Rensujeff, Kaija: Taiteilijan asema 2010. Taiteilijakunnan rakenne
Taiteen edistämiskeskus Kaija Rensujeff Taiteilijan asema 2010 Taiteilijakunnan rakenne, työ ja tulonmuodostus Kaija Rensujeff: Taiteilijan asema 2010 © Taiteen edistämiskeskus ja Kaija Rensujeff ISBN 978-952-5253-90-0 (pdf) Taiteen edistämiskeskus Helsinki 2014 Kiitokset Suuret kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille taiteilijoille, heidän ansiotaan on, että tämä tutkimus on toteutunut. Kiitän myös käsikirjoitustani arvioineita tutkijoita, työtovereitani sekä kyselyn postituksessa ja muissa käytännön järjestelyissä mukana olleita. Myös taiteilijajärjestöjen väki ansaitsee suuret kiitokset tuesta, kiinnostuksesta sekä kannustavan ilmapiirin luomisesta. Kiitokseni ansaitsevat erityisesti seuraavat tukenani toimineet: Leif Jakobsson, Tuukka Hanhiniemi, Paula Karhunen, Sari Karttunen, Satu Lindberg, Timo Matala, Tomi Mertanen, Laura Norppa, Katja Oksanen-Särelä, Pauli Rautiainen, Luca Rämö, Artemi Varjonen sekä kaikki työtoverit Taiteen edistämiskeskuksessa. Helsingissä helmikuussa 2014 tekijä Sisällys Förord 11 Johdanto 13 Tutkimushankkeen tausta ja tavoitteet 16 Taiteilijan määrittely Tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmä Taiteilijakunta Suomessa vuonna 2010 Taiteilijakunnan rakenne ja taiteenalat Peruskoulutus ja ammatillinen koulutus Taiteilijan työ Työmarkkina-asema Työllistyminen Moniammatillisuus Taiteellinen työ, taiteelliseen työhön liittyvä työ ja muu työ Syitä moniammatilliseen toimintaan Työaika Tulonmuodostus ja apurahat Tärkeimmät toimeentulolähteet Tulokäsitteet Veronalaiset tulot Apurahat Apurahan myöntäjätahot Konstruoidut kokonaistulot Taiteilijan tulotasoon ja tulonmuodostukseen liittyviä tekijöitä Tilanne ja muutokset eri taiteenaloilla Elokuvataide Kirjallisuus Kritiikki Kuvataide Näyttämötaide Rakennustaide Säveltaide Taideteollisuus Tanssitaide Valokuvataide Monialaiset taiteilijat Muut Yhteenveto ja johtopäätökset Lähteet 18 23 26 28 42 53 53 65 70 70 81 89 95 95 98 99 106 117 122 128 132 132 135 139 142 145 147 150 154 157 160 164 166 168 177 Kuviot, taulukot ja asetelmat Kuvio 1. Taiteilijoiden osuudet (%) Suomessa eri taiteenaloilla vuosina 2000 ja 2010 30 Kuvio 2. Taiteilijat (ml. monialaisten taiteilijoiden taiteenalat) taiteenaloittain Suomessa vuosina 2000 ja 2010 31 Kuvio 3. Naisten osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 34 Kuvio 4. Taiteilijoiden ikävuosien keskiarvot taiteenaloittain 1980–1990-luvuilla sekä vuosina 2000 ja 2010 35 Kuvio 5. Taiteilijoiden (%) alueellinen sijoittuminen vuosina 2000 ja 2010 37 Kuvio 6. Taiteilijoiden (%) sijoittuminen metropolialueelle vuonna 2010 38 Kuvio 7. Taiteilijoiden (%) sijoittuminen maakunnittain vuosina 2000 ja 2010 39 Kuvio 8. Taiteilijoiden (%) yleissivistävä peruskoulutus vuosina 2000 ja 2010 43 Kuvio 9. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden taiteilijoiden osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 44 Kuvio 10. Taidealan ammatillisen koulutuksen suorittaneiden osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 46 Kuvio 11. Taiteilijoiden osuudet (%) eri koulutustyyppien mukaan vuosina 2000 ja 2010 48 Kuvio 12. Taidealan korkeimman koulutuksen saaneiden taiteilijoiden osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 49 Kuvio 13. Taidealan muun koulutuksen (amk, toinen aste jne.) suorittaneiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 50 Kuvio 14. Pedagogisia opintoja suorittaneiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 51 Kuvio 15. Taidealan koulutusta ulkomailla saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 52 Kuvio 16. Taiteilijoiden (%) työmarkkina-asemat taiteellisessa työssä vuosina 2000 ja 2010 54 Kuvio 17. Työsuhteessa toimineiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 (taiteellinen työ) 56 Kuvio 18. Vapaina taiteilijoina toimineet taiteilijat(%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 58 Kuvio 19. Yrittäjien (%) osuus taiteellisessa työssä taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 59 Kuvio 20. Osuuskunta-yrittäjien osuudet taiteenaloittain vuonna 2010 61 Kuvio 21. Freelancereina toimineiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010(taiteellinen työ) 63 Kuvio 22. Taiteilijat (%), jotka eivät tehneet taiteellista työtä taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 64 Kuvio 23. Taiteilijoiden (%) työmarkkina-asemat taiteelliseen työhön liittyvässä ja ei-taiteellisessa työssä vuonna 2010 65 Kuvio 24. Taiteilijat (%), joilla eripituisia työttömyysjaksoja vuosina 2000 ja 2010 65 Kuvio 25. Työttömien osuus kaikista taiteilijoista (%) ja taidealan korkeimman koulutuksen suorittaneista (%) taiteenaloittain vuonna 2010 69 Kuvio 26. Taiteilijoiden (%) moniammatillisuus vuosina 1996, 2000 ja 2010 75 7 Kuvio 27. Ainoastaan taiteellista työtä tehneiden taiteilijoiden (%) osuudet taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 77 Kuvio 28. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä tehneiden taiteilijoiden osuudet(%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 78 Kuvio 29. Muuta työtä tehneiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 79 Kuvio 30. Niiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain, jotka tekivät taiteelliseen työhön liittyvää työtä tai muuta työtä sen vuoksi, että taiteellisen työn tulot olivat riittämättömät (2010) 82 Kuvio 31. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä kiinnostuksen vuoksi tehneiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 83 Kuvio 32. Muuta (ei-taiteellista) työtä kiinnostuksen vuoksi tehneiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 85 Kuvio 33. Niiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain, jotka tekivät taiteelliseen työhön liittyvää ja muuta työtä siksi, että ne täydentävät taiteellista työtä (2010) 86 Kuvio 34. Taiteilijoiden (%) viikkotyötunnit vuosina 2000 ja 2010 91 Kuvio 35. Taiteilijoiden taiteellisen työn viikkotyötunnit vuosina 2000 ja 2010 91 Kuvio 36. Taiteilijat (%), joiden viikoittainen kokonaistyöaika oli 41–60 tuntia taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 92 Kuvio 37. Taiteilijoiden tärkeimmät toimeentulolähteet (%) taiteenaloittain vuonna 2010 96 Kuvio 38. Taiteilijoiden veronalaiset tulot (%) tuloluokittain vuonna 2010 99 Kuvio 39. Veronalaisten kokonaistulojen mediaani (€) vuosina 2000 ja 2010 100 Kuvio 40. Tulot taiteellisesta työstä (mediaani) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 101 Kuvio 41. Taiteellisen työn tulojen (mediaani) osuus veronalaisista kokonaistuloista (mediaani) vuosina 2000 ja 2010 106 Kuvio 42. Apurahaa saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 109 Kuvio 43. Apurahan keskiarvo (€) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 116 Kuvio 44. Valtion apurahaa saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 118 Kuvio 45. Säätiöiden, rahastojen ym. apurahaa saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 119 Kuvio 46. Kuntien/kaupunkien apurahaa saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 120 Kuvio 47. Apurahaa saaneiden taiteilijoiden (%) apurahan lähteet vuonna 2010 121 Kuvio 48. Apurahaa saaneiden taiteilijoiden (%) apurahan lähteet vuonna 2000 122 Kuvio 49. Taiteilijoiden konstruoidut kokonaistulot (med €) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 125 Kuvio 50. Taiteilijoiden konstruoidut kokonaistulot (€) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 (alakvartiilit, mediaanit ja yläkvartiilit) 126 Kuvio 51. Pienituloisten taiteilijoiden osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 128 Kuvio 52. Taiteilijoiden konstruoitujen kokonaistulojen keskiarvot (€) taiteenaloittain ja sukupuolen mukaan vuonna 2010 129 Kuvio 53. Taiteilijoiden (%) konstruoidun kokonaistulon (€) jakautuminen tuloluokkiin iän mukaan vuonna 2010 130 Kuvio 54. Veronalaisten kokonaistulojen (mediaani) muutos prosentteina taiteenaloittain vuodesta 2000 vuoteen 2010 169 Kuvio 55. Konstruoitujen kokonaistulojen (mediaani) muutos prosentteina taiteenaloittain vuodesta 2000 vuoteen 2010 170 8 Kuvio 56. Taiteellisen työn (veronalaisten) tulojen (mediaani) muutos prosentteina taiteenaloittain vuodesta 2000 vuoteen 2010 171 Taulukot Taulukko 1. Taiteilijoiden määrän kasvu vuodesta 2000 vuoteen 2010 taiteenaloittain 29 Taulukko 2. Taiteilijoiden sukupuoli, äidinkieli, asuinalue, ikäjakauma ja uran pituus taiteenaloittain (%) vuosina 2000 ja 2010 33 Taulukko 3. Taiteilijoiden uran pituus taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 41 Taulukko 4. Taiteilijoiden (%) työmarkkina-asemat taiteellisessa työssä taiteenaloittain vuonna 2010 55 Taulukko 5. Taiteilijoiden (%) moniammatillisuus ikäluokittain vuonna 2010 80 Taulukko 6. Syitä moniammatilliseen toimintaan vuonna 2010 81 Taulukko 7. Taiteilijoiden kokonaistyöaika(h/vko) ja taiteelliseen työhön käytetty aika (h/vko) sekä taiteellisen työn osuus (%) kokonaistyöajasta 93 Taulukko 8. Taiteilijoiden veronalaiset tulot, apurahat ja konstruoitu kokonaistulo taiteenaloittain, keskiarvo (€) ja mediaani (€) vuonna 2010 124 Taulukko 9. Taiteenalat konstruoidun kokonaistulon (med €) mukaisessa järjestyksessä vuosina 2000 ja 2010 127 Asetelmat Asetelma 1. Taiteenalat, jotka puuttuivat kyselylomakkeen taiteenalaa koskevasta kysymyksestä 27 Asetelma 2. Suurimmat taiteenalat maakunnittain 40 Asetelma 3. Tutkimuksessa käytetyt tuloihin liittyvät käsitteet 98 Asetelma 4. Taiteilijoiden ja eri tulonsaajaryhmien/palkansaajaryhmien vuositulojen keskiarvoja (€) ja mediaaneja (€) Suomessa vuonna 2010 131 Taiteenaloittaiset tiivistelmätaulukot Elokuvataide, kaikki taiteilijat 134 Elokuvataide, elokuvaohjaajat 134 Elokuvataide, muut taiteilija-ammatit 134 Kirjallisuus, kaikki taiteilijat 138 Kirjallisuus, kirjailijat, näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat 138 Kirjallisuus, kaunokirjallisuuden kääntäjät ja suomentajat 138 Arvostelijat 141 Kuvataide, kaikki taiteilijat 144 Kuvataide, kuvataiteen monialaiset (monialaisten taiteilijoiden ryhmästä) 144 Näyttämötaide, kaikki taiteilijat 147 Näyttämötaide, näyttelijät 147 Näyttämötaide, muut taiteilija-ammatit 147 Arkkitehdit 149 9 Säveltaide, kaikki taiteilijat 152 Säveltaide, klassinen musiikki: esiintyvät ja luovat taiteilijat 152 Säveltaide, rytmimusiikki: esiintyvät ja luovat taiteilijat 152 Säveltaide, klassinen musiikki ja rytmimusiikki: esiintyvät ja luovat taiteilijat 152 Taideteollisuus, kaikki taiteilijat 155 Taideteollisuus, muotoilijat 155 Taideteollisuus, graafiset suunnittelijat 155 Taideteollisuus, sarjakuvataiteilijat 156 Taideteollisuus, taidekäsityöläiset (keraamikot, korutaiteilijat, sepät jne.) 156 Tanssitaiteilijat, kaikki taiteilijat 159 Valokuvataide, kaikki taiteilijat 163 Monialaiset taiteilijat 165 Muut, sirkustaiteilijat 166 Muut, mediataiteilijat 166 Kaikki taiteilijat 174 Liitteet Liite 1.Taiteilijajärjestöt 183 Liite 2.Taiteilijajärjestöjen jäsenkriteerejä 184 Liite 3.Taiteilijan asemaan liittyviä tutkimuksia Taiteen keskustoimikunnassa (vuoteen 2012) ja Taiteen edistämiskeskuksessa (2013) vuosina 1985–2013 194 Liite 4.Norjalaiset taiteilijat vuonna 2006 196 Liite 5.Kyselylomake taiteilijoille 198 Liite 6.Taiteenalojen alalajeja, jotka puuttuivat kyselylomakkeesta 204 Liite 7.Taiteilijoiden apurahoista 207 Liite 8.Taiteenalat veronalaisten tulojen, konstruoidun kokonaistulon, apurahojen ja taiteellisen työn tulojen mediaanien mukaan vuosina 2000 ja 2010 210 Liite 9.Valtion taiteilija-apurahan arvon kehitys vuodesta 1970 vuoteen 2012 213 10 Förord Tveklöst är det en viktig undersökning som här presenteras av Centret för konstfrämjandet. Forskaren Kaija Rensujeff följer nu upp resultatet av en brett upplagd undersökning från år 2000 som granskade konstfältets viktigaste aktörer, konstnärerna, och deras sysselsättningssituation och inkomstbildning. Kartläggningen ger en tydlig bild av förändringen inom konstnärskåren. Vi får nu belägg för att andelen verksamma inom bildkonst och konstindustri ökar och att allt fler konstnärer betraktar sig som multidisciplinära, m.a.o. arbetar gräns överskridande mellan flera konstområden. Undersökningsresultatet utgör en central kunskapsbas för både enskilda konstnärer och konstnärsorganisationerna då de driver sina fackliga frågor i olika sammanhang. Stat och kommun som står för den viktigaste finansiering av kulturinstitutionerna är även behjälpta av den kunskap undersökningen ger, inte minst mot bakgrund av kulturinstitutionernas centrala sysselsättande betydelse. Men också den tredje sektorns finansiärer – stipendie- och bidragsbeviljande fonder och stiftelser – bör analysera och beakta dessa förändringarna, inte minst med anledning av att deras roll blir allt viktigare. Det hävdas ofta att förändringar sker långsamt. Men vi kan nu med facit i hand konstatera att det under perioden 2000-2010 inte enbart rörde sig om smärre förskjutningar utan om påtagliga förändringar som kräver att alla inblandade görs uppmärksamma på dem. Den stora ökningen av andelen multidisciplinära konstnärer och den minskade andelen aktiva inom tonkonst och fotokonst kan lyftas fram som exempel. Det är alltså hög tid att se över de arbetskraftspolitiska och de skattemässiga aspekterna , men minst lika viktigt är det att beakta resultatet då man diskuterar utbildnings- och kulturpolitik. Man kan inte längre nonchalera det faktum att den växande konstnärskåren har otillfredsställande inkomst- och sysselsättningsmöjligheter. Närmare hälften av dem som arbetar inom filmkonsten är arbetslösa och en tredjedel av bildkonstnärerna och tjugo procent av danskonstnärerna har inte kunnat ägna sig åt konstnärligt arbete. Tarja Cronbergs utredning från år 2011 ger konkreta förslag till åtgärder för att förbättra situationen. Det är uppenbart att många unga lockas till utbildningar som på sikt inte ger möjligheter till arbete och utkomst. Detta gäller i högre 11 utsträckning inom konstutbildningen än på de andra utbildningsområdena. Situationen är olycklig och knappast försvarbart ur ett samhälls ekonomiskt perspektiv. Den stora andelen svenskspråkiga konstnärer inom litteraturen och scenkonsten bekräftar att dessa konstformer med sina klart språkliga uttryck är viktiga även ur ett nationellt perspektiv i vårt tvåspråkiga land. Den hittills rätt låga andelen konstnärer med annat modersmål än finska och svenska (3 % 2010) blir en av de centrala frågorna att följa i uppföljningen om tio år, som förhoppningsvis förverkligas. Med intresse skall vi då studera inom vilka konstområden de till Finland nyinflyttade finner sina viktigaste uttryck. Samtidigt kommer man att få en bild av hur den finska integrationspolitiken lyckats. Andelen nyfinländare som är sysselsatta inom konstsektorn är i mitt tycke ett mått på samhällets öppenhet och konstens frihet i Finland. Helsingfors 10.3.2014 Leif Jakobsson Direktör, Svenska kulturfonden Ordförande för Centralkommissionen för konst 2010-2011 12 Johdanto Taiteellinen työ ja eri taideammatit ovat edelleen suosittuja ja taidealan koulutuksiin on hakeuduttu 2000-luvulla yhä innokkaammin. Hans Abbingin (2002) mukaan taiteilijoiden määrä ei kasvaisi ilman, että alasta maalataan tarkoitushakuisesti liian ruusuinen kuva. Jos totuus taiteen armottomista ja poikkeuksellisista talouteen liittyvistä mekanismeista tulisi rehellisesti ilmi, monikin alalle aikoneista pyörtäisi päätöksensä. Koska taiteilijat ovat poikkeuksellisen riippuvaisia apurahoista ja muusta tuesta, tulonmuodostukseen liittyvät epävarmuustekijät luovat taiteilijoille paineita ja toimeentulo omalla taiteellisella työllä on harvoin itsestään selvää. Toisaalta taiteilijan uran alkuvaihe toimii usein eräänlaisena suodattimena uran jatkoa ajatellen, sillä vain sitkeimmät taiteentekijät jatkavat uraansa epävarmuustekijöistä ja paineista huolimatta ja eri taiteenaloilla toimivat lopulta vain kaikkein motivoituneimmat ammattilaiset. Työ ja työelämässä tapahtuneet muutokset ovat olleet jatkuvan kiinnostuksen kohteena koko 2000-luvun ajan. Keskustelun aiheena on ollut usein siirtymä uudesta vanhaan työhön. Raija Julkusen (2008) mukaan ”uusi” kuitenkin vaihtaa merkitystään eri aikoina ja vuotta 2010 lähestyttäessä ”uusi työ” merkitsi tietoistunutta, affektiivista, jälkibyrokraattista, verkostoituvaa, kommunikoivaa, joustavaa ja prekaaria työtä. Ajankohdalle tärkeitä arvoja työelämässä tuntuivat olevan työhön samaistuminen sekä itsensä toteuttaminen ja kehittäminen. Taiteellista työtä on pidetty työelämän muutosten koelaboratoriona, sillä itsensä työllistäminen, työn kasvava subjektivoituminen ja kokonaisvaltainen työhön sitoutuminen ja siihen kouluttautuminen ovat muuttuneet normeiksi myös muilla kuin taiteen tekemiseen liittyvillä aloilla (mm. Karttunen 2006b). Taiteilijoiden työn kannalta ympärillä oleva todellisuus ja arvomaailma vaikuttivat siis melko ihanteelliselta ympäristöltä toimia parhaalla mahdollisella tavalla oman toimeentulonsa ja hyvinvointinsa eteen. Tutkijan kannalta taas toimintaympäristöön liittyvät piirteet muodostivat hypoteesin, jota testata laajalla kyselyaineistolla, johon oli jätetty tilaa myös vapaalle sanalle, vaikkakin työtä ja tulonmuodostusta on aina tarpeen mitata myös kvantitatiivisilla mittareilla. Pauli Rautiainen on todennut, että Taiteilijan asema -tutkimukset ovat ennen kaikkea sosiaalipoliittisia tutkimuksia, mikä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että tutkimuksen kohteena ovat hyvinvoinnin ja toimeentulon kysymykset. Näin on, sillä taiteilijan tärkeimpänä päämääränä on yleensä mahdollisuus tehdä omaa taiteellista työtään ja tulla sillä toimeen. Taiteilijan ensisijaisena tavoitteena on harvoin 13 korkea tulotaso ja suuret liikevoitot. Aineistojen perusteella kumpanakin tutkimusajankohtana, vuonna 2000 ja vuonna 2010, taiteilijoiden suurin huoli on liittynyt työskentelyedellytysten olemassaoloon ja toimeentulon turvaamiseen. Toivon että taiteilija joskus saisi palkkansa. Näin filosofisessa ammatissa toimiminen ja sillä eläminen vaatisi paljon onnea. Omalla työlläni eläminen olisi keskeisiä haaveitani. En kaipaa markkinointikoulutusta enkä talkookirpputoreja. Toivon että kysely valaisee taiteilijuuden polkua ja tulevilla tekijöillä on hiukan helpompaa. 3035 (s.1958 n taidemaalari) Taiteilijan asema -tutkimukset ovat paljolti myös työelämän tutkimusta siinä missä muidenkin ammattien työn erityispiirteisiin keskittyvät tutkimukset. Aineistojen perusteella on mahdollista tarkastella eri taiteilija-ammateissa ja taiteenaloilla toimivien ammattilaisten työskentelyolosuhteita ja työnsaantiedellytyksiä sekä tulonmuodostukseen liittyviä erityispiirteitä. Näin päästään lopulta myös ammattitaiteilijoiden tilanteen osalta kulttuuripolitiikan vaikuttavuuden arviointiin. Tämän tutkimuksen tekemiseen ja aineiston keruuseen vaikutti paljon kymmenen vuotta aikaisemmin toteutettu Taiteilijan asema 2000 -tutkimus. Tällä kertaa vertailu aikaisempaan ajankohtaan on entistäkin mielenkiintoisempaa, sillä tutkimukset on toteutettu lähes samanlaisella kyselylomakkeella ja otantakehikolla eli lähes identtisesti. Voidaan puhua kvasipitkittäistutkimuksesta, koska osa kyselyyn vastanneista on samoja taiteilijoita kuin kymmenen vuotta aiemmin, osa ei. Aineisto on kohtuullisen suuri ja on syytä olettaa, että vastausten antamat tiedot vastaavat hyvin todellisuutta. Aineiston suurimpana heikkoutena voidaan pitää puuttuvia vastauksia – tässä suhteessa kyselyaineisto ei koskaan vastaa kattavaa rekisteriaineistoa. Vastaajakato ja puuttuvat vastaukset ovat mysteeri, jolla voi olla yllättävänkin suuri vaikutus tuloksiin. Puuttuvien tietojen ongelma on aina suuri, eikä ratkaisuja siihen oikeastaan ole (Töttö 2012, 119.) Ideaalitilanteessa jokainen otoksessa mukana oleva taiteilija olisi haastateltu lomakkeen kanssa ja näin puuttuvia tapauksia ja väärin ymmärrettyjä käsitteitä ei olisi jäänyt vaikuttamaan lopputulokseen. Tämänkaltainen menettely olisi kuitenkin vaatinut huomattavasti mittavammat resurssit kuin tällä kertaa oli käytettävissä. Taiteilijan asema peilautuu tässä tutkimuksessa nimenomaan toimintaympäristön muutokseen. Miten taiteilijoille on käynyt näiden kymmenen vuoden aikana 2000-luvulla? Mitkä asiat ovat muuttuneet, mitkä pysyneet ennallaan? Tämä tutkimus kertoo osaltaan paljon myös taiteilijoiden ympärillä olevan maailman muutoksesta. Merkittävä taiteilijoiden toimintaympäristössä tapahtunut muutos viime vuosina on ollut eläke- ja sosiaaliturvauudistus, joka astui voimaan vuonna 2009. Sen tarkoitus on ollut kytkeä apurahansaajat paremmin sosiaali- ja eläketurvanturvan piiriin sekä parantaa työttömyysturvaa. Uudistus koskee niitä taiteilijoita (ja myös tutkijoita), jotka saavat vä14 hintään neljän kuukauden työskentelyapurahan. Tämä tarkoittaa sitä, että uudistuksen kohteena oleva joukko taiteilijoita on suuri. Uudistus auttaa etenkin sellaisia taiteilijoita, jotka elävät erilaisissa elämän taitekohdissa. Tämän uudistuksen vaikutuksia tulisi kuitenkin tutkia esimerkiksi vuoden kuluttua – tutkimusvuotta koskevissa tiedoissa eivät uudistuksen vaikutukset ole vielä näkyvissä, koska kyseessä oli vasta toinen vuosi uudistuksen voimaanastumisen jälkeen. Tutkimustietoa tarvitaan taiteilijan työskentelyedellytysten parantamiseen ja myös muun muassa valtion tukijärjestelmän kehittämiseen. Objektiivista tutkimusta tarvitaan myös muun muassa taidehallintoon, lainsäädäntötyöhön, taiteilijajärjestöjen toimintaan, taide- ja koulutuspoliittiseen työhön. Vain hyvin harvat taiteilijajärjestöt ovat tutkineet jäsenistöään säännöllisesti ja usein yksittäisiä järjestöjä koskevien kartoitusten ongelmana on se, että kattavuus suhteessa kokonaiseen taiteenalaan voi jäädä melko pieneksi eikä kokonaiskuvan muodostaminen onnistu. Onkin syytä korostaa, että tämän tutkimuksen tulokset voivat poiketa merkittävästi taiteilijajärjestöjen omaan jäsenkuntaan kohdistuneiden tutkimusten tuloksista jo siitä yksinkertaisesta syystä, että useilla taiteenaloilla yksittäisen taiteilijajärjestön jäsenistö ja alan taiteilijakunta kokonaisuudessaan poikkeavat toisistaan. Syy siihen, miksi taiteilijan asemaa pitää tutkia nimenomaan kyselyn avulla, vaikuttaa edelleen olevan epäselvä niin taiteilijoille kuin muillekin taiteen lähialoilla toimiville. (Jatkuviin) kyselyihin turhautuneilta taiteilijoilta saatiin lähinnä sellaista palautetta, että näitä asioita pitäisi tutkia ennen kaikkea rekistereistä ja Tilastokeskuksen tuottamista tilastoista eikä lähettämällä kysymyksiä kaikille yksittäisille taiteentekijöille. Kysely ei kuitenkaan edelleenkään ole turha menetelmä, sillä eri lähteistä saatavia tuloja ja työn tekemistä koskevia tietoja ei ole koottuna missään rekistereissä. Lisäksi on otettava huomioon esimerkiksi taiteilijan määritelmään liittyvät haasteet. Taiteilijan määritelmä on virallisissa tilastoissa (esim. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto) erilainen kuin tässä tutkimuksessa. Ansainnalla eli pääasiallisella tulolähteellä ei ole rajattu tutkimusjoukkoa (taiteilijakuntaa) kuten esimerkiksi Tilastokeskuksen tulotietoja kerättäessä (ks. Rensujeff 2005). Taiteilijoita koskevan perustiedon saatavuuteen rekisterit eivät siis ole kaiken kattava ratkaisu. Tarvitsemme edelleen erilaisia aineistoja erilaisten tietojen tuottamiseen. Tähän raporttiin kootut tiedot perustuvat ennen kaikkea tutkimusajankohtaan vuoteen 2010 (vertailutiedot vuodelta 2000), ainoastaan muutama kysymys liittyy koko uraan, sillä lähteehän kysely liikkeelle syntymästä ja päättyy tulevaisuuden tarpeisiin. Taiteilijan ammatin valitseminen on astumista kivikkoiselle tielle. 7916 (s. 1964 n, kuvataiteilija) 15 Tutkimushankkeen tausta ja tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää taiteilijakunnan rakennetta, ammatillista asemaa, työmarkkina-asemaa, tulolähteitä ja tulotasoa Suomessa. Tutkimuksen taustalla on vahvasti taidetoimikuntalaitoksen ja Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikön toteuttamat Taiteilijan asema -tutkimukset, joita on toteutettu 1970-luvun alusta lähtien. Kaiken kaikkiaan tässä vuotta 2010 koskevassa Taiteilijan asema -tutkimuksessa on tietoa seuraavista taiteilijan työhön ja tulonmuodostukseen liittyvistä asiakokonaisuuksista: • • • • • • • • • Taiteilijakunnan rakenne Taiteilijoiden koulutustaso Työmarkkina-asema Taiteellisen työn, taiteelliseen työhön liittyvän työn ja muun työn osuudet Työaika Tärkein toimeentulolähde Taiteilijoiden apurahat Tulotaso (veronalaiset tulot, tulot taiteellisesta työstä, apurahat ja konstruoidut kokonaistulot) Tilanne ja muutokset eri taiteenaloilla Seuraaviin aihepiireihin liittyvistä tiedoista koostetaan analyyseja Taiteen edistämiskeskuksen www-sivuille myöhemmin: • • • • Taiteilijakunnan liikkuvuus (kotimainen ja kansainvälinen) Työnantajat ja toimeksiantajat Toiminta soveltavan taiteen alueella Taiteilijoiden apurahat: hakeminen, merkitys, tukimuotojen tarkoituksenmukaisuus, hakemiseen liittyvät esteet • Taiteelliseen työhön liittyvät kulut • Taiteilijan ammatilliseen uraan liittyviä negatiivisia tekijöitä • Taiteilijan uraan liittyvät tarpeet tulevaisuudessa Maailmassa ei taida olla yhtään toista maata, jossa taiteilijoiden työskentelyedellytyksiä, tulonmuodostusta ja tukipolitiikkaa olisi tutkittu yhtä säännöllisesti ja järjestelmällisesti kuin Suomessa. 2000-luvulla on toteutettu useita eri taiteilijaryhmiin kohdistuneita tutkimuksia. (Liite 3.) Näistä tutkimuksista suurin osa keskittyy taiteilijakentän piirteiden kartoittamiseen, taiteilijoiden työhön ja tulotasoon sekä taiteilijoille 16 suunnatun tuen tasoon ja kattavuuteen. Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikössä on tutkittu 2000-luvulla muun muassa kansanmusiikin ammattilaisia (Arpo & Oesch 2006), nuorten kuvataiteilijoiden kansainvälistymistä (Karttunen 2009), arkkitehtien rahoitusta ja työn muutoksia (Oksanen-Särelä 2011) sekä saamelaisia taiteilijoita Suomessa (Rensujeff 2011). Samaan kategoriaan kuuluvana voi pitää myös tuoretta Taiteen edistämiskeskuksessa valmistunutta tutkimusta vieraskielisistä taiteilijoista valtion (Taiteen keskustoimikunta ja Taiteen edistämiskeskus) tuen hakijoina ja saajina (Karhunen 2013). Taiteilijan asemaan kiinteästi liittyvinä tutkimuksina on ilmestynyt myös taiteilija-apujärjestelmän toimivuutta ja koettua vaikuttavuutta käsitteleviä tutkimuksia (Rautiainen 2006; Mertanen 2012) sekä usean vuosikymmenen kattava tutkimus valtion taiteilijatuesta (Rautiainen 2008). Taiteilijan asemaa on selvitetty myös joidenkin yksittäisten taiteilijajärjestöjen tilaamissa, heidän omia jäsenistöjään koskevissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Kirjailijaliitto on tutkinut jäsentensä toimeentuloon liittyviä kysymyksiä 2000-luvulla useampaankin otteeseen (Grönlund 2002; Grönlund 2006; Grönlund 2011). Myös Suomen Näytelmäkirjailijoiden liitto (vuodesta 2011 alkaen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry.) on teettänyt selvityksen jäsentensä taloudellisesta asemasta 2000-luvulla (Grönlund 2012). Pia Hounin ja Heli Ansion toimittamassa julkaisussa (työterveyslaitos 2013) tutkimuksen kohteena oli taiteilijoiden työhyvinvointi. Sen mukaan taiteilijat kokevat työnsä merkitykselliseksi mutta stressaavaksi. Heidän tutkimuksensa kohteena oli kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja teatterialan taiteilijoita. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön (Cupore) julkaisusarjassa on myös julkaistu 2000-luvulla taiteilijoita koskevia tutkimuksia. Niistä tuorein on kuvataiteilijan ammattiroolia ja osaamistarpeita työelämässä käsittelevä kuvataiteen koulutustoimikunnan tilaama tutkimus (Herranen, Houni & Karttunen 2013). Sen mukaan kuvataiteilijoiden koulutusmyönteisyys on suurta samalla, kun ympäristö luo heille paineita laajentaa työalaansa taiteen ulkopuolelle. Tutkimuksessa käsitellään muun muassa taiteen soveltavaa käyttöä sekä kuvataiteilijoiden tietojen ja taitojen hyödyntämistä yhteiskunnassa. Taiteilijan ammattiin liittyviä väitöskirjoja on valmistunut Suomessa jonkin verran 2000-luvulla. Pauli Rautiainen (2012) on tehnyt väitöskirjansa kuvataiteilijan oikeudellisesta asemasta Tampereen yliopistossa. Kalle Lampela (2012) väitteli Lapin yliopistossa samana vuonna kuvataiteilijoiden asenteista ja taiteen yhteiskuntakriittisistä mahdollisuuksista. Terhi Aaltonen (2010) teki väitöskirjan kuvataiteilijoiden ikääntymiskokemuksista ja Elina Jokinen (2010) valtion apurahaa saaneista kirjailijoista Jyväskylän yliopistossa. Sari Karttunen 17 (2002) väitteli taiteilijan määrittelyyn liittyvistä näkökannoista Joensuun yliopistossa ja Merja Heikkinen (2007) Helsingin yliopistossa. Norjassa taiteilijan asemasta ilmestyi kaikki taiteenalat käsittävä tutkimus vuonna 2008 (Heian & Løyland & Mangset 2008). Siinä taiteilijoiden tilannetta verrataan edellisellä vuosikymmenellä ilmestyneen tutkimuksen tuloksiin (Elstad &Røsvik Pedersen 1996). Myös Ruotsissa on tutkittu taiteilijoiden tulotasoa (Konstnärernas… 2009) samoin kuin Australiassa (Throsby & Hollister 2003; Throsby & Zednik 2010). Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa on tehty tutkimus taiteilijoiden työstä ja toimeentulosta kahden taideneuvoston yhteistyönä (McAndrew & McKimm 2010). Eri maissa tehdyissä tutkimuksissa taiteilijoiden edustamat taiteenalat vaihtelevat melko paljon. Taiteen kentän kokonaisuutta ajatellen sillä on joissakin asioissa enemmän merkitystä, joissakin asioissa vähemmän. Tässä tutkimuksessa tuloksia on peilattu Norjassa tehtyyn tutkimukseen (Heian et al. 2008) pääasiassa siitä syystä, että taiteilijapolitiikalla on Suomessa ja Norjassa paljon yhteisiä piirteitä, jotka tuovat taiteilijoiden työtä ja tulonmuodostusta koskevaan kysymyksenasetteluun relevanssia. Norjalaisen tutkimuksen tuloksista on lyhyt esittely liitteessä 4. Taiteilijapolitiikan yhteisiä piirteitä Pohjoismaissa ovat (Heikkinen 2003, 149–150): • Tavoitteena taiteen edistäminen, priorisoidaan taiteellista laatua. • Tukea jakavat elimet ovat käsivarren mitan päässä (at arm’s length) kulttuuripolitiikasta vastaavasta ministeriöstä. • Tukea jakavien elinten valinnassa ja nimittämisessä iso rooli on annettu taiteilijajärjestöille. Taiteilijan määrittely Taiteilijan määritteleminen on tapahtunut eri maissa ja eri tutkimusongelmien yhteydessä eri menetelmillä. Koska tapoja on monia, on muistettava, että mikään tapa määritellä ei ole täysin neutraali eikä mikään tapa ole täysin ongelmaton. Taiteen tekeminen on sosiaalista toimintaa ja taidemaailmassa toimiminen edellyttää tiettyjen sääntöjen, arvojen, intressien ja suuntausten tuntemista ja sisäistämistä. Taideteoksen tuottajana on taiteilijan lisäksi myös taidekenttä ja kaikkien niiden toimijoiden kokonaisuus, joilla on suhde taiteeseen (Bourdieu 1985). Eri taiteenaloilla toimii tunnetusti runsaasti harrastajia ja kenellä tahansa on oikeus tehdä taiteellista työtä ja kutsua itseään taiteilijaksi, sillä taiteilijana toimiminen ei ole millään lailla luvanvaraista toimin- 18 taa1. Käytännön syistä määrittelyn ytimessä ovat yleensä kuitenkin olleet seuraavat seikat: taiteilijajärjestöjen jäsenrekisterit (tai taiteilijarekisterit, -luettelot), apuraharekisterit, taidealan ammatillisen koulutuksen saaneet, väestölaskennan tiedot. Taloustieteilijät pitävät ensisijaisena niin sanottua markkinakriteeriä eli taloudellisen tuloksen tuottamista/ansaintaa. Sosiologeille ja humanisteille tärkeämmässä roolissa taiteilijan määrittelyssä ovat perinteisesti olleet niin sanotut laadulliset kriteerit, vertaisarviointiin perustuvat kriteerit, joihin muun muassa jäsenyyskriteerit ja apurahan saaminen vertaisarvioinnin pohjalta perustuvat. Kaiken kaikkiaan oleellista kyselytutkimuksen toteuttamiselle on tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden tavoittaminen ja se, että tavoitetut henkilöt kuuluvat kohderyhmään eli ovat ammattitaiteilijoita. Ammattitaiteilijan määrittelyn perusteena toimivat tässä tutkimuksessa 1) taiteilijajärjestön jäsenyys eli taiteilijajärjestöjen kriteeristöt ja 2) valtion sekä alueellisten taidetoimikuntien (myös erillislautakunnat) vertaisarviointi eli valtion apurahan saaminen vuonna 20102. Kriteerit olivat tässä tutkimuksessa samat kuin vuoteen 2000 perustuvassa tutkimuksessa (Rensujeff 2003). Suomalaisten taiteilijoiden järjestäytymisastetta on perinteisesti pidetty korkeana ja se on osoitettu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Sen vuoksi oletettiin myös tällä kertaa, että taiteilijajärjestöjen kautta taiteilijat tavoitetaan tutkimuksen piiriin kattavasti etenkin, kun valtion apurahan saajat toimivat täydentävänä ryhmänä. (Taiteilijajärjestöt liitteessä 1.) Apurahan saajista 11 prosenttia ei kuulunut taiteilijajärjestöihin (osuus oli sama kuin vuonna 2000). Taiteenaloittaiset erot olivat kuitenkin melko suuria kumpanakin tutkimusajankohtana. Suurin poikkeus yleisestä linjasta oli säveltaide, sillä säveltaiteen apurahan saajista peräti 18 prosenttia ei kuulunut alansa järjestöihin. Taiteilijoiden järjestäytymisaste oli joka tapauksessa korkea johtuen siitä, että kyselyä lähetettiin ennen kaikkea taiteilijajärjestöjen jäsenille eivätkä apurahan saajatkaan eronneet jäsenyyksien suhteen kovin paljon. Eri taiteilijajärjestöjen luonne ja kriteerit poikkeavat kuitenkin toisistaan huomattavasti (liite 2). Osa niistä on puhtaita ammattijärjestöjä, joiden jäsenmaksuun sisältyy muun muassa palkkatasoon liittyvä edunvalvonta ja työttömyyskassan jäsenyys. Osa taiteilijajärjestöistä pitää tavoitteinaan lähinnä kulttuuripolitiikan ja oman taiteenalansa edistämisen ilman varsinaista ammattiyhdistystoimintaa. Taiteilijajärjestöjäsenyyt1 2 Unescon suosituksessa taiteilijan asemasta (1983) on mukana tämä ns. subjektiivinen määritelmä: ”Taiteilijalla tarkoitetaan jokaista, joka luo, esittää tai tulkitsee taidetta. Taiteilija on se, joka pitää taiteellista luomistyötään elämänsä olennaisena osana ja joka tällä tavalla myötävaikuttaa taiteen ja kulttuurin kehittymiseen. Häntä pidetään, tai hän haluaa, että häntä pidetään taiteilijana riippumatta siitä, onko hän työsuhteessa tai jonkin järjestön jäsen.” Perusteena tämän kriteerin valintaan on se, että valtion yksittäisille taiteilijoille tai taiteilijaryhmille myönnetyt apurahat on tarkoitettu ensisijaisesti ammattitaiteilijoille, ei harrastajille. Näin ollen ne henkilöt, joille apurahaa on myönnetty, voidaan katsoa ammattitaiteilijoiksi. 19 tä pidetään useissa yhteyksissä merkkinä ammattilaisuudesta, koska järjestöjäsenyyden saamiseen vaaditaan näyttöjä alalla toimimisesta. Myös taiteilijoille tarkoitettujen valtion apurahojen saaminen nähdään merkkinä aktiivisesta ammatillisesta toiminnasta. Apurahan saaminen perustuu hakemukseen, jonka liitteenä on yleensä työsuunnitelma, ansioluettelo, teosnäytteitä ja/tai muu suunnitelma. Liitteiden sisältö vaatii ammatillisia näyttöjä, joita harrastukseen perustuvalla toiminnalla on vaikea saada aikaan. Taiteilijan määrittelyn ongelmallisuus ei ole muuttunut helpommaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana – päinvastoin. Yhä enemmän haasteita tälle ammatillisuuden ja harrastamisen välisen rajanvedon värittämälle vyöhykkeelle tuovat uudet tavat määritellä taidetta, taiteellisuutta ja luovuutta. Taide liitetään yhä erilaisempiin yhteyksiin, usein melkein mihin tahansa (Naukkarinen 2005, 9). Taidetta ei todellakaan ymmärretä kapeasti vaan sen nähdään leviävän kaikkialle. 2000-luvulla on alettu puhua taiteistumisesta (Levanto ym. (toim.) 2005). Päinvastaisena suuntauksena vallitsee myös taiteen käsitteen ja taiteilijan roolin karttaminen erilaisista, jopa vastakkaisistakin syistä. Joissakin taideammateissa toimivat kokevat taiteilijuuden oman osaamisensa ja ammattitaitonsa vähättelemisenä, esimerkkinä eräänlaista teknistäkin ammattitaitoa vaativat ammattiryhmät kuten arkkitehdit, graafiset suunnittelijat ja käsityöläiset. Edellisiin päinvastaisena ilmiönä ovat pääosin taideinstituutioiden ulkopuolella olevat, uudet taiteilijaryhmät, joiden mielestä he eivät tarvitse minkään tahon suorittamaa legitimointia tai teostensa määrittelyä taiteeksi, esimerkkinä katutaiteen piirissä toimivat graffitin tekijät (Malinen 2010, 73). Taloudellinen asema vaikuttaa mitä todennäköisimmin siihen, kuinka paljon intressejä taiteenharjoittajalla (taiteilijalla, taidealan ammattilaisella) on institutionalisoitumiseen ja legitiimiin asemaan taidemaailmassa. Jos taiteilija on professionsa kautta riippumaton ulkopuolisesta rahoituksesta tai pystyy omalla liiketoiminnallaan kattamaan toimeentulonsa ja taiteelliseen työhönsä kohdistuvat menot, ei hän tarvitse taidemaailman instituutioita turvaamaan teostensa syntymisen jatkuvuutta ja päinvastoin. Edellä mainitun toisen ääripään, taiteistumisen, vaikutus taiteilijakenttään voi olla suuri. Naukkarinen pitääkin ydinkysymyksenä sitä, onko taiteen kentän jäsenluettelo muuttumassa, kun ja jos jäseneksi lukemisen periaatteet muuttuvat siten, että esimerkiksi ruoanlaittoa ja purjehtimista on normaalia kutsua taiteeksi (Naukkarinen 2005, 23). Taiteen ja muiden kulttuurin osa-alueiden suhteita Naukkarinen on hahmottanut kahden näkemyksen avulla. Ensimmäisen mukaan taide on – tai sen pitäisi olla – autonomista, muusta kulttuurista ja yhteiskunnasta mahdollisimman pitkälle riippumatonta ja omalakista. Toisen katsantokannan mukaan taide on jatkuvassa ja monipuolisessa vuorovaikutussuhteessa muiden kulttuurin osien kanssa, mikä vaikut20 taa sekä taiteen että taiteen kanssa tekemisissä olevien alueiden luonteeseen. (Naukkarinen 2005, 10.) Onko kuitenkaan niin, että nämä kaksi katsantokantaa ovat toisensa poissulkevia? Muut kulttuurin osa-alueethan vaikuttavat taiteilijaan ja taiteeseen aina ilman, että ne pois sulkevat taiteen autonomian ja omalakisuuden. Vaikuttaa siltä, että taiteen käsite ja taiteilijan rooli ns. perinteisessä mielessä halutaan jossain määrin nähdä vielä kapeaalaisempina kuin ne oikeasti ovat silloin, kun tavoitteena on näiden käsitteiden tarkoitushakuinen muuttaminen. Käsitteet taide ja taiteilija sisältävät niin paljon erilaisia vastakkaisiakin elementtejä historiallisista ja etymologisista syistä, että ne voivat muuttua ahdistaviksi ja oman työn ja/tai tavoitteiden kannalta hankaliksi käyttää. Silloin olisi helpompaa hylätä ne ja kehittää tilalle muita käsitteitä kuvaamaan sitä, miten itse tai lähipiiri toimii ja mitä tekee. Näissä tapauksissa on puhuttu muun muassa suunnittelusta, luovuudesta ja elämystuotannosta. Taiteen luonne on kuitenkin edelleenkin uuden etsiminen ja taiteilijan rooli uudistajana oleminen. Sari Karttusen (2009, 202) haastattelemat kuvataiteilijat kuvasivat taiteilijan ammattia erikoistuneena asiantuntija-ammattina, johon tarvittiin pitkää koulutusta ja kokemuksen kautta hankittua taitoa eikä niinkään myötäsyntyisiä kykyjä tai lahjakkuutta edellyttävää kutsumusta. Taiteilijan työn vaatimuksena oli heidän mielestään vahva sanomisen ja ilmaisemisen halu (suorastaan pakko). He korostivat myös, ettei markkinoiden eksplisiittisiä ja implisiittisiä vaateita saa päästää vaikuttamaan taiteellisiin valintoihin. Taiteellisen työn luonteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Monien haastateltujen lähestymistapa ja työskentelymenetelmät muistuttivat pitkälle tieteellistä tutkimusta tai tutkivaa journalismia. ”Kyse ei ollut ekspressiivisistä luonnonlapsista; joukon ainoa maalarikin luonnehti itseään käsitetaiteilijaksi.” (Karttunen 2009, 202–203.) Tässä kyselyssä taiteilijan identiteetin ja roolin kyseenalaistaminen liittyi erityisesti omiin mielikuviin siitä, mitä taiteilijalla tarkoitetaan. Erityisen hyvin tämä seikka näkyi silloin, kun vertaisarviointiin perustuvaa taiteilijoille tarkoitettua apurahaa nauttiva henkilö vastasi, ettei kuulu kyselyn kohderyhmään, koska ei ole taiteilija. Näin vastanneet henkilöt olivat kuitenkin ajallisesti vain hieman aikaisemmin eli edellisenä vuonna hakeneet ja saaneet taiteilijoille tarkoitettuja apurahoja. Tällaisia vastauksia saatiin muun muassa vaatetussuunnittelijalta, käsityöntekijältä, muusikolta ja arkkitehdiltä. Institutionaalisen taideteorian kannalta asiassa ei kuitenkaan ole mitään suunnattoman ongelmallista, sillä instituution myöntämä status ei ole riippuvainen henkilön kokemuksesta. Pikemminkin kyse on siitä, että eri puolilla vallitsee erilainen käsitys siitä, mitä taiteilija (sanana ja ammattina) tarkoittaa. 21 Toinen erityinen ryhmä taiteilijan määrittelyyn liittyvässä problematiikassa olivat eri taideyliopistoista valmistuneet taiteen maisterit, jotka toimivat oman alansa töissä mutta joiden käsitys itsestään oli jotain muuta kuin taiteilijana toimiminen. Tähän ryhmään kuuluivat muun muassa teatteriohjaaja-näytelmäkirjailija, graafinen suunnittelija, lavastaja, muusikko ja graafinen muotoilija. Heidän kohdallaan taidealan ylin koulutuskaan ei ollut onnistunut taiteilija-identiteetin synnyttämisessä. Kolmas ryhmä olivat taiteilijat, joista ei yleensä arkipuheessa puhuta niinkään taiteilijoina vaan enemmänkin heidän alansa työtä paremmin kuvaavilla nimikkeillä: arkkitehti, kriitikko/arvostelija, sisustusarkkitehti. Heidän ammatti-identiteettiinsä ja työnkuvaansa kuuluu usein erilaisilla rajapinnoilla työskentelyä. Arkkitehdit kommentoivat olevansa osittain insinöörejä, kriitikot osittain journalisteja3. Näissä ammateissa toimivilla onkin usein erilaisia painotuksia työtehtävien sisällön mukaan, mistä seuraa se, että kaikki näillä nimikkeillä toimivat ja/tai näiden alojen taiteilijajärjestöihin kuuluvat eivät välttämättä edes tee taiteellista työtä tai tekevät sitä vain ajoittain. Arkkitehdin työ on melko vähän taiteilijan työtä. Toki siinä on taiteellinen aspekti, mutta ei ole vertailukelpoinen varsinaisen taideammatin kanssa. 10660 (s.1982 m arkkitehti) Arkkitehti ei ehkä ole aivan tämän kyselyn "taiteilija". Arkkitehti on useimmiten tavallinen palkkatyöläinen lähes insinööri. - - - 1356 (s.1972 n arkkitehti) En alunperin vastannut kyselyyn, koska yrittäjänä toimivana arkkitehtinä en kokenut olevani kyselyn kohderyhmää. 6538 (s.1972 m arkkitehti) Arkkitehtinä en koe olevani tyypillinen taiteilija, vaikka tiedänkin Safan olevan taiteilijajärjestö. 1487 (s.1958 n arkkitehti ym.) Työni ei ole erityisen taiteellista. Työskentelen valtion tilaajaorganisaatiossa rakennuttamistehtävissä. Arkkitehtinäkin työni on marginaalia... voin tietysti itse olla edesauttamassa rakennustaiteen aseman vahvistumista ja taiteilijoiden työn "ostamista". 6451 (s.1953 n arkkitehti) Toimin rakennuttajana kunnallisella työnantajalla mikä liittyy arkkitehdin ammatinkuvaan, taideammattiin vähemmän läheisesti. - - - 10804 (s.1941 n) En koe arkkitehdin työtä kaiken kaikkiaan taiteelliseksi työksi: se on yhdistelmä taiteellisesta, teknisestä ja taloudellisesta tavoitteesta. - - - 10702 (s.1965 n arkkitehti) Miellän sisustusarkkitehtuurin enemmän tekniseksi työksi kuin taiteelliseksi työksi. 2485 (s.1963 n sisustusarkkitehti) En koe, että kriitikko olisi suoranaisesti taiteilija, vaan hän on pikemmin journalisti. 12345 (s.1974 n kriitikko, toimittaja) 3 22 Kriitikoiden rinnastaminen taiteilijoihin ei ylipäätään ole kovin luontevaa, vaikka heille taiteilija-apurahoja myönnetäänkin. En tajunnut olevani "taiteilija". Ilmeisesti kriitikko lasketaan taiteilijaksi. 3577 (s.1984 m freelance-toimittaja, kriitikko) - - - En miellä graafista suunnittelua / kuvitusta aina taiteelliseksi työskentelyksi, koska jos työstä maksetaan palkkaa, tilaaja vaikuttaa enemmän tai vähemmän työn sisältöön. Varsinainen itsenäinen taiteellinen työ vaatii apurahoja tai perustoimeentuloa. 13529 (s.1979 n graafinen suunnittelija, kuvittaja) Huomionarvoista on myös sanaan ”taiteilija” liittyvät konnotaatiot ja/ tai assosiaatiot ja niiden yleisyys. Yllättävän useinkin taiteilijalla tarkoitetaan ainoastaan kuvataiteen alalla toimivia taiteilijoita (vrt. myös engl. an artist ja ruots. en konstnär) ja näin syntyy hieman toisistaan poikkeavia käsityksiä sanan merkityksestä. Tämän vuoksi ehkä jopa liioitellunkin tarkkuuden vuoksi esimerkiksi lakitekstissä käytetään sanaa taiteenharjoittaja tarkoitettaessa eri taiteenaloilla toimivia taiteilijoita (esim. Laki valtion taiteilija-apurahoista 734/1969.) Suomen kieli on hankala väline varsinkin kuvataiteilijoille, koska taiteilija tarkoittaa kansan suussa lähes aina kuvataiteilijaa. - - - 9870 (s.1943 m) En oikeastaan koe olevani taiteilija. Kuvittajan työssä minulla on ollut jatkuvasti töitä ja siksi myös ihan hyvä toimeentulo. Olen aikaisemmin ollut kuvataiteilija ja silloin olisin täyttänyt kyselyn hyvin eri tavalla. 4826 (s.1971 n kuvittaja) Tutkimusaineisto ja tutkimusmenetelmä Tämän tutkimuksen aineiston hankintaan perustuva strukturoitu posti-/verkkokysely taiteilijoille toteutettiin vuosina 2011–2012. Kyselyn kohderyhmän muodostivat taiteilijajärjestöjen (39) jäsenet ja vuonna 2010 valtion apurahaa saaneet taiteilijat. Otos taiteilijoista otettiin ositettua systemaattista otantaa käyttäen. Näin menettelemällä haluttiin turvata keskeisimpiin taiteilija-ammatteihin kuuluvien riittävä määrä sekä eri alaryhmien suhteellinen edustavuus otoksessa. Vastaava kyselytutkimus, jossa oli mukana kaikkien taiteenalojen taiteilijat, tehtiin ensimmäisen kerran Suomessa kymmenen vuotta aiemmin. Aineisto tähän tutkimukseen koottiin lähes samanlaisella menetelmällä kuin tässä aiemmassa Taiteilijan asema -tutkimuksessa 2000-luvun alussa (Rensujeff 2003). Suurin muutos on tehty otoksen kokoon, sillä tässä tutkimuksessa, joka ei ole anonyymi toisin kuin aiemmin tehty, haluttiin varmistaa riittävä määrä vastauksia lähettämällä kysely useammalle taiteilijalle. Myös valtion apurahansaajien ositteeseen tehtiin pieni muutos. Aiemmin mukana olivat vain valtion taidetoimikuntien 23 (ml. erillislautakunnat ja jaostot)4 myöntämiä apurahoja saaneet, tällä kertaa mukana olivat myös alueellisten taidetoimikuntien myöntämiä apurahoja saaneet taiteilijat. Tämä kysely lähetettiin toisin kuin kymmenen vuotta aiemmin myös niille otoksen taiteilijoille, joiden osoite oli ulkomailla. Sen vuoksi vertailu esimerkiksi ulkomailla asuvien taiteilijoiden osuuksissa eri taiteenaloilla ei ole vertailukelpoinen. Kyselylomake postitettiin tarvittaessa kolme kertaa eli muistutukset lähetettiin niille taiteilijoille, jotka eivät tiettyyn ajankohtaan mennessä olleet vastanneet kyselyyn. Suurin osa aiemmin tehdyistä taiteilijatutkimuksista on toteutettu väestölaskenta-aineistoja (kyselyt tai rekisteriaineistot) tai kyselyä/ haastattelua käyttäen. (Wassall & Alper 1996; Throsby & Hollister 2003, Heian et al. 2008 jne.) Poikkeuksena tosin taiteen keskustoimikunnan 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun Taiteilijan asema -tutkimukset, joissa käytettiin eri viranomaisten rekisteriaineistoja. Rekisteriaineistojen paras puoli on se, että tulotiedot saadaan luotettavasti ja kattavasti koottua ja suurin puute on se, että niiden kautta tulolähteistä ja moniammatillisuudesta ei tietoa ole saatavissa. Rekisteriaineistoja tuotetaan hallinnon ja viranomaisten käyttöön eivätkä nekään aina sovi tutkimuskäyttöön (Alastalo 2005, 113)5. Kyselylomake oli lähes samanlainen kuin vuoden 2000 Taiteilijan asema -tutkimuksessa. (Liite 5). Kaikista kyselyyn vastanneista taiteilijoista vain 7 prosenttia vastasi kysymyksiin internetissä sähköisellä lomakkeella (webropol). Vastauksista 93 prosenttia oli paperilomakkeilla, mikä vaikutti huomattavasti tutkimusaineiston tallennuksen vaatimaan aikaan ja näin vastausten saattaminen tutkimuksen teon edellyttämään muotoon vei paljon aikaa. Sähköisten vastausten määrän perusteella näyttääkin siltä, että kyselyn kohteena olevat taiteilijat eivät halunneet antaa tuloja koskevia tietoja internetin kautta sähköisessä muodossa. Tietoturvaan liittyvään epäilyyn liittyneekin se, että ne taiteilijat, jotka vastasivat verkossa, jättivät paperilomakkeella vastanneita useammin tulotiedot kokonaan ilmoittamatta. Kyselyyn vastanneista taiteilijoista tulonsa ilmoitti 80 prosenttia kaikkine luokitteluineen (taiteellisen työn tulot, taiteelliseen työhön liittyvät tulot, muun työn tulot ja muut tulot), osittain tuloja koskevaan kysymykseen vastasi 6 prosenttia (yleensä veronalaiset kokonaistulot) ja kokonaan tulonsa jätti ilmoittamatta 15 prosenttia. Kattavimmin tuloja koskevaan kysymykseen olivat vastanneet elokuvataiteen, rakennustaiteen ja kritiikin aloilla toimivat, heikoiten muilla taiteen4 5 24 Erillislautakunnilla tarkoitetaan valtion kirjastoapurahalautakuntaa ja valtion näyttöapurahalautakuntaa. Taiteen keskustoimikunnan jaostot vuonna 2010 olivat seuraavat: lastenkulttuurijaosto, monikulttuurisuusjaosto, mediataidejaosto, sirkustaidejaosto, residenssijaosto, säveltaiteen kirjastoapurahajaosto sekä kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden kirjastoapurahajaosto. Alastalo (2005, 113) viittaa tässä yhteydessä Timo Koskimäen rekisteriaineistojen käyttöä koskevaan artikkeliin (1994, 53), jossa ongelma kiteytettiin seuraavasti: ”Ilmiötä voisi kutsua vaikkapa byrokraatin epistemologiaksi: totta on vain se, mikä tulee viranomaisten tietoon.” aloilla toimivat, taideteollisuuden alalla toimivat sekä monialaiset. Kaiken kaikkiaan tulonsa ilmoittamatta jättäneiden osuus on hieman suurempi kuin vuonna 2000, jolloin kyseessä oli täysin anonyymi kysely. Kysymyslomakkeiden numerointi näytti vaikuttavan vastaamisaktiivisuuteen negatiivisesti sekä kokonaisuuden kannalta (kyselyn vastaus-%) että tuloja koskevien tietojen kannalta. Arkaluontoisten asioiden ilmoittaminen on tunnetusti helpompaa anonyymina kuin tunnistettavana vastaajana. Kyselyyn vastanneista taiteilijoista kahdeksan prosenttia ei ollut toiminut taideammatissaan vuonna 2010. Suurin osuus taideammatissaan toimivia oli kuvataiteessa ja monialaisissa, pienin osuus näyttämötaiteessa, tanssitaiteessa ja muussa. Palautetta varten olevissa avovastauksissa haluttiin nostaa esille erityisesti useita taide- ja taiteilijapoliittisia ongelmia taiteen kentällä. Osa näistä tiedoista käsitellään myöhemmin ja tulokset niistä julkaistaan Taiteen edistämiskeskuksen www-sivuilla. Koska aineisto muodostuu pääasiassa kategorisista muuttujista, on analysoinnissa käytetty lähinnä ristiintaulukointia. Se on menetelmänä havainnollinen eikä aseta juuri lainkaan ehtoja riippuvuuksien luonteelle. Tutkimuksen kohteena olevia asioita käsitellään ennen kaikkea taiteenaloittain ja samalla verrataan tuloksia kymmenen vuotta aiemmin saatuihin tuloksiin. Raportin alussa kuvaillaan taiteilijakunnan rakenteeseen ja koulutustasoon liittyviä piirteitä ja niissä tapahtuneita muutoksia 2000-luvulla. Sen jälkeen käydään läpi työmarkkina-asemaan, moniammatillisuuteen ja toimeentulolähteisiin liittyviä erityispiirteitä. Lopuksi käsitellään apurahoitusta ja tulonmuodostusta sekä tulotasoa. Lopussa kootaan tiedot vielä yhteen taiteenaloittain. Taiteenaloittaisissa yhteenvedoissa on mukana tietoa myös taiteenalojen sisällä toimivien pienempien ryhmien asemasta. Koko taiteilijakuntaa käsittävässä Yhteenveto ja johtopäätökset -luvussa on koko taiteilijakuntaan liittyvä tiivistelmä taulukkomuodossa sekä ajatuksia taiteilijan aseman edistämiseen liittyvästä toiminnasta. Raportissa esitettävissä jakaumissa ja tunnusluvuissa on käytetty otantamenetelmään perustuvia painokertoimia, joiden tarkoituksena on palauttaa arvot kuvaamaan perusjoukon ominaisuuksia. Painokertoimen vuoksi jakaumissa ei ilmoiteta vastanneiden lukumääriä. Kuten aikaisemmassakin Taiteilijan asema -tutkimuksessa tuloksia tarkastellaan enimmäkseen taiteenaloittain, koska useiden aiempien tutkimusten perusteella keskeisimmät erot taiteilijoiden taloudellisessa ja kulttuuripoliittisessa asemassa liittyvät taiteenalaan ja ammattiasemaan enemmän kuin esimerkiksi sukupuoleen, alueelliseen sijoittumiseen tai ikään. Taiteenalojen sisällä vallitsevia taiteilija-ammatteihin liittyviä eroavaisuuksia tarkastellaan taiteenaloittaisten yhteenvetojen tiivistelmätaulukoissa. 25 Taiteilijakunta Suomessa vuonna 2010 Taiteenalaluokittelu noudattaa tässä raportissa valtion taidehallinnossa edelleen käytössä olevaa jaottelua6. Luokittelun käyttökelpoisuutta on jo pitkään arvosteltu siitä, että muuttuvassa toimintaympäristössä ei taiteen tekemistä voi enää lokeroida ainoastaan niin sanottuihin perinteisiin taiteenaloihin. Tarvetta uudenlaiselle taiteenaloittaiselle jaolle on olemassa, mutta yksimielisyyttä toisenlaisesta jaottelusta on hankala saada syntymään, sillä kysymys on samalla myös taiteilijan ja taiteen määrittelystä, josta jo edellä mainittiin. Hyvänä esimerkkinä on viime aikoina pidetty katutaidetta, joka on pitkälti lähtöisin graffititaiteesta. 2000-luvulla tämä kulttuurinen ilmiö on törmännyt jatkuvasti erilaisiin vaikeasti määriteltäviin raja-aitoihin, jonka seurauksena osa genreen kuuluvista on institutionalisoitunut ja muun muassa pitänyt näyttelyitä gallerioissa, osa taas pysyttelee omassa alakulttuurisessa lokerossaan väistellen taiteen määritelmiä. Tekijyys, tekijän oma ja taidemaailman tekemä määrittely, vaikuttaa siihen, saavatko teokset instituution tuoman suojan ja tekijä taiteen tekemiseen suunnattua rahoitusta tulevaisuudessa. (Ks. Malinen 2010.) - - - TAITEENALOISTA: Huom! Jako on auttamatta vanhanaikainen – yhä useampi teatterialan koulutuksen hankkinut tekee media-, performanssi- ja esitystaiteen rajapintoja. TUTKIJASTA: Taiteen tutkimuksen tekijä on sekä että = taiteilija ja tutkija eivät ole erotettavissa ... ja jälleen kategoriat ovat riittämättömiä! 650 (s.1965 n skenografi, tilataiteilija, mediataiteilija, esitystaiteilija,tait. tutk. tekijä) - - - Videotaiteen tekijälle ei edelleenkään ole omaa paikkaa.12704 (s.1966 n kuvataiteilija (media, liikkuva kuva)) Taiteilijat mainitsivat kyselyssä lähes 40 taiteenalaa, joita ei ollut vaihtoehtoina taiteenalaa kysyttäessä. (Asetelma 1.) Lähes jokainen näistä taiteilijoiden mainitsemista taiteenaloista oli mainittu vain kerran, joten huomattavan suuria taiteilijaryhmiä näiden vaihtoehtojen puuttuminen ei kuitenkaan kyselyssä häirinnyt. Liitteessä 6 on lueteltu ne taiteenalojen ”alalajit”, jotka taiteilijat olisivat halunneet mainittavan kyselylomakkeessa (taiteenaloittaiset alalajit valittiin kyselylomakkeen sivulla 2 liitteessä 5). Eniten taiteilijoiden mainintoja saaneet olivat elokuvataiteessa kokeellinen elokuva sekä televisioon ja videotaiteeseen liittyvät alat, kirjallisuudessa laululyriikka ja käsikirjoittaminen, kuvataiteessa installaatiot, piirustus ja videotaide, näyttämötaiteessa 6 26 Valtion taidehallinnolla tarkoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa sekä Taiteen edistämiskeskusta, valtion taidetoimikuntia, alueellisia taidetoimikuntia. Valtion taidetoimikuntajakoon tuli muutoksia vuoden 2013 alussa, mutta taiteenalajaotteluun se ei vaikuttanut suoranaisesti.. lausunta, taikuus ja ooppera, säveltaiteessa teatterimusiikki, taide teollisuudessa keramiikkataide ja korutaide, tanssitaiteessa jazztanssi, valokuvataiteessa mediataide sekä luokassa muu televisioon, radioon ja media-alaan liittyvät alat ja ympäristötaide sekä taikuuteen liittyvät alat. Asetelma 1. Taiteenalat, jotka puuttuivat kyselylomakkeen taiteenalaa koskevasta kysymyksestä animation rekvisiitan ja kalusteiden näyttämökunnostus digitaalinen-, algoritmi- ja fraktaalitaide serie- & bilderböcker för vuxna elokuvamusiikki showtanssi experimentell singer- songwriter-musiikki installaatiotaide teatterimusiikki irlantilainen tanssi teaterfestivalarrangör jazztanssi teckning kokeellinen musiikki televisiofiktio kollaasi text art kuratointi tietokonetaide LL-böcker, lättlästa böcker TV, draama ja reality-tv monialainen, yhteen mediaan sitoutumaton uudet elokuvan muodot musikaalimusiikki uusi tanssi musikaalitanssi vanha musiikki musikaalit ja showtanssi videotaide ooppera yhteisötaide piirustus ympäristötaide puvut ympäristö- ja maataide puutarhataide äänitaide Pitkään käytössä ollutta taiteenalaluokittelua puoltava piirre kuitenkin aineistosta löytyi eli kaikki tutkimusjoukkoon kuuluvat taiteilijat oli sijoitettavissa perinteisiin valtion taidehallinnon käyttämiin kategorioihin vaivattomasti. Koska yksittäisten taiteenalojen lisäksi kategorioina olivat lisäksi monialainen ja muu, täydentyi luokittelu vastaamaan taiteilijakenttää. Monialaisten ryhmässä ovat mukana kaikki ne taiteilijat, jotka toimivat useilla taiteenaloilla. Pääasiassa nämä taiteilijat tekevät hankkeita, jotka sijoittuvat jollekin yksittäisistä, perinteisistä taiteenaloista, eivätkä siis aina niin, että jokainen hanke itsessään olisi monialainen eli sisältäisi elementtejä useilta taiteenaloilta. Kuvataiteen taiteenaloittaisessa yhteenvedossa käsitellään ryhmän ’kuvataiteen monialaiset’ asemaa. Siinä on mukana taiteilijoita, joiden taiteenaloina on jokin (tai kaikki) yhdistelmä seuraavista: kuvataide, 27 valokuvataide, mediataide. Kuvataiteen monialaisia oli paljon monialaisten taiteilijoiden joukossa, koska visuaalisilla taiteenaloilla ei käytännössä useinkaan tehdä rajaa edellä mainittujen taiteenalojen välillä samalla tavalla kuin valtion taidehallinnossa ja tässä tutkimuksessa. Nämä välineen käyttöön liittyvät rajat hämärtyvät muun muassa silloin, kun kaikkien näiden taiteenalojen taiteilijat voivat tai haluavat pitää ammattinimekkeenään kuvataiteilijaa. Tässä tutkimuksessa ryhmässä muu ovat yksinomaan mediataiteen, sirkustaiteen ja performanssin/esitystaiteen alalla toimivat taiteilijat. Mediataiteen alalla on toiminut 2000-luvulla kansainvälisesti menestyneitä visuaalisen alan taiteilijoita. Mediataiteen tekijöitä yhdistää digitaalisen tekniikan käyttö ja alan läheinen suhde mediakulttuuriin. Sekä edellisen että tämän Taiteilijan asema -tutkimuksen perusteella useat mediataiteen alalla toimivat taiteilijat ovat monialaisia kuvataiteilijoita. Mediataiteilijan ammattikuva on eräänlainen hybridi, jossa on kuvataiteilijaa, elokuvantekijää, performanssitaiteilijaa, multimediaohjelmoijaa ja tuottajaa (Mäkelä 2009, 34). Kaiken kaikkiaan keskeisin muuttuja, joka vaikuttaa taiteilijoita koskeviin tutkimustuloksiin, on taiteenala – taiteilijoita on usein hankala käsitellä yhtenäisenä joukkona, koska ryhmä on erittäin heterogeeninen ja koostuu useista toisistaan poikkeavista ammateista.7 Eri taiteenaloilla vaikuttavat erilaiset, suhteellisen pysyvät rakenteet, jotka tekevät niistä toisistaan erottuvia ja jotka vaikuttavat alalla toimivien asemaan. Taiteilijakunnan rakenne ja taiteenalat Taiteilijoiden lukumäärän voidaan arvioida kasvaneen noin viidenneksellä vuodesta 2000 vuoteen 2010. Taiteilijajärjestöjen jäsenmäärä (21 787) on kasvanut 18 prosenttia kymmenessä vuodessa. Taiteilijajärjestöjen päällekkäisjäsenyyksien poiston ja apurahansaajien lisäämisen jälkeen taiteilijoiden määrä oli 21 133. Vuonna 2000 taiteilijajärjestöjen jäseniä oli 17 919 ja päällekkäisjäsenyyksien poiston ja apurahansaajien lisäyksen jälkeen 17 028.8 Todellinen määrän kasvu on siis 19 prosenttia. Taiteilijoiden määrän kasvu on ollut Suomessa kuitenkin huomattavasti vähäisempi kuin Norjassa, missä taiteilijoiden määrän arvioitiin nousseen 30−40 prosenttia 1990-luvun puolesta välistä vuoteen 2006 (Heian et al. 2008). 7 8 28 Myös taideammatilla on merkitystä – taiteenalojen sisällä on erovaisuuksia – esimerkiksi säveltaiteen alalla toimii sekä muusikoita, jotka ovat esittäviä taiteilijoita että säveltäjiä, jotka ovat luovan taiteen edustajia. Taideteollisuuden alalla toimii myös sarjakuvataiteilijoita, joiden asema työmarkkinoilla on hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi teollisten muotoilijoiden asemaan. Taiteilijoiden osuus koko väestöstä on noussut kymmenessä vuodessa 0,33 prosentista 0,39 prosenttiin. Koska jo vuonna 1997 osuus oli noin 0,3 prosenttia, vaikuttaa siltä, että väestönkasvuun nähden ammattitaiteilijoiden määrä ei ole kasvanut merkittävästi (vrt. Heikkinen & Karhunen 1997). Taiteilijoiden määrän kasvu 2000-luvulla ei ole ollut tasaista eri taiteenaloilla. Eniten taiteilijoiden määrät ovat kasvaneet elokuvataiteen (56 %), valokuvataiteen (37 %) ja tanssitaiteen (36 %) aloilla. Elokuvataiteen alalla taiteilijoiden määrän kasvussa näkyy erityisesti Suomen Elokuva- ja videotyöntekijäin liiton (nyk. Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET) jäsenten määrän runsas kasvu (61 %) 2000-luvulla. Huomionarvoista on kuitenkin se, että taiteilijoiden lukumäärä eri taiteenaloilla vaihtelee merkittävästi ja pienellä taiteenalalla tapahtuneet muutokset vaikuttavat huomattavasti vähemmän taiteilijoiden kokonaismäärään kuin suurella taiteenalalla tapahtuneet muutokset. Taiteenaloittaisissa luvuissa on päällekkäisyyksiä, sillä mukana ovat sekä monialaiset taiteilijat (kuuluvat useaan taiteilijajärjestöön eri taiteenaloilla) ja ns. monijärjestöiset taiteilijat (kuuluvat useaan taiteilijajärjestöön saman taiteenalan sisällä). (Taulukko 1.) Taulukko 1. Taiteilijoiden määrän kasvu vuodesta 2000 vuoteen 2010 taiteenaloittain* Taiteenala N 2000 Elokuvataide N 2010 Kasvu-% 329 754 56 1256 1655 24 730 931 22 Kuvataide 2052 2649 23 Näyttämötaide 2348 3071 24 Rakennustaide 2840 3665 23 Säveltaide 3920 4225 7 Taideteollisuus 2453 3329 26 Tanssitaide 578 896 36 Valokuvataide 224 358 37 Muut 175 254 31 17083 21133 19 Kirjallisuus Kritiikki KAIKKI TAITEILIJAT *Taiteilijajärjestökombinaatioissa on jonkin verran eroavuuksia joillain taiteenaloilla vuosina 2000 ja 2010. Esim. valokuvataiteen osalta vertailuun on laskettu vain Valokuvataiteilijoiden Liiton jäsenet, koska Valokuvaajien liiton ja Mainosvalokuvaajat ry:n jäsenet eivät olleet mukana vuoden 2010 tutkimusaineistossa. Taideteollisuuden järjestöistä 2 jäi pois vuonna 2010 ja 2 uutta tuli mukaan vuonna 2010. Taiteilijoiden määrään liittyviä muutoksia voi tarkastella myös valtion apurahaa hakeneiden taiteilijoiden ja työryhmien lukumääriä eri vuosina vertaamalla9. Näin vertailemalla vuonna 2010 oli noin 15 prosenttia enemmän taiteilijoita kuin vuonna 2000. Keskimääräinen hakijamäärän kasvu valtion apurahojen hakijamäärissä oli vuosien 1997 ja 2000 välisenä aikana 3 prosenttia ja myöhempänä ajankohtana 9 Hakijoita koskevat tilastot käsittävät tässä vain Taiteen keskustoimikunnalta, valtion taidetoimikunnilta ja erillislautakunnilta apurahaa hakeneet yksittäiset taiteilijat ja taiteilijoiden muodostamat työryhmät, yhteisöhakijat eivät ole mukana eivätkä myöskään alueellisilta taidetoimikunnilta tukea hakeneet. 