1 Faron sopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä (2005) RELEVANTIT ARTIKLAT: 8c; 11 c, d, e; 12 a, b, c, d; 13 a, b, c, d 8 Ympäristö, kulttuuriperintö ja elämänlaatu c Osapuolet sopivat hyödyntävänsä kaikkea kulttuuriympäristöön sisältyvää kulttuuriperintöä vahvistaakseen sosiaalista yhteenkuuluvuutta lisäämällä yhteisen vastuun tunnetta ihmisten asuinpaikkoja kohtaan; 11 – Kulttuuriperintöön liittyvien julkisten vastuiden järjestäminen c kehittävänsä innovatiivisia tapoja, joilla viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa; d kunnioittavansa ja rohkaisevansa vapaaehtoisia aloitteita, jotka täydentävät viranomaisten toimintaa; e rohkaisevansa kulttuuriperinnön säilyttämisestä kiinnostuneita kansalaisjärjestöjä toimimaan yleisen edun nimissä. 12 – Kulttuuriperinnön saavutettavuus ja demokraattinen osallistuminen Osapuolet sopivat a rohkaisevansa jokaista osallistumaan – kulttuuriperinnön tunnistamiseen, tutkimukseen, tulkintaan, suojeluun, säilyttämiseen ja esittelemiseen; – julkiseen pohdintaan ja keskusteluun niistä mahdollisuuksista ja haasteista, joita kulttuuriperintö tarjoaa; b ottavansa huomioon arvon, jonka kulttuuriperintöyhteisöt liittävät siihen kulttuuriperintöön, johon ne samaistuvat; c tunnustavansa vapaaehtoisjärjestöjen merkityksen sekä toimintaan osallistujina että kulttuuriperintöä koskevan politiikan onnistumisen arvioijina; d parantavansa kulttuuriperinnön saavutettavuutta, erityisesti nuorten ja vähäosaisten keskuudessa, lisätäkseen tietoisuutta kulttuuriperinnön arvosta, sen ylläpitämisen ja säilyttämisen tarpeesta ja hyödystä, joka sen avulla voidaan saavuttaa. 13 – Kulttuuriperintö, tieto ja osaaminen Osapuolet sopivat a lisäävänsä mahdollisuuksia sisällyttää kulttuuriperintöulottuvuus koulutuksen kaikille tasoille, ei välttämättä omana oppiaineenaan, mutta vähintään muiden oppiaineiden monipuolisena lähteenä; b vahvistavansa yhteyttä kulttuuriperintöopetuksen ja ammatillisen koulutuksen välillä; c tukevansa kulttuuriperinnön, kulttuuriperintöyhteisöjen, ympäristön ja niiden välisten suhteiden monitieteistä tutkimusta; d tukevansa täydennyskoulutusta ja tiedon ja taitojen vaihtoa niin koulutusjärjestelmän sisällä kuin sen ulkopuolellakin. KOOSTE OTAKANTAA.FI -KYSELYVASTAUKSISTA ”Kulttuuriperintö yksilöiden ja yhteisöjen arjessa” -työpajaan (Jyväskylä 9.10.2014) www.faronsopimus.org Vastaajia yhteensä 130 – tähän koottu erityisesti kysymykset 1–2, 6–7, 12 NK=jìêíÉáëí~=~~êåáãÉíëááåI=í~êáåçáëí~=â~åë~åãìëááââááåW=s~ëí~~à~í=Ü~äì~î~í=ë®áäóíí®®=à~= î®äáíí®®=ÉíÉÉåé®áå=Üóîáå=ãçåáãìçíçáëí~=ëìçã~ä~áëí~=âìäííììêáéÉêáåíö®K= Kyselyvastauksissa painottuu, että kulttuuriperintö on yksilöiden ja yhteisöjen arjessa moniäänistä, ajallisesti ja merkityksiltään kerrostunutta, jokaista koskevaa ja jokaisesta kertovaa, aineellista ja aineetonta. Se on mielikuvissa useimmiten myönteistä, mutta toisinaan myös kielteistä. Vastauksissa huomioitiin se, että kulttuuriperintötyössä kulttuuriperintö on lähtökohtaisesti "Haluan siirtää eteenpäin paikalliskulttuuriin liittyviä kaunista ja myönteistä, mutta käsite kertomuksia, jotka elävöittävät menneisyyttä ja tulisi