattihenkilö vai sivutoiminen tai vapaaehtoinen. 83 Peruskurssien (2-3 kpl) sisältöä tulee muuttaa nykyisestään siten, että normaalin pelastustoiminnan tehtävien (yleisimmät tilanteet) osa-alueita kuuluu ensimmäiseen kurssiin (sammutustyökurssi). Tämän lisäksi olisi opeteltava ja harjoiteltava myös ensiapua ja pelastustekniikkaa. Ensimmäisestä kurssista tulisi siten ”rautainen” modulaarinen peruskurssi, joka kattaa pelastustoimen kaikki tärkeimmät perustarpeet. Kurssista ei tulisi muodostua nykyistä sammutustyökurssia pidempi (60 h). Tämän ja 1-2 muun peruskurssin tulee olla tavoitteiltaan ja tasoltaan samat kuin ammattipelastajalla. Tarkemmat määrittelyt valmistelee ehdotettava rakennetyöryhmä (ks. kohta 6.5.6). Joustava moduulirakenne Kurssien suorittaminen tulee olla sovitettu vastaamaan sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön ajallisia ja paikallisia olosuhteita. Kurssin ei tulisi olla liian ”kurssimainen” ja kaavamainen vaan sen tulisi olla suoritettavissa sopivissa annoksissa. Tämä edellyttää joustavaa moduulirakennetta ja näyttötutkintojärjestelmää. Kuormittuvuus vaarana Yksi tärkeimmistä suunnittelukriteereistä on että kurssit eivät kuormita kouluttajia eivätkä koulutettavia liikaa. Kouluttajista on pulaa jo nykyjärjestelmässä. Täydennysmoduulit Ensimmäistä peruskurssia voidaan täydentää palokunnan tehtäväalueesta (palokuntaluokitus) ja paikallisista olosuhteista riippuen muilla peruskurssimoduuleilla kuten savusukelluksella tai lisäkursseilla. Moduulin kesto voi olla 4-16 tuntia. Moduulit tulee olla mahdollista suorittaa esimerkiksi yhtenä iltana tai yhtenä viikonloppuna. Osa moduuleista suoritetaan verkossa ja osa lähiopetuksena palokunnassa. Lisäkursseja ja moduuleja voivat olla esimerkiksi meripelastamiseen, öljyntorjunta- ja myrskytuhovahinkojen raivaukseen, maastopelastamiseen, sisävesi- ja tunturialueisiin tai tulvatorjuntaan liittyvät tehtävät, tai mönkijöiden, moottorikelkkojen ja muiden välineiden käsittelyyn, jae liittyvät moduulit. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkia lisämoduuleita, joten lisäkurssien sisällä olevia moduuleita voi vaihdella. Yksikönjohtajakoulutus Yksikönjohtajakoulutusta (ryhmän johtaja) tulisi kehittää. 187 tunnin kurssi on liian pitkä, se pitäisi jakaa moduuleihin. Haastatteluissa on tullut esille myös toinen vaihtoehto siten että yksikönjohtajakoulutus tiivistetään ja järjestettäisiin samalla tavalla kuin sopimuspalokuntien päällystökoulutuskin Pelastusopistolla. Ammattikouluttajat kouluttaisivat yksikönjohtajat ryhmänjohtajiksi vaikka viikon intensiivikoulutuksella. 6.5.3 Kurssimateriaalin tuottaminen ja omistus Avoimet materiaalit Uudessa koulutusjärjestelmässä peruskoulutuksen materiaalien tulee olla avointa (open source) ja saatavissa vapaasti ja ilmaiseksi sekä kouluttajalle että oppilaalle (ja muillekin kiinnostuneille). Yhteiskunnan varoilla tuetusta koulutusmateriaalista ei pidä voida laskuttaa käyttäjiä enää toiseen kertaan. Lisä- ja täydennyskoulutus voi olla kaupallista. Peruskoulutuksen materiaali tulee olla saatavissa verkosta. Ruotsinkielinen koulutusmateriaali Ruotsinkielistä koulutusmateriaalia ja sen saatavuutta tulee lisätä. Yhtenäisyyteen ja laatuun pätevät samat vaatimukset kuin suomenkieliseenkin koulutusmateriaaliin. 6.5.4 Opintorekisterien kehittäminen ja käyttäminen Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, opintosuoritusrekisteri Koulutusjärjestelmän tulee mahdollistaa henkilökohtaiset opetussuunnitelmat ja palokunnan tulee myös huolehtia että tätä mahdollisuutta tarjotaan ja käytetään. Kurssisuorituksista tulee pitää henkilötasolla olevaa opintosuoritusrekisteriä. Rekisteristä voidaan nähdä suoritetut kurssit ja hyödyntää sitä eri alueiden pelastushenkilöiden tarjonnan ja kysynnän tarpeisiin myös kun henkilö muuttaa paikkakunnalta toiselle. Koulutusrekisterit tulee yhtenäistää ja olla kaikkien osapuolten saatavilla ja käytettävissä kaksisuuntaisesti (oppilas/organisaatio). Opintosuoritukset Opintosuoritukset (moduulit, kurssit) tulee kirjata rekistereihin nykyistä selvemmin (rakennetyöryhmä määrittelee). 6.5.5 Tutkintopolut ja näyttömestarin tutkinto Vapaaehtoisten tutkintopolkujärjestelmä Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän tulee olla sekä joustava paikallisten ja henkilökohtaisten olosuhteiden osalta että päämäärätietoinen mikä motivoi henkilöä hakeutumaan koulutukseen ja kehittymään pelastustoimen ammatillisella uralla. Sivutoimisen ja vapaaehtoisen koulutuksen tulee mahdollistaa myös jo opittujen suoritusten hyödyntäminen soveltuvasti (palokuntanuorten kurssit, muualla ja muilla aloilla opittu). Tätä varten tulee luoda joustava moduuleihin perustuva opintosuoritus- ja tutkintopolkujärjestelmä. Oppisuoritusten tulisi pohjautua samaan rakenteeseen kuin Pelastusopistossakin eli opintojen mittauksen peruste on opintopiste. Sivutoimisissa ja vapaaehtoisissa henkilöissä on kielitaitoa ja oman ammatin tuomaa vankkaa osaamista (esim. lääkärit, ict-osaajat). Vapaaehtoisten tutkintopolkujärjestelmä toisi nopeasti kaivattua henkilökuntaa sekä pelastustoimintaan laitoksille että myös kriisinhallintaan kansainvälisiin tehtäviin. Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutukseen tulee kehittää oma tutkintojärjestelmä, mikä virallistaa vapaaehtoiset tutkinnot ja mahdollistaa ammattiin valmistumisen. Tämä määritellään tarkemmin rakennetyöryhmässä. 