29 vuodesta 2009 vuoteen 2010 myös 3 prosenttia. (Karhunen 2001, 2; Karhunen 2011, 6.) Koska perinteisillä taiteenaloilla toimii edelleen suuri määrä taiteilijoita, ”uudet taiteenalat” eli mediataide, sirkustaide ja performanssi/ esitystaide eivät tämän aineiston perusteella osoittaudu erityisen paljon osuuttaan lisänneiksi taiteenaloiksi. Kun taiteilijakunta kootaan tässä tutkimuksessa käytetyillä kriteereillä, vanhat, perinteiset taiteenalat osoittautuvat edelleen kasvupotentiaaliltaan merkittäviksi aloiksi. Monialaisten taiteilijoiden osuus on noussut merkittävästi 2000-luvulla, mikä vaikuttaa luonnollisesti muutoksiin yksittäisillä taiteenaloilla toimivien osuuksiin. Muutokset eri taiteenalojen osuuksissa ovat kuitenkin yleisesti ottaen melko pieniä. (Kuvio 1.) Kuvio 1. Taiteilijoiden osuudet (%) Suomessa eri taiteenaloilla vuosina 2000 ja 2010 Säveltaide 18 9 Monialaiset 21 15 Taideteollisuus 12 13 Kuvataide 12 13 14 12 Rakennustaide 12 11 Näyttämötaide 8 8 Kirjallisuus 4 4 Tanssitaide 3 2 Kritiikki 2 2 Elokuvataide Muut 1 Valokuvataide 1 0 3 2000 20 40 % 60 80 2010 100 Jakaumat on painotettu. Monialainen taiteilija ei, kuten jo aikaisemmin todettiin, tarkoita välttämättä sitä, että hänen kaikki hankkeensa olisivat monialaisia, vaan sitä, että hän toimii useilla taiteenaloilla ja hänen hankkeensa sijoittuvat yleensä eri taiteenalojen piiriin. Eniten monialaisia taiteilijoita toimi vuonna 2010 kirjallisuuden, näyttämötaiteen ja kuvataiteen aloilla. Kun kuvioon otetaan mukaan monialaisten taiteilijoiden edustamat yksittäiset taiteenalat kuvataiteen osuus (13 %–18 %) nousee lähes yhtä suureksi kuin yksittäisiä taiteenaloja tarkasteltaessa suurimpana olevan säveltaiteen osuus (21 %–20 %). (Kuviot 1 ja 2.) Monialaisten taiteilijoiden 30 määrän kasvuun vaikuttaa osin 2000-luvulla vallinnut taiteilijaihanne monialaisesta taiteilija-ammattilaisuudesta (ks. esim. Jokinen 2010). Näyttää siltä, että suurista taiteenaloista taideteollisuuden alalla toimivien osuus on 2000-luvulla noussut, kun taas säveltaiteen, kuvataiteen ja rakennustaiteen osuudet ovat suhteellisesti hieman laskeneet. Taideteollisuuden piirissä ei ole kyetty tai haluttu sen kaltaiseen profession sulkemiseen kuin erityisesti säveltaiteen alalla näyttää tapahtuneen 2000-luvun kuluessa. Kuvio 2. Taiteilijat (ml. monialaisten taiteilijoiden taiteenalat) taiteenaloittain Suomessa vuosina 2000 ja 2010 Säveltaide 20 Kuvataide 20 18 11 Taideteollisuus 23 16 17 16 Näyttämötaide Rakennustaide 13 Kirjallisuus 12 13 Tanssitaide 5 5 Kritiikki 4 5 16 6 5 Elokuvataide Muut 4 Valokuvataide 3 0 8 5 2000 20 40 60 80 2010 100 % Prosenttien yhteenlaskettu summa on näissä jakaumissa enemmän kuin 100, koska vastaukset ovat päällekkäisiä eli monialaisten taiteilijoiden taiteenalat ovat mukana jakaumassa. Jakaumat on painotettu. Valokuvataiteen alalla toimivat taiteilijat muodostivat poikkeuksen useita muitakin jakaumia tarkasteltaessa, sillä tutkimusjoukko on muodostettu eri tavalla kuin aikaisemmassa Taiteilijan asema -tutkimuksessa. Tällä kertaa valokuvataiteen alan järjestöä edusti tutkimusjoukkoa muodostettaessa ainoastaan Valokuvataiteilijoiden liitto, kun edellisellä kerralla mukana olivat myös Valokuvaajien liitto ja Mainosvalokuvaajat ry. Pieni taiteenala oli siten edelleen suhteellisesti pienentynyt, mutta toisaalta tutkimusjoukko oli taiteilijapainotteisempi kuin 2000-luvun alussa tehdyssä tutkimuksessa. Edellisellä kerralla luokkaa muut ei ollut, koska esimerkiksi mediataiteilijat sijoittuivat vastaustensa perusteella monialaisiin taiteilijoihin. 31 Taiteilijoiden lukumäärät myös sirkustaiteen ja performanssin/esitystaiteen aloilla olivat niin pieniä (ja monialaisia), että ne sijoittuvat moni alaisten taiteilijoiden ryhmään tai muun muassa näyttämötaiteen alalle (sirkustaiteilijat). Sarjakuvataiteilijat sijoittuivat kuviossa molempina tutkimusajankohtina luokkaan taideteollisuus. (Kuvio 1 ja 2.) Naisten osuudet eri taiteenaloilla ovat jatkaneet kasvuaan niin Suomessa kuin useissa muissakin maissa. Taiteilijakunnan naisvaltaistuminen näyttää tällä hetkellä hyvin pohjoismaiselta, tai mahdollisesti eurooppalaiselta ilmiöltä, sillä Australiassa sellaista ei ole nähtävissä (Throsby & Zednik 2010, 91). Eniten naisten osuuden kasvu näkyy Suomessa perinteisillä miesten aloilla rakennustaiteessa, elokuvataiteessa, säveltaiteessa sekä myös taideteollisuudessa ja kuvataiteessa, vähiten tanssitaiteessa ja valokuvataiteessa. Toisaalta ainoat selkeästi miesvaltaiset taiteenalat ovat säveltaide (miesten osuus 73 %), rakennustaide (miesten osuus 63 %), elokuvataide (miesten osuus 57 %). (Kuvio 3 ja taulukko 2.) Sukupuolen vaikutus ammatin harjoittamiseen on syytä huomioida myös eri taiteenaloilla, sillä esimerkiksi tulotaso on aikaisemmin ollut sekä heikosti että vahvasti sukupuolittunut osa-alue Taiteilijan asema -tutkimuksissa. Aikaisempana ajankohtana 1980− ja 1990−luvuilla sukupuolella oli selvästi vähemmän vaikutusta tulotasoon taidealoilla kuin muilla aloilla. Vuonna 2000 tuloerot olivat suurempia ja segregaatio vaikutti olevan taidealoilla vahvempaa kuin muilla aloilla Suomessa keskimäärin. (Rensujeff 2003). Naisvaltaistumisen on todettu vaikuttavan merkittävästi alan yleiseen tulotasoon ja alan arvostukseen kaikissa niissä maissa, joissa taiteilijatutkimuksia on tehty. 2000-luvulla sukupuolen merkitystä taiteen kentällä on tutkittu toimeentulon, apurahojen ja näkyvyyden suhteen (Mitchell & Kanerva 2004; Rautiainen 2006). Rautiaisen (2004, 58) apurahajärjestelmän vaikuttavuutta käsittelevässä selvityksessä ilmeni, että naiset ovat valtion taiteilija-apurahajärjestelmässä huonommassa asemassa kuin miehet. Valtion apurahoja jakavat taidetoimikunnat ja lautakunnat on kuitenkin koottu niin, että molemmat sukupuolet on huomioitu jäseniä valittaessa ja myös valtion apurahoja jaettaessa molemmat sukupuolet on lain mukaan otettava huomioon10. Nämä seikat eivät voi olla vaikuttamatta siihen, että kokonaisuutena valtion apurahat on jaettu yleensä niin, että apurahan saajien sukupuolijakauma vastaa apurahan hakijoiden sukupuolijakaumaa. Yksittäisten seikkojen huomioiminen apurahaa jaettaessa jää silti helposti sivuun, kuten apurahoituksen jatkuvuuden huomioiminen tai se, minkä ikäisenä ensimmäisen taiteilijaapurahan saa. Ainakin näissä valtion työskentelyapurahaan liittyvissä asioissa naiset (erityisesti kuvataiteilijat) olivat miehiä huonommassa asemassa 2000-luvulla (Rautiainen 2004, 58). 10 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986. Erityisesti 4 § Viranomaisen velvollisuus edistää tasa-arvoa ja 4 a § Julkisen hallinnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpano. 32 33 44 (47) 100 57 (64) 100 mies 17 (14) 0 (0) 100 1 (6) 2 (1) 100 ruotsi muu yhteensä ASUINALUE** yhteensä 10 (8) 10 (1) 100 55-64 -vuotiaat yli 64-vuotiaat 19 (20) 50 (47) 10-14 vuotta yli 14 vuotta 66 (55) 100 100 17 (22) 10 (8) 7 (15) 100 19 (0) 15 (13) 37 (33) 63 (69) 14 (13) 14 (14) 10 (5) 23 (26) 18 (24) 18 (41) 11 (13) 100 3 5 (3) 8 (19) 36 (25) 49 (53) 100 0 (0) 6 (4) 94 (96) 100 45 (51) 55 (49) Kritiikki % 100 67 (57) 15 (12) 10 (18) 8 (13) 100 15 (13) 18 (13) 28 (28) 23 (23) 16 (24) 100 2 5 (5) 12 (15) 37 (37) 43 (43) 100 4 (4) 8 (5) 89 (91) 100 32 (40) 68 (60) Kuva % 100 67 (57) 13 (15) 11 (19) 9 (9) 100 13 (10) 17 (20) 25 (25) 26 (32) 19 (14) 100 1 5 (3) 9 (10) 30 (31) 55 (56) 100 3 (2) 7 (8) 90 (90) 100 41 (59) 59 (41) Monialaiset % 100 70 (69) 12 (11) 11 (10) 8 (11) 100 16 (13) 24 (20) 20 (23) 16 (17) 25 (27) 100 1 9 (3) 13 (14) 35 (32) 42 (47) 100 1 (2) 11 (12) 89 (86) 100 45 (51) 55 (49) Näyttämö % 100 89 (58) 6 (19) 3 (16) 2 (6) 100 20 (23) 27 (12) 17 (14) 18 (21) 17 (30) 100 2 4 (10) 6 (9) 33 (30) 56 (49) 100 2 (0) 3 (7) 95 (93) 100 63 (74) 37 (26) Rakennus % 100 85 (74) 7 (15) 6 (7) 2 (5) 100 11 (8) 20 (11) 26 (24) 25 (31) 19 (27) 100 1 3 (8) 12 (13) 36 (38) 47 (41) 100 4 (3) 4 (2) 92 (95) 100 73 (80) 27 (20) Sävel % 100 65 (65) 14 (15) 14 (10) 7 (11) 100 15 (9) 18 (17) 22 (24) 26 (29) 18 (20) 100 3 7 (5) 9 (4) 29 (33) 53 (58) 100 4 (1) 5 (7) 91 (93) 100 28 (36) 72 (64) Taideteollisuus % Väli-Suomi: entiset Mikkelin, Pohjois-Karjalan, Kuopion, Keski-Suomen ja Vaasan läänit. Pohjois-Suomi: Oulun ja Lapin läänit. Tanssi % 100 53 (56) 14 (12) 18 (10) 14 (22) 100 4 (1) 9 (8) 18 (11) 21 (30) 49 (50) 100 1 5 (3) 9 (6) 24 (33) 61 (57) 100 5 (0) 2 (5) 93 (95) 100 10 (12) 90 (88) Muu Etelä-Suomi: Muu entinen Uudenmaan lääni, entinen Turun ja Porin lääni, entinen Hämeen lääni, entinen Kymen lääni ja Ahvenanmaa * Vuoden 2000 osuudet suluissa. ** Pääkaupunkiseutu: Hki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen Jakaumat ovat painotettuja. 100 17 (16) 5-9 vuotta yhteensä 14 (18) alle 5 vuotta URAN PITUUS 100 18 (22) 45-54 -vuotiaat yhteensä 32 (28) 18 (35) 18 (14) 43 (34) 9 (8) 100 35-44 -vuotiaat 100 3 alle 35-vuotiaat IKÄ 0 2 (1) Ulkomaat 15 (15) 5 (5) Väli-Suomi Pohjois-Suomi 5 (8) 38 (30) 20 (17) muu Etelä-Suomi 39 (47) 73 (78) pääkaupunkiseutu 83 (85) 97 (93) suomi ÄIDINKIELI yhteensä 56 (53) Kirjallisuus % 43 (36) Elokuva % nainen SUKUPUOLI 100 53 (53) 20 (14) 14 (21) 13 (12) 100 3 ( 8) 14 (14) 21 (26) 35 (30) 27 (22) 100 6 7 (7) 4 (16) 14 (39) 70 (39) 100 6 (6) 6 (11) 88 (83) 100 49 (51) 51 ( 49) Valokuva % 100 56 16 13 15 100 6 6 21 23 43 100 0 6 5 50 38 100 6 9 85 100 51 49 Muu % 100 70 (64) 12 (14) 10 (13) 7 (9) 100 15 (12) 20 (15) 23 (23) 22 (26) 20 (24) 100 2 5 (6) 10 (12) 33 (33) 50 (49) 100 3 (2) 7 (7) 91 (91) 100 46 (56) 54 (44) Yhteensä % Taulukko 2. Taiteilijoiden sukupuoli, äidinkieli, asuinalue, ikäjakauma ja uran pituus taiteenaloittain (%) vuosina 2000* ja 2010 Kuvio 3. Naisten osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 88 90 Tanssitaide 64 Taideteollisuus 60 Kuvataide 41 Monialaiset 72 68 59 53 Kirjallisuus 49 Kritiikki 49 Näyttämötaide 56 55 55 49 51 Valokuvataide Muut 51 36 Elokuvataide 26 Rakennustaide 20 Säveltaide 43 37 27 44 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 54 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Taiteilijoiden äidinkieleen liittyvässä jakaumassa ei kokonaisuutena ole tapahtunut muutoksia. Taiteenaloittain tarkasteltuna elokuvataiteen, valokuvataiteen ja rakennustaiteen aloilla toimivien joukossa ruotsinkielisten osuus on laskenut merkittävästi. Tanssitaiteen alalla toimivien joukossa puolestaan vieraskielisten osuus on noussut vuoden 2000 tilanteeseen verrattuna. Yleisesti ottaen voidaan havaita, että niillä aloilla, joilla ruotsinkielisten edustus on perinteisesti ollut erityisen vahva sekä 1980−90-luvuilla että vuonna 2000 (kirjallisuus, näyttämötaide), oli se sitä myös vuonna 2010. (Taulukko 2.) Taiteilijoiden ikävuosien keskiarvo on ollut nousujohteinen 1980−90-luvuilta lähtien (kuvio 4.) Vaikka uusia taiteilijoita on valmistunut oppilaitoksista ja aloittanut työnsä eri taiteenaloilla, keskiikä on noussut. Se kertoo ennen kaikkea siitä, että alalta ei poistuta, kun sinne kerran on päästy. Valokuvataide on poikkeus, koska keskimmäinen tutkimusaineisto käsittää eri tutkimusjoukon kuin muut. Mutta valokuvataiteen alan toimijoidenkin joukossa sama ilmiö toistuu ensimmäisen ja viimeisen ajankohdan välillä, jolloin tutkimusjoukko on koostunut samalla tavalla kootusta tutkimusjoukosta11. (Kuvio 4.) 11 Valokuvataiteilijoiden kenttää kartoittaneessa ja valokuvataiteilijan asemaa käsitelleessä tutkimuksessa (Karttunen 1993) mukana olivat nimenomaan ainoastaan valokuvataiteilijat, kun taas Taiteilijan asema -tutkimuksessa 2000-luvun alussa mukana oli myös valokuvaajia ja mainosvalokuvaajia (Rensujeff 2003). 34 Kuvio 4. Taiteilijoiden ikävuosien keskiarvot taiteenaloittain 1980–1990-luvuilla sekä vuosina 2000 ja 2010 51 Kirjallisuus Kritiikki 43 51 Rakennustaide 48 46 46 Kuvataide 56 56 51 50 47 47 49 Näyttämötaide Monialaiset 48 48 41 Säveltaide 44 Taideteollisuus 48 46 48 38 40 Elokuvataide 43 37 Valokuvataide 43 Muut 46 40 31 Tanssitaide 36 38 Kaikki taiteilijat 46 0 20 40 1980–1990-luvuilla 2000 2010 49 % 60 80 100 Jakaumat on painotettu. Kaiken kaikkiaan taiteilijakunnan ikäpyramidi oli vahvistunut vanhempien ikäluokkien osalta, sillä alle 44-vuotiaiden osuus oli laskenut ja yli 55-vuotiaiden osuus noussut. Arvostelijoiden ikäjakauma oli muuttunut eniten tässä suhteessa. Muutos vaikutta erityisesti myös ”vain taiteellista työtä” tehneiden ja vapaiden taiteilijoiden osuuden kasvuun, koska eläkkeellä useimmiten ”muun työn” tekeminen vähenee tai loppuu kokonaan, kun taas taiteellinen työ jatkuu12. Taiteilijoita vuonna 2000 tutkittaessa osoittautui, että noin puolet kaikista yli 64-vuotiaista taiteilijoista teki töitä taiteilija-ammatissaan, kuvataiteilijoista jopa 86 prosenttia (Rensujeff 2004, 118). Tämä trendi on jatkanut kasvuaan, sillä vuonna 2010 kaikista taiteilijoista 80 prosenttia toimi edelleen taiteilija-ammatissaan, kuvataiteilijoista jopa 95 prosenttia 12 Luvussa Työmarkkina-asema käsitellään vapaiden taiteilijoiden osuuksia ja luvussa Moniammatillisuus vain taiteellista työtä tehneiden osuuksissa tapahtuneita muutoksia. 35 ja kirjailijoista 90 prosenttia. Taiteilijoiden työurat ovat pidentyneet tämän aineiston mukaan 2000-luvulla samaan aikaan kun vanhimpaan ikäluokkaan kuuluvien osuus on noussut. - - - Skönt att en pensionerad skådespelare inte behöver sitta sysslolös, utan fortsättningsvis kan hänga med så länge huvudet och hälsan håller... 2852 (s.1939 n skådespelare) Vaikka olen eläkkeellä, tunnen olevani luomisvoimainen ja nautin työnteosta. Olen saanut kiinnostavia työtarjouksia ja ottanut niitä vastaan, ollut iloisena mukana rakkaassa ammatissani.11660 (s.1932 n näyttelijä) Ikäjakaumaa tarkasteltaessa eläkeikäisten osuus oli noussut muutamalla prosentilla kaikilla taiteenaloilla. Poikkeuksena tosin kaksi taiteenalaa eli valokuvataide, jossa heidän osuutensa oli laskenut muutamalla prosentilla, ja kritiikki, jonka piiristä eläkeikäiset puuttuivat kokonaan kymmenen vuotta sitten, kun vuonna 2010 heitä oli lähes viidesosa. Toisaalta elokuvataiteen alalla alle 35-vuotiaiden osuus 43 prosenttia, ja ryhmän osuus oli kasvanut melko paljon kymmenessä vuodessa. Kaiken kaikkiaan alle 35-vuotiaiden osuus koko taiteilijakunnan sisällä oli hieman laskenut kymmenessä vuodessa. Samoin oli tapahtunut myös Australiassa ja todennäköisesti kyse on siitä, että myös taiteilijakunnan sisällä kooltaan aikaisempaa suuremmat ikäluokat ovat tulleet eläkeikään (ks. Throsby & Zednik 2010, 90). Taiteilijakunnan sijoittuminen oli yhä metropolikeskeistä eikä suuria muutoksia alueellisessa sijoittumisessa ei ollut tapahtunut koko taiteilijakuntaa tarkasteltaessa13. Kaiken kaikkiaan puolet taiteilijoista asui pääkaupunkiseudulla vuonna 2010 samaan aikaan, kun koko väestöstä pääkaupunkiseudulla asui 19 prosenttia Tilastokeskuksen mukaan. Monilla taiteenaloilla (elokuvataide, kirjallisuus, kritiikki, näyttämötaide) pääkaupunkiseudulla asuvien osuus oli laskenut ja muualla Etelä-Suomessa asuvien osuus kasvanut. (Kuvio 5; taulukko 2.) Ulkomailla asuvien taiteilijoiden osuus on taulukossa vain vuoden 2010 osalta, koska vuonna 2000 kyselylomaketta ei lähetetty ulkomaille ja siitä syystä ulkomailla asuvien osuudesta ei tuon ajankohdan osalta ole kattavaa tietoa. Ulkomailla asuvien osuus vuonna 2010 oli korkein valokuvataiteen alalla toimivien joukossa (6 %). (Taulukko 2.) 13 Valokuvataiteen alalla toimivien osalta pääkaupunkiseudulle sijoittuneiden osuus on kasvanut merkittävästi, koska tutkimusjoukko muodostuu nyt ainoastaan valokuvataiteilijoista. Vuonna 2000 mukana olivat myös valokuvaajat, joten nämä tulokset eivät ole täysin verrannollisia. (ks. taulukko 2.) 36 Kuvio 5. Taiteilijoiden (%) alueellinen sijoittuminen vuosina 2000 ja 2010 49 50 Pääkaupunkiseutu 33 33 Muu Etelä-Suomi 12 10 Väli-Suomi 6 5 Pohjois-Suomi Ulkomaat 2000 2 0 20 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Taiteilijakunnan keskittymistä metropolialueelle vuonna 2010 havainnollistetaan kuviossa 6. Kaiken kaikkiaan puolet taiteilijoista asuu pääkaupunkiseudulla, 58 prosenttia Uudellamaalla ja 40 prosenttia Helsingissä. Taiteilijoiden keskittyminen metropolialueelle on universaali ilmiö ja havaittu kaikissa taitelijatutkimuksissa myös muun muassa Norjassa ja Australiassa (Heian et al. 2008; Elstad et al. 1996; Throsby & Zednik 2010; Throsby & Thompson 1994). 37 Kuvio 6. Taiteilijoiden (%) sijoittuminen metropolialueelle vuonna 2010 Elokuvataide 73 66 Valokuvataide 70 62 Tanssitaide 61 49 Monialaiset Taideteollisuus Rakennustaide 56 42 Säveltaide Kritiikki 46 Kuvataide Kirjallisuus 32 Muut 31 Näyttämötaide 50 48 38 42 40 0 20 40 54 51 39 38 Kaikki taiteilijat 49 43 35 60 60 47 36 66 61 53 40 75 64 55 45 80 47 50 % 58 60 Uusimaa Pääkaupunkiseutu Helsinki 80 100 Jakaumat on painotettu. Eri taiteenaloilla toimivat taiteilijat eivät ole sijoittuneet tasaisesti koko maahan myöskään maakunnittaista jakaumaa tarkasteltaessa. Maakunnittaiset taiteilijoiden lukumäärän osuudet ovat pysyneet lähes ennallaan koko 2000-luvun ajan. Lähes 60 prosenttia taiteilijoista asuu ja työskentelee Uudenmaan maakunnassa, alle 10 prosentin osuudet taiteilijoita on sijoittunut Pirkanmaalle ja Varsinais-Suomeen. Muissa maakunnissa taiteilijoista asuu ja työskentelee 1–5 prosenttia kussakin. (Kuvio 7.) Yllättävää on se, että vuoden 2010 jakaumasta ei voi päätellä sitä, että toisin kuin vuonna 2000, perusjoukossa ovat mukana myös alueellisilta taidetoimikunnilta apurahaa saaneet taiteilijat. Tämä uudistus taiteilijoista koostuvan tutkimusjoukon muodostamisessa ei näy jakaumassa suurempina maakunnittaisina osuuksina, vaikka näin olisi voinut olettaa. 38 Kuvio 7. Taiteilijoiden (%) sijoittuminen maakunnittain vuosina 2000 ja 2010 57 Uusimaa 58 8 8 Pirkanmaa 6 7 Varsinais-Suomi 5 5 Häme 3 3 Kaakkois-Suomi Oulu 4 3 Pohjanmaa 4 3 3 2 Keski-Suomi Lappi 2 2 Pohjois-Karjala 2 2 Pohjois-Savo 2 2 3 2 Satakunta Ulkomaat 1 2 Etelä-Savo 1 1 0 2000 20 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Maakunnat erottuvat toisistaan huomattavasti sen suhteen, minkä alan ammattitaiteilijoita niiden alueille on sijoittunut. Joillakin alueilla tiettyjen taiteenalojen edustajat puuttuvat lähes kokonaan. Taiteilijoiden sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä on useita. Esiintyvien taiteilijoiden sijoittumiseen vaikuttaa eniten taidelaitosten sijainti ja esiintymismatkojen pituus. Luovilla aloilla sekä niillä aloilla, joilla työsuhteisten osuus on vähäistä, yhtenä tärkeimpänä tekijänä näyttäisi olevan oppilaitosten sijainti, sillä koulutuksesta valmistuneet jäävät usein alueelle, jossa ovat opiskelleet ja toisaalta oppilaitosten olemassaolo edesauttaa työnsaantia opetustehtävissä. Taiteilijoiden määrän vaikutus eri taiteenalojen merkitykseen alueilla on merkittävä. Eri alojen taiteilijoiden alueellinen jakautuminen asettaa näin myös kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Monilla alueilla taiteen ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus on heikentynyt joidenkin taiteenalojen, erityisesti pienten taiteenalojen osalta, koska alan toimijat ja tekijät ovat pitkien matkojen päässä. Uudenmaan alueella kaikki taiteenalat ovat taiteilijoiden osuuksia tarkasteltaessa hyvin edustettuina. Koko maan mittakaavassa pienet taiteenalat näkyvät taiteilijoiden edustuksessa joillakin alueilla heikos39 ti, sellaisia ovat erityisesti pääkaupunkiseudulle keskittyneet valokuvataide ja elokuvataide. Toisaalta taas valtakunnallisesti ison taiteenalan, rakennustaiteen, edustus on erittäin vähäinen Lapissa. Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa ei asu juurikaan elokuvataiteen eikä valokuvataiteen alalla toimivia taiteilijoita. Valokuvataiteilijoita ei ole liiemmälti myöskään Hämeessä, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla eikä PohjoisKarjalassa. Elokuvataiteen osalta samassa tilanteessa ovat sen sijaan Lappi, Pohjanmaa, Pohjois-Savo ja Satakunta. Tanssitaiteen alalla työskenteleviä on vähän Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa. Uudellamaalla suurimmat taiteilijaryhmät ovat säveltaiteen alalla sekä monialaisissa. Säveltaide on suurin myös Hämeessä, Oulun ja Kainuun alueella, Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Satakunnassa. Näyttämötaide on osuudeltaan suurimpana taiteenalana Kaakkois-Suomessa, Keski-Suomessa ja Lapissa. Kuvataide on suurin Etelä-Savossa ja rakennustaide Pirkanmaalla. (Asetelma 2.) Asetelma 2. Suurimmat taiteenalat maakunnittain Etelä-Savo: Kuvataide, rakennustaide, näyttämötaide Häme: Säveltaide, taideteollisuus Kaakkois-Suomi: Näyttämötaide, rakennustaide Keski-Suomi: Näyttämötaide, säveltaide, kuvataide Lappi: Näyttämötaide, monialaiset, taideteollisuus Oulu ja Kainuu: Säveltaide, rakennustaide, kuvataide Pirkanmaa: Rakennustaide, kuvataide, näyttämötaide Pohjanmaa: Säveltaide, kirjallisuus, kuvataide Pohjois-Karjala: Säveltaide, monialaiset Pohjois-Savo: Säveltaide, tanssitaide Satakunta: Säveltaide, kuvataide Varsinais-Suomi: Säveltaide, kuvataide, monialaiset Ulkomaat: Kuvataide, taideteollisuus Uusimaa: Säveltaide, monialaiset Taiteilijan uran pituutta koskevassa kysymyksessä kysyttiin vuosilukua, jolloin taiteilijan ura oli alkanut ja sitä, mitä silloin tapahtui. Huomattava osa taiteilijoista (25 %) ilmoitti kuitenkin, että erityistä debyyttiajankohtaa ei heidän urallaan ole ollut (20 % vuonna 2000). Uran aloittamiseen liittyvän vuosiluvun ilmoittaneista taiteilijoista 70 prosenttia oli toiminut taiteilijana vähintään 15 vuotta. Pitkään uralla toimineiden osuus on siis kasvanut kymmenessä vuodessa jonkin verran ja lähivuosina alalle tulleiden osuus oli niukasti laskenut. Taiteenaloittaiset muutokset olivat enimmäkseen melko vähäisiä. Kirjailijoiden ja kaunokirjallisuuden kääntäjien joukossa uusien tekijöiden 40 osuus oli kasvanut ja pitkän uran tehneiden osuus oli laskenut kymmenen viime vuoden aikana. Arvostelijoiden ja arkkitehtien osalta näkyvissä on päinvastainen kehityssuunta. (Taulukko 3.) Taulukko 3. Taiteilijoiden uran pituus taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 Alle 5 vuotta 5–9 vuotta 10–14 vuotta Yli 14 vuotta 2000 2010 2000 2010 2000 2010 2000 2010 18 14 16 17 20 19 47 50 5 10 14 14 13 14 69 63 Kritiikki 15 7 8 10 22 17 55 66 Kuvataide 13 8 18 10 12 15 57 67 9 9 19 11 15 13 57 67 Näyttämötaide 11 8 10 11 11 12 69 70 Rakennustaide 6 2 16 3 19 6 58 89 Säveltaide 5 2 7 6 15 7 74 85 Taideteollisuus 11 7 10 14 15 14 65 65 Tanssitaide 22 14 10 18 12 14 56 53 Valokuvataide 12 13 21 14 14 20 53 53 Elokuvataide Kirjallisuus Monialaiset Muu Kaikki taiteilijat 15 9 7 13 13 10 16 14 12 56 64 70 Uran alkamiseen liittyvät tapahtumat on luokiteltu reiluun kymmeneen luokkaan, joista yleisimmäksi osoittautui taiteelliseen työhön ryhtyminen. Lähes 40 prosenttia taiteilijoista aloitti uransa tarttumalla toimeen. Erityisen usein tämä vaihtoehto tuli esiin tanssitaiteen, säveltaiteen ja näyttämötaiteen aloilla toimivien vastauksissa (yli 50 %). Myös kritiikin, elokuvataiteen ja rakennustaiteen aloilla ura käynnistyi useimmiten taiteelliseen työhön ryhtymällä. Toisessa vastaustyypissä korostettiin ensimmäisen teoksen syntyä, debyyttinäyttelyn pitämistä tai ensikonserttia uran ajallisena lähtöpisteenä. Näin vastasivat erityisesti valokuvataiteen, kirjallisuuden ja kuvataiteen alalla toimivat taiteilijat (yli 50 %). Näyttääkin siltä, että erityisesti niin sanotuilla luovilla aloilla toimivien taiteilijoiden ammatillinen ura tarvitsee jonkinlaisen lähtölaukauksen, kun taas pääasiassa niin sanottujen esittävän taiteen aloilla toimivat (tanssitaide, näyttämötaide, säveltaide) eivät liitä uransa alkuun tiettyä yksittäistä tapahtumaa vaan ajattelevat uransa alkaneen konkreettiseen taiteelliseen työhön ryhtymällä. Muita uran alkamiseen liittyviä tapahtumia esiintyi vastauksissa huomattavasti vähemmän kuin kahta edellä mainittua. Kaikista taiteilijoista taidealan koulutuksesta valmistumisen oli ilmoittanut noin 41 joka kymmenes. Näin vastanneita oli yleisimmin kuvataiteen, tanssitaiteen, näyttämötaiteen, taideteollisuuden, rakennustaiteen ja elokuvataiteen alalla toimivien joukossa. Sen sijaan kirjallisuuden, kritiikin ja säveltaiteen aloilla toimivat eivät pitäneet taidealan koulutuksen päättymistä uransa alkua määrittävänä tekijänä14. Myös taidealan opintojen aloittaminen mainittiin yhtenä uran alkamista merkitsevänä tapahtumana. Opintojen aloittaminen mainittiin erityisesti rakennustaiteen, näyttämötaiteen ja elokuvataiteen aloilla. Palkinnon tai muun huomionosoituksen saaminen on toiminut uran alkusysäyksenä useille kirjallisuuden, rakennustaiteen ja valokuvataiteen aloilla toimiville, kun taas yrityksen perustaminen on ollut merkittävässä roolissa erityisesti taideteollisuuden alalla toimiville. Uran alkamiseen liittyviä hajamainintoja oli seuraavilla tapahtumilla: ensimmäisen palkan/palkkion saaminen, heittäytyminen (muulta alalta siirtyminen), taiteilijajärjestön jäseneksi pääseminen, taiteellisesta työstä saatu elanto ja taiteellisen ilmaisun muutos. Osa taiteilijoista koki myös olleensa aina taiteilijoita, syntyneensä taiteilijaksi (kuvataiteilijat). Karttunen on jakanut kuvataiteilijoiden uran alkamiseen liittyvät tapahtumat objektiivisiin (yleisiin) ja subjektiivisiin (sisäisiin) mittareihin. Hänen tutkimustulostensa (kaikki taiteilijat) mukaan useimmat käyttivät uran alkamisen ajoittamisessa objektiivisia mittareita eli asioita, jotka olivat näkyviä ja kaikkien todettavissa. (Karttunen 2009, 59.) Peruskoulutus ja ammatillinen koulutus Peruskoulutuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä taiteilijoiden yleissivistävää koulutusta ja sen on luokiteltu kolmeen ryhmään: kansa- tai kansalaiskoulu, keski- tai peruskoulu ja ylioppilastutkinto. Suuri enemmistö (80 %) kaikista taiteilijoista oli suorittanut ylioppilastutkinnon, toiseksi eniten taiteilijoiden joukossa oli keskikoulun tai peruskoulun suorittaneita (15 %). Vain pieni osa (5 %) taiteilijoista oli yleissivistävältä koulutukseltaan kansakoulun käyneitä. Kuviosta 8 havaitaan, että yleissivistävän koulutuksen taso on noussut huomattavasti kymmenen vuoden aikana. Ylioppilaiden osuus on taiteilijoiden joukossa noussut kaikkiaan 13 prosenttiyksikköä. Osuuksiin yleissivistävän koulutuksen osalta vaikuttivat merkittävästi ikäryhmä, sukupuoli ja taiteenala, kuten kymmenen vuotta aiemminkin. Alle 35-vuotiaista taiteilijoista 14 Taidealan ammatillista koulutusta kirjailijoille on Suomessa ollut vasta suhteellisen vähän aikaa ja enimmäkseen opistotasoisena. Luovan kirjoittamisen perusopinnot alkoivat Turun yliopistossa vuonna 1995 avoimen yliopiston puolella (sivuaineena vuodesta 2001 ja perus- ja aineopintotasoisena vuodesta 2004) ja kirjoittamisen maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa vuonna 2003. Arvostelijoiden osalta taidealan ammatillinen koulutus tarkoittaa myös eri taiteenalojen taiteilijoille suunnattua ammatillista koulutusta, mutta myös taiteen tutkimukseen liittyviä opintoja (taidehistoria, kirjallisuudentutkimus yms.). 42 ylioppilastutkinnon oli suorittanut 92 prosenttia, kun vastaava osuus vuonna 2000 oli 85 prosenttia. Yli 64-vuotiaiden osalta ylioppilaiden osuus oli kasvanut vuoden 2000 45 prosentista 59 prosenttiin vuonna 2010. Kuvio 8. Taiteilijoiden (%) yleissivistävä peruskoulutus vuosina 2000 ja 2010 67 Ylioppilastutkinto Keskikoulu/peruskoulu 15 Kansa/kansalaiskoulu 5 0 80 23 10 2000 20 40 % 60 80 2010 100 Jakaumat on painotettu. Naisista ylioppilaistutkinnon suorittaneita oli 85 prosenttia (76 % vuonna 2000), miehistä 74 (61 % vuonna 2000), eli naisten ja miesten välinen ero tässä suhteessa on hieman kaventunut kymmenen vuoden aikana. Eniten ylioppilastutkinnon suorittaneita toimi kritiikin (100 %), rakennustaiteen (99 %) ja valokuvataiteen (91 %) aloilla. Keskimääräistä hieman vähemmän ylioppilaita toimi kuvataiteen (68 %), näyttämötaiteen (70 %), säveltaiteen (70 %) ja taiteenala: muun (76 %) aloilla. Taiteenaloittaiset jakaumat ovat hieman muuttuneet kymmenessä vuodessa siten, että yleissivistävän koulutuksen taso on noussut kaikilla taiteenaloilla lukuun ottamatta valokuvataidetta. Viimeksi mainittuun poikkeukseen syynä on valokuvataiteilijoiden perusjoukkoon tehty muutos valokuvaajapainotteisuudesta valokuvataiteilijapainotteisuuteen aineistoa koottaessa. (Kuvio 9.) 43 Kuvio 9. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden taiteilijoiden osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 91 Kritiikki 92 Rakennustaide 54 Valokuvataide 100 99 91 69 Monialaiset 86 80 Tanssitaide 86 81 Elokuvataide 70 Taideteollisuus 83 73 Kirjallisuus Muut 84 79 76 55 Säveltaide 70 60 Näyttämötaide 56 Kuvataide 0 20 40 % 60 70 68 2000 80 2010 100 Jakaumat painotettu. Taiteilijoiden yleissivistävän koulutuksen keskimääräinen taso on noussut viimeisten vuosikymmenten mittaan yhtä lailla kuin koko väestönkin. Edellisessä Taiteilijan asema -tutkimuksessa listattiin ylioppilastutkinnon suorittaneiden kuvataiteilijoiden osuuksia eri vuosikymmenillä. Nyt listaa voi jälleen jatkaa vielä yhden vuosikymmenen osalta: 23 % (1970), 42 % (1984), 56 % (2000) ja 68 % (2010). (Rensujeff 2003, 22; Karttunen 1988, 49–50.) Taiteilijoiden ammatillisen koulutuksen taso on jälleen kerran noussut. Taiteen ammattilaisten kentällä itseoppineiden taiteilijoiden aika alkaa viimeistään nyt olla ohitse, sillä taidealan ammatillisen koulutuksen suorittaneiden osuus on noussut 63 prosentista 77 prosenttiin kymmenessä vuodessa.15 Arkkitehdeillä taidealan ammatillisen koulutuksen suorittaneiden osuus on luonnollisesti hyvin korkea, mutta kuvataiteilijoilla ja valokuvataiteilijoillakin noin 90 prosenttia (91 % ja 89 %). (Kuvio 10.) Mukana näissä luvuissa ovat sekä kotimaiset että ulkomaiset ammatilliset tutkinnot, eikä keskeneräisiä opintoja ole mu15 2000-luvulla Suomessa on arvostettu ja tunnustettu suuri määrä ns. ITE-taiteilijoita erityisesti kuvataiteen kentällä. Näkyvyyttä he ovat saaneet erityisesti arvostettujen kuraattoreiden järjestämiin näyttelykokonaisuuksiin osallistumalla. He ovat taiteilijoina oman tiensä kulkijoita eikä heillä ole taidealan koulutusta. Koska he eivät pääsääntöisesti kuulu taiteilijajärjestöihin eivätkä valtion apurahansaajiin, heitä ei ole mukana tässä tutkimusjoukossa. 44 kana näissä luvuissa. Esimerkiksi kuvataiteilijoiden osalta tulos vastaa hyvin sitä kuvaa, joka 2000-luvulla on muodostunut muissakin tutkimuksissa (Karttunen 2006a). Taidealan ammatit yleisesti ottaen (ja kuvataiteilijat erityisesti) ovat 1990- ja 2000-luvun mittaan muuttuneet vahvasti koulutusammateiksi, vaikka taiteilijan ammatin harjoittamisessa ei vaadita tutkintoja eikä ammatillinen koulutus takaa säännöllisiä, kohtuullisia tuloja tai toimeentuloa (ks. emt; Karttunen 2009). Taiteilijan tulojen kannalta merkittävämmiksi kuin koulutustaso ovat osoittautuneet taiteenala ja työmarkkina-asema. Koulutustason ja koulutuspaikkojen määrän merkitystä tuleekin tarkastella eri näkökulmista. Esimerkiksi taiteen laatuun koulutuksen määrällä voi olla suuri merkitys. Taide- ja taiteilijapoliittisessa ehdotuksessa (TAO) linjataan, että koulutuksen määrää ei tulisi rajoittaa nimenomaan laadullisista syistä, vaikkakin samalla korostetaan koulutussuunnittelun ja työmarkkinoiden välistä vuorovaikutusta (Taide on … 2002, 63). Esimerkiksi Tarja Cronberg (2010) on maininnut Tanskan elokuvaohjaajakoulutuksen voimakkaan lisäämisen esimerkkinä satsauksesta, joka johti tanskalaisen elokuvan kansainväliseen menestykseen. Koulutuspoliittisesti erilainen näkökulma koulutukseen on katsoa asiaa pragmaattisesti ja vaatia koulutuspaikkojen vähentämistä, koska se johtaa taiteilijoiden parempaan työllistymiseen. Näiden eri näkökulmien käyttökelpoisuus vaihtelee taiteenaloittain. On taiteenaloja, joilla koulutusmäärien kasvu on laadun kannalta perusteltua, ja on taiteenaloja, joilla sillä ei ole merkitystä. Myös koulutuspaikkojen vähentäminen voi olla perusteltua tietyillä taiteenaloilla markkinoiden pienuuden vuoksi ja työllisyystilanteen parantamiseksi. Taidealoilla työmarkkinoiden ihanteellista kokoa on kuitenkin vaikea määritellä ja se vaihtelee laidasta laitaan suhdanteiden mukaan. Huomionarvoista on myös se, että koulutusta järjestävät oppilaitokset työllistävät huomattavan määrän taiteilijoita opetustehtävissä. Koulutuspaikkojen ja -tarjonnan vähentäminen lisäisivät siten taiteilijoiden työttömyyttä ja toimeentulo-ongelmia. Koulutusmääriä koskevat ennusteet perustuvat kuitenkin lähes ainoastaan työvoimaa koskeviin laskelmiin, mutta vain harvoilla taiteenaloilla on selkeästi mitattavia työmarkkinoita (Karhunen 2004, 49). - - - Kuinka paljon taiteilijoita koulutetaan 5 milj. asukkaan maassa: liikaa? Taiteilijan työ pitäisi käsittää myös ammatiksi eikä sosiaalisesti tuetuksi elämänmuodoksi.1473 (s. 1941 n, arkkitehti) Konstmarknaden är väldigt liten i Finland, samtidigt som det är svårt att på egen hand slå sig fram internationellt. Den utbildningspolitik som bedrivit i Finland under de senaste åren karakteriseras av ansvarighet: mänskor utbildas i mängder till bildkonstnärer på olika nivåer, utan att ha minsta chans att leva på det. Bildkonstnärernas antal har mångdubblats under min yrkesverksamma tid. I Finland har vi ändå som första i världen lyckats få pension för stipendierna. Grattis och hurra för det. 1122 (s.1971 n bildkonstnär, skribent, pedagog) 45 Taiteilijoiden koulutustaso oli korkea koko myös väestöön verrattuna, sillä perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneen väestön osalta oli 67 prosenttia vuonna 2010 (miehet 66 %, naiset 67 %). (Koulutustilastot 2011, Tilastokeskus.) Kuvio 10. Taidealan ammatillisen koulutuksen suorittaneiden osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 100 100 Rakennustaide 91 Kuvataide 96 92 94 Taideteollisuus 79 Tanssitaide 93 52 Valokuvataide 89 71 Elokuvataide 87 74 Näyttämötaide 85 68 Säveltaide 69 Monialaiset Muut 80 79 65 Kritiikki 37 12 Kirjallisuus 42 2000 2010 15 63 Kaikki taiteilijat 0 20 40 60 81 80 100 % Jakaumat on painotettu. Ammatillisen koulutuksen kentällä suuret rakenteelliset muutokset tapahtuivat pääosin 1990-luvun loppupuolella, jolloin ammattikorkeakoulutasoinen koulutus vakiinnutti paikkansa ammatillisen koulutuksen kentällä. 2000-luvulla pääasialliset keskustelut, vaatimukset ja uudistaminen ovat keskittyneet koulutuksen määrälliseen ja sisällölliseen kehittämiseen. Erityisesti taide- ja kulttuurialan koulutus on ollut jatkuvan paineen alaisena ja koulutusta on vähennetty ja koulutuksen vähentäminen on edelleen käynnissä. Syynä taide- ja kulttuurialan koulutuksen vähentämiseen ovat sekä säästötavoitteet että alan huono työllistävyys. Taide- ja kulttuurialan ylikoulutuksen uhkaa pidetään todellisena ja se halutaan torjua mahdollisimman nopeasti. Tässä tutkimuksessa taiteilijoiden koulutustaustaa tarkastellaan mahdollisimman laajana kokonaisuutena, sillä usein muun kuin tai46 dealan koulutus takaa paremmin työn saannin ja toimeentulon. Taiteelliseen työhön liittyvään työhön ja muuhun ei-taiteelliseen työhön tarvitaan usein myös muun kuin taidealan koulutusta työllistymisen helpottamiseksi. Myös laaja-alaisen taidealan koulutuksen hankkiminen mahdollistaa liikkuvuuden taidealan sisällä ja lisää näin toimeentulomahdollisuuksia taidealalla. Koska taiteilijat usein työskentelevät opetustöissä, on koulutusta koskevassa luokittelussa huomioitu myös pedagogiset opinnot. Ammatillinen koulutus on luokiteltu seuraavasti: • Taidealan korkein ammatillinen koulutus Tutkinnot taideyliopistoista (myös taideyliopistoja edeltävistä oppilaitoksista): Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Teatterikorkeakoulu (vuodesta 2013 Taideyliopisto), Taideteollinen korkeakoulu (vuodesta 2012 osa Aalto-yliopistoa). Tutkinnot muista yliopistoista arkkitehtien, kääntäjien, kriitikoiden, näyttelijöiden (Tampereen yliopisto: Näty), muiden taiteilijoiden (mm. Lapin yliopisto: taiteiden tiedekunta) osalta. • Taidealan muu ammatillinen koulutus Tutkinnot muista taiteen ammatteihin valmistavista oppilaitoksista, toinen aste ja ammattikorkeakoulut (kuvataiteilija amk, medianomi amk, artenomi amk jne.). • Taidealan ammatillista koulutusta; ei tutkintoa Keskeneräiset tai keskeytetyt opinnot taideyliopistoissa (ks. Taidealan korkein koulutus) • Muun alan yliopistotutkinto Tutkinnot muulta kuin taidealalta (yliopistot/korkeakoulut, ylempi korkeakoulututkinto) • Muun alan muu ammatillinen koulutus Muun kuin taidealan ammatillinen koulutus (myös ammattikorkeakoulut) • Muun alan opintoja yliopistossa; ei tutkintoa Yliopistotasoisia opintoja muulta kuin taidealalta, tutkinnot puuttuvat • Ei ammatillista tutkintoa eikä keskeneräisiä opintoja yliopistoissa. • Taidealan ammatillinen koulutus ulkomailla Tutkinnot ulkomailta sekä taidealan koulutusta ulkomaisessa oppilaitoksessa vähintään vuoden verran. Ei sisällä kursseja, lyhyitä vaihtoja eikä opintomatkoja. • Pedagogisia opintoja Opintosuorituksia, jotka pätevöittävät opetustyöhön. Ammatillinen koulutustausta on yhä useammalla taiteilijalla, tutkinto puuttuu kokonaan vain hyvin harvalta ammattitaiteilijalta. Taidealan koulutuksen suorittaneiden taiteilijoiden osuudet ovat nousseet kymmenessä vuodessa noin kymmenen prosenttiyksikköä. Myös muun 47 alan korkeakoulututkintoja, muun alan ammatillista koulutusta ja pedagogisia opintoja en entistä useammalla taiteilijalla. (Kuvio 11.) Kuvio 11. Taiteilijoiden osuudet (%) eri koulutustyyppien mukaan vuosina 2000 ja 2010 Taidealan korkein ammatillinen koulutus Taidealan muu ammatillinen koulutus Taidealan ammatillista koulutusta, ei tutkintoa Muun alan korkeakoulututkinto Muun alan korkeakouluopintoja, ei tutkintoa Muun alan muu ammatillinen koulutus Taidelan koulutus ulkomailla Ei ammatillista koulutusta/tutkintoa 40 18 8 49 28 11 12 15 10 12 15 14 4 5 5 Pedagogiset opinnot 0 15 12 2000 11 20 40 60 80 2010 100 % Koulutuksen luokittelu perustuu edellä mainittuun jaotteluun taidealan ammatillisesta ja muun alan ammatillisesta koulutuksesta. Koska koulutuksen sisältöä koskevia vastauksia oli vähemmän kuin vastauksia kysymyksiin: ”Oletko saanut koulutuksen taiteilija-ammattiisi?” ja ”Oletko opiskellut muuta kuin taidealaa?”, kaikkien taiteilijoiden ammatillista koulutusta ei voitu luokitella edellä mainittuihin kategorioihin. Siitä syystä taidealan koulutusta saaneiden osuus kuviossa 10 on hieman suurempi kuin koulutustyypeittäin tarkasteltuna kuviossa 11. Taiteenaloittaiset erot ammatillisen koulutuksen suhteen ovat suuret mutta hyvin samansuuntaiset kuin kymmenen vuotta aiemmin. Pääsääntöisesti taidealan korkeimman koulutuksen suorittaneiden osuudet ovat kasvaneet kaikilla taiteenaloilla (kuvio 12). Tohtoreita oli kaiken kaikkiaan 2 prosenttia, heistä puolet oli taiteelliset ja puolet muun alan jatko-opinnot suorittaneita. Suurin osuus sekä taiteen tohtoreita (4 %) että muun alan tohtoreita (4 %) oli valokuvataiteilijoiden joukossa. 48 Kuvio 12. Taidealan korkeimman koulutuksen saaneiden taiteilijoiden osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 72 Rakennustaide 17 Valokuvataide 92 70 54 Taideteollisuus 59 53 52 Näyttämötaide 41 Kuvataide 37 Monialaiset 26 Säveltaide Kritiikki 36 34 17 Tanssitaide Muut 44 40 30 Elokuvataide 50 40 32 16 7 7 Kirjallisuus 40 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 49 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Taidealan muun ammatillisen koulutuksen suorittaneiden osuudet ovat kasvaneet erityisesti elokuvataiteen, monialaisten, näyttämötaiteen ja taideteollisuuden aloilla. Näiden taidealojen ammattilaisten joukossa ovat määrällisesti lisääntyneet erityisesti eri taiteenalojen ammattikorkeakoululinjoilta valmistuneet, esimerkiksi teatteri-ilmaisun ohjaajat ja medianomit. (Kuvio 13.) 49 Kuvio 13. Taidealan muun koulutuksen (amk, toinen aste jne.) suorittaneiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 41 Kuvataide 50 45 Tanssitaide Muut 49 45 23 Elokuvataide 43 25 Taideteollisuus 40 17 Monialaiset 31 20 Säveltaide 29 23 Valokuvataide 3 Näyttämötaide Rakennustaide 27 20 5 9 2 3 Kirjallisuus 0 1 Kritiikki 40 Kaikki taiteilijat 0 20 40 2000 49 % 60 80 2010 100 Pedagogisia opintoja suorittaneiden osuudet ovat kasvaneet huomattavan paljon kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi tanssitaiteen alalla pedagogisia opintoja suorittaneita oli vuonna 2000 vain noin viidesosa, vuonna 2010 jo lähes kolmannes alan toimijoista on hankkinut itselleen pätevyyden alan opetustöihin. Säveltaiteen alalla opetustyö on myös yleistä ja alalla toimivista taiteilijoista lähes joka viides oli vuonna 2010 suorittanut pedagogisia opintoja. Myös kuvataiteen, monialaisten ja valokuvataiteen piirissä yli kymmenen prosenttia taiteilijoista oli suorittanut pedagogisia opintoja. Ainoastaan arvostelijoiden joukossa oli pedagogisia opintoja useammalla vuonna 2000 kuin vuonna 2010. (Kuvio 14.) 50 Kuvio 14. Pedagogisia opintoja suorittaneiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 18 Tanssitaide 8 Säveltaide 19 6 Kuvataide Monialaiset 4 Valokuvataide 4 10 2 Näyttämötaide 8 7 0 Kirjallisuus 15 13 6 Taideteollisuus 32 7 Muut 6 Kritiikki 9 3 1 1 Elokuvataide 0 0 Rakennustaide 5 Kaikki taiteilijat 0 2000 11 20 40 % 60 80 2010 100 Jakaumat on painotettu. Ulkomaisen taidealan koulutuksen saaneita oli vuonna 2010 huomattavasti suurempi osuus kuin vuonna 2000 (kuvio 15). Yhtenä syynä tähän on mahdollisesti se, etteivät kaikki halukkaat pääse opiskelemaan Suomessa toivomaansa taideammattia tai taidealaa. Varsinkin taideyliopistoihin on Suomessa keskimääräistä vaikeampaa päästä opiskelemaan. Vuonna 2010 vain 7,4 prosenttia hakeneista pääsi taideyliopistoihin opiskelemaan (ylemmät ja alemmat korkeakoulututkinnot), kun vastaava luku kaikissa yliopistoissa oli 26,1 prosenttia (Kulttuuritilasto 2011, 197). Toisena syynä on ulkomailla syntyneiden taiteilijoiden hienoinen kasvu. Vaikka heillä olisikin Suomessa hankittu taidealan koulutus, heillä on usein myös ulkomainen taide alan koulutus. Erilaiset taidealan opintovaihtoehdot ovat yleistyneet 2000-luvulla sekä Suomessa että ulkomailla, ja niistä on myös helpompi saada tietoa riippumatta siitä missä maassa asuu. Valtioiden rajat eivät yleensä muodosta esteitä halutun opiskelupaikan saannille, erityisesti Euroopan Unionin sisällä opiskelu eri maissa ei yleensä aiheuta erityisen suurta vaivannäköä. 51 Kuvio 15. Taidealan koulutusta ulkomailla saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 11 Tanssitaide 25 4 Kuvataide 21 Säveltaide 6 Monialaiset 6 20 17 2 Valokuvataide 15 Muut 14 4 Taideteollisuus 13 6 Elokuvataide 2 Rakennustaide 11 5 Näyttämötaide Kritiikki 2 Kirjallisuus 2 0 10 5 4 4 Kaikki taiteilijat 12 2000 15 20 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Kuvataidealalla on yleistä pitkä koulutusura ja monenkertainen koulutus (Karttunen 2006a, 55; Karttunen 2009, 53.) Kuvataiteilijat, ja usein myös muut taiteilijat, aloittavat toisinaan taiteenalalleensa perehtymisen jo lapsena tai nuorena ja jatkavat eri koulutusasteita käymällä maisteriopintoihin asti. Opinnot mahdollistavat hyvin taiteellisen työskentelyn ei-kaupallista taidetta tekeville taiteilijoille luoden ympäristön, jossa yhdessä muiden kanssa työskenteleminen on mahdollista, fasiliteetit toimivat hyvin eikä kaikesta tarvitse huolehtia yksin. Muilla taiteenaloilla ei todennäköisesti ihan vastaavaa ilmiötä ole olemassa, mutta toisaalta siitä ei ole myöskään tutkimustietoa olemassa. Karttusen (2009, 203) haastattelemat nuoret kuvataiteilijat katsoivat taiteilijuuden olevan ensisijaisesi hankittu ominaisuus. Siihen on tarvittu koulutusta ja kovaa työtä, jossa yhdistyvät identiteetin työstäminen ja teosten tuottaminen. Useat heistä olivat kiinnostuneet tohtorin opinnoista. Heille koulutuksella oli merkitystä myös kotimaista ja ulkomaista verkottumista ajatellen. 52 Taiteilijan työ Työmarkkina-asema Työmarkkina-aseman arvioinnissa mukana ovat ammattiasema, työllistyminen ja työaika. Ammattiasema eli työmarkkina-asema merkitsee tässä ennen kaikkea työoikeudellista asemaa eli toimiiko taiteilija yrittäjänä, palkansaajana, freelancerina vai vapaana taiteilijana. Työoikeudellisen aseman lisäksi työmarkkina-asema liittyy myös sosiaalipoliittiseen ja sosiologiseen asemaan työmarkkinoilla. Sosiaaliturvan suhteen Suomessa on ammattiasemaan, vakuutuksiin ja ansaintaan perustuva järjestelmä, jossa tärkein ero tehdään perinteisesti sen välillä, onko henkilö palkansaaja vai yrittäjä. Muut työmarkkina-asemaa kuvaavat kategoriat ovat huomattavasti marginaalisempia ja tuottavat kokonaisuudessaan hankaluuksia sosiaaliturva-, työttömyys-, eläke- ja verotuskysymyksissä. Taiteenala on keskeinen taiteilijoiden työmarkkina-asemaan vaikuttava tekijä. Erilaiset taiteen tekemisen tavat ja työmarkkinat vaikuttavat siihen, millaiset työmarkkina-asemat alalle ovat vakiintuneet. Myös jako esittäviin ja luoviin taiteilijoihin on perinteisesti määritellyt asemaa työmarkkinoilla siten, että esittävät taiteilijat toimivat usein työsuhteessa ja/tai freelancereina ja luovat useammin vapaina taiteilijoina tai freelancereina. Tosiasiassa taiteilijoilla on yleensä useita eri työmarkkina-asemia yhden vuoden aikana ja ne ovat usein päällekkäisiä ja/tai vaihtuvia. Tutkimuksessa taiteilijoita pyydettiin vastaamaan työmarkkinaasemaa koskevaan kysymykseen sekä taiteellisen työn että taiteelliseen työhön ja/ tai muun työn osalta. Vastausvaihtoehdoissa käytettiin seuraavia käsitteitä: • Vakinainen työsuhde ja määräaikainen työsuhde – (taiteilija) toimii palkansaajana • Vapaa taiteilija – taiteilija, jolla ei ole työsuhdetta eikä toimeksiantoja • Yrittäjä – (taiteilija), jolla on rekisteröity yritys (avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö) tai toiminimi tai joka harjoittaa ammattiaan osuuskunnan jäsenenä. Toiminimi tarkoittaa itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka on perustanut toiminimen ammatin harjoittamista varten 53 • Freelancer – työskentelee lyhytaikaisissa (usein päällekkäisissä) työsuhteissa tai toimeksiantosuhteissa Toisin kuin kymmenen vuotta aiemmin vuoden 2010 tilanteesta on saatu vastaukset työmarkkina-asemasta sekä taiteellisessa työssä että taiteelliseen työhön liittyvässä työssä/muussa työssä. Tämä on oleellista, sillä useimmat taiteilijat olivat tehneet taiteellisen työn ohella taiteellista työtä sivuavaa työtä ja/tai muuta, ei-taiteellista, työtä. Vuodesta 2000 vuoteen 2010 taiteellisessa työssä työsuhteessa toimivien taiteilijoiden osuus oli laskenut ja vapaina taiteilijoina toimivien osuus kasvanut, mikä liittyy osin apurahaa saaneiden taiteilijoiden osuuden nousuun 2000-luvun mittaan. Taiteellisesta työtään yrittäjinä tekevien osuus oli myös hieman noussut vuodesta 2000 vuoteen 2010, noin joka viides taiteilija oli toiminut yrittäjänä16. Työmarkkinaasemaa koskevat jakaumat ovat kytköksissä osin myös ikärakenteen muutokseen. Eläkeikäisten osuus on noussut kymmenessä vuodessa ja eläkkeellä ollessa toimitaan usein vapaina taiteilijoina silloin, kun taiteellista työtä tehdään17. Kolmannen kategorian tarve (ei-palkansaajat ja ei-yrittäjät) ammattiasemaa määrittävänä tekijänä on entistä ilmeisempää, sillä kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna vapaiden taiteilijoiden osuus on noussut ja freelancereiden osuus pysynyt edelleen suurena. (Kuvio 16.) Työsuhteessa toimineista taiteilijoista kaksi kolmasosaa toimi vakinaisessa työsuhteessa. Yhteenvetona työmarkkina-asemaan liittyvään jakaumaan voi todeta, että alle puolet kaikista taiteilijoista sopii työelämässä yleisimmin käytettyihin kategorioihin: palkansaajat ja yrittäjät. Kuvio 16. Taiteilijoiden (%) työmarkkina-asemat taiteellisessa työssä vuosina 2000 ja 2010 29 28 2000 Työsuhteessa 18 29 Vapaana taiteilijana 10 Yrittäjä 25 36 2010 Freelancer 21 29 Ei toiminut 8 0 20 40 60 80 100 % Jakaumat on painotettu. * Eläkkeellä, työttömänä, vanhempainlomalla yms. Prosenttien yhteenlaskettu summa on yli 100, sillä taiteilijat toimivat useissa työmarkkina-asemissa vuoden aikana. 16 Yrittäjien osuus työllisistä oli keskimäärin 13,4 % Suomessa vuonna 2010. Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT). Työvoimatutkimus [Verkkojulkaisu], Tilastokeskus. 17 Poikkeuksena ovat tanssijat, jotka usein tanssijan työstä eläkkeelle jäätyään toimivat tanssinopettajina. 54 Taulukossa 4 työmarkkina-asemat on eritelty taiteenaloittain. Taiteellisessa työssään työsuhteessa toimineiden taiteilijoiden osuudet olivat laskeneet erityisesti taideteollisuuden ja tanssitaiteen aloilla, kun taas näyttämötaiteen alalla osuus oli kasvanut 2000-luvulla. Taulukko 4. Taiteilijoiden (%) työmarkkina-asemat taiteellisessa työssä taiteenaloittain vuonna 2010 Työsuh teessa* Vapaana taiteilijana Yrittäjänä Freelancer** Muussa tilanteessa*** Ei toiminut taiteilijaammatissa 28 22 24 44 56 11 Kirjallisuus 2 64 9 23 49 6 Kritiikki 5 18 8 65 35 11 Kuvataide 3 84 11 6 53 3 Monialaiset 19 51 20 42 48 4 Muu 10 52 27 44 52 10 Näyttämötaide 53 12 7 45 47 13 Rakennustaide 38 7 39 8 37 10 Säveltaide 42 25 17 43 32 5 Taideteollisuus 17 21 46 15 40 10 Tanssitaide 33 22 5 39 54 21 8 65 35 14 30 3 25 36 21 29 44 8 Elokuvataide Valokuvataide Kaikki taiteilijat * Sis. vakinaiset ja määräaikaiset työsuhteet. ** Sis. työsuhteessa ja toimeksiantosuhteessa työtä. *** Eläkeläiset, työttömät, opiskelijat, vanhempainvapaalla olevat yms. Osuus vaikuttaa suurelta, mutta esim. työttömyysjaksoja oli noin joka viidennellä ja myös eläkeläisten osuus oli melko suuri Jakaumat on painotettu. Säveltaiteessa ja rakennustaiteessa työsuhteessa toimineiden osuudet olivat pysyneet lähes ennallaan (kuvio 17). Elokuvataiteen alalla työsuhteessa toimineiden osuus oli noussut, mikä liittyy ehkä siihen, että taiteenalan sisällä oli aikaisempaa enemmän ammattikorkeakoulutaustaisia elokuvatyöntekijöitä taideyliopistotaustaisten elokuvaohjaajien sijaan. Työsuhteessa työskenteleminen ei elokuvataiteen alalla merkitse välttämättä turvallista asemaa, sillä suurin osa työsuhteista oli määräaikaisia ja työttömyysuhka alalla oli kasvanut vuoteen 2000 verrattuna (ks. kuvio 24). Kuvataiteen alalla työsuhteessa toimiminen näyttää loppuneen kokonaan 2000-luvun mittaan. Tanssitaiteen alalla taiteellista työtä tehneiden osuus oli laskusuunnassa, sillä joka viides ei ollut toiminut taiteilija-ammatissa lainkaan vuoden 2010 aikana. Opetustyöt olivat yhä tärkeämmässä asemassa tanssitaiteen alalla. (Taulukko 4; kuvio 26.) 55 Kuvio 17. Työsuhteessa toimineiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 (taiteellinen työ) 41 Näyttämötaide Säveltaide 42 53 45 41 38 Rakennustaide Tanssitaide 33 15 Elokuvataide 28 14 Monialaiset 19 Taideteollisuus 17 Muut 39 26 10 Valokuvataide 16 8 Kuvataide 3 Kritiikki 3 Kirjallisuus 2 11 7 3 Kaikki taiteilijat 25 0 20 29 2000 40 % 60 80 2010 100 Jakaumat on painotettu. Näyttelijöiden toimenkuva tulee varmasti muuttumaan. Kiinnitykset vähenevät teattereissa. - - - 7775 (s.1947 n näyttelijä) Vakituisena orkesterimuusikkona hyvässä orkesterissa asema on hyvä. Toki taiteellinen vapaus on vähäistä, ainakin tiukasti rajattua. Kolikolla on kaksi puolta, kun tulonsa tietää, osaa elämänsä järjestää paremmin. 7047 (s.1958 n muusikko) Olen orkesterimuusikko: palkka, työpaikka, sosiaaliturva ja terveydenhuolto ovat periaatteessa todella hyvin meillä. 2097 (s.1958 n viulisti) Som fast anställd har man ju en stabil inkomst som visserligen är ganska blygsam (vaatimaton) men säker.7820 (s.1953 m skådespelare) - - - Varsinkin vakituiselle tanssijalle työ on mielekästä. Kuukausipalkka takaa säännölliset tulot. Puitteet ovat muutenkin loistavat työnteolle.11106 (s.1986 n tanssija) Palkkaorjana oma luova työ on ollut ja on edelleen melko olematonta. Kiireen ja kovan paineen takia omalle tekemiselle ei jää jaksamista työajan ulkopuolella. Tämä aiheuttaa turhautumista. Rakennustaiteen tekeminen laadukkaasti kovassa kiireessä rakennusteollisuuden ikeessä on Fysiikan lakeja vastaan taistelemista. Nykypäivän tehokkuusajattelun tulos on, että tehdään 3 projektia siinä ajassa missä ennen tehtiin 1 ja puolet halvemmalla palkkakuopassa. 10775 (s.1976 m arkkitehti (kuvataiteilija)) 56 Päätyö säännöllistä orkesterissa, jonka taso ja ohjelmistosuunnittelu ovat mielekästä ja sopivaa. Sivutyönä taiteellista toimintaa kamarimuusikkona. Työllistäjinä pienet ryhmät, konserttisarjat ja festivaalit.1831 (s.1977 n orkesterimuusikko, kamarimuusikko) Työskentelin määräaikaisissa työsuhteissa kuukausipalkkaisena. Se on ainoa mahdollisuus tulla toimeen. Omien projektien eteenpäin viemiseen ei ole mahdollisuutta ajan ja rahan puutteen vuoksi. 12761 (s.1964 n tv- ja elokuvakäsikirjoittaja) - - - Satunnaisia töitä tuntuu löytyvän kunhan pysyy aktiivisena. Sen sijaan vakinaisen viran saaminen tuntuu olevan harvinaista ja vaikeaa. 7231 (s.1985 n muusikko, musiikkipedagogi) Työtä riitti koko vuodeksi hyvin (määräaikainen työsuhde). 4599 (s.1963 m teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija) Vapaina taiteilijoina toimineiden osuus oli noussut eniten valokuvataiteilijoilla, mikä johtuu aikaisemmin mainitusta tutkimusjoukkoon tehdystä muutoksesta. Valokuvaajat, joita oli mukana vuoden 2000 tutkimuksessa, olivat usein valokuvausalan yrittäjiä ja liikkeenharjoittajia, kun taas valokuvataiteilijat ovat usein apurahaa saavia vapaita taiteilijoita ja freelancereita. Vapaiden taiteilijoiden osuuden kasvu osoittautui suurimmaksi elokuvataiteen, taideteollisuuden ja kritiikin aloilla. Myös kirjallisuuden ja kuvataiteen aloilla vapaiden taiteilijoiden osuudet olivat kasvaneet. (Kuvio 18.) Ryhdyin vapaaksi taiteilijaksi 1.9.2010. Se oli epävarmuuteen hyppäämistä. Ratkaisu oli kuitenkin oikea, kirjailijan työ on sydämeni ammatti, työ jota todella haluan tehdä. - - - 220 (s.1961 m kirjailija) - - - Ensimmäisen kerran vapaana taiteilijana 6 vuoteen (aiemmin palkkatyössä). Irrottautuminen työttömyydestä / TE-toimistosta ja työttömyyspäivärahoista, pyrkimyksenä tulla toimeen teosmyynneillä ja palkkioilla. - - - 533 (s.1973 m kuvataiteilija) 57 Kuvio 18. Vapaina taiteilijoina toimineet taiteilijat(%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 78 Kuvataide 18 Valokuvataide 84 65 58 Kirjallisuus 64 Muut 52 47 Monialaiset 20 Säveltaide 13 Elokuvataide Tanssitaide 12 Taideteollisuus 12 5 Kritiikki 51 25 22 22 21 18 10 12 Näyttämötaide 7 7 Rakennustaide 28 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 36 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Yrittäjien osuuden hienoinen kasvu on mitä ilmeisimmin yhteydessä yrittäjyyskoulutuksen lisääntymiseen taidealojen oppilaitoksissa1990ja 2000-luvuilla (kuvio 19). Kulttuuri- ja taidealan yrittäjyys on nähty yhä tärkeämpänä tapana toimia ja luoda työpaikkoja aloille, joilla yrityksiä on perinteisesti toiminut suhteellisen vähän. Taiteilijan ammatissa toimivat eivät useinkaan voi itse valita, pitävätkö eri viranomaiset häntä yrittäjänä. Vuonna 2010 itsensä työllistävä tuli YEL-velvolliseksi 6775,69 euron vuosituloilla silloin, kun työ jatkui vähintään neljän kuukauden ajan. Työttömyysturvalaissa pidetään yrittäjänä itsensä työllistävää henkilöä, joka on päätointaan varten velvoitettu ottamaan YEL-vakuutuksen (Työttömyysturvalaki 2002/1290 6 §). Yrittäjien osuuden kasvuun taiteilija-ammatteja harjoittavien joukossa on vaikuttanut Lampelan (2012) mielestä markkinallistumisilmiö, jonka edetessä taiteilijoita on alettu kannustamaan yrittäjyyteen talouspoliittisista syistä. Poliittista tahtoakin taiteilijoiden yrittäjämäisen toiminnan lisäämiseen on 2000-luvulla ollut, sillä vuonna 2003 kuvataiteilijoista tuli arvonlisäverovelvollisia ja heidän edellytettiin liittyvän ennakkoperintärekisteriin. (Lampela 2012, 25.) Nämä tekijät yhdessä erilaisten yrittäjyyskannustimien kanssa ovat vaikuttaneet siihen, että yrittäjien osuudet eri taiteenaloilla ovat olleet hienoisessa nousus58 sa. Taidesektorin ulkopuolisilla aloilla edes tällaista pieneen nousuun viittaavaa ilmiötä ei ole nähtävissä samana ajankohtana Suomessa. Taiteilijoiden joukossa yrittäjien osuuden kasvu on 2000-luvulla ollut huomattavinta säveltaiteen ja taideteollisuuden aloilla (kuvio 19). Kuvio 19. Yrittäjien (%) osuus taiteellisessa työssä taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 Taideteollisuus 39 Rakennustaide 40 39 Valokuvataide 46 57 35 Muut 27 24 24 Elokuvataide 19 20 Monialaiset 9 Säveltaide Kuvataide 6 Kirjallisuus 6 5 Kritiikki Näyttämötaide 3 Tanssitaide 3 17 11 9 8 7 5 18 21 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Yritysmuodoista suosituimpia taiteilijoiden keskuudessa olivat toiminimi ja osakeyhtiö. Muiden yritysmuotojen osuus oli erittäin vähäinen. Taiteilijoiden yrittäjyys ei välttämättä ole kaikkein perinteisintä laatua. Useat taiteilijoiden yritykset vaikuttavat olevan voittoa tuottamattomia kulttuuritekoja. Yrityksiä käytetään ikään kuin työkaluina, jotta työtä voi tehdä ja taideteoksia toteuttaa. Yrityksen perustaminen voi olla taiteilijalle ainoa keino taiteellisen työn tekemiseen silloin, kun taiteenalalla ei ole minkäänlaisia rakenteita, joiden kautta voisi työllistyä palkalliseen työhön tai joiden kautta voisi saada toimeksiantoja. - - - Perustin toiminimen ja heittäydyin turvaverkkojen ulkopuolelle oman onneni nojaan. Selviydyin nipin napin. Laajan verkostoni avulla sain leipää pöytään. - - - 10282 (s.1982 m kuvataiteilija) Vaikka olen osakas (25%) oy:ssä en koe olevani yrittäjä, vaan normaali maata kiertävä muusikko. Yhtiö hoitaa palkanmaksun ja lähettää sopi- 59 mukset. Ei tuota voittoa. Ei ole tarkoituskaan.1566 (s.1951 m muusikko, pop-artisti) Kyselyssä ei ollut otettu huomioon taiteilijaa, jolla on oma yritys, mutta epäkaupallinen yritys, ts. taidekirjakustantamo, jonka itse kokee osaksi omaa taiteilijuuttaan, mutta johon ei voi hakea tukea, koska se määritellään kaupalliseksi (vaikka se ei tuota).712 (s.1977 n kuvataiteilija, kuvittaja) - - - Yhtiöni toimii lähinnä toimistona, joka hoitaa pikkukulut ettei tarvitse jokaista kynää laittaa verotukseen. On myös helppoa laskuttaa keikoista. Ei valittamista.5424 (s.1958 m huilutaiteilija, säveltäjä) Yrittäjänä on aika rankkaa. Olet töissä 16/7. Ei vapaa-aikaa. Keho ei kestä ja kuitenkin haluaisin jatkaa jollain tasolla loppuelämäni työni tekemistä. 8275 (s.1952 n koreografi) Aloittaminen on vaikeaa, ei se muillakaan aloilla helppoa ole. Onneksi aloitin yrityksen, nyt menee jo paremmin, vaikka paremminkin voisi mennä.11433 (s.1979 m muotoilija) Oman yrityksen kautta olen pystynyt paremmin pääsemään haluamaani lopputulokseen ja näin parantamaan työni laatua ja lopputulosta. 9744 (s.1969 m värinmäärittelijä) Vuosi 2010 oli siinä mielessä käänteen tekevä, että tilaustöitä riitti koko vuodeksi. Tästä huolimatta en saanut yritystoimintaani kannattavaksi, koska perheen taloudellisesti heikon tilanteen vuoksi en uskaltanut jättää muita palkkatöitä pois, vaan yritin luovia kolmen työn välillä. Liityin kuitenkin Yel:n piiriin, koska osa asiakkaistani edellyttää sitä. Tein kuitenkin päätöksen että vuodesta 2011 alkaen olen päätoiminen yrittäjä. Tällä hetkellä keskitynkin omiin tilaustöihini ja rahattomuudesta huolimatta olen jokseenkin tyytyväinen! 877 (s.1977 n tekstiilisuunnittelija) Valmistuin maisteriksi, olin työttömänä ja perustin toiminimen. Työvoimatoimisto tokaisi, että tänne ei enää työttömiä taiteen maistereita kaivata, "hanki muu ammatti". Yrityksen perustamiseen ei myönnetty starttirahaa, koska "yritys ei tule koskaan olemaan kannattava." (-investointeja ei tarvinnut, riskit pienet/olemattomat, työtila ja verkostot valmiina.) 2435 (s.1972 n yrittäjä, taidekäsityöläinen, ohjaaja) Osuuskuntien on oletettu madaltavan myös taiteilijoiden kynnystä ryhtyä yrittäjiksi. On väitetty, että luoville aloille on perustettu 2000-luvulla entistä enemmän osuuskuntia. (Cronberg 2010, 16.) Osuuskuntamaisesta yrittäjyydestä on toivottu pelastusta useilla taiteenaloilla, mutta edelleenkään merkittävää kasvua siltä osin ei varsinaisten taideammattien harjoittajien joukossa ole näkyvissä ainakaan tämän aineiston perusteella (kuvio 20). Se, mikä pätee luovilla aloilla yleensä, ei välttämättä päde samalla tavalla taideammattien ytimessä. Koska osuuskunnan on jäsentensä omistamana yhteisyrityksenä tarkoitus toimia ennen kaikkea jäsentensä talouden tukijana, sen arvellaan sopivan hyvin taiteilijoiden yritysmuodoksi. Osuuskunnan ei välttämättä tarvitse kasvaa eikä se edellytä yrittäjämäistä elämäntapaa, vaan se voisi tuottaa osakkaalleen esimerkiksi hänen tarvitsemiaan taloushallinnon palveluita (kirjanpito, laskutus jne.). 