silta-09-2015
Tamperelainen seurakuntalehti Syyskuu 2015 Ville Nieminenkin hehkuttaa riparin puolesta Sivu 4 i.fi siltaleht Kansanedustaja Jutta Urpilainen: Sivut 8–10 Luotsin kirahvi rohkaisee ja etsii lapsille sijaiskoteja Sivut 6–7 Hannu Jukola Hannu Jukola Hannu Jukola Huippusuosittu Syntisten yö saa jatkoa veisuillasta Sivu 5 Hannu Jukola Unelmien jalanjäljillä Kerhot tukevat lapsen kasvua ja perheitä arkielämässä Sivut 6–7 2 SILTA 9/2015 PÄÄKIRJOITUS Kirsi Airikka vt. päätoimittaja syyskuu Tampere 2.9.2015 Tampereen seurakuntien tapahtumatarjotin on ollut tänä kesänä kaikkien aikojen runsain. Kaupunkilaiset ovat saaneet nauttia monipuolisista tilaisuuksista, jotka ovat tuoneet kirkon keskelle kylää. Kesäkuussa Laukontorille houkutteli väkeä Bikers Church, joka tarjosi hengellisyyttä moottoripyörien jylinän ja hyvän musiikin parissa. Mummon Kammari piti esillä ikäihmisten asiaa Senioritapahtumassa Tammelantorilla. Tapahtumien yön parhaimmat kemut pidettiin keskustan kirkoissa, jotka täyttyivät ääriään myöten. Osallistujia oli useita tuhansia, ja satoja ihmisiä jäi valitettavasti kirkkojen ulkopuolelle. Suomen ensimmäinen Blues Brothers -messu sai kankeimmankin kirkkokansan svengaamaan Aleksanterin kirkossa. Syntisen laulukirjan yhteislaulut raikuivat Syntisten yössä Tuomiokirkossa. Jazzin ystäviä hemmoteltiin saksofonikonsertilla Vanhassa kirkossa. ” Rentoon menoon uskaltautuivat ehkä sellaisetkin ihmiset, jotka harvoin osallistuvat seurakunnan toimintaan. 6.9. Tulkaa minun luokseni! Jeesus kutsuu elämän erilaisten kuormien uuvuttamia. Kiitollisina me väsyneet otamme tarjouksen vastaan. 27.9. Sapatin herra vapauttaa jälleen Ihmisten asettamat rajoitukset saavat mennä, sillä kristityn vapautta rajoittavat vain totuus ja rakkaus. 13.9. Paras pankki taivaassa Talleta aarteesi taivaaseen, sillä maan päälle niitä on turha kerätä – on se maa sitten Suomi, Sveitsi tai vaikkapa Portugali. Tosi on. 4.10. Mikkelinpäivä Herran viestissä on aina käsky, kutsu, lupaus. Sen voi kuulla ainoastaan totteleva kutsumus. Anna-Maija Raittilan virsi 138 kuvaa enkelin ja ihmisen puhevälit muutamalla valitulla sanalla. 20.9. Syksyn pääsiäinen Jokainen sunnuntai muistuttaa pääsiäisestä, tämä tavallista kattavammin. Kuolema on kukistettu, haudan salpa murrettu. Toivo elää! ERILAINEN SYKSY Enkeli mikkel kirkko inpäiv änä 4.10. k lo 15 Levo seurak nmäen untako dissa Syksyllä aloitetaan uusi harrastus. Syksyllä hakeudutaan ryhmään. Kehitetään itseä ja kasvetaan ihmisinä. Ollaan kesästä reippaita. Voisiko seurakunta olla yhteisö, jossa ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla erityisen luova? Ei olla edes reipas. Syksyllä voisi olla enemmän lähimmäinen. Ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä antaisikin lämpöä ja valoa toisille. Enemmän myötätuntoa kuin tunnelmointia, mieluummin pysähtymistä kuin ohi kulkemista. PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio Janne Ruotsalainen Kirkko mukana ihmisten elämässä TULEVAT PYHÄT 2.9.–7.10.2015 Tapahtumien suosiosta voisi päätellä, että ihmiset tarvitsevat kirkkoa myös arjessa, ei ainoastaan elämän suurina juhlapäivinä ja isoissa käännekohdissa. Iloiseen ja rentoon menoon uskaltautuivat ehkä sellaisetkin ihmiset, jotka harvoin osallistuvat seurakunnan toimintaan. Kun kynnys on riittävän matala, kirkko täyttyy kansasta. Kaikilla meillä on tarve tulla Jumalan eteen pohtimaan elämän peruskysymyksiä. Seurakunnat haluaa tarjota kaupunkilaisille erilaisia vaihtoehtoja kokea yhteyttä. Niinpä Syntisten yö saa jatkoa ja yhteislaulutilaisuus Syntisten veisut järjestetään Tampereen-päivänä, sunnuntaina 4. lokakuuta Tuomiokirkossa. Myös Aleksanterin kirkossa tapahtuu tulevina kuukausina. Keskiviikkona 11. marraskuuta luvassa on Elämän Virta -tapahtuma, jossa käydään läpi Olavi Virran elämää laulujen, Saarnaajan kirjan ja henkilöhistorian avulla. Blues Brothers -messu puolestaan saa uusinnan perjantaina 13. toukokuuta. Syksy kokoaa seurakuntien kerhot, ryhmät ja yhteisöt täyteen toimintaan. Ne tarjoavat messujen ohella tukea, tekemistä, elämän leipää sekä yhteyttä toisiin ihmisiin. Tule rohkeasti mukaan! ✦ HELMI Ihmisten hyvä mieli näkyi Tapahtumien yönä myös kolehtituotossa. Illan aikana kerättiin lähes 10 000 euroa. Rahat menevät vähävaraisten ihmisten ruoka-apuun seurakuntien diakoniatyön kautta. Kiitos avusta! Lapsille ja perheille oli tarjolla monenmoista puuhaa Kukkaisviikoilla ja Tapahtumien yönä. Kouluun lähtevien siunauskirkot olivat suosittuja viime vuosien tapaan. Pikadeitit ovat niin ikään saavuttaneet tänä kesänä ennennäkemättömän suosion. Elokuussa Särkänniemessä järjestetyssä tapahtumassa sydänystävää etsi peräti 106 ihmistä. Tänäkin kesänä Tampereen tiekirkot ovat olleet avoinna ja tarjonneet ihmisille mahdollisuuden hiljentymiseen. ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se, mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne. ” (1. Tess. 5:16–23 ) Silta 9/2015 Jussi Laitinen kysymystä Mummon Kammarin perehdytyskurssilla vapaaehtoiset Heta Ojell, Merja Kankaanpää ja Minna Grönlund harjoittelevat apuvälineiden käsittelyä. Vapaaehtoistoiminnanohjaaja Hannele Virkola (2. vas.) kertoi, ettei vapaaehtoisten tarvitse tehdä tehtäviä, joissa vanhusta tarvitsee siirtää tai nostaa. Pyörätuolia käyttäviä auttavat he, jotka kokevat tehtävän omakseen. Löytyykö vanhuksille oikeanlaista apua? ❶ ❷ Voiko kaikkiin pyyntöihin vastata? – Viime aikoina yhä huonokuntoisempien vanhusten määrän kasvu kodeissa on alkanut näkyä myös avunvälityksessämme. Silloin tällöin erityisesti kotihoidon työntekijöiden välittämät pyynnöt ovat liian vaativia vapaaehtoistyönä hoidettaviksi. Esimerkiksi pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkuva vanhus asuu hissittömässä kerrostalossa tai hissi on liian pieni. Vanhuksella on paljon apuvälineitä, ja osaaminen vaatii ammattitaitoa. Muistisairaita asuu paljon yksin. ❸ Löytyykö kaikille apua? – Laitoksissa ja palveluasumisyksiköissä on paljon tarvetta, eikä kaikkeen riitä vapaaehtoisia. On erittäin tärkeää, että tiedämme vapaaehtoistyön rajat emmekä lähde tekemään koulutusta ja ammattitaitoa vaativia tehtäviä. Jos emme voi auttaa, ohjaamme eteenpäin. ❹ Miten avunvälitys jatkossa toimii? – Seurakuntien avunvälityksessä maanantaista keskiviikkoon kello 9–11 tilauksia ottaa vastaan kaksi työntekijää. Vapaaehtoisen vanhustyön pyynnöistä vastaa Mummon Kammari. Opas- ja saattajapyynnöissä järjestelyaika on kaksi päivää. On hyvä tilata esimerkiksi lääkäriin saattaja hyvissä ajoin. – Kehitämme syksyn aikana avunvälitystä ja diakonista vanhustyötä. Vuoden lopulla avunvälitysaika lisääntyy. Vaikka vapaaehtoisia on Mummon Kammarin tehtävissä lähes tuhat, uusia tarvitaan kipeästi. Järjestämme kuukausittain perehdytystilaisuuksia. ❺ Mistä näkökulmasta vanhustenhoitoa pitää Tampereella suunnitella, ikäihmisten palveluista vastaava apulaispormestari Mikko Aaltonen? – Vanhustenhoitoa järjestetään asiakaslähtöisesti niin, että jokaiselle löytyy tarvetta vastaava palvelu. Kotiin vietäviin palveluihin panostetaan edelleen, mutta muitakin palveluita kehitetään. Seuraavan viiden vuoden aikana Tampereelle rakennetaan 500 uutta tehostetun palveluasumisen paikkaa. Paikat soveltuvat muun muassa muistisairaille, ja henkilökunta on paikalla vuorokauden ympäri. – Vapaaehtoisten ja järjestöjen toimintaa halutaan tukea, ja yhden ikäihmisten palveluiden suunnittelijoista toimenkuvaan on lisätty vapaaehtoistyön koordinointi. Haluamme, että vapaaehtoiset ja Tampereen kaupunki tekevät jatkossakin yhteistyötä. ✦ Kaupunkiviljelyn suolana on yhteisöllisyys Kalevankankaan hautausmaan entisen kasvihuoneen paikalla kasvaa kesäkurpitsaa, vuonankaalia, ruusupapua ja palsternakkaa. Villi neidonkieli täydentää näkyä iloisella sinisellään. Kaupunkiviljelijät puuhaavat paikalla toista kesää. Aiempina vuosina kädet olivat mullassa Aspinniemessä. Viljelijät ovat oppineet edellisen kesän virheistä ja saaneet neuvoja mukana olevalta hortonomilta. Tämänkesäiset opit voi hyödyntää ensi kesänä. Viime vuonna juurekset istutettiin liian tiheään, mutta nyt näyttää paremmalta. Toimintatavan parasta antia ovatkin yhteiset kokemukset ja opit. Tärkeitä periaatteita ovat myös ruuan tuotannon tuominen lähelle ja tyhjän tilan hyötykäyttö. – Kuka tahansa voi viljellä kaupungissa, mutta tällä tavalla jaamme kokemuksia ja opimme yhdessä tekemällä, Annika Palomäki sanoo. Kalevanharjulla viljelmät ja sato ovat yhteisiä. Kastelun hoitavat kulloinkin paikalla olevat. Työtä tehdään myös talkoilla. Satoa nousee isoissa säkeissä ja vanhojen kuormalavojen päällä. Säkit, lavat ja multa on saatu lahjoituksina. – Kun kyselee ja kertoo, mistä on kyse, aika moni taho lähtee mukaan, sanoo Krista Willman. Seurakunnat on tarjonnut käyttöön kottikärryt, työkaluja ja kasteluvettä. Siemeniä ja tarpeellisia tavaroita viljelijät ovat voineet säilyttää käytöstä poistetussa kasvihuoneessa. Kasvihuoneet tyhjenivät Tampereen seurakuntayhtymän siirryttyä ostokukkiin. Viljelijöillä lienee mahdollisuus huhkia samalla paikalla ensi kesänäkin. Uusi kaupunkiviljelylle otollinen alue Tampereella voisi olla Hiedanrannan vanha tehdasalue Lielahdessa. Porukkaan pääsee mukaan tulemalla yhteiseen kokoontumiseen, joita on keskiviikkoisin kello 18. Yhteyttä voi myös ottaa sähköpostitse osoitteella [email protected] tai Kalevanharjun yhteisöviljelmän Facebook-sivun kautta. ✦ Asta Kettunen Jussi Laitinen Mummon Kammariin tulee vuodessa noin 3000 avunpyyntöä. Millaista apua niissä kaivataan, kotikäyntiohjaaja Pirjo Nykänen ja toiminnanjohtaja Maarit Tammisto? – Vapaaehtoisia pyydetään vanhuksille ulkoiluseuraksi ja juttukavereiksi. Moni kotona asuva vanhus tarvitsee myös saattajan päästäkseen lääkäriin, laboratorioon, jalkahoitajalle, kampaajalle, kauppaan tai kirkkoon. – Talkkari pikkaraisia kaivataan vaihtamaan lamppu tai palovaroittimen patteri. On pihan haravointia ja mattorullan kantoa vintille. Asta Kettunen Sillan liitteen sivu 12, siltalehti.fi, mummonkammari.fi, tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/ikaihmiset 3 Krista Willman, Hanna Nieminen ja Annika Palomäki iloitsevat kesäkurpitsasadosta. Kesän uutuus on yrttiseinä. SILTA 9/2015 Hannu Jukola Kirkkopuiston luota ei löytynyt hautoja Pirkanmaan maakuntamuseo valvoi parin viikon ajan kaivamista Pyynikin kirkkopuiston etelälaidalla. Hautausmaan ulkopuolelle pyöräilyreitin kunnostusta varten tehdystä kaivannosta ei löytynyt hautapaikkoja tai muinaisjäännöksiä. a uujuhl j r o k n Elo n Nekala alolla a t un t seurak . kello 15 ke 9.9 Hautausmaa Aleksanterin kirkon luona oli käytössä vuosina 1784–1880. Se on nykyään kiinteä muinaisjäännös. Siunatun maan ulkopuolelle on epäilty haudatun muun muassa rikollisia tai koleraan kuolleita. Jussi Laitinen 4 Eeva Majara (sylissä) ja Iida Aaltio eivät tunteneet toisiaan ennen Tee se itse -rippikoulua, mutta ystävystyivät kesän leirillä. Alfa-kokeilu Vuoreksessa – Tänä syksynä Vuoreksessa toteutettava Alfa-kurssi on kokeilu. Perinteiseen kurssiin verrattuna uutta on luentojen katsominen videolta, kertoo kappalainen Juhani Räsänen. – Tarkoitus on myös testata, kuinka ihmiset löytävät Vuoreksen seurakuntakodille koko seurakunnan alueelta ja laajemminkin Tampereelta. Toki kurssi palvelee erityisesti vuoreslaisia. Luennot pitää Alfa-kurssien kehittäjä Nicky Gumbel. Tekstitys on suomeksi. Aiheina ovat kristinuskon perusasiat, kuten uskon varmuus ja Pyhän Hengen toiminta. Kurssi alkaa esittelyllä 9.9. ja