nähdä laajasti: myös vaikean historiaa. Mielestäni se tekee elinympäristössä kulttuuriperinnön (difficult heritage) liikkumisen kiinnostavammaksi. Muistomerkit ym. vaikutukset tulisi huomioida. kertovat tietenkin myös oman tarinansa, mutta ihmisten muistot merkitsevät sitäkin enemmän. Haluan siirtää eteenpäin myös asenteita: erilaiset tavat tekevät elämästä rikasta, kunnioittakaamme siten kulttuurista kirjoa. Ei ole yhtä oikeaa ja ainoaa kulttuuriperintöä eikä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa välittää kulttuuriperintöä." Paikalliskulttuureista tulisi tunnistaa ja tunnustaa monitasoiset kulttuuriperintöyhteisöt kulttuuriperinnön säilymisen ja uudistumisen kannalta hedelmällisinä toimintaympäristöinä, jotka heijastavat kunkin yhteisön arvomaailmaa. Tässä työssä museot, arkistot ja kirjastot ovat keskeisessä roolissa kulttuuriperintötyötä tekevinä muistiorganisaatioina. "Alueelliset eri paikkoihin liittyvät tarinat ja henkilöt ovat tärkeää kulttuuriperintöä. Olisi myös hienoa, ettei kaikkea vanhaa pureta pois eli arvostettaisiin ja huolehdittaisiin vanhoista rakennuksista. Kylien raiteilla näkyisi vuosikymmenten eri rakennustyylit - sekä kauniit että kamalat. Lisäksi vahva yhteisöllisyys on hienoa kulttuuriperintöä useassa pienemmässä kylässä – sen toivoisi säilyvän. " 2 3 OK=hìäííììêáéÉêáååöå=íìåíÉãìë=çå=áíëÉåë®=à~=àììêáÉåë~=íìåíÉãáëí~=Ó= é~áâ~ääáëâìäííììêáÉå=âçåâêÉÉííáåÉå=îçáã~î~ê~I=àçí~=Éá=îáÉä®=ÜóöÇóååÉí®= êááíí®î®ëíáK= Yhteistyön mahdollisuuksia tulisi lisätä paikallisten kulttuuriperintötoimijoiden kesken. Tähän tarvitaan aloitteen tekijää ja nuoret osallistavaa toimintaa. Koulujen, kansalaisjärjestöjen ja "Kulttuuriperintö antaa muistiorganisaatioiden välisen lähiympäristölle ja elämän yhteistyön uudet muodot tapahtumille juuret ja odottavat toteuttamistaan! kerroksellisuuden. Nuorille tulisi tarjota mahdollisuus osallisuuteen, ja Vastauksissa näkyi selvästi minä kuulun johonkin -tunteeseen." kulttuuriperinnön ja hyvinvoinnin yhteys. Kulttuuriperintö luo jatkuvuutta sukupolvien välille ja tekee arjesta merkityksellistä: vanhan ja uuden rinnakkaiselo rauhoittaa, luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisää luottamusta tulevaisuuteen. Huomionarvoista on, että jo ensimmäisen työpajan kysymyksiin liittyvissä vastauksissa aivan olennaisen tärkeänä pidettiin nimenomaan paikalliskulttuurin esillä pitämistä ja eteenpäin siirtämistä. Vanhojen kylien perinteiden pelättiin hautautuvan kuntaliitoksiin. Avainasemassa on kotiseututyö, joka otettaisiin huomioon myös koulujen opetussuunnitelmissa. Ihmisiä tulisi kannustaa paikallisperinteen taltioimiseen ja esimerkiksi haastattelemaan läheisiään. Tällaisille keruuaineistoille ja dokumentointiprojektien tuloksille olisi osoitettava paikka arkistoissa tai museoissa. Kysymykseen siitä, arvostetaanko yhteiskunnassamme omaksi koettua kulttuuriperintöä, vastattiin pääsääntöisesti kielteisesti – usein koettiin, että myönteinen suhtautuminen jää vain juhlapuheiden tasolle. ”Paikallisesti, kylillä, arvostetaan omaa kerrostunutta arkiympäristöä. Viranomaistasolla se jää arvottomaksi.” Paikallistasolla ja etenkin vanhoissa