60 - - Taiteilijoiden yhdessä yrittäminen – osuuskunta on "rikas" ja samalla raskas yritysmuoto. Yksinpuurtajat saadaan toimimaan yhdessä. Vaatii varsinaista "säätöä" ja hiontaa. Toisaalta ympärillä on yhteisö josta saa aina tukea ammatillisiin asioiden ongelmiin. Yhdessä saa enemmän... Taloudellisia riskejä voi jakaa ja osallistua projekteihin joihin yksin ei olisi mahdollista. - - - 12839 (s.1966 n kuvataiteilija, taidegraafikko) Arvoitukseksi jää edelleen se, miksi taiteilijat eivät suuremmassa määrin ole hyödyntäneet tämän yritysmuodon mahdollisuuksia etenkin erityisosaamista vaativissa talous-, markkinointi- ja verotussuunnittelun tehtävissä. Tämä yritysmuoto voisi kuitenkin vastata ideaalia kevyemmästä ja yhteisöllisemmästä yritysmuodosta, jota taiteilijoiden joukossa on kaivattu perinteisempien yritysmuotojen rinnalle. Elokuva-alalla joutuu lähes väistämättä yrittäjäksi, mikäli haluaa työllistää itsensä. Tätä varten pitäisi kehittää jokin kevyempi yritysmalli, jossa jäisi aikaa ja voimia yrittämisen lisäksi taiteen tekemiseen. 5102 (s.1964 m dokumenttielokuvaohjaaja) - - Toivon, että tämä tutkimus ei pakota taiteilijoita ryhtymään yksityisyrittäjiksi tms. Jos taiteesta tehdään taloudellisesti kannattavaa, niin taiteen merkitys katoaa. 9760 (s.1981 m mediataiteilija) Kaupallisuus ja yrittäjyys ei voi olla ainoa ratkaisu kuvataiteilijoiden toimeentuloa ajatellen. - - - 8768 (s.1947 n kuvataiteilija) Yhä useampi taiteilija on laillani pakotettu yrittäjäksi, mutta sosiaaliturvamme on retuperällä. Tehoton työttömyysturvajärjestelmä on korvattava kansalaispalkkajärjestelmällä. 9563 (s.1971 m kuvittaja, sarjakuvantekijä, animaattori) Toivottavasti freelance-taiteilijoita kohdeltaisiin enemmän yrittäjinä ja näin myöskin samantapaiset vähennykset toimisivat myös verotuksessa. 8195 (s.1983 n tanssija, tanssinopettaja, koreografi) Kuvio 20. Osuuskunta-yrittäjien osuudet taiteenaloittain vuonna 2010 Taideteollisuus Monialaiset Tanssitaide Säveltaide Kuvataide Näyttämötaide Elokuvataide Kirjallisuus Kritiikki Muut Rakennustaide Valokuvataide Kaikki taiteilijat 3.4 1.6 1.6 0.8 0.3 0.2 0.0 0.0 0.0 0.0 0.0 0.0 1.1 0 20 40 60 80 100 % Jakauma on painotettu. 61 Freelancereiden osuus koko joukosta on pysynyt ennallaan vuodesta 2000 vuoteen 2010. Osuudet ovat nousseet hieman seuraavilla taiteenaloilla: näyttämötaide, monialaiset, valokuvataide, säveltaide, rakennustaide. Freelancereiden osuus taas oli laskenut eniten tanssitaiteilijoilla, joilla myös työsuhteessa toimivien osuus oli laskenut. Näyttääkin siltä, että tanssitaiteilijat tekivät taiteellista työtä enemmän vapaina taiteilijoina vuonna 2010 kuin vuonna 2000. (Kuvio 21; kuvio 18.) Jos ajattelee pukusuunnittelijan työtä teattereissa, niin suurin osa työskentelee freelancereina. Toivoisin oman ammattikuntani näkökulmasta, että teatterit palkkaisivat ko. henkilöitä joko vakituisesti tai pitempiaikaisiin esim. 5 v. työsuhteisiin, sillä se vaikuttaa oleellisesti ammattialueeni kehittymiseen (käsiala!), arvostukseen ja näkyvyyteen. 9963 (s.1950 n teatteripukusuunnittelija) Vuosi oli erittäin hyvä, ja tein rohkean päätöksen jättäytyä freelanceriksi, jolloin sain työhöni enemmän päätäntävaltaa.11630 (s.1977 n näyttelijä, esiintyjä, ohjaaja) År 2010 var återligen ett år med stor mångfald och variation i mitt konstnärliga arbete. En del projekt blev gjorda pga bristande infrastruktur (utrymme, försäljningsmaskineri, försäljningstruktur). Om det fanns en möjlighet till grundmånadslön för freelancekonstnärer kunde fler långsiktiga projekt göras. Det faktum att man inga sjukledigheter har (betalda) leder till att man arbetar oberoende av om man är frisk eller sjuk. 2853 (s.1963 n sångerska, skådespelare, sång- och dramapedagog, regissör) 62 Kuvio 21. Freelancereina toimineiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010(taiteellinen työ) Kritiikki 65 36 Näyttämötaide 74 45 Elokuvataide 44 Muut 49 44 41 43 Säveltaide 35 Monialaiset Tanssitaide 43 39 Kirjallisuus 23 50 27 16 14 Taideteollisuus 9 Valokuvataide 14 7 8 Rakennustaide Kuvataide 6 17 29 29 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Kaikki taiteilijat eivät tehneet taiteellista työtä vuonna 2010. Ne taiteilijat, jotka eivät tehneet taiteellista työtä, tekivät taiteelliseen työhön liittyvää työtä, muuta työtä, olivat vanhempainlomalla, työttömänä, viettivät eläkepäiviä, opiskelivat jne. Kuviossa 23 on niiden taiteilijoiden taiteenaloittainen jakauma, jotka eivät tehneet taiteellista työtä. Tulos tältä osin on hyvin samansuuntainen molempina tutkimusajankohtina. Tanssitaiteilijoiden suuri osuus tässä kategoriassa osoittaa, että taiteelliseen työhön liittyvästä työstä, eli opetuksesta, voi usein tulla myös päätoimi ja silloin aika ei aina riitä taiteellisen työn tekemiseen. Valokuvataiteen osalta muutos liittyy todennäköisesti määrittelyeroihin. Aikaisemmassa tutkimuksessa mukana olleet valokuvaajat ja mainosvalokuvaajat määrittelivät työnsä osittain taiteelliseksi, osittain ei-taiteelliseksi. 63 Kuvio 22. Taiteilijat (%), jotka eivät tehneet taiteellista työtä taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 14 Tanssitaide 21 15 13 Näyttämötaide 13 13 Kritiikki Elokuvataide 12 11 Taideteollisuus 12 10 Rakennustaide 10 10 Muut 10 Kirjallisuus 12 6 Säveltaide 5 Monialaiset 4 Valokuvataide 3 Kuvataide 3 3 Kaikki taiteilijat 8 6 10 8 0 10 2000 20 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä sekä muuta työtä tehneet taiteilijat olivat useimmiten työsuhteessa ja työsuhde oli useimmiten määräaikainen. Yrittäjien osuus oli huomattavasti vähäisempi kuin taiteellista työtä tehneillä. Taiteellisen työn ulkopuolinen yrittäjyys (9 %) on merkittävästi harvinaisempaa kuin yrittäjyys taiteellisessa työssä (21 %). Vaikuttaakin siltä, että erityisesti taiteenalansa opetustyötä tehneet työllistyivät tehtäväänsä usein määräaikaisissa työsuhteissa ja/tai saivat freelancereina toimeksiantoja. (Kuvio 17.) 64 Kuvio 23. Taiteilijoiden (%) työmarkkina-asemat taiteelliseen työhön liittyvässä ja eitaiteellisessa työssä vuonna 2010 Työsuhteessa Yrittäjä Freelancer Muussa* Ei toiminut 36 9 24 20 2010 40 0 20 40 60 80 100 % Jakaumat on painotettu. * Eläkkeellä, työttömänä, vanhempainlomalla yms. Prosenttien yhteenlaskettu summa on yli 100, sillä taiteilijat toimivat useissa työmarkkina-asemissa vuoden aikana. Työllistyminen Kokonaisuudessaan taiteilijoiden työttömyys on pysynyt samalla tasolla kuin kymmenen vuotta aiemmin. Sen sijaan joillakin taiteenaloilla työllistymiseen liittyvät vaikeudet ovat lisääntyneet huomattavasti. Kuvio 24. Taiteilijat (%), joilla eripituisia työttömyysjaksoja* vuosina 2000 ja 2010 28 Elokuvataide Kuvataide 47 32 Tanssitaide 30 Muut 38 34 28 Monialaiset 23 23 Näyttämötaide 23 22 14 16 Taideteollisuus 11 13 Kritiikki 4 Kirjallisuus 12 Säveltaide 11 Valokuvataide 11 10 21 6 6 Rakennustaide 20 19 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 40 60 80 2010 100 % * Työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon ilmoittautuneet. Jakaumat painotettu. 65 Taiteilijana/yrittäjänä toimivan taiteilijan asema on surkea; jos töitä ei ole, on pitkä karenssi jos jää työttömäksi; jos työttömyys on kausiluontoista ja tilapäistä, ei ole helppo saada tukea siksi ajaksi. 2544 (s.1967 n koru- ja esinemuotoilija, kultaseppä, korutaiteilija) Sama epävarma työllisyystilanne näyttää jatkuvan vuodesta toiseen. Liika koulutus alalle. Halpaa työvoimaa tuntuu olevan markkinoilla runsaasti. 4756 (s.1964 m valosuunnittelija) Ensimmäistä kertaa 10-vuotisen urani aikana oli työttömyysjaksoja. 12554 (s. 1976 m elokuvaleikkaaja) Pidin yllä ammattitaitoani ja harjoitin taiteellista toimintaa työttömän statuksella. 11150 (s.1964 n oopperalaulaja) - - - Talouskriisin heijastevaikutukset näkyvät tilausteosten / toimeksiantojen vähenemisenä ja tilausten koon pienenemisenä. 771 (s.1977 m säveltäjä, laulaja) Pitkiä työttömiä jaksoja, mutta työllistetyt jaksot vastaavasti mielekkäitä, opettavia ja hyvin palkattuja. 1530 (s.1979 m laulaja, näyttelijä, säveltäjä, soittaja) Työtä oli hieman vähemmän kuin aikaisemmin, onneksi tämä vuosi (2011) näyttää paremmalta.6221 (s.1969 n graafinen suunnittelija) Hiljaista, koska kysyntää ei ole. Se vaikuttaa myös omaan intoon yrittää ja tehdä asioita. Mieltä vaivaa jatkuvasti kysymys "miksi edes yrittää, pitäisi hankkia oikea työ". 5018 (s.1981 n kuvittaja, sarjakuvantekijä) Ravintolamuusikon elämä vaikeutuu kokoajan, keikkamäärillä ei elä! Onneksi saan työeläkettä ja kansaneläkettä. 3735 (s.1946 m muusikko) Tärkeä ja monella tavoin merkityksellinen vuosi sekä oman ammatillisen toiminnan että osaamisen laajentamisen kannalta. Taiteilija-tutkijuus on avannut kokonaan uuden näköalan taiteen ja taidepedagogiikan alueilla ja uskon tällä olevan suurta merkitystä omalla urallani sekä työllistymisen kannalta tulevaisuudessa. 4780 (s.1962 n valosuunnittelija) Töitä on ollut vähemmän kuin aikaisempina vuosina. 3217 (s.1954 m graafikko) Monipuolinen ja hetkittäin raskas. Ja toisaalta: kerrankin paljon töitä! 5389 (s.1966 m näyttelijä, teatteriopettaja) Hyvä vuosi, ei työttömyyttä. Apurahat auttoivat tekemään palkatontakin työtä.5416 (s.1983 n näyttelijä) - - - Keikkoja riittämättömästi. Tulot v.2010 nippanappa kohtuulliset, koska saan myös soviteltua pv-rahaa. Soitan useita eri kielisoittimia (näppäily), jonka ansiosta muutamia eri genreihin liittyviä työtilaisuuksia. 806 (s.1957 m freelancer- muusikko, kitaristi, säveltäjä, opettaja) - - - Takaisin Suomeen muutettuani on ollut vaikeaa löytää työtilaisuuksia elokuva-alan kontaktien puutteessa. 3892 (s.1976 m elokuva- ja tv-ohjaaja, media-assistentti (videokuvaaja, editoija) Merkitsevää ja poikkeavaa oli työsuhde laitosteatteriin. Muutoin 2008– 2009 taantuma tuntui yhä vaikuttavan hiljaisuuteen keikkarintamalla. 12976 (s.1976 m muusikko, tuntiopettaja) 66 Elokuvataiteen osalta vastauksissa ilmeni, että kotimaisten ohjelmatuotantojen väheneminen Yleisradiossa on ollut merkittävä syy töiden vähenemiseen. Palautteiden viestinä oli, että etenkin Yleisradiossa karsitaan menoja ja säästetään pitkälti kotimaisten tekijöiden kustannuksella. 2000-luvun alusta alkaen elokuva-alan työmarkkinat ovat olleet jollain lailla kriisissä. Paljon on keskusteltu myös esimerkiksi harjoittelijoiden perusteettomasta käytöstä sellaisissa tuotannoissa, joissa aiemmin olisi mitä todennäköisimmin käytetty ammattilaisia. Kasvaneet oppilasmäärät ammattikorkeakouluissa näkyvät muun muassa paineena kasvattaa harjoittelupaikkojen määrää, jolloin vastaavasti jo alalla toimivien ammattilaisten työllistyminen vaarantuu. Yleisradion tilanne vaikuttaa uskomattoman moniin taiteilijoihin. Siis se, että ohjelmatuotantoa supistetaan, ja että YLEn oma rahoitus on vielä epävakaalla pohjalla. 255 (s.1970 n näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja, dramaturgi, suomentaja) Ylen rahoitustilanne varsinkin dokumenttielokuvien independent-yhtiöille katastrofaalinen.- - - Työtilaisuuksia oli entistä vähemmän. Ylen rahoituksen epävarmuus vähensi loppuvuodesta dokumenttielokuvahankkeeni mahdollisuuksia. 3981 (s.1963 m äänittäjä, käsikirjoittaja, leikkaaja, ohjaaja) Vuoden alku oli normaali, mutta vuoden loppu muuttui katastrofiksi Yleisradion aloittaessa säästönsä freelancereista ja peruuttaessaan töitä. - - - 5547 (s. 1959 m ohjaaja, käsikirjoittaja) Vuosi oli huonoin työtilanteiden vähyydellä mitattuna. Töitä vaan ei ole. Leffalle ei saa rahoitusta, kiitos ylen ostokiellon ja tuen loppumisen kotimaiselle elokuvalle! Mainosten teko on siirtynyt Liettuaan, Viroon, Thaimaaseen... EU sekään ei enää työllistä. Indie-puoli menee ja ammattilaiset siirtyy muihin töihin, kun oma ala ei työllistä. Myös itse etsin töitä muualta. 4604 (s.1969 n pukusuunnittelija, kuvittaja) Omien arvojeni viljeleminen palkkatyöksi asti onnistui lopulta rimaa hipoen. Yleisradio on ruuvannut hanoja kiinni jo kaksi vuotta – myös tuottajanani toiminut pikkufirma teki konkurssin. Itse onnistuin nousemaan peruspäivärahalta ansiosidonnaiselle. Ei näytä siltä että ne 500 päivää riittävät seuraavan tuotannon polkaisemiseen nykyisillä rahoitusvauhdeilla ja varoilla. 3900 (s.1954 m elokuvantekijä, teatteriohjaaja) Yllättävää työttömyyttä koskevassa jakaumassa on se, että kuvataide ja tanssitaide näyttäytyvät taiteenaloina, joilla työtilanne on hieman parantunut. Nimenomaan kuvataiteilijoiden tilanteeseen pitäisi vaikuttaa vuonna 2009 voimaan tullut ohjeistus siitä, ettei kuvataiteilijoita pidä automaattisesti määritellä itse itsensä työllistäviksi, ja että varsinkin apurahajakson jälkeen heillä pitäisi olla mahdollisuus tarvittaessa ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Tutkittavaa kuvataiteilijoiden osalta tilanteessa siis on, jotta selitys tälle työttömyyteen liittyvälle ilmiölle löytyy. Uudistetun ohjeistuksen vaikutus vuonna 2010 ei tosin välttämättä ollut vielä kovin suuri, eikä jokaisella paikkakunnalla uudistuksen tuomiin ohjeistuksiin reagoitu nopeasti. (Kuvio 25.) 67 Kaikkein suurin muutos parempaan suuntaan on ollut säveltaiteen alalla. Vaikka työvoiman määrä alalla on kasvanut, työtilanne alalla on parantunut. Tätä asiaa vahvistaa myös opetus- ja kulttuuriministeriön politiikka-analyysi, jonka mukaan musiikin alan tutkinnon suorittaneilla on kulttuurialan paras työllisyystilanne ja työttömyysluvut ovat kaikilla koulutusasteilla lähellä kaikkien alojen keskiarvoa (Taidekasvatuksen … 2010, 17). Säveltaiteen alalla koulutustason (korkein taidealan koulutus, muu taidealan koulutus) merkitys työllisyystilanteeseen ei ollut kovin merkittävä, ainoastaan alan koulutusta kokonaan vailla olevat työllistyivät heikommin kuin tutkinnon (kaikki asteet) suorittaneet. Vuosi oli aika hyvä työtilaisuuksien runsauden vuoksi. Tunnen, että minulla on nykyään enemmän aikaa ja energiaa satsata työhön -> ammattitaitoni on kohentunut.7117 (s.1958 n muusikko) Päätyöni vielä 2004 oli studiomuusikon ja tuottajan tehtävät. Jo silloin näkyi että studiomuusikon työt romahtavat samoin koko äänilevyteollisuus. Näin loppuivat myös tuottajan työt. Tähän liittyy että keskeisin tulonlähde tuottajatöiden ohella olivat Teosto, Gramex ja rojaltitulot. Ne romahtivat täysin. Joten oli pakko hakeutua muihin töihin. Olin onnekas, koska minulla oli loppututkinto. Monet kavereistani ajautuivat muusikon tehtäviin sattumuksen kautta lähinnä peruskoulun/lukion jälkeen ja opiskelut jäi tekemättä. Iso kysymys tulevaisuudessa onkin, mihin ja miten nämä +/45-v. muusikot työllistetään, kun muusikon työt ovat vähissä ja koulutusta ei ole. 3805 (s.1966 m muusikko, tuottaja (rytmimusiikki)) Pohjanoteeraus työllisyyden kannalta. Satsasin opiskeluun, että pääsisin edes sitä kautta eteenpäin. 6958 (s.1974 n oboisti, oopperalaulaja) Koulutustason merkitys työllistymiseen on taidealoilla perinteisesti ollut vähäisemmässä asemassa kuin muilla aloilla. Myös tämän aineiston perusteella taidealan korkeimman koulutuksen vaikutus näkyy vain vähän työttömyysjaksoja kokeneiden osuuksissa eri taiteenaloilla. Vain elokuvataiteen ja valokuvataiteen aloilla koulutustason vaikutus työllistymiseen oli merkittävä. 68 Kuvio 25. Työttömien* osuus kaikista taiteilijoista (%) ja taidealan korkeimman koulutuksen suorittaneista (%) taiteenaloittain vuonna 2010 16 Elokuvataide 47 27 Kuvataide 32 31 30 Tanssitaide Muut 28 Näyttämötaide 23 33 27 24 23 Monialaiset 14 16 Taideteollisuus 0 Kritiikki 13 10 12 Kirjallisuus 8 Säveltaide 0 Valokuvataide 11 10 6 6 Rakennustaide Taiteenalan korkein koulutus 16 Kaikki taiteilijat 0 Kaikki taiteilijat 19 20 40 60 80 100 % * Eri pituisia jaksoja työttömänä (työtön työnhakija) vuonna 2010 olleet taiteilijat, kuten kuviossa 24. Jakaumat painotettu. Taiteilijoiden työttömyys näyttää useimmilla taiteenaloilla merkittävästi suuremmalta ongelmalta kuin muilla aloilla toimivilla keskimäärin. Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen mukaan työttömyysaste Suomessa oli vuonna 2010 keskimäärin 8,2 prosenttia. Miesten työttömyysaste oli 9,1 ja naisten 7,6 prosenttia. Tilastokeskuksen mukaan työllisyyden heikkeneminen pysähtyi vuonna 2010 ja sekä miesten että vanhimpien ikäryhmien työllisyystilanne kääntyi lievään nousuun. Kaiken kaikkiaan muutokset tuolloin olivat vähäisiä. (Työvoimatutkimus 2011.) Myös Työ- ja elinkeinoministeriön Työllisyyskatsausten mukaan työttömien osuus työvoimasta vuonna 2010 (10,0 %)18 oli merkittävästi pienempi kuin työttömyyttä kokeneiden taiteilijoiden osuudet useimmilla taiteenaloilla sekä työttömyyttä kokeneiden osuus koko taiteilijakunnassa (19 %). (Työllisyyskatsaus 2011). 18 Työllisyystilanne on laskettu Työllisyyskatsauksissa joka kuukauden lopussa ja tämä luku (10 %) on näiden lukujen keskiarvo vuonna 2010. 69 Moniammatillisuus Taiteellinen työ, taiteelliseen työhön liittyvä työ ja muu työ Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan tutkijat ovat teoreettisesti ja empiirisesti tutkineet taiteilijoiden työelämän erityispiirteitä ja löytäneet siellä vallitsevia pysyviä rakenteellisia ominaispiirteitä, joista tärkeimpiä ovat tulonmuodostukseen liittyvät mekanismit. Vähäisten tulojen kompensoimiseksi monet taiteilijat hankkivat tuloja myös taiteelliseen työhön liittyvää ja muuta työtä tekemällä. Tätä kuvaa parhaiten se, että taiteilijat jakavat muita työntekijöitä merkittävästi useammin työaikansa kolmenlaisen työn kesken. Myös edeltävässä työmarkkinaasemaa käsittelevässä luvussa sivuttiin tätä jaottelua tarkasteltaessa työmarkkina-asemaa sekä taiteellisen työn että muiden töiden osalta. Taiteilijat toimivat siis kolmenlaisilla työmarkkinoilla: taiteellisen työn (creative work, arts work), taiteelliseen työhön liittyvän työn (arts-related work) ja muun työn (non-arts work) markkinoilla. (mm. Throsby & Zednik 2011, 9.) 2000-luvun mittaan moniammatillisuuteen viittaava ilmiö on vahvistunut entisestään ja koskee yhä useammin muitakin luovilla aloilla toimivia itsenäisen ammatin harjoittajia sekä myös tutkijoita ja liike-elämän palveluksessa olevia. Tavanomaisen urakehityksen sijaan on alettu puhua portfolio-urasta, joka kuvaa tätä työmarkkinoiden laajenemista. Ilmiö perustuu ajatukseen itsenäisistä toimijoista, jotka luovat itsestään erilaisia tuotteita, lähtevät markkinoille ja etsivät sopivia asiakkaita. (Ks. myös Throsby & Zednik 2011, 10.) Taiteilijana toimiminen edellyttää yhä useammin kokonaisvaltaista moniosaamista. Työmarkkinoilla tarpeen ovat laaja-alaisuus taiteellisessa työssä, omien vahvuuksien kehittäminen, markkinoiden luominen, taloussuunnittelu ja verotuskäytäntöjen tuntemus ainakin niissä tapauksissa, kun kyse on itse itsensä työllistävästä taiteilijasta. (Rensujeff 2004, 103.) Moniammatillisuudesta ja -alaisuudesta on yhä useammalle taiteilijalle tullut todellinen elinehto, taiteilijana toimimiseen liittyviä riskejä, kuten matala tulotaso ja ajoittaiset työttömyysjaksot, tasataan tekemällä myös taidesektorin ulkopuolella olevia töitä (multiple job-holding). Suurin syy toimeentuloon liittyvien riskien lisääntymiseen on ollut taidesektorin kasvu ja sen aiheuttama taiteellisen työn tarjonnan lisääntyminen (Menger 2006, 766). Samaan kehitykseen voi liittyä osaltaan myös monialaisten taiteilijoiden osuuden kasvu, joka aikaisemmassa taiteilijakunnan rakennetta käsittelevässä luvussa jo mainittiin. Mitä enemmän taiteilijalla on monipuolista osaamista, sitä paremmin hän saa toimeentulonsa turvattua tekemällä kaikkea mahdollista usealla taiteenalalla ja myös taiteenalojen ulkopuolella. Moniosaamiseen liittyy olennaisesti myös koulutustason nousu. 70 Olen aina yhdistänyt taiteellisen työn muuhun työhön, koska toimeentulo muuten olisi ollut mahdotonta. En pidä sitä pahana, luovaa työtä voi tehdä opettajana, tutkijana ja järjestötyössä. Minusta taiteilijan nykyinen monialaisuus on tervetullutta. 3539 (s.1942 n kriitikko, opettaja, tutkija) Koen vahvasti, että tanssitaiteilijan ammatti ei nykyään eikä tulevaisuudessa ole enää kovinkaan kapea-alainen. On oltava rohkeutta ja valmiutta tarttua erilaisiin tehtäviin, kohdata taiteilijana erilaisia elämäntilanteita ja ihmisiä ja viedä taidetta myös niiden ihmisten lähelle, jotka eivät syystä tai toisesta pysty itse tavoittamaan sitä. Taiteilijan asema on edelleen kantaa soihtua ja viedä toivoa, herättää ja havahduttaa. Sos.- ja terv. puolella toivon lämpimästi herätystä ja suuntaamista taidepalvelujen kasvattamiseen! 3313 (s. 1972 n, opettaja, tanssija, koreografi) En kyllä erottele tanssin opetustyötä taiteellisesta työstä, koska ohjaan yhteisöjä taiteelliseen/esitykselliseen lopputulokseen. 3455 (s.1947 n koreografi, tanssija, tanssipedagogi) Taiteilijat hoitavat (useimmiten?) kahta ammattia yhtä aikaa; kyselytkin lähtee yhden ammatin ideasta ikään kuin se olisi taiteilijalle mahdollista. Viikkoni siis jakautuu lähes kahtia taiteellisen työn ja kuvataideopetuksen kanssa (siis ajallisestikin). 2877(s.1952 m taidemaalari) Vuosi oli täyteläinen, koska se ehti sisältää apurahatyöskentelyä, päätoimista opetustyötä ja äitiyslomaa. Taiteellinen työ kattoi n. puolet työresursseistani.10419 (s.1977 n säveltäjä) Arkkitehtinä kunnan palveluksessa työtehtävät vaihtelevat laajalti koko seudun kysymyksistä pieniin detaljeihin. Aina työ ei ole niin luovaa kun haluaisi – toisinaan pelkää kadottavansa luovuuden.1409 (s.1973 n arkkitehti) Teoreettisesti ja empiirisesti tätä asiaa on lähestynyt David Throsby (1994), joka on kehittänyt taiteilijoiden tulonmuodostukseen liittyvän mallin (work-preference model). Throsbyn havaintojen mukaan taiteilija tekee töitä sen verran kuin on pakko taiteellisen työn mahdollistamiseksi ja toimeentulon varmistamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa niin sanotun minimitulovyöhykkeen saavuttamista eli tulotasoa, jonka jälkeen rahan ansaitseminen menettää merkityksensä päämääränä (survival constraint). Taiteen tekemisen kustannukset vaihtelevat taiteenaloittain, joten nämä minimiä koskevat rajat ovat erilaiset eri taiteenaloilla toimivilla taiteilijoilla. Throsbyn teoria on osoittautunut käyttökelpoiseksi etenkin niillä taiteenaloilla, joilla taiteellisesta työstä saatavat tulot jäävät mataliksi, kuten kuvataiteen, tanssitaiteen ja valokuvataiteen aloilla toimivilla. Unohtaa ei sovi sitäkään, että myös eläke- ja sosiaaliturvan puuttuminen taiteellisessa työssä, etenkin vapailla taiteilijoilla, voi johtaa siihen, että taiteellista työtä sivuavaa ja muuta työtä on tarpeen tehdä. Käytännössä rahoitan taiteellisen toimintani palkkatyöllä opettajana. Niin ei tarvitsisi olla. 2470 (s.1969 n korumuotoilija, -taiteilija, alan opettaja) Taiteilijan (kirjailijan) asema on vaikea. Opintojeni päättymisen takia olen jatkossa pakotettu ns. silpputöihin toimeentuloni takaamiseksi.5764 (s.1984 m runoilija, kriitikko) 71 Turhauttavaa. Koska tunnen olevani noidankehässä: pitää tehdä muita töitä että voin elättää 5-henkisen perheeni ja sen vuoksi en voi satsata taiteelliseen työhön, koska sillä ei elä, koska en ehdi tekemään sitä a) tarpeekseni ja b) riittävän hyvin (omasta mielestäni), ja niinpä joudun tekemään sitä mistä saa rahaa sen sijaan että tekisin taiteellista työtä. 4945 (s.1964 m säveltäjä, pianisti) Taloudellisesti kannattamatonta, mutta tätä työtä haluan silti tehdä. Pakko hankkia rahoitus muualta, mikä toisaalta verottaa taiteelliseen työhön jäävää aikaa. 2950 (s.1965 n taidemaalari) - - - Omaan taiteelliseen työhön keskittyminen ja syventyminen on haastavaa, sillä työn rinnalla haen aktiivisesti apurahoja, ylläpidän omaa toimeentuloani tehden tanssiopettajan tuntitöitä sekä toimin vapaaehtoistyöperiaatteella eri alan ryhmittymissä ja yhdistyksissä. 5375 (s.1979 n, koreografi, tanssija, tanssinopettaja) Liian vähän aikaa taiteelliseen työhön, sillä taiteelliseen toimintaan liittyvä työ on sitovaa ja vie suurimman osan työajasta. Siitä huolimatta tulot jäävät erittäin pieniksi. 2168 (s.1969 n muotoilija, taidekäsityöläinen) Magert, eftersom den mesta tiden går till att sköta fast tjänst. Men jag hoppas kunna ändra livstil med tiden. 4294 (s.1954 m författare) Apurahat, taiteelliseen työhön liittyvät työt ja muut työt turvasivat taiteellisen työn. Nämä resurssit riittivät juuri ja juuri: ne mahdollistivat syventymisen taiteelliseen työhön mutta toimeentulo oli niukkaa. - - - 5710 (s.1977 n kirjailija) Olen joutunut elättämään kirjailijaa muulla kuin kirjailijantyöllä, sillä ilman "tukiammattia" olisin ollut sosiaaliluukun elätti. Runoilla ja kirjallisella työllä en olisi selvinnyt opintoveloista ja toimeentulokustannuksista täällä pohjoisilla ulottuvuuksilla. 10068 (s.1931 m kirjailija) Elin vireää aikaa. Työt sujuivat ja näyttelytoimintaa oli runsaasti. Huonona puolena koin ennakoimattomuuden vuoden suunnittelussa. Epävarmana taloudellisesta tilanteesta tein paljon opetustyötä, kun sitä oli tarjolla. Ja jo sovittuja töitä ei voinut perua näyttelykiireiden takia vaan hommia tehtiin tukka putkella moneen suuntaan.4315 (s.1968 n taidegraafikko, tuntiopettaja) Taiteellinen työ pysyi ennallaan, kehitystä ja menestystä ei siis juurikaan tapahtunut. Tähän syynä ajan ja resurssien pula – aika menee muuhun työhön, jota joutuu tekemään elääkseen.7301 (s.1980 n korumuotoilija) - - - Olen motivoitunut taiteilija ja hyvä opettaja sekä osaan yhdistää nämä kaksi tehtävää: tarvitsisin enemmän tuloja myös taiteilijana. Tämän puute turhauttaa. Töitä on, mutta en saa niitä riittävästi esille. Myyntiä myös tarvitaan tai apurahoja. Perheellisenä on pakko ajatella tuloja ensisijaisesti. Mutta olen saanut mielestäni luotua aika hyvän tasapainon taiteellisen työn & opetuksen välille ½ ja ½. 13583 (s.1964 n kuvataiteilija) Mahtavat mahdollisuudet mutta ei tarpeeksi aikaa. Omat taide/suunnitteluprojektit jäi tekemättä kun tekee muille niitä. Palkan takia. 3097 (s.1972 n graafinen ja tekstiilisuunnittelija) Minulla on ideaalinen kirjoittaminen / yhteisötaide / opettaminen kolmio, jossa joka kulman pitäisi olla yhtä painava. Nyt yhteisö (tai soveltavan, mitä termiä käytetäänkin) on suhteessa liikaa. Jos kirjojen kirjoittaminen 72 lähtee enemmän vetämään, tilanne tietty voi muuttua.10062 (s.1980 m runoilija, yhteisötaiteilija, sanataideohjaaja) En ole uskaltanut ryhtyä vapaaksi kirjailijaksi, urani kirjailijana on kestänyt 10 vuotta, minä aikana en ole saanut vielä ensimmäistäkään puolivuotista tai pidempää apurahaa. Tuotantoa on kertynyt (6 omaa kirjaa, 3 suomennosta). Mutta eläkettä ei ole kertynyt. Suoraan sanoen pelottaa. Tuotantoa aion joka tapauksessa kartuttaa niin pitkään kuin kykenen.10104 (s.1964 m kirjailija) Joka päivä muistelen aikaa, jolloin vielä sain kirjoittaa. Joka päivä haaveilin ajasta, jolloin taas saisin itse kirjoittaa, enkä vain opettaa sitä muille aamusta iltaan. Olen edelleen ahdistunut siitä, ettei kirjailijantyöni kannattanut niin, että olisin voinut elättää sillä perheeni - - -. Hain silloin joka vuosi apurahaa, mutta en koskaan saanut pitempää kuin 1-vuotisen. Olin taiteellisesti urani huipulla, arvostelut olivat viimeisestä romaanista loistavat, mutta pitkää apurahoitusta ei vain tullut. Silloin pääsin opettajaksi, mikä pelasti toimeentulon ja perheen, mutta riisti minulta taiteellisen työni, kirjoittamisen, identiteetin, sielun. Koulutyö on niin vaativaa, etten jaksa sen lisäksi kirjoittaa kuin pieniä kolumneja tai en mitään. Tilanne masentaa, elämä ja lahjat kuluvat hukkaan. Tunnen, että minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.10177 (s.1958 n kirjailija) Kirjoittaisin enemmän, jos voisin. En voi, koska on saatava toimeentulo toisarvoisista työtehtävistä. Sain kuitenkin syksyllä tehtyä käsikirjoituksen valmiiksi.151 (s.1949 m kirjailija) Vähiin on jäänyt taiteen tekeminen, kun on rahasta pulaa. Mies työtön ja 3 lasta 15–17 vuotta ja kovat menot.12123 (s.1957 n tanssija, koreografi, tanssinopettaja) Hyvin tyypillinen. Sain tehdä taiteellista työtä mutta elätin itseni opettamalla. 3410 (s.1965 n tanssija, koreografi, tanssinopettaja) Olen iässä jossa minulla on mahdollisuus saada töitä jotka liittyvät taiteelliseen työhön. Nuorempana esimerkiksi opetustöiden saaminen oli hankalampaa, koska ammattitaitoa ei ollut tarpeeksi. Varsinaisen taiteellisen työn teko on myös ollut antoisampaa ammattitaidon kasvaessa ja oman identiteetin vahvistuessa sekä kontaktiverkoston kasvaessa. Työmäärä, jonka joutuu tekemään elättääkseen perheen, on vaan liikaa. 566 (s.1959 n taidemaalari) Tekijänoikeuksien yleinen laskeminen tuntuu minunkin kohdallani -> pakko tehdä enemmän muuta -> vähemmän aikaa taiteelliseen työhön.12382 (s.1970 m muusikko, säveltäjä) Kehittymistä ja rohkaistumista nähtävissä – silti jatkuva kituuttaminen taloudellisesti, riippuvuus yhä (melkein 30-vuotiaana) vanhempien ja yhteiskunnan tuista aiheuttavat jatkuvaa stressiä ja hakeutumista muihin töihin.12751 (s.1984 n dramaturgi, näytelmäkirjailija) Oman taiteilija-identiteetin kanssa painimista – haluaisi elättää itsensä kirjoittamalla, mutta pakko tehdä muita töitä elääkseen ja kuuluakseen yhteiskunnan "tuottavaksi" jäseneksi. Väsymystä palkkatyön jälkeen – voimattomuutta elää arkea ja yrittää olla luova = todellista luovimista! Tasapainoa ei löytynyt – palkkatyö vei voiton. 4200 (s.1969 n käsikirjoittaja) Toimeentulo täysin riittämätön. Siksi joudun tekemään opetustyötä.6111 (s.1960 m säveltäjä, muusikko) 73 - - - Tyypillinen taloudellinen noidankehä: Ei voi kunnolla panostaa taiteelliseen työskentelyyn, kun aikaa ei jää riittävästi niiltä töiltä, joilla elää. Ja taiteilijan ura ei pääse kehittymään kun on taloudellisesti pakotettu muihin töihin. Jos ei tee riittävästi muita töitä, niin ei kykene rahoittamaan taiteen tekemistä ja elintaso laskee huomattavasti jne. 9075 (s.1956 m kuvataiteilija) Vaikea vuosi. Toimeentulon hankinta estää taiteellisen työskentelyn. 8047 (s.1984 n graafinen suunnittelija) - - - päivätyöllä JOUTUU rahoittamaan taiteen tekemisen joka ei ole valinta vaan elämäntapa.12094 (s.1958 m graafikko, animaattori, maalari) Kuvataiteilija haluaisi tulla toimeen omalla taiteellisella toiminnalla. Toimeentulon hankkiminen muilla keinoilla syö aina omaa taiteelliseen työhön käytettävää aikaa. Kuitenkin olen käyttänyt omaan koulutukseeni 6 vuotta. 12833 (s.1952 m taidegraafikko, taidemaalari) Taloudellisten vaatimusten takia kuvataiteilijana toiminen viime vuosina on ollut vähäistä. Ammatin harjoittaminen on palkalliselle työlle alisteista ja harrastuksenomaista. 9773 (s.1972 m kuvataiteilija) Ammatillista toimintaa ja tulolähteitä koskevissa kysymyksissä taiteilijoita pyydettiin käyttämään seuraavia, jo edellä mainittuja, vaihtoehtoja kuvaamaan heidän toimintaansa eri sektoreilla: • ’Taiteellinen työ’ tarkoittaa ainoastaan taiteilijan taiteellista työtä. • ’Taiteelliseen työhön liittyvä työ’ tarkoittaa taiteilijan oman taiteenalan/-alojen tuntemusta vaativaa työtä, esimerkiksi opetustyö. • ’Muu työ’ tarkoittaa taiteenalan/-alojen ulkopuolista, ei-taiteellista työtä. Työtehtävien ja töiden luokittelu edellä mainittuihin kategorioihin ei ole aina helppoa. Joillakin taiteenaloilla hyvin monenlaiset työtehtävät liittyvät olennaisesti taiteelliseen työhön, eikä rajanvetoa ole helppo tehdä erityisesti siitä, mikä on taiteelliseen työhön liittyvää ja mikä taiteellista työtä. Valokuvaajana minun on hieman vaikea määritellä, koska teen taidetta ja koska taiteelliseen työhön liittyvää työtä. Käytän kaupallisissa töissäni usein samaa tekniikkaa kuin taiteellisessa työssäni. 6308 (s.1975 m valokuvaaja) Elokuva-alan toimijana kysely ei kaikilta osin soveltunut tulkitsemaan alan taiteellisten töiden ja niihin liittyvien töiden mutkikkaita suhteita. 8724 (s.1976 m elokuvaaja, valokuvaaja, pyroteknikko) En varsinaisesti tituleeraa itseäni ”taiteilijaksi”, toimin graafisena suunnittelijana. ”Taiteilijan työn” ja ”Taiteelliseen työhön liittyvän työn” erottaminen toisistaan tuntui keinotekoiselta rajanvedolta – työ on jatkuvasti luovaa ongelmanratkaisua, myös ”taiteellista”, riippumatta siitä, mihin mediaan tai julkaisualustaan työtä ollaan tekemässä. Voitaneenkin puhua ”käyttötaiteesta”. 3229 (s.1972 m graafinen suunnittelija) 74 Tilanne määrittelyn suhteen vaihtelee huomattavasti sen mukaan, mistä taiteenalasta on kyse. Edellä mainittua luokittelua on kuitenkin käytetty tutkimuksissa paljon ja jo senkin vuoksi työntekoa ja tulonmuodostusta kannattaa tarkastella myös tästä näkökulmasta (ks. Wassall & Alper 1992, 2006; Throsby & Thompson 1994, 1995; Elstad & Røsvik Pedersen 1996; Minkkinen 1999; Kerr & Don & Van Aalst 2002; Rensujeff 2003; Throsby & Hollister 2003; Heian et al. 2008; Throsby & Zednik 2010). Tilanne moniammatillisuuden suhteen ei ole Suomessa muuttunut merkittävästi kymmenessä vuodessa, kun tarkastelemme jakaumaa koko taiteilijakunnan osalta. Ainoastaan taiteellista työtä tehneiden taiteilijoiden osuus on pysynyt lähes ennallaan samoin kuin muuta, eitaiteellista, työtä tehneiden osuus. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä tehneiden osuus on sen sijaan hieman laskenut reilusta 50 prosentista vajaaseen 45 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan niiden taiteilijoiden, jotka ovat tehneet ainoastaan taiteellista työtä, osuus on vähitellen noussut ja taiteellista työtä sivuavaa ja muuta työtä tehneiden osuudet laskeneet 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2010. (Kuvio 26.) Kuvio 26. Taiteilijoiden (%) moniammatillisuus vuosina 1996*, 2000 ja 2010 24 Vain taiteellista työtä 37 39 Taiteelliseen työhön liittyvää työtä 44 Muuta työtä 21 21 0 20 62 52 1996 2000 2010 31 40 60 80 100 % Jakaumat (2000, 2010) on painotettu. * Vuoden 1996 tilanne perustuu Virpi Minkkisen (1999) kyselytutkimukseen Taiteellinen työ ja apurahat, jossa tutkimusjoukon muodostivat vuonna 1996 valtion apurahaa saaneet taiteilijat. Tilanne on erilainen jälleen, kun tarkastelemme jakaumia taiteenaloittain. Suurin ainoastaan taiteellista työtä tehneiden osuuden kasvu on arkkitehdeillä (rakennustaide) ja arvostelijoilla (kritiikki). Muilla taiteenaloilla osuuden nousuun liittyvät muutokset ovat vähäisempiä. Arvostelijoilla taiteelliseen työhön liittyvää työtä osuuden nousuun syynä voi olla keskimääräisen iän nousu eli eläkkeellä olevat eivät niinkään tee enää ”muuta työtä” vaan enemmänkin taiteellista työtä eli kritiikkejä – lähes viidesosa arvostelijoista oli eläkeikäisiä vuonna 2010. Arkkitehtien työtilanteeseen saattaa vaikuttaa se, että alalla oli kymmenen vuotta aikaisemmin hiljaista 1990-luvun syvän taantuman vaikutuksesta. 2000-luvun mittaan ala on toipunut taantumasta, mikä näkyy vuonna 2010 omalle alalle työllistyneiden osuuden kasvussa. 75 Päinvastainen kehityssuunta ainoastaan taiteellista työtä tehneiden osuudessa on tapahtunut tanssitaiteen alalla, tanssitaiteilijoista vain kymmenisen prosenttia on tehnyt ainoastaan taiteellista työtä vuonna 2010, kun osuus oli yli viidennes vuonna 2000. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osuus tanssitaiteen alalla toimivista on työskennellyt opetustehtävissä vuonna 2010 (ks. myös kuvio 28). Valokuvataiteen alalla toimivilla ainoastaan taiteellista työtä tehneiden osuus on muuttunut huomattavasti, mutta se johtuu jo edellä mainitusta tutkimusjoukkoon liittyvästä muutoksesta19. Lisäksi valokuvataiteilijoiden taiteellisesta työstä saadut ansiot ovat matalia, he ovat usein vapaina taiteilijoina ja voivat myös koulutuksensa ja hankkimansa välineistön ansiosta tehdä taiteellista työtään sivuavaa työtä, eli toimia valokuvaustöissä lehtikuvaajina, mainosvalokuvaajina jne (ks. myös kuvio 28). (Kuvio 26.) Tärkeimpänä pidän yhä mahdollisuutta tehdä pelkästään taiteellista työtä. Tekeminen ei uudistu jos joutuu "suorittamaan" työnsä. Perusturva on ehdoton edellytys ja kiinteisiin kuluihin täytyisi olla varma lähde. 416 (s.1961 n maalari) Tuntuu, että muuta, ei-oman alan työtä tehdessä on liikaa kiinni myös toisenlaisena ajatteluna kuin mitä luovuus vaatii. On ikään kuin vaikeasti katkaistavassa kierteessä, missä esimerkiksi apurahan hakemiseen ja näyttelyiden/töiden ideoimiseen tarvittavaa aikaa ja "moodia", mielentilaa on vaikea saavuttaa, mikä taas lannistaa taiteen teossa eikä uskalla kokeilla heittäytymistä pelkälle taiteenteolle, josta kuitenkin tietäisi, että silloin vihdoin olisi aikaa, joka on kuitenkin kaiken luovan työn edellytys. Lienee ikiaikainen ja klassinen ongelma meillä! 2341(s.1980 n korumuotoilija, -taiteilija) Omalla kohdallani taiteelliseen työhön liittyvä päivätyö oli erittäin vaativaa ja "söi" minua jatkuvasti taiteilijana. Kahden työn rinnakkaisuus on ajoittain kohtuuttoman kovaa ja voimia kuluttavaa. Tunne siitä, että ei jaksa tehdä kunnolla kumpaakaan tuttuakin tutumpi! Ns. "Kahden ammatin loukku". 11388 (s.1948 n taiteilija, taidemaalari, kuvataideopettaja) Kuvataiteilijan asema on luvattoman huono. Leipätyö vie mahdollisuudet toimia taiteellisessa työssä täysipainoisesti = kierre, joka vie apurahat ja edelleen työskentelymahdollisuudet. 2914 (s.1964 n taidemaalari) - - - Suomentajan työssä on juuri se ongelma, että sen ohella ei oikeastaan voi tehdä mitään – ei myöskään pitää lomaa – jos aikoo saada siitä edes niukan toimeentulon. - - - 4233 (s.1961 n kirjallisuuden suomentaja) Paljon opetustöitä ja sen alan itsensä kehittämistä, mutta aika ei riittänyt itse oman tanssijuuden ylläpitämiseen. Tanssijana taidot laskivat treenin ja ajan puutteesta, mutta pedagogisesti vuosi oli kehittävä ja mielenkiintoinen.8163 (s.1983 n tanssija, tanssinopettaja) Säännöllinen ansiotyö vie ajan taiteelliselta työltä. - - - 9127 (s.1970 n valokuvataiteilija) 19 Valokuvaajat ja valokuvataiteilijat voivat myös ymmärtää näiden käsitteiden merkitykset eri tavalla, mikä vaikuttaa tuloksiin. 76 Kuvio 27. Ainoastaan taiteellista työtä tehneiden taiteilijoiden (%) osuudet taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 50 Rakennustaide 61 43 45 Näyttämötaide 38 Elokuvataide 37 Taideteollisuus 42 42 41 40 Kirjallisuus Säveltaide 35 Kuvataide 34 37 28 Monialaiset Muut 38 31 19 4 Kritiikki Tanssitaide 15 21 11 Valokuvataide 3 19 37 39 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Kuten edellä ilmeni, taiteelliseen työhön liittyvää työtä tehneiden osuus oli koko taiteilijakunnan osalta laskenut jonkin verran 1990-luvulta alkaen. Taiteenaloittaisesta jakaumasta voidaan havaita, että taiteelliseen työhön liittyvää työtä tehneiden osuus on noussut ainoastaan tanssitaiteen ja valokuvataiteen aloilla. Muilla aloilla osuus on laskenut, joillakin aloilla vieläpä huomattavan paljon. Näitä aloja olivat elokuvataide, kritiikki eli arvostelijat, rakennustaide ja taideteollisuus. (Kuvio 28.) Taiteelliseen työhön liittyvä työ tarkoittaa tanssitaiteen osalta ennen kaikkea opetustyötä, valokuvataiteen osalta usein lehtikuvauksia, mainoskuvauksia ja muita sen kaltaisia töitä, joita valokuvataiteilijana voi taiteellisen työn ohella tehdä. Taideopetus on tärkeätä työtä mutta oman toimeentulon kannalta vaatimatonta – epäkohta – jos opetustyö antaa toimeentulon – se ai anna mahdollisuutta omaan taidetyöhön. - - - 11892 (s.1930 m taidemaalari) Koen tekeväni tanssitaiteilijana paljon ilmaista työtä. Tanssikeikoille olisi kyllä tilaajia, mutta ei maksajia. Missä on työn arvostus?? Taiteelliselle työlle ei ole tarpeeksi aikaa, kun on tehtävä muuta työtä, joka on taloudellisesti kannattavaa. Varsinkin nyt, kun perheessä on lapsi. Näen, että tulevaisuudessa voin esiintyä satunnaisesti, mutta varsinainen rahallinen työ on tehtävä muuten.12183 (s.1979 n tanssitaiteilija) 77 Kuvio 28. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä tehneiden taiteilijoiden osuudet(%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 69 Valokuvataide 89 72 Tanssitaide Muut 77 62 Monialaiset 63 55 Kuvataide 58 50 Säveltaide 46 Näyttämötaide 39 Taideteollisuus 39 Elokuvataide 38 Kirjallisuus 45 55 57 42 31 Kritiikki 52 62 28 Rakennustaide 21 40 Kaikki taiteilijat 44 0 20 52 40 2000 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Muuta työtä tehneiden taiteilijoiden osuudet vaihtelivat paljon taiteenaloittain, vaikka koko taiteilijakunnan osalta heidän osuutensa oli täsmälleen sama kuin kymmenen vuotta aiemmin. Muuta työtä tehneiden osuus oli noussut kymmenen vuoden aikana arvostelijoilla sekä elokuvataiteen alalla, kirjallisuuden alalla (kirjailijat, näytelmäkirjailijat, kaunokirjallisuuden kääntäjät) sekä tanssitaiteen alalla toimineiden joukossa. Muilla taiteenaloilla osuus oli vähentynyt tai pysynyt lähes ennallaan. (Kuvio 29.) Muun työn osuus kasvaa kokoajan, mutta se tuntuu normaalilta ja odotetulta.1845 (s.1963 n muusikko) - - - Muu työ: perustoimeentulon hankkiminen suurin rasite, jopa este taiteelliselle työskentelylle. 8782 (s.1978 n performanssitaiteilija, kuvataiteilija) 78 Kuvio 29. Muuta työtä tehneiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 53 Kritiikki 27 Kirjallisuus 23 Tanssitaide Muut 61 37 30 28 25 23 Monialaiset 9 Elokuvataide 22 21 20 Valokuvataide 20 18 Kuvataide Säveltaide 17 Taideteollisuus 17 17 Näyttämötaide 16 18 19 13 14 Rakennustaide 21 21 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 40 60 80 2010 100 % Jakaumat painotettu. Taiteelliseen työhön liittyvän työn ja muun työn tekemien on todettu olevan tärkeä toimeentuloon liittyvä asia taiteilijoille – myös välillisesti, sillä esimerkiksi opetustyöstä kertyy hyvin eläkettä ja sosiaaliturva toimii paremmin kuin vapaana taiteilijana toimiessa. Myös tässä kyselyssä ilmeni, että taiteilijoilla oli syytä tehdä taiteelliseen työhön liittyvää työtä tai kokonaan taidesektorin ulkopuolista työtä, sillä nämä asiat ovat jääneet taiteilijoilta, erityisesti vapailta taiteilijoilta, ns. yrittäjätaiteilijoilta ja freelancerina toimivilta, hoitamatta kuntoon. Eläkkeen kertymistavoite ja sosiaaliturvan puolelta erityisesti työterveyshuolto olivat seikkoja, joita taiteilijat mainitsivat syiksi laajentaa toimintaansa myös taiteellisen työn ulkopuolelle. Tärkeää on myös tiedostaa se, että taiteilijoiden moniammatillisuudesta hyötyvät muutkin, sillä mitä olisi esimerkiksi taiteilijakoulutus, taiteen tutkimus tai harrastajien opetus ilman kokeneita taiteilijoita. Osaavaa työvoimaa tarvitaan myös aloilla, joilla vaaditaan luovaa ajattelua ja riskinsietokykyä. Tämän aineiston perusteella voi kuitenkin päätellä, ettei taiteilijatyövoiman käyttö muilla sektoreilla ole ollut nou- 79 sussa 2000-luvun mittaan, ainakaan suhteellisesti20. Aineisto tuotti tältä osin pettymyksen, sillä odotukset edellisen kaltaista kehitystä kohtaan ovat olleet korkealla 2000-luvulla. Niin sanottu luova talous on nostettu usein esiin mahdollisuutena taiteelliselle osaamiselle. Australiassa taiteilijoiden työskentely muun, ei-taiteellisen, mutta luovan sektorin työpaikoissa on lisääntynyt ja lisännyt myös taiteilijoiden kiinnostusta muilla sektoreilla olevia työpaikkoja kohtaan (Throsby & Zednik 2011, 21–22). Vaikuttaa myös siltä, että taideopetukseen tarvittavien opettajien määrän kasvu olisi taittunut Suomessa, eikä opetustyöhön ole enää vuonna 2010 ollut suurta tarvetta rekrytoida lisää väkeä taidesektorilta. Taiteilijan osaamista hyödyntävää työtä ei ole – tai ei osata käyttää. 9071 (s.1972 m kuvataiteilija, kuvanveistäjä (muu työ: rakennusmaalarin työtä) Työmäärä on valtava, taiteellisen osaamisen merkitys kasvaa koko ajan.1227(s.1954 m arkkitehti) Taiteilijakunnan ikärakenteessa näkyvä eläkeikäisten osuuden kasvu heijastuu suoraan moniammatillisuuteen (taulukko 5). Taiteellisen työn tekeminen kun ei useinkaan pääty ikääntyessä, mutta opetustyöt, muut taiteelliseen työhön liittyvät työt ja muut työt sen sijaan usein päättyvät. Poikkeuksena tästä on tosin tanssitaide, jonka piirissä työskentelevät jäävät eläkkeelle fyysisistä syistä aikaisemmin ja jatkavat työelämässä usein opetustöiden parissa. Taulukko 5. Taiteilijoiden (%) moniammatillisuus ikäluokittain vuonna 2010 Vain taiteellista työtä Taiteelliseen työhön liittyvää työtä Muuta työtä Muu tilanne alle 35-vuotiaat 34 50 28 1 35–44-vuotiaat 34 51 23 1 45–54-vuotiaat 32 53 23 2 55–64-vuotiaat 48 35 19 2 yli 64-vuotiaat 51 20 9 22 Apurahoituksen laajuus ja määrä, erityisesti pitempiaikaiseen työskentelyyn tarkoitetut taiteilija-apurahat, eri taiteenaloilla on myös yksi tekijä, joka vaikuttaa moniammatillisuuteen. Elokuvataiteen osalta lisääntynyt vain taiteellista työtä tehneiden osuus voi tarkoittaa sitä, että apurahaa on suunnattu alalla useammille kuin kymmenen vuotta aiemmin. Tanssitaiteen alalla samanlaista muutosta ei voi havaita, vaikka myös tanssitaiteen alalla apurahaa saaneiden osuuden kasvu on 2000-luvulla ollut merkittävämpää kuin muilla taiteenaloilla. 20 Mahdollista on tietenkin sekin, että taiteilijat, jotka tekevät työtä muilla sektoreilla, ovat siirtyneet suoraan esimerkiksi oppilaitosten palvelukseen eivätkä ole liittyneet taiteilijajärjestöihin. Näin toimiessaan he eivät ole päätyneet tämän tutkimuksen pohjana olevaan taiteilijoista koostuvaan perusjoukkoon. 80 Syitä moniammatilliseen toimintaan Taiteelliseen työhön liittyvää työtä ja muuta työtä tehneiltä kysyttiin myös 2000-luvun alun Taiteilijan asema -tutkimuksessa syitä, miksi he olivat laajentaneet toimintaansa taidesektorin ulkopuolelle. Silloin vastausvaihtoehtoina olivat taloudelliset syyt, kiinnostus ja muut syyt. Vastausten perusteella lopputuloksena kaikkien taiteilijoiden osalta oli se, että taloudelliset syyt ja kiinnostus olivat lähes yhtä tärkeitä syitä monialaiseen toimintaan. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä tehtiin ihan yhtä usein kiinnostuksen vuoksi kuin taloudellisistakin syistä, kun taas muuta, ei-taiteellista työtä, tehtiin useammin taloudellisista syistä. (Rensujeff 2003, 41.) Mahdollisuus opettamiseen lisää tietoa ja näkemystä. Opettaja oppii jopa enemmän kuin oppilas. Mestari-kisälliperinne edelleen oiva koulutusmetodi. - - - 10005 (s.1939 m valokuvaaja, tv-kuvaaja (eläk.)) Taulukossa 6 vuoden 2010 jakaumat on esitetty sekä taiteelliseen työhön liittyvän työn että muun työn osalta vastausvaihtoehtoineen. Tärkeimpiä syitä moniammatillisuuteen olivat kiinnostuksen lisäksi taloudelliset syyt, eli toimeentulon varmistaminen, paremmat tulot, säännölliset tulot ja yleisesti se, että taiteellisesta työstä saadut tulot olivat riittämättömät. Taulukko 6. Syitä moniammatilliseen toimintaan vuonna 2010* Taiteelliseen työhön liittyvä työ (%) Muu työ (%) Kiinnostus 60 31 Paremmat tulot 34 30 Säännölliset tulot 31 40 Toimeentulon varmistaminen 51 55 Taiteellista työtä ei tarpeeksi saatavilla 19 23 Työ täydentää työtäni taiteilijana 46 17 Tauko taiteellisesta työstä meneillään 4 5 Taiteellisen työn tulot riittämättömät 38 37 Taiteellisen työn sesonkiluonteisuus ja ei-taiteellisten työmarkkinoiden joustamattomuus 8 7 En osaa sanoa 1 1 17 19 Muut syyt *Prosenttiosuudet koskevat niitä taiteilijoita, jotka olivat tehneet taiteelliseen työhön liittyvää työtä (44 %) ja/tai muuta työtä (21 %). Koska lähes viidesosa taiteilijoista oli ilmoittanut muita syitä moni ammatilliseen toimintaansa kuin valmiit vastausvaihtoehdot, muut 81 syyt on lueteltu erikseen sivuilla 87 ja 88 siinä järjestyksessä, että yleisimmät mainitaan ensin. Vuoden 2010 tilannetta kartoitettiin antamalla enemmän vastausvaihtoehtoja kyselylomakkeessa kuin aikaisemmassa tutkimuksessa. Taloudelliset syyt jakaantuvat uudemmassa vuotta 2010 koskevassa aineistossa useampaan luokkaan, ne ovat päällekkäisiä, eikä niitä voi käsitellä täysin verrannollisena aiempiin vastauksiin, joissa kyse oli laajemmasta kirjosta taloudellisia syitä. Näiden taloudellisten vaikuttimien vertailua voi kuitenkin tehdä tarkastelemalla seuraavia vaihtoehtoja: ’toimeentulon varmistaminen’ tai ’ taiteellisen työn tulot riittämättömät’. Esimerkkinä voidaan tarkastella kuvataiteilijoita, joista 70 prosenttia mainitsi taiteellisen työn tulojen riittämättömyyden syyksi tehdä muuta taidesektorin ulkopuolista työtä, taloudellisten syiden osuus vuonna 2000 oli 33 prosenttia. (Kuvio 30.) Kuvio 30. Niiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain, jotka tekivät taiteelliseen työhön liittyvää työtä tai muuta työtä sen vuoksi, että taiteellisen työn tulot olivat riittämättömät (2010) 64 Kuvataide Valokuvataide 55 Muut 70 61 60 54 56 Kritiikki 45 Monialaiset 52 56 54 Taideteollisuus 60 50 Tanssitaide 65 49 Elokuvataide 58 46 Säveltaide 58 44 Kirjallisuus 62 38 Rakennustaide 31 37 Näyttämötaide 39 51 Kaikki taiteilijat 0 20 40 Taiteelliseen työhön liittyvä työ Muu työ 55 60 80 100 % Jakaumat painotettu. Vertailtaessa moniammatillisuuden syihin liittyviä jakaumia vuosina 2000 ja 2010 voidaan havaita, että kiinnostuksen vuoksi taiteelliseen työhön liittyvää työtä oli tehnyt suurempi osuus taiteilijoista 82 eri taiteenaloilla vuonna 2010 kuin kymmenen vuotta aiemmin. Ero aikaisempaan oli merkittävä ja ainoastaan monialaisilla taiteilijoilla kiinnostuksen osuus moniammatillisuuden syynä oli pysynyt lähes ennallaan. (Kuvio 31.) Kuvio 31. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä kiinnostuksen vuoksi tehneiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 54 Näyttämötaide 71 52 Kirjallisuus 70 57 Kritiikki 66 46 Säveltaide 61 59 61 Tanssitaide 57 Valokuvataide 61 61 60 Monialaiset 47 Taideteollisuus 60 44 Elokuvataide 59 Muut 59 43 Kuvataide 36 Rakennustaide 52 47 49 Kaikki taiteilijat 0 20 40 60 60 2000 80 2010 100 % Jakaumat painotettu. Edellinen havainto pätee myös muuta, ei-taiteellista, työtä tehneisiin taiteilijoihin. Myös heidän osaltaan kiinnostuksen osuus vastauksissa on kasvanut merkittävästi kymmenessä vuodessa. (Kuvio 32.) Nämä jakaumat sekä taiteelliseen työhön liittyvän työn että muun työn osalta osoittavat, että taiteilijoiden tekemä työn laatu taidesektorin ulkopuolella (taiteelliseen työhön liittyvä työ ja muu työ) on muuttunut oleellisesti. Työtä tehdään enemmän omasta kiinnostuksesta kuin aiemmin, vaikka myös taloudelliset syyt edelleen painavat vaakakupissa. Talou dellisten syiden merkityksen vähenemistä taidesektorin ulkopuolella tapahtuvaan työntekoon on näillä aineistoilla sen sijaan vaikea todentaa. ’Taiteellisen työn tulojen riittämättömyys’ ja ’toimeentulon varmistaminen’ sekä ’paremmat tulot’ ja ’säännölliset tulot’ olivat myös vuonna 2010 merkittävässä määrin vastauksissa mukana. Nekin taiteilijat, jotka olivat kiinnostuneet tekemästään työstä, tekivät työtä 83 useimmiten myös taloudellisista syistä. Kiinnostus yksinomaisena syynä moniammatillisuuteen, erityisesti muun työn tekemiseen, oli erittäin harvinainen vastauksissa. Mielenkiintoista on myös se, että työn imago tai vaatimustasokaan ei vaikuttanut oleellisesti sen kiinnostavuuteen taiteilijan näkökulmasta. Niin opettajat ja toimittajat (joita muuta työtä tehneiden joukossa oli paljon), professorit ja lääkärit kuin myös myyjät ja kausityöntekijätkin olivat nimenomaan kiinnostuksen (ja melkein aina myös taloudellisten syiden) vuoksi muun kuin taidealan alan töissä. Vain ani harva pystyy elättämään itsensä taiteilijan tuotteillaan piskuisessa Suomessa. Puhumattakaan perheen elättämisestä.10538 (s.1951 m valokuvaaja) Sinnittelyä ja selviytymistä. Luovaan työhön (säveltäminen, biisinteko) ja taiteellisten valmiuksien kehittämiseen ei tässä elämäntilanteessa (pienet, alle kouluikäiset lapset, puoliso taiteilija/opiskelija) jäänyt riittävästi aikaa, se kului perustoimeentulon hankkimiseen taiteellisessa ja muussa työssä. 8583 (s.1973 m freelance-muusikko) Taiteilija Suomessa hyötyisi paljon siitä, että yhteiskunta pystyisi tarjoamaan enemmän osa-aikatyötä. Moni taiteilija kokee taloudellisen epävarmuuden tukehduttavan taiteellista työskentelyä. Vakituinen osa-aikainen työ toisi turvallisuutta ja jatkuvuutta taiteilijan elämään ja mahdollistaisi myös ajan taiteelliselle työskentelylle. 2899 (s.1965 n kuvataiteilija, graafinen suunnittelija) 84 Kuvio 32. Muuta (ei-taiteellista) työtä kiinnostuksen vuoksi tehneiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 19 Kritiikki 49 18 Kirjallisuus 47 18 Rakennustaide 38 13 Näyttämötaide 37 18 Tanssitaide 36 25 Monialaiset 10 Säveltaide 27 8 Taideteollisuus 21 12 Kuvataide Muut 30 17 17 14 15 Valokuvataide 4 3 Elokuvataide 14 Kaikki taiteilijat 0 2000 31 20 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Edellä käsiteltyyn liittyen voidaan tarkastella vastausvaihtoehdon ’taiteelliseen työhön liittyvä / muu työ täydentää työtäni taiteilijana’ osuutta. Sen perusteella näyttää myös siltä, että etenkin taiteelliseen työhön liittyvä työ ei useinkaan ole pelkästään taloudellisista syistä tehty valinta, vaan enemmänkin tarkoituksenmukainen, toivottu ja ehkä myös taiteellisen työskentelyn parantamiseen tähtäävä lisä taiteilijan työssä. Kaikista taiteilijoista, jotka olivat taiteelliseen työhön liittyvää työtä tehneet, lähes puolet teki sitä muun muassa siksi, että se täydentää taiteellista työtä. Muun työn osalta vastaava osuus oli 17 prosenttia. (Kuvio 33.) 85 Kuvio 33. Niiden taiteilijoiden osuudet (%) taiteenaloittain, jotka tekivät taiteelliseen työhön liittyvää ja muuta työtä siksi, että ne täydentävät taiteellista työtä (2010) Näyttämötaide 59 23 Kirjallisuus 54 22 Monialaiset 53 26 Muut 52 4 Elokuvataide 48 3 Säveltaide 48 20 Taideteollisuus 43 13 Valokuvataide 42 10 Tanssitaide 41 12 Kuvataide 37 14 Rakennustaide 37 6 Kritiikki 17 Kaikki taiteilijat 36 17 0 20 Taiteelliseen työhön liittyvä työ Muu työ 46 40 60 80 100 % Jakaumat on painotettu. Kuten edellä ilmeni, moniammatillisuuden syyt hieman poikkesivat sen mukaan, oliko taiteilija tehnyt taiteelliseen työhön liittyvää työtä vai muuta työtä, vaikka yhteneväisyyksiäkin näiden välillä oli. Seuraavassa tarkastellaan niitä syitä, jotka tulivat esiin valmiiden vastausvaihtoehtojen ulkopuolelta. Myös niiden joukossa on sellaisia syitä, jotka useat taiteilijat mainitsivat. Merkittävässä roolissa sekä taiteelliseen työhön liittyvässä työssä että muussa työssä oli muun muassa kysyntä. Syynä tietynlaisen työn tekemiseen oli usein se, että juuri tietylle taiteilijan osaamiselle löytyi käyttöä lähipiirissä tai -yhteisössä. Taiteelliseen työhön liittyvässä työssä tämä oli yleistä erityisesti opetustyössä. Lisä- tai täydentävän koulutuksen hankkiminen (esim. pedagogiset tai ei-taiteellisen alan koulutus) helpotti ja edesauttoi työllistymistä taidesektorin ulkopuolelle. Taiteilijan sosiaaliset tarpeet, eli esimerkiksi tarve kuulua työyhteisöön, näyttäytyivät myöskin yhtenä tärkeänä syynä hankkia työtä varsinaisen taidealan ulkopuolelta varsinkin yksin töitä tekevillä luovilla taiteilijoilla. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä tekevät korostivat usein, että kyseessä oleva työ oli osa taiteellisen työn toimenkuvaa ja siksi hyödyllistä kokonaisuuden kannalta. Mainintoja tästä oli vähemmän muuta, eitaiteellista työtä tehneiden joukossa. Muuta työtä tehneiden joukossa 86 painoarvoa oli opiskeluaikaan liittyvän lisätienestin hankkimisella ja perhesyillä. Seuraavat syyt taas liittyivät apurahoitukseen tai sen puuttumiseen: apurahan riittämättömyys, apurahan puute, työsuhteen ylläpitäminen apurahakauden aikana sekä apurahan saantiin liittyvien mahdollisuuksien vahvistaminen. Syitä taiteelliseen työhön liittyvän työ tekemiseen vuonna 2010: • kysyntä: yhteisössä ilmenevät tarpeet • taiteelliseen työhön liittyvä työ on osa toimenkuvaa / taiteellinen työ ja taiteelliseen työhön liittyvä työ kuuluvat yhteen • tarve kuulua työyhteisöön, sosiaalisuuteen liittyvät syyt • halu siirtää omaa osaamistaan/opettaa nuoremmille • koulutus esim. pedagogiksi • verkostoituminen, kontaktien etsiminen • oman osaamisen kehittäminen ja laajentaminen • työsuhteen ylläpitäminen apurahakauden aikana • eläkkeen myötä taiteellinen työ vaihtunut opetustyöksi, aktiviteettien jatkaminen ikääntyneenä • vaihtelun tarve • velkaantuminen • apurahan riittämättömyys • ammattitaidon ylläpitäminen • omaan työhön uusi näkökulma – etäännyttäminen • oman taiteellisen toiminnan rahoittaminen • velvollisuuden tunto • oman taiteenalan kehittäminen/tunnetuksi tekeminen/tutkiminen • työtilaisuuksien luominen itse toimimalla kuraattorina tai tuottajana • ajan tasalla pysyminen • apurahan puute • paikallisen taide- ja kulttuurielämän edistäminen • tulevien ammattilaisten ammattitaidon uudistaminen • hupi • ikä • vaikutusmahdollisuuksien lisääminen • työn säännöllisyys ja tasaisuus • ristiriidat taiteelliseen työhön liittyvissä palkkausasioissa • Ylen ostokielto on vienyt töitä elokuva-alalta (indie-yhtiöiltä) • eloonjäämisvaisto, ylpeys siitä, että tulee omillaan toimeen • halu viedä tanssitaidetta hoitolaitoksiin, tanssittaa ihmisiä • työyhteisön suhteellinen pysyvyys • raskausaika (tanssiproduktiossa mukanaolo mahdotonta) • oman kuvataidekasvatukseen liittyvän metodin kehittäminen ja kirjan kirjoittaminen siitä • kehollisuus • uteliaisuus • apurahan saantiin liittyvien mahdollisuuksien vahvistaminen • sitä otetaan mitä saadaan ja tehdään niin hyvin kuin osataan, jokapaikanhöylä • eläkekertymän kasvattaminen • sosiaaliturvan parantaminen (sis. terveydenhuolto) • keskeneräiset opinnot • osoitettu luottamus • terveydelliset syyt • säästöjen tarve • monipuolisen työkokemuksen tarve • opetustyön arvostuksen lisääminen taiteen kentällä • uusien palvelumuotojen kehittäminen • intohimo tapahtumien järjestämiseen • Työvoima- ja elonkeinokeskuksen painostus • luova pakko • kielitaidon parantaminen 87 Syitä muun työn tekemiseen vuonna 2010: • muun alan koulutus esim. hoitoalalle • opiskelu (lisätienestien tarve, harjoittelu jne.) • taiteellisen työn rahoittaminen/mahdollistaminen • kysyntä: yhteisössä ilmenevä tarve • vaihtelun tarve • perhesyyt • apurahan puute • vakinainen kokopäivätyö välttämätön, koska tulevaisuus epävarma • tarve kuulua työyhteisöön, sosiaalisuuteen liittyvät tarpeet • itsensä kehittäminen • oman yrityksen toimintaan liittyvät velvoitteet • henki • tiedon tuottamisen tarve • rakkaus/intohimo • • • • • • • • • • • • • • • • uteliaisuus terveydelliset syyt opintojen keskeytyminen työhuoneen rakentaminen ammattitaidon ylläpitäminen (”vanhan ammatin”) säästöjen tarve kevyemmät työskentelyolosuhteet säännöllisen työn testaaminen työympäristö fyysisen kunnon ylläpitäminen muu työ liittyy osittain taiteelliseen työhön muu työ on pääasiallinen työ, taiteellinen sivutyö inspiraation saaminen työterveyshuollon piiriin pääseminen ”jonkun pitää tehdä paskaduunitkin” tanssiteatterin kokonaisvaltainen kehittäminen Taiteellisen toiminnan rahoittaminen ja työskentelyn mahdollistaminen mainittiin myös yhtenä syynä työn tekoon muilla sektoreilla. Näin myös teoria taiteellisen toiminnan rahoittamisesta taidesektorin ulkopuolista työtä tekemällä (work-preference model) saa todellisuuspohjaa taiteilijoiden itsensä kertomana. Työskentelyn mahdollistamiseen liittyviä syitä oli muillakin kuin kuvataiteilijoilla, joiden intressissä on yleensä todettu olevan taiteen tekemiseen liittyvän välineistön ja työtilan hankkiminen ja ylläpitäminen. Taiteellista toimintaa rahoitetaan ja mahdollistetaan useilla taiteenaloilla tekemällä taiteelliseen työhön liittyvää työtä ja muuta työtä myös siten, että hankitaan esiintymistilaisuuksia toimimalla tuottajana tai näyttelytilaisuuksia toimimalla kuraattorina. Muulla taiteelliseen työhön liittyvällä työllä rahoitetaan omaa taiteellista ydintoimintaa. 8521 (s.1976 m säveltäjä, muusikko, tuottaja) Taiteellista työtä muuten vaikea, mahdotonta päästä tekemään. 10443 (s.1964 m muusikko, säveltäjä (jazz)) Taiteelliseen työhön liittyvä työ mahdollistaa taiteen teon (omien elokuvien tuottaminen). 13443 (s.1963 m elokuvaaja) Halusin pystyä hankkimaan välineitä, jotka mahdollistaisivat taiteellisen työni. 9025 (s.1973 m kuvataiteilija (taidegrafiikka)) Takaamaan työhuoneen ja materiaalit. 5014 (s.1947 n taidegraafikko, taidemaalari) Pidin kaksi yksityisnäyttelyä ja oli pakko saada lisää rahaa. Galleriavuokrat on kalliita, teosten valmistaminen on kallista. 6319 (s.1977 n valokuvaaja TaM) 88 - - - Paljon joutuu tekemään palkatonta työtä tai muuta työtä, jotta voisi tehdä sitä työtä, johon on kouluttautunut. 9140 (s.1972 n valokuvataiteilija, valokuvaaja) Tämän aineiston osalta edellä mainittuun teoriaan kuuluvan minimitulovyöhykkeen (Throsby 1994) määritteleminen on hankalaa, koska sen edellyttämä kysymyspatteristo puuttui kyselylomakkeesta. Kiinnostavaa olisi joka tapauksessa tietää, kuinka usein moniammatillisen toiminnan motiivina on työtilaisuuksien luominen / työvälineiden hankkiminen ja kuinka usein taidesektorin ulkopuolella tehtävän työn seurauksena syntyneet lisätulot ohjataan elinkustannuksiin ja kuinka usein taiteelliseen työprosessiin. Työaika Taiteilijoiden palautteen mukaan työaikaa koskeva kysymys oli kyselyn vaikeimpia vastattavia molempina ajankohtina. Vuonna 2010 kysymykseen jätti vastaamatta vielä suurempi joukko kuin vuonna 2000. Useat taiteilijat eivät osanneet vastata kysymykseen, koska jo pelkkä työajan määrittely tuotti heille vaikeuksia. Hankalaa oli myös se, että työaika ei useissa tapauksissa jakautunut tasaisesti koko vuodelle. Koska työ oli useilla taiteilijoilla sesonkiluonteista, työtuntien jakaminen koko vuodelle oli hankalaa. TYÖAIKAA koskeva kysymys: Tämä on liian vaikea. Koko elämä on minulle taiteilijana olemista jopa loma suo sisään asioita jotka lauluiksi muuttuvat. Ajan keikka-ajoja 140 työpäivää vuodessa, en osaa määritellä tunteja. Ovatko vain esiintymistunnit ja sävellysaika tuota aikaa? Minusta ei. 3770 (s.1956 m lauluntekijä, laulaja, näyttelijä) Minusta viikkotuntien määritteleminen on hankalaa kun työnkuva ja tilanne voi muuttua vuoden aikana montakin kertaa. Toisaalta lasketaanko esim. oma harjoitteleminen taiteelliseen työhön, vain ainoastaan jos se on keikkaa/konserttia varten? Myös keikat saattavat venyä pitkiksi eikä tunteja yleensä lasketa, ainoastaan varsinaiseen esiintymiseen menevä aika. 7039 (s.1973 n) - - Taiteilija tekee työtä sekä valveilla että nukkuessaan. Taiteilija elää taidetta eli taide = elämä. Näihin kysymyksiin [työajasta] on aika mahdotonta vastata. - - - 515 (s.1979 n kuvataiteilija) Ammatissani on hyvin vaikeaa arvioida työhön käytettyä aikaa. Omasta mielestäni, kun olen ohjaaja ja käsikirjoittaja aikalailla 24/7. 