jatkuu keskiviikkoisin marraskuun puoliväliin kello 17.30–20. Lisäksi on viikonlopputapaaminen. Maksu sisältää materiaalin. Kurssi pidetään kauppakeskus Klaavassa sijaitsevassa Vuoreksen seurakuntakodissa, os. Vuoreksen puistokatu 87. Viereen pääsee bussilla numero 5. Ilmoittautumiset:anu.myllarinen@evl. fi tai p. 040 8048158. Lisätietoja: juhani. [email protected] tai p. 040 5043818. Messukylän seurakunnan Kohtaamispaikan Alfa alkaa Aitolahden kirkolla 9.10. ja kestää tammikuulle. Ilmoittautumiset: [email protected] tai p. 040 804 8157. ✦ htb.org ja finland.alpha.org Nicky Gumbel on Lontoon Holy Trinity Brompton -seurakunnan kirkkoherra. RIPPIKOULU 2016: • Ilmoittautuminen 22.9. asti • Esite postitse elokuun lopulla kaikille 2001 syntyneille kirkon jäsenille • Elo-syyskuun aikana rippikouluinfoja lähes kaikissa yläkouluissa • Kaikki tervetulleita, kuuluipa kirkkoon tai ei • tampereenrippikoulut.fi Ripari on ykkösjuttu Y ksi ensi vuoden uutuuksista on jääripari Kokemäellä. Sille kutsutaan erityisesti jääkiekkoilijoita, ringetten pelaajia ja taitoluistelijoita. Ryhmän kokoonpano määräytyy sen mukaan, kuinka paljon siihen on tulossa harrastajia kustakin lajista. Jääkiekkovalmennuksesta vastaavat Ville Nieminen ja muut huippuammattilaiset. – Rippileiri on monelle varhaisteini-iän huippukohta, kun pääsee pois kotoa porukalla johonkin leirikeskukseen ja saa viettää aikaa yhdessä muiden nuorien kanssa. Yhdessä eläminen ja oleminen on ihan mahtava juttu, Nieminen hehkuttaa. Jääriparilla on tarkoitus harjoitella jäällä kerran päivässä, opiskella ja viettää hyviä hetkiä muiden kanssa. – Uskon, että tässä voidaan yhdistää monta hyvää juttua yhdellä iskulla. Jääkiekolla ja joukkueurheilulla on paljonkin yhteistä riparin kanssa. Se on yhdessä olemista, tekemistä, sosiaalisia taitoja. Rippikoulupastori Jari Pulkkinen kertoo idean tulleen jääkiekkoväen puolelta. – Jäälajien harrastajamäärä on Tampereella niin suuri, että vaarana ei ole muodostua vain yhdelle joukkueelle järjestettävä rippikoulu, vaan kaikkia yllämainittujen lajien harrastajia kutsutaan mukaan. Muita vuoden 2016 uutuuksia ovat musiikkiripari ja Viroon suuntautuva rippikoulu. Viro-rippikoulussa yhteistyökumppani on Eteläisen seurakunnan ystävyysseurakunta Keilassa. Teemavalikoimassa säilyvät Tee se itse -rippikoulu, suosittu roolipelirippikoulu ja Messin räätälöity vaihtoehto. Tarve on tavoittaa rippikoululaisten lisäksi erityisesti yli 35-vuotiaat. Tietoa levitetään muun muassa Facebookin kautta. – Haluamme muistuttaa rippikoulun tärkeydestä ja monista positiivisista merkityksistä. Esimerkiksi hiljattain ilmestynyt tutkimus osoittaa, että rippikoulu vaikuttaa yksinäisyyden kokemisen vähentymiseen erityisesti poikien keskuudessa, Pulkkinen kertoo. – Aikuisrippikoululaisia jututtaessa tulee usein esille, että yksi suuri syy siihen, miksi ripari on aikoinaan jäänyt käymättä on, ettei kukaan kaveri lähtenyt mukaan. Paras malli Tämän kesän Tee se itse -leirillä olleet rippikoululainen Eeva Majara ja isonen Iida Aaltio kannustavat kaikkia mukaan: – Leiri on ikimuistoinen kokemus, jollaista ei varmasti tule toista. Sieltä saa uusia ystäviä, Eeva Majara vakuuttaa. – Ripari sisälsi paljon muutakin kuin uskon asioita. Keskusteltiin paljon nuorten elämään liittyvistä asioista, ja ehkä niitä olisi voinut enemmänkin käsitellä. Iida Aaltio toteaa, että vaikka itse usko ei kiinnostaisi, saattaa riparilla saada jonkinnäköisen yhteyden Jumalaan. Hän kehuu myös Tee se itse -mallia, joka on ollut paras hänen tähänastisista ripareistaan. ✦ Asta Kettunen Lisää Eevan Ja Iidan kokemuksista: siltalehti.fi SILTA 9/2015 5 DJ Sampl:n selfie Tipotiellä tarjolla tietoa masennuksesta Tipotien sosiaali- ja terveysaseman luentosalissa jatkuvat tiistaina 8. syyskuuta kello 8.15 masennuksen ja ahdistuneisuuden itsehoitoa käsittelevät tietoiskut. Viikoittain pidettävissä tilaisuuksissa kaupungin mielenterveystyöntekijät kertovat mielen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Tunnin kestäviin tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Syksyn tietoiskujen ajankohdat: tampere.fi/terveyspalvelut/ mielenterveys/ajankohtaista Syntisten yö saa jatkoa Tampereen päivän kunniaksi Tuomiokirkossa järjestetään tampereenkiälinen messu kello 10. Saarnaaja on Pispalan pappi Jukka-Pekka Ruusukallio ja liturgi palolaitospappi Antero Niemi. Mukana on MLL:n enkeleitä. Kolehti kerätään Taysissa olevien lasten hyväksi seurakunnan lastenohjaajien kautta. Lopuksi lapsille on luvassa kirkkoseikkailu ja muun muassa mahdollisuus vierailla kirkontornissa. Eva Wäljas Kolehti sairaiden lasten hyväksi Tällä kertaa kolehdilla tuetaan Tays:n Lastenklinikkaa. Se saa uudet tilat vuoden 2018 loppuun mennessä. Uusien tilojen myötä klinikka tarvitsee apua tilojen varustamiseen. Lisäksi saadaan varoja lastentautien tutkimukseen, kertoo vastuualueylihoitaja Tarja Heino-Tolonen. – Tämän päivän tutkimus on huomispäivän hoito, hän muistuttaa. Keräyksellä turvataan myös lasten ja heidän perheidensä viihtyvyyttä sairaalassa, jossa osa lapsista joutuu olemaan pitkään. – Lahjoituksilla ostetaan esimerkiksi leluja, pelejä, dvd-filmejä ja kirjoja, Heino-Tolonen luettelee. Keräykseen voi osallistua, vaikkei pääsisikään mukaan Syntisten veisuihin. Tilinumero on FI2914703000204001. Viestikenttään kirjoitetaan Syntisten veisut, jotta lahjoitus kohdistuu juuri Tays:n Lastenklinikalle. Keräyslupa on voimassa tämän vuoden loppuun koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Suosittu tiskijukka Sampl esiintyy syyskuisessakin Yhden illan jutussa. Edellisellä kerralla tunnelma oli katossa. Tampereenkiälinen messukin Vessanpöntöistä tankotanssiin Hannu Jukola Yleisön pyynnöstä Tampereen seurakunnat ja kustantamo Johnny Kniga järjestävät Tuomiokirkossa uuden, nyt vain yhteislauluja sisältävän tapahtuman Syntisten veisut mikkelinpäivänä 4.10. kello 18. Samana päivänä vietetään Tampereen päivää. Lauluja säestää muun muassa Hassisen koneesta ja Juicen bändistä tuttu muusikko Safka Pekkonen. – Tapahtumien yönä kävi harvinaisen selväksi, että tamperelaiset tahtovat laulaa. Uusintaa alettiin toivoa jo ennen kuin tapahtuma oli ehtinyt alkaa, sillä kirkko tuli niin täyteen, että sadat jäivät ulkopuolelle, kertoo pastori Merja Halivaara. Viimeksi kaikki yhteislaulut olivat pastori Jaakko Heinimäen kokoamasta Syntisen virsikirjasta, nyt mukana on myös muita virsiä ja rippikoululauluja. – Tamperelaiset saavat itse päättää, mitä lauletaan. Olemme tehneet valmiiksi listan ehdotuksista, joita saa käydä äänestämässä, mutta äänestää voi listojen ulkopuoleltakin, Halivaara kertoo. Äänestys päättyy 6.9. Moro-lehden nettisivuilla: aamulehti.fi/moro Väki tungeksi kirkkoon Syntisten yönä. Tapahtuma tuotti kolehtia vähävaraisten ruoka-apuun peräti 5000 euroa. – Ollaan ydintiimin kanssa tehty tapahtuman eteen hommia kesän alusta. Toivomme, että vieraat voivat hyvällä meiningillä verkostoitua osaksi tätä kaupunkia ja kaikki tuntisivat olonsa tervetulleiksi, kertoo Yhden illan jutun projektipäällikkö Elias Pitkänen. Yhden illan juttu pidetään Tullikamarin Pakkahuoneella 23.9. kello 19–23. Ilmaisen nuorille aikuisille suunnatun tapahtuman ideana on tutustuttaa uusiin ihmisiin. Kolmatta kertaa järjestettävän tapahtuman ytimessä ovat toiminnalliset pisteet, joissa toisiin tutustuminen on tehty helpoksi – ilman päihteitä. Illan toteuttavat opiskelijat ja Uusi Verso -yhteisö. Tällä kertaa tapahtuma on osa Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan järjestöviikkoa, joten samalla opiskelijoille tuodaan tutuksi järjestötoimintaa. Tarjolla on vartin mittaisia ohjelmanumeroita tunnin välein. Toimintaa järjestävät ainakin trikkausryhmä, Uniflow sekä Tampereen Ylioppilasteatteri. Lopuksi tunnelmaa nostattavat pääesiintyjät, breakdance-ryhmä Cosmic Lizard Squad, DJ Sampl sekä tankotanssitaiteilija Henriikka Roo. Edellinen tapahtuma oli ystävänpäivänä, jolloin hauskaa iltaa vietti 500 osallistujaa. He muun muassa ajelivat kilpaa vessanpöntöillä. ✦ Asta Kettunen Facebook: Yhden illan juttu APU VIRTSANKARKAILUUN Voimassa 30.9.2015 asti. Liikunta Kotiapteekki Kehon tuet Apuvälineet Hygienia Haavanhoito Virtsankarkailu Katetrit FENNO MEDICAL OY Vuoteensuoja alk. 2200 09 276 360 [email protected] Patjansuoja 2290 Varmuusalushousut naisille 90 16 TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN Varmuusalushousut miehille 90 16 6 Silta 9/2015 Ovi avoinna ja sydämissä Sijaisvanhemmuus on Blombergeille elämäntapa. Se edellyttää, että on aidosti pystyttävä avaamaan ovensa lapselle ja koko paketille. TEKSTI: Riitta Jussila KUVAT: Hannu Jukola B lombergit ovat toimineet sijaisvanhempina seitsemän vuotta. – Tulee vaivautunut olo, kun ihmiset sanovat, että teette hyvää työtä. Emme koe sijaisvanhemmuutta työnä, kertovat Tytti ja Pete Blomberg. Molemmat pitävät lapsista ja ovat tottuneet siihen, että elämään kuuluu useita lapsia. Pete Blombergillä oli lapsuudenkodissa neljä veljeä, ja äiti työskenteli perhepäivähoitajana. Tytti Blomberg puolestaan on työskennellyt vuosikausia lasten kanssa lähihoitajana ja yksityisenä perhepäivähoitajana. Nyt hän tekee perhetyöntekijänä keikkatyötä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Pete Blomberg on koko ajan käynyt työssä kodin ulkopuolella. Tytti Blomberg oli jo aiemmin kuullut sijaisperhetoiminnasta, mutta muutettuaan Ylöjärvelle hän kiinnostui siitä enemmän. Tuolloin hän tutustui erääseen sijaisäitiin, joka kertoi kokemuksistaan. – Aloite sijaislasten ottamisesta tuli Tytiltä, mutta olin heti jutussa mukana, Pete Blomberg sanoo. Pariskunta oli laittamassa hakemusta perhehoitajiksi jo 2007. He kuitenkin luopuivat ajatuksesta, koska Peten äiti kuoli yllättäen. Energiaa vei myös omakotitalon rakentaminen Ylöjärvelle. Nykyään perhe asuu Tampereen keskustassa. Muuton kanssa samaan aikaan Blombergit laati- vat hakemuksen perhehoitajiksi, ja kesäkuussa 2008 he valmistuivat sijaisperhekoulutuksesta. Uudessa talossa oli tilaa mahdollisille uusille perheenjäsenille. – Koulutuksessa kyllä huomaa, onko sijaisvanhemmuus oma juttu, Tytti Blomberg painottaa. Koulutus sisältää paljon itsetutkistelua ja omien voimavarojen analysointia. Perheen koko kasvoi Tytti Blomberg hoiti lapsia kotona syksystä 2008 jouluun 2013. Tuona aikana nelilapsisen perheen koko kasvoi kolmella jäsenellä. – Lopetin työt lokakuussa 2008, kun Sofia muutti perheeseemme, Tytti Blomberg muistelee. Kun perheeseen tulee sijaislapsi, yleensä toinen vanhemmista jää kotiin ainakin ensimmäiseksi vuodeksi. Siten lapseen tutustuu, ja lapsi pystyy kiinnittymään uuteen perheeseen. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi seitsemän lasta, joista vanhin, 22-vuotias Roni on muuttanut pois kotoa. Roni sekä Riku (18 v.), Juuli (16 v.), Jasper (11 v.), Sofia (9 v.), Matias (5 v.) ja Annaelina (4 v.) ovat vanhemmille samanarvoisia. Sofia tuli Blombergeille kaksivuotiaana, Matias kaksiviikkoisena ja Annaelina kahden kuukauden ikäisenä. Sijoitetut lapset ovat eri perheistä. Lapset tuntuvat omilta. Molemminpuolisen kiintymyksen kasvamiseen on vaikuttanut lasten ikä sijoitushetkellä. Blombergien perheeseen kuuluu myös tukilapsi, vuoden ikäinen tyttövauva, jota muut lapset innokkaasti hoivaavat. Tukilapsi viettää perheessä noin kaksi vuorokautta kuukaudessa. Perhe on toiminut tukiperheenä huhtikuusta lähtien. Tasapainoinen perhe Perheen arki on normaalia suurperheen hulinaa. Iloa tuottavat kaikkia vanhempia lämmittävät tapahtumat, esimerkiksi kävelemään oppiminen tai koulunkäynnin sujuminen. Lasten ikäkausiin kuuluvat tunteet koettelevat toisinaan vanhempia – osa lapsista on murrosiässä, osa taas murrosiän kynnyksellä ja osa vielä uhmaiässä. – Kaikki on sujunut hyvin. Omat lapset ovat ottaneet sijaislapset vastaan tasavertaisina sisaruksina. Lapset ovat tottuneet jakamaan äidin, koska toimin aiemmin perhepäivähoitajana, Tytti Blomberg pohtii. ”Ole aito et tunteeton sillä todella merkitystä on sä ymmärtäisit ja kannustaisit Sä välittäisit ja rakastaisit.” Tarja Moilanen Luotsin räppi Silta 9/2015 Blombergin perheenjäsenistä kuvassa ovat lapset Riku (vas.), Annaelina, Jasper, Sofia ja Matias sekä vanhemmat Tytti ja Pete Blomberg. Perhe asui aiemmin Ylöjärvellä, mutta nykyisin koti sijaitsee Tampereella. Luotsi perheiden asialla • Luotsi = Tampereen kaupungin lastensuojelun sijaishuollon työryhmä • Hatanpäänkatu 3 J, 4.krs, • Sijaisperherekrytointi, p. 040 800 4200 • Johtava sosiaalityöntekijä Anne Hyvärinen, p. 050 330 7637 Perhehoidon palvelut: • Päivystysperheet hoitavat kiireellisesti huostaan otettuja lapsia ja nuoria. • Pitkäaikainen perhehoito • Lyhytaikainen perhehoito • Tukiperhetoiminta • Ammatilliset sijaisperheet • Tampere ja seutukunnat: Akaa, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Pälkäne, Urjala, Valkeakoski, Vesilahti ja Ylöjärvi • Tukiperhetoiminta vain Tampereella • Toiminnan tavoitteena on aina lapsen ja perheiden etu tilaa – Sisaruksilla ei ole mitään eroa, meillä on normaalit sisarusvälit. Välillä kiusaamme toisiamme ja sitten taas sovimme. Kaverit kyllä joskus ihmettelevät, kun meillä on niin paljon lapsia, kertoo perheen poika Riku Blomberg. – Kukaan lapsista ei vastustanut sijaisperheeksi ryhtymistä, kun kysyimme heiltä asiasta. Annaelinan tulon jälkeen Riku tosin sutkautti, että nyt voisi riittää, vanhemmat nauravat. – Meistä on sanottu, että olette erikoinen perhe, kun ei ole mitään valittamista. Meillä ei ole ollut mitään suurempia ongelmia biologisten vanhempien, biosukujen tai sosiaalityöntekijöiden kanssa, pariskunta kertoo. – Työnohjauksessa olemme kuulleet toisenkinlaisia tarinoita. Joillakin sijaisperheillä on oikeasti raskasta, Pete Blomberg huomauttaa. Sijoitetut lapset saattavat oireilla hyvin eri tavoin. Toistuvat laiminlyönnit lapsen hoidossa vaikuttavat muun muassa siten, ettei lapsi luota aikuiseen. Sijaisvanhempien tehtävänä on valaa luottamusta ja tukea lasta tunteiden säätelyn opettelussa. Sisaruksista vertaistukea Sijaislapset saavat sijaisperheestä kodin, rakastavat vanhemmat, kavereita, sisaruksia, turvaa ja välittämistä. – Alusta saakka halusin ainakin kaksi sijaislasta, koska sijoitetut lapset saavat toisiltaan vertaistukea. Lapsilla on tällöin sama kokemus, jonka he voivat jakaa toisen kanssa, Tytti Blomberg pohtii. Blombergeilla ei ole vielä ollut tarvetta läpikäydä lasten taustoja. Tytti Blomberg arvelee, että murrosikä tuonee asiaan muutoksen. – Tärkeintä on säilyttää lapsen luottamus ja vakuuttaa, että koti on täällä meillä. Jos jokin hämmentää lasta, on asiat parasta kertoa kaunistelematta. Tuki- tai sijaisvanhemmuus on palkitseva matka Sijaisperheeksi sopii tavallinen perhe, jonka ihmissuhteet ovat kunnossa, joka pitää lapsista ja joka on yhteistyökykyinen. – Sijaisvanhempien pitää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ja heillä pitää olla valmiuksia kehittyä perhehoitajina sekä tahtoa osallistua perhehoidon täydennyskoulutukseen, kertoo johtava sosiaalityöntekijä Anne Hyvärinen. Lähtökohtina ovat lämminhenkisyys, hyvä tahto ja vahva auttamisen halu. – Lapsen hätään ja tarpeisiin vastaaminen palkitsee sijaisvanhemmat ja tuottaa hyvää sekä sijaislapselle että perheelle. Perhehoito vaatii sijaisvanhemmalta avointa ja rohkeaa mieltä sekä rehellisyyttä. Matkan aikana vanhempi kasvaa itsekin. – On oltava aito ja rehellinen. Kannattaa realistisesti miettiä, onko itsellä ylimääräisiä voimavaroja, eli enemmän kuin oma kunto, ihmissuhteet ja perhe vaativat. – Ehdottomia esteitä tuki- ja sijaisvanhemmuuteen ovat muun muassa oman perheen lastensuojeluasiakkuus, päihdeongelmat ja vakavat fyysiset tai psyykkiset sairaudet. Myös akuutit kriisit, kuten läheisen kuolema tai avioero, ovat esteitä, Hyvärinen kertoo. Lyhyt- ja pitkäaikaista tukea Kiintymyssuhde muodostuu – Koskaan en ole epäillyt, ettenkö kiintyisi lapseen. Sen sijaan, jos lapsi muuttaisi pois, luopuminen sattuisi sydämeeni. Toisaalta sama juttu on biologisten lasteni kanssa. Voihan olla, että lapsi joutuu vaikka onnettomuuteen. Silloinkaan en enää koskaan näkisi lastani. Menettämisen riski on vain otettava, Tytti Blomberg miettii. – Toisinaan perhehoidossa ollut lapsi palaa biologisille vanhemmille. Luopumiseen varautuminen on haasteellista sijaisvanhemmille, Pete Blomberg jatkaa. Perheille, jotka harkitsevat sijaisvanhemmuutta, Blombergit haluavat sanoa, että pitää olla joustava. Lapsen mukana tulevat biologiset vanhemmat, biosuku, terapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä. Kun on valmis muutoksiin, myös oma elämänpiiri avartuu. Blombergit ovat saaneet sijaislastensa mukana kaupan päälle uusia ihania ihmisiä sukuunsa. Välillä koko perhe kyläilee yhden sijaislapsen isoisovanhempien luona, välillä lapset eri kokoonpanoilla. – Biologiset lapsemme näkevät, että on olemassa muunkinlaisia perheitä kuin ydinperheitä. Uskon, että he saavat hyviä eväitä aikuisuuteen: suvaitsevaisuutta ja inhimillisyyttä, Tytti Blomberg pohtii. – Sijaisvanhemmuus on hyvin palkitsevaa. Rohkaisen jokaista, joka harkitsee sijaisvanhemmuutta, Pete Blomberg sanoo. – Pitää aidosti pystyä avaamaan ovensa lapselle ja koko paketille, Tytti Blomberg korostaa. ✦ Luotsi rekrytoi tuki- ja sijaisperheitä. Info-ilta tuki- ja sijaisperhetoiminnasta ke 9.9. klo 17–19 Sarviksen luentosaleissa, osoitteessa Hatanpäänkatu 3 F. 7 Hyvärisen mukaan vuosittain 230– 270 lasta ja nuorta tarvitsee sijaishuoltopaikkaa Tampereella ja Etelä-Pirkanmaan seutukunnissa. Viime vuonna tarvittiin lisäksi 125 kiireellistä päivystyspaikkaa sijaisperheistä. Perhehoitopaikkaa tarvitsevat eri-ikäiset lapset: pienet lapset, kouluikäiset lapset, kouluikäiset sisarukset sekä nuoret. Tarve on jatkuva, koska vuosittain huostaan otettavien määrä on suuri. Uuden lastensuojelulain mukaan ensisijalla on perhehoito, laitoshoitoa pyritään välttämään. Tampereella perhehoidon osuus oli 62 prosenttia vuonna 2014. Lapsi asuu sijaisperheessä usein pitkäaikaisesti. Sosiaalityöntekijät valmistelevat huostaanottopäätöksen, ja yhdessä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa Luotsi etsii kullekin lapselle sopivan sijaisperheen. Lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle, kun hän ei voi asua omassa kodissaan eikä kotiin tarjottu tuki ole auttanut riittävästi. Avohuollon puolella lapsi voidaan lyhyeksi ajaksi sijoittaa sijaisperheeseen. Päätös on avohuollos- Kirahvi on Luotsin tunnus: – Eräs kotia kaipaava pikkupoika ilmoitti sosiaalityöntekijälle toivovansa sijaiskotia, jossa on ”ainakin kirahvi ja leijona”, kertoo Anne Hyvärinen. sa aina biologisten vanhempien ja sosiaalityöntekijän yhteinen. Tampereella ja Pirkanmaalla on myös viisikymmentä päivystysperhettä, jotka ottavat vastaan kiireellisesti sijoitettavia lapsia ja nuoria. Tukiperhetoiminta tukee perheitä ja antaa heille voimavaroja. Lapsi viettää noin kerran kuussa yhden viikonlopun tukiperheessä, loma-aikoina pidempäänkin. Tauko lapsen hoidossa antaa lapsen omalle perheelle mahdollisuuden levätä ja kerätä voimia. – Tukiperhetoiminta on arvokasta. Tukiperhe saattaa kannatella perheen hyvinkin heiveröistä palettia koko lapsuuden ajan ja siten auttaa perhettä jaksamaan ja selviämään, Hyvärinen korostaa. Kuinka perhehoitajaksi pääsee? Aluksi täytetään hakemus perhehoitajaksi, jonka voi ladata Luotsin verkkosivuilta. Monet perheet osallistuvat infoiltaan, mutta se ei ole välttämätöntä. Hakemuksen jättämisen jälkeen Luotsi kutsuu perheen alkuhaastatteluun. Tämän jälkeen perhe osallistuu valmennukseen, jossa tärkeintä on kouluttajien ja perheen yhteinen arviointi perheen soveltuvuudesta tuki- tai sijaisperheeksi. Koulutuksen jälkeen perheet voivat toimia tuki- tai sijaisperheenä. – Luotsissa aloittaa syksyllä uusi valmennusryhmä, mutta koulutukseen pääsee milloin vain. Meillä on viidestä kuuteen valmennusryhmää vuodessa, kertoo Hyvärinen. ✦ ”Mä en tarvi kun yhden vaan rinnalleni kulkemaan Ole kelpo aikuinen Sydämellinen ihminen.” Tarja Moilanen Luotsin räppi 8 Silta 9/2015 Tampere on kansanedustaja Jutta Urpilaiselle tuttu paikka, sillä hänen isoäitinsä asuu Tampereella. Suvun yhteinen kesäpaikka on Juupajoella ja siellä Urpilaisen mielipuuhia ovat lukeminen ja kokkaaminen. Urpilainen valitsee tänä vuonna Vuoden kristillisen kirjan. Loppukilpailussa on mukana kuusi kirjaa. SILTA 9/2015 9 VAIKUTTAJA VALAA TOIVOA TULEVAISUUTEEN TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Hannu Jukola Kansanedustaja Jutta Urpilainen arvostaa kirkon työtä vähäosaisten auttajana ja syrjäytymisen ehkäisijänä. Samalla hän kuitenkin toivoo, että kirkko ottaisi aktiivisemman roolin arvokeskustelijana. L uopuminen puolueen puheenjohtajuudesta ja valtiovarainministerin tehtävästä ei ole lannistanut Jutta Urpilaista. Hän on edelleen yksi maamme vahvoista vaikuttajista, joka osaamista ja näkemystä arvostetaan monilla foorumeilla. Tänä syksynä Jutta Urpilaista on pyydetty valitsemaan Vuoden kristillinen kirja. – Pyyntö oli itselleni hiukan yllätys. Kiinnostuneena odotan, mitä kirjoja pääsen pian lukemaan, kertoo Urpilainen. Kilpailun järjestäjän, Kristilliset kustantajat -yhdistyksen mukaan kirjan tulee olla ajankohtainen ja yleistä kiinnostusta tai keskustelua herättävä teos, jonka arvopohja nousee kristillisestä perinteestä. Urpilaisen mukaan monikin kirja voi täyttää hyvän kristillisen kirjan määritelmän. – Viimeksi luin piispa Irja Askolan tuoreen runokirjan Pyhän kanssa piilosilla, jonka sain häneltä lahjaksi. Ihailen hänen kykyään sanoittaa arjen asioita ja löytää niistä hengellisyyttä. Kirjat ovat kuuluneet Urpilaisen elämään lapsuudesta asti. – Kaunokirjallisuuden ja runojen lisäksi luen taloustiedettä ja kansainvälisiä asioita käsitteleviä kirjoja. Lomalla taas kulutan ison pinon dekkareita, joista mieluisimpia ovat pohjoismaisten kirjailijoiden teokset. Kirjojen ystävä pyrkii joka ilta rauhoittumaan lukemalla. – Se on paljon parempi vaihtoehto kuin räplätä Facebookia ja lukea sähköposteja, hymyilee Urpilai- nen, jonka mukaan kirjan on ehdottomasti oltava paperinen; tuoksuva ja kahiseva. Kirjat antavat poliitikolle vastapainoa arjen todellisuudelle ja auttavat irtautumaan työasioista. – Kirjojen kokemusten ja ihmiskohtaloiden avulla voi myös avartaa maailmankuvaansa ja saada uusia näkökulmia elämäänsä. Kummilapsi Keniasta Jutta Urpilainen nimi yhdistetään usein myös kansainvälisiin asioihin, sillä hän toimii eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä sekä Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtajana. Kesäkuussa hänet kutsuttiin Suomen World Visionin hallitukseen. Suomen World Vision on lasten elinoloja ja oikeuksia edistävä kristillis-humanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö. Se tekee kehitysyhteistyötä Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Urpilainen on ollut toiminnassa mukana jo vuosia. – Kun menimme mieheni kanssa naimisiin, päätimme hankkia kummilapsen World Visionin kautta. Olemme olleet kenialaisen Evans-pojan kummeja vuodesta 2006. Poliitikon kiireistä ja