85 Näyttötutkinnot ja näyttömestaritutkinto Opintosuoritusten tulee perustua kurssitavoitteiden mukaisiin moduuleihin. Moduulien jälkeen tulee olla mahdollisuus mennä näyttökokeeseen, jossa opitun voi osoittaa. Näyttökokeesta voi saada hyväksytyn (tai hylätyn) suoritusmerkinnän. Näyttötutkinto muodostuu useammasta näyttökokeesta. Näyttökokeita tulee järjestää sekä verkossa että paikallisesti palomestarin tai vastaavan johdolla. Näyttötutkinnot tulee suunnitella koulutusjärjestelmään. Näyttökokeita ja näyttötutkintoja varten tulee harkita oman näyttömestari tutkinnon perustamista, jonka sertifioi Pelastusopisto. Näyttökokeet moduuleineen ehdotetaan suunniteltavaksi erillisessä rakennetyöryhmässä. Avoin verkko-opiskelujärjestelmä ja tehokas lähiopetus Yhtenäisen kansallisen verkko-pohjaisen opiskelujärjestelmän luominen tukee koulutusjärjestelmää. Tässä voitaisiin hyödyntää Pelastusopiston valmiita koulutusmateriaaleja ja koulutusprojekteja sisältöineen. Multimediaratkaisuilla (video, kuvat, tekstit) saadaan ajasta ja paikasta riippumattomia tehokkaampia moduuleja kuin pelkällä luokkahuoneopetuksella. Verkko-opiskelu tulee voida integroida myös käytäntöön esimerkiksi videoesityksin pelastustilanteista. Koulutus pitää liittää entistä lähemmin myös lähiopetukseen, missä opitaan käden taitoja ja ollaan osa hälytys/pelastusyksikköä. Kiireelliset onnettomuustehtävät vaativat paljon kädentaitoja ja teknistä osaamista sekä ryhmässä työskentelyä. Tämä kaikki vaatii teoriaopetuksen lisäksi runsaasti harjoittelua ja toistoa, joten koulutus vaatii myös käytännön harjoitteita. 6.5.6 Rakennetyöryhmä Tässä selvityksessä ehdotetaan, että Sisäministeriö/pelastusosasto perustaa Pelastusopiston johtaman pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän rakennetyöryhmän. Työryhmä määrittelee uudistettavan koulutusjärjestelmän tässä luvussa ja kuvassa 7-1 esitetyt rakenteelliset vaatimukset. Työryhmän tulee olla laaja-alainen, edustettuina Pelastusopiston lisäksi Sisäministeriön pelastusosaston, pelastuslaitosten, SPEK:in ja pelastusliittojen sekä päärahoittajan (PSR) edustus. Työryhmässä tulisi hyödyntää Pelastusopiston ja SPEK:in nykyisen sivutoimisen ja vapaaehtoisen koulutusjärjestelmän parhaita elementtejä ja sopia eri osapuolten välisestä yhteistyöstä. Tärkeä osa hanketta on yhtenäistää kevyellä ratkaisulla koulutusjärjestelmän tarvitsemat rekisterit ja verkko-opiskelun työvälineet. Työryhmän mahdollisesti tarvitsema rahoitus voitaneen hoitaa osana Pelastusopiston voimassa olevaa tutkimus- ja kehitysbudjettia ja PSR:n rahoittamana. 6.6 Kustannusvaikutukset Palokuntakoulutuksen ja palokuntatoiminnan kehittämisen kokonaiskustannukset ovat suuruusluokkaa 3-4 Meur, josta noin 20–40% on arviolta koordinointiin ja koulutuksen kehittämiseen ja hallinnointiin kuuluvia kustannuksia. Koulutusjärjestelmän kehittämiselTaloudellisuuden varmistaminen lä on saatavissa kustannushyötyjä oppimateriaalien yhtenäistämisen, standardoinnin ja avoimuuden kautta sekä toimintatapoja ja organisointia virtaviivaistamalla. Lisäksi koulutusmarkkinan avaaminen jollakin riittävällä tasolla voi tuottaa säästöjä sekä innovaatioita toimintatapoihin ja organisointiin. Koulutuksen kehittämisen tuottamia säästöjä on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Seuraavia huomioita saatiin tutkimuksen aikana (luku 5.9): ■ Koulutuksen hukan vähentäminen (menetetyt koulutettavat) voisi tuottaa korkeintaan 10% tehostumisen. ■ Koordinointikustannukset ovat noin 20-40%, ja niissä on jonkin verran tehostamisen varaa. ■ Sähköiset eli digitaaliset oppimateriaalit ja omatoimisuuteen perustuvat verkkokoulutusalustat voisivat tuottaa korkeintaan noin 10% säästön, jos ne olisivat avoimia. ■ Oppimateriaalien ja kurssimoduulien standardointi sekä kouluttajakoulutuksen saatavuuden lisääminen vähentäisivät alalletulon esteitä, jolloin jonkinlaisia hyötyjä olisi saatavissa kilpailun kautta. ■ Avustusten hakeminen ja raportointi on henkilöstöä kuormittavaa ja suosii isoja toimijoita. Haku- ja raportointimenettelyjä kannattaisi keventää, esimerkiksi veroehdotusten tapaan. ■ Ennen koulutuksen muutosten toteuttamista on mahdotonta sanoa kustannusvaikutuksista paljoakaan. Jos edellä olevista toteutuisi kolmannes, voisi kokonaishyöty ehkä olla jopa 10-20%. Muutosten tuottavuusvaikutuksia täytyy seurata ja verrata niitä edeltävään tilanteeseen. Näin kehittämistyössä päästään oppimiskäyrälle. 6.7 Koulutusbrändi Rakenteellisen ja sisällöllisen uudistamisen lisäksi sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön toiminta ja siinä myös koulutus kaipaa myös viestinnällistä uudistamista. Koulutus on jäänyt lukuisten eri järjestöjen ja erilaisten kanavien ja tapahtumien taakse piiloon. Paloasemien ja palokuntien hälytysosastoissa toimii kuitenkin lähes 15,000 sivutoimista tai vapaaehtoista henkilöä. 53 Palokuntanuorissa on lisäksi noin 6,500 nuorta ja ohjaajia yli 1,600 , joille on aivan oma laaja koulutusohjelmansa opetussuunnitelmineen. Voidaan siten arvioida, että koko vapaaehtoispalokuntatoimessa henkilöstön perheenjäsenet mukaan lukien on ehkä prosentin verran maan asukkaista. Koulutus on myös laaja-alaista. Nykyisen peruskoulutusjärjestelmän mukaisia kursseja on 11 ja täydennyskoulutuksen kursseja 19. Vuosittain järjestetään 8-10 perus- ja täydennyskurssin kurssinjohtajien ja kouluttajien opintopäivää, joille osallistuu yhteensä noin 200 kurssinjohtajaa ja kouluttajaa. Kaiken kaikkiaan SPEK:in kurssinjohtajina toimii 54 n. 420 pelastusalan alipäällystö- tai päällystötehtävissä toimivaa henkilöä . Tavaramerkki tulisi näkyä koulutuksen eri tuotteissa (esim. suunnitelmat, web-sivut, viestintä, kurssimoduulit, kurssit, kurssimateriaalit, logot, rekisterit). 53 SPEK (2011): Toimintatilasto Pelastustoimen lisä- ja täydennyskoulutusjärjestelmän kehittäminen, Raportti, Sisäministeriön julkaisu 4/2014. 54 87 6.8 Välilliset kehitystarpeet – big picture Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön toiminnassa on muutamia ”isoja” asioita (big picture), jotka ohjaavat koulutuksen järjestämistä ja koulutuksen vaatimuksia rakenne-, normitus- ja viestintätasolla. Osa vaatimuksista on tullut yksittäisinä asioina esille edellä haastatteluissa ja kyselyssä. Kokonaisuuden kannalta ja valtakunnallisella merkityksen vuoksi asiat on otettu tässä luvussa erikseen esille. 