13514 (s.1976 n elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja) Frågorna 22 & 23 omöjliga att svara på – I alla fall det konstnärliga arbetet är ju ständigt pågående, inte riktigt möjligt att definiera i timmar.1112 (s.1974 n författare) Taiteellisen työn viikkotuntimäärän laskeminen on vaikeaa. Onko esim. asioiden kypsyttäminen päässä työtä? - - - 1571 (s.1976 m muusikko, säveltäjä, äänisuunnittelija) 89 Vaikka henkilökohtaisista syistä luova taiteellinen toiminta pysähtyy niin omat kokemukset ja elämän muutokset kypsyttävät uusia ajatuksia ja ideoita mahdollisista produktioista. Taiteellinen työstäminen on myös hiljaista työstämistä. 5191 (s.1975 n joikaaja, taidekasvattaja) Liian kiire. Apurahoituksen päätösten myöhäiset ajankohdat vaikeuttavat töiden suunnittelua. Esim. teatterit suunnittelevat nyt ohjelmiston vuodelle 2013–14. Minä en kuitenkaan tiedä ensi vuoden taiteilija-apurahapäätöksiä kuin syksyllä. Toimeentulon turvaaminen johtaa päällekkäisiin töihin. Elokuva-alalla ennustettavuus on vielä huonompi, työt kasautuvat ja jos (kun) terveys reistailee (oma tai perheen) välillä on huomattavia vaikeuksia jaksottaa työtä/säännellä työpäivän pituutta perhe-elämään sopivaksi. Välillä harkitsen vakavasti siirtymistä alalle jossa työehdot olisivat siedettävämmät. 636 (s.1972 m näytelmäkirjailija, elokuvakäsikirjoittaja) Aikaisemmassa tutkimuksessa kysymykseen vastattiin valmiiksi luokitelluin vastausvaihtoehdoin, eli luokittelu viikkotyötunteihin oli sama kuin kuvioissa 34, 35 ja 36. Vuoden 2010 kyselyssä taiteilijoita pyydettiin vastaamaan kysymykseen tarkkoina viikoittaisina työtunteina, joita ei luokiteltu valmiiksi. Kysymyksen muotoa muutettiin siksi, että jälkimmäinen vastausmuoto mahdollistaa muun muassa taiteelliseen työhön käytettyjen viikoittaisten työtuntien määrän osuuden (%) laskemisen viikoittaisesta kokonaistyöajasta (taulukko 7). Eri tyyppiseen työhön käytettyä aikaa on moniammatillisen toiminnan laajuuden ja merkityksen arvioinnissa käytetty yleisesti muun muassa Australiassa tehdyissä taiteilijatutkimuksissa. Sen sijaan, että tarkasteltaisiin pelkästään taiteellisesta työstä saatujen tulojen osuutta kokonaistuloista, voidaan nyt tarkastella myös taiteelliseen työhön käytetyn ajan osuutta kokonaistyöajasta. Taiteilijoiden tekemien viikoittaisten työtuntien määrä on laskenut huomattavasti vuodesta 2000 vuoteen 2010 (kuviot 34, 35, 36). Vaikka 18–40 tuntia viikoittain työskennelleitä taiteilijoiden osuus onkin puolet kaikista taiteilijoista, on tätä enemmän tunteja työskennelleiden osuudet laskeneet. Kaiken kaikkiaan 41–60 viikkotyötuntia tehneiden taiteilijoiden osuus oli laskenut kolmasosasta neljäsosaan. (kuvio 34.) On todennäköistä, että todellinen muutos viikkotyöajoissa ei ole kuitenkaan ollut näin dramaattinen. Kysymysmuodon muuttaminen valmiiksi luokitelluista vaihtoehdoista tarkkaan viikkotuntimäärään on todennäköisesti syynä näin suureen muutokseen tuloksissa. 90 Kuvio 34. Taiteilijoiden (%) viikkotyötunnit vuosina 2000 ja 2010 13 Alle 18 tuntia 16 38 18-40 tuntia 41-60 tuntia 25 Yli 60 tuntia 14 3 2 Eos 50 33 2000 7 0 20 40 60 2010 80 100 % Jakaumat on painotettu. Sama kuin edellä koskee myös taiteelliseen työhön käytettyä työaikaa. Myös sen suhteen tapahtuneet muutokset olivat samansuuntaisia. Yli 40 viikkotyötuntia tehneiden osuudet olivat laskeneet huomattavasti ja alle 40 viikkotyötuntia tehneiden osuudet nousseet. (Kuvio 35.) Kuvio 35. Taiteilijoiden taiteellisen työn viikkotyötunnit vuosina 2000 ja 2010 32 Alle 18 tuntia 37 41 18-40 tuntia 41-60 tuntia 11 Yli 60 tuntia 1 2 Eos 0 44 19 6 2000 7 20 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Taiteenaloittaiset erot ja muutokset viikottaisissa työtunneissa ovat huomattavat. Työaikaa koskeva muutos koskee johdonmukaisesti lähes kaikkia taiteenaloja. Esimerkiksi 41–60 viikkotyötuntia työskennelleiden osuus vuonna 2010 on useimmilla taiteenaloilla merkittävästi pienempi kuin vuonna 2000. Ainoastaan arvostelijoiden ja monialaisten taiteilijoiden osuudet tässä luokassa eivät olleet laskeneet 2000-luvun alun mittaan. 91 Kuvio 36. Taiteilijat (%), joiden viikoittainen kokonaistyöaika oli 41–60 tuntia taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 35 35 Kritiikki Muut 31 Näyttämötaide 29 Kuvataide 29 Monialaiset 27 29 Valokuvataide 36 33 46 25 Kirjallisuus 23 Säveltaide 22 Rakennustaide 22 Taideteollisuus 22 Elokuvataide 50 46 41 32 17 Tanssitaide 16 Kaikki taiteilijat 23 25 0 20 32 33 2000 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Vuonna 2010 taiteilijoiden kokonaistyöaika oli keskimäärin noin 35 tuntia viikossa. Taiteelliseen työhön aikaa käytettiin noin 24 tuntia viikossa eli 70 prosenttia kokonaistyöajasta. Taiteelliseen työhön käytetyn ajan osuus oli suurin näyttämötaiteen alalla toimivilla (81 %) ja arkkitehdeillä (81 %) ja pienin arvostelijoilla (25 %) ja tanssitaiteen alalla toimivilla (52 %). (Taulukko 7.) 92 Taulukko 7. Taiteilijoiden kokonaistyöaika(h/vko) ja taiteelliseen työhön käytetty aika (h/vko) sekä taiteellisen työn osuus (%) kokonaistyöajasta Taiteenala Taiteellisen työn tunnit (vko) Kokonaistyöaika (h/vko) Taiteellisen työn tuntien osuus kokonaistyöajasta (%) Elokuvataide 24,4 34,6 71 Kirjallisuus 23,7 34,6 68 8,7 35,3 25 Kuvataide 26,0 36,9 70 Monialaiset 25,1 37,6 67 Näyttämötaide 25,9 32,1 81 Rakennustaide 27,7 34,3 81 Säveltaide 24,6 34,0 72 Taideteollisuus 23,1 34,9 66 Tanssitaide 14,8 28,6 52 Valokuvataide 24,8 44,1 56 Muut 22,3 34,5 65 Kaikki taiteilijat 24,3 34,9 70 Kritiikki Naiset tekivät vain hieman lyhyempää (naisten keskimääräinen työaika 92 % miesten keskimääräisestä työajasta) työviikkoa kuin miehet vuonna 2010. Naisten viikkotyötuntien keskiarvo oli noin 34 tuntia ja miesten noin 36 tuntia. Taiteelliseen työhön käytettyjen viikkotyötuntien määrässä naisten ja miesten välinen ero oli sen sijaan suurempi (82 %). Naiset tekivät taiteellista työtä keskimäärin noin 22 tuntia ja miehet noin 27 tuntia viikossa. Miesten taiteellisen työn tuntien osuus kokonaistyöajasta (74 %) oli suurempi kuin naisten (66 %). Työntekoon eri työtehtävissä käytetyn ajan perusteella naisten moniammatillisuus oli yleisempää kuin miesten. Tuloni olivat kohtuulliset, mutta epäsuhta muusikon/säveltäjän roolissa tulojen suhteen on suuri! Sävellyksestä saatu raha = ehkä 1/4 palkasta mutta väh. 50 % ajasta. Tilaukset edelleen liian matalaan hintaan, mutta pakko tehdä, että saa edes sen. 13541 (s.1958 m säveltäjä, muusikko) Vuonna 2010 olin niin paljon kuvauksissa (elokuvien ja tv-sarjojen), joissa työpäivät on pitkät ja vastuu suuri, että lokakuusta alkaen olin loppuvuoden loppuun palanut. Se on normaalia. Keikkatyöläiselle. Freelancerille. Kun ei ole tietoa tulevista töistä, ottaa aina lisää vielä yhden keikan, koska ei uskalla uskoa siihen, että voisi pitää pari viikkoa lomaa. Entä jos keikkoja ei tulekaan seuraavaan puoleen vuoteen?12556 (s.1976 n elokuvaleikkaaja, kuvaussihteeri, apulaisohjaaja, still-valokuvaaja, valokuvaaja) Normaali työntäyteinen vuosi jolloin kuitenkin tehtiin normaalia vähemmän ylitöitä. Yleensä ylitöitä tehdään niin että kuukaudessa kertyy yht. 220 työtuntia. 1356 (s.1972 n arkkitehti) 93 - - - Näyttelypyyntöjä tuli runsaasti. Ajankäytön suunnittelu oli vaikeaa. Taiteellisen työhön jäi vähemmän aikaa kun organisointi, tiedotus yms. veivät aikaa. Ulkomailla olo antaa rauhan suunnittelulle, tämä oli uusi löytö minulle. 883 (s.1955 n tekstiilitaiteilija) Antoisa, mutta kiireinen. Kahden työn (vakinainen työ ja produktio) yhdistäminen tuottaa usein pitkiä päiviä. Taloudellisesti en olisi tullut toimeen pelkällä taiteellisella työllä. 3298 (s.1985 n tanssija, koreografi, tanssinopettaja) 94 Tulonmuodostus ja apurahat Tärkeimmät toimeentulolähteet Moniammatillisuus yksistään ei kerro mitään tärkeimmistä toimeentulolähteistä. Taiteilijat saavat pääsääntöisesti toimeentulonsa useista eri lähteistä, ja taiteellista työtä tehdään myös ilman, että siitä saadaan tuloja. Taiteellinen työ ja taiteellisesta työstä saadut tulot eivät välttämättä osu samalle kalenterivuodelle (tekijänoikeustulot, teosmyyntitulot, rojaltit). Tämän vuoksi on mahdollista saada tuloja taiteellisesta työstä tietyn vuoden aikana, vaikka ei olisi tehnyt taiteellista työtä lainkaan juuri sen vuoden aikana, samoin on mahdollista tehdä taiteellista työtä ilman, että on etukäteen tietoa siitä, saako työstä tuloja saman vuoden aikana. Vuoden 2010 tuloksia ei voi verrata edelliseen vuotta 2000 koskevaan tutkimukseen, koska edellisellä kerralla kyselyssä saatiin selville vain kunkin taiteilijan kolme tärkeintä toimeentulolähdettä. Aikaisemmassa vuotta 2000 koskevassa kyselyssä vastaajia pyydettiin numeroimaan kolme tärkeintä toimeentulolähdettä tärkeysjärjestyksessä, mutta useimmilla numerointi jäi tekemättä ja sen vuoksi selville saatiin vain kolme tärkeintä toimeentulolähdettä, mikä tässä tapauksessa on triviaali tieto, koska useimmilla niitä ei edes ole enempää. Vuoden 2010 tilanteesta kyselylomakkeessa pyydettiin ilmoittamaan vain kaikkein tärkein toimeentulolähde. Vuonna 2010 taiteellinen työ oli tärkein toimeentulolähde 39 prosentille taiteilijoita. Tärkeimmässä asemassa olivat taiteellisesta työstä saadut palkat ja palkkiot (35 %). Muut taiteellisen työn lähteet olivat hyvin harvoin tärkeimpänä toimeentulolähteenä. Taiteilijoista 3 prosenttia mainitsi teosmyynnit ja -tilaukset, 1 prosentti tekijänoikeudet ja 0,2 prosenttia rojaltit. Taiteellinen työ kaikkien näiden osioiden osalta oli tärkein toimeentulolähde niillä taiteenaloilla, joilla perinteisesti on ollut vakaampi työmarkkina-asema: näyttämötaide, säveltaide ja rakennustaide. Taiteenaloilla, joilla vapaiden taiteilijoiden osuus on perinteisesti ollut suuri, taiteellinen työ oli harvemmin tärkein toimeentuloon vaikuttava tekijä. Näillä taiteenaloilla apurahojen asema tärkeimpänä toimeentulolähteenä oli yhtä merkittävä kuin taiteellinen työ, sen osoittaa kirjallisuus ja kuvataide. (Kuvio 37.) 95 Kuvio 37. Taiteilijoiden tärkeimmät toimeentulolähteet (%) taiteenaloittain vuonna 2010 Taiteellinen työ Elokuvataide Kirjallisuus Kritiikki Kuvataide Monialaiset Näyttämötaide Rakennustaide Säveltaide Taideteollisuus Tanssitaide Valokuvataide Muut Kaikki taiteilijat Apurahat Taiteelliseen työhön liittyvä työ 49 18 7 11 18 6 Muu työ 4 8 41 19 19 12 10 60 3 55 58 4 11 6 7 8 40 % 24 2 1 11 60 16 19 9 0 12 16 1 1 12 8 9 21 26 15 20 21 20 1 43 39 0 25 6 36 30 30 25 3 8 0 3 43 20 5 10 1 10 21 33 12 18 Muu 31 0 20 32 1 10 5 24 13 Taiteilijaeläke 12 28 2 23 80 100 Apurahat on tutkimuksessa luokiteltu omaksi kategoriakseen, vaikka niiden voisi ajatella olevan tuloa taiteellisesta työstä. Apurahat poikkeavat kuitenkin muista toimeentulolähteistä merkittävästi, sillä ne ovat verotonta tuloa toisin kuin muut toimeentulolähteet. Apurahat olivat kaiken kaikkiaan tärkein toimeentulolähde 9 prosentille taiteilijoita. Ne olivat tärkein toimeentulolähde lähes kolmasosalle valokuvataiteilijoita ja noin viidesosalle ryhmään muu kuuluvia taiteilijoita, kuvataiteilijoita ja kirjallisuuden alalla toimivia. Vähiten apurahat vaikuttivat toimeentuloon arkkitehdeillä sekä näyttämötaiteen, säveltaiteen ja taideteollisuuden aloilla työskentelevillä. (Kuvio 37.) Taiteelliseen työhön liittyvä työ oli tärkein toimeentulolähde 16 prosentille taiteilijoita. Se oli tärkein toimeentulon lähde erityisesti valokuvataiteilijoille (43 %) ja tanssitaiteilijoille (37 %). Myös viidesosa kuvataiteilijoista piti taiteelliseen työhön liittyvää työtä tärkeimpänä toimeentulolähteenään. Käytännössä edellä mainitut taiteilijat toimivat suureksi osaksi oman taiteenalansa opettajina tai esimerkiksi valokuvataiteilijat valokuvaajina, lehtikuvaajina tai mainosvalokuvaajina oman taiteellisen työnsä ohessa. Kirjallisuuden alalla taiteelliseen työhön liittyvä työ oli tärkein toimeentulolähde vain erittäin harvoin. (Kuvio 37.) Muu työ oli tärkein toimeentulolähde 11 prosentille taiteilijoita. Muu, ei-taiteellinen, työ oli tärkeä toimeentulolähde erityisesti arvostelijoille (41 %) ja kirjallisuuden alalla toimiville (24 %). Näillä molemmilla aloilla taiteellisen työn tulot ovat perinteisesti olleet vaatimattomat ja toimeentulo on ollut useimmiten taidesektorin ulkopuolisten 96 töiden varassa. Usein näillä aloilla toimivilla on ylempi korkeakoulututkinto joltain muulta kuin varsinaiselta taidealalta. Muu työ on harvoin tärkein toimeentulolähde niillä taiteenaloilla, joilla on paljon taiteelliseen työhön työllistäviä taidelaitoksia, eli näyttämötaiteen ja säveltaiteen aloilla. (Kuvio 37.) Muut tulot kuin edellä mainitut eli eläkkeet, työttömyyspäivärahat, työmarkkinatuki, vanhempainraha, opintotuki ja muut vastaavat olivat tärkein toimeentulolähde 23 prosentille taiteilijoita. Osuus vaikuttaa melko suurelta, mutta selittävänä tekijänä on se, että esimerkiksi eläkeikäisten osuus kasvattaa muiden tulojen merkittävyyttä toimeentulolähteenä. Kirjallisuuden alalla toimivien ikärakenne vaikuttaa oleellisesti siihen, että jopa kolmasosa alalla toimivista piti muita tuloja tärkeimpänä toimeentulolähteenään. Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke oli tärkein toimeentulolähde 2 prosentille taiteilijoita21. Taiteilijaeläkkeen merkitys toimeentulolähteenä oli suurin kuvataiteilijoille sekä kirjallisuuden alalla toimiville (5 %). (Kuvio 37.) Muiden tulojen merkitys tärkeimpänä toimeentulolähteenä on suurin silloin kun ikäluokissa painottuvat joko suurimmat tai pienimmät ikäluokat, sillä silloin erilaisten tulonsiirtojen kuten eläkkeiden, opintotuen, vanhempainrahan ja työttömyyspäivärahan tarpeet ovat suurimmillaan. Mainetta ja kunniaa tuli paljon ja työtä, mutta se ei vaikuta toimeentuloon positiivisesti. 5550 (s.1952 m mediataiteilija) Oman ammatin harjoittamiseen vähäistä koska ansiotulojen hankkiminen ollut suurin työ. Olen kuitenkin tehnyt merkittäviä paikallisia ja kansainvälisiä hankkeita mitättömin korvauksin, niinhän tämä ammattikunta on aina tehnyt. 2922 (s.1956 m kuvataiteilija) Mielenkiintoinen ja antoisa vuosi. Mahdollisuus kokeilla poikkitaiteellisesti asioita. mm. näytellä, ohjata ryhmiä jne. Harmi kuitenkin etten pysty elättämään itseäni taiteellisella työllä. Ongelmani on lähinnä se, että jos tehtävä on lähellä sydäntäni paneudun siihen vaikka ilman palkkaa. 4839 (s. 1950 n medianomi, graafinen suunnittelija) Alituinen huoli toimeentulosta stressaa. Niin paljon että terveys kärsii, jolloin kärsii työskentely. Kuitenkin on pakko tehdä taiteelliseen työhön liittyvää työtä, ettei kuole nälkään. 4022 (s.1964 n taidegraafikko) En edelleenkään pysty elättämään itseäni taiteellisella työllä. 3505 (s.1966 n kriitikko) Oli mukavaa saada myyntituloja ja teoksia uusiin kokoelmiin. Näyttöapuraha, jolloin pystyin heti jatkamaan taiteen tekemistä. (Ison näyttelyn jälkeen). Taideala on kuitenkin niin epävarma, että huoli toimeentulosta on jatkuvaa. Hyvä palaute (ja myynti) auttaa jaksamaan. Ja perheen tuki.10550 (s.1964 m valokuvataiteilija) 21 Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke (Valtioneuvoston päätös ylimääräisistä taiteilijaeläkkeistä 75/1974, muut.929/1984 ja 974/1992) on veronalaista tuloa ja se voidaan myöntää täytenä eläkkeenä tai osaeläkkeenä. Vuonna 2013 täysi eläke on 1 301,36 euroa ja osaeläke siitä puolet. Eläkettä myönnettäessä otetaan huomioon hakijan varallisuusasema sekä hänen toimeentulomahdollisuutensa. Eläke myönnetään tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana taiteilijalle, joka asuu tai on asunut pysyvästi Suomessa. 97 - - - Olin mukana yhdessä kotimaisessa ja ulkomaisessa yhteisnäyttelyssä (kutsu). Toimin kokopäiväisesti ammatissani, ilman toimeentuloa. Vuosi oli todella raskas, osin elämäntilanteen, osin rahattomuuden vuoksi. 10240 (s.1974 n taidemaalari, kuvataidekoulun opettaja) Tulokäsitteet Taiteilijoiden tulotasoa tarkastellaan tässä tutkimuksessa pääasiassa veronalaisten kokonaistulojen, apurahojen sekä niin sanotun konstruoidun kokonaistulon avulla. Konstruoidulla kokonaistulolla tarkoitetaan veronalaisten kokonaistulojen ja apurahojen yhteen laskemista siten, että apurahojen verottomuudesta saatu etu huomioidaan laskennallisesti tuloksessa. Asetelma 3. Tutkimuksessa käytetyt tuloihin liittyvät käsitteet • Veronalaiset kokonaistulot – Yhteenlasketut veronalaiset kokonaistulot (brutto) • Tulot taiteellisesta työstä – Taiteellisesta työstä saadut veronalaiset tulot (brutto) • Apurahat – Verovapaat apurahat • Konstruoidut kokonaistulot – Veronalaiset kokonaistulot ja verovapaat apurahat laskettuna yhteen siten, että apurahojen verottomuudesta saatu etu huo mioidaan (laskennallinen brutto) Kokonaistulotason lisäksi tarkastellaan myös eri tulolähteistä peräisin olevia veronalaisia tuloja. Tuloja koskevaan kysymykseen vastanneiden taiteilijoiden osuus oli melko hyvä – 15 prosenttia jätti vastaamatta kokonaan tuloja koskevaan kysymykseen ja sen lisäksi 6 prosenttia ei erotellut veronalaisten tulojen lähteitä. Edellisellä kerralla, kymmenen vuotta aikaisemmin, tulotiedot jätti ilmoittamatta kuitenkin vain 8 prosenttia. Erityisesti sähköisellä lomakkeella vastanneet taiteilijat eivät olleet halukkaita ilmoittamaan tulojaan, tuloja koskevaan kysymykseen jätti vastaamatta 63 prosenttia netissä kyselylomakkeen täyttäneistä. Tämä johtuu todennäköisesti muun muassa tietoturvakysymyksiin liittyvistä epävarmuustekijöistä. Sen vuoksi sähköisesti vastanneiden osuuden jääminen vähäiseksi osoittautui tulotietojen kattavuuden kannalta hyväksi. Verojen osuutta tuloista ei ole kysytty kumpanakaan tutkimusajankohtana, ja näin ollen tietoja nettotuloista ei ole käytettävissä. Vertailu kahden eri tutkimusajankohdan välillä on mahdollista, sillä vuoden 2000 luvut on muunnettu vuoden 2010 rahanarvoon Tilastokeskuksen elinkustannusindeksin mukaan. 98 Veronalaiset tulot Veronalaisten kokonaistulojen mukaista tulotasoa voidaan havainnollistaa kuviolla, jossa tarkastellaan taiteilijoiden osuuksia eri tuloluokissa taiteenaloittain. Eri taiteenaloilla toimivien taiteilijoiden väliset erot tulotasossa olivat suuria. Kaikkien taiteilijoiden osalta osuudet jakaantuivat lähes tasaisesti kolmeen tuloluokkaan. Taiteenaloittain tarkasteltuna osuudet jakaantuivat yleensä niin, että hallitsevana oli joko pienin tai suurin tuloluokka. Poikkeuksena tästä olivat näyttämötaiteen ja elokuvataiteen aloilla toimivat, joista enemmistö sijoittui keskimmäiseen tuloluokkaan ja monialaiset taiteilijat, joilla sekä pienin että keskimmäinen tuloluokka olivat yhtä hyvin edustettuina. Ainoastaan rakennustaiteen ja säveltaiteen aloilla enemmistö oli suurimmassa tuloluokassa. (Kuvio 38.) Tuloluokittaiset muutokset ovat melko pieniä vuoden 2000 tuloksiin verrattaessa. Ainoastaan rakennustaiteen ja säveltaiteen aloilla toimivien tulotaso näyttäisi hieman parantuneen 2000-luvulla. Muilla taiteenaloilla tilanne on pysynyt suurin piirtein samanlaisena tai muuttunut huonompaan suuntaan. Kuvio 38. Taiteilijoiden veronalaiset tulot (%) tuloluokittain vuonna 2010 Alle 20 000 Rakennustaide Säveltaide Taideteollisuus Näyttämötaide Kritiikki Monialaiset Kirjallisuus Elokuvataide Muut Valokuvataide Tanssitaide Kuvataide Kaikki taiteilijat 10 20 000–39 999 Yli 40 000 54 36 21 39 41 33 42 23 26 52 25 34 42 38 24 39 23 43 37 34 21 49 17 57 30 53 35 46 13 46 63 8 31 39 34 0 13 20 40 % 7 27 60 80 100 Jakaumat on painotettu. Veronalaisten kokonaistulojen mediaaneja (€) verrattaessa matalin tulotaso on ryhmässä muut ja kuvataiteilijoilla. Kuvataiteilijoiden tilanne ei juurikaan näytä muuttuneen edelliseen tutkimusajankohtaan verrattuna. Tulohierarkian yläpäässä muutoksia on tapahtunut enemmän. Arvostelijoiden tulotaso on pudonnut eniten ja arkkitehtien noussut eniten 2000-luvulla. Muilla taiteenaloilla ei yhtä suuria muutoksia ole tapahtunut. (Kuvio 39.) 99 Kuvio 39. Veronalaisten kokonaistulojen mediaani* (€) vuosina 2000 ja 2010 % Rakennustaide 31 408 29 445 Säveltaide 40 000 34 657 28 408 30 000 Näyttämötaide Kritiikki 26 152 33 371 25 518 25 000 Elokuvataide 23 773 24 234 Monialaiset 25 074 23 543 Taideteollisuus 19 288 Tanssitaide 19 630 Kirjallisuus 22 838 22 500 19 630 19 130 Valokuvataide 13 740 16 000 Kuvataide Muut 15 000 25 405 27 500 Kaikki taiteilijat 0 5 000 100 00 15 000 20 000 25 000 2000 30 000 2010 35 000 40 000 € Keskitunnusluvut painotettu. * Vuoden 2000 eurot muunnettu vuoden 2010 rahanarvoon elinkustannusindeksiä käyttämällä. Taiteilijoista 67 prosenttia oli saanut tuloja taiteellisesta työstä (veronalaisia) vuonna 2010. Tässä suhteessa mitään muutosta ei ollut tapahtunut vuoteen 2000 (67 %) verrattuna. Sen sijaan tulojen määrässä oli tapahtunut suurempia muutoksia. Tulot taiteellisesta työstä olivat laskeneet seuraavilla taiteenaloilla: elokuvataide, taideteollisuus, tanssitaide, kritiikki ja valokuvataide. Myös kaikkien taiteilijoiden taiteellisesta työstä saatujen tulojen mediaani oli pienempi vuonna 2010 kuin vuonna 2000. (Kuvio 40.) 100 Kuvio 40. Tulot taiteellisesta työstä (mediaani) taiteenaloittain vuosina 2000* ja 2010 27 482 Rakennustaide 25 912 Näyttämötaide 19 630 Säveltaide Elokuvataide 17 991 Taideteollisuus 14 000 29 500 25 000 23 555 17 667 9 815 10 000 Monialaiset 4 908 5 000 Kirjallisuus 7 853 6 023 Tanssitaide Kuvataide 4 122 5 000 Kritiikki 1 963 1 524 Muut Valokuvataide 38 000 12 500 4 052 2 625 15 704 14 200 Kaikki taiteilijat 0 5 000 100 00 15 000 20 000 25 000 2000 2010 30 000 35 000 40 000 € Keskitunnusluvut painotettu. * Vuoden 2000 eurot muunnettu vuoden 2010 rahanarvoon elinkustannusindeksiä käyttämällä (Tilastokeskus). Taiteellisesta työstä saatavien tulojen väheneminen johtui taiteilijoiden mukaan siitä, että palkkiotason kehitys on pysähtynyt, eikä tulotaso vastaa enää työhön käytettyä aikaa. Tulotason heikko kehitys vaikutti koskevan taiteilijoita useilla eri taiteenaloilla. Tulotason huononemiseen viittasivat ainakin seuraavilla taiteenaloilla toimivat taiteilijat: kirjallisuus (kääntäminen/suomentaminen), elokuvataide, taideteollisuus, tanssitaide, näyttämötaide, rakennustaide ja säveltaide. Erityisesti kaunokirjallisuuden kääntäjät ja suomentajat olivat havainneet palkkiotasossaan selkeää heikkenemistä 2000-luvulla. Töitä oli paljon (olisi ollut tarjolla enemmänkin kuin pystyin tekemään) mutta pienten palkkioiden vuoksi tulotaso jäi taas hyvin matalaksi. Vuosi oli turhauttava ja pani miettimään onko järkeä pitää kiinni unelma-ammatistaan, kun tulot ovat kehnot ja töitä joutuu pientenkin tulojen eteen tekemään niin paljon että terveys kärsii (jatkuva stressi, verenpaine koholla, niska/hartia/selkäongelmat). 8944 (s.1966 n suomentaja) Hyvin työllistetty, mutta kiireinen, stressaava, uuvuttava. Tulen toimeen, perheeni pysyy leivässä, mutta työtunteihin ja ammattitaitooni nähden (kuten myös koulutukseeni ja ikääni nähden) koen olevani hyvin alipalkattu enkä koe taiteellisen työn tuovan muutakaan tyydytystä, joka olisi 101 missään kohtuullisessa suhteessa tekemääni työmäärään. 13362 (s.1965 m ohjaaja, käsikirjoittaja) Erittäin heikosti mennyt vuosi, mutta opettavainen, ehkä. Tekstiilitaiteilija on nälkätaiteilija, niin koulussakin jo sanottiin. Ja vaatetusala on ihan toivoton, ei mitenkään pysty kilpailemaan joka puolelta tulvivan halpatuotannon kanssa. Jatkuva toisen varassa eläminen lannistaa. Itsetunto ihan nollassa. Huonommin tuskin enää voi mennä. 11567 (s.1970 n tekstiilisuunnittelija ym.) Tessiä ei edelleenkään noudateta – suuri puutos. 3307 (s.1986 n tanssija) Kääntäjien (suomentajien) palkkiotaso ei ole noussut yli 10 vuoteen, ts. ei ole seurannut yleistä palkkakehitystä. Niinpä elämme köyhyysrajalla tai jopa sen alapuolella. Jos olisin nuorempi, hakeutuisin muihin tehtäviin. Myös kustantajien asenne esim. e-kirjapalkkioissa on törkeän ylimielinen, ja aikatauluja (deadlineja) kiristetään koko ajan. Kutsumustyö (pitkän koulutuksen jälkeen) on muuttunut PASKADUUNIKSI. 114 (s.1952 m suomentaja) Suomentajia vaivaa heikko palkkiokehitys tai jopa palkkioiden taantuminen rahan arvon muutoksiin nähden. Neuvotteluasema kustantajien kanssa on hyvin epätasapainoinen.126 (s.1962 m kirjallisuuden suomentaja) - - - Repertuaariteattereissa saa tehdä monenlaista tyylilajia laidasta laitaan, on haastetta ja mukavaa, mutta palkka on järjettömän pieni verrattuna työmäärään, vastuuseen ja taiteellisiin haasteisiin. Tv-työ ja kuvaukset tuovat vaihtelua, palkka parempi ja panostus pienempi teatterityöhön verrattuna. 11772 (s.1970 n näyttelijä FIA) Tulotasoltaan huonompi kuin edellisvuosina. Pitkän teatterielokuvan puoleen siirtyminen tv-draamasta pienensi huomattavasti tuloja. Pitkän elokuvan palkkio jakautuu usealle vuodella eikä ole ohjaajan näkökulmasta tarpeeksi suuri. Ulkomailla työskentely näkyy tulotasossa, eikä se kartuta eläkettä eikä sosiaaliturvaa, muuten se antoi uusia mahdollisuuksia. 13355 (s.1971 n elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, leikkaaja) Töitä oli kohtalaisesti mutta ne olivat aikaa vieviä ja palkkio maksetaan suomentajalle lyöntimerkkien perusteella. Eli ns. tuntipalkka työstä oli todella pieni. Apuraha olisi parantanut vuoden taloudellista tilannetta. 288 (s.1970 m suomentaja) Toimeksiannossa saa tehdä paljon työtä, josta palkkio korvaa vain pienen osan. 6518 (s.1943 m arkkitehti) Monipuolinen, mutta liian kiireinen. Sain tehtyä omia projektejani, mutta palkalliseen työhön kuluva aika & energia vs. matala tulotaso tekivät vuodesta henkisesti ja fyysisesti raskaan. 607 (s.1973 m skenografi) Aktiivinen, työteliäs, suuria projekteja päällekkäin. Tulotaso ei vastannut lähellekään työmäärää. Taiteellinen vapaus tuntui olevan sidoksissa palkkaan, mitä enemmän tulosvastuuta sitä parempi palkka, mutta samalla taiteellisen vapauden menettämisestä. 4627 (s.1978 n skenografi, tilataiteilija, kuvanveistäjä, esitystaiteilija) Vuosi oli taiteellisesti tuottoisa, mutta taloudellinen tulos jäi hyvin laihaksi. Puolison hyvät kuukausitulot kuitenkin estivät vajoamiseni köyhyyteen. 357 (s.1976 m kirjailija) 102 2010 oli taloudellisesti tiukka vuosi. Työskentelykuluihin nähden tulot olivat liian pienet. Rahoituksen hankkiminen oli työlästä ja sen vuoksi aikaa jäi vähän taiteelliseen työskentelyyn. 6230 (s.1974 m muotoilija) Toimeksiannot olivat tiukassa ja niitä piti osin ottaa normaalitasoa matalammilla palkkioilla. - - - 1355 (s.1977 m arkkitehti) Työskentelen lehdistölle. Onnekkaasti pystyin jatkamaan useimpien yhteistyökumppaneiden kanssa, mutta palkkiot heikkenivät hiukan. Sarjakuvilla ja kuvituksilla oli kysyntää, mutta markkinointi on hidasta ja raskasta. Jos satsaa myymiseen, ei jää aikaa tehdä tuotetta kunnolla. 13279 (s.1961 m sarjakuvantekijä, kuvittaja ym.) Tekijänoikeuksien tulee pysyä tekijöillä, taiteilijoiden asema on palkkatyössä huono, teatterialalla maksetaan freelancerille huonosti. 4548 (s.1955 n ohjaaja-laulaja) Elokuva-alalla palkanmaksu elokuvaohjaajille ei vastaa todellista työmäärää ja palkanmaksu voi myös viivästyä rahoittajien taholta kuten nyt esimerkiksi Ylen rahoituskriisin aikaan. 5105 (s.1970 n elokuvaohjaaja) - - - Palkkiot ovat työmäärään nähden riittämättömät, aikataulut ovat kiristyneet. 147 (s.1974 n suomentaja) Paljon työtä, vähän rahaa. 686 (s.1948 m kirjailija) Taiteilija maksaa – yhteiskunta hyötyy! 2914 (s.1964 n taidemaalari) Vaativasta ja harjoittelua vaativasta työstä saa huonoimman palkan (esim. uuden luomisesta, vaikean ohjelmiston harjoittelemisesta) ja rutiinityöstä (tanssi, viihde yms.) parhaimman palkan. 827 (s.1962 m muusikko, soitonopettaja) Kun ei kuuseen kurkota, ei katajaan kapsahda. Normaali eli köyhyysrajan reippaasti alittava ja siihen on tottunut. Tuotan tappiota kustantajalle. 339 (s.1948 n runoilija-kirjailija, taidemaalari, kuvantekijä) Työtä oli erittäin paljon, mutta palkka ei ole missään suhteessa työn määrään ja vaativuuteen nähden. - - - 6957 (s.1957 m muusikko, näyttelijä, kouluttaja) Hyvä vuosi. Paljon mielenkiintoisia haastavia töitä. Toimeentulon kohdalta riittämätön. Palkkiot/palkat eivät kohtaa nykytodellisuutta eli eivät riitä edes kohtuulliseen toimeentuloon varsinkin perheelliselle, siitä johtuen vaikuttaa terveyteen (stressi jne). Olen tunnustettu taiteilija, mutta se ei näy toimeentulossa positiivisesti. 8579 (s.1955 m muusikko, näyttelijä, säveltäjä, opettaja) Taiteellisesta työstä saatavien tulojen tasoon vaikutti erityisesti kuvataiteilijoilla ja muilla visuaalisilla aloilla toimivilla se, että teosmyyntitulot jäivät usein vaatimattomiksi, vaikka näyttelyitä olisi ollut useitakin. Tulotasoa taiteellisessa työssä ei nostanut usein edes menestyminen omalla taiteenalalla. Rahoitus oli riittävä useiden uusien teosten tekemiseksi ja esittämiseksi. Silti minulla ei ollut juuri lainkaan myyntituloja. Yhtälö turhauttaa. 373 (s.1970 n kuvataiteilija, mediataitelija) 103 - - - Näyttelyyn meni paljon energiaa, mutta en saanut siitä juurikaan tuottoa, eikä ne poikinut muutakaan jatkoa. Taiteellisten prosessien kannalta vuosi oli hyvä. 5374 (s.1985 n esitystaiteilija ym.) Kiireinen. Paljon näyttelykutsuja ym. Apuraha on taloudellisesti helpottanut työskentelyä taiteilijana. Kiire eli lukuisat näyttelyt eivät ole poikineet tuloja. 917 (s.1961 n kuva- ja tekstiilitaiteilija, taideopettaja) Vuosi oli tyypillisen aktiivinen. Järjestin yhden yksityisnäyttelyn ja osallistuin useisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla. Teosmyynti vähäistä; myin yhden teoksen. 437 (s.1959 n kuvanveistäjä, ympäristötaiteilija) Se oli hyvin täynnä toimintaa: alkuvuosi kesään asti vielä apurahalla ja näyttelykokonaisuuden valmistusta, opiskelua. Syksyllä palasin opetukseen, purin työhuoneen (häädön yhteydessä), jonka jälkeen onkin ollut voimat (ja rahat) lopussa. Näyttely huomattiin hyvin ja sai kiitosta. Vuosi sisälsi kaikkea, mitä voi olla, paitsi myyntiä. 4346 (s.1968 n kuvataiteilija) Monta yksityisnäyttelyä, näyttelyistä ei ostettu yhtään teosta. Teosmyynti tapahtunut pääasiassa taidelainaamon kautta kaikki vuodet, jotka olen ollut taiteilijana. 490 (s.1964 n taidemaalari) Tein parhaimmat ja näkyvimmät työni 2010. En kuitenkaan myynyt mitään. Sain loistavaa palautetta katsojilta. 593 (s.1977 m mediataiteilija) Taiteilijoilla vuosittaiset tulotason vaihtelut ovat suuria. Tilaustyö yhtenä vuonna voi olla suuritöinen ja tuottoisa, mutta ei takaa sitä, että myös tulevina vuosina töitä riittäisi. Huomattavat tulotason vaihtelut aiheuttavat toimeentuloon liittyvien ongelmien lisäksi myös verotukseen liittyviä ongelmia. Taiteen markkinoilla teosten myyntiä tai taiteellisen työn kysyntää tai tarjontaa on vaikea ennakoida etukäteen. Suuri tilaustyö on harvinainen ja kertaluontoinen taloudellinen onnenpotku, joka ei kuitenkaan tuo tuloja jatkossa. 5990 (s.1969 n taidemaalari, sarjakuvataiteilija) - - - Lukuisista yhteisnäyttelyistä (Suomessa ja ulkomailla) huolimatta teosmyynti jäi vähäiseksi. Taiteellisen toiminnan tulos oli tappiollinen, mikä ei ole ihan tavallista. Ei tosin tavatontakaan, vuosittaiset vaihtelut voivat olla suuret. 13645 (s.1960 n kuvataiteilija) - - - Noin 5–6v tilanne ollut vakaa. Mutta näen tilanteen eteenpäin toisaalta erittäinkin epävarmana. Tällä alalla tilanne saattaa heilahtaa erittäin nopeasti. 3760 (s.1960 m säveltäjä, sanoittaja) Jos kysely koskisi muutamaa vuotta, olisi otos parempi omalta kohdaltani. Vuodet ovat erilaisia, juuri 2010 oli nyt tällainen. - - - Kysymykset sinänsä ovelia, sillä mistä talous todella koostuu paljastuu tässä. 12928 (s.1958 n taiteilija, lehtori (valokuvataide, kuvataide)) Useissa taiteilijoiden kommenteissa kerrottiin ilmaisen työn osuuden kasvusta. Yhä useammin taiteilijalta vaaditaan talkootyötä sen lisäksi, että palkkiotaso on jäänyt jälkeen kustannustason noustessa. - - - Taiteellisesti päävastuulliselle pukusuunnittelijalle ei juurikaan makseta ennakkosuunnittelusta tai suunnittelutyöstä Siihen pitäisi saada apurahaa noin 1–2 kk ajalta. Sillä tuottajat yleensä maksavat ainoastaan 104 toteutusvaiheelta palkkaa. Olemme ns. "ajattelutyön ulkopuolella" oleva ryhmä. 4604 (s.1969 n pukusuunnittelija, kuvittaja) Milloin loppuu taiteilijan työn ilmainen hyväksikäyttö? Milloin päästään skandinaaviselle tasolle "taiteilijapalkassa"? Olen koko 30 taiteilijavuottani tehnyt sen rinnalla kahta ansiotyötä pysyäkseni riippumattomana taiteen tekemisessä. Miksi taiteilija tekee niin hirveän paljon työtä ja hyötyy siitä niin vähän? 5431(s.1941 n taidemaalari, taidegraafikko, paperitaiteilija, kuraattori) Tein paljon palkatonta työtä viimeistellessäni edellisenä vuonna valmiiksi saamaani isoa klassikkokäännöstä. - - - Rahasta teki koko ajan tiukkaa. 225 (s.1952 n suomentaja) Pohjanoteeraus, alkaa olla aika etsiä jokin toinen ammatti, tällä ei ole elänyt enää vuosiin! Töitä ei saa, eikä niistä haluta maksaa mitään – sain 25 v. sitten huomattavasti paremman palkan kuin tänään ja töitä riitti 7 päivää viikossa! Kaltaiseni freelancerit ovat kuolemassa (jo kuolleet?) sukupuuttoon. 5041 (s.1983 n sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja) Tein paljon työtä. Sain hyvää palkkaakin, mutta mikään teoksista (elokuvista), jonka puolesta kamppailin, ei toteutunut. Työstä ei jäänyt mitään näkyvää yleisölle katsottavaksi. Suurin osa työstäni oli palkatonta. 5125 (s.1968 m ohjaaja, käsikirjoittaja) Taidetta on syntynyt mutta rahaa ei ole tullut penniäkään. 5535 (s.1978 n koruseppä, lasi- ja keramiikkataiteilija, teollinen muotoilija, arkkitehti) Toivoisin, että taiteen luonnolliseen käyttöön joka puolella yhteiskunnassa eli ihmisten elämässä panostettaisiin. Eli että ei tarvitsisi tehdä tätä työtä ilmaiseksi. Jos taiteilijoille maksettaisiin, meidän rohkeutemme myös kasvaisi tarjota taitojamme, koska ne tuntuisivat halutuilta. 504 (s.1968 n multimediataiteilija, kuvataiteilija) En voi harjoittaa enää ammattiani. Rahallinen korvaus riittää vain matkakuluihin. 7027 (s.1949 n laulaja) Taiteellisesta työstä saatujen veronalaisten tulojen mediaanit olivat laskeneet useilla taiteenaloilla. Niillä taiteenaloilla, joilla taiteellisesta työstä saatujen veronalaisten tulojen mediaani oli noussut, oli myös taiteellisen työn tulojen osuus veronalaisista tuloista noussut 2000-luvulla. Näitä taiteenaloja olivat ennen kaikkea näyttämötaide, rakennustaide ja säveltaide, mutta myös kuvataide kuuluu tähän ryhmään. (Kuvio 41.) 105 Kuvio 41. Taiteellisen työn tulojen (mediaani) osuus veronalaisista kokonaistuloista (mediaani) vuosina 2000 ja 2010 91 Näyttämötaide 88 Rakennustaide Muut 98 95 83 66 Säveltaide Elokuvataide 72 92 72 Taideteollisuus 70 59 41 41 Monialaiset 30 31 Kuvataide Tanssitaide 41 26 Kirjallisuus 22 Valokuvataide 25 21 14 6 6 Kritiikki Kaikki taiteilijat 62 52 0 20 40 60 2000 80 2010 100 % Apurahat Suomessa ja muissa pohjoismaissa taiteilijapolitiikalla on erittäin keskeinen rooli taiteellisen työn taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten vahvistamisessa (ks. Heikkinen 2003). Suora tuki taiteilijoille apurahojen muodossa on merkittävä osa suomalaista taiteilijapolitiikkaa22. Suomessa valtion tuet on aina jaettu laadullisen kriteerein vertaisryhmäarvioinnin perusteella, kun taas muissa Pohjoismaissa myös sosiaa liset kriteerit ovat olleet käytössä. Suurin osa valtion tuesta taiteelle kuitenkin suuntautuu erilaisille taideinstituutioille: teattereille, orkestereille, museoille jne. Taideinstituutioiden tukeminen on erilaisessa roolissa taiteilijoiden työskentelyedellytysten luomisessa eri taiteenaloilla. Perustoimeentulon turvaamisessa toiset taiteenalat ovat riippuvaisempia taidelaitoksista, toiset apurahajärjestelmästä. Kaupallisten markkinoiden vaihtelut, tai niiden puuttuminen, ja muun muassa kielialueen koko vaikuttavat taiteilijoiden toimintaympäristöön ja mahdollisuuksiin selviytyä ilman julkista tai yksityistä tukea. Talousteoriassa julkisen rahoituksen perusteeksi on esitetty muun muassa tulontasaus22 Liitteessä 7 tietoa taiteilijoiden apurahoista. 106 vaikutusta, taiteen kysynnän riippuvuutta tarjonnasta, taiteen julkishyödykeominaisuuksia ja taiteen meriittihyödykeominaisuuksia. Myös yhteiskuntapoliittiset ja esteettiset perusteet taiteen julkiselle rahoitukselle ovat yleisiä. (Rautiainen 2008, 12). 2000-luvulla taiteen saatavuus ja saavutettavuus ovat osa tasa-arvoon tähtäävää argumentointia. Taiteen halutaan olevan kaikkien saatavilla asuinpaikastaan ja varallisuudestaan riippumatta. Suomessa on julkisen tuen mahdollistamana kattava taidelaitosverkosto, jonka palvelut ovat kaikkien saavutettavissa myös hinnoittelun puolesta. Myös taiteen talousvaikutusten korostaminen julkisen tuen perusteena on lisääntynyt erilaisten suurten hankkeiden vanavedessä. Luotettavaa tutkimustietoa edellisen tueksi usein tarvittaisiin, sillä nimenomaan suurissa hankkeissa julkisen tuen myöntämistä pelätään suurten taloudellisten riskien vuoksi.23 Yksittäisen taiteilijan näkökulmasta tarkasteltuna julkinen tuki suuntautuu eri taiteenaloille niille tyypillisten tulonmuodostukseen liittyvien ominaisuuksien mukaisesti joko suorana taiteilijatukena, tuettujen valtionosuusrahoituksen (vos) piirissä olevien taidelaitosten kautta tai muiden taideyhteisöjen välityksellä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi näyttämötaiteessa ja säveltaiteessa taiteilijat saavat palkkatuloja niin valtionosuuslainsäädännön piiriin kuuluvilta taidelaitoksilta kuin vapaan kentän yhteisöiltä ja voivat saada myös taiteilijoille tarkoitettuja apurahoja. Kirjallisuudessa ja kuvataiteessa palkkatuloja ei juurikaan taiteellisesta työstä saada ja niin julkisen tuen muotona ovat pääasiassa apurahat. (Rautiainen 2008, 19.) Taiteilijat voivat hakea apurahaa ja muuta tukea useista eri lähteistä, joista tärkeimmät ovat valtion tuen osalta valtion taidetoimikuntalaitos valtakunnallisine ja alueellisine taidetoimikuntineen ja yksityisten säätiöiden ja rahastojen osalta Suomen Kulttuurirahasto ja sen maakunnalliset rahastot. (Liite 7.) Myös kunnat ja kaupungit myöntävät tukea taiteelliseen työskentelyyn ja erilaisiin hankkeisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluvussa taiteen ja kulttuurin rahoitus on noussut vuodesta 2000 vuoteen 2010 32 prosenttia, minkä todetaan korjaavan edellisen laman aiheuttaman rahoituksen notkahduksen ja heijastavan kulttuuriintensiivisen yhteiskunnan kehittymistä. (Valtioneuvoston 2010, 19.) Apurahan saajille myönteisiä uudistuksiakin on tapahtunut 2000-luvulla, sillä apurahansaajien eläkevakuuttaminen on toteutettu vuoden 2009 alusta maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti. Eläkelaki edellyttää työskentelyyn tarkoitettujen apurahojen saajien maksavan vakuutusmaksua Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle (Mela). Sen vuoksi 23 Tässä viitataan Helsingissä pitkään puhuttaneeseen amerikkalaisen Guggenheim-säätiön aloitteeseen museon perustamisesta Helsinkiin. Säätiö toivoo Helsingin kaupungilta ja Suomen valtiolta huomattavaa tukea museon perustamiseen ja ylläpitämiseen. Säätiön tekemien selvitysten mukaan matkailullinen ja siten taloudellinen vaikutus Helsingin kaupungille olisi huomattava lisääntyneiden turistivirtojen myötä. Hankkeen vastustajat eivät luota selvitysten tuloksiin ja pelkäävät julkisen tuen loppuvan muilta kuvataidehankkeilta, jos Guggenheim-säätiön museon ylläpito jää yksinomaan kaupungin ja valtion rahoituksen varaan. 107 apurahojen myöntäjät ovat pääsääntöisesti korottaneet myöntämiään apurahasummia, erityisesti työskentelyyn tarkoitettuja, niin sanottuja vuosiapurahoja (½–5-vuotisia). Tämän muutoksen vuoksi apurahasummien vertailussa on otettava huomioon se, että vuonna 2000 tämän kaltaista maksua eikä sosiaaliturvaa ollut ja, että vuonna 2010 arviolta 14 prosenttia myönnetystä apurahan määrästä kului välittömästi pakollisen eläke- ja sosiaaliturvan maksamiseen. Tärkeimpänä taiteilijoihin kohdistuvana sosiaalipoliittisena uudistuksena 2000-luvulla on pidetty apurahaa saavien taiteilijoiden liittämistä sosiaali- ja eläketurvajärjestelmään Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Melan) kautta. Maatalousyrittäjien eläkevakuutus (MYEL) koskee apurahansaajia, joille on myönnetty Suomesta taiteelliseen tai tieteelliseen toimintaan tarkoitettua apurahaa. Ainoastaan kulujen kattamiseen tarkoitetut apurahat, kuten matka-apurahat tai kohdeapurahat, eivät kuulu vakuutuksen piiriin. Työryhmille myönnettyjen työskentelyapurahojen saajat ovat yksittäisten taiteilijoiden kanssa samassa asemassa vakuutusmaksujen suhteen. Lakiuudistuksen myötä MYEL-vakuutus on pakollinen, jos apurahansaajan vuotuisen työpanoksen arvo ylittää 3388 euroa24 vuodessa ja työskentely jatkuu yli 4 kuukautta. Tutkimusajankohtana taiteilijat olivat Melan asiakkaina toista vuotta ja apurahansaajien hakemusten määrä oli noussut neljänneksellä edellisestä vuodesta. Vuoden lopussa Melan asiakkaina oli 2350 apurahansaajaa, joista 752 oli taiteilijoita (32 %), kolmannes enemmän kuin edellisenä vuonna. Taiteilijoiden määrä MYEL-vakuutettujen joukossa on edelleen nousussa vuonna 201325. Apurahansaajien keskimääräinen MYEL-työtulo oli vuoden 2010 lopussa 19 427 euroa. (Melan vuosikertomus 2010; Melan hallituksen vuosikertomus 2010.) MYEL-vakuutusmaksuihin pakollisena kuuluvat varsinaisen eläkemaksun lisäksi työtapaturmavakuutusmaksu sekä ryhmähenkivakuutusmaksu. Maksun määrään vaikuttaa ikä ja työtulon määrä, yli 53-vuotiailla maksut ovat hieman suurempia ja 23 000–24 000 euron ylittävät työtulot nostavat vakuutusmaksua. Arviolta 14 prosenttia taiteilijoiden apurahasummasta menee näihin pakollisiin vakuutusmaksuihin. Uudistuksen ensimmäiseksi vuodeksi useimmat apurahanmyöntäjät nostivat taiteilijoille myönnettävien työskentelyyn tarkoitettujen apurahasummien määrää, mutta kaikki eivät kuitenkaan yhtä paljon kuin maksut olisivat täysimääräisinä edellyttäneet. Apurahaa saaneiden taiteilijoiden osuus oli noin kolmannes kaikista taiteilijoista vuonna 201026. Osuus oli noussut hieman vuodesta 24 Lukua korotetaan vuosittain palkkakertoimella. 25 Puhelinsoitto 23.7.2013 Henri Virtanen, Mela. 26 Apurahalla tarkoitetaan tässä kaikkia taiteilijoille myönnettäviä apurahoja: työskentelyapurahat, kohdeapurahat, matka-apurahat. Apurahalla tarkoitetaan myös kaikkien eri tahojen (valtio, säätiöt, rahastot, kunnat ym.) taiteilijoille tarkoitettuja apurahoja. 108 2000. Eniten apurahaa saaneita taiteilijoita oli valokuvataiteen (78 %), kirjallisuuden (70 %) ja kuvataiteen (46 %) aloilla sekä monialaisissa taiteilijoissa (43 %). Apurahaa saaneiden osuus oli pienin rakennustaiteen (6 %) ja näyttämötaiteen (17 %) aloilla. (Kuvio 40.) Suurimmat muutokset apurahaa saaneiden osuuksissa oli tapahtunut valokuvataiteen, kirjallisuuden, tanssitaiteen, taideteollisuuden ja säveltaiteen aloilla. Valokuvataiteen alalla apurahaa saaneiden osuus johtuu jo aikaisemmin todetusta tutkimusjoukon muutoksesta taiteilijapainotteisemmaksi. Muiden muutosten taustalla on erilaisia rahoittajien painotuksiin liittyviä muutoksia. Valtion taiteilijatuen osalta muutokseen säveltaiteen ja taideteollisuuden kohdalla liittynee osittain kirjastoapurahojen laajeneminen näille aloille 2000-luvun vaihteessa ja alussa. Säveltaiteen kirjastoapurahojen jakaminen pääsi käyntiin jo 1999–2000, mutta kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden (taideteollisuuden alalla toimivia ammatteja) kirjasto-apurahalautakunta aloitti vasta vuonna 2003, joten sen jakamat apurahat eivät ole mukana vuoden 2000 osuuksissa. Kuvio 42. Apurahaa saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 36 Valokuvataide 78 79 Kirjallisuus 70 44 46 Kuvataide 39 Monialaiset 27 Tanssitaide 43 37 Muut 36 Elokuvataide 24 28 26 24 Kritiikki Taideteollisuus 14 Säveltaide 14 Näyttämötaide 22 22 17 Rakennustaide 6 19 9 27 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 32 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Taiteilija-apurahan (työskentelyapurahan) tehtävä on mahdollistaa taiteelliseen työhön keskittyminen tietyksi ajaksi ilman toimeentulo109 huolia. Apurahoilla voi toteuttaa sellaisia taiteellisia teoksia ja produktioita, joita ei kaupallisilla markkinoilla ole mahdollista tehdä joko taloudellisten tai ajankäyttöön liittyvien syiden vuoksi. - - Yleisesti ottaen apurahat mahdollistavat mielenkiintoisia töitä ja produktioita, jotka olisivat vaikeasti (jos ollenkaan) toteutettavissa puhtaasti markkinavoimien säännöillä. 5366 (s.1965 m taikuri, näyttelijä) Ilman tukijärjestelmiä suomalaisen taiteen monipuolisuus kuihtuu. Tukijärjestelmät ovat elinehto näin pienen maan taidekentän elinvoimaisuuden ylläpitäjänä. Eläköön suomalaisen kulttuurin tukijärjestelmät! 779 (s.1968 m muusikko) Apurahalla on erittäin positiivinen vaikutus taiteen laatuun; parhaimmillaan taiteilija kuin taiteilija työskentelee, kun ei ole huolta toimeentulosta. Kun toimeentulo on turvattu, voi keskittyä projekteihin, joilla on itselle merkitystä, kun ei tarvitse vastaanottaa jokaista hommaa rahanpuutteen takia. "Läpimurron" tekeminen, tai sen yrittäminen, helpottuu huomattavasti. 1571 (s.1976 m muusikko, säveltäjä, äänisuunnittelija) Taloudellisesti ja taiteellisesti edellisiin verrattuna erittäin hyvä vuosi. Henkilökohtainen apuraha mahdollisti täysipainoisen taiteellisen työskentelyn. 13486 (s.1982 m sirkustaiteilija, kuvataiteilija, esitystaiteilija) Vuosi oli hedelmällinen. Apurahan turvin pystyin tekemään projekteja, jotka kantavat kauas tulevaisuuteen. 10341 (s.1966 m näytelmäkirjailija, ohjaaja, käsikirjoittaja) Apuraha turvasi työrauhan. Sain toteutettua työsuunnitelmani ilman taloushuolia. 180 (s.1950 n kirjailija) Året har varit bra. Inkomsterna tillfredställande (stipendiet + extra inkomster), och det konstnärliga arbetet har också framskridit väl. - - - 1096 (s.1955 m författare) OK – tackvare arbetspension. - - - 3808 (s.1938 m författare, kompositör) Apurahat mahdollistivat projektien eteenpäin viemisen omalla riskillä, eli ilman palkkaa. Tällaisia vuosia olisi vaikea epävarmuuden takia kestää monia peräkkäin. Apurahat ja niiden jatkuva hakeminen ovat tärkeitä, mutta raskaita. Siksi toivon, että jatkossa tuloni muodostuvat enemmän myös palkkioista, mikä tänä vuonna on toteutunut. 5653 (s.1982 n käsikirjoittaja) Olen ollut etuoikeutettu, sillä nautin valtion 5-vuotista ja olen saanut tehdä rakastamaani taiteellista työtä sekä saanut hyvää palautetta!! Näilläkin ehdoilla (siis Suomessa moniin kollegoihin verrattuna hyvillä) työ on ollut henkisesti ja fyysisesti rankkaa, tosin myös erittäin palkitsevaa. 148 (s.1962 n kirjallisuuden suomentaja) Hyvä työtilanne ja mielenkiintoisia töitä. Vuosiapurahan ansiosta myös parempi taloudellinen tilanne kuin aikaisempina vuosina. 125 (s.1958 n kaunokirjallisuuden suomentaja) - - - 5-vuotinen työskentelyapuraha on mahdollistanut laajan sarjakuvateokseni etenemisen. 5042 (s.1951 m sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja) Hieno ja kuitenkin hankala. 3 hyvää näyttelyä, kuitenkin näyttöapurahalla koko vuoden eläminen teki tiukkaa. Toisaalta näyttöapuraha mahdollisti näyttelyiden järjestämisen. 417 (s.1975 n) 110 - - - Sain tehtyä hyvin töitä, koska olin isolla apurahalla. Oli mukava tehdä töitä hyviin näyttelytiloihin. 514 (s.1977 n kuvataiteilija) - - - Katson vakituisen tulon mahdollistaneen ryhtymiseni hankkeisiin, joilla ei ole suoraa kaupallista merkitystä, mutta jotka tukevat taiteilijuuttani suuresti ja ovat herättäneet kiinnostusta niin lehdistössä kuin toimeksiantajien kesken. 918 (s.1971 n korumuotoilija, -taiteilija) - - - Jag hade två betydande arbetsstipendier, kunde skära ner på annat och ägna mig åt författarskapet samt fick två böcker publicerade. - - - 4277 (s.1953 m författare, frilans kulturskribent, kritiker) Vuoden mittainen työskentelyapuraha mahdollisti haastavan pitkän elokuvan käsikirjoitustyön. Vuosi oli erittäin hedelmällinen ja apuraha oli oleellisen tärkeä. 3817(s.1980 n elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja) SKR:n apuraha antoi mahdollisuuden keskittyä enemmän taiteelliseen työhön. - - - 1796 (s. 1965 m kuoronjohtaja, sovittaja, muusikko, musiikkikriitikko) Vuosiapurahan turvin työskentely oli poikkeuksellisen keskeytymätöntä. Ja oli entistä helpompi keskittyä kirjoittamiseen.160 (s.1962 m runoilija) - - - Uuden esityksen harjoitteleminen ilman työskentelyapurahaa oli myös talouden kannalta vaikeaa. 673 (s.1974 m esiintyjä) Saatoin apurahan turvin ottaa riskejä: toteutin pienen budjetin elokuvan, josta saamallani palkalla en siis ilman apurahaa olisi tullut toimeen. 5090 (s.1977 n elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja) - - - Apurahat voidaan kokea tulosvastuullisena kannustinpalkkana. 4527 (s.1977 n valokuvataiteilija) Apurahan ansiosta (1-v. työskentely) vuosi sujui suunnitelmien mukaan, meneillään olevat projektit aikataulussaan. 529 (s.1976 m kuvataiteilija) Vuosi oli tähänastisen urani kokokohta; koko vuosi työskentelyapurahalla oli järisyttävä kokemus! Että saa täysin keskittyä omaan työhön niinkin pitkän ajan talous turvattuna on sekä fyysisesti että etenkin psyykkisesti hyvin merkittävää. Työn sisällön ja tuloksellisuuden kannalta koen myös saaneeni tähän asti parhaan työvuoteni, eli pystyin todellakin saamaan kaiken mahdollisen irti apurahavuodestani. 477 (s.1970 n kuvataiteilija, taidemaalari) - - - Työskentelyapurahalla oli ratkaiseva merkitys motivaatioon sekä toimeentuloon. 517 (s.1971 m kuvataiteilija) - - - Apuraha mahdollisti sooloprojektiin keskittymisen ja opintoja ulkomailla. 9855 (s.1964 m muusikko) Työskentelyapurahan ansiosta pystyin keskittymään työn tekemiseen. Produktiivinen vuosi. 9163 (s.1970 m) Puolen vuoden apuraha mahdollisti ensimmäistä kertaa jättäytymisen muista töistä (opetustyö) pois ja turvaamaan toimeentuloni. 6130 (s.1974 m säveltäjä, muusikko) Koska vuoteen 2010 mahtui sekä täysmittainen apuraha että keskikokoisen tilaustyön tekemistä, keskittyminen taiteelliseen työskentelyyn oli suhteellisen helppoa. 9089 (s.1970 m kuvanveistäjä) 111 Apurahavuosi mahdollisti sen, että koin pystyväni tekemään taiteellista työtä omilla ehdoillani, oman aikataulusuunnitelman mukaisesti. Säännöllinen tulo rauhoitti elämistä ja sillä oli henkisesti tasapainottava vaikutus. 689 (s.1966 n nukketeatteritaiteilija, lavastaja, puvustaja) - - - turha poukkoilu jäi pois ja pystyin keskittymään ja sain paljon uutta aikaiseksi .- - - 6203 (s.1966 n tekstiilitaiteilija) Hyvä taloudellinen tilanne lisäsi työrauhaa eikä kaikkia työtarjouksia ollut pakko ottaa vastaan. 9572 (s.1978 m sarjakuvataiteilija, pilapiirtäjä) Heikkoa: jouduin peruuttamaan mm. yksityisnäyttelyn ja kieltäytymään yhteisnäyttelykutsusta (myös ulkomailla) koska en saanut mitään monista anomistani apurahoista. 8768 (s.1947 n kuvataiteilija) - - - Nautin parhaillaan valtion 5-vuotisesta apurahasta, joka on mahdollistanut pitkän luovan kauden. Teen kokeilevaa taidetta ja en pystyisi tekemään sitä ilman apurahaa. 5502 (s.1954 m kuvataiteilija) Erittäin hyvä vuosi, apuraha turvasi toimeentuloani ja sai rauhassa keskittyä työhön. Apurahani auttoi myös muita yhteisössäni toimivia taiteilijoita, koska minulla jo oli tulot turvattu. 7674 (s.1972 n näyttelijä, kouluttaja) Tein hirveästi töitä. Puolivuotinen taiteilija-apurahakausi oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun minulla oli säännöllistä tuloa, mikä helpotti olemista huomattavasti. 5776 (s.1973 m kirjallisuuden suomentaja) Menestyksekäs vuosi (apurahan ansiosta). Paljon näyttelyitä, rauha työskennellä. 7393 (s.1952 n korutaiteilija) Vuosi 2010 oli siinä suhteessa poikkeuksellinen että pystyin työskentelemään vuoden yhtäjaksoisesti vuosiapurahan turvin. Tämä vaikutti työskentelyyn, siten että siihen oli helpompi keskittyä eikä tarvinnut stressata talousasioista. Työn tekemiseen tuki enemmän aikaa koska ei tarvinnut hankkia muuta ansiotyötä, jolla turvata taiteellisen työskentelyn kulut. 381 (s.1979 m kuvanveistäjä) 1-vuotisen apurahan turvin sain mahdollisuuden kokopäiväiseen työskentelyyn grafiikan alueella. Näyttelytoiminta sai myös vauhtia ja tarjoutui uusia mahdollisuuksia. - - - 5926 (s.1976 n taidegraafikko) - - - Koen, että kaksi vuosiapurahaa peräkkäin (2009 E-S:n taidetmk:n apuraha) on tuonut työskentelyyn mahdollisuuden myös kyseenalaistaa ja löytää uutta suuntaa työskentelyyn, mistä iloitsen. 7916 (s.1964 n kuvataiteilija) Poikkeuksellisen positiivinen vuosi apurahan vuoksi. Pystyin panostamaan taiteelliseen toimintaan. Pystyin myös kehittämään ja laajentamaan omaa ammatillista toimintaa osallistumalla koulutukseen - - - . 10238 (s.1961 m kuvataiteilija) Vuosi oli hyvä, koska voin keskittyä taiteelliseen työhön edes osittain. Taiteilija-apurahan puuttuminen pakotti takaisin opetustyöhön. Se oli taas miinusta. 10235 (s.1953 n taidegraafikko) Apurahojen turvin kykenin käynnistämään useampia hankkeita, jotka nyt "kantavat hedelmää" ja tuovat työtä paitsi itselleni myös muille: tuottaja, kuvaaja, äänittäjät, säveltäjä, leikkaaja ym. Työssäni apurahat ovat keskeisiä työn alkuvaiheessa ja käynnistämisessä. 10046 (s.1967 n dokumenttielokuvakäsikirjoittaja, ohjaaja) 112 Osallistuin kaikkiaan kymmeneen kutsu- ja yhteisnäyttelyyn kotimaassa ja ulkomailla. Vuosi oli erittäin työntäyteinen ja kiireinen. Suuresta työpanoksestani huolimatta en olisi tullut toimeen ilman apurahaa. Apuraha mahdollisti lukuisat näyttelyt, uusien teosten suunnittelun ja uniikkien teosten toteutuksen. 6234 (s.1975 n taidekäsityöläinen (hienopuuseppä, muotoilija) - - - Apurahan turvin toteutin uusia ja haastavampia ideoita ja kehityin taiteilijana. Ja muuten käytin kertynyttä ammattitaitoa tilaustöiden tekemiseen. - - - 10412 (s.1973 m säveltäjä) Osallistuin yli 20 näyttelyyn joista lähes puolet oli ulkomailla. Resurssit kansainvälistymiseen ei vain ole vielä mahdollisia. Apuraha on ollut kaiken toiminnan edellytys. Toimin hieman myös taidevedostajana jolloin kontakti muihin taitelijoihin säilyy ja vuorovaikutus on antoisaa. Näyttelytoiminta vuokrineen ja kehystyksineen vie kaikki voimat ja rahat. Apurahani siirtyy suoraan galleristeille ja yrittäjille. 10248 (s.1970 m kuvataiteilija, taidevedostaja) Apuraha mahdollisti minulle keskittymisen kirjoittamiseen. Sain sen näytelmän kirjoittamista varten, kirjoittamisesta muutoin on vaikea saada toimeentuloa. Sain keskittyä enemmän myös teatteriohjaajan työhön, teen sitä harrastajateatterissa. Opetustyötä oli huomattavasti vähemmän, niistä olin iloinen. 641 (s.1971n teatteriohjaaja) - - - Sooloprojekti oli antoisa; monta kuukautta yksilönohjausta – elintärkeätä oman kehittymisen kannalta ja mahdotonta ilman taiteilija-apurahaa! 3444 (s.1965 n tanssija, tanssinopettaja) - - - Saamieni apurahojen (erit. SKR:n vuosiapuraha) vuoksi pystyi keskittymään taiteelliseen työhöni täysipainoisesti 7 kk:n ajan ja toteuttamaan näyttelyitäni parhaalla mahdollisella tavalla. 559 (s.1975 m kuvataiteilija) Taiteilija-apurahani turvasi minulle työ- ja ennen kaikkea ajattelurauhan. Vuoden aikana tapahtui paljon yllättäviä muutoksia, lähinnä henkisellä puolella. Suhtautumiseni taiteen tekemiseen syveni kaivatulla tavalla, ja toivon sen kantavan hedelmää lähivuosina. Perusarjesta selviytymisen sijaan pystyin toimimaan tinkimättömästi, kriittisesti sekä tulosvastuuttomasti. 778 (s.1971 m muusikko, säveltäjä, sanoittaja) Taiteellisesta työstä saatavat palkkiot ovat riittämättömät perheen elättämiseen ilman työskentelyapurahaa. Apurahoituksen turvin pystyin keskittymään teosteni kvaliteetin ylläpitämiseen ja parantamiseen sekä ammattitaidon kehittämiseen. - - - 771 (s.1977 m säveltäjä, laulaja) Minulla oli suuri näyttely syksyllä. Tein todella paljon töitä siihen. Myynti kattoi juuri ja juuri juoksevat kulut. Muuten kokonaisuutena tuli rajusti tappiota. Ilman vuosiapurahaa näyttelyn tekeminen olisi ollut mahdotonta.510 (s.1965 n) - - - Saamani apuraha mahdollisti pitkäaikaisen taiteellisen tavoitteen toteutumisen. Apuraha mahdollisti yhteistyön suuremman organisaation kanssa, joka puolestaan toi suuremman näkyvyyden työlleni. - - - 659 (s.1970 n freelance-näyttelijä (TeM, FIA), nukketeatteritaiteilija, teatteriilmaisun ohjaaja) Työskentelin pääasiassa työskentelyapurahan turvin, mikä mahdollisti keskittymisen, pitkäjänteisyyden ja monet kokeilut, joihin ei muuten olisi riittänyt aika / resurssit. - - - 472 (s.1978 n kuvataiteilija) 113 - - - Työskentelyapurahalla on valtava merkitys myös työn laatuun, joka paranee olosuhteiden myötä. 484 (s.1979 m kuvanveistäjä) Sain rahoitettua teokseni ja näyttelyni projektiapurahoilla. Taiteilija-apuraha ja taiteeseen liittyvät tulot eivät kunnolla riittäneet elämiseen. Taiteellisesti vuosi oli erittäin hyvä, koska pystyin kuitenkin pääsääntöisesti keskittymään työhöni apurahan turvin. 499 (s.1968 n kuvataiteilija, videotaiteilija) - - - Sain apurahan turvin keskittyä omaan työhön ja pystyin vähentämään opetustyötä. 385 (s.1973 n kuvataiteilija, kuvanveistäjä) Työntäyteinen onnellinen vuosi. Oli työprojekti menossa ja taiteilija-apuraha turvana. 5126 (s.1951 n elokuvaohjaaja) Produktiivinen, positiivinen, hedelmällinen, valoisa, avartava, opettava ja ehjä. Kiitos apurahan. 4412 (s.1968 n kuvanveistäjä, kuvataiteilija) Vuosi oli kiireinen, hyvä ja tuottoisa ja loi paljon monia, erilaisia työtilaisuuksia tuleville vuosille. Taloudellinen turva apurahasta mahdollisti täysipäiväisen työskentelyn. 4385 (s.1979 n kuvanveistäjä, kuvataiteilija) Menestyksekäs. Taloudellisesti turvattu apurahan ansiosta. 796 (s.1986 m säveltäjä, pianisti, kapellimestari, laulaja) Sain toteutettua taiteellisesti tärkeitä produktioita ja niihin oli riittävästi aikaa. Sain tehdä töitä myös laitoksissa sekä muutamia pienempiä keikkoja. 1-vuotinen taiteilija-apuraha antoi enemmän mahdollisuuksia taiteelliseen työskentelyyn. 665 (s.1976 m näyttelijä) Erittäin hyvä vuosi apurahan ansiosta. Myyntikin sen myötä kohtuullista – näyttelyitä, kehystysmahdollisuus ym. 5898 (s.1976 n kuvataiteilija, taidegraafikko) - - - Taiteilija-apurahan merkitys suuri, mahdollisti mm. jatko-opiskelun Saksassa. 12971 (s.1949 n ohjaaja) Apuraha mahdollisti väljyyden työsuhteissa ja antoi aikaa uusille ideoille ja omaehtoisemmalle produktiolle. 10351 (s.1969 m teatteriohjaaja, dramaturgi) Sain eniten apurahoja kuin koskaan ja palkinnon, josta seurasi seuraavana vuonna (2011) toinen palkinto, jonka perusteluna viitattiin saamiini apurahoihin ja palkintoon. Sain hyvän vastaanoton näyttelyilleni ja tunsin saavuttaneeni stabiilia tilaa tunnustettuna taiteilijana. 371 (s.1966 n taidegraafikko, kuvanveistäjä) Taiteellisen työni kannalta vuosi 2010 oli elämäni paras vuosi tähän mennessä, sillä apurahan saatuani saatoin keskittyä kirjoittamiseen eikä minun tarvinnut mennä kesätöihin tai työskennellä opiskelun ohella. 55 (s.1987 n kirjailija) Oli runsaasti mielenkiintoisia, erilaisia työtilaisuuksia. Pystyin myös työllistämään muita ihmisiä saamallani apurahalla. En tarvinnut työttömyysturvaa ja tulot olivat normaalia paremmat. Vuosi 2010 oli erittäin kehittävä ja haasteellinen. 11677 (s.1970 n näyttelijä, käsikirjoittaja) - - - Moni projekti ja oma näyttely jäivät pitämättä rahan puutteen vuoksi (en saanut apurahaa eikä oma rahoitus ollut riittävä). - - - 6246 (s.1969 n tekstiili- ja kuvataiteilija) 114 SKR:n työskentelyapuraha mahdollisti näyttelyn pitämisen ja muutenkin työskentelyä ilman sitä olisin perunut näyttelyn. Näyttely oli menestys ja auttoi uraani mahdollistaen uusia näyttelyitä. 587 (s.1978 m kuvataiteilija) Erinomainen, oli työrauhaa, koska oli apuraha, oli hyvä työhuone. Ei tarvinnut tehdä keikkoja taloudellisen tilanteen takia. - - - 656 (s.1978 n kirjailija, ohjaaja) Ilman apurahoitusta pieniin teattereihin ei voi tehdä kantaesityksiä. 636 (s.1972 m näytelmäkirjailija, elokuvakäsikirjoittaja) Eftersom jag blev arbetslös hösten 2009, hann jag söka både stipendier och arbetstillfällen. Eftersom jag fick alla arbetstillfällen jag sökte, inleddes hela våren 2010 praktiskt taget i arbetstecken d.v.s. ekonomiska arbeten som lärare m. m. Jag erhöll även bra med stipendier. Stipendierna kom jag åt att avnjuta först from juni månad 2010 och framåt.1119 (s.1968 n fri konstnär) 2010 vuosi oli merkittävä sillä sain useamman apurahan. Sain apurahan jatko-opintoihin (en mitenkään olisi voinut opiskella ilman tuota apurahaa!) Sain myös omaan taiteelliseen työhön apurahan, joka mahdollisti keskittymisen päätyönä (3 kk ajan) pelkästään tähän työhön. Motivaatio apurahojen hakemiseen kasvoi, sain luovia ideoita uusista projekteista. Taiteilija-identiteettini vahvistui! 