lukuisista luottamustoimista huolimatta Urpilainen päätti ottaa kutsun vastaan, sillä hän on aina ollut kiinnostunut kehitysyhteistyöstä. – Jos kokemuksestani ja verkostostani on hyötyä järjestölle, olen mielelläni mukana. Samalla pääsen seuraamaan kehitysyhteistyön tekemistä näköalapaikalta. Urpilainen aloittaa työnsä WV:ssa poikkeuksellisen apeissa tunnelmissa. Kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen työ on tällä hetkellä vaikeuksissa, sillä jär- jestöjen kehitysyhteistyövaroja aiotaan leikata 30–40 prosenttia. Leikkaukset ovat osa hallituksen säästölinjausta, jonka mukaan kehitysyhteistyömäärärahoja leikataan ensi vuonna noin 25 prosenttia. Viime vuonna Suomi käytti kehitysyhteistyöhön noin miljardi euroa. Ulkoasiainministeriön arvion mukaan kehitysyhteistyön määräraha on ensi vuonna runsaat 743 miljoonaa euroa. Entisenä valtiovarainministerinä Urpilainen sanoo ymmärtävänsä, että säästöjen tekeminen on välttämätöntä Suomen nykyisessä tilanteessa. ”Kristilliset arvot toimivat minulle kompassina elämän aallokossa.” – Tämä mittakaava ja aikataulu ovat kuitenkin haasteellisia. Monilla järjestöillä on monivuotisia hankkeita kohdemaissa. Ne voivat joutua juridisesti vaikeuksiin, jos sitoumukset joudutaan perumaan. Näin leikkaukset voivat jopa heikentää Suomen mainetta ja luotettavuutta kansainvälisesti, pohtii Urpilainen. Hän toivoo, että leikkaukset voitaisiin jaksottaa pidemmälle aikavälille. – Näin järjestöillä olisi mahdollisuus viedä hankkeita eteenpäin ja suunnitella toimintaa. Tätä esi- JUTTA URPILAINEN • Syntynyt 1975 Jyväskylässä, kotikaupunki Kokkola • Koulutus kasvatustieteiden maisteri, luokanopettaja • Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) jäsen, Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja vuodesta 2003, lukuisia luottamustoimia, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja eduskunnan pankkivaltuuston jäsen, Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtaja • SDP:n puheenjohtajana vuosina 2008–2014 • Valtiovarainministeri 2011–2014 • Kummitäti kahdeksalle lapselle, joista yksi on Keniasta • Harrastukset: Musiikki, pilates, sisäpyöräily • Motto: Elämä on epätasaisesti valoisa (Pentti Saarikoski) 10 SILTA 9/2015 tettiin ulkoasianvaliokunnassa yli puoluerajojen. Syyskuun budjettiriihi näyttää, miten toive toteutuu. Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston päätökseen nostaa kehitysyhteistyön rahoitus 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Viime vaalikaudella luku oli noin 0,6 prosenttia. – Sitoumus jää valitettavasti kirjaimiksi paperille, koska toiminta on päinvastaista. Olisi tärkeää, että Suomi kuitenkin pyrkisi kohti tavoitetta. Pohjoismainen viitekehys kuitenkin on 0,7 prosenttia ja joissakin naapurimaissamme ylikin. Toivoa tulevaisuuteen Jutta Urpilainen on huolestunut maamme tilanteesta. Ilmapiirissä on apatian merkkejä, ja ihmisten toivottomuus on lisääntynyt. – Meidän poliitikkojen tehtävä on luoda uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Suomi on edelleen yksi kilpailukykyisimmistä maista maailmassa, vaikka olemmekin isojen haasteiden edessä. Urpilainen puhuu Suomen talouden kolmoishaasteesta: pitkittynyt eurokriisi, teollisuuden rakennemuutos ja julkisen talouden velkaantuminen haastavat kaikki Suomea samaan aikaan. Hänen mukaansa haasteet ovat kuitenkin voitettavissa. – Suomalaiset on fiksu ja koulutettu kansa. Olemme valmiita hyväksymään vaikeitakin päätöksiä, kunhan ne ovat oikeudenmukaisia. – Tarvitsemme jatkossakin vahvaa osaamispohjaa ja tutkimusta sekä tuotekehitystä. Siksi hallituksen koulutukseen suunnittelemat leikkaukset huolestuttavat. Jutta Urpilainen sanoo olevansa erittäin motivoitunut kansanedustaja. Intoa työhön antaa viime eduskuntavaalien äänisaalis, noin 11 600 ääntä, jolla hän oli Vaasan vaalipiirin äänikuningatar. Parlamentaarikko aikoo keskittyä erityisesti talouskysymyksiin, kansainvälisiin asioihin sekä kehitysyhteistyöhön. Jo valtiovarainministerinä hän puuttui harmaan talouden kysymyksiin; veronkiertoon ja veroparatiiseihin. Myös naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on lähellä Urpilaisen sydäntä. Työhön ovat kannustaneet myös useat naisjärjestöt. – Suomi tunnetaan maailmalla naisasiamaana ja olen saanut olla ensimmäisenä naisena monessa mukana. Silti esimerkiksi monen naisen euro on edelleen 80 senttiä. Ministerinä hän huomasi, että talouselämä on edelleen varsin miehinen. Sinne tarvittaisiin lisää naisia. – Kyse ei ole siitä, että meillä ei olisi päteviä naisia. Luulen, että asia on enemminkin kulttuurisidonnainen. Toivottomuus ja taloudellinen epävarmuus voivat aiheuttaa syrjäytymistä, mutta se ei ole Urpilaisen mukaan väistämätön kehitys. Vaikka säästöjä on tehty, on myös parannettu perusturvaa. – Eroja on toki tasattava edelleen, ja kaikille on pyrittävä turvaamaan tasavertaiset mahdollisuudet opiskeluun. Urpilainen on erityisen huolestunut syrjäytymisen ketjusta. – Joissakin perheissä syrjäytyminen koskee jo kolmea sukupolvea eli se siirtyy isovanhemmilta lapsille ja lapsenlapsille. Sen katkaisemiseen olisi löydyttävä keinoja, miettii Urpilainen, joka opettajana toimiessaan havaitsi ongelmia monissa perheissä. Kirkko mukaan keskusteluun Jutta Urpilaisen mukaan kirkolla on korvaamaton rooli ihmisten syrjäytymisen ehkäisyssä. – Kirkko tekee todella arvokasta työtä esimerkiksi lasten, nuorten ja vanhusten parissa sekä auttaa ja tukee vähäosaisia. Hienoa on, että työssä on lisäksi mukana iso joukko vapaaehtoisia. Urpilaisen mukaan on sääli, että kirkon monipuolinen työ tuntuu jäävän julkisuudessa usein pimentoon median lempiaiheiden taakse. – Kirkon julkisuuskuvaa kaventaa keskustelu, jota käydään esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliittolaista ja naispappeudesta. Kirkko joutuu altavastaajan rooliin sen sijaan, että se itse olisi avaamassa arvokeskustelua tärkeistä kysymyksistä. Urpilainen toivoo, että kirkko ottaisi aktiivisemman roolin keskustelijana. – Tämä aika ja Suomen taloudellinen tilanne kyllä antavat siihen runsaasti mahdollisuuksia. Urpilaista harmittaa keskustelu, jonka mukaan usko pitäisi siivota pois näkyviltä ihmisten arkielämästä. Suvivirrestä ja Enkeli taivaasta käyty kielteinen puhe on hänelle vierasta. – Kannatan uskonnonvapautta. Muslimeilla tulee olla mahdollisuus rakentaa moskeija ja kristityillä tulee olla oikeus harjoittaa omaa uskontoaan. Jatka virkettä -kysymykset Jutta Urpilaiselle: Lapsuuteni oli... onnellinen, perhekeskeinen ja monien harrastusten täyttämä. Tärkeimpiä asioita elämässäni ovat... arvot ja läheiset ihmiset. Työ merkitsee minulle... kutsumuksen seuraamista ja yhteiskuntaan vaikuttamista. Suhtaudun arjen haasteisiin... asioihin rivakasti tarttumalla. Saan voimaa... ihmisten kannustuksesta ja pienistä saavutuksista. Minut tekee surulliseksi... lasten kärsimys ja muu epäoikeudenmukaisuus. Mieluiten lomailen... mökkeillen ja lueskellen tai matkustaen. Olen ylpeä... saatuani olla tekemässä asioita ensimmäisenä naisena. Olen hyvä... pysymään periaatteissani. Tulevaisuus on... meidän käsissämme. Jutta Urpilainen vietti kesällä 40-vuotissyntymäpäiviään ja juhlisti vuosikymmenen vaihtumista matkalla Yhdysvaltoihin. ”Uusi vuosikymmen oli hyvä aloittaa unelmien jalanjäljillä. Martin Luther Kingin työ ihmisarvon puolesta tarvitsee jatkajia, myös Suomessa”, kirjoittaa Urpilainen Facebook-päivityksessään 6. elokuuta Memphisistä. Hän toivoo, että kirkot voisivat myös olla avoinna ihmisille nykyistä enemmän, samaan tapaan kuin Etelä-Euroopassa. – Toivottomuus luo tarvetta hakea lohtua myös kirkoista. Olisi hienoa, jos kirkkoon voisi mennä mahdollisimman usein hiljentymään ja rukoilemaan, miettii Urpilainen, joka Tampereella käydessään kolkutteli turhaan Lapinniemen kappelin ovia perjantaina illansuussa. Urpilainen tunnetaan julkikristittynä. Hänellä on ollut läheinen suhde seurakuntaan ja kirkkoon lapsesta saakka. Nuoruuteen kuuluivat muun muassa Maata näkyvissä -festarit ja Tuomasmessu. – Poliitikon työ ei valitettavasti anna mahdollisuuksia toimia aktiivisesti seurakunnassa, mutta pyrimme mieheni kanssa silloin tällöin käymään kirkossa. Usko on Jutta Urpilaiselle kivijalka, perusta elämälle. – Kristilliset arvot toimivat minulle kompassina elämän aallokossa. Niiden avulla suunnistan eteenpäin. ✦ Vuoden kristillinen kirja -kilpailun loppukilpailuun päässeet kirjat julkistetaan 2.–4.10. Turun kirjamessuilla. Voittaja julkistetaan 25.10. Helsingin kirjamessuilla. SILTA 9/2015 Juhlat ja tilat Herkullisia makuja valmiina pöytään Linkosuon juhlasaleissa hyvien kulkuyhteyksien päässä tai haluamassasi paikassa. . Buffet & Café Linkosuo, Näsin sauna ja juhlatila Näsilinnankatu 26 . Kalevanpaasi, Sarvijaakonkatu 3 . Ravintola Kaupinpuisto Ukk-instituutti, Kaupinpuistonkatu 1 - juhlapalvelut - Puh. 020 770 2483 Puhelun hinta: Kiinteästä verkosta 0,0835 €/puh+0,0702 €/min. Matkapuhelimesta 0,0835 €/puh+0,1717 €/min. . Ravintola Hertta Hermiankatu 1 www.linkosuo.fi www.facebook.com/linkosuonkahvilat 11 NUKU HYVIN, VOI PAREMMIN Kunnon vaahtomuovipatjat (joista on helppo nousta) Eterlon – Relax- Formax Hygieniapäällisiä Perinteiset, hiostamattomat puuvillapeitot, petauspatjat, tyynyt Lapsille omat patjat ja petauspatjat Kevyttä verhoilua, istuimet, korokepalat ym. ERIKOISKOOTKIN ONNISTUVAT! Askarteluun mm. vanut ja kankaat SOITA TAI TULE KÄYMÄÄN (Kysy kotiinkuljetusta) NYT S YYSSIIVOUSTA! • kotisiivoukset • toimistosiivoukset • ravintolasiivoukset • porrassiivoukset • lattianvahaukset. Yli 10 vuoden kokemus! Lue lehti netissä siltalehti.fi (03) 364 5055 Hepolamminkatu 36 B Tre ma-pe 8-15.30 tai sop. mukaan www.laatupeite.fi Mahdollisuus kotitalousvähennykseen. Uusi Era Palvelut Oy • puh. 045 126 6938 • www.uusierapalvelut.fi Tervetuloa mukaan Tampereen Valkonauha ry:n Nyt tarvitaan KOTIPESÄTOIMINTAAN 9.9. klo 15-17 Erotiikkatyö Tampereella. Mukana Pro-tukipiste. 