1. No category

RETULANSAAREN YLIKARTANO
HÄMÄLÄINEN KULTTUURIPAIKKA
YLIKARTANON HISTORIA JA NYKYPÄIVÄ
Retulansaaressa ja Ylikartanossa tiivistyy vuosituhantinen hämäläinen historia. Pitkä asutushistoria,
talon entisten omistajien 1940 luvulla systemaattisesti aloittama historian tallentamistyö sekä viimeksi Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön toimet ovat luoneet Ylikartanoon historiallisesti erittäin edustavan ja arvokkaan kulttuuriperintö-kokonaisuuden.
Alla on perustietoa Ylikartanon historiasta, ympäristöstä,
rakennuksista ja irtaimistosta sekä vuosien 1999–2007 laajoista
korjaustoimista ja muista kehittämishankkeista. Myös Ylikartanon
toiminnan suuntaviivat ja toimintamahdollisuudet kuvataan pääpiirteissään.
Retulansaaren ja Ylikartanon historiasta
Retulansaaressa on asuttu yhtäjaksoisesti rautakaudelta saakka, ainakin 1 500 vuoden ajan. Vanhimmat
viljan siitepölylöydöt ovat 4 000 vuoden takaa. Rautakauden asukkaista kertovat edelleen hautakummut
ja muut röykkiöt sekä kuppi-, eli uhrikivet.
Valtakunnallisesti merkittävältä ja maamme tunnetuimpiin muinaismuistoalueisiin kuuluvalta Myllymäen rautakautiselta asuin- ja kalmistoalueelta on luetteloitu yli kaksisataa erilaista ihmisen toiminnasta syntynyttä kumpua ja useita uhrikiviä. Paikan muinaiset löydöt on ajoitettu 500-1100-luvuille.
Muinaislöytöjä on tehty saarella monista muistakin paikoista, muun muassa Ylikartanoon kuuluvalta
Pelto-Idun alueelta. Ehkä mielenkiintoisin viimeaikaisista löydöistä on pronssinen rannerengas. Ylikartanossa järjestetään alan harrastajille suunnattuja arkeologialeirejä, ja hämeenlinnalaisen Aimo-koulun
kanssa on käyty keskusteluja rautakauden kylän perustamisesta Ylikartanon riihenmäkeen.
Vanhin asiakirjamaininta Retulansaaresta on vuodelta 1429. Keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella Retulansaarella oli sekä aatelisten rälssimaita että talonpoikaistiloja. Näistä koottiin 1600-luvulla Retulan
kartano, joka sai aikaa myöten omistukseensa koko vajaan 200 hehtaarin saaren. Omistajaksi tuli 1691
Hämeen linnan komendantti Anders Berg, myöhemmin Retulan kartanon isäntiä olivat mm. sotakomissaari Karl Saxbeck ja lääninrahastonhoitaja Jakob Cygnaeus.
Retulan säätyläiskartanon aika päättyi 1810-luvulla, kun kolme
sääksmäkeläistä talonpoikaa osti kartanon ja samalla koko saaren.
Sukulaismiehet jakoivat saaren kolmeen itsenäiseen tilaan - näin
syntyivät Ylikartano, Alikartano ja Laurila. Tilojen rakennukset
sijaitsevat tiiviissä ryppäässä keskellä saarta ja muodostavat
tyypillisesti hämäläisen ryhmäkylän. Tämä kylätyyppi edustaa
Suomessa isoajakoa edeltävää aikaa. Ylikartanon rakennukset ovat
pääosin tältä ajalta, eli 1800-luvulta.
Ylikartano oli 1800-luvulla vauras talo, rustholli, jossa talonpoikaiseen elämänmuotoon yhdistyi pyrkimys sosiaaliseen ja kulttuuriseen nousuun. Talon isäntä Matti Retula toimi vuoden 1863 valtiopäivillä talonpoikaissäädyn edustajana. Talolle oli tyypillistä koulutukseen, kansansivistykseen ja henkiseen
kulttuuriin, erityisesti tyttöjen koulutukseen panostaminen. Talon kirjasto on huomattava.