10521 (s.1980 n freelance-tanssija, tanssinopettaja, tanssitaiteilija) Paljon töitä, apurahan turvin tulotaso riittävä. Ei aikaa lomiin.10121 (s.1973 n kirjallisuuden suomentaja) Apurahan rahallisen arvon kehityksessä ei suuria muutoksia ole tapahtunut, kun tarkastellaan kaikkien taiteilijoiden apurahan keskiarvoa27. Keskimääräisen apurahan reaalinen arvo on noussut vain vähän. Taiteenaloittaisista muutoksista suurimmat ovat tapahtuneet valokuvataiteen ja rakennustaiteen aloilla. Valokuvataiteilijoiden tilanteeseen pätee edelleen aikaisemmin todettu muutos tutkimusjoukossa. Arkkitehtien apurahatilanteen muutokseen liittyy yksittäisten apurahan saajien saamien apurahojen arvojen vaihtelut, sillä alalla on pieni apurahan saajien osuus, jonka suhteen pienetkin vaihtelut voivat saada aikaan suurelta näyttävän muutoksen. Kokonaisuudessaan näyttää siltä, että apurahan arvo on kautta linjan noussut erittäin vähän kymmenessä vuodessa. (Kuvio 42.) 27 Apurahan mediaanit taiteenaloittain liitteessä 8. 115 Kuvio 43. Apurahan keskiarvo (€)* taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 10 178 Elokuvataide 14 806 6 083 Valokuvataide 13 182 Muut 12 204 Rakennustaide 23 559 9 819 7 822 Kuvataide 6 635 Monialaiset 4 702 Tanssitaide 9 497 9 026 8 748 7 507 7 950 Kirjallisuus 3 982 Kritiikki 7 129 4 532 Näyttämötaide 6 708 5 963 6707 Taideteollisuus 5 174 5725 Säveltaide 7 344 8 448 Kaikki taiteilijat 0 5 000 2000 10 000 € 15 000 2010 20 000 25 000 Keskitunnusluvut on painotettu. * Vuoden 2000 eurot muunnettu vuoden 2010 rahanarvoon elinkustannusindeksiä käyttämällä. Taiteilijoiden vastauksissa oli runsaasti apurahojen arvoon ja sen kehitykseen liittyvää palautetta. Palautteet olivat hyvin ristiriitaisia, sillä apurahaan tyytyväisiä taiteilijoita oli paljon, kuten edellä ilmeni samalla, kun osa taiteilijoista oli tyytymättömiä apurahan määrään. Kritiikkiä tuli ensinnäkin siitä, että työskentelyyn tarkoitetut taiteilija-apurahat eivät riitä elämiseen ja aiheuttavat toimeentulo-ongelmia erityisesti perheellisille taiteilijoille.28 Kohdeapurahan määrä taas ei kaikkien taiteilijoiden mielestä ole yleensä riittävä projektien toteuttamiseen sellaisina kuin ne alun perin suunniteltiin. Työskentelyapuraha on liian pieni suhteessa elinkustannuksiin, on pakko tehdä, edes vähän opetustyötä, jos sitä on tarjolla. 2935 (s.1972 n taidemaalari) Toivoisin apurahoihin tasokorotusta. esim. Kahden taiteilijavanhemman mahdollisuus riittävään toimeentuloon on erittäin huono (ikälisä?). Lapsiperheet ovat huonossa asemassa. - - - 499 (s.1968 n kuvataiteilija, videotaiteilija) Lähipiirin tanssitaiteilijat ja kuvataiteilijat tuskastelevat tilanteen mahdottomuutta, että vaikka parhaat koulut on käyty ja taiteellinen osaaminen ja työn jatkuvuus julkisesti osoitettu, niin apurahat eivät riitä suunniteltujen 28 Valtion taiteilija-apurahan arvon kehitys vuodesta 1970 vuoteen 2012 liitteessä 9. 116 projektien toteuttamiseen. Vapaat ryhmät työskentelevät siis usein 1/3 palkalla pakon edessä. 4627 (s.1978 n skenografi, tilataiteilija, kuvanveistäjä, esitystaiteilija) - - - Taiteilija-apurahan suuruus liian pieni nykyiseen opettajan tulotasooni nähden. - - - 6317 (s.1963 m valokuvataiteilija) Olisipa mukavaa, jos apurahasaajia ei julkisuudessa syyllistettäisi. Lehtien "ilmiantolistat" tuntuvat pahoilta - kyse on 1300 e/kk -tuloista! Kuka näitä kadehtii? 134 (s.1968 n kirjailija, runoilija) Samanlainen kuin muutkin vuodet. Menot ylittävät tulot. Jos saa apurahaa, se menee materiaaleihin ja näyttelytilojen vuokriin. 7902 (s.1971 n kuvataiteilija) Tyypillinen. Oli projekti (yksityisnäyttely) työn alla. Videon kuvaus. Koska ei ollut työskentelyapurahaa, oli pakko olla opetustyötä. Opetustyötä oli liikaa, en ehtinyt tehdä videota. Kohdeapurahat eivät riittäneet, omaa kustannettavaa jäi monta tuhatta ja ei ehtinyt tehdä työtä kunnolla. 12704 (s.1966 n kuvataiteilija) Apurahan myöntäjätahot Valtion apurahaa saaneiden osuus kokonaisuudessaan on pysynyt lähes ennallaan vuoteen 2000 verrattuna. Valtiolta apurahaa saaneiden osuus on laskenut kirjallisuuden ja kuvataiteen aloilla. Osittain muutokseen vaikuttaa taiteilijoiden määrän kasvu – jaettavan valtion tuen määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa taiteilijakentän laajenemisen kanssa. Valokuvataiteen alalla valtion tukea saaneiden osuus näyttäisi kasvaneen räjähdysmäisesti, mutta muutos liittyy osin aiemmin mainittuun tutkimusjoukkoon tehtyyn muutokseen eikä muutos ole ihan niin huomattava kuin tuloksesta voisi päätellä. Valtion apurahaa saaneiden osuuksissa suurimmat muutokset ovat tapahtuneet tanssitaiteen, taideteollisuuden ja elokuvataiteen aloilla. Kahdella ensiksi mainitulla taiteenalalla apurahan saajien osuudet ovat kasvaneet melko paljon ja viimeksi mainitulla taiteenalalla valtion apurahaa saaneiden osuus on laskenut. Elokuvataiteen alalla taiteilijoiden määrä oli kasvanut enemmän kuin muilla taiteenaloilla ja siksi tuloksena on apurahan saajien osuuden lasku varsinkin, kun alalle ei suurta määrää uusia tukimuotoja ole perustettu 2000-luvun mittaan, eikä elokuvataiteen alan tukemiseen tarkoitettuihin määrärahoihin ole suuria korotuksia tehty. (Kuvio 44.) 117 Kuvio 44. Valtion apurahaa saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 Kirjallisuus 59 21 Valokuvataide 77 55 Muut 33 30 30 Monialaiset 29 27 Kuvataide 12 Tanssitaide 8 Taideteollisuus 7 Säveltaide Elokuvataide 18 14 12 10 18 9 8 Kritiikki 8 8 Näyttämötaide 3 2 Rakennustaide 18 20 Kaikki taiteilijat 0 20 2000 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Säätiöiden ja rahastojen apurahoja saaneiden osuus on kasvanut kokonaisuudessaan ja monilla perinteisillä taiteenaloilla sekä erityisesti elokuvataiteessa, valokuvataiteessa ja tanssitaiteessa. Myös monialaisten taiteilijoiden joukossa on kasvanut säätiöiden ja rahastojen apurahoja saaneiden osuus. Elokuvataiteen alalla säätiöiden ja rahastojen myöntämien apurahojen saajien osuuden kasvu kompensoi hieman valtion apurahan saajien osuudessa tapahtunutta laskua. (Kuvio 45.) 118 Kuvio 45. Säätiöiden, rahastojen ym. apurahaa saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 21 Valokuvataide 43 29 Kirjallisuus 17 Monialaiset 34 26 22 24 Kuvataide Muut 23 9 Tanssitaide 21 11 Elokuvataide 19 16 Kritiikki 8 Säveltaide 7 Taideteollisuus 19 14 12 12 10 Näyttämötaide Rakennustaide 5 11 14 Kaikki taiteilijat 0 2000 18 20 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Yksityisten säätiöiden ja rahastojen tuki on kasvanut huomattavasti valtion tukea nopeammin 2000-luvulla. Taiteilijatukea jakavat säätiöt ovat enimmäkseen sijoitussäätiöitä ja niiden jakaman tuen määrä on seurannut kansantalouden muutoksia ja osakemarkkinoiden hintakehitystä. Silloin kun sijoitukset ovat tuottaneet hyvin, ne ovat jakaneet tukea enemmän. Kulttuurin ja taiteen yksityinen rahoitus on kuitenkin varsin kapealla pohjalla, sillä se on hyvin riippuvainen muutaman säätiön ja säätiöluonteisen yhdistyksen tavoitteista (mm. apurahojen käyttötarkoitus) sekä suhdanteiden kehityksestä. (Rautiainen 2008, 195.) Esimerkiksi tuen jakautuminen eri taiteenaloille perustuu yksittäisten tukijoiden jo aikaisemmin tekemiin päätöksiin, joita ei jälkikäteen voi muuttaa sen mukaan, missä tarvetta ilmenee. Säätiöiden tuki on usein myös erittäin lyhytaikaista eli ne tukevat yleensä vain lyhytkestoisia projekteja, koska ne eivät halua sitoa rahoitusta pitkäksi aikaa edellä mainituista syistä johtuen. Edellä olevista rajoitteista huolimatta, yksityiset rahastot ja säätiöt voivat halutessaan painottaa erilaisia seikkoja tukea jakaessaan ja näin on varmasti myös 2000-luvulla tehty. Eri aikoina erilaiset painotukset valtaavat alaa ja samalla tuen jakautuminen esimerkiksi taiteenaloittain muuttuu. 119 Kuntien/kaupunkien jakamia apurahoja saaneiden taiteilijoiden osuus on pysynyt ennallaan. Taiteenaloittaiset muutokset ovat hyvin pieniä eikä apurahoja saaneiden osuus ole millään taiteenalalla huomattava. Kaupungit/kunnat tukevat mielellään visuaalisten alojen taiteilijoita ja tanssitaiteen asema kaupunkien/kuntien apurahojen jaossa näyttää vahvalta taiteenalan kokoon nähden. (Kuvio 46.) Kuvio 46. Kuntien/kaupunkien apurahaa saaneet taiteilijat (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 8 8 Kuvataide Valokuvataide 7 2 Monialaiset 10 4 5 4 Tanssitaide Muut 4 3 3 Kirjallisuus 2 2 Säveltaide Näyttämötaide 1 Taideteollisuus 1 1 3 2 Elokuvataide 0 Kritiikki 0 Rakennustaide 0 0 2 3 3 Kaikki taiteilijat 0 2000 20 40 60 80 2010 100 % Jakaumat on painotettu. Kun tarkastelemme apurahaa saaneiden taiteilijoiden apurahan lähteitä taiteenaloittain, voimme todeta valtion merkittävimmäksi apurahojen myöntäjäksi vuonna 2010. Apurahan saajista 63 prosenttia oli saanut valtion, 56 prosenttia säätiön tai rahaston ja 9 prosenttia kunnan/kaupungin apurahan. Ryhmässä Muut yli 90 prosenttia ja kirjallisuuden alalla toimivista yli 80 prosenttia oli saanut apurahaa valtiolta. Apurahaa saaneista taiteilijoista suurempi osuus sai apurahaa valtiolta kuin säätiöiltä/rahastoilta seuraavilla aloilla: muut, kirjallisuus, valokuvataide, monialaiset, taideteollisuus ja kuvataide. Apurahaa saaneista taiteilijoista suurempi osuus sai apurahaa säätiöiltä ja rahastoilta kuin valtiolta seuraavilla aloilla: säveltaide, tanssitaide, näyttämötaide, elokuvataide, rakennustaide ja kritiikki. (Kuvio 47.) 120 Kuvio 47. Apurahaa saaneiden taiteilijoiden (%) apurahan lähteet vuonna 2010 Muut 12 Kirjallisuus Valokuvataide 58 51 17 53 64 8 49 Tanssitaide 59 Valtio Säätiöt ym. Kunnat/kaupungit 12 48 Näyttämötaide Kritiikki 65 53 2 Säveltaide 68 59 10 Kuvataide Rakennustaide 71 55 9 Monialaiset Elokuvataide 81 47 3 Taideteollisuus 91 65 57 8 39 76 0 31 79 0 29 75 0 63 Kaikki taiteilijat 56 9 0 20 40 60 80 100 % Jakaumat on painotettu. Vuonna 2000 ero apurahaa saaneiden taiteilijoiden apurahan lähteiden osalta oli suurempi valtion hyväksi eli valtion apurahaa saaneiden osuus oli huomattavasti suurempi kuin säätiöiden/rahastojen. Kuntien/kaupunkien apurahaa saaneiden osuus on pysynyt lähes ennallaan. Säätiöiden/rahastojen apurahaa saaneiden taiteilijoiden osuuden kasvu osoittautuu vielä merkittävämmäksi, kun huomioimme samaan aikaan tapahtuneen taiteilijoiden määrän kasvun. Säätiöiden/rahastojen apurahaa saaneiden taiteilijoiden osuus on noussut 37 prosentista 56 prosenttiin samaan aikaan kun taiteilijoiden lukumäärä on noussut noin 20 prosenttia. (Kuviot 47 ja 48.) 121 Kuvio 48. Apurahaa saaneiden taiteilijoiden (%) apurahan lähteet vuonna 2000 Kirjallisuus 99 29 4 61 Valokuvataide 35 29 89 Monialaiset 32 5 62 Taideteollisuus 46 5 69 Kuvataide 41 20 55 Säveltaide 39 12 Tanssitaide 23 26 43 Näyttämötaide Valtio Säätiöt ym. Kunnat/kaupungit 62 48 14 76 Elokuvataide 12 10 38 Rakennustaide 62 0 36 Kritiikki 40 8 72 Kaikki taiteilijat 37 11 0 20 40 60 80 100 % Jakaumat on painotettu. Konstruoidut kokonaistulot Apurahat eivät ole Suomessa yleensä veronalaista tuloa, joten niitä ei sellaisenaan voi yhdistää veronalaisiin kokonaistuloihin29. Apurahojen huomioiminen tulonmuodostuksessa on kuitenkin erityisen tärkeää 29 Tuloverolain 1535/92 pykälän 82 mukaan apuraha, joka on saatu opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteellista toimintaa varten ei ole veronlaista tuloa. Apurahan määrällä ja myöntäjätaholla on kuitenkin vaikutusta verotukseen: Muualta kuin valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä taikka Pohjoismaiden neuvostolta saadut stipendit, opintorahat ja muut apurahat sekä palkinnot ovat kuitenkin veronlaista tuloa siltä osin kuin niiden sekä julkisyhteisöiltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, muiden apurahojen opintorahojen ja palkintojen yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen verovuonna ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän. (Valtion taiteilija-apuraha vuonna 2010 oli 18788,30 €.) 122 siksi, että erityisesti taiteellista työskentelyä varten myönnettyjen ½–5vuotisten taiteilija- apurahojen tarkoitus on toimia saajansa pääasiallisena tulonlähteenä apurahakauden ajan, samaan aikaan veronalaisten tulojen määrä jää usein erittäin vähäiseksi30. Ajatuksena on, että taiteilijalla on apurahakauden aikana mahdollisuus keskittyä taiteelliseen työhön ilman toimeentuloon liittyviä paineita. Toki kohdeapurahojenkin osuus voi tulonmuodostuksessa nousta merkittäväksi etenkin silloin, kun taiteilija on saanut yhden suuren tai useita pienempiä kohdeapurahoja. Apurahan myöntänyt taidetoimikunta voi taiteilijaapurahalain nojalla määrätä, ettei apurahan saaja voi tehdä apurahakautensa aikana palkkatyötä. Useimmat taidetoimikunnat edellyttävät tätä 3–5-vuotisten taiteilija-apurahaa saavilta, mutta erillisestä pyynnöstä sallivat palkallisen työnteon lyhyemmän apurahakauden ohessa. Yleensä kuitenkin rajoituksen kohteena on viran- tai toimenhoitaminen, eivät yksittäiset keikat, tehtävät tai toimeksiannot. Menetelmä, jota tässä tutkimuksessa käytettiin veronalaisten ja verovapaiden tulojen yhdistämiseksi on sama kuin aikaisemmissa Taiteilijan asema -tutkimuksissa. Aikaisemmissa tutkimushankkeissa on kehitetty menetelmä, jonka avulla ”kokonaistulon” käsite olisi taiteilijoiden osalta mahdollisimman vertailukelpoinen suhteessa muiden tulonsaajien kokonaistulotasoon. Apurahaa saaneiden taiteilijoiden konstruoitu kokonaistulo on siis arvio ja perustuu osittain keskimääräiseen tuloluokittaiseen verotukseen. Kuten edellä tuli ilmi, arvio on kuitenkin tarpeen, sillä muuten apurahojen osuus tulonmuodostuksessa ei tule huomioiduksi oikeassa suhteessa sen taloudelliseen kokonaismerkitykseen. Konstruoitu kokonaistulo on muodostettu seuraavalla tavalla: Veronalaiset tulot muunnettiin nettotuloiksi vähentämällä niistä tuloverotaulukon mukainen tuloluokittain määräytyvä veron osuus31. Näin saatuun lukuun lisättiin verovapaat apurahat sellaisenaan, jolloin saatiin eräänlainen ”uusi nettotulo”. Tähän yhteissummaan lisättiin erikseen muodostettuihin nettotuloluokkiin perustuvan veron osuus, jolloin lopputuloksena oli konstruoitu kokonaistulo. Tällä tavalla taiteilijoiden apurahojen verottomuudesta saama etu on mukana ja tuloksena on arvio kokonaistuloista, joka on vertailukelpoisempi muiden tulonsaajien ja muissa ammateissa toimivien tuloihin nähden. Konstruoidun kokonaistulon käsite kuvaa siis taiteilijoiden tuloja kokonaisuudessaan siten, että saadut apurahat lasketaan yhteen veronalaisten tulojen kanssa niin, että apurahaan lasketaan mukaan se osa, 30 Vuonna 2012 Lakia valtion taiteilija-apurahoista (734/1969) on muutettu siten, että taiteilijaprofessorien virat muutettiin taiteilija-apurahoiksi. Kyseiset apurahat voidaan myöntää erittäin ansioituneille taiteenharjoittajille ja apurahat ovat samansuuruisia ja verovapaita kuten muutkin valtion taiteilija-apurahat. Apurahakausi on 10 vuotta ja apurahansaajalla on oikeus käyttää apurahakauden ajan taiteilijaprofessori-nimikettä. 31 Lähde: Tilastokeskus. 123 joka muuntaa sen tavanomaiseksi veronalaiseksi tuloksi32. Konstruoitu kokonaistulo on laskennallinen vain niiden taiteilijoiden osalta, jotka saivat apurahaa vuonna 2010. Muiden taiteilijoiden osalta konstruoidut kokonaistulot ovat samat kuin veronalaiset kokonaistulot. Ongelmana tässä laskennallisessa tulokategoriassa on luonnollisesti se, että useilla taiteenaloilla verovähennyksiksi kelpaavat työn tekemiseen liittyvät menot ovat huomattavasti suuremmat kuin muilla sektoreilla toimivilla tulonsaajilla eli tuloverotaulukon mukainen veron osuus on tässä todennäköisesti hieman ylimitoitettu. Taulukko 8. Taiteilijoiden veronalaiset tulot, apurahat ja konstruoitu kokonaistulo taiteenaloittain, keskiarvo (€) ja mediaani (€) vuonna 2010 Taiteenala Veronalaiset tulot € Apurahat € Konstruoitu kokonaistulo € ka med ka med ka med Elokuvataide 27 162 25 000 14 620 6 000 31 333 28 359 Kirjallisuus 27 000 22 500 8 228 6 000 32 158 28 752 Kritiikki 29 752 26 152 8 025 6 000 32 388 29 272 Kuvataide 19 878 16 000 9 509 8 000 23 784 20 220 Monialaiset 28 124 24 235 9 155 6 000 31 059 27 717 Näyttämötaide 32 965 30 000 6 279 3 000 33 745 30 000 Rakennustaide 45 945 40 000 8 808 4 000 46 534 40 000 Säveltaide 34 962 34 657 5 868 3 000 35 876 35 066 Taideteollisuus 27 980 23 543 6 760 3 304 29 072 25 000 Tanssitaide 21 854 22 838 8 641 5 500 24 983 25 000 Valokuvataide 24 945 19 130 13 358 13 834 34 242 33 608 Kaikki taiteilijat 30 632 27 500 8 481 5 000 32 822 30 000 Keskitunnusluvut on painotettu. Konstruoiduista kokonaistuloista taiteenaloittain lasketut keskitunnusluvut havainnollistavat apurahan taloudellista merkitystä tulolähteenä eri taiteenaloilla (Taulukko 8). Apurahojen yhdistäminen veronalaisiin tuloihin ei kuitenkaan johda kovin suuriin muutoksiin taiteenalojen keskinäisessä järjestyksessä silloin, kun tarkastellaan tulotasoa kuvaavia tunnuslukuja (ks. liite 8). 32 Saman menetelmän kuvaus löytyy myös Rensujeff 2003, Heikkinen 1996 ja Karttunen 1993. 124 Kuvio 49. Taiteilijoiden konstruoidut kokonaistulot (med €*) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 % Rakennustaide 32 590 29 450 Säveltaide 24 110 Valokukuvataide 40 000 35 066 33 608 29 130 30 000 Näyttämötaide Kritiikki 29 272 35 330 28 660 28 752 Kirjallisuus Elokuvataide 28360 31 110 28 040 27 720 Monialaiset 25 650 25 000 Taideteollisuus 20 510 Tanssitaide Kuvataide 18 450 20 220 Muut 20 000 25 000 a 2000 27 480 Kaikki taiteilijat 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 2010 30 000 30 000 35 000 40 000 € * Vuoden 2000 luvut on muutettu vuoden 2010 rahanarvoon elinkustannusindeksiä käyttäen. Tuloerot taiteenalojen välillä ja sisällä ovat suuret ja tulonjako epäsymmetrinen. Suurella joukolla taiteilijoita on suhteellisen matala tulotaso ja hyvin harvoilla on suuret tulot. Tätä havainnollistaa kuvio 49, jossa palkit kuvaavat mediaanin ja kvartiilien33 avulla konstruoitujen kokonaistulojen jakautumista eri taiteenaloilla. Kuviossa on taustalla mukana myös vuoden 2000 vastaavat tunnusluvut vertailua varten. Kaikkien taiteilijoiden osalta tunnusluvut ja palkkien sijoittuminen kuvaavat tulotason laskua erityisesti suurempia tuloja saaneilla. Eniten huipputuloisten tulotaso näyttää laskeneen kirjallisuuden ja elokuvataiteen aloilla sekä arvostelijoilla. Edellä mainituilla taiteenaloilla myös matalan tulotason saajien tulot ovat pudonneet aikaisempaa alemmaksi. Tanssitaiteen alalla tulohaitari on venynyt erityisesti matalia tuloja saaneiden osalta. Rakennustaiteen ja säveltaiteen aloilla ei näiden tunnuslukujen valossa ole tapahtunut suuria muutoksia. (Kuvio 50.) 33 Alakvartiili on muuttujanarvo, jonka alapuolella on 25 % havainnoista ja yläkvartiili arvo, jonka alapuolella on 75 % havainnoista. Kvartiilivälillä sijaitsevat keskimmäiset 50 % havainnoista. 125 Kuvio 50. Taiteilijoiden konstruoidut kokonaistulot (€) taiteenaloittain vuosina 2000* ja 2010 (alakvartiilit, mediaanit ja yläkvartiilit) 50 000 2000 2010 40 000 30 000 20 000 10 000 0 Elokuva- Kirjaltaide lisuus Kritiikki Kuvataide Moni- Näyttä- Raken- Sävel- Taide- Tanssi- Valokuva- Muut Kaikki alaiset mötaide nustaide taide teollisuus taide taide taiteilijat Vuoden 2000 luvut on muutettu vuoden 2010 rahanarvoon elinkustannusindeksiä käyttäen (Tilastokeskus). Keskitunnusluvut painotettu. Taiteilijan asemaa eri taiteenaloilla voi tarkastella myös laittamalla taiteenalat keskimääräisen tulon mukaiseen järjestykseen. Taulukossa 9 taiteenalat ovat konstruoidun kokonaistulon mediaanin mukaisessa järjestyksessä vuosina 2000 ja 2010. Kuviosta näkee, että tulonjakohaitari oli entisestään hieman laventunut eli tuloerot olivat hieman kasvaneet. Koko taiteilijakuntaa keskimääräisesti kuvaavan mediaanin alapuolella taiteenalojen määrä oli lisääntynyt. Kuvataiteen ja tanssitaiteen asema tulohierarkian alimmilla portailla oli pysynyt ennallaan samalla, kun sinne oli tullut uusi ryhmä muu (sirkustaiteilijat, mediataiteilijat ja performanssi-/esitystaiteilijat). Tulohierarkian ylimmältä portaalta oli pudonnut arvostelijoiden ryhmä sekä elokuvataiteen alalla toimivat. Arkkitehdit, säveltaiteen sekä näyttämötaiteen aloilla toimivat olivat edelleen vertailun kärjessä, jonne oli noussut myös valokuvataiteen alalla toimivat. (Taulukko 9). Viimeisenä olevan taiteenalan tulotaso oli hieman yli puolet parhaan tulotason taiteenalasta vuonna 2000 ja vuonna 2010 viimeisen taiteenalan tulotaso oli tasan puolet parhaan taiteenalan tulotasosta. Kuvataiteen sijoittuminen häntäpäähän lähes samaan pisteeseen kuin aiemminkin näyttää yhä vahvemmin sekä työmarkkinoiden että tukijärjestelmän rakenteista johtuvalta ongelmalta. 126 Taulukko 9. Taiteenalat konstruoidun kokonaistulon (med €) mukaisessa järjestyksessä vuosina 2000 ja 2010 € 2000 % € % Rakennustaide 40 000 100 2010 Kritiikki 35 330 100 Rakennustaide 32 590 92 Säveltaide 35 066 88 Elokuvataide 31 110 88 Valokuvataide 33 608 84 Säveltaide 294 50 83 Näyttämötaide 30 000 75 Näyttämötaide 29 130 82 KAIKKI TAITEILIJAT 30 000 75 Kirjallisuus 28 660 81 Kritiikki 29 272 73 Monialaiset 28 040 79 Kirjallisuus 28 752 72 KAIKKI TAITEILIJAT 27 480 78 Elokuvataide 28 359 71 Taideteollisuus 25 650 73 Monialaiset 27 717 69 Valokuvataide 24 110 68 Taideteollisuus 25 000 63 Tanssitaide 20 510 58 Tanssitaide 25 000 63 Kuvataide 18 450 52 Kuvataide 20 220 51 Muu 20 000 50 Pienituloisuusraja perustuu kotitalouksien kulutusyksikköä kohden laskettuun käytettävissä olevan rahatulon mediaaniin. Euroopan Unioniin kuuluvissa maissa noudatetaan yhtenäistä määrittelyä, jonka mukaan pienituloisiksi katsotaan ne, joiden tulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanista. Eläkeläiset ovat 1990-luvun laman jälkeen, erityisesti vuoden 2004 jälkeen, nousseet uudelleen suurimmaksi pienituloisten ryhmäksi. Pienituloisiin kuuluu myös paljon opiskelijoita ja työttömiä. Pienituloisuuden raja oli 14 741 euroa kulutusyksikköä kohden vuonna 2010. Toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen tulonsa ovat alle 1 228 euroa kuukaudessa. Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli Suomessa 13,3 prosenttia vuonna 201034ja 11 prosenttia vuonna 2000. Koska taiteilijoiden osalta käytettävissä ei ole kaikkien kotitalouteen kuuluvien tulotietoja, kuvio 50 perustuu heidän osaltaan oletukseen yhden hengen taloudesta. Tämän olettamuksen perusteella kaiken kaikkiaan 17 prosenttia taiteilijoista luokiteltaisiin pienituloisiksi konstruoitujen kokonaistulojen perusteella. Muutosta tämän suhteen ei juurikaan ole tapahtunut, sillä osuus on lähes sama kuin vuonna 2000. (Kuvio 51.) 34 Lähde: Tulonjakotilasto 2010, Tilastokeskus. 127 Kuvio 51. Pienituloisten taiteilijoiden osuus (%) taiteenaloittain vuosina 2000 ja 2010 Kuvataide 33 Muut 36 30 Taideteollisuus 22 Tanssitaide 21 22 25 21 20 Monialaiset 15 Kritiikki 10 Elokuvataide 14 Kirjallisuus 15 14 Valokuvataide 15 13 Säveltaide 10 Näyttämötaide 8 Rakennustaide 7 19 14 10 11 KAIKKI TAITEILIJAT 17 18 11 13 Koko väestö 0 2000 20 40 60 2010 80 100 % Jakaumat painotettu. Lähde: Tilastokeskuksen Tulonjakotilasto (koko väestö). Taiteilijan tulotasoon ja tulonmuodostukseen liittyviä tekijöitä Taiteilijoilla naisten ja miesten väliset tuloerot olivat kasvaneet huomattavasti 1980-luvun lopun/1990-luvun alun ja vuoden 2000 välisenä aikana (Rensujeff 2003, 62). Vielä 1980- ja 90-lukujen vaihteessa sukupuolten väliset tuloerot olivat taiteilijoilla pienemmät kuin väestöllä keskimäärin (mm. Heikkinen 1989). Siksi olikin yllätys, että vuonna 2000 koko taiteilijakuntaa tarkasteltaessa naisten tulot olivat vain 72 prosenttia miesten tuloista. Vuonna 2010 ero oli kaventunut 76 prosenttiin, mutta erot taiteenalojen välillä ovat suuret (kuvio 52). Osittain sukupuolen vaikutus tulotasoon liittyy koulutustasoon, mikä on varmasti myös näiden vuosikymmenten välillä olevien muutosten taustalla. Tutkimusten mukaan sukupuolten väliset tuloerot ovat sitä suuremmat, mitä korkeamman koulutustason tehtävistä on kyse. Taiteilijoiden koulutustason nousu näkyy tuloerojen kasvuna sukupuol- 128 ten välillä samalla tavalla kuin se näkyy koko väestöön kohdistuvassa tarkastelussa. Kuvio 52. Taiteilijoiden konstruoitujen kokonaistulojen keskiarvot (€) taiteenaloittain ja sukupuolen mukaan vuonna 2010 30 181 31 863 Elokuvataide 28 476 Kirjallisuus 36 524 29 649 Kritiikki 22 343 Kuvataide 26 524 28 423 Monialaiset 35 661 34 859 31 191 Näyttämötaide 36 667 37 420 Rakennustaide 31 846 Säveltaide Taideteollisuus 28 009 Tanssitaide 24 657 27 980 38 108 28 471 Kaikki taiteilijat 0 20 37 369 31 720 30 447 Valokuvataide 51 556 40 37 621 Naiset 60 80 Miehet 100 % Keskitunnusluvut on painotettu. Noin puolet sukupuolten palkkaerosta on selitettävissä sillä, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla ja eri tehtävissä. Kun tarkastelun kohteena ovat saman ikäluokan naiset ja miehet, joilla on sama koulutustausta ja jotka toimivat samoilla toimialoilla samoissa tehtävissä, naisille maksettava palkka on ollut jo pitempään noin 10 prosenttia miesten palkkaa matalampi.35Yleisesti ottaen palkansaajien keskiarvotulosta laskettuna naisten tulot olivat vuonna 79 prosenttia miesten tuloista Suomessa (asetelma 4). Tämän taiteilijatutkimuksen tulos koko taiteilijajoukon osalta on melko lähellä tätä lukua, mutta joillakin taiteenaloilla tilanne on vielä parempi kuin kaikilla palkansaajilla keskimäärin. Naisten tulojen osuus miesten tuloista oli vuonna 2010 suurempi kuin Suomessa keskimäärin seuraavilla taiteenaloilla: elokuvataide (95 %), kritiikki (83 %), kuvataide (84 %), näyttämötaide (85 %), säveltaide (85 %), taideteollisuus (88 %), tanssitaide (88 %), valokuvataide (80 %), monialaiset taiteilijat (82 %). Erityisesti niillä 35 http://www.stm.fi/tasa-arvo/samapalkkaisuus/periaate; Vartiainen 2001, 3. 129 taiteenaloilla, joilla tulotaso on pysynyt ennallaan tai laskenut, naisten ja miesten tuloerot ovat kaventuneet eniten. Taidealan koulutuksen hankkimisella ei ole vaikutusta tulotasoon. Taiteilijat jakautuivat eri tuloluokkiin lähes täsmälleen samalla tavalla riippumatta siitä, oliko taiteilijalla taidealan koulutusta vai ei. Ainoastaan koulutustasolla oli vaikutus tulotasoon. Taidealan ylempi korkeakoulututkinto takasi hieman paremmat tulot kuin muut taidealan tutkinnot. Myös ulkomainen koulutus ja pedagogiset opinnot nostivat hieman tulotasoa. Kuvio 53. Taiteilijoiden (%) konstruoidun kokonaistulon (€) jakautuminen tuloluokkiin iän mukaan vuonna 2010 Alle 10 000 10 000–19 999 alle 35-vuotiaat 18 35-44 -vuotiaat 16 6 55-64 -vuotiaat 3 Kaikki taiteilijat 14 0 19 37 18 40 29 28 22 20 14 30 23 18 18 Yli 40 000 24 20 19 9 23 21 14 10 yli 64-vuotiaat 30 000–39 999 26 8 45-54 -vuotiaat 20 000–29 999 21 22 40 60 29 80 100 % Jakaumat on painotettu. Kun taiteilijoiden tulotasoa verrataan kaikkiin tulonsaajiin (luonnolliset henkilöt), heidän tulotasonsa on kohtuullisen hyvä. Palkansaajien tulotasoon verrattaessa, taiteilijoiden tulotaso ei yllä keskiasteen koulutustasoa edustavien tulotasoa korkeammalle, vaikka noin puolet taiteilijoista on suorittanut tutkinnon taideyliopistossa (tai sitä edeltävässä oppilaitoksessa). Suhteellisesti taiteilijoiden asema tulotasoa tarkasteltaessa on huonontunut ’kaikkiin palkansaajiin’ verrattuna. Jos verrataan taiteilijoiden konstruoituja kokonaistuloja (mediaani) kaikkien palkansaajien tuloihin (mediaani), taiteilijoiden tulotaso oli vuonna 2000 96 prosenttia palkansaajien tulotasosta, kun vuonna 2010 se oli enää 86 prosenttia. (Asetelma 4.) 130 Asetelma 4. Taiteilijoiden ja eri tulonsaajaryhmien/palkansaajaryhmien vuositulojen keskiarvoja (€) ja mediaaneja (€) Suomessa vuonna 2010 Keskiarvo Mediaani Taiteilijoiden veronalaiset tulot 30 633 27 500 Taiteilijoiden konstruoidut kokonaistulot 32 822 30 000 • ”työlliset taiteilijat” * veronalaiset tulot 32 592 30 700 • ”työlliset taiteilijat” konstruoidut kokonaistulot 35 343 34 000 Tulonsaajat** Kaikki palkansaajat*** 21 311 39 796 34 792 44 189 38 878 35 118 (79,47 %) 31 539 (81,12 %) • perusaste 32 229 29 491 • keskiaste 33 340 31 144 • alin korkea-aste 40 369 36 407 • alempikorkeakouluaste 42 515 37 786 • ylempi korkeakouluaste 56 184 50 057 • miehet • naiset Koulutus**** * ”Työlliset taiteilijat” tarkoittaa niitä taiteilijoita, jotka eivät olleet työttöminä vuonna 2010. ** Luonnolliset henkilöt. Lähde: Tilastokeskus, tulo- ja varallisuustilasto. *** Kokopäivätyö, 12 kk. Lähde: Tulonjakotilasto 2010, Tilastokeskus. **** Lähde: Tulonjakotilasto 2010, Tilastokeskus. 131 Tilanne ja muutokset eri taiteenaloilla Elokuvataide Elokuvataiteen alan ammattiryhmistä suurimmat ovat elokuvaohjaajat, elokuvaajat ja leikkaajat. Alalla työskentelee suuri joukko erilaisissa tehtävissä toimivia elokuvatyöntekijöitä. Alalla toimivien taiteilijoiden lukumäärä oli kaksinkertaistunut (+56 %) kymmenessä vuodessa elokuvataiteen alan järjestöjen jäsenmäärien perusteella. Elokuvataiteen kentällä toimivien ammattilaisten keski-ikä oli 43 vuotta vuonna 2010. Keskimääräinen ikä on noussut tasaisesti 1980-luvun lopulta lähtien, vaikka alalle on tullut paljon uusia taiteilijoita. Aikaisemmin keskiarvot olivat 40 ja 38 (Rensujeff 2003, 69; Oesch 1995, 45). Naisten osuuden kasvu alalla on jatkunut edelleen kymmenen vuoden aikana, sillä osuus oli noussut 2000-luvulla 36 prosentista 43 prosenttiin. Elokuvataiteen alalla toimivista taiteilijoista vuonna 2010 vain yksi prosentti oli ruotsinkielisiä, vaikka osuus vuonna 2000 oli vielä kuusi prosenttia. Alalla toimivat ovat perinteisesti sijoittuneet erittäin vahvasti pääkaupunkiseudulle (73 % vuonna 2010, 78 % vuonna 2000). Ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus alalla toimivista oli 84 prosenttia (81 % vuonna 2000). Elokuvataiteen toimijoista 87 prosenttia on valmistunut taidealan koulutuksesta ja noin kolmasosa on suorittanut taidealan korkeimman koulutuksen. Koulutustaso on yleisesti hieman noussut 2000-luvulla. Korkeimman koulutustason suorittaneiden osuus oli pysynyt samana kuin vuonna 2000. Elokuvataiteen alan toimijoista 44 prosenttia toimi freelancerina vuonna 2010. Freelancereiden osuus alalla oli laskenut vain hieman kymmenen vuoden aikana. Myös yrittäjien osuus (24 %) on elokuvaalalla pysynyt ennallaan aikaisempaan tulokseen nähden ja on edelleen hieman suurempi kuin kaikilla taiteenaloilla keskimäärin. Muutoksia elokuvataiteen alalla on tapahtunut työsuhteessa toimivien ja vapaiden taiteilijoiden osuuksissa. Työsuhteessa taideammatissaan toimivien osuus oli noussut 15 prosentista 28 prosenttiin ja vapaiden taiteilijoiden osuus 13 prosentista 22 prosenttiin kymmenessä vuodessa36. Osittain tätä selittää nuorten tekijöiden sirpaleinen työelämä lyhyine, vaihtuvine työsuhteineen ja toimeksiantoineen sekä 2000-lu36 Työmarkkina-asemat on määritelty sivulla 53. 132 vulla lisääntyneet apurahat elokuvataiteen kentälle. Apurahojen lisäys elokuvataiteen kentällä mahdollisti vapaana taiteilijana toimimisen aikaisempaa suuremmalle joukolle elokuvantekijöitä. Työttöminä työnhakijoina eripituisia jaksoja oli entistä useammat elokuvantekijät, osuus oli noussut 28 prosentista 47 prosenttiin. Työttömyyden lisääntyminen liittyy myös työelämän sirpaloitumiskehitykseen. Suurimpana syynä elokuva-alan heikentyneeseen työllisyystilanteeseen pidettiin ennen kaikkea muutoksia tuotannollisissa rakenteissa ja prosesseissa sekä liian suurta tarjontaa työmarkkinoilla, mikä johtuu elokuva-alan koulutuspaikkojen määrän lisäämisestä37. Elokuvataiteen alalla toimivista 42 prosenttia oli tehnyt ainoastaan taiteellista työtä vuonna 2010. Osuus oli muuttunut erittäin vähän vuoden 2000 tilanteeseen (38 %) verrattuna. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä elokuva-alalla oli tehnyt 38 prosenttia, kun osuus oli aikaisempana tutkimusajankohtana huomattavasti suurempi (58 %). Sen sijaan muuta, ei-taiteellista, työtä tehneiden osuus oli kasvanut 9 prosentista 22 prosenttiin. Tulosten valossa näyttää siltä, että alalla toimeentulo hankitaan entistä useammin muuta kuin taiteellista tai taiteellista työtä sivuavaa työtä tekemällä. Ristiriitaiselta näiden osuuksien valossa vaikuttaa se, että silti 49 prosenttia elokuva-alalla toimivista pitää taiteellista työtä tärkeimpänä toimeentulolähteenään samalla kun muut toimeentulolähteet (apurahat, muu työ, taiteelliseen työhön liittyvä työ) ovat kukin tärkeimmän toimeentulolähteen asemassa vain noin joka kymmenennelle taiteilijalle. Elokuvataiteen alan toimijoiden huono työllisyystilanne vaikuttaa siihen, että yli 40 viikkotyötuntia (kokonaistyöaika) tehneiden taiteilijoiden osuus oli laskenut kymmenen vuoden aikana 42 prosentista 20 prosenttiin. Taiteelliseen työhön yli 40 viikkotyötuntia käytti 10 prosenttia elokuvataiteena alalla toimivista (24 % vuonna 2000). Keskimääräinen työviikko elokuvataiteen alalla oli noin 35 tuntia, josta taiteellisen työn osuus oli 24 tuntia. Ajallisesti elokuvataiteen alalla taiteelliseen työhön käytettiin noin 70 prosenttia työajasta. Elokuvataiteen alalla toimivien veronalaisten kokonaistulojen mediaani oli 25 000 €. Veronalaisten tulojen reaaliarvo oli lähes sama kuin vuonna 2000 (25 518 €) ja huomattavasti matalampi kuin vuonna 1992 (29 330 €). Elokuvataiteen alalla tulotason laskeva suunta näyttää siis tapahtuneen pääasiallisesti jo 1990-luvulla.38 Taiteellisen työn tulojen osuus veronalaisista tuloista oli elokuvataiteen alalla keskimäärin 68 prosenttia (61 % vuonna 2000). Apurahaa saaneiden osuus oli pysynyt 37 Tuotannollisilla rakenteilla tarkoitetaan tässä kaikkia erilaisia valintoja jotka liittyvät elokuvien, televisio-ohjelmien ja muiden audiovisuaalisten tuotantojen tekemiseen ja hankkimiseen: julkinen tai yksityinen rahoitus, yksityinen yritys, kotimainen tai ulkomainen jne. Näiden suhteissa tapahtuvat muutokset heijastuvat kentälle nopeasti ja tehokkaasti. Tuotannollisilla prosesseilla tarkoitetaan paitsi kustannuksiin myös tekijäkunnan ammattilaisuuteen ja kokemukseen liittyviä valintoja. Ammattilaisten työllistymistä voi estää esimerkiksi harjoittelijoiden käyttäminen työntekijöinä kustannussyistä. 38 Rahan arvot on muunnettu vuoden 2010 arvoon elinkustannusindeksin mukaan (Tilastokeskus). 133 lähes ennallaan (28 % → 24 %) kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna, vaikka alalle oli tullut erittäin runsain määrin uusia taiteilijoita. Osuuden pysyminen lähes ennallaan kertoo ennen kaikkea siitä, että alalle on tullut myös lisää resursseja jaettavaksi. Valtion apurahaa elokuva-alan tekijöistä oli saanut 10 prosenttia (18 prosenttia vuonna 2000) ja säätiöiden (ml. SES) ja rahastojen apurahaa 19 prosenttia (11 % vuonna 2000). Apurahan myöntäjätahot näyttävät vaihtaneen paikkaa merkittävintä tukijaa tarkasteltaessa. Valtion taidetoimikuntalaitoksen tuen taso näyttää jääneen jälkeen elokuvataiteen kentän toimijoiden määrän kasvuvauhdissa39. Apurahan keskimääräinen summa oli 14 806 € (10 178 € vuonna 2000). Vaikka konstruoitu kokonaistulo40 on elokuvataiteen alalla toimivilla suhteellisen paljon korkeampi kuin veronalaiset kokonaistulot, se ei nosta elokuvataiteen alan tekijöitä taiteenaloittaisessa vertailussa korkeammalle sijalle kuin veronalaisissa kokonaistuloissakaan. Elokuvataiteen alalla toimivien konstruoitujen kokonaistulojen mediaani oli vuonna 2010 laskenut 28 359 euroon (31 114 € vuonna 2000). Tulotason laskuun ei näyttäisi vaikuttaneen niinkään työttömien osuuden merkittävä kasvu elokuvataiteen alalla vaan suurten apurahojen väheneminen kentällä, sillä veronalaisten tulojen mediaani oli laskenut vähemmän kuin konstruoitujen kokonaistulojen mediaani kymmenessä vuodessa. Taiteenaloittaisessa konstruoitujen kokonaistulojen (mediaani) vertailussa elokuvataide oli vuonna 2000 sijalla 3. ja vuonna 2010 sijalla 7. Merkittävä myönteinen muutos on tapahtunut kuitenkin naisten ja miesten välisissä tuloeroissa, sillä naisten konstruoidut kokonaistulot olivat vuonna 2010 noin 95 prosenttia miesten tuloista. Aikaisempina tutkimusajankohtina, vuonna 2000 (66 %) ja vuonna 1992 (85 %), naisten tulot ovat olleet huomattavasti matalammat kuin miesten tulot. Tulot taiteellisesta työstä olivat elokuvataiteenalalla keskimäärin 72 prosenttia veronalaisista kokonaistuloista vuonna 2010 (92 % vuonna 2000). Elokuvataide Kaikki Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Elokuvaohjaajat Muut lähes 800 (+56 % vuodesta 2000) Naisia / miehiä 43 / 57 % 56 / 44 % 39 / 61 % Ikä (keskiarvo) 43 v. 40 v. 44 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 97 % 1% 2% 90 % 4% 6% 100 % – – 39 Suomen Elokuvasäätiön (SES) tuki on tässä luokiteltu erilleen valtion taidetoimikuntalaitoksen tuesta, vaikka se saa varansa valtion veikkausvoittovaroista (määrärahat elokuvataiteen edistämiseen). SES on itsenäinen säätiö, joka kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan toimialan ohjaukseen. 40 Konstruoitu kokonaistulo on laskennallinen tuloluokka, jossa lasketaan veronalaiset kokonaistulot ja verovapaat apurahat yhteen siten, että verovapaiden apurahojen laskennallinen veron osuus on mukana. 134 Asuu pääkaupunkiseudulla 73 % 85 % 68 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 84 % 90 % 82 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 87 % 36 % 96 % 62 % 84 % 26 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 47 % 20 % 58 % Apurahan saajia 24 % 55 % 12 % 28 % 22 % 24 % 44 % 13 % 51 % 36 % 43 % 33 % 12 % 20 % 44 % 42 % 38 % 22 % 36 % 49 % 21 % 45 % 34 % 22 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 25 000 € 27 162 € 18 000 € 24 477 € 27 399 € 28 166 € Apurahat – mediaani – keskiarvo 6 000 € 14 620 € 18 788 € 18 406 € 3 000 € 6 777 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 28 359 € 31 133 € 28 946 € 36 848 € 27 860 € 28 946 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 17 991 € 20 184 € 13 400 € 23 458 € 17 991 € 19 017 € 72 % 74 % 66 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista Kirjallisuus Kirjallisuuden alalla toimivat taiteilijat ovat kirjailijoita, runoilijoita, näytelmäkirjailijoita, lasten- ja nuortenkirjailijoita, käsikirjoittajia sekä kaunokirjallisuuden suomentajia ja kääntäjiä. Vuodesta 2000 vuoteen 2010 näiden kirjallisuuden alalla toimivien taiteilijoiden määrä oli kasvanut 24 prosenttia. Alalla toimivien taiteilijoiden keski-ikä, 56 vuotta, oli pysynyt ennallaan vuoteen 2000 verrattuna. Vuonna 1984 keski-ikä oli 51 vuotta, joten vaikuttaa siltä, että 2000-luvun alussa keski-iän nousu oli taittunut. (Rensujeff 2003, 70; Heikkinen 1989, 26.) Naisten osuus (56 %) alalla oli noussut vain vähän kymmenen vuoden aikana (53 % vuonna 2000), mutta huomattavasti, kun sitä verrataan vuoteen 1984, jolloin naisten osuus oli vain 41 prosenttia (Heikkinen 1989, 27). Kirjallisuuden alalla ruotsinkielisten osuus oli muihin taiteenaloihin nähden korkea, 17 prosenttia (14 % vuonna 2000). Myös aikaisemmis135 sa tutkimuksissa 1980-luvulta lähtien on havaittu, että ruotsinkielisten osuus alalla on ollut suuri. Alalla toimivat olivat sijoittuneet alueellisesti hieman tasaisemmin kuin muilla taiteenaloilla toimivat, sillä ainoastaan 39 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla vuonna 2010. Pääkaupunkiseudulla asuvien osuus oli jopa laskenut hieman vuodesta 2000 vuoteen 2010. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus kirjallisuuden alalla toimivien joukossa oli 79 prosenttia (73 % vuonna 2000). Luovan kirjoittamisen maisterikoulutus Suomessa on alkanut oikeastaan toden teolla vasta 2000-luvun mittaan Turun ja Jyväskylän yliopistoissa, joten varsinaisen taidealan koulutuksen suorittaneiden osuus (15 %) ei taiteenalalla ole vielä ehtinyt kivuta samoihin lukemiin kuin muilla taiteenaloilla, vaikka tässä ryhmässä ovat mukana myöskin kaunokirjallisuuden kääntäjät ja näytelmäkirjailijat. Taidealan ammatillista koulutusta onkin useammin muun muassa näytelmäkirjailijoilla (mm. Teatterikorkeakoulu, vuodesta 2010 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu). Näiden ylemmän korkeakoulututkinnon (taidealan korkeimman koulutuksen) suorittaneiden osuus kirjallisuuden alalla on pysynyt ennallaan kymmenen vuoden takaiseen verrattuna (7 %). Kirjallisuuden alalla toimineista 57 prosenttia (44 % vuonna 2000) oli suorittanut muun alan korkeakoulututkinnon. Koulutustaso kokonaisuudessaan on noussut hieman kymmenessä vuodessa. Kirjallisuuden alalla toimineista 64 prosenttia toimi vapaina taiteilijoina vuonna 2010, mikä osoittaa nousua vuodesta 2000 (58 %). Freelancereiden osuus oli hieman laskenut, 23 prosenttia (27 % vuonna 2000). Työttömien osuus alalla, 14 prosenttia, oli sen sijaan noussut huomattavasti 2000-luvun alun mittaan (4 % vuonna 2000). Kirjallisuuden alalla toimivista 40 prosenttia oli tehnyt tutkimusvuoden aikana ainoastaan taiteellista työtä. Tämä osuus on pysynyt aikaisempaan verrattuna lähes täsmälleen samana. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä alalla toimineista oli tehnyt 31 prosenttia (42 prosenttia vuonna 2000) ja muuta työtä 37 prosenttia (21 % vuonna 2000). Muutokset taiteelliseen työhön liittyvää työtä tehneiden ja muuta työtä tehneiden osuuksissa ovat melko suuria, mikä viittaa siihen, että painopiste tulojen hankkimisessa on siirtynyt taiteenalaa sivuavasta työstä muuhun, eitaiteelliseen, työhön. Tähän muutokseen liittyy todennäköisesti entistä suurempi osuus korkean koulutustaustan (muu korkeakoulututkinto) suorittaneita taiteilijoita alalla. Heillä on valmiudet toimia taiteilijan työn ohella muun muassa erilaisissa asiantuntijatehtävissä, jotka eivät useinkaan liity kirjallisuuteen. Jo aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kirjallisuuden alalla muuta, ei-taiteellista, työtä tehneiden osuus on ollut suurempi kuin muilla taiteenaloilla. Muuta työtä pitikin tärkeimpänä toimeentulolähteenään neljäsosa (24 %) kirjallisuuden alalla toimivista. Yli 40 viikkotyötuntia tehneiden osuus oli kirjallisuuden alalla 28 prosenttia vuonna 2010 (45 % vuonna 2000), joten työskente136 lyyn käytetty kokonaisaika on vähentynyt huomattavasti kymmenessä vuodessa41. Taiteelliseen työhön yli 40 viikkotyötuntia käytti 12 prosenttia kirjallisuuden alalla toimivista (23 % vuonna 2000). Vuonna 2010 kirjallisuuden alalla toimivan keskimääräinen työviikko oli noin 35 tuntia, josta taiteellista työtä 24 tuntia. Kirjallisuuden alalla taiteelliseen työhön käytettiin noin 68 prosenttia työajasta. Kirjallisuuden alalla toimivien veronalaisten kokonaistulojen mediaani (22 500 €) oli vuonna 2010 taiteenaloittaisessa vertailussa neljänneksi pienin, vaikka olikin noussut 15 prosenttia vuoteen 2000 verrattuna (liite 8.). Useissa tutkimuksissa esille tullut erityispiirre kirjailijoiden ja muiden alalla toimivien tulonmuodostuksessa on se, että taiteellisesta työstä saatavat veronalaiset tulot jäävät erittäin pieniksi, mikä johtaa siihen, että apurahojen ja muusta työstä saatavien veronalaisten tulojen merkitys alalla toimiville on suuri. Taiteellista työtä ei taiteenalalla juurikaan tehdä palkansaajan asemassa vaan nimenomaan vapaana taiteilijana tai freelancerina. Verovapaata apurahaa saaneiden osuus kirjallisuuden alalla toimineiden joukossa oli suuri (70 %), vaikkakin osuus oli laskenut hieman kymmenessä vuodessa (79 % vuonna 2000). Valtion apurahaa oli saanut 58 prosenttia ja yksityisten säätiöiden ja rahastojen apurahaa 33 prosenttia kirjailijoista ja kaunokirjallisuuden kääntäjistä. Valtion tukea saaneiden osuus oli laskenut ja yksityisten rahastojen ja säätiöiden tukea saaneiden osuus noussut 2000-luvun mittaan. Apurahasumman mediaani on kuitenkin melko pieni (6 000 €), kun otetaan huomioon apurahan suuri merkitys taiteellisen työn mahdollistajana taiteenalalla. Apurahan taloudellinen merkitys tuleekin hyvin esille konstruoidun kokonaistulon mediaanin avulla. Konstruoitu kokonaistulo kuvaa paremmin ja vertailukelpoisemmin todellista tulotasoa. Konstruoidun kokonaistulon mediaani (28 752 €) nostaa kirjallisuuden alalla toimivien tulotason ylemmäksi taiteenaloittaisessa vertailussa (liite 8.) Vuoteen 2000 verrattuna konstruoitujen kokonaistulojen mediaanin reaaliarvo on kuitenkin pysynyt ennallaan toisin kuin veronalaisten kokonaistulojen (+15 %). Se osoittaa sen, että apurahan vaikutus tulotasoon ei ole ollut yhtä suuri kuin vuonna 2000. Konstruoidun kokonaistulon perusteella kirjallisuuden alalla toimivien tulotaso on laskenut suhteessa koko väestön tulotasoon, sillä vuonna 2010 ylemmän korkeakouluasteen palkansaajana toimineen työntekijän tulojen mediaani oli 50 057 €. Kirjallisuuden alalla toimivan tulotaso oli siis vain 57 prosenttia siitä, mitä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla keskimäärin. Suhteellisesti tarkasteltuna kirjallisuuden alalla toimivien tulotaso oli vuonna 2000 41 Kysymyksen muotoilu on todennäköisesti vaikuttanut vastauksiin. Vuoden 2000 kysymyslomakkeessa viikkotyötunteja koskevat vastaukset annettiin valmiiksi luokiteltuina (esim. 18–40 tuntia), kun taas vuoden 2010 kysymyksessä vastaajalta pyydettiin tarkka tuntimäärä. Näin ollen vuoden 2000 vastauksista ei voi laskea viikkotyötuntien keskiarvoa. 137 parempi, sillä silloin se oli 67 prosenttia ylemmän korkea-asteen palkansaajien mediaanista. Taiteellisesta työstä saatujen tulojen osuus veronalaisista tuloista oli alalla toimivilla vain 22 prosenttia (25 % vuonna 2000). Kirjallisuuden alalla toimivien naisten konstruoidut kokonaistulot olivat 78 prosenttia alalla toimivien miesten tuloista. Naisten ja miesten välinen tuloero on vähän pienentynyt, kun tulotasoeroa vertaa vuosiin 1984 (naisten tulot 73 %) ja 2000 (naisten tulot 75 %) (Heikkinen 1989, 80; Rensujeff 2003, 71). Kirjallisuus Kaikki Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Kirjailijat, näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat Kaunokirjallisuuden kääntäjät ja suomentajat noin 1660 (+24 % vuodesta 2000) Naiset / miehet 56 / 44 % 53 / 47 % 72 % / 28 % Ikä (keskiarvo) 56 v. 58 v. 50 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 94 % 17 % 0% 79 % 20 % 1% 99 % 1% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu – ulkomaat 39 % 3% 36 % 3% 53 % 6% Yleissivistys: ylioppilastutkinto 79 % 75 % 99 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 15 % 7% 12 % 4% 28 % 19 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 14 % 13 % 9% Apurahan saajia 70 % 67 % 88 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 2% 64 % 9% 23 % 2% 76 % 4% 12 % 4% 10 % 25 % 70 % Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 40 % 31 % 37 % 35 % 27 % 35 % 40 % 30 % 29 % 22 500 € 27 000 € 22 247 € 27 592 € 22 856 € 24 756 € 6 000 € 8 228 € 6 250 € 8 282 € 3 000 € 6 911 € 28 752 € 32 158 € 29 257 € 32 736 € 26 686 € 30 169 € Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 138 Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 5 000 € 9 642 € 3 134 € 8 005 € 15 000 € 15 297 € 22 % 14 % 66 % Kritiikki Kritiikiksi tässä tutkimuksessa ja aikaisemmassa vuotta 2000 käsitelleessä tutkimuksessa nimitettyä taiteenalaa voisi nimittää myös arvostelijoiksi tai taidejournalismiksi. Arvostelijat42 ovat myös valtion taidehallinnon tuen piirissä ja heille myönnetään vuosittain osa taiteelliseen työskentelyyn tarkoitetuista valtion taiteilija-apurahoista. Alalla toimii harvalukuisten päätoimisten arvostelijoiden lisäksi lukuisia sivutoimisia sekä taiteen tutkijoita, tietokirjailijoita ja toimittajia (taidejournalisteja). Alan toimijoiden määrä on noussut vuodesta 2000 vuoteen 2010 noin viidenneksellä (22 %). Vaikka alalle on tullut huomattava määrä uusia tekijöitä, keski-ikä oli noussut huomattavan paljon kymmenessä vuodessa, 43 vuodesta 51 vuoteen. (Rensujeff 2003, 71). Naisten osuus (55 %) on ollut alalla lievässä kasvussa kymmenen vuoden aikana. Ruotsinkielisten osuus (6 %) alalla oli hieman suurempi kuin kymmenen vuotta aiemmin (4 %). Lähes puolet arvostelijoista (49 %) asui pääkaupunkiseudulla. Arvostelijoiden koulutustaso oli korkea ja noususuunnassa edelleen 2000-luvulla. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus oli 100 prosenttia (91 % vuonna 2000). Taidealan ammatillisen koulutuksen määritteleminen arvostelijoille ei ole yksiselitteistä, koska ammattiin ei ole varsinaista koulutusta. Arvostelijoiden oman arvion mukaan 37 prosenttia (42 % vuonna 2000) oli suorittanut taidealan ammatilliset opinnot. Käytännössä ne olivat usein taideammattiin tähtääviä opintoja taidealan oppilaitoksissa tai taideyliopistoissa sekä vaihtoehtoisesti kirjallisuuden, taidehistorian ym. opintoja yliopistoissa. Taidealan korkeimman koulutuksen arvioi suorittaneensa 34 prosenttia (40 % vuonna 2000) ja muun alan korkeakoulututkinnon 59 prosenttia (50 % vuonna 2000) arvostelijoista. Enemmistö arvostelijoista toimi taideammatissaan freelancerina (65 %). Vuonna 2000 osuus oli hieman suurempi (74 %), kun taas vastaavasti vapaiden taiteilijoiden (18 %) osuus oli vuonna 2010 huomattavasti suurempi kuin vuonna 2000 (5 %). Syynä tähän on ikärakenteen muutos. Eläkeikäisenä arvostelijat tekevät usein sivutoimista kriitikon 42 Vuodesta 2013 Taiteen edistämiskeskuksessa on toiminut taidejournalismin jaosto monialaisen taidetoimikunnan yhteydessä. 139 työtä vapaina taiteilijoina silloinkin, kun apurahaa taiteelliseen työhön ei ole. Apurahan saajien osuus arvostelijoiden joukossa oli pysynyt lähes ennallaan (24 %). Työttömyysjaksoja kokeneiden osuus alalla oli pysynyt suhteellisen pienenä (11 % → 13 %) muihin taiteenaloihin verrattuna. Arvostelijoiden ryhmässä ainoastaan taiteellista työtä tehneiden osuus (15 %) oli noussut huomattavasti kymmenessä vuodessa (4 % vuonna 2000), mikä on todennäköisesti yhteydessä ikärakenteen muutokseen. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä oli tehnyt 28 prosenttia (62 %) ja muuta työtä 61 prosenttia (53 %). Taiteelliseen työhön liittyvän työn osuus on laskenut merkittävästi ja muun työn tekeminen on lisääntynyt arvostelijoilla 2000-luvulla. Iso muutos näissä osuuksissa voi olla tulosta myös käsitteiden erilaisesta määrittelystä. Arvostelijan taiteellinen työ näyttää näidenkin lukujen valossa enemmän sivutyöltä, jota harjoitetaan jonkun muun ammatin rinnalla. Muuta, ei-taiteellista, työtä pitikin tärkeimpänä tulolähteenä 41 prosenttia arvostelijoista. Arvostelijoista 35 prosenttia teki kaiken kaikkiaan töitä yli 40 tuntia viikossa (49 % vuonna 2000). Taiteellista työtä sen sijaan ei tehnyt kukaan arvostelijoista yli 40 viikkotyötuntia. Enemmistö eli 70 prosenttia teki arvostelijan työtä alle 18 tuntia viikossa. Vuonna 2010 keskimääräinen työviikko alalla oli 35 tuntia ja taiteellisen työn määrä 9 tuntia viikossa. Arvostelijoiden työajasta siis noin neljäsosa (26 %) käytettiin taiteelliseen työhön vuonna 2010. Arvostelijat sijoittuivat vuonna 2000 korkeimmalle sijalle taiteenaloittaisessa tulovertailussa. Tämä tarkoittaa sitä, että arvostelijoiden sekä veronalaisten kokonaistulojen että konstruoitujen kokonaistulojen mediaanit olivat kaikkein korkeimmat. Korkeaan tulotasoon oli syynä taidealan ulkopuoliset tulolähteet (yliopistot, tiedotusvälineet ym.). Vuonna 2010 arvostelijoiden sijoittuminen taiteenaloittaisessa vertailussa oli neljäs. Apurahan merkitys ei arvostelijoille ole osoittautunut huomattavaksi, tärkeimpänä toimeentulolähteenä sitä piti vain 6 prosenttia arvostelijoista. Arvostelijoiden apurahan keskiarvo oli kuitenkin noussut 3 982 eurosta 7 129 euroon kymmenessä vuodessa. Säätiöiden ja rahastojen rooli apurahojen myöntäjänä oli merkittävä sekä vuonna 2000 ja 2010, arvostelijoista lähes joka viides on saanut apurahaa näiltä tahoilta samalla, kun valtion apurahaa oli saanut vähemmän kuin joka kymmenes. Vuonna 2010 arvostelijoiden veronalaisten kokonaistulojen mediaani oli 26 512 euroa ja konstruoitujen kokonaistulojen mediaani 29 272 euroa. Taiteellisen työn tulojen osuus, 18 prosenttia, on pysynyt lähes ennallaan vuoteen 2000 (20 %) nähden. Reaaliarvosta laskettuna arvostelijoiden tulotaso putosi noin viidenneksellä 2000-luvun alun mittaan. Syytä tähän ei löydy ensisijaisesti taidealan sisältä, sillä suurin osa arvostelijoiden tulonmuodostuksesta tapahtuu muiden alojen työmarkkinoilla. Apurahoitus ei ole heikentynyt, eivätkä tulot taiteellisesta työstäkään oleellisesti. Ikärakenteen muutos on mahdol140 lisesti vaikuttanut merkittävästi tämän pienen taiteenalan tulotasoon, sillä eläkeikäisten osuuden noustua heidän tulonsa vaikuttivat vuonna 2010 koko alan tulotasoon. Naisten tulot kritiikin alalla olivat 83 prosenttia miesten tuloista vuonna 2010. Tässä suhteessa on tapahtunut myös muutosta, sillä vuonna 2000 naisten ja miesten välinen tuloero oli arvostelijoilla erittäin vähäinen ja taiteenaloittaisessa vertailussa kaikkein pienin (94 %). Kritiikki Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Arvostelijat yli 900 (+22 % vuodesta 2000) Naiset / miehet 55 % / 45 % Ikä (keskiarvo) 51 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi 94 % 6% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu 49 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 100 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 37 % 34 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 13 % Apurahan saajia 24 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 5% 18 % 8% 73 % Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 15 % 28 % 61 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 26 152 € 29 752 € 6 000 € 8 025 € 29 272 € 32 388 € 1 525 € 3 085 € 6% 141 Kuvataide Kuvataiteen alan ammatteja ovat taidemaalari, kuvanveistäjä, taidegraafikko sekä erilaiset yhdistelmät edellisistä. Ammattinimikkeenä käytetyin on kuvataiteilija ja se vaikuttaakin eräänlaiselta yleisammattinimikkeeltä, joka ei sisällä taiteen tekemisen välineisiin liittyvää erityistä kuvausta. Uudempina ammattinimikkeinä alalla esiintyy runsaasti muitakin nimikkeitä kuten videotaiteilija, ympäristötaiteilija ja yhteisötaiteilija. Lisäksi alalla toimii yhä enemmän kuvataiteen monialaisia, jotka yhdistävät työskentelyynsä elementtejä valokuvataiteesta, mediataiteesta ja elokuvataiteesta. Kuvataiteilijoiden lukumäärä on noussut taiteilijajärjestöjen jäsenmäärien perusteella 23 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2010. Suomessa toimi arviolta 3000 henkilöä kuvataiteen alalla vuonna 2010. Kuvataiteilijoiden keski-ikä on noussut 46 vuodesta 50 vuoteen kymmenen vuoden aikana 2000-luvulla. Taiteilijajärjestöjen jäsenyys on usein ikuista ja siksi taiteilijakunnan keski-ikä nousee tasaisesti kaikilla taiteenaloilla. Naisvaltaistuminen kuvataiteen alalla on jatkunut ja naisten osuus oli noussut 60 prosentista 68 prosenttiin. Kuvataiteen alan toimijoista 8 prosenttia oli ruotsinkielisiä (5 % vuonna 2000). Pääkaupunkiseudulla asuvien osuus (43 %) oli vuonna 2010 täsmälleen sama kuin vuonna 2000. Koulutustasoltaan kuvataiteilijat olivat erittäin korkeasti koulutettuja. Ylioppilastutkinnon suorittaneita oli 68 prosenttia (56 % vuonna 2000). Kuvataiteilijoista 96 prosenttia oli suorittanut taidealansa ammatillisen koulutuksen ja 50 prosenttia taidealan korkeimman koulutuksen (yliopistotutkinto) (41 % vuonna 2000). Itseoppineita ei juurikaan enää ole ammattikuvataiteilijoiden joukossa. Edellä olevien lukujen valossa kuvataiteilijoiden koulutustaso on ollut myös 2000-luvulla voimakkaassa noususuunnassa sekä määrällisesti että laadullisesti. Päällekkäiset koulutukset alalla ovat yleisiä eli kuvataiteilijoilla on ollut tapana kouluttautua useilla eri koulutusasteilla. Osasyynä siihen on työskentelymahdollisuuksien ylläpitäminen – kuvataiteilijoille sopivia työhuoneita on niukasti saatavilla eikä työllistäviä rakenteitakaan alalla ole. Koulutuspaikka takaa tilat, välineet, ammatilliset kehittymismahdollisuudet ja myös opintotuen. Kuvataiteilijoista 84 prosenttia toimi taideammatissaan vapaina taiteilijoina eli osuus oli nousussa verrattuna vuoteen 2000 (78 %). Yrittäjinä toimivien kuvataiteilijoiden osuus (11 %) oli myös noussut vuodesta 2000 (6 %), mutta oli edelleenkin pienempi kuin taiteilijoilla keskimäärin (21 %). Freelancereiden (6 %) ja työsuhteessa toimivien (3 %) osuudet ovat sen sijaan laskeneet aikaisempaan tutkimukseen verrattuna. Työttöminä työnhakijoina (eripituisia jaksoja) kuvataiteilijoista oli 32 prosenttia vuonna 2010. Osuus on edelleen huolestuttavan suuri, vaikka se on laskenut vuodesta 2000 (38 %). Työttömien osuu- 142 den lasku vuoteen 2000 verrattuna ei ollut odotettua, sillä kuvataiteilijoiden asemaa työttöminä työnhakijoina on pyritty vahvistamaan uusilla työvoimaviranomaisille suunnatuilla ohjeistuksilla vuodesta 2009 alkaen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että viranomaiset ovat lupautuneet helpottamaan kuvataiteilijoiden ilmoittautumista työttömiksi työnhakijoiksi ja pääsyä työttömyysturvan piiriin esimerkiksi apurahakauden päättyessä43. Kuvataiteilijoista 37 prosenttia oli tehnyt ainoastaan taiteellista työtä vuonna 2010. Osuus on lähes sama kuin kymmenen vuotta aiemminkin (34 %). Taiteelliseen työhön liittyvää työtä oli tehnyt 50 prosenttia ja muuta työtä 18 prosenttia. Osuudet moniammatillisen toiminnan suhteen olivat muuttuneet kaiken kaikkiaan erittäin vähän. Kuvataiteilijoista noin 40 prosenttia oli toiminut taiteenalansa opetustehtävissä vuonna 2010 eli opetustehtävissä olleiden osuus oli noussut suhteellisen paljon vuodesta 2000 (30 %). Kuvataiteilijoista yli kolmanneksen (34 %) kokonaisviikkotyötuntien määrä ylitti 40 (51 % vuonna 2000). Taiteellista työtä yli 40 viikkotyötuntia sen sijaan teki 14 prosenttia kuvataiteilijoista (26 % vuonna 2000). Kuvataiteilijoiden työajat ovat edellisistä jakaumista päätellen lyhentyneet 2000-luvulla. Vuonna 2010 kokonaistyöaika viikossa oli keskimäärin 37 tuntia ja taiteelliseen työhön käytetty viikkotyötuntimäärä keskimäärin 26 tuntia. Kuvataiteen alalla taiteelliseen työhön käytettiin siten noin 70 prosenttia kokonaistyöajasta vuonna 2010. Tulotasoltaan kuvataiteilijat sijoittuivat taiteenaloittaisessa vertailussa sekä veronalaisten tulojen (mediaani 16 000 € +14,1) että konstruoitujen kokonaistulojen (20 220 € +8,7) osalta viimeiseksi ryhmän ”muu” ohella. Tulot eivät ole kohentuneet 2000-luvun kuluessa ja näyttää siltä, että kuvataiteilijoiden keskimääräinen tulotaso seuraa taiteilijoille suunnattujen työskentelyapurahojen tasoa eikä nouse oleellisesti ilman taiteilija-apurahoihin tehtävää riittävän suurta tasokorotusta. Kuvataiteilijoista apurahaa oli saanut 46 prosenttia (44 % vuonna 2000) ja apurahan mediaani (8 000 €) oli kolmanneksi suurin taiteenaloittaisessa vertailussa. Keskimääräisen apurahan reaaliarvo oli noussut kymmenessä vuodessa noin 18 prosenttia eli vain vähän enemmän kuin vuonna 2009 voimaan tulleen pakollisen MYEL-maksun osuus yli neljän kuukauden työskentelyapurahaa vastaavista apurahoista (keskimäärin 14 %). Valtion ja säätiöiden tukipolitiikassa ei kuvataiteilijoiden osalta ole ollut nähtävissä suuria muutoksia 2000-luvun alussa. 43 Kuvataiteilijoiden asiointi työvoimaviranomaisten kanssa on ollut vaikeaa, koska viranomaiset ovat kohdelleet vapaina taiteilijoina toimivia taiteilijoita itsensä työllistävinä ja rinnastaneet heidän asemansa yrittäjiin. Usein ilmoittautuminen työttömäksi työnhakijaksi on edellyttänyt muun muassa työtilasta ja -välineistä luopumista. Samat kireät ehdot ovat koskeneet muitakin vapaina taiteilijoina toimivia taiteilijoita. Vuonna 2009 työvoima- ja elinkeinokeskuksiin eri puolille Suomea luvattiin kouluttaa taiteilijoiden tilanteisiin erikoistuneita virkailijoita. 