6.8.1 Pelastustoimen strategia Pelastustoimen strategia 2025 sisältää kohtia, jotka koskevat ja asettavat tavoitteita myös sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutukselle. Pelastustoimen arvojen, vision 2025 ja kriittisten menestystekijöiden osalta strategiassa todetaan mm. ■ Pelastustoimen visio 2025 – Suomessa on hyvä turvallisuuskulttuuri ja Euroopan tehokkain pelastustoimi ■ Kriittisten menestystekijöiden osalta muun muassa – – – – – Palvelutaso vastaa koko maassa riskejä ja palvelujen kysyntää Tehokkaat ja sujuvat ydinprosessit ja tukijärjestelmät Vapaaehtoisen henkilöstön riittävyys Hyvä kilpailukyky työnantajana ja vapaaehtoistoimijana Henkilöstö on osaava, motivoitunut ja halukas kehittämään itseään Toiminnan painopisteiden osalta todetaan muun muassa ■ Strateginen päämäärä 2025: Sekä päätoimisen että sopimushenkilöstön määrä on tehtävien kannalta riittävä. Henkilöstö tuntee työnsä mielekkääksi ja hyvin organisoiduksi. ■ Strateginen päämäärä 2025: Henkilöstöllä on hyvä ammattitaito tehtäviinsä. Tutkimustoiminta tukee tehokkaasti toimialan päätöksentekoa ja kehittämistä. Uudet haasteet ja toiminnan kehittyminen tuovat vaatimuksia sekä päätoimisen että sopimushenkilöstön koulutukselle. Koulutusjärjestelmiä kehitetään sekä määrällisesti että sisällöllisesti vastaamaan muuttuvia vaatimuksia. ■ Strategian toimeenpanon osalta todetaan muun muassa – keskeisenä tavoitteena on tehdä strategia tunnetuksi pelastustoimessa ja viestiä siitä sidosryhmille. On tärkeää, että eri toimijat sitoutuvat strategian toteuttamiseen. 6.8.2 Pelastustoimen tehtävien sopimustavat Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön toiminta ja siinä ohella myös koulutus ja sen vaatimukset on sovittu pelastuslaitoksen ja palokunnan kanssa tehdyllä palokuntasopimuksella ja sen sopimustavalla. Koulutukseen vaikuttaa sopimustapojen lisäksi myös palokunnan tehtävä eli luokitus. Sopimukset 55 Palokuntasopimukset Suomessa – selvityksen mukaan sopimushenkilöstön toiminnas- ta pelastustoimessa on sovittu kahden perinteisen mallin 55 Isto Kujala (2010): Palokuntasopimukset Suomessa – sopimusten selvittämishankkeen loppuraportti, SSPL-julkaisuja - B:1/2010. ■ henkilö on tehnyt henkilökohtaisen työsopimuksen pelastuslaitoksen kanssa, tai ■ henkilö on toiminut yhdistys- tai laitossopimuksen perusteella palokunnan jäsenenä lisäksi monella muullakin tavalla. Sama sopimushenkilö voi olla pelastustoiminnassa mukana pelastuslaitoksen sivutoimisena työntekijänä ja sopimuspalokuntalaisena, vaikka hän toimii vain yhdeltä paloasemalta käsin. Sopimisen monimuotoisuutta on esitelty kuvassa 6-2. Kuva 6-4: Erilaiset sopimushenkilöstön sopimustavat pelastustoimen kanssa 1. Ammattihenkilöllä virka- tai työsuhde pelastuslaitokseen 2. Sopimushenkilöllä (osa-aikainen) työsuhde 3. Sopimushenkilöllä (osa-aikainen) työsuhde ja palomiesyhdistyksellä (PMY) sopimus laitoksen kanssa 4. Sopimushenkilöllä (osa-aikainen) työsuhde laitoksen kanssa, sitoumus VPK:n kanssa ja VPK:lla palokuntasopimus 5. Sopimushenkilöllä ”sitoumus” VPK:n kanssa (ei henkilökohtaista korvausta) ja VPK:lla palokuntasopimus laitoksen kanssa 6. Sopimushenkilöllä työsuhde VPK:n kanssa (henkilökohtainen korvaus) ja VPK:lla palokuntasopimus laitoksen kanssa 7. Sopimushenkilöllä työsuhde työpaikkapalokuntayhteisön (TPY) kanssa Palokuntaluokat Toimintavalmiuteen ja siten koulutusvastuisiin vaikuttaa lisäksi palokuntaluokka, eli onko palokunta valmiuspalokunta, täydennyspalokunta, tukipalokunta, reservipalokunta vai muu palokunta. Luokittelu on Pelastusopiston julkaisun Pelastustoiminnan johtaminen (Esko Kaukonen, 2005) mukainen. Valmiuspalokunta on palokunta, joka on vaikutusalueensa ainoa palokunta tai osallistuu pääsääntöisesti kaikkiin alueensa hälytystehtäviin. Tarkistus- ja varmistustehtävät voi tällöinkin hoitaa esimerkiksi alueen viranomais- tai vastaava päivystäjä. Vaikutusalue on alue, jonne kohdistuviin hälytystehtäviin palokunta pääsääntöisesti osallistuu. Täydennyspalokunta on valmiuspalokuntaa täydentävä palokunta, joka hälytetään pääosaan vaikutusalueensa kiireellisistä tehtävistä. Tukipalokunta on palokunta, joka hälytetään pääsääntöisesti valmius- ja täydennyspalokuntia tukeviin tehtäviin. Palokunnan tulee kuitenkin kyetä itsenäisesti hoitamaan tavanomaisen sammutus- ja pelastustehtävän. Tiettyyn tehtävään erikoistunut palokunta voidaan lukea myös tukipalokunnaksi, vaikka sillä ei olisi valmiuksia palokunnan tavanomaisten tehtävien hoitoon. Reservipalokunta on muita palokuntia täydentävä palokunta, joka hälytetään lähinnä suurpaloihin, muihin laajoihin onnettomuuksiin tai kiireettömiin tehtäviin. 89 Muu palokunta on palokunta, jonka toiminta on painottunut muuhun kuin hälytystehtäviin valmistautumiseen tai palokunta ei täytä palokunnalle asetettuja valtakunnallisia tai alueellisia vaatimuksia. Sen ensimmäisen pelastusyksikön lähtöaikaa tai vahvuutta ei ole määritelty. 6.8.3 Kokonaisturvallisuuden konsepti Eri oppilaitoksissa on tehty ansiokkaita selvityksiä ja tutkimuksia Suomen pelastustoimen nykytilasta ja koulutuksesta ja koulutuksen kehittämisestä. Seuraavassa on lainaus erään pelastustoimen vapaaehtoistyön koulutuksen kehittämiseen liittyvän vuodelta 56 2011 olevan opinnäytetyön johdannosta : ”Onnettomuustilanteissa palomiehillä ei ole enää aikaa harjoitella. Toiminnan tulee olla määrätietoista ja keskittyä tilanteen ratkaisemiseen. Koulutus on avain tehokkaaseen toimintaan. Pelastusyksikkö koostuu kalustosta, miehistöstä ja ammattitaidosta. Jonkin näistä puuttuessa tai ollessa vajaa, pelastusyksikkö ei ole toimintakykyinen. Pelastusalalla on vanha sanonta ”ennemmin koiralta kusi loppuu ennen kuin palomieheltä konstit”. Pelastustehtävät ovat kaikki erilaisia vaikka onnettomuustyyppi olisikin sama. Onnettomuustyyppeihin on olemassa erilaiset toimintamallit, mutta niitä joutuu usein soveltamaan. Soveltaminen ei onnistu ennen kuin henkilöstöllä on koulutuksen kautta saatu riittävä osaamisen taso. Pelastusylijohtaja Pentti Partanen on valtakunnan tasolla linjannut, että tulevaisuudessa pelastuslaitokset ovat turvallisuuden tavarataloja. Koulutus on yksi avain tavoitteeseen pääsemiseksi”. Lainauksen sisältö on erittäin osuva. Alueelliset turvallisuuden tavaratalot voidaan samaistaa yhteiskunnan turvallisuusstrategian (YTS) määrittelemän kokonaisturvallisuuden konseptin mukaisiin paikallisiin turvallisuustoimijoihin palveluineen. Kuvassa 6-3 on Suomen pelastustoimen iso kuva. Suurissa kaupungeissa ja taajamissa on ammattihenkilökunnan hoitamia paloasemia ja pienemmillä paikkakunnilla ja harvaan asutuilla seuduilla sopimuspalokuntia. Koko maassa sivutoimiset ja vapaaehtoiset edustavat maan pinta-alasta 95 % maan asukkaista, lähes 50 % ja hälytyksistä ja yli 50 % tapauksista. 