SUOMEN KULTTUURIPERINNÖN SÄÄTIÖ
www.kulttuuriperinto.fi
RETULANSAAREN YLIKARTANO
HÄMÄLÄINEN KULTTUURIPAIKKA
Ylikartanon isännän kaaduttua talvisodassa talon maistereiksi opiskelleet tyttäret, Talvikki ja Valvatti
Vaulo palasivat kotitaloonsa, jossa he harjoittivat maataloutta 1990-luvulle saakka. Sisarusten elämää
leimasi vahva harrastus historiaa ja kotiseutua kohtaan. Vuonna 1999 sisarukset testamenttasivat ja lahjoittivat talon Suomen Kulttuuriperinnön Säätiölle.
Ylikartanon ja Retulansaaren ympäristöstä
Vanajaveden laakso on yksi Suomen kansallismaisemista, ja
Retulansaari sen helmi. Ylikartano sijaitsee tällä ukkosenjumalan
saarella, jolle on keskittynyt poikkeuksellinen määrä luonnonarvoja:
hienoja perinnemaisemia, lehtoja ja uhanalaisia kasveja. Ylikartanon
pinta-ala on 22 hehtaaria, josta pääosa on luonnonsuojelualuetta ja
kuuluu lehtojensuojelu- ja/tai Natura 2000 –ohjelmaan.
Ylikartanon ja Alikartanon laitumet on määritelty valtakunnallisesti
arvokkaaksi perinnemaisemaksi. Syynä siihen on niiden edustava
kasvillisuus, muinaisjäännökset, maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot sekä laajuus. Perinnemaisemista näyttävin on Myllymäen
katajikko. Sen lisäksi saarella on katkeamattomana jatkuneen
laidunnuksen ansiosta säilynyt hienoja niittyjä, metsälaitumia,
ketoja, kallioketoja ja hakamaita. Saaressa laiduntavat lehmät ja
lampaat ovat suomalaisia alkuperäisrotuja. Ylikartanon yhteistyössä
Lepaan puutarhaoppilaitoksen kanssa kunnostetussa puutarhassa
kasvaa suuri joukko perinteisiä suomalaisia hyötykasveja.
Saaren etelä- ja itärantojen rantalehdot ovat valtakunnallisesti arvokkaita luontokohteita. Niissä kasvaa
runsaasti kynäjalavaa. Muita lehtokasveja ovat mm. humala, tesmayrtti, keltavuokko, lehtopalsami ja
lehtopähkämö. Pohjoisrannan tervaleppä-tuomilehto on maakunnallisesti arvokas kohde. Saaresta löytyy myös arvokas pähkinälehto.
Ylikartanon mailla tavattavia uhanalaisia kasveja ovat esim. kynäjalava, peltorusojuuri ja keltamatara
sekä silmälläpidettäviä lajeja ketonoidanlukko ja kelta-apila. Laitumien muita kasveja ovat mm. hakarasara, jänönapila, nurmilaukka, mäkikaura, peurankello, törrösara, hietalemmikki, ketokäenminttu,
tummatulikukka, kevättädyke, kanervisara, hirssisara, vata ja liuskaraunioinen.
Ylikartanon rakennuskanta ja tehdyt kehittämistoimet
Ylikartanon rakennuskanta on säilynyt lähes kokonaisuudessaan. Tämä historiallisessa mielessä edustava, mutta erittäin huonon kuntoon päässyt rakennuskanta on Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön omistuksessa läpikäynyt laajan uudistamis-, korjaus- ja entistämisohjelman, johon on kuulunut myös talon
irtaimiston inventointi. Kehittämistoimien kokonaisarvo on vuosina 1999-2007 ollut yhteensä noin 1,9
miljoonaa euroa. Tästä summasta julkisten avustusten osuus on ollut noin 730 000 euroa, josta Hattulan
kunnan osuus yli 100 000 euroa. Talkootyön määrä on ollut erittäin huomattava.