ikäluokissa omaa kulttuuriperintöä arvostetaan arjessa, mutta poliitikkojen ja muiden päättäjien arvostuksen puute näkyy siinä, ettei kulttuuriin saada riittävästi määrärahoja yksityiselle sektorille (esimerkiksi kotimuseoihin). Paikallinen arvostus kuitenkin edellyttää tiedon saantia ja esillä oloa: ”esimerkiksi kotiseudun kansallismaisema monine ulottuvuuksineen herättää kiinnostusta, mutta siihen liittyvää tietoa tulee olla saatavilla.” Myönteiseksi muutokseksi nähdään esimerkiksi katukulttuurin esiin nosto tapahtumien ja näyttelyiden avulla viime vuosina. Tämä näkökulma liittyy ihmisten osallistamistarpeeseen: kyselyssä tuodaan esiin, että ihmisiä pitäisi kannustaa suojelemaan ympäristöään muuten kuin museoimalla kaikki seinien sisään. Kritiikkiä esitetään kapea-alaisuudesta kulttuuriperinnön nostoissa – ongelmana ovat myös taloudelliset leikkaukset: "Eliitti ja kristinusko ovat liian vahvasti esillä. Saamelaiset ja muut vähemmistöt unohdetaan säännöllisesti!" "Kulttuuriperintö tahtoo keskittyä – ainakin julkisesti – Suomen eteläosiin. Vähemmistöjen kulttuuriperintö pääsee valitettavan usein vain näyttämölle; esimerkiksi keskustelu saamen kielipesistä osoittaa sen hyvin taas kerran. Pidetään tärkeänä, että kieli säilyy, mutta ei tahdota antaa tarpeeksi rahaa sitä varten." Korjattavaa nähtiin myös ”kansankulttuurin ja korkeakulttuurin” jakoon liittyvissä mielikuvissa, sillä ne pitävät kulttuuriperinnön pimennossa etenkin mediassa. Toisinaan Suomen kulttuuriperintönäkyvyyttä ja arvostusta verrattiin muihin maihin: ”Käsityöperinnettä arvostetaan yhä enenemässä määrin, mutta ”korkeakulttuurin” asemaan sillä on vielä valtavan pitkä matka.” ”Norjassa on suuressa päivälehdessä joka viikonloppu kulttuuriympäristöä tai arkkitehtuuria koskevia artikkeleita. Toimittajat pitäisi ensin ”kouluttaa”. 4 PK=bÜÇçíÉí~~å=âìäííììêáéÉêáåíöíçáãáàçáÇÉå=îìçêçî~áâìíìëí~=äáë®®îá®= íçáãáåí~ã~ääÉà~=ëÉâ®=~ëá~åíìåíáàììÇÉå=íìêî~~ãáëí~K== Vastauksissa ehdotetaan kansalaisjärjestöjen ja muiden ruohonjuuritason toimijoiden yhteistyötä koulujen kanssa. Samoin koetaan tärkeäksi turvata erikoisammattitutkintokoulutus ja antaa resursseja paikallistasolla esineiden ja kuvien tallentamisen lisäksi video- ja äänimateriaalin tallentamiseen. Se voisi mahdollistaa teknologiaa, jolla paikkojen historiat/tarinat tehtäisiin tunnetuksi kävijöille. Lisäksi rahaa tarvittaisiin kulttuuriperintötyössä yleisemminkin asiantuntijoiden palkkaukseen ja kulttuuriperintöä koskevan tutkimuskirjallisuuden hankkimiseen, jotta olemassa olevaa tietoa voitaisiin hyödyntää. Museotyössä haasteeksi nähtiin mm. kokoelmien merkitysten esiintuonti, jota tulisi pohtia entistä analyyttisemmin. Vuorovaikutus kulttuuriperintöön tutustuvien nuorten ja koulujen välillä kohentuisi mm. seuraavien ehdotusten toteuttamisen myötä: • • kulttuuriperintönäkökulmien entistä parempi huomioiminen osana opettajakoulutusta rinnakkaisten perinteiden esiin nostaminen tasavertaisesti ja samanaikaisesti kouluissa Haasteena paikalliskulttuureissa on poistaa esteitä ja lisätä yksilöiden mahdollisuuksia osallistua erilaisten kulttuuriperintöyhteisöjen toimintaan haluamallaan tavalla.