56 Petri Järvensivu (kevät 2011): Vapaaehtoishenkilöstön koulutuksen kehittäminen EteläPohjanmaan pelastuslaitoksessa, Opinnäytetyö, Liiketalouden yksikkö, Ylempi AMK, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Kuva 6-5 Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön merkitys Suomen pelastustoimessa ja kokonaisturvallisuuden hoitajina Valtakunnallinen palvelutasopäätös Kokonaisturvallisuuden, ja sen osana pelastustoimen, osalta puuttuu valtakunnalliset linjaukset, eli valtakunnallinen palvelutasopäätös. Tämä todettiin jo aikaisemmin kohdassa 6.2.2. Näitä asioita ei ole määritelty vielä Sisäiseen turvallisuuden ohjelmassakaan (STO). Haastatteluissa on tullut esille, että ministeriössä ollaan kehittämässä asiaa. Ministeriön pitäisi johtaa ja tehdä valmistelua, eli kansallista uhkien arviointia ja tilannekuvan arviointia. Tilannekuvasta voidaan johtaa kansallisen pelastustoimen kokonaisjärjestelmän mitoitus, mistä päästään johtamaan organisaation muostelmien määrää ja laatua ja suorituskykyä johon perustuu koulutuksen sisällölliset ja määrälliset vaatimukset. ”Kun kansallinen pelastustoimen palvelutasopäätös puuttuu, eli vahva selkänoja sille että näin todella on, että nykyinen resurssi (4000+14,000) ei riitä että tarvitaan 25,000 henkilöä (esim.), ja että 25,000:n sisällä koulutusta tähän suuntaan ja näin paljon, että tällaiset uhkamallit ja tilanteet kyetään kansallisesti hallitsemaan, kun tämä tilanne varmuudella tunnetaan ja hyväksytään, voidaan todeta että nykyiseen kustannusrakenteeseen tarvitaan (summassa heitettynä) 10 milj. euroa lisää vuodessa”. 6.8.4 Vaikutukset koulutusjärjestelmään Pelastustoimen valtakunnallinen strategia ohjaa kehitystä päämäärätietoisesti asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Strategiassa on tavoitteet ja päämäärät myös vapaaehtoiskoulutuksen kehittämiseksi pitkällä jänteellä. Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön erilaiset sopimustavat pelastuslaitoksen kanssa ja erilaiset palokuntaluokat asettavat omat vaatimuksensa koulutusjärjestelmälle ja koulutuksen joustavuudelle ja kurssien sisällöille. Käytännössä tämä korostaa modulaarisen sekä verkko-opiskelun ja pääosin palokunnissa toteutetun lähiopetuksen merkitystä. Moduulit ja lyhytkurssit ovat laaja-alaisia ja yhtenäisiä ja niitä voidaan valita kursseihin paikallisten tarpeiden ja olosuhteiden perusteella ajasta ja paikasta riippumatta. Palokunnan antama oma koulutus ja viikkoharjoitukset ovat avainasemassa kuten tähänkin saakka. 91 Kokonaisturvallisuuden tilannekuva ja tavoitteet ja strategiat, ja niiden mukainen valtakunnallinen palvelutasopäätös, tulee ottaa huomioon myös sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksessa ja koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Palvelutasopäätös määrittelee riittävän koulutuksen määrän ja laadun. Laaja-alaisuus, joustavuus, käden taidot, tilanneosaaminen – nämä ovat koulutuksen avainsanoja myös kokonaisturvallisuuden kannalta. Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen tulisi olla oma selkeä tuotteensa jonka kehittämisellä on selkeät strategiset tavoitteet ja toteutusaskeleet. 7 Toimenpide-ehdotukset 7.1 Ohjaus, valvonta ja normisto Selvityksessä ehdotetaan seuraavia sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän ohjaukseen ja valvontaan sekä normistoon ja sopimuksiin liittyviä täsmennyksiä sekä muutoksia ja suosituksia: 7.1.1 Sisäministeriö ■ Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen ohjaus ja valvonta tulisi olla nykyistä selkeämmin Sisäministeriön Pelastusosaston vastuulla. ■ Ministeriön tulisi laatia valtakunnallinen palvelutasopäätös, mistä voidaan määritellä riittävän koulutuksen määrä ja laatu ■ Pelastusosaston tulisi perustaa koulutuksen korkea-arvoinen ohjausryhmä, jossa on ■ ■ ■ ■ edustus kouluttajaorganisaatiosta, pelastuslaitoksista, koulutuksen järjestäjätahosta ja rahoittajaorganisaatiosta. Ministeriön tulisi määritellä opetussuunnitelmasta ja kursseista vaatimukset ja sisällöt 1-2:lle hälytys- ja pelastusyksiköiden peruskurssille, jotka ovat tasoltaan yhtenäiset sekä ammatti- että vapaaehtoishenkilöstölle. Pelastusosaston tulisi huomioida uuden koulutusjärjestelmän edellyttämät tarkistukset tulossopimuksessa (malli A: Pelastusopisto) ja mandaatti (malli B: SPEK), millä koulutustavoitteita voidaan johtaa, ohjata ja valvoa. Tulee harkita onko mahdollista yhdistää SPEK-palokuntakoulutustoimikunnan tehtävät/tehtäviä sisäministeriön pelastusosaston alaisuuteen edellä mainittuun perustettavaksi ehdotettuun ohjausryhmään. Sisäministeriön tulee harkita vapaaehtoiskoulutuksen tutkintojen virallistamista. 7.1.2 Pelastuslaitokset Kunkin pelastuslaitoksen tulisi laatia koulutuksen järjestelmäasiakirja, missä määritellään koulutuksen vastuut, tehtävät ja seuranta. Tämä toimii myös yhteistyössä ministeriön ohjaus- ja valvontatehtävän kanssa. 7.1.3 Pelastusopisto ■ Pelastusopistoa koskevaan lakiin (607/2006) tulee tehdä muutokset tai säätää asetus, missä säädetään Pelastusopiston tehtävistä sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutuksen – peruskurssien koulutussuunnitelmista, peruskurssien materiaalin tuottamisesta, sekä – kouluttajakoulutuksesta ■ Pelastusopiston ehdotetaan sertifioivan myös uuden näyttömestarin tutkinnon. 7.1.4 Palosuojelurahasto ■ Palosuojelurahastoa koskevaa normistoa tulee tarkistaa siten että rahastosta voidaan suorittaa avustusta myös Pelastusopistolle sivutoimista ja vapaaehtoista henkilöstöä koskevan koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen sekä kouluttajakoulutuksen antamiseen. 7.1.5 Pelastuslaki ja asetus ■ Pelastuslakiin (379/2011) ei ole tarvetta tehdä muutoksia sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmää koskien. ■ Joitakin lain asiakohtia tulisi kuitenkin täsmentää asetuksella (pelastusasetus, 407/2011) seuraavasti. – tulisi harkita lisäystä Sisäministeriön vapaaehtoiskoulutuksen ohjauksen ja valvonnan lisäämisen osalta. 