3.10. klo 11-15 Hetken merkitys kiireen maailmassa. Seminaarin luennoitsijana työnohjaaja, kirjailija, trubaduuri Ilmo Häkkinen KOTIPESÄTAPAAMISET: 4.11. Naisena vankilassa 2.12. Kristittynä islaminuskoisessa maailmassa sankareita Tilaisuudet yhdistyksen toimitiloissa Satamakatu 16 D 79 Lisätietoja Salme Elo 040 4110774 [email protected] www.tampereenvalkonauha.fi Tiloissamme asiakaspaikkoja 70 hengelle JUHLAKESKUS Pitopalvelua myös haluamiinne tiloihin Kun on aihetta juhlaan... • muistotilaisuudet • perhejuhlat• ristiäiset Kalevan puistotie 7, 33500 TAMPERE, p. 0408 290 626 sähköposti: [email protected] www.mancester.fi Ruusu henkirikoksen uhrien muistoksi perjantaina 2.10.2015 • Klo 18 Laukonsilta, Laukontorin ja Ratinan välinen silta. Alkusanojen jälkeen ruusut heitetään virran vietäväksi. Ulla Alanen • Klo 18.30 Vanha kirkko, Keskustori Hartaushetki. Musiikki: Ulla Alanen, Katri Metso Ulla Alanen: Amazing grace, G. F. Händel How beautiful are the feet, Laschia chio pianga, Ombra mai fu Katri Metso: Mitä sillon jää, Leonard Cohen Hallelujah Lisätietoja Teija Mäkitalo p. 050 365 2099 Katri Metso HUOMA Henkirikoksen uhrien läheiset ry Tampereen HUOMA Ev.lut. Henkirikoksen uhrien läheiset ry Seurakuntayhtymä Oletko sinä yksi heistä? x Kyllä, haluan ryhtyä kummiksi Nepalin lapsille Tukisumma: 15 €/kk 25 €/kk 30 €/kk 50 €/kk Yhteystiedot: Haluan maksaa: suoramaksulla tili-ja viitetiedoilla e-laskulla Nimi: Suomen Lähetysseura maksaa postikulut SuOMeN LäHeTYSSeurA Kummityö Katuosoite: Postinumero ja –toimipaikka: Tunnus 5001637 00003 Vastauslähetys Puhelinnumero: Sähköposti: Haluan saada lisätietoa Suomen Lähetysseuran työn tuloksista ja kampanjoista: postitse sähköpostitse Manner-Suomi POL-201410091, voimassa 2015-2016, myönnetty 23.10.2014, Poliisihallitus. Ahvenanmaa 2014/6610, voimassa 2015, myönnetty 25.8.2014, Ahvenanmaan maakuntahallitus. Kiitos avustasi ja tervetuloa kummiksi! lahetysseura.fi/kummit 12 SILTA 9/2015 Hanna Manninen ja Jukka Asiala ovat itse käyneet seurakunnan päiväkerhoa ja halunneet, että omatkin lapset pääsevät kerhoon. Vierailupäivänä vanhemmilla oli mahdollisuus leikkiä yhdessä Jooan, Tinjan ja Maikin kanssa. Kerhossa saa eväitä elämään Seurakuntien kerhoissa ihmetellään, leikitään ja pohditaan elämän suuria kysymyksiä. TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Hannu Jukola, Janne Ruotsalainen ja Jussi Laitinen K alkun päiväkerhossa vietetään vierailupäivää. Mukaan on kutsuttu kerholaisten sisaruksia, vanhempia, isovanhempia sekä muita lapselle tärkeitä aikuisia. Päivän teemana on sukupuu. Jokainen lapsi on askarrellut värikkään sukupuun ja vanhemmat ovat täydentäneet suvun nimet puuhun. Päivän aikana keskustellaan sukulaisuussuhteista sekä leikeistä ja leluista ennen ja nykyään. Hanna Mannisen ja Jukka Asialan lapset Jooa ja Tinja käyvät Kalkun päiväkerhoa. Vierailupäivään on vanhempien ohella päässyt mukaan myös perheen kuopus Maikki. Vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä seurakunnan kerhoon. Jooa on käynyt kerhossa kolmivuotiaasta, samoin Tinja. Myös seurakuntien muskari on tuttu perheelle. Kerhossa leikitään, lauletaan, askarrellaan ja opitaan olemaan ryhmässä. – Jooa on kehittynyt kerhon ansiosta esimerkiksi kädentaidoissa. Tinja taas on saanut paljon rohkeutta ja jää jo mielellään kerhoon, vaikka alussa ujostelikin kovasti. Ohjaajat ottivat hänet alussa todella hyvin huomioon, kertoo Asiala. Kerhossa käsitellään kirkkovuoden tapahtumia lasten kanssa. – Hengellinen sisältö antaa lapselle eväitä pohtia elämän suuria kysymyksiä. Se auttaa meitä vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa, kiittää Manninen. Kiitosta perheeltä saavat myös kerhon joulu- ja kevätjuhlat sekä kasvatuskeskustelu, jossa pohditaan lapsen kehitystä yhdessä lastenohjaajien kanssa. Sukupuun päivää vietetään Kalkun kerhossa lastenohjaaja Elina Hirvirinteen aloitteesta. Hän oli poiminut idean Pikkuväki-lehdestä. – Lapset ovat parasta tässä työssä. He ovat aitoja ja välittömiä. On hienoa, että voin kertoa heille Taivaan isästä, miettii Hirvirinne, jota koskettaa lasten ihmetys ja vilpittömyys. Kaikille tilaa riittää Triangeli toimittaa kirkonkellojen virkaa, kun Jumalan kämmenellä -ilta alkaa Kalevan kirkon kerhohuoneessa. Kaikki lapset saavat soittaa vuorollaan. Kynttilänsytytyslauluna lauletaan Pieni liekki sekä illan vakiolaulu Jumalan kämmenellä. Lapsityönohjaaja Riitta Laatu ja lastenohjaaja Terhi Ruuskanen johdattavat perheet illan teemaan. Tänään puhutaan rukouksesta ja siitä, että kaikki ovat rakkaita Taivaan isälle. Yhteisen tuokion jälkeen lapset ja aikuiset siirtyvät askartelupöytään. Elias Ronkanen ja hänen äitinsä Sinikka Lakso aloittavat lennokin tekemisen. – Olemme molemmat viihtyneet näissä illoissa todella hyvin. On mukavaa, että tämä on arki-iltana, täällä on mahdollisuus pysähtyä kiireen keskellä, miettii Lakso. Elias pitää eniten temppuradasta, jonne suurin osa lapsista siirtyykin lennokkien lennättämisen jälkeen. Nina Antere tuli iltaan Eena-tyttärensä ja Leo-poikansa kanssa. – Illat ja hartaushetket on suunniteltu tosi hyvin, ne on tehty lapsen lähtökohdista. Myös tila on hyödynnetty hyvin, sanoo Antere, joka muistaa lapsuudestaan oman pyhäkoulunsa. Siellä istuttiin vain jäykkänä paikoillaan. Perhe käy myös seurakunnan avoimessa kerhossa ja kirkkomuskarissa. Tytär aloitti syksyllä esikoulun ja käy myös päiväkerhossa iltapäivisin. Maarit Saijonkivi muutti Tampereelle muutama kuukausi sitten Amos-poikansa kanssa. – Seurakunnilla on aivan ihania kerhoja, joissa olemme tutustuneet muihin perheisiin. Täällä on rentoa menoa ja tänne on ollut helppo tulla, miettii Saijonkivi, joka on käynyt Amoksen kanssa myös Ainot ja Einot -kerhossa, jossa kohtaa kolme sukupolvea. Yksinhuoltajalle on tärkeää, ettei jää yksin kotiin lapsen kanssa. – Kerhot ovat loistava keino päästä mukaan tamperelaiseen elämään. Olen saanut vertaistukea ja kontakteja. Jyri Saarikoski vietti isä–poika -iltaa poikiensa Eetun ja Oskun kanssa Jumalan kämmenellä -illassa, vaikka normaalisti mukana onkin koko perhe. – Toiminta on ollut mukavaa. Pojat viihtyvät erityisesti temppuradalla. Tänne on SILTA 9/2015 Varhaiskasvatuksen puuhapiste tarjosi tekemistä Tapahtumien yönä Väinö Linnan aukiolla. 13 Ekaluokkalaisia siunattiin koulutielle 10. elokuuta Messukylän kirkossa. Eläkkeellä oleva pastori ja Juhon mummi RitvaLeena Hirvonen kertoi Kalkun päiväkerholaisille enkelitaulusta, joka on suojellut suvun lapsia jo monessa polvessa. Elias Ronkanen ja hänen äitinsä Sinikka Lakso rakensivat lennokin. Varhaiskasvatus tukee perheitä arjessa ”Kerhot ovat loistava keino päästä mukaan tamperelaiseen elämään. Olen saanut vertaistukea ja kontakteja.” Maarit Saijonkivi kiva tulla, kun ohjaajakin on tuttu päiväkerhosta, kertoo Saarikoski. Jumalan kämmenellä -ilta on toiminnallinen perhepyhäkoulu, joka järjestetään arki-iltaisin. Kerhoja on pidetty vuosien varrella Hervannassa, Atalassa ja Kalevassa. Tänä syksynä iltoja järjestetään myös Tahmelassa ja Peltolammilla. Ehtoolla yhressä -kerho kokoontuu Tesoman kirkolla. – Toiminta alkoi muutama vuosi sitten ja nimenomaan perheiden tarpeista, kun perheet toivoivat toimintaa arki-illoiksi, kertoo Riitta Laatu. Terhi Ruuskasen mielestä Jumalan kämmenellä -illat ovat todella mieleinen työmuoto myös ohjaajille. – Jumalan kämmenellä -illassa on rento ja vapaa tunnelma, vaikka tietyt asiat tehdäänkin yhdessä joka kerta. On hienoa, että seurakunnan toiminta tarjoaa perheille näin mahdollisuuden yhdessäoloon. Perheiden arkea helpotetaan myös valmiilla iltapalalla, jonka laittaa vapaaehtoistyöntekijä Helka Viitanen. Sen jälkeen voi lähteä rauhassa kotiin ja iltatoimiin. ✦ Silta vieraili Kalkun kerhossa toukokuussa ja Kalevan Jumalan kämmenellä -illassa kesäkuussa. Torstaina 24. syyskuuta vietetään varhaiskasvatuksen valtakunnallista juhlapäivää. Tampereen seurakuntien varhaiskasvatus järjestää yllätyksiä ja yllättäviä tilanteita kello 16–18 kaupungilla. Lisätietoja Tampereen seurakuntien varhaiskasvatuksen toiminnasta: tampereenseurakunnat.fi/ toimintaa/lapset Katso video Tampereen seurakuntien Aamukaste-tapahtumasta: tinyurl.com/q3f6gfx Jyri Saarikoski vietti isä–poika -iltaa poikiensa Eetun ja Oskun (kuvassa) kanssa Jumalan kämmenellä -illassa. Noora Kuittinen on iloinen, että hänen poikansa Oliver on viihtynyt erinomaisesti Kalkun päiväkerhossa. Pikkuveli Viljam ja pikkusisko Adelina pääsivät mukaan vierailupäivänä. Tänä syksynä vietetään kirkon varhaiskasvatuksen 70-vuotisjuhlaa. Vuonna 1945 alkanut päiväkerhotoiminta perustettiin helpottamaan perheiden arkea. Myös Tampereen seurakunnissa on tehty varhaiskasvatusta vuodesta 1945. Kirkon varhaiskasvatuksessa tuetaan kristilliseltä arvopohjalta lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja perheiden hyvinvointia. Tampereen seurakunnilla on tänä syksynä 69 säännöllisesti kokoontuvaa ryhmää. Perheille on tarjolla muun muassa avoimia päiväkerhoja, päiväkerhoja ja koululaisten iltapäiväkoteja. Lastenohjaajat toimivat myös sairaalan lastenosastoilla, päiväkotikummeina, maahanmuuttajatyössä, nuorisodiakoniassa sekä sosiaalisessa mediassa. Finlaysonin kirkossa palvelee Lasten katedraali. Viikoittain ryhmissä käy noin 1380 ihmistä. Kolmesti viikossa kokoontuvan päiväkerhon osallistuja käy toiminnassa parhaimmillaan yli sata kertaa vuodessa. Puissa kiipeily hauskinta Tampereen seurakuntien varhaiskasvatus järjesti toimintaa lapsiper- heille Kuninkaankadulla ja Väinö Linnan aukiolla Tapahtumien yönä. Kävelykadulla oli nähtävillä 24 erilaisista leikkitilanteista kertovaa kuvaa, joihin saattoi merkitä tarralla oman leikkisuosikkinsa. – Kirjasimme muistiin myös listan leikkejä, joita ei löytynyt kuvista, mutta joita pidettiin ehdottoman parhaina. Muutaman tunnin aikana äänensä halusi antaa 195 ohikulkijaa. Lisäksi kuulimme kiinnostavia ja valloittavia muistoja leikeistä, leikkimisen tärkeydestä ja sen tuomasta ilosta, joka kantoi vuosikymmenten takaa, kertoo lapsityönohjaaja Minna Kaihlanen. Lasten suosituimmiksi leikeiksi nousivat uiminen, puissa kiipeily ja muovailu. Aikuisten ehdoton suosikki oli puissa kiipeily. Uiminen tuli toiseksi ja pukuleikit kolmanneksi. – Moni pysähtyi kertomaan muistoja erityisesti pihoilla leikityistä ulkoleikeistä. Kymmenen tikkua laudalla, rosvo ja poliisi, kirkonrotta ja kuurupiilo toistuivat useissa keskusteluissa. Rakkaalla leikillä oli myös monta nimeä: litta, natta eli hippa osoittautui eri-ikäisille tutuksi ulkoleikiksi. ✦ SILTA 9/2015 Hyvä tyyppi 14 Pertti Kallio on tuttu näky Finlaysonin kirkossa, jossa hän luotsaa Sana soi -iltoja tiiminsä kanssa. Laulajaa koskettaa ajatus, että tehtaan väki tuli kirkkoon jo 1800-luvulla ja edelleen pyhäkkö tarjoaa toivoa ja lohtua kaupunkilaisille. Siitä syntyi myös laulelma Tehtaan kirkkoon. Lauluja keskeneräisille – Laulu on kuin kosketus. Jos kokemus on hyvä ja aito, ihmiset muistavat ja tulevat uudelleen, miettii kirkkotrubaduuri Pertti Kallio, joka on kiertänyt laulamassa ja puhumassa ihmisille ympäri Suomea jo 35 vuotta. Matkat ja kohtaamiset jatkuvat yhä Suomen Raamattuopiston Säätiön työntekijänä. Paikkakuntia ja kirkkovierailuja kertyy noin 80 vuodessa. Tampereella Kallio tunnetaan myös suosittujen Sana soi -iltojen isäntänä. Tänä syksynä alkaa jo 22. vuosi yhteistyössä Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa. Kallion mukaan työ on henkisesti rikasta sekä rakasta ja raskasta. – Ilman kutsumusta, tukea ja terveyttä tätä ei jaksaisi. Laulaminen on itselleni luontainen tapa kertoa evankeliumista ihmisille. Paljasjalkainen tamperelainen tuli uskoon rippileirillä vuonna 1972. – Sitä ennen olin vastustanut kaikenlaista hengellisyyttä. Leirille tuli vierailijoiksi nuoria, jotka olivat päässeet huumeista eroon Jeesuksen avulla. Se sai minut vakuuttumaan, että minäkin voin saada syntini anteeksi. Näyttelijän työstä haaveillut nuorukainen aloitti nuorisotyöntekijän opinnot Suomen Raamattuopistossa. Musikaalisuutensa ansiosta hän pääsi mukaan opiston Pro Fide - ja Disciples -yhtyeisiin. – Valmistuttuani opisto kuitenkin ehdotti, että ryhtyisin kiertäväksi laulajaksi ja puhujaksi. Keskustelin ensin morsiameni kanssa. Hän sanoi, että jos kerran koet asian omaksesi, hän ei sitä vastusta, kertoo Kallio, ja kiittää perhettään tuesta vuosien aikana. Kallio oli nuorena uskovana turhan tiukka ja vakava kristitty, jolle oikeassa oleminen oli tärkeätä. – Sitten kerran isäni sanoi valoisasti, että kuules poika: eikös evankeliumi ole iloinen asia. Silloin ymmärsin, että jokainen saa uskoa omassa rauhassaan ja keskeneräisenä. Jeesuksen luokse voi kutsua ihmisiä, mutta ei saa tyrkyttää. Vanhat isät ovat joskus aika viisaita, hymyilee Kallio. Esiintymistyön ohella hän on tehnyt omia sävellyksiä ja sanoituksia, joista osa on levytetty. Monet muistavat yhä ensimmäisen äänitteen Nyt Elän. Sitä myytiin yhteensä noin 100 000 kappaletta. Vastapainoa työlle tuo ooppera. Kallio on toiminut vuosikymmeniä Tampereen Oopperan kuorolaisena ja laulanut jo 31 oopperassa. Hän on mukana myös ensi keväänä Verdin Kohtalon voima -teoksessa. Kallio haluaa elää täysillä ja nauttia jokai- sesta päivästä. Laulaja sai muistutuksen elämän arvaamattomuudesta viime marraskuussa, kun hän sairastui keuhkoveritulppaan. – Sain jatkoajan. Kallio kuitenkin uskoo, että sairastuminen on joskus terveellinen kokemus. – Silloin tulee mietittyä, mitä haluaa elämältä. Tajusin, että olen oikealla paikalla ja työlläni on tarkoitus. Haluan edelleen laulaa, kutsua ihmisiä ja tuoda toivon pilkahduksia heidän elämäänsä.