1. No category

Harri Hakkaraisen luento Nuoren jääkiekkoilijan rasitusvammoista
Lisäksi tekstiaineistoa on muistakin asiaan liittyvistä valmennustietouden lähteistä
Tekstin on koostanut Jouni Lipponen.
Perusteet
Uusimaalaisilla nuorilla jääkiekkoilijoilla on havaittu useita harjoittelun
rasituksesta aiheutuneita vammoja. Vammojen yhtenä syynä on se, että yksilöiden
eriaikaista kehitystä ei ole huomioitu harjoittelussa. Vammautumisen riski ajoittuu
nuorilla erityisesti kasvupyrähdyksen aikaan.

< 10 vuotiaat kasvupyrähdys I

10-16 vuotiaat tasaantumisvaihe

> 16 vuotiaat kasvupyrähdys II
Kehitysikä ja biologinen ikä vaihtelevat yksilöittäin. Eri kehitysiässä olevat nuoret
tarvitsevat turvalliseen harjoitteluun erilaisia harjoitteita, jotta ei harjoittelussa
altistuta vammautumiselle. Kehitysiän kykenee melko suurella varmuudella
määrittämään vain lääkäri. Kehitysiän määrittäminen lääkärin avulla on
ajankohtaista vasta yli 13 vuotiailla. Tämä tullee jatkossa Jääkiekkoliiton
edellyttämiin asioihin muutaman vuoden kuluessa, joten siihen pitäisi seuroissa jo
valmistautua.
Vammautumisen riskiä lisää myös muutokset harjoittelussa. Juoksun ja hyppelyjen
määrän lisäys tai alustan muutos ovat esimerkkejä näistä harjoittelun muutoksista.
Muutokset harjoittelun sisällössä tulee tehdä vaiheittain määrää lisäämällä.
Kasvuikäiselle urheilijalle ominaiset vammat
Luutumisalueiden vammat ovat kasvuikäisten yleisin liikuntaa rajoittava vaiva.
Apofyysit ovat luissa sijaitsevia kasvualueita, jotka toimivat lihasten ja jänteiden
kiinnityskohtina, ja niihin kohdistuu vetorasitus. Jos vaiheessa, jolloin apofyysin
rusto on kalkkeutumassa tai luutumassa, apofyysissä on toistuvan vetorasituksen
seurauksena kipua, paikallinen palpaatioaristus ja usein turvotusta, kyseessä on
apofysiitti. Apofysiittejä esiintyy yleisimmin 6–20-vuotiailla. Laaja ikähaarukka
selittyy eri apofyysien luutumisiän vaihtelulla. Apofysiitin katsotaan syntyvän
luutumisalueen rustoon tulevien toistuvien mikrorepeämien seurauksena.
Varsinainen täydellinen apofyysin avulsio on harvinaisempi mutta urheilijoilla
havaittu esimerkiksi istuinkyhmyn, suoliluun harjan ja säärikyhmyn apofyyseissä.
Periaatteessa apofysiittejä esiintyy lajeissa, joissa kyseiseen apofyysiin kohdistuu
toistuvia voimakkaita repäisyjä. Istuinkyhmyyn tai säärikyhmyyn syntyy apofysiitti
yleisimmin sellaisissa harjoituksissa, jossa harjoitteet sisältävät runsaasti teräviä
kiihdytyksiä ja jarrutuksia pitävillä alustoilla. Erityisesti kantaluun apofysiitti on
yleinen eri palloilulajien mutta myös kestävyysjuoksun harrastajilla, mikä johtunee
osin veto- ja osin tärähdysrasituksesta. Apofysiitin hoito on yleensä
konservatiivinen ja kivuton liikunta sallitaan.
Nivelen sisäiset osteokondroosit, kuten osteochondritis dissecans, vaativat usein
ehdottomampia liikuntarajoituksia ja myös operatiivisia hoitoja.
Kasvuiässä voivat äärimmäinen kuormitus ja erityisesti tapaturmat, kuten
putoaminen tai raju taklaus, aiheuttaa vaurioita nikamien kasvulevyihin. Tällöin
kipua tuottavaa rasitusta tulisi välttää erityisesti tapauksissa, joissa nikaman
rengasapofyysi on vaurioitunut. Raju rasitus voi aiheuttaa myös nikaman
takakaaren rasitusmurtuman.
Herkkyyskaudella tarkoitettaan ajanjaksoa, jolloin kehittyminen on tietylle
ominaisuudelle tehokkainta ja helpointa. Hyvässä harjoittelun suunnittelussa
herkkyyskaudet on otettu huomioon yhdessä urheilijan kypsyystason ja
harjoittelutaustan kanssa.
Fyysisen kehityksen herkkyyskaudet:
Kehitysiän vaikutus harjoitteluun
Nilkan ja polven vammat:

säärikyhmy(Osgood Schlatterin tauti)