93 – tulisi määritellä tarkemmin mitä on riittävä koulutus (PEL 56§) ja miten sitä valvotaan. – tulisi määritellä tarkemmin mitä riittävä toimintakyky ja ammattitaito tarkemmin edellyttävät eri toimijoilta ja eri tehtävissä ja valvonnalta (PEL 39§). 7.2 Uudistettava koulutusjärjestelmä Seuraavassa on koottu toimenpide-ehdotukset ja suositukset pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän uudistamisesta kahden vaihtoehdon, mallin A ja mallin B pohjalta. ■ Malli A rakentuu käytännössä pelastuslaitosten ja Pelastusopiston akselille. Mallissa hyödynnetään Pelastusopiston koulutusjärjestelmää ja sen vahvuuksia ja prosesseja. Mallissa A on valmiiksi jo sisäänrakennettu viranomaismandaatti. ■ Malli B rakentuu nykyisen SPEK:in hoitaman koulutusjärjestelmän ja sen verkostojen ja kokemuksen ympärille, mutta sitä kuitenkin terävöittäen. Malli B edellyttää vahvaa mandaattia, mikä on uusi vaatimus. Molemmissa malleissa on samat rakenteelliset uudistusehdotukset (kohta 7.2.3). Uudistusehdotukset määritellään tarkemmin Pelastusopiston johtamassa rakennetyöryhmässä. Koulutusmallien rakenteelliset vaatimukset ja ominaisuudet sekä koulutuksen järjestäminen on kuvassa 7-1. Uudistettu koulutusjärjestelmä – rakenteelliset vaatimukset Koulutusmallin (A/B) yhteiset rakenteelliset ominaisuudet: § Sisäministeriön ohjaus ja valvonta § Pelastuslaitosten ja Pelastusopiston vahva rooli § Yhtenäiset koulutussuunnitelmat (opsit, totsit, harsut) (R) § ”Rautaiset” peruskurssit (R) § Yksikönjohtajakurssin uudistaminen § Henkilökohtaiset opsit, opintosuoritusrekisteri (R) § Vapaaehtoisten tutkintopolku (R) § Vapaaehtoistutkintojen virallistaminen § Näyttökokeet, näyttömestaritutkinto (R) § Selkeä tilaaja-tuottaja -malli § Avoimet materiaalit (R) § Koulutuksen (kurssit, kouluttajat) laatutavoitteet, mittarit ja auditointi (R) § Ruotsinkielisen koulutusmateriaalin lisääminen (R) § Avoin verkko-opiskelujärjestelmä (R) § Selkeät rahoitusperiaatteet § Oma tavaramerkki/brändi Yhteiset uudistukset § ohjaus ja valvonta § rakenteelliset vaatimukset § Rakennetyöryhmä (R) Malli A: Pelastusopisto vastaa, ylläpitää ja edelleenkehittää § Organisaatio, rekisterit § Koulutusprosessit § Opsit, koulutusmateriaalit § Tutkintojärjestelmä § Kouluttajakoulutus Malli B: SPEK vastaa, ylläpitää ja edelleenkehittää § Mandaatti hoitamiseen § Organisaatio, rekisterit § Koulutusmateriaalin tuotanto § Pelastusliitot -yhteistyö § Järjestötoiminta Mallikohtaiset uudistukset § tuotanto ja ylläpito § kurssit § tutkinnot § rahoitus Kuva 7-1: Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön uudistettu koulutusjärjestelmä, ohjaus ja rakenteelliset vaatimukset (R = sisältyy rakennetyöryhmän tehtäviin). 7.2.1 Malli A: Pelastusopisto-vetoinen järjestelmä ■ Pelastuslaitoksilla on nykyistä isompi rooli koulutuksen järjestämisessä, ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ suunnittelussa sekä kurssien sisällöissä Pelastuslaitokset vastaavat henkilöstön koulutuksesta kustannuksellaan kouluttamalla joko itse tai tilaamalla koulutuksen ulkopuoliselta (liitot, muu) kuten tähänkin saakka Koulutusjärjestelmää ylläpidetään ja kursseja kehitetään omalla kevyellä organisaatiolla ja hallinnolla Pelastusopiston toimesta ja opiston tietojärjestelmissä Hyödynnetään Pelastusopiston koulutusprosessien, sisäisen synergian sekä ammattimaisen koulutus- ja tutkintojärjestelmän rakenteita Pelastusopisto tuottaa peruskurssien opetussuunnitelmat ja koulutusmateriaalin Peruskurssien materiaali on oppilaille ja kouluttajille avointa ja ilmaista Pelastusopisto huolehtii kouluttajakoulutuksesta Koulutusjärjestelmässä huomioidaan paikalliset ja henkilökohtaiset olosuhteet ja järjestelmä tukee sivutoimisuutta ja vapaaehtoistoimintaa Keskusjärjestö (SPEK) keskittyy ja panostaa palokuntatoiminnan valistus- ja neuvontatehtäviin ja turvallisuusviestintään sekä palokuntanuorten kouluttamiseen Järjestelmä tarjoaa systemaattisen koulutuspolun sekä motivoi hakeutumaan pelastustoimen ammattiuralle uuden modulaarisen vapaaehtoiskanavan kautta Järjestöjen (SPEK, SPPL, SSPL) tärkeä rooli säilyy entisellään ja korostuu koska peruskoulutus keskittyy omaan organisaatioon Pelastusopistolle budjetoidaan riittävät resurssit suuntaamalla toimintaan PSR:n rahoitusta ja hyödyntämällä tarvittaessa opiston kehitystoiminnan rahoitusta Edellyttää muutoksia Pelastusopistolakiin (tai asetusta) ja tulossopimukseen Edellyttää muutoksia PSR-lakiin (tai asetusta) 7.2.2 Malli B: SPEK-vetoinen järjestelmä ■ Pelastuslaitoksilla on nykyistä isompi rooli koulutuksen järjestämisessä, suunnittelussa sekä kurssien sisällöissä ■ Pelastuslaitokset vastaavat henkilöstön koulutuksesta kustannuksellaan ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ kouluttamalla joko itse tai tilaamalla koulutuksen ulkopuoliselta (liitot, muu) kuten tähänkin saakka Koulutusjärjestelmää ylläpidetään ja kursseja kehitetään omalla kevyellä, erillisellä organisaatiolla ja hallinnolla SPEK:in toimesta ja SPEK:in tietojärjestelmissä Pelastusopisto tuottaa peruskurssien opetussuunnitelmat SPEK tuottaa koulutusmateriaalit Peruskurssien materiaali on oppilaille ja kouluttajille avointa ja ilmaista Pelastusopisto huolehtii kouluttajakoulutuksesta Koulutusjärjestelmä huomioi paikalliset ja henkilökohtaiset olosuhteet ja tukee sivutoimisuutta ja vapaaehtoistoimintaa kuten tähänkin saakka Järjestelmä tarjoaa systemaattisen ja korkeatasoisen koulutuspolun sekä motivoi hakeutumaan pelastustoimen ammattiuralle uuden vapaaehtoiskanavan kautta Järjestöjen (SPEK, SPPL, SSPL) tärkeä rooli säilyy entisellään ja korostuu koska peruskoulutus keskittyy omaan organisaatioon Edellyttää SPEK:ille mandaattia koulutuksen järjestämiseen ja tavoitteiden ohjaukseen ja valvontaan Rahoitus hoidetaan pääsääntöisesti kuten nykyisessäkin koulutusjärjestelmässä 7.2.3 Rakenteelliset uudistukset ■ Koulutuksen ohjaus ja valvonta nykyistä selkeämmin Sisäministeriön Pelastusosaston vastuulle ■ Pelastuslaitoksille ja Pelastusopistolle