✦ TEKSTI: Kirsi Airikka KUVA: Hannu Jukola Sana Soi -illat sunnuntaisin kello 18 Finlaysonin kirkossa • 20.9. Vieraina kuvataiteilija Annukka Laine ja laulaja Rainer Friman • 4.10. Vieraina evankelistat Leena Lehtinen ja Jarkko Lassila SILTA 9/2015 Luterilaisessa kirkossa mikkelinpäivä on vuoden ainoa enkelijuhla. Jokainen on joskus nähnyt tai kuullut enkelin, sillä Raamatusta tuttu hahmo on ikuistettu lukemattomiin kuva- ja musiikkiteoksiin. Enkeleitä lentelee mainoksissa, elokuvissa, koriste-esineissä ja muissa kaupallisissa tuotteissa. Kristillinen kirkko on aina uskonut, että näkyvän maailman ohella on näkymätön todellisuus. Senkin Jumala on luonut, ja siihen kuuluvat erilaiset henkivallat. Jumalalle uskollisten enkelien lisäksi on langenneita enkeleitä, pahoja henkiä, riivaajia, Luciferin eli Saatanan kaltaisia eksyttäjiä, jotka ajavat ihmisten ikuista eroa Jumalasta. Hyvät enkelit ovat Jumalan palvelijoita, Hänen tahtonsa ilmoittajia ja toteuttajia. Raamatun teksteissä enkeleistä kerrotaan useimmiten sanansaattajina. Esimerkiksi ylienkeli Gabriel ilmoittaa Marialle, kuinka tästä tulee Jeesuksen äiti. Enkelit olivat tukena Jeesuksen elämän raskaissa hetkissä, ja ylösnousemuksen jälkeen tyhjää hautaa ihmettelevien naisten luo ilmestyi enkeleitä. Raamattu on hyvin selväsanainen enkeleiden tuomista viesteistä. Jos jokin ilmoitus on ristiriidassa Jeesusta koskevan ilosanoman ja Raamatun kirjoitusten kanssa, se ei ole kristinopin mukaista. Mikkelinpäivä on omistettu ylienkeli Mikaelille ja muille enkeleille. Jo 400-luvulla juhlaa vietettiin 29. syyskuuta. Jos tuolloin on arkipäivä, juhlapyhä siirtyy seuraavaan sunnuntaihin. Tänä vuonna mikkelinpäivä on 4. lokakuuta. Ylienkeli Mikael, suuri, suojeleva enkeliruhtinas ja soturi, mainitaan Raamatussa kolmesti. Ehkä suojelijan roolistaan johtuen Mikael on katolisessa kirkossa poliisien, palomiesten, ensihoitajien ja sotilaiden suojeluspyhimys. Taiteen tulkinnat vaaleahiuksista naisista tai pulskista vauvoista eivät aivan seuraile Raamatun kuvausta enkeleistä. Vaikka Ylösnousseen haudalla ilmestyneitä enkeleitä luonnehditaan valkoisiin pukeutuneiksi nuorukaisiksi, Jeesuksen omasta opetuksesta käy ilmi, että enkelit ovat taivaallista sotajoukkoa. Vanhassa testamentissa kerrotaan Jumalan edessä Jumalaa palvovista enkeleistä, serafeista: Herran yläpuolella seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. Söpöjen kiiltokuvatyyppien sijaan enkelit ovat pikemmin kauhistuttavia olentoja, joita tapaamaan ihmistä ei ole luotu. Siksi ihmisten ja enkelien kohtaamiset eivät kuulu tavalliseen arkeen. Jokaisella on kuitenkin oma suojelusenkelinsä, näin kirkko opettaa. Mikkelinpäivän evankeliumiteksti pitää lasta Jumalan silmäteränä, taivasten valtakunnan arvokkaimpana kansalaisena, aikuiselle esikuvaksi asetettuna. Kun Jeesus korostaa lapsen arvoa, hän muistuttaa kuulijoitaan, kuinka lasten enkelit saavat joka päivä katsella taivaallisen Isän kasvoja. Palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo. Lukijalta Mihin katosi lehdestänne elämän leipä? Mitä Silta-lehti tarjoaa hengellistä polkuaan etsivälle tai jo uskon lahjan saaneelle? Molemmat ihmisryhmät tarvitsisivat Elämän Leipää. Raamatun sana kertoo, että Jeesus on elämän leipä. Laajemmin ajatellen kaikki Raamatun kertomukset ovat tätä Elämän Leipää. Olen yrittänyt löytää Silta-lehdestä edes yhtä hengellistä elämääni vahvistavaa hartauskirjoitusta, mutta turhaan. Myös jokin rukous olisi mielestäni tervetullut. Tällä lehdellähän ev.lut. seurakunnat tavoittavat jäseniään, kun he eivät enää käy jumalanpalveluksissa. On esimerkiksi vanhuksia, jotka kaipaisivat rohkaisua hengelliseen elämäänsä. He eivät edes pääse jumalanpalveluksiin. Mitä kotiseurakunta tarjoaa heille? Ei tämä Silta-lehti ainakaan mitään. Ja mitä lukisin tästä lehdestä rohkaisuk- Jeesus ja Jumala Annetaan Jeesuksen olla se, mikä hän ilmeisesti oli: hyvä ihminen, kyynikko, sorrettujen juutalaisten lopun ajan liikkeen johtomies, oman aikansa Hursti. Hän ei tehnyt eroa hutsun ja tavallisen naisen välillä. Ja vaikka Jeesus oli päästään seonnut, oli hän kuitenkin viisaampi kuin monet niistä, jotka hänestä usein puhuvat. Jeesus puhui niin kuin rauhan- SAARNAVUORO Aimo Tikka Lehtori AMK Härmälän miestenpiirin vetäjä Jokainen voi saada ymmärryksen anteeksiannosta Mistä tekstistä saarnaat? Saarnateksti on Matt. 11:25–30, Jeesuksen oma puhe seuraajilleen, aiheena Jumalan salaisuuden tunteminen, Jeesuksen tuoma anteeksianto ja vapautuminen syyllisyydestä. Mikä on saarnasi näkökulma? Jokainen voi saada nöyrällä mielenlaadulla ymmärryksen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tuomasta anteeksiannosta myös itselleen. Jeesuksen seuraaminen ei tarkoita helppoa tietä, mutta usko muuttaa näköalaa elämään, ja asiat näkyvät uskonlinssin läpi ikään kuin iankaikkisuuden näkökulmasta. Usko antaa voimaa ja tuo lohdutusta vaikeissa elämäntilanteissa. Rukous on keskustelua Taivaan Isän kanssa, jolloin pyyntöön voi odottamattomalla tavalla vaikka toisen uskovan lähimmäisen kautta saada vastauksen ja huoleen lohdutuksen. Uskoon liittyy myös Jeesuksesta kertominen tilanteeseen sopivalla tavalla sekä toisten ihmisten palveleminen ja auttaminen. Oliko tekstissä jotain vaikeaa? si vanhukselle, jota menen tapaamaan vanhainkotiin? Kasvua ei voi olla ilman oikeanlaista siementä. Eihän kaikki ev.lut. kirkon työ voi olla pelkkää diakoniaa. Jeesuksen tärkein sanoma oli ja on puhe taivaan valtakunnasta, johon toiset ovat matkalla ja toiset eivät. Miksi ette lehdessänne avaa näitä salaisuuksia ihmisille? Elämän Leipää Hengellistäkin sisältöä Kiitos palautteestanne. Silta-lehden tavoitteena on olla monipuolinen seurakuntalehti, joka voi toimia yhteytenä kirkkoon ja seurakuntaan niillekin tamperelaisille, jotka eivät ole aktiivisesti seurakuntaelämässä mukana. Silta haluaa julkaista puhuttelevia, ajankohtaisia ja keskustelua herättäviä juttuja, joiden avulla tamperelaiset voivat rakentaa kristillistä identiteettiään. Sillan jokaisessa numerossa on hengellistä sisältöä. Sivulla 2, pää- puolustaja. Mutta ehkä ihmisen pojan hermot eivät kestäneet sataa päivää ilman viinipuun antia, vaan hän kuitenkin joukkoineen tarttui miekkaan. Ja kuoli, koska Pilatus halusi olla keisarin ystävä ja naulitsi kapinaan ryhtyneet ristille. Jumala on pääsääntöisesti kaikkivaltias. Tämä on yleinen käsitys. Kaikkivaltias ei tarvitse ihmisten ylistyksiä, eikä hän pidä lukua rukouksistamme. Kaikkivaltias hoitaa armahtamiset ja pelastukset ilman, kirjoituksen vieressä on hengellinen palsta, jota kirjoittaa pastori Jukka-Pekka Ruusukallio. Helmi-palstan teksti on suoraan Raamatusta. Vaikka tekstit ovat lyhyitä, ne antavat hengellistä evästä ja pohdittavaa. Sivulla 15 on vuoden alussa alkanut palsta Kirkkovuoden kiemuroita, joka sekin usein käsittelee hengellisiä asioita kirkkovuoden tapahtumien ohella. Esimerkiksi toukokuun lehdessä palstalla käsiteltiin Pyhän Hengen työtä ihmisissä. Samalla sivulla on Saarnavuoro-palsta, jossa teologit avaavat saarnojensa sisältöä ja tarjoavat lukijoille Elämän leipää. Palsta on ollut hyvin suosittu ja siksi sitä on jatkettu seurakuntalehdessä jo vuosien ajan. Lisäksi hengellistä sisältöä tarjoavat lehden juttujen lukuisat haastateltavat, jotka pohtivat uskoa ja elämää sekä avaavat oivalluksiaan lehden lukijoille. Kirsi Airikka vt. päätoimittaja että siihen tarvitaan minkään lunastajan verta tai kärsimyksiä. Eikä siihen tarvita sitä, että me uskomme Jeesukseen Jumalan poikana. Usein kuulee mainittavan, että Raamattu on Jumalan sanaa. Mutta ei ole mahdollista, että kaikkivaltias Jumala olisi kirjoittanut, tai sanellut, niin sekavaa ja niin runsaasti ongelmia sisältävää kirjaa, kuin mitä Uusi testamentti on. Markku Kiander Tekstissä on useita vaikeita kohtia, kuten esimerkiksi: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Monet lähellä Jeesusta elävätkin näyttävät joutuvan koville; joiltakin menee jopa henki (vainotut). Kuitenkin he ja mekin saamme iloita iankaikkisen elämän toivosta. ” Usko antaa voimaa ja tuo lohdutusta vaikeissa elämäntilanteissa. Löydätkö päivän teksteistä yhtymäkohtia omaan elämääsi? Lasten vilpitön usko on pannut isänkin nöyrälle paikalle ja huomaamaan, mitä jossakin herkässä tilanteessa olisi pitänyt tehdä tai sanoa. Anteeksiantaminen ja -saaminen muistuttaa joka päivä uskon keskeisestä sisällöstä ja saa myös pyytämään anteeksi. Usein huomaa, että vastapuolikin kantoi samaa taakkaa, ja sopimisen jälkeen jatketaan kevein mielin. Mikä on tärkeää juuri nyt? 20 vuoden aikana isännän roolissa Härmälän miestenilloissa, kuulijoiden ja alustajien jakamia ajatuksia omasta uskonelämästä kuunnellessa, itsekin saa monesti kokea armoa ja anteeksiantoa. Usein mielessä väikehti ajatus tuon vahvan joukon tuomiseksi palvelemaan yhteisvoimin seurakuntaa jollakin sopivalla tavalla. Rukousvastauksena tämä miestenpiirin toteuttama messu Härmälässä sitten toteutuu. Miestenpiiriläiset osallistuvat monipuolisesti messun tehtäviin ja miehistä koulutettu kuoro jakaa ilosanomaa myös laulun voimin. Aimo Tikka saarnaa Härmälän kirkossa 6. syyskuuta kello 10. Miestenpiirin miehet palvelevat messussa. Messun toimittavat Tikkasen lisäksi rovastit Pekka Paakkanen ja Rami Naumanen. Hannu Jukola Enkeli taivaan suojelee Asta Kettunen KIRKKOVUODEN KIEMUROITA 15 16 Silta 9/2015 kolumni Alexandra Salmela Kirjoittaja on kirjailija, kääntäjä ja teatteridramaturgi, joka on syntyisin Tšekkoslovakiasta. Hän harrastaa taidetta, retkeilyä ja capoeiraa. Monttu Pikkulotta Inga Sarasteen kunniamerkit herättivät namibialaisvieraissa suurta ihastusta. Vasemmalta: Namibian suurlähettiläs Bonny Haufiku, diakonissa Helena Kuisma, Namibian veteraaniministeriön sosiaalityöntekijä Vicky Hangula ja kansliapäällikkö Hopelong U. Ipinge sekä Namibian Helsinginlähetystön ensimmäinen sihteeri Elizabeth Theron. Sarasteen vieressä istuu lottana sodissamme palvellut Anna-Liisa Siro. Sota on ahdistava kaikkialla Joukko namibialaisia asiantuntijoi- ta vieraili kesäkuun alussa Suomessa tutustumassa sotaveteraanien huoltoja perinnetyöhön. Vieraat perehtyivät myös Tampereen seurakuntien veteraanitoimintaan. Asiantuntijadelegaatiota johti Namibian veteraaniministeriön kansliapäällikkö Hopelong U. Ipinge. Delegaation mukana olivat myös Namibian Helsingin-suurlähettiläs Bonny Haufiku sekä ensimmäinen lähetystösihteeri Elizabeth Theron. Veteraanityötä pitkään tehnyt diakonissa Helena Kuisma kertoi vieraille muun muassa Ilkossa järjestettävistä veteraanien ja heidän puolisoidensa kuntoutuskursseista. Mikään muu maamme seurakuntayhtymä ei toteuta vastaavia. – Oli todella mielenkiintoista tavata arvovaltainen joukko toiselta puolelta maapalloa. Kokemus oli ainutlaatuinen, ja samalla suuri kunniakin, Kuisma sanoo. Kokemuksissa samaa Namibialaiset pääsivät jakamaan kokemuksiaan myös sodan kokeneiden kanssa. Lotan, pikkulotan ja kahden miespuolisen sotaveteraanin tarinat ja kunniamerkitkin kiinnostivat suuresti vieraita. Yhteistä kosketuspintaa löytyi nopeasti, koska namibialaisdelegaation jäsenistä moni on osallistunut maansa itsenäistymissotaan. Se käytiin vuosina 1966–90 pääosin SWAPO-sissiliikkeen johdolla. – Opin sodan aikana ajamaan öisinkin kokonaan ilman ajovaloja. Tein joukoille huoltokuljetuksia, pastori Tshapaka tsha-Kapolo totesi. Helena Kuisman mukaan afrikkalaisten isännilleen kertomat sotakokemukset tuntuivat yllättävänkin tutuilta. – Kyllä sota ja siihen osallistuminen on aivan joka maassa hyvin ahdistava kokemus. Yhteistyön ovi avautuu Vierailun valmisteli vanhempi neuvonantaja Simo Lahtinen, joka on Tampereen seurakuntayhtymän eläkkeellä oleva talousjohtaja. – Namibialaiset ovat alkamassa kehittää omien veteraaniensa henkistä ja hengellistä huoltoa. Oli arvokas huomionosoitus maamme veteraanityölle, että delegaatio tuli ensimmäisenä juuri Suomeen. Lahtisen mukaan ryhmä sai viikon aikana kattavan kuvan monipuolisesta veteraanien eteen tehtävästä työstä. – Pääsimme käymään hyviä keskusteluja kaikissa sotaveteraaneja palvelevissa järjestöissä, niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Yhteistyön ovet on nyt avattu. Ohjelmaan sisältyi myös tutustu- minen puolustusvoimien kirkolliseen työhön sekä Kirkon Ulkomaanavun avustustoimintaan. Namibian itsenäistymisessä suuressa roolissa olleen presidentti Martti Ahtisaaren rauhanvälittäjätoimiston työhönkin perehdyttiin. – Namibialaisasiantuntijat olivat hyvin vaikuttuneita myös puolustusvoimien lippujuhlapäivän seremonioista Kalevankankaalla, Lahtinen sanoo. ✦ Vesa Keinonen siltalehti.fi: Veteraanien perintö talteen Veteraanityötä jo 30 vuotta Tampereen seurakunnat aloitti veteraanileirit kesäkuussa 30 vuotta sitten. 