Ylikartanon tilakokonaisuuteen kuuluu 12 rakennusta, joissa suurimmat työt ovat kohdistuneet entiseen
talliin, väentupaan ja navettaan. Lisäksi koko tilalle on rakennettu uusi vesi-, viemäri-, sähkö- ja tiedonsiirtoverkosto. Vanhaan AIV-torniin on valmistunut naapuritilallekin lämpöä tuottava hakkeella ja
SUOMEN KULTTUURIPERINNÖN SÄÄTIÖ
www.kulttuuriperinto.fi
RETULANSAAREN YLIKARTANO
HÄMÄLÄINEN KULTTUURIPAIKKA
pelletillä toimiva lämpökeskus. Kaikki keskeiset rakennukset ovat saaneet uuden katon (9 kpl) ja
maalipinnan.
Ylikartanon 420 neliömetrinen päärakennus, jonka vanhimmat osat
ovat 1800-luvun alusta, sai nykyisen ulkoasunsa 1880-luvulla. Talo on
säilynyt sisustuksineen siinä asussa kuin se oli talon viimeisten
asukkaiden aikana 1990-luvulla. Päärakennus toimii sekä
interiöörimuseona,
että
tunnelmallisena
tapahtumatilana.
Päärakennuksen kuistilta avautuu näkymä puutarhaan, jonka
monipuolisten viljelmien perinnelajikkeet tuottavat satoa talon
keittiöön. Päärakennuksen säilyminen ja käyttökunto on turvattu muun
muassa uudella peltikatolla sekä lämmitysjärjestelmän, vesijohtojen ja
sähköjen osittaisuudistuksilla. Suuri osa ikkunoista on kunnostettu.
Toinen miespihan kolmesta rakennuksesta on 1700-luvulta peräisin
oleva väentupa, joka on entistetty pieteetillä kokous-, toimisto- ja
kahvilakäyttöön. Rakennus soveltuu myös asumiseen. Miespihan
täydentää museorakennus, joka on säätiön omistusaikana saanut uuden
huopakatteen, punamullan ja sähköjärjestelmän. Rakennukseen
kuuluva näyttävä holvikellari on myös entistetty.
Toisella puolella raittia sijaitsevan karjapihan rakennukset ovat talli, navetta ja kärrivaja. Talli on muutettu perusteellisessa remontissa kokous-, tapahtuma- ja työskentelytilaksi sosiaalitiloineen. 1860luvuta peräisin olevan kivinavetan katto ja välipohja on uusittu. Kärrivajan hirsinen osa on kunnostettu
heti hankeen alkuvaiheessa. Siellä säilytetään edelleen tilan vanhoja ajopelejä. Rakennuksen toinen pää
(liiteri) toimii ulkovarastona.
Päärakennuksen takana, puutarhan puolella sijaitsevat lisäksi entinen sauna, johon on kunnostettu kesämajoitushuoneita, historiallinen ja komea viljapuori sekä kanala, lampola ja vanha leikkimökki. Riihilato, riihi ja kuivuri sijaitsevat ns. riihenmäessä, hieman erillään muista rakennuksista. Näistä suuri
riihilato on niin huonokutoinen, että se tulisi purkaa. Vuonna 2007 Ylikartanon vierailijoille valmistui
asianmukainen paikoitusalue ja vanhaan kuivuriin uutta lämmintä varastotilaa Ylikartanon kokoelmille.
Ylikartanon kokoelmat
Ylikartanoon kuuluu päärakennuksen runsaan irtaimiston lisäksi noin
1 200 esinettä sisältävä kotimuseo, joka esittelee talon tarve-esineistöä
1800- ja 1900-luvuilta. Kokoelman erikoisuus on edustava joukko
leikkikaluja. Museon ovat keränneet Valvatti ja Talvikki Vaulo, jotka
aloittivat työn 1940-luvulla. Talon tekstiilikokoelma usean sukupolven
ajalta käsittää yli 6 000 artikkelia. Kaiken kaikkiaan talon irtaimistoon
kuuluu yli 10 000 esinettä ja dokumenttia sekä laaja,
kokonaisuudessaan digitoitu valokuvakokoelma.
Ylikartanon irtaimisto on inventoitu huolellisesti ja valmistettu varastointiin. Kyseessä on EAKRavustuksen avulla toteutettu nelivuotinen suurhanke. Osa esineistöstä on myös entistetty. Ruokasalin
suuresta matosta on tehty vapaaehtoisvoimin käyttökopio.