vahvempi rooli koulutuksen ja sisällön suunnitteluun ■ Koulutussuunnitelmat yhtenäistetään ja saatetaan ajan tasalle (opsit, totsit, harsut) ■ Ensimmäisestä kurssista kehitetään ”rautainen” modulaarinen peruskurssi, joka kattaa pelastustoimen kaikki tärkeimmät perustarpeet 95 ■ Uudistetaan yksikönjohtajakurssia moduleissa suoritettavaksi, tai tiiviinä ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ intensiivikurssina Pelastusopistossa Perustetaan henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ja opintosuoritusrekisteri Luodaan joustavia moduleihin perustuvia tutkintopolkuja ja oma tutkintojärjestelmä Suunnitellaan näyttökokeet ja näyttötutkinnot Virallistetaan vapaaehtoistutkinnot Perustetaan näyttömestarin tutkinto, jonka sertifioi Pelastusopisto Luodaan selkeä tilaaja-tuottaja –malli, missä tilaajalla on tarpeet ja tarvemäärittelyt (paikalliset) sekä rahoitus ja tuottajalla laadukkaat palvelut Peruskoulutuksen materiaali on avointa ja saatavissa vapaasti ja ilmaiseksi verkosta sekä kouluttajalle että oppilaalle Peruskoulutuksen koulutusmateriaali on yhtenäistä ja korkeatasoista riippumatta siitä vastaako koulutuksesta valtio vaiko kunnat Ruotsinkielisten koulutusmateriaalin tuottamista ja saatavuutta lisätään ja yhtenäistetään Luodaan apuvälineeksi yhtenäinen verkko-pohjainen multimediaa hyödyntävä opiskelukanava Liitetään kanava esimerkiksi videoesityksin lähiopetukseen missä opitaan käden taitoja ja ollaan osa hälytys/pelastusyksikköä. Luodaan rahoitukselle suoraviivaiset pelisäännöt, PSR-avustuksia käytetään selkeämmin koulutuksen ohjausvälineenä Sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutukselle luodaan oma tavaramerkki tai brändi Edellyttänee muutoksia pelastusasetukseen (riittävän koulutuksen määrittely, valvonnan järjestäminen) Rakennetyöryhmä ■ Sisäministeriön pelastusosasto perustaa Pelastusopiston johtaman pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön koulutusjärjestelmän rakennetyöryhmän, missä määritellään edellä esitettyjen rakenteellisten vaatimusten tarkempi sisältö ja yhteistyömenettelyt. ■ Työryhmä on laaja-alaisesti edustettu ■ Työryhmä yhtenäistää koulutusjärjestelmän tarvitsemat perusrekisterit ja verkkoopiskelun työvälineet ■ Työryhmän rahoitus (mikäli tarvitaan) hoidetaan osaksi Pelastusopiston voimassa olevaa tutkimus- ja kehitysbudjettia ja osaksi PSR-rahoitusta. 7.3 Ehdotusten kustannusvaikutukset Palokuntakoulutuksen ja sopimuspalokuntatoiminnan kehittämisen kokonaiskustannukset ovat suuruusluokkaa 3-4 Meur, joista noin 20–40% on arviolta koordinointiin ja koulutuksen kehittämiseen ja hallinnointiin kuuluvia kustannuksia. Koulutusjärjestelmän kehittämisellä on saatavissa kustannushyötyjä oppimateriaalien yhtenäistämisen, standardoinnin ja avoimuuden kautta sekä toimintatapoja ja organisointia virtaviivaistamalla. Lisäksi koulutusmarkkinan avaaminen jollakin riittävällä tasolla voi tuottaa säästöjä sekä innovaatioita toimintatapoihin ja organisointiin. 7.4 Koulutusjärjestelmään välillisesti liittyvät vaikutukset ja ehdotukset Pelastustoimen sivutoimisen ja vapaaehtoisen henkilöstön uudistettava koulutusjärjestelmä sisältää seuraavia välillisiä vaikutuksia, jotka tulisi selvittää erikseen: ■ Tulisi selvittää ehdotetun vapaaehtoiskoulutuksen moduuleihin perustuvien tutkintopolkujen ja järjestelmän näyttökokeiden ja näyttötutkintojen merkitystä ja soveltuvuutta laajemminkin pelastusalalla. ■ Tulisi selvittää vapaaehtoiskoulutuksen hyödyntämismahdollisuuksia nuorille rakentaa silta vapaaehtoisuudesta ammattiin, mikä tulisi ottaa laajemmin esille eri ministeriöiden välillä työvoimapoliittisissa suunnitelmissa. ■ Tulisi selvittää onko perusteltua tuotteistaa ehdotettu koulutusjärjestelmä kansainvälisiä tarpeita varten 97 Liite 1 Kokonaiselvityksessä käytetyt käsitteet HAKA Palokuntien hallinnointikanta Palokuntien hallinnointikanta- HAKA on palokuntien käyttöön suunniteltu internetpohjainen ohjelmisto, jonka avulla palokunnat ylläpitävät yhteystietojaan ja jäsenrekisteriään (http://kehitys.haka.spek.fi/) Henkilökohtaisen sopimuksen sopimuspalokunnat Sopimuspalokunta muodostuu myös siten, että joukko yksittäisiä henkilöitä tekee henkilökohtaisen sopimuksen alueen pelastustoimen kanssa. Näillä sopimuspalokuntalaisilla on useimmiten oma palomiesyhdistys, jossa tehdään myös vapaaehtoistyötä. (SSPL verkkosivut) Moodle Moodle on ilmainen, avoimen lähdekoodin oliopohjainen oppimisalusta eli virtuaalinen oppimisympäristö, joka soveltuu erilaisille käyttäjäryhmille erilaisiin käyttötarkoituksiin. Se on vapaasti saatavissa ja ladattavissa Moodlen sivustolta. Moodle tarjoaa työvälineitä mm. vuorovaikutukseen, sisällöntuottamiseen ja materiaalin jakamiseen. Moodlea voi räätälöidä monipuolisilla liitännäisohjelmilla. Moodleen saa teemoja, joilla ulkonäköä voi muokata mieleisekseen, http://fi.wikipedia.org/wiki/Moodle . Pelastusopistolla oma Moodle ja yliopistoilla omat Moodlensa. OK- (Okry) OK-opintokeskus on valtakunnallinen aikuisoppilaitos, joka toteuttaa, tutkii, kehittää, ohjaa ja tukee järjestöllistä koulutusta.( http://ok-opintokeskus.fi/) Palokunta Palokunta nykyään yleensä ei enää keskity pelkästään palontorjuntaan eli tulipalojen sammuttamiseen ja niiden syttymisen estämiseen vaan myös muiden onnettomuuksien hoitamiseen ja estämiseen. Siksi siitä käytetään nykyään usein ilmaisut pelastustoimi tai pelastuslaitos ja siihen kuuluu väestönsuojelu ja ihmisten, eläinten, omaisuuden ja ympäristön suojaaminen ja pelastaminen ja ympäristövahinkojen torjuminen. Palokunnat tarjoavat järjestäytynyttä ja kiireellistä apua yllättävissä onnettomuustilanteissa. Palokunnat tekevät myös työtä – esimerkiksi valistuksen keinoin – onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Nykyään useimpien kaupunkien ja kuntien palokunnat on muodostettu organisaatioksi, jota kutsutaan pelastuslaitokseksi. (Wikipedia) Palokuntasopimus Sopimus, jonka vapaaehtoinen palokunta tai työpaikkapalokunta tekee alueen pelastustoimen kanssa säädösten mukaisten palokunnan toimialaan kuuluvien tehtävien hoitamisesta (Palo- ja