7.–14. syyskuuta Ilkossa järjestettävälle leirille on ollut aiempaa vähemmän hakijoita. Veteraaneja on Tampereella vielä monta sataa, mutta kaikki eivät jaksa enää lähteä mukaan. Koko maassa veteraanien keski-ikä on jo 91 vuotta, Helena Kuisma kertoo. Leirien lyhentäminen onkin nyt harkinnassa. Silta siltalehti.fi 2. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat • Toimitus: vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: [email protected] ja [email protected]. Osoite: Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere. • Kaupalliset ilmoitukset: Medialiike, Tampere Ilmoitusmyynti ja laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, [email protected] Ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, [email protected] • Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: [email protected], p: 020 7 54 2 267 Osoitteellinen jakelu: Itella Oy tilaukset: [email protected], p. 040 804 8066 • Taitto: Kotimaa Oy • Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere • ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu), • Seuraavat lehdet ilmestyvät: 7.10., aineisto 21.9. mennessä, 4.11., aineisto 19.10. mennessä Eräs venäläinen kirjailija päivitteli kerran vieraskolumnissaan, kuinka hänen asuintalonsa eteen joka kesä ilmestyy komea, auton mentävä monttu. Joka ikinen kesä se monttu paikataan, mutta ihme ja kumma – vuoden päästä asfalttipäällysteestä häämöttää uusi monttu, joka jälleen kerran vaatii korjaamista. Ei siis muuta kuin tilaamaan avuksi tuttu, luotettavaksi todettu urakoitsija. Venäjä roikkuu Transparency Internationalin korruptioselvityslistan häntäpuolella, sijalla 136. Siellä ikimontuilla on ihan selkeä tarkoitus, mutta miksi ihmeessä niitä pursuavat kadut myös Suomessa, maailman kolmanneksi vähiten korruptoituneessa maassa? Kotikaupunkimme Tampereen katukuvaan on tänäkin kesänä avautunut aimo määrä erilaisia kuoppia ja juoksuhautoja. Ei siinä mitään, kasvavan kaupungin infrastruktuuria on uudistettava ja metallikaiteiden labyrintissa on hauska pujotella. Tiettyihin paikkoihin montut vain pulpahtavat aina uudelleen, niin että jopa kultakalan muistilla varustettu nykyihminen alkaa rekisteröidä sen. ” Kuinka tässä kävi niin, että suunnitelmallisuuden luvatussa maassa pää unohtaa ilmoittaa oikealle kädelle, mitä vasen tekee? Muutama vuosi sitten kaupungilta tuli selkeä viesti: budjettia leikataan, ja niinpä kaupunkilaisten on otettava entistä suurempi vastuu elinympäristöstään. Rikottua ei vaihdeta heti uuteen, ylläpitoa karsitaan. Säästötoimiin vedoten ollaan erittäin varovaisia tekemään askelta suuntaan tai toiseen, jottei vain mitään tulisi tehtyä turhaan. Rongankadun pyöräilytunnelin ympäristö on yhä odottamassa kaavan valmistumista, ja usealta koulunpihalta ei vieläkään ole poistettu edellisvuoden hiekoitussepeliä, sillä tuleehan se talvi uudelleen, eikö niin? Tällaisessa tilanteessa Hämeenpuiston kurjakuntoisten nurmikaistaleiden kunnostus reilu vuosi sitten oli iso teko. Hiljaa kasvava ruoho aidattiin, jotteivät oikaisijat tallaisi sitä pilalle, ja niinpä kaupungin kuuluisin puistokatu vihertyi pitkästä aikaa. Kun harva nurmikko alkoi vahvistua, Hämeenpuistoon kaivettiin monttu. Sen jälkeen se avattiin ja pöyhittiin useampaan otteeseen, erivärisiä ja -paksuisia putkia vaihdellen. Säästökuvioita vasten katsottuna loputon monttuilu lakkaa naurattamasta. Kuinka tässä kävi niin, että suunnitelmallisuuden luvatussa maassa pää unohtaa ilmoittaa oikealle kädelle, mitä vasen tekee, eikä vasen saa koskaan tietää edes oikean käden olemassaolosta? Ei auta, vaikka jokainen yksikkö tekisi työtään täydellisesti. Hyvinkin tehty työ menee hukkaan toisen työn jyrien alla. Ja mikä matkan varrella vaurioituu, jää vaurioituneeksi, sillä resurssit ovat tietävästi varsin rajallisia. Monttu puistossa tai kadulla ei ole minkään yhteiskunnan suurin ongelma. Ongelman oire ja metafora kyllä. ✦ Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi Hannu Jukola Vesa Keinonen tiesitkö SILTA 9/2015 Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu P U O L U S T A J A - elämän eri vaiheissa Arkut, kuljetukset Asiakirjat Kukat ja sidontatyöt Muistotilaisuudet Pitopalvelut Hautakivimyynti Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa. DIGITOINTI TARJOUS -40% Diat dvd:lle Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331 Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi – palveleva perheyrityksemme PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690 Kalevan puistotie 17 Kauppakatu 12 p. (03) 255 4102 p. (03) 253 1720 17 Aleksanterinkatu 15 (htsto Vuori) p. (03) 212 2137 Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella. www.tampereenhautauspalvelu.fi Haluatko keskustella parisuhdettasi askarruttavista asioista? Parisuhdepysäkille ovat tervetulleita 60+ -ikäiset sinkut, parit, lesket ja eronneet, jotka haluavat jutella parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja erilaisiin elämäntilannemuutoksiin liittyvistä asioista. Parisuhdepysäkille voi tulla juttelemaan työntekijän kanssa joko yksin tai kumppanin kanssa yhdessä. Tavoitteena on löytää uusia voimavaroja ja vuorovaikutustapoja sekä edistää seksuaaliterveyttä ja lisätä elämänhallintataitoja. Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksella MAKSUTON NEUVONTA Parisuhdepysäkin palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia. Teitä palvelee Aila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo esim. 1000 kpl 520,- Nyt 312,- Kaitafilmit ja videot -20% dvd:lle VANHOISTA KUVISTA UUSIA -20% esim. A4 16,90 NYT 13,50 Korjaamme naarmut, repeytymät, värit ym. Tarjous voimassa 30.9.15 saakka Lämpimästi tervetuloa! Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, Tampere Asiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa ja P-Hämpin parkkiluolassa Parisuhdepysäkki Tuomiokirkonkatu 15 D 4. krs, Tampere Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeen ark. 9–16.30 Soita ja varaa aika 040 – 592 6496 [email protected] www.moisionhautaustoimisto.fi www.jukkamakinen.fi Hallituskatu 11, 33200 TRE Ammattilaiset palvelevat Kotipalvelut Hoivapalvelut Selkä kuntoon Rentouta selkäsi! Kotipalvelu Kehrälintu Iloista kotipalvelua ikäihmisille - henkilökohtainen hoiva - siivous ja pyykkihuolto - ruoanlaitto, asiointiapu - omaishoitajan sijaistukset Hinta alk. 25 € / tunti Soita: 050 437 2574 www.kehralintu.fi Lakiasiat Lordos-selkälauta 95 € Meesakatu 2, Lielahti p. 044 987 7815 www.valkokultahoiva.fi Kiinteistönvälitys Tilaa www.lordos.fi tai poikkea Mephisto, Satamakatu 8, Tampere ® Asianajotoimisto LAKITOIMISTO RAJAMÄKI perunkirjoitukset ja perinnönjaot l avioerot ja ositukset l lasten huolto-, tapaamisja elatusasiat l testamentit, avioehdot ja edunvalvontavaltuutukset l kauppakirjat ja sopimukset l riitaoikeudenkäynnit l rikosoikeudenkäynnit Maksuton puhelin- ja sähköpostineuvonta Itsenäisyydenkatu 2, Tre 0400 638411 (Teisko + 5 €) Jalkahoidon ammattitutkinnon suorittanut sairaanhoitaja Satu laurell p. 050 558 0232 Hautakiviä Kiinteistönvälitys Kiinteistötoimisto LKV PEKKA MUSTAJÄRVI Puh. (03) 214 1111 GSM 0400 628 241 [email protected] www.pekkamustajarvi.fi Palvelen välittäen 30v. kokemuksella. Asiointipalvelua Lakiasiainpalvelut ammattitaidolla ja luotettavasti l [email protected] Jalkahoito kotikäyntinä 50€ KAIKKI APU KOTIIN - siivouksesta sairaanhoitoon! Jalkahoidot Tuomiokirkonkatu 34 B 24, Tampere p. (03) 3124 2800 www.kuhalaki.fi - oikeudenkäynnit - testamentit, perunkirjoitukset - avioehtosopimukset - lasten huolto, asuminen, tapaamiset, elatus Huonekalujen entisöinti KOTI KAUNIIKSI Verhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolit Kankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla. Verhoilua 25 vuoden kokemuksella Verhoiluliike Yli-Heikkilä Nyyrikintie 1, Tampere 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe Perukirjat, testamentit, avioehdot, kauppakirjat, edunvalvontavaltuutukset ym. Kohtuuhintaisesti. Tapaamiset asiakkaan luona myös iltaisin ja viikonloppuisin. Katso lisää asiointipalvelupekkavaltonen.fi Asiointipalvelu Pekka Valtonen [email protected] Puh. 0400 335 443 Pinninkatu 26-28 A 19 Tampere 18 Silta 9/2015 Mikon runot avaavat nuoren kipeitä tunteita Mikko Hokkanen purki nuoren miehen elämän kipua runoihinsa, jotka julkaistiin nimellä Mikon kirja. Läheiset julkaisivat kirjan nuorukaisen kuoleman jälkeen. TEKSTI: Pirjo Lääperi KUVA: Janne Ruotsalainen P astori Mervi Äyräväinen sai poikansa runokirjan lukijoilta kiitoksia siitä, että runot auttavat heitä ymmärtämään läheistään. – Runot aukeavat jokaiselle lukijalle omalla tavallaan. Ne kertovat nuoren yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja surusta, mutta joukkoon mahtuu myös hauskoja runoja ja hyvää huumoria, Äyräväinen kuvailee. Hän seurasi läheltä poikansa Mikko Hokkasen mielenterveys- ja päihdeongelmien kehittymistä kymmenen vuoden ajan. Perhe yritti auttaa Mikkoa, mutta oma osaaminen ei riittänyt. Järjestelmä osoittautui pirstaleiseksi ja hoitoon oli vaikea päästä, jos ei pysynyt selvin päin. – Oma kokemukseni ei tee minusta kenenkään toisen elämän asiantuntijaa, sillä jokainen tapaus ja perhe ovat ainutlaatuisia. Elämä jatkuu Omien tunteiden ja surun läpikäyminen auttaa eteenpäin. – Tärkeää on hakea apua, ettei jää yksin ongelmien kanssa. Täytyy vetää rajat, ettei lähde mukaan rullaamaan päihdeongelmaan. Muilla perheenjäsenillä on oikeus ja velvollisuus jatkaa omaa elämäänsä, myös äidillä. Kukaan ei voi elää toisen elämää, ei äitikään lapsen elämää, Äyräväinen sanoo. Hän arvelee, ettei nuorten mielenterveysja päihdeongelmiin ole yhtä syytä. – Pohjalla on tietynlainen herkkyys. Nuoret hakevat elämyksiä ja haluavat kapinoida, eivätkä he kuuntele vanhempiaan. Nuorille on tärkeää kuulua