143 Naisten ja miesten välinen tuloero pysyi 1980- ja1990-luvuilla lähes ennallaan ja lopulta 2000-luvun mittaan ero on pienentynyt. Vuonna 1984 naisten veronalaiset tulot olivat keskimäärin 68 prosenttia miesten veronalaisista tuloista, vuonna 1992 70 prosenttia, vuonna 2000 68 prosenttia ja vuonna 2010 ero oli 84 prosenttia. Taiteellisesta työstä saatujen veronalaisten tulojen osuus kaikista veronalaisista tuloista oli vuonna 2000 keskimäärin kolmannes, vuonna 2010 osuus oli lähes sama. Monialaisten taiteilijoiden ryhmässä oli paljon kuvataiteilijoita, joita tässä yhteydessä voisi kutsua kuvataiteen monialaisiksi, sillä he ilmoittivat taiteenaloikseen kuvataiteen lisäksi jonkin tai joitakin seuraavista: mediataide, valokuvataide, performanssi/esitystaide. Heidän asemansa on lähes samanlainen kuin kuvataiteilijoilla, muun muassa konstruoidut kokonaistulot olivat lähes identtiset. Kuvataiteilijoiden ja kuvataiteen monialaisten keskeisimmät taiteilijan asemaan vaikuttavat seikat on koottu alla olevaan asetelmaan. Kuvataiteen monialaiset ovat saaneet hieman suurempia apurahoja, kun taas kuvataiteilijoiden veronalaiset kokonaistulot ja tulot taiteellisesta työstä ovat jonkin verran suuremmat. Kuvataide Kaikki Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Kuvataiteen monialaiset noin 2700 (+23 %) Naiset / miehet 68 % / 32 % 70 % / 30 % Ikä (keskiarvo) 50 v. 43 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 89 % 8% 4% 91 % 3% 6% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu 43 % 69 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 68 % 82 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 96 % 50 % 92 % 43 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 32 % 27 % Apurahan saajia 46 % 68 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 3% 84 % 11 % 6% 3% 81 % 26 % 16 % Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 37 % 50 % 18 % 32 % 67 % 7% 144 Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 16 000 € 19 878 € 12 000 € 15 924 € 8 000 € 9 509 € 9 000 € 12 654 € 20 220 € 23 784 € 20 618 € 23 921 € 5 000 € 8 509 € 2 000 € 5 062 € 31 % 17 % Näyttämötaide Näyttämötaiteen alalla toimii useita taiteellista työtä tekeviä ammattiryhmiä: esimerkiksi näyttelijät, teatteriohjaajat, dramaturgit, lavastajat, pukusuunnittelijat, valo- ja/tai äänisuunnittelijat. Tässä tutkimuksessa mukana olivat myös teatteri-ilmaisun ohjaajat toisin kuin edellisessä vuotta 2000 käsitelleessä Taiteilijan asema -tutkimuksessa. Näyttämötaiteen alalla toimivien taiteilijajärjestöjen jäsenmäärä on noussut 2000-luvulla 24 prosenttia (huom! edellä mainittu uusi ammattiryhmä mukana). Alalle on siis 2000-luvun alussa tullut huomattavasti enemmän väkeä kuin 1990-luvulla, jolloin vastaavaa kasvua ei ollut nähtävissä. Näyttämötaiteen alan toimijoista 55 prosenttia oli naisia, osuus oli hieman korkeampi kuin vuonna 2000 (49 %). Jo vuonna 2000 naisten osuuden havaittiin olevan nousujohteinen. Alalla toimivien keski-ikä oli noussut 49 vuoteen ja eläkeikäisten osuus on ollut lievässä nousussa. Taiteenalalla toimivista taiteilijoista 11prosenttia oli ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisten osuus on taiteenalalla ollut perinteisesti korkeampi kuin muilla taiteenaloilla. Pääkaupunkiseudulla asuvien osuus (42 %) on laskenut hieman 2000-luvun kuluessa. Näyttämötaiteen alan toimijoiden koulutustaso on jatkuvasti noussut. Vuonna 2010 ylioppilastutkinnon suorittaneita oli 70 prosenttia (60 % vuonna 2000). Taidealan ammatillisen koulutuksen suorittaneita alalla toimivista oli 85 prosenttia (74 % vuonna 2000, 62 % vuonna 1989). Taidealan korkeimman ammatillisen koulutuksen oli suorittanut 52 prosenttia (53 % vuonna 2000). Viimeksi mainitun osuuden laskuun vaikuttaa vuonna 2010 mukanaolevien teatteri-ilmaisun ohjaajien koulutus, jota tässä tutkimuksessa ei ole luokiteltu taidealan korkeimmaksi koulutukseksi. Teatteri-ilmaisun ohjaajien koulutus tapahtuu ammattikorkeakouluissa. Korkeimpana alan koulutuksena pidetään 145 tässä yhteydessä pääasiassa taideyliopistoissa järjestettävää koulutusta. Näyttämötaiteen alalla pedagogisia opintoja suorittaneiden osuus oli noussut 2 prosentista 7 prosenttiin vuodesta 2000 vuoteen 2010. Näyttämötaiteen alalla työsuhteessa toimivia oli 53 prosenttia (41 % vuonna 2000). Freelancereiden osuus oli 45 prosenttia (36 % vuonna 2000). Molempien osuudet ovat nousseet enemmän kuin vapaiden taiteilijoiden ja yrittäjien osuudet, jotka myös ovat hieman nousseet. Vaikuttaa siltä, että näyttämötaiteen alalla on lisääntynyt liikkuvuus ammattiasemasta toiseen eli saman vuoden aikana töitä tehdään entistä enemmän useassa eri paikassa ja ammattiasemassa. Työttömyysjaksoja kokeneiden osuus oli 22 prosenttia (23 % vuonna 2000). Näyttämötaiteen alalla toimivista 45 prosenttia teki ainoastaan taiteellista työtä (43 % vuonna 2000), 39 prosenttia taiteelliseen työhön liittyvää työtä (45 % vuonna 2000) ja 16 prosenttia muuta työtä (19 % vuonna 2000). Opetustyötä tehneiden osuus oli laskenut 38 prosentista (vuonna 2000) 25 prosenttiin. Yli 40 viikkotyötuntia tehneiden osuus oli näyttämötaiteen alalla lähes kolmannes (29 %), kun se vielä vuonna 2000 oli tasan puolet. Taiteellista työtä yli 40 tuntia viikossa tehneitä oli viidesosa (kolmasosa vuonna 2000). Keskimääräinen kokonaistyöaika oli 32 tuntia, josta taiteellista työtä 26 tuntia eli noin 81 prosenttia. Edellä olevien jakaumien perusteella näyttämötaiteen alalla työsuhteessa työskentelevien ja freelancereiden osuudet ovat nousseet, työllisyystilanne pysynyt lähes ennallaan ja taiteelliseen työhön liittyvän sekä ei-taiteellisen työn tekeminen on vähentynyt. Näyttämötaiteen alan työmarkkinatilanne taiteellisessa työssä ei näiden lukujen valossa vaikuta ainakaan oleellisesti huonontuneen 2000-luvulla, ellei työelämän pirstaleisuutta sellaiseksi lasketa. Näyttämötaiteen alalla toimivien veronalaisten kokonaistulojen mediaani oli 30 000 euroa (28 408 € vuonna 2000). Tulotasoltaan näyttämötaiteen alalla toimivien tulotaso oli pysynyt kutakuinkin vuoden 2000 tasolla, jolloin tulotason heikkeneminen 1980-lukuun verrattuna oli jo tapahtunut. Apurahan merkitys ei näyttämötaiteen alalla ollut kovin merkittävä. Taiteilijoista 17 prosenttia oli saanut apurahan vuonna 2010 (19 % vuonna 2000). Muutosta aikaisempaan ei juuri ollut tapahtunut apurahaa saaneiden osuudessa, keskimääräisen apurahan arvo oli sen sijaan noussut hieman (keskiarvo 6 708 € vuonna 2010). Taiteellisesta työstä saatujen tulojen osuus veronalaisista tuloista oli näyttämötaiteen alalla työskentelevillä 98 prosenttia, osuus oli noussut kymmenen vuoden aikana jonkin verran (91 % vuonna 2000). Taiteellisen työn tulot olivat nousseet kaiken kaikkiaan 14 prosenttia vuodesta 2000. Naisten tulot olivat keskimäärin 85 prosenttia miesten tuloista vuonna 2010. Naisten ja miesten välinen keskimääräinen tuloero on pysynyt lähes samalla tasolla kuin vuosina 1989 (87 %) ja 2000 (87 %). 146 Näyttämötaide Kaikki Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Näyttelijät Muut noin 3 100 (+24 % vuodesta 2000) Naiset / miehet 55 % / 45 % 53 % / 47 % 57 % / 43 % Ikä (keskiarvo) 49 v. 48 v. 50 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 89 % 11 % 85 % 13 % 1% 93 % 7% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu 42 % 43 % 42 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 70 % 64 % 78 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 85 % 52 % 86 % 59 % 83 % 41 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 22 % 23 % 22 % Apurahan saajia 17 % 17 % 17 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 53 % 12 % 7% 45 % 61 % 10 % 7% 46 % 42 % 15 % 6% 43 % Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 45 % 39 % 16 % 53 % 30 % 13 % 34 % 52 % 21 % 30 000 € 32 965 € 31 396 € 34 174 € 29 513 € 31 060 € 3 000 € 6 279 € 2 000 € 5 970 € 3 000 € 6 732 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 30 000 € 33 745 € 32 718 € 35 116 € 29 513 € 31 627 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 29 500 € 29 013 € 32 000 € 33 041 € 15 000 € 21 213 € 98 % 100 % 51 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista Rakennustaide Rakennustaiteen alalla toimivien ammattinimike on arkkitehti. Alalla toimivien ammattilaisten määrä oli noussut 23 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2010. Säveltaiteen ohella rakennustaide on pysynyt myös 2000-luvulla hyvin miesvaltaisena taiteenalana. Tosin naisten osuus 147 on kasvanut myös arkkitehtien joukossa. Naisten osuus oli kasvanut kymmenen vuoden aikana 26 prosentista 37 prosenttiin. Ruotsinkielisten osuus oli laskenut 7 prosentista 3 prosenttiin. Pääkaupunkiseudulla asuvien osuus (56 %) on noussut kymmenen vuoden aikana (49 % vuonna 2000). Alalla toimivien keski-ikä oli noussut 48 vuodesta 51 vuoteen. Suurin ikäluokka (27 %) oli 55–64-vuotiaat. Arkkitehdeistä kaikki ovat käytännössä ylioppilaita ja taidealan ammatillisen koulutuksen suorittaneita. Myös taidealan korkeimman koulutuksen suorittaneiden osuus (92 %) rakennustaiteen alalla on kaikkein korkein taiteenaloittaisessa vertailussa (72 % vuonna 2000). Alalla ei ole mahdollista työskennellä ilman korkeakoulutasoista koulutusta ja tässä tutkimuksessa osalla arkkitehtiopinnot olivat vielä kesken. Ulkomailla opiskelleiden osuus oli alalla noussut 2 prosentista 11 prosenttiin. Arkkitehdeistä lähes yhtä suuri osuus toimi työmarkkinoilla yrittäjänä (39 %) kuin työsuhteessakin (38 %). Vapaita taiteilijoita (7 %) ja freelancereita (8 %) alalla toimi vain vähän. Tässä suhteessa muutoksia ei ollut tapahtunut 2000-luvun alussa, sillä osuudet olivat lähes samat kuin vuonna 2000. Myös työttömyysjaksoja tutkimusvuoden aikana kokeneiden osuus oli pysynyt erittäin pienenä kumpanakin tutkimusajankohtana (6 % vuosina 2010 ja 2000). Rakennustaiteen alalla ainoastaan taiteellista työtä tehneiden osuus oli 61 prosenttia (50 % vuonna 2000). Taiteelliseen työhön liittyvää työtä oli tehnyt 21 prosenttia (40 % vuonna 2000) ja muuta työtä 14 prosenttia (13 prosenttia vuonna 2000). Taiteelliseen työhön liittyvää työtä tehneiden osuus on laskenut huomattavasti, kyse ei tässä yhteydessä kuitenkaan ole opetustyöstä, sillä sen osuus arkkitehdeillä on hieman noussut. Yli 40 tuntia viikossa työskenteli 22 prosenttia arkkitehdeistä (52 % vuonna 2000). Taiteellista työtä sen sijaan yli 40 viikkotyötuntia teki 12 prosenttia arkkitehdeistä (40 % vuonna 2000). Keskimääräinen työaika viikossa oli 34 tuntia, josta taiteellista työtä 28 tuntia. Arkkitehdit käyttivät työajastaan 81 prosenttia omaan taiteelliseen työhönsä eli arkkitehdin työhön. Taiteenalakohtaisessa vertailussa rakennustaiteen asema on hyvä. Rakennustaide on ensimmäisenä veronalaisissa kokonaistuloissa (med 40 000 €), konstruoiduissa kokonaistuloissa (med 40 000 €) ja taiteellisen työn tuloissa (med 38 000 €). Veronalaisten kokonaistulojen mediaani oli 40 000 euroa. Veronalaisten kokonaistulojen mediaani oli noussut 27 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2010. Apurahoitus ei rakennustaiteen alalla ole yhtä merkittävässä roolissa kuin muilla taiteenaloilla. Apurahansaajia alalla oli vuonna 2010 suhteellisen vähän, 6 prosenttia (9 % vuonna 2000), mutta apurahan keskiarvo oli melko suuri 9 819 euroa. Se ei kuitenkaan riittänyt nostamaan konstruoidun kokonaistulon arvoa, vaan sen mediaani oli sama kuin veronalaisissa kokonaistuloissa. Suhteellisen suuret apurahat ovat rakennustaiteen alalla merkittäviä tulolähteitä niille harvoille arkkitehdeille, jotka sitä kulloinkin saavat. Taiteellisen työn (veronalaisten) tulojen osuus oli 148 noussut arkkitehdeillä keskimäärin 95 prosenttiin veronalaisista kokonaistuloista (88 % vuonna 2000). Naisten tulot olivat 73 prosenttia, mikä osoittaa laskevaa suuntausta vuoteen 2000 (82 %) nähden. Rakennustaide Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Arkkitehdit noin 3 700 (+ 23 %) Naiset / miehet 37 % / 63 % Ikä (keskiarvo) 51 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 95 % 3% 2% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu 56 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 100 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 100 % 92 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 6% Apurahan saajia 6% Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 38 % 7% 39 % 8% Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 61 % 21 % 14 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo 40 000 € 45 945 € 4 000 € 8 808 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 40 000 € 46 534 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 38 000 € 38 410 € Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 95 % 149 Säveltaide Säveltaiteen alalla toimivat taiteilijat muodostavat suurimman ja sisäisesti hyvin heterogeenisen taiteenalan. Taiteenalalla toimii sekä esittäviä taiteilijoita, muusikoita ja solisteja että luovia taiteilijoita, lauluntekijöitä, sanoittajia, säveltäjiä ja sovittajia. Yleinen ilmiö on myös se, että taiteilija toimii sekä luovan että esittävän musiikin alueilla. Säveltaiteen alalla vaikuttaa myös vahva genreen perustuva jako siten, että klassisen musiikin ja taidemusiikin alalla toimii suuri joukko musiikin esittämiseen erikoistuneita alan taiteilijoita työllistäviä laitoksia (orkesterit, oopperat), joita taas on hyvin vähän kevyen musiikin, kansanmusiikin ja rytmimusiikin aloilla. Rytmimusiikin alalla toimivia taiteilijoita työllistävät jossain määrin teatterit, musiikkiteatterit ja tanssiteatterit. Toimeentulo luovien taiteilijoiden osalta edellyttää tilaustöitä, sävellysten/sanoitusten esityksiä, kustannussopimuksia, tekijänoikeustuloja ja apurahoja. Esittävien taiteilijoiden toimeentulo perustuu esiintymispalkkioihin tai palkkaan. Kokonaisuudessaan alalla toimivia on noin 4 500. Taiteilijoiden määrä alalla on noussut 2000-luvun alussa erittäin maltillisesti muihin taiteenaloihin verrattuna, sillä alalle oli tullut ammattilaisia lisää ainoastaan 7 prosenttia vuosien 2000 ja 2010 välillä. Kaikilla muilla taiteenaloilla nousua oli samaan aikaan huomattavasti enemmän. Säveltaide on hyvin miesvaltainen taiteenala. Naisten osuus säveltaiteen alalla on noussut vähitellen 2000-luvulla 20 prosentista 27 prosenttiin. Näyttääkin siltä, että alalle tulevien taiteilijoiden määrä on hidastunut 1990-lukuun verrattuna, mutta uusista taiteilijoista on ensimmäistä kertaa iso osa ollut naisia. Ruotsinkielisten osuus oli noussut 2 prosentista 4 prosenttiin. Pääkaupunkiseudulla asuvien osuus (47 %) oli myös noussut hieman vuodesta 2000 (41 %). Alalla toimivien keski-ikä oli 48 vuotta vuonna 2010. Uusien tulokkaiden osuuden ollessa pieni on selvää, että keski-ikä on alalla noussut vuodesta 2000, jolloin se oli 44 vuotta. Keski-ikä on säveltaiteen alalla noussut vähitellen nykyiseen lukuun, sillä vuonna 1989 keski-ikä oli 41 vuotta (Irjala 1993, 49). Eläkeikäisten osuus on noussut 8 prosentista (vuonna 2000) 11 prosenttiin. Säveltaiteen koulutustaso on entistäkin korkeampi. Alan toimijoista 80 prosenttia oli hankkinut ammatillisen koulutuksen taiteilijaammattiinsa (68 % vuonna 2000). 70 prosenttia säveltaiteenalalla toimivista oli suorittanut ylioppilastutkinnon (55 % vuonna 2000) ja 40 prosenttia taidealansa korkeimman koulutuksen, mikä tarkoittaa Sibelius-Akatemian tutkintoa (26 % vuonna 2000)44. Muita säveltaiteen 44 Yliopistotutkinnon suorittaneiden osuus säveltaiteen alalla on noussut äkillisesti 2000-luvulla johtuen vuoden 2005 yliopistokoulutuksen tutkinnonuudistuksesta. Ennen vuotta 2005 aloitettujen opintojen siirtymäaika ulottui vuoteen 2008, mikä lisäsi tutkinnon suorittaneiden määrää Sibelius-Akatemiassa vuosina 2006–2008. (Purma 2012, 13.) 150 alan tutkintoja oli 29 prosentilla (20 % vuonna 2000) ja keskeneräisiä säveltaiteen opintoja 13 prosentilla (16 % vuonna 2000) alalla toimivista. Ammatillisen koulutuksen puuttuminen oli vähentynyt alalla merkittävästi, sillä vuonna 2000 ammatillinen koulutus puuttui 21 prosentilta ja vuonna 2010 enää 8 prosentilta säveltaiteen alalla. Kaiken kaikkiaan koulutustason nousu säveltaiteen alalla on ollut merkittävää ja tapahtunut nopeasti. Ulkomailla säveltaiteen ammatillisia opintoja oli suorittanut jopa 20 prosenttia (6 % vuonna 2000). Työsuhteessa toimivia oli 42 prosenttia säveltaiteen alalla (45 % vuonna 2000). Orkesterit ja muut taidelaitokset (ensisijaisesti teatterit) työllistävät erityisesti esiintyviä taiteilijoita. Freelancereita toimii säveltaiteen alalla lähes saman verran, 43 prosenttia (41 % vuonna 2000). Näissä jakaumissa ei muutoksia ole tapahtunut vuosien 2000 ja 2010 välillä. Vapaiden taiteilijoiden osuus oli 25 prosenttia vuonna 2010 (20 % vuonna 2000). Työttömien (eripituisia työttömyysjaksoja vuoden aikana) osuus oli laskenut huomattavasti eli 21 prosentista 11 prosenttiin. Työttömyyden väheneminen on todennäköisesti osittain kytköksissä yrittäjien osuuden huomattavaan nousuun säveltaiteen alalla. Yrittäjien osuus oli noussut 9 prosentista 17 prosenttiin 2000-luvun alussa. Erityisesti rytmimusiikin alalla oli runsaasti yrittäjiä (34 %) vuonna 2010. Myös muut tutkimukset vahvistavat, että musiikkialan koulutetut ovat sijoittuneet hyvin työelämään. (Karhunen 2005; Purma 2012.) Säveltaiteen alalla toimivista 38 prosenttia oli tehnyt ainoastaan taiteellista työtä tutkimusvuoden aikana (35 % vuonna 2000). 46 prosenttia alalla toimivista oli tehnyt myös taiteelliseen työhön liittyvää työtä (52 % vuonna 2000) ja 17 prosenttia muuta työtä (18 % vuonna 2000). Nämä osuudet ovat pysyneet melko samoina vuodesta 2000 vuoteen 2010. Opetustyötä tehneiden osuus oli hyvin korkea vuonna 2010, 37 prosenttia (13 % vuonna 2000). Neljäsosa säveltaiteen alalla toimivista oli tehnyt työtä yli 40 tuntia viikossa (kolmasosa vuonna 2000). Taiteellisen työn viikkotyötunteja yli 40 oli 10 prosentilla (16 % vuonna 2000). Vuonna 2010 kokonaistyöaikaa viikossa kertyi säveltaiteen alalla toimiville noin 34 tuntia (keskiarvo), josta taiteellista työtä noin 25 tuntia eli 72 prosenttia kokonaistyöajasta. Säveltaiteilijoiden tulotaso taiteenaloittaisessa vertailussa osoittautui korkeaksi. Säveltaiteen alalla työskentelevien veronalaisten kokonaistulojen mediaani (34 657 €) oli toiseksi korkein taiteenaloittaisessa vertailussa (liite 8) (29 445 € vuonna 2000). Apurahan merkitys säveltaiteen alalla on yleensä suuri nimenomaan luovissa taiteilija-ammateissa (säveltäjät, sanoittajat, sovittajat), mutta esiintyvien säveltaiteilijoiden suuri osuus tutkimusjoukossa johtaa siihen, että apurahan merkitys koko taiteenalan tasolla jää vähäisemmäksi. Kuten aiemminkin veronalaisten kokonaistulojen ja apurahan yhdistäminen konstruoiduksi kokonaistuloksi aiheuttaa vain vähän muutoksia säveltaitei151 lijoiden keskimääräiseen tulotasoon. Konstruoitujen kokonaistulojen mediaani oli 35 066 euroa (29 445 € vuonna 2000). Apurahan saajien osuus alalla oli kuitenkin noussut 2000-luvun mittaan ja apurahaa oli saanut 22 prosenttia alalla toimivista (14 % vuonna 2000). Apurahan mediaani (3 000 €) oli pysynyt lähes samana kuin aiemminkin (3 533 € vuonna 2000), kuten myös apurahan keskiarvo, joka oli 5 868 euroa (5 174 € vuonna 2000). Säveltaiteelle myönnettävien apurahojen määrissä on tapahtunut nousua 2000-luvulla, sillä vuosina 1989 ja 2000 apurahan saajien osuudet olivat selvästi vähäisempiä ja summat hieman pienempiä kuin vuonna 2010 (Irjala 1993, 71 ja Rensujeff 2003, 77). Säveltaiteen alalla toimivien veronalaiset kokonaistulot olivat nousseet 18 prosenttia, konstruoidut kokonaistulot 23 prosenttia ja tulot taiteellisesta työstä 27 prosenttia vuoteen 2000 verrattuna. Nämä luvut osoittavat sen, että apurahojen merkitys tulonmuodostuksessa säveltaiteen alalla on hieman noussut 2000-luvulla. Myös taiteellisesta työstä saatujen tulojen merkitys säveltaiteen alalla on noussut suhteessa taiteelliseen työhön liittyvästä ja muusta työstä saatuihin tuloihin. Naisten asema tulotasovertailussa osoittautui paremmaksi vuonna 2010 kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Naisten tulot olivat 85 prosenttia miesten tuloista, kun ne aiemmin olivat 77 prosenttia (vuonna 2000), 79 prosenttia (vuonna 1992) ja 80 prosenttia (vuonna 1989) (Irjala, 1993, 90; Heikkinen & Karhunen 1996, 10; Rensujeff 2003, 77). Taiteellisen työn tulojen osuus säveltaiteen alalla toimivien veronalaisista kokonaistuloista oli 72 prosenttia vuonna 2010 (66 % vuonna 2000). Säveltaide Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Kaikki noin 4 300 (+7 % vuodesta 2000) Naiset / miehet 27 % / 73 % Ikä (keskiarvo) 48 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 92 % 4% 4% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu 47 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 70 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 80 % 40 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 11 % Apurahan saajia 22 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 42 % 25 % 17 % 43 % 152 Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 38 % 46 % 17 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 34 657 € 34 962 € Apurahat – mediaani – keskiarvo 3 000 € 5 868 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 35 066 € 35 876 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 25 000 € 24 112 € Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 72 % Klassinen musiikki: Rytmimusiikki: esiintyvät ja luovat taiteilijat esiintyvät ja luovat taiteilijat Klassinen musiikki ja rytmimusiikki: esiintyvät ja luovat taiteilijat* Naiset / miehet 38 % / 62 % 15 % / 85 % 17 % / 83 % Ikä (keskiarvo) 47 v. 47 v. 52 v. 93 % 2% 96 % 3% 6% 90 % 6% 1% 3% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu – ulkomaat 47 % 50 % 40 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 74 % 68 % 58 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 98 % 59 % 55 % 17 % 96 % 44 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 6% 18 % 5% Apurahan saajia 14 % 32 % 20 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 70 % 17 % 3% 28 % 10 % 31 % 34 % 61 % 34 % 36 % 17 % 47 % 48 % 43 % 10 % 26 % 48 % 29 % 38 % 54 % 5% Säveltaide Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Äidinkieli – suomi – ruotsi – saame – muu Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 1% 153 Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 37 000 € 38 230 € 27 000 € 30 839 € 37 000 € 34 823 € 3 000 € 6 522 € 2 340 € 5 398 € 3 000 € 6 304 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 38 000 € 39 212 € 28 478 € 31 961 € 37 000 € 34 957 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 34 000 € 31 922 € 10 000 € 15 857 € 15 000 € 17 442 € 92 % 37 % 41 % Apurahat – mediaani – keskiarvo Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista * Kyseessä on erillinen ryhmä, johon kuuluvat taiteilijat toimivat sekä klassisen että rytmimusiikin aloilla. Taideteollisuus Taideteollisuuden alalla toimii useita, asemaltaan erilaisia, taiteilija-ammattiryhmiä, kuten teollisia muotoilijoita, taidekäsityöläisiä, tekstiilitaiteilijoita, muotitaiteilijoita, sisustusarkkitehtejä, graafisia suunnittelijoita, kuvittajia ja sarjakuvataiteilijoita. Alalla toimivia taiteilijoita on noin 3 500, kasvua vuodesta 2000 oli 26 prosenttia. Naisia alalla oli enemmistö eli 72 prosenttia (64 % vuonna 2000) ja alan keskiikä oli 48 vuotta (46 vuotta vuonna 2000). Tutkimuksissa on havaittu, että naisten osuus ja ikärakenne vaihtelevat erittäin paljon alussa mainittujen taideteollisuuden alalla toimivien ammattiryhmien välillä (ks. mm. Heikkinen 1996, 41–43; Heikkinen & Irjala 1998, 12). Kaikki alat eivät ole naisvaltaisia, vaan esimerkiksi sarjakuvataiteilijoista 58 prosenttia oli miehiä. Ruotsinkielisten osuus oli laskenut 7 prosentista 5 prosenttiin ja pääkaupunkiseudulla asuvien osuus (53 %) on ollut alalla hienoisessa nousussa 2000-luvulla. Koulutustasoltaan taideteollisuuden alalla toimivat olivat yhtä korkeasti koulutettuja kuin muutkin taiteilijat. Taideteollisuuden alalla 83 prosenttia oli suorittanut ylioppilastutkinnon (70 % vuonna 2000) ja 94 prosenttia oli saanut ammatillisen koulutuksen (92 % vuonna 2000). Taiteenalan korkeimman koulutuksen suorittaneita alalla toimivista oli 59 prosenttia (54 % vuonna 2000) ja muun taidealan ammatillisen koulutuksen suorittaneita 40 prosenttia (25 % vuonna 2000). Myös koulutustasossa on paljon vaihtelua ammattiryhmittäin. Taideteollisuuden alan toimijoista 46 prosenttia toimi yrittäjinä (39 % vuonna 2000). Taideteollisuuden alalla toimi eniten osuuskuntamuotoisessa yrittämisessä toimivia (3 %) taiteenaloittain vertailtaessa. Työsuhteessa toimivien osuus oli laskenut 26 prosentista 17 prosenttiin. 154 Vapaina taiteilijoina toimivia oli 21 prosenttia (12 % vuonna 2000) ja freelancereita 15 prosenttia (16 % vuonna 2000). Työmarkkina-asemien osalta siirtymä näyttää olevan työsuhteesta vapaaksi taiteilijaksi taideteollisuuden alan kokonaisuudessa. Työllistyminen taideteollisuuden alalla on pysynyt lähes samana vuosina 2000 (työttömien osuus 14 %) ja 2010 (työttömien osuus 16 %). Taideteollisuuden aloilla toimivista taiteilijoista 42 prosenttia oli tehnyt tutkimusvuoden aikana ainoastaan taiteellista työtä (37 % vuonna 2000). Taiteelliseen työhön liittyvää työtä oli tehnyt 39 prosenttia (55 % vuonna 2000) ja muuta, ei-taiteellista, työtä 17 prosenttia (17 % vuonna 2000). Opetustyötä tehneiden osuus oli noussut 19 prosentista 27 prosenttiin. Yli 40 tuntia kokonaistyöaikaa oli viikossa 25 prosentilla (54 % vuonna 2000), taiteellista työtä yli 40 viikkotyötuntia teki 11 prosenttia (32 % vuonna 2000). Vuonna 2010 taideteollisuuden alalla keskimääräinen kokonaistyöaika viikossa oli noin 35 tuntia ja siitä taiteellista työtä noin 23 tuntia eli 66 prosenttia kokonaistyöajasta. Taideteollisuuden alalla työskentelevien tulotaso sijoittui taiteenaloittaisessa vertailussa keskivaiheille. Veronalaisten kokonaistulojen mediaani (23 543 €) on laskenut 6 prosenttia vuodesta 2000. Myös konstruoidun kokonaistulon mediaani (25 000 €) on laskenut hieman, mikä osoittaa sen, että apurahojen merkitys taideteollisuuden aloilla toimivilla on kasvanut vain vähän, eikä se ole korvannut veronalaisten tulojen laskua. Apurahaa saaneiden osuus alalla oli 22 prosenttia, mikä tarkoittaa osuuden kasvua vuoteen 2000 (14 %) nähden. Saatujen apurahojen keskimääräinen arvo (ka. 6 707 €) on kasvanut vain vähän aikaisempaan verrattuna (ka. 5 963 €). Taiteellisesta työstä saatujen veronalaisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista oli keskimäärin 59 prosenttia (70 % vuonna 2000). Vuonna 2010 naisten tulot miesten tuloista olivat keskimäärin 88 prosenttia (73 % vuonna 2000). Eri ammattiryhmien asema taideteollisuuden alalla on luonnollisesti erilainen. Sen vuoksi alle on koottu taiteilijan asemaan vaikuttavia tekijöitä kolmelle erilaiselle ammattiryhmälle. Esimerkkeinä ovat sarjakuvataiteilijat, muotoilijat, graafiset suunnittelijat ja taidekäsityöläiset. Taideteollisuus Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Kaikki Muotoilijat Graafiset suunnittelijat noin 3 400 (+26 % vuodesta 2000) Naiset / miehet 72 % / 28 % 55 % / 45 % 61% / 39 % Ikä (keskiarvo) 48 v. 40 v. 45 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 91 % 5% 4% 89 % 10 % 1% 93 % 6% 2% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu 53 % 42 % 67 % 155 Yleissivistys: ylioppilastutkinto 83 % 84 % 79 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 94 % 59 % 100 % 70 % 91 % 48 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 16 % 17 % 10 % Apurahan saajia 22 % 22 % 15 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 17 % 21 % 46 % 15 % 26 % 3% 50 % 12 % 29 % 11 % 46 % 18 % Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 42 % 39 % 17 % 25 % 56 % 20 % 60 % 20 % 12 % 23 543 € 27 980 € 27 000 € 31 909 € 25 000 € 27 886 € 3 304 € 6 760 € 3 500 € 6 801 € 3 000 € 4 926 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 25 000 € 29 072 € 27 000 € 32 237 € 26 381 € 28 565 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 14 000 € 20 619 € 7 000 € 17 694 € 25 000 € 25 810 € 59 % 26 % 100 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista Sarjakuvataiteilijat ja taidekäsityöläiset Sarjakuvataiteilijat Taidekäsityöläiset (keraamikot, korutaiteilijat, sepät yms.) Naiset / miehet 42 % / 58 % 84 % / 16 % Ikä (keskiarvo) 44 v. 49 v. 92 % 5% 3% 85 % 5% 5% 5% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu 39 % 36 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 85 % 80 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 75 % 33 % 92 % 47 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 21 % 16 % Apurahan saajia 30 % 23 % Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Äidinkieli – suomi – ruotsi – saame – muu 156 Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 9% 29 % 31 % 55 % 4% 39 % 67 % 2% Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 46 % 34 % 19 % 20 % 68 % 25 % 21 348 € 26 595 € 16 000 € 22 632 € 6 500 € 8 347 € 5 000 € 8 543 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 23 543 € 28 956 € 20 000 € 24 763 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 17 350 € 21 294 € 10 458 € 14 999 € 81 % 65 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista Tanssitaide Tanssitaiteen alalla toimii tanssijoita, tanssiopettajia ja koreografeja. Taiteenala on erittäin naisvaltainen, miehiä on alalla erittäin vähän. Tanssitaiteen alan toimijoiden lukumäärä (lähes 1000) oli noussut 36 prosenttia vuodesta 2000, ja he muodostavat 4 prosentin osuuden koko taiteilijakunnasta. Osuus oli sama myös vuonna 2000, mikä osoittaa sen, että alalla toimivien taiteilijoiden lukumäärä kokonaisuudessaan on kasvanut erittäin paljon 2000-luvulla. Tanssitaiteen alalla naisten osuus (90 %) on pysynyt lähes ennallaan 2000-luvulla. Naisten osuuden kasvu ajoittuu pääasiassa 1990-luvulle (81 % vuonna 1989 ja 88 % vuonna 2000) (ks. Karhunen & Smolander 1995, 112; Rensujeff 2003, 79). Ruotsinkielisten osuus oli laskenut 5 prosentista 2 prosenttiin. Pääkaupunkiseudulla asuvien osuus (61 %) taas on kasvanut hieman vuodesta 2000 (57 %). Tanssitaiteilijat ovat nuorempia kuin muilla taiteenaloilla toimivat taiteilijat. Keski-ikä oli 38 vuotta (36 vuotta vuonna 2000). Se on ollut vahvassa noususuunnassa, sillä vuonna 1989 keski-ikä oli vain 31 vuotta (Karhunen & Smolander 1995, 14). Syynä tähän voi olla myös se, että aineistossa tanssinopettajien määrä on noussut. Vuonna 2010 opetustyötä tehneiden osuus oli noussut jo 14 prosentista (vuonna 2000) 74 prosenttiin. Tämä osoittaa myös sen, että tanssia opiskellaan ja har157 rastetaan Suomessa erittäin paljon. Pedagogisia opintoja suorittaneiden osuus oli noussut 18 prosentista (vuonna 2000) 32 prosenttiin. Näin ollen tanssitaiteen alalla sekä opetustyötä tehneiden osuus että pedagogisia opintoja suorittaneiden osuus oli suurempi kuin muilla taiteenaloilla. Yleissivistävältä koulutukseltaan 86 prosenttia tanssitaiteen alalla toimivista oli ylioppilaita (80 % vuonna 2000). Tässä suhteessa muutos on hyvin samanlainen kuin muillakin taiteenaloilla. Koulutuksen taiteilija-ammattiinsa oli saanut 93 prosenttia alalla toimivista, mikä tarkoittaa suurta kasvua (79 % vuonna 2000). Taidealan korkeimman koulutuksen suorittaneita oli tanssitaiteen alalla toimivista 32 prosenttia, kun osuus vuonna 2000 oli 17 prosenttia45. Tähän nousuun on syynä pitkät opintopolut toisen asteen koulutuksesta ammattikorkeakoulutason opintoihin ja sieltä edelleen Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen koulutusohjelmiin (vuodesta 2013 Taideyliopiston teatterikorkeakoulun tanssitaiteen koulutusohjelmiin). Yleisin ammatillisen koulutuksen muoto oli kuitenkin taidealan muu ammatillinen koulutus (49 %), johon luokiteltiin kaikki toisen asteen ja ammattikorkeakoulutason tutkinnot sekä muun muassa yksi taiteenalan tärkeimmistä oppilaitoksista, Kansallisoopperan balettikoulu. Tämän koulutustason suorittaneiden osuus oli pysynyt lähes ennallaan (45 % vuonna 2000). Yhteenvetona voi todeta, että 1990-luvulta vuoteen 2000 tanssitaiteen ammatillisen koulutuksen taso oli pysynyt lähes ennallaan, mutta 2000-luvulla yliopistotasoisen koulutuksen suorittaneiden osuus on noussut merkittävästi. Tanssitaiteen alalla toimivista 39 prosenttia toimi taiteellisessa työssään freelancereina vuonna 2010. Freelancereiden osuus alalla on laskenut melko paljon siitä, mitä se oli vuonna 2000 (50 %). Myös työsuhteisten osuus oli hieman laskenut kymmenessä vuodessa, 39 prosentista 33 prosenttiin. Vapaiden taiteilijoiden osuus sen sijaan oli noussut 12 prosentista 22 prosenttiin, mikä kuvastaa apurahan merkityksen kasvua taiteenalalla. Apurahaa saaneiden osuus oli kasvanut melko paljon, 27 prosentista 37 prosenttiin. Tämä muutos oli mahdollistanut vapaina taiteilijoina toimineiden osuuden kasvun alalla. Huomattava on myös se, että tanssitaiteen alalla toimivista viidesosa ei ollut tehnyt lainkaan taiteellista työtä (14 % vuonna 2000). Kaikkien taiteenalojen taiteilijoilla vastaava osuus (8 %) oli pysynyt lähes samana (10 % vuonna 2000). Työttömien osuus (30 %) tanssitaiteen alalla oli hieman laskenut 2000-luvulla (34 % vuonna 2000), mutta oli edelleen korkeampi kuin muilla taiteenaloilla keskimäärin. Taiteenalan tyypillinen piirre on se, että vakinaisia työntekijöitä palkkaavia laitoksia alalla on vähän ja sen seurauksena alalla toimivilla on vuoden aikana useampia työ45 Yliopistotutkinnon suorittaneiden osuus tanssitaiteen alalla on noussut äkillisesti 2000-luvulla johtuen vuoden 2005 yliopistokoulutuksen tutkinnonuudistuksesta, sama ilmiö kuin säveltaiteen alalla. Ennen vuotta 2005 aloitettujen opintojen siirtymäaika ulottui vuoteen 2008, mikä lisäsi tutkinnon suorittaneiden määrää vuosina 2006–2008 (musiikin osalta asiaa on käsitellyt Purma 2012, 13). 158 paikkoja ja myös työmarkkina-asemia. Työttömyysriski kasvaa joka kerta, kun apurahakausi päättyy tai työt yhdessä paikassa loppuvat. Moniammatillisuus on yleistä tanssitaiteen alalla ja tutkimustietojen perusteella se on ollut myös kasvussa 2000-luvulla. Vuonna 2010 ainoastaan taiteellista työtä tehneiden osuus oli laskenut 11 prosenttiin, kun vuonna 2000 sen osuus oli vielä 21 prosenttia. Taiteelliseen työhön liittyvää työtä oli tehnyt 77 prosenttia (72 % vuonna 2000) ja muuta, ei-taiteellista, työtä 30 prosenttia (23 % vuonna 2000). Näiden lukujen valossa näyttää siltä, että tanssitaiteen alalla taiteilijoiden toimeentulo on vuonna 2010 ollut yhä vähemmässä määrin taiteellisesta työstä saatavien tulojen varassa, vaikka apurahoitus alalla on parantunut selvästi sen perusteella, että alan toimijoiden määrän suuresta noususta huolimatta suurempi osuus oli saanut apurahaa vuonna 2010 kuin vuonna 2000. Kokonaistyöaikaa yli 40 tuntia viikossa teki 18 prosenttia alalla toimivista (33 % vuonna 2000). Taiteellista työtä yli 40 tuntia viikossa teki 3 prosenttia (9 % vuonna 2000). Kokonaistyöaika tanssitaiteen alalla oli keskimäärin 29 tuntia viikossa, josta taiteellista työtä 15 tuntia. Taiteellisen työn keskimääräinen osuus kokonaistyöajasta oli siis 52 prosenttia vuonna 2010. Taiteenaloittaisessa vertailussa tanssitaide on tulotason suhteen sijoittunut huonosti. Veronalaisten tulojen mediaani vuonna 2010 oli 22 838 euroa (liite 8). Nousua vuodesta 2000 oli 18 prosenttia, mikä oli keskimääräistä enemmän taiteenaloittaisessa vertailussa (8 %). Apurahan merkitys alalla on kasvanut, mistä osoituksena on konstruoitujen kokonaistulojen kasvu 22 prosentilla. Konstruoitujen kokonaistulojen mediaani oli 25 000 euroa. Apurahaa saaneiden osuus oli noussut 27 prosentista 37 prosenttiin ja keskimääräinen apuraha alalla toimivilla oli 8 748 euroa. Apurahoitusta tarkasteltaessa tanssitaiteilijoiden tilanne on parantunut sekä vuodesta 2000 että aikaisempaan tutkimusajankohtaan verrattuna. Veronalaiset tulot taiteellisesta työstä (mediaani 6 023 €) olivat puolestaan tanssitaiteen alalla laskeneet huomattavasti 2000-luvun mittaan, laskua oli 23 prosenttia. Taiteellisen työn tulot olivat keskimäärin 26 prosenttia veronalaisista tuloista, kun vastaava osuus oli 41 prosenttia vuonna 2000. Naisten konstruoidut kokonaistulot olivat miesten tuloista keskimäärin 88 prosenttia. Aikaisempina tutkimusajankohtina naisten ja miesten tuloerot ovat olleet suuremmat, naisten tulot olivat ainoastaan 65 prosenttia miesten tuloista vuonna 2000 ja 74 prosenttia vuonna 1992 (Heikkinen & Karhunen 1996). Tanssitaide Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Kaikki noin 900 (+36 % vuodesta 2000) Naiset / miehet 90 % / 10 % Ikä (keskiarvo) 38 v. 159 Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 93 % 2% 5% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu – ulkomaat 61 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 86 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 93 % 32 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 30 % Apurahan saajia 37 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 33 % 22 % 5% 39 % Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 11 % 77 % 30 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo 22 838 € 21 854 € 5 500 € 8 641 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 25 000 € 24 983 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 6 023 € 10 574 € Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 26 % Valokuvataide Vuonna 2010 tutkimuksen painopiste oli selkeästi valokuvataiteilijoissa toisin kuin aikaisemmassa vuoteen 2000 keskittyvässä Taiteilija asema -tutkimuksessa, sillä tutkimusjoukossa olivat mukana vain Valokuvataiteilijoiden liiton jäsenet valtion apurahan saajien lisäksi. Aikaisemmassa tutkimuksessa mukana olivat myös mainosvalokuvaajien ja valokuvaajien järjestöjen jäsenet46. Muutos tutkimusjoukossa 46 Vuoden 2000 Taiteilijan asema -tutkimuksessa oli Valokuvataiteilijoiden liiton lisäksi mukana myös Suomen Valokuvaajain liiton (SVL) (nyk. Suomen Ammattivalokuvaajat ry.) ja Suomen Mainosvalokuvaajat ry:n jäsenet. Vuonna 2010 nämä järjestöt eivät enää osallistuneet tutkimusjoukon kokoamiseen. 160 näkyy kaikissa tuloksissa ja erityisesti apurahoitusta koskevissa kysymyksissä, koska mukana on ennen kaikkea taiteellista työtä tekeviä ammattilaisia. Valokuvataiteilijoita oli lähes 400 ja heidän lukumääränsä on noussut 37 prosenttia vuodesta 200047. Naisten osuus valokuvataiteen alalla toimivien joukossa oli 51 prosenttia vuonna 2010, eikä merkittävää muutosta ei tässä suhteessa ollut tapahtunut kymmenen vuoden aikana (49 % vuonna 2000), mutta vuoteen 1989 verrattuna (23 %) muutos on huomattava ja tässä tapauksessa myös merkittävämpi, koska tuolloin tutkimusjoukko painottui myös valokuvataiteilijoihin ja vertaaminen siihen tutkimukseen on tässä tapauksessa oleellisempaa (ks. Karttunen 1993, 73). Ruotsinkielisten osuus oli pudonnut 11 prosentista 6 prosenttiin. Vuonna 2010 valokuvataiteilijoiden keskittyminen pääkaupunkiseudulle oli erittäin voimakasta (70 %) ja 6 prosenttia alalla toimivista asui ulkomailla. Vuonna 2000 vain 39 prosenttia alalla toimivista asui pääkaupunkiseudulla. Valokuvataiteilijoiden keski-ikä vuonna 2010 oli 43 vuotta (vuonna 2000 46 vuotta). Keski-ikä on noussut melko paljon vuodesta 1989, jolloin se oli 37 (Karttunen 1993, 74). Yleissivistävän koulutuksen osalta valokuvataiteilijoiden koulutustaso oli noussut 61 prosentista (vuonna 1989) ja 54 prosentista (vuonna 2000) 91 prosenttiin vuonna 2010. Näin suurta nousua ei muilla taiteenaloilla ollut tapahtunut ja ylioppilaiden osuuden kasvu liittyykin osin tutkimusjoukossa tapahtuneisiin muutoksiin (vuodesta 2000) ja osin yleiseen koulutustason nousuun (vuodesta 1989). Niiden taiteilijoiden osuus, jotka olivat hankkineet koulutuksen taiteilija-ammattiin, oli myös noussut huomattavasti tutkimusjoukkoon tehtyjen muutosten vuoksi. Koulutuksen taiteilija-ammattiin oli vuonna 2010 hankkinut 89 prosenttia valokuvataiteilijoista, kun vastaava osuus vuonna 2000 oli 41 prosenttia. Taidealan korkeimman koulutuksen suorittaneiden osuus alalla oli 70 prosentilla (17 % vuonna 2000). Taidealan muun ammatillisen koulutuksen saaneita oli 27 prosenttia (23 % vuonna 2000). Yleisin työmarkkina-asema taiteellisessa työssä valokuvataiteilijoilla oli toimia vapaana taiteilijana, 65 prosenttia heistä oli vapaita taiteilijoita. Muutos oli merkittävä vuoteen 2000 verrattuna (18 %). Vuonna 2000 suurin osa valokuvataiteilijoista toimi yrittäjinä (57 %) ja yrittäjien osuus oli suuri (35 %) myös vuonna 2010 verrattuna muihin taiteenaloihin. Työsuhteessa toimivia valokuvataiteilijoita oli vain 8 prosenttia (16 % vuonna 2000). Valokuvataiteilijoista 10 prosenttia oli kokenut eripituisia työttömyysjaksoja vuonna 2010 (11 % vuonna 2000). Sen perusteella alalla toimivat työllistyivät suhteellisen hyvin. Vähäiseen työttömien määrään vaikuttavina tekijöinä olivat seuraavat: moniammatillisuus oli erittäin yleistä, apurahan saajia oli paljon ja 47 Muutos-% perustuu ainoastaan Valokuvataiteilijoiden liiton jäsenmäärään. 161 yrittäjien osuus oli suuri. Vain 3 prosenttia alalla toimivista oli tehnyt ainoastaan taiteellista työtä (19 % vuonna 2000). Taiteelliseen työhön liittyvää työtä oli tehnyt 89 prosenttia (69 % vuonna 2000) ja muuta, ei-taiteellista, työtä 20 prosenttia (21 % vuonna 2000). Suurin muutos liittyy taiteelliseen työhön liittyvän työn osuuteen. Tässä tulevat esiin työn määrittelyyn liittyvät erot. Valokuvataiteilijalle on luontevampaa erottaa toisistaan valokuvaustyöt ja valokuvataiteeseen liittyvät taiteelliset työt kuin valokuvaajalle, lehtikuvaajalle tai mainoskuvaajalle. Moniammatillisuuteen liitettyjä määritelmiä sekoittavana tekijänä oli vuonna 2000 sekin, että jälkimmäisiä ammatteja edustavat järjestöt olivat mukana taiteilijajärjestöinä. Valokuvaajan, lehtikuvaajan ja mainoskuvaajan työt valokuvataiteilijat ovat vuotta 2010 koskevassa tutkimuksessa selkeästi määritelleet taiteelliseen työhön liittyviksi töiksi ja näiden töiden tekeminen oli huomattavan yleistä. Monilla areenoilla työskenteleminen vaikuttaa myös siihen, että viikoittainen työaika on pitkä. Valokuvataitelijoista 31 prosenttia oli tehnyt yli 40 tuntia viikossa töitä (59 % vuonna 2000). Taiteellista työtä yli 40 tuntia viikossa tehneitä oli 7 prosenttia (21 % vuonna 2000). Keskimääräinen viikkotyötuntimäärä valokuvataiteilijoilla oli 44 tuntia, josta taiteellista työtä 25 tuntia. Taiteellisen työn osuus kokonaistyöajasta vuonna 2010 oli 56 prosenttia. Valokuvataiteilijoiden veronalaisten kokonaistulojen mediaani oli 19 130 euroa. Veronalaisten kokonaistulojen taiteenaloittaisessa vertailussa valokuvataide sijoittuu häntäpäähän, ainoastaan kuvataiteen alalla ja ryhmässä muu veronalaisten kokonaistulojen mediaani oli pienempi. Se oli laskenut ainoastaan 3 prosenttia vuoteen 2000 verrattuna. Muutos oli todella vähäinen, mutta osoitus kuitenkin siitä, että valokuvataiteilijoiden veronalaiset kokonaistulot ovat jatkaneet vähittäistä laskuaan jo 1980-luvun lopulta asti. Veronalaiset tulot taiteellisesta työstä (mediaani 2 625 €) jäivät valokuvataiteilijoilla pieniksi. Apurahansaajien osuus oli noussut 36 prosentista 78 prosenttiin, mikä kuvastaa erinomaisesti tutkimusjoukon muuttumista taiteilijapainotteisemmaksi. Apurahan saajien osuus oli taiteenaloittaisessakin vertailussa huomattavan korkea. Apurahan keskiarvo vuonna 2010 oli taiteenaloittaisen vertailun suurin 13 358 euroa (6 083 € vuonna 2000). Apurahan keskimääräinen arvo on noussut aikaisempiin tutkimuksiin nähden merkittävästi, mikä käytännössä viittaa siihen, että alan rahoitustilanne sekä valtion että yksityisten rahastojen ja säätiöiden osalta on parantunut 2000-luvulla. Näin suurta muutosta muilla taiteenaloilla ei ole tapahtunut. Apurahatulot nostavat konstruoidut kokonaistulot (mediaani 33 608 €) huomattavasti veronalaisia kokonaistuloja suuremmiksi. Konstruoitujen kokonaistulojen osalta valokuvataiteilijat ovat taiteenaloittaisessa vertailussa sijalla 3. Valokuvataiteilijoiden taiteellisesta työstä saatujen tulojen osuus kaikista veronalaisista tuloista oli vain 14 prosenttia (21 % vuonna 162 2000). Naisten konstruoidut kokonaistulot olivat 80 prosenttia miesten tuloista, lähes sama osuus kuin vuonna 2000 (79 %). Valokuvataide Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Kaikki noin 360 (+37 % vuodesta 2000) Naiset / miehet 51 % / 49 % Ikä (keskiarvo) 43 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 88 % 6% 6% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu – ulkomaat 70 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 91 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 89 % 70 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 10 % Apurahan saajia 78 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 8% 65 % 35 % 14 % Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 3% 89 % 20 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 19 130 € 24 945 € Apurahat – mediaani – keskiarvo 13 834 € 13 358 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 33 608 € 34 242 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 2 625 € 6 649 € 14 % 163 Monialaiset taiteilijat Monialaisten taiteilijoiden ryhmä muodostui vuoden 2010 tutkimuksessa huomattavasti suuremmaksi kuin vuonna 2000. Kaikista taiteilijoista 15 prosenttia oli monialaisia (9 % vuonna 2000). Erityisen yleistä monialaisuus on kuvataiteilijoiden joukossa, sillä he yhdistävät usein tässä tutkimuksessa omiksi taiteenaloiksi luokiteltuja visuaalisen taiteen eri menetelmiä, esimerkiksi valokuvataiteen, mediataiteen ja kuvataiteen. Myös kirjallisuus ja näyttämötaide on yleinen taiteenalayhdistelmä kuten jo vuoden 2000 tutkimuksessa havaittiin. Naisten osuus (59 %) on noussut monialaisten taiteilijoiden joukossa merkittävästi 2000-luvun aikana (41 % vuonna 2000). Ikärakenteeltaan monialaisten taiteilijoiden ryhmä on pysynyt lähes ennallaan. Keski-ikä (48 vuotta) on sama kuin vuonna 2000. Myös ruotsinkielisten osuus oli pysynyt lähes ennallaan (7 %). Yli puolet (55 %) monialaisista taiteilijoista asui pääkaupunkiseudulla kuten kymmenen vuotta aiemminkin. Yleissivistykseltään ylioppilaita tässä ryhmässä oli 86 prosenttia (69 % vuonna 2000). Koulutuksen taiteilija-ammattiin oli saanut 79 prosenttia (69 % vuonna 2000). Taidealan korkeimman ammatillisen koulutuksen suorittaneita oli joukossa 44 prosenttia (37 % vuonna 2000). Monialaisten taiteilijoiden joukossa oli myös pedagogisia opintoja suorittaneiden (13 %) ja ulkomailla opiskelleiden (17 %) osuudet nousseet muutamasta prosentista huomattavasti ylöspäin vuoteen 2000 verrattuna. Monialaisista taiteilijoista yli puolet (51 %) toimi vapaina taiteilijoina vuonna 2010 (47 % vuonna 2000) ja 42 prosenttia freelancereina (35 % vuonna 2000). Työsuhteessa toimivia oli 19 prosenttia (14 % vuonna 2000) sekä yrittäjiä 20 prosenttia (19 % vuonna 2000). Työttömyyttä tutkimusvuoden aikana oli kokenut 23 prosenttia monialaisista taiteilijoista, osuus oli täsmälleen sama kuin vuonna 2000. Monialaisista taiteilijoista 31 prosenttia oli tehnyt ainoastaan taiteellista työtä (27 % vuonna 2000). Taiteelliseen työhön liittyvää työtä oli tehnyt 55 prosenttia (63 % vuonna 2000) ja muuta, ei-taiteellista, työtä 23 prosenttia (25 % vuonna 2000). Muutokset 2000-luvulla ovat olleet pieniä. Kokonaistyöaikaa yli 40 tuntia viikossa käytti 33 prosenttia (58 % vuonna 2000) monialaisista taiteilijoista. Taiteellista työtä yli 40 tuntia viikossa teki 14 prosenttia (27 % vuonna 2000). Kokonaistyöaika viikossa oli keskimäärin 37 tuntia, josta taiteellista työtä 25 tuntia eli monialaiset taiteilijat käyttivät työajastaan keskimäärin 67 prosenttia taiteelliseen työhön. Monialaisten taiteilijoiden veronalaisten kokonaistulojen mediaani oli 24 235 euroa. Taiteellisesta työstä saatujen veronalaisten tulojen mediaani oli 10 000 euroa. Taiteellisesta työstä saatu tulo oli keskimäärin 41 prosenttia veronalaisista kokonaistuloista (41 % vuonna 2000). 164 Apurahan saajia monialaisten taiteilijoiden joukossa oli 43 prosenttia ja apurahan keskiarvo oli 9 155 euroa. Konstruoitujen kokonaistulojen mediaani 27 717 euroa asettaa monialaiset taiteilijat taiteenaloittaisessa vertailussa sijalle 8. (sija 7. vuonna 2000). Tulotasossa ei suurta muutosta ollut tapahtunut 2000-luvun mittaan. Monialaiset taiteilijat Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Naiset / miehet 59 % / 41 % Ikä (keskiarvo) 48 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 90 % 7% 3% Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu – ulkomaat 55 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 86 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 79 % 44 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 23 % Apurahan saajia 43 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 19 % 51 % 20 % 42 % Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 31 % 55 % 23 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo 24 235 € 28 124 € 6 000 € 9 155 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 27 717 € 31 059 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 10 000 € 18 775 € Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 41 % 165 Muut Ryhmään muut kuuluvat sirkustaiteen, mediataiteen ja performanssin/esitystaiteen aloilla toimivat taiteilijat. Naisten osuus sirkustaiteen, mediataiteen ja performanssin/esitystaiteen kentillä oli noin puolet ja ruotsinkielisten taiteilijoiden osuus oli 9 prosenttia vuonna 2010. Pääkaupunkiseudulla näiden alojen taiteilijoista asui 38 prosenttia, mikä on vähemmän kuin muilla taiteenaloilla keskimäärin. Koska nämä taiteenalat eroavat toisistaan erittäin paljon, perusasiat on koottu alla olevaan taulukkoon sirkustaiteilijoiden ja mediataiteilijoiden osalta. Performanssia/esitystaiteen alalla toimivien lukumäärä jäi tässä tutkimuksessa niin pieneksi, että muuttujien tarkasteleminen tilastollisesti ei heidän osaltaan ole mahdollista. Alalla toimivilla oli hyvin usein myös toisen taiteenalan ammatti usein kuvataiteen tai näyttämötaiteen alalla. Muut Sirkustaiteilijat Mediataiteilijat Alan taiteilijajärjestöjen jäseniä Naiset / miehet 36 % / 64 % 75 % / 25 % Ikä (keskiarvo) 40 v. 45 v. Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 89 % 6% 5% 80 % 20 % Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu 25 % 65 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 66 % 95 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 53 % 3% 85 % 60 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 29 % 25 % Apurahan saajia 20 % 90 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 13 % 41 % 30 % 53 % 5% 85 % 30 % 5% Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 19 % 53 % 36 % 0% 100 % 10 % 20 000 € 32 274 € 7 500 € 11 934 € 4 000 € 4 262 € 19 944 € 19 591 € Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo 166 Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 20 000 € 33 279 € 32 307 € 31 089 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 19 128 € 31 427 € 4 600 € 3 512 € 96 % 61 % Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 167 Yhteenveto ja johtopäätökset Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää taiteilijakunnan rakennetta, ammatillista asemaa, työmarkkina-asemaa, tulolähteitä ja tulotasoa. Tutkimuksessa taiteilijaksi määriteltiin taiteilijajärjestöjen jäsenet sekä valtion apurahan saajat vuonna 2010. Tutkimuksessa mukana olevat taiteilijat toimivat seuraavilla taiteenaloilla: elokuvataide, kirjallisuus, kritiikki, kuvataide, näyttämötaide, rakennustaide, säveltaide, taideteollisuus (ml. sarjakuvataide), tanssitaide, valokuvataide, muut (mediataide, sirkustaide, performanssi/esitystaide). Mukana oli myös monialaisia taiteilijoita. Taiteilijoiden määrä on kasvanut Suomessa noin viidenneksellä 2000-luvulla. Taiteenalojen keskinäiset osuudet ovat säilyneet lähes ennallaan, ainoastaan monialaisten taiteilijoiden osuus on noussut huomattavasti. Taiteilijakunta on naisvaltaisempi, ikääntyneempi ja pääkaupunkikeskeisempi kuin koskaan aiemmin. Taiteilijoiden enemmistö oli naisia (54 %), taiteilijoiden keski-ikä oli 49 vuotta ja taiteilijoista 40 prosenttia asui Helsingissä. Jo vuonna 2000 suuntaukset olivat nämä ja 2000-luvun mittaan naisvaltaistuminen, ikääntyminen ja pääkaupunkikeskeisyys ovat vahvistuneet samoin kuin koulutustason nousu. Työmarkkinoilla taiteilijoiden asema on entistä epävakaampi ja taiteilijat toimivat taiteilija-ammateissaan useissa erilaisissa asemissa vuoden mittaan. Työelämä oli entistä sirpaleisempi, sillä työmarkkina-asemista epävakaimmat olivat yleistyneet. Työllistyminen kaikkien taiteilijoiden osalta oli pysynyt lähes ennallaan, työttömänä vuonna 2010 oli eri pituisia jaksoja 19 prosenttia taiteilijoista. Työmarkkinaasema-, vakuutus- ja ansiosidonnainen sosiaaliturvajärjestelmämme aiheuttaa turvattomuutta taiteilija-ammateissa toimiville, koska vain noin kolmannes taiteilijoista toimii vakinaisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa. Matala tulotaso ja epävakaa työura heikentävät taiteilijoiden toimeentulomahdollisuuksia eri elämänvaiheissa. Vapaiden taiteilijoiden osuuden kasvu ja taiteellista työtä sivuavaa työtä tehneiden osuuden lasku ennakoivat huonoa sosiaali- ja eläketurvaa suurelle joukolle taiteilijoita48. Tyypillisimmillään taiteilijat tekivät useaa työtä, sillä vain 39 prosenttia taiteilijoista teki ainoastaan taiteellista työtä. Moniammatillisuuteen liittyvät muutokset olivat vähäisiä 2000-luvulla. Ainoastaan 48 Lähivuosina olisi tärkeää tutkia nimenomaan sosiaaliturva- ja eläkeuudistuksen vaikutusta taiteilijoiden ja apurahansaajien toimeentuloon. 168 taiteellista työtä sivuavan työn rooli näyttäisi hieman vähentyneen. Lähes 40 prosenttia taiteilijoista piti taiteellista työtä tärkeimpänä toimeentulolähteenään. Toiseksi tärkeimpänä toimeentulolähteenä olivat muut tulot eli eläkkeet, työttömyyspäivärahat, opintotuet ja muut vastaavat (23 %). Apurahat olivat tärkein toimeentulolähde lähes joka kymmenennelle taiteilijalle. Taiteilijoiden työurat olivat jo pidentyneet, sillä vuoteen 2000 verrattuna (noin 50 %) entistä useampi yli 64-vuotias taiteilija toimi vuonna 2010 edelleen taiteilija-ammatissaan (80 %). Taiteilijoiden tulotason muutosta havainnollistaa kuvio 54, johon on koottu veronalaisten kokonaistulojen mediaanien muutokset taiteenaloittain ja kaikkien taiteilijoiden osalta. Kaikkien taiteilijoiden osalta veronalaisten kokonaistulojen reaalinen muutos on ollut +8 %. Eniten tulot ovat nousseet arkkitehdeillä (+27 %), säveltaiteen alalla (+18 %) sekä tanssitaiteen alalla (+18 %), eniten tulot ovat pudonneet arvostelijoilla (–22 %). (Kuvio 54.) Kuvio 54. Veronalaisten kokonaistulojen (mediaani) muutos prosentteina taiteenaloittain vuodesta 2000 vuoteen 2010 Rakennustaide Säveltaide Tanssitaide Kuvataide Kirjallisuus Näyttämötaide Monialaiset Elokuvataide Valokuvataide Taideteollisuus Kritiikki 27 18 18 16 15 6 2 –2 –3 –6 –22 Kaikki taiteilijat 8 –40 –35 –30 –25 –20 –15 –10 –5 0 5 10 15 20 25 30 35 40 kasvu-% Taiteilijan asema -tutkimuksen odotettavissa oleva tulos muun muassa norjalaisen tutkimuksen (Heian et. al. 2008) perusteella oli, että taiteilijoiden keskimääräisten tulojen kasvu olisi maltillisempaa kuin kaikissa ammateissa toimivilla keskimäärin. Kaikkien palkansaajien ansiotasonkehitys on Tilastokeskuksen mukaan vuodesta 2000 vuoteen 2010 ollut +3,8 prosenttia vuodessa49. Kun tarkastelemme kaikkien palkansaajien vuositulojen mediaania vuosina 2000 ja 2010, muutos vuodesta 2000 vuoteen 2010 on ollut +18 prosenttia50. Samana aikana 49 Puhelu 24.1.2014 Anu Uutto, Tilastokeskus. 50 Kokopäivätyö, 12 kk. Lähteet: Tilastollinen vuosikirja 2002, Tilastokeskus; Tulonjakotilasto 2010, Tilastokeskus. Vuoden 2000 tulot muutettu vuoden 2010 rahanarvoon (elinkustannusindeksi). 169 niiden taiteilijoiden, joilla ei ole ollut työttömyysjaksoja vuosina 2000 ja 2010, vuositulojen (konstruoidut kokonaistulot) mediaanin muutos on ollut +11 prosenttia51. Tämän valossa näyttää siltä, että taiteilijoiden tulotaso on 2000-luvulla jäänyt useimmilla taiteenaloilla jälkeen muun väestön tulotason kehityksestä, kuten edellä mainitussa tutkimuksessa havaittiin Norjassa tapahtuneen. Ansiotason kehitys luonnollisesti vaihtelee merkittävästi taiteenaloittain. Konstruoitujen kokonaistulojen52 osalta parhaiten tulotaso on kehittynyt valokuvataiteen (+39 %), rakennustaiteen (+23 %), tanssitaiteen (+22 %) ja säveltaiteen (+18 %) aloilla. Negatiivinen muutos on tapahtunut kritiikin (–17 %), elokuvataiteen (–9 %) ja taideteollisuuden (–3 %) aloilla sekä monialaisilla taiteilijoilla (–1 %). Valokuvataiteen alalla tulotason myönteiseen kehittymiseen on syynä apurahoituksen lisääntyminen, rakennustaiteen alalla puolestaan taiteellisesta työstä saatujen veronalaisten tulojen nousu. Kuvio 55. Konstruoitujen kokonaistulojen (mediaani) muutos prosentteina taiteenaloittain vuodesta 2000 vuoteen 2010 Valokuvataide Rakennustaide Tanssitaide Säveltaide Kuvataide Näyttämötaide Kirjallisuus Monialaiset Taideteollisuus Elokuvataide Kritiikki 39 23 22 19 10 3 0 –1 –3 –9 –17 Kaikki taiteilijat –40 –35 –30 –25 –20 –15 –10 –5 9 0 5 kasvu-% 10 15 20 25 30 35 40 Suurin taiteilijoiden tulonmuodostukseen liittyvä muutos 2000-luvulla liittyy taiteellisesta työstä saatuihin veronalaisiin tuloihin. Niiden taso on suorastaan romahtanut tämän tutkimuksen tietojen valossa. Kaikkien taiteilijoiden osalta muutos on –10 %. Tämän tulokategorian kehitys on ollut huonoin valokuvataiteilijoilla (–35 %), elokuvataiteen alalla (–24 %), tanssitaiteilijoilla (–23 %), arvostelijoilla (–22 %) 51 Kuvioissa 54, 55 ja 56 mukana ovat kaikki taiteilijat eli myös ne, joilla oli työttömyysjaksoja vuosina. 52 Erityisesti ns. konstruoitu kokonaistulo, eli veronalaisten tulojen ja verovapaiden apurahojen yhdistämiseksi muodostettu tulokategoria, kuvaa apurahan merkitystä tulolähteenä eri taiteenaloilla. Tämä tulokäsite mahdollistaa taiteilijoiden arvioidun kokonaistulon vertaamisen muiden tulonsaajien ja palkansaajien tuloihin. 170 ja taideteollisuuden alalla (–21 %). (Kuvio 56.) Vaikka ainoastaan taiteellista työtä tekevien osuus on kasvanut monilla taiteenaloilla, tulot taiteellisesta työstä laskivat kymmenessä vuodessa merkittävästi. Veronalaisten kokonaistulojen maltillisempi muutos kertoo kuitenkin siitä, että tuloja oli saatu taidesektorin ulkopuolelta. Tulotason nousua oli joka tapauksessa tapahtunut huomattavasti harvemmille ja vähemmän kuin muiden alojen ammattilaisilla. Kuvio 56. Taiteellisen työn (veronalaisten) tulojen (mediaani) muutos prosentteina taiteenaloittain vuodesta 2000 vuoteen 2010 Rakennustaide Säveltaide Kuvataide Näyttämötaide Monialaiset Kirjallisuus Taideteollisuus Kritiikki Tanssitaide Elokuvataide Valokuvataide KAIKKI TAITEILIJAT 38 27 21 14 2 2 –21 –22 –23 –24 –35 –10 –40 –35 –30 –25 –20 –15 –10 –5 0 5 kasvu-% 10 15 20 25 30 35 40 Apurahojen kompensoiva vaikutus ei ole 2000-luvulla ratkaissut kaikkia toimeentuloon liittyviä ongelmia, vaan myös taiteellisesta työstä, taiteelliseen työhön liittyvästä ja muusta saatavilla tuloilla on ollut erittäin suuri merkitys. Esimerkiksi kuvataiteilijoiden tulotaso ei ole kohentunut 2000-luvun kuluessa ja näyttää siltä, että kuvataiteilijoiden keskimääräinen tulotaso seuraa taiteilijoille suunnattujen työskentelyapurahojen tasoa eikä nouse oleellisesti ilman taiteilija-apurahoihin tehtävää korotusta. Nykyisten valtion taiteilija-apurahojen on väitetty vahvistavan mielikuvaa nälkätaiteilijoista, koska ne eivät riitä kokopäiväiseen elämiseen. Näin hyväksytään se, että taiteilijat tekevät apurahakautensa aikana muita töitä sen sijaan, että he keskittyisivät silloin taiteelliseen työhön, johon työskentelyapurahat on nimenomaisesti tarkoitettu (Leikola 2013, 45).53 53 Koneen säätiön asiamies ja hallituksen puheenjohtaja Hanna Nurminen (Taiteen keskustoimikunnan jäsen 2007−2009, Varsinais-Suomen taidetoimikunnan jäsen 1998−2000 & 2001−2003, vpj. 2007−2009) toteaa näin puhuessaan taidetoimikuntalaitoksen kyvyttömyydestä tunnustaa eri taiteenalojen rahoitustarpeiden rakenne-eroja. Nurmisen mielestä apurahojen tasoa pitäisi nostaa. (Leikola 2013, 45.) 171 Kuvataiteen ja kirjallisuuden aloilla apurahat ovat niin merkittävässä asemassa, että niiden vaikutus tulotasoon on suuri. Suhteellisesti apurahan vaikutus oli kuvataiteen ja kirjallisuuden aloilla kuitenkin suurempi vuonna 2000 kuin vuonna 2010 eli apurahoituksen merkitys tulotasoon on vähentynyt 2000-luvun mittaan. Samaan aikaan tulot taiteellisesta työstä ovat pysyneet yhtä vähäisinä suhteessa veronalaisiin kokonaistuloihin. Siitä voimme päätellä, että tulotason nousun syynä ovat tulot muusta kuin taiteellisesta työstä. Taiteilijoiden tulokehitykseen vaikuttavia tekijöitä on useita. Taidepoliittiset, taiteilijoiden tukea koskevat päätökset ovat vain yksi tekijä, jonka merkitys on suuri vain joillakin yksittäisillä taiteenaloilla (ennen kaikkea kuvataide). Taiteilijoiden tulokehitykseen vaikuttaa useilla taiteenaloilla kaikkein eniten taiteilijoiden työmarkkinoiden rakenteet ja suhdanteet, kuten myös norjalaisessa tutkimuksessa on havaittu (ks. Heian et al. 2008). Sen vuoksi on tärkeää panostaa sekä taiteilijoiden tukemiseen että työmarkkinoiden kehittämiseen ja taiteen markkinoiden laajentamiseen. Rahoitus- ja kehittämistarpeet vaihtelevat taiteenaloittain. Taiteilijoiden monipuolinen osaaminen ja jatkuva koulutustason nousu eivät ole parantaneet taiteilijoiden työmarkkina-asemaa eivätkä keskimääräistä tulotasoa. Naisten konstruoidut kokonaistulot olivat 76 prosenttia miesten tuloista, mikä tarkoittaa nousevaa suuntaa vuoteen 2000 (72 %) verrattuna. Osuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti taiteenaloittain (ks. taiteenaloittaiset yhteenvedot). Valtion apurahan hakijoina ja saajina naisten osuus on pysynyt suunnilleen samana (noin 50 %) huolimatta siitä, että naisten osuus taiteilijoiden joukossa on noussut merkittävästi kymmenen vuoden aikana (44 % → 54 %)54. Eivätkö naiset hae osuuttaan vastaavasti apurahoja? Taiteilijoiden tilanne ei ole lähestynyt Tarja Cronbergin (2010) asettamaa tavoitetta siitä, että taiteilijat saisivat toimeentulonsa 70-prosenttisesti omaa työtään tekemällä. Taiteelliseen työhön käytetyn työajan osuus kokonaistyöajasta näyttää olevan sitä suuremmassa ristiriidassa taiteellisesta työstä saatavien tulojen osuuden kanssa (veronalaisista kokonaistuloista), mitä enemmän taiteenalalla toimii vapaita taiteilijoita. Käytännössä siis vapaa taiteilijuus tarkoittaa usein sitä, että tulot eivät ole suhteessa työntekoon käytettyyn aikaan eli työtä tehdään usein ilmaiseksi eli ilman palkkaa tai palkkioita. Ammattitaitelijoiden enemmistö on pienituloista väkeä ja työ- ja eläketurvan suhteen huonossa asemassa. Cronbergin raportin (2010) tavoitteiden toteuttaminen korjaisi näitä epäkohtia konkreettisesti. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella Cronbergin kaavailemia toimenpiteitä taiteilijoiden aseman parantamiseksi tarvittaisiin kipeästi. Tavoitteiden toteuttaminen olisi jopa suhteellisen edullista, koska 54 Apurahatilastot, ks. Karhunen 2011, 21. 