pelastussanasto, 2006). (SSPL verkkosivut) Palosuojelurahasto (PSR) Palosuojelurahasto on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto, joka toimii sisäasianministeriön hoidossa ja valvonnassa. Rahasto myöntää vuosittain avustuksia noin yh- deksän milj. € tulipalon ehkäisyn ja pelastustoiminnan edistämistä koskeviin hankkeisiin. Keskeisimpiä avustuskohteita ovat olleet pelastusalan järjestöjen koulutus- ja valistustoiminta, alaa tukevat tutkimus- ja kehittämishankkeet sekä kaluston hankinta ja paloasemien rakentaminen. Pelastuslaitos Suomessa on 22 pelastustoimen aluetta. Pelastustoimen tehtävien hoitamista varten alueen pelastustoimella on pelastuslaitos. (http://www.pelastustoimi.fi/pelastustoimi/pelastuslaitokset) Pelastusliitot SPEK-ryhmään kuuluu 13 alueellista pelastusliittoa, jotka mm. tuottavat pelastustoimen koulutusta ja kehittävät alueensa turvallisuutta valistaen ja neuvoen. Pelastustoimi Pelastustoimi tarkoittaa toimialaa, johon kuuluu tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisy, väestönsuojelu ja ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaaminen ja pelastaminen. Suomessa sisäministeriö johtaa ja valvoo pelastustointa ja vastaa sen palvelukyvystä. Pelastustoimen tavoitteena on hyvä turvallisuuskulttuuri, onnettomuuksien vähentäminen ja vahinkojen rajoittaminen, nopea ja tehokas apu onnettomuuksissa ja poikkeusoloissa, väestönsuojeluvalmiuden ylläpitäminen ja hyvä yhteistyö eri viranomaisten välillä. Pelastustoimen tehtävät kuuluivat aiemmin yksittäisille kunnille, mutta vuonna 2004 ne siirrettiin 22 alueellisen pelastuslaitoksen tehtäviksi. Pelastuslaitokset toimivat pääasiassa liikelaitoksina alueensa suurimman kunnan hallinnon alaisuudessa, poikkeuksena Päijät-Häme ja Lappi, joiden pelastuslaitoksia ylläpitää kyseisen maakunnan liitto. (Wikipedia). Sopimuspalokunta Sopimuspalokunta on vapaaehtoinen palokunta, tehdaspalokunta tai sotilaspalokunta, joka on tehnyt alueellisen pelastuslaitoksen kanssa palokuntasopimuksen. Palokuntasopimuksessa palokunta sitoutuu tarjoamaan erikseen sovittuja henkilöstö- ja kalustoresursseja käytettäväksi pelastustoimen tehtäviin määrättyä korvausta vastaan. Sopimuksessa määritellään yleensä myös toimintavalmiusajat. Sopimuspalokunnilla on edunvalvojanaan Suomen Sopimuspalokuntien Liitto.(Wikipedia) Puolivakinainen palokunta (PVPK) Puolivakinainen palokunta on vanha nimitys palokuntamuodosta, jossa sivutoimiset palomiehet ovat tehneet henkilökohtaisen työsopimuksen aluepelastuslaitoksen kanssa. Eli miehistö toimii toimenpidepalkkaisena työntekijänä erotuksena VPK:n jäsenistä, jotka ovat mukana yhdistyksensä tekemän sopimuksen perusteella. Toimenpidepalkkainen saa korvausta tuntipalkan muodossa osallistumisestaan pelastustoimeen (harjoitukset, koulutukset ja hälytykset). Myös vuorollaan varallaolosta maksetaan, yleensä 30 % korvausta osassa pelastuslaitoksia. Varallaolovuoroisen on osallistuttava hälytykseen, muiden osallistuminen vaihtelee muun muassa vuorokaudenajan ja siviilityön mukaan. VPK:ssa toiminta perustuu yleensä talkootyöhön.(Wikipedia) Suomen Palopäällystöliitto SPPL Suomen Palopäällystöliitto — Finlands Brandbefälsförbund ry on vuonna 1932 perustettu valtakunnallinen järjestö, jonka tavoitteena on kohottaa jäsenistön ammattiosaamista 99 sekä edistää ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan valmiutta estää onnettomuuden jo ennalta ja toimia oikein erilaisissa vaaratilanteissa. Palopäällystöliitolla ei ole ammatilliseen edunvalvontaan liittyviä tehtäviä. Sen tärkein tehtävä on turvallisuuden edistäminen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on pelastus- ja turvallisuusalan yleishyödyllinen asiantuntija- ja palvelujärjestö. Erityisenä tehtävänä on pelastusalan sekä varautumisen ja väestönsuojelun kehittäminen. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto( SSPL) Suomen Sopimuspalokuntien Liitto - Finlands Avtalsbrandkårers Förbund ry (SSPL) on vapaaehtoisuuteen perustuvien sopimuspalokuntien liitto, jonka jäsenyhteisöt ovat vapaaehtoisia palokuntia (VPK), henkilökohtaisen sopimuksen palokuntien palomiesyhdistyksiä ja laitos/tehdas sopimuspalokuntia. SSPL toimii valtakunnallisella tasolla vapaaehtois- ja sopimuspalokuntien omana liittona. (SSPL verkkosivut) Työpaikkapalokunta Työpaikkapalokunta on palokunta, jonka henkilöstö osallistuu lähinnä oman työpaikkansa pelastustoimen tehtäviin. Työpaikkapalokuntia ovat mm. teollisuuspalokunta (TPK), laitospalokunta (LPK), sotilaspalokunta (SPK) ja lentoaseman palokunta (Palo- ja pelastussanasto, 2006). Työpaikkapalokunta voi olla myös sopimuspalokunta. (SSPL verkkosivut) Vapaaehtoinen palokunta (VPK) On palokuntatoimintaa varten perustettu yhdistys. Vapaaehtoinen palokunta voi olla jakautunut osastoiksi: mm. hälytysosasto, palokuntanaisosasto, palokuntanuorisoosasto (Palo-ja pelastustussanasto, 2006). Yhdistysmuotoiset sopimuspalokunnat Sopimuspalokunta muodostuu yhdistyssopimuksen perusteella. VPK-yhdistys ryhtyy solmittuun sopimukseen perustuen tuottamaan pelastustoimen palvelua alueen pelastustoimelle. Sopimuspalokuntatoiminta ei ole perustehtävän osalta vapaaehtoista- tai harrastustoimintaa, vaan sitä määrittää keskeisesti sopimuksen mukainen pakko. Kuitenkin VPK-yhdistyksissä tehdään paljon vapaaehtoista toimintaa ja yhdistyksen muuta kuin sopimuspalokuntatoimintaa voidaan myös luonnehtia harrastustoiminnaksi. Sopimuspalokuntalainen on yleensä myös vapaaehtoispalokuntalainen. (SSPL verkkosivut) Liite 2 Lähdeaineisto Aho, T. ja Junnila, M. (2012): Kilpailutus sosiaali- ja terveyspalveluissa, KIDE 20, THL, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-724-0 Begg, D., Fischer, S., Dornbusch, R. (1991): Economics Cabral, L. M. B. (2000): Introduction to Industrial Organization, The MIT Press, 2000 Carlsson, B. ja Jakobsson, S (2004).: Dynamics of Innovation Systems – Policy-Making in a Complex and Non-deterministic World, International workshop on Functions of Innovation Systems, Utrecht, 22-23.6.2004 Castrén, L., Kauhanen, A., Kulvik, M., Kulvik-Laine, S., Lönnqvist, A., Maijanen, S., Martikainen, O., Palvalin, M., Peltonen, I., Ranta, P., Vuolle, M. ja Ye Z. (2013): I CT ja palvelut, Näkökulmia tuottavuuden kehittämiseen, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA), Taloustieto Oy. Finlex (2003): 29.4.2011/379 Pelastuslaki Kujala, Isto (2010): Palokuntasopimukset Suomessa –sopimusten selvittämishankkeen loppuraportti. SSPL Kujala, Isto & Hjelt, Silvio (2013): Sopimuspalokuntien lähtövarmuus. Vapaaehtoisten saatavuus turvallisuus- ja hälytystehtäviin - hankkeen väliraportti. SSPL Maliranta, M. ja Ylä-Anttila, P.