Asuinalueiden eriytymiskehitys pääkaupunkiseudulla
Kaupunkitutkimuksen päivät Turku 25.4.2013 ”Elävä esikaupunki” –tutkimushanke 2011-2013 Asuinalueiden eriytymiskehitys pääkaupunkiseudulla Hannu Kytö ”Elävä esikaupunki” -tutkimushankkeen aihealueet ja työpaketit (TP). Elinkaarikehitystä kuvaava pääkomponenttianalyysi • • • • • • • • Analyyseillä pyritään löytämään sellaisia (tutkimusalueilla) tapahtuneita muutoksia, jotka vaikuttavat alueiden elinkaarikehitykseen Pääkaupunkiseudun asuinalueiden erilaistumiskehitystä tarkastellaan sosioekonomisten, aluerakenteellisten sekä asumiseen liittyvien erojen, muutosten ja kehityssuuntien avulla Lähtökohtana oli tilastollisia pienalueita (285 kpl) kuvaava suuri muuttujajoukko (134 kpl), jota karsimalla päädyttiin pienempään muuttujajoukkoon (28 kpl) Aineistosta poistettiin myös pienimmät tilastoalueet (esim. saaret) ja muutama puutteellisia tietoja sisältänyt alue Pisimmät aikasarjat kuvaavat muutoksia vuosina 1975-2012 Osa muutoksista kuvaa esim. kauden 1998-2007 keskimääräisen vuosiarvon muutosta verrattuna kauden 1980-1995 keskimääräiseen vuosiarvoon Ensimmäinen 15 pääkomponentin rakenne selitti 77 % muuttujien vaihtelusta Kokeilujen jälkeen päädyttiin selkeämpään ja havainnollisempaan viiden pääkomponentin ratkaisuun, joka selitti 61 % muuttujien vaihtelusta Koko pääkaupunkiseudun kehitystä kuvaavat pääkomponentit Koko pääkaupunkiseudun tilastollisten pienalueiden pääkomponenttianalyysissä (koko mallin selitysaste 61 %) saatiin seuraavat alueellisia eroja ja muutoksia kuvaavat pääkomponentit (pääkomponentin selitysosuus): 1) 2) 3) 4) 5) Nopean kasvun alueet (16,3 %) Urbaanit alueet (15,5 %) Kasvaneen taloudellisen huoltosuhteen alueet (10,8 %) Kasvaneen väestöllisen huoltosuhteen alueet (10,1 %) Väljän asumisen alueet (7,9 %) 1) ”Nopean kasvun alueet” –pääkomponentti (selitysosuus 16,3 % kokonaisvarianssista) ”Nopean kasvun alueille” on tyypillistä muita alueita 1) Nopeampi työvoiman määrän kasvu 2) Nopeampi koulutustason koheneminen ja verotulojen kasvu 3) Uudempi asuntokanta 4) Suurempi syntyneisyys sekä yksilapsisten perheiden määrän ja asukasluvun nopeampi kasvaminen 5) Ruotsinkielisten osuuden pieneneminen Nopean kasvun alueet 2) ”Urbaanit alueet” (selitysosuus 15,5 % kokonaisvarianssista) ”Urbaaneille alueille” on tyypillistä muita alueita: 1) Nopeampi omakotiasutuksen väheneminen 2) Parempi palvelujen saavutettavuus (päiväkodit ja kaupat) 3) Suurempi asuntojen hintojen nousu 4) Suurempi muunkielisten osuus 5) Suurempi autonomistuksen väheneminen 6) Suurempi omistusasuntojen osuus 7) Suurempi työttömyysaste Urbaanit alueet 3) ”Kasvaneen taloudellisen huoltosuhteen alueet” (selitysosuus 10,8 % kokonais-varianssista) ”Kasvaneen taloudellisen huoltosuhteen alueille” on tyypillistä muita alueita 1) Huonompi taloudellinen huoltosuhde ja huoltosuhteen voimakkaampi kasvu 2) Suurempi työttömyysaste ja työttömyysasteen suurempi kasvu 3) Suurempi muunkielisten osuus Kasvaneen taloudellisen huoltosuhteen alueet 4) ”Kasvaneen väestöllisen huoltosuhteen alueet” ”(selitysosuus 10,1 % kokonais-varianssista) ”Kasvaneen väestöllisen huoltosuhteen alueille” on tyypillistä muita alueita: 1) 2) 3) 4) 5) 6) 7) Huonompi väestöllinen huoltosuhde Suurempi