172 taiteilijakunta on kooltaan pieni eivätkä tavoitteet ole kohtuuttoman suuria. Cronbergin reseptin mukaan ammattitaitelijoiden tulotaso saataisiin hyvälle pohjoismaiselle tasolle ja itsensä työllistävät taiteilijat sosiaaliturvan piiriin seuraavilla toimilla: • • • • • • taiteilijoiden tulisi saada toimeentulonsa 70-prosenttisesti työstään taiteilijoiden apurahoja lisätään ja niiden kestoa pidennetään taiteilijoille otetaan käyttöön apurahaluonteinen työllisyysraha taiteilijoiden sosiaaliturva keskitetään Melaan valtion ylimääräisten taiteilijaeläkkeiden määrää lisätään taidemarkkinoita kehitetään muun muassa verotuksellisin keinoin ja prosenttiperiaatteen lisääntyvällä käytöllä • itsensä työllistävien sosiaaliturvaa ja asemaa työlainsäädännössä selkeytetään. (Cronberg 2010) Avovastauksissa taiteilijat esittivät toiveita kansalaispalkasta, perustulosta ja taiteilijapalkasta. Toiveiden suurimpana syynä oli työrauhan saaminen taiteellisen työn tekemiseen. Suomessa tarvitaan heidän mukaansa kokonaisreformia kohti perustuloa. Taiteilijoiden tarpeen edistämiseen tarvitaan tosin taiteilijoiden lisäksi myös muut ei-palkansaajat ja ei-yrittäjät, jotta vaade saisi riittävästi painoarvoa. Yksinään taiteilijat eivät tätä uudistusta saa joudutettua. Vaikuttaa siltä, että taiteen tekemistä yritetään liikaa legitimoida taloudellisilla seikoilla (luova talous, kulttuuriviennin arvo jne.). Taiteilijat itse eivät käytä työelämästään ja työnteostaan puhuessaan talouden termejä vaan korostavat enemmänkin muita vaikuttimia työnteolleen sekä normaaliin toimeentuloon liittyviä toiveita. Normaaliin toimeentuloon kuuluu taiteilijoiden mielestä se, että myös taiteilija tulee toimeen omaa työtään tekemällä ilman, että erilaisten tukien ja avustusten hakeminen hallitsee normaalia elämää. Yksi tälle ajalle tyypillinen tapa legitimoida taiteellinen työ on soveltavan taiteen käyttö – tästä esimerkkinä erityisesti taiteen hyvinvointivaikutuksiin suunnatut voimavarat ja hankkeet. Tämän suuntauksen osalta taiteilijakunta jakautuu täysin kahteen leiriin. Osa taiteilijoista toivoo työllistyvänsä erilaisiin monialaisiin ja -ammatillisiin hankkeisiin, joilla voi ja saa olla myös sosiaalipoliittisia, terveyttä edistäviä, nuorisotyöhön liittyviä tai muita vastaavanlaisia päämääriä. Osa taiteilijoista taas ei voi hyväksyä tämän kaltaista toimintaa, sillä heidän mielestään se on taiteen välineellistämistä ja väheksymistä. He kokevat, että taidetta tulee edelleen voida tehdä ilman muita, taiteen ulkopuolisia, päämääriä. Taiteilijoita on koulutettu ja koulutetaan paljon Suomessa. Suomessa on myös erinomaisia oppilaitoksia, joihin tullaan myös muualta opiskelemaan. Säännöllistä tutkimustietoa taideammateissa toimivista, heidän sijoittumisestaan työmarkkinoille sekä taiteilijoiden 173 työskentelyedellytysten edistämisestä tarvitaan ehdottomasti vielä enemmän kuin tähän mennessä on tehty. Erilaisten metodien kirjoa tulisi lisätä taiteilijatutkimuksissa, tarvitsemme sekä laadullista että määrällistä analyysia. Lisäksi tarvitsemme tietoa esimerkiksi niistä taiteilijoista, jotka eivät ole halunneet toimia taiteilija-ammatissa taidealan koulutuksesta huolimatta ja niistä, jotka ovat lähteneet harjoittamaan ammattiaan jossain muualla kuin Suomessa. Tietyin aikavälein toteutettavat Taiteilijabarometrit saattaisivat olla toimiva ratkaisu systemaattiseen tiedon keräämiseen. Niiden tekemiseen voisi osallistua asiantuntijoita ja tutkijoita eri tahoilta sekä oleellisena osana taiteilijakenttä edunvalvojineen. Barometrin voisi tehdä esimerkiksi kahden vuoden välein ja tietoa voisi koota osin eri teemoista ja/tai keskittyen eri vuosina eri taiteenaloihin. Tietojen kokoamiseen tulisi joustavuutta ja nopeutta, mikä johtaisi nopeampaan reagointiin taidekenttää ja taidehallintoa askarruttavissa kysymyksissä. Useiden lähes aikasarjamaisesti tuotettujen selvitysten ja tutkimusten teossa on viime vuosina ollut tauko valtion taidehallinnossa55. Olisi mielekästä taata jatkoa näille taiteilijan asemaan ja yhteiskunnalliseen toimintaympäristöön liittyville tutkimuksille esimerkiksi Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiössä (Cupore). Tutkimuksista on hyötyä taiteilijoille, taiteilijajärjestöille, taidehallinnolle, vertaisarviointia tekeville luottamushenkilöille, koulutuspoliittiselle suunnittelulle, oppilaitoksille ja kaikille yhteiskunnallisesta kehittämisestä kiinnostuneille. Aikasarjoihin perustuvan tiedon tarkastelu on usein mielekästä taaksepäin ja eteenpäin katsomista, historian ja tulevaisuuden linkittämistä tähän päivään. Parhaimmillaan tuloksena on sen suuntaviivan löytäminen, jonka avulla yhteiskuntaa voi kehittää parempaan suuntaan. Kaikki taiteilijat vuonna 2010 Taiteilijoiden lukumäärä* yli 21 000 (+19 % vuodesta 2000) Naiset / miehet 54 % / 46 % Ikä (keskiarvo) 49 v. (19–92-vuotiaita) Äidinkieli – suomi – ruotsi – muu 91 % 7% 3% 55 Selvityksillä ja tutkimuksilla tarkoitetaan tässä erityisesti seuraavia: Oesch, Pekka (2002): Valtion tuki kulttuurille 2001. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki; Oesch, Pekka (2010): Yritysten tuki taiteille 2008 ja tuen muutokset 1999−2008. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki; Oesch, Pekka (2008): Säätiöiden tuki taiteille 2001 ja 2005. Taiteen keskustoimikunta; Helsinki; Oesch, Pekka (2001): Yritysten tuki taiteille 1999. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Oesch, Pekka (1999): Säätiöiden tuki taiteille 1993 ja 1997. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Oesch, Pekka (1998): Yritysten tuki taiteille 1996. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. 174 Asuinpaikka – pääkaupunkiseutu 50 % Yleissivistys: ylioppilastutkinto 80 % Taidealan ammatillinen koulutus Taidealan korkein koulutus 81 % 49 % Työttömyysjaksoja vuonna 2010 19 % Apurahan saajia 32 % Työmarkkina-asema – työsuhteessa – vapaana taiteilijana – yrittäjänä – freelancerina 25 % 36 % 21 % 29 % Moniammatillisuus – ainoastaan taiteellista työtä – taiteelliseen työhön liittyvää työtä – muuta työtä 39 % 44 % 21 % Veronalaiset kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo Apurahat – mediaani – keskiarvo 27 500 € 30 633 € 5 000 € 8 481 € Konstruoidut kokonaistulot 2010 – mediaani – keskiarvo 30 000 € 32 822 € Tulot taiteellisesta työstä (veronalaiset) – mediaani – keskiarvo 14 200 € 21 186 € Taiteellisten tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista 52 % * Luvusta on poistettu taiteilijajärjestöihin kuuluvien päällekkäisjäsenyydet. Yksittäisten taiteenalojen kohdalla taiteilijoiden määrän kasvu näyttää suuremmalta kuin se koko taiteilijakuntaa ajatellen on, sillä monialaisten taitelijoiden ja siten useisiin taiteilijajärjestöihin kuuluvien taiteilijoiden lukumäärä näyttäisi kasvaneen. Taiteilija voisi olla malli vähemmällä toimeentulolla mielekkäästi elävälle tulevaisuuden kansalaiselle. Eläköön monipuolinen apurahasysteemi! Eläköön kohtuullisuus ja ekologisuus toimeentulossa! 6027 (s.1966 n dramaturgi, ohjaaja ym.) Toivottavasti valtiovalta ei unohda kulttuurin merkitystä kansakunnalle – vaikka lama kolkuttaa. 8112 (s.1951 m graafinen suunnittelija, taiteilija) En olisi koskaan tajunnut miten huonosti kuvataiteilijoita kohdellaan tässä hyvinvointivaltiossa, jos en olisi itse kokenut. - - - 7913 (s. 1954 n, taidemaalari) - - - Positiivisesti pitää ajatella, jotta jaksaa toimia tässä järjettömän ihanassa ammatissa! 4432 (s.1980 n kuvanveistäjä) - - - Mut taiteilijahan maksaakin siitä, että saa tehdä sitä mitä haluaa. 5988 (s.1974 m kuvanveistäjä) 175 176 Lähteet Aaltonen, Terhi (2010): ”Taiteilija ei vanhene”. Haastattelututkimus kuvataiteilijoiden ikääntymiskokemuksista taidemaailmassa. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 397. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Abbing, Hans (2002): Why Are Artists Poor? The Exceptional Economy of the Arts. Amsterdam University Press, Amsterdam. Alastalo, Marja (2005): Metodisuhdanteiden mahti. Lomaketutkimus suomalaisessa sosiologiassa 1947−2000. Vastapaino, Tampere. Alper, Neil, O. & Wassall, Gregory H. (2006): Artists’ Careers and Their Labor Markets. Teoksessa V.A. Ginsburgh and D. Throsby (eds.) Handbook of the Economics of Art and Culture, Volume 1. North-Holland, Amsterdam. 813–864. Arpo, Robert (toim.) (2004): Taiteilija Suomessa. Taiteellisen työn muuttuvat edellytykset. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 28. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Arpo, Robert & Oesch, Pekka (2006): Kansanmusiikin ammattilaiset. Tutkimusyksikön julkaisuja nro 30. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Baumol, W.J. & Bowen, W.G. (1966): Performing Arts. The Economic Dilemma. A Study of Problems Common to Theater, Opera, Music and Dance. The Twentieth Century Fund, New York. Bourdieu, Pierre (1985): Sosiologian kysymyksiä. Vastapaino, Jyväskylä. Cronberg, Tarja (2010): Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Selvittäjä Tarja Cronbergin raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010: 6. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki. Cronberg, Tarja (2011): Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Raportti selvitystoimenpiteistä ja selvittäjä Tarja Cronbergin esitys hallitusohjalmatavoitteiksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011: 19. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki. Elstad J.I. & Røsvik Pedersen, K.R. (1996): Kunstnernes økonomiske vilkår. Rapport fra Intekkts- og yrkesundersøkelsen blant kunstnere 1993–1994. INAS Rapport 1996:1. Institutt for sosialforskning, Oslo. Grönlund, Mikko (2002): Kirjailijoiden taloudellinen asema Suomessa 2001. Mediaryhmä, Turun kauppakorkeakoulu, Turku. Grönlund, Mikko (2006): Kirjailijoiden taloudellinen asema Suomessa 2005. Mediaryhmä, Turun kauppakorkeakoulu, Turku. Grönlund, Mikko (2011): Kirjailijoiden taloudellinen asema Suomessa 2010. BID Innovaatiot ja yrityskehitys, Turun yliopisto, Turku. Grönlund, Mikko (2012): Näytelmäkirjailijoiden ja käsikirjoittajien taloudellinen asema Suomessa 2011. BID Innovaatiot ja yrityskehitys, Turun yliopisto, Turku. 177 Heian, Mari Torvik & Løyland, Knut & Mangset, Per (2008): Kunstnernes aktivitet, arbeids- og inntektsforhold, 2006. Rapport nr 241. Telemarksforskning-Bø, Bø i Telemark. Heikkinen, Merja (1989): Tilannekuva kirjailijoista. Tutkimus kirjailijoiden asemasta Suomessa 1980-luvulla. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 5. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Heikkinen, Merja (1996): Kuvien taitajat – taidepolitiikan marginaalit. Tutkimus graafisten suunnittelijoiden, kuvittajien ja sarjakuvantekijöiden asemasta. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 20. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Heikkinen, Merja (2003): The Nordic Model for Supporting Artists. Public Support for Artists in Denmark, Finland, Norway and Sweden. The Arts Council of Finland, Helsinki. Heikkinen, Merja (2007): Valtion taiteilijatuki taiteilijan määrittelijänä. Määrittelyvallan ehtoja ja ulottuvuuksia pohjoismaisen tukimallin suomalaisessa muunnelmassa. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Heikkinen, Merja ja Irjala, Auli (1999): Taideteollisuuden ja sarjakuvan ammattilaisten työtilanne ja kansainvälinen toiminta. Raportti kyselytutkimuksesta Ornamon, Grafian ja Sarjakuvantekijät ry:n jäsenille. Tilastotietoa taiteesta no 21. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Heikkinen, Merja & Karhunen, Paula (1996): Does Public Support Make a Difference, and for Whom? The Role of Direct Support for Artists in Different Art Forms and its Relation to the Situation of Women Artists. Working Papers Nr 26. Research and Information Unit. Arts Council of Finland, Helsinki. Heikkinen, Merja & Karhunen, Paula (1997): Social Position of Artists in Finland. Arts Council of Finland, Research and Information Unit, Helsinki. Herranen, Kaisa, Houni, Pia & Karttunen, Sari (2013): ”Pitäisi laajentaa työalaansa”. Kuvataiteilijan ammattirooli ja osaamistarpeet tulevaisuuden työelämässä. Cupore, Helsinki. Houni, Pia & Ansio, Heli (toim.) (2013): Taiteilijan työ. Taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa. Työterveyslaitos, Helsinki. Irjala, Auli (1993): Säveltaiteilijan toimeentulo. Tutkimus säveltaiteilijakunnan rakenteesta ja taloudellisesta asemasta Suomessa vuonna 1989. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 16. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Jokinen, Elina (2010): Vallan kirjailijat. Valtion apurahoituksen merkitys kirjailijoille vuosituhannen vaihteen Suomessa. Avain, Helsinki. Jokinen, Heikki & Rautiainen, Pauli (2008): Taiteen edistämistä varten. Taidetoimikunnat 40 vuotta. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Julkunen, Raija (2008): Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Vastapaino, Tampere. Karhunen, Paula (1993): Näyttämötaiteilija Suomessa. Tutkimus asemasta ja toimeentulosta 1980–90-luvun vaihteessa. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 17. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Karhunen, Paula & Smolander (1995): Tanssitaiteilija lähikuvassa. Tutkimus asemasta ja toimeentulosta 1990-luvun vaihteessa. Tilastotietoa taiteesta nro 12. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Karhunen, Paula (1999): A Portrait of a Woman as an Artist: Some Research Results Concerning the Career paths of Female Artists. Working Papers 30. Arts Council of Finland, Research Unit, Helsinki. 178 Karhunen, Paula (2001): Taiteenalakohtainen taiteilijatuki. Art-Form-Specific Support for Artists. Tilastotiedote 1/2011. Facts and Figures 1/2001. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Arts Council of Finland, Helsinki. Karhunen, Paula (2004): Taiteilijakoulutus Suomessa – kehityslinjoja 1960-luvulta 2000–luvulle. Teoksessa Robert Arpo (toim.) Taiteilija Suomessa. Taiteellisen työn muuttuvat edellytykset. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 28. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. 37−68. Karhunen, Paula (2005): Musiikin koulutuksesta työelämään. Kyselytutkimus toisen asteen ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista. Tilastotietoa taiteesta no 35. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Karhunen, Paula (2011): Taidetoimikuntien myöntämä tuki 2010. Support Granted by the Arts Councils. Tilastotiedote 1/2011. Facts and Figures 1/2011. Tutkimusyksikkö, Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Arts Council of Finland, Helsinki. Karhunen, Paula (2013): Maahanmuuttajataiteilijat taiteen tukijärjestelmässä. Taiteen edistämiskeskus, Helsinki. Karttunen, Sari (1988): Taide pitkä – leipä kapea. Tutkimus kuvataiteilijoiden asemasta Suomesta 1980-luvulla. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 2. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Karttunen, Sari (1993): Valokuvataiteilijan asema. Tutkimus Suomen valokuvataiteilijakunnan rakenteesta ja sosiaalis-taloudellisesta asemasta 1980–1990-luvun vaihteessa. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 15. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Karttunen, Sari (2002): Taiteilijan määrittely. Refleksiivisyyden esteitä ja edellytyksiä taidepoliittisessa tutkimuksessa. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja n:o 53. Joensuun yliopisto, Joensuu. Karttunen, Sari (2006a): Kuvataiteilijoiden koulutusurat. Tilastotietoa taiteesta 37. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Karttunen, Sari (2006b): Suojeleeko Pyhä Prekarius taiteilijoita? Arsis 3/2006. 34–35. Karttunen, Sari (2009): ”Kun lumipallo lähtee pyörimään”. Nuorten kuvataiteilijoiden kansainvälistyminen 2000-luvun alussa. Taiteen keskustoimikunta. Tutkimusyksikön julkaisuja nro 36. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Kasvio, Antti & Tjäder, Johanna (toim.) (2007): Työ murroksessa. Työterveyslaitos, Helsinki. Konstnärsnämnden/Statistiska Centralbyrån (2009): Konstnärernas inkomster – en statistisk undersökning av SCB inom alla konstområden 2004–2005. Koulutustilastot 2011. Tilastokeskus, Helsinki. Kulttuuritilasto 2011. Cultural Statistics 2011(2012). Kulttuuri ja viestintä. Culture and the Media. Tilastokeskus, Helsinki. Statistics Finland, Helsinki. Lampela, Kalle (2012): Taiteilijoita tarvitaan ihan toisenlaisiin hommiin. Tutkimus kuvataiteilijoiden asenteista ja taiteen yhteiskuntakriittisistä mahdollisuuksista. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 99. Taiteiden tiedekunta, Lapin yliopisto, Rovaniemi. Leikola, Markus (2013): Raha roolittaa – ruostuuko rohkeus? Teatteri & Tanssi + sirkus. 4/2013. 41–45. Levanto Yrjänä, Naukkarinen, Ossi & Vihma, Susann (toim.) (2005): Taiteistuminen. Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki. 179 Malinen, Piritta (2010): Graffiti – taideteos vai rangaistava teko. Teoksessa AnuHanna Anttila, Kristiina Kuussaari & Tiina Puhakka (toim.): Ohipuhuttu nuoruus? Nuorten elinolot vuosikirja. Nuorisotutkimusverkosto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta. Helsinki. 62–75. McAndrew, Clare & McKimm, Cathie (2010): The Living and Working Conditions of Artists in the Republic of Ireland and Northern Ireland. The Arts Council/An Chomhairle Ealaíon and Arts Council of Northern Ireland. Menger, P.M. (2006): Artistic Labor Markets: Contingent Work, Excess Supply and Occupational Risk Management. Teoksessa V.A. Ginsburgh and D. Throsby (eds.) Handbook of the Economics of Art and Culture, Volume 1. North-Holland, Amsterdam. 765–806. Mertanen, Tomi (2012): Taiteilija-apurahajärjestelmän toimivuus ja koettu vaikuttavuus. Työpapereita nro 50. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Minkkinen, Virpi (1999): Taiteellinen työ ja apurahat. Tilastotietoa taiteesta nro 22. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Mitchell, Ritva & Kanerva, Anna (2004): Onko sukupuolella merkitystä, onko toimenpiteillä vaikutusta taiteissa ja kulttuurissa? Sukupuolivaikutusten arviointia taiteen ja kulttuurin toimialalla. Cuporen julkaisuja 2. pdfjulkaisu Mäkelä, Asko (2009). Mediataiteen mahdollisuudet. Selvitys mediataiteesta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:13. Opetusministeriö, Helsinki. Naukkarinen, Ossi (2005): Taiteistumisen muodot. Teoksessa Yrjänä, Levanto, Ossi Naukkarinen & Susann Vihma (toim.) (2005): Taiteistuminen. Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki. 9−36. Oesch, Pekka (1995): Elokuvantekijöiden toimeentulo. Tutkimus taloudellisesta asemasta 1989 ja 1992. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 18. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Oksanen-Särelä, Katja (2011): Taiteen ja tekniikan välimaastossa. Rakennustaiteen rahoitus 2000-luvulla ja arkkitehdin työn muutokset. Taiteen keskustoimikunta, tutkimusyksikön julkaisuja nro 37. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Pirttilä, Ilkka & Nikkilä, Riku (2007): Luova työ ja työelämän ristipaineet. Teoksessa Kasvio, Antti & Tjäder, Johanna (toim.): Työ murroksessa. Työterveyslaitos, Helsinki. 71−89. Purma, Ronja (2012): ”Kyllä hyvät aina töitä saa”. Musiikkialan perustutkinnon vuosina 2005–2010 suorittaneiden sijoittuminen työelämään ja jatkoopintoihin. Suomen konservatorioliitto, Helsinki. Rautiainen, Pauli (2006): Taiteilija-apurahajärjestelmän toimivuus ja koettu vaikuttavuus. Työpapereita nro 45. Taiteen keskustoimikunta; Helsinki. Rautiainen, Pauli (2008): Suomalainen taiteilijatuki. Valtion suora ja välillinen taiteilijatuki taidetoimikuntien perustamisesta tähän päivään. Taiteen keskustoimikunta. Tutkimusyksikön julkaisuja N:o 34. Taiteenkeskustoimikunta, Helsinki. Rautiainen, Pauli (2008b): Säätiöiden tuki on kasvanut valtion tukea nopeammin. Teoksessa Heikki Jokinen & Pauli Rautiainen (toim.): Taiteen edistämistä varten. Taidetoimikunnat 40 vuotta. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. 195. 180 Rautiainen, Pauli (2012): Kuvataiteilijan oikeudellinen asema. Ammattimaista taiteellista toimintaa rajoittava ja edistävä oikeussäätely. Acta Universitatis Tamperensis 1758. Tampere University Press, Tampere. Rensujeff, Kaija (2003): Taiteilijan asema. Raportti työstä ja tulomuodostuksesta eri taiteenaloilla. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja no 27. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Rensujeff, Kaija (2004): Taiteellinen työ ja toimeentulo – taiteilijan työmarkkinat, sosiaaliturva ja verotus. Teoksessa Robert, Arpo (toim.): Taiteilija Suomessa. Taiteellisen työn muuttuvat edellytykset. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 28. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. 101−128. Rensujeff, Kaija (2005): ”Uusia mahdollisuuksia ja pieniä läpimurtoja!” – Taiteilijat vuoden 2000 kyselytutkimuksessa ja väestölaskennassa. Työpapereita 42. Taiteen keskustoimikunta, tutkimusyksikkö, Helsinki. Rensujeff, Kaija (2011): Käsin, sävelin, sanoin ja kuvin. Saamelaiset taiteilijat Suomessa. Tutkimusyksikön julkaisuja nro 38. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki. Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:18. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki. Taide on mahdollisuuksia (2002). Ehdotus valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittiseksi ohjelmaksi. Opetusministeriö, Helsinki. Taidekasvatuksen ja kulttuurialan koulutuksen tila Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön politiikka-analyysejä 2010:1. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki. Throsby, David (1992): Artists as Workers. Teoksessa R. Towse & A. Khakee (eds.) Coltural Economics. Springer, Heidelberg. Throsby, David (1994): A Work-Preference Model of Artist Behaviour. In Cultural Economics and Cultural Policies. Edited by Alan Peacock and Ilde Rizzo. Kluwer, Dordrecht. 69−80 Throsby, David & Hollister, Virginia ( 2003): DON’T give up YOUR day job. An Economic Study of Professional Artists in Australia. Division of Economic and Financial Studies, Macquarie University, Sydney. Australia Council for the Arts, Sydney. Throsby, David & Thompson, B. (1994): But What Do You Do for a Living? A New Economic Study of Australian Artists. School of Economic and Financial Studies Macquarie University. Australia Council for the Arts, Sydney. Throsby, David & Thompson, B. (1995): The Artist at Work. Some Further Results from the 1988 Survey on Individual Artists. School of Economic and Financial Studies Macquarie University. Australia Council for the Arts, Sydney. Throsby, David & Zednik, Anita (2010): Do You Really Expect to Get Paid? An economic study of professional artists in Australia. Australia Council for the Arts, Sydney. Työllisyyskatsaus (2011). Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki. Työvoimatutkimus (2011). Työllisyys ja työttömyys vuonna 2010. Työmarkkinat 2011. Suomen virallinen tilasto. Tilastokeskus, Helsinki. Töttö, Pertti (2012): Paljonko on paljon? Luvuilla argumentoinnista empiirisessä tutkimuksessa. Vastapaino, Tampere. Valtioneuvoston periaatepäätös taide- ja taiteilijapolitiikasta 2003. Opetusministeriön julkaisuja 2003:20. Opetusministeriö, Helsinki. 181 Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta (2011). Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2001:8. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto, Helsinki. Vartiainen, Juhana (2001): Sukupuolten palkkaeron tilastointi ja analyysi. Tasaarvovaltuutetun toimisto, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Wassall, Gregory & Alper, Neil O. (1996): Artists in the Work Force: Employment and Earnings, 1970−1990. Seven Locks Press, Santa Ana. Åstrand, Riikka (2010): Sirkusalan ammatillinen koulutus ja työelämä. Työpapereita 49. Taiteen keskustoimikunta/tutkimusyksikkö, Helsinki. Sirkuksen tiedotuskeskus, Helsinki. Lainsäädäntö Laki eräistä kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista 236/1961 Laki eräistä kuvataiteen tekijöille suoritettavista apurahoista 115/1997 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986 Laki valtion taiteilija-apurahoista 734/1969 Tuloverolaki 1535/1992 Työttömyysturvalaki 2002/1290 Valtioneuvoston päätös ylimääräisistä taiteilijaeläkkeistä 75/1974, muut.929/1984 ja 974/1992 Taskutilasto 2012 (2012). Verohallinto. http://www.vero.fi 182 Liite 1. Taiteilijajärjestöt AV-arkki Esiintyvät Taiteilijat ry Finlands Svenska Författareförening Freelance-graafikot Grafia ry Kuvittajat ry Muu ry Presentaatio - Performanssi- ja esitystaiteen tiedotuskeskus ry Sámi duodji ry Sarjakuvantekijät ry Suomen Arkkitehtiliitto SAFA Suomen Arvostelijain liitto Suomen Elokuvaajien yhdistys F.S.C. Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO Suomen Kirjailijaliitto Suomen Kuvanveistäjäliitto Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto (kaunokirjallisuuden kääntäjät) Suomen Lausujain Liitto Suomen Muusikkojen Liitto ry Suomen Nuorisokirjailijat ry Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry Suomen Näyttelijäliitto ry Suomen Säveltäjät ry Suomen Taidegraafikot ry Suomen Taikapiiri ry Säveltäjät ja sanoittajat ELVIS ry Taidemaalariliitto Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto: • Suomen lavastustaiteilijan liitto SLL ry (nyk. Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP) • Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijöiden Liitto SET ry (nyk. Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET) • Suomen Tanssitaiteilijain Liitto STTL ry (nyk. Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST) • Suomen Teatteriohjaajien Liitto STOhL ry (nyk. Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD) • Suomen Valo- ja Äänisuunnittelijoiden liitto SVÄL ry • Teatterialan ammattilaiset TAM ry Teollisuustaiteen Liitto Ornamo: • Muotitaiteilijat MTO • Sisustusarkkirehdit SIO • Taiteilijat O • Tekstiilitaiteilijat TEXO • Teolliset muotoilijat TKO Valokuvataiteilijoiden Liitto ry 183 Liite 2. Taiteilijajärjestöjen jäsenkriteerejä Elokuvataide Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijäin Liitto SET ry (vuodesta 2013 Suomen elokuva- ja mediatyöntekijät SET (TEME:n jäsenjärjestö) Sääntöjen mukaan liitolla voi olla varsinaisia jäseniä, kannatusjäseniä, opiskelijajäseniä ja kunniajäseniä. Varsinaisiksi jäseniksi voivat liittyä henkilöt, jotka työskentelevät audiovisuaalisella alalla. Liiton hallitus hyväksyy kirjallisen hakemuksen perusteella liiton varsinaiset jäsenet ja jäsenyys astuu voimaan välittömästi päätöksenteon jälkeen. Kannatusjäseniksi voivat liittyä alalla sivutoimisesti tai satunnaisesti työskentelevät sekä muut hallituksen hyväksymät henkilöt tai oikeuskelpoiset yhteisöt. Liiton hallitus hyväksyy kirjallisesta hakemuksesta kannatusjäsenet ja kannatusjäsenyys astuu voimaan välittömästi päätöksenteon jälkeen. Kannatusjäsenellä on oikeus osallistua liiton kokouksiin puhe- ja esitysoikeudella, saada liiton jäsenposti sekä osallistua liiton koulutus- ja muuhun toimintaan. Kannatusjäsenellä ei ole äänioikeutta liiton kokouksissa. Opiskelijajäseneksi voivat liittyä alan oppilaitoksessa päätoimisesti opiskelevat henkilöt. Liiton hallitus hyväksyy kirjallisesta hakemuksesta opiskelijajäsenet ja opiskelijajäsenyys astuu voimaan välittömästi päätöksenteon jälkeen. Opiskelijajäsenellä on oikeus osallistua liiton kokouksiin puhe- ja esitysoikeudella, saada liiton jäsenposti sekä osallistua liiton koulutus- ja muuhun toimintaan. Opiskelijajäsenellä ei ole äänioikeutta liiton kokouksissa. Kunniajäseneksi voidaan kutsua elokuva- ja videoalalla tai muun kulttuurin alalla ansioitunut henkilö. Kunniajäsenistä päättää liiton hallitus. Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO SELO ry:n jäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän ohjanneen sellaisia elokuvia, että häntä niiden taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voidaan pitää elokuvaohjaajana. Jäseneksi pyrkivän on hallitukselle osoitettuun hakemukseensa liitettävä elämänkerralliset tiedot sekä tiedot elokuvataiteellisesta työstään. 184 Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen dokumentaarisen- ja fiktioelokuvan ohjauksen opiskelijat voivat hakea yhdistyksen opiskelijajäsenyyttä. Ammattikorkeakoulussa elokuvaohjaajaksi opiskeleva henkilö voidaan hakemuksesta ottaa yhdistyksen opiskelijajäseneksi työnäytteiden perusteella. Suomen Elokuvaajien Yhdistys – Finnish Society of Cinematographers, F.S.C. Yhdistys on elokuva-alan ammattilaisten yhteenliittymä, joka kutsuu jäsenikseen sellaisia elokuvaajia, jotka ovat toimineet aktiivisesti pääkuvaajana ja osoittaneet työssään korkeaa taiteellista ammattitaitoa. Jäseneksi kutsutut saavat käyttää nimensä yhteydessä lyhennettä F.S.C. Tämä on merkki taideyhteisön arvostuksesta ja kunnioituksesta. Yhdistyksen jäsenyys edellyttää kahden jäsenen suositusta ja hallituksen yksimielistä hyväksyntää. Yhdistyksen hallitus voi myös nimittää kunniajäseniä. Suomen Elokuvaajien Yhdistys ei ole ammattiyhdistys eikä kilta vaan kulttuuri-, jatkokoulutus- ja ammatillinen yhteenliittymä. Sen tarkoitus on toimia jäsentensä ammattitaidon kehittämiseksi. Se pyrkii parantamaan elokuvaajien ammattikunnan asemaa. Yhdistys myös takaa jäsentensä ammattitaidon. Kirjallisuus Suomen Näytelmäkirjailijaliitto ry (v:sta 2013 Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry) Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on kirjoittanut joko: • yhden pitkän tai kaksi lyhyttä ammattiteatterissa esitettyä kokoillan näytelmää • yhden pitkän tai kaksi lyhyttä kuunnelmaa • yhden pitkän tai kaksi lyhyttä valtakunnallisessa televisioverkossa esitettyä draamamuotoista yksittäisohjelmaa, kolme minisarjan tai viisi pitkäkestoisen sarjan osaa • yhden pitkän tai kaksi lyhyttä julkisesti esitetyn ammattimaisesti toteutetun fiktiivisen elokuvan käsikirjoitusta • fiktiivisen, julkisesti ammattitekijöiden esittämänä toteutetun riittävän laajan draamallisen käsikirjoituksen jotakin muuta taiteellista mediaa (esim. multimedia, ooppera, verkkoteokset) varten. Draaman kirjoittamista korkeakoulussa, tai näytteitten perusteella myös keskiasteella, opiskeleva henkilö voidaan ottaa koejäseneksi. Koejäsenyys voi kestää korkeintaan viisi vuotta. Asiakasjäseneksi voidaan hyväksyä myös kirjailijoita, dramaturgeja, kääntäjiä ja säveltäjiä. Koe- ja asiakasjäsenillä ei ole äänioikeutta vuosikokouksessa. Kunniajäsenyydestä päättää yhdistyksen vuosikokous hallituksen esityksestä. Suomen Kirjailijaliitto Liiton jäsenet ovat joko vuosi-, ainais- tai kunniajäseniä. Vuosijäseniä ovat jäseniksi hyväksytyt henkilöt, jotka maksavat jäsenmaksunsa kalenterivuosittain. Sääntöjen mukaan liiton vuosijäseneksi hyväksyminen edellyttää pyrkijän julkaisseen sellaisia itsenäisesti luotuja alkuperäisiä suomenkielisiä kaunokirjallisia teoksia, että häntä niiden taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella voi pitää kirjailijana. Liiton jäsenyyttä haetaan erillisellä hakulomakkeella ja hakemukseen liitetään ne teokset, joiden perusteella jäsenyyttä haetaan. Hakemus ja kirjat lähetetään liiton toimistoon. Ainaisjäseniä ovat ne, jotka ovat tämän edun aikoinaan saaneet. Ainaisjäsenillä ei ole jäsenmaksuvelvollisuutta, ei myöskään kunniajäsenillä. Kunniajäseniksi voidaan kutsua liiton tarkoitusperiä ja suomalaista kirjallisuutta ansiokkaasti edistäneitä suomalaisia ja ulkomaalaisia henkilöitä. Ulkomaan kansalaisia saa olla korkeintaan 1/3 liiton jäsenistä. Vain jäsenet, jotka ovat Suomen kansalaisia, ovat päätösvaltaisia ja vaalikelpoisia. siksi haettava erikseen. Kaikkien jaostojen jäsenyyskriteerien lisäksi hakijan on oltava taustaltaan nuhteeton ja osoitettava aitoa halua sitoutua alan hyvien käytäntöjen mukaan toimimiseen ja niiden edelleen kehittämiseen. I jaosto (kirjallisuuden kääntäjät) Jäseneksi hyväksytään kirjallisuuden kääntäjä, joka on tehnyt kaksi julkistettua tekijänoikeudellisen teoksen käännöstä. Käännökset on tarvittaessa toimitettava nähtäväksi liittoon. II jaosto (asiatekstin kääntäjät) Jäseneksi hyväksytään henkilö, joka on suorittanut virallisen kääntäjän tutkinnon; tai on suorittanut yliopiston kääntäjänkoulutusyksikön tai kieli-instituutin loppututkinnon tai sitä vastaavan ulkomaisen kääntäjä- tai tulkkitutkinnon; tai on suorittanut korkeakoulutason loppututkinnon kielissä ja toimii ammattimaisena kääntäjänä; tai on muuten toiminut vähintään kaksi vuotta virka- tai työsuhteisena kääntäjänä tai jatkuvasti freelancekääntäjänä. III jaosto (av-kääntäjät) Mikään tutkinto ei sinällään oikeuta pääsemään suoraan jäseneksi. Jaoston jäseneksi otettavalta vaaditaan vähintään puolen vuoden työkokemus. IV jaosto (tulkit) Jäseneksi hyväksytään henkilö, joka on suorittanut Suomessa tulkki/kääntäjänkoulutusyksikön tutkinnon tai ulkomailla vastaavan tutkinnon, asioimistulkin ammattitutkinnon, auktorisoidun tulkin tai muun vastaavan tulkkitutkinnon sekä osoittaa toimineensa tulkin tehtävissä vuoden ajan; tai on hankkinut alalla riittävästi työkokemusta. Tulkkijäseneksi hyväksyttävällä tulee olla liiton kahden tulkkijäsenen suositus. Jos hakija ei tunne liiton jäseniä eikä siten saa suositusta, hän voi esittää toimeksiantajiensa suosituksia tai työtodistuksia. V jaosto (opettajat ja tutkijat) Finlands Svenska Författareförening Liiton varsinaiseksi jäseneksi (ordinarie medlem) voidaan hyväksyä suomenruotsalainen henkilö, joka on julkaissut vähintään kaksi kaunokirjallista teosta ruotsiksi. Jäseneksi voidaan hyväksyä myös henkilö, joka jollakin muulla tavoin on antanut merkittävän panoksen suomenruotsalaiselle kirjallisuudelle. Lisäksi yhdistykseen voi kuulua kannatusjäseniä (understödande medlem). Yhdistyksen johto hyväksyy jäsenet hakemusten perusteella. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto Liiton jäseneksi voidaan hyväksyä jäsenehdot täyttävä ammattimaisesti toimiva kääntäjä, tulkki, alan opettaja tai tutkija. Lisäksi alan opiskelija voi hakea jäsenyyttä. Liiton jäsenet kuuluvat yhteen tai useampaan liiton jaostoista. Kullakin jaostolla on omat jäsenyyskriteerinsä. Jokaisen jaoston jäsenyyttä on Jäseneksi hyväksytään henkilö, joka on suorittanut kääntäjänkoulutusyksikössä vähintään filosofian kandidaatin tutkinnon tai vastaavan ulkomaisen tutkinnon; tai on suorittanut muun tutkinnon ja hankkinut vähintään kääntäjänkoulutuksen opinnäytteitä vastaavan tutkimus- ja julkaisunäytön; tai on suorittanut muun tutkinnon ja toiminut vähintään yhden vuoden kääntämisen ja/tai tulkkauksen opettajana. Koska vajaavaltaisten jäsenten ei voi katsoa kuuluvan minkään tietyn jaoston piiriin, niin heitä varten kirjataan seuraavat yleiset jäsenehdot: Opiskelijajäseneksi hyväksytään henkilö, joka on suorittanut vähintään perusopinnot käännöstieteen tai kääntämisen ja tulkkauksen oppiaineessa; tai suorittanut vähintään aineopinnot filologian oppiaineen kääntäjälinjalla; tai tullut hyväksytyksi käännöstieteen tai kääntämisen ja tulkkauksen maisteriopintoihin tai maisteriohjelmaan. Opiskelijajäsenyys 185 päättyy loppututkinnon suorittamisvuoden lopussa, jolloin opiskelija voi hakea liiton varsinaista jäsenyyttä. Koejäseneksi hallitus hyväksyy hakemuksesta, jota jokin jaostoista on puoltanut, määräajaksi (enintään 2 vuotta) henkilön, jolla on esittää näyttöä toiminnastaan kääntämisen ja tulkkauksen alalla. Jos koejäsen ei määräajan päättymiseen mennessä hae liiton varsinaista jäsenyyttä, koejäsenyys päättyy automaattisesti 2 vuoden jälkeen hakijan koejäseneksi hyväksymisestä. Ulkojäseneksi hallitus voi hyväksyä hakemuksesta kääntämisen ja tulkkauksen alalla toimivan rekisteröidyn yhdistyksen tai oikeustoimikelpoisen yhteisön. Kannatusjäseneksi hallitus voi hyväksyä hakemuksesta ammattikunnan hyväksi toimivan henkilön tai oikeustoimikelpoisen yhteisön. Suomen Nuorisokirjailijat ry Yhdistys toimii alan kirjailijoiden valtakunnallisena yhdyssiteenä jäsenistönsä ammatillisen, sosiaalisen ja oikeudellisen aseman parantamiseksi. Jäseneksi pääsyn edellytyksenä on kaksi jo julkaistua laadukasta lasten- tai nuortenkirjaa. Kuvataide Suomen Taidegraafikot ry (kuuluu Suomen Taiteilijaseuraan) Yhdistyksen jäseneksi voidaan valita taiteilija, joka on osoittanut pätevyytensä taidegraafikkona tai piirtäjänä. Valinnassa ovat näyteteokset keskeinen ammattipätevyyden mitta; hakija voi tulla niiden perusteella valituksi liiton jäseneksi. Yksi pätevyyden osoitus on, että hakija on osallistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana kolmeen valtakunnalliseen tai kansainväliseen näyttelyyn, jonka juryssa on ollut graafikko edustettuna. Tällaisia kriteerinäyttelyitä ovat mm. Suomen taiteilijain näyttelyt, Suomen taiteen triennaalit, nuorten näyttelyt, Graphica Creativa -näyttelyt, Krakovan grafiikkatriennaali, Nordisk Grafik Unionin näyttelyt, Grafinnova-näyttelyt, Tallinnan grafiikkatriennaalit, Lahden MiniPrint -näyttelyt sekä näyttely Galleria G:ssä. Myös palkituksi tuleminen valtakunnallisessa grafiikkakilpailussa hyväksytään jäsenkriteeriksi. Näyteteoksiksi kelpaavat graafisin menetelmin toteutetut alkuperäiset teokset, piirustukset sekä teokset, joissa grafiikan menetelmiä on käytetty teoksen osana. Näytetöiden määrä on 10 kpl. Valinnan tekee lautakunta, johon kuuluu STG:n johtokunta ja viisi erikseen syksyn yleiskokouksessa valittua jäsenvalintalautakunnan jäsentä. Vuonna 1999 hyväksyttyjen liiton uusien sääntöjen mukaan kokelasjäsenen on päästävä liiton varsinaiseksi jäseneksi viiden vuoden kuluessa. Ennen 186 vuotta 2000 hyväksyttyjen kokelasjäsenten on tehtävä sama 10 vuoden kuluessa. Suomen Kuvanveistäjäliitto (kuuluu Suomen Taiteilijaseuraan Liiton varsinaiseksi jäseneksi hyväksytään kuvanveistäjä, joka on Suomen kansalainen tai asuu pysyvästi Suomessa ja on osoittanut pätevyytensä kuvanveistäjänä. Kokelasjäseneltä edellytetään ammattiin johtavan taidekoulun suorittamista tai vastaavia tietoja sekä riittävää taiteellista tasoa. Kokelasjäsenyys kestää korkeintaan viisi vuotta. Johtokunta valitsee jäsenet hakemusten perusteella. Liitto ottaa uusia jäseniä kaksi kertaa vuodessa. Hakijan on toimitettava liiton toimistoon vapaamuotoinen hakemus, portfolio (10–15 kuvaa ja tarkat teostiedot) sekä ansioluettelo. Ansioluettelossa on priorisoitava tärkeimmät saavutukset. Taidemaalariliitto (kuuluu Suomen Taiteilijaseuraan) Jäsenhaku vuonna 2012 Taidemaalariliitossa on varsinaisia jäseniä ja kokelasjäseniä; varsinainen jäsenyys on pysyvä ja kokelasjäsenyys on voimassa 10 vuotta. Liiton syyskokous päättää vuosittain jäsenhaussa seuraavana vuonna käytettävät tarkemmat ansioitumisen riittävyyden perusteet. Kokelasjäseneksi voidaan hyväksyä kuvataiteilijan ammattipätevyyden hankkinut henkilö, mikä tarkoittaa vähintään kuvataiteilijan ammattitutkinnon suorittamista tai muulla tavalla saatuja vastaavia taitoja ja tietoja. Lisäksi hakijan on esitettävä näytekuvia teoksistaan. Tarvittaessa voi lautakunta huomioida myös toimintaa kuvataiteilijana. Varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä kuvataiteilijana ansioitunut henkilö. Tällöin lautakunta arvioi hakemuksen painottaen eri ansioita niin, että teosnäytteiden taiteellisen tason ja muiden ansioiden suhde on 60/40. Lautakunnalle on lisäksi annettu tarkempi painotus erilaisten ansioiden arviointiin; muista ansioista suurin paino on näyttelytoiminnalla. Jäsenhakulautakunnan muodostavat viisi syyskokouksen vuosittain valitsemaa Liiton varsinaista jäsentä ja yksi kokelasjäsenten edustaja. Hallitus päättää jäsenyydestä jäsenhakulautakunnan esityksestä. Päätös ilmoitetaan kirjallisesti noin kahden kuukauden kuluessa hakuajan päättymisestä. Lautakunta käsittelee hakemuksia kahdessa hakutilaisuudessa, keväällä ja syksyllä. Hakemuksen voi jättää kerran toimintavuoden aikana jompaankumpaan hakutilaisuuteen. Poikkeuksena on pistemenettelyyn perustuva hakemus, jonka voi jättää molempiin. Hakija voi ilmoittaa hakevansa vain varsinaista jäsenyyttä. Näytekuvat palautetaan. Avoin haku. Jäsenyyttä haetaan avoimen haun kautta, jossa lautakunta päättää kumpaa jäsentyyppiä (kokelas/varsinainen) se ehdottaa hakijalle. Avoimessa haussa käytetään jäsenhakulomaketta A, johon täytetään henkilötiedot, kuvataidekoulutus tai vastaava liitteineen ja liitetään ansioluettelo kuvataiteilijana. Hakemukseen liitetään myös näytekuvia hakijan teoksista lomakkeessa olevan ohjeen mukaisesti. Avoimessa haussa lomakkeen liitteenä on oltava: • Päästö- tai tutkintotodistus suoritetusta vähintään nelivuotisesta kuvataiteilijan ammattikoulutuksesta suomalaisessa taidekoulussa tai • vastaava todistus ulkomaisesta taidekoulusta, jolloin on esitettävä myös selvitys tämän taidekoulun pääsyvaatimuksista, opetusohjelmasta ja opetussisällöstä ja opintosuorituksista tai • edellisten puuttuessa selvitys siitä, miten muuten hakija on hankkinut vastaavat taidot ja tiedot. Tässä tarkoitetaan esim. lyhyempiä taidekouluja, muuta opiskelua tai itseoppineita. (Kirjallinen selvitys ja mahdolliset opiskelutodistukset ja esim. ansioluettelo ja näytekuvat). • ansioluettelo kuvataiteilijana. • näytekuvat. Pistehaku. Jos hakijalle on hakulomakkeessa B mainitulla tavalla vähintään kolme pistettä, hän voi hakea avoimen haun asemesta pisteillä varsinaiseksi jäseneksi. Tällöin hakemuksena esitetään vain jäsenhakulomake B täytettynä henkilötietojen ja pisteiden osalta liitteineen. Pisteisiin perustuvaan hakemukseen ei siis liitetä näytekuvia. Mikäli hakijalle alla mainituista kohdista kertyy vaaditulla tavalla vähintään kolme pistettä, hän voi hakea avoimen haun asemesta pisteillä varsinaiseksi jäseneksi. Hakija hyväksytään varsinaiseksi jäseneksi, jos hänellä on vähintään 3 pistettä niin, että vähintään yksi piste on kohdasta (a). (A):ssa mainitusta hyväksynnästä saa pisteen. • hyväksymisestä Suomen Taiteilijain Näyttelyyn, Nuorten Näyttelyyn tai Suomen Taiteilijaseuran Triennaaliin. • Taidemaalariliiton, Suomen Taidegraafikoiden, Suomen Kuvanveistäjäliiton, Valokuvataiteilijoiden Liiton galleriassa tai vuoden 2001 alusta MUU ry:n galleriassa pidetyistä yksityisnäyttelyistä, jonka näyttelytoimikunta on valinnut. • TML:n järjestämästä näyttelyprojektista, johon Liiton näyttelytoimikunta on valinnut näyttelynpitäjät tai Liitto kuraattorin. • Taidemuseossa tai vastaavassa näyttelypaikassa pidetystä yksityisnäyttelystä. • Palkinnosta merkittävässä kuvataidekilpailussa, jossa noudatetaan Suomen Taiteilijaseuran hyväksymiä kilpailusääntöjä. • Valtakunnallinen, kansainvälinen tai muuten merkittävä kuvataidepalkinto. (B) Kustakin (b)-kohdasta voi saada korkeintaan yhden pisteen. • Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton (SKjL) vuosinäyttely. • Korkeatasoinen valtakunnallinen tai maakunnallinen yhteis- tai ryhmänäyttely, jonka jyryssä tai kuraattorina on toiminut TML:n varsinainen jäsen tai jos tilaisuus muuten arvioidaan hyväksi. • Merkittävä kansainvälinen yhteis- tai ryhmänäyttely. • Teoshankinta kuvataidemuseon kokoelmaan tai vastaavaan taidekokoelmaan. Näyttämötaide Suomen Näyttelijäliitto ry Suomen Näyttelijäliiton jäsenet ovat henkilöjäseniä. Liitolla on alayhdistyksiä. Liitto suosittelee johonkin alayhdistykseen kuulumista. Varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä henkilö, jolla koulutus seuraavista laitoksista: • Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyönlaitos / tanssitaiteenlaitos • Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitos • Vastaava koulu ulkomailla • Sibelius-Akatemian oopperalaulun koulutusohjelma Jäsenyys edellyttää päätoimista toimeentuloa näyttelijänä / tanssijana / laulajana. Määräaikaiseksi koejäseneksi voidaan hyväksyä kahden näyttelijäharjoittelijavuoden jälkeen tai muuta kautta kaksi vuotta ammatissa toimimisen jälkeen. Koejäsenyys kestää vähintään 4 vuotta. (Varsinaiseksi jäseneksi siirron edellytyksenä on vähintään kuusi vuotta työskentelyä ja opiskelua työn ohella liiton määräaikaisena koejäsenenä). Jäsenyys edellyttää päätoimista toimeentuloa näyttelijänä / näyttelijäharjoittelijana / tanssijana / laulajana. Opiskelijajäseniksi voivat liittyä yllämainittujen oppilaitosten opiskelijat. Jäsenyys edellyttää päätoimista opiskelua jossain em. oppilaitoksista. Suomen lavastustaiteilijain liitto ry (vuodesta 2011 Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP (TEME:n jäsenjärjestö) Liiton sääntöjen mukaan liiton hallitus hyväksyy kirjallisesta hakemuksesta liiton jäsenet. Lavastus- ja pukusuunnittelijat ry:n varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon lavastus- tai pukusuunnittelun alalta, tai jolla on hallituksen riittäväksi katsomat tiedot, taidot ja työkokemus lavastus- tai pukusuunnittelijan ammatissa toimimiseen ja jota kaksi (2) liiton jäsentä suosittelee jäseneksi. Liiton opiskelijajäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka opiskelee korkeakoulututkintoon lavastus- tai pukusuunnittelun alalta. Opiskelijajäsenenä voi olla enintään 5 vuotta, jonka jälkeen tulee anoa varsinaista jäsenyyttä. 187 Kannattajajäseneksi voidaan hyväksytä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, jonka tarkoituksena on tukea liiton toimintaa. Liiton hallitus voi yksimielisellä päätöksellä kutsua liiton kunniajäseneksi liiton toiminnan, teatterin, elokuvan tai muun kulttuurin alalla ansioituneen henkilön. Kunniajäseniltä ei peritä jäsenmaksua. Suomen Teatteriohjaajien Liitto STOhL (vuodesta 2013 alkaen Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD)(TEME:n jäsenjärjestö) Sääntöjen mukaan hallitus hyväksyy kirjallisesta hakemuksesta liiton jäsenet. Liitolla voi olla oppilasjäseniä, varsinaisia jäseniä ja kunniajäseniä. Hakemuksen tehneistä pyrkijöistä voi liiton hallitus hyväksyä varsinaiseksi jäseneksi: a) henkilön, joka toimii teatteriohjaajana tai dramaturgina ammattiteatterissa vakituisesti kiinnitettynä. Freelancerina toimivalta ohjaajalta vaaditaan vähintään kaksi ohjausta ammattiteatterissa ja dramaturgilta vastaavaa dramaturgista työnäytettä. b) henkilön, joka kiinnitettynä toimii ohjaajana tai dramaturgina TV:n, radion tai elokuvan piirissä, kuitenkin niin, että tämä työ pääasiallisesti on taiteellista työtä. Freelancerina toimivalta ohjaajalta vaaditaan vähintään kaksi ohjausta ja dramaturgilta vähintään kaksi vastaavaa työnäytettä. c) henkilön, joka teatterialan peruskoulutuksen omaavana saa pääasiallisen toimeentulonsa teatteriohjaajan tai dramaturgin työstä harrastajateatterin piirissä ja on toiminut tässä työssä vähintään kaksi vuotta. d) teatterin taiteellisen johtajan tai apulaisjohtajan, joka myös ohjaa e) teatterikoulutuksen parissa toimivan ohjaajan tai dramaturgin. Opiskelijajäseneksi voi liiton hallitus hakemuksesta hyväksyä alan ammattioppilaitoksessa opiskelevan. Opiskelijajäsenenä voi olla opiskelun ajan (enintään 5 vuotta + 1 vuosi), jonka jälkeen henkilön tulee hakea varsinaista jäsenyyttä. Liiton hallitus voi yksimielisellä päätöksellä kutsua liiton kunniajäseneksi teatterin tai muun kulttuurin alalla ansioituneen henkilön. Saavutetut jäsenoikeudet säilyvät. Suomen Valo- ja Äänisuunnittelijoiden Liitto SVÄL (TEME:n jäsenjärjestö) Sääntöjen mukaan liiton hallitus hyväksyy kirjallisesta hakemuksesta liiton jäsenet. Liitolla voi olla varsinaisten jäsenten lisäksi opiskelijajäseniä, kannatusjäseniä ja kunniajäseniä. Varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on suorittanut korkeakoulutasoisen maisterin (MA, Master of Art) tai kandidaatin (BA, Bachelor of Art) tutkinnon suuntautumisalana valo-, ääni- ja/ tai kuvasuunnittelu tai, joka on suorittanut ammattikorkeakoulutasoisen medianomi AMK tai teatteritekniikka AMK tutkinnon suuntautumisalana valo- 188 , ääni- ja/ tai kuvasuunnittelu tai, joka toimii alalla päätoimisesti suunnittelijana tai on tehnyt ammattiteattereissa vähintään neljä päätoimista suunnittelutyötä tai, jolla on todistettavasti vastaava taiteellinen ja tekninen ammattitaito. Hakemuksen liitteenä tulee olla selvitys taiteellisesta työstä. Opiskelijajäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka opiskelee taidekorkeakoulussa tai ammattikorkeakoulussa suuntautumisalanaan valo-, ääni- ja/tai kuvasuunnittelu. Opiskelijajäsenenä voi olla enintään 5 vuotta, jonka jälkeen on kirjallisesti haettava varsinaista liiton jäsenyyttä. Kannatusjäseneksi voidaan hyväksyä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, jonka tarkoituksena on tukea liiton toimintaa. Kunniajäseneksi voi liitto kutsua ansioituneeksi katsomansa henkilön tai rekisteröidyn järjestön. Teatterialan Ammattilaiset TAM (TEME:n jäsenjärjestö) Sääntöjen mukaan liitolla on varsinaisia jäseniä sekä opiskelija-, yrittäjä-, kunnia- ja kannatusjäseniä. Hallitus hyväksyy jäsenet kirjallisesta hakemuksesta. Varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka työskentelee liiton toimialoilla. Opiskelijajäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on oppilaitoksessa saamassa teatteri- ja kulttuurityöhön valmiuksia antavaa koulutusta. Hallituksella on oikeus erottaa opiskelijajäsen liitosta vuoden kuluttua koulutuksen päättymisestä. Yrittäjäjäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka teatteri- ja kulttuurityön yrittäjänä työllistää vain itsensä. Kunniajäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka toiminnallaan on näkyvästi auttanut liiton tavoitteiden toteuttamisessa. Kannatusjäseneksi voidaan hyväksyä henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa tukea liiton päämääriä. Esiintyvät taiteilijat ry Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä 18 vuotta täyttänyt ja holhoojansa suostumuksella myös 15 vuotta täyttänyt hyvämaineinen henkilö. Jäseneksi haku edellyttää kahden taiteilijajäsenen suositusta. Jäsenet jakautuvat seuraaviin ryhmiin: Taiteilijajäseneksi voidaan hyväksyä ammattimaisesti viihde-, estradi- tai sirkustaiteen alalla työskentelevä henkilö, joka omaa ammattitaiteilijana toimimiseen tarvittavan pätevyyden ja jota kaksi yhdistyksen taiteilijajäsentä suosittelee. Jäsenanomukset käsittelee yhdistyksen hallitus, joka myös päättää jäseneksi hyväksymisestä. Kannatusjäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa tukea yhdistyksen toimintaa, osallistua sen toimintaan ja kehittämiseen maksamalla kannatusjäsenmaksun sekä edistämällä yhdistyksen tavoitteita muulla edellisiin verrattavilla tavoilla. Jäsenanomukset käsittelee yh- distyksen hallitus, joka myös päättää jäseneksi hyväksymisestä. Suomen Lausujain Liitto Suomen Lausujain Liiton varsinaisilla taiteilijajäsenillä on oikeus käyttää itsestään lausuntataiteilijanimikettä. Jäsenistö koostuu pääosin puheen ammattilaisista, puheilmaisun ja lausunnan opettajista ja puheen alalta päätulonsa hankkivista esiintyjistä, näyttelijä-lausujista ja teatteri-ilmaisun ohjaajista. Liittoon kuuluu myös äidinkielen opettajia, pappeja ja puheterapeutteja sekä mitä moninaisimmissa ammateissa toimivia henkilöitä. Liittoon kuuluu lisäksi koe- ja ulkojäseniä. Koejäsenet tulevat hyväksytyiksi liittoon kahden vuoden koeajan ja työnäytteen perusteella. Ulkojäseniksi voidaan valita valtakunnallisesti tai alueellisesti liiton toimialaa ansiokkaasti edistäneitä alan harrastajia tai lausunnan hyväksi toimineita henkilöitä. Taiteilijajäsenten lisäksi liittoon kuuluu jäsenjärjestöjen kautta lukuisa joukko lausunnan harrastajia. Jäsenjärjestöjä on tällä hetkellä 22 eri puolilla Suomea. Niiden jäsenmäärä on arviolta kuutisensataa. Säveltaide Suomen Muusikkojen Liitto Ry Muusikkojen liitto toimii edustamansa alan työntekijöiden edunvalvojana. Muusikkojen liittoon kuuluvat muusikot, laulajat tai muuten näihin ammatteihin läheisesti liittyvissä ammateissa toimivat henkilöt. Niinpä Muusikkojen liittoon ovat järjestäytyneet muiden muassa myös Suomen Kansallisbaletin tanssijat sekä joitakin Kansallisoopperan toimistohenkilökunnasta. Liittoon voivat liittyä esiintyvät muusikot (mm. orkesteri-, keikka-, teatteri- ja ravintolamuusikot) sekä muusikot, jotka sekä esiintyvät että myös opettavat sekä dj:t. Liittoon voi liittyä jo musiikinopiskelijana. Liittoon liitytään täyttämällä liittymislomake, johon tulee hankkia kahden Muusikkojen liiton jäsenen tai jonkin Musiikkioppilaitoksen opettajan suositus/allekirjoitus. Muusikkojen liiton päätoimiset jäsenet kuuluvat Jet-kassaan (Journalistien ja esittävien taiteilijoiden työttömyyskassa). Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry Suomen Säveltäjät ry Suomen Säveltäjät ry on ammattisäveltäjien järjestö, jonka jäsenyyttä voivat hakea suomalaiset ja Suomessa asuvat taidemusiikin eli vakavan musiikin säveltäjät. Jäsenyydelle ei aseteta tyyli- tai musiikinlajikriteerejä, vaan kukin jäsenhakemus käsitellään yksilöllisesti ottaen huomioon, että taidemusiikin käsite on historiallisesti muuttuva. (Yhdistykseen kuuluu myös sellaisia säveltäjiä, jotka toteuttavat musiikkinsa elektroakustisin keinoin, sekä säveltäjiä, joiden musiikilliset lähtökohdat ovat jazzissa.) Hakijalla tulee olla tuotanto eli useampia teoksia, jotka johtokunta katsoo taiteellisesti arvokkaiksi. Näiden arvioinnissa kiinnitetään huomiota mm. siihen, kuinka persoonallista musiikillinen materiaali on; millaiset ovat sävellystekniset valmiudet; miten musiikilliset ideat on toteutettu; miten tarkoituksenmukaisesti nuotinnos toimii käytännön esitystilanteessa. (Tämä ei koske puhtaasti elektroakustista musiikkia.) Huomiota kiinnitetään myös teosten julkisuuteen eli siihen, onko hakijalta tilattu teoksia ja onko hänen sävellyksiään ollut esillä kansainvälisesti tai kansallisesti merkittävissä yhteyksissä. Suomessa tällaisiin voidaan lukea esim. Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n jäsenorkestereiden ja Finland Festivalsin jäsentapahtumien konsertit sekä vakiintuneet konserttisarjat ja radiolähetykset. Hakijalta edellytetään, että hän on hankkinut taidemusiikin sävellysteknisiä taitoja ja sen tradition tuntemusta joko institutionaalisilla opinnoilla tai itse opiskellen. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota hakijan toimintaan kokonaisuudessaan. Jäsenyydestä päättää yhdistyksen johtokunta, joka käsittelee jäsenanomuksia kahdesti vuodessa. Jäsenyyttä haetaan vapaamuotoisella anomuksella, johon tulee liittää: • Curriculum vitae, josta ilmenevät syntymäaika ja vakinainen asuinpaikka, yhteystiedot sekä opinnot, suoritetut tutkinnot ja mahdollisesti saadut sävellyspalkinnot. • Teosluettelo soitinkokoonpanoineen. Kunkin teoksen kohdalle on syytä merkitä kantaesityspäivä ja -esittäjä sekä sellaiset muut esitysyhteydet, joilla hakijan mielestä on merkitystä, samoin tilaaja, jos kysymys on tilaussävellyksestä. • Muutamia kestoltaan ja soitinkokoonpanoltaan erilaisten teosten partituureja (4–6 kpl), jotka antavat mahdollisimman monipuolisen kuvan hakijan tuotannosta (materiaali tulosteena kahtena kappaleena). Jos teoksista on olemassa tallenne, se on syytä liittää mukaan. Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä suomalainen tai Suomessa asuva säveltäjä, sanoittaja tai sovittaja, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt ja jolla on edellytykset ammattimaiseen toimintaan musiikin tekijänä. Jäseneltä edellytetään julkaistua tuotantoa, Teoston asiakkuutta ja säännöllisiä tekijänoikeuskorvaustuloja. Yhdistyksen hallitus hyväksyy jäsenet hakemuksesta. 189 Taideteollisuus Taidekäsityöläiset TAIKO ry sekä Keraamikkojen intressiryhmä. Teollisuustaiteen Liitto Ornamo Liiton jäsenet ovat varsinaisia jäseniä, kokelasjäseniä, opiskelijajäseniä, vapaajäseniä, kunniajäseniä, jäsenyhdistyksiä ja kannattavia jäseniä. Liiton hallitus voi hyväksyä varsinaiseksi jäseneksi jäsenvaliokunnan esityksen perusteella henkilön, joka on toimittanut hakemuksensa mukana hakuohjeessa määritellyt työnäytteet ja, joka on: • suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon TaM tai • suorittanut korkeakoulututkinnon sekä toiminut Liiton edustaman alan ammattitehtävissä vähintään kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen, tai • toiminut Liiton edustaman alan ammattitehtävissä vähintään kuuden vuoden ajan ja osoittanut ammattipätevyytensä. Liiton hallitus voi hyväksyä kokelasjäseneksi henkilön, joka on toimittanut hakemuksensa mukana hakuohjeessa määritellyt työnäytteet ja, joka on suorittanut alan korkeakoulututkinnon, mutta jolla ei ole 2 vuoden työkokemusta. Kokelasjäsen voi hakea varsinaista jäsenyyttä oltuaan kokelasjäsenenä vähintään kaksi vuotta. Kolmen vuoden kokelasjäsenyyden jälkeen hänen on haettava varsinaista jäsenyyttä tai erottava Liitosta. Liiton hallitus voi hyväksyä opiskelijajäseneksi henkilön, joka opiskelee Liiton edustaman alan korkeakoulussa. Opintonsa päätettyään tai enintään kuuden vuoden opiskelijajäsenyyden jälkeen opiskelijajäsenen on haettava kokelas- tai varsinaista jäsenyyttä tai erottava Liitosta. Liiton hallitus voi hakemuksesta hyväksyä vapaajäseneksi jäsenvaliokunnan esityksen perusteella henkilön, joka on täyttänyt 65 vuotta ja ollut Liiton tai sen jäsenyhdistyksen varsinaisena jäsenenä vähintään 30 vuotta tai Liiton varsinaisen jäsenen, joka on todettu työkyvyttömäksi. Liiton hallitus voi yksimielisellä päätöksellä kutsua Ornamon kunniajäseneksi henkilön, joka on toiminut erityisen ansiokkaasti Liiton tarkoitusperien edistämiseksi. Liiton hallitus voi hyväksyä kannatusjäseneksi yksityisen henkilön, rekisteröidyn säätiön tai muun oikeuskelpoisen yhteisön, joka haluaa tukea Liiton toimintaa. Ammatillisia palveluja saadakseen tulee liittyä ensisijaisesti jompaankumpaan Ornamon jaostoista: Muotoilu- tai Taidejaostoon. Muotoilujaosto keskittyy teollisen suunnittelun alueelle ja sen jäsenjärjestöistä SIO erityisesti sisustus- ja tilasuunnittelun alueelle. Taidejaosto keskittyy soveltavan taiteen alueelle. Kumpaankin jaostoon kuuluminen on mahdollista. Lisäksi voi halutessaan liittyä ammatillisiin jäsenjärjestöihin, joilla on omat jäsenkriteerit (SIO ry, TEXO ry, TKO ry ja Taiteilijat O ry). Ornamon intressiryhmiä ovat lisäksi Muotitaiteilijat MTO ry, 190 Grafia ry Grafia ry on graafisen suunnittelualan ammatillinen järjestö, jonka tarkoituksena on jäsenten edunvalvonta, graafisen suunnittelun moninaisten ammattien merkityksen vahvistaminen taloudessa ja kulttuurissa sekä alan yhteiskuntasuhteiden edistäminen. Grafia toimii ammatillisena verkostona jäsenilleen, tiedottaa ammatin harjoittamisen kannalta tärkeistä asioista sekä toimii vaikuttajana, asiantuntijana ja lausunnonantajana suhteessa valtiovaltaan ja muihin sidosryhmiin. Varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä visuaalisen markkinointiviestinnän ja visuaalisen muotoilun ammattilainen. Ammattilaisuus määritellään siten, että henkilö on suorittanut alan tutkinnon tai hän osoittaa ammattitaitonsa Grafian hallituksen hyväksymin työnäyttein. Juniorijäseneksi voidaan hyväksyä korkeakoulussa, yliopistossa, ammattikorkeakoulussa tai MG-koulussa alan tutkintoa suorittava henkilö. Grafian toimintaa voi tukea kannatusjäsenyydellä. Grafia ylläpitää toimintoja jotka vahvistavat alan merkitystä ja näkyvyyttä. Kuvittajat ry Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja ylläpitää kuvituksen yhteiskunnallista asemaa ja arvostusta Suomessa, toimia jäsentensä ammatillisena yhdyssiteenä sekä valvoa jäsentensä ammatillisia, oikeudellisia ja taloudellisia etuja. Jäseneksi voi liittyä Suomessa toimiva kuvittaja, joka hyväksyy yhdistyksen säännöt ja tarkoituksen. Kuvittajalla tarkoitetaan henkilöä, jonka toiminnassa merkittävä osuus on kuvitustyöllä. Riittävänä osoituksena ammattimaisesta työskentelystä pidetään ammatissa näkyvää panostusta kuvittamiseen, joka jäsenanomuksen yhteydessä tulee osoittaa. Kuvittajat ry:n hallitus käsittelee anomukset kokouksissaan. Yhdistykseen kuuluu varsinaisia, täysvaltaisia jäseniä; kannatusjäseniä, jotka ovat ei-kuvittajia; postitusjäseniä, jotka eivät ole ammattimaisia kuvittajia, mutta tahtovat seurata järjestön toimintaa ja osallistua sen ohjelmaan sekä opiskelija- ja eläkeläisjäseniä. Jäsenkaavake lähetetään paperimuotoisena liitteineen Kuvittajat ry:n toimistoon. Varsinaisen jäsenhakemuksen liitteenä on lähetettävä työnäytteitä (5–10 kpl), myös muihin hakemuksiin voi lähettää kuvanäytteitä. Yhdistyksen hallitus käsittelee jokaisen anomuksen. Hyväksymisen jälkeen uusi jäsen voi toimittaa omat näytetyönsä portfolioon. Freelance-graafikot Järjestö on jäsenilleen ammatillinen yhdysside, joka tarjoaa foorumin keskusteluun ja yhteistyöhön. Se järjestää täydennyskoulutusta, opintomatkoja, näyttelyretkiä, työpajoja ja kesäisiä piirustusviikkoja ammattitaidon kehittämiseksi. Se kuuluu Palvelualojen ammattiliittoon (PAM) sekä tekijänoikeusjärjestö Kopiostoon. Yhdistyksen jäseniksi voivat liittyä freelance- tai siihen verrattavaa työtä tekevät graafiset suunnittelijat, kuvittajat sekä muut visuaalisen viestinnän ammattilaiset ja opiskelijat. Kun jäsenhakemus on hyväksytty, hakijalle lähetetään liittymiseen tarvittavat paperit. Jäsenyys astuu voimaan vasta, kun hakija on täyttänyt ja palauttanut myös PAM:n jäsenhakemuksen ja Kopioston valtakirjan. Sarjakuvantekijät ry Sarjakuvantekijät ry:n jäsen on mukana tukemassa suomalaisten sarjakuvantekijöiden ammattiyhdistystoimintaa. Jäseneksi liittyminen ei maksa mitään – ainoana vaatimuksena on tekijän ammattimaisuus. Säännöksi määritellään ohjeellisesti, että sarjakuvapiirtäjän tulisi olla piirtänyt vähintään yksi, käsikirjoittajan käsikirjoittanut vähintään kaksi ja kääntäjän tai tekstaajan tuottanut vähintään kolme ammattimaista sarjakuvajulkaisua ammattimaisuuden rajan täyttymiseksi. Sámi Duodji ry Sámi Duodji ry on Suomen saamelaisten käsityöntekijöiden yhdistys. Samalla se on saamenkäsityöntekijöiden etujärjestö, joka järjestää näyttelyitä, neuvontaa ja myyntitoimintaa. Yhdistyksen jäsenenä voi olla saamelainen käsityöntekijä, jolla on saamelaisvaltuuskunnan asetuksen (824/1973) 8§ mukainen äänioikeus saamelaisvaltuuskunnan vaaleissa. Sámi Duodji -yhdistyksellä on kolme painopistettä; neuvonta-, koulutus- ja myyntityö. Neuvonnalla tähdätään perinteisen duodjitietouden ja uuden ajan mahdollisuuksien tiedottamisesta jäsenistölle. Koulutus koostuu omasta kurssitoiminnasta, ulkopuolisten koulutuslaitosten tukemisesta, avustamisesta ja kehittämisestä. Myyntitoiminta edistää saamelaisten käsityöntekijöiden toimeentuloa, jotta käsityöntekijöille jää enemmän aikaa työskentelyyn, ettei heidän itse tarvitse lähteä markkinoimaan ja myymään tuotteitaan. Yhdistys valvoo myös saamelaiskulttuurin kohtelua ja käyttöä mm. matkailussa. Yhdistyksestä on vuosien saatossa tullut saamelaisen aineellisen kulttuurin keskus. Käsitöiden ohella myös saamelaisella kirjallisuudella ja musiikilla on merkittävä osa yhdistyksen toiminnassa. Saamelaiskäsityöksi (Sámi Duodji) ymmärretään saamenkielessä käyttötarvikkeet, kuten vaatteet, työvälineet, taloustavarat, pyyntivälineet ja korut, jotka on tehty käsin. Saamenkäsityöt tehdään vanhan perinteen mukaan, mutta sovellettuna uusiin työmenetelmiin ja uuteen käyttöön alueittain. Tuotteita, jotka on tarkoitettu matkamuistoksi ja joilla ei ole perinteistä käyttötarkoitusta, ei merkitä Sámi Duodji -merkillä. Kyseinen merkki on • on saamelaiskäsityön tavaramerkki • osoittaa ostajille, että tavaran valmistaja on saamelainen • suojelee saamenkäsityön laatua • on merkkinä siitä, että saamenkäsityö on elävä perinne. Käsityömerkin haku ja käyttölupa on saamelaisella, jolla on saamelaiskäsityön koulutus tai kokemus. Tässä yhteydessä saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena ja joka on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai jonka isä, äiti, isoäiti tai isoisä on oppinut saamen ensimmäisenä kielenään; tai jonka vanhemmista vähintään toinen on saamelainen edellä mainittujen ehtojen mukaisesti. Merkkiä haetaan erityisellä lomakkeella käsityöjärjestöiltä, joilla on oikeus jakaa merkkiä. Rakennustaide Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n jäsenyyttä hakevalta vaaditaan, että hän täyttää Euroopan Unionin ammattipätevyysdirektiivin arkkitehteja koskevat vaatimukset yliopistotutkinnon ja sen yhteydessä mahdollisesti vaadittavien liitteiden osalta*. *2005/36/EY liite V.7. ARKKITEHDIT. Ammattipätevyysdirektiiviin sisältymättömien arkkitehtikoulujen osalta tehdään tutkintojen vertailu SAFA:n toimesta, ellei hakija ole saanut toimivaltaisen viranomaisen arviota tutkinnon vastaavuudesta. Valokuvataide Valokuvataiteilijoiden Liitto ry (kuuluu Suomen Taiteilijaseuraan) Liitto edustaa kuvataiteilijoita, jotka käyttävät valokuvaa taiteellisen ilmaisunsa pääasiallisena välineenä. VTL on valtakunnallinen yhdistys, joka edistää ja tukee suomalaista valokuvataidetta sekä ajaa jäsenistönsä ammatillisia, taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Liitto toimii asiantuntijana valokuvataidetta koskevissa kysymyksissä sekä yksityisille että julkiselle taidehallinnollekin. Uusista jäsenistä päätetään vuosittain liiton syyskokouksessa. Liittoon hyväksytään varsinaisia jäseniä ja kokelasjäseniä. Molemmilla jäsenmuodoilla on muutoin samat jäsenpalvelut ja -edut, oikeudet ja velvollisuudet, mutta kokelasjäsenillä ei ole äänioikeutta liiton kokouksissa. Tullakseen huomioiduksi jäsenvalinnassa on jäseneksi pyrkivän toimitettava syyskuun loppuun mennessä jäsenhakukaavake liitteineen ja kuvanäytteineen liiton toimistoon. Liiton hallituksen asettama jäsentyöryhmä käsittelee alustavasti hakemukset. Jäsentyöryhmä jättää ehdotuksen uusista jäsenistä liiton syyskokoukselle, joka liiton sääntöjen mukaan päättää uusista jäsenistä. 