SUOMEN KULTTUURIPERINNÖN SÄÄTIÖ
www.kulttuuriperinto.fi
RETULANSAAREN YLIKARTANO
HÄMÄLÄINEN KULTTUURIPAIKKA
Muut kehittämistoimet
Pitkälti talkootyöhön perustuneessa POMO-hankkeessa kehitettiin
ja kunnostettiin vuosina 2006-2007 Ylikartanon pihapiiriä ja
ryytimaita. Hämeen ammattikorkeakoulun koordinoimassa Retu –
Hämäläinen maisema -hankkeen puitteissa rautakautisesta
Retulansaaresta luotiin 3D-malli ja opastusohjelma, jotka toimivat
internetin lisäksi myös mobiilipäätteissä.
Ylikartanon toiminnasta
Ylikartanoa on kehitetty pitkäjänteisesti tavoitteena luoda siitä kansallisesti vetovoimainen hämäläisen
maaseutukulttuurin keskus. Tämä tarkoittaa toimimista vierailu-, tapahtuma-, tutkimus- ja oppimispaikkana. Puitteet tällaiselle toiminnalle on luotu ja osa toiminasta on jo käynnistynyt. Saaressa on
erinomaiset mahdollisuudet ja tilat historian elävöittämiselle sekä ympäristöstä nauttimiselle ja oppimiselle. Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön ja Ylikartanon hoitokunnan tavoitteena on vuoden 2008 aikana koota Ylikartanon ympärille entistäkin suurempi alueellisten ja paikallisten yhteistyökumppanien
verkosto, jonka säännölliselle toiminnalle talo tarjoaa pysyvät puitteet.
Ylikartanon vakiintuneita toimintamuotoja ovat kirjallisuus- ja muut
kulttuuritapahtumat,
luontoretket
sekä
perinnetyöja
arkeologialeirit.
Erilaiset
kulttuuriperintö-,
taideja
ympäristökasvatushankkeet ovat koko ajan lisänneet merkitystään, ja
uskomme tämän olevan merkittävä osa Ylikartanoon tulevaisuutta.
Yhteistyö alueen kuntien kanssa tarjoaa molemmin puolin
merkittäviä mahdollisuuksia. Tiloja vuokrataan yksityistilaisuuksiin.
Kuitenkin lopulliset toimintamuodot ja toimijat selviävät vasta ajan
kanssa. Ylikartano on valmis toiminnalle, tule mukaan!
Nykyiset toimijat
Ylikartano hankkeessa keskeinen rooli on ollut paikallisilla toimijoilla, joita on edustanut Ylikartanon
hoitokunta. Hoitokunnan puheenjohtaja on professori Juhani Lokki ja varapuheenjohtaja maakuntaarkkitehti Minna Seppänen. Hoitokunnan muut jäsenet ovat fil.tri. Antti Haapanen, toimittaja Markku
Karvonen, tutkija Lauri Putkonen sekä kotiseutuneuvos Erkki Ulamo. Ylikartanon toiminnanjohtajana
on ollut kesästä 2007 lähtien YTM Marjukka Kulmanen. Hänen päätoimipaikkansa on Helsingissä.
Ylikartanossa säätiötä edustaa matkailuharjoittelija sekä keväällä aloittava osa-aikainen emäntä.
Kulttuuripaikan toimintaa tukee vuodesta 2007 lähtien Ylikartanon ystävät ry:n. Yhdistyksen puheenjohtaja on Hämeenlinnan historiallisen museon johtaja Tuulia Tuomi. Lisäksi Ylikartanon toimintaa
tukee suuri joukko aktiivisia yksityishenkilöitä.
Ylikartano ottaa vastaan lahjoituksia. Konkreettisista lahjoituskohteista antaa tietoa Ylikartanon toiminnanjohtaja. Säätiölle tehtävät lahjoitukset ovat vähennyskelpoisia yrityksen tuloverotuksessa 50 000
euroon asti. Etsimme myös yritysyhteistyökumppaneita. Lahjoitustili on Nordea 157230-412924.
Ylikartano
Retulansaarentien 219
13800 Katinala (Hattula)
Toiminnanjohtaja Marjukka Kulmanen
puh. 044 094 0048
[email protected]
SUOMEN KULTTUURIPERINNÖN SÄÄTIÖ
www.kulttuuriperinto.fi