asuinalueiden energiankulutus Suurempi omistusasuntojen osuus Eläkeikäisten osuuden nopeampi kasvu Suurempi äänestysaktiivisuus Työttömyysasteen nopeampi aleneminen Autonomistuksen ja asumisväljyyden nopeampi kasvu Kasvaneen väestöllisen huoltosuhteen alueet 5) ”Väljän asumisen alueet” ”(selitysosuus 7,9 % kokonais-varianssista) ”Väljän asumisen alueille” on tyypillistä muita alueita 1) Suurempi asumisväljyys ja sen kasvaminen 2) Suurempi kuntien välisen muuttoliikkeen muuttovoitto 3) Voimakkaampi asukasluvun pieneneminen Väljän asumisen alueet Tutkimusalueiden luonne pääkomponenttipistemäärillä kuvattuna Asuinalueiden sosioekonomiset resurssit ja niiden muutokset pääkaupunkiseudulla Asuinalueen resursseja kuvataan kymmenestä sosioekonomisesta muuttujasta koostuvalla resurssi-indeksillä (0−100) poikkileikkausajankohtana v. 2012 ja resurssien muutosta indeksin muutoksella vuosina 1980−2011. Indeksit ovat summamuuttujia, joiden laskemisessa on huomioitu seuraavat muuttujat: • • • • • • • • • • Asumisväljyys ja sen muutos Kaupan saavutettavuus ja sen muutos Taloudellinen huoltosuhde ja sen muutos Väestöllinen huoltosuhde ja sen muutos Työpaikkaomavaraisuus ja sen muutos Työttömyysaste ja sen muutos Asuntojen keskihinta ja sen muutos Äänestysprosentti ja sen muutos Koulutustaso ja sen muutos Mediaanitulot ja niiden muutos Sosioekonominen resurssi-indeksi pääkaupunkiseudulla vuonna 2012 PKS:n asuinalueiden sosioekonomisten resurssien vaihtelu Parhaat resurssit Huonoimmat resurssit Karakallion sosioekonomiset resurssit Asuinalueen rakenteet Mittarit Rakennettu ympäristö Kerrostaloasuntojen hinnat Lähiörakentamisen aikana rakennetun alan osuus Energiatehokkuus tilavuutta kohden Energiatehokkuus asukasta kohden Väestöllinen huoltosuhde Työttömyysaste Taloudellinen huoltosuhde Talouksien mediaanitulot Muunkielisten osuus Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus Kuntien välinen nettomuutto Työpaikkaomavaraisuus Kaupan saavutettavuus Peruskoulun saavutettavuus Päiväkotien saavutettavuus Keskimääräinen työmatka Yhteensä Sosioekonominen rakenne Palveluiden ja työpaikkojen saavutettavuus Poikkeama pääkaupunkiseudun keskiarvosta -1 - +/- + ++ 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 5 5 4 1 1 1 Sosioekonomisen resurssi-indeksin muutos pääkaupunkiseudulla vuosina 1980-2011 PKS:n asuinalueiden sosioekonomisten resurssien muutos vuosina 1980 - 2011 Suurin resurssien kasvu Pienin resurssien kasvu Tutkimusalueiden resurssit ja niiden muutokset • • Karakallion, Kannelmäen, Mikkolan ja Veräjälaakson sosioekonomiset resurssit jääneet selvästi pääkaupunkiseudun keskiarvosta / Kaivoksela, Patola ja Veräjämäki lähellä keskiarvoa / Matinkylä – Olari yli PKS:n keskiarvon Kannelmäki, Mikkola, Patola ja Lähes koko Olari-Matinkylä jääneet muutoksen keskiarvosta / Karakallio, Kaivoksela ja Veräjämäki lähellä keskiarvoa / Matinkylä yli PKS:n keskiarvon Esimerkkejä analyyseissä käytetyistä yksittäisistä indikaattoreista • Tutkimusalueiden työttömyysaste vaihtelee voimakkaasti pääkaupunkiseudun keskiarvon mukaisesti. • 1990-luvun lama on eriyttänyt alueita: Mikkolassa ja Kannelmäessä työttömyys on noussut laman aikana keskiarvon yläpuolelle ja jäänyt keskiarvoa korkeammaksi. Kiitos!
© Copyright 2024