191 Varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä ansioitunut valokuvataiteilija. Ansioitumista ilmentää muun muassa osallistumiset valtakunnallisiin ja ulkomaisiin jurytettyihin tai kuratoituihin näyttelyihin, menestymiset valtakunnallisissa tai kansainvälisissä taidekilpailuissa, kuvataidealan loppututkinto ja yksityiset gallerianäyttelyt. Kokelasjäseneksi voidaan hyväksyä ammattiin valmistavan taidekoulun suorittanut henkilö (em. koulutuksen puutteessa selvitys vastaavien taitojen hankkimisesta). Kokelasjäsenyys voi kestää korkeintaan 5 vuotta, jonka aikana voi milloin tahansa hakea varsinaista jäsenyyttä. Jäsenhakemuksessa tulee olla täytetty hakulomake liitteineen sekä portfolio taiteellisesta toiminnasta viimeisten viiden vuoden ajalta. Portfoliossa on oltava 10–20 (max. A4-kokoista) teoskuvaa, joiden tulee muodostaa käsitys hakijan nykytuotannosta. Teoskuvat voivat olla valokuvavedoksia tai korkealaatuisia tulosteita. Kuvien yhteydessä tulee olla selkeät teostiedot (nimi, tekniikka, koko, vuosi). Lisäksi portfoliossa on syytä olla lyhyt esittely kunkin projektin taiteellisista lähtökohdista ja sisällöistä, sekä mieluusti ripustuskuvia näyttelyistä. Hakemukseen on liitettävä myös yksityiskohtainen taiteelliseen toimintaan keskittyvä ansioluettelo. Jäsenhakemukseen ei tarvitse liittää lehtileikkeitä, arvosteluja tai suosituksia. Tanssitaide Suomen Tanssitaiteilijain Liitto STTL ry (vuodesta 2013 alkaen Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST) (TEME:n jäsenjärjestö) Liiton sääntöjen mukaan varsinaisia jäseniä kutsutaan ammattilaisjäseniksi. Liitolla voi lisäksi olla opiskelijajäseniä, kannattajajäseniä ja kunniajäseniä. Ammattilaisjäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, • jolla on tanssin tai sirkusalan ammattitutkinto tai • jolla on vakinainen kiinnitys tanssi- tai sirkusryhmään tai • joka on päätoimisesti työskennellyt tanssin tai sirkuksen alalla vähintään kahden vuoden ajan tai • jonka muut ansiot alalla perustuvat yleisesti tunnettuihin tosiseikkoihin. Opiskelijajäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on hyväksytty alan ammattiin valmistavaan oppilaitokseen. Opiskelijajäsenen tulee hakea varsinaista jäsenyyttä eri hakemuksella. Mikäli opiskelijajäsen ei ole opiskeluajan (maksimissaan viiden vuoden ajan) + yksi vuosi jälkeen hakenut varsinaista jäsenyyttä, hän on velvollinen eroamaan yhdistyksestä tai hänet voidaan erottaa. Kannattajajäseneksi hallitus voi hyväksyä oikeustoimikelpoisen yhteisön tai yksityisen henkilön. Liiton kunniajäseneksi tai kunniapuheenjohtajaksi hallitus voi kutsua liiton piiristä tai sen ulkopuolelta 192 tanssitaiteen alalla ansioituneita tai liiton tarkoitusperiä edistäneitä henkilöitä. Kritiikki Suomen Arvostelijain Liitto SARV ry Suomen arvostelijain liitto ry:n jäseneksi voi liittyä päätoimisesti tai freelancerina tiedotusvälineissä ammattimaisesti työskentelevä taidearvostelija tai kulttuuriesseisti. Arvostelijan työn ei tarvitse olla päätoimi, mutta sen tulee olla jatkuvaa. Tiedotusvälineiksi ei tässä lueta esimerkiksi omakustannelehtiä, mainoslehtiä, näyttelyluetteloita eikä henkilökohtaisia nettisivustoja. Liiton jäseneksi haetaan jäsenhakulomakkeella, josta ilmenevät hakijan henkilötiedot sekä toiminta arvostelijana. Hakemukseen tulee liittää kopiot kymmenestä (10) julkaistusta arvostelusta, joista kolmen (3) tulee olla hakupäivästä laskien vähintään vuoden vanhoja ja kolmen (3) hakupäivästä laskien viimeksi kuluneen vuoden ajalta. Arvosteluina pidetään perinteisten taidearvostelujen lisäksi kriittisiä kulttuuriesseitä. Arvostelujen tulee olla analyyttisiä ja arvottavia. Haastattelut, esittelyt ja ennakkojutut eivät ole arvosteluja. Muut Muu ry (kuuluu Suomen Taiteilijaseuraan) Muu ry edustaa ja edistää Suomessa kokeellisia taiteenaloja kuten media-, video-, valo- ja äänitaidetta, uusia esittäviä taiteita kuten performanssia ja aktioita sekä tanssi-, teatteri- ja äänitaiteita, käsite- ja ympäristötaidetta. Sen tarkoituksena on tukea taiteilijoita heidän työssään sekä lisätä vuorovaikutusta heidän tai alalla muilla tavoin toimivien välillä. Yhdistyksen hallitus hyväksyy uudet jäsenet hakemusten perusteella. He voivat olla suomalaisia tai Suomessa asuvia taiteen eri aloilla toimivia henkilöitä. Hakemuksessa täytyy olla portfolio, joka on selkeä ja yksinkertainen A4-kokoinen kansio. Portfoliossa tulee olla CV; lyhyt kirjoitus, jossa kerrotaan taiteellisesta toiminnasta (artist`s statement), sekä perustelut, miksi hakija haluaa Muu ry:n jäseneksi; kuvia paperitulosteina, DVD-videomateriaalia, CDromeja ja/tai CD-äänilevyjä sekä muuta taiteelliseen toimintaan liittyvää dokumenttimateriaalia. AV-arkki AV-arkki on taiteilijajärjestö, jonka jäseninä on laaja-alaisesti mm. kuvataiteilijoita, videotaiteilijoita, mediataitelijoita ja kokeellisen elokuvan tekijöitä. AV-arkin jäseneksi voivat hakea mediataiteen alalla toimivat ammattilaiset (ei opiskelijat tai harrastelijat), jotka asuvat pysyvästi Suomessa, ovat Suomen kansalaisia tai joiden suhde Suomeen on niin voima- kas, että heidän tuotantonsa katsotaan edustavan suomalaista mediataidetta. Jäsenvalintalautakunta/hallitus käsittelee saapuneet jäsenhakemukset määräajoin ja päättää uusien jäsenten hyväksymisestä. Jäseneksi haetaan toimittamalla AV-arkkiin seuraavat materiaalit: • Vapaamuotoinen kirje, jossa hakija selvittää miksi hän hakee AV-arkin jäsenyyttä. • Ansioluettelo, josta käy ilmi hakijan koulutus ja taiteellisen toiminnan laajuus. • Enintään viisi näyteteosta DVD-levyllä. Ääniteoksista mieluiten CD. Teosten yhteenlaskettu kokonaiskesto saa olla korkeintaan puoli tuntia. • Muuta hakemusta tukevaa materiaalia, esim. portfoliokansio, näyttelyluetteloja jne. • Suomen Tanssitaiteilijain Liitto STTL • Suomen Teatteriohjaajien Liitto STOhL • Suomen Valo- ja Äänisuunnittelijoiden Liitto SVÄL • Teatterialan Ammattilaiset TAM • Television Tuotantotyöntekijät TVTT (ei ole mukana taiteilijajärjestönä) Teollisuustaiteen liitto Ornamon jäsenjärjestöjä ovat: • • • • • Muotitaiteilijat MTO Sisustusarkkitehdit SIO Teolliset muotoilijat TKO Tekstiilitaiteilijat TEXO Taiteilijat O Jäseneksi hyväksyminen ei tarkoita sitä, että hakemuksessa toimitetut näyteteokset siirtyvät automaattisesti AV-arkin levitykseen. Jokaisesta levitykseen tulevasta teoksesta tehdään erillinen, kirjallinen, teoskohtainen levityssopimus. Uudet jäsenet saavat lisätietoja asiaa koskien AV-arkin henkilökunnalta. Presentaatio Presentaatio on rekisteröity yhdistys, jonka jäseneksi voivat liittyä niin alalla toimivat taiteilijat, tutkijat kuin ryhmätkin sekä muut toiminnasta kiinnostuneet. Tällä hetkellä jäseninä on yli 80 yksittäistä toimijaa ja ryhmää. Suomen Taikapiiri ry Suomen Taikapiiri ry:llä ei ole yksiselitteisen tarkkoja jäsenkriteerejä siitä, millä tavoin tai kuka voi päästä yhdistyksen jäseneksi. Yhdistyksen hallitus voi tehdä ehdotuksia sekä valintoja uusista jäsenistä omien sekä halukkaiden hakijoiden kirjallisten hakemusten perusteella. Tällöin painoarvoa lasketaan vahvasti hakijajäsenen ammatilliseen osaamiseen ja esiintymistaitoon, jonka kulloinenkin hallitus keskuudessaan arvioi. Alkuaikoina liki (per. 1945) parikymmentä vuotta jäsenmäärä oli rajoitettu ”maagiseen” 21:een, mutta lukumäärästä luovuttiin halukkaiden hakijoiden määrän noustessa. Tätä nykyä jäseniä on noin 50. Määrä koostuu alan ammattilaisista, pitkälle ehtineistä harrastajista sekä puhtaasti harrastajista, joista osaa kiinnostaa myös taikuuden historia sen eri muotoineen ja esittäjineen vuosikymmenten saatossa. Yhteisjärjestöt Teatteri- ja mediatyöntekijät (Teme) ry:n jäsenliittoja ovat: • Lavastus- ja pukusuunnittelijat LP • Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijäin Liitto SET 193 Liite 3. Taiteilijan asemaan liittyviä tutkimuksia Taiteen keskustoimikunnassa (vuoteen 2012) ja Taiteen edistämiskeskuksessa (2013) vuosina 1985–2013 Taiteenala Taiteilija-ammatit Tekijä ja julkaisuvuosi Aineisto vuodelta Kirjallisuus kirjailijat Merja Heikkinen 1989 1984 Kuvataide taidemaalarit, kuvanveistäjät, taidegraafikot Sari Karttunen 1988 1984 Säveltaide säveltäjät, kapellimestarit, muusikot, laulajat Auli Irjala 1993 1989 Valokuvataide valokuvataiteilijat Sari Karttunen 1993 1989 Näyttämötaide Paula Karhunen 1993 näyttelijät, dramaturgit, valo- ja äänisuunnittelijat, lavastajat, pukusuunnittelijat, teatteriohjaajat, johtajat 1989 Elokuvataide elokuvaohjaajat, tuottajat, elokuva- Pekka Oesch 1995 työntekijät 1989, 1992 Tanssitaide tanssijat, koreografit, tanssinopettajat Paula Karhunen & Annikki Smolander 1995 1989,1992 Käyttögrafiikka graafiset suunnittelijat, kuvittajat, sarjakuvantekijät Merja Heikkinen 1996 1989, 1992 Kirjallisuus, säveltaide, näyt- eri taiteenalojen taiteilijoita tämötaide, graafinen suunnittelu, elokuvataide, valokuvataide, tanssitaide, kuvataide Merja Heikkinen & Paula 1992 Karhunen 1996 Näyttämötaide, säveltaide Paula Karhunen 1997 1992 Valokuvataide valokuvataiteilijat Sari Karttunen 1999 1992 Sirkus- ja estraditaide sirkus- ja estradialan taiteilijat Merja Heikkinen 1999 1998 Taideteollisuus, sarjakuvataide taideteollisuuden ja sarjakuvataiteen alan taiteilijat Merja Heikkinen & Auli Irjala 1999 1996 naistaiteilijat Elokuvataide, kirjallisuus, näyttämötaide, rakennustaide, säveltaide, tanssitaide, taideteollisuus, valokuvataide Paula Karhunen 1999 1989–1997 Kaikki taiteenalat valtion apurahan saajat Virpi Minkkinen 1999 1997 Kaikki taiteenalat kaikki taiteilijat Kaija Rensujeff 2003 2000 194 Säveltaide kansanmuusikot Robert Arpo & Pekka Oesch 2006 2005 Kaikki taiteenalat valtion apurahan saajat Pauli Rautiainen 2006 2002–2005 Kaikki taiteenalat valtion apurahaa hakeneet Pauli Rautiainen 2008 2006 Kuvataide nuoret kuvataiteilijat Sari Karttunen 2009 2005–2006 Lastenkulttuuri eri taiteenalojen taiteilijat Anna Anttila & Kaija Rensujeff 2009 1988−2007 Rakennustaide arkkitehdit Katja Oksanen-Särelä 2011 2010 Kaikki taiteenalat saamelaiset taiteilijat Kaija Rensujeff 2011 2009–2010 Kaikki taiteenalat valtion apurahan saajat Tomi Mertanen 2012 2006–2010 Muotoilu Katja Oksanen-Särelä graafiset suunnittelijat, lasi- ja 2012 keramiikkataiteilijat, teolliset muotoilijat, huonekalu- ja sisustussuunnittelijat, tekstiilitaiteilijat, taidekäsityöläiset 2011 Kaikki taiteenalat vieraskieliset taiteilijat 2002–2012 Paula Karhunen 2013 195 Liite 4. Norjalaiset taiteilijat vuonna 2006 Norjassa eri taiteenalojen taiteilijoille kohdistettuja kyselyyn perustuvia taiteilijatutkimuksia on tehty kahtena eri ajankohtana (valmistumisvuodet 1996 ja 2008) 5–7 vuotta ennen vastaavia taiteilijatutkimuksia Suomessa (valmistumisvuodet 2003 ja 2013). Vuoteen 2006 suunnatussa tutkimuksessa tuloksia vertaillaan vuotta 1993 koskeviin tutkimustuloksiin. Perusjoukkona Norjassa tehdyissä tutkimuksissa on käytetty taiteilijajärjestöjen (33) jäseniä ja järjestäytymättömiä valtion apurahansaajia sekä itse itsensä työllistäneiksi taiteilijoiksi yritysrekisteriin rekisteröityneitä järjestäytymättömiä taiteilijoita. Taiteilijatutkimuksissa taiteilijajärjestöjen rooli on ollut tärkeä niin Norjassa kuin Suomessakin. Suurin osa ammattitaiteilijoista kuuluu oman taiteenalansa järjestöön ja siten taiteilijat on ollut mahdollista tavoittaa ja saada heidät mukaan tutkimuksiin. Siitä syystä kyselytutkimusten tekeminen on helpompaa Norjassa ja Suomessa kuin muissa maissa. Norjalaisia taiteilijoita koskevassa tutkimuksessa käytettiin kuvaavaa analyysia: a.Kuinka taidekentän uudet tulokkaat vaikuttavat taiteilijoiden tulotasoon? b.Onko mahdollista kontrolloida taiteilijoiden ylitarjontaa sen varmistamiseksi että turvataan kohtuulliset tulot taiteilijoille ja vältetään hyvän koulutuksen saaneiden taiteilijoiden työttömyys? c.Onko norjalaisten taiteilijoiden taiteellinen työ niin valtion apurahavetoista, että heillä on mahdollisuus välttää taidemarkkinoiden taloudelliset riskit? Norjan vuoteen 2006 kohdistuvassa taiteilijatutkimuksessa (Heian et al. 2008) vastausprosentti (40 %) oli hieman pienempi kuin Suomen Taiteilijan asema 2010 -tutkimuksessa (47 %), mutta vastaajien lukumäärä (vajaa 3 800) oli suurempi kuin Suomessa (2 475)1. Norjassa taiteilijoiden lukumäärän kasvun arvioidaan olleen 30-40 prosenttia vuodesta 1993 vuoteen 20062. Suomessa taiteilijoiden lukumäärä kasvoi 1 2 Heian, Mari Torvik & Løyland, Knut & Mangset, Per (2008): Kunstnernes aktivitet, arbeids- og inntektsforhold, 2006. Rapport nr 241. Telemarksforskning-Bø, Bø i Telemark. Norjassa (Heian et al. 2008) kasvuprosentista on eliminoitu määrittelyyn liittyvät muutokset (muusikoita enemmän mukana kuin aikaisemmassa tutkimuksessa). Myös tässä 196 vuodesta 2000 vuoteen 2010 vajaa 20 prosenttia. Eniten lukumääräänsä kasvattaneita taiteilijaryhmiä olivat elokuvatyöntekijät, näyttelijät (ulkomailla koulutuksen saaneita paljon) ja muotoilijat/kuvittajat. Nämä ryhmät olivat vähintään kaksinkertaistuneet. Suomessa eniten kasvua oli elokuvataiteen alan taiteilijoissa. Miesvaltaisiksi taiteilijaryhmiksi Norjassa osoittautuivat muusikot, näytelmäkirjailijat ja elokuvatyöntekijät, naisvaltaisiksi sisustusarkkitehdit, artesaanit, kuvataiteilijat ja tanssitaiteilijat. Suomessa miesvaltaisia taiteilijaryhmiä ovat muusikot (rytmimusiikki) ja elokuvatyöntekijät, naisvaltaisin taiteenala on tanssitaide. Naisten osuus eri taidealoilla on sekä Suomessa että Norjassa ollut voimakkaassa kasvussa jo pitkään. Sukupuolijakauma oli tasaisin molemmissa maissa seuraavissa taiteilijaryhmissä: näyttelijät, kriitikot ja valokuvataiteilijat. Kun vertailukohteena on Norja, on mahdollista vertailla myös saamelaisten/saamenkielisten taiteilijoiden osuuksia eri taiteenaloilla3. Norjassa saamelaisia oli suhteellisesti eniten kuvataiteilijoiden ja näyttelijöiden joukossa, Suomessa saamenkieliset näkyivät eniten rytmimusiikin ja taidekäsityöntekijöiden ryhmissä. Taiteilijoiden sijoittuminen osoittautui molemmissa maissa pääkaupunkikeskeiseksi. Norjassa taiteilijoista 47 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla (koko väestöstä 20 %), Suomessa 49 prosenttia (koko väestöstä 19 %4). Taiteilijoiden koulutustaso oli sekä Norjassa että Suomessa korkeampi kuin koko väestön keskimäärin. Taiteilijoista vähemmän kuin puolet oli Norjassa tehnyt taiteelliseen työhön liittyvää työtä (Suomessa yli puolet) ja noin kolmasosa muuta, ei-taiteellista työtä (Suomessa noin viidesosa). Opetus oli tärkein taiteelliseen työhön liittyvä työ erityisesti tanssijoilla ja teatteriohjaajilla. Tanssijoilla oli myös Suomessa huomattavan paljon opetustöitä. Ei-taiteelliset työt sijoittuivat Norjassa johtamisen, opetuksen, tutkimuksen sekä kaupan ja palveluiden aloille. Tervey- 3 4 tutkimuksessa taiteilijajärjestöjen määrään liittyvät muutokset ja päällekkäisjäsenyydet on huomioitu lukumäärän kasvuun liittyvissä luvuissa. Norjalaisessa tutkimuksessa (Heian et al. 2008) saamelaisiksi määriteltiin saamelaisiin taiteilijajärjestöihin kuuluvat, tässä tutkimuksessa saamen kielen äidinkielekseen merkinneet. Lähde: Tilastokeskus. denhoitopuolella työskenteli 14 prosenttia taiteilijoista. Muuta, ei-taiteellista työtä tekivät eniten tanssijat, kääntäjät ja populaarimusiikin säveltäjät ja taiteilijat, vähiten teatteriohjaajat. Vakinaisissa työsuhteissa toimivien osuudet olivat vähentyneet merkittävästi seuraavissa taiteilijaryhmissä: muusikot, laulajat, ohjaajat, lavastajat, tanssijat ja näyttelijät. Matalan tulotason ryhmiä olivat: kuvataiteilijat, artesaanit, valokuvataiteilijat, taidekriitikot, tanssijat ja ”muut taiteilijaryhmät”. Edes pelkästään kokoaikaisten mukaan ottaminen ei muuttanut asiaa. Taiteellisen työ tulojen osuus oli noussut 64 prosentista 67 prosenttiin ja taiteelliseen työhön liittyvän työn tulojen osuus laskenut 20 prosentista 16 prosenttiin. Suomessa taiteellisen työn tulojen osuus veronalaisista kokonaistuloista oli laskenut 62 prosentista 52 prosenttiin. Taiteellisen työn tulojen osuuksia tarkasteltaessa tilanne oli pysynyt ennallaan: näyttelijät ja teatteriohjaajat huipulla (kuten 1993) ja kuvataiteilijat, artesaanit ja valokuvataiteilijat viimeisenä (kuten 1993). Kirjailijat olivat nousseet tulotasohierarkiassa sijalta 5 sijalle 8. Muusikot olivat pudonneet sijalta 6 sijalle 11 (muusikoiden ryhmä on laveampi kuin vuonna 1993). Taiteenalakohtaisessa hierarkiassa ei Suomessa vastaavaa muutosta ole tapahtunut, kirjallisuus (myös kääntäjät) on säilyttänyt asemansa ja säveltaide (esittävät ja luovat) on parantanut asemaansa. Taiteilijoiden tulot olivat Norjassa nousseet vähemmän kuin koko väestöllä keskimäärin. Koko väestöä koskeva tulojen nousu oli 40 prosenttia, taiteilijoiden 18 prosenttia vuodesta 1993 vuoteen 2006. Samalla aikavälillä tulotakuu (GTI) oli noussut 13 prosenttia5. Suomessa kaikkien palkansaajien tulot 5 Taiteilijoiden tulotakuu (garantiintekt GI) on ollut osa norjalaista taiteilijatukijärjestelmää vuodesta 1977. Tukimuodon piiriin pääsee laadullisin ja sosiaalisin kriteerein. Tukimuodon tarkoitus on taata tuen saajille tietty tulotaso. Mitä korkeammat ansiotulot, sitä vähemmän tulokompensaatiota maksetaan. Tulotakuuta maksetaan tiettyyn summaan saakka, korotus viittaa tuon summan tasokehitykseen. loivat nousseet vuodesta 2000 vuoteen 2010 noin 18 prosenttia, taiteilijoiden (joilla ei työttömyysjaksoja) 11 prosenttia. Johtopäätöksiä: • Taiteellisen työn tekijöitä on kentällä enemmän kuin kysyntää. • Monet taiteilijat tekevät taiteellisen työn lisäksi taiteelliseen työhön liittyvää työtä ja muuta työtä. • Keskimääräinen työaika on lähellä normaalia taiteellisen työn osalta. • Taiteilijoiden tulot ovat (taiteellisesta työstä) huomattavasti matalammat kuin työllisten tulot keskimäärin. • Tuloerot ovat suuret taiteilijaryhmien välillä ja ryhmien sisällä. • Tulotasoon liittyvä hierarkia melko stabiili, kuvataiteilijat ja tanssijat ovat matalan tulotason ammatteja, näyttelijät ja teatteriohjaajat korkean tulotason ammatteja. • Apurahat kompensoivat matalaa tulotasoa hieman, mutta eivät kokonaan ratkaise huonon tulotason aiheuttamia ongelmia. • Taiteelliseen työhön liittyvän ja muun työn tulot ovat kompensoinnissa tärkeämmässä roolissa, vaikka nekään eivät tuo muutosta tulotasohierarkiaan. Näiden johtopäätösten ja taiteilijakunnan rakenteeseen liittyvien tietojen perusteella voidaan todeta, että suurin osa taiteilijakunnan rakenteeseen, työhön ja tulonmuodostukseen liittyvistä ilmiöistä ovat samanlaisia Suomessa ja Norjassa, ja todennäköisesti nämä ilmiöt ovat samanlaisia myös muissa Pohjoismaissa. 197 198 1 nainen 2 mies Suomi Ruotsi Saame Muu, mikä ______________________ Naimaton Avioliitossa / avoliitossa / rekisteröidyssä parisuhteessa Eronnut Leski 1 kansakoulu / kansalaiskoulu 2 keskikoulu / peruskoulu 3 ylioppilastutkinto, IB- ja EB -tutkinnot 1 9. Mikä on yleissivistävä peruskoulutuksesi? (Kysymyksessä tarkoitetaan ammattiin kouluttautumista edeltävää vaihetta. Ammatillista koulutusastetta käsitellään kysymyksissä 12-14.) Huomioi vastaavat ulkomaiset peruskoulutukset. 8. Mikä on huollettavien ja / tai samassa taloudessa asuvien lasten lukumäärä? __________ 1 2 3 4 7. Mikä on siviilisäätysi? ____________________________________________________________________________ 6. Työskentelypaikkakunta /-kunnat, mikäli eri kuin yllä (yli 6 kk vuonna 2010) 5. Asuinpaikkakunta vuonna 2010 _________________________________________________ 1 2 3 4 4. Äidinkieli 3. Syntymäpaikka ______________________________________________________________ 2. Syntymävuosi ____________ 1. Sukupuoli TAITEILIJAN TAUSTATIEDOT Lisätietoja: tutkija Kaija Rensujeff, [email protected], puh. 09 – 1607 6977 KYSYMYSLOMAKE TAITEILIJOILLE Lue kysymykset ja termien määritelmät huolellisesti. Ympyröi annetuista vastausvaihtoehdoista numero ja/tai kirjoita vastauksesi kysymyksen jälkeen varattuun tilaan. Huomioi, että kysymykset koskevat pääsääntöisesti tilannetta vuonna 2010. Ole hyvä ja vastaa soveltuvin osin kysymyksiin, vaikka olisit vaihtanut väliaikaisesti tai pysyvästi alaa tai siirtynyt eläkkeelle. Kuvanveistotaide Maalaustaide Taidegrafiikka Muu, mikä?_______________________ 11 Muu a. Mediataide b. Performanssi/esitystaide c. Sirkustaide d. Muu, mikä?___________________ 10 Valokuvataide 2 ______________________________________________________________________________ 11. Mikä on / mitkä ovat taiteilija-ammattisi? ________________________________________ 6 Rakennustaide 5 Näyttämötaide a. Lastenteatteri b. Nukketeatteri c. Teatteri d. Muu, mikä?_______________________ a. b. c. d. 4 Kuvataide ____________________________________ ____________________________________ 9 Tanssitaide a. Baletti b. Nykykansantanssi c. Nykytanssi d. Muu, mikä?___________________ 8 Taideteollisuus a. Graafinen suunnittelu b. Kuvitustaide c. Muotoilu d. Sarjakuvataide e. Sisustusarkkitehtuuri f. Taidekäsityö g. Tekstiilitaide h. Vaatetussuunnittelu i. Muu, mikä?____________________ 2 Kirjallisuus a. Käännöskirjallisuus b. Lasten- ja nuortenkirjallisuus c. Näytelmäkirjallisuus d. Proosa e. Runous f. Tietokirjallisuus g. Muu, mikä?_______________________ 3 Kritiikki, mikä / mitkä taiteenala/-t? 7 Säveltaide a. Jazz b. Kansanmusiikki c. Klassinen musiikki d. Lastenmusiikki e. Pop, rock, iskelmä f. Muu, mikä?___________________ 1 Elokuvataide a. Animaatiot b. Dokumenttielokuva c. Fiktioelokuva d. Lastenelokuva e. Muu, mikä?_______________________ 10. Mikä on taiteenalasi? (Tarvittaessa voit valita useita vaihtoehtoja.) Liite 5. Kyselylomake taiteilijoille 199 Koulutusohjelma Tutkinto Oppilaitos ja koulutusohjelma 2 En ole Oppilaitos 1 Kyllä Koulutusohjelma 14. Oletko opiskellut muuta kuin taidealaa? 2 En ole Maa 1 Kyllä 3 Tutkinto Tutkinto 13. Oletko saanut koulutuksen taiteilija-ammattiisi ulkomailla? 2 En ole Oppilaitos Missä oppilaitoksessa ja mitä alaa opiskelit? Aloitus- ja valmistumisvuosi Aloitus- ja valmistumisvuosi Aloitus- ja valmistumisvuosi 4 'Muu työ' on työtä, mikä ei liity taiteelliseen tai taiteen tuntemusta vaativaan työhön. 'Taiteelliseen työhön liittyvä työ' tarkoittaa esimerkiksi opettajan, kuraattorin, konservaattorin, taittajan, toimittajan, tutkijan tai muun oman taiteenalasi/-alojesi tuntemusta vaativaa työtä. Myös taiteilijajärjestöissä työskentely kuuluu tähän kategoriaan. 'Taiteellinen työ' tarkoittaa vain taiteilijan työtä. 'Freelancer' työskentelee lyhytaikaisissa (usein päällekkäisissä) työsuhteissa tai toimeksiantosuhteissa. 'Yrittäjä' on henkilö, jolla on rekisteröity yritys (avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö) tai toiminimi tai joka harjoittaa taiteellista toimintaa osuuskunnan jäsenenä. 'Toiminimi' tarkoittaa taiteilijaa, joka toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana ja joka on perustanut toiminimen taideammatin harjoittamista varten. 'Vapaa taiteilija' tarkoittaa taiteilijaa, jolla ei ole työsuhdetta eikä toimeksiantoja. 'Vakinainen työsuhde' ja ’määräaikainen työsuhde’ tarkoittavat palkansaajana toimimista. Seuraavissa kysymyksissä käsitellään työmarkkina-asemaa ja työn tekemistä eri toimialoilla (taiteellisen työn osuus). Alla määritellään käytetyt termit. TYÖ JA TYÖMARKKINA-ASEMA __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ 17. Minä vuonna liityit taiteilijajärjestöön / -järjestöihin? __________________________________________________________________________ 2 En. Onko siihen jokin syy, mikä? ______________________________________________ __________________________________________________________________________ Mistä syystä kuulut? __________________________________________________________ 1 Kyllä. Mihin? _____________________________________________________________ 16. Kuulutko ammattitaiteilijoiden valtakunnallisiin järjestöihin? (Myös ulkomaiset ammattitaiteilijoiden järjestöt.) 2 Ei erityistä debyyttiajankohtaa __________________________________________________________________________ Mitä silloin tapahtui? __________________________________________________________ 1 Vuonna ____________ 15. Milloin taiteilijan urasi alkoi? 12. Oletko saanut koulutuksen taiteilija-ammattiisi Suomessa? 1 Kyllä URAN ALKU JA JÄRJESTÄYTYMINEN KOULUTUS 200 Kiinnostus taiteelliseen työhön liittyvään työhön Paremmat tulot Säännölliset tulot Toimeentulon varmistaminen Taiteellista työtä (tai siihen liittyviä toimeksiantoja) ei ollut tarpeeksi saatavilla Taiteelliseen työhön liittyvä työ täydentää työtäni taiteilijana Tauko taiteellisesta työstä meneillään Taiteellisen työn tulot riittämättömät Taiteellisen työn sesonkiluonteisuus ja ei-taiteellisten työmarkkinoiden joustamattomuus En osaa sanoa Muut syyt, mitkä? _________________________________________________________ Kiinnostus muuhun työhön (ei-taiteelliseen) Paremmat tulot Säännölliset tulot Toimeentulon varmistaminen Taiteellista työtä (tai siihen liittyviä toimeksiantoja) ei ollut tarpeeksi saatavilla Muu työ täydentää työtäni taiteilijana Tauko taiteellisesta työstä meneillään Taiteellisen työn tulot riittämättömät Taiteellisen työn sesonkiluonteisuus ja ei-taiteellisten työmarkkinoiden joustamattomuus En osaa sanoa Muut syyt, mitkä? ________________________________________________________ __________________________ tuntia 5 23. Kuinka monta viikkotyötuntia keskimäärin olet tehnyt taiteellista työtä vuonna 2010? __________________________ tuntia 22. Kuinka monta viikkotyötuntia olet tehnyt keskimäärin vuonna 2010 taiteellista työtä, taiteelliseen työhön liittyvää työtä ja muuta työtä yhteensä? __________________________________________________________________________ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 21. Jos teit vuonna 2010 muuta työtä, mikä tähän oli syynä? (Voit valita useita vaihtoehtoja. Määritelmät edellisellä sivulla.) __________________________________________________________________________ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 20. Jos teit vuonna 2010 taiteelliseen työhön liittyvää työtä, mikä tähän oli syynä? (Voit valita useita vaihtoehtoja. Määritelmät edellisellä sivulla.) 2 En ole toiminut muussa ammatissa vuoden 2010 aikana 1 ________________________________________________________________________ 19. Jos toimit vuoden 2010 aikana jossain muussa ammatissa kuin taiteilijana, mikä tämä ammatti oli / on? 3 En tehnyt muuta työtä kuin taiteellista työtä. _________________________________________________________________________ 2 Muuta työtä? Mitä? _________________________________________________________________________ 1 Taiteelliseen työhön liittyvää työtä (ks. määrittely sivulta 4)? Mitä? 18. Teitkö vuonna 2010 taiteellisen työsi ohella työsuhteessa toimeksiantosuhteessa 1 Kyllä siirry kysymykseen 27 2 En siirry kysymykseen 31 6 26. Oletko ollut työttömänä työnhakijana TE -toimistossa vuoden 2010 aikana? 6 En tehnyt taiteelliseen työhön liittyvää työtä tai muuta työtä vuonna 2010 __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ 5 Olin muussa tilanteessa. Mikä tilanne? (esim. vanhempainloma, hoitovapaa, työttömyys, opiskelu, eläkkeensaaja) 4 Freelancerina 1 Vakinaisessa työsuhteessa 2 Määräaikaisessa työsuhteessa 3 Yrittäjänä Toiminimi Avoin yhtiö Kommandiittiyhtiö Osakeyhtiö Osuuskunta 25. Toimin vuonna 2010 taiteelliseen työhön liittyvässä työssä ja/tai muussa työssä (Voit valita useita vaihtoehtoja. Ks. määritelmät sivulla 4.) 7 En toiminut taideammatissani vuonna 2010 __________________________________________________________________________ 6 Olin muussa tilanteessa. Mikä tilanne? (esim. vanhempainloma, hoitovapaa, työttömyys, opiskelu, eläkkeensaaja) __________________________________________________________________________ työsuhteessa toimeksiantosuhteessa Vakinaisessa työsuhteessa Määräaikaisessa työsuhteessa Vapaana taiteilijana Yrittäjänä Toiminimi Avoin yhtiö Kommandiittiyhtiö Osakeyhtiö Osuuskunta 5 Freelancerina 1 2 3 4 24. Toimin vuonna 2010 taideammatissani (Tässä kysymyksessä tarkoitetaan nimenomaan taiteellista työtä. Voit valita useita vaihtoehtoja. Ks. määritelmät sivulla 4.) 201 Taiteelliseen työhön liittyvä työ 2 En ole toiminut 7 Milloin (vuosi / vuodet)? _______________________________________________________ __________________________________________________________________________ 1 Kyllä. Millä tavoin ja millä osa-alueella (esim. sosiaali- ja terveysala, maahanmuuttajat, terapia, nuorisotyö, työyhteisön kehittäminen, yleisötyö jne.) __________________________________________________________________________ 33. Oletko toiminut ns. soveltavan taiteen alueella? Numero ___________________ 32. Mikä työnantajista / toimeksiantajista oli merkittävin taiteellisen työn tulojen kannalta? (Numerot edellisestä kysymyksestä.) 1 Taidelaitokset (teatterit, orkesterit ym.) 2 Oppilaitokset 3 Yritykset (esim. kustantamot) 4 Kaupungit / kunnat tai valtio 5 Kulttuuritapahtumat 6 Tiedotusvälineet 7 Järjestöt, yhdistykset, säätiöt 8 Muut, mitkä? 9 Ei työnantajia / toimeksiantajia Taiteellinen työ 31. Mitkä olivat työnantajasi / toimeksiantajasi eri työtehtävissä vuonna 2010? (Ympyröi numero ja rastita oikea lokero. Voit valita useita vaihtoehtoja.) Muu työ 29. Tai työmarkkinatukea? 1 Kyllä 2 Osittain / tietyn ajan ________________ 3 En, miksi?________________________ __________________________________ __________________________________ 30. Mikä oli työttömyyttä edeltävä tilanteesi (työmarkkina-asemasi)? 1 Palkansaaja 2 Vapaa taiteilija 3 Yrittäjä 4 Freelancer 5 Apurahansaaja 6 Muu (opiskelija, vanhempainloma, hoitovapaa jne.) 28. Saitko tällöin työttömyyspäivärahaa? 1 Kyllä 2 Osittain / tietyn ajan ________________ 3 En, miksi?________________________ __________________________________ __________________________________ 27. Kuinka monta kuukautta olit työttömänä vuonna 2010? ______________kk mikä seuraavista? 1 2 3 4 5 Palkat, palkkiot Teosmyynnit tai -tilaukset Tekijänoikeustulot Rojaltit Muu, mikä? ________________________ Toimeentulotuki _______________€ Yleinen asumistuki _____________€ Opintoraha ja/tai opintotuen asumislisä _____________€ Äitiys- ja / tai vanhempainraha __________________€ Sairauspäiväraha __________________ € Ylimääräinen taiteilijaeläke, ansioeläke, kansaneläke tai muu eläke _____________€ 8 1 Kyllä, kuinka kauan? (päiviä / viikkoja / kuukausia) ________________________________ 2 En 37. Työskentelitkö ulkomailla vuonna 2010? 1 2 3 4 5 6 36. Saitko vuoden 2010 aikana jotakin seuraavista? (Ympyröi oikea kohta ja lisää vuoden aikana saamasi summa euroina viivalle.) (Määritelmät s. 4) muiden tulojen osuus _____________________________________ € (brutto) muun työn osuus _________________________________________€ (brutto) taiteelliseen työhön liittyvän työn osuus _______________________ € (brutto) taiteellisen työn osuus_____________________________________ € (brutto) Veronalaisista bruttotuloistasi ________________ euroa 35. Mitkä olivat veronalaiset kokonaisansiotulosi (brutto) vuonna 2010? TULOT JA TULONMUODOSTUS Seuraavassa kysymyksessä tiedustellaan veronalaisia kokonaistuloja (brutto). Ilmoita tulosi ilman verotuksessa tehtäviä vähennyksiä. Voit käyttää vuoden 2010 veroilmoitusta apunasi. Verottomia apurahoja koskeva kysymys on sivulla 9, joten älä ilmoita apurahojasi vielä tässä kohdassa. Muu, mikä? (esim. puolison tulot, eläkkeet, äitiyspäiväraha tai vanhempainraha, toimeentulotuki, opintotuki, työmarkkinatuki jne.) ________________________________________________________________________ Taiteilijaeläke Muu työ, mikä? ___________________________________________________________ Taiteelliseen työhön liittyvä työ, mikä? _________________________________________ Apurahat taiteelliseen työhön (mukaan lukien kirjasto- ja näyttöapurahat) Taiteellinen työ 34. Mikä oli tärkein toimeentulolähteesi vuonna 2010? (Merkitse seuraavista vaihtoehdoista tärkein toimeentulolähteesi. Ks. määritelmät sivulla 4.) 202 ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Valtion taiteilija-apuraha (½ - 5-vuotinen) ________________________________ -vuotinen Kirjastoapuraha tai näyttöapuraha Alueellisen taidetoimikunnan kohde/taiteilija-apuraha Muu valtion apuraha. Mikä? __________________________________________________ Kunnan / kaupungin apuraha Yksityisen säätiön tai rahaston apuraha. Mikä? __________________________________ APURAHAN TYYPPI (esim. kohdeapuraha, työskentelyapuraha, matkaapuraha jne.) APURAHA EUROINA Sain enemmän aikaa taiteelliseen toimintaan Pystyin hankkimaan tarvikkeita / materiaaleja Pystyin palkkaamaan työvoimaa Pystyin turvaamaan toimeentuloni Sain mahdollisuuden täydentäviin taideopintoihin Sain paremmat mahdollisuudet kansainväliseen toimintaan Pystyin toteuttamaan suunnittelemani hankkeen/projektin Apurahalla / palkinnolla oli kannustava vaikutus Sain julkisuutta Sillä oli merkitystä tunnustuksena taiteellisista ansioista Muu, mikä? ___________________________________________________________ En saanut apurahaa enkä palkintoja vuonna 2010 Ei mitenkään Olen saanut enemmän työtilaisuuksia On lisännyt julkisuutta, mutta ei ole vaikuttanut työtilanteeseeni Muita vaikutuksia, mitä? __________________________________________________ En osaa sanoa Työskentelyapurahat Projekti- / produktiokohtaiset apurahat Matka-apurahat (ml. residenssit ja taiteilija-asunnot) Muut kansainväliseen toimintaan tarkoitetut apurahat, mitkä? siirry kysymykseen 47 siirry kysymykseen 46 __________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ 10 __________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ 9 __________________________________________________________________________ 46. Miten ja minkä vuoksi vuosi 2010 poikkesi tulojesi ja apurahatilanteesi osalta muista vuosista urallasi? __________________________________________________________________________ 1 Kyllä 2 Ei 45. Oliko vuosi 2010 tulojesi ja apurahatilanteesi osalta tyypillinen vuosi urallasi? 5 Muu, mikä? _______________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ 1 2 3 4 44. Millainen julkinen tukimuoto on ollut ja / tai olisi sopivin oman taiteellisen tuotantosi kannalta? 1 2 3 4 5 43. Miten arvioisit saamiesi palkintojen ja apurahojen vaikuttaneen työtilanteeseesi taiteilijana? 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 42. Mikä oli saamiesi apurahojen ja palkintojen merkitys omalta kannaltasi kyseisenä vuonna? (Voit valita useita vaihtoehtoja.) 2 En ________________________________________________________________________ 1 Kyllä (palkinnon nimi ja palkintosumma) ________________________________________ 41. Oletko saanut taiteenalasi tunnustus- tai kilpailupalkintoja vuonna 2010? ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ APURAHAN MYÖNTÄJÄ (esim. Taiteen keskustoimikunta, Suomen kulttuurirahasto, Uudenmaan taidetoimikunta, AVEK jne.) 40. Mikäli sait vuodelle 2010 hakemasi apurahan, luettele saamasi henkilökohtaiset apurahat (euroina tai taiteilija-apurahan osalta ajan pituus). Merkitse siihen myös vuonna 2010 voimassa olevat taiteilija-apurahat. Apurahan saaneisiin työryhmiin kuuluvat taiteilijat merkitsevät tähän vain oman henkilökohtaisen osuuden. ________________________________________________________________________ 8 En hakenut apurahaa vuodelle 2010. Miksi? _____________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 7 Muu apuraha. Mikä? _______________________________________________________ 1 2 3 4 5 6 39. Haitko vuodelle 2010 jotakin/joitakin seuraavista apurahoista? (Tarvittaessa voit valita useita vaihtoehtoja.) APURAHAT JA PALKINNOT 2 En ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ ______________________________________________________________________________ Maa Tulot (€) ______________________________________________________________________________ 1 Kyllä 38. Saitko tuloja ulkomailta vuonna 2010? 203 Jatkuva työtilaisuuksien/toimeksiantojen puute, työttömyys Taiteellisen työn taloudellinen kannattamattomuus Rahoituksen riittämättömyys Aika ei riitä taiteellisen työn tekemiseen (syynä tulojen hankkiminen muilla töillä) Koulutuksen, materiaalien, markkinoiden ym. puute Ammattiin liittyvissä taidoissa (riskinottokyky, markkinointi, uudet teknologiat jne.) puutteita Tulotason suuret vuosittaiset vaihtelut Suuri palkattoman työn osuus Ammattiasemaan liittyvä huono sosiaaliturva Heikko perusturva Huono eläketurva Palkallisen vuosiloman, ylityökorvausten ja sairausajan palkan puuttuminen Sukupuoleen kohdistuva syrjintä Muu syrjintä (etninen, fyysiseen vammaan kohdistuva jne.), mikä? __________________ 11 3 _________________________________________________________________________ 2 _________________________________________________________________________ 1 _________________________________________________________________________ 50. Mitkä ovat tulevaisuudessa keskeisimmät tarpeesi (3) taiteilijan uraasi ajatellen? (esim. julkiset tukimuodot, riittävä eläke jne.) 15 Muu, mikä? ______________________________________________________________ 16 Ei mikään edellä mainituista __________________________________________________________________________ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 49. Liittyykö jokin seuraavista negatiivisista tekijöistä ammatilliseen uraasi taiteilijana, mikä? (Voit valita useampia vaihtoehtoja, alleviivaa ensisijaisin tekijä.) 1 Kyllä ____________€ 2 Ei 48. Oliko sinulla muita kuin taiteelliseen työhön liittyviä vähennyksiä verotuksessa? ______________________________________________________________________________ Mitä muut kulut / menot olivat? _____________________________________________________ 1 Työhuone tai -tila..................................................................................................___________ € 2 Materiaali- ja tarvikekulut.....................................................................................___________ € 3 Puhelin- ja tietoliikennekulut................................................................................___________ € 4 Ammattikirjallisuus ja jäsenmaksut......................................................................___________ € 5 Työmatkat............................................................................................................___________ € 6 Poistot..................................................................................................................___________ € 7 YEL -vakuutusmaksut...........................................................................................___________ € 8 MYEL -vakuutusmaksut........................................................................................___________ € 9 Muut kulut .___________ € 47. Mitä kuluja sinulla oli vuonna 2010 liittyen taiteelliseen työhösi / taideammattiisi? (Ilmoita vain verottajan yleisesti hyväksymät vähennykset. Samat kululuokat löytyvät myös taiteilijoille ja freelancereille tarkoitetusta veroilmoituslomakkeesta nro 15) MENOT 2010 12 Kiitos vastauksistasi! __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ 52. Onko sinulla jotain muuta taiteilijan asemaan tai kyselyyn liittyvää palautetta? __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ __________________________________________________________________________ 51. Miten kuvailisit vuotta 2010 taiteellisen työsi kannalta? __________________________________________________________________________ Liite 6. Taiteenalojen alalajeja, jotka puuttuivat kyselylomakkeesta (eniten mainitut bold) Elokuvataide Kuvataide elokuvien roolitus intialaisen elokuvan tutkimus kokeellinen elokuva, lyhytelokuva lausunta mediataide monitaide nettivideo, yritysvideot, musiikkivideot planetaarioelokuva soveltava elokuva taideilmaisu tanssielokuva teatteri tv, tv-sarjat, tv-fiktio , tv-draama, viihdeohjelmat tv-mainos, mainokset, mainoselokuvat valokuvaus video, videotaide, kokeellinen videotaide, videoinstallaatio yhteisöelokuva hiilipiirustus intermedia kokeellinen lyhytelokuva kollaasit, tekstiilikollaasi koruompelu korutaide kuraattori, tutkija kuvataidekasvatus, -opetus kuvitus käsitetaide lasimaalaus, lasitaide lavastus maataide materiaalipohjainen taide mediataide mitaleita mixed media muotokuvapiirustus muu-taide netti nykytaide, eli kaikki edellä optiset kuvat paperitaide pastelli performanssitaide perspektiivikonstruktiot piirustus pilapiirtäminen puupiirros sarjakuva sekatekniikka taiteen uudet alueet taiteilijakirjat tekstiilitaide tila-aika tilataide, kaupunkitilataide valokuva installaatiot ja valokuvainstallaatiot valotaide videotaide yhdistely yhteisötaide ympäristötaide äänitaide Kirjallisuus aforistiikka artikkelit, toimitustyö lehdessä, kolumnit, kritiikki draama empiirikirjoittaminen essäistik, esseet, tvärvetenvetenskaplig essäistik kalevala, kansanrunous laululyriikka, sångtexter muistelmat nettikirjoittaminen oopperalibretto oppikirjallisuus projekt samarbeten med författare rikoskirjallisuus, dekkarit sanataideohjaus sarjakuva scifi tietokirjallisuuden kääntäminen tutkimus tv-draaman ja/tai elokuvan käsikirjoittaminen yhteisötaide (kirjoittamiseen liittyvät hankkeet) 204 Näyttämötaide dubbaus elokuva, tv, radio, tv-draama, radioteatteri estradi, varietee fyysinen/sanaton teatteri hevosteatteri humoristi/koomikko, esiintyvä taiteilija kirjallisuus-luentoja klovneria, sairaalaklovneria lausunta monologit musiikkiteatteri nykyteatteri ohjaustöitä, omat produktiot, dramaturgia, keikkailu ooppera performanssi runomonologit sanataide sirkustaide skenografia, lavastustaide, lavastus/puvustus soveltava teatteri soveltava, osallistava teatteri stand up suomennoksia taidepedagogiikka, opetus, draamakasvatus, teatteriopetus taikuus, näyttämötaikuus teatteriarvosteluja visuaalinen tarinankerronta Säveltaide acapella avantgarde blues ei-genresidonnainen/elektroninen musiikki ei-klassinen musiikki elektroakustinen nykymusiikki elektroninen musiikki elokuvamusiikki etniset fuusioitumat etnomusiikki experimentti, kokeellinen musiikki fado fuusio gospel heavy hengellinen musiikki joulu kuoro lat. am. laulelmat, visor lauluntekijämusiikki luokittelematon musiikki moderni konserttimusa musikaali ooppera opetus proge puhallinmusiikki romanimusiikki rytmimusiikki sanoitus skapande tonkonst, sävellys sotilasmusiikki säestys(äänitaide), ääni-instalaatiot, äänet tanssimusiikki teatterimusiikki, musiikkiteatteri, tanssiteatteri terapiamusiikki tv-musiikki uusi! vapaaäänimusiikki (improvisaatio, musiikkityylien sulautumat, ”noise” viihde yhteislaulun säestys yleismusiikki Taideteollisuus arkkitehtuuri asustesuunnittelu ja valmistus duodji eli saamenkäsityö huonekalusuunnittelu jalkinesuunnittelu keramiikkataide kirjainmuotoilu korutaide kultasepän ala kuvataide lasitaide materiaalilähtöinen taide mosaiikki nukketaide opetus paperitaide perinnekäsityö pilapiirtäminen punonta teatteripukusuunnittelu tekstiilisuunnittelu, kaupallinen kuosisuunnittelu tietokonepelisuunnittelu trendikonsultointi veistotaide värikartat yhteisötaide Tanssitaide afrikkalainen tanssi balettiopettaja buto-tanssi ilmaisuliikunta, tanssi-ilmaisu jazztanssi karakteerit 205 katutanssi, streetlajit lastentanssi nykyflamenco performance sekatyöläinen showtanssi steppi tanssielokuva tanssiteatteri teatteritanssi Valokuvataide mediataide Muu arjen taide installaatiot kokeellinen lausuja / humoristi musikal 206 muu organisation- o. galleriverksamhet poikkitaiteelliset produktiot saamelainen taide sairaalaklovni soveltava teatteri taidekasvatus taideprosessit taikataide, taikatemput, taikuus tila-aikataide tilannetaide tv, tv-sarjat, tv-kuvaus, radio- ja ja tv-komedia, radioohjelmat, kuunnelmat, media-ala työpajat valo/ääni/kuva, äänitaide, kuva ja ääni, mediekonst valotaide videoinstallaatio, videotaide vähittäiskauppa yhteisötaide, samfundskonst ympäristö-maataide ympäristötaide äänitteiden ja tekstien käyttö työskentelyn ja julkistamisen osana Liite 7. Taiteilijoiden apurahoista Valtion apurahat taiteilijoille Viimeisten vuosikymmenten aikana suomalainen suora taiteen tukijärjestelmä on kehittynyt kolmilohkoiseksi. Ensimmäisenä lohkona voidaan pitää taiteilijoiden julkista tukijärjestelmää eli suoran taiteilijatuen tuki-instrumentteja. Toisen lohkon muodostavat julkisesti tuetut valtionosuusrahoituksen (vos) piirissä olevat taidelaitokset. Kolmas lohko on muiden taideyhteisöjen julkiset tukijärjestelmät. Ensimmäisen ja kolmannen lohkon rahoittajana on lähes yksinomaan valtio. Toisessa rahoitusvastuu on jaettu valtion ja kuntien kesken. Yksittäisen taiteilijan kannalta julkinen tuki kohdentuu taiteenalasta riippuen eri tavoin joko yhden tai useamman lohkon välityksellä. Esimerkiksi kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden julkinen tuki perustuu pitkälti ensimmäisen lohkon eli suoran taiteilijatuen varaan. (Rautiainen 2008, 19.) Valtion suora taiteilijatuki vuonna 2010 oli yhteensä lähes 17,5 miljoonaa euroa, missä on kasvua edelliseen vuoteen nähden 2 prosenttia ja vuoteen 2000 nähden 20 prosenttia1. Tukea myönnettiin apurahoina, avustuksina, palkintoina sekä taiteilijaprofessoreiden ja alueellisten taidetoimikuntien osalta myös läänintaiteilijoiden palkkoina. Valtion taidetoimikuntien tuki oli kaikkiaan 26,5 miljoonaa euroa ja alueellisten taidetoimikuntien tuki 4,3 miljoonaa euroa. Alueellisten taidetoimikuntien kautta rahaa käytettiin myös taiteen edistämisen hankkeisiin kaikkiaan 2,5 miljoonaa euroa. Taidetoimikuntajärjestelmän kautta tuettiin ja edistettiin taidetta vuonna 2010 yli 33 miljoonalla eurolla. Vuonna 2010 taiteilijatuen osuus valtion menoista oli 0,05 prosenttia (0,04 % vuonna 2000), taideja kulttuuribudjetista 6,9 prosenttia (6,0 % vuonna 2000) ja veikkausvoittovaroista 13,3 prosenttia (9,0 % vuonna 2000)2 (Karhunen 2001; Karhunen 2011). 1 2 Suoraan taiteilijatukeen käytetyt määrärahat ovat olleet kasvussa koko nykymuotoisen taidetoimikuntalaitoksen ajan. 1990-luvun alun jälkeen taiteilijatukeen käytetyt määrärahat ovat kasvaneet aiempaa hillitymmin ja kasvu on suuntautunut erilaisten volyymiltaan pienten erityistukimuotojen määrän kasvattamiseen. (Rautiainen 2008, 30-31.) Alueellisten taidetoimikuntien myöntämät tuet eivät ole mukana näissä osuuksissa vertailtavuuden vuoksi (vuoden 2000 tilastossa on mukana vain valtion taidetoimikuntien Taiteen keskustoimikunnan tuki taiteenaloittain (%) vuonna 2010 Taiteenala Valtion Alueelliset taidetoimi- taidetoimikunnat % kunnat % Yhteensä % Kirjallisuus 19,9 10,2 18,6 Kuvataide 16,9 26,2 18,2 Säveltaide 14,8 15,0 14,8 Näyttämötaide 14,9 9,5 14,1 Tanssitaide 7,6 6,7 7,5 Elokuvataide 7,1 4,8 6,8 Muu* 6,6 12,3 7,4 Taideteollisuus 4,7 8,7 5,3 Valokuvataide 5,2 3,3 4,9 Rakennustaide 1,8 3,3 2,4 Yhteensä % 100 100 100 26,5 milj. 4,3 milj. 30,8 milj. Yhteensä € * Sisältää taiteenaloittain luokittelemattomat sekä sirkustaiteen (osuus koko tuesta 1,5 %), arvostelijat (0,6 %) ja mediataiteen (1,3 %). Alueellisten taidetoimikuntien luvuissa myös lastenkulttuuri, tapahtumat ja saamelaiskulttuuri sisältyvät ryhmään ”muu”. Lähde: Karhunen 2011, 3. Ns. suora taiteilijatuki sisältää useita eri tukimuotoja, joiden myöntämisestä vastasi vuonna 2010 opetusja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva valtion taidetoimikuntalaitos, jonka muodostivat taiteen keskustoimikunta, yhdeksän taidetoimikuntaa (elokuva-, kirjallisuus-, kuvataide-, näyttämötaide-, rakennustaide-, säveltaide-, muotoilu-, tanssitaide- ja myöntämä tuki). Jos alueellisten taidetoimikuntien myöntämä tuki otetaan mukaan vuonna 2010, osuudet ovat seuraavat: valtion menoista 0,06 %, taide- ja kulttuuribudjetista 8,0 %, veikkausvoittovaroista 15,6 %. (Karhunen 2011; Karhunen 2001.) 207 valokuvataidetoimikunnat) ja kolmetoista alueellista taidetoimikuntaa3. Lisäksi apurahoja myönsivät lautakunnat ja jaostot. Valtion taidetoimikuntien jäsenet on nimittänyt valtioneuvosto eri taiteenalojen keskeisten järjestöjen ja laitosten ehdottamista henkilöistä (L 712/91) aikaisemmin kolmeksi vuodeksi kerrallaan, vuodesta 2013 lähtien kahdeksi vuodeksi. Apurahapäätösten valmistelu ja toteuttaminen perustuvat vertaisarviointiin, sillä taidetoimikuntien jäsenet ovat taiteilijoita ja eri taiteenalojen asiantuntijoita. Myös alueelliset taidetoimikunnat jakavat apurahoja ammattitaiteilijoille. Alueellisten taidetoimikuntien jäsenet ovat opetusministeriön nimittämiä. Alueellisten taidetoimikuntien taiteenedistämisvarat jaetaan taiteilija-apurahoihin, yhteisöjen valtionavustuksiin, läänintaiteilijoiden palkkaamiseen sekä erilaisiin taiteenedistämishankkeisiin. Alueellisilla taidetoimikunnilla on mahdollisuus jakaa alueillaan toimiville taiteilijoille kohdeapurahoja, matka-apurahoja ja työskentelyapurahoja, lisäksi ne myöntävät avustuksia yhteisöille ja toteuttavat erilaisia hankkeita ja projekteja. Taiteilijatukijärjestelmän ydin on ½-5 vuodeksi myönnettävät verovapaat taiteilija-apurahat (työskentelyapuraha)4. Valtion taiteilija-apurahan suuruus määräytyi aikaisemmin valtion palkkaluokka A 9 mukaan, mutta vuodesta 2003 alkaen Taiteen keskustoimikunta (vuoteen 2012) ja Taiteen edistämiskeskus (vuodesta 2013) on vahvistanut sen suuruuden vuosittain. Vuonna 2010 apurahoja oli vielä jakamassa useita 2000-luvulla perustettuja ja myös lakkautettuja elimiä valtion taidetoimikuntalaitoksen yhteydessä. Vuosina 2001-2012 toimi säveltaiteen kirjastoapurahalautakunta5 ja vuosina 2003-2012 kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden apurahalautakunta. Seuraavat jaostot lakkautettiin jo vähän aiemmin: monitaidejaosto (2001-2002), sirkustaidejaosto (2004-2011), mediataidejaosto (2001-2011). Vuonna 1987 perustetun lastenkulttuurijaoston toiminta loppui vuonna 2011 ja siitä eteenpäin lastenkulttuurin tukeen vara- 3 4 5 Virasto nimeltään taiteen keskustoimikunta muuttui vuoden 2013 alussa Taiteen edistämiskeskukseksi ja samalla myös luottamusmiehistä koostunut Taiteen keskustoimikunta lakkautettiin ja taidetoimikuntarakenteeseen tuli muutoksia. Vuonna 2013 aloitti työskentelynsä ensimmäinen taideneuvosto sekä uudet kaksivuotiskaudeksi valitut taidetoimikunnat: arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunta, elokuvataidetoimikunta, kirjallisuustoimikunta, kuvataidetoimikunta, media-, sarjakuva- ja kuvitustaiteen toimikunta, monialainen taidetoimikunta, musiikkitoimikunta, näyttämötaidetoimikunta, sirkus- ja tanssitaidetoimikunta ja valokuvataidetoimikunta. Alueellisten taidetoimikuntien määrä pysyi samana, mutta niiden toimikausi lyheni kolmesta kahteen vuoteen. Vuodesta 2012 on myönnetty 10-vuotisia taiteilija-apurahoja, jotka on tarkoitettu erittäin ansioituneille taiteenharjoittajille, jotka apurahan saatuaan voivat käyttää taiteilijaprofessorin nimikettä. Vuosina 1999-2000 Opetusministeriö jakoi säveltaiteen kirjastoapurahat. 208 tut määrärahat on suunnattu alueellisille taidetoimikunnille jaettavaksi apurahoina ja avustuksina. Jo 1970-luvun alussa taiteilijajärjestöissä käynnistyi keskustelu taiteilijapalkasta. Taiteen keskustoimikunnassa lähestyttiin asiaa takuupalkkaideologian innoittamana ja se valmisteli toisiaan täydentävää apuraha- ja takuupalkkajärjestelmää. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa otettiin jo silloin vieläkin olemassa olevat takuupalkkajärjestelmät käyttöön, mikä toimi esimerkkinä tukijärjestelmän uudistamisen suunnasta. Tavoitteena oli lopulta taiteilijan virkojen perustaminen erityisen ansioituneille aktiivisesti työskennelleille taiteilijoille. Taiteen keskustoimikunnan ja opetusministeriön valmisteleman esityksen taiteilijan virkojen perustamisesta torppasi kuitenkin valtiovarainministeriö ja Valtiontalouden tarkastusvirasto vedoten siihen, ettei tietyn väestöryhmän toimeentulon turvaamista voi pitää asianmukaisena perusteena valtionvirkojen perustamiselle. Myöhemmin nämä valmistelut johtivat pitkäaikaisten (15-vuotisten) taiteilija-apurahojen myöntämisen aloittamiseen vuonna 1982. Niistäkin luovuttiin runsas kymmenen vuotta myöhemmin. (Jokinen & Rautiainen 2008, 196-197.) Vuodesta 2012 on myönnetty 10-vuotisia taiteilija-apurahoja, jotka on tarkoitettu erittäin ansioituneille taiteenharjoittajille, jotka apurahan saatuaan voivat käyttää taiteilijaprofessorin nimikettä. Tämän järjestelyn myötä taiteilijaprofessorien virat lakkautettiin asteittain. Muut apurahat taiteilijoille Taiteilijat voivat hakea myös kuntien/kaupunkien ja yksityisten tai julkisten säätiöiden /rahastojen apurahoja ja muuta tukea. Tärkeitä taiteilijoille tukea myöntäviä tahoja ovat muun muassa Suomen elokuvasäätiö (SES), Audiovisuaalisen kulttuurin edistämissäätiö (AVEK) ja Musiikin edistämissäätiö (MES)6. Säätiöiden tuki taiteelle ja taiteilijoille koostuu taiteilijoille ja taideyhteisöille jaetuista avustuksista, apurahoista ja palkinnoista. Säätiöt tekevät myös jonkin verran taidehankintoja, tosin 2000-luvulla näiden hankintojen määrän todettiin selvästi vähentyneen verrattuna 1990-luvun tilanteeseen (Oesch 2008, 58). Yksityisistä säätiöistä huomattavimpia taiteen (ja tieteen) tukijoita ovat yleisiä kulttuurisäätiöitä edustavat Suomen kulttuurirahasto (SKR) ja sen maakuntarahastot, Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto sekä Svenska Kulturfonden. Säätiökenttä tukee pääasiassa perinteisiä taiteenaloja. Kulttuuria ja taidetta tukeneiden säätiöiden 2000-luvulla jakamien apurahojen ja avustusten kokonaissumma on kasvanut huomattavasti vuodesta 6 Teosto ja Gramex perustivat Musiikin edistämissäätiön (MES) vuonna 2012. Samalla loppui Esittävän säveltaiteen edistämiskeskuksen (ESEK) ja Luovan säveltaiteen edistämissäätiön (LUSES) toiminta. 1987, mutta kasvu oli vuonna 2008 valmistuneen tutkimuksen mukaan voimakkainta vuosien 1997 ja 2001 välillä. Taiteilijoille myönnettyjen apurahojen ja avustusten kokonaissumman kasvu oli tasaista vuoteen 2001 saakka, mutta sen jälkeen taiteilijatuki lähes kaksinkertaistui vuoteen 2005 mennessä. (Oesch 2008, 60.) (Sen jälkeisestä tilanteesta ei vuoteen 2013 mennessä ole koottua tietoa saatavilla.) Suurin osa (edellä mainitusta kokonaissummasta) taiteilijoiden ja työryhmien apurahoihin, stipendeihin ja palkintoihin käytetyistä varoista suunnattiin kuva- ja säveltaiteilijoille sekä kirjailijoille. Taiteenaloittainen tuen jakauma painottui hieman eri tavoin kuin säätiöiden kokonaistuki vuonna 2001 (tuen saajina ovat myös kulttuuri- ja taidelaitokset). Kolmasosa säätiöiden tuesta taiteilijoille kohdistui kuvataiteeseen ja säveltaiteilijat saivat runsaan neljäsosan. Kirjailijoiden osuus oli 16 prosenttia ja joka kymmenes apuraha myönnettiin näyttämötaiteen edustajalle. Vuonna 2005 näyttämötaiteen ja tanssitaiteen osuudet kokonaistuesta laskivat ja tuki kanavoitui kuva- ja säveltaiteilijoiden ohella myös elokuvataiteen ja taideteollisuuden aloille. (Oesch 2008, 60.) Kulttuurin ja taiteen yksityistä rahoitusta pidetään kapeapohjaisena ja kansantalouden suhdanteista riippuvaisena. Koska säätiöiden tuki on kohdistunut tutkimuksen mukaan selkeästi samoille taiteenaloille (jotka saavat perinteisesti pääosan muidenkin tuesta), säätiöiden kulttuurille ja taiteelle suuntaama tuki on tarjonnut taiteilijoille vain tarpeellisen vaihtoehdon ja lisärahoituksen. (Oesch 2008, 61-62.) Kaiken kaikkiaan suomalaista tukijärjestelmää voi pohjoismaisen vertailun perusteella pitää suhteellisen joustavana taiteilijan näkökulmasta (Heikkinen 2007). 209 Liite 8. Taiteenalat veronalaisten tulojen, konstruoidun kokonaistulon, apurahojen, taiteellisen työntulojen mediaanien mukaan vuosina 2000* ja 2010 Konstruoidut kokonaistulot (mediaani €) 32 586 Rakennustaide 29 445 Säveltaide 35 066 24 111 Valokuvataide 40 000 33 608 29 130 30 000 Näyttämötaide Kritiikki 35 334 29272 28 659 28 752 Kirjallisuus Elokuvataide 28 359 31 114 28 038 27 717 Monialaiset 25 652 25 000 Taideteollisuus 20 510 Tanssitaide Kuvataide 18 453 20220 Muut 20 000 25 000 2000 27 482 Kaikki taiteilijat 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 2010 30 000 30 000 35 000 40 000 € * Vuoden 2000 luvut on muunnettu vuoden 2010 arvoon Tilastokeskuksen elinkustannusindeksin mukaan. 210 Veronalaiset kokonaistulot (mediaani €) 31 408 Rakennustaide 29 445 Säveltaide 40 000 34 657 28 408 30 000 Näyttämötaide Kritiikki 33 371 26 152 25 518 25 000 Elokuvataide 23 773 24 235 Monialaiset 25 074 23 543 Taideteollisuus 19 288 Tanssitaide 19 630 Kirjallisuus 22 838 22 500 19 630 19 130 Valokuvataide 13 740 16 000 Kuvataide Muut 15 000 25 405 27 500 Kaikki taiteilijat 0 5000 10000 15000 20000 € 25000 2000 30000 2010 35000 40000 Tulot taiteellisesta työstä(mediaani €) 27 482 Rakennustaide 25 912 Näyttämötaide 19 630 Säveltaide Elokuvataide 17 991 Taideteollisuus 14 000 29 500 25 000 23 555 17 667 9 815 10 000 Monialaiset 4 908 5 000 Kirjallisuus 7 853 6 023 Tanssitaide Kuvataide 4 122 5 000 Kritiikki 1 963 1 524 Muut Valokuvataide 38 000 12 500 4 052 2 625 15 704 14 200 Kaikki taiteilijat 0 5000 10000 15000 2000 20000 25000 30000 2010 35000 40000 € 211 Apurahat(mediaani €) 3 926 Valokuvataide 13 834 7 572 9 000 Elokuvataide 7 373 8 000 Kuvataide Muut 7 000 3 926 Tanssitaide 6 000 Monialaiset 4 319 6 000 Kirjallisuus 5 889 6 000 982 5 000 Kritiikki 982 4 000 Rakennustaide Näyttämötaide 2 945 3 417 Taideteollisuus 2 945 3 304 Säveltaide 3 533 2 746 4 515 5000 Kaikki taiteilijat 0 5000 2000 10000 15000 20000 € 212 25000 30000 2010 35000 40000 Liite 9. Valtion taiteilija-apurahan arvon kehitys vuodesta 1970 vuoteen 2012 Kuvio 1. Valtion taiteilija-apurahan arvon kehitys (€)* vuodesta 1970 vuoteen 2012 20 000 19 894 19 656 15 651 16 585 16 110 17 277 19 564 19 445 17 065 15 000 15 233 13 827 € 13 512 10 000 5 000 0 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2008 2010 2011 2012 * Luvut on muutettu vastaamaan vuoden 2012 rahanarvoa Tilastokeskuksen elinkustannusindeksin mukaan. Kuvio 2. Valtion taiteilija-apurahan arvon kehitys (€)* ilman MELA-osuutta(2009−2012)** vuodesta 1970 vuoteen 2012 20 000 19 656 15 651 15 000 € 17 604 17 277 16 585 16 110 17 065 17 176 17 234 15 233 13 827 13 512 10 000 5 000 0 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2008 2010 2011 2012 * Luvut on muutettu vastaamaan vuoden 2012 rahanarvoa Tilastokeskuksen elinkustannusindeksin mukaan. ** Vuodesta 2009 voimassa olleen lakiuudistuksen myötä MYEL-vakuutus on pakollinen yli 4 kuukauden ajaksi myönnettävissä työskentelyapurahoissa (eli myös taiteilija-apurahoissa). Vuodelle 2009 myönnettävien taiteilija-apurahojen määrää korotettiin vakuutusmaksun vuoksi. 213
© Copyright 2024