joukkoon, ja kavereilla on iso merkitys. Päihteitä voidaan käyttää itselääkintänä pahaan oloon. Vaikea sanoa, kumpi on syy ja kumpi seuraus, kun asiat menevät pitemmälle, Äyräväinen pohtii. – Uskon, että perheet haluavat auttaa nuoriaan, mutta eivät osaa toimia yllättävissä ja oudoissa tilanteissa. Usein ammattilaisetkaan eivät ole keksineet ratkaisuja niihin. Äyräväisen mukaan tärkeää on kuitenkin säilyttää yhteys lapseen, häntä ei saa hylätä. Rajojen vetäminen on tärkeää ja samalla äärimmäisen vaikeaa. – Läheiset pyörivät karusellissa omien tunteidensa kanssa. Syyllisyys kulkee mukana rankalla matkalla. Äiti toteutti pojan unelman Sairaus vei lopulta Mikon voimat. Hän kuoli 26-vuotiaana tapaturmaisesti lääkeaineiden yhteisvaikutukseen vuonna 2011. Mervi Äyräväisen mukaan oman lapsen kuolemasta ei voikaan selviytyä. Sitä ei saa käsiteltyä loppuun, mutta sen kanssa oppii tulemaan toimeen. – Toivon, että Mikon runot auttavat meitä näkemään toisissamme kokonaisen ihmisen, joka on muutakin kuin sairaus. Kukaan meistä ei ole ongelmaton. Olemme kaikki luotuja Jumalan kuviksi, pastori Mervi Äyräväinen toteaa poikansa runoista. ”Pahimman surun aikana tunsin, että minua kannattelivat rukous ja ystävät.” – Pahimman surun aikana tunsin, että minua kannattelivat rukous ja ystävät. Perhe suri poikaa yhdessä. Silti äiti jää yksin, koska hänen pitää kätkeä surunsa, jotta perheen arki jatkuu. Aluksi shokissa selviytyy vain tunnin tai puoli päivää kerrallaan. Arjen rutiinit pitävät kuitenkin pystyssä, Äyräväinen muistelee. Mikko oli herkkä ja älykäs lapsi. Hän vetäytyi välillä omiin oloihinsa ja kirjoitti paljon runoja. Nuorukainen oli haaveillut runokirjasta. Äiti toteutti poikansa haaveen. Kirjaan valittiin sata runoa sekä Mikon ja kavereiden piirroksia ja valokuvia. Mikon kirja julkaistiin toukokuussa, ja nyt siitä otetaan uusi painos. Kirjoittamisen tärkeyttä Mikolle kuvaa erään runon säe: ”Kaikki katoaa, kaikki katoaa tuuleen. Sanat jäävät.” Nyt neljä vuotta Mikon kuoleman jälkeen äiti kuvailee tilannettaan: – Tulevaisuus on tässä ja nyt, elän tätä päivää. Yritän olla sinut itseni, Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Eilisen murheita ei pidä laahata painolastina. En ole ainoa, jota on näin kovasti koeteltu. Äyräväinen sanoo antaneensa itselleen anteeksi, ettei pystynyt pitämään poikaansa hengissä. – Surutyön tässä vaiheessa pojan elämä nousee tärkeämmäksi kuin kuolema. Muistelen poikaani, hän oli minulle läheinen ja rakas ihminen. Äiti katsoo nuoremman pojan tuoretta hääkuvaa, joka antaa toivoa tulevaisuudesta. ✦ Mikon kirjaa myy Mervi Äyräväinen, p. 040 586 2286. Kirjan tuotto menee syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseen seurakuntien diakoniatyön kautta. SILTA 9/2015 19 Sari Lehtelä Oopperaorava kutsuu satuoopperaan. Kanttori kukkoilee ja vilistää oravana Pikkutytöt nauttivat aamuauringosta Metussa Etiopiassa. Raapaisuja Etiopiasta Etiopia on räikeiden vastakohtien maa. Yli 90 miljoonan asukkaan maassa on rinnakkain hurjaa talouskasvua ja äärimmäistä köyhyyttä, nykyajan tekniikkaa ja ikiaikaisia työvälineitä. Maailman epäoikeudenmukaisuus iskee tajuntaan päivittäin, jos ei sulje silmiään. Miksi me olemme rikkaita ja he köyhiä? Mikä on meidän vastuumme? Helppoja vastauksia ei ole. – Etiopian vuodet olivat matkaa maailman kipuun ja omaan sisimpään, sanoo Sari Lehtelä, joka toimi Suomen Lähetysseuran tiedottajana Etiopiassa vuosina 2011–2015. Hän on koonnut kirjaansa He jäivät sydämeeni valikoiman artikkeleita, joita on julkaistu eri viestimissä tuona aikana. Useimmat jutut kertovat Lähetysseuran tai sen kumppanin Etiopian Mekane Yesus -kirkon työstä. Tasaus-kampanjan teemana 2014– 2015 on vammaisten ihmisten oikeudet kehitysmaissa ja siksi monien kirjoitusten päähenkilöinä ovat vammaiset ihmiset. Runsaan 30 artikkelin lisäksi kirjassa on kuvaliite, Kirkko & kaupunki -lehdessä julkaistut kolumnit sekä Tampereen seurakuntien sivuilla julkaistut blogit. Etiopialaisten vahva usko, harras rukous ja lämmin rakkaus mursivat Sari Lehtelän panssarit ja vahvistivat uskoa rakastavaan, läsnä olevaan ja toimivaan Jumalaan. – Tapasin kymmeniä ihmisiä, joiden kohtalot raapaisivat sisintäni. Hämmästyttävän usein heistä säteili valoa, joka sai uskomaan, että maailmassa on toivoa. Syvä kiitollisuus kaikesta koetusta on päällimmäisenä. Toivon, että jotain siitä hyvästä pisaroituu Suomeenkin, miettii Lehtelä. ✦ Sari Lehtelä: He jäivät sydämeeni Suomen Lähetysseura, 2015 Kirjaa voi ostaa esimerkiksi verkkokaupasta: basaari.mission.fi Kirjan tuotto menee Lähetysseuran työhön. Kirsi Airikka Yksi sinulta vaaditaan: että aloitat Matti Pikkujämsä Rauhoittuminen, pysähtyminen, rakkaus, kiitollisuus ja toisto. Siinä asioita, joita Lauri Maarala kuljettaa tekstissään rukouksen mukana. Huokaa rukous -kirjassa hän tulee samalla antaneeksi ohjeen Raamatun lukemiseen: löydä yksi sana, toista jotain kohtaa. Maarala antaa nykypäivän ihmiselle yksinkertaiselta kuulostavia vinkkejä, joita kiireen keskellä on yllättävän vaikea toteuttaa. Kuuntele ruumistasi. Kävele. Tee pyhiinvaellus hautausmaalle. Mieti, mistä voisit tänään kiittää. Neuvon rukoilemisesta katseilta piilossa on helppo havaita sopivan suomalaiseen luonteeseen. Kirjoittaja nostaa esiin jokaisen mieleen juolahtavia kysymyksiä. Entä jos on vaikea uskoa? Miten päästä irti levottomuudesta? Rukoileva ihminen voi epäröidä sen vuoksi, että maailmassa on niin paljon pyyntöjä, joiden toteuttaminen on paljon minun toissijaisia asioitani tärkeämpää. Kirjasta löytyy kuitenkin lohdullinen ajatus siitä, ettei pyytäminen ole kiittämistä alkeellisempaa. Yllättäväkin näkökulma selittyy sillä ajatuksella, että pyytäminen muistuttaa riippuvaisuudestamme Jumalasta. Maarala on samaa mieltä Martti Lutherin kanssa Isä meidän -rukouksen arvosta. Tämä rukous on yksinkertaisuudessaan paras. Kirjassa on myös herkkää pohjavirettä: rukoilija voi levätä Jeesuksen nimessä kuin lintu siipiensä varassa. Matti Pikkujämsän kuvat antavat väriä, mutta myös ajattelemisen aihetta. Teos pohjautuu Vantaan Lauri -lehdessä julkaistuihin teksteihin ja kuviin. Niistä tuli niin paljon lukijapalautetta, että tekstit päätettiin julkaista kirjana. Kirjaa myydään Vantaan Herättäjä-juhlien hyväksi. ✦ Osa teksteistä jäi kirjan ulkopuolelle. Niitä voi lukea pääkaupunkiseudun seurakuntalehtien verkkomedian sivuilta: valomerkki.fi/valohoito. Lauri Maarala Huokaa rukous Kirjapaja, 2015 Asta Kettunen Tampere-talon syyskuu tarjoaa kaksi koko perheen satuoopperaa, joiden tekijätiimissä yhdistyvät klassisen musiikin ja teatteritaiteen tamperelaiset ykkösnimet. Näyttelijä ja ohjaaja Helena Rängman ohjaa oopperadebyyttinsä satuoopperoissa Maailmanloppua paossa sekä Taikapuu. Maailmanloppua paossa on koominen eläinsatu, jossa väärinkäsitys saa aikaan yleisen kaaoksen. Taikapuu taas on lohdullinen tarina orpotytöstä. – Tarinankerronnan riemu yhdistettynä taitoon ja lahjakkuuteen tekee tästä esityksestä ainutkertaisen. Ooppera tyylilajina on rajaton, tässä sadussa kaikki on mahdollista. Riemu tarttuu ja kantaa kauas, sanoo Helena Rängman. Herkulliset libretot on kirjoittanut näyttelijä Susanna Haavisto suomalaisten kansansatujen pohjalta. Oopperoiden säveltäjinä ovat Paavo Korpijaakko ja Minna Leinonen. Teokset johtaa Tuomas Turriago ja orkesterina soittaa Tampere Raw. Laulajakaartissa on mukana muun muassa bassobaritoni Juha Uusitalo Karhun roolissa sekä baritoni Olli Tikkanen Suden roolissa. Tampereen Ortodoksisen seurakunnan kanttori Heikki Hattunen tekee Kukon roolin oopperassa Maailmanloppua paossa sekä Oravan roolin Taikapuu-oopperassa. Tampereen Kamarioopperayhdistyksen, Tampere-talon sekä Tampere Raw:n yhdessä tuottamat Taikapuu ja Maailmanloppua paossa esitetään Tampere-talon Pienessä salissa torstaina 24.9. sekä sunnuntaina 27.9. ✦ Lisätietoja: tamperetalo.fi Tamp Filharm ere Kesäyö onia: pe 25.9 n uni Tampe . klo 19 re-ta Iso sali lon 20 SILTA 9/2015 Hannu Jukola Taiteilija Tiitu Takalo sai tänä vuonna Sarjakuva-Finlandia -tunnustuspalkinnon sarjakuvaromaanillaan Minä, Mikko ja Annikki. Teoksen keskeisin inspiraation lähde on Annikinkadun entisöity kortteli. Haaveilu on välttämätöntä T amperelainen sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo on teoksillaan kuvannut Tamperetta ja tamperelaisia. Hän suree vanhan rakennuskannan häviämistä ja bongailee mielellään kirkkoja ja hautausmaita. Tapaan Takalon hänen kauniilla kotipihallaan Tammelan Annikinkadun puutalokorttelissa. Hän on juuri palannut Berliinistä, jossa vietti koko kesän työskennellen ja lomaillen. – Se on inspiroiva paikka. Huomasin kuitenkin, että en ole miljoonakaupunki-ihminen. Kaipasin oikeaa luontoa eikä vain puistoja. Takalo sai tänä vuonna Sarjakuva-Finlandia -tunnustuspalkinnon sarjakuvaromaanillaan Minä, Mikko ja Annikki. Teoksen keskeisin inspiraation lähde on luonnollisesti Annikinkadun entisöity kortteli. Samalla kyseessä on hieno kunnianosoitus koko Tampereelle. – Historiaan perehtymisen kautta tämä kaupunki on tullut minulle tutummaksi, rakkaammaksi ja mielenkiintoisemmaksi, taiteilija kertoo. Myös kaupungin kirkoilla on Minä, Mikko ja Annikki - teoksessa oma roolinsa. – Vuoden 1918 taistelujen aikana niiden kiviset seinät tarjosivat siviileille suojaa. Tammelasta monet asukkaat olivat sotaa paossa Johanneksen kirkossa eli nykyisessä Tuomiokirkossa. Albumin ilmestymisen jälkeen Takalo on saanut ihmisiltä runsaasti palautetta. – Lukuisat Tammelassa asuneet tai työskennelleet ovat ottaneet yhteyttä. He ovat kertoneet, millaista siellä oli ennen. Taiteilija suree sitä, että vanhat asuinrakennukset ovat hävinneet maastamme lähes tyystin. – Kun menen uudelle paikkakunnalle, tutustun mielelläni kirkkoihin ja hautausmaihin. Ne avaavat kyseisen paikan historiaa aivan eri tavalla kuin pääkatujen samanlaiset marketit. Paasaaminen ei toimi Kuvataiteilijan koulutuksen saanut Tiitu Takalo on elättänyt itsensä kymmenisen vuotta sarjakuvia tekemällä. Hän kiittelee apurahajärjestelmää, joka mahdollistaa kokonaisten albumienkin tekemisen. Takalo kokee ehdottomasti olevansa unelma-ammatissaan. – Koen, että elämästäni ei puutu mitään. Aktivistina toiminut Takalo on kiinnostunut maailman asioista. Monet hänen sarjakuvansakin ovat yhteiskunnallisesti kantaa ottavia. – Lähtökohtani ei kuitenkaan ole maailman parantaminen, vaan se, että minulla on ollut tarve käsitellä jotakin tiettyä asiaa. Sarjakuvataiteilija myöntää joskus aikaisemmin sortuneensa ”paasaamaan” töillään. Siihen hän ei kuitenkaan enää usko. – Mieluummin kerron asioista. Se toimii paremmin kuin oikean ja väärän määritteleminen. Maailma ei ole vieläkään täydellinen, mutta pohjimmiltaan Takalo tunnustautuu optimistiksi. – Asioista haaveilu on aivan välttämätöntä. Muutenhan ei mitään tapahdu. Haaveet pitää myös sanoa ääneen, jotta muutkin voivat ne jakaa. Silloin niiden on mahdollista toteutuakin. Vesa Keinonen tiitutakalo.net ENS NUME I ROSSA : • Palki ttu Kri kertoo sta K elokuv roolistaanosonen Kätilöassa. • Miksi r a kennet vihol a uskovliiskuvia eri al n ailla sta? • Kurd i t a i karjala paluut in a ei nä kyvissen, ä. Avoin kirkko kirkossa Aleksanterin Päivystys arkisin klo 12–18 Pappi paikalla klo 16–18 Rukoushetket ma, ti, ke ja pe klo 17. Tiistain rukoushetki on Taizé-henkinen. Viikkomessu torstaisin klo 17 uskontunnustuksen äärellä. Raamatunluentaa ja rukouksia ti klo 12 Junnukappeli ma ja ke klo 13.30–15.30 Diakoniatyöntekijä tavattavissa to klo 13–15
© Copyright 2024