(2007): Kilpailu, innovaatio ja tuottavuus, ETLA B 228 Mallius, Anne 2012: Hyvinvoiva sopimuspalokunta. Työilmapiiriselvitys toimenpidesuosituksineen. Suomen Sopimuspalokuntien Liiton julkaisuja B:2/2012. Mankkinen, Teija (toim.) (2013): 24/365 Palokuntalaisuus Suomessa. Helsinki:SPEK Mankkinen, Teija (toim.) (2013): Pelastustoimen tilinpäätös. Analyysi suomalaisen pelastustoimen nykytilasta. Helsinki:SPEK Opetushallitus (2013): Pelastajatutkinto, Pelastusopisto. Ulkoinen auditointiraportti. Pelastusopiston julkaisu (3/2013): Pelastustoimen taskutilasto 2008-2012. Pelastusopisto Porter, M. (1985): Competitive Advantage, Creating and Sustaining Superior Performance, The Free Press, 1 - 557 Prosessimalli1: Pelastus-3.pdf ja NALoutput-3.pdf Sisäasiainministeriön julkaisuja( 5/2012):Pelastusalan koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisvaihtoehtoja selvittäneen työryhmän raportti. Helsinki. Sisäasiainministeriö. Sisäministeriö (2012): Pelastusalan koulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan järjestämisvaihtoehtoja selvittäneen työryhmän raportti , SM julkaisu 5/2012 (15.3.2012). Sisäministeriö: Pelastustoimen strategia 2025. Sisäministeriö Sisäministeriö:Suomen pelastustoimi. Sisäministeriö 101 SPEK fakta 2014, perustuu selvitykseen: Määttälä Jaana (2014): Julkiset turvallisuuspalvelut ja tuloverotus. Veronmaksajan näkökulma. SPEK tutkii 6. Tampere: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry. SPEK (2011) : Kurssinjohtajan ohje. SPEK (2013):Opetussuunnitelman uudistaminen SPEK, 5.12.2013. Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön opetussuunnitelman uudistaminen, projektisuunnitelma, 5.12.2013. SPEK (2012): Palokuntanuorten opetussuunnitelma, SPEK, Versio 2.0, 25.5.2012. SPEK (2013): Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmän opetussuunnitelma (Ops), SPEK, joulukuu 2013. Vahvistanut Pelastusopisto, 10.12.2013. SPEK (2013): Perustelumuistio (25.1.2013): Pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmän tarkistaminen, SPEK hallituksen päätös 12.12.2011. SPEK (2014): - SPEK1: SPEK ryhmän tilinpäätöstiedot.xlsx - SPEK2: SPEK-r koonti 2012 versio 2 EK (2).xls - SPEK3: 40 SPEK Pohjanmaa-Österbotten eurotaulukko 2013 (rm) (2).xls SPEK (2013): Toiminta- ja taloussuunnitelma 2014. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. SPEK, 2013. SPEK (2012): Vuosikertomus 2012. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, SPEK. SSPL (2014):Sopimuspalokunta 2020, Näkökulmia ja strategisia linjauksia sopimuspalokuntatoiminnan kehittämiseksi, SSPL 2014. Varian, H. L (1992).: Microeconomic Analysis, W. W. Norton & Company Vartia, P. ja Ylä-Anttila, P (2003).: Kansantalous 2028, ETLA B204, Taloustieto, Liite 3 Haastatellut henkilöt Organisaatio Etukäteen m ääritellyt haastateltavat Sisäasianministeriön johto Sisäasianministeriön johto Asem a Nimi Pelastusylijohtaja Valmiusjohtaja Esko Koskinen Janne Koivukoski Palosuojelurahaston johto Hallituksen puheenjohtaja Kari Hannus Palosuojelurahaston johto Pääsihteeri Hanna Paakkolanvaara Opetushallituksen asiantuntijaa (1) Opetusneuvos Leena Koski tai hänen osoittamansa henkilö) Pelastusopiston johto Rehtori Mervi Parviainen Pelastusopiston johto Yliopettaja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Toimitusjohtaja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Palokuntajohtaja Suomen Sopimuspalokuntien Liitto Toiminnanjohtaja Finlands Svenska Brand- och Räddningsförbund Toiminnanjohtaja Ismo Huttu Kimmo Kohvakka Petri Jaatinen Isto Kujala Roger Roos Helsingin Pelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Olli-Veikko Kurvinen Hämeen Pelastusalan Liitto ry Koulutuspäällikkö Eeva-Liisa Heikkinen Kaakkois-Suomen Pelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Veli-Matti Aaltonen Keski-Suomen Pelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Jari Wilen Länsi-Suomen Pelastusalan Liitto ry Puheenjohtaja Kai Vainio Pohjois-KarjalanPelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Tero Kuittinen Pohjois-Savon Pelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Tarmo Karnaattu Etelä-Savon Pelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Heli Kari Lapin Pelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Pertti Heikkilä Pohjois-Suomen Pelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Patrik Willberg Uudenmaan Pelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Markku Virtanen Lapin pelastuslaitos Etelä-Savon pelastuslaitos Pelastusjohtaja Pelastusjohtaja Martti Soudunsaari Seppo Lokka Pohjois-Karjalan pelastuslaitos Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos Varsinais-Suomen pelastuslaitos Pelastuspäällikkö Pelastusjohtaja Pelastusjohtaja Esko Hätinen Veli-Pekka Ihamäki Jari Sainio Jokilaaksojen pelastuslaitos Pelastusjohtaja Jarmo Haapanen Keski-Suomen pelastuslaitos Pelastusjohtaja Simo Tarvainen Etelä-Suomen aluehallintovirasto, pelastustoimen Pelastusylitarkastaja ja varautumisen vastuualue Markku Kirvesniemi VR:n konepajan VPK Sopimuspalokuntalainen A rto Taskinen Anjalan VPK Sopimuspalokuntalainen Markku Leinonen Pohjanmaan Pelastusalan Liitto ry Toiminnanjohtaja Reijo Malkamäki Muut haastatellut ja avustaneet henkilöt Keski-Suomen Pelastuslaitos Kymenlaakson Pelastuslaitos (Kympe) Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Kanta-Hämeen Pelastuslaitos Koulutuspäällikkö Pelastuspäällikkö Talouspäällikkö Alueyksikön esimies Paloesimies Pertti Hänninen Juha Tiitinen Heli Grönroos Sirpa Suomalainen Tero Kupiainen
© Copyright 2024