polvilumpion alakärki
Kyllä
Ei

uinti

syväkyykyt

pyöräily

tulehduskipulääkkeet

luistelu

reiden etuosan venytykset
-
poistavat kivun, mutta estävät
kasvun ja kehittymisen
Paraneminen vaatii lepoa ja kipua tai oireita aiheuttavien harjoitteiden tekemisen
välttämistä. Nämä korvataan muilla harjoitteilla
Lonkan vammat:

nivusvammat, jotka johtuvat lantion suoliluun, istuinkyhmyn ja
häpyluun kasvualueiden sekä luuhun kiinnittyneiden lihasten ja niiden
kiinnytyskohtien vaurioissa.
Kyllä
Ei

porrasjuoksut

laajoja liikeratoja

ylämäkijuoksut

tasamaan vetoja

tikapuut

lantion hallinnan harjoitukset ja
muut koordinaatioharjoitteet
Selän vammat:

lannerangan vammat pääasiassa syntyvät johtuen lihasten
heikkoudesta tai niiden väärästä aktivoitumisesta sekä väärästä
suoritustekniikasta voimaharjoittelussa.

nikamankaari, joka ottaa vastaan kaiken jalkojen
tärähdysvoiman, on hauras. Syntyy rasitus osteopatia, joka on
käytännössä jo rasitusmurtuma. Kuntoutumisennuste tälle
vammalle on huono eli vammoista 20-30% jää kuntoutumatta.
Rasitusmurtumaa on vaikeaa diagnosoida, sillä se näkyy röntgenkuvissa
usein vasta useamman viikon jälkeen oireiden alkamisesta.

välilevyn pullistuma
Kyllä


perusvoimaharjoittelulla vatsaja selkälihakset ml syvät
kuntoon, jolloin lihakset ottavat
vastaan tärähdykset esim
kuntopallon heitto
lantion hallinnan harjoitukset
esim tasapainolauta
Ei

juoksut

loikat

aitahypyt
Muuta
Erityisesti jääkiekkoilijoilla on tyypillistä reiden etuosan kireys. Venyttelyn tulee
kohdistua aina myös vastavaikuttajalihakseen.
Riittävä perusvoimataso, joka riskialuevaiheessa hankitaan turvallisella tavalla.
Yhteenveto
Vammojen ehkäisy:
Kasvuikäisen rasitusvammoja voidaan ehkäistä parhaiten siten, että murrosiän
kasvupyrähdyksen aikana ei lisätä yksipuolisen lajiharjoittelun määrää vaan
päinvastoin pyritään monipuolistamaan harjoitusohjelmaa. Harjoitusohjelman
monipuolistuessa myös motoriset taidot kehittyvät paremmin ja lihaksisto kehittyy
sopusuhtaisesti, mikä on tärkeää kasvuikäisen vammojen ehkäisyn kannalta.
Murrosiän kasvupyrähdyksen aikana esiintyy myös lihaskireyttä, erityisen yleisesti
reiden takaosan lihaksissa. Jääkiekkoilijoille tyypillinen etureiden kireys puolestaan
edellyttää, että sekä vaikuttaja ja vastavaikuttaja lihasta on venyteltävä.
Liikkumien kehittää luustoa ja nivelrustoja:
Luuston kehittyminen edellyttää sen kuormittamista. Liikunta kasvuiässä lisää luun
huippumassaa, kokoa ja lujuutta. Luu mukautuu kestämään siihen kohdistuvaa
kuormitusta ja kuormituksen lisääntyessä luun määrä kasvaa. Jänteet ja nivelsiteet
ovat luiden kasvuvyöhykkeitä huomattavasti vahvempia ja joustavampia. Siksi
luiden kasvuvyöhykkeisiin kohdistuvat vammat ovat tavallisempia kuin
nivelsidevammat.
Nivelrustot vaativat vahvistuakseen liikettä. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että
säännöllinen liikunta on eduksi nivelrustojen kuormituskestävyyden kehittymiselle,
mutta harjoitteissa virheellisillä liikeradoilla voidaan myös aiheuttaa rustovammoja
jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Hyvä harjoittelu

Monipuolinen harjoittelu: taito ja tekniikka, voima, nopeus, rentous,
kestävyys ja notkeus

Taidolliset ja fyysisen kehityksen mukaisissa tasoryhmissä, jolloin
harjoitteluun saadaan laatua, turvallisuutta sekä onnistumisten ja sopivien
haasteiden avulla motivaatio säilyy

Harjoitteet tehdään oikein. Pitää opettaa ja kerrata

Harjoittelun määrää lisätään vaiheittain

Hyvät ja sopivat varusteet (lenkkitossut)

Sopivien olosuhteiden valinta. Ei kovaa alustaa tai kylmää keliä

Venyttelyä ja muuta lihashuoltoa tasapuolisesti sekä riittävästi

Heti ensioireista yksilöllisesti vähennetään liikunnan määrää, venytellään ja
käytetään kylmähoitoa. Jos vaiva pitkittyy, niin lääkäriin.